�

minna

Suomalainen Naisliitto ry

2-2009

Imbi Paju ja Suomenlahden

sisaret

�

s. 33-35.

s. 12-14.

s. 15-17.

Minna 2/2009

Tässä Minnassa 3 Puheenjohtajan terveiset, Oili Påwals 4 Tilkkuja, Maija Kauppinen 6 Imbi Paju antaa historialle kasvot, Maija Kauppinen 9 Raija Virtanen 85 vuotta, Maijaliisa Kaistila 10 Helvi Sipilää muistellaan, Maija Kauppinen 12 Nainen Picasson taiteessa, Tiina Ottela 15 Sukkia Torniosta yli 50 vuotta, Minna Heljala 17 Unisukat auttavat uneen, Riitta Sivenius 18 Vanhemmuus ja vanhukset MC-seminaarissa, Maija Kauppinen 21 Koulukiusattuja edelleen liikaa, Oili Påwals 22 Osastojen kertomaa: Naisliittolaiset Lahden kaupungintalossa, Maija Kauppinen Naiset Helsingin kadun nimissä, Maijaliisa Kaistila Kutsu Kaisaniemen koulutustilaisuuteen Oululaiset pohtivat maailman köyhyyttä, Terttu Välikangas Lyriikan mestareita Oulussa, Terttu Välikangas ja Kristiina Haukkamaa Merenkurkku kiinnostaa vaasalaisia, Pirkko Riipinen Jyväskyläläiset muistavat Isa Aspia, Anita Lyyra 32 Voimanaisia: Oili Kinnunen, Maija Kauppinen 33 Kirjaviisaat, Maijaliisa Kaistila ja Varpu Varjokallio 35 Suomalaisen Naisliiton hallitus ja osastojen puheenjohtajat

Kansi: Imbi Pajun uusin dokumentti on Suomen ja Viron lotista kertova Suomenlahden sisaret. - Valok. Toomas Dettenborn.

Päätoimittaja: Maija KauppinenKirjoittajat ja kuvaajat: Toomas Dettenborn, Kristiina Haukkamaa, Minna Heljala, Maijaliisa Kaistila, Maija Kauppinen, Anita Lyyra, Kirsti Ojala, Tiina Ottela, Oili Påwals, Pirkko Riipinen, Riitta Sivenius, Merja Talkamo, Varpu Varjokallio ja Terttu Välikangas. Toimitusneuvosto: Maijaliisa Kaistila, Helsinki; Anita Lyyra, Jyväskylä; Kirsti Ojala, Oulu; Pirkko Riipinen, Vaasa; Ritva Rysä, Hämeenlinna; Eila Saarinen, Lahti ja Marja-Riitta Tervahauta, Tornio. Julkaisija: Suomalainen Naisliitto ry Aurorankatu �7 A ��, 00�00 Helsinki 0440-699�77 naisliitto@kolumbus.fi Toimitus: Maija Kauppinen Arvi Kariston katu �5 as. ��, �3�00 Hämeenlinna maijaesko@kotiportti.fiPaino: Ykkös-Offset, VaasaISSN 0358-8�03Seuraava Minna ilmestyy kesäkuussa 2010

s. 10-11. s. 9. s. 24-25. s. 22-23.

3

Kukin omilleen

PUHEENJOHTAJALTA

Tilastokeskuksen hyvinvointileh-dessä on meitä naisia ilahduttava otsikko: Naiset valtaamassa esi-miespaikkoja. Naisten sosioeko-nomisessa asemassa on tapahtu-nut hyviä muutoksia �0 vuoden ai-kana, sillä ylempien toimihenki-löiden joukossa naisten osuus on kasvanut �4 prosentista 3�:een. Myös kaikissa asiantuntijatehtä-vissä naisten osuus kasvaa sel-västi. Yhä useampi nainen on esi-miehenä. Yhtenä tärkeänä tekijä-nä on naisten koulutustason roima kasvu; jo �5 vuotta naisilla on ollut koulutusvuosissa mitattuna enem-män koulutusta kuin miehillä. Suo-malaiset naiset erottuvat myös eu-rooppalaisessa vertailussa eniten koulutettuina.

Nykyään 40 prosentilla kaikis-ta palkansaajista ja 63 prosentilla naisista on naispomo. Naisjohta-juus on Suomessa yleisempää kuin missään muussa EU-maassa.

Kun työolotutkimuksessa on ky-sytty vastaajilta heidän mielipidet-tään lähimmän esimiehen ominai-suuksista, naisjohtajat ovat miehiä selvästi parempia tuen ja rohkai-sun antajina, työsuoritusten kiit-täjinä, innostajina, työntekijöiden tunteiden huomioon ottajina sekä kannustajina opiskeluun ja työs-sä kehittymiseen. Naisesimiehen alaisuudessa olevista miehistä 3� ja naisista �5 prosenttia oli erittäin tyytyväinen esimieheensä. Päin-vastoin miesesimiehiin erittäin tyy-tyväisiä oli naisista �9, miehistä �3 prosenttia.

Pitkä on ollut naisen tie nykyai-kaan, monta muuria murrettu, su-rua sorrettu. Sen enempää mur-heista ja iloista kirjoittamatta liitän tähän pari tarinaa vanhoilta ajoil-

ta. Ensimmäinen on peräti Raa-matusta poimittu tarina ilman us-konasioita.

Vanhassa testamentissa puhu-taan Ruutista, joka eli avioliitos-sa Mahlon kanssa. Ruutin appi oli kuollut, anoppi eli. Ruut oli nuo-ri eikä hänellä ollut lapsia, kun hänen puolisonsa kuoli. Anoppi päätti lähteä sukunsa luo toisel-le paikkakunnalle turvattomuuden ja köyhyyden takia. Ruut seurasi häntä, vaikkakin epäröiden, sillä avun saanti ei ollut varmaa. Eikä anopilla ollut miespuolista suku-laista, joka olisi voinut naida Ruu-tin. Mietittyään Ruut kuitenkin mat-kasi anopin kotiseudulle.

Oli elonkorjuun aika, kun Ruut saapui sinne. Ruut noukki korjuu-väen jättämiä tähkäpäitä ruoak-

seen. Mooseksen laissa oli sää-detty, että leikkuun tähteet oli jätettävä pellolle köyhien poimitta-viksi. Pellolla Ruut tapasi sattumal-ta appensa sukulaisen, varakkaan ja arvostetun miehen. Kun alkoi puintiaika, Ruut kaunisti itsensä, meni illalla puimatantereelle ja asettui nukkumaan miehen vie-reen tarkoituksenaan houkutella tämä avioliittoon. Jos temppu oli-si epäonnistunut, Ruutin maine oli-si mennyt ja elämä tullut kurjaakin kurjemmaksi. Mutta huolella teh-ty suunnitelma onnistui, ja mies ot-ti Ruutin vaimokseen. Happy end! Kenen oli voitto?

Toinen tarina kertoo �500-lu-vulla eläneestä dominikaaninai-sesta nimeltään Pyhä Rosa. Hän oli niin kaunis, että sai tehdä pal-jon työtä karkottaakseen miespuo-liset ihailijat kintereiltään. Tum-mat, kiiltävän kauniit hiuksensa hän leikkasi järkyttäväksi pörröka-saksi, pukeutui vanhoihin rääsyi-hin ja laihdutti suloiset muotonsa langanohuiksi. Näin hän onnistui parantamaan elinolosuhteitaan: miehet jättivät hänet rauhaan.

Kun lukee nuorehkojen naisten nykymuodista, ohjeet ja tavat ovat samoja kuin Pyhällä Rosalla, vaik-kakin tarkoitus lienee vastakkai-nen. Samoista toimenpiteistä seu-raa kaksi erilaista tulosta.

Onni täällä vaihtelee!

HYVÄÄ JOULUA ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA toivottaa

Oili Påwals

4

TILKKUJA KOONNUT: MAIJA KAUPPINEN

Kun kukaan ei kuule

Lahden lokakuisen MC-seminaa-rin yhtenä aiheena oli ikääntyvien ihmisten tasa-arvoinen ja oikeu-denmukainen kohtelu. Kuin jatkoa kuullulle on Anna Krogeruksen näytelmä Kuin ensimmäistä päi-vää, joka meni Lahden Kaupun-ginteatterissa samana iltana. Täs-sä palkitussa näytelmässä käsitel-lään kriittisesti vanhuuden asemaa ja arvoa, mutta ei ankeasti, vaan oivaltaen ja lempeästi. Kun henki-lökuntaa ei ole riittävästi ja siitä-kin vähästä leikataan kustannuste-hokkuuden nimissä, katsoja tuntee oikeutettua kiukkua. Eikä hän tie-dä, itkeäkö vai nauraa, kun van-hus istuu tuntikausia pytyllä nos-tajaa odottaen, kun yökkö uupuu hoidettavansa sänkyyn, kun van-hustyöhön määrätty sivari voi pa-hoin ja vessoja siivoava maahan-muuttaja osoittautuu ainoaksi van-husten ymmärtäjäksi.

Anna Krogeruksen näytelmä kertoo jotakin perin olennaista vanhusten nykytilanteesta.

Kuvassa kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Matti Lankila, kaupungin-valtuutettu Matti Korteniemi, Marja-Riitta Tervahauta, oikeusministeri Tui-ja Brax ja kaupunginjohtaja Raimo Ronkainen.

Vanhusten arkipäivää Lahden kau-punginteatterissa.

Oikeusministeri Torniossa

Oikeusministeri Tuija Brax oli Tornion kaupungin vieraana mar-raskuussa. Kaupunginjohtaja Rai-mo Ronkainen esitteli oikeusmi-nisterille ja hänen erityisavustajil-leen lähinnä Tornion ja Haaparan-nan välistä yhteistyötä mutta kertoi myös muista kaupungille ajankoh-taisista asioista.

Naisliiton Alatornion osas-ton puheenjohtaja Marja-Riit-ta Tervahauta kertoi osastossa meneillään olevasta turvallisuus-hankkeesta, joka pyrkii ennalta ehkäisemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja tukemaan väkivaltaa kohdanneita. Oikeusministeriön rahoittama turvallisuushanke val-mistuu ensi vuoden aikana.

Tornion lisäksi Tuija Brax tutus-tui Ylitornion vankilaan ja Pellon koulukeskukseen.

Pelikielto automaatteihin

Keväällä MC-seminaarissa oikeus-ministeri Tuija Brax kertoi huoles-tumisensa iäkkäiden naisten peli-himosta ja toivoi mietittävän kei-noja, miten sitä voitaisiin vähen-tää.

Raha-automaattiyhdistykselle eli RAYlle ongelma on tuttu. Toi-

mitusjohtaja Sinikka Mönkäre kertoi Naisjärjestöjen Keskusliiton syyskokouksessa, että arpajais-lakia uudistetaan ja samalla pe-laajille kehitetään uusia keinoja oman pelaamisen hallintaan. Yksi keino on asettaa itselleen pelikat-to, ts. määrätä tietty rahamäärä, jonka ylitettyään ei voi enää pela-ta. Tässä auttaa teknologia.

Kolme puheenjohtajaa

Suomalaisen Naisliiton entinen, nykyinen ja tuleva puheenjohta-ja saatiin yhteiskuvaan liiton syys-kokouksessa Lahdessa. Eli kunnia-puheenjohtaja Raija Virtanen, joka oli kunniapuheenjohtajana vuosina �980-89, Oili Påwals, joka on pitänyt hallussaan pu-heenjohtajan nuijaa viimeiset kak-si vuotta, ja Maija Kauppinen, jonka puheenjohtajuus alkaa vuo-den alusta.

Hallituspaikoista äänestettiin

Suomalaisen Naisliiton syysko-kouksessa keskusteltiin vilkkaasti, otettiin kantaa moneen ajankoh-taiseen asiaan ja äänestettiin hal-lituspaikoista. Seuraavaksi kak-sivuotiskaudeksi hallitukseen tu-

Kuva: Marja-Riitta Tervahauta

5

Iloinen naisjoukko Raija Virtasen 85-vuotissyntymäpäiväkahveilla Aurorankadulla. Raijasta enemmän sivulla 9.

Raija Virtanen (vas.), Oili Påwals ja Maija Kauppinen.

li Marja-Riitta Tervahauta Ala-Tornion, Airi Virkkunen Oulun ja uutena Ritva Santavuori Hä-meenlinnan osastosta. Yksivuotis-kaudeksi hallitukseen valittiin Oili Påwals Helsingin osastosta, enti-sinä jatkavat Liisa Temisevä Jy-väskylän, Eila Saarinen Lahden ja Pirkko Riipinen Vaasan osas-tosta.

Pöytäkirja menneisyydestä

”Kaksi vuotta on kulunut siitä, kun Naisliitolla viimeksi oli vuosikoko-uksensa. Kaksi monivaiheista vuot-ta. Ensin Venäjän vallankumous ja Venäjän vapautus, mikä meilläkin

sortovallan mursi ja kevätauringon tavoin herätti eloon uusia, jo kau-an kätkettyinä olleita toiveita mei-dänkin maamme vapaudesta itse-näisyytemme toteuttamisen mah-dollisuudesta.”Näin aloitti Naisliiton Turun osas-ton sihteeri Adèle Asp �9.�. �9�9 vuosikertomuksen. Ja sa-malla uuden kirjan, johon mahtui osaston pöytäkirjat vuoden �9�6 loppuun.

Satasivuisen käsinkirjoitetun si-dotun foliokokoisen kirjan osti Raimo E. Harju Turusta eräästä vanhojen tavaroiden liikkeestä ja myi sen Naisliitolle. Turun osasto oli perustettu vuonna �907.

Ääntenlaskijat Marja Saarela (vas.) ja Elina Alatalo työssään.

Naisliiton Turun osaston pöytäkirja vuodelta 1919.

Kuva: Marja-Riitta Tervahauta

Kuva: Merja Talkamo.

Juhlat Aurorankadulla

6

TEKSTI: MAIJA KAUPPINEN

Imbi Pajuantaa historialle kasvot

Kirjailija-toimittaja-elokuvaoh-jaaja Imbi Pajulla on nyt ky-syntää. Hänen rajat ylittäväs-tä yhteistyöstä kertova lottado-kumenttinsa Suomenlahden si-saret on juuri nähty Suomessa, Virossa ja Brysselissä ja herät-tänyt paitsi kiinnostusta myös kysymyksen, eikö lotista ja so-dasta ole jo puhuttu tarpeeksi.

”Ei ole”, Imbi vastaa tiukasti. Lotista on toki tehty Suomessa elokuvia, mutta ne ovat kovin pateettisia ja ei-eurooppalaisia madonna-huora-leimoineen. Niistä puuttuu emotionaalinen ja älyllinen taso, viime vuosien paria poikkeusta lukuun otta-matta. Virossa lotista on tähän saakka vaiettu.

Malli Suomen lotilta

Ajatuksen tehdä virolaisista ja suomalaisista lotista doku-mentti Imbi sai kolme vuotta sitten. Eikä yhtään liian aikai-sin, sillä nyt on viimeiset het-ket tavata ja haastatella heitä. Harva suomalainen edes tie-tää, että Virossa oli lottia �7 000. Suomessa heitä oli jatko-sodan päättyessä �3� 000.

Mallin lottatoimintaansa vi-rolaiset saivat suomalaisilta it-senäisyytensä ensimmäisel-lä vuosikymmenellä vuonna �9�4, jolloin ryhmä paikallisia

kommunisteja yritti Neuvosto-liiton tuella kaapata vallan Vi-rossa.

”Virossa ei ollut suojelus-kuntatoimintaa kuten Suomes-sa. Virolaiset naiset halusivat kuitenkin aktiivisesti kohottaa kansallisuusidentiteettiä ja tie-tää, miten varautua kriisitilan-teisiin.”

Suomalaiseen lottatoimin-taan verrattuna virolaisen Naiskodukaitse-järjestön työ oli käytännöllisempää, mart-tatoimintaa muistuttavaa. Viro-laiset lotat opettivat terveellisiä elämäntapoja, puhuivat ra-vinnosta ja vitamiineista. Imbi Pajun mielestä he olivat myös pohjoisia sisariaan iloisempia, vaikkakin näiden tavoin femi-nistisiä. Toiminta oli tärkeää.

Suomessa lottatoiminta kiel-lettiin sodan jälkeen, Virossa jo �940. Naiskodukaitsijat, kan-sakunnan häpeätahrat, vangit-tiin tai teloitettiin Neuvostoliiton miehityksen jälkeen, osa heistä kyyditettiin vankileireille, jois-sa moni ammuttiin. Sen koki myös Viron lottien perustaja ja puheenjohtaja Salme Noor.

Niinpä kun Imbi Paju alkoi etsiä dokumenttiinsa virolai-sia lottia, heitä löytyi vain muu-tama. Yksi heistä oli 94-vuoti-as Helmi Visnapuu, toinen Helvi Hödejärv, joka oli tu-

tustunut suomalaiseen Laila Aueriin vuonna �939 pikku-lottien kesäleirillä, jonne viro-laiset olivat kutsuneet suoma-laissisaria talvisodan jälkeen rentoutumaan. Lottasisarten tapaaminen 70 vuoden jäl-keen on dokumentin kosket-tavimpia kohtia. Kuten myös arkistomateriaali, jota ei ole ai-emmin nähty.

”Ketään ei ole kiinnostanut lottia käsittelevä arkistomateri-aali. Eikä Viron lotistakaan ole tehty kuin yksi tutkimus.”

Naisten solidaarisuus kannatti

Kun Imbi Paju alkoi työstää lottadokumenttiaan, aihetta pi-dettiin kiinnostamattomana. Elokuvasäätiö kieltäytyi rahoit-tamasta sitä perustellen, ettei se vastaa suomalaista laatua.

Näin, vaikka Imbi Pajun edellinen dokumentti Torjutut muistot (�005) oli saanut pal-kintoja ja kiertänyt maailman festivaaleja jo pari vuotta ja samanniminen kirja oli otettu Ruotsin kouluissa oppikirjaksi.

Avuksi tuli naisverkosto. Vi-ron suurlähettiläs Merle Pa-jula kutsui joukon naisia lähe-tystöön, jossa heille näytettiin suunnitellusta dokumentis-ta tehty esittelyversio, demo. Helsingin Sanomien Kirsikka

Ohjaaja Imbi Pajulla on taito tehdä historiasta elävää, antaa numeroille ja ti-lastoille ihmiskasvot. Samalla hän nostaa keskusteluun Viron – ja samalla Suo-menkin – viime vuosisadalla vaiettuja kipukohtia.

7

Moring, FST:n Mary Gestrin ja Hufvudstadsbladetin Tuva Korsström suosittelivat doku-menttia, rahoittajia ilmestyi ja Imbi aloitti työn.

Suomalaisnaisten väliseen solidaarisuuteen Imbi oli tör-männyt jo �990-luvun alussa, jolloin tuli vaihto-opiskelijaksi Helsingin yliopistoon ja tutus-tui sen vireään naistutkimuk-seen. Pian hän alkoi työsken-nellä Postimees-lehden ja Eesti Päevälehtin kirjeenvaihtajana ja jäi pysyvästi Helsinkiin.

Viron itsenäistyminen ja fe-minismiin tutustuminen johdat-tivat Imbi Pajun tekemään en-sin dokumentin Torjutut muistot ja kirjoittamaan sen pohjalta saman nimisen kirjan (�006). Molemmat ovat hyvin henki-lökohtaisia, sillä Imbi kertoo niissä eniten perheensä, eten-kin äitinsä ja tätinsä Aino ja Vaike Madin kohtaloista. Heidät vangittiin �948 ja vie-tiin vuosiksi pakkotyöhön, jos-ta he vapautuivat �950-lu-vulla kansanvihollisen leima passissaan. Kesti vuosikym-meniä, ennen kuin he saat-toivat puhua kokemuksistaan. Samaa aihetta mutta laajem-min käsittelee myös viime ke-väänä ilmestynyt Imbi Pajun ja Sofi Oksasen kirja Kaiken ta-kana on pelko, artikkelikokoel-ma, jonka julkistamistilaisuus herätti poliittista kuohuntaa. Kaikki eivät hyväksy naisten kertomaa historiaa.

Kansainvälinen kansalaisaktivisti

Imbi Paju asuu edelleen Hel-singissä ja raportoi Postimees-lehdessä Suomen kulttuurielä-mästä. Toimittajan työ on kui-tenkin jäänyt dokumenttien, tv-töiden, tietokirjojen kirjoittami-sen ja esiintymisten vuoksi vä-hemmälle. Hän vaikuttaa ak-tiivisesti myös kansalaisjärjes-töissä, muun muassa elvyttä-

Imbi Paju valmistelee Suomenlahden sisarista samannimistä kirjaa, joka ilmestyy keväällä. - Valok. Maija Kauppinen.

Imbi Paju

- syntyi �959 Jõgevamaalla Virossa;- sai klassisen laulun koulutuksen Tarton musiikki- ja

teatteristudiossa;- opiskeli �990-luvulla Helsingin yliopistossa suomea

ja kirjallisuutta;- työskentelee virolaislehtien kirjeenvaihtajana

Suomessa; - läpimurto ohjaajauralla �005, jolloin dokumentti

Torjutut muistot valmistui; - on myös kansalaisaktivisti.

8

Suomenlahden sisaret tarkastelee Viron ja Suomen lottien historiaa hen-kilöiden kautta. Kuvassa lottasisaret Ulla-Marita Rajakallio ja Helmi Vis-napuu.

mällä Viron maaseutua kirja-kylähankkeilla.

Herätteen tähän Imbi sai �000-luvun alussa Brysselis-sä, jossa hän kuuli Vaasan yli-opiston alueellaan organisoi-masta kylätoiminnasta. Imbi kiinnostui hankkeesta, teki sii-tä lehtijuttuja, kävi tutustumas-sa Sysmän kirjakylään ja jär-jesti kotikylässään Võtikveressä pohjoisella Tartonmaalla semi-naarin. Kyläläiset innostuivat, ja Võtikvere julistettiin kirjaky-läksi.

”Joka vuosi elokuun ensim-mäisenä lauantaina kirjailijat ja kustantajat kokoontuvat ky-lään. Emme vaadi heiltä osal-listumismaksua ja tarjoamme jopa ruoat, mutta halutessaan he voivat kartuttaa kirjastoa”, Imbi kertoo innostuneesti. Kir-japäivä kokoaa paljon väkeä. Ihmiset haluavat kuulla ja kes-kustella, mutta myös osallistua. Esimerkiksi kirjasto rakennet-

Sattuma naapurirouvanhahmossa toi Raijan �970-luvun alussa Helsingin Osastoon. Sen juhlakirjassa Kuin satakielten lau-lu Raija kertoo, miten hän muuta-man vuoden istuskeli yksin Osas-ton kokouksissa, koska ei tunte-nut muita eikä kenelläkään ollut halua tutustua häneen. Mutta kun hänet sitten ”keksittiin”, se oli me-noa. Keskushallitusjäsenyyden ja liiton sihteeriyden jälkeen hän toi-mi liiton puheenjohtajana yhdek-sän vuotta. Naisliitosta tuli tärkeä osa elämää.

Raijan puheenjohtajakausi�980-luvulla oli innokasta liiton ja osastojen yhteistyön rakentamista. Vuosikymmenen saavutuksiin kuu-luu myös Minna-lehden perustami-nen ja Vaasan Suomalaisen Nais-klubin aktiivinen mukaantulo. Uu-det osastot saatiin Lahteen ja Tam-pereelle, Kuopion ja Oulun osastot elvytettiin. Suuri uudistus oli oman järjestösihteerin palkkaaminen, mikä lisäsi liiton toimintamahdol-lisuuksia ja helpotti puheenjohta-jan työtä.

Raija valittiin liiton kunniapu-heenjohtajaksi �989, minkä jäl-keen hän on säännöllisesti osallis-tunut liiton hallituksen kokouksiin. Hän korostaa hallitustyöskente-lyn vastuullisuutta ja toivoo kai-kilta hallituksen jäseniltä aktiivis-ta otetta.

TEKSTI: MAIJALIISA KAISTILA KUVA: MERJA TALKAMO

”Olen myönteisesti ajat-televa ihminen, en huo-maa huonoja asioita.” Lokakuussa 85-vuotispäi-väänsä viettänyt liittom-me kunniapuheenjohta-ja Raija Virtanen avasi keskustelumme näillä sa-noilla. Raijan vuosikym-meniä tunteneena luon-nehdinta tuntuu aidolta.

tiin talkoovoimin vanhaan met-sätaloon, joka muutettiin kylä-taloksi.

Kansalaistoiminnan vahvis-taminen onkin lähellä Imbi Pa-jun sydäntä.

”Kansalaistoiminta oli Viros-sa ennen toista maailmanso-taa vahva, mutta se tuhottiin. Neuvostoliiton aikana kaik-ki annettiin ylhäältä, joten vi-rolaisten on nyt opeteltava it-se toimimaan ja ajattelemaan. Tässä suomalaisjärjestöt ovat olleet suureksi avuksi.”

Imbi Paju toivoo myös, et-tä Viroon syntyisi samanlaisia Suomi-yhdistyksiä kuin Suo-messa on Viro-yhdistyksiä ym-päri maata. Se auttaisi paitsi tutustumaan naapurimaahan ja sen kulttuuriin myös ymmär-tämään historiaa ja sen, että molemmat pienet maat – Viro ja Suomi – tarvitsevat toisiaan.

Kuten naiset tarvitsivat viime vuosisadalla. ■

9

Vierivä kivi ei sammaloidu

Raija on myös teatterin ystävä. Naisliiton puheenjohtajuuden jäl-keen hän liittyi Helsingin Teatteri-kerhoon, jota pian johti. Nykyisin hän on kerhon kunniapuheenjoh-taja. Raijan teatteri-innostus on nä-kynyt myös Naisliiton toiminnassa. Moni muistaa vielä hänen kirjoitta-mansa ja ohjaamansa kuvaelman liittomme 90-vuotisjuhliin.

Omassa Vantaankosken seu-rakunnassaan Raija veti pari vuo-sikymmentä vanhuskerhoja. Oh-jelmaideat niihin syntyivät usein Naisliiton seminaareissa ja jäsenil-tojen esitelmistä. Esimerkiksi liiton koulutuspäivään tehtyä Itsetunto-luentoa tilattiin seurakuntakerhoi-hin sekä marttojen ja Reumayh-distyksen tilaisuuksiin. Samoin Myönteistä ajattelua käsittelevä ohjelmakokonaisuus koki uuden tulemisen monta kertaa ensiesityk-sensä jälkeen. ”Opin itsekin ajat-telemaan myönteisesti siitä puhu-essani”, Raija toteaa.

Kaiken tämän lisäksi Raijalla on takana vaativa työ opettajana ja koulun johtajana koululaitoksen murrosvaiheessa. Jos itse koulu muuttui, niin muuttuivat oppilaat-kin. �980-luvulle tultaessa koulu-jen ilmapiiri muuttui rauhattomak-si. Yhteiskunnan vauraus toi ta-varapaljoutta ja niiden vertailua, toisten ihmisten kunnioittaminen ja huomioiminen unohtui. Raijan puhuessa kouluasioista huomaa, että opettajan työ on ollut hänel-le kutsumusammatti. Kiitos, Raija, työstä, jota olet teh-nyt monella saralla. Sinä olet hyvä esimerkki siitä, että vierivä kivi ei todellakaan sammaloidu. ■

Raija asuu yksin isossa omakotitalossa Vantaan Martinlaaksossa.

Viisi kysymystä Raijalle

Raija Virtanen lyhyesti? Iloinen, ahkera, yhdessä tekemistä arvostava.Esikuvasi naisasialiikkeessä? Lucina Hagman ja Helvi Sipilä.Lempimusiikkisi? Soile Isokosken ja Tom Krausen levytykset. Heillä on tai-to yhdistää sanat ja sävelet.Lempikirjasi tai -kirjailijasi? En osaa nimetä, mutta Sirkka Seljan runot ovat aina puhutelleet.Nykyiset tunnelmasi? Olen tyytyväinen, en ajattele vanhenemista.

�0

Muistojen ääreen kuulijat virit-ti Sergei Rahmanovin sellosonaat-ti Andante, jonka Riitta Pesola ja Marita Viitasalo soittivat. Jor-ma Sipilä, poika, aloitti puheet muistuttamalla mieliin, että juuri tässä salissa äiti oli vihitty kunnia-tohtoriksi. Kysymykseen, miten äi-distä tuli Helvi Sipilä, hän vastasi tämän olleen iäkkäiden vanhem-piensa ainokainen. Äiti oli sosiaa-lisesti rohkea, eikä hän kokenut mitään yhteiskunnallista vastuu-ta kohtuuttomaksi. Unohtaa ei so-vi myöskään perheen isän, Sau-li Sipilän osuutta. Tämä oli ko-tona äitiä enemmän ja hyväksyi puolisonsa uran ja elämäntavan, vaikkakaan ei nureksimatta. Lap-silleen – heitä oli viisi – äiti järjes-ti kotona käydessään kaikkea ki-vaa, esimerkiksi �95� Maukolan olympialaiset, joissa voitti kaik-ki lajit. Järjestönaisia Jorma Sipi-lä kiitti siitä, etteivät he heittäneet äitiä yli laidan tämän ikääntyessä, vaan kutsuivat häntä tilaisuuksiin-sa ja muistivat merkkipäivinä sil-loinkin, kun asiat alkoivat kadota äidin muistista.

Helvi Sipilä tiesi oman paikkansa

Myös asianajaja Carita Wahl-gren-Lindholmilla ja oikeusmi-nisteriön ex-kansliapäällikkö Kirs-ti Rissasella oli henkilökohtaisia muistoja kollegastaan. Helvi Sipi-lähän oli koulutukseltaan juristi ja hänellä oli hyvin menestyvä asian-ajotoimisto. Kirsti Rissanen kertoi, että kun Helvi tuli maailmalta, ha-ettiin Kluuvikadun Fazerilta kat-karapuvoileipiä ja omenahyvei-

TEKSTI: MAIJA KAUPPINEN

Lasikattojen rikkoja on poissaKatso kauas ja kun olet katsonut kauas, katso vielä kauemmaksi. Helvi Sipilän muistotilaisuudessa kesäkuussa kuultiin paljon kauniita sanoja, kun ministerin omaiset, ystävät ja kollegat kertoivat Helsingin yliopiston suu-ren juhlasalin täyttäneille, mitä maailma ja he olivat Suomen ykkösnaiselta saaneet.

tä, syötiin niitä ja kuunneltiin uuti-sia. Toimiston pikkujoululounas al-koi jo puolilta päivin, eikä snapse-ja säästetty. Savoyssa Helvi istui ai-na Marskin pöydässä ja oli vilpittö-män iloinen ministerin arvonimes-tään vuonna �00�.

Yhtä iloinen Helvi Sipilä oli vastaanottaessaan vuonna �000 Asianajoliiton Millennium-palkin-non ja seuraavana vuonna kan-sainvälisen asianajajapalkinnon, joka annetaan vertaistaan vailla olevalle juristille. Helvi Sipilä ar-vosti asianajajan ammattia, hän oli sitkeä ja hänellä oli peräänan-tamaton oikeustaju. Helvin motto-na oli ”Koskaan ei ole liian myö-häistä”.

Laaja kansanvälinen asiantuntijaverkosto

Ministeri Elisabeth Rehn ker-toi tunteneensa Helvi Sipilän nais-asia-aktivistina, tulisieluna, jo-ka uskoi asiaansa. Helvi oli tark-ka ja monitoiminen osaaja, joka mursi lasikatot ja kaikki mahdol-liset muurit. Eikä vain Suomessa, vaan myös YK:n apulaispääsih-teerinä, ensimmäisenä naispuo-lisena. Noina vuosina Helvi Sipi-län avustajana toimi tohtori Klaus Törnudd, joka oppi arvostamaan tämän ammatillista osaamista ja kansanvälistä otetta. Helvi ei ol-lut arka eikä pidättyväinen, ja hä-nellä oli valloittava kyky viedä asi-oita eteenpäin. Tässä häntä aut-toi Doris Stockmannin mukaan verkosto, joka oli syntynyt jo kan-sainvälisen partiotoiminnan aika-na. Helvi oli luova ja positiivinen, erinomainen puhuja, joka ymmär-si myös pr-arvonsa.

Pirkko Työläjärvi puolestaan oli tutustunut Helvi Sipilään seura-tessaan tätä Unifemin puheenjoh-tajana. Edeltäjästään ex-maaherra totesi, että tuntiessaan muurahais-ten polut Helvi Sipilä pystyi toteut-tamaan monia hankkeita, muun muassa Mali vihreäksi -projektin.

Seuralaisena myös onnenkantamoinen

Unifemin ja partiotyön ohella Zon-tat olivat lähellä Helvi Sipilän sy-däntä. Tunnuslausettaan ”laajen-takaamme näkökulmamme ihmis-kunnan hyväksi” hän noudatti pe-rustamalla Zonta-kerhoja useisiin

Helvi Sipilän (5.5.1915-15.5.2009) juuret olivat Kärkölän mullassa, lehdet kotimaassa ja latvasta näki kauas kansainvälisyyteen ja koti-maahan.

��

Afrikan maihin ja nousi �960-luvul-la Zonta Internationalin presiden-tiksi. Aune Brotherus-Kettusen mukaan Helvi Sipilällä oli aina sel-vä päämäärä, ja häntä auttoi erin-omainen ihmis- ja numeromuisti. Myös onnenkantamoinen johti hä-net usein oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.

Ministeri Marjatta Väänänen keskittyi muistosanoissaan Helvi Si-pilään uuden aallon naisena. He tutustuivat �960-luvulla maanpuo-lustuskursseilla ja yhteistyö jatkui Naisjärjestöjen Keskusliitossa. YK:n apulaispääsihteerinä Helvi Sipi-län erikoisalaa oli naisasia, ja hän käynnisti naisten ETYK-hankkeen edistämään idän ja lännen nais-ten suhteita. Helvi Sipilällä oli vah-va tahto ja hyvä terveys. Asettues-saan presidenttiehdokkaaksi hän teki naisille suuren palveluksen näyttäessään, että nainen voi olla ehdokas yhtä hyvin kuin mies. Nai-

sia oli tuolloin eduskunnassa �4 prosenttia, nyt heitä on yli 40 ja hallituksessa ja EU-parlamentaa-rikkoina 60 prosenttia. Luvut ovat kansainvälistä huippua – Helvi Si-pilän ansiosta.

Rauhan haaste haudan takaa

Tilaisuuteen osallistui salin täydel-tä myös järjestönaisia; olihan Hel-vi Sipilä ollut Naisjärjestöjen Kes-kusliiton puheenjohtaja �970- ja �980-luvuilla kahteenkin ottee-seen. Hän kuului myös naisasiayh-distyksistä vanhimpaan, Suomen Naisyhdistykseen, josta kunniajä-sentään oli muistamassa joukko naisia. Helvi Sipilän osallistui ak-tiivisti Naisyhdistyksen toimintaan ja käytti usein yhdistyksen koko-uksissa puheenvuoroja, joissa toi-voi maailmanlaajuisesti uutta ja syvempää naisten oikeuksien puo-

Helsingin yliopiston suuri juhlasali täyttyy joka naisten päivä Helvi Sipilän luennon kuulijoista. Nyt sen täyttivät Helvi Sipilää muistelevat.

lesta toimimista. Muistotilaisuus päättyi diaesi-

tykseen Pekingin konferenssista, jossa Helvi Sipilä kutsuttiin esittä-mään tervehdys kaikille maailman naisille. Helvi Sipilä – tuolloin 80-vuotias – nousi ylös, vitsaili ensin helvimäiseen tapaan tuntevansa olonsa kuninkaalliseksi, mutta esit-ti sitten vakavan kysymyksen: Mitä me naiset olemme tehneet rauhan eteen ja mitä voisimme yhdessä tehdä, että kolmas tavoitteemme, maailmanrauha toteutuisi?

Helvi Sipilän puhe sai sadat-tuhannet naiset valtaviin suosion-osoituksiin. Kaikki eivät ehkä tun-teneet puhujaa, mutta jokainen yhtyi hänen toiveeseensa maail-manrauhasta.

In memoriamin päätösmusiikik-si valittu Siunaa koko maailmaa, jonka Philomela esitti, päätti kau-niisti muistotilaisuuden. ■

KUVA: MAIJA KAUPPINEN

��

TEKSTI: TIINA OTTELA

Nainen Picasson taiteen ydin

Pablo Picasso maalasi naisen kuvaa läpi koko tuotantonsa, varhaisesta sini-sestä kaudesta viimeisimpiin vuosiinsa. Jokaista taiteilijan elämän naista vas-taa heitä kuvastava tyyli, ja jokaisen tyylimuutoksien takana on nainen.

Pablo Picasso: Kitara ”Rakastan Evaa” (1912) © Succession Picasso 2009 Kuvasto; © photo: RMN/René-Gabriel Ojéda.

�3

Pablo Picasso (�88�-�973) oli mies, joka rakasti naisia ja jolla oli useita naisia: muusia, rakastajat-taria, taiteilijoita, vaimoja ja las-tensa äitejä.

Elämänsä aikana Picasso meni kaksi kertaa naimisiin. Ensimmäi-nen vaimo oli venäläinen baletti-tanssija Olga Koklova, joka on myös Picasson ensimmäisen lap-sen Paulon äiti. Näyttelyssä ole-va Olgan kuva sijoittuu taiteilijan klassiseen kauteen, ja siinä näkyy venäläinen ja espanjalainen näkö-kulma. Nojatuolin kukka-aiheinen verhoilu muistuttaa venäläistä or-namentiikkaa, Olgan kädessä on espanjalainen viuhka. Maalaus on vuodelta �9�7.

Samassa salissa on Pauloa har-lekiinin asussa esittävä niin ikään

Pablo Picasso: Itkevä nainen (1937) © Successi on Pcasso 2009 Kuvasto; © photo RMN/Jean-Gil-les Berizzi.

Pablo Picasso: Jacqueline kädet ristissä (1953) © Succession Picasso 2009 Kuvasto; © photo: RMN/Jean-Gilles Berizzi.

sen uutena symbolina taiteeseen. Francoisen taiteilija puolestaan ku-vasi kukkanaisena.

Jo �950-luvulla Picasso alkoi maalata tulevaa toista vaimoaan, josta on eniten naiskuvia. Jaqueli-ne edusti taiteilijalle välimerellistä naisihannetta kreikkalaisine profii-leineen, suorine nenineen ja suuri-ne mantelinmuotoisine silmineen. Hänet on usein kuvattu istumassa polvet koukussa.

Picasson myöhäistuotantoon kuuluu merkittäviä teoksia, joi-den esikuvina ovat vanhat mes-tarit. Hän innostui muun muas-sa Delacroix’n Algerialaisia naisia esittävistä maalauksista, joiden mukaan kuvasi vaimoaan Jaque-linea odaliskina turkkilaisissa pu-vuissa ja asusteissa. Myös tästä vanhojen mestarien innoittamas-ta maalari ja malli -teemasta syn-tyi tyyli.

Eva muotoutui kitaraksi

Olgan, Francoisen ja Jaquelinen lisäksi Picasson elämään kuului useita naisia, jotka toivat merkit-tävän lisän taiteilijan alati uudistu-vaan kuvaustapaan. Nuoruuden aikaisista kubismia enteilevistä naiskuvista kiinnostavin on Gert-rud Stein vuodelta �906. Maa-laus kuuluu New Yorkin Metropo-litan Museum of Artin kokoelmiin, joten emme näe sitä Ateneumissa.

Varhaiset muusat ja rakastajat-

klassisen kauden maalaus. Mo-lemmissa muotokuvissa on tuoli, joka on jätetty keskeneräiseksi.

Paloma toi kyyhkysen

Toisen avioliittonsa Picasso sol-mi Jaqueline Roque’n kanssa �96�, samana vuonna kun täyt-ti 80 vuotta. Jaquelineen Picasso oli tutustunut pienessä provense-laisessa Vallaurisen kylässä, jonne oli muuttanut taiteilija Francoise Gilot’n ja heidän yhteisen lapsen-sa Clauden kanssa �948.

Vallaurisessa Picasso oli ener-ginen ja onnellinen. Hän alkoi muovailla savesta astioita, härkiä, pöllöjä ja naisenpäitä. Tytär Palo-ma syntyi �949, mikä toi kyyhky-

�4

Manuel Lopéz Ateneumissa. Taustalla Aamu Songin ja Johan Olinin suunnittelema Picasson olohuone.

Kuva: Venni AhlbergHärkäaihe kiehtoo Manuelaa

Espanjalainen konservaattori Manuel Lopéz muut-ti kuusi vuotta sitten Suomeen ja työskentelee nyt näyttelymestarina museotekniikan osastolla Ate-neumissa. Tiina Ottela kysyi, mitä mieltä hän on maanmiehestään Picassosta ja tämän Ateneumin näyttelystä.

Olet Ateneumin näyttelymestari. Mitä teet?Olen yksi kahdeksasta Ateneumin museomes-

tarista ja työskentelen teosten talletus- ja lainaus-ryhmässä. Työhöni kuuluu taideteosten pakkaus ja kuljetus sekä niiden teosten valvonta, joita laina-taan Valtion taidemuseon kokoelmista toiseen mu-seoon. Tarvittaessa osallistun myös konservointiin. Olen opiskellut konservaattoriksi barcelonalaises-sa ammattikorkeakoulussa, jossa erikoistuin veis-toksiin.

Miltä tuntui ripustaa Picasson töitä suomalai-seen kansallisgalleriaan, jossa on totuttu näke-mään edelfeltejä, gallén-kalleloita ja muita suoma-laisia kultakauden helmiä?

Picasso sopii tänne. Hän on kansainvälinen tai-teilija, ja Ateneumin tiloissa hänen teoksensa ovat harmonisesti esillä. Pariisin Picasso-museosta saa-

taret Fernande Olivier ja Eva Glouel sijoittuvat Picasson sini-seen, roosaan ja kubistiseen kau-teen. Evan Picasso esitti kitarana, joka oli hänelle naisen vartalon symboli.

Olgan aikana Picasson rakas-tajattareksi tuli nuori malli Ma-rie-Thérèse Walter. Ateneumin keskisaliin on koottu ryhmä veis-toksia, joiden innoittajana Marie-Thérèse oli. Hänen myötä vuonna �9�4 alkanut surrealismi voimis-

tui Picasson taiteessa, mistä ker-too näyttelyn hieno muotokuva-pari Dorasta ja Marie-Théresèsta vuodelta �937.

Dorasta itkevä nainen

Surrealismi liittyy Picasson taitee-seen niin henkilökohtaisessa kuin kansallisessakin merkityksessä. Tasapainoilu Olgan ja Paulon se-kä Marie-Thérèsen ja hänen kans-

saan syntyneen tyttären Mayan kanssa ei ollut taiteilijalle helppoa varsinkin, kun kolmantena naise-na oli jugoslavialainen taiteilija, valokuvaaja Dora Maar. Doras-ta tuli Picasson itkevän naisen mal-li – aihe, joka huipentui kansalli-sessa merkkiteoksessa Guernicas-sa vuonna �937. Härän päineen ja äitien tuskaisine kasvoineen te-os oli taiteilijan kannanotto viatto-man baskikylän kärsimää fasistis-ta verilöylyä kohtaan. ■

miemme ohjeiden mukaan ripustus etenee kronologisesti esitellen taiteilijan kaikki kaudet sinisestä periodista aina taiteilijan viimeisimpiin töihin, joten näyttely on läpileikkaus Picasson tuotannosta. Myös hänen eri teknii-koita edustavat teoksensa – maalaukset, veistokset, kollaasit, rakennetut esineet ja grafiikka – ovat täällä, vain keramiikka puuttuu.

Olet kotoisin Espanjasta, ja Picasso on espanjalainen ”kansallistaiteilija”. Miten koet tämän?Olin keväällä Madridissa ja näin Reina Sofian museossa Picasso-näyttelyn, joka oli koottu espanjalaisista

kokoelmista ja Pariisin Picasso-museosta. Teoksia oli enemmän kuin nyt Helsingissä, myös museon ykkösteos Guernica oli esillä. Picasso arvosti koko elämänsä ajan Espanjaa ja vaati, että Guernica pysyy Espanjassa, jo-ten sitä ei ole Ateneumissa. Picasson taiteessa espanjalaisuus näkyy erityisesti härkätaistelu-aiheissa ja voimak-kaissa väreissä, joita hän ilmaisi andalusialaisella temperamentillaan.

Tuoko Helsingin näyttely jonkin uuden näkökulman Picassoon?Täällä on teoksia vain Pariisin Picasso-museosta, joka perustuu taiteilijan yksityiskokoelmiin. Ateneumin

näyttely muodostaa ehkä hieman intensiivisemmän näkökulman Picassoon kuin esimerkiksi viime keväinen Madridin näyttely. Täällä tapaa hyvinkin intiimiä ilmaisua, kuten rinnakkain sijoitetut Dora Maarin ja Marie-Thérèsen muotokuvat. Niissä kuvastuu Picasson naiskuville ominainen syvä tunteellisuus.

Mistä itse erityisesti pidät Picassossa?Ensimmäisenä on mielessäni härkä-aihe. Näin Madridin näyttelyssä härän pään, joka oli rakennettu polku-

pyörän tangosta ja satulasta, teos on myös täällä. Pidän myös Picasson versiosta, jonka hän on tehnyt Manet’n Dejeuner sur l’herbe (Aamiainen ruohikolla) -teoksesta (�960) ja Tuoli-veistoksesta (�96�), joka on leikattua ja maalattua peltiä. Lisäksi arvostan Picassoa taitavana piirtäjänä.

Taidehistorioitsija Tiina Ottela on Helsingin Osaston jäsen.

�5

Tornion ensimmäisen sukkatehtaan Ke-ri Oy:n perusti �956 kaksi Hy-vinkäältä tullutta Helsingin Verka-tehtaan johtajaa, yli-insinööri Eero Kalaja ja ekonomi Martti Hieta-nen. Mukanaan he toivat työnjoh-tajaportaan, varsinainen työvoima palkattiin paikkakunnalta.

Ke-ri Oy valmisti aluksi vain si-leää saumallista nailonsukkaa, jo-ka oli melko paksu, 40 ja 60, jopa �00 denierin. Pyörösukkakoneet tulivat kuitenkin pian ja mahdol-listivat putkimaisen, saumattoman sukan valmistuksen. Vähitellen put-kista alettiin valmistaa sukkahou-suja.

TEKSTI: MINNA HELJALA

Kun Tornion ensimmäinen sukkatehdas, Ke-ri Oy, aloitti 53 vuotta sitten toi-mintansa, sen ensimmäinen tuotemerkki oli Amar. Tehdas on sittemmin vaihta-nut nimeä ja omistajaa, mutta Amar on edelleen sen tunnetuin merkki.

Viidessä vuodessa Ke-ri vakiin-nutti paikkansa sukkateollisuudes-sa. Jo �960-luvun alussa tehtaan mallistossa oli �� eri tuotetta, jois-ta kaikista oli useita värivaihtoeh-toja. Työntekijöitä oli kolmatta sa-taa, joista �00 naisia.

Amareiden voittokulku

Amar näkyi yhtiön tiedotteissa jo syksyllä �956. Ensimmäinen tun-nuslause oli Amar kestää katseen ja kulutuksen, mutta pian näkyivät myös huudahdukset Sukkien ku-ningatar ja Vain Amarit sen teke-vät – madame.

it sen tekivät

Muotoilu kuului saumatun ohutsukan valmistusvaiheisiin. Kuva Ke-rin teh-taalta vuodelta 1962.

Amarin mainosjuliste 1962. Mal-lina 1959 missikilpailujen I pe-rintöprinsessa Margit Jaatinen, valokuvaajana Otso Pietinen, Mai-nostoimisto SEK.

Amar-nimen keksi muistitiedon mukaan mainonnan asiantunti-ja, professori Arvo Puukari. Tär-keintä oli, että se sijoittui aakkosis-sa ennen Suomen Trikoon Atlasta, pahinta kilpailijaansa.

Amarille tehtiin vetäviä mai-nosjulisteita, muun muassa mai-nostoimisto SEK:n luoma rum-muilla tanssiva tyttö, ja sepitettiin monenlaisia riimejä ja lauluja, ku-ten aikansa tunnetuimman riimi-nikkari Pallen sanoittama Sääret somat omistan arvaatteko miksi, ne Amar-sukin somistan siinä koko niksi. Amar-twist sekä Amar-madi-son olivat taas Lasse Liemolan ja Lill-Jörgen Petersenin tuotan-

�6

toa. Amarin ympärille rakennettiin markkinointikampanjoita, myyjien koulutuspäiviä, kauppiasseminaa-reja ja sukkakursseja. Torniossa nähtiin julkisuuden henkilöitä, teh-taalla pidettiin muotinäytöksiä ja kaupungin urheilukentällä sääri-kuningatar-kilpailu. Myös miniha-me, joka ilmestyi �960-luvun puo-livälissä eurooppalaiseen muotiin, vauhditti amareiden kuten mui-denkin sukkahousujen voittokul-kua.

Heinäkuussa �966 torniolaiset yllätti uutinen: Ke-ri Oy oli myyty Suomen Trikoolle, joka siirsi koko sukkateollisuutensa Tampereelle. Sinne siirtyivät sekä torniolaisten työpaikat että Amar.

Tehtaan toiminnan päättyes-sä Ke-rillä oli 34� työntekijää ja se valmisti noin neljä miljoonaa paria sukkia ja sukkahousuja. Tornioon jäivät Oy Kerilon Ltd:n lankatehdas, ja Ke-rin raunioille syntyneet kolme uutta sukkatehdasta: Norlyn Oy, Tammituote ja Tornion Sukka Oy

Norlynille viennin tunnustuspalkinto

Eero Häkli perusti Norlynin syk-syllä �966. Tuotanto aloitettiin jou-lukuussa �3 hengen voimin Salo-sen vanhassa verstaassa, mutta jo seuraavana keväänä nousi teh-dashalli Torppin teollisuusalueelle. Vuoden kuluttua työntekijöitä oli jo noin �70, kaksi vuotta myöhem-min 340.

Myös Norlynin päätuote oli naisten ohuet sukkahousut. Ensim-mäisiä tuotemerkkejä olivat Ava ja Nova, pian myös Norlyn. Jo en-simmäisenä vuonna valmistettiin �,� miljoonaa paria, seuraava-na viisi miljoonaa. Vauhdikkaan alun saivat aikaan uudet, moder-nit koneet, nuorekas henkilökunta ja muoti. Muotoilu väheni, ja uu-tuutena lanseerattiin yhdenkoon sukkahousut, jotka pakattiin rytty-nä laatikoihin.

Kun Tasavallan Presidentti Ur-ho Kekkonen myönsi �97� vien-

nin tunnustuspalkinnon Norlynille, tehtaalla oli yli tuhat henkeä, joista naisia yli 800. Sukkahousuja val-mistui tuolloin �3,3 miljoonaa pa-ria. Norlynilla oli kotimaan suk-kahousumarkkinoista kolmannes, viennistä peräti 78 prosenttia.

Menestyksestä huolimatta teh-taan kannattavuus alkoi laskea. Syitä oli monia: palkkakustannus-ten voimakas nousu, öljykriisiä seurannut inflaatio ja raaka-ai-neiden kallistuminen. EEC-alueel-la oli sukkahousuista ylituotantoa, housumuoti yleistyi vauhdilla.

Ensimmäiset irtisanomiset tuli-vat �973, kaksi vuotta myöhem-min toimitusjohtaja vaihdettiin. Kolme vuotta myöhemmin Suo-men Trikoo osti yhtiön. Saneeraus-ohjelma toteutettiin vuosina �974-76, jolloin lomautukset tulivat tutuiksi torniolaisille tekstiilityönte-kijöille. Vuonna �977 työntekijöitä oli enää 350.

Tornion hienosukkatehdas on edelleen suuri naisten työllistäjä. Eeva Pieti (oik.) on työskennellyt 33 vuotta teh-taassa, Tornionlaakson maakuntamuseon tutkija Minna Heljala taas perehtynyt tehtaan historiaa. Molemmat ovat Naisliiton Alatornion osaston jäseniä.

Kuva: Marja-Riitta Tervahauta

�7

Hienosukkateollisuus keskittynyt Tornioon

Tekstiiliteollisuuden suhdanneherk-kyys pakotti Suomen Trikoon pohti-maan, lopettaako sukkien valmis-tuksen vai panostaako teknologi-aan ja keskittää tuotannon. Omis-taja valitsi jälkimmäisen vaihtoeh-don: kaksi vanhaa tehdasta lak-kautettiin ja Tornioon perustettiin �984 uusi tehdas, Pohjoismaiden Sukkatehdas Oy, jonne keskitet-tiin Suomen Trikoon hienosukka-teollisuus. Amarien tuotanto aloi-tettiin uudelleen Torniossa, uusik-si tuotemerkeiksi tulivat Siloset, Su-loset, Salaset ja uudeksi materiaa-liksi lycra. �980-luvun lopulla teh-taalla olivat kaikki suurimmat poh-joismaiset sukkamerkit: Vogue, El-li, Amar ja Norlyn.

�990-luvulle tultaessa emoyh-tiössä jatkuivat osakekaupat, ja Tornionkin tehtaasta tuli osa As-ko-konsernia. Tornion naiset sai-vat tottua, että tehdas oli osa kas-votonta kokonaisuutta ja johto Tampereella. Tehdas piti kuiten-kin pintansa: siellä jatkui tuottei-den, pakkausten ja markkinoinnin kehittely.

Nykyisin Torniossa työskente-lee �30 sukkatehtaalaista, ja yhtiö on vuodesta �005 lähtien ollut osa Nanso Group Oy:tä. Yhtiön pää-konttori sijaitsee Nokialla, mut-ta torniolaiset suhtautuvat positii-visesti kotimaiseen isäntään, jolla on kasvot ja joka valmistaa edel-leen amareita, norlyneita, vogu-eita... yhdeksän miljoonaa paria vuodessa. ■

Hyvän yöunen salaisuuksia luetteli professori Sirkka-Liisa Kivelä puhuessaan lokakuussa naisille unesta, unettomuudesta ja unen muuttumisesta iän mukana.

Kaikkien pitäisi tietää, mitä ta-pahtuu vanhetessa ja mikä on normaalia. Vanhenemisen muu-toksia ei tulisi hoitaa unettomuute-na ja unilääkkeillä. Uni on erilais-ta eri öinä. Aikuiset nukkuvat 6,5 – 9, vauvat �6 – �8 tuntia vuoro-kaudessa. Ollakseen terve aikui-sen unen tarve on 7,5 – 8,5 tuntia vuorokaudessa.

Unen rakenne muuttuu 50-60 ikävuoden paikkeilla. Iän li-sääntyessä vuorokausirytmi muut-tuu, tulee illantorkkujia ja aamun-virkkuja, päivätorkut yleistyvät. Ne ovat suositeltavia, joten - jos ne ei-vät häiritse yöunen laatua - iltapäi-vällä voi huoletta nukkua.

Unen määrä ei muutu vanhe-tessa. Iäkkäillä eli 75+-vuotiailla on paljon hereillä oloa, ja unikäy-rä on epäsäännöllinen. Syvän unen jaksoja ja on vähän, ehkä vain yksi. Lyhytkestoiset heräämi-set yleistyvät, niitä on 0 – �7. Nuo-rilla hereillä olojaksot ovat niin ly-hyitä, että vain laitteet pystyvät rekisteröimään ne.

Unessa on neljä vaihetta. Vai-heessa yksi koetaan, ettei ole nu-kuttu lainkaan, keho ei ole vielä rentoutunut. Vaiheessa kaksi nuk-kuja rentoutuu, esimerkiksi kuor-saaminen on merkki tästä vai-heesta. Pinnallista unta häiritsevät ulkopuoliset tekijät. Vaiheet kolme ja neljä ovat syvää unta, ja ne kuu-luvat iltayön uneen. Jos aamuyös-

tä on pitkiä syvän unen jaksoja ja jopa herää niistä, se on merkki lii-an vähästä unesta. Syvästä unesta herääminen ei ole elimistölle hy-väksi.

Näiden neljän vaiheen lisäksi on REM-vaiheita (rapid eye move-ment), joita on on yön aikana usei-ta. REM-unet ovat tärkeitä älyllisen ja muistiin painumisen kannalta.

Unettomuus on oire sairaudes-ta tai häiriöstä. Ensisijaisesti sen voi aiheuttaa jokin ulkopuolinen tekijä, kuten stressi. Toissijainen unettomuus on jonkin sairauden aiheuttama, esimerkiksi palleaty-rän, masennuksen, lääkkeiden tai levottomien jalkojen. Syynä voi ol-la myös uniapnea, joka saattaa ol-la oire muistihäiriöistä tai masen-nuksesta.

Unettomuutta voi torjua herää-mällä samaan aikaan, liikkumal-la päivänvalossa, syömällä hyvin ja monipuolisesti ja rauhoittamal-la elimistönsä tuntia, kahta en-nen nukkumaan menoa. Tässä auttavat villasukat, jotka lämmit-tävät jalkoja ja viilentävät kehoa. Myös rauhallinen makuuhuone ja vuoteessa rentoutuminen auttavat pääsemään hyvään uneen.

Turvallista unilääkettä ei ole. Ne vievät muistia ja heikentävät kykyjä, joita tarvitaan esimerkiksi tasapainon säilyttämisessä ja au-tolla ajamisessa. Melatoniinilääk-keestä Sirkka-Liisa Kivelä muistut-ti, että sitä ei pidä ottaa silloin täl-löin, vaan säännöllisesti vähintään kolmen viikon ajan. Melatoniini on pimeän hormoni, jota erittyy yöllä kello �� – 6 välillä. ■

TEKSTI: RIITTA SIVENIUS

Uni muuttuu iän myötä

Mistä uni tykkää? Heräämisestä samaan aikaan, päivänvalosta, lii-kunnasta, hyvästä ravinnosta, rauhoittumisesta en-nen nukkumaan menoa – ja unisukista.

Kuva: Maija Kauppinen

�8

TEKSTI JA KUVAT: MAIJA KAUPPINEN

Vanhemmuutta ja vanhempiaan

ei saa ulkoistaaMiten koulukiusaaminen saadaan kitketyksi? Kysyykö kukaan ikääntyneeltä, miten häntä tulisi kohdella ja puhutella? Näihin kysymyksiin haettiin vastausta Lahden lokakuisessa Minna Canth -seminaarissa.

”Suomalainen Naisliitto on ol-lut sata vuotta hyvällä asialla – ja on nytkin”, Eila Saarinen, Suomalaisen Naisliiton Lahden Osaston puheenjohtaja, toivot-ti naiset tervetulleiksi syyssemi-naariin, jonka teemana oli ta-sa-arvoinen ja oikeudenmu-kainen kohtelu. Eli samat asiat, jotka saivat yhteiskunnallises-

joissakin Lahden kylä maini-taan jo �440-luvulla. Kuitenkin vasta Riihimäki-Pietari -rautatie ja Vääksyn kanava �870-luvul-la nostivat maa- ja vesiteiden risteyspaikan kasvuun. Samoi-hin aikoihin Kuopiossa vaikutti Minna Canth, naisasianainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka puuttui epäkohtiin ja esitti

ti aktiiviset naiset perustamaan vuonna �907 liiton.

”Melkein samoihin aikoihin eli kaksi vuotta aikaisemmin Lahti oli saanut kaupunkioikeu-det”, Maija-Liisa Lindqvist, Lahden kaupunginvaltuuston II varapuheenjohtaja, jatkoi. Asutusta alueella on sen sijaan ollut 9 000 vuotta, ja asiakir-

Lahden Alex Parkin kokoussali täyttyi lokakuun alussa naisliittolaisista.

�9

rohkeasti muutoksia, joista me nyt saamme nauttia.

Maija-Liisa Lindqvist toivoi-kin, että meissä jokaisessa elää pieni Minna.

Koulukiusaamiselle nollatoleranssi

Vaikka koulukiusaamisesta on puhuttu vuosikymmeniä, se on kansanedustaja, LT Tuija Nur-men mukaan edelleen ongel-ma. Syynä ovat suuret koulut ja epäpätevät opettajat, jotka an-tavat pohjan kiusaamiselle, se-kä vanhemmat, joilta ei riitä ai-kaa lapsilleen.

Sanonta Koti kasvattaa ja koulu opettaa pätee edelleen.

”Kodit ovat avainasemassa koulukiusaamisessa, ja paras-ta lääkettä onkin kunnon ko-tikasvatus, jossa rakastetaan mutta asetetaan myös rajat”, Tuija Nurmi totesi ja lisäsi, että samalla kouluille on turvattava riittävät resurssit asian hoitami-seksi. Eli riittävästi opettajia, ai-kaa, koulukuraattoreita ja työ-tiloja. Kouluikäiset tarvitsevat auktoriteetteja, toimintaa, val-vontaa ja hyviä esimerkkejä.

Parhaiten kiusaamista eh-käistään kotien ja koulujen yh-teistyöllä.

Tuija Nurmi kertoi tehneen-sä kevättalvella lakialoitteen perusopetuslain muuttamisesta siten, että kouluvuoden alka-essa koteihin lähetään ohjeet, miten menetellä, jos oppilaat kokevat kiusaamista koulussa tai koulumatkalla. Myös koulut ohjeistetaan, miten kiusaami-seen puututaan, miten ja keil-le siitä ilmoitetaan ja miten se poistetaan.

”Kiusaamistapauksissa väli-en selvittelyä ei voi sälyttää las-ten harteille, vaan siihen tarvi-taan aikuisia. Koulun on oltava yhteydessä kiusattuun ja kiu-saajaan sekä heidän perhei-siinsä. On kirjattava ylös, mi-tä on tapahtunut ja ryhdyttävä

parantaviin toimiin aina so-siaalitointa ja ja jopa poliisia myöten. Kiusaamiseen tulee puuttua välittömästi”, kansan-edustaja vaatii. Kiusaamisen suhteen on oltava nollatole-ranssi.

Vaatimukseen yhtyivät myös kuulijat, joista moni opettaja.

Jokaista vanhusta on kuultava

Vanheneminen ja vanhuus ovat polttavia, juuri nyt suorastaan päivänpolttavia asioita, mutta eivät suinkaan uusia. Kirjoitti-han jo Aristoteles nihkeään sä-vyyn vanhenemisesta.

Iäkkäitä ei ole kuitenkaan koskaan ollut yhtä paljon kuin nyt. Ihmiset elävät nykyään yhä pitempään ja yhä terveempi-nä. Tämän seurauksena on syntynyt kokonaan uusia ikä-vaiheita, kuten kolmas ikä. Sitä elävät seniorit/seniorat saatta-vat olla jopa parempikuntoisia kuin työelämänsä loppuvuo-sia elävät keski-ikäiset, jotka kamppailevat kiireen ja lisään-tyvien vaatimusten kanssa.

”Neljättä ikää elävät ihmi-set sen sijaan usein syrjäytyvät kulttuuri- ja hyvinvointi-, mutta myös mielenterveyspalveluis-ta”, kertoo Vanhustyön Keskus-liiton asiantuntija, FT Marja Saarenheimo.

Eivätkä vain syrjäydy, vaan joutuvat kokemaan ala-arvois-ta kohtelua.

”Kulttuurimme arvostaa yksi-löllisyyttä, itsenäisyyttä ja yksin pärjäämistä. Vanha ihminen, vanhus, joka tarvitsee sairauk-siensa tai yleisen huonokuntoi-suutensa takia muiden ihmisten apua, nähdään helposti ’toi-sena’; jotenkin muita vähem-piarvoisena. Häntä holhotaan, eikä häneltä kysytä omaa mie-lipidettä. Hoitajat puhuttele-vat vanhusta usein kuin pientä lasta: puhuvat yksinkertaises-ti, käyttävät vain pää- ja kysy-

Maija-Liisa Lindqvistin mielestä Naisliitto vaalii hienosti Minna Canthin perintöä.

Tuija Nurmi toteaa, että hyvä koti-kasvatus ja hyvät tavat ovat ilmai-nen käyntikortti.

myslauseita, lepertelevät tyyliin ’Rouva tulee ihan rauhallisesti, ei mitään kiirettä’. ”

Ihminen – iäkäskin – halu-aa, että hänet otetaan vaka-vasti ja että häntä kuullaan.

Marja Saarenheimo kertoo hakevansa parhaillaan keino-ja, miten iäkkäiden ihmisten psyykkistä hyvinvointia kohen-netaan. Miten oikeudenmukai-suutta lisätään ja miten kaik-kein iäkkäimpiä ja eniten avun tarpeessa olevia autetaan voi-

�0

JULKILAUSUMA3.10.2009

Koulukiusaajat kuriin

ja ikääntyville oikeus elää

Vaikka koulukiusaami-sesta puhutaan isoin ot-sikoin, se jatkuu. Ko-din ja koulun yhteistyö ei ole kunnossa. Koulu-laisilta puuttuu aukto-riteetteja, toimintaa ja valvontaa, eikä heillä ole ikäisiään esikuvia. Suomalainen Naisliit-to vaatii koulukiusaa-miseen nollatolerans-sirajaa. Sen saavutta-miseksi koulujen oppi-lashuollolle on taatta-va riittävästi resursse-ja. Myös työelämän pi-tää joustaa, jotta van-hemmat voivat osallis-tua kodin ja koulun yh-teistyöhön. Koululaisten harrastus- ja kerhotoi-mintaa on lisättävä. Ikääntyvien tasa-ar-voisen ja oikeudenmu-kaisen kohtelun pitäisi olla Suomen kaltaises-sa oikeusvaltiossa itses-täänselvyys. Näin ei kui-tenkaan ole. Vanhat ih-miset ovat järjestelmän armoilla. He syrjäyty-vät ja jäävät ilman hy-vinvointi- ja mielenter-veyspalveluja. Ikäpol-vien välistä tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuut-ta korostavan Suoma-laisen Naisliiton mieles-tä vanhuksilla on oike-us itsenäiseen elämän-hallintaan ja omien toi-veiden mukaiseen elä-mään.

maantumaan ja elämään ta-saveroisena. Jotta kenenkään ei tarvitsisi pelätä vanhenemis-ta ja sitä, että joutuu vaivaksi muille. Jotta ei näkisi ainoaksi vaihtoehdoksi kuolinpilleriä.

”Millainen yhteiskunta on se, jossa vanhukset riistäisivät mie-luummin hengen itseltään kuin olisivat vaivaksi?”, hän kysyy esitelmänsä lopuksi.

Siinä meille kaikille mietittä-vää.

Vainuviisari asiakaspalvelijalle

”Myös asiakaspalvelulta ikäänty-neet toivovat asiallista, ystävällistä ja tasavertaista kohtelua”, FL Lee-na Jaakkola tiivisti esitelmänsä. Se pohjautui hänen Lahden am-mattikorkeakoulussa tekemäänsä lisensiaattitutkimukseen Mitäs sul-le?, jossa kysyttiin 46 ikääntyvältä, työikäiseltä ja eläkeläiseltä, miten he toivoisivat itseään palveltavan.

”Hyvän asiakaspalvelijan edel-lytetään kohtelevan asiakasta täl-le sopivalla tavalla eli puhuvan luontevan kohteliaasti. Ei ole kui-tenkaan itsestään selvää, että nuo-ri asiakaspalvelija löytää sopivat ilmaukset, sillä palvelupuheesta puuttuvat yhtenäiset normit. Tilan-ne saattaa alkaa rennolla moi-ter-

Palvelupuhetta tutkineen Leena Jaakkolan mukaan katsekontakti on tärkeää sanattomassa viestin-nässä.

Marja Saarenheimoa kysyy, mik-si Suomessa keski-ikäiset ihmiset asuvat mieluummin eläimen kuin vanhuksen kanssa.

vehdyksellä, mutta päättyä muo-dolliseen fraasiin olkaa hyvä.”

Sinuttelu koetaannuorekkaaksi

Ikä on ongelmallinen myös monel-le ikääntyvälle, sillä sinuttelu koe-taan nuorekkaaksi. Moni korostaa myös vähään tyytymistään: riittää, ettei ole valittamista, ”tavallinen” palvelu kelpaa.

Leena Jaakkola arvelee, ettei vakuuteltu tyytyväisyys ole aina tae hyvästä asiakaspalvelusta, vaan pikemminkin sopeutumista valta-käytäntöön. Eli siihen, että kohte-lias puhuttelu on historiaa, vaik-ka varsinkin moni vanhempi sitä edelleen toivoo. Vuorottainen si-nuttelu ja teitittely koetaan häiritse-väksi ja äkkiväärä sinuttelu tyyliin mitäs sulle suorastaan pahaksi.

Eräs haastateltava peräänkuu-luttikin vainuviisaria, joka auttai-si asiakaspalvelijaa kohtelemaan asiakastaan yksilöllisesti, mut-ta sosiaalisen välimatkan päästä. Leena Jaakkolan mielestä ehdotus on oiva ja alkoi jo pohtia, miten vainuviisarin käyttöä opettaa.

Aitoa vuorovaikutusta ikäänty-vien ja ikääntyneiden välille toi-voi myös Naisliiton puheenjohtaja Oili Påwals seminaarin päätös-puheessaan. ■

��

1990-luvun alussa tutkin sapattivapaalla häiriökä-yttäytymistä koulussa. Tut-kimukseni kohteina oli 282 helsinkiläiskoulun 7.-9. luokkien oppilasta. Kaikki osallistuivat kyselyyn myö-tämielisesti.

Kiusattuja oppilaita oli joka luo-kalla, mutta määrä väheni siirryttä-essä seitsemänsiltä luokilta seuraa-ville. Oppilaiden oman ilmoituksen mukaan usein kiusattuja oli edellä mainituilla luokilla �0,8, 3,6 ja �,8 prosenttia.

Ristiriidassa edelliseen olivat op-pilaiden vastaukset kysymykseen, olivatko he itse kiusaajia. Osa jät-ti vastaamatta, vain yksi oppilas myönsi kiusaavansa usein.

Yleisintä kiusaamista (4�,6 %) oli huuteleminen vaatteista ja ulkonä-östä sekä ivailu ja ilkeät huomau-tukset, seuraavaksi yleisintä (��,7 %) töniminen ruokajonossa, väli- ja liikuntatunneilla tai vain ohimen-nen. Vaikka tästä ei ehkä aiheudu pidempiaikaista kipua, uhri ah-distuu. Rankempaa fyysistä kipua tuottaa potkiminen ja lyöminen, jo-ka oli edellistä hieman vähäisem-pää (��,9 %). Näiden lisäksi tois-tuvaa kiusaamista olivat tavaroiden anastaminen ja kätkeminen sekä uhkailu ja kiristys.

Kiusatun oppilaan luokka te-ki luokkaretken ja yöpyi hotellis-sa. Oppilas oli hyväkäytöksinen ja poistui aamulla ajoissa huoneesta. Hotellin siivooja löysi kuitenkin tä-män tyynyn pissan läpikastelema-na. Kiusaaja tai kiusaajat olivat tyy-dyttäneet tarpeensa.

Koulukiusaamisen kohteena on yleensä nuorempi tai heikom-pi oppilas. Hän on tunneherkkä ja

mielestäni luku on järkyttävän suu-ri. Pelko lievenee lähestyttäessä 9. luokkia, joissa pelkoa koki vajaa �,5 prosenttia. Sekin on liikaa.

Suhtautumisestaan kiusaami-seen 7. luokan oppilaista yli puolet kertoi puolustavansa kiusattua tai hakevansa apua. Empatia ja aut-tamisenhalu valitettavasti laskivat, sillä yhdeksäsluokkalaisista vain 40 prosenttia halusi auttaa.

Oppilailta myös kysyttiin, mil-lä kiusaamista vähennetään. Eh-dotukset, joita tuli paljon, voi la-jitella neljään ryhmään: �. asial-le ei voi mitään, �. vastuu siirret-tävä oppilaille itselleen eli mietittä-vä miltä tuntuu olla kiusattu, 3. ve-täytyminen tapahtumasta eli olta-va itse kiusaamatta ja tukahdutet-tava surunsa ja 4. annettava ohjei-ta, esimerkiksi kerrottava kiusaa-misesta opettajalle, kiusattava kiu-saajaa, määrättävä oppilaille sa-manlaiset vaatteet ja kovennettava rangaistuksia. Opettajia kehotet-tiin tarkempaan valvontaan ja ku-rinpitoon. Erittäin tärkeänä pidet-tiin opettajan järjestämiä puhutte-luja kiusaajan kanssa ja keskuste-luja kiusattujen ja kiusaajien kes-ken. Vanhempia neuvottiin otta-maan yhteyttä kiusaajien vanhem-piin.

Nuorempaan tai heikompaan kohdistuva kiusanteko on vuosisa-toja vanha ilmiö. Tietämäni mu-kaan kouluissa on asiasta alet-tu keskustella �930-luvulla. Pal-jon korjattavaa on ollut ja on, mut-ta tuloksia on saatu. Uutena keino-na on koulukiusaamista ehkäisevä, opetusministeriön rahoittama Ki-Va Koulu -ohjelma. Se on tervetul-lut, sillä peruskoululaisista edelleen 5–�0 prosenttia kiusataan. Määrä ei ole vähentynyt kymmeneen vuo-teen. ■

Koulukiusattuja edelleen liikaa TEKSTI: OILI PåwALS

Kiusaamisessa väkivalta voidaan jakaa fyysiseen, psyykkiseen ja ryhmäväkivaltaan.Fyysinen on tönimistä, potkimista, toisen kulkemisen estämistä, vaatekaappiin sulkemista, lyömistä ja - ää-rimmäisenä muotona – tappamista. Psyykkinen väkivalta, joka on tyttöjen keskuudessa edellistä yleisem-pää, on usein verbaalista kuten uhkailua, ivaamista, ilkeyksiä ja nimittelyä. Uusimpia tapoja ovat interne-tin ja matkapuhelinten välityksellä kiusaaminen. Kiusantekoa on myös epämiellyttävä ilmeily, selän kään-täminen ja toisen loukkaaminen kieltäytymällä täyttämästä tämän toiveita. Ryhmäkiusaaminen taas koh-distuu joukkovoimin yksittäiseen oppilaaseen.

varovainen, usein myös käytöksel-tään muita epävarmempi. Joutues-saan kiusanteon kohteeksi hän rea-goi, etenkin ala-asteella, itkulla ja vetäytymisellä. Hän tuntee itsensä epäonnistuneeksi ja hylätyksi, hä-nellä ei ole ystäviä koulussa eikä hän uskalla puolustautua.

Kiusaaja on taas nykytutkimus-ten mukaan vain vähän tai keskin-kertaisesti ahdistunut. Hän on im-pulsiivinen ja dominoiva, usein aggressiivinen myös aikuisia koh-taan. Itsestään hänellä on aika myönteinen kuva. Luokkatovereit-ten parissa hän on keskinkertaisen suosittu, mutta suosio laskee lähes-tyttäessä 9. luokkaa. Tukenaan kiu-saajalla on usein �-3 toveria, erilai-sia oppilaita, joista osa epävarmoja ja ahdistuneitakin yksilöitä.

Miksi joku joutuu kiusaamisen uhriksi? Tähän on vaikeaa saada oppilailta hyväksyttävää vastausta, sillä syiksi mainitaan ulkoiset sei-kat. Mielestäni kiusaajat käyttävät sairaalla tavalla hyväkseen epävar-moja ja tunneherkkiä uhrejaan.

Ulkoisista syistä suurimpana op-pilaat kokivat ulkonäön, toisena käyttäytymisen ja kolmantena vaat-teet. Myös uhrin mielipiteet ja ujous veivät kiusaamiseen, kotiolot sen si-jaan harvoin. Oppilaiden mukaan kiusaamista tapahtui useimmi-ten välituntien aikana, seuraavaksi useimmin ruokaillessa ja oppitun-neilla, jonkin verran myös kotimat-kalla. Ruokailussa kiusaajat voivat kaataa uhrinsa lautaselle jäännök-siä omalta lautaseltaan.

Kiusaaminen järkyttää oppilas-ta. Siltä välttyäkseen hän vetäytyy välitunneilla syrjään ja pelkää jo-pa kouluun tuloa. Kyselyn mukaan seitsemäsluokkalaisista yli neljä prosenttia pelkäsi päivittäin. Luku-määräisesti tämä koski vain nel-jää seitsemäsluokkalaista, mutta

��

LAHTI

Tumma tiilitalo on maamme kauneimpia kaupun-gintaloja, sisustustaan myöten Eliel Saarisen suun-nittelema myöhäisjugendin helmi. Varsinkin inter-iöörit ovat ainutlaatuiset, sillä värien runsaus, rie-mukas ornamenttien käyttö ja kultaus eivät ole meillä tavallisia.

Kaupungintalo valmistui vuonna �9�� ja oli hui-kea saavutus 4 000 asukkaan kaupungille, joka oli seitsemän vuotta aikaisemmin saanut kaupunkioi-keudet. Se oli myös taloudellinen ponnistus, sillä talon kustannukset ylittivät kaupungin vuoden bud-

TEKSTI JA KUVAT: MAIJA KAUPPINEN

Naisliittolaiset myöhäisjugendin lumoissaLahden MC-seminaaripäivä päättyi Lahden kaupungintalolla, johon naisliitto-laiset oli kutsuttu tutustumaan.

jetin. Jos Lahden tuolloiset isät ansaitsevat kehut, suu-

ri kiitos kuuluu myös �980-luvun päättäjille, jot-ka antoivat kaupungintalon saneerauksen alansa huipulle, sisustusarkkitehti Antti Nurmesniemelle. Hänen kättensä jälki näkyy ensimmäisen kerrok-sen kaupungin hallituksen salissa ja varsinkin gra-niittisessa kellarikerroksessa, jossa poliisilaitos ja putkat saivat ravintola Tyrmäksi muuttuessaan hil-lityn hienostuneet värit ja niukkailmeisen kalustuk-sen. ■

Aulaa hallitsevat kauniisti koristellut holvikaaret, joista avautuvat näkymät molempiin sivuauloihin. Ovihol-vien alla Helsingin osastolaiset Riitta Sivenius (vas.), Rauni Auvinen, Irja Nissinen ja Kyllikki Suorsa.

Teknisen ja ympäristötoimialan johtajan Timo Ahosen mukaan Lahden kaupungintalo edustaa tyylillisesti Eliel Saarisen myöhäisjugendin hillittyä, abstraktista linjaa.

Helsingin Osastoa edustavat Gunvor Lindström (vas.), Oili Påwals ja Pirkko-Liisa Hyvärinen kaupunginhal-lituksen istuntosalissa. Taustaseinällä Maija Lavosen tekstiiliteos Lahti.

�3

OSASTOT

LAHTI

Kyllä tällaisessa Tyrmässä kelpaa istua.

Liisa Temisevä Jyväskylän Osastosta ihastelee Lahtea 1980–90-luvuilla johtaneen Seppo Välisalon pronssi-pystin rillejä.

1980-luvulla valtuustosalin väritys palautettiin alkupe-räiseksi. Saliin mahtuu nykyään hyvin 59 valtuutettua, mutta käynee ahtaaksi, jos aie Päijät-Hämeen suur-kunnasta toteutuu.

Valtuuston puheenjohtajan tuoli on tyylikäs, vaikkakaan ei kovin mukava istuin. Se samoin kuin val-tuutettujen tammituolit ovat Eliel Saarisen suunnittelemat.

Juho Kusti Paasikivi eli lapsuutensa ja nuoruutensa Lahdessa. Antti Favénin maalauksen edessä Helsingin Osaston Maijaliisa Kaistila

Lahden Osaston puheenjohtajan Eila Saarisen hymy on aito: seminaaripäivä onnistui hyvin.

Valtuustosalin oviseinää komistaa kookas kaupunginvaakuna.

�4

HELSINKI

Naisten osuus henkilönimien mukaan nime-tyistä kaduista on vain noin �5 prosenttia. Kirjan �7 naisen ryhmässä taiteilijat ovat selvänä enem-mistönä, hyvänä kakkosena tulevat kuninkaallisten mukaan nimetyt kadut. Helsingin perustaja Kus-taa Vaasa on itsensä lisäksi saanut kaikkien kol-men rouvansa nimet katuosoitteisiin. Antti Manni-sen mukaan taksit saavat todella keskittyä naputel-lessaan navigaattoriin auton tilausta osoitteeseen Margareeta Leijonhufvudin puisto, jotta auto lähtee oikeaan suuntaan Vanhaan kaupunkiin. Sieltä löy-tyvät myös kahden muun vaimon – Katarina Saksi-laisen ja Katarina Stenbockin – nimikkokadut.

Venäjän vallan aikaisista keisarinnoista Elisa-bet ja molemmat Maria Feodorovnat elävät katuni-mistössä. Aleksanteri I:n äiti Maria Feodorovnalla on kartoissa sekä oma saksalainen etunimensä Sophie että virallinen ortodoksinen nimensä Maria eli Sofi-

TEKSTI: MAIJALIISA KAISTILA

Missä on LeskirouvaFreytagin kuja?

Helsingin Osaston syyskokouksen jälkeen kuljimme toimittaja Antti Mannisen opastuksella pitkin naisten mukaan nimettyjä Helsingin katuja. Antti Manni-selta on tänä syksynä ilmestynyt kirja Kenen kadulla asut?

Antti Manninen yhtyi kukittajansa Leena Krohniin sanoihin, että naiset ovat jääneet kakkosiksi Helsingin katuja nimettäessä. Muotokuvan Lucina Hagman on sellaisen saanut; hänellä on oma nimikkopolku Malmilla.

an ja Marian kadut Kruununhaassa. Kruununhakaan on saanut myös Aleksanteri I puoliso Elisabeth nimik-kokatunsa Liisankadun. Sen sijaan Maria Feodorov-na nuorempi tunnetaan meillä paremmin tanskalai-sella nimellään Dagmar. Hänen mukaansa nimetty katu on korttelin päässä liittomme huoneistosta, jo-ka sijaitsee Aurorankadulla. Nimensä se on saanut Aurora Karamzinista, jonka mukaan on myös Haka-salmen huvilan itäpuolella oleva tie nimetty Karamzi-ninrannaksi.

Suurin osa oman kadun saaneista naistaitei-lijoista on kaikkien tuntemia, kuten Minna Canth, Ida Aalberg, Aino Ackté tai Maila Talvio. Joukossa on myös nimiä, joihin tutustuu vasta kirjan avulla, ku-ten esimerkiksi kuvataiteilija Hilda Flodin, joka sai ku-vanveistäjäoppinsa itsensä Auguste Rodinin ateljees-sa �906-09. Hilda Flodin on myös eräs niitä harvoja, ei kuninkaallisia naisia, joka on päätynyt puolisonsa

Kuva: Maija Kauppinen

�5

HELSINKI

kanssa kartalle. Hänen toinen aviomiehensä lääke-tieteen professori ja Keskussotilassairaala Tilkan pe-rustaja Taavetti Laitinen on saanut nimeään kantavat aukion, kadun ja kujan entisen Tilkan länsipuolelle, samalle Pikku Huopalahden alueelle, jossa on myös Hilda Flodinin kuja ja aukio.

Tiedenaisista on nimensä katuverkostoon saanut vain Agnes Sjöberg, joka lienee maailman ensimmäi-nen eläinlääketieteen tohtoriksi väitellyt nainen. Hän sai opiskeluoikeuden Dresdenissä �9�0-luvulla. Tä-mä oli ennenkuulumatonta miesvaltaisessa eläinlää-ketieteessä. Koko elämänsä ajan Agnes Sjöberg sai kokea sukupuolensa vuoksi syrjintää mieskollegojen-sa taholta. Eikä vähiten täällä koti-Suomessa. Asi-akkaat kuitenkin pitivät hänestä ja olivat tyytyväisiä eläintensä hoitoon.

Vain kaksi naisasianaista löytyy osoitekartastos-ta: Lucina Hagman ja Alli Trygg-Helenius. Näistä jäl-kimmäinen on mukana raittiusaatteen uranuurtaja-na. Naisyrittäjistä vain ravintoloitsija Kaisa wahllun-din nimi löytyy kartastoista, mutta sitäkin useammalla tavalla. Onpa koko Kaisaniemen puisto nimetty hä-nen Ravintola Kaisaniemensä mukaan.

Illan aikana virisi vilkas keskustelu siitä, kei-tä naisasianaisia pitäisi muistaa omalla karttanimel-lä. Osastomme puheenjohtaja Leena Krohnin mie-lestä henkilö, joka sen ansaitsisi, on Tekla Hultin. Teh-tävänä on vain ensin löytää Hultinin elämään liitty-vältä alueelta sopiva aukio tai katu, jonka nimeämis-tä sitten voisimme ehdottaa kaupungin nimistöasiois-ta vastaaville.

Katunimet olivat oiva piriste marraskuun synkkä-nä iltana. Illan vieras oli yllättynyt runsaasta ja innok-kaasta osallistujien joukosta, erityiskiitoksen saivat emäntämme Kyllikin leivonnaiset.

PS Otsikkorouvan kuja on Viikissä. Sinne kaavoitet-tavaan tiedepuistoon saadaan toivottavasti lisää tie-denaisten nimiä. Ja heitähän on, Leena Palotiestä al-kaen! ■

Naisia, jotka ovat saaneet oman nimikkokadun, -kujan, -polun, -aukion tai -puiston, on Antti Man-nisen kirjassa �7. He ovat Ida Aalberg, Aino Ack-té, Elisabeth Aleksejevna, Minna Canth, prinses-sa Dagmar, Ida Ekman, Maria Feodorovna, Hil-da Flodin, Christina Freytag, Lucina Hagman, Maria Jotuni, Aurora Karamzin, kuningatar Kris-tiina, Larin Paraske, Margareta Leijonhufvud, Toi-ni Muona, Gunnel Nyman, Katariina Saksilainen, Agnes Sjöberg, Katariina Stenbock, Maila Talvio, Elli Tompuri, Alli Trygg-Helenius, Ulrika Eleanora, Katri Vala, Catharina (Kaisa) wahllund ja Mathil-da wrede.

Kätketty totuusnaisen elämästä

on nimeltään koulutustilaisuus, jonne Suomalai-sen Naisliiton Helsingin Osasto kutsuu kaikkia naisliittolaisia lauantaina 6.�.�0�0 kello ��-�6. Tapahtuma on entiseen tapaan ravintola Kaisa-niemessä, ja sen vetää Osaston koulutustoimi-kunnan puheenjohtaja Pirjo Norvama.

Ohjelma:

kello ��:30 Ilmoittautuminen ��:00 Päivän avaus, Pirjo Norvama ��:�0 Shaikka Balalaikka -yhtye ��:30 Nainen ja raha – matkalla arjen vaurauteen, YTT, dosentti Leila Simonen, Voimapaja Oy �4:00 Lounas: lohi-/kasviskeitto, leipä ja voi, kahvi/tee ja punssikakku �4:45 Naisten ja miesten arvosta työssä ja elämässä, varatuomari Tuulikki Petäjäniemi �5:�5 Kauhun tasa-arvo, kirjailija, toimittaja Roman Schatz �5:45 Keskustelua �6:00 Päivän päätös, Pirjo Norvama

Sitovat ilmoittautumiset toimistoonnaisliitto@kolumbus.fi tai puh. 0440 699 �77 ja maksu (liiton jäseniltä �0, ulkopuolisilta �5 eu-roa) viimeistään maanantaina �5.�.�0�0 Hel-singin Osaston tilille �57430-�39� viitenume-rolla 3����. Ilmoittautumisessa mainittava mah-dolliset ruoka-allergiat.

Tositapahtumiin perustuva elämäntarinaromaani

AMALIA MATKALLA MAAILMALLE�930-50-luvuilta: Kymenlaakso, Lontoo, Helsinki.

Hinta �5 €, kotiin toimitettuna �7 €.

Tilaukset: oili.kinnunen@luukku.com, puh. 044 5�00 ���.

�6

OULU

Naisten elämän hallintaa meillä ja muualla kirkastet-tiin Oulussa lokakuussa Kohtuuden rajat -seminaaris-sa. Tapahtuma toteutettiin kolmen naisjärjestön voi-min: Suomalaisen Naisliiton Oulun osaston, Oulun Ympäristön Kalevalaisten Naisten ja Oulun seudun NYTKISin.

Naisten pankki auttaa köyhiä

”Kehitysmaiden naisista 70 prosenttia näkee nälkää”, kertoi Jyväskylän yliopiston professori Anna-Maija Lämsä. Tätä torjumaan Kirkon Ulkomaanapu perus-ti suomalaisena innovaationa vuonna �007 Naisten Pankki -rahaston, jonka tehtävänä on kehittää nais-ten yritystoimintaa ja ammattiosaamista.

”Me voimme auttaa lahjoittamalla rahastoon”, An-na-Maija Lämsä kertoo. �5 eurolla yksi niukkuudessa elävä saa ammatin, 750 euron osakkeenosto mah-dollistaa kyläpankin perustamisen.

Naisten Pankki on nimensä mukaisesti naisten: sitä johtaa nainen, �/3 toimijoista on naisia ja lai-naa myönnetään naisille. Pankkeja on Kambotzâssa, Ugandassa, Laosissa, Liberiassa ja Nepalissa. Tyypil-lisimpiin lainan saajia ovat maanviljelijät, kampaajat,

TEKSTI JA KUVAT: TERTTU VÄLIKANGAS

Köyhyydellä on naisen kasvotKöyhien maiden naisista 70 prosenttia jää tänäkin päivänä nälkäiseksi. Mie-het syövät perheissä ensin. Mitä jää, jää naisille ja lapsille.

kosmetologit ja kauppiaat. Naiset maksavat lainan-sa, joten luottotappioita ei synny.

Oulussa, kuten monessa muussakin Suomen kau-pungissa, toimii Naisten Pankin tukiryhmä, joka kou-luttaa lobbareita innostamaan oman elinpiirinsä ih-misiä Pankin säännöllisiksi tukijoiksi.

”Auttaminen on merkki myötätunnosta”, Anna-Maija Lämsä totesi.

Veden nousu uhkaa Vietnamia

YK:n kehitystehtävissä Vietnamissa vuosina �006-�008 työskennellyt Oulun Unifemin paikallistoimi-kunnan jäsen, kasvatustieteiden maisteri Marjo Riit-ta Tervonen kertoi ilmastomuutoksen vaikutukses-ta Vietnamiin.

”Vietnamissa on yli � 000 kilometriä rantaviivaa, joten se on altis ilmastonmuutoksen tuomille vahin-goille. Ennusteiden mukaan merenpinta nousee seu-raavan sadan vuoden aikana metrin, minkä seurauk-sena yli �0 miljoonaa ihmistä menettää kotinsa.”

Veden nousu vie elannon erityisesti naisilta ja lap-silta, sillä pääosa pelloista on naisten viljelemiä ja ka-tukauppiaista 95 prosenttia on naisia. Miehet syövät

Tuula Hautala suositteli iäkkäille edunvalvontavaltakirjaa. Oikealla seminaarin juonta-ja Kirsti Ojala, Naisliiton Oulun osaston sihteeri.

�7

OULU

perheissä ensin, mitä jää, jää naisille ja lapsille. Tyt-töjä ei opeteta Vietnamissa uimaan eikä kiipeämään puuhun, joten tsunameissa ja tulvissa kuolee pää-osin naisia ja pikkutyttöjä. 86 miljoonan asukkaan Vietnam on maailman �3. väkirikkain ja yrittää pitää perheiden lapsiluvun kahtena. Koska jokainen perhe haluaa poikalapsen, maassa on sataa miestä koh-den ��0 naista.

Marjo Riitta Tervonen puhui myös sukupuolivaiku-tusten arvioinnista eli suvauksesta kotimaan julkishal-linnon palvelujen ja budjetoinnin luotaamisessa ja painotti, että eriarvoisuuden korjaamisessa tarvitaan suomalaisnaisten panosta. ”Niin meillä kuin muual-la naiset ovat aliedustettuina ympäristövaikutuksista päättävissä elimissä.”

Edunvalvoja valittava ajoissa

Asianajaja Tuula Hautala valotti naisten edunval-vontaa kertoen vuonna �007 holhouslakiin tehdystä muutoksesta, edunvalvontavaltakirjasta.

”Nimeämme tuttavapiiristämme henkilön, jo-ka hoitaa määrittämiämme tehtäviä, kun meidät on osoitettu lääkärin todistuksella kykenemättömiksi hoi-tamaan asioitamme. Voimme hänen avullaan lahjoit-taa muun muassa lapsillemme ja lapsenlapsillemme vuosittain summan, jonka laki sallii ilman lahjave-roa. Edunvalvoja voi myös hankkia meille hoitopai-kan yksityisestä hoitokodista kunnallisen vanhainko-din sijaan.”

Tuula Hautala kertoi myös merkittävästä ilmaispal-velusta, asianajajapäivystyksestä, jota Asianajajaliit-to ry tarjoaa Oulun kaupunginkirjaston lainausosas-tolla.

Turvaa äideille ja lapsille

”Jokainen lapsi on pelastamisen arvoinen” haas-toi Oulun Ensi- ja Turvakodin psykoterapeutti Paula Mällinen kuulijoitaan Miina Sillanpään sanoin.

Kodin toiminta onkin monipuolista, lapsia ja äitejä palvelevaa. Baby Blues -hankkeessa tarjotaan koliik-kivauvoille yöhoitoa äidin nukkuessa kotona jaksaak-seen helliä taas päivän itkevää ihmettään. Serafiina-päiväkodissa opetetaan alle yksivuotiaiden äideille lapsen kanssa elämisessä tarvittavia käytännön taito-ja. Turvakoti auttaa perheväkivallan uhreja ja heidän lapsiaan tarjoamalla turvallisen paikan ja traumate-rapiaa sekä keskustelemalla. Miina-hanke auttaa vä-kivaltaa kokeneita naisia voimaantumaan ja turva-kodin lapsityö lyöntejä kokeneita lapsia eheytymään. Ensi- ja Turvakodin kirpputorit ovat taas paikka, jos-ta haetaan kotoaan pakoon lähteneille muun muassa lasten ja naisten vaatteita ja huonekaluja.

Ensi- ja Turvakodissa käy vuosittain 30–50 äitiä. Aiemmin asiakas viipyi palvelukodissa vuoden, tä-nään vain kolme kuukautta.

Uuden turvaa hakevien ryhmän muodostavat iäk-käät äidit, joita aikuiset lapset uhkaavat ja pahoin-pitelevät. Paula Mällinen jätti kuulijansa miettimään vaikeaa kysymystä: ”Pitäisikö kohdussa olevan sikiön lainsäädännöllistä turvaa parantaa alkoholisoituneen äidin riskikäyttäytymistä vastaan?” ■

Terttu Välikangas on Suomalaisen Naisliiton Oulun osaston varapuheenjohtaja.

Anna-Maija Lämsää (vas.) ja Marjo Riitta Tervosta huolettaa naisten nälkä.

Paula Mällisen mukaan ihminen kestää monenlaista, kun saa tukea

�8

OULU

Sanataidefestivaali Oulun Muusajuhlat järjestettiin syyskuussa antiikin muusien kunniaksi jo kuudennen kerran. Niitä koordinoi oululainen kirjoittajayhdistys Huutomerkki ry, joka kokosi ohjelmiston alueen mui-den kulttuuritoimijoiden kanssa.

Mukana oli myös kaksi Suomalaisen Naisliiton ly-riikkamestaria, Eeva-Kaarina Sarastamo ja Eeva Holma. Molemmat ovat viime vuodet opiskelleet kir-joittamista Oulu-opistolla Pirkko Böhm-Sallamon oh-jauksessa.

Lausuntataiteilija Eeva-Kaarina Sarastamo esiintyi Oulun kaupungin kirjastossa. Kahden truba-duurin laulut johdattelivat kuulijoita lempeästi kuvas-ta toiseen, kun lausuja loi temperamentikkaasti elä-män eri tilanteista tulta ja säihkettä sisältäviä maala-uksia. Kuviksi rakentuivat niin kaunis kotimaamme ja naapurimaa Ruotsi kuin kaukainen Kiina, jossa Eeva-Kaarina on useammankin kerran käynyt tytärtään ta-paamassa. Tunteita herättäväksi detaljiksi nousi Pik-ku-Eeva Lapin sodan evakkomatkalla.

Eeva-Kaarina Sarastamo oli kirjoittanut esittämän-sä runot eläkkeelle pääsynsä jälkeen kahtena viime vuotena, kun Oulun kaupungin kiinteistöassisten-tin työ ei enää määrännyt päivän kulkua. Runon-lausuntaa ja -kirjoittamista hän on harrastanut ko-ko ikänsä ja kehittänyt ilmaisutaitojaan näyttelemällä

TEKSTI: TERTTU VÄLIKANGASKUVAT: TERTTU VÄLIKANGAS JA KIRSTI OJALA

Lyyristä sanataidetta Oulussa Syyskuun alussa Suomalaisen Naisliiton Oulun osasto oli ylpeä, kun kaksi sen jäsentä, lyriikkamestarit Eeva-Kaarina Sarastamo ja Eeva Holma, oli kutsuttu lausumaan runojaan kaupungin Muusajuhliin.

Oulu-opiston Runoteatterissa ja muissakin näytel-mäproduktioissa sekä lausujana yli 30 vuotta. Hän voitti viime elokuussa SM-lavarunouden Pohjois-Suo-men Poetry Slamin. Kun Kaleva-sanomalehden toi-mittaja kysyi onnistumisen syitä, Eeva-Kaarina totesi tähtihetken osuneen kohdalleen.

Lausujavirtuoosi Eeva Holma esiintyi Haukipu-taan Teatterikuopassa. Hän esitti omaa tuotantoaan kahdesta runokirjasta, Savisivalluksista ja haiku- ja tankarunoja sisältävästä Henkosista. Esiintymiskerta oli viidessadasneljästoista.

Pitkä, hyväryhtinen Eeva Holma suolsi vahvo-ja runojaan suoraan ja konstailematta, mikä hiljen-si kuuntelijat. Hän kuvaa ihmisiä tarkoin, sarkastisin tuokiokuvin. Merenrannan ja tunturin laen sielunmai-semakseen saanut Eeva synnyttää haiku- ja tankaru-nonsa tiivistelminä maisemasta, jossa näkee kauas, ajatus on vapaa ja rauha ympärillä.

Eeva Holma on syntynyt Kuusamossa, mutta asuu nyt Haukiputaalla meren pärskeiden ja tuulen suolai-suudessa. Viimeiset 37 vuotta hän on esiintynyt lausu-

Kun Eeva Holma nousi syyskuussa Haukiputaan Teat-terikuopan näyttämölle, esiintymiskerta oli viidessa-dasneljästoista.

Eeva-Kaarina Sarastamo ja hänen trubaduurinsa Sep-po Raappana (vas.) ja Reksa Lampinen.

�9

OULU

Sisko Iida Kuikka 70 vuotta 23.11.2009

Sisko Kuikka liittyi Oulun osastoon �980-luvun alus-sa pian osaston uudelleen elvyttyä ja on siitä asti siinä innokkaasti toiminut. Kantanut kortensa kekoon niin runoja esittäen kuin rahaa keräten. Eräätkin vohvelit hän on paistanut Otto Karhin puiston kupeessa mui-den osastomme naisten kanssa Oulunpäivillä. Kirjoit-tajan ja Siskon aviosiipat ovat kuskanneet pöytiä ja taikinasaaveja paikalle, homma on lähtenyt käyntiin ja rahaa tullut kiitettävästi!

Osastomme toimi monitahoisesti. Vaaleja en-nen on aina paneeleja, joissa osanottajia riittää. Runoja esitämme pari kertaa vuodessa ja kau-pungintalon juhlissakin olemme esiintyneet use-aan kertaan. Sisko on aina innolla mukana. Tosi iloisia muistoja on hyvä muistella ja nauru piden-tää ikää! Edelleen me vanhat jäsenet olemme mukana toiminnassa, ja sehän jo kertoo paljon osastostamme! Onnea Sisko kulta! – Eeva-Kaarina Sarastamo

Naisen elämänkaarirunoinaLiisa Toivosen dramatisoima runomatinea kokosi marraskuussa Riitta Messmanin ystävät runsaslukui-sesti Oulun Rauhalaan. Matinean teemana oli Nai-sen elämää, ja se koostui L.Onervan, Maria Jotunin, Minna Canthin ja Aino Kallaksen tuotannosta. Naisen

– Riitan – elämänkaari piirtyi runojen kautta kaikkine, raskainekin, kokemuksineen. Riitta otti yleisönsä. Yli satapäinen naisjoukko kuun-teli hiiskumatta joka sanaa. Runsaat aplodit ja kukat kertoivat lausujan suosiosta. – Kristiina Haukkamaa

jana ja imenyt 30 vuotta puolisonsa, ammattitaiteilija Kari Holman, kanssa Kajaanin Runoviikoilta ajas-sa liikkuvat lyriikkaefektit. Työuransa Eeva on tehnyt opettajana Ylikiimingissä. Ammattiopintojensa lisäksi hän on suorittanut kirjallisuuden cum lauden Jyväsky-län ja suomen kielen approbaturin Oulun yliopistos-sa. Lausuntaa hän on opiskellut Oulun yliopistossa ja useilla Suomen Lausujain Liiton kursseille.

Molemmat taiteilijat ovat yhdistysaktivisteja. Eeva-Kaarina Sarastamo herätti Suomalaisen Naislii-ton Oulun osaston uudelleen elämään vuonna �980 ja heilutti puheenjohtajan nuijaa �� vuotta. Nuija py-syy Eeva Holmankin käsissä, sillä hän on ollut Hau-kiputaan Taideyhdistyksen puheenjohtajana seitse-män vuotta. Molemmat ovat Suomalaisen Naisliiton Oulun osaston aktiivitoimijoita, mutta kuuluvat myös useisiin Oulun seudun kulttuurijärjestöihin, muun mu-assa Oulun Ympäristön Kalevalaisiin Naisiin.

Eeva Holma:

Tankoja

Teen taidettatulenkestävääteille ja tulevilletilintekoa turhaavai tuonpuoleistako teen?

Vanha kömpelötuunaa tauluja hupsu.Surrealismiako?Proosasta aforismiksiTaidetta myytäväksi.

Hulluus ja runojen rajuus hämmentävät,alitajuntaasi varoen analysoit.Näyttämön lattialla tanssit estoitta,sielusi, mielesi kehosipaljaaksi.

Kuva: Kirsti Ojala

30

Kun Finn-niminen ilkeä jättiläinen karkotettiin Ruot-sista, hän täytti suuren nahkasäkin kivillä ja lähti etsi-mään uutta maata. Mutta säkki repesi Merenkurkus-sa, kivet vierivät säkistä, ja niistä muodostui lukuisia pikkusaaria ja luotoja.

”Tarinan mukaan Merenkurkun saaristo syntyi näin”, luonto-opas Sari Saarikoski kertoi Vaasan Naisklubin syyskokouksessa, mutta oikaisi pian, että tosiasiassa saariston geologinen historia ulottuu pa-rin miljardin vuoden taakse.

”Mannerjäätikkö painoi maata, ja sen sulamisvai-heessa maa nousi voimakkaasti - nykyään maannou-su on noin kahdeksan millimetriä vuodessa. Sulami-sen seurauksena syntyi saaristoon moreeniseläkkeitä, ns. pyykkilauta-moreeneita. Nämä De Geer -mo-

VAASATEKSTI: PIRKKO RIIPINEN

Kuva: Terttu Nyman

Syyskokouksessa syvennyttiin Merenkurkkuun

Merenkurkulle ovat ominaisia pitkät, kapeat kiven-muhkuraiset saarekkeet.

Tämän totesi myös Vaasan Suomalainen Naisklubi tyhjentäessään ennen omistamansa talouskoulun kel-lareita vuosikymmenten mapeista ynnä muista pape-reista. Vaasan Suomalaisesta Klubista ilmestyi ahke-ria ja vahvoja miehiä kantamaan laatikoita.

Myöhemmin kokoonnuttiin keskustelemaan yhteis-työstä, ja sen seurauksena Suomalaisen Klubin ker-hoiltaan Upseerikerholle tuli myös Naisklubille kut-su. Ensimmäisellä kerralla paneuduttiin euroedustaja Ville Itälän johdolla EU-asioihin, seuraavana oli vuorossa pelastusjohtaja Pentti Partanen ja loka-kuussa vieraaksi saapui ”Vaasan poika”, valtakun-nansyyttäjä, professori Matti Kuusimäki, jonka ai-he oli Volvo Markkasesta nettirikollisuuteen, miten vastustaa tietoverkkorikollisuutta.

Ongelmia on Matti Kuusimäen mukaan sekä tek-nisellä että järjestelmällisellä tasolla. Kansainvälinen yhteistyö on tärkeää erikoisesti neljän Pohjoismaan välillä. Tietoverkkorikollisuus lisääntyy mitä useampi

TEKSTI JA KUVA: PIRKKO RIIPINENYhteistyö on voimaakäy kauppaa verkossa. ”Uhkia voi välttää, jos käyttää tervettä järkeä, torjuntakeinoja on runsaasti”, lohdut-taa valtakunnansyyttäjä. – Pirkko Riipinen

reenit ovat poikkeuksellisen hyvin muodostuneita ja edustavia, esiintyvät röykkiöissä alueella ja näky-vät koillis-lounaissuuntaisina pitkinä, kampamaisina harjanteina.”

Vuonna �006 Merenkurkun saaristo liitettiin Unes-con maailmanperintöluetteloon Ruotsin Korkean Ran-nikon laajennuksena. Unescon yleissopimus maail-man kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi oli hyväksytty jo vuonna �97�.

Merenkurkun saariston maailmanperintöneuvotte-lukunnan mukaan alue on geologisten ja maisemal-listen arvojensa takia ainutlaatuinen ja laajalti tunnet-tu maailmanperintökohde, joka tarjoaa asukkailleen viihtyisän vetovoimaisen elinympäristön ja aitoja elä-myksiä vierailijoille. Sen ainutlaatuisuutta lisää me-riveden suolapitoisuuden nopea aleneminen, minkä aiheuttaa pohjoisesta ja etelästä tulevien merivirtojen kohtaaminen.

Alueen monipuolinen kasvi- ja eläinkunta houkut-telee alueelle runsaasti retkeilijöitä.

”Merenkurkun alueella on lukuisia vaellusreittejä ja luontopolkuja”, Sari Saarikoski kertoi. ”Siellä on mahdollista tehdä saaristoristeilyjä sekä vene- ja me-lontaretkiä. Saarista suurin on Raippaluoto, jossa on pieniä, ihastuttavia kyliä kirkkoineen ja kyläkauppoi-neen.”

Lisätietoa alueesta, jolla on asukkaita � 500 ja saaria 5 600, antaa Vaasan Pohjanmaan Museon yhteydessä oleva Merenkurkun luontokeskus Terra-nova.

Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki ja Vaasan Suo-malaisen Naisklubin puheenjohtaja Seija Lähdemäki.

Kuv

a: P

irkko

Riip

inen

3�

JYVÄSKYLÄ

Syksyn viileä sää ei haitannut, kun joukko naisia kier-teli hautausmaalla ja kuunteli tarinoita. Mielenkiintoi-simpia kohteita oli runoilija, �9-vuotiaana kuollut Isa Asp ja hänen hautamuistomerkkinsä.

Isa Asp syntyi �853 ja vietti lapsuuttaan Suomus-salmella ja Puolangalla. Vuonna �87� hän pääsi Jy-väskylän seminaariin, jossa viihtyi hyvin. Hänestä pidettiin, ja hän kantoi huolta paikkakuntansa nälän-hädästä ja ystävistään. Isan elämä päättyi �87�, jol-loin hän kuoli keuhkotautiin. Hän oli vilustunut pala-tessaan kotiseudultaan Jyväskylään.

Isa Asp oli aikansa lupaavimpia runoilijoita. Ru-nonsa hän kirjoitti enimmäkseen ruotsin kielellä, jota oli oppinut koulussa Raahessa.

Isa Aspin haudalle pystytettiin aikanaan marmori-risti, mutta kun se katosi, paikalle asetettiin graniitti-nen laatta. Marmoriristi löytyi myöhemmin erään jy-väskyläläisen oppilaitoksen vintiltä. Miten se oli sinne joutunut, sitä ei tiedetä. Nyt haudalla on risti ja laat-ta.

Joulukuussa jyväskyläläisillä on vielä mahdollisuus kuulla lisää runoilijattaren elämästä Kuokkalan kar-tanossa sen kulttuurihistorialliseen luentosarjassa.

TEKSTI JA KUVAT: ANITA LYYRA

Kulttuurikierroksia hautausmaallaNaisliiton Jyväskylän osastolaiset ovat osallistuneet tänä vuonna hautaus-maan kulttuurikierroksille. Keväällä niiden teemana oli Vahvat naiset menes-tyvien miesten takana, syksyllä Syksyn värit ja taiteilijat.

Kirje Jyväskylästä

Marraskuussa Naisliiton Jyväskylän osasto toteutti te-atterimatkan Riihimäelle. Menomatkalla poikkesimme Hämeenlinnassa, jonka Vanajanlinnaan ja sen histo-riaan tutustuimme. Saimme ihailla linnan rakenteita ja kuulla kaupunkiopas Marketta Suontausta kerron-taa linnan vaiheista. Vanajanlinnaa olisimme voineet katsella enemmän-kin, mutta meitä odotti herkullinen buffet-lounas – ja nälkähän jo sopivasti olikin. Kun sitten kipitimme bus-sille, sadekin oli lakannut ja hiukset säilyivät kuivina. Eiväthän ne saaneet kastua teatteriin mennessä!Riihimäen teatterissa näimme riemukkaan komedian Hyvää syntymäpäivää Vivian!. Pääosaa eli teatteridii-vaa, joka ei halunnut viettää 60-vuotispäiviään, näyt-teli Satu Silvo. Näytelmä oli nautinnollinen ja osa-suoritukset hyviä; harvoin kuulee yhtä paljon naurun pyrähdyksiä. Näytelmän jälkeen poikkesimme vielä Suomen Lasi-museossa, jonka upeat lasiesineet muistuttivat meitä vuosien varrella nähdyistä esineistä. Monen kodista niitä myös edelleen löytyy. Sitten vielä paikallinen uutinen: Viime maaliskuussa Keski-Palokan koulu otti yhteyttä osastomme puheen-johtajaan Liisa Kuuselaan ja pyysi aineistoa Minna Canthista tämän nimikkopäiväksi koottavaan näytte-lyyn. Näin suomalaiset vaikuttajanaiset pysyvät esi-merkillisinä jälkipolville. Jyväskylän osasto toivottaa Hyvää Joulua ja Onnellis-ta Uutta Vuotta.

Isa Asp oli lupaava suomalainen runoilija.

Hautausmaakierrosten oppaana toimi osaston sihteeri Marja Nieminen.

3�

VOIMANAISIA

Samaa aloitekykyä ja rohkeut-ta vastata uusiin haasteisiin Oilil-la on ollut aina. Jo ylioppilasvuon-na hän oitis lakin saatuaan läh-ti Lontooseen englannin kieltä op-pimaan. Tuli sieltä vuoden päästä Helsinkiin, jossa pestautui agen-tuuriliikkeeseen ja aloitti iltaopis-kelun Liikemiesten kauppaoppi-laitoksessa. Toimi sitten tukkuos-tajana SOK:n pääkonttorissa, val-mistui merkonomiksi, meni naimi-siin ja muutti miehensä työn mu-kana Sippolaan, Tornioon ja vuon-na �960 Kuopioon. Valmistui Jy-väskylän yliopistosta fil.kandiksi ja toimi kielten opettajana eri puolilla maata, viimeksi Kuopiossa Minna Canthin lukiossa ja peruskoulus-sa. Veti Kuopion Suomi-Amerikka Yhdistystä ja oli matkanjohtajana ja tulkkina, kun kuopiolaiset vie-railivat kahdessa ystävyyskaupun-gissa, USA:n Minneapoliksessa ja Kanadan winnipegissa.

”Ne olivat rikkaita ja mielen-kiintoisia vuosia”, Oili kertoo ja li-sää, että ollessaan Suomi-Amerik-ka Yhdistysten Liiton hallituksessa hän ehdotti valtakunnallista aine-kirjoituskilpailua. Ehdotus hyväk-syttiin, ja Oili toimi esiraadissa pa-rikymmentä vuotta.

Suomalaiseen Naisliittoon Oi-lin toi bridge, jonka alkeiskurssin hän veti vuonna �006. Tuolloin bridge vei hänet vielä kuukauden pelimatkalle Amerikkaan. Mut-ta peli-into laimeni, kun tilalle tu-li kirjoittaminen.

”Kirjoitin ensin matkakerto-muksia ja tarinoita Bridge-leh-teen, muun muassa neliosaisen sarjan Bridge is fun”, hän kertoo. Pian tuli kuitenkin tarve opiskel-la kirjoittamista. Ensin Orivedellä ja Anttolassa, sitten Helsingin työ-väenopistossa senioreiden Luovan kirjoittamisen kursseille. Sen he-

delmänä ilmestyi toissa keväänä antologia Elämää ei sen vähem-pää.

Eikä Oilin kirjoittaminen päät-tynyt antologiaan; tänä vuonna il-mestyi muistelmateos Amalia mat-kalla maailmalle.

Sysäyksen kirjaan antoi tyttä-renpoika, joka oli saanut koulu-tehtäväksi haastatella isovanhem-pia ja kirjoittaa siitä tutkielma. Hän valitsi kohteeksi isoäitinsä Oi-lin ja tämän elämänvaiheet �0-vuotiaaksi saakka. Muisteluiden pohjalta syntyi elämänkerta- ja muisteluromaani, joka kertoo An-nan eli Amalian lapsuus- ja koulu-vuosista Kymenlaaksossa, au pair -vuodesta Lontoossa ja opiskeli-jaelämästä Helsingissä. Kirja on nuoren naisen itsenäistymiskerto-mus, mutta myös ajankuva �930-50-lukujen Suomesta. Tuon ajan eläneelle kirja palauttaa mieleen monta sota-, koulukortteeri- ja pu-lan-ajan muistoa.

Punaisena lankana Amalias-sa kulkee kannustus versus lyt-tyyn lyöminen. Kannustusta An-na sai kansakoulusta ja kotoa, en-nen kaikkea isältään, joka innosti tytärtään urheiluun – juoksemaan, hiihtämään, hyppäämään korke-utta – ja opetti tämän jo lapsena kuorma-autoa ajamaan. Isän kyl-lä se siitä -asenne valoi itseluotta-musta vaikeuksissa, vaikkapa mä-kilähdössä, mutta ennen kaikkea lukion jatkamisesta koulun latista-misesta huolimatta.

”Isä antoi virikkeitä, uskoi ky-kyihini ja rohkaisi tiedon hakuun”, Oili kiittelee. Kannustus on kanta-nut häntä läpi elämän.

”Oili oli rohkea ja innokas ko-keilemaan kaikkea uutta”, Kerttu Loukojärvi, Oilin Lontoon ajan ystävä muistelee.

Kuten on edelleen. ■

TEKSTI JA KUVA: MAIJA KAUPPINEN

Muisteluista romaani Ihmisen sanotaan elävän neljä elämänvaihetta. Oili Kinnunen, naisliittolainen, elää nyt vahvasti niistä kolmatta. Kun työ englannin kielen lehtorina päättyi 1996, hän muutti Helsinkiin, alkoi pelata bridgeä intohimoisesti ja – kun tunsi taitavansa sitä tarpeeksi – ilmoittautui luovan kirjoittamisen kursseille.

Oili kertoo, ettei muistikuvia ollut helppo siirtää romaaniksi.

33

KIRJAVIISAAT

Harriet Weckmann

Kynällä vai siveltimelläHelena Westermarck 1857-1938Otava 2009

Suomalaisen naisasialiikkeen al-kuvuosien vaikuttajista monipuo-lisin oli eittämättä Helena wester-marck. Hänen töitään oli syksyl-lä esillä Amos Andersonin taide-museossa. Samassa yhteydessä il-mestyi Harriet weckmanin taide-historiallisesta maisteritutkielmas-ta muokattu näyttelyjulkaisu, jo-ka valottaa monipuolisesti lahjak-kaan taiteilijan elämää.

Helena westermarck oli kai-mansa Helene Schjerfbeckin ns. maalarisiskoja. Muut ”siskot” oli-vat Maria wiik ja Ada Thilén, mutta maalarisiskous-nimike kat-toi muutkin Pariisissa �880-luvulla opiskelleet taideopiskelijanaiset: Ellen Favorinin, Amalie Lundah-lin, Elin Danielsonin, Venny Solda-nin...

Teos avaa westermarckin kir-jeiden kautta kuvan nuoren nais-taiteilijan ei aina kovin ruusuiseen elämään Pariisissa. Vaikka he jo pääsivät kuuluisien taidekoulujen ja opettajien oppilaiksi, he koki-vat olevansa vähempiarvoisia kuin mieskollegat. Omaa identiteettiä naistaiteilijat hakivat toimimalla vertaisverkostossa. Suurkaupun-gissa oli naisseurassa mahdollis-ta käydä näyttelyissä, teattereissa, ravintoloissa, jopa kulkea ilman saattajaa kadulla. Tuon ajan por-varistytöille nämä olivat uusia ja ennen kokemattomia asioita, mut-ta maalarisiskot nauttivat niistä jo täysin rinnoin.

Teoksen kannessa on sama ku-va kuin näyttelyjulisteessa. Nyky-katsoja ei voi kuin hämmästellä

myrskyä, minkä Silittäjättäriä-te-os herätti vuonna �883 taide-elä-mässä. Työhän on mitä viehättä-vin: kaksi nuorta palvelustyttöä hakee ikiaikaista vastausta on-gelmaan rakastaako vai ei rakas-ta nyppimällä päivänkakkaran te-rälehtiä. Tytöt ovat ihan tavallisen näköisiä, ikkunasta lankeaa va-lo heidän kasvoilleen ja silitysalus-talle.

Arvostelijoiden ja suuren ylei-sön mielestä teos oli epäonnistu-nut. Kriitikot pitivät sitä radikaalina ja nihilistisenä, taiteenystävien es-teettistä silmää loukkaavana. Tur-kulainen nimetön kriitikko leimasi tytöt ja työn suoraan rumaksi. Ar-vostelu koski syvästi nuoreen tai-teilijaan.

Vaikka Helena westermarck sai myös tunnustusta, hänen oli alis-tuttava siihen, ettei taide elätä. Hän työskenteli velvollisuudentun-toisesti �5 vuoden ajan piirustuk-sen opettajana tätinsä johtamassa käsityöopistossa. Mutta sydän ha-lasi muuta.

Helena westermarck oli aina myös kirjoittanut. Mitä hankalam-maksi hän tunsi olonsa taiteilija-na, sitä hanakammin hän tarttui kynään. Hänen varsinainen tai-teilijakautensa kesti �880-luvun, minkä jälkeen hän keskittyi kirjoit-tamiseen. Maalaaminen pysyi kui-tenkin rakkaana harrastuksena.

Hänen kirjailijatyönsä tekee ar-vokkaaksi se, että hän lähes en-simmäisenä kuvasi aikansa vaikut-tajanaisia ja taiteilijaystävättäriä. Näistä tehdyt elämänkerrat ja esit-telyt ovat kulttuurihistoriallisesti ar-vokkaita ja teosluettelo mielestäni weckmanin kirjasen parasta an-tia.

Helena westermarck oli myös Suomen naisliikkeen keskeisiä hahmoja. Hän oli perustamas-sa ensimmäistä naisasiayhdistys-tä Finska Kvinnoföreningiä vuon-na �884, Unionia vuonna �89� ja Svenska kvinnoförbundetia vuon-na �907. Lisäksi hän kuului �90� perustettuun venäläistämispyrki-myksiä vastustavan Naiskagaa-lin hallitukseen. Naisasialiikkeen pioneerina hän oli eturintamassa vaatimassa naisille äänioikeutta ja ymmärsi pian sen olevan tärkeä kaikkien kansankerrosten naisille.

Olemme suuressa kiitollisuu-

denvelassa Helena westermarckin kaltaisille tienraivaajille. He tekivät vuosikymmeniä töitä tulevaisuu-den hyväksi kynällä, siveltimellä ja sydämellä. – Maijaliisa Kaistila

Kristina Carlson

Herra Darwinin puutarhuri Otava 2009

Kristina Carlsonin edellinen kirja Maan ääreen voitti Finlandia pal-kinnon �999, ja sen kerronnalli-nen tyyli viehätti. Siksi tartuin hä-nen uuteen kirjaansa Herra Dar-winin puutarhuri odottavin mielin, mutta kirja ei tuottanut lukuelä-mystä.

Hyvän kirjan lukee mielellään useammankin kerran. Tätä kir-jaa tuskin enää avaan. Kyllä lu-kijan pitää päästä kirjan imuun. Muodoltaan Herra Darwinin puu-tarhuri on kikkailua. Usein lauseet ovat töksähtelevää staccatoa tai pitkiä valuvia virkkeitä ilman vä-limerkkejä. Kirjailija ei päästä lu-kijaa helpolla. Henkilögalleria on niin runsas, että on vaikea erottaa kuka on äänessä. Nimet jäävät ir-rallisiksi ja jos nimettyihin henkilöi-hin ei enää palata, ne unohtuvat jonnekin. Usein puhutaan minä-, toisinaan taas me-muodossa. Ni-met eivät järjestäydy. Lukeminen on kuin palapeli tai kollaasi eli ha-kekaa paikat!

Kirjan päähenkilönä on Char-les Darwinin puutarhuri Thomas Davies. Hän on jäänyt leskeksi ja elelee eristäytyneenä kahden vam-

34

KIRJAVIISAAT

mautuneen lapsensa kanssa. Tytär, ��-vuotias Catherine on toistaitoi-nen, 6-vuotias John pienikokoinen ja heiveröinen.

Romaani sijoittuu �870-luvulle brittiläiseen pikkukylään. Kylän yh-teisö tuntee toisensa ja tapahtumat koetaan yhteiseksi. Poikkeavuutta ei sallita. Kirkkoa ja sen levittämää oppia pidetään totuutena. Thomas Davies kannattaa Darwinin oppia. Hän on poikkeus kylässä, ja häntä pidetäänkin jumalan kieltäjänä ja mielipuolena. Kirjassa on moraa-linen näkökulma siitä, kellä on oi-keus elää. Puutarhurin lapsethan ovat vammaisia. Onko se kosto vai varoitus luonnon lakeihin puut-tumisesta?

Kirjan kansikuvana on voikuk-ka (Taraxacum officinale). Se on rikkaruoho, joka tulee hävittää ja vaientaa kuten puutarhurin mieli-piteet. Rikkaruohot ovat Raama-tussa vertauskuvallisia, sillä paka-nat kasvattivat niitä epäjumalien kunniaksi. Puutarhurin käytöstä pidetään moraalittomana, ja sik-si häntä on rangaistu vammaisil-la lapsilla.

Kyläläisten kollektiivinen käy-tös murtaa puutarhurin. ”Jos Tho-mas Davies ei olekaan Luojan luo-ma?”, sanotaan kylän kapakassa. Repliikistä ei kuitenkaan käy ilmi, kuka sen sanoi. Puutarhurin kas-vien tuntemus ja viljely sekä niiden hoitaminen on kuin hartaudenhar-joitusta, siinä on sydän mukana. Uskon puutarhurin tunnustukseksi lauseet, jotka hän sanoi vaimon-sa kuoltua: ”Kauneinta kasveis-sa on niiden äänettömyys. Toiseksi kauneinta on niiden liikkumatto-muus.”

Vaikka puutarhuri on juro ja hiljainen erakkosielu, joka tor-juu naapureiden avun, hänessä on toinenkin puoli. Se tulee esil-le, kun hän vie lapsensa retkelle. He istuvat kukkulalla eväskori mu-kanaan, ja isä-Thomas kertoo tari-naa Espanjan hovin puutarhajuh-lasta vuonna �6�3. Kertomus on mielikuvituksen täyttämä, värikäs ja kaunis. Tässä osuudessa kirjai-lijan virkkeet soljuvat selkeänä, ja niitä on helppo lukea.

Kirjasta on löydettävissä osu-via aforismeja kuten ”Kuivat sielut viihtyvät akatemiassa kuin neulal-la pistetyt perhoset lasikantisessa laatikossa, mutta luova mieli tar-vitsee ilmaa, rajuilmoja, ukkosta ja sähköä. Raskainta elämässä ei ole epätoivo vaan toivon poissaolo. Hengenahdistus johtuu elämäs-tä, jossa on velvollisuuksia ilman kunnianhimoa. Huonoina aikoi-na epätoivo muuttuu rukoukseksi, koska muuta konstia ei ole.”

Tieteen ja uskonnon lisäk-si kirjassa tulee esille naissivistys-liike. Seurakunnassa on naisten kirjallisuuspiiri ja sosiaalista kans-sakäymistä tukee naisten hyvän-tekeväisyystoiminta, jota kirkkokin kannattaa.

Kirjan loppuluvussa Kevät Tho-mas Davies tarkkailee luontoa ja havainnoi sitä pienintä yksityis-kohtaa myöten. Se on kuvauksel-taan ja kieleltään kuin proosaruno luonnon ylistykseksi. – Varpu Var-jokallio

Siitä, mitä kaikkea Naisyhdis-tyksessä onkaan saatu reippaassa sadassa vuodessa aikaan, on lä-hes hengästyttävää lukea uudes-ta historiikista. Kirja on mukavasti käteen sopiva ja kiireiselle nykylu-kijalle oivalla tavalla koottu rau-taisannos Suomen Naisyhdistyk-sen taipaleelta.

Toimintaa kuvaava esittelyjak-so on osuvasti otsikoitu Tähtihet-kiä ��5 vuotta, ja näitä hetkiä kyllä riittää. Tämän osuuden on kirjoittanut meille naisliittolaisil-le tuttu kynänkäyttäjä Maija Kaup-pinen. Valtaisasta aineistosta hän on osannut oivaltavasti nostaa esiin tärkeät ja merkittävät tapah-tumat. Näiden kuvaamisessa hän ammattitaidollaan pystyy tuomaan esiin oleellisen niin, että uskon vä-hemmänkin naisasiasta innostu-neiden saavan tapahtumien kulus-ta hyvän käsityksen.

Vaikka olen aina jollain tie-toisuuden tasolla ollut selvillä Naisyhdistyksen vaikutusvoimasta, jäin monta kertaa lukemisen aika-na ihmettelemään, miten he ovat tämänkin osanneet ottaa jo tässä vaiheessa esiin. Oma Naisliittom-me on monissa asioissa toiminut samojen päämäärien eteen kuin Naisyhdistys. Mutta jotenkin mei-dän puolelta on puuttunut se lei-mahdus, joka saa asian kunnolla roihahtamaan. Yli �0 vuotta van-hempi sisarjärjestömme toimii ak-tiivisesti jo kolmannella vuosisa-dalla tekemällä aloitteita asioissa, jotka läheisesti liittyvät naisten ja perheiden asioihin.

Suomen Naisyhdistyksellä on ollut aivan oma profiilinsa nais-asialiikkeen kansainvälisissä pii-reissä. Tästä suurin ansio lankeaa kirjailija Aleksandra Gripenbergil-le. Hän oli yhdistyksen perustaja-jäseniä ja toimi pariin otteeseen myös puheenjohtajana. Gripen-berg osallistui jo �888 washing-tonissa ensimmäiseen kansain-väliseen naiskongressiin yhdessä Alli Tryggin kanssa. Uskomaton saavutus sen ajan Suomen naisil-ta ja nuorelta yhdistykseltä, että niin kauas saatiin lähetettyä kaksi edustajaa. Eurooppalaisia oli ko-kouksessa yhteensä kymmenen, pohjoismaista ei ketään muita. Alli Tryggin matkarahat keräsi Maikki Friberg opettajapiireistä. Pohjois-

Tavoitteena tasa-arvo. Suomen Naisyhdistys 125 vuotta. Toim. Aura Korppi-TommolaSKS 2009

Suomen Naisyhdistyksen ��5-vuotinen toiminta on saatu kiin-nostavaan muotoon juuri julkais-tussa historiateoksessa Tavoitteena tasa-arvo. Suomen Naisyhdistys ��5 vuotta. Naisyhdistyksistämme vanhin on aina ollut meille nais-liittolaisille eräänlainen vanhempi naapurin tyttö. Emme tunne häntä oikein hyvin, mutta ihailemme sitä miltä hän näyttää ja mitä tekee.

35

Suomalainen Naisliitto

Hallitus

Oili Påwals, puheenjohtajaLaaksotie 11 A02700 Kauniainen

Liisa Temisevä, varapuheenjohtajaEräpolku 541470 Rutalahti

Marja-Riitta Tervahauta, rahastonhoitajaKulleronkatu 1 A 995430 Tornio

Maija KauppinenArvi Kariston katu 15 as. 1213100 Hämeenlinna

Pirkko RiipinenKirkkopuistikko 17-19 E 10165100 Vaasa

Maila PerälahtiRauhankatu 1 G 7313100 Hämeenlinna

Eila SaarinenTuomikatu 7 A 1915520 Lahti

Airi VirkkunenIniöntie 4 A 990100 Oulu

Raija Virtanen, kunniapuheenjohtajaKivimäentie 1201620 Vantaa

Osastojen puheenjohtajat

AlatornioMarja-Riitta TervahautaKulleronkatu 1 A 995430 Tornio

HelsinkiLeena KrohnItämerenkatu 12 F 12600180 Helsinki

HämeenlinnaRitva RysäHattelmalantie 5113100 Hämeenlinna

JyväskyläLiisa KuuselaTellervonkatu 21 A 1140200 Jyväskylä

LahtiEila SaarinenTuomikatu 7 A 1915520 Lahti

OuluTiina Tervaskanto-MäentaustaSauvatie 1190230 Oulu

VaasaSeija LähdemäkiRantakatu 11 A 765100 Vaasa

maisten sisarjärjestöjen kanssa yh-teistyö on ollut tiivistä. Läheisin jär-jestöistä on ollut samana vuonna perustettu ruotsalainen Fredrika-Bremer-Förbundet. Yhteistyö hei-dän kanssaan jatkui viime vuositu-hannen lopulle.

Suomen Naisyhdistyksen toi-minta kotitalousopetuksen hyväk-si on varsinainen sinnikkyyden rie-muvoitto. �890-luvulta yhdistys on määrätietoisesti pitänyt asiaa esil-lä, ja �89� aloittanut Helsingin Kasvatusopillinen keittokoulu on nykyisen yliopistotasoisen kotitalo-usopetuksen alku. Yhdistys jaksoi vuosikymmeniä taistella tärkeäk-si katsomansa asian puolesta, ja viimein �957 saatiin oma oppilai-tos Sturenkadulle. Kesti tosin vie-lä pari vuotta ennen kuin koulutus saatiin valtion vastuulle ja Naisyh-distys saattoi todeta tärkeän tavoit-teen saavutetuksi.

Suomen Naisyhdistys on onnis-tunut jäsenhankinnoissaan saa-maan kuhunkin aikaan sopivia ak-tiivisia naisia mukaan toimintaan. Naisyhdistyksen yhteiskunnalli-nen vaikuttavuus on järjestön ko-koon nähden huomattava. Jäsen-määrä varsinaisessa Helsingissä toimivassa yhdistyksessä on vuo-

sikymmeniä ollut vain muutaman kymmenen, mutta toimintaa tun-tuu olevan satojen edestä.

Kuluneiden vuosikymmenten ai-kana yhdistyksen piirissä on silloin tällöin nostettu esiin liittyminen esi-merkiksi Suomalaiseen Naisliit-toon. Mutta aina on haluttu jatkaa itsenäisenä, mikä mielestäni on oi-kea ratkaisu. Järjestöillä on hyvin kiinteä suhde jo nykyisinkin. On-han Naisyhdistyksen kirjasto muu-tama vuosi sitten liitetty Naisliiton kirjaston yhteyteen.

Suomen Naisyhdistyksellä on ollut �3 puheenjohtajaa. Heistä yhdeksän esitellään historiikissa kansallisbiografian mukaisin pie-noiselämänkerroin. Kirjan lopussa on myös luettelo kunniajäsenistä. Ensimmäiset kunniajäseniksi kut-sutut olivat �894 Zacharias Tope-lius ja Aurora Karamzin, kolman-tena Emma Irene åström �907. Seuraavien �3 kunniajäsenen joukkoon kuuluvat muun muassa Tyyni Tuulio ja Helvi Sipilä.

Hyvä Suomen Naisyhdistys! Historiikin lukeneena toivotan hy-vää jatkoa tuleville vuosikymme-nille. Tasa-arvo kun on yhteis-kunnassamme yhä tavoitteena! – Maijaliisa Kaistila

Suomalainen naisliitto ry:n kukkatoimittaja

Naisliiton Helsingin osaston jäsenille 10 % alennus kaikista sidontatöistä

ark. 9-18, la 10-15, muina aikoina sop, mukaan

36

Tervetuloa – mihin tahansa Peiliin