didit 2/2015
DESCRIPTION
Didit-verkkolehti kertoo traumatisoituneiden arjesta antaen tukea menneisyyteen menemättä. Vuoden 2015 julkaisut: 2.3., 1.6., 7.9. ja 7.12. www.didit.fiTRANSCRIPT
Palapeli-minuus
Mörötpaperille!
Kolumni:Unettomuudenkehä
51926
Tietoa lehdestä
Didit-verkkolehti kertoo traumatisoituneiden arjestaantaen tukea menneisyyteen menemättä.
Vuoden 2015 julkaisut: 2.3., 1 .6., 7.9. ja 7.12
Tietoa ryhmästä
Punaisen Ristin Oulun osaston vertaistukiryhmä Didit ontarkoitettu lapsuudessaan traumatisoituneille. Ryhmäottaa vastaan uusia jäseniä kaksi kertaa vuodessa.
Vuoden 2015 seuraava uusien tapaaminen pidetään 28.9.klo 12-14 osoitteessa Kainuuntie 1 . Jäsenien tulee olla
täysi-ikäisiä ja hoitosuhteessa ammattilaiseen.
Ota yhteyttä
Päätoimittaja, aineistot:[email protected]
Tiedotus, markkinointi, taitto:[email protected]
Kuvataide, itseilmaisu:[email protected]
Mielenmaisemia, unia, heijasteita:[email protected]
Lehden sisältö eiaina sovellu lapsilleeikä lapsiosille.Pelottavat tai
muistoja herättävättekstit merkitäänNalle-symbolilla.
www.didit.fi
HAASTEELLISTAELAMAAVUOROKAUDENYMPARI
Kenenkaan arki ei olemutkatonta, mutta
joskus elama soljuu
kuitenkin eteenpain
tasaisesti ilman suuria
ongelmia. Toisin on
dissosiaatiohairioisella:
elama on jatkuvaa taiteilua, tasapainoilua ja taistelua
ympari vuorokauden. Suuren haasteen dissosiaatio-
hairioisen arkeen tuovat persoonallisuuden eri osat. Yksi
osa haluaa yhta, toinen toista ja kolmas ei pysty
mihinkaan. Osa saattaa vaihtua lahes nakymattomasta
syysta alta aikayksikon toiseksi. Voi olla, etta ensin on
touhuamassa varsin tehokkaana, kun jokin pieni merkki
(haju, aani, lause) muistuttaa menneisyyden kauhuista ja
aikuisen toimeliaan osan tilalla on pienena myttyna
sikioasennossa vapiseva lapsiosa. Lisaa eri osista ja niiden
tarkoituksesta loytyy taman numeron faktaosiosta.
Dissosiaatiohairio vaikuttaa kaikkiin arjen osa-alueisiinja tekee tavallisestakin paivasta monimutkaista. Yksi
monimutkainen asia on nukkuminen. Traumatisoitunut ei
voi vain sulkea silmiaan, kun nukuttaa ja herata virkeana,
kun on nukkunut riittavasti.
Julmat painajaiset vaivaavat ja
unenpaasta voi olla vaikea, lahes
mahdoton saada kiinni. Aikaiset
aamuyon heraamiset ovat myos
tavallisia. Toisaalta jotkut osat
ovat sellaisia, etta nukahtavat
paikoissa, joissa ei olisi soveliasta
nukkua. On myos mahdollista,
etta dissosiatiivisesta
identiteettihairiosta karsiva luulee nukkuneensa yon,
mutta seuraavana paivana loytyykin erilaisia vihjeita ja
merkkeja, etta joku oinen osa on ollut kovin puuhakkaana.
Riittava unensaanti on sujuvan elaman peruspilareita.
Tassa numerossa tarjoamme tietoa, nakokulmia ja
vinkkeja, kuinka tama tarkea elaman osa-alue voisi olla
edes pikkuriikkisen aiempaa helpompaa.
Toki myos meidandissosiaatiohairiosta
karsivien elama on
edes joinakin paivina helpompaa kuin toisina. On paivia,
kun osat eivat vaihtele salamannopeudella ja nykypaivan
aikuiset osat pysyvat hallitsevina. Kaikkina paivina elama
ei ole aivan yhta kauhujen tayteista kaaosta, vaan saattaa
nahda puiden oksilla tanssahtelevat auringonsateet ja voi
maistaa, kuinka suloiselta juuri keitetty kahvi
maistuukaan. Parhaiten tallaiseen olotilaan itse kykenen
silloin, kun arki on mahdollisimman tasaista ja hyvin
ennakoitua. Vertaankin elamaa dissosiatiivisen
identiteettihairion kanssa elamaan vaikeahoitoisen
diabeteksen kanssa. Diabetespotilaan elaman on tarkea
olla saannollista ja tasaista, jotta verensokerit pysyvat
tasapainossa. Samoin keinoin myos minun elamani pysyy
hallinnassa. Kun arki on paaasiassa tasaista, voi
vahitellen mukaan ujuttaa myos pienia poikkeuksia.
Lammittavia auringonsateita toivottaa paatoimittaja
Pääkirjoitus
Kesäkuu 2015 3
Sinua varten
Lehden teema: Uni
Sisällysluettelo3 Pääkirjoitus
Fakta5 Palapeliminuus - tietoa dissosiatiivisistapersoonallisuuden osista8 Asiantuntijan palsta - Alkoholismisairautena
Minun tarinani10 Pitkä tie ymmärtämiseen
Arjessa12 Läheiset kertovat13 Niksinurkka14 Ensi kertaa - Sokkotreffit16 My Fake ID
Taide18 Maalauksia20 Nuorten lukijoiden runoja22 Valokuvia23 Lukijoiden musiikkivalinnat
Mielen suvanto25 Lukijan uni - Liekeissä
Ajankohtaista26 Kolumni - Unettomuuden kierteessä28 Sarja-arvostelu:Orange is the new black29 Kirjaesittely: Vinoon varttunut tyttö30 Kalenteri
"Osat ajattelevat,tuntevat,
havaitsevat jakayttaytyvatikaan kuinkyseiset
tapahtumatjatkuisivatedelleen taiuhkaisivatpalata."
FaktaPalapeliminuus- Tietoadissosiati ivisistapersoonall isuuden
osista
Kesäkuu 2015 5
Dissosiatiivisesta identiteettihairiosta karsivan minuus onkuin kokoamaton palapeli. Se koostuu toisistaan irrallaan
olevista palasista, jotka kuitenkin kuuluvat yhteen.
Yhdysvaltalaisen diagnoosijarjestelman, DSMIV:n,
dissosiatiivisen identiteettihairion kriteerit edellyttavat
vahintaan kahden erilaisen identiteetin tai
persoonallisuuden tason olemassaoloa, vahintaan kahden
identiteetin tai persoonallisuuden tason vallanottoa henkilon
kayttaytymisessa seka muistamattomuutta. Dissosioiduilla
osilla on kullakin suhteellisen kiintea tapansa hahmottaa
itseaan ja ymparistoaan ja suhtautua niihin.
Traumatisoitumiseen perehtyneet tutkijat kayttavat eri
persoonallisuuden osista nimityksia persoonallisuuden
naennaisen normaali osa j a persoonallisuuden
emotionaalinen osa, ja nama kaksi erillista osien
jarjestelmaa ovat jaykkarajaisia ja suljettuja toisiltaan.
Naennaisen normaalit osat pyrkivat tiiviisti elamaan
normaalia elamaa, ja usein on siten, ettei juuri kukaan tieda
henkilon karsivan vaikeasta menneisyydesta ja vakavista
mielenterveyden ongelmista. Paivittaiseen elamaan
keskittyneet osat pyrkivat valttamaan tilanteita ja
kokemuksia, jotka voivat tuoda mieleen traumaattisia
muistoja. Tama valttely auttaa ihmista selviytymaan
paivittaisesta elamastaan.
Emotionaaliset osat ovat
puolestaan juuttuneet trauma-
aikaan, eli kokevat traumaattisen
menneisyyden vielakin
nykyisyytena. Naiden osien
ajattelu ja havaitseminen ovat
rajallisia, ja ne keskittyvat uhkia vastaan
puolustautumiseen. Nama osat ajattelevat, tuntevat,
havaitsevat ja kayttaytyvat ikaan kuin kyseiset tapahtumat
jatkuisivat edelleen tai uhkaisivat palata.
MENNEISYYS VAIKUTTAA PERSOONALLISUUDEN
JAKAANTUMISEN TASOON
Traumatisoitumisen kesto ja voimakkuus vaikuttaa siihen,
kuinka pirstaleiseksi henkilon identiteetti muodostuu ja
kehittyy. Primaarissa rakenteellisessa dissosiaatiossa
persoona on jakaantunut yhteen naennaisen normaaliin ja
yhteen emotionaaliseen persoonallisuuden osaan. Tallaisesta
hairion tasosta karsivalla naennaisen normaali osa on
enimmakseen vallassa ja emotionaalisen persoonallisuuden
osan vaikutusala on suhteellisen rajallinen. Esimerkkina
tallaisesta dissosiaatiosta on henkilo, joka kykenee elamaan
aikuisen elamaa ja suoriutuu arjesta, mutta traumaa
muistuttavat tekijat laukaisevat esiin lapsenomaisesti
kayttaytyvan osan.
Sekundaarisessa rakenteellisessa dissosiaatiossa
puolestaan emotionaalinen persoonallisuuden osa on
jakaantunut useampaan toimintajarjestelmaan, mutta
naennaisen normaaleja persoonallisuuden osia on yksi.
Esimerkkina sekundaarisesta rakenteellisesta
dissosiaatiosta karsivasta henkilosta on sellainen, joka on
kokenut lapsuudessaan vakavaa seka fyysista etta henkista
vakivaltaa. Naennaisen normaali persoonallisuuden osa
kykenee toimimaan muun muassa tyotilanteissa varsin hyvin,
kunhan suhteet toisiin ihmisiin eivat tunnu uhkaavilta. Jos joku
tilanne tavalla tai toisella kuitenkin muistuttaa traumasta,
henkilon yksi osa saattaa jahmettya, toinen raivostua
suunniltaan, kolmas hakeutua vaaratilanteisiin ja neljas lähteä
etsimaan itselleen henkiloä, joka pitaisi hanesta huolta
lapsenomaisella tavalla.
Vakavimmassa traumatisoitumisen muodossa, tertiaarisessa
rakenteellisessa dissosiaatiossa seka emotionaalinen etta
naennaisen normaali osa ovat jakaantuneet. Naennaisen
normaaleja osia voivat olla vaikkapa erilaiset tyoidentiteetit eri
tyoymparistoissa seka lapsistaan huolehtivat aiti tai isaosat.
Nailla eri persoonallisuuden osilla on runsaasti omia piirteita,
kuten nimi, ika, sukupuoli ja omat mieltymykset.
ERILAISIA OSIA
Persoonallisuuden osilla on omat
ainutlaatuiset tehtavansa, jotka
perustuvat niiden tehtavaan
personaallisuudenrakenteen puitteissa.
Monet dissosiatiivisesta
identiteettihairiosta karsivat ihmiset
nakevat mielessaan sisaisen tilan tai
maailman, jossa heidan
persoonallisuuden osat asustavat tai he
saattavat nahda mielessaan myos
yksittaisen hahmon. Koska
persoonallisuuden osat toimivat tarpeidensa edustajina, ne
voivat saada lukemattoman maaran erilaisia muotoja - rajana
ovat vain ihmisen kokemukset ja luovuus. Dissosiatiivisesta
identiteettihairiosta karsiva saattaa esimerkiksi kuulla
mielessaan leijonan arjymista. Tama on syntynyt siten, etta
vihan tunteiden ilmaisu on ollut henkilolle lapsuudessa
kiellettya, ja vihan kokemus ilmenee tallaisessa muodossa
henkilon omassa mielessa.
On olemassa useita tyypillisia trauma-aikaan juuttuneita
persoonallisuuden osia, ja nama edustavat erilaisia yleisesti
koettuja ristiriitoja ja kokemuksia, joita on vaikea yhdistaa
omaan kokemusmaailmaan. Tyypillisia osia ovat esimerkiksi
lapsiosat ja nuoret osat . Useilla dissosiatiivisesta hairiosta
karsivalla henkilolla on siis persoonallisuuden osia, jotka
kokevat olevansa nuorempia kuin ihminen todellisuudessa on.
Ne voivat kokea olevansa aina vauvaikaisesta murrosikaiseen.
Nama osat ovat juuttuneet eri kehitysvaiheisiin. Ne kantavat
usein traumaattisia muistoja ja tuskallisia tunteita tai
aistimuksia. On mahdollista, etta joillakin on myos myonteisia
muistoja.
Kaltoinkohtelevat osat ovat osia, jotka kantavat vihan ja
raivon tunteita, joita muut eivat voi hyvaksya tai pitavat
pelottavina. Nama osat voivat muistuttaa kaltoinkohtelijaa
menneisyydesta, ja ne hapeavat, uhkailevat tai rankaisevat
sisaisesti muita osia. Ne saattavat myos
suunnata vihansa muihin ihmisiin.
Naiden osien kayttaytyminen ei ole
hyvaksyttavaa, ja se on pelottavaa ja
havettavaa, mutta on tarkea muistaa,
etta myos naiden osien olemassaololle
on hyvat syynsa: ne ovat alkujaan
kehittyneet suojelemaan ihmista
ottamalla kantaakseen monia ahdistavia
vihan, avuttomuuden, syyllisyyden ja
hapean kokemuksia.
Hapea on yksi merkittavimmista
dissosiaatiota yllapitavista tunteista.
Hapeaa kantavat osat kantavat
kokemuksia, tunteita ja kayttaytymistapoja, jotka henkilo
leimaa hapeallisiksi ja vastenmielisiksi.
Taistelevat osat ovat vihaisia osia, jotka ovat juuttuneet
puolustautumaan taistelemalla uhkaa vastaan. Naiden osien
tarkoituksena on suojella yksiloa taistelemalla joko muita
ihmisia vastaan tai sisaisia osia vastaan, jotka jollain tavalla
Fakta
Palapeliminuus
Maaliskuu 2015 7
saavat aikaan vaaran tunteet. Nama osat uskovat usein olevansa vahvoja ja ne
uskovat, ettei niita ole satutettu. Ne nakevat itsensa usein kovaluontoisina
lapsina tai nuorina tai vahvoina ja isoina miehina.
Joillakin dissosiaatiohairiosta karsivilla ihmisilla on sisaisia auttajia, eli osia,
jotka huolehtivat muiden osien hyvinvoinnista. Joskus auttajat perustuvat
menneisyydessa kohdattuun ystavalliseen ihmiseen tai fiktiiviseen kirjassa,
televisiossa tai elokuvassa esiintyneeseen miellyttavaan hahmoon. Naiden osien
avulla traumatisoitunut lapsi pyrkii rauhoittamaan ja lohduttamaan itseaan.
Vaihtelee, kuinka tietoisia dissosiatiiviset osat ovat toisistaan. Jotkut osat eivat
ole lainkaan tietoisia toisistaan tai ovat tietoisia vain harvoista. Kuitenkin
olivatpa osat kuinka tietoisia hyvansa toisistaan, ne vaikuttavat toisiinsa.
Jokainen osa voi tunkeutua tai vaikuttaa arkielamaan keskittyvan osan
kokemukseen ilman, etta se ottaa koko toimintaa hallintaansa. Tallaista
tapahtumaa kutsutaan passiiviseksi vaikuttamiseksi tai osittaiseksi
tunkeutumiseksi. Henkilo saattaa esimerkiksi kuulla mielessaan pienen lapsen
hataantynytta itkua, mutta jatkaa kuitenkin naennaisen normaalia aikuisen
toimintaansa. Persoonallisuuden osan vaihtumisessa puolestaan yksi
dissosiatiivinen osa ottaa ihmisen koko ulkoisen toiminnan hallintaansa. Osien
tiuha vaihtuminen on usein merkki vakavasta stressitilasta tai sisaisesta
ristiriidasta. Osittainen tunkeutuminen on taydellista osan vaihdosta yleisempaa,
mutta dissosiatiivisesta identiteettihairiosta karsivalla henkilolla vaihtumista
tapahtuu usein paivittain.
INTEGRAATIOTYÖN KAUTTA YHDEKSI PERSOONAKSI
Se, kuinka paljon kukin osa on tietoinen toisista osista, siis vaihtelee ja vaikka
osat olisivat tietoisia toistensa olemassaolosta, ne ovat usein eri mielta asioista.
Tarkea paamaara eheytymisprosessissa on aikaansaada sopimuksia eri osien
valille. Tyon tavoitteena ei ole taivuttaaa muita osia tietyn osan tahtoon tai
sivuuttaa niiden tarpeita. Tarkeinta on hyvaksya se, ettei mikaan osa ole
syntynyt tyhjasta, vaan jokaisella niista on ollut oma tarkea syynsa syntya ja
kehittya.
Taynna ristiriitoja ja konflikteja oleva elama eri osien kanssa vie
dissosiaatiohairiosta karsivalta valtavan maaran energiaa. Myos tie
eheytymiseen voi nayttaa loputtoman pitkalta. Ei voidakaan odottaa, etta
pitkaaikaisen traumatisoitumisen vuoksi syntynyt pirstaleinen persoona
eheytyisi hetkessa yhdeksi, vaan tarvitaan paljon karsivallisyytta ja hyvaksyvaa
asennetta itseaan kohtaan. Ehyt palapeli on kuitenkin mahdollista rakentaa oli
paloja kuinka paljon tahansa.
- Päätoimittaja
Lähteet:
Boon, Suzette, Steele Kathy ja Van Der Hart, Onno: Traumaperäisen
dissosiaatiohäiriön vakauttaminen - Taito-ohjelma potilaille ja terapeuteille.
2011 . Traumaterapiakeskus.
Van der Hart Onno, Nijenhuis, Ellert ja Steele, Kathy: Vainottu mieli.
Rakenteellinen dissosiaatio ja kroonisen traumatisoitumisen hoitaminen. 2006.
Traumaterapiakeskus.
Fakta
Palapeliminuus -Tietoa
dissosiati ivisistapersoonall isuuden
osista
7
TässänumerossaTraumatisoituminen jariippuvuudet tuntuvatkulkevan käsi kädessä.Toimitus haastoi alantyöntekijöitä avaamaanlukijoille riippuvuuksien erimuotoja.
Tällä erää kynään tarttuiTiina, päihdetyöntekijä jaalkoholisti.
Asiantuntijan palstallakäsitellääntraumatisoitumisenseurauksia alanammattilaisten johdolla.Palstan kirjoittajavaihtuu joka numerossa.
Alkoholismi sairautena
Alkoholismi, kuten kaikki kemiallisiin aineisiin liittyvat riippuvuudet, luokitellaan
krooniseksi aivosairaudeksi. Jo vuonna 1956 Amerikan laakariliitto maaritteli alkoholismin
alkuperaiseksi, krooniseksi ja parantumattomaksi sairaudeksi, jolle luonteenomaista on
kontrollikyvyn menetys. Sairaus etenee sairauden ehdoilla, ei sairastuneen. Etenemisen
kontrollointi on lahes mahdotonta, mutta sen kehityskulku tunnetaan. Sairautena alkoholismi
on tasa-arvoinen, ja tama iskee niin herraan kuin narriinkin. Sosiaalinen asema, koulutus,
kasvatus tai edes tietamys ei suojele alkoholismilta. Vuonna 2013 suurin yksittainen
potilasryhma Avominnen hoidoissa oli laakarit. Alkoholismi on voimakkaasti perinnollinen
sairaus, ei sosiaalinen. Itse olen syntynyt alkoholistiperheeseen. Isani on alkoholisti, samoin
hanen isansa. Aitinsa eika myoskaan mummonsa sylkenyt pulloon. Aidinisa joi itsensa hengilta
ollessani vauva.
Mita pidemmalle geenitutkimus on edennyt, sita enemman alkoholismiin johtavia
perintotekijoita on pystytty todentamaan. Gabra 2 -geenin mutaation johdosta alkoholin
vaikutus aivoissa on voimakkaampaa, ja taman vuoksi tunneperainen koukkuun jaaminen
syntyy nopeasti. Kasvaessani alkoholistiperheessa paatin, ettei minusta koskaan tule
samanlaista kuin isasta, mutta kun sain ensimmaisen humalakokemukseni 15-vuotiaana, se oli
rakkautta ensi silmayksella ja ymmarsin heti, miksi isa juo. Viina vapautti ja teki minusta
avoimen, sosiaalisen, rohkean, kaiken sen mita en selvin pain uskaltanut olla. Himo paihteelle
oli valtava, ja sita piti saada mahdollisimman saannollisesti ja enenevassa maarin.
Asiantuntijanpalsta
Geenissa ADH4 oleva poikkeama aiheuttaa normaalia paremman alkoholin sietokyvyn. Tama
mahdollistaa suuremmat annokset paihteita kontrollia menettamatta. Olen fyysisesti
pienikokoinen nainen ja karsinyt alipainosta koko ikani. Silti kykenin juomaan itseani
huomattavasti isompia miehia poydan alle helposti. Harrastin nuorempana juomakilpailuja,
koska niin sain ilmaiset humalat.
Sairauden oireet ovat kokonaisvaltaisia ja koskevat kaikkia ihmisen elaman osa-alueita.
Fyysisia oireita ovat esimerkiksi venahdykset, murtumat, vatsavaivat, diabetes,
tulehdukset, myrkytykset, maksa- ja haimasairaudet, hormonaaliset muutokset, elimiston
puutostilat, neurologiset vammat seka iho-oireet. Olen katkaissut kylkiluuni humalassa,
kaatunut poydan reunaan niin, etta takaraivo aukeni, toinen munuaisallas tulehtui
ryyppyputken seurauksena ja minulla on atooppinen iho.. .vain muutama esimerkki.
Psyykkisina oireina tarkeimpana on himo tai tarve paihteelle ja siihen liittyva oman tilan
kieltaminen. Jokaiselle alkoholistille tuttuja ovat myos masennus, paniikkihairio,
unettomuus, pelkotilat, ahdistus ja persoonallisuuden muutokset. Kaikki nama psyykkiset
oireet allekirjoitan kohdalleni. Paihteen himo ja siihen kuuluva kieltaminen oli kohdallani
mielisairauden luokkaa. Juomisen seuraukset olivat karmeat, mutta selittelin tarpeen
vaatiessa mustankin valkoiseksi. Paniikkihairio, ahdistus ja masennus olivat elamassa lasna
koko ajan, ja juomisen edetessa jarjettomat pelkotilat ja unettomuus olivat ajaa hulluuden
partaalle. Viimeisen puolen vuoden aikana mukaan tulivat myos aistiharhat, eli olin
Fakta
alkuperaisen tai muun samankaltaisesti vaikuttavan paihteen
kayttona vieroitusoireiden lievittamiseksi
4. Sietokyky kasvaa. Tama voi ilmeta siten, etta a) kaytettya annosta
suurennetaan paihtymyksen tai entisen vaikutuksen saavuttamiseksi
tai b) entinen annos tuottaa selvasti heikomman vaikutuksen kayton
jatkuessa
5. Kaytto muodostuu elaman keskeiseksi asiaksi. Tama voi ilmeta a)
muista merkittavista kiinnostuksen kohteista tai tyydytyksen
lahteista luopumisena joko osittain tai kokonaan sekä siten, etta b)
tuntuva osa ajasta kuluu paihteen hankkimiseen, kayttoon ja sen
vaikutuksista toipumiseen
6. Kaytto jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista,
joista kayttaja on tietoinen tai joista hanen voidaan olettaa olevan
tietoinen
Kolmen tai useamman kriteereista on esiinnyttava yhtaaikaisesti
kuukauden ajan viimeisimpien 12 kuukauden aikana tai toistuvasti,
mikali jaksot ovat kuukautta lyhyempia. Joka ikinen kriteeri
kohdallani tayttyy ja tunnistan niista itseni. Minulla on alkoholismi-
niminen sairaus joka on aiheuttanut itselleni, lapsilleni seka muille
laheisilleni hirvittavan maaran tuskaa ja menetettyja vuosia. Minut
pelasti reilut kymmenen vuotta sitten Minnesota-filosofiaa
kayttava ammatillista apua antava paihdehoito. Sain tiedon ja
ymmarryksen sairaudestani ja kaltaisteni ihmisten seka
ammattilaisten avun ja tuen. Sain kayda todella pohjalla ja siella
ollessani sain tyokalut paasta sielta pois ja elaa oikeaa elamaa,
rehellista, avointa, itseni nakoista elamaa. Toipumisen myota olen
tullut sinuiksi sairauteni ja raittiuden tarpeeni kanssa. Ammatikseni
olen tehnyt paihdetyota kohta seitseman vuotta ja ollut jonkin verran
julkisuudessa puhumassa ennen kaikkea naisten alkoholismista. En
hapea enaa sairauttani, vaan se on niin luonnollinen osa minua, etta
unohdan valilla, etteivät kaikki ihmiset tieda historiaani. Tama tuli ilmi
viimeksi joulun jalkeen, kun eras uusi ystavani, jonka kanssa olemme
tutustuneet uuden harrastukseni myota, tuli kaymaan kylassa.
Keskustelimme kahvikupin aarella ja hanen ilmeensa muuttuivat aina
vain hammentyneemmiksi ja hammentyneemmiksi. Keskustelumme
sivusi persoonallisuuden muutoksia ja paihdesairauksia. Lopulta han
uskaltautui kysymaan kuinka mina voin tietaa aiheesta noin paljon ja
osaan peilata hanen tuntemuksiaan. Silloin vasta tajusin, ettei tuo uusi
ystavani tiennyt sairaudestani ja miten olisikaan tiennyt, kun emme
siita aiemmin olleet keskustelleet? Mina olin vain olettanut hanen
tietavan, mutta eihan se paalle pain valttamatta nay. Suurin osa juovia
alkoholisteja on ihan tavallisia perheenisia ja -aiteja, tyossa kayvia
ihmisia jotka ovat matkalla kohti ennenaikaista hautaa, elleivat saa
oikeanlaista hoitoa sairaudelleen ennen sita. Mina sain ja siita olen
ikuisesti kiitollinen. Tiina, alkoholisti
deliriumin partaalla.
Sosiaalisia oireita on muun muassa sosiaalisen verkoston
muokkaantuminen paihteiden kaytolle sopivaksi, epanormaalit
ihmissuhteet laheisiin, mahdollistajan etsiminen itsensa ulkopuolelta
seka ongelmat tyopaikalla sairaudesta johtuvien poissaolojen takia,
avioeroja ja taloudellisia vaikeuksia. Hollywood on menettanyt minussa
loistavan nayttelijan. Sosiaalinen ymparistoni muuttui sita mukaa, kun
sairauteni eteni, mutta pystyin pitamaan laheisimmat ystavat onnellisen
tietamattomina juomiseni todellisuudesta, silla enhan mina heidan
kanssaan ryypannyt, sita varten oli omat porukkansa. Ihmissuhteet
laheisiin oli lahinna manipulointia, keinottelua ja valehtelua.
Henkiset oireet ovat mielestani kaikkein raadollisimmat ja
tuhoavimmat. Eletaan pullon tai paihteen kautta ja sen viemina vastoin
omaatuntoa. Oma arvomaailma romuttuu, ja siita seuraa moraalinen
rappio. Menetetaan kosketus omaan itseen ja ollaan itse itseltamme
kokonaisvaltaisesti hukassa. Sielu on myyty paihteelle, ja hirvittavat
itsesyytokset ottavat vallan. Tarkeimpia asioita minulle ovat lapseni,
kyky elattaa itse itseni ja oma hyvinvointi ja terveys. Kun olin viela juova
alkoholisti, viina meni kaikkien minulle tarkeiden asioiden edelle. Tein
koko ajan asioita, joita en koskaan olisi selvin pain tehnyt ja elin taysin
vastoin omaa itseani ja sita, minka oikeaksi tiesin ja tunsin. Pullo meni
puolison, lasten ja kaiken muunkin edelle. Tuhosin omaa terveyttanikin
mutta sekaan ei hidastanut tahtia. Henkiset krapulat, morkkikset, olivat
usein paljon kamalammat kuin fyysiset. Itseinho ja pettymys valtavaa.
Tyoelamassa en ollut enaa loppuajasta mukana ollenkaan.
Tunne-elaman oireina on kemiallisuus ja kemiallisuuden puolustaminen.
Alkoholistin tunne-elama on kaaoksessa. Ulospain nayttaytyy vastuuton
helppoheikki, joka ei kanna vastuutaan sanoistaan eika teoistaan, mutta
sisalla jyllaa pelko, viha, pettymys, kelpaamattomuus, mustasukkaisuus,
syyllisyys ja hapea. Tahan sairauteen liittyvan kieltamisen tilan takia
alkoholisti ei ymmarra kaiken taman johtuvan hanen juomisestaan, vaan
suojelee juomistaan kaikin keinoin. Omassa illuusiokuplassaan alkoholisti
ajattelee kaikkien elaman ongelmien johtuvan aina jostain muusta kuin
hanen juomisestaan. Paihteet ovat elamassa vahintaan yhta tarkeita kuin
uni ja ravinto, joskus jopa tarkeampia. Syy juomiseeni tai elamani
ongelmiin loytyi aina itseni ulkopuolelta. Useimmiten syyllinen kaikkeen
oli silloinen puoliso tai tarpeen vaatiessa kuka tahansa muukin kelpasi
syntipukiksi, jopa omat lapset. Juomisen lopettaminen ei koskaan kaynyt
mielessakaan enka voinut kuvitellakaan elamaa ilman alkoholia. Tunne-
elamani oli loppuvaiheessa juomistani niin sekaisin, etta minulle tuttuja
ja turvallisia tunteita olivat vain viha, pelko ja pakokauhu. Niiden kanssa
elin paivittain. Muita tunteita en enaa tunnistanut.
Maailman terveysjarjeston, WHO:n julkaisemaa ICD-10-jarjestelmaa
kaytetaan maailmanlaajuisesti. Naita jarjestelman maarityksia voidaan
kayttaa eri paihteita kayttaviin potilaisiin. Riippuvuusoireyhtyman
kriteerit ICD-10 mukaan ovat:
1 . Voimakas himo/ pakonomainen halu
kayttaa paihteita
2. Kyky hallita paihteen kayton
aloittamista, maaraa tai lopettamista on
heikentynyt
3. Esiintyy vieroitusoireita paihteen
kayton paattyessa tai vahentyessa. Ne
voivat ilmeta: a) kaytetylle paihteelle
tyypillisena vieroitusoireyhtymana tai b) Kesäkuu 2015 9
Minun tarinani
Virpi Hämeen-Anttila onsuomalainen tutkija, suomentaja,
kuvittaja ja kirjailija.
Hämeen-Anttilan vuonna 2003julkaistusta esikoisromaanista "Sudenvuosi" tehtiin samanniminen elokuvavuonna 2007. Kirjailijalla on kymmeniä
teoksia takanaan, joista romaani"Tapetinvärinen" julkaistiin vuonna2012. Teos löytyy kirjakaupoista ja
kirjastoista ympäri Suomen.
Pitkä tieymmärtämiseen
Meni pitkä aika, ennen kuin ymmärsin, että minulla oli DID. En
ole vieläkään täysin varma, koska tällä ilmiöllä on monenlaisia
muotoja. Sanon ”ilmiö”, koska ”sairaus” tai ”häiriö” kuulostavat
korvissani vierailta. Mielestäni DID syntyy puolustuksena
johonkin, jota psyyke ei voi murtumatta kohdata. Se on omalla
tavallaan normaali ja looginen, ja sellaisena sitä pitäisi hoitaa.
Jälleen varaus: näin on ainakin minun kohdallani.
Olen lukenut, että useimmilla muillakin on suuria vaikeuksia
löytää oikea diagnoosi. DID hajaantuu moniksi oireiksi, joita
hoidetaan -- jos hoidetaan -- erillisinä. Minun oireitteni kirjoon
kuuluivat päällimmäisinä masennus ja ahdistus. Muistan niiden
olleen läsnä jo kahdeksanvuotiaana. Murrosiässä ilmaantuivat
syömishäiriöt. Eivät tyhjästä: ne olivat puolustusreaktio. Hoidin
syömällä masennusta ja ahdistusta, jolloin aloin potea
sokeririippuvuutta ja tulin sairaalloisen lihavaksi. Kun yritin
parantua näistä, sairastuin anoreksiaan, jonka korvasi bulimia,
josta pelastauduin ortoreksiaan. Kahdenkymmenen iässä keinot
loppuivat ja seurasi hermoromahdus ja puolen vuoden jakso, josta
en muista mitään. Minulla oli myös fobioita, joista vaikein liittyi
toisten seurassa oloon ja puhumiseen, ja obsessiivis-
kompulsiivisia tapoja, joiden lähde oli syvälle juurtunut pelon ja
turvattomuuden tunne. Kaikkein kauheinta olivat
paniikkikohtaukset ja ”mustaan aukkoon putoamiset”, joiden
aikana koin muuttuvani toiseksi, katselevani itseäni ulkopuolelta,
hajoavani kappaleiksi ja häviäväni olemattomiin. ”Aukkoja”
seurasivat joskus sokeat hillittömyyden puuskat, joiden aikana
vahingoitin itseäni. ”Aukoista” ja itsetuhoisuudesta minulla oli
myöhemmin vain hämäriä muistikuvia.
Olin lapsi aikana, jolloin lapsilla ei ollut mielenterveyden häiriöitä.
Ei niitä ollut aikuisillakaan, koska pelättiin hullun leimaa. Takana
oli sota ja puute, eikä saanut valittaa turhista. En saanut apua.
Tuskin kukaan edes huomasi, miten solmussa ja surullinen olin.
Peittelin vaistomaisesti vaivojani samoin kuin kotiongelmia, joita
häpesin. Isäni oli levoton ja vihainen ja sai pienestä syystä ja
syyttäkin raivokohtauksia. Minun piti koko ajan varoa, mitä
sanoin ja mitä tein. Onnistuin salaamaan muut oireet paitsi
syömishäiriöt ja sosiaalisen fobian. Koulussa hoidoksi
suositeltiin dieettiä ja ”reipastumista”, koska arkuus ja lihavuus
olivat oma vikani ja rohkeus ja painon hallinta vain omasta
tahdostani kiinni.
Kun muut eivät hoitaneet minua, jouduin tekemään sen itse.
Aina en onnistunut, kuten edellä kävi ilmi, mutta kirjoista,
musiikista ja kuvataiteesta tuli minulle pysyvä lohduttaja,
elämän rikastuttaja ja kilpi pahoja asioita, myös omia sisäisiä
demonejani vastaan. Kotoa lähdettyäni vaivani lievenivät,
mutta eivät kadonneet. Kärsin epävarmuudesta, heikosta
aloitekyvystä, hankalasta suhteesta syömiseen ja ruumiiseeni ja
pakonomaisesta vimmasta takertua esineisiin, paikkoihin,
kirjoihin, kaikkeen muuhun paitsi ihmisiin, joihin en luottanut
lainkaan. Ja kun jouduin tietynnäköiseen uhkaavaan
tilanteeseen, reagoin tavalla, joka pelotti minua: syöksyin
”mustaan aukkoon” ja muutuin itselleni vieraaksi.
Elin elämääni ja aloin pärjätä paremmin. Merkittäviä voiman
antajia olivat olivat kumppanin löytyminen ja lasten syntymä.
Oli kuin lukkoja olisi auennut yksi kerrallaan. Vähitellen
häpesin. Isäni oli levoton ja vihainen ja sai pienestä syystä ja
syyttäkin raivokohtauksia. Minun piti koko ajan varoa, mitä
sanoin ja mitä tein. Onnistuin salaamaan muut oireet paitsi
syömishäiriöt ja sosiaalisen fobian. Koulussa hoidoksi
suositeltiin dieettiä ja ”reipastumista”, koska arkuus ja lihavuus
olivat oma vikani ja rohkeus ja painon hallinta vain omasta
tahdostani kiinni.
Kun muut eivät hoitaneet minua, jouduin tekemään sen itse.
Aina en onnistunut, kuten edellä kävi ilmi, mutta kirjoista,
musiikista ja kuvataiteesta tuli minulle pysyvä lohduttaja,
elämän rikastuttaja ja kilpi pahoja asioita, myös omia sisäisiä
demonejani vastaan. Kotoa lähdettyäni vaivani lievenivät,
mutta eivät kadonneet. Kärsin epävarmuudesta, heikosta
aloitekyvystä, hankalasta suhteesta syömiseen ja ruumiiseeni ja
pakonomaisesta vimmasta takertua esineisiin, paikkoihin,
kirjoihin, kaikkeen muuhun paitsi ihmisiin, joihin en luottanut
lainkaan. Ja kun jouduin tietynnäköiseen uhkaavaan
tilanteeseen, reagoin tavalla, joka pelotti minua: syöksyin
”mustaan aukkoon” ja muutuin itselleni vieraaksi.
Elin elämääni ja aloin pärjätä paremmin. Merkittäviä voiman
antajia olivat olivat kumppanin löytyminen ja lasten syntymä.
Oli kuin lukkoja olisi auennut yksi kerrallaan. Vähitellen
lakkasin pelkäämästä ihmisiä ja puhumista. Hyvin vahva
lukko oli kirjoittamisen ja mielikuvittelemisen päällä. Se ei
särkynyt ennen kuin olin yli neljänkymmenen. Aloin
kirjoittaa romaaneja, ja se tehosi masennukseeni ja
ahdistukseeni paremmin kuin mikään muu.
Kun valmistelin kuudetta romaaniani kuusikymmentäluvun
radikaaleista, veljeni antoi apua: hän oli elänyt ja kokenut
tuon ajan vahvasti. Romaania kirjoittaessani hän sairastui
syöpään, ja aloimme muistella lapsuuttamme. Mielessä
syntyi ajatus kirjoittaa siitä romaani. Veljeni kuoleman
jälkeen ryhdyin toimeen vakavissani, koska olin ainoa, jota
asia enää koski. Paine kasvoi suureksi, kunnes tuntui, että
oli pakko muistaa, että voisi kirjoittaa.
Olin kuitenkin kuin rampa, jonka olisi pitänyt juosta. En
muistanut kylliksi. Menneisyydessä oli valtavia tyhjiä
kohtia. Niitä olimme veljeni kanssa ihmetelleet. Ne olivat
pelottavia. Oli kuin niiden varjoista olisi henkinyt jäinen
tuuli ja aavistus jostain kauheasta. Yritin eri tavoin päästä
käsiksi aiheeseen. Ei tullut mitään. Joko hävitin itse ro
maanin alun, koska se ei toiminut, tai
kustannustoimittajani pudisti päätään, tai ahdistukseni
kasvoi liian suureksi.
Miksi lapsuus ahdisti edelleen niin paljon? Järkeni
tiesi, että siellä oli isä, joka oli myös traumatisoitunut.
Isä, joka oli niin epävarma ja ahdistunut,
että vaani läheistensä sanoja ja ilmeitä ja
raivostui nähdessään merkkej ä siitä, että
näillä oli persoonallisuus ja omia
ajatuksia. Isä oli hoitanut it seään
tuhoamalla meidän muiden
minät.
Tuhoamalla? Oliko hän onnistunut?
Mitä oli jäljellä? Mikä ja millainen
oikeastaan olin? Pelotti myöntää, etten
osannut vastata itselleni.
Mietin ja mietin ja kirjoitin toisen romaanin
miettiessäni. Sitten päätin lähestyä aihetta epäsuorasti.
Siirtäisin sen itseni ulkopuolelle. Päähenkilö, jolla on
vaikeuksia muistaa, uskoo, että joku toinen on varastanut
hänen muistonsa ja aikoo kirjoittaa niistä romaanin.
Se oli oikea ratkaisu. Tekstiä alkoi virrata minusta. Iloitsin,
kun keksin uusia merkillisiä hahmoja, jotka sotkivat
päähenkilön elämää. Keksin? Ei kirjailija keksi. Hän kerii
kaiken ulos sisältään kuin verkkoa kutova hämähäkki.
Miten tiesin, millaisia nämä henkilöt olivat? Missä vaiheessa
tajusin, että he olivat osa päähenkilöä? Kuka tätä kirjaa
oikein kirjoitti?
Huomasin, että kirjoitinkin siitä, mitä sisälläni oli tapahtumassa.
Olin ensi kerran ymmärtänyt, miksi. Miksi minun on helppo
vajota ajatuksiini ja sulkea pois ulkomaailma. Miksi jotkut asiat
laukaisevat paniikin. Miksi minulla on se ja se oire. Miksi en
muista. Miksi syöksyn mustaan aukkoon. Miksi minun on ollut
vaikea sanoa ”minä”. Miksi kirjoitan ihmisistä, joista yksi on
mykkä, turpea hirviö, toinen pisteliäs ilveilijä, kolmas
hermostunut höpöttäjä, neljäs sotilaallisen kurinalainen
askeetti, viides juokseva lapsi ja kuudes musta tuuli, joka
hajottaa minut kappaleiksi.
Koska he ovat minä.
Lopulta kirjoitin esiin rikkaimman, viisaimman minäni, jonka
kädestä pitäen uskalsin katsoa sitä, mikä eniten pelotti. En
”parantunut”, koska en pidä ”heitä” sairautena. He ovat
olemiseni edellytys. Mutta vapauduin vihollisista, joita vastaan
olin heidän kanssaan vuosikymmenet taistellut. Kun kaikki
loksahti yhteen, hämmennys, tuska ja viha katosivat ja jäljelle
jäi tyyni hyväksymisen, eheyden ja keveyden tunne.
Kaik ki liittyi yhteen, lapsuuteni, oireeni ja monet minäni.
Mi nulla oli DID. Se ei ollut koskaan tullut mieleeni. Yleinen
k uva DIDistä on ollut niin sensaatiomaisen liioiteltu, että
en tunnistanut siitä itseäni. En ollut yhtään kuin
Sybil. Enkä yhtään kuin Tara.
Minä olin minä.
11
Minut oli yritetty hajottaa jahävittää, mutta en olluthajonnut enkä hävinnyt.
Minäni olivat pitäneet minutnäkyvissä, äänessä jakokonaisena. Olen niillekiitollinen. Olen itsellenikiitollinen. Olen kiitollinen
romaanilleniTapetinvärinen, jokajohdatti minut itseni luo.
VirpiHämeen-Anttila
Arjessa
Läheiset kertovatMies kiitteli, kun olin leikannut taaperomme
otsahiukset. Sanoin katsoneeni samaa, etta ne on
tosiaan leikattu. Mies katsoi minua hammentyneena.
“Sinahan sen olet tehnyt.” Ei mitaan kasitysta eika
muistikuvaa. -Hämmentynyt
Lääkäri totesi minulle äitiyspolilla, että nyt on
käytävä vessassa. Muuten ei ultraus onnistu, sillä
rakko on ihan täynnä. Sanoin, ettei minua pissata.
Lääkäri siihen vakavissaan, kyllä sinua nyt
pissattaa. -Nainen
Kuinka voimme muuttaapainajaisuntamme?Tässä eräs keino kokeiltavaksi.1 . Kirjoita painajaisunesi paperille. Mitäunessa tapahtui? Millainenunen tunnelma oli ja mitä ajattelit?2. Kirjoita sitten paperille mielesimukainen muunneltu versio unesta.3. Asetu mukavaan paikkaan ja yritärentoutua. Lue muunneltua versiotasi japaina sitä mieleesi.Muistiin kirjoitetun painajaisunen voimyös hävittää, esimerkiksi repimällä taipolttamalla. Symbolinen merkitys.
"Yön painajaisunienjälkeinen aamu"
Tyttö 15v
Kesäkuu 2015 13
Arjessa
Läheiset kertovatMies kiitteli, kun olin leikannut taaperomme
otsahiukset. Sanoin katsoneeni samaa, etta ne on
tosiaan leikattu. Mies katsoi minua hammentyneena.
“Sinahan sen olet tehnyt.” Ei mitaan kasitysta eika
muistikuvaa. -Hämmentynyt
Mikä avuksi sekaviin öihin?Uni on erityisen tärkeää dissosiaatiohäiriöstä kärsivälle.Väsynyt mieli oireilee herkemmin. Kokeile nukahtamiseenja unenlaadun parantamiseen yhtä tai useampaa näistä.- Yritä neuvotella osillesi sopiva nukkumaanmenoaika- Vältä kahvia, alkoholia ja tupakointia illasta- Kokeile päivällä ulkoilua tai kevyttä liikuntaa- Poista makuuhuoneesta sinua häiritsevät tavarat- Jätä pieni valo päälle, jos se tuntuu sinusta hyvälle- Salli lapsiosillesi yöksi mieluisa pehmolelu tai unirätti- Kokeile puhua pelokkaille osille mielensisällä, esimerkiksi"Minä pidän teistä huolta ja olette turvassa"- Jos mielesi on liian äänekäs, voit yrittää pyytää osiasipalaamaan ajatuksiin seuraavana päivänä- Kokoa unipaketti sänkysi viereen: lempituoksusi,rauhoittava cd, soikea kristalli tai lempivalokuvasi voivatolla tarpeen yön levottomina tunteina
Niksinurkka
Kun luonnolliset keinot eivät riitä.On tilanteita, ettei uni tule, vaikka tekisi kaikkiluomutemput younten eteen. Oma unettomuuteni onkroonista, jo lapsuudessa alkanutta. Vajaa kymmenenvuotta sitten tilanne karjistyi niin pahaksi, etta oliturvauduttava kemiallisiin keinoihin. Nukahtamiseenja nukkumiseen on monenlaisia valmisteita.Varsinaisia nukahtamislaakkeita ja rauhoittavialaakkeita ei voi kayttaa pitkia aikoja kerrallaan. Niitakaytan silloin, kun unettomuus jyllaa hirveimmallavoimallaan. Muuten unettomuuteen tehoavatalkuperaltaan muuhun kayttotarkoitukseentarkoitetut laakkeet, kuten ahdistuneisuuteen japsykoottisiin oireisiin suunnatut laakkeet. Namarauhoittavat ja tasaavat ylikierroksilla kayvaa mielta,ja saan kerattya edes jonkun verran nukuttujatunteja. Olisi mukava jonain paivana parjatakokonaan ilman laakkeita, mutta sen aika ei ole nyt.
"Minä olen liekki,minä olen tuli"Lukijan teos
Ensi kertaa
Sokkotreffit
Tunnelma on odottava, mutta energinen. Olenmatkalla tapaamiseen, joka on luonteeltaanjonkinlainen sokkotreffi: tiedän siitä vainpaikan, en henkilöitä.
Syksyn pimeä ilta vaihtuu loisteputkienvaloon, kun astelen rakennukseen, johonminun on määrä saapua. Perillä minuatervehtii kaksi naista, perheenäitejämolemmat. Olen hieman yllättynyt, sillätunnen heitä jonkin verran entuudestaan.Akateemista väkeä, mukavia tyyppejä. Muttamitä, heilläkö muka dissosiatiivisenidentiteettihäiriön diagnoosit? Tämä on täysiyllätys.
Alkurupattelujen jälkeen alamme puhua siitä,kuinka dissosiatiivinen identiteettihäiriökonkretisoituu naisten arjessa. Marialla onuseita sivupersoonia, joilla on toisistaanpoikkeavia ominaisuuksia. Hän kokeevaikeaksi muun muassa sen, että yksipersoona ei välttämättä ollenkaan muista, mitätoinen on tehnyt. Jos joku tuntematontervehtii kadulla, on parasta tervehtiäreippaasti takaisin, vaikka ei olisiminkäänlaista ajatusta siitä, kukavastaantulija on. Maria naurahtaa, että voi ollahankalaa, jos tuntematon tuttu alkaakeskustella. Mitä sille sanoisi? Myöspersoonien taidot poikkeavat paljon toisistaan.Yksi voi olla erittäin hyvä vaikkapaenglanninkielessä, toinen ei osaa sitäalkuunkaan. Eri ominaisuuksiakin persooniltalöytyy: on esimerkiksi pientä ja tarvitsevaasekä supersuorittajaa, jota ei mikään estepidättele. Persoonien yhdistyminen,integraatio, olisi suuri helpotus. Tähänmahdollisuuteen Maria uskoo.
Ensi kertaa – palstalla haastetaan kadunkulkijoita kohtaamaan jotainheille uutta ja outoa. Toimituksen valitsemat henkilöt saavat neliosaisentoimeksiannon, jonka aikana he hiljalleen pääsevät lähemmäksi lehdentekijöiden arkipäivää – dissosiaatiivista identiteettihäiriötä. Vuoden 2015numeroissa seikkailee nuori miesopettaja. Haaste on annettu!
Tehtävä 2 / 4. Tapaaminen.
ArjessaSari toteaa dissosiatiivisen identiteettihäiriönongelmien vaikuttavan arkeensa muun muassa siten,että hän ei tunne olevansa kunnolla kosketuksissaitsensä kanssa. Ahdistus kyllä poistuu vaikkapakeskittymistä vaativaan tekemiseen, mutta se onlopulta vain särkylääkettä kipuiluun eikä tuosellaisena rauhaa, jota hän kaipaa. Toisinaan tiettysanaton ahdistus on ollut siinä määrin kovaa, että seon vaatinut hoitoa psykiatrisen sairaalan suljetullaosastolla. Mitä äitiyteen tulee, on äidin rooli japersoona niin vahva, että lasten kanssa ollessa arki onongelmista huolimatta tasapainoista. Häiriön vuoksiSari ja Maria ovat molemmat kuitenkin työelämänulkopuolella – vaikka korkeakoulututkinnot heilläonkin.
Kun puhumme siitä, mitä psyyken häiriöiden taustallaon, elämä esittää kipeimpiä ja pelottavimpia puoliaan.Lapsi ei voi ymmärtää eikä käsitellä insestiä tai sitä,että äiti parittaa häntä rahasta. Mieli sulkee liiankipeät kokemukset tietoisuuden ulottumattomiin,mutta kipu ja ahdistus säilyvät. Kun sitten syntyytilanne, joka muistuttaa lapsuuden traumasta,sivupersoona tulee pelastamaan liian uhkaavastatilanteesta. Dissosiatiivinen identiteettihäiriö suojaa,mutta on myös raskas taakka kannettavaksi.
Näillä naisilla on äärimmäisen kovia ja epäreilujakokemuksia takanaan. Ihmettelen ja ihailen, kuinka heosaavat kertoa kipuilustaan niin avoimesti. Innostunitsekin selittämään osapuilleen kaikki omatahdistukseni – kelläpä niitä ei olisi ja kuka meistä olisisärötön? –, ja illan edetessä keskustelu syvenee todella
välittömälle tasolle. Minusta tuntuu kuin olisimmejonkin sellaisen äärellä, joka on paitsi totta japelottavaa, myös totta ja helpottavaa, kun todelle onsanat ja se on jaettavissa. Arvostan kovasti näitänaisia. Tapaamisesta jää hyvä mieli.
-Miesopettaja
"Kun puhumme siitä, mitäpsyyken häiriöiden taustalla on,elämä esittää kipeimpiä japelottavimpia puoliaan."
15
Arjessa
My Fake ID
Persoonallisuuden
dissosiatiiviset
osat
Päivittäisessäelämässä toimivatpersoonallisuudenosat
Traumatisoiviakokemuksiakantavatpersoonallisuudenosat
-Lapsiosat-Nuoret osat-Sisäiset auttajat-Kaltoinkohtelijoitajäljittelevät osat-Taistelevat osat-Häpeää kantavat osat
Ensi numerossa:Maija kertoo pimeimmistä
hetkistään pienenä vapisevanamyttynä ja paljastaa, että
omistaa isommat muskelit kuinvoisit kuvitellakaan
2 / 4
Kesäkuu 2015 17
Arjessa
Maija Mallikas-RantakuomaKysymyksessä on
(x) Unettomuuden hoito1 Rec. Lääke, vahvuus, määrä tai
hoidon kestoaika, annostus jakäyttötarkoitusUnen saannin helpottamiseksi,
Ketipinor 25mg, 2-4 tablennen nukkumaanmenoa
LÄÄKEMÄÄRÄYS
My Fake ID
Maija Mallikas-Rantakuoman sisälläkontrolloidaan ja kuohutaan. Sitä mukaa mitälapsenkenkiin jäänyt pieni villivekara osasotkee, perässä korkokenkien kopinansiivittämänä työarkea pyörittäväkontrollifriikki osa siivoaa.
Korkokenkä nainen ottaa ja voittaa sekäkävelee töihin punaista mattoa pitkinfanfaarien raikuessa taustalla. Tämästressipallo saavuttaa tavoitteensa keinojakaihtamatta eikä kykene kokemaan tunteita -vihaa lukuunottamatta. Uni ja ruoka ovathänelle tarpeettomia. Lääkäri on eri mieltä jamäärää Maijalle unilääkettä.
Villivekara on vasta viisi vuotias ja siitäisommaksi ei koskaan kasvakaan. Onneksivekaran mielessä pyörivät vain aurinko jakesäniityt. Laulaa hän voisi vaikka joka päivä!
Taide
"Uneton
yö"
19
MMöörröött ppaappeerriillllee!!Unimaailmat voivattuntua useintuskaisilta jalohduttomilta. Niidenmaalaaminen taipiirtäminen paperillesaattaa auttaalieventämään kipua.Voit myös kokeillatietokoneellepiirtämistä.
On hyvä tietää, ettäoman teoksen voituhota milloin tahansa,jos sen tekeminenalkaa tuntua liianvaikealle.
Jos yksin piirtäminenei tunnu luontevalle,niin voit kokeilla myösohjattua toimintaa.Useat järjestöt jakaupungin toimijatpitävät yllä erilaisiataidepajoja ja -ryhmiä.Voit kysyä vinkkiäterapeutiltasi tai etsiälähimmän ryhmäninternetistä.
PASKAA ONPaskaa on kayda koulua.Paskaa on pelata.Paskaa on menettaaystava.Paskaa olla tyhma.Paskaa olla mina.A.H.
Paha olo valtaa mieleni taas,tuntuu kuin vois kuolla vaan,
ei ole valmis jatkamaan,
maanpaallinen taival on paljon raskaampaa.
Taas tipahtaa pisara punainen,
kadesta heikon ihmisen,
joka katensa ristii rukoillen,
ota minut luoksesi Isa Taivaallinen.
Silmat kostuvat verisista tuskan kyyneleista,
on vain hetki hetkelta vaikeampi paastaa irti menneista,
enka lopettaa voi etsimista,
ehka joskus voin lakata itkemasta.
Olen vasynyt elamaan taalla,
on askel raskas taman kylman maan paalla,
olen eksynyt tuomion tielle,
on elamani mennyt pieleen.
En taistella enaa jaksa,
vaikka minun on tultava vastaan,
ei tama voi jatkua nain.
Joskus olisi helpompi vain kuolla,
olla turvassa korkealla,
enka sielta tipahtaisi,
korkealta tata kaikkea katselisin,
teita suojelisin,
onnen teita tarjoisin,
Nuorten lukijoiden runoja
21
TaideRyömi sisään ahtaaseen valtakuntaani.
Tiedän, että koet suurta himoa sanoaomastasi, mutta keskity hetkeksi!
Tunne, kun annan omani taipua keisarinitahtoon. Näe, kuinka kansani vaeltaakettingeissään pitkin tuhannesti
kaiverrettuja teitäni. Katso, kuinka kerrankarannut sidotaan käsistänsä kiinni.Kuuntele, kuinka hiljaiseksi hänet
pieksetään.
Nyt kerro omastasi, kerro vapaanalentävistä satakielistäsi.
Tyttö 13 vuotta
mutta miten sinne paasisin,
jos nyt rukoilisin,
sita huomenna katuisin,
haluaisin vain viereesi,
turvalliseen syleilyysi takaisin,
kaiken sen eteen antaisin!
Elama ei vain ollut minua varten,
pilasin vain aina kaiken,
tilasin taksin taivaaseen.
En sisinmassain kellekaan pahaa
halunnut,
voimat ei enaa pitemmalle kantanut.
satutan teita kaikkia nyt,
mutta lupaan,
etta kerran viimeisen,
rakastan ja suojelen korkealta,
yritin vain auttaa,
en pahaa tarkoittanut.
Vihdoin perilla vaikean matkan
kautta,
vihdoin saan levahtaa ja nukahtaa
rauhaan.
Voin siipeni levittaa ja liitaa halki
taivaan,
sisimpani hieman paalle maan
kaipaa,
ei ollut minulle siella enempaa aikaa,
mutta nyt saan kokea taikaa,
sain kodin taivaan,
jossa en karsi,
en itke lainkaan,
saan kauniin valkoharson enkelten,
se paalla korkealla tipahtamatta
lentelen,
olen onnellinen tuntien tuon Taivaan
Isan lampiman rakkauden.
AnsQu 13-15v
TaideHector - Paratiisilinnut"Tyttö, et ole yksin"
Nightwish - Bless the childMitä tarkemmin katsot, sen vaikeampi sinun on hyväksyä, että kaikki on totta.
Maija Vilkkumaa - Ingalsin LauraVoimabiisi hylätyille, itsensä erilaiseksi kokeville.
Apulanta - Miksei uni tuuAamuyön huuto pimeässä.
Måns Zelmerlöw - Heroes"We are the heroes of our time, but we're dancing with the demons in our minds"
Menneisyys kulkee kaavussa
Rento, rauhallinen.Unenolo tuudittaa.
Palvon menneisyyttä,pelkään parantua.
TaideLukijoiden musiikkivalinnat
Hector - Paratiisilinnut"Tyttö, et ole yksin"
Nightwish - Bless the childMitä tarkemmin katsot, sen vaikeampi sinun on hyväksyä, että kaikki on totta.
Maija Vilkkumaa - Ingalsin LauraVoimabiisi hylätyille, itsensä erilaiseksi kokeville.
Apulanta - Miksei uni tuuAamuyön huuto pimeässä.
Måns Zelmerlöw - Heroes"We are the heroes of our time, but we're dancing with the demons in our minds"
23
LIEKEISSÄToissayönä näin unta, että asuttiin jossain erämaamökissäkorkealla harjulla, jossa oli näkymä alas joelle/järvelle.Käppäiltiin siinä talon ulkopuolella missä mainitsin miehelleni,että meidän talo kytee. Nurkat hehkui punaisena, mutta miestotesi vaan, että kylläpä ne ehtii eikä ollu moksiskaan. Mentiinsisälle ja hän alkoi pelaamaan pleikalla. Minä kattelin, että nyttaitaa oikeesti olla talo tulessa, nurkat hehkui jo punaisena jaalkoi olemaan savua, ilmiliekkejä ei silti näkyny. Minä yritinmiehelle sanoa et nyt on oikeesti jo kiire, nyt täytyy pelastautuamut se vaan pelas, joten mä keräsin äkkiä pari valokuvaa javaatetta ja hyppäsin talosta ulos. Maassa oli iso paskaläjä jahuokaisin vaan, että onneksi en hypänny päälle. Mies jäi taloon jatalo paloi ilmiliekeissä...
Hei,Kyllä sen mökin roihahtamisen voisi tulkita niinkin..Varovaisesti tulkitsisin sen myös niin,että pelastat itsesija siihen liittyy voimakkaita tunteita. Voimia ja hyvääjatkoa sinulle. :)
Moi,paljonhan tuossa on tuttua... kyllähän tämä oma elämä on muutoksenedessä ja varmaan olen unessa miettinyt/nähnyt uutta rannan toisellapuolen. Mökki roihahti liekkeihin vasta, kun olin hypännyt sieltä pois japuoliso jäi sisään, tästä en nyt saa kiinni mitä tämä voisi tarkoittaa? Josmökki kuitenkin kuvastaa minun omaa ruumista ja persoonallisuutta...voiko tämä tarkoittaa, että rakastan ehkä itseäni parhaiten jättämälläpuolisoni (koska tätähän olen miettinyt jo pitkään, puoliso ei tätätiedä)? Väistämällä paskakasan menetän ehkä rahaa samassayhteydessä, mutta sillä ei ole minulle merkitystä. Unessa olin vainhelpottunut etten ollut osunut kasaan ja katselin kasan vieressä mitenmökki roihahti isoihin liekkeihin.
Hei ja kiitos kun lähetit unesi tulkittavaksi.Tässä unessa on paljon unisymboleja. Talo kuvaa yleensäunennäkijän omaa ruumista ja persoonallisuutta. Ulkopuoliulkokuorta. Unessasi Mökki sijaitsi harjulla, joka voi kuvastaa joskuseristäytymistä, johon olet joutunut jonkun asian vuoksi. Harjullaoleminen antaa myös näkökulmia asioihin.
Näit sieltä ylhäältä joen tai järven; kohtalo, toisella puolen ontarjottavana jotain muuta, mahdollisuus, muutos, pyrkimys, toivo?Onko elämäsi muutoksen tai valinnan edessä? Voisiko olla, että jossinulla on suhde todelliseen ihmiseen, (toinen ihminen talossa, voiolla myös unennäkijän tuntematon puoli) niin suhteessa onasia/ongelma jonka vain sinä huomaat? Haluat pelastautua, sinullaon omaa tahtoa?
"Paskaläjä" voi tarkoittaa rahaa, joka ei sinulle ehkä merkitsepaljoa? Tulen merkitys on yleensä rakkaus, mitä isommat liekit sitäenemmän rakkautta toista kohtaan? Toivottavasti tästä oli apua.
Lukijan uni
Mielen suvanto
Mielen suvanto aukaisee unien jamielenmaisemien merkitystä.
Olen itseoppinut unientulkitsija.Tama harrastus on auttanut minuaymmartamaan ongelmiani, mieltaaskarruttavia asioita sekakehittänyt itsetuntemustani.
Unet ovat tarkeita alitajunnan viesteja. Naemme monenlaisia unia, muun muassatoiveunia, painajaisunia ja enneunia. Olen huomannut, etta traumatisoituneetvoivat nahda myos takaumia, jotka eroavat tavallisista unista.
Pyrin vastaamaan lukijoiden viesteihin kuukauden sisällä saapumisesta. Julkaisenmielelläni joitakin unien tulkintoja, tästä pyydän aina erikseen luvan.
-Mielen suvannon [email protected]
25
Ajankohtaista
Aikuinen lapsi
Jotta arki sujuu, on elaman perusasioidenoltava kutakuinkin tasapainossa. Toisaaltakun elama kulkee eteenpain ilman suuriakatastrofeja, perusasiat rullaavat: ruokamaistuu eika unettomuus vaivaa. Omaelamani on alusta alkaen ollut kriisia kriisinperaan, ja taman vuoksi jaksamisenperuspilarit horjuneet. Infernaalisenunettomuuden muistan alkaneen piinataminua jo alle kouluikaisena. Kun puolestaanuni ei tule, vasymyksesta sohjoinen paa eiselvia arjesta.
Olen karsinyt unettomuuden kaikistavariaatioista. Tiedan, milta tuntuu, kun uni eitule ja pyorii tuskasta hikiset lakanatsangyssa ruttuun. Tiedan myos, milta tuntuuherata vahan valia ja toivoa, etta olisikulunut tunteja, mutta kello paljastaa, ettaedellisen kerran katsoin kelloa puoli tuntiasitten. Sama tapahtuu jalleen puolen tunninpaasta. Enta kuinka lukuisia kertoja olennahnyt aamuoisen maailman, kun uni eitaaskaan riittanyt aamuun asti. Ihanistaunista, joista ei haluaisi herata, enpuolestaan tieda mitaan, vaan uneni ovattaynna raakoja julmuuksia. Viime yonajalleen kerran herasin tukahduttavaanitkuuni.
Kun uni ei tule, eivat asiat suju. Vasymyskirvelee silmia ja tekee kehosta raskaan,arjesta nihkean. Usein kuulen huolettomallaaanella heitetyn neuvon ottaa pienet unet.
Mutta kun se ei mene niin. Mita vasyneempiolen, sita huonommin nukun. Olisi pakkonukkua, mutta uni ei pakottamalla tule, vaanDieettien ristipaineessa
UNETTOMUUDENKIERTEESSÄ
Kolumni
27
Unettomuudenkierteessä
painvastoin pakko tekee nukkumisestaylitsepaasemattoman vaikeaa. Monen on vaikeakasittaa, etta jos olen nukkunut yon hyvin, silloinsaatan paivalla ottaa pienet tirsat. Siksi nain, sillatalloin uni ei ole suoritus.
Minua neuvotaan myos, etta menisin myohemminnukkumaan, niin nukkuisin aamulla pidempaan.Ei. Se ei mene myoskaan nain. Jos menenmyohaan nukkumaan, heraan entistakin aiemmin,silla olisi pakko nukkua pitkaan, jotta selviaisiseuraavasta paivasta. Sen sijaan kun menenajoissa sankyyn, aamullakin uni voi riittaa hiemanpidempaan. En ole muuten elaissani nukkunutpuoli kymmenta pidempaan. En edes aikaerostaYhdysvalloista palatessani ja aikaerostakarsiessani.
Entapa ne lukuisat hyvaa tarkoittavatluomuvinkit unta varten, joita saan. Juokamomillateeta! Kay kavelylla! Tuuleta huone!Kun kuulen naita, tekisi mieli karjua. Eivat autakamomillatee tai tuuletettu huone, kuntujuimmatkaan nukahtamislaakkeet eivat saaminua pois paalta! Etteko tajua, etta liikun monenihmisen edesta! Kuinka monta kertaa olen myoskuullut, etta lue jotain tylsaa kirjaa. Tassakinminulla toimii juuri nurinkurinen temppu: kunluen mukaansatempaavaa kirjaa, joka vieajatukset pois omasta ahdistuneesta mielesta, unihiipii vakisin silmiin ja on pakko sulkea kirja tai setipahtaa kasista. Toisaalta liian tuskaisessamielentilassa ei voi keskittya lukemaan yhtaanmitaan, vaan lukeminen vaatii riittavan tasaistamielta.
Viime viikot olen nukkunut hieman paremminkuin pitkiin aikoihin. En kyllakaan ilman laakkeitaja on huolehdittava tarkkaan, etta paasen oikeaanaikaan sankyyn eika illalla ole mitaan mieltakiihdyttavaa ja kuormittavaa. Tiedan aivan liianhyvin, etta unettomuus voi iskea uudestaanmilloin tahansa. Sita pelkaan, mutta minulla onmyos toive nukkumiseen liittyen: tulisipa aika,etta voisin hyvilla mielin viettaa iltaa ystavienkanssa ja pitkaan venahtaneen illan jalkeennukkua kymmeneen asti aamulla.
Roykkio naisia vankilassa. Vahvoja, itsepaisia, heikkoja ja
rikottuja tuomiotaan istuvia persoonia, joiden elamat yhta
aikaa poikkeavat suuresti omastamme, mutta samalla
nayttavat rajujakin yhtymia meihin.
Sarjan paahenkilo nayttaytyy hieman harmaasta
olomuodostaan huolimatta vaeltavan neljan seinan sisalla kuin
Liisa Ihmemaassa, uteliaana ja valmiina ottamaan vastaan
kaiken tulevan. Vakivallalta, seksilta ja huumeilta ei
oranssipukuinen untuvikko valty, kun Ihmemaa avaa kolkot
kulmansa seka Liisalle etta katsojalle. Paahenkilo itsessaan ei
anna katsojalle kovin paljoa hurmion tai pohdinnan aiheita.
Kiinnostavampaa onkin seurata muiden yksiloiden toisistaan
erillisia tarinoita, seisoa ikaan kuin valtavan ihmiskohtalo-
viidakon edessa ja tutustua yksitellen esiteltaviin vankilan
asukkaisiin. Elamantarinat alkavat aina lapsuudesta asti
paatyen lopulta vankilanporteille.
Sarja tarttuu rohkeasti monimutkaisiin kohtaloihin. Useimmissa
niista lapsuus nayttaytyy vaikeana selviytymistaisteluna, joista
seurauksena on lahes poikkeuksetta ongelmia tulvillaan oleva
nuoruus. Oman elamansa tuomioiden tien alkaminen kuvataan
yksittaisena valintana oikean ja vaaran valilla. Vankilaan
paadyttyaan persoona ja usein jopa mielikin, on kokenut
valtavia muokkauksia ja nakyy sarjassa aina agressiivisuudesta
ylipursuavaan herkkyyteen asti.
Sarja jaa lopulta itseaan toistavaksi, yksinkertaiseksi juoneksi,
mutta tarkkaavaisen on helppo poimia sielta mielenkiintoisia
ilmiota, jotka koskettavat usein myos dissosiaatiohairioisen
ihmisen arkea. Tartun talla eraa naisen tunteisiin toista naista
kohtaan.
Ihmisen tunteiden lajitelma on taynna erilaisia rakkauden,
hellyyden ja seksuaalisuuden varittamia olotiloja, joita koetaan
esimerkiksi ystavaa tai kumppania kohtaan. Dissosiaatiohairio
vaikuttaa naiden tunteiden havaitsemiseen ja tulkitsemiseen
monella eri tavalla. Tunteiden tunnistaminen ja nimeaminen on
rikkoontuneelle mielelle usein aarimmaisen vaikeaa. Tahan
voidaan vaikuttaa esimerkiksi terapeutin ohjauksessa
tapahtuvalla tunteiden opiskelulla. Olisi hyva huomioida
kaikkialla maailmassa, etta aikuisuus ei ole aina tae tunteiden
kirjon tunnistamiseen ja hallitsemiseen.
Toinen rakkauden, hellyyden ja seksuaalisuuden tunteisiin
vahvasti vaikuttava seikkavyyhti on vaaristyneet ajatukset ja
ydinuskomukset dissosiaatiohairioisen mielenmaisemassa.
Lapsuuden kaltoinkohtelut voivat aiheuttaa sen, etta edessa
oleva henkilo varittyykin menneisyydella ja nykyhetkessa voi
tuntea esimerkiksi voimakasta tarvetta tyydyttaa toisen
henkilon tarpeita tai olla vailla tyydytysta. On mahdollista, etta
mielessa pyorii ikaankuin nonstop-pornokanava, jota on hyvin
vaikea erottaa ulkomaailmasta. Vai kuka tunnustaa joskus
uskoneensa kun oma mieli sanoo “olen lihava enka muuksi
muutu” tai “kukaan ei valita minusta”? Yhta lailla vahvoina
kaikuvat seksuaaliset pakotteet dissosiaatiohairioisen mielessa
ja yhta sokeasti, kyseenalaistamatta niitakin voi noudattaa.
Orange is the new black -sarjassa tormataan usein
ylikorostuneisiin naisten valisiin seksuaalisiin kohtauksiin.
Kiihkeat vessapanot saavat varmasti katsojan pulssin
nousemaan. Seksin paatyttya naemme erilaisten persoonien
reaktioita, itkemista, lisaa panemista tai vaikkapa kirjanpitoa
siita missa ja milloin sai naisen laukeamaan. Jokainen tavoista
voi kertoa ihmismielen herkkyydesta, sisaisen maailman
sekasorrosta ja tarpeesta korostaa seksia yli kaiken
kompensoidakseen sen vaikeaa merkitysta lapsuudessa. Voi toki
olla, etta vaaleanpunainen kuvitelma kahden ihmisen valisesta
yhteisesta kunnioittavasta elamasta ja sita sinetoivasta
rakastelusta on kaikille meille yhta mahdoton haavekuva, kuten
yltakyllainen maailmanrauha. Mutta toivoa ja tavoitella saa.
Sarjan edetessa tapaamme myos Hullusilmaksi kutsutun
naisvangin, jota monet muut vangit tuntuvat pelkaavan. Ehka
ennalta-arvaamattomat liikkeet saavat muutenkin varpaillaan
olevat vangit kiertamaan kaukaa kaiken epaillyttavan.
Hullusilma elaa kohtalaisen erakoituneena aina siihen asti,
kunnes vankilaan saapuu usean palvoma ja pelkaama iakas
naisvanki. Arjessaan laajoja huumekuvioita koordinoinut
laskelmoiva nainen huomaa heti Hullunsilman heikon kohdan ja
kayttaa sita haikailematta hyvakseen.
Mita heikko kohta sitten tarvitsee aktivoituakseen? Voisi
ajatella, etta hyvin paljonkin, mutta kaikessa yksinkertaisessa
kauneudessaan, se vaatii vain yhden tai kaksi hetkea erityista
huomiota. Kuin pieni lapsi tai jokelteleva vauva, rikkinainen
mieli voi pehmentya ja hurmaantua ihan vain lampimasta
katseesta. Hiusten siveleminen tai pieni huomion ele, kuten
sarjassa tapahtunut hetken suojelu ja puolenpitaminen
ruokajonossa, ovat kaikki omiaan aktivoimaan taman
dissosiaatiohairioisen mielessa asuvan syvan herkkyyden
kaipuun.
On asia erikseen pohtia miksi tama kohta on olemassa, silla
jokaisen elama on yksilollisia kokemuksia taynna. Mutta yhtena
Ajankohtaista
"aikuisuus ei ole aina tae tunteidenkirjon tunnistamiseen ja
hallitsemiseen."
Sarja-arvostelu: Orange is the new black
Kesäkuu 2015 29
aspektina mainittakoon se kaikkia meita koskettava, hyvin
tarkea henkilohahmo. Aiti.
Hullusilman ja iakkaan naishenkilon kohtaamisessa on
katsojalle jotain hurmaavan koukuttavaa. Kuin
salamannopeasti hulluus silmista katoaa ja tilalle saapuu
kirkas taivas seka pumpulinpehmeat haaveet. Keho
muuttuu jaykasta ja kovasta kevyeksi, pehmeaksi ja
joustavaksi. Aanen ollessa normaalisti jopa raakkyva saa
katsoja kuulla ihan toisen maailman – aistiherkan
sanaparin tai hammentavan kauniin hiljaisuuden.
Laskelmoiminen on tuottanut tulosta. Samaisesta
kohtaamisesta lahtien hullusilma alkaa suojelemaan
emohahmoaan kuin mielipuoli ja tottelee jokaista kaskya
taysin kyseenalaistamatta. Arvaamattomuus sailyy
kuvioissa, mutta yksi side on ehja ja kirkas. Side toiseen
naiseen.
Nama kaksi maailmaa ovat riipaisu dissosiaatiohairiosta
karsivan mielensisallosta ja voivat ilmeentya myos
monimutkaisina yhdistelmina. Sen sijaan, etta lukijan mieli
jaisi pohtimaan kaikkia niita kombinaatioita, mita kahden
naisen valilla voi olla, toivoisin mietittavan valokuvan
toista puolta.
Jos sisalla on hyvin vahva tunne siita, etta tahtoo loytaa
suojaavan emon sisaiselle herkalle itselleen,
niin onko se vaarin? Vai voisiko siihen koettaa
pyrkia tiedostaen ja avoimesti asiasta puhuen
myos toisen osapuolen kanssa?
Onko olemassa ystavyytta, johon ei tarvitse
liittaa seksuaalisuutta? Mista tietaa onko lesbo
tai bi-seksuaali tai ei kumpaakaan?
Jos rakastaminen kahden naisen valilla on
usein menneisyyden varittamaa, niin mista voi
tietaa, milloin kyseessa on aito, lasna oleva
tunne? Jos seksuaalisuus on pienena pilattu
monin tavoin, miten voi auttaa itseaan
kokemaan turvallista ja molemmille kaunista
yhdessaoloa?
Rakkaus, hellyys ja seksuaalisuus ovat
meidan kaikkien oikeuksia.
Monimutkaisella mielella on oikeus olla
monimutkaisia ja kekseliaita
ratkaisuja.
-Oman elamansa tutkimusmatkailija-
TRAUMOJA YLI SUKUPOLVIEN
Suomen sotaveteraanien nakyvan karkihahmon Adolf Ehrnroothin
tyttaren Karin Ehrnroothin romaani Vinoon varttunut tytto
(Gummerus, 2011) on omaelamakerrallinen tosikertomus siita,
kuinka lapsi joutuu kantamaan vanhempiensa taakkoja ja sairastuu
taman vuoksi psyykkisesti. Se on myos osoitus siita, etteivat ulospain
nakyvat hienot kulissit kerro perheen todellisuudesta. Hienon talon ja
ulkoisesti parjaavien ihmisten takana voi olla paljon kipua ja
karsimysta.
Karinin suhde isaansa on kaksijakoinen. Toisaalta isa on hanelle
laheinen, mutta isan sodassa koetut traumat eivat voi olla
vaikuttamatta perheen elamaan. Erityisesti perheen aidin - Tanskan
kuninkaallisen - omat traumat ovat kaikille taakka ja perhe joutuu
isaa myoten suojelemaan aitia kaikelta hankalalta. Sen sijaan, etta aiti
olisi ollut Karinille olkapaa ja syli, johon turvautua vaikeina hetkina,
tuli tyttaresta jo varhain aitinsa kannattelija. Kun lapsi joutuu
ottamaan vastuun aikuisten asioista liian varhain, eivat seuraukset
voi olla hyvat.
Sen lisaksi, etta Karin joutuu astumaan aikuisuuteen jo lapsena, han
kokee, etta on aivan vaaranlainen: han tekee ja haluaa vaaria asioita.
Sellaisia asioita, jotka eivat sovi perheen kasikirjoitukseen. Kaikki
tuska on kuitenkin katkettava tarkoin.
Lapsuuden perheen aiheuttamat taakat syoksee Karinin pimeyteen ja
nuori nainen pyrkii elaman sijaan kohti kuolemaa. Masennuksen ja
anoreksian lisaksi vanha on rikkonut Karinin mielen pirstaleiksi ja
yhden Karinin sijaan on hanessa on monia,
toisistaan erillisia osia. Tata Karin ei itse
ymmarra, vaan on elanyt hammentyneena
ja pelokkaana siita, mika hanta vaivaa.
Kokenut terapeutti kuitenkin tunnistaa,
mista kaikessa on kyse.
Psyykkinen tyo terapeutin kanssa on
Karinille tie parempaan elamaan - tie valoon
Peikkometsasta, kuten han synkkaa,
psyykkisten sairauksien varjostamaa
mieltansa kutsuu. Toipuminen ja
eheytyminen alkaa, kun kaikki vaietut asiat
paasevat sanojen kautta ilmoille.
Kirjaesittely:Vinoon varttunut tyttö
Sarja-arvostelu: Orange is the new black
Kalenteri
Lupa piiloutua
Kesäkuu Heinäkuu Elokuu
4.6. Millainen sairausalkoholismi on?kello 18
Luennoitsija: Anu Pörhö
Avominne päihdeklinikka,
Rintintie 20, Oulu
14.6. Kummaconkello 10-20
Kirjallisuus- ja populaari-
kulttuuritapahtuma.
Pääsymaksuton, ikärajaton ja
päihteetön luento- sekä
työpajamuotoinen yhden päivän
kokoontuminen. Edustettuna ovat
muun muassa länsimainen sekä
japanilainen sarjakuva, science
fiction, pelit sekä cosplay.
Valve, Hallituskatu 7
16.6. Kesäiset piknikjamitAinolan puistossaKello 12-14:30
Jamittelumusiikkia,
piknikpurtavaa ja rentoa
yhdessäoloa! Nyyttäriperiaate.
Hyvän mielen talo tarjoaa mehut
sekä pientä purtavaa. Lähtö Hyvän
mielen talolta klo 11 :45. Voit myös
tulla suoraan Taidemuseon takana
olevalle nurmikentälle.
27.8. Info omille jaloille-toiminnastakello 12-13
Omille jaloille -toiminta auttaa ja
antaa tukea talous- ja velka-
ongelmissa. Tule kuulemaan
perustietoa velkatilanteen
selvittelystä ja muusta Omille jaloille
–toiminnasta.
Hyvän mielen talo, Puusepänkatu 4
(olohuone Helmi)
1.7. Kesäkahvillakoirakaveritkello 9-10Tule juttelemaan koirien
merkityksestä mielen
hyvinvointiin. Paikalla karvaturrit
Taika-neiti ja Pipo-herra. Maksuton
kahvi ja tee.
Hyvän mielen talo, Puusepänkatu 4
(olohuone Helmi)
Elokuvia kesäksi!INSIDE OUT - MIELEN SOPUKOISSA
Inside Out – mielen sopukoissa saa ensi-iltansa Yhdysvalloissakesäkuun 19.päivä. Pixarin tuottama 3D-tietokone-animaatioelokuva kertoo viidestä tunteesta (Ilo, Kiukku, Inho,Pelko ja Suru), jotka ovat 11-vuotiaan tytön pään sisässä jayrittävät ohjata tyttöä elämässään.
PRINSESSA
Prinsessa-elokuva pohjautuu todelliseen henkilöön. Sijaiskodistatoiseen riepoteltu kabareetanssija Anna Lappalainen päätyymielisairaalahoitoon, ja pian henkilökunnalle ja muille potilailleselviää että Lappalainen kärsii voimakkaasta harhasta. Hänkertoo olevansa Prinsessa, kuninkaallinen Buckinghaminpalatsista. Elokuvaa vuokraavat muun muassa Makuuni-liikkeet.
Lukijalle
Didit-verkkolehti perustuu toimituksen omakohtaisiinkokemuksiin traumatisoitumisesta ja siitä seuranneesta
dissosiaatiohäiriöstä. Lehden rakenne ja teemat suunnitellaanaina vertaistuen näkökulmasta.
Toimitus ottaa vastaan materiaalia myös lukijoilta.Koskettaako dissosiaatiohäiriö sinua tai läheistäsi?
Opiskeletko alaa tai työskentelet traumatisoituneiden parissa?Kokemuksesi, tunteesi ja ajatuksesi ovat meille tärkeitä.
Toimitukselle lähetetyistä aihe-ehdotuksista, omista tarinoista,unista, valokuvista, maalauksista, runoista ja
musiikkivalinnoista julkaistaan lehden teemaan sopivatteokset. Mielen suvantoon lähetettyihin uniin vastataantulkinnan kera kuukauden kuluessa saapumisesta.
Ota yhteyttä
Päätoimittaja, aineistot:[email protected]
Tiedotus, markkinointi, taitto:[email protected]
Kuvataide, itseilmaisu:[email protected]
Mielenmaisemia, unia, heijasteita:[email protected]
www.didit.fi
27.8. Info omille jaloille-toiminnastakello 12-13
Omille jaloille -toiminta auttaa ja
antaa tukea talous- ja velka-
ongelmissa. Tule kuulemaan
perustietoa velkatilanteen
selvittelystä ja muusta Omille jaloille
–toiminnasta.
Hyvän mielen talo, Puusepänkatu 4
(olohuone Helmi)
Elokuvia kesäksi!
31
Building bridges