1

15.1.KESKIVIIKKOSARJA 8Musiikkitalo klo 19.00

Hannu Lintu, kapellimestari Angela Hewitt, pianoValérie Hartmann-Claverie, ondes Martenot

W. A. Mozart: Konsertto pianolle ja orkesterillenro 23 A-duuri KV 488 26 min

I AllegroII Adagio III Allegro assai

VÄLIAIKA 20 min

Olivier Messiaen: Turangalîla-sinfonia pianolle, ondes Martenot’lle ja orkesterille 80 min

I Introduction (Johdanto) (Modéré, un peu vif) II Chant d’amour 1 (Rakkauslaulu 1) (Modéré, lourd) III Turangalîla 1 (Presque lent, rêveur) IV Chant d’amour 2 (Rakkauslaulu 2) (Bien modéré) V Joie du sang des étoiles (Tähtien veren ilo) (Vif, passionné, avec joie) VI Jardin du sommeil d’amour (Rakkauden unen puutarha) (Très modéré, très tendre) VII Turangalîla 2 (Un peu vif, bien modéré) VIII Développement de l’amour (Rakkauden kasvu) (Bien modéré)IX Turangalîla 3 (Bien modéré) X Finaali (Modéré, presque vif, avec une grande joie)

Väliaika noin klo 19.40. Konsertti päättyy noin klo 21.20.Suora lähetys Yle Radio 1:ssä ja internetissä (yle.fi/klassinen).

2

W. A. MOzARt (1756–1791): KOnSERttO pIAnOl-lE JA ORKEStERIllE nRO 23

Euroopan musiikkipääkaupunkiin Wieniin vuonna 1781 muuttanut Mozart etsi unelmakaupungistaan menestystä va-paana säveltäjänä. Wienin kuumin tren-disoitin oli tuolloin piano, mikä auttoi nostamaan virtuoosipianisti Mozartin nopeasti suosioon. Hän sävelsi piano-konserttoja ensisijaisesti itsensä esi-tettäväksi: vakuuttaakseen yleisön ei ainoastaan sävellys- vaan myös soitto-taidoistaan.

1786 oli merkittävä vuosi Mozartin uralla. Figaron häät -oopperan ja lukuis-ten muiden työn alla olevien sävellysten ohella sai maaliskuun 2. päivä ensi-iltan-sa pianokonsertto nro 23 A-duuri (KV 488). Mozartin tuotteliaimpina ja me-nestyksekkäimpinä wieniläisvuosinaan säveltämä teos häikäisee sielukkuudel-laan.

Ensimmäinen osa Allegro alkaa aurin-koisesti lempeällä melodialla. Jousten ja puhaltimien esittelemät pää- ja sivutee-mat toistuvat pianolla selväpiirteisen kirkkaasti. Sonaattimuotoa mukaileva Allegro saa uuden käänteen, kun Mozart rikkoo kaavamaisuuden uudella, odotta-mattomalla sävelmällä. Kertausjaksossa teemat esittäytyvät uudelleen toisiinsa sulautuneina.

toinen osa, hidas Adagio, on tunnel-maltaan surumielinen, vaikka keskijak-sossa toivo pilkahtaakin haikeuden kes-kellä. tunteita vuodattava Adagio on Mozartin tuotannon ainoa fis-molliin sävelletty osa, ja harvinaista hänen te-oksilleen on myös tässä esiintyvä pis-

teellinen siciliano-rytmi. Viimeinen osa Allegro assai yllättää riemuisalla ilma-piirillään. Runsasteemainen finaali äkil-lisine aiheiden vaihdoksineen heijastaa Mozartin kykyä luoda dramatiikkaa soi-tinnuksella.

Konserttoja säveltäessään Mozartia inspiroi ajatus kohdella orkesterin kaik-kia soittimia tasavertaisesti. puhallin- ja jousisoittimet soivat tasapuolisesti, ja soolosoitin ja orkesteri esittäytyvät vas-takkaisina voimina kontrasteja korosta-en. Juuri pianokonsertoissa Mozart oppi luomaan väkevää musiikillista draamaa ilman tekstiä, juonta tai lavastettuja kohtauksia: pianistin sävelkeskustelu or-kesterin kanssa kertoo mukaansatem-paavan tarinan.

pianokonsertto nro 23 lukeutuu sä-veltäjän parhaimmistoon suosionsakin perusteella, sillä konsertosta tuttuja tee-moja kuulee usein elokuvissa ja mainok-sissa.

Tuula Musakka

3

OlIVIER MESSIAEn (1908–1992): tuRAngAlîlA-SInfOnIA

”Se on rakkauslaulu.” – Olivier Messiaen

Turangalîla (suom. rakkauslaulu, hymni ilolle) on Olivier Messiaenin vuosina 1946–1948 säveltämä tilaus-teos Bostonin sinfoniaorkesterille. tilauksen teki kapellimestari Serge Koussevitzky, joka antoi Messiaenille täysin vapaat kädet sävellystyön suh-teen. Alun perin neliosainen sinfonia paisuikin kymmenosaiseksi fantasi-aksi, jonka voisi luokitella pikemmin valtavaksi pianokonsertoksi.

Soitinnus on mielenkiintoinen. Sinfoniaorkesterin lyömäsoitinsek-tio on paisutettu 8–11 soittajan ek-soottiseksi patteristoksi, joka ulottuu amerikkalaisesta vibrafonista japani-laisiin temppeliblokkeihin ja latina-laisamerikkalaisiin marakasseihin. pianon lisäksi mukana on sähköinen ondes Martenot, jota voisi kuvailla pienten urkujen ja jousisoittimen ris-teymäksi.

Sävellys poikkeaa Messiaenin tuo-tannon tyypillisesti uskonnollisesta kehyksestä. Säveltäjällä oli teoksen-sa kirjoittamisen aikana meneillään Tristan ja Isolde -buumi, ja teoksen neljästä pääteemasta tärkein, rak-kausteema, muistuttaakin kyseisen oopperan huokailevaa alkusoittoa. Turangalîla on Messiaenin teoksista maanläheisimpiä, joskin paikoittain karkeastakin äänierotiikasta leijail-laan korkealle eteerisen rakkauden kosmisiin sfääreihin.

Messiaenin persoonallinen tyyli on teoksessa selkeästi esillä: linnunlaulun jäljittelyä intialaisten rytmikaavojen viidakossa mitä erilaisimpien sointivä-rien vaihdellessa rauhallisesta yksiväri-sestä väreilystä häikäisevän räikeisiin ilotulituksiin. Messiaenia kuunnellessa onkin olennaista hahmottaa musiikkia väreinä, mille säveltäjän sointimaailma pitkälle perustuu.

Kuuntelukokemuksena Turangalîla on vähintäänkin huikea jo pelkästään pituutensa ja laajan sointispektrinsä ansiosta. Helisevät, rapisevat, kumi-sevat ja räjähtävät lyömäsoittimet ra-vistelevat musiikkia eteenpäin ondes Martenot’n kiihkeiden liukusävelten voihkiessa kohti kliimakseja. Hurmion puuskien välillä musiikki levähtää unenomaisissa suvannoissa lintujen (pianon ja puupuhaltimien) herätelles-sä muita ääniä alati uuteen tanssiin.

Turangalîla on kuin ranskalaista Stravinskia wagneriaanisella lemmen-kuololla höystettynä – ja kaikki tämä musiikillisen kaleidoskoopin lävitse heijastettuna: ylistys rakkauden joka ulottuvuudelle sateenkaaren kaikissa väreissä.

Toni Heino

Teosesittelyt on tehty yhteistyössä Turun yliopiston musiikkitieteen oppiaineen kanssa.

4

HAnnu lIntu

Hannu Lintu, sinulla on menossa Angela Hewittin kanssa mittava Mozartin piano-konserttojen levytysprojekti. Kun piano on omakin soittimesi, miten paljon lähestyt näitä teoksia oman pianismisi kautta?

läheisin suhde minulla tietysti on nii-hin konserttoihin, joita itse olen opis-keluaikoina soittanut, mukaan lukien tämä A-duuri-konsertto. teoksen tut-tuus pianotuolilta käsin vaikuttaa var-maankin eniten tempokäsitykseen. Kapellimestarilla ei ole fyysistä kon-taktia soittimeensa ja tämä saattaa hankaloittaa oikean tempon löytämis-tä. Joskus on valaisevaa ja opettavais-ta lähestyä asiaa instrumentaaliselta kannalta. tempo, sen eloisuus ja toimi-vuus ovat ne parametrit joiden myö-tä Mozartin musiikki elää tai kuolee. Meneillään olevan levytysprojektin ai-kana on tullut taas kerran todistettua, että jos tempo on oikea, monet karak-tääreihin ja fraasien muotoiluun liitty-vät ongelmat ratkeavat automaattises-ti.

En johda kovin usein Mozartia, sin-fonioistakin vain kahta. Sen sijaan olen kyllä esittänyt oopperoita ja näitä pia-nokonserttoja: niissä on enemmän dramatiikkaa ja musiikillisen vastuun kantajia. Moni kapellimestari välttelee syystäkin Mozartia, sama koskee orkes-tereita. Mozart on kuin valtava valokeila joka lankeaa esittäjien ylle ja paljastaa kaikki tyylitajun, sävelpuhtauden, fra-seerauksen ja artikulaation ongelmat. Siksi esimerkiksi orkestereiden koesoi-toissa halutaan kandidaattien soittavan juuri Mozartia.

Minkälaiset ajatukset sitten linkittävät Mozartin ja Messiaenin toisiinsa?

Minua pyydetään usein selittämään, miksi olen valinnut jotkut tietyt kap-paleet konserttiohjelmaan. Joskus linkit ovat ilmeisiä, osaa ei välttä-mättä pysty selittämään itsekään. Ohjelmasuunnitteluni tapahtuu usein intuitiivisesti. parhaassa tapauksessa ohjelman sisäisiä lankoja tuntuu löyty-vän loputtomasti, enemmän kuin itse ajattelinkaan. Joskus taas tuntuu sil-tä, ettei idea valkene kenellekään. On myös muistettava, että mitään ideaa ei välttämättä olekaan: on vain tunne sii-tä, että näin sen nyt vaan on mentävä.

Kun tarkastelimme Angelan Hewittin kanssa tämän konsertin ohjelmaa, to-tesimme, että kokonaisuus on har-moninen vaikka näitä kahta teosta ei musiikillisella, filosofisella tai historial-lisella tasolla mikään liitäkään toisiin-sa. Joskus voi olla hankalaa yhdistää toisiinsa kahta musiikillisesti vahvaa ja syvällistä teosta; on parempi laittaa nii-den väliin jotakin kevyemmin sulavaa ja antaa yleisönkin aivoille mahdollisuus levätä. Mutta nämä kaksi mestariteosta toivottavasti tukevat toisiaan niin, että kokonaisuus ei mene tukkoon. tietysti tiedämme, että Mozart oli Messiaenille yksi suurimmista. Mutta niin oli moni muukin: Messiaenin vaikutteethan tulevat niin monesta suunnasta, et-tei voida sanoa hänen omaksuneen Mozartilta mitään erityistä. toisaalta minusta tuntuu, että jotkut Messiaenin syvällisen ilon ilmaukset olisivat miel-lyttäneet Mozartiakin.

5

Messiaenin Turangalîla-sinfonia on iso 1900-luvun teos, jonka partituuri on kir-joitettu hyvin yksityiskohtaisesti, ja sitä on esitetty paljon. Onko erityisen vaikeaa ruveta tekemään omaa versiotaan tällai-sesta teoksesta, joka on tavallaan kartoi-tettu niin tarkkaan?

Minun mielestäni sitä ei ole kartoitet-tu mitenkään kattavasti. Kuten kai-kista hyvistä partituureista, tästäkin löytää aina uusia puolia. 70–80-luku-jen vaihteessa oli jonkinlainen buu-mi jolloin tätä esitettiin todella paljon. nykyäänkin Turangalîla kuuluu 1900-lu-vun kulttiteoksiin mutta esityksiä on aika harvassa.

Turangalîla on niin monimutkai-nen partituuri, että sitä voi lähestyä lukemattomilla eri tavoilla. Vielä on ihan varmasti kymmeniä erilaisia lä-hestymistapoja kokeilematta. Jotkut Turangalîlan levytykset ovat musiikilli-sesti hienoja mutta niiden balanssi on epämääräinen, toiset taas ovat vähän parempia äänityksiä mutta soitossa on paljon sotkua. Olen pohtinut tätä pal-jon nyt kun aiomme teoksen myös le-vyttää. pitäisi yhdistää koherentti esi-tys ja tarkka äänitys. toivoisin, että saisimme aikaan totuttua tasapainoi-semman lopputuloksen. Ja siinä onkin haastetta kerrakseen. Turangalîla tulee olemaan balanssiltaan monimutkai-sin partituuri mitä olen koskaan levyt-tänyt. pelkästään ondes Martenot’n ja lyömäsoitinten äänittäminen ovat luku sinänsä. toisaalta uskon, että teos on parhaimmillaan juuri korkeatasoisena äänitteenä: konsertissa soitinryhmien ja solistien välinen suhde on auttamat-ta hiukan epätasapainossa.

loppujen lopuksi Turangalîla ei ole tekstuuriltaan kovin kompleksinen vaikka se kuulostaakin hirvittävän mo-nimutkaiselta. partituurissa saattaa olla samanaikaisesti kolme tai neljä erilaista elementtiä, joiden voimasuhteita muut-tamalla musiikin saa kuulostamaan ai-van erilaiselta. Suuri osa sinfoniasta pe-rustuu musiikillisen materian toistoon. Jokaisessa osassa on kahdesta neljään erilaista materiablokkia, jotka joko seu-raavat toisiaan tai soivat päällekkäin. Turangalîla on itse asiassa kuin valtava musiikillinen Meccano-rakennussarja. teemoja ja motiiveja ei varioida mut-ta ne esiintyvät eri osissa eri rooleissa. Turangalîla-sinfonian osien struktuuri on oikeastaan aika nopeasti selvitetty. tällä siis tarkoitan niiden rakenteen yk-sinkertaisuutta. partituurin opiskeluun menee kyllä runsaastikin aikaa, sillä si-vuja siinä on lähes neljä ja puoli sataa, varmasti enemmän kuin yhdessäkään sinfoniakirjallisuuden keskeisessä teok-sessa.

Haastattelijana Lotta Emanuelsson

6

AngElA HEWIttKanadalainen pianisti Angela Hewitt esiintyy säännöllisesti soolokon-serteissa ja orkestereiden solistina Euroopassa, Amerikoissa ja Aasiassa. Hän on tullut tunnetuksi ylistetyistä Bach-levytyksistään ja esiintymisistään. Kymmenen vuoden mittaisen projek-tin aikana Hewitt taltioi kaikki Bachin suurimmat pianoteokset Hyperion-levymerkille ja voitti useita palkintoja. Bachin lisäksi hän on levyttänyt mm. Beethovenin, Schumannin, Messiaenin, Ravelin, Chopinin ja Rameaun musiik-kia.

Kuluvan kauden kohokohtiin lu-keutuvat konsertit RSO:n, lontoon ja Brysselin filharmonikkojen, Sidneyn ja Brasilian sinfoniaorkestereiden sekä Walesin kansallisen sinfonia-orkesterin kanssa. Hewittin soolo-konsertteja kuullaan mm. Soulissa, tokiossa, glasgow’ssa, Bilbaossa ja San franciscossa. Hän myös osallistuu Musica Vivan Australian-kiertueelle.

Vuonna 2006 gramophone-lehti va-litsi Hewittin vuoden taiteilijaksi ja samana vuonna Englannin kuninga-tar myönsi hänelle OBE-arvonimen. lontoossa asuvalla Hewittilla on kodit myös Ottawassa ja Italiassa, jossa hän toimii trasimenon musiikkifestivaalin taiteellisena johtajana

VAléRIE HARtMAnn-ClAVERIE

Valérie Hartmann-Claverie opiskeli on-des Martenot’n soittoa pariisin kon-servatoriossa, jossa hän tällä hetkellä opettaa. Ensikonserttinsa Hartmann-Claverie piti Wienissä 1973 ja nykyisin hän kiertää esiintymässä ympäri maa-ilmaa merkittävien orkestereiden, ku-ten Berliinin ja new Yorkin filharmonik-kojen, BBC:n sinfoniaorkestereiden ja Wienin sinfonikkojen solistina.

Hartmann-Claverie on tehnyt yh-teistyötä huippukapellimestarien, ku-ten muun muassa Seiji Ozawan, Kent naganon, Kurt Masurin, zubin Mehtan ja pierre Boulezin kanssa. Hänet kut-sutaan säännöllisesti esittämään Messiaenin teoksia eri puolille maail-maa, ja hän on myös levyttänyt lukuisia Messiaenin teoksia.

Hartmann-Claverie toimi loriod-sekstetin jäsenenä vuosina 1974–1995 ja perusti vuonna 1996 kvartetin nimel-tä Ondes de Choc.

7

Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, jonka tehtävänä on tuottaa ja edistää suomalaista mu-siikkikulttuuria. Orkesterin uusi ylika-pellimestari on Hannu lintu.

Radio-orkesteri perustettiin vuon-na 1927 kymmenen muusikon voimin. Sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestarei-ta ovat olleet toivo Haapanen, nils-Eric fougstedt, paavo Berglund, Okko Kamu, leif Segerstam, Jukka-pekka Saraste ja Sakari Oramo. Saraste ja Oramo ovat RSO:n kunniakapellimestareita.

RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä si-jalla uusin suomalainen musiikki ja or-kesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. RSO:n tehtä-viin kuuluu myös koko suomalaisen or-kesterimusiikin taltioiminen kantanau-hoille Yleisradion arkistoon. Kaudella 2013–2014 orkesteri kantaesittää kuusi kotimaista Yleisradion tilaamaa teosta.

RSO on levyttänyt mm. Eötvösin, nielsenin, Hakolan, lindbergin, Saari-ahon, Sallisen, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Orkesterin le-vytykset ovat saaneet merkittäviä tun-nustuksia, kuten BBC Music Magazine- ja Académie Charles Cros -palkinnot. lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertot sisältävä levy lisa Batiashvilin kanssa (Sony BMg) sai MIDEM Classical Awards -palkinnon 2008. Samana vuonna new York times valitsi toisen lindberg-levytyksen vuoden levyksi.

RADIOn SInfOnIAORKEStERI

RSO tekee säännöllisesti konserttikier-tueita ympäri maailmaa. Kaudella 2013–2014 orkesteri tekee Hannu linnun kanssa Keski-Euroopan kiertueen.

RSO:n kotikanava on Yle Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki kon-sertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Osoitteessa yle.fi/klassinen voi konsert-teja kuunnella sekä katsella korkealaa-tuisen livekuvan kautta. Syksyllä 2013 Yle teema lähettää kaikki Hannu linnun johtamat konsertit suorina lähetyksinä.