asuntorakentamisen tulevaisuus ja visiot, turun sanomat studia generalia

SINI KOTILAINENARKKITEHTI SAFA, PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ

[email protected] 849 0427

03.12.2013 TS STUDIA GENERALIA

ASUNTORAKENTAMISEN TULEVAISUUS JA VISIOT

TÄMÄ HETKI

LÄHITULEVAISUUSUTOPIAT JA DYSTOPIAT

KAUKAINEN TULEVAISUUS

MISTÄ TULEVAISUUDESTA PUHUTAAN?

ASUNTORAKENTAMISEN TULEVAISUUS JA VISIOT: Ratkaisumalleja tulevaisuuden asuntorakentamisen haasteisiin.

Studia Generalia Turun Sanomien toimittajille 3.12.2013, Turku

Tulevaisuuksia on yhtä monia kuin sen ennustajiakin. Menneen kehityksen ja ennusteiden valossa voidaan kuitenkin hahmottaa erilaisia tulevaisuuden asumisen mahdollisia kehityspolkuja.

Tämä esitys pyrkii kartoittamaan pikemminkin lähitulevaisuuden asumisen mahdollisia kehitysnäkymiä, kun pitkän aikaulottuvuuden ennusteita. Esityksessä eritellään jo nyt paikoin toteutuneita ratkaisumalleja, jotka joiltain osin vastaavat tulevaisuuden asuntorakentamisen moninaisiin haasteisiin. Esityksessä korostetaan kaupunkimaisen asuntorakentamisen ratkaisuja.

TYÖN JA VAPAA-AJAN SUHTEET

MUUTTUVAT

PIENTEN ASUNTOKUNTIEN MÄÄRÄ

KASVAAASUMINEN JA TYÖNTEKO MONIPAIKKAISTUU

IKÄÄNTYVIEN MÄÄRÄ KASVAA LIIKKUVUUS

LISÄÄNTYY, KAUPUNGISTUMINEN

JATKUUASUNTOVARALLISUUDEN

MERKITYS MUUTTUU

ENERGIA- JA LUONNONVARAKRIISI

PERHEMUODOTERILAISTUVAT

YKSILÖN JA ERILAISTUMISENAJAN ESIINNOUSU

NÄKÖKULMIA ASUNTORAKENTAMISEN HAASTEISIIN?

Kun 1900-luvun asuntorakentamisen päätavoitteena oli riittävien asumisolojen turvaaminen kaikille, 2000-luvun asuntosuunnittelussa etsitään ratkaisuja hyvin toisenlaisiin haasteisiin. Minkälaisiin haasteisiin? Ainakin asuntovarallisuuden merkityksen muutos, luonnonvarakriisi, energiakriisi sekä information ja teknologian muutos luovat kaikki joitain haasteita asuntorakentamiselle. Ehkä yksi suurimmista haasteista on kuitenkin se, että yhä erilaistuvat asukkaat ja asumisen tavat luovat painetta asukaslähtöisten ja monimuotoisten asumisen vaihtoehtojen luomiseen. Asumistoiveiden, elämäntapojen, työelämän ja toimintatapojen monimuotoistuminen vaikuttaa tulevaisuuden asuntosuunnitteluun. Asumisen tarpeet, toiveet ja tavoitteet yksilöllistyvät.

Samassa asunnossa pysyvästi asuvien henkilömäärä on pienentynyt jo pitkään hyvin tasaisesti. Vuonna 1960 asuntokunnan keskikoko oli 3,34 henkeä ja vuonna 2011 enää 2,07 henkeä. (Suomen virallinen tilasto: Asunnot ja asuinolot 2010.)

Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2010. ISSN=1798-6745. yleiskatsaus 2010, 1. Asuntokanta 2010. Tilastokeskus. Helsinki. [Viitattu: 20.1.2013]. Saatavilla: <http://tilastokeskus.fi/til/asas/2010/01/asas_2010_01_2011-10-20_kat_001_fi.html>. Taulukko: Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2012. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/asas/2012/asas_2012_2013-05-22_fi.pdf

ASUNTOKUNTIEN MÄÄRÄN KEHITYS

Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2012. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/asas/2012/asas_2012_2013-05-22_fi.pdf

1 henk. 2 henk. 3 henk. 4 henk.vuosi KESKIARVO

Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2010.

YHÄ USEAMMAT ASUVAT YKSINVUONNA 2011

SUURIN OSA (42%)YKSINASUVISTA

35–64 -VUOTIAITA

Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2011.Saatavilla: http://www.stat.fi/til/asas/2011/01/asas_2011_01_2012-10-24_tau_001_fi.html

ASUMISEN YHTEISÖLLISYYS

KAIKKI ASUMINEN

YHTEISÖLLINEN ASUMINEN

YHTEISÖASUMINEN

TULEVAISUUDEN ASUMISEN TEEMA

SOSIAALISIA KONTAKTEJA LUOVAT JA MAHDOLLISTAVAT ASUMISEN KONSEPTITJAKAMISEN TAI VAIHDANNAN KULTTUURIN MAHDOLLISTAVAT ASUMISEN PALVELUT

JOUSTOA (JA KESTÄVIÄ RATKAISUJA) JAETTUJEN, YHTEISTEN TILOJEN MYÖTÄ?

ESIMERKKINÄ LOPPUKIRI-KERROSTALO HELSINGIN ARABIANRANNASSA loppukiriblogi.blogspot.com

Erityisesti yksinasuminen on kasvussa. (Suomen virallinen tilasto: Asunnot ja asuinolot 2010.) Yksinasujia onkin monenlaisia: eri-ikäisiä ja eri tuloluokissa. Yksinasuminen voi siis olla toivottu ja haluttu elämäntapa, mutta se saattaa sisältää myös syrjäytymisen ja huono-osaisuuden riskin. Asumisen kalleus Suomessa ajaa erityisesti yhden hengen taloudet ahtaalle. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on uutisoinut, että yksinasuvat muodostavat lukumäärältään suurimman pienituloisten ryhmän ja että köyhyysriskirajan alapuolella elää noin 30 prosenttia yksinasuvista. Yhden hengen talouksien lisääntyminen on pieneltä osin tilastoharhaa. Esimerkiksi osittain eri paikoissa asuvien vanhempien luona asuvilla lapsilla on vain yksi virallinen kotiosoite, joka näkyy tilastoissa, jolloin toinen vanhempi voi tilastoissa näkyä yhden hengen taloutena.

Kärkkäinen, Sirkka-Liisa 2010. Yksin asuminen Suomessa. Teoksessa Hänninen, Sakari; Palola, Elina; Kaivonurmi, Maija (toim.) 2010. Mikä meitä jakaa? Sosiaalipolitiikkaa kilpailuvaltiossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopistopaino. Helsinki. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Yksinasuvilla on korkea köyhyysriski. [Viitattu: 20.11.2013]. Saatavilla: <http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/hankkeet/stop_koyhyys/yksinasuvilla_on_korkea_koyhyysriski>. Taulukko: Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2010. ISSN=1798-6745. yleiskatsaus 2010, 1. Asuntokanta 2010 . Tilastokeskus. Helsinki. [Viitattu: 20.1.2013]. Saatavilla: <http://tilastokeskus.fi/til/asas/2010/01/asas_2010_01_2011-10-20_kat_001_fi.html>.

Yksinäisyyden tai yksin asumisen haittapuolien yhteiskunnallinen havaitseminen antaa syyn olettaa, että tulevaisuudessa sosiaalisia kontakteja luovat ja mahdollistavat asumisen konseptit sekä esimerkiksi jakamisen tai vaihdannan kulttuurin mahdollistavat asumisen palvelut tuovat uusia näkymiä asumiseen. Yhteisöllisen asumisen kasvua on povailtu Suomessa jo vuosikymmeniä, mutta yhteisöllinen asuminen on vielä varsin harvinainen asumismuoto Suomessa, ja se liittyy useimmiten erityisasumiseen. "Yhteisölliset" eli erimerkiksi jaettavia yhteistiloja ja mahdollisesti asukkaiden yhteistoimintaa sisältävät kerrostalot, rivitalot ja korttelikokonaisuudet ovat vielä harvinaisuuksia. Viime vuosikymmenenä Suomessa on kuitenkin noussut esiin useita mielenkiintoisia kansallisia pioneerikohteita, kuten Aktiiviset Seniorit ry:n Asunto-osakeyhtiö Helsingin Loppukiri eli senioreille tarkoitettu yhteisöllinen kerrostalo Arabianrannassa tai Koti kaupungissa ry:n Asunto-osakeyhtiö Helsingin Malta, joka on yhteisöllinen kerrostalo Jätkäsaaressa.

Pylvänen, Riikka; Helamaa 2012. Askeleita kohti yhteisöasumista. Selvitys yhteisöasumisen muodoista ja toteuttamisesta. Julkaisu 6. Tampereen teknillinen yliopisto. Arkkitehtuurin laitos. Asuntosuunnittelu.

Tulevaisuudessa pienten asuntokuntien asukkaista suuri osa on ikääntyneitä. Senioreiden suuri määrä on Suomessa aivan lähitulevaisuutta, ja vanhusten suhteellisen suuren määrän aika koittaa vuosina 2020–2040. (Ks. Mikkola ja Rasila 2006.) Seniorien ja jälkeenpäin vanhusten suuri määrä tulevaisuudessa on myös asuntosuunnittelun ja asuntomarkkinoiden näkökulmasta merkittävää. Seniorit ovat tärkeä ryhmä esimerkiksi asumisen palveluiden kuluttajina, asunnonvaihtajina ja 2. asunnon omistajina. Ikääntyneet asukkaat edustavat yhä monimuotoisempaa väestönryhmää, joka vaatii diversiteettiä myös asumisen ratkaisuihin. Vanhusten suuri määrä taas haastaa asuinympäristöjemme esteettömyyden ja saavutettavuuden sekä lisää asumiseen liittyvien palveluiden suosiota ja erilaisia palvelu- sekä laitosasumisen tarvetta.

Mikkola, Kati; Rasila, Heidi 2006. Senioriasuminen Suomessa ja ulko-mailla. Teoksessa Tuppurainen, Yrjö (toim.) Tulevaisuuden senioriasuminen – hanke: Loppuraportti 2006. 14–49. [Viitattu: 11.7.2012]. Saatavilla: <http://herkules.oulu.fi/isbn9514281594/isbn9514281594.pdf>. Taulukko: Valtioneuvosto 2004. Väestön ikärakenteen muutos ja siihen varautuminen. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja | 29/2004. Tulevaisuusselonteon liiteraportti 1. [Viitattu: 11.7.2012]. Saatavilla: <http://vnk.fi/julkaisukansio/2004/j29-vaeston-ikarakenteen-muutos/pdf/fi.pdf>.

IKÄRYHMIEN SUHTEELLINEN KEHITYS SUOMESSAVUOSINA 1950, 1975, 2003, 2015, 2030

Valtioneuvosto 2004. Väestön ikärakenteen muutos ja siihen varautuminen. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja | 29/2004. Tulevaisuusselonteon liiteraportti 1.

Vainio, Terttu; Belloni, Kaisa; Jaakkonen, Liisa 2012. Asuntotuotanto 2030. Asuntotuotannon tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. VTT.

YKSINASUVAT

KAHDEN HENKILÖN ASUINKUNNAT

PERHEET

1960

0

500 000

1 000 000

1 500 000

2 000 000

2 500 000

3 000 000

1980 20001970 1990 2010 20251965 1985 2005 20201975 1995 2015 2030

ASUNTOKUNTIEN MÄÄRÄN KEHITYS

Asuntokuntien määrä on lisääntynyt viime vuosikymmeninä suhteellisesti enemmän kuin väestön määrä. Jopa sellaisilla alueilla, joilla väestö vähenee, asuntokuntien lukumäärä nousee. Menneen kehityksen valossa voi olettaa, että pienasuntokuntien määrä myös lisääntyy seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana. (Vainio ym. 2012, 21.) Elämänvaihemallin perinteinen kolmivaiheinen jäsennys, ydinperhe ja sitä edeltävä ja sen jälkeinen vaihe, on nykyään saanut rinnalleen lukuisan joukon erilaisia muunnelmia ja sekamuotoja.

Taulukko: Vainio, Terttu; Belloni, Kaisa; Jaakkonen, Liisa 2012. Asuntotuotanto 2030. Asuntotuotannon tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. VTT. [Viitattu: 20.5.2013]. Saatavilla: <http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2012/T2.pdf>.

ERI PERHETYYPPIEN OSUUS PERHEISTÄ 1) VUOSINA 1950-2010 1) Rekisteröityjen parien muodostamia perhetyyppejä vuonna 2010 < 0,1 %

1) Rekisteröityjen parien muodostamia perhetyyppejä vuonna 2010 < 0,1 %

Berg, Mari-Anna. 2012 Suomalainen perhe. Perheen modernisaatio murroksessa? Saatavilla: http://www.stat.fi/ajk/tapahtumia/2012-01-25_tkpaiva_berg.pdf

PERHEET ERILAISTUVAT

PERHEET, JOISSA ASUKKAIDEN MÄÄRÄ ASUNNOSSA MUUTTUU TIETYISSÄ AIKAJAKSOSSA

+

Asuntosuunnittelun tilanjakoa on pitkään määritellyt käsitys ydinperheestä ja sen tarpeista. Ydinperheiden määrä kuitenkin vähenee jatkuvasti ja ydinperheen rinnalle on syntymässä uusien perhemuotojen kirjo. Tulevaisuudessa nähdään yhä enemmän yhden vanhemman perheitä, eri kotitalouksissa asuvien perheenjäsenten muodostamia perheitä, uusperheitä ja samaa sukupuolta olevien puolisoiden perheitä. (Kukko 2006, 38.) Tulevaisuudessa on lisäksi yhä enemmän perhe- ja asumismuotoja, joita tilastoilla ei pysty yksiselitteisesti mittaamaan.

Kukko, Heikki 2006. Asuntokuntien koon kehitys Suomessa suurperheistä yksinasujiksi. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen työpapereita n:o 82. Taulukko: Berg, Mari-Anna. 2012 Suomalainen perhe. Perheen modernisaatio murroksessa? [Viitattu: 20.5.2013]. Saatavilla: http://www.stat.fi/ajk/tapahtumia/2012-01-25_tkpaiva_berg.pdf

Uusperheeseen voi kuulua lapsia, jotka saattavat asua tai vierailla toisen vanhemman luona säännöllisesti. Myös entisten puolisoiden lapset voivat asua satunnaisesti uusperheen luona. Nämä tilanteet luovat moninaisia haasteita ja tarpeita asunnon tiloille. Kun asuinhuoneiden ja tavaroiden säilytyksen tarve vaihtelee, kaikkien lapsien (myös säännöllisesti asuntoa "vaihtavien" lapsien) oma huone saattaa olla taloudellisesti mahdoton ratkaisu. Tyhjillään oleva huone voi myös käyttämättömänä heijastaa "vaillinaisuuden tunnetta." Moninaistuvien perherakenteiden myötä asunnon pientilat, kuten alkovit ja parvet vaativat uutta huomiota asuntosuunnittelussa.

Helander, Henna. 2009. Citytalo-konsepti: Uusioperheet ja asumisen muuttuvat tilat. RY. Rakennettu Ympäristö 4/2009.

PERHEET ERILAISTUVAT

LAAJENNETUT PERHEMALLITKOLMEN SUKUPOLVEN PERHEET

+

Suomen virallinen tilasto (SVT): PX-Web-tilastotietokanta.

MAAHANMUUTTOTILASTOKESKUKSEN MUKAAN ULKOMAILTA SUOMEEN MUUTTI VUODEN 2012

AIKANA 31 280 HENKEÄ, JOKA ON SUURIN MÄÄRÄ SUOMEN ITSENÄISYYDEN AIKANA

Tilastojen ulkopuolelle saattavat jäädä useamman sukupolven perheet. Nykyään harvinaiseksi käynyt asumismuoto, jossa lähisukulaiset asuvat lapsiperheen kanssa, on ollut aikanaan yleinen Suomessa. Todennäköisesti lähitulevaisuuden senioreiden kysyntä suuntautuu yhä enemmän yhteisöllistä elämänmuotoa mahdollistaviin asuntoratkaisuihin ja asuntoratkaisuihin, jossa isovanhemmat tai ikääntynyt omainen voi asua omaisten läheisyydessä. Useamman sukupolven edustajia tai eri sukulaisia yhdistävien, laajennettujen perheiden laadukasta elämistä varten asunnolta vaaditaan paitsi mahdollista koon muunneltavuutta, myös asukkaiden yksityisyyden hallinnan mahdollistavia tilaratkaisuja. (Dhalmann 2011, 83.)

Dhalmann, Hanna 2011. Yhden uhka, toisen toive? - Somalien ja venäläisten asumistoiveet etnisen segregaatiokehityksen valossa? Residential preferences and patterns of Somali and Russian immigrants in the Helsinki Metropolitan Area. Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, geotieteiden ja maantieteen laitos, maantieteen osasto. [Viitattu: 11.7.2012]. Saatavilla: <https://helda.helsinki.fi/handle/10138/25901>.

Suomi joutuu monien maiden tapaan varautumaan väestön vanhenemiseen ja siitä aiheutuvaan työvoiman tarpeeseen. Globaalin maailman osaajia houkuttelevia tekijöitä ovat paitsi sosiaalisen ympäristön suvaitsevaisuus, myös asumisen vetovoimaisuus ja sen kustannustaso. Onkin syytä pohtia, millaisella asuinympäristöillä saamme houkuteltua ulkopuolista työvoimaa turvaamaan yhteiskuntamme tulevaisuuden toiminnot. VTT:n tutkimuksen mukaan Suomeen tulevat siirtolaiset tarvitsevat vuoteen 2030 mennessä on noin 50 000 asuntoa, joiden sijainti keskittyy Suomessa pääosin kasvavien kuntien alueelle ja erityisesti pääkaupunkiseudulle. (Vainio ym. 2012.) Ulkomaalaisten asukkaiden määrän lisääntyessä kasvaa myös heidän roolinsa suomalaisessa asumisessa. Miten kulttuurierot tulisi ottaa huomioon suomalaista kaupunkimaista asumista kehitettäessä? Maahanmuuttajat ovat monessa mielessä hyvin heterogeeninen ryhmä, mutta erityisesti suomalaisesta kantaväestöstä eroava ikä- ja perherakenne vaikuttaa maahanmuuttajien asumistarpeisiin. Dhalmannin ym. (2010) laatiman RT-ideakortin mukaan joidenkin maahanmuuttajien kohdalla keskimääräinen perhekoko on huomattavasti kantaväestön perhekokoa suurempi. Suuren tai laajennetun perhemallin lisäksi asumisessa on huomioitava moniin kulttuureihin kuuluva yhteisöllinen asumistapa. Yhteisöllisissä kulttuureissa perheen, suvun ja myös naapuruston kanssa vietetään runsaasti aikaa, ja joihinkin kulttuureihin kuuluu jopa riippuvuus vastavuoroisen avun verkostoista. (Dhalmann ym. RT-ideakortti, 2010.)

Vainio, Terttu; Belloni, Kaisa; Jaakkonen, Liisa 2012. Asuntotuotanto 2030. Asuntotuotannon tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. VTT. [Viitattu: 20.5.2012]. Saatavilla: <http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2012/T2.pdf>. Dhalmann, Hanna 2010. RT-Ideakortti. Lisääntyvä maahanmuutto ja asumisen suunnittelu. 2010. RT-ideakortisto. Rakennustietosäätiö. Taulukko: Suomen virallinen tilasto (SVT): PX-Web-tilastotietokanta.

ASUNT O

S IVUASUNT OTA I L I S ÄT I L A

SIVUASUNTO-MAHDOLLISUUDET

JOUSTAVATASUNTOKOOT

JOUSTAVUUS ASUNTOJEN VÄLILLÄTULEVAISUUDEN ASUMISEN TEEMA

JOUSTAVAT ASUNTOKOOT TYÖN JA ASUMISEN YHDISTÄMISEN MAHDOLLISUUS

ASUKKAIDEN YKSITYISYYDEN HALLINNAN MAHDOLLISTAVIA TILARATKAISUT

HM

δ

δ

γ γ

γ

γ

β

β

β

β

γ γ

OH

KPH ESW C VH/

VAR

K

MH /ALK

ALK.

K PH E

S

K PH

VH/VAR/E

W C

MHOH

K

KPH E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPHE

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KHH/ VH

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPH E

TPK

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPHE

TPK

SIVUAS./M H

SIVUAS./M H

VH/VAR/E

K K

TPK

ALK

K PH

KPH

TPK

E

γ

γ

E

ALK

E

KEITT IÖ

K PH

MH

MH

VH/VAR

KEITT IÖ

S IVUASUNTO/MH

ALK

E

E

K PH

S

W C

SIVUASUNTO/MH

E

WC

K HH

KPHS

E

HM

δ

δ

γ γ

γ

γ

β

β

β

β

γ γ

OH

KPH ESW C VH/

VAR

K

MH /ALK

ALK.

K PH E

S

K PH

VH/VAR/E

W C

MHOH

K

KPH E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPHE

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KHH/ VH

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPH E

TPK

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPHE

TPK

SIVUAS./M H

SIVUAS./M H

VH/VAR/E

K K

TPK

ALK

K PH

KPH

TPK

E

γ

γ

E

ALK

E

KEITT IÖ

K PH

MH

MH

VH/VAR

KEITT IÖ

S IVUASUNTO/MH

ALK

E

E

K PH

S

W C

SIVUASUNTO/MH

E

WC

K HH

KPHS

E

HM

δ

δ

γ γ

γ

γ

β

β

β

β

γ γ

OH

KPH ESW C VH/

VAR

K

MH /ALK

ALK.

K PH E

S

K PH

VH/VAR/E

W C

MHOH

K

KPH E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPHE

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KHH/ VH

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPH E

TPK

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPHE

TPK

SIVUAS./M H

SIVUAS./M H

VH/VAR/E

K K

TPK

ALK

K PH

KPH

TPK

E

γ

γ

E

ALK

E

KEITT IÖ

K PH

MH

MH

VH/VAR

KEITT IÖ

S IVUASUNTO/MH

ALK

E

E

K PH

S

W C

SIVUASUNTO/MH

E

WC

K HH

KPHS

E

AM

HM

δ

δ

γ γ

γ

γ

β

β

β

β

γ γ

OH

KPH ESW C VH/

VAR

K

MH /ALK

ALK.

K PH E

S

K PH

VH/VAR/E

W C

MHOH

K

KPH E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPHE

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KHH/ VH

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPH E

TPK

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPHE

TPK

SIVUAS./M H

SIVUAS./M H

VH/VAR/E

K K

TPK

ALK

K PH

KPH

TPK

E

γ

γ

E

ALK

E

KEITT IÖ

K PH

MH

MH

VH/VAR

KEITT IÖ

S IVUASUNTO/MH

ALK

E

E

K PH

S

W C

SIVUASUNTO/MH

E

WC

K HH

KPHS

E

S I VU - ASUNT O

Asunnot on nähty perinteisesti yksikköinä, joissa on tietty, muuttumaton neliömäärä ja huoneluku. Asunnoissa on yleensä myös vain yksi varsinainen ulko-ovi. Edellä esitettyjen teemojen haasteisiin voitaneen vastata esimerkiksi joustavien asuntokokojen myötä, joka johtaa usein myös erilaisiin asivuasuntoratkaisuihin. Asunnon laajenemisen ja kutistumisen mahdollistama jousto ei pyri vastaamaan niinkään yhden yksilön, asukkaan tai perheen elämäntilanteen muutoksiin, vaan asumisen tapojen ja asuntokuntien koon vaihteluun pitkällä aikaulottuvuudella.

Asunnon koon supistamista tai laajentamista on helppo moittia nimittämällä se nykyrakentamisessa epärealistiseksi ratkaisuksi. Asunnon koon joustavuuden asettamat tavoitteet korostavat ennakoivan suunnittelun merkitystä. Kun asunnosta on mahdollista erottaa huonetiloja tai huonetilakokonaisuuksia, voi erotettavia osia käyttää esimerkiksi sivuasuntona, vuokra-asuntona, harrastus-, työ- tai elämystilana tarpeen mukaan. Mikäli asunnot suunnitellaan jo alunperin eri tilanteisiin joustaviksi, ei asuntoja yhdisteltäessä tai erotettaessa tarvitse tehdä suuria muutoksia märkätiloihin.

Kuva: Kotilainen 2013.

AM

HM

AM

AM

δ

δ

δδ

δ

γ

γ

α

α

αα

α

AM

δα

MH

MH

MH

KPH

OH

K

K HH S

VH/E

K PHKPH

E

TPK

MH

OH

K E

KPHKPH

MH

OH

K E

MH

SIVUAS./

M H

MH

E

E/VH/VAR

SKPH

MH

OH

K

E

SKPH

MH

OH

K

E

SKPH

MH

OH

SIVUAS.

W C

K

E

VH

VH

SKPH MH

OH

W C

K

EVH

S KPHMH

OH

W C

K

E

VH

VH

SKPH

MH

OH

W C

K

E

VH

VH

SKPH

MH

OH

W C

K

E

VH

VH

SKPH

MH

OH

W C

K

E

VH

VH

MH

MH

MH

KPH

OH

K

K HHS

VH

MH

MH

MH

KPH

OH

K

K HHS

VHKPH

E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPH

E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

OH

E

AULA

K

OH

E

AULA

K

KPHETPK

VH

SIVUAS.

V HSIVUAS.

V H

MH

K

E

MH

OH

W C

KPH

KPH

VH/ALK.

M H

K

E

MH

OH

W C

VH

MH

SIVUAS.

SIVUAS. SIVUAS.

M H

E

HM

AM

AM

δ δ

δ

β ββ

β ββ

α α

α

α

α

δα

OH

KE

KPHE

KPH

MHOH

KE

KPH

K HH

S KPH

MH

MH

VH

MH

SIVUAS/MH

E

TPK

KPH

EKPH

S

KPH

MHOH

SIVUAS/MH

K E

VH

S

KPH

MHOH

W CK E

VH

VH/VAR.

MH MH

KPH

MH

OH

K

VH/VAR

E

VH

AM

HM

AM

AM δ

δδ

δ

δ

γ

γ α

αα

α

α

α

T PK

K PH

KEITT IÖ

E

E

K PH

SIVUAS./M H

MH

VH/VAR.

K PH

KEITT IÖ

E

E

K PH

KPH

KEITT IÖ

E

K PH

S

MH

MHMH

VH/VAR.

K HH

MHKE

ITT IÖ

SIVUAS./M H

E

KPH

S

E

W C

VH/VAR/K HH

MH

KEITT IÖ

MH

KPH

SE

MH

W C

αδ

MHKE

ITT IÖ

E

K PH

S

SIVUAS./M H

E

VH

KPH

αδ

MH

KPH

KEITT IÖ

E

E/

VAR/VH

SIVU

AS./M

H KPH

E

VAR/VH

MH

KEITT IÖKH

H/VA

R

S

KPH

MH

MH

A PUM

ODUU

L I

TPK

KPH

KEITT IÖ

E

E

K PHMH

VH/VAR.

O H

KE

K PHE

KPH

MH

VHTPK

AM

HM

AM

AM

δ

δ

δδ

δ

γ

γ

α

α

αα

α

AM

δα

MH

MH

MH

KPH

OH

K

K HH S

VH/E

K PHKPH

E

TPK

MH

OH

K E

KPHKPH

MH

OH

K E

MH

SIVUAS./

M H

MH

E

E/VH/VAR

SKPH

MH

OH

K

E

SKPH

MH

OH

K

E

SKPH

MH

OH

SIVUAS.

W C

K

E

VH

VH

SKPH MH

OH

W C

K

EVH

S KPHMH

OH

W C

K

E

VH

VH

SKPH

MH

OH

W C

K

E

VH

VH

SKPH

MH

OH

W C

K

E

VH

VH

SKPH

MH

OH

W C

K

E

VH

VH

MH

MH

MH

KPH

OH

K

K HHS

VH

MH

MH

MH

KPH

OH

K

K HHS

VHKPH

E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPH

E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

OH

E

AULA

K

OH

E

AULA

K

KPHETPK

VH

SIVUAS.

V HSIVUAS.

V H

MH

K

E

MH

OH

W C

KPH

KPH

VH/ALK.

M H

K

E

MH

OH

W C

VH

MH

SIVUAS.

SIVUAS. SIVUAS.

M H

E

HM

AM

AM

δ δ

δ

β ββ

β ββ

α α

α

α

α

δα

OH

KE

KPHE

KPH

MHOH

KE

KPH

K HH

S KPH

MH

MH

VH

MH

SIVUAS/MH

E

TPK

KPH

EKPH

S

KPH

MHOH

SIVUAS/MH

K E

VH

S

KPH

MHOH

W CK E

VH

VH/VAR.

MH MH

KPH

MH

OH

K

VH/VAR

E

VH

AM

HM

AM

AM δ

δδ

δ

δ

γ

γ α

αα

α

α

α

T PK

K PH

KEITT IÖ

E

E

K PH

SIVUAS./M H

MH

VH/VAR.

K PH

KEITT IÖ

E

E

K PH

KPH

KEITT IÖ

E

K PH

S

MH

MHMH

VH/VAR.

K HH

MHKE

ITT IÖ

SIVUAS./M H

E

KPH

S

E

W C

VH/VAR/K HH

MH

KEITT IÖ

MH

KPH

SE

MH

W C

αδ

MHKE

ITT IÖ

E

K PH

S

SIVUAS./M H

E

VH

KPH

αδ

MH

KPH

KEITT IÖ

E

E/

VAR/VH

SIVU

AS./M

H KPH

E

VAR/VH

MH

KEITT IÖKH

H/VA

R

S

KPH

MH

MH

A PUM

ODUU

L I

TPK

KPH

KEITT IÖ

E

E

K PHMH

VH/VAR.

O H

KE

K PHE

KPH

MH

VHTPK

AM

HM

AM

AM

δ

δ

δδ

δ

γ

γ

α

α

αα

α

AM

δα

MH

MH

MH

KPH

OH

K

K HH S

VH/E

K PHKPH

E

TPK

MH

OH

K E

KPHKPH

MH

OH

K E

MH

SIVUAS./

M H

MH

E

E/VH/VAR

SKPH

MH

OH

K

E

SKPH

MH

OH

K

E

SKPH

MH

OH

SIVUAS.

W C

K

E

VH

VH

SKPH MH

OH

W C

K

EVH

S KPHMH

OH

W C

K

E

VH

VH

SKPH

MH

OH

W C

K

E

VH

VH

SKPH

MH

OH

W C

K

E

VH

VH

SKPH

MH

OH

W C

K

E

VH

VH

MH

MH

MH

KPH

OH

K

K HHS

VH

MH

MH

MH

KPH

OH

K

K HHS

VHKPH

E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPH

E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

OH

E

AULA

K

OH

E

AULA

K

KPHETPK

VH

SIVUAS.

V HSIVUAS.

V H

MH

K

E

MH

OH

W C

KPH

KPH

VH/ALK.

M H

K

E

MH

OH

W C

VH

MH

SIVUAS.

SIVUAS. SIVUAS.

M H

E

HM

AM

AM

δ δ

δ

β ββ

β ββ

α α

α

α

α

δα

OH

KE

KPHE

KPH

MHOH

KE

KPH

K HH

S KPH

MH

MH

VH

MH

SIVUAS/MH

E

TPK

KPH

EKPH

S

KPH

MHOH

SIVUAS/MH

K E

VH

S

KPH

MHOH

W CK E

VH

VH/VAR.

MH MH

KPH

MH

OH

K

VH/VAR

E

VH

AM

HM

AM

AM δ

δδ

δ

δ

γ

γ α

αα

α

α

α

T PK

K PH

KEITT IÖ

E

E

K PH

SIVUAS./M H

MH

VH/VAR.

K PH

KEITT IÖ

E

E

K PH

KPH

KEITT IÖ

E

K PH

S

MH

MHMH

VH/VAR.

K HH

MHKE

ITT IÖ

SIVUAS./M H

E

KPH

S

E

W C

VH/VAR/K HH

MH

KEITT IÖ

MH

KPH

SE

MH

W C

αδ

MHKE

ITT IÖ

E

K PH

S

SIVUAS./M H

E

VH

KPH

αδ

MH

KPH

KEITT IÖ

E

E/

VAR/VH

SIVU

AS./M

H KPH

E

VAR/VH

MH

KEITT IÖKH

H/VA

R

S

KPH

MH

MH

A PUM

ODUU

L I

TPK

KPH

KEITT IÖ

E

E

K PHMH

VH/VAR.

O H

KE

K PHE

KPH

MH

VHTPK

AM

HM

AM

AM

δ

δ

δδ

δ

γ

γ

α

α

αα

α

AM

δα

MH

MH

MH

KPH

OH

K

K HH S

VH/E

K PHKPH

E

TPK

MH

OH

K E

KPHKPH

MH

OH

K E

MH

SIVUAS./

M H

MH

E

E/VH/VAR

SKPH

MH

OH

K

E

SKPH

MH

OH

K

E

SKPH

MH

OH

SIVUAS.

W C

K

E

VH

VH

SKPH MH

OH

W C

K

EVH

S KPHMH

OH

W C

K

E

VH

VH

SKPH

MH

OH

W C

K

E

VH

VH

SKPH

MH

OH

W C

K

E

VH

VH

SKPH

MH

OH

W C

K

E

VH

VH

MH

MH

MH

KPH

OH

K

K HHS

VH

MH

MH

MH

KPH

OH

K

K HHS

VHKPH

E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPH

E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

OH

E

AULA

K

OH

E

AULA

K

KPHETPK

VH

SIVUAS.

V HSIVUAS.

V H

MH

K

E

MH

OH

W C

KPH

KPH

VH/ALK.

M H

K

E

MH

OH

W C

VH

MH

SIVUAS.

SIVUAS. SIVUAS.

M H

E

HM

AM

AM

δ δ

δ

β ββ

β ββ

α α

α

α

α

δα

OH

KE

KPHE

KPH

MHOH

KE

KPH

K HH

S KPH

MH

MH

VH

MH

SIVUAS/MH

E

TPK

KPH

EKPH

S

KPH

MHOH

SIVUAS/MH

K E

VH

S

KPH

MHOH

W CK E

VH

VH/VAR.

MH MH

KPH

MH

OH

K

VH/VAR

E

VH

AM

HM

AM

AM δ

δδ

δ

δ

γ

γ α

αα

α

α

α

T PK

K PH

KEITT IÖ

E

E

K PH

SIVUAS./M H

MH

VH/VAR.

K PH

KEITT IÖ

E

E

K PH

KPH

KEITT IÖ

E

K PH

S

MH

MHMH

VH/VAR.

K HH

MHKE

ITT IÖ

SIVUAS./M H

E

KPH

S

E

W C

VH/VAR/K HH

MH

KEITT IÖ

MH

KPH

SE

MH

W C

αδ

MHKE

ITT IÖ

E

K PH

S

SIVUAS./M H

E

VH

KPH

αδ

MH

KPH

KEITT IÖ

E

E/

VAR/VH

SIVU

AS./M

H KPH

E

VAR/VH

MH

KEITT IÖKH

H/VA

R

S

KPH

MH

MH

A PUM

ODUU

L I

TPK

KPH

KEITT IÖ

E

E

K PHMH

VH/VAR.

O H

KE

K PHE

KPH

MH

VHTPK

S I VU - ASUNT O

+

AM

HM

AM

AM

δ

δ

δδ

δ

γ

γ

α

α

αα

α

AM

δα

MH

MH

MH

KPH

OH

K

K HH S

VH/E

K PHKPH

E

TPK

MH

OH

K E

KPHKPH

MH

OH

K E

MH

SIVUAS./

M H

MH

E

E/VH/VAR

SKPH

MH

OH

K

E

SKPH

MH

OH

K

E

SKPH

MH

OH

SIVUAS.

W C

K

E

VH

VH

SKPH MH

OH

W C

K

EVH

S KPHMH

OH

W C

K

E

VH

VH

SKPH

MH

OH

W C

K

E

VH

VH

SKPH

MH

OH

W C

K

E

VH

VH

SKPH

MH

OH

W C

K

E

VH

VH

MH

MH

MH

KPH

OH

K

K HHS

VH

MH

MH

MH

KPH

OH

K

K HHS

VHKPH

E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPH

E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

OH

E

AULA

K

OH

E

AULA

K

KPHETPK

VH

SIVUAS.

V HSIVUAS.

V H

MH

K

E

MH

OH

W C

KPH

KPH

VH/ALK.

M H

K

E

MH

OH

W C

VH

MH

SIVUAS.

SIVUAS. SIVUAS.

M H

E

HM

AM

AM

δ δ

δ

β ββ

β ββ

α α

α

α

α

δα

OH

KE

KPHE

KPH

MHOH

KE

KPH

K HH

S KPH

MH

MH

VH

MH

SIVUAS/MH

E

TPK

KPH

EKPH

S

KPH

MHOH

SIVUAS/MH

K E

VH

S

KPH

MHOH

W CK E

VH

VH/VAR.

MH MH

KPH

MH

OH

K

VH/VAR

E

VH

AM

HM

AM

AM δ

δδ

δ

δ

γ

γ α

αα

α

α

α

T PK

K PH

KEITT IÖ

E

E

K PH

SIVUAS./M H

MH

VH/VAR.

K PH

KEITT IÖ

E

E

K PH

KPH

KEITT IÖ

E

K PH

S

MH

MHMH

VH/VAR.

K HH

MHKE

ITT IÖ

SIVUAS./M H

E

KPH

S

E

W C

VH/VAR/K HH

MH

KEITT IÖ

MH

KPH

SE

MH

W C

αδ

MHKE

ITT IÖ

E

K PH

S

SIVUAS./M H

E

VH

KPH

αδ

MH

KPH

KEITT IÖ

E

E/

VAR/VH

SIVU

AS./M

H KPH

E

VAR/VH

MH

KEITT IÖKH

H/VA

R

S

KPH

MH

MH

A PUM

ODUU

L I

TPK

KPH

KEITT IÖ

E

E

K PHMH

VH/VAR.

O H

KE

K PHE

KPH

MH

VHTPK

AM

HM

AM

AM

δ

δ

δδ

δ

γ

γ

α

α

αα

α

AM

δα

MH

MH

MH

KPH

OH

K

K HH S

VH/E

K PHKPH

E

TPK

MH

OH

K E

KPHKPH

MH

OH

K E

MH

SIVUAS./

M H

MH

E

E/VH/VAR

SKPH

MH

OH

K

E

SKPH

MH

OH

K

E

SKPH

MH

OH

SIVUAS.

W C

K

E

VH

VH

SKPH MH

OH

W C

K

EVH

S KPHMH

OH

W C

K

E

VH

VH

SKPH

MH

OH

W C

K

E

VH

VH

SKPH

MH

OH

W C

K

E

VH

VH

SKPH

MH

OH

W C

K

E

VH

VH

MH

MH

MH

KPH

OH

K

K HHS

VH

MH

MH

MH

KPH

OH

K

K HHS

VHKPH

E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPH

E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

OH

E

AULA

K

OH

E

AULA

K

KPHETPK

VH

SIVUAS.

V HSIVUAS.

V H

MH

K

E

MH

OH

W C

KPH

KPH

VH/ALK.

M H

K

E

MH

OH

W C

VH

MH

SIVUAS.

SIVUAS. SIVUAS.

M H

E

HM

AM

AM

δ δ

δ

β ββ

β ββ

α α

α

α

α

δα

OH

KE

KPHE

KPH

MHOH

KE

KPH

K HH

S KPH

MH

MH

VH

MH

SIVUAS/MH

E

TPK

KPH

EKPH

S

KPH

MHOH

SIVUAS/MH

K E

VH

S

KPH

MHOH

W CK E

VH

VH/VAR.

MH MH

KPH

MH

OH

K

VH/VAR

E

VH

AM

HM

AM

AM δ

δδ

δ

δ

γ

γ α

αα

α

α

α

T PK

K PH

KEITT IÖ

E

E

K PH

SIVUAS./M H

MH

VH/VAR.

K PH

KEITT IÖ

E

E

K PH

KPH

KEITT IÖ

E

K PH

S

MH

MHMH

VH/VAR.

K HH

MHKE

ITT IÖ

SIVUAS./M H

E

KPH

S

E

W C

VH/VAR/K HH

MH

KEITT IÖ

MH

KPH

SE

MH

W C

αδ

MHKE

ITT IÖ

E

K PH

S

SIVUAS./M H

E

VH

KPH

αδ

MH

KPH

KEITT IÖ

E

E/

VAR/VH

SIVU

AS./M

H KPH

E

VAR/VH

MH

KEITT IÖKH

H/VA

R

S

KPH

MH

MH

A PUM

ODUU

L I

TPK

KPH

KEITT IÖ

E

E

K PHMH

VH/VAR.

O H

KE

K PHE

KPH

MH

VHTPK

AM

HM

AM

AM

δ

δ

δδ

δ

γ

γ

α

α

αα

α

AM

δα

MH

MH

MH

KPH

OH

K

K HH S

VH/E

K PHKPH

E

TPK

MH

OH

K E

KPHKPH

MH

OH

K E

MH

SIVUAS./

M H

MH

E

E/VH/VAR

SKPH

MH

OH

K

E

SKPH

MH

OH

K

E

SKPH

MH

OH

SIVUAS.

W C

K

E

VH

VH

SKPH MH

OH

W C

K

EVH

S KPHMH

OH

W C

K

E

VH

VH

SKPH

MH

OH

W C

K

E

VH

VH

SKPH

MH

OH

W C

K

E

VH

VH

SKPH

MH

OH

W C

K

E

VH

VH

MH

MH

MH

KPH

OH

K

K HHS

VH

MH

MH

MH

KPH

OH

K

K HHS

VHKPH

E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPH

E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

OH

E

AULA

K

OH

E

AULA

K

KPHETPK

VH

SIVUAS.

V HSIVUAS.

V H

MH

K

E

MH

OH

W C

KPH

KPH

VH/ALK.

M H

K

E

MH

OH

W C

VH

MH

SIVUAS.

SIVUAS. SIVUAS.

M H

E

HM

AM

AM

δ δ

δ

β ββ

β ββ

α α

α

α

α

δα

OH

KE

KPHE

KPH

MHOH

KE

KPH

K HH

S KPH

MH

MH

VH

MH

SIVUAS/MH

E

TPK

KPH

EKPH

S

KPH

MHOH

SIVUAS/MH

K E

VH

S

KPH

MHOH

W CK E

VH

VH/VAR.

MH MH

KPH

MH

OH

K

VH/VAR

E

VH

AM

HM

AM

AM δ

δδ

δ

δ

γ

γ α

αα

α

α

α

T PK

K PH

KEITT IÖ

E

E

K PH

SIVUAS./M H

MH

VH/VAR.

K PH

KEITT IÖ

E

E

K PH

KPH

KEITT IÖ

E

K PH

S

MH

MHMH

VH/VAR.

K HH

MHKE

ITT IÖ

SIVUAS./M H

E

KPH

S

E

W C

VH/VAR/K HH

MH

KEITT IÖ

MH

KPH

SE

MH

W C

αδ

MHKE

ITT IÖ

E

K PH

S

SIVUAS./M H

E

VH

KPH

αδ

MH

KPH

KEITT IÖ

E

E/

VAR/VH

SIVU

AS./M

H KPH

E

VAR/VH

MH

KEITT IÖKH

H/VA

R

S

KPH

MH

MH

A PUM

ODUU

L I

TPK

KPH

KEITT IÖ

E

E

K PHMH

VH/VAR.

O H

KE

K PHE

KPH

MH

VHTPK

+



m2

Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2010.19

7019

7419

7619

7219

7819

8019

8219

8419

8619

9019

9419

9619

9820

0020

0220

0420

0620

0820

1019

9219

880

20

40

60

80

100

120

HUONEISTOJEN KESKIMÄÄRÄINEN PINTA-ALA (m2) UUSISSA ASUNNOISSA SUOMESSA 1970–2010

KEINOT KESTÄVÄÄN RAKENTAMISEEN?HYVÄ LÄMMÖNERISTYSHYVÄ ILMANPITÄVYYS

LÄMMÖN TALTEENOTTO RAKENTAMISEN LAATU

PASSIIVINEN VIILENTÄMINEN

JOUSTAVUUS

ALL BUILDINGS ARE PREDICTIONSALL PREDICTIONS ARE WRONG

Stewart Brand. 1994. How Buildings Learn.

JOUSTAVUUS ASUNTOJEN SISÄLLÄTULEVAISUUDEN ASUMISEN TEEMA

Suomessa on kiinnitetty huomiota asuinrakentamisen kestävyyteen erityisesti rakentamisen energiatehokkuuden näkökulmasta. Energiamääräyksillä voidaan vähentää asumisen energian kulutusta neliötä kohden. Kestävässä rakentamisessa tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota kokonaisvaltaiseen kestävyyteen. Rakenteiden energiatehokkuudella voidaan kyllä vähentää energiankulutusta, mutta saatu hyöty hupenee osin asuntojen pinta-alojen laajentuessa ja asumisen muuttuessa yhä monipaikkaisemmaksi. Energiankulutuksen mittaaminen asuinneliötä kohden on siis auttamattoman vajavainen mittari, kun ajatellaan asumisen kokonaisuuden ympäristövaikutuksia.

Taulukko: Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2010. ISSN=1798-6745. yleiskatsaus 2010, 1. Asuntokanta 2010 . Tilastokeskus. Helsinki. [Viitattu: 20.1.2013]. Saatavilla: <http://tilastokeskus.fi/til/asas/2010/01/asas_2010_01_2011-10-20_kat_001_fi.html>.

Energiatehokkaastikin rakennettu asuinympäristö vaatii ekologisesti ja taloudellisesti suuria investointeja, mikäli asunnon sijainti vaatii asukkailta laajaa päivittäistä liikkumista tai asunnon tilat eivät pysty mukautumaan elämäntilanteiden ja -tyylien muutoksiin. Asuinneliöiden tarve asukasta kohden riippuu paljolti siitä, mihin toimintoihin ja ratkaisuihin tuo asuinneliömäärä asukkaan arjessa taipuu. Siten asuntoratkaisuiden joustavuus nousee asuntorakentamisen tärkeäksi avainasiaksi.

Steward Brand on osoittanut osuvasti jäykkien ratkaisujen lyhytikäisyyden ja kestämättömyyden kirjassaan How Buildings Learn. Pystyykö joustava asuntorakentaminen vastaamaan sellaisiinkin tulevaisuuden haasteisiin, mitä emme pysty vielä ennustamaan?

Brand, Stewart. 1994. How Buildings Learn.

MUUNNELTAVUUS: ASUNNON MUUNNELTAVAT OSAT JA TILAT

5 m

δ

T P K

EK P H

PA RV IMA HDOL L ISUUS

A LK ./VAR sä

ilyty

s-k

alu

ste

et

γ

5 m

5 m

α

γT P K

EK P H


T P K

EK P H


A LK ./VAR sä

ilyty

s-k

alu

ste

et

α

γ

T P K

K P H K P H K P HE

E

ALK.

T P K

E

T P K

K P H

T P K

T Y Ö

ALK.

K P H

M H

E E

K

γ

2!25

015

02!

000

ER

IKO

ISK

OR

KE

US

5m

K P H

E

K


O H

K P H

E

K

2 M H /M H


δ

5 m

δ

T P K

EK P H


A LK ./VAR sä

ilyty

s-k

alu

ste

et

γ

5 m

5 m

α

γT P K

EK P H


T P K

EK P H


A LK ./VAR sä

ilyty

s-k

alu

ste

et

α

γ

T P K

K P H K P H K P HE

E

ALK.

T P K

E

T P K

K P H

T P K

T Y Ö

ALK.

K P H

M H

E E

K

γ

2!25

015

02!

000

ER

IKO

ISK

OR

KE

US

5m

K P H

E

K


O H

K P H

E

K

2 M H /M H


δ

5 m

δ

T P K

EK P H


A LK ./VAR sä

ilyty

s-k

alu

ste

et

γ

5 m

5 m

α

γT P K

EK P H


T P K

EK P H


A LK ./VAR sä

ilyty

s-k

alu

ste

et

α

γ

T P K

K P H K P H K P HE

E

ALK.

T P K

E

T P K

K P H

T P K

T Y Ö

ALK.

K P H

M H

E E

K

γ

2!25

015

02!

000

ER

IKO

ISK

OR

KE

US

5m

K P H

E

K


O H

K P H

E

K

2 M H /M H


δ

5 m

δ

T P K

EK P H


A LK ./VAR sä

ilyty

s-k

alu

ste

et

γ

5 m

5 m

α

γT P K

EK P H


T P K

EK P H


A LK ./VAR sä

ilyty

s-k

alu

ste

et

α

γ

T P K

K P H K P H K P HE

E

ALK.

T P K

E

T P K

K P H

T P K

T Y Ö

ALK.

K P H

M H

E E

K

γ

2!25

015

02!

000

ER

IKO

ISK

OR

KE

US

5m

K P H

E

K


O H

K P H

E

K

2 M H /M H


δ

5 m

δ

T P K

EK P H


A LK ./VAR sä

ilyty

s-k

alu

ste

et

γ

5 m

5 m

α

γT P K

EK P H


T P K

EK P H


A LK ./VAR sä

ilyty

s-k

alu

ste

et

α

γ

T P K

K P H K P H K P HE

E

ALK.

T P K

E

T P K

K P H

T P K

T Y Ö

ALK.

K P H

M H

E E

K

γ

2!25

015

02!

000

ER

IKO

ISK

OR

KE

US

5m

K P H

E

K


O H

K P H

E

K

2 M H /M H


δ

5 m

δ

T P K

EK P H


A LK ./VAR sä

ilyty

s-k

alu

ste

et

γ

5 m

5 m

α

γT P K

EK P H


T P K

EK P H


A LK ./VAR sä

ilyty

s-k

alu

ste

et

α

γ

T P K

K P H K P H K P HE

E

ALK.

T P K

E

T P K

K P H

T P K

T Y Ö

ALK.

K P H

M H

E E

K

γ

2!25

015

02!

000

ER

IKO

ISK

OR

KE

US

5m

K P H

E

K


O H

K P H

E

K

2 M H /M H


δ

5 m

δ

T P K

EK P H


A LK ./VAR sä

ilyty

s-k

alu

ste

et

γ

5 m

5 m

α

γT P K

EK P H


T P K

EK P H


A LK ./VAR sä

ilyty

s-k

alu

ste

et

α

γ

T P K

K P H K P H K P HE

E

ALK.

T P K

E

T P K

K P H

T P K

T Y Ö

ALK.

K P H

M H

E E

K

γ

2!25

015

02!

000

ER

IKO

ISK

OR

KE

US

5m

K P H

E

K


O H

K P H

E

K

2 M H /M H


δ

5 m

δ

T P K

EK P H


A LK ./VAR sä

ilyty

s-k

alu

ste

et

γ

5 m

5 m

α

γT P K

EK P H


T P K

EK P H


A LK ./VAR sä

ilyty

s-k

alu

ste

et

α

γ

T P K

K P H K P H K P HE

E

ALK.

T P K

E

T P K

K P H

T P K

T Y Ö

ALK.

K P H

M H

E E

K

γ

2!25

015

02!

000

ER

IKO

ISK

OR

KE

US

5m

K P H

E

K


O H

K P H

E

K

2 M H /M H


δ

δ

SS S S

VH/VAR.

K PH

E

VH/VAR.

K PH

E

VH/VAR.

K PH

E

VH/VAR.

K PH

E

ETÄTYÖTSTO.

MH

OH

YHDENAVOIMENT ILAN

RATKA ISUδ

δ

SS S S

VH/VAR.

K PH

E

VH/VAR.

K PH

E

VH/VAR.

K PH

E

VH/VAR.

K PH

E

ETÄTYÖTSTO.

MH

OH

YHDENAVOIMENT ILAN

RATKA ISUδ

MUUNNELTAVUUS: ASUNNON MUUNNELTAVAT OSAT JA TILAT

δ

SS S S

VH/VAR.

K PH

E

VH/VAR.

K PH

E

VH/VAR.

K PH

E

VH/VAR.

K PH

E

ETÄTYÖTSTO.

MH

OH

YHDENAVOIMENT ILAN

RATKA ISUδ

δ

SS S S

VH/VAR.

K PH

E

VH/VAR.

K PH

E

VH/VAR.

K PH

E

VH/VAR.

K PH

E

ETÄTYÖTSTO.

MH

OH

YHDENAVOIMENT ILAN

RATKA ISUδ

δ

SS S S

VH/VAR.

K PH

E

VH/VAR.

K PH

E

VH/VAR.

K PH

E

VH/VAR.

K PH

E

ETÄTYÖTSTO.

MH

OH

YHDENAVOIMENT ILAN

RATKA ISUδ

Päivittäinen tai viikoittainen muunneltavuus asunnossa voi tapahtua esimerkiksi asunnon sisäisillä muunto-osilla tai kalusteilla. Teknisen muunneltavuuden esimerkkejä ovat kalusteseinät, taiteseinät, liukuseinät ja paljeseinät, kääntyvät ovet, seinälle nostettavat sängyt, istuimet ja tasot, avautuvat ja liikuteltavat kalustejärjestelmät sekä esimerkiksi erilaiset tilanjakajat.


Toisaalta, tekninen/fyysinen asunnon muunneltavuus saattaa edellyttää asukkaalta liian vaikeita toimenpiteitä, tai toimintoja, joita vain hyväkuntoiset asukkaat voivat tehdä. Lisäksi tekniset ratkaisut voivat vanheta nopeasti. Siksi on merkittävää tarkastella myös toista joustavuuden ilmenemismuotoa: monikäyttöisyyttä.


E

S

K PH

KPHVH/VAR

H H H

K HH

H

OHH

VH/VAR

K

KPH

E

MH

OH K

MH

VH

E

S

KPH

KPHVH/VAR

H H H

K HH

H

OHH

VH/VAR

KKPH

E

MHOH

K

MH

K

OH

E

K HH

MH

KPH

SIVUAS./M H

W C

E

K

MH

OH

EKPH

SKPH

VH

VMVM

δδ

γ

β β

α

α

α

α

α

α

α

αα

β

α

α

α

α

E

S

K PH

KPHVH/VAR

H H H

K HH

H

OHH

VH/VAR

K

α

α α

α β

MH

MH

MH

MH

MH

KPH

VH/VAR

KEITT IÖ

K PH

S

K HH

VH/VAR

E

kuva

: A

rkkit

ehtu

urito

imist

o Ta

lli

kuva

: Neu

vone

n (t

oim

.) 20

06.

ESIMERKKI SUOMALAINEN KAUPUNKIKERROSTALO

VUODELTA 1891.

ESIMERKKITÖÖLÖLÄISASUNNON KONSEPTI

ARKKITEHTUURI- JA MUOTOILUTOIMISTO TALLI

MONIKÄYTTÖISYYS: ”NEUTRAALIHUONEET”

Asunnon joustavuuden ei tarvitse perustua asunnon fyysisesti muunneltaviin osiin, vaan asunnon tilat voivat olla myös itsessään monikäyttöisiä. Tila joustaa paremmin mahdollisiin muutoksiin, jos sen luonne on ns. neutraali. Neutraalin tilan perusominaisuus on tilan riittävä koko. 1800-luvun lopun kaupunkilaisasunto mahdollisti mielenkiintoisella tavalla asunnon joustavan käytön, sillä kamareilla tai saleilla oli useita käyttötarkoituksia ja ne olivat kooltaan samankaltaisia. Vasemmalla alhaalla näkyy toisinto monikäyttöisen 1800-luvun lopun asunnon tilahierarkiasta: Ilonen ym. (2006, 56–57) esittävät ns. neutraaleihin monikäyttöisiin huoneisiin perustuvan "töölöläisasunnon" konseptin, jossa monikäyttöiset huoneet sijoittuvat asunnon ulkokehälle, ja joiden väliseen tilaan sijoittuu liikennettä ohjaava hallimainen sisäänkäynti aputiloineen.

Saarikangas, Kirsi (2002): Asunnon muodonmuutoksia. Puhtauden estetiikka ja sukupuoli modernissa arkkitehtuurissa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Ilonen, Pia; Lukander, Minna; Niska, Ari / Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli Oy 2006. Helsinkiläinen kerrostaloatlas 2006. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2006/6. Neuvonen, Petri (toim.) 2006. Kerrostalot 1880-2000 –arkkitehtuuri, rakennustekniikka, korjaaminen. Rakennustietosäätiö. Kuvat: Neuvonen 2006, Ilonen ym. 2006, Kotilainen 2013.

ERITYSASUMISEN MUUTOS: ESIMERKKINÄ KEHITYS-VAMMAISTEN LAITOS- JA ASUMISPALVELUJEN ASUKKAAT


Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2012..Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut 2011. Saatavilla: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90785/Tr25_12.pdf

Viime vuosina on nähty useita kansallisia hankkeita, joissa pyritään kehittämään uudenlaisia tapoja järjestää erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden (esimerkiksi kehitysvammaiset henkilöt) asumista. Kehitysvammaisten henkilöiden laitossijoitukset alkoivat Suomessa 1900-luvun alkupuolella. Vasta 1990-luvulta alkaen laitospaikatovat vähentyneet nopeasti. Monessa muussa maassa avopalveluiden kehittäminen on huomattavasti pidemmällä, kuin Suomessa. 1990-luvulla perinteisen laitoksen rinnalle on kehittynyt ryhmäkoti-niminen asumisratkaisu. Ryhmäkodilla tarkoitetaan asumismuotoa, jossa yhteistilojen yhteydessä sijaitsee asukkaiden huoneet. Viime vuosina Suomessa on yleistynyt ryhmäkotimalli, jossa yhdessä asumisyksikössä on yleensä 15 asukasta. Onko tällainen asumismuoto toimintatapojen ja päivärytmien valossa lähempänä "pienlaitosta" kuin kotia?

Taulukko: Suomen virallinen tilasto (SVT): PX-Web-tilastotietokanta.


Kuva: Sampo Vallius

ARAn rahoittaman ja koordinoiman Arjen keskiössä -hankkeen myötä mm. asuntoverkostoajattelu on noussut pääteemaksi kehitysvammaisten henkilöiden asumista kehitettäessä. Asumista ei voida erottaa lähipalveluista ja vapaa-ajasta tai työnteosta. Hintsala ja Mietola (2013) mukaan "asuntoverkostolla tarkoitetaan erillisten asuntoratkaisujen muodostamaa kokonaisuutta, jotka liittyvät toisiinsa yhteisen palvelutuotannon, vapaaehtoistoiminnan tai epävirallisten sosiaalisten verkostojen kautta. Asuntoverkosto on korttelia laajempi kokonaisuus ja asuntoverkosto voi sisältää useamman korttelikokonaisuuden."

Hintsala, Susanna; Mietola, Reetta. 2013. Vain me ja tavallinen kerrostalo. Yhteiskehittelyllä uusia asumisen ratkaisuja. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 6/2013. [Viitattu: 20.11.2013]. Saatavilla: <http://www.ara.fi/fi-FI/ARAtietopankki/ARAn_julkaisut/ARAn_raportteja_julkaisusarja/Vain_me_ja_tavallinen_kerrostalo(26517).>. Kuva: Sampo Vallius.



VALTIONEUVOSTON PERIAATEPÄÄTÖKSEN MUKAAN KEHITYSVAMMALAITOKSET PURETAAN

SUOMESSA VUOTEEN 2020 MENNESSÄ:

RYHMÄKODEISTA KOHTI

ASUNTOVERKOSTOAJATTELUAMietola, Reetta; Teittinen, Antti; Vesala, Hannu. 2013. Kehitysvammaisten ihmisten asumisen tulevaisuus.

kansainvälisiä esimerkkeijä ja vertailu Suomeen. Suomen Ympäristö 3/2013. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/40351/SY3_2013_Kehitysvammaisten_asuminen_FINAL.web.pdf?sequence=1Hintsala Susanna; Mietola, Reetta. 2013. Vain me ja tavallinen kerrostalo. Yhteiskehittelyllä uusia asumisen

ratkaisuja. ARA -asumisen rahoitus ja kehittämiskeskusken raportteja 6/2013. Saatavilla: http://www.ara.fi/fi-FI/ARAtietopankki/ARAn_julkaisut/ARAn_raportteja_julkaisusarja/Vain_me_ja_tavallinen_kerrostalo(26517)

Suomen Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen kehitysvammaisten henkilöiden asumisen ja palvelujen turvaamisesta. Periaatepäätöksen taustalla on sosiaali- ja terveysministeriön johdolla laadittu valtakunnallinen suunnitelma ”Laitoksista yksilölliseen asumiseen. Valtakunnallinen suunnitelma palvelujen kehittämiseksi lähiyhteisöön.” Päämääränä on, ettei Suomessa kukaan kehitysvammainen asu laitoksessa enää vuonna 2020. Hallitus on sitoutunut kehittämään palveluita, jotka mahdollistavat myös vaikeimmin vammaisten asumisen lähiyhteisössä. Palveluiden järjestämisessä avainasemassa ovat kunnat ja kuntayhtymät, jotka asettavat laitosasumisen lakkauttamisen tavoitteet ja aikataulut yhdessä palvelujen saatavuuden ja soveltamisen varmistamisen kanssa.

Laitoksista yksilölliseen asumiseen. 2012. Valtakunnallinen suunnitelma palvelujen kehittämiseksi lähiyhteisöön. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:5. [Viitattu: 20.11.2013]. Saatavilla: <http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1839843>.

PALVELUJEN INTEGROINTI ASUMISEEN

ASUM

INEN

PALVE

LUT


ESIMERKKINÄ ZÜRICHIIN LUOTU ASUMISMALLI "JAMES"

Norvasuo, Markku. 2008. Hybriditalo vai james? Kahden konseptin yhteisistä teemoistaSaatavilla: http://urba.fi/sites/default/files/pdf-artikkelit/YTKB9914_Norvasuo_2.pdf

2000 2010 2015 2020

INTERNETIIN YHDISTYNEIDEN TAVAROIDEN MÄÄRÄ

IHMISTEN MÄÄRÄ

Evans 2011.

UBIIKKI TEKNIIKKA

Esimerkiksi edellä esitetyt teemat johtavat siihen, että eräs tulevaisuuden asumisen kehitysnäkymä on asumisen ja palvelujen integrointi, jonka kehittäminen myös tukee apua tarvitsevan ihmisen kotona asumista. URBA -hankkeessa asukkaiden jatkuvaluonteista, asumiseen liitettyä ja arkielämää tukevaa lähipalvelua Norvasuo (2010) konseptiryhmineen kutsuu james- palveluksi. Nimi juontuu Zürichiin luodusta asumismallista, jossa asuintalon portieeri, ”James” tarjoaa asukkaille palveluja korvausta vastaan. Tärkeä kehittämisalue asumispalveluissa olisi julkisen ja yksityisen sektorin palvelujen jakamisen lisäksi asukkaiden palvelujen välittäminen muille asukkaille.

Lehtonen, Hilkka 2010. Kaupunkiasumisen moninaisuus, palvelut ja James-konsepti. Teoksessa Norvasuo, Markku (toim.) 2010. Asutaan urbaanisti. Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä. Yhdyskuntasuunnitteliun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B 99. Yliopistopaino. Norvasuo, Markku. Hybriditalo vai james? Kahden konseptinyhteisistä teemoista. Teoksessa Norvasuo, Markku (toim.) 2010. Asutaan urbaanisti. Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä. Yhdyskuntasuunnitteliun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B 99. Yliopistopaino. Kuva: James Wohnen mit Service. Zürich Albisrieden. [Viitattu: 20.11.2013]. Saatavilla: <http://www.james.ch/standorte/zuerich-albisrieden.html>.

Yhteiskunta muuttuu parhaillaan kohti niin sanottua ubiikkia verkostoyhteiskuntaa, jossa tietotekniikka toimii älykkäästi ympäristöön sulautettuna. Tulevaisuudessa todennäköisesti nähdään yhä enemmän reaalisen ja virtuaalisen maailman sulautumista yhteen myös asumisen ratkaisuissa. Tieto- ja viestintätekniikoiden kehitys ja lisääntyminen, arkipäivän älykkäät ratkaisut, tekniikan integroituminen asumiseen sekä elinympäristöön lisäävät asumisen mahdollisuuksia, mutta myös luovat uusia, ennakoimattomia asuntorakentamiseen liittyviä haasteita.

Evans, Dave. 2011. The Internet of Things. How the Next Evolution of the Internet Is Changing Everything. Cisco Internet Business Solutions Group (IBSG). [Viitattu: 20.11.2013]. Saatavilla: <http://www.cisco.com/web/about/ac79/docs/innov/IoT_IBSG_0411FINAL.pdf>.

YKSILÖN ERI TOIMINTOJEN SAMANAIKAISTUMINEN esim. Mannermaa 2008.

5 m

δ

T P K

EK P H


A LK ./VAR sä

ilyty

s-k

alu

ste

et

γ

5 m

5 m

α

γT P K

EK P H


T P K

EK P H


A LK ./VAR sä

ilyty

s-k

alu

ste

et

α

γ

T P K

K P H K P H K P HE

E

ALK.

T P K

E

T P K

K P H

T P K

T Y Ö

ALK.

K P H

M H

E E

K

γ

2!25

015

02!

000

ER

IKO

ISK

OR

KE

US

5m

K P H

E

K


O H

K P H

E

K

2 M H /M H


δ

5 m

δ

T P K

EK P H


A LK ./VAR sä

ilyty

s-k

alu

ste

et

γ

5 m

5 m

α

γT P K

EK P H


T P K

EK P H


A LK ./VAR sä

ilyty

s-k

alu

ste

et

α

γ

T P K

K P H K P H K P HE

E

ALK.

T P K

E

T P K

K P H

T P K

T Y Ö

ALK.

K P H

M H

E E

K

γ

2!25

015

02!

000

ER

IKO

ISK

OR

KE

US

5m

K P H

E

K


O H

K P H

E

K

2 M H /M H


δ

MONIKÄYTTÖISYYS, VARIAATIO: KERROSKORKEUDEN NOSTO

Tekniikan kehittymisen myötä ihminen voi tehdä useampaa asiaa yhtä aikaa. Aika- ja paikkasidonnaisuudet ovat murtuneet, ja tämä näkyy tarkasteltaessa etenkin asunnon ja työpaikan tilojen käyttöä ja toimintoja. Työ ylittää varsinaisen työajan rajat ja sekoittuu vaihtelevasti vapaa-ajan lomaan. Lisäksi työ on jo nyt hajautunut monipaikkaiseksi. (Vartiainen 2004.) Tietotyöläiset työskentelevät useissa moodeissa. Työ koostuu yksintyöskentelystä, ei-reaaliaikaisesta viestinnästä, virtuaalisesta kommunikoinnista verkossa sekä fyysisistä kohtaamisista muiden kanssa. (Vartiainen 2004.) Näissä eri tietotyön moodeissa työskenteleminen edellyttää erilaisia työtiloja. Erityisesti yksintyöskentelyvaihe olisi mahdollista siirtää ainakin osin työpaikalta asunnon tiloihin. Suomessa olisi erityisesti potentiaalia vähentää työmatkaliikennettä, eli lisätä etätyön määrää hajautuneen yhdyskuntarakenteen vuoksi. Yksintyöskentely vaatinee useimmiten rauhaa ja keskittymistä eli häiriöttömän työympäristön. Voidaanko etätyön mahdollisuuksia parantaa joustavammilla asumisen ratkaisuilla, sivuasuntoratkaisuilla tai asuinympäristöjen jaettavilla "etätyöhubeilla"?

Mannermaa, Mika 2008. Jokuveli valvoo. Eläminen ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa. Wsoy. Vartiainen, Matti 2004. Hallitse hajautettu organisaatio: paikan, ajan, moninaisuuden ja viestinnän johtaminen. Talentum. Kuva: Iltalehti 14.4.2005 / Jouko.

Yksilön eri toimintojen samanaikaistumisen lisäksi kasvaa yhteiskunnan toimintojen eriaikaistuminen. Yhteiskunnan tiloja ja asuinympäristöä saatetaan käyttää vuorokauden rytmissä yhä vapaammin ja hajautetummin. Tämä luo uudenlaisia haasteita myös asuinympäristöille ja asunnoille sekä niiden suunnittelulle.

Mannermaa, Mika 2008. Jokuveli valvoo. Eläminen ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa. Wsoy. Kuva: New York City at night/Paulo Barcellos Jr. [Viitattu: 20.11.2013]. Saatavilla: <http://commons.wikimedia.org/wiki/File:New_York_City_at_night_HDR.jpg>.

YHTEISKUNNAN TOIMINTOJEN ERIAIKAISTUMINEN

kuva: Paulo Barcellos Jr.

esim. Mannermaa 2008.

TOIMINTOJEN HYBRIDIT KÄYTTÖTARKOITUKSIEN SEKOITTAMINEN RAKENNUKSESSA, KORTTELISTOSSA SEKÄ

ALUEELLISESTI


KOKONAISVALTAINEN KÄYTETTÄVYYS!

ESITEOLLINEN YHTEISKUNTA

TEOLLINEN YHTEISKUNTA

JÄLKITEOLLINEN YHTEISKUNTA

YKSITYINEN

YKSITYINEN YKSITYINEN

JULKINENJULKINEN JULKINEN

PUOLIYKSITYINEN

PUOLIYKSITYINEN PUOLIYKSITYINEN

PUOLIJULKINENPUOLIJULKINEN PUOLIJULKINEN

YKSITYINEN

JULKINEN

PUOLIYKSITYINEN

PUOLIJULKINEN

UTOPIA??DYSTOPIA

JULKISUUSASTEET ASUINYMPÄRISTÖSSÄ

Asumisen, työn ja vapaa-ajan lomittuminen samaan elinympäristöön lisää lämmitetyn rakennuksen käyttötasoa, monipuolistaa asuinympäristöä sekä vähentää liikkumisen tarvetta. Työn, elämysten ja palveluiden tilojen sekä harrastusmahdollisuuksien lisääminen asuinympäristöissä voi olla paitsi kestävän kehityksen, myös asukkaiden elämänlaadun puolesta merkittävää, sillä Stutzerin ja Freyn tutkimuksen mukaan pitkät matkustus- ja odottamisajat vähentävät asukkaiden päivittäistä onnellisuutta merkittävästi. (Stutzerin ja Freyn tutkimukseen viittaa Alanen ym. 2010, 11.) Asunnon kokonaisvaltainen käytettävyys tarkoittaa yksityisen asunnon ulkopuolisten tilojen monipuolisia käyttömahdollisuuksia, jonka ansiosta asumisen reviiri hahmotetaan asunnon tasoa laajempana tilojen ja toimintojen verkostona, joka lisää yksittäisen asunnon laatutekijöitä. Asunnon kokonaisvaltainen asumisen käytettävyys edellyttää asuinympäristöä, jossa yksityinen ja julkinen tila liukuvat toistensa lomaan huokoisten puoliyksityisten ja -julkisten tilojen kautta.

Alanen, Olli; Kaskinen, Tuuli; Laitio, Tommi; Mokka, Roope; Neuvonen, Aleksi; Onnela, Satu Silfverberg Outi; Vassinen, Simo 2010. Onnellisuuspoliittinen manifesti. Demos. WWF. Helsinki. [Viitattu: 11.7.2012]. Saatavilla: <http://demos.fi/files/onnellisuusmanifesti_NEW.pdf>. Kuvat: Kotilainen 2013.

Asuinympäristössä asukkaat muodostavat erilaisia reviireitä. Ihminen tasapainoilee jatkuvasti itsenäisyyden ja yhteisöllisyyden välillä, ja yksityisyys tuleekin nähdä osana sitä prosessia, jossa asukkaat säätelevät vuorovaikutustaan. (Kyttä 2004, 18–19.) Yksityinen tila on hallinnassa oleva oma tila. Toissijaiset reviirit ovat puoliyksityisiä tai -julkisia tiloja. Puoliyksityinen alue on ensisijaisesti omassa hallinnassa, mutta se ei esimerkiksi ole visuaalisesti niin suojattua tilaa kuin täysin yksityiseksi koettu tila. (Hasu 2009, 55.) Puolijulkisella tilalla on taas oma tärkeä roolinsa puoliyksityisen ja julkisen välisenä osana. Edellä mainittujen reviirien perustasoilla on erilaisia sävyjä, ja niiden väliltä löytyy lukuisia välimuotoja.

Kyttä, Marketta 2004. Ihmisystävällinen elinympäristö. Tutkimustietoa ja käytännön ideoita rakennetun ympäristön suunnittelua varten. Rakennuspaino Oy. Helsinki. Hasu, Eija 2009. Koti pihalla. Kodin ulkotilat yksityisestä julkiseen. Asukkaiden kokemuksia asumisesta ja asumisen laadusta. Diplomityö. Teknillinen Korkeakoulu. Arkkitehtuurin laitos. Yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelu.

Kuva Tietgenkollegiet.Kuva on lainaus (22§) lähteestähttp://tietgenkollegiet.dk/livet-pa-kollegiet/

JULKISUUSASTEET ASUINYMPÄRISTÖSSÄ

Kuvat Bing Maps.Kuva on lainaus (22§) lähteestä http://www.bing.com/maps/

PUOLIJULKISTEN TILOJEN KEHITTÄMINEN

YKSITYINEN

JULKINEN

PUOLIYKSITYINEN

PUOLIJULKINEN!ASUINYMPÄRISTÖN LÄHIKONTAKTIEN ON HUOMATTU LISÄÄVÄN ASUKKAIDEN SUBJEKTIIVISTA HYVINVOINTIA

EHKÄISEMÄLLÄ YKSINÄISYYTTÄ

ASUINYMPÄRISTÖSSÄ TÄRKEITÄ OVAT "HEIKOT SOSIAALISET SUHTEET" JOTKA PERUSTUVAT USEIN

PUOLIYKSITYISEN TAI PUOLIJULKISEN TILAN TOISTUVAAN JAKAMISEEN

esim. Hyyppä (2002) Kyttä (2004)


Tämänhetkisessä asuntotuotannossa talotyyppi usein määrittää, millaisia reviireitä asuinympäristö tarjoaa. A) Rivi- ja pientaloissa omassa hallinnassa oleva alue rajautuu usein ensin omaan kuistiin, omaan pihaan ja lopulta omaan pihakatuun. Näiden rajapintojen kautta on luontevaa luoda yhteyksiä ympäröivään elinpiiriin. B) Kerrostalossa yksityinen reviiri päättyy usein eteiseen, joka avautuu julkiseen porraskäytävään, jota ei voi osoittaa omakseen. Reviirien ei kuitenkaan tarvitse olla talotyyppikohtaisia. C) Myös kerrostalossa voidaan korostaa puoliyksityisen ja -julkisen reviirin merkitystä suunnittelun keinoin.

Kuvat: Bing Maps. [Viitattu: 11.7.2012]. Saatavilla: <http://www.bing.com/maps/>. Kuva C:: Tietgen kollegiet. [Viitattu: 20.5.2013]. Saatavilla: <http://tietgenkollegiet.dk/>.

Parhaimmillaan asuinympäristön puolijulkinen tila toimii lähiyhteisön satunnaisten kohtaamisten otollisena näyttämönä. Puolijulkisessa tilassa tapahtuvat heikot sosiaaliset kontaktit, satunnaiset tapaamiset ja spontaani yhdessäolo monipuolistavat asumisen kokemuksellista sisältöä. (Hasu 2009, 145–148.) Ns. heikot sosiaaliset suhteet perustuvat arkipäiväisen tilan toistuvaan jakamiseen, kuten esimerkiksi naapuriasukkaiden tapaamiseen pihalla tai postilaatikolla. Esimerkiksi Hyyppä (2002) terveystutkijana näkee yhteyden nimenomaan heikkojen sosiaalisten siteiden ja yksilöiden terveyden välillä. (Esimerkkikohteita ei ole esillä tässä tiivistelmässä.)

Kyttä, Marketta 2004. Ihmisystävällinen elinympäristö. Tutkimustietoa ja käytännön ideoita rakennetun ympäristön suunnittelua varten. Rakennuspaino Oy. Hyyppä, Markku. 2002. Elinvoimaa yhteisöstä. Sosiaalinen pääoma ja terveys. PS-Kustannus. Hasu, Eija 2009. Koti pihalla. Kodin ulkotilat yksityisestä julkiseen. Asukkaiden kokemuksia asumisesta ja asumisen laadusta. Diplomityö. Teknillinen Korkeakoulu. Arkkitehtuurin laitos. Yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelu.

Kuva C

A B C

ESIMERKKIKAUPUNKIVILJELY.FI PROJEKTIT

Kuva Kaupunkiviljely.fi. Saatavilla: kaupunkiviljely.fi/dodon-kauttaa-lavakauluksia-viljelylaatikoiksi/

PAIKALLISYHTEISÖN TOIMINTA; mm. KAUPUNKIVILJELY

ASUNNOT KOON MUKAAN VUOTEEN 2011

Suomen virallinen tilasto (SVT): PX-Web-tilastotietokanta.

Puolijulkiset "kohtaamisen" tilat liittyvät myös jakamis- ja vertaistalouden ajan nousuun. Vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuvat projektit ja hetkelliset pop up- tapahtumat tarvitsevat oman alustan, kuhunkin tilanteeseen sopivan paikan.

Kuvat: Kaupunkiviljely.fi. [Viitattu: 20.5.2013]. Saatavilla: <kaupunkiviljely.fi/dodon-kauttaa-lavakauluksia-viljelylaatikoiksi/>. Heikki Saukkomaa/IS. [Viitattu: 20.5.2013]. Saatavilla: <http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288540864976.html>.

Yhden ja kahden henkilön asuntokuntien määrän kasvu heijastuu myös uusien asuntojen kysyntään, mutta silti asuntokuntien koon kehityksessä on paljon suurempi muutos kuin asuntojen koon kehityksessä. Pieniä asuntoja rakennetaan kuitenkin määrällisesti eniten.

Taulukko: Suomen virallinen tilasto (SVT): PX-Web-tilastotietokanta.

64%VUONNA 2012 NOIN SUOMALAISISTA ASUI KUITENKIN PIENTALOISSA, PARITALOISSA

JA RIVITALOISSA...SILLÄ ESIMERKIKSI PIENTALOASUNNOISSA ASUU USEIMMITEN

VÄHINTÄÄN 3 HENKILÖÄSuomen virallinen tilasto (SVT): Asuntokunnat ja asuinolot 2012.

Saatavilla: http://www.stat.fi/til/asas/2012/asas_2012_2013-05-22_fi.pdf

VUOSINA 2011–2012 VALMISTUNEISTA VAKINAISESTI ASUTUISTA KERROSTALOASUNNOISTA ASUI VUONNA 2012 YHDEN TAI KAHDEN HENKILÖN ASUNTOKUNTA89%ssa

ASUNTOKUNNAT JAKAANTUVAT KOON MUKAAN KERROS- JA PIENTALOIHIN

VUOTEEN 2030 MENNESSÄ ASUNTOTUOTANNOSTA NOIN KAKSI

KOLMASOSAA (67 %) KESKITTYY NIMENOMAAN HELSINGIN, TAMPEREEN,

TURUN, LAHDEN, JYVÄSKYLÄN JA OULUN SEUTUKUNNILLE

SUOMI KAUPUNGISTUU...

ASUNTOTUOTANTOTARVE ALUEITTAIN < 1 1,0-2,5 2,5-4,5 > 4,5

Kuva: VTT. Saatavilla: http://www.vtt.fi/img/news/2012/alueet_asuntotuotantotarve.png

Lähde: Vainio, Terttu; Belloni, Kaisa; Jaakkonen, Liisa 2012. Asuntotuotanto 2030. Asuntotuotannon tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. VTT.

Vuoden 2012 lopussa kerrostaloasuntoja oli jopa 44 % kaikista asunnoista. Vuosina 2011–2012 valmistuneista vakinaisesti asutuista kerrostaloasunnoista 89 prosentissa asui vuoden 2012 lopulla yhden tai kahden henkilön asuntokunta. Silti jopa yli puolet suomalaisista, 64 % suomalaisista asuu pientaloissa, paritaloissa tai rivitaloissa. Tämä selittyy sillä, että asunnot ovat kerrostaloissa pienempiä ja niissä asuu pienempiä asuntokuntia, kuin rivi- ja pientaloissa. Esimerkiksi vuonna 2012 rakennetuissa pientaloasunnoissa asui useimmiten vähintään 3 henkilöä. (Suomen virallinen tilasto: Asunnot ja asuinolot 2012.) Erityisesti lapsiperheiden asuntojen verrattaen suuret kokonaisneliömäärät yhdistettyinä keskustan korkeaan hintatasoon johtaa lapsiperheiden muuttamiseen keskusta-alueilta halvemmille reuna-alueille. Suomessa on nähtävissä jyrkkä, kaksijakoinen kategorisointi asumisen mahdollisuuksista: asuminen urbaanisti ja tiiviisti palveluiden läheisyydessä tai väljästi ja luonnonläheisesti keskusta-alueiden ulkopuolella, mutta samalla epäekologisesti pitkien ajomatkojen päässä päivittäin tarvittaviin palveluihin. Näiden kahden vastapoolin välimuotoja, omaehtoisempia kaupunkiasumisen vaihtoehtoja ei ole juuri saatavilla. Ihmisten toiveita asunnon joustavuudesta, omasta pihasta ja palveluiden saatavuudesta tulisi pyrkiä yhdistämään monimuotoisemman monikerrosrakentamisen vaihtoehtojen kautta.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2012. Yleiskatsaus 2012, 2. [Viitattu: 2.12.2013]. Saatavilla: <http://tilastokeskus.fi/til/asas/2012/01/asas_2012_01_2013-10-18_kat_002_fi.html>.

Parhaiten asukkaita houkuttelevat tulevaisuudessa alueet, joilla on riittävästi monipuolista yritystoimintaa ja osaamista sekä toimiva infrastruktuuri. Tällaisia alueita ovat Suomessa Helsingin metropolialue ja suuret yliopistokaupunkiseudut. VTT:n tutkimus vahvistaakin, että asuntotuotannosta vuoteen 2030 mennessä kaksi kolmasosaa keskittyy Helsingin, Tampereen, Turun, Lahden, Jyväskylän ja Oulun seuduille. (Vainio ym. 2012, 20, 29.)

Vainio, Terttu; Belloni, Kaisa; Jaakkonen, Liisa 2012. Asuntotuotanto 2030. Asuntotuotannon tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. VTT. [Viitattu: 20.5.2012]. Saatavilla: <http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2012/T2.pdf>. Suomen aluekehittämisstrategia 2020 2010. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Alueiden kehittäminen 23/2010. [Viitattu: 15.7.2012]. Saatavilla: <http://www.tem.fi/files/26330/ALUEKEHITTAMISSTRATEGIA_2020.pdf>. Kuva: VTT. [Viitattu: 15.7.2013]. Saatavilla: http://www.vtt.fi/img/news/2012/alueet_asuntotuotantotarve.png

...SUOMI MYÖS HAJAANTUU

ULOSPENDELÖIVIEN OSUUS (%) KUNNITTAIN 8,4-21,5 21,6-30,2 30,3-40,6 40,7-57,2 57,23-90,0

Kuva: Suomen virallinen tilasto (SVT): Työssäkäyntitilastot 2009. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/tyokay/2009/03/tyokay_2009_03_2011-10-06_tie_001_fi.html

TYÖMATKALIIKENTEEN TAKIA TYÖVOIMAN EI TARVITSE KESKITTYÄ SAMASSA SUHTEESSA KUIN TYÖPAIKKOJEN:

PENDELÖINTI MUOKKAA ALUEITA JA ASUMISTA

TARVITAAN VETOVOIMAISTA URBAANIA ASUINYMPÄRISTÖÄ

KAUPUNKIASUNTOJEN ASUNTOKOHTAISET ULKOTILAT

"IHMISEN MITTAKAAVAN"MUKAINEN YMPÄRISTÖ, JOSSA

SAA OLLA YKSITYISKOHTIA

Liikkuvampi ja ajallispaikallisesti hajautuneempi elämäntapa mahdollistaa asumisessa ristiriitaisten toiveiden samanaikaisen toteutumisen. Työvoiman ei tarvitse keskittyä samassa suhteessa kuin työpaikkojen. Suomessa pendelöinti onkin lisääntynyt nopeasti (Suomen virallinen tilasto: Työssäkäyntitilastot 2009), ja se on osaltaan mahdollistanut yhdyskuntarakenteen hajautumisen. Kun toivottu tai kustannuksiltaan saavutettava asumisratkaisu puuttuu oman työn läheisyydestä, asuntoa voidaan hakea entistä kauempaa, jos matkustaminen kodin ja työpaikan välillä on helppoa. Pendelöinnin aiheuttamassa monipaikkaisuudessa tunnistetaan erityisesti taloudelliseen ja ekologiseen kestävyyteen liittyviä ongelmia. Asumisen sijaintiin ja sitä kautta päivittäiseen liikkumiseen liittyvät valinnat ovat suurimpia energiankäyttöön vaikuttavia päätöksiä, joita yksityinen ihminen voi tehdä. (Kaskinen ym. 2009, 30.)

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työssäkäyntitilastot 2009. [Viitattu: 18.7.2012]. Saatavilla: <http://www.stat.fi/til/tyokay/index.html>. Kaskinen, Tuuli; Kuittinen, Outi; Mokka, Roope; Neuvonen, Aleksi; Riala, Maria 2009. Portinvartijat – eli kuinka tehdä energiansäästöstä mahdollista. Sitra 282. [Viitattu: 11.6.2012]. Saatavilla: < http://www.demos.fi/files/DemosHelsinki_Portinvartijat.pdf>. Kuva: Suomen virallinen tilasto (SVT): Työssäkäyntitilastot 2009. [Viitattu: 15.7.2013]. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/tyokay/2009/03/tyokay_2009_03_2011-10-06_tie_001_fi.html

Henkilöautoliikenteen kokonaan poistamiseen ei yhdyskunnissa päästä pitkälläkään aikavälillä, eikä sitä tarvitse tavoitellakaan. Sen sijaan on tavoiteltava henkilöautoliikenteen päästöjen vähentämistä. Tässä tavoitteessa tärkeässä osassa on kaupunkiasumisen vetovoimaisuus. Vetovoimaisilla kaupunkiasumisen konsepteilla voi olla lopulta suuri merkitys kestävän kehityksen kannalta, sillä monien tutkimustulosten mukaan kaupunkirakenteen tiiviydellä ja kaupunkiseudun energiankulutuksella on suora yhteys.

Kuvat: Kotilainen 2013.


IHMISEN MITTAKAAVA KAUPUNKIASUINYMPÄRISTÖISSÄ

KAUPUNKIASUNTOJEN ASUNTOKOHTAISET ULKOTILAT

TOIMINNALLISET MAHDOLLISUUDET

TERRITORIOT

YHTEENSOPIVUUSASUKKAAN ELÄMÄNTAPAAN

OMAEHTOISUUS


Rakennusmassojen sopusointuiset suhteet sekä julkisivun yksityiskohdat voivat luoda rakennuksen lähiympäristöön mittakaavaa, johon ihminen voi samaistua.

Mittakaava ja tilojen jäsentely, turvallinenkaupunki.fi. [Viitattu: 23.5.2012]. Saatavilla:<http://www.turvallinenkaupunki.fi/turvallisuusteemat/rikoksia-ja-ilkivaltaa-ehkaiseva-elinymparisto/suunnittelun-suuntaviivoja/territoriaalisuus/mittakaava-ja-tilojen-jasentely>. Kuvat: Kotilainen 2013.

Mahdollisuus muokata ja personalisoida asumisen tilaa on tärkeää asukkaan ja asuinympäristön yhteensopivuuden tunteen aikaansaamiseksi. Esimerkiksi Salonen ym. (2011) tuo esiin lukuisia tutkimuksia, jotka ovat osoittaneet elinympäristöön kohdentuvien vaikutusmahdollisuuksien sekä fyysisen ja psyykkisen terveyden välisen yhteyden. Pihat ovat oleellinen osa pientaloasumista - niitä arvostetaan ja muokataan omaan persoonaan ja elämäntapaan sopiviksi. Tärkeä tekijä pientalomaisten laatutekijöiden toteutumisessa kaupunkimaisessa asuinympäristössä on asunkohtaiset ulkotilat. (Esimerkkikohteita ei ole esillä tässä tiivistelmässä.)

Salonen, Heidi; Lappalainen, Sanna; Lahtinen, Marjaana; Nevala, Nina; Lehtelä, Jouni; Knibbs, Luke; Morawska, Lidia; Reijula, Kari 2011. Sisäympäristön parantava ja elvyttävä vaikutus hyvinvointipalvelutiloissa - kirjallisuuskatsaus 7.12.2011. Työterveyslaitos. [Viitattu: 23.5.2012]. Saatavilla: <http://www.tsr.fi/c/document_library/get_file?folderId=13109&name=DLFE-6129.pdf>. Kuva: Kotilainen 2013.

K P H

E

T P K

T P K

E

K P H

T P K

E

K P H

T P K

E

K P H

T P K

E

K P H

T P K

E

K P H T P KE

K P H

AUK I Y LÖS JA ALAS

αα

α

α

α

α

αα

TE

TE

TE

ASUNTOKOHTAINEN ULKOTILA TERASSOITUNA "PORTAANA"

Esimerkki kiinnostavasta asuntokohtaisesta ulkotilatyypistä.

Esimerkiksi terassoidut kerrostalotyypit integroivat kerrostalon ja pientalon positiivisia ominaisuuksia, sillä asuntokohtaiset ulkotilaterassit sallivat pientalomaisen ”tontin” kaupunkiasunnossa. Terassoidulta pihaportaalta on avarat näkymät ympäröivään kaupunkiin, ja se on valoisa ja yksityinen. Pihaporras on myös erillään ulkopuolisten kulkureiteiltä. Kun ulkotila on asunnon huonetilaa korkeampi, se ei varjosta sisätilaa. Pihaportaiden suunnittelussa tulee huomioida säänsuojaus, sillä ne voivat olla tuulisia ja sateen armoilla. Pihaportaiden ongelmana voi olla myös se, että alakerran ulkotilaan on suora näkyvyys.


OH

KPHKE

MH OH

KPH KE

MH

MH

MH

K

OH

E

E

SIVUAS./M H

KPH

OH

KHH/VAR

KPH

E

K

VH

MH

W CS

OH

KPH KE

MH

MHMH

KHH/VAR

K

OH

OH

KPH

K

E

MH

E

KPH

SIVUAS./ MH

OH

KPH

K

E

MH

E

TPK

KPH

OH

KPH K

E

MHOH

KPHKE

MH

E

OH

KPHK

E

MH

OH

KPHK

OH

KHH/VAR

KPH

E

K

VH

MH

W CS

OH

KHH/VAR

KPH

E

K

VH

MH

W CS

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI L IITERI

L IITERIL IITERI

δ δ

δ

δ δδ

δ

δ

δ

δ

δ

δ

δ δ δ

δ

δ

δδ

γ

γ

γ

γ

γ

γ

γ

α

α

α

α

α

α

α

α

α

α

α

α

α

OH

KPHKE

MH OH

KPH KE

MH

MH

MH

K

OH

E

E

SIVUAS./M H

KPH

OH

KHH/VAR

KPH

E

K

VH

MH

W CS

OH

KPH KE

MH

MHMH

KHH/VAR

K

OH

OH

KPH

K

E

MH

E

KPH

SIVUAS./ MH

OH

KPH

K

E

MH

E

TPK

KPH

OH

KPH K

E

MHOH

KPHKE

MH

E

OH

KPHK

E

MH

OH

KPHK

OH

KHH/VAR

KPH

E

K

VH

MH

W CS

OH

KHH/VAR

KPH

E

K

VH

MH

W CS

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI

L IITERI L IITERI

L IITERIL IITERI

δ δ

δ

δ δδ

δ

δ

δ

δ

δ

δ

δ δ δ

δ

δ

δδ

γ

γ

γ

γ

γ

γ

γ

α

α

α

α

α

α

α

α

α

α

α

α

α

TE

ASUNTOKOHTAINEN ULKOTILA MASSAN VÄLISENÄ "TASKUNA"

Esimerkki kiinnostavasta asuntokohtaisesta ulkotilatyypistä.

Rakennusmassan väliin muodostuvan asuntokohtaisen ulkotilan etuja ovat yksityisyys ja suojatut näkymät. Massan välisessä taskussa asuntokohtainen ulkotila on intiimi ja suojassa säältä. Ulkotilaa voi hyödyntää myös kylmien varastojen sijoittamisessa asunnon yhteyteen.


RAKENNUSTYPOLOGIAN MONIPUOLISTAMINENUUDISASUNTOTUOTANNON SUHDE OLEMASSAOLEVAAN RAKENNUSKANTAAN

Vainio, Belloni. 2012. Asuntotuotanto 2030. Asuntotuotantotarpeeseen vaikuttavia tekijöitä.Saatavilla: http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2012/T2.pdf

Monipuolinen asuntotarjonta vaatii Suomen verrattaen monotyyppisen asuintarjonnan vuoksi tietoista talotypologian uudistamista.

Taulukko: Vainio, Terttu; Belloni, Kaisa; Jaakkonen, Liisa 2012. Asuntotuotanto 2030. Asuntotuotannon tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. VTT. [Viitattu: 20.5.2012]. Saatavilla: <http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2012/T2.pdf>.

Pyrkimys monipuoliseen asuntotuotantoon ei ole suinkaan uusi. Esimerkiksi Kahri ja Pyykönen (1984) toivat esiin jo miltei kolmekymmentä vuotta sitten tiettyjen asuinrakentamisen ratkaisujen hallitsevuuden ja uusien ratkaisujen etsinnän tarpeen: "Tulevaisuuden asuntoarkkitehtuuri näyttää muutaman vuosikymmenen tähtäimellä joutuvan taustatekijöidensä aiheuttamiin muutospaineisiin. [....] Pidemmällä tähtäimellä, ehkä 1990 -luvulla, taustasyyt antavat aiheen osottaa suoranaisia murrosilmiöitä. Uusi jälkiteollisen ajan arkkitehtuuri tulee etsimään muotojaan lukuisten yritysten ja erehdysten kautta." Onneksi viime vuosina arkkitehtuuritutkimuksen kiinnostus eri typologianäkökulmia kohtaan on ollut merkittävää.

Kahri, Esko; Pyykkönen, Hannu 1984. Asuntoarkkitehtuuri ja -suunnittelu. Rakennuskirja Oy. Helsinki. Kuvat: Kotilainen 2013.

ESIMERKKI KERROSPOHJASTA 1:250

HM

VMδ

δ

γ

γ

γ

γ

γ

γ

β β

β

β

β β

KPH

E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPH

E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPH EVH/VAR/ALK ./T YÖ

KPH E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPH E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPH

E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPH E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

KPH E

VH/VAR/ALK ./T YÖ

OH

E

AULA

K

W C

KPH

AULA

E

MH

MH

MH

OH

K

KPH

MH

S

VAR/VH

W CKPH

AULA

E

MH

MH

MH

OH

K

KPH

MH

SVAR/VH

MH

MH

VH/VAR/ALK ./T YÖ

E

K PH

VH/VAR/ALK ./T YÖ

E

K PH

VH/VAR/ALK ./T YÖ

E

K PH

VH/VAR/ALK ./T YÖ

E

K PH

VH/VAR/ALK ./T YÖ

E

K PH

VH/VAR/ALK ./T YÖ

E

K PH

OH

E

AULA

K

W C

KPH

AULA

E

MH

MH

MH

OH

K

KPH

MH

S

VAR/VH

W C

KPH

AULA

E

MHMH MH OH

KKPH

MHS

VAR/VH

1- 2MH

S

KPH

E K

OH

1- 2MH

S

KPH

E

K

OH

1- 2MH

SKPH

EK

OH

1- 2MH

KPH

E

K

OH

1- 2MH

SKPH

E

K

OH1- 2MH

KPH

E

K

OH1- 2MH

S KPH

E

K

OH1- 2MH

SKPH

E

K

OH

1- 2MH

δ

δ

δ

δ

δ

δ

δ

δ

δ

δ

KAHDEN ASUNNON

JAKAMA AULA

KAHDEN ASUNNON

JAKAMA AULA

TPK

E K PH

KPHE

TPK

OH

K

MH

KPH

OH

K

KPH

K

K

MH

OH

MH

OH

E

E

E

E

K PH

KPH

ALK

MH

TE

RAKENNUSTYPOLOGIAN MONIPUOLISTAMINEN

Mikäli asuntorakentamisen tulevaisuuden tärkein kehitettävä teema tulisi pukea yhdeksi sanaksi, olisi tuo sana mielestäni "asukaslähtöisyys."

Kuluttajan eli asukkaan aseman muutoksesta passiivisesta vastaanottajasta aktiiviseksi toimijaksi puhuvat lukuisat aikamme yhteiskunnalliset keskustelut, raportit, julkaisut ja artikkelit. Onko tämän päivän asuntorakentamisessa tarjolla yksilöllisiä ratkaisuja? Krokforsin (2006, 21) mukaan "asukkaan valintamahdollisuudet asumisensa suhteen ovat kohdistuneet pitkälti erilaisiin sisustusvaihtoehtoihin, mutta todellisten tilallisten vaihtoehtojen kehittäminen on ollut vielä vähäistä." Samaa näkökulmaa tuo esiin myös Autio, Huttunen ja Autio (2011, 29): "kovin mielikuvituksellisia ratkaisuja ei asuntomessuilla tai asuntomarkkinoilla ylipäätänsäkään tarjota, vaan ”yksilöllisyys” liittyy ideaaleihin kuten merinäköalaan ja keittiön varustelutasoon." Voimme toivoa, että asukkaiden tarpeiden aito ymmärtäminen on tulevana aikana asuntorakentamisessakin menestymisen edellytys.

Asukaslähtöisyys voidaan nähdä laajana käsitteenä, joka lisää monella eri tasolla asukkaiden valinnan mahdollisuuksia asumisessa. Voisiko asukaslähtöisyys pitää sisällään esimerkiksi seuraavia teemoja?

MONIPUOLISUUS: Asumismuotojen ja asuntotypologian monipuolistaminen on lähtökohta.

MATERIAALIT, DETALJIT, MITOITUS: Fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön toteuttaminen niin, jotta jokainen voi toimia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Materiaalien ominaisuudet; tapa johtaa lämpöä, toimia akustisesti, tuntua, heijastaa valoa ja vanhentua. Rakentamisen yksityiskohtien ja detaljien viesti.

JOUSTAVUUS ASUNNOISSA: Asunnoon muutettavuus, muunneltavuus, monikäyttöisyys, monireittisyys, yleispätevyys...

JOUSTAVUUS ASUNTOJEN KESKEN: Asuntojen yhdistäminen, jakaminen tai uudelleensijoittelu, huoneistojakauman säätelymahdollisuudet, sivuasunnot, samaan tilayksikköön toteutettavat erilaiset pohjaratkaisut.

MONIPUOLISET ASUNTOKOHTAISET ULKOTILAT: Pientalomaiseen rakentamistapaan kuuluvien laatutekijöiden hyödyntäminen: monipuolisten toimintojen, itseilmaisun ja harrastusten mahdollistaminen asuntokohtaisten ulkotilojen myötä, asuntokohtaisen ulkotilan toiminta purkurivyöhykeenä.

ASUINYMPÄRISTÖN KOKONAISVALTAINEN KÄYTETTÄVYYS: Asumisen reviirin hahmottaminen asunnon sisäosan tasoa laajempana tilojen ja toimintojen moniulotteisena kudelmana: edellyttää puolijulkisia ja puoliyksityisiä tiloja rakennus-, kortteli- ja aluetasolla.

SEKOITTUNEET TOIMINNOT: Asumisen, työn ja vapaa-ajan toimintojen lomittuminen samaan elinympäristöön.

TIIVIYSASTE JA VIHERYMPÄRISTÖT: Asuinympäristöjen korkean laadun tavoittelu ihanteellisen tiiviysasteen (ks. Urbaani Onni -hanke) ja toiminnan mahdollistavien viherympäristöjen yhteisvaikutuksena.

KUSTOMOITAVUUS JA YHTEISKEHITTELY: Avoimen asuntorakentamisen tavoite, massakustomointi, vorovaikutteinen ja osallistuva suunnittelu, toimijoiden vastavuoroinen oppiminen, asukkaiden kokemustiedon huomioiminen suunnitteluratkaisuissa.

ASUMISEN JA PALVELUJEN YHDISTÄMINEN: Asuminen rakennetun tilan ja palvelutarjonnan kokonaisuutena.

KOKONAISVALTAINEN KESTÄVYYS: Asukaslähtöisyyden vuoksi tehtävät nykyiset valinnat eivät saa aiheuttaa ongelmia tai tarpeettomia kustannuksia tuleville asukkaille: edellisten lisäksi huomioitava myös ekologinen kestävyys, kuten tekninen pitkäikäisyys, materiaalivalinnat, vedenkulutus, jätteidensynnyn vähentäminen ja kierrätys, uusiutuvien energiamuotojen suosiminen.

Krokfors; Karin 2006. Aika asuntoarkkitehtuurissa. Typologinen joustavuus pientalosuunnittelun uudistamisen välineenä. Lisensiaatintyö. Teknillisen koulun arkkitehtiosaston tutkimuksia. Arkkitehtuuri II. Teknillinen korkeakoulu. Autio; Minna, Huttunen; Kaisa ja Autio; Jaakko (2011) Uniikkia vai bulkkia uuteen kotiin? –Palveluiden kuluttajalähtöisyys luottamusneuvotteluna asuntomarkkinoilla. Kulutustutkimus.Nyt 5/2. Urbaani Onni -hankkeen tulostiivistelmät. [Viitattu: 23.5.2012]. Saatavilla: <http://ytk.aalto.fi/fi/tutkimus/hankkeet/urbaani_onni/>. Kuva: Kotilainen 2013.

JOUSTAVUUSASUNNOSSA

MATERIAALITDETALJITMITOITUS

JOUSTAVUUSERI ASUNTOJEN

KESKENASUKAS-LÄHTÖISYYS?LÄHTÖKOHTANA MONIPUOLISUUS

ASUNTO-KOHTAISET ULKOTILAT

SEKOITTUNEET TOIMINNOT

KUSTOMOITAVUUSJA YHTEIS-KEHITTELYN

MUODOT

PALVELUN JA ASUMISEN

INTEGROINTI

KOKONAISVALTAINEN (MYÖS EKOLOGINEN)

KESTÄVYYS

ASUINYMPÄRISTÖN TIIVIYSASTE

JA VIHERYMPÄRISTÖT

ASUINYMPÄRISTÖNKOKONAISVALTAINEN

KÄYTETTÄVYYS

HALUTTAVUUS

ALO I TA TÄS TÄ

T O TEUTTAMIS -KELPO ISUUS

IDEAT

TARPEET

KANN ATTAVUUS

IDEON (2009) KOLME LINSSIÄ KÄYTTÄJÄLÄHTÖISYYTEEN

T OIVEET

IDEO 2009. Human centered design toolkit 2nd edition.

Kiitos!

Sini Kotilainen Arkkitehti SAFA, Projektipäällikkö, Arkkitehtuurin laitos, Tampereen teknillinen yliopisto. sini.kotilainen(at)tut.fi, p. 040 849 0427

KIITOS

SINI KOTILAINENARKKITEHTI SAFA, PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ

[email protected] 849 0427

asuntorakentamisen tulevaisuus ja visiot, turun sanomat studia generalia

Documents