1998 KARJALAN HEIMO N:o 1-2-11

Tuulivaarassa kavi monia

|

runon -ja perinteenkeraajiaTuulivaara oli monelle ru-

nonkeraajalle ja karelianistilleyopymispaikkaKarjalaanmen-taessa tai sielta Suomeen pala-tessa.

Jo Elias Lonnrot kulki use-ammmallamatkallaanRepolankautta. Palattuaan seitseman-neltamatkaltaVuokkiniemestav. 1837 ban kirjoitti:

"Istoisen luo Roukkulaan.Istoisen akka laksi seuraammeMiinoasta. Hanen nuorin poi-kansaoli ryostanyt eraan staro-vieroimunkin Tuoppasaarelta.Veli oli pakottanut hanet lahe-tamaan rahat takaisin. Istoises-ta30 virstaajarvimatkaaRepo-laan; 20 virstaa Omeliaan, mi-hin yovyimme. Siella keitetiintsaajuajollekulle seurueestam-me ei kuitenkaan kaikille. Eipaminullekaan tarjottu. Sen sijaanannettiin ruokaa, jonkakuiten-kin maksoin. Sunnuntaina Re-polaan. "Kostitsjat" (tuomiset)tyttarelta Torhoselle. Kahvia,voita ja maitoa papin luona.Rastientutkijaherra. Asken saa-nut tupakkaa Pielisesta, muttaei rommia. Torhosen viekkaus.Viljan jakaminen. Oltiin vahal-la muuttaa pappi taalta pois,kuneiol lut saanutstarovierojaliittymaan yleiseen kirkkoon.Oli tullut kasky, etta hanen pitijiiada paikoilleen. Kivijarveen30 virstaa, sielta Koroppiin 15virstaa, Lusmajarveen 10 virs-tan vesimatka. Kuljettiin ve-neella. Kova tuuli. Perillaensikertaa taas voita ja maitoa, ku-tenkin jo papinkin luona."

Matkakertomuksesta ei to-sin ilmene, kaviko Lonnrot Tuu-livaarassa, mutta ainakin naa-purikylia siina mainittiin.

Repolassa kayneita muitarunonkeraajia olivat mm.D.D.E. Europaeus 1840-luvul-la, A.A.Borenius-Lahteenkor-va, Arvid Genetz ja A. Berner1870-luvulla, edelleen Hj. Ba-silier, Kaarle Krohn ja ErkkiReijonen seuraavalla vuosi-kyrnmenella seka Uuno Kart-tunen vuosisadan lopulla. UunoKarttusen muistiinmerkitsematrepolalaisten runot todistavat,etta myos siella on ollut merkit-tavia runontaitajia.

Karelianisteista Juhani Ahokavi Tuulivaarassa vuonna1892. Mukana olivat myos vai-mo Venny Soldan-Brofelt jataidemaalari Eero Jarnefelt.

Venny Soldan-Brofeltin vesivarityo Pirttinakyma Tuulivaarasta Venajan Karjalasta (1892).

MatkaTuulijarvelle kulki Lus-man kylan kautta, jota ennenmatkaajat osuivat vasta hakat-tuun kaskeen. " Lastut olivatviela tuoreet ja lehdet vihreat.Se oli kaadettu ikihongista,korpikuusista ja satain vuosienvanhoista rosokoivuista. Kan-not olivat kuin pajatukkeja jayhteen tormanneet latvat ovattuskallisesti naannyksissa toi-siaan vasten. -Kasken takan onrusihalme, kaunis, vihrea kos-teikko keskella mustaa metsaa.Ja rukiinsisasta vilkuttaa ysta-vallista silmaa sen sininen kuk-ka". Nain kuvaa Juhani Ahonaita nakymia kuuluisassa las-tussaan "Synkan korven sydam-meen".

Lusmassa yovyttiin kuulunRiion Petrin talossa. Petri omistiTuulivaarassa asuvan lanko-miehensa kanssa hoyrypurren,jolla matkaa jatkettiin jarvenpohjoispaahanTuulivaaranky-laan. Use kyla puhtaasti karja-laistyyppisinen rakennuksineenteki retkelaisiin syvan vaiku-tuksen. Venny Soldan-Brofelt-tallensi luonnoskirjoihinsakan-santyyppeja, rakennuksia jasisakuvia

Paluumatka tehtiin soutuve-neella. Matkalaisten pyynnos-ta soutumies alkoi pehmealla,soinutvalla, tasaisesti nouseval-la ja laskevalla aanella kertoaihmeellisiasatuja,tarinoitak6y-hien kulkurien, kuninkaanpoi-kienja-tyttarien, metsan elavi-en ja haltijoiden seikkailuistamailla ja merilla. Aho kertoo:

"En ole aavoilla merilla, en syn-kimmassa korvessakaan tunte-nut itseiini niin taydellisesti kas-votusten luonnottarien kanssakuin talla venetaipaleella Tuu-lijarvella. Samalla kuin se olisynkkaa, oli siinajotakin aaret-toman lapsellistakin, viatonta,itsetidotontaj a turmeltumaton-ta".

Samuli Paulaharju kavi Tuu-lijarvella kahdestikin, vuosina1900ja 1907.Toini Kalviainenmuistaa jalkimmaiselta kayn-nilta, etta Paulaharju halusi os-taa hanen isaltaan jonkin lap-palaisesineen, mutta kauppaaei syntynyt, lieko alhainen hin-ta ollut syyna.

Paulaharju sai yosijan ran-takyassa varakkaan Maurosentalossa. Seuraavanan paivanavietettiin Petrun paivan praas-niekkaa, josta Paulaharju ker-too: "Aamupaivalla, kun onpappi saapunut - on naet ensinkaynyt Koropissa - kaydaantsassovnassa, joka on kalmis-ton reunassa jarven niemessa,molimassa. Sitten syodaan vah-va aamiainen, piiraita, sultshi-noita, kalakukkoa, rokkaa javotkaa ryypataan paalle ja alle.- Eipa aikaakaan, kun kay nuor-ten miesten joukossa kuiske,jotta jossakin vaaran talossa -neljaa vaaralla olevaa taloa sa-notaan Tuulivaaraksi, kolmeavaaran juurella, jarven rannal-la, Tuulijarveksi - aikovat tytotpitaa' bessodaa'. Sinne heti kii-peamaannuoretjavanhat. Siel-la 'sharmankka'jo soi, ja kohta

on eraan talon sintsossa kisakaymassii. Ja sitahan nyt van-hakin mies mielellaan katselee.Tytot punottavin poskin, pojathiki hatussa heiluvat, keikku-vat. Huvittavinta on nahda'mo-anitus'-kohtausta. Poika ylpe-annakoisena, valinpitamatto-mana, lakki kallellaan yksik-seen tanssia teikaroi keskisil-lalla, hypahtelee, heittaytyykyykkyyn, viskaasaaretristiin,ponnahtaa ylos, painuu taasalas, ja lyo jaloillaan siltaa sentuhannesti. Kadet ovat milloinlanteilla, milloin sivulla viitti-loivat, milloin edessa kiivaastikehraavat. Mutta tytto se maa-nittelevan, viehkean nakoisenalyhyin kevyin tanssiaskeleinliitaa sivuttain ympari siltaapojan ymparilla. Lahestyypatanssivaa poikaa ja kurottaakatensa, jotta muka: tulehan!Mutta poika ei ole nakevinaan-kaan, huimemmin vain keik-kuu ja teikaroi ja kehraa. Tyttoviela viehkeampana hetkisenliitelee ja taas tarjouu: samahuono onni, kova on poj an luon-to. Kolmannen kerran kun ko-ettaa, jo heltyy sydan ja poikatarttuu tyttoon ja tanssi jatkuuyhdessa.

Kovin korenkirjavissa pu-vuissa ovat tyttoset, loistavat,laikkyvat toinen toisiaan kirk-kaammin. Varsinkinlettinauhatovat heilla monet ja monenva-riset. Pidanpa lukua eraan ko-meimman tyton komeimmastalettinauhakimpusta ja saan sel-ville, etta siina on seitseman eri

N:o 1-2- 12 KARJALAN HEIMO 1998

OJ ItAti

1998 KARJALAN HEIMO N:o 1-2-13

varia, ja muutamat nauhat niinpitkia, ettapolven kohtaan ulot-tuvat. Ja nekos kisatessa so-masti lepattavat!"

Jalkimmaista matkaansavarten Samuli Paulaharju saiapurahan Suomalaisen Kirjal-lisuuden Seuralta. Edellisenmatkan rahoitti Suomen Mui-naismuistoyhdistys, joka 1800-luvun lopullatuki kahtamuuta-kin Repolaan ja myos Tuuli-vaaraan ulottunutta tutkimus-matkaa.

Vuonna 1892 L.V. Paakko-nen kerasi kansantieteellisiaesineitajaperinnetietoja Vena-jan Karjalaan suuntautuneellamatkalla. Han majaili Lusmas-sa viikon paivat Riion Petrintalossa ja teki sielta kasin mat-kojaKoroppiinjaTuulivaaraan.Taman matkan tulokset on jul-kaistu Suomen Muinaismuis-toyhdistyksen aikakausikirjas-sa XVIII vuonna 1898.

Vuonna 1901 ilmestyi Suo-men Muinaismuistoyhdistyk-sen julkaisu "Karjalaisia Ra-kennuksiaja Koristemuotoja".Yhdistys oli kesalla 1894 la-hettiinyt kaksi nuorta arkkiteh-tia, Yrjo Blomstedtin ja ViktorSucksdorffin, keskeiseen Vena-jan Karjalaan tutkimaan karja-laisia esineita ja rakennuksia.Matkan tuloksia esittelevaansuuremmoiseen kirjaan on pe-rusteellisten sanallisten tieto-jenohellatallennettusatojapiir-roksiaja valokuvia. PK

ArvoituksiaTuulivaarasta1) Pelto valkea, siemen musta,ken kylvaa se tietaa,2) Kuusi jalkaa, kaksi siipea,kuka sen pedon tappaa, se Omanverensa valaa,3) Sa'at satoja, tuhat tuhansiayhella vyolla vyotetty,4) Paivat torvella, yot levalla,5) Sorkat maassa, tukat paassa,keskella koko kokonen.

sunsu (g '(•)? 'odnjji>[jo (£ '(I 'sniiofjp[U3}Sn}IOAJB

Toini Kalviainen muistelee

1

ArvoituksiaKoropista1) Nelja veljesta yhen hatunalia seisotaan,2) Luikkaa laikkaa luisien luk-kojen takana,3) Musta lintu punaisia muniahautoo,4) Yot katsoo, paivat katsoo, eikoskaan silma varaja

•JEAJO>( UOA-IO^ (•

-BJSBA uajsnjioAJB uidoao^j p

"Tuulivuarasta tuuzsatnousou, Repolassa vihmuo. Al-kaa Muarielta vatsua kivistaa,Petsan luokse himoittuo"

Toini Kalviainen, viime tam-mikuun 8. p:na 100 vuotta tayt-tanyt "Repolan ruotsi" muiste-lee Tuulivaarassa elettya lap-suutta ja nuoruutta ruusuisinkuvin. Toinin, tyttonimeltaanTatjanaTserni, kotitalo oli Tuu-livaaran ylakylassa. Sieltaavautui mahtavia nakymia yliTuulijarven lukuisten saarten.

Tuulivaara sijaitsee aivanSuomen rajan tuntumassa, ra-jalle on matkaa vain 15 kilo-metria. SuomestaRepolaan tu-lijat pysahtyivat ensin Tuuli-vaaraan. KylanlansipuolellaoliTuulijarvesta pohjoiseen tyon-tyvaSuopohjanlahti. Valttaak-seen pitkan kiertotien huuteli-vat Lusman suunnasta tulijatlahden ylitse venetta: "livana,hot Puavila, hot Vasselei, tuo-kaa venetta". Tyynella ilmallakutsu kului paremminkin yla-kylaan kuin alakylaan, ja niintulijoita lahdettiin noutamaanveneella kilometrin levyisenlahden takaa.

Tuulivaaralaiset kavivatLieksassa myymassa kaloja jaostamassa erilaisia tarvikkeita.Niimpa Toinin Ville-veli olimyymassakalojaLieksan pap-pilassa: "Ostat sie papin akkakalua?" kysyy Ville. Papin rou-va vastaa: "Mika papin akka?Mie olen ruustinna". SiihenVille, kun ruustinna oli outonimi: "Ole sie ruistin, muttaostat sie papin akka kalua?"

a oKylassa toimi kansakoulu,

jota myos naapurikylan Koro-pin lapset kavivat. Koulu oliluonnollisesti venajankielinen,ja se toimi alakylassa, jotenKoropista tulevien lasten ei tar-vinnut kiiveta korkealle vaa-ralle. Toini kertoo oppineensasuomen kielta aapisesta jonkaVienan Karjalaisten Liitto olilahettanyt. Kun myohemminvallankumouksen jalkeen Re-pola oli Suomen suojeluksessasiella oli suomenkielinen se-minaarijonkamyos Toini kavi.1919-1920 ban oli opettajanaOmeliessa ja seuraavan luku-kauden Porajarvella, Himolanalakoulussa. Tuulivaaran kou-lussa opettivat suomen kielella1918-19 salmilainen AnneHotti ja seuraavina kahtenavuotena sisarukset Anni ja Da-ria Mauranen.

Tuulivaarassa asui kauttakoko pitajassa tunnettu tietajaja parantaja Larin Miikkula.Han oli myos sananparsien jasananlaskujen taitaja ja hyvasatujen kertoja. Kun Repolassa

kesalla 1918 tehtiin paatos Suo-meen liittymisesta, kysyi Miik-kula: "A suammeko myo suo-laa kun liitymma Ruotsih?".

Toini muistelee: "UkkoMiikkulahan oli sellainen tai-koja. Mie muistan etta miullaoli jalassa rupea ja sita ei saatumillaan paranemaan. Me kay-tiin sitten aina puron varrellajasielta leikattiin sellainen pyo-rykkainen (maapalanen) ja sil-lapaineltiin. Jatietysti kun avo-nainen haava on niin eihan neparantuneet. Niin sitten UkkoMiikkulain paan alle vietiinjoku miun vaate, en tieda mikaseoli. Ukko Miikkulanaki untaetta Keynaslahestaoli hinkaut-tu (tarttunut). Ja mama keskel-la yota heratti minut ja molittiminua Keynaslahteen pain. Ei-han ne mitaan siita parantuneet.Sitten tuli Repolan ferssali An-ton Nikolai. Ferssali puhisti nehaavat ja antoi salvaa, ja muu-tamassa paivassa paranivat".

Toini kertoo edelleen fers-salista: "Tarpatti eli pikitar olilaake moneen tarpeeseen. Tip-pojaannettiin yskaanja sal val-la oli oma nimi. Ferssalilla olimukana iso puinen laatikkomissa oli laakkeitii kolmessakerroksessa. Ainakin kerranvuodessa kiersi kylilla. Asuiviimeksi Repolan sairaalassa.Siinii oli sairaspaikkojakin".

Sairaanhoidossa oli paljontaikauskoa. Toini kertoi tastaesimerkkina veljensa VillenJussi-nimisestapojasta, joka olikuuromykka: "Oli siella Kuo-piossa kuuromykkakoulussa.Joululomat ja kesalomat oli

minun luonani Maikkulassa. Sesai silla tavalla taudin. Se olikuumeessa. Karjalassa oli ta-pana etta piti sairas lapsi valaakolmella kynnyksella. Ja olioikein pakkanen, kun nama sit-ten akatvalamaan tuli. Mieolinniin vihainen etta en lyonyt nii-ta akkoja. Siita tuli aivokalvontulehdus ja siita sitten kuuro-mykaksi".

O OKylien tarkeimpia tapahtu-

mia olivat proasniekat. Tuuli-vaaran tsasouna oli pyhitettyapostolien Pietarin ja Paavalinmuistolle, ja kylajuhlaa vietet-tiin heinakuun alkupuolella.Myos Lusmassa ja Koropissapidettiin Petrunpaivan proas-niekkaa omana kylajuhlana,kunnes Koroppiin vuosisadanalussa valmistui oma tsasounapyhan Iljan nimiin ja koroppi-laisten proasniekkapaiviksi tuliIljanpaivaelokuun alussa. Tuu-li vaaraan kokoontui Petrunpai-vana koroppilaisten ja lusma-laisten lisaksi sukulaisia ja tut-tavia eri puolilta koko pitajaa.

Myos Tuulivaarasta kaytiinmuissa kylissa. Toini kertoo:"Oli aika matka lahtea Repo-laan. Siella kaytiin kaksi kertaavuodessa. Se oli stroitsa (=hel-luntai) ja jalkimmainen poh-rottsa (= 3,5 viikkoa neitsytMarian ilmestymispaivan jal-keen). Ensimmaisena pohrott-sana oli Kiimavuaran proas-niekka. Tuuseniessaoli vanhinsisar naimisissa ja eihan siinaollut kuin pikkuinen matkaTuu-seniesta Kiimavuaraan. Jalankuljettiin aivan Koroppijarven

Joni Skiftesvikin naytelma samanni-misen rotnaanin mukaan kuvaa ela-maa kieltolakiaikana.Ohjaus Petri LairikkoNaytelma on saanut erittain lampimanvastaanoton niin yleisolta kuin kriiti-koiltakin. Kannattaa tufla teatterimat-kalla Kotkaan.Tiedustelut ja varaukset puh.(05) 234 4170 ark. 9-16LIPUT 40,-/50,-/60,-