Epätoden alalajit – harhat,

valehtelu ja manipulointi,

erityisesti hoitosuhteissa

30.1. 2015

Hannu Lauerma

tutkimusprofessori, THL

vastaava ylilääkäri, Psykiatrinen

vankisairaala

Misinformaatio ja disinformaatio

• "Misinformaatio": Terminä selkeä,

paikkansapitämätöntä tietoa,

"valehtelua".

• "Disinformaatio": Yhdysvaltain

sotilastiedustelun ja

propagandaelinten kylmän sodan

aikana luoma käsite. Esimerkiksi

tieto, joka on täysin

paikkansapitävää mutta

asiaankuulumatonta, "turhaa”, ja

siksi johtaa vastapuolta harhaan.

Harhauttaminen on luonnon

perusominaisuus • Saalistamiseen ja suojautumiseen

liittyvät suojavärit ym.

piiloutumiskeinot, siipirikkoisen

teeskentely, perhosen siipien

silmäkuviot jne.

• Lisääntyminen: pyrkimys todellista

paremman kuvan antamiseen itsestä

pariutumisessa jne.

• "Huijarieläimet" kuten käet; toisten

eläinten vaistotoimintojen

hyväksikäyttö ekologisena lokerona.

Viehekalastus ym. saalistaminen -

huijauksen perusmalli.

Disinformaatio

• Vastapuolen tiedonanalysointiin

varaama kapasiteetti tukitaan

esimerkiksi valtavalla määrällä

"hauki on kala" -tyyppistä tietoa.

Kun vastapuoli on selvittänyt

aineistosta oleellisen, sen saama

tieto on jo ratkaisevasti

vanhentunutta. Sama lausahdus tai

signaali eri paikoissa voi myös

tarkoittaa eri asioita.

R46.7.

• ”Tavaton monisanaisuus ja yksityiskohtien

luetteleminen, jotka hämärtävät

konsultaation ja yhteydenoton

tarkoituksen.”

• Tunnetaan myös koodinimellä

”päätalomainen tyyli”.

Valehtelu ym.

disinformointi

hoitosuhteissa

• Niukasti analysoitu ja tutkittu aihe.

• Terveyspalvelujen yhteydessä

"poliittisesti sopimatonta" lähteä

siitä, että valehtelua esiintyy.

• Disinformaation eri muotojen

erottaminen on usein vaikeaa.

• Simulointi ja aggravointi.

• Eräs peruslähtökohta: tietoinen

eduntavoittelu valehtelemalla.

• Myös muistivääristymät saattavat

palvella tiettyä etua.

• Raja ei ole veitsenterävä.

Valehtelua vai sairautta?

• Ero päämäärähakuisen valehtelemisen ja

delusionaalisen kveruloinnin eli

sepittelyn välillä on olemassa –

asosiaalisilla sekamuodot kuitenkin

yleisiä.

• Häiriintynyt, esim. paranoidinen

henkilö selittää asiaa harhaiselta

pohjalta myös itselleen, ja uskoo

kertomaansa.

• Kverulointi palvelee sisäistä päämäärää

tai myös sisäistä päämäärää.

”Hullu vai läpitte pirullinen?”

• Psykoottista vai ei? Esim.

uskomukset siitä, kuinka

pelkästään toiset olisivat

syypäitä vaikeuksiin?

• Konfrontointi ja reagointi

siihen.

Vaikeaselkoisia tapauksia

• Eräs kveruloinnin muoto: kontaktia

kaipaava henkilö, joka kuitenkin pelkää

lähestyä toista ihmistä omana itsenään,

kertoo sepitteellistä tarinaa

ongelmistaan peittäen näin tietoisesti

ne todelliset ongelmat, jotka ajavat

hänet hakemaan apua.

• Kysymys on psyykkisestä häiriöstä mutta

ei mielisairaudenasteisesta häiriöstä,

ellei sitten sepittelyyn pakottava

epäluuloisuus ole psykoottista.

Muisti pettää normaalistikin

• Teini-ikäiselle kerrottiin todellisten

lapsuudenmuistojen ohella tarina siitä,

kuinka hän eksyi kauppakeskukseen 5-

vuotiaana. Hänen piti viitenä

peräkkäisenä päivänä kirjoittaa mitä

hän todella muisti tapahtuneesta.

• Väitetty tapahtuma "muistui" hänen

mieleensä jo ensimmäisenä päivänä, ja

seuraavina päivinä hän "muisti" yhä

uusia yksityiskohtia.

• Kuultuaan ettei kyseistä tapahtumaa

ikinä ollutkaan, koehenkilö oli sangen

myrtynyt.

Muistin alalajit

• Käsite "muisti" kattaa suuren joukon

erilaisia toimintoja jotka esim.

aivotärähdyksen, alkoholihumalan,

järkytykseen perustuvan

muistinmenetyksen ja dementian

yhteydessä häiriintyvät eri tavoin.

• Työmuistilla, jonka avulla muistamme

hetken aikaa esim. meille sanellun

puhelinnumeron tai puhumamme lauseen

alun, on erilainen mekanismi aivoissa

kuin pitkäkestoisella muistilla.

Muisti: taitoja, mutta myös

käsityksiä itsestä • Proseduraaliseen muistiin kuuluvat

erilaiset opitut käytännön taidot

kuten esim. polkupyörällä ajo.

Semanttinen muisti tekee

mahdolliseksi tietää missä

sijaitsee Thames-joki tai mikä on

Ruotsin rahayksikkö. Erilaisissa

muistihäiriöissä näiden

muistityyppien häiriintyminen on

erilaista kuin omaelämäkerrallisen

muistin, joka heijastelee omaa

käsitystämme itsestämme.

Omaelämäkerrallinen muisti

• Omaelämäkerrallinen

pitkäaikaismuisti: "Unohduksen ja

itsepetoksen väline".

• Omaelämäkerrallisen muistin

muokkautuvuutta kuvaavat mm.

muistelmateosten

ristiriitaisuudet.

• Mitenkään selvää ei ole, että

"muistelijat" tietoisesti

valehtelisivat.

Muistoja heljimmän nuoruuden

• "Aika kultaa muistot", muisti

pettää - ja samalla lohduttaa.

• Realistista menneisyytensä

itsearviointia harjoittavat vain

masentuneet ihmiset?

• Muistin valikoivuus palvelee

sisäistä tasapainoa mutta voi

johtaa myös harhaan.

Navigointia elämän merellä

• Ihminen on taipuvainen selittämään myös

itselleen elämänsä tapahtumia

sellaisessa valossa, joka tukee hänen

käsitystään itsestään.

• Muistikuvien valikoituminen ja

värittyminen on normaalia muistin

toimintaa. Omaelämäkerralliset

muistikuvat, toisin semanttiset,

syntyvät kulloisenkin muistelemisen

aikana sosiaalisessa vuorovaikutuksessa

rakentuvina mielikuvina, eivät

tietopankista haettavina

muuttumattomina tallenteina.

Monenlaisia muistinmenetyksiä

• Ohimolohkon verenkiertohäiriö (TGA):

ajallisesti taaksepäin suuntautuvan

muistinmenetyksen lisäksi kyvyttömyyttä painaa

mieleensä uusia asioita. Potilas saattaa kysyä

toistuvasti samoja kysymyksiä. Taaksepäin

suuntautuva muistinmenetys korjaantuu

vähitellen, mutta häiriön aikainen

muistamattomuus jää pysyväksi.

• Aivotärähdykseen liittyvässä

muistinmenetyksessä menneisyyteen suuntautuva

muistinmenetys ei yleensä ulotu yli viikon

ajalle kuten harvinaisessa, mielenjärkytykseen

pohjautuvassa psykogeenisessä

muistinmenetyksessä voi käydä.

Psykogeeninen eli

dissosiatiivinen amnesia • Psykogeeninen muistinmenetys voi olla

joko jatkuva, jolloin tietty ajanjakso

on kokonaan pyyhkiytynyt muistista, tai

valikoiva, jolloin vain tiettyyn

tapahtumaan kuten onnettomuuteen

liittyvät muistikuvat ovat kadonneet,

mutta muita tapahtumia samalta

ajanjaksolta muistetaan. Joskus

kadoksissa voi olla koko potilaan

elämänhistoria nimineen ja

ammatteineen, mutta esimerkiksi

ammatillinen erityistieto voi silti

olla potilaan käytettävissä.

Onko psykogeeninen amnesia

fiktiota? • Yleensä ei ole biologisesti mielekästä

unohtaa vaarallista tilannetta, vaan

yksikin hengenvaarallinen tilanne voi

joskus riittää esim.

välttämiskäyttäytymisen, mielekkään tai

haitallisen, syntyyn.

• Jo yli kaksivuotiaat lapset joille on

suoritettu kivulias ja pelottava

lääketieteellinen toimenpide, yleensä

muistavat tapahtumat jossain muodossa,

jopa loppuelämänsä.

Psykogeeninen amnesia –

fiktiotako? • Vaaralliset kokemukset on mielekästä

muistaa - miten psykogeeninen

muistinmenetys on ymmärrettävissä?

Voiko ihminen suojautua äärimmäistä

kipua vastaavaa tuskaa tuottavalta

muistikuvalta, esim. insestiä

koskevalta, menettämällä muistinsa?

• Käsitettä on kritisoitu koska

muistinmenetystä voi teeskennellä tai

se voi olla näennäinen selitys jollekin

virheelle tai erheelle.

Psykogeeninen amnesia –

harvinainen muttei fiktiota

• Observointi viittaa ilmiön tosiolevaisuuteen.

• Kokeellinen muistin laboratoriotutkimus ei

ole yleistettävissä hyvin traumaattisiin

tilanteisiin.

• Evolutiivinen mielekkyys tällaisen

reagointitavan mahdollisuudelle on

hahmotettavissa.

Valemuistot

• Ovat suhteellisen neutraalien tapahtumien osalta helposti luotavissa. Voivat syntyä myös spontaanisti.

• Tuntuvat tosilta.

• Saattavat myös hälvetä vuosien saatossa.

• Eivät ole selkeästi erotettavissa muista muistoista minkään kertomukseen liittyvän erityisen ominaisuuden perusteella.

Menestyvimmät huijarit

antanevat arkipäiväisen

vaikutelman

Ruben Oskar Auervaara 1906-64

Entä kummitukset?

Kummitukset

• Vähentyneet sähkövalon ja hyvän ravinnon myötä?

• Silti 11% väestöstä uskoo kummituksiin, ja 15-19-vuotiaista 23 % pitää olemassaoloa ainakin todennäköisenä.

• Läpinäkyvyys ilmeisen samankaltaista kuin hypnoosissa aikaansaaduissa näköhallusinaatioissa.

15 % suomalaisista uskoo, että

noituudella voi vaikuttaa toisen

ihmisen elämään. Ennustuskin voi laukaista

paniikkihäiriön, ja kirousten poistosta

voi periä omaisuuksia.

Valemuisto, deluusio vai

hallusinaation johdannainen?

• Omaelämäkerrallinen muisti toimii

häiriöherkemmin kuin semanttinen tai

proseduraalinen muisti.

• Mm. unet ja itsesuggestiot voinevat luoda

valemuistoja.

• Esimerkiksi hypnoosin rikosoikeudellisessa

käytössä oltava varovainen.

Erotusdiagnostiikka

• Toksiset tilat kuten huumeiden käyttö

• Lääkkeiden sivuvaikutukset

• Psykoosit, mm. skitsoaffektiivinen psykoosi

• Mielialahäiriöt, erityisesti mielialan aaltoiluhäiriö

ja kaksisuuntainen mielialahäiriö

• Persoonallisuushäiriöt, erityisesti epävakaa

persoonallisuus ja huomionhakuinen persoonallisuus

• Hypoglykemia

• Temporaaliepilepsia

• Transientti globaali amnesia

• Unissakävely ja unikauhukohtaus

• Muut neurologiset ja systeemiset sairaudet

• Yksilön hallinnassa olevat uskonnolliset ja vastaavat

hurmostilat

Dissosiaatiohäiriö hoitoperäisenä

ilmiönä?

• Esitetty, että erityisesti dissosiatiivinen identiteettihäiriö olisi kulttuuririippuvainen ja jopa joskus hoitoperäinen ilmiö.

• Liikaa innokkuutta ”sivupersoonan” kiehtovan olemuksen edessä tuleekin ehdottomasti välttää psykoterapiassa.

• Ammatillinen ja neutraali suhtautuminen erilaisiin muistikuviin erityisen tärkeää.

Oireen merkitys – onko

sekundaarihyötyä?

Valehtelun paljastumista vai

näkökulman muutos? • On tapauksia, jotka reagoivat

loogisesti psykososiaalisen

tilanteen muuttumiseen tai

psykoterapiaan, ja jotka

kokonaisuutena ovat

sellaisia, ettei potilaan

voida mitenkään kuvitella

hyötyvän oireen

teeskentelemisestä.

Misinformointi ilman

kompulsiivisuutta:

• Valehtelu, esim. oireiden

teeskentely etuuden toivossa:

harkittua, tietoista, ei

kompulsiivista. Tietoinen

päämäärä, eduntavoittelu.

• Esiintyy korostuneesti eräissä

persoonallisuushäiriöissä.

Kompulsiivista harhauttamista

• Pseudologia fantastica: ei

harkittua, joko tietoista tai

tiedostamatonta, pakonomaista.

Reagointi konfrontointiin: tietää

valehtelevansa. Liittyy

persoonallisuushäiriöön.

• Oireiden teeskentely Münchausenin

oireyhtymässä: harkittua, joko

tietoista tai tiedostamatonta,

pakonomaista. Varsinainen päämäärä

tiedostamaton. Kyseessä ei ole

tavallinen eduntavoittelu.

Eräitä

petkuttamiskeinoja:

• Miellyttävä käytös tekee valehtelemisen

uskottavammaksi - taitavat huijarit eivät

vaikuta huijareilta.

• Cleckleyn psykopaatti: pinnallisen

miellyttämisen kyky ja näennäinen oivaltavuus.

• Taitavat valehtelijat toimivat epäsuorasti eli

"antavat ymmärtää”.

• Suora vs. epäsuora viesti: "Mulla on BMW.” VS.

"Mä jouduin tulemaan Liedosta hemmetinmoisella

kiireellä kun siellä ei ollu Bemariin varaosia

ja mun piti ottaa Pena kyytiin, ja se oli sillä

reissulla kun melkeen ajettiin hirvikolari. Se

näytti norsun kokoselta se hirvi. On se

pienestä kiinni että tässä keikutaan”.

Petkuttamisen tapoja

• Epäsuoraa disinformointia on

vaikeampi havaita, ja jälkikäteen

valehtelijan on helpompi väittää

ettei valehdellut.

• "Mä tapan sut ja sun perhees!”/

Se olis hirveen ikävää jos sulle

tai sun perheelle sattuis jotain

..."

”Siteeraaminen”, tuttavallisuus ja

yhteisten viholliskuvien virittely

”N.N:kin tuossa juuri sanoi että

tästä ei nyt hyvä seuraa, mutta

minä sitä vähän toppuuttelin."

• … muttä sä tiedät kuinka vaikeeta

se voi olla noiden muiden kanssa.

Ikävä tästä on puhua mutta kyllä

ne on sustakin sanoneet vaikka

mitä sellasta mikä ei ole

alkuunkaan totta."

Virheellisten päättelyketjujen

tarjoaminen • Asioiden liittäminen toisiinsa -

luodaan huomaamattomasti harhakäsitys

jonka mukaan tiettyjen asioiden

olemassaolo edellyttää jonkin asian

toteutumista: ”Mä haluun bentsoja."

• "Mä tiesin että täällä kun te ootte

spesialisteja ja hallitsette homman ja

haluutte oikeesti auttaa niin te

osaatte määrätä oikeet lääkkeet ja

annatte just sellasen pienen annoksen

bentsoja, jotain kuus milliä Rivatrilia

tai jotain, ettei mun käy tosi

huonosti."

Huijatuksi tuleminen

• Narsistisesti loukkaavaa.

• Voi herättää kostonhimoa.

• Saattaa altistaa jopa

vainoharhaisuudelle.

• Koska huijatuksi tuleminen on

luottamukselliselle suhteelle

tuhoisaa, asiasta on puhuttava

mikäli siitä on varma. Affektin

vallassa ei pidä lähteä

selvittelyyn vaan odottaa.

Erityistapauksia

• Silloin kun arvioidaan, että sepittely

on potilaan viimeinen yritys säilyttää

itsekunnioituksensa ja hänen

vaihtoehtonsa ovat olemattomat, voidaan

tyytyä kuuntelemaan myötäelävästi

konfrontoimatta.

• Pitkissä psykoterapioissa potilaan

kokemusmaailma ja kyky tiedostaa tai

kertoa tiettyjä asioita voi

radikaalisti muuttua - kysymys ei ole

valehtelusta. - Tietoinen valehtelu on

eri asia.

Kuinka sietää valehtelua?

• Yritys ymmärtää potilasta ja

hänen toimintansa motiiveja

voi sopivasti etäännyttää

tilanteesta, samoin

tietoisuus siitä että riski

huijatuksi tulemiseen on

suuri.

Miksi on kannattavaa

puhua yleensä totta:

• Valehtelu liittyy

lyhytjännitteisyyteen.

• "Valheella on lyhyet jäljet" eli

saavutettava etu on usein

lyhytaikainen.

• Eri ihmisille esitettävien eri

versioiden pitäminen mielessä on

kuluttavaa.

• "Joka kerran keksitään, sitä aina

epäillään." Luotettavan henkilön status

- uskottavuus - on sosiaalisesti

erittäin arvokas ominaisuus.

Kohteliaisuusvalehtelu,

hienotunteisuus ja valkoiset valheet

• Rajat omaneduntavoitteluun liukuvia – toistuva imartelu manipulointitarkoituksessa voi viitata jopa psykopatiaan.

• Valehtelua vai hienotunteisuutta?

• Kyseessä ei ensisijaisesti oman edun tavoittelu, vaan pyrkimys varjella kuulijaa. Jopa täysin epäitsekkäät motiivit mahdollisia.

• Kokonaan tästä pidättäytyvää tai siihen kykenemätöntä pidetään poikkeavana persoonana.