Download - Ensimmäiset ihmiset
Ensimmäiset ihmiset – Tarina kielletystä hedelmästä
1. Moos. 3:1–7
Marko Kivikoski
Eksegeettinen analyysi EK103
1
Sisällysluettelo 1. Johdanto ............................................................................................................... 2
2. Käännös ............................................................................................................... 2 3. Tekstin konteksti .................................................................................................. 3
3.1 Historiallinen konteksti .................................................................................. 3 3.2 Kirjallinen konteksti ...................................................................................... 5
4. Sisällön analyysi .................................................................................................. 6
5. Tulkintahistoriallinen analyysi – Timothy J. Stone ja
syntiinlankeemuskertomuksen toistuminen Genesiksessä ...................................... 9 Nooa ..................................................................................................................... 9 Abraham ............................................................................................................ 10 Jaakob ................................................................................................................ 10
Joosef ................................................................................................................. 11 Yhteenveto ............................................................................................................. 12 Lähde- ja kirjallisuusluettelo ................................................................................. 12
Lähteet ja apuneuvot .......................................................................................... 12
Kirjallisuus ......................................................................................................... 13
2
1. Johdanto Tarkasteluun valitsemani tekstijakso on 1. Moos. 3:1–7, jossa Jumalan luoma
käärme suostuttelee naisen syömään hedelmän kielletystä puusta. Nainen tarjoaa
hedelmän myös miehelleen ja mies syö hedelmän. Hedelmän syötyään heidän
silmänsä avautuvat ja he tiedostavat olevansa alasti.
Tekstikäännös on tehty Vulgatasta; latinasta suomeksi. Tekstijakson
kontekstin olen jakanut kahteen osaan, historialliseen ja kirjalliseen, sillä
mielestäni se tekee kontekstiosion helppolukuisemmaksi. Sisällön analyysissa
tarkastelen valitsemaani jaksoa jae jakeelta kommentaarien avulla.
Tulkintahistoriallisena analyysina esitän Timothy J. Stonen tulkinnan, joka nitoo
mielenkiintoisella tavalla tekstijaksoni yhteen Nooan, Abrahamin, Jaakobin ja
Joosefin tarinoiden kanssa. Lopuksi esitän vielä yhteenvedon kaikesta käsitellystä.
Käyttämässäni kirjallisuudessa olen mahdollisuuksien mukaan pyrkinyt
käyttämään vain 2000-luvulla kirjoitettuja tieteellisiä julkaisuja.
2. Käännös1 21. sed et serpens erat callidior cunctis animantibus terrae quae fecerat Dominus
Deus qui dixit ad mulierem cur praecepit vobis Deus ut non comederetis de omni
ligno paradisi 2. cui respondit mulier de fructu lignorum quae sunt in paradiso
vescemur 3. de fructu vero ligni quod est in medio paradisi praecepit nobis Deus
ne comederemus et ne tangeremus illud ne forte moriamur 4. dixit autem serpens
ad mulierem nequaquam morte moriemini 5. scit enim Deus quod in quocumque
die comederitis ex eo aperientur oculi vestri et eritis sicut dii scientes bonum et
malum 6. vidit igitur mulier quod bonum esset lignum ad vescendum et pulchrum
oculis aspectuque delectabile et tulit de fructu illius et comedit deditque viro suo
qui comedit 7. et aperti sunt oculi amborum cumque cognovissent esse se nudos
consuerunt folia ficus et fecerunt sibi perizomata
1. Vaan oli käärme ovelin kaikista olennoista, jotka Herra Jumala oli maan päälle
pannut. Se sanoi naiselle: ”miksi Jumala on kieltänyt teitä syömästä mistään
puutarhan puusta?” 2. Jolle (käärmeelle) nainen vastasi: ”Puutarhan puiden
1 http://www.latinvulgate.com/lv/verse.aspx?t=0&b=1&c=3 Pyhän Hieronymuksen Vulgata.
2 Huom. Latinassa perfektimuotoa käytetään imperfektin sijaan. Esim. ”veni, vidi, vici” kääntyisi
suoraan ”olen tullut, olen nähnyt, olen voittanut”. Käännöksessä vuorotellaan suomen imperfektin
ja perfektin välillä tekstin selkeyttämiseksi. Sanoma pysyy samana.
3
hedelmiä syömme”3. 3. ”Puutarhan keskellä olevan puun hedelmää on Jumala
kieltänyt syömästä ja koskemasta, ettemme vahingossa kuolisi”. 4. Mutta käärme
sanoi naiselle: ”Ette te suinkaan kuole”. 5. ”Mutta Jumala tietää, että sinä päivänä,
kun siitä syötte, silmänne avautuvat ja tulette jumalien4 kaltaisiksi, tietäen hyvän
ja pahan”. 6. Silloin nainen näki puun (hedelmien) olevan hyvä ruoaksi, kaunis
silmille, näytti herkulliselta5: hän poimi hedelmän ja söi: antoi siitä myös
miehelleen, joka (myös) söi. 7. Ja heidän silmänsä aukenivat; kun he huomasivat
olevansa alasti, he sitoivat yhteen viikunanlehtiä lannevaatteikseen.
3. Tekstin konteksti
3.1 Historiallinen konteksti
1. Mooseksen kirjan, johon viittaan työssäni tästä eteenpäin sen kansainvälisellä
nimityksellä Genesis, syntyprosessiin liittyy useita määritelmällisiä
epävarmuustekijöitä. Eräät tutkijat, kuten esimerkiksi Thomas L. Brodie, esittävät
Genesiksen olleen alun perinkin yhtenäinen teos, ei useista itsenäisistä teoksista
yhdistelty kokonaisuus.6 Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan ole samaa mieltä ja
muun muassa R. E. Friedman uskoo, että Genesis on koottu useista itsenäisistä
teoksista.7 Niin sanotun nelilähdeteorian mukaan Pentateukilla, johon Genesis
kuuluu, on neljä lähdettä: Jahvisti, Elohisti, Pappiskirja ja Deutoronium. Nykyään
uskotaan laajalti, että Genesiksen lukujen 1–11 lähteinä on käytetty Pappiskirjaa
ja Jahvistia, jotka on laadittu 900–500-luvuilla ennen ajanlaskun alkua.8
On kuitenkin selvää, että Genesiksen mahdollisesti sisältämien eri alkuperää
olevien materiaalien syntyaikoja ei kyetä ajoittamaan erilleen toisistaan. Edellä
mainitusta syystä johtuen käsittelen tässä osiossa Genesiksen historiaa
kokonaisuutena; Genesiksen historiallinen konteksti on yhtä kuin valitsemani
3 ”Käytämme ravinnoksemme”.
4 Hepreankielinen termi אלהים voi viitata myös jumaliin monikossa ja latinankielinen käännös
näkeekin asian olevan niin, sillä termi ´dii´ on sanan ´deus´ nominatiivin monikkomuoto.
Kuitenkin esim. vuoden 1992 suomennoksessa kyseinen kohta on käännetty muotoon ”Jumalan
kaltaiseksi”. Monikon mahdollisuus on tärkeää huomata, sillä hiukan myöhemmin Genesiksen
kolmannessa luvussa, jakeessa 22, Jumala sanookin (jopa vuoden 1992 suomennoksen mukaan):
”ihminen on nyt kuin me”, jossa selvästi puhutaan jumalista monikossa. 5 Sanaan ´delectabile´ ei latinan kielessä sisälly mahdollisen tiedonsaannin aspektia, vaan se viittaa
vain yksinkertaisesti hedelmän houkuttelevuuteen tai herkullisuuteen. Hepreankielinen termi כל ש
kuitenkin vahvistaa, että hedelmä on houkutteleva juuri siksi, että se antaa ymmärrystä. Vuoden
1992 suomennoksessa lukeekin: ”, koska se antoi ymmärrystä”, mikä on mielestäni oikeutettua
hepreankielistä termiä ajatellen. Myös King Jamesin englanninkielisessä käännöksessä lukee: ”to
make one wise”. Vulgatassa termiä כל .ei ole jostain syystä käännetty ש6 Brodie 2001, 11, 25–26. 7 Brodie 2001, 6. 8 Nissinen 2003, 33; Blenkinsopp 2011, 6–7.
4
tekstijakson historiallinen konteksti, sillä tietomme Genesiksen todellisesta
syntyprosessista ovat rajalliset. Kirjallisen kontekstin osiossa palaan käsittelemään
valitsemaamme tekstijaksoa.
Genesiksen kirjoittajaa tai tarkkaa kirjoittamisajankohtaa ei tunneta. On
kuitenkin useita seikkoja, jotka puhuvat sen puolesta, että Genesis olisi kirjoitettu
ja koottu lopulliseen muotoonsa niin sanotun persialaisen imperiumin aikana, eli
vuosien 550–330 ennen ajanlaskun alkua välillä.9 Kirjallisuuden historia eteni
maailmanlaajuisesti eeppisistä runoista hitaasti kohti Genesiksen kaltaisia
proosallisia historiankuvauksia, joista ensimmäiset ovat ilmestyneet
nykytietämyksen mukaan juuri persialaisen imperiumin aikana. Samaan aikaan
kreikkalainen kulttuuri levisi ennennäkemättömällä tavalla läpi Euraasian ja sillä
nähdäänkin olleen suuri vaikutus Genesiksen syntyyn. Esimerkiksi Lähi-idän
historiakirjallisuus persialaisen imperiumin ajalta ei ole tyyliltään tai
mittasuhteiltaan lainkaan vertailukelpoista Genesiksen kanssa, mutta saman ajan
kreikankielinen historiakirjallisuus puolestaan on; muun muassa Hellanikos ja
Herodotos kirjoittivat persialaisen imperiumin ajalla Genesiksen kaltaisia
historiateoksia.10 Vanhan Testamentin alkukertomusten, joihin valitsemani
tekstijakso kuuluu, yhteneväisyys mesopotamialaisiin teksteihin on ollut
tutkijoiden tiedossa jo 1800-luvulta asti. Muun muassa Gilgamesh ja Atrahasis
mainitaan usein samantyylisinä teoksina.11
Vaikka Genesiksen kirjoittajaa ei tunneta, hänestä voidaan kuitenkin
perustellusti päätellä joitakin asioita. Hän on esimerkiksi selvästi tuntenut
babylonialaisia mytologioita ja, tietoisesti tai tiedostamatta, kirjoittanut niihin
pohjautuvia tarinoita Genesikseen.12 Edellä mainitun perusteella näyttääkin melko
varmalta, että Genesiksen taustalla ei ole yksi omissa oloissaan elänyt kirjoittaja.
On toki mahdollista, että kirjoittajia oli vain yksi, mutta Genesis vaikuttaa siltä,
että sitä on kirjoitettu yhteydessä ympäröivään maailmaan. On perusteltua ajatella,
että kirjoittaja on ollut Jerusalemista ja todennäköisimpiä taustavaikuttajia tekstin
syntyyn ovatkin olleet Jerusalemin temppelissä työskennelleet papit. Jerusalemin
temppeli oli persialaisen imperiumin aikaan juutalaisuuden keskus ja sen papit
olivat kirjoitustaitoista väkeä. Genesiksen kirjoittaja oli epäilemättä tutustunut
huomattavaan määrään sekä juutalaista että kansainvälistä kirjallisuutta, joten
9 Brodie 2001, 53, 66; Kuhrt 2007, 1. 10 Brodie 2001, 55, 62–68. 11 Nissinen 2003, 29. 12 Wenham 1987, xlvii–xlix; Johnstone & Moberly & Rogerson 2001, 21, 37–38.
5
hänellä voidaan olettaa olleen yhteys johonkin sellaiseen paikkaan, jossa on ollut
merkittävä kirjasto. Genesiksen kirjoittaja on kirjoitusprosessinsa aikana
todennäköisesti siis ollut yhteydessä johonkin hiukan Jerusalemia isompaan
kaupunkiin.13
3.2 Kirjallinen konteksti
Valitsemani tekstijakso kuuluu siihen osaan Raamattua, jossa kerrotaan kaikkein
varhaisimpien aikojen tapahtumista. Genesiksen luvut 1–11 kertovat lukijalle,
miksi maailma on sellainen, kuin se on.14 Bill T. Arnold tarkentaa asiaa
kirjoittamalla, että 1. Moos. 2:4–3:24, joka sisältää valitsemamme tekstijakson,
edustaa juuri sitä osaa Genesiksestä, jossa vastataan ihmisen olemassaolon
kannalta olennaisimpiin kysymyksiin, kuten miksi ihmiset ovat maailmassa ja
mikä on ihmisen rooli maailmassa.15
Genesiksen kolmas luku liittyy olennaisesti sitä edeltävään, Genesiksen
toiseen, lukuun. Arnold huomauttaa, että Genesiksen kolmannen luvun alkujakeet
kääntävät yhtäkkisesti Genesiksen siihenastisen tarinan suunnan. Kolmatta lukua
edeltävät jakeet kertovat ihmisten läheisestä suhteesta luontoon, eläimiin, toisiinsa
ja ennen kaikkea Jumalaan, mutta Genesiksen kolmas luku kertoo, kuinka kaikki
edellä mainittu läheisyys muuttuu.16
Genesiksen toisessa luvussa17 mainitaan, että puutarhassa, jonne Jumala on
Aadamin ja Eevan asettanut, on hyvän ja pahan tiedon puu, josta Jumala on
kieltänyt heitä kuoleman uhalla syömästä. Mielenkiintoista tekstin tulkinnan
kannalta on se, että Genesiksen kolmatta lukua edetessään lukija huomaa
käärmeen puhuneen totta ja Jumalan puolestaan valehdelleen: ihmisethän eivät
kuole syötyään puun hedelmää. Tämän perusteella Raamatun lukijat kautta
maailman ovat miettineet muun muassa, miksi Jumala valehteli ihmisille ja miten
käärme tiesi totuuden. Genesiksen toisessa luvussa18 Jumalan mainitaan myös
luoneen kaikki eläimet ja ihmiset, ja lisäksi Genesiksen ensimmäisessä luvussa19
mainitaan Jumalan katsoneen kaikkea luomaansa ja todenneen kaiken olevan
hyvää. Edellä mainittujen kohtien vuoksi käärmeen toimet ovatkin historian
saatossa aiheuttaneet paljon keskustelua. On mietitty esimerkiksi, miksi hyvän
13 Brodie 2001, 76, 83–84. 14 Clark 1997, 87–88. 15 Arnold 2009, 54. 16 Clark 1997, 95; Arnold 2009, 62. 17 1. Moos. 2:8–9. 18 1. Moos. 2:7–22. 19 1. Moos. 1:31.
6
Jumalan luomassa maailmassa, jonka Jumala on itse todennut hyväksi, on
käärmeen edustamaa pahuutta20.
Genesiksen toisen luvun lopussa21 mainitaan, että vaikka Aadam ja Eeva
olivat alasti, he eivät tunteneet häpeää. Tämä toimii selvästi johdantona
seuraavaan kappaleeseen, joka on valitsemani tekstijakso. Kirjoittaja antaa
ymmärtää, että ideaalissa maailmassa ihminen ei tunne häpeää alastomuudestaan;
näin Jumala on sen tarkoittanut.
Ihmiset ja käärme saavat Jumalalta tuomion toimistaan myöhemmin
Genesiksen kolmannessa luvussa.22 Tuomiot vaikuttavat erittäin kovilta, joten on
syytä olettaa, että myös tehty vääryys on ollut Jumalan mielestä suuri.
Myöhemmin kristillisyyden parissa on Genesiksen kolmannen luvun pohjalta
syntynyt perisynnin käsite: ensimmäisten ihmisten tekemä synti oli niin
perustavaa laatua, että se periytyy tuleville sukupolville. On kuitenkin tärkeää
huomata, että itse Genesiksessä ei mainita perisyntiä tässä tai muussakaan
yhteydessä.23
4. Sisällön analyysi 1. Vaan oli käärme ovelin kaikista olennoista, jotka Herra Jumala oli maan
päälle pannut. Se sanoi naiselle: ”miksi Jumala on kieltänyt teitä syömästä
mistään puutarhan puusta?”
Perinteisesti kristillisessä ajattelussa käärme on yhdistetty Saatanaan muun
muassa Johanneksen evankeliumissa24 ja Roomalaiskirjeessä25 olevien
mainintojen perusteella. Wenham ja Arnold huomauttavat, että varhaisten
israelilaisten ei kuitenkaan tiedetä ikinä yhdistäneen ajattelussaan pahuutta
johonkin yksittäiseen henkilöön, eikä muualla Vanhan Testamentin varhaisissa
teksteissäkään ole nähtävillä vastaavanlaista personoitunutta Saatanaa.26 James
McKeown painottaa, että tekstijaksossa käärme argumenteillaan ja
tarkoitusperillään kuitenkin selvästi symboloi pahuutta.27 Mielestäni on hyvä
huomata, että nämä mielipiteet eivät ole keskenään ristiriidassa, sillä käärmehän
voi symboloida pahuutta olematta kuitenkaan personoitunut Saatana.
20 Käärmeestä pahuuden symbolina tarkemmin sisällön analyysissa. 21 1. Moos. 2:25. 22 1. Moos. 3:14–24. 23 Brodie 2001, 145; Arnold 2009, 62. 24 Joh. 8:44. 25 Room. 16:20. 26 Wenham 1987, 72; Arnold 2009, 62. 27 McKeown 2008, 34–35.
7
Olen käärmeestä samaa mieltä lainaamieni tutkijoiden kanssa. Personoitu
Saatana olisi ristiriidassa muun tuon ajan tunnetun kirjallisuuden kanssa.
Tulkitsen tekstin niin, että siinä otetaan kantaa ihmisen tiedonhaluun ja
kunnianhimoon, jotka jostain syystä kuvataan negatiivisina elementteinä, sekä
Jumalan tahdon noudattamiseen. Koen, että jos käärme ajateltaisiin Saatanaksi, se
muuttaisi tarinan opetusta perusteellisesti: ihminen ei olisi langennut oman
huonoutensa takia, vaan lähinnä Saatanan oveluuden johdosta. Mielestäni tarinan
opetuksen kannalta oleellista on uskoa, että ihminen olisi langennut ilman
käärmeen juonitteluakin.
Käärmeen tiedetään joka tapauksessa olleen muinaisessa maailmassa
voimakas mielikuvien aiheuttaja ja käärmeen on myös esitetty olevan muinaisten
kanaanilaisten hedelmällisyyskulttien symboli ja täten edustavan vanhaa Baal-
jumalaa. Voidaan kuitenkin kysyä, että miksi käärmeen tällöin mainittaisiin
olevan nimenomaan Jumalan luoma?28 Kaikesta huolimatta tutkijat kokevat, että
Vanhan testamentin kontekstiin käärme sopii kaiken kaikkiaan erittäin hyvin
ikään kuin Jumalan vastavoimaksi: muualla Vanhassa Testamentissa olevien
eläinten kategorisointien perusteella käärme kuuluu epäilemättä likaisiin eläimiin,
ja eräissä ugariittisissa mytologioissa käärmeet esiintyivät Jumalan vihollisina.29
Arnold sanoo käärmeen vetävän naisen mukaan keskusteluun kysymyksellä,
joka vaikuttaa ensisilmäykseltä perin viattomalta, mutta joka todellisuudessa pitää
sisällään ihmetyksen Jumalan käskystä, jonka käärme tulkitsee kohtuuttomaksi.30
2. Jolle (käärmeelle) nainen vastasi: ”Puutarhan puiden hedelmiä syömme.” 3.
”Puutarhan keskellä olevan puun hedelmää on Jumala kieltänyt syömästä ja
koskemasta, ettemme vahingossa kuolisi.”
Nainen korjaa heti käärmeen harhaluulon, mutta käärmeen kysymys on jo avannut
mahdollisuuden Jumalan käskyn toisenlaiselle tulkinnalle, sanoo Wenham. Samaa
mieltä ovat myös McKeown ja Arnold. Jokainen heistä huomauttaa käärmeen
vaikutuksen naiseen tulevan esille siinä, että nainen lisää alkuperäiseen Jumalan
käskyyn kiellon hedelmään koskemisesta.31 Wenham kokee naisen lisäyksen
tarkoittavan myös, että nainen itsekin kokee käskyn jollakin tasolla alistavaksi ja
kovaksi. Arnold ja McKeown eivät vie johtopäätöksiään yhtä pitkälle; ainakaan
niin selkeästi, että olisin sen itse heidän kirjoituksistaan tajunnut. Wenham
28 Westermann 1974, 237; Wenham 1987, 71; Arnold 2009, 62–63. 29 Wenham 1987, 73. 30 Arnold 2009, 65. 31 McKeown 2008, 35; Arnold 2009, 65.
8
huomauttaa lisäksi, että käärmeen puhetapa tarttuu naiseen, sillä nainen ei enää
kutsu Jumalaa Herra Jumalaksi, vaan pudottaa käärmeen tavoin kutsumanimen
edestä ”Herra”-sanan pois.32 Tämä on mielestäni selkeä osoitus siitä, että nainen
on kallistunut vähintään hiukan jo käärmeen puolelle tarinassa.
4. Mutta käärme sanoi naiselle: ”Ette te suinkaan kuole.” 5. ”Mutta Jumala
tietää, että sinä päivänä, kun siitä syötte, silmänne avautuvat ja tulette jumalien
kaltaisiksi, tietäen hyvän ja pahan.”
Arnold, McKeown ja Wenham jakavat jälleen saman tulkinnan: käärme haastaa
suoraan Jumalan auktoriteetin ja tulkitsee Jumalan käskyn uudella, ovelalla
tavalla. Käärme käyttää puolitotuuksia muokatakseen jumalallista totuutta, sillä
ihmisten silmät todella avautuvat ja he saavat tietoa.33 Wenham kiinnittää
huomiota siihen, että raamatullisille kertomuksille on erittäin epätyypillistä
osoittaa Jumalan ikään kuin valehdelleen ihmisille. Hän mainitsee Genesiksen
kolmannen luvun myöhempien jakeiden34 todistavan, että Jumala näyttää
yrittäneen valehdella ihmisille. Wenham lisäksi esittää tulkinnan, jonka mukaan
käärmeen voi tulkita olleen väärässä ainakin kuoleman kieltämisen osalta: hän
esittää, että elämisellä on voitu tarkoittaa Jumalan yhteydessä olemista. Eedenin
puutarhan tarina on hänen mukaansa täynnä symboleita, jotka vihjaavat Jumalan
läsnäolon tekevän ihmiset kuolemattomiksi. Hän lisää, että vanhassa
israelilaisessa kulttuurissa todellinen eläminen tapahtui rukouspaikoissa, joissa
Jumalan uskottiin olevan paikalla, ja muistuttaa Samuelin kokeneen Saulin
kuolleen Saulin hylättyä Jumalan sanan Gilgalissa.35
6. Silloin nainen näki puun (hedelmien) olevan hyvä ruoaksi, kaunis silmille,
näyttävän herkulliselta: hän poimi hedelmän ja söi: antoi siitä myös miehelleen,
joka (myös) söi. 7. Ja heidän silmänsä aukenivat; kun he huomasivat olevansa
alasti, he sitoivat yhteen viikunanlehtiä lannevaatteikseen.
Seitsemäs jae palauttaa kertomuksen todellisen tarkoituksen sen keskiöön: ihmiset
tajuavat olevansa alasti. Hepreankieliselle lukijalle seitsemännessä jakeessa
mainittu alastomuus toimii heti muistutuksena käärmeen oveluudesta, ja tämä on
epäilemättä ollut tekstin alkuperäinen tarkoituskin. Ihminen pyrkii viekkauteen,
mutta päätyykin alastomuuteen. Alastomuuden keskiössä on sen häpeällisyys.
32 Wenham 1987, 73. 33 Wenham 1987, 74; McKeown 2008, 35; Arnold 2009, 65–66. 34 1. Moos. 3:22: “Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan”. 35 Wenham 1987, 73–75.
9
Arnold näkee tekstijakson puhuvan hedonismia vastaan: ihmiset vaihtoivat
viattomuutensa hetkellisen hyvän tavoitteluun.36
Wenham tulkitsee tekstijakson päätöksen niin, että siinä kuvataan selkeästi
ihmisen pyrkimys Jumalan asemaan. Aivan kuten Jumala Genesiksen alussa näki
luomiensa asioiden olevan hyviä, nainen näki hedelmän olevan hyvä; aivan kuten
Jumala otti naisen miehen kylkiluusta, nainen nyt otti hedelmän; ja kuten Jumala
oli tehnyt ihmisille kaiken, minkä he tarvitsivat, ihmiset nyt tekivät itselleen
lannevaatteet.37
5. Tulkintahistoriallinen analyysi – Timothy J. Stone ja syntiinlankeemuskertomuksen toistuminen Genesiksessä Timothy J. Stonen tulkinnan mukaan alkuperäinen syntiinlankeemuskertomus,
hyvän ja pahan tiedon puusta syöminen, esiintyy eri tavoin useissa Genesiksen
kertomuksissa. Hän näkee syntiinlankeemuskertomuksen toistuvan jollain tasolla
Nooan, Abrahamin, Jaakobin ja Joosefin elämäntarinoissa. Hän avaa teoriaansa
artikkelissaan “Joseph in the Likeness of Adam: Narrative Echoes of the Fall”.
Stonen mukaan maailma muuttui peruuttamattomasti Aadamin ja Eevan
syntiinlankeemuksen, eli hedelmän syömisen, takia; muun muassa ruoka, joka
olisi ilman syntiinlankeemusta saapunut Jumalan lahjana ihmisille, täytyi
syntiinlankeemuksen jälkeen hankkia kovalla työllä. Lisäksi Eedenin puutarhasta
karkottaminen teki ihmisistä kuolevaisia, koska he poistuivat elämän puun
läheisyydestä. Hän jatkaa kertomalla, kuinka Eeva synnytti Kainin, joka
myöhemmin tappoi veljensä. Surman jälkeen syntiinlankeemuksen jakaantuminen
ihmisten keskuudessa lisääntyi, kunnes lopulta Kainin väkivalta täytti koko maan
Nooan elinaikana.38
Nooa
Jumala lähetti maan päälle tulvan, josta Nooa perheineen selviytyi; hän laskeutui
arkistaan maan pinnalle tulvan jälkeen ikään kuin uutena Aadamina. Mutta aivan
kuten Aadaminkin tarinaan, myös Nooan tarinaan sisältyy syntiinlankeemustarina.
Hän humaltui viinistä ja jäi alastomana makaamaan telttaansa, josta hänen
poikansa Haam hänet löysi. Tämän jälkeen, aivan kuten Eeva jakoi hedelmän
36 Arnold 2009, 66. 37 Wenham 1987, 75. 38 Stone 2012, 63.
10
puutarhassa, Haam jakoi tiedon veljiensä kanssa. Ja aivan kuten Jumala peitteli
Aadamin ja Eevan, myös Haam veljiensä kanssa peitti isänsä alastomuuden.
Lisäksi Nooa, aivan kuten Aadam ja Eeva, sai tietää totuuden asiasta. Näin Nooan
kertomuksessa on Stonen mukaan havaittavissa alkuperäisen syntiinlankeemuksen
vaikutus.39
Abraham
Syntiinlankeemuksen seurauksena Jumala valitsi Abrahamin liittoon kanssaan.
Stonen mukaan Abrahamin kautta virtaavat Jumalan alkuperäisen luomistyön
siunaukset, mutta edes Abraham ei pääse pakoon alkuperäiseltä
syntiinlankeemuskertomukselta; aivan kuten Aadam nukahti puutarhassa syvään
uneen40 ja sai Jumalalta naisen, Abraham nukahti syvään uneen ja sai Jumalalta
lahjaksi liiton ja lupauksen monista jälkeläisistä. Kun jälkeläisiä ei
kymmenenkään vuoden päästä liiton solmimisesta vielä ollut, Abraham, Aadamin
tavoin, kuunteli vaimonsa ääntä; hän yhtyi Hagariin. Ja aivan kuten Eeva Eedenin
puutarhassa, Saara otti41 ja antoi42, tässä tapauksessa Hagarin, miehelleen ja
kaikki päättyi odottamattomaan pettymykseen. Aadamin tavoin Abraham on
tarinassa passiivinen henkilö. Tällä tavalla myös Abrahamin kertomuksessa on
nähtävissä syntiinlankeemuskertomuksen vaikutus.43
Jaakob
Lupaus useilla lapsilla siunaamisesta siirtyy Abrahamilta Iisakille ja häneltä
Jaakobille. Rebekka, joka kuuli Iisakin suunnittelevan Esaun siunaamista, päätti
pettää Iisakin ja huijata hänet siunaamaan Jaakob. Kuten Eeva poimi puutarhasta
houkuttelevimman44 hedelmän, myös Rebekka poimi Esaun houkuttelevimman
vaatekappaleen, puki ne Jaakobille ja antoi; tällä kertaa ruokaa Jaakobille.
Puutarhassa ollut käärme kirottiin petoksensa vuoksi ja myös Rebekka suostui
kirottavaksi petoksestaan. Ja aivan kuten Aadam, Jaakob on koko tilanteessa
lähinnä passiivinen toimija. Lisäksi perhe jakautui ja Jaakob joutui eräänlaiseen
karkotukseen, joten tarinassa on nähtävissä selkeitä yhtäläisyyksiä alkuperäiseen
syntiinlankeemuskertomukseen.45
39 Stone 2012, 63–64. 40 Sekä Aadamin että Abrahamin tarinassa muodossa ה מ .תרד41 Sekä Aadamin että Abrahamin tarinassa muodossa ח .ותק42 Sekä Aadamin että Abrahamin tarinassa muodossa ן .ותת43 Stone 2012, 64–65. 44 Sekä Aadamin että Jaakobin tarinassa muodossa ת .החמד 45 Stone 2012, 65.
11
Joosef
Siinä missä Stonen mainitsemat aikaisemmat toimijat ovat tehneet Aadamin ja
Eevan kanssa samalla tavalla, Joosef tuo poikkeuksen jatkumoon, joskin tarina
rakentuu saman kaavan ympärille. Joosefin ollessa Potifarin vankina, häneltä
kiellettiin Aadamin tavoin vain yksi asia: tässä tapauksessa Potifarin vaimo,
Aadamin tapauksessa hyvän ja pahan tiedon puu. Potifarin vaimolle, joka tässä
suhteessa on kuin Eeva, Joosef on kielletty hedelmä; kaunis ulkomuodoltaan,
houkutteleva. Potipharin vaimo katsoi Joosefia, kuin Eeva hedelmää. Kuten
todettua, Joosef kuitenkin toimii toisin kuin muut häntä ennen: Aadam ja muut
ovat kenties tehneet sen virheen, että he ovat kuunnelleet naista. Joosefin tarinassa
hän irrottautuu tuosta jatkumosta olemalla kuuntelematta naista. Siinä missä
Aadam on ”hänen (Eevan) kanssaan”46, Joosef ei ”ole hänen (Potifarin vaimon)
kanssaan”.47
Aadam ja Eeva muuttuvat alkuperäisen syntiinlankeemuskertomuksen
edetessä alastomista puetuiksi, mutta Joosefille kävi päinvastoin, kun Potifarin
vaimo lopulta repi vaatteet hänen yltään. Kuten Aadamin ja Eevan tarinassa,
vaatteet osoittavat syyllisyyden. Ja kuten Aadam, Joosefia houkutellaan, hän
menettää asemansa ja hänet tuomitaan. Tarina eroaa aikaisemmista siinä, että
perhe, joka aluksi hajoaa, palaa lopulta yhteen.48
Lopputulema on se, että Joosef ikään kuin palauttaa pienessä mittakaavassa
osan niistä siunauksista, jotka katosivat Aadamin syntiinlankeemuksen myötä,
sillä hän tuottaa ruokaa ja elämää maan päälle. Stone sanoo, että Joosef on, mitä
Aadamista olisi voinut tulla: Aadamin oli tarkoitus hallita kaikkea maan päällä,
mutta lopulta se onkin Joosef, joka päätyy hallitsemaan Potifarin talossa,
vankilassa ja myöhemmin koko Egyptissä. Joosef kuvataan kaikissa näissä
tarinoissa ideaaliksi johtajaksi. Stone huomauttaa myös, että Joosef ei ikinä uhmaa
hänen yläpuolellaan olevaa auktoriteettia. Stone ehdottaakin, että kenties tämä on
viittaus siihen, mitä Aadamin ja Eevan olisi pitänyt puutarhassa tehdä. Tätä
kuvastaa se, että lopulta Aadamille annettu lupaus toteutuu Joosefin elämässä:
Israelin kansa oli hedelmällinen ja lisääntyi.49
46 Sekä Aadamin että Jaakobin tarinassa muodossa ה .עמ47 Stone 2012, 66. 48 Stone 2012, 67–68. 49 Stone 2012, 68–70.
12
Yhteenveto Valitsemani tekstijakson taustoista ei ole kovinkaan tarkkaa tietoa. Se on
todennäköisesti kirjoitettu ja koottu persialaisen imperiumin aikana, mutta sen
tekijästä ei ole tietoa. Joka tapauksessa tekstijakso kuuluu siihen osaan Raamattua,
jossa selitetään, miksi maailma on sellainen, kuin se on. Valitsemani tekstijakso
pyrkii mielestäni todennäköisesti selittämään, miksi elämä oli kirjoitushetken
yhteiskunnassa raskasta, vaikka hyvä Jumala oli luonut maailman. Lisäksi se
pyrkii mielestäni kertomaan, kuinka ihmisen tulisi käyttäytyä: Jumalaa tuli
kuunnella viimeiseen asti, eikä asioita tullut liikaa itse kyseenalaistaa. Timothy J.
Stonen esittämä teoria mielestäni tukee tällaista tulkintaa tekstijaksostani, sillä
vasta Joosef, joka on alati uskollinen Jumalalle, saa toimistaan palkinnon. Stonen
teoria nostaa mielestäni väkisinkin esille myös ajatuksen siitä, että Genesiksen
kirjoittaja on saattanut haluta kannustaa lukijoitaan olemaan kuuntelematta naista.
Kuten Brodie mainitsee kirjassaan “Genesis as Dialogue. A Literary, Historical,
& Theological Commentary” sivulla 76, on ainakin teoriassa mahdollista, että
Genesiksen on kirjoittanut alusta loppuun yksi henkilö. Mielestäni tältä pohjalta
on siis mahdollista uskoa, että Stonen mainitsemat yhtäläisyydet ja toistot eri
tarinoissa ovat tarkoituksellisia ja saattavat kantaa mukanaan suurempaa
taustasanomaa. Asia vaatii kuitenkin vielä lisää tutkimista, ja henkilökohtaisesti
toivonkin, että sitä tapahtuu tulevaisuudessa myös Stonen mielenkiintoisen teorian
pohjalta.
Lähde- ja kirjallisuusluettelo
Lähteet ja apuneuvot
2002 Pyhä Raamattu. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen
vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos. Helsinki: Suomen kirkon
sisälähetysseura
2007 Biblia Sacra Vulgata. Editio quinta. Stuttgart. German Bible Society.
http://www.latinvulgate.com/lv/verse.aspx?t=0&b=1&c=3
Bible Hub
http://biblehub.com/interlinear/transliterated/genesis/3.htm katsottu 3.4.2015
Blue Letter Bible
https://www.blueletterbible.org/Bible.cfm?b=Gen&c=3&v=1&t=KJV#s=3001
katsottu 3.4.2015 ja 8.5.2015
13
Kirjallisuus
Arnold, Bill T.
2009 Genesis. New York: Cambridge University Press.
Blenkinsopp, Joseph
2011 Creation, Un-creation, Re-creation. A Discursive Commentary on
Genesis 1–11. London & New York: T&T Clark International.
Brodie, Thomas L.
2001 Genesis as Dialogue. A Literary, Historical, & Theological
Commentary. New York: Oxford University Press.
Clark, Douglas R.
1997 Introducing the Bible. Volume 1. The Old Testament and
Intertestamental Literature. – Genesis. Toim. John C. Brunt & Douglas
R. Clark. Lanham & New York & Oxford: University Press of America.
Johnstone, William & Moberly, R.W.L. & Rogerson, John W.
2001 Genesis and Exodus. With an Introduction by John Goldingay.
Sheffield: Sheffield Academic Press.
Kuhrt, Amélie
2007 Persian Empire. A Corpus of Sources from the Achaemenid Period.
Volume 1. London & New York: Routledge.
McKeown, James
2008 Genesis. The Two Horizons Old Testament Commentary. Michigan &
Cambridge: William B. Eerdmans Publishing Company.
Nissinen, Martti
2003 Johdatus Raamattuun. – Vanha Testamentti. Toim. Kari Kuula & Martti
Nissinen & Wille Riekkinen. Helsinki: Kirjapaja.
Stone, Timothy J.
2012 Genesis and Christian Theology. – Joseph in the Likeness of Adam.
Narrative Echoes of the Fall. Toim. Nathan Macdonald & Mark W.
Elliott & Grant Macaskill. Michigan & Cambridge: William B.
Eerdmans Publishing Company.
Wenham, Gordon J.
1987 Genesis 1–15. Word Biblical Commentary Volume 1. Texas: Word
Incorporated.
Westermann, Claus
1974 Genesis 1–11. A Commentary. Minneapolis: Augsburg Publishing
House.