136. Torstaina 11 päivänä marraskuuta 1993 kello 16.30

Päiväjärjestys

Kysymyksiä valtioneuvos­tolle:

1) N:o 86 Ed. Kohijoki ym.: Itärikolli­suuden torjumiseksi tarvittavista toimen-

S.

piteistä . . .. . .. .... ..... ...... ..... ....... ... .......... .... .. 4035

2) N:o 87 Ed. Louvo ym.: Itärikollisuu­den vähentämiseksi tarvittavista toimenpi-teistä ....................................................... .

3) N:o 85 Ed. Lahti-Nuuttila ym.: Las-ten parlamentissa tehtyjen päätösten ai­heuttamista toimenpiteistä . .. .. . .... ... . .. .. .... 4040

4) N:o 90 Ed. Myller ym.: Asuntotuo­tantoon tarkoitettujen valtion varojen käy-töstä ........................................................ 4043

Puhetta johtaa toinen varapuhemies Pesälä.

Päiväjärjestyksessä olevat asiat:

1) N:o 86 Ed. Kohijoki ym.: Itärikollisuuden torju­miseksi tarvittavista toimenpiteistä

2) N :o 87 Ed. Louvo ym.: Itärikollisuuden vähentä­miseksi tarvittavista toimenpiteistä

T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Päiväjär­jestyksen 1) ja 2) asia käsitellään yhdessä, ja mi­nisteri Pekkarinen antaa niihin yhteisen vastauk­sen.

Ed. K ohijoki: Herra puhemies! Julkisuu­dessa on äskettäin käsitelty poliisiviranomaisten taholta esitettyjä näkemyksiä siitä, että Venäjältä

ja ehkä Baltiastakin Suomeen tulevat rikolliset ovat tehokkaasti soluttautumassa suomalaiseen yhteiskuntaan. Poliisin taholta nähdään vakava­na uhka, että itämafialla saattaa pian olla käsket­tävänään Suomessa korkean tason tukijoukko, johon sillä tulisi olemaan vankka kiristysote.

Rikollisen toiminnan selvitystyötä ja torjuntaa haittaavina asioina poliisin taholta on kiinnitetty huomiota lainsäädäntömme eräisiin puutteelli­suuksiin sekä siihen, että jo kuluvan vuoden ke­väällä Venäjän kanssa tehtyä yhteistyösopimusta rikosten torjunnasta ei Suomessa vielä ole rati­fioitu.

Mihin erityisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä mafiaan viittaavia piirteitä saaneen itäri­kollisuuden torjumiseksi?

Ed. L o u v o : Arvoisa puhemies! Turvalli­suus - niin ulkoinen kuin sisäinenkin - on kansalaisten perusarvo, jonka takaamisesta val­tiovalta ei saa lamankaan aikana tinkiä. Yhä hälyttävämpiä ovat poliisin tiedot ns. itämafian soluttautumisesta maahamme sekä kansalaisten omakohtaiset kokemukset ryöstöistä ja omai­suusrikoksista.

Vaikka ulkomailta tulevat rikoksentekijät vie­lä edustavatkin vain murto-osaa suomalaisesta rikollisuudesta ja vaikka turvapaikanhakijat ovat vain pieni osa täällä oleskelevista ulkomaa­laisista, on pidettävä hätkähdyttävänä julkisuu­dessa ollutta tietoa siitä, että 67 prosenttia enti­sestä Neuvostoliitosta tulleista turvapaikanhaki­joista tekee rikoksen kolmen ensimmäisen Suo­messa viettämänsä kuukauden aikana.

Esitänkin valtioneuvoston asianomaisen mi­nisterin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä itärikollisuuden ehkäisemiseksi, ja

tulisiko hallituksen mielestä soveltaa turvalli­sen maan käsitettä Virosta tuleviin virolaisiin ja Venäjältä tuleviin venäläisiin turvapaikanhaki­joihin?

4036 136. Torstaina 11.11.1993

Sisäasiainministeri P e k k a r i n e n : Arvoi­sa puhemies! Venäjältä ja Baltiasta tulevien rikol­listen tehokkaasta soluttautumisesta suomalai­seen yhteiskuntaan ei ole merkkejä. Mafian käs­kettävänä oleva korkean tason tukijoukko on väite, jolla ei ole todellisuuspohjaa tällä hetkellä Suomessa. Eri syistä johtuen itärikollisuuden kasvu Suomessa on kuitenkin uhka, johon on suhtauduttava vakavasti. Tämän uhan olemassa­olosta on tiettyjä merkkejä Suomessa. Ongel­maksi nämä uhkat ovat muodostuneet lähialueil­la toimiville suomalaisille yrityksille. Poliisin tar­koituksena on ollut asiallisesti kiinnittää huo­miota näihin asioihin.

Suomen kokonaisrikollisuudessa ulkomaa­laisten osuus on lievässä nousussa muodostaen siitä noin 2 prosentin osuuden. Osaan rikoksista ovat syyllistyneet entisen Neuvostoliiton kansa­laiset. Heidän osaltaan esimerkiksi kiinni otettu­jen, pidätettyjen ja vangittujen määrät tulevat tänä vuonna olemaan jotakuinkin vuoden 1992 tasolla.

Itärikollisuuden torjunnan tehostamiseksi si­säasiainministeriön toimesta on valmisteltu Suo­men ja Venäjän välinen sopimus yhteistyöstä ri­kosten torjunnassa. Sopimusta ei ole vielä rati­fioitu. Oikeusministeriön valmisteltavana ollut laki kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa on eduskunnan käsiteltävänä paraikaa. Lain kä­sittely on valitettavasti viivästynyt. Tämän lain tultua voimaan voidaan saattaa voimaan myös esitutkintaa koskeva edellä mainittu sopimus.

Neuvottelut ovat käynnistymässä vastaavan­laisen rikostorjuntasopimuksen tekemisestä Suo­men ja Viron ja jatkossa myös muiden Baltian maiden välillä. Hallituksen tarkoituksena on pi­kaisesti aloittaa myös toimet luovutuslakien sää­tämiseksi Baltian maiden ja Suomen sekä Venä­jän ja Suomen välillä. Luovutuslain tulisi olla samanlainen kuin Pohjoismaiden välillä tällä het­kellä on. Voimassa oleva Pohjoismaiden välinen luovutuslaki toimii tehokkaasti ja joustavasti.

Parittamista ja prostituutiota edistävä ja niistä hyötyvä toiminta on huomattavasti lisääntynyt viime aikoina. Sisäasiainministeriössä on ryhdyt­ty toimenpiteisiin, joilla mainitun liiketoiminnan lisääntyminen pyritään estämään ja sitä joka ta­pauksessa vähentämään. Sisäasiainministeriö ja poliisi on tehnyt tiivistä yhteistyötä rikostorjun­ta-asioissa lähialueiden viranomaisten kanssa. Yhteistyö on käsittänyt mm. koulutusta ja mate­riaalista apua mm. Viroon.

Nykyisestä viisumikäytännöstä ei tule aina­kaan lyhyellä aikavälillä luopua. Tavoitteena on

viisuminmyöntämiskäytäntöä tehostamalla tor­jua mahdollisimman tehokkaasti rikollisen ai­neksen maahantulo riippumatta siitä, miltä il­mansuunnalta se tapahtuu. Tässä tarkoituksessa Suomi on sijoittanut mm. Pietarin ja Tallinnan edustustoihin yhdysmiehiä, joiden tehtävänä on seurata sikäläistä rikollisuutta sekä ryhtyä toi­menpiteisiin sen Suomeen tulon estämiseksi. Myös rajalla tapahtuvalla maahantulovalvon­nalla estetään rikollisuuden tuloa Suomeen. Tä­män vuoksi valvontaa tullaan tehostamaan mm. valvontavälineistöä edelleen kehittämällä.

Ulkomailta tulevan rikollisuuden torjumiseen antaa omalta osaltaan entistä parempia edelly­tyksiä heinäkuun 15 päivänä tänä vuonna voi­maan tullut ulkomaalaislain muutos. Turvallisi­na maina voidaan suoraan lain sanamuodon mukaan pitää Pohjoismaita. Lakiesityksen pe­rusteluissa on mainittu, että turvallisiksi maiksi voidaan lisäksi katsoa ainakin Euroopan neuvos­ton maat, jotka ilman maantieteellistä varaumaa ovat liittyneet pakolaisten oikeusasemaa koske­vaan yleissopimukseen. Myös muut maat, joissa ei esiinny vainoa tai ihmisoikeuksien loukkauk­sia, voidaan tiettyjen edellytysten vallitessa kat­soa turvallisiksi maiksi. Viro on Euroopan neu­voston jäsenmaa, mutta se ei ole liittynyt pako­laisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimuk­seen. Venäjä sen sijaan ei ole Euroopan neuvos­tonjäsenmaa mutta on liittynyt pakolaisten oike­usasemaa koskevaan yleissopimukseen viime ke­väänä. Venäjän ja Viron nimeämisestä turvalli­siksi maiksi ei ole vielä tehty päätöstä hallituksen piirissä. Tarkoitukseni on ensi viikolla 17 päivänä marraskuuta turvallisuusasioista vastaavan mi­nisteriryhmän kokouksessa esittää näiden mai­den nimeämistä turvallisiksi maiksi.

Sisäasiainministeriö on ryhtynyt toimenpitei­siin hallituksen aikaisempien henkilöstöä koske­vien säästöpäätösten purkamiseksi rajavartiolai­toksen ja poliisin osalta. Poliisin toimintaedelly­tyksiä tukevien lainsäädäntöhankkeiden käsitte­lyn yhteydessä on turvattava, näin hallitus ajatte­lee, myös teknologian hyväksikäyttö sekä tarkoi­tuksenmukainen tietojärjestelmien hyödyntämi­nen rikostorjunnan edistämiseksi.

Keskustelu:

Ed. K o h i j o k i : Herra puhemies! Tulisi mielestäni viipymättä voida poistaa niitä esteitä, jotka nyt vaikeuttavat poliisin toimintaa rikosten torjunta- ja tutkintatehtävissä. Eräs sellainen este on se, että toisin kuin on tilanne muualla Euroo-

Kysymyksiä valtioneuvostolle 4037

passa Suomesta puuttuu sellainen lainsäädäntö, joka mahdollistaisi eräistä vakavista rikoksista epäiltyjen henkilöiden teknisen tarkkailun tietyin ja tarkoin säädellyin edellytyksin. Kysynkin:

Aikooko hallitus omalta osaltaan joutuisasti ryhtyä toimenpiteisiin sellaisen lainsäädännön aikaansaamiseksi, jolla tehtäisiin mahdolliseksi eräistä vakavista rikoksista epäiltyjen henkilöi­den tekninen tarkkailu tietyin ja tarkoin säädel­lyin edellytyksin?

Ed. L o u v o : Arvoisa puhemies! Kuultuani ministeri Pekkarisen vastauksen haluan esittää seuraavan lisäkysymyksen:

Katsooko hallitus todellakin, vaikka nyt aikai­sempia säästöpäätöksiä on ryhdytty purkamaan, että tämä koskee myös ensi vuodeksi ajateltu ja 10 prosentin säästöpäätöksiä? Jos niin on, että pur­kaminen ei koske niitä, katsooko hallitus todella­kin, että tässä tilanteessa voidaan säästöpäätök­siä kohdistaa nimenomaan poliisiin, tulliin ja ra­javartiostoon? Tällä hetkellä tilanne on se, että esimerkiksi viikonloppuisin, kun eniten tarvittai­siin tämän henkilöstön voimavaroja, niitä ei sil­loin ole saatavissa. Katsooko hallitus, että sääs­tötoimia voitaisiin edelleenkin kohdistaa kaik­kein kriittisimmille alueille: juuri pääkaupunki­seudulle ja Kymen lääniin?

Sisäasiainministeri P e k k a r i n e n : Arvoisa puhemies! Paraikaa on vireillä poliisilain uudis­tusesitys. Tuossa lakihankkeessa on tarkoitus esittää juuri ed. Kohijoen esille ottamia teknisen tarkkailun parantamismahdollisuuksia. Tästä asiasta ei ole hallituksen yhteistä käsitystä, koska asia on paraikaa äsken sanotulla tavalla vielä valmisteluvaiheessa. Sisäasiainministeriön kanta on ed. Kohijoen esille ottama näkemys.

Mitä puhelinkuunteluun tulee, tämä asia on niin ikään valmistelussa. Sisäasiainhallinnon nä­kemys tästä asiasta on selvä. Tarkoin rajatulla tavalla puhelinkuunteluoikeus tulisi poliisille an­taa. Tästä asiasta on taas tarkoitus säätää pakko­keinolain muutoksessa, jonka valmistelu on vai­heessa, josta ehkä ministeri Pokka voi kertoa vähän tarkemmin.

Mitä tulee, arvoisa puhemies, henkilöstön vä­hentämisiin tänä vuonna, hallituksen tarkoituk­sena on, että ei ensimmäistäkään poliisimiestä tai myöskään rajavartijaa vähennetä. Tämän henki­löstön vahvuus pyritään säilyttämään tänä vuon­na nykyisellä tasolla. Päinvastoin poliisin palve­lukseen on otettu äskettäin lisää talousrikostut­kintaan henkilöitä ja tullaan ottamaan tänä

vuonna poliisikoulutuksesta suoraan useita kym­meniä henkilöitä, todennäköisesti 80 henkilöä nykyisen poliisivahvuuden kohentamiseksi.

Oikeusministeri Pokka: Herra puhemies! Ed. Kohijoen esittämät kysymykset liittyvät osin oikeusministeriön valmistelussa ja osin eduskun­nassa oleviin lakeihin. Viimeksi mainittu, joka eduskunnan käsiteltävänä on, kansainvälistä oi­keusapua koskeva sopimus, on eduskuntaan tul­lut jo aikaa sitten, mutta toivottavasti eduskun­nan lakivaliokunta saa lain nopeasti suuren salin käsittelyyn, jotta Venäjän ja Suomen välillä ri­koksien torjunnasta tehty yhteistyösopimus saa­daan asianmukaisesti ratifioitua. Tällä on myös sikäli kiire, että oikeusavulla on merkitystä mui­denkin maiden kanssa tekemillemme oikeusapu­sopimuksille.

Lakivaliokunnassa on myös huumerikosten torjuntaa koskeva ja siihen liittyvä kansainvälisiä sopimuksia koskeva lainsäädäntö. Sekin toivon mukaan saadaan pian aikaan.

Poliisin puhelinkuuntelua koskeva laki on vii­meisteltävänä oikeusministeriössä. Uskon, että se tulee hallituksen käsittelyyn vielä tämän syk­syn aikana.

Ed. L u h t a n e n : Arvoisa puhemies! Kun itärikollisuus on osa yleistä turvallisuuttamme, palaisin vielä poliisin voimavarakysymykseen. Joka tapauksessa ensi vuoden budjetissa polii­sin henkilöstömenoihin on osoitettu 10,5 pro­sentin vähennykset vuoteen 92 verrattuna. Tä­mähän merkitsee 220 miljoonaa vähemmän voi­mavaroja poliisitoimeen ja 89 miljoonan mar­kan leikkausta oikeuslaitokselta. Vastaavasti vielä muutamana viime vuotena poliisin virkoja on vähennetty runsaasti yli 200 virkaa. Nyt ky­syn, vaikka äsken esititte, että poliisiin otetaan lisää virkoja:

Kuinka te aiotte huolehtia turvallisuudesta niin itärikollisuutta kuin maamme muutakin ri­kollisuutta vastaan leikatuilla poliisin voimava­roilla?

Ja kuinka aiotte hoitaa pääkaupunkiseudun turvallisuuden? Tiedustelen vielä: Onko tiedos­sanne, kuinka pääkaupunkiseudun kuntien kes­ken aiotaan jakaa poliisivoimat ensi vuonna? Saavatko Espoo, Helsinki ja Vantaa suhteessa saman verran poliiseja vai kuinka asia aiotaan hoitaa?

Sisäasiainministeri P e k k a r i n e n : Arvoi­sa puhemies! On aivan totta, että vuosina 89 ja 90

4038 136. Torstaina 11.11.1993

tehdyillä päätöksillä vähennettiin suurin piirtein tuo 200 poliisihallinnon vakanssia. Valitettavasti näin tehtiin.

Mitä tulee ensi vuoden budjettiesitykseen ja siinä olevaan 10,5 prosentin suuruiseen poliisitoi­men henkilöstömenojen leikkaukseen, vielä ko­rostan sitä, että tarkoitus ei ole, että sillä määrällä vähennetään poliisihallinnon vakansseja. Ei niin, vaan samalla tavalla kuin valtiovalta on mitoitta­nut koko julkiselle sektorille 6,5:n plus 4 prosen­tin suuruiset henkilöstömenojen säästötavoitteet, tämä säästötavoite koskee näiltä osin myös polii­sihallintoa, poliisihenkilöstöä.

Paraikaa käytävissä neuvotteluissa nähdään, mihin asti käytännössä päästään tämän säästöta­voitteen toteuttamisessa. Sen jälkeen, kun nämä neuvottelut on käyty, hallitus arvioi, onko sillä aihetta ja tarvetta puuttua siihen mitoitukseen, miten määrärahat näiltä osin on ensi vuoden bud­jettiesitykseen kirjattu.

Toinen varapuhemies (koputtaa): Minuutti on kulunut!

Ed. J ä r v i 1 a h t i : Herra puhemies! Kun maassamme liikkuu yhä enenevässä määrin ko. maitten kansalaisia, olen saanut kuulla, että olisi jonkinmoinen ongelma myös se, että väärennet­tyjä passeja on olemassa. Kysynkin arvoisalta ministeriltä:

Mikä on ministeriön tieto asiasta?

Sisäasiainministeri P e k k a r i n e n : Arvoi­sa puhemies! Varmaan tuo huhu pitää paikkansa. Sille löytyy elävästä elämästä konkreetteja esi­merkkejä. Mitään massiivista, mittavaa väären­nettyjen passien esiintuloa ei ole kuitenkaan ha­vaittu. Enemmän tai vähemmän satunnaisia ja sittenkin aika vähäisiä tämäntapaiset tapaukset ovat.

Kuten varsinaisessa vastauksessani sanoin, viisumikäytäntöä ja myöntämismenettelyä on tarkoitus edelleenkin ja entisestäänkin tiukentaa ja tehostaa, tehostaa nimenomaan ammattirikol­listen pääsyn estämiseksi viisumien myöntämis­menettelyä. Tällä pyritään ennalta ehkäisemään rikollisen aineksen pääseminen maahan.

Ed. M ä k e 1 ä : Arvoisa puhemies! Ilotyttö­toiminta on kasvanut maassamme voimakkaasti ja heitä on tullut maahamme runsaasti Virosta ja Venäjältä. Tämän toiminnan mukana on vaara­na ulkomaisten esimerkkien mukainen rikolli­suuden voimakas kasvu.

Myös lehdissä tapahtuva nk. puhelinseksipal­veluiden tarjonta on kasvanut ja ilmoitukset ovat tulleet yhä räikeämmiksi. Muun muassa eräässä ilmoituksessa mainostetaan jopa sitä, että naiset ja kansanedustajat pääsevät linjalle ilmaiseksi.

Kyseisissä seksipuhelimissa on saatavana mitä erilaisimpia palveluita, ja on vahvoja epäilyjä sii­tä, että seksipuhelimen kautta harjoitetaan itä­mafian kautta myös ilotyttötoimintaa. Poliisi on ilmaissut huolensa siitä, että itämafia saattaa ki­ristää ilotyttöjen luona käyviä virkamiehiä. Polii­siylijohtaja Olli Urposen mukaan järjestäytynyt rikollisuus voi työntää lonkeronsa myös poliisin omiin riveihin.

Onko hallitus tietoinen idästä tulleesta ilotyt­tötoiminnasta, siihen liittyvästä rikollisuudesta, ja mitä hallitus aikoo tehdä idästä tulleen ilotyt­tötoiminnan ja mm. kansanedustajia loukkaa­vien seksipuhelinilmoitusten lopettamiseksi?

Sisäasiainministeri P e k k a r i n e n : Arvoi­sa puhemies! On varmaan totta, että ilotyttötoi­minta saattaa johtaa kiristykseen niitä kohtaan, jotka ovat valmiita menemään mukaan sellaiseen toimintaan.

Mitä tulee siihen, että tällaista toimintaa ni­menomaan idästä tulleitten henkilöiden toimesta harjoitetaan, siitä on näyttöjä olemassa. Tämä huhu näiltä osin varmasti pitää paikkansa. Liit­tyykö siihen Suomen lakien mukaan kiellettyä paritustoimintaa, se on jo hieman vaikeampi asia. Siitäkinjoitakin näyttöjä kuitenkin on olemassa. Se on laitonta toimintaa ja se johtaa väistämättä niihin sanktioihin, mihin Suomen säädösten mu­kaan sen täytyykin johtaa.

Mitä tulee yleensä prostituutioon, pitäisikö se kriminalisoida, se on jo vähän toinen kysymys, ja mihin raja siinä suhteessa vedetään?

Mitä taas seksipuhelimiin tulee, tästä asiasta käytiin täällä jo viikko, pari sitten keskustelua, mutta ehkä tähän palataan myöhemmissä vas­tauksissa.

Ed. S te n i u s - K a u k o n e n : Arvoisa pu­hemies! Ministeri Pekkariselle avautuu mahdolli­suus jatkaa äskeistä puheenvuoroaan. Toistan ed. Mäkelän kysymyksen ja vielä haluaisin näi­den baarien toiminnasta ja niihin liittyvästä mah­dollisesta rikollisesta toiminnasta saada selvitys­tä.

Millä tavalla sisäministeriö on ryhtynyt selvit­tämään, mitä täällä tapahtuu ja onko se Suomen lakien vastaista? Ministerin vastaus äsken oli hie­man pyöreä.

Kysymyksiä valtioneuvostolle 4039

Sisäasiainministeri P e k k a r i n e n : Arvoi­sa puhemies! Myös henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että moraalisesti varmasti tällainen seksi­puhelintoiminta on hyvin arveluttavaa. Missä kohtaa tulee vastaan siihen liittyvä rikollisuus, se on jo huomattavasti vaikeampi asia. Jos sitä toi­mintaa käytetään välineenä paritustoiminnan edistämiseen, se on ilman muuta rikollista ja kiel­lettyä. Poliisi, niiltä osin kuin sillä on edellytykset tähän puuttua, on yrittänyt parhaansa tässä suh­teessa tehdä. Kiinnitän huomiota siihen, että edellytykset puuttua tämän tyyppiseen toimin­taan ovat aika vähäiset.

Mitä muutoin tulee tämän tyyppisen toimin­nan moralisointiin, minä haluan liittää sen laa­jempiinkin yhteiskunta- tai moraalikeskustelui­hin. Viittaan siihen, että mm. Suomen televisio saattaa hyvinkin näyttää omilla kanaviHaan sel­laisia ohjelmia, joita mielestäni hyvin voidaan tässä yhteydessä rinnastaa kahdessa viime kysy­myksessä esille nostettuihin asioihin.

Ed. S a a s t a m o i n e n : Herra puhemies! Minulle tuli se mielikuva, että ministeri Pekkari­nen ensimmäisessä vastauksessaan ikään kuin vähätteli itärikollisuuden ongelmaa. Meillä niin kovin paljon lehdissä siitä nyt kirjoitellaan ja puhutaan. Minusta se on kyllä hyvin vakava asia.

Ministeri sanoi, että poliisiin otetaan lähiai­koina lisää väkeä, ja samalla ministeri kuitenkin puhui 10,5 prosentin säästötavoitteesta. Nyt on niin, että palkkojen osuus poliisin toimintame­noista on yli 90 prosenttia ja säästöt ovat siis löydettävissä vain palkkauksesta. Tällöin mene­tetään ylityöhön ja yötyöhön tarvittavaa väkeä.

Eikö nyt olisi tarkoituksenmukaista jostakin, vaikkapa paljon puhutuista valtion velanottova­roista lisätä poliisin määrärahoja niin paljon, että poliisin palkkausmenoja ei jouduttaisi vähentä­mään?

Sisäasiainministeri P e k k a r i n e n : Arvoi­sa puhemies! Toivon, että kovin monelle muulle kansanedustajalle ei jäänyt se käsitys ja kuva, mikä kysyjälle jäi. En ehdottomasti vähättele itä­rikollisuuden ongelmia taikka ennen kaikkea nii­tä uhkakuvia, mitä siihen liittyy. Halusin kuiten­kin kertoa ne faktat, mitkä ovat olemassa tilan­teesta tänä päivänä tässä asiassa. Sellaisille hu­huille, joita eräissä lehtikirjoituksissa on esitetty, ei totuuspohjaa löydy. Siitä huolimatta tähän rikollisuuteen liittyy sellaisia uhkakuvia, joita täytyy ennalta käsin pystyä estämään niin tehok­kaasti kuin suinkin.

Mitä tulee poliisihenkilöstön määrään ja polii­sin resursseihin näiltä osin, vielä kerran allevii­vaan sitä seikkaa, että tarkoitus ei ole vähentää poliisin henkilöstön määrää. Hallituksen tarkoi­tus on, että kauttaaltaan koko julkisella sektorilla päästäisiin henkilöstömenosäästöihin. Aika näyttää, päästäänkö. Tämä on tavoite, ei poliisi­henkilöstön määrän vähentäminen.

Ed. V i s t b a c k a: Herra puhemies! Palaisin tähän äskeiseen kysymykseen siltä osin, kun mi­nisteri totesi, että on lisätty vakansseja, mutta siitä huolimatta ensi vuoden budjetissa osoite­taan 10,5 prosentin vähennys. Ministeri vakuutti, että vakansseja ei vähennetä. Entä sitten kun on lisätty tänä vuonna vakansseja, niin miten palk­kauksen käy niiden poliisimiesten kohdalla,joilla on vakanssi, eli vakansseja pidetään, mutta tulee kuukauden pakkoloma? Eikö tämä ole nimen­omaan esteenä niin, että ei pystytä valvomaan itärikollisuutta?

Sisäasiainministeri P e k k a r i n e n : Arvoi­sa puhemies! Kun viittasin äsken aiemmassa vas­tauksessa siihen, että tänä vuonna otettiin 80 uutta poliisimiestä poliisikoulutuksesta suoraan poliisin palvelukseen, tarkoitus on, että sama toi­menpide uusitaan myös vuonna 94. Näitä lisäyk­siä tarkoitin, kun puhuin poliisivahvuuden lisää­misestä. Nämä rahoitukset tapahtuvat muilla mi­nisteriön määrärahoilla eivätkä suinkaan niillä vakinaisen poliisihenkilöstön määrärahoilla, jot­ka budjettiin on kirjattu. Millä muilla? Tarvit­taessa voin antaa tarkemman selvityksen ed. Vistbackalle kyllä siitä.

Ed. H a s s i : Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen on useaan otteeseen todennut, että parittamiseen puututaan, mikäli sitä havaitaan. Vaikuttaa siltä, että ministeri tulkitsee parittami­seksi vain sen, jos joku sutenööri suorastaan kä­destä pitäen taluttaa prostitoidun ja asiakkaan yhteen. Nähdäkseni Suomessa epäsuora paritta­minen on kuitenkin lisääntynyt voimakkaasti, mm. tällaiset ravintolat, joiden liikeidea selvästi viestii, että täältä voi tulla hakemaan prostituoi­dun, ja tavallaan parituspalkkio kerätään asiak­kaiden ostamien ruokien ja juomien ja maksettu­jen pääsymaksujen muodossa.

Miten hallitus aikoo puuttua tällaiseen epä­suoraan parittamiseen?

Ministeri Pokalle haluaisin huomauttaa, että jos lakivaliokunta saisi teknisesti paremmin val-

4040 136. Torstaina 11.11.1993

misteltuja lakeja, niin varmasti mietintöjäkin tu­lisi nopeampaan tahtiin.

Sisäasiainministeri P e k k a r i n e n : Arvoi­sa puhemies! Kyllä poliisi pyrkii siihen, että saa­taisiin mahdollisimman tehokkaasti hallintaan avoin paritustoiminta, mistä siitäkin, niin kuin aiemmin täällä olen jo kertonut, selviä merkkejä on olemassa. Sen lisäksi olen henkilökohtaisesti -nyt joudun puhumaan omissa nimissäni- sitä mieltä, että myös epäsuoraan parittamiseen puuttumisen edellytyksiä tulisi parantaa.

Kiinnitän kuitenkin huomiota siihen, että tä­män parannustyön suorittaminen ei ole kovin helppoa. Kuka tarkkaan ottaen viime kädessä määrittelee sen, mistä alkaa sellainen houkutus­toiminta, joka on parittamista, ja mikä toiminta on sitten jotain muuta, rakkaudesta tai muusta lähtevää? Tämän rajankäynnin suorittaminen on tavattoman vaikeaa, mutta huolimatta siitä, että se on vaikeaa, olen kyllä valmis, että rikoslain tarkistusmahdollisuudet näiltä osin arvioitaisiin.

Oikeusministeri P o k k a : Herra puhemies! Ed. Hassin kysymykseen lainsäädännöstä: Meil­lähän tällä hetkellä rikoslain mukaan itsensä myy­minen ei ole rikollista puuhaa, sen sijaan paritus on. Totta kai tilanne on, niin kuin ministeri Pek­karinen täällä selittää, varmasti poliisille aika hankala asia. Uskon kuitenkin, että valvontaa voidaan kyllä tehostaa sekä lupien osalta, miten erilaiset yritykset ravintola-alalla toimivat, ja toi­saalta myös, mihin ministeri Pekkarinen ensim­mäisessä puheenvuorossaan viittasi, viisumikäy­tännön osalta, minkä verran viisumeita ja kuinka helposti esimerkiksi ohjelmatoimistojen järjestä­mille prostituoiduille mahdollisesti järjestetään.

Mutta kaiken kaikkiaan mielestäni se keskus­telu, mitä viime aikoina on käyty tästä ja myös mainonnasta, on jo osaltaan johtanut siihen, että valvontaa ollaan tehostamassa. Esimerkiksi leh­det ovat luopuneet seksi-ilmoittelemisesta, mikä mielestäni on oikeaan suuntaan menevä toimen­pide.

Ed. Hassille huomautan ihan ystävyydellä, että jos olemme lain sisällöstä eri mieltä, niin ei pidä moittia lain tekniikkaa.

Ed. K a 11 i s : Arvoisa herra puhemies! Ed. Louvo viittaa kysymyksessään turvapaikkahaki­joiden tekemiin rikoksiin. On varmasti selvää, että tämä vaikuttaa suhtautumiseen turvapaik­kahakijoihin siten, että yleinen mielipide on var­sin kielteinen.

Ruotsissa, jonka lainsäädäntö on meidän mie­lestämme aika lievä, suunnitellaan sellaista käy­täntöä, että turvapaikkaa ei myönnetä hakijalle humanitäärisistä syistä, mikäli hän on syyllisty­nyt rikokseen. Tiedustelen:

Onko tällaista vastaavaa mietitty ja suunnitel­tu hallituksen piirissä? Luulen, että tämä olisi varsin tärkeää, koska se vaikuttaisi myös suhtau­tumiseen turvapaikkahakijoihin myönteisesti, koska tänne jäisivät silloin vain todelliset turva­paikanhakijat

Toinen varapuhemies (koputtaa): Minuutti on kulunut!

Sisäasiainministeri P e k k a r i n e n : Arvoi­sa puhemies! Ulkomaalaislain muutos oli aivan äskettäin täällä eduskunnan käsittelyssä. Sikäli, jos oikein olen ymmärtänyt, myös tätä kysymystä siinä yhteydessä valiokunnassa tai ainakin edus­kunnan piirissä käsiteltiin ja kosketeltiin. Niin kuin täällä jo esille tuli, tämän asian sanoisika kansallista määrittelymahdollisuutta jossakin määrin rajaavat kansainväliset sopimukset, ne, jotka myös Suomi näiltä osin on allekirjoittanut.

Keskustelu julistetaan päättyneeksi.

1) ja 2) asia on loppuun käsitelty.

3) N:o 85 Ed. Lahti-Nuuttila ym.: Lasten parla­mentissa tehtyjen päätösten aiheuttamista toimen­piteistä

Ed. L a h t i - N u u t t i 1 a : Arvoisa puhe­mies! Runsas vuosi sitten YK:n päivänä 24.10.1992 eduskunnassa kokoontui Lasten par­lamentti. Kokoontuminen muodostui virkistä­väksi lisäksi yhteiskunnallista vaikuttamista. Ai­kaisemmin kipeät ongelmat nousivat esille lasten ajatuksista, jotka suuntasivat myös tulevaan aina ratkaisuehdotuksia myöten. Varhaisnuoret ky­syivät perustellen ja kolme hallituksen ministeriä vastasivat, mutta Lasten parlamentti teki myös päätöksiä, jotka puhemiehen johdolla lähetettiin valtioneuvostolle. Näin YK:n lapsen oikeuksien päivän, 20 marraskuuta, lähestyessä on aika ky­syä:

Mihin toimenpiteisiin maan hallitus ryhtyi Lasten parlamentin päätösten johdosta?

Oikeusministeri P o k k a : Herra puhemies! Lasten parlamentin istunto järjestettiin eduskun­nassa todella noin vuosi sitten YK:n päivänä 24

Kysymyksiä valtioneuvostolle 4041

lokakuuta. Eduskunta on lähettänyt kirjelmän valtioneuvostolle toimenpiteitä varten ja ehkä muistin virkistämiseksi nämä Lasten parlamen­tin äänestämällä tehdyt päätökset olivat niitä, jotka kirjelmän mukaan valtioneuvoston tuli eri­tyisesti ottaa huomioon. Nämä koskivat lasten äänioikeutta, ksylitolimakeisten hinnan alenta­mista, pyöräilykypärän käytön pakollisuutta, juomatölkkien kierrätystä ja roskaamiskiellon toteuttamista.

Meitä on täällä ministereitä paikalla, jotka ovat kukin omalta hallinnonalaltaan valmistau­tuneet kommentoimaan asioita. Omalla puolella­ni eli oikeusministeriön valmistelussa on meillä ollut lähinnä tämä äänioikeuden alentamisasia, jotc:;_n siitä vastaan tarkemmin.

Aänioikeusikärajaa on vuoden 1906 suuren vaaliuudistuksen jälkeen asteittain alennettu aluksi omaksutusta 24 vuoden iästä nykyisin voi­massa olevaan 18 vuoden ikään. Kunnallisvaa­leissa äänioikeusikä alennettiin 21 vuoteen jo 1919. Vastaava uudistus toteutettiin valtiollisissa vaaleissa vasta vuonna 1944. Kunnallisvaalien osalta ikärajaa laskettiin 20 vuoteen 1968, valtiol­listen vaalien osalta 69 ja vuodesta 1972 äänioi­keusikäraja on ollut sekä kunnallisvaaleissa että valtiollisissa vaaleissa 18 vuotta, joka myös vuo­desta 1976 alkaen on ollut täysivaltaisuusikäraja.

Me olemme tutkineet eurooppalaista ja hiu­kan maailmankin käytäntöä. Nyt on niin, että vastaava 18 vuoden ikä on maailmalla parla­menttivaaleissa ja paikallisvaaleissa selvästi ylei­sin, Euroopassa lähes poikkeukseton. Mikäli poikkeamia esiintyy, ne poikkeamat ovat yleensä ylöspäin ikärajassa. Ainoan poikkeuksen tekee Brasilia, jossa on 16 vuoden äänioikeusikäraja.

Viime vuosina äänioikeusikärajan alentami­nen on oikeastaan jatkuvasti ollut esillä oikeus­ministeriössä pääasiassa eri tahojen tekemien aloitteiden johdosta, ja viimeksi olemme taas pohtineet ja selvittäneet asiaa Lasten parlamen­tin päätösten johdosta. Asian on todettu koske­van noin 65 000 lasta kutakin vuotta kohti. Heitä koskevaa ikärajaa siis alennettaisiin.

Kullakin kerralla, kun tätä asiaa on mietitty, ollaan kuitenkin päädytty aika varovaiseen lin­jaan elikkä emme ole halunneet esittää äänioike­usikärajan alentamista, koska käytäntö muualla Euroopassa ja maailmalla ei oikein sitä puolla. Olisimme edeltäkävijä, jos näin tekisimme.

Tässä samassa Lasten parlamentissa keskus­teltiin myös siitä, olisiko mahdollista edes Euroo­pan unionia koskevassa kansanäänestyksessä ot­taa käyttöön alhaisempi ikäraja, esimerkiksi 16

vuotta. Tähän vastaan lyhyesti, että asia tulee erikseen pohdittavaksi, jos ja kun nämä neuvotte­lut on saatu päätökseen ja erillistä kansanäänes­tyslakia ryhdytään valmistelemaan, joten tämä oli siihen kohtaan, joka tuli esille Lasten parla­mentin keskusteluissa.

Valtiovarainministeri Viinanen: Herra puhemies! Makeisveron fiskaalinen merkitys on varsin vähäinen ja siitä luopumista on valtiova­rainministeriössä kyllä harkittu.

Valtiontalouden nykyisessä tilanteessa ei kui­tenkaan ole tarkoituksenmukaista luopua pienis­täkään tulolähteistä. Ja jos Suomi liittyy Euroo­pan yhteisöön, makeisveron lakkauttaminen on silloin kuitenkin harkittava uudelleen, sillä ma­keisvero ei kuulu EY:ssä harmonoitaviin valmis­teveroihin. Sen ylläpitäminen kansallisena vero­na sisämarkkinatilanteessa saattaa osoittautua varsin vaikeaksi.

Makeisverohan määrätään tuotteen painon, ei sen arvon, perusteella, ja se on tällä hetkellä sama kaikille veronalaisille tuotteille. Vaikka ksylitolin myönteiset terveysvaikutukset liene­vät kiistattomat, ei olisi johdonmukaista va­pauttaa jotakin tuotetta verosta vain sillä perus­teella, että se sisältää vaikka vähäisenkin mää­rän ksylitolia riippumatta sen muusta koostu­muksesta ja muista terveysvaikutuksista. Ksyli­tolin käytön edistämiseksi olisi mieluummin löydettävä muita, lähinnä yritysten omin voi­min toteutettavia keinoja.

Liikenneministeri N o r r b a c k : Arvoisa puhemies! Pyöräilykypärä on yksi tehokkaim­mista keinoista vähentää polkupyöräilijöiden lii­kennekuolemia. Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan noin 30---50 prosenttia pyöräilijöiden liikennekuolemista olisi vältetty, jos pyöräilyky­pärä olisi käytössä kaikilla. Pyöräilykypärän käyttö on polkupyöräilijöillä pakollinen nykyisin vain Australiassa.

Liikenneministeriössä keväällä valmistunees­sa ensimmäisessä valtakunnallisessa pyöräilyoh­jelmassa esitetään, että pyöräilykypärän vapaa­ehtoista käyttöä lisätään. Tavoitteena on, että sen käyttöaste nousisi ainakin 30 prosenttiin muutaman vuoden sisällä. Vapaaehtoista käyt­töä edistetään kampanjoilla, esimerkiksi jaka­malla pyöräilykypäriä kouluissa ja päiväkodeis­sa, jotta niiden avulla pyöräilykypärän käytöstä tulisi hyvä ta paja muoti. Nykyisellä sangen alhai­sella pyöräilykypärän käyttöasteella pyöräilyky­pärän käytön pakollistamiselle ei ole edellytyk-

4042 136. Torstaina 11.11.1993

siä, sillä se johtaisi mm. vain lain rikkomiseen ja myös pyöräilyn vähenemiseen.

Ympäristöministeri P i et ikäinen: Arvoi­sa puhemies! Lasten parlamentin kysymykset ympäristön osalta koskivat roskaamiskieltoa, hampurilaispaikkojen jätteitä ja myös omalta osaltaan virvoitusjuomatölkkien kierrätystä.

Jo voimassa olevaan jätehuoltolakiin sisältyy roskaamiskielto, sen 32 §:ään, ja tässä laissa on myös säännökset roskaajan velvollisuudesta puhdistaa roskaantunut alue. Nämä vastaavat säännökset on esitetty sisällytettäväksi myös uu­teenjätelakiin,jota koskeva ehdotus on itse asias­sa täällä jo huomenna toisessa käsittelyssä.

Uuteen jätelakiin kirjatut säännökset ovat huomattavasti yksityiskohtaisempia. Aiheutta­misperiaatteen mukaisesti roskaajan on puhdis­tettava roskaantunut alue. Kunnan ympäristövi­ranomainen voi määrätä roskaajan tai muun puhdistamiseen velvollisen puhdistamaan tämän alueen, jos tämä ei muutoin huolehdi tarkoitetus­ta velvollisuudesta. Jätelaki mahdollistaa myös, että roskaamiskiellon rikkomisesta voidaan mää­rätä rikesakko.

Roskaantumisen vähentämisessä on olennais­ta hallituksen mielestä myös kansalaisten valis­tuksen lisääminen, sillä ihmiset vaikuttavat elä­mäntavallaan niin omaan kuin muidenkin ihmis­ten elämään. Yksittäiset ihmiset ovat vastuussa ympäristöhaitoista ja -vahingoista omassa toi­minnassaan, ja vain tätä kautta saadaan pelkkiä normeja tehokkaammin myös ympäristön tila paranemaan.

Uusi jätelaki mahdollistaa myös pakkauksiaja pakkausjätteitä koskevat kierrätysvelvoitteet, jotka tullaan valmistelemaan yksityiskohtaisine toimenpiteineen heti, kun uusi laki on tullut voi­maan.

Suomessajätteeksi päätyy runsaat 20 000 ton­nia erilaisia tölkkejä, mikä on kokonaismäärästä aika pieni osuus. Kaupan ala on aloittanut muu­tamilla paikkakunnilla tölkkien palautuskokei­lun ja siitä ei vielä ole vedettävissä lopullisia joh­topäätöksiä. Kertakäyttöisten olut- ja virvoitus­juomatölkkien yleistymistä on Suomessa hillitty mm. lisä veroin, ja samalla olemme halunneet tu­kea hyvin toimivaa panttiin perustuvaa palautus­pullojärjestelmää. Olut- ja virvoitusjuomapul­loista palautetaan Suomessa noin 98 prosenttia, ja tämä palautusaste on maailman parhaita. On tarkoituksenmukaista myös jatkossa säilyttää valtaosa virvoitusjuomista uudelleen täytettävien ja käytettävien pakkausten puolella.

Tällä hetkellä ongelmana toiminnan kehittä­miselle on ennen kaikkea se, että viranomaiset ja järjestöt eivät ole löytäneet ympäristönsuojelun kannalta yksiselitteisesti ihanteellisinta tai paras­ta ratkaisua. Myös arviot kustannuksista, uusien järjestelmien kannattavuudesta ja vaikutuksista esimerkiksi panttipullojärjestelmään verrattuna vaihtelevat.

On harkittava hyvin tarkkaan, onko Suo­meen syytä perustaa useita rinnakkaisia ja myös keskenään kilpailevia juomapakkausten palau­tusjäijestelyjä. Päätöstenteon perustaa pyritään parantamaan mm. vastikään aloitetun pakkaus­ten elinkaaritutkimuksen avulla. Suomessa sel­vitetään juomapakkausten kierrätyksen edelleen kehittämistä ja tässä työssä otetaan huomioon kehitys Euroopan liitossa, jossa on valmistelta­vana erityinen pakkaus- ja pakkausjätedirektii­vi.

Keskustelu:

Ed. L a h t i - N u u t t i 1 a : Arvoisa puhe­mies! Kuunnelkaa lasta kaikissa häntä koskevis­sa asioissa, on tuttu hyvä kehotus myös meille päättäjille, mutta toimenpiteitäkin tarvitaan. Makeisveron poistamisessa ksylitolimakeisilta on nyt kysymys suhtautumisesta lasten ehdotuk­seen. Lasten parlamentissahan asian otti esille Lassi-Pekka Kurkijärvi. Hän perusteli sitä hyvin juuri lasten, nuorten ja kaikkien kansalaistenkin kannalta. Ministeri Viinanen nosti esille valtion­talouden näkökulman. Me tiedämme todella, että verotulo valtiolle hampaiden reikiintymistä estävistä makeisista on olematon ja että näillä makeisilla on tutkimusten mukaan selvä vaikutus hammashoidon kustannusten pienentymiseen. Nuo kustannukset ovat vuodessa kansantalou­dessa kai kolmisen miljardia markkaa.

Onko hallitus todella tiedostanut nämä tosi­asiat vaikkapa laskelmin? Kohdistan kysymyk­sen erityisesti sosiaali- ja terveysministeri Huuh­taselle, joka kansanedustajana allekirjoitti laki­aloitteen siitä, että makeisvero poistettaisiin ksylitolimakeisilta. Mitä arvoisa ministeri aikoo tehdä sen hyväksi, että hallitus antaisi ainakin myönteisen viestin eduskunnalle siitä, että tämä lakialoite etenisi eduskunnassa? Asiahan on to­della hallituksen käsissä.

Sosiaali- ja terveysministeri H u u h t a n e n : Arvoisa puhemies! Olen edelleenkin sitä mieltä, että ksylitoliveron poistaminen olisi hyvä asia. Olen kuitenkin sen kannanoton, jonka valtiova-

Kysymyksiä valtioneuvostolle 4043

rainministeri esitti, hyväksynyt toistaiseksi val­tiontalouden tilanteeseen liittyen. Heti kun pää­semme tässä asiassa eteen päin ja voimme verojär­jestelmää ryhtyä korjailemaan, uskon, että tämä asia voi olla ensimmäisten asioiden joukossa.

Valtiovarainministeri Viinanen: Herra puhemies! On myös syytä todeta, että on harha­kuvitelma se, että vähäinen veron poisto, tässä tapauksessa ksylitolilta, jollain tavalla näkyisi kuluttajahinnoissa. Kyllä se kevennys jäisi kau­pan hyllyille, useisiin välikäsiin. Kuvitelma siitä, että se esimerkiksi purokumin tai muiden ksylito­lipitoisten tuotteiden kuluttajahintoja ratkaise­vasti muuttaisi, on kyllä harhakuvitelma.

Keskustelu julistetaan päättyneeksi.

Asia on loppuun käsitelty.

4) N:o 90 Ed. MylJer ym.: Asuntotuotantoon tar­koitettujen valtion varojen käytöstä

Ed. M y 11 e r : Arvoisa puhemies! Sosiaalisen asuntotuotannon tuki on valtion budjetissa vä­hentynyt oleellisesti. Aravatuotannosta on lähes luovuttu ja siirrytty korkotukeen. Suuren raken­nusliikkeen, YIT:n, Peruskivi-nimisen julkaisun tämän syksyn numerossa todetaan: "Rakentami­nen ei koskaan ole ollut näin halpaa, korkotaso on 9-10 prosenttia pitkissäkin lainoissa ja kor­kotuki on 6---8 prosenttia. Tällä yhtälöllä pysty­tään tuottamaan asuntoja, joilla varsin alhaisilla­kin vuokrilla saadaan paljon parempi tuotto kuin useimmilla muilla sijoituksilla. Vuokrat ovat va­paasti määriteltävissä, vuokralaiset ovat vapaasti valittavissaja asunnot saa tuen loputtua vapaasti myydä."

Esitän valtiovarainministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko oikein, että asuntobudjetin leikkaukset kohdistetaan pienituloisille tarkoitettuun arava­tuotantoonja asumistukeen, kun samanaikaises­ti lyhytaikaisella korkotuella valtio tukee jopa sataprosenttisesti sellaisten kohteiden rakennut­tajia, joiden kohteiden asukasvalinnoissa ei ole mitään sosiaalista tarveharkintaa?

Valtiovarainministeri V i i n a n e n : Herra puhemies! Hallitus noudattaa budjettia valmis­teltaessa kehysbudjetointia. Siinä kukin ministe­riö valmistelee hallinnonalansa määrärahojensa kohdentamista koskevat ratkaisut. Kun kysymys nyt kuitenkin on osoitettu valtiovarainministeri!-

le, on syytä kertoa myös ministeriön näkökulma asiasta.

Kysymyksen muotoilu johtaa käsitykseen, että asuntorahoitusta olisi painotettu epäsosiaa­lisesti. Korostan siksi heti aluksi, että asuntora­hoituksessa on pystytty valtiontalouden vaikeuk­sien keskelläkin luomaan edellytykset mm. koko­naan uudelle, ylivelkaisiin asunnonhankkijoihin kohdistuvalle tukijärjestelmälle. Tämä merkitsee tuen kohdentamista nimenomaan sosiaalisesti yleensä kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville perheille.

Valtion asuntotuotantorahoituksessa valtion­talouden velkaantuminen on asettanut valitta­vaksi kaksi perusvaihtoehtoa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa esimerkiksi viiden miljardin mar­kan panostamiseksi vuokra-asuntotuotantoon valtio hankkii velanottoa kasvattamalla sekä lai­napääomaa noin 4,5 miljardia markkaa että kor­kosubvention, jonka tarve on vaihdellut lainan alkuvaiheissa korkotuesta riippuen 2:nja 8:n pro­sentin välillä laina pääomasta. Näitä aravalainoja myönnetään jopa 45 vuodeksi. Toisessa vaihto­ehdossa siirtämällä painopistettä korkotukeen sama 5 miljardin markan panostus asuntotuotan­toon edellyttää valtiolta pelkästään korkotuen osuuden, jonka määrä lyhytaikaisessa korkotu­essa on tänä vuonna alkavassa tuotannossa en­simmäisenä neljänä lainavuotena 7 prosenttia ja 5 prosenttia seuraavana neljänä lainavuotena, minkä jälkeen tukea ei enää makseta. Kuntien ja yleishyödyllisten yhteisöjen korkotukituotan­nossa, jota kysymyksessä ei lainkaan mainita ja josta kuluvan vuodenkin korkotukituotanto val­taosaltaan koostuu, tukea maksetaan kymmenel­tä vuodelta ensimmäisenä viitenä lainavuotena 8 prosenttia ja sitten 6 prosenttia.

Vuonna 1994 on tarkoitus ottaa käyttöön ara­valainoitusta korvaava 20 vuoden rajoitusaikaan pohjautuva korkotuki, jossa noudatetaan arava­lainojen myöntämisessä sovellettavia sosiaalisia kriteerejä. Korkojen toteutuneen voimakkaan laskun myötä on korkotuen tarve ensi vuonna alkavassa tuotannossa oleellisesti pienempi kuin 1993.

Kuten edellä todetusta ilmenee, korkotukijär­jestelmän avulla kyetään siis samalla valtion vel­kaantumisen tasolla saamaan aikaan ratkaise­vasti suurempi sekä sosiaalisen että vapaarahoit­teisen asuntotuotannon määrä kuin tilanteessa, missä aravalainoitus olisi ainoa vaihtoehto. Sa­malla on huomattava, että näin on saavutettavis­sa ratkaisevasti suurempi työllisyysvaikutus. Lai­naanpa SDP:n ns. varjobudjettia,jossa todetaan:

4044 136. Torstaina 11.11.1993

"Hallituksen talousarvioesityksessä oleva uus­tuotanto ja peruskorjausmäärärahat ovat koh­tuullisen suuret, joten niihin ei esitetä lisäyksiä." Kun käsiteltävänä olevasta kysymyksestä ilme­nee sen laatijoiden pitävän aravalainoitusta kor­kotukea parempana vaihtoehtona, kysymys olisi tällöin valinnasta, jossa aravalainoituksen osuu­den kasvattamiseksi jouduttaisiin uhraamaan osa alkavasta rakennustuotannosta ja sen työlli­syysvaikutuksista. Tällaisesta valinnasta pidät­täytyessään eduskunta lienee sentään yksimieli­nen.

Korkotuen käytöllä on pystytty ja pystytään luonnollisesti omalta osaltaan myös hillitse­mään valtion velkaantumista. Velkaantumisen hallinta onkin yksi edellytys sille, että markka voi pysyä vakaana, edullinen korkokehitys jat­kua ja raskaan velkataakan alla ponnisteleva ta­loutemme toipuminen siten edetä. Ihmerohtoa ei siis ole. Kestävä talouden ja työllisyyden elpy­minen ja siitä seuraava asunto-olojenkin para­neminen voi perustua vain kannattavan tuotan­nollisen toiminnan laajenemiseen ja työnte­koon.

Keskustelu:

Ed. M y 11 e r: Arvoisa puhemies! Tarkoituk­sellisesti esitin kysymykseni ja esitän myös jatko­kysymyksen valtiovarainministerille. Sosialide­mokraatit eivät varjobudjetissaan esitä lisää ra­haa mutta sen sijaan sen rahan, joka on käytettä­vissä sosiaalisesti, kohdentamista paremmin sosi­aalisesti. Sen vuoksi kysynkin valtiovarainminis­teriitä edelleen, kun tuossa vastauksessa se ei sel­vinnyt:

Hyväksyykö valtiovarainministeri, että hyvä­tuloisille tarkoitetut korkotukiasunnot saavat kaikkia muita asumistuotantomuotoja parem­man yhteiskunnan tuen ja pieni- ja keskituloisille tarkoitetut arava- ja asumisoikeusasunnot joutu­vat tämän seurauksena entistä suurempiin talou­dellisiin vaikeuksiin ja tätä kautta valtion luotto­riski kasvaa?

Valtiovarainministeri V i i n a n e n : Herra puhemies! On turha poimia vain yhtä yksityis­kohtaa asuntotuotannosta. Valtiovarainminis­teriö hyväksyy sen, sillä eivät nämä äsken mai­nitut asunnot ole tarkoitettu pelkästään hyvätu­loisille vaan ovat kaikkien käytettävissä. Se on eräs instrumentti, jota käytetään varsin tehok­kaasti ja tullaan varmasti käyttämään jatkossa­kin.

Ed. S e p p ä n e n : Herra puhemies! Asia on sillä tavalla, että asuntotuotanto on Suomessa romahtanut. Se on sodanjälkeisen ajan alhai­simmalla tasolla, mutta asuntojen tarve ei ole vastaavasti vähentynyt. Te olette luopumassa aravajärjestelmästä ja siirtymässä edellä maini­tulla tavalla, yhdyn kysyjään, korkotukijärjes­telmään, jossa siirrätte asumisen tukea pienitu­loisilta ihmisiltä suurituloisille ja sellaisille ihmi­sille, jotka eivät välttämättä asumiseen liittyvää tukea tarvitse. Siis teidän aikananne asuntotuo­tanto on romahtanut, teidän aikananne ollaan siirtymässä yhä epäsosiaalisempaan asumisen tukemiseen ja teidän aikananne ollaan romah­duttamassa aravatuotantojärjestelmä. Millä ta­valla te luulette, herra ministeri, että voidaan jatkaa pankkituen antamista korkotuetun lai­noituksen muodossa ilman, että jossakin vai­heessa joudutaan palaamaan aravajärjestel­mään, koska se on osoittautunut tehokkaaksi ja oikeudenmukaiseksi?

Valtiovarainministeri Viinanen : Herra puhemies! Ensinnäkään valtion tukema asunto­tuotanto ei ole suinkaan romahtanut. Se on pysy­nyt suunnilleen entisellä tasolla. Lisäksi on pai­notettu peruskorjausta erittäin suurella tavalla. Se on eri juttu, mitä on tapahtunut yksityisrahoit­teiselle asuntotuotannolle. On todettava myös tässä samassa yhteydessä, että pelkästään vuok­rasäännöstelyn purkaminen on tänä ja viime vuonna tuonut markkinoille 27 000 uutta asun­toa, jotka kysyjät jättävät ottamatta huomioon. Sillä on saatu merkittävästi pudotettua myös vuokratasoa ja tuotu markkinoille uutta asunto­kantaa. Käytännössä ei ole varmastikaan paluu­ta sellaiselle huippuvuosien asuntotuotantotasol­le, jonka seurauksista tällä hetkellä tässä maassa maksetaan erittäin kallista hintaa.

Ed. K e k k o n e n : Herra puhemies! Minusta ministeri osoitti uskomatonta kyynisyyttä kopla­tessaan asioita sillä tavalla kuin hän teki. Hän totesi rakennettavista asunnoista, että eivät ne ole vain hyvätuloisille. Kyllä herra ministeri tietää, että vain hyvätuloisilla on varaa kovan rahan asuntoihin. Kysynkin: Eikö teidän asenteenne viesti sellaisesta yhteiskunnallisesta kovuudesta, johon ei tässä vaiheessa ole varaa, kun maassa tarvitaan sekä työtä että asuntoja?

Valtiovarainministeri V i i n a n e n : Herra puhemies! On todettava, että muutaman vuoden kuluessa, suunnilleen kolmessa vuodessa, asun-

Kysymyksiä valtioneuvostolle 4045

tojen hinnat myös uustuotannon osalta ovat oleellisesti pudonneet. Ei ole vuosikymmeniin ol­lut asuntojen hankkiminen niin edullista kuin se on tänä päivänä. On aivan päivänselvä asia, että valtion lainoittamana, valtion tukemana tällais­ten mahtavien huippuvuosien tasoa ei pystytä tässä tilanteessa ylläpitämään, eikä se mielestäni kyllä ole tarkoituksenmukaistakaan.

Ed. A s t a 1 a : Arvoisa puhemies! On syytä vielä kerran kysyä: Pitääkö asiantuntijan, suuren rakennusliikkeen YIT:n, käsitys korkotukijärjes­telmästä paikkansa? Onko se totta, että tällä jär­jestelmällä saadaan paljon parempi tuotto kuin useimmilla muilla sijoituksilla? Vuokrat ovat va­paasti määriteitävissä, vuokralaiset ovat vapaasti valittavissaja asunnot saa tuen loputtua vapaasti myydä. Pitääkö tämä kaikki paikkansa?

Ministeri R u s a n e n : Herra puhemies! Ky­symykseen, pitääkö paikkansa näiden asumiseen liittyvien erien muotoutuminen, on todettava, että korkotuen määrittely tälle vuodelle tehtiin viime syksynä olosuhteissa, joissa korkokanta oli huomattavasti korkeampi kuin tällä hetkellä. Näin ollen on tietenkin selvää, että ensi vuotta koskevissa päätöksissä korkotuki ei ole 8 prosen­tin luokkaa. On pidetty järkevänä sitä, että kes­kellä vuotta ei hankaloiteta rakennushankepää­töksiä, vaan pidetään samana vuonna korko sa­mana. Tässä mielessä vastauksena kysymykseen siitä, mikä on koron taso, onko se kalliimpi kuin aravalainoitus, voidaan sanoa, että tilapäisesti ehkä tämän vuoden osalta löytyy tällainen rat­kaisu. Mutta kuten valtiovarainministeri jo tote­si, kysymys on valtion lainoituksesta ja lainan­saantimahdollisuuksista. Tilapäisesti joudutaan näihin poikkeuksellisiinkin menettelyihin mene­mään.

Ed. Ihamäki: Herra puhemies! Suomessa on yli 2 miljoonaa asuntoa. Puolet asuntokannas­ta on rakennettu lähes 25 vuotta sitten. Tuolloin rakennettiin myös suuri osa nykyisistä lähiöistä. Nämä rakennukset alkavat olla kovasti huono-

kun toisia. Viimeksi kuluneina vuosina on korjat­tu vain 25 000-30 000 asuntoa vuosittain. Tällä vauhdilla asuntojen keskikorjausväliksi tulee 100 vuotta, ellei mitään uusia toimenpiteitä tehdä. Ainakin työllisyystilanne olisi otollinen korjaus­rakentamisen vauhdittamiseen. Edellä olevan pe­rusteella haluan tiedustella asuntoministeriltä:

Mitä hallitus aikoo tehdä korjausrakennustar­peen täyttämiseksi?

Ministeri R u s a n e n : Herra puhemies! Asuntojen korjaaminen on Suomessa ollut todel­lakin vähäisempää kuin asuntokannan ylläpito edellyttäisi. Kysyjä totesi, että on korjattu 25 000-30 000 asuntoa, kun tutkimusten mu­kaan korjaustarve olisi kaksinkertainen tälläkin hetkellä. Korjausrakentaminen onkin otettu hal­lituksen budjeteissa ja ohjelmassa painopiste­alueeksi, myös rakennusalan kovan ja huonon työllisyyden johdosta. Tänä vuonna on korjaus­avustuksiin varoja kaikkiaan yli 500 miljoonaa markkaa. Täysimääräisen avustuksen myöntä­minen ja käyttäminen merkitsee yli 5 miljardin markan investointeja kotimarkkinataloudessa. Se merkitsee yksityistä sijoitusta tuotannolliseen toimintaan ja elvytykseen. Avustus, jota ei tarvit­se maksaa takaisin, on asunto-osakeyhtiölle 10 prosenttia korjaustoiminnan kokonaiskustan­nuksista tai 20 prosenttia palkoista.

Keskustelu julistetaan päättyneeksi.

Asia on loppuun käsitelty.

Toinen varapuhemies: Eduskun­nan seuraava täysistunto on huomenna perjan­taina kello 13.

Täysistunto lopetetaan kello 17.31.

Pöytäkirjan vakuudeksi:

Seppo Tiitinen