K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 9 7 . v s k . – 1 / 2 0 0 1

19

E S I T E L M I Ä

EU:n laajentumisentalouspoliittisia näkökohtia*

Heikki OksanenVTT, neuvonantaja

Euroopan komissio

Käsittelen tässä esityksessä EU:n seuraavaanlaajentumiseen liittyviä talouspoliittisia näkö-kohtia kattaen seuraavat kolme aihepiiriä:

(1) Laajentumisen valmistelun tämänhetkinentilanne talouspoliittisten ja kokonaistalou-dellisten seikkojen osalta,

(2) tämän valmistelun jatkovaiheet lähitulevai-suudessa ja

(3) lyhyt katsaus laajentumisen vaikutuksiinmuilla politiikkalohkoilla, erityisesti senvaikutuksiin EU:n budjetin kautta koitu-viin kustannuksiin nykyisille EU-maille.

1. Laajentumisen valmisteluntilanne

1.1. Kööpenhaminan kriteerientäyttyminen

Laajentumisen valmistelu perustuu Kööpenha-minan huippukokouksessa 1993 päätettyihinkriteereihin, jotka hakijamaiden on täytettävä.Poliittisten kriteerien mukaan jäsenyys edellyt-tää, että hakijamaassa on vakaat yhteiskunnal-

liset instituutiot, joilla taataan demokratia, oi-keusvaltio, ihmisoikeudet sekä vähemmistöjenkunnioittaminen ja näiden aseman turvaami-nen. Näiden kriteerien on täytyttävä, jotta ha-kijamaan kanssa voidaan edes avata virallisetjäsenyysneuvottelut. Ne vaikuttavat siis jäse-nyysprosessin aikatauluun muidenkin asioidenosalta.

Taloudelliset kriteerit edellyttävät toimivaamarkkinataloutta ja kykyä selviytyä kilpailun jamarkkinavoimien paineista unionissa. Näidenkriteerien täyttäminen ei ole edellytys neuvot-telujen aloittamiselle, vaan riittää, että niidenvoidaan katsoa todennäköisesti täyttyvän kes-kipitkällä aikavälillä. Arvio siitä, kuinka pitkäl-lä hakijamaa on, vaikuttaa neuvottelujen ete-nemisvauhtiin.

Komissio antoi ensimmäiset kattavat ar-vionsa kymmenestä Keski- ja Itä-Euroopan

* Esitelmä Kansantaloudellisessa Yhdistyksessä 5.2.2001.Kirjoittaja työskentelee neuvonantajana Euroopan komis-sion talous- ja rahoitusasioiden pääosastossa. Esitetyt näke-mykset eivät kuitenkaan välttämättä edusta Euroopan ko-mission kantoja.

20

E S I T E L M I Ä KAK 1 / 2001

maasta vuonna 1997 ja sen jälkeen aina vuosit-tain. Nyt ne kattavat kaikki 13 hakijamaata.

Viimeisten raporttien mukaan

– Kypros ja Malta täyttävät jo nyt molemmattaloudelliset kriteerit,

– Viro, Unkari ja Puola ovat toimivia markki-natalouksia ja ne täyttänevät kilpailukykyäkoskevan kriteerin lähiaikoina, jos ne jatka-vat uudistuspolitiikkaansa,

– Tsekin tasavaltaa ja Sloveniaa voidaan pitäämarkkinatalouksina ja ne täyttänevät toisenkriteerin lähiaikoina, jos ne täydentävät japanevat toimeen vielä tarvittavia uudistuk-sia.

– Latviaa, Liettuaa ja Slovakiaa voidaan myöspitää markkinatalouksina, mutta niiden pi-tää vielä tehdä suhteellisen merkittäviä uu-distuksia täyttääkseen toisen kriteerin keski-pitkällä aikavälillä.

– Bulgaria ei täytä kumpaakaan kriteeriä, mut-ta on edennyt selvästi, ja

– Romania on edennyt vaatimattomasti kritee-rien täyttämisessä.

Kunkin hakijamaan arviointi on edellyttä-nyt kattavaa tarkastelua. Markkinataloudentoiminnan arviointi on perustunut seuraaviintekijöihin:

– hintojen ja ulkomaankaupan liberalisointi,– tehokas oikeusjärjestelmä, ml. omistusoikeu-

det,– makrotaloudellinen vakaus ja konsensus ta-

louspolitiikasta,– rahoitussektorin terveys,– merkittävien markkinoille pääsyn ja niiltä

poistumisen esteiden puuttuminen.

Kilpailukykyä koskevaa kriteeriä on tarkas-teltu lisäksi seuraavien tekijöiden valossa:

– sekä henkinen että aineellinen pääoma, eri-tyisesti perusrakenneinvestoinnit,

– valtionyhtiöiden rakennemuutos ja ylipää-tään kaikkien yritysten investoinnit ja inno-vaatiokyky,

– yritysten rahoitusmahdollisuudet ja– integroituminen EU:n markkinoihin.

Tässä ei ole mahdollista eikä tarpeen käy-dä läpi vuosittain tehtyjä kattavia tarkasteluja.Ne ovat kaikkien saatavilla ja suositeltavaa luet-tavaa. Sanottakoon vain, että komission arvioi-ta ei ole juurikaan kyseenalaistettu, mitä voi-daan pitää saavutuksena, kun kysymys on kan-nan ottamisesta monitahoisiin ja tärkeisiinasioihin, eivätkä arviot ole olleet mitään aka-teemisia harjoitelmia vaan ne ovat suoraan vai-kuttaneet poliittisiin päätöksiin siitä, miten jä-senyysprosessia on viety eteenpäin.

1.2. Neuvottelut EMUsta

EMU-luku on jo suljettu kahdeksan hakija-maan kanssa ilman ongelmia. Ne ovat siis hy-väksyneet EU:n peruskirjan tämän luvun sel-laisenaan ja sitoutuneet tekemään tarvittavatmuutokset esimerkiksi keskuspankkilainsää-däntöönsä.

Neuvottelun ohessa on pitänyt selvittää,mitä EMU-lainsäädäntö uusille jäsenmaille ai-kanaan merkitsee. Unionin valtiovarainministe-reiden neuvosto, ECOFIN-neuvosto, on vahvis-tanut tulkinnan, että uudet jäsenmaat eivät tulesuoraan euroalueen jäseniksi, vaan niiden kyp-syyden arviointi voi alkaa vasta unionin jäsenyy-den toteuduttua, ja prosessi kestää ainakin kaksivuotta. Tämä seuraa siitä, että eurokriteerientäyttyminen edellyttää tiettyjä seuranta-aikoja.

Lisäksi ECOFIN on erikseen viime marras-kuussa selventänyt sitä, mikä on ja mikä ei ole

21

H e i k k i O k s a n e n

mahdollista hakijamaiden valuuttakurssijärjes-telmien osalta.

Johtopäätökset olivat:

– Ennen jäsenyyttä ei ole muodollisia vaati-muksia tässä suhteessa.

– Jäsenyyden toteutuessa uuden jäsenmaan onpidettävä valuuttakurssipolitiikkaa yhteistäetua koskevana asiana.

– Liittymisen jälkeen, joskaan ei välttämättävälittömästi, uusien jäsenmaiden odotetaanliittyvän ERM II:n jäseniksi.

Viimemainitun osalta sanottiin, että kellun-ta, valuuttakurssin liu’uttaminen (crawlingpeg) ja sitominen muuhun valuuttaan kuin eu-roon eivät sovi yhteen ERM II:n kanssa. Va-luuttakatejärjestelmä, jossa euro on ankkuriva-luuttana, voidaan mahdollisesti tulkita yhteen-sopivaksi ERM II:n kanssa tulkiten se maanyksipuoliseksi sitoumukseksi kiinteään kurs-siin. Euron yksipuolinen käyttöönotto maanvaluutaksi olisi perussopimuksen taloudellistenperustelujen vastaista.

2. Valmistelun jatkovaiheet

2.1. Ennusteet hakijamaista

Pääosastomme on tehnyt hakijamaita koskeviaennusteita jo joidenkin vuosien ajan. Viimesyksystä lähtien ne ovat osa normaalia kahdes-ti vuodessa tehtävää ennustekierrosta.

Ennusteiden tekeminen voi kuullostaa ru-tiinilta, mutta niihin liittyy paljon hyödyllistäsisältöäkin. Ne antavat mahdollisuuden vuoro-puheluun hakijamaiden viranomaisten kanssaja ehkä ne edesauttavat sitä, että hakijamaissaennusteita kehitetään ja niitä käytetään aikai-sempaa enemmän talouspoliittisessa keskuste-lussa.

2.2. Makro- ja rahoitustaloudellisenvakauden arviointi

Viime marraskuussa ECOFIN-neuvosto päät-ti komission valmistelun pohjalta, että aloite-taan kokonaistaloudellista ja rahoitusjärjestel-män vakautta koskeva arviointi (Macroecono-mic and Financial Stability Assessment). Tämämerkitsee aikaisempaa perusteellisempaa pa-neutumista hakijamaiden ongelmiin ja vuoro-puheluun heidän kanssaan.

Tämän uuden menettelyn valmistelussa ar-vioitiin hakijamaiden talouskehityksen vakau-den ongelmia. Todettiin mm. seuraavia ongel-ma-alueita:

– Taloudellinen kasvu on niissä todennäköi-sesti hyvinkin voimakasta, ja sen myötä epä-tasapainojen riski on suuri.

– Voi aiheutua maksutasekriisejä, jolloin riskikohdistuu rahoitus- ja valuuttamarkkinoi-hin.

– EU:in liittyminen voi aiheuttaa nopeita muu-toksia näillä markkinoilla.

– Koska EU-maat ja hakijamaat ovat jo varsintiiviisti sidottuja toisiinsa taloudellisin yh-teyksin, muutosten vaikutukset voivat koh-distua myös EU-maihin.

– Vaihtotaseiden vajeet kuuluvat voimakkaankasvun vaiheeseen. Niiden rahoittamiseenkestävällä tavalla on kiinnitettävä huomiota.Suorat investoinnit ovat tässä suhteessa tär-keitä.

– Rahoitusmarkkinat ja -instituutiot ovat vie-lä kehittymättömät, ml. niiden valvonta.

Näillä perustein neuvosto pyysi komissiotatekemään vuosittain kattavan arvion hakijamai-den talouksista näissä suhteissa. Selvityksistäkeskustellaan EU:n talouspolitiikan korkeim-man valmisteluelimen, talous- ja rahoituskomi-

22

E S I T E L M I Ä KAK 1 / 2001

tean jäsenten ja heidän hakijamaakollegojensakesken.

2.3. Liittymistä edeltävä julkisentalouden seuranta

Rinnan edellisen kanssa on juuri aloitettu sys-temaattinen hakijamaiden julkisen taloudenseuranta. Se käsittää kaksi osaa:

– hakijamaat ilmoittavat vuosittain komissiol-le alijäämänsä ja velkansa samojen säännös-ten mukaisesti kuin jäsenmaatkin, ja

– ne laativat keskipitkän aikavälin talousohjel-man, joka muistuttaa lähentymisohjelmaa javakausohjelmaa, joita ne aikanaan laativattultuaan jäseniksi.

(a) Alijäämän ilmoittaminen

Tämän menettelyn tarkoituksen on, (1) ettäuudet jäsenmaiden tilastot ovat kunnossa sii-hen, että ne pystyvät noudattamaan voimassaolevaa alijäämien ilmoittamisen menettelyä hetijäseneksi liittyessään, ja (2) että ne pystyvät joennen liittymistään analysoimaan julkisen ta-louden rahoitusasemaa riittävän hyvin, ja niin,että niiden raportointi vähitellen noudattaa jä-senmaiden vastaavaa raportointia.

Komission talouspolitiikasta vastaava pää-osasto arvioi ilmoitukset ja paikallistaa mahdol-lisen teknisen avun tarpeet.

Kaikki hakijamaat antavat ilmoituksensa1. huhtikuuta mennessä ja komissio arvioi nekesäkuun alkuun mennessä. Raportit ja niidenyhteenvedot käsitellään kaikkien maiden kes-ken samassa kokoonpanossa kuin edellä selos-tettu makro- ja rahoitustalouden vakauden ar-viointi eli talous- ja rahoituskomitean jäsentenja heidän hakijamaakollegojensa kesken.

(b) Liittymistä edeltävä talousohjelma

Kukin hakijamaa laatii liittymistä edeltävänkeskipitkän aikavälin talousohjelman. Tämäntarkoituksena on EU:in liittymistä edellyttävienreformien selvittäminen ja hakijamaiden hallin-non valmistautuminen laatimaan ns. lähenty-misohjelman, joka siltä edellytetään heti jäse-neksi liittymisen jälkeen.

Kaikki hakijamaat esittävät ensimmäisenohjelmansa tänä vuonna, kahdessa ryhmässä,1. toukokuuta ja 1. lokakuuta mennessä.

Kun aikaisemmin komissio on tehnyt yh-dessä lähes kaikkien hakijamaiden kanssa sa-mantapaisen ohjelman, nyt vastuu on pelkäs-tään hakijamaalla. Komissio antaa siitä sittenoman arvionsa.

Myös nämä ohjelmat ja niitä koskevat ar-viot käsitellään talous- ja rahoituskomitean jä-senten ja heidän hakijamaakollegojensa kesken,ja komissio raportoi sen jälkeen ECOFIN-neu-vostolle.

* * *Edellä selostetut juuri äskettäin päätetyt ja

tänä vuonna ensimmäistä kertaa toimeenpan-tavat menettelyt antavat jo ennen jäsenyyttä ti-laisuuden nykyisten ja tulevien jäsenmaidenväliseen jäsentyneeseen vuoropuheluun keskei-sistä talouspolitiikan ongelmista. Samalla nevalmentavat hakijamaat niihin velvoitteisiin,jotka uusilla jäsenmailla on heti niiden liityt-tyä unioniin.

Tämän kaiken tarkoituksena on taata, ettäEU:n laajentuminen sujuu hyvässä järjestykses-sä ja johtaa niihin myönteisiin vaikutuksiin, joi-hin sillä tähdätään. Samalla tarkoituksena on,että kaikkialla, myös markkinoilla, ollaan va-kuuttuneita siitä, että EU:n ja aikanaan euro-alueen laajentuminen ei aiheuta taloudellisiahäiriöitä. Luottamus tähän puolestaan edesaut-

23

H e i k k i O k s a n e n

taa sitä, että laajentumisprosessia voidaan vie-dä eteenpäin suunnitellulla tavalla.

3. EU:n laajentumisen muistavaikutuksista

Edellä esitetyn jälkeen on vastaamatta kysymyslaajentumisen taloudellisista vaikutuksista. Täl-löin tulee tietysti tarkastella kokonaistaloudel-lisia vaikutuksia, mutta on käsiteltävä myöseräitä muita politiikkalohkoja. Näitä ovat työ-markkinat, maatalous, ympäristö ja rakennera-hastorahoitus sekä lopulta EU:n budjetti, johonnämä kaikki vaikuttavat ja jonka kautta kana-voituu rahoitusta nykyisiltä jäsenmailta uusille.Kaikki nämä alat kuuluvat komission organisaa-tiossa muille pääosastoille kuin omalleni, jotenon erityisen selvää, ettei sanomani edusta ko-mission enkä sen minkään pääosaston kantaa.

Joissakin kohdin voin viitata komission vi-ralliseen kantaan, mutta moneen kysymykseensellaista ei ole. Tämä johtuu siitä, että kysymyslaajentumisen vaikutuksista on niin monitahoi-nen, että täsmällisiä arvioita ei ole annettavis-sa. Komissio instituutiona ei ole parhaassa ase-massa spekuloimaan tällaisissa asioissa. Lisäk-si komissiolla on se vaikeus, että mitä tahansateknisiäkin arvioita se antaa, niistä saattaa tul-la pelinappuloita neuvotteluprosessissa, jossase on itse osallisena.

Ottaen huomioon vaikeudet esittää tarkko-ja arvioita, esitän seuraavassa henkilökohtaisiakäsityksiä siitä, mitä laajentumisen vaikutuksis-ta voidaan järkevästi ottaen tällä hetkellä sanoa.

Kokonaistaloudellisten vaikutusten arvionon perustuttava siihen, että integraatio hyödyt-tää molempia osapuolia. Hakijamaiden osaltavaikutukset ovat merkittäviä. Kysymys on sii-tä, kuinka monta prosenttia se lisää niidenBKT:n kasvuvauhtia.

Vaikutukset nykyisiin EU-maihin on vaikea ar-vioida yksinkertaisesti siitä syystä, että ne ei-vät voi olla kovin suuria. Syy on, että hakija-maat, kaikki 12 neuvotteluja käyvät maat yh-teen laskien, ovat niin pieniä suhteessa EU:iin.Niiden BKT on alle 5 % EU:n BKT:sta. Olem-me pääosastollamme tehneet kokonaistaloudel-lista mallia käyttäen arvion, että ensimmäistenviiden vuoden kuluttua vaikutus olisi 0,8 %EU:n BKT:n tasoon. Laskelman mukaan vai-kutus sen jälkeen kasvaisi.

* * *

Entä käsitykset muista aloista, jotka ovatniin tärkeitä, että niillä voi olla kokonaistalou-dellisia vaikutuksia?

Vaikutus työmarkkinoihin siirtolaisuudenkautta on erityinen huolen aihe. Parhaissa sel-vityksissä päädytään näkemykseen, ettei laa-jentuminen johda massiiviseen siirtolaisuuteen,mutta joillakin raja-alueilla, kuten Saksassa,Itävallassa ja mahdollisesti Suomessa ja Ita-liassa voi olla merkittäviä vaikutuksia. Tämänäyttää olevan nyt lähtökohta selvittää näitäkysymyksiä, ja Saksan liittokansleri saattoi äs-kettäin julkisuteen kannan, että ongelmienpoistamiseksi tarvitaan siirtymämääräyksiä.Tällä alalla ei ole suoria vaikutuksia EU:n bud-jettiin.

Maatalouden ja elintarviketuotannon osal-ta on vaikutuksia sekä kilpailutilanteeseenmarkkinoilla että EU:n budjetin kautta kulke-van rahoituksen kautta. Uusien jäsenmaidentuottajille maksettavat tuet on avoin kysymys,mutta voidaan osoittaa eräitä perusväittämiä.Agenda 2000:ssa vuonna 1997 komissio esittikannan, ettei suoria tukia tule maksaa uusienjäsenmaiden tuottajille, koska nämä tulivat ai-kanaan kompensoimaan maatalousreforminmukaisen EU-hintojen alenemisen aiheuttama

24

E S I T E L M I Ä KAK 1 / 2001

tulonmenetys, eikä tämä peruste päde uusienjäsenmaiden tuottajiin. Kuten sanottu, emmetiedä jäsenyysneuvottelujen tulosta. Maatalous-luvun neuvottelujen päättäminen on suunnitel-tu vuoden 2002 ensipuoliskolle. Mutta ottaenhuomioon erinäiset järkevät perustelut välttäätukien nousua ja tarve muutenkin, siis EU:nlaajenemisesta riippumatta, EU-hintojen so-peuttamiseen lähemmäksi maailmanmarkkina-hintoja, voidaan olettaa, että maatalousbudjettivoidaan pitää kohtuullisesti kurissa.

Hakijamaiden ympäristöinvestoinnit ovattärkeät sen vuoksi, että niiden on tehtävä mas-siivisia perusrakenneinvestointeja täyttääkseenerinäisten EU:n direktiivien vaatimukset. Par-haiden arvioiden mukaan investointitarve on2–3 % niiden BKT:sta 10–15 vuoden aikana.Tämä on 10 % niiden kokonaisinvestoinneis-ta, siis korkea luku, mutta ei aivan epärealisti-nen. – Unioni tukee hakijamaiden rakennein-vestointeja jo nyt miljardilla eurolla vuosittain.Tämä kattaa kymmenesosan arvioidusta inves-tointitarpeesta. Jäsenyyden toteuduttua, tämätuki kasvaa tuntuvasti.

Rakennerahastoista ja koheesiorahastostauusille jäsenmaille aikanaan annettava tuki tu-lee olemaan suurin laajentumisesta aiheutuvakustannus nykyisille jäsenmaille. Agenda2000:ssa tälle asetettiin katoksi 4 % saajamaanBKT:sta. Tämä on sisällytetty jo nykyiseen lain-säädäntöön. Tämä katto ei tähdännyt pelkäs-tään maksajalle aiheutuvien kustannusten ku-rissapitämiseen, vaan katsottiin, ettei saajan-kaan kannalta ole tervettä ajautua kovin suu-ren ulkoisen tuen varaan. Näitä perusteluja eiole asetettu kyseenalaisiksi. Äskettäin, 31.1.2001 komissio julkaisi toisen koheesioraportin,jossa se vahvisti tuon ylärajan sanomalla, ettäsen ylittämisen tulisi rajoittua vain erittäinpoikkeuksellisiin tapauksiin, joissa on kysy-

myksessä erityinen yhteisön etu. Muistettakoonlisäksi, että tuo 4 % on yläraja eikä tavoite. –Koska 12 hakijamaan BKT (käyvin hinnoin javaluuttakurssein) on alle 5 % nykyisten EU-maiden BKT:sta, uusille jäsenmaille maksetta-va rakennerahastotuki olisi siitä alle 0,2 %.

Voidaanko näiden ainesten pohjalta sanoajotakin järkevää ja riittävää laajentumisen vai-kutuksista EU:n budjettiin kokonaisuutena?Maatalousmenot on vaikeampi arvioida kuinrakennerahastot, mutta kaikki tekijät huo-mioon ottaen uskallan väittää, että nykyisille jä-senmaille lankeavat nettokustannukset, ottaenhuomioon myös tulopuoli, ovat alle puolet sa-notusta 0,8 %:n kokonaistaloudellisesta hyö-dystä. Sekä hyödyt että kustannukset huo-mioon ottaen tulos on siis selvästi positiivinen.

Kun uusien jäsenmaiden BKT kasvaa EU-maita ripeämmin ja jos ne voivat saada raken-nerahastotukea 4 % BKT:staan, kustannus voikasvaa. Mutta niin kasvaisivat nykyisten EU-maiden hyödytkin, joten tulos pysyy positiivi-sena.

Tuota karkeaa arviota korkeintaan 0,4 %:nkustannuksista voidaan verrata virallisen asia-kirjan, vuoteen 2006 ulottuvan rahoituskehyk-sen lukuihin. Siinä on arvioitu laajentumisestaaiheutuvat menot vuonna 2006 olettaen ensim-mäisten kuuden maan liittyvän. Jos luvun nos-tetaan 12 maan liittymistä vastaavalle tasolle, ontulos alle 0,2 % nykyisten jäsenmaiden BKT:sta.Tähän nähden yllä esitetyssä karkeassa arvios-sa on siis merkittävä varmuusvara ylöspäin.

* * *

Onko yllä esitetty arvio riittävän tarkka?Uskoakseni on. Ei ole järkevää esittää kovintarkkoja arvioita asiasta, joka on monitahoineneikä siten ole tarkkaan arvioitavissa. Se on riit-tävän tarkka myös siinä suhteessa, että se riit-

25

H e i k k i O k s a n e n

tää poistamaan pahimpia pelkoja budjettikus-tannusten suuruudesta.

Pelot saattavat olla osittain peräisin EU:nedellisestä itälaajentumisesta, nimittäin Saksanyhdistymisestä. Joillakin saattaa olla ainakinkarkea käsitys siitä, että läntinen Saksa on jat-kuvasti maksanut itäiselle osalle 4–5 % omas-ta BKT:staan ja itäinen Saksa on saanut sum-man, joka vastaa 30 % sen BKT:sta. Tätä onhyödyllistä katsoa, koska se on huono esimerk-ki sanan kaikissa merkityksissä.

On kylläkin hyvä huomata, että yhdessäsuhteessa Saksan yhdistyminen ja tuleva laajen-tuminen ovat suuruusluokiltaan verrattavissa,nimittäin itäisen Saksan väestön suhde länti-seen ja tulevien 12 jäsenmaan väestöjen suhdeEU-15 väestöön on melko tarkkaan sama, 25–30 %. Mutta muuten näistä kahdesta ei pitäisipuhua samana päivänä, ja tästä poikkean vainväitteiden selventämiseksi.

Saksassa tulonsiirrot johtuvat hyvinvointi-valtion perusmekanismeista. Verotus on suh-teellista tai progressiivista ja julkisen vallan an-tamat tulonsiirrot usein päätä kohden tai alem-pituloisille suuntautuneita. Näiden lisäksi Sak-sassa luotiin erityisiä mekanismeja itäisen osantukemiseksi.

Arvio, että EU:n laajeneminen aiheuttaanykyisille jäsenmaille korkeintaan 0,4 %:n tu-lonsiirtokustannuksen, ja että läntinen Saksatukee itäistä osaa 4–5 %:lla omasta BKT:staan,kertoo desimaalipilkun olevan näissä kahdes-sa tapauksessa eri paikassa. Näin on, koskaEU:ssa ei ole sellaisia tulonsiirtomekanismeja,jotka voisivat aiheuttaa vastaavia tulonsiirtojakuin Saksassa. EU:n budjetti on 1 % EU-mai-den BKT:sta, ja sen kasvamiseen esimerkiksikaksinkertaiseksi on kovin pitkä matka.

* * *

Tätä voidaan tarkentaa katsomalla tutkimuk-sia, joissa budjettivaikutuksia ennustetaan senperusteella, miten jäsenmaiden äänestysvoimaon EU:n aikaisemmissa vaiheissa vaikuttanutbudjettiin, ja arvioimalla tulevien uuden jäsen-maiden äänestysvoima.

Tällaisen tutkimuksen on äskettäin julkais-sut Yener Kandogan (Political economy of east-ern enlargement of the European Union: Budge-tary costs and reforms in voting rules, Europe-an Journal of Political Economy, 2000). Hänenmallilaskelmansa mukaan laajentumisen ensim-mäinen aalto (hänen arvioimansa seitsemänmaata) maksaisi nykyisille jäsenmaille 0,5 %niiden bkt:sta. 12 uuden jäsenmaan liittyminennostaisi kustannuksen prosenttiin.

Tämä on hänen mallillaan tuottamansa en-nuste, jonka toteutumista hän ei itse pidä suo-tavana, vaan esittää, että äänien jakautumistamuutetaan niin, että pienien jäsenmaidenosuuksia alennettaisiin. Tämän tarkoitus olisisiis etenkin uusien jäsenmaiden äänien vähen-täminen.

Kandoganin tutkimusta on hyödyllistä kat-soa lähemmin. Se on huolellisesti tehty, histo-ria-aineistoon perustuva mallitus jäsenmaidenäänestysvoimasta ja niiden EU:n budjetista saa-mista varoista. Kun voimme todeta, että erinäi-set tärkeät budjettiin vaikuttavat seikat ovat jomuuttuneet, voimme päätellä, että hänen ar-vionsa laajentumisen budjettivaikutuksista ovattodennäköisesti liioittelevia.

Ensinnäkin, mallitus ei ota kunnolla huo-mioon sitä, että päätökset budjetin tulopuoles-ta edellyttävät aina yksimielisyyttä. Tästä sään-nöstä luopumisesta ei ole ollut puhettakaan esi-merkiksi Nizzan sopimusta valmisteltaessa. Jo-kaisella jäsenmaalla on siis veto-oikeus. Elleiuutta tuloja koskevaa päätöstä synny, vanhakatto pysyy automaattisesti voimassa. Budjetin

26

E S I T E L M I Ä KAK 1 / 2001

pysymiseksi tiukkana siis riittää, että yksikinnettomaksaja on tiukentanut linjaansa. Tähänliittyy läheisesti, että rakennerahastomenojakoskevaa päätöksentekomenettelyä muutettiinNizzassa. Se edellyttää tällä hetkellä yksimieli-syyttä, mutta vuodesta 2007 lähtien se siirtyymääräenemmistöasiaksi. Tämä helpottaa sellai-sen kompromissin löytymistä, joka ilman suur-ta kriisiä saadaan sovitetuksi tulokaton alle.

Toiseksi, mallitus ei ota huomioon sitä, ettärakennerahastojen 4 %:n katto saajan BKT:staon laajalti hyväksytty ja sillä on hyvät perus-telut. Millekään maalle ei ole hyväksi tulla ko-vin riippuvaiseksi muiden antamista tulonsiir-roista.

Kolmanneksi, Saksa on ollut selvästi suu-rin nettomaksaja. Kun läntinen Saksa nyt mak-saa yllä mainittuja valtavia summia itäisille osa-valtioille, sen solidaarisuusmaksut ovat paljonsuuremmat kuin muiden jäsenmaiden. Saksa-laisia ei siten ole helppo vakuuttaa lisäämäänmerkittävästi maksujaan EU:n budjettiin.

Neljänneksi, vertailu EU:n laajentumiseenetelään 1980-luvulla ontuu eräissä suhteissa.1980-luvun loppupuolella oli käsitys, että sisä-markkinaohjelma hyödytti periferian maitasuhteellisesti vähemmän, ja tästä johdettiin oi-keus kompensaatioon. Tämä tavallaan toistui,

kun Maastrichtin huippukokouksen 1991 pää-tökseen yhteisestä rahasta liittyi lupaus kasvat-taa ns. koheesiomenoja eli tukea eteläisille jä-senmaille. – Nämä argumentit eivät päde tule-van laajentumisen yhteydessä. Kaikki osapuo-let hyväksyvät käsityksen, että uudet jäsenmaathyötyvät pääsystä sisämarkkinoille ja aikanaaneuro-alueen jäseniksi. Niinpä ei tulla kuule-maan vakavia vaatimuksia, että ne tähän liit-tyen tarvitsisivat rahallista korvausta.

Nämä neljä kommenttia lienevät riittäviätukemaan johtopäätöstä, että Kandoganin ar-viot laajentumisen kustannuksista ovat ylimi-toitettuja. Näin ollen yllä esitetty karkea arvio,että kustannukset pysyvät alle 0,4 %:n nykyis-ten jäsenmaiden bkt:sta, saa tukea. Kun otam-me huomioon laajentumiset arvoidut hyödyt,voimme varsin turvallisin mielin sanoa, etteilaajentuminen ole nykyisille jäsenmaille taak-ka vaan se tuo nettohyötyä.

Vaikka taloudellisia vaikutuksia koskevatarviot eivät voikaan olla kovin tarkkoja, erilai-sista lähestymistavoista järkevästi kootut arviotsuurusluokista osoittavat, etteivät laajentumi-sen kustannukset voi olla esteenä laajentumi-selle, mihin EU on sitoutunut Kööpenhaminanhuippukokouksessa ja lukuisissa yhteyksissäsen jälkeen. "