diplomityö saara-maria koskinen
DESCRIPTION
Haapajärven vanhan sairaalan restaurointi ja käyttötarkoituksen muutos. Diplomityö, Oulun yliopisto, kevät 2016.TRANSCRIPT
HAAPAJÄRVEN VANHAN SAIRAALANRESTAUROINT I JA KÄY T TÖTARKOITUKSEN MUUTOS
DIPLOMITYÖ l SAARA-MARIA KOSKINEN l OULUN YLIOPISTO l ARKKITEHTUURIN TIEDEKUNTA l VALVOJA : LEHTORI ANU SOIKKELI l OULU 17.5.2016
2
DiplomityöOulun YliopistoArkkitehtuurin tiedekuntaValvoja: Lehtori Anu Soikkeli
Kannen ja sisäkannen kuvat: Saara-Maria KoskinenTaitto: Saara-Maria Koskinen
Oulussa 17.5.2016Saara-Maria Koskinen
HAAPAJÄRVEN VANHAN SAIRAALANRESTAUROINTI JA KÄYTTÖTARKOITUKSEN MUUTOS
3
Tekijä: Saara-Maria Koskinen Työn nimi: Haapajärven vanhan sairaalan restaurointi ja
käyttötarkoituksen muutosPäiväys: 17.5.2016Sivumäärä: 117Koulutusohjelma: Arkkitehdin tutkinto, arkkitehtuurin koulutusohjelmaOpintosuunta: Kestävä rakennettu ympäristö / RakennussuunnitteluTyön laji: DiplomityöTyön pääohjaaja: Anu Soikkeli
4
5
Tässä diplomityössä on tutkittu Haapajärven vanhalle kunnansairaalalle
uutta käyttötarkoitusta restaurointisuunnitelmineen. Suunnitelmien
pohjaksi rakennuksen arvoja on kartoitettu, rakennuksen historiaa ja
säilyneisyyttä tutkittu sekä tehty tarkempi vauriokartoitus nykyhetken
kunnosta. Näihin tietoihin perustuen on etsitty sekä itse rakennusta
että haapajärvisiä mahdollisimman hyvin palveleva
käyttötarkoituskokonaisuus, joka säilyttäisi kohteen
rakennushistorialliset arvot mahdollisimman hyvin tuoden
rakennukseen samalla uuden, nykyaikaisen kerroksen osaksi
rakennuksen käyttötarkoitushistoriaa.
Vanha kunnansairaala on vuonna 1926 aikansa hyvien rakennustapojen
mukaisesti hirrestä rakennettu kaksikerroksinen sairaalarakennus, joka
edustaa hyvin aikansa tyypillistä kunnansairaalarakentamista. Kohde
on kokenut kaksi suurempaa rakenteellista muutosta, joista
ensimmäisen yhteydessä 1950-luvulla poistettiin alkuperäiset
peltikuoriset lämmitysuunit sekä hormit ja savupiiput siirryttäessä
uuteen vesikiertoiseen patterilämmitysjärjestelmään. Samassa
yhteydessä yläkertaan rakennettiin henkilökunnan asuntoja, mitä
varten myös yksi kattoikkuna on lisätty itäjulkisivuun.
Rakennus on toiminut sairaalakäytössä aina 1960-luvun lopulle asti,
jolloin uusi sairaalarakennus valmistui. Tyhjilleen jäänyt vanha sairaala
peruskorjattiin tuolloin 1970-luvun rakennustapojen mukaisesti ja
uudistetussa rakennuksessa aloitti maitolaboratorio. Samassa
TIIVISTELMÄ
yhteydessä myös alkuperäiset pieniruutuiset ikkunat huutokaupattiin ja
tilalle teetettiin kliinisemmät ja yksinkertaisemmat 1970-luvun ihanteita
vastanneet ikkunat. Tuolloin myös täytepohjaperustus korvattiin
maanvaraisella alapohjaratkaisulla, mikä sittemmin on aiheuttanut
rakennuksessa sisäilmaongelmia. Myös muita muutoksia on tehty
tuona aikana erityisesti seinärakenteiden osalta.
Tässä työssä rakennuksen uudeksi käyttötarkoitukseksi esitetään
yhteisöllistä käyttöä teehuoneena sekä yritysten ja yhteisöjen
keskittymänä. Lisäksi teehuoneen yläkertaan avataan suurempi
kokoontumis- ja näyttelytila, jollaiselle Haapajärvellä oli
käyttäjäkatselmuksen perusteella selkeä tarve. Korjaustoimenpiteet
sekä uuden käyttötarkoituksen edellyttämät muutokset tehdään
pääasiassa palauttavan restaurointiperiaatteen mukaisesti alkuperäisiä
hirsirakenteita säästäen. Tilamuutosten vaatimat purkutoimenpiteet
kohdistetaan 1950- ja 1970-luvun kerroksiin, jotka sopivat rakennuksen
alkuperäiseen arkkitehtuuriin huonosti. Kylmien ullakkotilojen
käyttöönoton myötä rakennukseen on tuotava myös uusia,
alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeavia ratkaisuja, joilla yläkerran
aulatilasta saadaan tehtyä talvellakin lämmintä oleskelutilaa. Tällöin
palauttavaa restaurointiperiaatetta ei voida suoraan soveltaa, minkä
seurauksena uuden käyttötarkoituksen edellyttämä lämmin lisärakenne
on rehellisesti uusi, oman aikansa korkeatasoista arkkitehtuuria
edustava kerrostuma, joka tehdään alkuperäisiä rakenteita kunnioittaen.
6
KIITOKSET
Iso kiitos projektissa mukana olleille Haapajärven kaupungin edustajille.
Yhteistyö on ollut erittäin sujuvaa ja sähköposteihini on vastattu
poikkeuksellisen nopeasti. On ollut ilo tehdä tätä projektia kanssanne.
Lämmin kiitos myös Haapajärven kotiseutuneuvos Juha Eroselle -
tietosi ja aikasi ovat olleet erittäin arvokkaita tätä projektia tehdessä.
Kiitoksia myös KAAPO-hankkeen tiimille. Tämän projektin myötä olen
saanut oppia paljon uutta ja kokeilla omia siipiäni arkkitehtina - kiitos
paljon tämän mahdollisuuden antamisesta minulle.
Ja lopuksi Anulle erityisen iso kiitos - sekä tämän työn ohjaamisesta,
että koko kuuden vuoden ajasta omaopettajanani. Olet ollut iso tuki ja
aina läsnä, kun olen tukea ja ohjausta tarvinnut. Ja erityisesti kiitos siitä,
että olet uskonut minuun, kun itse en sitä aina ole muistanut tehdä.
Kiitos.
7
SISÄLLYSLUETTELO
TIIVISTELMÄ
JOHDANTO
1. HISTORIA
1.1 Haapajärven kaupunki
1.2 Kunnansairaaloiden syntyhistoriaa Suomessa
1.3 Tyyppipiirustuksista kunnansairaalaksi
1.4 Haapajärven entisen kunnansairaalan historia
1.5 Säilyneisyys
2. RAKENNUKSEN KUVAUS
2.1 Sairaalarakennus ympäristöineen
2.2 Julkisivut
2.3 Alakerta
2.4 Yläkerta
2.5 Rakenteet
2.6 Restaurointiperiaate ja arvottaminen
3. RAKENNUKSEN KUNTO
3.1 Nykyhetken vauriokartoitus
3.2 Mikrobivaurioista
3.5 Vaurioiden korjaaminen
3.6 Lisälämmöneristämisestä
3.7 Korjaustoimenpiteiden rahoittamisesta
4. SUUNNITELMA
4.1 Uuden käyttötarkoituksen valinta
4.2 Suunnitelmat uudesta käyttötarkoituksesta
4.3 Yläkerran keskeistilan kehitysprosessi
4.4 Pihan toiminnot
5. YHTEENVETO
LÄHTEET
LIITTEET
5
8
11
12
14
16
20
28
39
40
50
54
60
67
68
73
74
88
90
94
95
97
98
100
112
114
116
8
JOHDANTO
Tämä työ on aloitettu toimimalla Pohjois-Pohjanmaan Liiton KAAPO-
hankkeen harjoittelijana kaksi kuukautta, jonka jälkeen suunnitelmia on
laajennettu ja tarkennettu omalla ajalla diplomityöksi asti. KAAPO-
hanke on EU-rahoitteinen kaupunkien ja kuntakeskusten
kehittämishanke Pohjois-Suomessa, minkä ohjauksesta ja toteutuksesta
vastaa Pohjois-Pohjanmaan liitto. Hankkeessa mukana on 11 kaupunkia
ja kuntaa Pohjois-Pohjanmaan alueelta, ja joista yhtenä toimii
Haapajärven kaupunki.
Haapajärven kaupungin puolesta diplomityötä on ollut ohjaamassa
kolmihenkinen työryhmä, missä on toiminut kaupunginjohtaja,
kiinteistöpäällikkö ja tekninen johtaja. Pohjois-Pohjanmaan Liiton
puolesta työtä on ollut ohjaamassa niin ikään kolmihenkinen työryhmä
projektikoordinaattorin johdolla. Diplomityöaihe on siis todellinen
hanke, jonka tarkoituksena on tulevaisuudessa toteuttaa tehdyt
suunnitelmat ja kunnostaa sairaalarakennus. Haapajärven kaupungilla
on ollut selkeä tahtotila tutkia rakennuksen palauttamista entiseen
loistoonsa korjaten 1970-luvulla tehdyt, rakennusteknisesti virheelliset
ratkaisut, jotka nykyisin sisäilmaongelmia aiheuttavat.
Rakennuksen käyttötarkoitushistoria on viime vuosien osalta ollut
haasteellinen, eikä pysyvämpää käyttötarkoitusta ole löytynyt sen
jälkeen, kun elintarvikelaboratorion toiminta loppui vuosituhannen
vaihteessa. Kaupunki on myös yrittänyt myydä kulttuurihistoriallisesti
arvokasta rakennusta vuonna 2014, saamatta lainkaan ostotarjouksia
mahdollisesti osayleiskaavassa olevan suojelustatuksen tai
rakennuksessa havaittujen sisäimaongelmien vuoksi. Tälläkin hetkellä
rakennus on osittain vajaalla käytöllä osan rakennuksesta toimiessa
varastotiloina.
Suunnitelmien pohjaksi tässä työssä on aluksi keskitytty huolellisesti
tutkimaan ja dokumentoimaan rakennuksen historiaa ja nykytilaa,
joiden pohjalta ja lisäksi rakennuksessa olevia arvoja on kartoitettu.
Rakennuksen restaurointisuunnitelmien tarkoituksena on säilyttää
rakennuksessa havaitut arvot, sekä palauttamaan epäonnistuneiden
korjaustoimenpiteiden seurauksena poistettuja arvoja takaisin ja
näiden puitteissa löytämään rakennukselle käyttötarkoitus, joka
palvelisi parhaiten sekä haapajärvisiä että itse rakennusta ja sen
säilymistä tulevaisuudessa.
Käyttötarkoituksen osalta toiveita on kysytty sekä kaupungin edustajilta
että kaupunkilaisilta. Muutamia lehtihaastatteluja aiheen tiimoilta on
julkaistu paikallislehti Maaselässä, joista ensimmäisen yhteydessä on
pyydetty kaupunkilaisia laittamaan ideoita aiheesta allekirjoittaneen
sähköpostiin. Vastauksia tuli yksi, missä oli sitäkin kattavampi lista
erilaisia käyttötarkoituksia esitettynä. Annettujen lehtihaastattelujen
yhteydessä on myös käyty arvokkaita keskusteluja lehden toimituksen
kanssa siitä, millaisille tiloille Haapajärvellä olisi tarvetta sekä sitä,
millaisia käyttäjäryhmiä rakennukseen voisi tulla. Myös esitettyjen
käyttötarkoitusluonnosten pohjalta keskustelua on käyty, jonka
seurauksena ideat ovat jalostuneet paremmiksi ja paremmin
haapajärvisiä palveleviksi.
9
Kuva 1. Haapajärven vanhan sairaalan kaunis ullakkotila
Korjaussuunnitelmaluonnosten puitteissa järjestettiin myös
yleisötilaisuus, jonne kaupunkilaisia pyydettiin tulemaan luonnoksia
kommentoimaan ja aiheesta keskustelemaan, jolloin suunnitelmiin on
hyvä mahdollisuus vielä vaikuttaa. Kutsu oli kaupungin nettisivuilla
nähtävissä, ja sen lisäksi allekirjoittanut linkitti vielä kutsun kaupungin
sivuilta haapajärvisten facebook-ryhmään. Yleisötilaisuuteen saapui
vain viisi kiinnostunutta, joista yksi oli puhelimitse erikseen kutsumani
kotiseutuneuvos. Tilaisuus itsessään oli kuitenkin erittäin hyödyllinen ja
arvokkaita ideoita syntyi, vaikkei osallistujien määrä ehkä koko
kaupunkilaisia edustava otos ollutkaan.
Arvokkainta tietoa rakennuksen historiasta olenkin saanut juuri
kotiseutuneuvokselta haastattelujen ja keskusteluiden muodossa.
Haapajärvellä 1960-luvulta asti vanhan sairaalan lähettyvillä asuneena
hänellä on ollut sairaalan historiasta valtavasti arvokasta tietoa, mitä en
muualta olisi voinut saada. Myös käyttötarkoituksen pohdinnassa ja
tulevien korjausten suunnittelussa olen ottanut hänen näkemyksensä
kotiseudun asiantuntijana huomioon ja yrittänyt löytää parhaan
mahdollisen vaihtoehdon, joka palvelisi sekä rakennusta että
haapajärvisiä tulevaisuudessa parhaimmalla mahdollisella tavalla
tuoden jälleen rakennuksen alkuperäistä historiaa ja henkeä takaisin.
10
11
1. HISTORIA
12
1.1 Haapajärven kaupunki
Haapajärven kaupunki sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa.
Haapajärven pinta-ala on noin 790km², asukkaita kaupungissa on noin
7 440 ja asukastiheys 9,73 asukasta/km². Naapurikuntia ovat muun
muassa Haapavesi, Kärsämäki, Pihtipudas ja Pyhäjärvi. Asukasluku
Haapajärvellä on vähentynyt tasaisesti vuoden 1995 jälkeen, jolloin
kaupungissa asui hieman yli 8 500 asukasta. ¹
Haapajärven keskustaajama sijaitsee valtatien 27 (Kalajoki–Iisalmi) ja
kantatien 58 (Kangasala–Kärsämäki) risteyksessä. Haapajärven läpi
kulkee myös toimiva rautatieyhteys välillä Iisalmi–Ylivieska, mikä on
toiminut jo vuodesta 1925 lähtien, ja yhteyksiä Haapajärveltä esimerkiksi
Ouluun kulkee kaksi kertaa päivässä suuntaansa. Lisäksi Haapajärveltä
on ollut tavarajunayhteys Suolahteen ja sitä kautta Jyväskylään
vuodesta 1960 alkaen, mikä on mahdollistanut kaupungin kehittymisen.
Haapajärvestä tulikin kauppala vuonna 1967 ja kaupunginoikeudet se
sai vuonna 1977. Haapajärven rautatieasema sijaitsee noin kilometrin
päässä ydinkeskustasta.²
Vakinaisesti Haapajärven alue asutettiin 1540-luvulla, jolloin seudulle
saapui uudisasukkaita Savosta. Haapajärven kylä mainitaan
ensimmäisen kerran asiakirjoissa 1547. Kylä oli tuolloin osa Kalajoen
kirkkopitäjää, joka käsitti koko Kalajokilaakson. Vuonna 1560 oli
Haapajärvellä 4 taloa, ja taloluku kasvoi melko ripeästi, sillä jo
1600-luvun alussa taloja oli parikymmentä. Tämän jälkeen asutuskehitys
kuitenkin taantui ja isovihan jälkeen vuonna 1730 taloluku oli vain 17.
Sen jälkeen asukasluku alkoi nopeasti kasvaa. Vuonna 1750 asukkaita
oli 604 ja sata vuotta myöhemmin jo 3100. ³
Kuva 3. Haapajärven sijainti kartalla
Kuva 2. Haapajärven logo
¹ www.haapajarvi.fi
² Haapajärven kirja
³ Finlandia, Otavan iso maammekirja 8.
13
Teekaupungin tarina
Haapajärven profi loituminen Suomen teekaupungiksi on alkanut
sattumien kautta vuosituhannen vaihteessa. Vuonna 1999 Belgian ja
Portugalin televisioissa pyöri Liptonin jääteemainos, jossa retkikunta
tarpoo arktisissa oloissa ja miltei hautautuu lumivyöryn alle.⁴ Mainos
on kuvattu Rukalla, mutta tarinan tapahtumapaikaksi on silti valittu
eksoottisemman kuuloinen Haapajärvi, jonka nimi vilahtaa kylteissä.
Mainoksesta virinneen yhteistyön seurauksena Suomen Unilever Oy:n
tiedottaja kävi julistamassa 22.12.1999 Haapajärven teekaupungiksi.
Puolivahingossa alkanutta teekaupungin tarinaa on sittemmin viety
eteenpäin aktiivisesti ja luotu kaupunkiin tapahtumia teeaiheen
ympärille. ⁵
Viimeisten 25 vuoden aikana Haapajärvi on saanut myös oman
nimikkoteen sekä -astiaston. Forsmanin luoma Haapajärvi-tee sisältää
mustaa Ceylon-teetä maustettuna muun muassa aprikoosin ja persikan
mauilla ja ruiskukan terälehdillä. Kaupungintalon aulavitriinissä on
lahjoituksina saatu yli 650 kappaleen teekuppikokoelma, jossa on
edustettuna niin suomalainen design eri aikakausilta kuin myös
ulkomailta tuotuja erikoisuuksia. ⁶
Teekaupungille on myös valittu viralliset teeisäntä ja -emäntä, jotka
hoitavat edustustehtäviä teekaupunki-hengessä. Lisäksi joka vuosi
kaupungissa on teeaiheisia tapahtumia, esitellen usein eri maiden
teekulttuuria kansainvälisine vieraineen. ⁶
Kuva 4. Teekuppikokoelma Haapajärven
kaupungintalon vitriinissä
Kuva 5. Haapajärvi- nimikkotee
⁴ Petäistö, Helena. Tee, Teematka. s. 175. Lainaus Haapajärven kaupungintalolla.
⁵ Kalajokilaakso, 15.12.1999. Lainaus Haapajärven kaupungintalolla.
⁶ Haapajärvi teekaupunki. Lainattu 16.4.2016. Saatavilla: http://www.haapajarvi. fi
/haapajarvi-info/nayttelyt/teekaupunki
14
1.2 Kunnansairaaloiden syntyhistoriaa Suomessa
Tässä työssä olevan kunnansairaaloiden historiaosuuden laatimisessa
on pitkälti käytetty Einar Palmenin vuonna 1933 julkaisemaa historiikkia
50-vuotiaasta kunnansairaalalaitoksesta. Palmen on itse tuohon aikaan
toiminut Ruoveden kunnanlääkärinä ja vuosina 1929-1931 toiminut
myös valtion kunnallissairaalakomitean puheenjohtajana. Historiikissa
on esitelty paitsi yleisesti kunnansairaalalaitoksen 50-vuotista historiaa,
myös lyhyesti lähes kaikki Suomen sen aikaiset lähes sata
kunnansairaalaa, joista viisi oli kirjan julkaisuun mennessä jo lopettanut
toimintansa. Kunnansairaaloista tarkimmin on kuitenkin keskitytty
kuvaamaan Palmenille läheisintä Ruoveden kunnansairaalaa, joka oli
myös aivan ensimmäisiä perustettuja kunnansairaaloita Suomessa.
Jo 1600-luvulla yhteiskunnassa oli virinnyt ajatus velvollisuuden
tunnosta sairaita ja köyhiä kohtaan. Vuoden 1686 kirkkolaissa oli
säädetty kohta, jossa jokaiseen kuntaan on rakennettava “sairasten eli
vaivasten tupa”. Koska mahdollisuutta lääkärinapuun noissa
“hospitaaleissa” ei vielä ollut, voidaan Suomen ensimmäisenä
varsinaisena sairaalana pitää vasta 1700-luvun puolivälissä avattua
Turun lääninlasarettia. Tuolloin Suomi sai myös ensimmäiset lääkärinsä
ja 1800-luvun alussa lääninlasaretteja perustettiin lisää, mutta vain
kaupunkeihin. ⁷
1800-luku on ollut lääkintälaitoksen historiassa verrattain ripeän
kehityksen aikaa, jolloin myös valtio on alkanut enenevissä määrin
osallistua sairaiden hoitomahdollisuuksien järjestämiseen.
Kunnansairaalalaitos syntyi vuonna 1879 Suomen Lääkäriseuran yleisen
kokouksen seurauksena, jolloin ensimmäistä kertaa julkisesti pohdittiin
sairastupien perustamista sairaanhoidon helpottamiseksi ja
parantamiseksi Suomessa. Suomen Lääkäriseura on toiminut asian
vireillepanijana ja toiminnan kehittäjänä kunnansairaalalaitoksen
ensimmäisten vuosikymmenten ajan. Myös nuorempi lääkäriseura
Duodecim on myöhemmin, varsinkin julkaisujensa myötä, toiminut
toiminnan kehittäjänä. Tätä ennen läheskään kaikissa pitäjissä ei ole
ollut saatavilla edes kätilöä, vaan ihmiset turvautuivat tuolloin
itseoppineiden, puoskareiden tai pahimmassa tapauksessa jopa noitien
puoleen.⁸ Kunnansairaalalaitoksen syntyä edelsi myös Suomessa
vuosina 1866-1968 riehuneet nälkävuodet ja samanaikaisesti raivonneet
kulkutaudit, jotka tappoivat koko Suomen väestöstä lähes
kymmenyksen. ⁹
Hyväntekeväisyys on myös ollut isossa roolissa kunnansairaalalaitoksen
syntyhistoriassa. Lukuisissa tapauksissa yksityiset kansalaiset ovat
lahjoituksillaan myötävaikuttaneet sairaalan perustamiseen.
Seurakuntien vahva kytkeytyminen kunnalliseen itsehallintoon on taas
toiminut eri intressejä ajaessaan sairaaloiden syntyä joskus hidastavana
tekijänä. Olihan sairaalaan investoiminen vaatinut aina suuria
taloudellisia panostuksia, mitkä sinänsä ovat olleet pois muilta
investoinneilta. Tilannetta paransi vuonna 1865 säädetty Asetus
kunnallishallinnosta maalla, millä oli käänteentekevä merkitys
kuntalaisten päätösvaltaan. Vähitellen kunnallisen elämän järjestyessä
ja kehittyessä myös vuonna 1917 säädetyn Maalaiskuntain kunnallislain
⁷ Palmen, Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias, s. 303
⁸ Palmen, Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias, s. 2-4
⁹ Turpeinen, Nälkä vai tauti tappoi? Kauhunvuodet 1866–1868
15
¹⁰ Palmen, Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias, s. 303-333
myötä, ottivat maaseudun kunnat myös kunnansairaaloiden
pystyttämisen asiakseen. Vuosien 1881-1931 aikana Suomeen
maaseuduille pystytettiinkin lähes 90 kunnansairaalaa. ¹⁰
Kehitystä edisti myös valtion vuodesta 1885 lähtien myöntämät
perustus- ja ylläpitoavustukset. Kaikki kunnansairaalat saivat
ylläpitokustannuksiin vuotuisen tuen, mutta perustuskustannuksiin
avustuksia piti erikseen hakea ja sitäkin myönnettiin vain
poikkeustapauksissa lääkintöhallituksen puoltamana. Terveyden- ja
sairaanhoidon johtavana elimenä toiminut lääkintöhallitus on paitsi
hoitanut vuotuisen määrärahajaon, on myös toiminut sairaaloiden
toimintaa seuraavana ja valvovana elimenä. Valtio on määrännyt
aikojen kuluessa myös erilaisia komiteoita parantamaan sairaanhoidon
laatua monin eri tavoin. ¹⁰
Kuva 6. Kunnat, joissa kunnansairaala
oli Suomessa toiminnassa vuonna
1930
16
Sairaalatontit valittiin usein asutuskeskuksista, mieluiten kirkonkylistä.
Useimmissa tapauksissa valittu tontti on sijainnut ylävällä maalla, metsän
reunassa tai jopa metsän ympäröimänä. Kolmasosa historiikissa mainituista
kunnansairaaloiden tonteista on sijainnut veden läheisyydessä. Aukeaa tai
alavaa paikkaa ei pidetty sopivana sairaalatoiminnalle. Yli puolet
kunnansairaaloista on perustettu lääkärin aloitteesta ja reilussa tusinassa
alulle panevina tekijöinä ovat toimineet yksityisten antamat, runsaskätiset
lahjoitukset. Naisilla on myös sairaaloiden perustamisen aikaan ollut
näkymättömämpi, mutta tärkeä rooli heidän ommellessaan tekstiilejä ja
toimiessaan muissa avustavissa työtehtävissä. ¹¹
1.3 Tyyppipiirustuksista kunnansairaalaksi
¹¹ Palmen, Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias
Ensimmäisinä Duodecimissä julkaistuissa kunnansairaalan
mallipiirustuksissa on esitelty Ruoveden kunnansairaalaa. Pieni, mutta
huonejärjestelyltään varsin tarkoituksenmukainen sairaala näyttäisi
olleen pohjana ainakin Keuruun, Joroisten, Virtain, Juvan, Ilomantsin sekä
Kuhmon kunnansairaaloille. Mikään näistä ei kuitenkaan ole rakennettu
orjallisesti Ruoveden pohjapiirustusta seuraten, vaan useimmiten
huoneita on lisätty peruspohjaratkaisuiden pysyessä kuitenkin samana.
Vuonna 1887 Duodecimissä julkaistu 16 sivuinen esitys ”sairastuvista
maalla” sisältää esimerkkipiirustusten lisäksi yksityiskohtaisia ohjeita
paikan valintaan, sairastupien sisustukseen ja rakenteisiin liittyen.
Esityksessä on tosin kritisoitu Ruoveden sairaalan sopivan ”monessa
suhteessa esikuvaksi, jospa se ei kaikin puolin olekaan mallikelpoinen”,
sillä esimerkiksi henkilökunnan huoneita on puutteellisesti. ¹¹
Duodecimin julkaisun seurauksena Yleisten Rakennusten Ylihallitus julkaisi
1890-luvulla Lääkintöhallituksen aloitteesta mallipiirustuskokoelman
kunnansairaaloiden rakentamista varten. Esimerkkinä näistä on Tammelan
sairaalan pohjapiirustus, mikä ei kuitenkaan osoittautunut suureksikaan
parannukseksi Ruoveden piirustuksiin verrattuna. Huonejärjestys oli
edelleen epäonnistunut, sillä melkein kaikki huoneet toimivat
läpikulkuhuoneina, mikä ei sairaalaksi ollut erityisen toimiva ratkaisu.
Tammelan lisäksi näiden mallipiirustussarjojen mukaan suoraan tehtyjä
pohjaratkaisuja ei näyttäisi olevan.
Seuraavana malliesimerkkinä toimi vuonna 1900 rakennettu Saarijärven
kunnansairaala, mitä kulmarakennustyyppinä pidettiin erityisen
Kuva 7. Ruoveden eli Suomen ensimmäisen
kunnansairaalan alkuperäinen pohjapiirustus
17
¹¹ Palmen, Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias
onnistuneena. Huonejärjestys ja varsinkin valaistusolosuhteet olivat
ansiokkaasti mietitty. Tämän mallin mukaan on rakennettu ainakin
Rantasalmen, Kuusamon, Leppävirran ja Jalasjärven kunnansairaalat, ja
muutamassa muussakin kunnansairaalan pohjapiirroksesta näkyy
viitteitä ainakin kulmaratkaisun osalta. Myöhemmin myös Ruoveden
kunnansairaalaa laajennusten yhteydessä muutettiin lähemmäs
Saarijärven kaltaista kulmapohjaratkaisua. ¹¹
Vaatimusten kasvaessa etsittiin jälleen uusia malliratkaisuja. Arkkitehti
Axel Mörne laati mallipiirustukset 12 ja 18 potilaan kunnansairaaloita
varten, mitkä julkaistiin vuonna 1923 Lääkäriliiton aikakauslehdessä
Kunnanlääkäriyhdistyksen johtokunnan antamien ohjeiden ohella.
Nämä mallipiirustukset perustuivat keskeiskäytävän varrella sijaitseviin
huoneisiin, joista potilashuoneet olivat pääasiassa omalla puolellaan
käytävää ja muut huoneet sijaitsivat käytävän toisella puolella.
Rakennusten toisen siiven päädyssä oli tilaisuus lisäksi eristys- ja
synnytysosastojen järjestämiseen. Tätä tyyppiä edustavia
kunnansairaaloita oli olemassa ennen mallipiirustusten julkaisua
ainakin Iitissä (valmistunut v. 1915) ja Iisalmella (v. 1917), mutta julkaisun
jälkeen niitä alettiin yleisemmin rakentaa. ¹¹
Mörnen mallipiirustusten mukaan on rakennettu ainakin Kalajoen (v.
1926), Kurikan (v. 1928), Sysmän (v. 1926), Ikaalisten (v. 1928),
Kankaanpään (v. 1928) ja Enon (v. 1929) kunnansairaalat. ¹¹ Myös
Haapajärven kunnansairaala (v. 1926) näyttäisi olevan vahvasti
Kuva 9. Saarijärven kunnansairaalan
pohjapiirustus toimi keskikokoisten
kunnansairaaloiden rakentamisen
malliesimerkkinä
Kuva 8. Tammelan kunnansairaalan
pohjapiirustus oli seuraava malliesimerkki,
joskaan ei tuonut valtavaa parannusta
verrattuna Ruoveden mallissa olleisiin
ongelmiin
18
rakennettu tyyppipiirustuksissa esitetyn keskeiskäytäväsuunnitelman
mukaisesti. Tosin, Haapajärven kunnansairaalan piirustukset
hyväksyttiin valtuustossa pöytäkirjojen mukaan jo kolme vuotta
aiemmin, eli vuonna 1920. ¹² Näiden lisäksi myös Janakkalan (v. 1925)
ja Suojärven (v. 1928) kunnansairaaloiden pohjapiirustukset
noudattelevat keskeiskäytäväratkaisua vahvasti.
Kunnansairaalarakennusten ulkonäkö ja julkisivujen tyylisuunta
vaihtelevat kovasti keskenään, julkisivujen verhouksesta ja
kattomuodosta puhumattakaan. Toki historiikissa esitellyt
sairaalarakennukset ovat rakennettu 50 vuoden aikana, mikä osaltaan
selittää hajontaa. Jos tarkastelualueeksi rajataan vain edellämainitut
Mörnen mallipiirustuksia mukailevat rakennukset, jotka ovat kaikki
valmistuneet saman vuosikymmenen sisään, voidaan silti havaita
rakennusten olevan ulkoiselta olemukseltaan keskenään
epäyhteneväiset. Yhteistä kaikissa on hirsirunko, mutta kattomuoto
vaihtelee mansardikatosta aumakattoon, kattomateriaalin ollessa tosin
Haapajärven sairaalaa lukuunottamatta kaikissa muissa pelti. Näihin
verrattuna myös Haapajärven soikea ikkunasommitelma, kuten myös
pieniruutuiset ikkunat, ovat sekä tässä joukossa, että kaikkiin aikansa
kunnansairaaloihin verrattuna selkeä poikkeus. Sen sijaan ulkovuoraus
Haapajärvellä oli esimerkiksi Suojärven kunnansairaalan kanssa
yhteneväinen: vaakapaneelivuoraus alaosassa ja pystyrimoitus yläosan
kolmioiden osalta. Täysin mallipiirustusten mukaisesti ei näyttäisi
olevan yksikään kunnansairaala valmistunut.
Sittemmin mallipiirustusten kanssa tultiin johtopäätökseen, että
nopean terveydenhoidon kehityksen myötä jo hyvin pian julkaisunsa
jälkeen mallipiirustukset eivät pysty kehityksen asettamiin vaatimuksiin
vastaamaan. Suurempien hirsirakennusten aika vaikutti olevan myös jo
1930-luvulla ohi tiilirakennusten vallattua keskuslämmityksineen alaa.
Yhä useammin myös kokenut arkkitehti teki yhteistyössä paikallisen
lääkärin kanssa jokaiselle paikkakunnalle erikseen soveltuvat
piirustukset. Usein myös sairaalarakennukset syntyivät ilman
mallipiirustuksia rakennusmestarin ja paikallisen lääkärin yhteistyön
tuloksena, mikä tosin johti vaihteleviin lopputuloksiin. Suuri osa
kunnansairaaloista myös sijoitettiin jo olemassa oleviin rakennuksiin
tarvittavien muutostöiden ja laajennusten myötä, jotta sairaalatoiminta
myös ilman kalliimpaa uudisrakentamista mahdollistui. Usein näiden
rakennusten joukosta löytyivätkin tilaratkaisuiltaan kaikkein
epäkäytännöllisimmät sairaalat. Sairaalatoiminnan vaatimusten
kasvaessa moni sairaalarakennus koki laajennuksia ja muutoksia myös
huolimatta siitä, oliko alun perin suunnittelun pohjalla käytetty
mallipiirustuksia vai ei. ¹¹
¹¹ Palmen, Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias
¹² Haapajärven kirja
19
Kuva 10. Axel Mörnen suunnittelemat
tyyppipiirustukset vuodelta 1923
20
Haapajärvi on ollut terveydenhuoltopalvelujen järjestämisessä aina
edellä aikaansa ja useimmiten kuntalaisten tarvitsemat palvelut ovat
olleet tarjolla jo ennen pakottavia lakimuutoksia. Ennen omaa sairaalaa
Haapajärven spitaaliset ja parantumattomasti mielisairaat voitiin
lähettää Kruununkylän hospitaaliin, joka oli aloittanut toimintansa jo
vuonna 1632. ¹³ Pyhän hengen huone Turussa taas palveli sairaita ja
kodittomia, missä hoitajina toimivat pappien perheet ja lukkarit ja
toimintaa rahoitettiin kolehti- ja lahjoitusvaroilla. Ennen 1880-lukua
kätilön virkaa toimittivat ”lapsenpäästäjät”, kunnes vuoden 1882
kuntakokouksessa päätettiin Haapajärvelle palkata oma kätilö. Palkaksi
hän sai 13 tynnyriä jyviä vuodessa ja rahaa viinaverorahoista 150
markkaa. Palveluksistaan hän sai ottaa palkaksi varakkaammalta väeltä
4 markkaa ja vähävaraisilta 2 markkaa, mutta köyhät tuli hoitaa
ilmaiseksi. Virka oli useasti auki ja esimerkiksi vuosina 1883 ja 1889
siihen ei ollut yhtään hakijaa. Kätilön lisäksi kunnassa toimi tuolloin
myös rokottaja. ¹³
Vuoden 1872 pidetyn kuntakokouksen pöytäkirjassa oli mainintoja
kyydityslaskuista ”läänin lasarettiin” sekä hyväksytty hoidokkien eli
”kunnanvaivaisten” sijoituksia yksityiskoteihin. Samassa yhteydessä on
myös maininta vaivaisrahojen keruusta palkkoja verottamalla sekä
käyttämällä ylijäävän osuuden viinaverorahoista vaivaiskassan hyväksi.
Jo vuonna 1879 Haapajärvellä annettiinkin asetus, jonka mukaan
köyhäinhoidon piiriin kuuluivat kaikki ”mielivaivaiset, kaavuskelevaiset,
pahimmat raajarikot sekä ennen 60 ikävuottaan sokeutuneet tai
halvaantuneet henkilöt”. Näiden lisäksi hoidettiin alle 15-vuotiaat
lapset. Vuonna 1915 sairaiden hoidosta huolehtiminen siirtyi
Haapajärvellä kuntakokouksilta kunnallisvaltuustolle. ¹³
Isonvihan jälkeen sairaiden hoitoon alettiin kiinnittää huomiota. Jo
vuonna 1725 lääninvälskäri Herman Henrik Hast kävi Kalajoella sairaita
tutkimassa. Vuonna 1749 lääninvälskärin virka muutettiin lääninlääkärin
viraksi. Sitä hoiti Hastin poika, erittäin etevänä pidetty Barthold Rudolf
Hast. Hastin apuna toimi muutamia välskäreitä, joiden tehtävänä oli
opettaa ”suoneniskentää” ja rokotustaitoa lukkareille, jotka toimivat
maaseudun varsinaisina ”lääkäreinä”. Sairaiden hoitoon osallistui
papistokin ja sen toimesta hankittiin lääkärinkirjoja Kalajoen
kirkonkirjastoihin. ”Rokonistuttaja” Timoteus Janssonista on myös
maininta pitäjänkokouksen asiakirjoissa. Tuolloin pitäjään kuuluivat
Haapajärvi, Pidisjärvi, Kuusaa ja Reisjärvi. Vuonna 1773 sairaanhoito
tehostui, kun Kalajoen suurpitäjä sai oman piirilääkärin, Kristian Herman
Cargerin. ¹³
Lääkärit yrittivät 1800-luvun alussa estää kulkutautien leviämistä
vanhojen menetelmien mukaan. Suomen sodan aikana vuonna 1809
piirilääkäri Cargen antoi neuvoja sotaväen mukana levinneen
kulkutaudin, luultavasti punataudin, ehkäisemiseksi: ”Savuttakaa
sairaiden huoneet kusiaissavullam katajanmarjoilla ja kuusenhavun
knupeilla”. Vaatteet tuli myös vaihtaa useasti päivässä ja suu pestä
kylmällä vedellä. Kuolleen lähelle ei saanut mennä eikä haudata häntä
1.4 Haapajärven entisen kunnansairaalan historia
¹³ Kotiseutuneuvos Juha Erosen haastattelu ja muistio
21
kirkkomaahan, vaan hänet oli haudattava vuorokauden kuluessa sakon
uhalla erityisesti tähän tautiin kuolleita varten varatulle hautapaikalle.
Hautaamista ennen ruumis tuli kalkita ja ruumista kuljettavien oli
pidettävä suussaan joko ”tupakkaa, kalmusta, pumerantsia,
katajanmarjoja tai kuusenknupeja”. Heti kun vainaja oli viety pois, tuli
vaatteet tuulettaa ja savuttaa tulikivellä ja mikäli tauti jatkui vielä kesällä,
tuli joka talossa polttaa yötä päivää ”kusiaispesiä, kuusenknuppeja,
vanhoja nahkoja, luun kappaleita, kynsiä, höyheniä, katajanhakoja ja
kuivaa sontaa”, sillä savun uskottiin hajottavan taudin tarttuvaisen
hajun. Näillä toimenpiteillä piirilääkäri taisi olla aika voimaton
kulkutaudin torjumisessa. Tuohon aikaan muutenkin lääkäreiden
toimenpiteet olivat aikamoista arvailua, kun lääketiede ei ollut vielä
kovin kehittynyttä. ¹³
Haapajärven Parkkilan piirin ensimmäinen kätilö ja sairaanhoitaja oli
Inkerissä vuonna 1890 syntynyt Josefi ina Bostelli (myöh. Saarikoski) ¹³.
Hän toimi keisarillisen hovin korkea-arvoisten virkamiesten perheissä
lastenhoitajana ja opettajana, opettaen perheille muun muassa
hygieniaa, fyysistä kasvatusta, käytäntöön sovellettua kasvatusoppia ja
tietenkin leikkiä. Lastenhoitaja myös söi samassa pöydässä ylhäisten
kanssa opettaen lapsille samalla pöytätapoja. Lastenhoitajalla oli oma
palvelija ja lisäksi vaunut ajureineen olivat myös aina käytettävissä.
Josefi ina Saarikoski (os. Bostelli) muutti äitinsä kanssa Suomeen vuonna
1921, jonka jälkeen sai myös kätilönoikeudet Suomessa ja saman
¹³ Kotiseutuneuvos Juha Erosen haastattelu ja muistio
Kuva 11. Kätilö Josefi ina Saarikoski työssään
22
Ensimmäinen Haapajärven oma lääkäri, Yrjö Jukkola, saatiin vuoden
1920 alussa kuntaan 12000 markan vuosipalkalla. Hän hoiti virkaa
kuitenkin vain vuoden. Vuonna 1923 Haapajärven kunnanlääkäriksi
valittiin lääketieteen lisensiaatti Ilmari Sankari, joka jatkoi virassa aina
vuoteen 1938 asti, jolloin joutui eroamaan virastaan. Hän toimi
1930-luvulla varsinaisen toimensa ohella myös koululääkärinä sekä
hoiti kunnalliskodin ja kunnansairaalan sairasosastojen lääkärinvirat. ¹⁴
Pula-aikana vuonna 1932 käytiin kunnanvaltuustossa keskustelua myös
lääkärinviran lakkauttamisesta pula-ajaksi, mutta päätöstä ei koskaan
tehty. Sankarin eroamisen jälkeen vuonna 1938 kunnanlääkärin virkaan
valittiin jatkajaksi lääketieteen lisensiaatti Ilmari Rantala. ¹³ ¹⁴
Rantala hoiti lääkärin virkaa niin kauan, että kunnansairaalalta lähtevän
koivukujan päässä sijaitsevaa lääkärinasuntoa, Kukkaniemeä, alettiin
haapajärvisten toimesta kutsua Rantala-taloksi. Lääkäri kulki tätä
suoraa koivukujaa pitkin kotoaan töihin sairaalaan. ¹⁵
Vuonna 1920 kunnanvaltuustossa tehtiin päätös oman sairaalan
rakentamisesta, ja seuraavana vuonna hyväksyttiin uuden sairaalan
piirustukset. Tontiksi valittiin Lääkintöhallituksen ohjeiden mukaisesti
kirkonkylästä Männistö-nimisellä palstalla sijaitseva 0,75 hehtaarin
suuruinen tontti. Se sijaitsi kauniin männikön laidassa, 90 metrin päässä
valtamaantiestä ja 210 metrin päässä järvestä. Rakentamispäätöksestä
valitettiin ja maaherra kumosikin päätöksen, mutta rakennustöitä ei
kuitenkaan vuoden 1921 valtuuston kokouspöytäkirjan perusteella
Kuva 12. Kunnansairaalan toinen lääkäri P. I.
Sankari
vuoden lopulla alkoi hoitaa Parkkilan kätilön virkaa runsaat 30 vuotta,
minkä jälkeen toimi yksityisenä kätilönä vielä 7 vuotta. Saarikoski kuoli
82-vuotiaana Haapajärvellä vuonna 1973. Hänen kätilönlaukkunsa
sisältöineen on esillä kotiseutumuseossa Haapajärvellä. ¹³
Vuonna 1919 Haapajärvellä ensimmäinen virka kunnanlääkäriksi oli
auki, mutta kunnanvaltuuston kokouksessa tuona vuonna todettiin,
ettei kunnanlääkärin virkaa ollut kukaan hakenut. Tilanteen
helpottamiseksi apteekkari K. U. Bäck lupasi osallistua lääkärin
palkkaukseen 1000 markalla vuodessa ja Reisjärven kunta 1500 markalla
vuodessa, mikäli kuntien yhteinen lääkäri saataisiin palkattua. Valtuusto
vahvisti samana vuonna lääkärin palkaksi 7500 markkaa vuodessa,
jonka lisäksi luvattiin vielä vapaa asuntoetu. Asuntoa varten ostettiin
apteekkari Bäckiltä Kukkaniementila asunnon tontiksi. Samoihin
aikoihin virisi keskustelu myös oman sairaalarakennuksen
rakentamisesta. ¹⁴
¹³ Kotiseutuneuvos Juha Erosen haastattelu ja muistio
¹⁴ Haapajärven kirja
¹⁵ Haapajärvi-Seura
23
Vuodeluku vuonna 1930 oli 20 ja henkilökuntaan tuolloin kuului
ylihoitajatar, alihoitajatar, yöhoitajatar, 2 harjoittelijaa, taloudenhoitaja,
emännöitsijä, keittiöapulainen ja siivooja. Vuoden 1926 heinäkuusta
vuoden 1930 loppuun mennessä potilaita oli sairaalassa hoidettu
yhteensä 1525 hoitovuorokausien ollessa yhteensä 19011, eli potilaita
oli keskimäärin päivässä 10,1. Sairaalan leikkaussalissa
leikkausoperaatioita tehtiin 180 jo pelkästään vuonna 1930, ja näistä
vatsaonteloon oli kohdistunut 12. ¹⁶ Näitä toimenpiteitä oli muun
muassa umpisuolenleikkaukset ja lisäksi muita pienempiä operaatioita.¹³
Sairaala sai valtionapua vuonna 1930 toimintaansa noin 50000 markkaa,
kokonaismenot tuona vuonna olivat yhteensä 178000 markkaa.
keskeytetty: ”…viime syyskuun 5. päivänä pidetyssä kokouksessa tehdyn
päätöksen mukaisesti otettiin käsiteltäväksi kysymys sairaalan
perustamisesta kuntaan ja päätettiin yksimielisesti sairaala perustaa ja
jatkaa sairaalan rakennustöitä suunnitelmien mukaisesti”. ¹⁴
Sairaalan kustannusarvio oli 244000 markkaa, mikä muodosti
huomattavan menoerän kunnan taloudessa. ¹³ ¹⁴ Myöhemmin työt
kuitenkin keskeytyivät kahden vuoden ajaksi kunnassa kiihkeästi
sairaalaa vastustavan puolueen painostuksesta. Sen seurauksena työt
olivat ilmeisesti ainakin vuonna 1925 pysähdyksissä, sillä valtion
myöntämä 125000 markan lisävaltionapu saatiin nostaa vasta sitten,
kun rakennustöihin oli taas todistettavasti ryhdytty.
Perustamiskustannukset kohosivat noin 650 000 markkaan, mistä
sisustamiseen noin 130 000 markkaa. Valtioapua rakennustöihin saatiin
yhteensä 275 000 markkaa. ¹⁶
Sairaala rakennettiin Lääkintähallituksen hyväksymien piirustusten
mukaan ”hirsistä kivijalkaiselle perustukselle” ja oli “vuorattu sekä
katettu päreillä” ¹⁶. Sisäseinät olivat sairaalan alkuaikoina ensopahvilla
1,5 metrin korkeudelle päällystetyt ja maalatut, ja ylempi osa oli
päällystetty pinkopahvilla ja seinäpaperilla. Lämmityslaitteena tuolloin
toimivat peltikuoriset uunit. Aikaansa nähden edistyksellisesti
sairaalassa toimi vesijohto lämminvesilaitteineen, sähkövalo sekä
erikoishoitovälineinä valohoitolaitteet ¹⁶, tosin aivan alkuvuosina
vesijohto ei vielä ollut toiminnassa, vaan vesi piti kantaa kaivosta. ¹⁵
Kuva 13. Lääkärintalo Kukkaniemi koivukujan
päässä vuonna 1941 (Kirjastovirma)
¹³ Kotiseutuneuvos Juha Erosen haastattelu ja muistio
¹⁴ Haapajärven kirja
¹⁵ Haapajärvi-Seura
¹⁶ Palmen, Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias
24
Kuva 14. Haapajärven vanha
sairaala joskus 1930-luvulla (Antti Jaakonaho/
Kirjastovirma)
25
Ennen sairaalan valmistumista esimerkiksi kulkutautisairaalalla oli ollut
oma rakennuksensa, jotta helposti tarttuvat taudit eivät päässeet
leviämään. Uudessa sairaalarakennuksessa kaikki osastot olivat
kätevästi saman katon alla, ja myös eristyshuoneet sijaitsivat siellä.
(Haapajärviseuran nettisivut) Tosin, kunnansairaalahistoriikissa hieman
ristiriitaisesti mainitaan, että ”kulkutautisairaalaa ei vakinaisesti ole,
vaan on lääkärinasumuksen pihamaalla oleva 1 huonetta käsittävä
rakennus varattu tilapäiseksi kulkutautisairaalaksi.” ¹⁶ Yläkerta oli
tuolloin kokonaan hoitajien asuinkäytössä ja siellä oli myös sairaalan
säilytystilat. (Haapajärviseuran nettisivut) Ulkohuonerakennuksen
yhteydessä taas toimivat sauna, pesutupa, mankelihuone sekä
emännöitsijän ja palvelijoiden asuinhuoneet. ¹⁶
Haapajärven sairaalarakennus valmistui siis heinäkuussa vuonna 1926
ja se otettiin käyttöön vuoden 1928 aikana, jonka jälkeen se palveli
Haapajärven kunnansairaalana aina 1960-luvulle saakka, kunnes uuden
sairaalan rakentaminen tuli ajankohtaiseksi. Uuden sairaalan
rakentamista varten perustettiin vuonna 1965 Maaselän
kansanterveystyön kuntainliitto, jonka vuodeosastoksi uusi sairaala
nimitettiin. Liittoon kuuluivat aluksi Haapajärvi ja Reisjärvi, mutta liitto
hajotettiin myöhemmin ja kumpikin kunta hoiti itsenäisesti omat
sairaalansa. Haapajärven uuden sairaalan harjannostajaiset olivat
vuonna 1968, jonka jälkeen sairaalatoiminnot siirrettiin vanhasta
sairaalasta uuteen 1970-luvun alkuun mennessä ja vanha sairaala
vapautui sairaalatoiminnasta muuhun käyttöön. ¹³ ¹⁴ ¹⁶
Kuva 15 a. Lääkäriliiton aikakauslehdessä
julkaistu pohjakuva vuoden 1923
tyyppipiirustuskokoelmasta.
Kuva 15 b. Haapajärven kunnansairaalan
alkuperäinen pohjakuva (julkaistu
kunnansairaalalaitoksen 50-vuotishistoriikissa)
26
Kuva 16 a. Haapajärven vanha sairaala vuonna
1985 (kirjastovirma/ Pasi Jaakonaho)
Kuva 16 b. Haapajärven vanha
sairaala vuonna 1985 (kirjastovirma/ Pasi
Jaakonaho)
Valmistumisensa jälkeen 1930-luvulla sairaalaa pidettiin onnistuneena
malliesimerkkinä maalaiskuntiin sopivasta kauniista sairaalasta, ja
kompositiota täydensi koivukujan päässä oleva lääkärinasunto,
Kukkaniemi. Valtakatua ei vielä ollut, joten sairaalalta oli suora näkymä
koivujen lomitse 160 metrin päässä olevaan Kukkaniemeen. Tämän
kätevän järjestelyn ansiosta, sekä rannan sijaitessa vain 50 metrin
päässä, vanha sairaala malliesimerkkistatuksensa ansaitsi. Sairaalan
viereen rakennettiin myös myöhemmin pienehkö asuntolarakennus
sairaalan henkilökuntaa varten, joka purettiin vuonna 2012 toimiessaan
sitä ennen asunnottomien asuntolana. Haapajärvellä avattiin myös
kunnalliskoti Karjalahden kartanoon vuonna 1927, minne ”vaivaiset” ja
mielisairaat sijoitettiin.¹⁵ Sotien jälkeen rakennettiin uusi terveystalo
vuosina 1949-1950 osittain Ruotsin lahjoitusten turvin, mutta se on
sittemmin purettu vuonna 2005. Karjalahden kartano sen sijaan on
Haapajärvellä ansiokkaasti kunnostettu ja se toimii nykyisin päiväkotina. ¹³ ¹⁵ ¹⁶
Kun sairaalatoiminta kunnansairaalassa 1960-luvun loppupuolella
päättyi uuden paikallissairaalan valmistuttua, toimi tiloissa 1970-luvun
alusta alkaen maitolaboratorio. Myöhemmin toiminta muuttui
elintarvikelaboratorioksi, joka jatkoi toimintaansa aina vuoteen 2005
saakka. ¹⁵ Sen jälkeen sairaalarakennus ei ole ollut aktiivisessa käytössä.
¹³ Kotiseutuneuvos Juha Erosen haastattelu ja muistio
¹⁴ Haapajärven kirja
¹⁵ Haapajärvi-Seura
¹⁶ Palmen, Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias
27
Kuva 17. Vanhan sairaalan myynti-ilmoitus
(julkaistu Maaselkä-lehdessä 20.11.2014)
Haapajärven kaupunki pyytää ostotarjouksia
VANHASTA SAIRAALASTA
Myynnissä oleva rakennus on hirsirunkoinen 2-kerroksinen 2 2:n suuruisella
--
-
12.12.2014 klo 14.00 mennessäHaapajärven kaupunki/kaupunginhallitus
Haapajärven kaupunki/Tekniset palvelut
Vuonna 2002 todettujen sisäilmaongelmien seurauksena rakennukseen
ei ole sijoitettu mitään pysyvämpää käyttöä. Kuitenkin erilaisten
toimintojen, kuten esimerkiksi neuvolan sijoittamista rakennukseen on
pohdittu jo piirustusten tasolla, niitä kuitenkaan toteuttamatta. Ja hyvä
niin, sillä neuvolasuunnitelmat suunnitelmien mukaisesti toteutuessaan
olisivat tuhonneet jo valmiiksi kärsinyttä interiööriä entisestään.
Esimerkiksi osa vanhoista kantavista hirsiseinistä olisi surutta poistettu,
alkuperäistä sisäänkäyntikatosta olisi suurennettu ja ullakkotiloihin
tehty iv-konehuone.
Vanha sairaala on käynyt myös kaupungin purkukohteiden listalla
vuonna 2009 ¹⁷ , mutta kulttuurihistoriallisesti merkittävänä kohteena
olisi vaatinut purkuluvan hakemista ympäristökeskukselta. Se taas olisi
johtanut lausunnon pyytämiseen museovirastolta, jonka kanta
aiheeseen olisi todennäköisesti saattanut olla kielteinen. ¹⁷. Sen sijaan
vanhan sairaalan vieressä ollut asuntolarakennus päätyi purkulistalta
toteutukseen asti ja purettiin vuonna 2012. Kaupunki yritti myös vuonna
2014 myydä vajaalla käytöllä pitkään ollutta sairaalarakennusta (kuva
17), saamatta yhtäkään ostotarjousta. Luultavasti rakennuksessa
todetut sisäilmaongelmat sekä osayleiskaavassa oleva suojelustatus
ovat molemmat osaltaan vaikuttaneet ostotarjousten puuttumiseen.
¹⁷ Maaselkä-lehden toimituksen artikkelitiivistelmä vuosien 2007-2014 väliseltä
ajalta
28
1921
1926
1928
1930
1954
1961
1965-67
1973
1984
1988
1993
2002
2003
2004
2005
2007
2008
2009
2010
2012
2014
2016
Rakennustyöt aloitettu
Rakennus valmistunut
Rakennus otettu käyttöön
Vanhojen valokuvien perusteella vaakapaneelilaudoitus lisätty joskus vuosikymmenen alussa
Yläkertaan lisätty asunto ja kattoikkuna, portaan kulkusuunta muutettu, oma sisäänkäynti ja ulko-ovi lisätty yläkerran portaalle. Yläkerran avoimeen ullakkotilaan tehty
seinälisäyksiä reilusti. Lämmitysjärjestelmä vaihdettu vesikiertoiseen patterilämmitykseen, jolloin kaikki kakluunit, hormit ja alkuperäiset savupiiput purettu. Katon pärepinnan
päälle on lisätty kattotiilet
Julkisivuja on maalattu piirustusten mukaan ainakin itäjulkisivun osalta
Kalajoki-Nurmes-valtatie katkaisi koivukujayhteyden sairaalan ja lääkärintalon väliltä
Sairaalatoiminta loppui, tilalle maitolaboratorio, jonka myötä vanhat, pieniruutuiset ikkunat huutokaupattu ja tilalle asennettu kliinisemmät ikkunat. Julkisivut maalattu
lateksimaalilla ja täytealapohjaan valettu maanvarainen laatta, samalla rakennus liitetty kaukolämpöverkkoon. Ullakkoasuntoihin keittokomero- ja vessalisäyksiä, lämmin
keskeiskäytävä lisätty (vanha portaan alku jätetty osaksi kylmää ullakkotilaa). Alakertaan lisätty seiniä laboratoriotoimintaa tukemaan ja alkuperäinen keskeisaula muutettu
huoneeksi. Kaikki pinnat lattiasta kattoon päällystetty uusilla materiaaleilla
Huoneistoalaksi laskettu alakerran osalta 140m² ja uusittu kalusteita, jolloin toiminta luultavasti muuttunut maitolaboratoriosta elintarvikelaboratorioksi
Alakertaan kaavailtu lisää seinämuutoksia, niiden jäädessä toteutumatta
Sähköasennuksia tehty, rakennuksessa toiminut tuolloin myös sairaalan taloustoimisto elintarvikelaboratorion lisäksi
Sisäilmaongelmista teetetty kuntotutkimukset ja näytteet otettu, samana vuonna rakennukseen kaavailtu laboratoriota/homehuonetta olevien toimintojen lisäksi, mutta jääneet
toteutumatta
Neuvolan sijoittamista suunniteltu rakennukseen, muttei toteutunut
Invaluiska lisätty terassin kylkeen, ullakkotilaa lisälämmöneristetty. Tässä yhteydessä alakerran yksi huoneista otettu ilmanvaihtokoneelle ja ilmastointia tehostettu
Elintarvikelaboratorion toiminta rakennuksessa päättyi virallisesti
Kaupunki varannut investoinneissaan 300 000e sairaalan kunnostukseen vuodelle 2009
Tiloissa toiminut Ekotori, lisäksi kokeiluluontoisesti sijoitettu myös lähetystori rakennukseen. Samana vuonna elintarvikelaboratorion aikaista kalustoa ja muuta tavaraa on myyty
kaupungin henkilöstölle/siirretty muihin yksiköihin
Rakennus lisätty kaupungin purkulistalle, määrärahan varaaminen purkutöihin vuodelle 2011 ollut suunnitteilla
Tiloissa toiminut käsityökeskus on ollut tauolla, mutta toiminta jatkuu ja kangaspuut jätetty rakennukseen Kuulonhuoltoyhdistyksen käyttöön. Rakennuksen tulevaisuutta on
pohdittu ja rakennukselle pelattu jatkoaikaa sijoittamalla väliaikaistoimintaa rakennukseen
Sairaalan vieressä ollut asuntola Männikkö on purettu purkulistan mukaisesti
Kaupunki yrittänyt myydä sairaalaa, ei ostotarjouksia
Tiloissa Selänteen Kuulonhuoltoyhdistyksen käsityötoimintaa, nuoriso- ja soittotoimintaa. Osa huoneista toimii varastoina
KÄYTTÖTARKOITUSHISTORIA AIKAJANALLA
29
Kuva 18. Kuva on otettu hirsipinnan värityksestä päätellen kunnansairaalan juuri valmistuttua, eli arviolta vuonna 1926 ollen näin tässä työssä käytetyistä kuvista vanhin. Kuvassa on näkyvissä alkuperäiset ovet
ja ikkunat lähempää. Sairaalalla on vietetty vaalitilaisuus kotiseutuarkistossa olevan kuvatekstin mukaan.
30
Kuva 19. Haapajärven vanha
sairaala kunnansairaalahistoriikissä
(toiseksi vanhin löytynyt kuva, otettu pian
valmistumisensa jälkeen joskus vuosien 1926-
1930 välisenä aikana)
Kuva 20. Haapajärven vanha
sairaala 1930-luvulla, kun rakennus on saanut
jo pintaansa paneeliverhouksen.
Julkisivut ja tyylisuunta
Haapajärven vanha sairaala edusti valmistuttuaan 1900-luvun alun
kansallisromanttista, jugendiin vivahtavaa suuntausta, mistä kielivät
erityisesti päätykolmioiden koristelut, kuten paanuvuoraus ikkuna-
aiheen alla ja frontonien yläosissa olevat kaarevat kohdat listoissa.
Myös terassien kaiteiden ja katosten koristeelliset yksityiskohdat sekä
julkisivujen pieniruutuiset ikkunat viittaavat vahvasti
kansallisromanttiseen tyylisuuntaan. Ovaalin muotoinen
ikkunasommitelma taas viittaa jugendin tapaan murtaa ikkunan
vakiintunutta suorakaidemuotoa vapaasti kaartuvilla linjoillaan. ¹⁸
Julkisivuissa on edelleenkin näkyvissä alkuperäinen
peiterimapystyvuoraus yläkerran päätykolmioaiheissa ja alaosia
koristaa pontattu vaakapaneelivuoraus. Jyrkkä satulakatto ja
alkuperäisissä piirustuksissa näkyvät, mutta sittemmin luultavasti
1970-luvulla poistetut leveät ikkunoiden peitelistoitukset ovat myös
rakennusajankohdalleen tyypilliset. Julkisivua jäsentävät leveät
pystylaudat ovat kiinnitetty kantavien väliseinien kohdalle, ja lisäksi
rakennuksen nurkkia koristavat alkuperäiset tai alkuperäistä vastaavat
nurkkalistat.
Tyyppipiirustusten lisäksi rakennuksen suunnittelussa on saatettu
hakea inspiraatiota myös pienviljelijän käsikirjasta, joka on julkaistu
vuonna 1912. Sen mukaan ”pieniruudukko sopi maalaisolosuhteisiin
paremmin kuin isot, kalliit kaupunkilaisruudut” ¹⁹. Sairaalassa käytetyt
1.5 Säilyneisyys
¹⁸ Talo kautta aikojen, Julkisivujen historia
¹⁹ H. R. Helin Pienviljelijän käsikirjassa vuonna 1912; Talo kautta aikojen- kirjassa
sivulla 137-138
²⁰ Talo kautta aikojen, Julkisivujen historia, s. 143
31
alkuperäiset pieniruutuiset ikkunat ovat vuoden 1915 tyyppi-ikkunoita,
joita rakentamisen aikaan on helposti ollut saatavilla. Tämä voisi selittää
sen, miksi Haapajärven kunnansairaalan sirot ikkunasommitelmat
poikkesivat muiden samaan aikaan rakennettujen kunnansairaaloiden
ikkunamalleista.
Julkisivujen säilyneisyys muutoksissa
Sairaala rakennettiin kunnansairaalahistoriikissa olleen kuvauksen
mukaan Lääkintähallituksen hyväksymien piirustusten mukaisesti
”hirsistä kivijalkaiselle perustukselle, vuorattu sekä katettu päreillä” ²¹.
Ensimmäinen sairaalasta löytynyt kuva on otettu todennököisesti heti
valmistumisensa jälkeen hirsipinnan vielä ollessa maalamaton (kuva
18). Tässä työssä olevista kuvista ajallisesti seuraavassa (kuva 19)
luultavasti otetun kuvan perusteella rakennus näyttäisi ennemminkin
olevan hirsipinnalla, tummaksi punamultamaalilla maalattuna. Tuolloin
myös yläosa on jo aikansa tapaan pystyrimoituksella vuorattu.
Kuvanottohetkellä rakennus on todennäköisesti odotellut hirsien
laskeutumista, ennen kuin muutaman vuoden päästä lopullinen
vaakapaneeliverhous on voitu tehdä pintaan. Yläkerran frontonien
piirurunko on kuitenkin voitu verhoilla ja maalata heti lopulliseen
sävyynsä, mikä on ollut luonteva lähtökohta julkisivun jäsentelylle
erisuuntaisin laudoituksin.²²
Seuraavissa sairaalasta otetuissa kuvissa 1930-luvulta (kuvat 14 ja 20)
sairaala on saanut jo alareunaansakin vaakapaneelilaudoituksen.
Paikan päällä tarkastelluissa, vaakapaneeliverhouksesta irronneissa
maalikerroksissa (kuva 21), alimmaisena sävynä on selkeästi melko
tummahkonkin sävyinen keltamulta ajalle tyypillisesti valkoisin
listoituksin (kuva 22), mutta 1930-luvun kuvissa (kuvat 14 ja 20)
maalisävy vaikuttaisi olevan ennemminkin vaalea, jopa ihan valkoinen,
mitä puoltaisi myös 1930-luvulla pinnalla ollut klassismin ihannointikin
valkoisine sävyineen.²² Ensimmäisenä maalikerroksena
paneeliverhouksessa siis ollut keltamulta onkin ehkä pian päivitetty
aikansa ihanteiden mukaiseksi. Keittomaalin rajoituksena on myös
ennen ollut se, ettei se ole pystynyt suojaamaan puuta auringon
aiheuttamalta halkeilulta etelän suunnasta²². Tässä tapauksessa
auringon vaikutuksille alttein julkisivu on ollut lännen puolella, sillä
eteläjulkisivua on alusta saakka varjostaneet komeat puut, jotka ovat
julkisivua suojanneet. Jos sairaalarakennus on sen julkisen luonteen
vuoksi haluttu pitää priimakuntoisena, niin uusintamaalauksen tullessa
ajankohtaiseksi, tässä tapauksessa ehkä jo alle 10 vuoden kuluttua, on
maalaus siinä vaiheessa ehkä haluttu vaihtaa öljymaaliksi modernin
funktionalismin suosimiin värisävyihin, eli valkoiseen jäsenneltynä
tummemmilla listoituksilla. ²²
Kotiseutuneuvos tyttärineen muisteli 1960-luvulla naapuriin
muuttaessaan sairaalan olleen hyvin vaalea, tai mahdollisesti jopa
vihertävä, mutta ei kuitenkaan keltainen. Valokuvista voitaisiin siis
päätellä, että julkisivua jäsentävät tummemmat laudoitukset ja
listoitukset ovat olleet vihreitä, mitä myös maalikerrosten alta paljastuva
²¹ Palmen, Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias
²² Talo kautta aikojen, Julkisivujen historia
32
Kuva 22 (vasemmalla). Maalinäyte
eteläjulkisivun nurkkalaudasta
Kuva 23 (oikealla). Maalinäyte itäjulkisivun
pystypeitelaudasta
Kuva 21. Maalinäyte länsijulkisivun
vaakapaneelista
vihertävä sävy (kuva 23) puoltaa. Valokuvissa oleva mahdollinen
vihreän sävy tosin vaikuttaisi olevan tummempi kuin mitä lateksimaalin
alta paljastuva öljymaali antaa ymmärtää, mutta vihreä sävy helposti
muuttuu ajan myötä. Myös suurempina kenttinä valkoisen kanssa
vihreän sävy on saattanut näyttää tummemmalta²² .
Ikkunakarmit kuvista päätellen ovat olleet alkuperäisessä asussaan
valkoiset tai lähes valkoiset. Kuullottavat ns. kyllästysaineet toivat
kuitenkin tummanruskean jälleen yleisimmäksi ikkunaväriksi
1960-luvulla.²² Rakennuksen muutospiirustuksissa oli maininta sitä, että
rakennus on maalattu vuonna 1964 ainakin itäjulkisivun osalta, joten
joko jo silloin tai viimeistään 1970-luvulla alkuperäiset ikkunat on
maalattu tummanruskealla sävyllä. 1970-luvulla asennetut uudet
ikkunat ovat joka tapauksessa jo olleet aikakaudelleen tyypillisesti
karmeiltaan ruskeat, joten olisikin luontevaa, että jäljelle jätetyt
alkuperäiset ikkunat olisi vasta tuossa yhteydessä maalattu
tummanruskealla vastaamaan uusien ikkunoiden ulkoasua, eikä näin
ollen julkisivun värisävyjä ole vielä 1960-luvulla vaihdettu.
Alkuperäisen tummahkon pärekaton päälle on todennäköisesti
1950-luvun kattomuutosten myötä ladottu punertava tiilikate, mikä
katolla on edelleenkin. Tuolloin alkuperäiset savupiiput on purettu ja
tilalle on laitettu poistoilmakanavina toimivia, savupiipun muotoa
mukailevia pellistä tehtyjä ilmanvaihtohormeja. Lisäksi katolle on lisätty
uusi kattoikkuna ja olevat kattoikkunat on reunustettu punaisten iv-
hormien kanssa samalla punertan sävyisellä pellityksellä. 1970-luvulla
vanhojen ikkunoiden tilalle asennetut uudet ikkunat ovat karmikooltaan
Luonnonkiviperusmuuri
33
Kuva 24. (vasemmalla). Pohjoisjulkisivun
ikkunoiden ympärillä olevista jäljistä voidaan
päätellä alkuperäisten ikkunoiden olleen
korkeammat sekä peitelaudat nykyistä
leveämmät.
Kuva 25. Itäjulkisivussa peitetyn ikkunan
vasemmalla puolella voidaan nähdä ikkuna-
aukon pienennykseen käytetyn paneelin olleen
alkuperäispaneelia karkeammin höylättyä,
vaikka leveys onkin ollut sama.
vastanneet muutamia poikkeuksia lukuunottamatta vanhoja ikkunoita.
Tämä voidaan päätellä vanhoista kuvista sekä julkisivuja tarkastelemalla.
Itäjulkisivulla ikkunasommitelman symmetriaa rikkovan pienen ikkunan
kohdalla sekä pohjoisjulkisivun pienten ikkunoiden kohdalla voidaan
huomata, että alkuperäinen ikkuna-aukko on ollut suurempi (kuvat 24
ja 25) ja paikkailuun käytetty vaakapaneelin karkeampi höyläys erottuu
julkisivussa selkeästi. Myös alkuperäisen leveämmän peitelistan leveys
on nähtävissä pienten ikkunoiden oikealla puolella kulkevassa rajassa,
kun lateksimaalin alla olevat maalikerrokset entisen peitelistan kohdalta
puuttuvat.
Uutta julkisivuväriä päätettäessä tarkempi maalitutkimus tulisi suorittaa
useasta kohdasta kirurginveitsellä raaputtaen, mutta kenttäpäivien
rajallisen ajan puitteissa siihen ei tässä projektissa ollut aikaa. Jatkoa
ajatellen se kuitenkin tulisi ehdottomasti tehdä oikean alkuperäissävyn
määrittelemiseksi. On myös hyvä muistaa, että maalipinnan
määrityksessä apuna käytettyjen vanhojen kuvien arvioidut
vuosiluvutkaan eivät välttämättä pidä paikkaansa, vaan niissä voi olla
heittoa jopa vuosikymmeniä. Kirjastovirmasta ladattujen Haapajärven
kotiseutuarkiston julkisivuvalokuvien vuosikymmen oli ilmoitettu, mutta
vuosiluvut perustuvat arvioon. Esimerkiksi vanhin kohteesta löytynyt
kuva oli Kirjastovirmassa merkitty Tiiton koulusta otetuksi, mikä ei siis
pitänyt paikkaansa jo rakennusten hyvin erilaisen ulkonäön perusteella.
²² Talo kautta aikojen, Julkisivujen historia
34
peite
tty
levy
llä
1950-luvun muutokset
70-luvun muutokset
90-luvun muutoksia
JULKISIVU ITÄÄN 1:200JULKISIVU ETELÄÄN1:200
JULKISIVU LÄNTEEN 1:200JULKISIVU POHJOISEEN 1:200
Kuva 26. Julkisivujen säilyneisyys
35
Pohjien säilyneisyys
Vanhan sairaalan alkuperäisiä piirustuksia ja muutospiirustuksia
tutkiessa on näkyvissä selkeästi kaksi selkeää uudempaa kerrosta, 1950-
ja 1970-luvulla tehdyt muutokset. Näiden aikakausien muutokset on
eriteltynä seuraavan aukeaman säilyneisyyskaavioissa. Alakerran
tilajärjestys ei 1950-luvulla juurikaan muutoksia kokenut, mutta
huonetilojen luonne muuttui modernimmaksi, kun peltikuoriset
lämmitysuunit korvattiin interiöörissä vesikiertoisilla pattereilla.
Yläkerran osalta muutokset erityisesti kylmän ja avaran ullakkotilan
osalta olivat selkeämpiä, kun korkea keskeistila osittain rajattiin
tekemällä yläkertaan kolmas huoneisto kattoikkunoineen. Myös
alkuperäisen portaan kulkusuunta muutettiin toisinpäin ja sitä myöten
alapohjaan tehtiin uusi aukko.
Uuden käyttötarkoituksen myötä 1970-luvulla huonetilojen määrän
maksimoimiseksi alakerran hieno ja avara keskeisaulatila muutettiin
huoneeksi ja samalla keskikäytävä muuttui ikkunattomaksi ja pimeäksi
tilaksi, mikä muutti tilaan saapumisen luonteen ratkaisevasti
toisenlaiseksi. Ikkunoiden vaihtaminen sekä pintamateriaalien
modernisointi levytyksineen ja laatoituksineen hukutti alleen loputkin
sairaalamiljöön alkuperäisestä autenttisuudesta, eikä tilassa ole
alkuperäisestä käytöstä näkyviä viitteitä tilajärjestyksen lisäksi juurikaan
jäljellä.
Yläkerrassa 1970-luvulla avarasta keskeisullakkotilasta poistettiin
viimeinenkin tilantuntu luomalla ullakolle lämmin keskeiskäytävätila.
Uudet seinämuutokset tekivät ullakosta lopullisesti sokkelomaisen ja
pimeän, sillä luonnonvalon pääsy erityisesti keskeistilaan estettiin
seinien lisäyksillä nyt täysin. Huoneistoihin todennäköisesti tässä
yhteydessä lisätyt keittokomerot, keittiöt ja kylpyhuonelisäykset toivat
asunnot varustelutasoltaan nykyaikaisemmaksi ja lisäsivät
käytettävyyttä.
Myöhempien vaiheiden muutokset ovat olleet vähäisempiä, ja näistä
suurimpana voidaan mainita alakerran yhden huoneen muuttaminen
ilmanvaihtokonehuoneeksi. Uusien vuosituhannen vaihteen jälkeisten
käyttötarkoituskaavailujen myötä tilat olisivat saattaneet hyvinkin
joutua vielä kokemaan kolmannen selkeästi radikaalimman kerroksen
esimerkiksi suunnitellun neuvolakäytön myötä (kuva 26).
Kuva 27. Vuonna 2003 teetetyt suunnitelmat
sairaalan muuttamisesta neuvolaksi
36
1950-lukuv. 1926
HALLI
ELI
PÄIVÄH.
KYLPY
LEIKKUU
-HUONE
HUONE
8:LLE
HUONE
2:LLEHUONE
2:LLE
SÄILIÖ
SÄILIÖ
ETEINEN
KEITTIÖ
HUONE
8:LLE
SAIRAANHOITA-
JATTAREN H.WC
VÄLIKKÖ
HUONE
LEIKATUILLE
ETEINEN
KUISTI
R. JAK.
WC
POLI
Kuva 28. Pohjien säilyneisyys
POHJAPIIRROS 1. KERROS 1:200
POHJAPIIRROS 2. KERROS 1:200
VINTTI
HUONE HUONE
VESI-
SÄILIÖHUONE
HUONE
POHJAPIIRROS 1. KERROS 1:200
POHJAPIIRROS 2. KERROS 1:200
37
1970-luku 2000-luku
HALLI
ELI
PÄIVÄH.
KYLPYLEIKKAUS-
SALI
HUONE
2:LLEHUONE
2:LLE
ETEINEN
KEITTIÖ
HUONE
WC
VÄLIKKÖ
ETEINEN
KUISTI
R. JAK.
WC
POLI POLIKLINIK
KA
HUONE HUONE HUONE
PUKUHUONE
TERVEYSTARK.
PESUH.
TOIMISTO
AMMATT.
TARK.
TYÖSUOJELUTARK.
AULA
PESU-
HUONE
(ERIT.
KOSTEA
TILA) FYS.
KEM.
LAB.
BAKTEERI
LAB.
VESI
LAB.
SIIV.VAR.VAR.
VAR.JOHTAVA
EL. LÄÄK.
SAIRAALAN
TAL. TSTO
ARKISTO
SAIRAALAN
TAL. PÄÄLL.
(lämpökanaali)
LJH
HALLI
ELI
PÄIVÄH.
HUONE
ETEINEN
KEITTIÖ
HUONE
WC
VÄLIKKÖ
ETEINEN
KUISTI
R. JAK.
WC
HUONE HUONE HUONE
TERVEYSTARK.
PESUH.
TOIMISTO
AMMATT.
TARK.
TYÖSUOJELUTARK.
AULA
FYS.
KEM.
LAB.
BAKTEERI
LAB.
VESI
LAB.
SIIV.VAR.VAR.
VAR.JOHTAVA
EL. LÄÄK.
SAIRAALAN
TAL. TSTO
ARKISTO
SAIRAALAN
TAL. PÄÄLL.
(lämpökanaali)
LJH
WC
HUONE
IV-KH KEITTIÖ
HUONEHUONE HUONE
VINTTI
HUONE HUONE
VESI-
SÄILIÖHUONE
HUONE
ALKOVI WC VH VAR. ALKOVI
WC VHKK WC
KEITTIÖ
VINTTI
HUONE HUONE
VESI-
SÄILIÖHUONE
HUONE
ALKOVI WC VH VAR. ALKOVI
WC VHKK WC
KEITTIÖ
POHJAPIIRROS 1. KERROS 1:200
POHJAPIIRROS 2. KERROS 1:200
POHJAPIIRROS 1. KERROS 1:200
POHJAPIIRROS 2. KERROS 1:200
38
39
2. RAKENNUKSEN KUVAUS
40
2.1 Sairaalarakennus ympäristöineen
Vanhan sairaalan sijainti
Rakennus sijaitsee Roikolan kaupunginosassa osoitteessa Isokatu 38,
85800 Haapajärvi. Isokatu on vilkasliikenteinen katu ja toimii kaupungin
raittia halkovana valtaväylänä Kalajoki-Ylivieska-akselilla (kuva 29). Tie
on rakennettu vuosina 1965-1967, mitä ennen paikalla oli
kunnansairaalalta lääkärintalolle johtava idyllinen koivukuja. Koivukujan
jäänteet ovat edelleenkin selkeästi nähtävissä omana, historiallisena ja
arvokkaana kerrostumana ympäristössä, ja yhteys sairaalan ja
lääkärintalon välillä on edelleen olemassa, sillä valtatien alta menee
kävelytien alikulkureitti (kuva 30). Koivukujan päässä oleva lääkärintalo
on nykyisin yksityisomistuksessa.
Rakennuksen sijainti ohikulkuväylän varrella on näkyvä ja keskeinen,
vaikkakin rakennus sijaitsee keskustan laitamalla vajaa puolitoista
kilometriä kaupungintalolta.
Kuva 29 (vasemmalla). Vanhan sairaalan sijainti
Haapajärven ydinkeskustasta.
Kuva 30 (oikealla). Lääkärintaloa ja entistä
kunnansairaalaa yhdistää toisiinsa koivukuja,
jonka jäljellä olevia puita kuvassa on korostettu
vihreällä. Sairaalarakennus myös näkyy
ohikulkuväylälle jo kaukaa molemmista
suunnista lähestyttäessä.
100m
100m
KOIVUKUJAN KOROSTUS
L Ä Ä K Ä R I N T A L O (YKSITYISOMISTUKSESSA)
VANHA KUNNAN-SAIRAALA
NÄKYMINEN VALTATIELLE
done.
41
Kuva 31. Ote asemakaavasta, sairaalan tontti
korostettuna punaisella, 1:5000
Kuva 32. Ote osayleiskaavasta, sairaalan tontti
korostettuna turkoosilla, 1:15000
Kaava ja kaavamerkinnät
Sairaalarakennus sijaitsee korttelissa 212, joka on YS-merkinnällä
varustettu eli sosiaalitointa ja terveydenhuoltoa palvelevien rakennusten
korttelialue. Korttelialueen tehokkuusluku e=0.45, ja rakennusalasta/
alueesta rakentamiseen saa korttelissa käyttää 30%. Sairaalarakennus
on 460 hm2 ja sijaitsee tontilla numero 3, jonka kokonaispinta-ala on
3772m². Toteutunut tehokkuus tällä hetkellä siis on 0,12. Tontilla on
aiemmin sijainnut lisäksi asuntolarakennus, joka on purettu huonon
kuntonsa vuoksi vuonna 2012.
Tontti sijaitsee osayleiskaava-alueella, jossa tontin merkintä PY, eli on
julkisten palvelujen ja hallinnon alue. Alue on varattu pääasiassa
kunnan, valtion tai muiden julkisten yhteisöjen toimintoja varten.
Sairaala on merkitty osayleiskaavassa lisäksi merkinnällä km13, joka
tarkoittaa, että kohde on kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja siten
suojelukohde. Kohteella on listattu olevan myös rakennushistoriallista
ja historiallista arvoa ²³. Kohdetta ei saa purkaa ilman MRL 127§
mukaista lupaa. Lisäksi “kohteessa suoritettavien korjaus- ja
muutostöiden, käyttötarkoituksen muutosten sekä
täydennysrakentamisen ja alueella tehtävien toimenpiteiden tulee olla
sellaisia, että alueen rakennustaiteellisesti/kulttuurihistoriallisesti/
maisemakuvallisesti arvokas luonne säilyy. Alueella ei saa tehdä sellaisia
toimenpiteitä, jotka vähentävät sen suojeluarvoa.” ²³
,ò
,�,,
S
D
����
�
�
��
���
,62.$78
8
<6
93
S
D
���
,ò
,�,,
H ����
H ����
-
6
6
��7
���
�
�
�
��
��
��
�
�
�
�
��
��
�
��
��
�
��
��
��
��
��
��
��
��
��
��
�
��
�
��
���
,VRNDWX
DNDWX
WHUYH\VNHVNXV
NW
NW
���� ���
����
�����
�����
ODN�\KW��������������������
�
�
�
�
���
���
=�����
�����
�����
���
����������
�����
����
� ���
���
�����
���� �
��� ��
�����
�����
�����
�����
�����
�����
�����
�����
�� ���
�����
�����
�����
�����
6DLUDDOD
5DQWDPlNL
����
�� ��
� ��
���
��
��
��
�
����
��
����
��
�
���
��
�
�
��
���
�
�
��
�
�
�
�
��
�
�
��
��
�
�
��
�
��
�
��
�
�
����
��
��
��
������
�
�
�
��
��
��
��
��
��
��
��
�
�
��
��
��
��
�
�
����
�
�
�
�
NP����NP
3<
3<
$2��
²³ Haapajärven kaupungin keskustan osayleiskaava 2035 done.
42
Suunnittelija
Rakennus on tehty Lääketieteellisen seuran vuonna 1923 julkaisemien
tyyppipiirustusten kanssa yhtenevästi (kuva 10). Rakentamispäätös
sairaalasta on kuitenkin tehty Haapajärvellä jo vuonna 1920, joten
alkuperäiset suunnitelmat ovat saattaneet hyvinkin olla toisenlaiset,
mutta rakennusprosessin alun venyessä poliittisista syistä on ne
mahdollisesti muutettu suositeltuun tyyppipiirustukseen tai
vaihtoehtoisesti mallia piirustuksiin on alun perinkin otettu samasta
kohteesta, joiden innoittamana mallipiirustukset ovat tehty.
Lähiympäristön rakennukset
Samalla tontilla sairaalan kanssa on aiemmin sijainnut myös luultavasti
jälleenrakennuskaudella rakennettu asuntolarakennus, joka on
sittemmin vuonna 2012 purettu heikon kuntonsa vuoksi. Ennen
purkamista rakennus toimi päihdekuntoutujien asuntolana, mutta
ylläpidon haasteellisuuden ja heikon maineen vuoksi kaupunki päätyi
kunnostuksen sijaan rakennuksen purkamiseen (kuva 33).
Viereisellä tontilla samassa korttelissa vanhan sairaalan itäpuolella
sijaitsee terveyskeskus (kuva 34). Kortteli ja samalla myös vanhan
sairaalan tontti rajautuu pohjois- ja länsisivuiltaan Isokatuun. Isokadun
pohjoispuolella on jälleenrakennuskaudella rakennettu pientaloalue.
Kuva 33. Sairaalan ja terveyskeskuksen välistä
vuonna 2012 purettu asuntolarakennus
Kuva 34. Sairaalan itäpuolella oleva
terveyskeskusrakennus
done.
43
VANHA SAIRAALA
PURETTUASUNTOLA
Y K S I T Y I S - TALOJA
TERVEYSKESKUS
RIVITALO( K A U P U N G I N OMISTUKSESSA)
Kuva 35 (vasemmalla). Vanhaa sairaalaa
ympäröivät rakennukset, 1:2000
Kuva 36 (oikealla). Seuraavalla aukeamalla
olevien näkymäkuvien ottamispaikat ja suunnat
S1.
S2.
S3.
S4.
Ympäristö ja näkymät
Sairaalarakennus sijaitsee väljästi rakennetulla tontilla terveyskeskuksen
vieressä. Yleisvaikutelma tontilla on avara ja laakea: rakennuksen
länsipuolelta kulkee valtatie, joka on korotettu sairaalan tonttiin
nähden, mutta tie ja liikenne näkyvät selvästi tontille. Aukea
parkkipaikkahenkinen piha pääsisäänkäynnin edessä länsipuolella on
ankea ja tarvitsisi tien suhteen selkeämpää rajausta tullakseen
viihtyisämmäksi. Terveyskeskuksen puoleinen itäpuolen piha niin ikään
vaatisi myös selkiyttämistä ja rajausta, jotta terveyskeskuksen vilkas
päiväliikenne ei tuntuisi niin hallitsevalta. Etelä- ja pohjoisjulkisivuilla
kasvaa komeita ja korkeita puita, jotka olisi paikallaan syytä säilyttää.
44
Kuva 38. Laajakulmanäkymä puretulta asuntolalta (Suunta 2.)
Kuva 37. Laajakulmanäkymä Isokadulta (Suunta 1.)
45
Kuva 39. (ylempi kuva: Laajakulmanäkymä terveyskeskukselta (Suunta 3.)
Kuva 40. (alempi kuva): Laajakulmanäkymä risteyksestä (Suunta 4.)
done.
46
Pihan toiminnot ja saapuminen tontille
Päälähestymissuunta sairaalalle on Isokadulta etelän suunnasta (kuva
41). Toissijainen lähestymissuunta on terveyskeskukselta päin
pohjoispäädyssä olevalle sisäänkäynnille (kuva 42). Molemmille puolille
rakennusta on järjestetty reilut paikoitustilansa. Vaikka sairaalan tontti
on reilun kokoinen, noin 3770 m², niin silti näkymiä rakennuksen
ympärillä hallitsevat runsaat parkkitilat korkean puuston ohella.
Polkupyöräpaikoitus (kuva 43) on järjestetty osittain pihakatokseen,
joka sijaitsee rakennuksen luoteen puoleisella kulmalla, ja osittain
avotelineeseen pohjoispäädyn sisäänkäynnin yhteyteen (kuva 44).
Kotiseutuneuvos Erosen mukaan tosin katettu pyöräkatos on alun
perin rakennettu jo puretun asuntolan asukkaiden pyörätelineeksi ja
Kuva 41 (vasemmalla). Saapuminen tontille
Isokadulta eli päälähestymissuunnasta
Kuva 42 (oikealla). Pihan eri toiminnot
nykyisellään
rakennuksen purkamisen jälkeen teline on jäänyt käytännössä
käyttämättömäksi.
Rakennusta ympäröi autolla ajettavissa oleva leveähkö pihatie, joskin
pohjoispuolen päädyssä ympäriajaminen on estetty suurilla kivillä,
jotka keräävät ympärilleen vesilammikoita lumien sulamisen aikaan.
Samaisella pohjoispuolen tiellä toissijaisesta sisäänkäynnistä hieman
koilliseen on myös maanpinnassa havaittavissa sähköjohtoja, mitkä
vaikuttaisivat olevan huolimattomasti maadoitettuja.
Jätehuolto niin ikään toimii luoteiskulmalla olevassa avokatoksessa,
joka vaikuttaisi olevan ennemminkin väliaikaisratkaisu (kuva 45). Ehkä
näköesteeksi tarkoitetut valkoiset aidat ovat osin irrallaan nojaamassa
puuta vasten, eivätkä roskasäiliöiden näkyvyyttä peittämässä.
4 APPP
8 AP
JÄTE- JA PP
KATOKSET
POSTI-
LTK
5 AP
5 AP
47
Kuva 44 (oikealla). Polkupyöräteline
pohjoispäädyn sisäänkäynnin yhteydessä
Kuva 43 (vasemmalla). Polkupyöräteline, joka
on alun perin rakennettu puretun asuntolan
asukkaille ja sittemmin jäänyt olemattomalle
käytölle
Kuva 45 (vasemmalla). Kyhätyn oloinen
roskakatos tontin luoteiskulmalla
Kuva 46 (oikealla). Tontin koilliskulmalla pihaan
johtavalla tiellä maasta törrötti sähköjohtoja done.
48
Tontilla on sekä suuria koivuja että komeita mäntyjä, jotka luovat piha-
alueelle arvokkuutta ja omaleimaisuutta ja ovat säilyttämisen arvoisia.
Erityisesti historiallisen koivukujarivistön muodostavat vanhat hieskoivut
pihan etelälaidalla tulisi säilyttää rivistönä, mikä näkyy hyvin vasemmalla
olevassa kuvassa (kuva 47).
Pihan ajoreittien ja paikoitusalueiden päällyste on hiekka. Lisäksi
rakennusta ympäröi pieni sammaloitunut nurmikenttä. Maaperän
laadusta ei ole tarkkaa tietoa, kuten ei myöskään salaojituksista tai
tarkastuskaivoista.
Esteettömyys pihalla on järjestetty lisäämällä invaluiska
pääsisäänkäynnin yhteyteen. Valaistus piha-alueella on vähäinen, ja
sitä on parannettu lisäämällä rakennuksen luoteiskulmaukseen
katuvalo, mikä ei luonteeltaan istu lainkaan rakennuksen arkkitehtuuriin
(kuva 48). Invapaikoitus on järjestetty luiskan viereen ja kyltti on
kiinnitetty suoraan julkisivuverhoukseen muiden varoituskylttien,
lämpöpistokkeiden ja sähkövetojen lailla.
Myös postilaatikko on kiinnitetty eteläpäädyn seinään, ja kuvaushetkellä
oli kokonaan ilman kantta (kuva 53).
Kuva 47. Tontin eteläpäädystä alkavan
historiallisen koivukujan rippeet
Kuva 48. Kuulonhuoltoyhdistyksen tiloihin
osoittava opaste
49
Kuva 50 (oikealla). Invapaikoitus ja muut
julkisivuun kiinnitetyt elementit
Kuva 49 (vasemmalla). Luoteiskulman
valaistusratkaisu, mikä valaisee pääasiassa
alapuolella sijaitsevia suuria, rakennuksen
ympäriajon estäviä kiviä
Kuva 53 (oikealla). Postilaatikko niin ikään
kiinnitettynä julkisivuun
Kuva 51 (vasemmalla). Seinäkiinnityksiä
sommiteltuna julkisivuverhoukseen
Kuva 52 (keskellä). Invaluiska done.
50
Rakennuksessa on yläosassa peiterimapystyvuoraus
päätykolmioaiheissa ja alaosa on pontattua vaakapaneelivuorausta.
Yläkerran osalta julkisivukäsittely vaihtuu päätykolmioden yläosissa
koristeiseen vinopanelointiin. Alaosan vaakapaneeli on leveydeltään
joka sivulla yhtenäinen (leveys: 9cm) ja vaakapaneelikentän ylä- ja
alareunassa kulkee vaakalista( leveys: 6cm). Julkisivut ovat kauttaaltaan
lateksimaalilla käsitelty, minkä sopimattomuus julkisivumaalina käy
hyvin esille kaikkien julkisivujen osalta maalin irtoillessa suurina kenttinä
paljastaen alta harmaantuneen puupinnan. Maalauksen nykyinen
värisävy on pääasiassa keltainen, jonka lisäksi ikkunoiden peitelistat,
nurkkalaudat (leveys: 20cm) sekä muutamat pystylistat ovat valkoiseksi
maalatut.
Ikkunat ovat kaksilasisia, 1970-luvulla uusittuja puuikkunoita, joiden
puitteet tummanruskeat ja peitelistat valkoiseksi maalattu. Ikkunoissa
on tuuletusluukku. Alkuperäiset kattoikkunat ja frontonin alkuperäinen
ovaalinmuotoinen ikkunasommitelma ovat yksilasisia ja puitteet
ruskeaksi maalatut. Rakennuksessa on 1950-luvulla alkuperäisen
pärekatteen päälle tehty punainen betonitiilikatto.
Kuva 54 a-d. Pystylistoitusten (a),
vaakapaneloinnin (b), tippalistan (c) ja
nurkkalaudoitusten (d) koot
(a)
(c)
(d)
(b)
done.2.2 Julkisivut
51
Kuva 55 (vasemmalla). Pääjulkisivu länteen
Kuva 57 (vasemmalla). Julkisivu itään
Kuva 56 (oikealla). Julkisivu pohjoiseen
Kuva 58 (oikealla). Julkisivu etelään
52
Sisäänkäynnit
Pääsisäänkäynnin yhteydessä on aumakattoinen, alkuperäinen kuisti,
johon on lisätty painekyllästetystä puusta tehty invaluiska 2000-luvun
jälkeen. Tuolloin myös porrasaskelmat ovat mahdollisesti uusittu.
Kuistin kaiteet ovat alkuperäiset ja koristeelliset, valkoiseksi ja keltaiseksi
lateksimaalilla maalattu. Terassin alakatto on todennäköisesti
alkuperäistä helmipaneelia keltaiseksi maalattuna (kuva 60), kuten
myös pohjoispäädyn kuistin alakattokin. Valaisimet molempien
sisäänkäyntien yhteydessä ovat kuutiomaiset, todennäköisesti
1970-luvulla lisätyt, eikä valaistusteho niissä ole riittävä.
Pohjoispäädyn vaatimattomampi, niin ikään aumakattoinen
sisäänkäyntikatos betonivalutasanteineen ja portaineen (kuva 61) on
todennäköisesti ollut aiemmin alaosaltaan pääsisäänkäynnin terassin
kaltainen, vanhoissa piirustuksissakin näkyvä puinen ja koristeellinen,
Kuva 59. Pääsisäänkäynti länsijulkisivussa
Kuva 61 (oikealla). Toinen sisäänkäynti
pohjoispäädyssä
Kuva 60 (vasemmalla). Terassin alakatossa
olevaa alkuperäistä helmipanelointia ja
1970-luvulla lisätty valaisin
53
Kuva 62. Paanuaiheen keskelle sijoitettu
ilmanvaihtoritilä.
Kuva 63 a-c. Vaihtelevia IV-ratkaisuja
julkisivuissa
mutta purettu luultavasti 1950-luvun muutosten yhteydessä ja korvattu
betonivaluratkaisulla. Tuolloin pohjoispäädyn yläkertaan johtavat
portaat ovat jääneet tarpeettomiksi pääportaiden kulkusuunnan
vaihdon yhteydessä, kun silloin lisätyille yläkerran asunnoille haluttiin
pääterassin yhteyteen tehdä oma ulko-ovellinen sisäänkäynti.
Pohjoispäädyn sisäänkäynnin yhteydessä oleva, kuvissakin kovin
irralliselta vaikuttava ja rakennuksen arkkitehtuurin huonosti sopiva
kaide on lisätty vasta 1990-luvun jälkeen.
Ilmanvaihtoratkaisut on toteutettu julkisivussa vaihtelevasti ja varsin
mielenkiintoisesti, ja erityisesti pääsisäänkäynnin ikkunasommitelman
paanuaiheen keskelle lisätty ilmanvaihtoritilä ei kunnioita rakennuksen
arkkitehtonista olemusta ja hienoa detaljiikkaa lainkaan.
(b)
(c)(a)
54
Nykyinen käyttö
Rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa sisäänkäynti on keskellä
länsijulkisivua. Sisäänkäynnin yhteydessä on pieni eteinen, joka johtaa
ikkunattomaan keskeiskäytävään, mistä on käynti lähes kaikkiin alakerran
oikean siiven huoneisiin ja aputiloihin. Yksi kahdeksasta huoneesta on
otettu ilmanvaihtokonehuoneeksi, jonka vieressä sijaitsevat vessa ja
keittiö. Oikea ja vasen siipi on erotettu toisistaan käytävää jakavalla
ovellisella väliseinällä, joka on ollut jo alkuperäisratkaisussa. Oikeassa
siivessä toimii tällä hetkellä nuorison biljardi- ja pelitilat, ja puolet
huoneista toimii tällä hetkellä varastona pääasiassa kalusteille.
Vasemmassa siivessä olevaan kolmen huoneen ja keittiön huoneistoon
on oma sisäänkäyntinsä pohjoisjulkisivusta. Heti sisäänkäynnin
vasemmalla puolella on lämmönjakohuone. Huoneistossa toimii tällä
hetkellä Selänteen Kuulonhuoltoyhdistys ry. Huonetiloissa on käsitöiden
pienimuotoista myyntiä sekä matonkudontaa varten mattopuita, ja
lisäksi tilaa on pienimittakaavaisemmille käsitöille. Päätyhuoneisto on
alkuperäisissäkin suunnitelmissa ollut rajattuna väliseinällä omaksi
yksikökseen, ja sellaisena se toimii ilmeisen hyvin edelleenkin.
Alakerran sisätilojen materiaalit
Alakerran oikean siiven tilojen pintamateriaalit ovat pääasiassa peräisin
1970-luvun korjauksista, jolloin pinnat ovat muutettu vastaamaan
uuden käyttötarkoituksen vaatimuksia. Lattiat ovat päällystetty tuolloin
ruskean ja vihertävän sävyisillä linoleum-lattiapäällysteillä, joiden alta
todennäköisesti löytyy alkuperäinen lankkulattia. Seinät ovat
päällystetty rakennuslevyllä ja lasikuitutapetilla, joka on maalattu
valkoisen ja pastellin eri sävyillä. Lisäksi keittiön ja entisen
laboratoriohuoneen (biljardihuone 107) seinissä on valkoinen
kaakelipinta ja vessassa myös muovimattoa seinillä. Keittiön
kiintokalusteet ovat keltaisia, 1970-luvulta peräisin olevia, kuten myös
tiloissa olevat laakasisäovet ja ulko-ovet. Kattojen alaslaskut ovat
valkoiseksi maalattua rakennuslevyä, jonka alapinnassa esillä kulkee
melko kookkaat ilmastointikanavat.
Vasemmanpuoleisessa siivessä lattiamateriaalina on käytetty pääasiassa
vaaleaa muovimattoa ja seinien pintamateriaali on valkoiseksi
maalattua rakennuslevyä. Katot ovat valkoisia, eikä ilmastointikanavia
ole juurikaan näkyvissä. Tiloihin ei toisaalta myöskään kunnollista
ilmanvaihtoa ole järjestetty, ja sen seurauksena myös sisäilmaongelmat
ovat keskittyneet juuri rakennuksen pohjoispäätyyn. Keittiön
kiintokalusteet ovat niin ikään keltaisia 1970-luvun kalusteita.
Alkuperäisiä materiaaleja ja yksityiskohtia ei ollut lainkaan näkyvissä
alakerran tiloissa. Alkuperäiset sisustusmateriaalit saattaisivat kuitenkin
löytyä myöhemmin tehtyjen levytysten ja päällysteiden alta.
Korjaustoimenpiteden yhteydessä löytyvät materiaalit tulisikin
inventoida ja materiaaleista poimia näytteet talteen kattavasti. Lisäksi,
mikäli vanhan sisustuksen tunnelmaa halutaan rakennukseen palauttaa,
toimivat vanhat materiaalinäytteet esimerkkeinä sisustussuunnitelmalle.
2.3 Alakerta
55
VARASTO
101
13,7 m2
VARASTO
102
13,9 m2
IV-KH
103
9,4 m2
WC
104
4,1 m2
KEITTIÖ
105
12,9 m2
BILJARDIHUONE
106
24,1 m2
BILJARDIHUONE2
107
25,9 m2BILJARDIHUONE2
108
14,8 m2
VAR.
110
3,0 m2
VARASTOHUONE
112
8,9 m2
VAR.
111
2,1 m2
ET.
114
3,3 m2
SIIV.
109
3,0 m2
KÄYTÄVÄ
113
42,8 m2
VARASTO
117
15,1 m2
VAR.
116
1,5 m2
VAR.
115
1,5 m2
KÄSITYÖHUONE
118
21,0 m2
KÄSIT.HUONE
119
14,3 m2
WC
120
2,9 m2
ET.
121
7,0 m2
LJH
122
2,1 m2
KÄYT.
125
11,0 m2VAR.
126
4,0 m2
KEITTIÖ
123
12,5 m2
MATONKUDONTA
124
11,1 m2
Kuva 64. Alakerran nykytilan pohja 1:150
56
a) Tila 101, varasto b) Tila 102/1, toimisto c) Tila 102/2, toimisto d) Tila 103, iv-kh
e) Tila 104, wc f) Tila 105/1, keittiö g) Tila 105/2, keittiö h) Tila 106/1, biljardihuone
Kuva 65 a-h. Alakerran nuorisotilat oikeassa
siivessä
NUORISON KÄYTÖSSÄ OLEVAT TILAT
57
i) Tila 106/2, biljardihuone j) Tila 107/1, biljardihuone2 k) Tila 107/2, biljardihuone2 l) Tila 108, pokerihuone
m) Tila 109, siivouskomero n) Tila 110, varasto o) Tila 111, varasto p) Tila 112, varasto
Kuva 65 i-p. Alakerran nuorisotilat oikeassa
siivessä
NUORISON KÄYTÖSSÄ OLEVAT TILAT
58
r) Tila 113/2, käytävä s) Tila 114/1, eteinen t) Tila 114/2, eteinen
u) Tila 115, varasto v) Tila 116, varasto w) Tila 117, varasto
q) Tila 113/1, käytävä
Kuva 65 q-w. Alakerran nuorisotilat oikeassa
siivessä
59
KUULOHUOLTOYHDISTYKSEN TILAT
a) Tila 118, käsityöhuone b) Tila 119, käsityöhuone c) Tila 120, wc-tila
e) Tila 123, keittiö f) Tila 124, matonkutomishuone g) Tila 125, käytävä h) Tila 126, varasto
d) Tila 121 ja 122, eteinen ja
Kuva 66 a-h. Alakerran huoneisto vasemmassa
siivessä
60
Nykyinen käyttö
Rakennuksen toiseen kerrokseen on oma sisäänkäyntinsä länsijulkisivun
terassilta alakerran pääsisäänkäynnin vierestä. Yläkertaan johtavat
portaat on tehty 1950-luvun muutosten yhteydessä, jolloin kulkusuunta
vaihdettiin oman sisäänkäyntinsä yhteyteen. Toisessa kerroksessa on
kolme pientä asuinhuoneistoa, jotka toimivat tällä hetkellä
harjoitustiloina musiikin harrastajille. Tiloista löytyy esimerkiksi
useammat käytössä olevat rummut. Tilojen lisäksi yläkerrassa on reilusti
kylmää ullakkotilaa ja itäjulkisivun vastaisessa ullakkotilassa myös
rakenteen sisään kapseloituna vanha vesisäiliö. Huonejärjestys on aika
ahdas, ja lisäksi inventointimittausten perusteella varsinaisten
huonetilojen välissä on luultavasti myös muutamia tyhjiä komeroita,
joiden sisäänkäynti on myöhemmin muutosten yhteydessä jätetty
levytysten alle. Erityisesti näiden tilojen osalta tarkistusmittaukset ovat
paikallaan.
Alakerran sisätilojen materiaalit
Yläkerrassa käytävän ja huoneistojen osalta materiaalit ovat peräisin
pääasiassa 1970-luvulta. Lattiamateriaalina on käytetty erivärisiä
muovimattoja, ja lisäksi osa lattioista oli äänenvaimennusta varten
huovin ja matoin peitettynä. Seinillä oli alakerran kaltaisesti levytys,
joka oli maalattu pääasiassa valkoiseksi tai pastellin sävyillä. Kattojen
alaslaskut olivat kahdessa huoneessa levytystä, mutta keskimmäisessä
huoneistossa näkyvillä oli luultavasti 1950-luvulta peräisin oleva
valkoiseksi maalattu helmiponttipaneeli (huone 221). Lisäksi pienessä
vaatehuoneessa vasemmalla puolella samaa helmiponttipaneelia,
mutta vihertävän sävyiseksi maalattuna, oli käytetty sekä seinissä että
katossa.
Kylmässä ullakkotilassa (tila 202) on myös näkyvissä ihan alkuperäistä,
maalaamatonta helmiponttipaneelia (kuva 69). Todennäköisesti
ylijääneet sisävuorauslaudat on haluttu hyötykäyttää ullakkotilojen
vuoraukseen. Alkuperäisiä ovia on jäljellä kolme ja ne kaikki sijaitsevat
ullakkotiloihin johtavissa eteisissä ullakkotilan ovena. Lisäksi ullakolta
löytyy itäjulkisivun frontonista 1970-luvulla poistettu alkuperäinen
ovaali-ikkuna, paketissa joitakin varalaseja ovaali-ikkunaan sekä
2000-luvulla terassilta luultavasti invaluiskan tieltä poistettu
alkuperäinen kaide. Myös vanhoja tavaroita eri käyttötarkoitusten
jäljiltä löytyi, muun muassa vanha, vauvojen punnituksessä käytetty
vaaka sekä ruskeita lasipulloja ja muuta lasitavaraa mahdollisesti
laboratorioajoilta.
2.4 Yläkerta
61
A
HUONE
206
21,6 m2
KYLMÄ ULLAKKO
202
16,3 m2
KYLMÄ ULLAKKO
213
10,7 m2
KYLMÄ ULLAKKO
211
21,8 m2
HUONE
212
29,3 m2
VESIS.
201
3,7 m2
ET.
203
3,9 m2
KH
204
3,5 m2
KK
205
2,1 m2
ET.
207
6,3 m2
KYLMÄ ULLAKKO
208
13,8 m2
KYLMÄ ULLAKKO
209
7,6 m2
KYLMÄ ULLAKKO
210
40,3 m2
ET.
215
8,6 m2
KEITTIÖ
214
13,7 m2
WC
216
2,6 m2
VH
217
2,5 m2
ET
218
1,6 m2
KÄYT.
219
18,0 m2
KK
220
3,6 m2
HUONE
221
10,5 m2
ET.
222
2,5 m2
WC
223
2,8 m2ASUNTO 1H+K+WC+VH
59,2 m2
ASUNTO 1H+KK+WC
20,8 m2
ASUNTO 1H+KH+KK
35,1 m2
Kuva 67. Yläkerran nykytilan pohja 1:150
62
a) Tila 201, vesisäiliön tila
e) Tila 205, keittokomero f) Tila 206, akustoitu soittohuone g) Tila 207, eteinen h) Tila 208, kylmä ullakkotila
b) Tila 202, kylmä ullakko c) Tila 203, ullakolle johtava eteinen d) Tila 204, kylpyhuone
Kuva 68 a-h. Yläkerran huonetilat
63
i) Tila 209, kylmä ullakko
m) Tila 211, kylmälle ullakolle vievä eteinen
n) Tila 212, kylmä ullakko o) Tila 213, akustoitu soittohuone p) Tila 215, eteinen
j) Tila 210/1, kylmä ullakko k) Tila 210/2, kylmä ullakko l) Tila 210/3, kylmä ullakko
Kuva 68 i-p. Yläkerran huonetilat
64
x) Tila 224, ullakolle johtava porras
Kuva 68 i-p. Yläkerran huonetilat
q) Tila 216, vessa r) Tila 221, soittohuone s) Tila 218, eteinen t) Tila 219, keittiö
u) Tila 220, eteinen v) Tila 222, vessa w) Tila 223, käytävä
65
b. c.
a.
d. e.
Säilyneitä alkuperäismateriaaleja yläkerrassa
a. Yläkerran huoneessa 221 katossa alkuperäistä tai 1950-luvun
muutoksissa lisättyä helmiponttipaneelia, kuvassa näkyy myös puretun
hormin todennäköinen sijainti alakatossa
b. Ullakolle johtavia ovia on säilynyt kolme, kuva tilasta 203
c. Ullakkotilassa olevaa helmiponttipaneelia
d. Tilan 221 vaatekomeron seinässä ja katossa olevaa vanhaa
helmiponttipaneelia. Lisäksi vaatekomeron ovi on luultavasti
alkuperäinen
e. Tarkempi kuva vaatekomeron alkuperäisestä helmiponttipaneelista
Kuva 69 a-e. Yläkerran tiloissa näkyvissä olevia
alkuperäismateriaaleja
66
Säilyneitä yksityiskohtia yläkerrassa
a. Ullakolta vanhan portaan tasanteen päältä löytyneet alkuperäiset
ovaali-ikkuna ja terassin kaide (tila 210)
b. Ullakkotilassa olevan alkuperäinen porrashuone kaiteineen ja
ikkunasommitelmineen (tila 210)
c. Ullakkotilaan 209 johtava vanha ovidetalji
d. Ovaali-ikkunan vieressä olevat ikkunan varalasit
e. Alkuperäiset portaat näkyvissä tilassa 210
Kuva 70 a-f. Yläkerran tiloissa olevia säilyneitä
yksityiskohtia
a. b. c.
d. e.
67
Kuva 71. (oikealla) Yläkerran luoteiskulman
kylmän ullakkotilan vesikatto ja
kattokannattajat
Rakennus on alunperin luonnonkiviperustukselle tuulettuvaksi
täytepohjarakenteeksi tehty, mutta 1970-luvun korjausten yhteydessä
tuuletustila on täytetty ja alapohja muutettu maanvaraiseksi
betonilaataksi, jonka alle on luultavasti asennettu myös lämmöneristeet.
Vesikatto on 1950-luvulta peräisin oleva punertava tiilikatto, jonka alla
on alkuperäinen päreverhous. Ullakkotilassa viereisessä kuvassa (kuva
71) näkyvät kattokannattajat ovat ruotsalaistyyppiset ja siistissä
kunnossa.
VTT:n kosteusvauriotutkimuksessa vuonna 2002 avattiin rakenteita, jolloin
näytteiden ottamisen lisäksi on voitu varmistaa useiden seinien todellinen
rakenne hirsirunkoon saakka. Ulkoseinä itäjulkisivulla biljardihuoneessa
(tila 106) on ulkopinnasta lukien ulkoverhous, ilmaväli, rakennuspahvi,
hirsirunko. Keskellä rakennusta (porrasta vastapäätä, tila 102) itäjulkisivulla
rakenne oli sisältä runkoon päin lastulevy, puurunko/koolaus n. 50mm,
hirsirunko. Koolauksen osalta tutkimusraportissa ei mainita, oliko
seinärakenteessa myös lisäeristystä, mutta todennäköisesti pelkän
suoristuksen vuoksi koolausta ei ole tehty. Rakenne on ulkoseinien osalta
siis luultavasti kauttaaltaan samanlainen tai samankaltainen. Rakenne
nuorisotalon keittiön käytävänpuoleisessa väliseinässä on kipsilevy, lauta,
hirsirunko. Yläpohjassa lämmöneristyspurun päällä on lattialaudoitus.
Lämmitysjärjestelmänä on kaukolämpö. Vesiputket ja lämmityspatterit
ovat luultavasti alkuperäiset 1950-luvun asennuksissa lisätyt ja sitä
myöten jo uusimisen tarpeessa. Massiivinen ilmanvaihtokone hoitaa
ilman vaihtumisen ainoastaan oikeanpuoleisessa siivessä nuorisotalon
tilojen ja yläkerran asunnon osalta.
2.5 Rakenteet
68
Kuva 72. Arvottamistaulukko
2.6 Restaurointiperiaate ja arvottaminen
Rakennus edustaa rakentamisajankohdalleen tyypillistä
kunnansairaalarakentamista, jossa on selkeästi näkyvissä kolmen eri
aikakauden aiheuttamat kerrostumat: alkuperäisen tilanteen lisäksi
1950-luvun ja 1970-luvun muutokset etenkin tilajärjestysten ja
julkisivumuutosten osalta. Alkuperäiseen tilanteeseen peilatessa
voitaisiinkin todeta, että 1950-luvun ja erityisesti 1970-luvun
muutostoimenpiteet ovat pääasiassa alkuperäiseen arkkitehtuuriin
sopimattomia kerroksia ja pilaavat rakennuksen arkkitehtonista ilmettä
ja ennen kaikkea hienostunutta henkeä sekä sisätilojen että
julkisivujenkin osalta.
Rakennuksella on pitkä, yli 50-vuoden sairaalahistoria, mikä tuo
rakennukselle vahvaa historiallista arvoa toimiessaan näin kiinteänä
osana haapajärvisten elämää. Rakennuksella on myös paikkakunnan
identiteettiä luova vahva status paikkakuntalaisten silmissä, sillä se
sijiatsee valtatien varrella heti tien vieressä. Sairaalarakennus nykyisellä
paikallaan on tekijä, jonka myös ulkopaikkakuntalaiset liittävät
mielikuvissaan Haapajärveen. Lisäksi rakennuksella on komean
koivukujan ja lääkärintaloyhteyden myötä vahvoja maisemallisia arvoja,
ja koivupuut ovat osaltaan myös tärkeässä roolissa identiteetin luojana.
Rakennukseen on varsinkin sisätilojen osalta tehty reilusti muutoksia,
mitkä ovat häivyttäneet alkuperäisen maaseutusairaalan hengen.
Nykyisellään ullakkotiloja lukuunottamatta rakennuksen historiallinen
olemus on lähinnä mielikuvien varassa, sillä kaikki näkyvät pinnat ovat
uudempia kerroksia. Ainoastaan ullakkotiloissa alkuperäiset,
patinoituneet rakenteet ovat nähtävissä (kuva 71).
HAAPAJÄRVEN VANHAN SAIRAALAN ARVOTTAMINEN
Kerroksellisuus
Rakennuksen myöhemmät vaiheet ovat pääasiassa tuhonneet vanhaa, alkuperäistä rakennetta ja aiheuttaneet rakennukselle rakennusteknisiä ongelmia. Uudet, syntyneet kerrostumat eivät sovi rakennuksen alkuperäiseen henkeen.
1/3
Kulttuurihistoriallinen ja historiallinen merkitys
Rakennuksen historia koskettaa laajasti paikkakuntalaisia toimiessaan julkisessa käytössä kunnansairaalana viidenkymmenen vuoden ajan. Rakennukseen sitoutuu tarinoita, lisäksi rakennuksen keskeinen sijainti valtaväylän varrella on varmasti luonut vahvasti myös ohikulkijoiden mielikuvaa Haapajärvestä, ja siten kohteella on myös symboliarvoa. Rakennus toimii myös esimerkkinä terveydenhoidon kehityksestö Suomessa.
3/3
R a k e n n u s t a i t e e l l i n e n merkitys, tyypillisyys
Haapajärven kunnansairaala edustaa tyypillistä aikansa kunnansairaalarakentamista, ja on siitä suhteessa myös hyvin säilynyt esimerkki. Rakennus edustaa myös lähes tyyppipiirustusten mukaan rakennettua aikansa sairaalatyyppiä, jota rakennuttuaan pidettiin esimerkillisenä m a a s e u t u s a i r a a l a n a . Haapajärvellä ei myöskään ole monia saman vuosikymmenen rakennuksia enää jäljellä.
3/3
Autenttisuus, säilyneisyys
Rakennukseen tehdyt muutokset ovat tuhonneet paljon alkuperäisiä hirsirakenteita ensimmäisen kerroksen osalta, mutta esimerkiksi rungon ulkopuolisia laajennuksia ei ole tehty eikä rakennuksen julkisivujen tai katon aukotusta ole muutettu yksittäisiä kohtia lukuunottamatta. Myös vanha ovaali-ikkuna ja terassin kaide on poimittu talteen ja muutamia alkuperäisiä ovia säästetty. Alkuperäisiä materiaaleja saattaa myös löytyä levytysten alta.
2/3
Maisemalliset arvot
Vanhan sairaalan ja lääkärintalon koivukujayhteys on edelleen näkyvissä suurina koivurivistöinä, vaikkakin valtatie on yhteyden katkaissut 1960-luvulla. Sekä itse sairaalarakennuksella, lääkärintalolla että koivukujalla on vahva maisemallinen arvo, joka luo paikan identiteettiä. Uudempana kerrostumana viereinen terveyskeskus jatkaa terveystoiminnan keskittämistä tutulle sijainnilleen.
3/3
Arkkitehtoniset arvot
Rakennuksessa on ollut valmistuessaan heti sisäänkäynnin yhteydessä oleva valoisa keskeiskäytävä sekä selkeän hierarkinen tilajako potilashuoneiden ja muiden tilojen välillä. Yläkerran alkuperäinen, avara aulatila hienostuneine porrasdetaljeineen ja ikkunasommitelmineen on erityisen arvokas. Myös hyvin säilyneet kattorakenteet kertovat tarinaa paitsi itse rakennuksesta, myös entisaikojen rakennustaitojen tasosta.
3/3
asteikol la 0-3, nol la=ei la inkaan ar voa, 3=huomattava ar vo)
69
peitetty
levyllä
ERITYISEN ARVOKAS, hyvin säilynyt
ARVOKAS, korjattavissa/palautettavissa
SÄILYTTÄMISEN ARVOINEN
MUUTETTAVISSA, heikosti säilynyt tai alkuperäiseentyyliin huonosti sopiva uusi kerros
ALAPOHJARAKENNE, näkyvä ilme säilytettävä, muttarakenne palautettava rossipohjaksi
YKSITTÄINEN KOHTA
JULKISIVU ITÄÄN 1:200 JULKISIVU ETELÄÄN1:200
JULKISIVU LÄNTEEN 1:200 JULKISIVU POHJOISEEN 1:200
Kuva 73. Arvottamiskaavio julkisivuista
70
ERITYISEN ARVOKAS, hyvin säilynyt
ARVOKAS, korjattavissa/palautettavissa
SÄILYTTÄMISEN ARVOINEN
MUUTETTAVISSA, heikosti säilynyt tai alkuperäiseentyyliin huonosti sopiva uusi kerros
TILA TÄYNNÄ TAVARAA/EI PÄÄSYÄ TARKASTAMAAN
YKSITTÄINEN KOHTA
VESIS.
HUONE
HUONE
KEITTIÖ
HUONE
KYLMÄ
ULLAKKO
ASUNTO
1H+K+ET+WC+VH
KYLMÄ
ULLAKKO
KYLMÄ
ULLAKKO
KYLMÄ
ULLAKKO
KYLMÄ
ULLAKKO
KYLMÄ
ULLAKKO
VAR.WCET.KK
WC VH ET.
ASUNTO
1H+KK+ET+WC
ASUNTO
1H+KK+ET+WCKÄYT.
ET.
ET.
LJH
VAR.
VAR.
KEITTIÖ
TYÖ-
HUONE
TYÖ-
HUONE
KUDONTA-
HUONE
VARASTO-
HUONE
KÄYT.
VAR.
VARASTO-
HUONE
VARASTO-
HUONE
VAR.
IV-KH
ET.
BILJARDI-
HUONE
BILJARDI-
HUONE
POKERI-
HUONE
VARASTO-
HUONE
VAR. SIIV.
KEITTIÖ
KÄYTÄVÄ
Entisaikojen vahva kirvesmiestaito on näkyvissä ullakolla kantavissa
hirsirakenteissa ja kattokannattajissa. Myös porraskaiteen ja ikkunoiden
detaljiikka kertoo arvokkaasti rakennuksen menneisyydestä (kuva 70).
Detaljien tasollakin rakennukseen myöhemmin tehdyillä
sisustusmuutoksilla ei ole rakennustaiteellista arvoa, vaan ne toimivat
lähinnä alkuperäistä henkeä vastaan.
Myöhempien korjaustoimenpiteiden ja muutostöiden sopimattomuus
on hetkittäin vienyt rakennuksen jopa purkulistalle, mutta se on onneksi
säästynyt lopulliselta tuomiolta. Myöhemmin tehdyt muutokset
rakennuksessa kyllä kertovat aikakautensa rakennustavoista, etenkin
1970-luvun korjausten osalta, mutta tehdyt muutokset ovat
puurakenteisessa arvorakennuksessa niin rakennusteknisesti kuin
rakennustaiteellisestikin varsin epäonnistuneita, ja siksi palauttavat
toimenpiteet ovat perusteltuja.
Rakenteellisia muutoksia tehtäessä on tehty myös paljon hyviä
ratkaisuja, mitkä tukevat palauttavaa korjaustapaa. Alkuperäiset ikkunat
aikanaan huutokaupattiin ja ne ovat löytäneet uuden paikkansa
1970-luvulla Oulujärveltä yksityiseltä huvilalta, jonka omistaja on myös
tiedossa. Uusien ikkunoiden teettäminen vanhan mallin mukaan
olisikin näin mahdollista, kun alkuperäisten ikkunoiden mallin sijainti
on tiedossa. Myös muistoksi jätetty pääjulkisivun frontonin ovaali-
ikkunasommitelma ja ullakolta löytyvä toinen ovaali-ikkuna ovat
ansiokkaasti jätetty hävittämättä. Ovaali-ikkunan alla oleva
paanukoristeaihekin on tallella, vaikka keskelle sommitelmaa onkin
kyseenalaisesti lisätty tuloilma-aukko ritilöineen. Paanujenkin osalta
Kuva 74. Arvottamiskaavio pohjakuvista
71
rakenne on palautettavissa, sillä olevista ehjistä paanuista saadaan
malli otettua ja tuloilma-aukolle löydetään muita sijoitusvaihtoehtoja.
1950- ja 1970-luvun muutoksissa on poistettu kohtalaisen paljon
alkuperäisiä hirsirakenteisia sisäseiniä, mutta ulkoseinät ovat yksittäisiä
pieniä aukotustoimenpiteitä (ulko-oven lisäys 1950-luvulla terassille, iv-
aukotus) ja alapohjarakenteen muutoksesta kärsinyttä alimmaisia
hirsikertoja lukuun ottamatta hyvässä kunnossa ja alapohjakorjauksen
ja kengittämisen jälkeen hyvin palautettavissa alkuperäiseen asuunsa.
Alkuperäiset värit ja materiaalit sisäseinien osilta ovat todennäköisesti
helpohkosti selvitettävissä korjaustoimenpiteisiin ryhdyttäessä
purkamalla 70-luvun pintamateriaalit pois. Alkuperäinen porrasratkaisu
kiertosuuntineen on myös palautettavissa entiselle paikalleen.
Restaurointiperiaate lyhyesti
Restauroinnin tavoitteena on palauttaa kulttuurihistoriallisesti ja
rakennustaiteellisesti arvokas rakennus ilmentämään aikansa
kunnansairaala-arkkitehtuuria niin sisä- kuin ulkokuoreltaankin.
Tilamuutokset tehdään mahdollisimman pitkälle alkuperäisiä rakenteita
ja hirsiseiniä säästäen, mutta myöhempien vaiheiden tuomia,
alkuperäiseen arkkitehtuuriin sopimattomia kerroksia purkaen ja
alkuperäistä tilajärjestystä palauttaen. Uusi, nykyaikainen kerros tulee
muutosten myötä myös väistämättä lisättyä, sillä alkuperäinen, kylmä
ullakkotila otetaan nyt käyttöön. Myös uuden käyttötarkoituksen myötä
nykyaikaiseen esteettömyyteen on kiinnitettävä huomiota ja sen
seurauksena on lisättävä hissi sekä esteetön vessa sisätiloihin.
Ulkopuolella oleva invaluiska rakennetaan korjaustoimenpiteiden ja
maanmuokkaustöiden jälkeen uudestaan sirompana ja nykyisten
rakennusmääräysten mukaisena loivempana uutena rakenteena.
Rakennusta ei ole tarkoitus lähteä museoimaan, sillä tärkeintä on saada
rakennus korjattua ja otettua taas arvonsa mukaiseen käyttöön.
Toisaalta tarkoituksena ei myöskään ole rakennuksen täysipainoinen
nykyaikaistaminen, sillä rakennuksen henkeen kuuluukin olla vanha ja
patina itsessään on arvo, jota kuuluu kunnioittaa. Nykyaikaisiin
energiatehokkuusvaatimuksiin on, varsinkin rakennuksen onnettoman
korjaushistorian valossa, suhtauduttava erityisellä kriittisyydellä ja
ymmärrettävä, etteivät uudet energiatehokkuusvaatimukset ole
tarkoitettukaan vanhojen talojen korjausohjeiksi.
Turhia korjauksia ei myöskään tule tehdä, sillä ne eivät ole ekologisuuden
lisäksi taloudellisestikaan perusteltuja. Sen vuoksi esimerkiksi hyvässä
kunnossa olevaa tiilikattoa ei tule muuttaa ennen kuin se on tullut
tiensä päähän, ja esimerkiksi sen palauttaminen alkuperäiselle
pärepinnalle ei myöhemminkään ole perusteltua, sillä pärekatto ei
täytä nykyajan pitkäaikaiskestävän rakenteen vaatimuksia.
72
73
3. RAKENNUKSEN KUNTO
74
Rakennuksen pääasialliset vauriot liittyvät 1970-luvulla tehtyihin
nykyaikaistaviin muutoksiin sekä maanpinnan kohoamisesta johtuviin
vääränlaisiin kallistuksiin, jonka seurauksena valumavedet kertyvät
suoraan rakennuksen juurelle kastellen näin myös rakenteen alimpia
puuosia. Sisätiloissa suurimmat ongelmat liittyvät heikkoon
sisäilmanlaatuun johtuen alapohjan betonivalun sisään jääneistä
puuosista, jotka ovat lahotessaan tarjonneet otollisen kasvualustan
monentyyppisille mikrobeille. Myös ilmanvaihdon rajaaminen vain
osaan rakennusta on ollut omiaan lisäämään sisäilmaongelmia. Lisäksi
vesikaton alapinnalla havaittiin yksittäisiä tummuneita kohtia, jotka
todennäköisesti ovat seurausta aiemmista vesivuodosta, joka sittemmin
on ilmeisesti korjattu. Kenttäkäynneillä vesisateellakaan ei uusia
vuotokohtia havaittu.
Julkisivujen maalaaminen lateksimaalilla sekä tuulettuvan alapohjan
täyttäminen ja valaminen maanvaraiseksi ovat aiheuttaneet pääasiassa
kaikki julkisivuissa näkyvät vauriot. Niiden lisäksi julkisivuissa on
yksittäisiä ongelmia liittyen ikkunoiden lasien rikkoutumiseen sekä
yleiseen huonoon kuntoon esimerkiksi maalausten osalta. Myös
vaakalistojen päällä seisomaan päässyt vesi on aiheuttanut ongelmia
julkisivujen maalipinnalle, kuten myös muut julkisivuihin tarpeettomasti
lisätyt sähkövedot ja muut kiinnitykset.
Vauriokartoitus on suoritettu kenttämatkalla helmikuussa, ja sitä on
täsmennetty myöhemmillä käynneillä maalis- ja huhtikuussa.
Vauriokartoitus on tehty aistinvaraisesti ja silmämääräisesti arvioimalla
3.1 Nykyhetken vauriokartoitus
rakenteita avaamatta. Seuraavilla aukeamilla on listattuna vauriot
numeroituna ja kuvattuina.
Rakennuksessa on vuonna 2002 VTT:n suorittama tutkimus, jossa
seinä- ja välipohjarakenteita on avattu ja mikrobinäytteitä otettu 13 eri
kohdasta, jolloin on saatu kattava kuva rakennuksen seinien sen
hetkisestä kunnosta. Suurimmassa osassa seinien alareunan näytteistä
havaittiin kohonneita homesienipitoisuuksia, ja lisäksi yhdessä
näytteessä havaittiin myös sädesienipitoisuuksia (kohdat merkitty
vauriokarttaan). Välipohjasta otetuissa eristenäytteissä ei kohonneita
mikrobiarvoja tuolloin havaittu.
VTT arvioi tuolloin vaurioiden rajoittuvan pääasiassa seinien alareu-
naan, joka johtuu 1970-luvulla tehdystä perusvirheestä jättää orgaani-
set puuosat betonivalun sisään. Koska kuntotutkimuksesta on kuitenkin
kulunut jo yli 10 vuotta, olisi tulevia korjaustoimenpiteitä ennen hyvä
teettää uusi kuntotutkimus, jotta vaurioiden nykytila saadaan selville ja
korjaustoimenpiteet voidaan kohdentaa oikein ja tarkoituksenmukai-
sessa laajuudessaan.
Kuva 75 (viereinen sivu). Lähempi
kuva säilyneestä hienosta porrastilasta
ikkunasommitelmineen
75
76
VARASTO10113,702 m2
VARASTO10213,887 m2
IV-KH1039,364 m2
WC1044,063 m2
KEITTIÖ10512,885 m2
BILJARDIHUONE10624,093 m2
BILJARDIHUONE210725,870 m2BILJARDIHUONE2
10814,758 m2
VAR.1103,001 m2
VARASTOHUONE1128,880 m2
VAR.1112,099 m2
ET.1143,290 m2
SIIV.1093,037 m2
KÄYTÄVÄ11342,755 m2
VARASTO11715,098 m2
VAR.1161,469 m2
VAR.1151,469 m2
KÄSITYÖHUONE11820,979 m2
KÄSIT.HUONE11914,288 m2
WC1202,942 m2
ET.1216,955 m2
LJH1222,129 m2
KÄYT.12510,997 m2
VAR.1264,011 m2
KEITTIÖ12312,506 m2
MATONKUDONTA12411,117 m2
A1.
A2.
A3.
A4.
A5.
A6.
HUONO, korjattava välittömästi
VÄLTTÄVÄ, korjataan heti seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä
TYYDYTTÄVÄ, seurataan ja korjataan seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä
LATTIA
ALAKATTO
AISTINVARAISESTI HAVAITTAVA, epämiellyttävä jaimelä haju
TILA TÄYNNÄ TAVARAA/EI PÄÄSYÄ TARKASTAMAAN
PAIKALLINEN VAURIO
MIKROBIKASVUSTOA LÖYDETTY V. 2004
Kuva 76. Alakerran vauriokartta (1:150)
ALAKERTA (1. krs), VAURIOT:
A1. Alin hirsi seinästä musta ja lahonnutA2. Lattialla kosteusjälkiäA3. WC:n ovi ei mahdu avautumaan, vaan osuu katon alaslaskuun vaurioittaen kattoa ja oveaA4. Vesiputket alakatossa jäätyvät talvisin (kulkee alakaton sisällä)A5. Ilmassa leijuu imelä, muovimainen haju, vahvimmillaan keittiön ja eteisen kohdallaA6. Tiskiallas oli vierailuhetkellä tukossa
77
A1. Lahovaurioita otettu näkyville alimmassa hirrestä lämmönjakohuoneessa (tila 122)
A2. Lämmönjakohuoneen lattialla on kosteus päässyt seisomaan
A3. WC:n ovi osuu avautuessaan oven karmiin sitä vaurioittaen A4. Vesiputket jäätyvät talvisin vessan ja keittiön välisen seinän yläpuolelta
A6. Käyntihetkellä allas oli tukossa keittiössä (tila 123)
Kuva 77. Alakerran vauriot
78
Y1.
Y3.
HUONE20621,603 m2
KYLMÄ ULLAKKO20216,295 m2
KYLMÄ ULLAKKO21310,713 m2
KYLMÄ ULLAKKO21221,776 m2
HUONE21329,293 m2
VESIS.2013,740 m2
ET.2033,897 m2
KH2043,505 m2
KK2052,110 m2
ET.2076,317 m2
KYLMÄ ULLAKKO20813,754 m2
KYLMÄ ULLAKKO2097,581 m2
KYLMÄ ULLAKKO21040,286 m2
ET.2158,583 m2
KEITTIÖ21813,747 m2
WC2162,591 m2
VH2172,523 m2
ET2181,616 m2
KÄYT.22318,029 m2
KK2193,551 m2
HUONE22110,527 m2
ET.2202,542 m2
WC2222,849 m2
ASUNTO 1H+K+WC+VH
59,214 m2
ASUNTO 1H+KK+WC
20,813 m2
ASUNTO 1H+KH+KK
35,062 m2
Y2.
Y4.
Y5.
HUONO, korjattava välittömästi
VÄLTTÄVÄ, korjataan heti seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä
TYYDYTTÄVÄ, seurataan ja korjataan seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä
LATTIA
ALAKATTO
AISTINVARAISESTI HAVAITTAVA, epämiellyttävä jaimelä haju
TILA TÄYNNÄ TAVARAA/EI PÄÄSYÄ TARKASTAMAAN
PAIKALLINEN VAURIO
MIKROBIKASVUSTOA LÖYDETTY V. 2004
Kuva 78. Yläkerran vauriokartta (1:150)
YLÄKERTA (2. krs), VAURIOT:
Y1. Keittiössä leijuu imelä, muovimainen haju, kuten alakerrassakinY2. Ikkunalasi haljennut ja ikkunan alareuna kostunut, alaosa lasista huurussaY3. Kiinteistöpäällikön mukaan yläkerrassa välipohja pettänyt (MISTÄ TARKALLEEN?)Y4. Katon ja väliseinän liitoksessa puu tummunut ja mikrobikasvustoaY5. Jiirin kohdalla tummunutta puuta näkyvissä ja jälkiä kosteudesta
79
Y4. Kylmän ullakon katonrajassa rakenteessa selvä tummentuma vesikaton vuotamisesta johtuen (oikeanpuoleissa kuvassa tummunut kohta lähempää)
Y2. Rikkoutunut ikkunalasi Y5. Vesikatto vuotanut jiirin kohdalta
Kuva 79. Yläkerran vauriot
80
peitetty
levyllä
I 6.
I 3.I 4.I 4.
I 1.
I 5.
I 2.
I 2.
I 1.I 1.
I 1.
I 1.
I 1.
I 1.
I 3.I 3.
I 5.
I 7.
I 8.
HUONO, korjattava välittömästi
VÄLTTÄVÄ, korjataan heti seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä
TYYDYTTÄVÄ, seurataan ja korjataan seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä
VAURIO MAALIPINNASSA, mutta ei vielä allapaljastuvassa puupinnassa
PAIKALLINEN VAURIO
Kuva 80. Itäjulkisivun vauriokartta
JULKISIVU ITÄÄN, VAURIOT:
I 1. Maali hilseillyt/irronnut paikoinI 2. Lateksimaali hilseillyt/irronnut paikoin pahasti, alla näkyvissä tummunutta puuta/vauriotunutta puupintaa/lahoaI 3. Maanpinta kohonnut ja sokkelia näkyvillä liian vähänI 4. Julkisivulaudoitus ja alin vaakapuite liian lähellä maan pintaa - puuosat kosketuksissa sulamis/sadevesiin ja/tai maanpintaanI 5. SammalkasvustoaI 6. Ikkunalasi haljennutI 7. Ikkunaruutu poistettu, tilalla levyI 8. Perustukset ja seinä notkahtaneet
81
I 4. Rakennuksen kulmalla julkisivun lähellä seisoo vesi vaurioittaen puuosia
I 1 ja 3. Julkisivun maalipinta on vaurioitunut vaakalistan kohdalta kosteuden päästessä seisomaan pinnalla, lisäksi kuvassa näkyvissä rakennustaiteellinen ongelma
I 5. Sammalkasvustoa näkyvissä katolla
I 1, 2, 5 ja 8. Julkisivussa on vaurioita maalipinnassa useassa kohdassa.
I 6. Rikkoutunut ikkunalasi, ikkunan alareuna huonossa kunnossa
Kuva 81. Itäjulkisivun vauriot
82
P1.
P10.
P3.P4.
P6.
P7.
P7.
P8.
P9.
P7.
P1.
P2.
P2.P2.
P2. P2.P2.
P5.P5.P4.
P7.
Kuva 82. Pohjoisjulkisivun vauriokartta
JULKISIVU POHJOISEEN, VAURIOT:
P1. Maali hilseillyt/irronnut paikoinP2. Lateksimaali hilseillyt/irronnut paikoin pahasti, alla näkyvissä tummunutta puuta//vauriotunutta puupintaa/lahoaP3. Julkisivuun lisätty sähkövetoja/muuta tekniikkaa, joka aiheuttaa julkisivuun maalipinnan vaurioitaP4. Maanpinta kohonnut ja sokkelia näkyvillä liian vähänP5. Julkisivulaudoitus ja alin vaakapuite liian lähellä maan pintaa - puuosat kosketuksissa sulamis/sadevesiin ja/tai maanpintaanP6. Kuistin sisäpuolisen laudoituksen/kaiteen maali hilseillyt/irronnut pahasti, näkyvissä tummunutta puutaP7. SammalkasvustoaP8. Isot kivet aiheuttavat veden kertymistä liian lähelle julkisivuaP9. Puupilarissa iso halkeamaP10. Sisäpuolella vesikatossa jiirin kohdalla vuotojälkiä/tummumista
HUONO, korjattava välittömästi
VÄLTTÄVÄ, korjataan heti seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä
TYYDYTTÄVÄ, seurataan ja korjataan seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä
VAURIO MAALIPINNASSA, mutta ei vielä allapaljastuvassa puupinnassa
PAIKALLINEN VAURIO
83
P 1, 2, 5 ja 8. Julkisivussa on vaurioita maalipinnassa useassa kohdassa. P 3. Julkisivuun lisätty tekniikka aiheuttaa veden seisomista julkisivupinnalla vaurioittaen julkisivua
P 8. Sokkelin vierellä oleva kivi ja riittämätön vedenpoisto aiheuttavat sadeveden kertymistä lähelle julkisivua
P 2, 4 ja 5. Tippalaudan riittämätön kallistus ja kohonnut maanpinta aiheuttavat julkisivun alareunaan vaurioita.
Kuva 83. Pohjoisjulkisivun vauriot
84
Kuva 84. Länsijulkisivun vauriokartta
Kuva 85. Länsijulkisivun vauriot (oikealla)
L1.
L1.L1.L1.
L1. L1.
L1.
L1.
L1.
L2.
L2.
L2. L2. L2.
L1. L1. L1.
L1.
L1.
L1.
L3.L3.
L12.
L6.
L4.
L10.L5.L5.
L6. L7. L7.
L8. L8.
L9.L11.
L1.
L1.
L2.
L2.
L2.L2.
L2. L2.L2.
L4.L2. L2.
L5.
L13.
L1.L1.
L13. L13.L13.
JULKISIVU LÄNTEEN, VAURIOT:
L1. Maali hilseillyt/irronnut paikoinL2. Lateksimaali hilseillyt/irronnut paikoin pahasti, alla näkyvissä tummunutta puuta/vauriotunutta puupintaa/lahoaL3. Julkisivuun lisätty sähkövetoja/muuta tekniikkaa, joka aiheuttaa julkisivuun maalipinnan vaurioitaL4. Maanpinta kohonnut ja sokkelia näkyvillä liian vähänL5. Julkisivulaudoitus ja alin vaakapuite liian lähellä maan pintaa - puuosat kosketuksissa sulamis/sadevesiin ja/tai maanpintaanL6. Hyönteisverkko ikkunassa osittain revennyt/irronnutL7. Kuistin sisäpuolisen laudoituksen/kaiteen maali hilseillyt/irronnut pahasti, näkyvissä tummunutta puutaL8. Ikkunapuitteita puuttuuL9. Ovien pintavaurioitaL10. Pensaskasvustoa liian lähellä julkisivulaudoitustaL11. SammalkasvustoaL12. Isot kivet aiheuttavat veden kertymistä liian lähelle julkisivuaL13. Puupilarissa iso halkeama
HUONO, korjattava välittömästi
VÄLTTÄVÄ, korjataan heti seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä
TYYDYTTÄVÄ, seurataan ja korjataan seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä
VAURIO MAALIPINNASSA, mutta ei vielä allapaljastuvassa puupinnassa
PAIKALLINEN VAURIO
85
L 2 ja 5. Julkisivun alareuna on jatkuvan kosteusrasituksen seurauksena pahasti vaurioitunut
L 1 ja 6. Ikkunapellityksistä maali kulunut pois lähes kokonaan, hyönteisverkko repeytynyt
L 2 ja 10. Julkisivussa kiinni kasvava pensas vaurioittaa julkisivua, terassin maali repeilee pahoin
L 1 ,2 ja 4. Sokkelia näkyvissä liian vähän, lateksimaali hilseilee laajalla alueella julkisivussa
L 1 ,2 ja 4. Sokkelia näkyvissä liian vähän, lateksimaali hilseilee laajalla alueella julkisivussa
L 2 ja 8. Alkuperäisistä kattoikkunoista puuttuu puitteita, tummunutta puupintaa näkyvissä irronneen maalin alta
L 2. kaiteissa maali pahoin irronnut
L 3. Sähkövedot aiheuttavat julkisivupintaan kosteusrasitusta, joka johtaa maalin irtoamiseen
L 3. Terassin kaiteissa ja alareunassa puu tummunut ja maali irtoilee
L 4. Sokkelia näkyvissä noin 14cm L 1 ja L9. Ovenkarmeissa vaurioita, ovissa kulumaa
L 1. Luiskan kaiteen liittyminen terassiin
L 1. Ikkunoiden yläreunassa roiskevesien seurauksena maalipinta hilseilee (ongelma kaikissa julkisivuissa)
86
E2.E1.
E5.
E7.
E6.
E6.
E3.E3.
E1.
E1.E2.E4.E4.
Kuva 86. Eteläjulkisivun vauriokartta
JULKISIVU ETELÄÄN, VAURIOT:
E1. Maali hilseillyt/irronnut paikoinE2. Lateksimaali hilseillyt/irronnut paikoin pahasti, alla näkyvissä tummunutta puuta/vauriotunutta puupintaa/lahoaE3. Maanpinta kohonnut ja sokkelia näkyvillä liian vähänE4. Julkisivulaudoitus ja alin vaakapuite liian lähellä maan pintaa - puuosat kosketuksissa sulamis/sadevesiin ja/tai maanpintaanE5. Kuistin sisäpuolisen laudoituksen/kaiteen maali hilseillyt/irronnut pahasti, näkyvissä tummunutta puutaE6. SammalkasvustoaE7. Haljennut lauta
HUONO, korjattava välittömästi
VÄLTTÄVÄ, korjataan heti seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä
TYYDYTTÄVÄ, seurataan ja korjataan seuraavankorjaustoimenpiteen yhteydessä
VAURIO MAALIPINNASSA, mutta ei vielä allapaljastuvassa puupinnassa
PAIKALLINEN VAURIO
87
E3 ja 4. Maanpinta on liian lähellä julkisivun alareunaa aiheuttaen jatkuvan kosteusrasituksen julkisivupinnalle
E3 ja 4. Maanpinta on liian lähellä julkisivun alareunaa aiheuttaen jatkuvan kosteusrasituksen julkisivupinnalle
E3 ja 4. Maanpinta on liian lähellä julkisivun alareunaa aiheuttaen jatkuvan kosteusrasituksen julkisivupinnalle
E3 ja 4. Maanpinta on liian lähellä julkisivun alareunaa aiheuttaen jatkuvan kosteusrasituksen julkisivupinnalle
E3 ja 4. Sokkelia näkyvissä vähimmillään vain 4cm.
E3, 4 ja 5. Riittämätön vedenpoisto ja maanpinnan kallistukset rakennusta kohti aiheuttavat veden kertymistä julkisivun vierelle
E6. Tiilikatolla vähäistä sammalkasvustoa
Kuva 87.Eteläjulkisivun vauriot
88
3.2 Mikrobivaurioista
Rakennusten yhteydessä mikrobien aiheuttamista ongelmista
puhuttaessa tarkoitetaan yleensä home-, hiiva- ja lahottajasieniä sekä
bakteereja. Edellämainitut mikrobit tuottavat kasvustoaan laajentaessaan
aineenvaihduntatuotteinaan erilaisia kaasuja ja toksiineja, jotka saavat
ihmisen niille altistuessaan oireilemaan. ²⁴
Mikrobit sinänsä ovat normaali osa luonnon kiertokulkua ja niitä
esiintyy joka puolella elinympäristössämme. Rakennuksen sisätiloihin
kulkeutuneet mikrobit ovat peräisin luonnosta, ja niitä esiintyy
normaalioloissa muutenkin aina rakennuksissa ja sisäilmassa. Oleellista
ei olekaan se, että rakennuksessa on mikrobeita, vaan se, ovatko
rakennuksessa vallitsevat olosuhteet otolliset mikrobien kasvamiselle. ²⁴
Mikrobien kasvun mahdollistavia tekijöitä ovat ravinto, kosteus ja
lämpö. Niiden lisäksi kasvua säätelee myös oikeanlainen pH-arvo, sillä
useimmat mikrobit kasvavat paremmin happamissa olosuhteissa.
Ravinnoksi mikrobeille kelpaa rakennusten pinnoilta löyty aines, kuten
rakennusmateriaalit, huonepöly tai lika. Mikrobien kasvun kannalta
tärkein tekijä on kuitenkin kosteus, sillä ravintoa löytyy aina kaikkialta,
mutta kosteutta ei sisätiloissa useimmiten ole riittävästi. Usein
rakennukseen syntyvän kosteusvaurion myötä myös mikrobien kasvulle
syntyvät olosuhteet ovat otolliset. Mikrobien kasvunopeus taas riippuu
siitä, kuinka suotuisat kasvuolosuhteet vallitsevat. Nopeimmillaan
kasvustoa voi syntyä päivissä ja hitaimmillaan siihen voi mennä viikoista
aina vuosikymmeniin. ²⁴
Rakennuksissa esiintyy yleisimmin ulkoilman tavallisia mikrobeja
Penicilliumia, Cladosporiumia ja Aspergillus-suvun homeita sekä pieniä
määriä kosteusvauriomikrobeja kuten esimerkiksi Aspergillus
Versicoloria tai Streptomyces-suvun aktinobakteereja (sädesieniä).
Kosteusvaurion vaikutuksesta rakennuksen mikrobikanta alkaa
muuttumaan ja se, mitä mikrobeja rakennukseen lopulta päätyy,
riippuu kasvuolosuhteista. Osa mikrobeista suosii kuivempia
kasvuolosuhteita, kun taas toiset vaativat kasvaakseen suuria
kosteuspitoisuuksia ja pitkiä kosteuden vaikutusaikoja. ²⁴
Sädesienet ovat maaperän bakteereja (aktinobakteereja), joita esiintyy
maaperässä yleisesti ja ne antavat maa-ainekselle sen maakellaria
muistuttavan ominaishajun (Geosmiini). Luonnossa sädesientä esiintyy
siis yleisesti, ja pieniä määriä sen itiöitä voi esiintyä myös terveissä
rakennuksissa. Sitä voi myös kulkeutua rakennuksen sisälle esimerkiksi
ilmanvaihdon, ulkovarusteiden tai vaikka multaisten juuresten mukana.
Sädesienet luokitellaan kuitenkin kosteusvauriomikrobeiksi, sillä ne
kasvavat pääsääntöisesti vain kosteissa olosuhteissa. Sisäilmaongelmaksi
sädesienet muodostuvat vasta, mikäli ne pystyvät synnyttämään
kasvuston rakenteissa ja niiden aineenvaihduntatuotteet pääsevät
sisäilmaan. ²⁴
Sädesienikasvustojen poistamisessa noudatetaan samoja menetelmiä
kuin mikrobikasvustojen poistoissa yleensäkin, eli ensin kartoitetaan
kosteusvaurioitunut alue ja siihen johtaneet tekijät. Kosteusvaurion
aiheuttaneet tekijät poistetaan, vaurioituneet materiaalit ja rakenteet
89
vaihdetaan tai puhdistetaan mekaanisesti ja lopuksi rakennukseen
tehdään homepölysiivous. ²⁴
Mikrobien ohella rakennuksessa voi kasvaa myös erilaisia hiivoja, jotka
vaativat yleensä kasvaakseen hieman korkeampia lämpötiloja kuin
homesienet. Sen seurauksena hiivakasvustoja esiintyy pääosin vain
homesienten yhteydessä ja tyypillisesti niitä kasvaa rakennusten
kosteissa tiloissa. Kosteuspitoisuuden jatkuessa pitkään korkeana
kosteusvaurion yhteydessä myös erilaisten lahottajasienten kasvu
mahdollistuu. Rakennusten yleisimmät lahottajasienet ovat
ruskolahottajia. ²⁴
Epäonnistuneet sisäilmaongelmien korjaukset johtuvat siitä, ettei
riskirakennetta ole kunnolla korjattu ja sisäilmaongelmia aiheuttavia
tekijöitä poistettu rakenteista. Ongelmarakenteiden poistamisen sijaan
vauriokohdat on esimerkiksi kapseloitu ja ympäröiviä rakenteita
tiivistetty samalla ilmanvaihtoa tehostaen. Tämän kaltaiset toimenpiteet
eivät suinkaan poista ongelmia, vaan pelaavat lähinnä lisäaikaa
varsinaiselle korjaukselle, mikä on joka tapauksessa tehtävä ennemmin
tai myöhemmin, jotta rakenteesta saataisiin terve ja sisäilmaongelmat
poistumaan. ²⁴
²⁴ Siponkoski, Hengitysliitto
90
3.3 Vaurioiden korjaaminen
Ennen korjaustoimenpiteisiin ryhtymistä rakenteita on syytä avata kat-
tavasti ja rakenteiden todellinen kunto tarkistaa. Tämän vuoksi uusi
ammattilaisella teetettävä kuntotutkimus on paikallaan erityisesti hir-
sirungon kunnon tutkimisen osalta. Rakennemuutoksia suunnitellessa
erityisesti alapohjan osalta on konsultoitava rakennesuunnittelijaa. Mi-
tat on myös tarkistettava ennen korjaustoimenpiteisiin ryhtymistä
varsinkin uusia ikkunoita teetettäessä, sillä ikkunoiden karmikokoa on
muutamien ikkunoiden osalta muutettu.
Rakennusosien purkamisen yhteydessä voi esille tulla myös ennalta
arvaamattomia asioita esimerkiksi rakenteiden osalta, jotka saattavat
poiketa alkuperäispiirustuksista. Toisaalta myös positiivisia yllätyksiä voi
löytyä rakennusosien sisästä, kuten harvinaisia alkuperäismateriaaleja
tai rungon osiin kirjoitettuja rakennusaikaisia viestejä.
Rakennustoimenpiteitä suoritettaessa jo korjatut, arvokkaat kohdat
tulee suojata kunnolla, jottei pintoja tahattomasti vaurioiteta. Vanhan
rakennuksen historiallinen arvo on juuri niissä osissa, mikä
rakennuksessa on vanhaa. Näin ollen rakennuksen ehjien ja kunnossa
olevien alkuperäismateriaalien turha vaihtaminen vähentää sen
kulttuurihistoriallista arvoa, eikä sitä sen vuoksi tulisi tehdä. ²⁵
Korjaustoimenpiteiden vaiheistus, I. vaihe
Rakennus korjataan vaiheittain. Tällä hetkellä maanpinnan kallistukset
vaikuttaisivat olevan kaikkien julkisivujen osalta rakennukseen päin
kallellaan, mutta eniten kuitenkin etelä- ja itäjulkisivussa. Varsinkin
lumien sulaessa rakennuksen runko on suorassa kosketuksessa veteen,
mikä vaatii välitöntä korjausta vaurioiden etenemisen pysäyttämiseksi.
Ensimmäisessä vaiheessa siis ylimääräinen maa-aines kaivetaan
rakennuksen ympäriltä siten, että sokkelia jää näkyviin 300 mm ²⁶, jotta
estetään julkisivun ja hirsirungon jatkuva kastuminen johtuen
maanpinnan virheellisistä kallistuksista rakennusta kohti. Tilanne johtaa
valumavesien kertymiseen rakennuksen juurelle, mikä kastelisi
hirsirunkoa myös hirsien kengityksen jälkeen, mikä ei ole
tarkoituksenmukaista. Rakennuksen ulkopuolisia maa-alueita
muokataan lisäksi siten, että vedet ohjautuvat poispäin rakennuksesta
ja maanpinta kallistetaan viettämään rakennuksesta poispäin 1:20
vähintään kolmen metrin matkalta. ²⁶
Salaojien tarve selvitetään jokaisen julkisivun osalta erikseen ja
asianmukainen salaojitus tarkastuskaivoineen järjestetään tarpeellisilta
osin. Myös sade- ja sulamisvesien valuminen terveyskeskuksen
suunnasta korjataan vähintäänkin salaojittamalla ja järjestämällä
asianmukaiset imeytyskentät rakennusten välille. Näihin toimenpiteisiin
ryhdyttäessä tulee konsultoida asiantuntevaa rakennesuunnittelijaa.
Mikäli korjaustoimenpiteet etenevät hitaasti, niin nämä toimenpiteet
on syytä tehdä saman kesän aikana, jotta pääasialliset julkisivun ja
hirsikehikon alaosan kosteusrasituksen aiheuttajat saadaan poistettua.
Maanmuokkaustyöt tulee suorittaa kuitenkin siten, ettei piha-alueella
oleva alkuperäinen puusto kärsi toimenpiteistä, sillä niiden juuret
²⁵ Museoviraston korjauskortti 1 Yleistä
²⁶ Suomen rakentamismääryskokoelma, C2
91
kulkevat myös maanpinnan alla. Puita ei ole tarve eikä tule kaataa
tontilta, sillä ne luovat tontille sen omalta osaltaan arvokasta olemusta.
Erityisesti historiallisen koivukujaan kuuluneet koivut tulisi ehdottomasti
säilyttää.
Rakennuksen ympärillä ei todennäköisesti ole salaojitusta, tai ainakaan
toimivaa sellaista. Vuoden 1970 korjauspiirustuksissa ei ole mainintaa
salaojituksen asentamisesta, ja vaikka sellainen sinne tuolloin olisi
asennettu, niin se olisi nyttemmin todennäköisesti täynnä sakkaa ja
siten toimimaton. Rakennus on perustettu porakiville, jotka ovat
osittain painuneet itäjulkisivussa yhdessä kohdassa vetäen sen myötä
myös hirsikehikkoa ja julkisivuvuorausta hieman notkolleen.
Maanmuokkaustöiden yhteydessä myös perustuksen ja sitä myöten
myös hirsirungon oikaisutarve kartoitetaan ja tehdään tarvittavat
toimenpiteet sen suhteen.
II. vaihe
Seuraavaksi toteutettavassa toisessa vaiheessa alapohjassa oleva
betonilaatta piikataan auki ja vaurioituneet puuosat poistetaan
rakenteista. Vanha rossipohjan täyttömaa poistetaan, tuuletusluukut
avataan ja alapohja palautetaan tuulettuvaksi rossipohjarakenteeksi.
Samalla varmistetaan, että tuuletustilan maanpinta on samassa tasossa
ympäröivän maan kanssa, tai mieluiten jopa ylempänä, jotta
rakennuksen alle ei pääse syntymään lammikkoa. Kallistukset hoidetaan
rakennuksesta poispäin myös rakennuksen vierellä.
Puurakenteinen lattia ja lämmöneristeet puretaan kokonaan pois siten,
että ehjät, alkuperäiset lattialankut säästetään ja ladotaan myöhemmin
takaisin, mikäli ne ovat hyvässä kunnossa. Mikäli eivät, tehdään uusi
lautalattia vanhan mallin mukaisesti. Uusi alapohjarakenne rakennetaan
alkuperäisen rakenteen mukaisesti ja tarvittaessa lahonneet primäärien
ja sekundäärien tuennat uusitaan. Samassa yhteydessä LVIS-tekniikka
ja vedot on luontevaa uusia tarvittavilta osin. Myös lattialämmityksen
asentamisen tarve on hyvä tutkia ja tarvittaessa sekin lisätä
rakenteeseen.
Hirsikehikon kengitys voidaan hoitaa samassa yhteydessä tai omana
vaiheenaan sen jälkeen. Hirsikehikon kunto on tarkastettava kohta
kohdalta rakenteita avaten, sillä pysähtyneitä lahovaurioita ei tarvitse
poistaa rakenteesta, mikäli rakenne vain pääsee kuivamaan
asianmukaisesti. Mikrobivaurioituneet osat sen sijaan tulee poistaa.
tarvittavilta osin. Hirsirungon suhteen pyritään välttämään tarpeettomia
korjauksia, jotta rakennuksen autenttisuusarvo kärsisi mahdollisimman
vähän. Hirsirungon välttämättömien osien uusimisen yhteydessä myös
julkisivupaneloinnin kunto on luonteva tarkastaa ja korjata tarpeellisin
osin. Koko laudoituksen uusiminen on tarpeetonta ja työlästä, sillä
vuorauksen kunto oli pääosin hyvä. Korjatut julkisivupinnat maalataan
lopuksi öljymaalilla, ja maalin tyyppi on syytä tarkistaa maalia valittaessa,
ettei tehdyt virheet maalipinnan suhteen toistuisi.
Hirsirungon kengityksen myötä alakerran sisätilojen materiaali- ja
seinämuutokset on luontevaa tehdä purettavien pintojen alta
paljastuvat entiset materiaalit inventoiden. Vanhat, vaurioituneet seinät
92
korjataan tai tarpeellisilta osin uudistetaan, mikäli kyse ei ole
alkuperäisistä massiivihirsiseinistä, joiden turhaa purkamista tulee
välttää. Uudet pintamateriaalit tehdään pääasiassa alkuperäisiä
sisustusratkaisuja mukaillen seinien ja lattioiden osalta.
Uudet ilmastointikoneet asennetaan ja ilmastointikanavat jätetään
uusien katon alaslaskujen sisään siten, että ne ovat poissa näkyvistä.
Ilmanvaihto järjestetään hajautettuna ratkaisuna siten, että rakennuksen
alakertaan sijoitetaan 2-3 ilmanvaihtoyksikköä, jolloin vältetään raskaat
vaakavedot. Myös uusien ikkunoiden teettäminen ja asennus on hyvä
tehdä julkisivumuutosten yhteydessä, mutta tämä vaihe voidaan
tarvittaessa tehdä myöhemminkin, sillä olevat 1970-luvun ikkunat eivät
ole välitön riski rakennuksen vaurioitumiselle, vaikkakin ikkunat
kaipaisivat vähintäänkin huoltotoimenpiteitä. Uusien ikkunoiden myötä
myös vanhanmalliset, leveämmät peitelaudat lisätään
julkisivusommitelmaan.
III. vaihe
Kolmannessa vaiheessa tiilikaton kunto tarkastetaan ja korjataan
tarpeellisilta osin. Alkukeväästä tehdyssä pintapuolisessa
vauriokartoituksessa akuutteja vesikaton vuotokohtia ei yhtä pientä
kohtaa lukuun ottamatta havaittu, eli vesikaton ruodelaudoituksen
alapinnassa havaitut tummuneet kohdat ovat todennäköisesti jo
aiemmin vuotaneiden ja aiemmin paikattujen vuotokohtien jäljiltä.
Samassa yhteydessä itäjulkisivussa oleva kattoikkunalisäys poistetaan
ja olevat kattotiilet ladotaan uudestaan palauttaen katon muodon
alkuperäistä tilannetta vastaavaksi. Sisätilojen muutokset yläkerran
tilojen osalta on luontevaa tehdä tässä yhteydessä, kun
luonnonvaloyhteyttä tämän hetken pimeähköihin ja sokkeloisiin
tilaratkaisuihin vähennetään.
Rakennuksen yläpohjan lämmöneristävyyttä parannetaan ullakkotilojen
käyttöönoton myötä. Tässä yhteydessä myös vanhan mallin mukaisesti
teetetyt uudet ulko- ja sisäovet asennetaan rakennukseen ja portaan
käynti yläkertaan muutetaan takaisin sisäpuolelta kulkemaan. Yläkerran
kylmässä ullakkotilassa olevien vanhojen malli poimitaan talteen ja
porrashuoneeseen teetetään alkuperäistä porrasta vastaava, uusi
porras. . Alakerran osalta myöhemmin lisätty portaan ulko-ovi
poistetaan ja tilalle palautetaan vanhan mallin mukaisesti teetetty
ikkuna.
Rakennuksessa olevat muutamat alkuperäisikkunat kunnostetaan
Museoviraston korjauskortin ohjeiden mukaisesti. Kortti on saatavissa
osoitteesta: http://www.nba.fi /fi /tietopalvelut/julkaisut/. Myös muiden
toimenpiteiden osalta tulisi perehtyä korjauskortistoon, sillä esimerkiksi
tulevaisuudessa tiilikatteen korjaamisen avuksi siitä on hyötyä.
Korjaustoimenpiteiden tarkempaa suunnittelua varten seuraaviin
Museoviraston korjauskortteihin olisi hyvä tutustua:
Museoviraston korjauskortti 1: Yleiskortti
Museoviraston korjauskortti 2: Lämmöneristyksen parantaminen
Museoviraston korjauskortti 3: Ulkolaudoituksen korjaus
Museoviraston korjauskortti 6: Tiilikaton korjaus
93
Museoviraston korjauskortti 8: Ikkunoiden korjaus
Museoviraston korjauskortti 9: Ovien korjaus
Museoviraston korjauskortti 13: Öljymaali
Museoviraston korjauskortti 16: Hirsitalon rungon korjaus
Museoviraston korjauskortti 24: Pientalon perustusten korjaus
Kaikki edellä luetellut korjauskortit ovat ilmaiseksi saatavilla osoitteessa:
http://www.nba.fi /fi /tietopalvelut/julkaisut/.
Rakennuksen huoltaminen
Rakennuksen jatkuva huolto ja kunnossapito ovat eriarvoisen tärkeitä
rakennuksen tulevaisuuden kannalta. On hyvä muistaa, että kaikki
rakennuksen osat eivät ole yhtä pitkäikäisiä ja ajoissa tehdyt korjaukset
ja paikkaukset tulevat halvemmaksi kuin ongelmien kerryttäminen ja
yhtäaikainen peruskorjaus. Jatkuvat huoltotoimenpiteet pidentävät
rakennuksen ikää ja säilyttävät sen alkuperäiset rakenteet kunnossa.
Rakennukselle tulisi perustaa huoltokirja, jonne alkavat vauriot kirjataan
ylös, jolloin tuleviin huoltotoimenpiteisiin voi ryhtyä ajoissa.
Tämänhetkinen kunto ja tulevat korjaukset kirjataan huoltokirjaan ylös
jo nyt. Tulevaisuudessa esitettyjen korjaustoimenpiteiden jälkeen myös
jatkuva huolto vesikourujen puhdistamisine ja alapohjan
tuuletusluukkujen sulkeminen talveksi on osa rakennuksen kunnosta
huolehtimista.
94
Vanhan sairaalan korjaustoimenpiteissä lisälämmöneristämis-
vaatimuksiin on suhtauduttava kriittisesti, sillä juuri
energiataloudellisuuteen perustuvilla korjaustoimenpiteillä on tässä
rakennuksessa saatu paljon tuhoa aikaan. Lisäeristämisellä saavutettavat
hyödyt eivät useinkaan edes vastaa työn kustannuksia yläpohjan
lisäeristämistä lukuun ottamatta, minkä osalta tilannetta parannetaankin.
Myös alapohjan osalta energiataloudellisia parannuksia voidaan tehdä,
sillä rakenne joudutaan joka tapauksessa uusimaan.
Seinien suhteen sen sijaan lisäeristämistoimenpiteitä voidaan harkita
huonetilojen kunnostuksen yhteydessä. Rakennuksen ulkoseinissä
olevat mahdolliset vanhat sisäpuoliset lämmöneristeet tulee korjausten
yhteydessä kaikki poistaa, sillä vanha mineraalivillaeriste on otollinen
kasvualusta mikrobivaurioille. Mikrobivaurioituneet kohdat käsitellään
tarvittaessa booripitoisella aineella ja tilalle laitetaan 50mm selluvilla ja
ilmansulkupaperi lämmöneristeeksi.
Rakennuksen arkkitehtoniset ja rakennustaiteelliset arvot huomioiden
ulkopuolisen lisälämmöneristyksen lisääminen julkisivulaudoituksen
alle tulevaisuudessa ei tule kyseeseen. Jos joskus ulkovuoraus syystä tai
toisesta joudutaan irrottamaan, voidaan seinän tuulitiiviyttä parantaa
asentamalla laudoituksen alle vuorauspaperi tai huokoinen kuitulevy.
Julkisivumateriaalia ei niin ikään tule vaihtaa toisenlaiseksi.
Seinien paksuntaminen sisäpuolelta voi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi
lämmityspatterien sijainnin suhteen, jos niitä joudutaan siirtämään
ulospäin. Tämä on tutkittava tapauskohtaisesti, ja suhteutettava myös
siihen, että sisäpuolisen lämmöneristämisen hyödyt eivät ole valtaisia
verrattuna kustannuksiin tai työmäärään. Sen sijaan ilmavuotojen
tiivistäminen hirsiseinistä esimerkiksi lämpövuotoja tutkimalla ja
vuotoja tilkiten (esim. riveellä) on perusteltua ja kannattavaa. On myös
hyvä muistaa, että massiivihirsiseinä on itsessään hengittävä rakenne,
joka sietää kosteutta, jolloin sen toimintaa ei pidä mennä sotkemaan
muovisilla höyrysulkukalvoilla tai muilla hirsiseinärakenteeseen
soveltumattomilla rakennusaineilla.
3.4 Lisälämmöneristämisestä
95
3.5 Korjaustoimenpiteiden rahoittamisesta
Haapajärven vanhan sairaalan korjaus- ja kunnostustöihin on haet-
tavissa rahoitusta useista lähteistä. Esimerkiksi EAKR- rahoitus, jota voi
hakea Pohjois-Pohjanmaan liiton kautta, on yksi rahoituskanava, sillä
uuden käyttötarkoituksen myötä hankkeella on esimerkiksi edellytykset
luoda paikkakunnalle uutta liiketoimintaa ja uusia työpaikkoja. Vanhan
korjaaminen myös tukee kestävää kehitystä. Lisätietoja aiheesta löytyy
Pohjois-Pohjanmaan liiton nettisivuilta, ja lisäksi tuen hakemiseen saa
liitosta lisää opastusta.
Maaseutuohjelman puitteissa myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ja
Keskipiste-Leader ry myöntävät tukia, joita korjaushankkeen rahoit-
tamiseksi voi hakea. Maaseutu.fi –sivustolla mainitaan rahoittajien
yhteydessä, että ”hyvin mietityt, tavoitteiltaan selkeät, toimenpiteiltään
konkreettiset ja realistiset sekä kustannustehokkaat hankkeet menesty-
vät valinnassa”. Tätä kriteeriä voi myös Haapajärven sairaalan korjaush-
ankkeessa hyödyntää. Lisäksi ELY-keskus myöntää rakennusperinnön
hoitoon harkinnanvaraista avustusta, joka myös voisi olla tässä tapauk-
sessa haettavissa. Lisäohjeita tukien hakemiseen tarjoavat Pohjois-
Pohjanmaan ELY-keskus ja Keskipiste-Leader ry, ja lisäksi maaseutu.fi –
sivustolla on myös kattavasti tietoa aiheesta.
Maansiirtotöiden suhteen voidaan ajatella, että kunnilla ja kaupungeil-
la on joka tapauksessa työllistämisvelvoite, jota tässä yhteydessä void-
aan hyödyntää. Yhtä lailla työllistämisvelvoitetta voidaan käyttää myös
muuhunkin peruskorjaustyöhön, jota vanhan sairaalan tapauksessa on
tarjolla.
96
97
4. SUUNNITELMA
98
4.1 Uuden käyttötarkoituksen valinta
Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen uuden käyttötarkoituk-
sen tulisi säilyttävän sekä palauttavan restaurointiperiaatteen mukai-
sesti olla sellainen, joka tukisi kulttuurihistoriallisten arvojen säilymistä
rakennuksen ominaisluonnetta muuttamatta. Sen seurauksena sairaal-
alle valittava uusi käyttötarkoitus tulee pystyä sijoittamaan oleviin ti-
loihin mahdollisimman pienin rakenteellisin muutoksin. Lähtökohtana
uusille tilamuutoksille on alkuperäisten hirsiseinien säästäminen mah-
dollisimman pitkälle ja uusien toimintojen aiheuttamien rakenteellisten
muutosten suuntaaminen myöhempiin kerroksiin. Samalla uuden
käytön myötä alkuperäistä tilajärjestystä palautetaan luontevin osin
turhia korjaustoimenpiteitä kuitenkin välttäen.
Haapajärven vanha sairaala on ollut vajaakäytöllä jo yli kymmenen
vuotta, ja tuona aikana tiloihin on tehty hyvin pieniä toimenpiteitä
lähinnä antaen rakennukselle tekohengitystä ja samalla arpoen,
pitäisikö rakennus purkaa vai korjata. Rakennuksen tulevissa
kunnostustöissä vain välttämättömimmätkin korjaustoimenpiteet
tulevat kustannuksiltaan olemaan suurehkoja, joten kaupungin toive
uudelle käytölle olikin mieluiten jokin sellainen, joka tulisi kustannuksissa
vastaan. Näin ollen pelkkä yleishyödyllinen yhdistyskäyttö ei ollut
ensisijainen toive, vaan mukaan toimijoiksi pitäisi saada yrityksiä ainakin
osittain, ellei kokonaan. Toisaalta rakennuksen vieressä sijaitseva
terveyskeskus voisi hyödyntää sairaalaan epävirallisina odotustiloina
esimerkiksi kahvilan muodossa. Se myös toisi hyvin asiakaskuntaa
rakennukseen, mikä tukisi ajatusta kahvilatoiminnan sijoittamisesta
vanhaan sairaalaan.
Kotiseutuneuvoksen ja paikallislehden edustajien toiveet yhdistysten
tiloista ja myöhemmin käyttäjäkatselmuksessa ilmennyt toive mahdol-
lisimman suuresta kokoontumistilasta ovat linjassa rakennuksen alku-
peräistä tilajärjestystä palauttavan ajatuksen kanssa. Erityisesti yläker-
rasta 1950-luvulla ja sen jälkeen tehtyjä rakenteita purkamalla
aulatilasta saataisiin luontevasti tehtyä suurempi kokoontumistila, jol-
loin tilaan tulisi jälleen alkuperäinen avaruuden tuntu ja samalla tilaan
saataisiin luonnonvaloa kahdesta suunnasta.
Toisena ehdotuksena ollut asuntojen sijoittaminen rakennukseen ei
olisi palauttavan restaurointiperiaatteen mukainen, lisäksi luonnonvalon
saaminen yläkerran asuntoihin voisi koitua ongelmalliseksi. Myös
rakennuksen yläkerran aulan autenttiset ja hienosti detaljoidut ikkuna-
sommitelmat jäisivät palauttavien korjaustoimenpiteiden jälkeen vain
yksittäisten ihmisten ihailtavaksi, mikä ei ehkä rakennuksen alkuperäisen
julkisen luonteen kannalta ole myöskään sopivaa. Tätä ideaa jarruttaisi
myös nykyisessä kaavassa olevat merkinnät rakennuksesta julkisten
palveluiden sekä sosiaalitointa ja terveydenhuoltoa palvelevien
rakennusten alueella, mikä tosin joka tapauksessa saatetaan joutua
uuden käytön myötä päivittämään. Asunnoille ei ole myöskään mitään
suurempaa tilausta olemassa Haapajärvellä, joten asuntojen
sijoittamista vanhaan sairaalaan ei sen enempää ole ollut tarvetta
tutkia.
Edellä lueteltuihin reunaehtoihin nojaten rakennuksen uudeksi
käyttötarkoitukseksi istuisi luontevimmin yhdistysten ja yritysten talo,
99
jonka alakerrassa toimii teehuone. Teehuone on luonteva jatke
Haapajärven teekaupunkibrändille, ja teehuone on lisäksi ajan henkeen
sopiva, myös trenditietoista nuorempaa väestöä paikalle houkutteleva
konsepti, sillä teestä on tullut valtavine makuvalikoimineen
terveellisempi vaihtoehto kahville myös kahviloissa. Lisäksi rakennuksen
historiallinen luonne ja poikkeuksellisen hieno arkkitehtoninen olemus
ovat omiaan houkuttelemaan turistivirtaa varsinkin kesäisin
Haapajärvelle, sillä onhan kaupungin sijainti myös hyvä valtaväylän
varrella. Haapajärven ja lähikuntien kannattaisikin pohtia kokonaisen
vaihtoehtoreitin brändäämistä pohjoiseen matkaaville eteläsuomalaisille
turisteille, sillä pitkä matka Lappiin voisi helposti houkutella käyttämään
myös vaihtoehtoista reittiä ainakin toiseen suuntaan matkatessa.
Teehuoneen toimintaa tukemaan sen yhteyteen sijoitetaan suurempi
valmistuskeittiö, joka voi tarpeen mukaan toimia myös pitopalvelun
puitteina. Alakertaan palautetaan alkuperäinen ja valoisa keskeisaula, ja
lisäksi yksi huone muutetaan leikkaussalirekonstruktioksi sairaalan
historiasta kertomaan. Keskeisaulaan sijoitettavaan vitriiniin voidaan
sijoittaa esimerkiksi kätilö Josefi ina Saarikosken lääkärilaukku
sisältöineen sekä muita vanhoja sairaalainstrumentteja. Alakerran
keskikäytävän seinille voidaan ripustaa valokuvanäyttely sairaalan
menneisyydestä, mutta myös tulevat suuret korjaustoimenpiteet
alapohjan purkamisineen ovat mielenkiintoisia, ja toisaalta nekin
voitaisiin myös dokumentoida ja esitellä käytävän seinillä
sairaalarakennuksen hienona pelastustarinana ihan lähihistoriasta.
Muut alakerran huoneet toimivat yksittäin tai useamman huoneen
ryhmissä yrityksille ja yhteisöille vuokrattavina kabinetti- ja toimitiloina,
kuten myös yläkerran päätyhuoneet. Näitä huoneita voi useampi eri
toimija vuokrata omiin tarpeisiinsa, ja ainakin osalla huoneista voisi olla
yhteiskäyttöä yhdistysten osalta siten, että päivällä ja illalla samoja tiloja
voisivat eri toimijat hyödyntää. Rakennukseen tehdään myös muutama
pienempi työhuone keikkatyöläisiä varten, mitkä vuokrataan aina
tarpeen mukaan, vaikka vain muutamaksi päiväksi kerrallaan. Samat
huoneet toimivat tyhjillä ollessaan yritysten ja yhdistysten
kahdenkeskisinä neuvottelutiloina tai vaikkapa puhelinhuoneina, mille
vaikuttaisi nykyään myös olevan tarvetta.
Yläkerran pimeä ja ahdas käytävämäinen tilajärjestys puretaan
kokonaan ja aula palautetaan alkuperäiseen, avaraan tilaansa. Pinta-
alaltaan noin 80 neliön toimii luontevasti taidenäyttelytilana, joka
Haapajärveltä tällä hetkellä puuttuu kokonaan. Samaan tilaan
sijoitetaan myös lisää teehuoneen asiakaspaikkoja. Tilan yhdellä
seinällä liukuovien takana on pieni valmistuskeittiö vesipisteineen
tarpeen mukaan käytettäväksi. Suuri tila on kokonaisuutena
vuokrattavissa myös juhliin ja kokouksiin, kuten esimerkiksi
pikkujouluihin ja syntymäpäivä- tai hääjuhliin. Kaupunginhallituskin
voisi saada tilaisuuksiinsa uudesta tilasta hienot käyntikorttipuitteet,
millaista kaupungintalolla oleva valtuustosali ei ehkä vastaa. Alakerran
teehuoneen pitopalvelutoiminta voisi näin palvella myös yläkerrassa
järjestettäviä tilaisuuksia luontevasti.
100
Alakerrassa ollut alkuperäinen keskeisaulatila palautetaan ja aulassa
olevat alkuperäisseinät vuorataan levytysten alta paljastuvan
alkuperäissisustuksen mukaisesti. Aulan vasemmalla puolella oleva
huone toimii teehuoneen kanttiini-henkisenä palvelutiskinä ja
myymälätila, mistä voi ostaa teetä oheistuotteineen myös
kotiinviemisiksi. Kanttiinista on suora kulkuyhteys keittiöön, josta käsin
voidaan myös pitopalveluhenkisesti hoitaa tarjoilut yläkertaan sen
ollessa vuokrattuna esimerkiksi juhlia varten. Tilavasta keittiöstä on
oma sisäänkäyntinsä, jota pitkin esimerkiksi elintarvikkeiden tuominen
ja roskien vieminen hoituu kätevästi. Eteistilan ja keittiön väliin jää pieni
toimistotila, jonka toinen puoli on varattu esimerkiksi astia- tai kuiva-
ainevarastoksi teehuoneen toimintaa tukemaan.
Keskeisaulan oikealla puolella olevasta huoneesta luodaan
leikkaussalirekonstruktio ja se entistetään mahdollisimman pitkälle
entisaikojen leikkaushuonetta vastaavaan asuun. Museomaisena tilana
toimivaan leikkaussaliin sijoitetaan mm. entisaikojen
leikkaussalivälineistöä, ja se houkuttelee myös uteliaita kesävieraita
paikkakunnalle, mikä on hyödyksi sekä teehuoneen että koko
Haapajärven turismitoiminnalle. Rekonstruktion luomisessa apuna
tulisi käyttää museoviraston ja historioitsijoiden asiantuntijuutta, sillä
yhtäkään kuvaa Haapajärvenbvanhan sairaalan leikkaussaleista tuolta
ajalta ei ole ollut saatavilla. Projektin toteutuessa näitä valokuvia
voitaisiin vielä etsiä henkilökohtaisesti kysymällä esimerkiksi tiloissa
palvelleiden lääkärien ja muun henkilökunnan jälkeläisiltä sekä
paikkakunnalla vieraillen valokuvaajien arkistoista. Tässä voisi
haapajärvisille itselleenkin olla mukava ja yhteisöllinen projekti, kun
yhdessä etsittäisiin ja kerättäisiin tuon ajan leikkaussalin varustusta.
Alakerrassa olevissa kabineteissa ainakin osassa sisäseiniä levytysten ja
tapettikerrosten alta paljastuva hirsipinta voitaisiin jättää esiin
käyttäjäpalavereissa esitettyjen toiveiden mukaisesti, mikäli
seinäpinnoitteiden alta paljastuvat hirsiseinät ovat hyväkuntoisia. Näin
saataisiin luotua useita keskenään hieman eriluonteisia kabinettitiloja,
jotka voitaisiin nimetä alkuperäisessä pohjapiirustuksessa olevien
sairaalatilojen mukaan (“Ylihoitajattaren huone” ja niin edelleen).
Alkuperäisissä suunnitelmissa seinät eivät ole olleet puhtaalla
hirsipinnalla, mutta käyttäjien toiveiden ja hirsiseinässä näkyvän patinan
arvon myötä se on perusteltua. Hirsipinnalle ottamisen yhteydessä
alkuperäiset tapettikerrokset tulisi dokumentoida ja riittävän suuret
näytepalat ottaa eri pinnoista talteen, jotta myöhemmissä muutoksissa
tilanne voidaan tarpeen mukaan helposti palauttaa alkuperäisempään
asuunsa.
Rakennuksen katolle 1950-luvulla lisätty, nyt huonossa kunnossa oleva
kattoikkuna poistetaan ja sen yhteydessä myös yläkertaan kylmään
ullakkotilaan kapseloitu suuri vesisäiliö siirretään rakennuksen
etupihalle nykyisen roskakatoksen läheisyyteen. Vesisäiliön painoa
todennäköisesti tukemaan rakennettu sisävessan toinen seinämä
voitaisiin myös sitä myöten purkaa, sillä nykytilassa ahdas wc-tila ei
edes vastaa nykyajan vaatimuksia. Purettavasta seinästä saadut hirret
voitaisiin käyttää sisäseinien vaurioituneiden hirsien alapintojen
kengittämiseen niissä seinissä, jotka jätettäisiin korjauksen jälkeen
4.2 Suunnitelmat uudesta käyttötarkoituksesta
Kuva 88. Havainnekuva teehuoneen yläkerrasta
101
102
hirsipinnalle. Näin ei syntyisi valtavaa kontrastia uusien ja vanhojen
hirsien kohtaamisessa seinän alaosassa, vaan korjauksiin käytettävät
hirret olisivat saman ikäisiä ja todennäköisesti myös samanvärisiä kuin
poistetut, vaurioituneet hirretkin.
Sisätilojen osalta eniten muutoksia tehdään yläkerrassa, kun
koppimaiset 1970- ja 1950-luvulla lisätyt väliseinärakenteet poistetaan
ja aula palautetaan taas alkuperäiseen, avaraan tilaansa. Keskeistilan
nykyiset alakattorakennelmat poistetaan ja tilasta tehdään vesikattoon
asti ulottuvaa korkeaa tilaa. Vesikattorakenne lämmöneristetään ja
alakattomateriaaliksi valitaan vaaleansävyinen puu, joka luo
mielenkiintoista jännitettä olevien, tummempien kantavien rakenteiden
kanssa. Keskeistilassa olevat kantavat palkki- ja pilarirakenteet jätetään
näin mahdollisimman koskemattomana osaksi keskeistilaa lisäten
vaakapalkkien alareunaan vain valokiskot spottivalaistusta varten.
Nämä pilari- ja palkkirakenteet toimivat keskeistilassa hyvin erityisesti
näyttelytoimintaa tukevina rakenteina, kun niihin voi ripustaa tauluja tai
keveitä väliseiniä ja teoksia valaista kiskoilla kulkevilla spottivaloilla.
Uusi keskeistila on luonteeltaan varsin kontrastinen ympäröivien
huonetilojen kanssa, mikä on omiaan luomaan mielenkiintoista
jännitettä Uusi, teehuoneen osana toimiva keskeistila kutsuu
houkuttelevasti kabineteissa toimivat yritysten ja yhteisöjen jäsenet
kokoontumaan aulaan. Näin syntyy synergiaa ja kohtaamisia, mikä
omalta osaltaan sopii hyvin entisajan sairaalan julkiseen luonteeseen.
Korkean keskeistilan lähes sakraalimainen tuntu luo myös arvokkaat
puitteet juhlien ja tapahtumien järjestämiseen, eikä vastaavaa tilaa ole
lähettyviltä löydettävissä. Yläkerran aulatila on erotettavissa alakerran
teehuoneesta ja siten vuokrattavissa erikseen esimerkiksi hääjuhlia varten.
Tällöin alakerran teehuoneen keittiö palvelee tiloissa myös tätä toimintaa.
Yläkerran aulan keskellä oleva soikean mallinen alkuperäinen
ikkunasommitelma ympäröivine hirsineen tiivistetään asianmukaisesti
ja ikkuna kunnostetaan museoviraston korjaustapaohjeistuksen
mukaisesti, jolloin minimoidaan ilmavuotojen synty rakennuksen omilla
ehdoilla. Frontonia ympäröivä rankaseinä eristetään lämpimäksi tilaksi.
Energiataloutta parantavissa ratkaisuissa käytetään eristeenä selluvillaa
sekä tiivistykseen ilmansulkupaperia, jotka rakenteena eivät häiritse
olevan hirsiseinän rakennusfysikaalista toimintaa antaen rakenteen
hengittää edelleen luonnollisesti (kts. leikkausluonnos, kuva 96).
Yläkerran päädyissä olevat kabinettitilat sisustetaan entisajan henkeen
palauttavin toimenpitein. Näissä huoneissa kattorakenteita vasten
näkyvät hyväkuntoiset kattokannattajat puhdistetaan ja jätetään
näkyviin vaalean puun jatkuessa kattomateriaalina aulatilasta
pienempiin huoneisiin. Kabinettien seinät päällystetään vanhan ajan
hengessä alkuperäisen kaltaisin tapetein ja puolipaneelein sen mukaan,
minkälaisia materiaaleja seiniä avattaessa levytysten alta paljastuu.
Muovimattojen alta yläkerrasta todennäköisesti lankkulattioiksi
paljastuvat lattiat kunnostetaan ja uusitaan vaurioituneilta osin ja
jätetään puupintaisena näkyviin lattiarakenteeksi. Päätyjen
kabinettitilojen alakatot säästetään ja purettavien levytysten alta
todennäköisesti paljastuvat ihan alkuperäiset helmiponttipaneelit
kunnostetaan ja jätetään näkyville.
103
Julkisivujen värityksestä
Julkisivujen värityksen tarkempi määrittely värikoodeineen vaatii pohjaksi
tarkemman maalitutkimuksen, jossa maalipintaa kevyesti raaputtamalla
saadaan esiin aiemmat maalikerrokset. Suuntaa antavaa väritystä pystyy
kuitenkin valokuvien ja maalinäytteiden perusteella jo päättelemään, joista
viereisellä sivulla on esitetty vaihtoehdot. Ihan alkuperäinen maalikerros
vaikutti olevan keltamultainen, ja ajan ihanteita mukaillen siihen on
todennäköisesti yhdistetty valkoiset puitteet ja listat. Hahmotelma
alkuperäisimmästä julkisivuvärityksestä paneelipinnalla näkyy kuvassa 90.
Uudempi ja mahdollisesti rakennuksen pinnassa pidempiaikaisesti ollut
kerros on hyvin vaalea tai valkoinen maalaus yhdistettynä vihertäviin
puitteisiin ja listoituksiin. Tämä värivaihtoehto on hahmoteltu kuvassa 91.
Uusi julkisivuväritys tulisi valita aiempia maalisävyjä suosien ²⁷. Tässä
tapauksessa oikeita vaihtoehtoja on ainakin kaksi, joista molemmat
ovat olleet seinässä tiettävästi pitkään. Näistä kuitenkin nykyinen
keltainen sävy on vaihdettu rakennuksen julkisivuun luultavasti
1970-luvun muutosten yhteydessä, ja koska sisätilojen osalta ote on
tilojen suhteen palauttava, niin voidaan julkisivujenkin osalta luontevasti
ajatella samoin. Keltainen öljymaali on myös alttiimpi homehtumaan ²⁸,
mikä myös tukee kuvan 91 mukaista valkean ja vihreän sävy-yhdistelmän
valintaa. Tarkemman maalitutkimuksen jälkeen myös oikeammat
valkoisen ja vihreän sävyt löytynevät, mutta julkisivukuvissa uusi väritys
toimii kuitenkin riittävän suuntaa-antavasti.
Kuva 89. Vanha sairaala joskus 1930-luvulla
Kuva 90. Havainnekuva alkuperäisestä
keltamultavärityksestä
Kuva 91. Havainnekuva julkisivuvärityksestä
ennen 1970-luvun muutoksia
²⁷ Kaila, Talotohtori, s. 644
²⁸ Museoviraston korjauskortti
104
13,3 m211,8 m2
3,0 m2
47,6 m2 15,1 m225,9 m2
24,1 m2
3,0 m2
12,9 m29,6 m2
4,0 m2
7,6 m2
13,8 m2
12,5 m2
8,9 m2
2,1 m2
15,3 m2
39,8 m2
KAHVILAN
KEITTIÖ
KABINETTI/TSTO/PIENI TYÖHUONE
ESTEETÖN
WC+LASTENHOITOH.
VIT
RI IN
INP
AIK
KA
TEKN.
TILA
KABINETTI/TSTO/MONIKÄYTTÖ
KABINETTI/TSTO/MONIKÄYTTÖ
HISSI-
VARAUS
A
A
NA
ULA
KKO
TOIMISTO/
VAR.SI
IRTO
SEIN
Ä
VARASTO
KABINETTI/TSTO/MONIKÄYTTÖ
KABINETTI/TSTO/MONIKÄYTTÖ
LEIKKAUSSALI-NÄYTT/REKONST
+0.000
+0.000
LJH
+0.000MYYNTIPISTE(KANTTIINI)
KABINETTI/TSTO/HARRASTE/MONIKÄYTTÖ
SPKET.
ET.
SK
KEITTIÖ/
TAUKOTILA
MATTOPUU-HUONE
VARASTO-
HUONE
VARASTO-
HUONE
VARASTO-HUONE
IV-KH BILJARDI-
HUONE
BILJARDI-HUONE
POKERI-
HUONE
VARASTO-
HUONE
KEITTIÖ
(SEINILLÄ NÄYTTELY RAKENNUKSENVAIHEISTA JA SAIRAALAN HISTORIASTA
WC
KÄYTÄVÄ
(lev. 1 240)
HARRASTE-HUONE
HARRASTE-
HUONE
TEEHUONE
TEEHUONE
VAR.
VAR.
(käyt. lev. 2780)
(asiakaspaikkoja)
Kuva 92. Alakerran uusi pohjapiirros
POHJAPIIRROS 1. KERROS 1:150
105
35,9 m2
5,8 m2
78,7 m2
4,1 m2
36,8 m2
2,3 m2
4,5 m2
21,6 m2
3,5 m2
7,6 m2
2,2 m2
VESIS.
HUONE
HUONE
BAARI-
KEITTIÖ
HUONE
KYLMÄ
ULLAKKO
ASUNTO
1 H+K+ET+WC+VH
KYLMÄ
ULLAKKO
KYLMÄ
ULLAKKO
KYLMÄ
ULLAKKO
KYLMÄ
ULLAKKO
VAR.WC
ET.KK
WC VH ET.
ASUNTO
1 H+KK+ET+WC
ASUNTO
1 H+KK+ET+WC
KÄYT.
kattokannattajat
näkyvissä seinän sisästä
kattokannattajat
näkyvissä seinän sisästä
HISSI-
VARAUS
SK
KABINETTI/
TOIMISTO/
MONIKÄYTTÖTILA
TEEHUONE/
NÄYTTELYTILA/
JUHLASALI
KABINETTI/
TOIMISTO/
MONIKÄYTTÖTILA
KABINETTI/
TOIMISTO/
MONIKÄYTTÖTILA
MINITYÖTILA
kattokannattajat
näkyvissä seinän sisästä
kattokannattajat
näkyvissä seinän sisästä
A
A
KIR
JAH
YLL
Y
(TUOLI)VARASTO
ESTEETÖN
WCWC
NAULAKKO
AULA
LIU
KUO
VI
yläikkuna
UUSI PORRAS
(vanhan paikalle,
kaiteet kunnostetaan)
+4.200
Kuva 93. Yläkerran uusi pohjapiirros.
POHJAPIIRROS 1. KERROS 1:150
106101066
JULKISIVU LÄNTEEN 1:150
MATERIAALIT:
1. Vaakapaneeli, lev. 90mm, maalattu perinneöljymaalilla,
esim. Uula, alkup. valkoinen sävy väritutkimuksen mukaan
2. Pystyrimoitus, maalattu perinneöljymaalilla, esim. Uula,
alkup. valkoinen sävy väritutkimuksen mukaan
3. Lasi, kirkas
4. Luonnonkivi
5. Peitelista, puu, maalattu perinneöljymaalilla, esim. Uula,
alkup. vihreä sävy väritutkimuksen mukaan
6. Oleva tiilikate, punertava sävy
Kuva 92. Julkisivu länteen
(luiskan kaltevuus 1:12,5 eli 8%)
107
JULKISIVU POHJOISEEN 1:150
MATERIAALIT:
1. Vaakapaneeli, lev. 90mm, maalattu perinneöljymaalilla,
esim. Uula, alkup. valkoinen sävy väritutkimuksen mukaan
2. Pystyrimoitus, maalattu perinneöljymaalilla, esim. Uula,
alkup. valkoinen sävy väritutkimuksen mukaan
3. Lasi, kirkas
4. Luonnonkivi
5. Peitelista, puu, maalattu perinneöljymaalilla, esim. Uula,
alkup. vihreä sävy väritutkimuksen mukaan
6. Oleva tiilikate, punertava sävy
Kuva 93. Julkisivu pohjoiseen
108108
JULKISIVU ITÄÄN 1:150
MATERIAALIT:
1. Vaakapaneeli, lev. 90mm, maalattu perinneöljymaalilla,
esim. Uula, alkup. valkoinen sävy väritutkimuksen mukaan
2. Pystyrimoitus, maalattu perinneöljymaalilla, esim. Uula,
alkup. valkoinen sävy väritutkimuksen mukaan
3. Lasi, kirkas
4. Luonnonkivi
5. Peitelista, puu, maalattu perinneöljymaalilla, esim. Uula,
alkup. vihreä sävy väritutkimuksen mukaan
6. Oleva tiilikate, punertava sävy
Kuva 94. Julkisivu itään
10910109
JULKISIVU ETELÄÄN 1:150
MATERIAALIT:
1. Vaakapaneeli, lev. 90mm, maalattu perinneöljymaalilla,
esim. Uula, alkup. valkoinen sävy väritutkimuksen mukaan
2. Pystyrimoitus, maalattu perinneöljymaalilla, esim. Uula,
alkup. valkoinen sävy väritutkimuksen mukaan
3. Lasi, kirkas
4. Luonnonkivi
5. Peitelista, puu, maalattu perinneöljymaalilla, esim. Uula,
alkup. vihreä sävy väritutkimuksen mukaan
6. Oleva tiilikate, punertava sävy
Kuva 95. Julkisivu etelään
110
LEIKKAUS A-A 1:100
YP 1
VANHA KATTORAKENNE:
tiilikate
pärevuoraus aluskatteena
ruodelaudat
kattokannattajat (tuuletusrako 100mm)
UUSI RAKENNE LISÄKSI:
selluvillaeriste 350 (400)mm (ripustus vanhaan rakenteeseen)
ilmansulkupaperi
koolaus 50mm k/k400, eristeenä selluvilla 50mm
saumaton sisäverhouslevy 19mm, koivu
(ripustetaan koolaukseen)
US 1
VANHA SEINÄRAKENNE (FRONTONI):
pystyrimoitus
pystylaudoitus
tukiranka 50x100, vaakatasossa
UUSI RAKENNE LISÄKSI:
tuulensuojalevy 25mm
koolaus 100mm, k/k600, välissä selluvilla 100mm
ilmansulkupaperi
koolaus 50mm k/k600, eristeenä selluvilla 50mm
saumaton sisäverhouslevy 19mm, koivu
TEEHUONEEN YLÄKERTA
AULAAULAKÄYTÄVÄETEINEN
KA
NTT
IINI
Kuva 96. Leikkaus ja uudet rakenteet
Kuva 97. Havainnekuva teehuoneen yläkerrasta
111
112
Alun perin yläkerran keskeistilan osalta suunnitelmissa oli tehdä
palauttavia toimenpiteitä samassa linjassa muiden huonetilojen kanssa.
Erityisesti tilaan saapuminen alakerrasta pääporrasta pitkin tulisi olla
juhla- ja näyttelytilakäytössä näyttävä, joka vaatisi erityistä painoarvoa
tilassa. Nykyisellään ullakkotilassa oleva harras ja hieman hämyisän
tunnelman tuominen uuteenkin tilaan oli yhtenä keskeisenä tavoitteena.
Lisäksi alkuperäiset rakenteet ovat näyttämisen arvoisia.
Haasteeksi muodostui kuitenkin se, että alunperin tila on toiminut
kylmänä ullakkotilana, joten rakenteen palauttaminen alkuperäiseksi ei
vastaa ajatusta ullakkotilan käyttöönotosta lämpimäksi tilaksi. Näin ollen
tila joka tapauksessa aiheuttaisi poikkeuksen palauttavien toimenpiteiden
jatkumossa, ja sen vuoksi tutkin pitkään 3d-mallissa eri vaihtoehtoja
tilan käsittelylle. Säilyttävässä vaihtoehdossa osa seinistä tai
vaihtoehtoisesti koko tila olisi ylös asti katettu lasirakenteella, joko
ulkolasi-ikkunaratkaisulla tai ulkolasiseinäkkeillä. Lasin takaa vanha
rakenne olisi näkynyt hienosti läpi ilman, että vanhan rakenteen
rakennustekniseen toimivuuteen olisi tarvinnut kajota, ja rakenne saisi
jäädä alkuperäiseen tilaansa ullakkotilan samalla toimiessa lämpimänä
tilana. Ulkonäöllisesti rakenne muistuttaisi myös alkuperäisessä tilassaan
olevaa ullakkorakennetta.
Lasinen ratkaisu ei kuitenkaan olisi ollut ongelmaton. Ensinnäkin suurien
lasipintojen haasteeksi olisi muodostunut huollettavuus, sillä kalteva
kattopinta olisi vaatinut myös lasin osalta kallistuksen, mikä aiheutti
avattavuudelle ongelmia. Suora lasipinta taas ei esteettisesti vastannut
toivottua mielikuvaa ja katon alkuperäinen muoto olisi sisätilojen osalta
rikkoutunut. Muita haasteita lasipintaan liittyen olisi aiheuttanut
akustiikka, sillä kovat lasipinnat heijastavat ääntä ja olisivat haasteellisia
erityisesti kuulokojeiden käyttäjille. Lisäksi tilan olisi tarkoitus toimia
kokoontumistilana ja juhlapaikkana, mitkä aiheuttavat joka tapauksessa
akustiikallekin jo suurempia vaatimuksia. Myös korkeiden lasipintojen
lämmöneristyksen järjestäminen olisi saattanut johtaa
lämpölasiratkaisuun, mikä ei taas energiataloudellisesti ole kovin kestävä
ratkaisu.
Katon alaslaskun sijaintia tutkin mallissa myös pitkään, sillä
huonekorkeus yläkerran tiloissa nykyisellään on jotakuinkin 2,5 metriä.
Juhlavassa kokoontumistilassa oleva kattokorkeus tuntuisi liian
matalalta ja veisi juhlatilan arvokkuutta. Alaslaskun nostaminen taas
nykyistä korkeammalle aiheuttaisi olevien palkkien päälle lisärakenteita,
mikä johtaisi väistämättä uuden ja vanhan rakenteen kohtaamiseen
tilassa. Toisaalta, 3d-mallia tutkaillessa ajatus korkean kattotilan
hyödyntämättä jättämisestä ja sen piilottamisesta katon alaslaskun
taakse tuntui suorastaan rikokselta.
Vesikaton ruodelaudat kaipaisivat joka tapauksessa puhdistamista,
mikäli niitä tilassa halutaan näyttää. Toisaalta tähän liittyy myös ristiriita
siitä, että ruodelautoja ei aikanaan ole tarkoitettu esillejätettäviksi ja
siihen tarkoitukseen onkin valittu luultavasti kakkosluokan
ylijäämätavaraa. Sen vuoksi katon alaslaskun esille jättäminen ja sen
lasittaminen sotisi rakennuksen alkuperäisten suunnittelijoiden
näkemyksen kanssa.
4.3 Yläkerran keskeistilan kehitysprosessi
113
Ullakon vesikattorakenne on energiataloudellisuuden nimissä joka
tapauksessa ullakkotilan käyttöönoton yhteydessä vuorattava tavalla
tai toisella, jotta tilasta saadaan lämmintä käyttötilaa, joten näiden
pohdintojen valossa päädyin keskeistilan kattoon tekemään kokonaan
uuden ja rehellisen tämän päivän arkkitehtuuria edustavan kerroksen.
Muutokset ovat tulevaisuuden muutoksissa myös tarvittaessa
peruttavissa ja alkuperäinen vesikattorakenne palautettavissa.
Esittämässäni ratkaisussa nykyinen vesikatto jää uuden rakenteen
taakse, jolloin se säilyy hyvässä kunnossa myös tulevaisuutta ajatellen.
Uusi kerros ei tuhoa vanhaa, vaan edustaa tämän ajan ihanteita ja luo
tilasta juhlavan ja arvokkaan Tilaan syntyy jännittävää kontrastia uuden
ja vanhan rakenteen kohdatessa, kun tilassa olevat palkit jätetään esille.
Tehtävät muutokset muuttavat alkuperäistä rakennetta vain vähän ja
muutokset tehdään vanhojen rakenteiden ehdoilla jättäen vanhat
vesikattorakenteet uuden rakenteen sisään suojaan. Juhlava tila
palvelee hienosti tulevaisuudessa taidenäyttelytilana, juhlasalina ja
kokoontumispaikkana sekä teehuoneen yläkertana, ja juhlasalin
poikkeuksellisen luonteen vuoksi tilaa tultaisiin varta vasten katsomaan,
mikä osaltaan toisi potentiaalista asiakasvirtaa niin teehuoneelle kuin
myös koko Haapajärvelle.
Kuva 98. Yläkerran katon alaslaskun tutkimista
3d-mallissa
114114
PIHA 1:500
PÖYTÄ-RYHMIÄ
PÖYTÄ-RYHMIÄ
POSTI-LTK
INVA-
PAIKOITUS
PENKKEJÄ
LIPPU-TANKO
SUIHKU-LÄHDE
OLEVASUOJATIE
PYÖRÄKATOS
JÄTEKATOS
UUSISUOJATIE
11 AP
5 AP
4 AP
UUSIA
ISTUTUKSIA
OLEVA
KOIVUKUJA-
YHTEYS
UUSISUOJATIE
KIVITUHKA
NURMI
OLEVA PUU
ISTUTETTAVA PENSAS
POLLARIVALAISIN
KOHDEVALAISIN
LUONNONKIVILAATTA
115
Pihaa jäsennellään pääjulkisivun edessä olevasta parkkipaikkamaisesta
hiekkakentästä hienovaraisemmaksi paraatisisäänkäynniksi, ja pihalle
lisätään myös ensimmäisissä valokuvissa näkyvä lipputanko. Paikoitus
siirretään saatto- ja invapysäköintiä lukuun ottamatta kokonaan
rakennuksen toiselle puolelle asuntolan purkamisen jälkeen tyhjilleen
jääneelle tontille. Länsipuolen alkuperäistä koivukujayhteyttä
herätellään uudelleen henkiin lisäämällä ulkoportaat johtamaan
jalankulkutielle ja alikululle. Reittiä vahvistetaan istutuksin.
Rakennuksen yläkerrassa tällä hetkellä oleva suuri vesisäiliö siirretään
rakennuksen pihalle nykyisen roskakatoksen paikalle ja tehdään siitä
suihkulähde, mikä omalta osaltaan kertoo esineen menneisyydestä ja
entisestä käyttötarkoituksesta. Kesäiltaisin suihkulähde valaistaan, ja
osaltaan näyttävänä elementtinä se toimii huomion herättäjänä
valtatielle päin kutsuen ihmisiä uteliaina tarkastelemaan tarkemmin
maaseutumiljöön uutta teehuonehelmeä. Pihalle lisätään myös
penkkejä istuskelua varten, vasemmalla sivulla olevan pihasuunnitelman
mukaisesti. Terveyskeskuksen suuntaan pihaa rajataan tontin reunalle
istutettavien istutusten avulla yksityisemmäksi. Roskakatos sekä
pyöräkatos sijoitetaan niin ikään uusien parkkiruutujen yhteyteen pois
oleskelupihalta.
Piha-alueelle saapumista korostetaan muodostamalla etelä-
pohjoisakselin suuntainen kulkureitti pihan poikki, mikä johtaa suoraan
symbolisesti suihkulähteelle.
RAKENNUKSEN NYKYTILA
RAKENNUS TULEVAISUUDESSA
Kuva 99. Vanha sairaala nyt ja restauroinnin
jälkeen
4.4 Pihan toiminnot
116
5. YHTEENVETO
Tämän diplomityön tavoitteena on ollut dokumentoida vanhan
sairaalan nykytila ja historialliset vaiheet sekä analysoida rakennuksesta
löytyviä arvoja niihin peilaten. Selvitettyjen arvojen pohjalta on mietitty
rakennukselle uusi käyttötarkoitus, joka sopisi rakennuksen luonteeseen
sen rakennus- ja kulttuurihistorialliset arvot säilyttäen, eikä sen
seurauksena vaatisi raskaita rakenteellisia muutoksia. Näihin
määrittelyihin nojaten luontevimmaksi käyttötarkoituksi valittiin
yritysten ja yhteisöjen talo, jonka alakerrassa toimii teehuone, ja jonka
yläkerrassa sijaitsee suurempi kokoontumis- ja juhlatila. Käyttötarkoitus
vastaa myös haapajärvisten toiveisiin saada suurempi juhla- ja
näyttelytila paikkakunnalle, sekä kaupungin toiveeseen saada
rakennuksesta myös tuloja käyttökustannuksia tasaamaan.
Aiempien muutosten myötä rakennuksen alkuperäinen
kunnansairaalahenki on lähestulkoon hävinnyt, mutta korjaus- ja
palautustoimenpiteiden myötä palautettavissa. Yläkertaan on samalla
suunniteltu uudempi, nykyajan arkkitehtuuria edustava kerros, jonka
puupintainen olemus käy luontevaa vuoropuhelua vanhan rakenteen
kanssa sitä kuitenkaan tuhoamatta. Yläkerran korkea aulatila toimii
erityisen hyvin näyttely- ja kokoontumistilana, ja ainutlaatuisen
luonteensa vuoksi houkuttelee vierailijoita teehuoneeseen
pidemmänkin matkan päästä.
Tämän diplomityön perimmäisenä tarkoituksena on ollut vanhan
sairaalarakennuksen tulevaisuuden turvaaminen. Olen halunnut
työssäni antaa erityistä painoarvoa myös tiedon visualisoinnille ja
helppolukuisuudelle, jotta keräämäni tieto olisi käytettävää ja siitä olisi
myös todellista hyötyä. Sen myötä olen rajannut diplomityöhöni
sisällytettävää tietomäärää, sillä vaikka aihe on mielenkiintoinen ja
aiheesta löytyy jatkotutkimusaiheita loputtomasti, niin nykyaikana juuri
valtavan tietomäärän hallinta tuo viestintään keskeisiä haasteita.
Diplomityössäni en pitänyt tarkoituksenmukaisena käyttää kohteen
analysoimiseen ja aiheen työstämiseen vuosia, jonka tuloksena ehkä
syntyisikin vakuuttava, satojen sivujen yksityiskohtainen ja kattava kirja
aiheesta. Vuosien työstämisen varjopuolena syntyy paradoksaalinen
tilanne, jossa jokainen tarkkaan tutkimiseen tuhlattu vuosi vie
rakennusta itseään vain huonompaan kuntoon ja on poissa rakennuksen
korjaamiselta. Ensisijaisena tavoitteena kuitenkin on rakennuksen
korjaaminen taas terveeksi konkreettisin toimin, mitä esimerkiksi tämän
dokumentin valmiiksi saattaminen edesauttaa.
Halusin diplomityössäni keskittyä niihin asioihin, joista tieto ei löydy
googlettamalla. Museovirasto tarjoaa varsin kattavan korjauskortiston
yksityiskohtaisine korjaustapaohjeineen selostaen tarkasti vanhojen
rakennusten korjaamista - näiden osalta työssäni olenkin asioita
kuvannut vain lyhyesti ja ohjannut hakemaan lisätietoa oikeasta
paikasta, sillä kyseinen korjauskortisto on kaikkien saatavilla. Sen sijaan
kohteen ja paikan analyysi, nykytilan dokumentointi, kunnansairaaloiden
syntyhistorian peilaaminen Haapajärven vanhan sairaalan olemukseen
sekä näiden pohjalta tehty arvottaminen on sen sijaan asiantuntijuutta
ja yksilöllistä paneutumista vaativaa työtä, jossa halusin itseäni tulevana
arkkitehtina kehittää.
117
Lopuksi vielä vastaan kysymykseen, että miksi olen diplomityössäni
käyttänyt termiä “restaurointi” enkä “korjaus”. Museoviraston
määritelmän mukaan “restauroinnilla tarkoitetaan rakennetun
ympäristön, rakennuksen tai sen osan kulttuurihistoriallisen arvon
säilyttävää korjaamista. Myös uudisrakentamiseen rinnastettavat
toimenpiteet voivat olla osa restaurointia, mikäli niiden suunnittelussa
ja toteutuksessa otetaan huomioon säilytettävän kohteen
kulttuurihistorialliset arvot ja ne ovat kokonaisuuden kannalta
tarkoituksenmukaisia.” Tässä diplomityössä esitetyt korjaustoimenpiteet
ovat restaurointimääritelmän mukaisesti kulttuurihistorialliset arvot
huomioon ottavia ja kulttuurihistorialliset arvot säilyttäviä, ja joiden
taustalle on tehty laaja historiaselvitys, joten sen vuoksi restaurointitermin
käyttäminen korjaustoimenpiteistä puhuttaessa on tarpeellista.
118
PAINETUT LÄHTEET:
Haapajärvi-Seura Ry. Haapajärven kirja 1985-2010. Otavan Kirjapaino Oy. Keuruu, 2012
Heikkinen, Maire; Heinämies, Kati; Jaatinen, Jukka; Kaila, Panu; Pietarila, Pentti. Talo kautta aikojen kiinteän sisustuksen historia.
Rakentajan Kustannus Oy. Jyväskylä, 1989
Kaila, Panu. Kevät toi maalarin perinteinen ulkomaalaus. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 2000
Kaila, Panu. Talotohtori rakentajan pikkujättiläinen. WSOY, Porvoo, 1997
Kotiseutulehti Maaselkä. Kooste arkistosta löytyneistä sairaalaa koskevista lehtijutuista viimeisten 9 vuoden ajalta. Kooste on saatu
sähköpostitse Maaselkä-lehden päätoimittajalta Juha Heikkiseltä 27.1.2016.
Palmen, Einar. Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias (1881-1931). Mercatorin Kirjapaino Osakeyhtiö. Helsinki, 1933.
Petäistö, Helena. Tee, Teematka. s. 175. Lainaus kuvattu Haapajärven kaupungintalolla 8.2.2016.
Rikkinen, Kalevi; Sihvo, Hannes; Eskola, Matti ; Tiitta, Allan. Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Keuruu. Kustanneyhtiö Otava, 1986
Rinne, Hannu. Perinnemestarin remonttikirja. Dakar Oy. Porvoo, 2010
Soikkeli, Anu. Suomalaisten puujulkisivujen pitkäaikaiskestävyys. Oulun yliopisto, Arkkitehtuurin osasto, Oulu, 1999
Standerskjöld, Elina. Arkkitehtuurimme vuosikymmenet: 1900-1920. Rakennustieto Oy.
Turpeinen, Oiva. Nälkä vai tauti tappoi? Kauhunvuodet 1866–1868, Suomen historiallinen seura, 1986
Vihola, Teppo (toim.). Haapajärven kirja. JYY:n kotiseutusarja n:o 22. Gummerus Oy. Jyväskylä, 1985
Vuolle-Apiala, Risto. Hirsitalo ennen ja nyt. Kustannusosakeyhtiö Moreeni, Porvoo 2012
Lähteet:
119
INTERNET-LÄHTEET:
Haapajärviseuran internetsivut. http://haapajarviseura.fi /
Haapajärven kaupungin internet-sivut: http://www.haapajarvi.fi /
Haapajärven kaupungin kartta-aineisto: http://www.haapajarvi.fi /kartat/
Haapajärvi teekaupunki. Saatavilla: http://www.haapajarvi.fi /haapajarvi-info/nayttelyt/teekaupunki (16.4.2016)
Museoviraston internetsivut: www.nba.fi /
Museoviraston korjauskortisto, esim. alla:
Museoviraston korjauskortisto, 6. Tiilikaton korjaus http://www.nba.fi /fi /File/2115/korjauskortti-6.pdf (30.4.2016)
Museoviraston korjauskortisto, 8. Ikkunoiden korjaus. Saatavilla: http://www.nba.fi /fi /File/2117/korjauskortti-8.pdf (29.4.2016)
Museovirasto korjauskortisto, 9. Ovien korjaus. Saatavilla: http://www.nba.fi /fi /File/2118/korjauskortti-9.pdf (13.3.2016)
Museoviraston korjauskortisto, 18. Pinkopahvi. Saatavilla: http://www.nba.fi /fi /File/2126/korjauskortti-18.pdf (10.3.2016)
Museoviraston korjauskortisto, 25. Märkätila vanhaan taloon. Saatavilla: http://www.nba.fi /fi /File/2132/korjauskortti-25.pdf (13.3.2016)
Museoviraston korjauskortisto, Tiilikaton korjaus. Saatavilla: http://www.nba.fi /fi /File/2115/korjauskortti-6.pdf (14.3.2016)
Suomen rakentamismääryskokoelma, C2 (1998). Saatavilla: http://www.fi nlex.fi /data/normit/1918-c2.pdf (12.3.2016)
Siponkoski, Teppo. Mitä rakennusten mikrobit ovat. Saatavilla: http://www.hengitysliitto.fi /fi /sisailma/rakennusten-kosteus-ja-homevauriot/
mita-rakennusten-mikrobit-ovat (16.2.2016)
Oulujokivarren rakennus- ja korjaustapaohjeet ja arvokkaiden aluieden kehittämisohjeet. Hirviniemi & Männikkö AY / Arkkitehtitoimisto Helena
Hirviniemi 2007. Saatavilla: http://www.ouka.fi /c/document_library/get_fi le?uuid=b0e4a9d1-7438-427b-927b-dba4d3615939&groupId=64220
120
MUUT LÄHTEET:
Haapajärven kaupungintalon aulassa oleva esittelymateriaali ja seinillä olevat kuvat ja kertomuksen teekaupungista.
Haapajärven kaupungilta käyttöön saatu aineisto, jossa muun muassa alkuperäiset piirustukset sekä tehdyt kuntoarviot ja kuntotutkimukset.
RT-Korjauskortisto
HAASTATTELUT JA SUULLISET TIEDONANNOT:
Kotiseutuneuvos Juha Eronen, haastattelu tehty 8.2.2016. Lisäksi Juha Eronen on kirjoittanut haastatteluun liittyen paperisena versiona sairaalan historiaa, jota
historiaosuudessa on myös käytetty lähteenä.
Lisäksi keskusteluja on käyty kaupungintalolla, Maaselän toimituksessa sekä itse vanhalla sairaalalla useiden listassa mainitsemattomien henkilöiden kanssa muun
muassa nykyisestä ja tulevasta käyttötarkoituksesta.
121
Kuva 2. Haapajärven logo. Haapajärven kaupunki. 20.3.2016. Saatavilla: http://www.haapajarvi.fi /
Kuva 6. Kunnat, joissa kunnansairaala oli Suomessa toiminnassa vuonna 1930. Palmen, Einar. Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias (1881-1931). Mercatorin Kirjapaino Osakeyhtiö.
Helsinki, 1933.
Kuva 7. Ruoveden eli Suomen ensimmäisen kunnansairaalan alkuperäinen pohjapiirustus. Palmen, Einar. Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias (1881-1931). Mercatorin Kirjapaino
Osakeyhtiö. Helsinki, 1933.
Kuva 8. Tammelan kunnansairaalan pohjapiirustus oli seuraava malliesimerkki, joskaan ei tuonut valtavaa parannusta verrattuna Ruoveden mallissa olleisiin ongelmiin. Palmen, Einar.
Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias (1881-1931). Mercatorin Kirjapaino Osakeyhtiö. Helsinki, 1933.
Kuva 9. Saarijärven kunnansairaalan pohjapiirustus toimi keskikokoisten kunnansairaaloiden rakentamisen malliesimerkkinä. Palmen, Einar. Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias (1881-
1931). Mercatorin Kirjapaino Osakeyhtiö. Helsinki, 1933.
Kuva 10. Axel Mörnen suunnittelemat tyyppipiirustukset vuodelta 1923. Palmen, Einar. Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias (1881-1931). Mercatorin Kirjapaino Osakeyhtiö. Helsinki,
1933.
Kuva 11. Kätilö Josefi ina Saarikoski työssään. Haapajärven kotiseutuarkisto, Kirjastovirma. Saatavilla: http://arkisto.kirjastovirma.fi /items/show/16102
Kuva 12. Kunnansairaalan toinen lääkäri P. I. Sankari. Palmen, Einar. Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias (1881-1931). Mercatorin Kirjapaino Osakeyhtiö. Helsinki, 1933.
Kuva 13. Lääkärintalo Kukkaniemi koivukujan päässä vuonna 1941. Haapajärven kotiseutuarkisto. Kirjastovirma. Saatavilla: http://arkisto.kirjastovirma.fi /items/show/15712
Kuva 14. Haapajärven vanha sairaala joskus 1930-luvulla. Haapajärven kotiseutuarkisto. Kirjastovirma. Saatavilla: http://arkisto.kirjastovirma.fi /items/show/15470
Kuva 15 a. Palmen, Einar. Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias (1881-1931). Mercatorin Kirjapaino Osakeyhtiö. Helsinki, 1933.
Kuva 15 b. Lääkäriliiton aikakauslehdessä julkaistu pohjakuva vuoden 1923 tyyppipiirustuskokoelmasta. Palmen, Einar. Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias (1881-1931). Mercatorin
Kirjapaino Osakeyhtiö. Helsinki, 1933.
Kuva 16 a. Haapajärven vanha sairaala vuonna 1985. Jaakonaho, Pasi. Haapajärven kotiseutuarkisto. Kirjastovirma. Saatavilla: http://arkisto.kirjastovirma.fi /items/show/15752
Kuva 16 b. Haapajärven vanha sairaala vuonna 1985. Jaakonaho, Pasi. Haapajärven kotiseutuarkisto. Kirjastovirma. Saatavilla: http://arkisto.kirjastovirma.fi /items/show/15767
Kuva 17. Vanhan sairaalan myynti-ilmoitus. Kotiseutulehti Maaselkä. Julkaistu 20.11.2014.
Kuva 18. Kuva on otettu hirsipinnan värityksestä päätellen kunnansairaalan juuri valmistuttua, eli arviolta vuonna 1926 ollen näin tässä työssä käytetyistä kuvista vanhin. Kuvassa on
näkyvissä alkuperäiset ovet ja ikkunat lähempää. Sairaalalla on vietetty vaalitilaisuus kotiseutuarkistossa olevan kuvatekstin mukaan. Haapajärven kotiseutuarkisto. Kirjastovirma. Saatavilla:
http://arkisto.kirjastovirma.fi /items/show/15965
Kuva 19. Haapajärven vanha sairaala kunnansairaalahistoriikissä. Palmen, Einar. Suomen kunnansairaalalaitos 50-vuotias (1881-1931). Mercatorin Kirjapaino Osakeyhtiö. Helsinki, 1933.
Kuvalähteet:
122
Kuva 20. Haapajärven vanha sairaala 1930-luvulla, kun rakennus on saanut jo pintaansa paneeliverhouksen. Haapajärven kotiseutuarkisto. Kuva skannattu arkistossa 20.3.2016.
Kuva 27. Vuonna 2003 teetetyt suunnitelmat sairaalan muuttamisesta neuvolaksi. Suunnitelman tuloste saatu kaupungilta nähtäväksi osana pohja-aineistoa 8.2.2016.
Kuva 29. Vanhan sairaalan sijainti Haapajärven ydinkeskustasta. Grafi ikan pohja-aineistona käytetty Haapajärven kaupungin karttapalvelun karttaa. 20.3.2016. Saatavilla: http://www.
haapajarvi.fi /kartat
Kuva 30. Lääkärintaloa ja entistä kunnansairaalaa yhdistää toisiinsa koivukuja, jonka jäljellä olevia puita kuvassa on korostettu vihreällä. Sairaalarakennus myös näkyy ohikulkuväylälle jo
kaukaa molemmista suunnista lähestyttäessä. Grafi ikan pohja-aineistona käytetty Haapajärven kaupungin karttapalvelun karttaa. 20.3.2016. Saatavilla: http://www.haapajarvi.fi /kartat
Kuva 31. Ote asemakaavasta, sairaalan tontti korostettuna punaisella. Haapajärven kaupunki. 14.2.2016. Saatavilla: http://www.haapajarvi.fi /kartat
Kuva 32. Ote osayleiskaavasta, sairaalan tontti korostettuna turkoosilla. Haapajärven kaupunki. 14.2.2016. Saatavilla: http://www.haapajarvi.fi /kartat
Kuva 33. Sairaalan ja terveyskeskuksen välistä vuonna 2012 purettu asuntolarakennus. Kuvakaappaus Google street view-palvelusta. 15.2.2016. Saatavilla: https://www.google.com/maps/
streetview/
Kuva 35. Vanhaa sairaalaa ympäröivät rakennukset. Grafi ikan pohja-aineistona käytetty Haapajärven kaupungin karttapalvelun karttaa. 20.3.2016. Saatavilla: http://www.haapajarvi.fi /
kartat
Kuva 36. Seuraavalla aukeamalla olevien näkymäkuvien ottamispaikat ja suunnat. Grafi ikan pohja-aineistona käytetty Haapajärven kaupungin karttapalvelun karttaa. 20.3.2016. Saatavilla:
http://www.haapajarvi.fi /kartat
Kuva 42. Pihan eri toiminnot nykyisellään. Grafi ikan pohja-aineistona käytetty Haapajärven kaupungin karttapalvelun karttaa. 20.3.2016. Saatavilla: http://www.haapajarvi.fi /kartat
Kuva 89. Vanha sairaala joskus 1930-luvulla. Haapajärven kotiseutuarkisto. Kirjastovirma. Saatavilla: http://arkisto.kirjastovirma.fi /items/show/15470
Kaikki kuvat, joissa kuvalähdettä ei ole mainittu erikseen: Saara-Maria Koskinen
123
LIITTEET TYYPPIPIIRUSTUSPOHJA KUNNANSAIRAALAHISTORIIKISTÄ SUUREMPANA
124
AXEL MÖRNEN TYYPPIPIIRUSTUSPOHJA VUODELTA 1923
125
AXEL MÖRNEN TYYPPIPIIRUSTUSPOHJA VUODELTA 1923
126
127
128
HAAPAJÄRVEN VANHAN SAIRAALAN POHJA KUNNANSAIRAALAHISTORIIKISSÄ
129
AXEL MÖRNEN TYYPPIPIIRUSTUSPOHJA VUODELTA 1923
130