Herätys on... Niin mitä se on? Herätys on asia, jota kaivataan ja odotetaan.

3 Jumala paransi RistonRisto Portaankorva muistelee kahta tapausta nuoruudes-saan.

4 Eila on kutsuttu ystäväksiKun Jumalan kutsumus tulee sydämeen, niin asialle vaan palaa!

7

Lapin alueen helluntaiseurakuntien lehti NUMERO 4 15. elokuuta 2012

Jorma Lappalainen

”Ja Minä annan heille uuden sydä-men, niin että he tuntevat minut ja ymmärtävät, että Minä olen Herra. He kääntyvät jälleen minun puo-leeni, koko sydämestään. He ovat Minun kansani, ja Minä olen hei-dän Jumalansa.” Jer. 24:7

Viime tammikuussa Kolarissa pidetyn Pohjois-Kalotin Rukous-konferenssin jälkeen Jumalan Henki vaikutti sydämissämme säännöllistä määrätietoista esiru-kousta pohjoisen alueen ihmisten puolesta.Niinpä perustimme Pohjoisen Rukousverkoston, joka keskittyy rukoilemaan Lapin, saamelaisten ja lappilaisten ihmisten puolesta.

Olemme rukoilleet sopimusruko-uksia erityisesti Lapin ja lappilais-ten ihmisten puolesta.Rukoilemme yksimielisesti Hen-gessä ja totuudessa Jumalan tuulien puhaltamista näille alueille.Rukoilemme kammiorukouksia yksin Jumalan edessä. Rukoilemme pikku ryhmissä eri puolilla Lap-pia ja Suomea. Pohjoisen alueen

puolesta on Jumala laittanut monet rukoilemaan myös kaukaisissa maissa. Lisäksi järjestämme vuo-sittain monia rukouskonferensseja Pohjois-Kalotin alueelle Suomeen, Venäjälle ja Norjaan.Viime juhannuksena rukousryh-mä oli rukoilemassa Kilpisjärvellä kolmen valtakunnan rajapyykillä ja Saanatunturin huipulla.

Tähän vasta perustettuun Poh-joisen Rukousverkostoon on jo liittynyt noin 100 esirukoilijaa. Sinäkin voit liittyä, jos niin koet Jumalasi edessä. Voit antaa nimesi, paikkakuntasi ja sähköpostiosoit-teesi allekirjoittaneelle, niin lähe-tämme sinulle aina välillä infoa rukousrintamalta.Yhteystietosi voit lähettää osoittee-seen jorma.lappalainen@pp3.inet.fi

Lopuksi rohkaisuksi kaikille rukoi-lijoille erään esirukoilijan saama näky Kolarin rukouskonferens-sissa 2012.”Näyssä näkyy ensin Lapin tunturi auringon paisteessa. Tunturin rin-teeltä lähtee virtaamaan pieni puro, joka kasvaa pian joeksi. Sitten näky siirtyy toiseen tunturimaisemaan, jossa jälleen lumi sulaa joeksi ja

yhtyy ensimmäiseen jokeen. Tämä tapahtuu useilla tuntureilla. Tun-tureiden lumi sulaa ja sulamisve-sistä muodostuu suuri joki, jonka vedet virtaavat pohjoisesta kohti etelää. Kun joki viimein saavuttaa

Keski-Suomen, on se niin laaja, että se ulottuu lännestä itään yli koko kansakunnan.”

Näky merkitsee sitä, että Pyhä Henki ja Isän rakkaus ja vapautus

tulevat vahvemmiksi virratessaan etelään kunnes siitä tulee liike, joka vaikuttaa koko Suomen alueella. Tämä näky olkoon rohkaisuna rukoiltaessa vapautuksen läpimur-toa Lapin ylle.

Unessa vai herätyksessä?PÄÄKIRJOITUS

Esirukousta Pohjois-Kalotin puolesta

Herätys on… N

iin mitä se on?

Kirjoitan tätä unikeon päivänä eli 27.7. Naantalissa tätä päivää juhlitaan joka kesä perinteisin menoin heittämällä vuoden unikeko sänkyineen laiturilta mereen.

Tänään kuulin, että unikeon päivä on alkujaan kristilli-nen merkkipäivä, jota on vietetty seitsemän efesolaisen marttyyrinuorukaisen muistoksi. Heitä vainottiin uskonsa vuoksi ja he pakenivat vainoojiaan luolaan, jonne nukahtivat ja legendan mukaan nukkuivat 200 vuotta.

Raamatusta löydämme varoituksia väärään aikaan nukku-misesta, kehotuksia heräämiseen ja valvomiseen. Pääsään-töisesti nuo sanat on puhuttu uskoville ihmisille.

Ymmärrämme helposti noiden kehotusten hengellisen mer-kityksen, ja ehkäpä juuri tämän helppouden vuoksi näiden kuvaannollisten ilmaisujen edessä onkin syytä pysähtyä miet-timään, että mitä Jumala niiden kautta haluaa meille puhua.

Jos olet saanut elää seurakunnassa herätyksen aikana, niin tiedät, että se on innostavaa ja monin tavoin jännittävää aikaa. Itse muistan 80-luvun alun herätyksen ajan Oulaisissa. Silloin ei oikein malttanut olla pois seurakunnan yhdestäkään tilaisuudes-ta, koska aina oli pieni jännitys sen suhteen, että kuinka monta tällä kertaa tulee uskoon ja ketähän ne tämän illan uskoon tule-vat mahtavat olla.

Se oli aikaa, jolloin uskovat spontaanisti kokoontuivat yhteen rukoilemaan ja jolloin todistettiin uskosta ja jaettiin paljon

hengellistä kirjallisuutta sekä äänitteitä. Oli halu voittaa sie-luja ja myös voitettiin!

Edelliset sukupolvet ovat Lapin alueella kokeneet herätyk-sen aikoja. Lestadiolainen herätys lienee ollut aikoinaan voi-

makkain vaikutukseltaan. Herätyksen siunauksena ovat myös alueemme helluntaiseurakunnat syntyneet. Vaan miten on, onko

nyt herätyksen merkkejä ilmassa Lapin alueella?

Meillä Rovaniemellä heräsi alkukesästä nuorten aikuisten keskellä halu täyttää rukouksella koko kesäkuu. Kymmeniä nuoria jos vanhempiakin yhtyi rukousrintamaan. Facebook-kiin perustettiin rukoussivut, jonka kautta rukoilijat innos-tivat toisiaan ja aikatauluttivat rukouksen kattamaan koko kuukauden. Rukoiltiin yhdessä herätyksen ja monen muun

tärkeän asian puolesta. On syntynyt uutta intoa rukoukseen! – Olisiko tämä herätyksen ilmapiirin vaikutusta? Olisiko tässä

näkyvissä kohta alkavan herätyksen ajan ennusmerkkejä?

Toisaalla tässä lehdessä pellolaiset Kari, Raija, Pertti ja Pirjo pohtivat mitä on herätys ja miten voisimme sitä seurakunnissa enemmän kokea. Luehan heidän ajatuksensa tästä asiasta!

Esa Pikkumäki

Kolmen valtakunnan rajapyykillä rukoiltiin juhannuksena Suomen, Ruotsin ja Norjan asukkaiden puolesta.Ristinlipun kansat tarvitsevat voimallista ristin evankeliumia ja Jumalan muuttavaa voimaa.

Kuva: Serdar BuraK / Sxc.hu

2 15. elokuuta 2012

Herätys on asia, jota kaivataan ja odotetaan. Siitä on kirjoitettu kir-joja ja pidetty puheita. Pellolaiset Kari Nurisalo, Raija ja Pertti Harila sekä Pirjo Kouva paneutuivat aihee-seen pohtimalla mitä herätys on, millaisia reseptejä heillä on herä-tyksen tulemiseen ja mitä he itse voisivat tehdä, jotta herätys tulisi.

Haastattelijana: Iiris Talka Kuvat: Iiris Talka

Herätys on ilmapiiriKari: Mielestäni herätys on jotakin eri-

tyistä. Se on Jumalan antama erityinen aika, jolloin Pyhän Hengen ilmeneminen vai-kuttaa uskovissa. Jumala vapauttaa voi-mansa uskovien kautta ja ulkopuolisissa se herättää synnintunnon. Herätystä ei voi tilata. Seurakunnan vanhimpien tulisi pitää seurakunnassa yllä profeetallista henkeä julistuksen kautta.

Raija: Ennen kuin herätys tulee, niin Jumala herättää erilaisissa ihmisissä kai-pauksen kokea Jumalan läsnäoloa.

Pertti: Herätyksen ilmapiirin aistii siitä, kun julistusta kuunnellessa ihmiset koke-vat, että puheessa on jotakin yliluonnollis-ta. Puhe ei ole vain ihmisen puhetta, vaan siinä on Pyhän Hengen voitelu.

Pirjo: Ihmiset ovat vastaanottavaisia silloin, kun Jumalan antama ilmapiiri on läsnä. Julistuksella on myös iso merkitys. Jos julistuksessa on voitelu, niin ihmiset lähtevät siihen matkaan ja huomaa, miten ihmiset tulevat kosketetuiksi. Kun Sana aukeaa, niin julistaja puhuu asioita, joista ihmiset saavat vastauksia.

Herätys tulee ensin uskovilleKari: Olen vahvasti sitä mieltä, että herä-

tys lähtee seurakunnan keskeltä ja leviää uskovien välityksellä ympäristöön.

Raija: Ensin herätys tulee uskovaisille. Kun rakkaus ja Pyhä Henki täyttää uskovai-set, niin heidän kauttaan Jumalan rakkaus menee eteenpäin. Minulla on oma kokemus siitä, miten Luulajassa työpaikalla työka-verista huokui Jumalan Henki ja rakkaus.

Työkaverini pyysi minua kysymään toi-selta työkaveriltani, että onko hän uskossa. Tämä ruotsalainen aisti suomalaisessa työ-toverissaan Jumalan Hengen vaikutuksen, mutta kun ei osannut suomenkieltä, niin pyysi minua puhemieheksi. Itse olin ihan pihalla, kun suomalainen työkaveri kertoi, että hän on uskossa. En ymmärtänyt niistä asioista mitään, mutta kun myöhemmin menin seurakunnan tilaisuuksiin, niin aistin siellä ihmisten keskellä erityisen ilmapiirin. Uskovista välittyi rakkaus ja heissä usko

oli muut-tunut teoiksi.

Yhteyden kokemi-nen oli voimakasta.

Minuun teki suuren vaikutuksen se, miten silloin 80-luvulla minut otettiin seurakunnassa vastaan ja että siellä oltiin kiinnostuneita ja välitettiin. Tuntui siltä, että aivan kuin siunauksen verho oli ihmis-ten yllä.

Pertti: Kun uskovaisesta näkyy ilo ja positiivinen asenne ulospäin, niin kyllä se saa ihmiset kiinnostumaan.

Kari: Ilmestyskirjan ensimmäisten lukujen loppusanoissa kehotetaan kuun-telemaan mitä Henki sanoo seurakunnille. Tarvitsemme viisauden ja tiedon sanoja sekä profetian lahjaa, jotta voimme palvel-la ja auttaa ihmisiä. Jumala haluaa puhua omilleen ja antaa uskoville Hengen lahjoja.

Pertti: Kyllä meidän uskovien pitäisi roh-keammin puhua uskonasioista. Puhuvathan maailman ihmisetkin vaikka mistä - meillä on kuitenkin maailman tärkein sanoma.

Pirjo: Meidän pitäisi uskaltaa puhua ja kertoa ihmisille Jumalan lupauksista,

ja siitä, mitä itse on saanut kokea. Apostolitkin teki-vät rohkeasti asi-oita ja sanoivat Jumalan sanoja. Meillä pitäisi olla sama rohkeus toi-mia uskossa Sanan

pohjalta. Jos meil-le ei olisi kerrottu

uskonasioista, niin olisimmeko löytäneet

Jeesusta? Uskotaan, että Jumala antaa herätyksen.

Herätyksessä uskovat antavat aikaa Jumalalle Raija: Muistelen usein 80-luvun herätyk-

sen ilmapiiriä. Silloin seurakunnassa tehtiin paljon erilaisia asioita. Ristin Voiton bussi esimerkiksi tuli paikkakunnalle ja kirjat tuotiin ihmisten luokse. Myös paikkakun-nan lehdissä kirjoitettiin herätyksestä ja siihen liittyvistä asioista. Herätyksestä oli tullut julkinen ja ihmisiä kiinnostava asia ja toimintaa vietiin ulkopuolelle.

Herätyksen syntymiselle näyttää olevan erityisen tärkeää se, että uskovat alkavat antamaan aikaansa Jumalalle. Silloin näkee lähimmäisensä ja tekee rakkauden tekoja. Jumalan asioista täytyy tulla meille tär-kein asia elämässä. Jumala ottaa useita askeleita meitä kohden, kun me otam-me yhden. Miksi emme antaisi alkuun vaikka joka päivä 15 minuuttia ajastam-me pelkästään Jumalalle, pyhittäen sen Hänelle, ollen Hänen läsnäolossaan. Sen tietää aivan varmasti, että kun annamme Jumalalle, niin Jumala vastaa ja antaa siunauksia.

Pirjo: Olen ajatellut, että yksikin ihmi-nen voi saada suuria aikaan, kun lähtee

liikkeelle. Ei tarvitse yrittää voittaa isoja joukkoja, vaan kertoa yhdelle. Vaikka olisi arka ja hiljainen, voi viedä ilosanoman toi-selle, joka taas vie viestiä eteenpäin.

Lähdin viime syksynä mukaan tekemään lapsityötä, ja olen vakuuttunut siitä, että lasten kautta sanoma menee myös koteihin.

Raija ja Pertti ovat puolestaan tehneet päätöksen, että haluavat aina kun mah-dollista, antaa tuttavilleen ja läheisilleen lahjaksi kirjan tai äänitteen.

— Haluamme kylvää hyvää siementä ja kantaa ihmisiä rukouksin. Ympärillämme on aivan varmasti ihmisiä, jotka painiske-levat elämänsä ongelmien kanssa ja odot-tavat, että joku välittäisi ja kantaisi heidän taakkaansa. Kunpa vain osaisimme löytää nämä ihmiset.

Kari: Täytyy olla halu kulkea seurakun-nassa matkassa ja osallistua sekä olla aktii-visesti hereillä kullakseen Jumalan äänen.

Pellolaiset uskovat siis herätyksen mah-dollisuuteen. Jumala on hän, joka antaa herätyksen, mutta välikätenään evanke-liumin työssä hän haluaa aina käyttää usko-via ihmisiä. Tavalla tai toisella ihmisten pitää päästä kuulemaan sanoma Jeesuksesta, sillä Raamatun mukaan usko syntyy kuu-lemisen kautta. Lupaus on myös, että kun kylvämme runsaasti, niin saamme myös aikanaan niittää runsaasti.

Haluamme kylvää hyvää siementä ja kantaa ihmisiä rukouksin.Raija & Pertti Harila

Herätys on… N

iin mitä se on?

Kari Nurisalo kertoi oman näkemyksensä herätyksestä.

Terassilla pohdittiin herätystä ja sen syntymistä. Kuvissa vasemmalta

Pertti Harila, Raija Harila ja Pirjo Kouva.

315. elokuuta 2012

Jumala paransi RistonPaula Portaankorva

R isto Portaankorva muiste-lee kahta tapausta nuoruu-dessaan, jolloin ensimmäi-sen kerran koki, että Jumala todella kuulee rukouksia. Hän

oli 17-vuotias, kun myöhään eräänä pak-kasyönä käveli yksin kotiin ja sai epilepsia-kohtauksen ja kaatui lumihankeen. Kohta-uksen jälkeen hän oli osittain halvaantunut, eikä voinut liikkua. Taju hänellä ei mennyt kuitenkaan kokonaan. Paikka oli syrjäinen, eikä siellä liikkunut silloin ketään. Siinä hän alkoi pelätä, että paleltuu kuoliaaksi. Silloin hän ensimmäisen kerran rukoili todella sydämestään Jumalaa, että hän aut-taisi. Jotenkin hän lopulta sai raahauduttua ylös ja pääsi keskustaan lähimmälle puhe-linkopille soittamaan kotiin.

Pari vuotta myöhemmin hän ajoi pyöräl-lä alas jyrkkää mäkeä ja sai epilepsiakohta-uksen siinä pyörän päällä kovassa vauhdissa kaatuen ojaan ja iskien pään kiveen. Siellä ojanpohjalla hän sitten rukoili, että Jumala lähettäisi jonkun avuksi. Ei mennyt kuin vähän aikaa, niin paikalle saapui kirkon diakoni Ladallaan ja nosti Riston ja pyörän pois ojasta ja vei kotiin.

Sairastuminen12-vuotiaana luistelemassa ollessaan

Risto kaatui ja iski pään jäähän, jonka seurauksena sai aivoverenvuodon. Oulun yliopistollisessa sairaalassa hän joutui ole-maan kaksi kuukautta hoidossa. Viisi vuot-ta myöhemmin hän sai ensimmäisen epi-lepsiakohtauksen ja silloin todettiin, että hän sairastaa epilepsiaa sekä perinnöllistä

verenvuototautia. Lääkkeitä piti syödä kolme kertaa päivässä. Lääkkeet eivät aut-taneet täysin, vaan kohtauksia tuli silti.

Ristolle oli kova paikka, kun joutui lopet-tamaan autokoulun kesken, kun epilepsia todettiin. Hän oli myös ollut kiinnostunut armeijaurasta, mutta joutui siitä luopumaan ja sai vapautuksen varusmiespalveluksesta. Sairaus vaikeutti myös myöhemmin työn saantia.

UskoontuloKun vuonna -82 Riston veli Jari tuli

uskoon, kertoi hän, että Jeesus elää ja paran-taa ihmisiä. Ristoa nämä asiat puhuttelivat ja hän ajatteli, että ehkä Jumala voi hänet-kin parantaa.

Kesällä oli telttakokous Muurolassa ja

Risto meni Jarin kanssa sinne tarkoitukse-naan vain mennä auttamaan teltan pystytyk-sessä. Koska Risto ei saanut mitään kyytiä sieltä pois, niin hänen oli pakko olla siellä tilaisuuden loppuun asti.

— Kuuntelin teltan perällä saarnaa ja tunsin sydämessäni Jumalan vaikutuksen. Kun sitten tilaisuuden lopussa kysyttiin, että kuka haluaa tänä iltana antaa elämän-sä Jeesukselle, niin nostin käteni. Koin sil-loin että voimakas rauha tuli sisälleni siinä hetkessä. Seuraavana yönä nukkuessani-kin sisälläni soi: Jeesus, Jeesus, Jeesus ja

ihmettelin, että mitä tämä on. Seuraavana päivänä menimme veljeni

kanssa Helluntaiseurakuntaan. Menin heti kasteelle kun ensimmäinen kastetilaisuus järjestettiin. Sain täyttyä Pyhällä Hengellä melko pian kasteen jälkeen. Asiat tuntuivat edistyvän nopeaan tahtiin Riston elämässä. Tulevaan vaimoonsa Paulaan hän tutustui melkein heti uskoontulonsa jälkeen. Aluksi he olivat ystävinä nuorten porukassa, mutta pikkuhiljaa huomasivat tulevansa hyvin toimeen keskenään. Naimisiin mentiin jo vuonna 1984.

ParantuminenRistolla oli ollut sellainen usko, että

Jumala pystyy parantamaan hänet. Aluksi hänen puolestaan rukoiltiin usein, että hän

paranisi. Meni vuosia eikä Risto parantu-nut ja kohtauksia tuli aina silloin tällöin. Jossakin vaiheessa hän pettyi, kun mitään parantumista ei tapahtunutkaan.

— Ajattelin, että ei kai se Jumala sitten parannakaan, vaan täytyy tyytyä elämään sairauden kanssa, Risto muistelee.

— Vuonna -88 Pentti Ylirämi tuli pitä-mään kokouksia Rovaniemelle. Esitin hänelle rukousaiheeni, että parantuisin ja sitten Ylirämi sanoi minulle vain lyhyesti sanat: ”Sana on lähtenyt jo liikkeelle”, eikä muuta.

Vuonna -90 Ristolla oli taas aivofilmi sai-raalassa. Siinä todettiin, että aivosähkökäyrä oli täysin normaali, vaikka siinä aiemmin oli aina ollut häiriöitä. Viimeinen kohtaus tuli vuonna -89. Sitten kun kaksi vuotta oli ollut kohtauksetonta aikaa, hän sai mennä jälleen autokouluun. Vähitellen lääkkeitä alettiin vähentää ja lopulta ne lopetettiin kokonaan. Omin päin Risto oli jo kyllä vähentänyt niitä nopeammassa tahdissa, kuin mitä lääkäri oli luvannut. Kontrollitkin lopulta lopetettiin kokonaan.

Elämä helpottui parantumisen myötä, koska Risto sai ajokortin ja työnsaanti parani. Kiinteistönhoitajan tehtävissä Risto onkin viihtynyt jo kaksikymmentä vuotta. Seurakunnassakin hän on siitä asti toiminut kiinteistönhoitajana. Riston elämä on nyky-ään työntäyteistä, sillä hänellä on päivätyön lisäksi myös osa-aikainen ulkomainosten asennusyritys.

Muutama vuosi sitten Risto joutui leik-kaukseen ja silloin tuli yllättäen ilmi, että hän ei enää sairastakaan verenvuototautia. Koe tehtiin sairaalassa kahteen kertaan. Risto ei ollut itsekään tietoinen, että tautia ei enää ole, koska se ei haitannut normaalia elämää. Monet ihmettelivät, että miten se voi parantua, koska sairaus on geeneissä.

— Koen, että nämä parantumiseni ovat olleet todella ihmeitä.

— Kun olen ollut uskossa 30 vuotta, niin sen haluan sanoa, että Jumalaan kan-nattaa aina luottaa, sillä hän pitää huolen. Joskus näyttää elämässä vaikealta, mutta silti Jumala pitää huolta. Hyviä ja huonoja päiviä tulee, mutta kun on Jumalan kanssa, niin ne huonotkin päivät ovat hyviä hänen kanssaan, Risto toteaa lopuksi.

Risto työskentelee kiinteistönhoitajana sekä hoitelee samalla seurakunnan kiinteistönhoidon. Ristolla on päivätöidensä lisäksi osa-aikainen ulkomainosten asennusyritys.

Koen, että nämä parantumiseni ovat olleet to-della ihmeitä.

Risto Portaankorva

4 15. elokuuta 2012

Teksti ja kuvat: Eero Valtiala

Ivalon helluntaiseurakunnan leirikes-kus Ukontuvalla kuultiin innostunutta puheensorinaa alkuiltapäivällä tiistaina

10. heinäkuuta, kun vähän yli kaksikym-mentä lasta oli kokoontunut aloittamaan tämänkesäistä leiriään. Leirin teemaksi oli valittu Hyvä Paimen. Siihen paneuduttiin niin raamiksilla kuin muutamien draamo-jen ja toiminnallisen Seikkailux-tapahtu-man avullakin.

Leirin ideoinnista ja toteutuksesta vasta-sivat oman seurakunnan motivoitunut väki ja kaksi lapsityön konkaria Etelä-Karjalasta. Hyvä Paimen tuli tutuksi lapsille monel-ta näkökulmalta, ja ilmeisesti pari kolme lasta halusi liittyä ensimmäistä kertaa elä-mässään hänen laumaansa. Viimeisen illan rukouskokouksessa pari kolme lasta sai täyttyä Pyhällä Hengellä, ja he alkoivat heti palvella lahjoillaan rukoilemalla toistensa ja myös ohjaajien puolesta; parantumisia-kin koettiin. Siinä vasta Jumalan kunniaksi riemua riittikin.

Leirillä touhuttiin myös perinteisiä leiri-puuhia. Leiriolympialaisia kisailtiin usean päivän aikana mahdollisimman tasaväkisin joukkuein, ja näin kaikilla oli tilaisuus pärjä-tä, varsinkin kun yhtenä arviointiperusteena oli joukkuehengen ja toinen toisensa kan-nustamisen ylläpitäminen. Lajivalikoima oli

mielenkiintoinen muun muassa saappaan ja tulitikun heittoineen, jättifortunoineen sekä välimatkan ja korkeuden arviointei-neen. Voittajajoukkue erottui hieman muis-ta, mutta loput olivat niin tasaväkisiä, ettei muita palkintosijoja jaettu. Sen sijaan kaikki pääsivät nauttimaan tuoreista mansikoista ja muista mukavista yhteispalkinnoista. Pääsivätpä leiriläiset kokeilemaan rohke-uttaan usean metrin korkeuteen viritetyn köyden päällä kävelyssäkin, ja tietysti myös saunottiin ja uitiin. Illat päättyivät iltanuo-tion, lipunlaskun ja iltapalan jälkeen yhtei-seen rukoustuokioon.

Leiristä jäi mukana olleille erittäin hyvä ja kiitollinen mieli. Useat lapset ilmaisivat haluk-kuutensa jo ensi kesän leirille. Yhdessä kiitet-tiin Taivaan Isää leirisäistä, jotka olivat kesän parhaimmat kaikkien neljän päivän aikana. Oli upeaa todeta lasten kanssa, että Jumala todella kuulee rukouksemme ja vastaa niihin. Ohjaajien kesken saatettiin todeta ajoissa, jo viime vuonna aloitetuilla koko seurakunnan esirukouksilla ja huolellisella valmistautumi-sella olleen keskeinen merkitys leirin onnis-tumisessa. Ohjaajien riittävä määrä toi myös levollisen ilmapiirin leirille, kun lasten kanssa ehdittiin olla, eikä kukaan kuormittunut lii-kaa. Jo menneen lukuvuoden aikana koululla järjestetyissä MIX-tapahtumissa oltiin tultu tutuksi ja luotu pohjaa leirille tuloa ajatellen useamman lapsen kanssa, joita ei varmaan muuten olisi tavoitettu.

Leirillä Hyvän Paimenen laumassa

Teksti ja kuva: Hilla Rantajääskö

Alakylän leirikenttä täyttyi iloisesta puheen-porinasta, kun leiriläiset, isoset ja ohjaajat saapuivat jo niin perinteiselle Alakylän las-ten- ja nuortenleirille Ounasjoen rannalle.

Vaikka leiri järjestetään joka kesä, oli tämä-kin leiri ainutlaatuinen. Lapin kesäsään sateet, sääsket ja kylmä uimavesi (+9°C) ei karaistuneita leiriläisiä haitannut. Ruokai-luteltassa porisi joka aamu kuuma puuro, jonka iloinen keittiötiimi oli valmistanut leiriläisille. Suuri kiitos siitä keittiöväelle.

Raamattutunneilla tänä vuonna pori-sivat opettajat Juhani Kolehmainen ja Ulla Pyykkönen. Sieltä jäi paljon hengellistä evästä leiriläisten elämään. Leirin tunnus-biisi: ”Jeesus oot mun paras kamu, sulle vaan mä elää saan!” raikui iloisesti viikon aika-na ja toivomme, että se saa raikua jokaisen

meidän sydämissä leirin jälkeenkin. Päivisin iloista porinaa kuului metsistä,

pihoilta, pelloilta sekä rannalta, kun leiri-läiset peuhasivat erilaisten aktiviteettien parissa. Näitä olivat esimerkiksi rämmeli, metsäfrisbee, ensiaputaitorastit, vesileikit sekä tuttu hittipeli ”Angry Birds”, joka oli saanut uuden muodon pallopelinä. ”Angry Balls” -peli osoittautuikin monien leiriläis-ten ehdottomaksi suosikiksi leirin aikana. Leirillä kisailtiin myös leiriläisten ja ohjaa-jien kesken perinteisessä leirijalkapallotur-nauksessa. Turnauksen tunnelmaa lisäsivät aurinkoinen sää, tsemppimusiikki ja mei-ninkiä ylläpitävä pelin selostaja.

Iltaisin porina kaikui riemukkaasti ilta-nuotiorannalta, jossa saimme kokea suuria tunteita ja aitoa jännitystä erilaisten ohjel-mien kautta. Näytelmiä, sketsejä ja vitsejä riitti kun innokkaat leiriläistalentit halusivat mukaan joka näytelmään. Iltanuotion perin-teisiin kuuluu myös leiriuutiset, jonka odo-tetuin osa on mainostauot, joilla esitetään kaikille tuttuja tv-mainoksia ja populaari-ilmiöitä leiriversioina. Leiriperinteeseen kuuluu ”makkarayllätys” yhtenä iltanuo-tiona. Tänä vuonna makkarat toimitti yksi-näinen meloja, joka hukkasi eväänsä, kun kanootti sattui kaatumaan.

Iltahartaudessa jokainen sai hiljentyä Jumalan edessä ylistäen ja rukoillen yhdes-sä. Suuri kiitos Taivaan Isille joka rakastaa kuunnella lastensa porinoita.

Leiriporinoita KittilästäLeirielämää vietettiin sateessa ja paisteessa

Lähtökiihdytys leiriolympialaisten pussijuok-suviestissä

Lennokas loikka vauhdittomassa pituushy-pyssä – vain Ukonjärvi on rajana

515. elokuuta 2012

Esa Pikkumäki

Heinäkuussa olim-me vaimoni kans-sa lomamatkalla Unkarin pääkau-pungissa Buda-

pestissä. Sunnuntaiaamuna suun-tasimme metrolla seurakunnan jumalanpalvelukseen. Seurakun-nan tilat olivat muutaman kilo-metrin päässä keskustasta. Kirk-korakennus oli uudehko, mutta ulkoisesti se ei juurikaan kirkkoa muistuttanut.

Jumalanpalveluksen piti alkaa kello 10, joten olimme paikalla melkein tuntia ennen alkamisaikaa.

Menimme sisään muiden perässä ovesta, joka oli ilmei-sesti joku rakennuksen sivuovi. Ensimmäisenä näimme sisään-tuloaulassa samanlaiset turva-portit kuin lentokentilläkin on.

Laitoimme reppumme ja tasku-jemme sisällön koriin josta tur-vamiehet ne tarkistivat.

Maru käveli edellä turvapor-tista ja minä yritin perässä samaa, mutta portin piippaus ja turva-miehen käsi pysäyttivät minut. Turvamiehen unkarinkielestä ja eleistä ymmärsin, että vyökin pitää laittaa koriin, koska vyös-sä on metallisolki. Siispä uusi yri-tys, mutta piipitys pysäytti minut uudelleen.

Turvamies otti käsilaitteen, jolla etsi minusta sellaista kohtaa, joka piippaisi ja löysikin farkkujen tas-kujen pielessä olevat pienet nii-tit, jotka reakoivat tunnistimeen. Hymyillen turvamies päästi minut aulaan toisten joukkoon.

Katselimme aulassa ympäril-lemme ja mietimme mihin suun-taan tästä pitäisi lähteä. Kiipesimme portaita toiseen kerrokseen ja otin

pari valokuvaa ajatellen, että tuo turvatarkastuspiste on mukava näyttää kotona kuvasta jollekin.

Eipä mennyt kuin minuutti tai kaksi kun jo kaksi turvamiestä sei-soi edessäni ja kertoi, että täällä ei saa ottaa kuvia. He saattoivat mei-dät turvamiesten esimiehen juttu-sille, joka kuulemma osaa parem-min englantia.

Ystävällisesti esimies selos-ti, että heillä ei kuvia saa ottaa ja kamerakin pitää jättää turvatar-kastukseen. Niinpä poistin otta-mani kuvat kamerasta ja kamera laitettiin pussiin, johon päälle tuli minun nimeni.

Seuraavaksi meidät ohjattiin hakemaan tulkkauskuulokkeet itsellemme. Täytimme yhteys-tietomme paperille ja maksoim-me 4000 forintin panttimaksun kuulokkeista.

Kokous tulkataan useammalle

kielelle – ei suomeksi, mutta aina-kin englanniksi. Tulkkauspisteen esimies vei meidät sitten parvelle, johon tulkkaus parhaiten kuuluu.

Jumalanpalveluksen alkamisai-ka tuli täyteen ja salikin alkoi olla täysi osallistujista. Arvelin väkeä olevan lähes 10 000. Kuitenkin tilaisuus alkoi vasta puoli tuntia ilmoitetun ajan jälkeen…

Lavalle tuli puolenkymmentä soittajaa ja saman verran laulajia. Pääosa musikanteista taisi olla iäl-tään jo 50 täyttäneitä.

Väki salissa nousi seisomaan ja oli mielenkiintoista havainnoida kuinka suuressa salissa ei näyt-tänyt olevan juuri ketään, joka ei olisi osallistunut lauluun ja kätten taputuksiin. Äänentoisto oli meil-le turhankin suurella, mutta kai se oli muulle väelle sopivalla tasolla.

Ylistyslaulun pauhu täytti salin ja sitä jatkui taukoamatta tunnin ja vartin verran. Marun kanssa olimme lähes ainoat, jotka eivät jaksaneet seistä koko ylistyksen aikaa – muut veisasivat innolla ja voimalla. Kukaan ei näyttänyt ole-van seuroissa ”ei vois vähemmän kiinnostaa”- asenteella.

Jossakin välissä turvamiesten esimies kävi tuomassa anteeksi pyydellen kamerani takaisin ja

antoi vielä seurakunnan musiik-kiäänitteen lahjaksi.

Sitten olikin jo saarnan vuoro. Aiheena oli se kuinka uskovina olemme Jumalan hyväksymiä ja rakastamia ja meidän pitäisi uskal-taa elää tässä rakkaudessa. Puhujan pääidea oli, että jos emme koe ole-vamme Jumalan rakkauden täydel-lisesti ympäröimiä, niin emme voi

rakastaa ja hyväksyä toisia ihmisiä-kään. Puhe kesti noin 40 minuut-tia ja kolehdin kerääjien lähtiessä liikkeelle, ajattelimme kokouksen nyt loppuvan.

Luulomme kokouksen loppu-misesta oli tosiaankin vain luu-loa, sillä uusi saarnamies astui estraadille parin laulun jälkeen ja aloitti saarnan Ilmestyskirjan alkuteksteistä.

Kello oli jo yksi ja kun muis-tin turvamiehen sanoneen, että kokous loppuisi joskus klo 13.30 tai viimeistään 14.30, niin päätim-me Marun kanssa lähteä johonkin syömään. Olimme nimittäin vain aamukahveilla liikkeellä.

Mielenkiintoista oli nähdä edes vilaukselta tämän seu-rakunnan sunnuntaielämää. Sellainen kuva jäi, että tässä seu-rakunnassa oli aikamoinen annos helluntaihenkeä.

Unkarilaisista noin 55% on katolilaisia. Luterilaisia on 3%. Kommunismihallinnon loppumisen jälkeen seura-kuntien työ on taas voimistunut maassa. Kuvassa piispa Gellertiä kuvaava patsas Gellert-vuoren rinteellä. Tämä piispa kuoli martyyrikuoleman kristinuskoa vastustavien käsissä vuonna 1046.

Herätystä Budapestissä

Uusi saarnamies astui estraadille parin laulun jälkeen ja aloitti saar-nan Ilmestyskirjan alkuteksteistä.

Esa Pikkumäki

Hit-seurakunta

Vuonna 1979 Sandor Nemeth aloitti seurakunnan kokoontumiset yhdessä seitsemän uskovan kanssa

kodissaan Budapestissä. Elettiin vielä kommunistihallin-non aikaa ja uuden seurakunnan kokoontumisia häirittiin ja vaikeutettiin kaiken aikaa.

Pienestä alusta on reilun kolmenkymmenen vuoden aikana kasvanut Budapestiin noin 15 000 jäsenen seura-kunta, jonka sunnuntaijumalanpalveluksissa käy reilut 10 000 ihmistä.

Seurakunnan työ on laajentunut koskettamaan koko Unkaria ja mukana on yli 70 000 uskovaa ja he toimivat yli 250 seurakunnassa.

Faith Church eli unkarilaisittain Hit Gyülekezete (Hit = suomeksi usko) on Euroopan suurin helluntailais-karismaat-tinen seurakunta. Sillä on oma päiväkoti, kouluja lapsille, oma yliopisto, oma TV- ja radiolähetykset, oma viikoittain ilmestyvä sanomalehti ja laaja sosiaalinen työ.

Pastori Sandor Nemeth on toiminut pastorina seura-kunnassa sen alusta lähtien. Hänen mielestään menestyk-sen perusta on koko ajan ollut Jumalan yliluonnollisessa ilmestymisessä seurakunnan keskellä.

Seurakunnan nettisivuilla voit tutustua sen elämään: http://www.hit.hu/

6 15. elokuuta 2012

Teksti ja kuva: Liisa Vähälassi

E ila Höynälä on iloi-nen ja elämänmyön-teinen toisen pol-ven karjalainen. Eila tuli uskoon vuonna

1983 Oulussa. Pian tämän jäl-keen hän sai sisäisen kutsun diakoniatyöhön. — Diakoniatyö on aina kutsu-mustyö. Saan Jumalalta voimaa ja apua tehtävän hoitamiseen. Koko ajan on oltava Pyhän Hengen ohjauksessa ja kun Henki laskee asioita sydämelleni, niin silloin on toteltava. Uskova on Kristuk-sen kirje, jota ihmiset lukevat ennen kuin ovat valmiita koh-taamaan Jeesuksen, sanoo Eila.

Tie avautuuInnokkaan nuoren uskovan kutsu-mustyö kyseenalaistettiin aluksi. — Kun Jumalan kutsumus tulee sydämeen, niin asialle vaan palaa! Jumala vastaa kutsustaan ja pitää huolen kutsumastaan ihmisestä. Tehtävässäni sitoudun lähimmäi-sen ystäväksi ja tukijaksi. Työtä teen pitkälti tuettavan ehdoilla. Tärkeintä työssä on asiakkaan luottamus ja vaitiolovelvollisuus. Kutsumukseni kautta palvelen

Jumalaa ja lähimmäisiäni. Olen aloittanut seurakunnan siunaama-na diakonina Oulussa ja jatkanut työtä Kuopiossa ja nyt Torniossa paluumuuttajana, Eila juttelee.Sydämellä vanhukset ja sairaatEilan toimenkuvaan kuuluu ikäih-misten luona vierailemisen lisäksi vuosipäivämuistamiset ja jouluter-vehdysten jakaminen.— Asiakkaan luona keskustellaan, kahvitellaan ja tietysti rukoillaan. Työssä on hyvä olla pieni suu ja isot korvat, kiteyttää Eila. Vanhuksilta Eila saa itselleen elämänviisautta ja ihmeellistä rakkautta. Sydän yhtyy usein ihmiskohtaloihin.Eila on käynyt syöpäyhdistyksen järjestämät koulutukset saattohoi-tajaksi ja surutyön ohjaajaksi. Niis-tä on ollut paljon hyötyä käytän-nön palvelussa. Eila on havainnut, että elämättömästä, ihmismielen mukaisesta elämästä on vaikea luo-pua, koska Jumala on suunnitellut ihmisen elämän iankaikkisuusnä-kökulmasta. Vapaaehtoistyö syöpä-yhdistyksessä onkin mahdollista-nut viedä ilosanomaa Jeesuksesta eteenpäin asiakkaan vakaumusta kunnioittaen. Jopa ateisti on saanut uskoa evankeliumin vapauttavan sanoman Jeesuksen sovitustyöstä ja astua sisään taivasten valtakuntaan armahdettuna syntisenä!

Rukous voimavaranaPalvelutyö on haasteellista ja omas-ta jaksamisesta on pidettävä huolta. Vierailu Oulussa 90-vuotian äidin ja lastenlasten luona tuo piristystä Eilan arkeen ja uintiharrastus yllä-pitää fyysistä kuntoa. — Jokapäiväinen rukousyhteys Jumalan kanssa on tämän työn salainen ase, mutta myös yhtey-dellä kotiseurakuntaan on korvaa-maton merkitys. Seurakunnalta Eila toivoisi koulutusta vapaaeh-toistyöhön. Lisäksi hän pitää tär-keänä vertaistukea, minkä kautta olisi mahdollisuus vaihtaa omia kokemuksia toisten hengellistä työtä tekevien kanssa.— Diakoniatyön pitäisi olla hellun-taiseurakunnissa arvostetumpaa. Työmiehiä on aivan liian vähän. Kutsutun pitäisi rohkeasti tart-tua kutsumukseensa ja heittäytyä Jumalan johdatuksen ja huolenpi-don varaan. Jumala antaa jokaiselle kannettavaksi vain sellaisen taa-kan, jonka itse kukin voi harteil-laan kantaa. Aluksi on hyvä lähteä liikkeelle vaikka varttuneemman uskovan kanssa. Taivaan Isä ohjaa aina oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan, kun työtä tekee rukoillen, Eila kannustaa.

Eila on kutsuttu ystäväksi

Eila on kiitollinen Jumalalle, kun Hän on laskenut diakonin työn sydämelle. Niin kauan kuin työtä tekee saa myös itselle hyvän mielen.

715. elokuuta 2012

Lapin helluntaiseurakuntien yhteystiedot PitkospuutEnontekiön Helluntaiseurakunta99440 LeppäjärviYhteyshenkilö Tapio HuttunenTapio 050 400 6377www.lapinhelluntaiseurakunnat.�

Ivalon HelluntaiseurakuntaMetsätie 2, 99801 Ivalo 040 825 2918www.ivalonhelluntaisrk.�

Kemin HelluntaiseurakuntaKoulukatu 5, 94100 Kemi Yhteyshenkilö Eero PeteriEero 0400 293 684

Kemijärven HelluntaiseurakuntaPelkosenniementie 24, 98120 Kemijärvi Yhteyshenkilö Heikki KorppiHeikki 040 518 7477www.taivaantuli.�

Kittilän HelluntaiseurakuntaValtatie 43 A 5, 99100 Kittilä Yhteyshenkilö Geert LaevensGeert 040 732 3932www.kittilanhelluntaiseurakunta.auttaa.�

Kolarin HelluntaiseurakuntaLukkarintie 11, 95900 Kolari Yhteyshenkilö Jorma LappalainenJorma 050 526 1895www.kolarinhelluntaiseurakunta.�

Muonion HelluntaiseurakuntaTorniontie 4417, 95950 KihlankiYhteyshenkilö Ilmari KurkiIlmari 0400 567 192

Pellon HelluntaiseurakuntaKauppatie 19, 95700 Pello Yhteyshenkilö Ilpo TalkaIlpo 0440 611 214www.pellonhelluntaiseurakunta.�

Posion HelluntaiseurakuntaPosiontie 35, 97900 PosioYhteyshenkilö Erkki KarjalainenErkki 040 596 5168

Rovaniemen HelluntaiseurakuntaKairatie 37, 96100 RovaniemiYhteyshenkilö Esa PikkumäkiEsa 040 7368 579www.kairatemppeli.�

Sallan HelluntaiseurakuntaTasalantie 12, 98900 Salla Yhteyshenkilö Olli TeukkuOlli 050 356 3946www.lapinhelluntaiseurakunnat.� /salla

Sodankylän HelluntaiseurakuntaLapintie 12, 99600 Sodankylä Yhteyshenkilö Kari KielinenKari 040 578 1456www.sodankylanhelluntaiseurakunta.�

Tornion HelluntaiseurakuntaKeskikatu 21, 95400 TornioYhteyshenkilö Juha JuolaJuha 040 593 9844www.tornionhelluntaiseurakunta.�

Ylitornion HelluntaiseurakuntaAlkkulanraitti 57, 95600 Ylitornio Yhteyshenkilö Pertti KeisuPertti 0400 692 627www.lapinhelluntaiseurakunnat.�

1 Usko syntyy Jumalan Sanan kuulemisesta. Raamattu kertoo, että

kukaan ei voi tulla Jumalan luokse muutoin kuin Jee-suksen kautta. Puhu siis asiasi rukouksessa Jeesuk-selle ja kerro hänelle, että haluat tulla uskoon.

2 Raamatun mukaan jokainen ihminen on syntinen ja tarvitsee

anteeksiantamusta Jumalal-ta. Tunnusta siis syntisyytesi hänelle vaikka näin rukoillen: Taivaallinen Isä, minä olen syntinen ihminen ja olen pal-jon rikkonut sinua vastaan.

Uskon, että Jeesus on kuol-lut syntieni tähden ja siksi pyydän, anna minulle minun syntini anteeksi. Tahdon antaa elämäni sinulle ja tulla uskoon. Tahdon elää yhtey-dessä sinuun ja haluan oppia sinua tuntemaan. Aamen.

3 Raamattu sanoo, että uskomalla Jeesukseen ihminen saa syntin-

sä anteeksi. Siellä on myös kehotus tunnustaa uskonsa: ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra ja sydä-messäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.”

4 ”Haluan oppia tun-temaan Jumalan”, rukoilit hetki sitten.

Käytännössä se pyyntö vie sinut raamatun äärelle; raa-mattu on varma tietolähde siitä millainen Jumala on. Hyvä on myös mennä toisten uskovien keskuuteen seura-kuntaan. Seurakunnasta voi parhaimmillaan muodos-tua sinulle kuin hengellinen koti, jossa saa yhdessä tois-ten kanssa kasvaa uskossa ja oppia tuntemaan pelasta-jaansa Jeesusta paremmin.

Mietitkö sitä, että miten voisit tulla uskoon?Uskoontulo on jokaisella yksilöllinen tapahtuma, mutta tietyt perusasiat siitä aina löytyvät. Tässä sinulle neljä perusasiaa oppaaksi uskoontuloon.

PitkospuutIlmestyy RV-lehden liitteenä kuusi kertaa vuodessa. Yhteistyöseurakuntina Pitkospuita rakentamassa Tornion, Ylitornion, Pellon, Kitti-län, Kolarin, Enontekiön, Ivalon ja Rovaniemen helluntaiseurakunnat.

Toimituksen postiosoite:Rovaniemen Helluntaiseurakunta/PitkospuutKairatie 3796100 Rovaniemi

Sähköpostiosoite:pikkuesa@gmail.com

Ilmoitusasioissa ja juttuaiheisssa yhteyttä voi ottaa paikallisiin seurakuntiin.

PäätoimittajaEsa Pikkumäkip. 040 7368 579

Graafi nen suunnitteluKai Karkulahti

Kannen kuvaVince Petaccio / sxc.hu

Tästä lehdestä löydät Helluntaiseurakuntien osoitteita — mene rohkeasti mukaan niiden tilaisuuksiin.

Ivalon helluntaiseu-rakunnassa vietettiin inhimillisesti haikeissa,

mutta kuluneesta kahden ja puolen vuoden jaksosta Jumalalle kiitollisissa tun-nelmissa pastorin tehtäviä hoitaneen Eeron ja vaimon-sa Linnea Valtialan läksiäisiä sunnuntaina 22. heinäkuuta. Seurakuntaväen siunaava ja kannustava asenne, rohkai-sevat sanat, kaunis ruko-ushuone ja kesäsää loivat

ihanan ilmapiirin, joka hel-potti jonkin verran luopu-misen tuskaa, unohtamatta tietenkään upeaa mansikka-kakkua ja hyvää kahvia juh-lan päätteeksi.

Eerolla ja Linnealla on sydämellään lähetystyö juu-talaisten parissa, ja siihen varustautuakseen he ovat lähdössä kahdeksi vuodek-si Keuruulle Isoon Kirjaan opiskelemaan. Lähtijät koke-vat lyhyehköksi jääneen

Lapin jaksonsa erittäin antoi-saksi ja opettavaiseksi, sekä ovat hyvin kiitollisia usko-vien lämpimästä yhteydestä ja esirukouksista koko Lapin alueella. Sanomattakin lie-nee selvää, että koska tuo-nelan portitkaan eivät voita Kristuksen seurakuntaa, niin Jumalan valtakunnan työ Ivalossakin jatkuu Pyhän Hengen virvoittavassa vai-kutuksessa Jeesuksen tuloon asti.

Lähdön haikeutta Ivalossa

ILMOITUKSET / YHTEYSTIEDOT

Toni hoitaa kaikki hautajaisiin liittyvät käytännön järjestelyt. Tarvittaessa

hän vastaa myös musiikkiesityksistä.Lähteentien pirtti on tunnelmallinen

paikka muistotilaisuuksille. Pirtin pitopalvelu on tunnetusti hyvää.

Mikäli omaiset haluavat, Maarit lukee adressit.

Muisto kaunis voimaa antaasurun raskaan hiljaa kantaa

Lähteentien pirttiMaarit Simoska

044-200 6880

Hautaustoimisto KarilahtiToni Karilahti 040-448 6086

Myymälä

uudistuuAsusteita

kokoperheelle

Ruokasenkatu 15, puh. 016-344 045

Seppo LuiroRAKENNUSSANEERAUSPIENURAKOINTITYÖTRovaniemiPuh. 040 522 2048arctic-saneeraus@luukku.com

ARCTIC-SANEERAUS

8 15. elokuuta 2012