etappilehti - 1 / 2010

Etappi-lehti 1 | 2010 1

1 | 2010Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry

ETAPPILEHTI

Työllistämisen kokemusta ja osaamista 17 vuoden ajalta

Aut

op

ajan

työ

myy

rä 1

2 ·

E

del

leen

sijo

itust

a E

tap

issa

17

·

Em

äntä

tal

oss

a 1

8 ·

Jo

om

la! s

ujuu

kui

n ta

nssi

22

·

Joo

nas

sulk

ee H

ämee

nkad

un a

uto

ilta

24

·

Vaih

tuva

n ty

ön

aika

a 2

6

Talo Ratinan rannalla

Kaupunkipyöräon vihreä vaihtoehtoMikä ihmeen sosiaalinen media?

Tero Rönnin kokemuksia työpajatoiminnastaHarri Jaskari: Yrittäjyys ja työllistyminen

2 Etappi-lehti 1 | 2010

Mestarillista verhoilua

Tarjoamme laadukasta ja monipuolista

huonekaluverhoilua, kankaasta ja nahasta.

Kunto- ja hinta-arviot veloituksetta.

KIMMO VIINIKKALAVERHOILIJAMESTARI

050 360 0039 [email protected] w w w . v e r h o i l u a . c o m

Yhteiskunnallinen työ

Hjerppe Ilkka johtaja, pastori GSM 050 368 4413

Aalo Ville pastori GSM 050 468 8484Aikuiskasvatus, englanninkielinen seurakuntatyö

Karjalainen Ilmari pastori GSM 050 530 8670Työttömyystyö, ympäristöasiat

Malmberg Marjatta pastori GSM 050 539 3175Hengellinen ohjaus, retriittityö

Mattila Juha pastori GSM 0505144868Työelämä kysymykset, työpaikkapappi

Kajander Päivi toimistonhoitaja p.(03) 219 0358

Peltonen Sari diakoni GSM 050 381 7177Aluetyö, sinkkutoiminta

Repo Heidi diakoni GSM 050 541 5833Monikulttuurinen ja maahanmuuttajatyö

Sarkapalo Tiina lähetyssihteeri, koordinaattori, Nekalan työpaja, GSM 050 306 2344

Virtanen Outi työpajaohjaaja Nekalan työpaja, GSM 050 599 7064

Zakeri Parvaneh työpajaohjaaja Nekalan työpaja, GSM 050 599 7066


Pääkirjo

itusTo

imitus

Työllistymisen

edistämiseen löytyy keinoja

Kauko Salmivirta, Toiminnansuunnittelija

Julkaisija Tampereen seudun Työllistymisyhdistys Etappi ryVuolteenkatu 1133100 Tampere(03) 3122 3700www.etappi.info

PäätoimittajaKauko [email protected]

ToimitussihteeriJose Ahonen, Johanna Kantanen

ToimittajatJani Vaalima, Jose Ahonen, Tommi Mannila, Hannele Parjanen

TaittoV-P LehtonenTampereen seudun Työllistymis yhdistys Etappi ry:n [email protected]

KansiFiametta Cuellar maalaa entisöintipajallaKuva: Jose Ahonen

Palveluohjaajilla ja työvoimaneuvojilla on riittänyt haasteita asiakkaiden ohjaamisessa eteenpäin. Onneksi työpaikko-jen tarjonta lisääntyy väistämättä taantuman hellittäessä.

Yritykset/työnantajat muuttavat työnhakijoiden tunnetiloja posi-tiiviseen suuntaan vain jos niillä on todellista työvoiman tarvetta. Tämäkään ei riitä. Yrittäjien toimintaympäristö sanelee sen, että heidän tulee rekrytoida ammattitaitoisia ja osaavia henkilöitä joilla on vielä motivaatiota laajentaa osaamistaan. Kilpailutilanteessa menestymiseen tarvitaan toki muutakin: hyviä palveluja ja tuot-teita, joita kehitetään ja joilla on markkinoilla kysyntää.

Työnhakijoiden yksilöllisten tilanteiden ja odotusten läpikäyn-ti on perusteltua vaikka seutukunnan nuorten ja pitkäaikaistyöt-tömien määrä on suuri. Näin löydetään niitä jotka ovat valmiita työmarkkinoille ja niitä jotka vielä tarvitsevat koulutusta, muuta tukea ja sparrausta. Tavoitteena tulee olla työnhakijoiden kuulemi-nen sekä heidän osaamisensa ja motivaationsa sekä valmiuksiensa kartoittaminen. Näin varmistetaan että osalle Tampereen seutu-kunnan alueen 4600 pitkäaikaistyöttömästä löydetään koulutus- tai työpaikka.

Peruslääkkeet kuten työnhakijoiden yksilöohjaus, yksilölliset tilanteiden selvitykset, oppisopimuskoulutus sekä työpajatoiminta ovat vahvuutensa osoittaneet. Vahvistamalla näitä voidaan työnha-kijoiden työllistymisedellytyksiä parantaa ja ylläpitää. Testattujen ”vanhojen” keinojen teho on usein parempi kuin yrittää väkisin kehittää uusia aktivointitapoja.

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry osallistuu pääsääntöisesti työpajatoiminnallaan työnhakijoiden sparraukseen ja elämänhallinnan asioiden järjestämiseen. Yritykset/työnantajat voivat olla suoraan yhteydessä Etappiin niin lyhyen kuin pitkän aikavälin työvoimatarpeissa. Pitkäjänteinen yhteistyö mahdollistaa sen että työnhakijoiden sparrauksessa otetaan huomioon yritys-ten/työnantajien erityisvaatimuksia. Tieto näistä meille ajoissa parantaa valmiuksiamme vastata työnantajien odotuksiin.

Etappilaiset toivovat että kevään lehden asiantuntijakirjoitukset kirvoittavat lukijoita miettimään voinko osaltani tehdä jotain nuor-ten työnhakijoiden sekä pitkäaikaistyöttömien tilanteiden helpot-tamiseksi. Määräaikainen ja tilapäinenkin työllistäminen vie nuorta elämässään eteenpäin. Tervetuloa poikkeamaan Etapissa.

Olin työttömänä 1990-luvun laman myötä kahdessa eri jaksossa yh-teensä noin vuoden verran. Minul-

la ei ollut ajankäytön kanssa mitään ongel-mia, sillä olin silloin jo monessa mukana ja näihin toimintoihin riitti silloin aikaa pa-remmin. Monella muulla näitä työn ulko-puolisia harrastuksia ei ollut ja ongelmat alkoivat melkein heti.

Työttömyys räjähti silloin suorastaan käsiin. Eri puolille maata pystytettiin työttömien yhdistyksiä, niin myös meille Mänttään. Olin mukana perustamassa yh-distystä ja ideoimassa sille toimintaa. Pie-nellä paikkakunnalla tämä ei ollut helppoa, koska ennakkoluulot järkevään toimintaan olivat kovat.

Maastamme loppui silloin valtava jouk-ko yrityksiä ja niiden mukana sellaisia pal-veluita, jota kukaan ei järjestänyt. Ihmisillä ei yksinkertaisesti ollut varaa ostaa näitä palveluita markkinaehtoisilla hinnoilla, jolloin niitä ei enää tarjottu. Erilaiset yh-distykset/ työpajat pyrkivät paikkaamaan osaltaan näitä toimintoja. Silloin ei vielä ymmärretty, tai ainakaan heti ei puhuttu toiminnan sosiaalisesta merkityksestä.

Ennen eduskuntaan tuloani vuonna 1998 olin lobbarina Tatsi ry:ssä. Tässä toiminnassa pääsin tutustumaan oikein kunnolla eri yhdistysten työllistämiseen ja sen vaikutuksiin. Melkoinen joukko näissä

tapaamiani ihmisiä oli ollut työttömänä jo vuosikausia, osa jopa 10 vuotta. Ammatti oli lähtenyt alta, eikä toivoakaan työllisty-misestä ollut.

Eduskunnan työasiainvaliokunnan jäse-nenä sain asiaan jälleen uutta ulottuvuutta. Valtio oli työllistänyt 1990-luvulla melkoi-sen joukon ihmisiä ns. Rinteen mallin mu-kaisesti 6 kk pesteihin. Tämä malli loppui ja valtion työllistäminen väheni lähes ole-mattomaan. Asiaa kritisoidessamme meille kerrottiin sen olevan tuloksiltaan niin huo-noa, ettei sitä kannata tehdä. Valiokunta oli asiasta toista mieltä, mutta emme mahta-neet ministeriölle mitään.

Kunnat, valtio, eikä yksityinen puoli työllistänyt, joten ainoaksi vaihtoehdoksi monelle tuli kolmas sektori. Onneksi tähän saumaan isoimmilla paikkakunnilla oli perustettu erilaisia työpajoja, joita voitiin näin käyttää. Ymmärsin, kuten lähes koko valiokuntakin, että kyseessä on parasta työllisyys ja sosiaalipolitiikkaa, mitä yh-teiskunta voi tehdä.

Huomasin melko nopeasti, että toimin-nan jatkuvuus oli kiinteästi riippuvainen niistä muutamista ihmisistä, jotka jaksoi-vat puurtaa näiden yhdistysten tehtävissä. Melko pian opin tuntemaan nämä keskei-set asiaansa innostuneet vetäjät. Heidän panoksensa ja ideointinsa tuloksista on moneen ura ja elämä muuttunut. Helppoa

Kokemuksia

työpajatoiminnasta

Ko

lum

ni

tämä toiminta ei ole ollut, sillä esimerkiksi rahasta on ollut ainainen pula. Ihailin mm. Vainion Seppoa ja Toivosen Joukoa tästä rahanhankinnasta ja ideoinnista.

Tämän vuosituhannen nousukausi vä-hensi työttömyyttä, mutta tarve työpajo-jen toiminnan ylläpitämiseen ei vähenty-nytkään samalla kaavalla. Työpaikat eivät täyttyneetkään kaikkien osalta, sillä vaati-mukset yksityisellä puolella kasvoivat. Et kelvannut työhön, ellei sinulla ollut kun-non koulutusta tai loppututkintoa.

Onneksi näitä työpajoja ei ole ajettu kokonaan alas, koska nyt olemme jälleen tilanteessa, jossa työttömien määrä kas-vaa huimaa vauhtia ja osalta työ poistuu lopullisesti. Menetämme paljon työpaik-koja sellaisilta aloilta, missä työt siirretään halvempiin maihin.

Kukaan ei oikein tiedä, mistä tai mille alalle nousu kohdistuu. Tämä on mahdo-ton yhtälö myös kouluttajille, koska koulu-tus saattaa mennä täysin hukkaan.

Tiedän työpajojen olevan keskeisessä asemassa ihmisen kunnon ja toiminnan ylläpitämiseksi. Pelkkä makuu kotona sohvalla tai kaljakuppilassa istuminen ovat varmoja takeita syrjäytymisestä ja tätä ei hyväksy kukaan. Valitettavasti tämän asi-an tunnustaminen ja sen myötä toiminnan jatkuvuuden takaaminen näyttää olevan melkoisessa ristiriidassa.

Tero Rönni, kansanedustaja (SDP),Mäntän kaupunginvaltuuston puheenjohtaja


Yritykset ristiriitojen

paineessa työllistämisessä

Monet yritykset ovat viime kuu-kausina olleet merkittävässä ristipaineessa työllistämisen

näkökulmasta. Lama on tehnyt tehtävänsä ja kassavarat ovat hupenemassa. Samalla kuitenkin halutaan pitää hyviä työntekijöi-tä työllistettynä viimeiseen mahdollisuu-teen asti.

Todellisilla yrittäjillä on aina toive pa-remmasta. Laskun jälkeen tulee useimmi-ten uusi nousu ja yritysten pitää olla silloin iskukunnossa. Hyvistä työntekijöistä kil-paillaan todennäköisesti muutaman vuo-den kuluttua kiivaasti. Viisas yritys pitää hyvistä työntekijöistä kiinni, mikäli se on edes jotenkin mahdollista.

Näyttää siltä, että vääjäämättä yhteis-kunnallisessa murrostilanteessa syntyy väliinputoajaryhmiä, nuoria ja vanhempia, vaikka kuinka yritetään käsin poimia kaikki mukaan yhteiskunnan toimintaan. Viime la-massa jopa kahdeksan prosenttia nuorista naisista syrjäytyi työelämästä lopullisesti. Aikaistettiin perheen perustamista, jäätiin kotiin ja huomattiinkin vuosien kuluttua, että työmarkkinoilla ei ollut enää kysyntää. Miehillä lukema oli hieman pienempi.

Nyt ollaan hiukan samassa tilanteessa. Työttömyysaste on lähentelemässä 10 pro-senttia ja nuorten työttömyys on jo hälyt-tävällä tasolla. Esimerkiksi opiskeluaikoja on merkittävästi venytetty, koska työmark-kinoilla ei ole kysyntää. Mikäli nuorilla jää useampina kesinä kesätyöpaikka saamatta, on helposti vaarana vieraantua koko yhteis-kunnasta loppuelämäkseen. On arvioitu, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteis-kunnalle elämänsä aikana noin miljoona

euroa. Edellisen laman virheistä meidän pitää ottaa oppia.

Yritykset haluavat kyllä työllistää, mikäli työntekijä tuo lisäarvoa yritykseen ja mikä-li rekrytointi on taloudellisesti mahdollista. Yritykset tiedostavat kipeästi, että kilpailu osaavasta työvoimasta tulee olemaan ko-vaa lähivuosina. Ajallisesti mahdolliseen uuteen taloudelliseen nousuun liittyy Suomessa työikäisten voimakas eläkkeel-le lähtö. Jo tänä vuonna ikäluokassa 60-64 vuotta on 78 000 ihmistä enemmän kuin ikäluokassa 20-24 vuotta. Vuonna 2009 eläkkeelle siirtyi ennätysmäärä ihmisiä, yli 80 000.

Meillä ei ole varaa menettää ketään työ-ikäistä ja työkykyistä Suomessa. Miten me löytäisimme aidon ”trampoliinin” takaisin työelämään myös niiden osalta, jotka ovat tällä hetkellä joutuneet tai joutumassa työ-markkinoiden ulkopuolelle? Seuraavaksi muutamia havaintoja tästä teemasta:

Itse uskon siihen, että emme voi odottaa päivääkään silloin, kun ihminen jää työttö-mäksi. Nyt meillä on vähän sellainen ”500 päivän sääntö”, jolloin koko yhteisö ei tartu henkilöön kiinni ja ohjaa takaisin koulutuk-seen ja työmarkkinoille.

Toiseksi meidän on heti pystyttävä pois-tamaan sosiaaliturvan ja lyhyiden työsuh-teiden väliset kannustinloukut. Jokaisen työpäivän on jatkossa oltava järkevä pää-tös. Nyt ihmiset ovat rationaalisia ja eivät välttämättä suostu lyhyisiin työsuhteisin, koska se merkitsee vähemmän käteen jää-vää rahaa.

Kolmanneksi työnantaja aidosti pelkää sitä, että uskaltaako se ottaa uuden työn-

tekijän, varsinkin jos henkilö on ollut jo pidempään työmarkkinoiden ulkopuolella. On siten löydettävä luovia toimintatapoja, jotka minimoivat työnantajan riskit. Esi-merkiksi Etapissa on ollut käytössä malli, jossa työntekijä on käytännössä toisen tahon palveluksessa. Tämä antaa työnan-tajalle joustavan mahdollisuuden nähdä, sopeutuuko uusi henkilö työyhteisöön ja onko työinto kunnossa.

Neljänneksi nuoriin täytyy tarttua eh-dottomasti heti ensimmäisenä työttömyys-päivänä eikä missään tapauksessa odottaa 500 päivää. Tuore tutkimus osoitti esimer-kiksi nuorten palkkatuen toimivan. Ope-tusministeriön kokeiluhanke työllisti noin 200 alle 29-vuotiasta. Kolmasosa hank-keen työllistämistä nuorista sai tukiajan loputtua lisää töitä samalta työnantajalta. Maaliskuun lopulla tehty vuoden 2010 en-simmäinen lisätalousarvio antaakin lisära-hoitusta nuorten palkkatukeen.

Viidenneksi on tunnustettava, että kaik-kiin ei ole ehditty tarrautumaan heti ensim-mäisenä päivänä kiinni. Osa ihmisistä on jo valitettavasti ehtinyt enemmän tai vähem-män syrjäytyä yhteiskunnasta. Näihinkin ihmisiin on tartuttava päättäväisesti kiinni, koska meillä ei ole varaa menettää ketään. Tässä tehtävässä esimerkiksi työpajoilla on äärimmäisen tärkeä tehtävä. Kun vierailin Etapissa, yksi työntekijöistä sanoi sen ää-neen. Jo se, että Etapin työpajalle tullaan aamuisin kello kahdeksan, pakottaa ihmi-set muokkaamaan elämänrytmiään. Tämä on ensi askel paluussa normaaliin työ-elämään.

Ko

lumni

Harri Jaskari, kansanedustaja (Kokoomus), Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen


TALO RATINAN RANNALLA

Arkistokuva: Autotuonnin talo vuonna 1940. Bertel Strömmer, Tampere-seuran kuva-arkisto.


1900-luvun vaihteen myötä kuljetus-

ja autoala alkoi rantautua ensimmäistä

kertaa Suomeen. Suuri osa maamme

autoista tuotiin Yhdysvalloista, jossa

kulkupelin kehityskaari oli ehtinyt jo

teollisuudeksi. Laajat metsäalueet, tuhannet

järvet ja vaihtuva sää vaikutti Suomen

liikennöimiskulttuurin kehittymiseen. Vuoteen

1930 mennessä maassa oli jo yli 40 000

ajoneuvoa. Teitä rakennettiin jatkuvasti lisää,

ne olivat pieniä ja niitä oli paljon.

”Mutta pieniä oli autotkin”, toteaa Markku

Heino, joka on mies paikallaan kun

puhutaan autoista ja talon historiasta.

TEKSTI Jani Vaalima KUVAT Tommi Mannila, Vapriikin ja Tampere-seuran arkistot


Autoala oli näkyvimmillään Tampereen seudulla aivan Tam pereen keskustassa. Auto-myynnin seudulla jo vuonna

1924 aloittanut Viljo Suni rakennutti pe-rustamalleen Tampereen Autotuonti Oy:lle toimitilat, kun Hämeenkadun varrelta ei sopivia tuntunut löytyvän, eikä Kauppaka-dun ja Pirkankadun toimitilatkaan lopulta riittäneet. Uudet tilat suunnitteli Tampe-reen Laukontorin lähirakentamisessa mu-kana ollut arkkitehti Veikko Kallio.

Aikansa komein autotalo nousi vuosi-en 1937 ja 1938 välillä. Rakennuksen alin kerros oli alakorjaamo, jossa hoidettiin töi-den vastaanotto sekä henkilöautojen huol-to. Toisessa kerroksessa oli koneistamo, peltiosasto ja kuorma-autojen korjaamo. Ylimmän kerroksen täyttivät konttoritilat, varaosapalvelut sekä autojen näyttelyti-lat. Kerroksessa oli myös asuinhuoneis-tot joissa asuivat tuolloin toimitusjohtaja Suni ja myyntipäällikkö Jalmari Koskinen perheineen. Toimitalosta löytyi myös säh-

köosasto, autojen pesupaikat sekä kahvio. Kolmikerroksinen toimitalo oli osa raken-tuvan autokortteliston selkärankaa.

Autotalossa myytiin yhdysvaltalaisen General Motorsin automerkkejä Cadillac, Pontiac, Buick ja Chevrolet. Vauxhall-merkkisten brittiautojen myyntiä kokeil-tiin myös, mutta se ei kuitenkaan lyönyt merkkinä maassa itseään läpi. Englantilai-sen GM:n Vauxhallin kuorma-auto Bedford sen sijaan menestyi seudulla upeasti. Ei sellaista menopeliä kuitenkaan ollut jon-ka pellin alle ei olisi tarpeen tullessa kat-sottu. Esimerkiksi Sisulla oli kadun toisella puolella myymälä, mutta korjaamoa heillä ei ollut joten autot huollettiin pitkän aikaa Tampereen Autotuonti Oy:ssä.

“Nelisen vuotta taisin parhaimmillaan huoltaa melkein pelkästään Sisuja”, au-toalan töitä koko elämänsä tehnyt Heino muistelee.

SOTA-AJAN ALASTULOKasvussa ollut autoala tyrehtyi kuiten-

kin maassamme 30-luvun pula-aikana ja pysähtyi lähes kokonaan 30.11.1939, kun Neuvostoliitto alkoi pommittaa Suomen kaupunkeja. Talvisota muutti syttyessään maassamme kaiken. Puolustusvoimat tar-vitsivat nopeasti kuljetuskalustoa ja sitä kerättiin mistä suinkin saatiin. Neuvosto-pommituksessa osuman saaneesta auto-talosta lähti henkilökuntaa rintamalle ja sota-aika siellä korjattiin puolustusvoi-mien kalustoa, sillä siitä tehtiin yksi koko maan kattaneen autovarikkojärjestelmän keskuskorjaamoista. Korjaustöiden lisäksi talossa valmistettiin erilaisia autojen osia. TAT-tunnuksella varustetut sylinterinkan-net, jarrurummut ja hammaspyörät tuli-vat tutuiksi koko Suomen korjaamoväelle. Polttoaineen kulutusta säädeltiin sota-aikana ja siviililiikenteen turvaamiseksi toimitiloissa valmistettiin myös Tapio-merkkisiä puu- ja hiilikaasuttimia.

Neuvostoliiton sotatoimet Suomea vas-taan taukosivat vuonna 1940. Välirauhan aikaan mennessä maan vientiteollisuus oli

Markku Heino ja muistoja Ratinan rannalta


romahtanut alle kolmasosaan siitä, mitä se oli vuotta ennen sotaa vuonna 1938, eikä tuontikaan ollut kiristyvän maailmanpo-liittisen tilanteen vuoksi ennallaan. Suomi pysyi poikkeustilassa eikä kulunut kauaa kun sota roihusi jälleen. Vasta vuonna 1945 pääsi Suomi hoitamaan haavojaan, mutta aikaisemmat tapahtumat maail-malla ja niiden vaikutukset Suomessa, sekä Neuvostoliitolle maksetut suuret sotakorvaukset asettivat maan säätelyn alaisuuteen. Vasta vuonna 1949 lähdettiin autojen tuontisäännöstelyä avaamaan, al-kaen kuorma- ja linja-autojen kaltaisista yleishyödyllisistä kuljetus- ja työvälineis-tä. Samana vuonna Tampereen Autotuonti Oy koki kuitenkin suuren menetyksen Viljo Sunin kuoleman myötä.

ERILAISTA AIKAA TYÖNTEKIJÄNÄOn vuosi 2010 ja Markku Heino kiipeää tutut portaat yläkertaan. Tällä kertaa pe-rässä ei tarvinnut vetää autoa, mutta viisi

vuosikymmentä sitten Heinolle se oli arki-päivää. Tuolloisen autotalon näyttelytilat olivat ylimmässä kerroksessa.

“Se oli hurjaa hommaa. Rappusille lai-tettiin sillat ja miehiä auton kumpaankin päähän vetämään ja työntämään”, Heino summaa.

Heino aloitti työt Tampereen Auto-tuonti Oy:ssä vuonna 1954. Asentajan työ oli tuolloin kovaa ja oli pärjättävä niillä työkaluilla ja tekniikalla mitä oli saatavil-la. Palkkaa nuorelle miehelle maksettiin 50-luvulla 45 penniä työtunnilta. Autoileva kansa maksoi tuolloin 25 penniä polttoai-nelitralta ja aikansa autot olivat melkoisia ruokamiehiä.

Alan kehittyessä autojen koot kasvoi-vat. Ne eivät aina mahtuneet enää kunnol-la korjaamoon sisälle. Korjaamolaisten oli otettava autoista renkaat pois ja kammet-tava vipuvoimin autot tukkien päällä sisäl-le. Aina ei ollut edes näin hyvä tuuri sillä erityisesti kuorma-autot tuntuivat vain kasvavan ja kasvavan. Pahimmillaan jou-

duttiin turvautumaan turkishaalareihin ja tekemään korjaustyöt ulkona vanhan ajan paukkupakkasessa.

“Ei muuten joutuneet asiakkaat oottele-maan autojaan kauaa”, naureskelee Heino.

1950-luvun aikana autotalossa oli mel-kein 70 miestä töissä. Työpäivät saattoivat venyä jopa 12 tuntisiksi eikä parannut kieltäytyä jos pomo ylitöitä lähti tarjoa-maan. Talo oli työmiehille aikansa tapaan iso osa elämää ja siellä vietettiin usein va-paapäivätkin.

TYÖTÄ TALON MYÖTÄTampereen Autotuonti Oy:n rakennus on säilynyt valtaosin sellaisena kuin se yli puoli vuosisataa sitten rakennettiin. Sotien jälkiä korjattiin, toiminnan laaje-tessa ja alan kasvaessa tulevina vuosina. Tämän seurauksena nykyisetkin tilat to-dettiin varhaisempien liiketilojen tapaan ahtaiksi. Pieniä korjauksia ja muutoksia rakennukseen tehtiin tuolloin jatkuvasti, mutta jossain pisteessä ne eivät enää

Vas. ylhäällä: Markku Heino lähdössä autonäyttelyyn 1959.Oik. ylhäällä: Samalla paikalla talvella 2010.

Alhaalla: Autotalon autot pidettiin arkena ulkosalla, mutta viikonlopuksi ne ajettiin taloon sisälle.


yksinkertaisesti riittäneet. Ryhdyttiin laajennustöihin ja ainut suunta johon oli mahdollista rakentaa ympärille kohon-neen kortteliston vuoksi oli ylöspäin. Au-totalon ylintä kerrosta laajennettiin tun-tuvasti ja olemassa olevat tilat järjesteltiin tehokkaammin vastaamaan uudenaikaisia tarpeita. Laajennustyöt saatiin valmiiksi vuonna 1962 ja niitä juhlistettiin keväisel-lä avajaisnäyttelyllä yhdessä ranta-alueen venenäyttelyn kanssa. Samaisena vuonna maan autokauppa vapautettiin kokonaan säännöstelystä ja sen seurauksesta elettiin jälleen kasvun aikaa.

Vuonna 1962 myös Heinon kotielämäs-sä tapahtui suuria. Perheeseen syntyi poi-ka ja elo yhdistyi autotalon kanssa pitkäksi aikaa, kun koko perhe muutti taloon asu-maan. Talon asuinhuoneistot olivat kylpy-huoneita myöten viimeisen päälle laitettu ja pihaa riitti perhe-elämällekin. Kadun toisella puolella olevan linja-autoaseman suuressa kasvussa ollut elämä ei haitannut Heinojen koti-iltoja. Tässä vaiheessa Hei-no ei ollut enää pelkästään asentaja, mut-ta myös automyyjä sekä talonmies. Kuskin pestiä tarjottiin myös useasti, sillä talon tietotaito oli sitä luokkaa, että sen kanssa kelpasi kiertää aikansa kilpailuita ja näyt-telyitä. Varsinaisia kuskeja ei ollut talos-sa läheskään niin montaa kuin hienoiksi laitetut autot olisivat vaatineet. Erityinen paikka Heinon muistoissa on Bedfordeilla, jotka olivat tuolloin nykyisille Pirkanmaa-

laisille haluttua tavaraa.“Tää oli semmosta Petvoortti-seutua”,

Heino tapailee.

KEHITYKSESTÄ UUTEEN LASKUUN1970-luvun loppua kohden tapahtui auto-talossa paljon myös muunlaisia muutoksia. Toimintaa jouduttiin järjestelemään auto-jen piirimyynnissä tapahtuvien muutosten johdosta ja Tampereen Autotuonti Oy:n johtohenkilöstö vaihtui useaan otteeseen. 60-luvun aikana oltiin aloitettu autotuonti myös Aasiasta ja se vaati oman osuutensa alasta. Eräänlaiseksi kansanautoksi itse-ään tuolloin myynyt Opel Kadett sai var-teenotettavia kilpailijoita japanilaisista autoista. Yhdysvaltalaisen General Motor-sin autojen aluemyynnin jo aikaisemmin itselleen saanut Kesko Oy osti lopulta au-totalon kiinteistön vuonna 1964. Toimin-taa nykyaikaistettiin ja autotaloon saatiin mm. maan ensimmäisiä MIG-hitsausjär-jestelmiä ja sellaiset edistykselliset asiat kuten työterveyden ja työpaikkailmapiirin hoitaminen tuli mukaan kuvioihin. Kesko-Ranta Ylöjärven Kyöstilän kylässä toimi työntekijöiden virkistäytymispaikkana ja autotaloon saatiin myös lähestulkoon sar-jatasolla pelanneet jalkapallo- ja jääkiek-kojoukkueet.

Edeltävä vuosisata on ollut maan kau-palla jatkuvaa ylä- ja alamäkeä ja toinen kasvuajan katkaissut suuri autoalan tyreh-

tyminen tapahtui 70-luvun kieppeillä. Suo-men markan historiansa merkittävimmän devalvaation myötä autojen hinnat näkivät kolmanneksen nousun, eikä aikaisemmista sotienjälkeisistä maksuohjelmista ollut tie-toakaan. Vuodet 1968 ja 1969 olivat erit-täin hiljaista aikaa autoalalla ja erityisesti autokaupan osalta. Tampereen autokortte-lissa ajettiin liikkeitä alas, koska kauppa ei yksinkertaisesti käynyt. Hyvä kun kansalta löytyi edes ruokaan rahaa – eikä aina edes siihenkään.

“Ruoka oli huonoa, mutta onneks sitä oli vähän”, Heino letkauttaa ja virnistää.

TOIMITALOSTA TALOTOIMINTAANTampereen Autotuonti Oy:n 48 vuoden toiminta tuli päätökseensä vuonna 1974 kun Kesko Oy:n Tampereen piirin toimitus-

Funktionalismi (tai funkkis)

Arkkitehtuurin tyylisuuntaus ja modernin arkkitehtuurin metodi, jonka mu-kaan rakennus tulee suunnitella niin, että sen osat palvelevat kukin mahdolli-simman hyvin tiettyä tarkoitusta. Siten esimerkiksi sellainen koristelu, jolla ei ole käytännön funktiota, tulee karsia suunnittelusta kokonaan pois.

Funktionalismi kehittyi reaktiona 1900-luvun alun kertaustyyleille, jotka matkivat ja yhdistivät aiempien aikakausien tyylejä. Funktionalismin kukoistus ajoittui 1920- ja 1930-luvuille, jolloin sen merkittävimpiä edustajia olivat Bau-hausin taide-, taideteollisuus- ja arkkitehtuurikoulun johtajat Walter Gropius ja Ludwig Mies van der Rohe, hollantilainen De Stijl -ryhmä sekä arkkitehdit Le Corbusier ja Alvar Aalto. Funktionalismi jätti pysyvän jäljen myöhemmän 1900-luvun ja nykyajan moderniin rakennustaiteeseen.

Alueellisesti Tampereelle merkittävin tyylisuuntauksen leviämisen kannalta oli Bertel Strömmer. Strömmer suunnitteli muun muuassa Tampereen linja-autoaseman yhdessä arkkitehti Jaakko Laaksovirran kanssa.


johtaja Mauno Thilman piti tiedotustilai-suuden jossa liikkeen lopettamisesta ker-rottiin. Yhdysvaltalainen autovalmistaja General Motors tarvitsi kuitenkin myyntie-dustusta alueella ja sellaiseksi muodostui Hatanpäällä toimiva Auto-kumi-palvelu Oy, josta monet Autotalo Oy:n työntekijät löy-sivät uuden työpaikan itselleen.

Tampereen Autotuonti Oy:n rakennuk-sessa on täysivaltaisen autotoiminnan jäl-keen ollut paljon erilaista toimintaa. 80-lu-vulla Tampereen kaupunki osti kiinteistöt ja tiloja ovat käyttäneet mm. Tampereen yliopisto ja sairaanhoitajaopiskelijat, se-kä muu koulutustoimi, jonka seurauksena tiloja on muokattu luokkahuoneina toimi-viksi. Koulutustoiminnan jälkeen vuonna 1992 tilat kaupungilta vuokrasi käyttöönsä Tampereen Seudun Työttömät ry. Tiloihin järjestettiin erilaisia työpajoja joissa seu-

Sodan jälkiä autotalossa kevättalvella vuonna 1940.Arkistokuva: Vapriikin kuva-arkisto.

dun työttömät saattoivat ylläpitää taito-jaan tai käydä harrastuksiensa puolesta.

Tämänhetkinen toimija talossa on Tam-pereen seudun Työllistämisyhdistys Etap-pi ry. Etapin toiminnan voidaan katsoa alkaneen vuonna 2006, kun Tampereen Seudun Työttömät ry:n nimi vaihdettiin. Tämän yhteydessä pajojen toiminta keski-tettiin työkeskeiseen työllisyydenhoitoon. Ratinan kauppakeskushankkeen myötä Etapin toiminta siirtyy Kalevaan ja pitkään seutulaisia keskeisellä paikalla palvelleen rakennuksen lopullinen kohtalo, sekä käyttö tarkoitus on avoimena.

MUISTOJEN MERKEISSÄSeudulla edelleen asuva Heino ajatteli usein talon ohitse kulkiessaan, että pitäi-si käydä katsomassa mitä taloon nykyään kuuluu. Tämän lehtijutun myötä Etapista

otettiin Markkuun hänen poikansa Harrin kautta yhteyttä ja miehelle paljastui, ettei talo ollut suinkaan vaipunut unholaan ku-marammasta olemuksestaan huolimatta.

Haikeutta ei kuitenkaan ollut ilmassa, kun aamukahvien jälkeen talokierroksella Heino suunnisti varmana sopesta toiseen. Edes remonttien ja laajennusten tuomat muutokset eivät sekoittaneet miehen vai-nua vanhoista tutuista paikoista. Kaikki oli hyvin muistissa ja Etapin autopajan työnohjaaja Martti Ohralahden kanssa ju-tellessa selvisi, että osa Heinon aikaisista ihmisistä ovat vielä tänäkin päivänä teke-misissä talon kanssa tavalla tai toisella.

Heino itse näki, teki ja koki talossa elämää 14 vuoden ajan. Talosta hän lähti ennen 70-luvun alkua – tietysti auto-hommiin.


Per

soo

na

AUTOPAJANTYÖMYYRÄ

Mika aloitti Etapin autopajalla vuoden 2004 joulukuussa. Näihin aikoihin talossa jo pitkään toiminut Tampereen

Seudun Työttömät ry suoritti nimenvaih-dostaan Etapiksi ja nykyistä kolmannen sektorin toimintaa lähdettiin kehittämään. Talon alimmassa kerroksessa olevalla au-topajalla on kuitenkin soineet samat säve-let läpi talon olemassaolon: autojen moot-torit ja pajan pauke. Tilat olivat jo ennen Etappia ja työttömien yhdistystä osa seu-dun aktiivista autokorttelistoa.

Autopajan asiakkaat ovat parhaimmil-laan jo toista polvea. Siellä missä ”isin auto” aina korjattiin, laitetaan nykyään kuntoon myös jälkipolven menopelit. Kanta-asia-kaskuntaa löytyy ja monet tuovat uudet autonsa tuttuun taloon tarkastettavaksi.

Etappi on työllisyydenhoidon toimi-talo, eikä pajoissa tehtyä työtä mainosteta palveluna juuri lainkaan. Sana on aina kul-kenut puskaradiossa sen verran sopivasti,

että Etapin omat asiakkaat on voitu työl-listää työkeskeisesti eikä tekeminen ole pajoilta päässyt loppumaan.

YMPÄRI MENNÄÄN”Tarinahan lähti siitä...”, Mika aloittaa ker-taamaan tapahtumia joiden myötä löy si töihin taloon.

Työttömänä ollessaan Mika osallistui Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksen jär-jestämälle autoalan kurssille. Siellä hän ta-pasi Etapin autopajan työnohjaaja Martti Ohralahden ja kurssilla miehet vaihtoivat muutaman sanan työskentelyn lomassa. He törmäsivät uudelleen toisiinsa Mikan kyläillessä ystävänsä luona. Samaisessa talossa sattui asumaan myös Ohralahti, joka Mikan huomatessaan kysyikin, kiin-nostaisiko miestä autohommat.

”Mitäs muutakaan olen pienen elämäni tehnyt”, Mika naureskelee vastanneensa.

Tuolloisessa työvoimatoimistossa Mika muistelee käyneensä heti kysymässä, onko

hänen mahdollista aloittaa työt auto-pajalla. Ohralahden kanssa hän oli ehti-nyt jo puhumaan päivistäkin. Hänellä oli takanaan tukityöllistämiseen edellytetty työttö myyden ajanjakso, jonka vuoksi töi-den aloittaminen oli mahdollista. Mikan työnkuva ei autokorjauksesta olennaises-ti ole vuosien saatossa muuttunut, mutta vastuuta on tullut lisää opastuksen ja työn-valvonnan muodossa. Autopajalla mies on eräänlainen jokapaikanhöylä. Tämän lisäksi hän on suorittanut jatko-opintoja autopajalla työskennellessään.

Etapin pajatoiminnan Mika näkee tär-keänä osana työttömän ammattitaidon ylläpitoa, sen kehittymistä tai pidempiai-kaisen työttömän kuntoutusta. Hän mai-nitsee esimerkkinä autopajalla hiljattain harjoittelemassa olleen henkilön, joka oli ollut ulkona työelämästä jo 15 vuotta.

”Kyllä tuossa ajassa on alalla ehtinyt jo tapahtua”.

”Laita siihen, että nelikymppinen paljasjalkainen

tamperelainen”, Mika Nurmi virnistää ja pyörittelee hetki

sitten vielä valkoista kahvikuppia käsissään jotka ovat

rasvassa kyynärpäitä myöten.

TEKSTI Jani Vaalima KUVAT Jose Ahonen, Jani Vaalima


JATKO-OPINNOT OPPISOPIMUKSELLATaloon Mikan johdattaneen työllistä-misjakson lakisääteiset aikarajoitukset täyttyivät pian, eikä töitä talon ulkopuo-lelta avoimilta työmarkkinoilta löytynyt. Työnhakunsa ajaksi Mika jäi kuitenkin ta-loon tekemään vapaaehtoisena töitä, sillä tällä tavalla hän pysyi alalla aktiivisena ja talossa oli tarvetta ammattilaiselle. Vapaa-ehtoistyö vaihtui hetken miettimisen jäl-keen oppisopimuskoulutukseksi autoalan perustutkinnolle, jollaista Mikalla ei osaa-misestaan huolimatta vielä ollut.

Oppisopimuskoulutus oli ensimmäinen jonka Mika talossa suoritti ja se kesti kak-si vuotta. Tutkinnon suorittamisen jälkeen hän kertoo ehtineensä olemaan päivän työttömänä, ennen kuin jatkoi opintoja uu-della oppisopimuksella autopajalla. Hen-kilöautomekaanikon erikoistumisopinnot Mika sai päätökseen kuluvan vuoden alus-sa Helmikuussa.

”16-vuotiaasta asti näitä hommia on kuitenkin jo tehnyt. Siinä tulee sitä koke-

musta, vaikkei kirjatietoa varsinaisesti ollutkaan”, Mika toteaa ja viittaa tällä ne-livuotiseen oppisopimusjaksoonsa, jonka seurauksena osaamisesta on näyttöä myös paperilla.

ELÄMÄNTAPAHarrastuksen muodostuminen työksi on ollut Mikalle pelastava tekijä. Samaa elon polkua hänen mukanaan on kulkenut As-pergerin oireyhtymä. Syndrooma kulkee suvun geeneissä ja sitä esiintyy myös hä-nen lapsilla. Oireet vaihtelevat yksilöittäin suuresti, mutta Mikan elämään vaikutta-neet asiat ovat neurologisen oireyhtymän yleisimpiä esiintymismuotoja. Sanaton viestintä ja suuret sosiaaliset tilanteet joissa on lukuisia puhujia saattavat lukita Asperger-henkilön. Tämä on vaikuttanut Mikan elämässä kaikkeen, mutta hänen mukaansa sen kanssa oppii kuitenkin pärjäämään vaikka ajoittain onkin ollut vaikeata. Nuorena metallialan ammatti-kouluopintojen aikaan teoriapuoli osoit-tautui erittäin hankalaksi ja myöhemmin

armeija-aikana ryhmätyöskentelytilanteet tuottivat ongelmia.

”Saatan parikin päivää miettiä toisille helppoja asioita”, Mika kertoo suoraan ja toteaa alan olevan alusta loppuun hänelle elämäntapa.

Autopajalla mikään tehtävissä oleva työ ei ole jäänyt Mikalta tekemättä. Työt hän on opetellut käytännön kautta ja mahdol-liset ongelmat ratkotaan autopajalla usein samoilla opeilla. Mika kertoo, että vaikka ala onkin valtaosin helppoa tekemistä, eteen myös tulee joskus haastavia töitä. Tämä on hänestä hyvä juttu, sillä teke-minen pysyy mielenkiintoisena kun saa miettiä, kuinka jokin korjaustyö saadaan tehdyksi. Autopajalla hän toimii nykyään myös työnvalvojana ja ohjeistaa harjoit-telijoita yksinkertaisesti ”irroita tuo” tai ”kiinnitä tämä”, ennen kuin tarvittaessa lähtee kädestäpitäen näyttämään kuinka jokin asia tehdään.

Mika on sitä mieltä, että työn tekemi-nen opettaa parhaiten.


SEURAKUNTATOIMINTAA JA RALLIA

Mikan päivät autopajalla eivät useinkaan pääty samaan aikaan kuin muiden. Kaksi kertaa viikossa autopajalla työskennel-lään ralliauton kimpussa. Vuosi sitten seu-rakunnan työntekijä Veijo Kiviluoma etsi vetämälleen nuorisotyön autoprojektille toimitiloja ja sellaiset hän löysi Etapista. Nuorille projekti tarjoaa paljon. He pää-sevät harrastamaan ja kerryttämään osaa-mistaan, mutta sen avulla voidaan myös suorittaa korvaavia opintoja jos on käynyt niin, että syystä tai toisesta kursseja on jäänyt suorittamatta.

Tampereen ja Lahden seurakunnat läh-tivät mukaan autotoimintaan vuosi sitten, mutta vastaavanlaisia projekteja on ollut käynnissä Jyväskylän, Inarin, Rovaniemen ja Kajaanin seurakunnilla jo kymmenen vuotta. Seurakuntien järjestämiä kisoja käydään ajamassa tavallisesti kaksi kertaa vuodessa. Yhteistyö Etapin ja Mikan kans-sa on Kiviluoman mukaan sujunut hienos-ti, mutta hän kuitenkin haaveilee kokonaan omista tiloista Tampereelle nuorisotoimin-nalle. Tukien ja lahjoitusten mukaan kui-tenkin mennään.

”Kisojen kilpakumppaneilla on taka-naan kymmenkertaiset budjetit”, Mika

huomauttaa. Tästä huolimatta Etapin au-topajalla urakoiva porukka sai 2010 talvi-kisoista kaksi pokaalia, sekä Reilun pelin palkinnon sen johdosta, että olivat yleensä ensimmäisinä kaivamassa kilpakumppa-neitten menopelejä lumihangesta.

Kiitosta saavutuksesta jaetaan kaikille toimintaa tukeneille. Laajasta tukijajou-kosta mieleen on painunut mm. rouvaseu-rue, joka virkkuutöitään kaupittelemalla kustansi tiimin ajokkiin alle uudet iskun-vaimentimet.

Kilpatiimi ajokkinsa kanssa Etapin autopajalla. Voitetut palkinnot auton nokkapellillä.


Polkupyöriä sijoitetaan kaupun-kiin kaiken kaikkiaan 75 kappa-letta ja lanseerauksen on kaavail-tu tapahtuvan Tampereen Vihreä

viikko -tapahtuman aikaan kuluvan vuo-den toukokuun lopulla. Hankkeen ohjaus-ryhmään kuuluvat Tampereen kaupunki, Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry, sekä Tampereen seurakunnat.

Oppilaitosdiakoni Veijo Kiviluoma on ollut kaupunkipyörähankkeessa mukana vuoden 2009 syksystä saakka. ”Se oli mie-lenkiintoinen kuvio”, Kiviluoma kertoo. Sen ajateltiin olevan pikkuhomma, mutta työ osoittautui paljon hankalammaksi kuin

Tampereen kaupungin kevät- ja kesäliikenteessä nähdään pian

valkoisia kaupunkipyöriä. Jämerissä vaihteettomissa polku-

pyörissä on tarakka, edessä ostoskori ja runkonsa puolesta ne

sopivat miehille sekä naisille.

osattiin odottaa. Ongelmia tuotti kaupun-kipyörien lukkomekanismi. Kiviluoman lähtökohtana oli se, että hankkeen toimiak-seen polkupyörien käytön pitäisi olla vai-vatonta, mutta siinä mielessä merkittävää, että polkupyöriä ei jätettäisi lähimpään ojaan ajon jälkeen. Tarvittiin jonkinlainen järjestelmä, joka kannustaisi kaupunkilai-sia palauttamaan pyörät niille suunnitel-tuihin paikkoihin.

URAKAKSI MENIKiviluoma kaavaili menettelyä, jossa asia-kas lunastaa pantilla avaimen, joka jää ajon ajaksi polkupyörään. Avain lähtisi lukosta

vain silloin kun polkupyörä palautettai-siin oikeaan paikkaan. Avainpantin tulisi olla myös sen verran suuri, että käyttäjä haluavat palauttaa polkupyörän saadak-seen avaimen siitä irti. Asian tiimoilta oltiin yhteydessä moneen tahoon, mm. aina lukkoja valmistavan Abloy Oy:n tuo-tekehittelyyn saakka, mutta keneltäkään ei tuntunut löytyvän tarjota suoraan sitä mi-tä kaivattiin. Kiviluomalle kerrottiin, ettei tämmöistä lukkoa ole olemassa.

Pakko olla, Kiviluoma kertoo ajatel-leensa. Hänellä on itsellään ollut Helka-ma-merkkinen polkupyörä, jossa avain on ajon ajaksi jäänyt lukkoon. Hänestä

Polkupyöriä: 75 kpl• Avaimen pantti: 40 €• Avaimia jaossa: noin 300 kpl• Rengaskoko 28”• Sanktiot pyörän hajoamisesta: • maksimissaan 200 €Pyöräpisteitä: 16 kpl ( joissa • yhteensä 140 paikkaa pyörille)Avaimen saa Go Tampereen • toimistosta rautatieasemalta

KAUPUNKIPYÖRÄ ON VIHREÄ VAIHTOEHTO

TEKSTI & KUVAT Jani Vaalima


oli vähintäänkin merkillistä ettei tällais-ta menettelyä kaupunkipyöriä varten ol-lut tarjolla. Helsingissä kaupunkipyörien osalta asia oli aikanaan ratkaistu siten, et-tä polkupyörän lukkoon laitettiin kahden euron kolikko. Tämä vapautti polkupyörän käyttöön. Pantti oli kuitenkin liian pieni, sillä polkupyöriä ei useinkaan palautettu niille kaavailtuihin paikkoihin.

“Kaksi euroa on varmaan monille liian pieni raha”, hän tuumii.

Helsingin nykyiset kaupunkipyörät ovat tietokonepohjaisessa järjestelmässä, jonka toteuttaminen maksoi seitsemän miljoo-naa euroa. Tampereen kaupunkipyörä-hankkeen kaavaillut kustannukset olivat 30 000 euroa, mutta tämä ei kuitenkaan aivan Kiviluoman mukaan riittänyt. Elekt-roniset ratkaisut olivat lähtökohtaisesti kuitenkin liian kalliita. Hän selvitti, että esimerkiksi Pariisissa on käytössä järjes-telmä, jonka avulla voidaan valvoa millä avaimella käytetään mitäkin kaupunkiin sijoitettua polkupyörää. Luonnollisesti tähän kuului myös reaaliaikainen mat-kaseuranta – tämän lisäksi pariisilaiset polkupyörämekaanikot pystyvät tarkasta-maan tietokoneiden kautta myös kaupun-kipyörien rengaspaineet.

ETAPILLA VALMIIKSIEi auttanut kuin lähteä rakentamaan. Luk-komekanismin toimintaperiaate toi sen suunnitteluun kuitenkin selkeät suunnat: vanha tekniikka, uusi käyttötapa. Lukko-jen aihiot tilattiin Saksasta ja lukkolaitteet niihin kiinnitettiin Tampereella sijaitsevan Flexim Security Oy:n toimesta. Lukot ko-teloidaan ja kiinnitetään itse polkupyöriin Etapilla. Tämä on tietysti tehtävä käsipelil-lä ja urakka on melko suuri, mutta onneksi Etapin polkupyöräpajan työnohjaaja A-P

Rakkolaisella on työvoimaa.Pyörät merkitään Tampereen kau-

pungin menopeleiksi ja tässä Kiviluoma kertoo käytettävän oppilastyövoimaa.

Käyttöönoton jälkeen kaupunkipyörät tullaan huoltamaan Etapin polkupyörä-pajalla, joka hoitaa myös pyörien sijoitta-misen kaupunkiin. Huoltoja tehdään vii-koittain ja polkupyörien kuntoa valvovat Tampereen kaupungin siisteyskampanjan siisteysagentit - jotka taitavat tässä tapa-uksessa myös pyöräagenteista mennä.


Välke-projekti on pirkanmaalaisten työllisyydenhoidon toimijoiden yhteistyöhanke, jonka tarkoitus on tehos-taa välityömarkkinoiden toimivuutta ja tulokselli-suutta. Yksi Välke-projektin toimijoista on Tampereen

seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry.Edelleensijoittaminen on Välke-projektin menettely, jossa väli-

työmarkkinoilla oleva henkilö sijoitetaan tekemään töitä avoimilla työmarkkinoilla toimiviin yrityksiin. Välityömarkkinoilla työsken-tely voi olla esimerkiksi palkkatuettua työtä, työelämävalmennus-ta tai vapaaehtoistyötä alalla aktiivisena pysymisen nimissä.

VAIVATTOMAKSI TYÖNANTAJILLE

Yritykset ja työnantajat eivät välttämättä ole tietoisia kolmannen sektorin tarjoamista mahdollisuuksista. Lähtökohtana on tarjota työmarkkinoille työvoimaa tilanteisiin, joihin ei välttämättä löydy osaamista yritysten sisältä. Aika ja resurssit saattavat myös usein tulla pätevän henkilön etsimisessä vastaan.

Työntekijän löytyminen on Välke-projektissa tehty mahdolli-simman helpoksi. Kaikki velvollisuudet ja työvakuutukset kuu-

luvat työntekijän lähettäneelle taholle. Työnantajan osuudeksi jää ainoastaan tehdystä työstä maksettu korvaus, joka Etapilla on yhdeksän euroa työtunnilta.

TEKIJÖITÄ TEKEMÄSSÄ”Meidät on otettu hyvin yrityksissä vastaan”, kertoo Välke-projektissa Etapin yrityskoordinaattorina toimiva A-J Halme. Edelleensijoituksia on saatu toteutettua jo useita ja lähetetystä työvoimasta saatu palaute on ollut pelkästään positiivista. Edel-leensijoitettavat henkilöt valmistellaan luonnollisesti työpajoilla siten, että heillä on edellytykset ja valmiudet työskennellä niissä toimissa joihin heidät lähetetään.

Etapilla toimitaan työkeskeisen työllistämisen nimissä. Käy-tännössä tämä tarkoittaa sitä, että eri työpajoilla työskennellään olosuhteissa, jotka vastaavat avoimien työmarkkinoiden tilanteita. Työpajoilla tehdään pääsääntöisesti asiakastöitä talon ulkopuo-lelle.

Välke-projektin toiminta jatkuu Etapissa uudistetulla toimikau-della 2011 kevääseen saakka.

EDELLEENSIJOITUSTAETAPISSATEKSTI Jani Vaalima

KUVA Tommi Mannila

Etapin Mediapajalla työllistetty

Marjo Väntänen työskenteli

Tampereen kesäyliopistolla

erään koulutushankkeen

kotisivujen parissa.

Kesäyliopiston projektipäällikkö

Mikko Mattila on ollut

järjestelyyn erittäin tyytyväinen,

sillä löydetty tekijä oli juuri

sitä mitä oltiin kaivattu jo

pidemmän aikaa.


Ensimmäisen keittiöalan koulutuksensa 17-vuotiaana käynyt Helena jättäytyi työelämästä lastensa syntymisen myötä. Lasten kanssa hän oli kotona heidän kouluikään-sä saakka, jonka jälkeen teki mieli jo takaisin työelämän

pariin. Työmarkkinoille palatessaan Helena teki keikkatyötä kaksi vuotta ja tänä aikana hän ehti nähdä kuinka haastavaa keikkatyö alalla jo tuolloin oli. Pahimmillaan työpaikoilla oli aamulla vastas-sa vain pitkä lista asioista mitä pitäisi tehdä, mutta toiset työnte-kijät puuttuivat kokonaan.

“Koskaan ei tiennyt minkälaiseen tilanteeseen tuli”, muistelee Helena.

Vakituista työpaikkaa Helena päätti käydä hakemassa tuolloisen työvoimatoimiston kautta. Papereita ei ehditty kuitenkaan edes käsittelemään kun hän huomasi jo paikan mihin hakea. Kyseessä oli keittäjän paikka äitiyslomittajana Finlaysonilla. Harmitukseksi työvoimatoimiston virkailija ei kuitenkaan tuntunut suostuvan yh-teystietoja antamaan. Virkatäti totesi, että työpaikkaan on hakenut jo 135 ihmistä. Periksi antamatta Helena sai lopulta yhteys tiedot kammettua virkailijan kynsistä. Haastattelussa hän kävi torstai-päivänä ja jo perjantaina työpaikalta soitettiin, että voitko aloittaa viikonlopun jälkeen maanantaina.

“Kyllä oli täti sitten punaisena kun ei meinannut ensin minun antaa paikkaan hakea”, Helena nauraa.

TYÖLLISYYDENHOITOATaloon Helena tuli 90-luvulla työllistettynä, jonka jälkeen siellä ehdittiin vielä olemaan hetki vapaaehtoisenakin. Vapaaehtoisaika-na Helena teki jouluruuat, lomitukset ja viikonloppuisinkin käy-tiin siivoamassa. Rakennuksen tiloja käyttivät tuolloin Tampereen yliopiston opiskelijat luokkatiloina ja myöhemmin Tampereen Seudun Työttömät ry. Tällöin toiminta oli järjestetty siten, että työttömät saivat tulla eri pajoille korjaamaan tarvittaessa huone-kalujaan tai käyttämään esimerkiksi tekstiilipajan kangaspuita. Tämä kuitenkin muuttui työturvallisuussäädösten myötä. Enää ei kuka tahansa voinut tulla käyttämään ihan mitä tahansa työkonet-ta, sillä niiden käyttöön vaadittiin pätevyys.

Aikaisempi työttömien toiminta alkoi muovautua nykyiseen muotoonsa talossa nimenmuutoksen myötä. Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry:n toiminta on monella tavalla pi-demmälle vietyä kuin aikaisempi työllisyydenhoito. Varsinaisesta hoidosta kun ei oikein voida edes puhua Helenan mukaan.

Nykyinen Etappi huolehtii ihmisistä aivan toisella tavalla. Ko-konaisvaltaista yksilöohjausta tarjotaan ja työpajojen työnohjaa-jat kouluttautuvat työtään varten erilaisten opintojen ja kurssi-en avulla jatkuvasti. Tavoitteena talossa on, että jokainen Etapin

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys

Etappi ry:n talossa on tapahtunut

paljon vuosien saatossa ja tekijät ovat

vaihtuneet useasti, mutta viimeiset 15

vuotta taloon tulijoille on ruoan tehnyt

ruokalan emäntä Helena Sorsa.

EMÄNTÄ TALOSSA

Per

soo

na

TEKSTI Jani Vaalima KUVA Jose Ahonen


asiakas saadaan eteenpäin johonkin suuntaan työttömyyden tilan-teesta, olipa se sitten opiskelemaan tai parhaimmassa tapauksessa oikeaan työsuhteeseen vapaille työmarkkinoille.

KOKO SEUDUN RUOKALARuokala oli toiminut vuoden ennen Helenan taloon tuloa. Kovina lama-aikoina syöjiä oli aina salintäydeltä. Työttömät ruokailijat olivat tuolloin varttuneempaa väkeä, siinä missä nykyään tuntuu työttömyys näkyvän erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä. Ruo-kalassa on käynyt aina syömässä muitakin kuin työttömiä. Lähi-seudun rakennusmiehet ovat löytäneet aina perinteisen kotiruoan äärelle ruokalaan ja viereiselle linja-autoasemalle saapuvat pit-kää linjaa ajavat kuljettajat ovat loikkineet vuosikaudet tien ylitse murkinalle.

“Linja-autoasemalla oli aikanaan kolme vuotta Tammerkosken kymppiluokka ja sieltä käytiin myös paljon syömässä”, kertoo He-lena ja katsoo ruokalan ikkunasta linja-autoaseman rakennusta.

Ruokaa lähtee talosta ulos kerran viikossa Tampereen A-Klinik-ka toimen Nervin Terveysneuvonta- ja päihdekenttätyölle. Aikai-semmin sitä lähti paljon myös muualle, mutta sittemmin vienti on vähentynyt. Syitä tälle on Helenan mukaan useita, mutta ei voida sanoa että oltaisiin eletty poikkeuksellisen kovia aikoja. Talossa on aina ollut ns. kovat ajat, sillä työllisyydenhoidon rahalla talossa työ tehdään ja työttömyydellä on maassa pitkät perinteet.

Raaka-aineet tulevat taloon valtaosin Keskon tukusta, mutta ai-emmin niitä ollaan saatu myös erilaisilta maatalouskerhoilta mm. Hauhon suunnalta. Tuonnin hiipuminen peilaa maatalousyrittä-misen tilaa. Pienemmät maataloudet lopettavat toimintaansa ja isommat keskittävät. Elintarvikealan kehittyminen tuotannon muutosten lisäksi on kehitystä tapahtunut myös keittiöissä.

“Omavalvonta tuli vahvasti mukaan työhön”, Helena toteaa ja kertoo olevansa huolissaan siitä kuinka sen suhteen tunnutaan avoimilla markkinoilla lipsuvan. Lehdistä ruokamyrkytyksistä ja vastaavista uutisista lukiessaan hän saa olla erittäin tyytyväinen siitä, että omassa keittiössä ei ole vastaavaa tapahtunut.

SYÖMINEN TÄHÄN PÄIVÄÄNAlkuun ruokalassa tarjottiin lähes pelkästään “sitä soppaa”, mutta emäntänä aloittaessa Helena piti huolen että tarjontaa monipuo-listettiin. Ensimmäisenä perjantaille ja maanantaille saatiin vah-vemmat ruoat, sillä ruokalan asiakkailla saattoi lama-aikaan olla kotona niukanlaisesti syötävää ja viikonlopun yli oli selvittävä.

Nykyään ruokalassa on kaksi ruokavaihtoehtoa lähes joka päivä. Leipomiseen olisi Helenalla tuntuvasti haluja, mutta aika ei vain riitä kaikkeen. Pastojen ja muiden erikoisempien ruokien kanssa kysymykseen tulee allergia-asiat, sekä yksinkertaisesti se, että perinteisiä ruokia syödään paljon mieluummin. Ruokalassa on kokeiltu palautelaatikkoa, mutta ruokapöydässä alkaa tunne-tusti monilla runosuoni kukkimaan ja unohdetaan minkälaisen katon alla sitä ollaan syömässä.

“Toivomuslistalla oli ravintoloiden koko kirjo kokolihapihvistä lähtien”, Helena summaa palautelaatikkokokeilun tulokset.

Turkkirata 10PL 25, 33961 Pirkkalapuhelin (03) 358 760faksi (03) 368 4311

[email protected]

www.voitelukeskus.com

Noutomyymälämme avoinna Pirkkalassa

ma–pe klo 7.30–17.00

Voitelukeskus Tonttila Oy LtdPalvelua jo vuodesta 1978!

RUOKAILUA JATKOSSAEtapissa ruokailijat ovat vuosien saatossa vähentyneet tuntu-vasti. Tämä on ruokalassa kummastuttanut, sillä työttömyydes-tä ei kuitenkaan ole päästy eroon. Osasyylliseksi Helena arvelee sosiaaliturvan kehittymistä ja muita tukia, mutta myös pikaruoka-paikkoja joita on nykyään jokaisella kadulla lähellä jokaista kotia. Ruokalatoiminnan alkaessa talossa ei pikaruokaloita ollut seu-dulla ollenkaan ja ravintoloitakin oli paljon vähemmän.

Helena sivuaa paljon Etapissa esillä ollutta aihetta työttömien työllistämisen epäkohdista. Hän toteaa kiukkuisena, että työttö-mäksi jäänyt pitäisi voida työllistää ja aktivoida heti takaisin työ-elämään sellaisella palkkatuella että sillä pärjää. Nyt täytyy olla työttömänä melkein toista vuotta ennen kuin tämä on mahdollista. Erityisesti nuoret oppivat pian siihen, että raha tulee kotiin kun-han sitä vain odottaa.

Etapin toiminta tullaan Ratinan kauppakeskusprojektin myö-tä siirtämään Tampereen keskustasta Kalevaan. Uudet toimitilat ovat nykyisiä pienemmät, eikä vastaavanlaisia keittiötiloja ruoan valmistamiselle löydy. Helena toivoo, että seurakuntien kanssa saataisiin aikaan sopimus heidän omistamiensa keittiöiden päivä-käytöstä.

“Olisi hieno juttu jos taloon saataisiin jatkossakin tehtyä ruoka talon työvoimalla”.


MIKÄ IHMEEN

www.facebook.com fi .wikipedia.org youtube.com myspace.com fl ickr.com

Tarjoaa käyttäjille mah-dollisuuden kuvallisen käyttäjäprofi ilin ja blogin luomiseen, sekä yhtey-denpitoon ystäviensä kanssa.

Internetissä julkaistava ilmainen vapaan sisällön tietosanakirja. Wikipedian sisältö on vapaaehtoisten kirjoittama.

Käyttäjä voi lisätä omia videoita tai katsoa sekä ladata muiden käyttäjien lisäämiä videoita.

Tarjoaa käyttäjille mah-dollisuuden käyttäjäpro-fi ilin ja blogin luomiseen. Käyttäjät voivat lisätä järjestelmään myös mu-siikkia, videoita ja kuvia.

Sivusto tarjoaa ilmaiseksi mahdollisuuden ladata palveluun 100 megatavua kuvia kuukaudessa.

TEKSTI & KUVITUS Hannele Parjanen

Nykyään kaikki tuntuvat puhuvan sosiaalisesta mediasta,

jossa kaikki ovat. Samaan aikaan moni pohtii mikä ihme

sosiaalinen media oikein on. Tämä artikkeli auttaa sekä

ymmärtämään että hyödyntämään sosiaalista mediaa.


Termiä voi lähestyä miettimällä molempien sanojen merkityksiä erikseen. Sosiaalisuus on kanssakäymistä ihmisten kanssa. Media taas on viestinnän väline, ku-ten sanomalehti, radio ja tv. Sosiaalinen media on siis

sosiaalinen kommunikoinnin väline. Sosiaalisen median avuksi on olemassa erilaisia palveluita netissä, joiden avulla voi jakaa kuvia, videoita ja linkkejä, pitää yhteyttä tuttuihin ja viihtyä.

Miten minä voin sitten osallistua? Sosiaalisen median palve-luita on niin paljon, että voi tulla valinnan vaikeus. Artikkeliin on listattu tapoja käyttää sosiaalista mediaa. Valitse niistä yksi tai useampi omiin käyttötarkoituksiin sopivaksi.

Kirjoita blogiaBlogi on verkkosivusto, johon kirjoitetaan päiväkirjanomaisesti ja kaikilla on oikeus kommentoida kirjoituksia. Blogissa siis pai-notetaan henkilökohtaista näkökulmaa ja kirjoitus on yleensä rennompaa kuin muissa verkkoartikkeleissa. Tekstin rinnalle voi liittää kuvia, ääntä ja videoita sekä linkkejä muille sivustoille. Blo-gipalveluita ovat muun muassa Blogger ja WordPress sekä blogien jakamiseen tarkoitettu blogilista.fi. Jos pitkien kirjoitusten sään-nöllinen kirjoittaminen tuntuu vaikealta, voi valita mikroblogin, jossa kirjoitetaan lyhyitä viestejä. Mikroblogeissa merkkimäärä on usein rajoitettu, esimerkiksi Twitterissä voi kirjoittaa kerral-laan 140 merkin pituisia viestejä. Muita mikroblogipalveluita ovat Jaiku ja Qaiku.

Kirjoita wikiinWiki on verkkosivusto, johon kaikki voivat lisätä artikkeleita ja muokata niitä usein ilman rekisteröintiäkin. Voit olla esimerkiksi mukana luomassa artikkeleita maailman suosituimpaan wikiin, tietosanakirja Wikipediaan. Wikipediassa on yli 14 miljoonaa ar-tikkelia, joista yli 200 000 on suomenkielisiä.

Varastoi, järjestä ja jaa sisältöäSosiaalisen median palveluissa on kätevää jakaa erilaista sisältöä ystävien, tuttavien tai vaikka koko maailman kesken. YouTube-palvelussa jaetaan videoita ja Flickr-palvelussa kuvia. Niin sanotut sosiaaliset kirjanmerkkauspalvelut Delicious ja StumbleUpon ovat linkkien varastointia, järjestämistä ja jakamista varten.

Luo profiili yhteisöönYhteisöt ovat verkkosivustoja, jossa on useita tapoja verkostoitua ja jakaa eri sisältöä. Suosittu tapa osallistua sosiaaliseen medi-aan on luoda oma profiili Facebookiin. Facebookissa on yli 400 miljoonaa aktiivista käyttäjää, joista suomalaisia käyttäjiä on yli miljoona. Muita tunnettuja yhteisöjä ovat musiikkiin ja bändeihin panostava MySpace, kotimainen yhteisö IRC-Galleria ja ammatti-laisten verkostoitumispalvelu LinkedIn.

Luo hahmo virtuaalimaailmaanVirtuaalimaailmoissa voi luoda oman hahmon, joka liikkuu ympäri virtuaalimaailmaa ja juttelee muiden hahmojen kanssa. Virtuaali-maailmassa peruskäyttö on usein ilmaista, mutta lisäksi voi ostaa hahmolleen erilaisia virtuaalihyödykkeitä, kuten huonekaluja ja vaatteita. Virtuaalimaailmoja ovat muun muassa Second Life ja yli 10-vuotiaille suunnattu Habbo Hotel.

Lue kaikki suosikkisi yhdestä paikastaRSS-syötteen (Really Simple Syndication) avulla saat tiedon vii-meisimmistä blogikirjoituksista, uutisista ja artikkeleista valitse-maasi lukijaan, kuten Google Readeriin. Lisäämällä sinne linkin haluamaasi syötteeseen saat uusimmat artikkelit kaikista mie-lenkiintoisista lähteistä ilman, että jokaisella sivulla olisi käytävä erikseen.

Mediapaja FacebookissaSosiaalista mediaa hyödyntävät kuluttajien lisäksi myös eri oppi-laitokset, yritykset ja yhdistykset toiminnassaan. Myös Etapin Me-diapaja on lähtenyt mukaan. Etsi meidät Facebookista!

SOSIAALINEN MEDIA?


Jaakko, miten tutustuit julkaisujärjes-telmiin ja erityisesti Joomlaan?

Mietimme kaveriporukassa nettisivujen kehittämismahdollisuuksia ja tämän myö-tä aloin tutkia vaihtoehtoisia tapoja luoda internet-sivustoja. Html-koodauksen työ-läys ja ennen kaikkea sen rajalliset mah-dollisuudet toimivat motivaattorina pa-remman ja kehittyneemmän vaihtoehdon löytämiseen.

Aivan aluksi löysimme vuosituhannen vaihteessa julkaisujärjestelemän nimeltä PHP-Nuke, jonka rajat tulivat kuitenkin pian vastaan. Tämän jälkeen tutustuin Mambo-järjestelmään, jonka siivistä Joo-mla sitten erosi vuonna 2004 itsenäiseksi, edeltäjäänsä paremmaksi järjestelmäksi. Olimme ensimmäisiä Joomla-pioneereja ja järjestelmän kasvua on ollut hyvin kiin-nostavaa seurata.

Muutkin julkaisujärjestelmät ja niiden hallitseminen kiinnostaisi, mutta vielä tällä hetkellä tuntuu siltä, että Joomlan hyvä hallitseminen vie aikaa aivan riittä-västi. Tarkoituksena olisi kuitenkin ottaa haltuun myös Joomlan suurin kilpailija, Drupal. Tästä olisi myös Etapille hyötyä.

Miten löysit tiesi Etappiin?Tuttu työvoimaneuvoja huomasi avoimen atk-kouluttajan paikan työvoimatoimiston sivuilla syksyllä 2007 ja vinkkasi sopivasta pestistä. Otin yhteyttä Atk- ja Mediapajan vetäjään, työvalmentaja Jose Ahoseen ja sovimme haastattelusta. Tästä alkoi tieni talossa.

Selkeästi tässä tapauksessa tarjonta siis vastasi kysyntään. Millaista työsi Etapissa on?

Hyvin itsenäistä, mielenkiintoista ja vas-tuullista. Saan pitkälti itse määrätä työ-tahtini. Työskentelen Etapissa oppisopi-muksella ja opiskelu TAKK:ssa tietysti lisää työtaakkaa. Tällä hetkellä teen töiden ohessa lopputyönä Joomla-oppikirjaa, jos-ta tehdään myös painettu versio Mediapa-jan avustuksella.

Käytännössä valmistelen ja suunnitte-len sekä vedän erilaisia atk-koulutuksia, perustaidoista nettisivukursseihin. Oppi-joina on sekä talon väkeä että ulkopuoli-sia henkilöitä. Joomla kiinnostaa selkeästi maanlaajuisesti: kursseille tulee ihmisiä yhdistyksistä ja yrityksistä ympäri Suo-men.

Oppilaiden lähtötaso on yleensä sel-lainen, että atk–taidot ovat vähintäänkin kohtuulliset. Joomlaa opiskellessa on hyvä osata perusasiat kuten käyttöjärjestelmä, sähköposti ja tekstinkäsittely eikä aiem-masta kotisivukokemuksestakaan mitään haittaa ole.

Millaisena olet kokenut oppisopimus-järjestelmän?

Vaikka ikää on jo yli viisikymmentä, tuntuu

Etapin atk-kouluttaja Jaakko Korhonen on erikoistunut

Joomla!-julkaisujärjestelmän tuntijaksi. Julkaisujärjestelmä

on nykyaikainen ja helppo tapa valmistaa internet-sivuja ja

tavan suosio on viime vuosina kasvanut räjähdysmäisesti.

Korhonen vetää Etapissa valtakunnallisesti suosittuja

Joomla-kursseja, sekä huolehtii työllistettyjen atk-

osaamisen tason ylläpidosta ja kehittämisestä.

Per

soo

na JOOMLA!

TEKSTI & KUVA Jose Ahonen


Tämä lehti on luotu Etapin Mediapajalla.

- Tue hyvää asiaa ja tilaa

graafiset tuotteesi meiltä!

Käyntikortista nettisivuihin,graafinen ilme luo mielikuvan toiminnastasi.

Mediapaja tuottaa edullisestija ammattitaidolla kattavasti graafisia palveluja.

Keskity itse oleelliseen - teetä julkaisusi meillä!

LISÄINFOA TARJOAA:

Jose AhonenMediapajan työvalmentaja050 431 0077 [email protected]

oppisopimuksella työskenteleminen sopi-valta ja hyvin mielenkiintoiselta. Hauskoil-ta tilanteiltakaan ei ole vältytty: Joomla-osaajana olen saanut tarjota apuani myös aikuiskoulutuskeskuksen opettajille, jotta he voisivat opettaa minulle ja muille oppi-laille Joomlaa.

Julkaisujärjestelmäpioneerina joutuu siis joskus opettamaan jopa opettajia.

Näinkin on käynyt. Vaikka julkaisujärjes-telmät ovat kovaa vauhtia yleistyneet, on tietysti suurempien instanssien, kuten op-pilaitosten mukaantulo hieman varovai-sempaa. Olin esittelemässä aikuiskoulukes-kuksen johtoryhmälle Joomla-järjestelmää heidän pyynnöstään. TAKK:ssa ilmeisesti aloitetaan tänä vuonna kouluttamaan jul-kaisujärjestelmiä, en tosin tiedä onko ky-seessä Joomla vai jokin muu järjestelmä.

Miten internet ja nettisivut kehittyvät tulevaisuudessa?

Vuorovaikutus ja käyttäjäystävällisyys lisääntyvät entisestään ja yhteys sosi-aaliseen mediaan – kuten Facebookiin – kasvaa. Vanhempi ikäluokka tulee vielä vahvemmin mukaan nettikuvioihin ja muu-tenkin netin käyttäjäkunta laajenee kaiken aikaa. Kolmannen sektorin toimijoiden nettisivut siirtyvät myös julkaisujärjestel-miin, ehkä ne ovat tällä hetkellä kuitenkin muutaman vuoden jäljessä yritysmaail-maa. Joomla tuo kolmannelle sektorille erittäin kustannustehokkaan väylän saada sanomansa julkaistua kaikkien saataville.

Mitä muuta Joomla-mies ehtii kuin näpertää koneella ja vetämään kursse-ja? Mistä vapaa-aikasi koostuu?

Lenkkeilystä, sauvakävelystä, valokuvaa-misesta, tanssiharrastuksesta. Mitäpä täs-sä tämän ikäinen enää kauheasti revitte-lemään! Riittää kun tasaista ja rauhallista elämää vietetään. Liikunta ja tanssi antavat kuitenkin miellyttävää vastapainoa tieto-konemaailman fyysiselle staattisuudelle.

Olet tunnettu tanssimies ja oppisi olet saanut itse mestarilta, Åke Blomqvistilta.

Kyllä, viisi vuotta mestarin opissa. Olen aina pitänyt itseäni rytmitajuttomana ja tämä näkyi jo kouluaikoina: laulu ja mu-siikkiopinnot eivät koskaan kiinnostaneet. Menin kuitenkin Blomqvistin kurssille, jossa Åke ensimmäiseksi sanoi, että täällä oppivat kaikki tanssimaan. Yhtenä päivänä vaikeaa tanssilajia harjoitellessamme Åke pysäytti minut ja tanssipartnerini laitta-malla käden olkapäälleni ja sanomalla: ”Sinä olet loistava tanssija”. Tiedän ettei Åke sano tätä turhasta ja näin rytmitajut-tomana pidetystä yksilöstäkin saatiin par-kettien partaveitsi!

Sinulla on myös pitkä kokemus yhdis-tysmaailmasta ja olet seurannut työl-lisyydenhoitoa aitopaikalta Etapissa. Mitä terveisiä lähettäisit päättäjille?

Työllistämismäärärahoja nuorten koulut-tamiseen olisi saatava lisää kolmannelle sektorille. Etappi on hyvä väylä ohjata nuoria ja tietysti muitakin työttömiä avoi-mille työmarkkinoille. Olen koko ikäni ollut tekemisissä kolmannen sektorin ja yhdistysmaailman piirissä, ja koen tämän hyvin luonnollisena väylänä työllistymisen polulla. Tehdään oikeita töitä, oikeilla väli-neillä, oikeille ihmisille. Korjataan autoja, tehdään nettisivuja, huolletaan pyöriä ja tehdään muita Oikeita Töitä.

SUJUU KUIN TANSSI


JOONAS SULKEE HÄMEENKADUN AUTOILTA

Tampereen

kaupunginvaltuutettu Joonas

Lepistö kutsuu itseään

”valtuuston punavihreäksi

työmyyräksi”. Hän on

muun muuassa saanut

valtuustoaloitteensa läpi

bändikämppien lisäämisestä,

kasvisruokapäivästä ja

autottomasta Hämeenkadusta.

Joonas toimii valtuuston

ohella Ylen tv-toimittajana

ja opiskelee kansainvälistä

politiikkaa.

Per

soo

na

Jos voisit olla päivän Tampereen diktaattorina, miten ratkaisisit katastro faaliseksi levinneen nuoriso-työttömyyden?

Tärkeintä on saada jokaiseen yhteys. Nyt Tampereella yhteyttä työttömään otetaan vasta kun hänen työttömyys lähenee 500 päivää. Tämä on aivan liian myöhään. Yli 500 päivän työttömistä kaupunki maksaa Kelalle työmarkkinatukea. Tämä summa oli viime vuonna lähes 11 miljoonaa. Toi-meentulokäytäntöä pitää laajentaa. Kysy-mys on siis siitä, että toisella asteella ja korkeakouluissa opiskeleville turvataan kesätyöpaikka toimeentulotukiluukun si-jaan. Yhteiskuntatakuuta tulee noudattaa. Tällä hetkellä vain noin puolet alle 25-vuo-tiaista pääsee tämän takuun piiriin. Kau-punki rikkoo lakia. Tämä on uskomatonta. Pidemmällä aikavälillä tulee kysymykseen lainmuutos, joka vaatii kuntia työllistä-mään työttömänsä – puhutaan siis työta-kuusta. Tällainen takuu tulee ottaa käyt-töön silloin, kun työttömyyttä on kertynyt esimerkiksi puolesta vuodesta vuoteen.

Kerro viisi paikkaa, jotka kuvastavat Joonas Lepistön Tamperetta.

Pyynikin rappuset, Tullikamari, Hatanpään Arboretum, Tammelan puutalokorttelit, Pispalanharju

Tampereen kaupunkiseudun on ennus-tettu kasvavan noin 90000 asukkaalla vuoteen 2030 mennessä. Millaisena näet Tampereen 20 vuoden kuluttua?

Tampere on tällä hetkellä hieman hitaalla. Esimerkiksi arkkitehtuurista tulevaisuus-visiota ei ole otettu kovin vakavasti vaikka siinä on erittäin hyviä ideoita. Tarvitsem-me vetovoimaiset kaupunginosat. Kaikki elämä ei ole keskustassa. Uskon, että jos kykenemme tekemään parin seuraavan vuoden päästä järkeviä ratkaisuja, Tampe-re on 20 vuoden kuluttua pohjoismaises-tikin ajateltuna ihmiskeskeinen kestävän kehityksen lapsiystävällinen kulttuurikau-punki. Jotta tähän päästäisiin:

1. Peruspalvelut pidetään hyvällä tasolla. Vanhuspalveluihin taataan hyvän hoidon taso ja ikäihmisille annetaan heille kuulu-va arvo, lähipalvelut turvataan eikä koulu-verkkoa väljennetä pienten lasten kustan-nuksella, hoitoketjut saadaan toimimaan, ettei ihmisiä pidetä väärissä paikoissa

väärään aikaan, ”luukkuja” vähennetään ja suunnataan kohti yhden luukun peri-aatetta.2. Tampereen kaupunki näyttää esimerk-kiä firmoille pitämällä huolta henkilös-töstään ja panostamalla työhyvinvointiin. Tampere ei päästä yrityksiä pois rajojensa sisältä, vaan on valmis neuvottelemaan eri yritysten tarpeista. Kaupunki erikoistuu ympäristöteknologian kehittämiseen ja haalii alueelleen alan yrityksiä.3. Kaikki päätökset tehdään niin, että myös lapsen ja lapsiperheiden näkökulma otetaan huomioon. 4. Palvelut suunnataan yhä enemmän ennaltaehkäisyn kannalta järkevästi. Avo-palveluiden määrää, kaupunkilaisten virik-keellisyyttä (sekä henkistä että fyysistä) ja asennekasvatusta tulee kasvattaa. Täten kuntalaiset jaksavat paremmin ja kaupun-ki säästää kalliista korjaavasta hoidosta.5. Uutta rakennetaan arkkitehtuurisesti kestävällä tavalla ja energiaratkaisuissa toteutetaan pihiyttä. 6. Täällä on annettu yhä enemmän tilaa kulttuuriryhmittymille ja heillä on sananvaltaa ja oikeus toteuttaa itseään tapahtumien kautta.

TEKSTI Tommi Mannila & Jose Ahonen KUVA Joonas Lepistö


Tervetuloa onnistumaan!

www.takk.fi

Kuinka mielestäsi Tampereen kaupun-kialueen pitäisi kasvaa? Tiivistämällä nykyistä kaupunkialuetta vai luomalla uusia lähiöitä?

Tiivisrakentaminen on aina hyvä suunta. Pitkällä tähtäimellä asutusta tulee keskit-tää toimivien joukkoliikenneyhteyksien päähän mm. radan varteen. Tampere kas-vaa kuitenkin sellaista tohinaa, että uusia-kin alueita tarvitaan. Vuoreksesta pitäisi tulla nyt arkkitehtuurisesti ja ekologisesti moderni kaupunginosa. Toivottavasti näin myös tapahtuu.

Millä tavalla ihmisten liikkuminen rat-kaistaan, mikäli kaupunkiseutu kasvaa ennustusten mukaan? Onko ranta-väylän tunneli yksi ratkaisu näihin ongelmiin, vai pitäisikö ratkaisua etsiä esimerkiksi joukkoliikenteen houkut-tavuutta lisäämällä?

Tunneli tulee todella kalliksi eikä se ratkai-se liikenneongelmia kuin ohikulkuliiken-teen osalta. Se kuitenkin perusteltiin rat-kaisuna myös sisäisiin liikenneongelmiin. Lisäksi urakoitsijat tulevat mitä todennä-köisimmin maamme rajojen ulkopuolilta. Tarvitsemme raideliikennettä. Tässä toi-vottavasti voidaan hyödyntää myös ole-massaolevia VR:n raiteita.

Viime aikoina on puhuttu paljon joukkoliikenteen uudistamisesta ja vahvaksi vaihtoehdoksi suurille runkolinjoille on ehdotettu raitiotietä. Näetkö tämän kehityksen tarpeelli-sena vai olisiko bussiliikenteellä vielä tarjota kapasiteettiä? Entä lähijunat lähikuntiin?

Raideliikenteen lisäksi tarvitaan myös kumipyöriä. Joukkoliikenteen pitää olla kokonaisvaltaisesti toimiva ja riittävä. Sen pitää aktivoida jättämään auto kotiin työ-päivän alussa ja estää kolmannen auton ostaminen perheeseen. Mitä enemmän väkeä joukkoliikenteessä, sitä vähemmän ruuhkia.

Pitäisikö Tampereen ottaa aktiivisempi vastuu seudun raideliikenteen kehi-tyksen kannalta, ettei liikennepoliitti-sessa selonteossa luvatut 65 miljoonaa euroa hankkeen ensimmäistä vaihetta varten jäisi hyödyntämättä?

Valtuusto hyväksyi juuri seudullisen jouk-koliikennelautakunnan, jonka tarkoitus on valmistella selvitys siitä, miten seudun joukkoliikenne ratkaistaan tulevaisuudes-sa. Joukkoliikenne tulee olla seudullisesti kestävää. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että kiskot eivät lopu rajoille.

Kaupunkimme pääkadun uudistukset ovat myös olleet esillä. Millaisena näet Hämeenkadun tulevaisuudessa? Onko Hämeenkatu kävely- tai joukkoliiken-nekatuna realistinen vaihtoehto?

Sain valtuustoaloitteni läpi Hämeenkadun muuttamisesta joukkoliikennekaduksi. Tä-mä tarkoittaa, että P-Hämpin valmistuttua Hämeenkadulla liikennöi vain joukkolii-kenne. Tämä antaa mahdollisuuden tehdä myös riittävän leveät kevyenliikenteen-

mahdollisuudet kävelijöille ja pyöräilijöil-le. Autojen vähentymisestä keskustassa on positiivisia kokemuksia ympäri Eu-rooppaa. Yrityksille ne ovat tuoneet lisää kassatuloja.

Tarkoitatko Hämeenkadun sulkemista kokonaisuudessaan vai ainoastaan hämpin parkin ”vaikutusalueella” eli kadun itäisessä päässä?

Kyllä valtuusto on linjannut, että Hämeen-kadusta kokonaisuudessaan tehdään jouk-koliikennekatu. Tämä tarkoittaa, että hen-kilöautoliikenne saa väistyä. Tarkoitus on ohjata ihmiset tulemaan keskustaan yhä enemmän julkisilla. Tämä vähentää ruuh-kia ja tuo viihtyisyyttä sekä kulttuurillises-ti että ilmanlaadullisesti keskustaan.


TYÖN AIKAAVAIHTUVAN

Per

soo

na

Etapin puu- ja entisöintipajalla kuluvana talvena aloittaneella Fiametta

Cuellarilla on takanaan alanvaihdos. Pintakäsittelyalalle nuori nainen

lähti sosiaali- ja terveysalan opintojen jälkeen. Rakennusalasta oli

kokemusta ja alalla työllistyminen oli ollut ajatuksissa useasti. Niin

siinä sitten kävi, että kädentaitojen työt veivät mennessään.

TEKSTI Jani Vaalima KUVA Jose Ahonen


Alan vaihtaminen näkyy arjessa. Työllistymisen näky-mät saavat opiskelijat vaihtamaan oppialaansa, mutta myös pitkän työuran tehnyt saattaa joutua kokonaan uudenlaisen tilanteen eteen. Kouluttautumista suori-

tetaan nykyään myös usein töiden ohella, sillä laajempaa osaamis-ta ei haittana työmarkkinoilla nähdä.

ENSIMMÄINEN ETAPPILahdesta kotoisin oleva Fiametta on asunut Tampereen seudulla jo pian kahdeksatta vuotta. Pintakäsittelyalan opinnot toivat uu-delle paikkakunnalle, mutta vielä ei ainakaan koti-ikävä ole ehti-nyt iskemään. Vapaa-aikaa tahdittavat koira- ja lauluharrastukset, mutta myös Etapin tarjoamiin liikuntamahdollisuuksiin on tartut-tu innokkaasti.

Etapille Fiametta haki opintojensa päätyttyä. Vaihtoehto koto-na olemisesta työnhaun aikana ei tuntunut houkuttelevalta, vaan tekemään oli päästävä. Sattuman kautta silmään osui puupajan nimi Etapin ohitse kävellessä.

”Halusin erityisesti puupuolelle oppimaan koneiden käyttöä”, kertoo Fiametta. Pintakäsittelyalan koulutuksessa suurimpien työ-koneiden käyttöä ei ollut niin paljoa kuin hän olisi kaivannut.

AKTIIVISESTI TYÖELÄMÄSSÄ MUKANAEtapin puu- ja entisöintipajat ovat talossa kahdessa kerroksessa ja kumpikin on työnohjaaja Jouni Tuovisen valvovan silmän al-la. Tuovisen mukaan Etapille oli helppo päätös lähteä tukemaan nuoren työnhakua, sillä Fiametalla oli selvä käsitys siitä, minkä-lainen hyöty työkeskeisellä työllistämisellä olisi hänelle. Työl-listämiselle haettiin mahdollisuutta Työ- ja elinkeinotoimistolta työelämävalmennuksen muodossa. Sellainen saatiin ja työt ovat maistuneet sen verran hyvin, että tekemään jäädään jopa työajan ulko puolella.

Etapin työpajoilla on ensisijaisesti asiakkaita jotka on työllis-tetty palkkatuella. Palkkatuki edellyttää kuitenkin pidempää työt-tömyyden jaksoa, eikä Fiametalle sellaista ole ehtinyt kertymään. Tässä yhteydessä voidaan puhua melkein vapaaehtoistyöstä. Fia-metan saama työmarkkinatuki olisi suurin piirtein samansuurui-nen, vaikkei hän tekisikään pitkiä päiviä töitä puupajalla.

Lähtökohtaisesti tämänkaltainen ajattelu antaa a voimien markkinoiden työnantajille helpot työkalut todeta työn hakijan pätevyys työhaastattelussa. Oma-aloitteinen uuden oppiminen ja jo alalla aktiivisesti mukana oleminen kertovat paljon ihmises-tä, puhumattakaan näiden asioiden tuomasta arvokkaasta tieto-taidosta. Käytännön kokemus on erityisesti vasta valmis tuneelle äärimmäisen tärkeätä jalansijan saamiseksi omalta alalta.

TÖITÄ KOHTIPuu- ja entisöintipajat ovat tarjonneet Fiametalle runsaasti töitä ja puupuolen työkoneitten käyttöä on saanut työkohtaisesti ope-tella huolella. Pintakäsittelyn osaamista on saanut kehittää myös. Etapin pajoilla on kiinnitetty erityisesti huomiota asiakkaisiin yk-silöinä, jonka johdosta pyritään esimerkiksi lisäämään sellaista parityöskentelyä, että tekijät oppivat myös toisiltaan. Töitä teh-dään pajoissa pääsääntöisesti ulkopuolisille ja tarpeita on laidas-ta laitaan. Tämän vuoksi on hyvä, että pajoilta löytyy osaamista laajalti.

Etapista Fiametta ei tiennyt taloon tullessaan paljoa, mutta on-neksi kaikki yllätykset ovat olleet positiivisia. Työ on haastanut ja työympäristö on ollut tekijöitä myöten mieluisa. Kesältä hän odot-taa auringonpaisteen lisäksi toivottavasti parantuvia työnäkymiä, sillä hinku töihin on kova. Alansa tekijä on selkeästi löytänyt.


Talon sisäiset graafiset tarpeet ilmoituksista mainoksiin hoide-taan myös Mediapajalla. Uudet käyntikortit Etapin työvalmen-

tajille suunnitteli Mediapajalla työhar-joittelussa oleva Hannele Parjanen ja työvälineenä käytettiin alan standardiksi muodostunutta Adoben graafista ohjelmis-toa. Luomisprosessissa tulee huomioida myös sen jälkeen tapahtuva painaminen. Tavallisesti tämä tarkoittaa tietynlaisen väriprofiilin, leikkuuvarojen ja -merkkien asettamista. Suunnittelutyön jälkeen mate-riaali lähetettiin sähköisesti pdf-tiedostona painotalolle, joka tarjosi Mediapajalle erin-omaisen tilaisuuden päästä seuraamaan painoprosessin eri työvaiheita.

YRITTÄMISTÄ KOKEMUKSELLATampereella jo yli 40 vuotta toiminut PK-paino on perheyritys, joka on pitkän toiminta-aikansa myötä nähnyt muuttuvaa alaa paljon. Väinö Sattulan ja Pauli Paka-

risen perustama kirjapaino avattiin 1966 Tampereen keskustaan Otavalankadulle. Pakarisen jäädessä 70-luvun taitteessa toi-minnasta pois, tuli PK-painosta perheyri-tys. Väinö jatkoi toimintaa kahden poikansa Simo ja Pekka Sattulan kanssa. Nykyiseen toimitilaansa Pohjolankadulle Tamme-lan kaupunginosaan muutettiin niinikään 70-luvun alussa. Tänä päivänä saman katon alla Sattulan perheestä ovat töissä Pekka ja hänen tyttärensä Anne Koskinen, sekä Pekan veljen Simo Sattulan poika Tommi

Sattula. Sattulan väen lisäksi PK-paino työllistää useita muita alan ammattilaisia.

Painotalon väki otti Etappilaiset vas-taan uteliaana ja heiltä tiedusteltiin kuinka kukin oli alalle löytänyt. Toimitusjohtaja Pekka Sattulan käynnistämässä kahvituo-kiossa sivuttiin myös alan näkymiä. Myyn-tityön harjoittelussa PK-painossa oleva Johanna Juntunen oli vahvasti sitä miel-tä, että printti ei mihinkään ole kuole-massa, vaikka tätä onkin jo vuosikausia kuul lut sanottavan.

“Graafikoiden kohtalo on, ettei nykyään enää elä pelkästään suunnittelutyöllä. On hallittava sitä sun tätä”, Juntunen summaa alaa.

PERINTEELLÄ NYKYPÄIVÄÄNPian johdon otti Tommi Sattula kerto-malla työnkulun eri vaiheista. Työ alkaa painotalossa lähdemateriaalin vastaanot-tamisella. Tekstiä, kuvaa ja grafiikkaa tu-lee monissa eri muodoissa. Tämän vuoksi saatu materiaali tarkastetaan ja tarpeen mukaan muokataan siten, että se voidaan painolinjaston läpi ajaa. Ensimmäisenä työstä huomioidaan oleellisimmat asiat, eli käytetty väriprofiili, fonttien toimivuus ja puhtaaksileikkausta varten jätetyt reu-nojen leikkausvarat.

”Aika moni koittaa tehdä mahdollisim-man pitkälle itse”, toteaa Tommi Sattula ja jatkaa kertomalla, että tämä on sekä hyvä että huono asia. Pahimmassa tapauksessa se tuo lisää työtä, vaikka tarkoituksena on

Etapin Mediapaja on profi loitunut

työpajana, joka toimii tyypillisten

mainostoimistojen tapaan ja työt

tehdään pääsääntöisesti talon

ulkopuolelle. Mediapajalla onnistuu

perinteisen painomainonnan

tuottaminen aina lehtimainoksista

tievarsimainoksiin, sekä jo pitkän

aikaa aluetta alalta vallanneen

internetin hyödyntäminen

mainonnan alustana.SSAinterinPAINOJÄLKIÄ SEURAAMASSATEKSTI Jani Vaalima KUVAT Tommi Mannila


Julkisten ja hyvinvointialojen liittoPirkanmaan aluetoimisto

Rautatienkatu 10

TAMPERE

Puh. 010 7703 620

[email protected]

www.jhl.fi

SAK:n Tampereen toimipisteRautatienkatu 10 Tampere

Aluetoiminnan päällikkö Teuvo Pernu020 774 0370 / 0400 622 814Toimistonhoitaja Orvokki Virtanen020 774 0371

sähköposti [email protected]

ollut sen vähentäminen. Asia on mennyt huomattavasti parempaan suuntaan viime vuosien aikana, hän kuitenkin mieltää.

Kehityksen myötä eivät pelkästään työvälineet ole muuttuneet, vaan myös se, kuinka työt tehdään. Painotalossa on pal-jon laitteistoa, jota ei enää nykyisin laiteta päälle. Mediapaja laisten kierroksen aikana ammattimiehet kertoivat koneiden käytös-tä kuitenkin niin tarkasti, että niiden olisi voinut vasta hetki sitten kuvitella olleen käynnissä. Osaaminen ei ole kuitenkaan talosta minnekään kaikonnut, vaikka työ-välineet ja tekniikka uudistuvatkin tasai-seen tahtiin.

TYÖVÄLINEET TUTUIKSIPainotalon karismaattisin käytössä oleva painokone lienee myös sen vanhimpia. Näyttävä kone on merkiltään Heidelberg Cylinder ja se urakoi yläkerrassa kunnia-paikalla painosalissa heti oven edessä — kuin keulakoristeena muutoin nyky-aikaisen laitteiston edessä. Se oli talon

ensimmäinen 1-väripainokone ja on käy-tössä edelleen lähes päivittäin. Nykyiset paino koneistot on ajettu muottiinsa vuosi-kymmeniä jatkuneen kehityksen myötä ja vaikka säätimiä on uusimmissakin tarjolla runsaasti, oli tämän arvoyksilön työsken-telyn seuraaminen vähintäänkin mykistä-vää. Ääni oli korviahuumaava ja nähtävillä oli kymmeniä, ellei jopa satoja liikkuvia mekaanisia osia. Konetta kipparoi varman oloinen mies, jonka käsissä näyttivät kum-mallisimmatkin vivut ja säätöpyörät kään-tyvän ilman niihin katsomista.

“Tällaisten laitteiden osaajat häviä-vät pikkuhiljaa”, painaja Jukka Pihlaja totesi, kun Etappilaiset piirittivät paino-koneen ja kurkistelivat sen sisälle niin läheltä kuin suinkin uskalsivat. Tämän aikaiset työkoneet kysyvät tekijältä valta-vasti kädentaitoja ja vanhempien paino-konei den työtahdin tunteminen, sekä niiden operointi tuo omanlaistaan arvok-kuutta työhön.

“Kisällejä tarvittaisiin jottei tämä taito kokonaan hukkuisi”.

Etappilaiset pääsivät seuraamaan pai-notuotannon työnkulkua alusta loppuun. Painotalon alakerrassa käytiin digipaina-mista ja asemointia lävitse, ennen kuin siirryttiin varsinaiseen painosaliin, ylä-kertaan. Isommilla painolaitteilla Etappi-laiset kyselivät minkä suinkin ehtivät ja vastaukset saatiin konkreettisesti näke-mällä ja kuulemalla seuraten työn kulkua. Painotalon väki totesikin, että on mukava päästä kertomaan työstä myös ihmisil-le, jotka toimivat samalla alalla. Tämän johdosta termistön käyttämistä ei tarvin-nut varoa.

Työkumppaneiden kuuleminen on tär-keää, sillä työkentän tunteminen kehittää työskentelyn ja itse työn laatua. Asioita ei tehdä tietyllä tapaa enää pelkästään siksi, kun ne on niin opetettu. Kierroksen pääte-pisteessä oli odottamassa painotalossa uunituoreet käyntikortit Etapin työpajojen työnjohtajille. Modernin ulkoasun, hyvän painojäljen ja mielenkiintoisen paperin yhdistelmä näytti hyvältä.

30 Etappi-lehti 1 | 201030 Etappi-lehti 1 | 2010

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry:n tarkoituksena

on asiakkaiden työllisyyden edistäminen ja syrjäytymisen

ehkäiseminen sekä fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn

parantaminen.

Etappi toimii tavoitteellisena ja hyvään elämään ohjaavana

työympäristönä. Tarjoamme monialaisia työtehtäviä ja edistämme

asiakkaidemme elämänhallintaa ja hyvinvointia.Etapin yksilö- ja työvalmennusta toteutetaan asiakaslähtöisesti

huomioimalla asiakkaiden työ- ja toimintakyvyt, erityistarpeet ja

tavoitteet. Lue lisää osoitteessa www.etappi.info

Atk-paja huoltaa tietokoneita ja tarjoaa apua tietokoneongel-miin ohjelmien asennuksesta lähtien. Atk-paja tarjoaa myös laaja-alaista tietoteknistä koulutusta.

Autopajalta löytyvät valmiudet perinteiseen autokorjaukseen. Pajalla harjoittelijat saavat laajaa käytännön kokemusta ammatti-laisten ohjauksella.

Mediapaja toimii mainostoimiston tavoin. Graafi sia tuotteita suunnitellaan ja toteutetaan painotuotteista internetsivuihin.

Polkupyöräpaja on myymälä ja polkupyörien huoltamo. Polkupyörät saadaan lahjoituksina ja ne korjataan myyntiä varten.

Puu- ja entisöintipajoilla tehdään asiakastöitä ja kun-nostetaan huonekaluja sekä puuesineitä. Asiakastöinä toteutetaan mm. pöydät, tuolit, hyllyt, kaapit, ovet sekä erilaiset pienesineet. Työt suunnitellaan yhdessä asiakkaiden kanssa ja heidän toivomuk-siensa mukaan.

Ruokala tarjoaa kotiruokaa aamusta iltapäivän ensitunneille saakka. Keittiössä harjoittelijat ja opiskelijat saavat arvokasta käy-tännön kokemusta alan töistä.

Siivousosasto vastaa Etapin puhtaanapidosta ja siivouksesta. Harjoittelijoita ohjataan ammattimaiseen siivoustyöhön ammattivä-linein ja konein. Harjoittelijat saavat arvokasta työkokemusta hyvin-kin erilaisten tilojen siivouksesta – siivottavia alueita on perinteisistä toimistotiloista aina puu- ja metalliverstaisiin.

Toimisto- ja Talousyksikkö hoitaa yleisen kirjanpidon sekä asiakaslaskutukset. Harjoittelijat saavat käytännön kokemusta toimistotyöskentelystä ja asiakaspalvelusta.

Mikä Etappi?


Summaries

in English

T ampere Employment and Training Centre Etappi is a non-profi t organisation that provides services designed to guide the unemployed back into the workforce. We

offer employment opportunities, a variety of training and edu-cational possibilities, and individualised counselling. Our clients must participate in a training programme or receive wage subsidy through the Employment and Economic Development Offi ce.

Etappi houses workshops that provide employment and training in diverse areas, from Computers and Media to Woodworking and Refurbishing. In addition, our Cafeteria, Janitorial Department and Main Offi ce provide good places to gain some real work experience. Our Bicycle Shop is a place where you can bring your bicycle to be repaired or serviced, and a good place to buy a secondhand bicycle. We have a large selection of previously owned, reconditioned bicycles, from traditional street models to mountain bikes. The Car Repair Shop is also happy to serve you, and is equipped to perform all traditional repairs and maintenance as well as body work.

Please come and visit us. We are located right in the heart of Tampere, between Koskikeskus Shopping Centre and Ratina Stadium, at Vuolteenkatu 11. Telephone: (03) 3122 3700. E-mail: [email protected]. For more information, you can fi nd us at www.etappi.info.

A HISTORIC BUILDING IN RATINAThe building that is home to Etappi in the central Ratina region of Tampere was built in 1938 and represents the simplifi ed, “functionalistic” style typical of that period. Commissioned by Viljo Suni for his automobile dealership Tampere Auto-mobile Imports, and designed by architect Veikko Kallio, the structure comprised two fl oors above ground and a basement level below. These housed service garages for passenger cars and trucks, and a sales showroom which featured American General Motors’ brands such as Buick and Chevrolet as well as European-made Bedford trucks and Opel passenger cars. In ad-dition, the building included a gasoline station, a cafeteria, and large apartments for Mr. Suni and his sales manager and their families.

During the wars (1939-1940 and 1941-1945) the building was used by the Finnish Armed Forces as part of a central trans-portation depot, and for manufacturing small car parts such as wood-burning carburetors, and it suffered some damage as a result of Soviet bombing. The structure was repaired and later underwent more extensive renovation when its top fl oor was

expanded to cover the entire building, a project overseen by architect Kallio and completed in 1962.

The property retained its original function as a car dealership until 1974, after which it was used for various purposes, and the City of Tampere bought it in the 1980’s. The interior spaces were remodeled into classrooms which were used for teaching by the University of Tampere. In 1992 the property was leased from the City by the Tampere Association for the Unemployed (which changed its name to Etappi in 2006), and the facilities were converted into workshops. At present it looks like this historic building may serve in yet another role, as it is included in the plans of the Ratina Commercial Centre development venture.

COLUMNS BY TWO MEMBERS OF PARLIAMENT FROM PIRKANMAATero Rönni of The Finnish Social Democratic Party (SDP) discusses in his column “Experiences from Employment and Training Centres” the history of the centres and associations that sprung up in Finland in response to the severe economic recession of the 1990’s. With the public and private sectors un-able to provide employment for everybody, the “third sector” evolved to fulfi ll the need for activity, training and employment. With the current economic downturn and the rising unemploy-ment rate, such associations and workshops are once again fi ll-ing an important social and economic need. Mr. Rönni observes that these workshops represent sound social policy, as they are a key to prevention of marginalisation and keeping people healthy and active.

Harri Jaskari of the National Coalition Party (Kokoomus) writes in his column “Businesses Under Confl icting Pressures” that many businesses are facing diffi cult choices imposed by the current economic situation. Decreased cash fl ow creates pressure to lay off personnel, yet many organizations under-stand the need to hold on to good employees in anticipation of the expected economic recovery. Mr. Jaskari points out that we cannot afford to lose any able-bodied people from the workforce, and should intervene promptly when someone faces unemployment. One obstacle to employment is that employers are genuinely worried about hiring someone with a lengthy his-tory of unemployment. To alleviate this, a centre like Etappi can provide a good stepping stone, as it offers an opportunity to work in a conventional employee-employer relationship.

English summaries by T. Heinonen, Mediapaja/Etappi

etappilehti - 1 / 2010

Documents