pakolainen-lehti 3/2011
Post on 02-Apr-2016
227 Views
Preview:
DESCRIPTION
TRANSCRIPT
Hin
ta 4
.50
€. J
ulka
isija
Suo
men
Pak
olai
sapu
ry.
PAKOLAINENKaupunkipakolaisuus / Apua Somaliaan /Asiaton oleskelu kielletty#3 / 2011
2 Pakolainen #3 / 2011
eneven kansainvälisen pakolaissopimuksen mukaan ihmisellä, jota kotimaassaan vainotaan, on oikeus turvapaikkaan. Sopimus velvoittaa sen allekirjoittaneita valtioita, ja se antaa Suomen Pakolaisavun työlle sen oikeudellisen pohjan. Geneven
sopimus on historiallinen saavutus, vaikka sen heikkoutena onkin, että oikeus turvapaikkaan kuuluu käytännössä vain niille, jotka pääsevät sopimusmaahan anomaan turvapaikkaa.
Sopimus ei edellytä vieraanvaraisuutta vastaanottavilta mailta. Pakolaisen oikeudet ovat voimassa riippumatta siitä, miten hyvin esimerkiksi rasismin torjunnassa on onnistuttu. Tästä syystä on väärin peräänkuuluttaa laintulkinnan tiukentamista vetoamalla kansalaisten oikeustajuun.
Toimivan demokratian laeissa heijastuu kansalaisten oikeustaju. Viime kädessä pakolaisten auttamisen ydin on ihmisten kyky tunnistaa lähimmäinen toisessa ihmisessä. Lakiin kirjataan, usein viiveellä, kansalaisten käsityksiä siitä, mitä unelma kaikkien ihmisten yhtäläisestä, loukkaamattomasta ihmisarvosta meille käytännössä merkitsee. Jos kansalaisten oikeustaju kääntyy pakolaisten ihmisarvoa vastaan, tämä heijastuu ennemmin tai myöhemmin myös lakiin.
Suomen Pakolaisapu auttaa pakolaisia uuden elämän alkuun lähellä kotimaitaan ja toisaalta edistää onnistunut
PÄÄKIRJOITUS
THOMASWALLGRENSuomen Pakolaisavun puheenjohtaja
PAKOLAISAVUN YDIN
Päätoimittajan tervehdys
o yli puolet maailman väestöstä – ja lähes puolet pakolaisista – asuu kaupungeissa. Pakolaisille kaupunki tarjoaa vapautta ja mahdollisuuksia, mutta myös vaaroja.
Pakolaisjärjestö UNHCR pyrkii ottamaan nykyään myös leirien ulkopuolella elävät huomioon, mutta etenkin rekisteröimättömät kaupunkipakolaiset ovat yhä vailla suojelua. Myös Suomen Pakolaisapu on tarttunut muuttuvaan pakolaisuuteen ja tekee työtä kaupunkipakolaisten elinolojen parantamiseksi esimerkiksi Kampalassa. Lue aiheesta lisää sivulta 8 alkaen.
Pakolaisapu tekee maailmalla pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä, jonka kestävät tulokset näkyvät vuosien päästä. Onnistuneen esimerkin sinnikkäästä työstä voit lukea sivulta 12, jossa kerrotaan Liberian aikuislukutaitomateriaalin kansallistamisesta.
Pakolaisapu reagoi äkillisiin pakolaiskriiseihin keräämällä varoja UNHCR:n työhön. Sivulta 14 voit lukea miten myös Suomen somalit ovat kantaneet kortensa kekoon.
Kiinnostavia hetkiä uudistuneen Pakolaisen parissa!
TOIMIVAN DEMOKRATIAN LAEISSA HEIJASTUU KANSALAISTEN OIKEUSTAJU. VIIME KÄDESSÄ PAKOLAISTEN AUTTAMISEN YDIN ON IHMISTEN KYKY TUNNISTAA LÄHIMMÄINEN TOISESSA IHMISESSÄ.
ta kotoutumista Suomessa. Tässä humanitaarisessa työssä järjestömme on nopeasti kehittyvä, kovan luokan asiantuntija.
Työmme ei useinkaan nouse uutisten pääaiheeksi, vaan vaikuttaa arjen tasolla. Konkreettisen ja monimuotoisen työnsä kautta Pakolaisapu on mukana kehittämässä kansalaisten oikeustajua suotuisaan suuntaan. Voi koittaa sekin päivä, jolloin myönnämme laissa oikeuksia uusille ryhmille, kuten ympäristöpakolaisille. Tällaiselle perustyölle on yhä suurempi tarve maamme kiristyneessä ilmapiirissä.
teksti kaisa väkiparta
3Pakolainen #3 / 2011
060814 18
PERHEENYHDISTÄMIS KESKUSTELU
KAUPUNKIPAKOLAISUUS
ITÄ-AFRIKAN KRIISI VAPAA EHTOISTEN VARASSA ITALIASSA
Suomalaista perheenyhdistämiskeskustelua ohjaa poliittisten irtopisteiden kalastelu
Kaupungissa pakolainen on suojaton, mutta saa työskennellä ja liikkua vapaasti.
Suomensomalit matkustivat Mogadishuun jakamaan ruokaa ja vettä keräämillään avustuksilla.
Maahanmuuttajat ovat Italiassa vapaaehtoistyön varassa. Eniten maahanmuuttajia Euroopassa vastaanottava yhteiskunta ei juuri julkista tukea tarjoa.
Paperittomat Suomessa.
R3 auttaa nuoria alkuun.
Pakolaisavun syksyn tapahtumat.Pakolaisavun materiaali leviää.
Opettajien palkat kahvilatuloista. Chris Cleaven kirja koskettaa.
21
16
2312
10 22
ASIATON OLESKELU KIELLETTY
PARASTA KOTOUTTAMISTA
KALENTERIAIKUISLUKUTAITO LIBERIASSA
KAMPALAN KAHVILAYRITTÄJÄT
Lukutaitoa Burman pakolaisille.09 TYÖ THAIMAASSA KÄYNNISTYI
TURVAPAIKANHAKIJA ENGLANNISSA
SISÄLLYS
PAKO
LAIN
EN Pakolainen ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuosikerran vapaaehtoinen kannatusmaksu on 18 euroa. Lehden saa myös liittymällä jäseneksi, vuosimaksu 25 euroa. julkaisija Suomen Pakolaisapu ry vastaava päätoimittaja Thomas Wallgren päätoimittaja Kaisa Väkiparta toimitus Katri Aalto, Aino Koskelo ja Mirjami Rustanius yhteystiedot Kaikukatu 3, 00530 Helsinki, puh 09 - 6962 640, kaisa.vakiparta@pakolaisapu.fi tilaukset toimisto@pakolaisapu.fi, www.pakolaisapu.fi paino Forssan Kirjapaino Oy, ISSN 0359-6435 ulkoasu Anna Kalso kannen kuva Anne Heinonen kuvassa Kirkon ylläpitämä koti kongolaispakolaisille Kampalassa seuraava numero ilmestyy joulukuussa 2011 lahjoitustilinumerot Nordea 215318-22229 I Sampo 800013-223667 I OKO 578007-59875. Pakolainen on Kultti ry:n jäsenlehti. Lehteä on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.
Leffafestarit ja lukutaitoa.04 UUTISIA
Salaad Hassan AliAn
ne H
eino
nen
Kanavan aktiivit avustustyössä pakolaisleirillä Somaliassa. Sivu 14.
Kongolaispakolaisten piha-piiri Kampalassa. Sivu 8.
4 Pakolainen #3 / 2011
akolaisavun uudessa julkaisussa äänen saavat naiset, jotka elävät sisällissodasta toipuvassa Sierra Leones
sa. Kirjoittamalla näkyväksi: lukutaito, naiset ja rauha Sierra Leonessa pohjautuu yhteisöpedagogi Mirjami Rustaniuksen Sierra Leonen paluumuuttajayhteisöissä tekemään kenttätutkimukseen. Kirjassa Pakolaisavun lukutaitoryhmiin osallistuvat naiset kertovat lukutaidon oppimisen merkityksestä itselleen ja yhteisöilleen. Kirja tarjoaa myös tietoa osallistavasta REFLECTopetusmenetelmästä ja toimii johdantona aikuiskoulutustoimintaan yhteiskunnan jälleenrakennusvaiheessa.
Runsaasti valokuvia sisältävä kirja julkaistiin nykytaiteenmuseo Kiasmassa kansainvälisenä lukutaitopäivänä 8.9.
Julkaisutilaisuudessa Rustanius totesi, että rauhan vahvistamiseksi ja tulevien konfliktien ennaltaehkäisemiseksi Sierra Leone tarvitsee oikeutensa sekä vaikutusmahdollisuutensa tuntevia miehiä ja naisia. Lukutaitoryhmiin osallistuneet naiset olivat Rustaniuksen mukaan voimaantuneet aktiivisiksi toimijoiksi ja yhteisöjensä kehittäjiksi. »Moni kertoi, että lukutaitoryhmään osallistumisen myötä heistä on tullut näkyviä yhteisössään», Rustanius kuvaili lukutaidon oppimisen aiheuttamaa muutosta naisissa.
Kirjoittamalla näkyväksi: lukutaito, naiset ja rauha Sierra Leonessa -kirjan voi tilata toimituskuluja vastaan osoit-teesta katri.aalto@pakolaisapu.fi tai numerosta 045 1333 803.
LUKUTAITOISET NAISET RAUHANRAKENTAJINA
yyskuun 1. päivä toi muutoksia kansainvälistä suojelua hakevien vastaanottoon sekä kotouttamistoimiin. Edellinen
laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta jaettiin kahteen eri lakiin.
Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta
Uuden lain tarkoituksena on selkeyttää vastaanoton sääntelyä sekä edistää vastaanottopalveluiden yhdenmukaisuutta. Vastaanottopalveluihin kuuluvat majoitus, vastaanotto ja käyttöraha, sosiaalipalvelut, terveydenhuoltopalvelut, tulkki ja käännöspalvelut sekä työ ja opintotoiminta. Myös viranomaisten tehtäviin ja vastaanottopalveluiden järjestämiseen tuli uuden lain myötä säädöksiä. Kansainvälistä suojelua hakevat eivät enää saa toimeentulotukea vaan heille maksetaan erillistä vastaanottorahaa joka on määritelty vastaanottolaissa.
Laki kotoutumisen edistämisestä
Uuteen kotoutumislakiin sisällytettiin myös muista syistä kuin pakolaisina tai paluumuuttajina Suomeen muuttaneet. Tavoitteena on tehostaa entisestään kotoutumisen alkuvaiheen ohjausta. Laissa muun muassa määrätään, että kotoutumistoimia pitää kehittää ja toteuttaa monialaisena yhteistyönä. Tämä tuo mahdollisuuksia esimerkiksi maahanmuuttajajärjestöille palveluiden suunnittelussa ja toteuttamisessa. Aikuisten kohdalla erityistavoitteena on työllistymisen nopeuttaminen. Laissa painotetaan erityisesti perheiden, lasten ja nuorten kotoutumista.
VASTAAN -OTTOLAKI KAHTIA
Sierraleonelaiset naiset saavat luku- ja kirjoitustaidon oppiessaan myös äänen ja mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon.
5Pakolainen #3 / 2011
Siirtolaisuus näkyy elokuvissa
änä syksynä siirtolaisuus on vahvasti esillä elokuvissa. Rakkautta ja anarkiaa festivaaleilla nähty bel
gialaisohjaaja Olivier Masset-Depas-sen Illégal tarjoaa harvinaisen näköalan paperittoman kohtaamaan kolkkoon todellisuuteen 2010luvun Euroopassa. Aki Kaurismäen Le Havre sivuaa samaa teemaa taiteellisesti eri keinoin. Yhteistä elokuville on se, että niissä eurooppalainen kantaväestö kohtaa ihmisiä, jotka jäävät laittomana siirtolaisuutena kutsutun ilmiön alle. Inhimillisen
emenissä toimiva järjestö Society of Humanitarian Solidarity (SHS) voitti vuoden 2011 Nansen Refu
gee palkinnon. UNHCR:n vuosittain myöntämä 100 000 dollarin arvoinen palkinto annettiin tunnustuksena elintärkeästä ja omistautuneesta työstä Jemeniin saapuvien pakolaisten hyväksi. Järjestön työntekijät käyvät läpi Jemenin 2000 kilometriä pitkää rantaviivaa ja keräävät venematkalta selviytyneitä pakolaisia, tarjoavat heille ensiapua ja hautaavat matkalla menehtyneitä.
»Tämän palkinnon voittaminen on iso kannustus. Työmme on humanitäärinen velvollisuus», sanoi järjestön perustaja Nasser Salmi Ali Al-Hamairy. Hän lisäsi, että haluaa saamallaan palkinnolla herätellä kansainvälistä yhteisöä Somalian tilanteen parantamiseksi, jotta somalialaisten ei tarvitsisi ottaa hengenvaarallista riskiä ylittäessään Punaistamerta ja Adeninlahtea.
UNHCR:n arvioiden mukaan noin 60 000 pakolaista on vuoden 2011 aikana saapunut Afrikan sarvesta vesiteitse Jemeniin ja vähintään 120 ihmistä on hukkunut yrittäessään matkaa.
Nansen Refugee palkinto Jemeniiin
Vertaistukea ItäSuomessa
asvokkaintoiminta on avannut uuden toimipisteen Joensuuhun. Syksyllä koulutetaan lisää vertaisoh
jaajia sekä käynnistetään uusia ryhmiä muun muassa Lieksassa. »Tavoitteena on vahvistaa edelleen maahanmuuttajien vertaistukea PohjoisKarjalan alueella», toteaa Pakolaisavun aluekoordinaattori Anne Korppinen.
akolaisavun päivätyökeräyksen kohde on tänä vuonna Ugandan pakolaisten lukutaitoopetus. Lukutaidottomuus on
yleistä pakolaisten keskuudessa, sillä konfliktialueilla koulut eivät ole voineet toimia normaalisti.
Ugandassa on tällä hetkellä 147 000 pakolaista. Heistä 60 prosenttia on lapsia ja nuoria. Lukutaidon avulla pakolaiset voivat parantaa sekä hyvinvointiaan että toimeentuloaan.
Jos koulusi ei vielä ole valinnut päivätyökeräyksen kohdetta, ilmoita koulusi mukaan keräykseen osoitteessa www.pakolaisapu.fi/paivatyo.
Päivätyö keräyksellä lahjaksi lukutaito
apiskeräyksellä saatiin tänä syksynä kasaan 35 628 aapista. Facebookissa ja Parempi lahja sivustolla toteutet
tu kampanjaan lähti yksittäisten lahjoittajien lisäksi mukaan myös yrityksiä. Genworth sai kerättyä omalla kirpputorillaan 606 aapista ja Autoasikorjaamot lahjoittivat kampanjalle varat 7500 aapiseen. Kiitos kaikille tukijoille!
www.facebook.com/parempilahja
Lukutaito keräyksellä yli 35 000 aapista
kohtaamisen seurauksena he ovat automaattisesti sidottuja yksilöiden kohtaloon ja joutuvat tekemään ratkaisuja, jotka lopulta määrittävät heidän arvojaan ja moraaliaan.
Marraskuun lopussa pakolaisteemasta ja elokuvista kiinnostuneille paljon sisältöä tarjoaa Helsinki Refugee Film Festival. Pakolaisneuvonta ry:n järjestämä festivaali lisää tietoisuutta muun muassa kansalaisuudettomuudesta, ihmiskaupasta ja poliittisesta vainosta. Elokuvien lisäksi tapahtumassa kuullaan lyhyitä alustuksia ja yleisöllä on mahdollisuus osallistua keskusteluun. Esillä on myös Pakolaisavun juliste ja karttanäyttely, joka vie Ugandan pakolaisleireille ja johdattaa tarkastelemaan kansainvälistä muuttoliikettä uusin silmin. Festivaalille on vapaa pääsy.
Helsinki Refugee Film Festival 25. −26.11.2011 Lisätietoja www.pakolaisneuvonta.fi
MARRASKUUN LOPUSSA PAKOLAIS TEEMASTA JA ELOKUVISTA KIINNOSTUNEILLE PALJON SISÄLTÖÄ TARJOAA HELSINKI REFUGEE FILM FESTIVAL.
6 Pakolainen #3 / 2011
sa muutoksista on korjauksia, joilla yritetään puuttua väärinkäytösten mahdollisuuksiin. Näihin voidaan laskea esimerkiksi biometristen tunnisteiden käyttöönotto. Biomet
risten oleskelulupakorttien käyttöönotto perustuu EUasetukseen, ja ne otetaan käyttöön vuoden 2012 alusta. Oleskelulupakortin sirulle sisällytetään biometrisinä tunnisteina kasvokuva ja kaksi sormenjälkikuvaa. Oleskelulupahakemuksen voi siis jatkossa jättää vain hakija itse. Suomessa asuva perheenkokoaja ei voi enää jättää hakemusta ulkomailla olevan perheenjäsenensä, edes lapsensa, puolesta.
Ulkomaalaislain muutos kasvattilapsia koskien tuli voimaan niin ikään elokuussa 2010. Maahanmuuttovirasto voi nyt tehdä kielteisen oleskelulupapäätöksen huoltajien osalta, jos kasvattilapsena maahan tullut ihminen hakee myöhemmin oleskelulupaa biologisille vanhemmilleen ja jos hakuvaiheessa on tietoisesti kierretty maahantulosäännöksiä.
Osa muutoksista on tehty varsin hätäisesti. Ne heikentävät perheenyhdistämiseen oikeutettujen oikeusturvaa, ovat kyseenalaisia lapsen edun periaatteen kannalta sekä vaikeuttavat oleskelulupaan oikeutettujen todellisia mahdollisuuksia
päästä elämään Suomen lain ja kansainvälisten sopimusten takaamaa perheelämän suojaa.
Elokuusta 2010 lähtien perheenyhdistämistä hakevan lapsen pitää olla alaikäinen vielä päätöksen saadessaan. Tätä ennen riitti, että hakija on alaikäinen hakemuksen vireillepanohetkellä. Sisäasiainministeriön mukaan poikkeus tehdään, jos hakemuksen käsittely on merkittävästi viivästynyt hakijasta tai perheenkokoajasta riippumattomasta syystä ja hakija on myötävaikuttanut asian selvittämiseen. Säädös on tältä osin kuitenkin varsin tulkinnanvarainen.
Suomen ulkomaalaislainsäädäntö on muuttunut viime vuosina vauhdikkaasti. Varsin paljon on keskitytty kansainvälistä suojelua hakeneiden ihmisten perheenyhdistämiskäytännön muuttamiseen.
teksti heikki kerkkänen
family ticketadmit two admit one
PERHEENYHDISTÄMISKESKUSTELULLA KALASTELLAAN POLIITTISIA IRTOPISTEITÄ
7Pakolainen #3 / 2011
Tilanne on vaikea erityisesti silloin, kun huoltaja on Suomessa ja hakemuksen tekijäksi jää lähtömaassa oleva lapsi. Lapsen täytyy oleskella laillisesti siinä maassa, jossa perhesidehaastattelut tehdään riippumatta siitä, kuinka akuutti tilanne kotimaassa on lähtöhetkellä ollut. Esimerkiksi somalialaisten kohdalla kyseessä on yleensä Etiopia tai Kenia, joissa lähimmät Suomen edustustot sijaitsevat. Lapsen tulisi itse olla yhteydessä Etiopian maahanmuuttoviranomaisiin tai UNHCR:ään ja selvittää oleskelunsa laillisuus jo ennen saapumistaan edustustoon oleskelulupahakemuksen vireillepanoa tai perhesidehaastattelua varten. Hänen on myös maksettava tähän liittyvät kulut. Lisäaikaa laillisen oleskeluoikeuden osoittamiseen edustustot eivät anna.
Kaikki nämä tekijät voivat merkittävästi hidastaa hakemuksen vireillepanoa ja asettaa henkilön vaaratilanteisiin: hänen tulee kantaa mukanaan Afrikan oloissa huomattavaa varallisuutta, jotta hän voi edes teoriassa päästä perhesidehaastatteluun. Oleskeluoikeuden, matkareitin ja muiden hakemukseen liittyvien seikkojen selvittäminen tuntuvat melkoisilta osaamisvaatimuksilta alaikäisten kohdalla, etenkin jos tämä on luku ja kirjoitustaidoton. Niitä silti tuskin lasketaan »hakijasta riippumattomiksi» syiksi, jos lupahakemus hylätään.
Aiemmin Suomen valtio maksoi dnatestikulut ja perheenjäsenten matkakulut Suomeen myönteisen päätöksen jälkeen, jos Suomessa asuva perheenkokoaja oli kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella oleskeluluvan saanut henkilö. Nykyisin vain kiintiöpakolaisten matkakulut kustannetaan. Muut joutuvat itse kustantamaan kaikki kulut lentolipusta, maastapoistumisviisumista ja haastattelumatkoista lähtien. Tämä vähentää yksiselitteisesti haavoittuvassa asemassa olevien, luvan jo saaneiden ihmisten mahdollisuuksia matkustaa perheensä luokse.
Vuonna 2010, jolloin matkat vielä kustannettiin, pakolaisten ja suojelua saa
neiden henkilöiden perheenjäseniä saapui kaikkiaan Suomeen 392. Luku on kansantalouden ja muuttoliikkeen kokonaisuudessa äärimmäisen pieni. Kaikkiaan oleskelulupia myönnettiin vuonna 2010 yhteensä 16 322, joista kansainväliseen suojeluun liittyviä myönteisiä päätöksiä oli 1 784. Koska matkakustannuksia ei enää kustanneta, perhesiteen kautta maahan tulleiden määrä voi olla tulevaisuudessa yhä pienempi.
Voidaan siis väittää, että perhesidekäytäntöä on Suomessa merkittävästi tiukennettu viime vaalikaudella, ja osittain lapsen edun kannalta varsin kyseenalaisella tavalla. Tästä syystä onkin syytä ihmetellä suomalaisten poliitikkojen intoa tiukentaa perhesidekäytäntöä edelleen, ennen kuin jo toteutuneiden lakimuutosten vaikutuksia on ehditty tutkia.
Helsingin Sanomien mukaan esimerkiksi hallituspuolue kokoomus kirjasi, että perheenyhdistämiskäytäntöjä tiukennetaan muiden kuin kiintiöpakolaisten osalta. Kokoomuksen ja keskustan mukaan tiukennukset jäivät edellisellä vaalikaudella tekemättä.
On syytä kysyä kovaan ääneen: mitä muuta kuin tiukennuksia tämänkin tekstin alkupuolella mainitut, edellisellä vaalikaudella tehdyt muutokset ovat? Miksi jo mainitut tiukennukset eivät riitä?
Yleisradio uutisoi kesän alussa näkyvästi siitä, että somalialaisten perheenyhdistämiset Ruotsissa ovat käytännössä loppuneet. Syynä on se, että maahan tu
levilta perheenjäseniltä vaaditaan henkilöllisyyspapereita, joita ei ole ollut saatavilla 20 vuoteen, eikä muita todisteita hyväksytä. Poliitikot ja virkamiehet riensivät kertomaan, että Suomeen on odotettavissa tiukennuksia Ruotsin malliin, ja tässä käytettiin vanhaa koodia: »yhtenäinen menettely, vertailukohtana muut Pohjoismaat.»
Näyttää vahvasti siltä, että niin hallituksen kuin oppositionkin kova poliittinen tahto on de facto lopettaa perheenyhdistämiset. Suoremmin sanottuna puolueet haluavat luopua lapsen edun periaatteesta ja perheelämän suojasta sekä irrottautua Eurooppaneuvoston perheenyhdistämisdirektiivistä (2003/86/EY) ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksesta, jonka artiklassa 9.1 taataan, ettei lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti.
Yleensä edellä mainitun kaltaiset kansainväliset ihmisoikeusinstrumentit ovat oikeusvaltioiden suosiossa, koska ne lisäävät maiden välistä vertailukelpoisuutta ja muodostavat yhtenäisen minimitason niin hallinto kuin rikosoikeusasioissakin. Maahanmuuton ja maahanmuuttajien yhteydessä suosionkipeät poliitikot ovat kuitenkin valmiita luopumaan keskeisimmistäkin ihmisoikeusperiaatteista.
Kirjoitus perustuu maahanmuuttoviraston, sisäasiainministeriön ja ulkoasiainministe-riön tiedotteisiin ja verkkosivuihin sekä Hel-singin Sanomien ja Yleisradion 9.6.2011 jul-kaisemiin uutisiin.
TURVAPAIKKA-PÄÄTÖKSET YHTEENSÄ
5 837 1 784 5 500 329*
31 267 8 732 21 460 3 166
MYÖNTEISET TURVAPAIKKA-
PÄÄTÖKSET
PERHEEN-YHDISTÄMISET
YHTEENSÄ
PAKOLAISTEN PERHEEN-
YHDISTÄMISET
TURVAPAIKAT JA PERHEENYHDISTÄMISET VUONNA 2010
*) keskiarvo vuosilta 1999-2010
8 Pakolainen #3 / 2011Pakolainen #3 / 2011
onfliktit kestävät nykyään yhä pidempään ja siten myös pakolaisten oleskelu tilapäisiksi tarkoitetuilla pakolaisleireillä saattaa venyä useik
si vuosiksi. Kun paluu kotimaahan näyttää yhä epätodennäköisemmältä, uutta elämää ja elantoa lähdetään etsimään kaupungeista.
Kaupunkipakolaisuuden lisääntymiseen on vaikuttanut kiihtyvä kaupungistuminen. Myös pakolaisista enenevä osa on kaupunkilaisia, ja heille urbaanit olot ovat pakomaassakin luontevampi elinympäristö kuin maaseutu.
Vaaroja vai vapautta?
Kaupungissa asuvat pakolaiset ovat haavoittuvassa asemassa. Maissa, joissa ei ole pakolaisleirejä, rekisteröimättömiä pakolaisia uhkaa kaupungissa pidätys, ahtaat säilöönottokeskukset ja käännytys. Naisille ja lapsille seksuaalinen ja muu hyväksikäyttö sekä ihmiskaupan uhriksi joutuminen ovat erityisiä uhkia.
KAUPUNGISSA PAKOLAINEN ON OMILLAAN Jo lähes puolet maailman pakolaisista asuu kaupungeissa. Kaupungissa pakolainen ei välttämättä saa terveydenhuoltoa, mutta puutteellinenkin arki urbaanissa ympäristössä on monelle houkuttelevampi vaihtoehto kuin elämä maaseudun pakolaisleireillä.
teksti katri aalto kuvat anne heinonen
9Pakolainen #3 / 2011
PAKOLAISIA UGANDASSA
YHTEENSÄ 151,108
KAUPUNGEISSA 39,339
Vaikka kaupunki voi olla pakolaiselle kalliimpi ja turvattomampi ympäristö, se tarjoaa myös mahdollisuuksia. Osa pakolaisista löytää kaupungista töitä tai opiskelupaikan ja voi näin kehittää itseään ja hankkia elantonsa.
Maaseutumainen pakolaisleiriympäristö turhauttaa ja passivoi monia. Joskus kotimaan konfliktin vastakkainasettelut kiristävät välejä leireillä, jolloin se voi olla pakolaiselle jopa vaarallisempi ympäristö kuin kaupunki.
Arkisten haasteiden voittaminen ja itsenäinen toimeentulo kasvattavat itsetuntoa ja parhaimmillaan pakolaisen elämä kaupungissa voi normalisoitua samankaltaiseksi kuin ennen pakoa kotimaassa. Samasta maasta tulevat pakolaiset muodostavat usein kaupungeissa tiiviin yhteisön, joiden sisällä perustetaan omia järjestöjä ja yrityksiä.
Eri valtiot suhtautuvat kaupunkipakolaisiin eri tavoin. Ugandassa pakolaiset saavat pitää pakolaisstatuksensa ja liikkua vapaasti, mutta valtio ei tarjoa heille
asuinpaikkaa, ruokaavustusta tai muita palveluja pakolaisleirien ulkopuolella.
Thaimaa on yksi valtioista, joka ei ole allekirjoittanut vuoden 1951 pakolaissopimusta ja käytäntö on erilainen. Pakolaiset eivät saa poistua leireiltä lainkaan, ja leirien ulkopuolella elävät pakolaiset luetaan automaattisesti laittomiksi siirtolaisiksi. Poliisilla on oikeus vangita tai käännyttää heidät alkuperämaihinsa. Toisaalta kaupunkipakolaiset saavat oleskella ja tehdä töitä melko vapaasti – ovathan he myös valtiolle halpaa työvoimaa. Ongelmia syntyy vasta kun pakolainen esimerkiksi sairastuu tai joutuu rikoksen uhriksi, jolloin suojelu on olematonta.
Uusia haasteita avustusjärjestöille
YK:n pakolaisjärjestö UNHCR keskittyi pitkään pääosin leireillä asuvien pakolaisten auttamiseen. Vuoden 2009 toimintaohjeessa kaupunkipakolaiset luvataan ensimmäistä kertaa yhtäläiset oikeudet pakolaisleirien asukkaiden kanssa.
Kaupunkiympäristö on aiheuttanut järjestöjen työlle uusia haasteita. Pakolaisten saavuttaminen ja rekisteröiminen ei ole yhtä helppoa kuin rajatuilla leireillä. Tämä vaikeuttaa avuntarpeen kartoittamista ja työn suunnittelua. Eläminen kaupungissa on kallista, mutta rahallisen avustuksen antaminen pakolaisille koetaan usein kestämättömänä. Toisinaan pakolaisten auttaminen myös aiheuttaa närää kaupunkialueilla, joilla työttömyys tai köyhyys on kantaväestönkin keskuudessa suurta. Tämän välttääkseen pakolaisjärjestöjen työn tuleekin tapahtua yhteistyössä valtion julkisten ja yksityisten instituutioiden kanssa ja hyödyttää yhteisöä myös laajemmin.
10 Pakolainen #3 / 2011
KAMPALASSA OPETTAJIEN PALKAT SAADAAN KAHVILATULOISTAFacebook on suurin syy siihen, miksi nuoret käyvät istumassa uudessa internetkahvilassa Nsambyan kaupunginosassa Kampalassa. Paikallisen nuorisojärjestö Yaridin ylläpitämä nettikahvila avattiin keväällä. Kahvilan tulot ohjataan järjestön englanninopettajien palkkoihin.
Asiakas Jean Bonanne, Yaridin apulaisjohtaja Robert Hakisa, teknikko Amani Nkubonage ja sihteeri Sedrick Murhula (takana) uudessa inter-netkahvilassa.
Asiakas Jean Bonanne, Yaridin apulais-johtaja Robert Hakisa, teknikko Amani
Nkubonage ja sihteeri Sedrick Murhula (takana) uudessa internetkahvilassa.
teksti & kuva anne heinonen
11Pakolainen #3 / 2011
hteistyö Pakolaisavun ja kongolaispakolaisten nuorisojärjestö Yaridin kanssa alkoi vuonna 2008. Alussa tuki kohdistui Yaridin järjestämien englanninkurssien ope
tusmateriaaleihin ja opettajien koulutukseen. Opettajien suuri vaihtuvuus osoittautui kuitenkin ongelmaksi.
»Oppilaat, joilla oli siihen varaa, maksoivat aina silloin tällöin pieniä summia opettajille. Toisinaan luokissa ei kuitenkaan ollut opettajaa. Kun heiltä kysyi syytä poissaoloon, he kertoivat, että heidän piti myös hankkia perheilleen ruokaa. Kysyimme Pakolaisavulta mitä voisimme tehdä asialle», Yaridin varajohtaja Robert Hakisa kertoo.
Pakolaisavun ehdotuksesta järjestö alkoi hankkia opettajien palkkiot oman yritystoiminnan avulla. Yarid kirjoitti kahvilatoiminnalleen viiden miljoonan shillingin eli noin 1300 euron projektisuunnitelman, ja Pakolaisapu päätti rahoittaa summasta puolet. Tuella ostettiin muun muassa kolme käytettyä tietokonetta, printteri, skanneri ja huonekaluja.
Kirjanpidolla kannattavuutta
Pakolaisavun tuella Yaridissa opittiin myös suunnittelemaan yrityksen toimintaa. »Opimme pitämään tilikirjaa. Ennen meillä oli vain papereita, joihin kirjoitimme asiakkaiden maksuja. Nyt tiedämme tulomme ja menomme. Aina kun ostamme kyniä tai paperia, kirjoitamme summan ylös. Myös asiakkaat kirjoitamme muistiin. Kirjanpito auttaa näkemään, onko yritys tuottava», Hakisa kuvailee.
Kahvilassa käy päivittäin noin kymmenen asiakasta. Suurin osa heistä viettää internetissä puoli tuntia, josta he maksavat 500 shillinkiä, 13 senttiä. »Nyt ihmiset tietävät, että täällä on kahvila. Kun aloitimme, joinain päivinä asiakkaita oli vain kaksi. Tänään osa joutui jonottamaan tietokoneelle pääsemistä», Hakisa kertoo.
Sähkökatkot kiusana
Kahvilan kiusana ovat olleet toistuvat, joskus useita päiviä kestävät sähkökatkot. Katkojen ajalta tuloja ei tule, mutta vuokra ja internetyhteys pitää silti maksaa joka kuukausi. Järjestö haaveileekin nyt generaattorista. Kilometrin päässä sijaitsevilla kilpailevilla kahviloilla sellaisia jo on.
Internetkahvilasta vastaavat nuoret eivät ole aikaisemmin olleet yrittäjiä. Robert Hakisa kertoo olevansa nyt valmis vaikka toisenkin yrityksen perustamiseen. »Ihmisillä on Nsambyassa paljon pienyrityksiä, mutta heidän on vaikea nähdä, kuinka kannattavaa toiminta oikeasti on. Pitää tietää miten yrityksen saa kestämään kolmen kuukauden päähän ja ennen kaikkea mitä voi tehdä eri tavalla, jotta asiat kolmen kuukauden päästä olisivat paremmin», Hakisa sanoo.
YRITYKSILLÄ TURVATAAN KAUPUNKIPAKOLAISTEN OPETUS
akolaisapu alkoi tukea Kampalassa sijaitsevien pakolaisjärjestöjen yritystoimintaa vuonna 2009. Valtiollisen ja kunnallisen rahoituksen puuttuessa ugandalaisten järjestöjen
koulutustyön ongelmana oli se, ettei opettajille pystytty maksamaan palkkioita. Opettajat opettivat ryhmäänsä kuukauden tai kaksi, ja lähtivät sitten palkkatyöhön.
»Ajattelimme, että jos alkaisimme maksaa opettajille suoraan palkkioita, meidän lähtiessämme sama ongelma palautuisi», Pakolaisavun projektikoordinaattori Salo-me Awidi toteaa.
Osalla aikuiskoulutusta Kampalassa tekevillä järjestöillä oli jo yritys, jonka avulla he keräsivät varoja toimintansa ylläpitämiseen. Osa oli suunnitellut yritystoiminnan aloittamista.
Pakolaisapu päätti tukea viittä aikuiskoulutusjärjestöä näiden yritystoiminnan tehostamisessa. Yritysten tuloista suurimman osan tuli mennä opettajien palkkioihin.
»Järjestöt maksavat opettajilleen 13–26 euroa kuussa. Yritykset ovat pieniä, mutta kun ne toimivat ne takaavat edes vähän tuloja joka kuukaudelle. Nyt opettajat pysyvät pidempään, kun he tietävät saavansa kuun päätteeksi palkkaa», Awidi kertoo.
Rahan lisäksi järjestöille on annettu koulutusta yritystoiminnasta. Pakolaisapu seuraa yritysten toimintaa tarkastuskäynneillä ja joka kolmas kuukausi järjestöjen pitää raportoida yritystoiminnan etenemisestä. Tänä vuonna projektiin on tarkoitus ottaa mukaan kolme uutta aikuiskoulutusjärjestöä.
KAHVILASSA KÄY PÄI VIT TÄIN NOIN KYMMENEN ASIAKASTA. SUURIN OSA HEISTÄ VIETTÄÄ INTERNETISSÄ PUOLI TUNTIA, JOSTA HE MAKSAVAT 500 SHILLINKIÄ, 13 SENTTIÄ.
Robert Hakisa
teksti anne heinonen
12 Pakolainen #3 / 2011
ämä on suuri saavutus maassa, jossa ei aiemmin ole ollut mitään virallista aikuisille suunnattua koulutusohjelmaa tai oppimateriaalia», kommentoi Pakolaisavun Liberian hankejoh
taja Markku Vesikko.Sisällissodasta toipuvassa Liberiassa yli
18vuotiaista kaksi kolmasosaa on lukutaidottomia. Pakolaisavun ja NAEAL:n aikuiskoulutuksiin osallistui viime vuonna noin 4 000 aikuista. Vesikko arvioi, että opetusohjelman kansallistamisen myötä tämän vuoden loppuun mennessä koulutettavien määrä voi olla jopa 15 000 henkilöä.
Arjen hyödyt herättivät kiinnostuksen opiskeluun
»Olennaista ohjelmassa on se, että yhteisöt voivat toteuttaa sen itse alusta loppuun», Vesikko painottaa. Yhteisössä perustetaan lukutaitokomitea ja NAEAL ohjeistaa yhteisön keskuudestaan valitsemat henkilöt oppimateriaalin käyttöön.
Ohjelmassa opitaan luku ja laskutaitoa sekä kansalaistietoa. Arkeen liittyvien teemojen käsittelyn ja toiminnallisten menetelmien ansiosta myös aikuisten neuvottelu, sovittelu ja kaupankäyntitaidot kehittyvät. Tällä tavoin jälleenrakennusvaiheessa olevat yhteisöt hyötyvät kokonaisvaltaisesti.
Vesikko kertoo, että opiskelu ei aiemmin kiinnostanut lukutaidottomia aikuisia, koska nämä eivät nähneet, mitä hyötyä kieliopin tankkaamisesta heille on. »Lukutaitoohjelmassa oppitunti voi alkaa vaikka sillä, että kylässä kierretään tarkastelemassa ympäristöä ja mietitään, mitä sanoja oppilaat haluaisivat osata kirjoittaa. Jos oppilas haluaa oppia kirjoittamaan sanan kaivonkansi, hän oppii sen. Jos hän haluaa oppia puhelimenkäyttöön liittyvää sanastoa, hän oppii sitä», Vesikko kuvailee.
Miksi aikuiskoulutusta tulisi lisätä?
Sodista kärsineissä maissa kokonaisia sukupolvia jää vaille koulutusta, mutta jäl
teksti katri aalto kuvat benedict roberts
AIKUISTEN LUKUTAITO-OHJELMA
KANSALLISTETTIIN LIBERIASSA
Pakolaisavun ja NAEAL:in (National Adult Education Association of Liberia) yhdessä kehittämä aikuisten lukutaito-ohjelma on nyt käytössä koko Liberiassa.
Liberian opetusministeriö hyväksyi kesäkuussa julkaistun oppimateriaalin ja opetusohjelman. Vuoden
loppuun mennessä se on virallisesti käytössä kaikissa Liberian viidessätoista maakunnassa.
Lukutaito-ohjelmassa kieltä opitaan arjen tarpeisiin.
13Pakolainen #3 / 2011
leenrakennusvaiheessa budjetti suunnataan yleensä lasten peruskoulutuksen turvaamiseen. Aikuisten ja nuorten lukutaidottomuudella voi olla kohtalokkaita seurauksia sodan jälkeiselle kehitykselle.
»Jos aikuiset eivät ymmärrä mitä on korruptio, he eivät voi taistella sitä vastaan», Vesikko kertoo. Oma lukunsa on demokratiakehitys ja vaalit. Kuinka lukutaidottomat aikuiset voivat saada objektiivista tietoa ehdokkaista?
Vesikko on seurannut työn tuloksia kylätasolla ja todistanut kuinka lukutaitokomiteoista on yllättäen muotoutunut riitojen sovittelukomiteoita, ja kuinka perheiden terveys ja toimeentulo ovat lisääntyneet luku ja laskutaidon perusteiden oppimisen myötä.
Aikuislukutaitoohjelman kansallistaminen on tunnustus aikuiskoulutuksen merkityksestä. »Lukutaitoohjelman kansallistamisen myötä paikallisten aikuiskouluttajien on helpompi saada tukea, samaan tapaan kuin lasten peruskoulutukseen liittyvät hankkeet vetävät puoleensa lahjoittajia», Vesikko pohtii.
Pakolaisapu ja NAEAL ovat toteuttaneet aikuiskoulusta paluumuuttajayhteisöissä vii den vuoden ajan. Myös monet muut kansalaisjärjestöt hyödyntävät ohjelmaa ja sii
akolaisavun työ Thaimaan pakolaisleireillä on alkanut. Pakolaisapu perusti Thaimaan toimiston jo vuonna 2009,
mutta lupien saaminen aikuiskoulutuksen aloittamiseen pakolaisleireillä kesti odotettua kauemmin. Lupia odottaessa Pakolaisapu on muun muassa kouluttanut pai
hen liittyvää oppimateriaalia. Tulevaisuudessa järjestöt jatkavat luku
taitoohjelman levittämistä yhteisöihin, mutta opetusministeriö tulee seuraamaan ja arviomaan perustettuja lukutaitopiirejä ja koordinoimaan ohjelman toteutusta kansallisella tasolla.
Lue lisää Pakolaisavun työstä Liberiassa www.pakolaisapu.fi/liberia. Tue pakolaisten ja paluumuuttajien lukutaito-opetusta www.parempilahja.fi
Burman pakolaisten koulutus alkoi
teksti katri aalto
kallisia Burman pakolaisten järjestöjä ja tukenut lasten turvataloa Mae Sotissa LänsiThaimaassa.
»Meillä on ollut kahden vuoden aikana mahdollisuus valmistella toimintaa ja oppimateriaaleja perusteellisesti kohderyhmällemme sopiviksi», kommentoi Pakolaisavun Thaimaan maajohtaja Jörgen Baltzer. »Tietämyksemme Thaimaassa asuvien Burman pakolaisten tilanteesta ja tarpeista on myös vahvistunut», Baltzer lisää.
Pakolaisapu järjestää pakolaisleireillä toiminnallista lukutaitoopetusta, jossa valittavina on neljä kieltä: burma ja thai sekä karen ja karenniheimojen omat kie
let. Ensimmäiset kymmenen fasilitaattoria koulutettiin kesällä ja he ohjaavat nyt yhteensä 27 lukutaitoryhmää.
PAKOLAISAPU JÄRJESTÄÄ PAKOLAISLEIREILLÄ TOIMINNALLISTA LUKUTAITO-OPETUSTA, JOSSA VALITTAVINA ON NELJÄ KIELTÄ: BURMA JA THAI SEKÄ KAREN JA KARENNI-HEIMOJEN OMAT KIELET.
Liberian varaopetusministeri Yonton B. Kesselly Sr. vastaanotti julkaisutilaisuudessa Markku Vesikolta 500 uutta oppikirjaa.
Peruslaskutaidon ansiosta kauppaa voi käydä tulematta huijatuksi.
14 Pakolainen #3 / 2011
ITÄ-AFRIKAN KRIISI KOSKETTAA SOMALEITA SUOMESSA
Somaliaa ja laajemminkin Itä-Afrikkaa riivaava kuivuus on ajanut tuhansia somalialaisia kotiseuduiltaan. Nälänhätä on alueen pahin 60 vuoteen ja YK:n mukaan pelkästään Somaliassa jopa 750 000 ihmistä on vaarassa kuolla lähikuukausina, jos apua ei saada ajoissa perille. Kriisi on puhuttanut myös Suomessa asuvia somaleita.
Abdinasir Gafoow osallistui Kanava nuorison
keräyksille ostettujen avustusten jakamiseen.
teksti mirjami rustanius kuva yusuf nur maxamad
15Pakolainen #3 / 2011
omalialaisilla on hätä. »Kokoonnuimme järjestönä yhteen miettimään mitä voisimme tehdä», toteaa Gafoow Abdinasir. Hän on yksi Helsingissä päämajaa pitävän nuorisojärjestö Kanava ry:n vapaaehtoisista.
»Päätimme kerätä vuotuisen jalkapallotapahtuman yhteydessä varoja ruokaavustuksiin. Ne jaettiin ihmisille, jotka olivat paenneet taisteluita ja nälkää Somalian pääkaupunkiin Mogadishuun», Abdinasir kertoo. Heinäkuussa Helsingissä toteutettu Kanavan keräys tuotti ruokaapua 500 perheelle. Ruokapakettien jaossa Kanava teki yhteistyötä Mogadishun yliopiston kanssa.
Aaltoyliopistossa italan maisteritutkintoa opiskeleva Abdinasir matkusti elokuussa Mogadishuun tapaamaan vanhempiaan ja sisaruksiaan. Samalla hän pääsi seuraamaan Kanavan avustusten perille pääsyä. Abdinasir oli käynyt sukulaistensa luona Mogadishussa edellisen kerran vuonna 2005. »Kaupunki on nyt aivan erilainen», hän toteaa. »Joka puolella on nälkäisiä, maaseudulta tulleita ihmisiä.»
Kanavan keräämillä lahjoituksilla hankittiin riisisäkkejä, maitojauhetta ja taateleita. Abdinasirin mieleen jäi erityisesti iäkkäämpi nainen, joka oli tullut Mogadishuun yksin. Perhettä hänellä ei enää ollut. »Nainen oli niin voimaton, että kannoimme hänet ensin majapaikkaan ja perässä ruokasäkit.»
Muslimimaiden järjestöt heränneet hätään
Kanavan vapaaehtoisten aktiivisuus on huomattu myös muualla. Laajat suhteet muun muassa arabimaihin poikivat yhteistyötä. Kolme Kanavan toimijaa kävi syyskuussa Mogadishussa saudiarabialaisen lahjoittajan tuella koordinoimassa avustuksia. Mukana oli Kanavan toiminnanjohtaja Mohamud Musse, puheenjohtaja Abdulkadir Hadafow sekä toimistopäällikkö Saed Guleed. Apua kanavoitiin Kanavan aktiivien verkostojen ja järjestön Somaliassa olevien toimintakeskusten kautta.
»Olemme kahden päivän aikana jakaneet noin 4000 perheelle ruokaapua», kertoo Mohamud Musse puhelimitse Mogadishusta. »Tarkoituksena on jakaa muun muassa riisiä ja öljyä yhteensä 7000 perheelle eli lähes 60 000 ihmiselle.»
Musse kertoo, että Mogadishun katukuvassa näkyy vähemmän länsimaalaisia avustusjärjestöjä kuin mediasta saadun kuvan perusteella voisi olettaa. Sen sijaan muslimimaista tulleita avustusjärjestöjä on runsaasti. »Muun muassa Qatarista, Kuwaitista ja Egyptistä on tullut paljon apua. Turkkilaiset toivat Mogadishuun juuri ambulanssin», toteaa Musse.
UNHCR:n mukaan lähes 300 000 somalilaista on tämän vuoden aikana hakenut turvaa naapurimaista. Suurin osa heistä on paennut Kenian ja Etiopian pakolaisleireille, alu
eille, joita myös koettelee kuivuus. Maailman suurimmassa pakolaisleirissä Dadaabissa Keniassa on jo 450 000 ihmistä ja päivittäin sinne saapuu keskimäärin 1100 ihmistä lisää. Matka pakolaisleireille saattaa kestää jopa viikkoja ja heikoimmat nääntyvät matkalle. Perille pääsevät ovat pahoin nälkiintyneitä ja kärsivät nestehukasta. Somalian sisäisiä pakolaisia on yli 1,5 miljoonaa, joista noin kolmannes on Mogadishussa.
»Ihmiset ovat kävelleet jopa 700 kilometriä päästäkseen Mogadishuun», kertoo Musse. Ensin ihmiset pakenivat väkivaltaisuuksia, nyt kuivuus ja ruuan hinnan nousu ajavat heitä kotiseuduiltaan. »Avustusjärjestöt eivät ole päässeet Somalian kaikkiin kolkkiin muun muassa islamistijärjestö alShabaabin vastarinnan takia. Mogadishu on tällä hetkellä hallituksen joukkojen hallinnassa, mikä helpottaa työtämme.»
Suomessa tiedottaja Abdirahim Hussein on seurannut tiiviisti Kanavan aktiivien avustusmatkaa. Viestit kulkevat eteenpäin Suomessa asuville somalialaisille, mutta myös laajemmin avustustyöstä kiinnostuneille. »Ihmiset haluavat kuulla Mogadishun tilanteesta sekä siitä, onko avustukset saatu niitä tarvitseville», kertoo Hussein.
Apua tarvitaan nyt
Ruokaavun lisäksi Kanavan aktiivien mukana on kulkenut somalialaisia lääkäreitä ja sairaanhoitajia, jotka ovat ehtineet hoitaa lähinnä lapsia ja naisia. Vessoja ei pakolaisten leireissä juurikaan ole, joten sairaudet uhkaavat levitä entisestään. Myös puhtaasta vedestä on pulaa. Ripuli koettelee erityisesti lapsia, lisäksi muun muassa tuhkarokko on levinnyt maansisäisten pakolaisten keskuudessa.
Mogadishuun saapuneilla perheillä on usein vain muovipressu suojanaan. Mattoja tai muita alustoja ei kaikilla ole. »On vaikea sanoin kuvailla ihmisten kärsimystä, jota olemme nähneet», kertoo Musse.
Noin 13,3 miljoonaa ihmistä on ItäAfrikassa välittömän hätäavun tarpeessa. »Kansainvälisten järjestöjen pitää reagoida nälänhätään paljon tehokkaammin ja nopeammin tai ihmisten hätä kasvaa entisestään», painottaa Musse. »Pelkkä ongelmasta puhuminen ei riitä.»
SUOMEN PAKOLAISAPU KERÄÄ VAROJA AFRIKAN SARVEN PAKOLAISKRIISIIN. LAHJOITUKSET OHJATAAN UNHCR:N TYÖHÖN. PAKOLAISAVUN TILINUMERO ON FI71 8000 1300 2236 67. VIITENUMERO LAHJOITUKSILLE ON 6282.
KANAVA NUORISO RY
Kanava on vuonna 1998 rekisteröity nuoriso-järjestö, jonka yli 500 jäsenestä suurin osa on maahan-muuttaja-taustaisia. Järjestö tekee yhteis-työtä Suomen Pakolais avun Järjestö-hautomon kanssa.
16 Pakolainen #3 / 2011
MAAHANMUUTTAJIEN KOTOUTTAMISTA PARHAIMMILLAANR3 Maahanmuuttajanuorten tuki ry on vuonna 2003 perustettu Vantaan Myyrmäessä toimiva maahanmuuttajayhdistys. Sen tarkoituksena on edistää 14–26-vuotiaiden maahanmuuttaja-nuorten asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja ehkäistä syrjäytymistä. Palvelukeskuksessa käy nuoria asiakkaita kaikkiaan yhdestätoista eri kieliryhmästä.
teksti & kuva aino koskelo
17Pakolainen #3 / 2011
ärjestö perustettiin, koska huomasimme maahanmuuttajanuorten vaikeudet sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Haluamme toiminnallamme tukea nuoria ja auttaa heitä integroi
tumaan», sanoo R3 Maahanmuuttajanuorten tuki ry:n projektivastaava Said Hassan.
R3:n perustajat ovat itse maahanmuuttajia, joten he tavoittavat maahanmuuttajanuoret usein muita viranomaisia paremmin. Järjestö ottaa nuoret hoiviinsa ja tarjoaa apua elämänhallintaan. R3 on myös työllistänyt ihmisiä ja parantanut niiden nuorten elämää, jotka ovat vaarassa syrjäytyä yhteiskunnassa.
Toiminta perustuu pitkälti vapaaehtoistyöhön. Aktiiviset vapaaehtoiset partioivat LänsiVantaan alueella, ja järjestö on saanut paljon hyvää palautetta partion vaikutuksesta alueen nuorisoon. Lisäksi R3 järjestää liikuntapainotteisia viikonlopputapahtumia sekä tarjoaa nuorille neuvontaa ja koulutusta arkielämään liittyvissä kysymyksissä.
»Hienoin saavutuksemme on, että olemme saaneet maahanmuuttajanuoret kouluun tai työhön. Pyrimme tuomaan maahanmuuttajanuoret osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Olemme saaneet hyviä tuloksia ja palautetta sekä paljon uusia asiakkaita», sanoo Hassan.
Yhdistyksen toiminnassa on mukana satoja Vantaan alueella asuvia maahanmuuttajanuoria ja sitä kautta yhdistys on saanut laajaa, kokemusperäistä tietoa maahanmuuttajanuorten ongelmista.
»Nuoriin keskittyminen tuntui luonnolliselta, koska olen itse maahanmuuttajanuori. Olen asunut Suomessa jo kauan ja tiedän, mitä haasteita sopeutumisessa voi olla. Tuntuu, että mediassa korostetaan paljon maahanamuuttajanuorten huonoja puolia. Halusimme porukalla muuttaa ihmisten mielikuvia positiivisempaan suuntaan», toteaa Said.
Tukea ja neuvontaa maahanmuuttajanuorille
Vuonna 2010 R3 käynnisti info ja palvelukeskusprojektin, jonka tarkoituksena on tarjota tukea vantaalaisille alle 25vuotiaille työttömille maahanmuuttajanuorille. Projektia rahoittavat Vantaan kaupunki sekä
» MEIDÄN ETUMME ON SE, ETTÄ MEILLÄ ON NIIN SANOTTUA SISÄPIIRITIETOA, KOSKA OLEMME ITSE MAAHANMUUTTAJIA. NUORET USKALTAVAT PUHUA MEILLE TOISIN KUIN SUOMALAISILLE VIRANOMAISILLE »
»Meidän etumme on se, että meillä on niin sanottua sisäpiiritietoa, koska olemme itse maahanmuuttajia. Nuoret uskaltavat puhua meille toisin kuin suomalaisille viranomaisille», toteaa Said Hassan. »Meillä on paljon tietoa kentältä, esimerkiksi missä Vantaan alueilla eri maahanmuuttajanuorten ryhmät kokoontuvat ja mitä he tekevät vapaaajallaan. Meillä on myös enemmän kontakteja muihin maahanmuuttajajärjestöihin.»
Taustastaan huolimatta R3 on kohdannut haasteita nuorten tavoittamisessa. »Yritämme tehostaa toimintaa eri kontaktien avulla ja tavoittaa nuoria sitä kautta helpommin. Toimintamme on vielä alussa, joten koemme luonnollisesti erilaisia haasteita päivittäin.»
R3 toimii siltana maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä. Se järjestää suomalaisille info ja keskustelutilaisuuksia ja perehdyttää suomalaisia erilaisiin kulttuureihin esimerkiksi tarjoamalla perinneruokia. »Haluamme tuoda kantaväestölle esiin maahanmuuttajanuorten hyviä puolia», Hassan kertoo.
Erikoisosaamista Järjestöhautomolta
Suomen Pakolaisavun Järjestöhautomo on toiminut konsulttina R3:lle ja ollut isossa roolissa toiminnan ideoinnissa. R3 on osallistunut useille Järjestöhautomon kursseille ja saanut projektin aikana tukea ja neuvoja.
»Järjestöhautomon työ on ollut erittäin arvokasta ja suuri kiitos toimintamme toteuttamisesta kuuluu heille ja muille tahoille, jotka ovat olleet mukana suunnittelussa ja toteuttamisessa. Jatkossa toivomme edelleen apua arkipäiväisissä järjestön toimintaan liittyvissä asioissa. Yhteistyömme on toiminut hyvin ja tulevaisuus näyttää, miten olemme työssämme onnistuneet», Hassan sanoo.
»Syrjäytynyt maahanmuuttaja maksaa yhteiskunnalle 30 000 euroa vuodessa ja noin miljoona euroa yhteensä elämänsä aikana, jos häntä ei saada osaksi yhteiskuntaa», toteaa Järjestöhautomon järjestökonsultti Matti Forsberg. »Vähemmällä rahalla voi saada enemmän vaikutusvaltaa. R3:n työ on kotouttamistyötä parhaimmillaan.»
ELYkeskus. Vantaan kaupunki on ollut pitkään järjestön tärkeä yhteistyökumppani. Syyskuussa voimaan tulleen kotouttamislain mukaan kuntien tulee tukea maahanmuuttajien kotouttamista ja toimia tiiviissä yhteistyössä järjestöjen kanssa. Vantaan kaupungin ja R3:n yhteistyö jatkuu siis varmasti myös tulevaisuudessa.
R3 neuvoo nuoria käytännönläheisissä asioissa: miten hakea työtä, miten käyttäytyä työpaikalla ja mitkä ovat työelämän pelisäännöt. Nuorten edistymistä seurataan säännöllisin tapaamisin ja keskusteluin.
»Henkilökohtaisen haastattelun jälkeen
tunnemme nuoren taustat ja tavoitteet, joten koulutuksen tai työnhaun suunnittelu on helpompaa. Pyrimme kuuntelemaan, kannustamaan ja aktivoimaan nuorta», Hassan kertoo. Järjestö huomioi myös nuorten vanhemmat esimerkiksi järjestämällä vanhempainiltoja.
Maahanmuuttajanuoret ovat kokeneet vaikeuksia pysyä perässä teknisessä kehityksessä ja yhteiskunnan vaatimustaso on tuntunut kasvavan entisestään.
»Nuoret ovat kokeneet palveluiden ja erilaisten hakulomakkeiden sähköistymisen vaikeaksi. Nuoret voivat tulla toimistomme tietokoneelle ja saada apua ja neuvontaa hakemusten täyttämisessä. Palvelu oli alun perin nuorten toivoma ja tulokset ovat olleet erittäin hyviä», Hassan sanoo.
Maahanmuuttajat tukevat maahanmuuttajia
R3 on tavoittanut maahanmuuttajanuoret hyvin ja saanut erinomaista palautetta niin nuorilta itseltään kuin viranomaisilta.
18 Pakolainen #3 / 2011
ITALIASSA MAAHAN MUUTTAJAT OVAT
VAPAA EHTOISTEN VARASSA
Italiassa maahanmuuttajien määrän kasvu on Euroopan nopeinta, mutta yhteiskunta ei tulijoille paljon tukea tarjoa. Julkisen systeemin puuttuessa
tavalliset italialaiset ovat ottaneet maahanmuuttajien kotouttamisen ja kielikouluttamisen harteilleen.
Vierailimme kolmessa Roomassa toimivassa vapaaehtois-järjestössä kysymässä, miten he sen tekevät. Ja miksi.
talian pääkaupungissa Roomassa asuu kymmenesosa kaikista maan maahanmuuttajista, ja kaupunki on täynnä tuttuja tarinoita siirtolaisuudesta. Katukuvassa näkyvät niin rih
kamaa myyvät bangladeshilaismiehet, PohjoisAfrikan venepakolaiset kuin itäeurooppalaiset kodinhoitajatkin. Kansainvälisen siirtolaisjärjestö IOM:n mukaan Italiassa on 3,6 miljoonaa pysyvää maahanmuuttajaa – ja luvatta maassa saattaa olla jopa yli puoli miljoonaa.
Millä näiden tarinoiden ihmiset siis selviävät? Tulijoiden määrästä huolimatta, tai ehkä sen takia, maalla ei ole toimivaa järjestelmää maahanmuuttajien kotouttamiseen tai pakolaisten auttamiseen. Tavalliset italialaiset ovat ottaneet tulokkaiden tukemisen tehtäväkseen, ja tuhannet heistä toimivat kirkollisissa, poliittisissa ja sitoutumattomissa järjestöissä.
Kielen avulla alkuun
Italiaan tuleva maahanmuuttaja tai pakolainen on alusta asti omillaan. Sen ohella, että apua ei valtiolta heru, vaatimukset kiristyvät jatkuvasti. Viime vuonna voimaan tulleessa laissa kiristettiin kielivaatimuksia: pysyvän oleskeluluvan ehtona on italian kielen perusteiden hallinta.
Koska kielikoulutusta ei kuitenkaan ole saatavilla, opiskeluun voi saada apua muun muassa radikaalivasemmistolaiselta Luokattoman koulun ystävät järjestöltä (Amici della scuola senza classi). Kielen ohella koulussa opetellaan vapaaehtoisten voimin myös muita tärkeitä taitoja, kuten oleskelulupapapereiden täyttämistä, ansioluettelon tekemistä ja maan perustuslakia.
Tunneilla käyvien viitisenkymmenen opiskelijan joukossa on myös paperittomia siirtolaisia. Koulu ei kuitenkaan välitä statuksesta, vaan painottaa hyvän tahdon tärkeyttä kiristyneessä ilmapiirissä. »Kantavana ajatuksena on auttaa
teksti veera vehkasalo & lea pakkanen kuvat veera vehkasalo
Bangladeshilainen Mohiuddin helpottaa koti-ikäväänsä
uusien ystävien avulla.
19Pakolainen #3 / 2011
päivittäin 1500 ihmistä, joista valtaosa on ulkomaalaistaustaisia.
Rooman keskustassa sijaitsevan ruokalan vieressä kadulla makaa öisin satakunta koditonta huopiin kääriytyneinä. Heistä useimmat ovat pakolaisia tai paperittomia. Kattoa vailla oleville Caritas tarjoaa myös asuntopalveluita, mutta kapasiteetti on pieni ja huoneen saa vain kolmeksi viikoksi. »Melkein kaikki asukkaat ovat pakolaisia, koska valtiomme ei tarjoa heille mitään», Chialastri kertoo.
Rooman Caritaksen maahanmuuttotoiminnassa on mukana tuhatkunta vapaaehtoista. Chialastrin mukaan toimintaan on jopa tunkua. Vuosittain vapaaehtoistöihin hakee 300 uutta ihmistä, joista vajaa kolmasosa lopulta otetaan mukaan. »Me panostamme paljon vapaaehtoisen koulut
Sosiaalisten oikeuksien talolla etiopialaiset aktiivikävijät ovat innokkaita pelaamaan. Nimeään shakki mestari ei paljastanut.
ja tuottaa solidaarisuutta. Päämääränämme on itsenäiseksi opettaminen», kertoo Leyla Wahedi, eräs koulun monista vapaaehtoisista opettajista. Maahanmuuttajien on lopulta tultava toimeen omillaan, ja tässä kielitaito on vasta ensimmäinen askel.
Myös sitoutumattoman Sosiaalisten oikeuksien talon (Casa dei Diritti Sociali) päätehtävä on italian kielen opetus, joka on suunniteltu vastaamaan maahanmuuttajien vaihtelevia tarpeita ja aikatauluja. Joustavuus pyritään pitämään huipussaan ja tunneille saa osallistua milloin pystyy. Oppilaita on korkeakoulutetuista lukutaidottomiin.
Opetus on pyritty järjestämään vastaamaan uuden lain vaatimuksia, ja kokeita järjestävä taho kontrolloi opetusta. Sosiaalisten oikeuksien talon koordinaattori Augusto Venanzetti kritisoi oleskeluluvan tasokoetta. Hänen mielestään laki on kohtuuton. »Kokeita on liian harvoin, paikkoja liian vähän ja monelle maahanmuuttajalle kokeet ovat myös liian kalliita. Tämä laki on este, jonka pyrimme kiertämään kaikin keinoin auttaaksemme maahanmuuttajia», Venanzetti sanoo. Suurin ongelma on kuitenkin se, että kielen opetus nojaa vapaaehtoisiin.
Laupeus paikkaa hyvinvointivaltion puutteita
Katolinen järjestö Caritas (laupeus) on tehnyt maahanmuuttotyötä jo vuodesta 1981. »Aloittaessamme maahanmuuttajia oli niin vähän, että koko ilmiöstä oli vaikea puhua», kertoo Lorenzo Chialastri Rooman Caritaksesta. Nyt ongelma on päinvastainen: maahanmuuttajia auttavaan keskukseen tulee noin 5 000 uutta asiakasta joka vuosi. Entiset mukaan laskettuna tiloissa pyörii vuosittain 25 000 maahanmuuttajaa 140 eri maasta.
Keskuksen tarkoitus on auttaa maahanmuuttajia ymmärtämään yhteiskuntaa, oppimaan kieltä, löytämään töitä, hoitamaan lakiasioita tai vain täyttämään vatsansa. Järjestön Rooman ruokaloissa käy
KANSAINVÄLISEN SIIRTOLAISJÄRJESTÖ IOM:N MUKAAN ITALIASSA ON 3,6 MILJOONAA PYSYVÄÄ MAAHAN MUUTTAJAA – JA LUVATTA MAASSA SAATTAA OLLA JOPA YLI PUOLI MILJOONAA.
20
tamiseen», Chialastri korostaa. Kahden kuukauden peruskurssin jälkeen vapaaehtoinen toimii kolmen kuukauden ajan kokeneemman kuunteluoppilaana.
Keskusteltaessa Italian maahanmuuttotilanteesta ja kiristyneistä laeista eräs ensimmäisistä positiivisista viesteistä liittyy kansalaisten omaan aktiivisuuteen. »Ihmiset haluavat auttaa. Vapaaehtoisuus on Italiassa hieno liike», Chialastri kuvailee ylpeänä.
Kaikki hyötyvät
Augusto Venanzettin mukaan vapaaehtoisliike on harvinaisen vahva etenkin Roomassa. Vaikka italian opetus on Sosiaalisten oikeuksien talon keskeisiä tehtäviä, Venanzetti painottaa muun toiminnan olevan kävijöille jopa tärkeämpää. He järjestävät vapaaehtoisvoimin muun muassa historiallisia kävelyretkiä, elokuvailtoja ja shakkiturnauksia, joissa italialaiset ja muunmaalaiset voivat kohdata.
Vaikeista oloista tuleville ihmisille itseilmaisun ja tekemisen muodot voivat olla elinehto. »Maahanmuuttajia ei pidä kohdella ihmisinä, joiden täytyy vain täyttää tarpeensa syödä ja nukkua. He ovat ihmisiä, joilla on haluja, toiveita ja kulttuuri, joka on tullut mitätöidyksi. Heidän pitää rakentaa identiteettinsä uudelleen», Ve
nanzetti sanoo. Mainittua tukea kohtaamisten muodos
sa ovat esimerkiksi viikoittaiset shak ki illat. Pelejä vetävä vapaaehtoinen Gior-gio painottaa shakin olevan erinomainen, kulttuurista riippumaton kommunikointitapa.
Bangladeshilaisen oppilas Mohiud-din pitää vapaaehtoisia ystävinään. »He ovat meille kuin isä ja äiti. Tulen tänne kun minulla on ikävä kotiin, ja he saavat minut tuntemaan oloni paremmaksi.»
Myös vapaaehtoiset saavat osallistumisesta paljon irti. »Vapaaehtoistyö on yksinkertaisin asia, jonka voin tehdä tutustuakseni minulle tuntemattomaan maailmaan», pohtii uusien vapaaehtoisten koulutusiltaan osallistunut parikymppinen Martina. Hänen ystävänsä Alice lisää, että vapaaehtoisuus on tapa tehdä jotain järkevää surkeassa työllisyystilanteessa.
Uusien illassa tyylikäs eläkeläisrouva Daniela Giannini on myös aloittamassa vapaaehtoisuraansa. Hän on innokas tutustumaan uusiin ihmisiin ja kulttuureihin, mutta on huolissaan toiminnan rahoituksen puutteesta. Giannini vaatii yhteiskuntaa katsomaan asioita kauaskantoisemmin. »Nykymaailmassa ei voi enää ajatella, että olen italialainen ja autan vain italialaisia.»
ervi Leppäkorven mielestä poliittinen keskustelu Suomessa niin sanotuista laittomista siirtolaisista oli kaukana siitä, mikä ihmisten realiteetti
on ollut maissa, missä kirjailija on ollut paljon tekemisissä paperittomien siirtolaisten kanssa. Suomessa käytävä keskustelu oli ja on Leppäkorven mukaan uhkapainotteista, mikä ei sopinut hänen omiin kokemuksiinsa paperittomista ihmisistä Euroopassa. Suomessa paperittomia ei juuri nähdä.
»Olin kiinnostunut selvittämään, keitä ne ihmiset ovat. Suomessa ei ollut yhdistystä tai paperittomien omaa järjestöä, jossa he olisivat järjestäytyneet
KUKAAN EI OLE LAITONSosiologi ja aktivisti Mervi Leppäkorpi toimi vuosia paperittomien parissa ulkomailla. Suomeen palattuaan häntä hämmästyttivät yhteiskunnan ksenofobiset asenteet ja viranomaiskäytännöt sekä se, että paperittomat olivat täysin näkymätön osa suomalaista yhteiskuntaa.
Leyla (vasemmalla) harjoittelee ammattinimikkeitä italian kielen alkeisryhmäläisten kanssa.
teksti kaisu suopanki kuva topi laiti
KIRJA
iukkaa faktaa, kiinnostavia haastatteluja ja henkilötarinoita sopivassa suhteessa sisältävä Asiaton oleskelu kielletty jatkaa Suomessa
kin vihdoin aloitettua keskustelua paperittomista. Paperittomien määrää ei kukaan tiedä, mutta Mervi Leppäkorven arvion mukaan Suomessa kyse on marginaaliilmiöstä. Tämä käsitys vahvistuu ehkä tahattomasti myös siinä, että kirjassa esiintyvät henkilötarinat ovat lähes kaikki jo muista medioista tuttuja. Eikö Suomessa riitä uusia paperittomia joka kirjalle?
Leppäkorpi taustoittaa ansiokkaasti mediassa usein sekoittuvia termejä, tärkeimpänä laiton siirtolainen termin korvaaminen paperittomalla – sillä kukaan ei ole laiton. Paperittomille käy helposti samalla tavalla kuin maahanmuuttajille: kaikki niputetaan yhdeksi kontrolloimattomaksi ryhmäksi taustasta riippumatta. Paperittomien osalta tosin myös lainsäädäntö tekee samaa: lain edessä australialainen päivän viisuminsa yli oleskellut turisti on samassa asemassa kuin kymmenen vuotta maan alla elänyt entinen turvapaikanhakija.
Paperittomat ovat yhteiskunnassamme kaikkein heikkoosaisimpia. Oikeuksiaan he eivät voi vaatia karkotuksen pelossa ja joutuvat siksi usein hyväksikäytön uhreiksi. Kirjan päätteeksi Leppäkorpi heittääkin pallon lukijalle: mitä sinä voisit tehdä näiden ihmisten auttamiseksi?
ASIATON OLESKELU KIELLETTY
21Pakolainen #3 / 2011
keskenään. Aloin etsiä ja penkoa, miten ihmiset järjestelevät asiansa. Oletuksena oli, että pakkohan täälläkin on paperittomia olla, mutta minulla ei ollut käsitystä siitä, missä ja keitä he ovat, tai vaikkapa kuka heille antaa töitä», Leppäkorpi kertoo.
Leppäkorpi ei pidä uhkaavana sitä, että Suomessakin on henkilöitä tai ryhmiä, joita emme tunne tai voi kontrolloida. Paperittomien demonisointi turhauttaa.
»Puhe henkilöryhmistä kuulostaa siltä, että puhutaan järjestäytyneestä toiminnasta. Todellisuudessahan meillä on joukko yksilöitä, jotka ovat yleensä olleet jonkin aikaa joillain papereilla Euroopassa tai Suomessa ja sitten yhtäkkiä eivät enää ole», Leppäkorpi sanoo.
Paperittomat ovat ihmisiä, jotka tipahtavat kaiken mahdollisen statistiikan ulkopuolelle, jolloin heitä ei tunneta. Uhkakuvalähtöisessä keskustelussa vedotaan Leppäkorven mukaan täysin vääriin faktoihin. Esimerkiksi ihmissalakuljetus, ihmiskauppa ja paperittomuus vedetään samaan säkkiin ja mukaan lisätään vielä huume tai elinkauppaa, järjestäytynyttä rikollisuutta tai prostituutiota.
»Toki näitäkin tekijöitä voi olla mukana, mutta se ei ole mikään automaatio. Osa paperittomista on tullut maahan ihmissalakuljettajan avustuksella ja päätynyt turvapaikanhakijaksi. Vasta kielteisen päätöksen saatuaan he ovat menneet maan alle. Kuva siitä, että ihmiset tulisivat rajan yli Suomeen ollakseen täällä ilman papereita, ei käsittääkseni perustu mihinkään», Leppäkorpi toteaa.
Paperittomat eivät ole pelkästään laittomasti rajan ylittäneitä tai kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita, vaan usein henkilö on esimerkiksi saattanut olla maassa opiskelijastatuksella vuosia, muttei opiskelujen päätyttyä saakaan jatkettua oleskelulupaansa. Luvan voi menettää
myös avioeron tai työttömyyden vuoksi. »Ajatus palauttamisesta tai kotiinpa
luusta on hieman outo. Turvapaikkaprosessit ovat pitkiä ja ihmiset ovat usein olleet todella pitkään liikkeellä. Ihmisen koko sosiaalinen elämä on Suomessa siinä vaiheessa, kun pitäisi lähteä.»
Monet ovat lähteneet kotimaastaan teiniikäisinä ja olleet vuosia Euroopassa karkotuspäätöksen tullessa. Leppäkorven on vaikea nähdä, miksi heidän pitäisi palata maahan, missä heillä on joskus ollut passi tai missä he ovat eläneet lapsuutensa. Erityisesti kun ne ihmiset, jotka haluavat jäädä Eurooppaan, ovat usein hyvin integroituneita. Heillä on täällä jotain, minkä vuoksi piilotella.
Leppäkorpi viittaa Juha Suorannan kirjoittamaan Piilottajan päiväkirjaan, jossa kerrotaan turvapaikkaa hakevan Asra-fin tarina. Asrafin status tarinan kuluessa vaihtelee jatkuvasti. Lopulta hän sai Suomesta pysyvän oleskeluluvan humanitaarisilla perusteilla.
»On totta, että Asraf oli jossain vaiheessa laittomasti maassa. Onko se väärin, kun loppujen lopuksi todettiin, että hänellä on humanitaariset perusteet jäädä?»
teksti kaisa väkiparta
Mervi LeppäkorpiAsiaton oleskelu kielletty
Into-kustannus 2011
22 Pakolainen #3 / 2011
KIRJA
mpäri Eurooppaa Little Been tarinaa markkinoinut Chris Cleave on saapunut sateiseen Helsinkiin ja saanut hyvän käsityksen Suomen maahanmuutto ja pakolaiskeskustelun suun
nasta. Cleave kertoo aistineensa kiristyneen ilmapiirin kaikkialla Euroopassa.
»On helpompi heittää ilmaan rasistisia kommentteja kuin kumota niitä faktoilla. Britanniassa maasta muuttaa pois enemmän ihmisiä kuin mitä sinne tulee, mutta maahanmuuttoa vastustavat tahot jättävät todelliset luvut kertomatta. Osittain siksi kirjoitin kirjan, oikaistakseni näitä käsityksiä», Cleave kertoo.
Little Been tarina kertoo nigerialaisen tytön pakomatkasta Englantiin. Kohtalo sitoo englantilaisperheen ja Little Been karmivan kauniisti yhteen.
»Mediaa ei kiinnosta ihmisen tarinan kertominen, vaan se antaa kuvan hallitsemattomasta maahanmuuttajien tulvasta. Loin Little Been ensisijaisesti kiinnostavaksi, pidettäväksi ja hauskaksi ihmiseksi, joka toissijaisesti sattuu olemaan pakolainen», Cleave sanoo.
Little Been tarina alkaa englantilaisessa säilöönottokeskuksessa. Säilöt on hiljattain nimetty todenmukaisemmin immigra-tion removal centreiksi, siirtolaisten poisto
keskuksiksi. »Keskuksiin tuodaan ihmisiä suoraan
lentokentiltä ja sinne säilötään alaikäisiä turvapaikanhakijoita. Nämä ihmisethän eivät ole tehneet mitään rikosta. Ihmeellisintä tässä on, ettei vangitsemista pidetä edes outona!» Cleave toteaa.
Maahanmuutto oikeaan perspektiiviin
Maahanmuuttoon tulisi Chris Cleaven mukaan suhtautua positiivisena ongelmana. »Teillähän on mahtava tilanne: Suomi on niin rikas maa ja hyvä paikka elää, että muutkin haluavat tulla tänne!» Cleave muistuttaa. »Teillä ei ole sisällissotaa tai nälänhätää, vaan ainoastaan eettinen kysymys siitä, kuinka montaa ihmistä te voitte – ja haluatte – auttaa.»
Kun pakolaisilta kysytään, miksi he ovat tulleet Englantiin, ensimmäinen syy on, että Englannilla on oikeudenmukaisen maan maine. Perille päästyään he huomaavat, että niin ei enää olekaan. Toinen syy on englannin kieli.
»Suomellahan on nämä samat ominaisuudet. Kun Britanniassa aletaan kiristää rajoja, turvapaikanhakijat joutuvat etsimään uusia paikkoja. Jos olisin itse paos
sa, tulisin Suomeen tai muihin Pohjoismaihin, jossa pakolaisia kohdellaan paremmin kuin kotimaassani», Cleave sanoo.
Yksilöt määräävät politiikan suunnan
Cleaven mukaan kaikkien suomalaisten ei tarvitse olla samaa mieltä pakolaisista vaan riittää, että osa väestöstä puoltaa heidän oikeuksiaan. Poliittisten päätösten odottelun sijaan Cleave patistaa ihmisiä tekemään henkilökohtaisia valintoja ja uhrauksia. Vastaanottokeskuksissa voi vierailla, turvapaikanhakijoille voi kirjoittaa kirjeitä, paperittomia siirtolaisia voi piilottaa kotiinsa ja poliitikkoja voi lobata. Cleave kertoo vaimonsa isoisän piilottaneen henkensä uhalla juutalaisia kotiinsa NatsiSaksassa.
»Samaa ’peliä’ voi pelata edelleen. Nykyään erona on vain se, että jos jäät kiinni, saat ehkä sakot kuolemantuomion sijaan», Cleave sanoo.
Kirjallaan Cleave haluaa kysyä ihmisiltä, miten he haluavat määritellä itsensä. »Oikea elämä on kiinnostavampaa kuin televisio ja videopelit. Tekemillämme valinnoilla on merkitystä. Yksi ihminen voi tehdä niin vähän tai paljon kuin haluaa», Cleave summaa.
»Kun olet lukenut kirjan, haluat toivottavasti kertoa siitä ystävillesi. Älä kuitenkaan kerro heille kirjan juonta – tarinan taika on sen lukemisessa.» Little Been tarinan kannessa esitetty toivomus tekee kirja-arvion tekemisestä haasteellisen, mutta onneksi maailman mukavimmaksi kirjailijaksi tituleerattu Chris Cleave on paljon muutakin kuin kirjansa.
CHRIS CLEAVE USKOO YKSILÖÖN
teksti & kuva kaisa väkiparta
Chris CleaveLittle Been tarinaGummerus Kustannus 2011
23Pakolainen #3 / 2011
PÅ FLYKT UNDAN SVÄLTEN *(text: Håkan Streng, musik: afrikansk trad.)
På flykt undan svälten vandrar små barn veckotals,för att söka hjälp i grannland, där brödsäd ännu mals.De svaga dör på vägen, medan mödrarna ser på...Kämpar vidare ändå... måste ännu orka gå...
Tusentals är de som kommer till flyktinglägren, varje dag – Allvarligt undernärda, var och en sjuk, trött och svag.Deras enda hopp är stödet, du och jag kan ge,Via UNHCR och Finlands flyktinghjälpare.
Det är bråttom! Folk behöver vattenkannor, mat och tält,köksutrustningar och tvål, för dem som inte dog av svält...Ännu kan vi rädda många från en fruktad hungerdöd,så låt oss snabbt donera medel, ur vårt överflöd!
* Med anledning av världens största humanitära katastrof, hungersnöden i Afrikas horn.
SYKSYN KALENTERITURVAPAIKKAILTAMAT, HELSINKIKiertuenäyttämön Paperiankkurinäytelmän yhteydessä Kansallisteatterissa pidettävissä Turvapaikkailtamissa kohtaavat entiset turvapaikanhakijat, maahanmuuttajat, poliitikot ja kantaväestö. Tervetuloa mukaan keskustelemaan ja nauttimaan tanssi ja musiikkiesityksistä!
MAAILMAN PÄIVÄ, VAASAMusiikkia, tanssia ja kohtaamisia koko perheen tapahtumassa Vaasan Miratalolla! Mukana myös vuoden pakolaisnainen Saido Mohamed.
MAAHANMUUTTAJAYHDISTYSTEN KATTOJÄRJESTÖJEN VERKOSTOTAPAAMINEN, TAMPERE
Kattojärjestöt kokoontuvat ensimmäistä kertaa valtakunnallisesti Järjestöhautomon kutsumana.
NAAPURIKAHVIT, TURKUKOTILO tarjoaa kahvit Varissuon Majanummen toimitalolla, luvassa myös etiopialainen kahviseremonia. Tapahtuma on osa Turun kulttuuripääkaupunkivuoden haastekampanjaa sekä Varissuon kaupunkiosaviikkoa. Kutsu naapurisikin mukaan!
KIRJAMESSUT, HELSINKIPakolaisapu on mukana Kultti ry:n pisteellä esittelemässä uudistunutta lehteään. Myyntipuolelta löytyvät uusimmat julkaisut, ugandalaiset paperihelmikorut ja paljon muuta!
HELSINKI REFUGEE FILM FESTIVALPakolaisaiheisia elokuvia, keskusteluja ja seminaareja sekä Pakolaisavun valokuvanäyttely Ugandasta Kino K13:ssa Katajanokalla. Tervetuloa!
21.10.
22.10.
22.10.
06.11.
27.- 30.10.
25.- 26.11.
PAKOLAINENVuoden viimeinen
Pakolainenilmestyy joulukuussa.
I september skickade en visdiktare från Jakobstad en sångtext till oss på Pakolainen. I samband med att ha donerat pengar till offren för hungersnöden på Afrikas horn hade Håkan Streng skrivit den här sången som han sjunger till en sydafrikansk traditionell melodi.
Kuukausilahjoitus on loistava tapa tukea työtämme, sillä apu on sään-nöllinen. Voit valita itsellesi sopivan lahjoitussumman. Apuremmiläisenä saat Pakolainen-lehden sekä jäsen-tiedotteemme.
Lisää tietoa Apuremmistä:www.pakolaisapu.fi
Jos sinulla ei ole mahdollisuutta ryh-tyä säännölliseksi lahjoittajaksi, voit tukea toimintaamme myös satun-naisesti. Liittymällä infokirjeemme tilaajaksi saat kuusi kertaa vuodessa tietoa työstämme sekä pankkisiirto-lomakkeen, jonka kautta voit halu-tessasi tukea toimintaamme.
Liity postituslistalle sähköpostitse: johanna.huurre@pakolaisapu.fi.
Anna joulu- tai syntymäpäivälahjak-si tavaran sijaan aapinen tai vuohi ja autat samalla pakolaisen tai paluumuuttajan kohti uutta alkua.
Parempi lahja -ideoita: www.parempilahja.fi
Anna Parempi lahja
Ryhdy kuukausilahjoittajaksi
Tilaa infokirje
Sotaa pakenemaan joutuneet tarvitsevat koulutusta voidakseen huolehtia itsestään ja perheistään. Lukutaito-, ammatti- ja maanviljelyopetus antaa keinoja aloittaa alusta. Sinäkin voit olla monella tavalla mukana tukemassa työtämme. Tässä niistä on muutama:
»Kaikki muuttuu. Tulevaisuuteni on kirkas.Tunnen, että opin uutta koko ajan. Oppiminen
auttaa myös unohtamaan Somaliassa tapahtuneet
pahat asiat.»AYAAN SALEEBAN,
NAKIVALEN PAKOLAIS-ASUTUSALUE
1.
2.
3.
kohti uutta alkuaYHDESSÄ
»Opiskelu tuntuu niin hyvältä. Sen ansiosta tuntuu,
että elämä muuttuu.»ALPHONSINE NTAKIRUTA,
KYANGWALIN PAKOLAISASUTUS-
ALUE
top related