”tietenkin haluan tuoda esille parasta puolta itsestäni ... · jokapäiväisessä elämässä....
TRANSCRIPT
”Tietenkin haluan tuoda esille parasta puolta itsestäni”
Itsensä esittäminen Facebookissa
Mia Rainiala
Pro gradu -tutkielma
Sosiaalipsykologia
Yhteiskuntatieteiden laitos
Yhteiskuntatieteiden ja
kauppatieteiden tiedekunta
Itä-Suomen yliopisto
Marraskuu 2019
ITA-SUOMEN YLIOPISTO, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden laitos
Sosiaalipsykologia
RAINIALA MIA: ”Tietenkin haluan tuoda esille parasta puolta itsestäni” Itsensä esittäminen
Facebookissa
Pro gradu -tutkielma, 86 sivua, 2 liitettä (4 sivua)
Tutkielman ohjaajat: Professori Vilma Hänninen, yliopisto-opettaja Mikko Saastamoinen
Marraskuu 2019
––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
Avainsanat: itsensä esittäminen, sosiaalinen media, yhteisöpalvelut, Facebook, kokemus
TIIVISTELMÄ
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 25-34 vuotiaiden henkilöiden annetun vaikutelman hallintaa
Facebookissa, sukupuolieroja sekä sitä, miten palvelu ja sen käyttäjyys ovat muuttuneet viimeisen
kymmenen vuoden aikana. Keskeisessä asemassa oli haastateltavien kokemuksellisuus ja omat
havainnot palvelun käyttöön ja palveluun kuulumiseen liittyen.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi Erving Goffmanin rooliteoria, jossa ihmiset
nähdään näyttelijöinä, jotka, arkisissa vuorovaikutustilanteissa esittävät vuorovaikutustilanteeseen
osallistujille tiettyä roolia pyrkien vakuuttamaan muut oman annetun kuvan oikeellisuudesta.
Tutkimuksessa nousevat vahvasti esille myös sosiaalisessa mediassa ja etenkin Facebookissa
käytettävä käsitteistö.
Tutkimusaineisto koostui kahdeksasta teemahaastattelusta, joissa miehet ja naiset olivat
tasapuolisesti edustettuina. Tutkimushaastateltavat ovat olleet Facebookin käyttäjiä jo palvelun
alkuajoista lähtien. Haastattelut toteutettiin pääasiassa puhelimitse, kahta kasvokkaista haastattelua
lukuun ottamatta.
Tutkimuksen tuloksista voidaan havaita, että Facebookissa käyttäjät tuovat omaa minuuttaan esille
kuvilla, päivityksillä, merkkauksilla sekä erilaisiin, itselle tärkeisiin ryhmiin kuulumisilla. Esiin
tuotu minuus on olennaisesti yhteydessä verkon ulkopuoliseen minuuteen ja päivityksiä, kuvia ja
merkkauksia tehdään oman elämän tilanteista, jotka käyttäjä kokee tärkeiksi. Goffmanin
vaikutelmien hallinnan keinoista dramatisointi, ilmaisujen jatkuva säätely, idealisointi sekä
salaperäistäminen sopivat myös Facebookissa tapahtuvaan vaikutelmien hallintaan. Naiset toivat
minuuttaan esille aktiivisemmin ja kontrolloidummin, kuin miehet. Tutkimuksen tuloksista voidaan
havaita, että tavat, joilla itseä tuodaan yhteisöpalveluissa esille, on muuttunut viimeisen kymmenen
vuoden aikana. Muiden yhteisöpalveluiden yleistyminen on vaikuttanut siihen, miten Facebookissa
itseään esitetään. Eri yhteisöpalvelut on tarkoitettu erilaisten puolien esiin tuomiseen, mikä on
osaltaan helpottanut pitkittyneiden identiteettiesitysten riskejä, kun eri yleisöille suunnatut esitykset
pystytään tekemään eri alustoilla.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences and Business Studies
Department of Social Sciences
Social Psychology
RAINIALA MIA : ”Of course I want to represent my self in the best possible way” Self-
representation on Facebook
Master’s thesis, 86 pages, 2 appendices (4 pages)
Advisors: Professor Vilma Hänninen, University Teacher Mikko Saastamoinen
November 2019
––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
Keywords: Self-representation, social media, social networking sites, Facebook, experience
ABSTRACT
This study examined how 25-34 year old people manage their self-representations on Facebook,
gender differences and how Facebook and its use have changed over the last 10 years. The
experience of the interviewees and their own perceptions of using the service and belonging to the
service played a central role in this study.
The theoretical frame of reference for the study was Erving Goffman's role theory, which sees
people as actors who, in everyday interactions, play a role for the participants in an interaction,
trying to convince others of the accuracy of their own portrayal. The study also highlights the terms
used in social media, especially on Facebook.
The research material consisted of eight thematic interviews in which men and women were equally
represented. The interviewees have been Facebook users since the early days of the service. The
interviews were conducted mainly by telephone, with the exception of two face-to-face interviews.
The results of the survey showed that on Facebook users express themselves through pictures,
updates, markings and belonging to different self-important groups. The self shown is essentially
connected to the self off-line, and updates, pictures, and annotations are made of situations in their
life that they feel important. From Goffman's impression management techniques, dramatization,
continuous expression control, idealization and mysteriousness are also suitable for Facebook's
impression management. Women expressed themselves more actively and in a more controlled way
than men. The results of the study showed that the ways in which one presents oneself in
community services has changed over the last ten years. The proliferation of other community
services has influenced how users represent them selves in Facebook. Different community services
are designed to bring out different facets, which has helped to mitigate the risks of protracted
identity presentations when different audience presentations can be made on different platforms.
Sisällysluettelo
1 JOHDANTO ................................................................................................................................ 1 1.1 Tutkimuksen lähtökohdat ja yhteiskunnallinen merkitys ........................................................ 1 1.2 Yhteisöpalvelut ..................................................................................................................... 3
1.3 Facebook ............................................................................................................................... 4 1.4 Sosiaalinen media hunajakennona ......................................................................................... 6
1.5 Tutkimuskysymykset ........................................................................................................... 11 2 TEORIATAUSTA ..................................................................................................................... 13
2.1 Symbolinen interaktionismi ................................................................................................. 13 2.2 Itsensä esittäminen ja vaikutelman hallinta .......................................................................... 13
2.3 Strateginen itsensä esittäminen ............................................................................................ 17 2.4 Strateginen vaikutelman hallinta .......................................................................................... 19
2.5 Peilaaminen ......................................................................................................................... 22
2.5.1 Peilaaminen ja yhteiskunta ............................................................................................ 22
2.5.2 Peilaaminen ja yksilö .................................................................................................... 23
2.6 Aikaisempi tutkimus ............................................................................................................ 24 3 TUTKIMUSMENETELMÄT .................................................................................................... 32
3.1 Kvalitatiivinen tutkimus ...................................................................................................... 32 3.2 Teemahaastattelu ................................................................................................................. 32
3.3 Aineistonkeruun suunnittelu ja toteutus ............................................................................... 34 3.4 Aineiston arviointi ............................................................................................................... 36
3.5 Aineiston analyysi ............................................................................................................... 38 3.6 Tutkimusetiikka................................................................................................................... 41
4 TUTKIMUSTULOKSET ........................................................................................................... 44 4.1 Facebook itsensä esittämisen näyttämönä ............................................................................ 44
4.2 Itsensä esittäminen ja annetun vaikutelman hallinta ............................................................. 50 4.3 Sukupuoliroolit Facebookissa .............................................................................................. 59
4.4 Facebookin kehittyminen itsensä esittämisen näyttämönä .................................................... 60 5 YHTEENVETO JA POHDINTA ............................................................................................... 67
5.1 Tutkimustulosten yhteenveto ............................................................................................... 67 5.2 Tutkimustulosten luotettavuus ja pätevyys ........................................................................... 69
5.3 Vuorovaikutuksen teknologisoituminen ............................................................................... 73 5.4 Pohdinta ja jatkotutkimus .................................................................................................... 76
LÄHTEET .................................................................................................................................... 80 LIITTEET ..................................................................................................................................... 87
Liite 1. Haastattelukutsu ............................................................................................................ 87 Liite 2. Haastattelurunko ........................................................................................................... 89
TAULUKOT
TAULUKKO 1. Jonesin ja Pittmanin strateginen itsensä esittäminen ............................................ 20
”Facebook was not originally created to be a company. It was built to
accomplish a social mission - to make the world more open and connected.”
-Mark Zuckerberg
1
1 JOHDANTO
1.1 Tutkimuksen lähtökohdat ja yhteiskunnallinen merkitys
Tässä pro gradu -tutkielmassani tarkastelen sitä, miten 25-34 vuotiaat Facebookin käyttäjät tuovat
esille omaa minuuttaan palvelussa ja onko esiin tuotu minuus yhteydessä verkon ulkopuoliseen
minuuteen. Tämän lisäksi pyrin löytämään vastauksia siihen, minkälaisia sukupuolieroja miesten ja
naisten Facebook käyttäytymisessä on havaittavissa. Viimeisenä tutkimuskysymyksenä on
Facebookin ja Facebookiin kuulumisen ajallinen muutos. Pyrin löytämään vastauksia siihen, miten
palvelun käyttäjät kokevat Facebookin muuttuneen viimeisen kymmenen vuoden aikana ja miten
käyttäjien käyttäjyys on muuttunut tuon ajan kuluessa. Tarkemmin tutkimuksen tutkimustehtävää
sekä tutkimuskysymyksiä tarkastelen alaluvussa 1.5.
Viimeisen vuosikymmenen ajan sosiaalinen media on ollut yksi arkisista asioista, joita harrastetaan
jokapäiväisessä elämässä. Sosiaalisessa mediassa kulutetaan aikaa, kommunikoidaan, luetaan
uutisia tai katsotaan, mitä muille kuuluu. Teknologian kehittymisen ja sosiaalisen median
yleistymisen myötä arkeen on yleistynyt uusia tapoja tehdä uusia asioita, tai entuudestaan tuttuja
asioita tehdään uusin tavoin. (Markham 2017, 165-167, 3-8; Dijck 2013; Aboujaoude 2011, 275-
290.) Sosiaalinen media on luonut mahdollisuuksia tavallisille ihmisille saada äänensä kuuluviin
sekä tuoda itseään esille haluamallaan tavalla (Krämer & Winter 2008). Uusien ilmiöiden
syntymisen myötä niitä aletaan määritellä, niitä pyritään ymmärtämään ja niiden suhde omaan
elämään määritellään. Sosiaalinen media palveluineen ei ole tähän poikkeus. Uusien teknologioiden
on havaittu vaikuttavan siihen, miten ihmiset näkevät maailman, ihmissuhteet ja oman itsensä.
Niiden myötä syntyy näin myös sosiaalista ja kulttuurillista uudelleenasettautumista. (Baym 2015,
1-7.)
Koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa ei ole ollut niin paljon eri tapoja ja välineitä
kommunikoida toisten kanssa, kuin tänä päivänä. Teknologian kehittyminen on mahdollistanut
uusien, entistä modernimpien kommunikointitapojen synnyn. Perinteisen kasvokkaisen
vuorovaikutuksen lisäksi nykyään soitellaan älypuhelimilla, lähetetään sähköposti- ja tekstiviestejä,
keskustellaan erilaisilla chat-alustoilla, kirjoitetaan toisten seinälle, jaetaan kuvia ja videoita sekä
2
pelataan erilaisia roolipelejä. (Baym 2015, 1-7.) Uudet tavat kommunikoida ja olla tekemisissä
toisten kanssa on saanut myös tutkijoiden huomion. On luonnollista, että teknologisen kehittymisen
myötä herätään pohtimaan, miten nämä uudet teknologiat vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen ja
minuuteen. Tutkimukseni teoreettisessa viitekehyksessä minuus nähdään sosiaalisesti rakentuvana,
joten uusien teknologioiden ja niiden luomien kommunikointimahdollisuuksien myötä on aiheellista
pohtia, miten ne ovat muuttaneet sitä, miten tuomme itseämme esille uusien teknologioiden
mahdollistamin tavoin.
Aihe on ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti merkittävä, koska teknologia kehittyy jatkuvasti ja
mahdollistaa erilaisia sosiaalisen kanssakäymisen muotoja verkossa. Yhtenä yhteisöpalvelut ja
niiden kasvava suosio ovat saaneet niin tutkijoiden, kuin kansainvälisen median huomion. O’Hagan,
Barton sekä Power pitävät tätä luonnollisena, ottaen huomioon, että suurimmalla osalla internetin
käyttäjistä on aktiivinen tili yhdessä tai useammassa yhteisöpalvelussa (O’Hagan, Barton & Power
2018, 95). Yhteisöpalveluiden yleistymisen myötä jokapäiväiseen toimintaan on yleistynyt uusia
ilmiöitä. Valaisevana esimerkkinä tähän ovat esimerkiksi kybertrendit. Kybertrendit ovat trendejä,
jotka ovat yleisiä ja suosittuja yhteisöpalveluissa. Vuonna 2014 yhteisöpalveluissa kiersi niin
kutsuttu ”ice bucket challenge” ja jo pelkästään Facebookissa haasteella oli 1,2 miljoonaa
haasteeseen tarttujaa ja 28 miljoonaa ihmistä keskusteli kyseisestä trendistä. Vastaavanlaiset
kybertrendit, kuten meikitön selfie, lankuttaminen sekä twerkkaus ovat saaneet laajasti huomiota ja
osallistujia yhteisöpalveluissa. World Statistics raportoi vuonna 2014, että jopa 42,4% maapallon
väestöstä on online-tilassa ja prosentuaalinen luku jatkaa kasvuaan. (emt.,) Sosiaalinen media
mahdollistaa kommunikoinnin ajasta ja paikasta riippumatta, se mahdollistaa kommunikoinnin
yksityiseltä henkilöltä yksityiselle henkilölle, yksityiseltä henkilöltä massoille ja massoilta
massoille (Boyd 2008; Kanvar & Taprial 2017, 9-11). Facebook on ollut suomalaisten käytössä nyt
noin 12 vuotta, joten tässä vaiheessa viimeistään on aiheellista pohtia, minkälaisia ulottuvuuksia se
luo nykyajan yhteiskuntaan ja minkälaisia ilmiöitä sen pohjalta on syntynyt ja mahdollisesti syntyy.
Attrill on esittänyt, että yhteisöpalvelut tarjoavat käyttäjilleen mahdollisuuden ilmaista itseään,
sosialisoitua, löytää yhteisöjä sekä olla luovia (Attril 2015, 9-23). Papacharissi puolestaan näkee
yhteisöpalveluiden tarjoavan uudenlaisen paikan, jossa käyttäjät voivat näyttää muille huolellisesti
kontrolloidun rakennelman omasta itsestään ja tehdä tämän valikoidulle yleisölle (Papacharissi
2010, 51-78). Motivaation voidaan katsoa olevan vahvasti läsnä ihmisten käyttäytymisen
suunnittelemisessa ja käytännön toiminnassa. Yksi tärkeimmistä ja tutkituimmista motiiveista on
3
ihmisen tarve kuulua johonkin, olla osa jotakin. Baumeisterin ja Learyn mukaan ihmiset ovat varsin
riippuvaisia muiden ihmisten tuesta. Maslown 1954 luoma tarvehierarkia on jo ottanut kantaa
ihmisten tarpeisiin ja yhtenä tärkeimmistä Maslow nostaa esille ihmisten tarpeen kuulua ja tulla
hyväksytyksi. Nadkarni ja Hofmann ovat esittäneet, että Facebookin suosion taustalla on kaksi
ihmisten motivaatiolle kaksi keskeistä tarvetta: tarve kuulua ja tarve itsensä esittämiselle.
(O’Hagan, Barton & Power 2018, 95-99.)
1.2 Yhteisöpalvelut
Kaplan määrittelee sosiaalisen median yhteisöpalvelut sovelluksiksi, joissa on tarkoitus yhdistyä
muiden kanssa luomalla itselle henkilökohtainen profiili, kutsua ystäviä sovelluksen käyttäjiksi ja
omiksi kontakteiksi sekä kommunikoida viestein puolin ja toisin. Profiili voi pitää sisällään
monenlaista informaatiota, jota jaetaan kuvilla, videoilla, äänitiedostoilla sekä blogeilla. Kaplanin
mukaan sosiaalisen median yhteisöpalvelut ovat niin suosittuja, että nykyään sana ”Facebook-
addikti” löytyy urbaanista sanakirjasta (Kaplan & Haenlein 2010). Boyd ja Ellison puolestaan
määrittelevät yhteisöpalvelut web-pohjaisiksi palveluiksi, joissa käyttäjät voivat luoda julkisen tai
semi-julkisen profiilin, luoda listan muista käyttäjistä, kenen kanssa haluavat olla yhteydessä sekä
katsella muiden käyttäjien profiileja (Boyd & Ellison 2007).
Yhteisöpalvelut, kuten Facebook, ovat sosiaalisen median palveluita, joissa käyttäjien profiilit ovat
ainutlaatuisia omia sivuja, joissa käyttäjät kirjoittavat itsensä oleviksi. Kun käyttäjä liittyy
yhteisöpalveluun, pääsee hän luomaan itselleen oman, itsensä näköisensä profiilin. Liittymisen
jälkeen yhteisöpalvelu näyttää käyttäjälle listan henkilöistä, jotka hän mahdollisesti tuntee ja näin
palvelu pyrkii auttamaan ihmisiä löytämään toisensa, verkostoitumaan. Lista kontakteista eli
kaverilista on yhteisöpalveluissa, etenkin Facebookissa, tärkeä osa palvelua, sillä kaverilistalta
löytyvät henkilöt pääsevät näkemään käyttäjän profiilissa tehtyjä päivityksiä. Useissa
yhteisöpalveluissa käyttäjien on mahdollista kommentoida toistensa päivityksiä ja sisältöjen ja
jaettua sisältöä. Käyttäjien on mahdollista lähettää palvelussa myös yksityisviestejä, joita ei näe
muut kuin lähettäjä ja vastaanottaja. Yhteisöpalvelun ominaisuudet vaikuttavat siihen, mitä kaikkea
palveluun voi ladata sekä siihen, mikä palvelun perimmäinen tarkoitus on. Pääasiassa
yhteisöpalvelut jakavat useita samanlaisia ominaisuuksia, vaikka niiden perimmäinen
käyttötarkoitus voi poiketa toisistaan. Osa yhteisöpalveluista on tarkoitettu kuvien jakamiseen,
4
toinen yhteydenpitämiseen ja kolmas uusien tuttavuuksien löytämiseen. (Ellison & Boyd 2007;
Kaplan & Haenlein 2010.)
1.3 Facebook
Facebook on suosittu yhteisöpalvelu, joka on saanut alkunsa Yhdysvalloissa 2004. Palvelun
perustajana ja yrityksen toimitusjohtajana toimii Mark Zuckerberg. Facebookin alulle panemisessa
oli mukana Zuckerbergin ystävät Dustin Moskovitz, Chris Huges sekä Eduardo Saverin. Palvelu oli
alkujaan suunniteltu Yhdysvalloissa sijaitsevan Harvardin yliopiston opiskelijoiden käyttöön, mutta
levisi nopeasti muihin Yhdysvaltojen yliopistoihin kuten Stanford, Yale sekä Columbia.
Päiväyksestä 26.9.2006 eteenpäin kuka tahansa on voinut liittyä Facebookin käyttäjäksi ja
joulukuussa 2006 palvelulla oli 12 miljoonaa käyttäjää. Facebookin päätoimisto sijaitsee
Kaliforniassa Yhdysvalloissa ja toimistoja on maailmanlaajuisesti yhteensä 47:ssä eri kaupungissa.
Facebookin missio yrityksenä on tarjota ihmisille mahdollisuuksia luoda yhteisöjä ja tuoda ihmiset
lähemmäksi toisiaan. Facebookin mukaan palvelua käytetään pysyäkseen yhteydessä ystävien ja
perheen kanssa, saadakseen selville, mitä maailmalla tapahtuu sekä niiden asioiden jakamiseen,
jotka ovat käyttäjille tärkeitä. (Facebook 2019.)
Suomessa Facebook tuli tunnetuksi vuonna 2007, kun palvelulla oli maailmanlaajuisesti noin 58
miljoonaa käyttäjää (Facebook 2019). Facebookin käyttölogiikka on melko yksinkertainen. Uusi
käyttäjä kirjautuu palveluun syöttämällä sinne oman nimen, sähköpostin, syntymäpäivän ja
luomalla itselle salasanan. Kirjautumisen jälkeen henkilölle aukeaa pääsivu, jonne päivittyy muiden
käyttäjien tekemiä päivityksiä ja lisäämiään kuvia. Muiden käyttäjien päivityksiä nähdäkseen on
käyttäjän löydyttävä näiden henkilöiden kaverilistalta. Kaverilistalle pääsee lähettämällä toiselle
kaveripyynnön ja toinen käyttäjä hyväksyy lähetetyn kaveripyynnön. Omia kuvia ja päivityksiä
pääsee lisäämään, kun aukaisee oman profiilin etusivun. Näiden lisäksi käyttäjä voi kuulua erilaisiin
ryhmiin. Ryhmät voivat olla julkisia, puolisalattuja tai salattuja. Julkisiin ryhmiin pääsee liittymään
kuka tahansa, kun taas salattuihin ryhmiin käyttäjä kutsutaan pääkäyttäjän toimesta. Puolisalatuista
ryhmistä näkyy ryhmän nimi ja sen tarkoitus, mutta ryhmään ei pääse itse liittymään, vaan ryhmälle
voi lähettää liittymispyynnön, jossa mahdollisesti joudutaan perustelemaan ryhmään kuuluminen ja
jonka pääkäyttäjä, joko hyväksyy tai hylkää. Erilaiset ammattiryhmät Facebookissa ovat esimerkki
puolisalatuista ryhmistä. Ryhmän jäseneksi pääsevät sen ammattiryhmän edustajat.
5
Oman profiilin, muiden profiilien ja ryhmien lisäksi Facebookissa voi pelata erilaisia pelejä ja
lähettää yksityisviestejä. Yksityisviestit menevät suoraan valitulle käyttäjälle, eikä niitä pääse
näkemään muut. Yksityisviestejä voi lähettää myös ryhmille. Yksityisviesti on siitä
poikkeuksellinen, että sen voi lähettää myös henkilölle, joka ei kuulu käyttäjän kaverilistaan.
Poikkeuksena tähän henkilöt, jotka ovat estäneet yksityisviestien lähettämisen.
Vuoden 2007 jälkeen palvelun suosio on Suomessa kasvanut vauhdilla. Vuonna 2015
käyttäjämäärän kasvunopeus hidastui, vaikka uusia käyttäjiä tulikin lisää. Vuonna 2015
Facebookilla oli yhteensä 2,62 miljoonaa käyttäjää Suomessa. Tuorein ennuste vuoden 2020
käyttäjämääräksi on 2,89 miljoonaa (Statista 2019). Facebookin käyttäjämäärä on viimeisen vuoden
aikana ollut uutisoinnin kohteena sekä puheenaiheena sosiaalisessa mediassa. Epäviralliset tahot
ovat viime vuoden aikana uutisoineet palvelun käyttäjämäärän vähenemisestä. Sosiaalisen median
kouluttaja Harto Pönkä kertoi Iltasanomille elokuussa 2018, että käyttäjämäärä on laskenut ja
Pöngän mukaan palvelussa oli huhtikuussa 2018 3,2 miljoonaa kuukausittaista käyttäjää ja
elokuussa 2018 palvelulla olisi 2,8 miljoona kuukausittaista käyttäjää. Pönkä on tuonut esille myös
ajatuksiaan käyttäjämäärän vähenemisen syistä. Yhtenä keskeisenä syynä on ollut erilaiset
yksityisyydensuojaskandaalit, joiden keskiössä palvelu on ollut vuoden 2018 aikana. Asiasta uutisoi
myös Yle. (Kärkkäinen 2018, Harmanen 2018.) Vuoden 2019 alussa Kauppalehti uutisoi
Facebookin käyttäjämäärien kasvusta kaikilla maantieteellisillä alueilla vuoden viimeisen kvartaalin
aikana, Euroopassa käyttäjämäärä kasvoi kuudella miljoonalla, kun vuoden 2018 kolmannella
kvartaalilla käyttäjämäärä oli laskenut miljoonalla (Elo 2019).
Facebook ei ole sovelluksena enää uusin, mutta sen käyttäjämäärä ja mediassa saama jatkuva
huomio olivat avainasemassa, kun mietin tutkielmaani sopivaa yhteisöpalvelua. Keskeisenä syynä
oli myös se, että Facebook on ensimmäinen kansainvälisen käyttäjäverkoston saanut yhteisöpalvelu,
jonka myötä yhteisöpalvelut ovat yleistyneet laajemminkin. Facebook on ensimmäinen
yhteisöpalvelu, joka on saanut maailmanlaajuisen käyttäjäverkon ja yleistynyt osaksi käyttäjien
arkea. Näin sen voidaan katsoa toimineen uraa uurtavana edelläkävijänä muiden yhteisöpalveluiden
synnylle ja kasvavalle suosiolle. Vielä maaliskuussa 2019 palvelulla oli 1,56 miljardia käyttäjää,
jotka kirjautuvat palveluun päivittäin. Kuukausittain palvelua käyttäviä oli 2,38 miljardia ihmistä.
Aika-ajoin uutisoidaan Facebookin suosion laskusta sekä mahdollisuudesta palvelun käytön
lakkauttamiseen. Pidän kuitenkin epätodennäköisenä sitä, että 1,56 miljardia ihmistä luopuisivat
yllättäen palvelusta, joka on osa heidän arkipäiväänsä ja jonne on tallennettu muistoja sekä kuvia
6
vuosien varrelta. Katson, että muiden yhteisöpalveluiden kasvava suosio kertoo kyseisten
palveluiden tarpeesta. Facebook toimii alustana yhä useammalle muulle yhteisöpalvelulle eli
muihin palveluihin voi kirjautua käyttämällä hyväksi Facebook-tunnistautumista.
Facebook poikkeaa monesta muusta yhteisöpalvelusta siinä, että siellä on mahdollista jakaa kuvia,
päivityksiä, kuulua eri ryhmiin, lähettää yksityisviestejä mutta myös jakaa informaatiota myös
muista yhteisöpalveluista. Muissa yhteisöpalveluissa käyttötarkoitus on rajoitetumpi ja rajattu
esimerkiksi vain kuvien jakamiseen. Käyttäjä voi omalla Facebook sivullaan jakaa musiikkia
esimerkiksi Youtubesta tai kuvia Instagramista. Muista sovelluksista, kuten Instagram ja Pinterest
on mahdollista jakaa Facebookiin omalle seinälle uutisia, kuvia ja päivityksiä. Näiden lisäksi
Facebook tunnistautumista voi käyttää useisiin muihin palveluihin kirjauduttaessa.
1.4 Sosiaalinen media hunajakennona
Kiezmann, Hermkens, McCarthy ja Silvestre (2011) ovat lähteneet määrittelemään sosiaalista
mediaa hunajakennomallin avulla. Hunajakennon avulla on tarkoitus havainnollistaa, mikä
sosiaalinen media on ja minkälaisista rakennuspalikoista se koostuu. Sosiaalinen media on
mahdollistanut uusia tapoja olla tekemisissä toisten kanssa. Sosiaalista mediaa ilmiönä kuvastaa se,
kuinka ihmiset jatkuvasti omaksuvat ja käyttävät hyväkseen uusia tarjolla olevia sovelluksia.
Alkujaan sosiaalista mediaa hyödynnettiin esimerkiksi ostosten tekemiseen, mutta yhä kasvavassa
määrin käyttäjät ovat siirtyneet sosiaalisen median sisällön luomiseen ja jakamiseen esimerkiksi
omien blogiensa ja yhteisöpalveluiden profiilien avulla. Sosiaalisen median käyttäjät jakavat
mielipiteitään ja kokemuksiaan, mikä voi vaikuttaa oleellisesti esimerkiksi yrityksen
myyntivolyymiin ja suosioon. Kiezmann ym. ovat jakaneet sosiaalisen median seitsemään
rakennuspalikkaan, joiden avulla havainnollistavat sosiaalista mediaa. Rakennuspalikat ovat
identiteetti, keskustelut, jakaminen, läsnäolo, ihmissuhteet, maine ja ryhmät. (Kiezmann ym. 2011.)
Useat sosiaalisen median palvelut ja niiden käytön aloittaminen lähtevät liikkeelle profiilin
luomisesta. Profiilin luomisen yhteydessä usein vaadittuja tietoja ovat rekisteröityjän nimi, ikä,
sukupuoli, ammatti, sijainti sekä muuta informaatiota, joka kuvastaa käyttäjää palvelun haluamalla
tavalla. Identiteetin esiintuominen kertoo paljon palvelun luonteesta. Käyttäjät ovat luoneet erilaisia
7
strategioita, joiden avulla tuoda identiteettiään esille palvelun tarkoittamalla tavalla, esimerkiksi
LinkedIn saa käyttäjät markkinoimaan itseään, kun taas Facebook saa käyttäjät esittämään itseään.
Identiteetin voidaan katsoa olevan yksi sosiaalisen median alustojen ytimistä, se miten käyttäjät
tuovat identiteettiään esille riippuu paljon palvelusta. (Kiezmann ym. 2011.)
Monet sosiaalisen median sivustot on tarkoitettu nimenomaan ihmisten välisen kommunikaation
helpottamiseen. Keskustelut ovat Kiezmannin ym. kennossa se osa, joka kertoo, kuka kommunikoi
kenenkin kanssa ja kaikkia niitä kommunikoinnin muotoja, joita sosiaalisen median alustoilla
tapahtuu. Kommunikointia tapahtuu useista eri syistä; osa haluaa saada äänensä kuuluviin ja ottaa
kantaa ilmastokysymyksiin, osa haluaa blogata uusimmista trendeistä, osa haluaa löytää rakkauden
ja osa haluaa vain pitää yhteyttä kaukana asuvien ystävien kanssa. Keskustelu ja sen eri muodot
saavat sosiaalisen median sivustoille eri kasvot sen mukaan, minkälainen palvelu on kyseessä.
(emt.,)
Kuten identiteetti ja keskustelut, myös jakaminen saa erilaisen muodon eri sosiaalisen median
alustoilla. Osa palveluista on tarkoitettu pääasiassa kuvien jakamiseen, toinen musiikin ja videoiden
jakamiseen sekä kolmas esimerkiksi työpaikkailmoitusten jakamiseen. Läsnäololla puolestaan
tarkoitetaan sellaisia toimintoja, joiden avulla näkee, onko henkilö tavoitettavissa sekä sijaintitietoja
paikoista, joissa henkilö on käynyt. Esimerkiksi Facebookissa on mahdollista merkata itsensä
fyysiseen paikkaan tai näkyä muille käyttäjille chat-alustalla aktiivisena. (emt.,)
Ihmissuhteiden palikka kuvastaa sitä, kenen voidaan katsoa olevan tekemisissä tai yhteydessä
keskenään. Sosiaalisessa mediassa yhteydessä olemisella ei välttämättä tarkoiteta, että käyttäjät
tuntisivat läheisesti tai näkisivät säännöllisesti, vaan se voi tarkoittaa henkilöitä, jotka syystä tai
toisesta kommunikoivat tai jakavat esimerkiksi kuvia keskenään. Yhteys syntyy myös, jos toinen on
esimerkiksi ilmoittanut itsensä toisen faniksi. Sosiaalisen median palvelu vaikuttaa jälleen siihen
minkälainen merkitys ihmissuhteilla on. Osa sivustoista on suunniteltu helpottamaan yhteydenpitoa
olemassa oleviin kontakteihin, osa puolestaan löytämään uusia kontakteja. (emt.,)
Maineella puolestaan tarkoitetaan käyttäjän asemaa sosiaalisessa mediassa. Maine rakentuu eri
tavoin eri palveluissa, osassa palveluista käyttäjän jakama sisältö vaikuttaa käyttäjän suosioon ja
maineeseen, kun taas toisessa palvelussa henkilön seuraajien määrä kertoo käyttäjän maineesta.
8
Maineen ei katsota rajoittuvan pelkästään yksityisiin käyttäjiin, vaan myös yrityksiin. Yritykset
voivat ottaa tavoitteeksi kerätä tietyn määrän tykkäyksiä Facebookissa tai esimerkiksi tietyn määrän
seuraajia toisessa palvelussa ja näin pyrkiä erottautumaan kilpailijoista. (Kiezmann ym. 2011.)
Ryhmällä tarkoitetaan sosiaalisen median palvelussa tiettyä osaa käyttäjistä, heidän kontakteistansa
ja seuraajista. Ryhmät voivat olla kaikille avoimia, jolloin kuka tahansa pääsee hakemaan ryhmän
jäseneksi tai ne voivat olla salattuja, jolloin tiettyyn ryhmään pääsee vain ryhmän jäsenen kutsulla.
Keskeistä ryhmissä on, että ryhmään kuuluvan nimetyn henkilön täytyy hyväksyä uusi jäsen
ryhmään. Ryhmät eivät ole vain joukko sekalaisesti valikoituja käyttäjiä vaan jokaisella ryhmällä on
jokin painopiste. Ryhmä voi olla esimerkiksi joukko samalla alueella asuvia ihmisiä, jotka jakavat
ryhmässä alueen tapahtumia tai uutisia. (emt.,)
Kaikille seitsemälle hunajakennon rakennuspalikalle on yhteistä se, että sosiaalisen median
palvelun muoto vaikuttaa siihen, miten palikka käyttäytyy. Sosiaalisen median eri palveluissa eri
palikat sisältöineen korostuvat. Yhdessä palvelussa keskeisenä tarkoituksena on uusien
tuttavuuksien löytäminen, kun toisessa keskitytään kuvien ja videoiden jakamiseen. (emt.,)
Kietzmann ym. (2011) ovat esittäneet, että Facebookissa korostuu eniten ihmissuhteet ja vähemmän
korostuneita palikoita ovat läsnäolo, identiteetti, keskustelut ja maine. Jakamista ja ryhmään
kuulumista ei pidetä palvelun käytön kannalta tärkeinä painopisteinä. Sosiaalisen median yhdeksi
palveluksi nähden Facebook kattaa alleen ison osan hunajakennon rakennuspalikoista. Vertailun
vuoksi voidaan tarkastella esimerkiksi LinkedIn palvelua, joka on Facebookia virallisempi
yhteisöpalvelu. Kietzmannin hunajakennon mukaan palvelussa korostuu eniten identiteetti, mutta
ihmissuhteet sekä maine on katsottu palvelun käytön kannalta tärkeiksi. Läsnäolo, ryhmät,
jakaminen sekä keskustelut eivät ole palvelun käytön kannalta tärkeitä painopisteitä. (emt.,)
Sosiaalisen median rakennuspalikoiden avulla voidaan lähteä tarkastelemaan myös niitä negatiivisia
puolia, joita sosiaalisella medialla on. Kiezmann, Baccarella, Wagner sekä McCarthy (2018) ovat
esittäneet, että siinä missä muillakin yhteiskunnallisilla ilmiöillä, myös sosiaalisella medialla voi
olla negatiivisia tai vahingollisia seurauksia yhteiskunnalle. Tässä vaiheessa on hyvä nostaa esille,
että turhan mustavalkoista jaottelua hyvään tai pahaan ei sosiaalisesta mediasta ole hedelmällistä
tehdä, sillä harvat ilmiöt ovat täysin ristiriidattomia. Jaottelun sijaan Kiezmann ym. argumentoivat,
9
että sosiaalisella medialla, niin kuin muillakin yhteiskunnallisilla ilmiöillä, on olemassa
positiivinen, mutta myös negatiivinen puoli. (Kiezmann ym. 2018.)
Keskustelu-ulottuvuuden negatiivisena puolena voidaan nähdä se, minkälaiseksi keskustelu voi
muotoutua sosiaalisessa mediassa. Keskustelut voivat muotoutua negatiivissävytteisiki ja jopa
uhkailua sekä kiusaaminen ovat mahdollisia. Jakaminen on useilla sosiaalisen median alustoilla
tarkoituksenmukaista ja helppoa. Helpon jakamisen kääntöpuoleksi muodostuu nopeasti jaetun
materiaalin väärinkäyttö. Läsnäolo sosiaalisessa mediassa ja sen palveluissa on yksi keskeinen
elementti, esimerkiksi Facebookissa on mahdollista nähdä, kuka käyttäjistä on paikalla.
Ongelmalliseksi läsnäolo muuttuu, jos käyttäjän paikannustietoja päästään käyttämään ilman, että
käyttäjä itse on tästä tietoinen. (emt.,)
Sosiaalisen median yhteisöpalveluissa on mahdollisesti nähtävissä käyttäjän ihmissuhteet eli
kontaktit. Kontaktien näkyminen muille on herättänyt kääntöpuolena erilaisia negatiivisia toimia,
kuten verkossa tapahtuvaa kiusaamista, muiden kyttäämistä sekä ahdistelua. Maine on sosiaalisessa
mediassa, erityisesti yhteisöpalveluissa, vahvasti läsnä oleva rakennuspalikka. Maineen
menettäminen voidaan nähdä mainerakennuspalikan kääntöpuolena sosiaalisessa mediassa.
Käyttäjän mainetta voidaan mitata yhteisöpalveluissa monin eri tavoin, mutta yhtenä on kontaktien
määrä. Asiattoman sisällön jakaminen leviää nopeasti, kun kontakteja on paljon. Joka vuosi ihmisiä
irtisanotaan tai he itse irtisanoutuvat mediakohun jälkeen. Mediakohun, joka on saattanut lähteä
liikkeelle asiattomasta päivityksestä sosiaalisessa mediassa. On esitetty, että päivitykset, jotka ovat
johtaneet ikävämpiin seurauksiin on usein tehty hetken mielijohteesta, sen tarkemmin miettimättä,
ketkä päivityksen näkee. On argumentoitu, että hetken tunnetila tai virhearvio yleisön reaktiosta
ovat voineet myös olla asiattoman päivityksen taustalla. (emt.,)
Ryhmät ovat yksi keskeinen sosiaalisen median rakennuspalikka. Tajfelin ja Turnerin sosiaalisen
identiteetin teoriaa voidaan käyttää hyväksi, kun lähdetään tarkastelemaan ryhmien negatiivisia
puolia sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisessa mediassa ihmiset määrittävät itseään ja muita erilaisten
ryhmään kuulumisten kautta. Sosiaalisessa mediassa muita voidaan poistaa erilaisista ryhmistä,
esimerkiksi keskusteluryhmistä ja heihin voidaan suhtautua empatiakyvyttömästi ryhmästä
poistamisen jälkeen. Identiteetti on yksi keskeinen rakennuspalikka sosiaalisessa mediassa ja
vahvasti läsnä erilaisissa yhteisöpalveluissa. On esitetty, että identiteetin ja oman itsensä
esittäminen sosiaalisessa mediassa pitää sisällään useita huonoja puolia. Käytännössä kaikki
10
käyttäjän tekeminen yhteisöpalveluissa vaikuttaa suoraan käyttäjän persoonaan ja siihen kuka hän
on. On argumentoitu, että sosiaalisen median käyttäjät eivät välttämättä hallitse omaa identiteettiään
enää sosiaalisen median ulkopuolella. (Kiezmann ym. 2018.)
Sosiaalisen median rakennuspalikoiden avulla voidaan hahmottaa, kuinka laaja-alaisesti ihmiset
luopuvat omasta yksityisyydestään toimiessaan sosiaalisessa mediassa (emt.,). Sosiaalinen media ja
sen negatiiviset vaikutukset ovat vielä melko tuntematon alue ja on vaikea arvioida, minkälaisia
seurauksia sosiaalisella medialla on ihmisiin.
Sosiaalisen median rakennuspalikoiden avulla esiin tuomieni kääntöpuolien lisäksi tässä vaiheessa
tutkielmaa on aiheellista nostaa esiin muita sosiaalisen median negatiivisia puolia. Sosiaalisen
median myötä yhteiskuntaan on muodostunut erilaisia käyttäytymismalleja, joita ennen pidettiin
paheksuttavina, mutta nykyään nähdään jokseenkin hyväksyttävinä ja jopa asiaankuuluvina (ks.
esim. Åberg & Kukkonen 2019). Sosiaalisessa mediassa muiden käyttäjien profiilien kyttääminen ja
tietojen etsiminen heistä voidaan nähdä normaalina ja sosiaaliseen mediaan kuuluvana.
Trollaaminen nähdään myös sosiaaliseen mediaan kuuluvana käyttäytymisenä, vaikka sitä
paheksutaan myös sosiaalisessa mediassa. Trollaamisessa trollaaja julkaisee asiattoman päivityksen
esimerkiksi käyttäjäryhmään ja nauttii siitä, kun saa häirittyä normaalia keskustelua. (Vogel ym.
2014.)
Korostunut sosiaalinen vertailu on helpottunut sosiaalisen median myötä ja sillä on todettu olevan
negatiivisia vaikutuksia. Ihmisille ominaista toimintaa on itsensä vertaaminen muihin ja itsensä
arviointi. Yhteisöpalveluissa käyttäjät voivat itse vaikuttaa siihen, minkälaisen kuvan itsestään
antavat omassa profiilissaan. On esitetty, että Facebookin käyttäjät kokivat muiden käyttäjien
olevan onnellisempia ja menestyneempiä kuin he itse, vaikka eivät tunteneet toista käyttäjää hyvin
palvelun ulkopuolella. On havaittu, että Facebookissa käyttäjät vertaavat omaa palvelun
ulkopuolista minuutta toisten tarkasti rakennettuihin minuuksiin. Tämä voi olla yhteydessä
käyttäjän itseluottamukseen ja tyytyväisyyteen. (emt.,)
11
1.5 Tutkimuskysymykset
Tämän pro gradu -tutkielman tutkimustehtävänä on kuvata, analysoida ja tulkita sitä, miten
aktiiviset Facebook käyttäjät hallitsevat annettua vaikutelmaansa palvelussa, miten palvelun käyttö
on muuttunut ajassa ja minkälaisia sukupuolieroja miesten ja naisten Facebook käyttäytymisessä on
havaittavissa. Tutkimuskysymykset juontuvat aikaisemman tutkimustiedon pohjalta.
Sosiaalipsykologisen tieteenalan kiinnostuksen keskiössä on yhtenä minuuteen ja minuuden
rakentumiseen liittyvät kysymykset. Itsensä esittämiseen ja annetun vaikutelman hallintaan liittyvät
kysymykset ovat myös olleet sosiaalipsykologisen tutkimuksen kiinnostuksen kohteena jo
vuosikymmeniä. Tietokonevälitteinen kommunikaatio on kiinnostanut tutkijoita jo 1990-luvulta
alkaen ja sosiaalisen median yleistymisen myötä on tutkittavia alueita löytynyt entistä enemmän.
Sosiaalinen media ja sen sisällä kasvavat yhteisöpalvelut ovat kiinnostaneet tutkijoita jo noin
vuosikymmenen ajan.
Tutkimuksessani käsittelen 25-34 vuotiaiden suomalaisten aktiivisten Facebook käyttäjien
kokemuksia Facebookissa esiin tuodusta minuudesta ja sen aitoudesta. Esiin tuotua minuutta
tarkastelen vaikutelmien hallinnan näkökulmasta. Tämän lisäksi tarkastelen miesten ja naisten
välisiä sukupuolieroja, joita palvelun käytössä on havaittavissa. Lopuksi vielä keskityn
tarkastelemaan käyttäjien kokemuksellisuutta siitä, miten Facebook ja palvelun käyttäjyys ovat
muuttuneet viimeisen 10 vuoden aikana. Aikaisemmissa tutkimuksissa itsensä esittäminen ja
erilaiset aitouteen liittyvät kysymykset ovat olleet vahvasti läsnä. Sukupuolieroja on aikaisemmin
tutkittu vähäisissä määrin ja se on keskeinen syy siihen, miksi haluan sisällyttää sen omaan
tutkielmaani. Facebookilla on useita pidempiaikaisia käyttäjiä, toki käyttäjyyden aktiivisuustaso on
voinut elämän aikana vaihdella, mutta kokonaisuudessaan monet palvelua käyttävät henkilöt ovat
viettäneet palvelussa vuosia. Tästä syystä haluankin kuulla heidän kokemuksiaan siitä, miten
palvelu ja sen käyttäminen on aikojen saatossa muuttunut. Facebookia koskeva tutkimus nähdään
monesti osana laajempaa yhteisöpalveluiden tai sosiaalisen median tutkimusta. Aikaisemman
tutkimuksen ulkopuolelle on jäänyt myös palvelun käytön pidempiaikaiset kokemukset.
Tutkielmassani pyrin löytämään vastuksia seuraaviin kysymyksiin:
12
• Miten käyttäjät tuovat Facebookissa esille omaa minuuttaan ja onko esiin tuotu minuus
yhteydessä verkon ulkopuoliseen minuuteen?
• Minkälaisia sukupuolieroja naisten ja miesten Facebook käyttäytymisessä on havaittavissa?
• Miten käyttäjät kokevat Facebookin ja Facebook käyttäjyyden muuttuneen viimeisen 10
vuoden aikana?
Pro gradu –tutkielmani koostuu viidestä pääluvusta. Johdannossa kerron tutkielmani
ajankohtaisuudesta ja sen yhteiskunnallisesta merkityksestä. Avaan sosiaalisen median käsitettä ja
havainnollistan Facebookin käyttötarkoitusta sekä sen paikkaa sosiaalisen median palveluiden
joukossa. Lisäksi esittelen Facebookin toimintalogiikkaa. Johdannon jälkeen käsittelen
tutkimuksessani käytettäviä teorioita. Keskeisimpänä teoriana on Erving Goffmanin dramaturginen
lähestymistapa ja tarkemmin, Goffmanin rooliteoria, joka kuvaa sitä, miten ihmiset esittävät omia
erilaisia roolejaan tavallisessa arjessa ja pyrkivät vakuuttamaan muut oman esityksen
oikeellisuudesta Goffmanin teorian tueksi olen valinnut Jonesin ja Pittmanin strategisen
vaikutelmien hallinnan mallin, joka on kehitetty Goffmanin töiden pohjalta. Strategisen
vaikutelmien hallinnan malli keskittyy nimensä mukaisesti tarkastelemaan niitä keinoja, joilla
pyritään vaikuttamaan muille annettavaa ja syntyvää vaikutelmaa. Näiden tueksi esittelen vielä
symbolisen interaktionismin ja peilaamisen. Symbolisen interaktionismin avulla voidaan hahmottaa
niitä sosiaalisia voimia, jotka voivat vaikuttaa henkilöiden roolisuorituksiin, kun taas peilaaminen
auttaa hahmottamaan sitä, miten jatkuva palaute muilta auttaa ihmisiä rakentamaan omaa käsitystä
itsestä, muista ja siitä, mitä yhteiskunnassa tai kyseisessä vuorovaikutustilanteessa pidetään yleisesti
hyväksyttävänä. Kolmannessa pääluvussa käsittelen tutkimuksen kannalta keskeisiä menetelmiä.
Kuvailen myös tutkimuksen aineiston keruun, analysoinnin ja otan kantaa tutkimuseettisiin
kysymyksiin. Neljännessä pääluvussa keskityn tarkastelemaan tutkimuksen tuloksia. Viimeisessä
eli viidennessä pääluvussa teen yhteenvedon tutkimustuloksistani ja vastaan tutkimuskysymyksiini.
Yhteenvedossa tarkastelen oman tutkimukseni luotettavuutta sekä esitän ajatuksia mahdolliselle
jatkotutkimukselle.
13
2 TEORIATAUSTA
2.1 Symbolinen interaktionismi
Ymmärtääkseen ihmisten roolisuorituksia, on otettava huomioon ne sosiaaliset voimat, jotka voivat
vaikuttaa esitykseen. Symbolinen interaktionismi vaikuttaa voimakkaasti myös Erving Goffmanin
rooliteorian taustalla, koska sen on katsottu saaneen ajatuksia symbolisen interaktionismin pohjalta
(Mead 1967, 47–49). Shulman esittää, että yksilölliset tekijät ja sosiaaliset voimat vaikuttavat
siihen, minkälaisen muodon käyttäytyminen viimekädessä saa. On tarkasteltava sitä olemassa
olevaa kokonaisuutta sekä elämäntilannetta, jossa ihminen tekee päätöksiä ja toimii. Toimintaa ei
voi irrottaa kokonaisuudesta, vaan on otettava huomioon esimerkiksi erilaisia kulttuurillisia
tekijöitä, jotka vaikuttavat yksilön tekemiseen ja toimimiseen. (Shulman 2017, 30–32.)
Symbolinen interaktionismi on G. H Meadin töiden pohjalta luotu sosiologinen lähestymistapa,
jossa otetaan huomioon erilaisia normeja ja sääntöjä, joiden mukaan toimitaan. Se, minkälaisia
merkityksiä eri asiat saavat, syntyy vuorovaikutuksessa toisten kanssa (Mead 1967, 47–49).
Ihmisten toimintatavat eivät synny tyhjästä, vaan ne ovat opittuja ja nämä opit ohjaavat sitä, miten
päätämme toimia erilaisissa tilanteissa. Ihmiset eivät näin ollen toimi tyhjiössä, vaan vastaavat
tilanteen vaatimalla tavalla oppimansa mukaan. Jaettu ymmärrys symbolista auttaa ihmisiä
toimimaan yhdessä, tilanteen edellyttämällä tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että
vuorovaikutuksen osapuolet ymmärtävät samaa tarkoittavan sanan samalla tavalla ja vielä
konkreettisemmin ajateltuna, vuorovaikutustilanne voi alkaa tervehdyksellä, johon keskustelun
toinen osapuoli vastaa tervehdyksellä. Symbolinen interaktionismi auttaa vuorovaikutuksen
osapuolia ennakoimaan vuorovaikutustilanteessa sitä, miten toinen vuorovaikutuksen osapuoli tulee
tilanteessa reagoimaan. On hyvä havainnollistaa, että toisen käyttäytymisen ennakointi auttaa
ihmisiä oman esityksen strategisessa suunnittelussa; tietynlaista toimintaa vastaan odotetaan saavan
tietynlainen vastaus. (Shulman 2012, 30–33.)
2.2 Itsensä esittäminen ja vaikutelman hallinta
Vuonna 1959 Erving Goffman julkaisi teoksensa Arkielämän roolit (”The presentation of self in
everyday life”), jossa elämä ja sen monimuotoiset vuorovaikutustilanteet nähdään näytelmän
14
kaltaisena, erilaisista esityksistä koostuvana jatkumona. Goffmanin rooliteoriaa ymmärtääkseen on
oleellista hahmottaa sosiaaliskonstruktivistinen maailmankuva, joka on Goffmanin teoriassa
vahvasti läsnä. Sosiaaliskonstruktivistisessa maailmankuvassa todellisuus on sosiaalisesti rakentuva
ja se koostuu erilaisista sosiaalisista artefakteista. Sosiaalisilla artefakteilla Hampson tarkoittaa
ilmiöitä, jotka ovat sosiaalisesti rakentuneita ja yhdessä jaetun kulttuurin tuotosta.
Sosiaaliskonstruktivistisessa maailmankuvassa myös minuus on sosiaalisesti rakentunut,
ymmärtääkseen minuuden rakentumista, on tarkasteltava sitä kuvaa, jonka esittäjä antaa muille,
mutta yhtä tärkeänä on tarkastella yleisön reaktiota esiintyjän roolisuoritukseen. Tämän jälkeen on
aiheellista huomioida, miten yleisön reaktion jälkeen esiintyjä jäsentää omaa, juuri tehtyä,
esitystään. (Hampson 2019, 7-9.) Yleisön reaktio esityksestä peilautuu takaisin esiintyjään ja
saamansa palautteen perusteella esiintyjä voi joko muuttaa käytöstään tai entistä vahvemmin
esiintyä tietyllä tavalla. Vuorovaikutustilanteessa muiden käytös ja palaute vaikuttaa siihen,
minkälaista kuvaa itsestä annetaan. Loppujen lopuksi on esiintyjästä itsestä kiinni, minkälaisen
merkityksen hän antaa saamalleen palautteelle. On hyvä myös havainnollistaa, että jotkut nousevat
palautteenantajina tärkeämmäksi kuin toiset. (emt., 195-200.)
Goffmanin rooliteoriassa ihmiset nähdään näyttelijöinä, jotka arkisissa vuorovaikutustilanteissa
esittävät vuorovaikutustilanteeseen osallistujille tiettyä roolia pyrkien vakuuttamaan muut oman
annetun kuvan oikeellisuudesta. Goffmanin mukaan ihmiset haluavat muiden näkevän itsensä
yleisesti hyväksyttävänä henkilönä ja pyrkivät esityksissään tukemaan tätä annettua vaikutelmaa.
(Goffman 1971, 26-30; Wallace 2001, 28-31.) Goffmanin teorian käsitteistö on olennainen osa
tutkielmaani ja käytän teorian keskeisimpiä käsitteitä läpi tutkielmani. Julkialue on paikka, jossa
voidaan seurata tietyn näytöksen esitystä (Goffman 1971, 119). Näyttämö kuvaa niitä jokapäiväisiä
vuorovaikutustilanteita, joihin osallistumme, joko yleisön eli sivustaseuraajan roolissa tai
esiintyjänä (emt., 231-236). Tausta-alue on Goffmanin teoriassa paikka, jossa esiintyjä voi riisuutua
roolistaan ja voi antaa torjuttujen piirteiden nousta pintaan. Tausta-alueelle tyypillistä on sen
yksityisyys ja esiintyjän varmuus siitä, että häntä ei päästä yllättämään (emt., 124-126). Julkisivu
kuvaa Goffmanin teoriassa esiintyjän kokonaisesityksen osaa, toistuvasti määrittelee tilanteen
havainnoijille.
Käsitteellä esitys Goffman viittaa henkilön kaikkeen toimintaan, joka tapahtuu siinä aikaikkunassa,
jonka henkilö on tiettyjen havainnoijien keskuudessa. Julkisivun Goffman jakaa vielä kahdeksi
osaksi: lavastukseksi, jolla tarkoitetaan niitä kalusteita, koristeita, esineitä tai yleisiä taustaseikkoja,
15
joiden läheisyydessä esitys tapahtuu ja henkilökohtaiseksi julkisivuksi, jolla puolestaan tarkoitetaan
niitä esiintyjän piirteitä, jotka voivat olla melko pysyviä kuten; sukupuoli, ikä, koko, rotu tai
vähemmän pysyviä kuten; ilmeet ja eleet. Henkilökohtaisen julkisivun Goffman jakaa vielä
kahdeksi osaksi, joiden odotetaan olevan linjassa keskenään: ulkonäkö, jolla tarkoitetaan esiintyjän
sosiaalista asemaa ja esiintymistapa, jolla puolestaan viitataan niihin ärsykkeisiin, jotka kertovat
seuraajille ja muille siintyjille, minkälaista roolia yksilö esittää. (Goffman 1971, 33-34.)
Goffmanin teoriassa annettua vaikutelmaa pyritään hallitsemaan dramatisoinnilla, idealisoinnilla,
ilmaisujen jatkuvalla sääntelyllä sekä salaperäistämisellä. Dramatisoinnilla Goffman tarkoittaa
tilannetta, jossa esiintyjä tuo viestein esille omaa annettua vaikutelmaa tukevia seikkoja, jotka
olisivat muuten saattaneet jäädä huomaamatta (emt., 40-44). Idealisoinnilla esiintyjä tuo aktiivisesti
itsestään esille puolia, jotka nähdään yleisön silmissä yleisesti hyväksyttävinä. Se, mikä nähdään
yleisesti hyväksyttävänä, on yleisön määriteltävissä. Esiintyjän voidaan katsovan esittävän
ihannekuvaa itsestään ja roolisuorituksen onnistumisen kannalta on Goffmanin mukaan tärkeää
salata niitä puolia itsestä, jotka eivät tue tätä ihannekuvaa (emt., 45-60). Ilmaisujen jatkuvalla
säätelyllä esiintyjä pyrkii takaamaan sen, että pienetkään lipsahdukset, tahattomat eleet tai muut
esityksen uskottavuutta horjuttavat tekijät karsiutuvat pois. Havaitessaan omassa esityksessään
tahattoman eleen, voi esiintyjä pyrkiä korjaamaan tilanteen esimerkiksi naurahtamalla, joka kertoo
yleisölle, että esityksessä on tapahtunut häiriö, joka ei kuitenkaan ole esityksen kokonaisuuden
kannalta merkittävä (emt., 61-67). Viimeisenä vaikutelman hallinnan menetelmänä Goffman esittää
salaperäistämisen, jossa esiintyjä säilyttää etäisyyden yleisöön ja pyrkii näin jättämään tietyt asiat
mielikuvituksen varaan. Goffmanin mukaan jokaista henkilöä ympäröi kehä, jota ei voi läpäistä
vahingoittamatta henkilön persoonallista arvoa. Salaperäistämisen ihannetapauksena voidaankin
nähdä lopputulos, jossa yleisö kokee pelonsekaista kunnioitusta esiintyjää kohtaan. Näiden
tuntemusten pohjalta yleisö todennäköisesti jättää puuttumatta sellaisiin tekijöihin esityksessä, jotka
voisivat vahingoittaa esiintyjää ympäröivää kehää. (emt., 78-80.)
Kasvot ja kasvotyö ovat Goffmanin töiden keskeisimpiä käsitteitä. Kasvoilla tarkoitetaan sitä
sosiaalisesti arvostettavaa kuvaa persoonasta, joka annetaan vuorovaikutustilanteessa. Kasvot ovat
käsitteenä monitulkintainen ja sitä on määritelty eri tavoin, mutta kokonaisuudessaan kasvoilla
viitataan sosiaaliseen arvostukseen, jota henkilöt katsovat omaavansa. Henkilö voi joutua
tilanteeseen, jossa kasvot vaarantuvat. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta voi olla esityksensä
valheellisuudesta kiinni jääminen. Kasvojen menettämiseen liittyy tiiviisti häpeän ja
16
epäonnistumisen tunteet. Vuorovaikutustilanteessa omien kasvojen lisäksi ollaan kiinnostuneita
vuorovaikutuskumppanin kasvoista. Vuorovaikutuksen toisen osapuolen kasvojen vaarantuminen
voi saada aikaan vaivaantuneisuuden tunnetta. Tilanteessa, jossa henkilön kasvot ovat vaarantuneet
tarvitaan kasvotyötä. Kasvotyöllä Goffman viittaa toimintoihin, joita tehdään, jotta kasvot olisivat
mahdollisimman yhdenmukaiset henkilön toiminnan kanssa. Kasvotyön voidaan katsoa olevan
myös keskeinen väline vaikutelmien hallinnassa. Kasvotyöllä voidaan pyrkiä estämään ja
välttelemään tilanteita, joissa kasvot ovat vaarantuneet. Kasvojen vaarantuessa voivat muut
vuorovaikutuksen osallistujat suojella vaarantuneita kasvoja esimerkiksi esittämällä, että eivät ole
edes huomanneet sattunutta lipsahdusta, joka aiheuttaa toiselle häpeän tunnetta. (Goffman 1971, 5-
11; Goffman 2012, 23-40.)
Goffman on esittänyt, että tavanomainen toiminta on yksi todellisuuden keskeisistä osista ja
nimenomaan tavanomaista toimintaa voidaan käyttää mallina esimerkiksi petkuttamiselle.
Valheelliselle esittämiselle voidaan luoda todellisuuden tuntua, kun se kiedotaan tavanomaisen
toiminnan piirteisiin. Aitous puolestaan on käsite, jota käytetään vertailuun. Kehys on Goffmanin
kehysanalyysissä käsite, joka asettaa esiintyjien toiminnalle rajat ja esiintyjien roolisuorituksia
tulkitakseen ja aidosti ymmärtääkseen, on niitä tarkasteltava juuri siinä tilanteessa ja puitteissa,
joissa ne tapahtuvat. Kehys rajaa näin ollen myös sitä, minkälainen toiminta nähdään
hyväksyttävänä. Goffman on argumentoinut, että käyttäytyminen on seurausta esiintyjän
perusominaisuuksista. Yksilön käyttäytymisen pohjalta voidaan tehdä tulkintoja esimerkiksi tämän
sosiaalisesta asemasta, persoonallisuudesta, aikomuksista sekä suhteista muihin vuorovaikutuksen
osallistujiin. Tunnereaktiot liittyvät tahattomaan itseilmaisuun eli tunnereaktioita pystytään vain
osittain kontrolloimaan kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa. Esiintyjä voi näin ollen sanallisesti
tuottaa valheita, mutta on epätodennäköistä, että hän pystyisi piilottamaan kaikki valheesta kielivät
sanattomat ilmaisut. Kehysnäkökulmasta katsottuna yksilö kykenee valehtelemaan sujuvammin ja
piilottamaan valheesta kielivät sanattomat ilmaisut, kunhan valehtelu katsotaan kehyksen sisällä
tapahtuvassa toiminnassa hyväksytyksi. (Goffman 2012, 239-259, 126-127, 61-64.)
Goffmanin teorian keskiössä on ajatus siitä, että esitykset tapahtuvat kasvokkaisessa
kanssakäymisessä ja reaaliajassa. Goffman määritteleekin sosiaalisen vuorovaikutuksen
toiminnaksi, jossa sosiaalisissa olosuhteissa olevat henkilöt ovat toisistaan vastausetäisyydellä ja
fyysisesti läsnä (emt., 305). Yleisö tarkkailee ja arvioi esiintyjän roolisuoritusta. Esiintyjä
puolestaan tarkkailee yleisön reaktioita ja muokkaa esitystään saamansa palautteen perusteella.
17
Esiintyjän nonverbaalinen viestintä voi joko tukea tai rikkoa esityksen toimivuutta. Goffmanin
teoria pohjautuu vuorovaikutuksellisiin tilanteisiin, joissa ihmiset voivat arvioida toistensa
roolisuorituksia näiden fyysisen olemuksen perusteella. Sosiaalisessa mediassa käyttäjät kirjoittavat
itsensä oleviksi ja verkosta puuttuu kehollisuus. Zhao kutsuu tämänkaltaista tilannetta ja verkossa
kirjoitettua minuutta digitaaliseksi minuudeksi (Zhao, Grasmuck & Martin 2008). Fyysisen
ulottuvuuden puuttuminen ja esiintyminen ilman fyysistä olomuotoa tarjoaa Shulmanin mukaan
dramaturgiselle lähestymistavalle niin uhkia kun mahdollisuuksia. Uhkana voidaan nähdä
kehollisuuden puuttuminen minäesityksissä, koska yleisö ei pääse tarkistamaan esityksen
oikeellisuutta arvioimalla ja tarkastelemalla esiintyjän nonverbaalisia viestejä. Shulmanin mukaan
ihmiset haluavat päättää itse siitä, minkälaisen kuvan muille antavat itsestään ja uuden teknologian
luomat sovellukset tarjoavat tähän mahdollisuuden. Yleisön hahmottaminen sosiaalisessa mediassa
voidaan nähdä esiintyjälle haastavana, koska myös yleisöltä puuttuu kehollisuus. Ihmiset voivat
pilata toistensa esityksiä jakamalla yleisölle esiintyjästä materiaalia, joka pilaa esityksen. (Shulman
2017, 216-219.)
Tutkimukseni yksi keskeisimmistä käsitteistä on minuus. Minuutta voidaan terminä lähteä
määrittelemään monella tavalla ja minuuden käsitteen yksiselitteinen kuvaaminen on
problemaattista sen monitulkintaisuuden vuoksi. Suoninen on määritellyt minuuden henkilön
käsitykseksi omasta itsestään (Suoninen 2011, 68). Ihmisillä on kyky nähdä itsensä toisena
henkilönä, josta muilla ihmisillä on erilaisia käsityksiä. Shulman puolestaan määrittelee minuuden
henkilön omiksi ajatuksiksi omasta käyttäytymisestään (Shulman 2017, 27). Minuuden käsitteen
tarkasteluun keskityn tarkemmin kappaleessa 2.5.2, jossa kuvaan G.H. Meadin näkemyksen
minuudesta ja minuuden rakentumisesta.
2.3 Strateginen itsensä esittäminen
Vaikutelman hallinnan käsite ja itsensä esittäminen ovat käsitteinä läheisiä, mutta niillä tarkoitetaan
tutkijoiden määritelmissä eri asioita. Schneiderin mukaan itsensä esittämisellä viitataan tilanteeseen,
jossa esittäjä manipuloi informaatiota minuudestaan. Yhtenä keskeisenä erona on, että vaikutelman
hallinnassa kolmas osapuoli voi olennaisesti vaikuttaa annettuun vaikutelmaan, kun taas itsensä
esittämisestä vastaa vain henkilö itse. Käytännössä kaikkea käytöstä ja esiintymistä voidaan pitää
18
potentiaalisena itsensä esittämisen strategiana. Schneider jakaa itsensä esittämisen strategiat neljään
kategoriaan. (Schneider 1981, 22-25.)
Verbaalisella itsensä esittämisellä Schneider viittaa siihen, että mikä tahansa verbaalinen toteamus
voi olla itsensä esittämistä. Yksinkertaisuudessaan verbaalista itsensä esittämistä on tilanne, jossa
esiintyjä esittää väitteitä omasta persoonastaan. Verbaalista itsensä esittämissä voidaan katsoa
olevan myös tilanteissa, joissa esiintyjä ei suoranaisesti väitä olevansa jotain vaan yleisö voi rivien
välistä tehdä päätöksiä esiintyjästä sen perusteella, mitä hän sanoi jossain tilanteessa. Esimerkkinä
mainittakoon tilanne, jossa esiintyjä kysyy toisen henkilön kuulumisia. Esiintyjästä voi näin ollen
päätellä, että hän on kohtelias tai ainakin hänellä on käsitys siitä, mikä on kohteliasta
käyttäytymistä. Kokonaisuudessaan se, miten ihminen tervehtii toista voi kertoa esiintyjän huonosta
tuulesta tai jopa töykeydestä. (emt., 22-25.)
Ilmeikäs käyttäytyminen on toinen Schneiderin itsensä esittämisen strategia ja se kattaa alleen
erilaisia ilmeitä ja eleitä kuten hymy, katsekontakti ja haukotus. Ihmisten pieniä, jokapäiväisiä eleitä
voidaan tulkita, ei välttämättä itsensä esittämisenä, mutta niiden perusteella voidaan tulkita,
minkälaiseksi ihminen kokee tilanteen tai ajattelee tietyssä tilanteessa. Haukotteleminen tilanteessa
viittaa usein tylsistymiseen ja tylsistyminen tietyssä tilanteessa voi puolestaan kertoa jotain muuta
kyseisestä henkilöstä. Nonverbaalinen ja ilmeiden välityksellä tapahtuva viestintä voi olla
avainasemassa, kun tarkastellaan ihmisten luonteenpiirteitä. Näiden pohjalta voidaan mahdollisesti
huomata esimerkiksi henkilön vaatimattomuus, vilpittömyys ja intensiivisyys, joiden pohjalta
voidaan tehdä havaintoja koskien esimerkiksi henkilön mielentilaa sillä hetkellä. (emt., 24-26.)
Kolmantena on tarkoituksellinen käyttäytyminen, joka kattaa alleen suuren osan käyttäytymisestä.
Tarkoituksellinen käyttäytyminen antaa paljon tietoa käyttäytyjästä, joten se voidaan nähdä
strategisena itsensä esittämisen muotona. Schneider argumentoi, että vaikka tilanne, jossa henkilö
kuuntelee intensiivisesti tai antaa lahjan toiselle voidaan nähdä strategisena itsensä esittämisenä,
voidaan se myös mahdollisesti nähdä annetun vaikutelman hallitsemisena. Henkilö voi esimerkiksi
auttaa toista siinä toivossa, että saa itse vastavuoroisesti apua tarvittaessa. Henkilö voi myös auttaa
toista myös luotettavuuttaan ja mukavuuttaan, ilman odotuksia vastavuoroisuudesta.
Tarkoituksellinen käyttäytyminen kertoo esiintyjästä aina jotain, vaikka jokin tietty ele, kuten avun
antaminen, tehtäisiin pelkästään vastavuoroisuuden takia. (emt., 24-26.)
19
Esille paneminen on viimeinen Schneiderin strateginen itsensä esittämisen muoto. Tällä Schneider
tarkoittaa niitä jokapäiväisiä asioita, kuten oikeiden ihmisten tuntemista, pukeutumista tietyllä
tavalla, tietyssä naapurustossa asumista. Käytännössä esittäjä voi kertoa tuntevansa jonkun henkilön
tai näyttäytyä tietyssä paikassa saadakseen arvostusta. (Schneider 1981, 26-27.)
2.4 Strateginen vaikutelman hallinta
Nykyään kuka tahansa voi markkinoida itseään sosiaalisessa mediassa ja tuoda omia kuvia, videoita
ja ajatuksia suuren massan nähtäville. Viimeisen vuosikymmenen aikana mahdollisuudet itsensä
esiintuomiselle ovat kasvaneet merkittävästä. Yhtenä syynä tähän voidaan nähdä olevan
teknologian kehitys ja sen mahdollistamat palvelut. Yhä useammat sosiaalisen median tutkijat ovat
vakuuttuneita siitä, että sosiaalinen alusta ja sosiaalisen median palvelut ovat ainutlaatuinen paikka
itsensä esittämiselle ja annetun vaikutelman hallitsemiselle. Sosiaalisessa mediassa käyttäjillä on
mahdollista kontrolloida tarkemmin annettua vaikutelmaa kuin perinteisessä kasvokkaisessa
vuorovaikutuksessa. Sosiaalinen media mahdollistaa näin ollen strategisen itsensä esittämisen, kun
käyttäjällä on aikaa miettiä, mitä puolia itsestään he tuovat milloinkin esille ja mitkä kuvat tukevat
haluttujen mielikuvien heräämistä. (Winter 2008; Zhao, Grasmuck & Martin 2008.)
Goffmanin dramaturginen lähestymistapa ja rooliteoria keskittyvät tarkastelemaan niitä eri puolia,
joita ihminen tuo itsestään esille, yrittäessään vakuuttaa katsojansa ja tehdä onnistuneen
roolisuorituksen. Goffmanin töiden pohjalta syntynyt vaikutelman hallinnan käsitettä on määritelty
eri tutkijoiden keskuudessa eri tavoin. Leary määrittelee vaikutelman hallitsemisen sellaiseksi
toiminnaksi, jolla pyritään vaikuttamaan siihen, miten muut näkevät henkilön, kun taas Tedeschi ja
Riess määrittelevät sen kaikenlaiseksi käytökseksi, jonka tarkoituksena on vaikuttaa tai manipuloida
muiden henkilöiden saamia näkemyksiä henkilöstä. (Cunningham 2013, 6-9; Gardner, Martinko &
Peluchette 1996, 8-9.)
Ihmiset pyrkivät luomaan erilaisia vaikutelmia itsestään lukemattomin eri tavoin, mutta Jones ja
Pittman ovat havainneet eri tapojen usein johtavan vain muutamaan eri lopputulokseen. Strategiseen
itsensä esittämiseen ei ole Jonesin ja Pittmanin mielestä löytynyt sopivaa ja kuvaavaa viitekehystä,
20
joten he kehittivät oman kehyksen, jossa esittelevät viisi yleisintä strategisen itsensä esittämisen
tyyppiä. (Jones & Pittman 1982.)
TAULUKKO 1. Jonesin ja Pittmanin strateginen itsensä esittäminen (Jones & Pittman 1982.)
Itsensä esittämisen
strategiat
Tavoiteltu
vaikutelma
Tyypillinen
käyttäytyminen
Itsensä esittämisen
riskit
Mielistelijä Pidetty Kohteliaisuudet,
palvelukset
Epärehellinen,
petollinen
Itsensä
mainostaminen
Pätevä Ylpeily, rehentely Omahyväinen,
tekopyhä
Pelottelu Vaikutusvaltainen,
armoton
Uhkailu Solvaaja, saamaton
Malliesimerkki Hyveellinen, korkea
moraali
Marttyyrius Tekopyhä
Anelu Avuton Itsensä vähättely Manipuloiva, vaativa
Jonesin ja Pittmanin teorian termeille ei ole olemassa suomalaisia käännöksiä, joten termien
avaamisessa käytän omaa vapaata suomennosta. Yllä olevan taulukon (taulukko 1.) tarkoitus on
havainnollistaa Jonesin ja Pittmanin teoriaa käytännössä. Taulukossa on esitetty henkilön tyypillistä
käyttäytymistä, kun tavoitellaan tietynlaisen vaikutelman heräämistä yleisössä. Kaaviossa on
havainnollistettu myös uhkakuvia siitä, minkälaiseksi käyttäytyminen voidaan yleisön silmissä
nähdä, kun tavoitellaan tiettyä vaikutelmaa.
Mielistelijä on Jonesin ja Pittmanin mukaan yleisin itsensä esittämisen tyyppi. Mielistelijän
tavoitteena on olla pidetty. Helposti pidetään ihmisistä, jotka ovat kanssamme samaa mieltä,
kehuvat, tekevät palveluksia ja omaavat erilaisia lämpimiksi ja mukaviksi miellettyjä
ominaisuuksia, joten nämä ovat luonnollisesti ominaisuuksia, joita mielistelijä tuo itsestään esille
tavoitellessaan muiden mieltymystä. Yliampuvalla mielistelyllä on myös kääntöpuolensa.
Mielistelijäksi mielletty henkilö voidaan nähdä epärehellisenä, joka voi johtaa siihen, että
21
henkilöstä ei pidetä. Jonesin ja Pittmanin mukaan ihmiset haluavat uskoa olevansa mukavia ja
pidettyjä, eivätkä välttämättä huomaa vilpillistä kehumista. Tästä syystä mielistelyllä pääsee usein
tavoiteltuun lopputulokseen. Itsensä mainostaminen on myös erittäin tyypillinen itsensä esittämisen
strategia. Itsensä mainostaja pyrkii vakuuttamaan muut omasta pätevyydestään, mutta ei
suoranaisesti hae tällä muiden ihailua. Itseään mainostamalla yritetään saada muut vakuuttuneeksi
omasta kyvykkyydestä, pätevyydestä tai älykkyydestä. Tämän strategian kääntöpuolena on, että
muut näkevät henkilön omahyväisenä ja itserakkaana. (Kutznekoff 2013, 13-50; Jones 1990, 185-
190.)
Pelottelu on yksi käytetyistä itsensä esittämisen strategioista. Pelottelulla henkilö pyrkii
vakuuttamaan yleisönsä siitä, että hän on vaarallinen. Pelottelija ylenkatsoo pidettynä olemista ja
kokee olevansa uskottava ainoastaan muita pelottavana. Pelottelija, joka epäonnistuu roolissaan voi
näyttäytyä yleisölle saamattomana herjaajana. Malliesimerkki on itsensä esittämisen strategia, jossa
voidaan nähdä olevan samoja piirteitä, kuin itsensä mainostamisessa. Molemmissa strategioissa
esittäjä haluaa saada muiden kunnioituksen. Erona näiden kahden välillä voidaan katsoa olevan
siinä, missä itsensä mainostaja pyrkii vakuuttamaan muut pätevyydestään ja älykkyydestään, pyrkii
malliesimerkki vakuuttamaan muut kunniallisuudestaan ja korkeasta moraalistaan. Malliesimerkin
kääntöpuolena on tekopyhän hurskastelijan vaikutelman saaminen yleisön silmissä. (Kutznekoff
2013, 13-50; Jones 1990, 195.)
Anelu on viimeinen Jonesin ja Pittmanin strategisen itsensä esittämisen muodoista. Anelua ilmenee
silloin, kun henkilö ei osaa tai ei pysty toimimaan minkään edellä esitetyn strategian mukaisesti.
Anelijalle tyypillistä on omien puutteiden ja heikkouksien esiintuominen sekä avuttomana
esiintyminen. Kääntöpuolena anelussa on, että yleisö näkee tämän manipuloivana ja vaativana.
(Kutznekoff 2013, 13-50; Jones 1990, 196-197.)
Jonesin ja Pittmanin mallin avulla voidaan havaita, että esiintyjä ei pysty täysin vaikuttamaan
siihen, minkälaiseksi yleisö käytöksen ja esiintyjän tulkitsee. Esiintyjä voi tavoitella tietyllä itsensä
esittämisen strategialla tietynlaisia reaktioita yleisössä, mutta on mahdollista, että yleisö näkee
esiintyjän täysin toisella tavalla. (Kutznekoff 2013, 19-30.) Vaikutelman hallintaa verkossa
helpottaa fyysisen läsnäolon puuttuminen ja ajattomuus (ks. esim. Shulman 2012; Goffman 2012).
Käytännössä on mahdollista esittää olevansa aivan jotain muuta kuin on. Ajattomuus eli se, että
käyttäjän ei tarvitse vastata vuorovaikutustilanteessa välittömästi, antaa mahdollisuuden miettiä
22
tarkasti omaa vastausta, ennen kuin sen antaa. Ajattomuus helpottaa strategista itsensä esittämistä,
koska reaktion ei tarvitse olla spontaani. Voimme vastata vuorovaikutustilanteessa toiselle hetkeä
myöhemmin, kun olemme ensin miettineet, mitä kannattaa vastata, jotta omasta roolista ei paljastu.
(Walther 2007.)
2.5 Peilaaminen
2.5.1 Peilaaminen ja yhteiskunta
Hodkinson on esittänyt kaksi tapaa lähestyä mediaa ja sen vaikutuksia yhteiskuntaan. Yleisempi
näkökulma on se, että sosiaalinen media vaikuttaa negatiivisesti yhteiskuntaan ja sen ihmisiin. Tälle
näkökulmalle pohjaa haetaan esittämällä, että esimerkiksi seksin ja väkivallan näyttäminen
mediassa saattaa lisätä siveettömyyttä sekä vaaroja ihmisten verkon ulkopuolisissa elämissä. Kaikki
tätä väitettä tukevat argumentit luovat uskoa siihen, että media vaikuttaa siihen, miten ihmiset
toimivat ja luovat vaikutelman siitä, että esimerkiksi väkivaltaisuus on lisääntynyt yhteiskunnassa
median seurauksena. (Hodkinson 2011, 4.)
Toinen Hodkinsonin lähestymistapa kääntää tämän näkökulman päälaelleen ja esittää, että olisiko
kuitenkin mahdollista, että media heijastaa yhteiskuntaa sellaisena kuin se on. Median tehtävänä on
alkuperäisesti nähty olevan tiedon välitys ja usein tietoa välitetään asioista, jotka ovat jo vahvasti
osa yhteiskuntaa tai muuten merkityksellisiä. Teknologian kehittyminen on mahdollistanut tiedon
lisääntymisen, kun pystymme reaaliajassa seuraamaan tapahtumia muualta maailmasta. Tästä
näkökulmasta tarkasteltuna, jos media on täynnä siveettömyyksiä ja väkivaltaa, tarkoittaa se sitä,
että ne ovat yhteiskunnassa merkittäviä tai muuten vahvasti esillä olevia asioita. Hodkinson esittää,
että jos haluamme todella parantaa näitä negatiivisia asioita yhteiskunnassa, pitäisi keskittyminen
suunnata itse asioihin sen sijaan, että syytetään mediaa näiden asioiden esiintuomisesta. (emt., 4-5.)
Hodkinson argumentoi, että on ennemminkin syytä tarkastella asiaa neutraalisti molempia
näkökulmia hyödyntäen. On otettava huomioon, että mediassa esitetyt asiat heijastavat
yhteiskuntaamme ja sen tapahtumia, asiat harvoin ilmestyvät tyhjästä, mutta on syytä ottaa myös
huomioon, että medialla on valta päättää siitä, mitä kerrotaan ja miten kerrotaan. Media ei näin
ollen suoranaisesti heijasta yhteiskunnan tapahtumia vaan esittää valikoituja esityksiä yhteiskunnan
23
tapahtumista. Tämä lisää sen mahdollisuutta, että yhteiskunta tosiaan vaikuttaa ihmisten tekemisiin.
Mediassa jatkuvasti esillä olevat mielipiteet, teemat, käytännöt ja tapahtumat voivat vaikuttaa
tulevaisuuden asenteisiin, identiteetteihin, käytökseen sekä sosiaalisiin malleihin. (Hodkinson 2011,
4-6.)
2.5.2 Peilaaminen ja yksilö
George Herbert Mead korostaa minuuden rakentumisen teoriassaan vuorovaikutuksen tärkeyttä
ihmisen minuuden rakentumisessa. Käsitys omasta itsestään ja toisista syntyy vuorovaikutuksessa
toisten kanssa. Meadin minuuden rakentumisen teoriassa yksilö oppii näkemään itsensä toisen
näkökulmasta ja tämä näkemys koostetaan osaksi omaa minuutta. Yksilön identiteetti nähdään
meadilaisittain läpi elämän muuttuvana ja muutoksen kannalta keskeisenä pidetään
vuorovaikutustilanteita toisten kanssa. (Mead 1967, 144–152; Hampson 2019, 164- 166; Suoninen
2011, 69–70; Lahikainen 127–128.)
Mead mieltää minuuden (self) rakentuvan sosiaalisesti, vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Meadin
minäteoriassa minuus (self) jakautuu kahdeksi minuuden osaksi niin, että siihen kuuluu objektiminä
(I) ja subjektiminä (me). Objektiminä on tietoinen subjektiminästä ja on se osa minuutta, joka
näytetään yleisölle ja jota yksilö pystyy tarkastelemaan muiden silmin. Subjektiminä voidaan
puolestaan nähdä syvempänä osana minuutta, jota ei suoranaisesti tuoda muiden näytille ja näin
ollen sitä ei voida tarkastella toisen silmin. (Mead 1967, 164–178; Hampson 2019, 164- 166;
Suoninen 2011, 69–70.)
Yleistetty toinen (the generalized other) on Meadin minäteorian keskisiä käsitteitä ja termiä Mead
pyrkii avaamaan leikin kautta. Leikkiessään lapset esittävät tarkoituksella erilaisia rooleja, kuten
lääkäri, opettaja tai poliisi. Lapsi voi olla vuorotellen poliisin ja opettajan roolissa ja
vuoropuheluttaa näitä kahta roolia keskenään. Peleissä, esimerkiksi joukkuepeleissä, rooliin
asettuminen hankaloituu, kun lapsi joutuu ottamaan huomioon muidenkin pelaajien roolit.
Yleistetty toinen eli tässä tapauksessa joukkue on sosiaalinen ryhmä, jota vasten yksilö peilaa omaa
toimintaansa. (Mead 1967, 152–157; Hampson 2019, 164- 166; Suoninen 2011, 69.)
24
Kun puhutaan minuudesta, törmätään usein myös identiteetin käsitteeseen. Kun yksilön minuutta
lähdetään määrittelemään, voidaan puhua identiteetistä. Yksinkertaistetusti identiteetillä
tarkoitetaan niitä tapoja, joiden avulla yksilö määrittää ja ymmärtää itseään ja omaa toimintaansa
suhteessa muihin. Identiteetti määritellään sosiaalitieteissä rakentuvaksi sosiaalisesta ja
persoonallisesta puolesta. Identiteetin sosiaalisen puolen keskiössä ovat yksilön ryhmiin
kuuluminen, kun persoonallisessa identiteetissä keskiössä on minäkokemusten jatkuvuuden tunne.
(Saastamoinen 2006, 170-173.) Tajfelin ja Turnerin sosiaalisen identiteetin teoriassa keskitytään
tarkastelemaan sitä, miten ihmisillä on tapana kategorisoida itsensä ryhmiin, ymmärtääkseen
paremmin omaa itseään suhteessa muihin. Sosiaalisen identiteetin teorian keskiössä on ymmärrys
siitä, että yksilön identiteetti rakentuu sosiaalisesta sekä persoonallisesta puolesta. (Whitty & Young
2016, 9-22; Ahokas 2011, 220-225.)
Lahikaisen (2011) sekä Goffmanin (1971) mukaan ihmisen tuovat vuorovaikutustilanteissa itsestään
esille puolia, joille halutaan muiden hyväksyntää. Näin ihmiset peilaavat omaa toimintaansa toisten
kautta eli tarkkailevat sitä, minkälaisen reaktion oma toiminta saa muiden keskuudessa. Saadun
palautteen pohjalta yksilö muokkaa omaa käytöstään tilanteeseen sopivaksi. Omaa toimintaa
muokataan muilta saadun palautteen perusteella, vaikka muilta saatu palaute ei kerro totuutta
henkilöstä itsestään vaan on pelkästään heijastuksia muista. Sosiaalisen elämän monimuotoisuus ja
palautteen määrä ajaa yksilön priorisoimaan palautteen antajien tärkeyttä. Näin osa palautteen
antajista nousee keskeisempään asemaan yksilön silmissä. (Lahikainen 2011, 127–128; Goffman
1971, 26–30.)
2.6 Aikaisempi tutkimus
Tietokonevälitteinen vuorovaikutus on kiinnostanut tutkijoita jo 1990-luvun alusta alkaen ja
teknologian jatkuva kehittymien sekä sen uusien palveluiden syntyminen on näin ollen avannut
tutkijoillekin uusia suuntia. Erilaisia yhteisöpalveluita on ollut käyttäjien saatavilla jo vuodesta
1997, mutta ne saivat tutkijoiden kiinnostuksen vasta 2004 kun Facebook, LinkedIn ja Twitter
perustettiin ja syntyi ennestään tuntematon tapa sekä alusta itsensä esittämiselle ja minuuden
rakentamiselle. Aluksi kiinnostusta herätti se, miten verkkovälitteinen kommunikaatio poikkesi
perinteisestä kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta, mutta sittemmin tutkijoille on avautunut täysin
uusi tutkimusmaailma, joka kiehtoo eri alojen tutkijoita. (Cunningham 2013, 1-9.)
25
Internetin alkuajoista lähtien on oltu kiinnostuneita siitä, miten minuus ja identiteetti rakentuvat ja
ymmärretään verkossa sekä siitä, ollaanko verkossa toimiessaan samoja henkilöitä kuin verkon
ulkopuolella toimittaessa. Aikaisemmissa tutkimuksissa on tuotu esiin, että käyttäjät voivat tuoda
yhteisöpalveluissa esiin aitoa minuutta, ideaaliminuutta, valittua osaa minuudesta tai mahdollisia
minuuksia (Whitty & Young 2016, 18-22). Viimeisimmissä tutkimuksissa on korostettu
kasvokkaisen vuorovaikutuksen tärkeyttä identiteetin kannalta ja on esitetty uhkakuvia siitä, miten
yhteisöpalvelut vaikuttavat käyttäjien identiteettiin (Lagerkvist 2018, 176-178).
Facebookiin liittyvää tutkimusta löytyy maailmanlaajuisesti, onhan palvelu maailmanlaajuinen.
Erityisen paljon tutkimusta löytyy Yhdysvalloista, mutta myös suomalaisten opiskelijoiden
lopputyönaiheena Facebook on ollut suosittu. Facebook on palveluna laaja ja palveluun liittyvää
tutkimusta on tehty erilaisia teoreettisia viitekehyksiä ja erilaisia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen.
Erityisen paljon tutkijoita on kautta linjan kiinnostanut se, miksi Facebookiin liitytään, mitä siellä
tehdään, miten palvelu vaikuttaa nuorten identiteetin kehitykseen ja miten ihmiset esittävät itseään
palvelussa (Boyd 2007; Yang & Brown 2015; Wong 2012; Dijck 2013). Facebookiin liittyvä
tutkimus on usein yhdistetty sosiaalisen median tutkimuksiin, joissa Facebook näyttelee tiettyä osaa
sosiaalisen median kentässä.
Tifferent ja Vilnai-Yavez ovat tutkimuksessaan tarkastelleen sukupuolieroja Facebook käyttäjien
minäesityksissä ja tarkastelua on lähdetty tekemään profiilikuvien ja kansikuvien kautta.
Tutkimuksessa tarkasteltiin 500 Facebook käyttäjää ja otanta tehtiin satunnaisesti. Teoriataustana
tutkimuksessa toimi evoluutiopsykologia, joka sisältää lukuisia erilaisia näkemyksiä miesten ja
naisten välisistä sukupuolieroista. Evoluutiopsykologian mukaan miehet ja naiset käyttäytyvät eri
tavoin, koska ovat joutuneet esihistoriallisilla ajoilla kohtaamaan erilaisia haasteita ja oppia
selviytymään niistä. Miesten ja naisten käyttäytymiseroavaisuuksia on selitetty myös miehiin ja
naisiin kohdistuvien erilaisten rooliodotusten kautta. Eri kulttuureissa miesten ja naisten roolit
voivat vaihdella suurestikin. (Tifferent & Vilnai-Yavez 2014, 388-389.)
Tutkimuksessa havaittiin, että miesten profiilikuvissa korostui käyttäjän status ja riskinotto. Naisten
profiilikuvissa puolestaan korostui perhesuhteet ja tyypillisesti naisten kuvista oli havaittavissa
emotionaalista ilmaisua. Emotionaalista ilmaisua saatiin aikaan katsomalla intensiivisesti kameraan
26
tai hymyilemällä. Kansikuvissa ei havaittu sukupuolieroja eikä niitä näin ollen pidetty
merkityksellisinä käyttäjän minäesitysten kannalta. Miesten ja naisten profiilikuvien katsottiin
sopivan miesten ja naisten evoluutiopsykologiaan sopivaan käyttäytymiseen. Naisten on kautta
aikojen katsottu olevan enemmän perheorientoituneita, mikä selittää perhesuhteiden esiintuomisen
Facebookin profiilikuvissa. Miesten kuvissa korostuvaa statusta pidettiin myös
evoluutiopsykologiaan sopivana. Facebook on yksi mahdollisista paikoista tavata kumppani eli on
tärkeää näyttäytyä mahdollisimman maskuliinisena ja haluttavana. (Tifferent & Vilnai-Yavez 2014,
393.)
Uski (2015) on suomalainen sosiaalipsykologi ja tutkija, joka on väitöskirjassaan tarkastellut itsensä
esittämistä sosiaalisen median yhteisöpalveluissa. Tutkimuksessa on käytetty niin laadullisia kuin
määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksessaan Uski tarkastelee käyttäjäprofiilien ylläpitämistä
suhteessa aitouteen. Väitöskirjassaan Uski argumentoi yhteisöpalveluiden tuoneen muutoksia
sosiaaliseen dynamiikkaan. Yhteisöpalveluissa käyttäjät eivät esitä vain yhtä roolia, vaan useat eri
roolit yhdistyvät yhdeksi metarooliksi. Metarooliin käyttäjä ajautuu, koska yleisö koostuu ihmisistä,
jotka käyttäjä tunteen useilta eri elämänaluilta. Toisen ulottuvuuden yhteisöpalveluissa luo aika,
koska käyttäjän uudet kontaktit pääsevät profiilin aikajanan kautta tarkastelemaan käyttäjän elämää
menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Perinteinen kommunikointi ja yleisöltä saatu palaute poikkeaa
yhteisöpalveluissa, joissa palautteen antaminen voi pikemminkin olla monitulkintaista. Uskin
mukaan yhteisöpalveluissa käyttäjät päätyvät esittämään pitkittyneitä identiteettirooleja, joka on
uutta niin käyttäjille kuin sosiaalipsykologialle tieteenä. (Uski 2015, 3.)
Uskin (2016) työ ei niinkään keskity tarkastelemaan sosiaalisen median yhteisöpalveluita ja niiden
toimintalogiikkaa, vaan tutkielman keskiössä on erilaisten yhteisöpalveluiden käyttäjät ja heidän
kokemusmaailmansa, jota Uski tarkastelee tulkitsevan fenomenologisen analyysin avulla.
Väitöskirjaansa perustuen Uski on argumentoinut, että yhteisöpalveluiden sisäiseen ja ulkoiseen
identiteettiesitykseen vaikuttaa yhteisöpalveluissa vallitsevat olosuhteet. Uskin mukaan
yhteisöpalveluiden yleistyminen osaksi arkipäivää on vaikuttanut niihin perinteisiin keinoihin,
joiden avulla identiteettiä tuotiin esiin, ennen kuin oli tarpeen ottaa huomioon uudet sosiaaliset
kontekstit. (Uski, 2016.)
Uski (2016) on esittänyt neljä näkökulmaa, joiden takia yksilön identiteetti ja minäesitys
vaarantuvat yhteisöpalveluissa. Uskin mukaan yhteisöpalveluissa esitetyt pitkittyneet
27
identiteettiesitykset vaarantavat yksilön identiteettiä. Yhteisöpalveluissa käyttäjän minäesitys on
jatkuvasti käynnissä ja tämänkaltaiset pitkittyneet identiteettiesitykset ovat yhteisöpalveluiden
myötä yleistynyt uusi ilmiö, jota perinteisessä kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa ei ole. Käyttäjän
profiilihistorian näkeminen mahdollisesti vuosiakin taaksepäin sekä se, että yleisön joukossa on
ihmisiä käyttäjän elämän eri osa-alueilta vaarantavat identiteettiesityksiä. Viimeinen vaaratekijä
liittyy yksilön aitouden kokemukseen ja tarkemmin siihen, että käyttäjän voi olla vaikea vetää rajaa
sisäiselle ja ulkoiselle motivaatiolle toimiessaan. Näiden uhkien pohjalta Uski esittää, että
yhteisöpalveluissa oma identiteetti asetetaan esille tavoilla, joita ei ole ennen ollut. Uski on
kehittänyt profiilityön käsitteen kuvaamaan niitä keinoja, joilla yhteisöpalveluiden käyttäjä pyrkivät
varmistamaan sen, että esitetyt identiteettiesitykset selviävät siitä, että kontaktit eri elämän osa-
alueilta pääset jatkuvasti tarkastelemaan yksilön esityksiä. Profiilityöllä pyritään myös hallitsemaan
identiteettiesityksiä uhkaavia tekijöitä. Profiilityötä voidaan tehdä tietoisesti tai tiedostamatta,
pyrkien kohti päämäärää, jossa yleisö saa käyttäjästä mahdollisimman hyvän, mutta kuitenkin aidon
kuvan. (Uski, 2016.)
Ruotsin suurimmaksi Facebook tutkimukseksi mainostetussa tutkimuksessa tutkimuskysymyksinä
on se, miksi Facebookia käytetään eri ikäisten sekä miesten ja naisten toimesta, sekä minkälaisia
statuspäivityksiä tehdään ja miksi statuspäivityksiä ylipäätään tehdään. Toisena
tutkimuskysymyksenä on minkälaisia psykologisia vaikutuksia Facebookin käyttö saa aikaan, onko
Facebookin käyttö yhteydessä itsetuntoon ja hyvinvointiin. Tutkimuksen mukaan vuonna 2012
Ruotsissa oli yhteensä 4,5 miljoonaa aktiivista Facebookin käyttäjää, näistä miehiä oli 55% ja naisia
45%. Facebookin suurimpana ikäryhmänä olivat 25-34 vuotiaat ja heitä oli palvelussa noin
miljoona. Viimeisen kuuden kuukauden aikana eniten kasvanut ikäryhmä oli 57-64 vuotiaat
käyttäjät. (Denti ym. 2012, 5-29.)
Tutkimuksen mukaan yhteys muihin on yksi ihmisten perustarpeista ja yksi tärkeä syy Facebookin
käyttöön. Tutkimuksen aiheeksi valikoitui Facebook, koska se on markkinoiden suurin
yhteisöpalvelu. Tutkimuksessa tuotiin esille, että Facebook käyttäjille on tyypillistä tuoda itsestään
esille enemmän positiivisia kuin negatiivissävytteisiä asioita. Facebookissa käyttäjät päättävät itse,
mitä asioita itsestään tuovat palvelussa esille. Ihmiset haluavat olla pidettyjä ja hyväksyttyjä, joten
ei tule yllätyksenä, että muille jaetaan mielellään niitä asioita, jotka omasta mielestämme tukevat
antamaamme positiivista kuvaa. (emt., 5-29.)
28
Tutkimukseen osallistui 1011 osallistujaa, joista 33,1% oli miehiä ja 66,9 naisia. Tutkimukseen
osallistujien keski-ikä oli 32,6 vuotta. Tutkimushenkilöt olivat käyttäneet Facebookia keskimäärin
3,6 vuotta ja heillä oli keskimäärin 312 Facebook-kaveria. Aineisto kerättiin strukturoidulla
kyselylomakkeella ja se oli jaettu neljään eri osa-alueeseen. Eri osa-alueet tarkastelivat käyttäjien
läsnäoloa palvelussa, palvelun käyttöä, psykometrinen mittaus sekä taustatiedot. (Denti ym. 2012,
5-29.)
Tutkimuksessa havaittiin, että 84% vastaajista piti Facebookia päivittäisenä rutiinina ja 70%
raportoi kirjautuvansa Facebookiin mennessään verkkoon. Facebookin käytössä havaittiin
sukupuolieroja ja tutkimuksen mukaan naisten viihtyivät palvelussa päivittäin pidempiä aikoja kuin
miehet. Havaittiin, että jopa 77,3% kaikista statuspäivityksistä oli positiivisia. Sukupuolieroja
miesten ja naisten välillä oli myös siinä, minkälaisista asioista päivitettiin. Tutkimuksen mukaan
naiset päivittivät mielellään tunteista ja ihmissuhteista, kun taas miehet keskittyivät enemmän
jokapäiväisiin asioihin päivityksissään. Tutkimuksessa tarkasteltiin palvelun käytön ja hyvinvoinnin
yhteyttä ja tuloksena todettiin, että palvelun käytöllä on todennäköisemmin negatiivisia vaikutuksia
naisten, kuin miesten hyvinvointiin. (emt., 5-29.)
Rosenbaum, Johnson, Stepman ja Nuijten ovat tarkastelleen Facebook-käyttäjien motivaatiota
vaikutelman hallintaan sekä sitä, miten raportoidut minäesitykset poikkeavat tilapäivityksissä
havaituista toiminnoista sekä kommenteista. Tutkimus toteutettiin laadullisia menetelmiä käyttäen
ja aineisto kerättiin kolmella fokusryhmäkeskusteluilla. Ennen fokusryhmäkeskusteluita jokainen
haastateltava tulosti oman Facebook-seinänsä sekä aloitussivu. Fokusryhmäkeskusteluita vietiin
eteenpäin asialistan avulla, joka kattoi laajasti erilaisia kysymyksiä koskien Facebookin käyttöä.
Tutkimuksen yhteydessä käytiin läpi 676 aloitussivupäivitystä, 465 seinälle kirjoitettua päivitystä
sekä 660 kommenttia. Aineistoa analysointimenetelmänä toimi grounded theory eli ankkuroitu
teoria. (Rosenbaum ym. 2013, 35-61.)
Fokusryhmäkeskusteluissa kävi ilmi Facebook-profiilin aitouden tärkeys. Aitoudella tarkoitettiin
aitojen profiilikuvien käyttöä, vilpittömien kuvien jakamista ja statuspäivityksiä, jotka ovat
ajankohtaisia ja kuvastavat sitä, kuka käyttäjä kokee olevansa. Mielenkiintoista oli, että käyttäjät
pohtivat sitä kuvaa minkä heidän päivityksistään saa ja välttivät esimerkiksi liian monien
alakuloisten päivitysten tekemistä, että eivät tule leimatuksi. Fokusryhmäkeskustelussa tuotiin esille
ajatuksia siitä, kuinka ärsyttäviksi muiden jatkuvat valituspäivitykset ovat. Toisena tärkeänä
29
pointtina keskusteluissa nousi esille se, millainen profiilin pitäisi olla. Tutkimukseen osallistuvien
mukaan hyvä profiili on ammattimainen ja sen omistajasta saa positiivisen kuvan, joka vastaa
henkilön todellista olemusta. Informaation kontrollointi oli kolmas keskeinen tutkimuksesta ilmi
käynyt tekijä. Käyttäjät tiedostivat yleisön olemassaolon päivityksiä tehdessään ja pyrkivät
tietoisesti tekemään päivityksiä, jotka sopivat eri elämän osa-alueilta olevien henkilöiden
nähtäväksi. Informaation kontrolloinnissa mentiin pitkälle, osalla käyttäjistä oli jopa eri profiileja
eri ystäväpiireille esimerkiksi yksi profiili, toinen työkavereille ja niin edelleen. Muita pienempiä
huomioita, jotka tutkimuksesta nousi esille, oli huomion saamisen tärkeys. Käyttäjät kommentoivat
muiden päivityksiä toivoen itse saavan samanlaista huomiota muilta. Käyttäjät raportoivat myös
tehneensä statuspäivityksiä huomion toivossa. (Rosenbaum ym. 2013, 35-61.)
Toiseen tutkimuskysymykseen minäesitysten poikkeavuudesta haettiin myös vastauksia samoissa
fokusryhmäkeskusteluissa. Keskusteluissa nousi esille sosiaalisten suhteiden tärkeys. Muiden kuvia
kommentoitiin positiivisesti ja ystäviä kannustettiin. Sosiaalisten suhteiden tärkeyttä tuotiin esille
kuulumisia vaihtamalla ja yhteistoiminnalla. Käyttäjät kokivat myös tärkeäksi tuoda esille,
minkälainen sosiaalinen käyttäytyminen on heidän mielestään hyväksyttävää. Päivityksissä
saatettiin todeta esimerkiksi havaittua kummallista toimintaa ulkomaailmassa, johon käyttäjän
ystävät kommentoivat. Minäesitysten poikkeavuuden välttämiseksi itseorientoituneisuus koettiin
tärkeäksi. Käyttäjien keskuudessa pidettiin tärkeänä omien hyvien suoritusten, saavutusten ja
tavoitteiden jakamista, kunhan nämä olivat todenmukaisia. Tällä tavalla pyrittiin myös tukemaan
annettua positiivista kuvaa itsestä. Negatiivisten päivitysten tekeminen koettiin myös tärkeäksi
rehellisen minäkuvan kannalta, kunhan seinä ei muuta jatkuvaksi valitusvirreksi ja pelkkien
negatiivisten asioiden kirjoitteluksi. Kolmantena käyttäjät kokivat ryhmiin kuulumisen ja omien
idoliensa seuraamisen tärkeäksi minäkuvan kannalta. (emt., 35-61.)
Yhteenvetona Rosenbaumin ym. tutkimuksesta voidaan todeta, että käyttäjät rakentavat tietoisesti
tiettyä kuvaa itsestään Facebookissa. Profiilin aitouden tärkeys on tuotu selkeästi esille, vaikka
aitoudella ei tarkoiteta kaikkien asioiden jakamista rehellisesti vaan pikemminkin sitä, että
päivitykset ja kuvat ovat rehellisiä ja kuvaavat aitoja tilanteita, mutta ovat tarkasti harkittuja ja
tilanteeseen valittuja. Tutkimuksesta käy ilmi annetun vaikutelman hallinnan hankaluus palvelussa,
jossa päivitykset näkevät henkilöt elämän eri osa-alueilta. Näyttää siltä, että käyttäjät tekevät
päätöksiä aitouden, haavoittuvuuden, kohennusten sekä valikoituvuuden kanssa vaikuttaessaan
annettuun minäkuvaan. (Rosenbaum ym. 2013, 35-61.)
30
Yleisesti alan tutkimuksissa on havaittu, että itsensä esittäminen ja johonkin kuuluminen ovat
keskeisiä tekijöitä Facebookin käytön taustalla. Itsensä esittämisen strategiat ovat olleet tutkijoiden
kiinnostuksen kohteena jo vuosia on esitetty, että itsestä voidaan tuoda yhteisöpalveluissa esille
erilaisia puolia riippuen siitä, mikä on käyttäjän motiivi (Seidman 2013; Wallace 2001, 28-30;
Bareket-Bojmel, Morana, Shahar 2015). Yleisesti ottaen yhteisöpalveluja ja minuutta koskevissa
tutkimuksissa on havaittu, että käyttäjät rakentavat itsestään julkisen henkilön ja kirjoittavat itsensä
olevaksi. Ideaalinen käyttäytyminen Facebookissa on leikkisää ja rentoa, mutta kuitenkin
kontrolloitua. Negatiivisuus ja turhan vakavat aiheet eivät yleensä saa Facebookissa hyvää
vastaanottoa (Stenroos, Paavilainen & Kinnunen 2010). Minuuden esiin tuominen Facebookissa on
kiinnostanut tutkijoita eri aloilta ja etenkin ideaaliminuuden esittäminen on ollut monen
tutkimuksen keskiössä. Tutkimuksissa on havaittu, että käyttäjät eivät suoranaisesti esitä
ideaaliminuuttaan ja verkossa tapahtuvat esitykset ovat vahvasti yhteydessä verkon ulkopuoliseen
minuuteen (Back ym. 2010; Riva, Wiederhold, Cipresso 2016, 4-14).
On havaittu, että käyttäjät käyttävät hyväkseen eri yhteisöpalveluiden ominaisuuksia itsensä
esittämisessä ja nuo ominaisuudet usein poikkeavat perinteisen kasvokkaisen vuorovaikutuksen
puitteista. Muokkaaminen on yhteisöpalveluissa usein vaivatonta ja esimerkiksi viestejä ja
päivityksiä pystyy muokkaamaan ennen niiden lähettämistä ja vielä sen jälkeenkin. Kasvokkaisessa
vuorovaikutuksessa omia sanomisiaan on hankalampi muokata jälkikäteen. Keskeisenä itsensä
esittämisen työkaluna on aika, joka toimii yhteisöpalveluissa eri tavalla kuin verkon ulkopuolisessa
kanssakäymisessä. Yhteisöpalveluissa käyttäjillä on runsaasti aikaa miettiä, miten jonkin asian
esittävät ja kehollisuuden puute tekee yleisölle hankalaksi arvioida esitetyn väitteen oikeellisuutta.
Kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa henkilön on hankalampi hallita omia esimerkiksi kehon
lähettämiä viestejä ja vuorovaikutuksen toinen osapuoli pystyy tarkkailemaan henkilön koko
olemusta läpi vuorovaikutuksen. (Walther 2007.)
Baym on esittänyt, että on naiivia ajatella käyttäjien toimivan täysin rehellisesti sosiaalisessa
mediassa, koska täysin rehellisiä ei aina olla verkon ulkopuolellakaan. On havaittu, käyttäjät
harvemmin esittävät itseään täysin valheellisesti, mutta strategiset hienosäädöt sen sijaan ovat
yhteisöpalveluissa yleisempiä. Itsensä esittämistä verkossa on kuvattu tarkaksi ja valikoivaksi,
mutta ei kuitenkaan valheelliseksi. Yhteisöpalveluissa saatetaan tehdä asioita, esimerkiksi kuulua
tiettyyn ryhmään, koska sen uskotaan näyttävän hyvältä muiden silmissä. Valheellisen itsensä
31
esittämisen sijaan voidaan katsoa, että tietyillä hienosäädöillä käyttäjät tuovat ennemminkin esille
ideaaliminuuttaan. Aikaisemmissa tutkimuksissa on myös esitetty, että käyttäjän kontaktit
vaikuttavat siihen, minkälaista kuvaa itsestä annetaan palvelussa. (Baym 2015, 112-123.)
Tässä kappaleessa olen kuvannut ne teoreettiset lähtökohdat, jotka vaikuttavat tutkielmani taustalla.
Goffmanin teoria on tutkielmani keskiössä ja tulen peilaamaan tutkimustuloksia kyseistä teoriaa
vasten. Olen johdatellut aiheen ajankohtaisuuteen ja avannut sosiaalista mediaa ja tarkemmin sitä,
mikä Facebook on. Olen myös esittänyt ne tutkimuskysymykset, joihin tutkielmassa haetaan
vastauksia. Seuraavassa kappaleessa keskityn esittämään tutkielman metodologisia valintoja,
aineistonkeruuta sekä sen, miten tutkimusaineisto on analysoitu. Kuvailen myös sitä, miten
eettisyys on huomioitu tutkielmassani.
32
3 TUTKIMUSMENETELMÄT
3.1 Kvalitatiivinen tutkimus
Laadullinen tutkimusmenetelmä on sopiva tilanteisiin, joissa ei ole valmista teoriaa tutkittavan
ilmiön selittämiseen. Laadullisen tutkimusmenetelmän avulla on tarkoitus löytää vastauksia
tutkittavasta ilmiöstä ja siitä, mistä ilmiössä on oikeastaan kyse. Laadullinen tutkimus poikkeaa
määrällisestä tutkimuksesta siinä, että sen ei ole tarkoitus tehdä yleistyksiä tutkittavasta ilmiöstä,
vaan keskeisenä ajatuksena on sen sijaan ymmärtää tutkittavaa ilmiötä ja saada siitä syvällinen
näkemys. (Kananen 2017, 32-36.)
Tutkimukseni toteutan laadullisena tutkimuksena, sillä olen kiinnostunut niistä kokemuksista,
mielipiteistä ja merkityksistä, joita tutkittavilla henkilöillä on aiheeseeni liittyen. Laadullisen
tutkimuksen avulla selvitetään Kanasen mukaan niitä merkityksiä, mitä yksilöt antavat ilmiöille ja
pyritään ymmärtämään jotakin tiettyä ilmiötä. Laadullisessa tutkimuksessa ei myöskään ole
tarkoitus tehdä tilastollisia yleistyksiä tutkittavasta ilmiöstä. Laadullisessa tutkimuksessa tulkintojen
kestävyyden ja syvyyden voidaan katsoa olevan keskeisemmässä asemassa, kuin aineiston koko.
(Tuomi & Sarajärvi 2009, 85; Kananen 2017, 32-36.) Laadullinen tutkimusaineisto on monipuolista
ja sitä voidaan lähteä tarkastelemaan monista eri näkökulmista. Laadullisessa tutkimuksessa on
myös suotavaa, että teoreettinen viitekehys ja metodin valinta ovat sopusoinnussa keskenään
(Alasuutari 2007, 80–83).
3.2 Teemahaastattelu
Tutkimuksen tekemisessä haastattelu on yksi käytetyimmistä tiedonkeruumuodoista ja
joustavuutensa puolesta sopii erilaisiin tutkimustarkoituksiin. Haastattelun perusajatus on selkeä ja
yksinkertainen; kun haluamme saada tietoa siitä, miksi henkilö tekee niin kuin tekee, on järkevää
kysyä. Haastattelulajeja on useita ja toisistaan ne eroavat lähinnä strukturointiasteensa perusteella
eli siten, kuinka kiinteästi kysymykset on muotoiltu ja kuinka paljon haastattelijalla on varaa
jäsentää tilannetta. (Hirsjärvi & Hurme 2010, 34–43; Tuomi & Sarajärvi 2009, 72-73.)
33
Aineistonkeruumenetelmäksi tutkielmaani valikoitui teemahaastattelu, koska uskon sen avulla
pääseväni parhaiten käsiksi haastateltavien subjektiivisiin kokemuksiin ja ajatuksiin tutkittavasta
ilmiöstä. Tarkoituksenani on haastatella neljää miestä ja neljää naista tutkielmaani varten ja näin
haastatteluita kerääntyy yhteensä 8. Laadullisessa tutkimuksessa ei ole tarkoituksena tilastollisten
yleistyksien tekeminen, vaan tarkoituksena on tietyn toiminnan ymmärtäminen tai jonkin ilmiön
kuvaaminen. Laadullisessa tutkimuksessa on suotavaa, että haastateltavat tietävät haastateltavasta
ilmiöstä mahdollisimman paljon (Tuomi & Sarajärvi 2009, 85–87). Haastattelurunkoni (liite 2.)
koostuu seitsemästä eri teemasta ja teemojen alakysymykset vaihtelevat 5-13 kysymyksen välillä.
Haastattelurunkoni on melko perusteellinen, joten uskon, että haastateltavien määrällä ja
haastateltavieni tietovarannoilla pääsen hyvin käsiksi tutkittavaan ilmiöön sekä niihin kokemuksiin
ja ajatuksiin, joita tutkittavilla on tutkittavasta ilmiöstä.
Teemahaastattelu on puolistrukturoitu haastattelu, joka etenee ennalta valittujen teemojen ja niitä
tarkentavien alakysymysten varassa. Teemahaastatteluissa korostuu haastateltavien tulkinta ja
merkityksenanto (Tuomi & Sarajärvi 2009, 74–75). Teemahaastatteluissa kysymysten muoto ja
niiden esittämisjärjestys on vapaampi, kuin esimerkiksi strukturoidussa haastattelussa, mutta ei niin
vapaa, kuin täysin strukturoimattomassa syvähaastattelussa (Hirsjärvi & Hurme 2010, 47–48).
Puolistrukturoidulle haastattelulle on tyypillistä, että haastateltaville ei tarjota valmiita
vastausvaihtoehtoja, vaan he vastaavat kysymyksiin täysin itse, niin kuin ilmiön kokee tai niin kuin
siitä ajattelee (Eskola & Vastamäki 2010, 26–29). Teemahaastatteluiden voidaan katsoa etenevän
haastateltavan ehdoilla, haastattelijan rooli on esittää tarkentavia kysymyksiä haastateltavan
kertomuksiin ja pitää keskustelu aihealueen piirissä (Kananen 2017, 95). Teemoilla ja tarkentavilla
kysymyksillä tutkija voi vaikuttaa haastattelussa tulevaan tiedon määrään, sen laatuun ja myös
syvyyteen. Dikotomiset kysymykset, eli kysymykset, joihin voi vastata pelkästään kyllä- tai ei-
vastauksella, johtavat suppean aineiston syntyyn, eli niitä on teemahaastatteluissa kannattava välttää
(Kananen 2017, 92). Teemahaastatteluissa pyritään löytämään tutkimusongelman kannalta
merkityksellisiä vastauksia eli haastattelurunko on syytä rakentaa huolellisesti (Tuomi & Sarajärvi
2009, 74–75). Onnistuneen haastattelurungon yhtenä edellytyksenä voidaan pitää tutkijan omaa
kattavaa ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä (Kananen 2017, 96).
34
3.3 Aineistonkeruun suunnittelu ja toteutus
Toteutin aineistonkeruun vuoden 2018 aikana. Tutkimus lähti liikkeelle haastateltavien
rekrytoinnilla. Alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti tarkoituksenani oli haastatella seitsemää
miestä ja seitsemää naista, jolloin haastatteluiden kokonaismääräksi muodostuisi 14 haastattelua.
Olin kertonut avoimesti tutkielmani aiheesta niin yliopistolla, työpaikalla kuin ystäväpiirissäni ja
tutkimushaastateltaviksi kiinnostuneita löytyi useita. Jaoin kaikille kiinnostuneille tutkimuskutsun
(liite 1.) ja omat yhteystietoni. Tutkimushaastateltavat olivat yhteydessä minuun kutsun saatuaan ja
kävimme läpi tutkimushaastatteluiden etenemisen kannalta keskeisiä asioita sekä sovimme
alustavasti haastatteluajan. Annoin tutkimushaastateltavilleni 3-5 esimerkkikysymystä, jotta he
osasivat paremmin valmistautua haastatteluun. Tämän lisäksi pyysin heitä käymään huolellisesti
läpi Facebook-profiilinsa aikajanan palveluun liittymispäivästä lähtien. Toiveena esitin, että
haastateltavan profiilia voidaan selata haastattelun yhteydessä tai mahdollisen puhelinhaastattelun
yhteydessä haastateltava lisäisi minut Facebook-kaveriksi, jolloin pääsen näkemään hänen
päivityshistoriansa ja pystymme keskustelemaan haastateltavan profiilista. Messengerin
yksityisviestit jätettiin luonnollisesti profiilin selailun ulkopuolelle, koska viestit ovat käyttäjän
yksityisiä ja niiden voidaan katsoa olevan verrattavissa tänä päivänä sähköpostiin.
Kriteereitä haastateltaville oli ikä, sukupuoli sekä Facebookin käyttöaktiivisuus vuosissa mitattuna,
kriteerit on ilmoitettu myös tutkimuskutsussa (liite 1). Kaikki haastateltavani osuvat ikähaarukkaan
25-34 ja ovat olleet aktiivisia Facebookin käyttäjiä vähintään kymmenen vuotta. Aktiivisella
käyttäjällä tarkoitan henkilöä, joka käyttää palvelua päivittäin ja vähintään kerran kuukaudessa
päivittää profiiliaan. Tutkimushaastatteluihin osallistuvat naiset ovat itsensä naiseksi identifioivia
henkilöitä ja miehet itsensä mieheksi identifioivia henkilöitä, kolmannen sukupuolen rajasin
tutkimukseni ulkopuolelle.
Aineistonkeruun suunnittelun yhteydessä oli aiheellista pohtia myös tutkimuksen luotettavuus
aspektia. Informantin vahvistus on yksi luotettavuuskriteeri, jonka olen päättänyt huomioida omassa
työssäni. Haastatteluiden yhteydessä kävin läpi vielä tutkielmani suunniteltua kulkua ja kerroin
suppeasti luotettavuuskriteereistä, jotka haluan tutkielmassani ottaa huomioon. Tarkoituksenani oli
tulosten aukikirjoittamisen jälkeen valita satunnaisella otannalla yksi miespuoleinen ja yksi
naispuoleinen haastateltava, jotka saavat lukea tutkimustulososioni läpi ja kommentoida
tutkimustulosten sopivuutta heidän antamiinsa vastauksiin. Satunnaisen otannan koen tässä
35
vaiheessa tärkeäksi, koska se on luotettavampi tapa testata tuloksia, kuin ennalta sovitut tulosten
varmistajat.
Yhteydenpito tutkittavien kanssa tapahtui WhatsApp-sovelluksessa sekä ihan perinteisesti
soittelemalla. Pääasiassa yhteydenpito sisälsi haastatteluaikojen sumplimista ja haastattelupaikan
sopimista. Haastattelut toteutettiin kahta kasvokkaista haastattelua lukuun ottamatta puhelimitse.
Tutkimushaastattelua ennen kerroin tutkittaville tarkemmin aineiston keruusta, aineiston käsittelystä
ja tutkittavien anonymiteetin säilymisestä. Tämän jälkeen käynnistin nauhoitteen ja pyysin kultakin
tutkittavalta vielä nauhalle suullisen suostumuksen tutkimukseen. Tutkimuseettisiä asioita
tarkastelen lisää alakappaleessa 3.6.
Ennen virallisia tutkimushaastatteluja tein kaksi testihaastattelua testatakseni haastattelurungon
toimivuutta ja harjoittelin itse tutkimushaastattelijan roolissa olemista. Testihaastattelut olivat
molemmat onnistuneita ja päätin sisällyttää ne osaksi tutkimustani. Koin testihaastattelut tärkeiksi
tutkimuksen onnistumisen kannalta. Aihe itsessään on minulle ja haastateltavalle tuttu, mutta
haastattelijana oli tärkeää, että pystyn pitämään keskustelun raiteilla ja esittämään tarkentavia
kysymyksiä, kuten teemahaastatteluille tyypillistä on.
Kaksi haastattelua toteutettiin kasvotusten ja kuusi puhelimitse. Kasvotusten tehdyt haastattelut
tehtiin julkisella, rauhallisella paikalla. Puhelimitse tehdyt haastattelut tein pitäen puhelun kaiutinta
päällä, jotta nauhurille varmasti tallentuu niin oma, kuin haastateltavan puhe. Haastattelut
nauhoitettiin Olympus-nauhurilla ja tallennettiin tietokoneelle salasanan taakse. Aineisto olisi ollut
hyvä saada litteroitua heti haastattelun jälkeen, mutta aikataulullisista syistä tämä ei ollut
mahdollista. Tämä oli etukäteen tiedossa ja yksi tärkeimmistä syistä siihen, miksi pidin
tutkimuspäiväkirjaa koko tutkimusprosessin ajan. Tutkimuspäiväkirjaan tein omia muistiinpanoja ja
havaintoja kunkin haastattelun jälkeen. Tämän tarkoituksena oli helpottaa haastattelutilanteen
mieleen palauttamista myöhemmissä vaiheissa.
Haastatteluiden jälkeen oli aika yhteismitallistaa eli litteroida äänitiedotteet, jotta koko aineisto on
samassa muodossa (Kananen 2017, 132). Litteroinnin tarkkuuden tason määrittää tutkija sen
mukaan, mitä oikeastaan ollaan tutkimassa (Ruusuvuori 2010, 424). Kanasen mukaan
teemahaastatteluaineistoille on tyypillistä niiden aukikirjoittaminen mahdollisimman sanatarkasti ja
36
näin lähdin liikkeelle myös omassa tutkielmassani. Tein kaikki haastattelut, ennen kuin aloitin
yhdenkään haastattelun litterointia. Haastattelut sijoittuvat kestoltaan 21-40 minuutin väliin.
Litteroinnin alkuvaiheessa kirjoitin auki jokaisen sanan, mutta huomasin melko nopeasti, että
haastateltavien puheessa on paljon täytesanoja ja lauseiden sisällön kannalta turhaa toistoa. Tämän
huomattuani keskityin litteroimaan tarkemmin puhuttua asiaa ja jätin lähes kokonaan huomioimatta
jatkuvat samassa puheenvuorossa toistuvat ilmaisut kuten ”no silleen et..” ja ”no siis..”.
Poikkeuksena tähän oli toistot, jotka katsoin lauseen sisällön ymmärtämisen kannalta tärkeiksi.
Haastatteluiden yhteiskesto oli kaiken kaikkiaan 3 tuntia ja 33 minuuttia. Näistä litteroitua tekstiä
syntyi vajaa 86 sivua fontilla Times New Roman, fonttikoolla 12, riviväli 1,5. Omat puheenvuoroni
olen lihavoinut, jotta litteroitu tekstimassa on selkeämpi ja luettavampi kokonaisuus. Aluksi käytin
riviväliä yksi, mutta suurensin rivivälin tekstimassan luettavuuden näkökulmaa ajatellen.
Aineiston litteroinnissa en poistanut haastateltavien murteita, vaan kirjoitin puhutun auki
sellaisenaan. Naurahdukset sekä päällekkäin puhumisen kirjasin sulkuihin litteroituun tekstiin,
esimerkiksi lauseen sisälle. Litteroinnissa haastateltavat on nimetty sukupuolen ja
haastattelujärjestyksen mukaisesti merkein H1N, H1M, H2N, H2M ja samalla logiikalla eteenpäin.
3.4 Aineiston arviointi
Koen kerätyn aineiston olevan melko onnistunut tutkimuskysymyksieni kannalta.
Tutkimushaastatteluiden alkuperäisesti suunniteltu määrä pieneni, koska koin saavani kahdeksasta
haastattelusta laajan ja kattavan aineiston sekä tutkimusongelman kannalta relevanttia tietoa.
Haastateltavilla heräsi paljon samankaltaisia ajatuksia ja seitsemän haastattelun jälkeen pohdin,
jätänkö haastattelut siihen, mutta päätin tehdä vielä yhden haastattelun, jotta haastatteluita oli
tasaisesti kummankin sukupuolen edustajilta ja näin kokonaismääräksi tuli kahdeksan haastattelua,
neljä miehen haastattelua ja neljä naisen haastattelua. Kahdeksan haastattelun aikana koin aineiston
kyllääntyvän eli haastattelut alkoivat toistaa itseään eikä tutkimusongelman kannalta merkittävää
uutta tietoa tuntunut nousevan esille. Laadullisessa tutkimuksessa ei ole tarkoitus tehdä tilastollisia
yleistyksiä, vaan keskeisessä asemassa on haastateltavat ja heidän tietovarantonsa ja kokemus
tutkittavasta aiheesta (Tuomi & Sarajärvi 2009, 85). Ennen haastatteluiden aloittamista ja
37
tutkielman toteutuksen suunnitteluvaiheessa olin varautunut tekemään yhteensä 14 haastattelua eli
seitsemän haastateltavaa molempien sukupuolen edustajista. Katsoin, että kahdeksan haastattelua on
riittävä määrä huomioiden aineiston saturaatio sekä se, että kyseessä on opinnäytetyö. Tärkeä asia
aineiston kokoa ja riittävyyttä arvioitaessa on myös se, että tutkimushaastateltavat kertoivat omista
havainnoistaan ja kokemuksistaan Facebookissa ja kullakin haastateltavalla on satoja Facebook-
kavereita. Pidän merkittävänä tekijänä aineiston onnistuneisuuden kannalta sitä, että informantit
ovat vuosia tarkkailleet satojen muiden käyttäjien toimintaa ja ovat sen pohjalta muodostaneet
ajatuksia ja kokemuksia, jotka haastatteluissa tulivat esille.
Onnistuneen tutkimusaineiston taustalla on varmasti huolellisesti suunniteltu haastattelurunko.
Haastattelurunko piti sisällään seitsemän eri teemaa ja teemojen alle olin valmiiksi pohtinut
tarkentavia kysymyksiä. Haastattelurunkoa suunnitellessani pyrin pohtimaan omaa kokemusta
haastattelijana ja kuvittelemaan haastattelutilanteen. Aloittelevana tutkijana koin tarpeelliseksi
pohtia eri teemojen alle mahdollisimman tarkkojakin kysymyksiä, jotta haastattelutilanne olisi
mahdollisimman luonteva, eikä tulisi sellaista tilannetta, että jälkeen päin ymmärtää, että olisi ollut
aiheellista esittää tarkentavia kysymyksiä. Ennen virallisten tutkimushaastatteluiden aloittamista
tein kaksi testihaastattelua, jossa tarkoituksena oli testata haastattelurungon toimivuutta sekä omaa
roolia tutkimushaastattelijana. Haastattelurunkoa käytiin läpi myös tutkielmaseminaarissa ja
hyväksytettiin tutkielman ohjaajilla ennen haastatteluiden tekemistä. Koen, että haastattelurungon
huolellinen suunnittelu ja muodostaminen ovat olleet keskeisessä osassa aineiston onnistumisen
kannalta.
Pidin tutkimuspäiväkirjaa läpi koko tutkielman teon ja erityisesti aineistonkeruuvaiheessa tein
paljon muistiinpanoja. Tiesin jo etukäteen, että aikataulullisista syistä en kykene litteroimaan
haastatteluja heti niiden jälkeen, vaikka tämä olisikin varmasti helpottanut tutkimusprosessin
etenemistä. Sen sijaan tein tutkimuspäiväkirjaani merkintöjä eri haastatteluista. Kirjasin ylös muun
muassa haastattelun kulkua ja omia ajatuksiani, joita heräsi haastattelun aikana.
Tutkimuspäiväkirjaan kirjasin ylös myös omia tuntemuksia haastatteluista ja niiden onnistumisesta.
Kirjasin ylös myös asioita, joihin voin kiinnittää enemmän huomiota tulevissa haastatteluissa.
Koen tutkimushaastatteluiden onnistuneen pääasiassa hyvin. Yhdessä haastattelussa oli nauhurin
kanssa pieniä käynnistymisvaikeuksia, mutta haastattelun käynnistyttyä edettiin sujuvasti. Jokainen
haastattelu alkoi teemalla yksi ja jatkui siitä eteenpäin vaihtelevasti. Kaikkia haastatteluiden
38
alakysymyksiä ei tarvinnut edes esittää, vaan keskustelun edetessä niihin tuli vastattua ilman
erillistä kysymistä. Pyrin pitämään keskustelut mahdollisimman luonnollisina ja annoin
haastateltavien itse kertoa kokemuksistaan siinä järjestyksessä, kun niitä tuli mieleen. Välillä oli
siirrytty jo toiseen teemaan, kun haastateltavalle tuli vielä mieleen edellisen teeman alle kuuluvia
asioita. Tämän koin ensimmäisessä tutkimushaastattelussa haastavaksi ja haastattelun lopulla vielä
kertasinkin, että onhan kaikki aihealueet varmasti käyty läpi. Haastatteluiden yhteydessä huomasin,
kuinka laaja aihe Facebook ja yhteisöpalvelut ylipäätään ovat. Aiheesta olisi riittänyt keskusteltavaa
useamman tunnin edestä ja ensimmäisissä haastatteluissa koinkin haastavaksi keskustelun pitämisen
raiteillaan ja haastattelurungon mukaisena. Aineiston onnistumisen kannalta pidin tärkeänä sitä, että
kaikki haastattelurungon teemat tuli käytyä kaikkien haastateltavien kanssa läpi.
Haastatteluiden onnistumisen kannalta tärkeänä pidin myös sitä, että haastateltavilla oli ennakkoon
tiedossa, minkälaisia haastattelukysymykset tulevat olemaan. Yhdessä haastattelussa jouduin
avaamaan haastateltavalle, mitä tarkoitan minuuden esittämisellä, muita epäselvyyksiä ei tullut.
Haastatteluiden onnistumisen kannalta keskeistä oli se, että haastateltavat olivat valmistautuneet
haastatteluihin hyvin. Kukin haastateltava oli selkeästi käynyt läpi omaa Facebookin aikajanaansa ja
oli perillä siitä, mitä palvelussa nykyään tehdään. Yleinen tunnelma haastatteluissa oli avoin ja
luottamuksellinen.
Kokonaisuudessaan koin aineistonkeruun onnistuneeksi ja sain kasaan laajan ja
tutkimuskysymyksieni kannalta kattavan aineiston. Aineiston kokoa en ollut sen suuremmin
miettinyt tutkielmaa suunnitellessa, suurimpana kysymyksenä pidin aineiston riittävyyttä. Koen
aineiston riittäväksi ja jossain määrin jopa liian laajaksi. Laaja aineisto ei sellaisenaan ole
ongelmallinen, vaan lähinnä se tarkoittaa litteroinnin ja analysoinnin vaiheissa päätöksien
tekemistä.
3.5 Aineiston analyysi
Yleisesti ottaen laadullisen analyysin voidaan katsoa koostuvan havaintojen pelkistämisestä ja
arvoituksen ratkaisemisesta (Alasuutari 2007, 40–42). Laadullisen analyysin muodot voidaan jakaa
kolmeen erilaiseen tapaan riippuen siitä, mikä on teorian suhde analyysiin. Aineistolähtöisessä
39
analyysissa ideana on teoreettisen kokonaisuuden luominen tutkimusaineistosta. Teoriaohjaavassa
analyysissa on kytkentöjä käytettyyn teoriaan, mutta teoria ei suoranaisesti ohjaa analyysia.
Teorialähtöinen analyysi puolestaan on teoriavetoista ja käytetyt käsitteet on sidottu tiettyyn
teoriaan. Teorialähtöinen analyysi sopii erityisesti testaamaan jonkin aiemman teorian toimivuutta.
(Tuomi & sarajärvi 2009, 95–97.) Näitä aineistolähtöisiä analyysitapoja voidaan tarkastella myös
sisällönanalyysin näkökulmasta. Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissa analyysi etenee
tutkimusaineiston ehdoilla niin, että käytetyt käsitteet on sidottu käytettävään teoriaan.
Aineistolähtöisestä sisällönanalyysista teoriaohjaava sisällönanalyysi poikkeaa juuri käsitteiden
käytössä, koska aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa käsitteet luodaan aineiston pohjalta. Kolmas
mahdollinen tapa, on vielä teorialähtöinen sisällönanalyysia, jossa luokittelu tapahtuu johonkin
aikaisempaan viitekehykseen perustuen. (Tuomi & sarajärvi 2009, 109–117.)
Oman tutkielmani taustalla vaikuttaa Goffmanin rooliteoria, joten analyysin teen teoriaohjaavaa
sisällönanalyysia käyttäen. Täysin aineistolähtöinen analyysi ei tuntunut sopivalta, koska
Goffmanin teorian käsitteistö näkyy jo vahvasti haastattelurungossani. Teorialähtöinen analyysi
puolestaan pyrkii testaamaan jonkin jo olemassa olevan teorian toimivuutta. Goffmanin teoria on
peräisin vuodelta 1959 ja tavat tuoda itseään esille sekä vaikuttaa annettuun vaikutelmaan ovat
muuttuneet teknologian kehittymisen sekä erilaisten itsensä esittämisen alustojen yleistymisen
myötä, joten en kokenut kannattavaksi lähteä testaamaan teorian toimivuutta, vaan tarkoituksenani
on ennemmin peilata Goffmanin ajatuksia nykyajan itsensä esittämiseen ja vaikutelman hallintaan
liittyen. Teoriaohjaava sisällönanalyysi lähtee liikkeelle samalla tavalla kuin aineistolähtöinen
sisällönanalyysi, mutta klusteroinnin jälkeinen abstrahointi erottaa analyysitavat toisistaan (Tuomi
& Sarajärvi 2009, 109–112). Aineistolähtöinen sisällönanalyysi tarjoaa tutkijalle mahdollisuuden
luoda tutkielmaan teoreettinen käsitteistö, kun omassa tutkielmassani liitän aineistosta kerätyn,
tutkimusongelman kannalta olennaisen tiedon, Goffmanin rooliteorian käsitteistöön.
Sisällönanalyysi voidaan nähdä perusanalyysimenetelmänä, joka mahdollistaa tutkimuksessa
käsitteisiin liittyviä vapauksia. Sisällönanalyysi on tekstianalyysi, joka soveltuu dokumenttien
systemaattiseen ja objektiiviseen tarkasteluun. Tässä yhteydessä dokumentilla voidaan viitata
haastatteluun, sillä Tuomen ja Sarajärven mukaan mikä tahansa materiaali, joka on saatettu tekstiksi
voi toimia dokumenttina (Tuomi & Sarajärvi 2003, 105–108).
40
Koska haastatteluistani oli kulunut jo melkoisesti aikaa, aloitin analyysin kuuntelemalla haastattelut
vielä uudestaan, kävin läpi tutkimuspäiväkirjaani tekemiä merkintöjä ja luin litteroitua tekstiä eli
tulin tutuksi aineiston kanssa. Teoriaohjaava sisällönanalyysi lähtee liikkeelle aineiston
pelkistämisellä. Pelkistämisessä aineistosta karsitaan tutkimuskysymysten kannalta epärelevantti
aineisto pois ja tiivistetään tutkimusongelman kannalta olennaista tietoa osiin (Tuomi & Sarajärvi
2003, 108–109).
Ihan aluksi kirjoitin tutkimuskysymykseni post-it lapuille ja kiinnitin ne tietokoneen näytön
reunaan. Näin pystyin paremmin pitämään mielessä tutkimuskysymykset ja palauttamaan niitä
mieleen. Lähdin pelkistämään aineistoa värikoodaamalla aineistoa kolmella värillä
tutkimuskysymykset mielessäni. Yhdellä värillä merkitsin kaikki kysymykseen yksi liittyvät
lauseet, toisella värillä kysymyksen kaksi alle menevät lauseet ja kolmannen samalla logiikalla.
Siirsin värikoodatut osat omaan Excel tiedostoonsa. Vielä tässä vaiheessa säilytin haastateltavien
tunnusmerkin, esimerkiksi H3N merkinnän, jolloin osasin yhdistää vastaukset tiettyyn henkilöön ja
tarvittaessa pystyisin palaamaan haastatteluun. Tässä vaiheessa huomasin, että osa litteroidusta
aineistosta ei ollut relevanttia juuri tämän tutkimuksen kannalta, mutta mielenkiintoista tietoa
kuitenkin. Tämän jälkeen aloin tutkimuskysymys kerrallaan pelkistämään alkuperäisilmaisuja.
Pelkistetyt ilmaukset muodostuivat yhden ja useamman sanan joukoiksi. Tässä vaiheessa mieleen
tuli jo mahdollisia alaluokkia, muuta päätin kuitenkin pelkistää kaikki värikoodatut lauseet, ennen
kuin mietin alaluokkia sen enempää.
Tässä vaiheessa olin pelkistänyt aineiston ja oli ryhmittelyn vuoro. Ryhmittelyssä ajatuksena on,
että aineistosta erotellut alkuperäisilmaisut käydään huolellisesti läpi ja niistä etsitään
samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia kuvaavia ilmaisuja. Samankaltaiset ilmaisut kootaan omaksi
luokaksi ja luokka nimetään käsitteellä, joka kuvaa luokan sisältöä. Luokittelussa aineisto tiivistyy
entisestään, koska yksittäiset ilmaisut kootaan yhden laajemman käsitteen alle. (Tuomi & Sarajärvi
2003, 109–110.) Tässä vaiheessa analyysiä aloin muodostamaan pelkistetyistä ilmauksista
alaluokkia. Keksin alaluokille kuvaavia nimiä melko laajalla skaalalla ja käydessäni uudestaan
muodostamiani alaluokkia läpi, niin osa näyttikin sopivan paremmin toisen alaluokan alle ja tätä
jatkaessani myös alaluokkien kokonaismäärä väheni oleellisesti. Alaluokkia muodostaessani pyrin
pitämään ajatukset tiiviisti itse aineistossa, vaikka ajatukset meinasivatkin karata käsitteellistämisen
puolelle. Tämän jälkeen lähdin luomaan yläluokkia, jotka kuvasivat yhdistettyjä alaluokkia.
Yläluokkien pohjalta etenin taas pääluokkien muodostamiseen.
41
Teoriaohjaavan sisällönanalyysin viimeisessä vaiheessa tutkimusaineisto liitetään valitun teorian
käsitteistöön ja tästä vaiheesta voidaan puhua abstrahointina. Ryhmittely voidaan nähdä
abstrahoinnin prosessin osana. (Tuomi & Sarajärvi 2003, 110–111.) Tässä vaiheessa analyysia en
enää lähtenyt nimeämään yhdistäviä luokkia, vaan lähdin pääluokkien pohjalta muodostamaan
yhdistäviä luokkia, jotka nimesin Goffmanin teoriaan sopivin käsittein. Analyysin pohjalta
muodostuneet, niin kutsutut yhdistävät luokat kokosin tutkimustulosten osioon alaotsikoiksi.
3.6 Tutkimusetiikka
Tutkielmassani noudatan tutkimuseettisiä normeja ja hyviä tieteellisiä käytäntöjä. Ihmistieteiden
tutkimukseen sovellettavat eettiset periaatteet on Tutkimuseettinen neuvottelukunta jakanut
kolmeen osa-alueeseen: tutkittavan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, vahingoittamisen
välttäminen sekä yksityisyys ja tietosuoja. Tässä kappaleessa tarkastelen sitä, miten
Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeet olen huomioinut käsillä olevassa työssä.
(Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009, 4-7.)
Tutkittavien itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan tutkittavien osallistumisen vapaaehtoisuutta sekä
tutkittavien informointia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tutkittavat päättävät itse
osallistuvatko tutkimukseen. Tutkittavilla täytyy olla hallussaan riittävästi tietoa tutkimuksen
tarkoituksista ja tieto siitä, että tutkittavat voivat jättää tutkimuksen kesken koska tahansa.
Tutkittavilta tulee saada suullinen tai kirjallinen hyväksyntä tutkimukseen osallistumisesta.
(Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009, 4-7.) Omassa tutkielmassani itsemääräämisoikeuteen
liittyvät asiat olen huomioinut alusta alkaen. Tutkimushaastattelukutsu (liite 1.) ja siihen
vastaaminen on ollut täysin haastateltavan itsensä päätettävissä. Tutkimuksesta kiinnostuneiden
kanssa olen käynyt läpi tutkimuksen tarkoitusta, haastattelutilannetta ja haastattelun arvioitua kestoa
läpi haastatteluaikaa sovittaessa. Haastattelutilanteessa, vielä ennen virallisen haastattelun
aloittamista, olen kertonut tutkittaville tutkimuksen tarkoituksesta, aineiston analyysista, aineiston
säilytyksestä sekä aineiston hävittämisestä. Tässä vaiheessa tutkittava on antanut suullisesti vielä
nauhalle suostumuksensa haastatteluun osallistumisesta. Olen pyrkinyt olemaan mahdollisimman
avoin ja helposti lähestyttävä haastateltavien suuntaan tutkimuksen eri vaiheissa, jotta he voivat
lähestyä minua niin halutessaan. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan mukaan tutkimuksen
keskeyttäminen ei välttämättä tarkoita sitä, että jo tehtyä haastattelua ei voisi käyttää. Omassa
42
tutkielmassani olen haastateltaville luvannut, että heidän haastattelujaan ei käytetä tutkielmassa,
mikäli he niin toivovat.
Vahingoittamisen välttäminen kattaa alleen henkisten haittojen välttämisen sekä taloudellisten ja
sosiaalisten haittojen välttämisen. Henkisten haittojen välttämisellä tarkoitetaan käytännössä sitä,
että tutkittavia kohdellaan arvostavasti läpi tutkielman. Tutkittavia on kohdeltava arvostavasti niin
aineistonkeruun yhteydessä kuin tulosten julkaisemisessa (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009,
7-8). Omassa tutkielmassani olen kiinnittänyt erityisesti huomiota juuri vahingoittamisen
välttämiseen, koska Facebook ja itsensä esittäminen palvelussa, voi olla monelle arka ja
henkilökohtainen aihe. Käyttäjät paljastavat itsestään ja omasta käyttäytymisestään asioita, joita ei
välttämättä ole havaittavissa heidän profiileistaan. Tutkielmassani pohdin aluksi
ryhmähaastatteluiden pitämistä, mutta aiheen kannalta katsoin, että haastateltavien on mahdollisesti
helpompi kertoa yksityiskohtaisempia ja syvempiä asioita, kun haastattelussa ei ole muita.
Ryhmähaastatteluissa kaikki haastateltavat kuulevat toistensa vastaukset ja ryhmädynamiikka
vaikuttaa paljolti siihen, kuinka syvällistä keskustelua saadaan aikaiseksi. Teemahaastattelun
aineistonkeruumenetelmänä koin myös mahdollisimman tehokkaaksi vahingoittamisen välttämisen
keinoksi, koska haastateltavat pystyvät itse vaikuttamaan tehokkaasti siihen, kuinka syvällisiä
asioita kertovat. Haastattelutilanteen itsessään olen pyrkinyt kunkin haastateltavan kohdalla
luomaan sellaiseksi, että he voivat luottamuksella kertoa syvällisiäkin asioita, mutta myös kieltäytyä
esimerkiksi joistakin tarkentavista kysymyksistä. Luottamuksellista ilmapiiriä olen pyrkinyt
luomaan heti alusta alkaen, tarjoamalla haastateltaville mahdollisuuden valita esimerkiksi paikka,
jossa haastattelu tapahtuu. Tutkielmassa taloudellisia ja sosiaalisia haittoja on pyritty välttämään
pitämällä huoli tutkittavien yksityisyydestä sekä tietosuojasta.
Suomen perustuslaissa suojattuihin oikeuksiin kuuluva yksityisyyden suoja on yksi tärkeistä
eettisistä tutkimusperiaatteista. Yksityisyyden suojan alle kuuluvan tietosuojan voidaan katsoa
olevan aineistonkeruun, käsittelyn sekä tulosten julkaisemisen kannalta tärkein osa-alue.
Tutkimusaineistojen suojaamisella ja luottamuksellisuudella pyritään varmistamaan sitä, että
tutkittavien yksityisyyden suoja ei vaarannu tutkimuksen teon yhteydessä. Tutkittavien
yksityisyyden suojasta huolehtiminen tulee tehdä huolellisesti tutkielman alusta asti.
(Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009, 8-11.) Omassa tutkielmassani tutkittavien yksityisyyteen
liittyviä kysymyksiä pohdin jo tutkimussuunnitelmaa tehdessä ja totesin, että tutkimuksen
onnistumisen kannalta merkittäviä tietoja on haastateltavan etunimi, ikä sekä sukupuoli, muita
43
tietoja haastateltavistani en kerännyt. Tutkittavien iän olen varmistanut suullisesti, kun henkilö on
ilmoittautunut vapaaehtoiseksi tutkimukseen. Tutkielman kannalta on tärkeää, että tutkittava kuuluu
valitsemani ikähaarukan sisälle, mutta muuten ikä ei ole tutkimuksen kannalta merkittävä tieto,
joten olen jättänyt kaikkien haastateltavien iät kirjaamatta. Etunimi ei ollut tutkimuksen kannalta
merkittävä tieto, mutta helpotti kommunikointia, kun tiesi, millä nimellä toista kutsuu.
Tutkimuspäiväkirjaan kirjasin tutkittavien etunimet ja yhdistin nämä lyhenteisiin, jotta
haastatteluiden palauttaminen mieleen olisi jälkikäteen helpompaa. Tutkimushaastattelut siirsin
ääninauhurista haastattelun jälkeen tietokoneelleni, salasanan taakse, jotta vain minulla on pääsy
tiedostoihin. Haastattelupäiväkirjaa olen säilyttänyt lukollisessa pöytälaatikossa läpi tutkielman
teon. Kaikki tutkimukseen liittyvä aineisto hävitetään asianmukaisesti tutkimuksen päättymisen
jälkeen.
44
4 TUTKIMUSTULOKSET
4.1 Facebook itsensä esittämisen näyttämönä
Facebook on osa tutkittavien normaalia, jokapäiväistä arkea. Facebookia selaillaan vaihtelevasti,
mutta kuitenkin useamman kerran päivässä ja päivityksiä tehdään vaihtelevasti, mutta yleensä
kerran kuukaudessa. Päivitysten lisäksi keskeistä on muiden päivityksiin tai sisältöjen jakamisiin
reagointi tykkäämällä tai muulla tunnetta ilmaisevalla emojilla. Facebook kavereiden
merkkaaminen erilaisiin meemeihin on yleistynyt erityisesti viime aikoina. Käyttäjät merkkaavat
toisiaan meemeihin, jotka mielestään kuvastavat merkattua henkilöä. Meemien lisäksi itsensä
merkkaaminen eri paikkoihin tai tapahtumiin on yleistynyt. Merkkaamisella tarkoitetaan sitä, että
toinen henkilö lisää Facebook-kaverinsa nimen esimerkiksi hauskaan kuvaan, jolloin merkatulle
tulee ilmoitus, että hänet on merkattu ja hän pääsee näkemään kuvan ja kaverin kommentin, joka
hänet merkkasi. Käyttäjät voivat myös merkata itseään eri paikkoihin tai paikkakunnille esimerkiksi
ulkomailla tiettyyn hotelliin, jolloin henkilön profiiliin tulee näkyviin, missä henkilö on sillä
hetkellä.
H1M: Facebookin käyttö on vähä sama ku vetäis aamulla sukat jalkaan.
H3N: Ehkä joku niin ku tietynlaisten ryhmien tykkääminen ja kuvien tykkääminen.. No
sit joo nyt tulee ainaki joka tuutista noita meemejä..
Tutkimushaastateltavilla eli informanteilla on tili useammassa yhteisöpalvelussa ja
yhteisöpalveluiden yleistyminen on vaikuttanut myös siihen, miten ja mihin juuri Facebookia
käytetään. Erilaiset yhteisöpalvelut on tarkoitettu erilaisten sisältöjen jakamiselle, mikä puolestaan
vaikuttaa siihen, kuka palveluihin hakeutuu. Facebookin alkuaikoina yhteisöpalveluiden läpimurto
ei ollut vielä tapahtunut, eikä yhteisöpalveluita ollut saatavilla samalla tavalla kuin nyt. Muiden
yhteisöpalveluiden yleistymisen myötä näyttäisi Facebookin asema myös muuttuneen. Ihmiset
hyödyntävät eri yhteisöpalveluita erilaiseen itsensä esittämiseen. Instagramissa käyttäjät tuovat
itseään esille vahvasti kuvien avulla, kun LinkedIn puolestaan tarjoaa käyttäjille mahdollisuuden
tuoda esille omaa ammatillista puoltaan. Nämä yhteisöpalvelut linkittyvät osittain myös toisiinsa,
kun Instagramissa olevaa sisältöä jaetaan Facebookin puolella. Palvelut eivät ole toisiaan
poissulkevia, vaan ne voidaan ennemminkin nähdä toisiaan tukevina.
45
H3N: Se kilpailee aika paljon just Instan ja LinkedInin kanssa ku ei se oikee sovi enää
ammatilliseen puoleen ku se on sit enemmän LinkedIniin sopivaa ja sit taas Instassa
pelataan enemmän kuvilla ja stooreilla.
Tutkittavien Facebook-yleisö eli käyttäjän kontaktit, jotka on hyväksytty Facebook-kavereiksi,
koostuvat elämän eri osa-alueiden kautta tutuiksi tulleista henkilöistä. Käyttäjät ovat olleet
Facebookissa jo vuosia eli yleisöön mahtuu henkilöitä useista eri lähtökohdista. Tutkittavien
Facebook kavereiden joukossa on ystäviä, perheenjäseniä, sukulaisia sekä tuttavia, jotka on tunnettu
jo pidemmän aikaa tai joihin on tutustuttu Facebookiin liittymisen jälkeen. Osalla tutkittavista
kynnys lisätä henkilö kaveriksi oli pienempi, kuin toisilla mutta tällä ei nähty vaikutusta siihen,
mitä palveluun päivitettiin.
H2N: No työkaverit, kaverit, vanhoilla paikkakunnilla asuvat ystävät, lapsuuden
kaverit Pohjoisesta, ja sit nää puolison kautta tulevat perhetutut ja omat sukulaiset ja
sit jotain tutun tuttuja, joita et oo kehdannu olla hyväksymättä..
Päivityksiä tehtiin käyttäjälle tärkeistä hetkistä, kokemuksista sekä tapahtumista kuten naimisiin
meno, lapsen syntyminen sekä valmistuminen. Muita keskeisiä teemoja päivityksissä olivat
lomamatkat, tapahtumat ja muut normaalista arjesta poikkeavat tapahtumat. Päivityksiä tehtiin
myös arkisista asioista ja uuden elämänvaiheen alusta, etenkin tuoreilla äideillä profiilin täytti
vauvaan liittyvät päivitykset ja kuvat. Pääasiassa päivitykset toimivat tietyllä rutiinilla, päivityksistä
oli havaittavissa syntymäpäivät, lomat, vuodenaika ja juhlapyhät. Käytännössä päivitykset olivat
sellaisia, että käyttäjän kaikki kontaktit voivat ne tietää ja merkittävät hetket saatiin nopeasti jaettua
kaikille kontakteille. Päivityksiä tehtiin myös tiettyjä tahoja, kuten tiettyä ystäväpiiriä ajatellen.
H4N: Aika paljon halutaan tuoda esille sitä missä ollaan oltu ja missä ollaan
matkusteltu ja mitä hauskaa ne on tehny..
H2N: Mulla on siellä tätejä ja muita sukulaisia, jotka sit siellä pääsee seuraamaan
mitä mulle kuuluu ku harvemmin tulee sit kuitenkaan oikeesti soiteltua tai nähtyä..
46
Päivityksien tekemisen katsottiin kuuluvan osaksi Facebookissa vallitsevaa kulttuuria. Perinteisten
statuspäivitysten tekeminen on haastatteluiden perusteella vähentynyt oleellisesti ja niiden tilalle on
tullut merkkailu eli itsensä tai toisen käyttäjän lisääminen esimerkiksi johonkin paikkaan tai
tapahtumaan ja kuvapäivitykset siitä, missä on oltu, mitä on tehty ja mitä on päästy kokemaan.
Informantit kertoivat, että kevyen positiiviset päivitykset nähtiin hyväksyttävämpinä, kuin aidosti
negatiivisten päivitysten tekeminen. Raskaimmiksi koettiin sellaiset käyttäjät, jotka päivittävät
usein profiiliinsa negatiivisia asioita. Ei häiritseväksi, mutta yleiseen kulttuuriin sopimattomaksi
katsottiin myös liika jakaminen. Kokonaisten loma-albumien tai joka päivä uusien vauvakuvien
lisäämistä pidettiin turhauttavana. Vahvojen, mielipiteitä jakavien näkemysten esiintuomista
pidettiin myös sopimattomana.
H3N: Kaikki vihapuhe ehdoton ei ja itestä ainaki ihan hirveetä. Yleisesti ottaen
sellanen asiattomuus ja asiaan kuulumattomuus mun mielestä ei kuulu sinne.
H2N: Toki siellä on niitäkin, joilla ei oo mitään itsesuojeluvaistoa, että jaetaan ihan
kaikki roskien viennistä eteenpäin..
H2M: Ei siellä sillee enää tehä niitä perinteisiä statuspäivityksiä vaan just
ennemminki on niitä kuvien jakamisia, merkkailuita ja tägäilyä..
Aikaisemmissa tutkimuksissa on saatu samankaltaisia tuloksia koskien käyttäjien päivityksiä.
Statuspäivitysten poisjääminen ei ole kuitenkaan aikaisemmissa tutkimuksissa noussut esille, mitä
voi osaltaan selittää se, että Facebookissa tapahtuva toiminta muuttuu nopeasti ajassa. Kahdessa
vuodessa käyttäytyminen ja palvelun tarkoitus on voinut muuttua jo paljon. Facebookissa vallitseva
kulttuuri näyttää vahvasti määrittävän sen, minkälainen päivittely nähdään suotavaksi ja
minkälainen päivittely epätoivotuksi. Aikaisemmassa tutkimuksessa käyttäjät pelkäsivät
leimautuvansa epäsuosittuun kategoriaan, jos omaan profiiliin päivitettiin liian alakuloisia asioita
(vrt. Rosenbaum ym. 2013). Stenroosin, Paavilaisen sekä Kinnusen mukaan on kulttuurillinen
kysymys, minkälaiset päivitykset katsotaan hyviksi. Hyvä statuspäivitys on lyhyt, nokkelasti
kirjoitettu, henkilökohtainen sekä hauska. Hauskalle päivitykselle ominaista oli se, että se ei
loukannut ketään laajasta yleisöstä (vrt. Stenroos, Paavilainen & Kinnunen 2010).
Haastatteluiden pohjalta havaittiin, että ryhmiin kuuluminen on nykyään oleellinen osa Facebookin
käyttöä. Ryhmissä tapahtuvaa tiedon jakamista pidettiin tärkeänä ja tieto saatiin nopeasti levitettyä
47
suurellekin alueelle. Ryhmiin kuuluminen helpotti tiedon saamista juuri siitä aiheesta, mikä itseä
kiinnostaa. Tiedon määrä Facebookissa on valtava, joten ryhmiin kuulumisella pyrittiin myös
varmistamaan, että itselle tärkeä tieto ei mene ohi. Erityisen suurta jakaminen oli tiettyjen ryhmien
sisällä. Oman asuinalueen ryhmissä jaettiin pienellä kynnyksellä tietoa esimerkiksi myynnissä
olevasta talosta, kun ammattiryhmiä edustavissa ryhmissä jaettiin tietoa alan työpaikoista ja haettiin
vertaistukea. Ryhmän tarkoitus vaikuttaa siihen, minkälaisia asioita jaetaan.
H3N: Noi ryhmät mihin mä kuulun ni ne liittyy johonki aiheeseen et just vaikka koulun
ryhmä, ammattiin liittyvä ryhmä tai asuinalueen ryhmä ja sit muutenki ryhmiä
käytetään enemmän.
H2N: … Siellä on niitä vertaistukiryhmiä että jos mun tekee oikein kovasti mieli ni
voin sit siellä sanoa niitä juttuja.. Ja heti helpottaa ku saa sieltä pari kommenttii ja
väillä helpottaa ku voi käydä lukee et joku muu tuntee samalla lailla ku ite..
H4M: .. Oon mä joissain ryhmissä joo, tai lähinnä noissa harrastuksiin liittyvissä
ryhmissä, missä sit just pääsee juttelee siitä aiheesta ja sit siellä myös jonkin verran
myydään välineitä..
Jos ryhmiin kuulumisen merkitystä lähdetään tarkastelemaan aikaisemman tutkimuksen ja
Kiezmannin sosiaalisen median hunajakennojen valossa voidaan huomata, että Facebookin voisi
päivittää. Kietzmannin kennossa jakaminen sekä ryhmiin kuuluminen oli katsottu vähiten
Facebookiin sopivaksi toiminnaksi. Tutkimukseni perusteella esitän, että jakaminen sekä ryhmiin
kuuluminen ovat vuoden 2019 Facebook-käyttäytymisessä vähintään yhtä tärkeitä, kuin esimerkiksi
läsnäolo, maine sekä keskustelut. Ihmissuhteet voidaan edelleen katsoa keskisimmäksi osaksi
Facebookin käyttöä. Läsnäolo ja identiteetti sekä niiden merkitys puolestaan on vähentynyt
palvelussa. Identiteetin rakentamiseen ja ylläpitoon voidaan käyttää muita yhteisöpalveluita, joihin
se soveltuu paremmin. Läsnäolo yhteisöpalveluissa koetaan edelleen tärkeäksi, mutta Messengerin
myötä itse profiilissa ei tarvitse käydä jatkuvasti koska Messengeriin saapuvista yksityisviesteistä
tulee käyttäjälle ilmoitus ja viestejä voidaan lukea, jos käyttäjällä on puhelimessaan Messenger
sovellus.
Haastateltavat kertoivat, että Facebookia käytettiin kontaktien kanssa kommunikointiin ja
yhteydenpitoon. Havaittiin, että harvan tuttavan kanssa kommunikointi tapahtui pelkästään
48
Facebookissa, vaan Facebookissa kirjoittelu toimi kaiken muun yhteydenpidon tukena. Yhteyttä
pidettiin yksityisviesteillä, mutta tärkeää oli myös kavereiden päivityksistä tykkääminen ja
kommentointi.
H2N: Facebook on enemmän sellanen yleisten kaverisuhteiden ylläpitämiseen
tarkoitettu paikka et kyllä ne syvemmät keskustelut käydään ihan jossain muualla..
H2M: Messengerissä tulee tietty juteltua ja kavereiden jutuista tykättyä mut ei mulla
sellasii oo että vaan pidettäis yhteyttä siellä.. On voinu tutustuu sitä kautta paremmin
mutta kyl siinä on sit aika nopeesti numeroita vaihdettu, nähty ja sillee..
Haastateltavat toivat esille, että verkostoituminen Facebookissa oli vaivatonta. Verkostoitumiseksi
katsottiin esimerkiksi erilaisiin oman ammattiryhmän edustajien ryhmiin kuuluminen. Ryhmän
sisällä kaikki henkilöt edustavat samaa ammattiryhmää. Näissä ryhmissä jaettiin ajankohtaista tietoa
ja pohdittiin asioita itselle tuntemattomien ihmisten kanssa. Havaittiin, että ryhmään kuuluminen
helpotti tutustumista ja mahdollisesti myös kasvokkain tapaamista. Ryhmiin kuuluminen ei ollut
ainoa tapa tutustua ihmisiin palvelussa. Käyttäjät lisäsivät toisiaan kavereiksi esimerkiksi
satunnaisen tapaamisen jälkeen. Havaittiin, että kaveripyynnön laittaminen Facebookissa oli
helpompaa, kuin esimerkiksi puhelinnumeron pyytäminen kasvotusten ja ihmisiä oli helppo löytää,
kunhan nimi oli tiedossa.
H1M: Jos vaikka baarissa on tavannu mielenkiintoisen tyypin ni voi sit laittaa siellä
viestiä ja lähtee edistää sitä juttuu..
H4M: Kyllä mulla on noita puolituttuja ketä oon lisännyt ja sit siellä alkanu enemmän
just kirjottelee ja tutustuu..
Käyttäjän taustatiedot olivat tärkeä osa Facebookin käyttöä. Haastateltavat kertoivat että, yleisesti
hyväksyttävänä ja suositeltavana pidetään sitä, että käyttäjillä oli omassa profiilissa, sille
kuuluvassa osiossa taustatietoja henkilöstä. Taustatiedot kehittyvät ajassa ja pidettiin tärkeänä, että
taustatiedot ovat edes jossain määrin ajan tasalla. Taustatietoihin kuuluvaksi katsottiin oma nimi,
asuinkunta, mistä on kotoisin sekä mahdollisesti tieto sen hetken työpaikasta tai oppilaitoksesta.
Mielenkiintoista oli, että käyttäjän profiilikuvaa verrattiin taustatietoihin. Yleisesti hyväksyttävänä
ja suositeltavana pidettiin sitä, että profiilikuva on ajankohtainen. Ajankohtaisuudellaan puolestaan
49
tarkoitettiin sitä, että henkilö on tunnistettavissa kuvasta. Jos käyttäjällä oli profiilikuvana
esimerkiksi kuva lapsuudesta, niin pidettiin tärkeänä, että käyttäjästä oli nähtävissä muitakin kuvia.
Poikkeuksena tähän erilaiset kampanjat, joissa tarkoituksena on vaihtaa profiilikuva tietyn teeman
mukaiseksi tietylle aikavälille.
Facebookin mielekkyys näyttää olevan siinä, että sinne pystyy lisäämään kuvia, päivityksiä,
jakamaan materiaalia ja olemaan tekemisissä muiden kanssa. Palvelu ei ole niin rajoittunut yhteen
toimintoon, kuin monet muut yhteisöpalvelut, eikä siellä ole samanlaisia ulkonäköpaineita, kuin
esimerkiksi Instagramissa, jossa ideana on tuoda itseään esille pelkkien kuvien sekä Storien kautta.
Palvelussa on helppo jakaa asioita isolle massalle kerralla. Monesti muihin yhteisöpalveluihin
lisättyjä kuvia tai linkkejä jaettiin myös Facebookissa. Palvelun käytön mielekkyyttä lisäsi myös se,
että palvelun eri osa-alueet kehittyvät jatkuvasti. Havaittiin, että palvelun kehittymisen myötä myös
tapa ilmaista itseään ja omia ajatuksiaan kehittyy jatkuvasti. Esimerkkinä tästä voidaan mainita
vuonna 2016 käyttöön tulleet reaktiohymiöt. Aikaisemmin käyttäjien kuviin ja päivityksiin oli
mahdollista vain kommentoida tai tykätä päivityksestä. Reaktiohymiöiden käyttöönoton myötä
päivityksiin voidaan reagoida tykkäämällä, antamalla sydän, nauruhymiöllä, yllättyneellä hymiöllä,
surullisella hymiöllä tai vihaisella hymiöllä. Tutkimuksessa havaittiin, että reagointi on monesti
vaivattomampaa kuin kommentointi ja uusien reagointihymiöiden myötä voidaan ottaa kantaa
muutenkin kuin vain yhdellä tunnetilalla eli tykkäämällä. Viime aikoina palvelussa on yleistynyt
erilaiset hyväntekeväisyystempaukset ja varainkeruut valitulle kohderyhmälle. Käyttäjä voi
esimerkiksi syntymäpäiviensä kunniaksi kerätä rahaa hyväntekeväisyyskohteelle ja kaikkien
lahjoittajien nimet tulevat näkyviin.
Jos Facebookia lähdetään tarkastelemaan Goffmanin teorian ja käsitteiden valossa, voidaan
käyttäjän profiili nähdä ikään kuin näyttämönä, jossa itsensä esittäminen eli roolisuoritukset
tapahtuvat. Käyttäjän Facebook-kaverit puolestaan muodostuvat yleisöksi, joka tarkkailee
roolisuoritusta. Osa yleisöstä osallistuu esitykseen kommentoimalla tai reagoimalla, esimerkiksi
tykkäämällä. Mielenkiintoista on, että käyttäjä on esiintyessään omassa profiilissa kuitenkin ikään
kuin tausta alueella, koska hän todennäköisimmin tekee päivityksiä omassa rauhassaan, jonne
yleisöllä ei todellisuudessa ole pääsyä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on nostettu esille, että
Facebookissa toimiessaan käyttäjillä ei ole vastaavanlaista aikapainetta reagoida, kuin esimerkiksi
kasvokkaisissa tilanteissa (ks. esim. Shulman 2012). Kehys on toinen Goffmanin termeistä, jota on
aiheellista pohtia Facebookin kaltaisessa ympäristössä. Aikajana uudistuksen myötä käyttäjien
50
esitykset on nähtävissä vuosia taaksepäin, mikä on syytä huomioida tarkasteltaessa muiden
aikaisempia roolisuorituksia. On hankala arvioida, kuinka todellisen kuvan käyttäjän esityksestä voi
saada vuosia myöhemmin ja kannattaako sen perusteella tehdä sen suurempia johtopäätöksiä.
Tutkimushaastatteluista kävi ilmi, että käyttäjät poistavat aikajanaltaan päivityksiä ja kuvia, joita ei
halua enää aikajanalleen. Näyttäisi siltä, että aikaisempia esityksiä poistetaan, koska ne eivät sopisi
enää tämän hetken kehykseen.
Facebookin kaltaisessa palvelussa yleisön sekaan mahtuu ihmisiä eri elämän osa-alueilta ja
kaverilistalle on voinut vuosien varrella kerääntyä satoja kontakteja (ks. esim. Denti ym. 2012).
Näin myös peilauspintojen määrä on kasvanut, kun sadat ihmiset näkevät saman roolisuorituksen ja
saavat mahdollisuuden antaa palautetta. Tämä poikkeaa perinteisestä kasvokkaisesta
vuorovaikutuksesta suuresti ja haastaa käyttäjää pohtimaan, keneltä saatu palaute on tärkeintä.
4.2 Itsensä esittäminen ja annetun vaikutelman hallinta
Sosiaalisen median tärkeys itsensä esiintuomisessa nousi tutkimushaastatteluissa esille. Nykyään
sosiaalisella medialla on vahva rooli ihmiskunnan arjessa ja voidaan pitää normaalina, että ihmiset
tuovat itseään esille monin eri tavoin. Eri yhteisöpalvelut tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia tuoda
itseään esille. On tyypillistä, että ainakin osa Facebook-käyttäjän kavereista eli yleisöstä on yleisönä
myös toisessa yhteisöpalvelussa. Tämän lisäksi on mahdollista, että toisessa palvelussa yleisöön
mahtuu henkilöitä, jotka eivät kuulu käyttäjän Facebook-yleisöön. Tutkimuksessa havaittiin, että
Facebookia pidetään kevyempänä paikkana itsensä esiin tuomisen näkökulmasta, kuin useaa muuta
yhteisöpalvelua. Facebookin käyttäytymisnormeja ei pidetty tiukkoina, vaan pikemminkin
normaalia hyvätapaista käyttäytymistä muistuttavina.
Itsensä esittäminen palvelussa toteutuu monella eri tavalla. Itsensä esittämisen keskiössä on
käyttäjän oma profiili, jonne lisätään kuvia, tehdään päivityksiä, jaetaan sisältöä sekä
kommentoidaan saatuihin kommentteihin. Erityisesti profiilikuvan tärkeys nousi tutkimuksessa
esille. Käytännössä kaikki käyttäjien tekeminen tai tekemättä jättäminen voidaan tulkita itsensä
esittämiseksi. Käyttäjät tekevät jatkuvasti päätöksiä siitä, mitä he lisäävät profiiliinsa ja vastaavasti,
mitä jättävät profiilistaan pois. Päätöksiä tehdään myös silloin, kun joku kaveri merkkaa omaan
kuvaansa tai esimerkiksi johonkin paikkaan sijaintitietona. Käyttäjillä voi olla monia syitä sille,
51
miksi antavat tiettyjen tietojen jäädä profiiliinsa ja miksi toisenlaiset päivitykset piilotetaan.
Aikaisempien tutkimustulosten ja haastateltavien kertoman pohjalta on aiheellista olettaa, että jos
käyttäjä poistaa kuvan profiilistaan, johon hänet on merkattu, niin kuva ei hänen katsomansa
mukaan sovi siihen kuvaan, jota hän yrittää itsestään antaa. Aikaisemmin lisättyjä kuvia ja
päivityksiä poistetaan myöhemmin, kun katsotaan, että ne eivät enää ole asiallista materiaalia
omassa profiilissa.
H4N: Jos miettii sitä profiilikuvaa silleen.. Ni harvoin kukaan julkasee ihan
meikittömiä kuvia.. Tai silleen et kylhän ne on hyvin mietittyjä et mitä mä oon pukenut
ja kuinka mä olen tässä kuvassa ja sellanen aika harkittu kokonaisuus.
Minä: Joo..
H4N: … ja mietitty just sitä et mitä mä haluun tuua siinä pofiilissa julki.
H3N: Jos mietin itteeni et mitä kaikkii urpoi julkaisui mul on siel joskus ollun ni okei
kyllähän ne hirveimmät, noloimmat ja pahimmat on poistanu.
Kuvien esikäsittelyä ennen niiden julkaisemista Facebookissa pidettiin palvelun kulttuuriin
sopivana, eikä sen katsottu olevan valheellista itsensä esittämistä. Kuvien esikäsittelyllä viitattiin
kuvien pieneen hienosäätöön, eikä tarkoitettu oman ulkonäön muokkaamista toisenlaiseksi, jota
puolestaan pidetiin paheksuttavana. Käytännön esimerkkejä hienosäädöstä oli esimerkiksi
normaalin älypuhelin normaalien kauneusfilttereiden käyttö, joka tekee pienen hienosäädön
käyttäjän puolesta. Täydelle teholle filttereitä ei kuitenkaan kannattanut laittaa. Yleisesti
hyväksyttävä palvelun käyttönä pidettiin sitä, että toisista käyttäjistä ei saa julkaista epäedustavia
kuvia.
H3N: Kyllä ku nykyään just kaiken maailman filtterit on nykyään niin ku niin helppo
käyttösiä.
Minä: Mm..
H3N: Sitä pidetään sillee jopa normaalimpana, et niissä kuvissa on aina vähintään
joku filtteri.
52
Palveluun sopivana ja oikeastaan palveluun kuuluvana käytöksenä pidettiin sitä, että itsestä pyrittiin
antamaan positiivista kuvaa. Positiivisen kuvan liiallisuuksiin menemistä, elitistisen ja leveilevän
kuvan antamista pidettiin valheellisena itsensä esittämisenä (ks. esim. Stenroos, Paavilainen &
Kinnunen 2010). Haastateltavien kertoman mukaan näitä henkilöitä Facebookissa on vähemmän,
jotka haluavat palvelussa leveillä omilla saavutuksillaan tai omaisuudellaan. Haastatteluissa kävi
ilmi, että positiivisen vaikutelman luominen ei ollut välttämättä erityisen suunnitelmallista,
käytännössä yleinen negatiivisuus jätettiin pois ja keskityttiin jakamaan itselle sattuneita hyviä ja
kivoja asioita. Se, mikä kenenkin mielestä oli jakamisen arvoista, jaettiin, kunhan se oli koko
yleisölle tarkoitettua. Tärkeänä positiivisen kuvan kannalta pidettiin päivitysten aitoutta ja
vilpittömyyttä. Koettiin, että valheelliset tai muuten liiallisuuksiin menevät päivitykset havaittiin
melko helposti. Sen sijaan muiden onnistumisista oli helppo iloita, kun ne olivat aitoja. Facebookin
aikajana on ikään kuin tarina, joka jatkuu vuodesta toiseen. Aikajanalta on nähtävissä aikaisempiä
päivityksiä, mikä helpottaa valheellisten päivitysten havaitsemista.
H4N: Aika paljo haluu tuoda just sitä et mitä ne on tehny ja missä on matkustanu ja
mitä hauskaa ne on tehny ja tämmöstä niinku.. Miten mä nyt sanoisin vähän osaltaan
niin ku omia meriittejä tuo esille ja kaikkii tämmösii elämän kohokohtia..
H2N: Kyl mä koen et ihmiset pyrkii kertomaan siellä asiat mahdollisimman
positiivisessa valossa, itseään kohentavasti ja niin ku edustavassa valossa.. Ja
nykyään suositaan sitä et jos mennään matkalle ni matkasta julkastaan kuvia et
kattokaa missä mä olen päässyt käymään ja kuinka ihanaa ja mahtavaa minulla on
ollut..
Itsensä esiin tuominen tietyssä valossa saattoi olla tietoista tai tiedostamatonta. Havaittiin, että
tiedostamatonta oli se kokonaisuus, mikä henkilöstä muodostuu lukuisten eri päivitysten kautta
pitkän ajan kuluessa. Käyttäjät eivät olleet miettineet sitä kokonaiskuvaa, minkä heistä saa sen
perusteella, mitä he ovat päivittäneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sen sijaan enemmän
tietoista oli lyhyen aikavälin, ja erityisesti juuri tässä hetkessä luotu vaikutelma. Käyttäjät miettivät,
miten jonkin asian ilmaisevat päivityksessään ja sitä, minkälaisia reaktioita päivitys yleisössä
mahdollisesti herättää. Käyttäjät olivat jokseenkin tietoisia siitä, minkälaisen kuvan haluavat
itsestään välittyvän, mutta eivät käytännössä olleet strategisemmin suunnitelleet, miten tämä haluttu
välittyvä kuva luodaan.
53
Annettua vaikutelmaa pyrittiin hallitsemaan eri tavoin. Annettua vaikutelmaa pyrittiin hallitsemaan
esimerkiksi piilottamalla tehtyjä päivityksiä ja kuvia. Päivityksen tekemättä jättäminen voidaan
katsoa myös vaikutelman hallinnan keinoksi. Käyttäjät jättivät tekemättä päivityksiä, jos yleisön
seassa oli jokin henkilö tai taho, joka päivitystä ei saisi nähdä. Facebookissa voi merkata kavereita
esimerkiksi kuviin tai päivityksiin, jolloin päivitys tulee näkyviin myös merkatun kaverin profiiliin.
Mikäli kuva tai päivitys ei ollut käyttäjän mieleen, niin se voitiin piilottaa aikajanalta, niin, että
muut eivät sitä näe. Tietenkin osa yleisöstä on saattanut jo nähdä kuvan, ennen kuin käyttäjä on sen
ehtinyt piilottaa. Piilotetun kuvan kommentit tai reagoinnit katoavat piilottamisen yhteydessä.
Tutkimuksessa havaittiin, että aika ajoin omaa profiiliaan siistittiin eli se käytiin läpi ja sieltä
piilotettiin tai poistettiin päivityksiä, jotka ei enää vaikuttaneet asiaan kuuluvilta.
H3N: Jotain kuvia ja jotain asioita sit jättää sanomatta tai julkaisematta kokonaan,
jos miettii sen silt kannalta että, no okei vaikka äiti on täällä facebookissa et en nyt
haluu et se heti kommentoi tähän kuvaan jotain ni en julkaise sitten ollenkaan.
H1N: Emmä laita sit ollenkaan mitään jos tulee sellanen et joku ei sitä jostain syystä
sais nähä..
Facebookissa tapahtuva käyttäytyminen yhdistettiin vahvasti verkon ulkopuoliseen elämään.
Käyttäjät olivat tietoisia siitä, minkälaisia seurauksia voi olla tilanteilla, joissa väärä henkilö näkee
päivityksen. Facebook ei ole roolipeli, jossa verkossa tapahtuva toiminta jää pelkästään verkkoon,
vaan profiiliin julkaistuilla päivityksillä voi olla vahva merkitys verkon ulkopuolisen elämän
tapahtumille. Kaverilistan siivoamisella sekä yksityisyysasetuksista huolehtimisella pyrittiin
hallitsemaan sitä, että päivitykset eivät päädy väärin henkilöiden tietoisuuteen. Turvallisimmaksi
koettiin kyseenalaisten päivitysten tekemättä jättäminen.
H4N: Nykyään enemmän miettii et mitä sinne laittaa sinne Facebookiin kuin
aikoinaan, koska siellä on entisiä ja nykyisiä esimiehiä sun muuta. Et ehkä sinne mä
en nyt laittais jos mä oon ollut jossain baarissa heilumassa ni mä en välttämättä nyt
laittais sellaista kuvaa sinne
H2M: En todellakaan laittais sinne enää nykyään mitään oikeesti tyhmii juttuja..
Kaikkihan sen tietää et ne on oikeestaan ihan kenen tahansa tai silleen mahdollista
saada.
54
Haastatteluiden pohjalta selvisi, että käyttäjät tuovat itseään esille hallitusti ja esittävät hiottua
kuvaa omasta itsestään, suoranaisesta ihanneminuudesta ei kuitenkaan näiden tulosten pohjalta
voida puhua, vaikka se onkin monessa aikaisemmassa tutkimuksessa noussut esille. Ihanneminuus
on käsitteenä melko problemaattinen ja aikaisemmassa tutkimuksessa huonosti avattu.
Näkökulmaeroja voi olla siinä, mikä ymmärretään ihanneminuudeksi. Haastatteluiden pohjalta
näyttää siltä, että suuria tunteita aikaansaaneet elämänvaiheet päivitetään omaan profiiliin.
Tutkimuksen mukaan käyttäjät käyttävät aikaa siihen, että saavat tehtyä juuri oikeanlaisen
päivityksen. Se, mikä oikeanlainen päivitys on, riippuu vahvasti siitä, minkälaisen kuvan käyttäjä
haluaa itsestään antaa. Yleisesti ottaen tutkimuksessa havaittiin, että normaalia arkea kuvaavat
päivitykset pyrittiin muotoilemaan hauskoiksi, lukijoita viihdyttäviksi.
H4N: Sä oot ihmisenä sellanen ku sä oot ja välttämättä sä et aina arjessa hallitse sitä
että.. Että ethän sä joka tilanteessa voi hallita ittees ja sitä että minkälaisen kuvan sä
tuot itsestäs muille vaikka sä haluisit mut Facebookissa sä voit niin ku muodostaa sen
oman kuvan itsestäs siellä sillee et mitä sä kerrot itsestäs, mitä kuvia sä jaat siellä ja
näin.
H2N: Mä pidän itteeni positiivisena ihmisenä ni kyllä mä mieluummin myös sit luen
positiivisia juttuja..
H1N: Onhan se niin, että siellä on sitä aikaa miettiä, et miten mä tän jutun nyt kerron
muille ja mutoilen ja silleen.. Et kyllä mä ainakin vähän laitan ajatusta siihen, että se
päivitys on hyvä..
Facebook ja sosiaalinen media kokonaisuudessaan luovat haastavan paikan itsensä esittämiselle.
Facebookin yleisö koostuu ihmisistä, jotka ovat kontakteja käyttäjän eri elämän osa-alueilta. Eri
elämän alueilla käyttäjällä voi olla erilaisia rooleja, jotka korostuvat juuri tietyssä ympäristössä.
Annettua vaikutelmaa pyritään hallitsemaan antamalla itsestä tietyllä tavalla hillitympi kuva, joka ei
ole suuresti ristiriidassa minkään elämän osa-alueen minuuden kanssa. Tutkimushaastatteluiden
pohjalta näyttäisi siltä, että positiivisen ja hillityn kuvan antaminen itsestä on ikään kuin kultainen
keskitie, jossa käyttäjän henkilökohtaiset piirteet, ajatukset ja mielipiteet eivät liikaa korostu, mutta
henkilön toiminta on kuitenkin tämän persoonaan ja elämäntilanteeseen sopivaa. Tutkimuksessa
55
havaittiin, että toisten päivitykset olivat usein sellaisia, joita oli viihdyttävä lukea, niihin oli hauska
reagoida ja kommentoida.
Haastateltavien kertoman pohjalta kävi ilmi, että käyttäjät tuovat omaa minuuttaan esille omassa
profiilissa päivitysten, kuvien ja erilaisten jaettujen sisältöjen avulla. Omaa profiilia ja annettua
minäkuvaa ei mietitty pitkällä aikajänteellä, vaan käyttäjät keskittyivät tuomaan esiin asioita, jotka
vaikuttivat heidän elämässään juuri sillä hetkellä. Tutkimustulosten pohjalta näyttää siltä, että
käyttäjät eivät tee pidemmän aikavälin strategista suunnitelmaa siitä, miten haluavat heidät
nähtävän, vaan keskittyvät pikemminkin hallitsemaan lyhyen aikavälin annettua vaikutelmaa.
Pidemmän ajan kuluessa annetun vaikutelman painopisteet ovat voineet vaihdella käyttäjän
elämäntilanteen mukaan, mutta painopisteen muutokset eivät ole pilanneet käyttäjän pitkän
aikavälin esitystä vaan erilaiset painopisteet on nähty luonnollisena jatkumona henkilön
minäesitykselle.
Päivityksiä tehdessään käyttäjät pyrkivät muotoilemaan päivitykset niin, että niistä olisi iloa muille
ja että ne olisivat viihdyttäviä. Päivitykset saatettiin suunnata jollekin tietylle ystäväpiirille, mutta
tehdyt päivitykset eivät sisältäneet sellaisia asioita, joita muut yleisössä eivät olisi saaneet nähdä
(ks. esim. Stenroos, Paavilainen & Kinnunen 2010). Haastatteluiden pohjalta näyttää siltä, että esiin
tuotu minuus on vahvasti yhteydessä käyttäjän verkon ulkopuoliseen minuuteen ja verkon
ulkopuolisen elämän tapahtumien pohjalta päivityksiä tehtiin ja kuvia julkaistiin. Käyttäjät
saattoivat muokata kuviaan tai jättää muokkaamatta. Mitään systemaattista linjaa ei näiden
haastatteluiden pohjalta löytynyt siihen, kuinka paljon annettua vaikutelmaa pyritään hallitsemaan
kuvien muokkaamisen avulla. Facebookissa vallitseva kulttuuri määrittää sen, mikä palvelussa
nähdään yleisesti hyväksyttävänä ja minkälaista käyttäytymistä palvelussa paheksutaan.
Uskin (2016) teoksessa esiin nostettu profiilityön tekeminen näkyy myös omassa tutkielmassani.
Tutkimustulosten perusteella voidaan huomata, että käyttäjät pyrkivät vaikuttamaan erilaisin
keinoin siihen, että heidät nähdään positiivisessa valossa. Kaikkea tätä taustatyötä pidetään
profiilityönä. Käytännössä profiilityön voidaan tässä tutkielmassa ilmenneiden asioiden pohjalta
katsoa olevan kuvien hienosäätöä, päivitysten suuntaamista tietylle yleisölle, päivitysten muotoilua,
päivitysten poistamista ja päivittämättä jättäminen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että käyttäjät eivät
tiedosta kaikkia yleisön jäseniä päivityksiä tehdessään, mutta tiedostivat kyllä miettivänsä tiettyjä
tahoja päivityksiä tehdessään. Päivitys jätettiin kokonaan tekemättä, jos sen sisältö ei ollut kaikille
56
sopiva. Käyttäjät olivat myös tietoisia niistä vaaroista, mitä epäasiallinen tai väärille silmille osuva
päivitys voi saada aikaan. Menneisyyteen näkyvä profiilihistoria ei tutkimuksen mukaan ollut
ongelma ja se nähtiin jopa positiivisena asiana. Henkilön profiilihistorian avulla voi saada
paremman kuvan henkilöstö, menneisyyden päivitykset pitää kuitenkin osata sijoittaa oikeaan
kehykseen. Oikealla kehyksellä viittaan siihen, että vuosia sitten tapahtuneita päivityksiä
tarkasteltaessa pitää ottaa huomioon profiilin omistajan sen hetkinen elämäntilanne. Pitkittynyttä
identiteettiesitystä käyttäjät pyrkivät tutkimuksen mukaan hallitsemaan vähemmällä päivittämisellä
ja poistamalla aikaisempia päivityksiä. Käyttäjillä oli selkeä näkemys siitä, että mitä vähemmän
palveluun päivitetään asioita, sitä enemmän heidän identiteettinsä oli turvassa.
H3N: Jos joku lisää mut Facebookiin, joku uus tyyppi tai jos mä lisään jonkun, ni
kyllä mä nään sen vaivan, että mä katon et mitä sil on siellä et vähän tutustuu siihen
ihmiseen.
Minä: Mm..
H3N: Tai et jos mietin itteeni ni ei mulla oo enää siellä mitään sellasta hirveetä mitä
haluisin peitellä. Mun mielestä olis itseasia ihan kiva et ihmiset jaksais nähä tollasen
vaivan et skrollailis sinne tutustuu..
Hodkinsonin näkökulman mukaan sosiaalinen media heijastaa yhteiskuntaa sellaisena, kuin se on.
Tutkimustulosten pohjalta vaikuttaa siltä, että yhteiskunnassa tavoitellaan muiden ihmisten
arvostusta ja pidettynä olemista. Pidettynä olemiseen liittyy oleellisesti positiivisen, mutta kuitenkin
hillityn kuvan antaminen itsestä. Ihmisillä näyttää myös olevan tarve olla sosiaalisessa
kanssakäymisessä muiden kanssa. Osa käyttäjistä tuo itsestään esille sellaisia puolia, joita olettaa
yhteiskunnassa pidettävän yleisesti hyväksyttävinä ja arvostettavina, mikä saattaa Facebookin
kaltaisessa ympäristössä johtaa leveilyyn ja liiallisen elitistisen kuvan antamiseen.
Shulmanin (2017) mukaan ymmärtääkseen ihmisten toimintaa, on otettava huomioon ympäröivä
kokonaisuus sekä kulttuurilliset tekijät. Goffman (1971) puolestaan puhuu vastaavanlaisesta
tilanteesta kehyksenä, joka antaa esitykselle reunat, joiden sisällä esitystä ja sen merkitystä tulkitaan
ja määritetään (Shulman 2017, 30-32; Goffman 2012, 239-259, 126-127, 61-64). Facebookissa
käyttäjät ymmärtävät siellä vallitsevan kulttuurin ja sen, mikä nähdään palvelussa hyväksyttävänä
toimintana. Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että käyttäjät itse tulkitsevat muiden
57
esityksiä Facebook-kehyksessä, eivätkä määritä tai arvota ihmisiä liikaa pelkän käyttäjän profiilin
perusteella. Facebookissa haetaan ja saadaan huomiota muilta, niin kuin palvelun ulkopuolella,
myös palvelussa jotkut henkilöt haluavat huomiota enemmän kuin toiset.
Kun haastatteluiden antia lähdetään tarkastelemaan Goffmanin teorian valossa, voidaan huomata
vaikutelman hallinnan keinojen muotojen soveltuvan myös Facebookissa tapahtuvaan
vuorovaikutukseen. Goffmanin mukaan ihmiset haluavat tulla muiden silmissä nähdyksi
positiivisessa valossa ja erilaisin vaikutelman hallinnan keinoin pyrkivät vaikuttamaan siihen, miten
tulevat nähdyiksi (Goffman 1971, 26-30). Tulkintani pohjalta voidaan katsoa, että Facebookin
käyttäjien toiminnassa on viitteitä dramatisoinnista sekä idealisoinnista. Alustana Facebook on
ideaalinen dramatisoinnille, koska käyttäjät pystyvät tukemaan annettua kuvaa erilaisen
viestintämuotojen avulla. Esiintyjät voivat käyttää dramatisointia vaikutelman hallinnan keinona,
kun haluavat korostaa tiettyä puolta esityksessään. Facebookissa käyttäjät pystyvät tuoman omaa
esitystään tukevia viestejä esille monin eri tavoin, koska palvelussa viestitään toisille monin eri
tavoin. Käyttäjä, joka haluaa tulla nähdyksi perhekeskeisenä voi tukea tätä annettua vaikutelmaa
tekemällä päivityksiä perheen kanssa tehdyistä asioista, missä on käyty ja näiden lisäksi lisäämällä
esitystä ja annettua vaikutelmaa tukevia kuvia.
Facebook-kulttuurille on tyypillistä, että käyttäjät tuovat itsestään esille sellaisia puolia, jotka
nähdään yleisesti hyväksyttävinä, kuten myös aikaisemmissa tutkimuksissa on esitetty (ks. esim.
Rosenbaum ym. 2013). Tutkimustulosten ja aiemman tutkimuksen valossa voidaan esittää, että
idealisointi on palvelun käytön keskeisimpiä vaikutelman hallinnan keinoja, koska käyttäjät tuovat
esille paranneltua versiota itsestään. Goffmanin mukaan yleisö määrittää sen, mikä nähdään
yleisesti hyväksyttävänä. Tutkimukseni ja aiempien tutkimustulosten pohjalta on havaittu, että
Facebook-kulttuurille on tyypillistä kiillotetun kuvan esittäminen itsestään. Osassa aikaisemmista
tutkimuksessa puhutaan jopa ideaaliminuuden esittämisestä. Omassa tutkielmassani vältetään
ideaaliminuuden käsitteen käyttöä sen problemaattisuuteen vedoten.
Goffmanin (1971) teorian ilmaisujen jatkuva säätely vaikutelman hallinnan keinona on Facebookin
kaltaisessa palvelussa tehty helpommaksi, kuin ilmaisujen jatkuva säätely kasvokkaisessa
vuorovaikutuksessa. Kuten aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, on Facebookissa itsensä
esittämiseen ja yleisön kommentteihin tai reaktioihin reagoimiseen enemmän aikaa. Käyttäjät
pystyvät miettimään rauhassa, miten päivityksen muotoilevat tai mikä kuva olisi tavoitellun
58
vaikutelman kannalta paras vaihtoehto. Tutkimuksesta käy ilmi, että käyttäjät poistavat esimerkiksi
aikaisemmin julkaisemiaan kuvia, päivityksiä ja kommentteja. Facebook palveluna mahdollistaa
aikaisempien esitysten manipuloimista esimerkiksi poistamalla aikaisemmin tehtyjä päivityksiä,
mikä puolestaan helpottaa ilmaisujen jatkuvaa säätelyä. Kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa
esiintyjän esitystä rikkovaa kommenttia ei saa poistettua, vaan esiintyjän on esityksen
onnistumiseksi minimoitava se vahinko, mitä esitystä rikkova kommentti voi saada aikaan.
Goffmanin (1971) teorian salaperäistämisessä korostuu esiintyjän ja yleisön välinen etäisyys ja
vaikutelman hallinnan kannalta tarkoitus on, että osa esitykseen vaikuttavista tekijöistä jätetään
yleisön mielikuvituksen varaan. Aikaisempien tutkimusten pohjalta voidaan tuoda esille yleisön
tiedostamisen problemaattisuus. Yleisön kehottomuus voi saada käyttäjän unohtamaan, ketä kaikkia
yleisön seasta löytyy. Tutkimushaastatteluissa havaittiin, että käyttäjät eivät miettineet kaikkia niitä
henkilöitä, jotka päivitykset näkevät, mutta tiedostettiin, että Facebookiin ei kannata tehdä
tietynlaisia päivityksiä. Käyttäjät noudattavat tiettyjä Facebookille tyypillisiä normeja päivityksiä
tehdessään. Facebookissa yleisö koostuu elämän eri osa-alueilta olevista ihmisistä, mikä tekee
salaperäistämisestä hankalaa. Facebookin myötä osa yleisöstä voi saada esiintyjästä sellaista tietoa,
mitä ei ole aikaisemmin ollut käytettävissä. Facebookissa jaetaan mahdollisesti henkilökohtaistakin
sisältöä, mikä voi avata yleisölle uusia ulottuvuuksia käyttäjän elämään. Haastatteluiden pohjalta
havaittiin, että käyttäjät jättävät päivityksestään tarkoituksenmukaisesti osan sisällöstä pois. Pois
jäävä osa voi mahdollisesti olla pienen yleisön tiedossa, mutta suurimmalle osalle päivityksen
taustalla olevat asiat jäävät mielikuvituksen varaan.
Tutkimushaastatteluiden antia voidaan tarkastella myös Schneiderin itsensä esittämisen
strategioiden näkökulmasta. Schneiderin mukaan itsensä esittämisen strategiana voidaan nähdä
kaikenlainen käyttäytyminen, jossa henkilö esittää väitteitä omasta persoonastaan. Kuten
aikaisemmissa tutkimuksissa on tuotu esille, verkossa ihmiset kirjoittavat itsensä oleviksi.
Facebookissa käyttäjät tuovat väitteitä omasta persoonastaan esille erilaisien kuvien sekä
päivitysten avulla. Schneiderin mukaan henkilön ei suoranaisesti tarvitse väittää olevansa jotain,
verbaaliseksi itsensä esittämiseksi katsotaan myös tilanteet, joissa yleisö voi rivien välistä tehdä
päätelmiä esiintyjästä, joka sanoo jossain tietyssä tilanteessa jotain. Facebookissa verbaalinen
itsensä esittäminen on monimutkaisempaa, kuin kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa, koska
käyttäjät eivät tutkimuksen perusteella tee suoranaisia väitteitä omasta persoonastaan, vaan omaa
persoonaa tuodaan esille erilaisten päivitysten, merkkausten ja kuvien avulla. Kuvien pohjalta
59
yleisö voi tehdä havaintoja käyttäjän persoonasta eli lukea rivien välistä sitä, mitä käyttäjä esittää
olevansa.
Schneiderin tarkoituksellinen käyttäytyminen on sanan varsinaisessa merkityksessä tarkoituksellista
käyttäytymistä. Tässä tutkimuksessa ja aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että yleisesti
hyväksyttyyn Facebook-käyttäytymiseen kuuluu kavereiden päivityksistä tykkääminen, reagointi ja
mahdollisesti niihin kommentointi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että muiden
päivityksistä ja kuvista tykätään, jotta käyttäjä saa heiltä tykkäyksiä myös omiin kuviin ja
päivityksiin. Jonesin ja Pittmanin teorian itsensä esittämisen strategiassa mielistelijä tekee
palveluksia ja on muiden kanssa samaa mieltä, koska haluaa olla pidetty. Tämän tutkimuksen
pohjalta ei voida esittää, että muiden käyttäjien päivityksiin reagoitaisiin, koska halutaan olla
pidettyjä vaan näyttäisi ennemminkin siltä, että päivityksiin reagoidaan, koska se kuuluu palvelun
kulttuuriin. Aikaisemmissa tutkimuksissa on tuotu vahvasti esille, että Facebookissa halutaan antaa
itsestä hyvä kuva. Aikaisempien tutkimustulosten pohjalta voidaan tuoda esille mahdollisuus siihen,
että käyttäjät reagoivat muiden päivityksiin, koska uskovat tulevan pidetyiksi sitä kautta, vaikka
oma tutkimukseni ei tätä pysty vahvistamaan.
Schneiderin esille paneminen viittaa käyttäytymiseen, jossa henkilö antaa esimerkiksi ymmärtää
tuntevansa tiettyjä henkilöitä, pukeutumalla tietyllä tavalla ja esiintymällä tietyssä paikassa.
Tutkimuksessa havaittiin, että käyttäjät merkkasivat itseään eri paikkoihin ja kavereiden kanssa.
Tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida väittää, että käyttäjät toimisivat näin juuri itsensä
esittämisen näkökulma mielessä. Ei kuitenkaan ole poissuljettua, että näin ei voisi olla, ottaen
huomioon, että itsensä esittäminen tietyllä tavalla voidaan tehdä myös tiedostamatta sitä.
4.3 Sukupuoliroolit Facebookissa
Tutkimushaastatteluissa havaittiin, että naisten profiileille tyypillistä oli suurempi kuvien määrä ja
niiden päivittäminen, kun taas miesten profiileissa jaettiin muuta sisältöä, kuten musiikkia ja
uutisia. Naisten profiileissa korostui usein myös perhekeskeisyys sekä lemmikit. Naisten koettiin
myös olevan aktiivisimpia Facebookin käyttäjiä ja miettivän enemmän sitä, minkälaisen kuvan
heistä saa profiilin perusteella.
60
H1N: No kyl musta naiset enemmän siellä antaa itsestään ymmärtää..
H4M: Vaikee kyllä sanoa, kyllä musta tuntuu et naiset on jotenki aktiivisempia ja
ainaki just tuo itteensä sillee harkitusti esille..
Tifferent ja Vilnai-Yavez ovat tutkimuksessaan saaneet samankaltaisia tutkimustuloksia naisten
perhekeskeisyydestä, minkä he tulkitsevat evoluutiopsykologian valossa naissukupuolen edustajille
tyypillisempänä toimintana. Omassa tutkielmassani ei kuitenkaan noussut esille miesten erityistä
maskuliinisuutta tai statusorientoituneisuutta, joka esiintyi Tifferent ja Vilnai-Yavezin
tutkimuksessa. Osasyynä tähän voi olla se, että Facebookissa ei enää haluta tuoda esille niin
voimakkaasti omaa pätevyyttään ja ammatillista osaamista.
Kuten tutkimuksessani on tuotu jo esille, yhteisöpalveluita on erilaisiin tarkoituksiin ja LinkedIn on
sopivampi paikka oman ammatillisen identiteetin esiintuomiselle. Kulttuurierot voivat myös selittää
tutkimustuloksia miesten osalta. Tifferentin ja Vilnai-Yavezin tutkimus on vuodelta 2014 ja on
mahdollista, että tuohon aikaan vielä kaikki minäesitykset tehtiin Facebookissa. Nykyään on
tavanomaisempaa käyttää eri palveluita eri identiteettiesityksille.
Sukupuolierot olivat selkeästi hankalin tutkimuskysymyksistäni ja haastateltavien kertoman
pohjalta näyttää siltä, että sen suurempia sukupuolieroja miesten ja naisten Facebook
käyttäytymisessä ei ole havaittavissa. Yhtenä mahdollisena syynä tähän voi olla ryhmien
yleistyminen. Käyttäjät toimivat aktiivisesti erilaisissa, itselle tärkeissä ryhmissä ja mahdollisesti
siellä tuovat itseään aktiivisemmin esille. Ryhmissä tapahtuva toiminta ei näy henkilön profiilissa.
4.4 Facebookin kehittyminen itsensä esittämisen näyttämönä
Tutkimushaastatteluiden pohjalta voidaan havaita, että palvelun kehittyminen vuosien saatossa on
mahdollistanut myös itsensä esittämistapojen kehityksen. Facebookin aikojen alussa oma profiili
sisälsi viimeisimpiä päivityksiä ja tilapäivitysten tekeminen oli rajoitetumpaa. Alkujaan palvelun
käytössä korostui nimenomaan vuorovaikutteisuus. Toisten seinille kirjoiteltiin, chat-palvelussa
(nykyään Messenger-sovellus) keskusteltiin ja kuvista tykkäiltiin. Uusien toimintojen myötä omaa
61
itseään on ollut helpompi tuoda esille. Aikajana uudistus tuli Suomen palveluversioon 2012, joka
mahdollisti käyttäjän kontakteille laajemman näkyvyyden. Aikaisemmin käyttäjän profiilissa näkyi
vain viime aikoina tehdyt päivitykset, mutta aikajanan avulla tuli näkyviin kirjaimellisesti koko
käyttäjän aikajana eli kaikki ne päivitykset, kuvat, jakamiset ja muu toiminta, jota käyttäjä on tehnyt
toimiessaan palvelussa. Muita, pienempiä päivityksiä palveluun on tullut ja tulee edelleen tiuhaan
tahtiin. Yhtenä viimeisimmistä reaktiohymiöt, joiden avulla kannanotto muiden päivityksiin on
helpompaa ja käyttäjillä on mahdollista reagoida päivitykseen muutenkin kuin tykkäämällä.
Facebook Story ominaisuus on viimeisin palvelun uudistus, mutta se ei ollut tutkielman perusteella
saanut kovin suurta suosiota ainakaan vielä.
Teknologian kehittymisen myötä tapahtunut kulttuurillinen muutos on ollut yksi keskeinen
vaikuttaja Facebookin, ja yleisesti yhteisöpalveluiden käytössä, sekä siinä miten itseään tuodaan
esille. Facebookin rantauduttua Suomeen ei monilla ollut vielä älypuhelimia käytössä, mikä
hankaloitti palvelun käytön aktiivisuutta. Teknologian kehittyessä myös älypuhelimet yleistyivät,
mikä mahdollisti palvelun käytön missä ja milloin tahansa. Älypuhelimien yleistymisen myötä
laadukkaiden kuvien ottaminen oli helpompaa ja käyttäjät saivat enemmän tilannekuvia, joita oli
mahdollista jakaa palvelussa.
Kukin käyttäjä itse määrittelee, kuinka pienellä kynnyksellä ihmisiä hyväksyy kontakteiksi. Yleistä
on, että käyttäjillä on muutama sata kontaktia kavereina. Facebookissa kavereihin eli kontakteihin
helposti jäävät sellaisetkin ihmiset, joiden kanssa on käyty esimerkiksi lukiota yhdessä, mutta
sittemmin yhteyttä ei ole juuri pidetty. Hankala kysymys on myös se, kuinka pienellä kynnyksellä
kontakteja voi poistaa. Osa poistaa kontakteja pienemmällä kynnyksellä, kuin toiset. Jos kaverilistaa
ei koskaan karsi, voi kontaktien määrä helposti kasvaa muutaman vuoden aikana satojen
henkilöiden mittaiseksi, etenkin silloin, jos käyttäjä sattuu opiskelemaan tai muuten elämäntilanne
on sellainen, että tulee tavattua paljon uusia ihmisiä.
Tutkimushaastatteluissa esiin nousseet asiat osoittivat, että etenkin kyberturvallisuus ja siitä
tietoiseksi tuleminen on vaikuttanut käyttäjien toimintaan palvelussa. Facebookin suosio nousi
räjähdysmäisesti sen laajennuttua Suomeen eikä Suomessa juuri ollut aikaisemmin käytetty
vastaavanlaisia sovelluksia. Erilaisia yhteisöpalveluja toki oli, mutta ne poikkesivat
toimintalogiikaltaan Facebookista. Informantit kokivat, että palvelun käytön aloitettuaan harva
oikeastaan ymmärsi, kuinka laajasta ilmiöstä yhteisöpalveluiden kuulumisessa on kyse. Ei mietitty
62
niitä seurauksia, mitä erilaisten päivitysten tekemisellä voi olla. Pian palvelun yleistymisen myötä
alettiin luomaan erilaisia epävirallisia ohjeita siitä, mitä omalle sivulle ei kannata kirjoittaa ja
minkälaista sisältöä ei kannata julkaista. Käyttäjä, joka asuu yksin ja kertoo lähtevänsä lomalle, on
helppo kohde monelle rikolliselle. Oman työpaikan mollaaminen profiilissa on aiheuttanut lukuisia
työpaikan menetyksiä jo ihan pelkästään iltapäivälehtien uutisten perusteella. Koulukiusaaminen on
saanut aivan uuden ulottuvuuden yhteisöpalveluiden myötä. Erilaiset identiteettivarkauden muodot
ovat yleistyneet myös yhteisöpalveluiden myötä. Vielä vuonna 2019 uutisoidaan erilaisista
kyberturvallisuuteen liittyvistä uhkakuvista. Facebook ja vastaavanlaiset yhteisöpalvelut ovat
muuttaneet tai ovat muuttuneen yhteiskunnan seurausta ja niissä vallitsevaan kulttuurin on kunkin
täytynyt totutella ja opetella. Haastatteluissa kävi ilmi, että käyttäjät ovat poistaneet päivityksiä
etenkin juuri palvelun käytön alkuvuosilta, kun ei vielä tiennyt kaikista vaaroista, mitä verkossa
vaanii.
H3N: No kyl miettii vaik, jos on lähös johonki reissuun et julkasenko just nyt tätä, että
asun vaikka siellä ja täällä ja olen lähtenyt lomalle.. Tai et olen kaksi seuraavaa
viikkoa reissussa että asuntoni on murtokelpoinen tai tällee.
H4N: Nykyään enemmän miettii et mitä laittaa sinne Facebookiin kuin aikoinaan
koska siellä on entisiä ja nykyisiä esimiehiä sun muuta. Et ehkä sinne mä en nyt
laittais jos mä oon ollut jossain baarissa heilumassa ni mä en välttämättä nyt laittais
sellaista kuvaa sinne.
Haastateltavat kertoivat, että palvelun käytön aktiivisuus on vaihdellut myös eri elämänvaiheiden
mukaan ja omaa Facebookin aikajanaa selatessa voi selkeästi hahmottaa erilaisia ajanjaksoja omasta
elämästä. Aika-ajoin palvelun käyttö on ollut hiljaisempaa ja on saatettu enemmän keskittyä
lukemaan muiden päivityksiä ja mahdollisesti reagoimaan niihin. Seuraavaksi onkin saattanut tulla
vuosi, kun on ollut hirveästi päivitettävää. Kukin käyttäjä itse määrittelee oman uutiskynnyksensä
eli sen, kuinka aktiivisesti ja mitä haluaa päivittää. Erilaiset, ei niin tavanomaiset kokemukset on
usein haluttu jakaa palvelussa. Esimerkiksi vaihto-opiskeluvuoden aikana on tullut paljon jaettua
kuvia ja päivityksiä, jotta kotimaassa kaverit pääsevät helposti seuraamaan asioiden kulkua. Välillä
käyttäjistä on voinut tuntua siltä, että ei ole päivittänyt mitään pitkään aikaan mutta palvelun
aikajanaa tutkiessa löytyykin paljon päivityksiä.
63
H1M: Ihan alkuun siellä oli vähemmän, sit yhtäkkiä kaikki oli siellä, kaikki
tapahtumat, ihmiset, ihan kaikki ja nyt on taas vähän hiljentyny.. Tai ehkä
normalisoitunu se meno et saa jotain irtiki..
H3M: Kyl on ollu välillä hiljasempaa ja keskittyny enemmän just vaan siihen
skrollaamiseen mut sit taas tulee jotain josta onki sit päivitettävää.. Tai et voi kattoo
julkaisukelpoiseks..
Viimeisin huomiota kiinnittänyt asia palvelun käytössä on ollut nuorten katoaminen palvelusta.
Aikaisemmin on pidetty jopa kummallisena, jos jollakin ei ole Facebookissa tiliä, mutta nyt sitä ei
enää kummeksuta niin paljoa. Yhä useampi nuorempi henkilö on poistanut tilinsä tai selkeästi
vähentänyt palvelun käyttöä. Sen sijaan vanhempien ihmisten palvelun käyttö on tuntunut
lisääntyvän. Yhtenä syynä nuorten palvelun käytön vähenemisenä voi juuri olla se, että vanhemmat
ihmiset ovat löytäneet tiensä palveluun. Yhtenä mahdollisena syynä voi toki olla muiden
yhteisöpalveluiden yleistyminen.
H3M: Musta tuntuu, että ne kaikki nuoret on menny sinne Instaan.. Enemmän meidän
ikäpolven ihmisiä ja just sit vanhempia näyttää siellä Facessa vielä olevan ja oikeesti
sitä käyttävän.
H2N: No siis siellä jossain vaiheessa huomas et alko tulemaan just kavereiden
vanhempia ja muutenki vanhempaa porukkaa et kai sit jotenki sen seurauksena nää
nuoremmat siirty sinne Instan puolelle.
Yhteisöpalveluihin kuulumisen tärkeys tuli tutkimushaastatteluissa selkeästi esille. Nykyään on
yleistä, että ihmisillä on tili jossain yhteisöpalvelussa ja voidaan jopa kummeksua henkilöä, joka ei
käytä yhteisöpalveluita. Yhteisöpalveluiden suosio näyttää olevan yksi merkki siitä, että yhteiskunta
ja teknologisoituminen ovat vaikuttaneet siihen, miten ihmiset esittävät itseään ja ovat toistensa
kanssa tekemisissä. Havaittiin, että Facebookissa käyttäjän oma profiili on tärkeä myös itse
käyttäjälle. Profiileihin on tallentunut vuosien varrelta muistoja elämän tärkeistä hetkistä ja oman
profiilin kautta asioiden mieleen palauttaminen ja hetkeen palaaminen voi olla helpompaa.
Käyttäjän aikajana voidaankin nähdä ikään kuin päiväkirjana tai pienenä omana elämänkertana.
Käyttäjät ovat saattaneet piilottaa profiilistaan kuvia ja päivityksiä, mutta pääsevät itse halutessaan
64
palaamaan niihin. Näin ne asiat, joita ei haluta muiden näkevän, löytyy piilosta pintakerroksen alta
käyttäjän niin halutessa.
H2N: Välillä sieltä tulee niitä muistutuksia just et missä olit vaikka 9 vuotta sit tähän
aikaan ja et mitä oot julkassu silloin ni onhan ne nyt kivoja muistoja.. tai ainakin
useimmiten (naurua)..
H2M: Ne takaumat on ihan jees ja sit ku ne voi jakaa jos haluu.. Harvemmin mä niitä
jaan mut itelle just häröi muistutuksii siitä mitä on tullu tehtyä..
Yhteisöpalveluiden myötä ihmiset ovat oppineet tuomaan itseään esille uudella tavalla. Uudet
sovellukset ja itsensä esittämisen alustat ovat tuoneet uhkia mutta myös paljon uusia
mahdollisuuksia itsensä esiin tuomiseen. Palveluiden käyttö on nykyään niin yleistä, että
harvemmin pysähdytään edes miettimään, miten tähän on päädytty. Kun katsotaan 10 vuotta taakse
päin, minkälaista Facebookin käyttö on ollut, voidaan huomata, kuinka pitkälle on tultu
kulttuurillisessa muutoksessa. Facebookissa ja muissa yhteisöpalveluissa kulttuuri kehittyy edelleen
ja on mielenkiintoista nähdä, mitä seuraavat 10 vuotta tuovat tullessaan.
Kuten tässä kappaleessa olen tuonut esille, on Facebook omanlaisensa alusta itsensä esittämiselle.
Ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, joilla on tarve olla pidettyjä muiden silmissä. Facebookissa
ihmisillä on mahdollisuus hallita omaa esiin tuotua minuutta täysin eri tavoin, kuin verkon
ulkopuolisessa maailmassa, koska saatuun palautteeseen ei tarvitse reagoida heti. Käyttäjillä on
mahdollisuus odottaa palautteen aikaansaaman tunnereaktion ohimenemistä ja sen jälkeen tarkkaan
harkita omaa vastausta. Tämä pätee kaikkeen sisällön jakamiseen palvelussa. Verkon
ulkopuolisessa kanssakäymisessä toimitaan osittain eri pelisäännöillä. Kasvokkaisessa
vuorovaikutuksessa toinen osapuoli tarkkailee keskustelukumppaniaan ja pystyy tekemään
päätelmiä tämän reaktioista ja tarkemmin tämän persoonasta. Kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa
omasta itsestään on vaikeampi tuoda esille väittämiä, jotka eivät ole täysin tosia, koska henkilö ei
pysty hallitsemaan täysin omaa nonverbaalista viestintäänsä (vrt. Whitty & Young 2016).
Kasvokkaiselle vuorovaikutukselle ominaista on myös reaktioaika. Vuorovaikutustilanteen toinen
osapuoli odottaa vastausta tai reaktiota sanomaansa välittömästi, eikä tällöin ole aikaa jäädä
odottamaan tunnereaktion ohimenemistä tai tarkemmin miettimään, miten antaa itsestä tietynlainen
kuva.
65
Pitkittyneet identiteettiesitykset ovat palvelulle tyypillisiä sen toimintalogiikan takia, mikä luo
oman haasteensa käyttäjien minäesitysten säilymiseen ehjinä kokonaisuuksina (ks. esim. Uski
2016). Käyttäjät tekevät Facebookissa profiilityötä hallitakseen sitä, että esitys ei mene pilalle.
Yhteisöpalveluiden yleistymisen myötä itsestään ei tarvitse enää tuoda kaikkia puolia esille juuri
Facebookissa, vaan eri rooleille on eri esiintymisalustat, joissa esityksiä voidaan tarkastella niihin
sopivissa kehyksissä.
Sukupuolierot miesten ja naisten Facebook-käyttäytymisessä juontavat osittain juurensa
evoluutiopsykologiasta. Naisten profiileissa korostui perhekeskeisyys ja naisten uskottiin tekevän
enemmän profiilityötä ja sitä kautta hallitsemaan tarkemmin annettua vaikutelmaa (ks. esim.
Tifferent & Vilnai-Yavez 2014). Naisten minäesityksissä korostui kuvien merkitys, kun miesten
profiileissa keskeisempinä nähtiin erilaisten sisältöjen jakaminen. Miesten ja naisten
käyttäytyminen ja itsensä esiin tuominen palvelussa ei suurissa määrin eroa toisistaan ja pieniä
eroavaisuuksia voidaan pitää evoluutiopsykologian näkökulmasta sukupuolirooleihin sopivina.
Facebookissa tapahtuva itsensä esittäminen ja palvelun käyttäminen ovat muuttuneet paljon
viimeisen vuosikymmenen aikana. Facebookin kaltaista, maailmanlaajuisen suosion saanutta
alustaa itsensä esiin tuomiselle ei ole koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa ollut. Käyttäjät
ovat omaksuneet uuden, palvelussa vallitsevan kulttuurin osaksi jokapäiväistä elämäänsä, mikä on
puolestaan tuonut uusia uhkia ja mahdollisuuksia. Teknologian kehitys on osaltaan muokannut niitä
tapoja, joiden avulla itseään tuodaan esille Facebookissa. Ensimmäistä kertaa vuorovaikutuksen
historiassa yksilön eri elämänalueilta koostuvat ihmiset muodostuvat yhdeksi yleisöksi, jolle
esityksiä tehdään. Kymmenen vuoden aikana käyttäjät ovat oppineet, osittain ikävien sattumusten
seurauksena, millä tavalla Facebookin kaltaisessa palvelussa kannattaa itseään tuoda esille,
minkälaisia vaaroja liiallinen jakaminen voi luoda ja kokonaisuudessaan sen, mitä palvelussa
kannattaa tehdä. Viimeisen kymmenen vuoden tapahtumat ovat vaikuttaneet siihen, miten palvelua
käytetään tänä päivänä ja minkälainen asema sillä on käyttäjien arjessa sekä sen suhteen muihin
yhteisöpalveluihin. Facebook-kulttuuri on muotoutunut aikojen saatossa ja palvelua käytetään
erilaisiin tarkoituksiin kuin kymmenen vuotta sitten.
66
Nykyään Facebook ei ole nuorten keskuudessa suosituin palvelu, vaan palvelu vetää puoleensa
enemmän vanhempia ihmisiä. Yhtenä syynä tähän voi olla se, mihin palvelua todellisuudessa tänä
päivänä käytetään. Nykyään Facebookissa keskeistä on elämän kohokohtien esiin tuominen,
näyttäminen muille missä on ollut ja mitä on päässyt kokemaan sekä ryhmiin kuuluminen ja siellä
tapahtuva tiedon sekä vertaistuen antaminen sekä saaminen. Käyttäjien profiileissa korostuu itsensä
ja muiden käyttäjien merkkaaminen paikkoihin tai erilaisiin meemeihin sekä kuvat lomamatkoilta,
tapahtumista sekä muista itselle merkityksellisistä tapahtumista ja kokemuksista. Arkisten asioiden
päivittämistä tehdään edelleen, mutta vähenevissä määrin. Ryhmiin kuuluminen on tärkeää tiedon
jakamisen ja ryhmään kuulumisen kannalta. Facebookissa kulkevaa informaatiomassaa pyritään
hallitsemaan ryhmään kuulumisen avulla, jolloin itselle tarpeellinen tieto on helpommin saatavilla.
Ryhmistä saa myös vertaistukea ja omat kommentit saa tarkemmin kohdennettua oikealla yleisölle.
Seuraavassa luvussa vastaan tutkielmani kysymyksiin, tarkastelen tutkimuksen luotettavuutta sekä
esitän tutkielmani pohjalta ajatuksia jatkotutkimukselle.
67
5 YHTEENVETO JA POHDINTA
5.1 Tutkimustulosten yhteenveto
Tutkimuksessani lähdettiin etsimään vastauksia ensimmäisessä kappaleessa esitettyihin
tutkimuskysymyksiin, joista päätutkimuskysymyksenä oli se, miten käyttäjät tuovat Facebookissa
esille omaa minuuttaan ja onko esiin tuotu minuus yhteydessä verkon ulkopuoliseen minuuteen.
Tutkimuksestani selvisi, että Facebookissa käyttäjät tuovat omaa minuuttaan esille kuvilla,
päivityksillä, merkkauksilla sekä erilaisiin, itselle tärkeisiin ryhmiin kuulumisilla. Itseä pyrittiin
tuomaan esiin positiivisessa valossa ja antamaan itsestään tavanomaista hillitympää kuvaa (ks.
esim. Stenroos, Paavilainen & Kinnunen 2010). Positiivisen kuvan antamisen kannalta keskeistä oli
se, että aidosti ikäviä ja huonoja asioita ei jaettu palveluun, vaan muille pyrittiin näyttämään, mitä
kaikkea hienoa käyttäjä on päässyt tekemään, näkemään ja kokemaan (ks. esim. Stenroos,
Paavilainen & Kinnunen 2010). Käyttäjät pyrkivät profiilityöllä hallitsemaan annettua vaikutelmaa
ja kontrolloimaan pitkittyneiden identiteettiesitysten vaaroja identiteetille. Goffmanin (1971)
vaikutelmien hallinnan keinoista dramatisointi, ilmaisujen jatkuva säätely, idealisointi sekä
salaperäistäminen sopivat myös Facebookissa tapahtuvaan vaikutelmien hallintaan. Facebook
alustana vaikuttaa oleellisesti siihen, miten itseä tuodaan esille. Facebook on kasvokkaista
vuorovaikutusta kontrolloidumpi paikka tuoda itseään esille, mikä mahdollistaa sen, että käyttäjät
pystyvät hallitsemaan tarkemmin antamaansa kuvaa. Esiin tuotu minuus on olennaisesti yhteydessä
verkon ulkopuoliseen minuuteen ja päivityksiä, kuvia ja merkkauksia tehdään oman elämän
tilanteista, jotka käyttäjä kokee tärkeiksi.
Toisena tutkimuskysymyksenä oli miesten ja naisten väliset sukupuolierot Facebook-
käyttäytymisessä. Tutkimuksesta selvisi, että naiset ovat perhekeskeisempiä ja palvelun käyttäjinä
julkaisevat enemmän kuvia ja käyttävät palvelua aktiivisemmin kuin miehet (ks. esim. Denti ym.
2012). Vaikutelmien hallinnan kannalta havaittiin, että naiset pyrkivät aktiivisemmin vaikuttamaan
heistä välittyvään kuvaan kuin miehet. Tutkimuksen pohjalta näyttää siltä, että suurempia
sukupuolieroja miesten ja naisten Facebook käyttäytymisessä ei ole, koska mitään tiettyä kaavaa ei
tutkimushaastatteluissa noussut esille.
Kolmantena ja viimeisenä tutkimuskysymyksenä oli käyttäjien kokemukset Facebookin ja
Facebook käyttäjyyden muuttumisesta viimeisen 10 vuoden aikana. Tutkimuksesta selvisi, että itse
68
palvelu ja palvelun käyttäjyys on muuttunut paljon viimeisen 10 vuoden aikana. Palvelun
toimintalogiikka on muuttunut ja muutoksien avulla toisten jakamiin kuviin, päivityksiin sekä
merkkauksiin voi reagoida laajemmalla tunneskaalalla, kuin tykkäämisellä. Pitkittyneiden
identiteettiesitysten näkökulmasta keskeinen muutos oli aikajanan ottaminen käyttöön, joka
mahdollistaa käyttäjän koko profiilihistorian selaamisen.
Olennaisena löydöksenä tutkimuksessani havaittiin, että palvelun käyttötarkoitus on muuttunut
oleellisesti viimeisen 10 vuoden aikana. Facebookin alkuaikoina käyttäjät vasta opettelivat palvelun
käyttöä ja omasta itsestään pyrittiin tuomaan lähes kaikki mahdolliset roolit esille. Teknologian
kehittyessä myös yhteisöpalvelut ovat saaneet vankempaa jalansijaa ihmisten arjessa ja Facebookin
asema yhteisöpalveluna on muuttunut. Facebookin saaman suosion myötä yleistyivät myös muut
yhteisöpalvelut ja nykyään minäesityksiä minuuden eri puolista tehdään niitä varten suunnatuilla
alustoilla. Käyttäjien tietoisuus verkossa vaanivista vaaroista on yleistynyt, mikä on vaikuttanut
omalta osaltaan siihen, miten palvelussa toimitaan. Keskeisenä havaintona voidaan todeta, että
nykyään Facebookia käytetään tiedon jakamiseen ja saamiseen, vertaistuen antamiseen ja
saamiseen, yhteydenpitoon sekä tietenkin itsensä esittämiseen.
Tässä vaiheessa tutkimusta haluan nostaa esille, kuinka saatuja tutkimustuloksia voidaan hyödyntää
käytännössä. Keskeisenä havaintona toin esille sen, että palvelun käyttö on muuttunut koskemaan
yhä enemmän tiedon jakamista ja sen saamista. Ryhmiin kuuluminen ja siellä saatu vertaistuki
nousi tutkimuksessa selkeästi esille ja koen, että ihmiset voivat hyödyntää sitä käytännössä. Ihmiset
jotka ovat esimerkiksi yksinäisiä, voivat liittyä Facebookissa käyttäjäryhmiin, joissa voi keskustella
muiden kanssa itselle mieluisista asioista. Oleellista ei ole se, kuinka paljon käyttäjällä on
palvelussa kontakteja, koska ryhmässä henkilöt ovat todennäköisesti ventovieraita. Useat ryhmät
ovat kuitenkin avoimia kaikille aihealueesta kiinnostuneille. Sama koskee kaikkia ihmisiä, jotka
kaipaavat vertaistukea omaan elämäntilanteeseensa. Facebookista löytyy hyvin todennäköisesti
ryhmä, jossa pääsee jakamaan kokemuksiaan ja saamaan tukea samojen asioiden kanssa painivilta
käyttäjiltä.
Tiedonsaannin kannalta suosittelen käyttäjiä liittymään esimerkiksi oman asuinalueensa ryhmään,
koska siellä jaetaan tärkeää tietoa juuri oman asuinalueen tapahtumista tai muihin ryhmiin, jotka
käsittelevät itselle tärkeitä aiheita, joista haluaa saada tietoa ja päästä keskustelemaan muiden
kanssa. Tärkeää on huomata, että ryhmiin voi liittyä täysin omana itsenään ja se, minkälaisen roolin
69
ryhmässä ottaa, on käyttäjästä itsestä kiinni. Jos haluaa pelkästään saada tietoa, mutta ei niinkään
jakaa sitä, niin sekin onnistuu.
5.2 Tutkimustulosten luotettavuus ja pätevyys
Tieteellisessä tutkimuksessa tutkimuksen pohjalta saatujen tulosten pitää olla luotettavia.
Laadullisen tutkimuksen perimmäisenä tavoitteena on saada luotettavaa tutkimustietoa tutkittavasta
ilmiöstä. Lisätäkseen luotettavuutta tutkimukseen, on tutkijan mietittävä luotettavuuteen liittyviä
kysymyksiä ja tekijöitä alusta alkaen, tutkielman luotettavuuden kannalta on tärkeää, että laadun
valvonta on tehty suunnitelmallisesti. Ihmistieteissä yleensä ja omassa tutkielmassani tutkimuksen
kohteena on ihmisten käyttäytyminen, ajattelu ja kokemuksellisuus, mikä tekee tutkimustilanteiden
vakioimisen hankalaksi. Kanasen mukaan luotettavuus ja riskienhallinta voidaan nähdä
ongelmallisena yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. (Kananen 2017, 173-176.)
Reliabiliteetti ja validiteetti ovat tieteellisessä tutkimuksessa yleisesti käytettävissä olevia
luotettavuusmittareita, joiden avulla tarkastellaan työn luotettavuutta ja tutkimustulosten
onnistuneisuutta. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa luotettavuutta voidaan arvioida ja laskea auki,
mutta kvalitatiivisessa tutkimuksessa luotettavuustarkastelu jää pääasiassa arvion varaan (Kananen
2017, 175).
Reliabiliteetti käsitteenä tarkoittaa tutkimustulosten pysyvyyttä eli käytännössä tarkoitetaan
tutkimustuloksia, jotka pysyvät pääpiiteittäin samana, vaikka tutkimus toteutettaisiin uudestaan.
Reliabiliteetin tarkastelun alle voidaan katsoa kuuluviksi tutkimusmenetelmät, aineistot sekä
tutkimustulokset (Kananen 2017, 175). Käytännössä sama tutkimus on mahdotonta toteuttaa täysin
samoja olosuhteita noudattaen. Uskon kuitenkin siihen, että tutkimustulokset olisivat
vastaavanlaisia, jos tutkimus toteutettaisiin uudestaan samanlaisia menetelmiä käyttäen, koska
tutkimustulokseni ovat linjassa aikaisempien aiheen tutkimustulosten kanssa.
Reliabiliteetin tarkastamiseksi voidaan käyttää indikaattorien vaihtoa eli käytännössä tarkoitetaan
tutkittavan ilmiön yhdenmukaisuuden osoittamista eri tavoin. Muita reliabiliteetin tarkastamisen
keinoja ovat useampi havainnointikerta ja useamman havainnoitsijan käyttö. Useamman
70
havainnointikerran avulla voidaan pyrkiä varmistamaan tutkielmassa käytetyn
aineistonkeruumenetelmän tarkkuus, kun taas useampaa havainnoitsijaa käyttämällä voidaan
varmistua tutkimuksen objektiivisuus. (Eskola & Suoranta 1998, 212-213.)
Omassa tutkielmassani koin reliabiliteetin tarkastelun vaikeammaksi kuin validiteetin tarkastelun,
koska oman tutkielman ristiriidattomuutta on hankala havainnoida. En koe, että tutkimuksessani
olisi suurempia ristiriitaisuuksia, mutta näin pienessä tutkielmassa reliabiliteettia on hankala
arvioida. Useamman tutkimusmenetelmän tai havainnoitsijan käyttöä en pitänyt ajankäytöllisistä
syistä järkevänä huomioiden, että kyseessä on opinnäytetyö. Ilmiön yhdenmukaisuutta olen
pyrkinyt tuomaan esille aikaisempien tutkimusten valossa, joissa on saatu samankaltaisia
tutkimustuloksia, vaikka tutkimusmenetelmät ovat poikenneet omassa tutkielmassani käyttämistä
menetelmistä. Tutkimuksessani aineistoa ei kerätty havainnoimalla, joten useammasta
havainnointikerrasta tuskin olisi ollut suurempaa hyötyä.
Validiteetilla tarkoitetaan sitä, että tutkimus antaa todellisuutta vastaavaa, pätevää tietoa.
Validiteetti käsitteenä voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen validiteettiin. Sisäisellä validiteetilla eli
pätevyydellä viitataan tutkimuksessa käytetyn teorian sekä käsitteellisten määrittelyiden
yhteensopivuuteen. Ulkoisessa validiteetissa huomio kiinnittyy enemmän tutkijan tekemiin
tulkintoihin ja johtopäätöksiin sekä niiden pätevyydestä suhteessa kasaan saatuun aineistoon
(Eskola & Suoranta 1998, 2010-214). Ulkoisen validiteetin kannalta on syytä nostaa esille, että
tutkimusaineistoni on melko pieni, jos se suhteutetaan Facebookin kokonaiskäyttäjämäärään ja on
mahdotonta sanoa, kuvastavatko tutkimushaastateltavani ja heidän kokemuksensa yleistä käsitystä
tutkimastani ilmiöstä. Aineiston pienen koon takia ei ole hedelmällistä tehdä sen suurempia
yleistyksiä sukupulieroista.
Laadullisessa tutkimuksessa tutkijalla on suuri merkitys tutkielman luotettavuuteen. Tutkija tekee
päätöksiä koskien tutkittavia, tutkimushaastatteluja, aineiston analysointia sekä tutkimustulosten
tulkintaa. Tutkimuksen luotettavuuden kannalta on keskeistä, että tutkimusongelma on määritelty
oikein, tutkimusmenetelmät on valittu oikein sekä se, että tutkimusprosessi on toteutettu tieteen
tekemisen sääntöjen mukaisesti. Luotettavan tutkimuksen onnistumisen kannalta on tärkeää, että
luotettavuuteen liittyvät tekijät on huomioitu tutkimuksen alusta lähtien. Tutkijan on hankalaa valita
oikeaa tutkimusmenetelmää, jos ei pohdi luotettavuuteen liittyviä tekijöitä. (Kananen 2017, 175-
176.)
71
Omassa tutkielmassani tutkielman luotettavuutta pyrin lisäämään sillä, että kaksi tutkittavaa, yksi
mies ja yksi nainen, lukivat tutkimukseni tulokset ja vahvistivat tulkintani sekä tutkimustulosten
oikeellisuuden (Kananen 2017, 176-177). Informantin vahvistukseksi kutsuttu luotettavuuskriteeri
sopi omaan tutkielmaani hyvin, sillä kaikki tutkimushaastateltavat kertoivat vastaavanlaisista
kokemuksista. Haastateltavien näkemykset ja kokemukset tutkittavasta ilmiöstä eivät olleet
suuremmin ristiriidassa keskenään. Informanttien hyväksyntä tutkimustuloksista lisää
tutkimustulosten luotettavuutta ja tutkijana koin kahden informantin kommentit riittäviksi, koska
tutkimushaastateltavien näkemyksissä ei ollut poikkeuksellisen suuria eroja keskenään. Tarkennan
vielä, että informanttien kommenttien jälkeen tutkimustuloksiin ei tehty muutoksia. Tässä vaiheessa
on syytä huomioida, että tutkimustuloksia ei voida todeta täysin luotettaviksi ja aukottomiksi
pelkästään informanttien vahvistukseen vedoten, sillä Eskolan ja Suorannan mukaan tutkittavat
voivat olla sokeita omalle kokemukselleen. (Eskola & Suoranta 1998, 51-56.)
Riittävä dokumentaatio on luotettavuustarkastelun lähtökohtia (Kananen 2017, 178-179). Omassa
tutkielmassani olen pyrkinyt mahdollisimman tarkasti kuvaamaan ja perustelemaan tutkimuksessa
käyttämiäni metodologisia valintoja Eskolan ja Suorannan ajatuksia mukaillen, jotta lukija pysyy
mahdollisimman hyvin mukana siinä, mitä ja ennen kaikkea, miksi tutkielman eri vaiheissa on tehty
niin kuin on tehty (Eskola & Suoranta 1998, 212-213). Olen kuvannut tutkimushaastateltaville
asettamani kriteerit, aineistonkeruun sekä aineiston analysoinnin vaihteet mahdollisimman tarkasti.
Tämän lisäksi olen arvioinut keräämäni tutkimusaineiston onnistuneisuutta. Tutkimuksen alussa
olen pyrkinyt kuvaamaan ne teoreettiset lähtökohdat mahdollisimman kattavasti, joista tutkimukseni
ponnistaa ja avannut keskeisiä ja sosiaalisessa mediassa yleisesti käytettävissä olevia käsitteitä
tutkimuksen edetessä. Kuten olen jo tuonut esille, olen itse tutkittavan palvelun käyttäjä, mikä on
osaltaan voinut vaikuttaa siihen, miten tulkitsen aineistosta esiin nousseita asioita. Olen kuitenkin
pyrkinyt tutkielman edetessä perustelemaan tekemiäni päätöksiä sekä niiden merkitystä
tutkimuksen aineistoon.
Saturaatiota eli aineiston kyllääntymistä voidaan pitää yhtenä tutkimuksen luotettavuutta mittaavista
tekijöistä. Omassa tutkielmassani olin suunnitellut tekeväni enemmän haastatteluja kuin loppujen
lopuksi tein, koska haastatteluissa toistuivat samankaltaiset näkemykset kerta toisensa jälkeen
(Kananen 2017, 178-179). Samankaltaiset tutkimustulokset aikaisemmista tutkimuksista lisäävät
myös tutkimukseni luotettavuutta. Aihealueeseen perehdyin hyvin ja kävin tarkasti läpi aikaisempia
aiheeseeni liittyviä tutkimuksia. Aikaisempia tutkimustuloksia ja omia tutkimustuloksia vertailin
72
keskenään luvussa neljä. Vertailuni pohjalta voidaan todeta, että tutkimustulokset ovat olleet
samankaltaisia. Tietenkin eri tutkimuksissa käytetyt menetelmät vaikuttavat osaltaan saatuihin
tuloksiin, mutta pääpiirteittäin tutkimustulosten samankaltaisuus lisää tutkimustulosten
luotettavuutta.
Triangulaatio on yksi tapa lisätä tutkimuksen luotettavuutta. Triangulaatiota voidaan toteuttaa
tutkimusaineistoon liittyvänä, tutkijaan liittyvänä, teoriaan liittyvänä tai metodeihin liittyvänä.
Tutkimusaineistoon liittyvässä trangulaatiossa aineistoa kerätään usealta tutkittavaan aiheeseen
liittyvältä informanttiryhmältä. Tutkijaan liittyvällä triangulaatiolla puolestaan tarkoitetaan
tilannetta, jossa tutkijoita on useita. Teoriaan sekä metodeihin liittyvällä triangulaatiolla viitataan
tutkimuksiin, joissa on käytetty useita teoreettisia näkökulmia ja metodeja. Monitriangulaatiolla
puolestaan viitataan tutkimukseen, jossa käytetään useampaa triangulaation tyyppiä. (Tuomi &
Sarajärvi 2008, 142-149.) Triangulaation vahvuus on siinä, että samaa ilmiötä pystytään
lähestymään eri näkökulmista ja vältytään niin sanotuilta yhden menetelmän systemaattisilta
virheiltä (Kananen 2017, 154). Omassa tutkielmassani pohdin, että teemahaastatteluiden lisäksi
olisin kerännyt aineistoa havainnoimalla ja pitämällä havainnointipäiväkirjaa. Tutkimuskysymykset
huomioiden päätin kerätä aineistoni pelkästään teemahaastatteluiden avulla. Yhteisöpalveluissa
havainnointi on käytännössä hankalaa, koska havaintojen oikeellisuuden varmistaminen on
käytännössä mahdotonta.
Tässä vaiheessa tutkielmaa on hyvä nostaa esille, että tutkija on aina osa sitä sosiaalista maailmaa,
jota tutkimuksessa käsitellään. Tästä syystä tutkimukseen ei ole mahdollista suhtautua täysin
objektiivisesti (Högbacka & Aaltonen 2015, 9-13). Omassa tutkielmassani olen itse osa tutkimaani
ilmiötä, mikä on voinut vaikuttaa siihen, miten olen aineistoa tulkinnut ja miten olen tehnyt
johtopäätöksiä. Aineiston tulkintoihin ja johtopäätöksiin on osaltaan voinut vaikuttaa myös omat
kokemukseni palvelun käytöstä, sillä ymmärrämme muita juuri omien kokemustemme ja
tunteidemme kautta (Högbacka & Aaltonen 2015, 16). Tutkimushaastatteluissa ja aineiston
analyysiä tehdessä pyrin pitämään mieleni mahdollisimman avoimena. Tutkimushaastatteluissa
nousi esiin näkemyksiä ja kokemuksia palvelusta, joihin en ollut itse törmännyt tai en ollut itse
huomannut asioita samassa mittakaavassa. On toki mahdollista, että omien kokemusteni kautta olen
ymmärtänyt haastateltavien kokemukset tietyllä, itselleni tutulla tavalla.
73
Tutkijan refleksiivisyyttä pohdittaessa on tärkeää kiinnittää huomiota itse tutkijaan, mutta myös
tutkijan ja tutkittavien välistä vuorovaikutussuhdetta on aiheellista tarkastella.
Tutkimushaastatteluissa haastateltavalla ja tutkijalla ei välttämättä ole samat tavoitteet, mikä johtaa
epätasa-arvoisen asetelman syntyyn haastattelutilanteessa. Läheisyyden kokemukset
haastattelutilanteessa auttavat luomaan luottamuksen rakentumista ja tutkijan sekä tutkittavan
välinen luottamussuhde voidaan nähdä hyvän tutkimushaastattelun edellytyksenä. On esitetty, että
tutkijan ja haastateltavan välinen aikaisempi tunteminen voi auttaa haastateltavia luottamaan
tutkijaan, joka puolestaan helpottaa haastattelun tekemistä. (Kokkonen & Pyykkönen 2015, 99-
100.) Omassa tutkielmassani haastateltavat olivat minulle ennestään tuttuja, mutta eivät kuitenkaan
kuulu lähimpään piiriini. Koen, että aikaisempi tunteminen on auttanut luottamuksellisen
tutkijahaastateltava suhteen syntymistä.
Olen ollut Facebookin aktiivinen käyttäjä vuodesta 2007 eteenpäin ja tutkimusongelma on ollut
kiinnostuksenkohteenani vuosia. Koen, että tutkimustulosten analysoinnissa oma tietämykseni,
kokemukseni ja aikaisempi havainnointi auttoi tulosten analysoinnissa sekä ilmiön
ymmärtämisessä. Koen, että luotettavuutta lisää se, että omakohtaisen kokemuksen vuoksi pystyin
arvioimaan tutkimushaastateltavien näkemysten ja kokemusten luotettavuutta. Tutkimushaastattelut
tarjosivat uusia näkökulmia ilmiöstä itselleni, mutta uusienkin ilmiöiden luotettavuus oli
helpommin arvioitavissa, kun on itse käyttänyt palvelua. Kanasen (2017) mukaan havainnointi ei
ole tieteellistä ilman havainnointien dokumentaatiota. Omat havaintoni eivät näin ollen ole
tieteellisesti merkittäviä. (Kananen 2017, 85; Grönfors 2010.) Tutkimuksen luotettavuutta koen
havainnointini lisäävän siinä mielessä, että aihealue on minulle tuttu, minkä myötä
tutkimushaastateltavat ja haastattelut ovat olleet onnistuneita. Tutkimustulosten analysointia ilmiön
perehtyneisyys on myös helpottanut.
5.3 Vuorovaikutuksen teknologisoituminen
On tärkeää huomata, että jokapäiväisessä käytössä oleva kirjoitustaito ja kirjoittaminen katsotaan
teknologiaksi. Ihmiset ovat kommunikoineet suullisesti noin 50 000 vuoden ajan, mutta
kirjoitustaito on ollut olemassa vain noin 5000 vuotta eli on aiheellista väittää, että teknologiana
kirjoittaminen on vielä melko tuore, jos sitä tarkastellaan ihmisten kehityshistoriassa. Tietynlaiset
työkalut, kuten kynä ja paperi, ovat mahdollistaneet kirjoittamisen. Kirjoittaminen sai aikoinaan
74
kritiikkiä osakseen, kuten tietokoneet tänä päivänä. Sanottiin, että kirjoittaminen on epäinhimillistä
ja se tuhoaa muistin sekä heikentää mieltä. (Joinson 2003, 7.)
Kirjoittaminen voidaan nähdä ensimmäisenä muotona teknologiavälitteiselle kommunikaatiolle ja
tästä seuraava askel on sähke. Sähke voidaan nähdä modernin elektronisen kommunikaation esi-
isänä. Sähkeen ideana oli nopeatempoisen viestittelyn mahdollistaminen sähköisesti kahden
määränpään välillä (emt., 9). Alexander Graham Bellin kokeiden tuloksena syntyi vuonna 1876
harmoninen sähke, joka myöhemmin johti puhelimen kehittymiseen. Puhelinta markkinoitiin
ennemminkin tiedon välittämisen välineenä kuin kahdenkeskeisen kommunikaation välineenä.
1900-luvun alussa puhelinyhtiön päällikkö hämmentyi kuunnellessaan puheluita ja huomatessaan,
että 30 % kaikista puheluista oli pelkästään ihmisten välistä juoruamista. Puhelimen huonoja
vaikutuksia alettiin tuomaan esiin jo vuonna 1877 kun puhelinmainoksessa mies puhuu vaimonsa
kanssa ja vaimo samaan aikaan flirttailee nuoremman miehen kanssa. Pitkään käytiin puhetta siitä,
mihin tarkoitukseen puhelin on oikein kehitetty ja minkälaista käyttäytymistä se edistää. Vuodesta
1920 eteenpäin alettiin puhelinta ymmärtämään sosiaalisen viestinnän välineenä mutta myös
käytännöllisten asioiden edistäjänä. (emt., 12–14.)
Pre-pay matkapuhelimet yleistyivät 1990-luvulla ja ensimmäinen tekstiviesti lähetettiin vuonna
1992. Pre-pay puhelimet nousivat suosioon etenkin nuorten keskuudessa, koska pre-pay puhelimien
ideana oli, että käyttäjä maksaa vain matkapuhelimen käytöstä. Aluksi puhelinyhtiöt eivät
laskuttaneet prepaid puhelimista lähetettyjä viestejä, mikä mahdollisti sen, että käyttäjät pystyivät
lähettämään toisille viestejä maksamatta mitään. Yhteen tekstiviestiin mahtui vain rajallinen määrä
merkkejä, joten käyttäjät alkoivat lyhentämään sanoja, jotta yhteen viestiin saa enemmän asiaa.
Esimerkiksi ”see you later” kirjoitettiin tekstiviestiin ”CU L8er”. Kun vihdoin keksittiin keino
laskuttaa tekstiviestittelystä, oli sanojen lyhentämisen kulttuuri jo tunnettu maailman laajuisesti.
Tekstiviestien yleistymisen myötä alettiin esittämään huolia siitä, että tekstiviestittelyllä on
negatiivisia vaikutuksia ihmisten hyvinvoinnille ja sosiaalisille taidoille. (emt., 17–18.)
Kuten tässä tutkimuksessa olen tuonut esille, ovat ihmiset sosiaalisia olentoja, joilla on kautta
aikojen ollut tarve kommunikoida toistensa kanssa. Kommunikoinnin mahdollistaakseen ihmiset
ovat jatkuvasti pyrkineet löytämään entistä kehittyneempiä keinoja, joiden avulla kommunikointi
toisten kanssa on entistä nopeampaa, helpompaa ja vähäkustanteisempaa. Kaikkiin uusiin
teknologioihin on aluksi suhtauduttu negatiivisesti ja niillä on uskottu olevan haitallisia vaikutuksia
ihmisten käyttäytymiseen ja ihmisten mieleen. (emt., 7.)
75
Nykyajan sosiaalisen median yhteiskunnassa yhteisöpalvelut ovat osa normaalia arkea, uuden
teknologian tuotosta. Hodkinsonin ajatuksia mukaillen voi sosiaalista mediaa pitää syynä
uudenlaisten, niin hyvien kuin huonojen toimintamallien syntyyn, mutta tutkimukseni pohjalta koen
tärkeäksi nostaa esille myös Hodkinsonin ajatusten toisen puolen. Voisiko sosiaalinen media,
yhteisöpalvelut, kuitenkin heijastaa sitä yhteiskuntaa, jossa tällä hetkellä eletään, niitä asenteita ja
arvoja, jotka ovat vallan. Tutkimuksessani on noussut vahvasti esille se, että tavat, joiden avulla
itseä tuodaan esille Facebookissa, on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana melkoisesti.
Tutkimukseni pohjalta näyttäisi siltä, että tavat tuoda itseään esille pohjautuvat niin yhteiskuntaan,
niihin asenteisiin ja arvoihin, joita nykyajan yhteiskunnassa arvotetaan kuin myös tapoihin, joita
Facebookissa pidetään yleisesti hyväksyttävinä. En pidä Hodkinsonin näkemyksiä toisensa
poissulkevina, vaan pikemminkin jatkumona. Hodkinsonin ajatukset luovat tietynlaisen muna-
kana-ilmiön ja on hankalaa arvioida, heijastaako sosiaalinen media yhteiskuntaa vai onko
sosiaalinen media vaikuttanut osaltaan siihen, minkälaiset arvot ja asenteet ovat nykyajan
yhteiskunnassa vallan. Tilanne on problemaattinen, oli kumpi tahansa ensin, myötävaikuttavat
molemmat toistensa olemassaoloa.
Tutkielmani pohjalta näen teknologian kehittymisellä olleen suuri syy siihen, miten nykyään
kommunikoidaan toisten kanssa ja tuodaan itseään esille. Facebookin suosio ja sen myötä muiden
yhteisöpalveluiden yleistyminen on luonut paikan, jossa oman itsensä esiin tuomista voidaan tehdä
hallitummin, kuin koskaan aikaisemmin. Ihmiset haluavat näyttäytyä myönteisessä valossa muiden
silmissä, ei siis tule suurena yllätyksenä, että yhteisöpalveluissa käyttäjät panostavat siihen, että
heidät nähdään mahdollisimman positiivisessa valossa. Ihmiset tuovat itseään esille
yhteisöpalveluissa kuvien avulla. Kuvissa on helpompi luoda itsestä illuusio, varsinkin kun erilaisia
kuvienkäsittelyohjelmia on markkinat pullollaan. Oman näkemykseni mukaan ulkonäkökeskeisyys
on lisääntynyt, minkä taustalla näen yhtenä syynä juuri yhteisöpalvelut.
Viimeisten vuosien ajan tutkijoita on kiinnostanut yhä enemmän ulkonäön pääomallisuus ja osa
puhuu jo ulkonäköyhteiskunnasta. Aihe on vahvasti ollut läsnä myös sosiaalisessa mediassa
käytävässä keskustelussa ja uutisoinnissa. Sosiaalinen media ja mainonta ovat vahvasti mukana,
kun tarkastellaan ulkonäköä läpi elämän jatkuvana projektina. Ulkonäön politisoitumista on myös
havaittavissa kulutusyhteiskunnassamme, kun omasta ulkonäöstä huolehtimisesta puhutaan
kansalaisvelvollisuuden tavoin. Pitäisi olla kiinnostunut omasta ulkonäöstä, syödä terveellisesti
lautasmallin mukaan ja valita rappuset hissin sijaan. Asenteita ja niiden muuttumista on hankala
76
tutkia ja on vaikeaa sanoa, onko suomalaisten asenne ulkonäköä kohtaan muuttunut ja perinteinen
vaatimattomuus jäänyt taka-alalle, mutta voidaan todeta, että sosiaalisen median aikakaudella oman
minuuden esiintuominen on vahvasti läsnä, koska potentiaalinen yleisö on myös jatkuvasti läsnä.
Halutaan tuoda esille parasta eli hyvännäköistä versiota itsestä. Sosiaalinen media haastaa, mutta
myös pitää yllä kauneusihanteita. (Åberg & Kukkonen 2019, 49; 65-70.)
Ihmiset suhtautuvat uusiin teknologioihin osa odottavina, osa muutosta peläten. Uusien
teknologioiden on kautta historian pelätty vaikuttavan negatiivisesti johonkin ihmisille tärkeään
tekemiseen. Kuten historia on näyttänyt, osa teknologioista jää osaksi arkea ja elämää ilman niitä
olisi vaikea kuvitella. Teknologia kehittyy valtavaa vauhtia ja näyttää melkein siltä, että yhteen kun
tottuu, on uutta taas tulossa. Se, minkälaisen lopullisen muodon ja käyttöasteen esimerkiksi
yhteisöpalvelut lopulta saavat jää nähtäväksi. Tavat, joilla yhteisöpalvelut vaikuttavat sosiaalisen
median yhteiskunnan tapahtumiin jää nähtäväksi.
5.4 Pohdinta ja jatkotutkimus
Kun lähdin työstämään tutkielmaani, koin tietäväni aiheesta paljon, koska seurasin tiiviisti aiheesta
käytyä keskustelua ja uutisointia, lisäksi kandidaatintutkielmassani käsittelin sosiaalista mediaa
laajempana kokonaisuutena, joten olin perehtynyt jo melkoisen hyvin alan kirjallisuuteen.
Tutkielmani edetessä huomasin, kuinka paljon opittavaa minulla aiheesta vielä oli, kuinka paljon eri
näkökulmia ja lähestymistapoja oli, joita en ollut edes pohtinut. Tutkimukseni lopputulos ja tulokset
ylipäätään yllättivät ja lisäsivät omaa tietoani aiheesta.
Kokonaisuudessaan koen tutkimukseni olevan melko onnistunut kokonaisuus, koska sain vastuksia
esittämiini tutkimuskysymyksiin. Sukupuolierot olivat kysymyksenä selkeästi muita haastavampi,
mutta tämän tutkimuksen pohjalta näyttäisi siltä, että sukupuolierojen tutkimisessa kannattaisi
hyödyntää mahdollisesti strukturoitua kyselylomaketta ja pyrkiä saamaan kasaan mahdollisimman
iso otanta. Tutkimusaineistosta tuli kokonaisuudessaan kattava, vaikka toisiin teemojen
kysymyksiin olisin kaivannut tarkempia vastauksia. Tarkempien vastausten saamiseksi olisin
tietenkin voinut esittää lisää tarkentavia kysymyksiä, mutta pitkin tutkimuksen tekoa pelkäsin, että
omat kokemukseni ja näkemykseni aiheesta vaikuttavat liikaa tutkielmaani, enkä halunnut
riskeerata sitä, että haastattelut olisivat muodostuneet liian johdatteleviksi. Usein haastatteluissa
77
kysyin, haluavatko haastateltavat lisätä vielä jotain teemaan liittyen ja lopuksi vielä tiedustelin,
haluaisiko haastateltava tuoda jotain vielä esille aiheeseeni liittyen. En kuitenkaan kadu, että en
lähtenyt esittämään tarkentavia kysymyksiä, sillä tässä vaiheessa tiedän, että en ole itse omalla
toiminnallani vaikuttanut haastatteluissa esiin tulleisiin asioihin liikaa.
Goffmanin teorian rooli nousi tutkimuksessa merkittävämpään asemaan, kuin tutkielmaa
suunnitellessani ajattelin. Teoriaa oli hyödynnetty useissa aikaisemmissa tutkimuksissa, mutta
niissä ei ollut niin selkeästi nostettu esiin Goffmanin vaikutelman hallinnan keinoja eikä
vaikutelmien hallintaa ollut pohdittu juuri vaikutelman hallinnan keinojen näkökulmasta.
Goffmanin teorian tukena käytin muita strategisen itsensä esittämisen sekä strategisen vaikutelmien
hallinnan teorioita. Koen tutkielmani osoittaneen, että Goffmanin näkemykset ovat edelleen
ajankohtaisia ja soveltuvat osittain käytettäväksi yhteisöpalveluiden tutkimuksessa. Erityisesti
vaikutelmien hallinnan keinot ovat pysyneet melko samanlaisina esiintymisalustasta huolimatta.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys ja aineistonkeruu prosessi olisi voitu suorittaa myös muita
menetelmiä käyttäen. En usko, että tutkimuksen tulokset olisivat sen suuremmin erilaiset, jos
aineisto olisi kerätty esimerkiksi fokusryhmäkeskusteluilla. Koen, että aineisto olisi ollut
mahdollisesti pinnallisempi, jos haastattelutilanteessa olisi ollut useita ihmisiä. Uskon, että
kahdenkeskeisissä haastatteluissa pääsin syvemmälle haastateltavan kokemusmaailmaan ja
haastateltavat toivat esille vaikeasti myönnettävissä olevia asioita. Fokusryhmäkeskustelussa
ryhmädynamiikan täytyy olla avoin ja luottamuksellinen, jotta haastateltavat uskaltavat ja ennen
kaikkea kehtaavat tuoda esille aitoja ja syvimpiä kokemuksiaan. Koen, että kahdenkeskeisissä
haastatteluissa avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri oli helpommin luotavissa, etenkin kun
haastateltavat olivat minulle, ja minä haastateltaville entuudestaan tuttu henkilö.
Tutkimuksestani löytyi yhdenmukaisuuksia aikaisempien tutkielmien kanssa, mutta myös
eroavaisuuksia. Kuten tutkimustuloksia käsittelevässä kappaleessa toin esille, koen ajan olevan
selittävä tekijä sille, miksi tutkimustuloksistani löytyi eroavaisuuksia. Tutkielmassani käytetyt
aikaisemmat tutkimukset eivät ole kuitenkaan vanhoja, muutamia vuosia sitten tehtyjä. Teknologian
nopea kehittyminen näyttää vaikuttavan siihen, että etenkin yhteisöpalveluita koskeva tutkimustieto
vanhenee nopeasti.
78
Tutkimukseni tuo uutta tietoa Facebookin asemasta yhteisöpalveluiden joukossa sekä siitä, mihin
palvelua nykyään käytetään. Se, mihin palvelua käytetään voi osittain vaikuttaa siihen, minkä
ikäiset henkilöt Facebookia mielellään nykyään käyttävät. Tutkimus tuo lisäksi uutta tietoa siitä,
miten palvelun käyttäjät hallitsevat annettua vaikutelmaa alustalla, jossa pitkittyneet
identiteettiesitykset kuuluvat asiaan. Pitkittyneet identiteettiesitykset ovat yhteisöpalveluiden
mukana tullut ilmiö, joka on sosiaalipsykologiselle tieteenalalle melko vieras vuorovaikutuksen ja
itsensä esittämisen muoto.
Olen yllättynyt siitä, että korostunut vertailu ei noussut tutkimuksessa vahvemmin esille. Toki tähän
voi vaikuttaa se, että Facebookin asema yhteisöpalveluiden joukossa on muuttunut. Se mitä
Facebookissa nykyään tehdään ja mihin sitä käytetään, vaikuttavat varmasti korostuneen vertailun
pois jäämisen taustalla. Korostunut vertailu saattaa olla vahvemmin läsnä esimerkiksi
Instagramissa, jossa käyttäjät julkaisevat pelkästään kuvia itsestään ja kuvien avulla luovat
illuusiota omasta minuudestaan. Aiheesta on tehty vähäisissä määrin tutkimusta viime aikoina,
mutta nuorten naisten ulkonäköpaineiden tarkastelu Instagramissa voisi olla yksi potentiaalinen
jatkotutkimuksen aihe. Sosiaalisessa mediassa ja erityisesti yhteisöpalveluissa ulkonäkövertailu on
varsin helppoa, minkä on havaittu aiheuttavan ulkonäköpaineita erityisesti nuorten naisten
keskuudessa. Sosiaalisesta mediasta Sosiaalisen vertailun kautta erityisesti naiset tarkastelevat ja
arvoaan toisten kautta (Åberg & Kukkonen 2019, 49.) Tutkimuksessanikin nousi esille, että
nimenomaan naiset pyrkivät hallitsemaan tarkemmin antamaansa vaikutelmaa. Ulkonäköpaineiden
lisäksi Instagram ympäristössä voitaisi tarkastella sosiaalista vertailua yleistyvänä ilmiönä.
Yhteisöpalveluita koskevaa tutkimusta on tehty, tehdään ja tullaan varmasti tekemään jatkossakin.
Yhteisöpalveluita on useita ja aihealueena koen sen edelleen merkitykselliseksi, koska
yhteisöpalvelut kehittyvät jatkuvasti, mikä johtaa automaattisesti siihen, että käyttäjien on
kehityttävä palveluiden mukana. Toisena tärkeänä syynä pidän palveluiden käyttäjämäärän jatkuvaa
kasvua. Käyttäjien vaikutelman hallintaa olisi mielenkiintoista tutkia Instagram ympäristössä, koska
se poikkeaa alustana taas kaikista muista yhteisöpalveluista. Yhtenä vaihtoehtona olisi tarkastella
tämän hetken suosituimpia yhteisöpalveluita, esimerkiksi Facebookia, Instagramia sekä LinkedIniä
ja tarkastella sitä, miten käyttäjät hallitsevat annettua vaikutelmaa näissä palveluissa ja minkälainen
kokokuva henkilöstä muodostuu näiden kolmen yhteisöpalvelun pohjalta. Toki aihetta voitaisiin
lähestyä esimerkiksi tarkastelemalla virallisia yhteisöpalveluita epävirallisiin ja niissä tapahtuvien
minäesitysten eroavaisuuksia. Itsensä esiin tuomisen eri palveluissa koen tärkeäksi
79
tutkimusaiheeksi, koska pitkittyneet identiteettiesitykset ovat ilmiönä uusi ja sillä on varmasti
vaikutuksia verkon ulkopuolella tapahtuviin esityksiin.
Yhtenä mielenkiintoisena aiheena olisi myös Facebookiin kuuluminen vertaistuen näkökulmasta.
Olisi mielenkiintoista kartoittaa, kuinka paljon palvelua hyödynnetään vertaistuen näkökulmasta ja
voisiko se olla myös Facebookille yrityksenä yksi uusi aluevaltaus. Muissa yhteisöpalveluissa
vastaavanlaista ryhmäytymistä ei tapahdu, joten se voisi olla Facebookille myös kilpailuvaltti ja
vertaistuen palveluita voisi kehittää palvelussa entisestään.
80
LÄHTEET
Aboujaoude, Elias. 2011. Virtually you, the dangerous powers of the e-personality. New York: W.
W. Norton & Company.
Ahokas, Marja. 2011. ”Ryhmät ja niiden väliset suhteet”. Teoksessa Arjen sosiaalipsykologia, toim.
Eero Suoninen, Anna-Maija Pirttilä-Backman, Anja Riitta Lahikainen, Marja Ahokas. Helsinki:
WsoyPro Oy, 185-242.
Alasuutari, Pertti. 2007. Laadullinen tutkimus. Tampere: Vastapaino.
Alasuutari, Pertti. 2012. Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Vastapaino.
Attrill, Alison. 2015. Cyberpsychology. Oxford: University press Oxford.
Back, Mitja D, Juliane M. Stopfer, Simine Vazire, Sam Gaddis, Stefan C. Schmukle, Boris Egloff
& Samuel D. Gosling. 2010. Facebook profiles reflect actual personality, not self-idealization.
Saatavilla: https://www2.cs.duke.edu/courses/common/compsci092/papers/facebook/psych2010.pdf
(Luettu 03.08.2019.)
Bareket-Bojmel, Liad, Simone Morana & Golan Shahar. 2015. Strategic self-presentation on
Facebook: Personal motives and audience response to online behavior. Saatavilla
https://www.researchgate.net/publication/284133243_Strategic_self-
presentation_on_Facebook_Personal_motives_and_audience_response_to_online_behavior (Luettu
22.07.2019.)
Baym, Nancy. 2015. Personal connection in the digital age. Cambridge: Polity Press.
Boyd, Danah. 2008. Taken Out of Context: American Teen Sociality in Networked Publics.
Saatavilla: http://www.danah.org/papers/TakenOutOfContext.pdf (Luettu 20.06.2019.)
Cunningham. Carolyn. 2013. Social networking and impression management, self presentation in
the digital age. United Kingdom: Lexington books.
Denti, Leif, Isak Barbopuolos, Ida Nilsson, Linda Holmberg, Magdalena Thulin, Malin Wendeblad,
Lisa Andén & Emelie Davidsson. 2012. Sweden's largest Facebook study. Saatavilla:
https://gupea.ub.gu.se/handle/2077/28893 (Luettu 23.07.2019.)
81
Ellison, Nicole B & Danah Boyd. 2007. Social Network Sites: Definition, History, and Scholarship.
Saatavilla: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/pdf/10.1111/j.1083-6101.2007.00393.x (Luettu
26.07.2019.)
Elo, Emil. 2019. ”Urkintakohujen keskellä ryvettynyt osake nousee Wall Streetin jälkipörssissä”.
Kauppalehti. Saatavilla: https://www.kauppalehti.fi/uutiset/facebookin-kayttajamaarat-lisaantyivat-
euroopassa-tulos-ylitti-odotukset/8bcea3bd-ceae-47f3-b7db-fc14c0806807 (Luettu 20.8.2019.)
Eskola, Jari & Juha Suoranta. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Jyväskylä: Vastapaino.
Eskola, Jari & Jaana Vastamäki. 2010. ”Teemahaastattelu: opit ja opetukset”. Teoksessa Ikkunoita
tutkimusmetodeihin: I, Metodin valinta ja aineiston keruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle, toim.
Juhani Aaltola ja Raine Valli. Jyväskylä: PS Kustannus, 24-42.
Facebook. 2019. Facebook company page. Saatavilla: https://newsroom.fb.com/company-info/
(Luettu 03.08.2019.)
Gardner, William L, Mark J. Martinko & Joy Van Eck Peluchette. 1996. ”A self-presentational
perspective of computer-mediated communications”. Teoksessa: Impression management and
information technology, toim. Jon W Beard. Westport: Quorum Books, 7-21.
Giuseppe, Riva, Brenda K. Wiederhold & Pietro Cipresso. 2016. ”Psychology of social media: rom
technology to identity”. Teoksessa The Psychology of Social Networking Vol. 1 : Personal
Experience in Online Communities, toim. Aneta Prepiorka. Warsaw/Berlin: De gruyter Open Ltd, 4-
13.
Goffman, Erving. 1971. Arkielämän roolit. Porvoo: WSOY.
Goffman, Erving & Kaisa Koskinen. 2012. Vuorovaikutuksen sosiologia. Tampere: Vastapaino.
Grönfors, Matti. 2010. ”Havaintojen teko aineistonkeräyksen menetelmänä”. Teoksessa Ikkunoita
tutkimusmetodeihin: I, Metodin valinta ja aineiston keruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle, toim.
Juhani Aaltola ja Raine Valli. Jyväskylä: PS Kustannus, 124-141.
Gwendolyn, Seidman. 2013. Self-presentation and belonging on Facebook: How personality
influences social media use and motivations. Saatavilla:
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0191886912004916 (Luettu 23.07.2019.)
82
Harmanen, Sanni. 2018. ”IS: Suomalaisten Facebook-käyttäjien määrä romahti, sanoo asiantuntija –
syynä yksityisyysskandaali?”. Yle Uutiset. Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-10375513 (Luettu
20.8.2019.)
Högbacka, Riitta & Sanna Aaltonen. 2015. ”Refleksiivisyyden ulottuvuudet”. Teoksessa
Umpikujasta oivallukseen. Refleksiivisyys empiirisessä tutkimuksessa, toim. Sanna Aaltonen &
Riitta Högbacka. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy, 9-34.
Lahikainen, Anja Riitta. 2011. ”Minuuden sosiaalinen rakentuminen”. Teoksessa Arjen
sosiaalipsykologia, toim. Eero Suoninen, Anna-Maija Pirttilä-Backman, Anja Riitta Lahikainen,
Marja Ahokas. Helsinki: WsoyPro Oy, 127–128.
Hampson, Sarah E. 2019. The Construction of Personality: An Introduction. Routledge: New York.
Hirsjärvi, Sirkka & Helena Hurme. 2010. Tutkimushaastattelu: Teemahaastattelun teoria ja
käytäntö. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press.
Hodkinson, Paul. 2011. Media, culture and society: an introduction. Thousand Oaks CA: Sage
Publications 2011.
Joinson, Adam N. 2003. Understanding the psychology of internet behaviour. New York: Palgrave.
Jones, Edward E & Thane S. Pittman. 1982. Toward a general theory of strategic self-presentation.
Saatavilla:
https://www.researchgate.net/publication/248124372_Toward_a_general_theory_of_strategic_self-
presentation (Luettu 22.06.2019.)
Jones, Edward E. 1990. Interpersonal perception. New York: W.H. Freeman and company.
Kananen, Jorma. 2017. Laadullinen tutkimus pro graduna ja opinnäytetyönä. Jyväskylä: Jyväskylän
ammattikorkeakoulu.
Kaplan, Andreas M & Michael Haenlein. 2010. Users of the world unite! The challenges and
opportunities of Social Media. Saatavilla: file:///C:/Users/Mia/Downloads/18.KaplanHaenlein2010-
Usersoftheworldunite-BusinessHorizons.pdf (Luettu 23.06.2019.)
83
Kietzmann, Jan H, Kristopher Hermkens, Ian P. McCarthy & Bruno S. Silvestre. 2011. Social
media? Get serious! Understanding the functional building blocks of social media. Saatavilla:
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0007681311000061 (Luettu 08.07.2019.)
Kietzmann, Jan, Timm F. Wagner, Ian Paul McCarthy. 2018. Social media? It's serious!
Understanding the dark side of social media. Saatavilla:
https://www.researchgate.net/publication/326580845_Social_media_It's_serious_Understanding_th
e_dark_side_of_social_media (Luettu 07.07.2019.)
Kokkonen, Lotta & Miikka Pyykkönen. 2015. ”Tutkija, tukija vai ystävä? Neuvotteluja vallasta ja
luottamuksesta maahanmuuttajien haastattelututkimuksessa”. Teoksessa Umpikujasta oivallukseen.
Refleksiivisyys empiirisessä tutkimuksessa, toim. Sanna Aaltonen & Riitta Högbacka. Tampere:
Tampereen Yliopistopaino Oy, 89–114.
Kutznekoff, Jefrey H. 2013. ”Comparing impression management strategies across social media
platforms”. Teoksessa Social Networking and Impression Management: Self-Presentation in the
Digital Age, toim. Carolyn Cunningham. United Kingdom: Lexington books, 15-35.
Krämer, Nicole C & Stephan Winter. 2008. Impression Management 2.0: The Relationship of Self-
Esteem, Extraversion, Self-Efficacy, and Self-Presentation Within Social Networking Sites.
Saatavilla:
https://www.researchgate.net/publication/200772602_Impression_Management_20_The_Relations
hip_of_Self-Esteem_Extraversion_Self-Efficacy_and_Self-
Presentation_Within_Social_Networking_Sites?enrichId=rgreq-
d991220043de67e465f3f4a502574433-
XXX&enrichSource=Y292ZXJQYWdlOzIwMDc3MjYwMjtBUzoxMDIzMjYwMzk3NDQ1MTd
AMTQwMTQwNzgzNzMxNg%3D%3D&el=1_x_2&_esc=publicationCoverPdf (Luettu
23.07.2019.)
Kärkkäinen, Henrik. 2018. ”Facebook sanoo antaneensa julkisuuteen vahingossa vääriä lukuja.
Korjatut luvut vahvistavat satojen tuhansien suomalaisten lähteneen palvelusta”. Iltasanomat.
Saatavilla: https://www.is.fi/digitoday/art-2000005807280.html (Luettu 20.8.2019.)
Lagerkvist, Amanda. 2018. Digital Existence: Ontology, Ethics and Transcendence in Digital
Culture. New York: Routledge.
Markha, Tim. 2017. Media & everyday life. London: Palgrave.
84
Mead, G.H. 1967. Mind, self, and society: from the standpoint of a social behaviorist. Chicago: The
University of Chicago Press.
O’Hagan, Louise, Hannah Barton & Andrew Power. 2018. ”Cybertrends: an exploratory study of
why individuals conform on social networking sites”. Teoksessa: Cyberpsychology and society.
current perspectives, toim. Andrew Power. Routledge: New York, 95-100.
Papacharissi, Zizi A. 2010. A private sphere, democracy in a digital age. Cambridge: Polity press.
Ruusuvuori, Johanna. 2010. ”Litteroijan muistilista”. Teoksessa Haastattelun analyysi, toim.
Johanna Ruusuvuosi, Pirjo Nikander & Matti Hyvärinen. Tampere: Vastapaino, 424.
Rosenbaum, Judith E., Benjamin K. Johnson, Peter A. Stepman & Koos C.M. Nuijten. 2013.
”Looking the part and Staying true: Balancing impression management on Facebook”. Teoksessa
Social networking and impression management, self presentation in the digital age, toim. Carolyn
Cunningham. United Kingdom: Lexington books, 35-61.
Saastamoinen, Mikko. 2006. ”Minuus ja identiteetti tutkimuksen haasteina”. Teoksessa Minuus ja
identiteetti, toim. Pertti Rautio & Mikko Saastamoinen. Tampere: TUP, 168-179.
Schneider, David J. 1981. ”Tactical self-presentation: Toward a boader conception”. Teoksessa
Impression management theory and social psychological research, toim. James T. Tedeshi. New
York: James T. Tedeschi Academic press.
Shulman, David. 2017. The presentation of self incontemporary social life. London: Sage
Publications.
Statista. 2019. Forecast of Facebook user numbers in Finland from 2015 to 2021 (in million users).
Saatavilla: https://www.statista.com/statistics/568778/forecast-of-facebook-user-numbers-in-
finland/ (Luettu 07.07.2019.)
Stenroos, Jaakko, Janne Paavilainen & Jani Kinnunen. 2010. Giving Good ‘Face’: Playful
Performances of Self in Facebook. Saatavilla:
https://www.researchgate.net/publication/241624098_Giving_good_'face'_Playful_performances_o
f_self_in_Facebook (Luettu 23.07.2019.)
85
Suoninen, Eero. 2011. ”Päivittäinen vuorovaikutus”. Teoksessa Arjen sosiaalipsykologia, toim.
Eero Suoninen, Anna-Maija Pirttilä-Backman, Anja Riitta Lahikainen, Marja Ahokas. Helsinki:
WsoyPro Oy, 29-88.
Tifferent, Sigal ja Iris Vilnai-Yavez. 2014. Gender differences in Facebook self-presentation: An
international randomized study. Saatavilla: http://www.looooker.com/wp-
content/uploads/2014/04/Gender-differences-in-Facebook-self-presentation-An-international-
randomized-study.pdf (Luettu 23.06.2019.)
Tuomi, Jouni & Anneli Sarajärvi. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.
Tutkimuseettinen neuvottelukunta. 2009. Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja
käyttäytymistieteellisen tutkimuksen eettiset periaatteet ja ehdotus eettisen ennakkoarvioinnin
järjestämiseksi. Saatavilla: https://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/eettisetperiaatteet.pdf (Luettu
23.07.2019.)
Uski, Suvi. 2016. Minän esittäminen yhteisöpalveluissa: profiilityöllä aitouteen. Saatavilla:
http://www.suviuski.com/uploads/3/8/2/6/38266563/psykologia16-
05_lehti_min%C3%A4n_esitt%C3%A4minen.pdf (Luettu 29.05.2019.)
Uski, Suvi. 2015. Profile work for authenticity: Self-presentation in social network services.
Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/157971 (Luettu 21.07.2019.)
Varinder, Taprial & Priya Kanwar. 2017. Understanding social media. Saatavilla:
http://digitalknowledge.cput.ac.za/bitstream/11189/6180/1/Understanding-social-
media%20KanwarP%2013022018.pdf (Luettu 12.06.2019.)
Van Dijck, José. 2013. You have one identity: Performing the self on Facebook and LinkedIn.
Saatavilla:
http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.1025.9100&rep=rep1&type=pdf (Luettu
13.06.2019.)
Vogel, Erin A, Jason P Rose, Lindsay R Roberts & Katheryn Eckles. 2014. Social comparison,
social media, and self-esteem. Saatavilla: https://psycnet.apa.org/buy/2014-33471-001 (Luettu
07.07.2019.)
Wallace, Patricia. 2001. The psychology of the internet. Cambridge: University press.
86
Walther, Joseph P. 2007. Selective self-presentation in computer-mediated communication:
Hyperpersonal dimensions of technology, language, and cognition. Saatavilla:
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0747563206000720 (Luettu 23.07.2019.)
Whitty, Monica & Garry Young. 2016. Cyberpsychology: The Study of Individuals, Society and
Digital Technologies. West Sussex: John Wiley & Sons.
Wong, Winter K W. 2012. Faces on Facebook: A study of self-presentation and social support on
Facebook. Saatavilla: https://www.semanticscholar.org/paper/Faces-on-Facebook%3A-A-study-of-
self-presentation-and-Wong/8856dee0f8217b6b7027063a303612241c8895af (Luettu 22.07.2019.)
Yang, Chia-Chen & B. Bradford Brown. 2015. Online Self-Presentation on Facebook and Self
Development During the College Transition. Saatavilla:
https://www.researchgate.net/publication/283500006_Online_Self-
Presentation_on_Facebook_and_Self_Development_During_the_College_Transition (Luettu
22.07.2019.)
Zhao, Shanyang, Sherri Grasmuck & Jason Martin. 2008. Identity Construction on Facebook:
Digital Empowerment in Anchored Relationships. Saatavilla:
https://www.researchgate.net/publication/222667752_Identity_Construction_on_Facebook_Digital
_Empowerment_in_Anchored_Relationships (Luettu 23.07 2019.)
Åberg, Erica & Iida Kukkonen. 2019. ”Heräsin tämän näköisenä – ulkonäkö sosiaalisessa
mediassa”. Teoksessa Ulkoinen olemus pääomana, ulkonäköyhteiskunta 2000-luvun Suomessa,
toim. Into. Helsinki: Into Kustannus Oy, 49-65.
87
LIITTEET
Liite 1. Haastattelukutsu
Hei,
Oletko koskaan miettinyt sitä, miten ihmiset tuovat itseään esiin Facebookissa ja kuinka
totuudenmukaista heidän profiilissaan esitetty elämä on? Hienoa, jatka ihmeessä lukemista.
Suoritan Itä-Suomen yliopistossa yhteiskuntatieteiden maisterin tutkintoa, pääaineena
sosiaalipsykologia. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen sitä, miten Facebookin käyttäjät tuovat
itseään esille ja onko esiin tuotu minuus aitoa. Tämän lisäksi tarkastelen sukupuolieroja miesten ja
naisten itsensä esiin tuomisessa sekä sitä, miten itsensä esittäminen ja yleisesti Facebookin käyttö
on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Tutkielmani onnistumisen kannalta on tärkeää, että täytät seuraavat kriteerit:
• Olet iältäsi 25-35 vuotias
• Olet ollut Facebookissa käyttäjänä vähintään 10 vuotta
• Olet itsesi mieheksi tai naiseksi identifioiva henkilö
• Olet kiinnostunut jakamaan näkemyksiä ja kokemuksiasi aiheesta
Aineiston kerään haastatteluilla, joissa keskustellaan ennalta suunnittelemieni teemojen valossa.
Teemoja ovat esimerkiksi ”Rehellinen minuus” sekä ”Paranneltu minuus”. Olen kiinnostunut niistä
kokemuksista ja havainnoista, mitä olet tehnyt Facebookia käyttäessäsi, vääriä vastauksia ei siis ole!
Haastattelut voidaan toteuttaa kasvotusten tai puhelimitse, miten sinulle parhaiten sopii.
Tutkimuksessani noudatetaan hyviä tieteellisiä käytäntöjä. Haastattelut nauhoitan itseäsi varten,
eikä niitä näe tai kuule kukaan muu. Nauhoitteet säilytän tietokoneellani salasanan takana, jonne
88
muilla ei ole pääsyä. Nauhoitteet hävitetään, kun tutkielma on hyväksytty. Henkilöllisyytesi tai tieto
tutkimukseen osallistumisestasi säilyy ainoastaan minun tiedossani.
Mikäli haluat keskustella lisää, sinulla heräsi kysymyksiä tai haluat osallistua tutkimukseen, olethan
yhteydessä minuun! Parhaiten tavoitat minut numerosta XXXXX soittamalla, tekstaamalla tai
WhatsAppissa.
Ystävällisin terveisin
Mia Rainiala
89
Liite 2. Haastattelurunko
Teema 1 - Facebook ja itsensä esittäminen
Miten eri tavoin minuutta tuodaan esille Facebookissa?
Minkälaista kuvaa Facebookissa halutaan antaa itsestä?
Koetko Facebook profiilisi antavan saman kuvan sinusta kuin muuallakin toimiessasi?
Käsitelläänkö kuvia ennen niiden lisäämistä Facebookiin?
Koetko ryhmiin kuulumisen merkittäväksi tavaksi kertoa itsestäsi Facebookissa?
Mitä mieltä olet siitä, kun ihmisten Facebook kaverit näkevät heidän päivityshistoriansa kautta
aikojen, vaikka olisivat juuri tutustuneet?
Eroaako minuuden esiin tuominen Facebookissa jotenkin verrattaessa minuuden esiin tuomista
muualla toimiessa?
Onko Facebookissa toimiselle yleisiä epävirallisia sääntöjä tai normeja, joita käyttäjät noudattavat?
Minkälaisen Facebook käyttäytymisen koet vääränä?
Minkälaisia asioita ihmiset tuovat esiin profiileissaan?
Korostavatko ihmiset tiettyjä elämän osa-alueita profiileissaan?
Mietitkö koskaan sitä, minkälaisen kuvan annat itsestäsi Facebookissa ja poikkeaako se annettu
kuva Facebookin ulkoisesta minuudestasi?
Onko Facebookissa helpompi hallita esiin tuotua minuutta kuin todellisessa elämässä?
Teema 2 – Facebook yleisö
Miltä eri elämän osa-alueilta Facebook kavereidesi joukko koostuu?
Teetkö/lisäätkö päivityksiä/kuvia/tykkäyksiä tiettyjä tahoja ajatellen?
Tiedostatko jatkuvasti kaikki ne, jotka päivityksesi näkevät?
Näkeekö päivityksiäsi käyttäjiä, joiden et oikeastaan haluaisi näkevän niitä?
Mitä ajattelet siitä, että elämän eri osa-alueilta olevat henkilöt näkevät samat päivitykset?
Koetko yleisöllä olevan merkitystä Facebook päivitystä tehdessäsi?
Reagoiko yleisö jotenkin hölmöön käyttäytymiseen Facebookissa?
Teema 3 – Rehellinen minuus
Minkälaisen kuvan sinusta saa Facebook profiilisi perusteella?
Onko rehellisyys tärkeää Facebookissa?
Annetaanko Facebookissa rehellistä kuvaa itsestä?
Onko kuvien ja päivitysten hienosäätö mielestäsi väärän kuvan antamista itsestään?
Oletko huomannut muiden käyttäjien tuovan itsestään esille tiettyä kuvaa, joka kuitenkin poikkeaa
heidän reaalimaailmassansa antamasta kuvasta?
Jaetaanko Facebookissa epäonnistumisia?
Koetko ystäviesi joskus tekevän asioita siksi, että siitä voidaan myöhemmin kertoa Facebookissa?
Koetko hallitsevasi sitä kuvaa, minkä annat itsestäsi Facebookissa?
90
Teema 4 – Paranneltu minuus Facebookissa
Korostetaanko Facebook profiileissa asioita, joita yhteiskunnassa pidetään arvostettavina tai
yleisesti hyväksyttävinä?
Oletko itse huomannut joidenkin käyttäjien tuovan elämästään esille paljon arvostusta herättäviä
puolia?
Voiko Facebookin avulla rakentaa ihanneversiota itsestään?
Koetko Facebookilla olevan merkitystä oman ihanneminuuden tavoittelussa?
Koetko itsestä parannellun version esiintuomisen epärehelliseksi käyttäytymiseksi?
Koetko käyttäjien lisäävän kuvia tai päivityksiä saadakseen huomiota muilta?
Selatessasi profiiliasi myöhemmin, pystytkö samaistumaan aiempiin päivityksiisi?
Poistatko päivityksiä/kuvia/tykkäyksiä Facebookista?
Minkälaisia tunteita sinussa herättää tilanne, jossa olet juuri lisännyt mielestäsi hyvän kuvan
profiiliisi etkä saa paljoa tykkäyksiä?
Teema 5 - Sukupuolierot Facebook käyttäytymisessä
Oletko huomannut miesten ja naisten Facebook käyttäytymisessä eroja?
Minkälainen on mielestäsi tyypillinen naisen Facebook profiili?
Minkälainen on mielestäsi tyypillinen miehen Facebook profiili?
Kumman sukupuolen edustajien koet käyttävän aktiivisemmin Facebookia?
Kumman sukupuolen edustajilla on enemmän kuvia Facebookissa?
Kumman sukupuolen edustajien koet tuovan enemmän esille ideaaliminuuttaan Facebookissa?
Miten naisten Facebook käyttäytyminen poikkeaa miesten Facebook käyttäytymisestä?
Miten miesten Facebook käyttäytyminen poikkeaa naisten Facebook käyttäytymisestä?
Teema 6 - Yksityisyys Facebookissa
Vaikuttaako oman yksityisen suojaaminen siihen, miten itseään esittää Facebookissa?
Minkälaisen Facebook käyttäytymisen koet häiritsevänä?
Kertovatko muut käyttäjät Facebookissa asioita, joista et itse kyseisessä palvelussa kertoisi?
Mitkä asiat saavat Facebookissa aikaan turvattomuuden tunnetta?
Estääkö turvattomuuden tunne oman itsensä esiin tuomisen?
Teema 7 – Miten Facebook on muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana?
Koetko, että Facebook on muuttunut siinä ajassa kun olet itse ollut käyttäjä?
Miten oma toimintasi on muuttunut Facebookissa kautta aikojen?
Onko toimintalogiikka palvelussa muuttunut?
Ovatko Facebookin yksityisyysasiat kehittyneet ajassa?
Onko oma aktiivisuustasosi vaihdellut palvelun käytössä?