Politiikan tutkimuksen ainejärjestö Iltakoulu ry:n julkaisu

Anti 1/2013

2 ANTI

Pääkirjoitus

Maaliskuu on jo pitkällä, ja vih-doin on aika julkaista kevätluku-kauden ensimmäinen Anti. Tee-mana tässä numerossa ovat aina niin ajankohtaiset sota ja rauha. Luvassa onkin monipuolinen kattaus kumpaakin monessa eri muodossa. Sodista ei tälläkään het-kellä maailmalla ole pulaa. He-vosenlihakohu on aiheuttanut joidenkin valtioiden välillä jopa ruokasodan, hintoja kiristävät maidontuottajat ovat julistaneet jopa maitosodan kuluttajille ja viranomaisille. Jos on turvallista-minen ylikäytetty termi, niin on sotakin. Maito- ja ruokasodis-ta puhuminen laskee helpos-ti koko sota-termin vakavuut-ta. Iltapäivälehtien revitellessä sivuillaan ensin maitosodalla, ei seuraavan sivun juttu Syyrian sisällissodasta välttämättä enää niin paljon hetkauta. Sota kuin sota.

Toisaalta on aivan turha alkaa moralisoimaan iltapäiväle-htien sotauutisoinnista. Tuolla kaukana jossain käytävät so-dat ja konfliktit alkavat muuta-man päivän tai viikon kuluttua joka tapauksessa olemaan vain normaalia palstatilan täyteta-varaa kuin maitosota. Ettäjos-nämäSyyria-uutisetnytäkkiäse-laisiläpiettäpääsisilukemaanjo-siitäMattiNykäsenuudestaryyp-pyputkesta. Tässä numerossa paneudumme Ville Laakson omakohtaisten kokemusten myötä Afganistanin sodan, tai oikeammin sotien seurauksiin. Miltä näyttää valtio, joka on ollut valloittajien kohteena jo vuosi-satojen ajan? Lisäksi Tarja Seppä pohtii kirjoituksessaan Yhdis-tyneiden Kansakuntien turvalli-suusneuvoston vastuuta Syyrian sisällissodan tilanteessa. Mukana on myös tarinaa Hugo Chávezista, akateemisesta

mm-kyykästä, ja mukana ovat luonnollisesti myös tutut vaki-opalstat Iltalypsy ja Iltamyssy, jossa päästään tällä kertaa kurk-istamaan Armonkallion monille tuntemattomaan baariskeneen sotapäällikkö Hannibalin johdol-la.

Lumien sulamista odottaen,Tommi EskolaAnti-lehden päätoimittaja

ANTI 3

Toimitus

Tommi EskolaVille RantalaTuomas KoivistoAlli TiensuuEero SäynäjäkangasTarja SeppäVille Laakso

Taitto

Tommi Eskola

ANTI 1/2013

YK:n turvallisuusneuvosto ja Syyria 9

Afganistan - sinne ja takaisin 4

Jokainen valtio tarvitsee diktaattorin 11

Kyykkiä kumoon, kartulla jalkaan 14

Työväen Ampujien uskomaton tarina 16

Iltalypsy 19

Iltamyssy 20

Paino

Juvenes Print

KuvatWikimedia Com-mons, ellei muuta mainittu

4 ANTI

Afganistan - sinne ja takaisinTeksti ja kuvat Ville Laakso

ANTI 5

Tarkoituksenani on kuvata Af-ganistanin tilannetta ja näkymiä niin kuin ne itse koin. Pyrin tu-omaan esille ongelmia, jotka eivät välttämättä ole aivan keskeisiä, mutta jotka itse koin mielenkiin-toisiksi Afganistanin ongelmien ymmärtämisen kannalta.

Mazar-e-Sharifin kaupungista län-teen, Hindu Kush -vuoriston juurella makaa pieni pala Neuvostoliiton Af-ganistanin -perintöä; hylätty BRDM -vaunu. Vaikka se afgaanilapsille to-imiikin oivana leikkipaikkana, näen ruostuneessa teräshirviössä muuta-kin kuin otollisen kiipeilytelineen. Vaunun asetorni, josta ase tosin on kauan sitten kerätty parempaan käyttökohteeseen, osoittaa edel-leen pelokkaan näköisenä etelään, kohti vuoristoa. Keula osoittaa kohti

pohjoista, kohti aroa ja autiomaata, kohti Neuvostoliittoa. Matkaa Uz-bekistaniin tosiaan on vain 70 kilo-metriä. Vaikka taidankin dramati-soida totuutta itselleni, on näkymä oiva kuvaus Neuvostoliiton sotaret-kestä Afganistaniin. Puna-armeija lähti kiireellä, eikä välttämättä ole sattumaa, että ase osoittaa etelään, keula pohjoiseen. Vuoristo, jota asetorni edelleen valvoo, tarjosi ka-pinallisille turvapaikan, kun taas kalustoltaan ylivoimainen puna-ar-meija kykeni hallitsemaan käytän-nössä vain taajamia ja valtateitä. Kiidämme BRDM:n raadon ohitse kiitävää vauhtia ja vaunumme nostama pöly kätkee nopeasti taak-seen tuon historian muistomerkin. Väkisinkin tajuntaani nousee miel-leyhtymä meistä ja neuvostoliit-

tolaisista. Kapinalliset käyttävät edelleen samoja iske ja pakene -taistelukeinoja kuin Neuvosto-ar-meijaa vastaan taistellessaan. Vau-numme ovat edelleen liian raskaita saavuttaakseen syrjäisimpiä vuoris-tokyliä. Siviiliväestö ei edelleenkään näe meitä vapauttajana, vaan leik-ki-ikäiset lapset osoittavat tunteit-aan kivittämällä ajoneuvojamme. Epäsymmetrinen sodankäynti on edelleen äärimmäisen vaikeasti kit-kettävissä. Tuki jota Afganistan saa, on tosin korvaamatonta, mikäli nyky-inen regiimi halutaan säilyttää. Ke-skushallinto nimittäin kamppailee merkittävien ongelmien kanssa, joista kapinallistoiminta on vain yksi. Ongelmakenttä on moninain-en ja ongelmien ratkaisukeinot lapsenkengissä.

6 ANTI

Voittajan puolella

Länsimaissa, erityises-ti sotilaista puhuttaes-sa, tärkeäksi elementiksi nousee kunnia. Sotakir-jallisuutemme on täynnä kertomuksia sankareista, jotka eivät suurenkaan paineen alla antaneet periksi, uhrasivat itsensä, torjuivat vihollisen ja pelastivat kansakuntia. Afganistanissa kunnian käsite on erilainen. En väitä, että afgaanit olisivat kunniattomia, mutta Af-ganistanissa arvostusta saa se, joka keinoja kaihtamat-ta säilyttää henkensä krii-sistä toiseen. Mitä hyötyä on olla lojaali, jos taistelet häviäjien puolella? Mitä järkeä on olla uskollinen, jos valtasuhteet muut-tuvat kiivaaseen tahtiin? Afgaanijoukot taistelevat rinnallamme, mutta mitkä ovat heidän motiivinsa? Kuka on seuraava häviäjä? Neljä numeroa an-taa ajattelemisen aihetta; 2014. Uutiset ISAF-koal-ition vetäytymisestä ovat jo kaikille tuttuja, mutta jos ISAF ja länsimaiden tuki rahavirtoineen, he-likoptereineen ja asian-tuntemuksineen loppuisi tänään, olisi Afganistanin omien turvallisuusjouk-kojen mahdotonta voittaa epäsymmetristä sodank-äyntiä. Ottaen huomioon tämänhetkisen tilanteen, joka parhaassakin tapauk-

sessa on epävakaa, on 2014 aivan liian pian. T i e t e n k ä ä n vetäytyminen ei tarkoita täysimittaista tuen lop-ettamista, mutta lähitu-levaisuudessa tapahtuva muutos on mittava epä-varmuustekijä. Afgani-stanissa kun näet poliisi voi vaivattomasti ryhtyä rosvoksi. Takinkäännön aika ei ole tulevaisuudessa, se oli eilen ja se on tänään. Resurssien puutteessa on kohtuutonta olettaa, että Afganistanin armeija kykenisi valvomaan laa-jaa maata vuoristoineen. Kaiken lisäksi useat af-gaanisotilaista ovat soti-laita vain, koska tienaavat paremmin armeijassa kuin kapinallisorganisaatiossa. Mielenkiintoin-en samaan aihealueeseen liittyvä elementti Afgan-istanissa on sukulaisuus. Länsimaissa, ainakin lähtökohtaisesti, polii-si ja oikeuslaitos toimi-vat objektiivisesti, eikä sukulaissuhteilla pitäisi olla merkitystä. Afgani-stanissa taasen saattavat poliisi ja kapinallinen olla läheisiä sukulaisia ja af-gaanille suku on kaikki kaikessa. Tällöin operaa-tiot epäonnistuvat; poliisi saattaa varoittaa kapinal-lis-serkkuaan ennakolta tulevasta operaatiosta. Tilanne onkin usein se, että kriittinen yllätysetu menetetään, koska jopa ne henkilöt, jotka suunnittel-

ANTI 7

evat tulevia operaatioita ovat yhteydessä oman sukunsa kapinallisiin.

Paikallista demokratiaa

Pohditaanpa lisäksi vaikka demokratiaa. Miten maassa, jossa suuri osa ihmisistä elää ilman perustarpeita, voidaan edes ku-vitella demokratian juurtuvan ja toimivan yhtä hyvin kuin länsimaissa? Afganistanin vuoristossa on edelleen kyliä, joihin saavut-taessa joukkojemme odotettiin olevan neu-vostoliittolaisia. On harhakuvitelmaa, että Kabul, joka siis edustaa keskushallintoa, saisi kyseisiltä ihmisiltä minkäänlaista roo-lia tai vaikutusvaltaa päätöksenteossa. Lukutaidon ja kattavan informaa-tion puutteessa koko kylän ”demokraat-tiset” päätökset tekee kylänvanhin tai Imaami. Se, tulevatko tällaisessa demokra-tiassa vaikkapa naisten ja lasten ongel-mat edustetuiksi, on hyvin kyseenalaista. Päätöksenteko saattaa länsimaissa kuulo-staa kummalliselta, mutta Afganistanin heimokulttuuriin se on kuulunut jo vuo-

sisatoja. Samaten päätöksen kylävanhin tekee päätöksen siitä, tukeeko koko kylä ISAF:ia ja keskushallintoa turvallisuus-joukkoineen vai kapinallisia. Sen lisäksi, että päätökseen vaikuttavat hänen henkilö-kohtaiset mielipiteensä, näkyvät poliittisen realismin elementit päätöksenteossa hyvin; mitä järkeä on tukea keskushallintoa, jos se ei kuitenkaan kykene turvaamaan kyläläis-ten turvallisuutta syrjäisessä vuoristossa, jossa kapinalliset ovat kuin kotonaan? Toden totta, he ovat kuin kotonaan, useimmiten kyläläiset päätyvät tukemaan sitä sodan osapuolta, joka on läsnä. ISAF:in vieraillessa kylässä paikalliset vakuuttavat uskollisuuttaan ja yhteistyöhalukkuuttaan. Yön tullen kapinalliset taas ovat majapa-ikkaa ja ruokaa vailla, eikä kyläläisillä ole vaihtoehtoja, he tukevat kapinallisia. Usein tilanne vielä on se, että kapinalliset ovat useammin paikalla kuin turvallisuusjou-kot. Olisi naiivia kuvitella, että kylä kään-tyisi omin voimineen vastustamaan kapi-nallistoimintaa ja eväisi näiltä tuen.

8 ANTI

Viime kädessä Afganistanin sodan lopputulos onkin siviiliväestön kä-sissä. Kapinalliset ovat riippuvai-sia siviilien tuesta, ja keinot tuen saavuttamiselle ovat moninaiset. Ja vaikka kapinalliset joutuisivatkin turvautumaan uhkailuun tukea saa-dakseen, ei ISAF-joukkojen tehtävä paikallisväestön sydänten voittami-sessa ole ainakaan sen helpompi. Afgaanit ovat nähneet valloittajia jo Aleksanteri Suuren ajoista lähtien. ISAF-joukkojen on vaikea korostaa olevansa tässä suhteessa erilaisia. Maahan, jossa islamin vaikutus on vahva ja heimokulttuuri edelleen voimissaan, on vieraan kulttuurin edustajan vaikea astua, saatikka tulla ratkaisemaan ongelmia. Jo se, että univormujemme hihassa roik-kuu Suomen siniristilippu, symbol-oi joillekin afgaaneista aivan muuta kuin kansallisuutta; nimittäin kristi-

nuskoa. Haluaisin olla optimistis-empi Afganistanin tulevaisuuden suhteen. Tosin nykyisellään ei ole mielestäni väärin pukeutua pessi-mismin viittaan. Jotta emme kulk-isi Neuvostoliiton jalanjälkiä, tulisi ISAF:in läsnäoloa lisätä vielä useal-la vuodella. Vaarana on, että koali-tion vetäytyessä valtatyhjiötä ryh-tyvät, Afganistanille tuttuun tyyliin, täyttämään paikallisten suurmiesten henkilökohtaiset armeijat, rikolliset, islamistikapinalliset ja keskushal-linto. Kaiken tämän keskellä jälleen uusi afgaanisukupolvi, kuin niin moni sitä edeltänytkin sukupolvi, kasvaa kiinni sotaan. Kapinallisten toimia tulisi niin ikään ymmärtää; harva heistä kantaa mukanaan koraania tai unelmoi islamistisesta valtiosta, totuus sen sijaan löytyy heikosta taloustilanteesta ja kapinal-

listen tarjoamasta tulonlähteestä. Taistelemalla Afganistanin sotaa ei ylipäätään voiteta. Af-ganistanin syrjäinen vuoristo tu-lee aina olemaan sissisodan paras mahdollinen näyttämö. Pakistan maantieteellisenä alueena tulee aina tukemaan kapinallistoimintaa. Hu-umetuloille ei näy loppua, jolloin myös kapinallisten taloudellinen tuki on taattu. Myös korruptio on tullut jäädäkseen. Afgaanit ovat tottuneet sotaan, eikä kulttuurisia elementtejä muuteta vuosikymme-nessä. Kaiken kaikkiaan surkeassa tilassa olevassa maassa riittää kapi-nallistaistelijoita, harvalla kun enää on mitään hävittävää.

ANTI 9

Syyria on ollut YK:lle ja turvallisuus-neuvostolle vaikea tapaus. Syyrian ihmisoikeustilanne on konfliktin alkamisen jälkeen maaliskuusta 2011 pahentunut katastrofaaliseksi. Syyriassa on YK:n arvion mukaan saanut eri tavoin surmansa noin 60 000 ihmistä. Joka kuukausi kuolee noin 5000 ihmistä. YK:n ihmisoi-keusneuvoston valtuuttama Inde-pendent international commission of inquiry on the Syrian Aran Republic (2012) on raportissaan arvioinut, että Syyriassa hallituksen joukot ovat tehneet rikoksia ihmisyyttä vastaan, sotarikoksia sekä kansa-invälisen humanitaarisen oikeud-en loukkauksia. Komissio raportoi myös aseellisten oppositiojoukkojen tekemistä sotarikoksista, vaikkakin vähäisemmissä määrin. YK:n ihmi-soikeusvaltuutettu arvioi, että Syyri-assa on lähes kolme miljoonaa maan sisäistä pakolaista samalla kun yli 600 000 on paennut naapurimaihin. Tämän luvun arvioidaan kasvavan

noin 3000 henkilöllä päivittäin.

Oppositio yhdistyi marraskuussa 2012 uudeksi New National Coali-tion for Syrian Revolutionary and Opposition Forces - National Coali-tion -ryhmittymäksi. Noin 20 Lähi-idän alueen ja läntistä valtioita ovat tunnustaneet tämän kansallisen ko-alition Syyrian kansan legitiimiksi edustajaksi ja solmineet diplomaat-tisuhteet sen kanssa. Sen sijaan Venäjä, Venezuela ja Iran ovat kriti-soineet kansainvälisiä pyrkimyksiä heikentää Syyrian presidentti Bashar al-Assadin valtaa. YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon on kuvannut tilan-netta proksisodaksi, jossa sekä al-ueelliset että kansainväliset toimijat auttavat ja aseistavat jotakin Syyri-an konfliktin osapuolta, hallituksen joukkoja tai opposition joukkoja. Proksisodaksi kutsuttiin erityisesti kylmän sodan aikana sotia, joissa eri osapuolet tukivat sodan tai konflik-tin eri osapuolia oman vaikutusval-

tansa lisäämiseksi.

Tilanteessa, jossa Syyriassa tap-ahtuu rikoksia ihmisyyttä vastaan, turvallisuusneuvosto ei ole kyennyt tekemään sellaisia päätöksiä, joilla olisi ollut merkitystä siviilien suo-jelun kannalta. Turvallisuusneu-vosto oli erityisen kykenemätön te-kemään päätöksiä konfliktin alussa, jolloin olisi ollut mahdollista estää konfliktin paheneminen aseellisek-si konfliktiksi. Syyrian tapaus on malliesimerkki myös siitä, kuinka turvallisuusneuvosto menetti tilai-suuden toimia ennaltaehkäisevästi suojellakseen siviileitä. Syyrian tilannetta on kuitenkin py-ritty ratkaisemaan monin eri tav-oin. Huolimatta kahdenvälisistä, alueellisista ja multilateraalisista pyrkimyksistä ratkaista konflikti, turvallisuusneuvoston kyvyttömyys tehdä tilanteelle enempää kuin mitä se on tehnyt, on ollut merkityksell-istä koko prosessille.

Onko YK:n turvalli-suusneuvosto vastuussa Syyrian tapahtumista?

Teksti Tarja Seppä

10 ANTI

Turvallisuusneuvostossa on käsitelty esimerkiksi kolme päätöslauselmae-sitystä, joissa kaikissa Kiina ja Venä-jä ovat käyttäneet veto-oikeuttaan. Perusteluita on yhdistänyt näkemys siitä, kuinka Syyrian tilanne on sen sisäinen asia: Syyrian suvereniteet-tia ja sisäisiin asioihin puuttumatto-muuden periaatetta pitää kunnioit-taa ja Syyrian hallituksen itsensä tulee toimeenpanna poliittisia re-formeja konfliktin ratkaisemiseksi. Enemmistö turvallisuusneuvoston jäsenistä on kuitenkin ollut sen kan-nalla, että siviilejä tulee suojella ja suojeluvastuun mahdollistamia toi-menpiteitä valtuuttaa.Turvallisuusneuvostoa voidaan ainoastaan rajoitetusti pitää moraa-lisena toimijana. Yksimielisenä sen voidaan arvioida olevan moraalinen toimija. Jos turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet käyttävät veto-oi-keuttaan, turvallisuusneuvoston to-imijuus lakkaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että turvallisuusneuvo-sto toimisi tällöin vastuuttomasti.

Turvallisuusneuvosto poliittisena elimenä voi aina tehdä ainoastaan sen, mikä on kulloinkin poliittisesti mahdollista. Tämä on eri asia kuin se että turvallisuusneuvosto toimisi vastuuttomasti.Turvallisuusneuvoston pysyville jäsenille asettuu erityinen vastuu. Myös pääsihteeri Ban Ki-Moon on viitannut turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenen erityisvas-tuuseen niiden pysyvän statuksen ja veto-oikeuden vuoksi. Pääsih-teeri on kehottanut niitä olemaan käyttämättä vetoa tai sillä uhkaa-masta tilanteissa, jotka ilmentävät ilmeistä tarvetta toteuttaa suojelu-vastuun velvoitteita. Turvallisuusneuvostolla on kes-keinen rooli kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä, mutta ei ole olemassa mekanisme-ja, joilla se saataisiin vastuuseen toimistaan. Ajatus siitä, että turval-lisuusneuvosto saataisiin oikeudel-liseen vastuuseen siitä, että se ei ole kyennyt reagoimaan kansanmur-

haan, on epätodennäköistä ellei suorastaan mahdotonta, kuten Jen-nifer Welsh on arvioinut. Se, mitä Welshin mukaan olisi mahdollista vaatia turvallisuusneuvostolta on poliittinen vastuullisuus perustuen siihen, että se on epäonnistunut to-teuttamaan sille annettua erityistä vastuuta vastata kansainvälisen rau-han ja turvallisuuden muodostamiin uhkiin. Tämä kuitenkin tarkoittaisi konsensusta siitä, että laajamittaiset ihmisoikeusloukkaukset voivat mu-odostaa uhkan kansainväliselle rau-halle ja turvallisuudelle. Mutta tässä kohdataan juuri pulma: siitä mikä muodostaa uhkan kansainvälisella rauhalle ja turvallisuudelle, ei valli-tse kansainvälisessä yhteisössä yk-simielisyyttä.

ANTI 11

Jokainen valtio tarvitsee diktaattorin -

tarina Hugo Chávezista ja vanhenemisesta

Merkittävän valtiomiehen kuole-ma on aina mediatapaus. Hugo Rafael Cháves Friasin kuolema ei ollut tässä tapauksessa poikkeus. Kaksitoista vuotta vallassa ollut Venezuelan presidentti oli viime vuosina hiipunut median valokei-lasta, mutta kansanjuhlan mittoi-hin paisunut ruumissaatto palautti vielä kerran ihmisten mieliin karis-maattisen ja lapsekasta hymyä säteilevän miehen.

Sain ensikosketukseni Cháveziin vu-oden 2006 lokakuussa. Toinen vuo-si lukiossa oli hyvässä vauhdissa ja elin jo silloin vahvasti mukana kan-sainvälisen politiikan maailmassa. Lehdet luettiin ja uutiset katsottiin. Lokakuussa Yhdistyneet kansakun-nat kokoontuivat järjestyksessään 61. yleiskokoukseensa. Mukana oli myös Chávez, joka tuolloin piti kuu-luisaksi nousseen puheensa, jossa

hän kutsui Yhdysvaltojen president-ti George W. Bushia paholaiseksi. Bushin hallinto sai Väli-Amerikan Robin Hoodilta täyslaidallisen ko-vasanaista kritiikkiä, joka kohdistui Yhdysvaltojen toimiin Irakissa ja Afganistanissa. Silloin oli jo selvää, ettei Irakissa ollut alun perinkään joukkotuhoaseita, eikä terrorismin vastaisen sodan keulakuvaksi nous-sut operaatio Enduring Freedom Afganistanissa ollut edennyt suun-nitelmien mukaan. 21. vuosisadan imperi-alismista Yhdysvaltoja syyttänyt Chávez teki tuolloin minuun vai-kutuksen. Suoraan Tintti-sarjaku-va-albumin sivuilta puhujapönttöön pompannut mies pauhasi uutispät-kissä sellaisella paatoksella, että minun oli katsottava koko puhe kokonaisuudessaan Youtubesta. Se oli ensimmäinen poliittinen puhe, jonka katsoin ja kuuntelin alusta

loppuun. Noh, aika kultaa muistot, ja kun tämän kirjoituksen tiimoilta palasin puheeseen reilun kolmen vuoden tauon jälkeen, ei se enää herättänyt niin suuria tunteita. Re-toriikka ei ehkä enää toiminut, mut-ta asia oli edelleen, reilun kuuden vuoden jälkeen hyvin ajankohtaista. Toki Irakin operaatio on jo pitkälti Yhdysvaltojen osalta taputeltu, ja Afganistanin operaatio vetelee aivan viimeisiään. Yhdysvaltojen asema ei kuitenkaan maailmanpolitiikassa ole juuri muuttunut, joten sen suh-teen Chávezin paasaus on edelleen varsin ajankohtaista.

Historian lehtien valtiojohtajat

Nyt Chávezin siirryttyä vain muis-toksi historian kirjojen sivuille mieleni valtasi taas kerran outo ty-hjyyden tunne. Sama tunne vaivasi minua myös vuosi sitten Tarja Ha-

Teksti Tommi Eskola

12 ANTI

losen muutettua Mäntyniemestä Kallioon, Kuuban Fidel Castron vetäydyttyä emeritusdiktaattorina eläkepäivien viettoon ja Pohjois-Ko-rean Kim Jong-Ilin vihdoin lyötyä viimeisen hole-in-onensa. Tyh-jyyden tunne johtuu vanhenemises-ta. Vedän rajaksi vuoden 2001, jolloin jo nohevana ala-asteikäisenä seurasin mitä maailmalla tapahtuu. Sen jälkeen luettelo aina vallassa olleista diktaattoreista tai muista liian pitkään hallinneista valtion johtajista on lyhentynyt lyhenty-mistään. Etenkin viime vuosina kato on ollut kova. Jo edellä mainittujen lisäksi vallankahvasta ovat tavalla tai toisella luopuneet ainakin Liby-an Muammar Gaddafi ja Egyptin Hosni Mubarak. Vladimir Putin sentään pitää yllä illuusiota lapsuu-teni maailmanpoliittisesta tilasta. Tosin viime aikojen uutiset kertovat

jopa Putinin aikojen olevan ehkä päättymässä. Kun vielä Ruotsin Kaarle XVI Kustaa ja Iso-Britan-nian Elizabeth II jättävät valtaistu-imensa nuoremmilleen, olen viral-lisesti siirtynyt lapsuuden vehreiltä kesälaitumilta tylsään aikuisuuteen. Mitä sitten, voisi joku kysyä. Hal-litsijoita tulee ja menee, demokratiat ja diktatuurit kaatuvat, hegemonit nousevat ja taantuvat.

Totta.

Minulle on aivan sama, että kuka Mäntyniemeä asuttaa tai kuinka monta päiväsakkoa joku edustu-skuningas autollaan kaahaa. Länsi-maisten demokratioiden päät ovat suurimmaksi osaksi tylsiä kuin opposition välikysymykset. Huole-ni liittyykin tyylikkyyttä ja särmää huokuvien yksinvaltiaiden lähes-tyvään sukupuuttoon.

Jos Afrikassa tapahtuu val-lankumous tai edes sen yritys, on pääjehu joku Kalashnikovia hei-luttava neljäntoista tähden kenraa-li, jonka 1980-luvun boomboxista soi 50 Centin In Da Club. Toinen vaihtoehto on koko elämänsä Yh-dysvalloissa opiskellut miljonääri, joka palaa kotiin, lahjoo äänten-laskijat ja julistautuu vaalivoittajaksi saaden noin 130% kaikista annetuis-ta äänistä. Parin kuukauden päästä mies kyllästyy ja spinneri-ketjuin varustettu flavor flav tekee val-lankaappauksen. Eikä kenelläkään ole edes etäisesti tavoitteena tuhota kapitalismia, Yhdysvaltoja tai edes rikkaita ihmisiä, sillä mies 3000 dol-larin puvussaan haluaa tehdä maas-taan Yhdysvaltojen kaltaisen. Hän ei pauhaa YK:n yleiskokouksessa maailman vääryydestä, vaan yrittää saada Barack Obaman puhelinnu-meron. Tai kyllä nimikirjoituskin kelpaa. Ei periaatteita, ei karismaa. Ei paksua kuubalaista sikaria.

Ennen oli paremmin.

ANTI 13

Talvinen TampereKuvat Eero Säynäjäkangas

14 ANTI

Kyykkiä kumoon, kartulla jalkaan

Helmikuinen kylmä tuuli puhaltaa ja pakkanen paukkuu Hervannan kaupunginosassa. Kello on 8.30 lau-antaina 9.2. Hervannan ylpeyden, ostoskeskus Duon edessä värjöttelee kymmenkunta reipasta ja vahvaa nuorta soturia valmiina tekemään kaikkensa päämäärän – Aka-teemisen kyykän MM-kullan eteen.

Iltakoulun upouusi sport-man-ager-liikuntavastaava Taru Ruot-salainen on johtanut joukkonsa hurjaan kuntoon Sorsapuistossa suoritetulla yhdellä harjoitusker-ralla. Kisoihin on ilmoitettu kaksi joukkuetta: Iltakoulu ja Työväen ampujat, joihin kilpailijadelegaat-timme jakautuvat. On kylmä. Vaikka allekir-joittaneella on haalareiden alla

urheilukerrasto, legginsit ja äidin 80-luvulta peräisin olevat punaiset villahousut, on kylmä. Matiaksella on alla boxerit. Hänellä ei kuiten-kaan ole kylmä. Ehkäpä syynä on onnistuneesti suoritettu tankkaus, joka myös siivittää Matiaksen huip-pusuoritukseen päivän viimeisessä pelissä – hän heittää kentän reunal-la kahden metrin päässä seisovaa Rasmusta jalkaan. Melkeinpä yhtä huumaavaan suoritukseen kyke-nee myös Joel, Väänäsen Ilarin Vaasassa kauppatieteitä opiskeleva kaksoisveli; hän onnistuu toisella heittovuorollaan kaatamaan kasan kyykkiä; ei tosin omalta vaan vierei-seltä pelikentältä. Onneksi Iltakoulun ja työväen ampujien naispelaajat on-nistuvat paremmin. Pauliina on

vauhdissa ja antaa kyytiä kyyki-lle kartulla kerta toisensa perään. Mutkia matkaan tulee vasta, kun vastustajajoukkueen nuori mies Maanpuolustuskorkeakoulusta tu-lee häiritsemään häntä puheillaan. Lentäväksi lauseeksi jäi: ”Tämän kentän numero on 60, mutta se voisi olla 69, jos haluat.” Haueksihan tuon jälkeinen heitto jäi. Naisten iloksi mies”kauneut-ta” on huomattavan paljon tarjolla. Ainakin teekkarit ja maanpuolus-tuskorkeakoululaiset rohkenevat olla moneen kertaan ilkosillaan: paljussa, skootterin selässä, tai ihan muuten vain. Tuleehan siinä monta prinssinnakkia nähtyä. Merkittäviltä miesvahin-goilta vältytään; mikään niistä mo-nista ambulansseista ja yhdestä

Teksti Alli TiensuuKuva Pauliina Fors

ANTI 15

sairaankuljetushelikopterista ei tule paikalle meidän urheilijoitamme hoitamaan. Rasmuksen jalkakin selviää yllättävän hyvin, kun se saa ensiavuksi rutkasti sympatiaa Iltak-oulun tyttöjen suunnalta.

Kovasta yrityksestä huolimatta IK ja TA jäävät tänäkin vuonna ilman jatkopaikkoja. Kummallekin jouk-

kueelle siunautuu kuitenkin yksi historiallinen voitto alkuerissä! Su-per-manager Taru näyttää siis kyn-tensä - ilmeisen pitkät sellaiset Aj-ti-lasta löytyvästä pinkistä sotasaaliista päätellen…

Iltakoulua ja Työväen ampujia edustivat ainakin: Jesse Oikarinen, Sofia Härkönen, Pauliina Fors, Taru Ruotsalainen, Henri Makkonen, Ilari Väänänen, Joel Väänänen, Matias Oikari, Markus Silvennoinen, Rasmus Reinikainen ja Alli Tiensuu.

16 ANTI

Uuusin peliasuin uusiin tuloksiin

Iltakoulun oma nykyisin menestyksekäs urheiluseura Työväen Ampujat ylsi yhteen historiansa kovimmista saavutuksista, kun se pääsi Tampereen yliopiston futsal-sar-jan kauden 2012-2013 finaaliin hienon kasvutarinan ja uusien peliasujen myötä.

Atalpan palloiluhallissa pelatun viiden joukkueen sarjan syyski-erroksen pahin alisuorittaja oli epäilemättä Työväen Ampujat. Vi-idestä ottelustaan neljä hävinnyt

joukkue kärsi syksyllä monista va-javaisuuksista, joista pahimpia oli-vat yhtenäisen peliasun ja pelaajien puute. – Syksyllä pojat olivat jo niin

syvässä suossa, että oli vain yksi su-unta: ylöspäin. Pelaajat odottivat ihmettä, ja kas, uuden manager-in – eli minun – tultua kehiin alkoi tapahtua, vaatimattomuudestaan

Teksti Tuomas KoivistoKuvat Eero Säynäjäkangas

ANTI 17

tunnettu Iltakoulun nykyinen lii-kuntavastaava ja samalla Työväen Ampujien manageri Taru Ruot-salainen valaisee joukkueen nousun keskeisintä perustetta. Vuosi vaihtui, ja itsekin ural-laan punaisissa pelanneen Ruotsal-aisen jämäkkä johtamistyyli, sekä edellisen liikuntavastaavan Ilmari Uljaan panos erityisesti pelaaja-managerina ja arvokas taustatyö – joka ilmeni muun muassa uusien esteettisesti muotoja korostavien pelipaitojen hankkimisena – toivat joukkueen otteisiin sen pienen lisän, mitä ottelujen voittamiseen tarvitti-in. – Perinteiseen tapaan pe-leissä ei juuri ollut vaihtomiehiä ja kunto loppui usein viimeistään toisella puoliajalla kesken. Ex-val-mentaja Uljas ei myöskään saanut joukkuetta täysin omaksumaan pe-likirjaansa. Pallon potkiminen on kuitenkin sen verran mukavaa hom-maa, että jatkoimme kaikesta huoli-

matta yrittämistä, kiteyttää jouk-kueen sielu Markus Silvennoinen syksyn pohjakosketuksen.

Voitosta voittoon

Syksyllä otteluissa oltiin onnellisia, kun saatiin vaihtomies paikalle. Kev-ätkierroksella moni iltakoululainen tunsi piston sydämessään ja riensi auttamaan kroonisesta pelaajapu-lasta kärsivää rakasta joukkuettaan. Loppukaudesta joukkueessa palloili parhaimmillaan kolme kentällistä pelaajia ja tulosta alkoi syntyä. – Muutaman onnistuneen scouttauksen ansiosta jo kev-ään ensimmäisessä pelissä nap-sahti voitto. Silloin tiesin, että voimme saavuttaa mitä vain jos tahdomme, kaksi ulkomaalais-vahvistusta ja yhden paluumuut-tajan Työväen Ampujiin hank-kinut nöyrä Ruotsalainen toteaa. Kevätkausi pyörähti käynti-in runkosarjan kolmella viimeisellä

ottelulla, joista Työnväen Ampujat voitti kaksi ottaen komeita pääna-hkoja: sarjaa suvereenisti hallinnut Kipinä kärsi kauden ainoan tappi-onsa murskaluvuin 8-2. Tilastotap-pio, eli päätöskierroksen tasape-li Staabia vastaan takasi Työväen Ampujille runkosarjan kolmannen sijan ja helpomman välierävastuk-sen. Staabi-ottelu oli varsinainen maali-ilottelu, jossa puolustus-pelaaminen laiminlyötiin pahasti. Hyökkäyspelaaminen sen sijaan oli kekseliästä ja tehokasta, josta oivana esimerkkinä nähtiin komea hattute-mppu. – Hieno hetkihän se oli, sillä olen kannattanut Työväen Ampujia jo pikkupojasta asti. Loppukaudella ei sitten tarvinnutkaan enää verkko-ja heilutella, hattutempun laukonut, Ilveksessäkin siipiään kokeillut Sa-kari Ilkka myhäilee. Välierässä Työväen Am-pujia vastaan asettui hallintoti-eteilijöiden kekseliäästi nimeämä

18 ANTI

joukkue, Kunta & Spatikka. K&S johti ottelua pitkään, mutta louk-kaantumisista toipuneen Ari-Pek-ka Jämsenin johdolla Työväen Ampujat otti selkeän 8-5 voiton. Joukkueen pyyteetön prässipeli sai vastustajan sortumaan suunsoit-toon ja muuhun epäolennaiseen. – Tällaista tämä on. Louk-kaantumiset ovat takanapäin ja so-pimusasiat kunnossa. Tästä on hyvä jatkaa ehjään ensi kauteen, Jämsen, isojen maalien mies sanailee.

Liian hyvääollakseen totta?

Tiistaina 14. helmikuuta pelatussa finaalissa realiteetit tulivat vastaan. Hämeenlinnasta Tampereelle siir-tyneet opettajanalut ottivat tilas-tojen valossa helpon finaalivoiton lukemin 6-1. Luvut eivät kuitenkaan kerro koko totuutta ottelusta. Finaa-lissa olivat vastakkain Kipinän taito ja peruskunto sekä Työväen Ampu-jien ulkonäkö. – Ulkonäöllä pääsimme fi-naaliin asti, joten siitä ei mestaruus jäänyt kiinni, joukkueen konkari ja monivuotinen runkopelaaja Panu Pihlanen huomauttaa. Tappio on kuitenkin aina tappio. Siitäkin huolimatta, että ottelun ensimmäisellä puoliajalla nähtiin Työväen Ampujien kaud-

en parasta pelaamista. Ottelun kir-sikaksi kakun päälle voidaan nostaa Työväen Ampujien ainoa maali: maalivahdin nerokas avaus suoraan Jämsenille vastustajan puolustuslin-jan yli, josta Jämsen hoiti maailman-luokan viimeistelyllä pallon yläri-man kautta maaliin. – Kentän laidalta peli näyt-ti alkuun todella hyvältä. Jämsenin loistava maali nosti toiveita. Pakka kuitenkin hajosi ja puhti ilmeisesti loppui. Kaikki kunnia toki vastu-stajalle, Kipinä oli kova, Iltakoulun edellisen hallituksen puheenjohtaja Eetu Kreivi analysoi yleisön jou-kosta.Iltakoulun urheilumenestys uuteen kukoistukseen

Finaaliin oli pedattu kaikki elemen-tit suurta yllätystä varten. Ottelun lopputulos ei vastannut odotuk-sia, mutta suurin menestys nähtiin kentän laidalla: Monikymmenpäin-en (18 henkeä) Työväen Ampu-jien kannattajajoukko oli saapunut hyvissä ajoin – suuri osa jopa ennen avainpelaajia – kentän laidalle siivit-tämään joukkueen lentoon. Kyseessä oli todennäköisesti Työväen Ampu-jien suurin yleisö futsal-peleissä. – Yleisölle ja sponsoreille kiitos! Joukkueen ykkösfani Sam-uli Ojala toi peleihin suuren maa-ilman mallia ja näyttämisen halua,

manageri Ruotsalainen kiittelee joukkueen omaa Red Bull -poi-kaa Ojalaa, joka ei harmillises-ti päässyt katsomaan finaalia. Iltakoulu osallistui keväällä taas Akateemiseen mm-kyykään ja otti molemmilla joukkueillaan yhdet voitot, mikä on kaksi voit-toa enemmän kuin edellisvuon-na. Jossain määrin tappioihin tottuneen joukkueen lyhyellä aika-välillä saavuttama urheilume-nestys on tervetullutta vaihtelua. – Itseluottamus nousee uudelle tasolle, joka toivottavasti heijastuu nousevana yhteishenkenä koko ainejärjestössä. Menestystä voidaan lähteä hakemaan lisää es-imerkiksi yliopiston yösählytur-nauksesta, Kreivi pohtii.– Kaiken kaikkiaan olen tyytyväin-en pelaajien panokseen ja tähän historialliseen saavutukseen. Man-agerina haluan kiittää pelaajia luot-tamuksesta ja toivon jatkavani myös syksyllä, pyyteetön Ruotsalainen kuittaa kauden.

ANTI 19

IltalypsyIltalypsy on 20-vuotiaan pasifis-tin ja jatkuvaa tajunnanvirtaa ohi korviemme suoltavan postkolonial-istisen ajan lapsen roskakori, jonne tämä nuorukainen suoltaa omien traumaattisten kokemustensa käsittelyä helpottavien pohdiskelu-jensa ylijäämäviestejä koittaen sa-malla kirjoittaa mahdollisimman pitkiä virkkeitä, joiden lukemis-ta voisi verrata puhdistusnesteen juomiseen: Puhdistuu, mutta jää ontto olo sisältä.

Sota ja rauha ovat mielenkiintoisia instituutioita ja erittäin soveltuvia keskustelunaiheita esimerkiksi kel-lo viiden teehetken rattoisille jutus-teluille. En tahdo kirjoittaa mistään erityisestä sodasta, vaan haluan pohdiskella syvemmin sodan ja rau-han käsitteitä. Minulle herää aina paljon kysymyksiä suurista asiois-ta, joita en täysin ymmärrä. Miksi ihmiset sotivat? Miksi ihmiset ovat aina sotineet? Armeija-aikoinani eräs luut-nantti kertoi meille nuorille alok-kaille: ”Jo ensimmäinen mies, joka tähän maailmaan putkahti, etsi en-simmäisenä nuijan käsiinsä ja hak-kasi sillä oman äitinsä”. Nauroimme ääneen, koska esimiehen sana oli laki ja ajattelimme kuin hammaspyörän rattaat. En usko, että kukaan miet-ti tuolloin asiaa sen enempää. Tuo muisto on kuitenkin jäänyt mielee-ni ja miettiessäni sitä tarkemmin, huomaan sen pelottavaksi. Välillä tuntuu, että ympäröivä maailma on täynnä sotaa ja ihmiset kasvatetaan osaksi väkivaltaa luovaa koneistoa.

Sodan kouriin syntyvällä pienokai-sella ei välttämättä ole muuta vaih-toehtoa kuin etsiä nuija käsiinsä tai tulla nuijituksi. Rauha on kaunis instituu-tio. Ikävä kyllä tasapainoisen tilan löytäminen vie aikansa ja tuo tila järkkyy helposti. Yksikään yhteisö ei ole, eikä tule olemaan, lintuko-to vailla konflikteja. Niitä on myös omassa turvallisuusyhteisössämme. Rauhan voi ymmärtää myös aika-na, jolloin ei ole sotatilaa päällä. Luultavasti tämä on myös sanan alkuperäinen merkitys ja vasta nyk-yaikaisessa yhteiskunnassa meillä on aikaa pohtia tilaa, jossa ei ole edes piilevää konfliktia, vaan yhteisö elää täydellisessä rauhan tilassa.Jokaisella ihmisellä on tunteet. Osa ihmisistä syntyy parempiin oloihin kuin toiset ja osa kokee asiat voi-makkaammin kuin toiset. Ihmisillä saattaa olla myös eri pyrkimyksiä ja eri keinoja tavoitteiden saavuttami-seen. Jotkut ihmiset kokevat ahneut-ta ja kateutta herkemmin kuin toiset ja osa ihmisistä on valmis toimi-maan itsekkäästi saavuttaakseen itselleen mieluisia asioita. Ihmisten ahneuden ja ympäristön niukkuud-en vuoksi hyödykkeet eivät riitä kaikille tasaisiksi. Alkutilassa vallit-see viidakon laki. Onko ihmisillä kykyä tai halua luoda yhteisöä, jossa jokaisel-la on mahdollisuus elää vapaasti ja nauttia jokaiselle kuuluvista yleis-maailmallisista ihmisoikeuksista mielensä mukaan? Ikävä kyllä ei ole. Toivon kuitenkin, että ihmiskunnal-la on tahtoa välttää tulevaisuuden

suursodat ja pyrkiä ehkäisemään pahimpia ihmisoikeusrikkomuksia. Voi olla, että ihmisillä on sisäänrak-ennettuna vihollisen uhka, jonka vuoksi varaudumme aina pahim-paan. Se on tietenkin täysin terve ja evolutionaarisessa mielessä hyödyl-linen piirre, mutta estää täysin pyyteettömin mielin toteutuvan rauhan aikaansaamisen. Toisaalta täydellisessä rau-hantilassa eleleminen olisi tylsää, eikä kukaan jaksaisi sitä pitkään. Minä en ainakaan jaksaisi elää sa-takaksikymmenvuotista elämääni seesteisesti aurinkotuolissa istu-en, tuudittautuen täydelliseen rau-hantunteeseen. Osa ihmisistä kaipaa ja luo konflikteja, jotka piristävät arkipäivästä elämäämme. Vasta-kohdiksi asettautuvat irvokkaat mie-likuvat sodankäynnin runtelemista ruumiista sekä paratiisinomaisesti siipiään lepatteleva rauhan kyyh-kynen. Molemmat ovat ääripäitä, joita ei tulla koskaan saavuttamaan. Jätän täysin hedelmättömät pohdintani omaan arvoonsa ja jat-kan ikuista matkaani kohti eteeris-enä usvana kaukaisuudessa näkyvää horisonttia, jossa odottaa se, joka katkaisee ystävyyden siteet ja poistaa kurjuuden. Luultavasti kuljen läpi konfliktien, konsensuksen, sodan ja rauhan, mutta toivottavasti matkani ei ole tylsä. Matkahan on tärkeämpi kuin päämäärä.

20 ANTI

Sota instituutiona ja kaljaa

Vuoden ensimmäisen Antin teem-ana on sota ja rauha. Tästä syystä Iltamyssy asettui luontevasti Pub Hannibaliin Armonkalliolle, jos-sa pohdimme Hannibalin muistoa kunnioittaen sotaa instituutiona toisen vuoden politologin Iko Jur-kan kanssa. – Antiikissa, ainakin Krei-kassa politiikka miellettiin polis-ten asiaksi. Niin myös sotia käytiin kaupunkivaltioiden toimesta. Sota oli hyväksyttävämpi asia; se ym-märrettiin asiantilana. Nietzsche on todennut, että kreikkalaisten trage-diat, jotka käsittelivät yleisiä elämän vaikeuksia, opettivat kreikkalaisia hyväksymään kärsimystä parem-min kuin kristilliset kulttuurit asian käsittävät, Jurkka kertoo.

Preussilaisen sotateoreetik-ko Carl von Clausewitzin mukaan sota on politiikan jatkamista toi-sin keinoin. Tänä päivänä puhuta-an kriiseistä, niiden hallinasta, konflikteista, turvallisuustoimista yms. Yksityiset firmat osallistuvat taistelutehtäviin, logistiikkaan, vi-estintään ja muihin perinteisesti valtioiden armeijoiden hoitamiin tehtäviin. Sotia käyvät yritykset ja sota preussilaisesta näkövinkkelistä on murroksessa. – Tuen Clausewitzin näke-myksiä siinä mielessä, miten nor-mit tulkitaan nykypäivän väkival-lankäytössä. Sotaa voidaan pitää oikeutettuna esimerkiksi pakosta suojella sekulaaria tieteeseen pe-rustuvaa demokratiaa. En kuiten-

kaan halua liittää sotaa mitenkään absoluuttiseen moraaliin, eikä se ei voi olla elämäntapa, Jurkka pohtii.

Sota inhimillisenäkonstruktiona

Inhimilliset asiat vaikuttavat eit-tämättä jokapäiväiseen elämäämme. Kysymys on siitä, kuinka paljon. Sodat nähdään usein kulttuurisina asioina, mutta pohjimmiltaan ih-miset ovat hyvin paljon biologisia olentoja. – Sodat saavat kasvot kulttu-ureissa inhimillisinä kokemuksina ja poliittiset seuraukset on arvioi-tava ennen ryhtymistä toimenpitei-siin. Olen kiinnostunut siitä, miksi sota on niin kiehtovaa ja miehistä.

Hannibal Barka oli karthagolainen poliitikko ja yksi antiikin ajan nerokkaimmis-ta sotapäälliköistä, josta näyttönä on mahtavan Rooman tasavallan pakottaminen useaan otteeseen polvilleen toisen puunilaissodan aikaan. Cannaen taistelussa 216 eaa. Rooman tasavalta kärsi historiansa suurimman tappion, vaikka roomalaisilla oli Han-nibalin johtamiin joukkoihin verrattuna huomattavasti suurempi armeija.

Teksti ja kuvat Tuomas Koivisto

ANTI 21

Vankiloissa on paljon enemmän miehiä kuin naisia ja järjestäytyneen rikollisuudenkin piirissä miehiä on enemmän. Onko miehille luontaista olla väkivaltaisia, kysyy Jurkka. – Olen pohtinut paljon so-taa inhimillisessä tilassa. Sota on jonkinlainen inhimillinen mani-festaatio luonnossa. Luonnossa esi-intyy väkivaltaa paljon pelkästään, jotta itse selviäisi. Inhimillisissä yhteisöissä sota pyritään jotenkin aina oikeuttamaan välttämättömänä, jonkin yhteisöllisen asian puolusta-miseen tai edistämiseen tähtäävänä toimintana. Sotaa käydään yleensä yhteisöllisistä lähtökohdista ja täten sillä voi olla yhteisön selviytymistä edistävä vaikutus. Näin ollen ei ehkä ole ihme, että “sotaa” ilmenee muis-sakin yhteisölisissä eläimissä, Jurkka innostuu pohdiskelemaan.

Emmerdale-henkeäArmonkalliolla

Jopa synkeä sodan pohdiskelu ei tunnu niin pahalta, kun sitä te-kee oluttuopin kera. Armonkalli-olla sijaitsevassa pub Hannibalissa hämärien opiskelijakorttietujen vo-imassaoloaikojen epäselvyyksien ta-kia toimitus maksoi täyden hinnan 0,5 litran oluesta, 4,80 euroa. Pub Hannibalissa on yri-tystä. Paikka on sisustettu hyvällä maulla nimenomaan niin, että sinne

voisi tulla viihtymään. Vaikka baa-rissa olikin I l t a my s s y n aikaan ar-ki-iltana mitä tyypillisintä suomalaista asiakaskun-taa, Hannibal oli viihtyisä paikka, eikä räkälä. – Baarin asiakkaat edustavat pahimmillaan stereotyyppistä irvi-kuvaa suomalaisesta pub-hengestä: notkutaan tiskillä ja puhutaan in-tistä sekä pelloista, hymähtää Jurk-ka. Armonkallion keskeisim-mällä paikalla sijaitsevassa baarissa on kaikki edellytykset olla paikallis-ten olohuone. Keskiviikkoisin Han-nibalissa on tietovisa. Lisäksi tar-jolla on erilaisia ajanvietteitä, kuten lautapelejä, pöytäjalkapalloa, dart-sia ja pieni kirjahyllykin. Hanni-balin vieressä on leikkikenttä, jonne on Hannibalin ikkunasta ja kesäisin terassilta suora näköyhteys. – Paikka on verrattavissa samaan, mitä nuotiopaikka edusti ihmisille kymmenentuhatta vuot-ta sitten. Haluaisin ajatella Hanni-balin samanlaisena paikkana kuin televisiossa Emmerdalen pubi. Hel-

posti lähestyttävä paikka, missä voi päivittäin vaihdella juorut ja pohtia ihmismielen aatteita, Jurkka visio. – Tänne voi tulla jumpan jälkeen hengailemaan, säestää salilta saapuva Lotta Hakanpää. Eri puolilta Suomea Tam-pereen yliopistoon politiikkaa luke-maan tulleita Hakanpäätä ja Jurkkaa Hannibal yhdistää. – Hannibal on ensimmäin-en baari Tampereella missä olen käynyt. Tosin ensimmäisellä ker-ralla kävin vain muuttokokiksella, Hakanpää fiilistelee. – Hämmentävin kokemuk-seni Hannibalista on se, kun tulin tänne ensimmäistä kertaa. En eht-inyt edes tiskille asti kun jo uhkea viisissäkymmenissään oleva pu-biruusu tuli jutulle. Ajattelin, että mikä paikka tämä oikein on, Jurkka päättää.

22 ANTI

Iltakoulun hallitus 2013

Iltakoulun uusi hallitus muodostuu pelkästään uusista kasvoista, sillä koko hallitus vaihtui syyskokouksessa kertarysäyksellä. Seuraavassa muutamia poimintoja hallituksen jäsenten esitte-lyistä, jotka voit kokonaisuudessaan lukea Iltak-oulun nettisivuilta Iltakoulu-välilehden alta.

Vastaukset ovat kysymykseen “Mikä minussa on huonointa?“

ANTI 23

PuheenjohtajaJesse Oikarinen

“Puheessa alituiseen toistuvat huonot vitsit.“

VarapuheenjohtajaTeresa Salminen

“Äkkipikaisuus ja temperamenttisuus.“

Koulutuspoliittinen vastaaavaNiko Lainen

“Olen taitava luomaan kiusallisia tilanteita ympärilleni.“

RahastonhoitajaErkki Rasi“Olen vinyyliaddikti, joskin opintotuen rajalli-suus on estänyt addiktion pahenemista.“

Sihteeri Juha Kettinen

“Vahva aamu-unisuus, herkuttelu ja pienehkö ujous. Viljelen myös anglismeja aivan liikaa“

Tutor- ja tasa-arvovastaavaLara Anastasiou

“Temperamentti tuottaa joskus ongelmia.“

Kulttuuri- ja sosiaalipoliittinen vastaavaTuomas Koivisto

“Huonot läpät.“

TapahtumavastaavaSanni Lehtinen

“Jos en saa ruokaa, olen vihainen. Myös aamui-sin olen vihainen.“

TapahtumavastaavaVille Rantala

“Teen hyvin usein mielivaltaisia päätöksiä, jotka toteutan.“

TiedotusvastaavaAnna-Liisa Liski

“Joidenkin mielestä sukupuoleni. Toisten mie-lestä tapani olla äänessä - pyytämättä ja liikaa.“

Anti-lehden päätoimittajaTommi Eskola

“Teen suunnitelmia ja aikatauluja, mutta olen liian laiska toteuttamaan niitä.“

Työelämä-, varainhankinta ja alumniLinda Vuorinen

“Turhan pedantti ja perfektionistinen luontee-ni.“

Kansainvälisyys- ja kehyvastaavaAri-Pekka Jämsen

“Liian suuret rintalihakset, itsetunnon puute, neuroottisuus ja ujous.“

Liikunta- ja ympäristövastaavaTaru Ruotsalainen

“Kovaääninen nauru. Ehkä myös tietty keskit-tymiskyvyn puute ja liika puheliaisuus.“

24 ANTI

Olen puheenjohtaja saanut ilokseni seurata Iltakoulun vuoden 2013 al-kaneen vauhdikkaasti! Vuoden ensimmäisessä sau-naillassa Tamkon saunalla ja ensim-mäisillä sitseillä Sorin klubilla oli mukana mukavasti politologikansaa itseään ja toisiaan viihdyttämässä. Rusettiluistelussa yhdessä kasva-tustieteilijöiden kanssa puolestaan vietimme ystävänpäivää luistelun, kuuman mehun ja siirappisen mu-siikin kuuntelun muodossa. Kulttuurin saralla iltakou-lulaiset toteuttivat itseään omassa Kalevalaillassa Elias Lönnrotin hen-gessä. TOAS Ilmari veti puoleensa mukavasti kulttuurinjanoisia poli-tologeja ja saatiinpa Kalevala-kil-pailun päätteeksi runoiltua kokoon porukalla jopa oma ”Iltakoulun Ka-levala”. Iltakoulu on takonut me-nestystä myös liikunnan ja urhei-lun saralla. Iltakoululaisten kaksi MM-kyykkäjoukkuetta saavuttivat akateemisessa MM-kyykässä kaksi voittoa ja osoittivat muulle maail-malle raivokkaan voittamiskulttu-urin olevan voimissaan myös poli-toligien keskuudessa. Iltakoulun

futsaljoukkue Työväen Ampujat puolestaan shokeerasi yliopiston futsalsarjan loppuottelussa muuta maailmaa tekemällä yhden maa-lin. Hankipallossa kohtasimme In-teraktion edustuksen ja Iltakoulun kannalta varsin voitokkaan ottelun jälkipelejä käytiin läpi myöhemmin yhteisessä saunaillassa. Itseäni on henkilökohtaisesti myös ilahdutta-nut maanantain sählyvuoron suosio. Tapahtumien lisäksi myös politiikan tutkimuksen koulutus-poliittisella rintamalla on havaittu rivakkaa liikettä ja otetta. Maiste-riopintoja koskevaan e-lomakeky-selyyn on kertynyt kiitettävä määrä vastauksia. Muistutan, että kysely on auki 7.4. saakka! Lisäksi hallitus on muka-na muutaman aktiivisen kandi- ja maisteriopiskelijan aloittamassa työryhmässä, jonka tavoitteena on luoda pysyvästi entistä parempia yhteyksiä työelämän ja opinto-jen välille, kehittää opiskelijoiden työelämätaitoja ja lisätä soveltavuut-ta maisteriopinnoissa. Tuleva vuosi on myös Ilt-akoulun vuosijuhlavuosi ja juh-lajärjestelyt ovat jo käynnissä!

Alustavasti on jokaisen hyvä raa-pustaa kalenteriin jo valmiiksi juhlapäivämme, joka on tänä vuon-na 8. marraskuuta. Lopuksi haluan tuoda esille sen kuinka olen ollut puheenjohta-jana aidosti iloinen siitä aktiivis-esta ja oma-aloitteisesta tavasta, jolla hallituksen ja eri työryhmien työskentely on käynnistynyt jokai-sella sektorilla. Toivon, että tämä aktiivisuutemme ja hyvä henki välittyvät myös jäsenistön suunta-an kaikessa mitä teemme. Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevia käänteitä!

Terveisin,

Jesse OikarinenPuheenjohtaja

Terveisiä puheenjohtajalta