diakonian teologia - evl.fi

Diakonian teologia

Apu hyvä, kauppa parempi?Sanojen ja tekojen kirkko

Hyvän elämän jäljillä

3/15

DIAKONIA 2 3 • 2015

DIA

KO

NIA

N T

EO

LOG

IA

3 Pääkirjoitus Tekojen teologiaa

4 Kuvassa Risto saarinen

6 suomalaisen diakonian teologinen perustelu

11 Vaivaisukkojen teologia

14 sanojen ja tekojen kirkko

16 Henttoset

18 mikä on diakoniateologian merkitys arjen kannalta?

20 Vanhusdiakonia ja sielunhoito – lähellä ja limittäin

22 Hyvän elämän jäljillä

24 Kohti seurakuntalaisen osallisuutta

26 avaimet hukassa – mistä apua?

28 Osallisuuden merkitys

30 Yhteisöllisyys ja yhdessä elämisen taito (Conviviality)

32 Joka kolmas suomalainen tekee vapaaehtoistyötä

34 Kirkko toivon merkkinä

36 Vastaanottotoiminta ei ole sidottu työpöydän ääreen

38 Nuoret vapaaehtoistyöhön

40 Olemassaolon oikeutus

42 Kaikki saavat tulla

44 Diakoniaa paraatipaikalla

46 Yksinäisyydestä yhteisöllisyyteen

48 arjen juhlaa myllypuron kirkolla

50 Diakonit mukaan

52 sielunhoitokortti

53 Menninkäinen

54 Kirjat

56 Iltahartaus usko on tekoja

11

4434

4

22

36 40


Ymmärrys diakonian teologisista pe-rusteluista ja asemasta on kirkossam-me vahva. Jeesuksen esimerkki ja opetukset asettavat diakonian vält-tämättömäksi osaksi kirkon identi-teettiä. Tämä ymmärrys on kuitenkin väliin hapertunut. Vastareaktiona syntyneet kirkon uudistusliikkeet ovat pyrkineet palauttamaan diako-nian takaisin osaksi kirkon itseym-märrystä ja toimintaa. Kirkko tarvit-see toistuvasti teologista muistutus-ta omasta tehtävästään maailmassa.

Diakoniseen toimintaan monia motivoivat Jeesuksen esimerkki ja opetukset. Diakonia on pohjimmil-taan kuitenkin nk. kultaisen sään-nön periaatteen todeksi elämistä. Kultainen sääntö, jonka myös Jee-sus esitti (”Kaikki, minkä tahdotte ih-misten tekevän teille, tehkää te heil-le” Matt. 7:12), ei ole kristinuskon eri-tyisomaisuutta. Periaatteen univer-saalisuus mahdollistaa yhteisen pyr-kimisen hyvään myös niiden toimi-joiden kanssa, jotka edustavat eri uskontoja tai ideologioita.

Pakolaiskriisin myötä kärjisty-neessä keskustelussa on tarpeen korostaa kahta asiaa. Ensinnäkin hädänalaisten auttaminen on itseis-arvo. Diakonia ei ole käännyttämi-sen väline. Toiseksi, diakoniassa au-tetaan ihmisiä erottelematta. Apua annetaan riippumatta siitä, onko

avun tarvitsija kristitty, muslimi tai vaikkapa ateisti. Kirkossa voimme innostaa toisiamme oikeaan muis-tuttamalla Jeesuksen opetuksista. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa on sen sijaan parempi vedota kul-taiseen sääntöön. Eläytyminen toi-sen ihmisen tilanteeseen edellyttää moraalista mielikuvitusta ja ymmär-rystä hädänalaisten tilanteesta. Siksi pidän erityisen vastuuttomina niitä tahoja, jotka aiheuttavat moraalista hämmennystä jakamalla virheellistä tai yksipuolista tietoa.

Luther ajatteli, että uskossa uu-distunut ihminen tekisi luonnos-taan hyviä tekoja. Tässä hän joutui kuitenkin pettymään. Ihmisen heik-kotahtoisuus merkitsee sitä, että hy-vään tulee kasvattaa tavoitteellises-ti ja että tarvitsemme toistuvasti hy-västä ja oikeasta muistuttamista se-kä siihen motivoimista. Tämä koros-tuu erityisesti silloin, kun joudum-me luopumaan omastamme tai tur-vallisuutemme on uhattuna. Mei-dän kannattaa suojella itseämme ja lähimmäisiämme erilaisilla sosiaali-silla käytänteillä.

Toimimme kehnosti, kun suoja-namme on vaikkapa nimettömyys tai joukkojen synnyttämä kasvotto-muus. Tai silloin, kun kukaan ei esi-tä eriäviä mielipiteitä, saatamme toi-mia jopa vastoin omia havaintojam-

me ja arvojamme. Yksikin eriävä ää-ni joukossa voi rohkaista pitämään kiinni oikeasta. Kirkon ja kristittyjen tehtävä toimia tällaisena äänenä ko-rostuu tänä päivänä.

● Kalle KuusimäKi

Tekojen teologiaa 12.10.2015

◆ JulKaisiJa: Diakonia ry, Kirkon diakonia ja sielunhoito, Diakoniatyöntekijöiden liitto, suomen Kirkon seurakuntaopiston säätiö, Kirkkopalvelut, suomen merimieskirkko, espoon Diakoniasäätiö, Oulun Diakonissalaitoksen säätiö, martinus-säätiö. ◆ HalliTuKseN PuHeeNJOHTaJa: Tapio Pajunen ◆ KusTaNTaJa: Kotimaa Oy ◆ TOimiTusKuNTa: Raili Gothóni, Riitta Hiedanpää, marja Kantanen, Johanna Korkeaniemi, Tiina laine, irene Nummela, sari Peltonen, Terttu Pohjolainen, Hannu Rahikainen, seppo sulkko ◆ TOimiTus: Pl 210, 00131 Helsinki ◆ PääTOimiTTaJa: Kalle Kuusimäki, p. 050 501 2901 ◆ TOimiTusPäälliKKÖ: Raili suviranta: [email protected] ◆ TOimisTOsiHTeeRi: eila Karkkunen, p. 050 369 0988, [email protected] ◆ TaiTTO Ja KuVaNKäsiTTelY: Kotimaa Oy ◆ TilauKseT Ja OsOiTTeeNmuuTOKseT: eila Karkkunen, p. 050 369 0988, [email protected] ◆ TilausHiNTa KOTimaaHaN: Tilaushinta kotimaahan 45 €/vuosikerta, ulkomaille 50 €/vuosikerta, opiskelijahinta 18 €. Osoitetietoja voidaan luovuttaa kaupallisille ilmoittajille. ◆ KaNsi: antti sepponen ◆ leHTi ilmesTYY 4 kertaa vuodessa. Numero 4/2015 ilmestyy 21.12. lehden teemana on Viestintä ja vaikuttaminen. ◆ issN 0355-8797 ◆ ilmOiTusHiNNaT: nelivärisenä 1,30 €/pmm. ilmoitushintoihin lisätään arvonlisävero 24 %. ◆ ilmOiTusmYYNTi: Pirjo Teva, p. 020 754 2284, 040 680 4057, [email protected] ◆ ilmOiTusTeN VasTaaNOTTO Ja ValmisTus: [email protected], p. 020 754 2000

PÄÄKIRJOITUS

Diakonia-lehti tarvitsee tukeasiJos Diakonia-lehden tilaajien määrä laskee menneiden vuo-sien tavoin, lehti joudutaan lo-pettamaan viimeistään vuonna 2017. Etsimme lehdelle lisära-hoitusta, mutta voit osaltasi ol-la mukana tukemassa kirkkom-me diakonian äänenkannatta-jan jatkoa mm. tilaamalla leh-den itsellesi ja puhumalla seu-rakunta-tilausten puolesta.


KU

VA

SSA

Kaupallisuus on kirosana monille hy-viä, kauniita ja jaloja asioita ajaville maailmanparantajille ja ihmisystäville.

Näin ei kannattaisi olla sen enem-pää humanitaarisista kuin kaupalli-sistakaan syistä, Risto Saarinen haas-taa hyvän tekijöitä.

Helsingin yliopiston ekumeniikan professori ottaa esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavun, jonka kautta voi antaa

”toisenlaisia lahjoja”. Ne tuottavat talou-dellista hyötyä lahjan saajatahoille.

”Kehitysyhteistyössä voidaan myöntää mikrolainoja yrityksille, mutta Suomessa ei varmaankaan vie-lä mene läpi ajatus, että diakonian pi-täisi pyrkiä pienyritysten perustami-seen tai taloudellisesti tuottavaan toi-mintaan”, Saarinen epäilee.

Sosiaalisten yritysten tulovirrasta osa perustuu avustuksiin. Kun monet

työt automatisoituvat ja palkkatyön tarjonta vähenee, syntyy sosiaalinen tilaus luoda tuettua työtoimintaa.

”Se sopii ihmisille, jotka ovat tol-kuissaan ja kykenevät tekemään yhtä ja toista, mutta eivät työllisty ilman tukityötä.”

Vaikka palkkatyö vähenee, ihmis-ten velvollisuudet toisiaan kohtaan eivät lopu. Vapaaehtoistyötä on pal-jon tehtäväksi.

”Kirkon puolella diakonia on avainasemassa, kun määritellään uu-denlaista työn muotoa, joka on palk-katyön ja puhtaan vapaaehtoistyön välissä.”

Palkatonkin työ passivoitumista parempiSuomessa vielä 1900-luvun alussa ta-loudellinen toiminta perustui vain

osin rahaan. Talkooavun yhteisöissä resursseja jaettiin myös puutteenalai-sille ja vähäisemmällä työpanoksella vastavuoroiseen vaihtoon osallistu-ville.

”Avunsaannin kohteista ei tul-lut yhteisön passiivisia jäseniä, vaan he osallistuivat työhön siinä määrin kuin kykenivät. Nykyään on paljon sosiaaliavun varassa eläviä ja diakoni-sen avun kohteina olevia ihmisiä, jot-ka ovat työikäisiä ja -kykyisiä.”

Henkilöt, joiden työkyky on alen-tunut, eivät useinkaan saa mahdolli-suutta osallistua yhteisön rakentami-seen.

”Ulkopuoliseksi jääminen tuottaa syrjäytymistä. Henkilö, joka ei saa ti-laisuutta olla mukana kaupankäyn-nissä tai edes vastavuoroisessa tal-kootyössä, jää pelkäksi passiiviseksi avun kohteeksi.”

Palkatonkin tärkeiden asioiden tekeminen on parempi vaihtoehto kuin passivoituminen.

Hyvä mieli on auttajan palkkaRisto Saarinen tarkastelee teokses-saan Oppi rakkaudesta (2015) rak-kauden moninaisia muotoja.

”Oma tulkintani olettaa yhden rakkauden, jolla on neljä perussuun-taa. Kaiken rakkauden perustana on hyväksyminen tai kunnioitus. Kol-me muuta rakkautta – ystävyys, aut-taminen ja intohimo – rakentuvat tä-män perustan varaan”, Saarinen mää-rittelee.

Auttamisen kulttuurissa länsi-maiden suurimpiin saavutuksiin kuuluu diakoniatyö. Se ei rakennu ystävyydelle tai tunnepitoiselle, pa-himmillaan tekopyhälle uhrimielel-

Apu hyvä, kauppa parempi?Voisivatko vastavuoroisuuden ja tasavertaisuuden periaatteet toteutua diakoniassa paremmin, kysyy Risto Saarinen.Ekumeniikan professorin mielestä lähimmäisenrakkautta toteuttavassa auttamisen kulttuurissa tulisi rakentaa myös eko-nomisesti kestävää toimintaa, jolla on kaupallista tulevaisuutta.

Auttajan ei pidä mah-tipontisesti korostaa omaa uhrimieltään tai panostaan. Henkilö, jo-ka korostaa ”itsensä an-tamista”, tekee helpos-ti omasta itsestään aut-tamistyön keskipisteen, huomauttaa Risto Saa-rinen.


le vaan järkiperäiselle lähimmäisen-rakkaudelle.

Auttajalle on tärkeintä lahjan mah-dollisimman tarkka osuminen lähim-mäisen tarpeisiin.

”Järkeviin lahjoihin pyrkivä avus-tustyö muistuttaa kaupantekoa sikä-li, että molemmissa pyritään mahdol-lisimman hyvään hyötysuhteeseen”, Saarinen vertaa.

Mitään haittaa ei ole siitä, että aut-tajalle tulee hyvä mieli tai että hän ko-kee itsensä autettujen ystäväksi.

”Luottamus ja hyvän mielen säilyt-täminen edellyttävät tietynlaista ke-peyttä ja rentoutta silloinkin, kun au-tetaan vakaviin vaikeuksiin ja onnet-tomuuksiin joutuneita ihmisiä. Aut-tajan ei tule tehdä tilanteesta dra-maattisempaa kuin mitä se jo itses-sään on.”

Kepeydellä taltutetaan auttajan oma itsetehostus. Vaikka lähimmäi-senrakkaus viittaisikin rakkauden sy-viin ja jumalallisiin lähteisiin, sen on syytä tehdä itsestään arkipäiväistä ja huoletonta.

Diakonia voisi toimia bisnesenkelinäMonilla luterilaisilla on luontainen ajatus, että lahjananto on arvokkaam-paa kuin kaupankäynti, joka on moraa-lisesti vähän arveluttavaa.

Protestanttisessa perinteessä on ajateltu, että bisnes on bisnestä ja lah-jat ovat lahjoja, mutta lahjat ja kaupan-käynti ovat päällekkäisiä tapahtumia, professori osoittaa kirjassaan.

”Diakoniassa toteutuvan lähimmäi-senrakkauden tulisi rakentaa myös ekonomisesti kestävää toimintaa, jol-la on kaupallista tulevaisuutta.”

”Miten auttamistoimintaan voisi si-sältyä lahjan kaltainen investointi, ku-ten avustusluonteinen starttiraha? Si-joitus, jonka avulla jotkut pystyisivät jatkossa itse ylläpitämään arvokkaita toimintoja?”

Diakonia toimisi tällöin bisnesen-kelinä, joka auttaisi ihmisiä jaloilleen tekemään jotakin hyödyllistä, Saari-nen visioi.

Älä asetu autettavan yläpuolelleLeipäjonot ja pyyteetön lahjaksi anta-minen ovat Saarisen mielestä kanna-tettavia ja tarpeellisia toimintoja. Ne ovat kuitenkin asetelmaltaan ylem-män ja alemman osapuolen välistä toi-mintaa.

Jotta asetelma muuttuisi tasaver-taisemmaksi, pitäisi luoda tilanne, jos-sa molemmat antavat ja saavat.

”Nähdäänkö diakoniassa avunan-non kohteet jaloilleen nousevina ih-misinä?”

”Hyväntahtoinenkin auttaja aset-tuu tajuamattaan helposti autetta vien yläpuolelle. Tehokas avustustyö voi jopa ehkäistä kohteensa omaehtoista vastuunottoa.”

Lopulta lahjanvaihto ei ehkä ole-kaan moraalisesti parempaa kuin kau-pallinen vaihto. Molemmissa osapuol-ten on oltava selvillä siitä, mitä ollaan tekemässä, Saarinen päättelee.

Auttamista ei saisi nähdä uhriu-tumisen näkökulmasta. Siinä diako-nit ja seurakunnan työntekijät toimi-vat altruistisesti ja ottavat kaiken sel-känahastaan irti. Työn kohteet näh-dään yhteiskunnan rattaisiin murs-kautuneina uhreina.

Kyyhkysen ja käärmeen hyveet käyttöönAvun saajan suhteen pitäisi olla lem-peä kuin kyyhkynen, Risto Saarinen viittaa Jeesukseen.

”Jos näet pakolaisen tai köyhän hä-dässä ja voit auttaa häntä, auta! Mutta älä tyydy tähän.”

Tilanteen pitkäaikaisessa paranta-misessa tarvitaan käärmeen älykkyyt-tä. Spontaanin omastaan jakamisen ohella on oltava ongelman rakentei-siin asti ulottuvaa toimintaa.

Lähimmäisten diakoninen kohtaa-minen on aina vuorovaikutuksellinen prosessi, Saarinen summaa.

Kummankin osapuolen on oltava valmiita ottamaan vastaan toiselta – ja muuttumaan.

Jos vanhempi antaa lapselleen ra-haa, lapsi haluaa osoittaa kiitollisuut-taan takaisin, jolloin hän palkitsee vanhemman auttamisen, Saarinen ha-vainnollistaa.

Vanhempi voi myös kieltäytyä vas-tavuoroisuudesta: minä annan sinulle, mutta sinä et voi antaa mitään takaisin.

”Tämä ei ole ihannetilanne, vaik-ka joku voikin pitää parhaana sellaista auttamista, jossa auttaja ei odota saa-vansa mitään takaisin.”

● JaNNe Villa

Jann

e Villa

”Avustettava ei hänkään ole vailla vastuuta: jos hän painaa kasvonsa maahan ja vetoaa vain auttajan sää-liin ja uhrimieleen, hän kaappaa lähimmäisenrakkauden omiin tarkoituksiinsa. Kerjäläisyys on vaikea esi-merkki tällaisesta ongelmatilanteesta.” Kuvan romanikerjäläiset Helsingistä katsovat myös suoraan sil-miin.


Suomalaisen diakonian teologinen perustelu


Aion seuraavassa tutkia suomalaista diakonian teologiaa tarkastelemalla diakonian oppikirjoja. Tarkoitukseni ei ole tarkastella diakonian työtapoja tai menetelmiä, vaan kysyä oppikirjoissa ilmenevää näkemystä diakoniasta. Mitä diakonia on ja miksi diakoniaa tehdään? Tiiviin kronologisen tarkastelun lopuksi kokoan yhteen keskeisimmät havainnot.

Otto Aarnisalo Otto Aarnisalolle diakonia on raama-tullinen käsite, joka tarkoittaa palvele-mista yleisessä merkityksessä ja suppe-ammassa merkityksessä palvelijatoin-ta eli erityisesti laupeudenharjoitus-ta. Diakonia on varsinaisesti laupeu-dentyötä, vaivaishoitoa, joka poikke-aa olennaisesti saarnavirasta ja on sil-le alisteinen. Tältä pohjalta Aarnisa-lo päätyy tunnettuun määritelmään-sä diakoniasta: ”Diakonia on kristilli-sen seurakunnan viranomaisesti jär-jestetty, vapaa, saarnatoimen rinnal-la käyvä ja sen tukeeksi tapahtuva lau-peudentoimi.” Aarnisalo myös mää-rittelee diakonian työalat: vaivaishoi-to, sairashoito, vierasten holhoominen ja vankeinhoito.

Lina SnellmanLina Snellmanin pieni teos Sisaril-lemme on eräänlainen kirje sisarille. Diakonissakutsumuksen teologisena perustana Snellman pitää Jee-suksen esimerkkiä ja käskyä, sen päämääränä on Jumalan kunnia ja sisältönä palveleminen. Kutsumuk-sen olennaisia ulottuvuuksia ovat työ, ponnistus ja vaiva; huolenpito muista, tosi nöyryys ja vapaaehtoinen uhrau-tuvuus. Diakonissan kutsumus hah-mottuukin järjestelmälliseksi ja oh-jelmoiduksi elämäntavaksi, jolle ovat ominaisia kuuliaisuus, mielenalttius, uskollisuus, usko syntien anteeksi-antamiseen, pyrkimys virheiden kor-jaamiseen, itsekuri ja omakohtainen vastuu. Hän myös antaa tarkkoja oh-jeita sisarten elämään sekä työssä, si-sarkodissa että myös lomalla. Kai-ken kaikkiaan Snellman piirtää dia-konissoille kuvan Raamatun esimerk-kiä seuraavasta, itsetietoisesta, mut-ta nöyrästä ja uhrautuvasta palveli-jasta, joka menee sinne, minne sisar-koti hänet lähettää.

Eino SormunenEnsimmäisen alan varsinaisen op-pikirjan kirjoitti Eino Sormunen, joka liittyi pääosin Aarnisalon aja-tuksiin. ”Diakonia on kirkon sanan-julistuksen rinnalla sen elintoimin-toihin kuuluvaa, virallisesti järjes-tettyä, mutta sisäiseltä luonteeltaan vapaata ja persoonallista, kristilli-sestä rakkaudesta ja kiitollisuudesta johtuvaa laupeudenpalvelusta, jonka kohteina ovat erityisesti köyhät, sai-raat, kodittomat ja vangit.” Olennai-nen uutuus sisältyy kuvaukseen dia-konian sisäisestä luonteesta. Sen mu-kaan kristillinen rakkaus on spontaa-nia, riippumatonta, yhteyttä luovaa, antavaa, jakavaa, kärsivää ja uhrau-tuvaa rakkautta.

Sormunen tarkastelee diakoniaa laa-ja-alaisesti todeten, että seurakunnis-sa olisi paljon muitakin tehtäviä, jotka sopisivat diakoneille. Näitä ovat kris-tillisen tiedon levittäminen ja trak-taattien jakaminen. Diakoneille sopi-sivat myös kanttorin ja suntion toimet, kanslia-apulaisen toimi jne. Sormunen sisällyttää diakoniaan myös opetus-diakoniaa sekä lapsi- ja nuoriso työtä.

Arvo J. LaajarinneArvo J. Laajarinteen seurakunta-diakonian käsikirja Tee sinä samoin nojautuu Sormusen ja Aarnisalon ajatuksiin. Diakonian lähtökohtana Laaja rinne pitää Jumalan rakkautta Kristuksessa, joka kohdistui kaikkein unohdetuimpiin ja kurjimpiin. Jeesus on myös antanut seurakunnalle uu-den käskyn rakastaa. Kristitty palve-lee ilosta ja kiitollisuudesta Jumalaa, ja hän tietää, että lähimmäisen palve-lemisessa on kysymys Kristuksen pal-velemisesta.

Laajarinteen mukaan alkuseura-kunnassa usko ja rakkaus liittyivät toi-siinsa. Tämä konkretisoitui rakkauden

aterialla, jossa jaettiin ruokaa, ja eh-toollisen jälkeen vietiin ruoka-ainei-ta koteihin. Hän korostaakin juma-lanpalveluksen ja ehtoollisen yhteyt-tä diakoniaan. Kuvatessaan diakonian käytäntöjä hän sanoo diakonian ole-van koko ihmisen hoitamista. Sielun-hoitotyö, huoltotyö ja sairaanhoitotyö sulautuvat diakoniassa yhteen.

Diakonia ja muuttuva yhteiskuntaDiakonia ja muuttuva yhteiskunta ei ole oppikirja, vaan diakoniamietin-nön liite, mutta siihen sisältyvä John Vikströmin artikkeli Diakonia ja dia-konian virka teologian näkökulmasta on merkittävä puheenvuoro, sillä edel-täjiinsä verrattuna Vikström edustaa laaja-alaisempaa ja avaraa diakoniaa.

Vikströmin lähtökohtana on lute-rilainen korostus, että Jumala on sekä maailman luoja että vapahtaja. Luoja-na Jumala toimii maailmassamme sen kautta, että ihmiset hoitavat erilaisia

”toimia” kodissa, työelämässä ja yhteis-kunnan hallinnossa. Kirkon toiminta kuuluu pelastuksen ja evankeliumin yhteyteen ja se edustaa Jumalan val-takuntaa. Periaatteessa ei ole kilpai-lua sekulaarien laitosten ja yhteisöjen kanssa, ne täydentävät toisiaan.

Kirkko on Kristuksen ruumis ja kirkko toimii kuten Kristuskin. Se palvelee, sen toiminta on todistus-ta Jumalan pelastavasta läsnäolos-ta, palvelun kohteena ovat koko ihmi-nen ja kaikki inhimillisen hädän muo-dot. Erityisenä tehtävänä on etsiä nii-tä, jotka syystä tai toisesta ovat inhi-millisen yhteyden ulkopuolella. Vik-ström siis pitää koko kirkon toimintaa diakoniana, mutta tämän avaran dia-konian ohella diakonian voi ymmär-tää myös suppeammassa merkitykses-sä, kirkon työalana.

Vikströmin mukaan yhteiskunta ja kirkon diakonia täydentävät toisiaan, m

arju

t H

en

tun

en


mutta niillä on myös eroja. Diakonian virka kuuluu evankeliumin yhtey-teen, ja sen lopullisena päämääränä on luoma kunnan täydellinen pelastus. Diakonialla on myös kriittinen tehtävä suhteessa yhteiskunnan huolto työhön. Vikströmin mielestä ei voi vetää ehdo-tonta rajaa perinteellisen karitatiivisen ja yhteiskunnallisen diakonian välil-le. Hän myös liittää kirkon diakoniaan kansainvälisen ja ekumeenisen dia-konian näkökulmat.

Palveleva kirkkoPalveleva kirkon kirjoittivat Erkki Kansanaho ja Pentti I. Hissa, joista edellinen kirjoitti diakonian teologiset kokonaisuudet. Teos edustaa paluuta aikaisempien vuosikymmenten näke-myksiin. Diakonialla tarkoitetaan Uu-den testamentin rakkauden käskyyn perustuvaa palvelutoimintaa kaikkien hädässä olevien auttamiseksi, mutta erityisesti niiden, jotka ovat vaikeim-massa asemassa. Apu on luonteeltaan hengellistä, ruumiillista ja aineellista. Raamatussa diakonia ei perustu eet-tistä käyttäytymistä vaativaan käsky-sanaan, vaan se saa alkunsa Kristuk-sen sovitusteosta.

Kansanaho ymmärtää diakonian korostuneen karitatiivisesti torjuen Vikströmin edustaman laaja-alaisen diakonian. Hän toteaa diakonian pyr-kineen laajentumaan pelkästä laupeu-dentyöstä sosiaaliseksi diakoniaksi ja yhteiskunnalliseksi toiminnaksi, mut-ta pohjimmiltaan diakonia on merkin-nyt aina ihmisen hätätilan lieventä-mistä ja poistamista. Yhtä torjuvasti hän suhtautuu myös liturgiseen ja pe-dagogiseen diakoniaan, joista jälkim-mäinen pitäisi ymmärtää diakoniasta erilliseksi katekeettiseksi funkitioksi . Ongelmallisina hän pitää myös dia-koniaan liitettyjä missionaarisia piir-teitä sekä myös ekumeeniseen liik-keen ja kansainvälisen yhteistyön tuo-mia haasteita. Sen sijaan sielunhoidon ja diakonian yhteyteen hän suhtautuu myönteisesti. Kansanaho painottaa:

”Diakonian on huolehdittava siitä, että se kaikissa vaiheissa säilyttää kristil-lisen profiilinsa ja että ihmiset käsit-tävät sen olevan ilmausta Kristuksen rakkaudesta.”

Hoivatkaa toinen toistanneHoivatkaa toinen toistanne on kirjoi-tettu diakonian teologian käsikirjak-si. Siinä näkyvät selkeästi suomalai-sen Luther-tutkimuksen löydöt luteri-laisesta teologiasta. Tuomo Manner-maa toteaa, että jo vanhan kirkon ai-kana diakonian ja lähimmäisen rak-kauden lähtökohtana on ollut ns. kul-tainen sääntö (Matt. 7:12). Diakonia ei ollut vain yksittäisten seurakunnan jä-senten solidaarisuustehtävä, vaan itse kirkon ja sen johdon vastuuseen olen-naisesti kuuluva ulottuvuus. Kirk-ko ymmärsi itsensä uskon ja rakkau-den yhteisönä, ja sen toiminta synnyt-ti yhteisöllisesti organisoituja muotoja, joilla autettiin erilaisia hädässä olevia.

Antti Raunio kiteyttää Lutherin keskeisimmän oivalluksen sitaattiin Kristityn vapaus -traktaatista: ”Tii-vistäen sanomme, että kristitty ihmi-nen ei elä itsessään, vaan Kristuksessa ja lähimmäisessään. Hän ei ole kris-titty, ellei hän ole uskon kautta Kris-tuksessa ja rakkauden kautta lähim-mäisessä ‒ ‒ ”Ihmisen ongelma on hä-nen rakkautensa virheellinen suunta, joka vaikeuttaa oman hyvän etsimistä ja syntiä. Yhdistyminen uskossa Kris-tukseen kääntää ihmisen rakkauden suunnan, ja tällöin ihminen kykenee asettumaan toisen ihmisen asemaan. Raunion mukaan luterilaisessa teolo-giassa toisen sijaan asettuminen on oi-kea kristillinen teko ja siten myös dia-konian perusta.

Luther-tutkimuksen löydöt heijas-tuvat myös muihin artikkeleihin. Ris-to A. Ahosen mukaan diakonia ja lä-hetys ovat kirkon ilmausta ja perus-tehtävää. Tämä perustuu yhteyteen, joka nousee osallisuudesta Kristuk-sen kertakaikkiseen uhriin ja sovituk-seen. Kristuksen itsensä uhraava rak-kaus vaikuttaa myös meissä ja mei-dän kauttamme. Se johtaa palveluun ja lähimmäisen rakastamiseen. Rak-kaus ja diakonia eivät ainoastaan seu-raa uskoa, vaan ovat myös osa sitä, kos-ka Kristus elää uskon kautta ihmises-sä. Lähimmäisen rakkautta ohjaa kul-tainen sääntö. Sen avulla kristitty voi eläytyä toisten tilanteeseen ja miettiä, miten hän saattaisi auttaa ja ilahdut-taa muita. Nämä periaatteet kosketta-

vat niin lähetystä kuin diakoniaa. Käy-tännössä palvelua ja julistusta, diako-niaa ja missiota on mahdotonta koko-naan irrottaa toisistaan. Ne ovat yhden ja saman sanan erilaisia ilmauksia, ne kuuluvat yhteen.

Diakonian käsikirjaDiakonian käsikirjassa Timo Veijola tarkastelee diakonian juuria. Hän ku-vaa Raamatun etiikkaa eräänlaisena vastuun etiikkana, joka tiivistyy tee-sinomaisiin lauseisiin. Tee sitä, mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnel-len (Miika 6:8). Uudessa testamentis-sa samanlainen ajattelu tiivistyy kul-taiseen sääntöön ja rakkauden kak-soiskäskyyn. Veijola kuvaa vastuulli-suuden kohteita perinteisesti, mutta li-säten siihen uutena alueena luonnon. Tässä voidaan nähdä kehittyvän eko-teologian vaikutus Raamatun tutki-mukseen. Veijolan mukaan raamatul-linen etiikka toteutuu lauseessa ”Elä niin, että jätät jälkeesi maailman, jos-sa jälkeläisilläsikin on hyvä elää”.

Piispa Jorma Laulaja näkee diako-nian olevan uskon ja rakkauden ris-teyksessä. Hänkin korostaa kultaisen säännön merkitystä luterilaisessa dia-konian teologiassa ja toteaa, että dia-konia on oikeastaan kultaisen säännön etiikan konkretisoimista.

Juhani Veikkolan mukaan Raama-tussa kuvattu diakonia kuului seura-kunnan elämään niin oleellisena osa-na, ettei sitä tarvinnut määritellä erik-seen. Veikkola nostaa esille ajatuksen taistelevasta diakoniasta. Sillä tarkoi-tetaan eräänlaista profeetallista tehtä-vää, jossa diakonia tai diakoniatyön-tekijät ottavat aktiivisen roolin maail-massa vallitsevien epäoikeudenmukai-suuksien korjaamisessa.

Veikkola määrittelee myös diako-nian keskeisiä periaatteita, joita ovat pyyteettömyys, kokonaisvaltaisuus, sielunhoidollisuus, yhteys jumalan-palvelukseen ja uhri. Hän asettaa kir-kon diakonialle myös tavoitteita: lä-himmäisvastuun ja yhteiskuntavas-tuun syventämisen, diakoniaseura-kunnan rakentamisen, osallisuuden vahvistamisen, turvaverkkojen raken-tamisen ja lujittamisen, kestävän ke-


hityksen tukemisen. Näitä tukee kon-tekstuaalinen, tilanteesta nouseva toi-mintatapa.

Auttamisen teologiaKari Latvuksen ja Antti Eleniuksen toimittamassa Auttamisen teologiassa korostetaan, miten lähimmäisen aut-taminen on ollut kristinuskossa kes-keistä läpi historian. Diakonia-sanan merkitys on eri vuosisatoina vaihdellut paljon, ja nykyinen tulkinta on peräi-sin yhtäältä reformaation ajalta ja toi-saalta 1800-luvulla tapahtuneesta dia-konisesta heräämisestä. Tästä huoli-matta lähimmäisen rakastaminen on niin olennainen osa kristillistä uskoa, että sitä voisi jopa kuvata kristillisen uskon brändiksi.

Heikki Räisänen korostaa, että Raamatun keskeinen perustelu diako-nialle on, että hädänalaista on autet-tava. Tässä väitteessä yhdistyvät se-kä yleisinhimillinen ajattelu että Raa-mattuun perustuva kristillinen opetus. Hänen mielestään kertomus laupiaas-ta samarialaisesta on tärkein UT:n pe-rustelu diakonialle. ”Rakkaus konkre-tisoituu siinä myötätuntona ja autta-misena kohdalle osuneessa tilantees-sa, yli kaikkien ryhmärajojen. Haaste auttamiseen nousee tilanteesta, jossa hädänalaista ei voi ohittaa, jos ihmi-sellä on sydän paikallaan.”

Luther-tutkimuksen traditiota teoksessa jatkaa Kari Kopperi, jon-ka mukaan diakonian perusta kitey-tyy uskon ja rakkauden käsitteisiin se-kä kultaisen säännön mukaiseen toi-seen asemaan asettumiseen. Samaan traditioon liittyy myös Elenius, mutta hän haluaa puolustaa laajaa tai avaraa tulkintaa diakoniasta. Tällöin hän liit-tyy Eric Blennbergerin näkemykseen, jonka mukaan diakoniaa on kaikki his-torian kuluessa toteutuvat hyvään täh-täävät teot.

Kantakaa toistenne kuormiaViimeisin suomalainen diakonian op-pikirja on Kantakaa toistenne kuor-mia. Siinä Kalle Kuusimäki kuvaa dia-koniaa kirkon perustehtävänä tukeu-tuen Lutherin käsitteisiin usko ja rak-kaus. Hänen mielestään diakonian in-noittajia ovat Jeesuksen puheet Juma-

lan valtakunnasta ja raamatulliset rak-kauden imperatiivit.

Kuusimäki pyrkii myös kuvaa-maan Suomen ev.-lut. kirkossa vallitse-van tulkinnan diakoniasta. Se on vai-keuksissa olevan ihmisen kokonaisval-taista auttamista, jossa on useita ulot-tuvuuksia: hengellinen, henkinen, ai-neellinen, sosiaalinen ja terveydellinen tukeminen, yhteiskunnallinen vaikut-taminen, diakoniakasvatus sekä lä-himmäisen toimintakyvyn tukeminen.

JohtopäätöksiäKuusimäen kuvaus vastaa suomalaisen diakonian todellisuutta. Jos sitä vertaa Aarnisalon tai Snellmanin näkemyk-siin, niin ero on selkeä. Käsitys diako-niasta on laajentunut monipuolisek-si. Kehitys näkyy myös oppikirjoissa. Varhaisimmat kirjoittajat korostivat diakonian raamatullista perustaa. Dia-koniassa haluttiin palata Raamatun al-kuperäisiin ihanteisiin ja palauttaa al-kuperäinen karitatiivinen seurakunta-palvelijan virka.

Monissa varhaisissa kirjoituksis-sa oman ajan ihanteet, näkemykset ja käytännöt näytetään projisoivan Raa-matun teksteihin. Hyvä esimerkki täs-tä on Apt. 6:1–6 kertomuksen tulkinta. Kertomuksessa on ilmeisesti kysymys johtamisen ongelmasta, mutta diako-nian historiassa tätä on yleensä pidet-ty seurakunnan karitatiivisen diako-nian ja diakoniviran lähtölaukaukse-

na. Vaikka usein on kiinnitetty huo-miota siihen, ettei kertomuksessa pu-huta mitään diakoniasta eikä valittuja miehiä missään kutsuta diakoneiksi ei-vätkä he tee varsinaista diakoniatyötä, niin tämä havainto ei tunnu häiritse-vän perinteistä kuvaa diakonian lähtö-laukauksesta.

Toinen mielenkiintoinen huomio oppikirjoissa on vaihteleva kuva dia-konian tehtäväalueista. Monet pitävät keskiössä sairaita, köyhiä, muukalai-sia ja vankeja, mutta säännöllisesti dia-konian ala nähdään myös laajemmin. Varhaisessa vaiheessa sielun hoito ja diakonia liitettiin toisiinsa. Vuosien kuluessa sairaanhoitokeskeinen nä-kemys on diakonissalaitosten nihkey-destä huolimatta laajentunut sosiaali-työhön. Diakoniaan on liitetty myös katekeettisia ja liturgisiakin tehtäviä, vaikka vielä Kansanaho pyrki ne tor-jumaan. Vähitellen mukaan on tullut myös yhteiskunnallisia piirteitä, jot-ka kiteytyvät ns. taistelevaan diako-niaan. Viimeisimmässä vaiheessa dia-koniaan on liitetty myös ekologia ja luonnon varjelemiseen liittyvät kysy-mykset. Suomalainen diakonia on siis perusteellisesti muuttunut eikä voida väittää, että olisi vain yksi perusteltu näkemys diakoniasta tai diakoniatyön sisällöstä.

Myös diakonian perustelu on muuttunut merkittävästi. Varhai-set kirjoittajat korostivat Raamatun

mar

jut

He

ntu

ne

n


esimerkkiä, kristillistä rakkautta se-kä erityistä palvelun virkaa. Myö-hemmin painotus on siirtynyt Juma-lan valtakuntaan ja kirkon tehtävään, kultaisen säännön mukaiseen lähim-mäisenrakkauden vaatimukseen se-kä kontekstista nouseviin tehtäviin. Tässä näkemyksessä kirkon diako-nia ja yleisinhimillinen auttamistyö kohtaavat toisensa. Kristillisen uskon erityislaatu on uskossa läsnä olevassa Kristuksessa, joka vaikuttaa kristit-tyjen motivaatioon toimia lähimmäi-sen parhaaksi. Luterilaisessa diako-nian teologiassa korostetaankin usein Jumalalle ominaista tapaa rakastaa. Luther toteaa: Jumala ja sellainen ih-minen, jossa Jumalan rakkaus elää, rakastavat syntisiä, pahoja, tyhmiä ja heikkoja tehdäkseen heistä vanhurs-kaita, viisaita ja vahvoja.

Diakoniasta näytetään puhuvan kahdessa merkityksessä. Yhtäältä dia-konia ymmärretään laaja-alaisesti , jopa niin, että kirkon olemus ym-märretään diakoniseksi ja että kaikki kirkon toiminta olisi pohjimmiltaan diakoniaa . Toisaalta diakonia voidaan ymmärtää myös suppeammin, jolloin se viittaa yhteen kirkon tehtävä-alueeseen tai toimintamuotoon.

Tilannetta ei lainkaan helpota ha-vainto, että Raamatun käsitteet dia-konia ja diakoni tulee ymmärtää huo-

mattavasti monipuolisemmin kuin perinteisesti on ajateltu. Esimerkiksi Mikko Malkavaara tiivistää uusim-mat havainnot seuraavasti: ”Varhais-ten seurakuntien diakonit olivat nai-sia ja miehiä, jotka hoitivat heidän vas-tuulleen annettuja sakramenttien hoi-toon ja jumalanpalvelukseen, kaste-opetukseen, avustustoiminnan järjes-tämiseen, seurakunnan hallintoon, ta-loudenhoitoon ja yhteyksien ylläpitä-miseen liittyviä tehtäviä. Yksinomai-sesti karitatiivista virkaa varhaisessa kirkossa ei ollut, mutta karitatiiviset tehtävät kuuluivat aina seurakunnan johdon vastuulle.”

Käsitys kirkon diakoniasta on edel-leen prosessissa. Tällä hetkellä kysy-myksen voi pukea seuraavaan muo-toon: Ymmärrämmekö diakonialla sitä kirkon käytäntöä, joka syntyi 1800-lu-vun diakoniaherätyksessä ja on vähi-tellen levinnyt ja laajentunut yhdek-si nykyaikaisen kirkon toimintamuo-doksi? Toinen vaihtoehto on ymmär-tää diakonia osaksi laajempaa, kristil-lisestä lähimmäisenrakkaudesta kum-puavaa kokonaisuutta, joka vaikuttaa perinteisen diakoniatyön ohella, sie-lunhoidossa, kirkon yhteiskunnallises-sa työssä, kasvatustoiminnassa, juma-lanpalveluselämässä ja muussa hengel-listä – vai pitäisikö sanoa inhimillistä – elämää tukevassa toiminnassa. Tämä

kysymys on olennainen myös ratkais-taessa kysymystä diakonivirasta.

● KaRi KOPPeRiKirjallisuutta• Aarnisalo, Otto1897 Diakonia eli seurakunnallinen vaivaishoito. Diakoniatoimen merkityksestä kansantajuisesti. – etsivän kirkon puolesta, s. 9-18.1899 Suomen kirkon diakoniakysymys. Koe erään kirkkomme elinkysymyksen ratkaisemiseksi. – etsivän kirkon puolesta, s. 19–68. • Auttamisen teologia2007 Auttamisen teologia. Toim. Kari latvus & antti elenius. Kirjapaja, Helsinki.• Diakonia ja muuttuva yhteiskunta1970 Diakonia ja muuttuva yhteiskunta. Toim. Pentti i. Hissa. Kirkon diakoniatoimikunta, Helsinki.• Diakonian käsikirja2002 Diakonian käsikirja. Toim. Riitta Helosvuori, esko Koskenvesa, Pauli Niemelä & Juhani Veikkola. Kirjapaja, Helsinki. • Etsivän kirkon puolesta1964 Otto aarnisalon kirjoituksia sisälähetyksen ja diakonian alalta. Toim. matti Ojala. sTKsJ 74, Helsinki.• Inkala, Kerttu (toim.)1991 Hoivatkaa toinen toistanne. Diakonian teologian käsikirja. Kirjaneliö, 1991.• Kansanaho, Erkki & Hissa, Pentti I.1972 Palveleva kirkko. Diakonian oppikirja. Kirjaneliö, Helsinki. • Kantakaa toistenne kuormia2012 Kantakaa toistenne kuormia. Diakoniatyön perusteet ja käytäntö. Toim. Raili Gothóni, Riitta Helosvuori, Kalle Kuusimäki, Karolina Puska. Kirjapaja, Helsinki. • Laajarinne, Arvo J.1964 (1960) Tee sinä samoin. seurakuntadiakonian käsikirja. 2. p. Otava, Helsinki. • Malkavaara, Mikko2015 Diakonia ja diakonivirka. suomen ev.-lut. kirkon julkaisuja 26. Kirkko ja toiminta. Kirkkohallitus, Helsinki. • Snellman, Lina1929 (1911) Sisarillemme. Helsingin diakonissalaitoksesta. 2 p. Helsinki. • Sormunen, Eino1938 Diakonian oppikirja. suomen kirkon sisälähetysseura, sortavala.

mar

jut

He

ntu

ne

n


Vaivaisukkojen teologia heidän Raamattu-sitaattiensa valossa

Pelastakaa vaivaisukot ry ja sen organisoima näyttely Kerimäen kirkossa kesällä 2013 nostivat Suomen vaivaisukot jälleen kiinnostuksen ja keskustelun kohteeksi. Syystäkin, sillä Suomen noin 150 perinteistä vaivaisukkoa ovat vuosisatojen ajan seisseet kirkkojen ovilla keräämässä rahaa apua tarvitseville ja muistuttamassa lähimmäisenrakkauden tärkeydestä. Sitä kautta he ovat todellisia perusturvan ja kirkollisen diakonian pioneereja.

Siksi on hyvä pyrkiä syventämään vai-vaisukkoperinteen ymmärtämystä pohtimalla, minkälaista teologiaa vai-vaisukot edustavat. Asiaa voi tarkas-tella niiden Raamattu-sitaattien kaut-ta, joita vaivaisukkojen yhteydessä on esillä ja joilla perustellaan vähempi-osaisista huolehtimisen motiiveja.

”Joka köyhää armahtaa, hän lainaa Herralle.” Tämä raamatunkohta on selvästi suo-situin niistä kehotusvirkeistä, joita vai-vaisukkojen yhteydessä esiintyy. Aja-tus koristaa joka neljättä perinteisis-tä vaivaisukoistamme. Se on peräisin Sananlaskujen kirjan 19. luvun 17. ja-keesta. Kokonaisuudessaan jae kuuluu:

”Joka köyhää armahtaa, hän lainaa Her-ralle, joka hänen hyvän työnsä jälleen maksava on.”

Sananlaskuun on voimakkaasti si-säänrakennettuna ajatus, että köyhil-le osoitettu hyväntahtoisuus makse-taan korkojen kera takaisin taivaassa. Sitähän laina tarkoittaa, että ei mak-seta vain itse velkaa vaan myös korko. Tämän ovat sekä lainauksen laatijat et-tä sen katselijat kautta aikain kyllä hy-vin ymmärtäneet.

Tämän kaltainen ajattelu hyvis-tä töistä ansioina taivaassa ei kuiten-kaan ole reformaatiosta ammentavalle kristinuskolle opillisesti aivan helppo purtava. Niin selvästi uskonpuhdistus hylkäsi hyvien tekojen teologian, kos-ka parhaimmatkaan teot eivät koskaan

voi olla ansioita Jumalan silmissä. Kui-tenkin myös luterilaisuudessa on aina tunnettu sellainen käsite kuin armo-palkka. Sillä Jumala korvaa hyvin toi-mineelle hänen tekonsa. Ja Jumalahan ei tunnetusti jaa hyvyyttään määrämi-talla, joten armopalkka ei vie Hänen kunniastaan tippaakaan pois.

Itse asiassa reformaation vastustus omia ansioita kohtaan juonsi pitkälti juurensa rahalla ostettavista aneista.

Varsinkin Martin Luther katsoi, että ihmisten on aneiden oston sijasta an-nettava rahansa köyhille. Luther lähti ajattelussaan siitä, että seurakunta on yksi kokonaisuus, jonka kuului huoleh-tia kaikista jäsenistään. Jos yksi jäsen on ahdingossa, eivät muutkaan jäsenet kykene voimaan hyvin. Siksi heikom-paa ei saa hylätä. Lisäksi Luther läh-ti siitä, että köyhyydessä ei ole mitään ihannoitavaa (vrt. kerjäläismunkit), ja

an

tti

se

pp

on

en


köyhyys on poistettavissa kokonaan, jos vain kristityillä riittää hyvää tah-toa. Näin heikommista huolehtiminen on ”Herralle lainaamista”.

Vaivaisukkojen teologia pohjaa juuri tähän, mutta he eivät lähde yk-sinomaan siitä, että vähempiosaisen auttaminen tulee takaisinmaksetuksi vasta taivaassa.

”Joka köyhää holhoo, häntä holhoo HERRA pahana päiwänä.” Edellä oleva ajatus löytyy yli kymme-nen vaivaisukon yhteydestä, ja se on peräisin Psalmin 41 alusta. Takaisin-maksun hetkeä ei siis aina tarvitse odottaa taivaaseen asti, vaan lähim-mäisestä huolehtinut voi luottaa sii-hen, että hän saa itse apua pahan päi-vän koittaessa.

Virke tulee hyvin lähelle kultaista sääntöä: ”Kaikki, minkä tahdotte ih-misten tekevän teille, tehkää te se heil-le.” (Matt. 7:12) Vaivaisukkojen teolo-giassa pahan päivän avuntuoja on kui-tenkin yksiselitteisesti Jumala. Toki Hän saattaa toimia ihmisten käsien kautta.

Keskeistä on kuitenkin se, että sa-tunnaiseen tai yllättävään ahdinkoon joutunutta tulee auttaa. Vain siten on rakennettavissa sellainen yhteiskun-ta, jossa itse voi luottaa saavansa apua odottamattomien ongelmien kohda-tessa. Perinteisessä maanviljelysyh-teiskunnassa tätä satunnaista ja yllät-tävää onnettomuutta ei myöskään ole vaikea nimetä. Se oli halla, joka saat-toi koitua niin isompien kuin pienem-pienkin viljelysten turmioksi. Siksi vai-keuksiin joutunutta ei siinä maailmas-sa kannattanut ylenkatsoa. Seuraaval-la kerralla halla saattoi koitua omak-si turmioksi. Näin ollen oli syytä pi-tää mielessä vaivaisukkojenkin helli-mä ajatus, joka on ehkä nöyrimmin ja kauneimmin kirjoitettuna Kruunu-pyyn ja Oulaisten vaivaisukkojen yh-teyteen: ”Tänk på mig då dig går wäl.” Onni täällä vaihtelee, siksi omasta hetkellisestä menestyksestä ei tule yl-pistyä liian paljoa. Tämä sama ajatus tuodaan esiin vaivaisukkoperintees-sä myös huomattavasti synkemmin sävyin .

Verhottu uhkaus: ”Älä käännä pois silmiäs tarvitsevalta, ettei hän sinun ylitses walittaisi.”Tällainen muistutus on Kuortaneen vaivaisukon yläpuolella. Se on peräi-sin Siirakin kirjan neljännestä luvusta. Lainauksen ajatuskulku antaa ymmär-tää, että tarvitsevan valitukset kantau-tuvat Jumalan korviin ja siitä saattaa seurata kovasydämisyyttä osoittaneel-le harmia.

Sitaatti ammentaa siitä, että ker-jäläiset, raajarikot, erakot ja mielel-tään horjuneet ovat Jumalan erityi-sessä suojeluksessa. Varsikin ortodok-sisessa perinteessä heidät on tavat-tu nähdä Jumalan hulluina tai pyhinä houkkina. Siksi heille on katsottu kuu-luvan korostetun huolenpidon ja suo-jelun. Ajatus tapa sopii erittäin hyvin vaivaisukkojen yhteyteen, koska niitä on aina ympäröinyt rikas ja monipuo-linen kansanomaisen hurskauden pe-rinne. Niinpä lähimmäisen hätään yli-olkaisesti suhtautuva saattaa kerjätä it-selleen vaikeuksia.

Onko köyhistä huolehtinen elämänviisauden muoto?Reilusti yli puolet vaivaisukkojen ke-hotusvirkkeistä on peräisin Vanhan Testamentin viisauskirjoista. Suuri edustus antaa aiheen kysyä, onko köy-histä huolehtiminen vaivaisukkojen teologiassa nimenomaan elämänvii-sauden muoto, sillä sitä nämä tekstit pyrkivät edistämään. Antiikin aforis-tisessa viisauskirjallisuudessa painot-tuu muutenkin laajasti kysymys sii-tä, millainen on hyvä yhteiskunta. Se juontuu siitä, että tämän kirjallisuu-den juuret löytyvät antiikin koulumaa-ilmasta, jossa aforismien avulla opis-keltiin luku- ja kirjoitustaitoa. Aivan samoin Suomen kansakouluissa on harjoiteltu sananlaskujen avulla kau-nokirjoitusta. Antiikin aikana harvat luku- ja kirjoitustaitoiset henkilöt pää-tyivät yleensä hallitsijan hoviin töihin. Siksi jo koulussa hyvän yhteiskun-nan ja hyvän hallitsemisen kysymyk-set nousivat keskiöön, ja niitä aforis-meiksi kiteytettynä opetettiin. Tähän perinteeseen Vanhan Testamentin vii-sauskirjallisuus pohjaa.

Sisällöllisesti tämän viisauskirjal-

lisuuden näkemykset köyhien kohte-lusta taas juontuvat pitkälti profeet-tojen julistuksesta. Aina Aamoksesta alkaen Vanhan Testamentin profeetat näkivät nimenomaan vähempiosais-ten huonon kohtelun merkkinä siitä, että oikealta tieltä oli lähdetty kulke-maan harhaan. Tältä pohjalta Raama-tun viisauskirjallisuus korostaa, että hyvässä yhteiskunnassa köyhistä pi-detään huolta.

Jos siis raamatullisen viisaus-kirjallisuuden mukaan Herran pelko on viisauden alku, on huonompiosai-sista huolehtiminen jo sitten itse vii-sautta. Vaivaisukot liittyvät teologias-saan juuri tähän jatkumoon. Siksi vai-vaisukkojen yhteydessä on siteerattu paljon myös apokryfista viisauskirjaa eli Siirakin kirjaa ainakin Kuortaneel-la, Orivedellä ja Ruovedellä. Osa Sii-rakin kirjan lainauksista on vaihdet-tu 1900-luvun mittaan silloisista raa-matunlaitoksista löytyviin teksteihin.

Vaivaisukkojen teologia pohjautuu siis varsin yllättävästikin ennen muu-ta Vanhan Testamentin viisauskirjalli-suuteen. Viisauskirjallisuus taas pyrkii opastamaan meitä kohti hyvää elämää, mutta niissä korostuu myös erittäin voimakkaasti kysymys viisaasti raken-netusta yhteiskunnasta. Myös seura-kunnan vaivaiskassojen nimenomai-nen tarkoitus oli korostaa koko yhtei-sön vastuuta vähempiosaisten huoleh-timisesta. Siksi on helppo huomata, että vaivaisukkojen sanoma ja teologia eivät ole millään muotoa menettäneet ajankohtaisuuttaan.

● Ville VauHKONeNPastori

Kirjoituksessa olevat Raamattu sitaatit on lainattu siinä muodossa kuin ne vaivaisukkojen yhteydessä esiintyvät.

Käytetty kirjallisuus:• arffman Kaarlo: auttamisen vallankumous. 2008.• Kantokorpi Otso (toim.): Vaivaisukkojen paluu. 2013.• leppo markus: suomen vaivaisukot. 1967.• Räisänen Heikki & saarinen esko: Raamattutieto. 1978.• Veijola Timo: ihmisenä Jumalan maailmassa. 1982.

MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. 020 754 2350 www.sacrum.fi

HELMIÄ!

Alk.

390

1–50 kpl 5,4051–99 kpl 4,80100– 299 kpl 4,50yli 300 kpl 3,90

Tulkoon Joulu 2015Kotimaan ja Suomen Lähetysseuran joululehtiKristillinen joululehti tuo joulun sanoman kotiin ja tarjoaa syvällisiä lukuhetkiä pitkäksi aikaa. 6,00 ovh.

DiakoniatyöntekijäntunikaMekkomainen, A-linjainen tunika. ¾-hihat halkiolla, kaksi kaulusvaihtoehtoa; halkio edessä ja kiinnitys sokeripalan alla yhdellä napilla, tai edestä umpinainen ja niskassa piilo-vetoketju. Tunikan pituus takaa 95 cm. Koot XS–XL. Kevyt, ilmava 100 % harjattu polyesteri68,00Juhlava 45 % villa, 55 % polyesteri 85,00

Viskoosisekoitekangas 30 % viskoosi, 70 % polyesteri85,00

Pehmeä, joustava bambuneulos94% bambu, 4 % lycra

85,00

John Vikström

Rakkaus on suurinIsotekstinen, kuvitettu lahjakirja avaa rakkauden mysteeriä niin kristillisen uskon kuin yksilön ja yhteisön elämän kantavana voimana Paavalin Korinttilaiskirjee-seen tallettaman Rakkauden ylistyslaulun pohjalta.16,10 (17,90)MINERVA

Marjaana Kanerva, Ritva Kostamo

Läheinen on poissa – Sanoja suruunSelkokielinen surukirja etenee lyhyin luvuin ja käsittelee suru-työn aikana esiin nousevat mielialat ja kysymykset mietiskellen, lukijaa kunnioittaen.14,30 (15,90)

Alk.

1190

Heli Pruuki, Markku Orsila

Hengellisen tarinan helmiäKokoelma hengellisiä tarinoita hyödyntää kristillisen kulttuurin rikasta tarinaperintö pyhimystarioista ja legendoista nykymaailmaan sijoittuviin kertomuksiin. Saarnan, hartauden ja erilaisten virikepuheiden pohjaksi!25,90 (32,00)

2590

Alk.

1350

väh. 20 kpl 13,00väh. 50 kpl 11,90

väh. 20 kpl 14,90väh. 100 kpl 13,50


Kantaa ottava kirkkoKirkolliskokous, piispainkokous ja kirkkohallitus ovat 2000-luvun aika-na laatineet useita kannanottoja, joi-den keskeinen viesti on eettinen. Nä-mä kannanotot ovat keskenään hyvin erilaisia.

Jotkut kirkon kannanotoista kes-kittyvät tiettyihin prosesseihin ja tarkkaan rajattuihin kysymyksiin. Esi-

merkiksi Kirkkohallituksen lausun-to hedelmöityshoitolain valmisteluun vuonna 2005 otti kantaa nimenomai-sesti kyseiseen lainvalmisteluun. Kirk-kohallitus otti kantaa siihen, mitä pi-ti oikeana ja vääränä: missä tilanteis-sa lain tulisi sallia hedelmöityshoidot ja missä kieltää.

Toiset kannanotoista nostavat tiet-tyjä asioita yleiseen keskusteluun ja

pyrkivät herättämään ihmisiä toimi-maan hyvien asioiden puolesta. Täl-laisia ovat esimerkiksi Kirkon Ilmasto-ohjelma (2008) tai Piispojen kannan-otto maailman ruokaturvan puolesta (2010). Keskeisiä käsitteitä näissä ovat vastuullisuus, kiitollisuus, kunnioi tus ja kohtuus.

Myös kirkon omat säädökset voi-vat toimia keskustelupuheenvuoroi-na. Vuoden 2015 alusta voimaan tul-lut Kirkkojärjestyksen säädös lapsivai-kutusten arvioinnista on viesti ympä-röivälle yhteiskunnalle. Lapsivaiku-tusten arvioinnin ohjeistuksessa sa-notaan näin:

Kirkko on suomalaisessa yhteis-kunnassa merkittävä toimija las-ten, nuorten ja perheiden hyvinvoin-nin edistämisessä. [‒‒] Lapsivaikutus-ten arvioinnin toteuttaminen kirkos-sa vahvistaa kirkon liittymistä eri toi-mijoiden yhteiseen ponnisteluun kaik-kien lasten ja nuorten paremman elä-män puolesta.

Toiminnan ja moniäänisen keskustelun kirkkoSuomen ev.lut.kirkossa on noin 4 mil-joonaa jäsentä ja noin 20000 työnteki-jää. Heidän elämänsä, vakaumuksen-sa, työnsä ja toimintansa ovat kirkon tärkein eettinen puheenvuoro. Esimer-kiksi Reilun kaupan tuotteiden suosi-minen seurakunnissa on sekä konk-reettista tuottajien elinoloihin vaikut-tamista että yhteiskunnallista viesti-mistä. Yksittäinen kirkon työntekijä voi omalla esimerkillään nostaa esil-le tärkeitä teemoja, kuten Kallion seu-rakunnan pappi Marjaana Toiviainen nostaessaan asunnottomien tilanteen näkyville majoittaessaan heitä kotiin-sa talvella 2014. Afganistanissa kesäl-lä 2014 ammuttujen avustustyönteki-

Sanojen ja tekojen kirkkoKirkko on tärkeä eettinen keskustelija suomalaisessa yhteiskunnassa. Kirkko ottaa kantaa monilla eri tavoilla: omilla säädöksillä, kannanotoilla, julkisessa keskustelussa sekä seurakuntien ja yksittäisten kristittyjen tekojen kautta.

an

tti

se

pp

on

en


jöiden Seija Järvenpään ja Kaija Mar-tinin tarinaa lukiessaan moni suoma-lainen on varmasti pysähtynyt mietti-mään omia arvojaan.

Usein kun kysytään, mitä kirkko tekee tai saa aikaan, ajatellaan vain työntekijöiden tai virallisten toimi-elinten toimintaa. Mutta todellista kir-kon ja seurakuntien elämää elävät seu-rakuntalaiset, kristityt, yksittäiset ih-miset. He myös käyttävät kirkon ääntä julkisessa keskustelussa. Yli 70 % suo-malaisista on kirkon jäseniä, joten yli 70 % suomalaisesta julkisesta keskus-telusta on kirkon jäsenten keskustelua.

Toiminnassa ja myös julkisessa keskustelussa kirkko on moniääninen. Kirkon edustajien (tai sellaiseksi miel-lettyjen yksittäisten ihmisten) hyvät teot nostavat uskon näkyväksi. Toi-saalta taas kirkon edustajien (tai sellai-sena pidettyjen ihmisten) epäeettiset teot tai puheenvuorot herättävät ky-symyksiä tekopyhyydestä ja sanojen ja tekojen ristiriidasta.

Usko joka saa ihmiset liikkeelle?Kirkon kannanotot puhuvat uskosta, joka saa aikaan hyviä tekoja. Erityises-ti Kirkon ilmasto-ohjelma ja Piispo-jen kannanotto maailman ruokatur-van puolesta kutsuvat seurakuntia ja kristittyjä mukaan ”ihmiskunnan yh-teisiin talkoisiin” tekemään hyviä teko-ja. Armo saa ihmiset liikkeelle.

”Armo on kiitollisuutta synnyttä-vä ja liikkeelle saava lähtökohta kris-tityn elämässä. Osallisuus iankaikki-sen elämän toivosta antaa luonnon ja lähimmäisen kunnioittamiseen johta-van näyn hyvyydestä.” (Ilmasto-ohjel-ma s. 29)

Ilmasto-ohjelmassa armo saa ih-miset liikkeelle nimenomaan ympä-ristökysymyksissä. Piispojen laatimas-

sa parisuhteita ja perheitä koskevassa puheenvuorossa Rakkauden lahjassa (2008) Kristuksen rakkaus saa ihmiset rakastamaan lähimmäisiään.

”Kristuksen rakkaus on voimanläh-de, joka voi uudistaa elämämme. Joka katsoo Kristukseen, ei voi olla rakas-tamatta lähimmäisiään.” (Rakkauden lahja, s. 27)

Kirkon on oman olemuksensa vuoksi oltava diakonian kirkko. Piis-pojen kannanotto maailman ruoka-turvan puolesta muistuttaa tästä.

”Tässä tilanteessa kristillisellä kir-kolla voi olla vain yksi viesti. Maail-man ruokaturvan puolesta on toimit-tava nyt, yhdessä, nopeasti ja päättä-väisesti, jokainen mahdollisuuksiensa ja parhaan ymmärryksensä mukaan.” (Ruokaturvakannanotto, s. 19)

Pelastus ei ole pelkästään tuonpuo-leinen asia, vaan kristityt toimivat Ju-malan käsinä ja jalkoina tässä maail-massa. Pelastus on totta jo tänä päi-vänä. Hyvien tekojen korostus ei kuu-lu pelkästään vapautuksen teologiaan, vaan myös luterilaiset tunnustuskirjat puhuvat hyvien tekojen välttämättö-myydestä. Augsburgin tunnustuksen 20. artikla puhuu samanaikaisesti pe-lastuksesta yksin armosta, ja hyvien te-kojen välttämättömyydestä:

”[M]eidän tekomme eivät voi sovit-taa Jumalaa tai ansaita syntien anteek-siantamusta ja armoa, vaan sen me saavutamme yksin uskon kautta, kun uskomme, että meidät otetaan armoon Kristuksen tähden, [‒ ‒]

Edelleen meikäläiset opettavat, et-tä hyvien tekojen tekeminen on vält-tämätöntä. Niitä ei ole tehtävä sen ta-kia, että luottaisimme niillä ansaitse-vamme armon, vaan sen takia, että se on Jumalan tahto. Ainoastaan uskolla otetaan vastaan syntien anteeksianta-

mus ja armo. Ja koska uskolla otetaan vastaan Pyhä Henki, niin sydämet uu-distuvat heti ja saavat uuden mielen-suunnan, niin että ne voivat saada ai-kaan hyviä tekoja.”

Rohkeasti viestivä kirkko?Tätä kirjoittaessani monet seurakun-nat ovat alkaneet näkyvästi toimia ja viestiä turvapaikanhakijoiden hyväk-si. Usko saa ihmiset liikkeelle. Ja ih-miset rakastavat hyviä tarinoita, eri-tyisesti tositarinoita. Ne saavat ihmi-set mukaan tekemään hyvää. Seura-kuntien viranhaltijoita sitoo mones-sa kohdassa vaitiolovelvollisuus. Sil-ti haaveilen kirkosta, joka toimii itse entistä rohkeammin hyvien asioiden puolesta, kertoo rohkeasti hyvän teke-misestä ja kutsuu omalla esimerkillään tavalliset suomalaiset tekemään hyvää.

● TuOmas HYNYNeNKirjoittaja on Lopen seurakunnan

kirkkoherra, joka valmistelee väitöskirjaa aiheesta ”Opin ja etiikan suhde ev.lut.kirkon kannanotoissa”. Tämä kirjoitus

pohjautuu seminaariesitelmään Kirkon tutkimuskeskuksen Kirkko etsii paikkaansa

-seminaarissa 20.4.2015.


HE

NT

TOS

ET

Voiko diakoniaa olla ilman teolo-giaa? Voiko teologiaa olla ilman dia-koniaa? Kumpi on helpompi määri-tellä – diakonia vai teologia? Mikä on teologian alku? Eikö se ole mei-dän kunkin pohdintamme Juma-lasta ja uskostamme häneen? On mahdotonta uskoa täysin ilman teo-logiaa. Jokaisessa rukouksessa, jokai-sessa kaipuun sirussakin hänen puo-leensa todentuu jokin jumalaym-märrys, jokin käsitys Jumalasta. Tie-dämme myös, että erilaisilla juma-lakäsityksillä on seurauksenaan eri-laista uskoa. Usko voi olla vapautta-vaa, elämän iloa, rohkeutta ja vas-tuullisuutta kantavaa. Usko voi olla kuitenkin ahdistusta ja pelkoa lisää-vää, ihmistä alas lyövää, surkeilua ja avuttomuutta tukevaa vallan käyt-töä. Usko voi olla myös hengellistä itsekkyyttä, joka aina ja ikuisesti etsii alkuperäistä uskonnollista koke-musta – itselle. Uskoni laatu ja seu-raukset paljastavat hyvin paljon siitä, kuka on Jumalani – ja samalla aina ja välttämättä oman teologiani.

Jumalan nimeä ei voi koskaan vaka-vasti lausua ilman sisäänkirjoitettua tulkintaa Jumalasta – siis ei ilman henkilökohtaista teologista koke-musta, aavistusta, ymmärrystä ja ajatusta. Se, kuinka valmis ja inno-kas olen ollut älyllisesti ajattelemaan, reflektoimaan, käsitteellistämään ja systematisoimaan uskoani Juma-laan, toisin sanoen harrastamaan ja harjoittamaan teologiaa, vaihtelee

varmasti meidän jokaisen kohdalla. Silti Jumalaan uskominen ilman ajatusta ja kuvaa Jumalasta, johon uskoo, on mahdotonta. Minulla on jokin syy turvautua Jumalaan, ja sil-loin ymmärrän Jumalan välttämättä jollain tavalla – vaikkapa luottamuk-sen arvoisena.

Olen koulutukseltani teologi, mutta teologiani on äärettömän paljon vel-kaa heille, jotka eivät ole koulutuksel-taan teologeja, mutta ovat sitä sydä-meltään. Ja se joukko on aidosti kir-java – helluntailaisesta pyöräkorjaa-jastani oppikouluni emäntään, satun-naisesta insinöörituttavasta lento-koneessa yksin lapsilaumansa kanssa jääneeseen romaniäitiin. Teologisen opetteluni ja oppimiseni ketju liittää minut luonnollisesti satoihin seura-kuntalaisiini, rippikoululaisiini, iso-siini, opiskelijoihini kuten myös ”kai-ken karvaisiin eläimiin Nooan arkissa” (Luther). Teologian – ja varmaankin ennen kaikkea teologin – opetta-jista ei maailmassamme ole onneksi pula. Eri asia on, kuinka paljon heille on varattu aikaa ja tilaa kirkon teo-logisessa työskentelyssä. Kirkkoa pii-naa liian vahva usko teologien teolo-gian ainutlaatuisuuteen ja yksinoike-uteen. En malta olla taas kerran tois-tamatta ‒ teologia on aivan liian arvo-kas asia annettavaksi pelkästään teo-logien haltuun. Niin paljon teologiaa arvostan. Mitä Eero Huovinen piti-kään papin tärkeimpänä ”luonnon-lahjana”? Suuria korvia, joiden pitäisi

korvata suuri suu. Iso kynäkin aina välillä, epäilemättä.

Diakonia on uskon käytäntöä, mutta juuri sellaisena ja juuri siksi se on myös teologian käytäntöä. Se on elettyä teo-logiaa ja siinä paljastuu uskon tulkin-tamme, Jumalamme. Dia koniassa kir-kon ja koko kristikunnan teoria ja käy-täntö tervehtivät harvinaisen lämpi-mästi toisiaan ja kietoutuvat erotta-mattomasti yhteen. Teologian ja dia-konian dialogi – tai pitäisikö sanoa rakkaussuhde ‒ on välttämättömyys, joka koskee niin diakoneja kuin teolo-gejakin. Diakonissoilla ja diakoneilla on diakonian arjen kokemuksen saat-tamana täysi oikeus pitää teologien kasvojen edessä paljastavaa peiliä – mitä sinun teologiallasi on sanottavaa ihmiselle, joka kärsii, mitä sanottavaa sillä on yhteiskunnalle, joka jakautuu ja syrjäyttää, mitä niille kirkon työn-tekijäryhmille, jotka kokevat teologien kävelevän itseriittoisesti ylitseen, val-taavan puheen, totuuden ja päätösten foorumit? Mitä teologiastasi seuraa? Yksinäisen kohtaamisessa, työsi käy-tännöissä, yhteiskunnallisessa ajatte-lussasi, luontosuhteessasi, seurakun-tatulkinnassasi? Missä teologiasi dia-konisuus heijastuu? Kysymykset voi-vat olla kipeitä, mutta ne eivät ole syyte – ne muodostavat täysin oikeu-tetun ja välttämättömän totuus- ja uskottavuuskysymyksen.

Sama oikeutettu kysymys on teolo-giallakin asetettavana diakonialle –

Diakonia ja teologia – kaksi rakastavaista


Mar

kus

He

ntt

on

en

mikä on käytäntöjeni totuus? Onko se hoitotyön totuus, onko se sosiaalityön totuus? Vai päämäärättömän, itseva-litun puuhastelun, ikuisen kokousta-misen ja joutavan jutustelun totuus? Onko siitä jäljellä kapeasti tulkitun ammatillisuuden torjuva ja etään-nyttävä totuus? Miten työni käytän-nöt vastaavat sitä, mitä väitän uskoni sisällöksi, työni tavoitteiksi ja ihan-teiksi, tulkinnakseni kirkon ydinteh-tävästä ja olemuksesta? Mitä diakonia ylipäätään tarkoittaa diakoniatyössä, ja kuinka se siinä ilmenee? Nekin ovat oikeutettuja ja välttämättömiä kysy-myksiä, usein epäilemättä kipeitäkin.

Kirkkomme varsin epätahtiset askel-koukerot virkaparketilla ovat luoneet uutta, osin syvääkin epäluuloa diako-nian ja teologian välille. Piilovalmis-telut ja kokemukset kuulemattomaksi jäämisestä sekä sitä saattavat pelot eivät lisää luottamusta, päinvastoin. Vahinko on molemminpuolinen, sillä diakonia on pahasti eksyksissä ilman teologiaa, ja teologia näivettyy ja koli-see tyhjyyttään ilman diakoniaa. Teo-logia on onnistunut luomaan kritee-rejä diakonian lähtökohtien määritte-lylle, välttämättömälle itsekritiikille ja mallintamiselle, mutta muuten sillä on ollut hyvin vähän antamista diako-nian konkreettisen työn käytännöille. Siihen tarvitaan teologian lisäksi niin hoitotyön kuin sosiaalisenkin työn ja ajattelun osaamista ja niiden avointa keskustelua teologian kanssa. Silti dia-konia kuuluu kaikille, ja diakoniatyön-

tekijöiden olisi syytä vapautua harhas-taan, että juuri heidät on seurakun-nissa predestinoitu tekemään yksin kaikki diakonia. Se on vaarallisesti kaventunut ja yksipuolistunut diako-ninen itseymmärrys. Lutherin uskon ja rakkauden ehdoton yhteys koros-taa, että on seurakunnan ja kaikkien sen työntekijöiden elämäntapa. Löy-dämmekö rohkean ja rajoja rikkovan diakonisen yhteisöllisyyden kirkon, sen seurakuntien ja työntekijöiden elämänmuotona? Se ratkaisee – niin uskon – kirkkomme ja sen sanoman uskottavuuden tässä ajassa.

Kirkon työntekijöillä ja kouluttajilla on edessään epäilemättä kova haaste. Joillekin epäilemättä liian kova – sekin on hyvä ääneen myöntää. Virkamies-mäisellä työotteella, kirkon työnteki-jöiden elämän jatkuvasti syvenevällä privatisoitumisella, kirkon omien rakennekysymysten turhauttavalla ensisijaisuudella ja kapeasti tulkitulla ammatillisuudella kirkko päätyy aivan varmasti aivan aitoon merkityksettö-myyteen. Mitään näistä uhkatekijöistä ei voi perustella sen enempää diako-nisesti kuin teologisestikaan. Dia-konia ja teologia ovat samalla asialla , ja molempien kannattaisi tiedostaa se. Ilman toista ei ole toistakaan, ja molemmat kuuluvat kaikille. Saat-taa todellakin olla niin, ettei ihmisen pidä ryhtyä erottamaan toisistaan sitä, minkä Jumala on yhdistänyt.

● Kai HeNTTONeN

Diakonia ja teologia – kaksi rakastavaistaMissä heijastuu

teologiasi diakonisuus?


Parikymmentä vuotta sitten ryhdyt-tiin käyttämään uutta käsitettä dia-koniatiede, joka oli alkanut kehittyä Saksassa ja eräissä Pohjoismaissa. Se liittyi saksalaiseen diakoniakeskuste-luun, korkeakoulupolitiikkaan ja po-liittiseen teologiaan. Suomessa tähän keskusteluun vastasi mm. Kai Hent-tosen oppikirja Voiko sen tehdä toi-sinkin? Diakoniatieteen lähtökohdat ja valinnat. Siitä huolimatta, että ai-hepiiri on saanut viime vuosina aiem-paa enemmän tilaa kirkon työntekijöi-den koulutuksessa, vaikuttaa siltä, et-tä diakonian teologiset ja historialliset lähtökohdat ovat jääneet monien tär-keämmiksi katsottujen asioiden alle.

Diakoniaa tehdään rakkaudestaOmasta näkökulmastani voin suositel-la arjen tueksi tutustumista vanhoihin suomalaisiin diakoniatyön uranuur-tajiin ja heidän ajatteluunsa. He tuli-vat aikanaan tutuiksi väitöskirjatyön myötä. Se käsitteli vanhassa Porvoon hiippakunnassa (nykyisessä Tampe-reen hiippakunnassa lisättynä Uu-denmaan seurakunnilla) käytössä ol-lutta diakoniamallia, joka tukeutui or-ganisaatiossaan vahvasti diakonissa-laitokseen. Diakoniatyö tuli sen mu-kaan liittää osaksi seurakunnallista si-sälähetystyötä, joka toteutui sisarko-tijärjestelmään kuuluvien diakonisso-jen avulla.

Helsingin diakonissalaitoksen joh-tajana toiminut Arthur Palmroth kir-

joitti Kotimaa-lehdessä vuonna 1910 diakoniaa käsittelevän artikkelisarjan. Hän tiivisti diakonian merkityksen seitsemään kohtaan: se kasvattaa ja ke-hittää olemassa olevaa kristillistä rak-kautta seurakunnassa, lisää kristillistä toimeliaisuutta, lähentää eri kansan-luokkia toisiinsa, yhdistää eri ”suun-tiin” kuuluvia kristittyjä, selventää ra-jaa seurakunnan ja maailman välil-lä, todistaa evankeliumin pelastavas-ta voimasta ja on kristillisessä seura-kunnassa vallitsevan yhteyden ilmaus. Palmrothin mukaan diakonia raken-tui pietistissävyisen uskonnollisuuden pohjalle ja ihanteena oli, että sitä to-teuttivat hengellisen elämän sisäistä-neet ja siitä voimansa ammentavat ih-miset. Siksi diakonia ja sen johtaminen eivät soveltuneet virallisille seurakun-nan hallintoelimille vaan niille, jotka tekivät työtä rakkaudesta. Diakonian toivottiin näin olevan hengellisen elä-män uudistaja eikä vain osa virallista organisaatiota. Tämä vapaaehtoisuut-ta korostava ja laitosdiakoniaan tukeu-tuva malli ei kuitenkaan osoittautunut riittävän vahvaksi ja se hiipui vähitel-len voimavarojen puutteeseen.

Diakonia kuuluu seurakunnan olemukseenParemmin kävi ns. seurakuntakeskei-sen diakoniatyön. Sen esitaistelijana oli ennen muuta pastori Otto Lillqvist (myöhemmin Aarnisalo). Hän julkai-si vuonna 1899 kirjan Suomen kirkon diakoniakysymys. Siitä tuli seurakun-

tadiakonian keskeinen tiennäyttäjä. Teos oli ohjelmakirjoitus, jossa diako-nia pyrittiin liittämään kiinteästi seu-rakunnan työhön. Lillqvist arvosteli mm. Saksassa tapahtunutta kehitystä. Hän katsoi, että siellä ei ollut mitään varsinaista kirkon diakoniaa, vaan työ oli keskittynyt laitoksiin ja vapaisiin yhdistyksiin.

Lillqvistin mukaan diakonia kuu-lui seurakunnan olemukseen, koska sanan saarna ja rakkauden työt liit-tyivät erottamattomasti yhteen. Hän näki diakonialla olevan selvän raama-tullisen perustan. Uuden testamentin kirjoituksiin vedoten hän katsoi seu-rakunnan velvollisuudeksi pitää huol-ta heikoimmista. Tätä varten tarvittiin erityinen saarnavirasta erillään oleva seurakunnallinen virka. Raamatulli-sen diakoniakäsitteen kielellistä mer-kitystä analysoimalla Lillqvist tulkitsi diakonian tarkoittavan erityisesti lau-peudentyötä. Hän tiivisti diakonian määritelmäksi: Diakonia on kristilli-sen seurakunnan virallisesti järjestä-mä, vapaa, saarnatoimen rinnalla ole-va ja sen tueksi tapahtuva laupeuden-toimi. Näin Lillqvistin ajattelussa pai-nottui selvästi diakonian seurakunnal-linen luonne. Siksi diakonian kiistaton kotipaikka seurakunnan elämässä oli turvattava.

Seurakuntakeskeisen diakonian kannattajien tavoitteeksi tuli saada diakonian virka osaksi kirkkolakia, mikä toteutui 1940-luvun alku vuosina. Tälle pohjalle rakentui koko Suomen

Mikä on diakoniateologian merkitys arjen kannalta?Viime toukokuussa Kouvolan kirkkopäivien paneelikeskustelussa prof. Tapio Lampinen jakoi diakonian kolmeen osaan: tavallinen arjen diakonia, viihdytysdiakonia ja poliittinen diakonia. Oli virkistävää havaita, miten nämä kolme käsitettä alkoivat elää mielessä ja synnyttää ajatuksia diakoniatyön syvemmästä olemuksesta ja tarkoituksesta. Siis jo parituntinen keskustelu antoi pontta arkiselle työlle ja loi motivaation pohtia seurakunnan työtä lähimmäistemme parhaaksi. Tämä pieni esimerkki lienee vastaus siihen, miksi myös diakoniatyö tarvitsee tuekseen teologiaa.


kirkon omaleimainen ja vahva dia-koniatyö, joka sai keskeisen ja arvos-tetun aseman niin kirkossa kuin koko yhteiskunnassa.

Sana, sakramentti ja arjen teologiaSeurakuntahallinnon uudistamis-hankkeen myötä keskusteltiin viime vuoden aikana vilkkaasti seurakun-nan olemuksesta ja kirkon virasta. Tä-hän keskusteluun voi löytää aineksia kirkkomme diakoniatyön vaiheista. Diakoniatyön kehitys nykyisiin mit-toihin on vaatinut ahkeraa ponniste-lua. Sen tärkeänä osana on ollut myös teologinen työskentely. Vahva teologi-nen näky diakoniasta osana seurakun-nan tehtävää on antanut pohjan työ-muodon kehittymiselle. Lakisääteinen diakonian virka on laajentanut seura-kunnan toimintakenttää. Se ilmentää osaltaan sitä, että seurakunta ei ole vain ”jumalanpalvelusyhteisö” vaan olemukseltaan verrattomasti laajem-pi ”uskon ja rakkauden yhteisö”. Se on yhteisö, johon mahtuu sanan ja sakra-menttien rinnalle arjen palvelu: kärsi-vien ihmisten konkreettinen auttami-nen ja kuunteleminen, viihdytysdiako-nia eli mukavat leirit, retket ja kerho-toiminta sekä poliittinen diakonia, jos-sa rohkeasti otetaan kantaa yhteiskun-nassa vallitseviin epäkohtiin.

Olisi tärkeää, että pystyisimme analysoimaan nykyistä arjen työtäm-me ja etsimään myös sen teologisia lähtökohtia. Erään kiinnostavan teo-logisen mallin työmme analyysiin tar-joaa Kari Latvus kirjassaan Arjen teo-logia. Kirjansa lopussa hän kuvaa ns. kontekstuaalisen teologian metodia. Tämä työskentelytapa ei edellytä vält-tämättä teologin mukana oloa. Työ-tä analysoidaan neljästä keskeisestä näkö kulmasta: arjen näkeminen, yh-dessä tekeminen, osallistuva hengel-

lisyys ja kohti oikeudenmukaisuutta. Jokainen näkökulma tuo kokonaistar-kasteluun erityisen profiilin.

”Arjen näkeminen” tuo analyysiin yksityiskohtaisen ja asianmukaisen tiedon. Toimintamme ei näin ollen ole umpimähkäistä ja sattumanvaraista vaan sisältää tarkan ja analyyttisen ku-van arjesta. ”Yhdessä tekeminen” tuo työtä analysoimaan seurakunnan työ-yhteisön tai laajemman alueellisen yh-teisön eli ihmisten yhteisen toiminnan ja vuorovaikutuksen. Näin vältytään yksilökeskeiseltä todellisuuden näke-miseltä. Jos ”Hengellisyyden” ulottu-vuus puuttuu, vaarana on, että työm-me jää yhteiskunnassa toimi vien ja kolmannen sektorin toimijoiden laa-jaan joukkoon ilman niistä poikkeavaa

profiilia. Kirkko rakentaa hyvinvoin-tiyhteiskuntaa juuri siinä, että se tuo mukaan hengellisen ulottuvuuden.

Neljäs näkökulma ”Kohti oikeu-denmukaisuutta” huipentuu kysymyk-seen: ”Kuka kärsii eniten ja miten eni-ten kärsivien tilanteeseen vastataan?” Me saatamme tuntea hyvin yhteisöm-me yhteiskunnalliset ja kulttuuriset kipupisteet, mutta emme pyri aktiivi-sesti niihin vaikuttamaan. Näitä ovat tänä päivänä erityisesti työttömyys ja pakolaiset. Arjen teologia haastaa meitä yhdessä pohtimaan kristillisen uskon ja arjen kohtaamispintaa ja ra-kentamaan kristillistä kirkkoa keskel-lä kuohuvaa maailmaa.

● HeimO RiNNeTuomiorovasti, Turku

mar

jut

He

ntu

ne

n


Sielunhoidon keskeisiä löytöjä vuosi-kymmenien takaa on, että ihminen on kohdattavissa vain siinä maisemassa, jossa hän sisimmässään kulkee. Koh-taaminen opettaa läsnäolijoille sitä, miten tässä hetkessä voidaan etsiä ja löytää Jumalaa, mikä tulee todeksi, mi-kä muuttuu lihaksi. Diakonian kentäs-sä on aina osattu nähdä sisäisen maise-man ja ulkoisen elämäntilanteen kiin-teä yhteys.

Ihmisten tarinat ja sielunhoidon kieliSielunhoitaja asettuu alttiiksi, hän tar-joaa toiselle tai toisille avoimen tilan, johon tulla ajatustensa ja tunteidensa kanssa. Tila on konkreettista ja mie-len sisäistä. Vieraanvaraisuus-käsite luonnehtii hyvin tällaista asettumis-ta. Sielunhoitajan ammattitaitoa on olla määrittelemättä etukäteen, mitä kohtaamisessa pitää tapahtua. Sielun-hoitaja uskaltaa olla hetkessä olematta hetken lapsi – hän kantaa mielessään havaintoja toisesta ja itsestään, kaik-kea oppimaansa, ja antaa tämän kai-ken valottua siitä, mikä on läsnä täs-sä ja nyt.

Sielunhoidon kielet ovat hyvin moninaiset. Aina tarvitaan viritty-mistä sopivaan rytmiin. Katseen ja kosketuksen kieli, ei-verbaalisen kie-len monet muut muodot, teologian, hengellisen ohjauksen, symbolien tai sakramenttien kieli, arkinen kieli, ru-

kouksen, Raamatun tekstin tai musii-kin kieli, tekojen kieli. Sielunhoidon kieli on mitä suurimmassa määrin kontekstuaalista. Se syntyy dialogis-sa, se rakentuu suhteessa traditioon ja nykyhetkeen, molempia reflektoi-malla.

Ihmisten tarinoiden äärellä etsi-tään ja tunnustellaan Jumalan läsnä-oloa usein selkäpuolen ja poissaolon kautta, pimeässä ja varovasti. Teologia on ristinmuotoista kyselyn teologiaa . Sielunhoitajan toivo on Jumalan uskollisuus, sen varassa hän rukoilee ja toivottaa siunausta. Diakonian ja sielun hoidon teologiassa Jumalaa kat-sellaan ja kuunnellaan sen läpi, mitä elämässä tapahtuu. Etsitään suhdetta Jumalan ja elämäntapahtumien välillä, etsitään merkityksiä ja voimaa jatkaa. Jumalasta ymmärretään vähän, mutta tunnetasolla liikkuu paljon.

Unohtaako Jumalakin?Neljättä ikäänsä elävien ihmisten kanssa diakonian sielunhoidolliset syvyydet saavat omanlaisiaan sävyjä. Vanhan ihmisen sielunhoito on var-sin vaativa laji. Sielunhoitajan aset-tumista ja osaamista punnitaan, kun eletään luopumisen, tarkoituksetto-muuden, kuoleman maisemissa. Sa-maan aikaan riippumattomuus, jaksa-minen, terveys ja itsemääräämisoikeu-den toteutuminen ovat selkeästi uhat-tuina tai jo murtuneet. Palettiin saat-

taa kuulua vielä yksinäisyyttä, kaltoin kohtelua, köyhyyttä, muistisairautta, päihdeongelmaa, itsetuhoisuutta. Lo-puton lista. Jumalan läsnäolon etsimi-nen ei ole kevyesti heitetty keikka näis-sä maisemissa.

Kirkon saavutettavuus toteutuu toimintakykyään menettäneiden ih-misten kanssa pitkälti menemällä luokse. Kun tavoitteena on, että yli 90 % yli 75-vuotiaista asuu kotonaan ja n. 7 % tehostetun palveluasumisen piiris-sä, riittää kaikille kynnelle kykenevil-le vanhusdiakoniaa ja sielunhoitoa teh-täväksi. Tätä yhtälöä ei pystytä ratkai-semaan vanhamuotoisesta työala-ajat-telusta käsin, diakonian sisäisenä ky-symyksenä.

Diakonian ja sielunhoidon yhteistä maastoa on pyrkimys tukea ihmisar-voa silloin, kun elämä riisuu ankaras-ti. Ihmisen tarve dialogiin tulee kes-keiseksi niissä kohdissa, joissa yksin-jääminen ja ohitetuksi tuleminen ovat läsnä. Kun Jumalakin tuntuu unohta-van, tarvitaan toista ihmistä.

Sielunhoidon näkökulmasta tär-keänä näyttäytyy myös vanhan ihmi-sen mahdollisuus olla edelleen toimi-va, pystyvä, aikuinen subjekti – oman olemisensa ehdoilla. Tätä voidaan mo-nella tavalla vahvistaa, kun se pidetään mielessä. Elämäntilanteen ja elämän-tarinan loputon monimuotoisuus on läsnä loppuun saakka. Kiinnostus ko-ko tarinaa kohtaan hoitaa sielua!

Vanhusdiakonia ja sielun-hoito – lähellä ja limittäinHahmotan diakonisen työotteen sellaisena kirkon olemisen tapana, jossa ihminen otetaan tosissaan ja elämää uskalletaan katsella sellaisena kuin se on. Tällainen olemisen tapa kantaa ilman muuta sielunhoidollista merkitystä – toteutuu se sitten työntekijän tai seurakuntalaisen kautta. Diakonisen työtavan valmius konkreettiseen auttamiseen on luovuttamaton aarre. Siinä puhutaan sielunhoidon arkista kieltä. Samalla läsnä ovat enemmän tai vähemmän tunnistetusti sielunhoidon syvät pohjavirrat, Jumalan läsnäolon kuulostelu ja turvautuminen Häneen.


Toivon kokeminen ja luopumisen kipeysTarve tulla nähdyksi ja kuulluksi ei ole klisee vaan ihmisen perustarve, jon-ka toteutuminen on kiinteässä yhtey-dessä toivon kokemiseen. Toivo ei ole abstrakti asia – vaikka onkin mielen sisäinen. Toivo todellistuu ihmisissä, turvallisuuden kokemuksessa ja avun saamisen kautta, konkreettisissa ti-lanteissa. Turvallisuus on tunteen li-säksi sitä, että raha riittää leipään ja lääkkeisiin. Martti Lindqvist korostaa kristinuskon fyysisyyttä, ja se on help-po allekirjoittaa sielunhoidon piirissä. Toisen läsnäolo tukee kokemusta Kol-mannen läsnäolosta. Esimerkiksi eh-toollinen on fyysisyydessään tavatto-man sielunhoidollinen kokemus.

Vanhan ihmisen kanssa on usein varsin luontevaa puhua kuolemasta. Se on tullut tutuksi ja todeksi jo monta kertaa elämän varrella. On toinen asia, millaisen suhteen omaan ja läheisten

kuolemaan vanha ihminen on luo-nut. Sitä on kuunneltava ymmärtääk-seen. Kuoleman teologia yksinkertais-tuu sekin. Kun vanha herra kaipaa ki-peästi 60 avioliittovuoden jälkeen me-nettämäänsä vaimoa, tai vanha rou-va itkee keski-ikäisen lapsensa kuole-maa, ei ajatus ohjaudu välitilaopin eri-laisiin tulkintoihin. Tärkeää on sen si-jaan, miten luottavasti voi jättää lähei-sensä Jumalan käsiin ja rukoilla hänel-le hyvää kuoleman rajan takana. Sie-lunhoitaja antaa ihmisen surra mene-tyksiään ja luopumisen kipeyttä. Elä-män riisuva prosessi houkuttelee kär-simätöntä lohduttelemaan silloin, kun oikea lohdutus on sanatonta. Vanhan ihmisen viisaus on osaltaan luopumi-sen viisautta, ja sitä hänen on tärkeä saada puhua ääneen.

Millainen merkitys on ikäerolla? Kun vanhus on syntynyt esim. 1920-lu-vulla ja sielunhoitaja 50‒60 vuotta myö-hemmin, on kulttuurinen ero melkoi-

nen. Sielunhoitajan tehtävä on kuulla herkällä korvalla ihmisen arvomaail-maa ja elämässä opittuja selviytymiskei-noja. Vielä elää paljon niitä ihmisiä, joil-le avun vastaanottaminen vaatii opet-telua. Ihmiskäsitys on kehittynyt kovin toisenlaisessa ympäristössä kuin nuo-ren kirkon työntekijän kohdalla. Suhde esim. seksuaalisuuteen tai perhekäsitys voivat nousta kovin erilaisista lähtökoh-dista kuin kuuntelijalla. Tärkeää on ha-vainnoida myös sitä, millaisia mieliku-via vanhalla ihmisellä on uskosta tai kir-kosta. Uskon äidinkieli avautuu kuun-telemalla tarkasti. Sielunhoitajan ei pi-dä olettaa ymmärtävänsä vain sen poh-jalta, mikä on itselle tuttua kieltä. Van-ha ihminen on hyvä opettaja.

Kun ihminen otetaan tosissaan, hänen kokemuksensa ihmisarvosta vahvistuu. Diakoninen kohtaaminen on viesti Jumalalta, joka pysyy vierellä.

● siRKKu TuKiaiNeNSairaalapastori

sir

kku

Tu

kiai

ne

n


– Olen aina lukenut laajasti ja paljon erilaista maailman ymmärtämistä si-vuavaa kirjallisuutta. Jo kuusivuotiaa-na sanoin aina kysyjille haluavani isona maailmantutkijaksi. Lähdettyäni opis-kelemaan filosofiaa huomasin, että mitä enemmän luin, sitä enemmän ai-heesta kiinnostuin. Näin vahvistui pik-

kuhiljaa päätös siitä, että tutkijan am-matti olisi minulle sopiva.

Filosofian tohtori, diplomi-in-sinööri ja valtiotieteiden maisteri Frank Martelan, 33, tavoitteena on jatkaa tutkimusta ihmiselämän perus-kysymyksistä. Erityisesti hän haluaisi osoittaa kansainväliselle psykologian

tutkijayhteisölle, että halu tehdä hyvää muille ihmisille on ihmisen psykologi-nen perustarve.

– Tämä vaatii vuosien työn ja useita tieteellisiä julkaisuja, joista ensimmäi-nen on vasta hyväksytty julkaistavaksi Journal of Personality -lehdessä. Halu-an jatkaa kehittelemieni ideoiden em-

Hyvän elämän jäljlläTutkijatohtorina Helsingin yliopistossa ja valmentajana Filosofian Akatemia Oy:ssä toimiva Frank Martela määrittelee olevansa pääasiassa tutkija, joka pyrkii ymmärtämään perimmäisiä kysymyksiä

– mitä on olla ihminen ja mitä on hyvä elämä.


piiristä tutkimusta ja sitä kautta vai-kuttaa psykologiseen ihmiskuvaamme.

– Tämän ohessa haluan kirjoittaa näistä aiheista suurelle yleisölle, ja sik-si kirjoittelen populaarikirjoja ja blo-gia. Tavoitteena on tehdä kirjoja, jot-ka tavoittaisivat suomalaisen yleisön ja nousisivat puheenaiheiksi myös eng-lanninkielisessä maailmassa.

Martelan tuorein julkaisu on vii-me maaliskuussa ilmestynyt Valo-nöörit – Sisäisen motivaation käsikir-ja. Siinä Martela perkaa elämäntaito-oppaiden takana olevia filo sofioita ja tarjoaa oman näkemyksensä hyvän, onnellisen ja merkityksellisen elä-män rakentamiseksi. Kirja ammen-taa niin itämaisesta ja länsimaisesta filosofiasta kuin tuoreimmista psyko-logisista tutkimuksista. Kirjan ytimen muodostavat omakohtaiset havainnot ja tarinat tieteen ja taiteen huipputeki-jöiden arjesta. Teos tarjoaa punnittuja, konkreettisia ajatuksia elämänlaadun paran tamiseen.

– Tein kirjan, koska se auttoi minua kiteyttämään muutenkin tutkimiani teemoja. Uskon löytäneeni inhimilli-siin peruskysymyksiin monia tärkeitä vastauksia, jotka ansaitsisivat tulla laa-jemmaltikin tunnetuiksi. Kirjan avulla toivon pystyväni vahvistamaan ihmis-ten kykyä elää hyvää elämää.

– Palaute on ollut kauttaaltaan myönteistä, en ole paljoakaan suoraa kritiikkiä saanut miltään suunnalta. Olen kuullut ihmisiltä, että kirja on oi-keasti vaikuttanut heidän elämänasen-teisiinsa ja valintoihinsa. Se on hienoa, koska tämä oli nimenomaisesti kirjan tavoite.

Myönteisestä työilmapiiristä paljon hyötyäMartela on mukana Helsingin yliopis-ton teologisen tiedekunnan ’Myötä-tunnon mullistava voima’ Co-Passion

-tutkimushankkeessa. Yrityskumppa-nien ja Tekesin rahoittaman hankkeen tiimissä on teologian, kauppatieteen, filosofian, erityispedagogiikan, valtio-tieteiden ja psykologian asiantuntijoita.

Tutkimushanke selvittää myötä-tunnon vaikutuksia suomalaisten or-ganisaatioiden arjessa ja johtamises-

sa. Kansainvälisten tutkimusten mu-kaan myötätunnosta seuraa myös ta-loudellista menestystä. Myönteinen työilmapiiri luo innovaatioiden edel-lytykset. Myötätuntoinen työnantaja saa sitoutuneita ja hyvinvoivia työnte-kijöitä. Myötätuntoinen vuorovaiku-tus on valttia myös asiakaskohtaami-sissa. CoPassion selvittää, päteekö sa-ma suomalaisessa elinkeinoelämässä. Lisäksi hankkeessa kehitetään ja tut-kitaan tapoja, joilla myötätunto orga-nisaatiossa vahvistuu. Suomalaiselle elinkeinoelämälle luodaan tutkimus-tietoon tukeutuvia konkreettisia työ-kaluja ja mittareita.

– Olemme esimerkiksi antaneet yhdelle ryhmälle tunnetaitokoulu-tusta, toinen saa koulutusta luonteen-vahvuuksien käytössä ja kolmas ryh-mä koulutusta myötätuntoisessa asen-teessa suhteessa itseensä. Mittaamme ryhmäläisten työasenteita ennen kou-lutusta ja sen jälkeen. Hypoteesina on, että heidän keskinäinen myötätun-tonsa lisääntyy, ja tämän seurauksena myös työhyvinvointi ja innostus omaa työtä kohtaan lisääntyisivät.

– Alustavat tulokset tukevat hy-poteesejamme. Tarvitaan kuitenkin enemmän koulutuksia ja dataa, ennen kuin voimme tehdä mitään lopullisia johtopäätöksiä muutoksista, Martela kertoo.

Martela toteaa hankkeen fokuksen olevan työyhteisön keskinäisessä myö-tätunnossa.

– Johtajien ja omistajien myötätun-to suhteessa työntekijöihin on oma kysymyksensä, joka ei suoraan liity hankkeeseemme. Henkilökohtaises-ti näkisin kuitenkin niin, että yrityk-sen omistajilla on velvollisuus huoleh-tia työntekijöistä.

– Joskus irtisanomiset ovat välttä-mättömiä taloudellisista syistä. Silloin ne on vain hyväksyttävä osana yritys-toimintaa. Mutta kun selvää voittoa te-kevä yritys irtisanoo, kertoo se omista-jien välinpitämättömyydestä suhteessa työntekijöihin.

Kirkko luo hyvää yhteisöllisyyttäKöyhien, syrjäytyneiden ja vähäosais-ten määrä on lisääntynyt Suomessa.

Mikä Martelan viesti on heille?– Heille ei ole välttämättä järkevää

sanoa, ”ota oma elämä haltuun” tai ”etsi positiivisia asioita”. Ennemmin-kin pitäisi tarjota työkaluja ja resurs-seja. Olen perehtynyt esimerkiksi sii-hen, mitkä tekijät tuntuvat psykologi-sen tutkimuksen mukaan motivoivan ihmisiä ja miten näitä tekijöitä voitai-siin vahvistaa omassa elämässä. Näitä ovat hyväntekeminen eli mahdollisuus tehdä hyvää toisille, vapaaehtoisuuden kokemus, kyvykkyys ja läheisyys.

Martelan mielestä ihmisten mah-dollisuudet ja kyvyt ovat varsin pal-jon kiinni siitä, minkälaisia ihmisiä heidän ympärillään on ja minkälai-sia taitoja he ovat saaneet kasvatuk-sen kautta.

– Tämä liittyy esimerkiksi itsekont-rolliin ja tunteiden säätelyyn. Monet syrjäytyneet ovat olleet tässä lotossa häviäjiä. Esimerkiksi lapsuuden ja lä-hiympäristön virikeköyhyys on saatta-nut vaikuttaa hyvän elämän kannalta keskeisten taitojen oppimiseen.

– Siksi tällaiset syrjäytyneet tarvit-sisivat kaikista eniten rinnalla oloa ja tukea arjen perusasioissa, jotta sai-sivat ne haltuunsa ja oppisivat huo-lehtimaan asioistaan itse. Meille niin sanottujen tavallisten vanhempien lapsille nämä ovat lähes itsestään-selvyyksiä.

Martelan mukaan kirkolla ja muil-la uskonnollisilla yhteisöillä voi olla vahva rooli erityisesti yhteisöllisyy-den luomisessa.

– Olemme irtautuneet vanhoista kyläyhteisöistä ja asumme yhä enem-män anonyymisti isoissa kaupungeis-sa. Yhteisöllisyys on kuitenkin hyvin-voinnillemme ratkaisevan tärkeä inhi-millinen perustarve. Tarvitsemme yh-teisöä, joka hyväksyy meidät juuri sel-laisena kuin olemme ja välittää meistä.

– Kirkko on parhaimmillaan juuri tällainen yhteisö, jossa ihminen ote-taan avosylin vastaan hänen vioistaan ja ongelmistaan huolimatta. Kun pe-rusyhteisöllisyys on kunnossa, on pal-jon helpompi lähteä rakentamaan elä-määnsä eteenpäin katse tulevaisuu-dessa ja mahdollisuuksissa.

● JuHaNa uNKuRi

Kai

su J

ou

pp

i


Seurakuntalainen löytää vapaaehtois-toiminnasta mielekkyyttä elämään-sä usein suorituskeskeisen työelämän rinnalle tai lisääntyvän vapaa-ajan si-sällöksi. Työntekijälle vapaaehtoisten osallistuminen on iso apu niukkene-vien resurssien aikana. Lisäksi seura-kuntalaisten osallistuminen korostaa kirkon perimmäiseen olemukseen si-sältyvää yhteisöllisyyden ja osallisuu-den ajatusta.

Subjektina kirkossa Kirkko on luonteeltaan yhteisö, jossa kaikki sen jäsenet ovat subjekteja. Yh-teisöluonteen mukaisesti kirkon toimi-joilla voi olla erilaisia tehtäviä, mutta jokaiselle kirkon jäsenelle, niin työn-tekijälle kuin seurakuntalaisellekin, kuuluu osallisuus yhteisöstä ja sen teh-tävästä.

Tämä seurakunnan yhteisöluon-netta korostava näkökulma kiinnit-tää huomion työntekijöiden ja seura-kuntalaisten väliseen suhteeseen, eri-laisiin rooleihin ja asemiin seurakun-nan yhteisössä. Aina 2000-luvun al-kupuolelle saakka kirkolla on ollut va-raa laajentaa ja monipuolistaa työnte-kijäjoukkoaan ja sen myötä kehittää toimintaa erilaisille kohderyhmille. Monipuolisen toiminnan kehittymi-sen rinnalla on kuitenkin tapahtunut myös toinen kehityslinja. Vahvan am-mattilaisjoukon myötä toiminta on ke-hittynyt työntekijäkeskeiseksi, mikä ei ole tarjonnut riittävästi mahdollisuuk-sia seurakuntalaisen osallisuuden to-teutumiseen.

Kohti seurakuntalaisen osallisuuttaYhteistyö vapaaehtoisten kanssa tulee olemaan yhä keskeisempi osa seurakunnan työntekijöiden työtä. Vapaaehtoistoiminnan merkitystä voidaan tarkastella sekä seurakuntalaisen että työntekijän ja kirkon näkökulmasta.

Pe

kka

Th

itz


Osallistamisen sijaan kumppanuuttaVapaaehtoistoiminnan myötä moni on löytänyt paikkansa seurakunnas-sa, mutta on myös niitä, jotka eivät koe perinteistä toimintatapaa tai tarjolla olevia mahdollisuuksia mielekkäiksi. Perinteisesti vapaaehtoisen tehtävät ovat nousseet työalojen tarpeista, ja seurakuntalaisella on ollut mahdolli-suus toimia työntekijän hänelle tarjoa-missa tehtävissä. Työntekijän ja seura-kuntalaisen suhteen näkökulmasta yl-häältäpäin rakentuvassa vapaaehtois-työssä on kyse enemmän osallistami-sesta kuin osallisuudesta.

Osallisuus rakentuu ihmisen omasta halusta elää yhteisön jäsene-nä ja toimia yhteisön hyväksi. Tällöin kysytään sitä, mikä merkitys kirkolla on minulle, millaiset asiat näen seura-kunnassa tärkeiksi ja millaista yhtei-söllisyyttä haluan olla rakentamassa. Osallisuuden yhteisössä työntekijän ja seurakuntalaisen välinen perintei-nen hierarkkinen suhde muuttuu yh-teistyötä tekeväksi kumppanuudeksi.

Työntekijäkeskeisyyden murtami-seen tartuttiin Diakonian yhteisölli-syyden kehittämishankkeessa, joka to-teutettiin seitsemässä seurakunnassa Mikkelin ja Kuopion hiippakuntien alueella vuosina 2007–2009. Hank-keen yhtenä tavoitteena oli kehittää diakoniatyöntekijöiden ja seurakun-talaisten välistä yhteistoimintaa yh-teisöllisyyden kehittämisessä. Kehit-tämistoimintaa toteutettiin työpari-työskentelynä, jossa diakoniatyönteki-jä ja seurakuntalainen yhdessä ideoi-vat, kokeilivat ja kehittivät erilaisia toi-mintatapoja. Samalla etsittiin mahdol-lisuuksia työntekijän ja seurakuntalai-sen väliseen kumppanuuteen.

Kumppanuuden askeleitaVaikka seurakunnissa puhutaan pal-jon yhteisöllisyydestä ja osallisuudes-ta, toiminnan rakenteet ja käytännöt eivät välttämättä sitä tue. Liian usein seurakuntalaisen osana on myötäil-lä työntekijää ja toimia tarpeen tullen työntekijän ”työrukkasena”. Mahdol-lisuuksia yhteisöllisemmän toiminta-kulttuurin rakentamiseen on olemassa,

kun uskaltaudutaan avoimesti tarkas-telemaan olemassa olevaa toimintaa. Ensimmäinen askel on pysähtyä ky-symään sitä, kenen intressit ohjaavat seurakuntalaisen toimintaan osallis-tumista. Motivoituuko seurakuntalai-nen toimijaksi omasta sisäisestä halus-taan vai lähteekö hän mukaan työnte-kijän aktivoinnin tuloksena? Tutki-musten mukaan ihminen osallistuu toimintaan, jonka hän kokee rikastut-tavan elämäänsä, jossa hän voi olla an-tamassa omastaan ja saamassa myös itselleen merkityksellisiä kokemuksia. Työntekijän tai toiminnassa jo muka-na olevan seurakuntalaisen esittämä kutsu ja toimintaan innostaminen voi-vat herättää kiinnostuksen, mutta vas-ta henkilökohtaisen merkityksen löy-tyminen saa sitoutumaan toimintaan.

Toinen askel haastaa tarkastelemaan kriittisesti seurakunnan toiminta-kulttuuria. Hierarkkisessa toiminta-kulttuurissa työntekijä määrittyy toi-mintaa johtavaksi ja toteuttavaksi, kun taas seurakuntalainen jää toimintaan osallistujan rooliin. Työntekijäkeskei-syydessä kyse ei ole niinkään yksittäi-sen työntekijän asenteesta vaan kir-kossa vuosikymmenten kuluessa ra-kentuneista ajattelumalleista. Vaarana on, että seurakunnan toiminta muo-vautuu ensisijaisesti työntekijän oman työnäyn ja osaamisen tai vahvuuksien mukaan. Toiminta sinällään voi olla monipuolista ja laadukasta, mutta seurakuntalaiselle ei synny yhteisön omistajuuden kokemusta.

Kolmas askel kutsuu luomaan työnte-kijän ja seurakuntalaisen kumppanuu-teen perustuvaa toimintatapaa. Kump-panuusajattelu nostaa esille asiantun-tijuuden ja maallikkouden välisen jän-nitteen, joka tulee esille erilaisina ase-mina suhteessa valtaan ja vastuuseen. Yleensä ammattilaisen rooli nähdään johtavana ja toiminnan suunnasta vas-tuuta kantavana. Maallikon toiminta taas nähdään ruohonjuuritasolta läh-tevänä ja vapaampana, eikä se välttä-mättä samalla tavoin kiinnity seura-kunnan toiminnan perinteisiin tai ko-

konaisuuden kannalta tärkeisiin ta-voitteisiin.

Uudenlaisessa toimintakulttuuris-sa korostuu maallikkoasiantuntijuu-den arvostaminen sekä yhdessä toimi-minen. Tärkeää on kehittää sellaisia toimintatapoja, jossa kummankin osa-puolen osaaminen ja vahvuudet toimi-vat rinnakkain ja rikastuttavat seura-kunnan toimintaa. Samalla kun työn-tekijältä odotetaan asennemuutosta, seurakuntalaiselta odotetaan valtais-tumista aktiiviseksi seurakuntayhtei-sön jäseneksi. Passiivisen ja myötäile-vän roolin sijaan seurakuntalaisen tu-lee löytää valmius osallistua yhteisön elämään, toimintaan ja päätöksente-koon. Työntekijä voi tukea seurakun-talaista rohkaisemalla ja tarjoamalla mahdollisuuksia kokeilla uudenlaisia-kin toimintatapoja.

Neljäs askel kohti kumppanuutta on työntekijän ja seurakuntalaisen väli-nen dialoginen vuorovaikutus. Tämä vaatii luopumista ylhäältä päin tule-vasta tietämisestä ja asettumisesta kuuntelemaan. Avoin dialogisuus on yllätyksellistä ja saattaa herättää epä-varmuuden tunteita. Kun lähdetään kuuntelemaan esille nousevia ajatuk-sia ja rakentamaan yhteisöä avoimen vuorovaikutuksen pohjalta, ei voi-da etukäteen tietää, mihin päädytään. Kuitenkin työntekijöiden ja maalli-koiden välisessä kanssakäymisessä on mahdollisuus nähdä asioita, joita ei työntekijätiimin kesken olisi välttä-mättä mahdollista tavoittaa.

Yhteisöllisyyden rakentaminen on vaativaa, mutta myös antoisaa. Työnte-kijän näkökulmasta kumppanuus seu-rakuntalaisten kanssa voi antaa yhdes-sä tekemisen riemua. Seurakuntalai-sen näkökulmasta yhteistyö vahvistaa osallisuuden kokemusta ja sitoutu-mista seurakunnan jäsenyyteen. Yh-teistoiminnan ja kumppanuuden kaut-ta seurakunta voi rakentua yhä enem-män yhteisöksi, johon kuulumisella on merkitystä myös tämän ajan ihmiselle.

● PäiVi THiTzLehtori

[email protected]


Diakoniatyöntekijänä aloin kaivata uu-sia keskustelumenetelmiä työkalupak-kiini, ja 2010-luvulla hakeuduin opis-kelemaan psykoterapeutiksi. Opinnäy-tetyöni aiheeksi valitsin ratkaisukes-keisen psykoterapian ja sielunhoidon yhteyden, samalla oppien paljon uut-ta myös sielunhoidosta!

Ratkaisukeskeisen psykoterapian ja sielunhoidon yhteysRatkaisukeskeisessä psykoterapias-sa terapeutti ja asiakas rakentavat asiakkaalle neuvottelun, myötäelä-misen ja yhteistyön avulla ratkaisuja kohti hyvää elämää. Ratkaisu keskeisen terapian kouluttaja Insoo Kim Berg korostaa, että asiakkaalla tulee olla tunne oman elämänsä hallitsemises-ta. Menetelmä on supportiivista, ihmi-sen vahvuuksia ja osaamista korosta-vaa. Ratkaisukeskeisen terapian peri-aatteita ovat: ”Jos jokin ei ole rikki, älä korjaa sitä, kun tiedät, mikä toimii, tee sitä lisää, ja jos se ei toimi, älä jatka sen tekemistä, vaan tee jotakin toisin. (Berg ja Miller 1994)

Sielunhoidossa ratkaisukeskeisyyt-tä käytetään asiakkaan auttamisessa teknisenä apuvälineenä samoin kuin rippikoulussa käytetään hyväksi op-pimisteorioita. Ratkaisukeskeinen sie-lunhoito huomioi Jumalan todellisuu-den ja läsnäolon, tavoitteena inhimil-lisen hädän ja kärsimyksen vähentämi-nen. Teologian tohtori Jouko Kiisken mukaan ratkaisukeskeinen sielunhoito

on tavoitesuuntautunutta. On helpom-pi kulkea, jos tietää, minne on matkal-la. Toisaalta ”Roomaan on monta tie-tä”; ratkaisu voi löytyä, kun jokin toi-nen ongelma helpottaa.

Ratkaisukeskeisyydessä ei ole rat-kaisevaa tapaamisten määrä vaan nä-kökulma käsiteltäviin asioihin. Jo ker-tatapaaminen voi auttaa löytämään as-keleen oikeaan suuntaan. Menetelmä sopii mielestäni diakoniatyöhön, kos-ka keskustelut vaihtelevat kertakes-kustelusta useisiin tapaamiskertoihin.

Opittua ja oivalluksiaSielunhoidon teoksissa Auttava koh-taaminen 1 ja 2 teologian professori Paavo Kettunen ja teologian tohtori Raili Gothóni käsittelevät sielunhoi-don teologiaa, suuntauksia ja käytän-nön menetelmiä.

Sielunhoidon suuntauksia löy-tyy kymmenen: spirituaalinen, dia-koninen, yhteiskunnallis-yhteisöllinen, voimavarakeskeinen, tavoitesuuntau-tunut, ratkaisukeskeinen, dialoginen, psykodynaaminen, lähimmäiskeskei-nen/dialoginen ja keerygmaattinen sielunhoito.

Sisältyykö diakonian taloudelli-seen avustustoimintaan sielunhoitoa? Oivalsin, että diakoninen sielunhoito on yksi sielunhoidon toimintatavois-ta, jossa huomioidaan ihmisen henki-set, hengelliset, aineelliset ja sosiaaliset tarpeet. Yhteiskunnallis-yhteisöllisen sielunhoidon sisältämä vaikuttamis-

työ, unelma paremmasta tulevaisuu-desta ja tavoitteen rakentaminen, on tuttua diakoniassa. Taloudellinen aut-tamistoiminta voi autettavasta tuntua sielunhoidolta ja sitä voidaan ymmär-tää paremmin kuin saarnaa. Sielunhoi-to ei jää lohdutusstrategiaksi vaan on käytännön toimintaa. Entä keskustelu-jen uskonnollinen näkökulma? Teologi Owe Wikströmin mukaan on usein parempi olla teologisesti pidättyväi-nen, koska kyse on ensi sijaisesti toisen ihmisen kohtaamisesta, taka-alalle jää sielunhoitajan oma viitekehys ja elä-mäntulkinta. (Wikström 2000)

Asiakastyössä käytän ratkaisukes-keistä menetelmää pyytämällä asia-kasta kertomaan ongelman ratkaisu-yrityksistä. Ongelmat voidaan kirjata näkyviin ja kääntää tavoitteiksi. Asia-kas valitsee tavoitteista sen, jolla oli-si myönteisin vaikutus muiden tavoit-teiden toteutumiseen. Ihmiset eivät aina toimi ongelmatilanteissa samal-la tavalla. Poikkeustilanteita tutkimal-la löytyy aineksia tilanteen muuttami-seen.

Filosofi Martin Buber kuvaa ih-misten välistä suhdetta Minä-Sinä-suhteena. Oleellinen ei sijaitse Minus-sa tai Sinussa vaan välissä. Ymmärrän vuorovaikutuksessa tämän oleellisen olevan yhteinen tavoite tai yhteisesti saavutettu ymmärrys. Psykiatri Ben Furmanin mukaan kimppojen syn-tyminen on toimivan terapiasuhteen edellytys. Parhaimmillaan vuorovai-

Avaimet hukassa – mistä apua?Ratkaisukeskeisen psykoterapian ja sielunhoidon tavoitteena on auttaa asiakasta löytämään ratkaisu ongelmaan, hukassa olevat avaimet. Tavoite sisältää ajatuksen ihmisen paremmasta tai ainakin siedettävämmästä elämänlaadusta. Terapiamenetelmän kehittäjän psykiatri Milton H. Ericksonin ajatus oli: ”Ihmiset tietävät, miten he voivat ratkaista ongelmansa. He eivät vain vielä tiedä tietävänsä.”


kutuksen tuloksena syntyy jotain, mi-tä kumpikaan ei olisi yksin tullut oi-valtaneeksi.

Auttamistyössä on olennais-ta pohtia kielen merkitystä. Ongel-makielen käyttäminen voi johtaa sii-hen, että tuetaan ongelman olemas-saoloa. Kompetenssikieltä käytettäes-sä keskustelun painopiste on asioissa, jotka vahvistavat asiakkaan omaa hy-vinvointia ja toimintaa. Sielunhoidos-sa ja terapiassa dialogia rakennetaan kiireettömällä läsnäololla, kuuntele-malla ja suostumalla tietämättömyy-teen. Tietämättömyydessä työntekijä-nä kyseenalaistan omat olettamukse-ni ja tietämiseni, olen mahdollisim-man avoin asiakkaan tarinalle. Autta-jana en voi valita mielessäni syntyviä ajatuksia, sen sijaan voin päättää, mitä suustani päästän. Ratkaisukeskeinen terapeutti kuuntelee asiakastaan rat-kaisukeskeisin korvin: kuka henkilö ja mitkä tapahtumat (myös negatiiviset) ovat tärkeitä asiakkaalle. Painopiste on

tällöin asiakkaan kertomuksessa, ei te-rapeutin omassa arvioinnissa ja liian varhaisessa ongelman ratkaisussa.

Mikä auttaa ja parantaa? Innostuin filosofi Lauri Rauhalan filo-sofiasta! Hänen mukaansa sielunhoita-jan tehtävänä on olla aito ja valmistel-la sanottavansa tilannetta ja vastaan-ottajan kehitystasoa vastaavaksi. Ih-minen vastaanottaa asian niissä ym-märtämisyhteyksissä, joita hänessä aktivoituu. Tulokset sijoittuvat ihmi-sen maailmankuvaan, resonoivat ta-junnasta ihmisen muuhun hyvinvoin-tiin. (Rauhala 2005) Kettunen ilmai-see asian seuraavasti: sielunhoito on puhumisen kautta tapahtuvaa paran-tumista.

Asiakkaat ovat usein keskellä krii-sitilannetta tai kokeneet suuren me-netyksen. Vahvistan silloin asiakkaan omia keinoja selviytyä elämän muu-tostilanteessa. Käytän selviytymiseen liittyviä kysymyksiä myös menneisyy-

den muistelussa: ”Mitkä asiat ja keinot auttoivat sinua vaikeassa elämäntilan-teessa? Ketä haluaisit kiittää selviyty-misestäsi?”

Ratkaisukeskeinen menetelmä on hyvä selkäranka pitämään keskus-telun ”linjassa”, koska siinä keskity-tään asiakkaan ongelman, tavoitteen ja poikkeuksien kartoittamiseen. Me-netelmä antaa tilaa pohdinnan lisäksi myös huumorin käytölle, joka avaa uu-sia luovia näkökulmia.

● TaiNa laPiNNiemiAskolan seurakunnan diakoni

Psykoterapeutti

Artikkeliperustuu lyhytterapiainstituutin erityistason ratkaisukeskeisessä psykoterapiakoulutuksessa 2014 tekemääni opinnäytetyöhön, Ratkaisukeskeisen psykoterapian ja sielunhoidon yhteys.

Jou

ni

lap

inn

iem

i


Kirkossamme on puhuttu ”Vastuun ja osallisuuden yhteisöstä”. Diakonia- ja yhteiskuntatyön lähtökohtana on kir-kon ymmärtäminen ”osallisuuden ja jakamisen yhteisönä”. Euroopan dia-koniakonferenssi vuonna 1994 Bratis-lavassa vei ajatusta osallisuudesta pit-källe: ”Diakonian keskeisenä tavoittee-na on työskennellä ennemmin ihmisten kanssa kuin heidän puolestaan ja pyr-kiä antamaan heille vallan ja muutok-sen avaimet. Diakonia auttaa herättä-mään ja aktivoimaan Jumalan ihmisil-le antaman lahjan: rakastaa ja elää so-lidaarisesti.”

Myös Kuntaliiton julkaisussa näh-dään diakonian merkitys ihmisarvoi-sen elämän, tasa-arvon, oikeudenmu-kaisuuden ja vastuullisuuden edistäjä-nä. Kirkon osallistava tehtävä on ohja-ta ja varustaa seurakuntalaisia lähim-mäisvastuuseen omassa elämänpiiris-sään ja seurakunnan toiminnassa.

Osallistaako diakoniatyö riittävästi?Osattomuuden ongelmaa torjutaan diakoniassa siis edistämällä lähim-mäisenrakkautta, tasa-arvoisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Näitä toteut-taessaan diakoniatyö kohtaa yllättäen paradoksaalisen ongelman: Ojentaes-

Osallisuuden merkitysosallistava diakonia – käänne kirkon yhteiskunnallisessa merkityksessä

Aamulehden pääkirjoituksessa tuotiin esiin, että yhteiskunnassamme osattomuuden tunne lisääntyy. Viha kasvaa osattomuuden tunteesta eriarvoisuuden, syrjäytymisen ja yksinäisyyden keskellä. Jokaisen on tunnettava kuuluvansa yhteiskuntaan ja voivansa vaikuttaa asioihin.

saan taloudellisessa vaikeuksissa ole-valle ruokakassin tai maksaessaan sähkölaskun diakoniatyö saattaa an-taa samalla tahtomattaan autettaval-le signaalin, joka vahvistaa hänen mer-kityksettömyyttään. Jos näin saa jat-kua pitkään, se syö vastavuoroisuut-ta eikä osallista toista mitenkään. To-dellinen tasa-arvoisuus kärsii: Syntyy

yksipuolinen ja epätasa-arvoinen riip-puvaisuussuhde auttajan ja autettavan välille. Jos kirkon merkitys on ainoas-taan auttajan roolissa, se ei voi toimia oikeasti osallistavana.

Kirkon olemus on alkuaan osalli-suuden yhteisö, jossa kaikki palvelevat toisiaan Kristuksen esikuvan mukaan vastavuoroisesti. Kirkko ei siis voi ol-

eli

isa

ala

-Ku

usi

sto


la auttajainstituutio, vaan sen tulee olla yhteisö, jossa kaikki ihmiset ovat samanaikaisesti autettavia ja auttajia. Onhan kirkko ihmisten summa.

Oikeudenmukaisuus merkitsee, et-tä jokainen ottaa vastuun omasta elä-mästään ja yhteisöstään. Tasa-arvoi-suus taas ei voi toimia, jos vallitsee väärä ”luokkajako”: autettavat ja aut-tajat, joissa roolit eivät milloinkaan vaihdu. Osallisuuden yhteisössä jo-kainen on sekä avun tarvitsija että an-taja muille.

Käytännössä seurakuntaelämä pyörii helposti vääränlaisen luok-ka-ajattelun hengessä: Toisella puo-len ovat seurakunnan vastuunkanta-jat ja vapaaehtoiset, jotka mielletään auttajiksi. Heitä vastassa ovat ne, jot-ka mielletään jatkuvan hengellisen tai diakonisen avun kohteiksi.

Sama kaavio vallitsee myös yhteis-kunnan sektorilla. Toiset joutuvat yli voimiensa kantamaan vastuuta, toiset joutuvat pysymään työttömyysturvan, sosiaaliavustusten ym. yhteiskunnan tarjoamien apujen ainaisina jonotta-jina ja sairastuvat merkityksettömyy-den kokemukseen.

Tämä asetelma pyörii, koska mo-lemmilla puolilla on jämähdetty omiin rooleihin. Oman todellisen merkityk-sen idea on selvästi kaventunut. Ku-vaavaa ilmiölle on erään pitkäaikaisen ruokalahjoitustyötä tehneen diako-nin hätääntynyt toteamus: ”Ei kai täs-sä viedä mun asiakkaitani pois leipäjo-noista!” Tämä oli siis ensireaktio työ-toimintaan, johon voi osallistua, jotta voisi hankkia ruokaa itselleen.

Auttajasta mahdollistajaksiDiakoniatyön avustustilastojen kasvu ei aina ole todiste työn onnistumises-ta. Syrjäytymisluvut kertovat osalli-suuden epäonnistumisesta! Jumala ei luonut ketään kerjäläiseksi, vaan rak-kauden välikappaleeksi.

Ihmisen merkitys ei perustu suori-tusten määrään vaan osallisuuteen se-kä eduista että vastuista. Jumalan aja-tus: ”Otsa hiessä sinun on syötävä lei-päsi”, koskee kaikkia ihmisiä tasa-ar-voisesti. Onnellinen voi olla, kun ym-märtää olevansa osallinen vastuusta ja

voi tehdä voitavansa ja selviytyä haas-teesta. Yhteistä kaikille on tarve olla merkityksellinen ja tarpeellinen.

Diakonian käänne tulevaisuudes-sa voisikin olla auttajan linnakkeesta mahdollistajan rooliin. Yhdensuuntai-nen apu ainoana auttamistapana passi-voittaa ihmistä ja vääristää oikeuden-mukaisuutta ja ihmisarvoa. Jos halu-amme puhua kirkosta osallisuuden yhteisönä, jolla on yhteiskunnallista-kin merkitystä, meidän missiomme on osallistaa ihmiset todellisina yhteis-kuntamme hyvinvointia rakentavina yksilöinä.

VAIHTOTALENTTI®

– osallistavaa diakoniaaTulevaisuuden kasvavan seurakunnan muodostavat työttömät. Ansiosidon-nainenkaan työttömyysturva ei vahvis-ta ihmisen merkityksellisyyden ja osal-lisuuden tunnetta. Sitä eivät myöskään tee sosiaalitoimen tai diakonian perin-teiset avustukset. Ulkopuolinen olalle taputus ei auta, jos se ei mitenkään ve-toa niihin mahdollisuuksiin, jotka ovat työttömässä itsessään. Yksilön syrjäy-tyminen tuo aina haitallisia sivuvaiku-tuksia yksilölle itselleen ja koko yhteis-kunnalle.

Lähes 20 vuotta olen saanut olla mukana seurakuntatyössä, jossa on ke-hitetty osallistavaa diakoniatyötä. Sii-nä työelämästä eri syistä syrjäytyneet ja siten diakonisen ja sosiaalisen aut-tamistyön kohderyhmäksi tulleet hen-kilöt saatetaan vastavuoroisen autta-misen piiriin. Toimintamalli monin-kertaistaa diakonisen avustuksen vai-kutukset. Syrjäytyvä ja passivoituva avun vastaanottaja muuttuu tärkeäksi auttamisen voimavaraksi ja ihmiseksi, jolla on merkitystä yhteisössään.

Työtön ja passivoitunut henkilö saa esimerkiksi taloudellisissa vaikeuksis-saan diakonista apua, mutta motivoi-tuu myös auttamaan vapaaehtoisena naapurissa asuvaa, liikuntarajoitteista vanhusta. Tästä on kehittynyt osallis-tavan diakoniatyön malli, VAIHTOTA-LENTTI®, palvelemaan tulevaisuuden kirkkoa ja yhteiskunnallista diakoniaa.

VAIHTOTALENTTI® perustuu Uuden Testamentin opetukseen ta-

lenteista (eli rahasummista, lat. ”talen-tum”), jotka on annettu asianomais-ten käyttöön edelleen sijoitettavaksi ja vastavuoroisen hyödyn saavuttamisek-si. (Matt. 25: 14‒29; Luuk. 19: 12‒26.)

”Talentti” (engl. ”talent”) kuvaa myös ky-kyä, joka henkilöllä on. Nimeen sisäl-tyy sekä yksilöä että yhteisöä terveh-dyttävä missio.

Tämä toimintamalli poikkeaa pe-rinteisestä kirkon ja yhteiskunnan aut-tamistyöstä juuri siinä, että tavoittee-na on luoda vastavuoroista auttamis-kulttuuria. Tällainen yhteiskunnalli-sen vastavuoroisen diakonian malli osallistaa työelämästä syrjäytyviä hy-vinvointiin luomalla kansalaislähtöis-tä työttömien yhteisöllisyyttä. Se on tämän päivän diakoniaa, johon sisäl-tyy kaikki osallisuuden yhteisön tun-nusmerkit: Kuunteleminen, yhdessä löytäminen, mahdollistaminen, yh-teisöllisyys ja itseoppiminen.

● JOHaNNes RiuTTalaKappalainen

YlöjärviKirjallisuus• aamulehti 20.8. 2015 Pääkirjoitus:

”avoimuus torjuu vihaa”.• Vastuun ja osallisuuden yhteisö. Diakonia- ja yhteiskuntatyön linja 2010. Kirkkohallitus Helsinki 2003.• Kunta ja seurakunta – yhteistyössä yhteisön hyväksi, Praksis – tiedosta toimeen nr. 8. suomen Kuntaliitto Helsinki 2002.


Keskinäisen jakamisen ja yhdessä elämisen taito, juhliminen (Conviviality) Luterilaisen maailmanliito (LML) jär-jesti vuosina 2011–2014 kolme diako-nian työpajaa, jotka pidettiin Järven-päässä, Odessassa ja Rummelsbergissä lähellä Nürnbergiä. Työpajoihin osal-listui keskimäärin 28 diakonia-alan eri tehtävissä toimivaa ihmistä 13 Lute-rilaisen maailmanliiton jäsenkirkos-ta eri puolilta Eurooppaa. Työpajojen

välissä osallistujat olivat yhteyksissä toisiinsa sosiaalisen median ja mui-den nykyaikaisten työvälineiden avul-la. Osallistujat tuottivat vuonna 2014 ilmestyneen dokumentin Seeking Con-viviality ‒ Re-forming Community Dia-konia in Europe, joka on jo käännetty usealle kielelle. Ajatus on, että kirkot ja diakonia voisi olla näyttämässä tietä monimuotoiseen Eurooppaan.

Kirjassa todetaan: ”Diakonia pe-rustuu seurakuntaelämään ja seura-

kuntaelämä on yhteisöllistä. Kuiten-kin yhteisöt voivat olla sulkeutuneita, rakentaen sellaisia muureja, jotka es-tävät tai vaikeuttavat yhteyksiä toisiin yhteisöihin kuuluvien kanssa. Näis-tä syistä yhteisö voi toimia myös sor-ron välineenä. Tästä johtuen, samalla kun myönnämme, että tavoittelemme yhteisöllistä elämää diakonian perus-taksi, meidän on valittava sellainen nä-kemys yhteisöllisyydestä, johon liittyy avoimuus toisia kohtaa ja joka antaa

Yhteisöllisyys ja yhdessä elämisen taito (Conviviality)Seurakunta on olemukseltaan yhteyteensä kutsuva ja avoin, mutta lukitut ovet ja korkeat portaat viestivät toista sanomaa. Myös jumalanpalvelukset ja seurakunnan muut kokoontumiset viestivät siitä, että seurakunta on iäkkäämpien, keskiluokkaisten, valkoisten ja suomea puhuvien yhteisö. Muualta tulleita, erityisryhmiä ja yhteiskunnan marginaalissa olevia varten järjestetään omaa toimintaa, mutta jumalanpalveluksissa tämä moneus näkyy vain harvoin. Millainen on seurakunta, jonne kaikki ovat tasapuolisesti tervetulleita omana itsenään? Seurakunta, joka olisi erilaisten ihmisen kohtaamisen paikka?


luvan jokaiselle olla erilainen oma it-sensä. Tästä syystä olemme valinneet avainsanaksi conviviality, yhdessä elä-misen taidon.”

Jokainen yksilö tärkeä osa yhteisöäConviviality-käsitteen taustalla on ihmiskuva, jossa korostetaan yksilöä suhteessa toisiin ihmisiin ja yhteisöön. Se eroaa individualismista, joissa yksi-lö, hänen tarpeensa, ominaisuutensa ja saavutuksensa ovat ensisijaisia. Yhdes-sä elämisen taito haastaa arjessa jokai-sen arvioimaan omia asenteitaan eri-laisuuteen ja toiseuteen. Conviviality edellyttää, että joukkoon mahtuu kai-kenlaisia ihmisiä. Kunnioitus jokais-ta ihmistä kohtaan merkitsee sitä, et-tä erityisesti huomioidaan enemmis-töstä poikkeavien yksilöiden ja yhtei-söjen arvo.

Joskus conviviality sekoitetaan kommuuniin. Välillä sen oletetaan olevan vieraanvaraisuutta tai hyvänte-keväisyyttä. Kumpikin oletus on vää-rä, koska niistä puuttuu keskinäinen solidaarisuus ja tasa-arvoinen ja tilaa antava dialoginen suhde. Conviviali-ty merkitsee, että auttajat ja autettavat ovat molemmat oppimassa toisiltaan. Kuuluminen ja turvallinen keskinäi-nen luottamus paitsi rakentavat yhtei-söä myös vahvistavat yksilöä.

Myös Suomessa voisi diakoniaan liittyvän ajattelun ja strategian kehittä-misessä yhtenä ydinkäsitteenä olla yh-dessä elämisen taito, conviviality. Se on avain erilaisten identiteettien vahvis-tamiseen ja resurssien jakamiseen. Se tarjoaa lähestymistavan jokapäiväiseen elämään kiinnittyvään diakoniaan. Tämä vaikuttaa myös litur giseen elä-mään tuomalla marginalisoituneet yk-silöt ja ryhmät jumalanpalveluselämän sisällöksi aina, kun se on mahdollis-ta. Jokainen on antaja ja vastaanotta-ja eri vaiheissa elämää. Kaikki voivat tuoda ideoitaan ja osallistua toimin-taan eri rooleissa mahdollisuuksiensa, taitojensa ja vahvuuksiensa mukaisesti.

Mixofobian, moneuden kammon, vastustaminen on yksi suurimmista diakonian tehtävistä (Bauman 2008). Jakaminen on ollut alkukirkon ajois-ta kristillinen perusasenne (ks. Apt.

6:1‒7). Tästä syystä conviviality mer-kityksessä ”elämän voimavarojen ja-kaminen” voi olla jokaisen seurakun-nan tunnusmerkki. Näin conviviality haastaa myös meidän kirkkoa muu-tokseen.

Conviviality voidaan ymmärtää myös diakoniseksi palveluksiMikäli otamme käsitteen conviviality diakonisen toimintamme perustaksi, hahmottuu myös arkinen yhdessä te-keminen, kuten ruoan laitto, käsi töiden tekeminen ja vapaa jutustelu diakoni-seksi toiminnaksi. Nämä yksinkertai-set yhteiset toiminnot voivat johtaa monimutkaisimpiin yhteistyön tapoi-hin, jotka puolestaan saattavat johtaa keskinäisen tuen lisääntymiseen. Täl-lainen diakoninen suhtautuminen toi-seen ihmiseen ei perustu sympatiaan ja sääliin vaan keskinäiseen empatiaan, yhdessä työskentelyyn ja toinen toisil-taan oppimiseen.

On huomattava, että sellainen dia-konian työote, jota kuvataan käsitteellä conviviality, vaatii myös ajan antamista. Ajan lisäksi myös tila välittää viestiä: myös seurakunta- ja kirkkorakennuk-sen tulisi viestittää avoimuutta ja terve-tulleeksi toivottavaa asennetta, mikäli se on työmme päämäärä. Rakennuk-set välittävät viestiä vastaanottavuu-desta tai torjumisesta – jopa sisustus ja toimistot välittävät seurakunnan ar-voja ja tärkeinä pitämiä asioi ta. Tämä ei liity ensisijaisesti ja pelkästään rahaan, sillä myös hyvin kalustetut rakennuk-set saattavat torjua tulijan, jos niiden viesti ei ole voimaannuttava. (Lønning, 2010).

Nykyisin conviviality-käsite on saanut lisämerkityksen yhdessä juhli-minen. Merkitykset yhdistäen voidaan nähdä, että erilaisuus on juhlaa. Tämä erilaisten ihmisten juhla muistuttaa myös varhaiskristillisestä ehtoollises-ta, jossa jokainen toi ruokaa ja juomaa mahdollisuuksiensa mukaan. Kaikki jaettiin yhteisellä rakkauden aterialla ja kaikille riitti jaettavaa.

Conviviality soveltuu nykyisen diakonian peruskäsitteeksi, mikäli us-komme: • että ihmiset tarvitsevat toisiaan • että välittäminen ja palvelu kuuluvat

kaikille Jumalan kuvaksi luoduille• että Jumalan tahtoo oikeudenmukai-suutta ja rauhaa.

Mikäli conviviality otetaan todesta, edellyttää se lähtökohtaisesti huolel-lista ihmisten ja yhteisöjen tarinoiden ja elämänkertojen kuuntelemista. Tä-mä puolestaan vaikuttaa diakoniseen palveluun, julistukseen ja liturgiaan. Näin läsnäoloon tähtäävä toimintata-pa muuttaa palvelumallia, luo evanke-liumille kontekstin ja syventää juma-lanpalveluselämän merkitystä. Tämä merkitsee sitä, että yhteisötyössä ja yk-silöiden voimaantumiseen tähtääväs-sä toiminnassa ollaan lähellä ihmisten elämä, osallistutaan ihmisten elämän iloihin ja suruihin ja ollaan mukana muutoksen tekemisessä. Keskinäinen välittäminen kukoistaessaan harvoin pysähtyy vain lähipiiriin. Välittämi-nen siirtyy myös globaaliin ihmisten ja luomakunnan huomioimiseen.

● Raili GOTHóNi Ja JOuKO PORKKa

Kirjallisuutta: • addy, Tony (ed.) 2013. seeking Conviviality- Re-forming Community Diakonia in europe. lutheran World Federation, Geneva. saatavilla myös saksaksi nimellä ”Konvivenz schaffen zur Gestaltung von Gemeinwesendiakonie in europa“.• Glitzenhirn, Dierk (2014). Conviviality

– Facets of a Concept and Theological Framework for Community-Based Diaconia. Diaconia – Journal for the study of Christian social Practice. Volume 5, issue 2. Vandenhoeck & Ruprecht.• Kulju, maria (2014). “…aND i HaVe GOT NeW FRieNDs all OVeR euROPe!” The experiences of the Participants from the european Diaconal Process: seeking Conviviality – Re-forming Community Diakonia in europe. Diaconia university of applied sciences. Degree Programme in social services. Degree: Bachelor of social services.• lønning, ingvil (2010). ‘Room & space in the Church City mission’ in Wyller, T. and Heimbrock, H-G. (eds), ‘Perceiving the Other — Case studies in Respectful action’, Göttingen, Vandenhoeck & Ruprecht.

an

tti

se

pp

on

en


Tutkimusta varten haastateltiin hen-kilökohtaisena käyntihaastatteluna 1026:ta Suomen asukasta, jotka oli-vat täyttäneet 15 vuotta. Otos edustaa Suomen aikuisväestöä. Tulokset pai-notettiin sukupuolen, iän, asuinpaikan ja talouden koon mukaan vastaamaan väestöä. Tutkimus tehtiin samalla me-netelmällä ja suurelta osin samoilla ky-symyksillä kun vuoden 2010 tutkimus, johon kirkkohallitus ei osallistunut.

Vuonna 2015 joka kolmas suoma-lainen (32,7 prosenttia) tekee vapaa-ehtoistyötä. Vapaaehtoistyötä teh-dään keskimäärin 18 tuntia kuukau-dessa. Tuntimäärä on lisääntynyt vuo-desta 2010. Vuonna 2010 vastaavassa kyselyssä hiukan useampi (34,4 pro-senttia) ilmoitti tehneensä vapaaeh-toistyötä samana aikana, ja tuntimää-räksi arvioitiin keskimäärin 13,35. Va-paaehtoistyötä tehdään noin 170 000 henkilötyövuotta, kun lukema oli 146 000 vuonna 2010. Voidaankin sa-noa, että hieman pienempi määrä ih-misiä tekee enemmän vapaaehtois-työtä kuin vuonna 2010.

Pitkäkestoista vapaaehtoistoimintaaKyselyyn vastanneista 520 oli naisia ja 506 miehiä. Evl.-kirkon vapaaehtois-toiminnassa mukana olleista oli 82 % naisia. Heistä iso osa (65 %) oli myös eläkkeellä. Kirkon parissa toimiminen oli keskimääräistä pitkäkestoisempaa verrattuna tutkimuksen muihin ryh-miin. Vapaaehtoistoiminta evl.-kirkon parissa oli suurella osalla (87 %) erit-täin säännöllistä, kun koko tutkimuk-

sessa säännöllisyys oli 61 %. Henkilöt, jotka tekevät kirkon va-

paaehtoistoimintaa, tienaavat keski-määrin vähemmän kuin muuta va-paaehtoistoimintaa tekevät. Tätä voi-si mahdollisesti selittää se, että suu-rin osa kirkon vapaaehtoistoiminnan parissa työskentelevistä oli eläkeläisiä. Tämä onkin haaste seurakunnille. Mi-ten saamme mukaan nuorempia, jotka kuitenkin haluaisivat osallistua, kun vain osaisimme kysyä heitä mukaan?

Koko tutkimuksessa innokkaim-mat vapaaehtoistyön kannattajat löy-tyvät 25–49-vuotiaista. Heistä perä-ti kaksi kolmesta totesi olevansa ha-lukas vapaaehtoistoimintaan pyydet-täessä. Tämä on juuri se ikäluokka, jo-ta emme kirkossa tavoita. Miten osai-simme tehdä seurakunnan vapaaeh-toistoiminnasta niin mielenkiintoista, että siihen halutaan osallistua?

Myös lasten ja nuorten kasvat-tamista vapaaehtoistyöhön kannat-ti kaksi kolmesta vastaajasta. Rippi-koulu ja varhaisnuorisotyö tarjoavat hyviä mahdollisuuksia vapaaehtoise-na toimimiseen niin isosena kun ryh-missä toimimisessa.

Tutkimuksen voi kokonaisuudes-saan lukea osoitteesta: www.kansa-laisareena.fi

Tasavertaisia toimijoitaViime vuosina vapaaehtoistoimintaa on nostettu esille sekä kirkossa että laajemmin koko yhteiskunnassa. Seu-rakunnissa on alettu nähdä parem-min seurakuntalaisen aktiivisen roo-lin tärkeys ja se, mitä mahdollisuuksia

se avaa seurakunnan elämälle. Kirkon strategioissa on nostettu esille seura-kuntalaisen osallistamisen mahdollis-taminen. ”Kohtaamisen kirkko 2020” näkee vapaaehtoistoiminnan olennai-sena osana kirkon olemusta ja hyvää seurakuntaelämää. Strategian mukaan seurakuntalaiset osallistuvat seura-kuntien tavoitteiden määrittelyyn ja perustehtävien toteuttamiseen.

Aikuiset ja kirkko -neuvottelukun-nan alainen vapaaehtoistoiminnan ke-hittämistyöryhmä on myös uudistanut vapaaehtoistoiminnan linjaukset jul-kaisussa Jokainen on osallinen – kirkon vapaaehtoistoiminta. Uudistetut lin-jaukset perustuvat vuonna 2009 kirk-kohallituksen kollegion hyväksymäl-le linjausasiakirjalle. Seurakuntalais-ten osallistuminen kuuluu seurakun-nan perusolemukseen. Osallisuus to-teutuu, kun seurakuntalaisella on ti-laa toimia ja olla mukana seurakun-tayhteisön rakentamisessa. Aikaisem-paan linjaukseen verrattuna nyt koros-tetaan seurakuntalaisen ja työntekijän kumppanuutta, yhdessä ja tasa-arvoi-sina toimimista.

Linjaus on tarkoitettu ennen muu-ta kirkon työntekijöiden apuvälineeksi seurakunnissa ja hiippakunnissa. Tä-män pohjalta eri tahoilla voidaan laa-tia omat vapaaehtoistoiminnan ohjel-mat ja kehittämissuunnitelmat yhdes-sä seurakuntalaisten kanssa. Linjaus löytyy Sakastista.

Uusia ideoita projektin kauttaVuosien 2009–2011 aikana järjestet-tiin kirkkohallituksessa vapaaehtois-

Joka kolmas suomalainen tekee vapaaehtoistyötäSeitsemänkymmentäkahdeksan prosenttia opiskelijoista kokeilisi vapaaehtoistyötä opintojensa osana, mikäli se olisi mahdollista. Näin kertoo keväällä 2015 Kansalaisareenan, Helsinki Mission ja Kirkkohallituksen Taloustutkimus Oy:llä teettämä tutkimus vapaaehtoistoiminnasta.


toiminnan projekti, jolla haluttiin tu-kea seurakuntien vapaaehtoistoimin-nan kehittämistä. Kesän alussa 2015 lähetettiin kysely niihin 40 seurakun-taan, jotka olivat mukana projektissa. Seurantatutkimuksessa selvitettiin projektin vaikutuksia vapaaehtoistoi-mintaan. Kysely sisälsi kysymyksiä koskien projektia sekä myös vapaaeh-toistoimintaa yleisesti. Tämän lisäksi kyselyyn vastanneille soitettiin jälki-käteen ja kyseltiin aiheista laajemmin. Kyselyyn vastasi yhteensä 22 seura-kuntaa, joista 14 vastasi puhelinhaas-tatteluun.

Seurakunnan vapaaehtoistoimin-nan saamissa resursseissa oli eroja. Osa vastanneista koki seurakunnas-saan olevan riittävästi taloudellisia re-sursseja vapaaehtoistoiminnan ylläpi-tämiseksi. Puolet vastanneista ilmoit-

ti, ettei heillä ole vapaaehtoistoimin-taan riittävästi tai ollenkaan työaikaa, vaan sitä pitäisi olla enemmän. Tämä korostui myös soittokierroksella, jossa moni kaipaili lisää työntekijäresursse-ja vapaaehtoistoimintaan joko lisättyi-nä tunteina tai vapaaehtoistoiminnan työntekijällä.

Suurin osa seurakunnista ilmoitti perustaneensa vapaaehtoistoiminnan tiimin projektin seurauksena, ja niis-tä valtaosa oli moniammatillisia. Vain yksi seurakunta ilmoitti tiiminsä koos-tuvan vain yhdestä työalasta.

Pysyvä hedelmäHaastatteluissa kysyttiin, mikä oli pa-rasta projektiin osallistumisessa näin jälkikäteen katsottuna. Vastaajat ko-kivat saaneensa muun muassa uusia vinkkejä toimintaan, kun tutustuivat

muissa seurakunnissa tehtävään työ-hön, uutta tietoa sekä yhteistyön pa-rantuneen sekä seurakunnan sisällä et-tä muiden toimijoiden kanssa.

Kaikki vastaajat kokivat vapaaeh-toistoiminnan saaneen näkyvyyttä se-kä nousseen selvemmin painopisteeksi seurakunnassa. Tutkimuksen tulokse-na voidaankin todeta, että projekti on tukenut seurakuntia ja niiden vapaa-ehtoistoiminnan kehittämistä niin, että seurakunnasta on tullut enemmän seu-rakuntalaisten kirkko. Vapaaehtoistoi-minta on kokonaisuutena yksi kirkon toiminnallinen kivijalka, jonka merki-tys on ajankohtainen ja johon tulisi pa-nostaa juuri nyt. Raportti kokonaisuu-tena: www.sakasti.fi

● iReNe NummelaAsiantuntija

KDS

18

17

9

11

3

6

7

15

12

diakoniatyöntekijä

pappi

kanttori

nuorisotyö

suntio

lapsityönohjaaja

nuorisotyöntekijä

vapaaehtoinen

muu, mikä?

Vapaaehtoistiimin jäsenet, kysely 2015Yhdestä seurakunnasta on lopetettu vapaaehtoistoiminnan tiimi ja kahdessa toiminta on muuttunut ei-moniammatilliseksi. muutoin vapaaehtoistoiminnan tiimit ovat säilyneet samanlaisina kuin projektin aikana.


Inkerin kirkon merkittävimpiä dia-konian ja yhteiskunnallisen työn toi-mijoita ovat itsenäisesti toimivat las-ten päiväkeskus Dikoni sekä neljä van-hainkotia. Seurakuntien diakoniapiirit auttavat erityisesti vanhuksia. Kirkon yhdessä vapaaehtoisten kanssa järjes-tämät tilaisuudet sekä kulttuurikohtei-ta esittelevät kaupunkivierailut tuke-vat maahanmuuttajien kotoutumista.

Venäjän ortodoksisen kirkon Pie-tarin hiippakunnan diakoniatyö osoit-tautui yllättävän monipuoliseksi, mut-ta työresursseiltaan pienimuotoiseksi. Työalasta vastaavan palkatun työn-tekijän yhteistyötiimi koostuu yksin-omaan vapaaehtoisista. Yksi seura-kunta palvelee erityisesti kuuroja opis-

kelijoita sekä auttaa ekumeenisena yh-teistyönä kodittomia ja eri-ikäisiä ke-hitysvammaisia.

Mukana monia toimijoitaEvankelikaalinen kirkko ”Nadesda” (toivo) auttoi entisiä narkomaaneja ja rikollisia kristillisen aikuiskoulutuk-sen keinoin. Neljän kuukauden teoria-jaksoa Raamatun ja kristinuskon pe-rusteista seuraa neljän kuukauden käy-tännön harjoittelujakso, jonka aikana opiskelijat osallistuvat eri seurakun-tien diakoniseen toimintaan.

Anglikaanisessa seurakunnassa halu tehdä diakoniatyötä oli suurempi kuin nykyiset mahdollisuudet. Seura-kunta toimii kokonaisuudessaan maal-

likkovastuunkantajien varassa. Seura-kuntaelämän monipuolistamiseksi ja diakoniatyön kehittämiseksi seura-kuntalaiset toivoivat omaa pappia.

Kirkkojenvälisellä Diakoniasääti-öllä (engl. Christian Interchurch Dia-conia Assistance Charitable Founda-tion) on kaksi kuntoutuskeskusta se-kä eri asuinalueilla kiertävä asuntoau-to. Maahanmuuttajatyön kehittämi-sen haasteena kerrottiin olevan ohut kulttuurituntemus maahanmuuttaji-en omista kulttuureista.

Toimintansa alkuvuosina Diako-niasäätiö tuki taloudellisesti eri kirk-kojen ja kansalaisjärjestöjen toimintaa. Avustustoimintaa varat tulivat muun muassa Suomesta Kirkon Ulkomaa-

Kirkko toivon merkkinäTutustuin Pietarissa kirkkojen siellä tekemään diakonia- ja maahanmuuttajatyöhön sekä kirkkojenväliseen yhteistyöhön Kirkkohallituksen ulkoasianosaston stipendiohjelman mahdollistamalla opintomatkalla 23.2.–8.3.2015. Opintomatka oli osa Järvenpään Diakonia-ammattikorkeakoulun Diakonia ja kristillinen kasvatus YAMK tutkintoa.

Aili Saltikova on yli 90-vuotias, mutta ikä ei ole este osallistumiselle Inkerin kirkon diakoniapiiriin.

navun (KUA) kautta. Vierailuni yhte-ydessä säätiön johtaja lähetti KUA:n Aarno Lahtiselle lämpimät kiitokset yhteistyöstä.

Yhteinen diakoniaVierailuni eri toimipaikkoihin muut-tuivat usein molemminpuolisen kiin-nostuksen myötä vuorovaikutteisik-si oppimistilanteiksi. Suomen evan-kelis-luterilaisen kirkon diakoniatyö, diakoniakäsitys sekä yhteistyön mah-dollisuudet diakoniatyössä kiinnosti-vat kuulijoita.

Diakoniasäätiön johtaja ja ortodok-sisen hiippakunnan diakoniajohtaja il-maisivat olevansa kiinnostuneita dia-koniatyön koulutuksen kysymyksistä ja tutustumismahdollisuuksista dia-koniatyöhön ja kollegoihin Suomessa.

Vierailemissani kirkoissa, seura-

kunnissa ja järjestössä opetetaan vah-vaa diakonia-asennetta auttaa niitä ihmisiä, jotka ovat vaikeissa elämänti-lanteissa. Diakoniatyö nähdään kirkon toiminnan olennaisena osana ja jokai-sen kristityn asiana.

Ortodoksisen kirkon diakonin ar-vostava suhtautuminen Suomen evan-kelis-luterilaisen kirkon diakonian teologiaa ja siitä johdettua kirkkokäsi-tystä ja käytännön rakennetta kohtaan teki vaikutuksen.

Pietarin Anglikaanisen seurakun-nan, Venäjän Ortodoksisen kirkon Pie-tarin hiippakunnan ja Pyhien aposto-lien Pietarin ja Paavalin kirkon seura-kunnan, Inkerin kirkon Pyhän Marian seurakunnan, evankelikaalisen ”Da-desda” kirkon sekä Kirkkojenvälisen Diakoniasäätiön toiminnassa välittyi evankeliumi kirkosta toivon merkkinä.

Joskus pitää mennä kauas nähdäk-seen lähelle!

● ViRPi PaulaNTOSosionomi YAMK, diakoni, teol.yo

UUTTA VOIMAA ELÄMÄÄSI, UUSIA TUULIA TYÖHÖSISenioripysäkki-ohjaajakoulutus antaa sinulle uusia työkaluja ja näkökulmia työhösi – ja samalla koko elämääsi. Ohjaajakoulutus kestää 1,5 vuotta ja voit osallistua siihen joustavasti työsi ohella.

Senioripysäkki-ohjaajana pystyt auttamaan tehokkaasti yksinäisyydestä ja masennuksesta kärsiviä senioreja.

Seuraava ohjaajakoulutus alkaa loppuvuodesta 2015 Helsingissä, jos koulutettavia on vähintään 10.

Ota yhteys ja ilmoittaudu nyt: Sari Eskelin, psykoterapeutti, ryhmäanalyytikko, kouluttajaPuh. 045 875 7872 tai [email protected]

“Senioripysäkkejä tarvitaan lisää!”

”Ryhmäkeskustelu on kansainvälistenkin tutkimusten mukaan erittäin tuloksellista ikääntyneiden yksinäisyyden ja lievän masennuksen hoidossa.

HelsinkiMission kehittämä ammatillisesti ohjattu Senioripysäkki-ryhmämalli vähentää tutkimusten mukaan tehokkaasti senioreiden yksinäisyyttä, masennusta ja ahdistusta.”

Sirkka-Liisa Kivelä Yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri, yleislääketieteen professori (emerita), Turun yliopisto


Diakoniatyöntekijä Virpi Rönkkömä-ki-Mäntynen valmistelee työhuonees-saan rippikoulutunteja. Satakuntalai-sessa Luvian kunnassa on reilut 3 000 asukasta. Luvian seurakunnan aino-alla diakoniatyön viranhaltijalla vas-taanottotoiminta perustuu ajanva-raukseen.

– Ajanvaraussysteemi on nykyai-kaa ja asiakkaat ovat olleet tähän tyy-tyväisiä. Se mahdollistaa molemmille osapuolille kiireettömän tapaamisen, Virpi perustelee.

Periaatteena on, että asiakkaan tar-peeseen pyritään reagoimaan heti. Pu-helimessa tai sähköpostissa työntekijä voi jo kartoittaa asiakkaan tilannetta ja arvioida avuntarvetta.

Virpillä on kokemusta myös perin-teisestä vastaanottotoiminnasta. Veren-painetta mittauttamaan tullut asiakas saattoi vasta pitkien juttelujen jälkeen kertoa varsinaisesta avuntarpeestaan.

– Molemmissa diakoniatyön vas-taanottotavoissa on omat hyvät puo-lensa. Pidän tärkeänä sitä, että asiakas voisi kokea varatun ajan olevan hän-tä varten ja että minulla on aikaa juu-ri hänelle.

Nykyinen ajanvaraussysteemi lisää Virpin mielestä diakoniatyön mahdol-lisuuksia. Avoin vastaanottotoiminta keräsi helposti ”vakiokävijät” odotus-tilaan. Ajanvaraussysteemi mahdol-listaa myös arempien ihmisten tule-misen.

– Moni työikäinen, jolta on lähtenyt työ alta tai tullut jotain muuta odot-tamatonta eteen, kokee avun pyytä-misen häpeällisenä. Joka toinen maa-nantai-ilta kohtaan ihmisiä ruokajaos-sa, siinäkin on kysymys vastaanotosta.

Lapsiperheiden arjen tilanne selviää Virpin mielestä parhaiten ko-

tikäynnillä. Hän on valmis menemään kotikäynnille myös silloin, jos asiak-kaan on vaikea lähteä kodistaan viral-liseen paikkaan vastaanotolle.

– Asiakas saattaa varata ajan vas-taanotolleni, mutta ei sitten tulekaan. Yritän tavoittaa hänet ja ehdotan ta-paamista esimerkiksi hänen kodissaan.

Vanhuksia Virpi käy tapaamassa palvelutaloissa, erilaisissa kerhoissa ja kotikäynneillä. Kotikäyntipyyntö-jä tulee suoraan vanhuksilta itseltään, omaisilta ja kunnan kotihoidosta.

– Koen kotikäyntityön kutsumuk-senani.

Virpi on aloittanut Luvian diako-niavirassa viime toukokuussa. Hän ar-vostaa edeltäjänsä luomaa diakonia-työn linjaa.

– Teen työtäni ajatuksella, että me kaikki ihmiset olemme samanarvoisia. Pyrin työssäni noudattamaan Jeesuk-sen antamaa esimerkkiä.

Ihmisen tarpeista lähtevääUudenkaupungin seurakunta on yk-si seurakunta, jossa on neljä samanar-voista, mutta erikokoista kappeliseura-kuntaa: Pyhämaa, Kalanti, Lokalahti ja Uusikaupunki.

Diakoniatyöntekijöitä on neljä plus diakonia-avustaja. Keskusta-alueella (noin 10 000 asukasta) toimivat Mer-ja Vihlman ja Ulla Forsman. Heil-lä on seurakuntakeskuksessa kaksi kertaa viikossa vastaanottoajat ilman ajanvarausta. Kalannissa Maarit Eres-maa ottaa vastaan samalla periaatteel-la. Lokalahdella ja Pyhämaassa on käy-tössä ajanvaraussysteemi.

– Vastaanotoilla käyvien määris-sä ei ole tapahtunut suuria muutoksia suuntaan tai toiseen. Yhtälailla asiak-kaat ottavat yhteyttä myös puhelimit-

Vastaanottotoiminta ei ole sidottu työpöydän ääreenDiakoniatyön vastaanottotoiminnan käytäntö voi toimia perinteisellä ”avoimet ovet”-systeemillä tai ajanvarauksella. Diakonian perustana on joka tapauksessa ihmisen kohtaaminen, vastaanottaminen, vastaan meneminen.

se, jolloin voimme sopia ajan tapaami-selle.

Jatkuva muutos rakenteissa niin seurakunnassa kuin koko yhteiskun-nassa on työntekijöiden mukaan näh-tävissä myös diakoniatyön arjessa. Diakonia-asiakkaiden ongelmat ovat kasaantuneet ja monimutkaistuneet. Muuttumatonta on sen sijaan ihmisen kokema yksinäisyys, hätä ja avuntarve.

Uudessakaupungissa ei ole suun-nitteilla netissä tapahtuvaa ajanva-raussysteemiä, koska suurimmalla osalla diakoniatyön asiakkaista ei ole nettiä käytössä.

– Kahden lapsen yksinhuoltajaäi-ti otti hiljattain minuun yhteyttä. Hä-neltä olivat menneet luottotiedot, jo-ten kellään perheenjäsenellä ei ollut mahdollisuutta edullisiin puhelin- tai nettiliittymiin, ainoastaan pre-pai-diin. Äiti pyysi diakoniatyöltä apua tietokoneen hankintaan yläasteella opiskelevalle lapselleen, koska sosiaa-litoimi avustaa tietokoneiden hankin-nassa vain lukiolaisia, Merja kertoo.

Ulla Forsman ja Merja Vihlman


Vastaanottotoiminta ei ole sidottu työpöydän ääreen

Ulla ja Merja kertovat viimeai-kaisten asiakastapaamisten liittyneen enimmäkseen taloudelliseen avusta-miseen. Myös elämän arjen murheet, kuten avioerokriisit, ovat olleet ihmis-ten huolena.

– Heinäkuussa, kun Santtiontupa on kiinni, vastaanotolle tulee myös ruoka-avun tarvitsijoita, Ulla kertoo.

Santtiontupa on matalankynnyk-sen paikka, jossa on ruoka- ja vaateja-kelua kolmena päivänä viikossa. Dia-konia-avustaja Elise Heinonen kertoo palvelun olevan erityisesti yksinäisten miesten, päihde- ja mielenterveyson-gelmaisten käytössä.

– Näillä ihmisillä on isoja ongel-mia. Kalenterin tai aikataulujen mu-kaan eläminen on heille vaikeaa, koska elämänote on hukassa. Ajanvaraussys-teemi ei sovellu näille ihmisille lain-kaan, Elise toteaa.

Kodikas Santtiontupa on hyvin suosittu paikka. Ulla päivystää siel-lä yhtenä päivänä viikossa. Kahvitte-lun lomassa on mahdollisuus osallis-

tua myös seurakunnan papin järjestä-mään hartaushetkeen.

– Luottamuksen saavuttaminen on työssäni hyvin tärkeää. Pienikin koh-taamisen hetki ja kuulumisten vaihta-minen ovat ihmiselle merkityksellisiä, Elise jatkaa.

Diakoniatyössä mennään vastaanKotikäyntityö on Ullan sydäntä lähel-lä. Hän saattaa poiketa työmatkoillaan jossain kodissa spontaanisti tai sopia tapaamisesta etukäteen.

– Vanha kunnon kohtaaminen, ta-pahtuu se vastaanotolla, kodissa, ka-dulla, tilaisuudessa tai laitoksessa, on edelleen se diakoniatyön perusjuttu, Merja miettii.

Ulla ja Merja kehuvat diakoniatyön tiimiään ja esimiestään, jonka antama tuki ja osoittama työn arvostus on aut-tanut työn kehittämisessä.

He ovat kehittäneet erilaisia tapah-tumia, joissa he menevät ihmisiä puo-litiehen vastaan. Tapahtumien suun-

nittelussa on kuunneltu herkällä kor-valla ihmisten toiveita, niinpä näissä tilanteissa kohtaaminen on luonnol-lista.

Pyhäinpäivänä siunauskappelin avoimet ovet kutsuvat päivällä ihmi-siä sytyttämään kynttilän omaisensa muistolle. Tasatunnein pidetään myös pieni hartaushetki.

– Aiemmin ahdistavalta tuntunut paikka onkin koettu hyvänä. Lohdul-lista tunnelmaa on luotu myös kukka-silla ja rauhallisella musiikilla, Merja kertoo.

– Täällä syntyneitä kohtaamisia on voinut jatkaa myöhemmin ryhmissä ja kotikäynnillä, Ulla jatkaa.

Eläkeläisiä he kohtaavat joka toi-nen viikko Torstaipysäkillä. Tapah-tumasta on tullut hyvin suosittu. Oh-jelmassa on vapaata seurustelua, ruo-katarjoilu ja lyhyt ohjelmaosuus, joka saattaa sisältää Merjan ja Ullan yllä-tyssketsejä, arpajaisia ja laulua.

● JOHaNNa sOiNTula

Virpi Rönkkömäki-Mäntynen


Opinnäytetyöni valmistui keväällä 2013: ”Nuorten vapaaehtoistoimin-nan kehittäminen Launeen ja Sal-pausselän seurakunnissa”. Opinnäy-tetyö käsitteli nuorten vapaaehtois-toimintaa evankelisluterilaisen kir-kon diakonia- ja nuorisotyössä. Ke-hittämishankkeen etenemistä varten perustettiin Salava-työryhmä, johon kuului kahden seurakunnan eri työn-tekijöitä ja muutamia aktiivisia nuo-ria. Salavan tarkoitus oli olla mukana tutkimusprosessissa ja kehittää pro-sessista syntyneitä tuloksia. Nuoret osallistuivat kyselyyn, johon vastasi 29 nuorta. Kysely osoitti, että nuoret haluavat olla mukana vapaaehtoistoi-minnassa.

Kehittämishankkeen tuloksena pe-rustettiin kahden seurakunnan yhtei-nen nuorten palveluryhmä. Yhteinen kokemus siitä oli, ettei nuorten palve-luryhmä toteutunut odotetulla taval-la panostukseen nähden. Aika ei ollut

”täysin kypsä” ryhmän käynnistymi-selle, toisin kuin esimerkiksi kyselyyn vastanneet nuoret antoivat ymmärtää.

Nuorten ajatuksia vapaaehtoistyöstäNuoret kertoivat tulevansa seurakun-nan toimintoihin oman rippikoulun ja isosena toimimisen kautta. Erityisesti työ nuorten ja lasten parissa kiinnos-ti nuoria. Nuoret olivat halukkaita toi-mimaan isosina sekä muiden ikäryh-mien kanssa että järjestämään erilai-sia aktiviteetteja.

”Pieniä hyvän mielen tekoja toiselle. Auttamisen ja vapaaehtoistyön ei tar-

vitse mielestäni olla aina Afrikkaan lähtemistä. Isostelun koen vapaaeh-toistyönä. Arkiset asiat, jotka ovat toi-selle hyödyksi ja iloksi.”

”Auttamisesta tulee ensimmäisek-si mieleen se, että kaikkien ihmisten tulisi auttaa kaikkia, mutta erityisesti niitä, jotka ovat avun tarpeessa.”

”Haluaisin nähdä ja tehdä vapaaeh-toistyötä mahdollisimman monipuo-lisesti. Ikää en osaa määritellä, voi-sin työskennellä lasten, nuorten sekä vanhusten parissa. Toivon mieluusti vapaaehtoistyötä, jossa voisin auttaa ja jakaa ajatuksiani erilaisten ihmis-ten kanssa. Toivon että jokainen sai-si hyvän ja iloisen elämän, josta hän itse nauttisi.”

Nuorten syrjäytymisen ehkäisyNuorten kansalaisaktiivisuuden lisää-minen vapaaehtoistoiminnan muo-dossa -projektilla todettiin olevan syrjäytymistä ehkäiseviä vaikutuk-sia. Kyselyyni vastaavat nuoret kertoi-vat esimerkkejä tästä. Seurakunta ko-ettiin luotettavana paikkana, jossa saa apua ja jonne voi tulla omana itsenään. Muutamat kokivat, että kun rippikou-lun kautta tutustuu muihin nuoriin, on helpompi tulla mukaan nuorten toimintaan ja sitä kautta saada ystä-viä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

Yhdessä tekeminen ehkäisee syr-jäytymistä. Osa nuorista kertoikin, että haluaisi olla kaverina yksinäisil-le nuorille tai maahanmuuttaja-taus-taisille nuorille. Jäin miettimään, että onko nuorten helpointa samastua

oman ikäisiinsä nuoriin, jolloin heidän on helpompi ymmärtää niitä hanka-luuksia ja haasteita, joita nuoruuteen ja itsenäistymiseen kuuluu.

Diakoniatyö nuoruudessaRaili Gothónin (2009) mukaan suku-polvien välisen vuorovaikutuksen ke-hittäminen kuuluu olennaisesti dia-konia- ja yhteisökasvatukselle. Nuorta kutsutaan, ohjataan, innostetaan, tue-taan ja rohkaistaan seurakunnan ak-tiiviseksi jäseneksi ja toimijaksi. Dia-koniakasvatuksen tavoitteena on luo-da ihmisarvoista elämänhallintaa sekä yhteiskuntaa. Diakoniakasvatus pyrkii lisäämään sukupolvien välistä vuoro-vaikutusta ja tarjoaa sekä nuorille et-tä nuorille aikuisille mahdollisuuden toimia eri-ikäisten parissa. Voitaisiin-ko diakoniatyöntekijöiden vankkaa ammattitaitoa hyödyntää paremmin nuorten kanssa toimimiseen? Dia-koniatyöllä olisi varmasti annettavaa mm. rippikouluihin.

Yhteistyöllä voitaisiin tehostaa nuorten vapaaehtoistoiminnan haluk-kuutta. Nuoret ovat halukkaita osallis-tumaan ja heitä tarvitaan. Tutkimuk-sessa eri työntekijöiden välinen yhteis-työ koettiin piristävänä yli seurakun-tarajojen ja työalojen.

Olisi hyvä pohtia nuorten koulu-tusmahdollisuuksia esim. isoskoulu-tuksen yhteydessä tai rippikoulussa, jossa voisi aktivoida mahdollista va-paaehtoistyöntekijän kasvavaa siemen-tä. KTK:n julkaisuissa Haastettu kirk-ko (2012) käy ilmi, että isostoiminnan suosio ei tavoita kaikkia nuoria. Seura-

Nuoret vapaaehtoistyöhönOlen työskennellyt useita vuosia seurakunnan diakoniatyössä ja saanut työskennellä myös nuorten kanssa. Koin, että diakoniatyö kaipaisi uudenlaisia toimintatapoja ja yhteistyötä nuorten sekä mui-den työntekijöiden kanssa. Yamk-opintojeni yhteydessä luin muutamia opinnäytetöitä, joista kävi il-mi, että nuoret suhtautuvat erittäin myönteisesti auttamiseen ja ovat halukkaita auttamaan. Halusin selvittää, mihin vapaaehtoistyöhön nuoret haluavat tulla mukaan ja miten työntekijät voivat vastata omalta osaltaan saatuihin tutkimustuloksiin.


kuntien tulee huolehtia toiminnan jär-jestämisestä myös niille nuorille, jot-ka eivät ole isostoiminnasta kiinnos-tuneita.

Voisiko rippikoululaisille tarjota isosena toimimisen vaihtoehtona vapaa ehtoistoimintaa muulla saralla? Nuorille nuoruus on myös haasta-vaa aikaa oman kasvun ja kehityksen myötä. Pitäisikö diakoniakasvatusta aloittaa jo nuorempana, jolloin lapsi on toden näköisesti vastaanottavampi asioille? Lapsena opitut tiedot ja tai-dot sekä asenteet ovat läsnä tavalla tai toisella ihmisessä.

Näin ollen nuorilla olisi mahdolli-sesti jo valmiuksia vapaaehtoistoimin-taan ja luomakunnan huomioimiseen sekä huolenpitoon eri lailla kuin nyt.

Anne Birgitta Yeungin (2002) mukaan vapaaehtoistoiminnan ulko-puolelle jäämistä perusteellaan useas-ti ajan puutteella. Osa lähtisi mukaan, jos pyydettäisiin. Joidenkin nuorten kanssa käymieni keskustelun pohjalta nousi esille se, että heidän vapaa- aikansa on jo kovin täyttänyttä

Haasteena jatkossa on saada nuor-ten halukkuus vapaaehtoistoiminnas-sa näkyväksi. Tähän tarvitaan aikaa, resursseja sekä nuorten uudenlais-ta huomioimista ja mahdollisuuksien tarjoamista.

Pitäisikö nuorille kehittää erilaisia mahdollisuuksia tehdä vapaaehtois-työtä internetin kautta?

Otetaan nuoret vastaan ja autetaan heitä toimimaan ja palvelemaan lä-himmäisen rakkauden näkökulmasta heidän haluamallaan tavalla. Kun rip-pikoulutyö kehittyi ja muotoutui lei-rimuotoinen rippikoulu, leireille osal-listui rippikoululaisten ja opettajien li-säksi alusta asti varttuneempia nuoria eli ”isosiskoja ja ”isoveljiä”, isosia. Voi-siko diakonia toimia ”turvallisena ai-kuisena, tutoreina” rippikouluissa ope-tuksen ohella?

● siNiKKa ViROlaiNeNJohtava diakoniatyöntekijä

Salpausselän seurakunta

Lähteet• Gothóni , Raili 2009. anna & arvo. Tutkimus yhteisvastuuhankkeen toteutumisesta. Helsinki. • Haastettu kirkko. suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008- 2011. Kirkon Tutkimuskeskuksen julkaisuja 115. http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/4D9073DDB9C38745C22576F20030a70e/$File/

Haastettu%20kirkko.pdf• Yeung, anne Birgitta 2002.Vapaaehtoistoiminta osana kansalaisyhteiskuntaa – ihanteita vai todellisuutta? Tutkimus suomalaisten asennoitumisesta ja osallistumisesta vapaaehtoistoimintaan. Helsinki: sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry.


Helsinki Pride 2015 oli jälleen mah-tava kokemus sekä kooltaan että tun-nelmaltaan. Kyse oli ihmisoikeus- ja kulttuuritapahtumasta, joka oli avoin ihan kaikille. Kirkko oli mukana ai-nakin avajaisissa, Sateenkaarimes-sussa, kulkueessa, puistojuhlassa, erilaisissa paneeleissa ja keskustelu-tilaisuuksissa. Mukaan mahtui pal-jon iloa ja tanssia, hyviä juttutuoki-oita, mutta myös sen tunnistamista, että tasa-arvo ja ihmisoikeudet eivät vieläkään kuulu kaikille seksuaali- ja sukupuoli vähemmistöille. Kun mie-tin sanaa ”pride”, se kuulostaa paljon paremmalta juuri alkuperäisenä eng-lanninkielisenä versiona. Suomeksi sana ”ylpeys ” kalskahtaa ikään kuin ylpistelyltä ja pöyhkeilyltä arvelutta-van asian ympärillä. Itse asiassa mi-nulle läheinen ihminen kuvaili tuota Pride-kulkuetta juuri tuollaisin sa-noin kuultuaan ensimmäisen kerran osallistumisestani tapahtumaan.

Oikeus tulla hyväksytyksiItse ajattelen, että on kyse kiitollisuu-desta. Siitä, että saa olla se kuka on ja jakaa sen läheisten ihmisten kanssa. Osa on kiitollinen jopa siitä, että on selvinnyt hengissä oman kipuilunsa kanssa! Olemassaolon oikeutus ja ko-kemus hyväksytyksi tulemisesta ovat jokaisen perustarve, ja sitä haluan ai-nakin itse olla osaltani tukemassa. Ei ole oikein lokeroida, olettaa, leimata, syrjiä, tuomita tai kiusata ketään, joka ei mahdu omaan ajatteluun. Päinvas-toin, rakkautta tulee jakaa ilman rajo-ja niin kauan kuin ketään ei tietoises-ti satuteta ja rikota. Pahat teot ja vas-tuuton elämäntyyli ovat asioita, joita ei tule hyväksyä, mutta taivaspaikko-jen evääminen toisten ominaisuuksien perusteella ei ole rakkauden teko. Vä-hemmistöjen ei tarvitse kantaa mui-den ihmisten pienuutta suhteessa su-vaitsevaisuuteen. Suotakoon myös he-teronormatiivisuuden alla kulkeville

rauha ja vapaus. Tuhoavaa ja huonoa käytöstä ei tule sallia keneltäkään. Ar-mo taasen kuuluu kaikille!

Sukupuolisensitiivisyys on yksi tä-män ajan suurimmista haasteista suh-teessa lasten ja nuorten hyvinvointiin. Tapaan työssäni jatkuvasti heitä, jot-ka kokevat, etteivät mahdu ympäris-tön asettamiin uomiin. Se taas aihe-uttaa syyllisyyttä ja häpeää ja altistaa syrjäytymiselle.

Kun puhutaan seksuaalivähem-mistöjen enenevistä tai prosentuaali-sesti valtaväestöä suuremmista mie-lenterveysongelmista, niin siinä on mielestäni vinha perä. Kun nuori jou-tuu lapsesta lähtien katsomaan ko-ko elämäänsä yksien sateenkaarevien linssien läpi, on vaarana, että osa mur-rosiän tuomaa kehitystä jää ikään kuin vajaaksi. Ei ole kapasiteetti käydä nor-maaliin kehitykseen kuuluvia vaiheita rauhassa, koska on varmisteltava omaa olemassaoloaan. Tämä näkyy usein jo-

Olemassaolon oikeutusOlen perin helpottunut. Vihdoinkin se on valmis – parisuhdemateriaali sateenkaariväen parissa seurakuntien työntekijöiden käyttöön. Se on muutoinkin oiva tietopaketti tutustua hlbt-ihmisten käsitteistöön ja terminologiaan. Kyse on seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden moninaisuudesta sekä olemassa olevasta, läsnäolevasta ja kauttaaltaan vaikeaksi koetusta asiasta. Siitä voi ottaa lempeän niskalenkin. Kysellä ja olla kiinnostunut. Ihmisestä. Ravistella ja herätellä omaa uinuvaa ja torkahtelevaa, keskeneräistä ja ei-kaikkitietävää.


ko liiallisena kiltteytenä, suorittamise-na, hyväksynnän hakemisena tai sit-ten vastaavasti hyvin itsekkäänä ja uh-makkaana käytöksenä. Näiden asioi-den kohtaamiseen auttavat usein vas-ta erilaiset pitkät terapiat ja korvaavat, hyväksytyksitulemisen kokemukset.

Ahdistus ja häpeä seuranaMiltä mahtaa tuntua nuoresta, joka he-rää seksuaalisuuteensa ja tajuaa vih-doinkin, että voi olla tyttö, joka voi ty-kätä toisesta tytöstä? Vieläpä ilman hä-peää. Aiemmin tuon tunteen on tuot-tanut se, että on luullut haluavansa olla poika, kun tykkää kerran tytöistä. Ei ole ollut sanoja eikä ymmärrystä sille, että on moninaista seksuaalisuutta. Kukaan ei ole kertonut homoista tai lesboista. Haukkumasanana niitä muistaa joskus käytettäneen.

Entäpä miltä tuntuu pienestä po-jasta, joka pyytää vanhempiensa mie-lestä epäsopivaa lelua itselle syntymä-päivälahjaksi? Olkoonkin se vääränlai-nen tai -värinen, tytöille kenties sopi-vampi. Kuka ottaa oikeudekseen mää-ritellä sen lapsen puolesta polkien sa-malla hänen yksilöllisiä tarpeitaan? Ei kai kukaan anna pojalleen leipää, kun hän pyytää munaa? Entäpä miltä tun-tuu hänestä, joka on kokenut koko ikänsä olevansa väärässä kehossa ah-distuksen ja häpeän vallassa. Yrittä-nyt kerta toisensa jälkeen hyväksyä ja tulla hyväksytyksi onnistumatta siinä.

Hän on transmies, joka ensimmäisen kerran saa vetää paidan päälle rintojen poiston jälkeen niin, ettei ole tarvin-nut ensin sitoa itseänsä ja tuntea ole-vansa puolinainen.

Asiakkaakseni tuli kerran musta-tukkainen hevaripoika. Hän kertoi, et-tä on tavattoman ahdistunut olemaan vartalossaan ja tunsi olevansa tyttö. Samaan hengen vetoon hän sanoi, et-tei koskaan kuitenkaan haluaisi korja-ta vartaloaan leikkauksin. Kerroin hä-nelle sen olevan ihan ok ja että on sel-laisia ihmisiä, jotka eivät tunne vält-tämättä olevansa kumpaakaan suku-puolta ja he kutsuvat itseään transge-ndereiksi. Joskus sukupuolen mää-ritteleminen käy vain turhan ahtaak-si ja sen ilmentäminen puolestaan on jokaisen oma vapaus. Puolen vuoden päästä tuo nuori tuli jälleen vastaan-otolle. Mikä mieletön muutos hänessä oli tapahtunut! Ovensuussa seisoi sta-ra. Ahdistunut ja kyyryssä oleva heva-ri oli muuttunut meikkaavaksi, hymyi-leväksi glam-rokkariksi ja kertoi ole-vansa ensimmäistä kertaa elämässään onnellinen ja saaneensa uusia ystäviä.

Ehyt ja tosi Jumalan ja ihmisten silmissäIhmisyys on syvimmiltään sen toden-tamista, että voi kokea olevansa koko-nainen, ehyt ja totta itsensä, toisten ja Luojansa edessä. Vain siten ihminen voi rakastaa itseään ja lähimmäistä se-

kä palvella Jumalaa kristittynä. Tum-pattu, poljettu ja silmistä poistettu ei kykene näistä mihinkään. Raainta iki-nä on evätä tämä toiselta ihmiseltä ja tietää hänen puolestaan, mikä on juu-ri hänelle tosi parhaaksi. Syvä viisaus piilee Raamatun sanassa: ”Totuus te-kee vapaaksi!” Kun ihmisen elämässä on jotakin, joka on ei-totta, niin se vie valtavasti energiaa. Kun joutuu katse-lemaan elämää tuon yhden linssin lä-pi, käyvät elo ja olo ahtaiksi.

Olemassaolon oikeutus terminä tuottaa minulle iloa, mutta myös häm-mennystä. Sen pitäisi olla itsestään sel-vyys ‒ vaan kun ei ole! Moni ihmette-lee kyllästyneenä, miksi media tuottaa edelleen kaapista ulos -tyyppisiä uuti-sia. Nuori uimaripoika tai keski-ikäinen naisnäyttelijä sanoittavat homoeroot-tista elämäänsä. Kyse ei kuitenkaan ole seksistä vaan ihmisen koko minuudes-ta, jota leimaa ja värittää seksuaalisuus. Tällöin ollakseen totta on tarve olla tot-ta kokonaan. Jotta voisi treenata tai teh-dä häiriöttä työtään, on poistettava tur-haa energiaa vievät häiriötekijät.

Tähän kirkkoon rukoilen tänään tämän kaltaista ymmärrystä ja toisen ihmisen tasolle menemistä. Siunausta itse kunkin työhön, iloa ja valoa sekä voimia toimia!

● HeNsKu KeTTusaaRiErityisnuorisotyönohjaaja

Hgin srk-yhtymä/Snellu,[email protected]


Kaste Kaste on lähtökohta myös pienryh-märippikoulussa. ”Minulle on annet-tu kaikki valta taivaassa ja maan pääl-lä. Menkää siis ja tehkää kaikki kan-sat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudatta-maan kaikkea, mitä minä olen käske-nyt teidän noudattaa.” (Matt. 28:18–20) Kasteen sakramentissa katekismuksen mukaan on kysymys nimeltä kutsumi-sesta. Jumala kutsuu jokaisen nimel-tä omakseen kristillisen kirkon jäse-nyyteen. Pienryhmärippikoulussa ni-

meltä kutsuminen on merkitykselli-sin asia. Nimensä mukaisesti riittävän pieni ryhmä mahdollistaa henkilö-kohtaisen kohtaamisen ja yhteyden. Yhteys ja kommunikointi ovat jokaisen rippikoululaisen kanssa erilaista. Viit-tomakieli, selkokieli, kuvat, pistekirjoi-tus, elekieli, olemus kieli, musiikki ym. ovat rippikoulumme kommunikaa-tiota, jolla yhteys syntyy. Aina yhteys ei synny ensi tapaamisella. Yhteyden luominen vaatii aikaa ja kärsivällisyyt-tä, nuoren kohtaamista hänen omassa turvallisessa ympäristössään, kotona ja koulussa. Toisinaan se on kuin sala-

poliisin rikasta ja upeaa työtä. Palkin-tona hymy, kosketus, halaus tai paljon puhetta. Yhteinen matka pääsee jatku-maan siitä upeasta hetkestä eteenpäin. Pyhä henki Pyhä henki synnyttää meissä uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauk-seen. Pienryhmärippikoulussa saam-me elää todeksi päivittäin Hengen työn. Henki herättää uutta uskoa ja rakkautta. Pyhää Henkeä emme voi nähdä, sitä emme voi opettaa konk-reettisesti. Jumala on luonut jokai-sen rippikoululaisen. Jokaisella nuo-

Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä. Ps. 139: 14. Meidänkö nuori rippikouluun? Mitä turhaan heille rippikoulua pidetään, eiväthän he mitään ymmärrä, saatikka opi? Miten sinä jaksat ja viitsit, viikko leirillä? Tuleeko osastolle rippikoulu, saavatko nämä nuoret rippijuhlan? Kymmenen vuotta ja noin kolmekymmentä pienryhmä rippikoulua pitäneenä voin ja uskallan sanoa: kaikki saavat tulla

– rippikouluun!

Kaikki saavat tulla


rella on omat kyvyt ja lahjat. Samassa nuoressa ovat haasteet ja hoivaa vaa-tivat piirteet. Pienryhmärippikoulus-sa nuoret ovat mahdollisuuksia, Ju-malan omaksi kuvakseen luomia yk-silöitä. Yhdessä rippikoulussa syntyy yhteys, hyväksyntä ja vahva kokemus siitä, että jokaisella on oma paikkan-sa omana arvokkaana itsenään toisten nuorten joukossa. “Kun Jumala sanal-laan sinutkin loi, hän tarkoitti samal-la näin. Sä arvokas oot, sä osaat ja voit. Mä tuollaisena rakastan sua!”

Elämä, usko ja rukous Rippikoulu alkaa arkielämän todelli-suudesta. Jokainen tulee omasta maa-ilmastaan ja ympäristöstään: koulusta, kodista, asumisyksiköstä tai perhetu-kikeskuksesta. Turvallisuuden ja luot-tamuksen luominen on silta leirijak-solle tai yhteisiin rippikoulutunteihin. Hyväksyvä katse, kosketus, hymy ja annettu aika ovat hedelmiä, joilla pää-semme yhteiseen rippikoulumatkaan. Rippikoulun opettajien ja avustajien asenteet, valmiudet ja vahvuudet eri-laisuuden kohtaamiselle ovat osa rip-pikoulumatkaa. Rippikoulu on myös matka työntekijälle ja avustajille; us-kaltautumista ja heittäytymistä yhdes-sä tekemiseen ja vastuun kantamiseen.

Nuoret synnyttävät monenlaisia tunteita aikuisissa. On päästettävä lä-helle nuori, on uskallettava asettaa ra-joja, on istuttava vierellä ja kannetta-va nuoren tuskaa ja pahaa oloa het-kellisesti. Työntekijä ja avustaja ovat näissä hetkissä viemässä käytännös-sä evankeliumia eteenpäin. Jumalan armahtavat kasvot välittyvät työnte-kijän kautta rippikoululaiselle hänen tuntiessa sielussaan Kristuksen sijais-kärsimyksen. Aikuinen on vierellä, mi-nua varten, ja auttaa minua eteenpäin omien voimakkaiden ja vaikeiden tun-teiden kanssa.

Kontekstuaalinen teologia tarkoit-taa, että kristillinen tulkinta on aina jollakin tapaa ympäristöönsä sidottua. Rippikoulun sisällössä otamme huo-mioon rippikoululaisen sosiaalisen kontekstin. Kristinuskon asiat ja kon-tekstin välinen suhde on ikään kuin käännettävä rippikoululaiselle ym-

märrettäväksi. Rippikoululaisen ym-märryksen ja oppimisen taso ja hänen elämänsä tärkeät asiat yhdistetään opetuksen tasoon ja käytännön toteu-tukseen. Kiireettömyys, konkreetti-suus ja kaikkien aistikanavien käyttö yhdessä hyväksyvän ja kannustavan il-mapiirin kanssa ovat toimivaa peda-gogiikkaa.

Tärkeät uskonkappaleetUskontunnustuksen ensimmäisen us-konkappaleen, luomisen, merkitys on tärkein. Jumala on luonut jokaisen rip-pikoululaisen juuri sellaisena kun hän on. Mikään ei ole väärin tai vierasta. Tämä asia eletään rippikoulun jokai-sessa hetkessä. Aikuinen antaa tarvit-tavan avun ja mahdollistaa osallistu-misen tasa-arvoisena rippikoulun het-kiin.

Toinen uskonkappale, lunastus, opetetaan kinesteettistä oppimistapaa käyttäen. Jeesuksen vertauksia, elämää ja hänen viimeisiä hetkiään näytellään ja kuljetaan luonnossa kokien ja ais-tien. Ristin kantaminen antaa konk-reettista elämystä siitä, että Jeesus on ottanut kantaakseen meidän pahan olomme, kivun ja tuskan. Laskies-samme painavan ristin maahan Jeesus muistuttaa meitä Jumalan anteeksian-nosta ja armahduksesta. Jumala on ot-tanut ihmisten ristiriidat ja heikkoudet ja julistaa valtakuntaa, jossa arvoton on arvokas ja näkymätön on näkyvä.

Kolmas uskonkappale, pyhitys. Py-hä, hyvyys, rakkaus, musiikki tai hil-jaisuus. Sitä kaikkea se voi olla. Har-taustila itsessään kynttilöineen ja tur-vallisuuden tunteineen virittää tilaan. Kehitysvammaisilla on käytössään kirkkohetki, jossa toistetaan samaa ri-tuaalia. Tuttuja, selkeitä lauluja ja ru-kouskynttilän sytytys oman nimen si-sältävän laulun saattelemana ovat py-hä ja yhteinen hetki, jossa sanoilla ei ole merkitystä. Jumala ja Pyhä Hen-ki ovat läsnä. Pienryhmärippikoulun hetket, jossa ujokin nuori haluaa arasti viitaten lukea Raamatun tekstiä omal-la tavallaan ja ylpeänä, ovat kosketta-via ja täynnä tunnetta Jumalan läsnä-olosta. Rukous on sydämen puhetta Jumalalle. Toisen ryhmän kanssa on hyvä rukoustunnilla maata tyynyil-lä ja kuunnella rauhoittavaa musiik-kia. Toisinaan käytämme rukoushel-miä sanattoman rukouksen muodos-sa. Rukouksen tapoja on monenlaisia, mutta rukoukset kuullaan aina. Kuin kynttilän liekki, sanatonkin huokaus nousee kohti taivasta.

Koko rippikoulumatka huipentuu konfirmaatioon. Tunnelma kirkossa on jännittynyt mutta kaunis. Perhe, sukulaiset ja ystävät ovat liikuttunees-sa tilassa ja ylpeitä nuoristaan. Minun nuoreni on tässä tänään konfirmoita-vana. Konfirmaatiot ovat aina yksilöl-lisiä, räätälöityjä juuri sen ryhmän tar-peisiin. Konfirmaatiossa nuori ja seu-rakunta tuntevat Pyhän Hengen, joka lahjoittaa uskon ja rakkauden.

Usko ja rakkaus”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” ( Matt. 28: 20)

Rippikoulumatkalla nuoret ovat saaneet tasavertaisuuden ja hyväksy-tyksi tulemisen kokemisen. Kastekäs-kyn lupaus kattaa koko elämän mat-kan. Rippikoulun opettajan rukous on, että näillä nuorilla on koko elämän matkalla ympärillä ihmisiä jotka ym-märtää, tukee ja rukoilee heidän puo-lestaan.

● maRi TuOmiNeNVammaistyön nuorisotyönohjaaja, diakoni

Tampereen ev.lut seurakuntayhtymä


Diakoniaa paraatipaikallaJeesus näki Betesdan altaalla miehen, joka oli ollut sairaana 38 vuotta. Mikä miestä vaivasi, emme tiedä. Rampa hän varmaankin oli, koska ei omin avuin päässyt puhdistautumisaltaaseen. Häneltä Jeesus meni kysymään: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Joh. 5:6

38 vuotta sairastaneena mies oli saa-nut tottua toisten sääliin. Hän oli saa-nut tottua kerjäämään elantonsa. Elämä kurjuudessa oli hänelle kaikes-ta huolimatta hänen elämänsä, tuttu elämä. Ensi lukemalta saattaa ihme-tyttää, miksi kukaan vastustaisi ter-vehtymistä. Tämän miehen kohdal-la se tarkoittaa suostumista suureen muutokseen. Elantoa ei hyväjalkainen saa enää kerjäämällä. Terve mies ei säälin kautta saa huomiota osakseen. Tahdotko todella tulla terveeksi?

Tahdotko tulla terveeksi?Kampin kappelilla kohtaamme myös ihmisiä, joiden vaikeat elämäntilanteet ovat kroonistuneet ja ihminen on tot-tunut elämänsä kurjuuteen tai eristy-neisyyteen. Joskus ihminen löytää loh-dukseen ajatuksen, että nimenomaan vaikea tilanne tekee hänestä erityisen. Kärsimys, jota ihminen kokee, erottaa hänet harmaasta joukosta ja tekee hä-net omissa silmissään ainutlaatuiseksi. Ihminen on voinut kokea elämässään

näkymättömyyttä tai arvottomuut-ta ja ottanut kärsimyksen tuoman eri-tyslaatuisuuden pelastusköydekseen. Tilanteen vaikeus ja sen haasteet ovat tulleet hänelle tutuksi, ja kärsimys on muuttunut tutuksi kärsimykseksi. Ih-minen ei enää halua vaikean elämän-tilanteen helpottumista vaan hakee apua siihen, että hän jaksaisi yhden päivän lisää kärsimyksessään. Muutos pois tutusta voi tuntua liian pelotta-valta. Tuttu kärsimys on turvallisem-pi kuin tuntematon, vaikka tuntema-ton voisikin sisältää helpotusta ja pa-rempaa oloa.

Diakoniatyö tai sosiaalityö voivat tarkoittamattaan auttaa ylläpitämään kroonista elämäntilannetta. Kappelil-la pyrimme tarkastelemaan omaa työ-tämme kriittisesti, jotta emme huo-maamattamme toimi tavoilla, jotka synnyttävät tai ylläpitävät epätervettä riippuvuutta tai palkitse sitä. Pohdim-me paljon rajaamista. Rajaamisella tar-koitamme rajojen asettamista jollekin toimintatavalle, jolla kävijä on tottunut

reagoimaan tai toimimaan esimerkiksi suhteessa auttaviin tahoihin tai sosiaa-lisiin tilanteisiin. Rajaaminen voi tar-koittaa sen kertomista kävijälle, että me emme voi vastata hänen tarpeeseen-sa. Tai että emme voi jatkaa työsken-telyä hänen kanssaan, ellei hän hae ti-lanteeseensa muuta asiantuntija-apua. Pyrimme myös siihen, että emme tue riippuvuuksia tai pakko-oireita.

Sen näkemiseen ja tunnistamiseen, että itse omalla toiminnallaan ylläpi-tää omaa tilannettaan, tarvitaan rajal-la oloa. Sitä, että ihminen ei voikaan enää jatkaa totutulla tavalla tai tutulla ajatusmallilla. Tarvitaan sitä, että toi-mimme hänelle joskus kipeälläkin ta-valla peilinä, joka tekee näkyväksi jo-takin, mikä on piilossa. Aina ihmi-nen ei halua tai ole vielä valmis muu-toksiin, vaikka häntä siihen tuetaan ja kannustetaan. Tällöin työhömme kap-pelilla voi kuulua työskentelyn päättä-minen kävijän kanssa siltä erää. Tehtä-vämme ei ole tukea ihmistä jatkamaan kärsimyksessään, vaan helpottaa sitä.

an

ne

im

mo

ne

n


Diakoniaa paraatipaikalla

yhteistyö Helsingin kaupungin So-siaali- ja terveysviraston kanssa sekä työn tekeminen kahdessa vuorossa. Kappelin aukioloaikoina kuka tahan-sa voi tulla keskustelemaan kirkon- tai sosiaali alan työntekijän kanssa silloin, kun hänellä on siihen tarvetta.

Elämän kriisit yllättävät. Ne tulevat varoittamatta tai hiipien eivätkä kun-nioita vuorokaudenaikoja, loma- tai virka-aikoja. Kriisin kohdatessa ihmi-nen on usein epätodelliselta tuntuvas-sa tilassa, ja avun saannin odottami-nen voi tuntua kohtuuttomalta ja louk-kaavalta. On tärkeää, että on paikko-ja, joihin voi tulla ilman ajanvaraus-ta ja byrokratiaa. Kävijä voi halutes-saan keskustella anonyymisti, eikä keskusteluja kirjata diakoniatyön käy-tössä olevaan ohjelmaan. Tarvittaes-sa hän saa apua ajan varaamisessa tar-vitsemaansa palveluun tai oman seu-rakuntansa diakoniatyöhön. Tällöin tarvitsemme kävijän nimen. Kappe-lissa ei myönnetä diakonia-avustuksia eikä tehdä toimeentulotukipäätöksiä,

AjanvarauksettomuusMyöhemmin fariseukset kuulevat, että Jeesus oli sapattina parantanut mie-hen Betesdan altaalla. Jeesus kommen-toi tilannetta näin:

”Minun Isäni tekee työtään tauko-amatta, ja niin teen myös minä.” Joh. 5:17

Jumalan maailma on todellinen kel-lon ympäri, vuoden ympäri. Mies Betes-dan altaalla sai kokea itsensä entistä yksinäisemmäksi suuren juhlan aikaan. Vaikka ihmisiä oli paljon liikenteessä, kenelläkään ei ollut aikaa auttaa hän-tä altaaseen. Jokaisella oli heidän oma juhlanviettonsa käynnissä. Niin ilo kuin murhe voivat tulla kohdalle myös juhlien aikaan, myös pyhänä. Jeesus ei kieltänyt apuaan niiltä, jotka olivat ah-dingossa virka-ajan jälkeen.

Kampin kappelin toimintaa suun-niteltaessa on nähty tärkeäksi, että kappeli on auki vuoden jokaisena päi-vänä, eikä kävijän tarvitse varata etu-käteen aikaa keskustelua varten. Kap-pelin pitkät aukioloajat mahdollistaa

vaan työmme perustuu kohtaamiseen ja kävijää palvelevan avun piiriin oh-jaamiseen sekä hengelliseen tukemi-seen kävijän niin toivoessa.

Ihmisen mieltä painavat asiat saat-tavat vaivata niin, ettei hän pysty nuk-kumaan, syömään tai saamaan otetta arjen hallinnasta, ennen kuin on pu-hunut asioista jonkun kanssa. Osa kä-vijöiden keskustelu- tai muun avun tar-peesta voi syntyä kappelin hiljaisuu-dessa mieleen nousevista ajatuksista. Joskus kuormittavat asiat on työnnet-ty taka-alalle ja ne nousevat pintaan, kun on hiljaista ja rauhallista. Jotkut ih-miset tulevat pyytämään rukousta tai keskustelemaan hengellisistä asioi sta. Tilastomme osoittavat, että keskuste-lumahdollisuuden ovat löytäneet hy-vin myös miehet. Kappelin työntekijöi-den kanssa käydyistä keskusteluista yli puolet on miesten kanssa käytyjä.

● aNNe immONeNkursivoitu teksti:

NaNNa HelaaKOsKi

Kampin kappeli on hiljaisuuden ja kohtaa-misen paikka Helsingin keskustassa. se avattiin kesäkuussa 2012. Kävi-jöitä on avaamisen jäl-

keen ollut yli 800 000. Päivittäin kappelissa käy keskimäärin 550 ih-mistä. Keskusteluapua saa ajanvarauksetta ympäri vuoden sekä

kirkon että sosiaali- ja terveysviraston työn-tekijöiltä kotikunnasta rippumatta. Kappeli on avoinna arkisin 8–20, viikonloppusin 10–18.


IkäArvokas – etsivää ja osallistavaa vanhustyötä

Yksinäisyydestä yhteisöllisyyteenIkäArvokas-hanke on vuoden 2013 Yhteisvastuukeräyksen tuotoilla rahoitettu hanke. Tarve hankkeelle ilmeni, kun seurakunnista nousi huoli yksinäisten, syrjäytyneiden ja huono-osaisten ikäihmisten pärjäämisestä ja osallisuuden toteutumisesta. Etsivän vanhustyön osalta toiminta nähtiin riittämättömäksi. Hanke on kolmivuotinen ja jatkuu vuoden 2016 loppuun.

IkäArvokas-hankkeen päämääränä on ikääntyneiden huono-osaisuudes-ta johtuvan eristäytyneisyyden vähen-täminen ja osallisuuden edistäminen omaan elämään, yhteisöihin ja palve-luihin. Hankkeen osatavoitteina on ra-kentaa pilottiseurakuntien alueille toi-mivat, vanhusten arkisiin toimintaym-päristöihin niveltyvät etsivän vanhus-työn toimintamallit, kehittää osallista-via vertaistoiminnan muotoja sekä ver-taistoiminnan koulutuspaketti seura-kuntien käyttöön. Etsivän vanhustyön tueksi tavoitteena on lisätä laaja-alaista yhteistyötä eri vanhustyön toimijoiden kanssa. IkäArvokas-hanke toimii kuu-den pilottiseurakunnan ja seitsemän kummiseurakunnan alueella.

Etsivän vanhustyön työmenetelmät Yhteydenottokortit kehitettiin, kun diakoniatyöstä nousi tarve mahdolli-simman yksinkertaiseen ja kohtuudel-la resursseja vievään etsivän vanhus-työn menetelmään. Yhteydenottokort-tien tavoitteena on tavoittaa yksinäisiä, syrjäytyneitä ja palvelujen ulkopuolella olevia ikäihmisiä. Yhteydenottokort-ti on suunnattu erityisesti arkisiin toi-mintaympäristöihin kuten taksikus-keille, kauppojen kassoille, kauppakas-sien viejille, yksityisille palveluntuot-tajille sekä taloyhtiöiden henkilöstölle.

Yhteydenottokorttien kautta on löydetty uusia hankkeen kohderyh-mään kuuluvia ikäihmisiä. Kortteja on

Anttolan kyytikerho esittelee IkäArvokas väliseminaarissa toimintaansa

palautunut n. 160 kappaletta, ja useim-mat näistä yhteydenottopyynnöis-tä ovat johtaneet kotikäyntiin ikäih-misen luona ja palvelutarvekartoituk-seen. Kortit on otettu käyttöön jokai-sen pilottiseurakunnan alueella.

Puhelinpalveluista on kokeilussa Soit-torinki- ja IkäArvokas-puhelinpalvelu. Soittorinki-toiminnassa diakoniatyön-tekijät ja vapaaehtoiset soittavat kaikille 83-vuotiaille. Tarkoituksena on selvit-tää ikäihmisten kotona pärjäämistä, ko-konaisvaltaista hyvinvointia ja koettua palveluntarvetta. Soittorinki on osoit-tautunut hyväksi menetelmäksi erityi-sesti harvaan asutulla maaseudulla.

IkäArvokkaan puhelinpalveluun voi ikäihminen, omainen tai arkisten toimintaympäristöjen toimija soittaa seurakunnan alueella ja ilmoittaa huo-lensa ikäihmisestä. Puhelinpalvelui-den avulla on tavoitettu reilun vuoden aikana noin 60 uutta, hankkeen kohde-ryhmään kuuluvaa henkilöä. Heidät on ohjattu tarkoituksenmukaisten palve-luiden ja tuen piiriin ja korttelikerho- tai muuhun toimintaan.

Uutena etsivän vanhustyön mene-telmänä on tulossa Suurella sydämel-lä -sivuille ”Ilmoita huoli ikäihmises-tä” -palvelu. Ilmoitus ohjautuu alueen vanhustyöstä vastaavalle diakonia-työntekijälle, joka ottaa yhteyttä. Var-haisella avuntarpeen tunnistamisel-la pyritään auttamaan arjessa selviy-tymistä ja tukemaan ikäihmisten hy-vinvointia.


”Kahdeksan vuotta mi-nä ehdin istua tässä ikku-nassa ja katsella pihan elä-mää. Olen luonnon ihailija. et usko, miten komiaa on, kun puut huurtuu”, aino selvittää ja katsoo kadulle. Kauniistakaan luonnosta ei ole ihmiselle seuraksi.

– Tunsin itseni aina yk-sinäiseksi, kun ei tutta-

via ole. Viimeiset ystävät-kin kuolivat talosta pois. ennen aika meni, kun kä-vi heidän luonaan kyläs-sä tai heidän puolestaan kaupassa.

Kun jalkahoitaja kävi ai-non luona, hän jätti kor-tin, jossa häntä neuvottiin ottamaan yhteyttä seura-kunnan vanhustyöstä vas-

taavaan diakoniatyönteki-jään – ja aino otti.

aino oli 30 vuotta maa-talon emäntänä, kunnes jäi leskeksi vuonna 1978. avioliitossa syntyi kolme lasta. maalta hän muutti kaupunkiin ja meni uudel-leen naimisiin.

– Toisen miehen kans-sa meni hyvin. Hän oli ki-

valuontoinen ja iloinen, aino muistelee. mies sai-rastui, ja aino toimi hä-nen omaishoitajanaan. aviomies menehtyi ja ai-no oli taas leski. sosiaalis-ten suhteiden rakentami-nen ei ole helppoa. Yksi-näisyys on ainolle tuttu vieras.

● VeeRa JäRVeNPää

Osallisuuden lisääminenOsallisuuden lisäämiseksi on kehitet-ty diakoniatyöntekijöiden, ikäihmisten ja vertaisten kanssa paikkakuntakoh-taisesti tarpeelliseksi koettua kortteli-, kylätalo- ja olohuonekerhoja sekä pal-velupäivätoimintaa Korttelikerhoja on käynnistetty monimuotoisesti: kortteli-kerhot voivat kokoontua rivi- tai kerros-talon yhteisessä tilassa, kokoontuminen voi olla tietyssä kaupunginosassa, ko-koontuminen voi olla ikäihmisen ko-dissa, kyyti- ja kylätalokerhot kokoon-tuvat haja-asutusalueella tai kokoon-tuminen voi olla kahvilatoiminnan tai palvelupäivän puitteissa tapahtuvaa yh-teisöllistä toimintaa. Hankkeen aikana on käynnistetty 23 erityyppistä osalli-suutta tukevaa korttelikerhoa. Asuin-paikasta, toimintakyvystä ja taloudelli-sesta tilanteesta huolimatta kaikille ha-lukkaille on pyritty mahdollistamaan tasavertaisesti osallistuminen kerho-

toimintaan. Ikäihmisten ääntä kuun-nellaan kehittämistyössä ja heidän toi-mijuuttaan tuetaan.

Pilottiseurakuntiin kuuluvat hank-keeseen nimetyt diakoniatyöntekijät kä-vivät Kansalaisareenan vertaistoimin-nanryhmänohjaajakoulutuksen. Kou-lutukseen liittyen he ovat yhteis työssä alueen projektityöntekijöiden kanssa suunnitelleet vertaistoimintaan kolmen päivän mittaisen koulutuspaketin.

Ikäihmisten ääni kuuluviinIkääntymiseen liitetään runsaasti käsit-teitä, joilla on negatiivinen sävy, ja nä-mä leimaavat ikäihmisiä kuulumaan jo-honkin tiettyyn ryhmään. Ikääntymi-sessä nähdään riskejä ja ongelmia, joi-hin ammattilaisten odotetaan tarttuvan ylhäältäpäin. Liian usein unohdamme pysähtyä tai meillä on liian kiire pysäh-tyä ikäihmisen rinnalle ja selvittää yh-dessä hänen kanssaan, hänen subjektii-

visia kokemuksiaan ja tarpeitaan. Ikä-Arvokas-hankkeessa pyrimme saamaan ikäihmisten äänen kuuluviin kehittä-mistyön kautta. Lähtökohtana on tukea ikäihmisten olemassa olevia voimava-roja ja ottaa heidät aidosti mukaan ke-hittämistyöhön. Suurimmat uudet voi-mavarat löytyvät ikäihmisistä itsestään. Muutokset lähtevät aina meistä jokai-sesta itsestämmen, siitä, millainen on arvomaailmamme, millaisen asenteen omaamme ikääntyneitä kohtaan. Meis-tä jokainen voi olla mukana arvokkaan vanhuuden turvaamisessa yksinkertai-sesti kysymällä yksinäiseltä vanhuksel-ta ”Mitä sinulle kuuluu?”

● aNu silVeNNOiNeN,Projektikoordinaattori IkäArvokas-hanke

● Kuvat aNu silVeNNOiNeN Ja KRisTa VäisäNeN

• Hankkeeseen voi tutustua osoitteessa www.tyynela.fi/ika-arvokas

Paltasen kylätalokerhon

osallistujia miettimässä

Arvokkaan vanhuuden avaimia.


Arjen juhlaa Myllypuron kirkollaMyllypuron kirkolla, Herttoniemen seurakunnassa Helsingissä, on vietetty kodittomien yötä kerran kuukaudessa talvikautena vuodesta 2008 lähtien. Syksyllä 2014 saimme tilaisuuden olla mukana. Mietimme, mistä kodittomien yössä on kyse. Onko toiminta diakonian laastaria yhteiskunnan haa-vaan? Vai onko se diakonian kannanotto asunnottomuuteen? Vai onko kyse vain yksinkertaisesti dia-konian todeksi elämisestä? Tässä kirjoitelmassa tarkastelemme kodittomien yötä yhteisöllisen juhlan ja vieraanvaraisuuden näkökulmista. Kirjoitelma perustuu kirjoittajien ja seitsemän diakoniaopiskeli-jan ajatuksiin, keskusteluihin ja havaintoihin kolmessa kodittomien yön tapahtumassa.

Kodittomien yön käytännön toteutusMyllypuron kirkko sijaitse Itä-Helsin-gissä, lähellä Myllypuron metroase-maa. Kodittomien öitä alettiin järjes-tää, koska Myllypuron alueella oli pal-jon asunnottomia. Valtakunnallinen asunnottomien yö on vain kerran vuo-dessa. Asunnoton on ilman kotia 365 vuorokautta vuodessa.

Herttoniemen seurakunnan Kodit-tomien yö -toiminta tarjoaa konkreet-tisen avun lisäksi myös yhteisöllisyyt-tä. Toiminnan mahdollistaa suuri va-paaehtoisten joukko. Heitä on kaiken kaikkiaan viitisenkymmentä. Heis-tä on kerrallaan mukana noin 30. Pai-kalla tarvitaan monia vastuunkantajia, kun seurakuntasali muutetaan ensin ruokasaliksi ja sen jälkeen majoitusti-laksi. Ruuan valmistus ja jakelu toteu-tuvat sujuvasti. Kahvia on tarjolla koko ajan. Saunominen vaatii omat vapaa-ehtoisensa puhtaiden vaatteiden jake-luineen. Iltaan kuuluvat myös hartaus ja ehtoollinen sekä mahdollisuus hen-kilökohtaiseen keskusteluun, rukouk-seen, sielunhoitoon ja palveluohjauk-seen.

Asunnottomuutta ei tarkiste-ta ovella. Jokainen kirkon ovesta si-sään astuva toivotetaan tervetulleek-si. Turvallisuutta kuitenkin valvotaan, sitä uhkaavat tilanteet pyritään ehkäi-semään. Kirkkosalin patjoille jää yö-pymään kerralla keskimäärin 10 hen-

kilöä, vaikka iltoihin osallistuu jopa yli 80 henkilöä.

Suurimmalle osalle ihmisistä ko-ti tai asunto, turvallisuus, puhtaus ja hyvä ruoka ovat itsestään selviä asioi-ta. Osalle meistä ne ovat harvinaisia arjen juhlatilanteita, jotka mahdollis-tuvat vieraanvaraisuuden toteutuessa.

Arjen juhlaan kutsututJuhla on aika tai tilaisuus, joka usein järjestetään jonkun ihmisen tai asian kunniaksi. Se on arjesta poikkea-va yleisö- tai yksityistilaisuus. Juh-lalla voidaan tarkoittaa juhlapyhää, merkkipäivää tai sosiaalista tapahtu-maa. Juhlaan tavallisesti kutsutaan jo-kin tarkemmin tai väljemmin rajat-tu joukko ihmisiä. Kutsujan positios-sa olevalla on valta päättää, keitä kut-sutaan. Kutsuttuihin verrattuna muut jäävät ulkopuolisiksi

Juhla muodostuu kutsun lähettä-misestä ja vastaanottamisesta. Val-mistautuminen on tärkeä osa juhlaa. Missä tilassa juhla järjestetään? Keitä kutsutaan ja miten? Varsinainen juh-laan osallistuminen voi olla täynnä odotuksia. Juhla voi tuoda myös pet-tymyksiä. Kaikki kutsutut eivät tul-leetkaan tai tunnelma pysyi latteana. En kokenutkaan itseäni oikeasti terve-tulleeksi. Juhlatunnelma on eri ihmi-sille eri sisältöinen.

Kodittomien yö on arjen juh-la. Juhlaksi se muodostuu siinä, et-

tä kymmenet ihmiset ottavat kutsun vastaan.

Vieraanvaraisuuteen liittyy Hep-realaiskirjeen jae: Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jot-kut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä. (Hepr. 13:2) Norjalainen diakonian professori Olav Helge Angell (2014) on tutkinut vie-raanvaraisuuden, diakonian ja hyvin-vointivaltion suhteita. Hän näkee dia-konian ja raamatullisen vieraanvarai-suuden käsitteissä yhtäläisyyttä. Mo-lemmissa on kysymys siitä, että kris-tillinen lähimmäisenrakkaus kut-suu luokseen suojattomia ja yksinäi-siä. Käsky toivottaa tervetulleeksi hei-kot ja suojattomat muistuttaa siitä, et-tä kristittyinä meidän pitäisi nähdä ja kuulla ihmisiä, jotka ovat jääneet hy-vinvointiyhteiskunnan reunoille. Kir-kon perinteessä vieraanvaraisuus on ollut keskeinen hyve. Vanhan kirkon aikaan jokainen kristitty oli velvolli-nen majoittamaan kenet tahansa vie-raan luokseen kolmeksi päiväksi.

Kirkko voi näyttää mallia avaamal-la ovensa. Jokaiselle on tärkeää olla ter-vetullut jonnekin. Angell viittaa myös Jeesuksen tapaan aterioida yhteiskun-nassa heikossa asemassa olevien kans-sa. Vieraanvaraisuuteen sisältyy lisäk-si lähimmäisen asioiden esille tuomi-nen, asianajajuus. Kodittomien yö voi samanaikaisesti olla vieraanvaraisuut-ta ja sen puuttumisen osoittamista.

mar

jut

He

ntu

ne

n


Kohtaammeko enkelin?Kodittomien yö palvelee ehkä myös korvaavana kokemuksena kodista. Koti metaforana sisältää lämpöä, rak-kautta, turvaa, yhteisiä aterioita, yh-dessäoloa, elämän monien kysymys-ten jakamista. Myllypuron kirkon vie-raista moni on menettänyt kodin täs-sä merkityksessä, vaikka jonkinlainen asunto olisikin.

Mitä heprealaiskirjeen kirjoittaja mahtaa tarkoittaa sanoillaan enkelien majoittamisesta? Kodittomien yössä on melko selkeät roolit: työntekijät, vapaaehtoiset ja asiakkaat. Roolit voi-vat myös muuttua. Asiakkaasta, joka on kohdattu, voi tulla vapaaehtoinen. Antaessaan aineellista apua lahjaksi voi kirkon työntekijä saada myös lah-jan: tilaisuuden kohdata enkelin tai itse Kristuksen. Jokainen ihminen ja hä-nen tarinansa ovat arvokas lahja. Tari-noista ja niiden jakamisesta syntyy yh-

teisöllisyyden kokemus. Mukana ollut opiskelija kuvasi kokemusta ”tunnel-ma on vähän kuin nuorten illassa, ol-laan yhdessä hyväksyvästi”.

Kaiken kaikkiaan opiskelijoiden havainnoissa tuli esiin kohtaamisen tärkeys. ”Palkitsevinta oli se ilo, joka kodittomien henkilöiden silmistä nä-kyi.” Me mukana olleet koimme, että toiminta on tarpeellista ja diakonian perustehtävää.

Yhdessä voimia elämäänJoitakin mietteitä myös heräsi. Satun-naisen kävijän olotila oli alkuihastuk-sen jälkeen välillä myös ulkopuoli-nen. Kauemmin mukana olleet toimi-jat tiesivät tehtävänsä. Osallistujat tu-livat paikalle kuin konsanaan tuttuun paikkaan tullaan. Miten tähän tuttuu-teen tulee tilaa uudelle? Olkoonpa hän kadun kulkija, vapaaehtoinen tai työn-tekijä?

Miten pitää ovet auki juhlaan? Dia-konia ei ole pelkästään yksisuuntaista auttamistyötä, jossa kohtaavat auttaja ja autettava. Diakoniassa ihmiset yh-dessä etsivät voimaa elämäänsä. Ko-dittomien yö voi parhaimmillaan ol-la laastari haavaan. Vieraanvaraisuu-desta nauttiminen on arvo sinällään. Myös voimaantumista tapahtuu. Sii-tä esimerkki on siirtyminen asioivan roolista vapaaehtoistoimijaksi. Kodit-tomien yö on myös ääni, joka kuulut-taa yhteiskunnallista oikeudenmukai-suutta.

Kodittomien yössä voi jakaa kodin, aterian, uskon ja juhlan. Siellä voi olla yhdessä, tulla kohdatuksi ja saada koh-data. Kirkko on Isän koti. Kodittomien yö on kodin juhla.

● eila JaNTuNeN Ja eila saiNiOLehtorit

Diakonia-ammattikorkeakoulu


Diakonit mukaan Tampereen hiippakunnan synodaalikokoukseen

Syyskuussa 2016 Tampereen hiippakunta järjestää uudenlaisen synodaalikokouksen. Hiippakunta kutsuu kuuden vuoden välein pidettävään laajaan pappeinkokoukseen ensimmäistä kertaa mukaan myös diakonian virkaan vihityt.

Piispa Matti Revon mukaan Tampe-reen hiippakunta haluaa ratkaisulla osaltaan tukea diakonian viran hen-gellistä luonnetta.

– Kirkossamme on viime vuosina yhä vahvemmin alettu ymmärtämään diakonin virkaan vihkimisen merki-tys rinnakkaisena pappisvihkimyksen kanssa. Meidän hiippakunnassamme heidät vihitään yhteisesti virkaan. Ja myös valmistautuminen siihen tapah-tuu yhdessä, Repo sanoo.

Piispan mukaan Tampereen hiip-pakunta on ottanut mallia ruotsalai-sesta ystävyyshiippakunnastaan.

– Siellä papit ja diakonit kutsutaan muutaman vuoden välein yhteiseen kokoukseen. Osallistujamäärä on to-sin pienempi kuin meidän hiippakun-nassamme.

Piispa Revon mukaan Tampereen hiippakunnan työntekijät ovat otta-neet ajatuksen laajennetusta synodaa-likokouksesta hyvin vastaan.

– Olen saanut diakoniatyönteki-jöiltä myönteistä ja ilahtuneen utelias-takin palautetta. On koettu, että hei-dän virkaansa arvostetaan.

Papitkin ovat olleet kiinnostu neita siitä, että diakonian virkaan vihityt saadaan nyt synodaalikokoukseen mukaan.

– En ole kuullut mitään kielteisiä ennakkoluuloja siitä, että toiset nyt muka tunkeutuisivat pappien tontille, Repo sanoo.


Synodaalikokousten luonne muuttumassaSuomessa on järjestetty papiston syno-daalikokouksia piispojen koolle kutsu-mina jo satoja vuosia. Ne ovat perintei-sesti olleet tärkeä yhteydenpidon muo-to. Samalla papeilla on ollut tilaisuus saada täydennyskoulutustakin.

Ajan muuttuessa synodaalikokous-ten luonne on kuitenkin vahvasti muo-vautumassa toisenlaiseksi.

– Tampereen hiippakunnassa olem-me muuttaneet niitä luentotilaisuuk-sista osallistavampaan suuntaan. Esi-merkiksi vuonna 2010 pidetty edel-linen synodaalikokouksemme sisälsi vaellusta ja hiljentymistä luonnon ää-ressä.

Repo näkee yhtenä kokoontumisen tavoitteena sen, että kaikki osallistu-jat tulisivat haastetuiksi Jumalan ää-nen etsimiseen.

– Synodaalikokouksessa pohdim-me yhdessä, mikä on tehtävämme ny-kymaailmassa. Jalkaudumme kaupun-gille ja useiden yhteistyökumppanei-den luokse.

Piispa luottaa myös siihen, että pa-pit ja diakoniatyöntekijät ovat oman alansa pitkälle koulutettuja asiantun-tijoita.

– Heillähän on paljon annettavaa toinen toisilleen. Ja myös runsaasti tuotavaa yhteiseen pöytään.

Yhteistä työnäkyä haetaanPiispa Revon mielestä laajennettu sy-nodaalikokous kertoo eri ammatti-ryhmien yhteistyön merkityksen kas-vusta.

– Kirkkoomme on syntynyt lukui-sia työaloja ja olemme ehkä hiukan etääntyneetkin toisistamme. Näen seurakuntatyön kuitenkin yhtenä ko-konaisuutena. Työalojen välisiä aitoja tulisikin edelleen madaltaa.

Kirkon työntekijöiden määrää ei enää voi kasvattaa. Sitä mukaan kun ihmisiä jää eläkkeelle, niin virkoja jää täyttämättä.

– Olisikin hyvä löytää entistä enemmän henkilöstön yhteistä työnä-kyä. Sen kautta voidaan sitten suun-nata seurakuntien väheneviä voima-varoja.

Uudistukset ovat herättäneet kir-kon työntekijöiden piirissä keskuste-lua. Kuinka paljon esimerkiksi diako-nista työtä tekevien työnkuva voi jat-kossa vielä laajentua? Onko jopa am-matti-identiteetti jatkossa hämärty-mässä?

Piispa Repo sanoo ymmärtävänsä näitä puheita.

– Mutta toisaalta epäilen, että nä-mä huolet ovat osittain turhiakin. Pi-kemminkin nyt halutaan lisätä val-miuksia toimia yhteisen työnäyn poh-jalta. Pidän sitä suurena voimavarana.

Eri työntekijäryhmiä mukaanRevon mukaan pappien ja diakonien yhteinen virkaan vihkiminen eli ordi-naatio on Tampereen hiippakunnas-sa lisännyt heidän keskinäistä yhteyt-tään.

– Yhteys alkaa vahvistua ordinaa-tioon valmistautumisessa ja se lujittuu yhteisessä vihkimisessä, kun yhdessä rukoilemme kaikkien vihittävien puo-lesta. Vihkimys kannattelee, kun uu-si virkaidentiteetti lähtee kehittymään.

Tampereen hiippakunnassa on vii-me vuonna aloitettu uusien työnteki-jöiden yhteinen valmennus. Siihen osallistuu papiksi ja diakoniksi vihit-tävien ohella useita kirkon töissä aloit-taneita työntekijäryhmiä.

– Mukaan voi tulla vaikka kant-toreita, nuorisotyöntekijöitä, suntioi-ta tai emäntiä. Kun papit ja diakonian työtekijät vihitään virkaan, niin muut työntekijät voivat valmistella tilaisuut-ta omilla tavoillaan.

Piispa Repo toivoo pappien ja diakoniatyöntekijöiden keskinäisen yhtey den korostuvan jatkossa myös jumalan palveluksessa.

– Jumalanpalveluksen ja diakonian yhteyden olisi hyvä tulla ilmi entistä selvemmin. Jumalanpalveluksellahan on aina myös diakoninen, ulospäin suuntautuva luonne.

Piispa uskoo ensi vuoden synodaa-likokouksen olevan yksi mahdollinen foorumi kehittää diakonisen jumalan-palveluksen näkyä eteenpäin.

– Paikalliset sovellukset diakonian yhteydestä jumalanpalvelukseen voi-vat toki olla erilaisia.

Tarvitaanko synodaalikokouksia?Tampereen piispa mainitsee kerto-neensa kollegoilleen jo hyvissä ajoin oman hiippakuntansa suunnitelmista synodaalikokouksen suhteen. Asiasta ei juurikaan ole virinnyt keskustelua piispojen kesken.

– Pikemminkin sain osakseni ky-seleviä katseita. Kukaan ei ilmoittanut, että tekisi omassa hiippakunnassaan samoin. Mutta ei kukaan kollegani ole myöskään suoraan sanonut, että älkää nyt noin tehkö, Repo sanoo.

Helsingin hiippakunnan hiip-pakuntadekaani Reijo Liimatainen luonnehtii Tampereen ratkaisua kut-sua myös diakoniatyöntekijät synodaa-likokoukseen mielenkiintoiseksi.

– Moniammatillisuus tuo aina sy-vyyttä ja monipuolisuutta asioiden käsittelyyn. Helsingin hiippakunnas-sa emme tätä harkinneet, koska jo pa-peista kertyvä osallistujamäärä nou-see useisiin satoihin. Järjestelyt mie-lekkääseen kokoontumiseen tulisivat hankaliksi.

Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala puolestaan muistuttaa, että kirkkojärjestyksen mukaan arkki-hiippakunnassa synodaali kokouksen kokoonkutsuja on arkkipiispa.

– Omasta puolestani näen asian niin, että ennen kuin diakonian viras-ta on kirkolliskokouksessa tehty pää-tös, ei ole syytä muuttaa nykyistä käy-täntöä.

Myös synodaalikokousten tarpeel-lisuus on herättänyt jukistakin kes-kustelua. Hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen ennustaa, että ensi vuo-den synodaalikokoukset jäävät toden-näköisesti lajissaan viimeisiksi.

–Niillä ei enää ole roolia kirkolli-sessa päätöksenteossa. Suuren joukon kanssa työskentely on koulutukselli-sesti tehotonta ja turhan kallista.

Tampereen piispa Matti Repo on toista mieltä.

– Mielestäni yhteen kokoontumi-sella on edelleen oma arvonsa. Onhan jumalanpalveluskin yhteen tulemista. Siinä voimme jakaa elämämme niin Kristuksen kuin toistemme kanssa.

● Vesa KeiNONeN


Sielunhoitokortti on kooltaan pieni ja sujahtaa luontevasti lompakkoon. Vaikka kokoa kortilla ei ole, on sisältöä senkin edestä. Kortissa esitetään toive saada hengellistä ravintoa ja hoitoa myös silloin, kun itse ei kykene ilmaisemaan tahtoaan.

Sielunhoitokortti

Kortissa lukee teksti: ”Toivon, et-tä luokseni kutsutaan pappi tai seu-rakunnan työntekijä, jos olen sairau-den tai onnettomuuden seurauksena kyvytön itse sitä tekemään. Luonani saa viettää hartaushetkiä, puolesta-ni saa rukoilla, minulle saa antaa syn-ninpäästön ja jakaa ehtoollisen.” Kor-tissa on paikka, jossa voi kertoa mie-livirtensä.

Kortti kertoo hengellisestä hoito-tahdosta onnettomuuden ja sairau-den kohdatessa, mutta se voi puhu-tella kantajaansa muutenkin. Pankki-automaatilla tai kaupan kassalla lom-pakossa vilahtava kortti voi muistut-taa hengellisen elämän hoitamisen tärkeydestä ja yhteydestä seurakun-taan. Myös potilas, joka vielä kykenee ilmaisemaan tahtonsa, voi lompakkoa kaivaessaan saada sielunhoitokortista muistutuksen mahdollisuudesta pyy-tää seurakunnan työntekijää vieraile-maan luonaan.

Sielunhoitokorttia pohtiessa-ni huomaan olevani omaa viisautta-ni suuremman asian äärellä. Onko sielunhoitokortti tarpeellinen? Val-miita vastauksia ei ole, vaan asia he-rättää hyvin laajan mielipiteiden ja tuntemuksien kirjon. Siksi kortti on-kin hyvä väline herättämään keskuste-lua sairaalasielunhoidon asemasta nyt ja tulevaisuudessa.

Hengellisyys ja kirkon mukana-olo esimerkiksi kouluissa ja armei-jassa ovat olleet otsikoissa kuluneen vuoden aikana. Otsikoista voi huo-mata, kuinka ilmapiiri kirkon ja hen-gellisten asioiden ympärillä on muu-toksessa. Edistääkö sielunhoitokortti asiaansa vai mahdollistaako se kehi-

tyksen kulun yhä kylmempään suun-taan? Toivon, että tulevaisuuden Suo-messa hengellistä hoitoa saavat edel-leen kaikki halukkaat eivätkä vain ne, jotka ovat siihen erikseen paperil-la luvan antaneet. Mitkä keinot aut-tavat vahvistamaan sairaalasielunhoi-don asemaa niin, ettei tulevaisuudes-sa käy näin?

Onko turvallisempaa kieltää kuin sallia?Tietämättömyys voi johtaa monella tavalla tilanteeseen, jossa hengellinen kohtaaminen jää tapahtumatta. Poti-las voi olla kykenemätön tai hänellä ei ole riittävästi rohkeutta esittää toivei-taan. Joskus asia voi jopa jäädä epähuo-miossa unholaan, ellei se ole aktiivi-sesti esillä. Tietämätön hoitotyönteki-jä voi epävarmuudessaan jopa kieltää potilaalta mahdollisuuden sielunhoi-toon. Työntekijä ottaa tällöin potilaan hengellisyyden omiin käsiinsä. Tilan-teessa, jossa ei tiedetä potilaan tahtoa, on turvallisempaa kieltää kuin sallia.

Sielunhoidon tarpeen puheeksi ot-taminen ei ole sairaaloissa tai hoito-laitoksissa itsestään selvää. Vielä on hoitolaitoksia ja sairaaloita, joissa asian esillä pitäminen on helppoa ja joissa il-mapiiri on hyvä. Sairaalassa työskente-levä pappi voi kokea olevansa osa työ-

yhteisöä siinä, missä lääkäri tai hoita-jakin. On kuitenkin paikkoja, joissa tunnelma on lähes vastakkainen. Po-tilaan kannalta olisi parasta, että hen-gellisen elämän tarpeet tulisivat esil-le mahdollisimman varhain ja vaivat-ta. On myös muistettava se, että pa-pin pyytäminen henkilökunnalta ei ole kaikille helppoa.

Sielunhoitokortti voi olla kuin mai-nos, joka jää ajan myötä unholaan. Tai siitä voi tulla usealle ihmiselle tärkeä tahdonilmaus, joka säilyy kukkarossa aarteena vuosia. Näemme sielunhoi-tokortin mahdollisuudet ja mitä siitä tulee jakamalla kortteja mahdollisim-man monelle.

Voit tilata kortteja seurakuntaasi ja jakaa niitä esimerkiksi jumalanpalve-luksissa, kerhoissa ja vaikka isoskoulu-tuksissa. Laminoitua korttia myy Uni-grafia Kirjapaino. Tilauksen vähim-mäismäärä on 50 kappaletta, hinta 18 euroa. Tilauslinkin löydät myös Sa-kastin sivuilta.

● TaNeli NuRmeNNiemiDiakoniatyöntekijä

Ulvilan srk

Sielunhoitokortti

SUOMENπEV.LUT.KIRKKO


ME

NN

INK

ÄIN

EN

Naimattomat vapaata riistaaPuhelimessa ahdistunut miesääni alkaa kertoa huolistaan. Tarina siirtyy nopeasti ihmissuh-deproblematiikkaan. Tarkemmin ottaen sek-suaalisiin vaikeuksiin. Niitä soittaja haluaisi käsitellä seikkaperäisemmin.

Kirkon edustaja tunnistaa tyypin ja sulkee puhelimen. Soittaja haki seksuaalisia kiksejä, ei muuta. Feikkipuhelu.

Häirikkö valitsi ”auttajansa” tietyn kritee-rin mukaan. Hän oli naimaton nainen.

Joitakin miehiä riivaa outo luulo. Seurakun-nan työntekijänä toimivat naimattomat nai-set ovat erityisen vapaata riistaa.

Heitä saa häiritä tökerömmin kuin muita. Rasvaisia hoitopuheluita tai puolihärskejä eh-dotuksia. Siksi jotkut naistyöntekijät pitävät si-viilinumeronsa salaisena.

Lievemmäksi häirinnäksi luetaan helmas-sa roikkuminen. Osallistutaan tilaisuuteen, koska ihastuksen kohde on siellä. Tuijotetaan. Tullaan tekemään tikusta asiaa.

Häiriköt pitävät naimattomia naisia heikompi-na kuin muita. He ovat arkoja, kokemattomia, joustavia, tahdottomia. Eivät potkaise takaisin vaan suostuvat kiltisti kiusattavaksi.

Eikä heillä ole miestä puolustamassa. Päin-vastoin. He kaipaavat miehen seuraa. Tositar-koituksella tai yhdeksi yöksi. Näin kuvitellen häirikkö oikeuttaa toimintansa itselleen.

Jotkut lähestyvät naimatonta työntekijää sii-nä toivossa, että hänellä olisi haku päällä. Mi-käs sen turvallisempi deittiyritys kuin kirkon työntekijä?

Hän kun on ymmärtäväinen ihminen. Ei naureskele reppanalle vaan ottaa tämän yhtä vakavasti kuin kenet tahansa.

Näille peräkammarin pojille voi osittain antaa anteeksi. Ovathan he reppanoita, pää-sääntöisesti.

Toinen on tilanne silloin kun joku kollega-kaartista käyttäytyy samansuuntaisesti. Näi-täkin tyyppejä löytyy Suomen Siionista.

Yleensä hän on parhaimmat päivänsä näh-nyt vanhempi kappalainen. Seksuaalinen häi-rintä naamioidaan leikinlaskuksi. Vaan ei aina.

Jotkut ovat kadottaneet kokonaan tajun hyvistä tavoista. Mikään säädyllisyyden tai hä-peän tunne ei enää rajoita. Hartaudessa suu puhuu yhtä, kahvihuoneessa toista.

Yök!Yök myös työyhteisölle, joka

sallii sellaisen.


KIR

JAT

Matti Hyrck jatkaa aikaisemmista kirjoistaan tuttua pohdiskeluaan ih-mismielestä ja Jumalasta. Th erapeia-säätiön postuumisti julkaisema kirja on mielenkiintoinen lukijalle ja poh-diskelijalle, jonka mielessä myös us-kossa ja jumalasuhteessa merkittä-vässä osassa on ihmisen mielensisäi-nen maailma.

Matti Hyrck ”lanseeraa” kirjas-saan kaksi käsitettä: mustavalkoinen mielentila ja huolenpidon mielentila.

”Sisällyttäjän kohdatessaan ihminen kohtaa myös Jumalan”

maTTi HYRCK: ONKO Jumala HYVä? aNTaaKO PsYKOaNalYYsi VasTauKseN?

THeRaPeia-sääTiÖ 2014.

Selviytymisen diakoniaa Diakonian tutkimuksen päivä Helsingissä perjantaina 20.11.2015.Diakonian tutkimuksen seura (DTs) toivot-taa sinut tervetulleeksi Diakonian tutki-muksen päivään! Tänä vuonna kuulemme ja keskustelemme erityisesti siitä, millaisia ratkaisuja diakonian tutkimuksella on yksi-näisyyteen ja selviytymiseen.

aamupäivällä dosentti sakari Kainulai-nen johdattelee meitä kansallisen yksinäi-syystutkimuksen äärelle ja THl:n erikois-

tutkija anna-maria isola alustaa otsikolla: ”miksi yksi selviytyy toista paremmin? Nä-kökulmia kuluttamiseen ja köyhyyden eri-laisiin muotoihin.” Puheenvuoroissaan Tii-na ikonen, elina Juntunen ja Kai Hentto-nen käsittelevät selviytymisen diakoniaa käytännön di akoniatyön, yhteisöllisyyden ja kansainvälisyyden näkökulmista. iltapäi-vällä puidaan lisää ajankohtaista tutkimus-

ta ja julkistetaan vuotuisen sivellin-palkin-non saaja.

Tilaisuus on maksuton ja tarkoitettu kaikille diakonian tutkimuksesta kiinnos-tuneille. Kokoonnumme Tieteiden talolla osoitteessa Kirkkokatu 6 klo 9.30–16. Tar-kentuvat ohjelmatiedot löytyvät osoit-teesta www.dts.fi Tavataanhan marraskuussa!

Ne perustuvat psykoanalyyttisen ob-jektisuhdeteorian käsitteisiin. Mie-lentilojen taustalla ajatellaan olevan lapsen varhainen vuorovaikutus hän-tä hoitavan henkilön kanssa. Musta-valkoisen mielentilan kohdalla suh-detta on leimannut turvattomuus ja jäsentymättömyys, ja mielentilaa lei-maa kaksijakoisuus hyvä‒paha.

Huolenpidon mielentilan saavut-taminen edellyttää kokemusta ulko-puolisesta hoitavasta henkilöstä, suh-teesta, jossa lapsi kokee luottamusta ja turvaa. Tämän kokemuksen seu-rauksena lapsi voi siirtyä huolenpi-don mielentilaan. Maailma ei ole enää kaksijakoisen mustavalkoinen, vaan ennen kaikkea sitä leimaa huo-lenpito ja välittäminen.

Lapsen kokemukset suhteessa häntä hoitavaa vanhempaan sisäisty-vät lapsen sisäiseen maailmaan. Niis-tä muodostuu sisäisiä objekteja, jot-ka tiedostamattomasti vaikuttavat myöhemmin elämässä siihen, mi-ten ihminen kokee ja suhtautuu eri-laisiin asioihin ja ilmiöihin sekä ra-kentaa myöhempiä vuorovaikutus-suhteitaan.

Psykoanalyyttisessä objekti-suhdeteoriassa ajatellaan niin, et-tä myös ihmisen jumalasuhde hei-jastaa hänen varhaisten vuorovaiku-tussuhteidensa dynamiikkaa. Kirjas-saan Hyrck kuvaa monipuolisesti se-

kä mustavalkoisen että huolenpidon mielentilan uskonnollisuutta. Mus-tavalkoisen mielentilan uskonnolli-suutta leimaa jako hyvään ja pahaan, oikeaan ja väärään, taivaaseen ja hel-vettiin. Huolenpidon mielentilan us-konnollisuudessa keskeistä on se, et-tä Jumala näkee ihmisen kärsimyk-sen tuolle puolen, sen taustoihin ja syihin, ja niitä hän haluaa hoitaa ja näin vähentää ihmisen kokemaa kär-simystä. Molemmille löytyy perus-teet sekä Raamatusta että kristilli-sestä traditiosta.

Kristinuskon peruskertomuksen, Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnou-semuksen, mullistava ydin on siinä, että Jumala toimi huolenpidon mie-lentilassa. Hän sisällytti ihmisen pe-rusahdistuksen, kuolemankauhun. Inhimillisen sisällyttäjän ohella si-sällyttäjänä voi toimia siis myös Ju-mala. Tämä edellyttää sitä, että ih-misen kokemusmaailmassa on riit-tävästi sisällytetyksi tulemisen koke-muksia. Myös sielunhoitaja, huolen-pidon mielentilassa toimiessaan, voi toimia sisällyttäjänä, ja näin mahdol-listaa ihmisen siirtymisen kohti huo-lenpidon mielentilaa. Tämä muuttaa ihmisen käsitystä maailmasta – ja Ju-malasta.

● aRi RiuTTasKORPiSairaalapastori, Lappeenranta

maTTi HYRCK:


Ystävyys kantaa

JuKKa saRiOla:YsTäVäNi seiJa – KuTsumuKseNa

aFGaNisTaNKusTaNNus OY uusi Tie 2015

#diakonia2016Kirkon diakonian päivät 22.–24.9.2016 Turussaseuraavia diakonian ammatti-laisten päiviä, Kirkon dia"konian päiviä, vietetään 22.–24.9.2016 Turussa otsikolla Kutsuttu.

Torstaina aloitamme piis-pan messulla Turun tuomio-kirkossa klo 11.00. Torstai ja perjantai on suunnattu dia-konian ammattilaisille. lauan-taina laajennamme joukkoa ja puhumme kirkkona ajassa keskeisistä ilmiöistä. lauan-tain ohjelma päättyy klo 16. Tapahtumapaikkana tors-taina tuomiokirkon ympä-ristö, perjantaina ja lauantaina logomo.

Sunnuntaina 25.9.2016 on mahdollisuus osallistua diakoniateemaisiin jumalan-palveluksiin Turun kirkoissa.

Kirkon diakonian päivien osallistumismaksut:∞ osallistumismaksu to–l a 160 €∞ ruokapaketti 90 €∞ osallistumismaksu pelkkä lauantai 25 €

Tarkemmat tiedot löytyvät sakastin diakonia-sivuilta http://sakasti.evl.fi /sakasti.nsf/sp?open&cid=Content3208a7sekä Kirkon henkilöstökoulu-tuskalenterista. ilmoittautu-minen päiville alkaa tammi-kuussa 2016.

Tervetuloa uudenlaiseen Kirkon diakonian suur-tapahtumaan!

Osallistu prosessiin!syksyllä 2015 aloitetaan keskustelu diakonian eettisistä periaatteista. lisäinfoa asiasta tulee myöhemmin Kirkon Diakonian ja sielunhoidon Fb-sivuille. Osallistu keskusteluun ja vaikuta!

JuKKa saRiOla:

Vuonna 2014 heinäkuun uutinen oli kahden suomalaisen avustustyönte-kijän surma Afganistanissa. Pitkään maassa työskennelleet naiset olivat matkalla taksilla, kun tuntematto-mat asemiehet ampuivat heidät kuoli-aaksi takapenkille. Kummatkin olivat maassa Suomen Evankelisluterilaisen Kansan lähetyksen työntekijöinä. Toi-nen heistä oli pitkään maassa työsken-nellyt Seija Järvenpää. Jukka Sariola on koonnut vilkkaasta kirjevaihdosta ja muistoista kirjan Ystäväni Seija – kut-sumuksena Afganistan.

Sariolan kirja on lukukokemuksena helppolukuinen, mutta kuitenkin kos-kettava. Hän kertoo herkällä ja rehel-lisellä tavalla kahden erilaisen, eri su-kupuolta olevan ihmisen syvästä ystä-

vyydestä, jota ei haittaa välimatka tai Sariolan sairaus. Seija toimi Sariolan avustajana useaan eri otteeseen elä-mänsä aikana.

Kirjoittaja maalaa Seija Järvenpääs-tä kuvan määrätietoisena, sydämellise-nä ja uskollisena ystävänä ja naisena, joka rohkeasti seuraa saamaansa kut-sumusta. Seija jätti laborantintyön-sä Dna-tutkijana kokiessaan saavan-sa kutsun lähetystyöhön. Seurakun-tatyö Virossa ja sen jälkeinen lähetys-kurssi vahvistivat kutsumusta. Monien vaiheiden jälkeen, kun Seijaa pyydet-tiin lähtemään Afganistaniin, hän ku-vaa Sariolalle tuntojaan näin: ”Ihmeel-listä kyllä, olen hyvin innostunut täs-tä muutoksesta… sillä jo jonkin aikaa olen kokenut, että minua motivoisi eh-kä akuutimpi työ.” Lukijana jäin poh-timaan lähetystyöhön lähtijöiden elä-mänmuutosten määrää. Sariola kuvaa kirjassaan sitä hyvin, ja luulen sen ole-van monen muunkin lähetystyöhön lähtevän kokemus. Muutokset, vierai-den kulttuurien kohtaaminen ja kai-ken niiden vaatima sopeutumiskyky oli Seijankin vahvuus, jonka Sariola kuvaa kirjassa käsin kosketeltavasti.

Kirja on moniulotteinen siinäkin mielessä, että se kuvaa, mitä on olla lä-hettäjä ja lähtijä. Se kuvaa luopumista ja kuitenkin iloa olla mukana ”jossakin suuremmassa”.

● iReNe Nummela

VaPaaeHTOisTOimiNNaN NeuVOT TeluPäiVäT :

Voiko vapaaehtoisuutta johtaa? laHTi 11.–12.11.2015

Vapaaehtoistoiminnan neuvottelupäivät tarjoavat keskustelufooru-min kaikille, joiden työssä toimii vapaaehtoisia. Tuo tarinasi ja kysy-myksesi vapaaehtoistoiminnasta ja sen merkityksestä. miten seura-kuntarakenteen muutokset haastavat vapaaehtoistoimintaa? miten vapaaehtoistoiminta haastaa ammatti-identiteettiä? millaista yhteis-työtä ja yhdessä tekemistä vapaaehtoistoiminta tarvitsee toimiak-seen hyvin?

ilmoittautuminen: mahdollisimman pian www.lyyti.in/vapaaehtoistoiminnan_neuvottelupaivat Tiedustelut: irene Nummela, irene.nummela-at-evl.fi , 050 584 6897

Usko on tekoja

Meillä suomalaisilla on yksi sana kuvaamaan kaikkea rakkautta. Kreikan kielessä on useita rak-kautta tarkoittavia sanoja. Eros-rakkaus on yleisesti tunnetuin. Eros on eroottista ja romanttista

rakkautta, joka on vaikkapa parisuhteen polttoaine. Storge on perheen sisäistä vä-littämistä, äidinrakkautta lastaan kohtaan tai yhteisöllistä tunnetta ja huolenpitoa.

Filia on syvää ystävyyttä. Vaikkapa Pietari tunsi Jeesusta kohtaan fi lia-rak-kautta. Eros, storge ja fi lia-rakkaudet vaa-livat mutta samalla vaativat. Nämä rak-kauden lajit vaativat vastarakkautta ja pyytävät huomiota toiselta.

Agape on Jumalan rakkautta meitä kohtaan. Ihmisestä itsestään tuleva rak-kaus ei luonnostaan voi kohdistua tyhjään, pahaan tai huonoon. Jumalan rakkaus on toisenlaista. Se ei tavoittele hyvää koh-teestaan, vaan vuodattaa ja jakaa siihen hyvää. Jumalalta tuleva rakkauden syy ei ole rakkauden kohteen arvokkuus vaan Ju-malan puhdas lahjahyvyys meitä kohtaan. Sitä kutsutaan myös armoksi.

Diakonia rakastaa kantamalla tois-ten taakkoja. Diakoniaa ei ole ilman aga-pe-rakkautta. Ihminen itsessään on herk-kä riitoihin, eripuraan ja kateuteen. Ystä-vällisyys, kärsivällisyys, uskollisuus ja vie-raanvaraisuus ovat siellä, missä Jumala Pyhän Henkensä kautta saa eheyttää pal-

velijoitaan. Uskon teot alkavat rukoukses-ta. ”Herra, auta!” Siinä rukous, jota olen opetellut 30 vuotta diakoniatöissä.

”Ethän sinä edes kuuntele!” Tuo lause hätää kärsivän suusta pysäytti minut ai-koinaan uupumukseni keskellä. Rakkautta on opettaa ihminen kalastamaan ja antaa ensiavuksi kala. Rakkautta on elää lähel-lä Jeesusta ja antaa turhat taakat hänelle. Se, jolla on enemmän kuin hän tarvitsee, voi siis pidentää ruokapöytää aidan korot-tamisen sijasta. Lahjaksi olemme saaneet, lahjaksi antakaa.

Diakoniaihmisen tunnistaa juuri arjen teoista. Hän jää kantamaan lähimmäis-ten vajavuuksia ja on tarvittaessa heidän rinnallaan. Meistä kukaan ei ole virhee-tön, joten myös perheenjäseninä tai työ-tovereina jokainen merkitsee jonkinlaista kuormaa ja taakkaa läheisilleen. Kylmyyt-tä ja omahyväisyyttä on jättää muukalai-nen nälkäiseksi tai läheinen vaille rak-kautta. Lopulta kyse on yhteisestä maail-masta, jossa hyvän ja pahan välinen tais-telu jatkuu. Meidän tehtävämme on hei-jastaa Jumalan rakkautta hätääkärsiville.

Suo kovuuteni anteeksi, oi rakas Jeesukseni, ja armollasi uudeksi luo kylmä sydämeni. Se lämmitä ja pehmitä, niin avoin se taas kaikille on lähimmäisilleni. Virsi 431 5. säkeistö

● TeRO KONTTiNeN

diakonian teologia - evl.fi

Documents