2 prospäkkäri 2/2013 - kullankaivajat.fi · lasjuntta ja samuel doe. doen diktatuuri syök-si...

2 Prospäkkäri 2/2013

LAUANTAI 6.7.Klo09.30 kokoontuminen Pyrkyrien

palstalla Inarin kirkkomaalla

10.00 Tuhkapyrkyrien paljastustilai-suus, puheenvuorot:

Inarin seurakunta Lapin Kullankaivajain Liitto Lapinkullan Ystävät Kultaperinne taiteilija Antti Tenetz

Teoksen paljastaminen ja ensim-mäisten kivien sijoittaminen

Virkistystarjoilu hautausmaanparkkipaikalla, musiikkia.

6.7.–7.7.2013Hotelli Kultahovi, Inari

6.7. 2013 kullankaivajien tuhkauurnienmuistolehdon paljastustilaisuus

Kisat käydään perinteisellä tavalla omilla vaskooleilla, Cup-kisassa järjestäjien vaskoolit,ei-online tyyppisesti. Ajat ovat noin aikoja. Järjestäjät pidättävät oikeuden aikataulun jaohjelman muutoksiin.

Tervetuloa kisailemaan ja nauttimaan!

Lapin Kullankaivajain Liitto Ry järjestää

Majoitusta voi kysyä www.hotelkultahovi.fi

LKL:n infotilaisuus jäsenistölleKulkue kisapaikalle Kultahoviin

13.00 Kullankaivajain 31. mestaruus-kilpailut

karsinnat: miehet, naiset,yleinen, veteraani

Jokeri

SUNNUNTAI 7.7.10.00 loppukilpailuja

13.00 palkintojen jako

Hinnat: lapset ja nuoret 0 €, veteraanit15 €; miehet ja naiset 20 €; Cup, Jokeri25€; Joukkuekilpailu 30 €.

Kullankaivajainmestaruuskisat

Kullankaivu ammattina, elämäntapana ja harrastuksenaLapin Kullankaivajain Liitto Ry

www.kullankaivajat.fi


○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

3Prospäkkäri 2/2013

Puheenjohtaja:Jouko KorhonenHaukiputaantie 75290910 [email protected]. 040 344 2200 (klo 17 jälkeen)

Varapuheenjohtaja:Hannu VirantoEteläranta 4296300 Rovaniemip. 0400 182 964

Sihteeri: Kai J RantanenKittiläntie 1074, 99800 Ivalop. 040 7746 [email protected]

Vasant MäkinenNellimintie 1210, 99800 Ivalopuh: 0400 970 751e-mail: [email protected]

Esko OravaMellantie 14, 97220 Sinettä

Maija VehviläinenVäinämöisentie 11, 96300 Rovaniemipuh: 040 778 9456e-mail: [email protected]

Mika TeliläTorisevantie 55, 37310 Tottijärvipuh: 0400 631 [email protected]

LKL:N HALLITUS

Lapin KullankaivajainLiitto Ry:n jäsenlehti

36. vuosikertaIlmestyy 4 kertaa vuodessa

Vastaava päätoimittaja:Kai J Rantanen

Toimitus:PL 86, 99871 Inari

Ilmoitushinnat:1/1 s. 312 € (2. kansi)1/1 s. 240 €1/2 s. 162 €1/3 s. 108 €1/4 s. 84 €

Graafinen suunnittelu ja taitto:Liisa Hertell, LH Viestintä

Paino:Tammerprint Oy, Tampere

Prospäkkäri 2/2013

Jäsenmaksut vain tälle tilille: Nordea 217738-4977Muut maksut: Nordea 120130-103183

Lapin Kullankaivajain Liitto Ry,PL 86, 99871 Inaripuh. 0400 836 500s-posti: [email protected]: www.kullankaivajat.fi

JÄSENASIAT

KANSIKUVA

Tässä numerossa:

Hippu oli tehnyt pitkän, yksinäisen retken halki vuosimiljoonien.Vihdoinkin se oli löytänyt hurmaavia ihmisiä, jotka ottivat sen kotiinsaja oikeasti välittivät siitä. Mutta kylläpä sitä väsytti kaiken tämänjuhlinnan jälkeen. Hippu veti peiton korvilleen ja nukahti varmastimaailman onnellisimpana hippuna. Kuva: Sirkka Merenluoto.

4 - 5 Pääkirjoitukset6 - 10 Kari A. Kinnunen: Dendriitit ja kidesikeröt, Pehkosenkurun

ekokullan tarkastelua11- 12 Frank Reith: Bakteeritoiminta muuntaa kultahippujen muotoja13 - 14 Pirjo Muotkajärvi: Kultareitin toinen tuleminen15 - 17 Valokuvakilpailu 201318 - 21 Mika Telilä: Miessin kaivospiireiltä kaivettiin yli satatuhatta

kiloa metalllia22 - 23 Aarne Alhonen: Taivaallisia palloja24 - 27 Kulta Prospektorin 127-grammainen; kauden isommus28 Palsin Kultakeisarit ry30 - 31 LKL:n vuosikokous32 Merkkipäivät33 Molokkien uudet tuulet

LKL:N PANKKITILIT


PÄÄKIRJOITUS

hmadou Korouman kirjassa ”Ei Alla-hin tartte” 12-vuotias lapsisotilas Bir-hamin heiluu Länsi-Afrikan konflik-

teissa kalasnikovin kanssa milloin minkäkin so-tilasryhmittymän valta- ja talouspolitiikkaa to-teuttamassa.

Teoksen päänäyttämöllä Liberiassa nousivuonna 1980 valtaan alkuperäisasukkaiden soti-lasjuntta ja Samuel Doe. Doen diktatuuri syök-si maan taloudelliseen syöksykierteeseen ja lopultasisällissotaan. Liberian sisällissodat tunnetaan laa-joista siviiliväestöön kohdistuneista raakuuksis-ta. Arviolta 300 000 ihmistä tapettiin ja miljoo-na ajettiin pakolaisiksi kolmen miljoonan asuk-kaan maasta.

Keisarillisella kalastusmajalla Kotkassa pik-kutyttö luiskahti kuohuvaan kymiin rantakalli-olta. Urhea äiti jätti toisen lapsensa nalliksi kalli-olle ja loikkasi perään. Molemmat pelastettiinennen ajautumista avomerelle.

Metsähallituksen edustaja totesi katselmuk-sessa, että suoja-aitoja tai varoituskylttejä ei oletarpeen pystyttää, koska on satojatuhansia kilo-metrejä rantoja ja kallioita, joilla voi tapahtuavahinkoja.

Tämähän onkin faktisesti ihan totta, muttaasettuu outoon valoon, kun kaukana vuortentakana kultamailla – jonka maa-aineksen käsit-tely kautta aikain mahtuisi yhteen isoon tielai-toksen soramonttuun – vaaditaan saman instans-sin toimesta riekon rypykuopan kokoisesta pruu-vimontusta lähtien kaivausten merkitsemistä jamahdollisimman välitöntä maisemointia.

Saamelaiskäräjät taas kierrättää kullankaivuavastustavissa lausunnoissaan urbaanilegendaakullankaivajien monttuihin menehtyvistä porois-ta. Minkäänlaista evidenssiä (tästäkään) väittees-tä ei ole esitetty – ja kuten muuan vanhan liitonporomies jo kymmeniä vuosia sitten Telilän Ris-tolle totesi, ei se poro mikään tyhmä eläin ole.

Jos joku runouteen taipuvainen ikimaho –ja sen vuoksi vaikeasti masentunut – vanha vaa-mi tai kaksi kymmenessä vuodessa päätyy hen-

kilökohtaiseen ratkaisuun, ei se ole uhka elinkei-nolle.

Varsinkin uusiin ja yllättäviin paikkoihin teh-tyjen tutkimusmonttujen asiallinen merkitsemi-nen esim. auraustikoin ja poroelinkeinon vuo-tuiskierron huomioonottaminen kaivusuunnitel-mien toteuttamisessa mahdollisuuksien mukaanon asia erikseen, ja Lapin Kullankaivajain Liittosuosittelee tässäkin asiassa suoraa vuoropuheluaalueen poromiesten kanssa.

Yläperän vanha totuus on, että jos jossakintapahtuu kansalaisen turvallisuutta tai omaisuuttauhkaava laiton toimi, ei viranomaisia tahdo pai-kalle saada, mutta jos jossakin on epäily pedonlaittomasta kaadosta, on eri viranomaisia paikal-la tiu.

Sama pätee siihen liikuttavaan huolellisuu-teen, jolla puolenkymmentä eri viranomaistahoavalvoo kullankaivajan toimintaa. Esim. Talvivaa-rassa puolestaan valitellaan resurssipulaa.

Sillä disinformaatiolla, jota eri tahoille Val-tiontalouden tarkastusvirastosta lähtien syötet-tiin, oli kaivoslakiuudistusta pohjustettaessa suurimerkitys sille pannukakulle, joka kaivoslakiyö-ryhmän uunista kymmenen vuoden vatkaami-sen jälkeen ulos tuli.

Vasta nyt, kun isot yhtiöt törmäilevät pie-nessä vihreässä posliinipuodissa, alkaa Lemmen-joen suuri sumutus asettua oikeisiin mittasuh-teisiin suuren yleisön ja jopa joidenkin valistu-neiden poliitikkojen silmissä.

Mikä se olikaan mitä Allahin ei Birhamininmukaan tarttenu?

Ai niin. Olla niin kovin reilu ihan kaikissahommissa mitä se maan päällä tekee…

Ei Allahin tartte

A

MULLIS’


N

JOKKE

Kalenteri ja kevättulvat näyttävät, ettäkesä on alkamassa. Ikävä kyllä näyttää sil-tä että moni aktiivikaivajamme joutuu

edelleen pyörittämään soran sijasta peukaloitaan.Saamelaiskäräjien verorahoillamme tehtailemat va-litukset ovat hallinto-oikeuden käsittelyssä, muttaratkaisut tullevat viipymään pitkälle syksyyn. Itseasiassa Rovaniemen hallinto-oikeus tulee kesän alus-sa jalkautumaan maastoon kiistanalaisille paikoilletutkailemaan kuinka alkuperäisväestön kielen jakulttuurin harjoittaminen kullankaivun myötä vai-keutuu.

Ei ole helppoa olla kullankaivuyrittäjä, kun jotoinen vuosi peräkkäin menee lapioiden / imurien/ koneiden seisoessa. Saamelaiskäräjät ovat julkisestilinjanneet valittavansa konekaivusta ja uusille alu-eille myönnettävistä luvista. Todellisuus on toisen-lainen. Esimerkiksi Kutturantien suunnalla on va-litettu ainakin kahdesta imurikaivuluvasta sekä nel-jästä lapiokaivuluvasta. Kaikki nämä ovat alueilla,joita on kaivettu jo yli sata vuotta. Hallinto-oikeu-den asiakirjat ovat näiltä osin julkisia.

Lemmenjoella tilannetta vielä värittää se eri-koispiirre, että saamelaiskäräjien puolelta kaivosasi-oita on meidän tappioksi junaillut kaikkien tunte-ma venekuski Heikki Paltto (saamelaiskäräjien IIvarapuheenjohtaja). Hän kävi taannoin eduskun-nassa perustuslakivaliokunnan kuultavana koneel-lisen kullankaivun lopettamisasiassa. Lapin Kullan-kaivajain Liitto ei kuultavaksi päässyt pyynnöstähuolimatta. Samoin mainittu veneilijä on ollut päät-tämässä ja allekirjoituksellaan vahvistamassa useim-pia mainituista hallinto-oikeusvalituksista, allekir-joittaneen ympäristöluvan valitus siinä sivussa. Lait-taa pohtimaan, voiko kullankaivaja tällaista yrittä-jää tukea? Jokainen päättäköön omalta kohdaltaankenen kyydissä kulkee, mutta nyt alan valikoimaan,minäkin.

Satuin tapaamaan ministeri Vapaavuoren hä-nen maakuntareissullaan. Muistutin meidän kul-lankaivajien olemassaolosta sekä tuosta lupa-asioi-

Kesä se onriitaisakin kesä

den riitautuksesta. Ministeri tuntui vähättelevänhuoltamme lupa-asioista ja kommentoi, että katso-taanpa nyt ensin se minkälaisia päätöksiä hallinto-oikeus antaa. Jotenkin jäi sellainen vaikutelma, ettähän ei usko valitusten menestyvän. Ei lupaillut mi-nisteri kasvokkainkaan kaivoslain uudelleen avaa-mista nyt kun laki on vielä niin nuori. En ehtinytmuistuttamaan, että osinkoveropäätös uusittiin vii-kossa, kun ministeri jo kiirehti YLE:n haastatteluun.

LKL on harjoittanut kullanhuuhdonnan kil-pailutoimintaa vuodesta 1974 lähtien. Vetovastuuon välillä annettu muille organisaatioille, mutta vii-me vuosina on palattu itse ruotuun. Kilpailujenpitopaikkakin on vaihdellut: Tankavaara–Saarisel-kä–Ivalon Näverniemi–Ivalon Kultahippu–Törmä-nen. Koskaan aiemmin ei kilpailuja kuitenkaan olejärjestetty Inarin kirkonkylällä, mutta nyt sekin vih-doin tehdään. Samassa yhteydessä juhlistetaan Pyr-kyrien Palstalla uuden muistomerkin julkaisua. Nyton erinomainen tilaisuus “etelän” kaivajillakin pai-kata aukko sivistyksessään ja tutustua Inariin. Sa-moin Lemmenjoen kaivajilla on elämänsä tilaisuustutustua tämän vuosituhannen kultakilpailuihin.Itse kilpailuissa on pientä uutuutta tiedossa vaki-tuisille kilpailijoillekin.

Yhdistyksen vuosikokous antoi hallituksellemandaatin jatkaa samassa kokoonpanossa edelleen.Se kertonee tyytyväisyydestä asioiden hoitoon –hallitus kiittää. Tästä huolimatta aiomme uudistaatiettyjä seikkoja, joista jo toimintasuunnitelmassakerrottiin. Käytännön toimenpiteisiin palaammetarkemmin syksyllä kunhan tämä, toivottavasti kai-kille tuottoisa kesä, saadaan ensin plakkariin ja pank-kiholveihin. Kaikesta huolimatta kullankaivajallekesä se on riitaisakin kesä.

PUHEENJOHTAJAN PALSTA


apiokaivulla kultamäärä jää vähäi-seksi konekaivuuseen verrattuna.Toisaalta, lapiokaivajalla on parem-mat mahdollisuudet löytää harvi-naisiakin hipputyyppejä. Konekai-

vuulla ominaispainoltaan keveät, savella silau-tuneet, hienopiirteiset hiput menevät rännissähelposti hukkaan. Lapiokaivaja Jukka Kelankaivospiiriltä Lemmenjoen Pehkosenkurulta onvuosina 2010–2012 löytynyt tällaisia erikoisiahippuja. Kolmea niistä kuvataan seuraavassalähemmin.

Hippujen kuvausSyyskuussa 2011 löytyi Jukka Kelan tähänmennessä hienoin dendriittinen kultahippu.Hänen asiakkaansa on teettänyt siitä Lappeen-rannassa riipuksen. Hipun koko ilman siihenjuotettua lenkkiä on 18 x 7 x 7 mm. Paino (il-man lenkkiä) on 3,7 g ja ominaispaino 12,7.Dendriitin runko-osasta kasvaneet kultakiteetovat läpimitaltaan 1,5–3 mm. Korua tehtäessähipun pinta on jonkin verran kiillottunut ja

KARI A. KINNUNEN

Kultadendriitit, jotka tavattiin Kittilän Kiistalasta vuonna 1986 Vuomajärventietyömaalta, johdattivat Suurikuusikon kultaesiintymän jäljille. ToivottavastiJukka Kelan Pehkosenkurulta löytämän kultaisen dendriitin emäkallionjäljitys johtaa joskus sekin yhtä yllättäviin tuloksiin.

Pehkosenkurun ekokullan tarkasteluaDendriitit ja kidesikeröt

L

Jukka Kela tarkastelee erikoisimpia Pehkosenkurunhippujaan GTK:n Tutkimuslaboratoriossa EspoonOtaniemessä helmikuussa 2013. Jukan mielestä stereo-mikroskooppi olisi oiva lisä Petronalla-opiston tutki-muslaitteisiin ja hippujen myyntitapahtumiin.Kuva: Kari A. Kinnunen.


kolojen aines on tummentunut sekä osin ir-ronnut. Koloissa havaitsee vielä joitakin detri-taalisia kvartsirakeita (koko 10–100 mikromet-riä) ja rautasaostumaa. Hipun alkuperäiset pin-tarakenteet ovat siis lähes tuhoutuneet korun-tekovaiheessa kiillottumisen takia.

Tämä Pehkosenkurun dendriittihippumuistuttaa Suurikuusikon kultaesiintymän jäl-

jille johtaneita Jorma Valkaman Kittilästä Kiis-talan Vuomajärven tieleikkauksesta tekemiädendriittilöytöjä. Kiteiden yhteenkasvettumi-sen tapa on samankaltainen. Kiistalassa dend-riitit esiintyivät arseenikiisun, lyijyhohteen jagersdorfiitin kanssa kvartsi-karbonaattijuonessatietyömaan metrin pituisessa taskumalmissa(Valkama 2006). Pehkosenkurunkin hipun

Jukka Kelan Pehkosenkurulta löytämä dendriittinen kultahippu. Pituus 18 mm ilman lenkkiä ja paino 3,7 g.Monihaaraisesta runko-osasta versovat kuutiomaiset kultakiteet. Kuvat: Kari A. Kinnunen.

Jorma Valkaman Kiistalan Vuomajärven tieleikkauksesta vuonna 1986 tekemän kultalöydön dendriittinen kulta-kiteiden yhteenkasvettuma. Dendriitin pituus 10,6 mm. Tämä löytö johti GTK:n malmigeologit sittemmin Suu-rikuusikon kultamalmin jäljille. Kuva: Kari A. Kinnunen.


emäkalliossa voisi siten olla sulfidipitoisia kvartsi-karbonaat-tijuonia tai ruhjetäyttymiä.

Jukka Kelan löytämät kidesikeröhiput ovat hieman ta-vallisempia kuin tuo dendriitti. Joka tapauksessa nekin ovaterityisiä löytöjä, kun ottaa huomioon hänen huuhtomansakullan varsin pienen kokonaismäärän. Toinen kidesikerö onlöytynyt heinäkuussa 2012. Se on 20 x 9 x 6 mm, 3,22 g jaominaispaino 12,26. Painavampi kidesikerö on syyskuulta2011. Se on 18 x 13 x 7 mm, 5,25 g ja ominaispaino 13,82.

Jukan mielestä se on kuin Tähti-hipun (282 g, Miessijoki) minia-tyyri muodoltaan. Luonto on teh-nyt hämmästyttävän samanmalli-set kultahiput, kokoero on vainhuomattava. On myös merkillepantavaa, että Pehkosenkurun jaMiessijoen kidesikeröhippujenlöytöpaikkojen väli on vain 1,5–3 kilometriä.

Kelan hippujen tiheys 12–13ilmentää kullan kemiallisen koos-tumuksen eli puhtauden olevannäissä hipuissa samaa luokkaakuin tavanomaisemman muotoi-sissa suuremmissa hipuissa (vrt.Kinnunen 2011). Tavallisimminvain pintaosa hipuista on suhteel-lisen puhdasta kultaa, mutta sisä-osissa on muutamia prosenttejahopeaa ja jonkin verran kuparia.Hipun pinnan kultapitoisuudennousun selitetään johtuvan kupa-rin ja hopean vähittäisestä liuke-nemisesta maaperässä virrannee-seen veteen.

Mitä dendriitit ovat?Kulta kuuluu kuutiolliseen kide-järjestelmään ja kuutiot, oktaed-rit ja dodekaedrit ovat sen kide-muotoja. Omamuotoiset kullankiteet ovat Suomessa ja muuallasuuria harvinaisuuksia. Harvinai-set kalliokullan rakeet ovat lähesaina epämääräisen muotoisia hi-tusia. Joskus kalliokulta on lehti-kultaa rakojen pinnoilla tai sam-malmaista kasvustoa kiven muut-tuneissa kohdissa.

Dendriitit ovat puu- tai sam-malmaisesti yhteen kasvaneita ki-teitä. Kolmiulotteisena rakenneon mineraaleissa harvinainen.Yleensä dendriitit ovat tasomaisia,

Jukka Kelan Pehkosenkurun erikoisia kiderypäshippuja, vasemmallakuin Tähtihipun miniatyyri. Hiput kuvattu molemmilta puolilta.Hippujen mitat 18 mm / 5,3 g (vasemmanpuoleiset hiput) ja 20 mm/ 3,2 g (oikeanpuoleiset). Kuvat: Kari A. Kinnunen.


kiven tai mineraalin hiusraoissa ki-teytyneitä kalvoja (ks. Hietala2013).

Dendriiteissä kiteet ovat kris-tallograafisesti suuntautuneita. Neeivät ole epäjärjestyksessä kutenuseimmiten on asia kidesikeröissä.Esimerkiksi Nevadan RoundMountain kaivoksen (USA) kulta-dendriiteissä on yleistä, että runko-osa rakentuu spinelli-kaksoslainmukaan jonoon kasvaneista kiteis-tä. Oksamaisesti niistä ulospäin onkiteytynyt kuutioita. Lapin dend-riiteissä ideaalisia kullan kidemuo-toja on säilynyt hyvin harvoin. Täs-tä syystä dendriitit ovat vaikeitatulkita. Kiteiden välisiä kulmia eipääse mittaamaan riittävän tarkas-ti edes eri suunnilta otetuista digi-taalikuvista.

Dendriittisiä kultahippuja onlöytynyt pääasiallisesti Lemmenjo-en alueelta. Yleensä rakenne on ol-lut karkeampaa kuin näissä Pehko-senkurun löydöissä. Joissakin Lem-menjoen alueen isommushipuissaon nähtävillä kidesikerörakennetta(ks. Launonen ym. 2011). Isomuk-sissa sitä vastoin ei ole todettu dend-riittejä. Ranttilan hippu 50,9 g,Kuusi 8,1 g ja Edelweiss 107,7 gtosin ovat kidesikeröhipppuja (ks.Kinnunen 2010, Launonen ym.2011). Mutta niissä kultakiteidenyhteenkasvettuminen on epäsään-nöllistä. Dendriittien edellyttämätkristallograafiset suuntaukset puut-tuvat.

Lapiokaivuu on tarkintahippukullanetsintääMikroskopoidessamme hippujaGTK:lla alkuvuodesta Jukka Kelakertoi, että nämä kolme hippua oli-

Pehkosenkurun dendriittisen hipun kultakiteitä. Kiteiden kidemuo-to vaihtelee kuutiomaisesta jokseenkin selväpiirteisiin oktaedreihin.Kuva-alan leveys 5 mm. Kuvat: Kari A. Kinnunen.

vat löytöhetkellä lähes kokonaan saveksen peittämiä. Vainosa kultaa oli niiden pinnalla havaittavissa. Nyt hiput ovatosittain puhdistettuja. Koloissa on enää pieniä määriä se-dimentti- ja saostuma-ainesta hippujen Lapin alkuperästätodistamassa.

Dendriittiset hiput ja kidekasaumahiput ovat muodol-taan sellaisia, että ne keräävät koloihin runsaasti hienoasedimenttiainesta. Tällöin niiden ominaispaino saattaa jää-dä huomattavan pieneksi. Silloin on vaara, että ne pääse-vät pyörimään rihlojen yli. Tämä voi olla yksi syy kidesi-keröhippujen ja dendriittien harvinaisuuteen etenkin ko-nekaivajien löydöissä.


Jukka Kela kertoi oppineensa vuonna 1994sattuneen vahingon kautta rihlojen merkityk-sen. Tietty rihlatyyppi keräsi ”kevyttä paskaa”ja oletettavasti päästi säännönmukaisesti hip-puja karkuun. Tuolloin hän kehitteli noista ”su-sirihloista” ja normaaleista kulmarihloista rän-niinsä useamman rihlan sarjan peräkkäin, jol-loin saanti parani merkittävästi. Tällöin rihlo-ja päin syntyvä veden virtauksen aiheuttamaisku sai savipeitteiset nokareet sopivasti hajoa-maan. Kaivajan huolellisuuden rinnalla tämäoivallus voi selittää sitä miksi Jukka on löytä-nyt ainoalaatuisia hippuja kohtalaisen pienes-tä huuhdotusta maa-aineksen määrästä.

Jukka Kelan mukaan lapiokaivu sinänsä joselittää saantia. Lapiokaivaja hajottaa pienem-mätkin savimöykyt mutta konemies ei näin tee.Kelan työmaalla parhaimmat kultapitoisuudettulevat varsin savimaisesta maa-aineksesta, jo-ten näin on tärkeää menetellä. Dendriittiset jakidesikerölliset hiput löytyivätkin vain 5 m etäi-syydellä toisistaan ja niitä ympäröivässä maa-aineksessa oli varsin karkeaa kultaa.

LapiokaivuustaelämystuoteJukka Kela kertoo keskittyvänsä nimenomaanpaikkoihin, joissa kulta on mahdollisimmankarkeaa. Tämä on tärkeää jo lapiokaivun kan-nattavuuden takia. Kun 10 grammasta kultaasaadaan jopa 7 grammaa karkeaa, koruihin so-veltuvaa kultaa, niin kannattavuus kohoaa roi-masti. Varsinkin kun kullan voi vielä käyttääomien korujen raaka-aineeksi ja ne lopulta itsemyy.

Hyvä lisä toiminnassa on myös Kelan pe-rustama Petronella-opisto, joka nykyhengenmukaisesti tuotteistaa lapiokaivuuta elämys-tuotteeksi. Kiinnostus kullankaivuuseen tutus-tumiseen on suurta, mutta Kelan mukaan onhyvä jos edes yksi kymmenestä kysyjästä lopultatodella saapuu Pehkosenkurulle kullankaivuunkoulutukseen. Syrjäinen sijainti, teiden puut-tuminen ja korkeaksi koettu hinta on pitänytuseimmat kysyjät poissa. ”Näin on jäänyt ai-kaa myös itse kaivamiseen”.

KirjallisuusHietala, Satu (2013) Dendriitit eli puumaisesti

haarautuvat mineraalikasvustot. Mineralia 2 (1),18-22.

Kinnunen, Kari A. (2010) Edelweiss, pyöristynytkultakidesikerö. Prospäkkäri 34 (1), 2.

Kinnunen, Kari A. (2011) Lapin suurten kulta-hippujen tieteellisestä merkityksestä. Sivut 74–90 kirjassa Lemmenjoen isommukset, Antti Aar-nio-Wihurin kultahippukokoelma 2011, kirj.Launonen, K., Kannisto, J., Parkkonen, H. jaKinnunen, K.A.; Kultamuseon julkaisuja no 30,96 s.

Launonen, Kauko, Kannisto, Janne, Parkkonen, Heik-ki ja Kinnunen, Kari A. (2011) Lemmenjoenisommukset. Antti Aarnio-Wihurin kultahippu-kokoelma 2011. Kultamuseon julkaisuja no 30,96 s.

Valkama, Jorma 2006. Kultataskun löytyminenKiistalassa keväällä 1986 johti Suurikuusikonesiintymän jäljille. 7 s. Geologian tutkimuskes-kus, arkistoraportti, M 19/2743/2006/1/10.Netissä:http://arkisto.gtk.fi/m19/2743/M19_2743_2006_1_10.pdf

Halutaan ostaa toimintakelpoinen kullankaivuuvaltaus!Mielellään varusteineen. Kaikki alueet otetaan huomioon!

YHTEYDENOTOT KAIKKINA AIKOINA:Petra Jokilinna, p. 044 780 7820

[email protected]

HALUTAAN OSTAA


utkimuksemme osoittavat, että bak-teerit voivat merkittävästi muuntaakultarakeiden muotoja (Kuvat 1 ja 2).Australian subtrooppisten ja kostean

trooppisten alueiden kultarakeiden pinnoillaolemme havainneet Cupriavidus metalliduransbakteerin muodostamia biofilmejä eli rihmas-

Dr. FRANK REITH,Adelaiden yliopisto, Australia

Popularisoitu käännösKARI A. KINNUNEN

Bakteeritoimintamuuntaa kulta-hippujen muotoja

Kuva 2. Biologisesti muuntuneeksi tulkittu kultahippu läntisestä Australiasta. Kuva Joel Brugger.

Kuva 1. Kultahippujen keräämistä Tomakin Park-kultakaivoksella, New South Wales, Australia.Kuva Joel Brugger.

T


toja (Kuva 3). Tällöin myös itse kullan pinta onhuokoinen, ja sillä on bakteerikasvustoa muistut-tava rakenne (Kuva 4). Nämä havainnot saivatmeidät olettamaan, että kultahippujen muodostu-mismallit mekaanisesti pyöristymällä ja kemialli-sesti liukenemalla sekä saostumalla voitaisiin yh-distää jokikullan ja lateriittisten maannosten kul-lan osalta. Mielestämme tämä ratkaisisi yli 100

vuotta jatkuneen kiistan kultarakeiden jakultahippujen oletetusta syntymisestämaaperässä.

Yhdistetyssä mallissamme kallioperäs-tä irronneet kultarakeet muotoutuvat en-sin hipuiksi rapautumisen ja mekaanisenkuljetuksen tuloksena. Tämän jälkeen nii-tä muuttavat maanpinnan olosuhteissabioottiset ja epäelolliset tapahtumasarjat.Seurauksena on kullan liukenemista jauudelleensaostumista. Näin muodostuukultarakeita ja kultahippuja, joiden sisä-osassa on hopeapitoisempi ydin ja ulko-puolella myöhemmin syntynyt ulkoker-ros. Liuoksista ja/tai suspensioista tapah-tuva kullan biomineralisaatio voi osaltaankasvattaa kultarakeita maanpinnan olo-suhteissa. Tämä voisi selittää sen, miksihippukulta usein on karkeampaa kuin kal-lioesiintymien kultarakeet. Malmiminera-lisaatioiden alkuperäisten, heikosti kulta-pitoisten sulfidimineraalien rapautuminenvoi myös johtaa kullan mobiloitumiseenja lopulta puhtaan kullan rakeisiin. Bak-teeriperäisen kullan synty, kun hopea liu-kenee kultalejeeringistä, voisi myös selit-tää kullan erikoiset silmumaiset rakenteet,vaikka sekundaarinen kulta puuttuisikin.

Johtopäätöksenä voi todeta, että tut-kimuksemme osoittaa bakteerien omaltaosaltaan vaikuttavan sekundaarisen kullanmuodostumiseen maanpinnan olosuhteis-sa. Työmme viittaa myös siihen, että tie-tyt kullan morfologiat voivat liittyä näi-hin syntymekanismeihin. Sekundaarinen(”bakteerisyntyinen”) kulta on yleistä esi-merkiksi Etelä-Afrikan Witwatersrandinkultamalmissa. Tämä malmi on suurim-pia tunnettuja kultaesiintymiä, ja sen emä-kivilaji on muinaista kvartsimukulasoraa.Tällä hetkellä olemme suuntaamassa tut-kimustamme Uuteen Seelantiin ja Suo-meen, jotta pystyisimme arvioimaan toi-mivatko nämä prosessit samalla tavallamyös subarktisissa ja lauhkeissa ilmasto-olosuhteissa.

Kuva 3. Elektronimikroskooppikuva bakteerien muodosta-masta biofilmistä kultahipun pinnalla. Mittajanan pituus20 mikrometriä. Kuva: Frank Reith.

Kuva 4. Elektronimikroskooppikuva sekundaarisesta bak-teerisyntyisestä kullasta. Mittajanan pituus 5 mikrometriä.Kuva digitaalisesti värjätty, sillä elektronimikroskoopissakuva mustavalkoinen! Kuva: Frank Reith.


ullankaivajain Liiton puolelta lähte-nyt idea Lemmenjoen kultareitistäotti nopeasti tulta alleen, kun myösyhteistyökumppanit Metsähallitus ja

Kultamuseo tarttuivat toimeen ja edellä mai-nittu sai lyhyessä ajassa myös rahoituskuviotvahvistettua. Aikataulusuunnitelmissa reittivalmistuisi kahdessa vuodessa. Elettiin vuotta2008.

Sitten räjähti pommi nimeltä ”Kaivoslaki-uudistusehdotus”, joka lakaisi tieltään liitonlähes kaikki muut hankkeet. Eloonjäämistais-telu ammattimaisen kullankaivun puolesta vaa-ti kaikki resurssit ja myös liiton motivaatio yh-teistyössä toteutettuun kultareittiin koki kola-

Kultareitintoinen tuleminen

uksen. Ajatus kultareitistä haudattiin odotta-maan parempia aikoja.

Paljon on sen jälkeen vettä virrannut jaKultamuseon aloitteesta, Metsähallituksen tu-ella ja Kullankaivajain vuosikokouksen hyväk-synnällä hanke on nyt käynnistetty uudelleen.Tavoitteena on osaltaan tallentaa, dokumen-toida ja esitellä Lemmenjoen kultahistoriaa janykypäivää ja lisätä ihmisten tietoisuutta jaymmärrystä kullankaivua kohtaan. Selvää on,että kultareitti tulee lisäämään Lemmenjoenretkeilyllistä vetovoimaa ja saavutettavuutta.

Ensimmäisen käynnistyksen aikana hank-keelle laadittiin suunnitelma, jossa kompromis-sin tuloksena saatiin aikaiseksi reittiehdotus

K

Pihlajamäki Lemmenjoen Miessillä heinäkuussa 2012. Kuva: Jouko Noukka.

PIRJO MUOTKAJÄRVI


sekä kohdeopastepaikat, jonka pohjalta han-ketta lähdetään toteuttamaan. Reitin on tar-koitus kulkea useiden keskeisten kullankaivu-alueiden kautta. Se seuraisi pääasiassa jo ole-massa olevia retkeily- ja huoltoreittejä, jotenuusiin reittilinjauksiin ei juuri ole tarvetta.

Reitin lähtöpiste on Kultahaminassa, jon-ka kohdeopasteessa kerrotaan Lemmenjoenkultahistorian pääkohdat sekä alueen kullangeologiasta. Reitti jatkuu kullan ensimmäisel-le löytöpaikalle lähelle Morgamojan suuta, jossaesitellään Ranttilan veljesten löytötapahtumat.Morgamojan varrella, lähellä MorgamojanKultalaa on vanha lapiokaivualue, jossa on säi-lynyt hienoja rivinteerauksia. Kohdeopastees-sa kerrotaan lapiokaivun tekniikoista. Mor-gamojan Kultala on reitin itsestään selvä koh-deopastepaikka. Tulihan kuuluisan kultaneli-kon Jukka Pellisen, Heikki Kokon, Kuller-vo Korhosen ja Jaakko Isolan kämpästa kul-taryntäyksen keskuspaikka, jossa toimi parhai-na vuosina posti, kahvila, majatalo ja jopa kaup-pa. Alkuperäisistä rakennuksista ovat jäljellä ni-liaitta, sauna ja kellari. Nykyinen autiotupa ontehty vanhan kämpän mallin mukaan. Raken-nukset on tarkoitus kunnostaa ja opastetaulussakerrotaan alueen historiasta ja kaivajista.

Reitin merkittävimpiä osuuksia tulee Pih-lajamäelle. Siellä on tarkoitus esitellä koneel-lista kullankaivua rakentamalla koneellisen työ-maan rekonstruktio sekä mahdollisesti keskit-tämällä muitakin olennaisesti kultahistoriaanliittyviä koneellisia kaivuyksikköjä. Mikäli ka-lustoa tarjotaan reitin käyttöön enemmänkin,niin valinta tehdään puolueettoman asiantun-tijaryhmän toimesta, koska tila on rajattu eikäole tarkoituksenmukaista pakata aluetta täy-teen. Koneista poistetaan nesteet ja kunnoste-taan sellaiseen asuun, että ne säilyvät alueellamahdollisimman hyvin. Opasteilla esitelläänlaajasti konekaivua. Paikalla oleva Pihlajamä-en miljöö vanhoine kämppineen ja ulkoraken-nuksineen on vaikuttava kokonaisuus.

Jäkäläpäällä sijaitseva entinen Lapin kul-lankaivajain liiton ja Ilmailulaitoksen omista-ma erämaalentokentän huoltorakennus tunne-

taan Karhu-Korhosen kirjastona ja Jäkäläpäänkulttuurikeskuksena. Siellä on omatoiminenkirjasto ja näyttelykokonaisuuksia. Reitin myö-tä rakennus on tarkoitus kunnostaa ja tehdäkohdeopaste. Onpa suunnitelmissa vilautettuideaa interaktiivisesta, vaihtuvasta näyttelystä,joka elää kullankaivajien ja retkeilijöiden toi-mesta. Reitti jatkuu Korhosen paikalle, jonnetulee mahdollisesti myös Yrjö Korhosen enti-nen konekaivuyksikkö työmaarekonstruktiona.Reitin loppuosa on vielä suunnitteluvaiheessa,mutta päätepisteenä tulee olemaan Ravadak-sen satama.

Kohteita voi olla enemmänkin, mikäli esiintulee hyviä ideoita. Reitin pituutta on kuiten-kin vaikea enää pidentää, sillä yllä olevankinreitin pituus tulee olemaan noin 30 km.

Kohteille opastetaan myös mobiililaitteisiinladattavissa olevin opastein. Se antaa mahdol-lisuuden huomattavasti suuremmalle tietomää-rälle kuin mitä maastoon reitin varrelle ja koh-deopasteisiin voidaan laittaa. Kultareitistä to-teutettavat internet–sivut mahdollistavat run-saan informaation lisäksi kuvien ja muidendokumenttien laajan käytön.

Reitin toteuttamisen sivutuotteena saadaantietoa ja dokumentteja Lemmenjoen kullankai-vusta, joka tulee jäämään myös arkistoon tule-via sukupolvia varten – jotka toivottavasti voi-vat jatkaa tätä ainutlaatuista ammattia ja har-rastusta.

Hanke pyritään toteuttamaan EU-rahoit-teisena. Rahoituksen saaminen määrää pitkäl-ti reitin toteutusaikataulua, mutta valmistele-via toimenpiteitä ja sisällöntuottamiseen liit-tyviä asioita aletaan valmistella jo kuluvan vuo-den aikana. Tietenkin pitää ottaa huomioon setosiseikka, että rahoituksen saaminen tai saa-matta jääminen määrää myös sen, pystytään-kö koko hanketta toteuttamaan.

Mikäli kultareitti herätti ajatuksia ja mie-lipiteitä, ideoita ja visioita tai haluatte tarjotavälineistöä reitin käyttöön, niin ottakaa yhteyttäliiton Historiatoimikunnan puheenjohtajaan:[email protected].


apin Kullankaivajain Liiton perinteinen va-lokuvakilpailu siirrettiin tänä vuonna pe-rinteiseltä paikaltaan liiton Kultaseminaa-rin ohjelmasta tuomaroitavaksi liiton vuo-

sikokouksen yhteydessä. Suurin syy paikanvaihtoonoli liiton syksyllä julkaiseman Mieskalenterin hui-kea suosio, ja tulvivien tilausten aiheuttama resurs-sipula liiton toimistohenkilökunnan keskuudessa.

Samanlaista ruuhkaa toimistolla on tosin ollutvalokuvakilpailujen palkintojenjaon kanssa. Napa-piirin sankarit ei itse asiassa ole yhtään paskempi

Valokuvakilpailu 2013raina. On niin paljon muuttujia…

Kilpailun järjestelytoimikunta pahoittelee odo-tuksen tuskaa ja aiheutunutta mielipahaa palkinto-jaan odotelleiden keskuudessa.

Viime vuonna vakiintuneeseen tapaan kuviaarvioineessa arvovaltaisessa asiantuntijaraadissa is-tui visuaalisen viestinnän ammattilaisia, joilla onollut kullankaivukulttuuri fokuksessa jo pitempään.

Kuvia arvioivat pohjoisen Lapin marginaali-il-miöiden – kultamaiden ja Petsamon – historiaa tal-tioinut kirjailija Seppo J. Partanen, lappiaiheisen

Kullankaivaja kotonaan -sarjan voitti Kirsi Aholan kuva pojastaan Leppäsen Oskarista sau-nanlämmityspuuhissa. Kuva arvioitiin myös koko kisan parhaaksi kuvaksi.

L

Sarjan Kullan murutvoitti Tuomo Säisänkuva ”Lapin kullat”.

KOKO KISAN PARAS


kirjallisuuden kustantamiseen ja kullankaivun edis-tämiseen Suomen Lapissa erikoistuneen Hippute-os Oy:n toimitusjohtaja Raimo Niemelä, reviiri-ään kiviharrastajan kuvalehti Mineralian toimitus-sihteeriksi laajentanut Prospäkkärin taittaja LiisaHertell LH Viestinnästä sekä nyt jo kahdesti liitonVuoden kullankaivajateko -palkinnon saajien jou-kossa kumartanut valokuvaaja Ilkka Ärrälä Tör-mä-Ärrälä Oy:stä.

Kuvat itsessään olivat ehkä kokonaisuudessaantasaisemman hyviä kuin joskus taannoin, muttayleisöä puolestaan oli palkintojenjakotilaisuudessanoin sata kertaa vähemmän.

Jatkossa on ehkä tarpeen ottaa sääntöjen puit-teissa kantaa digitaalisten kuvien manipulointiin javirittelyyn, vaikka ainakin allekirjoittaneella silmähuijaa aivoja niin 6–0, että kaikki menee aitona läpi.Jonkun ammattilaisten silmä saattaa kuitenkin al-kaa karsastamaan, joten mietitään miten asiaan tu-lisi suhtautua.

Kullan murutKullan ja muiden arvomineraalien kuvista tuoma-reita puhutteli eniten Tuomo Säisän kuva ”Lapinkullat”. Kuvasta huokuu rakkaus ja välittämisentunnelma. Yhteisiä kaivuvuosia lienee monta taka-na, ja sormukset on arvatenkin valettu itse kaive-tusta kullasta.

Toiseksi lennähti Tero Kyllösen Kuukkeli, jossaon monia kullankaivulle keskeisiä elementtejä; kul-tapullot, joki ja ruskaista maisemaa pehmentäväsyksyinen usva. Vaskooli ja sen reunalla kuukkeli.

Kolmannen sijan saivat Risto Sihvolan Hiput.Kultahiput ovat todellisia luonnon taideteoksia, jaupan jättäminen vaskoolin pohjalle hippujen ym-pärille tuo ne autenttisella tavalla esille.

Työn kuvaSarjan voitti Tytti Tupuna Bräysyn sommitelmaränniltä. Kuvaan on löydetty jännittävä kuvakul-ma. Dramaattinen valo ja terävyysalueen tavanomai-sesta poikkeava käyttö luo kuvaan elokuvamaistafiilistä.

Toiseksi parhaana palkittiin Seppo Hyvösenkuva, jossa Nikolskijn Vallu punnitsee kultasaalis-ta kullankaivun keveimmässä ja toisinaan mukavim-

2. sija Kullan murut -sarjassa Tero Kyllösen kuvalle“Kuukkeli”.

Risto Sihvolan “Hiput” valittiin 3. parjaahksi sarjassaKullan murut.

Työn kuva-sarjan voittiTytti TupunaBräysy ku-vallaan“Rännillä”.

2. palkintoSeppo Hyvö-selle sarjassaTyön kuva.


massa työvaiheessa. Kuva toi hakemattakin monil-le mieleen Seppo J. Partasen legendaarisen kuvanIsolan Jaskasta samassa tilanteessa. Kun ammatti-tasoa olevassa kuvassa kuitenkin on hyvä sommi-telma ja valo – eikä Vallu voi mitään sille että näyt-tää vanhalta kullankaivajalta – niin ei kognitiivistavelkaa Isolan Jaskan kuvalle pidä liian suurena syn-tinä ottaa.

Kolmas sija meni Anu Friman-Kallion kuval-le ”Eka kertaa rännillä”, jossa kuvan nimi ja henkilyövät kättä keskenään; kuvasta näkyy se jännitys jaodotus, joka valtaa pääsääntöisesti jokaisen ensim-mäistä kertaa rännille päässeen.

Kullankaivaja kotonaanKirsi Aholan kuva pojastaan Leppäsen Oskaristasaunanlämmityspuuhissa arvioitiin koko kisan par-haaksi kuvaksi. Sarjan kullankaivaja kotonaan voit-to heltisi yksimielisesti – kuvasta voi miltei haistaakultaleiriin illan suussa leviävän saunan tuoksun.Kuvan sommittelu hipoo täydellisyyttä, vaikka itsenäkymässä ei varmaankaan ole mitään sinänsä som-miteltu paikalleen

Kuvasta tulee heti kaipaus kultamaille. Täydel-linen feng shui, jossa taivas, maa ja ihminen ovatlöytäneet keskinäisen harmonian.

Mika Lahti on saanut tähtäimeensä tutun nä-köisen maahisen. Mäkisen Vasant on uppoutunutsinisiin ajatuksiin, ja nuotion savu ja kuvan hyvärajaus rakentavat hyväntuuliseen ja rauhalliseenkuvaan oman, mystisen tunnelmansa.

Ensimmäistä kertaa liiton kuvakilpailun histo-riassa joku palkintosijoista jaettiin. Kolmannen si-jan jakoivat syvällisemmin ajatellen täysin oikeute-tusti Pirjo Muotkajärven kuva ”Edessä kultainentulevaisuus”, jossa nuori Vilma katsoo vielä luotta-vaisesti Jäkälä-äytsin kämpän ikkunasta tulevaisuu-teen ja Tytti Bräysyn kuva ”Lupaus”, jonka ahavoi-tuneet kädet kertovat eletystä elämästä.

Siinä missä Vilman kuvassa on puhdas uusi elä-män aamu, henkii ”Lupaus” pitkän päivän jälkeistärauhoittumista. Pian vuosikokouksen jälkeen TimoKeinäselle, jonka käsissä korttipakka on, koittikinpitkän päivän jälkeinen ilta ja hän menehtyi ehti-mättä toteuttaa päätöstään muuttaa KultakodilleInariin.

3. sijalle Työn kuva -sarjassa valittiin Anu Friman-Kallion kuva “Eka kertaa rännillä”.

2. sija sarjassa Kullankaivaja kotonaan Mika Lahdenkuva “Maahinen”.

Kullankaivajakotonaan -sar-jan jaetulle3. sijalle tulivatPirjo Muotka-järven “Edessäkultainen tule-vaisuus” ja TyttiBräysyn kuva“Lupaus”.


ormaaliin yritystoimintaan kuuluutuotannon laitteiden uudistaminenja kehittäminen. Jos resurssit sallivatja likviditeettiä löytyy, pyritään ny-

kyaikaisempiin laitteisiin. Kullankaivuyrittämi-sen erityispiirteiden, mm. kausiluonteisuudentakia kaivinkoneemme on hankittu käytetty-nä. Uutena ostetustakin tulee varsin pian käy-tetty.

Kaivoslakiprosessin kuluessa viranomaisenja lainsäätäjän ohjaus pienimuotoisempaankonekokoon tuli selväksi. Ministerit Pekkari-nen ja Lehtomäki lupasivat eri yhteyksissä

Miessin kaivospiireiltäkaivettiin yli satatuhattakiloa metallia

Lemmenjoen koneellisen kaivun jatkuvan pie-nimuotoisena. Pekkarisen luottomies, kansan-edustaja Mauri Salo, totesi että kun iso kai-vinkone vaihdetaan kahteen pienempään, saakaivu jatkua niin pitkään kuin kaivaja haluaa.Toimimme kuten lainsäätäjä halusi ja vaih-doimme isoimman 40 tonnin koneemme puol-ta pienempään ja kaksikymmentä vuotta nuo-rempaan. Valitettavasti lainsäätäjän ohjaus pe-rustui valheelle ja investointimme oli siinä mie-lessä turha. Kaivu ei jatkuisi siirtymäaikaa pi-dempään.

Olemme kaivaneet koneellisesti vuodesta

MIKA TELILÄ, kullankaivaja

N


1982 ja olimme tuoneet pois ennen kuluvaakevättä vain kaksi konetta. Vanhoja koneita onkäytetty varakoneina. Sen jälkeen kun niistä onpurettu joitain osia toisiin koneisiin, ne ovattoimineet varaosina, koska maalikylille vara-osanhakuun on pitkä matka. Itse olen katso-nut asiaa liian läheltä ja nähnyt penkalla seis-seet koneet tärkeänä reservinä. Ulkopuolisetovat nähneet ne penkalla ruostuvina maiseman-pilaajina ja ongelmajätteenä. Poikkeuksenametsähallitus ja kultamuseo, jotka aikanaannäkivät ne museointikohteina. Kaivoslakipro-sessin yhteydessä LKL sanoutui irti museointi-prosessista mm. metsähallituksen kaksisuuntai-sen mielialahäiriön takia; toisaalta toimintahaluttiin lopettaa ja toisaalta säilyttää museoi-tuna. Nyttemmin museointiasiaa on jälleenalettu herätellä henkiin.

Valitettavasti vanhat koneemme eivät tä-hän museointiprosessiin ehtineet. Aiemminolimme polttoleikanneet palasiksi 17 tonninpainoisen pyöräkuormaajan moottorikelkoillahuoltoajojen yhteydessä pois tuotavaksi. Kesällä2012 käytimme elo- ja syyskuun vanhojen ko-neiden kunnostamiseen. Hankimme purettu-jen osien tilalle uusia ja saimme kaksi Åker-man-telakonetta ja Valmetin pyöräkuormaajantoimintakuntoon. Simit-telakoneen ja Mishi-gan-pyöräkuormaajan kunnostaminen 40 ki-lometrin ajotaipaleelle olisi tullut vaivalloisek-si ja käyttötarkoitukselleen kalliiksi. Siksi pää-timme vetää niitä toisten koneiden perässä.Pyöräkone tulisi omilla pyörillään. Kaivinko-neen puomisto paloiteltiin ja telojen alle hit-

Kuusi kappaletta Suomeen aikanaan tuotua Simit S 50-konetta valmistellaan puomiston irrottamiseen syksyl-lä 2012. Konetta oltiin ennen kaivoslakia museoimas-sa. Kuva: Mika Telilä.

Moottorikelkat tekivät kaikkensa vetääkseen ylimitoi-tetut kuormat tunturista tienvarteen. Eivät miehet-kään helpolla päässeet.Kuva: Mika Telilä.

Karavaani valmiina matkaan kokoontumispaikassa Lampikurussa. Nousu Kaskoaiviin alkakoon. Kuva: M. Telilä.


sattiin levyt, jotta sitä voisi vetää kuin rekeä.Jokavuotisen polttoainehuollon yhteydes-

sä emme kiivailleet tynnyrien tunturiin saami-sen kanssa, vaan aina paluukuormana toimmekertynyttä metalliromua. Moottorikelkat jou-tuivat lujille. Joitain osia, kuten esim. mootto-ria ei paloiteltaessa ollut saatu pieneksi ja osien

paino oli toistatuhatta kiloa. Kelkka veti senkyllä tasaisella vaikka sen käyttöohjeissa oli, etteivedettävän paino saisi ylittää yli 170 kiloa. Tätäohjetta rikkovat kaikki muutkin Lemmenjoenkulta-aluetta huoltavat, sillä keskimääräiset ve-topainot ovat olleet 600–800 kiloa. Ylämäissäriitti, kun vedettiin kahdella kelkalla.

Tuotannosta poistuvat laitteet ovat perillä tienvarressa 28.4.2013Njurgalahdessa. Ajoporukka poseeraa väsyneenä, mutta helpottuneena.Pois tuodut koneet oli viety kultamaille 1984–1997. Kuva: MikaTelilä.

Metsähallituksen virkamies valvoo koneiden lähtöä viimeiselle matkallekohti tuntematonta. Kuva: Mika Telilä.

Aikanaan isoin vedetty osa,neljättä tuhatta kiloa painanuttäryseula vaati ylämäissä neljäkelkkaa eteen. Sääliksi kävi sitäkelkkaa, joka oli täryn ja kolmenvetävän kelkan välissä, sillä sevenyi siinä savotassa kaksikym-mentä senttiä. Eivätkä kestäneetkelkat nytkään näitä yli tonninkuormia, ja mm. vaihdelaatikonrikkoutuminen tiesi nelinume-roista hintaa peltipailakan kor-jaukselle. Vaan niinhän se oli,että otettiin uutta kelkkaa sär-kyneen tilalle. Ja tulihan nemetallit pois: lähes 30 000 ki-loa rautaa, joka saa uuden elä-män Aasian kasvavilla metallin-kierrätysmarkkinoilla.

Heti sään lämmetessä suo-jan puolelle alkoi tuotannostapoistettavien koneiden siirtoMiessin kaivospiireiltä ensin ko-koontumispaikkaan Lampiku-ruun, sitten taipaleelle. Pientähaastetta antoi se, että kuruihinoli paikoin kertynyt puistonvar-tioiden mittaamat neljättä met-riä lunta. Sään ollessa suojanpuolella telakone pystyy etene-mään lumessa, toisin kuin jal-kamies, joka putoaa kainaloi-taan myöden jääden kiinni niillesijoilleen. Haasteen antoi aluk-si kymppitonnin painanut Si-mit S 50 -telakone, joka ei en-nakko-odotusten mukaisestitullutkaan aivan yhtä kevyesti


kuin reki, vaan sukelsi hankeen metrien syvyy-teen takertuen suojalumeen niin tiukkaan, ettäkalustotappiot ketjujen, koukkujen ja vetovä-lineiden kanssa olivat käydä ylivoimaisiksi.Kevensimme vedettävää painoa kesken matkanpolttamalla peräpainon pois ja ottamalla senvetävän koneen kauhaan. Laihdutuskuuri te-kee hyvää itse kullekin, mutta Simit-neitokai-selle se teki ihmeitä, ja tämän jälkeen se suos-tui seuraamaan nöyremmin.

Syynä siihen, miksi oli kiire tarpoa syvissähangissa, vaikka ajolupaa oli viikkoja jäljellä,on se, että lumet sulavat aina ensin kohdepääs-tä Njurgalahdesta. Vanhojen koneiden, joskinhuollettujen, toimintavarmuus ei aina ole taattuja halusimme pelivaraa mahdollisille remonteil-le. Onneksemme niitä ei tullut. Samaa ongel-maa ei ole tuotaessa koneita tunturiin, kun aje-taan koko ajan kohti syvempiä lumia.

Viiden koneen, yhteispainoltaan 80 ton-nia, poistuonti otti viideltä mieheltä viikon työ-rupeaman, koska GPS:llä mitattu huippuno-peus alamäessä ylitti juuri ja juuri kaksi kilo-metriä tunnissa, nopeuden ollessa tasaisella 0,6–0,8 kilometriä tunnissa. Mikäli perässä ei olisi

tarvinnut vetää kahta konetta, ajoaika olisi ol-lut huomattavasti lyhyempi. Vertailun vuoksi2007 vuosimallin kone ajettiin keväällä 2011tunturiin alta yhdentoista tunnin.

Mustamaalausmielessä on esitetty asiatto-mia väitteitä, jopa Inarin kunnallispolitiikas-sakin vaikuttaneiden julkisesti esittämänä, ettäsinne maahan ne hautaavat koneensa. Talou-dellisestikin ajatellen sellainen olisi varsin ty-perää. Vaikka kierrätysmetallin huippuhyvitys-hinnoista on tultu roimasti alas, ei poistuontiatappiolla tarvitse tehdä. Rautaromusta saa nyt130–240 € tonnille riippuen laadusta ja ko-neiden ollessa vielä jonkinlaisessa käyntikun-nossa niistä saa aina romuhintaa paremmanhinnan. Tällöin kone saa rauhalliset eläkepäi-vät esim. maatilalla kiviä pellosta kieritellen tailantaa luoden. Osinakin tuotaessa kuorma kat-taa vähintään kelkkabensat, jotka joka tapauk-sessa menevät polttoainehuollon yhteydessä.Miessin kaivospiireiltä tuli lumesta kaivettuaesiin tällä erää arvottomampaa metallia painol-taan hieman enemmän kuin tulevana kesänäkaivetaan sitä hivenen arvokkaampaa keltahoh-toista. Tai mistä sitä tulevaa tietää.

Meiltä isoille/pienille kulkijoille:Sänky 15 e (sis. saunan) Soppa 7 e Kultakuumeseen lääkitystäKahvi ja munkki 3 e vaskoleja hattuja hippuja ym. Sauna alk. 8 e

Uutta ja toivottua: sunnuntai-iltapäivien klo 16–20 karaokea, emäntänä Noora, nyt laulamaan.

24.7. klo 10 alkaen Inarin-viikkojen perinteinen tapahtuma! Pihamarkkinat / kirpputori, kullanhuuhdontakisailua, karaokelaulukisat

tuomareina Kai (Raid) Lehtinen, Heikki Rantanen ja Noora Joensuu. klo 19.00 Kairan Kulkijat -musikkinäytelmä, Kai Lehtinen ja Heikki Rantanen.

Lippuja ennakkon kahvilassa myynissä.

Savottakahvila, Retkeilymajamuseo avoinna klo 9–20 päivittäin

Sänkyjä, soppaa, saunaa löytyy meiltäKultatien ja kultamaitten kulkijat

Laanilan Savotta KahvilaSaariselkä [email protected] www.savottakahvila.fi

Tervetuloa!


inosaurusten aikaan kotiplaneet-taamme kohtasi kosminen katastro-fi. Kymmenen kilometrin kokoineniridiumpitoinen meteori törmäsi

maahan hirvittävällä voimalla. Törmäysener-gian sulattamaa kiviainesta sinkoutui tuhansi-en kilometrien päähän. Räjähdyspilvi peittiauringon ja vallinnut pimeys ja kylmyys tuho-si kasveja ja eläimiä.

Dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon.Pölyhiukkaset laskeutuivat vähitellen maanpinnalle ja kivettyivät kerrokseksi. Maapalloneri puolilta on löytynyt sedimenttikiveä, jotaleikkaa sormenpaksuinen rajasavi erottamassageologisia aikakausia toisistaan.

AARNE ALHONEN

Taivaallisia pallojaRoiskeita LemmenjoellaNoin 65 miljoonaa vuotta myöhemmin, ke-sällä 1983 sain puhelun mineralogi Yrjö Vuo-relaiselta. Ylli kiitti Lemmenjoen Puskuojanupanäytteestä, jonka Heikki Koivisto oli toi-mittanut hänelle saatuaan sen ensin minulta.Hän kertoi löytäneensä siitä ja joistakin muis-ta upanäytteistä mikroskooppisen pieniä pyö-reitä iridiumpitoisia palloja, jotka ovat voineetsyntyä meteoritörmäyksessä. Hän kutsui näyt-teitään ”Taivaallisiksi palloiksi”.

Ylli kutsui minut kotiinsa Espoon Matin-kylään. Vein tuliaisiksi lisää upaa ja muutamankorundin. Vastalahjaksi sain kämmenenkokoi-sen Outokummun uvaroviittinäytteen, syvän

D


vihreitä kromigranaatteja emäkivessään. Ylliesitteli myös pyöröhiomiaan läpikuultavia, soi-keita Outokummun kromidiopsideja. Hän olisommitellut kymmenistä kivistä pahvialustal-le kaulakorun. Kivien hienostunut vihreys toimieleen parhaat smaragdit.

Sain Vuorelaiselta valokopion kolmestamikroskooppikuvasta, joissa hänen mukaansaon Lemmenjoen alueen meteoriitteja, läpimi-taltaan pari millimetrin sadasosaa. Käsin kir-joitetussa kuvatekstissä ei mainita löytöpaikkaa.Poikkileikkauskuvassa saattaa olla kullankaivajaToivo Heinon platinapallo Lemmenjoen Jä-kälä-äytsistä.

Lopuksi sovimme, että tulevana kesänämatkustamme yhdessä Lemmenjoelle kerää-mään lisää näytteitä.

Lisänäytteitä ja tutkimustaOdottelimme 29.8.1984 Finnairin vuoroko-neen lähtöä Helsinki–Vantaan lentoasemalla,kun yllättäen törmäsimme kullankaivaja Erk-ki Pakariseen, jonka siviilityö taisi olla lento-asemalla. Kerroimme hänelle, että olemme me-nossa keräämään ”hauleja, joilla annettiin di-nosauruksille kyytiä 65 miljoonaa vuotta sit-ten”.

Ivalon lentokentällä meitä odotti ErkkiJaakkola tyylikkäässä puskalentäjän asussaan,

verkkareissa ja kumisaappaissa. Ylli maksoi len-non ja pyysi kuitin Helsingin yliopiston mal-miosaston nimelle. Jaakkola heitti meidät Mar-tiniiskonpalon erämaakentälle, parin kilomet-rin päähän Puskuojan latvasta.

Vuorelaisen tarkoitus oli viipyä kultamail-la kymmenkunta päivää rännittämässä, muttapaheneva sairaus pakotti keskeyttämään näyt-teenoton pariin päivään.

Taivaallisia vaimaallisia pallojaYrjö Vuorelainen kuoli vuonna 1988. Vuottaennen kuolemaansa hän julkaisi yhdessä Rag-nar Törnroosin kanssa englanninkielisen tut-kimusraportin Lapin kulta-alueen platinaryh-män mineraaleista. Myöhempinä vuosina geo-logi Kari Kojonen on maininnut perusteelli-sissa tutkimuksissaan myös Vuorelaisen näyt-teet.

Raskasmineraalinäytteet sisältävät myös”ihmisperäisiä” palloja; hitsauksessa syntynei-tä roiskeita, ilmassa jähmettyneitä hitsauskipi-nöitä tai hauleja metsästäjien jäljiltä. Virtaavavesi voi hioa mineraaleja pallomaiseen muo-toon, isoja ja pieniä. Mutta löytyykö Lemmen-joelta ”taivaallisia palloja”, asteroidista peräsinolevaa materiaa? Onko osa hienosta kullasta-kin satanut taivaalta?

Puskuojalta Aarne Alhosen val-taukselta löytyneitä monatsiitti-(punertavan ruskeita), zirkoni-(suippoja pieniä), Cr-Ni teräs-(pyöreä, alhaalla), Au-Ag-Zn-Cumetalli- (hopeanvärinen, pyöreä),kulta- (yksi Pd-pitoinen, ruskeh-tava) ja isoferroplatinahippuja(kirkkaat hopeanväriset) sekäilmeniittiä (tumman ruskea,ylhäällä). Makroskooppikuva:Kari Kojonen.


Perjantaiaamuna Vapusta saakka Ina-rin Lappia nussuttanut tuhnu ja kos-tea matalapaine vihdoin käärii hel-mansa kokoon ja häipyy takavasem-

malle. Taivas nousee korkeammalle ja kauaskauas pilvet karkaavat. Yöksi on luvassa kovaaajokeliä Lemmenjoen kulta-alueiden huoltorei-tille.

Kulta Prospektorin 127-grammainenKauas kauas pilvet karkaavat

kauden isommusKeuhkokuume ja muutviraabelihommat

Kultamiehen kevät on hektinen; Lemmenjoenkaivoksille on ajettava huollot puolen vuodentoimintakautta varten silloin kun on keliä –joskus on ajettava vaikkei keliä olisikaan. Keuh-kokuumeen poteminen ja muut vähäpätöisem-

PSi

rkka

Mer

enlu

oto


mät viraabelihommat on siirrettävä myöhem-pään ajankohtaan.

Kopakkalassa, Merenluodon Sirkan van-hassa kotipaikassa Inarin kirkonkylällä, istuuolohuoneessa leppoisasti jutteleva ammattikul-lankaivaja Kari Merenluoto. LKL:n aiempipuheenjohtaja ja kunniajäsen, lukisi CV:ssä.Pitkän ja raskaan keväthuollon päätteeksi Karion tullut luottorenkiensä Paavo Herukan jaMatti Jaaran kanssa Lemmenjoen Miessiltäkylille tekemään vielä viimeiset hankinnat en-nen kulkuyhteyksien katkeamista rospuutonvuoksi.

Aamupäivällä Inariin toimitettu hihnakul-jettimen uusi hihna tuottaa pienen yllätyksen;paksuutta ja sen myötä painoakin on tuplastiennalta arvioituun. Sellaiset reilu puoli tonnialetkeänleveää lakumattoa.

Jotenkin se pitäisi saada putkireen tai le-vyn päälle asettumaan.

Asia ratkaistaan aamuyöllä Äivihjärvenlanssissa. Nyt sulatellaan kokolihapihvejä, jamuistellaan viime kesän 127-grammaista isom-muslöytöä ja maita sen ympärillä. Koetetaanolla politikoimatta ja lausumatta ääneen sitärumaa M- tai P-sanaa.

Ohikiitäviä onnen tunteitaTammikuun lopulla liiton kolmesataapäinenKultaseminaariväki aplodeerasi Kauden isom-mus-kiertopalkintoon kiinnityksen saaneelleKulta Prospektor Oy:n kaivuporukalle.

Jo aiemmin, hipun löytöpäivänä 15.9.2012, oli löytäjille – Kari ja Sirkka Meren-luodolle, Paavo Heru-kalle ja Matti Jaaralle –hurrannut Telilän Mi-kan Jäkälätuvalla kokokaivukauden päättäjäi-siin kokoontunut Lem-menjoen vähäinen kul-lankaivajayhteisö.

Uutisen julkistami-sen jälkeen onnittelujaalkoi valua löytäjillemobiileista viestimistä.

Kari itse on vähättelevinään löytöä.– Sama se tälle kaivukauden suurimmalle.

Ensi vuonna tai sitä seuraavana tulee Suomenennätyshippu, hymyilee Merenluoto puoliva-kavissaan.

Tai piru tietää, jos vaikka onkin täysin va-kavissaan.

– Kyllä se silti aina hytkäyttää – semmo-nen ohikiitävä onnen tunne… Se on varmaanse löytämisen ilo, pohdiskelee Merenluoto, jokaon kaivanut kultaa yli 40 vuotta.

Pusku opettaa– 90-luvun alussa sitä luuli jo osaavansa kaivaakultaa – takana onnistuneet kesät Miessillä.Mutta opin paikka se Pusku on jokaiselle ol-lut.

Raumalan Aaro sanoi 60-luvun radiohaas-tattelussa toimittajalle Lemmenjoelta kullan joloppuneen, veljenpoika Nipa siellä Puskullavain kaivelee vanhojen monttujen reunoja.

Heikki Kokkokin toteaa GTK:n tutki-musavustaja Ville Saarisen työkirjaansa vuo-silta 1947–1955 kirjaamassa haastattelussa, ettäPusku on Lemmenjoen alueen huonoin joki jahyvin epäsäännöllinen kullan suhteen. Samaakertoivat Merenluodon ja kumppaneiden te-kemät kaivospiiritutkimukset 1990-luvun vaih-teessa. Kulta esiintyy laikuissa.

– Vuonna 1993 tuli toimenpidekiellot jakaikki muut mieliharmit. Jatkamaan päästiin1997, kun koneet ja alueet oli lunastettu pan-kilta takaisin. Maat Puskulla meni niin syviksi,että vuonna 2002 aateltiin, että käydään välil-

lä Miessillä. Kavensinvielä kaivuakin.

– Sata metriä leve-älti mentiin läpi silloin,samoja maita, joita Nipa

Kulta Prospektorin 127-grammaisen kultahipunperinteinen tulitikku-laatikko-skaalaus post-modernina tulkintana.Kuva: Sirkka Merenluoto.


Raumala oli kaivanut lapiolla neljän metrinnaverollaan. Nipan onneksi siinä on laidassamatalaa maata, johon oli kultaa rikastunut.

Meillä tuli isoin hippu 57 grammaa sieltämatalista maista toiselta laidalta.

Nyt, viime kesän tulosten valossa näyttää,että ilmeisesti silloinkaan ei sitten tullut ihantarpeeksi syvälle tehtyä. Kari arvelee, että muu-tamissa paikoin monttu on saattanut jäädä te-kemättä pohjaan saakka, vaikka Nipalta saa-dut opit pohjan teon tärkeydestä onkin kirk-kaana mielessä.

Käsitellyissäkuutioissalopullinen totuusKari on aina koettanut kysyä neuvoja niiltä,jotka tietävät. Kullan löytämisestä Nipalta jaosin Yrjöltäkin, jotka molemmat osasivat löy-tää kullan ja tunsivat Lemmenjoen kultapurot.Soran käsittelystä taas on kysytty miehiltä, jot-ka ovat olleet soramontuilla, ja tietävät sorankäsittelystä.

– Vanhoja tarinoita kuulee aika paljon;missä on ollut koivut linjassa, ja mihin on la-pioremmiltä jäänyt rikas, tekemätön paikka.Usein ne osoittautu-vat kuitenkin petty-mykseksi. Se mitäniitä on kaivettu –esimerkiksi Miessil-lä ja Ruittulla – niinainakaan koneelli-sessa kaivussa niillävanhoilla puheilla eiole juuri näyttänytolevan paljonkaanmerkitystä.

Koneellisessa kaivussa alkututkimuksetovat olleet tärkeitä. Niiden perusteella on us-kaltanut – ja kannattanut – investoida. Sittenpitää vain kaivaa tarpeeksi laajalti ja syvältä.

– Itsekin olen tehnyt kaksi strategista vir-hettä: toimenpidekiellon tultua en mennyt ta-kaisin Miessille, vaan lähdin Hangasojalle. Oli-sin saanut kaivaa Miessillä kolme vuotta. Toi-nen virhe on ollut se, ettei tehnyt kerralla val-mista. Pitää kaivaa kerralla niin laidasta laitaanja niin syvältä, ettei tarvitse jälkeenpäin enäämiettiä, että tuliko se kaikki kulta varmastikaivettua talteen.

Vasta se kertoo lopullisen totuuden.

Taloudellisestikannattavissamäärin kultaaVoimaan tullut uusi kaivoslaki veti maton am-mattikullankaivajien jalkojen alta. Inventoituakultaa on maassa, mutta poliitikkojen päätösrauettaa tuottavat ja toimivat kaivokset siirty-mäajan jälkeen asettaa kullankaivajille suuriahaasteita.

– Vaikka tutkimukset eivät olleet kokokultamäärää inventoivia, ne silti osoittivat että

Kultakesä on lyhyt, mut-ta päivät pitkiä – aurin-gonnoususta auringon-laskuun. Kari Merenluo-don kevyt kenttälounasKomatsun hytissä. Kuva:Sirkka Merenluoto.


kultaa on. Ei sitä voi sinne jättääkään, harmit-telee tilannetta Merenluoto.

Kari on elinkeinonsa ja yritystoimintansalakkauttamispäätös niskassa silti panostanutuuteen kalustoon ja vanhoihin renkeihin. Nytjokainen tunti on kannattava. Pitäisi olla äijätistumassa koneissa 24 / 7.

– Taloudellisen koneellisen kullankaivunedellytyksenä on, että kultapitoinen alue jamaamäärä on tarpeeksi suuri, että pystyy kat-tamaan investoinnit. Lisäksi on oltava tarpeeksipitkä aika että saa käsiteltyä ne kuutiot. Käsit-telyä varten on oltava ammattitaitoa ja toimi-va kalusto. Muuten yhtälö ei tule olemaan kan-nattavaa.

– Me ollaan opeteltu tätä systeemiä vuosi-kausia, ja kehitetty laitteita. Nyt saadaan läpiaika paljon maata per tunti, vaikka maa on pai-koin savista hiekkamoreenia, joka on hankalaakäsitellä.

Nyt on pikku hiljaa opittu tämä homma.– Siellä on sellainen ikään kuin pata, joka

putoaa itäpuolelta Iiskonpalon suuntaan. Pohjaputoaa 5–6 metriin, paikoin jopa 9 metriin,mutta kultapitoinen maa alkaa heti metrisenkunttakerroksen jälkeen. Syvällä tulee vastaanvanha, oikein musta sora. Maa-aineskin on kar-keampaa. Kultaa on pinnasta saakka, aika ku-lumatonta.

Olosuhteet koneelliselle kaivulle ovat ihan-teelliset; massoja riittää, ja läpi matkan on kul-taa.

Suuri kuvaAikanaan kultaa kaivettiin hintaan 270$ / unssi. Viime vuosina siitä sai par-haimmillaan liki 2000 $ / unssi. Valuut-taspekulaatioista huolimatta myös kul-lan reaalihinta on noussut enemmänkuin reaalikustannukset. Uusi 21 ton-nin Komatsu maksoi tuolloin parikym-

mentä vuotta sitten 10 kg kultaa. Nyt sillä kym-menellä kilolla saisi kaksi Komatsua ja vähänmuutakin roinaa vielä päälle.

Nyt löytynyt hippu on pitkän työn ja opis-kelun tulos, mutta tuntuu siltä, että Lapin kul-lan salaisuus olisi muutenkin aukeamaisillaan.

– Se Minkkisen Veijon kultapirotteinenlohkare ei ole mitään pintaiskosta, kuten jot-kut ovat väittäneet. Sieltä tulee useitakin mie-lenkiintoisia söörejä Martiniiskonpalon laidas-ta. Iiskonpalon kainalo on mielenkiintoinenpaikka kokonaisuudessaan, samaten Tivolintakaa kulkee kiinnostavan oloinen laaja sorai-nen tasankoalue, hahmottelee Merenluotosuurta kuvaa mielessään.

– Kanamäen Raimo löysi saman painoi-sen 127-grammaisen Iivarin Puskulta vuonna1995. Nipan suurin hippu oli Puskulta 1954löytynyt 101-grammainen. Kahden kaverinkanssa Nipa kaivoi läpi talven, saivat 40-gram-maiset hiput jokaiselle.

Mutta helpoiten huuhdontakullan alkupe-räinen lähde olisi löydettävissä Kullervon po-rukan kaivauksilta Morgamilla. Siinä on pai-kalleen rapautunut kultajuotti. Aikalaismuis-teluiden mukaan kultahippuja tuli kuin soke-ripaloja. Ruokatunnilla Pellinen kävi kerää-mässä hiput rihloista peltimukiin.

Tuntuu, että pitkästä aikaa kullankaivajantaivaalta kauas kauas pilvet karkaisivat.

Kun vain syyttömänä teloitetun Lapin kul-lankaivun rehabilitointi aloitettaisiin ajoissa.

Kulta Prospektorin hyvin järjestetty konetyö-maa Puskun latvoilla. Työkoneina Daewooja Komatsu, hihnakuljettimet antavat lisääulottuvuutta. Eri maakerrokset erottuvatselkeästi kuvan vasemmassa laidassa.Kuva: Sirkka Merenluoto.


Palsin Kultakeisarit ry on vuonna 2009 pe-rustettu yhdistys, jonka tarkoituksena on

toimia Palsin Kultalan alueen kullankaivajien yh-dyssiteenä ja ylläpitää alueen kultavaltauksille me-nevän tien kuntoa välillä Kutturan kultakioski –Palsin Kultala. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yh-distys voi kerätä ns. tienhoitomaksun (yhdistyksenliittymis-/jäsenmaksu) tai harjoittaa tuloverolain 23§:n mukaista toimintaa varojen keräämiseksi tien-hoitokuluihin. Toimintansa tukemiseksi yhdistysvoi ottaa vastaan lahjoituksia. Yhdistyksessä halu-taan vaalia perinteistä kullankaivuuta periaatteellamies, lapio ja vaskooli. Niinpä yhdistys voi järjes-tää toimintansa rahoittamiseksi myös huvitilaisuuk-sia, näyttelyitä tms. toimintaa.

Palsille menevä tie on Metsähallituksen, muttaMetsähallitus ei ole viime vuosina tehnyt mitääntien kunnon ylläpitämiseksi. Metsähallitus on kui-tenkin antanut luvan tien kunnon ylläpitämiseenosallistumatta sen rahoitukseen.

Alkupääomaksi yhdistykselle Lasse Hoikka,Eero Halonen, Hannu Känsälä ja Pauli Ruuska-nen lahjoittivat 200 cd-levyä Kultamaan laulujakäytettäväksi yhdistyksen hallituksen erikseen päät-tämiin tarkoituksiin. Em. levy sisältää 23 kulta-ai-heista kappaletta, jotka kahta lukuun ottamatta ovatLasse Hoikka & Souvarit -yhtyeen tuotantoa. Kaksikappaletta levylle on laulanut Eero Halonen. Parinensimmäisen vuoden aikana levyjä annettiin jäse-

Palsin Kultakeisarit rynille liittymislahjana. Suurin osa levyistä on myytyja varat on käytetty yhdistyksen tarkoituksen mu-kaisesti tien kunnon ylläpitämiseen.

Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä Palsin alueenkullankaivajat sekä muut toiminnasta kiinnostuneethenkilöt. Liittymismaksu on 50 euroa, jäsenmak-sun vuosikokous päättää vuosittain. Jäsenmaksuaei tarvitse maksaa liittymisvuonna. Toistaiseksi jä-senmaksu on ollut 20 euroa.

Yhdistyksen toiminta on rahoitettu pääasialli-sesti liittymis- ja jäsenmaksuilla. Myös Lapin Kul-lankaivajain Liitto on kerännyt valtauksellaan kä-vijöiltä vapaaehtoista tienkäyttömaksua, jonka liit-to on lahjoittanut yhdistykselle.

Yhdistyksen varoin kahtena kesänä tietä onkarhuttu ja uusittu tierumpuja. Varat eivät riitä suu-riin korjauksiin ja kiitettävästi tien kunnon ylläpi-tämiseksi on saatu apua tien käyttäjiltä, jotka ovattalkoovoimin tehneet kunnostustöitä. Yhdistyksel-lä on tällä hetkellä n. 70 jäsentä. Jotta jatkossakinvoidaan pitää tietä kunnossa, toivotaan lisää jäse-niä alueella liikkuvista kullankaivajista ja muistaasiasta kiinnostuneista.

Yhteydenotot ja lisätiedot: rahastonhoitaja Riit-ta Lautamäki, p. 040 587 2162, sähkö[email protected] tai yhdistyksen hal-litus, jossa tällä hetkellä toimivat Mikko Aalto,Heikki Heikkilä, Lasse Hoikka, Hannu Känsälä jaPentti Vanhamäki.

KultakeisareittenkeisarikuntaaPalsilla.



Vuoden 2013 mikrohipputeemasta tuli hyvää palautetta ja toiveita laajentaaaihetta koskemaan kaiken kokoisten hippujen tehokkaampaa pyydystämistä.

Tehdään sitten niin: 2014 käsitellään kultasaannon tehostamista 2000-luvunkultaboomin synnyttämin uusin menetelmin. Ihmetellään yhdessä uusia härveleitäja tekniikoita. Aihe ei koske vain konekaivajia, vaan lapiokaivu- ja imuripuolella-kin on tullut paljon uutta, mitä pienessäkin mittakaavassa kannattaa hyödyntää.

Maailmalla on usein raakaveden saanti se suurin ongelma. Meillähän näin ei ole,mutta voisimmeko me silti hyödyntää näitä ns. vähän veden tekniikoita. Sääs-täisimme pumppauskuluissa ja saisimme lisäpisteitä ympäristövastuullisuudesta.

Ruksatkaa viikonloppu kalentereihinne, ilmoittautumisiaaletaan ottaa vastaan syksyllä.

Kultasaannon parantaminen - enemmänkultaa talteen, vähemmän vettä likaiseksi

12. Kultaseminaari 31.1.–2.2.2014


Lapin Kullankaivajain Liiton vuosiko-kous pidettiin 30.3.2013 Ylä-Lapin

luontokeskus Siidan auditoriossa Inarissa. Ina-rin kevääseen kokoustamaan saapui 62 yhdis-tyksen jäsentä. Väkeä oli aika lailla tasaisestikaikilta eri kullankaivualueilta – olipa joukkoontullut Waseliuksen Göstakin Inarista, joka oliviimeksi osallistunut liiton vuosikokoukseen 62vuotta sitten vuonna 1951.

Vuosikokouksen puheenjohtajaksi valittiinKauko Matilainen ja sihteerinä toimi PirjoMuotkajärvi. Vuosikokouspöytäkirja on jäse-nistön tutustuttavissa yhdistyksen kotisivuillaosoitteessa www.kullankaivajat.fi ja sieltä ala-valikko ’Yhdistys’. Sieltä löytyvät myös Toimin-takertomus vuodelta 2012 sekä Toimintasuun-nitelma vuodelle 2013.

Aim pointPyrkimällä vaikuttamaan yhteiskunnalliseenmielipiteen muodostumiseen, jakamalla asial-lista informaatiota ja liiton jäsenyyden kauttatarjottujen jäsenetujen kautta aloituskynnystämadaltamalla on haluttu taata kaikille kullan-kaivuperinteestä ja –ammatista kiinnostuneil-le ihmisille mahdollisuus löytää oma polkunsakultamaille nyt ja tulevaisuudessa.

Kullankaivun kehittämistä ympäristövas-tuullisena elinkeinona ja harrastuksena, ja toi-mintaedellytyksien turvaamista ilman kohtuut-tomia lainsäädännöllisiä tai käytännön esteitähankaloitti kuluneena toimintakautena uusi,vuonna 2011 voimaan tullut kaivoslaki ja eri-tyisesti siinä lisätyt kuulemisvelvollisuudet sekälausunta- ja valitusmahdollisuudet, joita var-

LKL:n vuosikokous 2013 Inarissasinkin Saamelaiskäräjät varsin ansiokkaasti hy-väksi käytti.

Liiton kullankaivualueetvetovoimatekijäJäsenistön vapaassa käytössä olevat jäsenetuval-taukset ovatkin tänä päivänä entisestään kallis-tuneen ja byrokratisoituneen kullanhuuhdon-talupajärjestelmän myötä nousseet Lapin Kul-lankaivajain Liiton suurimmaksi yksittäiseksivetovoimatekijäksi.

Yhdistyksessä oli toimintakauden 2012lopussa 3445 jäsentä, ja näistä varsinaisiksi jä-seniksi hyväksyttyjä 365 henkilöä.

Liittymis- ja jäsenmaksujen suuruudet vuo-delle 2013 oli päätetty jo vuosikokouksessa2012. Nyt päätettiin puolestaan vuoden 2014jäsenmaksujen osalta pitää summat ennallaan,eli jäsenmaksu 22 € ja liittymismaksu 10 €.Myös kullalla maksettavan jäsenmaksun suu-ruus päätettiin pysyttää hallituksen esityksenmukaisesti 0,6 grammassa Lapin kultaa.

Ei verenvaihtoa hallitukseen

Vuosikokoukselta vastuuvapauden tileistä jahallintotoimistaan saaneen hallituksen kokoon-panoon ei tullut muutoksia. Hallituksessa jat-kavat varapuheenjohtajana toiminut HannuViranto, sihteerinä Kai J. Rantanen ja halli-tuksen muina jäseninä omiin vastuualueisiinsapainottuen Mika Telilä, Esko Orava, VasantMäkinen ja Maija Vehviläinen.

Liiton puheenjohtaja Jouko Korhonenhanvalittiin jo viime vuoden kokouksessa kippa-

LKL:n hallitus 2013 vuosikokouksessaInarin Siidassa.

Vasemmalta varapuheenjohtaja HannuViranto, sihteeri Kai J. Rantanen, VasantMäkinen, Mika Telilä, Maija Vehviläinen,puheenjohtaja Jouko Korhonen sekä EskoOrava.


riksi uusien sääntöjen mukaisesti kolmivuotis-kaudeksi.

Antti Aarnio-Wihuriliiton kunniajäseneksiLapin Kullankaivajain Liiton vuosikokous kut-sui yhdistyksen kunniajäseneksi Lapin kullan-kaivun pitkäaikaisen mesenaatin ja kullankaiva-jien väärtin Antti Aarnio-Wihurin.

Lapin kullankaivajat tahtoivat kunniajäse-nyydellään huomioida Aarnio-Wihurin pitkä-aikaisen tuen kullankaivajille ja kullankaivu-perinteelle. Perusteluissa mainittiin lisäksi hä-nen merkittävä panoksensa Lapin Kullankai-vajain Liiton 1970-luvun suurhankkeiden Kul-takodin, Kultamuseon ja KullanhuuhdonnanSM-kisojen taustavaikuttajana.

Aarnio-Wihurin ohella kullankaivajienkunniajäsenyyden arvoiseksi katsottiin kesäai-kaisen toiminnanjohtajan Kauko Matilaisenansiot eritoten vuosittain yhdistykseen liittyvi-en satojen uusien jäsenten paimentamisessa.

Uusiksi varsinaisiksi jäseniksi hyväksyttiinhallituksen esityksen mukaisesti Eila Heikkilä,Heikki Heikkilä, Satu Kaukonen, Rauno Kle-me, Jouko Mattila, Ritva Mattila, Marko Pen-tikäinen, Kari Pohjola, Timo Sällilä, JormaTaalas ja Anja Vitikka.

Aktiivinen kullankaivu-aluematkailukohteeksi

Vuosikokoukseen ja kevään huoltoajoihin saa-puneita kullankaivajia keskustelutti kahvitau-olla erityisesti uuden kaivoslain mukanaan tuo-mat lisääntyneet lausunta- ja valitusmahdolli-suudet, joita varsinkin Saamelaiskäräjät on hy-väksi käyttänyt vastustaessaan kullankaivuakoskevia eri lupahakemuksia.

Toinen uusi muuttuja Lapin kultamailla onInarin kunnan elinkeinotoimen vetovastuullesiirtynyt Geopark-hanke.

Kullankaivajat näkevät, että nykyisille kul-ta-alueille sopivat hyvin kaikki maankäyttö-muodot. Matkailun lisääntyminen, geologistenkohteiden ja kultahistorian nostaminen mat-kailukohteiksi ja matkailurakenteiden paran-taminen ovat kaikki erinomaisia asioita, joitaLapin Kullankaivajain Liitto kannattaa.

Kullankaivajien keskeisin vaatimus on kui-tenkin se, että Geopark-ohjelmaa ei tulla kos-kaan käyttämään aktiivisen kullankaivutoimin-nan rajoittamiseen. Elävä Lapin kullankaivu-perinne on Euroopan mittakaavassa ainutlaa-tuisena kulttuuriperintönä pikemminkin nos-tettava mahdollisesti perustettavan Geopark-alueen keskeiseksi sisällöksi.

Tulevana kaivukautena LKL järjestääjäsenistölleen lisenssoidun ensiapukou-luttajan vetämänä kullankaivajan riski-kenttään sovitetun ensiapukoulutuksen.

Vastaavana kouluttajana toimii PäiviPohjola Oulun Punaisesta Rististä. Päivi onaktiivikullankaivaja itsekin, ja tuntee siiskullankaivajan tarpeet.

Ensiapukurssit järjestetään erikseen Lem-menjoella ja Kutturan tien varrella.

Kahdellekymmenelle ensimmäiseksi liitontoimistopuhelimeen (puh: 0400 836 500)

LKL JÄRJESTÄÄ

Kullankaivajan ensiapukurssinilmoittautuneelle jaetaan LKL:n ensiapulauk-ku, jonka ympärille parin tunnin koulutuskinrakentuu.

Lemmenjoella ensiapukurssi pidetäänPekanpäivien yhteydessä Miessin Pihlaja-mäessä 29.6.2013 kello 15.00.

Kutturan perän osalta paikkana on liitonjäsenvaltaus ”Sopukulta” Palsinojalla.

Tarkempi ajankohta ilmoitetaan hyvissäajoin Kutturan kultakioskilla ja mahdollisuuk-sien mukaan liiton valtauksilla.

Olkaa ja kaivakaa ehjinä ja turvallisesti!


Merkkipäivät

85 v.10.7. Arvo Sundqvist, Espoo

80 v.29.6. Sirkka Kostensalo, Lahti14.11. Taisto Liukkonen, Ristiina

75 v.12.6. Esko Koski, Mansikkamäki19.6. Niilo Hahtokari, Kronoby25.6. Tenho Törmäkangas,

Oulainen15.7. Reijo Rinta-Könnö, Hyyppä15.7. Kerttu Liukkonen, Ristiina2.9. Kaj Rosendahl, Kantvik15.9. Ilona Kela, Kempele21.9. Jukka Hjelt, Rantatöysä24.9. Marjatta Kukkonen, Helsinki27.9. Tauno Lampi, Muurola

70 v.7.6. Esko Virkkala, Keuruu13.6. Allan Vuorinen, Tampere20.6. Pentti Körkkö, Oikarainen22.6. Reijo Kasti, Turku1.7. Risto Tuoriniemi, Oulu13.7. Usko Laine, Iittala13.7. Risto Rissanen, Heinävesi27.7. Esa Anttas, Lyöttilä6.8. Tuula Hjelt, Rantatöysä22.8. Liisa Syrjälä, Parkano27.8. Virpi Ahtola, Kalanti12.9. Rolf Pachel, Vantaa17.9. Sigvard Häggblom, Porvoo25.9. Eila Heikkilä, Parola25.9. Pekka Salminen, Merikarvia

65 v.1.6. Heikki Nokelainen, Tampere5.6. Kalle Taipale, Oulu14.6. Tauno Huttunen, Joensuu15.6. Toivo Kaukua, Hanko16.6. Markku Saaririnne, Mikkeli18.6. Seppo Nokkala, Turku20.6. Pekka Kurkela, Haukipudas

26.6. Olavi Kukkala, Rauma2.7. Mauri Hietala, Kokkola2.7. Marketta Rantanen, Karhula19.7. Pekka Rouhiainen, Jämsä21.7. Eero Sorjonen, Savonlinna23.7. Jaakko Heikkilä, Humppila29.7. Olavi Ahola, Nivala30.7. Leena Korhonen, Kajaani30.7. Stig Weckman, Kokkola31.7. Anneli Vehniä-Nyrhinen,

Ilmajoki5.8. Jouko Elo, Ylivieska5.8. Juha Kaila, Helsinki6.8. Raimo Koski, Panelia8.8. Seppo Mauno, Vuotso8.8. Esa Siirtola, Kolho17.8. Esko Alila, Haapavesi23.8. Esa Muhli, Hollola kk23.8. Väinö Valkonen, Utajärvi25.8. Veikko Salo, Sievi1.9. Taimi Matkaselkä, Oulainen2.9. Hannu Penttilä, Kello6.9. Heikki Toivonen, Vääksy8.9. Eero Lappalainen,

Kurenpolvi15.9. Martti Kanden, Muonio19.9. Iiris Ruotsalainen, Pyhäntä25.9. Pirjo Tilli, Ylämaa

60 v.27.4. Jorma Ylennysmäki,

Petäjävesi9.5. Pirkko Lappalainen, Oulu20.5. Olavi Jomppanen,

Lemmenjoki13.6. Aulis Pajunpää, Kälviä14.6. Lasse Salminen, Turku17.6. Merja Kokko, Tampere17.6. Mauri Loukusa, Pudasjärvi19.6. Turolf Andersson, Liljendal19.6. Matti Laari, Valkeala23.6. Maija Pitkänen, Espoo24.6. Mirja Friman, Palokka24.6. Juha Joronen, Imatra29.6. Pekka Piippo, Ivalo7.7. Matti Toni, Sahalahti11.7. Ossi Nieminen, Jyväskylä

11.7. Jorma Talvitie, Ilmajoki18.7. Rauno Helkkala, Lielahti TL23.7. Esa Varis, Istunmäki26.7. Ritva Ropponen, Naarajärvi27.7. Pekka Pohjola, Oulu28.7. Stig Puumala, Kokkola2.8. Heikki Kähkönen,

Anjalankoski4.8. Hannu Salonen, Lappi11.8. Esko Honkanen, Ahkionlahti17.8. Pirjo Kantanen, Joutseno20.8. Sirpa Halmela, Helsinki21.8. Heikki Iso-Hervanta,

Kuhmalahti1.9. Olli Töysä, Keuruu3.9. Ilkka Horto, Paltamo9.9. Juha Höysniemi, Lohja9.9. Sinikka Sorvari, Helsinki11.9. Harri Virta, Forssa13.9. Kirsi Petäinen, Keuruu18.9. Martti Vikman, Jyväskylä20.9. Mauri Moisio, Valkola26.9. Irja Jämsen, Äänekoski

50 v.15.6. Kimmo Liljeqvist, Pori16.6. Pekka Malmi, Saarenkylä19.6. Ari Alatalo, Kiiminki20.6. Petri Kujala, Ratula4.7. Tuomo Viljanen, Urjalankylä5.7. Erkki Pöyskö, Ylikiiminki8.7. Toini Lantto, Rovaniemi10.7. Tarja Valta, Maaninka29.7. Juha Ruotsalainen, Oulu30.7. Anders Eklund, Porvoo1.8. Markku Sarja, Nivala3.8. Esa Koskinen, Järvenpää5.8. Anne Sipilä, Tampere9.8. Reima Katajamäki,

Tuomikylä25.8. Anssi Syrjälä, Oulu25.8. Matti Vilkko, Tampere10.9. Hannu Hyvönen, Naantali10.9. Aino Junnila, Marttila11.9. Tapani Kanninen, Turku17.9. Keijo Teräs, Pukkila26.9. Jari Järvinen, Halli

Minulla on kihti, astma ja seitsemän muutasairautta, mutta muuten olen täysin terve.”

(Syney Smith)

Onnea täysin terveille kullankaivajille!“



i tiennyt Molok-syväkeräysjärjestelmän ke-hittänyt Veikko Salli kullankaivajia niinkerettiläisiksi, että ottaisivat vielä 2000-luvulla Sallin tuotteelleen keksimän oivan

ja kuvaavan nimen niin kirjaimellisesti.Moolok oli vanhatestamentilliseen aikaan pal-

vottu oinaanpäinen foinikialais-jumala, jolle uhrat-tiin jopa lapsia. Rikinkatkuista uhripaikkaa kutsut-tiin Gehennomiksi, ja se on toiminut Helvetin esi-kuvana. Kuningasten kirjan mukaan kuningas Joo-sia hävitti ja saastutti palvontapaikan muuttamallasen kaatopaikaksi, jonne heitettiin kaikki saasta. Sillämallilla paikka on edelleen, ja sieltä on peräisinMoolokin kita; paikka jonne saadaan uppoamaanja häviämään ihan kaikki.

Kutturantien varren valtauksilla tiedetään vie-lä syksyllä 2012 eläneen pienen ryhmän näitä Moo-lokin palvojia, jotka yhä harjoittavat takapajuisia jakerettiläisä tapojaan Lapecon sitä varten perusta-milla palvospaikoilla, kuten oheisesta kuvasta käyilmi.

Sivistyneitä kaivajakollegoita ja muita kultamai-den kulkijoita tällaiset yhä voimissaan olevat bar-baariset riitit ja oudot tavat vistottavat ja hävettä-vät. Lapecon roskakuskit eivät epäjumalanpalvoji-en bakkanaalien yhteydessä uhrattuihin jätöksiinsuostu koskemaan, vaan tyhjentävät vain asianmu-kaisesti täytetyt molok-astiat.

Ivaloon on pitkä matkaInarin kunnan ympäristöyksikkö sai viime syksynälukuisia soittoja näistä ite-kaatopaikoista. Myöskintarpeettoman tavaran asianmukaisesti Lintumaansiirtokuormaus- ja hyötyjäteasemalle kuskaaviakanssakullankaivajia nämä oman pesän likaajat kis-mittävät. Viime syksynä liiton toimihenkilöt kävi-vät pariin otteeseen siivoamassa molokkien ympä-ristöt.

Joillakin oli ilmeisesti mennyt kultakesä niinpenkin alle, ettei polttoainekustannuksien käsistäriistäytymisen vuoksi kestänyt käydä mutkaa Jas-kan valinnassa Ivalossa (sen Lintumaan paikan kan-sanomainen nimi).

Tähän oli viime syksynä pakko ryhtyä, kun sel-keästi kultaleireistä tullut hylkytavara ei uskomuk-sista huolimatta sinne Moolokin kitaan ikiajoiksikadonnutkaan. Ainoa pluspiste tuli siitä, että ro-muja ei oltu hylätty maastoon.

Keräyspiste Härkäselän lanssilleSe, että liiton miehet käyvät pyyhkimässä pyllyn jatarkistamassa, että nenä on niistetty, ei voi olla kes-tävä systeemi.

Lapecon toimitusjohtaja Osmo Aikion ja Ina-rin kunnan ympäristötarkastaja Juhana Jalkasenkanssa sovittiin, että Härkäselän lanssille voidaanperustaa vastaanottopiste poisheitettävälle rautaro-mulle ja muulle tavaralle.

Lapecon keräysauto käy tyhjentämässä keräys-pisteen kaivukauden loputtua. Jotta homma toimisi,keräyspisteeseen ei ehdottomasti saa jättää ak-kuja, jäteöljyjä eikä mitään muutakaan ongel-majätettä! Ne on kaivajan edelleen vietävä suoraanhyötyjäteasemalle.

Härkäselän vuosiraivaus 26.6.2013Härkäselän lanssilla on yleistä järjestystä ylläpitäväraivaustempaus toiminnanjohtaja Kauko Matilai-sen johdolla keskiviikkona 26.6.2013 alkaen kello10.00. Alueelta poistetaan kaikki merkitsemätön ta-vara.

Mikäli tiedät jättäneesi omaisuutesi asianmu-kaisesti merkitsemättä, soita välittömästi liiton toi-mistopuhelimeen, puh: 0400 836 500. Muussa ta-pauksessa armoa ei tunneta.

Molokkien uudet tuuletE


LEMMENJOKI 2013Veneaikataulu Timetable Fahrplan

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

AAMU ILTA

NJURGUILAHTI 10:00 13:00 17:00 20:00

RAVADAS 10:40 12:00 17:40 19:00

KULTALAN HAMINA 11:30 11:40 18:30 18:40

07.6. - 16.6. vain iltavuorot, evenings only, nur abends17.6. - 16.8. aamu- ja iltavuorot, both mornings and evenings, morgens und abends17.8. - 17.9. vain iltavuorot, evenings only, nur abends

NJURGUILAHTI-RAVADAS 14 € / hlö / yksi suunta14 € / pers. / one way

NJURGUILAHTI-KULTASATAMA 18 € / hlö / yksi suunta18 € / pers. / one way

Pyydämme varaamaan paikat. Pleace book beforehand. Platzreservierung voraus, bitte.Hinnat sitoumuksetta.

AHKUN TUPA /LEMMENJOEN LOMAMAJAT OY tel. 040 755 4306, (016) 673 435

LEMMENJOEN MATKAILUPALVELUT OY tel. 040 484 4511

VEIKKO JOMPPANEN tel. 0400 137 090

OLAVI JOMPPANEN tel. 040 770 5201

HEIKKI PALTTO tel. (016) 673 413, 040 756 9075

VENEKULJETUKSET LEMMENJOELLATavarakuljetukset kulta-alueelle

0400 137 090Polttopuuta metrisenä halkona.

Kysy myös poronlihaa

Veikko Jomppanen

2 prospäkkäri 2/2013 - kullankaivajat.fi · lasjuntta ja samuel doe. doen diktatuuri syök-si...

Documents