3/99/2016 - inkerin kirkko · netty toistaiseksi voimassa oleva lisenssi, joka oi-keuttaa...

Miss’ on sun pilettis ja minne matka

SLEY:n lähetystyötä Venäjällä

Evankeliumi venäläisiin koteihin

3/99/2016

Inkerin kirkko on rakennettu yhteistyöllä

J

Inker in Kirkko2 3Inker in Kirkko

T erveisiä Pietarista, Inkerin kir-kosta, kaikille lukijoille, jotka rakastavat Herramme Jeesuksen

Kristuksen tulemista! Tämän lehden aiheeksi on valittu

kirkkomme suhteet herätysliikkeisiin Suomessa. Inkerin kirkko on ollut aina herätyskristillinen, koska kirkkom-me on aina pitänyt huolta, että seura-kuntalaiset oppisivat tuntemaan Juma-lan sanaa ja Lutherin katekismuksen. Jumalan johdatuksessa Inkerin kirkko on saanut hyvin herätyshenkisiä pappe-ja. Erityisesti se oli tärkeää, kun sata vuotta sitten Venäjällä tapahtui vallan-kumous ja ateistinen valta rupesi ahdis-telemaan seurakuntia ja kirkkoa.

Bolshevikit olivat varmoja, että propaganda vaikuttaa ja nuoret mieluummin menevät sunnuntai-na tansseihin, joita järjestettiin kirkon vieressä, kuin kirkkoon. Mutta mikä ihme: suurin osa nuorista oli herännyt uskomaan Jumalaan niin voimakkaasti, että kirkot aina täyttyivät ääriä myöten.

Jalmari Laurikkala oli ”rukoilevai-suuden” lapsi. Äitini muisteli, kuin-ka he nuoret tulivat uskoon rippikou-lussa, jota piti pastori Laurikkala. Se usko kantoi heitä läpi koko elämän. He elivät odottaen Kristuksen tulemista, eikä ollut mitään väliä, oltiinko Inke-rissä vai kaukana Siperiassa tai Karja-lassa. Herran tulemus oli se tosiasia, joka herätti joka päivä synnin unesta ja ”nosti kuolleista ja Kristus valaisi”. Aatami Kuortti muisteli eräässä kirjas-sa, ettei ollut toista niin hartaasti usko-vaista kansaa kuin Inkerin kansa.

1990-luvulla Inkerin kirkolle avau-

tui mahdollisuus yhteistyöhön suoma-laisten herätysliikkeiden kanssa. Se oli hyvin luonnollista, ei ollut mitään vaikeutta. Lestadiolaiset, heränneet, evankeliset, viidesläiset, rukoilevaiset, kirkolliset. Kaikki olivat tervetullei-ta jälleenrakentamaan Inkerin kirkkoa ja lähetystyöhön Inkerinmaan lisäksi Siperiaan, Mordvaan, Keski-Venäjälle. Pellot olivat valtavat, työmiehiä vähän.

Inkerin kirkossa oli heti näkyä työhön sekä lasten ja nuorten että uusi-en kansojen keskuudessa. Oli tärke-ää, että nopeasti löytyi työhön pappe-ja ja maallikoita, jotka lähtivät Karja-lan kyliin, Siperiaan, Uralin suomalais-ugrilaisten luokse. 90-luvulla vapaus oli niin suurta, että sai tehdä mitä halusi ja paikalliset toivoivat. Koulut ja lasten-tarhat olivat auki, lastenkodit ilolla otti-vat vastaan lähetystyöntekijöitä. Suurin työ, joka aloitettiin, oli lapsi- ja nuoriso-työ. Se on kirkkomme voimavara tänä-kin päivänä.

Kirkkomme saama apu on ollut niin valtavaa, ettei jokaista työhön osallistu-nutta pysty mainitsemaan. Hyvin tärkeä yhteistyömuoto oli ja on myös ystävyys-seurakuntatoiminta. Monet kirkkora-kennuksemme ovat nousseet juuri ystä-vyysseurakuntien tuella. Kiitos tästä kaikille ja kolmiyhteiselle Jumalalle.

Piispa Aarre KuukauppiInkerin ev.lut. kirkko Venäjällä

Pääkirjoitus

Inkerin kirkko on perustettu v. 1611.

Uudelleen se rekisteröitiin v. 1992 nimellä ”Evankelis-luterilainen In-kerin kirkko Venäjällä”. Kirkkoa johtaa piispa. Keskuskanslia sijait-see Pietarissa.

Rovastikuntia on seitsemän: Länsi-Inkerin, Pietarin, Karjalan, Mosko-van, Volgan, Uralin sekä Siperian ro-vastikunta. Seurakuntia on yhteensä koko Venäjän federaation alueella, Viron rajalta Baikalin rannoille saak-ka, noin 80.

Inkerin Kirkko -lehti perustettiin joulukuussa 1991. Lehti ilmestyy suomen- ja venäjänkielisenä versio-na. Suomenkielinen Inkerin Kirkko välittää tietoa kirkon nykypäivästä Suomessa asuville inkeriläisille sekä suomalaisille seurakunnille, järjestöille ja yksityisille tukijoille.

www.inkerinkirkko.fiwww.elci.ru

3/99/2016Tässä numerossa:

Kuva Vitalij Lutshagov

Ku

va: T

anj

a P

aas

1 Tess. 1:3

umalamme ja Isämme edessä me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka

usko on saanut teidät toimi-maan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsiväl-lisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen.

Inkerin kirkko on rakennettu yhteistyöllä

43 Pääkirjoitus

4 Inkerin kirkko on rakennettu yhteistyöllä 6 Inkerin kirkon ja seurakuntien uutisia 12 Elämää ristipaineessa - SLEY:n lähetystyötä Venäjällä

14 Karjalasta Siperiaan - Kansanlähetyksen työ Inkerin kirkossa

16 Pitkäaikaista kumppa nuutta - Lähetysseura ja Inkerin kirkko

18 Lähetysyhdistys Kylväjä - sinne missä Kristusta ei tunneta

20 Lestadiolaiset Inkerin kirkossa

21 Ajankohtaista

22 Inkerin kirkon edustustolle rahankeräyslupa

23 Evankeliumi venäläisiin koteihin

24 Miss on sun pilettis ja minne matka


RAKENNETTU YHTEISTYÖLLÄINKERIN KIRKKO ON

Suurempi kuin suuri, vastaa piispa Aarre Kuukauppi kysymykseen suomalaisten lähetysjärjestöjen merkityk-sestä Inkerin kirkolle. Tänään kirkko elää itsenäistymisen vaihetta, mutta tarvitsee yhä hienovaraista rinnalla kulkemista.

Itärajan avautuminen 1980-luvun lop-pupuolella käänsi kirkkohistorias-sa uuden sivun rajan molemmin puo-

lin. Neuvostoliiton romahdus vapaut-ti kristilliset kirkot Venäjällä, mut-ta olosuhteisiin, joita piispa Leino Has-sinen kuvasi maailman suurimmaksi onnettomuuspaikaksi.

- Käytännössä me olimme ihan nolla-vaiheessa kaikessa mielessä. Kaik-ki piti perustaa uudelleen ihan alus-ta. Avuntarve oli totaalinen, piis-pa Aarre Kuukauppi yrittää tiivistää lähtötilanteen.

Uudelleen järjestäytyvä Inkerin kirk-

ko sai vuonna 1989 ensimmäisen viral-lisen kontaktin suomalaisiin järjestöi-hin. Inkeriläisillä oli silloin yksi ainoa pappi, omaa koulutusta ei ollenkaan. Pian uusia seurakuntia rupesi synty-mään tiuhaan tahtiin ja alkoi kirkkojen massiivinen rakennus- ja remontoin-tiurakka. Tarvittiin kipeästi sellaisia työntekijöitä, joilla oli näkyä ja ymmär-rystä siitä, mikä on kirkon tehtävä.

- Kaikki suomalaiset lähetysjärjes-töt näkivät meidän vakavan tilanteen - ja mikä tärkeintä, sen otollisen ajan, etsikkoajan, joka oli koittanut Inke-rin kirkolle ja Venäjälle, Kuukauppi korostaa.

Hyvässä järjestyksessäYhdessä suomalaisten kanssa Inkerin kirkossa alkoi säännöllinen, organisoi-tu ja tavoitteellinen työ. Mammuttimai-siin "talkoisiin" osallistui järjestöjen li-säksi rovastikuntia, seurakuntia ja yksi-tyisiä henkilöitä Suomen kirkosta. Kir-kon ulkomaanapu (KUA) oli mukana jo alkuvaiheessa ja toimi taloudellisena se-

kä humanitaarisena kanavana. Tiedonkulun ja yhteistyön koordi-

noimiseksi perustettiin KUA:n esityk-sestä Kirkon järjestöjen Inkeri-neuvot-telukunta. Ensimmäisen yhteistyösopi-muksen allekirjoitti 33 järjestöä vuon-na 1993.

- Neuvottelukunnassa keskustel-tiin avoimesti ja suunniteltiin resurs-sien käyttöä, jotta ei tulisi niin paljon päällekkäisyyttä. Järjestöt vakuuttivat, että ne ovat auttamassa ja rakentamas-sa Inkerin kirkkoa, eivät omia intresse-jään, muistaa Kuukauppi.

Inkerin kirkon nuorempaa sukupol-vea edustava pääsihteeri Mihail Ivanov toteaa, ettei hänen aikanaan yhteistyös-sä ole ollut kitkaa. Suomalaiset järjes-töt ovat tietoisia Inkerin kirkon kannan-otoista ja kunnioittavat niitä.

Tietynlaista aluejakoa tapahtui jo alussa. Esimerkiksi Suomen Lähetys-seura suuntautui suomalais-ugrilaisil-

le alueille, Sley Inkerin-maalle ja Kansanlähetys Mordvaan sekä myöhem-min Siperiaan.

- Järjestöjen avul-la on synnytetty uudel-leen vanhoja ja perustet-tu aivan uusia seurakun-tia. Lähetystyön rooli on ollut merkittävä Pietaris-sa ja sen lähiympäristös-sä, sekä erityisesti Siperi-assa, sanoo Mihail Ivanov.

Yhteistyöllä on kasvotMerkittävin Inkerin kir-kon yhteistyöjärjestöiltään saama apu on ollut työn-tekijät. Kuukauppi muis-telee lämmöllä ja arvosta-en useita suomalaisia, jot-ka alkuvuosina olivat val-miita käärimään hihan-sa Inkerin kirkon hyväksi.

KUA:n tuella tulivat Leino Hassinen ja Kosti Laitinen. KUA ja Kansanlähetys lähettivät aluksi yhdessä Isto Pihkalan.

- Hän oli se priimusmoottori, joka opetti, näytti esimerkkiä ja neuvoi meitä melkein kaikkia alkaen sihteeristä aina piispaan saakka. Kaikki me olimme Iston, Leinon ja Kostin kuuliaisia oppi-laita, Kuukauppi nauraa.

- On hyvä antaa yhteistyölle kasvot, Kuukauppi sanoo ja jatkaa: - Terhi ja Pentti Smeds aloittivat lapsityön, josta nopeasti kasvoi vahva, kaunis ja moni-puolinen nuorisotyö. Juha ja Anu Väli-ahon toiminta Uralin rovastikunnassa oli pioneerinomaista ja hänen jälkiään on siellä kaikkialla näkyvissä.

Inkerin kirkolla oli alusta lähti-en oikeus itse valita, ketä se kutsuu ja mihin tehtävään. Työhön värvätyistä lähes kaikki ovat piispan mukaan olleet sellaisia työntekijöitä, joilla on ollut Inkerin kirkon kanssa sama näky työstä ja myöskin identtinen teologinen näke-mys. Se on helpottanut työn tekemistä.

Alkuvaiheeseen liittyi myös voima-kasta kansallista nousua. Kuukaup-

pi pitää tärkeänä, että siinä vaihees-sa tulleet suomalaiset lähetystyönte-kijät tekivät selkeän eron siihen, että kansalliset asiat kuuluvat Inkerin liitol-le, hengellinen herätys ja työ kirkolle.

Itsenäisiä päätöksiäKoulutuksen kehittämistä tukivat jo alussa monet järjestöt, mutta erityises-ti siihen panosti KUA ja osittain myös Suomen Lähetysseura.

- Me aika varhaisessa vaihees-sa päädyimme perustamaan stipendi-rahaston, johon Inkerin kirkko keräsi partnereiltaan tukea. Inkerin kirkko itse suunnitteli varojen käyttöä ja opiske-lun tukemista sen mukaan, kuin koulu-tuskeskus esitti budjetissaan, selittää Aarre Kuukauppi.

Stipendirahasto takasi Inkerin kirkolle itsenäisyyden. Kun päätöksen-teko ja rahankäyttö olivat Inkerin kirkon omassa hallinnassa, millekään järjestöl-le ei päässyt muodostumaan liian suur-ta vaikutusta Inkerin kirkon kirkkopoli-tiikkaan ja teologisiin linjauksiin.

Alun perin tarkoitus oli kerätä stipen-dirahastoon pääomaa 20 vuodessa niin paljon, että koulutus pyörisi sen turvin täysin itsenäisesti. Pietarista esimerkik-si hankittiin asuntoja, joiden vuokratu-lot menevät stipendirahastolle. Alkupe-räinen tavoite ei ole täysin toteutunut, mutta Teologisen Instituutin omavarai-suus on hiljalleen kasvanut.

Tukea tarvitseva teini- Oikeastaan Inkerin kirkon pitäi-si nyt jo toimia omillaan, pohtii piispa Kuukauppi.

Hänen mukaansa paluumuutto on murentanut Inkerin kirkkoa ja johta-nut siihen, että se vieläkin on tietyssä mielessä avuntarpeessa.

Mihail Ivanov tähdentää Inkerin kirkon toivovan, että yhteistyö suoma-laisten kanssa jatkuisi. Ivanov kuvaa Inkerin kirkkoa teiniksi, joka tarvitsee vielä tukea aikuiseksi kasvamisessa.

- Yhteisten vuosiemme varrella kirk-ko on vähitellen muuttunut itsenäisem-mäksi. Keskuudestamme kyllä nousee omia työntekijöitä, mutta edelleen tarvitsemme myös lähetystyöntekijöitä, Ivanov sanoo.

Ivanov toivoo enemmän dialo-gia järjestöjen kanssa ja sen pohtimis-ta, miten tästä eteenpäin. Olennaista hänen mielestään on kokemusten jaka-minen, sillä hän uskoo, että myös Inke-rin kirkolla voisi olla kumppaneilleen annettavaa.

- Pietarin Pyhän Marian seurakun-nassa haluaisimme yhteistyötä erityi-sesti lapsi- ja nuorisotyössä sekä musiikkityössä. Erilaisten vaihtojen kautta saamme uusia kimmokkeita ja ideoita. Vierailut Suomeen ja Viroon ovat rohkaisevia: emme ole yksin, meil-lä on sisaria ja veljiä.

Uutta näkyäInkerin kirkko sai hiljattain pyynnön tul-la aloittamaan työtä Uralin länsipuolella sijaitsevaan Kirovin kaupunkiin. Piispa Kuukauppi uskoo, että Inkerin kirkosta voisi löytyä paikallisia työntekijöitä läh-temään sinne muutamaksi vuodeksi.

- Aika muuttuu ja tarvitaan uutta näkyä. Heitän haasteena suomalaisil-le lähetysjärjestöille, että ne lähtisi-vät tukemaan meidän omia lähetys-työntekijöitä, joiden ei tarvitse opetel-la useita vuosia kieltä ja kulttuuria, Aarre Kuukauppi esittää, vaikka sanoo samaan hengenvetoon ymmärtävänsä, että se ei ole järjestöille aivan helppoa.

Jatkuva kipu Inkerin kirkossa ovat ne venäläiset ja inkeriläiset, jotka ovat muuttaneet Suomeen. Piispa toivoo lähetysjärjestöjen panostavan heihin ja myös hyödyntävän heitä omassa piiris-sään sekä Inkerin kirkon haasteissa.

Pääsihteeri Mihail Ivanovilla on konkreettisia ehdotuksia, miten yhteys voi jatkua ruohonjuuritasolla.

- Ensinnäkin voi rukoilla Inkerin kirkon ja sen työntekijöiden puolesta. Voi ottaa yhteyttä keskuskansliaan tai johonkin seurakuntaan ja kysyä, miten voi olla avuksi tai tulla käymään. Voi kertoa muille Inkerin kirkosta ja tehdä sitä tutuksi. Voi ottaa selvää kirkon projekteista, voisiko lähteä vapaaeh-toisena mukaan tai osallistua muilla tavoin, Ivanov rohkaisee.

Teksti: Kristiina Paananen/Liliann KeskinenKuva: Darja Shkurljateva

Piispa Aarre Kuukauppi sai kutsun heinäkuussa 2016 Virroilla pidet-tyyn Evankeliumijuhlaan, jossa hän osallistui muun muassa lähettien siunaamiseen.

Inker in Kirkko Inker in Kirkko6 7

27.05.2016

- Jatketaan Sergei Pershinin val-tuuksia Joshkar-Olan seurakunnan kirkkoherrana

- Vahvistetaan Marat Fazlullinin valinta Gurez-Pudgan kirkkoherraksi 2 vuoden ajaksi.

- Hyväksytään Andrei Kozlovin eropyyntö Vitelen kirkkoherran tehtä-västä ja pyydetään Aunuksen kirkko-herraa Igor Pokormjahoa hoitamaan Vitelen seurakuntaa.

- Vahvistetaan Sergei Jelfimovin va-linta Syktyvkarin seurakunnan kirkko-herraksi 2 vuoden ajaksi.

- Vahvistetaan Andrei Jurevitshin valinta Saranskin Moksha-ersäläisen seurakunnan kirkkoherraksi 5 vuoden ajaksi.

- Yhdistetään keskuskanslian sih-teerin Ljudmila Pilvinskajan tehtä-viin diakoniaosaston sihteeriys 50 %:n palkalla.

- Siunataan katekeetaksi Tsheboksa-ryyn Mihail Vlasov.

- Solmitaan Inkerin kirkon ja Norjan saamelaislähetyksen välinen yhteistyösopi-mus 1.12.2016 - 31.12.2017 väliseksi ajaksi.

KIRKKOHALLITUKSEN

PÄÄTÖKSIÄ

”Kristilliset seurakunnat on kutsuttu elämään yhteydessä”

Suomalais-ugrilaiset teologit PetroskoissaInkerin kirkon uutisia

09.09.2016

- Hyväksytään Vadim Lysenko Kon-tupohjan seurakunnan kirkkoherran vir-kaan pysyvästi.

- Kutsutaan Andrei Antonov vuo-den koeajalle Sortavalan seurakunnan kirkkoherraksi.

- Hyväksytään Dmitri Petrov eh-dokkaaksi Pietarin Pyhän Mikaelin seu-rakunnan kirkkoherranvaaliin, joka pi-detään 25.9.2016.

- Jatketaan Mujejärven kirkkoherran valintaa seuraavaan kirkkohallituksen kokoukseen (7.10.2016) asti.

- Nimitetään Valeri Antipov Mosko-van rovastikunnan lääninrovastiksi.

- Nimitetään lapsi- ja nuorisotyön osaston johtajaksi Jelena Tatti vuoden 2017 loppuun saakka.

- Pyhän Mikaelin seurakunnan toi-minnan kehittämiseksi perustetaan työ-ryhmä, johon nimetään Mihail Ivanov, Jukka Paananen, Maria Skipper, Tu-jana Petushkejeva ja Ivan Laptev.

- Valtuutetaan piispanneuvosto työs-tämään Inkerin kirkolle viiden vuoden kehitysstrategia.

- Annetaan uusi kirkkokäsikirja muutamaan seurakuntaan koekäyttöön vuodeksi, jona aikana tehdään tarvitta-vat korjaukset ja muutokset.

- Jatketaan lähetystyöntekijä Hannu ja Liliann Keskisen (SEKL) palvelua Pietarissa, Virolaisen Pyhän Johannek-sen (Jaanin) seurakunnassa 3 vuodella elokuusta 2016 alkaen.

- Kutsutaan lähetystyöntekijät Matti ja Johanna Hyttinen (Kylväjä) palvele-maan Inkerin kirkkoa Ulan-Udessa.

- Kutsutaan lähetystyöntekijä Joel Norrvik (Kylväjä) palvelemaan Inkerin kirkkoa Jakutskissa 3 vuoden ajaksi.

- Kutsutaan lähetystyöntekijä Sa-muel Laukkanen (Kylväjä) palvele-maan Inkerin kirkkoa Jakutskissa 3 vuoden ajaksi.

- Solmitaan Vienan Kemin ja Raahen seurakunnan välinen ystävyysseurakuntasopimus.

Koulutuslisenssi

Inkerin kirkon Teologiselle Instituutille on myön-netty toistaiseksi voimassa oleva lisenssi, joka oi-

keuttaa kouluttamaan pappeja ja hengellisen työn te-kijöitä uskonnollisiin organisaatioihin.

Ik:n tiedotus

Inkerin kirkon tuoreimmat uutiset

www.inkerinkirkko.fi

www.elci.ru

Facebookissa: Inkerin kirkko (kaikille avoin sivu, ei vaadi rekisteröitymistä)

Kolmastoista suomalais-ugrilainen teologinen konferenssi pidettiin

ensimmäistä kertaa Venäjällä, Petros-koissa, 17.–21. elokuuta. Teologiseen vuoropuheluun osallistui edustajia Un-karin, Romanian, Viron, Suomen ja In-kerin kirkosta sekä myös Venäjän or-todoksisen kirkon Karjalan hiippakun-nan ja Petroskoin edustajat ja Petros-koin roomalaiskatolisen seurakunnan kirkkoherra.

Karjalan kansalliskirjastossa pide-tyissä avajaisissa korostettiin pyrki-mystä yhteyteen. "Ajan haasteet ovat kirkoillemme yhteiset ja tarvitaan teologista ymmärtämistä. Tiedostaen olennaiset erot uskonopin kysymyk-sissä meillä on paljon mahdollisuuk-sia yhteistyöhön yhteiskunnallisen toiminnan koordinoimiseksi, kristil-listen moraalisten arvojen puolusta-miseksi yhdessä sekä rauhan ja yhteis-kuntasovun palvelemisessa", painotti Karjalan ja Petroskoin metropoliitta

Konstantin tervehdyksessään. Pääesitelmän tunnustusten välisistä

yhteyksistä piti Inkerin kirkon pääsih-teeri, pastori Mihail Ivanov. Paikallista aluehallintoa tilaisuudessa edusti vara-päämies Vjatseslav Bajev. Avajaispäi-välle oli järjestetty tapaaminen myös Karjalan tasavallan päämiehen, Alek-sandr Hudilaisen kanssa.

Toisena konferenssipäivänä työ jat-kui tunnustusten välisinä keskustelui-na. Petroskoin katolisen seurakunnan kirkkoherra Jevgeni Heinrichs korosti, että kristilliset seurakunnat ovat kutsu-tut elämään yhteydessä ja niiden pitää pyrkiä rakentamaan rauhaa. ”Kymme-nien vuosien jumalattomuuden jälkeen jokainen askel kohti vuorovaikutusta on uusi askel. Olemme varmasti tehneet tällä matkalla virheitä. Siitä olemme vastuussa Jumalalle”.

Tärkeänä osana konferenssia olivat osanottajamaiden esitelmät ja niistä keskusteleminen. Аiheina olivat "Tun-

nustusten välisen vuoro-vaikutuksen vaikeudet" (Suomi), "Tiellä kristitty-jen yhtenäisyyteen" (Un-kari), "Paikallisseurakun-tien tunnustusten välinen yhteistyö" (Viro), "Vie-

raanvaraisuus kirkossa" (Romania) ja "Avoin kaikille, mutta ei kaikelle" (In-kerin kirkko). Seurakuntavierailujen li-säksi konferenssin ohjelmaan sisältyi tutustumista paikallisiin nähtävyyk-siin ja suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuuriin.

Konferenssin päätteeksi Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkki-nen totesi, että kaikkien on säilytettä-vä avoimuuden, kunnioituksen ja luot-tamuksen ilmapiiri. Silloin voimme olla esimerkkinä muille siitä, kuinka voi ra-kentaa siltoja esteiden yli.

Suomalais-ugrilainen teologinen konferenssi järjestetään vuorotellen osanottajamaissa kerran neljässä vuo-dessa. Ensimmäisen kerran se järjestet-tiin vuonna 1937 Budapestissä. Seuraa-va konferenssi tulee olemaan Suomessa 2020.

Teksti ja kuva: Oksana Dyba/suom. Merja ja Kari Karjalainen

Konferenssi alkoi ehtool-lisjumalanpalveluksel-la, jossa palvelivat vas. Eteläisen hiippakun-nan varapiispa György Lupták (Unkari) sekä pastorit Andrei Tuhkanen (Inkerin kirkko), Jukka Tuppurainen (Suomi) ja Aleksei Krongolm (Inkerin kirkko). Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi saarnasi.


Inkerin kirkon uutisiaInkerin kirkon uutisia

”K irjaksi lukijalle, joka halu-aa ravita sisäistä ihmistään”,

nimitti igumeeni Pjotr Meshtsherinov nykyvenäjäksi kääntämäänsä saksa-laisen, luterilaisen teologin Johann Arndtin (1555-1621) mittavaa teosta Totisesta kristillisyydestä, jonka esit-telytilaisuus oli 8. syyskuuta Pyhän Marian kirkossa Pietarissa.

Pyhän Marian jumalanpalvelussali oli täynnä eri tunnustuskuntien kristit-tyjä, jotka olivat kokoontuneet yhteen kuulemaan kirjasta ja esittämään kysy-myksiä isä Pjotrille. "Minulle tästä kir-jasta tuli todiste aidosta ekumeniasta, kun Jumalan henki häivyttää kirkkojen väliset raja-aidat, ja huomaamme, että on jotakin, mikä meitä yhdistää: hurs-kas ja jumalinen elämä, kilvoittelu us-kossa", lausui piispa Aarre Kuukauppi julkaisutilaisuudessa.

Alunperin vuonna 1605 ilmestyneen teoksen ensimmäinen käännös venäjäk-si julkaistiin 1735. Nyt valmistuneen uuden käännöksen perustana on ollut edellinen, vuodelta 1906 oleva venäjän-kielinen käännös, jota on merkittävästi

korjattu ja täydennetty klassisten saksa-laisten painosten mukaan.

Kirjan kääntämisen ja painattami-sen ovat kustantaneet Länsi-Suomen ru-koilevaiset ja ruotsalainen Ljus i Öster -järjestö. Inkerin kirkko tilasi teosta 750 kappaletta.

Teksti: Darja Shkurljateva/suom. Anitta Lepomaa

P ietarissa ja sen ympäristössä vie-tettiin 21. toukokuuta vuosittaista

Museoiden yö -tapahtumaa, jossa oli mukana 99 erilaista museota, kirjas-toa, näyttely- ja konserttitilaa. Pyhän Marian seurakunta osallistui tapahtu-maan ensimmäistä kertaa ja seurakun-nan osalta ilta oli menestys: noin 3500 kaupunkilaista kävi kello 18-23 välise-nä aikana tutustumassa kirkkoon.

Illan aikana Pyhässä Mariassa pi-dettiin neljä konserttia, joissa urkujen lisäksi kuultiin viulistia, mezzosop-raanoa ja kahta sopraanoa. Jokaisen konsertin päätteeksi kirkkoherra Mi-hail Ivanov kertoi seurakunnasta ja luterilaisuudesta.

Seurakunta oli varautunut tapahtu-maan painamalla luterilaisuudesta ker-tovia esitteitä, joita jaettiin ihmisille yli

tuhat kappaletta. Kryptassa oli kahvi-tarjoilu, jossa kävi noin 1500 henkeä. Seurakunnan työntekijät kertoivat, että ihmiset olivat hyvin kiinnostuneita Py-hän Marian kirkosta ja seurakunta on saanut tapahtumasta runsaasti positii-vista palautetta sosiaalisessa mediassa.

Kristiina PaananenKelton vanhan kirkon (1768-1942) paikalle pystytettiin syyskuun alussa muistoristi. Kuva Ivan Hutter

Inkerin kirkon seurakuntien yhteisen rippi-leirin päätteeksi konfirmoitiin 19 nuorta 7. elokuu-ta. Kuva Kristina Gainova

Totisesta kristillisyydestä -teos on yksi historian tärkeimmis-tä kristillisen ajattelun tuotok-sista ja sen vaikutus Venäjällä on suuri. Igumeeni Pjotr Meshtsherinov on kääntänyt kirjan hiljattain nykyvenäjäksi. Kuva Kristiina Paananen

Kirjaklassikko

P etroskoissa julkistettiin Suoma-lais-ugrilaisen teologisen konfe-

renssin yhteydessä 17. elokuuta teos "Luterilaiset Karjalassa: historiallinen katsaus", jonka on kirjoittanut histori-oitsija Svetlana Jalovitsyna. Teos on kronologinen esitys 1600-luvulta alka-

en ja keskittyy erityisesti 1830-luvulta tähän päivään ulottuvaan ajanjaksoon.

Kirja perustuu arkistoaineistoon ja kirjailijan itsensä 1990-luvulla teke-mään sosiologiseen tutkimukseen. Tut-kimustulokset sekä kirjailijan omat ha-vainnot ja osallistuminen luterilaisen seurakunnan toimintaan muodostavat perustan luvulle, joka kuvaa Neuvosto-liiton jälkeistä aikaa.

Kirjan julkaisemisen mahdollisti Kontupohjan seurakunnan osallistumi-nen "Luterilaiset nykymaailman haas-teissa" -projektiin, jota on tukenut Kar-jalan tasavallan yhdistys- ja vähemmis-tökansallisuuksien ministeriö.

Teksti: Oksana Dyba/suom. KP

Kirja Karjalan luterilaisista

Museoiden yö Pyhässä Mariassa

todistaa ekumeniasta

Kuolan niemimaalla jär-jestettiin 14.-19. syys-

kuuta Barentsin alueen kirk-kojen neuvoston kokous, johon osallistui ortodoksis-ten ja luterilaisten pohjois-ten hiippakuntien edustajia Norjasta, Ruotsista, Suo-mesta ja Venäjältä.

Neuvoston kokous oli yh-distetty ”Laulamme koko maailmalle rauhaa” -nuo-risofestivaaliin. Festivaalin järjestelyistä vastasivat bap-tistikirkko sekä Murmanskin hiippakunta ja siinä yhdistyi-vät kolme juhlaa: Barentsin alueen kirkkojen neuvoston 20-vuotisjuhla, Murmans-kin ja Montshegorskin hiip-

pakunnan 20-vuotisjuhla se-kä Murmanskin kaupungin 100-vuotispäivä.

Barentsin alueen neuvosto on perustettu yhteiskristillis-tä yhteyttä ja hiippakuntien yhteistyötä varten. Se ei kä-sittele teologisia ja tunnus-tuksellisia kysymyksiä. Etu-sijalla ovat nuorisotyö, luon-nonsuojelu- ja kulttuurikysy-mykset sekä pohjoisten alku-peräiskansojen kysymykset. Lokakuussa 2017 neuvoston kokousta tulee isännöimään Inkerin kirkko.

Jelena Hyppönen/suom. Liliann Keskinen

Barentsin alueenkirkkojen juhla

P iispa Aarre Kuu-kauppi Inkerin kir-

kosta ja pastori Aleksei Streltsov Siperian evan-kelis-luterilaisesta kir-kosta osallistuivat heinä-kuussa muiden tunnus-

tuksellisten luterilaisten kirkkojen kanssa Mis-souri-synodin kirkollis-kokoukseen Milwaukees-sa, Yhdysvalloissa.

Ik:n tiedotus

kirkolliskokousMissouri-synodin


Inkerin kirkon uutisiaInkerin kirkon uutisia

P etserin Pyhän Pietarin seurakunta vietti 17.9. nelin-kertaista juhlapäivää: seurakunnan 95-vuotissyn-

tymäpäivää, kirkkorakennuksen 90-vuotisjuhlaa, lute-rilaisen sananjulistuksen alkamisen 119-vuotisjuhlaa ja konfirmaatiota.

Juhlajumalanpalvelukseen osallistuivat Viron kirkosta mm. piispa Joel Luhamets sekä Lähetyskeskuksen johta-ja, lääninrovasti Leevi Reinaru. Inkerin kirkkoa edustivat

piispa Aarre Kuukaup-pi ja Teologisen Instituutin rehtori Ivan Laptev. Juma-lanpalveluskielenä oli viro, venäjänkielisen konfirmaa-tion toimittivat piispa Kuu-kauppi ja Ivan Laptev.

Juhlan yhteydessä Vi-ron ja Inkerin kirkon edustajat neuvottelivat seurakunnan tulevaisuu-desta ja siirtymisestä In-kerin kirkolle. Seurakunta on rekisteröity Venäjällä, mutta se on toiminut tois-taiseksi Viron kirkon alai-suudessa. Kirkkorakennus kuuluu Pihkovan alueen

kulttuuritoimelle.Seurakunnan historiasta kertovan vihkosen johdantosa-

noissa piispa Luhamets kirjoittaa: ”Petserin kaupunki on si-jainnut kahden valtion rajamailla. Välillä on oltu rajan siel-lä ja välillä tällä puolen. Myös seurakunnan elämässä ollaan joskus rajamailla. On aikoja, jolloin katsotaan toiveikkaasti tulevaisuuteen. Välillä taas on kyseltävä, miten eteenpäin. Siellä, missä inhimilliset mahdollisuudet ovat vähissä, voi Jumalalla olla niitä vielä paljon. Kristillisen kirkon vahvuus ei ole koskaan ollut ulkoisissa puitteissa vaan Jumalassa, jo-ka on luvannut ”minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” (Jer. 29:11).

Teksti: Liliann KeskinenKuva: Jukka Paananen

Pyhän Luukkaan seurakunnassa Rzhevissä pidettiin 22.-24. hei-

näkuuta kymmenettä kertaa kristil-linen perheleiri teemalla "Lähetys". Shekinon, Kingiseppin ja Velikie Lukin seurakuntalaisten lisäksi lei-rille otti osaa suomalaisia vieraita.

Monipuoliseen ohjelmaan sisältyi mielenkiintoisia pelejä, kilpailuja, näytelmiä ja retki Volgalle.

Juhlallisen ilmapiirin leirille loi piispam-me Aarre Kuukauppi, joka oli saapunut vih-kiäkseen sunnuntaina papiksi diakoni Jevge-ni Kurbatovin Velikie Lukista. Raamattu-tunnilla piispa opetti siitä lähetystehtävästä, joka koskee jokaista paimenta ja jokaista us-kovaa ihmistä.

Iraida Mihailova/suom. KP

L appeenrannan Armonkallion kappelissa alkoi elokuussa seurakuntalaisille ja kai-

kille kiinnostuneille tarkoitettu seminaarisar-ja luterilaisuuden viidestä perusperiaattees-ta: Sola Scriptura (yksin kirjoituksista), So-lus Christus (yksin Kristuksen kautta), Sola Gratia (yksin armosta), Sola Fide (yksin us-kosta) ja Soli Deo Gloria (kunnia ainoastaan Jumalalle).

Ensimmäisen seminaarin piti 20. elokuuta Viipurin seurakunnan pastori Dmitrij Rozet aiheesta Sola Scriptura. Venäjänkielinen tilai-suus koostui kahdesta 45 minuutin osiosta, jon-ka jälkeen halukkailla oli mahdollisuus tehdä Rozetille lisäkysymyksiä. Seuraavana päivänä Dmitrij Rozet osallistui Armonkallion kappe-lissa pidettyyn jumalanpalvelukseen, jossa hän saarnasi. Tulkkina toimi molempina päivinä lä-hetyspastori Arvo Survo.

Viipurin srk:n verkkosivut/suom. Liliann Keskinen

K angasniemen seurakunnalla on kaksi ystävyysseurakuntaa Inkerin kirkossa, Keltto ja Harlu. Niiden tukemiseksi seurakunnassamme

toimivat sekä Kelton ystävät että Harlun ystävät, jotka keräävät lahjoi-tuksia ja tekevät talkootyötä ystävyysseurakuntiemme hyväksi. Yhteyt-tä ystävyysseurakuntiin pidetään molemminpuolisilla vierailuilla.

Elokuussa kävimme perinteisellä seurakuntaretkellä tutustumassa Inkerin kirkkoon. Käymme neljän päivän aikana lähes kymmenessä eri seurakunnassa. Samalla tilaamme Inkerin kirkon seurakunnilta ja toimi-paikoilta erilaisia palveluja, kuten ruokailuja ja majoituksia. Näin vierai-lustamme on myös taloudellista hyötyä kirkolle. Matkareitti on joka ker-ta erilainen, mutta reissu huipentuu aina yhteiseen jumalanpalvelukseen ystävyysseurakunnassamme.

Oppaana meillä on ollut Inkerin kirkon ja Venäjän asiantuntija Isto Pihkala. Pätevä tulkki osaa neuvotella ja neuvoa erilaisissa pulmatilan-teissa. Tässä tehtävässä on palvellut Natalia Ikonen. Lisäksi linja-auton kuljettaja on ollut kokenut Venäjän kävijä. Retkiporukka on aina ollut mahtava, kiitos siitä kaikille! Seurakuntavierailut koskettavat aina. Se, kuinka Inkerin kirkossa eletään kristillistä uskoa todeksi, puhuttelee aina matkalaisia.

Pirkka Sieviläinen

Ryhmä Kangasniemen seurakunnasta tutustui matkallaan mm. Kupanitsan kirkkoon.

Pyhän Annan kirkossa Pietarissa pyöri touko-kuusta lokakuun alkuun asti paljon huomi-

ota saanut kuvaa, musiikkia ja erikoistehosteita yhdistävä multimediaesitys "Michelangelo. Maa-ilman luominen". Liikkuva grafiikka, kymmenet projektorit, jättikokoiset näytöt ja monikanavai-nen äänentoisto yhdistettynä Bachin, Händelin ja Orffin musiikkiin tekivät esityksestä vahvan, emotionaalisen kokemuksen Raamatun kertomus-ten äärellä maailman luomisesta viimeiseen tuo-mioon saakka.

Teksti: Näyttelyn viralliset kotisivut, suom./kuva KP

Juhlapäivä Petserissä

Multimediateknologiaa ja elokuvaa taitavasti yhdistelevä toteutus herätti henkiin kuuluisat Sikstuksen kappelin freskot ja 3D-veistoksia sekä joidenkin Michelangelon aikalaisten töitä.

”Sola Scriptura”

Seurakuntaretkellä Inkerin kirkossa

Michelangelo hurmasi Pietarissa


Elämää ristipaineessa - SLEY:n lähetystyötä Venäjällä

S uomen luterilaisen evanke-liumiyhdistyksen (SLEY) yhte-ydet Venäjälle ulottuvat kauaksi

historiaan. Jo ennen Neuvostoliittoa ja Neuvostoliiton aikana 1920-1930 -lu-vuilla inkeriläisseurakunnissa oli työn-tekijöinä paljon evankeliumiyhdistyksen jäseniä. Monet inkeriläiset vanhukset tuntevat yhä SLEY:n laulukirjan, Siionin kanteleen, lauluja. Sittemmin Neuvos-toliiton vaihduttua Venäjäksi SLEY on tehnyt jälleen vahvasti yhteistyötä Inke-rin kirkon kanssa.

Viipurin seurakunta 25 vuottaYksi perinteisistä SLEY:n lähetyskoh-teista on Viipurin seurakunta. Seurakun-nan uuden ajan ensimmäinen kirkko-herra oli SLEY:n lähetystyöntekijä Ai-mo Kymäläinen. Seurakunnan nykyi-sen kirkkoherran mukaan Aimon suu-rin merkitys oli tuoda evankeliumi, opetus ja seurakunnan hallinto osaksi seurakuntaelämää.

Toisena kirkkoherrana toimi Jorma Kallio, hänkin SLEY:n lähetystyön-tekijä. Hänen näkynään oli juurruttaa

seurakuntalaisiin ajatus tavoittavasta työstä. Hänen toimiessaan kirkkoherra-na alkoi myös työ Svetogorskin kappe-liseurakunnassa. Molemmat kirkkoher-rat ovat päässeet perille ikuiseen lepoon parin viime vuoden sisällä.

Svetogorskissa, eli Ensossa, toimii pienehkö ryhmä luterilaisia, jotka pitkään kokoontuivat vuokratalossa. Vuokraisäntä kuitenkin vuokrasi tilaa myös muille ja sitä varten riisui aika-ajoin alttarin juhlijoilta piiloon. Kun SLEY:n lähetystyönteki-jä ja Svetogorskin kappa-lainen Pekka Jauhiainen nuhteli tästä vuokraisän-tää, niin seurakunta sai häädön. Nyt kappeliseura-kunta on ollut ilman omaa tilaa reilun vuoden ja juma-lanpalveluksia on pidetty baptistien kirkolla. Viran-omaiset ovat viime aikoina suhtautuneet myötämieli-sesti oman kappelin raken-nushankkeeseen, minkä puolesta voi rukoilla.

Inkeriläiset vanhuksetPastori Pasi Hujanen on toiminut jo pitkään Inkerin kirkossa. Hänen työ-sarkaansa mahtuu vuosien takaa muun muassa kansliapäällikön tehtävät kir-kon keskushallinnossa ja Pushkinin seu-rakunnan kirkkoherruus. Tällä hetkellä hän huolehtii monissa seurakunnissa ky-lätyöstä, mihin kuuluu inkeriläisten van-husten hengellisestä ja fyysisestä hyvin-voinnista huolehtiminen. Pasi on monet kerrat ollut turvaamassa vanhuksia, kun

Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys (SLEY) on tehnyt työtä Venäjällä jo tsaarin aikana. Tänään Sley tukee Venäjällä Inkerin kirkon seurakunta-, diakonia- ja mediatyötä.

he ovat hakeneet eläkkeitään pankista tai hoitamassa vanhusta palvelukotiin, kun oma talo on palanut.

Pasi on sydämeltään Raamatun opet-taja. Hän on luennoinut käytännös-sä kaikista Raamatun kirjoista. Tätä valtavaa tietopankkia hän käyttää myös opettaessaan Raamattua Inkerinmaalla.

Mustalaislähetti Arvo SurvoYksi tunnetuimmista Inkerin kirkkoon liittyvistä henkilöistä on Arvo Survo, joka yhtenä oli perustamassa Inkerin kirkkoa uudelleen Neuvostoliiton hajo-tessa. Arvo muutti Suomeen 1990-lu-vulla ja siinä yhteydessä hänestä tuli SLEY:n lähetystyöntekijä.

Arvoa voi sanoi mustalaislähetiksi, sillä hän osaa romanien kieltä ja on jopa tehnyt lauluja heidän kielellään. Kerran olimme Lugan kirkon pihalla ja Arvo alkoi laulaa romanikielisiä lauluja. Ei mennyt kauaa, kun läheisestä talosta tuli mustalaisperhe ja rupesi laulamaan yhdessä Arvon kanssa. Arvon lauluihin ja teksteihin voi tutustua osoitteessa: sites.google.com/site/inkarnatio/

Venäjän ja romanikielen lisäk-si Arvo osaa useita suomalais-ugri-laisia kieliä ja on ollut mukana erilai-sissa raamatunkäännösprojekteissa, jotka liittyvät suomalais-ugrilaisiin ja romanien kieleen. Kirja Arvo Survon matkassa Viipurista Volgan mutkaan kertoo hyvin, kuinka hän on tehnyt monenlaista Inkerin kirkossa; alkuvai-heessa johtanut sitä ja ollut perustamas-sa seurakuntia.

Siperia ja KrasnojarskInkerin kirkon ja ilmeisesti myös koko

maailman suurin rovasti-kunta on Siperian rovas-tikunta. Sen lääninrovas-tina toimii SLEY:n lähe-tystyöntekijä Ville Mela-nen, joka samalla palvelee myös Krasnojarskin Pyhän Kolminaisuuden seurakun-nan kirkkoherrana.

Lääninrovastina hän on vastannut Siperian rovas-tikunnassa uusien hank-keiden valmistelusta sekä myös alueen papiston lisäkoulutuksesta. Uute-

na, isona projektina on Krasnojarskin kirkkorakennushanke. Viranomaiset ovat ehdottaneet seurakunnalle neljää eri tonttia ja nyt hanke edistyy vuosi-en rukousten ja valmistelujen ansiosta. Vielä tarvitaan paljon rukousta.

Ville asuu Krasnojarskissa puolison-sa Susanna Melasen ja heidän kolmen lapsensa kanssa. Susanna on koulu-tukseltaan muusikko ja toimii kantto-rina seurakunnassa. Hän on johtanut seurakunnan kuoroa ja pitänyt erilaisia tavoittavia konsertteja.

Inkerin kirkon toimistoSuomesta käsin työtä tekee Inkerin kir-kon pastori ja SLEY:n piirivastaava Ma-nu Ryösö, joka hoitaa osa-aikaisesti In-kerin kirkon Lappeenrannan toimistoon liittyviä tehtäviä, kuten Inkerin Kirkko -lehden tilausasioita. Lisäksi Manu on palvellut tarpeen mukaan Viipurin seu-rakuntaa ja nykyään myös Toksovan.

Media nuorilta nuorillePekka Jauhiainen on ollut aloittamassa nuortenmedia Vybormediaa Inkerin kir-kossa. Hän toimi Vybormedian päätoi-mittajana vv. 2009-2015. Nykyään pää-toimittajana on Inkerin kirkon lähetys-johtaja Jevgenij Raskatov.

Vybormedia on Nuottamedian sisar-media. Sen lähtöajatus on saada nuoret toimimaan, jotta voitaisiin tavoittaa uusia nuoria. Nuotta ja SLEY tuke-vat Vybormediaa kouluttamalla, leire-jä pitämällä ja antamalla työpanos-ta median tekemistä varten. Saman-laista työtä on Virossa, Plussmeedias-sa, näitten edellisten sisarmedioissa. Vybormediaan voi tutustua osoitteessa: vybormedia.com

Vybormedialla on omat nettisivut, joissa on videoita, tekstejä, opetuk-

sia, todistuksia jne. Nyt kun Jevgenij Raskatov on Vybormedian päätoimit-tajana, niin tämä media on yksi lähetys-osaston työkaluista. Erityisesti se toteu-tuu Pietarissa, Pyhän Annan kirkossa, johon on suunniteltu nuorisokeskus-ta. Siellä pidettiin toukokuussa nuor-ten festivaali, jossa Vybormedialla oli tärkeä osa. Vybor-lehden teemana oli Uusi alku, "Новое начало", joka kuvas-taa Pyhän Annan kirkossa aikoinaan ollutta tulipaloa ja sitä, miten sellaisen jälkeen tarvitaan uusi alku. Samalla tavalla mekin tarvitsemme uuden alun Jumalan edessä.

Teksti: Pekka Jauhiainen - Viron ja Venäjän aluekoordinaattori ja Venäjän lähetti, SLEY

SLEY tukee nuorten Vybor-lehteä, joka on osa laajempaa Vybormediaa. Kuva Pekka Jauhiainen

Pastori Pasi Hujanen tekee kotikäyntejä inkeriläisvan-husten luokse Länsi-Inkerin ja Pietarin rovas-tikuntien alu-eilla. Kuva Liisa Räsänen

Useita kieliä hallitseva Arvo Survo on osallis-tunut mm. romaninkielisen Raamatun kään-nösprojektiin. Kuva Liisa Räsänen

Ville Melanen perheineen työskente-lee Siperiassa. Hän palvelee Siperian lääninrovastina ja Krasnojarskin kirk-koherrana. Kuva Petra Laato


Mari ja Markus Aitamäki perhei-neen työskente-levät Siperiassa, Novosibirskin seurakunnassa.

Pastori Juha Saari vetää keskus-kanslian työntekijöille työyhteisöse-minaaria. Kuva Kristiina Paananen

Hannu Keskinen työskentelee dia-konina virolaises-sa Johanneksen (Jaanin) seurakun-nassa Pietarissa.

KARJALASTA SIPERIAAN

Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys (SEKL) on toiminut itärajan takana vuodesta 1967 alkaen. Näiden vuosien aikana Kansanlähetys on kulkenut Inkerin kirkon rinnalla Suomen rajalta aina Siperiaan saakka.

T ällä hetkellä Inkerin kirkossa palvelee kahdeksan Kansan-lähetyksen lähetystyöntekijää,

kolme heistä Suomesta käsin. Lisäksi ka-tekeetat ja Kansanlähetyksen ystävät te-kevät itsenäisesti opetus- ja avustusmat-koja Venäjälle.

Työtä tehdään Karjalassa, Pietarissa ja Siperiassa. Siperiassa, Karatusassa, on käynnissä kirkonrakennusprojekti.

Lisäksi Kansanlähetys tukee taloudel-lisesti Inkerin kirkon keskustoimistoa, vankilatyötä Novosibirskissä ja Teolo-gisen Instituutin stipendirahastoa.

Salaista työtäKansanlähetyksen pitkäjänteinen työ Venäjällä alkoi jo Neuvostoliiton aika-na kirjallisuus- ja radiotyönä vainotun seurakunnan tukemiseksi. Inkeriläiset oli asutettu turistialueiden ulkopuolel-le, joten alkuvuosien raamattulähetystyö suuntautui muiden kirkkokuntien avus-tamiseen. Poikkeuksena olivat Laatokan ja radan varrella asuneet inkeriläiset Ju-ho ja Saimi Tontti, jotka sujuvaa suomea puhuvina toimivat suomalaisten raamat-tukuriirien yhdyshenkilöinä.

1980- ja 1990-lukujen taittees-sa kirjallisuustyö sai aivan toisenlai-set mittasuhteet. Vaikeimpina vuosi-na voitiin kirjoja toimittaa vain hyvin pienissä erissä ja salaa. Sitten tuli vaihe, jolloin tehtiin pakettityötä: seurakun-nille ja uskoville lähetettiin postitse Raamattuja ja kristillistä kirjallisuut-ta. Viimeisessä vaiheessa siirryttiin Jumalan sanan toimittamiseen rekka-kuljetuksina ja myöhemmin jopa laiva-konteissa maajakelua varten. Kirjoja ei laskettu enää kappaleina, vaan tonneina ja kuutiometreinä.

Kirjallisuustyötä aktiivisesti tehnyt Pentti Heinilä kirjoitti näistä vaaral-lisista matkoista vuonna 1995 kirjan "Erittäin salainen". Teos on myöhem-

- Kansanlähetyksen työ Inkerin kirkossa

min käännetty myös venäjäksi, jotta Inkerin kirkon nuorempikin sukupolvi saisi tietää kirkkonsa vaiheista.

Kiireellä liikkeellePerestroikan lopulla alkoi Viron kirkon alaisuudessa olevan Inkerin rovastikun-nan nopea kehitys kohti itsenäistä Inke-rin kirkkoa. Kiireistä muutosvaihetta ku-vaa hyvin Kansanlähetyksen ensimmäi-sen työntekijän lähtö itärajan taakse. Sil-loin vielä Viron kirkon kutsusta Lenin-gradiin muutti vain noin kolmen viikon valmistautumisajalla määräaikaislähet-ti Riitta Pyykkö palvelemaan Inkerin kirkkoa keskustoimiston sihteerinä.

"Vuonna 1991 alkoi Inkerin kirkon ensimmäinen diakonikurssi, johon juuri eläkkeelle jäänyt Kyösti Malmi kutsut-tiin oppilaaksi. Kesken kurssin hänet nostettiinkin opettajaksi", Pentti Heini-lä muistelee. Seuraavan vuoden syys-kuussa lähetettiin Venäjälle Kansanlä-hetyksen ensimmäisenä kokoaikaislä-hettinä Jukka Repo.

"Työtä painettiin täysillä, eikä yhteis-työsopimusta huomattu neuvotella työn kuumeisina alkuvuosina", Heinilä tote-aa. Vasta 17.1.1996 solmittiin ensim-mäinen Inkerin kirkon ja Kansanlähe-tyksen välinen yhteistyösopimus, jota on vuosien varrella päivitetty.

Avustuksia ja rakentamistaTyöntekijäavun ja kirjallisuuden li-säksi itärajan taakse on vuosien var-rella toimitettu runsaasti myös aineel-lista apua: sairaalatarvikkeita, vaattei-ta, elintarvikkeita, kodinkoneita, huo-nekaluja, autoja, rakennusmateriaale-ja ym. Kansanlähetys on ollut muka-na rakentamassa kirkkoja muun muas-sa Haapakankaalle, Aunukseen, Sarans-kiin (Mordvassa) ja Kazaniin.

Inkerin kirkon alkuvaiheissa oli vahvas-ti mukana arkkitehti Isto Pihkala, josta tuli nuoren kirkon ensimmäinen pääsih-teeri. Myöhemmin hän palveli rakennus-konsulttina ehtien olla mukana 40 kirk-

kohankkeessa. Viime vuosina Inkerin kirkon rakennuskonsulttina on toiminut lähettim-me, arkkitehti Jorma Laine.

Lähetit seurakuntatyössäNykyisestä viidestä, kokoaikaisesti Ve-näjällä olevista lähetystyöntekijästä Pie-tarissa, virolaisessa Johanneksen (Jaa-nin) seurakunnassa, työskentelevät mer-konomi Hannu ja FH Liliann Keski-nen. Hannu on saanut diakonivihkimyk-sensä Viron kirkossa ja toimii sanan-palvelijana. Liliann vastaa seurakunnan lapsityöstä, vetää kielikursseja ja avus-taa Inkerin Kirkko -lehden toimitusta.

TK, kirkon nuorisotyönohjaaja Markus ja sosionomi Mari Aitamä-ki palvelevat Inkerin kirkkoa Novosi-birskissä keskittyen seurakuntatyöhön. Markus on vihitty Inkerin kirkon diako-niksi. He tukevat myös Omskin seura-kunnan tekemää lapsityötä kylissä sekä jumalanpalvelustoimintaa.

Diakonissa-sairaanhoitaja Saara Karttunen on tuorein lähetti, joka opiskelee vielä kielikoulussa Pietaris-sa. Hänen sydämellään on erityises-ti tavoittava- ja sielunhoitotyö Venäjäl-lä. Nähtäväksi jää, mihin ja millaisiin tehtäviin Jumala hänet johtaa.

Työtä Suomesta käsinPastori Pekka Palosaari auttaa seura-kuntatyössä Karjalassa, Sodderin seu-rakunnassa, jolla nykyään on paikalli-nen, omasta keskuudesta kasvanut kirk-koherra. Yhteistyössä on mukana Itä-Karjalan Abuniekat. "Tämä jumalanpal-velus on seurakunnan juhla. Se on juh-la myös minulle: kaikki asiat toimivat - minä vain istun ja katse-len, osallistun ja syön. Sen verran olen auttanut, että osan herkusta saimme tuo-da Suomesta ja osan olin ostanut Petroskoista", nyt jo tukijan rooliin päässyt Pekka Palosaari kirjoittaa rukouskirjeessään.

Eläkkeellä oleva nuoriso-ohjaaja Aatto Lamminpää tekee määrä-aikaislähettinä matko-

ja Siperiaan, Minusinskiin ja Kara-tusaan, missä hän tukee seurakuntien varhaisnuorisotyötä, partiotoimintaa ja rakennusprojekteja.

Pastori Juha Saari on monien Sipe-rian työvuosiensa jälkeen toiminut syksystä 2014 alkaen Suomesta käsin Inkerin kirkon koulutus- ja konsultoin-titehtävissä. Hän antaa myös työnohja-usta kirkon työntekijöille.

Kahden Kansanlähetyksen raama-tunkääntäjän Suomesta käsin tehtä-vä työ tapahtuu varsinaisesti Inke-rin kirkon ulkopuolella. Mutta heidän työnsä tulokset tuottavat hedelmää myös Inkerin kirkolle, kun uudet ihmi-set saavat lukea Sanaa omalla äidinkie-lellään. Tärkeä on myös parinkymme-nen Venäjän lähialueiden seurakunnis-sa toimivien katekeettojen rooli.

Rinnalla kulkemistaVuosien varrella on eri aikoina Venäjällä palvellut noin 80 Kansanlähetyksen ko-koaikais- tai määräaikaislähettiä ja kate-keettaa seurakuntatyössä, juutalaistyös-sä, opetus- ja hallintotyössä sekä media-työssä. Myös erilaisia aktiomatkoja on tehty paljon vankiloihin, lasten- ja van-hainkoteihin ja oppilaitoksiin.

Kansanlähetys on palvellut ja tuke-nut Inkerin kirkkoa sen kaikilla tasoil-la ja auttanut sitä kutsumaan ihmisiä evankeliumilla Jumalan valtakuntaan. Jatkamme järjestönä Inkerin kirkon auttamista ja rinnalla kulkemista siel-lä, missä Inkerin kirkko tarvitsee meitä.

Teksti: Liliann Keskinen - lähetystyöntekijä, SEKLKuvat: Lähettien arkistot

PITKÄAIKAISTAKUMPPANUUTTA


Inkerin kirkko on ollut Suomen Lähetysseuran pääyhteistyökumppani Venäjällä vuodesta 1994 lähtien. Lähetysseura tukee erityisesti Inkerin kirkon työntekijäkoulutusta sekä seurakuntia Keski-Venäjällä. Lisäksi tuemme kirkon lapsi- ja nuoriso- sekä perhetyötä ja hallinnon sekä tiedotuksen vahvistamista.

S uomen Lähetysseuran tavoitteena on vahvistaa kirkon omaa kapa-siteettia sekä toiminnallisesti et-

tä taloudellisesti. Lähetysseura tukee In-kerin kirkkoa sekä rahallisilla toiminta-avustuksilla että työntekijöidensä työpa-noksen avulla.

Kirkon lähes kaikki keskeiset vastuutehtävät ovat paikallisten hoidos-sa. Suomalaiset työntekijät voivat kuitenkin edelleen antaa myönteisen kehittämispanoksensa eräissä asian-tuntijatehtävissä. Lähetysseuran pitkä-aikainen työntekijä Merja Kramsu toimii Inkerin kirkon kansainvälisten asioiden sihteerinä ja symboloi omal-ta osaltaan Suomen Lähetysseuran ja Inkerin kirkon pitkäjänteistä yhteistyö-tä ja hyviä suhteita.

Lasten ja perheiden hyvinvointiInkerin kirkon lapsi- ja nuorisotyön ko-mitea tekee työtä rovastikuntien ja yk-sittäisten seurakuntien lapsi- ja nuoriso-työntekijöiden kouluttajana ja tukijana. Suomen Lähetysseura on mukana tuke-massa taloudellisesti työtä.

Tuemme myös kirkon perhetyötä, jonka tavoitteena on vahvistaa perhei-tä, auttaa puolisoita ymmärtämään itse-ään ja toinen toistaan, helpottaa risti-riitojen ratkaisua ja tukea vanhempien ja lasten välistä suhdetta. Työn kautta seurakuntia myös kannustetaan kehittä-mään toimintaansa perhelähtöisemmäk-si. Inkerin kirkon perhetyöstä vastasi-vat pitkään Lähetysseuran työntekijät Hannu ja Elina Heikkilä. Nyt vastuu on siirtynyt kirkon omiin käsiin.

Turvaa lapsille ja vanhuksilleSuomen Lähetysseura tekee yhteistyötä ja tukee kummiohjelman kautta turvat-tomissa oloissa eläviä lapsia antamalla taloudellista tukea Viipurissa toimivalle turvakoti Dikonille. Dikonin tavoittee-na on auttaa vaikeissa elämäntilanteis-sa eläviä lapsia ja heidän perheitään sel-viytymään yli kriisivaiheiden. Dikonis-

sa lapset saavat turvallisen kasvuympä-ristön niinä aikoina, kun heidän perheis-sään on vaikeaa.

Pietarin lähistöllä Keltossa toimii yksi Inkerin kirkon neljästä vanhus-ten palvelukeskuksesta. Vuonna 1995 perustetussa keskuksessa elää pieni-tuloisia vanhuksia, joita on kohdannut esimerkiksi asunnon menetys tulipalos-sa, vammaisuus tai terveysongelmat.

Palvelukeskuksen sosiaalityöntekijät tekevät kotikäyntejä ja jakavat ruokaa sekä lääkkeitä, auttavat ruuanlaitossa, laskujen maksamisessa ja talon lämmi-tyksessä. Palveluun kuuluu myös ylei-nen terveydenhoito ja seuranta. Suomen Lähetysseura tukee taloudellisesti Kelton vanhusten palvelukeskusta.

Teologinen Instituutti kirkon sydänTeologinen Instituutti on Inkerin kirkon sydän. Se perustettiin aikoinaan koulut-tamaan kirkolle motivoituneita ja työ-hönsä sitoutuneita työntekijöitä ja tätä tehtävää Instituutti on menestyksellises-ti hoitanut koko olemassa olonsa ajan. Instituutissa on vuosien saatossa koulu-tettu lukuisa määrä teologeja, diakonia-työntekijöitä, lapsi- ja nuorisotyönteki-jöitä, kanttoreita ja myös taloudenhoi-don ammattilaisia.

Hieno esimerkki Instituutin kyvys-tä uusiutua ja vastata ajan haasteisiin ovat hyvin käynnistyneet kandidaatin ja maisterin opinto-ohjelmat. Myös Insti-tuutin oma varainhankinta on vahvistu-nut viime vuosien aikana merkittäväs-ti ja luo hyvän pohjan toiminnalle myös tulevaisuudessa.

Suomen Lähetysseuralla on ollut kunnia olla mukana tukemassa Insti-tuuttia alusta asti. Taloudellisen tuen lisäksi Suomen Lähetysseuralle on

aina ollut hyvin tärkeää myös henkilö-tasolla tehtävä yhteistyö ja tasavertai-nen kumppanuus. Tapio Karjalainen toimi monta vuotta Instituutin rehto-rina. Andrey Heikkilä puolestaan on toiminut Instituutin hallintojohtajana ja myös väliaikaisena rehtorina. Tällä hetkellä hän on hallintojohtajan tehtä-vistään virkavapaalla ja hoitaa teknisen projektipäällikön tehtäviä hankkeessa, jonka tarkoituksena on kunnostaa uudet toimitilat Viipurissa lastensuojelukes-kus Dikonille. Lisäksi Andrey Heikki-lä on vastuussa Inkerin kirkon omistuk-sessa olevien asuntojen kunnostustöi-den loppuun saattamisesta ja asuntojen vuokraamisesta.

Seurakuntien tukemistaLähetysseuran pitkäaikaiset työnteki-jät Anu ja Juha Väliaho tekivät lähes kahden vuosikymmenen ajan merkittä-vää työtä Uralin seudulla ja suomalais-ugrilaisten kansojen alueella. Väliahojen aikana syntyi Uralin rovastikunta, jossa Juha toimi lääninrovastina ja kirkkoher-rana mm. Joshkar-Olan ja Birskin seu-rakunnissa. Väliahojen aloittaessa työtä Uralilla seurakuntia oli vain yksi. Hei-dän lähtiessään seurakuntia oli peräti kymmenen, joista kahdeksan syntymi-seen he vaikuttivat ratkaisevasti.

Työmme Uralilla ei päättynyt Väliahojen lähtöön, vaan jatkamme Uralin rovastikunnan yhteisen, rovas-tikunnallisen toiminnan tukemista. Tuen avulla rovastikunta pystyy aiem-paa paremmin tukemaan seurakuntien-sa työtä.

Uralin rovastikunnan seurakuntien (Kazan, Gurez-Pudga, Joshkar-Ola, Shuarsola, Birsk ja Syktyvkar) lisäksi tuemme Segezhan seurakuntaa Karja-lan tasavallassa sekä Saratovin seura-kuntaa Volgan rovastikunnassa. Tuen avulla kehitetään seurakunnan perus-toimintoja, kuten jumalanpalveluksia, ja koulutetaan työntekijöitä esimerkik-si hallintoon liittyvissä asioissa. Lisäksi seurakunnissa järjestetään muun muas-sa raamattuopetusta, lasten- ja perhe-kerhoja sekä leirejä.

Muitakin kumppaneitaInkerin kirkon lisäksi Suomen Lähe-tysseuralla on Venäjällä muitakin yh-

teistyökumppaneita. Lähetysseura tu-kee vaikeavammaisten ja sairaiden las-ten auttamista antamalla taloudellista tu-kea Pietarissa toimivalle Kazhdyj-sääti-ölle. Säätiön tarkoitus on hoitolaitokses-sa elävien alaikäisten vammaisten lasten ja nuorten elämän tukeminen ja rikastut-taminen sekä saattohoidossa olevien las-ten ja heidän perheidensä tukeminen en-nen ja jälkeen lapsen kuoleman.

Yhdessä eteenpäinSuomen Lähetysseuran työntekijöi-den määrä on viime vuosina vähenty-nyt Venäjällä. Merja Kramsun ja An-drey Heikkilän lisäksi Lähetysseu-ran omaa hallintoa ja yhteydenpitoa kumppaneihin hoitavat kirkollisen työn koordinaattori Christina Heik-kilä ja alueen esimiehenä aluepääl-likkö Miikka Kallio. Pitkäaikaisia lä-hettejä on jäänyt eläkkeelle tai he ovat perhe- tai muista syistä joutuneet siir-tymään jatkamaan työtään kotimaassa. Myös Suomen taloudellisesti vaikeat ajat ovat vaikuttaneet Suomen Lähe-tysseuran Venäjän työhön ja sen talo-udellisiin resursseihin.

Näistä haasteista huolimatta Suomen Lähetysseuran ja Inkerin kirkon yhteistyö on vakaalla pohjalla ja perustuu pitkään kumppanuuteen ja luottamukseen. Yhdessä ja rinnak-kain on hyvä kulkea kohti tulevaisuu-den haasteita ja varmasti vielä monia armorikkaita vuosia.

Teksti: Miikka Kallio - Suomen Lähetysseuran aluepäällikköKuvat: Lähettien arkistot

Tekninen projektipäällikkö, lähetystyöntekijä Andrey Heikkilä (vas.) ja Uralin lääninrovasti Kons-tantin Subbotin Birskin lähetysta-lon edustalla.

Lähetysseuran kirkollisen työn koordinaattori Christina Heikkilä vetää hankehallintokoulutusta Joshkar-Olassa Uralin rovasti-kunnan työntekijöille.

Inkerin kirkossa kansainvälisten asioiden sihteerinä työskentelevä lähetystyöntekijä Merja Kramsu tulkkaa Kelton kirkossa kirkkoneuvos, TT Risto Cantellille. Kuva Kristiina Paananen


koi muotoutua. Paljon uusia ihmisiä tuli mukaan ja seurakunta kasvoi vauhdilla. Virallisesti seurakunta rekisteröitiin hel-mikuussa 2008. Kirkkoherrana toimiva Vladimir vihittiin papiksi vuonna 2015.

Arja Halttunen siirtyi Suomeen

2007. Anitta Lepomaa palveli miehensä rinnalla seurakuntatyössä sekä lähetys-matkoilla maaseudulla. Hän myös kään-nätti ja toimitti kaksikielisen Luthe-rin Vähä-Katekismuksen. Muutamia nuoria diakonia-ammattikorkeakoulun harjoittelijoita ja venäjän kielen opis-kelijoita vietti Ulan-Udessa kuukaudes-ta kahteen vuoteen tukemassa varsinkin seurakunnan nuorisotyötä.

Opettaja Johanna Rajala opiskeli venäjän kieltä Ulan-Udessa 2012-2013. Tuoreen puolisonsa Matti Hyttisen ja pienen Anni-tyttären kanssa Johanna palasi kentälle talvella 2015. Matin opis-kellessa venäjän kieltä Johanna valmis-ti opetusmateriaalia seurakunnan lapsi-työtä varten. Toisen lapsen syntymä vei perheen kotimaanjaksolle, josta he ovat palaamassa Ulan-Udeen viimeistään vuoden 2017 alussa.

Arja Halttunen palasi kentälle yli kuuden kotimaanvuoden jälkeen. Hänen kutsumuksensa on evankeliointi

ja hän on saanut olla apuna monille seurakuntalaisil-le, jotka painivat erilaisis-sa elämän ongelmissa. Hän on myös aktivoinut seura-kuntalaisia askartelemaan kirkonrakennuksen varain-keräystä varten ja harrasta-maan hyötyliikuntaa.

Oma kirkkorakennusBurjatian alueella vaikuttava tiibetin- buddhalaisuus näkyy vahvasti arkkiteh-tuurissa ja burjatialaisissa asuissa. Kris-tinuskon ydinsanoma ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jumalan Pojasta on kui-tenkin sama kulttuuripiiristä huolimat-ta. Tämä sanoma on koskettanut monia Kristuksen armon seurakunnan kautta, ja entinen seurakuntatila on jo aikoja sitten käy-nyt ahtaaksi. Nyt seura-kunta suunnittelee oman kirkon rakentamista. Ra-kentaminen on Inkerin kirkon projekti, jossa lä-hetit ovat neuvonantajan ja tiedottajan roolissa.

Tärkeintä työssämme on ihmisten kohtaami-nen. Kun uskonasiois-ta kiinnostunut henkilö tulee mukaan seurakun-nan tilaisuuteen, hänellä on yleensä paljon kysy-myksiä ja ehkä myös ongelmia, joihin hän hakee apua. Ihmisil-le on annettava aikaa ja mahdollisuus pohtia asioita rauhassa ja kerrottava evankeliumi mahdollisimman selkeästi ja ymmärret-tävästi. Usein lähetin kielitaito ei kovin filosofisiin keskusteluihin edes riittäi-sikään. Lähetit tukevat seurakunnan kasvua ja itsenäistymistä rinnallakul-kijoina. Jokainen uusi seurakuntalai-nen on suuri ilonaihe. Rukoilemme heil-le uskon vahvistumista ja vastuuseen kasvamista omassa seurakunnassaan.

Vielä idemmäs - JakutiaUusimpana työalueenamme on Venä-jän kaukoitään kuuluva Sahan tasavalta eli Jakutia. Yhteistyössä ja osana Inke-

rin kirkon lähetystoimintaa teemme pai-kallisen luterilaisen seurakunnan synty-miseen tähtäävää työtä.

Ensimmäiset Kylväjän lähettämät työntekijät - entinen Mongolian-lähet-ti Joel Norrvik ja diplomi-insinööri Samuel Laukkanen, jotka opiskelivat edellisen vuoden venäjää Ulan-Udessa - saapuivat syksyllä 2015 Jakutskiin. Siel-

lä he ovat jatkaneet venäjän opiskelua ja kartoittaneet uuden työn mahdollisuuk-sia. Tänä syksynä kielenopiskelunsa Jakutskissa aloittaa Eeria Niemi, joka on suuntautumassa diakoniatyöhön.

Teksti: Anitta Lepomaa - lähetystyöntekijä, Arja Halttunen - lähetystyöntekijä, Tapio Pokka - aluekoordinaattori, Lähetysyhdistys KylväjäKuvat: Lähettien arkistot

Lähetysyhdistys KylväjäAnitta Lepomaa (oik.) pitämässä pyhä-koulua Ulan-Uden seurakunnan lapsile.

Burjatian lisäksi Kylväjän työntekijöitä on ollut

HatsinassaJaakko Uski (kirkkoherrana 1995–1998)

Pietarissa, juutalaistyössä (Pyhän Mikaelin ja Pyhän Jo-hannes Kastajan seurakunnat)Marja-Liisa Aarnio (1993–2005, myös Inkerin kirkon keskus-toimiston palveluksessa ja lähetyssihteerinä)Pekka Savolainen (1999–2003, myös kirkon hallinnossa ja taloudessa)Eija Hyssy (2002–2006)Alpo Hyvärinen (Osa-aikaisena juutalaistyössä, 2003–2005)Risto ja Marja Liedenpohja (2004–2008, Marja (os. Nie-mi) jo 2002-)Petteri ja Anu Mannermaa (2006–2008)Lisäksi satoja opiskelijoita ja nuoria koulutettu ja lähetetty ak-tio- ja avustustyöhön

Keltossa Inkerin kirkon koulutuskeskuksessa opettamassa mm. rovasti Olavi Peltola ja lähetyssihteeri Urpo Kyyhkynen

I nker in kirkko on Kylväjälle tär-keä yhteistyökumppani. 1990-lu-vulla työntekijämme palvelivat lä-

hinnä Pietarin alueella juutalaistyössä, kirkon hallinnossa ja koulutuksessa se-kä seurakuntatyössä, diakoniatyössä ja nuorisotyössä.

2000-luvulla yhteistyö laajeni Itä-Siperian Burjatiaan ja 2010-luvulla Sahan tasavaltaan (Jakutiaan). Seura-kunta- ja diakoniatyön kautta pyritään tavoittamaan evankeliumilla erityises-ti Venäjän itäisten alueiden vähemmis-tökansoja (burjaatit, jakuutit). Omakie-lisen Raamatun ja hengellisen kirjal-lisuuden toimittaminen sekä myös omakielisen ja -kulttuurisen hengellisen musiikin saaminen näille kieliryhmille kuuluu tavoitteisiimme.

Burjatiassa alkaa työKylväjän selvittäessä työn aloittamis-ta Mongoliassa vuonna 1996 huomat-tiin, että pohjoisempana, Itä-Siperiassa,

asuu myös mongolisukuisia burjaatteja. Samaan aikaan opettaja Arja Halttunen opiskeli venäjän kieltä ja valmistautui lähtemään aasialaisen kansan pariin. Lä-hetyskurssin käytyään hänet lähetettiin opiskelemaan burjaattien kieltä ja kult-tuuria ensin Mongoliaan ja vuonna 2000 pohjoisemmaksi Ulan-Udeen, Venäjälle. Opiskelun ohessa hän käännätti monia virsiä ja lauluja burjatian kielelle.

Petropavlovkan kylään luterilaisen seurakunnan perustaneen Juri Poddels-kin avustuksella ja Siperian luterilaisen kirkon raamattukoulussa tuolloin opis-kelleen Vitalij Lutshagovin kanssa aloitettiin pienimuotoiset kokoontumi-set vuoden 2001 alussa. Vuoden lopussa syntyi yhteys Inkerin kirkkoon. Seuraa-van vuoden alussa Ulan-Udeen muut-ti kielenkääntäjä Anitta Lepomaa, joka alkoi myös perehtyä paikalliseen kieleen. Talvikauden 2002-2003 Ulan-Udessa opiskeli venäjän kieltä kolme suomalaista nuorta, joista teol. yo Eero

Kuikanmäki avusti rakentuvan seura-kunnan liturgian muotoilussa. Elokuus-sa 2003 Anitta Lepomaa meni naimisiin presbyteeripastori Vladimir Nikiforo-vin kanssa.

Vuonna 2004 Ulan-Udeen muuttivat Mannermaat, joiden nelilapsinen perhe toi väriä myös seurakunnan elämään. Viidennen lapsen syntymä vei heidät Suomeen, mistä he myöhemmin siir-tyivät Pietariin. Anitta Lepomaa lähti samoihin aikoihin kesällä 2005 puoli-sonsa kanssa Suomeen vuodeksi, minkä ajan Arja Halttunen oli yksin kentäl-lä. Sinä aikana hankittiin ja remon-toitiin seurakunnan tämänhetkinen kokoontumistila.

Seurakunta kasvaaSuomessa ollessaan Vladimir Nikiforov tutustui luterilaisuuteen. Hänet vihittiin Inkerin kirkon diakoniksi syksyllä 2006, jolloin nykyinen Inkerin kirkon Ulan-Uden Kristuksen armon seurakunta al-

- sinne missä

Lähetysyhdistys Kylvä-jä lähettää työnteki-jöitä erityisesti sinne, missä on vähän tai ei lainkaan kristittyjä ja kirkkoja. Haluamme olla synnyttämässä ja rakentamassa kansal-lisia seurakuntia ja kirkkoja, mutta myös vaikuttaa elinolosuh-teiden kohentumiseen kokonaisvaltaisen palvelun kautta.

Inkerin kirkon suomalaiset yhteistyökumppanit *

- Diakonialaitos, Lahti- Esikoiset ry- Evankelinen lähetysyhdistys - ELY ry- Herättäjä-Yhdistys ry- Itä-Karjalan Abuniekat ry- Kansan Raamattuseura (KRS)- Kirkkohallituksen ulkoasiainosasto- Kristal l i ry- Laestadianernas Fridsföreningars förbund r.f. (LFF)- Lahden diakoniasäätiö- Lähetysyhdistys Kylväjä- Lähetysyhdistys Rauhan Sana ry (LYRS)- Medialähetys Sanansaattajat (SANSA)- Riihimäen Idäntyö ry- Suomen Evankelisluteri lainen Kansanlähetys (SEKL)- Suomen Liikemiesten Lähetysliit to- Suomen Luteri lainen Evankeliumiyhdistys (SLEY)- Suomen Lähetysseura (SLS)- Suomen Raamattuopisto (SRO)- Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry (SRK)- Uusheräys ry

* Listatut ovat vuoden 2016 IKSY:n (Inkerin kirkon suomalaiset yh-teistyökumppanit) jäsenluettelossa. IKSY muodostettiin vuonna 2012 IKLY:stä (Inkerin kirkon lähetysyhteistyö) ja Inkeri-neuvottelukun-nasta. Kokoonpanossa on ollut vaihtelua vuosien varrella.

Yhdistyksen tarkoituksena on edistää Inkerin evanke-lis-luterilaisen kirkon tunnettavuutta, edesauttaa yh-teistyötä sekä avustaa Inkerin kirkon toimintaa talou-dellisesti. Yhdistys haluaa auttaa Inkerin kirkon jäsen-ten ja ystävien hengellistä toimintaa Suomessa. Toimin-nan rahoittamiseksi yhdistys ottaa vastaan lahjoituksia ja testamentteja.

Hallituksen puheenjohtaja Aarre Kuukauppi

Toiminnanjohtaja Juha Saari, [email protected], puh. 0400 767 973

Venäjällä astui voimaan 20.07.2016 terroris-min ehkäisyyn liittyvä uusi lakikokoelma, joka muutti myös lakia ”uskonnosta ja omastatunnos-ta”. Nyt lähetystyö Venäjällä sallitaan vain Ve-näjällä rekisteröidyille organisaatioille. Siksi ul-komaalaisilla, jotka evankelioivat Venäjällä, on oltava kirjallinen valtuutus Venäläiseltä kirkol-ta tai seurakunnalta sekä asianmukaiset hengel-lisen työn viisumit. Uskonnonvapaus säilyy, ei-vätkä ovet evankeliumille ole sulkeutumassa Ve-näjällä. Kaikilla laillisilla organisaatioilla – ku-ten Inkerin kirkolla – säilyy vapaus julistaa sano-maa Kristuksesta.

Osa Inkerin kirkon suomalaisista yhteistyö-kumppaneista on käyttänyt matkoistaan Inke-rin kirkkoon nimitystä "lähetysmatka". Toivom-me, että tämä termi korvattaisiin ilmaisulla ”seurakuntamatka”, jottei viranomaisille syntyi-si väärää kuvaa toiminnan luonteesta.

Inkerin kirkon tiedotus

Venäjän uusi uskontolaki

Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon edustusto Suomessa ry

Yhteistyöasiakirjoja

- Suomen kirkon ja Inkerin kirkon välinen yh-teistyöasiakirja 2015

- Kirkon järjestöjen ja Inkerin kirkon yhteistoi-minnan periaatteet (2011)

- Väylämerkit toimivaan yhteistyöhön (kult tuu-ritietoutta ja käytännön vinkkejä kaiki l le Inkerin kirkossa vierailevil le)

Asiakirjat löytyvät verkkosivuilta: www.inkerinkirkko.fi


LESTADIOLAISET INKERIN KIRKOSSA

Esikoislestadiolaiset1980-luvun lopulla käynnistynyt esi-koislestadiolaisten työ perustuu seura-perinteeseen. Vuosittain on ollut keski-määrin 90 puhujamatkaa, ajoittain lisäk-si bussimatkoja. Lasten ja nuorten paris-sa tehtävä säännöllinen työ on tiiviim-min organisoitu Tihkovitsassa ja Ko-semkinassa. Lisäksi on toimitettu huma-nitaarista apua.

Inkerin kirkko on vihkinyt useita esikoislestadiolaisia saarnaajia diako-neiksi ja katekeetoiksi eri seurakun-tiin. Määräaikaisia seurakuntavastuita on ollut Toksovassa ja Kosemkinassa. Perinteisen Inkerinmaan lisäksi matkat ovat suuntautuneet Karjalaan, Mosko-vaan ja Siperiaan. Sananpalvelijoita on työhön osallistunut kaikkiaan yli 30.

Esikoislestadiolaisten toiminta orga-nisoidaan uudelta pohjalta syksystä 2016 alkaen. Lähetystoimesta vastaa tulevai-suudessa Esikoiset ry, joka kunnioittaa Inkerin kirkon järjestystä ja kirkollisia perinteitä. Inkerin kirkko ei tee yhteis-työtä sakramentit omiin käsiin ottaneen Esikoislestadiolaiset ry:n kanssa.

Suomen Rauhanyhdistysten KeskusyhdistysSäännöllinen työ Venäjällä alkoi 1990-luvun alussa. Seurakuntamat-koilla saarnataan jumalanpalveluk-sissa ja järjestetään seuratilaisuuksia,

joissa palvelevat työhön kutsutut rau-hanyhdistysten puhujat.

Tällä hetkellä matkoja järjeste-tään Vienan Karjalaan, Sortavalaan ja Petroskoihin, Viipuriin ja Koivis-toon, Pietariin ja Pihkovaan, Mosko-vaan ja Tveriin, Samaraan ja Sarato-viin sekä Birskiin.

Uusheräys1990-luvun alussa Karjalassa ja Inke-rinmaalla kulkeneella Martti Halosel-la oli yhteyksiä myös Siperiaan, Oms-kin ja Krasnojarskin alueelle. Saatuaan Inkerin kirkon diakonivihkimyksen hän toimitti seurakunnissa jumalanpalve-luksia ja vastasi väliaikaisesti Krasno-jarskin seurakunnan toiminnasta. An-nikki Juujärvi (s. Taskila) teki pyhä-koulutyötä Inkerinmaalla ja kirjallisuus-työtä Omskissa 1990-luvun alusta vuo-teen 2004. Sen jälkeen kirjallisuustyö on suuntautunut Karjalaan. Uusheräyk-sen nimikkolähetteinä Kansanlähetyk-sen kautta ovat toimineet Maria ja Juk-ka Repo Tyrössä ja Saranskissa.

Suomesta käsin palvelevan diakoni Juhani Nevalaisen aloitteesta Uushe-räyksen vastuualueeksi tuli Pitkäran-nan seurakunta 1995. Harlun seurakun-ta syntyi 2008. Seurakunnan kirkko valmistui Läskelään 2011 Uusheräyksen lahjana 400-vuotiaalle Inkerin Kirkolle.

Nykyään toiminta keskittyy Harlun

seurakunnan tukemiseen. Vastuu on siirtynyt kansallisille työntekijöille ja Uusheräyksen työntekijät ovat väisty-mässä taka-alalle. Taloudellinen apu kohdistuu Harlun seurakunnan lisäksi Kelton Teologiselle Instituutille.

Rauhan Sana ja LFFLähetysyhdistys Rauhan Sanan (LYRS) ruotsinkielinen sisarjärjestö LFF lähetti ensimmäiset saarnaajansa Inkerinmaal-le syksyllä 1989. Vuonna 1994 Inkerin kirkko osoitti LFF:n vastuulle Kingisep-pin kaupungista Jaaman seurakunnan. Seurakuntaa hoitivat Inkerin kirkossa vihityt diakonit apunaan lukuisa joukko saarnaajia ja muita vapaaehtoisia, jotka kulkivat Suomesta vuorotellen. Ensim-mäiset diakonit olivat Mauno Vuollo ja Jaakko Haapala. Heidän jälkeen palveli-vat Timo Kontio, Karl-Erik Innala ja Rauno Sipilä.

Vuonna 2003 LFF lähetti Jaaman seurakuntaan kokoaikaiset lähetystyön-tekijät, Jukka ja Kristiina Paanasen. Vastuu seurakunnasta siirtyi kokonaan kansalliselle pastorille 2009, kun Paana-set siirtyivät Inkerin kirkon kutsus-ta keskushallinnon tehtäviin Pietariin. Samalla vastuu heidän lähettämisestään vaihtui LYRS:lle. Pastori Jukka Paana-nen koordinoi suomalaisten ystävyys-seurakuntien ja järjestöjen työtä Inke-rin kirkossa. Kristiina Paananen vastaa kirkon suomenkielisestä tiedotustyöstä.

LFF tukee taloudellisesti muuta-mia seurakuntia (mm. Jaaman srk) ja järjestää seurakuntamatkoja Karjalan ja Länsi-Inkerin rovastikuntiin. Lisäksi se tukee Siperiassa Suetukin ja Karatusan kirkkoprojekteja.

Teksti: Kristiina PaananenKuva: Nastja Gushina

Esikoislestadiolaiset järjestivät Kelton seurakunnan kanssa heinäkuussa hengelliset päivät, joiden yhteydessä tehtiin retki Pähkinälinnaan.

Inkerin kirkon edustusto Suomessa ry:lle on myönnettyrahankeräyslupa



JulkaisijaInkerin ev.lut. kirkko Venäjällä

Päätoimittaja: Aarre KuukauppiVastaava toimittaja: Kristiina Paananen

[email protected]: Philippe Gueissaz

Kirjapaino: Rannikon Laatupaino Oy, Vihanti

Painosmäärä: 3000Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa: Maalis-, kesä-, loka- ja joulukuussa.Lehteen tuleva aineisto lähetettävä

vastaavalle toimittajalle edellisen kuun alkuun mennessä.

Toimituksen osoiteBolshaja Konjushennaja 8

191186 St. [email protected]

Toimituksen postiosoiteInkerin Kirkko -lehti, PL 189

53101 Lappeenranta

Tilaushinnat Suomeen ja Venäjälle: Jatkuva tilaus 19,95 €

Tilaus muihin maihin 25,00 €

Venäjänkielisen lehden voi tilata erikseen. Hinnat Venäjän ulkopuolelle

25,00 € Tilauksessa mainittava: Venäjänkielinen Inkerin Kirkko.

Tilaukset ja osoitteenmuutoksetInkerin Kirkko -lehtiRistikankaankatu 7

53600 [email protected]

puh. 045 3540440

Etukansi:Pyhän Marian seurakunnan

muskarilaiset. Kuva Kristiina Paananen

Ti laa Inkerin K irkko -lehti!Tule mielenkiintoiselle matkalle Inkerin kirkon tapahtumiin Pietarista Siperiaan, Viron rajalta Muurmanskiin, Pohjois-Ossetiaan, Saratoviin, Baskiriaan ja moniin muihin paikkoihin.Lehden vuosikerta (4 numeroa) maksaa vuonna 2016 jatkuvana tilauksena 19,95 € Suomeen ja Venäjälle, muihin maihin 25,00 €. Tilaamalla tuet Inkerin kirkon työtä. Postita tämä kuponki osoitteella: Inkerin Kirkko -lehti, Ristikankaankatu 7, 53600 Lappeenranta. Lasku lähetetään myöhemmin.

Tilauksen saaja:______________________________________________________

Lähiosoite:__________________________________________________________

Postitoimipaikka:_____________________________________________________

Suomenkielinen Inkerin kirkko Venäjänkielinen Tserkov Ingrii (hinta Suomeen 25,00 €)

Tilauksen maksaja:___________________________________________________

Lähiosoite:__________________________________________________________

Postitoimipaikka:_____________________________________________________

Haluan laskun sähköpostiosoitteeseeni:__________________________________

K I R K K O3/95/2015


Julkaisija

Inkerin ev.lut. kirkko VenäjälläЦентрализованной религиозной

организации ”Евангелическо-Лютеранская Церковь Ингрии

на территории России”

Päätoimittaja: Aarre KuukauppiVastaava toimittaja: Kristiina Paananen

[email protected]: Philippe Gueissaz

Kirjapaino: Rannikon Laatupaino Oy, Vihanti

Painosmäärä: 3000Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa: Maalis-, kesä-, loka- ja joulukuussa.Lehteen tuleva aineisto lähetettävä

vastaavalle toimittajalle edellisen kuun alkuun mennessä.

Toimituksen osoiteBolshaja Konjushennaja 8

191186 St. [email protected]

Toimituksen postiosoiteInkerin Kirkko -lehti, PL 189

53101 Lappeenranta

Tilaushinnat Suomeen ja Venäjälle: Jatkuva tilaus 19,95 €

Tilaus muihin maihin 25,00 €

Venäjänkielisen lehden voi tilata erikseen. Hinnat Venäjän ulkopuolelle

25,00 € Tilauksessa mainittava: Venäjänkielinen Inkerin Kirkko.

Tilaukset ja osoitteenmuutoksetInkerin Kirkko -lehtiRistikankaankatu 7

53600 [email protected]

puh. 045 3540440

Etukansi:Piispat Simo Peura ja Aarre Kuukauppi heinäkuussa 2016 Evankeliumijuhlas-sa Virroilla. Kuva Darja Shkurljateva

K I R K K O3/99/2016

Kertyviä varoja käytetään Inkerin kirkon avustamiseen. Va-roilla tuetaan Inkerin kirkon diakoniatyötä erityisesti lasten-kodeissa, vankilatyötä, lähetystyötä ja koulutusta sekä Inke-rin kirkon Teologisessa Instituutissa että seurakunnissa, lap-si- ja nuorisotyötä, tiedotustyötä, musiikkitoimintaa (mm. instrumenttien hankintaa) ja rakennushankkeita (rakennuk-sien kunnostamista ja kalustamista).

Lisäksi varoja voidaan käyttää muihin kirkollisen työn hankkeisiin kuten koulutuksen järjestämiseen, jumalanpalveluksien ja muiden tilaisuuksien järjestä-miseen Suomeen muuttaneille Inkerin kirkon jäsenille.

Lahjoitukset:Inkerin k irkon edustusto Suomessa ryFI69 5620 0920 3202 22, OKOYFIHHViit teeksi maininta, mihin työhön/kohteeseen lahjoitus on tarkoitet tu

Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon edustus-to Suomessa ry:n keräyslupa RA/2016/380 Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Voimassa-oloaika 02.08.2016-01.08.2017. Myöntäjä Poliisihalli-tus. Luvan myöntämispäivä 02.08.2016.

o neuvostoaikoina on Medialähetys Sanansaattajat (Sansa) tukenut Venäjän kristittyjä ja kertonut Kris-tuksesta radion, kirjallisuuden sekä nykyään TV:n ja internetin välityksellä. 1990-luvun alkupuoliskolla Sansa aktivoitui uudes-

taan järjestäytyvän Inkerin kirkon avuksi koulutta-malla ja tukemalla taloudellisesti kirkon aloittamaa radiotoimintaa, myöhemmin myös muuta mediatyö-tä. Kaikki käynnistyi 1990-luvun alussa lähetyspap-pi Arvo Survon puhelinsoitosta: ”Tulkaa ja autta-kaa”. Tarvitaan mediavisiota, koulutusta, kalustoa – mahdollisuuksia on.

Mediatyössä, erityisesti radio-ohjelmien toimitta-jien, tulee puhua ohjelmissa omaa äidinkieltään, jotta voi tavoittaa kuuntelijan viestillään - sydämeltä sydä-melle. Tämän vuoksi Sansa ei ole lähettänyt ensisijai-sesti suomalaisia työntekijöitä esimerkiksi Venäjäl-le, vaan on kouluttanut, neuvonut ja mahdollistuttanut taloudellisesti kirkon kansallisten työntekijöiden teke-mää mediatyötä. Tavoitteena on, että evankeliumin ääni vahvistuu Venäjällä kirkon mediatyön ja osaami-sen kasvaessa.

Yhteistyö on yhdessä tekemistä. Tämä rinnal-la kulkemisen strategia nousi 90-luvun keskusteluissa esiin myös nykyisen piispan, Aarre Kuukaupin, kans-sa. Piispa toivoi pitkäjänteistä yhteistyötä, että nuori kirkko ehtii kehittymään. Mediatyö on myös ekumee-nista, koska radio-ohjelmia on vuosien aikana radioi-tu Pietarissa Radio Teoksen, Radio Marian sekä Viros-sa toimivan Radio Elin lähetyksien kautta. Keskiaalloil-

la radioiduista ohjelmista onkin tullut kuulijapalautet-ta aina Murmanskista Mustallemerelle ja Ural-vuoris-ton länsipuolisilta alueilta.

Vuosia mediakoulutuskursseja pitänyt viestintäkou-lutusjohtaja Ilkka Kastepohja innostuu aina Venäjäs-tä. Yli 20 vuotta Inkerin kirkon mediatyötä kehittänyt Kastepohja näkeekin, että jokainen matka Venäjälle on opintomatka. Kaikki ovat oppilaina. Opimme toisiltam-me. – Muistan, kun kurssipäivän jälkeen juotiin teetä kurssilaisten kanssa ja pohdittiin miten evankeliumia pitää kertoa venäläisittäin. Hymyillen yksi oppilas sanoi neuvona venäläisen ajatelman: ”Voidaksesi elää susien kanssa sinun pitää osata ulvoa kuin sudet”. Niinpä. Vain sydämellä voi nähdä toisen sydämen, Kastepohja sanoo.

Yhteistyö ja evankeliumin ydintehtävä on pysynyt samana yli 20 vuotta, työkalut ovat kuitenkin vuosien aikana muuttuneet radiosta internetiin ja sosiaaliseen mediaan. Karjalassa yhteistyötä tehdään myös Karjalan television suomenkielisen toimituksen kanssa. Kahdes-ti kuukaudessa Kristinuskon ABC -ohjelmissa pastori Pentti Smeds rohkaisee katsojia Jumalan sanalla.

Mediatyö tavoittaa aina massoja, parhaimmillaan miljoonayleisöjä. Siksi Medialähetys Sanansaattajat haluaa viedä evankeliumia Inkerin kirkon kanssa jokai-seen venäläiseen kotiin. Tarve ja kiinnostus on tänään-kin todellista.

Teksti: Ilkka Kastepohja - mediakehitysjohtaja, Medialähetys Sanansaattajat Kuva: Karjalan television arkistot

Evankeliumi venäläisiin koteihin

T ämä Hilma Myllärin minulle opettama laulu kuvaa hyvin sitä arkea ja juhlaa, jota yhteis-työssä Evankelisen lähetysyhdistyksen (ELY)

ja Inkerin kirkon kanssa koemme. Usein olemme mat-kalla, työn kiireissä ja paineidenkin keskellä. Mutta minne? - Kokouksiin, palavereihin ja tilaisuuksia pitä-mään. Syyskuun alussa sain tärkeän muistutuksen mat-kanteon sisällöstä.

Ystävyysseurakuntamme pappi kumppaneineen Vienan Kemistä oli Suomessa vierailulla ja heidän autonsa meni rikki. Miten he nyt pääsisivät kotiin? Minulla oli juuri loppunut viisumi, en voinut auttaa, mutta tunsin veljen, joka ei jätä pulaan. Puhelu oli lyhyt: ”Ilman muuta minä voin auttaa, lähden viemään heidät autollani Venäjälle vielä tänään!”

Omat askareet jäivät, kun auto ja kuljettaja lähtivät palvelutyöhön. Työnä ei ollut kuitenkaan vain ystävi-en kuljettaminen Venäjälle, myös perillä oli tehtävää. Veli kertoi käyneensä seuraavana aamuna neljän eri seurakuntalaisen kotona viemässä tervehdyksen, ilah-

duttamassa ja jakamassa Jumalan lasten yhteyttä ja iloa. Kiire ei ollut, vaikka kotiin oli taas jouduttava. Ihmiset olivat tärkeitä, kohtaaminen ja pysähtyminen.

Taivasmatkaa ei ole tarkoitettu tehtäväksi yksin ja kiireellä, vaan yhdessä, kiittäen, toisiamme tukien ja kaikkia taivastielle kutsuen.

”Kun meillä on yhteys Jeesuksehen, kun on sana, kaste ja ehtoollinen, on varma ja turvallinen tämä tie. On kanssamme paimen, on kanssamme paimen, hän on hyvä paimen, hän laumaansa vie.” (Siionin kannel 151:1)

Teksti ja kuva: Antero Rasilainen - Inkerin kirkon pastori ja Evankelinen lähetysyhdistys ELY ry:n pääsihteeri

Evankelinen lähetysyhdistys ELY ry tukee Inkerin kirkossa erityisesti Vienan Kemin seurakuntaa ja Murmanskin kirkon rakennushanketta.

”Miss’ on sun pilettis ja minne matka?– Ah minä matkustan taivaaseen…”

3/99/2016 - inkerin kirkko · netty toistaiseksi voimassa oleva lisenssi, joka oi-keuttaa...

Documents