Download - Iisalmen luontouutiset 2014
Iisalmenluontouutiset2014
ILYYIisalmen Luonnon Ystäväin yhdistys ry
Hallitus:PuheenjohtajaJarmo [email protected]
VarapuheenjohtajaHeidi Niemelä[email protected]
Rahastonhoitaja, museonhoitajaPertti [email protected]
SihteeriJukka Vä[email protected]
Muut hallituksen jäsenetSirkka [email protected]
Marjatta Saarinen
Anssi [email protected]
Eini [email protected]
Jouko [email protected]
VarajäsenetErkko HuttunenAaro Väänänen
Kansi: Rautavaara, MetsäsuoKannen kuvat ja taitto:Jarmo Yliluoma
Tässä lehdessäPuheenjohtajan palsta 3Jarmo Yliluoma
Liiton toimintasuunnitelma 2015 4Jarmo Yliluoma
Säästöjä lämmistyskuluihin 6Jarmo Yliluoma
Suotoimintaa v. 2014 7Juha Kinnunen ja Jarmo Yliluoma
Museoiden eläinnäytteiden arvo 8Uolevi Skarén
Harmaakuve myyrä Kuhmossa 9Uolevi Skarén
Mätäkuun liiturijuttu syyskuussa 10Uolevi Skarén
Hännätön orava 11Matti Tallgren
Kun supikoira Suomeen saapui 12Uolevi Skarén
Petolintujen esiintyminen v. 2014 13Kalevi Rutonen
Aivot peräaukon vieressä 14Uolevi Skarén
Riienmarja 15Eini Tallgren
Toimintaryhmät 16Janne Kumpulainen ja Jarmo Yliluoma
Suurpetoryhmä 17Marko Kettunen
Retkelle Kainuuseen? 18Janne Kumpulainen
Osallistu lintuvalokuvakilpailuun 18Jouko Pulkka ja Jarmo Yliluoma
Toimintaa vuonna 2015 19Jarmo Yliluoma
Kohtaamisia metson kanssa 20Pertti Kaarakainen
Liitoorava räkätin pesässä 20Uolevi Skaren
2
Vuoden 2014 aikana oli kaksi isoa asiaa: Talvivaara ja soidensuojelun täydennysohjelma.
TALVIVAARATalvivaaralle kävi niin kuin monet jo pitkäänodottivatkin: konkurssi! Yritys ei koskaansaanut kuntoon bioliotusta. Se ei toimi Kainuussa kannattavasti. On vaikea usko, ettäjoku ostaisi kannattamattoman toiminnan.
Vaikka valtio on nyt vastuussa toiminnasta,niin edelleen on oltava hereillä. Ennusteidenmukaan on suuri vaara, että varastoaltaat tulevat täyttymään jo tulevana keväänä.Konkurssipesä haluaa juoksuttaa liikavesiäkeväällä yli ympäristöluvan. Tätälupahakemusta käsitellään yhtä aikaapurkuputken luvan kanssa.
Liikavesi uhkaa patorakenteita ja antaa hyvän tekosyyn rakentaa purkuputki. Tällöin eitarvittaisi varsinaista vedenpudistuslaitosta ollenkaan. Tämä tarkoittaa jopa 30 000 tonniasulfaattia vuodessa Oulun suuntaan!Pahimmillaan ns. puhdistettuja jätevesiä tuliVuoksen suuntaa 25 000 tonnia vuodessa.Tästä seurasi vakavia vaurioita Kivi jaLaakajärveen. Tätä ei voi hyväksyä!
Iso ongelma on myös malmiaumat ja sivukivikasat joista jatkuvasti irtoaa ei toivottuja aineita, mm. sulfaattia, nikkeliä, uraania. Tämätulee vielä kalliiksi meille veronmaksajille.Parasta olisi että kaivos ajettaisiin alas javarmistettaisiin ettei alueelta tule ympäristöönhaittoja.
SOIDENSUOJELUN TÄYDENNYSOHJELMASoidensuojelun täydennysohjelma on luonnonsuojelulain mukainen kansallinen suojeluohjelma. Ohjelmalla pyritään täydentämäännykyistä suojelualueverkostoa.
Tarkoistuksena on parantaa uhanalaisen suo
luonnon tilaa, edistää nykyisen soiden suojelualueverkon kytkeytyvyyttä sekä alueellistaja ekologista edustavuutta. Turvata uhanalaisten suoluontotyyppien ja soiden yhdistymätyyppien säilymistä. Tukea soiden uhanalaisten kasvi ja eläinlajien selviämistä. Auttaa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Tasatatulvia ja vähentää vesistöjä kuormittavia ravinnepäästöjä sekä auttaa turvaamaan puhtaatvesistöt ja kalakannat.
Tämän takia yhdistyksessämme on ollut aktiivinen suoryhmä. Nyt kuitenkin poliittisistasyistä koko ohjelma on hyllytetty. Tämän onsurullista ja turhauttavaa. Suunnaton määräammattitaitoa niin virkatyönä kuin vapaaehtoistyönä on valumassa hukkaan. Viime kesänä mm. PohjoisSavon ELYkeskus kartoittireilu 100 suota Savossa.
Ei tässä auta kuin omalta osalta ponnistellasen eteen että ohjelma menisi eteenpäin. Voimyös toivoa, että poliitikot pääsevät yhteisymmärrykseen. Mikäli eivät, niin onneksimeillä on tulossa vaalit.
Ei kun äänestämään!
Puheenjohtajan palstaJarmo Yliluoma
3
Jarmo Yliluoma
Luonnonsuojeluliiton tärkein paperi vuodelle2015 on toimintasuunnitelma. Se ohjaa liittoaja osin myös piirejä ja paikallisyhdistyä omissa toimissaan. Tässä joitakin tärkeimpiä kohtia tuosta 20 sivuisesta asiakirjasta.
KOHTUUTALOUSToimintavuoden yhteisenä nimittäjänä onkohtuutalous, jota pyritään konkretisoimaanjärjestön eri toimintalohkoilla. Ympäristöntulisi olla se viitekehys, johon talouden on sopeuduttava, jottei maapallo muutu elinkelvottomaksi. Ympäristövaikutuksia ei otetariittävästi huomioon toimintaa suunniteltaessa, jolloin talouskasvun ympäristö ja sosiaaliset kustannukset jäävät usein huomioimatta.Vaikka useimmat pistekuormittajat on saatukuriin, monet vaikeammin mitattavat ympäristövaikutukset, kuten ilmastopäästöt, hajakuormitus ja luonnon monimuotoisuudenköyhtyminen, pahenevat yhä.
Luonnonsuojeluliiton kohtuutalouskampanjan tavoitteena on vähentää kulutusta japienentää ympäristörasitusta. Päämäärän saavuttamiseksi liitto (keskustoimisto, piirit, paikallisyhdistykset) voi esimerkiksi ottaa yhteyttä kuntien virkamiehiin ja päättäjiin sekävaatia ympäristökriteereiden sisällyttämistäkuntien julkisiin hankintoihin.
Osana kohtuutalousteemaa liitto toteuttaavaltuuston keväällä 2014 linjaamia toimintavuoden 2015 kärkiä:1) Jäsenhankinta edellä: kuinka toiminnallasaadaan uusia jäseniä2) Kansalaisten ympäristöoikeuksien puolustaminen tarpeen tulevissa eduskuntavaaleissaja niiden jälkeisessä Suomessa3) Vedet / sisävesiLife IPhanke. Pääkysymyksenä on, miten keskusjärjestö ja piirijärjestöt toimivat yhteen?4) Ilmastonmuutos mukana kaikessa Parii
sin ilmastokokouksessa päätetään maapallonsuunta
VAALITEduskuntavaalit järjestetään 19.4.2015. Liittoon aloittanut vaaleihin valmistautumisen jokeväällä 2014. Varsinaista vaalityötä jatketaan tiiviisti vaaleihin ja hallitusohjelman hyväksymiseen asti. Painopisteitä on kolme:ympäristön mahdollisimman hyvin huomioiva eduskunta, hallitus ja hallitusohjelma. Tavoitteena on vaikuttaa vaalien lopputulokseenmuun muassa luonnonsuojelupiirien kautta.Vaalityöllä luodaan perusta toimivien kontaktien luomiseen piirien toimintaalueenkansanedustajiin ja kansanedustajaehdokkaisiin.
VEDET JA KESTÄVÄ KALASTUSValtaosa Suomen joista ja puolet rannikkovesistä on huonossa tilassa. Vuosi 2015 onkinmerkittävä EU:n vesiensuojeluvaatimustensaavuttamisessa, sillä silloin tulisi saavuttaapinta, pohja ja rannikkovesien hyvä tila.Sama koskee myös Itämerta vuonna 2020.Tavoitteiden saavuttamiseksi liitto ja piiritosallistuvat vesienhoitosuunnitelmien, tulvariskien hallintasuunnitelmien ja Suomen merenhoitosuunnitelman laatimiseen.
Rehevöitymiseen vaikutetaan maataloudenvesiensuojelun lisäksivaikuttamalla soiden jametsätalouden päästöjen,haitallisten ruoppausten,ojitusten, perkausten jamuun kuormittavanmaankäytön vähentämiseen. Lisäksi liitto korostaa kosteikkojen japienvesien merkitystä.
Liiton toimintasuunnitelma 2015
4
ILMASTOLiitto tuo viestinnässään esille ilmastonmuutoksen peruuttamattomat vaikutukset ekosysteemeille. Luonnonsuojeluliitto jatkaa ilmastonmuutokseen liittyvää vaalityötä muidenympäristöjärjestöjen kanssa. Liitto osallistuuaktiivisesti Pariisin kokoukseen ja sitä edeltävään ilmastovaikuttamiseen. Samalla pyritäänvarmistamaan, että hallitus vahvistaa ilmastolain ennen vaalikauden loppua.
Luonnonsuojeluliitto panostaa erityisestipaikallisesti tuotetun, kestävän ja hajautetunenergian vahvistamiseen, jotta sen rooli energiakäänteessä säilyy vahvana. Turpeesta ja kivihiilestä tulee luopua mahdollisimmannopeasti.
KAIVOSTOIMINTALuonnonsuojeluliiton kaivoslinjauksia päivitetään tarpeen mukaan. Liitto seuraa tarkastimuun muassa Talvivaaran, Soklin, Kuusamon, Juojärven ja Viiankiaavan kaivoshankkeiden etenemistä sekä LuikonlahdenKylynlahden rikastamon päästöjä. Kaikissanäissä uhka ihmisten elinympäristölle ja luonnonarvoille on suuri. Liitto seuraa ongelmahankkeita yhdessä paikallistoimijoidensakanssa ja tukee heitä aina tarvittaessa. Kaikkia kaivoshankkeita ei kuitenkaan vastusteta,vaan suhtautuminen riippuu siitä, miten ko.hankkeessa huomioidaan ympäristöasiat jakuinka vastuullisesti kaivannaisteollisuus toimii.
Viranomaistoiminnan tulisi myös olla tiukempaa ja systemaattisempaa. Suomen mineraalistrategia olisi päivitettävä kestävämmällepohjalle, jotta vesistöjen pilaamisen kaivostenpäästöillä saataisiin loppumaan. Liitto järjestää vaalien alla tapahtumia ja tilaisuuksia,joissa käsitellään kaivosSuomen todellisuuttaja liiton vaatimuksia.
SUOT JA METSÄTLiitto seuraa aktiivisesti, miten turveluvissahuomioidaan tietyn luonnontilaisuusluokan
täyttävien soiden valtakunnalliset tai alueelliset luontoarvot. Mahdollisista väärinkäytöksistä lupapäätöksissä tai luokituksessavalitetaan ammattimaisesti, jotta niistä saataisiin mahdollisimman nopeasti tarvittavat juridiset ennakkopäätökset. Liitto organisoikentälle koulutusta luonnontilaisuusluokituksesta sekä luontoarvojen alueellisesta ja valtakunnallisesta arvottamisesta.
Toimintavuonna uudistetaan Suomen FSCsertifikaatti. Tuolloin arvioidaan sertifikaatissa mukana olemisen mielekkyys verrattunasen vaikuttavuuteen. Keväällä 2015 nostetaanesille turvesoiden vesistöpäästöongelmia.Tarkoituksena on luoda tulevalle hallitukselletyökalupakki turvesoiden vesistö ja ilmastopäästöjen lopettamiseksi sekä tiekartta turpeesta luopumiseksi vuoteen 2025 mennessä.
LAINSÄÄDÄNTÖMerkittävä osa liiton luonnonsuojeluvoitoistasaavutetaan vaikuttamalla lainsäädännön valmisteluun ja päätöksentekoon. On tärkeää nivoa liiton eri tasojen keskustoimiston,piirien ja paikallisyhdistysten toimintaa yhteen, jotta vaikuttavuutta päätöksentekoonvoidaan lisätä.
Liitto jatkaa tiedottamista haitallisista tuista,jotta ne poistettaisiin ja niiden sijaan voitaisiin tukea ympäristötöitä. Liitto kertoo budjettivaikuttamisessaan myös suojelun hyödyistä.
LAJIEN SUOJELUSaimaannorppaLIFE hanke jatkuu. Liittoniinikään jatkaa aktiivista toimintaansa muunmuassa liitooravan, euroopanmajavan, saukon, suurpetojen ja vaelluskalojen suojelemiseksi sekä haitallisten vieraslajien torjumiseksi. Liitto osallistuu aloitteellisesti lajisuojelun toimintaohjelmaan sekä luonnonsuojelulain uudistukseen. Lisäksi seurataanmaatalouden ympäristökorvauksen kehitystäperinnebiotooppien hoidon parantamiseksi.
5
LIITON RAKENNEUUDISTUSTYÖVuonna 2013 aloitettua liiton toiminnan tehostamista jatketaan sekä toimintaryhmien että koko liiton rakenteen osalta.
Toimintaryhmien käynnistämistä tuetaanpäivittämällä niiden ohjeita sekä ohjaamallarahaa suurempien ryhmien koordinointiin niiden käynnistysvaiheessa. Vuonna 2014 aloitettu toimintaryhmäkokeilu arvioidaan jaohjeistusta muokataan saatujen kokemustenperusteella. Koko järjestön rakenteen pohtimista jatketaan eri foorumeilla, tärkeimpinärakennetyöryhmä, liittovaltuusto ja Syyspäivät.
VAPAAEHTOISTYÖVapaaehtoistyön koordinaattori organisoi toimintavuoden aikana lisää vapaaehtoistoimin
nan koulutuksia asiasta kiinnostuneillepaikallistoimijoille. Koulutuksen tavoitteenaon luoda edellytykset rennolle yhdistys toiminnalle ja uusien vapaaehtoisten mukaan ottamiselle. Paikallista vapaaehtoistoimintaatuetaan huomioimalla paikallistoiminnan roolientistä vahvemmin järjestön muussa työssä.
Piiri ja paikallisyhdistyksiä muistutetaansäännöllisesti siitä, että liitosta voi pyytäävierailijaa omiin tapahtumiin. Lisäksi keskustoimisto tarjoaa aktiivisesti asiantuntijoitaanyhdistysten vierailijoiksi.
6
Yhä useampi kotitalous on pohtinut asumisen energiankäytön järkeistämistä. Se on kannattanut. Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton Negawattineuvonnassa mukanaoleva Nilsiän Rivipisarivitaloyhtiö on vaihtanut öljylämmityksen maalämpöön. Lämmityskulut putosivat 10 000 eurosta kuuteentuhanteen euroon vuodessa.Säästöjä lämmityskuluista on kertynyt asentamisin jälkeenyli 4000 euroa vuodessa, kahdessa vuodessayhteensä reilut 8000 euroa.Suomen luonnonsuojeluliiton Negawattihan
ke aloitettiin keväällä 2010, sillä halutaantuoda käytännön neuvot sinne, missä päätökset kotitalouksien energiaratkaisuista tehdään:koteihin.
”Yleisin ja vaivattomin tapa säästää lämmityskustannuksissa on asentaa suihkuun 30 euroa maksava vettä säästävä hana, jolla asukassäästää lämmintä käyttövettä vuodessa yli 20prosenttia", kertoo Luonnonsuojeluliitonenergiatehokkuusasiantuntija Risto Saarikivi.
40% energian kokonaiskulutuksen päästöistäSuomessa tulee asumisesta. Negawattihankkeessa on ollut mukana 80 pientaloa ja taloyhtiötä, energiaa ja rahaa on säästynythuomattavasti. Jyväskyläläisessä paritalossaöljynkulutus puolittui aurinkolämpöpaneeleilla ja kahdella takalla. Helsinkiläisessä rintamamiestalossa sähkönkulutus pieneni 32 %kahdella takalla ja kahdella ilmalämpöpumpulla ja päästöt vähenivät 683 kg hiilidioksidia vuodessa.
Jarmo Yliluoma
Säästöjä lämmityskuluihin
7
"Myös pelletillä ja ilmavesilämpöpumpullasäästää lämmityskuluissa verrattuna öljylämmitykseen ja suoraan sähkölämmitykseen.Lämmitysjärjestelmä on suositeltavaa vaihtaauusiutuviin erityisesti silloin, kun vanha kallisjärjestelmä on tullut käyttöikänsä loppupuolelle", Saarikivi sanoo.
Uudeksi lämminvesivaraajaksi kannattaahankkia hybridivesivaraaja, jolloin tehokkaiden aurinkolämpöpaneelien liittäminen varaajaan on halpaa.
Käyt katsomassa Top 10 – Energiansäästövinkit www.sll.fi/negawatti sivuilta.
Sonkajärvi Jauhosuo, kuva: Jarmo Yliluoma
TURVETUOTANNON TARKKAILUAivan alkukeväästä, kun lumet alkoivat sulaa,yhdistys teki useammalle turvetuotantosuolletarkastuskäynnin. Kohteita oli yhteensä 8 jane sijaitsivat Viermällä ja Sonkajärvellä. Pahimmista laiminlyönneistä teimme ELYkeskukselle reklamaation.
LUONNONSOIDEN INVENTOINNITKartoitukset olivat jatkoa PohjoisSavossatehdyille suo ja metsäinventoinneille. Tarkoituksena oli saada käyttöön tietoja kohteistaerilaisia suojelutarkoituksia varten. Aiemmininventointeja ovat tehneet ainakin MarjattaSihvonen, Janne Kumpulainen, Keijo Savola,Harri Hölttä ja Jarmo Yliluoma.
Vuoden 2014 aikana tehdiin ELYkeskustenja Metsähallituksen luontopalveluiden toimesta inventointeja soidensuojeluohjelmantäydennystä varten. Kevällä saimme käyttöönELYkeskus ja luontopalvelukohtaiset koh
delistat. Yhdistyksemme inventoidut kohteeteivät olleet näillä listoilta.
Kohteet olivat ympäristöjärjestöjen tiedossaolevia ojittamattomia soita sekä edustaviametsiä. Osaan kohteista ei kohdistu mitääntiedossa olevaa uhkaa, joka muuttaisi niidenluonnontilaa. Osalla kohteista luonnontilanmuuttumisen uhka on konkreettinen.
Kohteita inventoitiin 26.6.5.7.2014 välisenäaikana. Maastoinventointiin osallistuivat JuhaKinnunen (koko ajan), Janne ja KuismaKumpulainen (28.6.5.7.) sekä Jarmo Yliluoma (28.29.6.).
Juha Kinnusen tekemä raportti suoinventoinnesta löytyy Iisalmen luontomuseon kotisivuilta:www.iisalmenluontomuseo.net
Juha Kinnunen ja Jarmo Yliluoma
Suotoiminta vuonna 2014
8
Museoiden eläinnäytteiden arvoUolevi Skarén
Pikkunisäkkäiden nahkojen väri haalistuuvuosikymmenien kuluessa. Joskus hyvin samannäköiset lajit voidaan parhaiten tunnistaahajuista tai äänistä. On kysytty, paljonko arvoa museonäytteillä tällöin on. On jopa sanottu, että esimerkiksi uudelleen tutkittujenkasviryhmien vanhat näytteet voitaisiin hävittää.
Jarek Diamond Kalifornian yliopistosta varoittaa tuhoamasta kokoelmia. Uusi polymeerasiketjureaktiometodi (pcr) mahdollistaaDNA:n eristämisen yhtä hyvin arkeologisistavainajista kuin museoiden kasvi ja eläinnäytteistä.
Tohtori W. Thomas työryhmineen on vertaillut erään kalifornialaisen aavikkojyrsijän,hyppyrotan (Dipodomy panamintinus) mitokondrioiden DNA:ta. Näytteet saatiin 50vuotta sitten pyydettyjen yksilöiden kuivatuista nahoista. Niitä verrattiin vastikään samoiltapaikoilta kerättyjen yksilöiden maksasoluistasaatuihin tuloksiin. Näin voitiin suoraan verrata eri genotyyppien runsaussuhteiden muuttumista 50 vuoden aikana. Ilmeni, ettätutkittujen kolmen hyppyrottarodun kohdallaei tänä aikana ole tapahtunut muutoksia eriperimätyyppien runsaussuhteissa.
Esimerkiksi laajimmalle levinneellä ja runsaimmalla rodulla oli eniten perintöainesmuuntelua, kuten odottaa sopi.
DNA:TA IRTI KAIKESTA ELÄVÄSTÄDNA voidaan eristää myös karvoista, höyhenistä, munan kuorista ja kuivatuista kasvinlehdistä. Evoluution tutkimisen kannalta erityisen arvokkaita ovat tilastolliseen vertailuunriittävän suuret näytesarjat kustakin lajista.Mikäli tilat suinkin sallivat, museovirkailijanei siis tulisi sanoa: ”Emme ota tuota lajia,meillä on jo tästä lajista edustaja.” Missääntapauksessa vanhoja museonäytteitä ei pidähävittää. Ne ovat korvaamattomia.
LÄHDE:Helsingin Sanomat 25.1.1991
Myyrien nahkanäytteitä, kuva: Jarmo Yliluoma
Hopeatäpliä museolta,kuva: Jarmo Yliluoma
9
Harmaakuvemyyrä KuhmossaUolevi Skarén
Edesmennyt professori Olavi Kalela keräilimuinoin assistentteineen sopuliaineistoa Kilpisjärvellä. Jos oli huono sopulivuosi, saattoiloukkuihin jatkuvasti työntyä kiusaksemme”harmikupeita” eli harmaakuvemyyriä, Lapinvakioasukkeja.
Pyydysteltyäni sittemmin EteläKuhmossapikkunisäkkäitä 45 vuotta eli vuodesta l957koin aikamoisen yllätyksen 29.06.2002. Riihivaaran itäisellä huipulla (709 081: 658459)vanhassa MTmetsässä oli ansassa uusi laji,Lapista tuttu harmaakuvemyyrä (Clethrionomys rufocanus). Se oli komea uros ja helppotuntea: lyhyt häntä, punaruskea selkä ja siniharmaat kupeet.
Samana vuonna (26.08.2002) tuli toinenkinyksilö, nyt 700m SW edellisestä, PikkuKuusijärven pohjoisrannasta, isovarpuiselta(suopursu, vaivero, paju) rämeeltä. Tällä kertaa kyseessä oli varmasti alueella syntynyt,13.5 gramman naaraspoikanen, yhä puhtaassajuveniskarvassa. Se oli immaturi, mutta sukukypsymäisillään; kohdun paksuus millimetri, mutta sisällä ei siittiöitä.
Kyseisenä kesänä alueella oli myyräkato:872 loukkuvuorokauden aikana saatiin edellämainittujen harmikupeiden lisäksi vain kuusimetsämyyrää (Cl. glareolus) ja kolme metsäsopulia (Myopus schisticolor).
Tämän jälkeen kului 13 vuotta (joka vuosipyydysteltiin) kunnes saatiin kolmas harmikuve, 13.09.2014. Se tuli samasta ansasta kuinedeltäjänsä, nuori naaras. Nyt kyseessä oli21g nuori uros, joka syksystä johtuen oli joasettunut talvisexilepoon (testis 2.5mm).Syyskarvanvaihto oli vielä kesken.
Muiden myyrien (metsämyyrä ja –sopuli)kannat olivat alueella runsastumassa syksyllä.
Metsäsopuli jopa vaelsi paikoitellen.
POHDINTAAVanhimpien tietojen mukaan (Mela 1882)harmikuve oli yli sata vuotta sitten harvinainen PohjoisSavossa ja Laatokan Karjalassa.Ognev (1964) ilmoitti sen levinneen itärajamme takana Ilomantsin korkeudelle, etelässäÄänisen pohjoispuolelle.
Heikuran mukaan (1992) lajia on tavattuniukkana Kuhmossakin ”Ystävyyden Puiston”suojelualueella. Sensijaan Siivonen (1977),Niethammer ym. (1982) ja Kaikusalo (1993)olettivat sen täältä puuttuvan. Heidän mukaansa lähimmät löydöt olivat pohjoisempanaPudasjärvellä, Hyrynsalmella ja LänsiSuomussalmella, joka on 175 km N Riihivaaralta.
Ruotsissa harmikuve menee etelämmäksi,jopa lähes 61. leveysasteelle samalla kuitenkinharvinaistuen. Niinpä sen prosenttinen osuusjyrsijäsaaliista noin etelässä on vain 0.3, kunse metsämyyrällä on 89% (Niethammer&Kropp 1982). Kuhmon leveysasteella (noin66 N) Ruotsissa vastaavat luvut ovat 3 ja94%.
Toinen arktinen laji, jota sopisi odottaaKuhmosta, on punamyyrä (Cl. rutilus). Sitä
Harmaakuvemyyrän löytöpaikat Fennosskandiassa(lähde 4). Kolmion länsikärjessä Kuhmon Riihivaara, kuva: Uolevi Skarén
10
esiintyy erillisenä saarekkeena YläSavossa(IisalmiSonkajärviRautavaara) ja PohjoisKarjalassa. Itäisin oma löytöni (30.05.2008)on PohjoisNurmeksen Mujejärveltä, Uuronrotkosta, 40 km SW Riihivaaralta.
Eräs pikkunisäkäsekologian arvoituksia on,mikä säätelee eri lajien levinneisyyksiä. Syitäon varmasti monia, kuten ravinto, kilpailu,suojapaikat, muuttuva ilmasto, ja niin edelleen. Esimerkiksi YläSavon metsät muistuttavat paikoin kovasti Kuhmon vastaavia,mutta harmikuve puuttuu. Kuhmossa taasmetsämyyrä menestyy parhaiten. Seuraavassa taulukossa näkyvät sieltä saadut kallonäytteet, jotka ovat talletetut IisalmenLuontomuseoon. Käytän tässä lähteitteni tapaan Clethrionomysnimeä enkä uudempaaMyodes. Luvuista ilmenee metsämyyrän yli
voimaisuus sukulaisiinsa nähden:Cl. glareolus 2610Cl. rufocanus 3Cl. rutilus 0Myopus 1736
LÄHTEET:1. Heikura, Kalevi 1992: Ystävyyden Luonnonsuojelualueen pikkunisäkästutkimus. Väliraportti. 9 s.Oulun yliopisto, Eläinmuseo.2. Kaikusalo, A. 1993: Nisäkäsatlas. –Nisäkäsposti33, 68 s.3. Mela, A.J. 1882: Suomen Luurankoiset. Helsinki.386 s.4. MitchellJones, A.J. ym. (eds) 1999: The Atlas ofEuropean Mammals. London. 484 pp.5. Niethammer, A & Krapp, F. (Eds) 1982:Handbuch der Säugetiere Europas 2/I. Wiesbaden.649 pp.6. Ognev, S.I. 1964: Mammals of the USSR andAdjacent Countries. Vol. VII. 636 pp. (IsraelProgram for Scientific Translations, Jerusalem).7. Siivonen, L. 1977: Pohjolan nisäkkäät. Otava.196 s.
Harmaakuvemyyrä Kuhmossa, kuva: Uolevi Skarén
Mätäkuun liiturijuttu syyskuussaUolevi Skarén
Savon Sanomat uutisoi 16. ja 17.10.2014varsinaisen pilajutun: kuopiolaisen kerrostaloasunnon vessanpöntöstä oli 17.09.2014 löytynyt elävä liitoorava!
Sitä luultiin aluksi rotaksi tai oravaksi. Paikalle kutsutut huoltomiehet kuvasivat otuk
sen väittäen sitä hamsteriksi. Näitä ensimmäisiä kuvia ei annettu julkisuuteen pyynnöistä huolimatta. Vasta kuukautta myöhemmin lehdessä julkaistussa valokuvassa näkyiselvä, jätesäkistä ulos märkänä kipattu kuollut liitoorava. Miksi taloyhtiö ja huoltoväkipimittivät asiaa kuukauden?
11
Jos kyseessä olisi ollut rotta, tapauksessa eiolisi niinkään ihmeellistä. Rotta ui ja sukeltaahyvin. Sama koskee monia käärmeitä: joskuson pytyssä kiemurrellut karannut lemmikki.Miten liituri oli pönttöön joutunut? Se ei tunnu asianosaisia pahemmin kiinnostavan –paitsi tietysti asunnon omistajaa.
Poliisi ilmoitti, että se ei tutki omaaloitteisesti, oliko joku tappanut elävän, rauhoitetunliitooravan (josta korvaus valtiolle olisi 1009
euroa). PohjoisSavon elykeskus puolestaanpitää tapausta vähemmän merkittävänä eikätee siitä tutkintapyyntöä poliisille.
Huoltoyhtiö ja taloyhtiön isännöitsijä kieltäytyvät kommentoimasta tapausta. Mitä salaillaan? Eläimen olisi ilmeisesti voinutpelastaa nostamalla vaikka koriin ja kuivattamalla sanomalehdillä. Kuka sen nakkasipönttöön? Tuliko se parvekkeen ovesta?
Iisalmessa Kiviahonkadun varressa tiheässäkuusikossa on jo noin vuoden ajan ihmeteltytäysin hännätöntä oravaa. Mitään hännäntöpöä ei edes näy kuvassa, jonka Rauni Partanen ja Paavo Manninen ovat ottaneet oravankäydessä heidän pihapiirissään kadun vastakkaisella puolella. Orava on normaalikokoinen,hiukan tuhti ja harmaavoittoinen. Käytöksensä on varsin vilkasta, jopa ruokintapaikallamahtipontista, muut oravat ja linnut saavat”huutia”. Hännättömyydestään huolimatta seliikkuu ketterästi kiipeillessään – ei kuitenkaan tee isoja hyppyjä oksistoissa ohjauskyvyn ollessa normaalia heikompi. Kuusikonpuolella on nähty myös hännättömiä oravanpoikasia.
Keskustelussa ja kuvien katselussa luontomuseolla, johon osallistuivat museohoitaja
Pertti Kaarakainen ja nisäkäsjaoston vetäjäUolevi Skarén, tultiin siihen tulokseen, ettäoravan hännättömyyden täytyy olla synnynnäistä, ehkä esimerkiksi sikiövaurion syytä.Voisi luonnollisesti myös kuvitella sen johtuvan syntymän jälkeisestä onnettomuudesta(liikenne, putoaminen?) tai pedoista (näätä,kettu, haukka, kissa ym?). Hännän täydellinenpuuttuminen ja jälkien puute sekä se, ettähäntä on varsin vahvasti tuettu sisältäpäin tukirankaan, eikä sen kokonaan katkaisu väkivalloin jättäisi eläintä eloon, viittaavatsyntymiseen hännättömänä.
Iisalmen Luontomuseo on kiinnostunut vastaavista muista oravatiedoista. Olet tervetulluttuomaan niitä museolle tai lähettämään tietoja/kuvia sähköpostitse:[email protected]
Matti TallgrenHännätön orava
Hännätön orava, kuva: Rauni Partanen ja Paavo Manninen
12
Lauri Rauhala lähti 18.12.1949 Keuruullajoulukuusta valitsemaan pystykorva seuranaan. Tällöin koira yllätti kettumaisen otuksen lähtien sitä ajamaan. Pakenija piiloutuikaatuneen puun juurakkoon. Mies piti eläintäkettuna ja lähti hakemaan haulikkoa kotoaanparin kilometrin päästä. Sen aikaa pystykorvavahti pakenijaa pysymään paikoillaan.
Ammuttua selvisi heti, ettei tanakka eläinainakaan kettu ollut. Valkea hännänpää puuttui, matalat jalat olivat mustakärkiset. Paikallisen preparaattorin täyttämä saalis joutuiKeuruun yhteiskoulun kokoelmiin ja sieltäHelsingin yliopistolle. Selvisi, että se oli supikoira, ensimmäinen maamme silloisten rajojen sisäpuolella tavattu yksilö.
Noin kuukautta myöhemmin (27.01.1950)maanviljelijä Eemeli Hyvölä huomasi Sodankylän Unarissa outoja lumijälkiä. Niistä tulilähinnä mieleen suurehko kissa, mutta kynsien merkitkin erottuivat. Eemeli nakkeli lihasyöttejä jäljille ja saikin näiltä supikoiranammuttua. Sen nahka myytiin Rovaniementurkismarkkinoilla.
Ilmeisesti sää on ollut molemmissa tapauksissa lauhaa, sillä supikoirahan nukkuu karhun tavoin talviunta, mikä saattaa keskeytyä.Tällöin eläin voi vaikkapa jonkin ladon altalähteä jaloittelemaan lähiympäristöön.
Kahden ensin tavatun jälkeen paljastui vieläsaman vuoden keväällä (19.03.1950) kolmasyksilö, tällä kertaa Kuopiossa. NeulamäenKeskusvarikon vahtikoira toi nähtäväksi supikoiran, jota se oli purrut niin pahasti, ettäeläin oli lopetettava. Havaintoja kertyi sittenjatkuvasti niin että niitä Lauri Siivosen mukaan oli vuonna l956 jo yli 30. Nykyisin supikoiran päälevinneisyysalue ulottuu eteläiseen Lappiin. Harhailijoita toki nähdäänpohjoisempanakin. Monesti laji on metsästäjien pienpetokilpailujen runsain saalis.Esimerkiksi 01.03.2013 – 28.02.2014 Oulunpiirissä saatiin 71 supikoiraa, 36 kettua ja 32minkkiä.
Ei ihme, että tulokasta aluksi ällisteltiin,etenkin kun kuultiin, että se on kotoisin ItäAasiasta: Mantshuriasta, PohjoisKiinasta jaKoreasta. Miten se on näin kauas länteenpäässyt? Tuskin ainakaan tuhansia kilometrejäkipittämällä.
Asiaa selvensi Nikolai Bobrinskoy´n Moskovassa 1944 julkaisema teos NeuvostoliitonNisäkkäät. Siinä on kartta, johon on merkittynoin 30 läntistä irtilaskupaikkaa Laatokan jaMustanmeren välissä. Tarkoitus oli saadalänteen uusi turkisriistaeläin. Itse asiassa jatkosodan aikana jotkut suomalaiset olivat jotutustuneet näihin tulokkaisiin tai niiden jälkeläisiin. Niinpä 26.01.1944 saatiin maakolosta saaliiksi kaksi yksilöä Syvärin seudulla(Metsästys ja Kalastus 1944).
Ennenpitkää alkoi väittely tulokkaidenmahdollisesta ”vahingollisuudesta”. Avattu
Uolevi SkarénKun supikoira Suomeen saapui
Rengas = istutuspaikka, musta täplä = ensimmäiset Fennoskandian supikoiralöydöt. Lähde: Bobrinskoyn ym. 1944 Mammals of USSR, Moscow
13
jen mahojen perusteella supikoira näyttääsyövän lähes kaikkea mikä eteen sattuu. Löytyy teurastusjätettä, jopa hevosen lantaa, metsämyyriä, päästäisiä, marjoja, hedelmiä ynnämuuta. Venäläistutkijoiden mukaan linnutmunineen ovat toisarvoisia, meillä taas monetperustelevat metsästystä juuri linnun pesienrosvouksella. Nykyisin laji on rauhoittamaton, paitsi naaras, jota saman vuoden poikanen seuraa, on rauhoitettu vapusta heinäkuunloppuun.
Joka tapauksessa supikoira on tullut jäädäkseen. Sen takaavat jo kaikkiruokaisuus ja huikean tehokas lisääntyminen. Itse olenlaskenut 14 sikiötä eräästä 19.04.1996 Sonkajärvellä ammutusta naaraasta. Nuori supikoira, kuva: Uolevi Skarén
PohjoisSavon ainoa maakotkareviiri oli asuttuna tänäkin vuonna. Vuoden pesintätulos koko maassa oli jopa erittäin hyvä. Naapurimaakunnasta Kainuusta löytyi 7 maakotkanpesintää. Pesiltä selviytyi lentoon 8 poikasta,mikä oli enemmän kuin aiemmilta vuosilta.Koko maassa poikasia varttui yli 200. (tiedotMetsähallituksen pesätarkastusraportista).
Koleat, sateiset ja tuuliset säät juuri pesäpoikasaikaan verottivat sääksen pesimistulostaPohjoisSavossa. Monen sääksiparin pesintäkeskeytyi. Emot olivat pesillä, mutta pesinnätepäonnistuivat. Poikastuotto jäi selvästi heikommaksi edellisiin vuosiin verrattuna. Sääksen pesiä löytyy maakunnasta runsaat sata.Pielavedellä rengastettu sääksinuorukainenmenehtyi sähköiskuun Italian Sardegnassalokakuussa. Lintu oli matkalla talvehtimisalueelle Afrikkaan.
Takavuosien hirmutalvissa taantuneet kanahaukkakannat ovat elpyneet. Autioituneet reviirit on asutettu uudelleen. Monessalöytyneessä pesässä oli kolme jopa neljäkinpoikasta. Kanahaukkaa vaivaa kuitenkin sopi
vien pesämetsien häviäminen.
Suurilla peltoaukeilla sekä järvien saarissaviihtyvä tuulihaukka on yleistynyt PohjoisSavossa. Pesiä löytyi runsaasti. Pesinnät onnistuivat hyvin ja tuottivat runsaasti poikasia.Myös sinisuohaukan saalistuslentoa pääsiseuraamaan monin paikoin. Hiirihaukka onhäviämässä maakunnasta. Lintuja kyllä nähdään, mutta pesien löytyminen on tiukassa.
Pöllöt yleistyivät PohjoisSavossa runsastuvien myyräkantojen myötä. Etenkin helmi javiirupöllöt pesivät paikoin jopa runsaana.Pielaveden 100 km2 tutkimusruudulla tavattiin 10 helmipöllön pesää sekä lisäksi kaksireviiriä. Viirupöllöjen pesissä varttui jopa viiden yksilön poikueita. Pielaveden syysöisissävaelluspöllöjen pyynneissä rengastettiin kymmeniä helmipöllöjä. Jää nähtäväksi mitensuuri osa pöllöistä jää maakuntaan pesimään.Ainakin ravintotilanne ennustaa hyvää pöllökevättä.
Löytyneistä petolintujen pesistä voi ilmoittaa Kalevi Rutoselle puh. 0408479277.
Kalevi RutonenPetolintujen esiintyminen v. 2014
14
Uolevi SkarénAivot peräaukon vieressäELOKUUN 2014 lopulla Lapinlahden Onkivedeltä alkoi tulla ilmoituksia oudoista vedessä kelluvista pusseista, joista jotkin olivatlapsen pään kokoisia (Iis.San. 16.08.2014).Jos pallon pintaa painoi, se antoi periksi.Saimme Luontomuseoon Esa Hukkaselta yhden tutkittavaksi Nerohvirran alajuoksulta.
Se oli allekirjoittaneellekin ensi kohtaaminen. Tai ehkä on tullut joskus nähtyä asiaaymmärtämättä. Pallo on vajaan millimetrinmittaisten sammaleläinten (Bryozoa) yhteisö,kolonia. Panimme möykyn sankoon Iisalmen(seisoneeseen) vesijohtoveteen. Seuraavanapäivänä se oli muuttunut läpinäkyväksi, koskasen pinnalla asuneet tuhannet pikku otuksetolivat irrottautuneet. Niitä kellui veden pinnalla, osa oli laskeutunut pohjaan.
Tarkkailimme niitä ensin stereomikroskoopilla noin 30 x suurennoksella. Näkyviin tulihalkaisijaltaan 0,9mm litteitä, pyöreitä nappeja, kuin korvakoruja. Reunoilla sojotti erisuuntiin kuin miniankkureita. Otukset eivätliikkuneet. Kotipalloon saksitusta rei´ästä pursui kirkasta, raskasta hyytelöä. Ällistys kasvoi.
Kirjallisuuden mukaan Bryozoa on omapääjaksonsa, kuten esimerkiksi nilviäiset(Mollusca) , hyönteiset (Insecta) tai alkueläimet (Protozoa). Vanhimmat sen fossiilit ovatnoin 400 miljoonan vuoden takaa, ordovikikaudelta. Sammaleläinten suojarakenteidenkivettymiä löytyy jo Viron kalkkikivistä.
Yksittäinen eläin on siis monisoluinen jasuhteellisen pitkälle erikoistunut rakenteeltaan, kuten lopussa oleva kuva osoittaa. Silläon muun muassa selvä ruoansulatuselimistö(ravintona pikku planktonlevät), sukurauhasetja aivot. Verta tai verenkiertoelimistöä näinpieni otus ei tarvitse: happi saadaan suoraanihon lävitse.
Sammaleläimet lisääntyvät etenkin silmikoimalla: kylkeen kasvaa nysty, silmu, jostatulee uusi yksilö. Siksi koko jälkeläisjoukkoon geeneiltään samanlaisia, ”identtiset miljoonat”, klooni. Silti joskus ruumiinontelossavoi tapahtua hedelmöitys tuoden uusia geeniyhdistelmiä. Sen tuloksena syntyvä, tonttupipoa muistuttava toukka voi olla uudenkolonian alkuna.
Jokaista yksilöä suojaa oma pikku kotelo,johon se voi vaaran uhatessa lihaksen kiskomana vetäytyä. Sen vuoksi emme ilmeisestinähneet niiden liikkuvan. Kerrotaan, että pienimmästäkin häiriöstä otukset pakenevatkuoreensa, jolloin ne näyttävät alussa mainituilta ”korvanapeilta”. Lisäksi koko joukkoasuojaa yksilöiden erittämästä joustavasta sarveisaineesta ja gelatiinista koostuva kuori, joka hillitsee vaikkapa saalistavia kalojanykimästä koloniaa. Jos kuitenkin pallo vaikkapa myrskyssä hajoaa, syntyy kestomuotoja,statoblasteja, jotka sietävät kuivuutta ja jopajäätymistä.
Kaikki näkemämme koloniat olivat ankkuroituneet järvikortteeseen, usein kymmenen
Sammaleläimen tuore statoblasti, lepovaihe,kuva: Pertti Kaarakainen
15
Siskoni tytär, joka asuu lapsuuden kodissaniMäkikylän Peltolassa, toi tänä keväänä toukokuussa kimpun kukkivia näsiän oksia ilahduttamaan tätiään (kuva).
Tuoksuvat kukat herättivät henkiin lapsuutenimuistot:Toukokuun toisena sunnuntaina heräsin kello4 kotona Mäkikylän Peltolassa. Kiireellä tulihellaan ja sitten ulos kirpeään, mutta jo aivanvaloisaan aamuun. Noin sadan metrin päässäpellon pientareella, odottivat kukkivat riienmarjat. Muutamia oksia taittelin ja sitten kiireellä kahvin keittoon.
Pian olikin höyryävä kuppipari tarjottimellariienmarjaoksien kanssa ja kipaisin äidin ja
isän sängyn viereen laulamaan onnittelulaulunäidille. En muista, minkä ikäinen tuolloinolin, mutta tämä toistui niin kauan kuin olinkotona tai Iisalmessa oppikoulussa (sieltä kävin joka sunnuntai kotona).
Riienmarjaksi (riidenmarja?) sitä silloinkutsuttiin. Mistä nimi johtuu, en onnistunutsaamaan selville. Sitä kasvoi muutamassakohdassa peltojen välisellä ns. pientareella.Myöhemmin kesällä, kun siinä heloittivatkirkkaanpunaiset marjat lehtien välissä, minäpoimin niitä, kuorin sisältä luumarjat, kuivasin ne ja kävin myymässä Iisalmen apteekkiin. Kovin hyvästä tienestistä ei liene ollutkyse, mutta pienikin raha oli tuolloin perätitervetullut!
Eini TallgrenRiienmarja
sentin syvyydessä. Ne on helpoin löytää soutelemalla kortteikon reunoja.
Luontomuseo ottaa mielellään vastaan uusiahavaintoja tilanteen kartoittamiseksi (puh.017818387).
LÄHTEITÄ:Buchsbaum, Ralph 1951: Animals without backbones. A Pelican Book. 401 p.Mikkola, Kauri (toim.) 1989: Maailman eläimet.Selkärangattomat.Tammi.316 s.
Kiitokset: Kiitämme opastuksesta ja muista tiedoista etenkin Esa Hukkasta, Pekka Tikkasta jaViljo Heikkistä.
Luontomuseoon saatu tuore kolonia,kuva: Uolevi Skarén
Yksittäinen sammaleläin,piirros: Jutta Jauhiainen,lähde: Buchsbaum, Ralph 1953
16
Pohjolan Kasvit kirjan mukaan apteekkientärkeimpiin lääkkeisiin kuului Cortex Mezerei
nimellä tunnettu lääke, jota käytettiin varsinkin rauhastulehduksia lievittämään. Kirjoissasitä sanotaan valmistetun kuoresta. Oksistasaatavaa väriä on käytetty villan värjäämiseenkeltaiseksi tai kellanruskeaksi. Mihin käytettiin siemeniä, ei selvinnyt. Jos lukijalla ontietoa, olisin kiitollinen, jos välittäisit sen tiedon minulle!
Noista ajoista on vierähtänyt yli 70 vuotta.On aivan ihana asia, että tämä riienmarja, näsiä, yhä kasvaa ja kukkii. Pitää muistaa, ettäkoko kasvi on myrkyllinen erikoisesti varsi,kasvikirjojen mukaan myös tuoksu. Muistan,kuinka varoiteltiin, erikoisesti marjoista. Sanottiin, että kuusi marjaa riittää tapamaan suden, mutta linnut voivat niitä syödä ja ovatkinoivallisia kasvin levittäjiä.
Näsiä on multavien, lehtomaiden maidenkasvi, jonka levinneisyysalue ulottuu harvalukuisena Lappiin asti. Sen kaupittelu onkielletty, mutta poimiminen on sallittu.
ToimintaryhmätJanne Kumpulainen ja Jarmo Yliluoma
Näsiä, kuva: Eini Tallgeren
Haluatko vaikuttaa monimuotoisen luonnonsäilymiseen ja ympäristön suojeluun? Tulevapaaehtoiseksi Luonnonsuojeluliittoon!
Iisalmen Luonnon Ystäväin yhdistyksen jäsenenä sinulla on uusia osallistumismahdollisuuksia. Niitä ovat toimintaryhmät mm.retki, metsä, ja tiedotusasioissa. Useita hommia voi hoitaa myös kotoa käsin. Jotkut tehtävät ovat satunnaisia, toiset pidempikestoisia.Voit osallistua Suomen Luonnonsuojeluliitontoimintaan ilman että olisit aktiivi yhdistyksessämme.
Ryhmä on keskenään yhteydessä sähköpostilistojen, retkien ja koulutuksen avulla. Kerro kiinostuksesi, taitosi, ja ilmoittaudu:[email protected], [email protected] taiwww.sll.fi/vapaaehtoiseksi.
Jos haluat enemmän tietoja, voit ilmoittaasähköpostiosoitteesi luonnonsuojeluyhdistykselle. Ilmoita sähköpostisi liiton jäsenrekisteriin, eli lähetä ilmoitus omalla sähköpostillasiosoitteeseen: [email protected]
Toimintaryhmiä esitellään: to 22.1. Kajaanissa, piirin toimistolla Vie
nankatu 7 klo 1720 Iisalmessa luontomuseolla maaliskuussa.
Tarkempi ajankohta ilmestyy Luontomuseonnettisivuille: iisalmenluontomuseo.net.
17
Suomen luonnonsuojeluliiton PohjoisKarjalan piiriin on perustettu paikallinen suurpetoryhmä, jonka tarkoituksena on osallistuaaktiivisesti niin maasuurpetojen kuin petolintujenkin suojelutyöhön. Toimintaalue onPohjoisKarjala ja PohjoisSavo, erityisestiYläSavon pohjoisosat.
Ryhmän toiminta käsittää muun muassa tiedottamista sekä osallistumista erilaisiin suurpetoja koskeviin tilaisuuksiin. Suurpetoryhmäosallistuu myös yhteistyössä eri toimijoidenkanssa konkreettisella tavalla petojen suojeluun, kuten Ahma life projektiin, jota koordinoi Metsähallitus.
Petoryhmän vapaaehtoiseen työryhmäänkuuluu laajasti eri alueiden harrastajia jaosaajia, kuten luontoharrastajia, metsäalanosaajia, metsästäjiä ja eräoppaita. Suurpetoryhmän toimintaalue käsittää PohjoisKarjalan alueen ja yhteistyötä tullaan laajentamaanmyös Savon ja Kainuun maakuntiin.
PohjoisKarjalan suurpetotilanteesta ja ryhmän toiminnasta voit lisää seuraavasta osoitteesta:http://www.sll.fi/pohjoiskarjala/Suurpedot/suurpetojentilanne
SuurpetoryhmäMarko Kettunen
Susi ja karhu, käyttöoikeus: CC0 Public Domain /UKK, http://www.shutterstock.com/
Kainuun piiri tekee yleisölle avoimia retkiätärkeille ja ajankohtaisille luontokohteille.Retkitarjontaa lisätään "retkikerholla". Setarkoittaa parannettua retkien ja ohjelmatoiminnan tarjontaa sekä yhdistystenyhteisvalmisteluja. Kannustamme muitakinkertomaan kimppakyytiretkistä ja muistamutkattomista tavoista kuten Oulussa ontehty, katso: olsy.fi/retkikerho. Retkimatkoillakerrotaan jäsenyyden eduista ja järjestönsaavutuksista. Netissä julkaistaan kohde jaretkikuvauksia.
Haluatko tutustua Kainuun luontokohteisiin?Tutustu Jouni Laaksosen kirjaan Kainuunluontokohdeopas, ja kerro mihin niistä haluatopastetulle retkelle. Kerro [email protected]
Motto Juhani Aholta: ”minulle on metsäpolku maani kauneimmat näköalat näyttänytja vienyt minut luonnon lumotuimpiin pyhättöihin ja sentähden minä sitä kuljen.”
18
Janne Kumpulainen
Retkelle Kainuuseen?
Kuvausaika: 1.1.31.12.2015.Kuvausalue: SuomiKisassa on 3 eri lintusarjaa:
1. LajikisaMahdollisimman monta eri lintulajikuvaa.Kuvan laadulla ei ole merkitystä. Raadin kuitenkin tulee tunnistaa lintu kuvasta.
2. Paras kuvaOsallistua voi 13 lintukuvalla. Kuvien kokopitää olla vähintään 10 Mt (pitkäsivu 3500pikseliä).
3. Harvinaisin lintuKilpailuun osallistujat arvioivat harvinaisimman kuvatun linnun. Mikäli osallistujilla onsamasta linnusta kuva, niin voittajakuva onlinnusta ensimmäisenä otettu kuva. Kuvassaoleva kuvausaika ratkaisee asian.
Kilpailu ratkeaa 17.1.2016 klo 17 LuontoSavon tiloissa järjestettävässä tilaisuudessa.Osoite: Palosenlammintie 149 Iisalmi.
Palkinnot: tuubihuivi sarjan voittajalle sekäpaljon kunniaa. Sponsorit: LuontoSavo jaStudio KJ.
Tuomaristona toimii 17.1.2016 paikalla olevat. Omia kuvia ei saa äänestää. Tuomaristonemmistö ratkaisee voittajat. Kuvat toimitetaanmuistitikulla järjestäjälle. Jokaisen sarjan kuvat tulee olla tikulla sarjoittain omassa kansiossa. Kuvien on oltava jpgmuodossa.
Mikäli et pääse mukaan, voit antaa muistitikun jollekin joka osallistuuu tammikuun 2016tilaisuuteen.
Osallistumalla kisaan hyväksyt sen, että kuvia voidaan käyttää valokuvanäyttelyynLuontoSavossa ja Iisalmen luontomuseolla.
Tiedustelut sähköpostilla:[email protected]
Jouko Pulkka ja Jarmo Yliluoma
Osallistu lintuvalokuvakilpailuun!
19
Yhdistyksemme järjestää keväällä ja syksylläyleisötilaisuuden luontomuseolla.
Vuonna 2015 Luontouutiset lehti julkaistaan joulukuusa. Kaikki jutut, pienetkin ketomukset ovat tervetulleita. Kerro esim. jostainluontoharrastuksesta.
Kotisivuillemme kokoamme ajankohtaisiaasioita toiminnastamme. Mikäli sinulla ontaitoa kotisivujen päivittämisestä niin otamme ilolla vastaan työpanoksesi. Sivut löytyvätosoitteesta iisalmenluontomuseo.net. Etsimme joukkoomme tiedottajaa. Ota yhteys!
Keväällä ensimmäiset retket tehdään jo helmimaaliskuun vaihteessa. Tuolloin käymmemuutamia kertoja kuuntelemassa pöllöjä. Nuoyönlinnut ovat herkkiä sään vaihteluille. Tämän takia käy usein niin, että joudumme siirtämään retken muutamilla päivillä.
Huhtikuussa on vuorossa yleisölinturetki.Yleensä sen on pidetty kuukauden viimeiselläviikolla. Seuraa kotisivuiltamme retken ajankohtaa. Osallistumme valtakunnalliseen tornien taisto kisaan. Ajankohta on 9.5. Näillänäkymin 2 tornia osallistuu tapahtumaan: Iisalmi Keskimmäinen ja Iisalmi IsoLappi(LuontoSavon kosteikko).
Olemme suunnitelleet perinteistä Pörsänmäen valkovuokkoalueen retkeä toukokuunlopulle. Järjestämme viime vuosien tapaanluonnonkukkaretken kesäkuussa.
Osallistumme aktiivisesti PohjoisSavon
luonnonsuojelupiirin toimintaan. Tiivistä yhteystyä teemme myös Kainuun piirin kanssa.
Suotoiminta jatkuu vuonna 2015. Tulemmetaas keväällä tarkistamassa joitakin turvetuotantoalueita. Tämän lisäksi kartoitammeluonnontilaisia soita. Etenkin lintulaskentojanäille alueille tehdään lukuisia. Mikäli sinullaon taitoa esim. tunnistaa kasveja, lintuja, perheosia, hyönteisiä, tyypitellä soita niin panostasi tarvitaan. Ota yhteys niin kerrommemikä kohde kaipaisi kipeästi apuasi! Aluksivoimme tehdä kartoituksia yhdessä. Nyt kannattaa lähteä oppimaan uusia asioita.
Kaivostoiminta tulee työllistämään vuonna2015. Osallistumme yli maakunnallisesti kaivostoimintahankkeiden seurantaan. Emmelähtökohtaisesti vastusta kaivoksia mutta toiminta ei saa saastuttaa ympäristöä tai haitatamuuta elinkeinotoimintaa.
Yhdistyksemme ylläpitää Iisalmen luontomuseoa. Tarkoitus on vuonna 2015 saada aikaiseksi museon kehityssuunnitelma. Panostamme etenkin vaihtuviin näyttelyihin sekänäytteiden arkistointiin. Tarjoamme kouluilleuusia tehtävälomakkeita kunhan saamme nevalmiiksi.
Osallistumme vakiolinja ja talvilintulaskenoihin. Karoitamme myös mahdollisuuttaryhtyä digitoimaan näytteitä.
Tervetuloa joukkoomme!
Jarmo YliluomaToimintaa vuonna 2015
ISSN 07808828
LEHDEN JULKAISIJAIisalmen Luonnon Ystäväin yhdistys ry
YHDISTYKSEN OSOITEIisalmen luontomuseoKirkkopuistonkatu 974100 IISALMI
SÄHKÖ[email protected]
KOTISIVUwww.iisalmenluontomuseo.net
Pertti KaarakainenKohtaamisia metson kanssa
Tässä kuvassa sama metso puolitoista viikkoavapun jälkeen. Se oli kohdannut kanahaukan.Myös hirvestä oli enää jäljellä vain karvaa jatoisen puolen leukaluu. Näin raato oli palannutluonnonkiertokulkuun.
Kuvat Pertti Kaarakainen
Suurikokoinen metso tepasteli soitimellahuhtikuun alkupäivinä 2014. Paikalla nähtiin myös 3 koppeloa. Tässä on metsojensoidinpaikka. Linnusta vasemmalle oliUuran susilauman tappama hirvi. Muutaman kerran paikalle sattui etelän suunasta,Varpaisjärven puolelta, tullut toinen lauma.Jälkijstä päätellen siellä oli käyty kiivaitataistoja. Paikalla nähtiin myös maakotka,harakoita, närhiä, korppeja ja variksia,tiaisia unohtamatta.
Liitoorava on asunutoheisessa vanhassa räkättirastaan pesässä. Poikasetlähteneet pesästä. PaikkaIisalmi, Ohenmäki 2014.
Kuva: Uolevi Skarén.
Liito‐orava räkätin pesässäUolevi Skarén