0
SOSIAALIHUOLTOLAINMUKAISENPERHETYON
RAJAPINNAT-SOSIAALISENRAPORTOINNINPILOTTI
VANTAANPERHEPALVELUISSA
Raportissa kuvataan 113 perhepalveluiden työntekijän näkemyksiäsosiaalihuoltolain mukaisesta perhetyöstä, muista lapsiperheiden
palveluista ja ajankohtaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä.
AnneKantoluoto &JohannaHedman
1
Sisällys
Johdanto ......................................................................................................................................... 2
1. Sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö ..................................................................................... 3
1.1 Sosiaalihuoltolaki................................................................................................................... 3
2 Sosiaalinen raportointi ................................................................................................................. 4
2.1 Rakenteellinen sosiaalityö ja sosiaalinen raportointi.............................................................. 4
2.2 Sosiaalisen raportoinnin toteutus vantaalla ........................................................................... 5
2.3 Ryhmäkeskustelu sosiaalisen raportoinnin tiedontuottamisen välineenä .............................. 7
2.4 Osallistujat ............................................................................................................................ 9
3 Sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö vantaalla ........................................................................ 11
3.1 Palveluun lähettäminen ....................................................................................................... 11
3.2 Palvelua saaneet perheet .................................................................................................... 15
3.3 Lastensuojelun ja sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden rajapinta.................................. 20
3.4 Omatyöntekijyys ja erityisen tuen tarpeessa oleva lapsi ...................................................... 27
4 yhteiskunnalliset ja alueelliset ilmiöt ja palveluiden kehittäminen ............................................. 33
4.1 Toimeentulotuen kela-siirto ................................................................................................ 33
4.2 Alueellisia ilmiöitä ............................................................................................................... 38
4.3 Kehittämisehdotukset alueellisiin ilmiöihin.......................................................................... 42
5 Tulosten hyödyntäminen palveluiden kehittämisessä ................................................................ 47
Lopuksi.......................................................................................................................................... 48
Liite: Ryhmäkeskusteluiden runko ................................................................................................. 50
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
2
Johdanto
Vantaan perhepalveluiden sosiaalisen raportoinnin pilotista päätetty Perhepalveluiden
johtoryhmässä keväällä 2016. Pilotoinnin kohteeksi valikoitui sosiaalihuoltolain mukaisten
palveluiden ja lastensuojelun palveluiden rajapinta. Tavoitteita oli kaksi:
1. Tuottaa tietoa sosiaalihuoltolain mukaisesta perhetyöstä ja sen rajapinnoista useiden eri
työntekijäryhmien näkökulmasta.
2. Tuoda sosiaalinen raportointi ylisektorisesti työntekijöiden tietoisuuteen ja kerätä ajatuksia
siitä, miten sosiaalista raportointia kannattaisi jatkossa toteuttaa.
Palveluiden kehittämisestä on tehty oma raporttinsa ja sosiaalisen raportoinnin prosessista
omansa. Tämän, palveluiden kehittämistä koskevan osaraportin esiaineistona toimivat
sosiaalihuoltolain mukaiset perhetyön lähetteet ensimmäisen toimintavuoden (toukokuu
2015 - heinäkuu 2016) aikana. Lähetteitä ja niitä seurannutta asiakashistoriaa
tarkastelemalla voitiin seurata yksiköistä toiseen ohjautuneiden perheiden tilannetta ja
siihen vaikuttaneita tekijöitä. Lähetteistä ja asiakashistoriasta kerättyä anonymisoitua tietoa
käytettiin lähtökohtana sosiaalisessa raportoinnissa. Työntekijöiden huomiot aineistosta
muodostavat raportin ytimen.
Toisen raportin aineistona toimivat sosiaalisen raportoinnin aikana tehdyt työsuunnitelmat
ja havainnot sekä ryhmäkeskusteluihin osallistuneiden työntekijöiden kommentit ja toiveet
sosiaalisen raportoinnin toteuttamisesta.
Lastensuojelun avohuollon, aikuissosiaalityön ja kuraattoripalveluiden työntekijät
osallistuivat sosiaaliseen raportointiin ryhmäkeskusteluissa maaliskuussa 2017.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
3
Sosiaalisen raportoinnin ohjausryhmänä toimivat esimiehet Kati Villgren aikuissosiaalityöstä
ja Johanna Hankomäki lastensuojelun avopalveluista. Päävastuussa sosiaalisen raportoinnin
toteuttamisesta olivat Anne Kantoluoto ja Johanna Hedman lastensuojelun avopalveluista.
Pia Pajari psykososiaalisista palveluista osallistui osaan ryhmäkeskusteluista ja joihinkin
suunnittelutapaamisista.
1. Sosiaalihuoltolainmukainenperhetyö
1.1 Sosiaalihuoltolaki
Vuoden 2015 huhtikuun alusta tuli voimaan uusi sosiaalihuoltolaki (1301/2014), jossa
säädetään sosiaalisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisestä sekä muista
sosiaalihuollon kunnallisista tehtävistä ja palveluista sekä niiden toteuttamisesta. Laki koskee
kaikkia asiakkaita lapsista vanhuksiin. Lain tarkoituksena on vahvistaa peruspalveluja ja
vähentää sitä kautta korjaavien toimenpiteiden tarvetta. Lain tavoitteena on myös madaltaa
tuen hakemisen kynnystä järjestämällä sosiaalipalveluja muiden peruspalvelujen yhteydessä.
Sosiaalihuoltolain voimaantulon yhteydessä muutoksia tuli muun muassa lastensuojelulakiin,
terveydenhuoltolakiin, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettuun lakiin sekä
lapsen elatuksesta annettuun lakiin.
Sosiaalihuoltolain 38 §:ssa säädetään palvelujen järjestämsestä palvelutarpeen arvioinnin
mukaisesti. Oikea-aikaisilla ja riittävillä tilapäisillä palveluilla on pyrittävä ehkäisemään
pidempiaikaisen tuen tarvetta. Kun tuen tarve on jatkuvaa tai toistuvaa, palveluja on
järjestettävä siten, että tavoitteena on asiakkaan itsenäinen selviytyminen ja tuen tarpeen
päättyminen asiakkaan kanssa tavoitteeksi asetetun määräajan jälkeen.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
4
(Sosiaalihuoltolain soveltamisopas.
>http://stm.fi/documents/1271139/1352015/Sosiaalihuoltolain+soveltamisopas.pdf/cb12a5c4-9bfa-
4983-adf6-94ca18815f1b< Luettu 20.4.2017.)
Vantaalla aloitettiin keväällä 2015 sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö vastaamaan uuden
lain vaatimuksiin. Uusi palvelu vastaisi asiakkaiden tarpeisiin aikaisessa vaiheessa ja sen
avulla voitaisiin ennaltaehkäistä vahvemman tuen tarvetta, kuten lastensuojelun
asiakkuutta.
Sosiaalihuoltolain mukaisessa perhetyössä aloitti 4 sosiaaliohjaajaa, jotka työskentelivät
siten, että yksi työntekijä vastasi yhden perheen asioista. Käyntejä perheissä oli noin yksi
viikossa. Lastensuojelun tehostetussa perhetyössä, joka oli aiemmin ollut ainoa tarjolla ollut
perhetyö työntekijät työskentelevät pareittain ja käyntejä on enimmillään useita kertoja
viikossa.
2Sosiaalinenraportointi
2.1 Rakenteellinen sosiaalityö ja sosiaalinen raportointi
Rakenteellisesta sosiaalityöstä on säädetty laissa (SHL 7 §). Rakenteellisella sosiaalityöllä on
huolehdittava sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymisestä
ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämisestä hyvinvoinnin ja terveyden
edistämiseksi.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
5
Rakenteelliseen sosiaalityön keskeiset tavoitteet ovat
1) sosiaalihuollon asiakastyöhön perustuvan tiedon tuottaminen asiakkaiden tarpeista ja niiden
yhteiskunnallisista yhteyksistä sekä tarpeisiin vastaavien sosiaalipalvelujen ja muun
sosiaalihuollon vaikutuksista;
2) tavoitteelliset toimet ja toimenpide-ehdotukset sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi ja
korjaamiseksi sekä kunnan asukkaiden asuin- ja toimintaympäristöjen kehittämiseksi;
3) sosiaalihuollon asiantuntemuksen tuominen osaksi kunnan muiden toimialojen suunnittelua
sekä yhteistyö yksityisten palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa paikallista sosiaalityötä
sekä muuta palvelu- ja tukivalikoimaa kehittäen.
Yksi tapa toteuttaa lainmukaista rakenteellista sosiaalityötä on sosiaalinen raportointi. Sen
avulla voidaan vastata ongelmaan siitä, että koetaan asiakastyössä kertyneen tiedon olevan
vaikeasti välitettävissä (esim. Tiitinen & Lähteinen 2014). Sosiaalinen raportointi on väline ja
keino saada tarvittava tieto hyödynnettyä (Hussi 2005). Tavoitteena saada tietopohjaa
kehittämistyön tueksi ja vaikuttamaan päätöksentekoon sekä työntekijöiden ja asiakkaiden
ääni ja kokemukset julkiseen keskusteluun (Focault ; Habermas).
Sosiaalisessa raportoinnissa on tavoitteena vaikuttaa yksittäistä ihmistä ja hänen tilannettaan
suurempiin kokonaisuuksiin ja toimintajärjestelmiin. Vaikuttamisen ohella on oleellista pyrkiä
epäkohtien esittämiseen ja konkreettisten muutosehdotusten tekemiseen. Rakenteelliseen
sosiaalityöhön liittyy kiinteästi sosiaalityön oma tiedontuotanto: tutkimus, kehittäminen ja
raportointi. (Raunio 2004 ; Hämäläinen 2014; Urponen 2014.)
2.2 Sosiaalisen raportoinnin toteutus vantaalla
Kesäkuussa 2016 sosiaalisen raportoinnin teemaksi valittiin perhepalveluiden johtoryhmässä
sosiaalityön esimies Kati Villgrenin ja kehittäjäsosiaalityöntekijä Anne Kantoluodon
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
6
ehdotuksen mukaisesti sosiaalihuoltolain mukaisten ja lastensuojelulain mukaisten
palveluiden rajapinta. Tarkemmaksi kohteeksi valikoituivat sosiaalihuoltolain mukaisen
perhetyön lähetteet.
Hakemuslomakkeet eivät kuitenkaan kertoneet riittävästi tai ollenkaan lastensuojelun ja
palvelutarpeen arvioinnin rajapinnasta ilman ATJ-asiakastietojärjestelmään kirjattuja
taustatietoja. Lähetteiden lisäksi päätimmekin etsiä tietoa asiakashistoriasta myös ennen ja
jälkeen sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön lähetettä. Näin saimme lisää informaatiota
esimerkiksi asiakkaiden perheistä ja siitä, millaisissa tilanteissa perheet ohjautuvat
lastensuojeluun tai aikuissosiaalityöhön.
Tarkastelimme asiakastietojärjestelmästä seuraavia asioita:
- Keitä palvelu koskee
- Lapsen/lasten iät.
- Mikä on haettu palvelu (perhetyö/tukiperhe)1.
- Kuka hakee (nimi + ammattirooli) .
- Kuka on omatyöntekijä (nimi + ammattirooli).
- Onko lähetteessä mainittu, että on haettu tai tehty lastensuojelun arviota.
- Onko lapsella lastensuojelun historiaa (ATJ:sta tiedot).
- Millä alueella (lastensuojelun kolmesta alueesta) perhe asuu.
- Vastuutyöntekijäryhmä.
- Lastensuojelun aiempi asiakkuus tai lastensuojelutarpeen selvitys/palvelutarpeen arvio,
jonka yhteydessä on arvioitu lastensuojelun tarve.
- Perhetilanne.
- Muut palveluntarjoajat (esim. terveydenhuolto, vammaispalvelut, ei perhepalveluiden
sisäiset).
1 Haetut tukiperheet tilastoitiin myös aineiston käsittelyn helpottamiseksi ja mahdollista myöhempää analyysia varten. Perheet,joille haettiin vain tukiperhettä, siirrettiin erilliselle listalle.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
7
- Kuka on tällä hetkellä vastuutyöntekijä.
Lähetteistä ja taustatiedoista syntynyttä aineistoa käytettiin taustamateriaalina sosiaalisessa
raportoinnissa. Aineistoon oli pääsy ainoastaan niillä työntekijöillä, jotka olivat vastuussa
sosiaalisesta raportoinnista tai olivat mukana suunnittelussa. Kun tarvittava tieto oli saatu
kerättyä ja anonymisoitua, alkuperäinen aineisto tunnistetietoineen tuhottiin.
2.3 Ryhmäkeskustelu sosiaalisen raportoinnin tiedontuottamisen välineenä
Valitsimme työntekijöiden osallistumisen tavaksi ryhmäkeskustelut, joihin olimme
valmistelleet samanlaisena toistuvan, edellä kuvatusta aineistosta muodostetun rungon
(Liite 1). Päädyimme tähän ratkaisuun siksi, että tiedon kerääminen työntekijöiltä yksittäin
tai tiimeittäin kirjallisesti olisi ollut aikataulullisesti haastavaa ja lisäksi halusimme varmistaa,
että osallistuvilta työntekijöiltä saatu tieto olisi tasalaatuista. Tämän pystyimme
varmistamaan parhaiten siten, että tiedonkeruu tapahtui samalla tavalla kaikkien
osallistujien kanssa.
Ryhmäkeskusteluiden kysymysrunko (Liite 1) muodostui siten, että ensin esitimme
kysymyksen jostakin sosiaalihuoltolain mukaiseen perhetyöhön liittyvästä aiheesta, esim.
”Mistä lähetteitä sosiaalihuollon mukaiseen perhetyöhön on tehty?”. Työntekijät vastasivat
kysymykseen omiin kokemuksiinsa perustuen.
Kun teemasta oli käyty keskustelua kokemuksiin perustuen, näytimme dian, jossa esiteltiin
tilastotietoa tai muuta keräämäämme aineistoa kyseisestä teemasta, esimerikiksi
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
8
pylväskuvio, joka kuvasti sitä, mitkä ammattiryhmät olivat tehneet lähetteitä. Ryhmä kävi
dian nähtyään keskustelua siitä, vastasiko tilastotieto koettua tilannetta kentällä.
Diasarjan rakenne osoittautui erittäin toimivaksi ja se teki selkeästi näkyväksi sen, että
tilastoidessa jokin olennainen asia saattaa vääristyä tai näyttäytyä toisenlaisena kuin
arkitodellisuus. Toisessa raportissa on kuvattu sitä, miten tilastot ja arkikokemukset
vastasivat toisiaan. Jokaisen luvun loppuun on koottu kyseiseen osa-alueeseen liittyvät
kehittämisehdotukset, joita työntekijät esittivät.
Jätimme ryhmäkeskusteluissa tilaa myös vapaalle keskustelulle, jonka ei tarvinnut liittyä
esitettyihin aiheisiin. Ryhmäkeskustelun lopussa kysyimme, miten työntekijät kehittäisivät
lapsiperheiden palveluita Vantaalla ja miten he toivoisivat seuraavan sosiaalisen
raportoinnin prosessin etenevän. Nämä viemme sovitusti tiedoksi perhepalveluiden
johtoryhmään.
Ryhmäkeskusteluiden käytännön toteutus oli pääasiassa lastensuojelun kehittämisestä
vastaavan sosiaalityöntekijöiden, Johanna Hedmanin ja Anne Kantoluodon vastuulla. Pia
Pajari Psykososiaalisista palveluista osallistui koulukuraattorien ryhmäkeskusteluihin sekä
yhteen lastensuojelun avohuollon ryhmäkeskusteluun.
Sosiaalista raportointia lähdettiin suunnittelemaan prosessina, jota voidaan jatkaa
ensimmäisen vaiheen jälkeen. Suunnitteluvaiheessa teimme seuraavan sivun kuvion
esittämään sosiaalisen raportoinnin prosessin mahdollista etenemistä.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
9
Kuvio 1. Sosiaalisen raportoinnin suunniteltu prosessi.
2.4 Osallistujat
Valtaosa ryhmäkeskusteluihin kutsutuista työntekijöistä pääsi paikalle, ja yhtä lukuun
ottamatta kaikki ryhmäkeskustelut pystyttiin käymään maaliskuussa 2017. Sosiaalisen
raportoinnin ryhmä keskusteluita oli yhteensä 15. Osallistujia oli yhteensä 108 ja he
jakautuivat yksiköihin seuraavasti:
Koulukuraattorit
o 18 kuraattoria kolmessa eri keskustelussa.
o 3 vastaavaa kuraattoria.
Kuraattoripalveluista osallistui yhteensä 21 työntekijää.
Aineiston alustavakäsittely jatilastointi
Huomiottilastoidustaaineistosta
RyhmäkeskustelutRyhmäkeskustelujen
materiaalinjatkotyöstä ja
raportointi
Uudet kysymyksetaiemman pohjalta
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
10
Aikuissosiaalityö
o 9 työntekijää perheiden ja aikuisten sosiaalineuvonnasta (sosiaalityöntekijöitä ja
sosiaaliohjaajia).
o 5 sosiaaliohjaajaa aikuissosiaalityöstä.
o 10 työntekijää nuorten aikuisten tiimistä (sosiaalityöntekijöitä ja sosiaaliohjaajia).
o 19 osallistujaa yli 25-vuotiaiden aikuissosiaalityöstä.
o 5 aikuissosiaalityön johtavaa sosiaalityöntekijää.
Aikuissosiaalityöstä osallistui yhteensä 48 työntekijää.
Lastensuojelun avohuolto
Myyrmäen toimintayksikkö
o 6 osallistujaa suunnitelmallisista tiimeistä.
o 6 osallistujaa vastaanottotiimistä.
Koivukylän toimintayksikkö
o 6-9 osallistujaa vastaanottotiimistä (osa joutui lähtemään kesken keskustelun
asiakastapaamiseen).
Tikkurilan toimintayksikkö
o 5 osallistujaa suunnitelmallisesta tiimistä.
o 8 osallistujaa vastaanottotiimistä.
o 6 lastensuojelun johtavaa sosiaalityöntekijää kaikista yksiköistä.
Lastensuojelusta osallistui yhteensä 39 työntekijää.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
11
3Sosiaalihuoltolainmukainenperhetyövantaalla
3.1 Palveluun lähettäminen
Sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö alkoi neljän työntekijän voimin toukokuussa 2015.
Perhetyön sosiaaliohjaajat työskentelivät perheiden kanssa yksin ja palvelun työskentelyn
kesto oli enimmillään kolme kuukautta.
Sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön alkaminen oli näkynyt eri työntekijäryhmille hieman
eri tavoin. Lähes kaikilla ryhmäkeskusteluihin osallistuneilla työntekijäryhmillä oli
kokemuksia lähetteiden tekemisestä tai niiden tekemiseen osallistumisesta. Poikkeuksen
tekivät aikuissosiaalityön sosiaaliohjaajat, joiden työrooliin sosiaalihuoltolain mukaisen
perhetyön lähetteiden tekeminen ei kuulunut.
Lastensuojelun työntekijöitä ei näy seuraavan sivun lähetteiden tekijätahoa kuvaavassa
kaaviossa lainkaan, mihin on yksinkertainen syy: vaikka lastensuojelussa oli saatettu arvioida
perheen palveluntarve ja tehty lähete sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin, lähetteen
laatijaksi merkittiin se työntekijä, joka jatkoi perheen kanssa arvioinnin jälkeen.
Lastensuojelussa oltiin siis oltu aktiivisesti mukana sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin
ohjaamisessa, vaikka he eivät näykään tilastoissa. Tilastollinen tieto täydentyi tältä osin
olennaisesti ryhmäkeskusteluiden avulla.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
12
Kuvio 2. Sosiaalihuoltolain mukaisten perhetyötä hakenut taho. Kuvion pta-yksikkö on
perheiden ja aikuisten sosiaalineuvonta.
Sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön hakemiseen oli saatavilla ohje, jossa kerrottiin
selkeästi sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön prosessista: minne lähete tulee osoittaa,
miten työskentely aloitetaan ja millaisella syklillä sitä arvioidaan. Ohjetta pidettiin selkeänä
kuvauksena työskentelyprosessista, joskin se oli ollut hyvin vaihtelevasti saatavilla eri
yksiköissä. Uudet työntekijät eivät ääritapauksessa olleet ryhmäkeskusteluihin tullessaan
kuulleet palvelusta lainkaan.
Muut kuin lastensuojelun työntekijät tai lastensuojelussa aiemmin työskennelleet
työntekijät olisivat toivoneet prosessikuvauksen lisäksi huomattavasti enemmän ja
laajempaa tietoa siitä, millaisissa tilanteissa ja millä perustein palvelua tulisi hakea. Toivetta
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
13
perusteltiin sillä, että kaikilla työntekijöillä ei välttämättä ollut aiempaa työhistoriaa
lapsiperheiden kanssa työskentelystä. Työntekijöiden epävarmuus liittyi esimeriksi siihen,
mitä konkreettisia asioita perheen vahvuuksiin, tarpeisiin ja huoliin liittyen arvioidaan
yhdessä perheenjäsenten kanssa, kun palvelun tarvetta selvitetään.
Lähetteitä tehdessä laissa säädetty salassapito aiheutti haasteita: työntekijäryhmistä kukaan
ei nähnyt kaikkien muiden kirjauksia ja tästä oli ajoittain ollut seurauksena perheen tilanteen
arviointi kahdessa paikassa samaan aikaan. Lisähaasteita aiheutti se, että lastensuojelussa
kirjataan muistiinpanot lapsen tietoihin, aikuissosiaalityössä aikuisen tietoihin. Tästä aiheutui
tiedonkulun haasteita etenkin palvelun alkamisvaiheessa, kun yksiköissä ei välttämättä ollut
ensisijassa katsottu kuin lapsen tai aikuisen asiakastietoihin kirjatut muistiinpanot. Perheillä
itsellään ei välttämättä ollut selkeää käsitystä siitä, oliko jossakin muualla mahdollisesti
menossa arviointityöskentelyä, joten asia selvisi joskus varsin myöhään.
Kuraattoreilla saattoi olla koululla asiakkuudessaan ennestään vain yksi perheen lapsista
muiden ollessa vielä alle kouluikäisiä, mikä loi sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön
lähetteen tekemisestä hankalaa – luontevaa yhteyttä koko perheeseen ei ole samalla tavalla
kuin palveluissa, joissa koko perhe voidaan tavata ongelmitta samaan aikaan. Kuraattoreiden
asiakkaina olleet perheet olivat toisaalta saaneet palvelua varsin nopeasti lähetteen
tekemisen jälkeen, mitä pidettiin perheiden kannalta erittäin tärkeänä.
Sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä oli haettu yleensä kaikkien sektoreiden
työntekijöiden mukaan varhaisessa vaiheessa, heti perheen tuen tarpeen ilmettyä. Aina
palvelua ei kuitenkaan ollut saatu, perusteina esimerkiksi se, että perheellä oli asiakkuus
esimerkiksi perheneuvolassa tai hoitotaho psykiatrisissa palveluissa. Joissain tapauksissa
perheiden avun tarvetta ja toivetta ei työntekijöiden mukaan ollut asiakasohjausryhmässä
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
14
kuultu syystä tai toisesta. Ryhmäkeskusteluissa ei käynyt selkeästi ilmi, millaisia nämä
tilanteet olivat olleet.
Muutkin sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut olivat työntekijöiden mukaan tarpeellisia ja
toivottuja. Perhekoutsien matalan kynnyksen neuvonta- ja ohjaustyö perheiden arjen
pulmiin mainittiin lähes kaikissa keskusteluissa paikkansa löytäneenä ja tarpeellisena
palveluna. Esimerkiksi kuraattorit ohjasivat perheitä usein myös muihin sosiaalihuoltolain
mukaisiin palveluihin tai lastensuojeluun.
Joissain tapauksissa kiire oli vaikuttanut siihen, että palvelua oli haettu aiottua hitaammin.
Jos palveluun ohjaamisen ja perheen tilanteen arvioinnin kriteerit ja toimitavat eivät olleet
työntekijälle tuttuja, aikaa kului joskus runsaastikin. Myös muut työtehtävät katkaisivat
lähetteenteon etenemistä, mikä mainittiin useammassa eri työntekijäryhmässä
ylisektorisesti.
Moni työntekijä kertoi pohtineensa lähetettä tehdessään sitä, että asiakasta edelleen
kierrätetään eri palveluissa. Suuressa osassa organisaatioita sosiaali- ja terveydenhuollossa
on olemassa aikaraja asiakkuuden kestolle tai tapaamisten maksimimäärälle, joiden jälkeen
asiakkuus loppuu. Asiakkaan tulee tällöin hakeutua uutena asiakkaana palvelun piiriin, mikä
tarkoittaa arviointiprosessia ja useimmissa palveluissa myös sen jälkeen vaihtuvaa
työntekijää, joka hoitaa suunnitelmallisen, pitkäkestoisen työskentelyn.
Aikuissosiaalityössä ja lastensuojelussa käytettiin pääsääntöisesti rajana vuoden mittaista
jaksoa: jos sen aikana ei ole ollut aktiivista työskentelyä perheen tai lapsen kanssa, asiakkuus
katsottiin loppuneeksi ja asiakkaan tilanne tuli arvioida uudelleen. Asiakas kierrätettiin
joissain tapauksissa työntekijöiden mukaan täysin turhaan arvioivan yksikön kautta, joka teki
arvion ja sen perusteella lähetteen sosiaalihuoltolain mukaiseen perhetyöhön. Näin tapahtui
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
15
monesti siitä huolimatta, että tosiasiassa käyntejä suunnitelmallisen työn yksikössä oli
saattanut olla kohtalaisen hiljattainkin – niistä saattoi löytyä yllättäen maininta jostakin
asiakastiedoista.
Kehittämisehdotukset
Tiedon jakamista säännönmukaisesti esimeriksi työyksikkökokouksissa pidettiin tärkeänä
sähköpostilla tiedottamisen lisäksi.
Asiakkaiden saaman palvelun sujuvoittamiseksi toivottiin muutosta siten, että asiakkuuden
”määräaika” ei olisi niin tarkkaan rajattu. Tällöin esimerkiksi perhe, jolla on sama
palveluntarve, vaikka aikaa edellisestä käynnistä onkin kulunut, pääsisi suoraan asiakkaaksi
siihen yksikköön, johon tulee jäämään. Kun lähetteen tehnyt henkilö olisi myös arvioimassa
tilanteen muuttumista perheen kanssa, perhe saisi asiantuntevampaa tukea.
3.2 Palvelua saaneet perheet
Kun tarkastelimme asiakasperheiden sosiaalityön suunnitelmia ja palvelutarpeen arviointeja
tehdessämme ryhmäkeskustelun runkoa, huomasimme tiettyjen taustatekijöiden tulevan
mainituksi usein: perheiden maahanmuuttajatausta, vanhemman, lapsen tai molempien
saama psykiatrinen hoito, suuri lapsimäärä ja yksinhuoltajuus. Poimimme nämä erilliseen
taulukkoon siten, että jokainen maininta esimerkiksi mielenterveyden haasteista kirjattiin
itsenäisesti – jos sekä vanhemmalla että lapsella oli kontakti psykiatrisiin palveluihin,
perheestä tehtiin kaksi merkintää.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
16
Tämän vuoksi alla oleva kuvio antaa suuntaa-antavasti käsitystä taustatekijöiden
esiintyvyydestä, ei siitä, kuinka monessa perheessä oli kyseistä taustatekijää. Epätarkkuutta
aiheuttaa myös se, että osa taustatekijöistä ei välttämättä ole näkynyt viimeisimmissä
asiakastietojärjestelmän kirjauksissa. Lista taustatekijöistä on kuitenkin vahvasti suuntaa-
antava ja keskusteluissa saimme palautetta siitä, että kuvio tuki työntekijöiden kokemusta.
Mainittujen taustatekijöiden lisäksi sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä saaneiden
perheiden tilanteita yhdisti kaikkien osallistujaryhmien mukaan vanhempien halu saada
tukea tilanteeseensa ja kyky ottaa sitä vastaan.
Kuvio 3. Perheiden taustatekijöitä.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
17
Työntekijöiden mukaan etävanhempi ei välttämättä saanut samanlaista sosiaalihuoltolain
mukaista perhetyötä tuekseen kuin lähivanhempi, vaikka esimerkiksi lapsen oireilua tapahtui
kummankin vanhemman kanssa, mikä koettiin joidenkin perheiden kohdalla merkittäväksi
puutteeksi.
Eri palveluissa on lähtökohtaisesti eri-ikäisiä asiakkaita, joten sosiaalihuoltolain mukaiset
palvelut painottuvat joihinkin asiakasryhmiin toisia enemmän. Nuorten, alle 25-vuotiaiden
sosiaalityön yksikössä asiakkaiden perhekoot olivat vielä pieniä, eikä sosiaalihuoltolain
mukaista perhetyötä ollut juuri haettu tälle ryhmälle. Työntekijät arvelivat, että yhden
lapsen perhe pärjäsi ylipäätään keskimäärin melko hyvin neuvolan tuella, ja mahdollinen
palvelun tarve realisoituisi perheiden elämässä myöhemmin, jos lapsia tulisi lisää tai
vanhemmat eroaisivat. Suuri lapsimäärä nähtiin kaikenikäisillä vanhempien jaksamista
haastavana tekijänä, varsinkin jos perheen tilanteessa oli muita haasteita kuten sairautta tai
työttömyyttä.
Kuraattoreiden asiakasperheissä toistuivat eniten kokemukset esiopetuksessa ja alakouluissa
toimivien kuraattoreiden omatyöntekijyydestä tai työpariudesta sosiaalihuollon mukaisessa
perhetyössä. Lukiossa tai ammattioppilaitoksissa opiskelevista suurin osa joko asui yksin tai
oli aikuistumassa lapsuudenkodista, joten kokemus oli samankaltainen kuin alle 25-
vuotiaiden kanssa työskentelevillä – jos lapsia ylipäätään oli, perhekoot olivat pieniä ja
haasteet sellaisia, että perhetyötä ei juuri tarvittu.
Mikään Kuvio 3:ssa kuvatuista taustatekijöistä ei työntekijöiden mukaan ole itsessään riski.
Riskiksi se muodostuu silloin, kun taustatekijöitä on useita tai vanhemman jaksaminen alkaa
pitkittyneessä, haastavassa tilanteessa heikentyä. Erityisen vaikeaksi tilanne koettiin niissä
perheissä, joissa kuormittavia tekijöitä oli useita. Esimerkkinä kerrottiin vanhemmasta, joka
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
18
oli useamman lapsen ulkomaalainen yksihuoltaja, joka ei ymmärtänyt, mistä perhetyössä oli
kyse, eikä siksi ottanut sitä vastaan. Pelko lastensuojelusta kummitteli usein tällöin taustalla.
Niillä perheillä, jotka olivat olleet joko lastensuojelun asiakkuudessa tai joiden lastensuojelun
tarve oli selvitetty, oli työntekijöiden mukaan positiivisempi suhtautuminen
sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin kuin perheillä, jotka eivät olleet saaneet palveluita.
Perheet eivät aina ottaneet palvelua vastaan silloin kun työntekijät tarjosivat siihen
mahdollisuutta. Palveluihin haluttomat perheet eivät työntekijöiden mukaan välttämättä
pystyneet hahmottamaan omaa avun tarvettaan ja tällöin tilanne saattoi pahentua hiljalleen
siten, että perheen tilanne lopulta pahimmillaan kriisiytyi. Näiden perheiden tuki tarjottiin
viime kädessä lastensuojelusta, koska peruspalvelun tuet eivät olleet enää riittäviä.
Joissain tapauksissa palvelua vastaanottomaan halukas perhe saattoi jäädä kokonaan ilman
tukea. Tällaiseksi mainittiin tilanne, jossa lastensuojelun vastaanottotiimissä oli arvioitu, että
perhe selviää sosiaalihuoltolain mukaisilla palveluilla. Perheen aikuiset olivat myös itse
halukkaita palvelun vastaanottamiseen. Asiakkuus siirtyi neuvottelussa aikuissosiaalityöhön
ja perheelle haettiin sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä. Palvelun aloittaminen kuitenkin
kesti varsin kauan ja perhe ilmoitti lopulta, että ei ole enää kiinnostunut palvelun
saamisesta, koska perheen tilanne oli muuttunut.
Tässä tapauksessa perhe jäi ilman palveluita siksi, että palvelussa oli jonoa. Palvelun
löydettyä paikkansa oli keskusteluihin osallistuneiden mukaan ymmärrettävää, että kysyntää
on enemmän kuin tarjontaa ja jonoja syntyy. Perheiden kannalta tilanne nähtiin kuitenkin
vaikeana ja epäoikeudenmukaisena, jos apua ei saatu silloin, kun sitä tarvittaisiin.
Sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden ongelmaksi koettiin ylipäätään se, että niitä ei ollut
tarjolla kuin vähän ja kapealla skaalalla.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
19
Toisaalta palvelu saattoi joskus jäädä alkamatta tilanteessa, jossa lastensuojelussa oli
arvioitu, että perheessä tarvitaan tukea, mutta perhe tarvitsisi ensi sijassa sosiaalihuoltolain
mukaisia palveluita. Arviossa oli saatettu esittää vaihtoehtoisina joko lastensuojelun
asiakkuus tai se, että perhe ottaa vastaan tukea arjen rutiinien hallintaan siten, että
vanhemmat pystyvät takaamaan pikkulapsen tarvitseman perushoivan.
Kun perhe oli siirtynyt asiakkaaksi aikuissosiaalityöhön ja sosiaalihuoltolain mukainen palvelu
oli yritetty aloittaa, perheen vanhemmat olivat toistuvasti peruneet tapaamisia ja lopulta
jättäneet kokonaan tulematta. Työntekijöiden mukaan näissä tilanteissa on riskinä, että
perheen arki luisuu yhä kaoottisemmaksi ja pienen lapsen kannalta kestämättömäksi, mutta
jos esimeriksi aikuissosiaalityön vastuusosiaalityöntekijä on vaihtunut, tieto asiasta ei
välttämättä olekaan kulkeutunut hänelle ja sitä kautta lastensuojeluun. Tämä saattoi
pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa vanhemmat jäävät vaille tukea lapsen tarpeiden
huomioimisessa ja arjen rakentamisessa.
Kehittämisideat
Kun kokosimme ryhmäkeskusteluiden tausta-aineistoa, kävi ilmi, että lapsen tai perheen
vastuutyöntekijää ja palveluiden etenemistä on todella haastavaa seurata
asiakastietojärjestelmän avulla. Ryhmäkeskusteluissa tämän nähtiin johtavan siihen, että
perheet saattoivat jäädä ilman palvelua esimerkiksi työntekijävaihdoksien myötä.
Jotta voitaisiin taata, että perhe sekä saa toivomaansa palvelua tai ei putoa pois palveluista
omasta halustaan, tulisi pystyä seuraamaan, miten asiakkaan prosessi etenee ja kuka on
työntekijänä siitä vastuussa. Tekniset ratkaisut, joissa näkyisivät esimerkiksi viimeksi haetut
palvelut, olisivat yksi keino estää putoamista palveluista. Veimme tämän toiveen tiedoksi
myös Apotti-hankkeeseen.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
20
Ryhmäkeskusteluissa toivottiin, että lapsen elämässä olevat etä- ja lähivanhempi voitaisiin
ottaa tasavertaisesti huomioon, kun perheille suunnitellaan tukea. Myös muita lapselle
tärkeitä ihmisiä pitäisi voida ottaa mukaan perhekäsitystä laajentaen niin, että lapsi ja hänen
lähipiirinsä saisivat parhaan mahdollisen tuen.
3.3 Lastensuojelun ja sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden rajapinta
Kysyimme ryhmäkeskusteluissa, miten osallistujat arvioivat sosiaalihuoltolain mukaisen
perhetyön vaikuttaneen lastensuojeluun ohjautuvien perheiden määrään. Useimmissa
ryhmissä keskusteltiin tässä vaiheessa oma-aloitteisesti myös siitä, millaisia matalan
kynnyksen palveluita perheille oli aiemmin ollut tarjolla ja miten tilanne oli muuttunut
sosiaalihuoltolain päivityksen myötä.
Ryhmissä oltiin varsin yksimielisiä siitä, että sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö on tärkeä
matalan kynnyksen palvelu. Perheet olivat aiemmin hakeutuneet lapsiperheiden
kotipalvelun ja neuvolan perhetyön asiakkaiksi silloin, kun tuen tarve oli kohtalaisen
vähäinen. Perheneuvolan lisäksi vahvempaa tukea oli ollut tarjolla pääasiassa lastensuojelun
asiakkaille ja lastensuojelun asiakkuuden kriteerit olivat tämän vuoksi olleet nykyistä
löyhemmät. Tämä näkemys oli erityisesti lastensuojelussa vallitseva.
Sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön asiakasperheistä suurimmalla osalla oli aiempi
lastensuojelun asiakkuus tai perheen lapsille/lapselle oli lastensuojelussa tehty
palvelutarpeen arviointi (Kuvio 4). Tämän arvioitiin ryhmissä johtuvan paljolti siitä, että
lastensuojelussa on aiemmin hoidettu kaikki sellaiset asiat, joihin ei ollut löytynyt luontevaa
tekijää tai tukea muualta. Monet hankalasti eri palvelujen väliin jäävät lapset ja perheet
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
21
olivat aiemmin ohjautuneet viimesijaisiin palveluihin matalamman kynnyksen palveluiden
puuttuessa, eivät välttämättä siksi, että lastensuojelun asiakkuus olisi muuten ollut tarpeen.
Sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön myötä perheille katsottiin olevan tarjolla nopeampaa
ja sopivammin mitoitettua tukea, joka oli usein myös riittävää. Perhekoutsit, joihin asiakkaat
voivat olla itse yhteydessä pienissä arjen pulmatilanteissa, mainittiin useissa ryhmissä
yhtälailla tärkeänä matalan kynnyksen tukena, johon perheet saattoivat hakeutua jo ennen
kuin sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö oli tarpeen.
Kaikissa työntekijäryhmissä koettiin, että entistä haastavammissa tilanteissa olevat perheet
siirtyivät lastensuojeluun ja sellaiset perheet, joiden katsottiin pärjäävän kevyemmällä tuella,
jäivät useammin sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin. Lastensuojelun ja
sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden rajapinnassa käydään kuitenkin sekä lastensuojelun
että muiden palveluiden edustajien mukaan neuvotteluita siitä, minkä tahon palvelu oli
kulloinkin lapselle tai perheelle sopivin.
Lastensuojelun työntekijöiden mukaan heidän asiakkaakseen ohjataan perheitä, joita voisi
auttaa peruspalveluiden keinoin. Syyksi arvioitiin sitä, että eri ammattiryhmillä on eri tavoin
tietoa lastensuojelun asiakkuuden kriteereistä. Toisaalta muualla kuin lastensuojelussa
työskentelevät olivat sitä mieltä, että perheet eivät välttämättä pääse lastensuojeluun
riittävän nopeasti silloin, kun sitä tarvitaan. Yhteisesti jaettua käsitystä siitä, millaisissa
tilanteissa lasten ja perheiden tulisi saada lastensuojelun palveluita, ei ollut löydettävissä,
vaan määrittely oli työntekijäryhmäkohtaista.
Sille, miksi raja lastensuojelun ja muiden palveluiden välillä ei näyttäydy kovin
selkeärajaisena, ei löytynyt keskusteluissa yhtä selittävää tekijää. Osittain vaikuttanee se,
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
22
että arvio tehdään jokaisen lapsen ja perheen erityinen tilanne ja tarpeet huomioiden, eikä
yksiselitteisiä kriteereitä ole mahdollista laatia.
Lastensuojelussa tehty lapsen ja palvelutarpeen arviointi koettiin kaikissa yksiköissä
laadukkaaksi ja perheiden tilanne kokonaisvaltaisesti arvioiduksi. Kun palvelutarpeen
arviointi on yhteisellä, perhepalveluiden eri työntekijäryhmille näkyvällä pohjalla, se on myös
käytettävissä muissa perheen saamissa palveluissa.
Useiden yksiköiden työntekijät arvelivat ryhmäkeskusteluissa, että aiemmin lastensuojelun
asiakkaina olleet perheet olivat muita halukkaampia ottamaan vastaan sosiaalihuoltolain
mukaista perhetyötä. Syyksi arvioitiin se, että heillä oli positiivisia kokemuksia
palvelujärjestelmästä. Sen, että lastensuojeluun oli siirtynyt vain pieni osa perheistä, joille oli
haettu sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä, nähtiin merkkinä uuden palvelun
tarpeellisuudesta. Palvelun piiriin jääneiden perheiden määrä nähtiin myös osoituksena sen
onnistumisesta ja toisaalta myös siitä, että perheiden tilanteita oli saatu aiemmin
helpotettua lastensuojelun asiakkuuden aikana ja he pärjäsivät uusien haasteiden ilmetessä
kevyemmällä tuella kuin aiemmin.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
23
Kuvio 4. Perheiden aiempi asiakashistoria ja siirtyminen palveluiden välillä tarkastelujakson
aikana. (N = 53)
Muista työntekijäryhmistä poiketen lastensuojelun työntekijät olivat sitä mieltä, että
pelkästään sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön avulla pärjänneiden perheiden määrä ei
täysin vastannut todellisuutta ryhmäkeskusteluiden käymisen aikaan, maaliskuussa 2017.
Ryhmäkeskusteluissa käytettiin taustamateriaalina 2015–2016 kerättyä aineistoa, minkä
vuoksi työntekijöiden kokemukset ja tilastot eivät koskeneet välttämättä samaa ajankohtaa.
Lastensuojelun työntekijät olivat sitä mieltä, että sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö
monesti edelsi lastensuojelun asiakkuutta tai sitä haettiin lastensuojelun asiakkuuden
päättyessä. Syiksi tälle arvioitiin esimerkiksi sitä, että matalan kynnyksen palveluita ei ole
aiemmin ollut juurikaan saatavilla, ja perheet eivät todellisuudessa vielä saaneet tukea niin
aikaisin kun olisivat tarvinneet.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
24
Lastensuojeluun siirtyvien perheiden siirtymisen syitä oli työntekijöiden mukaan
monenlaisia. Väkivalta nähtiin selkeänä lastensuojelun asiakkuuden kriteerinä ja se oli myös
taustatietojen mukaan ollut suurin yksittäinen syy lastensuojelun asiakkuuteen (Kuvio 5,
lastensuojelun asiakkuuteen siirtymisen pääasiallinen syy). Väkivalta kattaa tässä kaikki
lähisuhdeväkivallan muodot perheessä: vanhempien keskinäisen ja vanhemman lapseen
kohdistaman väkivallan sekä lasten välisen ja lapsen vanhempaan kohdistaman väkivallan.
Päihteiden käyttö oli myös keskeisessä roolissa sekä työntekijöiden oman arvion että
asiakkaiden taustatietojen perusteella.
Kukaan keskusteluihin osallistunut ei pitänyt taloudellisia syitä perusteena lastensuojelun
asiakkuudelle, vaikka se olikin kirjoitettu auki useissa suunnitelmissa tai palvelutarpeen
arvioinneissa, joita tarkastelimme kerätessämme taustatietoa ryhmäkeskusteluihin.
Kuvio 5. Lastensuojelun asiakkuuteen siirtymisen pääasiallinen syy.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
25
Syyksi taloudellisen tilanteen ylikorostuneelle näkymiselle arveltiin, että taloudellinen
tilanne oli vain osa perheen haasteista, mutta helpommin määriteltävissä kuin muut,
samoista elämänhallinnan ongelmista koituneet pulmat perheen elämässä. Syynä
taloudellisen tuen näkymiselle arveltiin myös sitä, perhe oli saattanut olla taloudellisten
ongelmien vuoksi esimerkiksi heikommassa asemassa joidenkin lasten tarvitsemien
harrastusten tai muun avun osalta. Toisaalta harrastusten tukeminen ei ole peruste
lastensuojelun asiakkuudelle, mikä myös todettiin ryhmäkeskusteluissa.
Ryhmäkeskusteluissa todettiin, että tältä osin tilastotieto ei vastaa minkään
työntekijäryhmän kokemuksia siitä, millä perusteilla asiakkuudet lastensuojelussa alkavat.
Jos peruspalveluiden riittämättömyys oli mainittu palvelutarpeen arvioinnissa tai
suunnitelmassa perusteena sille, että lapsi siirtyy lastensuojelun asiakkuuteen, syyksi
siirtymiselle oli tilastoitu ”muut syyt”. Ryhmäkeskusteluissa kerrottiin konkreettisia
esimerkkejä siitä, mitä tämä tarkoittaa. Tukihenkilöä lapsiasiakkaalle ei saanut
ryhmäkeskusteluiden järjestämisen aikana vielä hankkia ostopalveluna sosiaalihuoltolain
mukaisissa palveluissa, vaikka lapsella olisi ollut tarve siihen. Tukihenkilöä ei myöskään ollut
saatavana sosiaalihuoltolain mukaisena kunnan omana palveluna. Tämän nähtiin olevan yksi
syy siihen, että lastensuojeluun siirtymisen syyksi merkittiin peruspalveluiden
riittämättömyys.
Sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön alkaessa siihen nimetyt neljä sosiaaliohjaajaa
työskentelivät perheiden kanssa ilman työparia. Silloin, kun perheessä oli monta lasta tai
tilanne edellytti muusta syystä kahta työntekijää, perheen asiakkuus oli välttämätöntä siirtää
lastensuojeluun, jossa perhetyötä tehdään parityönä. Ryhmäkeskusteluissa pohdittiin sitä,
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
26
oliko näillä perheillä välttämättä todellisuudessa tarvetta lastensuojelun asiakkuudelle, vai
paikattiinko näissä tilanteissa peruspalveluita edelleen lastensuojelulla.
Syyksi peruspalveluiden riittämättömyydelle esitettiin myös sitä, että kun sosiaalihuoltolain
mukaista perhetyötä alettiin hakea monien eri työntekijäryhmien toimesta ja kysyntä kasvoi,
perheet joutuivat jonottamaan palvelun alkamista. Odottamisaikana perheen tilanne saattoi
vaikeutua siten, että perhe ei enää pärjännyt sosiaalihuoltolain mukaisilla palveluilla ja he
siirtyivät lastensuojelun asiakkaiksi.
Eri yksiköiden välillä neuvoteltiin monesti siitä, mikä olisi sopivin taho ottamaan vastuun
perheen omatyöntekijyydestä. Parhaimmissa tapauksissa palvelu alkoi hyvin nopeasti, jopa
muutamien päivien päästä hakemisesta. Näin kuvattiin tapahtuneen esimerkiksi silloin, kun
kuraattori sekä haki palvelua että oli omatyöntekijänä. Tällöin prosessissa ei ollut siirtoa
arvioivasta yksiköstä asiakkuuden vastaanottavaan yksikköön, mikä hidasti monesti palvelun
aloittamista.
Sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö nähtiin toisaalta kouluissa tervetulleena ammatillisena
haasteena, toisaalta sen nähtiin vievän aikaa kuraattorien perustyöltä oppilaitoksissa,
etenkin jos entistä haastavammat perheet jäävät jatkossa sosiaalihuoltolain mukaisiin
palveluihin.
Kuraattorien osalta omat haasteensa tuo se, että he saattavat siirtyä sivistystoimeen, jolloin
he eivät voisi enää toimia sosiaalihuoltolain mukaisina omatyöntekijöinä. Kuraattoreiden
rooli mahdollisen muutoksen jälkeen oli vielä hämärän peitossa, minkä vuoksi työskentelyä
asiakkaiden kanssa ei voitu suunnitella pidemmälle kuin lähitulevaisuuteen. Kuraattoreiden
mahdollinen siirtymä nähtiin heikennyksenä asiakkaiden saamiin sosiaalihuoltolain mukaisiin
palveluihin.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
27
Kehittämisideat
Lastensuojelun ja sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden sekä kunnan ja terveydenhuollon
muiden palveluiden keskinäinen suhde ja rajapinnat haastavat työntekijöitä ja
organisaatioita. Työntekijät näkivät uuden tilanteen pahimmillaan loputtomana arviontina,
jossa jokainen yksikkö arvioi perheen tilannetta uudestaan omista lähtökohdistaan.
Asiakkaiden näkökulmasta rajankäynnin ja määrittelyn katsottiin olevan raskasta ja sekavaa,
eikä asiakas aina tiedä, missä palvelussa on asiakkaana. Yhteisen, monialalaisen arvioinnin
nähtiin olevan tulevaisuutta ja selkiyttävän myös kriteereitä eri palveluihin pääsemisestä.
3.4 Omatyöntekijyys ja erityisen tuen tarpeessa oleva lapsi
Sosiaalihuollon 42 § mukaan asiakkaalle on nimettävä asiakkuuden ajaksi omatyöntekijä.
Työntekijää ei tarvitse nimetä, jos asiakkaalle on jo nimetty muu palveluista vastaava
työntekijä tai nimeäminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta.
Omatyöntekijällä on oltava asiakkaan palvelukokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukainen
sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa laissa
tarkoitettu kelpoisuus. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai muun asiakkaan
omatyöntekijällä tai hänen kanssaan asiakastyötä tekevällä työntekijällä on oltava mainitun
lain 3 §:n mukainen sosiaalityöntekijän kelpoisuus. Erityistä tukea tarvitsevaa lasta koskevaa
sosiaalihuoltoa toteutettaessa lapsen omatyöntekijän tai muun lapsen sosiaalipalveluista
vastaavan työntekijän tulee tavata lapsi asiakassuunnitelmaan tarkemmin kirjattavalla
tavalla riittävän usein henkilökohtaisesti.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
28
Kuviossa 6 näkyy asiakastietojärjestelmästä poimittu perheiden omatyöntekijä lähetteiden
jälkeisen tarkastelun loppuvaiheessa, heinäkuussa 2016. Omatyöntekijäksi sosiaalihuoltolain
mukaisen perhetyön asiakkaille oli pääasiassa valikoitunut työntekijä aikuissosiaalityöstä,
lastensuojelusta tai kuraattoripalveluista. Tiedon paikkansapitävyyttä heikentää se, että osa
perheistä oli ohjautunut palvelun piiriin jo toukokuussa 2015, viimeisimmät vasta kesällä
2016, joten omatyöntekijyyttä ei ollut seurattu yhtä pitkään kaikkien osalta.
Kuvio 6. Perheen omatyöntekijä (N53)
Ryhmäkeskusteluissa todettiin, että kuraattoreita oli todennäköisesti vastuutyöntekijöinä
enemmän kuin kuvio antaa ymmärtää, koska taustatietoja laatiessa Johanna Hedman ja
Anne Kantoluoto eivät päässeet tarkastelemaan kuraattorien muistiinpanoja, joista tämä
olisi käynyt ilmi. Toisaalta oli myös mahdollista, että asiakkaiden kirjaukset eivät aina olleet
ajan tasalla. Kaikkiaan voidaan todeta, että kyseisellä tavalla selvitettynä tieto
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
29
omatyöntekijästä ei ole luotettava, eikä sitä tällä tapaa tarkasteltuna ole ollut mahdollista
selvittää aukottomasti. Ryhmäkeskusteluiden aikaan ja tausta-aineistoa kerättäessä
asiakastietojärjestelmä ATJ ei ylipäätään mahdollistanut omatyöntekijän kirjaamista siten,
että tieto olisi näkyvillä kaikille työntekijäryhmille.
Omatyöntekijän löytyminen oli vaatinut kaikilta työntekijäryhmiltä joustavuutta ja luovuutta
uudessa tilanteessa. Esimerkkinä tästä kuraattorit kertoivat, että ne kuraattorit, jotka eivät
olleet sosiaalityöntekijöitä, eivät toimineet omatyöntekijöinä, vaan joku kolmesta
vastaavasta kuraattorista oli vastuutyöntekijä ja alueella toimiva kuraattori toimi hänen
työparinaan. Kaikki työntekijäryhmät kokivat yhteistyön muiden kanssa olleen ajoittain
haastavaa uuden tilanteen vuoksi, mutta kaikkien yhteisen tavoitteen olleen se, että
palvelua saadaan tarjottua perheille.
Työntekijät kertoivat esimerkkejä siitä, miten omatyöntekijän löytäminen oli ollut ajoittain
haastavaa, jos perheellä oli useita eri kontakteja palvelujärjestelmässä. Omatyöntekijyyttä
oli esimerkiksi ehdotettu kuraattoreille tilanteessa, jossa asiakkailla oli jo olemassa oleva
työntekijä jonkun palvelun piirissä, mutta siellä katsottiin, että sosiaalihuoltolain mukainen
perhetyö ei kuulunut kyseisen palvelun piiriin. Kuraattorilla ei kuitenkaan välttämättä ollut
perheeseen aiempaa työskentelysuhdetta, mikä tarkoitti, että perhe joutui aloittamaan
uuden työntekijän kanssa.
Ryhmäkeskusteluissa toivottiin kaikilta eri palveluissa työskenteleviltä halua joustaa ja toimia
uuden lainsäädännön hengen mukaisesti niin, että asiakkaan palvelut eivät hajautuisi usealle
eri taholle, vaikka se tarkoittaisikin totutusta poikkeamista. Keskusteluissa myös mietittiin,
missä muissa kuin nyt esitetyissä palveluissa olisi mahdollista olla perheelle omatyöntekijä ja
pohdittiin esimerkiksi päiväkotia, jossa lapsesta ja hänen arjestaan on paljon tietoa.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
30
Omatyöntekijyydestä käydyt neuvottelut ja rajanvedet eri työntekijäryhmien välillä eivät
aina olleet päätyneet lopputulokseen, jota olisi pidetty perheen kannalta parhaana
mahdollisena. Tällaiseksi tilanteeksi mainittiin esimerkiksi se, että jonkun ammattiryhmän
työntekijällä oli ollut kertaluontoinen, lyhyt kontakti perheeseen, mutta varsinaista
asiakkuutta ei ollut syntynyt. Kun perhe ohjattiin tällaisen työntekijän asiakkaaksi, koettiin,
että perheen tilanteen ja perhetyön aikana tapahtuneen muutoksen arviointi oli
omatyöntekijälle haastavaa, kun asiakasperhe ei ollut tuttu eikä esimerkiksi lastensuojelussa
tehtyjä aiempia kirjauksia ole mahdollista nähdä.
Lainsäädännön ja sähköisen asiakastietojärjestelmän puutteissa nähtiin myös hyviä puolia:
kun työntekijä tutustui perheeseen tässä hetkessä, hän muodosti myös käsityksen ilman
aiempien kirjausten vaikutusta. Tällöin asiakassuhde perheen jäsenten kanssa muodostui
vapaammin ja perheen nykyistä tilannetta peilaten.
Omatyöntekijyyttä määritellessä koettiin suurena haasteena a tyhjillään olevat virat, joiden
vuoksi perhe saattoi joutua odottamaan, kunnes alueelle saatiin palkatuksi uusi
sosiaalityöntekijä. Tämän epäkohdan korjaamiseksi toivottiin johdolta uusia linjauksia
perheiden tarpeista lähtien. Esimerkiksi aikuissosiaalityön sosiaaliohjaajilla saattoi olla
vahvaa aiempaa osaamista perheiden kanssa työskentelyyn, ja jotkut työntekijöistä
kertoivat, että asiakkuuden siirtäminen ja perhetyön aloittaminen olisi myös heille
mahdollista ja myös toivottavaa. Tämä ei saanut varauksetonta kannatusta ja osa
työntekijöistä koki hyväksi sen, että sosiaalityöntekijät olivat yksiselitteisesti
sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön omatyöntekijöitä, koska lapsilla ja perheillä koettiin
tällöin olevan erityisen tuen tarvetta.
Työntekijät pohtivat myös sitä, ollaanko lakiin mahdollisesti tekemässä muutoksia siten, että
omatyöntekijyyden kriteereitä höllennettäisiin myös silloin, kun asiakkaalla on erityisen tuen
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
31
tarve. Mahdollinen lakimuutos nähtiin keinona sekä vastata sosiaalityöntekijäpulaan että
alentaa palkkoja, koska sosionomi (AMK) – koulutuksen saaneet sosiaaliohjaajien palkka on
pienempi kuin sosiaalityöntekijöiden.
Selkeä tehtävärakenne ja omat tehtävät kummallekin ammattikunnalle nähtiin tärkeinä,
mikä sotii edellisissä kappaleissa mainittuja työtehtävissä joustamista ja työtehtävien
muutoksia vastaan. Sosiaaliohjaajat olivat kuitenkin jo omatyöntekijöinä esimerkiksi yksin
asuville aikuisille tilanteissa, joissa tarvittiin palveluohjausta tai taloudellista tukea. Tämän
kaltaisen omatyöntekijyyden katsottiin vastaavan lain vaatimuksia.
Kehittämisehdotukset
Käsitteenä erityisen tuen tarve koettiin haastavaksi. Suoraan laista ei ole mahdollista
päätellä, miten toimitaan yksittäisen asiakkaan kanssa, joten pääosassa lain soveltamisessa
on työntekijän tekemä ammatillinen arvio. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja
sosiaaliohjaajat kokivat vähiten haasteita arvioidessaan, mistä palvelusta ja minkä tasoista
palvelua perheen tulisi saada. Kuitenkin myös lastensuojelusta esitettiin toive siitä, että
sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain rajapinnan määrittelemisen tueksi tehtäisiin koko
kaupungin yhteinen soveltamisopas, joka tukisi työntekijöiden arviota erityisen tuen
tarpeesta ja mahdollistaisi asiakkaille oikea-aikaisen ja sopivan palveluratkaisun.
Myös omatyöntekijyyden suhteen toivottiin selkeitä, koko perhepalveluiden organisaatiota
koskevia yhteisiä linjauksia, jotta työntekijät eivät joutuisi neuvottelemaan ja
määrittelemään roolejaan. Vaikka eri työntekijäryhmät olivatkin halukkaita yhteistyöhön ja
pyrkivät neuvottelemaan perheen kannalta parhaan ratkaisun omatyöntekijyydestä,
toisistaan saman organisaation sisällä eroavat linjaukset hämmensivät ja hidastivat
työskentelyä.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
32
Jotta lapselle tai perheelle voitaisiin arvioida oikeanlainen, riittävän vahva tuki, tulisi yhdessä
arvioida, millaista tukea tarvitaan. Sosiaalihuollon edustaja on tällöin asiantuntija, jonka
tulisi kyetä määrittelemään, mitkä asiat tukevat tai uhkaavat lapsen arkea ammattilaisen
näkökulmasta. Tämän tehtävän toteuttamiseksi työntekijät toivoivat lisää osaamista. Osalla
työntekijöistä ei ollut aiempaa historiaa lasten tai lapsiperheiden kanssa työskentelystä, ja
he kokivat uuden tilanteen kaikkein haastavimmaksi. Perheiden tilanteiden ja avun tarpeen
arvioimiseksi toivottiin kaupunkitasoista kirjallista ohjetta, jossa olisi kerrottu, millaisia
seikkoja tulee huomioida työskentelyssä ja miten arviointi etenee. Oppimisen tärkeänä
keinona nähtiin parityö ja mahdollinen työnkierto, jonka avulla jokainen voisi laajentaa
osaamistaan.
Jotta asiakkaat saisivat parhaan mahdollisen avun ja tieto kumuloituisi, kaikissa tiimeissä
tulisi olla rakenne, jossa käsiteltäisiin asiakasasioita siten, että haasteita ja ratkaisuja
voitaisiin etsiä yhdessä. Suuntaviivojen hakeminen yksin koettiin turhauttavaksi ja turhaksi,
tietoa jakamalla asiakkaat saisivat tasalaatuisempaa ja parempaa palvelua. Omatyöntekijän
tueksi toivottiin tiimeihin sairaanhoitajaa, joka voisi auttaa tiimin jäseniä tilanteissa, joissa
asiakkaalla on myös terveydellisiä ongelmia, mutta ei selkeää kontaktia muihin palveluihin.
Työntekijät toivat myös esille sen, että toisaalta sote-uudistuksen tullessa tulisi pyrkiä kuntaa
laajempiin laajempiin yhtenäisiin määrittelyihin. Sote-uudistuksen ja siihen kuuluvan lape-
hankkeen oletettiin olevan johdon ensisijaisena kehittämisen kohteena ja suuntana, jota
tavoitellaan. Tämä nähtiin toisaalta hyvänä, toisaalta pohdittiin sitä, että perheet tarvitsevat
palvelua nyt ja heille tulisi taata nopeat ja sujuvat palvelut tässä hetkessä. Tärkeimpänä
kaikesta nähtiin se, että kaikissa yksiköissä pyrittäisiin toimimaan perheen etu edellä, vaikka
eri yksiköiden tehokkuusvaatimukset ohjaavatkin toimintaa pirstaleisuuteen ja lyhyisiin
asiakassuhteisiin.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
33
4yhteiskunnallisetjaalueellisetilmiötjapalveluidenkehittäminen
4.1 Toimeentulotuen kela-siirto
Toimeentulotuen kela-siirron vaikutukset asiakkaiden elämään tulivat työntekijöiden
aloitteesta mukaan keskusteluun. Kela-siirron jälkeen maksamatta jääneet toimeentulotuet
ovat olleet laajalti esillä julkisuudessa ja esim. Pesäpuu on kirjoittanut kannanoton
jälkihuollossa olevien nuorten toimeentulotukeen liittyvistä haasteista
(>http://www.pesapuu.fi/uutiset/2017/04/26/kannanotto<).
Työntekijöiden mukaan toimeentulotuen siirtyminen Kelaan on johtanut monenlaisiin
haasteisiin. He kertoivat esimerkkejä asiakaspoluista, joissa asiakas on jäänyt vaille palvelua
tai saanut sitä liian myöhään. Ongelmien katsottiin kohdistuvan erityisesti niihin asiakkaisiin,
jotka ovat heikommassa asemassa terveytensä, kognitiivisten kykyjensä tai
elämänhallintataitojensa osalta.
Jos esimerkiksi asiakas tekee Kelaan toimeentulotukihakemuksen, jossa on mainittu
asiakkaalla olevan vuokravelkoja, vuokravelat jätetään huomioimatta toimeentulotuessa ja
asia siirretään tältä osin toimivaltaiseen kuntaan ehkäisevän toimeentulotuen
harkitsemiseksi. Kansaneläkelaitoksen on arvioitava tarvittaessa yhteistyössä asianomaisen
kunnan kanssa, onko asiakkaan täydentävän tai ehkäisevän tuen tarve kiireellinen. Jos tuen
tarve arvioidaan kiireelliseksi, Kansaneläkelaitoksen on käsiteltävä hakemus myös
perustoimeentulotuen osalta kiireellisenä. Tästä säädetään laissa toimeentulotuesta (14d§).
Ryhmäkeskusteluun osallistuneiden mukaan on erittäin tärkeää, että tämänkaltaisissa
tilanteissa toimitaan lain määräämällä tavalla.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
34
Vuokravelkaisen asiakkaan hakemus oli kuitenkin saatettu ohjata Kelasta virheellisesti
kunnan täydentävän toimeentulotuen yksikköön, jossa käsitellään sellaiset menot, joita ei
korvata toimeentulotuen perusosasta. Täydentävää toimeentulotukea ovat esimerkiksi
muutto- tai harrastuskulut. Täydentävän toimeentulotuen yksikön sosiaaliohjaajat tai muut
työntekijät eivät voi kuitenkaan myöntää vuokravelkoihin rahallista tukea, koska ne voi
myöntää vain sosiaalityöntekijä ehkäisevänä toimeentulotukena. Jos asia siis oli virheellisesti
lähetetty jatkokäsiteltäväksi täydentävän toimeentulotuen yksikköön, asia piti siirtää sieltä
vielä aikuissosiaalityöhön, jossa voidaan joissain tapauksissa myöntää asiakkaalle
taloudellista tukea vuokravelan maksamiseksi. Tämä tehdään aina sosiaalityön
suunnitelmaan perustuen ehkäisevänä toimeentulotukena.
Sosiaalihuoltolaissa säädetään, että jos asiakkaan tilanne edellyttää lisäselvittelyä
sosiaalihuollon ammattilaisen kanssa, tulisi Kansaneläkelaitoksesta tehdä sosiaalihuoltolain
35§ mukainen yhteydenotto sosiaalihuoltoon yhdessä asiakkaan kanssa. Jos suostumusta ei
voida saada ja henkilö on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan,
terveydestään tai turvallisuudestaan, tai lapsen etu sitä välttämättä vaatii, ilmoitus
sosiaalihuollon tarpeesta on tehtävä salassapitosäännösten estämättä viipymättä.
Sen lisäksi, että tieto oli usein kulkeutunut Kelasta yksikköön, jossa ei ollut toimivaltaa hoitaa
asiaa, ilmoitusmenettely Kelasta kuntaan oli työntekijöiden mukaan toiminut hitaasti tai ei
ollenkaan. Tämä koituu kiireellisissä tilanteissa kohtalokkaaksi - esimerkiksi asiakkaan
asunnon säilymisen kannalta saattaa olla jo myöhäistä toimia, kun tieto asiakkaan
toimintakyvyttömyydestä vihdoin saapuu. Työntekijät kuvasivat ääritilanteeksi sitä, että
asiakas on sairastunut vakavasti (esim. psykoosi) ja velat ovat alkaneet kertyä. Tieto on
tavoittanut sosiaalityöntekijän siinä vaiheessa, kun häätö on jo toteutunut. Sosiaalihuoltolain
35§:n katsottiinkin toteutuvan satunnaisesti tältä osin.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
35
Vaikka yhteistyö Kelan kanssa onnistuikin ajoittain hyvin, työntekijöillä oli suuri huoli siitä,
miten heikosti tieto kulkeutuu organisaatioiden välillä. Sosiaalitoimen työntekijät kunnassa
kokivat, että asiakkaan turha kierrättäminen ja kiireellisen asian hidas käsittely kertoo sekä
Kelan ruuhkista että siitä, että Kansaneläkelaitoksessa ei aina ole osaamista arvioida, milloin
toimeentulotuen peruspäätös tulisi tehdä kiireellisenä ja milloin asiasta pitäisi tehdä
kiireellisesti myös sosiaalihuoltolain 35§ mukainen ilmoitus kuntaan.
Myös kunnan omassa toiminnassa nähtiin kehittämistä. Silloin, kun kelasta oli ohjattu
vuokravelka-asia täydentävän toimeentulotuen yksikköön, jossa ei voida tehdä asiasta
päätöstä, asiakasta on joskus ohjattu kiireellisissäkin tilanteissa ottamaan itse yhteys
aikuissosiaalityöhön, jossa asiaa voitaisiin vielä käsitellä siellä. Tämä hidasti ajoittain avun
saamista, jos asiakas ei ollut heti tavoittanut työntekijää. Ammattilaisten keskinäinen
viestintä nähtiin tässä erittäin tärkeänä, ja sen nähtiin pääosin toimivan kuten pitääkin.
Työntekijät pitivät kuitenkin erittäin huolestuttavana sitä, että jos kela tai täydentävän
toimeentulotuen yksikkö ei ollut tehnyt Shl35§:n mukaista ilmoitusta tai muutoin siirtänyt
asiaa kiireellisesti aikuissosiaalityöhön silloin, kun asiakas on ilmeisen kyvytön itse
ilmoittamaan asiasta, hän saattoi jäädä täysin omilleen.
Työntekijöiden mukaan aktiiviset asiakkaat olivat usein Kelan kielteisen päätöksen saatuaan
suoraan yhteydessä kunnan sosiaalityöhön, joka oli tehnyt joissain tilanteissa suunnitelman
ja ehkäisevän toimeentulotukipäätöksen. Ääritapauksessa asiakkaan reseptilääkkeenkään ei
ollut katsottu kuuluvan toimeentulotuen piiriin; perusteena oli se, että Kelan lääkäri oli
arvioinut, että lääke ei ole tarpeellinen. Asiakas haki siihen kunnasta ehkäisevää
toimeentulotukena, jota tässä tapauksessa myös myönnettiin.
Näissä tilanteissa kunnan koettiin paikkaavan monessa kohtaa Kelan työtä. Ohjeena
työntekijöillä on kuitenkin se, että kunnan ei tulisi tehdä ehkäisevän toimeentulotuen
päätöstä, jos Kelan päätös vaikuttaa virheelliseltä. Työntekijät kertoivat kokevansa tämän
kohtuuttomaksi. Heidän mukaansa asiakasta tulee tukea siten, että hän ei joudu entistä
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
36
syvempään ahdinkoon, mikä tarkoitti tukemista myös sosiaalitoimen taloudellisin keinoin,
kuten reseptilääkkeen tapauksessa – asiakas ei voinut odottaa lääkkeitä pitkän
valitusprosessin ajan.
Edellä mainittujen lisäksi huolta herättivät esimerkiksi nuoret, kotiin jumiutuneet työttömät
sekä päihderiippuvaiset, joille oli työntekijöiden mukaan nyt tehty Kelasta pitkiä, jopa puolen
vuoden toimeentulotuen päätöksiä. Näissä tapauksissa sosiaalityöntekijän tekemät
lyhyemmät toimeentulotukipäätökset ja melko tiheään järjestetyt sosiaalityöntekijän tai
sosiaaliohjaajan tapaamiset olivat aiemmin toimineet tärkeänä keinoina aktivoida asiakkaita
tuen, kuten päihdekuntoutuksen piiriin.
Osa asiakkaista ei ollut enää keväällä 2017 tullut sosiaalityöntekijän tapaamisiin sen jälkeen,
kun toimeentulotukipäätös oli tehty Kelasta pidemmälle ajalle (jopa 6kk). Kun kyseessä ovat
ihmiset, joilla on merkittäviä elämänhallinnan- tai päihdeongelmia, seuraukset saattavat olla
vakavia. Sosiaalitoimi on saattanut olla ainoa paikka, johon näillä ihmisillä oli ollut kontakti,
ja sen olennainen osatekijä on työntekijöiden kokemuksen mukaan nyt kadonnut.
Sosiaalityön ja toimeentulotuen yhdistämistä sosiaalityössä ei työntekijöiden mukaan ole
ymmärretty koko laajuudessaan, ja kustannukset tästä saattavat koitua sekä taloudellisesti
että inhimillisesti korkeiksi, jos yhteys Kelan ja kuntien välillä ei voimistu.
Myös pakolaisstatuksen saaneet ihmiset ovat työntekijöiden mukaan vaikeassa asemassa.
Pakolaisilla saattaa olla sekä vaikea traumatausta että lukutaidottomuutta ja vuosiakin
jatkuvaa keinottomuutta toimia uudessa ympäristössä. Tällaiset asiakkaat tarvitsisivat
vierellä kulkijan, työntekijän joka voisi viedä asiakkaan paikkaan, josta tukea haetaan. Tähän
työntekijöillä ei ollut kuin satunnaisesti mahdollisuutta. Kelasta oltiin satunnaisesti näiden
asiakkaiden asioissa yhteydessä kuntaan, mutta tarpeeksi arveltiin huomattavasti
suurempaa määrää yhteydenottoja.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
37
Se, että työntekijätkään eivät olleet tavoittaneet Kelasta ketään vastaamaan soittaessaan
asiakkaan asioissa, herätti suurta huolta. Monien asiakkaiden kerrottiin jonottaneen sairaina
tai pienten lasten kanssa tuntien ajan. Asiakkaita oli ohjattu kantelemaan pitkittyneistä ja
kohtuuttomista prosesseista oikeusasiamiehelle – vuokravelka-asioiden uskottiin olevan
jäävuoren huippu nyt koituvista ongelmista. Niillä asiakkailla, joilla on pitkiä
toimeentulotuen päätöksiä, ongelmat saattavat kasautua syksyyn 2017 asti. Työntekijöillä oli
huolta myös siitä, että Kelan toimintaa ei valvota samalla tavalla kuin sosiaalitoimen
toimintaa. Keskusteluissa pohdittiin sitä, että ilman sanktioiden vaaraa muutoksiakaan ei
välttämättä tulisi kovin nopeasti.
Ydinongelmana nähtiin se, että toimeentulotuen Kela-siirrossa ei ole otettu huomioon sitä,
että heikoimmassa asemassa olevien ohjautuminen on nyt monelta osin Kelan
työntekijöiden harteilla ilman, että näillä olisi välttämättä koulutusta tai kokemusta siitä,
keistä tulisi esimerkiksi tehdä Shl35§ mukainen ilmoitus sosiaalihuoltoon. Työntekijät
kertoivat, että pelkäsivät sitä, miten tilanne vielä kärjistyisi jatkuessaan – kun
ryhmäkeskusteluita käytiin maaliskuussa 2017, toimeentulotuen Kela-siirto oli vielä tuore
asia.
Työntekijät toivoivat, että tilanne muuttuisi siten, että asiakkaat eivät joutuisi vaikeisiin
tilanteisiin järjestelmän kankeuden tai työntekijöiden osaamattomuuden vuoksi, mihin on
helppo yhtyä. Jos sosiaalialan osaamista Kelassa ei vahvisteta, arviot asiakkaiden tilanteista
tuskin muuttuvat asiantuntevammiksi. Tämän pitkäaikaisvaikutuksia voi vain arvailla.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
38
4.2 Alueellisia ilmiöitä
Yksinäisetperheet ja lapset
Hyvinvointivaltion antama tuki perheille nähtiin tärkeänä, mutta sen kääntöpuoli on
perheiden etääntyminen sukulaisistaan ja muista sosiaalisista verkostoistaan. Tämä näkyi
työntekijöiden mukaan usein tavoin.
Yksinäiset lapset olivat erityisesti lasten kanssa työskentelevien näkökulmasta ryhmä, joka
on haavoittuvaisessa asemassa. Lapsella ei välttämättä ole kuin omat vanhempansa ja
sisaruksensa sosiaalisena verkostona, ja vanhempien läsnäolo saattaa olla hyvin rajallista
esimerkiksi pitkien työpäivien tai vuorotyön vuoksi. Perheen ainoa lapsi saattaa viettää
tällaisissa tilanteissa hyvin paljon aikaa itsekseen. Yksinäisyyttä saattaa lisätä perheen
pienituloisuus: jos ei ole varaa harrastaa mitään, lapsella ei ole mahdollista muodostaa
suhteita toisaalta, jos hän on jäänyt koulussa yksin. Tilanne korostuu entisestään, jos
asuinympäristössä ei ole muita saman ikäisiä lapsia.
Myös kokonaisten perheiden katsottiin olevan yksinäisiä. Perheiden yksinäisyyttä oli
useanlaista, eivätkä yksinäiset perheet olleet missään määrin homogeeninen ryhmä. Uusilla,
kalliilla asuinalueilla asuvat, pitkää päivää tekevät keskiluokkaiset vanhemmat saattoivat
työntekijöiden mukaan olla hyvin hauraasti kiinnittyneitä ympäröivään yhteisöön tai
esimerkiksi omaan sukuunsa. Kun palveluita ei uusilla alueilla juurikaan ole, perheet jäävät
helposti eroon toisistaan. Luontevia suhteita naapureihinkaan ei aina synny eikä ole
olemassa paikkaa, jossa naapureita tai muita asukkaita voisi kohdata. Toisaalta kohdatuilla
perheillä saattoi olla sekä taloudellisia että terveydellisiä haasteita ja monenlaista
osattomuutta. Se, että perhe asui lähellä muita perheitä, ei välttämättä vaikuttanut
yksinäisyyden kokemukseen.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
39
Palveluistapudonneet
Väliinputoajaryhmiä oli useita, ja heistä nuorimmat ovat työntekijöiden noin 17-vuotiaita.
Täysi-ikäistymisen kynnyksellä olevaa uutta asiakasta ei pääsääntöisesti oteta lastensuojelun
asiakkuuteen kuin hetkeksi jos lainkaan. Asiakkuus kyllä aloitetaan, jos huolet ovat suuria,
mutta täysi-ikäistyvä nuori jää aikuisten palveluiden varaan 18 vuotta täytettyään lähes aina,
koska jälkihuolto-oikeutta ei ole ehtinyt syntyä.
Nuorten psykiatrisiin palveluihin on vaikea päästä, eikä tilanne helpotu, kun nuori täyttää 18.
Iässä, jolloin aikuisten tuki ja ohjaus ovat monille edelleen tarpeellisia asioita,
palvelujärjestelmä kääntää selkänsä passiiviselle nuorelle aikuiselle. Koteihinsa esimerkiksi
pelaamaan jumiutuneet nuoret, pääasiassa miehet, jäävät halutessaan tässä kohtaa pois
myös psykiatrisista palveluista. Etsiviä palveluita on olemassa, mutta niiden keinot ovat
rajallisemmat kuin nuorempien kanssa. Työntekijöillä oli huoli siitä, että jo näin nuorena osa
jää koulupudokkaaksi ja vaille mitään jatkosuunnitelmia.
Yhteisenä nimittäjänä nuorten palveluista putoamiselle nähtiin se, että aikuisille
suunnatuissa palveluissa oma aktiivisuus on tärkeää, eikä heikosti voiva nuori välttämättä
kykene hoitamaan asioitaan siten kuin pitäisi. Yhtenä selittävänä tekijänä näille tilanteille
nähtiin myöhään ammattilaisille näkyvät mutta jo lapsuudessa alkaneet ongelmat perheissä.
Etävanhemmalla ei ole työntekijöiden mukaan tasavertaista mahdollisuutta saada tukea
vanhemmuuteensa, koska palveluita tarjotaan yleensä perheelle tarkoittaen ydinperhettä.
Etävanhemman putoaminen palveluista ei ole säännönmukaista ja etävanhempi saatetaan
ottaa mukaan työskentelyyn, mutta tässä on työntekijöiden mukaan parantamisen varaa.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
40
Muutlapsiperheidenhaasteet
Palveluiden keskittämisen nähtiin koettelevan erityisesti niitä, jotka ovat pienituloisia ja
asuvat kaukana kuntien keskuksista. Tämän nähtiin eriarvoistavan sekä alueita että eri
elämäntilanteessa olevia ihmisiä: ne, joilla on vaikeuksia päästä liikkumaan taloudellisista,
terveydellisistä tai muista syistä, jäävät entistä herkemmin syrjään, myös sosiaalisista
suhteista. Lähiöt nähtiin riskeille alttiimpina ympäristöinä, joista poistuvat pahimmillaan
kaikki muut palvelut paitsi kaupat, joskus nekin.
Vanhempien mahdollisen työttömyyden seurauksena taloudellinen tilanne perheillä heikkeni
ja tästä johtuvat taloudelliset ongelmat vaikeuttivat lasten mahdollisuuksia harrastaa, mikä
eristi entisestään. Etäällä olevien palveluiden, heikon taloudellisen tilanteen ja erosta
aiheutuneen stressin ja surun nähtiin olevan kokonaisuutena pahimmillaan suuri riski
perheenjäsenten jaksamiselle. Osalla vanhemmista on lasten lisäksi omat vanhemmat
huolehdittavana, eivätkä he aina hae apua, vaikka tilanne olisi hyvin kuormittava.
Köyhien lapsiperheiden taloudelliset ongelmat nähtiin monin tavoin syrjäyttävinä, koska ne
vaikuttivat kaikkeen monipuolisen ravinnon saannista harrastuksiin. Ryhmäkeskusteluissa
tuotiin esille se näkökulma, että joskus perheen vanhempi oli käyttänyt rahaa näennäisen
vastuuttomasti, mutta kyseessä oli esimerkiksi yksittäinen, lasten hyväksi mennyt hankinta.
Vuosia jatkunut pienituloisuus nähtiin erittäin vaikeana olotilana, ja työntekijät pohtivat,
onko niin kurinalaisia ihmisiä edes olemassa, että yksittäisiä ylilyöntejä ei koskaan tapahtuisi.
Osa maahanmuuttajista ei pärjää yhteiskunnassa ilman asiointiapua esimerkiksi luku- tai
kielitaidon puuttuessa. Esimerkiksi hakemusten tai lomakkeiden täyttämisessä saattaa olla
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
41
suuria haasteita. Lastensuojelussa olevien perheiden asioissa ei yleensä ole mahdollisuutta
ottaa perheen asioita kokonaisvaltaisesti huomioon, vaan huomio on lapsessa ja perheen
vuorovaikutussuhteissa. Aikuissosiaalityöhän lastensuojelun asiakkuudessa oleva aikuinen ei
pääse, joten asiakkaat jäävät usein ilman palvelua, jossa kaikki perheen arjen kannalta
olennaiset asiat huomioitaisiin.
Vanhempi, joka ei osaa navigoida yhteiskunnassa, ei osaa välttämättä myöskään tukea
lastaan siten, että tällä olisi mahdollisimman hyvät edellytykset toimia koulussa, jatko-
opinnoissa ja työelämässä. Sama tarve tunnistettiin maahanmuuttajien lisäksi
kantasuomalaisilla. Erityisesti monen sukupolven yli jatkuneet toimeentulon ja työllisyyden
haasteet tekevät lapsen kasvuympäristöstä joskus virikkeettömän.
Monet erityislasten yksihuoltajavanhemmat tarvitsisivat satunnaisesti lastenhoitoapua
päästäkseen esimerkiksi hammaslääkäriin. Tällaista palvelua ei ole mahdollista saada kuin
itse ostamalla, mikä johtaa jopa palveluista pois jättäytymiseen. Perheellä ei välttämättä ole
muita ongelmia kuin yksin erityistarpeisesta perheestä huolehtiva aikuinen, mutta ongelmia
voi alkaa kasaantua, jos monia asioita jää tekemättä siksi, että verkostoja ei ole ja toinen
vanhempi ei ota lapsista vastuuta. Päivähoito-oikeuden rajoittamisen katsottiin osuvan myös
eniten näihin kuntalaisiin.
Huolto- ja tapaamisriidat työllistävät työntekijöiden mukaan perhepalveluista erityisesti
lastensuojelua. Vaikka huolto- ja tapaamisriita saattaa olla myös lastensuojeluasia silloin,
kun vanhempien riitelyn katsotaan vaarantavan lapsen hyvinvointia, useimmissa tapauksissa
tilanne ei ole niin vakava, että se edellyttäisi lastensuojelun puuttumista. Vanhemmat
saattavat tehdä toisistaan perättömiä lastensuojeluilmoituksia esimerkiksi omaa
yksinhuoltajuuttaan perustellakseen. Tämä kuormittaa sekä perheen lapsia että
palvelujärjestelmää ja sitoo resursseja myös muualla kuin lastensuojelussa. Vakavimmissa
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
42
tilanteissa perättömät ilmoitukset johtavat siihen, että lapset joutuvat käymään läpi turhia
rikosoikeudellisia prosesseja.
4.3 Kehittämisehdotukset alueellisiin ilmiöihin
”Maan hiljaiset” nähtiin väliinputoajina, joilla ei ollut keinoja, osaamista tai uskallusta hakea
ja joskus vaatiakin palveluita. Tällä hetkellä parhaiten tulevat palvelluiksi ne, jotka ovat
motivoituneita ja joilla on kykyä hankkia tietoa ja hyödyntää sitä. Näille yksinäisille
vanhemmille kaivattaisiin lisää vertaistukea ja matalan kynnyksen palveluita. Vertaistuki- ja
yhteisöllisellä periaatteella toimiva tila tai toiminta olisi myös mahdollisuus sosiaaliseen
kanssakäymiseen niille perheille, joilla ei juuri ole sosiaalisia suhteita.
Vertaistuen ja matalan kynnyksen palveluiden todettiin toimivan parhaiten omalla alueella ja
jonkun kolmannen sektorin toimijan tai vanhempien toimesta. Arveltiin, että viranomaisten
läsnäolo nostaisi kynnystä paikalle tulemiseen. Koulut nähtiin hyvänä paikkana tapaamisille.
Toimintaa on nytkin, joskin nykyisen, kouluilla tapahtuvan toiminnan katsottiin tapahtuvan
liikaa esimerkiksi urheiluseuraan kuulumisen kautta. Yksinkertainen keino lisätä perheiden
yhteisiä aktiviteetteja olisi se, että kunnalla olisi nettisivut, joista voisi tarkistaa oman
alueensa matalan kynnyksen toiminnan ylisektorisesti. Myös varamummotoimintaa,
leikkipuistotoimintaa ja aamupäiväkerhoja toivottiin paikoiksi, joissa perheillä olisi saatavilla
sekä ammattilaisten tuki että vertaisia.
Sekä vanhemmuuden että omista vanhemmista huolehtijana toimimisen haasteista
puhuminen toisten aikuisten kanssa nähtiin itsessään helpottavana asiana, ja paikkoja
tällaiselle keskustelulle tulisi luoda lisää. Vanhemmuuden ympärille voitaisiin järjestää
ryhmätoimintaa myös ammattilaisten toimesta. Kokemusasiantuntijoiden ryhmiä aikuisille,
lapsille ja nuorille, jotka elävät samaa elämäntilannetta tai joilla on muuten yhteisiä
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
43
kokemuksia, joista keskustella. Vantaalla tällaisia ryhmiä ei vielä juurikaan ole. Kuulluksi ja
nähdyksi tulemisen kokemuksen lisäksi kuntalaisilla pitäisi olla mahdollisuus tuoda heitä
puhuttaneita aiheita päättäjille.
Perheiden sosiaalihuoltolain mukaisiksi palveluiksi toivottiin esimerkiksi lapsen tukihenkilöä
tai – perhettä, joista etenkin tukiperhe nähtiin monesti vanhempien jaksamisen kannalta
olennaisimpina matalan kynnyksen apuna. Tukiperheitä ei ole riittävästi, ja varsinkin
suuremmilla perheillä on vaikeuksia löytää tukiperhettä lainkaan. Työntekijöiden mielestä
tukiperhe- tai muun vastaavan ostaminen olisi pidemmällä tähtäimellä hyvä ratkaisu
perheen kannalta ja tulisi myös kunnalle halvemmaksi, kun vältyttäisiin kriiseiltä ja
vahvemman tuen tarpeelta myöhemmin. Laajemmin saatavilla olevat tukiperheet ja
tukihenkilöt mainittiin tärkeinä lähes kaikissa kuudessatoista ryhmäkeskustelussa ja ne
olivatkin suosituimpia kehittämisehdotuksia palveluihin.
Kotiin jumittavien nuorten kanssa toimiessa toivottiin laajemmin käyttöön moniammatillista
jalkautuvaa työtä ja jonkin verran enemmän ilta-aikaisia palveluita. Pelkästään virka-aikaan
saatavat palvelut kuormittavat myös työssäkäyviä vanhempia – nyt he joutuvat olemaan
joskus paljonkin poissa töistä perheen, mikä vaikeuttaa entisestään perheen normaalin arjen
elämistä. Vaikka ilta-aikaan tehtävää työtä ei ajateltu missään ryhmässä säännönmukaisena,
se olisi monien työntekijöiden mukaan tärkeä huomioida osana työtä. Erityisesti
puhelinpalveluissa pitkät aukioloajat palvelisivat kuntalaisia.
Maahanmuuttajataustaiset nuoret opiskelijat hyötyisivät siitä, että kuraattoreista joku tai
jotkut olisivat erityisesti perehtyneitä heitä koskeviin kysymyksiin. Tämän nähtiin tukevan
kiinnittymistä sekä kouluun että myöhemmin työelämään. Maahanmuuttajaperheiden
jalkautuvan, rinnalla kulkevan tuen ja asiointiavun ratkaisuksi ehdotettiin parityötä ja
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
44
yliorganisaatiorajojen tehtävää, koko perheen asioihin keskittyvä työtä, jossa otettaisiin
huomioon perheen sosiaaliset suhteet, psyykkinen ja fyysinen terveys sekä talous.
Traumatisoituneet vanhemmat ja lapset päätyvät usein lastensuojelun asiakkaiksi perheen
tilanteen kärjistyttyä tavalla tai toisella. Lastensuojelussa ei kuitenkaan ole välttämättä
tarjolla sellaista erityisosaamista, jota perheet tarvitsisivat. Näille perheille ja lapsille
erityisesti suunnatut palvelut olisivat tärkeitä, kun pakolaisia tulee Suomeen entistä
enemmän. Myös kantasuomalaisissa perheissä koetaan erilaisia traumoja, väkivaltaa ja
kuolemia, joten tarve koskettaa potentiaalisesti kaikkia kuntalaisperheitä.
Maahanmuuttaja-aikuiset hyötyisivät tukihenkilöstä, joka auttaisi palveluihin pääsemisessä,
tukien hakemisessa ja muissa vastaavissa asioissa. Tämänkaltaista palvelua pitäisi voida
tarjota myös kantasuomalaisille, joilla on vastaavia haasteita.
Sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin, erityisesti perhetyöhön, toivottiin lisää työntekijöitä,
jotta palvelu voitaisiin aloittaa nopeasti perheen tarpeiden mukaisesti. Näin lastensuojelun
asiakkuuksia voitaisiin pidemmällä tähtäimellä vähentää. Lapsiperheille toivottiin kaikki
matalan kynnyksen palvelut yhdistävää perhekeskusta, jossa neuvolan olisi neuvolan lisäksi
laajasti muita palveluita. Aikuissosiaalityön resurssista toivottiin perhekeskukseen
perhesosiaalityön yksikköä, josta perhe saisi sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut. Näin
osaaminen olisi parasta mahdollista perheiden tarpeita ajatellen.
Pikkulapsiperheet hyötyisivät myös mm. uniauttamisesta. Varhaislapsuudessa saamatta
jäänyt apu näkyy myöhemmin ongelmia, ja siksi vauvavaiheen matalan kynnyksen tuki olisi
olennaisen tärkeää. Kaikki alle 5-vuotiaat nähtiin kokonaisuudessaan ryhmänä, johon
kannattaisi kohdistaa paljon tukitoimia, joilla myöhemmän iän tuen tarve voitaisiin välttää.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
45
Lapsiperheille toivottiin myös hybridipalvelua, jossa yhdistyisivät lastenhoitoapu, esimerkiksi
perheen vuorovaikutusongelmia ratkova perhetyö ja siivous. Tällä hetkellä palveluita ei saa
samasta paikasta. Vaikka näin moninaisia palveluita tarvitsee vain harva, näiden perheiden
tarve on saada palvelua nopeasti. Perheiden kanssa työskennellessä toivottiin
mahdollisuuksia ottaa myös entistä enemmän perheiden verkostoja mukaan silloin, kun niitä
on, ja tukea näin luonnollisia suhteita.
Perhepalveluiden alueellisen keskittämisen vastapainona nähtiin hyväksi se, että suuntana
on tavata entistä enemmän asiakkaiden kotona. Toisaalta siirtymät vievät enemmän aikaa,
kun matkat pitenevät, joten asiakkaista harvemman katsottiin tällöin saavan palvelua, joskin
paneutuvampaa.
Monialaisen arvioinnin edistämisen välineeksi ehdotettiin asiakasryhmien, esimerkiksi
lapsiperheiden erityiskysymyksiin suunnattuja koulutuksia ja työpajoja, joissa työntekijät
tapaisivat ylisektorisesti toisiaan ja voisivat miettiä yhteisiä työtapoja. Ylätasolla tapahtuva
rakenteiden yhdistäminen tulee vasta tässä kohtaa eläväksi. Ajattelutavan muutos ja
toiminnan muutos nähtiin kulkemassa käsi kädessä.
Asiakasprosesseja tulisi kaikkien ryhmäkeskusteluun osallistuneiden ryhmien mukaan
entisestään selkiyttää ja sekä kuntalaisille että palveluissa työskenteleville tulisi olla helposti
saatavilla tietoa siitä, miten eri palveluihin hakeudutaan. Yksiköiden väliset infot, esimerkiksi
lastensuojelun pitämät infotilaisuudet, nähtiin tärkeinä, jotta asiakkaita osattaisiin ohjata
erityispalveluihin. Parityö nähtiin tärkeänä yhdessä tekemisen ja oppimisen keinona, jossa
kumpikin voi oppia toisen osaamisesta ja tuoda omaa erityisaluettaan muiden tietoisuuteen
ja käytettäväksi. Se nähtiin tärkeänä perheiden tilanteiden arvioinnissa kaivatun osaamisen
vahvistamiseksi.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
46
Tiedonkulun toivottiin olevan nykyistä sujuvampaa siten, että asiakkaan asian kannalta
oleellista tietoa voisi siirtää helpommin. Tämä tarkoittaisi salassapidon miettimistä
asiakaslähtöisesti ja siten, että prosessit eivät vaikeutuisi, kun olennaisia asioita jää
pimentoon. Työntekijöiden toivottiin toimivan asiakkaan ympärillä siten, että yksi toimija
kutsuu muut ja työtä tehdään aidosti yhdessä, ei siten, että jokainen tulee paikalle
toteuttaakseen oman ”siilonsa” tavoitteita. Laajat verkostokokoukset nähtiin raskaina
asiakkaille ja keskimäärin heikoiksi sisällöltään kaikkien hyvistä aikeista huolimatta.
Byrokratian sijasta toivottiin nopeaa toimintaa ja mahdollisuutta tehdä asioita heti, kun
tarve ilmenee, siten että asiakas saisi tarvitsemansa palvelun kun sen tarvitsee.
Jotta perheiden tilanne saataisiin aina selvitettyä lain vaatimassa määräajassa laadukkaasti,
toivottiin joustavaa mahdollisuutta esimerkiksi Kuuselan perhekuntoutuskeskuksessa
tehtävään perhetilanteen selvittelyyn pääsemiseksi. Nyt palvelu on käytettävissä
lastensuojelun asiakkaille. Työntekijöiden mielestä osa perheistä hyötyisi laajasta
arvioinnista jo aivan alkuvaiheessa. Perhekoutusien palvelun toivottiin myös alkavan
nykyistä aiemmin, jo sosiaalihuoltolain mukaista palvelun tarvetta selvitettäessä.
Perheille, joissa huolto- ja tapaamisriidat tuntuvat olevan päällimmäinen ongelma, toivottiin
omaa, näihin kysymyksiin erikoistunutta yksikköä. Muut palvelut voisivat jalkautua yksikköön
ja esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijä voisi toimia työparina yksikön työntekijälle,
joka olisi päävastuussa asian hoitamisesta. Yksikössä hoidettaisiin myös lapsen tapaamis- ja
elatusasiat ja sovittelut lapsi huomioiden siten, että eri alojen erityisosaamista olisi
käytettävissä. Eroauttamiseen tarvittava erityisosaaminen nostettiin esille lähes kaikissa
ryhmäkeskusteluissa ja se nähtiin sekä perheitä että viranomaisia kuormittavana.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
47
Niille perheille, joissa vanhemmilla on osaamattomuutta arjen hallinnassa, toivottiin Vantaan
seurakunnan Laurinkoti-tyyppistä ratkaisua, jossa perheet asuvat omissa asunnoissaan,
mutta henkilökuntaa on paikalla. Perheet, joissa lasten saamasta hoidosta ja huolenpidosta
ei ole suurta huolta mutta jotka tarvitsisivat tukea pitkään, hyötyisivät näistä palveluista.
Pitkäjänteisellä, vierellä kulkevalla tuella voitaisiin estää sitä, että pidemmän päälle perheen
haasteet muuttuvat vakavammiksi ja niihin tarvitaan vahvaa tukea. Lukumääräisesti näitä
perheitä ei välttämättä ole paljon, mutta jos tilanteet kärjistyvät, etenkin monilapsinen
perhe saattaa tarvita paljon kalliita yhteiskunnan palveluita.
Vammaisten lasten perheille toivottiin entistä yhtenäisempiä palveluita siten, että
vammaisen lapsen omatyöntekijyyteen voisi linkittää muut perheen palvelut niin, että
perheessä ei olisi täysin toisistaan irrallisia prosesseja, joissa erityispalvelut eivät liity
muuhun tukeen.
Työntekijät näkivät tärkeänä kolmannen sektorin kanssa työskentelyn ja sen, että perheiden
tilannetta pohdittaessa oltaisiin luovia. Näin saadaan rakennettua hyvä, tarkoitustaan
palveleva apu.
5Tulostenhyödyntäminenpalveluidenkehittämisessä
Syksyllä 2017 sosiaalisen raportoinnin aikana esiin nousseet haasteet vietiin ensin
perhepalveluiden johtoryhmään ja sen jälkeen yksiköihin, joissa voitaisiin vastata esiin
nousseisiin haasteisiin. Samalla kerättiin tietoa siitä, mitkä haasteet oli jo ratkaistu.
Kävi ilmi, että suurinta osaa sosiaalihuoltolain mukaisessa perhetyössä kohdatuista
haasteista oli jo työn alla ja osa oli ratkaistu. Niistä haasteista, joita ei ollut vielä ratkaistu,
saatiin ajankohtaista tietoa, jota voidaan hyödyntää perhepalveluiden kehittämistyössä.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
48
Tähän mennessä on kehitetty mm. seuraavia raportoinnissa esille tulleita asioita:
Yhteistyörakenteita
· Sosiaalihuollon mukaisen perhetyön näkökulmasta yhteistyö on lisääntynyt merkittävästi ja
se on sujuvoitunut. Eri yhteistyötahot ovat merkittävässä asemassa perhetyön prosessissa.
Prosessiohjeita
· Perhetyössä päivitetään parhaillaan perhetyön esitettä ja prosessikuvausta.
Palvelun saatavuutta myös suurille perheille
· Sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä voidaan tehdä myös parityönä.
Työskentelyä eroperheissä
· Perhetyötä voidaan tarvittaessa tehdä kummankin vanhemman luona, vaikka toinen
vanhemmista asuisi muualla kuin Vantaalla.
Lopuksi
Sosiaalisen raportoinnin pilotti oli käytännönläheinen hanke, jossa pyrittiin
ristiinpölyttämään tilastotietoa ja työntekijöiden hiljaista tietoa palveluiden kehittämiseksi.
Saimme enemmän kuin pyysimme – työntekijät tarttuivat oma-aloitteisesti niin alueellisiin
kuin yhteiskunnallisiinkin ilmiöihin ja pohtivat ratkaisuja myös niihin.
Kehittämisideoita palveluihin tuli paljon ja ne olivat sekä hyvin käytännönläheisiä, prosessien
selkiyttämiseen tähtääviä ajatuksia että laajempia ajatuksia palveluiden järjestämisestä.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
49
Lapsiperheille toivottiin monipuolisia ja joustavia palveluita, josta voitaisiin räätälöidä kunkin
asiakasperheen tarpeita vastaavat palvelut.
Kun sosiaalisessa raportoinnissa keskityttiin olemassa oleviin palveluihin, keskustelu
suuntautui luonnollisesti niiden kehittämiseen, kuten tarkoitus olikin. Saattaa olla, että myös
työntekijöiden omasta aloitteesta esiin nostetut aiheet ja niiden ratkaisuehdotukset saivat
pontta siitä, että teemana oli saada parempia palveluita kuntalaisille. Toisaalta työntekijät
olivat kaikissa yksiköissä kiinnostuneita palveluiden kehittämisestä ja oman osaamisensa
jakamisesta, ja sosiaalisen raportoinnin prosessin voidaan katsoa tarjonneen väylän tämän
osaamisen jakamiselle.
Monia tässä esitettyjä palveluiden haasteita on jo korjattu asiakkaiden saaman palvelun
parantamiseksi. Raportissa esitetyt haasteet on siis tunnistettu myös johdossa ja niitä oli
pyritty korjaamaan. Erityisen mielissämme voimme olla siitä, että suuri osa tässä esitetyistä
kehittämisehdotuksista on linjassa esimerkiksi Lape-hankkeen keskeisten tavoitteiden
kanssa. Ammattitaitoiset, kehittämismyönteiset ja osallistuvat työntekijät Vantaan
perhepalveluissa ovat tärkein osatekijä palveluiden muutoksessa ja kehittämisessä, ja
tämänkaltaista yhteistä kehittämistä voidaan toivottavasti jatkossa hyödyntää vieläkin
paremmin.
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
50
Liite:Ryhmäkeskusteluidenrunko
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
51
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
52
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
53
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
54
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
55
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
56
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
57
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
58
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
59
Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017
60