Monikulttuurisuus Helsingissä
Neu
volatyö
, varhaisk
asvatus ja alk
uop
etus 2012
SisällysluetteloEsipuhe 3
1 Monikulttuurisuus Helsingin varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa 4
1.1 Kulttuurien välinen kohtaaminen ja henkilöstön valmius (interkulttuurinen kompetenssi) 5
1.2 Kasvatuskumppanuus ja vanhempien osallisuus 6
1.2.1 Aikuinen kielen kehityksen tukijana 6
1.3 Kieli osana identiteettiä 7
1.3.1 Äidinkieli (ensikieli, kotikieli) identiteetin tukena 7
1.3.2 Kielellinen tietoisuus 8
1.3.3 Kaksikielinen kielenkehitys 8
1.3.4 Lapsi toisen kielen oppijana ja osallisena 9
1.3.5 Suomi toisena kielenä opetus Helsingin varhaiskasvatuksessa 10
1.3.6 Kaksikielisyyden suunnitelma lapsen vasussa ja leopsissa 10
2 Monikulttuurisen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toteuttaminen 11
2.1 Lapselle ominaiset tavat toimia 12
2.2 Pedagoginen oppimisympäristö 12
3 Havainnointi, dokumentointi ja arviointi 14
4 Lapsen kielen ja puheen kehityksen tukeminen neuvolassa 16
4.1 Kielen oppiminen eri kulttuureissa 17
4.2 4-vuotiaan lapsen laaja terveystarkastus 18
4.2.1 Yhteistyö perheen ja päivähoidon kanssa (Hyve-malli) 18
4.2.2 Lene – tutkimus 4v tarkastuksessa 18
4.2.3 Monikulttuurisen lapsen kielellisen kehityksen arviointi 18
4.3 Tulkin käytön ohjeistus 19
5 Matkalla kouluun 20
5.1 Esiopetus ja nivelvaihe 21
5.2 Perusopetukseen valmistava opetus 22
5.3 Alkuopetus 22
Muu kirjallisuus ja hyödylliset linkit 23
Lähteet 24
Liitteet 25
3
EsipuheOta koppi! -ohjelma on eri kieli- ja kulttuuritaustaisen lapsen
kielen kehityksen ja osallisuuden vahvistamisen ohjelma.
Kohderyhmänä ovat 4-8 -vuotiaat lapset, joiden äidinkieli on
muu kuin suomi tai ruotsi ja heidän vanhempansa.
Ohjelman tavoitteena on kaikkien lasten yhdenvertaiset
edellytykset oppimiseen ja osallisuuteen sekä toimiva
kaksikielisyys. Ota Koppi! -ohjelman kautta vanhemmat
saavat tietoa lapsen äidinkielen tukemiseen neuvolasta
ja varhaiskasvatuksesta. Varhaiskasvatustyöhön ja
alkuopetukseen löydetään uusia toiminnallisia malleja kielen
oppimisen tukemisessa.
Tämä opas on laadittu varhaiskasvatuksen ja neuvoloiden
henkilökunnalle sekä opettajille alkuopetuksessa. Sitä
voidaan soveltaa myös alle 4-vuotiaiden lasten toimintaan.
Ohjelman taustamateriaalina on mm. Helsingin kaupungin
päivähoidon suomi toisena kielenä (S2) -suunnitelma (2005),
Pääkaupunkiseudun Moniku-hanke (2007) ja Mucca-hanke
(2009). Se sisältää laajemman katsauksen varhaiskasvatuksen
monikulttuurisuuteen ja täydentää siten vuonna 2011
uudistettua Helsingin varhaiskasvatussuunnitelmaa ja
Helsingin esiopetuksen opetussuunnitelmaa.
Ota koppi! –ohjelma valmistuu osana työ- ja
elinkeinoministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön,
Suomen Kuntaliiton, Suomen Kulttuurirahaston ja
Svenska kulturfondenin yhteisrahoituksella toteutettavaa
Osallisena Suomessa -hanketta. Ohjelma on laadittu Helsingin
kaupungin sosiaali-, opetus- ja terveystoimen yhteistyönä.
Ohjelma sisältää toimintamallin, joka perustuu lapselle
ominaisiin toimintatapoihin. Mallin toteutuksessa ovat
mukana lapsi, lapsen vanhemmat ja koulun ja päivähoidon
henkilökunta. Neuvolan laajennetulla 4-vuotistarkastuksella
on yhteys Ota koppi! –ohjelmaan. Mallin toteutus on myös
osana lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelmaa (Leops)
sisältäen jatkumon ja lapsen kielellisen tuen perusopetuksen
toiselle luokka-asteelle saakka.
Ota koppi! -ohjelmassa käytetään interkulttuurisuus-termiä,
jolla korostetaan vuorovaikutusta kulttuurien välillä. Koulu,
päivähoito ja neuvola ovat mukana edistämässä hyvää ja
turvallista kasvuympäristöä helsinkiläisille lapsille yhdessä
lasten vanhempien kanssa.
Monikulttuurisuus Helsingissä, Ota koppi! -ohjelman
laatimiseen ovat osallistuneet Helsingin päivähoidosta:
Keijo Räikkönen, Raila Tiainen-Ala-Maunus, Eija Hakala,
Kirsi Halonen, Riitta Hakkarainen, Aino Mertanen, Irma
Marttila, Tarmo Niemi ja Nina Onufriew, perusopetuksesta
Tuulia Tikkanen ja Sari Korkalainen, neuvolatoimesta Marjo
Lepistö, Raija Saavalainen – Kourula ja Laura Aaltio-Kostet.
Lopulliseen muotoon julkaisun on toimittanut päivähoidon
kehittämiskonsultti Nina Onufriew.
4
Monikulttuurisuus Helsingin varhaiskasvatuksessa ja
esiopetuksessa
1
5
Helsingin päivähoidossa ja esiopetuksessa on paljon
eri puolilta maailmaa muuttaneiden perheiden
lapsia. Monikulttuurisuus tuo uudenlaista sisältöä
varhaiskasvatuksen toimintaympäristöön. Omia etnisiä
tai kielellisiä vähemmistöryhmiämme Suomessa ovat
saamenkieliset ja romanit sekä viittomakieliset. Helsingissä
järjestetään päivähoitoa myös saamen kielellä. Vuonna 2011
yli 11 % Helsingin väestöstä oli muunkielisiä. Helsingin
väkiluvun kasvu tulevina vuosina perustuu pitkälti
muunkielisen väestön määrän kasvamiseen.
Varhaiskasvatuksella on merkittävä asema
maahanmuuttajataustaisten perheiden kotoutumisessa
ja heidän lastensa elämänlaadun ja tulevaisuuden
rakentumisessa. Lasten kulttuurinen tausta otetaan
huomioon varhaiskasvatuksessa kehittämällä eri hoito-,
kasvatus- ja opetustilanteisiin sopivia toimintatapoja.
Helsingissä laaditaan jokaiselle lapselle varhaiskasvatuksen
suunnitelma, lapsen vasu. Suunnitelmaan sisältyy
kaksikielisyyden suunnitelma, joka toimii pohjana
lapsikohtaisen työn suunnittelulle ja arvioinnille.
Esiopetusvuonna laaditaan lapsen esiopetuksen
oppimissuunnitelma.
Monikulttuurista varhaiskasvatusta on Helsingissä kehitetty
erilaisin hankkein 1990-luvulta lähtien. Yhteinen perusta
luotiin 2005, jolloin laadittiin Helsingin kaupungin suomi
toisena kielenä (S2)-suunnitelma. Päivähoitoalueille
perustettiin hoito- ja kasvatushenkilökunnan verkostot
yhteistyön ja osaamisen vahvistamiseen. Jokaiseen
päivähoidon toimipisteeseen valittiin S2-yhdyshenkilö ja
alueille nimettiin S2-vastuuesimiehet. S2-lastentarhanopettajien
(S2-lto) työpanosta kohdennettiin päiväkoteihin ja alueellisiin
verkostoihin.
Aito ja luonteva varhaiskasvatus on mahdollista, kun
varhaiskasvattajat pystyvät eri kulttuurien kasvatuksellisten
ominaispiirteiden, arvojen ja käyttäytymismallien
ymmärtämiseen. Tämä merkitsee, ettei kieltä, erilaisten
kulttuuritaustojen ilmiöitä ja uskontoja enää koeta
yhteistoiminnan esteinä sen enempää kuin muitakaan
ihmisten erilaisia ominaisuuksia ja tapoja. Monikulttuurinen
opetus on laadukkaan opetuksen tarjoamista kulttuurisesti
ja etnisesti monimuotoisessa yhteiskunnassa, ja samalla se on
keino taata jokaiselle lapselle oikeudenmukaista kohtelua ja
kasvatusta (Paavola-Talib 2011, 235).
1.1 Kulttuurien välinen kohtaaminen ja henkilöstön valmius (interkulttuurinen kompetenssi)
Helsingin päivähoidossa puhutaan yleisesti
monikulttuurisesta varhaiskasvatuksesta, jonka rinnalla
esiintyy termi interkulttuurinen kompetenssi.
Interkulttuurisuus on vuorovaikutusta kulttuurien
välillä. Siinä korostuu ajatus tietoisuudesta, herkkyydestä
ja vuorovaikutustaidoista sekä halu toimia erilaisissa
kulttuurien kohtaamisen tilanteissa. Kompetenssin eli
osaamisen voi nähdä yksilöllisenä ominaisuutena, joka
selittää myös onnistumista työtehtävissä ja -tilanteissa
(Ruohotie 2003a, 5). Tämä termi sisältää myös toiminnan,
asenteet ja muut ammatilliset taidot. Tärkeää on itsensä
kehittäminen ja elinikäisen, aktiivisen oppijan roolin
sisäistäminen.
Oppiminen puolestaan edellyttää jatkuvaa omien
näkemysten ja asenteiden reflektointia (ks. Jokikokko 2002).
Interkulttuurisen herkkyyden kannalta on välttämätöntä
omien ennakkoluulojen kohtaaminen ja asenteiden
tarkistaminen. Kulttuurisen tietoisuuden voi nähdä
oman itsensä ja oman kulttuuritaustansa tuntemisena.
Kulttuurinen tietoisuus on lisäksi tietoa toisista kulttuureista
ja ihmisistä. Interkulttuurisesti pätevällä ihmisellä on
taito olla kriittinen, nähdä ja ymmärtää asioita monesta
näkökulmasta sekä taito asettua toisen asemaan ja tuntea
myötätuntoa. Hänellä on myös kyky sopeutua, toimia ja
vaikuttaa muuttuvissa olosuhteissa.
Ota koppi -ohjelmassa korostetaan arjen toimintaa ja
henkilöstön vuorovaikutusta lapsen ja vanhempien kanssa.
Voidaan puhua myös sensitiivisyydestä ja toisen henkilön
arvostamisesta. Englanninkielisen competence sanan
voi suomentaa pystyvyydeksi, pätevyydeksi, kyvyksi tai
kelpoisuudeksi. Jokikokko (2002) suosittaa käyttämään sanaa
valmius interkulttuurisesta kompetenssista puhuttaessa.
6
1.2 Kasvatuskumppanuus ja vanhempien osallisuus
Kasvatuskumppanuus on vanhempien ja päivähoidon
välistä yhteistyötä, jossa molemmat osapuolet sitoutuvat
yhdessä tukemaan lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista.
Kasvatuskumppanuus on yhdessä kasvattamista, ja
vastuu vuorovaikutuksesta vanhempien kanssa on
varhaiskasvatuksen ammattilaisella.
Kasvatuskumppanuuden pohjana on molemminpuolinen
luottamus, kunnioitus ja tasavertaisuus. Vanhemmille
tulee kertoa, että henkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus,
eikä perheen asioista kerrota ulkopuolisille. Vanhemmille
kerrotaan myös, että keskusteluihin varataan tarvittaessa
tulkki ja tulkilla on vaitiolovelvollisuus.
Vanhempia kiinnostavat arjen turvallisuus, ruokailu,
ulkoilu, retket, päivälepo ja niiden järjestelyt. Vanhemmille
annetaan mahdollisuus vaikuttaa, kun heille kerrotaan
monikulttuurisesta varhaiskasvatuksesta, sen sisällöistä
ja tavoitteista, ja kutsutaan vanhemmat tutustumaan
päivähoidon toimintaan.
Erilaisuuden ymmärtäminen vaatii oman kulttuurin
tuntemista. Kulttuurien väliset erot ja niiden syyt tulee
tunnistaa, kulttuurien erilaisista piirteistä kannattaa
keskustella ja kysyä avoimesti. Luonteva suhtautuminen
erilaisia kulttuureita ja uskontoja kohtaan helpottaa
luottamuksen ja kasvatuskumppanuuden rakentumista.
Vanhemmat ovat oman kulttuurinsa parhaita asiantuntijoita,
joten on hyvä kysyä vanhemmilta, miten he toivovat
kulttuuriaan käsiteltävän päivähoidossa. Mikä on esimerkiksi
tärkein huomioon otettava juhla islamilaisen, buddhalaisen,
hindulaisen, tai ortodoksiperheen lapselle. Lapsen vasu
turvaa sen, että lapsen ääni kuullaan ja vanhempien toiveet
varhaiskasvatuksesta otetaan huomioon.
Monikulttuurisessa Helsingissä lapsella on mahdollisuus
tutustua jo päivähoidossa erilaisiin kulttuureihin, tapoihin ja
tottumuksiin. Ne havainnot ja asenteet, jotka lapsi omaksuu
päiväkodissa, vaikuttavat hänen käytökseensä kun hän menee
kouluun. Lasta opetetaan kunnioittamaan erilaisuutta,
liittyipä ne sitten ihon väriin, kulttuuriin, uskontoon,
kieleen tai vammaisuuteen. Kaikki lapset ovat erilaisia
ja ainutlaatuisia. Kasvattaja tarttuu lasten kysymyksiin
avoimesti, se auttaa lasta arvostamaan moniarvoisuutta.
1.2.1 Aikuinen kielen kehityksen tukijana
Vanhempia kuuntelemalla saadaan tietoa lapsen taidoista
ja aikaisemmista kokemuksista, jotka ovat pohjana uuden
(kielen) oppimisessa. Hyvä yhteistyö vanhempien kanssa
edellyttää halua ja rohkeutta vuorovaikutukseen sekä
molemminpuolista kunnioitusta ja kiinnostusta.
Hyvä vuorovaikutus lapsen ja aikuisen välillä tukee lapsen
kielen kehitystä. Aikuisen kiinnostus ja sitoutuneisuus ovat
perustana vuorovaikutussuhteen syntymiselle. Aikuisen
tulee tiedostaa sanattoman viestinnän merkitys osana
vuorovaikutusta ja oppimista. Ilmeet ja eleet kertovat usein
enemmän kuin sanat. Huomiotta jättäminen, olkapäiden
kohauttelu ja merkitsevät silmäykset kertovat lapselle, ettei
häntä arvosteta. Sensitiivinen aikuinen havaitsee lapsen
sanattomat aloitteet (esimerkiksi katseen) ja vastaa niihin.
Tällöin lapselle tulee tunne, että aikuinen on kiinnostunut
hänestä ja haluaa ymmärtää. On hyvä tiedostaa, että suomea
puhumatonkin lapsi ymmärtää, milloin hänestä tai hänen
perheestään keskustellaan.
Kieltä opettelevat lapset tarvitsevat aikuisen apua ja
ohjausta päästäkseen mukaan leikkiin. Aikuisen on tärkeää
olla mukana leikissä sanoittamassa ja auttamassa lasta
ymmärtämään, mistä leikissä on kysymys. Lapsi oppii kieltä
ja leikkikulttuuria seuraamalla ja jäljittelemällä muita lapsia
ja aikuisia. Kielen kehitykselle on tärkeää, että lapsi saa
ystäviä. Aikuinen voi auttaa alkuun uusia ystävyyssuhteita
esimerkiksi vaihtelemalla vakiintuneita leikkipareja.
Aikuiset ovat vastuussa lasten kielen oppimisesta. Lapsi ei opi
kieltä, jos hän kuulee sitä vain passiivisesti taustalla. Aikuisen
tehtävänä on luoda kielelle merkitys.
Kielen opetuksen tulee olla johdonmukaista ja
suunnitelmallista. Sisällön tulee vastata lapsen tarpeeseen
kehittyä. Kielen kehittymisen säännöllinen havainnointi ja
dokumentointi on tärkeää, jotta voidaan tunnistaa lapsen
lähikehityksen vyöhyke. Lapset oppivat kieltä eri tavoin
ja aikuisen tehtävä on tunnistaa, miten lapsi oppii, missä
tilanteessa ja keneltä. Aikuinen rohkaisee ja kannustaa
käyttämään kieltä ja auttaa lasta ymmärtämään, mitä päivän
eri tilanteissa tapahtuu esimerkiksi kuvien, ilmeiden ja
eleiden avulla.
7
VINKKEJÄ KASVATTAJILLE:
• autalastaymmärtämään:esimerkiksikuvataiesineaiheesta,jostakeskustellaan,lauletaan,askarrellaanjne.
• autalastalöytämäänystäviä
• teelapsitietoiseksiomastaoppimisestaanjailoitseyhdessälapsenkanssa
• huomioierilaisetkielenoppimismahdollisuudetjalapsenominaisettavatoppia
• pyydälastakertomaanperheestään,millaisistaasioistahänpitääjamikätekeehänetiloiseksi
• muistaarkitilanteidenpedagoginenhyödyntäminenkielenoppimisessa
• autalastatuntemaanomanerityisyytensäarvo
KUINKA VANHEMPI VOI TUKEA LAPSEN OMAN ÄIDINKIELEN KEHITYSTÄ?
• annariittävästiaikaavuorovaikutukseen
• luepaljon,kerrotarinoita,juttele,pelaajalaula
• rohkaiselastakäyttämäänkieltä
• kysy,kuuntele,vastaajakannustalastakäyttämäänkieltäerilaisissatilanteissa
• kehu!Innostustarttuujakannustusrohkaisee
• järjestälapsellemahdollisuuksialeikkiäomanäidinkielistenlastenkanssa
• monissakirjastoissaonerikielisiäkirjojajajärjestetäänsatuhetkiäuseillakielillä
• harrastukset,TV,elokuvat,kulttuuritapahtumatomallaäidinkielelläovathyvälisäkielitaidonsyventämiseen
POHDITTAVAA:
• tiedätköperheidenjuhlaperinteet?
• tiedätkömitäkieliälapsenkotonapuhutaan?
• havaitsetkopäivittäinlapsentekemätvuorovaikutusaloitteet?
• kuinkauseinosallistutlastenleikkiin?
• tunnetkolapsenkiinnostuksenkohteet?
• oletkokiinnittänythuomiotasiihen,mitäpuhutjamitenpuhutlastenläsnäollessa?
1.3 Kieli osana identiteettiä
Identiteetti on minän kokonaisuus, jonka osia mielikuvat
itsestä ja minäkäsitys ovat. Se on pysyvyyden ja varmuuden
tunnetta siitä, keneksi on kasvamassa. (Keltikangas-
Järvinen 1994, 112.) Ota koppi! –ohjelmassa korostetaan
lapsen identiteetin kokonaiskehitystä. Kehittymiseen
vaikuttavia tekijöitä ovat lapsen saama hyväksyntä ja
huomio, vuorovaikutuksen laatu, mahdollisuus toimia
leikkien, liikkuen, taiteillen ja tutkien. Kieli, äidinkieli
ja kaksikieliseksi kehittyminen ovat osa minäkuvan
kokonaisuutta.
1.3.1 Äidinkieli (ensikieli, kotikieli) identiteetin tukena
Äidinkieli on tärkeä osa ihmisen identiteettiä. Se on
kommunikaation ja vuorovaikutuksen väline, jonka avulla
voidaan jakaa kokemuksia ja ymmärtää toisten kokemuksia.
Se ei ole vain sanojen ja kieliopin osaamista, vaan
kielensävyjen, tunnetilojen ja kielentajun tuntemusta. Kielen
avulla yksilö rakentaa vuorovaikutustaan sekä kiinnittyy
ryhmään ja kulttuuriin.
Kielellä on myös tärkeä sosiaalinen ja kasvatuksellinen
tehtävä. Yhteistä kieltä tarvitaan kodin lisäksi tärkeiden
sukulaissuhteiden ylläpitämiseen.
Lapsella on oikeus omaan äidinkieleen ja kaksikielisessä
perheessä hänellä on oikeus molempien vanhempiensa
kieliin. On luontevaa, että syntyperältään erikieliset
vanhemmat puhuvat lapselleen omaa äidinkieltään. Kahden
kielen taitajaksi kehittyäkseen lapsi tarvitsee kuitenkin
tukea. Vanhemmat ovat lapsen tärkeimmät opettajat.
Äidinkielen vahvistaminen ja sen arvostaminen on paras tapa
ohjata monikielisyyteen.
Aktiivinen kielten tukeminen tarvitsee avoimen ja äidinkieliä
arvostavan ilmapiirin. Kannustavassa ilmapiirissä lapsi voi
olla ylpeä osaamistaan kielistä. Lapsen kielellisillä taidoilla on
myös merkitystä hänen asemaansa sosiaalisessa yhteisössä,
erityisesti toisten lasten seurassa. Kun lapsi kokee, että
hän voi käyttää kaikkia kieliään monipuolisesti ja, hänen
identiteettinsä kaksikielisenä henkilönä vahvistuu.
8
1.3.2 Kielellinen tietoisuus
Kielellinen tietoisuus merkitsee kielen ottamista pohdinnan
kohteeksi. Huomio kiinnitetään sanojen merkityksestä niiden
muotoon ja tehtävään. Kielellinen tietoisuus lisää vähitellen
lapsen tutkivaa asennetta kieltä kohtaan ja ymmärrystä kielen
rakentumisesta kieliopillisena järjestelmänä. Kielellisellä
tietoisuudella on myös yhteys lukemisen ja kirjoittamisen
oppimiseen. (Alanen 2006, 210; Torneus 1991a, 8–11.)
Lapsella on luontainen kiinnostus kielellisiä ilmiöitä sekä eri
kieliä ja kulttuureita kohtaan (Aro 2006, 59–60). Aikuisen
oma kielellinen tietoisuus on tärkeää, koska monipuoliset
kielenkäyttötavat, mahdollisuudet ja mallit tukevat lapsen
kielellistä kehitystä.
Kielellistä tietoisuutta voidaan edistää opetuksella.
Se on yleistä kielikasvatusta vuorovaikutteisessa
oppimisprosessissa. Opetus etenee lapsen ehdoilla. Kieltä
ja viestintää koskeva tieto on kuin suunnistuskartta, jonka
varassa lapsi orientoituu kulkiessaan kielellisessä maastossa
(Kohonen 2000, 30).
Torneus (1991a, b) jakaa kielellisen tietoisuuden neljään osa-
alueeseen:
Kielen äännerakenteiden oivaltaminen (fonologinen tietoisuus) on
tietoisuutta äänteistä ja, että sanat muodostuvat äänteistä.
Lukemaan oppimisen kannalta on olennaista osata yhdistää
kirjain ja äänne. Tämä tapahtuu esimerkiksi riimittelyn,
lorujen, tavuttamisleikkien (rakenne, rytmi, melodia),
alku- ja loppuäänneleikkien ja sanassa kuuluvien äänteiden
tunnistamisleikkien avulla sekä sanan äänteiden pituuden
vaihteluleikeillä (matto – mato, tuli – tuuli jne.)
Tietoisuus sanoista (morfologinen tietoisuus) on kielen sanaston
lisäksi sanojen muotojen tajuamista. Tähän liittyvät
herkkyyskaudet ajoittuvat ikävuosiin 2 - 4. Tätä tuetaan
esimerkiksi tavuttamis- ja yhdyssanaleikkien avulla
(sanojen osittaminen, kokoaminen, sanat vaihtavat paikkaa,
yhdyssanan muodostaminen) sekä sanojen pituuksien
vertailun avulla.
Tietoisuus kielen säännöistä (syntaktinen tietoisuus) on tietoisuutta
lauseista ja kielen sääntöjärjestelmästä. Puheen rytmi,
melodia ja sanajärjestys ilmaisevat lauseen lauseopin
(syntaksi). 6-7-vuotiaat osaavat jo hyvin esimerkiksi
muodostaa lauseita kuvien avulla ja täydentää niitä sanojen
avulla (mm. substantiivi, verbi, adjektiivi, paikansana).
Toiminnallinen ja käytännöllinen tietoisuus käyttää kieltä tilanteisiin
sopivalla tavalla (pragmaattinen tietoisuus). Lapsen kielellinen
tietoisuus lisääntyy lapsen kertoessa tapahtumista, kun
lapselle luetaan, lasta sadutetaan ja haastatellaan.
Kielellisen tietoisuuden osa-alueena (Poikkeus, Ketonen &
Siiskonen 2003, 69–80) on myös sanojen merkityksen ja niiden
erojen ymmärtäminen eri yhteyksissä (semanttinen tietoisuus).
Tätä tuetaan esimerkiksi vertailuleikein:
samamerkityksellinen sana (synonyymi), vastakohdat
(antonyymi), äänne- ja kirjoitusasultaan samanlainen
mutta merkitykseltään erilainen sana (homonyymi), josta
esimerkkinä sana kuusi lukusanana ja substantiivina.
1.3.3 Kaksikielinen kielenkehitys
Terveet lapset pystyvät omaksumaan syntymästään saakka
useita kieliä. Yhä useampi lapsi syntyy kaksikieliseen
perheeseen. Siksi lasten kanssa toimivien on syytä perehtyä
kaksikielisyyteen. Kaksikieliseksi kasvaminen voi tapahtua
joko samanaikaisesti tai peräkkäisesti, jolloin toinen kieli
opitaan ensi kielen jälkeen. Kaksikielisyyteen kasvamisen
prosessi vaatii runsaasti aikaa.
Toisen kielen omaksumisessa erotetaan kehitysvaiheita.
Lapsi jatkaa puhetta osaamallaan kielellä, vaikka
on havainnut eri kielet Nonverbaali-vaiheessa lapsi
kommunikoi elein ja ilmein sekä mahdollisesti muutamalla
sanalla ja pyrkii olemaan vuorovaikutuksessa aktiivisesti.
Vaiheen merkitys on uuden kielen kannalta aktiivisessa
havainnoinnissa, hiljaisessa harjoittelussa ja ymmärtämisen
karttumisessa. Tämän jälkeen lapsi alkaa käyttää uutta
kieltä sähkösanomatyylisesti, kaavamaisesti (yhden sanan
ilmaisut, nimeäminen, jäljittelevät ilmaisut). Viimeksi
kehittyy produktiivinen kielen käyttö eli ilmaisujen yhdistely
ja omien lauseitten tuottaminen. Tässä kehityksellisessä
vaiheessa (ns. välikielen kausi) lapsen puheessa ilmenee vielä
(kehityksellisiä) virheitä ja ääntämyksessä kuuluu ensikielen
vaikutus. Lapsi voi käyttää tietoisesti kahta kieltä saman
keskustelun aikana.
Lapset omaksuvat toista kieltä yksilöllisesti. Omaksumiseen
vaikuttavat mm. persoonallisuuteen liittyvät tekijät (ikä,
kielellinen lahjakkuus, motivaatio, asenteet, sosiaalisuus,
avoimuus) sekä kulttuuritekijät. Kielen omaksumisen
prosessissa on paljon samaa kuin ensikielen omaksumisessa:
tunnista, käytä, korjaa. Omaksumisen vaiheet voivat mennä
päällekkäin tai olla eri järjestyksessä. Vaiheesta toiseen
siirtyminen saattaa lapsesta riippuen kestää muutamasta
kuukaudesta vuoteen. Sujuvuus kehittyy nopeammin kuin
tarkkuus ja monipuolisuus.
Sosiaalinen kielitaito(pintasujuvuus) tarkoittaa kykyä
puhua sujuvasti konkreettisista, tavallisista arkiasioista ja se
saavutetaan 1-3 vuodessa. Akateeminen kielitaito (ajattelun
kieli) tarkoittaa kykyä käyttää kieltä ajattelun välineenä
ongelmanratkaisuissa, älyllisesti vaativissa tilanteissa, joissa
ei ole ympäristövihjeiden apua. Se kehittyy 3-10 vuodessa
Kaksikielisyys ei aiheuta kielen tai kognitiivisen kehityksen
poikkeavuutta.
9
1.3.4 Lapsi toisen kielen oppijana ja osallisena
Toisella kielellä tarkoitetaan kieltä, joka opitaan
kohdekielisessä ympäristössä. Kieli opitaan äidinkielen
rinnalle eikä sen tarkoitus ole korvata äidinkieltä.
Tavoitteena on toiminnallinen kaksikielisyys, jolloin lapsi
pystyy toimimaan molemmilla kielillä ja käyttää niitä eri
tarkoituksiin. Tällöin lapsi pystyy toimimaan molemmissa
kulttuureissa kulttuurin odotusten mukaisesti. Toista kieltä
ei tarvitse oppia täydellisesti.
Kasvattajan näkemys kielenoppimisesta ja kielitaidosta
ohjaa hänen tapaansa opettaa kieltä. Toisaalta hyvä kielitaito
on rakenteiden hallitsemista mahdollisimman hyvin,
toisaalta taas osaamista on se, että tulee ymmärretyksi
kahvilassa asioidessaan. Aikuisen on tärkeä tiedostaa,
että on monenlaista osaamista. Kielitaito voidaan jaotella
kielen kuunteluun ja ymmärtämiseen, puhumiseen ja
sanastoon, kielen rakenteeseen ja lukemisen ja kirjoittamisen
valmiuteen.
Suomen kieltä osaamattomalla lapsella on oma äidinkieli,
kulttuuri ja kokemuksia. Opetellessaan toista kieltä, lapsi
saattaa aluksi puhua omaa äidinkieltään. Jos lapsi ei tule
ymmärretyksi, lapsi voi olla pitkäänkin lähes puhumaton.
Hän kuitenkin seuraa puhetta ympärillään ja alkaa
pikkuhiljaa toistaa sanoja ja fraaseja. Vähitellen lapsi alkaa
yhdistellä sanoja ja tuottaa omia lauseita.
Toisen kielen oppimista edistää lapsen kokemus
osallisuudesta. Lapsella on oikeus iloita itsestään ja kokea,
että muutkin nauttivat hänen läheisyydestään. Lapsella
on mahdollisuus ilmaista ajatuksiaan ja kokemuksiaan
sekä tuntea, että ympärillä olevat ihmiset haluavat kuulla
niitä ja pitävät niitä merkityksellisinä. Lapset voivat kertoa
asioista siten, kun se heille on luontaista. Usein ilmaisu
ei tule huulilta, vaan on luettavissa kehosta ja ilmeistä.
Osallisuus rakentuu kokemuksille siitä, että on tärkeä ja
merkityksellinen omana itsenään.
Lapsen oman äidinkieliset kasvattajat tutustuttavat lapsia
kielikulttuuriinsa ja voivat kertoa omista toisen kielen
oppimisen kokemuksistaan. Lapsiryhmän yhteinen kieli on
suomi, mutta arjen tilanteet suunnitellaan pedagogisesti
siten että myös vuorovaikutus lapsen omalla äidinkielellä
mahdollistuu.
VINKKEJÄ:
• keskustelelapsenkanssapäivittäineritilanteissa
• lapsitarvitseekeskimäärin60–70toistoaoppiakseenuudensanan
• ilmeet,eleetjakuvatauttavatpuheenymmärtämisessäjatuottamisessa
• onhyväsopiayhdessäkäytettävätkäsitteetlapsenaloittaessapäivähoidonesimerkiksikäytetäänkösanaanäkkäri,näkkileipävaileipä
• aikuisenesittämätavoimetkysymyksetmahdollistavatkielenprosessoinnin(avoinkysymys:mitäsöitaamulla?suljettukysymys:söitköaamullapuuroa?)
• muistathanantaalapselleaikaaprosessoidavastauksen
• liikunta,taiteilu,sääntöleikitjapelittukevatlapsenosallisuutta,koskaneeivätvaadisamanlaistakielellistäosaamistakuinmielikuvitusleikit
• sadutuskuvienavullatukeekertovanpuheenkehittymistä(huomioikuvaterikulttuureista)
• aloittelevakielenoppijavoikertoaominsanoinaikuisenlukemanpienenkertomuksen
http://global.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=15835&contentlan=1&culture=fi-FIhttp://www.makingfriends.com/friends/f_pick_freinds_cqolor.htm
POHDITTAVAA:
• Onkosinullajatyötoverillasiyhteneväinenkäsityslapsenosaamisesta?
• Mitenmahdollistetaanvuorovaikutussekälastenettäaikuistenkanssa?
• Mitenlaajennatlapsenkielenoppimistasuunnitelmallisesti?
• Onkopäivittäintoimintaa,johonvoiosallistuailmankieltäesimerkiksikuvastanäyttämällätaieleellä?
10
1.3.5 Suomi toisena kielenä opetus Helsingin varhaiskasvatuksessa
Suomi toisena kielenä (S2) -opetus on osa lapsiryhmän
toimintaa, silloin kun ryhmässä on muuta kuin suomea
äidinkielenään puhuva lapsi. Lapsella on oikeus
tavoitteelliseen ja säännölliseen S2-opetukseen. Kasvattajat
toimivat lasten kielen mallina arjen vuorovaikutustilanteissa
(leikin, ohjatun toiminnan sekä ruokailu-, ulkoilu- ja
lepohetkien yhteydessä).
S2-opetuksen tehtävänä on kehittää kokonaisvaltaisesti
lapsen suomen kielen taitoa ja kielellistä tietoisuutta,
jotta hän pystyy ilmaisemaan itseään. Yhdessä äidinkielen
kehittymisen kanssa S2-opetus tukee kaksikielistä
identiteettiä ja vahvistaa lapsen toiminnallista
kaksikielisyyttä. Lapsen osallisuus ryhmän jäsenenä
lisääntyy, kun häntä rohkaistaan ja ohjataan kasvamaan
vähitellen aktiiviseksi puhujaksi ja kuuntelijaksi
monenlaisissa vuorovaikutustilanteissa. Ryhmän jäsenenä
lapsi harjaantuu kuuntelemaan kertomaan ja ilmaisemaan
toiveitaan, mielipiteitään ja ajatuksiaan.
Henkilökunta saa työlleen tukea toimiessaan yhdessä
alueellisen suomi toisena kielenä lastentarhanopettajan
(S2-lto) kanssa. S2-lto tekee työtä yhdessä hoidosta
ja kasvatuksesta vastaavien kasvattajien kanssa.
Suunnitelmallinen työ kohdentuu sekä lapseen yksilönä että
lapsiryhmän toimintaan. Hän tukee kasvattajien työtä mm.
mallintamalla S2-opetusta lapsiryhmissä. Lapsihavainnointi
ja kielen opettaminen tapahtuu suunnitelmallisesti
monipuolisen toiminnan yhteydessä. Henkilöstön osaamista
kehitetään myös S2-lto:n järjestämissä konsultaatioissa,
alueellisissa verkostoissa ja koulutustilaisuuksissa.
VINKKEJÄ:
Lapsenaloittaessapäivähoidossavanhempienkuvatjakeskeisetturvasanatomallaäidinkielelläsekäpehmeälaskuauttavatlastaalkuun.
Toiminnanselkeästruktuuri:
• kuvintuettutoiminta,ruokailujapukeminen,lauluhetkellekuvitetutlauluttairoolivaatteet,lukuhetketsovittunapäivittäin
• riittävänpitkäkestoisetliikunnan,musiikinjakielenteematvarmistavatsanastontutuksitulemisen
Pienryhmälisäävuorovaikutustajamahdollistaalastenideoidenjainnostuksenkäyttöönottamisen(”nytnääonsuuriakarhuja”).
S2-opetukseen liittyviä toimintoja varhaiskasvatuksessa
sekä S2-lto:n tehtäviä toimintavuoden aikana kuvataan
Monikulttuurinen toimintavuosi -dokumentissa.
1.3.6 Kaksikielisyyden suunnitelma Lapsen vasussa ja leopsissa
Kaksikielisyyden suunnitelma sisältää sekä äidinkielen
tukemisen kotona ja päivähoidossa että suomen kielen
oppimisen tuen päivähoidossa ja esiopetuksessa. Suomi
toisena kielenä oppimisen tavoitteet perustuvat lapsen
tarpeisiin ja vanhempien kanssa yhdessä laadittuun
kaksikielisyyden suunnitelmaan. Kielen opetuksen
ja muun toiminnan tulee vastata lapsen ja yksikön
varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattuja tavoitteita,
menetelmiä ja arviointia.
Kaksikielisyyden suunnitelma kirjataan Lapsen vasuun
ja Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelmaan. Äidinkielen
tukemisessa vastuu on vanhemmilla. Keskustelussa
selvitetään mitä kieliä kotona puhutaan ja keskustellaan
oman äidinkielen merkityksestä sekä kaksikielisyyden
hyödyistä. Äidinkielen osioon kirjataan lapsen kotona
puhutut kielet sekä sen hetkinen äidinkielen taito.
Vanhemmille kerrotaan, mitä ikätasoinen äidinkieli
tarkoittaa sekä autetaan keskustelulla ja kysymyksillä
vanhempia arvioimaan lapsen kielitaitoa ja tuetaan
vanhempia oman äidinkielen vahvistamisessa. Vanhempien
kanssa sovitaan yhdessä miten lapsen äidinkieltä
tuetaan kotona ja päivähoidossa ja sopimukset kirjataan
kaksikielisyyden suunnitelmaan.
Suomen kielen osioon kirjataan lapsen suomen kielen taito
ja miten kielen oppimista tuetaan yksilöllisesti päivittäisessä
toiminnassa, arjen tilanteissa ja pienryhmissä. Lisäksi
sovitaan miten lapsen suomen kielen oppimista seurataan ja
havainnoidaan sekä milloin suunnitelmaa arvioidaan.
Kaksikielisyyden suunnitelma siirtyy Leopsin mukana
kouluun, jolloin opettaja saa tietoa lapsen äidinkielen ja
suomen kielen osaamisesta.
11
Monikulttuurisen varhaiskasvatuksen ja
esiopetuksen toteuttaminen
2
12
2.1 Lapselle ominaiset tavat toimia
Lapselle ominaisia tapoja toimia, ajatella ja oppia ovat
leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja ilmaiseminen taiteen
keinoin. Toiminnoissa toteutuu kielen merkitys, sisällölliset
orientaatiot ja oppiminen. Lapsille ominaiset toiminnan tavat
ovat hyviä luovien, kognitiivisten ja sosiaalisten prosessien
kasvualustoja, jotka tuottavat erityisesti lasten itsensä
tuottamaa varhaiskasvatuksen lastenkulttuuria: satua ja
fantasiaa, jossa lapsilla tulee olla aikaa ja mahdollisuus viipyä.
Leikissä lapsen sisäinen ja ulkoinen maailma kohtaavat,
sillä leikin avulla lapsi prosessoi kokemaansa, näkemäänsä
ja kuulemaansa. Leikki edistää mielikuvitusta ja
persoonallisuuden ja abstraktin ajattelun kehittymistä.
Leikin rakentaminen ja leikki edellyttävät usein uusia,
ennen kokeilemattomia ratkaisuja ja jatkuvaa neuvottelua
sekä yhteistoimintaa koko ryhmän kanssa. Leikissä
leikkikavereiden lisäksi on tärkeää aikuisen tuki ja kielellinen
malli kielen oppijalle.
Liikkumalla lapsi oppii motorisia taitoja, erilaisia asioita ja
käsitteitä. Liikkuminen on usein myös osa leikkiä, jossa
sosiaaliset prosessit kehittyvät yhteisten pyrkimysten,
säännöistä sopimisen ja yhdessä ajattelemisen kautta.
Kehollinen ja kokemuksellinen oppiminen virittää ja ylläpitää
luovia prosesseja.
Tutkiminen on lapsen luontainen tapa oppia ja tutustua
ympäristöönsä. Lapselle on tärkeää, että hänen pohdintansa
ja tutkiva ihmettelynsä on merkityksellistä, palkitsevaa ja
ylläpitää sekä vahvistaa oppimisen iloa. Tutkiminen laajentaa
kokemusmaailmaa, tuo esille ja tukee luontevasti käsite- ja
sanavarastoa sekä auttaa syiden ja seurausten oivaltamista.
Tutkiminen on myös sosiaalista toimintaa, jossa yhdessä
koetaan tutkimisen iloa.
Taiteileminen on luovaa ilmaisua, taiteellista kokemista,
tekemistä ja ilmaisemista. Kaikessa taiteilemisessa keskeistä
on, että ympäristö kannustaa lasta elämykselliseen
toimintaan. Taiteilemiseen liittyy aina kokonaisvaltaisuus,
yhteisöllisyys ja vuoropuhelu sekä kulttuurin läsnäolo.
Lapselle ominainen tapa toimia ja oppia vahvistaa hänen
hyvinvointiaan ja käsitystä itsestään sekä lisää hänen
osallisuuttaan. Toimiessaan itselleen mielekkäällä tavalla
lapsi myös ilmentää ajatteluaan ja tunteitaan. Kasvattajan
herkkyyttä on havainnoida lapsen yksilöllinen kasvu ja
kehittymisen tarpeet. Kasvattajalle avautuu kanava lasten
ajatteluun ja maailmaan, kun he toimivat ja keskustelevat
yhdessä lasten kanssa sekä havainnoivat lasten toimintaa.
Havaintojen, dokumentoinnin ja arvioinnin kautta kasvattaja
vastaa lasten tarpeisiin ja rakentaa toimintaa ja opetusta
lasten omille kokemuksille. Toimivan vuorovaikutuksen
perusedellytyksenä on turvallinen tunneilmasto, jossa
erilaisten tunteiden ilmaiseminen on hyväksyttävää.
Vasu-työkirja
2.2 Pedagoginen oppimisympäristö
“Meidän tehtävämme on opettaa juuri niitä lapsia, joita
meillä on. Ei niitä lapsia, joita meillä joskus oli, ei niitä lapsia,
joita toivoisimme päiväkodissa olevan eikä niitä lapsia, jotka
ovat olemassa vain kuvitelmissa. Se tarkoittaa, että meidän
on tarjottava oppimisympäristö, joka on yhtä monipuolinen
kuin ihmisyys itse”.
(Torontolaisen koulun rehtoria Chris Penseä mukaillen)
leikkimällä liikkumalla
tutkimalla
taiteilemallaMEN
ETELMÄ
T
Kulttuuri ja sen sisällöt vetävät lasta puoleensa
TOIMINTAKULTTUURI
KIELI & KULTTUURI
SISÄLLÖT & SISÄLTÖALUEET
MEN
ETEL
MÄ
T
LAPSILÄHEINEN
OPPIMISEN IL
O
13
Oppimisympäristön suunnittelun perustana ovat toimintaan
osallistuvat lapset ja lapsiryhmä. Suunnittelussa otetaan
huomioon lasten kehitystaso, kulttuuritausta ja sen hetkiset
mielenkiinnon kohteet. Oppimisympäristö elää koko ajan.
Oppimisympäristössä on merkityksellistä
vuorovaikutuksellisuus. Hyvä kielellinen oppimisympäristö
perustuu ennen kaikkea positiiviseen ilmapiiriin ja
lämpimään lasta arvostavaan vuorovaikutukseen. Aikuisen
tulisi mahdollistaa lasten keskinäinen yhdessäolo ja
vuorovaikutus kaikissa tilanteissa. Hyvä oppimisympäristö
tukee yhdessä toimimista, tietojen jakamista ja mahdollistaa
yhteisen keskustelun.
Ilmapiirin luominen on aikuisen vastuulla. Positiivinen ja
kannustava ilmapiiri, jossa lapsi kokee olonsa tervetulleeksi
ja hyväksytyksi, tukee lapsen oppimista. Kieltä opetteleva
lapsi tarkkailee aikuisen sanatonta viestintää ja rakentaa sen
pohjalta kuvaa itsestään kielen oppijana. Hyvin suunniteltu
ja rikas oppimisympäristö ei riitä, jos aikuinen on etäinen
ja lasta kuulematon. Kuuntelemalla ja havainnoimalla lasta
saadaan selville, mitkä asiat ovat lapselle tärkeitä ja mistä hän
on kiinnostunut.
Lapselle itselleen merkittäviä tekijöitä ovat vuorovaikutus
toisten lasten kanssa ja lapsiryhmä. Leikki on lapselle
ominainen tapa oppia ja sen kautta hän oppii myös kieltä.
Vaihtelemalla teemoja leikkipisteissä, lapsi saa uutta
sanastoa ja kielen käyttöön avautuu uusia mahdollisuuksia.
Hyvä oppimisympäristö herättää lapsen uteliaisuuden ja
houkuttelee kokeilemaan ja tutkimaan.
Oppimisympäristön suunnitteluun kuuluu myös se, miten
ympäristö on pedagogisesti järjestetty. Eri kielten ja
kulttuurien tulee näkyä varhaiskasvatuksessa. Lapsi tarvitsee
samaistumisen kohteita kulttuuri – identiteettinsä ja
minäkuvansa vahvistamiseksi.
Esimerkiksi mahdollisimman monimuotoinen kuvamaailma
tekee jokaisen lapsen näkyväksi ryhmässä. Lapsella
ja vanhemmilla tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa
oppimisympäristön suunnitteluun, rakentumiseen ja
edelleen kehittymiseen yhdessä henkilökunnan kanssa.
Pedagogiseen oppimisympäristöön kuuluu myös kielen
kehitystä tukevan monipuolisen materiaalin valmistaminen,
hankkiminen ja käyttäminen.
2.3 Toiminnallinen valikko
www.otakoppi-ohjelma.fi
VINKKEJÄ, KUINKA KULTTUURIT SAADAAN NÄKYVÄKSI OPPIMISYMPÄRISTÖSSÄ:
• askarrellaankotitalot,joissaonperheenjäsentenkuvat
• tervehdyksiäjafraasejaerikielilläseinilleesim.hyväähuomentakaikillaniilläkielillä,joitaryhmässäpuhutaan
• seinällejuhlienvuosiympyrä,johonvanhemmatmerkitsevätomattärkeätjuhlapäivät
• tehdäänyhdessälastenkanssakarttoja,lippujajaerikieltenaakkoset
• tehdäänvanhempienkanssalapsenomakatselukirjan,jossaonlapselletärkeidenihmistenkuvia
• esikouluikäisenlukemaanoppimistatukee,joshännäkeemyösäidinkielelläänkirjoitettuatekstiäpäiväkodissaesimerkiksiäidinkielisetkirjat
• erimaidenperinneleikitjasadutsekämusiikinkuunteleminenjalaulaminen
POHDITTAVAA:
• Onkolapsillamahdollisuuksiakeskusteluunmyösaikuisenohjaamantoiminnanaikana?
• Kuinkamontaystäväälapsellaonjapääseeköhänmukaanleikkeihin?
• Näkyykömonikulttuurisuuskirjoissa,seinilläym.olevissakuvissa,leluissajapeleissä?
• Kuinkauseinmuunteletlastenleikkipisteitä?
• Millaisiaovatvälineetjamateriaalitkielenoppimisenkannaltajaonkoniitäriittävästi?
• Kuunteletkojapuhutkojokaisellelapsellepäivittäin?
• Mitenhyödynnätulkoilunjaretketkielenoppimisessa?
14
Havainnointi, dokumentointi ja arviointi
3
15
Havainnoinnin avulla kehitetään toimintaa. Tarkastellaan sitä
mitä lapsi tekee tai mitä leikissä tapahtuu. Havainnoimalla
saadaan tietoa myös lapsen kielitaidosta. Havainnonti
voidaan jakaa vapaaseen tai osallistuvaan havainnointiin.
Lapsen vasun kielenkehityksen suunnitelmaan kerätään
tietoa havainnoiden. Vapaassa havainnoinnissa seurattavat
asiat määritellään vain yleisluontoisesti. Vapaa havainnointi
saattaa tuottaa aluksi runsaasti aineistoa. Muistiin
kirjoittaminen on ensiarvoisen tärkeää. Muistin tukena voi
käyttää myös videointia tai nauhoittamista.
Havainnoinnin tarkoituksena voi olla tiedon saaminen lapsen
kielitaidosta. Voidaan tarkastella sitä, missä vaiheessa lapsi on
suomen kielen oppimisessa. Vanhemmat voivat puolestaan
tarkastella sitä, kuinka lapsi hallitsee oman äidinkielensä.
Olennaista on, että havainnoista keskustellaan ja ne johtavat
toiminnan kehittämiseen lapsen kielen kehitystä tukevaksi.
Toiminnan kehittämisen ja tiedon saannin apuna voidaan
käyttää myös arviointia.
Arvioinnin perustella saadaan tietoa lapsen suomen kielen
kehitysvaiheista itselle, vanhemmille, lapselle, sekä muille
lapsen kanssa toimijoille. Kielen kehityksen arvioinnin osa-
alueina voivat olla kuuntelu, ymmärtäminen, puhuminen ja
sanasto.
Arvioinnin apuna voidaan käyttää mm. erilaisia puheen ja
kielen kehityksen arviointimenetelmiä, kuten Kettu-testi
ja Lauran päivää. Päivähoidon työntekijöillä on käytössään
myös omia hyväksi havaittuja seuranta- ym. lomakkeita,
jonka avulla seurataan lapsen suomen kielen oppimisen
edistymistä.
Kettu-testi (Korpilahti- Eilomaa) on tarkoitettu 3-vuotiaan
suomenkielisen lapsen puheen ja kielentaitojen arvioinnin
tueksi. Sitä voidaan käyttää 3-5-vuotiaan eri kieli ja
kulttuurisen lapsen suomen kielen arvioinnissa, kun hän
on osallistunut suomenkieliseen toimintaan noin vuoden
verran. Kartoituksen kautta voidaan toimintaa suunnitella
lapsen suomen kielen oppimista tehostavaksi. Kettu-testin
osa-alueet ovat: nimeäminen, kielen ymmärtäminen,
toimintaohjeiden ymmärtäminen, ääntäminen ja puheen
ymmärrettävyys, kertova puhe, taivutusmuotojen sekä värien
ja lukumäärän hallinta ja lausepituus.
Lauran päivä (Laitala) on suomen kielen materiaali, joka
on tarkoitettu esiopetusikäisen suomea toisena kielenä
puhuvan lapsen suomen kielen kartoitukseen, arkipäivän
kielenkäyttötilanteiden arvioinnin tueksi. Materiaali tärkein
osio on sanasto, joka on jaettu esiintymistiheydeltään
päivittäisestä melko harvinaiseen sanastoon. Materiaali pitää
sisällään myös sanojen tunnistamista, kielen rakenneasioita ja
vapaata kerrontaa. Kartoituksen tulosten perusteella voidaan
suunnitella kielen oppimista edistävää toimintaa.
16
Lapsen kielen ja puheen kehityksen tukeminen
neuvolassa
4
17
4.1 Kielen oppiminen eri kulttuureissa
Lapsen kielelliseen kehitykseen liittyy tärkeänä ilmiönä ns.
kielellinen sosiaalistuminen. Länsimaisissa kulttuureissa
lapsi omaksuu kieltä varhaisvaiheissa yksilökeskeisesti, jolloin
vanhemmat käyttävät runsaasti kasvotusten tapahtuvaa
vuorovaikutusta, muuttavat omaa puhettaan lapselle
sopivammaksi, sekä sanoittavat ympäristön ilmiöitä, asioita
ja tapahtumia. Lapsen ensimmäisiä sanoja odotetaan ja jo
ensimmäisille ääntelyille annetaan merkityksiä. Kirjojen ja
lukemisen maailmaa pidetään tärkeänä.
Monissa perinteisissä kulttuureissa lapsi oppii kielen
yhteisöllisesti, jolloin lapsi oppii kielen kuuntelemalla aikuisten
ja muiden lasten puhetta, katsomalla ja seuraamalla.
Aikuiset puhuvat vähemmän suoraan lapselle, sanottavat
niukemmin asioita ja mm. mieluummin toistavat lausetta
kuin muokkaavat sitä lapselle sopivammaksi.
Molemmilla tavoilla lapsi oppii hallitsemaan äidinkielensä
muutaman vuoden iässä. Yhteisöllisessä kielenkehityksessä
lapsen kieliyhteisönä on kuitenkin “koko kylä”. Monella
perheellä ei enää ole tätä laajaa yhteisöä ympärillään, joten
vastuu kielen kehityksestä siirtyy suoremmin vanhemmille.
Vanhemmilla saattaa olla se käsitys, että kieli syntyy
itsestään iän ja kasvamisen myötä, eivätkä välttämättä näe
yhteyttä lapsen esikielellisten taitojen kehittymisen, hänen
kuulemansa puheen ja muiden kielellisten virikkeiden ja
lapsen kehittyvän kielen oppimisen välillä (Lindholm, 2011).
Vanhemmat saattavat myös puhua lapsilleen osittain suomea,
joka ei ole suositeltavaa lapsen oppiessa tällöin samat virheet,
mitä vanhemmalla on puhuessaan itselleen vierasta kieltä.
Äidinkieli on lapsen tärkein kieli. Oman äidinkielen hallinta
edistää lapsen kielellistä kehitystä, vahvistaa itsetuntoa
ja kulttuurista identiteettiä ja luo pohjan muiden kielen
oppimiselle. Kun äidinkielen rakenteet, sana- ja käsitevarasto
ovat kunnossa, on helpompaa oppia myös toisen kielen
rakenteet, sana- ja käsitevarasto. Kun omalla äidinkielellä
kertominen, kuvailu ja keskustelu sujuu, sujuvat ne
helpommin myös toisella kielellä. (Kulttuurikeskus Caisan
kielikurssit)
Äidinkielen johdonmukainen tukeminen kotona on lapsen
kielelliselle kehitykselle välttämätöntä. Vanhempia tulisi
kannustaa tarjoamaan mahdollisimman monipuolista
äidinkielen mallia (lukeminen, tarinointi, laulaminen,
loruilu). Kaksikielisissä perheissä on tärkeää, että kumpikin
vanhempi käyttää omaa äidinkieltään. Vaikka lapsi itse
käyttäisi toista kieltä puhuessaan isälle tai äidille vanhemman
on säilytettävä oma kielensä. Jos lapsi ei tiedä jotain sanaa
ja sanoo sen toisella kielellä, vanhempi toistaa sanan
omalla kielellään ja myös toistaa lapsen kertoman omalla
äidinkielellään. Vaikka lapsi ei aktiivisesti käyttäisikään
vanhemman puhumaa kieltä, kielen ymmärtäminen kehittyy,
lapsi oppii ymmärtämään kieltä ja kommunikoimaan
vanhemman kanssa, mikä innostaa häntä yrittämään myös
puhumista vanhemman kielellä.
Kieltä kehittää myös arjessa tapahtuva askarointi,
ruuanlaitto, pelaaminen, pöytäkeskustelut omalla
äidinkielellä. Oleellista on, että kieltä käytetään aktiivisesti
eri tilanteissa: lasta puettaessa nimetään vaatekappaleita,
kaupassa keskustellaan siitä, mitä ostoskärryihin laitetaan.
Jo pienetkin asiat voivat auttaa kielen kehitystä isoja
askeleita eteenpäin. Sillä, miten ja kuinka paljon puhutaan,
on merkitystä lapsen kielen kehitykselle (Latomaa et al.,
2007, s. 157). Jokainen arkipäivän tilanne voi olla lapselle
kielenoppimistilanne.
Vanhempien vahva motivoiminen oman äidinkielen käyttöön
tulisi tapahtua jo aivan varhaisissa neuvolakontakteissa, jopa
perhevalmennuksessa. Vanhempia on hyvä muistuttaa myös
siitä, että vauva on valmis vastavuoroiseen vuorovaikutukseen
jo heti ensimmäisistä päivistä alkaen. Vauvalle voi ja
kannattaa puhua, vaikka hän ei vielä sanallisesti vastaakaan.
Hänellä on kuitenkin käytössään monia ei-kielellisiä
kontaktikeinoja ja ennen kaikkea hänellä on halu ja tarve olla
vuorovaikutuksessa aivan varhaisimmista hetkistä alkaen.
Vauvan ääntelyyn vastataan ja samalla sitä vahvistetaan.
Lapsen esikielelliset taidot ennustavat myöhempää
kielellistä kehitystä, ja ne kehittyvät varhaisessa
vuorovaikutussuhteessa. Vanhemmilla on siis esikielellisten
taitojen arvioinnissa keskeinen merkitys yhdessä
terveydenhoitajan kanssa. Usein pelkkä asioiden esille
ottaminen ja sitä kautta lisääntyvä tietämys auttavat
vanhempia tehostamaan omia arkisia toimiaan lapsensa
viestinnän aktivoimiseksi ja kehityksen tukemiseksi. Yhdessä
havainnoidaan lapsen valmiuksia: esim. katsekontaktin
haku, tunneilmaisut ja niihin vastaaminen, minkälaista on
varhainen ääntely, jokelteleeko lapsi monipuolisesti 6-7 kk
iässä, käyttääkö lapsi kommunikatiivisia eleitä (osoittaminen,
vilkuttaminen, poistyöntäminen), saako aikuinen lapsen
mukaan sosiaalisiin leikkeihin (kukkuu-leikit, piilotusleikit)
(Loukusa et al., 2011, s. 175-189). Ks. tarkemmin taulukko
liitteistä (liite 3).
Leikkiminen on hyvä vuorovaikutuksen väline jo
aivan pienillä lapsilla. Suomessa arvostetaan leikkiä
vuorovaikutuksen sekä uusien asioiden oppimisen välineenä.
Leikit myös tukevat lapsen kielen ja ajattelun kehitystä.
Leikki on kulttuurisidonnainen asia. Eri kulttuureissa
nähdään leikin arvo eri tavoilla. Neuvolassa kannattaa
kuitenkin rohkaista vanhempia leikkimään lastensa kanssa.
Aikuinen voi rikastuttaa lapsen leikkiä ja käyttää leikkiä
kielen opettamiseen. Kun lapselle leikkitilanteissa toistaa
erilaisia mahdollisuuksia käyttää sanoja ja yhdistellä sanoja
lauseiksi, lapsi oppii äidinkieltä huomaamatta.
18
Lukeminen ja kirjojen katselu lapsen kanssa on oiva tapa
olla läheisessä vuorovaikutuksessa ja samalla edistää kielen
kehitystä: ymmärtämisen taidot kehittyvät, sanavarasto
kasvaa ja ajattelun taidot kehittyvät kun katsellaan yhdessä
kirjan kuvia, nimetään niitä ja keskustellaan niistä.
Vanhemmille kannattaa kertoa kirjastopalveluista (kirjaston
tapahtumat). Joissakin kulttuureissa on lukemisen sijaan
vahva suullisen kertomisen perinne, siihen kannattaa
vanhempia myös kehottaa. Luku- ja kirjoitustaidon puute ei
ole este saduille ja tarinoille, sillä kertomiseen ja loruiluun ei
tarvita valmista kirjaa. Liika TV:n katselu ja tietokonepelien
pelaaminen eivät kehitä vuorovaikutusta.
Materiaalia: Vuorotellen, opas vuorovaikutukseen ja kielen
kehityksen alkuvaiheisiin (suomi, englanti, venäjä).
4.2 4-vuotiaan lapsen laaja terveystarkastus
4-vuotiaan lapsen terveystarkastus on (338/2011)
neuvolatoimintaa koskevan asetuksen mukaisesti laaja
terveystarkastus, johon sisältyy sekä terveydenhoitajan (75
min) että lääkärin (20-30 min) tekemä terveystarkastus.
Tarkastukseen kutsutaan mukaan lapsen molemmat
vanhemmat ja käynnillä keskustellaan koko perheen
terveydestä ja hyvinvoinnista. Vastaanotolla kysytään aina
perheen elämäntilanteesta, vanhemmuudesta, tukiverkostosta ja
tulevaisuuden näkymistä, perhettä kuormittavista asioista ja perheen
voimavaroista. Keskustelun apuna käytetään vanhempien
etukäteen kotona täyttämiä voimavaralomakkeita (suomi,
ruotsi, englanti). Lisäksi vanhemmat täyttävät päihde-
eli audit kyselyn (suomi, ruotsi). Kotihoidossa olevien
4-vuotiaiden monikulttuuristen lasten vanhemmille
lähetetään laajan terveystarkastuksen kutsun yhteydessä
myös kysely lapsen äidinkielen kehityksestä. Neuvola-asetus
edellyttää myös neuvolatarkastuksista poisjääneiden lasten
kutsumisen neuvolaan.
4.2.1 Yhteistyö perheen ja päivähoidon kanssa (Hyve-malli)
Päivähoidossa olevan 4-vuotiaan terveystarkastus tehdään
yhteistyössä päivähoidon, perheen ja neuvolan kanssa.
Ennen 4-v tarkastusta päivähoidon henkilökunta käy
lapsen vanhempien kanssa varhaiskasvatussuunnitelma
(vasu)-keskustelun. Keskustelun yhteenveto lähetetään
päivähoidosta vanhempien luvalla neuvolaan. Tämän
yhteenvedon avulla sekä terveydenhoitaja että lääkäri saavat
tietoa lapsen vahvuuksista ja mahdollisesta tuen tarpeesta.
Yhteenveto-lomakkeeseen kirjataan neuvolassa tehdyt
huomiot ja mahdolliset jatkotoimenpiteet ja suunnitelmat,
jonka jälkeen lomake lähetetään takaisin päivähoitoon.
Vanhempien luvalla neuvolasta voidaan olla myös puhelimitse
yhteydessä päivähoitoon. Kts. Hyve-malli.
4.2.2 Lene – tutkimus 4v tarkastuksessa
Neuvolatarkastuksessa terveydenhoitajan työvälineenä
on Niilo Mäki instituutin kehittämä leikki-ikäisen lapsen
neurologinen arviointimenetelmä Lene. Lene-tutkimus
sisältää lähi -ja kaukonäön tutkimukset, arviot motorisista
taidoista, poikkeavista liikkeistä, vuorovaikutustaidoista,
tarkkaavaisuudesta ja motivoitumisesta, puheen
tuottamisesta, puheen ymmärtämisestä ja käsitteistä,
kuullun hahmottamisesta, silmä-käsi-yhteistyöstä, leikistä ja
omatoimisuudesta.
Kielellistä kehitystä Lenessä tutkitaan antamalla lapselle
kaksiosaisia ohjeita. Kuvien avulla arvioidaan kertovan
puheen tuottamista ja varta vasten pääkaupunkiseudun
lapsille suunnitellun kuvataulun avulla kysymysten
ymmärtämistä. Koko tarkastuksen ajan seurataan miten
lapsi tulee vuorovaikutustilanteeseen mukaan, onko
katsekontaktia ja verbaalisen kontaktin ottamisen halua.
4.2.3 Monikulttuurisen lapsen kielellisen kehityksen arviointi
Lapsen 4-vuotistarkastus tehdään suomen kielellä, mikäli
lapsi on ollut yhtäjaksoisesti ja säännöllisesti päivähoidossa
vähintään vuoden ajan. Päivähoidon huomiot ja arviointi
lapsen suomenkielen taidosta ja kehittymisestä sekä tiedot
lapsen kielellisen kehityksen tukitoimista päivähoidossa
ovat tärkeitä. Päivähoidosta saatu tieto auttaa mahdollisten
jatkosuunnitelmien teossa.
Niilo Mäki Instituutin ohjeistus Lenen käytöstä
monikulttuuristen lasten arvioinnissa:
“Kaikki testit ja seulat ovat kulttuurisidonnaisia, mikä
täytyy muistaa myös Lenellä arvioitaessa. Perusasiat
lapsen neurologisessa kehityksessä ovat kuitenkin samat
kulttuurista ja kielestä riippumatta. Käytännössä kielelliset
esteet ovat suurimmat. Jos lapsi on ollut suomenkielisessä
päivähoidossa 1-2 vuotta ja hallitsee auttavasti suomenkieltä,
voi Lenen kielellisiäkin osioita tehdä. Saadaan ainakin tietoa
lapsen suomenkielen oppimisen etenemisestä. Tärkeää
on jollakin tavalla selvittää, miten lapsen äidinkielen
oppiminen on edennyt ja onko vanhemmilla tästä huolta. Ei-
kielellisissä osioissa ohjeiden ymmärtämistä täytyy varmistaa
näyttämällä. Maahanmuuttajalasten tilanteet ja taustat
ovat hyvin erilaisia eikä yleisiä ohjeita esim. THL:lla ole
maahanmuuttajalasten neuvolaseulonnasta”.
(Usein kysyttyä Lene-tutkimuksesta)
19
Mikäli perheellä ja terveydenhoitajalla ei ole käytössä yhteistä
kieltä tilataan vastaanotolle tulkki ja aikaa varataan 1,5-2
tuntia. Tulkin käyttö on perusteltua 4-vuotistarkastuksessa,
koska ammattitaitoinen tulkki pystyy toimimaan tehtävien
ohjaamisessa, eikä neuvo lasta ylimääräisillä kehotuksilla tai
puutu muuten suoriutumiseen. Tulkin käyttö helpottaa myös
keskustelua perheen hyvinvoinnista.
Kun Lene:n kielellisen osion tehtävät tehdään lapsen
omalla äidinkielellä, annetaan ohjeet tulkille kirjallisessa
muodossa, jolloin lapsi kuulee annetut tehtävät vain omalla
äidinkielellään. Tulkille kerrotaan myös etukäteen miten
toimitaan esim. tilanteissa joissa annetun ohjeen voi toistaa
vain kerran. Kun epäillään, että lapsen oman äidinkielen
kehityksessä on ongelmaa, toimitaan voimassa olevan
lähettämisohjeen mukaisesti.
(Liite 5: Lapsen kielen ja puheen kehityksen seuranta ja
monikielisten/kulttuuristen lasten hoitopolku Helsingissä)
Lapsen oman äidinkielen kehitystä arvioidaan yhdessä
vanhempien kanssa. Mieluiten tässäkin tilanteessa
keskustellaan tulkin välityksellä, jotta vältytään mahdollisilta
väärinkäsityksiltä. Lapsen vanhempien kanssa keskustellaan
puheen tuottamisesta, puheen ymmärtämisestä,
leikistä, satujen ja kirjojen lukemisesta. Keskustellaan
myös siitä mitä perhe tekee yhdessä. Kotona hoidossa
olevien lasten vanhempien kanssa on erityisen tärkeää
keskustella lapsen sosiaalisista taidoista (esim. leikki),
lapsen keskittymistaidoista, päivähoidosta, suomenkielen
oppimismahdollisuuksista ja koulunaloitussuunnitelmista.
Ennen 4-vuotistarkastusta, vanhemmille lähetetään
kutsukirjeen yhteydessä kysely lapsen äidinkielen
kehityksestä (liite 6).
4.2.4 KYSYMYKSIÄ LAPSEN KIELEN KEHITYKSEN SELVITTÄMISEKSI
• Kukajaketkäpuhuvatlapsenkanssaäidinkieltä?
• Puhuukolapsiyhtähyvinkuinsisaruksensa?
• Mitäkieltäsisaruksetpuhuvatkeskenään?
• Puhuukolapsivähänvaipaljonvanhempienjamuidenkanssa?
• Kyseleekölapsiasioista?
• Osaakolapsikertoapuhumallamitähaluaa?
• Tuottaakolapsiuseansananlauseita?Puhuukolapsikieltänneoikein?Tulevatkosanatoikeassajärjestyksessä?
• Onkolapsenvaikealausuaomankielenäänteitä(kirjaimet)?
• Onkovanhemmillavaikeuttaymmärtäälasta?
• Onkovieraillaaikuisillavaikeaymmärtäälasta?
• Änkyttääkölapsi?
• Millätavallalapsileikkiikotona/muidenlastenkanssa?Millaisistaleikeistälapsionkiinnostunut?
• Tapaakolapsimuitasamaakieltäpuhuvialapsia?
• Millainenonlapsenäidinkielentasoverrattunamuihinsamanikäisiinjasamaakieltäpuhuviinlapsiin?
• Mitenvanhemmattukevatlapsenäidinkielenkehitystä?
• Haluavatkovanhemmatettälapsestatuleekaksi/monikielinen?
4.3 Tulkin käytön ohjeistus
• Maahanmuuttajalla ja viranomaisella ei useinkaan ole
yhteistä kieltä. Keskustelua saatetaan käydä puutteellisella
suomen tai englannin kielellä. Näin menetellen asioita ei
saada kunnolla selvitetyksi.
• Kun keskustelu käydään tulkin välityksellä,
väärinkäsitysten mahdollisuudet pienenevät, molempien
oikeusturva paranee ja kielellinen tasa-arvo lisääntyy.
• Mainitse perheelle, että tulkilla on vaitiolovelvollisuus.
• Jos asiakkaan kielitaito ei riitä asioiden käsittelemiseen
suomen kielellä, tilaa aina ammattitulkki.
• Älä käytä tulkkina lasta, perheen sukulaista tai ystävää.
• Harkitse tulkin käyttämistä myös niissä tilanteissa, joissa
asiakas osaa jo jonkin verran suomea. Asiakkaan kielitaito
ei välttämättä kuitenkaan riitä lapsen kehitykseen
liittyvien asioiden ja käsitteiden ymmärtämiseen.
4.3.1 VINKKEJÄ TULKKAUSTILANTEISIIN
• Tulkkitulkkaakaikkitilanteessapuhuttavatasiat
• Kohdistapuheesiasiakkaallesi,eitulkille
• Puhukuinpuhuisitsuomenkieliselleasiakkaalle
• Jaksotapuheesisopivasti,jottatulkinolisihelpompitulkata
• Annatulkintulkatarauhassaloppuunasti
• Ehdottaessasitutkimuksiakerrotutkimuksistasamallatavallakuinkertoisitsuomenkieliselleasiakkaalle
• Varaaaikaaasiakkaanmahdollisiinkysymyksiin
• Annaasiakkaalleaikaaharkitakuulemaansa
20
Matkalla kouluun
5
21
Varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus sekä perusopetus
muodostavat lapselle kasvatuksellisesti ja opetuksellisesti
eheän kokonaisuuden. Esiopetusta toteutetaan ja kehitetään
yhteistyössä eri osapuolten kanssa, jotta voidaan tarjota
kaikille Helsingissä asuville lapsille tasavertaisesti
laadukasta kasvatusta ja opetusta. Hyvä esiopetus osaltaan
ennaltaehkäisee syrjäytymistä. Esiopetuksessa huomioidaan
kaikkien mahdollisuus oppimiseen sekä yhteiskunnan
perusarvoinen ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuva tasa-
arvoinen ja yhdenvertainen kohtelu.
(Helsingin esiopetussuunnitelma 2011)
5.1 Esiopetus ja nivelvaihe
Leops ja esi- ja alkuopetuksen yhteistoimintasuunnitelma
Esi- ja alkuopetuksen avoin ja hyvä yhteistyö on pohja
joustavalle, elinikäiselle oppimiselle. Helsingin esiopetuksen
opetussuunnitelma (2011) kertoo, mitä esiopetus on
Helsingissä. Esiopetuksen aikana kaikille lapsille laaditaan
Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma (Leops) yhdessä
huoltajien, lapsen ja opettajan kanssa marraskuun loppuun
mennessä. Suunnitelmassa kuvataan lapsen kasvun ja
kehityksen tavoitteet.
Lapsen esiopetuksen suunnitelmaan kuvataan myös, miten
lapsen oman äidinkielen ja suomen kielen kehittymistä
tuetaan. Esiopetuksessa suomi toisena kielenä -opetuksen
tavoitteena on luoda perusta sille, että lapsi perusopetuksen
aikana saavuttaa mahdollisimman toimivan suomenkielen
taidon kaikilla kielen osa-alueilla.
Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten suomen kielen
kehitystä seurataan toimintavuoden aikana ja arvioidaan vielä
huhti-toukokuussa.
Esiopetuksen oppilashuoltokeskustelut käydään
toimintayksiköissä syksyn aikana ja niihin osallistuvat
esiopetuksesta vastaava lastentarhanopettaja, päiväkodin
johtaja sekä kiertävä erityislastentarhanopettaja.
Oppilashuoltokeskusteluihin osallistuvat tarpeen
mukaan myös suomi toisena kielenä -opettaja, neuvolan
terveydenhoitaja tai muu ulkopuolinen asiantuntija, jonka
tehtäviin lapsen asioiden käsittely kuuluu.
Lapsen esiopetuksen järjestämisessä tarvittavat muut
pedagogiset asiakirjat liitetään suunnitelmaan. Suunnitelman
laatimisessa käytetään tarvittaessa apuna tulkkipalveluita.
Esiopetusvuoden jälkeen suunnitelma lähetetään kouluun
ja siitä kerrotaan vanhemmille. Näin turvataan lapsen
onnistunut siirtyminen esiopetuksesta perusopetukseen.
Esi- ja alkuopetuksen yhteistoimintasuunnitelma on
esiopetuksen ja koulun yhteistyössä alueilla tehtävä
asiakirja, jossa kuvataan koulun ja päiväkodin välinen
yhteistyö ja siihen liittyvät periaatteet. Siinä kuvataan
muun muassa LEOPS:n siirtymisen periaatteet, yhteistyön
alueelliset tavoitteet, yhteistyön toimintamuodot ja sisällöt,
toimintavuoden erityiset teemat ja projektit sekä yhteistyön
seuranta ja arviointi.
Kieli ja kulttuuri esiopetuksen tavoitteissa
Esiopetuksen keskeiset sisältöalueet harjaannuttavat
kielen käytön eri toimintoihin, kotouttavat suomalaiseen
kulttuuriin ja vertailevat suomalaista kulttuuria muihin
kulttuureihin. Tämä opetus ja lapsen äidinkielen
oppimisprosessit nivoutuvat kaikkiin esiopetuksen osa-
alueisiin. Tavoitteena on, että lapsi oppii arkielämän
perussanastoa ja osaa käyttää kieltä luontevasti eri tilanteissa.
Lapsen edistyessä tavoitteena on, että hän ymmärtää ja
käyttää aktiivisesti suomen kieltä sekä harjoittelee suomen
kielen rakenteita.
Uskonnolla on keskeinen osa ihmisen kulttuuri-identiteetin
rakentumisessa. Oman kulttuuriperinnön tunteminen luo
perustaa myönteiselle suhtautumiselle toisiin ihmisiin.
Tavoitteena on, että lapsi tulee kuulluksi ja hänen kanssaan
keskustellaan uskonnollisista kysymyksistä. Hän saa
tutustua myös oman uskontonsa keskeisimpiin sisältöihin
ja uskonnollisiin juhliin sekä niiden merkitykseen. Lasta
ohjataan toisen vakaumuksen kunnioittamiseen. (Helsingin
esiopetussuunnitelma 2011)
22
5.2 Perusopetukseen valmistava opetus
Perusopetukseen valmistava opetus on tarkoitettu vasta
maahan muuttaneille oppilaille, joiden suomen kielen taito
ei riitä yleisopetuksen ryhmässä opiskelemiseen. Ryhmiin
voidaan kuitenkin ohjata myös Suomessa syntyneitä tai alle
kouluikäisenä Suomeen tulleita, jos heillä on koulunkäynnin
onnistumisen kannalta riittämätön suomen kielen taito
(alle A1.3. taitotaso). Kriteerinä tulee käyttää ainoastaan
kielitaidon tasoa, ei muita kouluvalmiustaitoja.
Perusopetukseen valmistavan opetuksen ryhmiä ei ole
joka koulussa, vaan seuraavan lukuvuoden paikat päätetään
maalis-huhtikuussa opetuslautakunnassa. Oppilas opiskelee
perusopetukseen valmistavassa ryhmässä enintään yhden
kalenterivuoden ajan, jonka jälkeen oppilas siirtyy omaan
lähikouluun yleisopetuksen oppilaaksi.
Oppilassijoittelu perusopetukseen valmistavaan opetukseen
tapahtuu opetusviraston kautta huoltajien tai eri
viranomaisten hakemuksesta (esim. maahanmuuttoyksikkö,
maahanmuuttajien neuvontapiste, vastaanottokeskukset tai
sosiaaliviraston perhekeskukset). Oppilaiden sijoittaminen
ryhmiin tapahtuu yhteistyössä rehtoreiden kanssa ja
sijoittelussa huomioidaan lapsen tai nuoren ikä sekä
kotiosoite.
Perusopetukseen valmistavan opetuksen
opetussuunnitelman mukaisesti opetusta annetaan 6-10
-vuotiaille vähintään 900 tuntia ja tätä vanhemmille
vähintään 1000 tuntia. Tuntimäärä muodostuu
perusopetukseen valmistavan opetuksen ryhmässä
opiskeltavista tunneista, yleisopetuksen ryhmässä
integroituna opiskeltavista tunneista sekä mahdollisista
oman äidinkielen tunneista. Jokaiselle perusopetuksen
valmistavaan opetukseen tulevalle oppilaalle laaditaan
oma opinto-ohjelma, johon kirjataan oppilaan lähtötaso,
henkilökohtaiset oppimistavoitteet ja opiskeltavat oppiaineet.
Vastaavasti, kun oppilas siirtyy valmistavasta opetuksesta
yleisopetukseen, hänelle laaditaan oppimissuunnitelma
vähintään ensimmäisen lukuvuoden ajaksi.
5.3 Alkuopetus
Koulun aloittaminen on lapselle iso ja tärkeä asia.
Esiopetusvuoden aikana lapset tutustuvat omaan
tulevaan lähikouluunsa. Koulut myös järjestävät usein
vanhempainillan ennen koulun alkua. Lapsen sujuvan
koulun aloittamisen varmistamiseksi esi- ja alkuopetuksen
yhteistoimintasuunnitelman mukaisesti päiväkodit ja
koulut tekevät yhteistyötä esiopetusvuoden aikana. Tietoa
suomalaisesta peruskoulusta ja koulun aloittamisesta
Helsingissä on Helsingin opetusviraston Koulu tutuksi –
Tietoa suomalaisesta peruskoulusta (2011) -oppaassa, josta on
myös eri kieliversioita.
Perusopetuksessa noudatetaan perusopetuksen
opetussuunnitelmaa, jossa kuvataan perusopetus
kokonaisuudessaan. Maahanmuuttajien opetuksessa
huomioidaan opetussuunnitelman opetussisältöjen ja
tavoitteiden osalta myös oppilaiden taustat ja lähtökohdat
kuten äidinkieli ja kulttuuri, maahanmuuton syy ja
maassaoloaika. Perusopetuksen opetussuunnitelman
mukaisesti maahanmuuttajaoppilailla tarkoitetaan
Suomeen muuttaneita sekä Suomessa syntyneitä
maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria. Opetuksen
tavoitteena on tukea oppilaan kasvamista sekä suomalaisen
kieli- ja kulttuuriyhteisön että oppilaan oman kieli- ja
kulttuuriyhteisön aktiiviseksi ja tasapainoiseksi jäseneksi.
Oppilaalle voidaan laatia oppimissuunnitelma, joka voi olla
osa oppilaan kotoutumissuunnitelmaa.
Uuden kielen oppimisessa on lähdettävä oppilasta
kiinnostavasta kontekstista. Opittava asia ja oppitilanteet
tehdään oppilaille motivoiviksi ja ymmärrettäviksi
neuvomalla ja havainnollistamalla eri tavoin. Oppilas
opiskelee äidinkieli ja kirjallisuus – oppimäärää suomi
toisena – kielenä, mikäli hänen suomen kielen taitonsa ei
ole äidinkielisen tasoinen kaikilla kielitaidon osa-alueilla.
Oppilaan oman äidinkielen taito on avainasemassa uuden
kielen oppimisessa ja mahdollisten oppimisvaikeuksien
mahdollisimman varhaisessa havaitsemisessa. Helsingissä
järjestetään laajasti myös oman äidinkielen opetusta.
Maahanmuuttajaoppilaiden oppiaineiden arvioinnissa
huomioidaan oppilaan tausta ja vähitellen kehittyvä suomen
kielen taito. Arvioinnissa käytetään monipuolisia, joustavia
ja oppilaan tilanteeseen sopivia arviointimenetelmiä, jotta
hän kykenee osoittamaan osaamisensa suomen kielen taidon
puutteesta huolimatta. Arviointi voi oppilaan kohdalla
olla sanallista koko perusopetuksen ajan lukuun ottamatta
päättöarviointia.
23
Muu kirjallisuus ja hyödylliset linkit 1.2.1
LISÄÄ TIETOA AIHEESTA:
http://mucca.fi/wp-content/uploads/2009/12/homma_hanskassa.pdf
Monikulttuurinenvarhaiskasvatus–toimintamallijatyömenetelmiä.2007.PääkaupunkiseudunsosiaalialanosaamiskeskusSOCCAMONIKU-hanke.Paintek.
Orvasto,R–L&Levola,K.2010.Seitsemänminuuttiasadulle.Tammi.
1.3.1
LISÄÄ TIETOA AIHEESTA:
http://www.familiaclub.fi/duo_rakkautta_ja_vanhemmuutta.html
http://www.oph.fi/download/46930_OPH_oma_kieli_03092007_www_lock.pdf
http://www.vaestoliitto.fi/monikulttuurisuus
Lapsuudenmontakieltä,DVD
http://www.cplol.eu/eng/public/leaflets.htm
2.2
Leikin,opin,kielestäsaankopin
Kielellistä tietoisuutta tukevaa toimintamateriaalia:
GyekyeM.,KurkiR.&MuukkonenM.2009.AvainsanojaS2.Opettajanopas.GummerusKirjapainoOy,Jyväskylä:Tammi.
Hakamo,M-L.2011.Puhekuplia.Lapsenpuheenjakielellisentietoisuudenkehittäminen.SaarijärvenOffset:LastenKeskus.
Harju,H.(toim.)2006.Kielitaitopuhkeaakukkaan.Kieltärikastuttavialeikkejä3-6-vuotiaillelapsille.FRAM:FolkhälsanMittnylandAb.Ks.Kielellistätietoisuuttaharjoittavatleikit.
Karvonen,P.,Rikkola,L.1993.Lukuleikkejälapsille.Tampere:KirjayhtymäOy.
Torneus,M.1991.Löytöretkikieleen-leikkejäjaharjoituksia.Helsinki:VAPK-kustannus.Ks.harjoitusleikit.
Sallinen,J.,Stolzmann-Frankenhaeuser,J.&Harju-Luukkainen,H.2010.Iltapäiväleikkien.Kieltärikastuttavialeikkejäiltapäivään.ADD:Folkhälsan.Ks.Kielellistätietoisuuttaharjoittavatleikit.
Havainnoinnin tukena
Pedagoginenhavainnointi
24
Lähteet Alanen,R.2006.“Birds in the sky”: kielellinen tietoisuus ja vieraan kielen oppiminen tilanteisina ilmiöinä.TeoksessaAlanen,R.,Dufva,H.&Mäntylä,K.(toim.)Kielen päällä. Näkökulmia kieleen ja kielen käyttöön.Soveltavankielitutkimuksenkeskus.Jyväskylä:Jyväskylänyliopistopaino.
Aro,H.2006.Anteeksi, kuka puhuu? Lasten kielikäsitysten moniäänisyydestä.TeoksessaAlanen,R.,Dufva,H.&Mäntylä,K.(toim.)Kielenpäällä.Näkökulmiakieleenjakielenkäyttöön.Soveltavankielitutkimuksenkeskus.Jyväskylä:Jyväskylänyliopistopaino.
Alanen,R.,Dufva,H.&Mäntylä,K.(toim.)Kielen päällä. Näkökulmia kieleen ja kielen käyttöön.Soveltavankielitutkimuksenkeskus.Jyväskylä:Jyväskylänyliopistopaino.
Aro,T.&Ahonen,T.&Ketonen,R.(toim.)Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa.Juva:Opetus2000.
Baker,C.2006.Foundations of Bilingual Education and Bilingualism.4.Edition.Clevedon:MultilingualMattersLtd.
Benckert,S.Håland,P.&Wallin,K.2008.Flerspråkighet i förskolan – ett referens- och metodmaterial.Stockholm.NRSTryckeriAB
Cohen,L.&Manion,L.1989.Research Methods in Education.3rdedn,London.Routledge.
Hakkola,K.&Virsu,M.2000.Entäs jos… Laulava puu ja muita tarinoita teematyöskentelystä.Tampere.Tammer–PainoOy.
Halme,K.2011.Maahanmuuttajataustaisten lasten kielikasvatus varhaiskasvatuksesta esiopetukseen.TeoksessaNurmilaakso,M.&Välimäki,A–L(toim.).Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa.Helsinki.Yliopistopaino
Halme,K&Vataja,A.2011.Monikulttuurinen varhaiskasvatus ja esiopetus.SanomaPro.
Heikka,J.,Hujala,E.&Turja,L.2009.Arvioinnista opiksi. Havainnointi, arviointi ja suunnittelu varhaispedagogiikassa.PrintelOy.Helsinki:MultiprintOy.
Helenius,A&Korhonen,R.2011.Leikistäkieleen.TeoksessaNurmilaakso,M.&Välimäki,A–L.(toim.).Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa.Helsinki.Yliopistopaino
Helsingin varhaiskasvatussuunnitelma 2011.Helsinginkaupunki.Sosiaalivirasto,Lastenpäivähoito,Oppaitajatyökirjoja2011:1.
Helsinginvarhaiskasvatussuunnitelmantyökirja2011.Helsingin
kaupunki.Sosiaalivirasto1/2011.
Jokikokko,K.2002.“Interkulttuurinen kompetenssi apuna kulttuurien kohdatessa”.TeoksessaRäsänen,R.Jokikokko,K.Järvelä,M-L.Lamminmäki–Kärkkäinen,T.(toim.)Interkulttuurinen opettajankoulutus: Utopiasta todellisuudeksi toimintatutkimuksen avulla.Kasvatustieteidentiedekuntajaopettajankoulutuksenyksikkö.Oulu.Oulunyliopisto.85-95.
Räsänen,R.Jokikokko,K.Järvelä,M-L.Lamminmäki–Kärkkäinen,T.(toim.)Interkulttuurinen opettajankoulutus: Utopiasta todellisuudeksi toimintatutkimuksen avulla.Kasvatustieteidentiedekuntajaopettajankoulutuksenyksikkö.Oulu.Oulunyliopisto.85-95.
Kivistö,H.2010.Nauru tuo ihmiset yhteen. Opettaja 105 (50),36–39.
Kohonen,V.2000.Eurooppalainen kielisalkku kielenopetuksen kehittämistyössä: suuntaviivoja ja mahdollisuuksia.Kohonen,V.,Pajukanta,U.(toim.)Eurooppalainen kielisalkku – kokemuksia EKS- projektin alkutaipaleelta.Tampere:Tampereenyliopistopaino.
Koppinen,M-L.,Lyytinen,P.&Rausku-Puttonen,H.1989.Lapsen kieli- ja vuorovaikutustaidot.Kirjayhtymä:Helsinki.
Korkeamäki,R–L.2011.Kieli ja vuorovaikutus oppimisympäristöissä.TeoksessaNurmilaakso,M.&Välimäki,A–L.(toim.).Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa.Helsinki.Yliopistopaino
Korpilahti.P.2007.Lapsen monet reitit kaksikieliseksi – haasteita ja mahdollisuuksia.TeoksessaLatomaa,S.(toim.)Omakielikullankallis.Opetushallitus.
Lapsuuden monta kieltä.DVD.http://www.vaestoliitto.fi
Lastenneuvola lapsiperheiden tukena. Opas työntekijöille.Stmoppaita2004:14.
Latomaa,S.2007.Kotikielestä äidinkieleen ja kaksikielisyyteen(s.40).TeoksessaLatomaa,S.(toim.)Oma kieli kullan kallis.Opetushallitus.
LindholmLeena: Monikielinen lapsi puheterapiassa, Puheterapeuttilehti 3/2010.
Loukusa-Paavola:(2011).Lapset kieltä käyttämässä.PS-kustannus.
Naremore,R.C.,Densmore,R.C.&Harman,D.R.1995.Language intervention with school-age children: Conversation, narrative, and text.SanDiego:SingularPublishingGroup.
Nissilä,L.Martin,M.Vaarala,H.&Kuukka,I.2006.Saako olla suomea?Saarijärvi.SaarijärvenOffsetOy.
Nurmilaakso,M.&Välimäki,A–L(toim.).Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa.Helsinki.Yliopistopaino
Parke,T.2000.A holistic approach to second language assessment
and planning using developing the full repertoire.TeoksessaS.Shaw(toim.)Intercultural education in European classrooms.StokeonTrent:TrenthamBooks,97-117.
Poikkeus,A-M.,Ketonen,R.&Siiskonen,T.2003.Puhutusta kirjoitettuun kieleen.TeoksessaAro,T.&Ahonen,T.&Ketonen,R.(toim.)Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa.Juva:Opetus2000.
Ruohotie,P.2000.Oppiminen ja ammatillinen kasvu (Learning and Professsional Growth).Porvoo:WSOY
Ruokonen,I.,Rusanen,S.&Välimäki,A-L.(toim.)2009.Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa. Iloa, ihmettelyä ja tekemistä.TerveydenjaHyvinvoinninlaitos.Helsinki:YliopistopainoOy.
Torneus,M.1991a.Löytöretki kieleen. Lapsen kielellisen tietoisuuden kehittyminen.Valtionpainatuskeskus.Helsinki:VAPK-kustannus.
Torneus,M.1991b.Löytöretki kieleen - leikkejä ja harjoituksia.Helsinki:VAPK-kustannus.
Venninen,T.Leinonen,J.&Ojala,M.2010.”Parastaon,kunyhteinenkokemussiirtyyjaetuksiiloksi”Socca.
Paavola,H.2007.Monikulttuurisuuskasvatus päiväkodin monikulttuurisessa esiopetusryhmässä.Helsinginyliopisto.
SiiskonenT.Aro,T.Ahonen,T.Ketonen,R.2000.Joko se puhuu. Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa.PS-kustannus.
White,L.2008.Suomen kielioppia ulkomaalaisille.OyFinnLecturaAB.Hakapaino:Helsinki.
Vygotski,L.S.1931/1982.Ajattelu ja kieli.Suom.K.Helkama&A.K.-J.Prisma-tietokirjasto.Espoo:Weilin+Göös.
Siiskonen,Aro,Ahonen,Ketonen.2003.Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa.PS-kustannus.
Suullinenlähde:LFPKL:nmoniku-työryhmänpuheterapeutit
ComitépermanentdeLiaisondesOrthophonistesetLogopèdesdel´UnionEuropéenne(CPLOL)/Thepublic:posters,leaflets,questionnaires
SpråkensHus,Malmö/material
http://www.folkhalsan.fi/sprak
25
Liitteet1 Kielen kehitys ennen kouluikää
(Lyytinen2003)
IKÄ KEHITYS
7-9 kk Vauvajokelteleemonipuolisesti
10-15 kk Vauvaosaakäyttääeleitäilmaisuntukena
1v 6 kk Lapsellaon10-60merkityksellistäsanaa Lapsiymmärtääuseampiasanojakuinpystyytuottamaan Lapsinoudattaalyhyitätoimintaohjeitajakehotuksia Lapsellaonsymbolisialeikkitoimintoja
2 v Lapsitunteeyli250merkityksellistäsanaa (yksilöllinenvaihtelu0-600sanaa) Lapsikäyttääsanayhdistelmiä,joissasanattaipuvat Ilmaisujenkeskipituuson5-6morfeemia
2 v 6 kk Lapsioppiinoin10uuttasanaapäivässä (reilut3000sanaavuodessa) Substantiivienjaverbienosuusonmäärällisestisuurin Adjektiivit,pronominitjapartikkelityleistyvät
Puheessaesiintyytaivutusmuotoja: Preesens-jaimperfektimuotoja Monikointunnusta,genetiiviä Partitiivia,sisä-jaulkopaikallisijoja
Lapsikäyttäämyös“omatekoisia”muotojajataivutuksia
3 v Lapsenpuheonläheskokonaanymmärrettävää
Lapsikäyttääapunaanapuverbejäjaeriaikamuotojaja taivuttaaverbejäeripersoonamuodoissa
Lapsenpuheessaonkäsky-,kielto-jakysymyslauseita
Lapsiosaailmaistaesineidenpaikanjasijainnin
Adjektiivienvertailuasteetovatkäytössä
Kielellinentietoisuusalkaa:sana-jaloruleikit
4-5 v Erisanaluokansanojaesiintyylapsenpuheessasamassa suhteessakuinaikuistenarkipuheessa
Lapsihallitseesanojentaivuttamisenjalauseiden muodostamisenperussäännöt
Omatekoisettaivutusmuodotvähenevät
Ilmaisujentarkentuminentuleeesille: Ajanilmaisussa Paikanjasijainninkuvauksessa Esineidenjaasioidenlaadullisessatarkastelussa (koko,määrä,väri,muoto) Tarinankerrontataidossa
6 v Lapsihallitseenoin14000sanaajasanojenääntäminen onyleiskielenmukaista
Lapsinimeääsujuvastiesineitäjasymboleja
Foneeminentietoisuuskehittyy Lapsioivaltaavähitellen,ettäsanatmuodostuvat erilaisistaäänteistä Lapsihavaitseesanojenäänne-eroja Lapsioppiiyhdistämään,poistamaan,lisäämäänja laskemaanäänteitä Lapsiomaksuuvuorovaikutuksenperustaidot Lapsikeskittyykuuntelemaanpuhetta Hänesittääkysymyksiäkuulemastaan Hänvastaakysymyksiin,puhuuvuorotellen
Häntoimiiannettujenohjeidenmukaisesti
2 Suomen kielen erityispiirteitä(Koppinen,Lyytinen&Rausku-Puttonen,1989,139;White,2008,12–13,167,262–264,239)
PITKÄSANAISUUS
• päätteettulevatsanojenlopussa• yhdyssanat
ÄÄNTEN KONSERVATIIVISUUS
• kirjainäänne-vastaavuus
KONSONANTTIEN NIUKKUUS
• vrt.vokaalivaltaisuus
VOKAALIVALTAISUUS
• sanoissakäytetäänpaljonvokaaleja(a,e,i,o,u,y,ä,ö)
ÄÄNTEIDEN KESTOASTEET
• äänteidenpituus/kestovaikuttaasananmerkitykseenesim.taka–takaa–taakka–takaa–takkaa
ASTEVAIHTELU
• onkvantitatiivinenn/määrällinentaikvalitatiivinen/laadullinen:• sanansisäisenk,p,t-vaihtelu• esim.kukka–kukan,matto–maton;satu–sadun,ilta–illan
PUHUNNAN YLEISSÄVYSSÄ VOKAALIHARMONIA ELI VOKAALISOINTU
• takavokaalit/a/,/o/,/u/,esiintyvätsamassasanassa• etuvokaalit/ä/,/ö/,/y/,esiintyvätsamassasanassa• etuvokaalit/e/ja/i/ovatneutraaleja,javoivatesiintyä
takavokaalienjamuidenetuvokaalienkanssa• poikkeusesimerkiksisanatällainen
MUOTO-OPILLINEN SYNTEETTISYYS
• taivutusmuodoillailmaistaankieliopillisiasuhteita>sanoistatehdäänerimuotojapäätteidenavulla
MUOTO-OPIN ERIKOISUUDEN ESIMERKKEJÄ
• kieliopinsuvunjaartikkeleidenpuuttuminen• passiivinyksipersoonaisuus• kieltosananluonne:kieltosanaonoikeastaanverbi,johon
persoonapäätteetpannaansilloin,kunverbionkielteisessämuodossa.
• esim.minäenpue;sinäetpue;häneipue;meemmepue;teettepue;heeivätpue
LAUSEOPIN ERIKOISUUDEN ESIMERKKEJÄ
• yksikönkäyttäminenmonikonsijasta:käsineetkäteen;kengätjalkaan
• lauseenvastikkeet• kongruenssi:taivutuksenmukautuminen:sananedessäoleva
määriteonsamassasijamuodossajaluvussakuinsana.Esim.kolmellehyvälleystävälle;kaikissaisoissapihoissa
26
0-6 kk
KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ RISKITEKIJÖITÄ
kielenkehityksentukeminenerikielillämyössuomeksicplol
Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen)• ilmaiseiloitsevasilapsestailmein,elein,
äänensävyinjakosketuksin• katsekontaktilapsenkanssa• reagointilapsenitkuun• lapsenviestientulkinta• lapsellepuhumisentärkeys,kerrolapselle
mitäteetesim.lastapukiessa• vanhempi on lapsen tärkein lelu
• lapsieiilmaisehuomionjaavuntarpeitaääntelemällä
• sosiaalistahymyäeiole• katseeivuorotteleesineidenja
vuorovaikutuskumppaninvälillä• lapsieitavoitteletoisenhuomiotaitseensä• lapsieiosoitakiinnostustaesineitäkohtaan• jokeltelunviivästyminensaattaaennustaa
kielellisenkehityksenpulmia• tunneilmaisuvakiintumatonta
• lapsiseuraa,katseleeympäristöään• lapsitekeeaktiivisiakontaktialoitteita• viestiimielialaansa• ääntelynedistymisenseuraaminen
- yksittäisetvokaalit(a,äö)- yhtäjaksoinenääntely(aaiiaa…)- ääntelynvaihtelut(kiljahtelut,murinat)- konsonantitilmaantuvatääntelyyn
• ääntelynsävyt(tunneilmaisu)• vastavuoroinen”keskustelu”vanhemman
kanssa• lapsionkiinnostunutesineistä
• kommunikatiivisteneleidenilmaantuminen
(esim.osoittelu,vilkutus,taputus)• kanoninenjokeltelu(mama,gäägääjne.
vokaali-konsonanttiyhdistelmiä)• seuraakolapsivanhemmanosoittaviaeleitä
taipyrkiiköhänsaamaantoisenhuomionesineisiintaitapahtumiin
• tunnistaanimensä,”ei”sanantunnistaa.Reagoi”missä”kysymykseenkatseellaan
• lapsitietääesineidenkäyttötarkoituksiaesim.puhuukännykkääntaipaneekenkääjalkaantms.
kielenkehityksentukeminenerikielillämyös
suomeksicplol
Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen)• kuuntelelastajavastaalapselle• annalapselleaikaavastata• käytälyhyitäjayksinkertaisialauseita• osoitaolevasikiinnostunutsiitämistä
lapsikinon• vuorotteluleikit,ota–anna–leikki,
kurkistelu–,sormileikit,lorut,laulut
• lapsenjokelteluonvähäistä(6-7kk)tai
yksipuolistajasisältääniukastikonsonantteja• lapsieiseuraaympäristöääneikäpyri
vaikuttamaansiihen• lapseenonvaikeasaadakontaktia• lapsellaonvähänkommunikatiivisia
eleitä(esim.osoittelu,vilkutus,taputus)• erityisesti vastavuoroisuuden puute
sekä ääntelyn ja jokeltelun vähäisyys ja yksipuolisuus ovat syitä tarkempaan seurantaan
6-12 kk
KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ RISKITEKIJÖITÄ
3 Lapsen puheen ja kielen kehityksen seuraaminen neuvolassa
• lapsellaonsanoja/tapaileesanoja• eikielellinenviestintäedelleenvahvaa(esim.
pyytäätavoittelemallataitorjuutyöntämälläpois)
• ymmärtäälyhyitäkehotuksia• osoittaaymmärrystääntoimimalla,esim.
mennäänulos:meneeovelletms.• lapsenleikissäonkuvitteellisiatoimintoja• lapsiyhdisteleesanojalauseeksi(esim.nalle
nukkuu)
kielenkehityksentukeminenerikielillämyössuomeksicplol
Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen)• nimeäesineitäjatunteita,selitätapahtumia• toistajatäydennäsanaajajatkalauseella
esim.joslapsisanoo”uppi”toista”niinsiinäonkuppi”
• pyydälastaantamaanesineitä
Materiaali• kuvakirjat,lelut,palikat,duplot,koti-ja
autoleikkitavaratulkoleikki
• lapsieiseuraaympäristöääneikäpyrivaikuttamaansiihen
• lapseenonvaikeasaadakontaktia• lapsellaonvähänkommunikatiivisiaeleitä
esim.vilkutustaipäänpudistus• vastavuoroisuudenpuute• ääntelynvähäisyys• lapsellaeiolelainkaansanoja• lapsieiosaanoudattaalyhyitäkehotuksia
1-1,5 v
KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ RISKITEKIJÖITÄ
27
1,5-2,5 v
KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ RISKITEKIJÖITÄ
18 kk iässä• Lapsellaon10–30merkityksellistäsanaa• Noudattaalyhyitätoimintaohjeita• yhdisteleesanoja• lapsenleikissäonkuvitteellisiatoimintoja
2 v iässä• keskimäärin250sanaa.Vaihteluväli(0-600)• Substantiivitjaverbitkeskeisiäsanastossa.
Käyttääverbejä:mennä,tulla,antaa• Mikä-kysymyksiä• Preesensaikamuoto• Imperatiivi
2,5 v iässä• Sanojakaikistasanaluokista,adjektiiveja,
pronomineja,partikkeleita• lapsenpuheessaesiintyytaivutusmuotoja• lapsikäyttääsanoistamyösomatekoisia
muotojajataivutuksia
kielenkehityksentukeminenerikielillämyössuomeksicplol
Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen)• katsojakuuntelelasta• jäljittelejatoistamitälapsisanoo• yritäainatulkitamitälapsitarkoittaa• käytälyhyitä,yksinkertaisialauserakenteita• keskustelelapsenkanssa• luelapsellejakatselekuviakeskustellen• keskittyykölapsitoimintaanmuutaman
minuutinajan
Materiaali• kuvakirjat,lelut,palikat• nuppipalapelit
18 kk iässä• lapsellaonvähänkommunikatiivisiaeleitä
esim.vilkutustaipäänpudistus• lapsellaeiolelainkaansanojataialle10sanan
sanasto• lapsieinoudatalyhyitäohjeitataiymmärtää
neväärin• lapsenleikkieisisälläsymbolisiatoimintoja.• erityisesti ymmärtämisen vaikeudet
yhdistettynä suvussa esiintyviin kielellisiin vaikeuksiin ovat syy tarkempaan seurantaan
2-2,5 v iässä• lapsellaonalle10sanansanasto• lapsieimuodostakahdensananlauseita• lapsieinoudatalyhyitäohjeitataiymmärtää
neväärin• erityisesti suppea sanavarasto ja
puutteet ymmärtämisessä ovat aiheina jatkotutkimuksiin
5-6 v
KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ RISKITEKIJÖITÄ
• aikakäsitteetilmaantuvat• monisanaisialauseita• adjektiivienvertailumuodot• verbintaivutuseripersoonamuodoissa• ääntämineniänmukaista• puheäänennormaalivoimakkuus• osaakertoaesim.kuvasta• kuunteleemuita,huomioimuita• mielikuvitusleikit,roolileikit• keskittyminentarinoidenkuunteluun• kielellinentietoisuuskehittyy,lapsialkaa
leikkiäkielellä
kielenkehityksentukeminenerikielillämyössuomeksicplol
Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen)• keskustelelapsenkanssa,vastaakysymyksiin• lukekaayhdessäjaannalapsenauttaa
tarinankerronnassa• rajoitatelevisionjavideoidenkatsomistaja
pelaamista
Materiaali• kirjat,lelut• lautapelitjapalapelit• kynät,väriliidut,värityskirjat
• lapsellaonsuppeatuottavasanasto• esineidenjaasioidenlaadun(koko,määrä,
muoto,väri)kuvausonepätarkkaataivirheellistä
• lapsenkäyttämätlauserakenteetovatyksinkertaisia
• lapsellaonvaikeuksiataivutusmuotojenhallinnassa
• lapsieiosaakertoanäytetystäkuvasta• lapsellaonpuutteitavuorovaikutusja
keskustelutaidoissa• äänteitä(kirjaimet)?
3-4 v
KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ RISKITEKIJÖITÄ
• lapsenpuheonläheskokonaanymmärrettävää
• konsonanttienhallintavoiollapuutteellista• peruskäsitteistöalkaaollahallinnassa(värit,
paikat,kokoerot,sijainnit,lukumäärä)• monisanaisialauseita• omiataivutusmuotojavoiesiintyä(3v)• lapsiosaakuvataajatuksiaanjatunteitaan
kielenavulla• kerronnassarunsaastiyksityiskohtia• miksi,missä-kysymyksiä
kielenkehityksentukeminenerikielillämyössuomeksicplol
Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen)• järjestäyhteisiäjutteluhetkiä• kerrolapsenkanssayhdessätarinoita,kysy
tarkentavia kysymyksiä,kuka,mitäjamiksi• lorutjalaulut• annalapsellemahdollisuusleikkiäikäistensä
lastenkanssa• annalapsellemahdollisuustoimittaaiälleen
sopiviatehtäviä• pelaalapseniänmukaisiapelejä• lapsenvirheellisiäsanojavoikorjata
mallittamallasanaoikein
Materiaali• kuvakirja,lelut• kuvalotto• värienluokittelupelit• moniosaisemmatpalapelit
• sanojenäänneasuonpuutteellinen• lapsellaonsuppeatuottavasanasto• lapsieitaivutasanoja• lapsieinoudatakaksiosaisiaohjeitatai
ymmärtääneväärin
28
4 Hyve-mallin prosessi
PERHE/VANHEMMAT/LAPSI
PÄIVÄHOITO
NEUVOLA Terveydenhoitaja
ERIKOISTYÖNTEKIJÄT/ERIKOISSAIRAANHOITO
VARHAINEN TUKI JA KOTIPALVELU/PERHENEUVOLA
• Vanhemmatkutsutaann.2kkennenlapsen4-vsyntymäpäiväälapsenvasu-keskusteluun
• Jaettavamateriaali:Kutsu4-vuotistarkastukseensekäkeskustelurunkovasu-keskusteluun
• Ohjataanvalmistautumaanvasu-keskusteluunjapidetäänvasu-keskustelu.KirjausEffica-järjestelmään
• Lähetetääntiedonsiirtolomakevanhempienluvallaneuvolaan
• Antaaperheelleneuvola-ajanjaohjaavastaamaanAUDITkyselyyn
• Valmistautuulapsenlaajaanterveystarkastukseenjaperheenkohtaamiseenpäivähoidostasaamansayhteenvedonavulla
• Tekeelapsenlaajaanterveystarkastuksen
• Kirjaatiedonsiirtolomakkeeseenpalautteenpäivähoitoavarten
• Raportointilääkärille
NEUVOLA Lääkäri
• Valmistautuulapsenlaajaanterveystarkastukseenjaperheenkohtaamiseenterveydenhoitajaltajapäivähoidostasaamansapalautteenjayhteenvedonavulla
• Tekeelapsenlaajaanterveystarkastuksen
• Ohjaatarvittavattukitoimenpiteetlapsellejaperheellelievä huoli/selvä huoliohjauksenperiaattein
• Kirjaatiedonsiirtolomakkeeseenpalautteenpäivähoitoavarten
• Pyytäähuoltajanallekirjoituksentiedonsiirtolomakkeeseen
Nelivuotiaanlapsenperhe
Nelivuotiaanlapsenperhe
• Saapalautteenneuvolasta
• Kirjaasovituttoimintatavatlapsenvasuun,mikälisevaikuttaalapsenvarhaiskasvatustyöhön
• Keskusteleevanhempienkanssaneuvolanpalautteesta
• Lähettääpalautteenvanhempienluvallapäivähoitoon
• Tarvittaessapuhelinyhteydenottopäivähoitoon
Eihuolta Lievähuoli Selvähuoli
29
IKÄ
7-9kk
10-15kk
1v6kk
2v
2v6kk
3v
HUOLEN AIHEITA / LÄHETTEEN TARVE PUHETERAPEUTIN ARVIOON YKSIKIELISELLÄ LAPSELLA
• Kontaktinsaaminenlapseenonvaikeaa.• Ääntely/jokeltelupuuttuutaionerittäinvähäistä.Erityisesti
vastavuoroisuudenpuuteonsyytarkempaanarvioon.• Kuuloonpoikkeavataikuuloaeipystytävarmastitoteamaan
normaaliksi.• Syömis-,nielemis-taiimemisvaikeuksia• Lapsieiseuraaympäristöääneikäpyrivaikuttamaansiihen• Lapsenäänionpoikkeava
• Lapsellaonvähänkommunikatiivisiaeleitä.• Lapsellaeioleollenkaansanoja/sanayrityksiä.• Lapsieiosaanoudattaalyhyitäkehotuksiajatoimintaohjeita.• Lapsenleikkieisisälläsymbolisiatoimintoja.Erityisesti,
jossuvussaonkielellisiävaikeuksiajalapsellaonpuheenymmärtämisenvaikeuksia,onsyytäarvioidatilannettatarkemmin.
• Lapsenäänionpoikkeava
• Lapsellaonvähemmänkuin10sanaakäytössä.• Lapsieiosaamuodostaakahdensananlauseita.
• Lapsieinoudatalyhyitäohjeitataiymmärtääneväärin.Erityisestivähäinensanavarastojapuheenymmärtämisenpuutteetantavataihettaarvioidatilannetarkemmin.
• Lapsellaonänkytysoireitataipuheensujumattomuutta,jokahämmentäähäntätaihänenperheenjäseniään.
• Lapsenäänionpoikkeava
• Sanojenäänneasuonselvästipuutteellinen,puheonvieraalleaikuisellekäsittämätöntä.
• Lapsellaonsuppeasanavarasto.• Lapsieitaivutasanoja.• Lapsieinoudatakaksiosaisiaohjeitataihänymmärtääniitä
väärin.• Lapsellaonänkytysoireitataipuheensujumattomuutta,joka
hämmentäähäntätaihänenperheenjäseniään.• Lapsenäänionpoikkeava
5 Lapsen kielen ja puheen kehityksen seuranta ja monikielisten/kulttuuristen lasten hoitopolku Helsingissä
KIELEN- JA PUHEENKEHITYKSEN TILANNE
• Vauvajokelteleemonipuolisesti.
• Vauvaosaakäyttääeleitäilmaisuntukena.
• Lapsellaon10-30merkityksellistäsanaa.• Lapsiymmärtääuseampiasanojakuinpystyyitse
tuottamaan.• Lapsinoudattaalyhyitätoimintaohjeitajakehotuksia
(”annaauto”).• Lapsellaonsymbolisialeikkitoimintoja(esim.hoitaa
nukkea,”ajaa”leikkiautolla).
• Lapsitunteeyleensäjoyli250merkityksellistäsanaa.• Lapsikäyttääsanayhdistelmiä,joissasanattaipuvat.• Lapsikäyttääpitempiäilmaisujakuinyksisana.
• Lapsioppiipäivittäinuusiasanoja.• Lapsenpuheessasubstantiivienjaverbienosuuson
suurin.• Adjektiiveja,pronominejajapartikkeleitaalkaatulla
lisääpuheeseen.• Lapsenpuheessaontaivutusmuotoja:esim.onjaoli;
monikkomuotoja;äidin;kyniä;pöydällä;laukussa.• Lapsivoikäyttäämyösvirheellisiä”omatekoisia”
muotojajataivutuksiasanoista.
• Lapsenpuheonläheskokonaanymmärrettävää vieraallekinaikuiselle.
• Lapsikäyttääapuverbejä(osaanmennä),eri aikamuotoja(osaan,kuulin,olennähnyt)sekätaivuttaaverbejäpersoonamuodossa(minäistun).
• Lapsenpuheessaonkäsky-,kielto-jakysymyslauseita(Odota;älämene,entiedä;Missäision).
• Lapsiosaailmaistaesineidenpaikantaisijainnin.• Lapsikäyttääadjektiivienvertailuasteita(pieni,
pienempi).• Lapsikiinnostuusana-jaloruleikeistä,kielellisen
tietoisuudenkehityskäynnistyy.
30
KIELEN- JA PUHEENKEHITYKSEN TILANNE
• Lapsenkertovassapuheessaonerisanaluokkiensanojasamassasuhteessakuinaikuisenarkipuheessa.Lapsiymmärtäätavallistaarkipuhettahyvin.
• Lapsiosaasanojentaivuttamisenjalauseidenmuodostamisenperussäännöt,lapsikäyttääjosivulauseitakin.
• Lapsikyseleemiksi-kysymyksiä,kertootarinoitajasatuilee.
• Omatekoisiataivutusmuotojatuleeenäävähän.• Lapsenilmaisualkaatarkentuaajanjapaikan
ilmaisuissa.• Puheestasaaselvän,vaikkeilapsivielävälttämättä
osaakaikkiaäänteitä(esim.rjaskorvautuvatvieläl:lläjat:llä)eikäosaavaikeitaäänneyhtymiä(esim.”kaksi”voiolla”kassi”tai”kaski”).
• Lapsiymmärtääjapuhuumonipuolistajasujuvaakieltä.
• Lapsihallitseeperuskäsitteetjaäidinkielensä taivutussäännöt.
• Puheonäänteellisestiselkeääjaoikeaa,r,sjal-äänteetovatuseinvieläkehittymässä.
• Lapsellaonlaajasanasto,ääntäminenonyleiskielenmukaista.
• Lapsinimeääsujuvastiesineitäjakuvia.• Äännetietoisuusalkaakehittyä.• Lapsiosaavuorovaikutuksenperustaidot:• Lapsikeskittyykuuntelemaanpuhetta.• Lapsiesittääkysymyksiäkuulemastaan.• Lapsivastaakysymyksiinjapuhuuvuorotellen.• Lapsitoimiiannettujenohjeidenmukaisesti.
HUOLEN AIHEITA / LÄHETTEEN TARVE PUHETERAPEUTIN ARVIOON YKSIKIELISELLÄ LAPSELLA
• Lapsensanavarastoonsuppea(sanojatulisiollasatoja,useistasanaluokista).
• Lapsieiosaakertoaasioiden/esineidenväriä,kokoa,muotoajamäärää,taitekeevirheitänäissä.
• Lapsikäyttäävainhyvinyksinkertaisialausemuotoja.• Lapsellaonvaikeuksiataivutusmuotojenhallinnassa• Lapsieiosaakertoakuvasta.• Lapsellaonselviäpuutteitavuorovaikutus-jakeskustelutaidoissa• Lapsellaonniinrunsaastiäännevirheitä,ettäpuhettaonvaikea
ymmärtää.• Lapsellaonänkytysoireitataipuheensujumattomuutta,joka
hämmentäähäntätaihänenperheenjäseniään.• Lapsenäänionpoikkeava.
• Lapsellaonselväävaikeuttaymmärtääpuhetta.• Lapsenpuheilmaisuonniukkaajakömpelöä.• Lapsellaonkinesteettisiävaikeuksia(tavuttaiäänteetvaihtavat
paikkaakeskenään)liittyneenääännevirheisiin.• Lapsellaonänkytysoireita.• Lapsenäänionpoikkeava(voilähettääsuoraanfoniatrille).
• Lapsellaonvaikeuksiaymmärtääpuhetta.
• Lapsenpuheilmaisuonniukkaaja/taivirheellistä.• Lapsellaonäännevirheitä.• Lapsellaonänkytysoireita.• Lapsenäänionpoikkeava(voilähettääsuoraanfoniatrille).
IKÄ
4v
5v
6-7v
6 Kysymyksiä lapsen puheen kehityksestä niille vanhemmille, joiden lapsi ei ole päivähoidossa
4-vuotiaanlapsenlaajaanterveystarkastukseenkuuluuyhtenäosanalapsenäidinkielenkehityksenarviointi.Äidinkielenhallintaonpohjanamuidenkieltenoppimisellejatämänvuoksitarkastuksessakysymmeseuraaviaasioita.Toivommeteidänmiettivännäitäetukäteen.
• Kukajaketkäpuhuvatlapsenkanssaäidinkieltä?• Puhuukolapsiyhtähyvinkuinsisaruksensa?• Mitäkieltäsisaruksetpuhuvatkeskenään?• Puhuukolapsivähänvaipaljonvanhempienjamuidenkanssa?
• Kyseleekölapsiasioista?• Osaakolapsikertoapuhumallamitähaluaa?• Tuottaakolapsiuseansananlauseita?Puhuukolapsikieltänne
oikein?Tulevatkosanatoikeassajärjestyksessä?• Onkolapsenvaikealausuaomankielenäänteitä(kirjaimet)?
• Onkovanhemmillavaikeuttaymmärtäälasta?• Onkovieraillaaikuisillavaikeaymmärtäälasta?• Änkyttääkölapsi?
• Millätavallalapsileikkiikotona/muidenlastenkanssa?Millaisistaleikeistälapsionkiinnostunut?
• Tapaakolapsimuitasamaakieltäpuhuvialapsia?• Millainenonlapsenäidinkielentasoverrattunamuihin
samanikäisiinjasamaakieltäpuhuviinlapsiin?
• Mitenvanhemmattukevatlapsenäidinkielenkehitystä?• Haluavatkovanhemmatettälapsestatuleekaksi/monikielinen?
31
Eri k
ieli-
ja k
ulttu
urita
usta
isen
laps
en
kiel
enke
hity
ksen
arv
ioin
ti ja
tuke
min
en n
euvo
lass
a,
päiv
ähoi
doss
a se
kä a
lkuo
petu
kses
sa 20.9.12
Neu
vola
Tervey
denh
oitaja arvioi lap
sen äidink
ielen
kehitystä yh
dessä va
nhem
pien
kan
ssa ja
tarvittae
ssa tulkin avu
lla neu
volan
mää
räaika
istarkastuksissa.
Tarvittae
ssa ne
uvolap
syko
login arvio laps
en
koko
naiske
hityksestä enn
en puh
eterap
iaan
lähe
ttäm
istä.
Tukitoim
etVa
nhem
pien
ohjau
sMallin
taminen
Lisäkäyn
nit n
euvo
laan
Päiväh
oito ja
esiop
etus
Laps
en kulttuu
ria ja id
entitee
ttiä tu
etaa
n ja
suom
enkieltä vah
vistetaa
n pä
iväh
oido
n arjessa va
rhaiskasva
tuksessa ja
esiope
tuksessa.
Vanh
empia rohk
aistaa
n laps
en äidinkielen
va
hvistamisee
n.
Hen
kilöku
nnan
tuke
na on S2
-‐ltot, jo
iden
tehtävän
ä on
mm. m
allin
taa toim
intaa,
perehd
yttää ve
rkos
toissa uus
iin te
emoihin ja
materiaaleihin.
Alkuo
petus
Alkuo
petuksessa tu
etaa
n laps
en kielen
kehitystä pe
ruso
petuksessa ja
oman
äidin
kielen
ope
tuksessa.
Opp
ilaat, jotka
tarvits
evat te
hostettua
suom
en kielen op
etusta voiva
t osallistua
pe
ruso
petuksen
valmistava
an ope
tuksee
n.
Hyve -‐ m
alli
4 -‐vuo
tistarkastus
Puhe
terapia
Tutkim
us, O
hjau
s, Seu
ranta, Terap
ia
Lähe
tekritee
rit
•äidink
ielen om
aksu
misessa on pu
lmaa
•su
omen
kielen om
aksu
minen
on selkeä
n viiveistä ja/tai
poikke
avaa
suh
teutettuna
jo saa
tuihin
tukitoim
enpiteisiin
(esim. lap
si on ollut v
ähintään
vu
oden
sää
nnöllisesti pä
iväh
oido
ssa, saa
nut S
2-‐tukitoim
ia ja
siitä hu
olim
atta puh
een tuoton
ja
ymmärtämisen
vaike
udet huo
mattavia)
•pu
heen
motoriikan
vaike
us, ä
nkytys
Opp
ilash
uolto
Leop
s
Neu
vola-‐/ko
ululää
käri
arvioi eriko
issaira
anho
itoon
lähe
ttäm
istarpee
n
Erikoissairaan
hoito/
Lasten
foniatrine
n pk
lep
äily kielih
äiriös
tä puh
eterap
eutin
tutkim
uksen pe
rustee
lla
Kielijä
ntee
n, änk
ytyksen tai ä
änihäiriön
vu
oksi neu
volalääk
äri tai te
rvey
denh
oitaja
voi teh
dä lä
hettee
n su
oraa
n foniatrille
.
Erikoissairaan
hoito
lääk
ärin lä
hettee
lläHUS/Aud
iofoniatrine
n osasto:
vaikea
t kielih
äiriöt
LNS/lasten
neurolog
inen
yksikkö
:va
ikea
t kon
takti-‐ ja vuo
rova
ikutus
onge
lmat
tai v
iivettä kok
onaiskeh
ityksessä
7 Eri kieli- ja kulttuuritaustaisen lapsen kielenkehityksen arviointi ja tukeminen neuvolassa, päivähoidossa sekä alkuopetuksessa