ATMOSVaroitukset uudistuvat

10

Jääkartta 100 vuotta

12Satelliiteilla tietoa

merialueilta

06

T O I M I N T A A J A T A P A H T U M I A I L M A T I E T E E N L A I T O K S E S S A 1 / 2 0 1 5

2 A T M O S 1 / 2 0 1 5

PETTERI TAALAS

Pääjohtaja

Ilmatieteen laitos

P Ä Ä K I R J O I T U SP

SÄÄHAVAINNOT OVAT SÄÄPALVELUJEN JA ILMASTOTUTKIMUKSEN YDIN

HAVAINNOT OVAT FYSIIKAN ja sen erikoisalojen, meteoro­logian ja oseanografian, perusta. Ilmatiedeyhteisö on kyennyt luomaan maailmanlaajuisen säähavaintoverkoston, joka kattaa maanpintahavaintoja, luotauksia sekä lento­kone­ ja laivahavaintoja. Myös sääsatelliitteja operoivat organisaatiot tuottavat arvokasta tietoa sääpalvelujen käyt­töön. Hyvinvointimailla on lisäksi mm. säätutkia sateen eri olomuotojen havainnointiin. Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) luomassa verkossa kaikkialla maailmassa tehdyt säähavainnot ovat muutamassa minuutissa jäsenmaiden sääpalvelujen tuottajien käytössä.

Säähavainnot ovat modernin, tietokonemalleihin perus­tuvan sääennustustoiminnan ydin. Jos havaintoja olisi enemmän erityisesti valtameriltä ja Afrikasta, sääennustei­den osuvuus olisi nykyistäkin parempi. Uuden sukupolven satelliittihavaintojen myötä kyky tehdä aiempaa pidemmän aikavälin ennusteita on parantunut. Säätutkat ovat taas parantaneet lähituntien ennusteiden laatua. Ne ovat keskei­sessä roolissa mm. maatalouden, lentoliikenteen tai teiden talvikunnossapidon palvelujen taustalla.

Merien maailmanlaajuinen ja ajallisesti kattava havainto­järjestelmä on vielä kehitysvaiheessa. Suomessa Ilmatieteen laitos on panostanut kiinteän, pitkäaikaisen Itämeren mit­taustoiminnan tehostamiseen. Utön saaresta on kehittynyt monipuolinen meri­ ja ilmakehäobservatorio. Rajavartio­laitoksen Turva­alus tuottaa arvokasta säännöllistä tietoa Itämerestä, samoin Ilmatieteen laitoksen uudet luotauksia tekevät poijut.Ilmatieteen laitos on perustamisestaan (1838) lähtien tuottanut laadukkaita pitkäkestoisia havaintoaineis­toja sää­ ja tulvapalvelujen ja ilmastotutkimuksen käyttöön. Vapaata tutkimusta tekevissä yliopistoissa pitkäaikainen havaintotoiminta ja mittausten pitkäjänteisyys ei usein ole toiminnan ydintä. Ilmatieteen laitos ja maailman johtava säälaitevalmistaja Vaisala ovat yhdessä ja erikseen paranta­neet yli 100 maan säähavaintotoimintaa. l

SK

uva:

Nin

a K

ello

kosk

i

04

TEEMA

SATELLIITIT

TUOVAT TIETOA

MERIALUEILTA

06

JÄÄKARTTA

100 VUOTTA

AT MOS1 / 2 0 1 5

www.ilmatieteenlaitos.fi

+twitter:

+facebook: FMI Beta

PÄÄKIRJOITUSSäähavainnot ovat sääpalvelujen ja ilmastotutkimuksen ydin

ILMASSA

TEEMASentinel-satelliiteilla lähes reaaliaikaista tietoa merialueilta

KOLUMNITero Vauraste

SÄÄIlmatieteen laitoksen varoituspalvelut uudistuvat

TUTKIMUSSatavuotias jääkartta voi hyvin

KASVOTHarri Pursiainen

UUSIA TUULIA

KANSAINVÄLISYYS

LYHYESTI

02

04

06

09

10

12

16

18

19

21

@IlmaTiede

@meteorologit

Paino Punamusta Oy Kannen kuva ESAKäyntiosoite Erik Palménin aukio 1, 00560 Helsinki

Ulkoasu Otavamedia Oy Asiakasviestintä, Maistraatin-

portti 1, 00015 Otavamedia

Julkaisija Ilmatieteen laitos, PL 503, 00101 Helsinki

Toimitus Nina Kukkurainen ja Eija Vallinheimo,

Ilmatieteen laitos, viestintä

4 A T M O S 1 / 2 0 1 5

01ILMATIETEEN LAITOS MUKAAN

YHTEISTYÖVERKOSTOIHIN

03AVOINTA DATAA LADATAAN

AKTIIVISESTI

I L M A S S AI

Ilmatieteen laitos on liittynyt mukaan kahteen yhteis­työverkostoon; SOTERKOon ja LYNETiin. SOTERKO

on Sosiaali­ ja terveysalan asiantuntijalaitosten yhteen­liittymä, joka aloitti toimintansa talvella 2011. Ilmatieteen laitos on liittynyt myös Luonnonvara­ ja ympäristö­tutkimuksen yhteenliittymään (LYNET).

Molempien verkostojen tavoitteena on parantaa tutkimus­ ja kehittämistoiminnan laatua ja tehokkuutta parantamalla toimijoiden välistä yhteistyötä. Molemmissa verkostoissa on kuusi tutkimusohjelmaa, johon tutkimus­ ja kehittämistyötä suunnataan.

02SESAR &

TOPLINK

Avoimen datan verkkopalveluun on rekisteröitynyt n. 7200 käyttäjää.

Aineistoja ladataan n. 300 000 vuoro­kaudessa eli 3,7 pyyntöä/sekunti.

Avoimen datan verkkopalvelusta voi ladata koneluettavassa muodossa reaa­liaikaisia havaintoja, aikasarjoja sekä ennustetietoja.

Ilmatieteen laitos on mukana SESAR­hankkeen (Single European Sky ATM

Research) TOPLINK­projektissa, jossa toimitetaan reaaliaikaista ennustetietoa suoraan lentokoneen ohjaamoon ja len­tokenttien lennonvalvontaan. Ilmatieteen laitoksen vastuulla on ennustetuote, joka kertoo sateen olomuodon.

5A T M O S 1 / 2 0 1 5

04AALTOPOIJU.FI PALKITTIIN

APPS4FINLAND-GAALASSA

Ilmatieteen laitos oli mukana vuoden 2014 Apps4Finland-innovaatiokilpailussa

haastekumppanin roolissa. Ilmatieteen laitos haastoi sovelluskehit-

täjät kehittämään uusia sovelluksia sää- ja liikennetiedon yhdessä hyödyntämiseen. Ilmatieteen laitoksen avoimen datan rajapinnan lisäksi mahdollisia datalähteitä olivat esimerkiksi Liikenneviraston ja Tra-fin avoimet rajapinnat.

Joulukuussa 2014 järjestetyssä palkinto-gaalassa haastepalkinnon saajaksi valittiin Aaltopoiju.fi-sovellus.

Aaltopoiju.fi on veneilijöille ja muille ve-sillä liikkujille suunnattu palvelu, josta nä - kee helposti aalto-, tuuli- ja vedenkorkeus-havainnot sekä -ennusteet interaktiiviselta kartalta tai kevyeltä mobiilisivustolta, joka soveltuu hyvin vaikka veneillessä käytettä- väksi. Sovellus hyödyntää Ilmatieteen lai-toksen lisäksi Ruotsin ja Viron ilmatieteen laitosten avointa dataa.

Sovellukseen voi tutustua osoitteessa www.aaltopoiju.fi.

Apps4Finland on vuodesta 2009 saak ka järjestetty kaikille avoin innovaa-tiokilpailu, jonka tarkoituksena on löytää uusia tapoja hyödyntää avointa dataa. Ilmatieteen laitos on ollut mukana Apps-4Finland-tapahtumassa vuodesta 2012.

05ILMATIETEEN LAITOKSEN

VERKKOPALVELULLE UUSI ILME

Ilmatieteenlaitos.fi-sivun ilme uudis tui tammikuussa. Uudistuksessa huomioitiin

myös verkkosivujen lisääntynyt käyttö tableteilla ja älypuhelimilla: värikkäämmän ja modernimman ulkoasun lisäksi sivustosta on tullut responsiivinen eli mobiililaitteille mukautuva. Sivuston navigaatiota tai rakennetta ei muutettu, joten kaikki sisällöt löytyvät entisiltä paikoiltaan.

Ulkoasu-uudistusten lisäksi verkkopalve-luumme on lisätty ulkomaiden sääennus-teet. Uudistuksen jälkeen sääennustetta voi hakea paitsi yli 17 000 paikkaan Suomessa, myös kymmeniin tuhansiin kaupunkeihin ympäri maailmaa. 10 vuorokauden sääen-nuste ja sateen todennäköisyys ovat saata-villa Suomen lähialueille. Muihin maihin on saatavilla lähituntien sekä seuraavan viiden vuorokauden ennuste.

Verkkopalvelun etusivulta näkee nyt säätietojen ja ajankohtaisten artikkeleiden lisäksi myös FMI-TV:n videomuotoiset sääennusteet sekä Ilmatieteen laitoksen tuoreimman sisällön Twitteristä.

Nyt julkaistut uudistukset perustuvat jou-lukuussa 2013 tehtyyn laajaan käyttäjäkyse-lyyn, johon saatiin noin 100 000 vastausta. Kyselyn tuloksissa eniten kehittämisen varaa nähtiin säätuotteissa ja palvelun ulkonäössä.

Kuv

a: K

ari Ö

ster

ber

g

A T M O S 1 / 2 0 1 56

T T E E M A

A T M O S 1 / 2 0 1 5 7

Sentinel-satelliiteilla lähes reaali-

aikaista tietoa merialueilta

Satelliitit ovat tähynneet ja mitanneet planeettaamme yläilmoista reilut puoli vuosisataa ja mullistaneet

samalla havaintojen keruun määrän ja laadun. Satelliitit tuovat yhä tarkempaa tietoa

esimerkiksi maailman merialueilta.

T EKST I Eija Vallinheimo KUVAT ESA ja Jouni Vainio

8 A T M O S 1 / 2 0 1 5

T

Satelliitteja voidaan hyödyntää muun muassa meteorologisissa palveluissa, tulvaennustejär-jestelmissä, jääpalvelussa sekä meriliikenteessä. Satelliittida-tan arkistointi avaa myös ovet pitkien aikasarjojen ja niiden

myötä hitaiden muutosten seurantaan. Ilman satelliitteja tiedot olisivat yksittäisten havain-tojen varassa.

UUDEN AJAN SENTINEL-SATELLIITIT ERIKOISTUNEET MERIJÄÄN HAVAITSEMISEEN

Sentinel-1A-satelliitin voidaan hyvällä syyllä sanoa avaavan uuden aikakauden satelliittien kehityksessä. ”Sentinel-satelliitit on suun-niteltu tuottamaan operatiivisia mittauksia. Esimerkiksi Sodankylässä vastaanotetut Sentinel-1A:n kuvat ovat käytettävissä noin puolen tunnin sisällä siitä, kun satelliitti on tehnyt mittaukset tietyltä paikalta”, tutki-muspäällikkö Jyri Heilimo kertoo.

Sentinel-1A:n ainoa instrumentti on SAR-tutka (Synthetic Aperture Radar), jonka merkittävin hyöty on se, että kohdealuetta voidaan kuvata kaikissa sääolosuhteissa ja auringon valaistuksesta riippumatta. Sentinel-1A-satelliitti on ensimmäinen Eu-roopan avaruusjärjestön ESAn kehittämästä sarjasta kaukokartoitussatelliitteja, jotka tulevat tuottamaan lähivuosina ennennäke-mättömän määrän mittauksia ja tarkkoja satelliittikuvia.

ILMATIETEEN LAITOS VASTAAN- OTTAA SENTINELIN DATAA SODANKYLÄSSÄ

Ilmatieteen laitos on hiljattain allekirjoit-tanut Suomen edustajana maasopimuksen ESAn kanssa. Sopimus mahdollistaa Sentinel-1A-satelliitin datan vastaanoton Sodankylässä. Dataa saadaan suoraan satelliitista Itämeren, Pohjoismaiden, Poh- jois-Saksan ja Barentsinmeren alueilta. Vuonna 2016 laukaistavan Sentinel-1B:n kanssa satelliitit voivat yhdessä kuvata kiinnostavia alueita tehokkaammin kuin koskaan aiemmin.

Sodankylän kansallinen satelliitti-datakeskus toimii Sentinel-satelliittien datan arkistointi- ja jakelukeskuksena, joka palvelee suomalaisia Sentinel-datan käyttäjiä. Sentinel-1A:n vastaanotto on toimintavalmiina ja peilipalvelin on esiope-ratiivisessa vaiheessa ensi kesänä. Arkisto toimii peilipalvelimena, joka lataa kaikkia suomalaisia käyttäjiä kiinnostavat datat ESAn palvelimilta keskitetysti Sodankylässä sijaitsevaan arkistoon.

Arkistossa olevaa dataa voivat esimerkiksi tutkimuslaitokset hakea omiin tarpeisiinsa tai siitä voidaan tehdä erilaisia tuotteita

Satelliittikuva Pohjoiselta jäämereltä.

Sentinel-1A-satelliitti avasi uuden aikakauden satelliittien kehityksessä.

T E E M A

erilaisten käyttäjien tarpeisiin. Sentinelin tuottamaa dataa voidaan käyttää myös maanpinnan kaukokartoituksessa. Kuvien avulla voidaan selvittää esimerkiksi maan-käytön muutoksia ja tietojen käyttämistä routaan tumisen seurannassa on myös selvitetty. ”Sentinelin satelliittikuvat ovat ilmaisia, mutta niihin liittyvät palvelut eivät välttämättä ole. Kuviin pohjaavien palveluiden määrä tulee kuitenkin lisään-tymään lähitulevaisuudessa ratkaisevasti. Lähisuunnitelmissa on tiivistää yhteistyötä myös muun muassa Viron ja muiden pohjois-maiden kanssa datan välittämisestä”, Jyri Heilimo toteaa.

SATELLIITTIKUVAT MAHDOLLISTAVAT JÄÄTILANTEEN ARVIOINNIN

Merellisesti tarkasteltuna Suomi on saari jäätyvän meriyhteyden takana. Talvimeren-kulun mahdollistaa vain luotettava jäätilan-teen arviointi, mitä varten Jääpalvelu tarvit-see satelliittikuvia Itämeren jääpeitteisiltä alueilta talvikaudella päivittäin. Kuvista saatu informaatio julkaistaan Itämeren jää-tilanteesta kertovana jääkarttana. (Ks. myös sivu 12.)

”Satelliittikuvia on saatu jääpalvelun

9A T M O S 1 / 2 0 1 5

Koillis- ja Luoteis-väylät avautuivat satelliittiseurannan aikakaudella ensimmäistä kertaa saman-aikaisesti vuonna 2007.

käyttöön 1960-luvun loppupuolelta lähtien. Alkujaan kuvat olivat sääsatelliittien näkyvän valon aallonpituuden tai lähi-IR-alueen kuvia eli lämpökuvia. Näiden kuvien haittapuolena oli pimeys ja pilvisyys. Tämä tilanne korjaan-tui 1990-luvun aikana, jolloin käyttöön saatiin tutkasatelliittien kuvia. Aluksi kuvat kattoi-vat vain noin 50 km x 50 km alueen - eikä kuvia saatu käyttöön kuin joitakin kymmeniä talven aikana. Ennen satelliittikuva-aikaa käytettiin jäätiedusteluun lentokoneita ja jäänmurtajille sijoitettuja helikoptereita sekä ihmisen tekemiä havaintoja”, jääasiantuntija Jouni Vainio muistelee.

Nykyään jääpalvelu saa käyttöönsä talven aikana lähes tuhat tutkasatelliitin kuvaa, joiden kuva-ala on noin 400 km x 400 km ja

erottelukyky sadan metrin luokkaa. ”Satel-liittikuva antaa kerralla hyvän kuvan laajalta alueelta jäätilanteesta, mutta kuvan tulkinta ei aina ole aivan yksinkertaista. Periaattees- sa harmaat alueet ovat jäätä ja mitä valkoi-sempaa jää on, niin sitä ahtautuneempaa se on. Tummat alueet taas ovat avovettä tai ohutta jäätä. Toisaalta tumma alue voikin olla lähes 40 cm paksua tasaista lumetonta jäätä. Kuvien tulkinta siis vaatii ammat-titaitoa ja pintahavaintoja”, Jouni Vainio tähdentää.

ERIKOISTILANTEET VAATIVAT NOPEAMPAA TIETOA

Jääpalvelu välittää saamansa tutkasatelliit-tikuvat sekä suomalaisille että ruotsalaisille jäänmurtajille sekä molempien maiden talvimerenkulusta vastaaville viranomaisille kolmen tunnin sisällä satelliitin tekemistä mittauksista. ”Normaalioloissa tämä on riittävä aikaviive, mutta joissakin erikoisti-lanteissa, kuten esimerkiksi vaikeissa jäiden puristustilanteissa nopeammin saatavat kuvat voivat olla suureksi avuksi tilannetta arvioitaessa. Nopeasti saatavia satelliitti-kuvia voidaan hyödyntää myös esimerkiksi öljypäästöjen ja laivojen havaitsemisessa

sekä seurannassa”, Vainio sanoo. Itämeren li-säksi vastaavia tietoja voidaan välittää myös Pohjoiselle jäämerelle.

SATELLIITIT PALJASTAVAT MYÖS ARKTISILLA JÄÄALUEILLA TAPAHTUVAT MUUTOKSET

Satelliitit ovat tehneet myös mahdolliseksi tarkkailla arktisen merijään peittoa, pak - suutta ja tilavuuden muutoksia koko alueen laajuudelta. Vuoden 2012 syyskuussa kuvista nähtiin, että merijään laajuus oli kaikkien aikojen pienin, 3,41 miljoonaa neliökilometriä.

Samalla jäät ovat arktisilla alueilla ohentu-neet ja monivuotisen jään määrä vähentynyt. Merijään supistumiseen ja ohentumiseen on vaikuttanut monta yksittäistä tekijää, mutta pohjimmiltaan muutokset johtuvat arktisen alueen lämpenemisestä. Lämmenneiden tal-vikuukausien ansiosta merijää ei kasva enää niin paksuksi kuin aikaisemmin ja jääkenttä sulaa nopeammin kesäkauden aikana. Jään ohentuminen on myös muuttanut jääkenttää hauraammaksi, minkä johdosta sen kiertolii-ke on voimistunut ja jää ajautuu nopeammin Jäämereltä Pohjois-Atlantille. l

Satelliittidatan arkistointi mahdollistaa myös hitaiden muutosten seurannan.

10 A T M O S 1 / 2 0 1 5

S Ä ÄS

ILMATIETEEN LAITOKSEN

VAROITUS-PALVELUT

UUDISTUVAT

T E K S T I Emmi Lehikoinen S Ä Ä S Y M B O L I T Tommi Mäkelä

Ilmatieteen laitoksen säävaroitusten tuotantojärjestelmän vaiheittainen

uudistaminen jatkuu. Siinä missä vuosina 2009 ja 2011 tehdyt muutokset olivat

pääasiassa sisällöllisiä, nyt vuorossa on myös teknisessä mielessä merkittävä uudistus.

Ensimmäisen vaiheen muutokset otetaan käyttöön kevään 2015 aikana. Ulospäin muutokset näkyvät varoituskartan ja varoi-

tussymbolien ulkoasun päivittymisenä Ilmatieteen laitoksen verkkopalvelussa ja mobiilisovelluksessa. Ilmatieteen lai-toksella otetaan keväällä 2015 täysimit-taisesti käyttöön yleisen eurooppalaisen varoitusstandardin mukaiset vaaratasot väreineen, joita ovat keltainen, oranssi ja punainen. Keltainen kuvaa lievintä ja punainen vakavinta vaaratasoa. Aikaisemmin vaaratasot on ilmaistu erivärisillä varoitussymboleilla.

Jatkossa varoituskarttapohjalla nä-kyvä väri kuvastaa vaaraa aiheuttavan sään vaaratasoa ja vaara-aluetta. Itse varoitettava sääilmiö esitetään aina mustalla symbolilla. Uudistuneesta varoituskartasta saa nopealla vilkaisul-la selville vaarallisimman sään sijainnin Suomessa.

"Tehtävillä muutoksilla pystytään jatkossa erottelemaan entistä näkyväm-min erityisen vaaralliset säätilanteet vä-hemmän vaarallisista", kertoo Turvalli-suussääpäivystyksen ryhmäpäällikkö Ari-Juhani Punkka.

Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla tulee jatkossa näkymään kaksi erilaista

A T M O S 1 / 2 0 1 5 11

varoituskarttaa: etusivulla näkyy pie­nempi kartta, jossa näkyy eri väreillä ilmaistavat vaaratasot, ja varoitukset­sivulla kattavampi kartta, jossa näkyvät sekä vaaratasot että varoitussymbolit. Etusivun kartasta saa nopealla vilkai­sulla selville vaarallisen sään esiintyvyy­den Suomessa, ja isommasta kartasta saa kokonaistiedot päällä olevista varoituksista.

VAROITUSTEN ALUEELLINEN TARKKUUS PARANEE

Uudistuksen jälkeen erityistilanteissa varoituksia voidaan antaa myös maa­kuntarajoista riippumatta. Esimerkiksi huonon ajokelin varoitus voidaan koh­dentaa kapealle alueelle rantaviivan tuntumaan tilanteissa, joissa huono ajo keli aiheutuu mereltä saapuvista lumikuuroista. Tämä uudistus parantaa

varoitusten alueellista tarkkuutta."Varoitusjärjestelmän uudistami nen tuli ajankohtaiseksi useasta eri syystä. Järjestelmä oli syytä saattaa teknisesti ajanmukaiseksi sekä aiempaa parem­min vaarallisimmat sääilmiöt esiin nostavaksi. Pienikokoisten ja nopeasti kehittyvien ilmiöiden kohdalla myös varoitusten paikkatarkkuuden paran­taminen oli keskeinen syy käynnistää uudistus", Ari­Juhani Punkka kertoo.

Varoitusten sisältö, määrä ja laatu pysyvät uudistuksen myötä pitkälti en ­ nallaan. Tekstimuotoisten sekä radios sa luettavien ennusteiden muoto säilyy niin ikään ennallaan. Myös varoitusten jakelukanavat säilyvät muuttumattomi­na ja niihin toimitetaan entisenkaltaista tietoa. Vaaratasojen ja kolmen eri huo­miovärin systemaattisen käytön lisäksi ainoa sisällöllinen muutos koskee sisä ­ vesien tuulivaroitusta, joka on yhdis­tetty maa­alueiden tuulivaroitukseen. Uudistuksessa maa­alueiden tuuliva­roitusten alinta puuskakynnystä taas on laskettu kesäkaudeksi 15 metriin sekunnissa (aikaisemmin 20 m/s). Tämä puuskalukema vastaa melko hyvin tilanteita, joissa aiemmin annettiin sisävesien tuulivaroitus (10 minuutin keskituuli yli 10 m/s). l

Ainoa sisällöllinen muutos koskee sisävesien tuulivaroitusta.

Nyt tehtävät muutokset ovat jatkoa jo pidempään jatku-

neelle säävaroitusten kehityspro-jektille. Projektin aikaisemmissa vaiheissa on lisätty varoitettavia ilmiöitä (mm. sadevaroitukset vuonna 2009, helle- ja pakkas-varoitukset vuonna 2011) ja otet-tu käyttöön ennakkovaroitukset omana varoitusluokkanaan.

Nyt tehtäville ensimmäisen vai-heen uudistuksille saadaan jatkoa myöhemmin, kun varoitusten näyttötapaa verkkopalvelumme paikallissääsivulla kehitetään edelleen. Myös varoituskarttaan on suunnit teilla lisää ominaisuuk-sia. Tulevista vaiheista tiedote-taan erikseen niiden aikataulujen varmistuttua.

PITKÄ KEHITYSTYÖ TAUSTALLA

12 A T M O S 1 / 2 0 1 5

Kartan koostaminen onkin muuttunut yllättävän vä-hän”, paljastaa Ilmatieteen laitoksen vanhempi meriasi-

antuntija Jouni Vainio. ”Jäämies” Vainio on työskennellyt kartoituksen parissa 1980-luvulta lähtien ja tuntee myös jääkartan aiempaa historiaa.

SOTA TOI TOSIAIKAISEN KARTAN TARPEEN

”Jäätietojen kerääminen aloitettiin Suomessa 1800-luvun puolivälissä ilmastollisten tutkimusten yhteydes-sä”, Jouni Vainio kertaa alkuvuosia.

1900-luvun alkuun saavuttaessa jäähavaintoja tehtiin säännöllisesti pitkin rannikkoa, mutta tiedot analy-soitiin kuukausia jälkikäteen. Ensim-mäisen maailmansodan syttyminen muutti tilanteen.

”Sota-aikana alukset tarvitsivat nopeasti luotettavia jäätietoja. En-simmäinen viikkojääkartta julkaistiin 12.3.1915. Radiossa jäätiedotus alkoi vuonna 1927”, Vainio luettelee.

TIETOA MONISTA LÄHTEISTÄ

Lentotiedustelu jääseurannan apuna yleistyi toisen maailmansodan aikana

T U T K I M U ST

SATA- VUOTIAS

JÄÄKARTTA ELÄÄ JA

VOI HYVIN Maaliskuussa tulee kuluneeksi

sata vuotta siitä, kun Suomessa aloitettiin viikoittainen Itämeren

jääkartoitus. Päivittäin kartta on julkaistu vuodesta 1994

lähtien. Vaikka teknologia on vuosikymmenien kuluessa kehittynyt, on ihmissilmä yhä korvaamaton apu

jäähavainnoinnissa.T EKST I Anna Toppari

KUVAT Antonin Halas, Bengt Wikström ja Hannu Manninen

13A T M O S 1 / 2 0 1 5A T M O S 1 / 2 0 1 5 13

ja jatkui 90-luvulle saakka. Tämän jälkeen otettiin käyttöön luotettavaa tietoa tarjoavat tutkasatelliittikuvat.

Nykyään Ilmatieteen laitoksen Jää-palvelu seuraa tilannetta Itämerellä joka päivä jäätalven ajan. Satelliittiku-vien lisäksi tietolähteitä ovat kotimai-nen sääpalvelu, jäätutkimus, muiden maiden meteorologiset laitokset sekä merenkulun toimijat.Täksi talveksi Jääpalvelu on saanut käyttöönsä Sentinel -1A-satelliitin kuvat, jotka tuovat tietoa jään peittä vyydestä ja ominaisuuksista. ”Tutkakuvia ei kui-tenkaan aina ole saatavilla. Siksi myös viikoittaiset tiedot parilta kymmeneltä havainnoitsijalta ovat tärkeitä”, Jouni Vainio muistuttaa.

RAHANARVOISTA HYÖTYÄ

Jääkartta on tärkeä työkalu talvi-merenkululle, niin päivittäisessä kuin pidemmän tähtäimen työssä.

ESL Shippingin M/S Kumpula -aluksen päällikkö Juha Koutilalle jääkartoista on ollut apua koko hänen 25-vuotisen merimiesuransa ajan.”Käytän jääkarttaa reittien suun-nitteluun. Erityisasemassa kartat ovat siinä vaiheessa kun jäänmurta -

jilta ei vielä saa tilannetietoja. Opti-maalisen reitin löytäminen voi tuo da mer kittäviä polttoainesäästöjä”, Kou-tila kertoo.

”Toimiva talvimerenkulku on kriitti-nen tekijä maamme kilpailu kyvyn kan-nalta”, muistuttaa Liikenneviraston johtava asiantuntija Jarkko Toivola. ”Kenties tästä joh tuen suomalaista karttaa voidaan tällä hetkellä pitää maailman parhaana jäätilanteen esi-tysmuotona”, Toivola kiittelee. l

Ensimmäisen maailmansodan syttymi-sen kauppa-alukset tarvitsivat entistä parempaa ja operatiivista merijäätietoa.

Jäätilanne Itämerellä 18. helmikuuta 2015.

Toimiva talvimerenkulku on kriittinen tekijä maamme kilpailukyvyn kannalta.

Keisarillinen laivasto määräsi Suomen Tiedeseuran tekemään viikoittain jää-tilannekarttoja. Ensimmäinen tällainen viikkojääkartta julkaistiin perjantaina maaliskuun 12. päivänä 1915.

äätyminen alkoi tänä talvena marraskuun puolivälissä Perämereltä, jonne ensim-mäinen jäänmurtaja lähti joulun aikaan. Laajimmillaan

jäätä on tänä talvena ollut 23.1. noin 53 000 km² alueella. Maaliskuun alussa jäätä oli noin 20 000 km2 alueella Suomenlahden itä- ja Perä-meren pohjoisosassa. Jäät olivat tavanomaista ohuempia ja osittain jo keväisen tummia. Kokonaisuudes-saan talvesta näyttää muodostuvan erittäin vähäjäinen. ”Se, rikotaanko ennätyksiä, varmistuu lopullisesti vasta kesällä, kun maksimitilanne on kunnolla analysoitu”, Jouni Vainio summaa.

MILLAINEN JÄÄTALVI OLI TÄNÄ VUONNA?

J

14 A T M O S 1 / 2 0 1 5

Ensimmäisestä suomalaisesta tutki-musmatkasta Etelämantereelle on kulunut 25 vuotta. Etelämanner-tutki-mus on vuosien saatossa vakiintunut

ja tänä vuonna Etelämantereen kesän tutki-muskausi oli Suomen osalta erittäin vilkas.

Vuonna 1959 allekirjoitettiin Etelämanner-sopimus, jossa 12 kansakuntaa sopi alueen yhteisestä käytöstä vain rauhanomaisiin tarkoituksiin koko ihmiskunnan hyväksi. Suomi liittyi Etelämanner-sopimukseen vuonna 1984 ja sai konsultatiivisen osapuolen aseman 1989. Tärkeä osa toimintaa on Etelä-mantereella tehtävä tutkimus. ”Sopimukseen liittyminen avasi ainutlaatuisen tilaisuuden suomalaisille tutkijoille aloittaa toiminta Etelämantereella", Etelämanner-logistiikan päällikkö Mika Kalakoski toteaa.

Tutkimusasema Aboa perustettiin Etelämantereen kesän 1988/1989 aikana. Samanaikaisesti Ilmatieteen laitos aloitti

pysyvät otsoniluotaukset Argentiinan Ma-rambion tutkimusasemalla. Ensimmäinen suomalainen tutkimusretkikunta lähti 25 vuotta sitten Etelämantereelle tutkimusalus Arandalla, joka valmistui samana vuonna. Matka oli ensimmäinen, joten tuntemattomat olot jännittivät. ”Kaikkeen – myös pahimpaan – piti varautua, koska apua ei olisi helposti saatavissa”, Merentutkimuslaitoksen entinen ylijohtaja Pentti Mälkki muistelee.

Ajat ovat tästä muuttuneet, mutta edelleen Etelämanner on hyvin eristyksissä muusta maailmasta ja retkikuntien valmisteluissa korostuu turvallisuudesta huolehtiminen. Ilmatieteen laitoksella toimiva Suomen Etelämanner-logistiikka FINNARP ylläpitää tutkimusasema Aboaa ja järjestää Suomen Etelämanner-tutkimusohjelman hankkeiden kenttätyöt. Aboan lisäksi Suomi tekee tutki-musta myös muiden maiden tutkimusasemil-la ja tutkimusaluksilla.

ENNÄTYSMÄÄRÄ SUOMALAISIA TUTKIJOITA JA TUTKIMUSLAITTEITA

Viimeisin Etelämantereen kesän tutkimus-kausi on ollut monella tavalla poikkeukselli-nen, sil lä kuluneena tutkimuskautena Etelä- mantereella työskenteli ennätysmäärä tutki- joita Suomesta. Suomen oman Aboan tutki-musaseman lisäksi tutkijoita työskenteli mm. Saksan, Norjan ja Argentiinan asemilla sekä Etelä-Afrikkalaisella tutkimusaluksella. Tutkimus keskittyi Etelämantereen jäätikkö-järviin, meteorologiaan, kosmiseen säteilyyn, pienhiukkasiin sekä merijään paksuuden vaihteluun ja sen vaikutukseen laivojen jää-kuormiin. Etelämantereen tutkimusmatkoilta kerättyä ainutlaatuista aineistoa hyödynne-tään globaalissa ja molempia napa-alueita koskevassa tutkimuksessa. l

T U T K I M U ST

Ensimmäisestä suomalaisesta tutkimusmatkasta Etelä- mantereelle on kulunut jo 25 vuotta.

ETELÄMANNER VAKIINTUNUT TÄRKEÄKSI TUTKIMUSPAIKAKSI

Ku

va: M

ika

Kal

ako

ski/

FIN

NA

RP

15A T M O S 1 / 2 0 1 5A T M O S 1 / 2 0 1 5 15

K O L U M N I

ARKTINEN ALUE HYÖTYY AKATEEMISEN MAAILMAN JA LIIKE-ELÄMÄN YHTEISTYÖSTÄ

Arktisen alueen eri osa-alueiden vuorovaikutuksen tutkimukselle on tarvetta.

Arktisen neuvoston antamassa Kiirunan julistuksessa vaaditaan parannusta arktisen alueen taloudellisiin ja sosiaalisiin oloihin. Arktinen neuvosto pitää yritysmaailman roolia merkittävänä. Arktisen luonnon, ihmisten, yhteisöjen ja talouden vuoro-

vaikutuksen tutkimus auttaa yrityksiä osaltaan tukemaan kehitystä pohjoisilla alueilla.

Yritysmaailma tarjoaa hedelmällisen ympäristön akateemiselle tutki-mukselle. Vuosina 2012–2013 Arctia Shippingin jäänmurtajat kulkivat kotimatkan Alaskasta Eurooppaan Koillisväylää pitkin. Matkalla avautui mahdollisuuksia Ilmatieteen laitoksen jään, meteorologian ja teknisille tutkimuksille.

Ilmastonmuutos, sen hillitseminen ja siihen sopeutuminen ovat tärkeitä aihepiirejä Arktisella alueella. Ympäristönmuutos Arktisella alueella on seurausta sen ulkopuolisista tapahtumista. Muutoksen hillitsemisen kannalta olennaista ei ole keskittyä arktisen teknologian

puutteisiin vaan maailmanlaajuisten hiili- ja muiden päästöjen vähentämiseen. Kysymys on pikemminkin poliittinen kuin tek-nologinen. Liike-elämä voi tarjota uusiutuvia energian lähteitä ja arktisella alueella paikallisesti tuotettua energiaa hyödyntävää teknologiaa.

Innovaatiorahoituskeskus Tekes on oiva esimerkki kansallisesta panoksesta. Tekes on käynnistänyt sadan miljoonan euron Arkti-set meret -tutkimusohjelman.

Hiilivarojen käytössä energianlähteenä ei ole vielä nähty merkittä-vää maailmanlaajuista käännettä. IPCC:n uusimpien tulosten mukaan käänteentekeviä ratkaisuja kuitenkin tarvitaan kipeästi. Arktisen alueen uusiutuvissa energianlähteissä piilee suuri tulevaisuuden potentiaali.

Arktinen talousneuvosto on valinnut liike-elämän ja akateemisen maail-man välisen yhteistyön yhdeksi keskeisistä toiminta-alueistaan. Arktisen alueen eri osa-alueiden monitahoisuuden ja niiden välisen vuorovaiku-tuksen tutkimukselle on tarvetta. l

K

TERO VAURASTETOIMITUSJOHTAJA

Arctia Shipping Ku

va: A

rcti

a S

hip

pin

g

A T M O S 1 / 2 0 1 516

K A S V O TK

Koen, että olemme yhdessä tehneet toimialan yhteis-työssä jotakin oikein, kansliapäällikkö Pursiainen sanoo.

17A T M O S 1 / 2 0 1 5

Vuoden 2015 sää-, ilmasto- ja merivaikuttaja.

Ilmatieteen laitos on myöntänyt vuoden 2015 sää-, ilmasto- ja merivaikuttajan tunnustuksen liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiaiselle. ”Olen iloinen ja ylpeä tunnus-

tuksesta näin tärkeässä asiassa. Koen, että olemme yhdessä tehneet toimialan yhteistyössä jotakin oikein. On hienoa saada tämä arvokas tunnustus organisaa-tiolta, joka on maailman arvostetuimpia ilmatieteen laitoksia”, Harri Pursiainen toteaa.

PALVELUISTA HYÖTYÄ KOKO YHTEISKUNNALLE

Harri Pursiainen muistuttaa, että Ilmatieteen laitos on keskeinen turvallisuusviranomainen, jonka palvelut hyödyttävät yhteiskuntaa laajasti. ”Säätieto on keskeinen tekijä liikenteessä ja liikenne on sää-palveluiden suurin asiakas. Suomessa on erityisen vaativat liikenneolosuhteet. Moderneja sääpalveluja hyödyntämällä voidaan liikenneturvallisuutta paran-taa kustannustehokkaasti. Samoin meri on ihmiselle välttämätön monellakin tavoin aina ravinnonlähtees-tä kulkuväyläksi asti. Sää, ilmasto ja meri ovat kaikki kansainvälisiä ja niiden tutkimus on välttämätöntä”, Pursiainen toteaa ja muistuttaa samalla, että sää- ilmasto- ja meritutkimuksella on suuri mahdollisuus kehittää palveluita ja vientiä.

”Ilmatieteen laitos on tässä erittäin hyvin kartalla. Tulevaisuudessa mahdollisuuksia palvelutoimintaan tarjoutuu esimerkiksi arktisella alueella. Ilmatieteen laitos on aina osannut räätälöidä palvelunsa asiak-kaan tarpeisiin. Tämä on tärkeä vahvuus myös tule-vaisuudessa, yhteiskunnan digitalisaatio kehityksen myötä.”

TUTKIMUSTIEDOLLE TARVETTA

”Hyvät poliittiset päätökset perustuvat tietoon. Suu-rin haaste tiedon tuottajalla on tulla ymmärretyksi. Kun nykyään on muutakin ”tietoa” tarjolla, faktat on lisäksi osattava myydä. Tutkimustulos ei vielä riitä, vaan se on osattava myös viestiä. Arjessa myös resurssit ovat tutkimuksen suuri haaste. Viime aiko-jen talouskehitys ja Suomenkin tutkimuspoliittiset linjaukset vaativat uudenlaista ketteryyttä”, Harri Pursiainen toteaa.

Ilmatieteen laitos myönsi vuoden sää-, ilmasto- ja merivaikuttajan tunnustuksen ensimmäisen kerran

vuonna 2013 eli 175. juhlavuotenaan. Tunnustuksen tarkoituksena on korostaa säävaikutusten, ilmaston-muutoksen ja merten merkitystä yhteiskunnassa ja kunnioittaa näiden teemojen eteen aktiivisesti toimi-neiden työtä. Ilmastonmuutoksen, lisääntyvien sään ääri-ilmiöiden ja kasvavan yhteiskunnan sääherk-kyyden edessä tarvitaan sekä kansainvälisesti että kansallisesti aktiivisia toimijoita ja eri toimialojen välistä yhteistyötä. l

HARRIPURSIAINEN

Tunnustuksen tarkoituksena on korostaa säävaikutusten, ilmastonmuutoksen ja merten merkitystä yhteiskunnassa.

T EKST I Eija Vallinheimo KUVA Tomi Parkkonen

SYNTYIVuonna 1957 Kuopiossa

TYÖOikeustieteen kandidaatti. Toiminut LVM:n kansliapäällik-könä vuodesta 2006 lähtien.

HARRASTUKSETMökkeily, juoksu, kasvit ja historia

A T M O S 1 / 2 0 1 518

U U S I A T U U L I AU

MIKSI ETELÄISEN JÄÄMEREN MERIJÄÄ

LAAJENEE?Pohjoisen jäämeren jään määrä on jyrkässä laskussa.

Samaan aikaan Eteläisen jäämeren merijää laajenee. Viime syyskuussa Eteläisen jäämeren jää peitti ennätyk-selliset yli 20 miljoonaa neliökilometriä. Kasvu ei ole ollut tasaista, vaan jää on laajentunut Rossinmerellä ja pienen-tynyt Amundseninmerellä.

Ilmastomallit ovat osittain epäonnistuneet kuvaamaan havaitut muutokset. Pääsyynä jääpeitteen muutoksiin on Amundseninmeren yllä olevan pysyvän matalapaineen syventyminen. Ilmastonmuutos, otsonikato ja ilmaston sisäinen vaihtelu ovat muuttaneet tuuliolosuhteita niin, että Antarktiksen ympärillä puhaltavat länsituulet ovat voimistuneet ja siirtyneet etelään. Nämä muutokset ovat lisänneet kylmän ilman virtausta Rossinmerelle, missä jää kulkeutuu pohjoisemmaksi, mutta myös lämpimän ilman virtausta Amundseninmerelle. Toinen päätekijä merijään laajenemiselle on ollut kylmän ja makean veden määrän kasvu meren pintakerroksessa. Havaintojen ja mallien erot vaativat lisää panostusta mallien kehitykseen. l

EC-Earth on ilmastomalli, jonka Ilmatieteen laitos ja Helsingin yli-opisto ottivat käyttöön kesällä 2014. Mallia pyörittävä konsortio

koostuu noin 10 pienestä Euroopan maasta. Mallin käyttöönottoa puolsi synergia, sillä mallin eri osakomponentteja on ollut käytössä Suomessa jo pidempään. Suomi vahvistaa konsortiota omien erikoisosaamisalojen osalta, joita ovat hiilenkierto, pienhiukkaset ja merijää. Suomi osallistuu samalla ensimmäistä kertaa tuleviin CMIP-ilmastomalliajoihin, joilla on keskeinen rooli IPCC:n tuottamissa raporteissa. l

SUOMI MUKAAN EC-EARTH -ILMASTO-MALLIKONSORTIOON

Ku

va: O

cean

og

rap

hy 2

5_14

0–1

51

KUMPPANUUDET TAKAAVAT KESTÄVIÄ

TULOKSIA KV-PROJEKTEISSA

A T M O S 1 / 2 0 1 5 19

K A N S A I N V Ä L I S Y Y S K

TKUMPPANUUDET

TAKAAVAT KESTÄVIÄ

TULOKSIA KV-PROJEKTEISSA

T EKST I Eija Vallinheimo KUVA Harri Pietarila

Sudan, Nepal, Bolivia ja Fiji. Neljä täysin erilaista maata, aivan eri

puolilla maapalloa. Kuitenkin näissä ja noin sadassa muussa maassa

Ilmatieteen laitoksen ekspertit ovat auttaneet paikallista organisaatiota.

Tällä hetkellä projekteja on käynnissä yh - teensä noin 50–60 maassa. Yleensä yhteis-työkumppani on paikallinen WMO:n alainen ilmatieteen laitos ja toimintaa rahoittaa useimmissa tapauksissa joko Suomen ulko-asiainministeriö, Maailman Pankki tai EU.

EKSPERTIT TUKEVAT PAIKALLISTEN TYÖTÄ

Miten on mahdollista auttaa näinkin erilaisia maita kehittymään? ”Maasta riippumatta pro-jektit noudattelevat yleensä samaa kaavaa eli ensin kartoitetaan nykytilanne ja paikallisten tarpeet. Tämän jälkeen teemme suosituksia ja ehdotuksia siitä, miten toimintaa voitaisiin kyseisessä maassa kehittää ja parantaa eniten ja kestävin tuloksin”, Ilmatieteen laitoksen Asiantuntijapalveluiden päällikkö Harri Pietarila vastaa.

”Kun tavoitteet ovat selvillä, Ilmatieteen laitoksen ekspertit kehittävät toimintaa yh-dessä paikallisten kanssa. Toiminta perustuu kahdenvälisiin kumppanuuksiin eli siihen, että kohdemaan ihmiset tekevät kehitystyötä itse eksperttien avustuksella. Näin taataan, että toiminta jatkuu ekspertin poistuttua maasta eli organisaatio itse osaa ylläpitää, huoltaa ja kehittää uusia järjestelmiä ja toimintaansa eteenpäin”, Pietarila kertoo.

A T M O S 1 / 2 0 1 520

03

Ilmatieteen laitos on tehnyt yhteistyötä mm. Trinindad&Tobagon sääpalvelun kanssa.

Ku

va: H

arri

Pie

tari

la

”Toisinaan kohdemaan toimijoita kutsutaan myös Suomeen. Näin he näkevät, miten eri - laiset tekniset ratkaisut, sääpalvelu ja ha-vaintotoiminta toimivat käytännössä täällä meillä.”

MAIDEN LÄHTÖKOHDAT HYVIN ERILAISIA

Kehittämistä ja apua tarvitaan kipeästi, sillä monessa maassa sääpalvelut ovat melko huonossa jamassa ja ilmastomuutoksen myö-tä tarvitaan kipeästi lisää apua. Monessa kehitysmaassa jo lähtökohdat toiminnalle ovat huonot, sillä saatavilla ei ole osaava hen-kilöstöä ja budjetit ovat pieniä. Isossa osassa maita havainnot tehdään manuaalisesti ja vanhoilla laitteilla. ”Hyvin yleistä on, että

teknisesti tilanne on sama kuin Suomessa oli 30 vuotta takaperin.”

Harri Pietarila kertoo, että toisaalta monissa maissa on käytettävissä uuttakin teknologiaa, mutta järjestelmät eivät toimi, elintärkeät varoitukset eivät saavuta ajoissa ihmisiä tai asiakas ei saa tarvitsemaansa tietoa. ”Yllättävän monessa maassa asiakas ei ole keskiössä eikä toimintaa ajatella asiakaslähtöisesti. Tässä ajattelutavan muu-toksessa monet kehittyneemmätkin maat tarvitsevat tukea, jotta teknologiaan tehdyt satsaukset eivät mene hukkaan”, Pietarila toteaa. ”Monessa maassa järjestämme usein ensimmäistä kertaa tapaamisia asiakkaiden kanssa, jotta voidaan puolin ja toisin kertoa, mitä palveluja on tarjolla ja mitä tarpeita asi-

akkailla on. Ilmatieteen laitoksen vahvuus on se, että meidän kautta on saatavilla kaikkea eli voimme auttaa kehittämään tarvittaessa vaikka koko sääpalveluketjun havaintojen teosta lopputuotteisiin. Näin laajaa palettia ei moni muu organisaatio pysty tarjoamaan”, Pietarila toteaa. l

Nepalissa on parhaillaan käynnissä Ilmatieteen laitoksen kaikkien aikojen suurin kansainvälinen ke-hitysprojekti. Projektia rahoittaa

Maailman Pankki 31 miljoonalla dollarilla. Kyseessä on valtava kokonaishanke, jossa kehitetään Nepalin koko sääpalvelua havain-nonteosta palveluihin.

Ilmatieteen laitoksen roolina projektissa on varmistaa, että koko projekti toimii koko-

naisuutena. ”Ensin hahmottelemme, miten systeemin tulisi toimia ja sen jälkeen var-mistamme, että näin tapahtuu. Käytännössä olemme mukana koko projektin elinkaaren ajan tukemassa paikallista ilmatieteen lai-tosta”, projektin vetäjä Martti Heikinheimo kertoo.

Nepal on yksi maailman hauraimmista ja haavoittuvimmista maista. Tällä hetkellä se on kehitysmaa, jolla ei ole kykyä tuottaa

varoituksia vaikka maassa tapahtuu vuosit-tain merkittäviä luonnononnettomuuksia. Köyhyys tekee maasta vielä erityisen haa-voittuvan ilmastonmuutokselle. Toimivilla sääpalveluilla voidaan säästää ihmishenkiä ja vähentää taloudelle aiheutuvia vahinkoja. Erityisesti hankkeessa panostetaan maata-louden palveluihin, sillä maatalous on maan tärkein toimentulon lähde ja siihen Nepalin vaihteleva ilmasto vaikuttaa herkästi. l

NEPAL - YKSI MAAILMAN HAAVOITTUVIMMISTA MAISTAT EKST I Eija Vallinheimo

K

K A N S A I N V Ä L I S Y Y SK

Kehittämistä ja apua tarvitaan monessa maassa kipeästi.

KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ

21A T M O S 1 / 2 0 1 5

03

MONIPUOLINEN LAITTEISTO

Uutta tietoa 67P/Churyumov-Gerasimenko -komeetasta on jo saatu. Rosettan tietojen

pohjalta on selvinnyt mm. se, että komeetan pölykerros on paksumpi kuin oli arvioitu. ”Tämä voi muuttaa aikaisemmat tiedot siitä, että aurin-gonpaiste aktivoi komeetan pintaa ja aiheuttaa näin komeetoille tyypillisen pyrstön. Komeetan aktivoitumisen seuraaminen onkin mielenkiintoista”, tutkimuspäällikkö Walter Schmidt kertoo.

Toinen merkittävä uusi tieto on se, että komeetan pinta on paljon ko-

vempi kuin aikaisemmin oli kuviteltu. ”Komeetan pinnalla on tehty havain-toja orgaanisista aineista, joka voi olla yksi selitys pinnan kovuudelle. Lisäksi on selvinnyt, että komeetan veden koostumus on erilainen kuin maassa, joten Maahan vesi ei luul-tavasti ole tullut komeettojen vaan asteroidien mukana.

Komeetan sivuseinämällä seiso-vaan Philae-laskeutujaan yritetään ottaa yhteyttä maaliskuun puolivälin jälkeen, jolloin energiaa lasketaan olevan riittävästi radiolähettimen toiminnan aloittamista varten. l

Rajavartiolaitoksen uudella ulko-vartiolaiva Turvalla mitataan jatkuvatoimisesti ilmanlaatua, kas-

vihuonekaasuja, meriveden lämpötilaa, suolaisuutta ja äänennopeutta. Turva on ensimmäinen alus, josta saadaan myös säähavaintoja reaaliajassa. Näin moni-puolinen kalusto lähes jatkuvasti merellä olevalla aluksella on ainutlaatuinen.

Ilmanlaatua pyritään parantamaan Itämerellä ja sen rannikoilla vuoden 2015 alusta voimaan tulleella ns. rikkidirektii-villä, jonka myötä laivojen on siirryttävä vähärikkiseen polttoaineeseen tai pois-tettava rikki pakokaasuista. Laivassa olevalla laitteistolla on mahdollisuus suorittaa rikkidirektiivin valvontaa. Me-rellä liikkuvan laivan avulla voidaan myös nopeasti tutkia saastuneen ilmamassan maantieteellistä jakaumaa ja siinä olevia pitoisuuksia. l

01

Kesä - sadetta merellä.

SUOMEN VUODENAJAT

Ku

va: R

aim

o R

osh

olm

LL Y H Y E S T I

ROSETTA JA PHILAE

TURVALLA

02

Ulkovartiolaiva Turva.

Ku

va: R

ajav

arti

ola

ito

s

A T M O S 1 / 2 0 1 522

T U N N U S L U K U J AT

Sää ja turvallisuus

Tutkimus ja menetelmäkehitys

Hallinto ja esikunta

Talousarviorahoitus

Maksullisen toiminnan tuotot

Yhteisrahoitteisen toiminnan tuotot

HENKILÖTYÖVUODET TULOSALUEITTAIN

(yht. 686)

TOIMINNAN RAHOITUS

(yht. 76,3 milj. ¤ )

htv

291

355

40

milj. ¤

49,8

11,5

15,0

TYÖTYYTYVÄISYYS1–5

KOKONAISTUOTTAVUUS

4,00

3,75

3,50

3,25

3,00

4,00

3,75

3,50

3,25

3,00

2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 vuosi

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 vuosi

määre

indeksi

Tuotos

Kokonaistuottavuus

Kokonaispanos

TULOSTIEDOT 2014Henkilöstö- ja taloustiedot sekä muita Ilmatieteen laitoksen tulosmittareita.

23A T M O S 1 / 2 0 1 5

KANSAINVÄLISESTI ENNAKKOTARKASTETUT JULKAISUT

WWW-SIVUJEN KÄVIJÄMÄÄRÄT

LÄMPÖTILAENNUSTEIDEN OSUVUUS

100

80

60

40

20

0

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 vuosi

%TUULEEN LIITTYVIEN LUOVATIEDOTTEIDEN OSUVUUS

350

300

250

200

150

300 000

250 000

200 000

150 000

100 000

50 000

90

85

80

75

70

65

60

2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 vuosi

2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 vuosi

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 vuosi

kpl

kävijää

%

Varoitettujen tapausten osuus

Väärien hälytysten osuus

Osuvuusindeksi

1 vrk

2–5 vrk

ilmatieteenlaitos.fi

Ku

va: E

SA

/Sen

tin

el