DIAKONIATYÖNTEKIJÖIDEN LIITTO KIRKON NUORISOTYÖNTEKIJÖIDEN LIITTO

JÄSENEDUTVIRKAPUKEUTUMINEN

DEPRESSIOKOULU

PAULA ROSBACKA evankeliumin ytimessä

• Kelpoisuusehdot• Akavan puheenjohtaja

Sture Fjäder

Osallistu Akava-päiville!

32 0 1 4S Y Y S K U U

4 Minun työni Paula Rosbacka

6 Jäsenedut

8 Ajankohtaista

9 Puheenjohtajan palsta Ilkka Kalliokoski

10 Kelpoisuusehdot Työalojen johtaminen tulevaisuudessa

16 Pitsalaatikko Kysyy vaikkei vastata

17 Toiminnanjohtajan palsta Arja Lusa

18 Kuka meitä johtaa?

20 Menestystä ja turvaa yhdessä 22 Nostetaan oma työ esiin

KUVA

AKA

VA

DINO 3 | 2014

JULKAISIJATDiakoniatyöntekijöiden Liitto, Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki, puh. 09 150 2487Kirkon Nuorisotyöntekijöiden Liitto, Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki, puh. 044 595 8562

Dtl ja KNTovat akavalaisia liittoja.

PÄÄTOIMITTAJARiitta Hiedanpää

TOIMITUSSIHTEERITuija Metsäaho

TAITTOHilkka Hyvärinen

TOIMITUSKUNTAStella Björkholm, KNTRiitta Hiedanpää, DtlPäivi Isomäki, DtlHannu Keränen, KNTLeena Kopperi, DtlTiina Laine, DtlArja Lusa, KNTTuija Metsäaho

ILMOITUSMYYNTILiisa RossiPuh. 010 2190 301

PAINOSavion Kirjapaino OyISSN 1798-7628Painos 4 000 kpl

KANNEN KUVAHannu Keränen

Dino ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Seuraava numero ilmestyy viikolla 49/2014

5. vuosikerta

sisältö 3 / 2014

Työalojen johtaminen tulevaisuudessa10

20Sture Fjäder on heikkojen puolella

KUVA

SC

AN

DIN

AV

IAN

STO

CK

PHO

TO

Painotuote441 660

25 Opiskelijan palsta Henna Weckman

26 Virikkeitä ja välineitä: Depressiokoulu

28 Puhelut kiertävät Raumalla

30 Virkapukeutuminen

33 Henki kulkee

34 3 kysymystä

35 Lakimies

36 Kolumni Mika Nuorva

37 Tulossa

38 Toimistojen esittely

39 Sarjakuva

2 DINO 3 | 2014

INNOSTAVIA UUSIA AVAUKSIA

KUVA

RU

USU

KUVA

| T

AR

JA E

NG

BLO

M

RIITTA HIEDANPÄÄtoiminnanjohtaja, Dtlriitta.hiedanpaa@dtl.fi

SINULLE

www.jäsenedut.fi

pääkirjoitus

HÄMMÄSTYTTÄVÄN USEIN ERI MEDIOISSA tör-mää ammatillisesti järjestäytyneeseen ihmiseen, joka kertoo kuuluvansa Akavaan. Haastateltu mai-nitsee siis ensin tai pelkästään keskusjärjestönsä,

johon todellisuudessa voi kuulua vain jäsenjärjestönsä kaut-ta, ei henkilöjäsenenä. Tällaisessa mutkat suoraksi -viestin-

nässä en näe moitittavaa, kertoohan se tärkeimmästä, sitoutuneisuudesta ammattijärjestötoimintaan.

VIIDETTÄ VUOTTA ILMESTYVÄÄN LEHTEEMME on ensimmäisen kerran haastateltu keskusjärjestöm-

me puheenjohtajaa. Iloitsen siitä, että järjestöjemme jäsenet saavat tutustua omassa lehdessään Sture Fjä-

deriin ja hänen toimiinsa akavalaisten etujen ajamisessa. Lisäksi kerromme hänen aloitteestaan kirkon sektorilla

käynnistetystä ainutlaatuista keskusjärjestö–jäsenjärjestö-yhteistyöprojektista. Sen päätavoite on tehdä monipuolises-ti näkyväksi diakonia- ja nuorisotyön ammatillisen osaamisen yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja turvata työalojen jatkuvuus kirkossa.

MIHIN KIRKOSSA ON VARAA TULEVAISUUDESSA -KES-KUSTELUA ei mielestäni ole asetettu oikein. Tässä on jo luovuttamisen makua. Yksilöllä ja yhteisöllä on niukkoinakin aikoina varaa siihen, mitä se pitää tärkeänä. Koska olemme osa kirkon ydinsanoman arjessa näkyväksi tekijöitä, pitä-käämme tämä tosiasia päättäjien mielessä, kun resursseista päätetään. n

3 | 2014 DINO 3

TEKS

TI H

AN

NU

KER

ÄN

EN |

KU

VA H

AN

NU

KER

ÄN

ENminun työni

4 DINO 3 | 2014

EVANKELIUMIN YTIMESSÄ

Omassa elämässäni ovat palikat kohdallaan ja on aikaa myös itselle.

Oululaisen lähetyssihteerin, nuoriso-työnohjaaja Paula Rosbackan yk-si mielipaikka on hiekkaranta. Askel jättää jälkensä, rannalta näkee myös

kauas eteenpäin, tuntemattomaan. Se kertoo myös siitä työkentästä, missä Rosbacka toimii lähetys-sihteerinä.

– Jokainen päivä on erilainen, mutta aina on niin työn ytimessä kiinni. Kaste- ja lähetyskäsky on työn kivijalka, ja on vain löydettävä aikaan so-pivat keinot siitä kertomiseen. Emme olisi tässä puhumassa Jumalasta, ellei tuo liikkeelle paneva käsky olisi levinnyt ja olisi totta, muistuttaa Ros-backa.

Lähetyssihteerin tehtäviin Paula Rosbacka ajautui monien sijaisuuksien jälkeen. Karjasillan seurakunnassa on lähetyskasvatus keskiössä, ja hän kokee nuorisotyönohjaajan koulutuksen anta-neen hyvän pohjan työhön.

– Lähetyssihteerin työ on yksinäistä puurtamis-ta. Ei ole varsinaista tiimiä tekemässä työtä ja teh-tävissä korostuu toiminta eri työalojen kanssa ja erityisesti vapaaehtoisten kanssa. Tosin ellei olisi niitä seurakuntalaisten joukkoja jakamassa työtä, jäisi moni asia tekemättä.

Rosbackan mielestä työ on palkitsevaa moni-puolisuutensa takia.

– Harras toiveeni on, että voisi vahvistaa yhteis-työtä eri työmuotojen kanssa ja että jalkautuisim-me entistä enemmän kentälle ihmisten keskelle. Kirkossa pitäisi myös herätä huomaamaan vapaa-ehtoisten merkitys ja ottaa heidän lahjansa käyt-töön rohkeammin.

Materiaalia saatavillaRosbackan mielestä pohjakoulutuksesta on ollut etua etenkin leireillä, isoskoulutuksissa ja koulu-vierailuilla.

– Leirityö ja kouluvierailut ovat olleet ominta aluettani. Koulumaailmassa on tapahtunut, ei vain Oulussa mutta koko Suomessa, muutosta. Kirkol-la on menossa etsikkoaikansa tässä suhteessa. Ei ole itsestään selvää, että koulu haluaa seurakun-nan yhteistyökumppaniksi eikä ole yhdentekevää, miten yhteistyötä tehdään.

Kun seurakunnan työntekijä vierailee koululla, kohdistuu häneen Rosbackan mielestä myös kou-lun taholta entistä herkemmin seurantaa.

– Kirkon Ulkomaanavun ja lähetysjärjestöjen kautta on tarjolla kasvatukseen paljon valmista materiaalia niin seurakuntien omaan toimintaan kuin koulujen kanssa tehtävään yhteistyöhön. Toi-von, että niitä myös käytettäisiin.

Omaa aikaaRosbackalla on kokemusta pätkätyöläisen arjesta. Hän toivoo, ettei kirkossa ilmiö saa laajemmin ti-laa. Tehdessään eri sijaisuuksia Rosbacka koki riit-tämättömyyttä omassa työssään.

– Päivät venyivät, ja piti punnertaa äärirajoil-la työssään. Oli osoitettava joka päivä oma kyvyk-kyytensä tehtävään.

Työhön tuo voimaa se, että oman elämän pe-rusasiat ovat kunnossa ja on aikaa myös itselle. Paula Rosbacka sanoo olevansa musiikin suurku-luttaja, ja kirjat nielaisevat myös oman aikansa. Juoksemisesta hän innostui muutama vuosi sitten.

Ensimmäinen puolimaraton on takana ja edes-sä häämöttää 42 kilometrin taivallus.

– Helposti löydän itseni mettähom-mista tai naapurin saaresta Oulujo-

essa. Harrastukset auttavat jaksa-maan. Työ on mielekästä, mutta olet siinä aika yksin. n

3 | 2014 DINO 5

jäsenedutTE

KSTI

LEE

NA

FIL

PUS

(LYHE

NNET

TY)

| KU

VA S

CA

ND

INA

VIA

N S

TOC

KPH

OTO

AKAVALAISTEN LIITTOJEN JÄSENEDUT YHDELTÄ LUUKULTA

Akavalaisten ammattiliit-tojen jäsenille

on tarjolla monipuolinen etusivusto Jäsenedut.fi, jon-ne on koottu kiinnostavia tar-jouksia autonrenkaista matkai-luun ja harrastusvälineistä hy-vinvointiin yli 140 yritykseltä. Ruokaakin sivuston käyttäjät voivat tilata kotiovelle asti. Osa eduista on paikkakuntakohtai-sia, osa valtakunnallisia.

Perinteisten ammattiliiton jäsenetujen, kuten lehtitilaus-ten sekä polttoaine- ja vakuu-tusalennusten rinnalle, etsitään ja löydetään koko ajan uusia etuja. Kun edut neuvotellaan keskitetysti 35 akavalaiselle lii-tolle, tarjolla olevat palvelut ja tarjoukset ovat käyttäjilleen edullisempia, kuin jos jokainen ammattiliitto olisi neuvotellut edut yksinään.

– Ammattiliitot voivat kes-kittyä hoitamaan työsuhtee-seen liittyä asioita, pitämään huolta jäsentensä työehdois-ta ja antamaan tähän liitty-

vää neuvontaa, yhteyspäällikkö Marja-Liisa Häkli Jäsenedut-palvelua ylläpitävästä InMind Mediasta sanoo.

Jäsenedut-palvelun piirissä ovat kaikki akavalaisten liitto-jen jäsenet opiskelijoita ja eläke-läisiä sekä heidän perheenjäseni-ään myöten. Edut ovat jokaisel-le samat joitain vakuutuksia lu-kuun ottamatta.

– Jäsenedut-palvelu pyörii mainosrahoituksella. Sen yllä-pitoon ei käytetä senttiäkään jä-senmaksuja. Tämä on siis yli-määräinen jäsenetu, jota jokai-sen jäsenen kannattaa hyödyn-tää. Mitä enemmän palvelua käytetään, sitä enemmän sin-

ne saadaan myös uusia entistä parempia tarjo-

uksia.Palvelun käyttäjät ovat

siihen tyytyväisiä: 83 pro-senttia suosittelisi sitä ystävil-

leen.

Kilpailukykyinen tarjousJokainen Jäsenedut-palvelun tarjous on räätälöity akavalais-ten liittojen jäsenille. Sitä ei kui-tenkaan voida taata, etteikö pal-velussa mukana oleva yritys tar-joaisi vastaavaa etua myös muil-le asiakkailleen.

– Palvelu tai tuote on taa-tusti normaalihintaa edullisem-pi, mutta hintoja kannattaa ai-na vertailla, Marja-Liisa Häkli sanoo.

Hän kehottaa tutkimaan tar-joukset tarkkaan, sillä pienel-täkin näyttävä alennusprosent-ti voi lopulta tuottaa ison edun.

– Alennus saattaa nimittäin tulla koko ostoskorin loppusum-masta ja jo alennetuista tuotteis-ta. Siksi ei kannata tuijottaa

Ammattiliiton jäsenyys tuo rahanarvoisia etuja

Jäsenedut-palvelun kautta. Palvelua käyttämällä

saat joukkovoiman edut itsellesi.

6 DINO 3 | 2014

pelkkää alennusprosenttia, vaan ostoksen loppusummaa.

Suosituimpia jäsenetuja ovat olleet etenkin matkailuun ja au-toiluun liittyvät palvelut.

– Erityyppiset hotelli- ja lo-ma-asumistarjoukset kiinnosta-vat selvästi jäseniä. Toinen suu-ri ryhmä ovat autoiluun liittyvät edut rengastarjouksista auton-vuokraukseen ja katsastuksiin. Myös sähkösopimuksia on han-kittu palvelussa paljon. Vaateos-toksille pääsee vaikka Sokoksen tai Zalandon kautta, ja ruokaa voi tilata kotiovelle asti Ruoka-netistä, Häkli sanoo.

Uusia etuja tulee palvelun piiriin kuukausittain. Etenkin liikuntaan liittyviä palveluja toi-vottaisiin lisää.

Päivitetyt tiedot ajankohtai-sista, uusista palveluista löyty-vät kuukausittain sähköpostit-

se lähettävästä uutiskirjeestä, ja niitä voi tutkia myös Jäsenedut-sivustolta. Osa alennuksista on voimassa määräajan, osa pitem-piä aikoja. Tilaamalla uutiskir-jeen pääsee hyödyntämään vain lyhyen hetken voimassa olevia tarjouksia.

Rekisteröityminen kannattaaJäsenedut.fi on suljettu palvelu, jonka tarjouksia voivat hyödyn-tää vain akavalaisten ammatti-liittojen jäsenet sekä heidän per-heenjäsenensä. Sen vuoksi pal-veluun on rekisteröidyttävä ja luotava käyttäjätunnus salasa-noineen.

Rekisteröityminen hoituu oman ammattiliiton jäsennume-rolla. Nettiostamisen lisäksi osa tarjouksista on ostettavissa suo-raan palvelun tuottajalta. Silloin ostosta tehdessä tarvitsee mu-

• Rekisteröidy palvelun käyttäjäksi jäsennumerollasi osoitteessa www.jäsenedut.fi.

• Palveluun kirjaudutaan sisään rekisteröinnin yhteydessä luoduilla käyttäjätunnuksella ja salasanalla. Klikkaamalla Muista minut -kohtaa pääsee jatkossa tutkimaan tarjouksia

ilman erillistä kirjautumista.

• Uusista tarjouksista saa tietoa kuukausittain lähetettävästä uutiskirjeensä sekä Jäsenedut-sivustolta.

• Ostaminen tapahtuu palveluntarjoajasta ja edusta riippuen verkossa tai perinteisesti myymälässä. Tunnistautuminen liikkeissä

tapahtuu oman liiton jäsenkortilla, jossa on Jäsenedut.fi / Akavan logo. Muutamalla liitolla on tulostettava jäsenkortti, jonka voi tulos-

taa oman liiton jäsensivulta.

kaansa jäsenkortin tai liiton si-vuilta tulostettavan jäsenkortin.

– Palvelun käyttöä ja tarjo-usten tutkimista sivustolla hel-pottaa se, jos sisäänkirjautues-saan laittaa ruksin Muista mi-nut -laatikkoon. Näin toimimal-la palveluun ei enää tarvitse erik-seen kirjautua. Tällä hetkellä Jä-senedut-palvelun käyttö ei vielä onnistu mobiilisti, mutta sitäkin työstetään.

– Haluamme palautetta sii-tä, miten palvelua pitäisi kehit-tää, jotta se palvelisi entistä pa-remmin. Tavoitteena on, että palvelun käyttö helpottuisi en-tisestään ja valikoima laajenisi. Palautetta otetaan edelleen vas-taan. Meille on tärkeää, että Jä-senedut on jäsentensä näköinen, Marja-Liisa Häkli sanoo.

Näin pääset käyttämään Jäsenedut-

palvelua

3 | 2014 DINO 7

ajankohtaista

Sisu-päiville

Ilmoittaudu nyt vuoden 2014 Sisu-päiville. Ne ovat kaikille varsinaisille jäsenille ja kyseessä olevassa seurakunnassa harjoittelussa oleville opiskelijajäsenille tarkoitettuja

koulutus- ja virkistyspäiviä. Päivien nimi on vuosittain sama, sisältönä 2014 on ajankohtaisten ja palkkausasioiden lisäksi seurakuntarakenteiden muutokseen varautuminen. Päivän asiaosuus päättyy klo 15 mennessä, jonka jälkeen on virkistystä. Virkistysosuus vaihtelee paikallisen tarjonnan mukaan.

Päivien omavastuu hinta on 10 euroa (kerätään tilaisuu-dessa), joka sisältää aamukahvin, lounaan, päiväkahvin, koulutuksen ja virkistysosuuden. Päivään mahtuu 40 henkilöä/paikkakunta. Koulutus toteutetaan, jos osallistujia on 15. n

Kalliokoski aloittaa puheenjohtajanaKirkon Nuorisotyöntekijöiden Liiton puheenjohtaja vaihtuu 1.10.2014. Tammi-kuussa pidetty liiton vuosikokous valitsi uudeksi puheenjohtajaksi Ilkka Kallio-kosken Espoosta. Tehtävä on luotta-mustoiminen. Kalliokoski työskentelee Tapiolan seurakunnan johtavana nuori-sotyönohjaajana. Puheenjohtajuuskausi on kaksivuotinen. n

12.11.2014 Kemissä, 14.11.2014 Seinäjoella, 18.11.2014 Lahdessa ja 21.11.2014 Vantaalla.Ilmoittautuminen: www.dtl.fi sieltä ammatilliset asiat ja koulutusta jäsenille. Tervetuloa joukolla voimaantumaan yhdessä!

Tieteiden talossa tapahtuuDiakonian Tutkimuksen päivä 28.11.2014 klo 9–15.30 Tieteiden talolla, Kirkkokatu 6, Helsinki.

Tutkimuksen päivä on kaikille avoin maksuton laadukas koulutuspäivä, joten joukolla mukaan. Aiheena on ”Järjestöt diakonian uudistajina”. Esitelmistä on varmistunut dosentti Ville Jalovaaran esitelmä ”Miten Helsingin Kaupunki-lähetyksestä tuli HelsinkiMissio?”

8 DINO 3 | 2014

K oulujen alkaessa kiersin seurakuntamme seitsemän alakoulua. Jaoin yli 2 000 ker-homainosta. Kouluilla oli vastassa iloisia

kasvoja. Oppilaat tervehtivät pihoilla, ja opettajat käytävillä ja opettajien huoneissa. Rehtoreiden kanssa rupateltiin ja kertailtiin kesän kuulumisia. Jokaiseen kouluun sai tuntea olevansa tervetullut vanha tuttu.

Hyvä työ rakentuu vähitellen ja kantaa hedel-mää. Vastaanotto jonka sain kouluilla, on vuosien tulosta. Niihin on mahtunut satoja päivänavauksia, lukemattomia tuntivierailuja, leirikouluja, koulukon-sertteja, kyselytunteja, opettajien kuulemisia, las-ten kohtaamisia leireillä ja kerhoissa. Hyvällä työllä on rakennettu pohja tälle päivälle ja tulevalle.

Tämä on varmasti tuttua monelle lasten ja nuorten parissa työskentelevälle. Kun tekee työnsä vastuullisesti ja tunnollisesti, saa ajan myötä niiden luottamuksen, joiden kanssa toimii. Luottamus taas luo pohjan sille, että on lupa ja rauha tehdä edel-leen sitä työtä, mitä tekee.

Tulevaisuudenkuvat kirkon kasvatustyölle muun muassa niukkenevan talouden ja seurakuntien val-misteilla olevan rakenneuudistuksen myötä eivät ole pelkästään maireat. Mietityttää, millaisessa ym-päristössä ja millaisin resurssein me tulevaisuudessa työskentelemme.

Kun paikallisesti pohditaan tulevaisuutta, re-sursseja ja virkojen ja jatkuvuutta, eräät tärkeät näkökulmat ovat työn tavoittavuus, vaikuttavuus ja tilastot. Siksi on tärkeää, että me teemme hyvän työmme näkyväksi. Tilastoissa pitää näkyä vertailu-kelpoisesti jokainen kerholainen ja isoskoulutetta-va, jokainen osallistuminen ja kohtaaminen.

T

KUVA

KU

VA

-AH

TI |

HA

RR

I JÄ

NT

TI

ILKKA KALLIOKOSKIpuheenjohtaja, KNT

ilkka.kalliokoski@evl.fi

puheenjohtaja

ilastoja, kohtaamisia, näkyväksi tulemista

Kirkon tilastojen mukaan vuonna 2013 tyttöjen ja poikien kerhoissa oli noin 50 000 osallistujaa. Samaan aikaan pääjumalanpalvelukseen osallistui noin 340 0000 henkilöä. Vertailu-kelpoiseksi nämä luvut saadaan, kun kerholaisten määrä kerrotaankerhokerroilla, eli noin 33:lla. Silloin osallistumisia onkin 1 650 000. Isoskoulutukseen on osallis-tunut hieman alle 25 000 nuorta. Kun tämä kerrotaan koulutuskerroilla, noin 30:lla, saadaan 750 000 osallistumista. Tähän lukuun voisi toki lisätä vielä isoskoulutusleirit.

Kaikki toiminta, mitä kirkon nuorisotyössä ta-pahtuu, tulee osallistuja-määrinä lähelle pääjumalan-palvelusten lukua, ellei jopa ylitä sitä. Tämä hyvä työ täy-tyy saada näkyväksi, sillä re-surssit ja virkojen tulevaisuus päätetään paljolti luvuilla, työn tavoitettavuudella ja vaikutta-vuudella.

KNT osaltaan haluaa olla mah-dollistamassa tätä hyvää työtä ja tekemässä sitä näkyväksi. Missiom-me on ”Ammattitaitoisen edun-valvonnan ja jäsenlähtöisen palvelun tuottaminen kirkon tulevaisuuden tekijöille. ” n

3 | 2014 DINO 9

TEKS

TI T

UIJ

A M

ETSÄ

AH

O |

KU

VA S

CA

ND

INA

VIA

N S

TOC

KPH

OTO

TYÖALOJEN JOHTAMINEN TULEVAISUUDESSA

kelpoisuusehdot

10 DINO 3 | 2014

Toisin kuin papeilla diakonia- ja nuorisotyöntekijöillä ei ole työnsä puolesta asemaa kirkon hallinnossa, mutta silti he vaikuttavat aktiivisesti kirkon rakenteissa.

3 | 2014 DINO 11

Onko mielekästä määritellä kelpoisuuksia kovin tarkasti?

kelpoisuusehdot

– Suut on tukittu, mutta silti oletetaan, että otam-me kantaa.

– Kokouksissa odotetaan, että paikalla oleva diakonia- tai nuorisotyöntekijä ottaa esille kipeitä asioita, joihin muut eivät halua puuttua.

– Työalajohtajalla ei ole valtaa vaan kirkkoherra päättää, mitä tehdään ja miten toimitaan.

Tätä mieltä monet diakonia- ja nuorisotyönteki-jät ovat nykyisestä tilanteesta.

Keskijohdon tehtävät, nimikkeet ja koulutus vaihtelevat. Keskijohdon aseman selkiyttämistä on toivottu kauan. Työalajohtajien yhtenäiset kelpoi-suussäädökset on yksi vaihtoehto saada tilantee-seen tolkkua. Niitä onkin valmisteltu jo pitkään – monen mielestä liian pitkään.

Kelpoisuusehtojen kivikkoinen polkuKirkon koulutuskeskuksen johtaja Kari Kopperi pitää keskijohdon kelpoisuusehtoja tärkeänä.

– Ensimmäinen hahmotelma työalajohtajien kelpoisuudesta valmistui jo vuonna 2008. Kim-mokkeen säädöksen valmisteluun antoi yhtääl-tä se, että lapsityön esimiestehtäviä koskevat sää-dökset olivat vanhentuneet ja toisaalta se, että kirk-koon oli muodostumassa kasvava hengellisen työn väliportaan esimiesten joukko, joiden asema ja teh-tävät olivat epäselviä.

Esitys jouduttiin kuitenkin poistamaan kirkko-hallituksen esityslistalta, koska siinä havaittiin pe-riaatteellisia ongelmia.

– Yhtenä ongelmana pidettiin uuden hengel-lisen työn virkaryhmän määrittelyä pappien, dia-konien, kanttorien ja nuorisotyönohjaajien rinnal-le. Toisen haasteen muodostivat kirkkolain virka-miesoikeudelliset säädökset, jotka eivät tunteneet sitä mahdollisuutta, että kirkkoneuvoston alainen työntekijä olisi tuomiokapitulin alaisten työnteki-jöiden esimies tai päinvastoin. Oman haasteensa muodosti myös se, että piispainkokous voi päättää vain virkojen kelpoisuusehdoista, mutta työalajoh-tamisessa on kysymys enemmän tehtävästä kuin erillisestä virasta, Kopperi luettelee.

Keskustelua jatkettiin, ja seuraava luonnos kel-poisuuspäätöksestä valmistui vuonna 2010.

– Tuolloin tavoitteena ei enää ollut perinteisen kelpoisuuspäätöksen tekeminen, vaan kirkkohalli-tuksen suositus työala- ja toimialajohtajien kelpoi-suudesta. Hahmotelmaa pidettiin tuossa vaiheessa sinänsä hyvänä, mutta virkamiesoikeudelliset sää-dökset olivat edelleen ongelma, eikä kirkkohallitus olisi tullut hyväksymään hahmoteltua esitystä.

Vuonna 2013 tapahtui odotettu muutos.– Nyt on mahdollista määritellä erilaiset välipor-taan johtotehtävät niin, että esimerkiksi nuori-sotyönohjaaja on papin esimies tai päinvastoin. Muuttunut tilanne mahdollistaa kelpoisuuskysy-myksen uudelleen käsittelyn, ja tätä on ryhdyt-ty pohtimaan kirkkohallituksessa. Alkusyksyllä saamme ehkä tietopankki-tyyppisen esityksen vie-tyä kirkkohallitukselle, Kopperi kertoo.

Joskus kuulee edelleen väitteen, että ainoastaan papit voivat toimia johtajina.

– Myös työalajohtajat voivat olla esimiehiä. Nii-hin tehtäviin kannattaa valita myös muita kuin teo-logisen koulutuksen saaneita henkilöitä. Itse asias-sa teologikoulutus ei sisällä juuri ollenkaan työ-yhteisöjä ja niiden johtamista koskevia kysymyk-siä, mutta diakonian ja kasvatuksen työntekijöiden opintoihin ammattikorkeakouluissa sisältyy koh-tuullisen laajat opinnot johtamisesta.

12 DINO 3 | 2014

Valmistelutyötä on tehty valtavasti, mutta yhteistä näkemystä ei vieläkään löydy.

Liian jäykät ehdotKentältä on kiirinyt toivomus, että tarvitaan tarkat kelpoisuusehdot. Kopperi itse pohtii, mikä on jär-kevää.

– Olen pragmaatikko ja mietin, onko mielekäs-tä määritellä kelpoisuuksia kovin tarkasti, kun ylei-senä trendinä yhteiskunnassa on väljentää jäykkiä kelpoisuusehtoja.

Kirkon työmarkkinalaitoksen työmarkkina-johtajana toimiva kirkkoneuvos Vuokko Piekka-la suosii myös väljiä kelpoisuusehtoja, koska kovin tiukat ehdot eivät sovi kaikkiin tilanteisiin.

– Tulevaisuudessa voidaan mennä kahteen suuntaan. Isommissa yksiköissä ihmiset voivat erikoistua esimerkiksi hoitamaan erityisnuoriso-työtä tai päihdetyötä, kun taas pienemmissä yksi-köissä tarvitaan moniosaajia tai lisätään yhteistyö-tä seurakuntien kesken, jolloin yksi työntekijä hoi-taa keskitetysti esimerkiksi koko alueen mielenter-veystyön.

Kopperille kentän toive ei käynyt selväksi tam-mikuussa Jyväskylässä pidetyssä Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivillä.

– Ajattelin että saan Jyväskylässä vastauksen, mitä kenttä haluaa, mutta kovin äänekästä kantaa kelpoisuusehtojen puolesta en kuullut. Sen sijaan seminaarin jälkeen olen saanut erinäisiä viestejä ja toiveita kelpoisuusehtojen tarpeellisuudesta.

Ratkaisu suuntaan tai toiseenKopperi heittää ilmaan myös kysymyksen, tarvit-sevatko seurakunnat ylipäätään erillistä suositusta väliportaan esimiesten kelpoisuudesta.

– Eikö tämän pitäisi olla seurakunnan itse pää-tettävä asia, koska se määrittelee, millaista osaa-mista missäkin tehtävässä tarvitaan? Seurakuntien todellisuudet poikkeavat toisistaan huomattavasti, joten sama malli ei toimi joka paikassa.

Keväällä 2014 päätetty kirkon keskushallinnon uudistus vaikuttaa tilanteeseen.

– Jatkossa piispainkokous päättää ainoastaan pappien virkoihin ja koulutuksiin liittyvistä asiois-ta. Muiden ammattiryhmien koulutuksia koskevat päätökset tekee kirkkohallitus.

Kopperi arvelee, että valmistelussa tultaisiin ete-nemään ennemmin väljän suosituksen kuin tiukan määrittelyn suuntaan.

– Hyvin mahdollinen vaihtoehto on, että kelpoi-suutta koskeva suositus sisällytettäisiin väliportaan esimiehiä varten laadittavaan malliohjesääntöön, kun kirkkohallituksessa saadaan valmiiksi pitkään keskustellut malliohjesäännöt.

Piekkala toivoo, kelpoisuusehdot pystytään määrittelemään tavalla tai toisella.

– Valmistelutyötä on tehty valtavasti, mutta yh-teistä näkemystä ei vieläkään löydy. Kuitenkin ai-kaa kuluu ja ihmiset joutuvat odottamaan epätie-toisuudessa sekä lopputulosta että voimaantuloa. Nyt tarvittaisiin vihreää valoa, jotta voidaan ottaa seuraava askel.

Kopperin mukaan suosituksen sisältö saattaa hyvinkin olla vuoden 2010 hahmotelman kaltai-nen. Siinä todettiin työalajohtajan kelpoisuudesta, että tehtävään tarvitaan soveltuva kirkon virkaan kelpoistava korkeakoulutututkinko tai opistoasteen tutkinto, riittävä seurakuntatyön ja asianomaisen työalan työkokemus ja asiantuntemus sekä sovel-tuvuus johtamistehtävään.

– Tällä suosituksella ei ole ollut virallista ase-maa, mutta se on ollut seurakuntien käytettävissä.

3 | 2014 DINO 13

kelpoisuusehdot

Pahimmillaan kelpoisuusehdot voivat muodostua rekrytoinnin esteeksi.

Koulutus ei korreloi aina osaamisen kanssaPiekkalan mukaan tarvitsemme moniosaajia, mi-kä vaikuttaa myös koulutuksen sisältöön. Koulu-tetaanko sellaisia työntekijöitä, jotka hallitsevat monenlaisia tehtäviä tai joiden osaamista voidaan myöhemmin helposti kehittää työnantajan tarpei-den muuttuessa?

– Tulevaisuus on epävarmaa. On hyvä, jos omaa osaamistaan voi kehittää esimerkiksi työn ohessa. Kuinka moni on osannut jo nuorena päät-tää, mitä tekee koko loppuelämänsä ja valinnut oikein? Kaikilla ei ole mahdollisuutta kouluttau-tua uudelleen, kun on perhettä, asunto hankittu ja muutakin elämää.

Työmarkkinajohtajan mukaan koulutus kertoo vain osan työntekijän osaamisesta.

– Kelpoisuusehtojen pitäisi korreloida työteh-tävien kanssa – niin nykyisten kuin tulevien. Maa-

ilma muuttuu, mikä edellyttää joustavuutta, osaa-misen ylläpitämistä ja kehittämistä. Kelpoisuus-ehtojen ei pitäisi painottua liikaa yksityiskohtai-sesti määriteltyyn koulutusvaatimuksiin, vaan ot-taa huomioon tehtävän työn ja työelämän muu-tokset.

Piekkala pohtii myös sitä, että pahimmillaan kelpoisuusehdot voivat muodostua rekrytoinnin esteeksi, eli soveltuva ihminen voisi löytyä, mutta kelpoisuusehdot täysin täyttävää ei. n

14 DINO 3 | 2014

KELPOISUUSEHDOT SAATAVA

Kirkon Nuorisotyöntekijöiden Liiton ja Diakoniatyöntekijöiden Liiton toiminnanjohtajat penäävät yksimielisesti yhteisiä kelpoisuusehtoja työalajohtajille.

– Mikään ei muutu kirkossa, jos kelpoisuusehtoja ei hyväksytä tai ne eivät tule edes suosituksiksi, lataa KNT:n toiminnanjohtaja Arja Lusa.

Myös Dtl:n toiminnanjohtaja Riitta Hiedanpää haluaa riittävän selkeän ohjeistuksen mahdollisimman pian.– Meille liittoon ovat soittaneet vuosien varrella niin esimiehet, seurakuntien luottamushenkilöt kuin kirkkoherratkin ja kysyneet neuvoa, miten tulee menetellä työnhakuprosessissa. Me olemme niitä, jotka ovat kaivanneet yhteisiä kelpoisuusehtoja. Onko jokin syy, miksei tätä asiaa voi viedä eteenpäin? Onko viivytys jopa tarkoituksellista?

Hiedanpää painottaa, että keskijohdon johtajilla pitää olla oman alan koulutus. – Silloin työn kehittäminen ja työntekijöiden tukeminen on pitkäjänteisempää ja parempaa, kun johtajalla on todellista substanssiosaamista. Tämä käy ilmi myös diakoniabarometrissa.

Lusa perustelee, miksi tarvitaan kelpoisuusehtoja joko lakisääteisinä tai vähintään suosituksena.– Johdettavia tulee keskijohdon johtajille paljon enemmän. Johtamisen paikat taas vähenevät seurakuntayhtymien myötä. Samoista paikoista kilpailee entistä enemmän ihmisiä. Jos kelpoisuusehtoja ei ole, osaaminen voi jäädä ohueksi. Jos johtavia kappalaisia nimitetään työalajohtajiksi, heillä ei ole alakohtaista osaamista.– Papit johtavat nuorisotyötä, mikä juontuu kirkkojärjestyksestä. Siinä määrätään, että pappi johtaa rippikoulua. Vasta viimeisten kymmenen vuoden aikana on ollut johtavia nuorisotyön virkoja. Nyt kun nuorisotyönohjaajakin voi olla papin esimies, tarvitaan selkeitä rakenteita. – Muistutan myös, että kirkon puolella ei ole ennestään mitään kelpoisuusehtoja, joita keventää.

Työalajohtajat tarvitsevat valmiita malleja, Lusa painottaa.Papin rooliin kuuluu luonnostaan johtajuus. Hiedanpää on tavannut myös tyytyväisiä kirkkoherroja, joiden taakka on keventynyt työalajohtajien ansiosta. – Oleellista on, että johtaviin tehtäviin valikoituu ihmisiä, jotka haluavat olla esimiehiä. Heillä on tämän alan koulutuksen lisäksi johtajuuskoulutusta, ja he ovat muiltakin ominaisuuksiltaan sopivia.

Hiedanpää törmää joskus siihen, että oman alan ihmiset toivovat johtajan tulevan joltain toiselta työalalta.– Hämmästelen tätä, koska jo opiskeluvaiheessa tulevat alamme ammattilaiset ovat käytännön harjoittelussa esimerkiksi sairaaloissa ja sosiaalitoimessa, joissa keski- ja usein ylin johto ovat hoito- ja sosiaalialan ammattilaisia. Samat mallit toimivat hyvin myös kirkossa. Haluan rohkaista asettumaan vaativiin esimiehen saappaisiin.

• Piispainkokous on määritellyt aiemmin kelpoisuusehdot.

• Piispainkokous voi antaa kelpoisuus-päätöksiä ainoastaan pappien viroista.

• Kirkkohallitus määrittelee nykyään kelpoisuusehdot.

• Kirkkohallitus kokoontuu yleensä kerran kuussa Helsingissä.

3 | 2014 DINO 15

TEKS

TI L

EEN

A K

OPP

ERI

Kysyy vaikkei vastata

1 2

4

6

5

Onko joku nähnyt kynääni/vienyt kynäni? Se oli tässä ihan äskettäin…

Kuka haluaisi lähteä mukaan tähän uuteen projektiin/pitää aamun-avaukset ensi viikolla/ottaa vastuulleen ryhmäni lomani ajaksi?

Oliko niin, että saan tästä sitten ylimääräisen korvauksen tai lisää palkkaa?

Kenen vuoro oli imuroida/tyhjentää tiskikone/viedä roskat?

Ollakko vai eikö olla filosofis-eksistentiaalis-työstrategisesta näkökulmasta?

Miksi ihmeessä tähän kysymykseen ei tunnu löytyvän vastausta..? 3

pitsalaatikko

Ennen lapset saivat näkyä mutta eivät kuulua. Seurakunnan palvelutehtävässä saa näkyä ja kuulua ja sanavalmis

työntekijä käyttää sanan säiläänsä, vaikkei aina kysytä. Näin myös silloin kun saa olla kysyjän paikalla, vaikkei aina vastata.

16 DINO 3 | 2014

uuttoliikettä

STU

DIO

WEI

SSI

| SO

ILA

KA

SKI

ARJA LUSAtoiminnanjohtaja, KNT

arja.lusa@knt.fi

toiminnanjohtaja

Viime kuukausina on liittojen toimintaym-päristössä tapahtunut muutoksia, joilla on merkitystä kokonaisuutta ja tulevaa ajatel-

len. KNT:n näkökulmasta keskeiset yhteistyökump-panit muuttivat kesäkuussa Akavatalon remontin vuoksi väistötiloihin Länsi-Pasilan puolelle Maist-raatinportti kahteen. Sinne muutti suurin osa Aka-vatalon järjestöistä, kuten Diakoniatyöntekijöiden Liitto, AKI-liitot, JUKO ja Akava. KNT:n toimisto py-syy Itä-Pasilan puolella. Muutto on aina isotöinen ja näkyy arkirutiinien kangerteluna. Tämä vaikuttaa luonnollisesti meidänkin arkeen jonkin verran.

Kirkkohallituksen kaikki toiminnot muuttivat elokuun alussa Katajanokan Satamakadulta Kaup-patorin rantaan osoitteeseen Eteläranta 8. Kirkon työmarkkinalaitoksen tupaantuliaisia vietettiin elo-kuun 20. päivänä.

Akavan, KNT:n ja Dtl:n yhteinen projekti on uudenlainen tapa tehdä työtä. Akavassa jäsenjär-jestöt ovat itsenäisiä toimijoita, mutta yhteiset tavoitteet vaikkapa akavalaisesta yhteiskuntapo-litiikasta päätetään Akavan hallituksessa. Akava on kaikkien, myös pienten liittojen, jäsenjärjestöjensä palvelu- ja vaikuttajaorganisaatio.

Kirkon sektorin liittojen oma ammatillinen ja työmarkkinaedunvalvonta on jäsenten kannalta keskeisin, mutta keskusjärjestön kokonaiskuvassa se on ennen tätä vuotta jäänyt marginaaliin.

Puheenjohtaja Sture Fjäder näkee kirkon työn, erityisesti diakonia- ja nuorisotyön, yhteiskunnal-lisesti merkittäväksi työksi. Siksi hän haluaa tukea näiden työmuotojen jatkuvuutta ja antaa tukensa sille, että diakonia- ja nuorisotyö tulisivat nykyis-tä näkyvämmäksi kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Yhteistyö pienten järjestöjen kanssa ja yhteiset projektit ovat uutta akavalaista toimintakulttuuria, jonka Sture Fjäder on keskusjärjestön puheenjoh-

tajana aloittanut. Vastaavanlainen projekti on teh-ty vuosi sitten Agronomiliiton kanssa.

Merkittävin henkilöstömuutos yhteistyökump-paneiltamme on Kirkon Akateemisten AKI ry:n toi-minnanjohtajan vaihtuminen. Esko Jossas on teh-nyt pitkän uran liittojohtajana ensin Pappisliiton ja sittemmin AKIn toiminnanjohtajana. Esko siirtyy konsultin tehtäviin, ja uudeksi toiminnanjohtajak-si valittu Jussi Junni aloittaa työt 1.9.2014 alkaen. Käytäntö on ollut, että AKIn toiminnanjohtaja on JUKOn toinen pääneuvottelija ja kirkon neuvotte-lukunnan puheenjohtaja.

Syksy tuo mukanaan myös muutoksen KNT:n johdossa. Puheenjohtaja Risto Luukkanen jää lii-ton historiaan uuden aikakauden ensimmäisenä puheenjohtajana. Hänen puheenjohtajakautensa ei ole ollut helppo, mutta usko-akseni kuitenkin innostava, koska hän on saanut olla tekemässä uuden ja itse-näisen liiton perustuksia. Risto on ollut kannustava ja liiton kannalta olennaisiin asioihin kiinnittävä esimies ja johtaja.

Ilkka Kalliokoski aloittaa KNT:n puheenjohtajana lokakuun alussa. Ilkka on varapuheenjohtaja nähnyt liiton toimintaa jo monesta näkökulmasta. Hän on ollut val-mistelemassa liiton strategiaa vuo-sille 2014–19 ja on hyvin perehtynyt siinä asetettuihin liiton toiminnan kehittämisen keskeisiin tavoittei-siin. n

M

3 | 2014 DINO 17

tutkittuTE

KSTI

PIA

KO

RR

I |

KUVA

HA

NN

U J

UK

OLA

HO

TO

Pia Korrin tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää johtavien nuorisotyönohjaajien ja nuorisotyöstä vas-

taavien pappien johtamista kirkon kasvatustyössä.

Kuka meitä johtaa?

Perinteisesti papit ovat johtaneet kirkon kas-vatustyötä, mutta nyt johtamisen alueel-le on tullut uusi työntekijäryhmä, johtavat nuorisotyönohjaajat. Heillä on erilainen

koulutus ja usein myös kokemus. Tutkimuksessa on kyse kahden ammatin törmä-

yksestä. Erityisesti papin työssä johtaminen on laa-jasti käytössä oleva, oikeana pidetty, yleisesti hy-väksytty ja auktoriteetin asemassa oleva toiminta-tapa. Tähän kenttään uusi ammatti, johtava nuori-sotyönohjaaja, on tulossa vahvasti.

Koska vanhassa tilanteessa on taustalla suu-ri määrä valtaa ja yhteiskunnallisia suhteita, tilan-teen vaihtumisen tunnustaminen ei ole aina help-po ja nopea tapahtuma. Lopulta uusi tilanne muut-taa kuitenkin toimintatapaa, sitten koulutusta ja lo-pulta ihmisten elämää ja yleistä näkemystä olemas-saolosta.

Näiden kahden ammatin käsityksissä johtami-sessa oli paljon samankaltaisuuksia. Tavoite on sa-ma, ja kirkossa nuorisotyön tehtävä on selkeä. Jo-kainen tietää, mitä kohden olemme menossa. Joh-tavien nuorisotyönohjaajien ja nuorisopappien koulutuksessa ja kokemuksessa on erityisiä eroja. Koulutukseen molemmissa tapauksissa tulisi kiin-nittää jatkossa erityistä huomiota.

Johtamisen määritelmä ei suinkaan ole valmis, mutta jonkinlainen ajatuspohja jatkotyöstöön.

Keskiössä on kasvatustyön johtaminen, lähiesi-mieheys. Johtaminen ja oma kenttätyö täydentä-vät toisiaan ja samalla palvelevat toisiaan. Kyse on paljon seurakunnan koosta, onko mahdollista, et-tä nuorisotyötä johtava voi keskittyä vain johtami-seen. Mielestäni kenttätyöstä täysin poistuminen ei ole hyvä ratkaisu. Jonkinlainen kosketus tulisi pi-tää jatkuvasti läsnä.

VuorovaikutusTähän vuorovaikutuksen kokonaisuuteen liitän sanoja dialogisuus, reflektio ja tiedon jakaminen. Vuorovaikutuksessa on kyse myös puuttumisesta vaikeisiin tilanteisiin. Haastateltavat eivät halun-neet olla määräileviä tai käskyttäviä johtajia, mut-ta vuorovaikutus nousi tärkeäksi teemaksi. Tiedon jakamisen merkitys johdon ja työntekijöiden välil-lä nousi yhdeksi teemaksi.

OsallistaminenOsallistamiseen kuuluu vahvasti erilaisissa verkos-toissa toimiminen. Havaintojen tekeminen on joh-tajuudessa tärkeää. Johtajalla tulee olla tilanneta-jua ja -älyä. Signaalien ymmärtäminen ja tulkitse-minen on jokahetkistä. Niihin on tartuttava, ha-luaisi tai ei. Kirkon eriasteiset johtajat kohtaavat nyt erityisiä haasteita. Tilanne on vakava. On tur-ha miettiä nuorisotyön johtamista, jos seurakunta-

18 DINO 3 | 2014

PIA KORRIPro gradu -tutkielma• Kuka meitä johtaa? Johtaminen kirkon nuorisotyön haasteena. Tampereen yliopisto Kasvatustieteiden yksikkö

laisia tai työntekijöitä ei ole. Siksi johtajuuden osal-listaminen ja ajassa eläminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan.

Organisaation toimijaTähän yhdistäisin erilaiset vastuut ja tehtävät hal-linnon näkökulmasta. Toiminta- ja taloussuunnit-telutyö, toiminta- ja talouskertomukset, muistiot, päätöspöytäkirjat, tilastointi sekä strategiset pro-sessit ovat osa tätä toimijana olemista. Lähiesi-mies on osa organisaation koneistoa. Tähän koko-naisuuteen kuuluisi päätösvalta ja resurssien hal-linta. Toimija-sana kuvaa dynaamista henkilöä, jo-ka on tekemässä päätöksiä ja osallistuu päätöksen-tekoon.

Kehittyminen tai oppiminenJohtajan on itse jatkuvasti kehityttävä ja opittava uutta. Muutos on jatkuvaa, ja muutosprosessit ovat tärkeä johtamisen väline. Nuorisotyötä johtavalla tulisi olla johtamisen koulutus, tai ainakin se tulisi hankkia työn ohessa. Kelpoisuusvaatimukset tulisi siis kirkossa tehdä selväksi ja selvästi.

Oppimiseen yhdistäisin myös mentoroinnin ja työnohjauksen. Lähiesimiehet tarvitsevat vertais-tukea ja yhdessä jakamista. Kirkossa on organi-soitu työnohjaus, mutta miksi ei laajemmin myös mentorointi. Siitä voisi tulla automaattinen käy-täntö, kun uusi lähiesimies valitaan, tai ainakin si-tä tarjotaan.

Lähijohtamisen tai väliesimiesportaan tunnistamisenNykyiset ja tulevat lähiesimiehet joutuvat teke-mään uraa uurtavaa työtä ja tekemään työstään tunnustetun siten että kirkkohallitus, seurakuntien organisaatiot ja seurakuntalaiset tunnistavat järjes-telmän. Selvitykseni mukaan edes omat virastom-me eivät tunnista työalajohtajaa eivätkä kirkon ti-lastot tunnista johtavan nuorisotyönohjaajan työtä, niin paljon on vielä tehtävää.

Nuorisotyö on ollut työala, jossa uralla etene-minen nuorisotyön koulutuksella on ollut vähäis-tä. Nyt johtavan tehtävät ovat tuoneet tähän uuden mahdollisuuden. Lisäksi ylempi korkeakoulutut-kinto on tuonut kehittymisen ja etenemisen mah-dollisuuksia. Kirkossa ei ole johtavan nuorisotyön-ohjaajan kelpoisuusvaatimuksia. Eli jokainen työn-antaja luo ne kulloisessakin tilanteessa itse.

Tiimityö ja sen johtamisenTiimityö on hyvin vahvasti sisään ajettu nuoriso-työhön. Sitä toteutetaan ja harjoitellaan osittain. Tiimi on tietty määrä ihmisiä, joilla on sama tavoi-te. He tarvitsevat toisiaan tavoitteeseen pääsemi-seksi ja täydentävät toistensa osaamista. Tiimi voi olla hyvin itsenäinen tai johtaja voi olla sen vetäjä-nä. Tiimin sisällä johtajuutta voidaan jakaa.

Erilaiset roolit ja tehtävät muodostuvat sosiaa-lisen prosessin kautta. Nuorisotyötä tekevien tii-mit voivat olla hyvin erilaisia, kuten yksilöhaastat-teluissa tuli esiin. Tiimi voi olla muutamasta henki-löstä yli kymmeneen työntekijään. Mielenkiintois-ta on myös se, että kirkon nuorisotyössä on erilaisia tiimejä tiimien sisällä. Kouluikäisten työlle oman-sa, rippikoulun jälkeiselle työlle omansa, sitten kaikki nuorisotyötä tekevät yhdessä ja sitten vielä laajennettuja tiimejä. Tavoite on kuitenkin sama.

Erilaisten tiimien määrä herättää itsessäni pal-jon kysymyksiä. Voisiko näitä lasten ja nuorten ikään liittyviä raja-aitoja mahdollista madaltaa tai jopa poistaa? Tiimikokoukset tulisi käyttää laajem-pien ja suurempien kysymysten käsittelyyn. Esi-merkiksi yksittäisten leirien työnjako ei ole tiimi-kokouksien asia.

Yleisesti nuorisotyö ja sen johtaminen ovat Suo-messa muutoksien edessä tai muutos on jo käyn-nissä. Aihe on ajankohtainen koko nuorisotyön kentässä niin seurakunnissa, järjestöissä kuin kun-nissa. Johtajuus-teema on aina mielenkiintoinen ja keskustelua herättävä. Nuorisotyön johtaminen on tutkimuksen kohteena enenevässä määrin. n

3 | 2014 DINO 19

edunvalvonta

MENESTYSTÄ JA TURVAA YHDESSÄ

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder puhuu hyvinvointiyhteiskunnan

puolesta, jossa tunnetaan sosiaalista vastuuta heikommista.

TEKS

TI T

UIJ

A M

ETSÄ

AH

O |

KU

VA A

KA

VA

H aastattelu osuu kes-kelle kuumimpia elä-keneuvotteluja. Työ-markkinajär jestöt

neuvottelevat työeläkeuudistuk-sesta päivittäin. Neuvottelut on määrä saada maaliin syksyn ai-kana.

– Koulutettujen ihmisten pitää saada oikeudenmukainen eläke, Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder sanoo.

Hän toteaa myös, että koko-naisratkaisu on kaikille kompro-missi. Silti sen pitää olla oikeu-denmukainen.

– Akava on valmis tekemään ratkaisun vain, jos eläkejärjestel-mässä on jatkossakin korkeam-mat karttumat vanhuuseläke-ikää lähestyville sekä niille, jot-ka jatkavat työuraansa eläke-iän alarajan täyttymisen jälkeen. Korkeammat karttumat takaa-vat kohtuullisen eläkkeen myös niille lasten vanhemmille, jotka ovat peräkkäisten perhevapaiden vuoksi olleet pois työelämästä.

Haastattelun aikana puhelin soi tiuhaan ja Fjäder hoitaa sii-nä sivussa muutaman puhelun. Keskittymiskyky ei herpaannu, vaikka meneillään on monta asi-aa. Puheenjohtaja kuvaakin it-

seään impulsiiviseksi, innostu-neeksi ja uteliaaksi.

Uudistunut AkavaFjäderin mielestä ammattiyhdis-tysliikkeen tärkein tehtävä on ol-la solidaarinen.

– Akava on sivistyksen kes-kusjärjestö. Heikoista pidetään huolta, ja pieniä liittoja tuetaan. Edunvalvonta ei tarkoita aina si-tä, että vaaditaan uutta, vaan se voi olla myös vanhasta luopu-mista.

Akavan tunnuslause ”Me-nestystä ja turvaa yhdessä” ku-vaa uudistuvaa Akavaa. Fjäde-rin puheenjohtajakaudella on tehty merkittäviä muutoksia ja uusia toimintatapoja on otettu käyttöön. Kaikilla 35 jäsenliitol-la on vähintään puhe- ja läsnä-olo-oikeus Akavan hallitukses-sa ja sen alaisissa toimielimissä, mikä on aivan uutta.

– Olin aika tyytyväinen, kun ehdotukseni avoimista kokouk-sista meni läpi vuonna 2011.

Myös poliittista vaikuttamis-ta on lisätty, ja julkisuuteen on haluttu antaa oikea kuva Aka-vasta. Opiskelijat on huomioi-tu paremmin, ja Brysselissä on oma kontakti.

– Tämä on täysin uusi työs-kentelytapa työmarkkinajärjes-tössä. En ole kuitenkaan yksin saanut näitä uudistuksia aikaan, vaan koko koneisto on ollut mu-kana, Fjäder sanoo.

Kirkon työ näkyväksiYksi esimerkki uusista toimin-tatavoista on erilaiset projektit. Kun Sture Fjäder tapasi toimin-nanjohtaja Arja Lusan KNT:n hallituksen kokouksessa viime keväänä, siitä sai alkunsa yksi uusi projekti.

– Minua risoo se, että kir-kolla on niin negatiivinen julki-suuskuva. Milloin kinataan nais-pappeudesta, milloin mistäkin. Kirkko tekee kuitenkin niin pal-jon hyvää, joka jää aivan ilman huomiota. Jos kirkko rapautuu ja nuoriso- ja diakoniatyö mene-tetään, sitä laskua kunnat eivät pysty maksamaan.

Tästä lähti liikkeelle Akavan, KNT:n ja Dtl:n yhteinen projek-ti, jonka tarkoitus on vahvistaa diakonia- ja nuorisotyötä. Fjä-der kehottaa akavalaisia jäseniä asettumaan ehdolle seurakunta-vaaleissa ja äänestämään aktii-visesti.

20 DINO 3 | 2014

Puheenjohtajan korviin on kantautunut joitain soraääniä projektista. Kaikki akava-laiset eivät ole ymmärtäneet, miksi tuetaan seurakuntavaaleja.

– En sano, että pitää kuulua kirkkoon, mutta kirkon hyvä työ on nähtävä, ja sitä pitää tukea.

Ehdolle ensi kaudeksiNäin yksilöllisyyttä arvostavana aikana liittoon kuuluminen ei kiinnosta kaikkia, vaikka siinä on hyvät puolensa.

– Akavan jäsenliitot ovat vahvoja am-matillisia yhteisöjä, jotka tarjoavat jäsen-palveluja ja tuovat turvaa työntekijälle. Yksilön suhde isoon organisaatioon on ai-ka heikko. Akava korostaa koulutettujen asemaa ja osaamista, Fjäder perustelee.

Hän on erittäin sitoutunut työhönsä. – Tykkään rakentaa ja luoda uutta. Pu-

heenjohtajan työ on ihana homma. Melkein kaikki illat menevät erilaisis-

sa valmisteluissa, mutta viikonloput ovat usein vapaat. Silloin Fjäder suuntaa Han-koon, josta hän on kotoisin.

– Minulla on siellä vanha talo, jonka kunnostaminen vie hirveästi aikaa. Olen kirvesmiehen poika ja teen paljon itse, vaikka jälki ei olekaan yhtä hyvää kuin isälläni.

Kalastaminen on myös mieluista puu-haa. Jos vastaan tulee vanhoja hankolai-sia postimerkkejä tai kirjeitä, Fjäder ke-rää ne talteen. Hän on innokas filatelis-ti, jonka yksi keräilyala on sulkakirjeet 1700–1800-luvulta. Tuolloin ei ollut pos-timerkkejä.

– Sukunimeni Fjäder tarkoittaa sulkaa.Ja milläpä muulla merenrantakaupun-

gissa kannattaa liikkua kuin Jopolla. Ne muuten valmistetaan Hangossa Helka-man tehtaalla.

Nelivuotinen puheenjohtajakausi päät-tyy ensi keväänä.

– Asetun ehdolle, jos saan kannatusta. Akavassa on päästy eteenpäin. Haluan li-sätä edelleen sen painoarvoa ja tehdä siitä vaikutusvaltaisemman.

Haastattelu päättyy, mutta eläkeneu-vottelut jatkuvat. Illaksi pitää ehtiä vielä Kesärantaan. n

3 | 2014 DINO 21

edunvalvontaTE

KSTI

AR

JA L

USA

Akava, Dtl ja KNT haluavat yhdessä toimia arjen työn näkyväksi tekemisessä.

Tätä nostoa tarvitaan kirkon sisällä, mutta myös laajemmin yhteiskunnassa.

Näistä yhteiseksi koetuista asioista syntyi projekti,

joka toteutetaan tulevan syksyn aikana.

NOSTETAAN OMA TYÖ ESIIN

”On tärkeitä, positiivi-sia asioita, jotka liit-tyy kirkon nuoriso- ja

diakoniatyöhön. Jos kaik-ki se olisi pois suomalaisesta yh-teiskunnasta, jonkun muun pi-täisi hoitaa se. Nyt tämä työ jää kaiken muun keskustelun var-joon, ja Akava haluaa nostaa nä-mä positiiviset asia esiin”, sanoo Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder seurakuntavaalien mark-kinointivideossa.

Vaikutetaan tulevaisuuteenProjektin tavoitteena on amma-tillisen nuorisotyön ja diakonia-työn jatkuvuuden turvaaminen seurakunnissa. Siksi keskeinen vaikuttamisen muoto on aktiivi-suuden lisääminen syksyn seu-rakuntavaaleissa.

Akava on nostanut ensim-mäistä kertaa tulevat seurakun-tavaalit kaikkien muiden vaali-en rinnalle. Akavalaiset liitot tie-dottavat seurakuntavaaleista, ja keskusjärjestön puheenjohtaja-na Sture Fjäder kannustaa aka-

valaisia asettumaan ehdokkaak-si ja äänestämään tulevissa vaa-leissa.

Seurakunnan nuorisotyö tar-vitsee päätöksentekijöinä nuor-ten valtuutettujen lisäksi työelä-mässä toimivia yhteistyökump-paneita. Diakoniatyö tarvitsee tukijoita, jotka sitoutuvat am-matillisen diakoniatyön jatku-vuuteen. Liitot kannustava nii-tä jäseniään, joiden työpaikka on toinen kuin asuinpaikkakun-ta, asettumaan ehdokkaaksi ko-tiseurakuntansa vaaleissa.

Uudet valtuutetut tulevat te-kemään lähivuosina isoja pää-töksiä seurakuntarakenteesta, uusista toiminta- ja hallinto-or-ganisaatioista ja päättävät, mil-laisilla henkilöstö- ja talousre-sursseilla työtä tehdään.

Uusien valtuutettujen kes-kuudesta valitaan myös 2/3 tule-vista kirkolliskokousedustajista. He priorisoivat ja päättävät, mit-kä toiminnot ja työmuodot säily-tetään. Kirkolla ja seurakunnilla on varaa siihen, mikä päätetään tärkeäksi tehdä ja säilyttää.

Vahva asema säilytettäväHuoli siitä, edustavatko valtuu-tetut aidosti paikallisen seura-kunnan jäseniä kokonaisuudes-saan vai ovatko he vain pienen mutta äänekkään ryhmän edun-valvojia, ei ole aiheeton. Yhden asian liikkeitäkin tarvitaan, mut-ta on aina huolestuttavaa demo-kratian kannalta, jos yhdellä tai kahdella puolueella tai ryhmällä on niin vahva enemmistö, että ei tarvitse kuunnella ja huomioida sitä moniäänisyyttä, jota jokai-nen seurakunta todellisuudessa edustaa.

Istuva kirkolliskokous tulee tekemään tämän toimintakau-den loppuun mennessä nuoriso- ja diakoniatyön kannalta mer-kittäviä ratkaisuja. Seurakun-tarakenteen uudistuksen lisäk-si se päättää mahdollisesti myös diakonin viran sisällöstä (diako-naatti).

Seurakuntarakenteen uudis-tuksen esitys pitää sisällään dia-konian viran lakkauttamisen la-kisääteisenä virkana jokaisessa seurakunnassa. Dtl ja KNT pyr-

22 DINO 3 | 2014

Dtl ja KNT pyrkivät

vaikuttamaan kirkon

keskeisiin päätöksen-

tekijöihin, jotta nuoriso- ja

diakoniatyön ammateilla

on uudessa seurakunta-

rakenteessa vahva asema ja

ne ovat oikein resursoituja.

kivät vaikuttamaan kirkon kes-keisiin päätöksentekijöihin, jot-ta nuoriso- ja diakoniatyön am-mateilla on uudessa seurakun-tarakenteessa vahva asema ja ne ovat oikein resursoituja. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi järjes-tetään ensi vuoden helmikuussa kutsuseminaari kirkon keskeisil-le vaikuttajille ja päätöksenteki-jöille.

Työn merkittävyys ja vaikuttavuus esiinAkavan aluejohtoryhmät järjes-tävät syksyn aikana Akava-päi-viä seitsemällä paikkakunnalla. Akava-päivien iltatilaisuuksiin ovat aina tervetulleita kaikki-en akavalaisten liittojen jäsenet. Erityisesti tänä syksynä kannat-taa näihin tapahtumiin osallis-tua ja olla näkyvillä oman työn ja ammatin edustajana. Akava-päivien iltatilaisuuksissa noste-

taan esille seurakuntavaaleja ja Hyvän tekemisen toreilla pai-kalliset nuoriso- ja diakoniatyön toimijat tuovat esille omaa työ-tään.

Projektin yhtenä tavoittee-na on nuoriso- ja diakoniatyön vaikuttavuuden esille nostami-nen erityisesti mediassa. Kirkon kristillinen kasvatustyö kannus-taa ja vahvistaa lapsia ja nuo-ria ottamaan vastuuta itsestään ja lähimmäisistä, lähellä ja kau-kana. Kirkon nuorisotyö tarjo-aa toimintansa kautta tähän hy-vän ja turvallisen oppimisympä-ristön. Kun lapsi tai nuori kokee olevansa rakastettu yksilönä ja tärkeä seurakuntayhteisössä, se ennaltaehkäisee häntä syrjäyty-mästä yhteiskunnasta ja sen pal-veluista.

Kirkon diakoniatyö turvaa yhteiskunnan turvaverkosta pu-toavien avunsaannin. Se tarjo-aa kokonaisvaltaista auttamista ja palveluohjaamista. Diakonia-työ tarjoaa ennaltaehkäisevää, kannattelevaa ja korjaavaa toi-mintaa asiakkailleen. Työssä on keskeistä toivon ylläpitäminen ja elämänlaadun paraneminen. Molemmille työaloille on mer-kittävää laajat yhteistyöverkos-tot.

Hyvät jutut ja tekijät näkyvilleNämä asiat ovat jokaiselle vi-ranhaltijalle tuttuja, ja ne tunne-taan hyvin kirkon sisällä, mutta tunteeko jokainen seurakunnan kirkkovaltuutettu ja tavallinen kirkon jäsen nämä asiat. Media

nostaa esille herkästi esille kir-kosta negatiivisia asioita. Kirkon mediakuva on kielteinen, koska mediassa saa tilaa pieni äänekäs vähemmistö, joka on kirkko-kriittinen tai joka kokee olevan-sa oikeassa olemisessaan uhattu.

Ihan tavallinen seurakunta-lainen ei halua sanoa enää kuu-luvansa kirkkoon. Hän ei halua tai uskalla puolustaa uskoaan. Tuntuu vaikealta puolustaa ar-jen kristillisyyttä ja sitä hyvää, mitä on kirkolta saanut. Nyt on trendikästä olla kirkkokriittinen. Siksi seurakuntavaaliehdokkaal-ta vaaditaan rohkeutta puolus-taa kirkon tekemää työtä. Tässä auttaa se, että näistä hyvistä ko-kemuksista kerrotaan julkisuu-dessa, vaikka se olisi vastavir-taan taistelemista.

Projektiin on palkattu työn-tekijäksi viestinnän ammattilai-nen, freelancetoimittaja ja kou-luttaja Tuija Metsäaho. Nyt tehdään juttuja arjen työstä ja sen tekijöistä. Tarinat kiinnos-tavat ja ihmiset tarinoiden taka-na ja tekijöinä. Näitä tarinoita pyritään saamaan esille laajas-ti eri medioissa. Seurakuntavaa-liehdokkaan sitoutumista nuori-so- ja/tai diakoniatyön puolesta-puhujaksi helpottaa se, että näi-tä asioita käsitellään lehdistös-sä ja muissa medioissa. Siksi täs-sä projektissa toimitaan vahvasti monin viestinnän välinen. n

3 | 2014 DINO 23

T ÄNÄÄN KATSELIN MUUTAMAN HIL-JAISEN HETKEN AMMATTIKORKEA-KOULURYHMÄÄNI: villi yllytyshullu, heleästi laulava muusikko, yllätyksellinen

äitihahmo, hiljainen ajattelija, oma-aloitteinen pi-ristäjä ja iloinen aikuisopiskelija. Vielä itsekin nuoria ja vähän vanhempia. Toinen toistaan erilaisem-pia, toinen toistaan opettavaisempia. Ihmisiä. Ihmisiä, joilla on yhteinen tavoite – opiskella nuorisotyötä, arvostaa nuorisotyötä ja nostaa nuorisotyö uusiin kantimiin omana aikanaan, omalla taval-laan.

OMA AMMATTIKORKEA-KOULURYHMÄNI LÖYTYY CENTRIA-AMMATTIKORKEA-KOULUSTA, sieltä, mistä kirkon työ-kenttä on jo saanut ja tulee tulevaisuu-dessakin saamaan nuorisotyönohjaajia nimikkeellä yhteisöpedagogi. Me yhteisöpedagogit olemme kasvatuksen ammattilaisia, joiden tehtävänä on osata toimia erilaisissa kasvatuksen, ohjaamisen ja koulutuksen tehtävissä lasten, nuorten ja per-heiden kanssa. Me centrialaiset yhteisöpedagogit saamme koulutuksestamme myös kirkon nuoriso-työnohjaajan pätevyyden. Voimme toimia monissa eri työtehtävissä niin kirkon, lastensuojelun, järjes-töjen kuin kunnankin riveissä nuorisotyöntekijöi-nä, lähetyssihteerinä, lastenohjaajina, toiminnan-

johtajana, koulutussuunnittelijoina, kouluttajina ja yrittäjinä.

NUORISOTYÖ ON ILON ASIA. Surunkin kes-kellä taistelua toivorikkaammasta huomisesta. Ar-mon sanan tavoittelua lasten ja nuorten kanssa.

Koulutus antaa paljon eväitä pysyvän onnen saavuttamiseen heidän kanssaan, mut-

ta tärkein opastaja on elämä itse. Ei ole väliä, mikä ammattinimike

sinua kantaa tärkeään nuoriso-työn tehtävään, sosionomi vai yhteisöpedagogi, kunhan väli-tät siitä, mihin olet kasvamassa.

Kasva kohti nuorisotyötä näkemällä maailma suurena

kokonaisuutena, jossa jokainen on tärkeä juuri sillä paikalla, mikä

hänellä on. Kasva löytämällä elämän ihmeet pienimmistäkin onnen hetkistäsi.

Kasva ajattelemalla, mutta älä pelkää jatkaa eteen-päin pysähtymättä. Kasva katsomalla tuntematon-ta silmiin, katsomalla tuttua uudella asenteella. Kasva välittämällä itsestäsi ja muista, sillä sinulla on voima taivaasta kannettavanasi. Voimavara olla ihminen nuorisotyössä ja elää elämää etsien sitä yhdessä toisten kanssa.

Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi, minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni. (Jes. 41:10). n

opiskelija

HENNA WECKMANKNT:n opiskelijajaoksen

tiedotusvastaava

henna.weckman@cou.fi

Tärkein opastaja on elämä itse.

3 | 2014 DINO 25

TEKS

TI P

ÄIV

I IS

OM

ÄK

I |

KUVA

SC

AN

DIN

AV

IAN

STO

CK

PHO

TO

ammatillista

Virikkeitä ja välineitä: Depressiokoulu – masennuksen ehkäisy- ja hoitotaitoa

Juttusarjan kolmannessa osassa on vuorossa Depressiokoulu. Välineitä masennuksen ja uupumuksen vähentämiseen tarvitaan myös seurakuntien diakonia- ja nuorisotyössä enenevässä määrin.

Depressiokoulu on Suo-men Mielenterveys-seuran kehittämä itse-opiskelun muoto, joka

auttaa ehkäisemään ja katkaise-maan stressin, uupumuksen ja depression kierteen. Itseopiske-lun tukena toimivat ryhmä ja sen ohjaaja. Ensimmäiset ryh-mänohjaajat koulutettiin vuon-na 2003, ja ensimmäiset potilas-ryhmät alkoivat keväällä 2004.

Työterveyshuollon välineeksiSuomen Mielenterveysseura al-koi suunnitella Depressiokoulu-menetelmää työterveyshuollon välineeksi jo vuonna 2000, kos-ka tutkimuksissa todettiin valta-osan depressiopotilaista olevan ilman hoitoa. Depression tiede-tään olevan vakava kansansaira-us, jonka hoitotulokset ovat sitä parempia, mitä varhaisemmassa vaiheessa hoitoa saa. Depressio-koulu on helposti toteutettava, tehokas, edullinen ja ei-leimaa-va hoitokeino depression ehkäi-syyn ja varhaiseen hoitoon.

Suomen Mielenterveysseu-ran menetelmä päätettiin nime-tä Depressiokouluksi, koska se ohjaa potilaita sairaanhoidol-lisen ajattelun lisäksi myös itse oppimaan itsensä omaehtoista tervehdyttämistä ja parantamis-ta. Depressiokoulu pohjautuu-kin psykoedukatiivisiin menetel-miin, ja potilas on opiskelija. It-sehoidon lisäksi tukena on myös yhdessä oppiva ryhmä, josta saa vertaistukea. Ryhmähoito sääs-tää aikaa ja kustannuksia.

Depressiokoulu on kehitet-ty masennuksen hoitoon, mut-ta sitä on käytetty myös muun muassa työuupumuksen, työttö-myyden, päihde- ja muiden riip-puvuuksien sekä lasten ja nuor-ten psyykkisen kasvun vaikeuk-sien hoidossa. Depressiokoulun työkirjan pohjana on Kalifor-nian yliopiston ”Control Your Depression”-kurssi 1980-luvul-ta. Suomalaisen työkirjan ovat tehneet psykoterapeutti Tar-ja Koffert ja psykiatri Katriina Kuusi.

Masennukseen käydään käsiksiJärjestelmällisen itseopiskelun tavoitteena on lisätä opiskelijan tietoisuutta omista mielialoista ja taitoja vaikuttaa niihin. Kurs-silaisilla on käytössään työkir-ja, joka sisältää ryhmäistuntojen materiaalin ja itseopiskelutehtä-vät. Työkirjan tehtävien avulla opiskellaan toimintojen, ajatus-ten, ongelmanratkaisutaitojen ja sosiaalisten suhteiden vaikutus-ta mielialaan ja pyritään muut-tamaan ja kehittämään näitä vaikutuksia masennusta ehkäi-seviksi ja lievittäviksi.

Depressiokoulu-ryhmässä on yleisimmin 6–8 osallistujaa. Ryhmäkokoontumisten määrä ja opetuksen yksityiskohdat määräytyvät kurssilaisten lähtö-tilanteista ja ongelmien laadusta ja vaikeudesta. Käytössä on ol-lut 8–16 kerran sovelluksia. Ko-koontumisten välillä opiskelijat tekevät itsenäisesti työkirjan teh-täviä päivittäin, joten kurssi vaa-tii sinnikkyyttä ja sitoutumista. Tuloksena on kuitenkin parem-

26 DINO 3 | 2014

VIRIKKEITÄ JA VÄLINEITÄ -JUTTUSARJA1/2014 Sururyhmä2/2014 Työpaja3/2014 Depressiokoulu4/2014 Yllättävät tilanteet

pi mieliala ja kärsimysten lievit-tyminen.

Depressiokoulu tarvitsee vetäjänDepressiokoulun ryhmänoh-jaajaksi opitaan kokemuksel-lisen opiskelun avulla eli käy-mällä itse läpi Depressiokoulu. Näin ohjaajat oppivat omakoh-taisesti ymmärtämään masen-nuksen luonnetta ja sen ryhmä-muotoista hoitoa. Samalla osal-listujat oppivat taitoja, jotka aut-tavat heitä uudistumaan ja eh-käisemään omaa uupumistaan ja depressiotaan.

Depressiokoulun ryhmänoh-jaajakoulutus vaatii riittävän ter-veys- tai sosiaalialan ammatilli-sen peruskoulutuksen. Koulu-tusta järjestää Suomen Mielen-terveysseuran Koulutuskeskus. Uusi koulutusryhmä käynnis-tyy, kun ryhmään saadaan vä-hintään 8 osallistujaa. SMS on vuosien 2002–2009 aikana kou-luttanut noin 90 ryhmänohjaa-jaa kuntien, seurakuntien ja jär-jestöjen työntekijöistä.

Depressiokoulua EspoossaNäkövammaistyön diakonis-sa, psykoterapeutti, Tarja Hut-tunen Espoon seurakuntayh-tymästä on hyödyntänyt työs-sään Depressiokoulu-materiaa-lia yhdessä Vantaan seurakun-tayhtymän näkövammaistyön diakonissan, Terhi Suonsivun,

kanssa. Tarja Huttunen ja Ter-hi Suonsivu räätälöivät Depres-siokoulu-ryhmät näkövammai-sille vuosina 2007 ja 2008. Nä-kövamma lisää jo sinänsä psyyk-kistä kuormitusta muiden kuor-mittavien tekijöiden ohella ja apua tarvitaan.

– Olemme sen jälkeen pitä-neet eri nimillä lyhempiä mää-räaikaisryhmiä otsakkeella ”Hy-vä mieli -ryhmä”, joissa olem-me hyödyntäneet Depressiokou-lun materiaalia. Depressiokoulu on jäänyt materiaalina vaikutta-maan työhöni niin ryhmiin kuin yksilötapaamisiin, kertoo Tarja Huttunen.

Hänen mielestään Depres-siokoulun materiaali toimii erit-täin hyvin lievästä masennuk-sesta kärsiville ja vähäistä ala-kuloa tunteville. Ryhmäläiset al-koivat nähdä itseään uudella ta-valla: omat kielteiset uskomuk-set itsestä eivät olleetkaan välttä-mättä tosia. Sitä voi hyvin käyt-tää myös työuupumuksen ehkäi-syssä ja hoidossa.

– Depressiokoulu nimenä ei ehkä kuitenkaan ole paras mah-dollinen, Huttunen miettii.

Espoossa ryhmän kesto oli kaksi tuntia. Tervetulotoivotuk-sen jälkeen luettiin raamatun-lause tai mietelause ja pidettiin rentoutusharjoitus. Sen jälkeen käytiin läpi työkirjan tehtäviä ja selitettiin seuraavan kerran teh-täviä. Lopuksi kysyttiin, mitä opittiin.

– Lisäsimme Mielenterveys-seuran materiaalista poiketen ryhmän alkuun pienen hiljen-tymisen ja loppuun Herran siu-nauksen, kun kuitenkin on kyse seurakunnan ryhmästä ja suurin osa osallistujista on seurakun-nassa muutenkin mukana, sa-noo Huttunen.

Ryhmä kokoontui kaikkiaan 11 kertaa ja jatkoi vielä vertais-ryhmänä 7 kertaa.

”Masennus oli yksin koettua, nyt ryhmässä yhdessä jaettua”, ryhmän jälkeen todettiin. n

LähteetKoffert, Tarja & Kuusi, Katriina. 2008. Depressiokoulu. Opi masennuksen ja ehkäisy- ja hoitotaitoja. Työkirja. Vantaa: SMS-tuotanto Oy.Eira Tikkanen, koulutusjohtaja. Suomen Mielenterveysseura.Tarja Huttunen, diakonissa, psykoterapeutti. Näkövammaistyö. Espoon seurakuntayhtymä.

3 | 2014 DINO 27

PUH

ELU

T KI

ERTÄVÄT RAUMALLA

TEKS

TI L

EEN

A K

OPP

ERI

| KU

VA S

CA

ND

INA

VIA

N S

TOC

KPH

OTO

työkyky

sä sitä, että jokai-sen diakoniatyöntekijän

oman työnumeron lisäksi dia-koniatyöllä on yksi virtuaali-nen puhelinnumero. Yhteystie-doissa tämä numero esitetään diakoniatoimiston numerona. Käytännössä numero ei ole fyy-siseen paikkaan sidottu vaan vir-tuaalinen, johon soitettu puhelu ohjautuu diakoniatyössä sovi-tun järjestyksen mukaisesti noin 20 sekunnin jälkeen työntekijäl-tä toiselle, kunnes joku vastaa.

Diakoniatyöntekijä vastaa– Meillä on minun lisäkse-

ni kahdeksan diakoniatyönteki-jää. Aina asiakas ei tavoita he-ti omaa työntekijäänsä, mut-ta puhelujen kierrätysjärjestel-mämme kautta hän tavoittaa

R auman seurakunnassa on parin vuoden ajan kokeiltu puhelujen kierrättämistä helpot-

tamaan diakoniatyöntekijöiden tavoitettavuutta. Vanhoista lan-kapuhelinnumeroista oli jo luo-vuttu aiemmin ja siirrytty koko-naan matkapuhelimiin. Seura-kunnan vaihteen kautta ei saatu enää yhteyttä diakoniatyönteki-jöihin, ja alettiin etsiä ratkaisua tavoitettavuusongelmaan.

Talousjohtajan ehdotuksesta ryhdyttiin kokeilemaan uuden-laista toimintatapaa digitaalisen vaihteen avulla. Puhelujen kier-rättäminen havaittiin toimivak-si, ja nyt se on juurtunut luon-tevaksi osaksi diakoniatyön ar-kea Raumalla, noin 40 000 asukkaan kaupungissa. Puhelu-jen kierrättämisen ydinajatukse-na on ihmisen palveleminen ja diakonisen avun tavoitettavuus.

Puhelujen kierrättäminen Raumalla tarkoittaa käytännös-

PUH

ELU

T KI

ERTÄVÄT RAUMALLA

Asiakastyöhön ja työn-hallintaan on mahdollista

saada apua nykyteknologiasta. Vaikka kännyköihin ja gsm-

numeroihin siirtyminen helpottaa työntekijän tavoittamista, on työn

rajaamisen miettiminen myös tärkeää. Saanko ja voinko olla

lomalla ja vapaapäivillä irti työasioista ja kuinka se

toteutetaan käytännössä?

28 DINO 3 | 2014

PUH

ELU

T KI

ERTÄVÄT RAUMALLA

PUHELUJEN KIERRÄTTÄMINEN• Diakoniatyöllä on yksi ylimääräinen

puhelinnumero.• Numero on virtuaalinen, ei siis

tietyssä puhelimessa oleva.• Digitaalinen keskus ohjaa puhelut

vastaajaringissä oleville tietyssä järjestyksessä.

• Automaattinen soitonohjaus työntekijältä toiselle alkaa noin 20 sekunnin jälkeen.

toisen työntekijän. Soittajalle tulee tunne, että joku toinenkin välittää ja on valmiina kuuntele-maan. Joskus asiakkaalla on tar-ve saada välittömästi yhteys dia-koniatyöntekijään. Tällöin hän-tä rauhoittaa jo se, että joku vas-taa ja kertoo, että oma työnte-kijä ottaa yhteyttä heti kun eh-tii, kertoo Rauman seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Min-na Rautiainen.

– Voimme sanoa ihmisille, et-tä anna vaan soida pitkään. Joku meistä vastaa kyllä!

Puhelu siirretään toiselle työntekijälle joissain seurakun-nissa erityisesti työntekijöiden loma-aikoina. Raumalla dia-koniatyön puhelujen kierrättä-minen on käytössä jatkuvasti, mikä on osoittautunut toimivak-si. Yhdestä numerosta tavoittaa diakoniatyöntekijän ilman tois-ten työntekijöiden puhelinnu-meroiden etsimistä myös oman työntekijän loman tai vapaapäi-vien aikana.

Takaisin soitetaan Esimerkiksi työalapalaverin vuoksi käy toisinaan niin, ettei diakoniatyöntekijöitä tavoita he-ti. Tällöin palaverin jälkeen sovi-taan, kuka soittaa takaisin, sillä monella työntekijällä voi näkyä sama numero vastaamattomissa puheluissa. Kiertävä virtuaalinu-mero ja kaikkien työntekijöiden puhelimia koskeva automaatti-nen soitonohjaus jättävät jokai-sesta soittajasta näkyviin nume-ron työntekijän puhelimeen.

Palvelu ei kuitenkaan vas-taamattomien puhelujen listas-

sa näytä, onko kyseessä toisesta numerosta ohjautunut vai juu-ri kyseiseen numeroon suoraan soitettu puhelu.

– Tämä onkin oikeastaan ai-noa asia, jota joskus harmitte-lemme, Rautiainen kertoo.

Joskus vastaamattomaan pu-heluun soittaessaan kuulee ole-vansa toinen tai jopa kolmas ta-kaisin soittava diakoniatyönteki-jä. Näissäkin tapauksissa ihmis-ten palaute on hyvää: asiakkaat kokevat, että heitä halutaan pal-vella ja auttaa.

– Haluamme pitää kiinni sii-tä, että soitamme takaisin, koska se on tärkeää palvelua ihmisille. Palaute takaisinsoittamisesta on myönteistä. Ihmiset kokevat tul-leensa kohdatuksi. Työntekijä it-se taas voi luottaa siihen, että jo-ku palvelee silloinkin kun ei itse ole tavoitettavissa.

Lomalla puhelimet lepoonPuhelujen kierrättäminen ei Rauman seurakunnan diakonia-työntekijöille kuitenkaan tarkoi-ta rannatonta työtä ja loputonta puhelimen pirinää 24/7. Kaiken aikaa ei tarvitse olla tavoitetta-vissa, ja työtä rajataan. Esimer-kiksi vapaapäivinä voi olla levol-lisin mielin, kun tietää, että jo-ku vastaa tuleviin puheluihin. Lomien ajaksi puhelut käänne-tään virtuaalinumeroon ja puhe-limet suljetaan. Virtuaalinume-ron kautta puhelut ohjautuvat päällä oleviin puhelimiin.

Työtä rajataan myös siten, et-tä pitkien lomien ajaksi puheli-met jätetään töihin. Näin ei tu-le kiusausta hoitaa työasioita lo-

PUH

ELU

T KI

ERTÄVÄT RAUMALLA

malla. Jos jotain aivan välttä-mätöntä kysyttävää tulee, voi-vat työtoverit tavoitella loma-laista tämän yksityisnumeros-ta. Työn rajaamiseksi työajatto-man työntekijän kannattaa kiin-nittää huomiota työpäiviensä ja -viikkojensa pituuteen. Jos itses-tä tuntuu, että työ kuormittaa liikaa, on asian puheeksi ottami-nen tärkeää.

– Diakoniatyön voi nähdä ra-jattomana työnä, jos haluaa. Ei se kuitenkaan ole sen kummem-paa kuin muuallakaan. Koko-naisuudessaan puhelinsystee-mimme on toiminut meillä pal-jon paremmin kuin ajattelim-me, vaikka epäluulojakin alussa oli. Voi tämänkin käytäntömme nähdä rajattomuutta kasvattava-na, mutta se on myös tavoitetta-vuutta kasvattavaa, ja siitä halu-amme yhdessä pitää kiinni. Pu-helinsysteemimme palvelee ih-misiä, mikä on tärkeintä. n

3 | 2014 DINO 29

virkapukeutuminen

DIAKONIATYÖNTEKIJÖIDEN VIRKAPUKEUTUMISEN VAIHEISTA

TEKS

TI R

IIT

TA H

IED

AN

PÄÄ

Diakonissan ja diakonin pätevyysmerkki, diakoniarii-pus, vihreä ja sininen virka-paita sekä diakonissan juhla-puku; kaikki nämä on kirjattu liiton suositukseen virkapukeu-tumisesta. Viimeksi päivitetty versio on vuodelta 2011, ja se löytyy liiton kotisivuilta.

S uosituksen mukaan asian-mukainen pukeutuminen se-kä huoliteltu ja siisti ulkonäkö ovat osa diakonian viran hoi-

toa. Juhlavassa ja arkisessa työtehtä-vässä asukokonaisuus on luonnolli-sesti erilainen.

Diakonissan juhlapuvun ja päte-vyysmerkin käyttö on rajattu koulu-tuksen saaneille. Vastaavasti diakonin pätevyysmerkkiä käyttävät diakonikou-lutetut. Diakoniariipus on tarkoitettu dia-konissa- ja diakonikoulutetuille.

Virkapaitojen alkuperäisestä koulutussidonnai-suudesta luovuttiin liiton hallituksen päätöksellä kaksi vuosikymmentä sitten. Vaatetuksen, merkki-en ja riipuksen käytön edellytys on diakonian vir-kaan vihkiminen, vaikka vihkimys diakonian vi-ran kelpoisuusehtona poistettiin 1990-luvun puo-livälissä.

Käytännössä diakonian virkaan hakeutuvat ovat myös muutoksen jälkeen saaneet vihkimyksen. Se toi-

mitetaan Kirkollisten toimitusten kir-jassa esitetyn diakonian virkaan vihki-

minen -kaavan mukaisesti. Kirjoituksessa käytetään jatkossakin diakonissa- ja dia-

koni-nimikettä ajan kuluessa tehdyis-tä koulutus- ja virkanimekemuutok-sista huolimatta.

Polkuja tähän päiväänKaikilla diakonissalaitoksilla oli dia-

konissoilleen omat puvut, myssyt ja merkit vuoteen1966 asti, jolloin edelleen

käytössä oleva diakonissan juhlapuku ja pätevyysmerkki hyväksyttiin Suomen Kirkon Sisarliiton (vuodesta 1990 Diakoniatyöntekijöiden Liitto) vuo-sikokouksessa. Päätös oli historialli-nen ja yhdisti eri diakonissoja.

Puvun suunnitteli naisten työ-, juhla- ja vapaa-ajan vaatteiden suun-

nittelijana tunnustettu Riitta Immonen. Merkin suunnitteli diakonissa, taiteilija, ho-

peaseppä Anita Sarlin. Liitto on omistanut oikeu-det juhlapukuun aina. Merkin oikeudet, valmistut-taminen ja myynti siirtyivät liitolle Suomen Diako-nialaitosten Liitolta vuonna 2008.

Juhlapukukysymys oli esillä jo liiton perustavas-sa kokouksessa vuonna1958 ja sen jälkeen useasti. Vuosikymmenten varrella liitto on ollut aloitteelli-

30 DINO 3 | 2014

nen myös diakonissojen arkivir-kapuvuissa. Viimeinen pukukoko-

naisuus toteutettiin vuonna1985 yh-teistyössä työvaatesuunnittelijoi-den Pi Sarpanevan ja Maj Kuh-lefeltin kanssa. Se oli käytössä kymmenisen vuotta.

Porin Diakoniaopistosta valmistui ensimmäinen dia-konissakoulutettu mies vuon-na 1976. Samassa laitokses-sa myöhemmin diakonissak-si opiskelleen Jouni Kivimaan toimeliaisuuden ansioista näin

koulutetuille miehille valmistui sininen virkapaita. Paidan pään-

tiessä ja kalvosimissa on viitteitä diakonissan juhlapuvun valkoisista

tereistä. Diakonissan merkki on osa ko-konaisuutta. Liiton hallitus vahvisti virka-

paidan vuonna 1985. Ensimmäiset diakonit valmistuivat Jär-

venpään Luther-opistosta vuonna1955 vih-reässä virkapaidassa ja valkoisessa panta-kauluksessa. Asuun kuului edelleen käytös-sä oleva diakonin pätevyysmerkki. Paita oli niin sanottu valepaita, kauluksen lisäksi sii-nä oli vain etuosa. Punaisesta väristä luo-vuttiin, koska se muistutti liikaa piispojen paidan väriä. Vaikutteet vihreästä väristä tulivat mahdollisesti Ruotsin diakonia-työntekijöiden harmaanvihreästä pai-dasta. Muistitieto merkin suunnitteli-jasta on hatara, ”joku papin poika sen teki”. Otamme mielihyvin vastaan tar-kemman tiedon asiasta.

Liitto vastaa virkapukeutumisestaDiakonin merkin oikeudet, val-mistuttaminen ja myynti siirtyi-vät 1990-luvun alussa toimin-

tansa lopettaneelta Suomen Diakonien Liitolta lii-tollemme. Se oli osa pitkään yhteistyössä valmis-teltua diakoniatyöntekijöiden järjestöllistä yhden-tymistä. Pienempi järjestö lakkautti toimintansa ja suurin osa jäsenistä liittyi nimensä ja sääntönsä uudistaneeseen Diakoniatyöntekijöiden Liittoon.

Diakoniariipuksesta on kiittäminen porvoolai-sia diakoniatyöntekijöitä Inga-Britt Ekholmia, Kirsti Poutiaista ja Maria Jylhää. Riipus valmistui heidän ja hopeaseppä Seppo Ju-karaisen ideoimana vuonna 1995. Liittoa kysyttiin kumppaniksi, mutta tuolloin liitossa ei nähty rii-pukselle tarvetta virallisten päte-vyysmerkkien rinnalla. Arvio oli virheellinen, koska riipus on alus-ta asti ollut suosittu. Suunnitteli-jat luovuttivat mielihyvin riipuk-sen oikeudet, valmistuttamisen ja myynnin liitolle vuonna 2008.

Liittomme ja kirkon toimi-elimissä pohdittiin viimeksi 19990-luvulla diakoniatyönteki-jöiden juhla- ja arkipukeutumi-sen uudistamista. Vaiheiden jäl-keen piispainkokous päätti vuon-na 1993 jättää tehdyt esitykset pöydälle ja totesi silloisen käy-tännön jatkuvan, jossa liittom-me määrittelee pukeutumissuo-situkset. Piispainkokous päätti palata asiaan tarpeelliseksi kat-somallaan tavalla kirkon virka-kysymyksen ratkettua. Kokous ei ole asiaan palannut. Virka-kysymys odottaa edelleen rat-kaisua.

Diakoniatyöntekijöiden Lii-tolla on pitkäaikainen asiantunte-mus ja kokemus alamme virkapu-keutumisesta. Emme näe perustei-ta käytännön muuttamiseen. n

3 | 2014 DINO 31

K irkon nuorisotyönohjaajien virka-asun val-mistelun käynnisti vaasalaisen nuorisotyön-ohjaaja Kari Hietamäen ja 14 muun Vaa-

san seudun nuorisotyönohjaajan jäsenaloite syk-syllä 1998. Silloinen KNT:n johtokunta käynnis-ti asiassa valmistelun ja nimesi työryhmän, Arja Lusa, Rauno Vänskä ja Esko Repo, tätä varten. Työryhmä päätyi esittämään sinistä panta-virkapaitaa nuorisotyönohjaajien vir-ka-asuksi. Tammikuussa 1999 vuo-sikokous hyväksyi esityksen ja pää-tyi suosittelemaan pannallisen vir-kapaidan käyttöä.

Siniseen virkapaidan väriin pää-dyttiin, koska haluttiin viralle oma väri. Omalla värillä nuorisotyönohjaajat haluavat pro-filoitua kirkon kasvatuksen ja nuorisotyön viran ammattilaisina. Oma väri vahvistaa nuorisotyön-ohjaajien identiteettiä ja tunnistettavuutta sellaisis-sa viranhoidon tehtävissä, jolloin työntekijä edus-taa ammattiaan ja toimii seurakunnan ja kirkon edustajana.

Sininen väri on kristillisissä kirkkokunnissa Jeesuksen äidin Marian väri. Hieman myöhem-min nuorisotyönohjaajien sinisen virkapaidan käyttöönoton tuli sininen uudeksi liturgiseksi vä-riksi violetin rinnalle paastonajan värivaihtoehto-na. Päätöstä tehtäessä tämä oli tiedossa ja katsot-tiin, että se vahvistaa myönteisellä tavalla nuoriso-työnohjaajien kuulumista hengellisten viranhalti-joiden joukkoon pappien ja diakoniatyöntekijöi-den rinnalla.

Viran tunnusten valmistelusta ja valinnasta ovat kirkossa vastanneet perinteisesti ammattilii-tot. Näin on tapahtunut kaikissa hengellisen työn ammateissa. Ammattijärjestöjen päätökset on saa-tettu piispainkokouksen tiedoksi. Piispainkokouk-

KIRKON NUORISO-TYÖNOHJAAJIEN VIRANTUNNUKSET

selta on odotettu päättäjän roolia, mutta se on to-dennut, ettei sillä ole kirkkolakiin ja kirkkojärjes-tykseen perustuvaa valtaa antaa sitovia määräyk-siä, joten se on päätynyt suosituksiin papin ja leh-torin pukeutumisesta virantoimituksissa.

Nuorisotyönohjaajan ammattisormusAmmattiin valmistunut yhteisöpedagogi-

kirkon nuorisotyönohjaaja ja sosiono-mi-kirkon nuorisotyönohjaaja voi käyttää ammattisormusta. Ammat-tisormus on perinteinen tapa ilmais-ta ammatti, johon on valmistunut.

Nuorisotyönohjaajan ammattisormus-ta on saatavana kultaisena ja hopeisena.

Sitä voi tilata KNT:n verkkosivujen kautta.Virka-asujen valmistelu ja päätöksenteko on

luontevaa jatkossakin olla ammattijärjestössä. n

virkapukeutuminenTE

KSTI

AR

JA L

USA

| KU

VA K

AR

I H

IETA

MÄ

EN K

OTI

AR

KIS

TO

LIITTOJEN SUOSITUS• Virka-asu on viran tunnus. Se kertoo seurakuntalaisille ja yhteistyökumppaneille, missä virassa työntekijä työsken-

telee. Diakissa opistotasoisen koulutuksen suorittaneet nuorisotyönohjaat voivat päivittää koulutustaan amk-tasolle vain suorittamalla sosionomi-diakoni-tutkinnon. Koulutuksen jälkeen valmistuneet voivat hakea hiippakunnan kapitulista diakonian virkaan vihkimystä ja voivat hankkia tässä yhteydessä diakonian viran tunnukset.

• Liitot suosittelevat, että viranhoidossa käytetään kuitenkin palvelussuhdeviran tunnuksia, nuorisotyössä sinistä vir-kapaitaa ja diakoniatyössä diakonian virkojen tunnuksia. Virka-asujen valmistelu ja päätöksenteko on luontevaa jatkossakin olla ammattijärjestössä.

32 DINO 3 | 2014

TEKS

TI JA

KU

VAT

TIIN

A V

ÄK

EVÄ

INEN

Syksy

Kirjoittaja on äitiyslomalla oleva Kemin seurakunnan nuorisotyönohjaaja.

Joka ei ota syksyä vastaan niin kuin lapsi, hän ei sen kauneutta huomaa. Aikuisperspektiivistä,arkisten silmälasien läpi,

puiden lehdet tippuvat, narskuvat jaloissa, ovat haravalle työnsarkana. Kun kellahtaa ruohon keskelle, kurkottaa kätensä,väriloisto tulee kohti, kutittaa nenää! Talvea odotellessa voi sukeltaa lehtimereen, tehdä lehtienkelin. Koleus kesyyntyy lempivillasukilla,sateella asenne ja kumisaappaat ratkaisevat.

Joka ei ota syksyä vastaan niin kuin kristitty, hän ei sen sanomaa huomaa. Luonto lakastuu ja kuolee, mutta lopullisuus väistyy, kohta on uusi kevät. Ilman kuolemaa ei ole ylösnousemusta. n

henki kulkee

3 | 2014 DINO 33

KOO

NN

UT

STEL

LA B

JÖR

KH

OLM

3 kysymystä

• Diakoniatyöntekijät toimi-vat perinteisesti Rovanie-men seurakunnassa vaali-avustajina. Toivon, että eri-tyisesti diakoniasta kiinnos-tuneet lähtevät ehdokkaaksi vaaleihin.

• Diakoniatyöstä etsitään apua yhä enemmän. Niuk-kenevat verotulot heijastu-vat hyvinvointiyhteiskun-tamme rakenteisiin.

• Elämäneväitä; uskoa, toivoa ja rakkautta, mitä voi jakaa ja saada yksin armosta.

• Tällä hetkellä lähinnä mai-noksina toimistolla.

• Uusia töitä, todennäköisesti.

• Marjoja metsästä.

• Vaalit näkyy monin tavoin, ja vaalien yhteydessä on hy-vä muutenkin jutella nuor-ten kanssa siitä, miten ja mi-hin asioihin he voivat vai-kuttaa.

• Tavallisen arjen rytmin ja lasten koulujuttuja.

• Vältän ainakin kaikkien ta-varoiden keräilyä, mutta hieman keräilin marjoja.

1.Miten seurakuntavaalit näkyvät työssäsi?

2.Mitä syksy tuo tullessaan?

3.Mitä keräät?

Niina Raevaara, nuorisotyönohjaaja, Sääksmäen seurakunta

Hanne Malkki, nuorisodiakoni, Espoonlahden seurakunta

Marjo Rundgren, lähiöperhetyöntekijä, Rovaniemi

34 DINO 3 | 2014

Uusiutuva päihtymys johtaa helposti palvelussuhteen päätty-miseen. Jos hoitoon ohjaukses-ta on kulunut pitkä aika kuivilla, työnantaja voi perustellusti vali-ta sen sijasta uuden hoitojakson.

Työntekijä saa aina pyytää, että luottamusmies tai työsuoje-luvaltuutettu on hänen apunaan palavereissa.

Jos esimies esiintyy päihty-neenä työssä, työntekijän tulee ilmoittaa asiasta kirkkoherral-le tai talouspäällikölle. Jos hei-tä ei ole käytettävissä, ilmoitus tehdään työsuojeluvaltuutetulle tai työsuojelupäällikölle. Tiedon saaneen on ryhdyttävä heti toi-menpiteisiin asiassa.

Seurakunnassa aikanaan käyttöön otettu suositus hoitoon ohjaamisesta on voimassa, vaik-ka asiakirja jätettiin pois voimas-sa olevasta Kirkon yleisestä vir-ka- ja työehtosopimuksesta n

Työkaverin alkoholiongelma

M itä teen, kun työkaverilla on ryyppyputki päällä?

Päihtyneenä tai krapulaise-na työskentelyä ei hyväksytä ei-kä päihtymys ole lain mukainen poissaoloperuste työstä.

Jokaisen työntekijän tulee il-moittaa työpaikalla havaitsemas-taan päihdekäyttäytymisestä esi-miehelle, työsuojeluvaltuutetulle tai työsuojelupäällikölle. Vaarati-lanteessa työtoverilla on velvolli-suus estää vahingon syntyminen.

Esimies toteaa työpaikalla päihtyneenä tai krapulaisena esiintyvälle työntekijälle tämän tilan ja lähettää kotiin. Epäsel-vässä tilanteessa työntekijälle ehdotetaan puhalluskoetta työ-terveyshuollossa. Jos työntekijä ei siihen suostu, kieltäytyminen kirjataan ylös.

Mikäli työntekijä on jäänyt alkoholinkäytön takia tulemat-ta töihin, esimies ottaa työnte-kijään yhteyttä ja pyytää selvi-tystä poissaolosta, lähtökohtai-sesti lääkärintodistusta. Muu-toin kotiin jäänyttä työntekijää kohdellaan samalla tavalla kuin työpaikalla päihtyneenä esiinty-nyttä. Lisäksi on muistettava, et-tä työnteko on työntekijän pää-TE

KSTI

TU

ULA

SIL

LAN

PÄÄ

velvoite ja luvaton poissaolo si-nänsä voi johtaa palvelussuhteen päättymiseen.

Kun työntekijä palaa selvänä töihin, esimies ottaa ongelman puheeksi. Työntekijän tilanne ja hoidontarve selvitetään. Poissa-olon ajalta pidätetään palkka tai sovitaan menetetyn työajan te-kemisestä myöhemmin. Työn-tekijälle annetaan usein kirjalli-nen varoitus, jossa todetaan teko ja sen moitittavuus. Esimies il-moittaa tapahtuneen omalle esi-miehelleen, työsuojelupäälliköl-le, työsuojeluvaltuutetulle ja työ-terveyshuoltoon.

Jos teko toistuu, työnteki-jälle annetaan uusi varoitus ja muistutetaan, että teko voi uu-siutuessaan johtaa palvelussuh-teen päättymiseen. Työnteki-jältä edellytetään hakeutumista hoitoonohjaukseen. Työterveys-huolto tulee avuksi. Tilanne kar-toitetaan, tehdään hoitoonoh-jaussuunnitelma ja selvitetään taloudellinen ja muu tuki työnte-kijälle. Työntekijä sitoutuu hoi-to-ohjelmaan, joskaan hoitoon ei voida pakottaa. Jos lääkäri arvioi alkoholismin sairaudeksi, työn-tekijällä on mahdollisuus saada sairausajan palkkaa.

lakimies

Tällä palstalla lakimies Tuula Sillanpää vastaa lukijoita askarruttaviin kysymyksiin.

Voit lähettää lakimiehelle ajankohtaisia kysymyksiä osoitteeseen riitta.hiedanpaa@dtl.fi tai arja.lusa@knt.fi

3 | 2014 DINO 35

HÄN KYLLÄ EROTTUI HERÄTTÄJÄJUHLA-KANSASTA, joka oli keskivertoiselta ulko-

asultaan yhtä silmiinpistävää kuin hopeanharmaa Corolla liikennevaloissa. Hän oli melko pitkä ja leveäharteinen. Leopardikuvioidun topin paljaak-si jättämät käsivarret olivat lihaksikkaat, samoin lyhyen farkkuhameen osittain verhoamat jalat. Tummaan parransänkeen ja voimakkaisiin kasvonpiirteisiin olisi sopinut mää-rätietoinen katse, mutta sitä se ei ollut. Seisahtuessaan jonkin matkan päähän nuorisotyön myyntikojusta hän pälyili arasti ja nopeasti edustamiani myyn-tiartikkeleita, välillä kuiskaten jotakin tytön näköiselle mutta poikien vaatteisiin pukeutuneel-le ihmiselle, jonka kädestä hän piti kiinni. Minäkin vilkuilin heitä arasti ja nopeasti, samalla kun möin jollekin Löy-tyn Jaakon uusinta, vai oliko se körttihuivia. Sitten hän oli äkkiä edessäni autotarra ja kolikko kädes-sään, ja teimme nopeat ja asialliset kaupat. Silloin huomasin leoparditopissa vasemman rinnan koh-dalle kiinnitetyn Herättäjän nuorisotyön jakaman rintanapin.

EN TIEDÄ ONKO HÄN KÄYNYT RIPPIKOU-LUA, ja jos on, niin missä. Yksi viime kesän uutisista Yleisradiossa koski sitä, kuinka rippikoulujen opet-tajat ovat hämmentyneitä siitä, mitä seksuaalisuu-desta tulisi opettaa. Konsensusta ei ole. Opetti mitä tahansa, niin joku moittii ja manaa kuitenkin. Yksi klassikkometodi on ollut jutella seurustelu-asioista erikseen tyttöjen ja poikien kanssa. Hä-

vettää myöntää, että näin olen aikanaan itsekin tehnyt. En tiedä kumpaan ryhmään hän olisi rip-pikoulussaan silloin mennyt. Oli se kumpi tahansa, me rippikoulunopettajat olemme joka tapaukses-sa osaltamme laittaneet hänet sellaisen valinnan eteen, jota hänen ei ole ollut mahdollista tehdä.

Samaan aikaan kun tutkittu tieto ihmisten su-kupuolisten identiteettien monimuotoi-

suudesta on lisääntynyt, on kirkon kasvatustyössä pitkään käytössä

ollut termi ”varhaisnuoret” vaihdettu käsitteeseen ”tytöt ja pojat”. Näin pihalla me kir-kossa olemme. Tule sellaisena kuin haluamme.

SILMIINI OSUI JOKIN AIKA SITTEN OTSIKKO, joka kyseli,

mikä muka on tehnyt kirkosta sek-suaalisuuden asiantuntijan. En harmikse-

ni enää löytänyt juttua, mutta siitä olen varma, että nahkakantinen vetoketjuraamattu sitä ei ai-nakaan tee. Jospa edes murto-osa siitä kirkasotsai-sesta reippaudesta, jolla seksuaalivähemmistöjä on kirkossamme haavoitettu, käytettäisiin vielä joskus vuorisaarnan mukaisen elämisen opetteluun.

En nähnyt häntä enää autotarrakauppojen jäl-keen. Mieleni olisi tehnyt jälkeenpäin juosta perään ja sanoa, että mukavaa, kun olette täällä, ja anteeksi pienuutemme ja ymmärtämättömyytemme. Toi-von vain, että arkkipiispa Kari Mäkisen sanat ovat tavoittaneet mahdollisimman monia.

Ps. Mitä hänen ostamassaan autotarrassa muuten luki? Siinä luki Siionin virren säe: ”Tie on ahdas.” nKU

VA M

IKA

NU

ORV

Akolumni

MIKA NUORVA

nuorisosihteeri, muusikko

mika.nuorva@h-y.fi

”Mukavaa kun olette täällä, ja anteeksi pie-nuutemme ja ymmärtä-

mättömyytemme.”

36 DINO 3 | 2014

tulossa

KUVA

SC

AN

DIN

AV

IAN

STO

CK

PHO

TO

Akava-päivätAkava-päivät ovat avoimia kaikille akavalaisten liittojen jäsenille. Päivien järjestäjinä toimi-vat Akavan aluejohtoryhmät. Liitot suosittelevat jäseniä osallistumaan alla olevien päivien iltatilaisuuksiin. Akava-päivien paikkakuntakohtaiset ohjelmat aikatauluineen löytyyosoitteesta www.akava.fi/akava-paivat16.9. Kotka 10.10. Kajaani16.10. Seinäjoki 13.11. Helsinki 2.10. Tampere 18.11. Jyväskylä

KNT mukana syksyn 2014 hiippakunnallisissa seminaareissa:23.–24.9. Kuopion hiippakunnan nuorisotyön syysseminaari, Aholansaari2.10. Helsingin ja Espoon hiippakuntien rippikoulupäivä, Mynämäen kirkko

Luottamusmieskoulutukset9.–10.10. JUKO/Vakavan lm-koulutus, Seinäjoella. Kysy mahdollisia vapaita paikkoja: https://tjs.kehatieto.fi/kurssikalenteri/ilmoittaudu.aspx?kid=1610&tyyppi=Paiva

Jäsentapaamisia1.11. Oulugospel15.11. Maata Näkyvissä -festarit, Turku

Kirkonpäivä opiskelijoille6.11.2014 Kirkonpäivä opiskelijoille Oulussa. Ilmoittautuminen yhdysopettajalle oppilaitoksessa.

Sisu-päivät Dtl:n jäsenille12.11. Kemissä 18.11. Lahdessa14.11. Seinäjoella 21.11. Vantaalla.Ilmoittautuminen käynnissä www.dtl.fi > ammatillista > koulutusta jäsenille. Hinta 10 euroa sisältää koulutuksen, virkistyksen ja ruuat.

Diakonian tutkimuksen päivä28.11.2014 Diakonian tutkimuksen päivä Helsingissä. Maksuton. Tervetuloa joukolla mukaan!

Diakoniatyöntekijöiden päivät ja Diakoniapäivät järjestetään 22.–25.9.2016 nimellä Diakonian päivät. Huomaa vuosi!

3 | 2014 DINO 37

ToiminnanjohtajaRiitta Hiedanpää diakonissa, terv.hoit.Puh. 010 2190 302riitta.hiedanpaa@dtl.fi

ToimistoassistenttiLiisa Rossiyo-merkonomiPuh. 010 2190 301 liisa.rossi@dtl.fi, toimisto@dtl.fi

Puheenjohtaja 2014-2015Merja Korpelavs. johtava diakoniatyöntekijäPuh. 050 441 8049 merja.korpela@evl.fi

Varapuheenjohtaja 2014-2015Marko Pasma Hämeenlinna-Vanajan srk:n johtava diakoniatyöntekijäPuh. 050 505 4518marko.pasma@evl.fi

AsiamiesTiina Laine TtM, diakonissaPuh. 010 2190 303tiina.laine@dtl.fi

ToiminnanjohtajaArja Lusa sosionomi ylempi amkPuh. 044 595 8562arja.lusa@knt.fi

JäsenpalvelusihteeriTarja HämäläinenHSO-sihteeriPuh. 044 595 8566jasenpalvelu@knt.fi

LIITY JÄSENEKSI

esittely

KUTSU ROHKEASTI liittoon kuulumattomia kollegoitasi mukaan toimintaan. Yhdessä voimme enemmän! Varsinaiseksi jäseneksi voit liittyä seuraavasti:Dtl: www.dtl.fi, soittamalla Liisa Rossille puh. 010 2190 301 tai sähköpostitse toimisto@dtl.fiKNT: www.knt.fi, tai sähköpostitse jasen-palvelu@knt.fi tai soittamalla 044 595 8566. Opiskelijajäseneksi voit liittyä netissä www.dtl.fi tai www.knt.fi

TYÖTTÖMYYSKASSA hoitaa työttömyyteen ja esimerkiksi vuorottelu-vapaaseen liittyviä asioitamme.Erko – Erityiskoulutettujen työttömyyskassa, puh. 09 7206 4343 (ma–to klo 12–15), www.erko.fi

KÄYTÄ HYÖDYKSESI jäsenetusi, joihin voit tutustua verkkosivuillamme www.dtl.fi ja www.knt.fi

DIAKONIATYÖNTEKIJÖIDEN LIITTO

KIRKON NUORISOTYÖN-TEKIJÖIDEN LIITTO

REKISTERÖIDY WWW.JÄSENEDUT.FI

JA POIMI EDUT!

Puheenjohtaja 1.10.2014 alkaenIlkka Kalliokoskijohtava nuorisotyönohjaajaPuh. 040 547 1888ilkka.kalliokoski@evl.fi

Puheenjohtaja 2012–201430.9.2014 astiRisto Luukkanen nuorisotyönohjaajaPuh. 040 414 9618puheenjohtaja@knt.fi

38 DINO 3 | 2014

3 | 2014 DINO 39

MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17 puh. 020 754 2350 www.sacrum.fi

Laajan valikoiman ja hyvänpalvelun kristillinen kirjakauppa, josta löydät kaikkien kustantajien kristilliset kirjat. Tervetuloaostoksille myymälään javerkkokauppaan! Kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Paavo Kettunen

Häpeästä hyväksyntäänHäpeän ja syyllisyyden tunteet vaikutta-vat sosiaali sen elämämme ja ihmissuhtei-demme lisäksi myös jumalasuhteeseemme. Onko häpeästä mahdollista päästä irti vai täytyykö sen kanssa vain oppia elämään? 29,61 (32,90)

Anna-Liisa Valtavaara

Syyllinen oloSyyllisyydentunne ei aina kerro todellisesta syyllisyydestä. Kuinka erottaa toisistaan oikea ja väärä syyllisyys? Entä kuinka tunnistaa niiden vaikutus omaan elämään ja ihmissuhteisiin? 29,61 (32,90)

Helena Castren

Anna elämän kantaa Rohkaisevaa puhetta päivänsankarille. Merkkipäivä muodostaa eräänlaisen taitekohdan, jolloin usein pysähdytään miettimään omaa menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Minna L. Immosen kuvitus. 17,01 (18,90), yli 20 kpl: 13,60,

Lauri Sundell

Työkaverina pelko– väkivaltariskien ennakointi ja hallintaTyössä kohdattu väkivalta tai sen uhka aiheuttaa pelkoa ja turvattomuuden tunneta ja heikentää lisäksi työmotivaatiota. Käytännön-läheinen teos käsittelee turvallisen työympäristön lähtökohtia, toimivaa vuorovaikutusta asiakkaan kanssa, väkivaltatilanteiden kohtaamiseen liittyviä toimintamalleja ja uhkatilan-teen jälkeen tarvittavia toimenpiteitä. Mukana on myös tapauskuvauksia sosiaali- ja terveysalalla tapahtuneis-ta uhkatilanteista. 35,10 (39,00)PS-KUSTANNUS

Erkki Jokinen

Näkemisen portilla– Vuosi katselemisen askelissa.Kuvia ja sanoja kauneudesta ja elämän merkityksellisyydestä. Hengellinen lu-kemisto vuoden matkalle kutsuu lukijaa näkemään, miten kaikella on tarkoitus ja miten arvokas ihminen on, kun hän on Jumalan kuva. 26,82 (29,80)

Paavo Kettunen

Anna-Liisa Valtavaara

6129Anna elämän kantaa

1701

Työkaverina pelko

1035

Anna-Liisa ValtavaaraAnna-Liisa ValtavaaraAnna-Liisa Valtavaara

6129 Erkki Jokinen

Näkemisen portilla

8226

ILMOITUKSEN HINNATOVAT SEURAKUNTAHINTOJA