4. vaihemaakuntakaavan vaikutukset …...alueesta, pienet osuudet elinpiirin koosta sekä se, että...

Keski-Pohjanmaan liitto

Hannu Tikkanen, Heikki Tuohimaa 20.5.2014

4. VAIHEMAAKUNTAKAAVAN VAIKUTUKSET

NATURA-ALUEISIIN

LYHENNETTY VERSIO

KESKI-POHJANMAAN LIITTO – MAAKUNTAKAAVAN TUULIVOIMALOIDEN

VAIKUTUKSET NATURA-ALUEISIIN

Ramboll

Pitkänsillankatu 1

67100 KOKKOLA

T +358 20 755 7600

F +358 20 755 7602

www.ramboll.fi

Tarkastus

Päivämäärä 20.5.2014

Päivitetty

Laatijat Hannu Tikkanen, Heikki Tuohimaa

Hyväksyjä Janna Räisänen

Kuvaus Tuulivoima-alueiden Natura-arviointi

KESKI-POHJANMAAN LIITTO – MAAKUNTAKAAVAN TUULIVOIMA-ALUEIDEN VAIKUTUKSET NATURA-ALUEISIIN

Sisällys 1. JOHDANTO 1

Natura-arvioinnin perusteet ja tarkoitus 1 1.1

Vaikutusten merkittävyyden arviointi 2 1.2

2. Tarkasteltavat tuulivoimala-alueet ja natura-alueet 3 3. Vaikutusalueen rajaus 4 4. Maakuntakaavan Natura-arvioinnin tarveharkinnan

tulokset 5 5. Käytetty aineisto 7 6. Vaikutukset Ritanevan-Vipusalonnevan-Märsynnevan

Natura-alueeseen 7 Natura-alueen kuvaus 7 6.1

Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin ja lajeihin 9 6.2

Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin 9 6.3

6.3.1 Yleistä tuulivoiman vaikutusmekanismeista linnustoon 9 6.3.2 Vaikutukset maakotkaan 11 6.3.3 Vaikutukset muihin Natura-alueella pesiviin lintudirektiivin

lajeihin 18 6.3.4 Vaikutukset muihin tärkeisiin eläin- ja kasvilajeihin 22 7. Keski-Pohjanmaan maakuntakaavan yhteisvaikutukset

maakunnan maakotkakantaan 22 8. Keski-pohjanmaan maakuntakaavan yhteisvaikutukset

maakunnan metsäpeurakantaan 24 9. Voimalinjojen vaikutukset 28 10. Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa 29 11. Epävarmuustekijät 31 12. Vaikutusten lieventäminen ja seurantasuositukset 32 13. Yhteenveto ja johtopäätökset 33 14. kirjallisuus 37

1


1. JOHDANTO

Keski-Pohjanmaan maakuntaliitto laatii 4. vaihemaakuntakaavaa, minkä teemana on tuulivoima.

Kaavan tehtävänä on ohjata maakunnallisesti merkittävien tuulivoimapuistojen sijoittumista

maakunnassa.

Tässä selvityksessä arvioidaan luonnonsuojelulain edellyttämällä tavalla kaavassa osoitettujen

tuulivoima-alueiden vaikutuksia Natura 2000-suojelualueisiin. Arviointi kohdistuu Ritanevan-

Vipusalonnevan-Märsynnevan Natura-alueeseen sekä Keski-Pohjanmaan metsäpeura

ja maakotkakantaan, joihin maakuntaliiton Natura-arvioinnin tarveharkinnan (Ramboll

2013) tulosten mukaan saattaa kohdistua merkittäviä vaikutuksia. Koska maakotka luon-

nonsuojelulain mukainen erityisesti suojeltava laji, minkä tarkkoja pesien sijaintietoja ei saa le-

vittää julkisuuteen tästä supistetusta versiosta on poistettu reviireiden sijaintitiedot. Lyhentämä-

tön raportti on tarkoitettu vain viranomaiskäyttöön.

Rambollista arvioinnin ovat laatineet biologi Hannu Tikkanen ja ympäristösuunnittelija Heikki

Tuohimaa. Keski-Pohjanmaan liitosta työtä on ohjannut aluesuunnittelija Janna Räisänen.

Natura-arvioinnin perusteet ja tarkoitus 1.1

Natura 2000 – verkostoon sisältyviin alueisiin kohdistuvien vaikutuksien arvioinnista säädetään

luonnonsuojelulaissa (65 ja 66§). Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yh-

dessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää val-

tioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luon-

nonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -

verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava

nämä vaikutukset. Vaikutukset arvioidaan ns. Natura-arvioinnissa, joka on yksityiskohtainen

luontotyyppi- ja lajikohtainen selvitys. Tämän jälkeen pyydetään asiasta lausunto ELY-

keskukselta sekä siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on.

Luonnonsuojelulain mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka

hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos tämä arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen

tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on

sisällytetty Natura 2000 –verkostoon. Lupa saadaan myöntää tai suunnitelma hyväksyä / vahvis-

taa, jos valtioneuvosto yleisistunnossaan päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava

erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole.

Natura-alueen suojelun perusteena voi olla joko luontodirektiivin luontotyypit tai lajit (SCI-alue)

tai lintudirektiivin lintulajit (SPA-alue) tai molemmat (SCI/SPA). Natura-luontoarvot, joita SCI ja

SPA -perustein Natura verkostoon valitulta alueelta on tarkasteltava, ovat:

• luontodirektiivin liitteen I luontotyypit

• luontodirektiivin liitteen II lajit

• lintudirektiivin liitteen I lajit sekä

• lintudirektiivin 4.2 artiklan tarkoittamat muuttolinnut

Luontodirektiivin liitteessä I luontotyypillä tarkoitetaan erilaisia maa- ja vesialuetyyppejä ja luon-

todirektiivin liitteessä II luetellaan yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemi-

seksi on osoitettava erityisen suojelutoimen alueita. Lintudirektiivin liitteessä I luetellaan erityisiä

suojelutoimia vaativat lintulajit. SPA-alueilla arviointivelvollisuus ei kohdistu luontotyyppeihin

eikä luontodirektiivin liitteen II lajeihin, vaikka ne Natura-tietolomakkeella olisikin mainittu. Vas-

taavasti SCI-alueilla ei vaadita arviointia vaikutuksista lintudirektiivin mukaiseen lajistoon.

2


Vaikutusten merkittävyyden arviointi 1.2

Vaikutusten merkittävyyttä ei ole yksityiskohtaisesti määritelty luonto- tai lintudirektiiveissä. Yleisesti luontotyypin voidaan arvioida heikentyvän, jos sen pinta-ala supistuu tai ekosysteemin rakenne ja toimivuus heikentyvät muutosten seurauksena. Vastaavasti lajitasolla vaikutukset voidaan arvioida heikentäviksi, jos lajin elinympäristö supistuu eikä laji tästä tai jostain muusta syystä johtuen ole enää elinkykyinen tarkastellulla alueella. Vaikutusten merkittävyyteen vaikut-

tavat tässä yhteydessä erityisesti muutoksen laaja-alaisuus. Kokonaisuudessaan vaikutukset on kuitenkin aina suhteutettava alueen kokoon sekä kohteen luontoarvojen merkittävyyteen alueelli-sella ja valtakunnan tasolla. Joissakin tapauksissa pienikin muutos voi olla luonteeltaan merkittä-vä, jos se kohdistuu alueellisella tai valtakunnan tasolla poikkeuksellisen arvokkaalle alueelle tai vaikutuksen kohteena olevan luontotyypin tai lajin arvioidaan olevan ominaispiirteiltään tavan-omaista herkempi jo pienille elinympäristömuutoksille.

Luontoarvojen heikentyminen voi olla merkittävää jos esimerkiksi joku seuraavista ehdoista to-teutuu: 1) Suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutaso ei hankkeen toteutuksen jälkeen ole suotuisa. 2) Olosuhteet alueella muuttuvat hankkeen tai suunnitelman johdosta niin, ettei suojeltavien lajien tai elinympäristöjen esiintyminen ja lisääntyminen alueella ole pitkällä aikavälillä

mahdollista. 3) Hanke heikentää olennaisesti suojeltavan lajiston runsautta. 4) Luontotyypin ominaispiirteet turmeltuvat tai osittain häviävät hankkeen johdosta.

5) Ominaispiirteet turmeltuvat tai suojeltavat lajit häviävät alueelta kokonaan.

Vaikutukset alueen eheyteen

Luontoarvojen heikentämistä arvioitaessa huomioidaan luontotyypin tai lajin suotuisaan suojelu-tasoon kohdistuvat muutokset sekä hankkeen vaikutus Natura -verkoston eheyteen ja koskemat-tomuuteen. Eheydellä ja koskemattomuudella tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologi-sen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen

säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura -verkostoon. Alueen eheyden ko-rostaminen voi tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että vaikka vaikutukset eivät olisi mihinkään luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaisen suuret vaikutukset moneen lajiin ja luontotyyppiin saattavat heikentää alueen ekologista rakennetta tai toimintaa merkittä-västi. Niin ikään vaikutusten ei tarvitse kohdistua suoraan arvokkaisiin luontotyyppeihin tai lajei-hin ollakseen merkittäviä, vaan ne voivat kohdistua esimerkiksi maaperään tai hydrologiaan,

tavanomaiseen tai tyypilliseen lajistoon, mikä voi myöhemmin vaikuttaa luontotyyppeihin ja la-jeihin. Tässä luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain sanamuotojen on tulkittu eroavan toisistaan. Luonnonsuojelulain mukaan Natura-arviointi tulee tehdä vain luontotyyppien ja lajien näkökul-masta, kun taas luontodirektiivi korostaa Natura-alueen merkitystä kokonaisuutena ja sen ekolo-gisten ominaisuuksien merkitystä siellä oleville luontotyypeille ja lajeille (Söderman 2003).

Kohdistuvien kielteisen vaikutusten suuruus Natura-alueilla arvioidaan tässä työssä seuraavia

luokkia käyttäen:

Merkittävät vaikutukset

Kohtalaiset vaikutukset

Vähäiset vaikutukset

Ei vaikutuksia

Merkittäviksi vaikutukset arvioidaan, kun hanke voi muuttaa ekologista rakennetta tai toimintaa

siten, että pitkällä aikavälillä laji ei todennäköisesti kykene Natura-alueella säilymään. Kohtalai-

siksi vaikutukset arvioidaan, kun hanke voi vaikuttaa lajin esiintymiseen ja heikentää kannan

elinvoimaisuutta, mutta ei kuitenkaan todennäköisesti estä sen säilymistä alueella. Vähäisiksi

vaikutukset arvioidaan, kun hanke voi muuttaa lajin käyttäytymistä tai esiintymistä, mutta kanta

todennäköisesti ei heikkene tai heikkenee vain vähän. Jos hanke ei todennäköisesti vaikuta lajin

esiintymiseen arvioidaan, että ei vaikutuksia ole. Vaikutukset voivat joskus olla lajille myös

myönteisiä, jolloin vaikutukset arvioidaan myönteisiksi.

3


2. TARKASTELTAVAT TUULIVOIMALA-ALUEET JA NA-TURA-ALUEET

Maakotkaan sekä metsäpeuraan kohdistuvien vaikutusten osalta tarkastelussa ovat kaikki maa-

kuntakaavaan suunniteltavat tuulivoima-alueet. Tuulivoima-alueet on määritetty maakuntaliitos-sa maaliskuussa 2014. Alueet on valittu kaavaluonnoksesta saatujen lausuntojen sekä tammi-kuussa 2014 kuultujen kuntien näkemysten sekä ympäristövaikutusarviointien perusteella. Aluei-den rajaus on ollut vuorovaikutteista myös tämä Natura-arvioinnin kanssa. Kaavaehdotukseen on haettu sellaista kestävää ratkaisua, mistä ei merkittäviä vaikutuksia tarkasteltaviin luontoarvoihin muodostuisi. Useita tuulivoima-alueita on mm. rajattu uudelleen huomioiden kotkareviirien si-

jainnit.

Ritanevan-Vipusalonnevan-Märsynnevan natura-alueeseen vaikutuksia voi laaditun tarveharkin-nan mukaan aiheutua kolmesta tuulivoima-alueesta, jotka ovat: Kuuronkallio, Ullava ja Toholam-pi-läntinen. Arvioinnin aikana mm. kaikkien näiden aluerajauksia on supistettu mahdollisten hait-tojen lieventämiseksi.

Kuva 1. Tarkasteltavat tuulivoima-alueet (kelt.) ja Natura-alueet Keski-Pohjanmaalla. Ritaneva- Vipusalonneva-Märsynnevan Natura-alue on ympäröitynä 4 km:n bufferilla. Maakuntakaavaluon-noksessa olleet tuulivoimarajaukset katkoviivalla. Natura-alueet (SCI) tummanvihreällä,

SCI/SPA-alueet sinivihreällä ja SPA-alueet sinisellä.

4


Tarkasteltavat tuulivoima-alueet ja niille arvioidut voimalamäärät on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1. Tarkasteltavat tuulivoima-alueet.

Nimi Kunta Voimaloiden määrä

Salmijärvi Lestijärvi 10

Järvineva Halsua 10

Mutkalampi Kannus 22

Toholampi itäinen Toholampi 50

Hilli Kokkola 16

Pulkkinen Veteli 20

Patanan tekojärvi Perho, Veteli 10

Lestijärvi 3 Lestijärvi 14

Toholampi läntinen A Toholampi 14

Toholampi läntinen B Toholampi 14

Kuuronkallio Kannus 12

Kalliolampi Lestijärvi 10

Lestijärvi 2 Lestijärvi 10

Akkainaho Halsua 10

Kokkoneva Perho 18

Honkakangas B Halsua 16

Honkakangas A Halsua 10

Kannisto Halsua 10

Ullava Kokkola 10

Summa 286

Ritanevan Natura-alueeseen kohdistuvia yhteisvaikutuksia arvioidaan Kuuronkallion, Toholampi Läntisen ja Ullavan tuulivoimala-alueiden osalta.

3. VAIKUTUSALUEEN RAJAUS

Tuulivoimaloiden vaikutusalueen laajuus vaihtelee huomattavasti tarkasteltavasta vaikutuskoh-

teesta riippuen.

Luontodirektiivin lajit

Luontodirektiivin joihinkin eläinlajeihin tuulivoimaloilla ja niihin liittyvillä rakenteilla voi olla häiriö-

ja este- ja törmäysvaikutuksia. Häiriövaikutukset ovat mahdollisia etenkin ihmisaroille ”erämaala-

jeille”. Tällaisia direktiivin liitteen II ja IV lajeja ovat mm. ilves, susi, ahma ja karhu. Näiden laji-

en reviireille sijoittuvat voimala-alueet voivat lisääntyvän ihmistoiminnan myötä heikentää elin-

piirin laatua. Melu- ja välke voivat toimia myös karkottavana tekijänä. Näiden lajien reviirit ovat

niin laajoja, että yksittäiset Natura-alueet yksinään harvoin riittävät elinpiiriksi ja ympäröivien

alueiden maankäytöllä on tärkeä merkitys lajien esiintymiseen. Tuulivoimahankkeen vaikutusalu-

een laajuutta ei voida yksiselitteisesti määritellä, mutta sen voi arvioida ulottuvan sadoista met-

reistä muutamaan kilometriin saakka. Myös muihin luontodirektiivin nisäkäslajeihin, kuten liito-

oravaan voi kohdistua vaikutuksia Natura-alueen ulkopuolisista toiminnoista. Suorien vaikutusten

ulottuvuus näillä lajeilla jäänee yleensä enimmilläänkin muutamiin satoihin metreihin. Hyönteisillä

ja matelijoilla vaikutusalueen laajuus jäänee vielä pienemmäksi.

5


Luontodirektiivin luontotyypit

Luontotyyppeihin kohdistuvia suoria vaikutuksia Natura-alueiden ulkopuolella sijaitsevista voima-

loista voi aiheutua lähinnä valuma-alueisiin kohdistuvien vaikutusten kautta. Mikäli voimala-

rakenteet tai tiet sijaitsevat suojellun järven tai muun kosteikon valuma-alueella, voi hankkeella

olla vesitasapainoon kohdistuvien muutosten kautta vaikutuksia luontotyypin kasvillisuuteen ja

muuhun lajistoon. Vaikutusalueen laajuus jäänee yleensä enimmilläänkin alle kilometriin.

Lintudirektiivin linnut

Lintuihin kohdistuva vaikutusalue voi olla laaja. Osa Natura-alueella esiintyvistä linnuista hyödyn-

tää myös ympäröiviä alueita mm. ruokailuun. Vaikutusalueen laajuus vaihtelee lajeille ominaisten

käyttäytymispiirteiden ja paikallisten olosuhteiden mukaan. Tarkastelluista lajeista laajin vaiku-

tusalue arvioitiin olevan maakotkalla, jonka reviirin laajuus voi olla 200-300 neliökilometriä (Väi-

sänen ym. 1998). Törmäysvaikutusten kautta voimalat voivat vaikuttaa Natura-alueella esiinty-

vään yksilöön koko reviirin alueella. Vaikutusalueeksi määriteltiin tällä perusteella 10 km:n etäi-

syys pesäpaikasta.

Myös Natura-alueella levähtäviin muuttolintuihin tuulivoimalat voivat vaikuttaa usean kilometrin

etäisyydeltä sijoittuessaan Natura-alueelle saapuvien tai sieltä lähtevien lintujen muuttoreitille tai

mahdollisten ruokailu- ja lepäilyalueiden väliin.

4. MAAKUNTAKAAVAN NATURA-ARVIOINNIN TARVE-HARKINNAN TULOKSET

Ramboll Finland Oy on laatinut Keski-Pohjanmaan liiton toimeksiannosta Natura-arvioinnin tarve-

harkinnan (10.10.2013). Selvityksen tulokset on kuvattu seuraavasti:

Vaikutukset luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin (SCI-alueilla)

Tarkastelun mukaan tuulivoima-alueista vain Toholampi itäinen sekä Salmijärvi sijoittuvat niin lähelle Natura-

alueita, että vaikutuksia suojelun perusteena oleviin luontotyyppeihin voi esiintyä. Näilläkin alueilla tuulivoimalat

on mahdollista sijoittaa olemassa olevan tiestön yhteyteen, mikä ehkäisee muutosten muodostumisen Natura-

alueen vesitasapainoon nykytilanteeseen verrattuna. Alueen koko mahdollistaa myös suojavyöhykkeen laajentami-

sen Natura-alueen suuntaan.

Muilla alueilla vaikutukset ovat vieläkin epätodennäköisempiä. Näin ollen voidaan todeta, että tuulivoimalat on

mahdollista toteuttaa maakuntakaavan mittakaavaisena kaikilla alueilla siten, ettei merkittäviä suoria vaikutuksia

muodostu Natura-alueiden suojelun perusteena oleviin luontotyyppeihin.

Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajeihin (SCI-alueilla)

Luontodirektiivin liitteen II eläinlajeista maakunnan Natura-alueilla esiintyy tietolomakkeiden mukaan liito-orava,

susi, karhu, metsäpeura, ahma ja saukko.

Tuulivoima-alueet muuttavat jossain määrin suurpetojen elinpiirin laatua ja niiden käyttökelpoisuus lajeille toden-

näköisesti heikkenee metsien pirstoutumisen ja ihmistoiminnan lisääntymisen vuoksi. Myös voimaloiden äänellä ja

välkkymisellä voi olla karkottavaa vaikutusta ko. lajeille. Ottaen huomioon alueiden pitkät etäisyydet Natura-

alueesta, pienet osuudet elinpiirin koosta sekä se, että ihmistoiminta ei ole alueilla jatkuvaa, niin vaikutusten arvi-

oidaan jäävän vähäisiksi.

Metsäpeurat ovat suojelun perusteena tietolomakkeiden mukaan yhteensä yhdeksällä maakunnan Natura-alueella.

Lähimmillä (etäisyys alle 1 km) tuulivoimala-alueilla voi olla suoria karkottavia vaikutuksia metsäpeuroille viidellä

Natura-alueella. Tuulivoima-alueen välttäminen on todennäköisestä etenkin rakentamisen aikana. Rakentamisai-

kaiset häiriöt voivat ulottua myös lähimmille Natura-alueille. Vaikutusten tarkempi määrittely Suomenselän metsä-

peurakannalle edellyttäisi yksityiskohtaisempia tietoja peurojen määristä ja tuulivoimala-alueiden ja ko. Natura-

alueiden merkityksestä peuroille. Tuulivoimaloiden häiriöalueen (noin 1 km voimala-alueen rajasta) osuus on suu-

6


rin Isonevan Natura-alueella, ollen noin 10 % Natura-alueen pinta-alasta. Mahdollista on että Isonevan Natura-

alueen merkitys metsäpeuralle vähenee vähän tai kohtalaisesti tuulivoimala-alueen vaikutuksesta. Muilla alueilla

häiriövaikutus jäänee vähäisemmäksi.

Eri tuulivoimahankkeilla voi olla myös yhteisvaikutuksia seudun peuroille. Useita eri voimala-alueita voi sijoittua

samojen metsäpeurayksilöiden käyttämille kulkureiteille ja talvilaitumille. Vaikutusten merkittävyyden tarkempi

määrittely Suomenselän metsäpeurakannalle edellyttäisi yksityiskohtaisempia tietoja peurojen määristä ja tuuli-

voimala-alueiden ja ko. Natura-alueiden merkityksestä peuroille. Yhteisvaikutukset voivat heijastua myös niille

Natura-alueille, joiden yhtenä suojelun perusteena metsäpeurat ovat. Kaavaehdotuksen voimala-alueiden metsäpeuroille aiheuttamien yhteisvaikutusten selvittämiseksi suositellaan lisätietojen hank-kimista.

Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin SPA-alueilla

Valtaosa SPA-alueista sijoittuu niin etäälle tuulivoimala-alueista, ettei suoria häiriöitä tai törmäysriskiä muodostu

Natura-alueiden lajistolle. Viittä kilometriä lähempänä SPA-alueista sijaitsee vain kaksi kaavan tuulivoimala-

aluetta.

Pohjanmaan maakunnassa tehdyn matemaattisen arvion johtopäätöksenä todettiin, että minkään pesivien lajien

lentomäärät eivät todennäköisesti ole niin suuria Natura-alueelta tuulivoima-alueiden suuntaan, että merkittäviä

haittoja voisi muodostua. Tämän tarkastelun tulokset ovat sovellettavissa myös Keski-Pohjanmaan maakuntaan.

Keski-Pohjanmaalla em. SPA alueet sijoittuvat kauemmaksi tuulivoima-alueista kuin Pohjanmaalla, minkä johdosta

laskennalliset vaikutukset jäänevät korkeintaan vähäisiksi maakotkaa lukuun ottamatta.

SPA-alueiden maakotkille maakuntakaavasta voi aiheutua sekä suoria, että epäsuoria vaikutuksia. Suoria vaikutuk-

sia SPA-alueen kotkille voi aiheutua kahdella Natura-alueella.

XX-Natura-alueen Kotkille tuulivoimaloista ei aiheutune kuin korkeintaan vähäistä haittaa. Tuulivoimala-alue si-

joittuu etäälle pesästä ( yli 6 km) ja voimala-alueen osuus on vain noin 3 % reviirin koosta, minkä vuoksi törmäys-

riski kotkille on hyvin pieni ja Natura-arviointia ei arvioida tarvittavan.

Ritanevan-Vipusalonnevan-Märsynnevan Natura-alueella merkityksellisien vaikutusten esiintymistä ei

voida näillä tiedoin sulkea pois. Vaikutusten merkittävyyden arvioimiseksi suositellaan lisätietojen kerää-

mistä ja tarvittaessa tuulivoimala-alueen rajaamista eteläosaltaan pienemmäksi vastaamaan likimain alu-

eella meneillään olevaa hanketta ( WPD / Kuuronkallio).

Pitkällä tähtäimellä seudun kaikilla tuulivoimala-alueilla voi kuitenkin olla maakunnan kotkakan-

taan kohdistuvia yhteisvaikutuksia, mitkä heijastuvat myös SPA-alueille. Luvussa 7 mainittujen

SPA-alueiden lisäksi kotkan tiedetään esiintyvän kahdeksalla kaavan voimala-alueen lähistön

Natura-alueella, joilla linnut eivät ole suojelun perusteena. Kaikkiaan maakotkia tiedetään pesi-

vän Keski-Pohjanmaan maakunnassa 13 paria, joista lähes kaikkien elinpiirille (12:lle) sijoittuu

tuulivoimala-alue. Merkittävien yhteisvaikutuksen esiintymistä maakunnan kotkakantaan ei voida sul-

kea pois. Vaikutusten merkittävyyden arvioimiseksi suositellaan lisätietojen keräämistä ja LSL:n mukaisen

Natura-arvion tekemistä.

Vaikutukset lintudirektiivin 4.2 artiklan tarkoittamiin muuttolintuihin SPA-alueilla

Natura-alueilla levähtäviä/kerääntyviä, muuttavia direktiivi-lajeja on mainittu suojelun perusteena neljällä ranni-

kon SPA-alueilla (Laajalahti, Rummelön-Harrbåda, Maakannuskari-Viirretjoki ja Luodon-Kokkolan Luodonsaaris-

to).

Toisin kuin pesivillä lajeilla, Natura-alueilla esiintyvien muuttolintujen määriin törmäykset todennäköisesti vaikut-

tavat vain, mikäli niiden määrä on niin suuri, että sillä on vaikutusta seudun kautta muuttavan populaation kokoon.

Lintuvirtojen tiheys on suurimmillaan avoimilla rannikko-osuuksilla. Saaristot hajauttavat muuton laajemmalle

alueelle. Tästä johtuen Keski-Pohjanmaalla muuttolintutiheydet eivät ole niin merkittäviä kuin esim. maakunnan

pohjoispuolella Kalajoen-Pyhäjoen saarettomalla rannikko-osuudella. Kuitenkin Keski-Pohjanmaallakin linnustoti-

heydet ovat rannikolla huomattavasti suurempia kuin jo muutamien kymmenien kilometrien etäisyydellä sisämaas-

sa.

7


Maakuntakaavan tuulivoimala-alueiden arvioidaan vaikuttavan hyvin vähän kerääntymisalueina toimivien Natura-

alueiden linnustoon johtuen 1. siitä, että valta osa tuulivoimala-alueista ei sijoitu rannikon päämuuttoreitille ja 2.

siitä, ettei kerääntymisalueina toimivia SPA-alueita sijoitu tuulivoimala-alueiden läheisyyteen. Tuulivoimala-

alueista vain kaksi aluetta (Kokkolan Alaviirteen ja Hillin tv-alueet) sijoittuvat joidenkin lajien (mm. metsähanhen)

rannikon päämuuttoreitille. Kookkaille vesilinnuille kuten hanhille ja joutsenille nämä alueet muodostavat muita

suuremman törmäysriskin. Mahdollista on, että joitakin lintuyksilöitä törmäisi vuosittain voimaloihin. Voimala-

alueet eivät kuitenkaan sijoitu muuttosuunnassa Natura-alueiden eteen, joten kerääntymisalueina toimivien lähis-

tön Natura-alueiden lintumääriin törmäykset eivät vaikuta. Näillä perustein voidaan arvioida, että voimala-alueet

eivät aiheuta merkittäviä muuttolintuihin kohdistuvia vaikutuksia niillä Natura-alueilla joiden suojelun perusteena

ovat kerääntyvät linnut.

Loppupäätelmänä voidaan todeta, että tarkastellut tuulivoimala-alueet voidaan toteuttaa siten, ettei merkittäviä

vaikutuksia aiheudu Natura-alueiden luontodirektiivin luontotyyppeihin ja lintudirektiivin artiklan 4.2 tarkoitta-

miin muuttolintuihin. Nykytiedoin ei voida sulkea pois mahdollisuutta siitä, että jotkin voimala-alueet erikseen tai

kaikki yhdessä vaikuttaisivat merkittävästi lintudirektiivin liitteen I lajeista maakotkaan tai luontodirektiivin liit-

teen II lajeista metsäpeuraan.

Tarveharkinnassa suositellaan täydennettäväksi seuraavien aihepiirien osalta:

Kaavan tuulivoimala-alueiden metsäpeuroille aiheuttamat yhteisvaikutukset

Kuuronkallion, Ullavan ja Toholammin läntisen tuulivoimala-alueiden yhteisvaikutukset Rita-

nevan-Vipusalonnevan-Märsynnevan maakotkan elinmahdollisuuksiin.

Kaavan tuulivoimala-alueiden aiheuttamat yhteisvaikutukset maakunnan maakotkakantaan.

5. KÄYTETTY AINEISTO

Tässä selvityksessä esitetty Natura 2000-arviointi perustuu kirjallisuustietojen lisäksi mm. seu-

raavaan aineistoon:

Valtion ympäristöhallinto. Natura-tietolomakkeet.

SYKE. Oiva ympäristö- ja paikkatietopalvelu ja LAPIO –latauspalvelu.

SYKE. Hertta tietojärjestelmä.

Paikkatietoikkuna.

Maakunnan tuulivoimahankkeiden YVA-selvitykset.

Ramboll Finland Oy:n tekemät kotkaseurannat eri puolella Suomea.

Valtion ympäristöhallinto. OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu.

Keski-Pohjanmaan liitto: Natura-arvioinnin tarveharkinnan luonnos 2013.

Metsähallituksen tiedot maakotkien reviireistä ja pesinnöistä.

Tutkimustulokset tuulivoiman vaikutuksista tarkasteltuihin lajeihin.

Riista- ja kalatutkimuksen esiintymistiedot metsäpeurasta

Suomen riistakeskuksen esiintymistiedot metsäpeurasta

6. VAIKUTUKSET RITANEVAN-VIPUSALONNEVAN-MÄRSYNNEVAN NATURA-ALUEESEEN

Natura-alueen kuvaus 6.1

Ympäristöhallinnon Natura-tietokannan mukaan Ritanevan-Vipusalonnevan-Märsynnevan alue on

laaja, lukuisten metsäsaarekkeiden kirjoma aapasuoalue. Aluekokonaisuuden pinta-alasta vajaa

kolmannes on kangasmaata, josta valtaosalla kasvaa mäntyvaltainen puusto. Vipusalonnevan

8


eteläpuolelta löytyy kuitenkin metsäsaarekkeita, joiden puusto muodostuu lähes täysin lehtipuus-

tosta. Näissä saarekkeissa kookkaat haavat ja koivut ovat yleisiä.

Suopinta-alasta yli puolet on rämeitä, jotka ympäröivät kangasmaita vaihtelevan levyisinä vyö-

hykkeinä vaihettuen vähitellen avoimiksi nevoiksi.

Nevat ovat suhteellisen pienialaisia, johtuen alueen rikkonaisuudesta. Suurin yhtenäinen aukea

neva, Ritaneva, avautuu kuitenkin lähes kolmen kilometrin matkalla kaakko-luode suunnassa.

Suot ovat pääosin varsin helppokulkuisia, pahimpien hetteikköjen ollessa alueen länsilaidalla Kar-

hunevalla, Ritanevan pohjoisosassa ja Vipusalonnevan länsilaidalla. Suoalueen itäosassa virtaa

luonnontilainen ja kaunis pieni joki, Pirttioja, joka laskee alueen ainoan järven, Ala-Pirttijärven

lävitse.

Alueen linnusto muodostuu pääosin karuhkojen suo- ja metsäseutujen lajistosta sisältäen monia

pohjoiseen painottuvia lajeja, joista varsin runsaina esiintyvät muun muassa järripeippo ja leppä-

lintu. Lehtimetsäsaarekkeet houkuttelevat kuitenkin myös rehevimpiin metsiin sopeutunutta lajis-

toa, josta hyvänä esimerkkinä on varsin runsas sirittäjäkanta.

Natura-alueen perusteena olevat luontoarvot:

Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit:

*Keidassuot 20 %

*Aapasuot 50 %

*Boreaaliset luonnonmetsät 3 %

*Puustoiset suot 10 %

* = priorisoitu luontotyyppi

Lintudirektiivin liitteen I lintulajit ja niiden parimäärät:

Aegolius funereus Helmipöllö 1p

Asio flammeus Suopöllö 1-5 p

Bonasa bonasia Pyy 1-5 p

Circus cyaneus Sinisuohaukka 1p

Dryocopus martius Palokärki 1p

Falco columbarius Ampuhaukka 1p

Grus grus Kurki 1-5 p

Pandion haliaetos Sääksi 1 p

Pernis apivorus Mehiläishaukka 1p

Philomachus pugnax Suokukko 6-10 p

Pluvialis apricaria Kapustarinta11-50 p

Podiceps auritus Mustakurkku-uikku 1 p

Sterna hirundo Kalatiira 1-5 p

Tetrao urogallus Metso 1-5 p

Tringa glareola Liro 11-50 p

9


Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin ja lajeihin 6.2

Tuulivoima-alueiden tiet ja voimaloiden perustukset voivat vaikuttaa Natura-alueen luontotyyp-

peihin, mikäli rakenteet muuttavat pinta- tai pohjavesien virtausolosuhteita siten, että Natura-

alueen hydrologiset olosuhteet muuttuvat. Natura-alueesta on etäisyyttä lähimmälle tuulivoima-

alueelle (Ullava) yli kolme kilometriä, eivätkä tuulivoima-alueet sijoitu Natura-alueen valuma-

alueelle. Tästä johtuen voimala-alueista ei muodostu vaikutuksia luontodirektiivin luontotyyppei-

hin.

Natura-alueen suojelun perusteina ei ole mainittu luontodirektiivin lajeja, joten vaikutuksia niihin

ei katsota muodostuvan.

Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin 6.3

6.3.1 Yleistä tuulivoiman vaikutusmekanismeista linnustoon

Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset voidaan jakaa rakentamisen ja toiminnan aikaisiin sekä

purkamisvaiheen vaikutuksiin. Rakennustoiminta aiheuttaa erilaisia häiriövaikutuksia mm. melua

ja lisääntyvää ihmistoimintaa sekä muuttaa elinympäristöjä. Toiminta-aikana voimaloista aiheu-

tuu linnustoon mm. visuaalista karkotevaikutusta, meluvaikutusta sekä lintujen vahingoittumi-

seen tai kuolemaan johtavia törmäyksiä. Voimaloiden, rakennus- ja huoltoteiden sekä voimajoh-

tojen rakentaminen pirstoo lintujen elinympäristöä ja voi katkaista ekologisia käytäviä.

Linnuille ominaisen liikkuvuuden vuoksi tuulivoimaloiden vaikutukset yltävät rakennuspaikkoja

kauemmaksi. Muuttolintujen kohdalla teoriassa vaikutukset voivat yltää kaikkialle pesimä- ja

talvehtimisalueille saakka. Pesimälintuihin kohdistuva vaikutusalue vaihtelee lajeittain. Vaikutus-

ten esiintyminen yli kahden kilometrin etäisyydellä voimaloiden rakennuspaikoista on jo harvi-

naista.

Tuulivoimapuiston toteuttaminen vaikuttaa hankealueen linnustoon pääsääntöisesti kolmella eri

tavalla:

1. Tuulipuiston rakentamisen aiheuttama elinympäristöjen muuttuminen ja sen vaikutukset

alueen linnustoon

2. Tuulipuiston vaikutukset lintujen käyttäytymiseen. Häiriö- ja estevaikutukset lintujen pe-

simä- ja ruokailualueilla, niiden välisillä yhdyskäytävillä sekä muuttoreiteillä

3. Tuulipuiston aiheuttaman törmäyskuolleisuuden vaikutukset lintuihin ja lintupopulaatioi-

hin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä

Näistä mekanismeista tarkemmin kaaviossa (Kuva 2).

10


Kuva 2. Kaaviokuva tuulivoimaloiden linnustovaikutuksista ja niiden vaikutusmekanismeista

Tuulivoimaloiden vaikutuksia linnustoon on tutkittu jo rakennetuilla, pääosin avomaa-alueille

sijoittuvilla tuulivoima-alueilla (mm. avomeri, maatalousalueet, nummet), kun taas metsäympä-

ristöihin sijoittuvien tuulivoimaloiden ja tuulivoimahankkeiden vaikutuksista seurantatietoa on

olemassa vähemmän (mm. Rydell ym. 2012). Yleensä ihmistoiminnan lisääntymisen ja metsä-

alueiden metsäkuviokoon pieneneminen näkyvät voimakkaimmin nk. erämaalajien esiintymises-

sä. Metsien reuna-alueita suosivien ja ihmistoimintaa paremmin sietävien lajien osalta vaikutuk-

set jäävät todennäköisesti paikallisemmiksi aiheutuen lähinnä vain suorista elinympäristömuutok-

sista. Tämänsuuntaisia metsälinnuston muutoksia on havaittu rakennetulla tuulivoima-alueilla

Yhdysvalloissa, jossa tuulivoimapuiston toteuttamisen on havaittu vaikuttavan erityisesti yhtenäi-

siä metsäalueita suosivien lajien esiintymiseen sekä toisaalta lisäävän reunavaikutteisten lajien

esiintymistä (Kerlinger 2000).

Elinympäristömuutokset ovat tuulivoimapuistoalueelle aiheutuvia suoria vaikutuksia voimaloiden,

teiden ja muiden rakenteiden johdosta. Elinympäristömuutosten merkitys alueen linnuston kan-

nalta voisi korostua mikäli rakennustoimet kohdistuvat erityisen herkkiin tai harvinaisiin elinym-

päristöihin.

Häiriövaikutukset ovat epäsuoria ja niillä tarkoitetaan mm. tuulivoimaloiden aiheuttamaa karko-

tevaikutusta, mikä vähentää linnuille soveltuvien ruokailu- tai lisääntymisalueiden määrää. Tuu-

livoimaloiden häiriövaikutukset voivat aiheutua esimerkiksi niiden melusta, välkkeestä ja muista

visuaalisista vaikutuksista. Myös ihmistoiminnasta aiheutuu etenkin rakennusvaiheessa ympäris-

tön lintuihin kohdistuvaa häiriötä. Häiriövaikutukset eivät kohdistu pelkästään rakennusalueisiin

vaan voivat ulottua useiden satojen metrien tai joskus jopa kilometrien päähän voimala-alueesta.

Suora ihmishäirintä saattaa olla linnuille haitallisin häirinnän muoto, mikä vähenee rakennusvai-

heen jälkeen, koska yleensä linnut oppivat sietämään kohtalaisesti passiivisten rakenteiden (mm.

mastot, voimalinjat) olemassaoloa niiden elinpiirillä.

Estevaikutus syntyy lintujen taipumuksesta vältellä lentämistä tuulivoimaloiden läheisyydessä,

mikä lisää lintujen energiankulutusta, kun lentomatkat pitenevät esimerkiksi pesimä- ja ruokailu-

paikan välillä. Tuulivoimapuistot toteutuessaan rajoittaisivat alueen sisällä ja reuna-alueilla pesi-

11


vien lintujen ruokailureviirin pinta-alaa ja pidentäisi lentoreittejä. Tämä vaikutus kohdistuu eten-

kin pesimäpaikalta kaukaa ruokaa hakeviin lajeihin, kuten kuikka-, lokki-, varis- ja petolintuihin.

Saalistuksen lisäksi petolintujen soidin- ja muu lentely ulottuu laajalle. Myös joutsenet ja kurjet

liikkuvat pesimäkauden alku- ja loppuvaiheessa runsaasti. Monet muutkin lajit siirtyilevät run-

saasti ainakin jossakin vaiheessa pesimäkautta peltojen, soiden ja vesistöjen välillä.

Törmäyskuolleisuus aiheutuu lintujen törmäämisestä voimaloihin, voimajohtoihin tai muihin ra-

kennelmiin. Sillä voi olla vaikutusta lajin esiintymiseen alueella, mikäli populaatio ei pysty kom-

pensoimaan törmäysten aiheuttamaa kuolleisuutta. Rydell ym. (2012) ovat kirjallisuuskatsauk-

sessaan tarkastelleet eri elinympäristöihin sijoitettujen tuulivoimapuistojen aiheuttamia törmäys-

vaikutuksia jo rakennetuilla tuulivoima-alueilla. Suurimpia törmäysvaikutukset ovat yleensä ran-

nikolle ja suurien vesistöreittien rantavyöhykkeille rakennetuissa tuulivoimapuistoissa (keskimää-

rin 15,5 lintua/voimala/vuosi), kun taas esimerkiksi avoimilla maatalousalueilla törmäysriskit

ovat huomattavasti pienempiä (1,4 lintua/voimala/vuosi).

6.3.2 Vaikutukset maakotkaan

6.3.2.1 Taustaa lajista ja tuulivoiman vaikutuksista lajiin

Maakotka on kaikista kotkista laajimmalle levinnyt laji, jota tavataan niin Euroopassa, Aasiassa,

Pohjois-Afrikassa kuin Pohjois-Amerikassa. Suomessa maakotkan levinneisyys on selvästi pohjoi-

nen, noin 90 prosenttia reviireistä on poronhoitoalueella. Suomen pesivän maakotkakannan koko

on 322–434 paria (Ollila 2013). Valtaosassa Etelä-Suomea maakotka ei pesi.

Yleisesti maakotkaa pidetään tuulivoimaloiden vaikutusten kannalta yhtenä riskialttiimmista la-

jeista, mihin ovat syynä useat eri puolilla maailmaa havaitut törmäysonnettomuudet (mm. Höt-

ker ym. 2006, Thelander & Smallwood 2007, Bevanger ym. 2010). Vaikutuksia tuulivoimasta voi

syntyä sekä kuolemaan johtavista törmäyksistä että esimerkiksi saalistusalueen menetyksestä.

Skotlannissa on selvitetty maakotkien suhtautumista lähelle pesää rakennettuihin tuulivoimapuis-

toihin (Fielding & Haworth 2010). Selkeä havainto oli, että tuulipuistojen rakentamisen jälkeen

maakotkat välttelivät liikkumista tuulivoimapuistoalueilla, millä saattoi olla seurausta saalistus-

alueen menetykseen ja pesimäpaikan siirtymiseen. Selkeää empiiristä näyttöä pesimätuloksen

heikkenemisestä ei havaittu. Tutkittuja alueita oli kuitenkin vähän ja tuulivoiman lisärakentamis-

ta nähtiin potentiaalisena uhkatekijänä lajille.

Suurimmiksi tuulivoimaloiden törmäysmäärät jo rakennetuissa tuulivoimapuistoissa on arvioitu

Yhdysvaltojen Altamont Passin alueella, jossa tuulivoimaloiden aiheuttamaksi maakotkakuollei-

suudeksi on arvioitu 40–60 lintua vuodessa. Lisäksi törmäysonnettomuuksia on maakotkan osalta

havaittu myös mm. Ruotsissa (Rydell ym. 2012), missä mm. Gotlannissa on todettu 7 maakotkan

törmänneen voimaloihin.

Suomessa maakotkien suosimille alueille ei vielä ole tuulivoimaa juuri rakennettu, eikä esimer-

kiksi ole ainuttakaan tietoa törmäysonnettomuudesta. Ruotsissa vuosina 1993 -2008 kerätty

aineisto (4 tapausta) antoi noin 2 % osuuden kokonaiskuolleisuudesta. Tuulivoimaloiden määrä

on Ruotsissa selvästi lisääntynyt, joten sen osuus kuolleisuuden aiheuttajana on jo kasvanut.

Laajassa ruotsalaisessa selvityksessä, missä on seurattu GPS-lähettimillä varustettuja kotkia,

todetaan, että pesien ympärillä yleisesti käytetyt 2-3 km:n suojavyöhykkeet eivät vielä sellaise-

naan estä tuulivoimapuistoista aiheutuvia vaikutuksia. Suojavyöhykkeet tulisi mieluummin mu-

kauttaa reviirin ja sen ydinalueen koon mukaan huomioiden erityisesti se, kuinka kotka käyttää

reviiriään. Tämä asettaa suuria vaatimuksia ympäristövaikutusten arvioinneissa tarvittaville tie-

doille. Tarvittaessa on syytä käyttää mm. satelliittilähettimiä selvityksissä (Hipkiss ym. 2013).

Maakotkan kannalta keskeisimpiä vaikutusmekanismeja ovat suunniteltujen hankkeiden osalta

tuulivoimaloiden kotkalle aiheuttamat törmäysriskit sekä tuulivoimaloiden este- häiriövaikutuk-

set, jotka voivat vaikuttaa osaltaan lajin pesinnän onnistumiseen ja ravinnonhankintaan. Etäi-

syyksien vuoksi vaikutukset kohdistuvat tässä yhteydessä erityisesti saalisteleviin emolintuihin,

jotka käyvät saalistamassa selkeästi pesäpaikkansa ulkopuolella. Nuoret linnut eivät sen sijaan

heti pesästä lähtönsä jälkeen (törmäysten kannalta riskialtis vaihe) todennäköisesti liiku näin

etäällä pesäpaikasta, minkä vuoksi tuulivoimalat eivät aiheuta niille huomattavaa törmäysriskiä.

12


Lisäksi yksittäisen reviirin ja laajemminkin koko populaation elinkyvyn kannalta aikuiset sukukyp-

sät yksilöt ovat arvokkaampia kuin nuoret yksilöt.

Maakotkien herkkyyttä vaikutuksille lisää populaation sukupolvien hidas kierto. Lajille on tyypillis-

tä alhainen poikastuotto, myöhäinen pesinnän aloitus (noin 5-vuotiaana) ja aikuisten lintujen

pitkäikäisyys (elää noin 20-vuotiaaksi). Vuosittainen selviytymisaste aikuisilla kotkilla on toden-

näköisesti noin 92–97 % (Watson 2010). Pitkäikäisyydestä ja alhaisesta poikastuotosta johtuen

etenkin aikuisten sukukypsien yksilöiden ennenaikaiset kuolemat voivat vaikuttaa populaatioon

enemmän kuin nopeasti uusiutuvilla lajeilla. Tällä hetkellä maakotkakanta kuitenkin kasvaa.

Suomessa maakotkapopulaation voidaan laskea kasvaneen 1960-luvulla koetun pohjan jälkeen

(noin 100 paria, Väisänen ym. 1998) keskimäärin noin 2-3 %:n vuosivauhtia.

Reviirillä olevien maakotkien lentokäyttäytymisestä tiedetään, että ne välttelevät liikkumista asu-

tus- ja peltoalueilla. Suosiollisinta saalistusaluetta ovat suot ja avoimet hakkuuaukeat. Nuorissa

tiheissä metsissä maakotka ei kykene saalistamaan. Avoimet turvetuotantoalueet ovat todennä-

köisesti maakotkalle sopivia saalistusalueita, mutta niiden haittana on ilmeisesti saaliiden vähyys.

6.3.2.2 Teoreettinen lentokäyttäytymismalli

Pesiville maakotkille aiheutuva törmäysriskin suuruus on riippuvainen kotkien tarkasteltavalla

alueella lennossa viettämästä ajasta. Maakotkiin kohdistuvien vaikutusten arviointia varten on

laadittu yhdistetty eri havaintoaineistoihin perustuva matemaattinen malli "keskimääräisen" kot-

kaparin käyttäytymisestä reviirillä. Mallin perusteella saadaan numeerinen arvio kotkien lennossa

viettämä aika vuodessa eri etäisyyksillä pesästä. Malli perustuu Ruotsissa tehtyihin satelliittiseu-

rantoihin sekä Rambollin eri hankkeissa toteuttamiin kotkatarkkailuihin, joissa on kirjattu kotkien

lentoajat ja –reitit. Yhteensä noin 700 tunnin havainnoinnista on laskettu keskimääräiset kotkien

lentoajat eri etäisyyksiltä pesästä kahden kilometrin vyöhykkeittäin. Havaituissa lentomäärissä

on suuresti vaihtelua etäisyydestä pesään ja alueen luonteesta riippuen. Lentoajan vähenemises-

sä etäisyyden funktiona on kuitenkin havaittavissa selvä trendi.

Ruotsissa tehtyjen pesivien kotkien satelliittiseurannoissa (Hipkiss ym. 2013) keskimäärin 95 %

paikannuksista sijoittuu 214 neliökilometrin alueelle ja 50 % 36 neliökilometrin alueelle. Mikäli

oletetaan keskimääräisen reviirin olevan pyöreä, jonka keskellä on pesä, 50 % paikannuksista

sijoittuu 3,4 km:n säteelle ja 95 % 8,3 km:n säteelle. Rambollin omien tarkkailujen yhdistetyn

aineiston mukaan noin 50 % lennoista tapahtui 4,5 km:n ja 95 % noin 9,6 km:n säteellä pesäs-

tä. Siten Ruotsin tutkimuksen valossa kotkien lentomäärän vähenemä suhteessa etäisyyteen on

keskimäärin jonkin verran jyrkempi.

Rambollin keräämässä havaintoaineistossa kotkan keskimääräisen lentoaika on noin 1,6 tun-

tia/vrk. Tämä tekee parille yhteensä 1168 tuntia vuodessa olettaen, että lentoaktiivisuus olisi

sama ympäri vuoden. Havainnointi on painottunut maaliskuun ja syyskuun välille, jona aikana

maakotka on luultavasti koko vuodenkiertoa ajatellen keskimääräistä aktiivisemmin lennossa.

Esimerkiksi loppusyksyllä ja keskitalvella nousevia ilmavirtauksia esiintyy vähän ja kotka lentää

vähemmän. Vastaavasti eräässä tutkimuksessa (Idaho, Usa; Collopy & Edwards 1989) pesimäai-

kana aikuisten maakotka-koiraiden on havaittu lentävän keskimäärin 22 % ja naaraiden 15 %

valoisasta ajasta, tarkoittaen kyseisellä alueella naaraalla noin 2 tuntia/vrk ja koiraalla noin 3

tuntia/vrk. Pesimäajan ulkopuolella maakotkat lensivät alle tunnin vuorokaudessa. Näitä lukuja

käyttäen, kun maakotkalla pesimäaika käsittää noin puolet vuodesta, koko vuoden keskimääräi-

nen lentoaika on hiukan alle 1,8 tuntia/vrk. Ruotsin laajaa maakotkien satelliittiseurannan tulok-

sissa (Hipkiss ym. 2013) ei esitetä tarkkaa lukemaa kotkien lennossa viettämästä ajasta. Rapor-

tissa esitetystä kaaviosta voidaan kuitenkin päätellä, että paikannuksista noin 9 % tuli yli 50

metristä ja noin 16 % yli 25 metristä suhteessa maan pintaan (kuva 3). Valtaosa paikannuksista

koski istuvia lintuja. Paikannusten korkeuden arviointiin liittyy epävarmuutta runsaasti, esimer-

kiksi paikannuksista suhteellisen suuri osa tuli näennäisesti maan pintaa alempaa (<0 metriä).

Epävarmuus huomioiden voidaan tulkita kotkien lennossa selvästi maan pinnan yläpuolella (n.50

metriä ja sitä korkeammalla) viettämän ajan olevan todennäköisesti 9-16 % välillä eli keskimää-

rin 1–2 tuntia/vrk (valoisa aika 12 tuntia). Siten sekä Ruotsin satelliittiseurannan että Yhdysval-

tain tutkimuksen tulokset ovat hyvin sopusoinnussa 1,6 tunnin vuorokautisen lentoaikaoletuksen

kanssa.

13


Kuva 3. Ruotsin satelliittiseurannan (Hipkiss ym. 2013) mukaan maakotkien oleskelukorkeuden

(metriä) jakautuminen suhteessa maapintaan. Pystyakselilla korkeusvyöhykkeet ja vaaka-

akselilla paikannusten määrä. Huomaa nollan alapuolinen suuri osuus (tarkemmin tekstissä).

Keskimääräisen maakotkaparin vuosittaiseksi lentomäärä oletetaan siten olevan 1168 tuntia ja

niiden lentoaktiivisuuden oletetaan vähenevän eksponentiaalisesti pesältä etäisyyden kasvaessa.

Tämän arvioidaan tapahtuvan alla (kuva 4) kuvaajan mukaisesti. Kuvaaja on pyritty sovittamaan

Ruotsin satelliittiseurannan tuloksiin. Kuvaajan mukaan lennoista 50 % tapahtuu 3,4 km säteellä

ja 95 % 8,9 km säteellä pesästä, kun reviirin oletetaan olevan pyöreä.

Kuva 4. Kuvaaja tyypillisen maakotkaparin lentotuntien määrästä neliökilometriä kohden vuodes-

sa suhteessa etäisyyteen pesään

Kuvassa 5 on osoitettu lentotuntien määrät etäisyyksinä kahden kilometrin vyöhykkeinä. Lento-

määrät kasvavat siirryttäessä pesän lähimmästä etäisyysvyöhykkeestä (0-1 km) seuraaville vyö-

hykkeille, johtuen pinta-alan kasvusta. Muilla vyöhykkeillä lentomäärät laskevat etäisyyden kas-

vaessa.

14


Kuva 5. Kuvaajasta laskettu lentotuntien määrä vuodessa eri etäisyysvyöhykkeillä pesästä.

Ruotsin tutkimuksen keskeinen viesti oli myös suuri vaihtelevuus reviirien pinta-aloissa ja siinä

miten kotkat reviirien sisällä liikkuivat. Näistä syistä teoreettisella lentoaktiivisuusmallilla saatavia

tuloksia onkin pidettävä pääosin vain suuntaa-antavina erityisesti reviirikohtaisissa tarkasteluis-

sa. Laajojen, maakunnallisten alueiden tarkasteluun malli soveltuu paremmin.

6.3.2.3 Törmäyskuolleisuusmalli

Suomessa tuulivoimahankkeisssa törmäysriskilaskelmia on enimmäkseen laadittu Bandin ns.

tasomallilla (Band ym. 2007). Tasomalli soveltuu hyvin suoraviivaisen tiettyyn suuntaan tapahtu-

van lintuliikehdinnän törmäysriskin arviointiin, kuten muuttomatkalla olevien lintujen. Erityisesti

reviireillä oleville petolinnuille tasomalli soveltuu kuitenkin huonosti, sillä pitkiä aikoja samalla

alueella kaartelevan petolinnun lentotaajuutta suhteessa johonkin tutkimusikkunaan on hyvin

hankalaa hahmottaa. Tässä yhteydessä käytettiin riskin arvioimiseksi paremmin soveltuvaa Ban-

din samassa artikkelissa esittämää ns. tila-mallia. Siinä otetaan huomioon tutkittavan ilmatilan

tilavuus (Vw), tutkittavan ilmatilan sisällä olevien tuulivoimaloiden roottoreiden yhteenlaskettu

tilavuus (Vr), tutkittavassa ilmatilassa linnun lentoon käyttämä aika (tbs), linnun nopeus (v) ja

aika, jonka lintu käyttää "lävistäessään" roottoritilavuuden (Vr).

t = (d + l ) / v, missä d = roottorin syvyys, l = linnun pituus ja v = linnun nopeus

Vr = nr x πr2 x (d + l ), missä nr = tuulivoimaloiden lukumäärä

p(l) = n x (Vr / Vw) / tbs, missä n = lintujen lukumäärä tutkittavassa tilassa

Tilamallilla siis arvioidaan lintujen todennäköisyyksiä törmätä roottoreihin lintujen lentäessä tuu-

livoimala-alueella satunnaisesti tietyn ajan tietyllä nopeudella (kuva 6). Tutkimuskuutio (km3)

koostuu tutkittavasta alueesta ja tutkittavasta pystysuuntaisesta korkeusvyöhykkeestä, useimmi-

ten tuulivoima-alueesta ja roottoreiden korkeuksien perusteella määritellystä riskikorkeudesta.

Todennäköisyys, jolla lentävä lintu kulkee roottoreista syntyvän törmäystilavuuden läpi, on riip-

puvainen edellä mainitun tilavuussuhteen lisäksi mm. linnun koosta ja lentonopeudesta, voima-

loiden lukumäärästä ja pyörimisnopeudesta. Törmäystilavuus on siis kaikkien voimaloiden rootto-

15


reiden yhteenlaskettu tilavuus (m3). Esitettyjen parametrien lisäksi törmäyskuolleisuuden arvi-

oinnissa käytetään väistökerrointa eli arviota väistävien osuudesta.

Kuva 6. Havainnekuva Bandin tila-mallista. Tutkimuskuution (tuulivoima-alueen pinta-ala x valittu

riskikorkeus) sisällä kotka lentää maastohavaintoihin tai malleihin perustuvan määrän. Lieriö

kuvaa roottoreiden yhteenlaskettua tilavuutta.

Törmäysriskin suuruuteen vaikuttavat mm. vallitsevat sääolosuhteet, alueen topografia ja maas-

tonmuodot, tuulipuiston laajuus ja yksittäisten voimaloiden koko, rakenne ja pyörimisnopeus

sekä ennen kaikkea alueen yksilömäärät ja niiden lentoaktiivisuus.

Kotkien katsottiin kaikissa malleissa lentävän tasaisesti jakautuen 50–400 metrin välillä. Todelli-

suudessa maakotka lentänee keskimäärin matalammissa korkeuksissa verrattuna havaittuihin

korkeuksiin. Joskus maakotka puolestaan voi lentää jopa 1-2 km korkeudella. Muista paramet-

reista tuulivoimaloiden oletettiin pyörivän nopeudella 6 sekuntia/kierros ja roottorin säteenä käy-

tettiin 65 metriä. Voimaloiden oletettiin pyörivän 75 % ajasta. Maakotkan pituutena käytettiin

0,85, siipien kärkivälinä 2,15 ja lentonopeutena 11m/s.

6.3.2.4 Arvio törmäyskuolleisuudesta maakotkalla

Laskennallisen törmäysriskin suuruus riippuu keskeisellä tavalla laskennassa käytettävän väistö-

kertoimen suuruudesta. Törmäysonnettomuuksien syitä ei nykyisin vielä kattavasti tunneta, min-

kä vuoksi yksittäisten lajien kykyä ja taipumusta vältellä niiden lentoreitille osuvia tuulivoimaloita

on yksittäisissä tapauksissa vaikea luotettavasti arvioida. Yleensä tästä syystä suurien petolintu-

jen törmäysriskien arvioinnissa suositellaankin käytettävän varovaista 95 % väistökerrointa. Tä-

mä voi kuitenkin olla hyvin varovainen yliarvio petolintujen todellisesta törmäysriskistä. Esimer-

kiksi Whitfield (2009) on yhdysvaltalaisissa tuulivoimapuistoissa kerätyn seuranta-aineiston pe-

rusteella arvioinut maakotkien 98,6–99,9 % tapauksista väistävän niiden lentoreitille osuvia tuu-

livoimaloita. Lisäksi esimerkiksi Skotlannissa tuulivoimapuistoalueen ympärillä pesivien maakot-

kien on havaittu selkeästi välttelevän saalistamista tuulivoimapuistoalueella ja siirtyneen saalis-

tamaan rakennettua aluetta ympäröiville nummialueille. Suomen olosuhteet poikkeavat huomat-

tavasti Skotlannin ja yhdysvaltain olosuhteista mm. tuulivoimaloiden koon suhteen. Kookkaana

lintuna maakotka edellyttää sopivaa avoimuutta saalistusalueeltaan. Mahdollista on sekin, että

etenkin tiheisiin metsiin rakennettavat tielinjat ja voimalakentät voivat jopa lisätä kotkien lento-

aktiivisutta tuulivoimala-alueilla. Em. yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa suositellaan käytettäväksi

16


99 %:n väistökerrointa mallinnuksessa. Olosuhteiden erilaisuudesta johtuen tässä väistökertoi-

mena käytetään varovaisuusperiaatteen mukaisesti 98 %. Huomattavaa on havaita se, väistöker-

toimen pienentäminen 99 %:sta 98 %:iin kaksinkertaistaa törmäävien kotkien määrät. Vertailun

vuoksi törmäysmallinnus on laadittu taulukon 1 mukaisille voimalamäärille käyttäen väistöker-

toimina myös 95 % ja 99 %.

6.3.2.5 Arvio suorien elinympäristömuutosten vaikutuksista

Kotkien kohdalla suunnitellun tuulivoimapuiston elinympäristömuutokset koskisivat saalistusaluei-

ta. Elinympäristömuutokset kohdistuisivat erilaisille metsä- ja suomaille. Muuttuvan elinympäris-

tön pinta-ala olisi noin 1ha/voimala ollen kokonaisuudessaan noin 25 h. Se olisi vajaa tuhannes-

osa kotkan tyypillisen reviirin pinta-alasta, sillä metsäalueilla kotkan elinpiirin laajuus on noin 300

km2 (Väisänen ym. 1998). Sinänsä avomaan lisääntyminen voisi olla kotkalle ennemmin eduksi

kuin haitaksi, joskin tämän ”hyödyn” luultavasti menettäisi voimaloiden häirintävaikutusten myö-

tä. Näillä perusteilla suorat elinympäristömuutosten vaikutukset katsotaan maakotkalle merkityk-

settömiksi.

6.3.2.6 Arvio häiriö- ja estevaikutuksista

Skotlannissa on selvitetty maakotkien suhtautumista lähelle pesää rakennettuihin tuulivoimapuis-

toihin (Fielding & Haworth 2010). Selkeä havainto oli, että tuulipuistojen rakentamisen jälkeen

maakotkat välttelivät liikkumista tuulivoimapuistoalueilla, millä saattoi olla seurausta saalistus-

alueen menetykseen ja pesimäpaikan siirtymiseen. Toisaalta maakotkan kohdalla on joskus ha-

vaittu päinvastaistakin ilmiötä ja tuulivoima-alueen rakentaminen on lisännyt maakotkien oleske-

lua alueella. Saalistusalueen menetyksellä on vaikutusta reviirin laatuun ja elinkelpoisuuteen.

Mikäli maakotkan reviiriksi katsotaan noin 10 km säteen omaava ympyrä pesän ympärillä ja

hankkeiden toteutuessa maakotkat lopettaisivat lentämisen 500 metriä lähempänä tuulivoimaloi-

ta, menetetyn alueen pinta-ala kaikkien tuulivoimaloiden toteutuessa on noin 20 neliökilometriä.

Saalistusmaiden määrä vähenisi siten noin 6-7 %. Todennäköisesti maakotkat pystyisivät kor-

vaamaan menetetyn saalistusalueen uusilla saalistusalueilla. Näistä syistä häiriö- ja estevaiku-

tuksista seuraava saalistusalueen menetys arvioidaan maakotkalle vähäiseksi-kohtalaiseksi, mut-

ta ei merkittäväksi.

6.3.2.7 Vaikutusten merkittävyyden arviointi maakotkalla

Tuulivoimahankkeiden vaikutus maakotkaan tulkitaan merkittäväksi silloin, kun reviiri autioituu

hankkeiden seurauksena. Vastaavasti tulkitaan, että reviirin säilyessä vaikutus ei ole merkittävä.

Erilaisista vaikutusmekanismeista reviirillä olevien aikuisten lintujen törmääminen tuulivoimaloi-

hin arvioidaan suurimmaksi riskiksi reviirin säilymiselle. Toinen potentiaalinen vaikutusmekanismi

on saalistusalueiden menetys. Sen ei arvioida johtavan reviirin autioitumiseen, koska maakotkat

ovat reviirilleen uskollisia. Kotkasukupolvien vaihtuessa elinolosuhteiltaan heikentyneen reviirin

todennäköisyys tulla asutuksi voi kuitenkin vähentyä.

Voidaan arvioida, että mikäli reviiri tuottaa pitkällä aikavälillä poikasia vakaan kotkakannan edel-

lyttämällä tavalla, reviirin suojelutaso on suotuisa. Työssä käytettiin populaatiomallia, johon sijoi-

tettiin Suomen kotkapopulaation keskimääräinen poikastuotto 0,56 (Ollila 2013) ja oletettiin ai-

kuisten yksilöiden vuosittaiseksi elossa säilyvyydeksi kirjallisuudessa esitetty 95 % (mm. 92-97

%, Watson 2010) Näiden jälkeen malliin varioitiin esiaikuisten ikäluokkien elossa säilyvyydet niin,

että se tuotti kotkapopulaatiolle viime vuosikymmeniä toteutuneen 2-3 % vuosikasvun.

Tämän jälkeen populaatiomallin aikuisten elossa säilyvyyttä pudotettiin. Nyt saatiin tulokseksi,

että aikuisten yksilöiden vuosittaisen elossa säilyvyyden pudotessa 95 %:sta 92 %:een kanta

alkaisi taantua. Norjassa on arvioitu samansuuntaisesti, että kotkakanta pysyisi vakaana tai kas-

vaisi säilyvyyden pysyessä yli 93 % (Nygård 2013). Tässä mallinnuksessa populaatiodynaamiset

tekijät eivät riipu populaation koosta, minkä vuoksi teoriassa sama kriteeriraja on voimassa myös

yksittäisen parin kohdalla. Tuulivoimaloista mahdollisesti aiheutuva törmäyskuolleisuus pienen-

17


täisi elossa säilyvyyttä. Mikäli oletetaan yksittäisellä reviirillä olevien maakotkien vuosittaiseksi

elossa säilyvyydeksi 95 %, populaatiomallin elossa säilyvyys laskee 92 %:iin, mikäli parin kuol-

leisuus tuulivoimaloihin törmäämisestä lisääntyisi 0,07 yks/vuosi ts. törmäys tapahtuisi keski-

määrin kerran 14 vuodessa.

Yksittäinen reviiri säilyäkseen sietää kuitenkin todennäköisesti korkeampaa suhteellista kuollei-suutta kuin koko populaatio. Maakotkapopulaatioissa on aikuisia lintuja, jotka eivät kuulu pesi-vään kantaan, joiden voidaan olettaa ylläpitävän populaation stabiiliutta mm. korvaamalla nope-asti pesivään kantaan syntyneitä tyhjiöitä (Watson 2010). Jos laajalla alueella populaatioon elos-sa säilyvyys heikkenee, pesimätön osa kannasta ei riitä täyttämään vapautuvia reviirejä ja kanta

alkaa pienentyä. Kuitenkin kannan ollessa muutoin elinvoimainen yksittäinen elinolosuhteiltaan heikentynytkin reviiri saa todennäköisesti yhä täydennystä muualta.

Maakotkareviireille on tyypillistä niiden voimakas pysyvyys. Tähän vaikuttavat lajin pitkäikäisyys

ja se, että parit ovat pääsääntöisesti yhdessä koko elämänsä. Reviirit säilyvät kuitenkin usein

jopa sukupolvien vaihtuessa. Tähän yksi merkittävä syy on todennäköisesti se, että toisen kot-

kan menehtyessä yksin jäänyt kotka voi elää reviirillä vuosia, jossa ajassa pariutuu todennäköi-

sesti uudestaan. On siksi arvioitavissa, että törmäyskuolleisuudesta yksittäisen maakotkareviirin

kohdalla suurin riski pysyvään autioitumiseen syntyy tilanteessa, jossa reviirin sekä koiras ja

naaras menehtyvät samanaikaisesti ennen kuin ovat löytäneet itselleen uutta kumppania. Toi-

saalta vaikka reviiri autioituisi molemmista emoista, ainakin elinolosuhteiltaan laadukkaat reviirit

tulevat luultavasti asutetuiksi ennen pitkää uudelleen.

Arvioimme suurimmaksi yhden kotkareviirin sietämäksi törmäyskuolleisuudeksi 0,2 yksilöä vuo-

dessa (ts. 1 törmäys viidessä vuodessa), tällöin emojen vuosittainen elossa säilyvyys putoaa 95

%:sta 85 %:een (taulukko 8). Vielä tällä kuolleisuudella reviirin arvioidaan säilyvän, koska yksin

jääneen kotkan pariutuminen uudestaan muutamassa vuodessa on todennäköistä. Samaa rajaa

käytettiin myös Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan Natura-arviossa (Tikkanen,

Tuohimaa ja Hölttä 2013, Tikkanen ja Tuohimaa 2014). On syytä huomioida, että luku (törmäyk-

siä paria/yksilöä kohden) vuodessa kuvastaa ennen kaikkea törmäystapahtuman todennäköisyyt-

tä. Törmäys on luonnollisesti tapahtumana aina yhtä vakava, vain sen todennäköisyys vaihtelee.

Taulukko 2. Törmäysriskin vaikutus (vrt. taulukot 8 ja 9) aikuisen yksilön elossa säilyvyyteen ja

kirjoittajien tulkinta vaikutuksen merkittävyydestä

Törmäyksiä

paria koh-

den (yks)/

vuosi

Törmäyksiä

yksilöä koh-

den (yks/

vuosi)

Laskennallinen

elossasäilyvyys

vuodessa

Odotettu lisään-

tymisajan kesto

(vuosia)

Odotettu

kuolinikä

(vuosia)

Vaikutus

0 0 0,95 14 19 Ei vaikutuk-

sia

0,01 0,005 0,945 13 18 Vähäiset

0,05 0,025 0,93 9 14 Kohtalaiset

0,1 0,05 0,9 7 12

0,2 0,1 0,85 5 10

0,5 0,25 0,7 2 7 Merkittävät

1 0,5 0,45 1 6

Maakotkien todellista sietokykyä ei tunneta luotettavasti. Ympäristöministeriön ohjeiden mukaan

(2013) merkittävien vaikutusten mahdollisuutta harkittaessa on syytä noudattaa varovaisuuspe-

riaatetta. Oman käsityksemme mukaan varovaisuusperiaatteet täyttyvät vielä kriteereillä, jossa

oletetaan maastohavaintojen vastaavan todellista tilannetta (joka todennäköisesti liioittelee len-

toaktiivisuutta, ks. jäljempänä) ja käyttämällä 98 % väistöoletusta (joka todennäköisesti aliarvioi

väistökykyä, ks. jäljempänä) ja olettamalla suurimmaksi reviirin sietämäksi kuolleisuudeksi 0,2

yksilöä vuodessa.

18


Mitä lähempänä voimala on reviirin ydintä (pesää), sitä suuremman törmäysriskin se keskimäärin

aiheuttaa. Toki muutkin tekijät vaikuttavat yksittäisen voimalan törmäysriskiin, mm. sijoituspai-

kan elinympäristö ja topografia.

6.3.3 Vaikutukset muihin Natura-alueella pesiviin lintudirektiivin

lajeihin

Ritanevan pesivästä lintulajistosta valtaosan muodostavat erityisesti pohjoisille suoalueille omi-

naiset lintulajit, joista monen pesimäkanta on taantunut voimakkaasti erityisesti Etelä- ja Keski-

Suomen alueella metsätaloustoimien sekä ojitusten aiheuttamien suoluonnon muutosten seura-

uksena. Näiden lajien kannalta keskeisessä asemassa on erityisesti niiden pesimäympäristönään

suosimien elinympäristöjen säilyminen.

Suunnitellut tuulivoimalaitokset sijoittuvat kokonaisuudessaan Natura-alueiden ulkopuolelle, min-

kä vuoksi hankkeen toteuttamisella ei ole suoraa vaikutusta lintujen pesimäalueisiin ja niiden

luonnon nykytilaan. Yli kolmen kilometrien etäisyys on riittävä myös ehkäisemään myös melusta

ja välkkeestä aiheutuvat häiriövaikutukset Natura-alueelle. Voimaloista voi aiheutua törmäys- ja

estevaikutuksia erityisesti suoalueen ulkopuolella ruokaileville linnuille (mm. petolinnut ja lokki-

linnut). Tuulivoimapuiston rakentaminen lisää ihmistoimintaa. Rakentamistoimien ja ihmistoimin-

nan aiheuttaman häiriötekijöiden lisääntyminen rajoittuisi lähinnä hankealueille. Etäisyydet sekä

metsät vaimentavat osaltaan häiriötekijöiden kulkeutumista Natura-alueille saakka.

Natura-alueilla pesivät uhanalaiset ja lintudirektiivin liitteen I lajit kuuluvat pääasiassa suo- ja

kosteikkoalueille ominaisiin lajeihin. Suurin osa em. lajeista hakee ravintonsa yleensä pääasiassa

oman pesäpaikkansa läheisyydestä, minkä vuoksi tuulivoimalat eivät aiheuta niille niiden pesimä-

aikana vaikutuksia. Poikkeuksena ovat Natura-alueiden ulkopuolella runsaasti liikkuvat lajit.

Mustakurkku-uikku

Mustakurkku-uikku on esiintymisessään hyvin paikallinen. Mustakurkku-uikun palattua pesimä-

paikalle, se viettää siellä tiiviisti koko kesän, kunnes poistuu syysmuutolle. Vuoden kierron aikana

lajin lentoaktiivisuus jää hyvin vähäiseksi. Lajin vähäisestä lentoaktiivisuudesta johtuen arvioi-

daan, että mustakurkku-uikkuun ei kohdistuisi tuulivoima-alueista vaikutuksia.

Ampuhaukka

Pienikokoisena ketteränä lentäjänä ampuhaukka ei ole todennäköisesti altis törmäyksille. Se ei

myöskään kaartele kohoavissa ilmavirtauksissa yhtä runsaasti kuin useimmat muut petolintulajit.

Toisaalta on viitteitä siitä, että ampuhaukan sukulaislajit, kuten tuulihaukka, eivät juuri välttele

lentämistä voimala-alueella (Gove ym. 2013) päinvastoin kuin monet muut petolinnut. Tämä

saattaisi lisätä törmäyksen riskiä. Ampuhaukka hakee ravintonsa etupäässä avoimilta alueilta,

eikä juuri saalista metsien sisällä.

Karttatarkastelulla on varsin vaikea arvioida ampuhaukan todennäköisiä saalistusalueita, mutta

Natura-alue itsessään ja eteläpuolen laajat suot ja mahdollisesti Lestijokilaakson peltoalueet ovat

tässä suhteessa avoimina alueina todennäköisesti otollisempia kuin yli kolmen kilometrin etäisyy-

delle sijoittuvat tuulivoimala-alueiden metsät. Ottaen lisäksi huomioon lajin ominaisuudet toden-

näköisesti pienen törmäysriskin lajina, ampuhaukkaan kohdistuvien vaikutusten arvioidaan jää-

vän vähäisiksi.

Sinisuohaukka

Sinisuohaukka on hyvin aktiivinen lentäjä mm. saalistusmatkoilla läpi pesimäkauden. Monien

petolintujen tavoin saalistusmatkat ulottuvat kilometrien etäisyydelle pesäpaikalta. Keskikokoise-

na petolintuna ja ajoittain nousevissa ilmavirtauksissa kaarteleva sinisuohaukka voi olla kohtalai-

sen törmäysaltis laji, joskin törmäysriskiä vähentänee lajin saalistuslennoillaan suosima alhainen

lentokorkeus. Soidinlennon aikana sinisuohaukka lentää korkealla ja melko laajalla alueella. Vai-

19


kutuksia vähentää, että sinisuohaukka voi vaihtaa pesimäpaikkaansa vuosien välillä

(mm.Väisänen ym. 1998).

Tässä tapauksessa potentiaalinen vaikutusmuoto voisi olla, mikäli tuulivoimalat estäisivät siirty-

misiä ruokailu- ja pesimäpaikkojen välillä tai aiheuttaen näiden siirtymisien yhteydessä törmäys-

kuolemia. Tätä riskiä arvioitiin karttatarkasteluna.

Ritanevalla pesivien sinisuohaukkojen todennäköisimmät saalistusalueet ovat itse Natura-alueen

lisäksi länsipuolella sijaitsevat laajat peltoaukeat ja eteläpuoleiset laajat suot. Voimala-alueet

eivät sijoitu todennäköisimpien ruokailualueiden Natura-alueen väliin. Suunnitelluilla tuulivoima-

alueilla sinisuohaukat todennäköisesti jonkin verran liikkuvat, mutta etäisyyden ja elinympäristö-

tarkastelun perusteella tätä on pidettävä kuitenkin luonteeltaan satunnaisena. Kokonaisuutena

lentojen suuntautuminen muihin ympäristöihin on todennäköisempää kuin metsäalueille. Natura-

alueella pesiville sinisuohaukoille suunnitellut tuulivoima-alueet ovat niin etäällä, että soidinlen-

non esittäminen tuulivoima-alueilla on epätodennäköistä. Näistä syistä vaikutukset arvioidaan

vähäisiksi.

Sääksi

Sääksen saalistusmatkat ulottuvat yleisesti 5-10 km etäisyydelle pesimäpaikalta

(http://www.luomus.fi/fi/satelliittisaakset). Sääksi käyttää ravintonaan yksinomaan kalaa, saalis-

taen niitä matalista vesistöistä. Suurikokoisena ja ajoittain nousevissa ilmavirtauksissa kaartele-

vana sääksi on kohtalaisen törmäysaltis laji. Tässä tapauksessa potentiaalisin vaikutusmuoto

voisi olla, mikäli tuulivoimalat estäisivät siirtymisiä ruokailu- ja pesimäpaikkojen välillä tai aiheut-

taisivat näiden siirtymisien yhteydessä törmäyskuolemia. Tätä riskiä arvioitiin karttatarkasteluna.

Alle 15 kilometrin etäisyydelle sijoittuvat, mahdollisia saalistuskohteita ovat Ullavanjärvi, Norpan-

järvi, Hongistonjärvet ja Ypyänjärvi. Lähistöllä on joitakin muitakin pikkujärviä, joita sääksi mah-

dollisesti käyttää. Tuulivoima-alueet eivät sijoitu em. järvien ja Natura-alueen väliin. Kokonaisuu-

tena lentojen määrä tuulivoima-alueiden ilmatilassa arvioidaan vähäiseksi, koska todennäköi-

semmät ruokailualueet ovat muissa suunnissa. Näistä syistä vaikutusten arvioidaan jäävän vä-

häisiksi.

Pyy, metso ja teeri

Kanalinnut ovat törmäysalttiita lajeja, jotka kykenevät useimpia muita lintulajeja huonommin

nopeisiin väistöliikkeisiin (Bevanger 1995). Kanalintujen törmäysriskiä tuulivoimaloihin kuitenkin

vähentää matala lentokorkeus ja vähäinen lentoaktiivisuus. Pyy ja metso lentävät harvoin pysy-

tellen silloinkin alle 30 metrin korkeudella. Muita liikkuvampi teeri lentää sekin erittäin harvoin

roottorien korkeudella. Kanalintujen kohdalla on luultavasti todennäköisempää törmääminen itse

voimalatolppaan, jollaisia tapahtumia on kirjattu, kuin roottoriin. Natura-alueen kanalintukantoi-

hin kohdistuvia vaikutuksia tulisi estämään kanalinnuille luonteenomainen paikallisuus. Pyy ja

metso elävät pienellä alueella ympäri vuoden. Sen sijaan teeri voi siirtyä useiden kilometrien

matkoja. Törmäysriskin lisäksi yleisellä tasolla tuulivoiman rakentamisesta voi aiheuttaa häiriötä

metsojen ja teerien soidinpaikoille, millä edelleen voi lähialueen kantoihin negatiivista vaikutusta.

Kanalintujen tavasta elää pienellä elinpiirillä ympäri vuoden ja tuulivoima-alueiden etäisyydestä

Natura-alueeseen johtuen, korkeintaan vähäisiä vaikutuksia voi muodostua Natura-alueen kana-

lintukantoihin.

Kurki

Yleisesti kurki katsotaan tuulivoiman vaikutuksille melko herkäksi lajiksi. Suurikokoisena lajina se

on törmäysaltis. Lentoaktiivisuus on melko suuri, koska soilla pesivät ja yöpyvät kurjet ruokaile-

vat usein pelloilla ja kosteikoilla. Pesivät kurjet lentelevät runsaasti reviirillään pesimäkauden

alkuvaiheessa, mutta poikasten kuoriuduttua lentely on vähäistä. Lentoaktiivisuus jälleen kasvaa

loppukesällä poikasten saavutettua lentokyvyn. Pesimättömät ja pesinnässä epäonnistuneet lii-

kehtivät vielä enemmän. Vaikutusten merkitystä vähentää lajin nykyinen runsaus ja voimakas

kannankasvu. Pesiville kurjille ainoa potentiaalinen vaikutusmuoto voisi olla, mikäli tuulivoimalat

20


estäisivät niiden siirtymisiä ruokailu- ja pesimäpaikkojen välillä tai aiheuttaen näissä yhteyksissä

törmäyskuolemia. Tätä riskiä arvioitiin karttatarkasteluna.

Ritanevan Natura-alueen kurkien todennäköisemmät ruokailualueet ovat lähiympäristössä 5 km:n

säteellä sijaitsevat suot ja pellot. Erityisen potentiaalisia ravinnonhakualueita ei ole suunnitelluilla

tuulivoima-alueilla tai niiden takana Natura-alueen suunnasta katsottuna. Säännöllinen lentely

tuulivoima-alueille saakka on hyvin epätodennäköistä etäisyydestä ja Natura-alueita lähempänä-

kin sijaitsevista ruokailualueista johtuen ja vaikutukset arvioidaan siksi vähäisiksi.

Kapustarinta, suokukko, liro

Nopeina ja ketterinä lentäjinä kyseiset kahlaajat eivät todennäköisesti ole alttiita törmäyksille.

Pesimäkauden alkuvaiheessa kahlaajat ovat varsin liikkuvia, siirtyillen mm. peltojen, soiden ja

kosteikkojen välillä. On mahdollista, että Natura-alueilla pesivät kahlaajat tällöin lentävät satun-

naisesti myös suunniteltujen tuulivoima-alueiden kautta. Monien kahlaajalajien tavoin lirolla ja

kapustarinnalla esiintyy myös soidinlentoa, jolloin ne ovat lennossa yhtäjaksoisesti pitkiä aikoja

lentäen varsin laajalla alueella kuitenkin yleensä pesimäreviirin tuntumassa. Haudonta- ja poi-

kasaikana kahlaajat liikkuvat vähän. Kahlaajien oleskeluaika soilla on kokonaisuutena lyhyt,

yleensä vain 1-3 kuukautta.

Joidenkin tutkimusten mukaan tuulivoimaloista on ilmennyt vaikutuksia pesiviin kahlaajiin kor-

keintaan 500 metrin etäisyydelle, joskin kuovin kohdalla vaikutuksia on havaittu vielä 800 metrin

etäisyydelle (Gove ym. 2013). Natura-alueen ja tuulivoimaloiden välillä on vähintään 3 km, joten

vaikutusten esiintyminen on epätodennäköistä Natura-alueiden kahlaajiin. Näistä syistä vaikutus-

ten arvioidaan jäävän vähäisiksi suojeluperusteina mainittujen liron, suokukon ja kapustarinnan

kantoihin.

Kalatiira

Muiden lokkilintujen tapaan tiirojen pesimäajan ruokailulennot voivat ulottua kauas, helposti

useiden kilometrien etäisyydelle pesimäpaikalta. Tiiroille kalansyöjinä merkitykselliset ravinnon-

hakualueet ovat etupäässä vesistöt, joskin lajit käyttävät ravintonaan myös mm. ilmassa lentäviä

hyönteisiä. Lokkilinnut eivät välttele erityisen voimakkaasti tuulivoima-alueiden sisään lentämis-

tä (Gove ym. 2013). Tästä syystä ja korkean lentoaktiivisuuden takia lokkilinnut ovat useimpia

muita lintulajeja riskialttiimpia törmäyksille. Tässä tapauksessa pesiville kalatiiroille ainoa poten-

tiaalinen vaikutusmuoto voisi olla, mikäli tuulivoimalat estäisivät niiden siirtymisiä ruokailu- ja

pesimäpaikkojen välillä tai aiheuttaen näissä yhteyksissä törmäyskuolemia. Tätä riskiä arvioitiin

karttatarkasteluna ja maastohavainnoinnin tulosten perusteella.

Natura-alueella pesiville tiiroille todennäköisimmät ravinnonhakualueet Natura-alueen lisäksi ovat

Loukkuunjärvi, Hongistonjärvet ja Norpanjärvi. Lähistöllä 10 km:n säteellä on joitakin muitakin

vesistöjä, joita tiirat mahdollisesti käyttävät. Suunnitelluille tuulivoima-alueille suuntautuvien

lentojen määrä arvioidaan vähäiseksi, koska näillä alueilla tai niiden takana ei ole tiiroille otollisia

ravinnonhakualueita. Tästä syystä tiirakantoihin kohdistuvat vaikutukset arvioidaan vähäisiksi.

Mehiläishaukka

Mehiläishaukkoja pesii Etelä- ja Länsi-Suomen tiheän kannan alueella noin 3-4 paria 100 neliöki-

lometriä kohden (Väisänen ym. 1998). Tämän perusteella mehiläishaukan reviirin laajuus lienee

noin 30 neliökilometriä. Mehiläishaukka on keskikokoisena petolintuna kohtalaisen törmäysaltis

laji. Mehiläishaukka on läpi pesimäkauden hyvin runsaasti lennossa ja muiden haukkojen tavoin

laji lentää ja kaartelee yleisesti roottoreiden korkeudella metsien yllä. Näistä ominaisuuksista

johtuen laji on suojelperusteena mainituista lajeista maakotkan ja kalasääksen jälkeen todennä-

köisesti herkin reagoimaan Natura-alueen ulkopuolella sijaitseviin voimala-alueisiin. Lajin saalis-

tusreviiri on kuitenkin todennäköisesti pienempi kuin em. lajeilla. Lisäksi mehiläishaukka on

huomattavasti runsaampi ja tasaisesti levittäytynyt laji, jolla mahdollisesti autioituneet reviirit

korvautuvat todennäköisesti uudestaan. Näistä syistä yli kolmen kilometrin etäisyyden arvioidaan

ehkäisevän merkittävät vaikutukset Natura-alueen mehiläishaukkakantaan ja vaikutukset arvioi-

daan jäävän vähäisiksi.

21


Suopöllö ja helmipöllö

Muiden pöllöjen tavoin pesimäkannan koko vaihtelee huomattavasti eri vuosina pikkunisäkästi-

lanteesta riippuen (Valkama ym. 2011). Silti suopöllö pesii Keski-Pohjanmaalla useimpina vuosi-

na, ja joitakin pareja pesii heikonkin myyräkannan aikaan. Keskikokoisena ja melko hidasliikkei-

senä usein taivaalla kaartelevana lajina suopöllö on todennäköisesti törmäysaltis laji. Se on myös

paljon lennossa, etsien mm. saalista lentäen ja esittämällä keväisin soidinlentoa. Suopöllön sieto-

kyvystä tuulivoimapuistoja kohtaan ei ole juuri tietoa, mutta todennäköisesti laji sietää tuulivoi-

mapuistojen läheisyyttä samaan tapaan kuin pienet ja keskisuuret päiväpetolinnut.

Tässä tapauksessa potentiaalinen vaikutusmuoto voisi olla, mikäli tuulivoimalat estäisivät siirty-

misiä ruokailu- ja pesimäpaikkojen välillä tai aiheuttaen näiden siirtymisien yhteydessä törmäys-

kuolemia. Ritanevalla pesivien suopöllöjen todennäköisimmät saalistusalueet ovat itse Natura-

alueen lisäksi länsipuolella sijaitsevat laajat peltoaukeat ja eteläpuoleiset laajat suot. Voimala-

alueet eivät sijoitu todennäköisimpien ruokailualueiden Natura-alueen väliin. Suunnitelluilla tuu-

livoima-alueilla suopöllöt todennäköisesti jonkin verran liikkuvat, mutta etäisyyden ja elinympä-

ristötarkastelun perusteella tätä on pidettävä kuitenkin luonteeltaan satunnaisena. Kokonaisuute-

na lentojen suuntautuminen muihin ympäristöihin on todennäköisempää kuin metsäalueille. Na-

tura-alueella pesiville pöllöille suunnitellut tuulivoima-alueet ovat niin etäällä, että soidinlennon

esittäminen tuulivoima-alueilla on epätodennäköistä. Näistä syistä vaikutukset arvioidaan vähäi-

siksi.

Helmipöllö ei ole pienikokoisena lajina törmäysaltis ja pesivät yksilöt pysyttelevät metsän sisällä

lentäen erittäin harvoin roottorien korkeudella. Yli kolmen kilometrin etäisyys ehkäisee myös

merkittävästi Natura-alueella pesiviin kohdistuvia vaikutuksia. Vaikutukset helmipöllöön arvioi-

daan jäävän vähäiseksi.

Palokärki

Palokärki on pääsääntöisesti paikkalintu, joka reviirin vallattuaan elää samalla alueella vuodesta

toiseen. Etenkin talviaikaiset reviirit voivat olla laajoja. Tapauskohtaisesti tuulivoimapuistoilla

voisi olla lieviä vaikutuksia tikkojen ruokailuelinympäristöihin, jos Natura-alueilla pesivät tikat

käyttävät suunniteltuja tuulivoima-alueita ruokailuun. Muutoksia ei aiheutuisi Natura-alueen si-

sällä eikä aivan lähiympäristössä, joten menetetyn ruokailualueen osuus reviireistä olisi kuitenkin

pieni. Tikat lentävät harvoin tuulivoimaloiden roottorien korkeudella ja riski törmätä voimaloihin

on siksi matala. Siten vaikutusten arvioidaan olevan enimmilläänkin vähäisiä.

Taulukossa 4 on esittely yhteenveto arvioidusta enimmäisvaikutuksista lintudirektiivin lajeihin.

Taulukko 3. Yhteenveto vaikutusten merkittävyydestä lintudirektiivin liitteen I lajeihin. Vaikutus-

luokat ovat: ei vaikutusta, vähäinen vaikutus, kohtalainen vaikutus, merkittävä vaikutus.

Laji Vaikutukset Ritanevan

Natura-alueeseen

maakotka Kohtalainen

suopöllö vähäinen

helmipöllö vähäinen

ampuhaukka vähäinen

sinisuohaukka vähäinen

palokärki vähäinen

kurki vähäinen

kalasääski vähäinen

mehiläishaukka vähäinen

kalatiira vähäinen

suokukko ei vaikutusta

kapustarinta ei vaikutusta

mustakurkku-uikku ei vaikutusta

teeri ei vaikutusta

metso ei vaikutusta

pyy ei vaikutusta

liro ei vaikutusta

22


6.3.4 Vaikutukset muihin tärkeisiin eläin- ja kasvilajeihin

Natura-alueiden tietolomakkeilla on mainittu muitakin lintuja kasvilajeja. Kasvilajeihin tuulivoi-

mahankkeilla ei olisi vaikutusta samoin perustein kun on katsottu, etteivät tuulivoimahankkeet

tulisi uhkaamaan Natura-alueen luontotyyppejä. Linnuista muina tärkeinä alueella esiintyvinä

eläinlajeina on esitetty 14 lintulajia. Lajit eivät ole Natura-alueiden suojeluperusteina.

Kaikki mainitut lintulajit ovat kooltaan pieniä tavanomaisia soiden ja metsienvarpuslintuja. Mit-

kään lajit eivät ole törmäysalttiita. Yli kolmen kilometrin etäisyys myös ehkäisee merkittävästi

vaikutuksia. Natura-alueella pesivien yksilöiden lennot tuulivoima-alueella ovat todennäköisesti

satunnaisia. Näistä syistä johtuen vaikutusten arvioidaan jäävän korkeintaan vähäisiksi.

7. KESKI-POHJANMAAN MAAKUNTAKAAVAN YHTEIS-VAIKUTUKSET MAAKUNNAN MAAKOTKAKANTAAN

Edellisissä luvuissa on arvioitu maakuntakaavan tuulivoima-alueiden yhteisvaikutuksia Ritanevan

Natura-alueen lajistoon. Näiden lisäksi epäsuoria yhteisvaikutuksia Natura-alueiden kotkiin voi

aiheutua lähimaakuntiin tai koko Suomeen suunnitelluista tuulivoimaloista. Kyse on koko maa-

kunnan kotkakantaan kohdistuvien vaikutusten heijastumisesta pitkällä aikavälillä paikalliselle

tasolle, myös Natura-alueille.

Kaikkiaan maakotkareviireitä tiedetään olevan Keski-Pohjanmaan maakunnassa 13 paria. Maa-

kuntakaavan tuulivoima-alueet sijoittuvat yhteensä 11 kotkaparin reviirille.

Laskennalliset törmäysmäärät

Saalistaessaan linnut voivat liikkua hyvinkin laajalla alueella, ja törmäysriskin todennäköisyys

saattaa kasvaa, mikäli toteutuvia tuulivoimakohdealueita on pesien ympäristössä useita. Tarkas-

telun perusteella pyrittiin tunnistamaan tuulivoima-alueita, joilla riskit kotkavaikutusten suhteen

ovat tavanomaista suuremmat. Pesiville maakotkille kohdistuvaa riskiä selvitettiin matemaatti-

sella mallilla, missä arvioitiin kotkareviireille sijoittuvien voimala-alueiden vaikutusta törmäysris-

kiin. Malli huomioi tuulivoimaloiden pinta-alan ja etäisyyden kotkien pesistä.

Tuulivoimala-alueiden etäisyydet kotkien pesäpaikkoihin on kaikkialla yli 4 km ja tyypillisimmil-

lään 6-8 km. Arvion mukaan luvussa 6.3.2.8 esitetyt merkittävän vaikutuksen rajat eivät ylity

98 %:n väistökertoimella laskettuna millään kotkareviirillä. Aikuiskuolleisuuden lisääntyminen

heikentäisi kotkareviireiden laatua, mutta reviirit voisivat säilyä elinkelpoisina hankkeiden elin-

kaaren (noin 25 v) ajan, mikäli Suomen maakotkakanta muutoin säilyttäisi viime vuosikymmeni-

en kaltaisen kehityskuvan.

Tuulivoimala-alueista riskialtteimmat olisivat Ullava ja Honkakankas A, mutta riskilaskelman mu-

kaan vaikutukset eivät olisi merkittäviä; törmäys kerran viidessätoista vuodessa. Muille alueille

todennäköisyys jää arvion mukaan selvästi pienemmäksi.

Vaikutukset maakunnan kotkakantaan

Tiedetään, että maakotkat ovat herkkiä populaatiotason vaikutuksille. Maakotkan riskiherkkyyttä

tuulivoimalle lisää lajin luontaisesti pieni poikastuotto verrattuna esim. merikotkaan. Vertailun

vuoksi Suomessa vallitsevina keskiarvoina ajanjaksolta 1971–2013 poikasia/asuttu reviiri oli 0,56

(Ollila 2013). Esimerkiksi merikotkalla keskimääräinen poikastuotto on lähes kaksinkertainen.

23


Tuulivoiman aiheuttaman lisäkuolleisuuden merkitystä havainnollistettiin populaatiomallinnuksel-

la, joka huomioi lajin poikastuoton ja eri ikäluokkien kuolleisuudet. Tarkastelu tehtiin oletuksella,

että maakunnan maakotkapopulaatio olisi suljettu, eikä se saisi täydennystä muualta. Käytän-

nössä näin ei ole, vaan koko Suomen kanta voidaan lukea kuuluvaksi samaan Fennoskandian

populaatioon. Rajaus on tässä yhteydessä perusteltua sikäli, että tuulivoimaloita sijoittuu maa-

kotkien reviireille muuallakin sekä Suomessa, että Ruotsissa ja Norjassa. Koska näiden tuulivoi-

ma-alueiden sijainneista suhteessa maakotkareviireihin ei ole kattavasti tietoa, on tarkastelu

perusteltua tehdä maakunnan tasolla.

Työssä käytettiin populaatiomallia, johon sijoitettiin Suomen kotkapopulaation keskimääräinen

poikastuotto 0,56 (Ollila 2013) ja oletettiin aikuisten yksilöiden vuosittaiseksi elossa säilyvyydeksi

kirjallisuudessa esitetty 95 % (mm. 92-97 %, Watson 2010) Näiden jälkeen malliin varioitiin

esiaikuisten ikäluokkien elossa säilyvyydet (58-94 %) niin, että se tuotti kotkapopulaatiolle viime

vuosikymmeniä toteutuneen 2-3 % vuosikasvun.

Tämän jälkeen populaatiomallissa pudotettiin aikuisten elossa säilyvyyttä. Mallin mukaan aikuis-

ten yksilöiden vuosittaisen elossa säilyvyyden pudotessa 95 %:sta 92 %:een kanta alkaisi taan-

tua. Norjassa on arvioitu samansuuntaisesti, että kotkakanta pysyisi vakaana tai kasvaisi säily-

vyyden pysyessä yli 93 % (Nygård 2013).

Kuva 7. Maakotkakannan kehitys eri törmäysmäärillä, mikäli lähtötilanteessa kanta kasvaisi 2 %

vuodessa.

Kuvassa 7 on esitetty populaatiomallin tuottama kannan kehitys erisuuruisilla törmäyskuollei-

suuksilla. Lähtökannan kokona on tässä käytetty 10 paria. Sietokykyyn vaikuttaa oleellisesti

kannan kasvun suuruus. Tuloksen mukaan kanta kääntyisi laskuun noin 0,5 -1 yksilön lisäkuollei-

suudella vuodessa kymmentä paria kohden riippuen käytettävästä kasvukertoimesta.

Laskennallisesti maakunnan kotkareviireiden yhteenlasketuksi törmäysmääräksi saadaan 0,22-1

käytettävästä väistökertoimesta (95-99 %) riippuen. Kuten aiemmin on todettu, suurempien

väistökertoimien mukaiset, vähäisemmät törmäysmäärät ovat todennäköisempiä. Tämän teoreet-

tisen laskentamallin mukaan näyttäisi siltä, että tuulivoimalla voi olla vaikutusta kotkakannan

elinvoimaisuuteen, mutta maakotkakanta pysyisi vakaana tai edelleen kasvaisi, mikäli elinolosuh-

teet muutoin pysyisivät suotuisana. Todellisuudessa maakunnan maakotkakanta ei ole suljettu

populaatio vaan tulevaan kehityksen vaikuttavat ratkaisevasti laajemman alueen kannan kehitys

ja elinolosuhteet.

0

5

10

15

vuosi0

vuosi1

vuosi2

vuosi3

vuosi4

vuosi5

vuosi6

vuosi7

vuosi8

vuosi9

vuosi10K

ann

an k

oko

(p

aria

)

Maakotkakannan kehitys (populaatiokoko alussa 10 paria) eri törmäysmäärillä/vuosi

törmäyksiä 0

törmäyksiä 0,5

törmäyksiä 1

törmäyksiä 2

24


8. KESKI-POHJANMAAN MAAKUNTAKAAVAN YHTEIS-VAIKUTUKSET MAAKUNNAN METSÄPEURAKANTAAN

Metsäpeuroja esiintyy Natura-tietolomakkeiden mukaan yhteensä yhdeksällä maakunnan Natura-alueella. Tuulivoimala-alueilla voi olla karkottavia vaikutuksia metsäpeuroille viidellä em. Natura-alueista.

Metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus) on peurasuvun alalaji ja kuuluu poron kanssa samaan

lajiin. Aikaisemmin jo Suomesta hävinnyt metsäpeura levisi uudelleen Suomeen idästä ja nykyi-

sin Suomessa elää kolme osakantaa: Suomenselällä, Kainuussa ja Ruunaalla, joista Suomenselän

osakanta on vuoden 2013 laskentojen mukaan yksilömäärältään suurin, ollen noin 1000 yksilöä.

Suomenselän metsäpeurakanta on lähtöisin 1980-luvulla tehdyistä siirtoistutuksista. Metsäpeura

lukeutuu luontodirektiivin liitteen II lajiksi ja uhanalaisuustarkastelussa laji on luokiteltu silmällä-

pidettäväksi (NT).

On todennäköistä, että peurat välttelevät tuulivoima-alueita etenkin rakentamisen aikana. Ra-kentamisaikaiset häiriöt voivat ulottua myös lähimmille Natura-alueille. Voimalat, tiet ja sähkö-linjat voivat melu, välke ja liikenne häiriöiden myötä vähentää peuroille soveltuvien laidunten määrää Natura-alueiden läheisyydessä myös voimaloiden käytön aikana. Mahdollista on se, että peurat ajan myötä tottuvat käyttämään osia tuulivoima-alueista voimaloista huolimatta. Vaiku-tukset ovat todennäköisesti suurimpia, mikäli voimala-alueet sijoittuvat tärkeille vasomisalueille tai talvilaidunalueille. Lisääntyvä liikenne ja uudet tiet voivat lisätä myös liikenneonnettomuuksia.

Metsäpeurojen elinalueet vaihtelevat vuodenajoittain. Lajin elinolosuhteiden kannalta tärkeitä

elinympäristöjä ovat etenkin kesälaidunalueina toimivat suoalueet sekä talvilaitumina toimivat

jäkäläkankaat. Valtaosa koko Suomenselän kannasta talvehtii samoilla seuduilla alle tuhannen

neliökilometrin alueella. Kuvassa 8 on esitetty peurojen elinalueiden laajuutta (Juha Heikkilä,

Suomen riistakeskus, kirjall.). Vuonna 2013 peurat talvehtivat pääosin Lappajärven koillis- ja

pohjoispuoleisilla kankailla, mutta niitä oli havaittu myös Vimpeli – Alajärvi-alueilta. Keväällä

talvilaitumille kokoontuneet peurat hajaantuvat useiden tuhansien neliökilometrien laajuiselle

alueelle. Kesälaitumiksi ja vasomisalueiksi soveltuvat etenkin rauhalliset ruohoiset ja heinäiset

suot ja niiden reuna-alueet. Lähes koko Keski-Pohjanmaa lukeutuu Suomenselän metsäpeurapo-

pulaation kesälaidun- ja vasomisalueisiin.

25


Kuva 8. Suomenselän metsäpeuran elinalueet. Sinisellä kannan päälevinneisyysalue, vihreällä

talvilaidunalueet 1980-2013, viivoituksella vuoden 2013 talvilaidunalue ja keltaisella tarkastelta-

vat maakuntakaavan tuulivoima-alueet

Vaikutukset talvilaidunkiertoon

Keski-Pohjanmaan maakunnan eteläosat ovat Riistakeskuksen havaintoaineiston mukaan olleet

aiemmin tärkeitä talvilaidunalueita. RKTL:n satelliittiseuranta-aineiston ja lentokonelaskentojen

perusteella Keski-Pohjanmaan tuulivoima-alueet eivät kuitenkaan sijoitu 2010-luvun talvilaidun-

alueille. Talviset jäkäliköt kuluvat nopeasti ja uusiutuvat hitaasti, minkä vuoksi päätalvehtimis-

alueet siirtyvät muutamien vuosien välein. Tulevaisuuden talvilaitumien sijaintia ei pitemmälle

ajanjaksolle voida ennustaa. Metsäpeurojen talviset elinalueet ovat pääsääntöisesti seudun kor-

keimpia ja karuimpia kankaita. Vielä ei tiedetä, millä aikavälillä peurat palaavat vanhoille laitumil-

leen jäkäliköiden uusiutumisen jälkeen. Vaikka talvilaitumia on useita eri puolilla Suomenselkää,

soveliaiden talvilaitumien laaja-alainen häviäminen saattaa heikentää metsäpeurojen selviytymis-

tä talvikaudesta tulevaisuudessa.

Kaikkiaan metsäpeurat ovat talvehtineet vuosina 1980-2013 riistakeskuksen havaintoaineiston

mukaan noin 4800 neliökilometrin alueella (kuva 8). Mahdollista on, että alue laajenee tästä tu-

levina vuosina. Ruokailuun soveltuvien kankaiden osuutta talvilaidunalueiden kokonaispinta-

alasta ei ole tiedossa, mutta karkeasti voidaan arvioida, että tuulivoimala-alueiden maamuokkaus

veisi alle 5 %:n käytössä olleista talvilaidunalueista Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla. Mahdollisesti

rakentamisen ulkopuoleiset metsäalueet kaava-alueilla ainakin osin soveltuvat laidunalueeksi

etenkin rakentamisen jälkeisinä vuosina, toiminnan vakiinnuttua.

26


Huomioiden tuulivoima-alueiden pieni osuus talvilaitumista, niiden sijoittuminen nykyisen talvi-

laidunalueen ulkopuolelle ja peurojen luontainen tapa vaihtaa laidunaluetta, arvioidaan, että tar-

kastellut tuulivoima-alueet eivät elinkaarensa aikana aiheuttaisi välillisestikään kuin korkeintaan

kohtalaisia vaikutuksia Suomenselän metsäpeurapopulaation talviajan elinoloihin.

Vaikutukset kesälaidunalueisiin

Rannikon läheisempiä tuulivoima-alueita lukuun ottamatta kaikki maakunnan tuulivoima-alueet

sijoittuvat metsäpeurojen elinalueille. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen satelliittilähetti-

min merkittyjen metsäpeurojen (yhteensä 22 vaadinta) tiedoista on mahdollista saada kohtalai-

sen luotettavaa tietoa esiintymisestä maakunnassa (Antti Paasivaara kirjall.). Kuvan 9 kartassa

on osoitettu vuosin 2010-2013 kesäajan noin 73 000 havainnon jakautuminen maakuntaan. Ha-

vaintojen runsaus 0,5*0,5 km:n ruuduittain kuvataan värisävyillä, kolmiportaisella asteikolla.

Aineiston mukaan peuratiheys on suurin Perhon-Vetelin-Halsuan soilla ja niiden reunamilla. Kan-

gasmailla sijaitsevat tuulivoima-alueet sijoittuvat valtaosin tärkeimpien kesälaidunalueiden ulko-

puolelle. Tämän aineiston perusteella tuulivoima-alueista sijoittuvat merkittävimmin peuratiheen-

tymille Halsuan Järvinevan ja Kanniston tuulivoima-alueet.

Tuulivoimaloiden vaikutuksista metsäpeurojen esiintymiseen ei ole saatavilla tutkimustietoa,

mutta mahdollista on, että alueen rakentuminen ja voimalat karkottavat peurat alueelta. Peuro-

jen tiedetään mm. Kuhmon metsäpeura-alueella välttelevän teitä sekä kesä- että talvikaudella

(Paasivaara kirjall.). Monet muutkin tuulivoima-alueet sijoittuvat metsäpeurojen käyttämille lai-

dunalueille, mutta satelliittiaineiston mukaan näiden alueiden yksilötiheys on alhaisempi. Huo-

mattava on se, että kuvan 9 tiedoissa on kyse satunnaisotoksesta koko populaation noin 500

vaatimesta. Seudulla on todennäköisesti muitakin metsäpeurojen käyttämiä laidunalueita. Mikäli

otoskoko olisi vaikkapa kolminkertainen, niin punasävyjä olisi kartalla huomattavasti enemmän ja

laajemmalla alueella. Muutkin tuulivoima-alueet voivat siten heikentää peurojen laidunalueiden

laatua. Otoskoko on todennäköisesti kuitenkin riittävä arvioimaan 1) metsäpeurojen ydinalueiden

sijainnit sekä 2) kuinka suureen osaan laidunalueita tuulivoimalat voivat vaikuttaa. Otoskoon

kasvaessa lisääntyisivät oletettavasti laidunalueiden määrät sekä tuulivoimala-alueilla että niiden

ulkopuolella.

RKTL:n seurantatietojen perusteella voidaan arvioida, että tuulivoima-alueita sijoittuu noin 5 %:n

osuudella metsäpeurojen kesälaidunalueita. Poistuman suuruus ei todellisuudessa todennäköises-

ti ole vastaavan kokoinen. Osia tuulivoima-alueista soveltunee laidunalueeksi rakentumisesta

huolimatta ja mahdollista on myös se, että korvaavia laidunalueita löytyy nykyisten ulkopuolelta.

Vaikutusten suuruuteen vaikuttaa myös se, missä määrin kesälaidunalueet ovat kannan kokoa

rajoittava ns. minimitekijä. Edellä mainitun suuruinen laidunalueiden poistuma ei vaaranna met-

säpeuran esiintymistä Keski-Pohjanmaalla, mutta saattaa osaltaan vähentää seudun kykyä ylläpi-

tää nykyisen suuruista kantaa. Kantokyky voi laskea edellä mainitun osuuden verran, mikäli

laidunalueiden laajentuminen ei ole mahdollista ja kesälaitumien määrä olisi kannan elinvoimai-

suuden kannalta ratkaisevassa asemassa. Vaikka tämä ei olekaan kovin todennäköistä niin vai-

kutusta on pidettävä varovaisuusperiaatteiden mukaan kohtalaisena. Mahdollisten välillisten

vaikutusten merkitystä on myös vaikea ennakoida.

27


Kuva 9. Satelliittilähettimin merkittyjen peurojen kesäaikaiset havaintopaikat Keski-Pohjanmaalla

500m*500m ruuduittain. Ne Natura-alueet, joilla metsäpeura on suojelun perusteena on osoitettu

kartassa tumman vihreällä ja muut Natura-alueet vaaleanvihreällä.

Vaikutus vasomisalueisiin

Metsäpeurakannan elinvoimaisuuteen vaikuttavat keskeisesti sopivien vasomisalueiden määrä ja

laatu. Vasatuoton kannalta on olennaista riittävän rauhallisten, turvallisten ja sopivaa ravintoa

tarjoavien poikimisalueiden riittävyys. Vasonta-aikana vaatimet ovat muita ajankohtia herkem-

piä sekä visuaalisille että akustisille häiriöille. Voimaloiden häiriöiden vaikutuksesta metsäpeuro-

jen vasontaa ei ole tutkimustuloksia käytettävissä. Tässä oletetaan että häiriöalueen maksimi

etäisyys ulottuisi noin 2 km voimala-alueiden ulkopuolelle. Häiriöalue vastaa suurin piirtein voi-

maloiden äänen kantautumisetäisyyttä. Aineiston mukaan merkittävimmin peurojen vasomiseen

vaikuttaisi Halsuan Järvinevan voimala-alue. Myös Kanniston, Honkakangas A ja B sekä Lestijärvi

2 ja 3:n tuulivoima-alueet voivat kukin vaikuttaa useiden vaatimien vasontaan. Yksittäisiä vason-

tapaikkoja sijoittuu myös Toholammin itäisen, Kalliolammen sekä Kokkonevan vaikutusalueelle.

Pinta-alallisesti tarkastellen tuulivoima-alueen voivat aiheuttaa häiriöitä noin 5 %:n osuudelle

metsäpeurojen vasonta-alueista. Poistuman suuruus ei todellisuudessa todennäköisesti ole vas-

taavan kokoinen. Osia häiriöalueesta (2 km:n bufferi) soveltunee vasonta-alueeksi rakentumises-

ta huolimatta ja mahdollista on myös se, että korvaavia alueita löytyy nykyisten ulkopuolelta.

Edellä mainitun suuruinen vasonta-alueiden poistuma ei vaaranna metsäpeuran esiintymistä Kes-

28


ki-Pohjanmaalla, mutta saattaa osaltaan vähentää seudun kykyä ylläpitää nykyisen suuruista

kantaa. Kantokyky voi laskea em. osuuden verran, mikäli vasonta-alueiden laajentuminen ei ole

mahdollista ja häiriöttömien vasomispaikkojen määrä olisi kannan elinvoimaisuuden kannalta

ratkaisevassa asemassa. Vaikutusta voidaan pitää kohtalaisen merkittävänä.

Tuulivoima-alueet voivat aiheuttaa häiriöitä viidellä Natura-alueella, joilla metsäpeura on suoje-

lun perusteena. Näitä ovat Isoneva, Lestijoen yläjuoksu-Paukaneva, Kivineva, Linjasalmenneva ja

Hangasneva-Säästöpiirinneva. Häiriöalueen osuus on suurin Lestijärven Isonevalla, jonka pinta-

alasta noin 60 % sijoittuu alle 2 km:n etäisyydelle. Lestijoen yläjuoksu-Paukanevalla mahdollisen

häiriöalueen osuus on noin 30 %, Kivinevan alueella 15 % ja muilla alle 8 %. Pantapeura-

aineiston perusteella Isonevalla ja Paukanevalla ei ole erityistä merkitystä kesälaidun- tai vaso-

misalueena. Vasomisaikaisia havaintoja ei ole kummaltakaan Natura-alueelta. Kesäaikaisia ha-

vaintojakin on vain Paukanevalta ja sieltäkin pieneltä alalta. Otannan pienuudesta johtuen aineis-

to sopii kuitenkin melko huonosti yksittäisille Natura-alueille kohdistuvien vaikutusten arviointiin,

mistä johtuen vaikutusta voi pitää varovaisuusperiaatteen mukaisesti kohtalaisena molemmilla

Natura-alueilla.

Kivinevan Natura-alueen pohjoiselta osa-alueelta, Matonevalta, jolle vaikutukset voivat kohdis-

tua, ei ole myöskään kesä- ja vasonta-aikaisia peurahavaintoja. Kivinevan-Aittosennevan suoalu-

eelta havaintoja on sen sijaan runsaasti. Yli kahden kilometrin etäisyys todennäköisesti estää

häiriöiden muodostumisen näille alueille. Edellä mainituista syistä johtuen vaikutusten arvioidaan

jäävän korkeintaan kohtalaisiksi.

Linjasalmennevan ja Hangasnevan Natura-alueet ovat molemmat tärkeitä peurojen kesälaidun ja

vasomisalueita. Peurahavaintoja on runsaasti myös tuulivoima-alueita lähimmiltä osilta. Arvioi-

dusta häiriöalueen pienestä, alle 8 % osuudesta johtuen vaikutusten ennakoidaan jäävän kuiten-

kin vähäisiksi.

9. VOIMALINJOJEN VAIKUTUKSET

Tuulivoima-alueet liitetään valtakunnan sähköverkkoon maakaapeleiden, ilmajohtojen ja sähkö-

asemien välityksellä. Lopullisten voimalinjojen tarkat sijainnit ja toteutustavat selviävät vasta

tarkempien suunnitelmien yhteydessä. Maakuntakaavavaiheessa on kuitenkin yleispiirteisesti

tarkasteltu todennäköisiä sänkönsiirtoreittien suuntia (kuva 10). Voimalinjoista valtaosa sijoittuu

nykyisille linjakäytäville. Mahdollista on että osa nykyisten linjojen yhteyteen rakennettavista

voimalinjoista sijoittuu Natura-alueille. Todennäköisintä tämä on Fingridin 400 kV:n voimalinjan

yhteydessä Hangasneva-Säästöpiirinnevalla. Kokonaan uusia linjakäytäviä Natura-alueille ei ole

odotettavissa.

Uudet voimalinjat voivat vaikuttaa tässä yhteydessä tarkastelluista lajeista etenkin maakotkaan.

Kokonaan uutta 110kV:n linjaa sijoittuu maakotkien reviireille arviolta noin 60-70 km. Linjat

muuttavat reviireiden laatua ja muodostavat törmäysriskin. Pinta-alallisesti tarkasteltuna kyse on

kuitenkin erittäin pienestä, alle promillen muutoksista, mistä johtuen sekä törmäysriskin että

biotooppimuutosten suuruus jäävät erittäin vähäiseksi. Linjat on lisäksi mahdollista sijoittaa use-

an kilometrin etäisyydelle pesistä.

Uusia linjoja sijoittuu todennäköisesti myös metsäpeuroille tärkeisiin elinympäristöihin, mutta

vaikutusten arvioidaan jäävän vähäiseksi, johtuen pienestä pinta-alamuutoksista sekä siitä että

peurat todennäköisesti tottuvat rakenteisiin nopeasti. RKTL:n satelliittiseuranta-aineiston mukaan

peurahavaintoja on tehty runsaasti nykyisten voimalinjojen läheisyydestä vasonta-aikanakin.

Haittoja peuroihin on mahdollista vähentää mm. huomioimalla vasonta-ajat ja paikat rakentami-

sessa.

Tarkemmat voimalinjojen vaikutusarviot tehdään hankesuunnitelmien yhteydessä, jolloin tiedos-

sa ovat tarkemmat sijainti ja toteutustapavaihtoehdot. Yleispiirteisen tarkastelun perusteella

29


näyttäisi siltä että voimalinjat voidaan toteuttaa huolellisesti suunnitellen siten, ettei merkittäviä

vaikutuksia tarkasteltuihin luontoarvoihin muodostu.

Kuva 10. Maakuntakaavaehdotuksen tuulivoima-alueiden sähkölinjojen liityntäsuunnat.

10. YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN HANKKEIDEN KANS-SA

Tulevaisuudessa voi yhteisvaikutuksia muodostua myös muista maakotkien tai metsäpeurojen

elinympäristöihin sijoittuvista hankkeista. Mahdollisia yhteisvaikutuksia aiheuttavia, maakunnalli-

sesti merkittäviä hankkeita ovat etenkin maa-ainesten otto ja kaivoshankkeet. Keski-Pohjanmaan

maakunnan eri vaihekaavojen maa-ainesalueet ja maakotkien reviirit sekä Natura-alueet on osoi-

tettu kuvassa 11. Maa-ainesten otto heikentää reviireiden laatua sekä häiriöiden että kasvilli-

suusmuutosten kautta. Vaikutusten merkittävyyttä voidaan suuresti vähentää etenkin häiriöitä

aiheuttavien toimintojen ajoittamisella pesintäajan ulkopuolelle. Myös turvetuotannosta voi ai-

30


heutua yhteisvaikutuksia kotkille ja peuroille. Maakuntakaavaan on merkitty vain nykyiset turve-

tuotantoalueet, mistä johtuen tulevien hankkeiden yhteisvaikutusten ennakointi ei ole mahdollis-

ta.

Merkittävimmin yhteisvaikutuksia maa-ainestenoton ja tuulivoiman kanssa näyttäisi muodostu-

van Ullavan-Kannuksen kotkareviirillä, mille sijoittuu useita tuulivoima-alueita ja maa-

ainestenottoalueita. Maa-ainesalueiden ympäristön merkitys saalistusalueena vähenee ainakin

toiminnan aikana. Saalistusalueen pieneneminen lisää todennäköisesti jonkin verran saalistusak-

tiivisuutta muualla ja samalla mahdollisesti osin tuulivoima-alueilla. Yhteisvaikutuksia reviirillä

vähentää se, että neljä maa-ainesaluetta sijoittuu tuulivoima-alueiden yhteyteen eivätkä muo-

dosta siten uusia häiriöalueita kotkille. Karkotusvaikutuksen vuoksi tuulivoima-alueille suuntautu-

vien lentojen määrä ja samalla törmäysriskin suuruus saattaa jopa vähetä. Muut maa-

ainesalueet sijoittuvat etäälle pesistä. Näistä syistä johtuen merkittäviä yhteisvaikutuksia ei arvi-

oida aiheutuvan.

RKTL:n aineiston mukaan maa-ainesten ottovaraukset sijoittuvat etäälle tiedossa olevista metsä-

peurojen tärkeistä vasomisalueista. Yhteisvaikutuksia voi muodostua lähinnä potentiaalisten tal-

vilaitumien vähentymisien kautta. Kuten luvussa 8 on todettu, peurojen pääasialliset talvilaitumet

ovat 2000-luvulla sijainneet maakunnan ulkopuolella. Näistä syistä johtuen merkittäviä yhteisvai-

kutuksia metsäpeuraan ei arvioida aiheutuvan.

Maakuntakaavaan merkityistä kaivostoiminnot voivat aiheuttaa yhteisvaikutuksia maakunnan

metsäpeurapopulaatioon. Venetjoen tekojärven luoteispuoleiset kaivosvaraukset sijoittuvat osin

metsäpeuran tärkeille vasomisalueille. Pinta-alallisesti tarkasteltuna kyse on melko pienestä,

korkeintaan muutamien prosenttien osuudesta nykyisistä vasomisalueista, mutta yhdessä tuuli-

voima-alueiden kanssa vaikutuksia voi pitää kohtalaisen suurina maakunnan peurakantaan.

31


Kuva 11. Maakuntakaavan maa-ainesalueiden (harm. ympyrä), kaivosalueiden (harmaa kolmio),

nykyisten turvetuotantoalueiden sijainti, violetilla maakuntakaavan nykyiset turvetuotantoalueet.

Vihreällä Natura-alueet, keltaisella tuulivoima-alueet.

11. EPÄVARMUUSTEKIJÄT

Arviointiin sisältyy monia epävarmuuksia, joista keskeisimmät kuvataan tässä luvussa. Epävar-

muuksia esiintyy molempiin suuntiin, ne voivat joko korostaa tai aliarvioida vaikutuksia. Maakot-

kan kohdalla epävarmuustekijöitä on käsitelty myös lajitekstissä. Tässä esitetään muita epävar-

muustekijöitä yleisemmin.

Arvioinnin lähtötiedot perustuvat Natura-tietolomakkeen tietoihin, joissa saattaa olla päivitysten

puutteesta johtuvaa epävarmuutta. Maastohavainnointeihin ja satelliittiseurattujen maakotkien

liikkeisiin pohjautuva matemaattinen mallia voidaan pitää laajuudeltaan kattavana maakuntakaa-

vatason Natura-arviointia ajatellen. Kotkien keskimääräisiä lentomääriä ja reviirin laajuutta jon-

kin verran yliarvioi mm. se, että etäisyysvyöhykkeet on bufferoitu kotkareviirin kaikista viime-

vuosina asuttuina olleista pesistä. Runsaasti epävarmuustekijöitä liittyy myös törmäys- ja popu-

laatiomallinnusten tuloksiin, sillä niihin tarvittavia parametreja ei tiedetä aina luotettavasti. Arvi-

ointi pyritään siksi tekemään varovaisuusperiaatteita noudattaen.

32


Vaikutusten arvioinnin luotettavuutta harvalukuisten lajien kohdalla heikentää yksilölliset erot ja

muut satunnaisuutta aiheuttavat tekijät. Esimerkiksi Ruotsissa todettiin maakotkien reviirikoko-

jen vaihtelevan 60 ja 605:n km2 välillä (Hipkiss ym. 2013). Yksittäisiin pareihin kohdistuvien

riskien arviointi on aina epävarmempaa kuin isompiin populaatioihin kohdistuvien vaikutusten

arviointi, koska epätodennäköinenkin tapahtuma voi toteutua yksittäisen yksilön kohdalla. Tämä

voi toimia myös niin päin, että yksilöt ovat poikkeuksellisen sietokykyisiä. Lisäksi vaikutusarvioin-

ti joudutaan perustumaan maailmalla tehdyistä tutkimuksista muodostettuun käsitykseen kunkin

lajin "keskiarvokäyttäytymisestä", mikä ei tietenkään päde välttämättä yksittäisten parien koh-

dalla. Laajojen, maakunnallisten alueiden kokonaisvaikutusten arvioimiseksi keskiarvojen käyttö

on kuitenkin erityisen perusteltua.

Maailmalla tehdyt tutkimukset tuulivoimaloiden linnustovaikutuksista painottuvat avomaille (pel-

lot ja merialueet) sijoitettuihin tuulivoimaloihin. Vaikutukset metsäalueelle rakennettavista tuuli-

puistoista tunnetaan huonommin, mikä myös vaikeuttaa vaikutusten ennakointia. Tulevaisuudes-

sa tieto tulee lisääntymään metsäalueille rakennettavien tuulivoimapuistojen luontovaikutuksista.

Metsäpeuroille aiheutuvien vaikutusten arviointiin epävarmuutta tuovat etenkin tutkimustiedon

puute tuulivoimaloiden vaikutuksista lajin eri elinkierron vaiheissa sekä satelliittiseurannassa

olevien peurojen pieni määrä. Näistä syistä johtuen etenkin välilliset vaikutukset ovat vaikeasti

ennustettavia, joten kaikki johtopäätökset sisältävät huomattavaa epävarmuutta.

12. VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMINEN JA SEURAN-TASUOSITUKSET

Tehdyn arvion mukaan tarkastelluille maakuntakaavan tuulivoima-alueille on mahdollista toteut-

taa tuulivoimapuistot siten, ettei merkittäviä vaikutuksia muodostu Natura-alueilla esiintyviin

maakotkiin tai muihin lajeihin. On kuitenkin huomioitava, että arvio perustuu numeerisiin mallin-

nuksiin ja yleispiirteisiin tarkasteluihin, joihin sisältyy runsaasti epävarmuuksia. On epäselvää,

kuinka hyvin teoria ja käytäntö todellisuudessa täsmäävät. Siksi onkin suositeltavaa, että maa-

kotkareviireiden läheisyys huomioidaan tuulivoima-alueiden ja voimalinjojen toteutuksessa. Vai-

kutuksia voidaan ehkäistä välttämällä etenkin tuulivoimaloiden, teiden ja voimalinjojen sijoitte-

lussa kotkien ja metsäpeurojen tärkeimpiä elinympäristöjä.

Tuulivoimala-alueiden suunnittelun ja arvioinnin kannalta on erittäin tärkeää saada tietoa tuuli-

voimaloiden vaikutuksista Suomen olosuhteissa. Tuulivoimapuistojen aiheuttamien ympäristövai-

kutusten seuraamiseksi jokaisella toteutettavalla puistolla olisi suositeltavaa alkuvaiheessa to-

teuttaa etukäteen laaditun seurantasuunnitelman mukainen tarkkailu.

Maakotkiin kohdistuvista vaikutuksista tulisi erityisesti seurata vaaratilanteiden muodostumisen

ja taajuuden lisäksi lintujen suhtautumista voimala-alueisiin ja tiestöön. Metsäpeuran osalta

tärkeitä seurattavia seikkoja ovat etenkin herkkiin elinkierron vaiheisiin kuten vasomiseen koh-

distuvien häiriövaikutusten esiintymistä ja laajuutta. Molempien lajien seurannassa on mahdol-

lista hyödyntää satelliittiseurantaa, millä saadaan luotettavin ja kattavin aineisto.

33


13. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET

Tässä selvityksessä arvioidaan luonnonsuojelulain edellyttämällä tavalla kaavassa osoitettujen

tuulivoima-alueiden vaikutuksia Natura 2000-suojelualueisiin. Arviointi kohdistuu Ritanevan-

Vipusalonnevan-Märsynnevan Natura-alueeseen sekä Keski-Pohjanmaan metsäpeura ja maakot-

kakantaan, joihin maakuntaliiton Natura-arvioinnin tarveselvityksen (Ramboll 2013) tulosten

mukaan saattaa kohdistua merkittäviä vaikutuksia. Koska maakotka on luonnonsuojelulain mu-

kainen erityisesti suojeltava laji, minkä tarkkoja pesien sijaintietoja ei saa levittää julkisuuteen,

raportti on tarkoitettu vain viranomaiskäyttöön.

Vaikutukset Ritanevan-Vipusalonnevan-Märsynnevan Natura-alueeseen

Tuulivoimahankkeista luontotyyppeihin ei aiheudu vaikutuksia. Lintudirektiivin lajeihin ei kohdistu

merkittäviä kielteisiä vaikutuksia. Vähäisiä vaikutuksia voi aiheutua yhdeksälle lajille.

Maakotkan törmäysten määriä mallinnettiin matemaattisesti ns. Bandin tilamallilla. Merkittävänä

pidetyn laskennallisen kuolleisuusriskin raja (>0,2 yksilöä vuosi) ei ylity reviirillä. Reviirin laatu

voi heiketä hankkeesta johtuen, mutta tämän ei oleteta vaikuttavan merkittävästi lajin säilymis-

mahdollisuuksiin hankkeen toiminta-aikana.

Arvioinnin mukaan Natura-alueen läheisille voimala-alueille voidaan toteuttaa maakunnallisesti

merkitykselliset tuulivoimapuistot ilman merkittäviä vaikutuksia Natura-alueen suojelun perus-

teena oleviin luontoarvoihin.

Maakuntakaavan tuulivoiman yhteisvaikutukset maakunnan maakotkakantaan

Törmäysarviot

Saalistaessaan linnut voivat liikkua hyvinkin laajalla alueella, ja törmäysriskin todennäköisyys

saattaa kasvaa, mikäli toteutuvia tuulivoimakohdealueita on pesien ympäristössä useita. Tarkas-

telun perusteella pyrittiin tunnistamaan tuulivoima-alueita, joilla riskit kotkavaikutusten suhteen

ovat tavanomaista suuremmat.

Arvion mukaan merkittävän vaikutuksen rajat eivät ylity 98 %:n väistökertoimella laskettuna

millään kotkareviirillä. Aikuiskuolleisuuden lisääntyminen heikentäisi kotkareviireiden laatua,

mutta reviirit voisivat säilyä elinkelpoisina hankkeiden elinkaaren (noin 25 v) ajan, mikäli maa-

kunnan maakotkakanta muutoin säilyisi elinvoimaisena.

Vaikutukset maakunnan maakotkakantaan

Tuulivoiman aiheuttaman lisäkuolleisuuden merkitystä havainnollistettiin populaatiomallinnuksel-

la, joka huomioi lajin poikastuoton ja eri ikäluokkien kuolleisuudet. Tarkastelu tehtiin oletuksella,

että maakunnan maakotkapopulaatio olisi suljettu, eikä se saisi täydennystä muualta. Käytän-

nössä näin ei ole, vaan koko Suomen kanta voidaan lukea kuuluvaksi samaan Fennoskandian

kotkapopulaatioon.

Maakotkakannan on todettu olevan herkkä erityisesti aikuiskuolleisuuden kasvulle. Laaditun po-

pulaatiomallin mukaan kanta kääntyisi laskuun noin 0,5-1 yksilön lisäkuolleisuudella vuodessa

kymmentä paria kohden riippuen käytettävästä kasvukertoimesta.

Laskennallisesti maakunnan kotkareviireiden yhteenlasketuksi törmäysmääräksi saadaan 0,22-1

käytettävästä väistökertoimesta (95-99 %) riippuen. Ulkomaisten tutkimusten mukaan suurem-

pien väistökertoimien mukaiset, vähäisemmät törmäysmäärät ovat todennäköisempiä. Tämän

teoreettisen laskentamallin mukaan näyttäisi siltä, että tuulivoimalla voi olla vaikutusta kotka-

kannan elinvoimaisuuteen, mutta maakotkakanta pysyisi vakaana tai edelleen kasvaisi, mikäli

elinolosuhteet muutoin pysyisivät suotuisana. Todellisuudessa maakunnan maakotkakanta ei ole

34


suljettu populaatio vaan tulevaan kehityksen vaikuttavat ratkaisevasti laajemman alueen kannan

kehitys ja elinolosuhteet.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tarkastellussa tuulivoima-alueiden sijoitusratkaisussa on

otettu riittävästi huomioon maakotkareviireiden sijainti. Tuulivoimasta ei siten aiheudu maakun-

nan kotkakantaan sellaisia merkittäviä vaikutuksia, jotka heijastuisivat Natura-alueisiin, joilla

maakotka on mainittu suojelun perusteena.

Maakuntakaavan tuulivoiman yhteisvaikutukset Suomenselän metsäpeurakantaan Metsäpeuroja esiintyy Natura-tietolomakkeiden mukaan yhteensä yhdeksällä maakunnan Natura-alueella. Lähimmillä tuulivoimala-alueilla voi olla suoria karkottavia vaikutuksia metsäpeuroille viidellä em. Natura-alueella.

On todennäköistä, että metsäpeurat välttelevät tuulivoima-alueita etenkin rakentamisen aikana. Rakentamisaikaiset häiriöt voivat ulottua myös lähimmille Natura-alueille. Vaikutukset ovat to-dennäköisesti suurimpia, mikäli voimala-alueet sijoittuvat tärkeille vasomisalueille tai talvilaidun-alueille. Lisääntyvä liikenne ja uudet tiet voivat lisätä myös liikenneonnettomuuksia.

Vaikutukset talvilaidunkiertoon

Keski-Pohjanmaan maakunnan eteläosat ovat Riistakeskuksen havaintoaineiston mukaan olleet

aiemmin tärkeitä talvilaidunalueita. RKTL:n satelliittiseuranta-aineiston ja lentokonelaskentojen

perusteella Keski-Pohjanmaan tuulivoima-alueet eivät kuitenkaan sijoitu 2010-luvun talvilaidun-

alueille. Vaikka talvilaidunalueita on useita eri puolilla Suomenselkää, niiden laaja-alainen häviä-

minen saattaa heikentää metsäpeurojen selviytymistä talvikaudesta tulevaisuudessa.

Kaikkiaan metsäpeurat ovat talvehtineet vuosina 1980-2013 riistakeskuksen havaintoaineiston

mukaan noin 4800 neliökilometrin alueella. Ruokailuun soveltuvien kankaiden osuutta talvi-

laidunalueiden kokonaispinta-alasta ei ole tiedossa, mutta karkeasti voidaan arvioida, että tuuli-

voimala-alueiden maamuokkaus veisi alle 5 %:n käytössä olleista talvilaidunalueista Keski- ja

Etelä-Pohjanmaalla. Mahdollisesti rakentamisen ulkopuoleiset metsäalueet kaava-alueilla ainakin

osin soveltuvat laidunalueeksi etenkin rakentamisen jälkeisinä vuosina, toiminnan vakiinnuttua.

Huomioiden hankealueen pieni osuus talvilaitumista, sijoittuminen nykyisen talvilaidun alueen

ulkopuolelle ja peurojen luontainen tapa vaihtaa laidunaluetta, arvioidaan, että tarkastellut tuuli-

voima-alueet eivät elinkaarensa aikana aiheuttaisi välillisestikään kuin korkeintaan kohtalaisia

vaikutuksia Suomenselän metsäpeurapopulaation talviajan elinoloihin.

Vaikutukset kesälaidunalueisiin

Rannikon läheisempiä tuulivoima-alueita lukuun ottamatta kaikki maakunnan tuulivoima-alueet

sijoittuvat metsäpeurojen elinalueille. RKTL:n satelliitti-aineiston mukaan peuratiheys on suurin

Perhon-Vetelin-Halsuan soilla ja niiden reunamilla. Kangasmailla sijaitsevat tuulivoima-alueet

sijoittuvat valtaosin tärkeimpien kesälaidunalueiden ulkopuolelle. Tämän aineiston perusteella

tuulivoima-alueista sijoittuvat merkittävimmin peuratiheentymille Halsuan Järvinevan ja Kannis-

ton tuulivoima-alueet.

Tuulivoimaloiden vaikutuksista metsäpeurojen esiintymiseen ei ole saatavilla tutkimustietoa,

mutta mahdollista on, että alueen rakentuminen ja voimalat karkottavat peurat alueelta. Satelliit-

ti-lähettimin merkittyjen peurojen havaintoaineiston perusteella voidaan arvioida, että tuulivoi-

ma-alueita sijoittuu noin 5 %:n osuudelle peurojen kesälaidunalueista. Osia tuulivoima-alueista

soveltunee laidunalueeksi rakentumisesta huolimatta ja mahdollista on myös se, että korvaavia

laidunalueita löytyy nykyisten ulkopuolelta. Em. suuruinen laidunalueiden poistuma ei vaaranna

metsäpeuran esiintymistä Keski-Pohjanmaalla, mutta saattaa osaltaan vähentää seudun kykyä

ylläpitää nykyisen suuruista kantaa. Ääritapauksessa kantokyky laskee em. osuuden verran, mi-

käli laidunalueiden laajentuminen ei ole mahdollista ja kesälaitumien määrä olisi kannan elinvoi-

maisuuden kannalta ratkaisevassa asemassa. Vaikka tämä ei olekaan kovin todennäköistä, niin

vaikutusta voi pitää kohtalaisena.

35


Vaikutus vasomisalueisiin

Vasonta-aikana vaatimet ovat muita ajankohtia herkempiä sekä visuaalisille että akustisille häiri-

öille. Voimaloiden häiriöiden vaikutuksesta peurojen vasontaa ei ole tutkimustuloksia käytettävis-

sä. Selvityksessä oletetaan, että häiriöalueen maksimi etäisyys ulottuisi noin 2 km voimala-

alueiden ulkopuolelle. Häiriöalue vastaa suurin piirtein voimaloiden äänen kantautumisetäisyyttä.

Aineiston mukaan merkittävimmin peurojen vasomiseen vaikuttaisi Halsuan Järvinevan voimala-

alue. Myös Kanniston, Honkakangas A ja B sekä Lestijärvi 2 ja 3:n tuulivoima-alueet voivat kukin

vaikuttaa useiden vaatimien vasontaan. Yksittäisiä vasontapaikkoja sijoittuu myös Toholammin

itäisen, Kalliolammen sekä Kokkonevan vaikutusalueelle.

Pinta-alallisesti tarkastellen tuulivoima-alueen voivat aiheuttaa häiriöitä noin 5 %:n osuudelle

peurojen vasonta-alueista. Osia häiriöalueesta (2 km:n bufferi) soveltunee vasonta-alueeksi ra-

kentumisesta huolimatta ja mahdollista on myös se, että korvaavia alueita löytyy nykyisten ulko-

puolelta. Edellä mainitun suuruinen vasonta-alueiden poistuma ei vaaranna metsäpeuran esiin-

tymistä Keski-Pohjanmaalla, mutta saattaa osaltaan vähentää seudun kykyä ylläpitää nykyisen

suuruista kantaa. Ääritapauksessa kantokyky laskee em. osuuden verran, mikäli vasonta-

alueiden laajentuminen ei ole mahdollista ja häiriöttömien vasomispaikkojen määrä olisi kannan

elinvoimaisuuden kannalta ratkaisevassa asemassa. Vaikutusta voidaan pitää kohtalaisen merkit-

tävänä.

Tuulivoima-alueet voivat aiheuttaa häiriöitä viidellä Natura-alueella, joilla metsäpeura on suoje-

lun perusteena. Häiriöalueen osuus on suurin Lestijärven Isonevalla, jonka pinta-alasta noin 60

% sijoittuu alle 2 km:n etäisyydelle. Lestijoen yläjuoksu-Paukanevalla mahdollisen häiriöalueen

osuus on noin 30 %, Kivinevan alueella 15 ja muilla alle 8 %. Pantapeura-aineiston perusteella

Isonevalla ja Paukanevalla ei ole erityistä merkitystä kesälaidun- tai vasomisalueena. Vasomisai-

kaisia havaintoja ei ole kummaltakaan Natura-alueelta. Kesäaikaisia havaintojakin on vain Pau-

kanevalta ja sieltäkin pieneltä alalta. Otannan pienuudesta johtuen aineisto sopii kuitenkin melko

huonosti yksittäisille Natura-alueille kohdistuvien vaikutusten arviointiin, mistä johtuen vaikutus-

ta voi pitää varovaisuusperiaatteen mukaisesti kohtalaisena molemmilla Natura-alueilla.

Kivinevan Natura-alueen pohjoiselta osa-alueelta, Matonevalta, jolle vaikutukset voivat kohdis-

tua, ei ole myöskään kesä- ja vasonta-aikaisia peurahavaintoja. Kivinevan-Aittosennevan suoalu-

eelta havaintoja on sen sijaan runsaasti. Yli kahden km:n etäisyys todennäköisesti estää häiriöi-

den muodostumisen näille alueille. Edellä mainituista syistä johtuen vaikutusten arvioidaan jää-

vän korkeintaan kohtalaisiksi.

Linjasalmennevan ja Hangasnevan Natura-alueet ovat molemmat tärkeitä peurojen kesälaidun ja

vasomisalueita. Peurahavaintoja on runsaasti myös tuulivoima-alueita lähimmiltä osilta. Arvioi-

dusta häiriöalueen pienestä, alle 8 % osuudesta johtuen vaikutusten ennakoidaan jäävän kuiten-

kin vähäisiksi.

Johtopäätöksenä todetaan että maakuntakaavan tuulivoima-alueet eivät aiheuta LSL:n tarkoit-

tamia merkittäviä vaikutuksia metsäpeurakantoihin niillä Natura-alueilla, joilla laji on suojelun

perusteena. Vaikutusten arvioidaan muodostuvat kohtalaisiksi kolmella Natura-alueella ja jäävän

vähäiseksi kahdella Natura-alueella. Kokonaisvaikutukset Suomenselän metsäpeurakantaa arvi-

oidaan kuitenkin kohtalaiseksi. Perusteita varovaisuuteen on metsäpeuran osalta olemassa. Esi-

merkiksi metsäpeuran kokonaistilanne on Suomessa ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana

hiljalleen huonontuva, vaikka Pohjanmaan kanta on pysynyt vakaana. Lisäksi Venäjän Karjalan

kanta on ilmeisesti romahtanut parin viime vuosikymmenen aikana, joten oman kantamme sta-

tus tulee todennäköisesti hallinnollisesti kasvamaan EU:n alueella (RKTL/Paasivaara kirjall.).

Voimalinjojen vaikutukset

Tuulivoima-alueet liitetään valtakunnan sähköverkkoon maakaapeleiden, ilmajohtojen ja sähkö-

asemien välityksellä. Lopullisten voimalinjojen tarkat sijainnit ja toteutustavat selviävät vasta

tarkempien suunnitelmien yhteydessä. Maakuntakaavavaiheessa on kuitenkin yleispiirteisesti

tarkasteltu todennäköisiä sähkönsiirtoreittien suuntia . Voimalinjoista valtaosa sijoittuu nykyisille

36


linjakäytäville. Mahdollista on että osa nykyisten linjojen yhteyteen rakennettavista voimalinjois-

ta sijoittuu Natura-alueille. Todennäköisintä tämä on Fingridin 400 kV:n voimalinjan yhteydessä

Hangasneva-Säästöpiirinnevalla. Kokonaan uusia linjakäytäviä Natura-alueille ei ole odotetta-

vissa.

Uudet voimalinjat voivat vaikuttaa tässä yhteydessä tarkastelluista lajeista etenkin maakotkaan.

Kokonaan uutta 110kV:n linjaa sijoittuu maakotkien reviireille arviolta noin 60-70 km. Linjat

muuttavat reviireiden laatua ja muodostavat törmäysriskin. Pinta-alallisesti tarkasteltuna kyse on

kuitenkin erittäin pienestä, alle promillen muutoksista, mistä johtuen sekä törmäysriskin että

biotooppimuutosten suuruus jäävät erittäin vähäiseksi. Linjat on lisäksi mahdollista sijoittaa use-

an kilometrin etäisyydelle pesistä.

Uusia linjoja sijoittuu todennäköisesti myös metsäpeuroille tärkeisiin elinympäristöihin, mutta

vaikutusten arvioidaan jäävän vähäiseksi, johtuen pienestä pinta-alamuutoksista sekä siitä että

peurat todennäköisesti tottuvat rakenteisiin nopeasti. RKTL:n satelliittiseuranta-aineiston mukaan

peurahavaintoja on tehty runsaasti nykyisten voimalinjojen läheisyydestä vasonta-aikanakin.

Haittoja peuroihin on mahdollista vähentää mm. huomioimalla vasonta-ajat ja paikat rakentami-

sessa.

Tarkemmat voimalinjojen vaikutusarviot tehdään hankesuunnitelmien yhteydessä, jolloin tiedos-

sa ovat tarkemmat sijainti ja toteutustapavaihtoehdot. Yleispiirteisen tarkastelun perusteella

näyttäisi siltä että voimalinjat voidaan toteuttaa huolellisesti suunnitellen siten, ettei merkittäviä

vaikutuksia tarkasteltuihin luontoarvoihin muodostu.

Yhteisvaikutukset muiden maakäyttömuotojen kanssa

Tulevaisuudessa voi yhteisvaikutuksia muodostua myös muista maakotkien tai metsäpeurojen

elinympäristöihin sijoittuvista hankkeista. Mahdollisia yhteisvaikutuksia aiheuttavia, maakunnalli-

sesti merkittäviä hankkeita ovat etenkin maa-ainesten otto ja kaivoshankkeet. Maa-ainesten otto

heikentää reviireiden laatua sekä häiriöiden että kasvillisuusmuutosten kautta. Vaikutusten mer-

kittävyyttä voidaan suuresti vähentää etenkin häiriöitä aiheuttavien toimintojen ajoittamisella

pesintäajan ulkopuolelle. Myös turvetuotannosta voi aiheutua yhteisvaikutuksia kotkille ja peu-

roille. Maakuntakaavaan on merkitty vain nykyiset turvetuotantoalueet, mistä johtuen tulevien

hankkeiden yhteisvaikutusten ennakointi ei ole mahdollista.

Maa-ainesalueiden ympäristön merkitys saalistusalueena vähenee ainakin toiminnan aikana. Saa-

listusalueen pieneneminen lisää todennäköisesti jonkin verran saalistusaktiivisuutta muualla ja

samalla mahdollisesti osin tuulivoima-alueilla. Yhteisvaikutuksia sillä kotkareviirillä, mihin sijoit-

tuu eniten maa-aines ja tuulivoima-alueita vähentää se, että neljä maa-ainesaluetta sijoittuu

tuulivoima-alueiden yhteyteen eivätkä muodosta siten uusia häiriöalueita kotkille. Karkotusvaiku-

tuksen vuoksi tuulivoima-alueille suuntautuvien lentojen määrä ja samalla törmäysriskin suuruus

saattaa jopa vähetä. Muut maa-ainesalueet sijoittuvat etäälle, yli 6 km:n päähän pesistä. Näistä

syistä johtuen merkittäviä yhteisvaikutuksia ei arvioida aiheutuvan.

Maakuntakaavaan merkityistä kaivostoiminnot voivat aiheuttaa yhteisvaikutuksia maakunnan

metsäpeurapopulaatioon. Venetjoen tekojärven luoteispuoleiset kaivosvaraukset sijoittuvat osin

metsäpeuran tärkeille vasomisalueille. Pinta-alallisesti tarkasteltuna kyse on melko pienestä,

korkeintaan muutamien prosenttien osuudesta nykyisistä vasomisalueista, mutta yhdessä tuuli-

voima-alueiden kanssa vaikutuksia voi pitää kohtalaisen suurina maakunnan peurakantaan.

Vaikutusten seuranta ja epävarmuudet

Tehdyn arvion mukaan tarkastelluille maakuntakaavan tuulivoima-alueille on mahdollista toteut-

taa tuulivoimapuistot siten, ettei merkittäviä vaikutuksia muodostu Natura-alueilla esiintyviin

maakotkiin tai muihin lajeihin. On kuitenkin huomioitava, että arvio perustuu numeerisiin mallin-

nuksiin ja yleispiirteisiin tarkasteluihin, joihin sisältyy runsaasti epävarmuuksia. On epäselvää,

kuinka hyvin teoria ja käytäntö todellisuudessa täsmäävät. Siksi onkin suositeltavaa, että maa-

kotkareviireiden läheisyys huomioidaan tuulivoima-alueiden ja voimalinjojen toteutuksessa. Vai-

37


kutuksia voidaan ehkäistä välttämällä etenkin tuulivoimaloiden, teiden ja voimalinjojen sijoitte-

lussa kotkien ja metsäpeurojen tärkeimpiä elinympäristöjä.

Tuulivoimala-alueiden suunnittelun ja arvioinnin kannalta on erittäin tärkeää saada tietoa tuuli-

voimaloiden vaikutuksista Suomen olosuhteissa. Tuulivoimapuistojen aiheuttamien ympäristövai-

kutusten seuraamiseksi jokaisella toteutettavalla puistolla olisi suositeltavaa alkuvaiheessa to-

teuttaa etukäteen laaditun seurantasuunnitelman mukainen tarkkailu.

14. KIRJALLISUUS

Band, W, Madders, M. & Whitefield 2007a: Developing field and analythical methods to assess avian colli-sion risk at wind farms. Teoksessa: Lucas, M. , Janss , G. & Ferrer, M. 2007 (ed.): Birds and wind farms. Risk Assesment and mitigation: 259-275.

Bevanger, K., Berntsen, F., Clausen, S., Dahl, E.L., Flagstad, Ø. Follestad, A., Halley, D.,Hanssen, F., Johnsen, L., Kvaløy, P., Lund-Hoel, P., May, R., Nygård, T., Pedersen, H.C., Reitan, O., Røskaft, E., Steinheim, Y., Stokke, B. & Vang, R. 2010. Pre- and post-construction studies of conflicts between birds and wind turbines in coastal Norway (BirdWind). Report on find-

ings 2007-2010. - NINA Report 620. 152 pp. Desholm M. & Kahlert J. 2005: Avian collision risk at an offshore wind farm. Biology Letters 1(3):

296–298. Fielding, A. & Haworth, P. 2010: Golden eagles and wind farms. [Verkkodokumentti]. [Viitattu

22.2.2012. ]. Saatavissa: <http://www.alanfielding.co.uk/fielding/pdfs/

Eagles%20and%20windfarms.pdf>. Fox, A. D., Desholm, M., Kahlert, J., Christensen, T.K., & Petersen, I.K. 2006: Information needs

to support environmental impact assessment of the effects of European marine offshore wind farms on birds. Ibis 148: 129−144.

Granér A., Lindberg N. & Bernhold A. 2011: Migrating birdsand the effect of an onshore wind farm. Posteriesityskonferenssissa "Conference on wind energy and wildlifeimpacts, 2-5 May 2011". Norwegian Institute for Nature Research (NINA).

Gove, B., Langston, RHW., McCluskie, A., Pullan, JD. & Scrase, I. 2013: An updated analysis of

the effects of wind farms on birds, and best practice guidance on integrated planning and impact assessment. Convention on the conservation of European wildlife and natural habi-tats. Bern Convention Bureau Meeting. RSPB/BirdLife in the UK. [Viitattu 5.3.2014]. Saa-tavilla:

<http://www.birdlife.org/europe-and-central-asia/news/wind-farms-new-report-provides-latest-know-how-reducing-environmental>

Hipkiss, T., Frauke Ecke, Holger Dettki, Edward Moss, Carolin Sandgren & Birger Hörnfeldt 2013:

Betydelsen av kungsörnars hemområden, biotopval och rörelser för vindkraftsetablering. Naturvårdsverket. Rapport 6589.

Hötker, H., Thomsen, K-M. & Jeromin, H. 2006: Impacts on biodiversity of exploitation of renew-able energysources: the example of birds and bats. � Facts, gaps in knowledge, demands for further research, and ornithological guidelines for the development of renewable energy exploitation. Michael-Otto-Institut im NABU. Bergenhusen.65 s.

Ijäs, A. ja Yli-Teevahainen, V. 2011: Laihian Rajavuoren linnustoselvitys/ EPV Tuulivoima Oy.

Ramboll Finland Oy. Kerlinger, P. 2000: An Assessment of the Impacts of Green Mountain Power Corporation’s Wind

Power Facility on Breeding and Migrating Birds in Searsburg, Vermont.National Renewable Energy Laboratory. 95 s.

Nygård, T. 2013. Har vi en baerekraftig kongeörnbestand i nord?. Teoksessa Nordisk kongeörn-symposium 2013. Nina rapport 1001.

Ollila, T. 2013: Raportti maakotkan, muuttohaukan, tunturihaukan sekä Oulun ja Lapin läänien merikotkien pesinnöistä vuonna 2013. Metsähallitus, luontopalvelut. [Viitattu 5.3.2014].

Saatavilla: <http://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Muut/maakotkanpesinnat2013.pdf> Ramboll 2012. Rajavuoren tuulivoimapuiston vaikutukset Levanevan ja Kaijan Kryytimaan Natu-

ra-alueisiin. Natura-arviointiraportti. EPV Tuulivoima Oy. Ramboll 2013: Laihian Rajavuoren tuulivoimahankeen maakotkaseuranta 2013. EPV Tuulivoima

Oy Moniste, 14 s.

38


Rydell, J., Engesrtöm, H., Hedensrtröm, A., Kyedn Larsen J., Pettersson, J. and Green, M. 2012: The effect of wind power on birds and bats. A synthesis. Naturvårdsverket, Report 6511, August 2012

Suupohjan lintutieteellinen yhdistys 2012: Maakotkan lentoaktiiviisuusseuranta Kauhajoen Vöy-rinkankaan tuulipuistoalueella kesällä 2012. Moniste 5 s + liitteet

Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi. kaavoituksessa, YVA-

menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. SYKE, ympäristöopas 109. 195 s. Thelander C. G. & Smallwood K. S., 2007. The Altamont Pass Wind Resource Area's effects on

birds: A case history. Teoksessa: de Lucas M., Janss G.F.E. & Ferrer M. (toim.): Birds and windfarms. Quercus, Madrid. S. 25-46.

Tikkanen, H., Tuohimaa, H. ja Hölttä, H. 2013: 2. vaihemaakuntakaavan tuulivoima-alueiden vaikutukset NATURA 2000 – alueisiin. Pohjanmaan liitto, Ramboll Finland Oy. 119 s.

Tikkanen, H. ja H. Tuohimaa 2013: Keski-pohjanmaan maakunnan 4. vaihekaavan tuulivoima-alueiden vaikutukset linnustoon. Luonnos 2.12.2013. 31 s.

Tikkanen H. ja H. Tuohimaa 2014: Alajärven, Soinin ja Vimpelin tuulivoima-alueiden Natura-arviointi. Ramboll Finland Oy. 66 s.

Tikkanen H. ja H. Tuohimaa 2014: Maakuntakaavan tuulivoima-alueiden vaikutukset Levanevan ja Iso Koihnannevan Natura-alueisiin ja Etelä-Pohjanmaan maakotkakantaan. Ramboll Fin-land Oy.

Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. – Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Saatavissa: <http://atlas3.lintuatlas.fi>. ISBN 978-952-10-6918-5.

Väisänen, R., E. Lammi, P. Koskimies 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, 567 s. Whitfield, D.P. 2009: Collision Avoidance of Golden Eagles at Wind Farms under the ‘Band’ Colli-

sion Risk Model. Natural Research Ltd, Banchory, UK: [Verkkodokumentti]. [Viitattu 21.2.2012. ]. Saatavissa:

<http://www.snh.org.uk/pdfs/strategy/renewables/B362718.pdf>. Watson, J. 2010: The Golden Eagle. Second edition. T & AD Poyser.

4. vaihemaakuntakaavan vaikutukset …...alueesta, pienet osuudet elinpiirin koosta sekä se, että...

Documents