AJATON LEHTI AVOIMESTI AJATTELEVILLE 1/2007

www.avomielin.fi

Kotisivut: www.avomielin.fiTaitto: Tom KärnäKansikuva: Helena LaurikainenPaino: Keski-Uusimaa, Tuusula

Julkaisija:Espoon MielenterveysyhdistysEMY ry,Tukiyhdistys Karvinen ry,Tukiyhdistys Majakka ry,Vantaan MielenterveysyhdistysHyvät Tuulet ry,Kirkkonummen Seudun Mielen-terveysyhdistys Kisu ry

2

www.avomielin.fi

Perhe on aina itsensä kuvaPerhe on aina itsensä kuva.

Kohtu on huone. Synnyin-helmet, katse-kuulaus.Ja äkkiä aika on kypsä.

Ja siinä sinä olet. Äidillä syli, isällä kaikki salaisuudet.

Kehdossa kasvat – ja yhtäkkiä osaat kaikki kirjaimet.Kuljet talosta taloon. Ja kasvat ja kasvat, kuin kuu.

Sarastuksen tieto, opit veden hopean, ja pilven levon.

Valon sulo, kierryt kuin silkki, jalkojesi lanka,timantti puheesi kammiossa.Tuoksut meden väriä, kaarrat taivaan halki, pääsky on otsallasi,tuuli.

Mutta jos kuuluu vain helähdys, on mentävä lävitse.Ikkunoiden timantti vain ohutta lasia. Se ei jaksa.Valon huuru.Ja sen muisto värähtää,kello.

Pöydän kulmalla olivat leivän murenet.Sinun on mentävä. Leivän murtaa joku muu.

Joskus, kun saavut, huone vain pölyä –mutta hämärän tuolla puolen on jo aamujen keinu.

Perhe on aina itsensä kuva –mutta sillä on uusi heijastus. Kiireesti sivellin huojahtaa.On vain viiva, ja sen ääripiste.

Murenet pöydän kulmalla.Muistin verkko.

Jo kasvaa kohdussa uusi koti.Ja ovien heilurit, ja uudet lapset, ja uudet kirjaimet.

Uusi äiti, ja äidin mieli. Isän ilme salaisuuksien sali,tähti.

Vain sinä olet totta.Säteen voima.

Niin värähtää viiva yhä uudelleen.Sivellin uskaltaa.

Tarinasi on kirjoitettu näkymättömällä musteella. Laila Nielsen

Espoon mielenterveysyhdistys EMY ry

Toimituskunta:Tarja KiviniittyTapio KortelainenTom KärnäSatu LintunenHannele MatinlauriSusanna MuttilainenLaila NielsenMaj-Lis Voutilainen

Ilmoitushinnat0,90 € / pmm + ALV 22 %

Kiitämme lehden tekoon osallistuneita vapaaehtoisia. Seuraava Avomielin-lehti ilmestyy vuonna 2008.

3

Yksin vai kaksin

Pääkirjoitus

Tohtori Pentti Arajärvi

Lasten suojelu

Perhe on yhteiskunnanperusyksikkö.

Perusyksikkö muuttuuyhteiskunnan muuttuessa.Perheen mielletäänmuodostuvan yhdessä asuvista,niin sanotusti samallajääkaapilla käyvistä henkilöistä.Ydinperhe – isä, äiti ja alaikäisetlapset – on yleisimminmittapuuna käytettyperheyksikkö. Yhä enemmän onkuitenkin perheitä, jotkamuodostuvat yhdestäaikuisesta, yhdestä aikuisestaja alaikäisistä lapsista,kahdesta aikuisesta taivanhemmasta ja täysi-ikäisestälapsesta, ja monet haluavatlukea perheenjäseneksikotieläimenkin. Myös perheenjäsenten sukupuoli vaihtelee.Perinteinenkin perhe voi ollakovin moninainen. Siinä saattaaolla sinun, minun ja meidänlapsia. Lastensuojelun kannaltaparhaimmillaan sijoitettu lapsion kuin perheenjäsen.

Perheen suurin merkitys on sentarjoamissa ihmissuhteissa,lämmössä, yhteenkuulu-vuudessa ja turvallisuudessa.Perhe voi olla helvettikin.Hämmentävän suuri osasuomalaisista hyväksyyperheen aikuisten välisenfyysisen pahoinpitelyn ja vieläsuurempi osa hyväksyy lastenpahoinpitelyn. Lain mukaanpahoinpitelyä on mikä hyvänsäkivun aiheuttaminen ja joskuspahoinpitelyä saattaa ollasellainenkin toiminta, joka eiaiheuta kipua.

Pahoinpidellä voi muutenkinkuin ruumiillisesti. Lapselleaiheuttaa ahdistustavanhempien keskinäinenväkivalta ja perheenjäseniä voimyös alistaa, halventaa ja

kohdella henkisesti kaltoin.Paljon puhutaan koulu- jat y ö p a i k k a k i u s a a m i s e nnollatoleranssista, ja hyvä niin.Kodissa tapahtuva fyysinen jahenkinen pahoinpitely on vieläpahempaa, koska ensinnäkinse tapahtuu paikassa, jossajokaisen pitäisi voida kokeaturvallisuutta, ja toiseksi, koskakotona tapahtuvaanpahoinpitelyyn on ulkopuolistenhuomattavasti vaikeampipuuttua jo siitä syystä, ettei siitäole ulkopuolisilla välttämättätietoa.

Jotain on siis tehtävä. Mieleentulee välittömästi muutamiaasioita. Perheiden tukea janeuvontaa on vahvistettava.Kunnallinen järjestelmäneuvoloineen ja sovitteluineenon periaatteessa tehokas.Tämän puolen vahvistaminenolisi perusteltua jo siitä syystä,että varhainen puuttuminen jaehkäisevä toiminta on ainatehokkaampaa kuinjälkikäteen tapahtuvavaurioiden korjaaminen. Yhdenlapsen lastenpsykiatrisenhoidon ehkäiseminen onkustannuksiltaan murto-osahoidosta. Sama koskee tietystiaikuisia. Kynnyksenkaikkinaiseen neuvontaantulee olla matala ja tietoapalveluista on levitettävätehokkaasti. Lasten onsaatava tietää oikeuksistaan jam a h d o l l i s u u k s i s t aulkopuoliseen apuun koulussaja miksei jo päiväkodissa.Ammattilaisten kykyä havaitaesimerkiksi lastensuojeluntarve ja herkkyyttä ilmoittaalastensuojelun mahdollisestatarpeesta tulee lisätä.

Mieleen tulee myöstaloudellisten olosuhteiden

k o h e n t a m i n e n .Lapsiperheiden köyhyys jaköyhyyden riski on nopeimminkasvava sosiaalipoliittinenongelma. Kysymys on niinyksinkertaisesta asiasta kuinrahasta. Vaikka rahalla eiluoda onnea eikä terveyttä,sillä kuitenkin poistetaanolosuhteita, jotka saattavatluoda epätoivoa, mielen-terveyden järkkymistä jaepäsosiaalista käytöstä.

Olen ehkä kuvannut perheidenolosuhteita tarpeettomansynkin värein. Tutkimustenmukaan kolmasosa lapsistavoi paremmin kuin lapsetkoskaan Suomessa. Heilläon mahdollisuuksia kehittääitseään, vaurautta, terveyttä jasosiaalisia kontakteja. Haluankuitenkin tässäpuheenvuorossa kiinnittäähuomiota siihen vajaaseenneljännekseen lapsista, joillaei mene hyvin.

Lapset ovat yhteiskunnantulevaisuus. Miten sivistynytyhteisö pitää huoltatulevaisuudestaan.

Tässä lehdessäPerhe on aina itsensä kuva.... ......... 2

Pääkirjoitus ....................................... 3

Jokainen on jonkun lapsi............... . 4

Mahanmuuttajat ovat pysyvä osaSuomea.............................................. 5

Ääniä kuulevan perhe-elämää........ 6

Kirjanurkka......................................... 6

Runolla on liike - Espoonmilenterveysyhdistys EMY ry:nrunokilpailu......................................... 7

Rauhoittumisen hetkiä Lapissa..... 8-9

Mielenterveyspotilaan omainentarvitsee tietoa ja tukea...................... 10

Helsinkiläisten mielenterveyskuntoutujienlomanviettoa Iitin Kesäharjussa ....... 11

Kahdeksanvuotiaan puku.................. 12

“Sodassa ja rakkaudessa kaikki keinotovat sallittuja”. Onko näin?................ 13

Ravinto ja mielenterveys - erässelviytymistarina................................. 14

Vuoden 2007 Ig Nobel palkinto onjaettu.................................................... 14

Jokainen on jonkun lapsi

4

Perinteisellä mielenterveysviikollavietetään myös ”Lapsenoikeuksien päivää” (20.11.).Suomessa lasten oikeudet onmoniin lakeihin kirjattu jauseimmilla tämän päivän lapsillaasiat onkin kunnossa. On ollutaika, jolloin orvot lapset myytiinmark-kinoilla isompiin torppiin jataloihin ilmaiseksi työvoimaksi.Näillä lapsilla saattoi ollahuonompi asema kuin taloneläimillä. Hyvissäkin perheissälapsen tuli olla hyväkäytöksinen,siisti, kohtelias ja mieluumminlähes näkymätön. Lapsenmielipiteitä ei kysytty eikäkuunneltu. Tuskin edes ajateltiin,että niitä lapsella edes olisi.Lapsen täysivaltainenperheenjäseneksi ottaminen oliharvinaista ja näin toimiviavanhempia pidettiin hiemannaurettavina, poikkeavina japaikoin jopa kylähulluina.

Lasten oikeudet kehittyneet

Vuosikymmenten aikana lapsenasemaan on tullut useitamerkittäviä muutoksia. Ankara jakurinalainen kasvatus on osittainkääntynyt täysin päälaelleen. Onmenty äärimmäisyy-destä toiseen.40-50 –luvun sukupolvi eli vieläniukasti, sillä Suomi oli pieni maaSkandinavian kolkassa eikäglobalisaatio ollut saavuttanut niitämittakaavoja, jotka vallitsevatnykyi-sin. Oli tavallista, ettäperheissä lapsia oli paljon, jotenleikkikaverit löytyivät pihapiiristä.Monet äidit hoitivat lapsensa itsekotona ja siinä samassa myöskatsoivat naapurien lasten perään.Perheissä, kouluissa jayhteiskunnassa oli tiukat säännöt,mutta myös arkista rakkautta.

Tänä päivänä perheet voivatpäättää, milloin ja montako lastahe haluavat. Moni nainen valitseemieluummin uran kuin lapsen jausein lasta ryhdytään toivomaanniin myöhäisessä vaiheessa, etteise naisen hedelmällisyysiänvuoksi ole enää mahdollista.Ensisynnyttäjien keski-ikä onkinnoussut 29-30 vuoteen.Merkittävää on myös avioerojenvoimakas nousu 1990 –luvulla, 40% solmituista avioliitoista päättyy

eroon.

K a s v a t u k s e s s aäärimmäisyydestä toiseen

Opettajien, lastentarhojenhenkilökunnan ja päiväkerho-ohjaajien mukaan monelta tämänpäivän pienten lastenvanhemmalta puuttuu kokonaanvanhemmuus. He eivät osaaasettaa lapsilleen rajoja ja vaativatnäille erityiskohtelua, mikä eiisoissa ryhmissä ja luokissa olemahdollista eikä asianmukaista.Vanhemmat haluavat ja joutuvatkinkäymään töissä pystyäkseenmaksamaan lainat ja yhäsuuremmat elintasovaatimukset.Työelämässä tahti on kireä,suurempi osa työtehtävistätehdään entistä pienemmällätyöntekijäjoukolla. Työpäivistämuodostuu pitkiä ja töitä tuodaanmyös kotiin. Aikaa lapsille jää yhävähemmän ja vanhemmat ovatväsyneitä. Ei välttämättä enääjakseta kiinnittää riittävästihuomiota lasten kasvattamiseen ja

oikean arvomaailmanopettamiseen. Eri tahot ovatkin

alkaneet järjestää pienten lastenvanhemmille ”Miten kasvattaalasta, miten olla vanhempi” –kursseja ja luentoja pelkästäänhelpottaakseen omaatyösarkaansa.

Lasten mielenterveysongelmatlisääntyneet

Niin vanhempien kuin lastenkinpahoinvointi on lisääntynyt ja senäkyy kouluissa, päiväkodeissa jakerhoissa. Koska kyseessä onhyvin arkaluontoiset asiat, onlasten kanssa työskentelevienmahdollisuudet tarttua tilanteisiinrajalliset. Kouluterveydenhuollostaon säästetty niin paljon, etteivätlapset tapaa joka vuosi edesterveydenhoitajaa lääkäristä puhu-mattakaan.

Huostaanotot ovat lisääntyneet japäivälehdissä haetaan jatkuvastisijaisperheitä. Tämä on

yhteiskunnalle hyvin kallista jahuostaanottoa tehdessä tilanne onpäässyt usein jo niin pitkälle, ettäelinikäisiä vaurioita lapselle onehtinyt tulla.

Lapsille riittävät arkiset asiat

Yhteiskunnan rattaat kääntyväthitaasti, mutta yksittäinen ihminenvoi ainakin yrittää vai-kuttaaympäristöönsä. Voimme itsekukin tulla ulos koloistamme jaryhtyä rakentamaanyhteisöllisyyttä. Jos ei ole omaalasta tai lastenlasta, löytyyvarmasti naapurustosta tai lä-hiomaisten piiristä lapsi, jonkakanssa on mahdollista viettääiltapäivä tai ottaa viikonlopuk-sikinluokseen. Lapset eivät tarvitsemitään etukäteen suunniteltuaerityisohjelmaa, vaan heidänkanssaan voi ja tuleekin tehdäarkisia askareita ja puuhata ihantavallisia asioita. Näin lapsi oppiihyödyllisiä taitoja ja saa kontaktinaikuiseen, jolla on hänelle aikaa jakärsi-vällisyyttä.

Ne aikuiset, jotka itse ovatsaaneet elää turvatuissaolosuhteissa, voivat jatkaaoppimallaan tiellä. Ne aikuiset,joilta tuki ja turva on puuttunut,voivat käyttää maalaisjärkeä jaantaa jonkun lapselle sitä, mitäitse on jäänyt kaipaamaan.Jokainen meistä on jonkun lapsija tietää, mitä onnellinen jatasapainoinen elämä lapsennäkökulmasta tarkoittaa.

Tarja KiviniittyKirkkonummen SeudunMielenterveysyhdistys Kisu ry

KU

VA

Tar

ja K

ivin

iitty

Maahanmuuttajat ovat pysyvä osa Suomea

5

Maahanmuuttajat ovat pysyväosa Suomea

Euroopan yhdentymisenmyötä Suomestakin ontullut yhä enemmän myös

muiden mai-den kansalaisten uusikotimaa. Vielä 70-luvulla oliharvinaista nähdä mustaihoinenhenkilö kadulla, mutta tänäpäivänä on aivan yleistä nähdäbussikuskina somali,kauppakeskuksen siivoojanaafrikkalainen puhumattakaanlukuisista etnisistä ravintoloista.Monet tulevat maahammeetsimään työtä ja parempaaelämää, monille Suomi onturvapaikka kotimaassavallitsevan sotatilan tailuonnonkatastrofin vuoksi.

Mohammed kaipaa omaisiaan

29-vuotias Mohammed tuliSuomeen 14-vuotiaana setänsäkanssa Somaliasta, jonka sota javä-kivaltaisuudet tekiväthengenvaaralliseksi asua. ”Enhalua kertoa, miten me lopultapäädyimme Suomeen, silläkotimaan tilanne on edelleensekasortoinen ja pelkäänomaisteni puolesta. Vaikkaminulla on oma perhe Suomessa,kaipaan erityisesti äitiäni jasisartani. Pelkään, etteivät näekoskaan lapsiani”, sanooMohammed. Setä ei ole oppinutSuomen kieltä ja kohtaa jatkuvastivaikeuksia jokapäiväisessäelämässään, mutta Mohammedinsosiaaliviranomaiset laittoivatensin suomen kielen pikakurssilleja sen jälkeen tavalliseen kouluun.

Uusi perhe Suomessa

”Puhun nykyisin sujuvasti suomeaja olen avoliitossa suomalaisentytön kanssa. Meillä on viisi lasta,joista kaksi vanhinta on jokoulussa ja nuorimmaisetkaksospojat 3-vuotiaita. Minunkanssani lapset puhuvat somaliaa,muuten suomea.” kertooMohammed. ”Sopeutuminensuomalaiseen yhteiskuntaan eiole ollut helppoa. Töitä on vaikeasaada ja oman uskonnon sekäkulttuurin noudattaminen ei ainaole helppoa. Valitettavasti kohtaanjatkuvasti myös rasismia”, sanoonuori mies surullisena.

Kuten niin monet muutkinpakolaisina Suomeen tulleet,Mohammedilla onmielenterveysongelmia. Hän onnähnyt omaistensa tappamisia,häntä itseäänkin on kidutettu eikähän ole kuullut äidistään kahteenvuoteen mitään. Hän on kerrankäynyt Somaliassa avovaimonsakanssa ja sitä matkaa varten hänjoutui säästämään suurensumman rahaa, sillä äitinsänähdäkseen hänen oli saavuttavakotimaahansa kiertoteitä jamaksettava monille ihmisillepimeästi. ”Oli hienoa tavataMohammedin äiti, mutta itsematkustaminen aiheutti pelkoa jajännittämistä. Kiinni jääminen olisimerkinnyt kidutusta ja mahdollistakuolemaa myös minulle,” toteaaMohammedin avovaimo.

Tällä hetkellä Mohammedilla onasiat hyvin, sillä hän on päässytmääräaikaiseksi tulkiksikotikuntansa sosiaalivirastoon.Työssään hän kohtaa paljonsomaleja, joilla on samanlaisiapsyykkisiä ongelmia kuin hänelläitselläänkin eli univaikeuksia,masennusta, paniikkikohtauksiaja jatkuvia pelkotiloja.

Faktaa maahanmuuttajista

Maahanmuuttaja-termillä viitataanpuhekielessä lähes ainaturvapaikanhakijaan, pakolaiseentai paluumuuttajaan, kun puhutaanmaahanmuuttajan terveydestä.Maahanmuuttajille tarkoitetuissaulkomaalaispalveluyksiköissäkohdataan pää-sääntöisesti juurinäitä ryhmiä. Muut maassa olevatulkomaalaiset jäävät selkeästikohdennettujen palvelujenulkopuolelle. He joko selviytyvätelämässään hyvin ja osaavatkäyttää julkisia tai yksityisiäterveydenhuoltopalveluja tai ovatpa-himmillaan kaikkien palvelujenulkopuolella.

Eniten Suomessa on venäläisiä(runsas 25 000), virolaisia (noin 18000), ruotsalaisia (8 000) jasomaleja (5 000). Kiinalaisia,entisen Jugoslavian alueen kansa-laisia, irakilaisia, thaimaalaisia,saksalaisia, brittejä, turkkilaisia,iranilaisia ja yhdysvaltalaisiakutakin vajaa 3 000,afganistalaisia, intialaisia javietnamilaisia runsas 1 000.Turvapaikanhakijoista/pakolaisistaparhaiten ovat työllistyneetvietnamilaiset. He ovat sulautuneetvaltaväestöön eikä heitä näymielenterveyshäiriöistä kertovissatutkimuksissa.

M a a h a n m u u t t a j i e nmielenterveysongelmista ei oleluotettavaa tilastoitua tietoa janäiden ongelmien hoitamisessatarvitaan laajempaaymmärtämistä. Tekijät liittyvätleimaantumisen pelkoon, häpeään,kulttuurisiin tekijöihin, tapoihin, tiedon puutteeseen javääriin uskomuksiin. Euroopanulkopuolelta tulevat maahan-

muuttajat joutuvat käyttämääntulkkia, joista on huutava pula jajoka vaikeuttaa kommunikointia.Myös hoitohenkilökunnalla onmaahanmuuttajista harvoin riittä-västi tietoa, joka liittyy potilaidenaikaisempiin arkisiinolosuhteisiin. Niihin liittyvät heidäntapansa, uskomuksensa,sääntönsä ja kulttuurierot.Nykyisin suurin ja pitkäaikaisinkokemus maahanmuuttajienpalvelujen mielenter-veystarjoamisesta on julkisensektorin ulkopuolisilla tahoilla,kuten esimerkiksi HelsinginDiakonissalaitoksen Kidutettujenkuntoutuskeskuksella ja SuomenMielenterveysseuran SOS –palvelukeskuksessa, senUlkomaalaisyksikössä.

Haastetta mielenterveys-yhdistyksille

Mielenterveysyhdistyksissä javapaaehtoisjärjestöissä tapaahyvin vähän maahanmuuttajia.Varmasti suurimpina syinä ovatrasismin pelko, kielitaidon puuteja eri etnisten ryhmienhakeutuminen omiinyhteisöihinsä. Suurissakaupungeissa ja etenkinpääkaupunkiseudulla maahan-muuttajia on paljon jopa jokolmannessa polvessa. Monetnuoret ovat joko jo syrjäytyneitä taivakavassa vaarassa jäädänormaalin yhteiskunnanulkopuolelle.

Ulkomaalaiset ovat Suomessavoimakkaimmin kasvavaväestönosa ja tämänväestönosan kasvu on pysyväilmiö. Suomi on vähitellenmuuttumassa monokulttuurisestamonikulttuuriseksi yhteis-kunnaksi.

Vapaaehtoistyössä ja erityisestimielenterveysyhdistyksissätulisikin ryhtyä vakavastimiettimään, miten ja millaistaapua ne voisivat tarjota muualtaSuomeen muuttaneille. Tämätulee nähdä myös yhdistyksiäpositiivisesti rikastuttavanavoimavarana eikä pelkästäänuutena ongelmana.

Tarja KiviniittyKirkkonummen Seudun Mielen-terveysyhdistys Kisu ry

KU

VA

H

anne

le M

atin

laur

i

Ääniä kuulevan perhe-elämää

6

Ääniä kuuleva on perheessä monesti vaikeassa asemassa. Samoin perhe koh-

taa vaikeuksia ääniä kuulevanperheenjäsenen kanssa .

Äänien kuuleminen on jo sinänsähankala asia ääniä kuulevalle hen-kilölle, joka saattaa uskoa netodeksi, joko todelliseksi tiedoiksitai puheeksi.

Perheessä juuri ääniä kuuleva onusein se, joka sekoittaans.normaalit päivärutiinit: hänsaattaa luulla kuulemiaan ääniäesim. vaimonsa tai lastensaajatuksiksi, jotka uskoo kuulevan-sa telepaattisesti. Tämä saattaaaiheuttaa monenlaistaagressiivista mielipiteiden vaih-toa, mustasukkaisuutta, väärinkä-sityksiä, kaikenlaista sekavuuttaja perheenjäsenten kesken jopasuoranaisia pelkoja.

Usein ääniä kuuleva pyrkii vaike-nemaan asiasta. Näin ei kuiten-kaan päästä selville väärinkäsitys-ten todellisista syistä; ääniäkuuleva luulee saavansa jotainsalaista tietoa muista ja toimii senmukaan.

Kuitenkin, kun on tultu tiettyyn pis-teeseen esimerkiksi sairaala-käynnin muodossa, päästäänpuolisoiden kesken keskustele-maan asioista ja aletaan ymmär-tää mistä kaikki oikein johtuu. Voi-daan luoda yhteiset pelisäännöt,joiden mukaan toimitaan. Keskus-telulla ja molemminpuolisellahalulla ymmärtää voidaan rajataväärinkäsityksiä ja saada vaikka-pa lapset rajattua agressioidenulkopuolelle.

Toisaalta ääniä kuuleva voi luullanaapurien ja muiden puhuvan hä-nestä pahaa, masentua pahasti ja

tuntea itsensä huonoksi perheen-jäseneksi ja voi menettää elämän-halunsa. Tämä aiheuttaa taas per-heen sisällä vaikeutta, jopa apa-tiaa, jos ei häntä ei ymmärretä oi-kein eikä asioista keskustella.

Kaikki edellä mainittu vaihteleetietysti perheen suuruuden ja esim.lasten iän mukaan. Nuorissa per-heissä yleensä selvitään parem-min kuin perheiän keskivaiheillaolevissa. Vastaavasti vanhem-missa perheissä ymmärretään jahoidetaan asiat yhteen hiileenpuhaltamalla.

Kaikissa tilanteissa perheen jä-senten välinen avoin keskustelu jamolemminpuolinen ymmärtäminenovat keskeisiä keinoja ratkoaongelmatilanteita, tämä kaikkihyvän lääkityksen ja psykiatrisenhoidon kanssa yhteistyössä. Olisi-kin hyvä jos koko perhe osallistui-si psykiatrisiin hoito-toimenpiteisiin.

Perhe-elämä ja perheen arvo-maailma voivat myös järkkyä ti-lanteessa, jossa isä joutuu sairau-tensa takia eläkkeelle ja äiti jääyksin vastaamaan perheen ansi-oista. Isä saattaa kuitenkin pystyäsairaudestaan huolimatta esim.kotitöihin ja lasten hoitoon. Pahim-massa tapauksessa sairastunutperheenjäsen ei siihen pysty janäin muiden on hoidettava per-heen toiminta ellei äiti ole kotiäiti.

Kaikki tämä koettee ääniä kuule-van kestokykyä. Vaikeuksista huo-limatta häntä on ymmärrettävä jaautettava uudelleen perheen jäse-neksi ymmärtäen sairauden luo-ma uusi asetelma. Kaikki vaatiirakkautta perheenjäsenten kes-ken ja suojelevaa asennetta ulko-puolisia kohtaan.

Pekka

Salminen, Matti: Elämmekövalheessa? Kadonnutta moraaliaetsimässä ISBN: 978-952-92-2348-0

Ajankuva, pamfletti 2000-luvunSuomesta. Toimittaja Matti Salmi-nen kokosi kansien väliin tunnet-tujen suomalaisten ajatuksiaajastamme ja sijoitti niiden lomaanoman vaiherikkaan tarinansa.Kuinka pitkälle olemme valmiitamenemään pettäessämme itse-ämme ja muita? Valehtelemmekokaiken aikaa?

Kirja on valikoima vuosina 2003-2007 ilmestyineitä lehtiartikkeleita,jotka on julkaistu useissa maakun-tien ykköslehdissä. Kirjoittajan

mukaan "ote on toimittajan, sehänon ammattini, mutta myös ihmisen,joka perinteiseen idealistiseentapaan etsii totuutta sekä itses-tään että ympäristöstään".

Haastateltavina ovat olleet ClaesAndersson, Jörn Donner, AnttiEskola, Juha Hurme, PekkaKejonen, Väinö Kirstinä, JussiKylätasku, Martti Lindqvist, RekoLundan, Veijo Meri, JormaMyllärniemi, Tuomas Nevanlinna,Outi Nyytäjä, Eero Ojanen, JukkaPaarma, Terho Pursiainen, JukkaRelander, Leif Salmen, Osmo Soi-ninvaara, Yrsa Stenius, JaakkoSyrjä, Matti Särkkä, Heikki Turu-nen, Jaana Venkula ja Heikki Yli-kangas.

KIRJANURKKA

"On muotia kirjana julkaista kolum-neja, joissa tekijä pohtii, veisiköhän roskapussin vai joisiko kaa-kaon. Näistä teelmistä Elämmekövalheessa? eroaa kirkkaastiedukseen, sitä leimaa vahva, eitappamisen, mutta henkiin-jäämisen meininki." - Veli-PekkaLeppäsen kirja-arvostelu, Helsin-gin Sanomat 4.9.2007.

E s p o o nmielenterveysyhdistysEMY ry:ssä järjestettiin tänä

vuonna yhdistyksen historianensimmäinen runokilpailu.Kilpailun määräaikaan mennessäsaapui usealta runoilijalta erityisenhyviä ja mielenkiintoisia runoja.Kilpailun tulosten julkistaminentapahtui yhdistyksen Elojuhlissalauantaina 8.9.

Runoraatina toimimme minäjäsenistön edustajana jatoiminnanohjaaja Jarkko Rintanenyhdistyksen edustajana.

Jälleen kerran saimme todistaa,kuinka monimuotoista lahjakkuuttaemyläisissä on. Runojen aiheetpolveilivat ilakoivasta huumoristavakavaan filosofiseen elämänpohdiskeluun. Herkistärakkausrunoista teräväänyhteiskuntakritiikkiin. Tunnetilojenanalyyseista kauniisiinluonnonkuvauksiin. Runot olivatsiis vivahteikkaita ja teemojenaallokko kattoi ihmisyyden kaikkipuolet. Kaikissa runoissa olivoimakasta ajatusten virtaa, jonkasyövereihin lukijan kannattaarohkeasti mennä. Kirjoittaminen jalukeminen ovat ainavuorovaikutusta, runoilijan jalukijan kohtaaminen on ainajakamista.

Kirjoittaminen on jatkuva liike

Kirjoittaminen on jatkuva liike, sevie kirjoittajansa sisäiseenmaailmaansa. Ja lukijalle runotovat ovi, jonka kautta voi astuakirjoittajan sanojen ja ajatustentaloon. Runolla on aina rakenne –se ehkä lähtee yhdestä ajatuksenpalasesta, ehkä jopa pienestäkirjaimesta, ehkä unesta. Runonousee säe säkeeltä, runoilijanmieli purkautuu paperinodottavalle valkealle pinnalle.Runo on aina ajatusten kipinä –olipa aihe mikä tahansa – olipatyyli mikä tahansa. Runo on ainakuin kuin puhkeava tulinen sielu taituulen humina tai puu, jonka oksillaon kimaltavat pisarat. Kuinkeväinen kukka tai kesän viheriö.

Rakkausrunoissa voivat liekitleiskua tai haipuvat pilvet kertoaikävästä. Yhteiskuntaahavainnoiva runoilija näkeeympäristönsä terävin silmin, useinrunosta syntyy älyllinen viitta, jokaosoittaa tietä. Voi syntyämaailmaa vihlova runo tai sanojenmiekanisku. Tai runo lientyyympäristön hyväksynnäksi.

Huumorin kirjoittaminen onminusta se vaikein runon muoto,mutta onnistuessaan sen pilkesuorastaan rakastaa maailmaa.Samoin näen filosofisenpohdinnan hyvin syvällisenäkirjoittamisena ja runon sanomanaukeaminen voi kestää, tarvitaan

useita lukukertoja. Mutta kunajatus aukeaa, runo voi tarjotalukijalleen aivan uusia elämisenoivalluksia.

Itse asiassa näen tunnetilojenkuvauksen ja luonnonkuvat liittyväntoisiinsa. Niiden pohjalla onjotakin pehmeää, jotain sorminkoskettamatonta. Molemmissavoi auringonsäde välähtää, voitähti kiertää radallaan. Pilvienraskaat vatsat voivat noustataivaanrannasta. Salamanleikkaava veitsi halkaiseemaailman. Puron viileyspuhdistaa, ensilumi huikaisee.Meri on aukea aava, tunteet sielläpurjeita, maisemallaulottumattomuus. Liukuva luontovuodenajasta toiseen kutoo useintunteet itseensä kuin hitaankevyen harson.

Runoraadin vaikea tehtävä

Runoraatina päädyimme vaikeanvalinnan edessä seuraavaantulokseen. Jaoimme 1. sijan, 2.sijan, ja 3. sijan kirjoittajansakaikista runoista. Jaoimme neljäkunniamainintaa kirjoittajansatarjoamista runoista mielestämmesiitä mielenkiintoisimmasta.Lisäksi halusimme muistaaerityismaininnalla erästäkirjoittajaa, joka ei varsinaisestiosallistunut kilpailuun. Perustelunaoli, että hän kirjoittaa aktiivisesti

Emyn kuukausitiedotteeseen ainailoisia, postiivisia ja aikaan sopiviarunoja. Palkinnoiksi jaoimmetaulumaiset diplomit, punaisetruusut ja muita palkintojasijoituksen mukaan.

Halusimme kannustaa ja tuodahyvää mieltä kaikille osallistuneillerunoilijoille. Siispä päätimme, etteikenenkään pidä lähteä juhlistatyhjin käsin. Samalla halusimmenostaa esiin koko yhdistyksenkaikkinaista lahjakkuutta, jokaulottuu aina musiikin tekemisestäkuvataiteeseen ja kirjoittamiseen.Lahjakkuutta on myös hyvän ruuantekeminen aamutalkoissa taiystävällinen sana toiselleihmiselle. Lahjakkuus onyhdistyksen kantava voima –vertaistuen rinnalla. Juuri nemolemmat kasvattavatyhdistyksen merkitystä, tarjoavatkodin mielen levolle ja tarjoavatlämpimän ilon olla yhdessä, hiljaatai puhuen.

Runoraadin puolestaLaila Nielsen

Runolla on liike– Espoon mielenterveysyhdistys EMY ry:n runokilpailu

Kuvani Hopeaveitsessä KiillotetussaSanat Peittävät MenneisyyttäniRakentavat Tulevaisuuttani Yli yön Synkän

Ja

Varjojeni merkitysTunteitteni kääntöpuoliSyrjäyttäen Mystisen Kauneuden

Löydät varjoista muodotrakkauden kielenmaalaat sanani valoksiyössä

ja

sinisen unen vuori vihreän lehdon polku metsän keltainen liekkiheijastavat purosta kiehuvan katseen

Olli SalokangasOlli Salokangas

Rauhoittumisen hetkiä Lapissa

10

Tunturin suuressa sylissä on ihmisen hyvä olla

Nokikahvipannun tuoksu

Hetki kuunnella itseään ja lähimmäistä

11

KUVAT Tapio Kortelainen 2007

Ruskan kuvajainen

Vuosisatojen muisti ikiaikaisessa tervaskannossa

12

Omaiset mielenterveystyöntukena keskusliitto ry on

mie lenterveyskuntoutu j ienomaisjärjestöjen katto-organisaatio. Se toimiimie lenterveyskuntoutu j ienomaisten valtakunnallisenaedunvalvojana ja omaistyönasiantunti jaorganisaationa.Käytännön omaistyötä tekevätympäri maata sijaitsevatkeskusliiton jäsenjärjestöt.Keskusliitto tukee järjestöjentoimintaa ja pyrkii tätä kauttaparantamaan mielen-terveyskuntoutujien omaistenpsyykkistä, fyysistä, sosiaalista jataloudellista asemaa. Toiminnanlähtökohtana on omaistennäkökulman sekäasiantuntijuuden esiin tuominen.

Jäsenjärjestöt toimivat

Keskusliiton jäsenjärjestöt, joita on20, ovat avainasemassa omaistentukemisessa. Järjestöissätyöskentelee yhteensä yli satapalkattua työntekijää. Lisäksijärjestöjen toiminnassa on mukanalukuisia vapaaehtois-työntekijöitä,jotka tekevät arvokasta työtäammattilaisten rinnalla mm.vertaisohjaajina. Alueellisetomaisjärjestöt järjestävätomaisille kursseja, tapahtumia jalomatoimintaa. Omaistenvertaisryhmissä omaiset voivatjakaa kokemuksiaan, saadatietoa psyykkisistä sairauksista jaoppia hyödyntämään

voimavarojaan. Keskustelu jakokemusten vaihto auttavatomaisia huomaamaan, etteivät heole yksin ongelmineen.Jokapäiväisiin arkielämän pulmiinvoi tiedon ja vertaistuen avullalöytää uusia ratkaisuja. Moniomainen kokee yhdistykseenyhteyttä ottaessaan helpotusta:”Vihdoinkin joku ymmärsi, mitäkäyn läpi ja kysyi, miten minäjaksan!”

Omainen tarvitsee tietoa ja tukeaOmaiset pitävät erityisen tärkeänäsitä, että he saavat tietoaläheisensä hoitoon ja sairauteenliittyvistä asioista. Moni omainenhaluaa esimerkiksi osallistuapotilaan hoitopalavereihin jatoivoo saavansahoitohenkilökunnalta käytännönneuvoja vaikeisiin tilanteisiin.Voimakkaatkin surun,voimattomuuden ja ahdistuksentunteet mylläävät omaisenpäässä, kun läheinen sairastuupsyykkisesti. Useimmat omaisetovat kuitenkin joutuneet uuteentilanteeseen ilman tukea.Mielessä risteilee tuhansiakysymyksiä ja oma jaksaminenkinvoi olla vaakalaudalla. Tässätilanteessa hoitohenkilökunta voitehdä paljon perheenauttamiseksi. Omaiset tarvitsevatpaitsi tietopohjaa sairaudesta, senvaiheista ja oireista, mutta myöstukea jaksaakseen sairastuneenomaisen rinnalla.Hoitohenkilökunta voi auttaanäkemään valoisamman

tulevaisuuden ja ohjaamaanpotilaan ja tämän läheisenoikeaan hoitopaikkaan. Omaistenhuomioiminen hoitoprosessissaja onnistunut yhteistyö hyödyttääkaikkia osapuolia. Huomioiminenei kuitenkaan saa tarkoittaahuolenpitovastuun siirtämistähoitotaholta omaisille.

Kehittämisprojekti tuo eväitätoimintaan Keskusliitossakäynnissä oleva Omaistyönkehittämisprojekti (2005–2009)tukee valtakunnallisesti eri alueillatoimivan omaistyön edellytyksiäsekä räätälöi mielenter-veyskuntoutujien omaisilletukitoiminnan mallin. Työskentelyperustuu omaistenasiantuntijuuteen, omaistyössäkehitettyihin toimintakäytäntöihinsekä teoria- ja tutkimustietoon.Projekti tuottaa Omaisetmielenterveystyön tukenakeskusliiton käyttöön omaistyönkäsikirjan sekä siihen liittyvänjatkuvan koulutuksen mallin, jonkaavulla koulutetaanomaistyöntekijöitä, vertaisohjaajiaja muita omaistyötä tekeviä.Omaistyön perusta ja malli sekäkäsikirja ja koulutusohjelmatyöstetään yhdessä omaisten jajäsenjärjestöjen työntekijöidenkanssa. Hankkeen ensimmäinen,vuoden kestävä omaistyönkoulutusohjelma alkoi syyskuussa.Se koostuu kahdestatoistalähipäivästä ja tapaamisestakuukausittain.

Omaishoito puutteellista

Omaishoidon kysymykset ovattärkeitä myös mielenter-veyssektorilla, koska vain 5%mielenterveyspotilaiden omaisistasaa omaishoidon tukea.Omaishoitajat kaipaavatensisijaisesti henkistä ja fyysistätukea arjessa eli omaa jaksamistatukevia palveluita, kutenkotipalveluita ja päivätoimintaa.Vasta toissijaisena otetaan esilleraha. Omaisten ja omaishoitajienaseman parantamiseksikeskusliitto tekee yhteistyötäSuomen omaishoidon verkostonja Omaishoitajat ja Läheiset –Liitto ry:n kanssa osallistumallamm. Tiedosta tukeen – omaisenpolku projektiin. Projektintarkoituksena on lisätä omaistenvoimavaroja javalinnanmahdollisuuksia ja tätäkautta ehkäistä omaistenuupumista. Tavoitteena onprojektin avulla kehittää varhaisenpuuttumisen malli, jonka avullatuetaan omaisia tunnistamaanomaishoitotilanne hetialkuvaiheessa ja sovittamaanomaishoidon sisältö omaanelämäntilanteeseen sopivaksi.

Elise ReijutiedottajaOmaiset mielenterveystyöntukena keskusliitto ry

Mielenterveyspotilaan omainen tarvitsee tietoa ja tukea

KU

VA

Tap

io K

orte

lain

en

13

MielenterveystukiyhdistysKarvisen tapoihin on kuulunut jo vuosien ajan viet-

tää keväinen ja syksyinen loma-viikko Irma Salosenemännöimässä IitinKesäharjussa. VuolenkoskellaKymijoen rannalla sijaitseva Kesä-harju on Niemikotisäätiön omis-tuksessa ja tarkoitettuvirkistäytymispaikaksi helsinkiläi-sille mielenterveysasiakas-ryhmille. Kartanomainen päära-kennus huokuu menneen vuosisa-dan tunnelmaa, johon kätkeytyyuseita kauniita yksityiskohtia. Tilo-ja remontoitaessa on vanhaa kun-nioittaen säilytetty kaikki kauniit jataidokkaat käsityöperinteen yksi-tyiskohdat.

Myös maisemalliset puitteet ovathäikäisevät. Syksyisen lomailu-ajankohdan kuulaus yhdessäsienisadon metsästyksen kanssateki syyskuisestalomaviikostamme täydellisen.Kesäharjussa vietetyt monipuoli-set ja antoisat lomaviikot ovatyhdistyksemme jäsenien keskuu-dessa odotettu tapahtuma. Odo-tukseen on useita syitä. Kesä-harjun maisemallinen sijainti onvertaansa vailla. Monelle

helsinkiläiselle vastaavanlaisetmaisemalliset kokemukset ovatharvinaisia. Kesäharjun rannoillakoettu hiljaisuus sekä luonnon rau-hoittava moni-ilmeisyys onkaupunkiäänien- ja kuvienkakofonialle kaivattua vastapai-noa. Näkö- ja kuuloaistit kohtaa-vat kaipaamaansa lepoa.

Iitissä on lupa olla ja nauttia, itsevalitsemallaan tavalla. Suurin osaTukiyhdistys Karvisen väestä kui-tenkin intoutuu yhteispeleille ja –kävelyille ja ne jotka eivät pelaa,tulevat ainakin seuraamaankannustushuudoin ja riemun-

Helsinkiläisten mielenterveyskuntoutujienlomanviettoa Iitin Kesäharjussa

kiljahduksin sävyttynyttä peli-tunnelmaa.

Kesäharjun emännän, Irman, jakahden keittiötyöntekijän, Jaananja Minnan, loihtimat ruoat ovatodottamisen arvoisiamakunautintoja. Nälkää ei siis tar-vitse Kesäharjussa kokea mihin-kään vuorokauden aikaan.

Suuren osan viihtyisyyttä luokinjuuri Kesäharjun mukava jamukautuva henkilökunta. Irmaapulaisineen tekee lomaviikostatäydellisen.

Perinteisesti olemme onnistuneetsaamaan loma-ajankohdatKesäharjusta ennen kesää touko-kuussa, sekä syyskuussa heti ke-sän jälkeen. Kesää odottava het-ki on hätkähdyttävän raikas, kuntaas syksyisen kuulas ja värikylläi-nen maisema on pakahduttavankaunista haisteltavaa ja katselta-vaa.

Teksti Satu LintunenKuvat Tapio KortelainenTukiyhdistys Karvinen ry

Kesäharjun emäntä Irma

Näkymä Kesäharjun laiturilta

Kesäharjun päärakennus

Kahdeksanvuotiaan puku

9

Olen kahdeksanvuotias, viisikymppinen.Tunnen sen taas, turvattomuuden. Sen pimeän kuilun, johon hukun, kuilun,josta kukaan ei auta ylös.Missä kaikki ovat? Auttavat kädet, siskot, veljet, äiti, isä.Isä, oliko sitä koskaan ollutkaan? Olen unohtanut hänet jo kahdeksanvuoti-aana.Oli pakko unohtaa, peittää pimeään komeroon, jota kukaan ei koskaanaukaisisi.Sinne komeroon on haudattu lyönnit kipu ja tuska.Tänään olen siellä pimeässä komerossa, eikä kukaan vedä minua pois,kukaan ei auta.Kahdeksanvuotiaan puvussa. Joka on vielä pienempi, viisivuotiaalle tarkoi-tettu.En edes tiennyt kulkevani liian pienessä mekossa. Vasta puvunrepeäminen aukaisi silmäni.Vieraat talot, huoneet, ihmiset tuntemattomat hoitivat. Vaan turvaa entuntenut.En silloin, en nyt.Nyt olen viisikymmentä vuotias, kahdeksanvuotiaan asussa. joka oli josilloin pieni.Asua ei voi vaihtaa, sitä ei saa riisuttua vaikka kuinka haluaisi.Ja vaikka pukisi kuinka monta aikusen pukua, alla on se kahdeksanvuoti-aan puku.Ja siinä tulee kylmä.

Murrosikäisenä sitä pukua käytti huomion herättämisessä, itsensä tuhoami-sessa.Tulisi nyt joku! Asettaisi rajat! Vaihtaisi liian pienen puvun isompaan.Kertoisi, että sinua tarvitaan ja rakastetaan. Ihan itsenäsi.Ei isosiskona, veljenä, kotiapulaisena, olemattomana, näkymättömänä.Sanottiin, että niin ei saa tehdä. Miksi? Kuka sen kertoisi?Miksi huumeita ei saa käyttää? Hyvä olo ja kavereitahan siitä tulee.Onneksi oli yksi, joka oli aikuinen, joka oikeasesti välitti ja kertoi, että siihenkuolee.

Naimisiin meno oli upeaa! Minua rakastettiin, huomattiin, hyväksyttiin.Kaikki! Omat sukulaiset, tulevat sukulaiset, kaikki.Yhden päivän prinsessa.Arkiprinsessaa ei sitten ollut, oli tuhkimo, joka jäi tuhkimoksi.Miksi et tehnyt niin? Miksi teit niin? Miksi, miksi, miksi? Miksi yleensä elän?Lapsi! Kaiken pelastaja! Lapselle lapsi!Minut on luotu äidiksi! Siinä koko elämä!Ripustauduin lapseeni, niikuin ei kukaan koskaan olisi lasta rakastanut!Minun!Koko kahdeksanvuotiaan sielullani ja kahdeksantoistavuotiaankokemuksellani rakastin lastani.

Piti tehdä muutakin. Opiskella, olla vaimo ja olla nuori ja elääkin.Ei, se ei mene niin, ei suju. Mutta kahdeksanvuotiaan puvussa se onmahdoton tajuta.Tajuan sen nyt, kun kaikki on takana.Olisi pitänyt ensin olla nuori, elää, vaimo ja vasta sitten äiti.Kukaan ei kertonut minulle millainen on äiti?Minun äitini oli omien vaikeuksiensa kanssa kamppaileva teini ja on sitävieläkin seitsemänkymmentävuotiaana.Ei tullut apuja. Ei silloin, ei nyt.

Anoppi.Ei tähän oikein ole sanoja?Hän auttoi, otti kaiken ja jatkoi omaa perheidylliään, minun lapsellani.Minkä siinä kahdeksanvuotias voi viisikymppiselle anopille, jonka kodissaasut, jonka leipää syöt.Hyvää tarkoitti hän, pahaksi se muuttui.Ero.Taas se turvattomuuden pimeä musta komero.Miksei kukaan kerro pelisääntöjä!Kuinka ollaan mies ja nainen! Leikitään kotia!Nimenomaan leikitään, ei olla oikeasti.Mitä tehdään silloin, kun aviomies on äidin hameen alla vieläkin. Eikahdeksanvuotias saa sitä pois sieltä.Lähti siis itse.Ei saanut lasta mukaansa. Ei osannut taistella oikeuksistaan. Ei neuvonutkukaan.Kotiin turvaan.

Väärin,ei turvaan.Ainoaan paikkaan johon voisi mennä, aikuinen nainen kahdeksanvuotiaanmekossa.Oli pikkuveljen kerros-sängyn alakerta vapaana..Sieltä löytyi paikka, vaan ei lapselle, liian hankalaa! Se on annettava pois!Sinne missä on tilaa. Anopille.Sinne meni ja sinne jäi. Minä pimeään jälleen jäin.En vain tiennyt sitä silloin, en tiennyt paremmastakaan.En tiennyt, ettei pimeitä komeroita tarvitse olla.Kaikki kertoivat sen kuuluvan vain elämään.

Sitten pohtii kahdeksanvuotias, kolmekymppinen.Saahan niitä lapsia lisää ja mieskin löytyy, joka rakastaa.Äitini säesti tätä innolla! Kehotti hakemaan rakkautta maailmalta, kun eikyennyt sitä itse antamaan.Löytyi niitä montakin ja kaikki rakastivat, vuoteessa.Rakkautta oli maailma täynnä!Kuinka en ollut sitä ennen tajunnut? Tarvitaan vain mies! Ja siinä se onRakkaus!Yksi rakasti ehkä enemmän ja lapsikin tuli.Mies meni menojaan ja rakasti matkallansa, muitakin. Rakkaushan onjaettava ilo.En ymmärtänyt silloin, että on muutakin rakkautta kuin rakastelu miehenkanssa vuoteessa.Sehän on sama, kuin rakastaminen. Vai onko?Tulla rakastetuksi 10 minuuttia päivässä.Ei se riitä!Enää ei kahdeksanvuotias, kolmekymppinen ymmärtänyt elämästä mitään.Vahvaksi oli kasvanut. Kuulemma se mikä ei tapa, se vahvistaa.Miten vahvaksi minun luullaan kasvavan? Kun heikommaksi tunnen itsenipäivä, päivältä.Turvattomana pimeässä jälleen..Kotiin taas. Tällä kertaa lapsen kanssa. Vaatehuoneesta löytyi uusi kotiäidille ja lapselle.Ettehän te nyt voi olohuoneessa nukkua, kun siellä katsotaan televisiotamyöhäänkin.Vuokrajonossa kaksituhatta ihmistä ennen meitä.Olihan meillä se komero sentään, sanoi virkailija. Olkaa onnellisia siitä,toisilla ei ole mitään.Kotileikkejä jatkoin. Etsin miestä, joka olisi ollut se pimeän poistaja,komerosta pois viejä.Etsivä löytää, vanhempi mies ja koti, koko paketti!Nyt meillä oli neljä lasta, minun kaksi ja hänen kaksi.Elämä maistui kotileikkien kera, aikuisten sellaisten. Kunnes kaikki loppui.Kirjaimellisesti loppui! Kahdeksanvuotias, nelikymppinen oli jälleen yksin.Vieläkään ei kukaan kertonut pelisääntöjä.Elämässä kuulemma tapahtuu ja minulle nyt vain käy enemmän kuin muille.Ei kävisi! Ei! Jos joku olisi kertonut pelisäännöt.Jos minulla olisi ollut koti, jossa asuisi aikuisia. Eikä kahdeksanvuotiaita,murrosikäisiä.Vaan koska ei ollut. Tuli mies. Tarvitsin miestä! Pimeän poistajaa sieltäkomerosta.Ei tullut. Tuli miehiä, jotka omat pimeytensä minun komerroni toivat. Jajättivät.

Tänään olen yksin siinä komerossa.Pimeässä edelleen.Mies minulla kyllä on elämässäni, vaan ei asunnossani, eikä komerossani.Olen ymmärtänyt nyt viisikymppisenä, kahdeksanvuotiaana.Ettei kukaan ulkopuolinen valoa kanna komerooni. Minun on se itse sinnekannettava.Tuikku kerrallaan ja ne valaisevat vähän.Jokaine rikottu lupaus, toive, pahat sanat, kun puhaltavat tuikut sammuksiinyksi kerrallaan.Yhden, kun sytytän, toinen sammuu.Ehkä kahdeksankymppisenä, kahdeksanvuotiaana, näen jo jotainkomerossani.Tai sitten en, joihinkin asioihin ei vaan saa valoa koskaan.Se puku, se kahdeksanvuotiaan.Ei siinä mitään vikaa silloin, kun leikitään. Vaan kuinka ollaan oikeasti?

Helena Laurikainen 17.05.2007

”Sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja.” Onko näin?

7

Perheessä rakkaus toimiieheyttävänä tekijänä,sotatila perheessä

traumatisoi perheenjäseniä.Ikävä kyllä, lapset ovat per-heessä usein niitä, jotka kärsi-vät oireista sisällissodan jäl-keen pahiten janäkymättömämmin.

Joissakin tapauksissa käykuten tuossa kirjoittamassaniTommin tarinassa taiH.C.Andersenin sadussa PieniTulitikkutyttö. Saduissa hyvävoittaa aina pahan lopussa.Aika irvokasta, että lapsi kokeekuolemassaan tuon onnellisenlopun.

Tommin tarina On lokakuun alun leppeän lämminsyksyinen yö aluillaan. Maantienvaloista joka toinen on sammutet-tu, kaupunki säästää. Tiellä on pie-ni kulkija, yksin. Tommi kulki määrätietoisesti pi-meää tietä pitkin. Häntä hiemanpelottaa, mutta hänellä on tärkeätehtävä, jonka hän on päättänyttoteuttaa.

Tommi hymyili, hän näki mieles-sään kodin, jossa äiti ja isä olivatonnellisia. Koti, jossa Tommin olihyvä olla. Hän pelasi isän kanssamuistipeliä ja äiti hääräsi keittiös-sä, josta tulvi pullan tuoksu. Tommi kuuli lähestyvän autonäänen. Hän pujahti tiensivunpusikoiden joukkoon piiloon.Etsiikö isä jo häntä? Auto lähenija Tommi kyykki piilossaan. Autoei edes hidastanut vauhtia, vaanajoi piilopaikan ohi. Tommi palasitakaisin tielle ja hän näki vielämutkassa kääntyvän auton taka-valot. Tommi jatkoi kävelyään.Häntä alkoi väsyttää japaleltamaan, mutta hän tiesi, ettäkotiin ei ole palaamista, ilman ettätämä tehtävä olisi suoritettu. Isä oli tullut illalla humalassa ko-tiin, kavereita mukanaan. Isä olisuuttunut Tommille, joka ei ollutmennyt vielä nukkumaan, vaikkakello läheni jo puoltayötä. Isä olirepinyt Tommin käsistä tämänmakuuhuoneeseen ja heittänythänet sängylle. Viimeinen uhkausoli, että jos poika ei nukkuisi hii-

ren hiljaa, niin isä antaisi remmilläoikein isän kädestä. Sitä ei Tom-mi halunnut. Sen hän oli jo kerrankokenut ja Tommi ei tiennyt kumpisatutti häntä enemmän remminiskut vai isän teko. Hänenrakastama isä, jonka kanssa hänoli kokenut mukavia asioita. Viinaoli se, mikä isän muutti, tiesi Tom-mi, mutta isä ei suostunut lopetta-maan juomistaan, vaikka ajoittainhän niin lupasi. Eilen isä oli juonut yksin kotona.Hän oli sanonut, että hänellä onTommin äitiä ikävä. Isä sanoi, ettähän häpeää omaa käytöstään jaettä hän lopettaa juomisen, kun-han ikävä vähän helpottaa. Muu-taman vuoden päästä alkaaTommillakin koulu ja silloin hän tar-vitsee kunnon isää. Sitten isä oliitkenyt. Tommi hätääntyi ja lohdut-ti isäänsä ja sanoi hänen olevanhyvä isä, jota Tommi rakasti. Jalopulta he olivat itkeneet yhdessä,kunnes isä sammui.

Tuolloin Tommi oli saanut idean.Hän muisti kuinka äiti oli lähtenytjunalla kaupunkiin sairaalaan. Äitioli vilkuttanut silmät kyynelissä jahymy huulilla viimeisen kerran isäl-le ja Tommille. Isä oli kertonut, ettääiti kuoli leikkauksen aiheuttamiinkomplikaatioihin, mutta Tommi eisitä uskonut. Ei äiti ole voinut kuol-la, hän menee ja hakee äidin ko-tiin ja kaikki on taas ennallaan. Tommi oli saapunut kohtaan jos-sa maantien vieressä kulki junarata. Tommi loikkasi ojan yli jarämpi pusikossa kohden rautatie-tä. Tommi huokasi, nyt hän tietäämihin suuntaan hänen on kuljetta-va, jotta pääsisi kaupunkiin.

Tommi istahti ratakiskolle ja kai-voi taskustaan voileipäkeksejä,joita hän oli ottanut matkaevääksi.Ympärillä oli pimeää ja hiljaista.Maantien valot näkyivät, mutta neeivät valaisseet paikkaa jossaTommi istui. Tommi ajatteli, että voikun olisi keksin päällä jotakin hy-vää tai olisi edes jotakin juotavaa.Keksit tuntuivat juuttuvan kuivanahänen kurkkuunsa kiinni. Pienenpojan pienet eväät oli pian syötyja väsymys yltyi.

Tommi nousi päättäväisesti ylösja otti suunnan kohden kaupunkia.

Mielessä kävi koti, oma lämminpeti, mutta myös humalaiset aikui-set ihmiset. Paluuta kotiin ei tyhjinkäsin ollut, muisti Tommi. Selkä-sauna siellä odottaisi, jos nyt pa-laisi kotiin. Tommi kompuroi pimeässä ra-taa pitkin. Hän kaatui vähänväliä,kun ei huomannut korkeuseroja pi-meässä. Jonkin ajan päästä hänjo kompuroi pelkästä väsymyk-sestä. Tommin jalat tuntuivat pai-navan tuhat kiloa. Tommi pysähtyiyhä useamman lepäämään ja ker-ta kerran jälkeen hänen oli vaike-ampi jatkaa matkaa. Lopulta Tom-

mi pysähtyi. Hän katsoi meno-suuntaan, kaupungin valoja ei vie-lä näkynyt. Taaksepäin katsoessaoli vastassa sama pimeys,Tommia puistatti. Täysin pimeää,tyhjää, mutta se ei Tommia pelot-tanut.

Tommi päätti hiukan levätä. Hänlaskeutui ratakiskojen väliinpitkäkseen. Tässä hänen on hyvähetki levätä ja jatkaa sitten mat-kaa. Kivi painoi Tommin kylkeä,hän otti sen pois. Tommi vetäytyikippuraan ja laittoi kädet pään allepehmusteeksi. Tommin silmät al-koivat lumpsua. Tommi näki täh-tiä taivaalla. Hänen mieleen muis-tui kerta, jolloin he olivat isän jaäidin kanssa heittäytyneetlumihangelle selälleen tähtiä kat-somaan. Vaikka silloin oli talvi, niinTommia ei paleltanut. Hänellä oliollut mukavaa ja turvallista maatasiinä vanhempien välissä kädetheidän käsissään. Isä oli osoitta-nut heille tähtiä ja kertonut niidennimiä.

Muisto lämmitti Tommin mieltä jahän lipui rauhalliseen uneen hymyhuulillaan. Tommin viimeinen aja-tus oli, että kun hän nyt hakee äi-din takaisin kotiin, niin tulevanatalvena he voisivat jälleen olla yh-dessä isän ja äidin kanssahangella makaamassa ja katso-massa tähtiä.

Paikallisradion tiedote: Poliisipyytää yleisöltä apua ruumiin tun-nistamisessa. Viimeyönä jäi junanalle pieni poika. Poliisi epäilee,että poika oli nukkumassa radal-la. Rikosta siis ei epäillä. Junan-kuljettajan mukaan radalla oli jokupieni liikkumaton mytty, joka osoit-tautui myöhemmin junan viimeinpysähdyttyä pienen pojanruumiiksi. Poika oli noin neljän,viidenvanha. Päällä pojalla oli si-nivalkoinen takki sekäfarmarihousut. Asiasta jotakintietäviä, pyydetään ottamaanpaikallispoliisiin yhteyttä. Seuraavan päivän lehdenlööpissä: Omakotitalo paloi maantasalle. Poliisi epäilee paloa tahal-laan sytytetyksi. Tuli oli levinnyt rä-jähdysmäisesti tuhoten kaiken.Raunioista löytyi yksi ruumis. Po-liisi olettaa ruumiin olevan talossaasuneen nuoren leskimiehen. jon-ka poika kuoli junan alle eilen. Po-liisi jatkaa tutkimuksia.

Tuo kirjoittamani tarina olisivoinut kertoa TurmiolanTommin lapsuudesta, jos tari-nani Tommi ei olisi jo nuorenanukkunut pois. Usein nimittäinkäy niin, että ”sisällissodasta”selvinneet sairastuvat aikaamyöten, jossain vaiheessa elä-määnsä. Usein käy myös niin,että itseä aletaan lääkitsemäänalkoholilla, kun ei tiedetä, mikäitseä vaivaa. Taustalla voi piillämasennus, uupuminen, post-traumaattinen stressireaktio taijotain vastaavaa. Miten olisi Tommin tarinapäättynyt, jos jossakin olisi ol-lut aikuinen ihminen, joka olisiauttanut häntä ja hänen isään-sä äidin menetyksen jälkeen?

Maj-Lis VoutilainenEspoon mielenterveysyhdistysEMY ry

KU

VA

HA

nnel

e M

atin

laur

i

Olen hakenut apuapsykiatriseen sairauteeniomatoimisesti. Lapseni

syntymän jälkeen hain apuajaksamiseen ja pyysin päästäsairaalaosastolle vuonna 2001,jonka jälkeen olen kuntoutunut niinpaljon, että kykenentyöskentelemään työtoiminnassamielenterveysyhdistys Majakassaja Helmessä. Työtehtävinäni ovatolleet keittiö- ja siivoustyö,karaoke-kehon vetäminen jaedustustehtävät eli esittelenMajakan toimintaa mm.mieleterveysmessuilla ja muissatapahtumissa.

Haluaisin vielä kertoasairaudestani. Vuonna 1998viisas äitini arveli,että minunpsyykkisten oireedeni taustallasaattaisi olla vaiva nimeltäHIIVASYNDROOMA. Meninkinsitten ravintolääkärinhoidettavaksi. Psykiatrin jaravintolääkärin yhteystyöntuloksena minulla todettiin liiallinenhiivan kasvu suolistossa, mikätarkoittaa hiivasolujenlisääntymistä suolistossa. Tämäaiheuttaa ripulia, ilmavaivoja,h i i v a t u l e h d u k s i a ,

virtsatietulehduksia – joitakinvaivoja mainitakseni. Suolistonseinämä oli ärsyyntynyt, koskaohutsuolen nukka eli poimupintaoli tuhoitunut sillä tavalla, ettäsuolen seinämässä olikraatereita, joiden kauttaverenkiertoon pääsi vieraitaaineita kutenasetaldehydimyrkkyjä. Lääkäri triTrussin mukaan (JoukoPursiainen 1997, s.19) hiivansynnyttämä asetaldehydi siiskulkeutuu aivoihin, joissa seehkäisee asetyylikoliinisynteesiä,jolloin tärkeitäneurovälittäjäaineita ei synnyoikealla tavalla.Neurovälittäjäaineet ovatamiineja, jotka tällöin sitoutuvatasetaldehydiin ja muuttuvatv i r h e e l l i s i k s ineurovälittäjäaineiksi. Tästäjohtuu hiivapotilaan psyykkistenoireiden koko kirjo (JoukoPursiainen 1997, s. 19). Niitä ovatmm. väsymys, uneliaisuus,voimattomuus, mielialan vaihtelut,apatia, keskittymisvaikeudet,huono lyhytaikainen muisti elilähimuisti ja vaikeudet asioidenmieleen palaauttamisessa (JoukoPursiainen 1997, s. 22).

Tottuminen teollisestivalmistettuun, raffinoituun,einesruokaan aiheuttikäymisreaktion. Vatsani oliturvonnut, oli hillitön makean- jaleivänhimo. Sitten tuli väsymys jase lisäsi stressiä. Tästä seurasiyleiskunnon rapistuminen, koskaolin ihan sammuneessa olotilassakoko päivän. Erityisen huono olotuli, jos söin sianlihaa. Koska lihaon happotähteistä ruoka-ainetta,vatsani pH elihappoemästasapaino muuttuihappamaan päin. Vähän päästäoli tarve juoda vain raikasta veettä,ruokahalu hävisi ja seurauksenaoli vaimattomuus ja vaikeussuoriutua päivän tehtävistä.

Liiallinen psyykenlääkitys vainpahensi väsymystä ja hiivankanssa elämistä, koska lääkkeetsalpaavat reseptoreita aivoissa.Tuntui kuin aivotoimintani olisihidastunut normaalista tilastaidioottitasolle, koskahiivamyrkkyjen kulkeutuminenaivoihin vaikuttaaneurovälittäjäaineiden kemiaan(Jouko Pursiainen 1997, s. 19).Tämän takia käytin yhdessä

Ravinto ja mielenterveys - eräs selviytymistarina

vaiheessa suurimman osan ajastanukkumiseen. Hiivakasvustonvuoksi epätäydellisesti sulaneetproteiinit vaikuttavat kutenendorfiinit, joita esiintyy aivoissaja jotka saattavat aiheuttaa mielenja käytöksen muutoksia (TriHemmings kirjassaH i i v a s y n d r o o m a ,luonnonmukaisen hoidon opas,Jouko Pursiainen 1997, s. 19)

Terveyden perusta on minunmielestääni terveellinenperusravinto. Mm. aspartaamistaon todettu, että se saattaaaiheuttaa masennusta. Yrittäkääsyödä säännöllisesti aina ateria-aikoina ja ruoka-aineympyränmukaan. Ravinnon tulisi sisältääpääasiassa kasviksia, hedelmiä,viljaa, maitotuotteita ja vähemmänlihaa ja kasviksia. Ajatelkaa-minunkin psyykkinen sairauteni olivain puhtaasti ravintolääke-tieteellinen juttu.

SirjaTukiyhdistys Majakka ry

Kirjoituksen lähteenä on käytettyteosta Jouko Pursiainen(1997):H i i v a s y n d r o o m a .Luonnonmukaisen hoidon opas.

Vuoden 2007 Ig Nobel -palkinnot on jaettu

Ig Nobel jaetaan joka vuosi "tutkimuksille, joita ei voi eikä pi-täisi toistaa". Kaikki palkinnon saaneet tutkimukset on julkaistualansa tiedelehdissä.

LÄÄKETIEDE: tutkijoille Brian Witcombe (Gloucester, Yhdistynytkuningaskunta) ja Dan Meyer (Antioch, Tennessee, USA) heidänlääketieteellisestä läpimurtoraportistaan "Miekan nieleminen ja sensivuvaikutukset".FYSIIKKA: Tutkijoille L. Mahadevan (Harvardin yliopisto, USA) jaEnrique Cerda Villablanca (Santiago de Chilen yliopisto) heidänlakanoiden rypistymistä koskevasta tutkimuksestaan.BIOLOGIA: Professori tohtori Johanna E.M.H. van Bronswijkille(Eindhovenin Teknologiayliopisto, Alankomaat) väestönlaskennansuorittamisesta kaikille niille elämänmuodoille, joiden kanssa jaam-me vuoteen joka yö.KEMIA: Tutkija Mayu Yamamotolle (Japanin Kansainvälinen lääketie-teen keskus) tutkimuksesta kehittää menetelmä vaniljantuottamiseksi lehmän lannasta.KIELITIEDE: Tutkijoille Juan Manuel Toro, Josep B. Trobalon jaNúria Sebastián-Gallés (Barcelonan yliopisto) sen osoittamisesta,että rotat eivät joskus osaa erottaa toisistaan japania takaperinpuhuvaa henkilöä ja hollantia takaperin puhuvasta henkilöstä.

KIRJALLISUUS: Tutkija Glenda Brownelle (Blaxland, BlueMountains, Australia) hänen tutkimuksestaan, joka koski englanninkielen määrättyä artikkelia "the" ja sen monia tapoja aiheuttaaongelmia jokaiselle, joka yrittää laittaa asiat aakkoselliseen järjes-tykseen.RAUHANTUTKIMUS: Yhdysvaltain Ilmavoimien Wrightinlaboratoriolle (Dayton, Ohio) yrityksestä tutkia ja kehittää kemiallistaasetta, nk. homopommia, jonka tulisi tehdä vihollisen sotilaistatoisilleen vastustamattomia.RAVITSEMUSTIEDE: Tutkija Brian Wansinkille (Cornellin yliopisto,USA) ihmisten ilmeisesti pohjattoman ruokahalun tutkimisestasyöttämällä näitä itsestään uudelleentäyttyvällä pohjattomalla kulhollakeittoa.TALOUSTIEDE: Tutkija Kuo Cheng Hsiehlle (Taichung, Taiwan)sellaisen laitteen patentoimisesta vuonna 2001, joka ottaa kiinnipankkirosvoja pudottamalla verkon näiden päälle.ILMAILU: Tutkijoille Patricia V. Agostino, Santiago A. Plano ja DiegoA. Golombek (Quilmesin kansallinen yliopisto, Argentiina) siitä löy-döstä, että Viagra auttaa hamstereita toipumaan aikaerosta.

Palkintoa on jaettu vuodesta 1991 alkaen.Kaikki palkitut tutkimukset löydät englanniksi Internet-osoitteesta: http://improbable.com/ig/ig-pastwinners.html

Vuoden 2007 Ig Nobel -palkintotiedot suomeksi käänsi Tom Kärnä

15

KIITÄMME YHTEISTYÖSTÄ

Taloushallintopalvelua

Reilu HallintoSinikalliontie 10, 02630 Espoo

09-2566450, 0505846584

kysy@reiluhallinto.fi

KeramiikkaKellarinJOULUPUOTI2.-22.12.2007ma-pe klo 10-18, la-su klo 10-16Pappilantie 5, 02770 Espoo

Tervetuloa!

Tarjoamme kokonaisvaltaista palvelua toimistomaailman perustuotteistainnovatiivisin uutuuksiin.Kysy meiltä käyttämiäsi tuotteita tai uutuuksia, kts www.mediviva.fi

Kotimaista laatua tutkitusti markkinoiden edullisimpaan hintaan!

Timo Itkonen Projekti/koulutus-tuotteet0400 884 784 Työpiste-ergonomiatimo.itkonen@everyman.fi ToimistotuotteetValuraudantie 12 Mainostuotteet00700 Helsinki Terveys/hyvinvointituotteet

Sovi tapaaminen yritykseesi tai tule tutustumaan tuotteisiin toimistollemme(sovithan kuitenkin etukäteen).

Toiminta-ajatuksemmeVertaistukiTasavertaisuusVapaaehtoisuusYksilön kunnioittaminenIhmisten kohtaaminenEdunvalvontaJäsenten aktivointiYhteisöllisyys

ToimintamuotommeHarrastusryhmätOma-apuryhmätRetket ja matkatTyötoimintaKoulutusTiedotusKahviotoimintaTalkootoiminta

Jäsentalo Lilla KaryllPappilantie 7, 02770 Espoop. 09–859 2057Avoinna: ma–pe klo 9–16.30, joka su klo 12–16

Jäsentila MeriemyMerenkäynti 3, 02320 Espoop. 09–863 2031Avoinna: ma–pe klo 9–16.30, joka la klo 12–16

Tapiolan Emy-pisteEspoon Järjestötalo, Kauppamiehentie 6, 2 krs, 02100 Espoop. 09-859 2057/Lilla KaryllAvoinna: ma, ke ja pe klo 12-14

TerassikahvioJorvin sairaala (psyk.yks.)Turuntie 150, 02740 EspooAvoinna: ma–pe klo 9.30-14.30

KahvikulmaAurora-koti, Träskändan puistoKuninkaantie 43, 02940 EspooAvoinna: ti–pe klo 9–12 ja 12.15–16 sekä la-su klo 12–16

Muu EMY-toiminta:perjantaisin Raitin Pysäkillä Leppävaarassa,aamupuuro Matinkylän korttelitilassa ma-pe.Lisätietoja yllä olevista puhelinnumeroista.sähköposti: espoonmielenterveys@emy.fikotisivut: www.emy.fi

Tukiyhdistys Karvinen rySoidintie 3PL 400700 Helsinkip. 09–350 8620 toimistop. 09–350 86213 jäsenetsähköposti: karvinen@tukiyhdistyskarvinen.fiAvoinna: ma, ke, pe klo 9–15,

ti 9-19,to 9-18,la klo 10–15

kotisivut: www.tukiyhdistyskarvinen.fi

Vantaan MielenterveysyhdistysHyvät Tuulet ry

LauhatuuliHiekkaharjuntie 13 A01300 Vantaap. 09-873 4386sähköposti: lauhatuuli@hyvanmielentuulet.fiAvoinna: ma–pe klo 9–15, su klo 12–15

MyöhätuuliLammaslammentie 17 A01710 Vantaap. 09–853 2328sähköposti: myohatuuli@hyvanmielentuulet.fiAvoinna: ma–pe klo 9–15, la klo 12–15kotisivut: www.hyvanmielentuulet.fi

Espoon Mielenterveys-yhdistys EMY ryEsbo MentalhälsoföreningEMF rf

Tukiyhdistys Majakka ry

Teuvo Pakkalantie 1 A00400 Helsinkip. 09–145 028fax. 09–145 028Anne Niemi p. 050–469 8222sähköposti: majakka.ry@kolumbus.fiNuoret aikuiset p. 041–547 8363sähköposti: tuuliviiri@kolumbus.fikotisivut: www.kolumbus.fi/majakka.ry

Kiitämme Raha-automaattiyhdistystä toimintamme tukemisesta.

8

www.avomielin.fi