FI

EU:n energia- ja ilmastotoimetYleiskatsaus

2017

1977 - 2017

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN 12, rue Alcide De Gasperi 1615 Luxemburg LUXEMBURG

Puh. +352 4398-1Tiedustelut: eca.europa.eu/fi/Pages/ContactForm.aspxVerkkosivut: eca.europa.euTwitter: @EUAuditors

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu).

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2017

Print ISBN 978-92-872-7587-5 doi:10.2865/869284 QJ-02-17-490-FI-CPDF ISBN 978-92-872-7602-5 doi:10.2865/926465 QJ-02-17-490-FI-NHTML ISBN 978-92-872-7685-8 doi:10.2865/76717 QJ-02-17-490-FI-Q

© Euroopan unioni, 2017Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan. Euroopan unionin tekijänoikeuden piiriin kuulumattomien kuvien tai muun materiaalin käyttöön tai jäljentämiseen on pyydettävä lupa suoraan tekijänoikeuden haltijoilta.

FI 2017

Yleiskatsaus EU:n energia- ja ilmastotoimet

02Tilintarkastustuomioistuimen tiimi

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen yleiskatsauksessa käsitellään laajoja aihepiirejä tilintarkastustuomioistuimen tutkimustyön ja toimielimelle kertyneen osaamisen ja kokemuksen perusteella. Lisäksi yleiskatsauksessa hyödynnetään Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja muiden EU:n ylimpien tarkastuselinten vuonna 2012 ja sen jälkeen antamia tarkastuskertomuksia. Yleiskatsausten tarkoituksena on toimia perustana Euroopan tilintarkastustuomioistuimen sidosryhmien konsultoinnille ja vuoropuhelulle sidosryhmien kanssa ja siten jatkossa edistää tilintarkastustuomioistuimen tarkastustyötä.

Tämän kertomuksen antoi I tarkastusjaosto, jonka erikoisalana on luonnonvarojen kestävä käyttö. Tarkastus toimitettiin tilintarkastustuomioistuimen jäsenen, I jaoston puheenjohtajan Phil Wynn Owenin johdolla. Tehtävävastaavana toimi Olivier Prigent ja apulaistehtävävastaavana Bertrand Tanguy.

Vasemmalta oikealle: Tomasz Plebanowicz, Vivi Niemenmaa, Gareth Roberts, Katharina Bryan, Marco Bridgford, Olivier Prigent, Mushfiqur Chowdhury, Emese Fesus, Joao Nuno Coelho Dos Santos,

Bertrand Tanguy, Phil Wynn Owen, Armando Do Jogo.

Tarkastustyöhön osallistuivat lisäksi Robert Markus, Paul Toulet-Morlanne, Balazs Kaszap, Ingrid Ciabatti, Tomasz Kapera ja Ide Ni Riagain. Richard Moore avusti tarkastuskertomuksen laadinnassa.

03Sisällys

Sivu

5 Sanasto ja lyhenteet

7 Tiivistelmä

10 Johdanto

10 Perustietoja energiasta ja ilmastonmuutoksesta

14 Yleiskatsauksen tavoite ja lähestymistapa

15 Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

15 EU:n toimivalta energia- ja ilmastoasioissa

18 EU:n energia- ja ilmastopolitiikan puitteet

28 Energiahuolto

41 Industry

42 Rakennukset

43 Liikenne

49 Maa- ja metsätalous

52 Jätehuolto ja kiertotalous

53 Ilmastonmuutokseen sopeutuminen

57 EU:n energia- ja ilmastotoimien tukeminen

04Sisällys

61 Osa II – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja EU:n jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten toimet energian ja ilmastonmuutoksen alalla

61 EU:n ylimpien tarkastuselinten tehtävät energia- ja ilmastotoimien alalla

61 Yleiskatsaus EU:n ylimpien tarkastuselinten työhön energia- ja ilmastotoimien alalla

63 Energia

69 EU:n päästökauppajärjestelmä

71 Liikenne

72 Maa- ja metsätalous

72 Jätehuolto ja kiertotalous

73 Ilmastonmuutokseen sopeutuminen

74 Monialaisia aiheita koskevat tarkastukset

76 Alat, joilla on tehty vain vähän tarkastuksia

78 Osa III – Suurimmat haasteet

78 1. Energia- ja ilmastoasioiden hallinto

80 2. Näyttöön perustuva päätöksenteko

81 3. Energia-alan muutos

82 4. tutkimuksen ja innovoinnin tehokas hyödyntäminen

83 5. Sopeutumistoimien suunnittelu ja toteutus

84 6. Rahoitus

85 7. EU:n kansalaisten osallistaminen

86 Liite — Lähestymistapa

87 Loppuviitteet

05Sanasto ja lyhenteet

Arvottomat omaisuuserät: Omaisuuserät, joiden käyttö on lopetettu odottamatta tai ennenaikaisesti, joiden arvoa on alennettu tai se on heikentynyt tai jotka ovat muuttuneet rasitteiksi.

Energian vähittäis- ja tukkuhinnat: Energian vähittäishinnoilla tarkoitetaan energian loppukäyttäjien maksamia hintoja. Niihin sisältyvät verot sekä muut maksut ja alennukset, jotka vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen. Tukkuhinnoilla tarkoitetaan hintoja, joita energiatuotteita loppuasiakkaille myyvät toimittajat maksavat energian tuojille tai tuottajille.

Euroopan talousalue (ETA): ETA mahdollistaa ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaan liikkuvuuden Euroopan sisämarkkinoilla. Siihen kuuluvat kaikki EU:n jäsenvaltiot sekä Islanti, Liechtenstein ja Norja.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC:): Ilmastonmuutoksen arvioinnin johtava kansainvälinen tieteellinen elin. YK:n ympäristöohjelma (UNEP) ja maailman ilmatieteellinen järjestö (WMO) perustivat paneelin vuonna 1988 antamaan maailmalle selkeän, tieteelliseen tietoon perustuvan kuvan ilmastonmuutoksen tilanteesta ja sen mahdollisista ympäristövaikutuksista ja sosioekonomisista vaikutuksista.

Hiilidioksidiekvivalentti (CO2-ekv): Mittayksikkö, jonka avulla voidaan yhteismitallistaa kaikkien eri kasvihuonekaasujen määrät. Se kuvastaa sitä hiilidioksidipäästöjen määrää, jolla on tietyn ajanjakson aikana sama vaikutus ilmaston lämpenemiseen kuin tietyllä määrällä jotakin kasvuhuonekaasua tai kasvihuonekaasujen sekoitusta.

Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (Carbon capture and storage, CCS): Menetelmät, joilla otetaan talteen, siirretään ja varastoidaan voima- ja teollisuuslaitoksista syntyvää hiilidioksidia. CCS-teknologian tavoitteena on estää hiilidioksidin pääsy ilmakehään varastoimalla sitä sopiviin geologisiin muodostumiin.

Ihmisen toiminnasta aiheutuvat päästöt: Antropogeeniset eli ihmisen toiminnasta aiheutuvat päästöt. Vastakohtana ovat luontaisesti ilman ihmisen vaikutusta aiheutuvat päästöt.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Mukautuminen jo tapahtuneeseen tai odotettuun ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin.

Ilmastonmuutoksen hillintä: Ihmisen toiminta, jolla pyritään vähentämään kasvihuonekaasujen lähteitä tai kasvattamaan kasvihuonekaasupäästöjä varastoivien nielujen kapasiteettia.

Ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimus (UNFCCC): Ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimus (UNFCCC, ilmastosopimus) on kansainvälinen ympäristöalan sopimus, joka neuvoteltiin Rio de Janeiron ympäristökokouksessa vuonna 1992. Ilmastosopimuksen tavoitteena on vakauttaa ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet tasolle, jolla ihmisen toiminta ei aiheuta vaarallista häiriötä ilmastojärjestelmälle. Tämä taso tulisi saavuttaa aikavälillä, joka sallii ekosysteemien sopeutua ilmastonmuutokseen luonnollisella tavalla, jotta voidaan varmistaa, ettei elintarviketuotanto ole uhattuna, ja mahdollistaa kestävä taloudellinen kehitys. Sopimuksen lisäksi UNFCCC viittaa myös YK:n sihteeristöön, joka tukee ilmastosopimuksen täytäntöönpanoa.

Kansainvälinen ilmailu / kansainvälinen merenkulku: Tässä kertomuksessa tarkoitetaan kansainvälisellä ilmailulla/merenkululla EU-maassa ja EU:n ulkopuolisessa maassa sijaitsevien lentoasemien/satamien välisiä lentoja/merimatkoja. Erottelu on tarpeen, koska kasvihuonekaasuinventaarioissa kansainvälisen ilmailun ja merenkulun sekä EU:n sisäisen ilmailun ja merenkulun päästöt lasketaan erikseen.

Kansallisesti määritelty panos (NDC): Kaikki osapuolet joutuvat Pariisin sopimuksen yhteydessä vapaaehtoisesti ehdottamaan kansallisia kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteita niin sanottujen kansallisesti määriteltyjen panosten avulla. Osapuolet järjestävät säännöllisesti taustoittavia vuoropuheluja (facilitative dialogue), joissa osapuolet kartoittavat yhteisiä toimia pitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi ja voivat päivittää kansallisesti määriteltyjä panoksiaan.

06Sanasto ja lyhenteet

Kasvihuonekaasut: Kaasuja, jotka toimivat ilmakehässä vaipan tavoin imien lämpösäteilyä ja lämmittäen näin Maan pintaa. Syntyy ns. kasvihuoneilmiö. Tärkeimmät kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), dityppioksidi (N2O) ja fluorikaasut eli F-kaasut (HFC- ja PFC-yhdisteet, rikkiheksafluoridi (SF6) ja typpitrifluoridi (NF3)).

Koheesiopolitiikka: EU:n politiikka, jonka tavoitteena on parantaa taloudellista, alueellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta EU:ssa vähentämällä eri alueiden välisiä kehityseroja. Koheesiopolitiikan toteuttamisen kolme tärkeintä rahastoa ovat Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), Euroopan sosiaalirahasto (ESR) ja koheesiorahasto. Nämä rahastot muodostavat yhdessä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) kanssa Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot).

Kustannustehokkuus: Käytettyjen varojen ja saavutettujen tulosten välinen suhde. EU:n varainkäytössä edellytetään hyvää kustannustehokkuutta.

Lämmitysvaikutus (GWP): Suhteellinen mittayksikkö, joka kuvaa sitä, miten paljon lämpöä yksi tonni tiettyä kasvihuonekaasua voi pidättää ilmakehään lämpöä verrattuna vastaavan hiilidioksidimäärän pidättämään lämpöön.

Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous (LULUCF): LULUCF-sektorin käsite otettiin käyttöön Kioton pöytäkirjassa vuonna 1997. YK:n ilmastosopimuksen sihteeristö määrittelee sektorin seuraavasti: ”kasvihuonekaasuinventaarion sektori, joka kattaa suoraan ihmisen toiminnasta johtuvan maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden aiheuttamat kasvihuonekaasujen päästöt ja poistumat”.

Nielu: Prosessi, toiminta tai mekanismi, joka poistaa kasvihuonekaasua ilmakehästä.

Osapuolikonferenssi (COP): YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksen (UNFCCC) ylin päättävä elin. Osapuolikonferenssissa ovat edustettuina kaikki ilmastosopimuksen osapuolena olevat valtiot. Konferenssissa arvioidaan ilmastosopimuksen ja osapuolikonferenssin hyväksymien muiden oikeudellisten asiakirjojen täytäntöönpanoa ja tehdään tehokkaan täytäntöönpanon edistämiseksi tarvittavia päätöksiä. Sekä EU että sen jäsenvaltiot ovat ilmastosopimuksen osapuolia ja osallistuvat osapuolikonferenssin kokouksiin.

Syöttötariffit: Tariffit, joiden avulla taataan uusiutuvista lähteistä tuotetun energian tuottajille vähittäiskaupassa takuuhinta tietyn ajan.

Taakanjako: EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolisten alojen päästövähennyksiä säännellään vuonna 2009 annetulla taakanjakopäätöksellä. Näitä aloja ovat liikenne (lukuun ottamatta ilmailua ja kansainvälistä merenkulkua), maa- ja metsätalous, rakennukset, jätehuolto sekä EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuoliset teollisuudenalat.

Uusiutuva energia: Uusiutuvista energialähteistä saatava energia. Uusiutuvat energialähteet palautuvat itsestään ihmiselämän aikana. Niitä ovat esimerkiksi auringonvalo, tuuli, biomassa ja maalämpö.

Vaihtelevuus: Energialähteitä, joiden avulla ei voida tuottaa energiaa yhtäjaksoisesti jonkin sellaisen seikan vuoksi, jota ei voida suoraan säädellä, kutsutaan vaihteleviksi energialähteiksi. Esimerkiksi tuulivoimaloilla ei voida tuottaa energiaa tyynellä säällä. Aurinkovoimalat eivät tuota sähköä yöllä eivätkä paksun pilvipeitteen verhotessa auringon.

07Tiivistelmä

IEnergia-asioilla oli tärkeä merkitys Euroopan unionin (EU) syntyvaiheissa, kun kuusi jäsenvaltiota perusti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön vuonna 1952 eli 65 vuotta sitten. Ilmastonmuutoksen torjuntaan ryhdyttiin myöhemmin. Energia-asiat ja ilmastonmuutos liittyvät nykyisin läheisesti toisiinsa, sillä 79 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupääs-töistä on peräisin pitkälti fossiilisten polttoaineiden muuntamiseen ja polttoon perustuvasta energiantuotannosta ja energiankulutuksesta (esim. teollisuudessa, kotitalouksissa ja liikenteessä). Tämän vuoksi ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää tehokkaita energiantuotantoa ja -kulutusta koskevia toimia. Monia energia-asioihin ja ilmaston-muutokseen liittyviä ongelmia voidaan ratkoa parhaiten valtioiden välisellä yhteistyöllä. Siksi ne ovat EU:lle tärkeitä toiminta-aloja.

IITämän yleiskatsauksen tavoitteena on antaa yleiskuva EU:n toimista energian ja ilmastonmuutoksen aloilla, esittää yhteenveto Euroopan tilintarkastustuomioistuimen (ETT) ja EU:n muiden ylimpien tarkastuselinten tärkeimmästä tähänastisesta tarkastustyöstä sekä nostaa esiin suurimmat haasteet ja siten pohjustaa lainsäädännöstä käytävää keskustelua ja tulevaa tarkastustyötä.

IIIEU on luonut toimintapoliittisen kehyksen sekä energia- että ilmastotoimille. Tietyt seikat, kuten käytettävien ener-gialähteiden valinta, kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Kansainvälisellä tasolla EU ja sen jäsenvaltiot ovat olleet johtavia toimijoita kansainvälisten ilmastosopimusten, kuten vuoden 2015 Pariisin sopimuksen, neuvotteluissa.

IVEnergia-alalla EU:n toimien keskiössä on energian sisämarkkinoiden luominen, jotta voitaisiin mahdollistaa kaasun ja sähkön vapaa toimittaminen ja kauppa koko EU:n alueella. Energian sisämarkkinoiden tavoitteena on saavuttaa kustannustehokkaasti EU:n energiapolitiikan tavoitteet eli kohtuullisesti ja kilpailukykyisesti hinnoitellun, kestävän ja varman energiansaannin turvaaminen.

VKomissio esitti marraskuussa 2016 ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -toimenpidepaketin, jonka sisältä-millä ehdotuksilla pyritään jatkamaan energiamarkkinoiden uudistamista. Ehdotukset ovat parhaillaan EU:n lainsää-täjien eli Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston käsiteltävinä.

VIEU:n ilmastotoimista useimmissa keskitytään ilmastonmuutoksen hillintään vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista koskevia toimia ei pääsääntöisesti ole vielä säännelty.

08Tiivistelmä

VIIVoimakas keskittyminen ilmastonmuutoksen hillintään näkyy EU:n ilmasto- ja energiatavoitteissa. EU on asettanut itselleen vuosiin 2020 ja 2030 ulottuvia tavoitteita, joiden mukaisesti se pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupääs-töjään, lisäämään uusiutuvan energian osuutta energiankulutuksesta ja parantamaan energiatehokkuutta. EU aikoo vähentää kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2050 mennessä 80–95 prosentilla vuoden 1990 tasoon verrattuna.

VIIIKasvihuonekaasupäästöjä pyritään vähentämään eri aloilla eri tavoin. EU on päästökauppajärjestelmällään asettanut katon tiettyjen energiahuollon alojen, energiaintensiivisen teollisuuden ja ETA-alueen sisäisten lentojen kokonais-päästöille ja luonut päästöoikeuksien markkinat. Niiden avulla se on asettanut hinnan hiilidioksidille. Muilla aloilla EU on pyrkinyt vähentämään päästöjä asettamalla jokaiselle jäsenvaltiolle sitovia päästövähennystavoitteita. Kukin jäsenvaltio on itse vastuussa tavoitteiden saavuttamisen edellyttämien kansallisten politiikkojen ja toimenpiteiden määrittelystä ja toteuttamisesta. Näiden toimintatapojen lisäksi pyritään lisäämään uusiutuvan energian käyttöä ja parantamaan energiatehokkuutta EU:n ja kansallisten toimenpiteiden avulla.

IXVaikka kasvihuonekaasupäästöjä onnistuttaisiin vähentämään ja Pariisin sopimuksen tavoite saavutettaisiin eli maapallon lämpötilan nousu saataisiin pidettyä selvästi alle 2 °C:ssa suhteessa esiteolliseen aikaan, on silti välttä-mätöntä sopeutua ilmaston muuttumiseen. Ilmastonmuutos vaikuttaa ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen jo nyt, kun lämpötilan nousu on hieman yli 1 °C:n esiteolliseen aikaan verrattuna. Nousun saavuttaessa 2°C:n tason on Euroopan ilmasto hyvin erilainen kuin nykyään. Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevat EU:n toimet perustu-vat vuonna 2013 hyväksyttyyn EU:n strategiaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Siinä kannustetaan jäsenvalti-oita toteuttamaan toimia, mutta toimet eivät ole pakollisia.

XYlimmät tarkastuselimet ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin ovat viime vuosina tehneet useita energia-alaan ja ilmastonmuutokseen liittyviä eri aiheita koskevia tarkastuksia. Suurin osa kertomuksista on koskenut energia-alan tarkastuksia. Muut aiheet, kuten ilmastonmuutokseen sopeutuminen, ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Vaikka tarkastusten aiheet ovat vaihdelleet, niistä voidaan nostaa esiin monia samoja havaintoja. Tarkastuksissa on todettu, että erot jäsenvaltioiden tavoissa panna täytäntöön EU:n lainsäädäntöä ja hallinnoida energiamarkkinoitaan ovat hidastaneet EU:n energian sisämarkkinoiden toteuttamista. Vaikka uusiutuvien energialähteiden käyttö on lisään-tynyt ja niiden kustannukset pienentyneet koko maailmassa, tarkastuksissa on havaittu kustannustehokkuuden puutetta ja investointien esteitä. Kustannustehokkuuteen liittyviä ongelmia on havaittu säännöllisesti myös ener-giatehokkuutta koskevissa tarkastuksissa. Ydinenergia-alalla ylimmät tarkastuselimet ovat havainneet merkittäviä viivästyksiä ja kustannusten kasvua. Tarkastuksissa on todettu myös, että siirtyminen vähähiilisiin liikennemuo-toihin ei ole edistynyt riittävästi. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen osalta tarkastuksissa on keskitytty lähinnä tulviin. Tarkastajat ovat havainneet ongelmia tulvien ehkäisyssä ja torjunnassa sekä tulvien johdosta toteutettavissa toimissa.

09Tiivistelmä

XITässä yleiskatsauksessa nostetaan esiin seitsemän osa-aluetta, joilla esiintyy suurimpia haasteita:

1. energia- ja ilmastoasioiden hallinto

2. näyttöön perustuva päätöksenteko

3. energia-alan muutos

4. tutkimuksen ja innovoinnin tehokas hyödyntäminen

5. sopeutumistoimien suunnittelu ja toteutus

6. rahoitus

7. EU:n kansalaisten osallistaminen

10Johdanto

Perustietoja energiasta ja ilmastonmuutoksesta

01 Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus (CO2) saavutti vuoden 2015 lopussa ennätyksellisen 400 ppm:n tason (ppm = tila-vuuden miljoonasosa).1 Vuosi 2016 oli kaikkien tärkeimpien maapallon pintalämpötilatietojen perusteella mittaus-historian lämpimin: lämpötila oli keskimäärin 1,1 °C lämpimämpi kuin esiteollisella kaudella. Arktisen alueen jääpeite suli vuonna 2016 pienimmilleen sitten vuoden 1979, jolloin satelliittimittaukset aloitettiin. Ranskassa ja Saksassa oli pahoja tulvia touko- ja kesäkuussa, mutta heinä- ja elokuu olivat Ranskassa mittaushistorian kuivimmat.

02 Ilmastonmuutoksesta ja sen syistä ei enää ole merkittävää tieteellistä erimielisyyttä. Tuhannet tutkijat eri puolilta maailmaa ovat lähes kolmenkymmenen vuoden ajan tuottaneet tutkittua tietoa ilmastonmuutoksesta sekä sen ympäristö- ja sosioekonomisista vaikutuksista hallitustenvälisessä ilmastonmuutospaneelissa (IPCC). IPCC:n mukaan ihmisen toiminnan vaikutus ilmastojärjestelmään on kiistaton ja on nähtävissä ilmakehän kasvihuonekaasupitoi-suuksien kasvusta ja havaitusta lämpenemisestä2. Pitoisuuden kasvun ja maapallon lämpötilan nousun välinen yhteys tunnetaan hyvin (ks. laatikko 1).

Laat

ikko

 1 Miksi kasvihuonekaasut lämmittävät ilmakehää?

Kun auringon säteily saavuttaa Maan ilmakehän, osa siitä heijastuu pilvistä ja ilmassa olevista hiukkasista takaisin avaruuteen. Suurin osa säteilystä läpäisee ilmakehän ja pääsee maapallon pinnalle. Osa tästä säteilystä heijastuu pois etenkin vaaleilta pinnoilta, kuten lumesta, ja osa imeytyy maan tummiin pintoihin, kuten kasvillisuuteen tai maanteihin. Myös maapallosta itsestään lähtee luontaisesti energiaa infrapunasäteilynä. Kun Maan pinnan heijastama tai lähettämä säteily saavuttaa ilmakehän, osa energiasta imeytyy ilmakehään.

Mitä enemmän ilmakehässä on kasvihuonekaasuja, sitä enemmän energiaa ilmakehään imeytyy. Energian ansiosta ilmakehä lämpenee, aivan kuten kasvihuoneessa. Pitkällä aikavälillä ilmakehän lämpeneminen muuttaa maapallon ilmastoa.

Kasvihuonekaasuista merkittävin on hiilidioksidi (CO2), jonka osuus EU:n kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä on 80 prosenttia. Seuraavaksi suurimmat päästöosuudet ovat metaanin (CH4) 11 prosenttia, dityppioksidin (N2O) 6 prosenttia ja F-kaasujen 3 prosenttia.

11Johdanto

Laat

ikko

1

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin.

Maan pinnasta heijastuva auringon säteily

Ilmakehästä heijastuva auringon säteily

Maasta lähtevä energia

Avaruuteen säteilevä energia

Ilmakehään imeytyvä energia

Kasvihuonekaasuja

Maahan imeytyvä auringon säteily

Kasvihuonekaasuja

Ilmakehään imeytyvä auringon säteily

Aurinko

Maahan

Ilmakehä

12Johdanto

03 Energia-asioilla oli tärkeä merkitys EU:n syntyvaiheissa, kun kuusi jäsenvaltiota perusti vuonna 1952 yhteiset hiili- ja teräsmarkkinat Euroopan hiili- ja teräsyhteisöön ja vuonna 1957 Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom). EU on 1990-luvulta lähtien pyrkinyt luomaan energian sisämarkkinat, jotta energia voisi virrata vapaasti EU:n alueella.

04 Energia-asiat ja ilmastonmuutos liittyvät läheisesti toisiinsa, sillä 79 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin pitkälti fossiilisten polttoaineiden muuntamiseen ja polttoon perustuvasta energiantuotannosta ja ener-giankulutuksesta (esim. teollisuudessa, kotitalouksissa ja liikenteessä). Tämän vuoksi ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää energiantuotannon ja -kulutuksen muuttamista. Energian tarpeen täyttäminen ja kasvihuonekaasupääs-töjen samanaikainen vähentäminen ovat tärkeä haaste EU:lle ja sen jäsenvaltioille.

05 ”Joustavan energiaunionin ja tulevaisuuteen suuntautuvan ilmastonmuutospolitiikan” luominen on yksi Euroopan komission painopisteistä. Energiaunionistrategian viisi ulottuvuutta muodostavat kehyksen tämän painopisteen toteuttamiselle (ks. laatikko 2). Strategian täytäntöönpanoa silmällä pitäen komissio on antanut vuonna 2016 useita tärkeitä energia- ja ilmastoalan säädöksiä ja muita kuin lainsäädäntöaloitteita koskevia ehdotuksia. Niistä merkit-tävin on ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -toimenpidepaketti3. Neuvosto ja parlamentti käsittelevät ehdotuksia vuosina 2017 ja 2018. EU on sitoutunut käyttämään ilmastotoimiin vuosien 2014–2020 talousarviostaan ainakin 20 prosenttia eli noin 212 miljardia euroa.

13Johdanto

Laat

ikko

 2 Joustavaa energiaunionia koskevan puitestrategian viisi toisiaan vahvistavaa ja toisiinsa läheisesti liittyvää ulottuvuutta

Lähde: Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia (COM(2015) 80, 25.2.2015).

Energiaturvallisuuden, solidaarisuuden ja luottamuksen ulottuvuudessa keskitytään energialähteiden, toimittajien ja reittien monipuolistamiseen, jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön ja kaasuntoimitussopimusten avoimuuden lisäämiseen.

Täysin yhdentyneiden energian sisämarkkinoiden ulottuvuudella pyritään mahdollistamaan energian vapaa virtaaminen koko EU:n alueella riittävän infrastruktuurin avulla ja ilman teknisiä tai sääntelystä johtuvia esteitä.

Energiatehokkuutta koskevassa ulottuvuudessa energiatehokkuutta pidetään ”omana energialähteenään”. Jäsenvaltioita kannustetaan asettamaan energiatehokkuutta koskevat toimintapolitiikat etusijalle, vähentämään riippuvuuttaan tuontienergiasta, vähentämään päästöjä ja pienentämään energialaskuja.

Vähähiiliseen talouteen siirtymistä koskevan ulottuvuuden yhteydessä todetaan, että ”kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on erottamaton osa energiaunionia”. Tavoitteena on tehdä Euroopan unionista maailman johtava uusiutuvan energian käyttäjä.

Tutkimusta, innovointia ja kilpailukykyä koskevalla ulottuvuudella tuetaan vähähiilisen ja puhtaan teknologian läpimurtoja.

Energia-unioni

Energiatehokkuus hillitsemässä

kysyntää

Vähähiiliseen talouteen

siirtyminen

Täysin yhdentyneet EU:n energiamarkkinat

Tutkimus, innovointi ja kilpailukyky

Energiaturvallisuus, solidaarisuus ja

luottamus

06 EU:n energia- ja ilmastotoimet kattavat kaksi tosiaan täydentävää toimintapoliittista lähestymistapaa ilmastonmuu-tokseen: ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen. Ilmastonmuutoksen hillinnässä pyritään puuttu-maan ilmastonmuutosta aiheuttaviin syihin vähentämällä tai rajoittamalla kasvihuonekaasupäästöjä ja tukemalla luonnossa esiintyviä kasvihuonekaasuja sitovia nieluja. Ilmastonmuutokseen sopeutumisessa pyritään ennakoi-maan ilmastonmuutoksen vaikutuksia sekä ehkäisemään mahdollisia vahinkoja tai pitämään ne mahdollisimman pieninä asianmukaisin toimin.

14Johdanto

Yleiskatsauksen tavoite ja lähestymistapa

07 Tämän EU:n energia- ja ilmastotoimia koskevan yleiskatsauksen tavoitteena on

ο antaa yleiskuva EU:n toimista kyseisillä aloilla

ο esittää yhteenveto Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja muiden ylimpien tarkastuselinten tähän mennessä EU:ssa tekemistä keskeisistä tarkastuksista

ο nostaa esiin suurimmat ongelmat ja haasteet ja siten pohjustaa lainsäädännöstä käytävää keskustelua ja tulevaa tarkastustyötä.

08 Kertomuksen rakenne on seuraava:

ο Osassa I käsitellään EU:n keskeistä energia- ja ilmastopolitiikkaa, eri alojen kasvihuonekaasupäästöjä, asiaan liittyvää EU:n alakohtaista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoa sekä EU:n energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi annettua rahoitusta.

ο Osassa II analysoidaan Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten tähän mennessä tekemiä energia-alaa ja ilmastonmuutoksen alaa koskevia tarkastuksia ja esitetään yleiskatsaus tarkastusten keskeisistä tuloksista. Tilintarkastustuomioistuimen verkkosivustolla on yhteenveto kaikista asiaa koskevista tilintarkastustuomioistuimen tarkastuskertomuksista ja luettelo analysoiduista ylimpien tarkastuselinten kertomuksista.

ο Osassa III nostetaan esiin suurimmat tulevaisuuden haasteet. Tarkoituksena on pohjustaa lainsäädännöstä käytävän keskustelun tueksi ja auttaa tunnistamaan julkistalouden tarkastusten mahdollisuuksia ja haasteita.

09 Tämä yleiskatsaus ei ole tarkastus vaan pääasiassa julkisesti saatavilla olevaan tietoon perustuva katsaus.4 Se ei perustu uuteen tarkastukseen eikä siinä esitetä uusia tarkastushavaintoja tai suosituksia. Tekstissä mainitut komission vastaukset yksittäisissä tilintarkastustuomioistuimen kertomuksissa esitettyihin havaintoihin ja suosi-tuksiin on julkaistu kyseisissä kertomuksissa, jotka ovat saatavilla tilintarkastustuomioistuimen verkkosivustolta. Toteutustavasta ja lähteistä kerrotaan tarkemmin liitteessä.

15Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

10 Osassa I käsitellään EU:n toimia energian ja ilmastonmuutoksen alalla. Osassa annetaan tietoa seuraavista aiheista:

ο Yleiskuvaus EU:n toimivallasta alalla ja EU:n tason toimista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi: Osiossa esitellään EU:n tärkeimmät energia- ja ilmastotavoitteet sekä kuvataan lyhyesti niiden taustalla olevaa toimintapoliittista kehystä ja sen kahta päästövähennystavoitteiden saavuttamisen kannalta tärkeintä osaa eli EU:n päästökauppajärjestelmää (EU ETS) ja taakanjakoa.

ο Hillitsemistoimet kullakin kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavalla alalla: energiahuolto, teollisuus, rakennukset, liikenne, maa- ja metsätalous sekä jätehuolto. Energiahuollon ja energiankulutuksen osuus EU:n kasvihuonekaasupäästöistä on 79 prosenttia, minkä vuoksi niitä painotetaan eniten.

ο Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: osiossa esitellään odotettuja muutoksia ja niiden vaikutuksia yhteiskuntaan ja ympäristöön.

ο Muut toimintapolitiikat, joilla tuetaan EU:n energia- ja ilmastotoimien toteuttamista: tutkimus ja innovointi, ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen kohdistettu julkinen ja yksityinen rahoitus ja toimet päätöksenteon ja täytäntöönpanon parantamiseksi.

EU:n toimivalta energia- ja ilmastoasioissa

11 Energia-asiat ja ilmastonmuutos ovat aloja, joilla EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on jaettu toimivalta5. Tämä tarkoit-taa, että EU ja jäsenvaltiot voivat toimia aloilla lainsäätäjinä ja antaa oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä. Jäsen-valtiot voivat käyttää toimivaltaansa, jos EU ei ole laatinut ja pannut täytäntöön energia- tai ilmastopolitiikkaa ja -strategioita.6

12 EU:n energiapolitiikan tavoitteista määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa7 (SEUT-sopi-mus), jonka mukaan EU:n energiapolitiikalla pyritään jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengessä

ο varmistamaan energiamarkkinoiden toimivuus

ο varmistamaan energian toimitusvarmuus unionissa

ο edistämään energiatehokkuutta ja energiansäästöä sekä uusiin ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen kehittämistä

ο edistämään energiaverkkojen yhteenliittämistä.

16Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

13 SEUT-sopimuksessa määrätään myös, että EU:n energiapolitiikan puitteissa toteutetut toimenpiteet eivät saa vai-kuttaa ”jäsenvaltion oikeuteen määritellä energiavarojensa hyödyntämisen ehdot, jäsenvaltion eri energialähteiden välillä tekemiin valintoihin eikä jäsenvaltion energiahuollon yleiseen rakenteeseen”. Tähän periaatteeseen on kui-tenkin poikkeuksia. Erityisesti EU:n ympäristöpolitiikassa voidaan toteuttaa toimenpiteitä, jotka vaikuttavat merkit-tävästi jäsenvaltion valintoihin eri energianlähteiden välillä ja sen energiahuollon yleiseen rakenteeseen.8

14 Ilmastotoimien osalta EU:n toimivalta perustuu sen toimivaltaan ympäristöpolitiikan alalla. SEUT-sopimuksen mu-kaan EU:n ympäristöpolitiikan tavoitteena on9

ο ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen

ο ihmisten terveyden suojelu

ο luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö

ο sellaisten toimenpiteiden edistäminen kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin ja erityisesti ilmastonmuutokseen.

15 SEUT-sopimuksessa määrätään myös, että EU:n ympäristöpolitiikan olisi perustuttava ennalta varautumisen ja en-nalta ehkäisemisen periaatteille, epäpuhtauksien torjumiseen niiden lähteillä ja aiheuttamisperiaatteelle eli saastut-taja maksaa -periaatteelle.10 Yleisenä periaatteena on, että ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettä-vä unionin politiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteuttamiseen, erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi.11

16 EU:lla on energia- ja ilmastotoimien alalla aiheesta riippuen toimivalta toimia kansainvälisellä tasolla. EU voi esimer-kiksi neuvotella tai tehdä kansainvälisiä sopimuksia kolmansien osapuolten kanssa joko yksin tai yhdessä jäsenvalti-oiden kanssa.12

Kansainväliset ilmastosopimukset

17 Yksittäisten maiden tai alueiden toimet eivät riitä ilmastonmuutoksen torjuntaan. EU tunnustaa tämän.13 EU ja sen jäsenvaltiot aiheuttavat maailman kasvihuonekaasupäästöistä noin 12 prosenttia14, joten ne ovat olleet johtavia toimijoita ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) alaisuuteen kuuluvien kansainvälisten ilmastosopimusten neuvottelussa.15 Tällaisia sopimuksia ovat esimerkiksi Kioton pöytäkir-ja ja Pariisin sopimus.

17Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

18 Kioton pöytäkirja hyväksyttiin vuonna 1997, ja se tuli voimaan vuonna 2005. Siinä asetettiin 37 maalle ja Euroopan unionille tavoitteeksi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä viidellä prosentilla vuoden 1990 määrästä vuosien 2008 ja 2012 välisenä aikana. Euroopan unioni sitoutui vähentämään päästöjään viiden prosentin sijaan kahdeksalla prosen-tilla.16 EU ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat Kioton pöytäkirjan Dohan muutoksessa (vuodelta 2012) vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.

19 Pariisin sopimuksessa hallitukset sopivat maapallon keskilämpötilan nousun pitämisestä tällä vuosisadalla ”selväs-ti alle” 2°C:ssa suhteessa esiteolliseen aikaan pyrkien rajoittaman sen 1,5 °C:een. Pariisin sopimuksen allekirjoittajat, mukaan lukien EU ja kaikki sen jäsenvaltiot, toimittivat yksityiskohtaiset tiedot17 omasta panoksestaan tavoitteen saavuttamiseen. YK:n ilmastosopimuksen sihteeristön mukaan ilmoitetut panokset eivät riitä pitämään maapallon lämpötilan nousua alle 2 °C:ssa18. Tämän vuoksi allekirjoittajat sitoutuivat kokoontumaan uudelleen viiden vuoden välein raportoimaan toisilleen saavuttamastaan edistyksestä ja asettamaan kunnianhimoisempia tavoitteita, jos tieteellinen tieto sitä edellyttää. Ilmastonmuutoksen haittavaikutukset tiedostaen allekirjoittajat sisällyttivät Pariisin sopimukseen myös ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia määräyksiä.

Laat

ikko

 3 Pariisin sopimus: maailmanlaajuinen sitoumus

Pariisin ilmastosopimus on maailmanlaajuinen sitoumus ilmastonmuutoksen hillintään. Sen oli vuonna 2015 allekirjoittanut 195 valtiota eli kaikki YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimukseen (UNFCCC) kuuluvat valtiot paitsi Nicaragua ja Syyria. Allekirjoittaneet valtiot tuottavat 99,75 prosenttia maailman päästöistä.

Amerikan yhdysvallat aiheuttavat 18 prosenttia maailman päästöistä, eli se on toisiksi suurin päästölähde Kiinan (20 prosenttia) jälkeen. Amerikan yhdysvaltojen presidentti ilmoitti kesäkuussa 2017, että maa irrottautuu Pariisin sopimuksesta. Jäljelle jäävät sopimuksen kesäkuuhun 2017 mennessä ratifioineet 147 maata edustavat 66 prosenttia maailman päästöistä, mikä ylittää sopimuksen voimaantulon ehdoksi asetetun 55 prosentin raja-arvon.

20 Teollisuusmaat olivat jo ennen Pariisin konferenssia sitoutuneet antamaan vuoteen 2020 saakka joka vuosi 100 mil-jardia Yhdysvaltain dollaria tukeakseen kehitysmaiden toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeu-tumiseksi. Teollisuusmaat vahvistivat sitoumuksensa Pariisin sopimuksessa ja sitoutuivat lisäämään tukea vuodesta 2025 alkaen.19

18Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

EU:n energia- ja ilmastopolitiikan puitteet

EU:n energia- ja ilmastotavoitteet

21 Täyttääkseen Kioton pöytäkirjan ja Pariisin sopimuksen mukaiset velvoitteensa EU on asettanut itselleen erilaisia tavoitteita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tavoitteisiin lukeutuu kasvihuonekaasupäästöjen suoria, määrällisiä vähennystavoitteita sekä uusiutuvan energian tuotantoa ja energiatehokkuuden parantamista koskevia tavoitteita (ks. laatikko 4).

Laat

ikko

 4 Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, uusiutuvaa energiaa ja energiatehok-kuutta koskevat EU:n tavoitteet

ο Vuoteen 2020 mennessä20:

- kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 20 prosentilla (vuoden 1990 tasoon verrattuna)

- uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta on 20 prosenttia

- ohjeellisena tavoitteena on parantaa energiatehokkuutta ainakin 20 prosentilla verrattuna tulevaa energiankulutusta koskeviin ennusteisiin.

ο Vuoteen 2030 mennessä21:

- kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään ainakin 40 prosentilla (vuoden 1990 tasoon verrattuna)

- uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta vähintään 27 prosenttia (tavoite on sitova EU:n tasolla)

- ohjeellisena tavoitteena on parantaa energiatehokkuutta ainakin 27 prosentilla verrattuna tulevaa energiankulutusta koskeviin ennusteisiin; tavoitetta tarkistetaan vuonna 2020 pitäen mielessä EU:n 30 prosentin tason22.

ο Vuoteen 2050 mennessä23: EU aikoo vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 80–95 prosentilla vuoden 1990 tasoon verrattuna.

22 EU oli vuoteen 2014 mennessä vähentänyt kasvihuonekaasupäästöjään yli 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta.24 Vuonna 2015 päästöt kuitenkin kasvoivat 0,7 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.

19Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

23 Kaaviossa 1esitetään tämänhetkinen kehitys, ennusteet ja tavoitteet sekä tavoitteiden edellyttämät päästövähen-nykset. Kaaviosta ilmenee, että vuosille 2030 ja 2050 asetettuja kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteita ei saavuteta ilman merkittäviä lisätoimia. Jotta vuoden 2030 tavoitteet voitaisiin saavuttaa, vuotuisia päästövähennyk-siä on lisättävä puolella seuraavien kymmenen vuoden aikana. Vuoden 2030 jälkeen tarvitaan vielä merkittävämpää muutosta: päästövähennystahdin on oltava kolmesta neljään kertaa aiempaa nopeampaa, jotta vuoden 2050 tavoite voidaan saavuttaa.

Kaav

io 1 EU:n kasvihuonekaasupäästöjen kehitys sekä niitä koskevat ennusteet ja

vähennystavoitteet

Vuosi2050204520402035203020252020201520102005200019951990

0

500

1 0001 5002 000

2 5003 000

3 5004 0004 5005 000

5 500

6 000

-1,0 % vuodessa

- 95 %

- 80 %-4,6 % vuodessa

-3,3 % vuodessa

- 40 %-1,5 % vuodessa

- 20 %

Vuoden 2030 tavoite (-40 % vuoden 1990 tasosta)

Aiemmat kasvihuonekaasupäästöt Vuoden 2050 tavoite (-80 % vuoden 1990 tasosta)

Vuoden 2050 tavoitteen (-80 %) edellyttämä vähennysVuoden 2030 tavoitteen edellyttämä vähennysVuoden 2050 tavoite (-95 % vuoden 1990 tasosta)

Vuoden 2050 tavoitteen (-95 %) edellyttämä vähennys

Milj

oona

a ton

nia

hiili

diok

sidie

kviv

alen

ttia

Ennuste nykyisten toimenpiteiden perusteella (WEM)Ennuste lisätoimenpiteiden perusteella (WAM)Vuoden 2020 tavoite (-20 % vuoden 1990 tasosta)

24 Saavuttaakseen tavoitteensa EU on asettanut EU:n päästökauppajärjestelmään (EU ETS) kuuluville aloille päästö-vähennysten osatavoitteita. Päästökauppajärjestelmän ulkopuolisilla aloilla EU on jakanut vastuuta jäsenvaltioiden kesken asettamalla niille sitovia kansallisia kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteita. Tätä kutsutaan taakan-jaoksi. EU:n päästökauppajärjestelmää ja taakanjakoa käsitellään tarkemmin jäljempänä olevissa kohdissa.

Lähde: Euroopan ympäristökeskus, Trends and projections in Europe 2016 – Tracking progress towards Europe’s climate and energy targets.

20Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

25 Jotta edistymistä EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä voitaisiin seurata, Euroopan komissio ja jäsenval-tiot raportoivat ihmisen toiminnan aiheuttamista25 kasvihuonekaasupäästöistään vuosittain YK:n ilmastosopimuk-sen sihteeristölle. EU on myös ottanut käyttöön EU:n sisäisen päästöjen raportointijärjestelmän26. Se perustuu EU:n kasvihuonekaasuinventaarioon, jonka komissio koostaa jäsenvaltioiden laatimista inventaarioista. Euroopan ympä-ristökeskus (EYK) tarkistaa jäsenvaltioiden inventaarioiden laadun vuosittain yhdessä Eurostatin ja komission alaisen Yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) kanssa. YK:n ilmastosopimuksen mukaan EU:n ulkopuolisista maista tulevien kan-sainvälisten asiantuntijoiden tulisi tarkistaa EU:n kasvihuonekaasuinventaariot vähintään kerran viidessä vuodessa.

26 EU:n jäsenvaltioiden päästöt olivat vuonna 2015 (ks. kaavio 2) noin 4,6 gigatonnia hiilidioksidiekvivalenttia (CO2-ekv.)27.

Kaav

io 2 Päästöt jäsenvaltioittain vuonna 2015

%4,1 %4,1 %4,1 %6,1 %8,1

%3,2 %6,2 %8,2 %0,3

%4,5 %2,8

SaksaYhdistynyt kuningaskunta

RanskaItalia

PuolaEspanja

AlankomaatBelgiaTšekki

RomaniaKreikkaItävalta

PortugaliIrlanti

BulgariaRuotsiUnkariSuomi

TanskaSlovakia

KroatiaLiettua

ViroSlovenia

LatviaLuxemburg

KyprosMalta %2,0

%2,0 %3,0 %3,0 %4,0 %4,0 %4,0 %5,0

%9,0 %2,1 %3,1 %3,1

%5,01 %8,9

%5,8

%9,11 %4,02

(% EU:n yhteenlasketuista kasvihuonekaasupäästöistä, joihin eivät sisälly LULUCF-sektorin päästöt mut-ta sisältyvät kansainvälisen ilmailun ja merenkulun päästöt. Päästöt ovat yhteensä 4,6 gigatonnia hiilidioksidiekvivalenttia.)

Lähde: EEA greenhouse gas – data viewer, Euroopan ympäristökeskus, 2017.

21Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

EU:n päästökauppajärjestelmä

Tavoitteet ja pääpiirteet

27 EU otti vuonna 2005 käyttöön EU:n päästökauppajärjestelmän (EU ETS) ”kasvihuonekaasupäästöjen vähentämi-seksi”28. Se oli maailman ensimmäinen useita maita29 ja aloja kattava järjestelmä kasvihuonekaasujen päästöoikeuk-sien kauppaan. Järjestelmällä rajoitetaan voimalaitosten ja suurten energiaintensiivisten teollisuuslaitosten päästöjä sekä vuodesta 2012 lähtien myös ETA-alueen sisäisten lentojen päästöjä. Nämä alat aiheuttavat noin 45 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä.

28 EU:n päästökauppajärjestelmä on niin sanottu ”päästökatto ja -kauppa” -järjestelmä (cap and trade)30. Järjes-telmällä rajoitetaan vuotuisia kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä eli kaikille kalenterivuoden aikana syntyville päästöille asetetaan ”katto”. Päästöoikeus tarkoittaa oikeutta päästää ympäristöön yhden hiilidioksidiekvivalentti-tonnin verran päästöjä. Valtiot jakavat päästöoikeuksia päästöjä tuottaville laitoksille huutokaupalla tai maksutta. Päästöoikeuksilla voidaan käydä vapaasti kauppaa markkinoilla. Toiminnanharjoittajien on joka vuosi palautettava ilmoittamiaan kasvihuonekaasupäästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia.31

29 EU:n päästökauppajärjestelmän ensimmäinen vaihe (2005–2007) oli kokeiluvaihe. Toisessa vaiheessa (2008–2012) suurin osa päästöoikeuksista jaettiin ilmaiseksi. Nykyisessä kolmannessa vaiheessa (2013–2020) EU:n tasolla asetettu katto pienenee vuosittain lineaarisen vähennyskertoimen mukaan. Kerroin on 1,74 prosenttia. Tavoitteena on vä-hentää päästökauppajärjestelmään kuuluvien alojen kasvihuonekaasupäästöjä 21 prosenttia vuoden 200532 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Näin ollen päästökauppajärjestelmällä edistetään kasvihuonekaasupäästöjen vähentämis-tä ennustettavissa olevalla tavalla.

30 Aiheuttamisperiaatteen eli saastuttaja maksaa -periaatteen mukaan kaikki EU:n päästökauppajärjestelmän päästö-oikeudet olisi huutokaupattava. Koska kaikki maailman maat eivät kuitenkaan hinnoittele kasvihuonekaasupäästöjä samalla tavalla kuin EU, EU:n päästökauppajärjestelmä voi teoriassa vaikuttaa kielteisesti EU:n teollisuuden kansain-väliseen kilpailukykyyn. Tämän vuoksi osa yrityksistä voi siirtää toimintaansa maihin, joissa kasvihuonekaasupäästö-jä rajoitetaan vähemmän, ja siten tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä muualla. Tätä ilmiötä kutsutaan hiilivuodoksi. Päästöoikeuksia voidaan jakaa maksutta aloille, jotka voivat osoittaa33, että niihin kohdistuu hiilivuodon riski. Tällaisiin aloihin kuuluu esimerkiksi terästeollisuus34. Sähköntuotannossa, jossa tuotantoa ei voida siirtää muualle, lähes kaikki päästöoikeudet huutokaupataan35.

22Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

Päästöoikeuksien hinta EU:n päästökauppajärjestelmässä

31 Hiilen hinnoittelu on keskeinen osa EU:n päästökauppajärjestelmää. Absoluuttisen ylärajan asettaminen päästöil-le rajoittaa tarjontaa. Vähäisen tarjonnan ja joustavan kysynnän pitäisi luoda hintasignaali hiilipäästöoikeuksille. Toimivassa järjestelmässä markkinatoimijat investoisivat mahdollisimman kustannustehokkaisiin keinoihin vähentää päästöjä36. Teoriassa ne, joille päästöjen vähentäminen on edullisempaa, tekevät niin ja myyvät ylimääräiset pääs-töoikeutensa niille, joille päästöjen vähentäminen olisi kalliimpaa. Kun sallittujen päästöjen ylärajaa tiukennetaan, päästöoikeuksien tarjonnasta tulee järjestelmässä ajan myötä yhä niukempaa, mikä puolestaan nostaa hiilen hintaa ja tekee kalliimmista päästövähennysinvestoinneista kannattavampia vaihtoehtoja.

32 Yritykset sijoittavat vähähiiliseen teknologiaan, jos investoinnit ovat edullisempia kuin päästöoikeuksien ostami-nen markkinoilta. Tämän vuoksi EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien on oltava riittävän kalliita, jotta investoinnit vähähiiliseen teknologiaan kannattaisivat.36 Näin ollen siirtymistä vähähiiliseen talouteen voidaan edistää paitsi päästöjä vähentämällä myös EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien markkinahinnan avulla. Komission vuonna 2011 käyttämissä malleissa yhden hiilidioksidiekvivalenttitonnin hinnan ennustettiin olevan 40 euroa vuonna 2020, 100 euroa vuonna 2030 ja 250 euroa vuonna 2050.37 Päästöoikeuden hinta kuitenkin laski toi-sen vaiheen alun 30 eurosta noin 5 euroon vuoden 2017 alussa (ks. kaavio 3). Tämä on huomattavasti alle 36–72 eu-ron hintahaarukan, joka hiilen hintaa käsittelevän korkean tason komitean (High-Level Commission on Carbon Prices) mukaan on saavutettava vuoteen 2020 mennessä, jotta Pariisin sopimuksessa asetetut lämpötilatavoitteet voitaisiin saavuttaa.38 Hinta laski, koska päästöoikeuksien tarjonta oli kysyntää suurempaa. Ylitarjonta oli vielä vuoden 2015 lopussa 1,8 miljardia päästöoikeutta, mikä vastaa EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien alojen yhden vuoden päästöjä.39 Ylitarjonta johtui vuoden 2008 kriisiä seuranneesta taantumasta sekä energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevien toimintapolitiikkojen lisääntymisestä (ks. kohta 168).

23Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

Kaav

io 3 EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien hinnan kehitys (euroa /

t CO2-ekv.)

0

5

10

15

20

25

30

tam

miku

u 200

9

tam

miku

u 201

0

tam

miku

u 201

1

tam

miku

u 201

2

tam

miku

u 201

3

tam

miku

u 201

4

tam

miku

u 201

5

tam

miku

u 201

6

tam

miku

u 201

7

euroa

33 Saadakseen tarjonnan ja kysynnän parempaan tasapainoon komissio lykkäsi 900 miljoonan päästöoikeuden huuto-kauppaamisen kaudelta 2014–2016 kauteen 2019–2020 (”back-loading”) ja perusti pysyvän markkinavakausvaran-non, johon voidaan vuodesta 2019 lähtien siirtää osa ylimääräisistä päästöoikeuksista pois hiilimarkkinoilta.

34 Näistä toimenpiteistä ja komission antamasta päästökauppajärjestelmän neljättä vaihetta (2021–2030) koskevasta säädösehdotuksesta40 huolimatta päästöoikeuksista on ylitarjontaa ainakin vuoden 2030 tienoille asti41.

Lähde: Seitsemän päästöoikeuden (EUA) futuurisopimuksen kuukausittainen keskiarvo (Quandlin tietoihin perustuva tilintarkastustuomioistuimen analyysi).

24Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

Taakanjakopäätös ja ehdotus uudesta asetuksesta

35 EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolisten alojen päästövähennyksiä säännellään vuonna 2009 annetulla taa-kanjakopäätöksellä (Effort Sharing Decision, ESD). Näitä aloja ovat liikenne (lukuun ottamatta ilmailua ja kansainvä-listä merenkulkua), maa- ja metsätalous, rakennukset, jätehuolto sekä EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuoliset teollisuudenalat. Alojen osuus EU:n kokonaispäästöistä on noin 55 prosenttia.

36 Vuodeksi 2020 asetetut kansalliset päästötavoitteet perustuvat asukasta kohden laskettuun bruttokansan-tuotteeseen (BKT). Vauraimpien jäsenvaltioiden on vähennettävä päästöjään 20 prosentilla vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Vähemmän vauraiden jäsenvaltioiden päästöt saavat kasvaa vuoteen 2020 asti42, koska talouskasvueron kiinni kuromisesta odotetaan aiheutuvan suuremmat päästöt. Komissio on kuitenkin todennut, että asetetut tavoitteet rajoittavat näiden maiden päästöjä suhteessa ennustettuun kasvuun ilman lisätoimia. Toisin sanoen kaikkien jäsenvaltioiden on vähennettävä päästöjään.43 Jäsenvaltiot ovat vastuussa kansallisten toiminta-politiikkojen ja toimenpiteiden laatimisesta ja täytäntöönpanosta päästöjen vähentämiseksi taakanjakopäätöksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla.44

37 Kansallisten tavoitteiden avulla on määrä saavuttaa vuoteen 2020 mennessä puolet EU:n 20 prosentin päästövä-hennystavoitteesta. Puolet vähennyksestä on tarkoitus saavuttaa EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvilla aloilla. Säännösten noudattamista valvovan komission mukaan EU on hyvää vauhtia saavuttamassa päästövähennystavoit-teet taakanjakopäätöksen mukaisilla aloilla.45

38 Taakanjakopäätöksen korvaamisesta on keskusteltu Euroopan parlamentissa ja neuvostossa vuodesta 2016 lähtien. Komission ehdotukseen sisältyy jäsenvaltioita koskevat sitovat vuotuiset kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset, jotta päästökauppajärjestelmän ulkopuolisten alojen päästöjä saataisiin vähennettyä 30 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

25Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

Kasvihuonekaasupäästöjen lähteet: energia-alan merkitys

39 EU:n kasvihuonekaasupäästöistä 79 prosenttia on peräisin ennen kaikkea fossiilisten polttoaineiden muuntamiseen ja polttoon perustuvasta energiantuotannosta ja kaikkien talouden alojen energiankulutuksesta (ks. kaavio 4). Lo-put kasvihuonekaasupäästöt syntyvät muista teollisuuden prosesseista kuin energiankäytöstä (ks. kohdat 80–84), maatalouskäytännöistä (ks. kohdat 103–110) tai jätehuollosta (ks. kohdat 111–113). Prosenttiosuudet ovat pysyneet pitkälti muuttumattomina vuodesta 1990 lähtien.

40 Energia-alan 79 prosentin osuus kattaa sähkön ja lämmön tuotannon sekä polttoaineiden polton teollisuudessa, rakennuksissa, liikenteessä ja maataloudessa. Tämän vuoksi sähkön ja lämmön tuotantotapojen ja talouden energi-ankulutuksen muutoksilla on suuri merkitys kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä.46

Kaav

io 4 EU:n kasvihuonekaasupäästöjen lähteet vuonna 2015

EU:n kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2015

Energian tuotanto ja kulutus kaikilla aloilla*

Teolliset prosessit ja tuotteiden käyttö

Maa- ja metsätalouden käytännöt**

Jätteen käsittely 3 %10 %

8 %

79 %

* Sisältää kansainvälisen merenkulun ja ilmailun energiankulutuksen.** Ei sisällä LULUCF-sektoria.

Lähde: EEA greenhouse gas – data viewer, Euroopan ympäristökeskus, 2017.

26Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

41 Koska suurin osa kasvihuonekaasupäästöistä johtuu energiantuotannosta ja -kulutuksesta, energiatehokkuudella voi olla suuri merkitys päästöjen vähentämisessä. Se auttaa myös vähentämään energiainvestointeja ja energian-tuontia sekä auttaa kuluttajia säästämään rahaa. Energiatehokkuuden on todettu olevan nopein ja edullisin keino puuttua energiaturvallisuuteen, ympäristönäkökohtiin ja talouskysymyksiin liittyviin haasteisiin.47 Tämän vuoksi EU:n lainsäädännössä48 on säädetty toimenpiteistä, jotka koskevat useita kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavia alo-ja, ja EU on asettanut itselleen energiatehokkuustavoitteita vuosiksi 2020 ja 2030.

42 EU on asettanut ei-sitovaksi tavoitteekseen parantaa energiatehokkuutta vuoteen 2020 mennessä 20 prosentilla verrattuna tulevaa primäärienergian kulutusta koskeviin ennusteisiin (ks. kohta 21)49. Jäsenvaltiot ovat asettaneet omat ohjeelliset kansalliset energiatehokkuustavoitteensa, joiden teoriassa pitäisi yhteenlaskettuina vastata koko EU:lle asetettua 20 prosentin tavoitetta. Euroopan ympäristökeskuksen mukaan niiden avulla voidaan kuiten-kin pienentää primäärienergian kulutusta vuoteen 2020 mennessä vain 17,7 prosenttia, mikä on vähemmän kuin EU:n 20 prosentin tavoite.50

43 EU:n vuoteen 2030 ulottuvana tavoitteena on parantaa energiatehokkuutta ”EU:n tasolla vähintään 27 prosenttia” suhteessa ennusteisiin energiankäytön kehityksestä; tavoitetta tarkistetaan vuonna 2020 ”pitäen mielessä 30 pro-sentin tavoite”. Komissio ehdotti vuonna 2016 tavoitteen nostamista 30 prosenttiin ja sen muuttamista sitovaksi EU:n tasolla.51

44 Energiaa käytetään kaikilla talouden aloilla, kuten teollisuudessa, liikenteessä ja maataloudessa. Kasvihuonekaasu-päästöjä voidaankin tarkastella niiden lähteiden (ks. kaavio 4) sijaan myös alakohtaisesti (ks. kaavio 5). Tästä näkökulmasta katsottuna energiahuollosta, ennen kaikkea sähkön ja lämmön tuotannosta52, aiheutuu 29 prosenttia kokonaispäästöistä, minkä vuoksi ala on suurin yksittäinen kasvihuonekaasupäästöjen tuottaja. Seuraavaksi suurim-mat tuottajat ovat liikenne (26 prosenttia päästöistä), teollisuus (19 prosenttia) ja rakennukset (12 prosenttia).

27Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

Kaav

io 5 EU:n kasvihuonekaasupäästöt aloittain vuonna 2015

EU:n kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2015

Energiahuolto

Teollisuus

Rakennukset

Liikenne*

Maa- ja metsätalous**Jätehuolto 3 %

11 %

26 %

29 %

19 %

12 %

45 Seuraavissa osioissa käsitellään EU:n toimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi näillä aloilla. Kunkin alan kohdalla on oikeassa reunassa pieni pylväskaavio, josta ilmenee alan osuus kokonaispäästöistä.

* Sisältää kansainvälisen merenkulun ja ilmailun.** Ei sisällä LULUCF-sektoria.

Lähde: EEA greenhouse gas – data viewer, Euroopan ympäristökeskus, 2017.

28Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

Energiahuolto

Yleiskatsaus energiahuoltoon

46 Vuoden 2015 kasvihuonekaasupäästöistä 29 prosenttia oli peräisin energiahuol-losta, ennen kaikkea sähkön ja lämmön tuotannosta. Viisi tärkeintä sähkön ja lämmön lähdettä EU:ssa olivat uusiutuvat energialähteet, kivihiili, ydinvoima, kaasu ja öljy.

47 Jäsenvaltioilla on käytössä hyvin erilaisia energialähteiden yhdistelmiä, mikä on yksi syy siihen, miksi niillä on erilaisia haasteita energian huoltovarmuuden ja vähähiiliseen talouteen siirtymisen suhteen (ks. kaavio 6).

29 %

Kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2015

Energiahuolto

29Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

Kaav

io 6 Sähkön ja lämmön tuotannon tärkeimmät energialähteet EU:ssa ja jäsenvaltioissa

vuonna 2015

2 %

EU-28-jäsenvaltiot

2 %20 %22 %25 %29 %

Uusiutuva energia

Kivihiili

Muu

Ydinvoima

Kaasu

Öljy

SaksaRanska

Yhdistynyt kuningaskuntaItalia

EspanjaPuola

RuotsiAlankomaat

SuomiTšekki

ItävaltaRomania

BelgiaTanska

BulgariaPortugali

KreikkaUnkari

SlovakiaIrlanti

SloveniaLiettua

ViroKroatia

LatviaKypros

LuxemburgMalta

(laskevassa järjestyksessä sähkön ja lämmön tuotannon määrän mukaan)

(% kokonaistuotannosta, öljyekvivalenttitonneina)

Lähde: Eurostat, 2017.

30Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

48 Uusiutuvien energialähteiden käyttö sähkön ja lämmön tuotannossa on kymmenen viime vuoden aikana lisäänty-nyt nopeasti kaikkialla EU:ssa (ks. kaavio 7). Kaasun osuus kasvoi vuoteen 2010 asti mutta on sen jälkeen pienen-tynyt. Ydinvoiman osuus on pysynyt melko vakaana. Kivihiilen ja öljyn käyttö on vähentynyt. Uusiutuvan energian osuuden kasvu on johtunut pääasiassa siitä, että tuulivoiman käyttö on lisääntynyt 387-kertaisesti vuosien 1990 ja 2015 välillä. Suhteellisesti eniten on lisääntynyt aurinkovoiman käyttö, joka on yli 7 750-kertaistunut vuosien 1990 ja 2015 välillä.

Kaav

io 7 EU28:n sähkön ja lämmön tuotannon energialähteiden muutokset 1990–2015

%1 2 %%2

20 %

22 %

25 %

43 %

24 %

12 %

11 %

29 %

10 %

1990 1995 2000 2005 2010 2015

MuuÖljy

Kaasu

Ydinvoima

Kivihiili

Uusiutuva energia

49 Sähköä tuotetaan EU:ssa uusiutuvista lähteistä, ydinfission avulla tai fossiilisia polttoaineita polttamalla. Uusiutuvis-ta energialähteistä tärkeimmät ovat vesi-, tuuli- ja aurinkovoima.

Lähde: Eurostat, 2017.

31Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

50 Lämmön tuotannossa eniten käytetyt energialähteet ovat tärkeysjärjestyksessä kaasu, hiili ja uusiutuvat energia-lähteet. Tärkeimmät uusiutuvat lämmön lähteet ovat kiinteät biopolttoaineet53, kuten puupelletit, sahanpuru tai kuivattu lanta, ja uusiutuvien jätteiden54, kuten elintarvikejätteen, polttaminen.

51 Sähköä voidaan siirtää pitkienkin matkojen päähän, mutta lämmön siirtäminen on vaikeampaa. Yleensä lämpöä siir-retään vain paikallisesti kaupungeissa kuumavesiputkien avulla. Tämän vuoksi sähkö ja lämpö eroavat toisistaan niin tuotanto- kuin jakelutapojenkin suhteen. Erojen vuoksi hiilestä irtautumiseen liittyy sähkön ja lämmön tuotannossa erilaisia haasteita.

52 Energialähteiden välillä on suuria eroja sen suhteen, kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä niiden käytöstä syntyy (ks. kaavio 8). Tämän vuoksi energiahuollossa on päästöjen vähentämiseksi tärkeää siirtyä vähähiiliseen energian-tuotantoon. Seuraavissa kohdissa käsitellään lyhyesti eri energialähteitä alkaen eniten kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavista lähteistä.

Kaav

io 8 Eri energialähteistä tuotettu sähkö ja lämpö ja niiden hiilidioksidipäästöt EU:n

22 jäsenvaltiossa* vuonna 2015

4 %

20 %

25 %

20 %

2 %

22 %

29 %

Polttoaineiden polton hiilidioksidipäästöt

Sähkön ja lämmön tuotanto

4 %

Uusiutuva energia

Ydinvoima

Öljy

Kaasu

Kivihiili

72 %

* Luvuissa ei huomioitu Bulgariaa, Kroatiaa, Kyprosta, Liettuaa, Maltaa ja Romaniaa (tietoja ei saatavilla).

Lähde: CO2 emissions from fuel combustion, OECD (vuoden 2017 alustava laitos); Kansainvälinen energiajärjestö, 2017; Eurostat; tilintarkastustuomioistuimen analyysi.

32Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

Kivihiili

53 Kivihiilen osuus sähkön ja lämmön tuotannosta oli vuonna 2015 laskenut EU:ssa noin 25 prosenttiin, kun 1950-luvun alussa55 sen osuus oli 90 prosenttia. Hiilen käyttö on yhä yleistä joissakin jäsenvaltioissa, koska se on edullisempaa ja helpommin saatavilla kuin muut fossiiliset polttoaineet, kuten maakaasu ja öljy.56 Kivihiiltä louhivat ja käyttävät jäsenvaltiot voivat kivihiilen avulla vähentää riippuvuuttaan polttoaineiden tuonnista.57

54 Kivihiilestä syntyy tuotettua energiayksikköä kohden enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin muista fossiilisista poltto-aineista. Neljännes sähköstä ja lämmöstä tuotettiin EU:ssa vuonna 2015 kivihiilellä, mutta kivihiilen hiilidioksidipääs-töt olivat 72 prosenttia EU:n sähkön ja lämmön tuotannon yhteenlasketuista hiilidioksidipäästöistä (ks. kohta 8).

Öljy ja kaasu

55 Noin 22 prosenttia sähköstä ja lämmöstä tuotetaan EU:ssa öljyn ja maakaasun avulla. EU:ssa vuonna 2015 kulutetus-ta öljystä tuotiin muualta 89 prosenttia ja maakaasusta 69 prosenttia58. Jäsenvaltiot määräävät alueellaan sijaitsevis-ta öljy- ja kaasuvarannoista.

56 Rajoittaakseen kaasun ja öljyn käytöstä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä EU on tukenut hiilidioksidin talteenot-toon ja varastointiin (carbon capture and storage, CCS) käytettävän teknologian59 kehittämistä. Kyseinen teknologia on kuitenkin tällä hetkellä kallista, ja sen kehittäminen on vasta alkuvaiheessa60.

Ydinvoima

57 Ydinvoimaa tuotetaan ydinfission avulla. Ydinvoimaan perustuvassa sähköntuotannossa ei synny lainkaan kasvihuo-nekaasupäästöjä61. EU:ssa vuonna 2015 tuotetusta sähköstä ja lämmöstä 22 prosenttia tuotettiin ydinvoimalla. Sen osuus EU:n vähähiilisestä sähköstä oli 47 prosenttia.

33Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

58 EU:ssa on vuonna 2017 käytössä 129 ydinreaktoria 14 jäsenvaltiossa. Lisäksi alueella on 90 suljettua reaktoria, joista kolme on poistettu käytöstä kokonaan. EU:ssa tällä hetkellä käytössä olevista reaktoreista tullaan arvioiden mukaan sulkemaan yli 50 vuoden 2025 loppuun mennessä. Eurooppaan on näin ollen syntymässä merkittävät markkinat ydinvoimaloiden käytöstäpoistolle62.

59 Jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin perustuvan komission kertomuksen mukaan käytetyn ydinpolttoaineen ja ra-dioaktiivisen jätteen huollon arvioidut kokonaiskustannukset ovat noin 400 miljardia euroa, eivätkä keskiaktiivisen ja korkea-aktiivisen jätteen sekä käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitukseen liittyvät suunnitelmat ole useimmissa jäsenvaltioissa vielä konkreettisia63.

60 Jäsenvaltioiden ydinvoimapolitiikoissa on eroja. Osa jäsenvaltioista, kuten Tšekki, Unkari ja Yhdistynyt kuningas-kunta, aikoo rakentaa uusia ydinvoimaloita, ja osa vähentää riippuvuuttaan ydinvoimasta. Esimerkiksi Saksa päätti vuonna 2011 osana niin sanottua energiakäännettään luopua ydinvoimasta vaiheittain vuoteen 2022 mennessä, ja Ranska on päättänyt vähentää riippuvuuttaan ydinvoimasta.

61 EU toimii ydinvoiman saralla useista eri näkökulmista, joista osa kuuluu Euratomin perustamissopimuksen soveltamisalaan:

ο ydinturvallisuutta koskevalla lainsäädännöllä luodaan kehys, jonka avulla voidaan varmistaa esimerkiksi ydinlaitosten64 sekä radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen huollon65 turvallisuus

ο ydinmateriaalivalvontaa koskevalla lainsäädännöllä varmistetaan, että ydinmateriaalia käytetään ainoastaan sen käyttäjien ilmoittamiin tarkoituksiin

ο ydinvoiman tutkimuksen alalla EU on esimerkiksi panostanut merkittävästi kansainväliseen lämpöydinkoereaktoriin (ITER), tarkoituksena demonstroida ydinfuusion66 käyttökelpoisuutta kannattavana energialähteenä tulevaisuudessa

ο ydinvoimaloiden käytöstäpoiston alalla EU antaa taloudellista tukea kahdeksan neuvostovalmisteisen ensimmäisen sukupolven ydinreaktorin käytöstäpoistoon Liettuassa, Bulgariassa ja Slovakiassa.

34Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

Uusiutuva energia

62 Vuoteen 2020 mennessä 20 prosentin osuuden EU:n energian loppukulutuksesta on oltava peräisin uusiutuvista energialähteistä67 (ks. kohta 21). Tavoite koskee uusiutuvien energialähteiden käyttöä kaikilla mahdollisilla aloilla, eli sähkön ja lämmön tuotannon lisäksi myös liikenteessä. Kaaviossa 9 esitetään jäsenvaltioille niiden suhteellisen vaurauden perusteella asetetut sitovat tavoitteet ja jäsenvaltioiden edistyminen tavoitteiden saavuttamisessa vuo-desta 2005 lähtien. Vuonna 2015 EU:n energian kokonaisloppukulutuksesta 16,7 prosenttia oli peräisin uusiutuvista energialähteistä.

Kaav

io 9 Uusiutuvan energian osuus EU:n ja jäsenvaltioiden kokonaisloppukulutuksesta vuo-

sina 2005 ja 2015 sekä tavoitteet vuodelle 2020 (prosenttia)

Vuoden 2020 tavoite

2015

2005

20 25 30 35 40 45 50 55 % 151050

EU

RuotsiLatviaSuomi

ItävaltaPortugali

TanskaViro

SloveniaRomania

RanskaLiettua

EspanjaKroatia

SaksaKreikka

ItaliaBulgaria

IrlantiPuola

Yhdistynyt kuningaskuntaAlankomaat

SlovakiaBelgiaTšekki

KyprosUnkari

LuxemburgMalta

Lähde: Muokattu energiaunionia koskevasta komission toisesta tilannekatsauksesta, Euroopan komissio, 2017.

35Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

Kaav

io 1

0 Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kilpailukyky suhteessa muista läh-teistä tuotettuun sähköön

Sähkön tasoitetut* kokonaistuotantokustannukset ilman tukia, €/MWh

Uusiutumattomat energialähteet

Uusiutuvat energialähteet

Vesivoima (pato)

Rannikkotuulivoima

Kiinteän biomassan rinnakkaispoltto

Maalämpö

Aurinkovoima, voimalaitokset

Kiinteä biomassa

Merituulivoima

Biokaasu

Nykyiset ydinvoimalat

Kivihiili, peruskuorma**

Maakaasu, keskikuorma**

Uudet ydinvoimalat

Maakaasu, huippukuorma**

Kivihiili, huippukuorma**

053003052002051001050

63 Vuodelle 2030 asetettu tavoite, jonka mukaan energian loppukulutuksesta 27 prosentin on oltava uusiutuvista läh-teistä peräisin olevaa energiaa, ei sisällä yksittäisiä jäsenvaltioita koskevia tavoitteita.68

64 Uusiutuvan energian tuotanto ja siihen tehtävät investoinnit ovat kasvaneet maailmanlaajuisesti, mikä on alenta-nut merkittävästi monien uusiutuvien energialähteiden kustannuksia viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. Esimerkiksi voimalaitosmittaluokan aurinkovoiman kustannukset laskivat 85 prosenttia ja tuulivoiman kustannukset 65 prosenttia vuosina 2009–2015.69 Hintojen laskun odotetaan jatkuvan.70 Tämän vuoksi useat uusiutuvan energian tekniikat ovat nykyään kilpailukykyisiä sähkön tuotannon perinteisiin energialähteisiin verrattuna (ks. kaavio 10).

* Eri lähteistä peräisin olevan energian kustannusten vertailussa käytettävä menetelmä, jossa otetaan huomioon voimalaitoksen omistamisen ja tuotannon kokonaiskustannukset laitoksen elinkaaren ajalta.

** Peruskuorman lähteillä tarkoitetaan voimalaitoksia, joilla voidaan taloudellisesti kannattavasti tuottaa vähimmäiskysyntää vastaava määrä sähköä. Huippukuorman lähteillä tarkoitetaan huippukysyntään vastaamiseen tarkoitettuja lähteitä, joita käytetään esimerkiksi aamuisin tai iltaisin tai silloin, kun vaihtoehtoisia lähteitä ei voida käyttää (esim. tuulivoimaloita, kun tuulennopeus on alhainen tai voimaloita huolletaan), mutta joiden polttoainekustannukset ovat suuremmat.

Lähde: Muokattu lähteestä European Energy Markets Observatory, 2015 and Winter 2015/2016 Dataset – Eighteenth Edition, Capgemini, 2016, s. 37 (BNE, Eurelectric – Capgemini analysis, EEMO18).

36Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

Energian sisämarkkinat ja huoltovarmuus

65 Kun energian sisämarkkinat saadaan toteutettua kaikilta osin, ne muodostavat sääntely- ja infrastruktuurikehyk-sen, jonka pitäisi mahdollistaa kaasun ja sähkön vapaa toimittaminen ja myynti koko EU:n alueella. Sisämarkkinoi-den avulla pyritään saavuttamaan kustannustehokkaasti EU:n energiapolitiikan tavoite eli se, että energiaa saadaan kohtuulliseen ja kilpailukykyiseen hintaan, sen tuotanto on kestävää ja energiansaanti on turvattu71. Energian sisämarkkinoilla voidaan myös edistää vähähiilisten energialähteiden kehittämistä: avoimilla energiamarkkinoilla uusiutuvaa energiaa voitaisiin siirtää yli rajojen, jolloin sen saatavuus voisi olla tasaisempaa ja aiemmat tuotannon vaihtelevuuden ongelmat helpottuisivat.

66 Energian sisämarkkinoiden kehittäminen edellyttää, että kaasu- ja sähkömarkkinoiden toimintaa varten määritetään säännöt ja varmistetaan asianmukaisen infrastruktuurin olemassaolo. Energiamarkkinat ovat usein olleet val-tio-omisteisten toimijoiden ja monopolien hallussa, ja niiden vapauttamiseen tähtäävää lainsäädäntöä on laadittu asteittain (ks. laatikko 5). Tarkempia sääntöjä annetaan ohjeissa ja verkkosäännöissä72, joissa vahvistetaan yhteiset tekniset standardit.

Laat

ikko

 5 Kolme energiapakettia energian sisämarkkinoiden toteuttamiseksi

Sähkö- ja kaasumarkkinoiden vapauttaminen aloitettiin ensimmäisillä lainsäädäntöpaketeilla, joista sähkömarkkinoita koskeva annettiin vuonna 1996 ja kaasumarkkinoita koskeva vuonna 199873.

Toisella lainsäädäntöpaketilla74 pyrittiin mahdollistamaan uusien toimittajien pääsy jäsenvaltioiden sähkö- ja kaasumarkkinoille ja antamaan kuluttajille mahdollisuus valita toimittajansa.75

Todettuaan, etteivät energian sisämarkkinat olleet vielä toteutuneet76, EU antoi vuonna 2009 kattavan kolmannen lainsäädäntöpaketin, johon sisältyvät seuraavat toimet:

ο energiantuotannon erottaminen siirtoverkkojen hallinnoinnista

ο uusia säännöksiä kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuuden varmistamiseksi

ο EU:n alaisen energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) perustaminen77 edistämään alan viranomaisyhteistyötä

ο sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (ENTSO-E, Sähkö-ENTSO) ja kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (ENTSO-G, Kaasu-ENTSO) perustaminen rajatylittävän yhteistyön parantamiseksi

ο verkkojen kehittämisen 10-vuotissuunnitelmien laatiminen ENTSO-E:n ja ENTSO-G:n puitteissa, jotta saataisiin enemmän tietoa sähkön ja kaasun siirtojärjestelmiin tehtävistä investoinneista.

Komissio antoi vuonna 2016 Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille -paketin, johon sisältyy lainsäädäntö- ja muita aloitteita.

37Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

67 Jäsenvaltiot ovat vastuussa lainsäädännön ja ohjeiden täytäntöönpanosta. Komissio valvoo täytäntöönpanoa ja sillä on valtuudet käynnistää rikkomismenettely, joka saattaa johtaa asian viemiseen Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.

68 Energian sisämarkkinat oli määrä toteuttaa vuoteen 2014 mennessä.78 Vaikka tietyillä EU:n alueilla on edistytty mer-kittävästi, energian sisämarkkinoita ei ole vielä saatu toteutettua.79 Komissio tunnusti tilanteen ja antoi vuonna 2015 joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskevan puitestrategian80 (ks. kohta 5) ja vuonna 2016 lainsäädäntö- ja muita aloitteita sisältävän paketin ”Puhdasta energiaa kaikille euroop-palaisille”81. Sekä energiaunionistrategialla että vuoden 2016 paketilla pyritään paitsi kehittämään energian sisä-markkinoita myös yhdistämään useita eri toimintapolitiikan aloja, joita käsitellään tämän yleiskatsauksen eri osissa.

69 Sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden luominen on perusta kustannustehokkaalle energian huoltovarmuudel-le82, sillä ne avaavat uusia mahdollisuuksia toimitusvaihtoehtojen monipuolistamiseen mahdollistamalla joustavan kaupankäynnin jäsenvaltioissa ja jäsenvaltioiden välillä. Sähkön ja kaasun toimitushäiriöitä koskevaa EU:n lainsää-däntöä ollaan päivittämässä. On ehdotettu muun muassa, että toimitushäiriöiden suhteen pitäisi siirtyä kansallisista alueellisiin, rajatylittäviin toimintatapoihin83.

70 Asianmukainen infrastruktuuri on energian sisämarkkinoiden toiminnan ja huoltovarmuuden parantamisen kan-nalta yhtä tärkeää kuin markkinarakenteet ja tehokas sääntely. Tämä koskee niin jäsenvaltioiden sisäistä kuin niiden välistä infrastruktuuria. EU on asettanut tavoitteeksi, että rajatylittävien sähköyhteenliitäntöjen kapasiteetti84 on vuoteen 2020 mennessä vähintään 10 prosenttia olemassa olevasta sähköntuotantokapasiteetista kussakin jäsenvaltiossa85 ja vuoteen 2030 mennessä vähintään 15 prosenttia86. Yhdysputket voivat helpottaa kansallisten energiamarkkinoiden liittämistä yhteen, minkä puolestaan pitäisi parantaa huoltovarmuutta ja laskea energian hintaa. EU tukee rajatylittävän infrastruktuurin rakentamista esimerkiksi edellyttämällä lupamenettelyjen järkeis-tämistä, helpottamalla kustannusten jakamista eri jäsenvaltioiden kesken ja antamalla osarahoitusta valituille infrastruktuurihankkeille.87

71 Komission vuonna 2017 tekemässä arvioinnissa88 todetaan, että edistystä on saavutettu, mutta nostetaan myös esiin muun muassa seuraavat energian sisämarkkinoiden toteuttamisessa yhä esiintyvät ongelmat:

ο Sähkö- ja kaasuinfrastruktuurin puuttuminen tai vajaakäyttö aiheuttavat yhä pullonkauloja. Esimerkiksi sähköverkkojen yhteenliitäntöjä ja tarvittaessa sisäisiä linjoja on parannettava Lounais-Euroopassa, kuten Espanjassa ja Ranskassa, sekä Pohjois- ja Itä-Euroopassa, kuten Saksassa, Puolassa ja Tšekissä.

ο Eri maiden kaasun tukkuhinnat lähenivät toisiaan vuosina 2013–2015, mutta sähkön tukkumarkkinoilla hintaerot ovat edelleen merkittävät89.

38Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

Siirtyminen vähähiiliseen energiantuotantoon

72 Vähähiiliseen energiahuoltoon siirtyminen edellyttää merkittäviä lisämuutoksia energiantuotantoon.90 Nykyisessä poliittisessa kehyksessä91 energiapaletin ennustetaan muuttuvan tulevaisuudessa (ks. kaavio 11) niin, että kaikkien fossiilisten polttoaineiden (kivihiili92, öljy ja kaasu) osuus EU:n tuotannosta pienenee merkittävästi ja tuotannossa siirrytään käyttämään yhä enemmän uusiutuvia energialähteitä. Tämän vuoksi uusiutuvan energian tuotantokapasi-teettia on lisättävä.

Kaav

io 1

1 EU:n energiantuotannon ennuste polttoainelajien mukaan

Tuhattaöljyekvivalenttitonnia

Uusiutuva energia

Ydinvoima

ÖljyKivihiili

Kaasu

2015 2020 2025 2030 2035 2040 2045 2050 Vuosi

800

700

600

500

400

300

200

100

0

Lähde: Euroopan komissio, EU Reference Scenario 2016, 2016 (PRIMES-mallin simulointi).

39Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

73 Uusiutuvien energialähteiden käyttöä on lisättävä ennen kaikkea sähköalalla, sillä lämmön tuotannossa uusiutuvien lähteiden käytön lisäämiseen on heikommat mahdollisuudet93. Energiajärjestelmän perusteelliseen muuttamiseen liittyy useita haasteita. Ensinnäkin tiettyjen vaihtelevan uusiutuvan energian muotojen, ennen kaikkea tuuli- ja aurinkovoiman, käytön lisäämiseen ja niiden yhdistämiseen sähköverkkoon liittyy teknisiä haasteita, sillä kysyn-nän ja tarjonnan on oltava sähköverkossa jatkuvasti tasapainossa ja sähkön varastointivaihtoehtoja on yhä vähän. Haasteena on myös etenkin uusiutuvan energian tuotannosta johtuva energiantuotannon hajautuminen sähköver-kossa ja markkinat, jotka perustuvat tuottajien, jakelijoiden ja kuluttajien roolien selkeään erotteluun94.

74 Tukkuhintojen lasku ja tuotannon ylikapasiteetti eivät myöskään kannusta investoimaan uuteen tuotantokapa-siteettiin ja verkkoihin. Uusiutuvan energian tuotantoon tarvitaan lisäinvestointeja, mutta voimassa oleva lainsää-däntö ei takaa riittäviä kannustimia yksityisille investoinneille uuteen tuotantokapasiteettiin ja verkkoihin.95

75 Jos valtion puuttumista sähkömarkkinoiden toimintaan ei suunnitella huolella, se voi hyvästä tarkoituksesta huoli-matta vääristää energiamarkkinoiden toimintaa entisestään ja johtaa kustannusten kasvuun tai epäreiluun kilpai-luun. Kuten muillakin aloilla, tällainen valtiontuki sallitaan EU:ssa vain tietyissä tilanteissa, ja jäsenvaltioiden on noudatettava komission antamia valtiontukiohjeita etenkin uusiutuvan energian alalla, jolla julkisen tuen määrä on yhä merkittävä. Kaikenlaisen tuen myöntäminen uusiutuvan energian infrastruktuurille on vuodesta 2017 lähtien edellyttänyt avointen tarjouskilpailujen järjestämistä.96

76 Koska sähkön varastoinnin97 tai kysynnän hallinnan98 ratkaisut eivät ole vielä kovin yleisiä, jäsenvaltiot voivat kom-pensoida uusiutuvien energialähteiden vaihtelevuutta säilyttämällä jonkin verran perinteistä sähköntuotantoka-pasiteettia estääkseen mahdollisen sähköpulan silloin, jos kysyntä on suurta mutta tuuli ja auringonpaiste heikkoa. Sähköntoimittajille voidaan tarjota maksuja, jotta saatavilla olisi myös sellaisia sähköntuotantomuotoja, joissa vaih-televuus ei ole ongelma (esim. kivihiili- tai kaasuvoimaloita). Näitä maksuja kutsutaan kapasiteettimekanismeiksi, ja ne voivat huonosti suunniteltuina vääristää kilpailua99.

40Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

77 EU:ssa toimivat energiayhtiöt ovat tunnustaneet, että sähköntuotannosta kivihiilellä aiheutuu enemmän kasvihuo-nekaasupäästöjä kuin muihin energialähteisiin perustuvasta sähköntuotannosta (ks. kohta 54). Kaikkien jäsenvalti-oiden sähköyhtiöt (Puolaa ja Kreikkaa lukuun ottamatta) sitoutuivat huhtikuussa 2017 olemaan investoimatta uusiin kivihiilivoimaloihin vuoden 2020 jälkeen100 edistääkseen ”puhtaan energian tarjoamista eurooppalaisille”. Myös Yhdistynyt kuningaskunta on ilmoittanut aikovansa sulkea kaikki kivihiilivoimalansa vuoteen 2025 mennessä ja korvata poistuvan kapasiteetin etupäässä uusilla kaasu- ja ydinvoimaloilla.

78 Ydinvoimaloiden (ks. kohta 58) sekä kivihiilivoimaloiden ja -kaivosten sulkemisesta voi aiheutua yhteiskunnallisia haasteita, sillä kyseiset laitokset ovat usein alueillaan merkittäviä työllistäjiä. Komissio101 selvittää, miten rakenne-muutosta voitaisiin tukea parhaiten ja valtiontukisääntöjen mukaisesti alueilla, joilla kivihiilellä on suuri merkitys ja joilla syntyy paljon hiilidioksidipäästöjä. Yksi keino voi olla ohjeiden antaminen nykyisten varojen käyttöön ja parhaiden käytäntöjen vaihtoon102.

79 Komissio pyrki marraskuussa 2016 ratkaisemaan monia näistä haasteista antamalla joukon lainsäädäntöä ja muita toimenpiteitä koskevia ehdotuksia. Parlamentin ja neuvoston käsiteltävinä on esimerkiksi säännöt103, joilla pyritään vahvistamaan energian sisämarkkinoita muun muassa lisäämällä jäsenvaltioiden välistä alueellista yhteistyötä, ensimmäinen EU:n tason ehdotus eräistä sähkön varastointia koskevista seikoista104 sekä yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien laatiminen EU:n energia- ja ilmastoasioiden hallinnon parantamiseksi105.

41Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

Teollisuus

80 Teollisuuden suorien päästöjen osuus EU:n kasvihuonekaasupäästöistä oli 19 pro-senttia vuonna 2015. Sähkön- ja lämmönkulutuksesta aiheutuvat epäsuorat päästöt sisältyvät energiahuollon lukuihin.

81 Noin puolet teollisuuden päästöistä aiheutuu polttoaineiden poltosta. Loput synty-vät teollisuuden prosesseista, kuten sementin tuotannon vaiheista, ja teollisuuden tuotteiden käytöstä.

82 Suuret ja energiaintensiiviset teollisuuslaitokset kuuluvat EU:n päästökauppajärjestelmään, joka on EU:n tärkein ilmastonmuutoksen hillintää koskeva kehys tällä alalla (ks. kohta 27). Päästökauppajärjestelmä kattaa noin kaksi kolmasosaa teollisuuden kasvihuonekaasupäästöistä. Loput kuuluvat taakanjaon piiriin (ks. kohdat 35–38). EU:n päästökauppajärjestelmässä yritysten on otettava huomioon hiilidioksidipäästöjen hinta, mikä teoriassa kannustaa niitä vähentämään päästöjään. Käytännössä alat, joilla on kansainvälistä kilpailua, saavat kuitenkin merkittävän määrän päästöoikeuksia maksutta. Maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrä pienenee vähitellen, kun globaalit ilmastotoimet vähentävät hiilivuodon riskejä (ks. kohta 30).

83 Teollisuuden päästöihin vaikuttavat myös EU:n toimet muilla aloilla, kuten energiatehokkuutta koskevat toimenpi-teet106 ja ilmanlaatustandardit107. Suurten yritysten on esimerkiksi tehtävä ainakin kerran neljässä vuodessa energia-katselmus määrittääkseen keinoja vähentää energiankulutustaan108. Teollisuuden päästöjä koskeva direktiivi, jolla rajoitetaan muita kuin kasvihuonekaasupäästöjä ja asetetaan tekniikkaa koskevia vähimmäisvaatimuksia, on myös välillisesti edistänyt hiilidioksidipäästöjen vähentämistä109.

84 Tuotteiden käytöstä aiheutuvat päästöt koostuvat pääasiassa fluorikaasuista eli F-kaasuista. Ne otettiin käyttöön korvaamaan otsonikerrosta heikentäviä kloorifluorihiilivetyjä eli CFC-yhdisteitä, joita käytettiin monissa teollisuus- ja kuluttajalaitteissa, kuten jääkaapeissa ja ilmastointilaitteissa. Tällä hetkellä F-kaasujen osuus EU:n kaikista kas-vihuonekaasupäästöistä on noin 2,7 prosenttia. F-kaasupäästöt kasvoivat 66 prosenttia vuosina 1990–2015. Koska F-kaasujen lämmitysvaikutus110 on suuri, EU:n on säätänyt tavoitteeksi vähentää niiden päästöjä kahteen kolman-nekseen vuoden 2014 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

Kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2015

Energiahuolto

Teollisuus

29 %

19 %

42Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

Rakennukset

85 Rakennusten energiantuotantojärjestelmistä sekä polttoaineiden polttamises-ta rakennuksissa lämmityksen ja ruoanlaiton yhteydessä aiheutuu 12 prosenttia kaikista EU:n kasvihuonekaasupäästöistä. Rakennuksissa kuluu sähköä myös muun muassa valaistukseen, tietotekniikkaan, lämmitykseen ja yhä useammin myös jääh-dytykseen. Tällaisesta kulutuksesta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt lasketaan energiahuollon päästöihin. Yhteensä rakennusten osuus EU:n kokonaisenergianku-lutuksesta on 40 prosenttia111.

86 Noin 75 prosenttia EU:ssa olevista rakennuksista ei ole energiatehokkaita112. Tämän vuoksi EU on ottanut käyttöön useita rakennusten energiatehokkuuteen tähtääviä toimenpiteitä. Näitä ovat esimerkiksi rakennusten energiankulutusta koskeva yhteinen sertifiointi113, julkisten ra-kennusten korjaamista koskevat tavoitteet114 ja lähes nollaenergiarakennuksia koskeva vaatimus, jota uusien julkis-ten rakennusten on noudatettava vuodesta 2019 lähtien ja kaikkien uusien rakennusten vuodesta 2021 lähtien112. Rakennusten energiatehokkuuteen tehtäville investoinneille on tiettyjä esteitä, kuten kannustimien jakautuminen rakennusten omistajien ja vuokralaisten välille, suuret alkuvaiheen kustannukset ja usein pitkät takaisinmaksuajat. Komissio antoi vuonna 2016 rakennuksia koskevan lainsäädännön tarkistamista koskevan ehdotuksen115.

87 Rakennusten energiatehokkuuden lisäksi EU on toteuttanut kodinkoneiden116 energiatehokkuutta koskevia toimia. Komissio on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa117 kehittänyt tiettyjen tuotteiden118 energiankulutusta koskevat pakolliset vähimmäisvaatimukset ja ottanut käyttöön kuluttajien tiedoksi tarkoitetut pakolliset merkinnät119. Komis-sion mukaan laitteiden energiatehokkuutta koskevien toimenpiteiden odotetaan pienentävän energiankulutusta EU:ssa noin Italian vuotuisen primäärienergian kulutuksen verran ja niiden avulla voidaan saavuttaa lähes puolet vuodelle 2020 asetetusta 20 prosentin energiatehokkuustavoitteesta.120

Kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2015

Energiahuolto

Teollisuus

Rakennukset

29 %

19 %

12 %

43Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

Liikenne

Ala ja sen hiilidioksidipäästöt

88 Liikenteen osuus EU:n kasvihuonekaasupäästöistä on tällä hetkellä 26 pro-senttia.121 Noin kolme neljännestä liikenteen päästöistä on peräisin maan-tieliikenteestä, etenkin henkilöautoista (ks. kaavio 12).

* Sisältää kansainvälisen merenkulun ja ilmailun

Kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2015

Energiahuolto

Teollisuus

Rakennukset

Liikenne* 26 %

29 %

19 %

12 %

Kaav

io 1

2

Muut

Raskaat hyötyajoneuvot

1 %

Kotimaan- ja kansainvälinen

liikenne

26 %

12 %

62 %

EU:n maantieliikenteenkasvihuonekaasu-

päästöt

Pakettiautot

Henkilöautot

1 %Muut (ml. rautatiet)13 %

13 %

73 %Maantieliikenne

EU:n liikenteenkasvihuonekaasupäästöt

74 %

26 %

EU:n kasvihuone-kaasupäästöt

Muut

Meri- ja jokiliikenne

Siviili-ilmailu

EU:n liikennealan kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2015

Lähde: EEA greenhouse gas – data viewer, Euroopan ympäristökeskus, 2017; Euroopan tilintarkastustuomioistuimen analyysi.

44Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

89 Muiden alojen päästöt ovat yleisesti ottaen pienentyneet vuoden 1990 jälkeen, mutta liikenteen päästöt eivät. Lii-kenteestä aiheutuu nykyään merkittävästi enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin vuonna 1990. Vuosina 2007–2013 päästöt pienenivät, mutta kääntyivät jälleen kasvuun vuosina 2014 ja 2015 liikenteen kysynnän lisäännyttyä talouden elpymisen myötä.

Maantieliikenne

90 EU on vahvistanut normit EU:ssa myytävien henkilö- ja pakettiautojen hiilidioksidipäästöille (ks. laatikko 6). Uusissa henkilöautoissa on oltava merkinnät niiden hiilidioksidipäästöistä.122

Laat

ikko

 6 Autojen hiilidioksidipäästörajat

EU on asettanut kaikkien henkilö- ja pakettiautojen valmistajien ajoneuvokannoille niiden keskimääräisiä hiilidioksidipäästöjä koskevat tavoitteet, jotka tiukentuvat asteittain.123 Uusien henkilöautojen päästöt saavat olla vuoden 2020 lopussa enintään 95 grammaa kilometriä kohden eli 40 prosenttia pienemmät kuin vuoden 2007 keskimääräiset päästöt. Pakettiautojen osalta vuodelle 2020 asetettu hiilidioksidipäästötavoite on 147 grammaa kilometriä kohden eli 19 prosenttia vähemmän kuin vuoden 2012 keskimääräiset päästöt. Tavoitteet on saavutettu odotettua aiemmin.

Autokantojen päästöjen määrittämisessä ja tavoitteiden saavuttamisen seurannassa tällä hetkellä käytettävä testimenetelmä kuitenkin antaa päästöistä arvion, joka on noin kolmanneksen todellisia päästöjä pienempi.124 Uusi menetelmä otetaan käyttöön syyskuussa 2017.125

91 EU:n teillä liikkuvista ajoneuvoista 14 prosenttia oli vuonna 2015 raskaita hyötyajoneuvoja, kuten kuorma- ja lin-ja-autoja. Niiden osuus EU:n maantieliikenteen hiilidioksidipäästöistä oli noin 26 prosenttia eli 4 prosenttia EU:n kai-kista kasvihuonekaasupäästöistä.126 Toisin kuin henkilö- ja pakettiautoille, raskaille hyötyajoneuvoille ei ole asetettu hiilidioksidipäästönormeja. EU:n vuonna 2014 vahvistaman strategian127 tavoitteena on löytää keinoja seurata ras-kaiden hyötyajoneuvojen päästöjä128, ei keinoja vähentää niitä. Komission129 mukaan strategia on tärkeä ensimmäi-nen askel tulevia toimia ajatellen. Komissio on antanut strategian pohjalta ehdotuksen130 uudesta säädöksestä EU:n markkinoille saatettavien uusien raskaiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen seurannasta ja raportoinnista.

45Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

Ilmailu, meri- ja jokiliikenne sekä multimodaaliliikenne

92 Ilmailusta aiheutui 3,4 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä vuonna 2015. Päästöistä noin 3,1 prosenttia oli peräisin ETA-maiden131 ja muiden maiden välisistä lennoista, loput ETA:n sisäisistä lennoista. Maailman kansainväli-sen ilmailun päästöjen ennustetaan olevan vuonna 2020 noin 70 prosenttia suuremmat kuin vuonna 2005. Niiden ennustetaan kasvavan vuoteen 2050 mennessä jopa seitsenkertaisiksi vuoden 2005 tasoon nähden.132

93 ETA-alueen sisäisten lentojen päästöt ovat kuuluneet vuodesta 2012 lähtien EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin (ks. kohta 27). ETA-maiden ja muiden maiden välisiin lentoihin sovelletaan lokakuussa 2016 tehtyä Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) sopimusta, jonka mukaan suurten lentoyhtiöiden133 on korvattava osa päästöistään hankkimalla kansainvälisiä päästöhyvityksiä134. Järjestelmään osallistumisesta tulee pakollista vuonna 2027. ICAO on ottanut käyttöön myös ilma-alusten hiilidioksidipäästöjen sertifiointistandardin.

94 Meri- ja sisävesiliikenteen osuus EU:n kasvihuonekaasupäästöistä vuonna 2015 oli 3,3 prosenttia, josta suurin osa oli peräisin kansainvälisestä meriliikenteestä eli EU:n satamien ja EU:n ulkopuolisten satamien välisestä liikentees-tä135. Kansainvälisestä meriliikenteestä aiheutuu noin 2,1 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä, ja määrän ennustetaan kasvavan vuoteen 2050 mennessä 50–250 prosentilla136. Näitä päästöjä ei huomioida EU:n päästövä-hennystavoitteissa, eikä niitä tällä hetkellä säännellä kansainvälisellä tasolla.

95 Alusten polttoaineenkulutus tiedetään, mutta raportointi- ja todentamismenettelyjä ei ole vielä käytössä137. Ratkais-takseen tämän ongelman ja mahdollistaakseen mahdolliset tulevat päästövähennystoimet EU on ottanut käyttöön alusten kasvihuonekaasupäästöjen seuranta-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän138. EU on myös tehnyt yhteis-työtä Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kanssa. IMO:ssa solmittiin vuonna 2016 maailmanlaajuinen sopimus alusten kasvihuonekaasupäästöjen seuranta-, raportointi- ja todentamisjärjestelmästä139.

96 Vesi- ja rautatieliikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat matkustajaa tai rahtitonnia kohden merkittävästi pienem-mät kuin lento- ja maantieliikenteessä (ks. kaavio 13). Tämän vuoksi liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää yhdistämällä lento- ja maantieliikennettä vesi- ja rautatieliikenteeseen. EU tukee eri liikennemuotojen yh-distämistä rajoitusten poistamiseen tähtäävillä toimenpiteillä140 ja rahoitustoimilla141. Vuonna 2015 rahdista kuitenkin kuljetettiin yhä 76 prosenttia maanteitse142 (ks. myös kohta 173).

46Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

Kaav

io 1

3

kg CO2-ekv. tavaraliikenteen tonnikilometriä kohden

Lentoliikenne

Maantieliikenne

Vesiliikenne

Rautatieliikenne

0 5,0 0,1 5,1 0,2

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin seuraavan aineiston perusteella: Greenhouse gas reporting – Conversion factors 2016, Department for Business, Energy & Industrial Strategy, Yhdistynyt kuningaskunta, 2016.

Tavaraliikenteen keskimääräiset hiilidioksidipäästöjen muuntokertoimet, 2016

Uusiutuvat polttoaineet

97 EU on myös pyrkinyt vähentämään kaikenlaisen liikenteen päästöjä kannustamalla uusiutuvien polttoaineiden, ennen kaikkea biopolttoaineiden ja sähkön käyttöä. Liikenteessä kulutettavasta energiasta 10 prosentin on oltava vuoteen 2020 mennessä peräisin uusiutuvista lähteistä143. EU kannustaa myös muiden vähäpäästöisten, vaihtoeh-toisten polttoaineiden, kuten vedyn ja nestekaasun (LPG) käyttöä: se on asettanut yhteiset normit vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurille, kuten lataus- ja tankkauspisteille, ja edellyttää, että jäsenvaltiot kehittävät infra-struktuuria koskevat toimintakehykset144.

98 Biopolttoaineiden145 osuus liikenteessä käytettävästä uusiutuvasta energiasta on noin 70 prosenttia146. Niitä valmis-tetaan biomassasta, kuten biohajoavista maa- tai metsätalouden tuotteista, taikka kotitalouksien tai teollisuuden jätteistä. Periaatteessa biopolttoaineiden käytöllä voidaan päästä fossiilisia polttoaineita pienempiin kasvihuone-kaasupäästöihin, koska biopolttoaineen palamisessa vapautuva hiilidioksidi on sitoutunut ilmakehästä biopolttoai-neen raaka-aineeseen sen kasvun aikana ja koska öljy, joka olisi muuten tarvinnut polttaa, saa jäädä maaperään.

47Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

99 Kiinnostus biopolttoaineisiin heräsi uudelleen 2000-luvun alussa, jolloin raakaöljy oli kallista. Biopolttoaineiden uskottiin vähentävän riippuvuutta öljyntuottajamaista, luovan kehitysmaille uusia vientimahdollisuuksia ja edistä-vän kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä147. Näiden syiden vuoksi EU asetti liikennealalle uusiutuvan energian käyttöä koskevan vähimmäisvaatimuksen (ks. kohta 97), mikä lisäsi investointeja biopolttoaineiden tuotantokapasi-teettiin. Biopolttoaineiden avulla voidaan kuitenkin vähentää kasvihuonekaasupäästöjä tehokkaasti vain silloin, jos biopolttoaineiden koko tuotantoprosessin (raaka-aineiden viljely, kuljetus ja polttoaineeksi muuttaminen) aikana syntyvät tai tuotantoon liittyvästä maankäytön muutoksesta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt eivät kumoa fos-siilisten polttoaineiden välttämisellä saavutettua päästövähennystä. Maankäytön muutoksen suhteen ongelmana voi olla esimerkiksi se, että jos metsää raivataan biopolttoaineen tuotantoa varten, metsä voi varastoida vähemmän hiilidioksidia.

100 Maankäytön muutokset voivat olla suoria tai epäsuoria. Jos esimerkiksi metsää raivataan biopolttoaineiden raaka-aineiden viljelyä varten, kyse on suorasta maankäytön muutoksesta (direct land-use change, DLUC). Jos jo käytössä olevaa viljelymaata aletaan käyttää biopolttoaineiden tuotantoon ilman muita muutoksia, ruoantuotanto pienenee. Tällöin voi olla tarpeen raivata enemmän metsää ruoantuotantoa varten, jolloin on kyse epäsuorasta maankäytön muutoksesta (indirect land-use change, ILUC – ks. kaavio 14).

Kaav

io 1

4

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin.

Luonnontilainen maa muutetaan viljelymaaksi maatalouden

tuotantotason pitämiseksi ennallaan

Viljelymaa muutetaanbiopolttoaineiden raaka-aineiden

tuotantoon

Skenaario 2: Epäsuora maankäytön muutos (ILUC)

Lähtötilanne

Luonnontilainen maa

Viljelymaa

Luonnontilainen maa muutetaan biopolttoaineiden raaka-aineiden

tuotantoon

Viljelymaa pysyy viljelymaana

Skenaario 1: Suora maankäytön muutos (DLUC)

Suora ja epäsuora maankäytön muutos

48Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

101 Biopolttoaineiden raaka-aineiden viljelyyn liittyvien maankäytön muutoksien herättämä huoli ja siitä seuraava lainsäädäntöä koskeva keskustelu hillitsivät biopolttoneiden kehitystä148. Biopolttoaineiden kulutus pieneni vuon-na 2013 ensi kertaa sen jälkeen, kun ensimmäinen biopolttoainedirektiivi pantiin täytäntöön vuonna 2003. Kes-kustelu antoi EU:lle sysäyksen säätää kestävyyskriteerit, jotka biopolttoaineiden on täytettävä, jotta ne voidaan huomioida liikennealalle asetetun uusiutuvien polttoaineiden 10 prosentin tavoitteen suhteen. Huomioon ei oteta esimerkiksi biopolttoaineita, joiden raaka-aine on kasvatettu kosteikoista tai metsistä raivatulla alueella. Kriteerit eivät kuitenkaan koske epäsuoria maankäytön muutoksia, vaikka raivatun metsän hiilidioksidin varastoimiskapasi-teetti menetetään joka tapauksessa, jos maatalousmaan alan on pysyttävä samana. Syynä on se, että ILUC-päästöjä ei voida havainnoida suoraan, vaan niitä voidaan ainoastaan mallintaa. Jotta epäsuorat vaikutukset voitaisiin ottaa huomioon, ravintokasveista tuotetuille biopolttoaineille on asetettu yläraja sen suhteen, paljonko niitä voidaan huomioida 10 prosentin tavoitteessa.149

102 Suoraan ravinto- tai rehukasveista tuotettavia biopolttoaineita kutsutaan ensimmäisen sukupolven tai perintei-siksi biopolttoaineiksi. Jätteestä, maatalouden jäämäaineksista, muista kuin ravintokasveista ja levistä valmis-tettuja biopolttoaineita kutsutaan kehittyneiksi biopolttoaineiksi. Kehittyneet biopolttoaineet eivät kilpaile maankäytössä suoraan ravinto- ja rehukasvien kanssa. Jätteestä, kuten ruoanvalmistuksen jäteöljystä, valmistettuja biopolttoaineita on jo kaupan. Eräiden muiden kehittyneiden biopolttoaineiden tuotantomenetelmien, kuten täh-teeksi jääneiden olkien käytön, kehittäminen on vielä alkuvaiheessa.150

49Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

Kaav

io 1

5

* Luokkaan ”muut” kuuluvat kalkitus, urean levitys, riisinviljely, maatalousjätteiden polttaminen pelloilla ja muut hiilipitoiset lannoitteet.

Lähde: EEA greenhouse gas – data viewer, Euroopan ympäristökeskus, 2017.

CH4

CH4

N2O

Karjan metaanipäästöt

44 %

Muu*

4 %

15 %

37 %

Lannankäsittely

Maatalousmaan hoito

N2OCO

2

Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen lähteet vuonna 2015

Maa- ja metsätalous

103 EU:n maatalouden osuus kasvihuonekaasupäästöistä oli 11 prosenttia vuonna 2015. Maatalouden päästöt vähenivät 20 prosenttia vuosina 1990–2013 esimerkiksi karjan määrän pienenemisen ja parempien maata-louskäytäntöjen ansiosta.151 Vuodesta 2014 lähtien maatalouden päästöt ovat jälleen kasvaneet.

104 Maatalouden kasvihuonekaasupäästöt koostuvat pääasiassa dityppiok-sidista ja metaanista, jotka ovat kumpikin hiilidioksidia voimakkaampia kasvihuonekaasuja.152 Päästöjen pääasialliset lähteet ovat karjan ruoansu-latus ja maatalousmaan hoito (ks. kaavio 15). ** Ei sisällä LULUCF-sektoria

* Sisältää kansainvälisen merenkulun ja ilmailun

Kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2015

Energiahuolto

Teollisuus

Rakennukset

Liikenne*

Maa- ja metsätalous** 11 %

26 %

29 %

19 %

12 %

50Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

105 EU sääntelee maataloutta ennen kaikkea yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) avulla. Metsätaloutta koskeva politiik-ka kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, vaikka alan toimiin annetaankin jonkin verran rahoitusta myös yhteisestä maatalouspolitiikasta. Kaikkien yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukia saavien on noudatettava täydentäviä ehto-ja153. Osalla niistä suojellaan ympäristöä ja tuetaan ilmastonmuutoksen torjuntaa esimerkiksi edistämällä orgaanisen aineksen säilyttämistä maaperässä. Viljelijät saavat myös lisätukea (ns. viherryttämistukea), jos he sitoutuvat vapaa-ehtoisiin toimiin, joilla tuetaan ympäristö- ja ilmastotavoitteita.154

106 Yhteisestä maatalouspolitiikasta rahoitetaan myös maaseudun kehittämistoimia, joista osa koskee ilmastonmuu-tosta. Tällaisia ovat esimerkiksi investoinnit uusiutuvaan energiaan ja metsätalouden toimenpiteet, joilla edistetään hiilidioksidin talteenottoa.

107 Maatalouden päästöjen vähentämiseen on olemassa keinoja, kuten lannoitteiden tehokkaampi käyttö tai erilaiset karjanhoitokäytännöt155. Tällaisten ratkaisujen oletetaan kuitenkin usein olevan kalliimpia kuin ilmastonmuutok-sen hillintä muilla aloilla156. Komission mukaan maataloudelta voidaan realistisesti odottaa vain suhteellisen pieniä päästövähennyksiä157. Komissio on ehdottanut, että osa maaperän ja kasvillisuuden hiilensitomispotentiaalista tulisi sisällyttää vuoteen 2030 ulottuvaan taakanjakoasetukseen (ks. kohta 38).

108 Ilmastopolitiikassa on kehitetty LULUCF-sektorin käsite, joka tarkoittaa maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta (Land Use, Land-Use Change and Forestry). Sen avulla voidaan ottaa huomioon maankäyttöä koske-van sektorin hiilensidontapotentiaali ja mahdolliset päästöt (ks. laatikko 7). Vuonna 2015 LULUCF-sektorin sitoman hiilidioksidin määrä vastasi noin seitsemää prosenttia koko EU kasvihuonekaasupäästöistä, eli se sitoi päästöjä Espanjan kasvihuonekaasupäästöjen verran. Sektorin hiilensidontakapasiteetti on kuitenkin pienentynyt vuodesta 2008 lähtien muun muassa metsien ikääntymisen vuoksi.

Laat

ikko

 7 Maan, merien ja ilman luontainen kyky sitoa kasvihuonekaasuja

Maaperä sitoo eli varastoi tällä hetkellä noin kolmanneksen maailman hiilidioksidin bruttopäästöistä, ja myös valtameret sitovat noin kolmanneksen päästöistä. Loput kerääntyvät ilmakehään. Metsien ja nurmien kasvaessa hiiltä sitoutuu ilmasta esimerkiksi oksiin, lehtiin, juuriin ja maaperään. Tämä hiili muuttuu jälleen kasvihuonekaasuiksi, kun kasvit palavat, kuolevat ja maatuvat tai kun ne käytetään polttoaineeksi.

51Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

109 Tähän mennessä LULUCF-sektorin kykyä sitoa kasvihuonekaasupäästöjä ei ole otettu huomioon laskettaessa edis-tymistä EU:n vuodelle 2020 asettamien kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa. Tämä johtuu osittain siitä, että sektorin vaikutusta kasvihuonekaasupäästöihin on paljon vaikeampi arvioida kuin muiden alojen vaikutusta. Lisäksi muilla aloilla tehdyt päätökset vaikuttavat LULUCF-sektorin kykyyn sitoa kasvihuonekaasu-ja. Esimerkiksi biomassan käytön lisääminen uusiutuvan energian tuotannossa vähentää energiahuollosta syntyviä päästöjä mutta voi vähentää myös hiilensidontakapasiteettia (ks. kohta 100).

110 Ensimmäisenä askeleena LULUCF-sektorin toimien huomioimiseksi hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevissa sitoumuksissa EU on laatinut tilinpitosäännöt, jotka perustuvat YK:n Kioton pöytäkirjaa koskeviin raportointisään-töihin.158 Komissio antoi heinäkuussa 2016 ehdotuksen159 siitä, miten sektori voidaan ottaa huomioon vuodelle 2030 asetetuissa kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteissa. Tämä tarkoittaisi, että muiden alojen päästöjä voitai-siin kompensoida LULUCF-sektorin sidontakyvyllä tiettyihin rajoihin asti160. Tällaisen joustomekanismin hyödyntämi-nen ”voisi mahdollisesti korjata vajetta taakanjakoasetuksen vuoden 2030 tavoitteen saavuttamisessa noin kahden prosenttiyksikön verran”161.

52Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

Jätehuolto ja kiertotalous

111 EU:n kasvihuonekaasupäästöistä loput eli 3 prosenttia on peräisin jätteis-tä. Jätteistä peräisin olevien päästöjen määrä väheni 42 prosenttia vuosina 1990–2015.

112 EU:n on toiminut jätealalla enimmäkseen lainsäädännön kautta ja muun muassa pienentänyt kasvihuonekaasupäästöjä suoraan vähentämällä kaa-topaikoilla syntyviä päästöjä162 ja epäsuorasti ehkäisemällä jätteen syntyä ja edistämällä sellaisten materiaalien kierrättämistä, joita olisi muuten louhitta-va ja jalostettava. Paremman jätehuollon avulla voidaan ehkäistä päästöjen syntymistä muilla talouden aloilla, kuten energiahuollossa, maataloudessa, valmistusteollisuudessa ja liikenteessä. Esimerkiksi Ranskassa jätteiden kier-rättämisen avulla onnistuttiin vuonna 2014 vähentämään maan kasvihuone-kaasupäästöjä 5 prosenttia.163

113 Jätteen syntymistä voidaan ehkäistä ja jätteiden kierrättämistä tukea kiertotalouden164 avulla. Tuotteen uudelleen-käyttöä tai kierrättämistä voidaan helpottaa esimerkiksi sen suunnitteluvaiheessa valitsemalla erilaisia materiaaleja, standardoimalla osia ja varmistamalla osien lajittelun helppous tuotteen käyttöiän päättyessä.

29 %

3 %11 %

26 %

19 %

12 %

** Ei sisällä LULUCF-sektoria* Sisältää kansainvälisen merenkulun ja ilmailun

EU:n kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2015

Energiahuolto

Teollisuus

Rakennukset

Liikenne*

Maa- ja metsätalous**Jätehuolto

53Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen

Lämpötilojen ja sademäärien odotetut muutokset

114 Ilmastonmuutokseen sopeutumisella tarkoitetaan mukautumista jo tapahtuneeseen tai odotettuun ilmastonmuu-tokseen ja sen vaikutuksiin165. Maapallo oli vuonna 2016 jo keskimäärin 1,1 °C lämpimämpi kuin esiteollisella kau-della. Vaikka Pariisin sopimuksen tavoite saavutettaisiin eli maapallon lämpötilan nousu saataisiin pidettyä tällä vuosisadalla selvästi alle 2 °C:ssa suhteessa esiteolliseen aikaan, on ilmastonmuutokseen silti välttämätöntä sopeu-tua. Skenaario, jossa lämpötila nousee 2 °C, viittaa maapallon keskimääräiseen lämpötilaan: vaikka tavoite saavutet-taisiin, lämpötila nousee tietyillä alueilla selvästi yli 2 °C:lla (ks. kaavio 16). Talvilämpötilat voivat nousta Skandina-vian tietyissä osissa keskimäärin 5–8 °C. Kesälämpötilat puolestaan voivat nousta suurimmassa osassa Espanjaa ja Pohjois-Skandinaviaa keskimäärin 3–4 °C 166.

Kaav

io 1

6 Kausittaisten lämpötilojen muutos (°C) vuosina 2071–2100 verrattuna vuosiin 1961–1990 (maapallon lämpötilan noustessa 2 °C)

Ei tietoja

Lähde: Muokattu lähteestä Climate Impacts in Europe, JRC:n PESETA II -hanke, 2014. Tiedot lähteistä Dosio ja Paruolo 2011 sekä Dosio et al. 2012167.

Talvi Kesä

54Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

115 Myös vesi- ja lumisateen määrät voivat muuttua merkittävästi (ks. kaavio 17). Talvisadanta voi lisääntyä yli 25 pro-senttia osissa Keski-Eurooppaa ja Skandinaviaa. Kesäsadanta voi puolestaan vähentyä yli 50 prosenttia suures-sa osassa EU:n Välimeren puoleista rannikkoa.

Kaav

io 1

7 Kausittaisen sadannan muutos (%) vuosina 2071–2100 verrattuna vuosiin 1961–1990 (maapallon lämpötilan noustessa 2 °C)

Ei tietoja

Talvi Kesä

116 Sadannan muutokset lisäävät tulvien ja maaperän eroosion riskiä monissa osissa Eurooppaa. Vakuutuskorvauksiin johtaneiden tulvien vuotuinen määrä on kolminkertaistunut vuodesta 1980 (10 vuonna 1980, 38 vuonna 2015 ja 29 vuonna 2016)168. Maapallon keskimääräisen merenpinnan noustessa tulvia esiintyy rannikkoalueilla useammin ja niistä tulee ankarampia. Myös myrskyistä tulee tuhoisampia.169

Lähde: Climate Impacts in Europe, JRC:n PESETA II -hanke, 2014. Tiedot lähteistä Dosio ja Paruolo 2011 sekä Dosio et al. 2012167.

55Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

117 Maaperän eroosio, vesipula ja veden haihtumista lisäävä lämpötilannousu yhdessä lisäävät aavikoitumisen riskiä. Tutkimusten mukaan eroosion riski on suuri jopa 44 prosentissa Espanjaa, 33 prosentissa Portugalia ja lähes 20 pro-sentissa Kreikkaa ja Italiaa170. Näissä valtioissa lämpötila tulee nousemaan ja sademäärät pienenemään (ks. kaa-vio 16 ja kaavio 17). Kaksitoista EU:n jäsenvaltiota on ilmoittanut, että niissä esiintyy aavikoitumista171.

Ilmastonmuutoksen vaikutus yhteiskuntaan

118 Ilmastonmuutos vaikuttaa monin eri tavoin myös yhteiskuntaan, muun muassa ihmisten terveyteen. Äärimmäiset sääilmiöt, kuten myrskyt, tulvat ja hyvin kuumat tai kylmät jaksot, sekä tautien leviäminen voivat johtaa vakaviin terveysriskeihin ja kuolemantapauksiin. Esimerkiksi vuosina 1980–2013 kaikista luonnonilmiöiden vuoksi EU:ssa aiheutuneista kuolemantapauksista kaksi kolmasosaa johtui lämpöaalloista.172

119 Ilmastonmuutos vaikuttaa nyt ja tulevaisuudessa myös keskeisiin talouden aloihin173. Maatalouteen tulevat vai-kuttamaan veden saatavuus, lämpötilat sekä uusien tuholaisten ja vieraslajien leviäminen. Pohjoisilla alueilla sadot voivat kasvaa, mutta etelässä tuotanto voi pienentyä 30 prosenttia174. Meriympäristöön kohdistuvat vaikutukset vaikuttavat kalastusalaan175. Metsäteollisuuteen vaikuttavat puulajien esiintymisalueiden muutokset, metsäpa-lojen riskin kasvu ja tuhohyönteisten lisääntyminen. Lumikauden lyheneminen, kuivuus ja lämpöaallot vaikuttavat matkailualaan.

120 Talouden toiminnassa ja työpaikkojen määrässä voi tapahtua muutoksia eri talouden alojen välillä. Nettovaiku-tuksista ei ole varmaa tietoa, mutta työpaikkoja voi syntyä muun muassa tulvien torjuntaan ja rannikkojen suoje-luun tarkoitettujen rakennelmien vahvistamisen ja rakentamisen parissa sekä uusiutuvan energian alalla176.

121 Energian tarpeen jakautuminen tulee muuttumaan: lämmitykseen tarvitaan talvella vähemmän energiaa mutta kesällä sitä tarvitaan jäähdytykseen nykyistä enemmän. Energiantuotannon kapasiteettia saattaa rajoittaa esimer-kiksi vesivoiman heikompi saatavuus tai ydinvoimalaitosten jäädytyskapasiteetin heikkeneminen.

122 Sään ääri-ilmiöt, kuten tulvat, kuivuus ja myrskyt, sekä asteittaiset muutokset, kuten merenpinnan kohoaminen, voivat pakottaa yhä useammat ihmiset muuttamaan Eurooppaan ja Euroopan sisällä177. Useissa selvityksissä178 on muun muassa arvioitu, että Syyriassa hiljattain esiintynyt kolmen vuoden kuiva jakso vaikutti maan sisällissodan syttymiseen. On vaarana, että ilmastonmuutoksen aiheuttamaan muuttoliikkeeseen ei varauduta riittävästi.179

56Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

EU:n ja kansalliset sopeutumisstrategiat

123 Koska ilmastonmuutoksen vaikutukset vaihtelevat merkittävästi eri puolilla EU:ta ja jopa jäsenvaltioiden sisällä, suurin osa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävistä aloitteista tulee todennäköisesti olemaan alueellisia tai paikallisia. Osa ilmastonmuutoksen vaikutuksista kuitenkin ulottuu yli jäsenvaltioiden rajojen: esimerkiksi ilmaston-muutoksen johdosta tulviva jokialue voi kulkea useamman kuin yhden valtion alueella.

124 Ilmastonmuutoksen hillinnän alalla toimiin ryhdyttiin varhain, mutta ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva EU:n strategia180 hyväksyttiin vasta vuonna 2013. Siinä ei määrätä pakollisista toimista vaan kannustetaan jäsenval-tioita ja kaupunkeja ryhtymään toimiin. Jäsenvaltioiden olisi esimerkiksi laadittava kansallinen sopeutumisstra-tegia vuoteen 2017 mennessä ja aloitettava sen täytäntöönpano vuoteen 2020 mennessä. Eräät kaupungit ovat sitoutuneet toimiin vapaaehtoisesti kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen (Covenant of Mayors) perusteella. Komissio tukee alan toimia esimerkiksi luomansa verkkopohjaisen Euroopan ilmastonmuutosportaalin (Climate-ADAPT) avulla. Portaalissa käyttäjät voivat saada ja jakaa dataa, hyviä käytäntöjä ja muuta tietoa Euroopan ilmaston odotetuista muutoksista.

125 Komissio seuraa ja arvioi kansallisia sopeutumisstrategioita ja harkitsee mahdollisuutta ehdottaa vuonna 2017 oikeudellisesti sitovaa välinettä, jos se ei katso jäsenvaltioiden strategioiden olevan riittäviä.181 Huhtikuuhun 2017 mennessä 22 jäsenvaltiota oli laatinut kansallisen sopeutumisstrategian.182

126 Ilmastonmuutokseen sopeutumista käsitellään vaihtelevissa määrin myös eri aloja koskevassa EU:n alakohtaisessa lainsäädännössä. Esimerkiksi vesipolitiikan puitedirektiivi183 koskee veden laatuun ja määrään liittyviä seikkoja, joten siinä käsitellään epäsuorasti kuivuuteen liittyviä ongelmia, tulvadirektiivissä184 säädetään tulvien ehkäisyyn liittyvis-tä toimista ja muun muassa lintudirektiivissä185 ja luontodirektiivissä186 käsitellään biodiversiteetin suojelua.

57Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

EU:n energia- ja ilmastotoimien tukeminen

127 EU:n energia- ja ilmastotoimia tuetaan kolmella monialaisella teemalla:

ο tutkimus ja innovointi

ο rahoitus

ο näyttöön perustuva päätöksenteko ja täytäntöönpano.

Tutkimus ja innovointi

128 Energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen koko maailmassa ja EU:n siirtyminen kohti vähähiilistä yhteiskuntaa edellyttää uusien teknologioiden kehittämistä useilla eri aloilla, kuten energiahuollon ja liikenteen alalla.187 Useim-milla aloilla ei ole vielä saatavilla vähähiilisiä vaihtoehtoja, ainakaan kilpailukykyiseen hintaan.

129 EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma Horisontti 2020 on EU:n tärkein tutkimuksen ja innovoinnin rahoi-tusväline.188 EU on sitoutunut käyttämään talousarviostaan joka viidennen euron ilmastotoimiin (ks. kohta 133). Osana tätä sitoumusta EU on luvannut käyttää Horisontti 2020 -ohjelman rahoituksesta vuosina 2014–2020 vähin-tään 35 prosenttia eli 27 miljardia euroa ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista koskevaan tutkimuk-seen. Myös muissa aloitteissa, kuten integroidussa strategisessa energiateknologiasuunnitelmassa (SET), on asetettu Euroopan tasolla tavoitteeksi pienentää keskeisten vähähiilisten teknologioiden kustannuksia ja parantaa niiden suorituskykyä, jotta ne olisivat kilpailukykyisempiä suhteessa perinteisiin energialähteisiin ja jotta voitaisiin nopeut-taa hiilestä irtautumista EU:n energiajärjestelmässä.

130 Euroopassa on useilla energiaan liittyvillä aloilla niin sanottua käyttöönottovajetta, sillä lupaavien innovaatioi-den saattaminen markkinoille on ollut haasteellista.189 Jotta teknologiat saadaan markkinoille, tarvitaan uuden-laisia, mullistavia liiketoimintamalleja ja palveluja, yhteiskunnallista innovointia sekä uusia toimintapoliittisia ja rahoitusmekanismeja190.

58Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

131 Ongelmaan on pyritty puuttumaan useilla aloitteilla. Esimerkiksi komission vuonna 2016 käynnistämässä nopeam-paan puhtaan energian innovointiin tähtäävässä aloitteessa esitettiin joukko toimia, joilla pyrittiin luomaan puhtaan energian teknologiaa ja järjestelmiä koskevalle innovoinnille parempi sääntely-, talous- ja investointiympäris-tö191. Aloitteessa korostettiin toimien yhteyttä kasvua ja työpaikkojen luomista koskevaan komission ohjelmaan ja EU:n kilpailukykyyn.190 Siinä ehdotettiin lisäksi, että EU:n rahoituksessa tulisi tulevaisuudessa keskittyä seuraaviin painopisteisiin:

ο hiilivapaus EU:n rakennuskannassa vuoteen 2050 mennessä: lähes nollaenergiarakennuksista plusenergiatalojen alueisiin

ο EU:n johtoaseman vahvistaminen uusiutuvissa energialähteissä

ο kohtuuhintaisten ja integroitujen energianvarastointiratkaisujen kehittäminen

ο sähköinen liikkuminen ja yhdennetympi kaupunkiliikenteen järjestelmä.

Julkinen ja yksityinen rahoitus ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen

132 Ilmastonmuutoksesta EU:lle aiheutuvaa taloudellista hintaa ei tiedetä varmaksi, mutta kustannukset ovat todennä-köisesti merkittävät (ks. esitetyt arviot laatikossa 8).

Laat

ikko

 8 Esimerkkejä ilmastonmuutoksen arvioiduista kustannuksista EU:ssa

Ilmastonmuutoksen hillintä:

Jotta EU saavuttaisi vuoden 2030 tavoitteensa, vuosina 2021–2030 on joka vuosi investoitava 1 115 miljardia euroa. Investoinnit jakautuvat eri aloille seuraavasti:

ο liikenne: 736 miljardia euroa

ο asuminen ja palvelut: 282 miljardia euroa

ο sähköverkko, sähköntuotanto ja teollisuuslämpökattilat: 78 miljardia euroa

ο teollisuus: 19 miljardia euroa.192

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen:

Jos ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ei toteuteta julkisia toimia, ilmastossa vuoteen 2080 mennessä odotetut muutokset maksaisivat EU:n kotitalouksille nykyhinnoissa laskettuna 190 miljardia euroa vuodessa, mikä on lähes 2 prosenttia EU:n tämänhetkisestä bruttokansantuotteesta.193 Sopeutumistoimien lykkääminen tai toteuttamatta jättäminen voisi kasvattaa ilmastonmuutoksen kustannuksia merkittävästi.194

59Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

133 Rahoitusta tarvitaan sekä julkisista että yksityisistä lähteistä. Koska EU:n talousarvio on suhteellisen pieni, EU voi rahoittaa suoraan vain murto-osaa toimista. Jotta voitaisiin varmistaa lainsäädännön johdonmukaisuus ja hyödyn-tää EU:n talousarviota mahdollisimman tehokkaasti, EU on päättänyt valtavirtaistaa eli sisällyttää ilmastonmuutok-seen liittyviä näkökohtia kaikkiin politiikanaloihin ja rahoitusvälineisiin. Tässä yhteydessä asetettiin tavoite käyttää EU:n vuosien 2014–2020 rahoituskehyksestä ilmastotoimiin joka viides euro eli noin 212 miljardia euroa.

134 EU toimii myös kansainvälisesti, ennen kaikkea rahoittamalla kehitysmaiden ilmastotoimia (ks. kohta 20). Esimer-kiksi vuonna 2015 EU, Euroopan investointipankki (EIP) ja jäsenvaltiot avustivat kehitysmaita ilmastonmuutoksen torjunnassa 17,6 miljardilla eurolla.195

135 EU hyödyntää rahoitusvälineitä myös entistä enemmän yksityisten investointien houkuttelemiseen. Tähän käyte-tään varoja sekä EU:n talousarviosta196 että muista lähteistä. Välineinä käytetään muun muassa Euroopan strategis-ten investointien rahastoa (ESIR)197 ja useita julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia teollisuudessa198. EIP on lisäksi sitonut vähintään 25 prosenttia lainanannostaan vähähiilistä ja ilmaston muutokseen sopeutuvaa kasvua koskeviin hankkeisiin.

136 Yksityisen sektorin investointeja voidaan ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi tehdä myös ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi toteutettaviin toimenpiteisiin, jotta voitaisiin parantaa kykyä sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja hyödyntää ilmastonmuutokseen sopeutumisen luomia uusia liiketoimintamahdollisuuksia.199

60Osa I – Energia-asiat ja ilmastonmuutos: EU:n toimet

Näyttöön perustuva päätöksenteko ja täytäntöönpano

137 Kun julkisella sektorilla suunnitellaan uusia toimintapolitiikkoja, päätöksentekijöiden olisi arvioitava asianmukaisesti eri toimintavaihtoehtojen todennäköiset vaikutukset. Komissio pyrkii tekemään toimintapoliittiset päätökset ”avoi-mesti ja läpinäkyvästi, parhaimman saatavilla olevan näytön perusteella ja sidosryhmien kattavan osallistumi-sen avulla”200. Komissio esimerkiksi laatii vaikutustenarviointeja201, jotka ovat pakollisia kaikissa aloitteissa, joilla on merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia tai ympäristövaikutuksia202, sekä arvioi toimintapolitiikkojen täytäntöönpanoa.

138 Vaikutustenarvioinneissaan komissio vertailee toimintavaihtoehtoja pääasiassa tiedon ja mallinnusten avulla. Tie-toaineistoja se saa Euroopan ympäristökeskukselta, Eurostatilta tai erilaisten EU:n rahoittamien aloitteiden kautta. Näitä ovat esimerkiksi komission ilmastopalvelut, Copernicus ja Climate-Adapt-portaali203. Useilla eri malleilla voi-daan simuloida esimerkiksi energian tarjontaa, kysyntää ja hintoja, eri alojen kasvihuonekaasupäästöjä sekä sosiaali-sia ja taloudellisia vaikutuksia. Mallintamisesta vastaa komissiossa Yhteinen tutkimuskeskus (JRC).

139 Kaikki mallit ovat arvokkaita, mutta niissä on kuitenkin tiettyjä rajoitteita, jotka käyttäjien on syytä tiedostaa204. Malleissa voi esiintyä esimerkiksi seuraavia rajoitteita:

ο tulosten herkkyys yksittäisille oletuksille, kuten diskonttokoroille sijoitusten tuoton laskennassa

ο tietojen epätarkkuus esimerkiksi yksittäisiä kotitalouksia koskevien vaikutusten205 suhteen

ο vaikeus ottaa huomioon tulevia teknisiä läpimurtoja, yhteiskunnan muutoksia ja ilmastonmuutoksen toisiinsa liittyviä vaikutuksia206.

140 Vaikka malleissa on omat heikkoutensa, yleisesti ollaan kuitenkin sitä mieltä, että toimintapoliittisten päätösten tulisi perustua erilaisten mallien ja skenaarioiden harkittuun käyttöön.

61Osa II – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja EU:n jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten toimet energian ja ilmastonmuutoksen alallaEU:n ylimpien tarkastuselinten tehtävät energia- ja ilmastotoimien alalla

141 Ylimmät tarkastuselimet tekevät julkista varainhoitoa koskevia riippumattomia ulkoisia tarkastuksia. Niillä voi olla tärkeä rooli julkisen hallinnon läpinäkyvyyden, tilivelvollisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamisessa. Sen lisäksi, että ne tarkastavat tilinpidon ja varainhoidon laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden, ylimmät tarkastuse-limet arvioivat myös kaiken julkisen hallinnon viranomaistoiminnan taloudellisuutta, tehokkuutta ja vaikuttavuutta eli sitä, saadaanko rahalle vastinetta.207

142 EU:n jäsenvaltioiden ylimmistä tarkastuselimistä ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimesta käytetään tässä yhteis-tä nimitystä EU:n ylimmät tarkastuselimet. Ne tuottavat energiaan ja ilmastonmuutokseen liittyviä kertomuk-sia. Lisäksi ne tekevät energia- ja ilmastotoimiin liittyvää yhteistyötä etenkin ympäristötarkastuksia käsittelevissä INTOSAIn208 ja EUROSAIn209 työryhmissä (WGEA) sekä Euroopan unionin ylinten tarkastuselinten yhteyskomiteassa. Yhteistyö koskee muun muassa tarkastusstandardien ja -ohjeiden laatimista, tarkastusmenetelmien ja -kertomusten jakamista sekä yhteistyönä suoritettavia tarkastuksia.210

143 Tässä kertomuksessa esitetään yhteenveto EU:n ylimpien tarkastuselinten energia- ja ilmastoasioita koskevasta työstä viiden viime vuoden ajalta. Yhteenveto perustuu EU:n ylimpien tarkastuselinten vuodesta 2012 maaliskuuhun 2017 mennessä julkaisemiin 269:ään energia- ja ilmastoasioita koskevaan kertomukseen211. Yhteenvedossa esitetään myös yleiskatsaus siitä, missä EU:n ylimmät tarkastuselimet ovat suorittaneet tuloksellisuuden tarkastuksia, ja noste-taan mahdollisuuksien mukaan esiin toistuvia havaintoja. Tilintarkastustuomioistuimen verkkosivustolla on luettelo tässä analyysissä käytetyistä EU:n ylimpien tarkastuselinten tarkastuskertomuksista ja yhteenveto tilintarkastustuo-mioistuimen 41 omasta kertomuksesta, joita työssä on hyödynnetty. Analyysissä noudatetaan samaa rakennetta kuin tämän yleiskatsauksen ensimmäisessä osassa. Ensin käsitellään energiasektoria ja EU:n päästökauppajärjestel-mää koskevia tarkastuksia, sitten muilla kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavilla aloilla tehtyjä tarkastuksia, ilmas-tonmuutokseen sopeutumista koskevia tarkastuksia sekä laaja- ja monialaisia aiheita koskevia tarkastuksia. Lopuksi eritellään aloja, joilla on tehty vain vähän tarkastuksia.

Yleiskatsaus EU:n ylimpien tarkastuselinten työhön energia- ja ilmastotoi-mien alalla

144 EU:n ylimpien tarkastuselinten kertomusten perusteella voidaan todeta seuraavaa:

ο EU:n ylimmät tarkastuselimet ovat käsitelleet laajasti erilaisia energia-asioihin ja ilmastonmuutokseen liittyviä aiheita.

ο EU:n ylimmät tarkastuselimet ovat suorittaneet vuosittain noin 50 energia-asioihin ja ilmastonmuutokseen liittyvää tarkastusta eli kukin noin kaksi tarkastusta vuodessa.

ο Tarkastuskertomukset eivät jakaudu tasaisesti EU:n ylimpien tarkastuselinten kesken. Suurin osa tarkastuselimistä totesi tilintarkastustuomioistuimen kyselyssä, että energiaan ja ilmastonmuutokseen liittyvät asiat eivät ole lainkaan etusijalla niiden toiminnan suunnittelussa.

62Osa II – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja EU:n jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten toimet energian ja ilmastonmuutoksen alalla

ο Suurin osa kertomuksista käsittelee energia-asioita koskevia tarkastuksia (38 % – ks. kaavio 18).

ο Ilmastonmuutoksen hillintään liittyviä tarkastuksia eli energia-asioihin, EU:n päästökauppajärjestelmään ja muihin kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttaviin aloihin liittyviä tarkastuksia (190 kertomusta) on tehty lähes neljä kertaa niin paljon kuin ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia tarkastuksia (53 kertomusta).

Kaav

io 1

8 EU:n ylimpien tarkastuselinten energia- ja ilmastoasioita koskevat tarkastuskertomukset

Monialaiset aiheet

Muut alat (esim. liikenne, jätehuolto

ja maatalous)

EU:n päästökauppajär-jestelmä ja Kioto

Energia

52

(19 %)

72

(27 %)

EU:n ylinten tarkastuselinten kertomukset

269

101

(38 %)

16

(6 %)

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen

28

(10 %)

Kertomusten lukumäärä aihetta kohden (prosenttia kertomuksista)

Lähde: EU:n ylimpien tarkastuselinten kertomukset (tammikuu 2012 – maaliskuu 2017).

63Osa II – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja EU:n jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten toimet energian ja ilmastonmuutoksen alalla

Energia

145 Energia-asioita koskevista tarkastuksista suurin osa koskee uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta ja hieman pienempi osa energiamarkkinoita, huoltovarmuutta ja ydinvoimaa (ks. kaavio 19). Seuraavissa kohdissa käsitellään vuorotellen kaikkia näitä aiheita koskevia tarkastushavaintoja. Ensiksi keskitytään energian sisämarkkinoihin ja huoltovarmuuteen.

Kaav

io 1

9 EU:n ylimpien tarkastuselinten energia-asioita koskevat tarkastuskertomukset

Monialaiset aiheet

Muut alat (esim. liikenne, jätehuolto ja

maatalous)

EU:n päästökauppa-järjestelmä ja Kioto

Energia

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen

101

EU:n ylinten tarkastuselinten energia-asioita koskevat kertomukset

Ydinvoima

Energiamarkkinat ja huoltovarmuus

Energiatehokkuus

Uusiutuva energia

18

25

29

29 101

(38 %)

269

EU:n ylinten tarkastuselinten kertomukset

Kertomusten lukumäärä aihetta kohden

Lähde: EU:n ylimpien tarkastuselinten kertomukset (tammikuu 2012 – maaliskuu 2017).

64Osa II – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja EU:n jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten toimet energian ja ilmastonmuutoksen alalla

Energian sisämarkkinat ja huoltovarmuus

146 Energian sisämarkkinoiden tavoitteena on mahdollistaa kaasun ja sähkön vapaa toimittaminen ja kauppa koko EU:n alueella (ks. kohta 65). Toimivat energian sisämarkkinat muodostavat perustan EU:n energian huoltovarmuudelle. EU:n ylimpien tarkastuselinten tarkastuskertomuksissa on nostettu esiin seuraavia ongelmia:

ο Edistystä on tapahtunut, mutta EU:n tavoitetta energian sisämarkkinoiden toteuttamisesta ei ole vielä saavutettu. Jäsenvaltioiden välillä on yhä eroja siinä, miten ne panevat täytäntöön EU:n säädöskehystä ja hallinnoivat markkinoitaan.

ο EU:n energiainfrastruktuuri ei ole vielä valmis markkinoiden täysimääräiseen yhdentymiseen eikä varmista vaikuttavasti energian huoltovarmuutta.

ο Jäsenvaltioilla on yhteistyövaikeuksia rajat ylittävään infrastruktuuriin liittyvissä kysymyksissä, mistä aiheutuu yhä ongelmia.

147 Tilintarkastustuomioistuin212 totesi vuonna 2015, että markkinoiden yhdentymisessä oli edistytty Euroopassa mutta EU:n säädöskehyksen täytäntöönpanossa oli yhä ongelmia. Jäsenvaltioiden väliset suuret erot213 energia-markkinoiden järjestämisessä hidastivat EU:n energian sisämarkkinoiden toteuttamista ja merkitsivät myös sitä, että tukkuhinnoissa oli yhä merkittäviä eroja.

148 Jäsenvaltioiden ylimmät tarkastuselimet ovat tehneet samankaltaisia havaintoja. Esimerkiksi Bulgarian ylimmän tarkastuselimen vuoden 2013 kertomuksessa214 ja Ranskan ylimmän tarkastuselimen vuoden 2015 kertomuksessa215 todettiin, että energia-alan kaupankäynnin edellytykset eivät vielä vastanneet vapaita markkinoita ja että energia-markkinoiden vapauttamisesta pk-yrityksille ja kotitalouksille luvatut hyödyt eivät olleet vielä toteutuneet.

149 Tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2015 tarkastuksessa todettiin myös, että jäsenvaltioiden sisäinen ja niiden välinen energiainfrastruktuuri ei ollut yleisesti ottaen vielä valmis markkinoiden täysimääräiseen yhdentymiseen, minkä takia se ei varmistanut vaikuttavasti energian toimitusvarmuutta.

150 Vuoden 2015 tarkastuksessa havaittiin myös, että jäsenvaltioiden välisiä sähköyhteenliitäntöjä koskevaa tavoitetta (ks. kohta 70) ei ole useinkaan tavoitettu ja että rakennettu infrastruktuuri ei aina toimi täydellä teholla. Tilintarkas-tustuomioistuin totesi myös, että Espanjan ja Ranskan välillä on vähän fyysisiä yhteenliitäntöjä ja että Espanjan ja Portugalin liittyminen EU:n energiamarkkinoille edellyttää sisäisten sähköverkkojärjestelmien tehon parantamista Espanjassa ja Ranskassa.

65Osa II – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja EU:n jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten toimet energian ja ilmastonmuutoksen alalla

151 Rajat ylittävän yhteistyön infrastruktuurin kehittäminen edellyttää naapurijäsenvaltioilta yhteistyötä. Tilintarkas-tustuomioistuimen vuoden 2015 tarkastuksessa havaittiin tästä eräitä hyviä esimerkkejä, kuten useiden jäsenvalti-oiden216 ja Euroopan komission välinen yhteistyöhanke Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelma (BEMIP).

152 On kuitenkin myös esimerkkejä siitä, miten yhden jäsenvaltion infrastruktuuriongelmat voivat aiheuttaa ongelmia naapurimaassa. Esimerkiksi Puolan ylin tarkastuselin totesi vuonna 2014217, että suunnittelemattomat sähkövirrat Saksasta Puolan läpi Tšekin ja Slovakian verkkoihin heikensivät Puolan energiaverkon vakautta ja rajoittivat sen kykyä ottaa vastaan tuontienergiaa.

153 Energia-alan muutosta (ks. kohdat 72–79) on harvoin käsitelty kattavasti EU:n ylimpien tarkastuselinten tarkas-tuksissa. Yksi esimerkki kattavasta tarkastuksesta oli Saksan ylimmän tarkastuselimen vuoden 2016 tarkastus218, joka koski Saksan niin sanotun energiakäänteen täytäntöönpanemiseksi toteutettuja toimenpiteitä. Tarkastuksessa todettiin, että liittovaltion talous- ja energiaministeriöllä ei ollut yleiskäsitystä energiakäänteen kokonaiskustan-nuksista, hallinnon eri tasojen välillä ei ollut koordinointia ja tukea saavia toimia valittiin ottamatta huomioon niiden kustannustehokkuutta. Hallituksen julkaisemaa seurantakertomusta ja siihen liittyvää riippumatonta arvi-ointia pidettiin tervetulleina, mutta tavoitteiden käsittely sekä kohtuuhintaisuuteen ja huoltovarmuuteen liittyvien kysymysten arviointi olivat riittämättömiä. Tarkastuksessa todettiin, ettei Saksan energiakäännettä voida toteuttaa ottamatta huomioon EU:n energian sisämarkkinoita.

Uusiutuva energia

154 Uusiutuvan energian alat ovat makrotasolla eli maailmanlaajuisesti kasvaneet viime vuosina merkittävästi ja kus-tannukset pienentyneet esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoiman alalla. Mikrotasolla eli jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla EU:n ylimpien tarkastuselinten uusiutuvaa energiaa koskevissa kertomuksissa on kuitenkin nostettu esiin seuraavia ongelmia:

ο investointien esteet

ο heikko kustannustehokkuus

ο seurannan ja arvioinnin ongelmat.

66Osa II – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja EU:n jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten toimet energian ja ilmastonmuutoksen alalla

155 EU:n ylimpien tarkastuselinten kertomuksissa mainittiin seuraavilla osa-alueilla esiintyviä esteitä, jotka haittaavat investointeja uusiutuvaan energiaan:

ο Sääntely-ympäristö: Monissa kertomuksissa, kuten tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2014 tekemää tarkastusta koskevassa kertomuksessa223, on mainittu investointeja haittaavina seikkoina institutionaalisia ja oikeudellisia esteitä ja kansallisiin säädöskehyksiin tehtyjä lukuisia tarkistuksia, kuten tukiohjelmiin tehtyjä taannehtivia muutoksia. Italian ylin tarkastuselin219 korosti vuonna 2012 eri alueiden säädöskehysten suuria eroja ja Puolan ylin tarkastuselin220 havaitsi viivästyksiä uusiutuvan energian tuotantoa sääntelevien uusien sääntöjen laatimisessa221.

ο Haasteet uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön liittämisessä markkinoille: Ruotsin ylimmän tarkastuselimen vuonna 2016222 tekemässä tarkastuksessa korostuivat sähkömarkkinoiden haasteet. Siinä todettiin, että sähkön odotettu edullisuus ei ollut markkinoille riittävä kannustin investoida kapasiteettiin, jota tarvitaan tasapainottamaan luonteeltaan vaihtelevan uusiutuvan energian kasvavaa osuutta sähköverkossa. Tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2014 tarkastuksessa havaittiin, että uusiutuvan energian tuottajilla on ollut vaikeuksia saada tarvittavat luvat verkkoon kytkemiseen.

ο EU:n talousarviovarojen vähäinen käyttö uusiutuvaan energiaan: Vaikka jäsenvaltiot rahoittavat uusiutuvan energian hankkeita pääasiassa kansallisista varoista, käytettävissä olevien EU:n varojen vähäinen hyödyntäminen voi haitata investointeja. Tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2014 kertomuksessa todetaan, että uusiutuvan energian hankkeisiin saatavilla olevien EU:n varojen hyödyntäminen on ollut hidasta verrattuna esimerkiksi energiatehokkuushankkeisiin. Tilintarkastustuomioistuin totesi, että silloin kun EU:n varoja oli käytetty, tarkastetuilla hankkeilla oli saatu aikaan tavoitellut tuotokset ja useimmat hankkeista olivat riittävän pitkälle kehitettyjä ja täytäntöönpanovalmiita.223 Myös Italian219 ja Romanian224 ylimmät tarkastuselimet havaitsivat vuosina 2013–2015, että EU:n varojen käyttö uusiutuvaan energiaan on ollut vähäistä.

156 Toimenpiteiden kustannustehokkuus ja julkisen tuen määrä olivat toistuvia aiheita uusiutuvaa energiaa kos-kevissa tarkastuskertomuksissa (ks. annetut esimerkit laatikossa 9). Tilintarkastustuomioistuin totesi vuonna 2014, että kustannustehokkuus ei ole ollut johtavana periaatteena uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden suunnitte-lussa ja toteutuksessa. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi myös tapauksia, joissa julkista tukea oli annettu enemmän kuin oli hankkeen taloudellisen elinkelpoisuuden kannalta välttämätöntä.

67Osa II – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja EU:n jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten toimet energian ja ilmastonmuutoksen alalla

Laat

ikko

 9 Esimerkkejä ylinten tarkastuselinten kertomuksista, joissa nostetaan esiin kustan-nustehokkuuden puute ja runsaat julkiset tuet uusiutuvan energian hankkeille

ο Saksan ylin tarkastuselin225 totesi vuonna 2016, että uusiutuviin energialähteisiin perustuvan lämmön tuotannon tukemiseen tarkoitetusta markkinakannustinohjelmasta annettiin rahoitusta tehottomaan ja markkinoilla jo vakiintuneeseen teknologiaan. Ohjelmassa ei myöskään otettu huomioon, tarvitsivatko hakijat todella taloudellista tukea.

ο Tšekin ylin tarkastuselin226 totesi vuonna 2014, että aurinkovoimaloille annettujen suurten toiminta-avustusten takaisinmaksuaika oli seitsemän vuotta, vaikka uusiutuvan energian syöttötariffit pysyisivät ennallaan yli 20 vuoden ajan.

ο Kyproksen ylin tarkastuselin227 totesi, että uusiutuvan energian laitoksille oli annettu vuosina 2008–2013 rahoitusta, vaikka sisäinen tuottoprosentti ylitti ennalta määritellyn raja-arvon. Tämän vuoksi rahoitusta annettiin liikaa.

ο Tanskan ylin tarkastuselin228 totesi vuonna 2014, että aurinkovoimaloille annettiin liikaa tukea, sillä niiden rakennuskustannukset olivat laskussa ja sähkön hinta (mukaan lukien verot) nousussa.

ο Yhdistyneen kuningaskunnan ylin tarkastuselin229 löysi vuonna 2014 näyttöä siitä, että varhaisia uusiutuvaa energiaa koskevia hankintasopimuksia oli tehty ilman kilpailutusta ja hintaan, joka saattoi antaa urakoitsijoille paremman tuoton kuin investointien turvaaminen olisi edellyttänyt.

157 Toinen useissa ylinten tarkastuselinten tarkastuksissa havaittu ongelma oli uusiutuvan energian ohjelmien riittä-mätön seuranta ja arviointi. Esimerkiksi Saksan ylin tarkastuselin havaitsi vuonna 2016, että ohjelmilta puuttuivat tavoitteet, minkä vuoksi niiden tuloksia ei voitu seurata230. Myös Tšekin ylin tarkastuselin ja Euroopan tilintarkastus-tuomioistuin totesivat vuoden 2014 tarkastuksissaan, että tarkastettujen ohjelmien tavoitteet ja tulosindikaattorit olivat epätäsmällisiä ja/tai eivät perustuneet luotettaviin lähtötietoihin231.

Energiatehokkuus

158 Energiatehokkuutta koskevissa tarkastuksissa EU:n ylimmät tarkastuselimet ovat havainneet

ο viivästyksiä tavoitteiden saavuttamisessa ja ohjelmien käynnistämisessä

ο kustannustehokkuuden puutetta

ο puutteita ohjelmien seurannassa ja arvioinnissa.

68Osa II – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja EU:n jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten toimet energian ja ilmastonmuutoksen alalla

159 Useat ylimmät tarkastuselimet kertoivat vuosina 2013–2015 viivästyksistä EU:n tai kansallisten tavoitteiden saavuttamisessa ja niihin liittyvistä riskeistä. Esimerkiksi Portugalin232 ja Slovakian233 ylimmät tarkastuselimet nostivat esiin viivästyksiä julkisia rakennuksia koskevien energiatehokkuustoimenpiteiden toteuttamisessa. Tšekin234 ja Tanskan235 ylimmät tarkastuselimet laskivat, että heidän maansa eivät saavuttaisi energiatehokkuustavoitteitaan määräajassa. Slovakian ylin tarkastuselin (2015), Bulgarian ylin tarkastuselin (2015), Romanian ylin tarkastuselin (2014) ja Portugalin ylin tarkastuselin (2013)236 raportoivat energiatehokkuutta koskevien ohjelmien käynnistämisen viivästymisestä monimutkaisen kansallisen sääntelyn ja ohjelmien hallinnointiin tarvittavan henkilöstön puutteen vuoksi.

160 Tilintarkastustuomioistuin totesi vuonna 2012 tekemässään tarkastuksessa237, että kustannustehokkuus oli usein jätetty huomioimatta julkista rahoitusta saavien energiatehokkuustoimien valinnassa. Samoja ongelmia havaittiin myöhemmin myös Puolan ylimmän tarkastuselimen (2015), Slovakian ylimmän tarkastuselimen (2015) ja Romanian ylimmän tarkastuselimen (2014) tekemissä julkisten rakennusten peruskorjaustoimia koskevissa tarkastuksissa.238 Vuonna 2017 julkaistussa slovakialaisessa tarkastuskertomuksessa239 sen sijaan todettiin, että asuinrakennusten peruskorjaamiseen suunnattu kansallinen ja EU:n rahoitus oli kustannustehokasta.

161 Energiatehokkuutta koskevien ohjelmien seurannassa ja arvioinnissa havaittiin puutteita Saksan ylimmän tar-kastuselimen (2016), Slovakian ylimmän tarkastuselimen (2015), Puolan ylimmän tarkastuselimen (2015), Slovenian ylimmän tarkastuselimen (2013) ja Portugalin ylimmän tarkastuselimen (2013) tarkastuksissa. Havaittuja ongelmia olivat muun muassa se, että toimenpiteiden tavoitteet oli määritelty huonosti240 ja että tavoitteiden saavuttamisen mittaamiseen ei ollut luotettavia mittareita241.

Ydinvoima

162 Useimmat EU:n ylimpien tarkastuselinten ydinenergiaa koskevista kertomuksista liittyivät ydinvoimaloiden toi-minnasta, ylläpidosta tai käytöstäpoistosta aiheutuviin kustannuksiin242. EU:n ylimmät tarkastuselimet havaitsivat seuraavia ongelmia:

ο kustannusten merkittävä kasvu ja epävarmuus

ο riittämätön varautuminen kustannuksiin tai rahoituksen riittämättömyys

ο viivästykset.

69Osa II – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja EU:n jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten toimet energian ja ilmastonmuutoksen alalla

163 Tilintarkastustuomioistuin suoritti vuonna 2016 tarkastuksen243 arvioidakseen, miten ydinvoimaloiden käytöstäpois-toa koskevissa kolmessa EU:n avustusohjelmassa (Liettuassa, Bulgariassa ja Slovakiassa) oli edistytty tilintarkastus-tuomioistuimen edellisen, vuonna 2011 tehdyn tarkastuksen jälkeen. Tarkastuksessa todettiin, että matala-aktiivi-silla alueilla, kuten turbiinihalleissa, oli edistytty mutta reaktorirakennusten käytöstäpoistoa ei ollut vielä aloitettu. Monet käytöstäpoistohankkeet olivat viivästyneet ja niiden kustannukset kasvaneet.

164 Tilintarkastustuomioistuin totesi, että kyseisillä kolmella jäsenvaltiolla oli rahoitusvaikeuksia. Näin oli etenkin Liettuassa, jossa rahoitusvaje käytöstäpoistoprosessin päättymiseen asti oli vuonna 2015 yhteensä 1,56 miljardia eu-roa. Tulevia kustannuksia koskevia velkoja ei ollut käsitelty asianmukaisesti tarkastettujen kolmen jäsenvaltion kirjanpidossa.

165 Loppusijoituksen osalta tarkastuksessa todettiin, että kolmen käytöstäpoisto-ohjelman kokonaiskustannukset ovat kaksinkertaiset, jos niissä huomioidaan korkea-aktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituskustan-nukset. Loppusijoitusratkaisuja koskevat keskustelut olivat yhä luonnosteluvaiheessa, vaikka ratkaisujen toteuttami-nen kestää vuosikymmeniä.

166 Muissa EU:n ylinten tarkastuselinten kertomuksissa on esitetty samanlaisia havaintoja kustannusten kasvusta ja epävarmuudesta. Ranskan ylimmän tarkastuselimen vuonna 2014 tekemässä tarkastuksessa244 todettiin, että ydin-voiman kustannukset olivat vuosina 2010–2013 kasvaneet 50 eurosta 60 euroon megawattituntia kohden. Tämä 21 prosentin kasvu johtui ylläpitokustannusten kasvusta, joka puolestaan johtui siitä, että tiettyjen ydinvoima-loiden käyttöikää oli pidennetty. Tarkastuskertomuksessa todettiin myös tulevien kustannusten kasvavan ja koros-tettiin, että käytöstäpoiston ja ydinjätteen loppusijoituksen kustannukset ovat yhä hyvin epävarmat. Ranskan ylin tarkastuselin arvioi vuonna 2016, että maan ydinvoimaloiden ylläpitokustannukset ovat yhteensä 100 miljardia eu-roa vuosina 2014–2030245. Yhdistyneen kuningaskunnan ylin tarkastuselin raportoi vuonna 2015 ydinvoimaloiden käytöstäpoiston kustannusten kasvaneen ja kustannusarvioiden olevan epävarmoja246.

EU:n päästökauppajärjestelmä

167 Lähes kaikki vuoden 2012 jälkeen julkaistut EU:n päästökauppajärjestelmään liittyvät EU:n ylinten tarkastuselinten kertomukset koskivat järjestelmän toista vaihetta, joka kesti vuodesta 2008 vuoteen 2012. Vain yhdessä ylimmän tarkastuselimen kertomuksessa247 on käsitelty päästökauppajärjestelmän kolmatta vaihetta eli vuosia 2013–2020. Ylinten tarkastuselinten kertomuksissa kyseenalaistettiin

ο järjestelmän vaikuttavuus päästöoikeuksien ylitarjonnan ja siitä seuraavan alhaisen hintatason vuoksi

ο vankkojen perusteiden puuttuminen kansalliselta tuelta energiaintensiivisille yrityksille, joiden katsotaan olevan alttiina hiilivuodon riskille

ο tietyt täytäntöönpanoon liittyvät näkökohdat.

70Osa II – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja EU:n jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten toimet energian ja ilmastonmuutoksen alalla

168 EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien hinta on ollut useiden vuosien ajan merkittävästi ennustettua alhaisempi (ks. kohta 32). Vuonna 2012 seitsemän ylimmän tarkastuselimen yhteistyönä toteutetussa tarkastukses-sa248 todettiin, että alhainen hinta heikentää EU:n päästökauppajärjestelmän vaikuttavuutta. Saksan249 ja Rans-kan250 ylimmät tarkastuselimet tekivät vuonna 2014 samankaltaisen päätelmän. EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien alhainen hinta on heikentänyt yritysten kannustimia investoida puhtaampaan teknologiaan vähentääkseen päästöjään pitkällä aikavälillä. Alhaisen hintatason todettiin johtuvan ennen kaikkea päästöoikeuk-sien ylitarjonnasta251 mutta myös energiatehokkuuden paranemisesta252 ja uusiutuvaa energiaa koskevista politii-koista253. Saksan ylin tarkastuselin totesi vuonna 2014, että EU:n päästökauppamarkkinoiden epätasapainon korjaa-miseksi tehty päästöoikeuksien huutokaupan lykkääminen, ns. ”back-loading” (ks. kohta 33) ei ole pitkän aikavälin ratkaisu254.

169 Kaksi EU:n ylintä tarkastuselintä on käsitellyt kertomuksissaan niin sanottua kompensoivaa tukea, jota osa jäsen-valtioista antaa yrityksille, joita uhkaa ”hiilivuoto” (ks. kohta 30). Ruotsissa vuonna 2012 julkaistussa EU:n päästö-kauppajärjestelmää ja ilmastoveroja koskevassa kertomuksessa255 todettiin, että Ruotsin hallituksen, viranomaisten ja parlamentin käytettävissä ei ollut perusteita, joiden avulla ne olisivat voineet arvioida, uhkaako hiilivuoto todella eri teollisuudenaloja. Saksan ylin tarkastuselin totesi paljon sähköä kuluttavilla yrityksille myönnettävää korvausta koskevassa kertomuksessaan vuonna 2016256, että asiasta vastaava ministeriö ei ollut selvittänyt, kannustiko sähkön korkea hinta todella yrityksiä siirtämään toimintaansa toisiin maihin vai pystyttiinkö kustannukset kattamaan ener-giatehokkuutta parantamalla.

170 EU:n ylimmät tarkastuselimet ovat arvioineet myös EU:n päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanoa ja nosta-neet esiin seuraaviin seikkoihin liittyviä ongelmia:

ο sellaisten mekanismien vaikuttavuus, joissa päästöjä vähennetään investoimalla EU:n ulkopuolisiin maihin (Luxemburg, 2014; Saksa, 2014; Portugali 2011)257

ο arvonlisäveropetokset, jotka vaikuttivat päästökauppaan ainakin vuosina 2008 ja 2009 (Latvian, Liettuan, Norjan, Puolan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan yhteistyönä toteutettu tarkastus, 2012; Saksa, 2014; Portugali, 2011)258; sittemmin ainakin 22 jäsenvaltiota on ottanut käyttöön käännetyn verovelvollisuuden järjestelmän torjuakseen veropetoksia; teoriassa tämän pitäisi vähentää myös EU:n päästökauppajärjestelmään vaikuttavia arvonlisäveropetoksia.

ο markkinoiden eheyden suojaamiseen tarkoitettu toimintakehys, joka ei ollut riittävän varma, ja päästöjen tarkkailu- ja raportointijärjestelmät, joita ei ollut yhdenmukaistettu ja joissa oli heikkouksia (Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2015)259.

71Osa II – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja EU:n jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten toimet energian ja ilmastonmuutoksen alalla

Liikenne

171 Asiaan liittyvissä liikennettä koskevissa tarkastuksissa käsiteltiin kasvihuonekaasupäästöjen suoraa vähentämistä liikennealalla taikka vähähiilisiä liikennemuotoja ja niihin siirtymistä. Vaikka runsaasti hiilidioksidipäästöjä aiheut-tavia liikennemuotoja, kuten maantie- ja lentoliikennettä, koskevissa tarkastuksissa saatetaan nostaa esiin tärkeitä varainkäytön hyödyllisyyteen ja tehokkuuteen liittyviä kysymyksiä260, niitä ei ole tässä yhteydessä pidetty olennai-sina, ellei niissä käsitellä nimenomaan energia-asioihin tai ilmastonmuutokseen liittyviä seikkoja. Biopolttoaineita koskevien tarkastusten lisäksi tilintarkastustuomioistuin löysi vain yhden runsaasti hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia liikennemuotoja koskevan tarkastuksen, jossa on tällainen suora yhteys. Kyseessä on Maltan ylimmän tarkastuseli-men kertomus261 henkilöautojen päästöistä.

172 EU:n ylinten tarkastuselinten liikennealan kertomuksissa todettiin seuraavaa:

ο Tavaraliikenteessä ei ollut siirrytty maantieliikenteestä rautatieliikenteeseen ja meri- tai sisävesiliikenteeseen.

ο Biopolttoaineita koskevan politiikan suunnittelussa ja vaikuttavuudessa oli ongelmia.

173 Useissa EU:n ylinten tarkastuselinten kertomuksissa (Tšekki, 2017 ja 2014; Itävalta, 2015) todettiin, että tavaraliiken-teessä ei ole tapahtunut tarvittavaa siirtymää maantieliikenteestä vähemmän hiilidioksidipäästöjä aiheuttaviin muotoihin eli rautatieliikenteeseen ja meri- tai sisävesiliikenteeseen262. Tilintarkastustuomioistuin totesi vuonna 2015263 ja 2016264, että sisävesiliikenne ja rautatieliikenne eivät kyenneet kilpailemaan maantieliikenteen kanssa. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi vuonna 2016265 myös, että satamiin on tehty tehottomia ja kestävän kehityksen vastaisia investointeja.

174 Useat EU:n ylimmät tarkastuselimet ovat tehneet biopolttoaineohjelmia koskevia tarkastuksia (Euroopan tilintar-kastustuomioistuin, 2016; Ranska, 2016 ja 2012; Bulgaria, 2015; Portugali, 2014; Puola, 2014; Slovakia, 2014)266. Tilin-tarkastustuomioistuin nosti vuoden 2016 kertomuksessaan267 esiin heikkouksia menettelyissä, joita komissio käyttää kestävien biopolttoaineiden vapaaehtoisten sertifiointijärjestelmien tunnustamiseen ja valvontaan. Niiden perus-tana olevat tilastot olivat epäluotettavia, koska mikään ei estänyt jäsenvaltioita sisällyttämästä tilastoihinsa myös sellaisia biopolttoaineita, joiden kestävyyttä ei ole todennettu.

175 Jäsenvaltioiden (Bulgarian, Portugalin ja Puolan) ylimmät tarkastuselimet268 totesivat vuosina 2014 ja 2015, että biopolttoaineita koskevia kansallisia välitavoitteita269 ei ollut saavutettu. Ranskassa vuonna 2016 julkaistun kerto-muksen270 mukaan biodieseliä koskeva tavoite saatetaan saavuttaa mutta bioetanolia koskevan tavoitteen saavut-taminen on epävarmaa. Slovakian (2014) ja Ranskan (2012) ylimmät tarkastuselimet nostivat esiin biopolttoaineiden vähäisen merkityksen energiaomavaraisuuden kannalta271 tai kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen vähentämisen kannalta272.

72Osa II – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja EU:n jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten toimet energian ja ilmastonmuutoksen alalla

Maa- ja metsätalous

176 Yhtä tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2012 tekemää tarkastusta273 lukuun ottamatta kaikki maa- ja metsätalou-den alalla analysoidut mahdollisesti kasvihuonekaasujen päästöihin ja varastointiin liittyvät EU:n ylinten tarkastuse-linten kertomukset koskivat yksinomaan metsätaloutta. Tilintarkastustuomioistuin ei löytänyt maatalouden kasvi-huonekaasupäästöjä koskevia kertomuksia.

177 Belgian ylin tarkastuselin (2016), Romanian ylin tarkastuselin (2014) ja tilintarkastustuomioistuin (2015) ovat havain-neet useita metsäkatoon liittyviä ongelmia, kuten epäjärjestelmälliset korvaukset maasta, jolta metsät on hävi-tetty, tai laittomien hakkuiden torjuntatoimien riittämättömyys.274 Tilintarkastustuomioistuin totesi vuonna 2014 antamassaan kertomuksessa275, että metsäpalojen ennalta ehkäisemiseen ja vahingoittuneiden metsien ennallista-miseen tarkoitettua EU-rahoitusta ei ole hallinnoitu hyvin.

178 Muissa kertomuksissa käsiteltiin metsätaloustoimenpiteiden kustannustehokkuutta. Portugalin ylin tarkastuselin arvosteli vuonna 2017 hankkeiden valintaa sekä ennakko- ja jälkitarkastusten laatua.276 Liettuan ylin tarkastuselin havaitsi vuonna 2016 korkeita hallinnointikustannuksia, alhaisia käyttöasteita ja viivästyksiä277. Ranskan ylin tarkas-tuselin korosti vuonna 2015 metsätalouden alan ohjelmien koordinoinnin puutetta278.

Jätehuolto ja kiertotalous

179 Jätealaa koskevissa EU:n ylinten tarkastusviranomaisten kertomuksissa on käsitelty lähinnä seuraavia aiheita:

ο jätealaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpano ja täytäntöönpanon valvonta

ο yhdyskuntajätehuollon vaikuttavuus.

180 Useissa EU:n ylimpien tarkastuselinten kertomuksissa (Portugali, 2015; Liettua, 2013; Romania, 2013; Euroopan tilin-tarkastustuomioistuin, 2012; vuonna 2012 julkaistu kahdeksan jäsenvaltion ylimmän tarkastuselimen yhteinen ker-tomus)279 mainittiin jätelainsäädännön puutteelliseen tai viivästyneeseen täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia, etenkin kaatopaikkojen osalta.

73Osa II – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja EU:n jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten toimet energian ja ilmastonmuutoksen alalla

181 Useissa, pääasiassa tuoreemmissa, kertomuksissa (Ranska, 2017; Latvia, 2017 ja 2015; Viro, 2016; Slovenia, 2015; Yhdistynyt kuningaskunta, 2014; Liettua, 2013) on käsitelty yhdyskuntajätehuollon tehokkuutta eli kotitalouk-sien, laitosten ja pienten yritysten jätteiden huoltoa280. Tarkastuksissa havaittiin puutteita yhdyskuntajätehuollon hallinnossa (esim. asianmukaisten rakenteiden tai tavoitteiden saavuttamista koskevan valvonnan puuttuminen ja alhaiset kierrätysasteet).

182 Tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2016 antamassa ruokahävikkiä koskevassa kertomuksessa281 todettiin, että EU:n tähän mennessä toteuttamat toimet eivät ole riittäviä ja että EU:n ruokahävikkistrategiaa on lujitettava ja koor-dinoitava paremmin.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen

183 Ilmastonmuutokseen sopeutumista käsiteltiin noin 20 prosentissa EU:n ylinten tarkastuselinten kertomuksista. Näis-tä kolmannes käsitteli tulvia (lisätietoa havainnoista, ks. laatikko 10).

Laat

ikko

 10 Esimerkkejä tulvien ehkäisemistä ja torjuntaa sekä tulvien johdosta toteutettuja

toimia koskevista tarkastushavainnoista:

ο Tulva-asioita koskevat vastuut ovat hajautuneet eri toimijoille, eikä hallinnon eri tasojen tai viranomaisten toimia koordinoida riittävästi (Bulgaria, 2016; Saksa, 2016; Italia, 2015)282.

ο Tulva-alueiden kaupunkisuunnittelulle ei ole asetettu riittävästi rajoituksia (Slovenia, 2014; Ranska, 2012)283.

ο Tulvanhallintasuunnitelmien, -ohjelmien tai -hankkeiden toteuttamisessa on esiintynyt viivästyksiä (Bulgaria, 2016; Irlanti, 2015; Italia, 2015; Puola, 2015; Slovenia, 2014)284.

ο Tulvavaroitussuunnitelmat puuttuvat tai ovat vanhentuneet (Romania, 2014; Ranska, 2012)285.

ο Tulvien ehkäisemiseen tarkoitetun infrastruktuurin kunnossapidossa on ollut puutteita (Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2014; Yhdistynyt kuningaskunta, 2014; Slovenia, 2014; Puola, 2013 ja 2012)286.

74Osa II – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja EU:n jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten toimet energian ja ilmastonmuutoksen alalla

184 Muissa tarkastuksissa käsiteltiin muun muassa vesihuoltoa ja veden laatua287, katastrofien ennaltaehkäisy- ja hallintatoimenpiteitä288 ja biodiversiteettiä.

185 Jäsenvaltioiden sopeutumisstrategioita käsiteltiin vuonna 2012 yhdeksän EU:n jäsenvaltion ja EU:n ulkopuolisen valtion ylimmän tarkastuselimen yhteistyönä toteutetussa tarkastuksessa289. Tarkastuksessa todettiin, että valtiot eivät olleet varautuneet riittävästi ilmastonmuutoksen odotettuihin vaikutuksiin. EU on sittemmin hyväksynyt ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan strategian, jossa kannustetaan kaikkia jäsenvaltioita laatimaan kattava sopeutumisstrategia (ks. kohta 124).

Monialaisia aiheita koskevat tarkastukset

186 Noin 10 prosentissa tarkastuksista on käsitelty monialaisia aiheita, jotka voivat vaikuttaa useisiin talouden aloihin tai energia- ja ilmastotoimien osa-alueisiin. Tarkastukset voidaan ryhmitellä neljään aihepiiriin:

ο ilmasto- ja energia-alan tutkimus

ο ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen rahoitus (mukaan lukien verotus)

ο metatarkastukset ja -arvioinnit tai koko energia- ja ilmastonmuutoksen alaa koskevat tarkastukset

ο näyttöön perustuva päätöksenteko ja täytäntöönpano.

187 Energia- ja ilmastoasioiden tutkimusta koskevia EU:n ylimpien tarkastuselinten kertomuksia oli kuusi. Ranskan ylin tarkastuselin290 korosti vuonna 2014,että energia-alan muutoksen onnistuminen edellyttää teknologisia läpi-murtoja ja että mikään olemassa oleva pitkälle kehitetty teknologia ei vaikuta voivan varmistaa energiajärjestelmän varmuutta vuonna 2030 eikä ole takeita siitä, että tulevat läpimurrot olisivat teknisesti ja taloudellisesti käyttökel-poisia. Kolmessa kertomuksessa (Tanska, 2013; Ruotsi, 2012; Suomi, 2011)291 käsiteltiin yleisiä tutkimusohjelmia tai yksittäisiä hankkeita. Ylimmät tarkastuselimet korostivat yleensä kertomuksissaan tutkimuksen ja innovoinnin mer-kitystä ilmasto- ja energia-asioissa mutta totesivat myös, että niiden mahdollisuuksia ei ollut kaikilta osin selvitetty eikä ymmärretty selkeästi. Kolmessa muussa tarkastuksessa (Yhdistynyt kuningaskunta, 2017 ja 2012; Puola, 2015)292 käsiteltiin niin sanottua puhtaan hiilen teknologiaa sekä nostettiin esiin hankintamenettelyjen ja tällaisen teknolo-gian kehitystuen tehottomuus.

75Osa II – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja EU:n jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten toimet energian ja ilmastonmuutoksen alalla

188 Eräissä tarkastuksissa (esim. Latvia, 2017; Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2013 ja 2016; Alankomaat, 2014; Espanja, 2012) käsiteltiin eri alojen investointien, kuten energia- ja liikenneinfrastruktuuriin tehtävien investointi-en, rahoitusta jäsenvaltioissa, EU:ssa ja sen ulkopuolella293. Esimerkiksi tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2016 tekemässä tarkastuksessa294 havaittiin, että EU:n tavoite käyttää vuosina 2014–2020 talousarviostaan vähintään joka viides euro ilmastotoimiin on pahasti vaarassa jäädä saavuttamatta. Tilintarkastustuomioistuin totesi, että ilmas-totoimien rahoitusta on lisätty ja kohdennettu paremmin Euroopan aluekehitysrahastossa ja koheesiorahastossa mutta maatalouden, maaseudun kehittämisen ja kalastuksen alalla ei ole tapahtunut merkittävää ilmastotoimien painotuksen lisäämistä. Lisäksi todettiin, että tutkimuksen saralla tarvitaan pikaisia toimia, sillä tutkimuksen rahoi-tusosuus laahaa pahoin jäljessä.

189 Osassa tarkastuksista käsiteltiin ilmastoveroja tai verojärjestelmän muutosten vaikutusta vihreisiin investointeihin. Esimerkiksi Ruotsin ylin tarkastuselin295 totesi, että hallituksen ja viranomaisten kertomuksissa ei annettu kattavaa kuvaa ilmastoverojen kustannuksista ja vaikutuksista. Kertomuksessa nostettiin myös esiin puutteita malleissa, joita hallitus käytti taloudellisten vaikutusten mallintamiseen. Ranskassa vuonna 2016 julkaistussa tarkastuskertomukses-sa296 todettiin, että ympäristön kannalta haitallisille toimille oli annettu enemmän veroetuuksia ja tukia kuin kestä-ville toimille.

190 Osa ylimmistä tarkastuselimistä on laatinut kertomuksia maidensa kansallisista ilmastonmuutosstrategioista.297 Alankomaiden (2015), Ranskan (2014), Ruotsin (2013) ja Suomen (2012) ylimmät tarkastuselimet julkaisivat meta-tarkastuksia ja yleiskatsauksia, joissa vedettiin yhteen energia-asioita ja ilmastonmuutosta koskevia kansallisia havaintoja.298

191 Osa tarkastushavainnoista on koskenut tietoja ja menetelmiä, joita hallitukset ovat käyttäneet toimintapo-litiikan laatimisessa ja täytäntöönpanossa. Esimerkiksi tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2016 tekemässä energian toimitusvarmuutta koskevassa kertomuksessa299 tuodaan esiin kaasun kysynnän mallintamiseen liittyviä ongelmia. Ruotsin ylimmän tarkastuselimen vuoden 2012 kertomuksessa300 nostettiin myös esiin maan hallituksen käyttämien taloudellisten mallien heikkouksia.

76Osa II – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja EU:n jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten toimet energian ja ilmastonmuutoksen alalla

Alat, joilla on tehty vain vähän tarkastuksia

192 EU:n ylimmät tarkastuselimet ovat käsitelleet lukuisia energia-asioihin ja ilmastonmuutokseen liittyviä aiheita ja tehneet niistä monia tärkeitä havaintoja. Tiettyjä energia- ja ilmastoasioihin liittyviä aiheita on kuitenkin käsitelty tarkastuksissa muita vähemmän:

ο ilmastonmuutokseen sopeutuminen (ks. kohta 144)

ο EU:n ja kansalliset kasvihuonekaasuinventaariot sekä maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous (LULUCF)

ο EU:n päästökauppajärjestelmän kolmas vaihe (ks. kohta 167)

ο maantieliikenteen päästöt (ks. kohta 171)

ο maatalouden päästöt (ks. kohta 176).

193 Tilintarkastustuomioistuin teki EU:n 28 jäsenvaltion ylimmille tarkastuselimille kyselyn haasteista, joita elimet ovat kohdanneet energia- ja ilmastoasioita koskevissa tarkastuksissaan. Useimmin mainittuja ongelmia olivat energia- ja ilmastoasioiden vähäinen painotus, poliittisten tavoitteiden epäselvyys ja siitä johtuva tarkastuskriteerien riittämät-tömyys sekä asiantuntemuksen puute.

194 Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia tarkastuksia on tehty huomattavasti vähemmän kuin ilmastonmuu-toksen hillintää koskevia tarkastuksia (ks. kohta 144). Sopeutumista koskevista kertomuksista kolmannes koski tul-via. Osassa kertomuksissa käsiteltiin vedenpuutetta juomavesijärjestelmissä tai tietyissä kastelujärjestelmissä, mutta yhdessäkään ei käsitelty veden niukkuuden ja ilmastonmuutoksen suhdetta. Tilintarkastustuomioistuin ei myöskään löytänyt tarkastuksia, joissa olisi keskitytty tiettyjä aloja, kuten maataloutta, infrastruktuurin suunnittelua, tervey-denhuoltoa tai biodiversiteettiä, koskeviin sopeutumistoimiin. Jäsenvaltioiden varautumisesta ilmastonmuutokseen sopeutumiseen on tehty joitakin varhaisia tarkastuksia vuoden 2012 tienoilla mutta ei sen jälkeen, kun EU:n vuonna 2013 antamassa sopeutumisstrategiassa suositeltiin, että jäsenvaltiot laatisivat sopeutumisstrategian.

195 Kysyttäessä, miksi ilmastonmuutokseen sopeutumista ei ole käsitelty tarkastuksissa enempää, EU:n ylimmät tarkas-tuselimet mainitsivat seuraavia syitä:

ο sopeutumispolitiikka on vielä uutta

ο sopeutumistoimenpiteet koostuvat usein pienistä ja hajanaisista hankkeista, ja jos ne ovat kuntien rahoittamia, ylimmillä tarkastuselimillä ei välttämättä ole riittäviä tarkastusvaltuuksia

ο sopeutumistoimenpiteet ovat monimutkaisia tarkastaa, koska ne ovat luonteeltaan monialaisia tai rajat ylittäviä ja pitkäkestoisia

ο tiettyjen jäsenvaltioiden ylimmät tarkastuselimet arvioivat sopeutumiseen liittyvän riskin pieneksi.

77Osa II – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja EU:n jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten toimet energian ja ilmastonmuutoksen alalla

196 Päästövähennystavoitteissa hyödynnetään perustasona EU:n ja kansallisia kasvihuonekaasuinventaarioita (ks. kohta 26). Näiden inventaarioiden avulla seurataan myös, ovatko jäsenvaltioiden päästöt taakanjakopäätöksen (ks. kohta 35) ja YK:n ilmastosopimuksessa tehtyjen kansainvälisten sitoumusten (ks. kohta 18) mukaiset. Inventaa-rioilla voi myös tulevaisuudessa olla suuri merkitys Pariisin sopimuksen yhteydessä. Tilintarkastustuomioistuin löysi yhden EU:n ylimmän tarkastuselimen tarkastuksen301, jossa käsiteltiin inventaarioita suoraan. Tarkastus on vuodelta 2009. Viron ylin tarkastuselin tarkasti maan kansalliset kasvihuonekaasupäästöjen vähennystoimet ja totesi olevan vaarana, että Viron päästöt voivat olla ilmoitettua suuremmat seuraavista syistä:

ο tiedot olivat vaillinaisia ja menetelmissä oli puutteita: kaikkia aloja ja epäpuhtauksia ei otettu huomioon

ο metsien sitomien kasvihuonekaasujen määrän laskemiseen käytetyssä menetelmässä oli puutteita

ο maankäytön muutosten vaikutuksia ei ollut arvioitu.

197 Romanian ylin tarkastuselin302 ei käsitellyt inventaarioita suoraan vuoden 2011 tarkastuksessaan, mutta se viittasi vuonna 2010 julkaistuun YK:n ilmastosopimuksen UNFCCC:n kertomukseen, jossa todettiin, ettei Romanian kasvi-huonekaasuinventaario ole kaikilta osin vaatimusten mukainen. Tämän vuoksi Romaniaa oli väliaikaisesti estetty osallistumasta Kioton pöytäkirjan nojalla perustettuun kansainväliseen päästökauppajärjestelmään. Liettualla303 oli vastaavia ongelmia vuoden 2012 alkupuoliskolla. Portugalin ylin tarkastuselin304 havaitsi vuonna 2011 epäjoh-donmukaisuuksia Portugalin viranomaisten käyttämien ja Kioton pöytäkirjassa edellytettyjen päästöjä koskevien tilinpitomenetelmien välillä.

198 EU:n ylimpien tarkastuselinten mukaan EU:n ja kansallisia kasvihuonekaasupäästöjen inventaarioita sekä maankäyt-töä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta koskevia tarkastuksia on tehty vähän, koska inventaarioiden taloudelli-nen merkitys on pieni eikä niihin liittyvää teknistä asiantuntemusta ole riittävästi.

78Osa III – Suurimmat haasteet

199 Tämän yleiskatsauksen osassa I kuvattiin EU:n energia- ja ilmastotoimia ja osassa II nostettiin esiin EU:n ylimpien tarkastuselinten samalla alalla tekemiä havaintoja. Tilintarkastustuomioistuin on näiden tietojen perusteella mää-rittänyt seitsemän energia- ja ilmastoasioiden osa-aluetta, joilla sen mielestä on merkittäviä haasteita. Seuraavassa tuodaan kunkin osa-alueen osalta esiin haasteita, joiden kautta voidaan tarkastella meneillään olevia merkittäviä muutoksia, synnyttää keskustelua sidosryhmien parissa ja pyrkiä määrittämään mahdollisuuksia ja riskejä tulevia tarkastuksia ajatellen.

1. Energia- ja ilmastoasioiden hallinto

200 EU on asettanut itselleen ilmasto- ja energiatavoitteita vuosille 2020, 2030 ja 2050 pyrkien vähentämään kasvihuo-nekaasupäästöjä, parantamaan energiatehokkuutta ja lisäämään uusiutuvan energian käyttöä (ks. kohta 21). EU on myös asettanut tavoitteekseen luoda toimivat energian sisämarkkinat, varmistaa huoltovarmuus ja integroida uusiutuvia energialähteitä energiajärjestelmään. Tavoitteiden suhteen on edistytty huomattavasti (ks. kohta 22). Tämänhetkisten ennusteiden mukaan edistymisen on kuitenkin jatkuttava, jotta vuosille 2030 ja 2050 asetetut ta-voitteet voitaisiin saavuttaa (ks. kohta 23).

201 EU:n asettamat tavoitteiden saavuttaminen edellyttää sekä lainsäädäntötoimia että muita toimia. Toimia on toteu-tettava paitsi EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla myös alue- ja paikallistasolla. EU:lla ja jäsenvaltioilla on jaettu toimivalta sekä energia- että ilmastoasioissa (ks. kohta 11), ja niiden on tehtävä yhteistyötä yhteisvastuun ja luottamuksen hengessä305. Jäsenvaltioilla on yksinomainen toimivalta tietyissä asioissa, kuten käyttämiensä energialähteiden valinnassa.

202 Energia-asiat ja ilmastonmuutos edellyttävät yhteisiä toimia. Energiantuotannon ja energiankulutuksen osuus kaikista EU:n kasvihuonekaasupäästöistä on 79 prosenttia (ks. kohta 39). Lisäksi yhden jäsenvaltion valinnat voivat vaikuttaa myös muiden jäsenvaltioiden tilanteeseen ja EU:n kokonaistavoitteiden saavuttamiseen. EU:ssa tarvitaan tehokkaita hallintojärjestelmiä, jotta voidaan hallita ja seurata energia- ja ilmastotoimia, vähentää riskejä, välttää päällekkäisiä toimia, varmistaa tavoitteiden saavuttamisen edistyminen ja löytää kustannustehokkaita ratkaisuja.

203 EU ja sen jäsenvaltioiden hallitukset ovat sitoutuneet vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä (ks. kohta 19). Kasvi-huonekaasuinventaariot ovat tärkeä osa kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteiden saavuttamisen seurantaa (ks. kohta 26). EU, jäsenvaltioiden viranomaiset ja YK:n ilmastosopimuksen sihteeristö todentavat inventaariot, joihin sisältyy usein monimutkaisia arvioita.

79Osa III – Suurimmat haasteet

204 Energia-alan muutosta ja ilmastonmuutosta koskevien taloudellisten sitoumusten toteutumista on haastavaa seurata. EU on sitoutunut käyttämään talousarviostaan vähintään joka viidennen euron ilmastotoimiin vuosina 2014–2020 (ks. kohta 133). Tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2016 tekemän tarkastuksen perusteella tavoite on vakavassa vaarassa jäädä saavuttamatta (ks. kohta 188). Teollisuusmaat ovat sitoutuneet antamaan joka vuosi vuoteen 2020 asti 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria tukeakseen kehitysmaiden toimia ilmastonmuutoksen hillitse-miseksi ja siihen sopeutumiseksi (ks. kohta 20). Vastuuta tavoitteen saavuttamisesta ei ole kuitenkaan jaettu.

205 Julkistalouden tarkastukset voivat olla tärkeä keino varmistaa hallitusten tavoitteiden ja sitoumusten toteutumista koskeva julkinen vastuuvelvollisuus. Tarkastukset voivat keskeisellä tavalla auttaa maiden hallituksia ja EU:ta säi-lyttämään kansalaisten luottamuksen. Toistaiseksi EU:n ylimpien tarkastuselinten rooli on kuitenkin ollut vähäinen eräiden merkittävien energia- ja ilmastoasioiden hallintajärjestelmien ja seurantamenetelmien, kuten kasvihuone-kaasuinventaarioiden, tarkastamisessa (ks. kohdat 196–197).

80Osa III – Suurimmat haasteet

2. Näyttöön perustuva päätöksenteko

206 Politiikan suunnittelun ja toteuttamisen olisi perustuttava parhaisiin käytettävissä oleviin tietoihin, malleihin ja analyyseihin (ks. kohta 137). Tämä on haasteellista energia- ja ilmastoasioissa, koska ne ovat luonteeltaan monimut-kaisia, osa tiedoista on suhteellisen uusia ja muutokset ovat nopeita niin energia-alan muutoksen kuin ilmaston-muutoksen vuoksi.

207 Euroopan komissio hyödyntää energia- ja ilmastoasioita koskevien toimintavaihtoehtojen arvioinnissa erilaisia tieto-ja, mallinnusmenetelmiä ja vaikutusten analysointia (ks. kohta 138). Aiemmissa tarkastuksissa on havaittu tiedonke-ruuseen (ks. kohdat 157 ja 161), mallintamiseen ja vaikutusten analysointiin (ks. kohta 191) liittyviä ongelmia.

208 Laadukkaat tiedot, analyysit ja mallit ovat jatkossakin tärkeitä välineitä arvioitaessa energia- ja ilmastopolitiikan toimintavaihtoehtoja, ja niitä tarvitaan myös yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa, jotka jäsenvaltioiden on laadittava ehdotetun energiaunionin hallintoa koskevan asetuksen (ks. kohta 79) nojalla, jos ehdotus menee läpi nykymuodossaan.

81Osa III – Suurimmat haasteet

3. Energia-alan muutos

209 Energiantuotannon ja energiankulutuksen osuus kaikista EU:n kasvihuonekaasupäästöistä on 79 prosenttia (ks. koh-ta 39). EU:n on viime vuosikymmeninä onnistunut tekemään energia-alastaan kestävämmän, kohtuuhintaisemman ja varmemman. Vähähiilisiin energialähteisiin siirtyminen edellyttää EU:n energia-alalla vielä paljon töitä, ja edessä on yhä monia haasteita.

210 Fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan energiantuotannon odotetaan vähenevän EU:ssa merkittävästi ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvan tuotannon kasvun jatkuvan (ks. kohta 48). Energian tuottaminen uusiutuvista ener-gialähteistä auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta ja lisää EU:n huoltovarmuutta, kun riippuvuus tuontienergiasta vähenee. Uusiutuvan energian tuotannon yhdistämiseen energiajärjestelmään liittyy kuitenkin monia haasteita. Sähköjärjestelmään on tehtävä merkittäviä muutoksia, jotta voidaan ratkoa esimerkiksi uusiutuviin energialähteisiin perustuvan tuotannon vaihtelevuuteen, energian varastointiin, hajautettuun energiantuotantoon ja kysynnän dy-naamisempaan hallintaan liittyviä haasteita (ks. kohdat 73–76). EU:n jäsenvaltioiden sisäiset ja niiden väliset ener-giainfrastruktuurit eivät vielä täysin sovellu markkinoiden yhdentymiseen (ks. kohdat 68–71). Myös liikennealalla tarvitaan merkittäviä energiankulutukseen liittyviä muutoksia, kuten siirtymistä vähähiilisempiin liikennemuotoihin sekä biopolttoaineiden ja vaihtoehtoisten polttoaineiden, kuten sähkön, käyttöön (ks. kohta 98). Energiajärjestel-mää voitaisiin muuttaa lisää myös energiatehokkuutta parantavilla toimenpiteillä (ks. kohdat 42–43).

211 Infrastruktuuri-investointien on perustuttava ymmärrykseen niiden pitkän aikavälin ilmasto- ja muista vaikutuksista. Esimerkiksi kivihiilestä aiheutuu kaikista energialähteistä suhteellisesti eniten kasvihuonekaasupäästöjä (ks. kaa-vio 8). Uusiin kivihiilikaivoksiin tai -voimaloihin investoiminen sitoisi energiayhtiöt kyseisiin laitoksiin vuosikymme-niksi ilman varmuutta siitä, että niiden kasvihuonekaasupäästöjen talteenottoon tai rajoittamiseen on saatavilla tehokasta ja vaikuttavaa teknologiaa (ks. kohta 56). Tällaiset investoinnit lisäisivät myös saturoituneiden markkinoi-den ylikapasiteettia entisestään (ks. kohta 74), mikä vaikeuttaisi investointien houkuttelemista uusiutuvan energian tuotantokapasiteetin kasvattamiseen.

212 Olemassa olevaa infrastruktuuria saatetaan poistaa käytöstä suunniteltua aiemmin hiilidioksidipäästöjen hinnan-nousun taikka ilmasto- tai energialainsäädäntöön tehtävien muutosten vuoksi. Tällöin niistä tulee niin sanottuja arvottomia omaisuuseriä. Tällaiset investoinnit esimerkiksi kivihiili- tai ydinvoimaloihin keskittyvät usein tietyille alueille, jotka voivat olla hyvin riippuvaisia kyseisestä talouden toiminnasta ja sen luomista työpaikoista (ks. koh-ta 77). Jos energia-alan muutoksen tukeminen edellyttää vakiintuneen energiateollisuuden alasajoa, on löydettävä keinoja auttaa yhteiskuntaa sopeutumaan muutoksiin.

213 Ilmastonmuutoksen hillitsemisen lisäksi energia-alan muutoksesta voi olla myös muuta hyötyä, kuten ilmanlaadun paraneminen, tuontienergiasta riippuvuuden väheneminen ja vihreistä työpaikoista seuraava kasvu. Nämä on otet-tava huomioon.

82Osa III – Suurimmat haasteet

4. tutkimuksen ja innovoinnin tehokas hyödyntäminen

214 Pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää monilla aloilla uuden teknologian kehit-tämistä ja laajaa käyttöä (ks. kohdat 128–129). Tämän vuoksi EU:n siirtymisessä kohti vähähiilistä yhteiskuntaa on panostettava tutkimukseen ja innovointiin, sillä niiden avulla voidaan kehittää tehokkaampia ja kilpailukykyisempiä vähähiilisiä teknologioita. Edistystä on saavutettu paljon muun muassa uusiutuvaa energiaa koskevan teknologian saralla, mutta tekniikkaa voitaisiin kehittää vielä merkittävästi. Sähköntuotannossa tarvitaan myös parempaa ja kustannustehokkaampaa teknologiaa energian varastointiin ja hiilidioksidin talteenottoon esimerkiksi jäljellä olevia kaasuvoimaloita varten (ks. kohdat 56 ja 76). Liikenteen merkittävät päästövähennykset edellyttävät vaihtoehtois-ten polttoaineiden kehittämistä (ks. kohdat 97–102), mutta niitä käyttävissä ajoneuvoissa on yhä teknisiä rajoitteita, kuten pienehkö toimintasäde ja kalliit hinnat.

215 Usein saattaa kulua vuosia ennen kuin uusi teknologia on käyttökelpoinen teollisuuden mittakaavassa. Tämä tarkoittaa, että uusien, päästöjen vähentämisessä vuosina 2030–2050 tarvittavien teknologioiden kehittämisessä on otettava suuria harppauksia seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tällä hetkellä ei ole varmuutta siitä, ovat-ko tällaiset tulevat tekniset läpimurrot teknisesti mahdollisia ja kohtuuhintaisesti laajojen joukkojen käytettävissä vuoteen 2030 mennessä (ks. kohta 187). EU on yhä merkittävä ilmastonmuutoksen hillintään liittyvän innovoinnin sekä tutkimus- ja kehitysinvestointien keskus. Maailmanlaajuiset investoinnit uusiutuvaan energiaan ovat johta-neet alan kustannusten pienenemiseen ja tuotannon merkittävään kasvuun. EU:ssa on kuitenkin tietyillä aloilla yhä uuden tekniikan ”käyttöönottovajetta”, sillä lupaavien energiainnovaatioiden kaupallistaminen on ollut vaikeaa (ks. kohta 130).

216 Energia-alan innovaatiot edellyttävät useiden eri sidosryhmien panosta aina yrityksistä kuluttajiin, paikallisiin, alueellisiin ja valtion viranomaisiin sekä EU:n toimielimiin. Markkinoiden rakenne ja viranomaiset ovat keskeisessä asemassa innovoinnin mahdollistavan ympäristön luomisessa. Julkisen rahoituksen merkitys on tässä usein suhteel-lisen pieni, mutta se voi olla tärkeää tietyillä osa-alueilla, kuten varhaisen vaiheen innovaatioiden rahoittamisessa. Tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2016 tekemässä tarkastuksessa havaittiin, että tavoite käyttää 35 prosenttia Horisontti 2020 -ohjelman talousarviosta ilmastotoimiin oli vaarassa jäädä saavuttamatta (ks. kohta 188).

83Osa III – Suurimmat haasteet

5. Sopeutumistoimien suunnittelu ja toteutus

217 Ilmastonmuutoksen vaikutukset alkavat jo näkyä. Ilmastonmuutos vaikuttaa EU:n kansalaisiin monin tavoin. Esimer-kiksi kuivat kaudet, tulvat ja metsäpalot yleistyvät, ruoantuotanto muuttuu, yksityinen ja julkinen infrastruktuuri voi vahingoittua, turvatoimien tarve kasvaa, syntyy uudenlaisia terveysriskejä ja muutokset vaikuttavat myös työllisyy-teen ja muuttoliikkeisiin (ks. kohdat 118–122). EU:n ja sen jäsenvaltioiden on suunniteltava ilmastonmuutokseen sopeutumista. Pariisin sopimus on ensimmäinen kansainvälinen sopimus, jossa tunnustetaan tarve sopeutua ilmas-tonmuutokseen (ks. kohta 19). EU on laatinut sopeutumisstrategian jo vuonna 2013 ja kehottanut jäsenvaltioita laatimaan omat kansalliset strategiansa (ks. kohta 124).

218 Ilmastonmuutoksen vaikutuksia voidaan kuvata ja ennustaa ilmastoa, ympäristöä, yhteiskuntaa ja taloutta koskevilla malleilla. Mallintaminen on tärkeää mutta haastavaa (ks. kohdat 138–139)306. Esimerkiksi merenpinnan kohoaminen ja tiettyjen alueiden aavikoituminen voivat synnyttää muuttoliikkeitä Euroopan sisällä ja sen ulkopuolelta Euroop-paan (ks. kohta 122). Ilmastonmuutoksen vaikutusten oikea ennakoiminen ja niihin sopeutumisen suunnittelu ovat suuri haaste EU:lle ja sen jäsenvaltioille. Ennakoiminen ja varautuminen vähentävät kuitenkin tarvetta reagoida tapahtumiin myöhemmin, jolloin se on kalliimpaa ja aiheuttaa julkisiin talousarvioihin ennakoimattomia menoeriä.

84Osa III – Suurimmat haasteet

6. Rahoitus

219 Komissio on arvioinut, että EU:n vuodelle 2030 asettamien ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttaminen edellyt-tää vuosina 2020–2030 vuosittain noin 1 115 miljardin euron investointeja ennen kaikkea liikenteen, asumisen ja palvelujen alalla (ks. laatikko 8). Ilmastonmuutoksen hillintään tehtäviä investointeja tarvitaan sekä julkisista että yksityisistä lähteistä. Valtiot voivat puuttua sääntelyn ja markkinoiden toimintapuutteisiin, niin kuin ovat tehneetkin uusiutuvan energian suhteen (ks. kohta 75). Ne ovat toimillaan edistäneet tämän uuden teollisuudenalan maail-manlaajuista kasvua, mikä on laskenut merkittävästi uusiutuvan energian hintoja (ks. kohta 64). Hiilidioksidipääs-töjen korkeampi hinta olisi myös hyvä keino, sillä se voisi lisätä yksityisiä investointeja vähähiiliseen tekniikkaan ja energiatehokkuuteen (ks. kohta 32).

220 Ilmastonmuutokseen sopeutumisen kustannuksia on vaikea ennustaa (ks. laatikko 8), ja siihen tehtävien investoin-tien todennäköisiä hyötyjä vielä vaikeampaa. Tämä vaikeuttaa varainkäytön tarkastuksiin, kustannus-hyötyanalyy-seihin ja tuloksellisuuden seurantaan liittyviä perinteisiä arviointeja. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää pitkän aikavälin suunnitelmia ja merkittäviä infrastruktuureja, kuten vesihuoltoinfrastruktuuria, kastelujärjestelmiä ja tulvavalleja, koskevia päätöksiä. Jos toimivia kannustimia ei ole, markkinavoimat ja perinteiset kustannus-hyö-tyanalyysit eivät välttämättä johda pitkän aikavälin sopeutumistoimien kannalta parhaisiin mahdollisiin investoin-teihin. Markkinoiden toimintapuutteiden korjaamiseksi voi olla tarpeen käyttää merkittävästi julkisia varoja. Myös yksityisen sektorin yritysten olisi kuitenkin investoitava huomattavasti ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, koska ilmastonmuutoksen vaikutusten kestäminen ja niihin liittyvien uusien liiketoimintamahdollisuuksien selvittäminen hyödyttävät pitkällä aikavälillä myös yksityistä sektoria (ks. kohta 136).

221 Energia-alalla yksi EU:n ja asianomaisten jäsenvaltioiden suurimmista haasteista on ydinvoimaloiden käytöstäpois-to. EU:ssa on 90 ydinvoimalaa, jotka on jo suljettu mutta joita ei ole vielä poistettu käytöstä. Lisäksi tällä hetkellä käytössä olevista reaktoreista tullaan arvioiden mukaan sulkemaan 50 vuoden 2025 loppuun mennessä. Komissio arvioi, että käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon kokonaiskustannukset ovat noin 400 miljar-dia euroa (ks. kohta 59).

222 Tilintarkastustuomioistuin teki hiljattain ydinvoimaloiden käytöstäpoistoa kolmessa EU:n jäsenvaltiossa koskeneen tarkastuksen. Siinä todettiin, että arvioidut kokonaiskustannukset olisivat kaksinkertaiset, jos niissä huomioitaisiin korkea-aktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituskustannukset (ks. kohta 163). Komission anta-man kertomuksen mukaan keskiaktiivisen ja korkea-aktiivisen jätteen sekä käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituk-seen liittyvät konseptit, kuten paikan valinta ja suunnittelu, eivät vielä ole useimmissa jäsenvaltioissa konkreettisia (ks. kohta 59).

223 Ydinvoimaloiden käytöstäpoisto ja ydinjätteen loppusijoitus ovat siksi kiireellisiä ja kalliita haasteita EU:lle ja sen jäsenvaltioille. Ne tarjoavat kuitenkin myös monia liiketoiminta- ja työllistämismahdollisuuksia (ks. kohta 58).

85Osa III – Suurimmat haasteet

7. EU:n kansalaisten osallistaminen

224 Vähähiiliseen talouteen siirtyminen tulee vaikuttamaan kaikkiin talouden ja yhteiskunnan osa-alueisiin. Se vaikuttaa kansalaisten tapaan elää, matkustaa, kuluttaa, suunnitella ja sijoittaa. Kotitalouksien suorien päästöjen osuus kas-vihuonekaasupäästöistä oli 24 prosenttia vuonna 2014307. Kulutuspäätökset vaikuttavat moniin muihin kasvihuone-kaasupäästöjen lähteisiin. Kansalaisten osallistamista energia-alan muutokseen pidetään nykyään välttämättömänä, jotta he ymmärtäisivät ja tukisivat tarvittavia muutoksia ja kantaisivat osan niiden kustannuksista ja jotta kansalaisia voitaisiin kannustaa osallistumaan aktiivisesti. Tämä edellyttää toimintatapojen muutosta esimerkiksi energian tuotannon ja kulutuksen suhteen. EU:n kansalaiset voivat suoraan vähentää EU:n päästöjä esimerkiksi hankkimalla energiatehokkaita asuntoja, käyttämällä energiatehokkaita laitteita (ks. kohdat 85–87), tuottamalla uusiutuvaa energiaa (ks. kohdat 62–64), ja valitsemalla kestäviä liikennemuotoja (ks. kohdat 90 ja 96).

225 Kansalaisia voidaan osallistaa niin yksilötasolla kuin paikallisyhteisöjen, kaupunkien, alueiden, valtioiden ja Euroo-pan tasolla, mutta paikallishallinto on usein lähimpänä kansalaisia. Paikallisviranomaiset voisivat osallistaa kansalai-sia paljon nykyistä enemmän hyödyntämällä alhaalta ylöspäin suuntautuvia toimia ja liikkeitä. Yksi tällainen aloite on kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimus (ks. kohta 124).

Tilintarkastustuomioistuimen I jaosto on hyväksynyt tämän yleiskatsauksen 21. kesäkuuta 2017 pitämässään kokouksessa.

Tilintarkastustuomioistuimen puolesta

Klaus-Heiner LEHNE presidentti

86Liite

Liite – Lähestymistapa

Yleiskatsaus toteutettiin seuraavasti:

Ø Asiakirja-analyysissä tarkasteltiin EU:n direktiivejä, asetuksia, päätöksiä, strategioita, vaikutustenarviointeja, muita arviointeja ja tutkimuksia sekä asiaan liittyvää EU:n oikeuskäytäntöä ja julkaistuja tieteellisiä tutkimuksia.

Ø Katsausta varten haastateltiin henkilöitä 21:stä komission pääosastosta308 ja komission Yhteisestä tutkimuskeskuksesta (JRC), Euroopan ympäristökeskuksesta (EYK), Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöstä (OECD) sekä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen sihteeristöstä.

Ø Tiedonkeruumatkoja tehtiin Saksaan, Espanjaan ja Puolaan.

Ø Katsauksessa tehtiin yhteistyötä EU:n 28 ylimmän tarkastuselimen kanssa:

ο Katsausta varten kerättiin yli 650 vuodesta 2010 alkaen julkaistua, ylimpien tarkastuselinten tekemiä tuloksellisuustarkastuksia koskevaa kertomusta, jotka koskivat energia- ja ilmastopolitiikkaa sekä ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen suunnattuja investointeja. Kertomuksista olennaisimmat309 valittiin tarkempaan tarkasteluun. Otokseen valittiin 269 kertomusta310, jotka EU:n ylimmät tarkastuselimet ja niiden joukossa Euroopan tilintarkastustuomioistuin olivat julkaisseet tammikuun 2012 ja maaliskuun 2017 välisenä aikana.

ο Ylimmille tarkastuselimille tehtiin kysely siitä, millä aloilla ne ovat tehneet tarkastuksia ja millaisia haasteita ne ovat kohdanneet. Kaikki ylimmät tarkastuselimet vastasivat kyselyyn. Tulokset esiteltiin ylinten tarkastuselinten yhteyskomitean kokouksessa lokakuussa 2016.

ο Ylimmille tarkastuselimille järjestettiin tammikuussa 2017 seminaari, jossa esiteltiin alustavat tulokset ja pohdinnat tarkastajien energian ja ilmastonmuutoksen alalla kohtaamista haasteista ja mahdollisuuksista.

ο Ylimpien tarkastuselinten kertomuksia koskevat viittaukset tarkastutettiin kyseisillä elimillä, ja tarkistuksen pohjalta tehtiin tarvittavat muutokset.

Ø Energiaa ja ilmastonmuutosta koskevissa talouskysymyksissä kuultiin alan asiantuntijaa.

Ø Luonnos toimitettiin komissiolle tosiasioiden tarkistamista varten. Osassa III esitetyistä haasteista keskusteltiin energian pääosaston, ilmastotoimien pääosaston sekä tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston korkean tason virkamiesten kanssa. Heidän huomautuksensa otettiin huomioon.

87Loppuviitteet

1 Maailman ilmatieteellinen järjestö, WMO Statement on the State of the Global Climate in 2016, 2017.

2 Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC), Intergovernmental Panel on Climate Change’s Fifth Assessment Report, 2009.

3 Euroopan komissio, Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille, COM(2016) 860 final, 30.11.2016.

4 Yleiskatsauksissa ”käsitellään laajoja aihepiirejä tilintarkastustuomioistuimen tutkimustyön ja toimielimelle kertyneen osaamisen ja kokemuksen pohjalta [ja niiden] tarkoituksena on toimia hyödyllisenä perustana tilintarkastustuomioistuimen sidosryhmien konsultoinnille ja vuoropuhelulle sidosryhmien kanssa ja siten jatkossa edistää tilintarkastustuomioistuimen tarkastustyötä. Yleiskatsausten ansiosta tilintarkastustuomioistuin voi esittää näkemyksiään aiheista, jotka eivät varsinaisesti sovellu tarkastuksen kohteiksi, mutta jotka ovat merkityksellisiä julkisen tilintekovelvollisuuden ja tilintarkastustuomioistuimen tarkastustehtävän kannalta.”

5 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 4 artikla.

6 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 2 artiklan 2 kohta.

7 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artikla.

8 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 2 kohta. Tällaiset toimenpiteet on hyväksyttävä neuvostossa yksimielisesti.

9 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan 1 kohta.

10 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artikla.

11 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 11 artikla.

12 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 kohta ja 216 artikla.

13 Euroopan unionin neuvosto, Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) 21. osapuolikonferenssin (COP 21) sekä Kioton pöytäkirjan yhdennentoista osapuolikokouksen (CMP 11) valmistelu, Pariisi 2015, 2015; Euroopan komissio, Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Pariisin jälkeen: arvio Pariisin sopimuksen vaikutuksista – oheisasiakirja ehdotukseen neuvoston päätökseksi ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen nojalla hyväksytyn Pariisin sopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta, COM(2016) 110 final, 2016.

14 Climate Analytics, Paris Agreement ratification tracker.

15 EU osallistui esimerkiksi vuonna 2015 teollisuus- ja kehitysmaiden yhteenliittymään, joka kannatti erittäin kunnianhimoista lähestymistapaa Pariisin sopimukseen. Ks. myös Oberthür, S., Groen, L., Explaining goal achievement in international negotiations: the EU and the Paris Agreement on climate change, Journal of European Public Policy 24, julkaistu verkossa 22.2.2017.

16 Neuvoston päätös, tehty 25 päivänä huhtikuuta 2002, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sekä sen velvoitteiden täyttämisestä yhteisesti (2002/358/EY), 2002.

17 Kansallisesti määritellyissä panoksissaan (NDC).

18 YK:n ilmastosopimuksen sihteeristö arvioi huhtikuussa 2016 julkaisemassaan päivitetyssä yhteenvetoraportissa Aggregate effect of the intended nationally determined contributions (INDCs) (FCCC/CP/2016/2), että suunniteltujen kansallisesti määriteltyjen panosten täytäntöönpanolla saavutettavan yhteenlasketun kasvihuonekaasupäästöjen tason odotetaan olevan vuonna 2030 maailmanlaajuisesti 36 prosenttia suurempi kuin 2 C:n tavoite sallii.

19 Pariisin sopimuksessa ei aseteta määrällistä tavoitetta. Sadan miljardin Yhdysvaltain dollarin tavoite mainitaan 21. osapuolikonferenssin (COP21) päätöksessä (FCCC/CP/2015/L9).

20 Euroopan komissio, Kaksi kertaa 20 vuonna 2020: Ilmastonmuutostoimet – mahdollisuus Euroopalle (Ilmasto- ja energiapaketti 2020), KOM(2008) 30 lopullinen, 23.1.2008.

21 Euroopan komissio, Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030 (Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet 2030), COM(2014) 15 final, 22.1.2014.

22 Vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden mukaan vuodelle 2030 asetettua energiatehokkuuden tavoitetta tarkistetaan vuonna 2020 pitäen mielessä 30 prosentin tavoite (Eurooppa-neuvoston 23. ja 24. lokakuuta 2014 antamat päätelmät, EUCO 169/14). Komissio ehdotti marraskuussa 2016 EU:n tavoitteeksi energiatehokkuuden parantamista 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

23 Euroopan komissio, Etenemissuunnitelma - siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050, KOM(2011) 112 lopullinen, 8.3.2011. Komission ehdottama lähestymistapa hyväksyttiin neuvostossa helmikuussa 2013 ja Euroopan parlamentissa maaliskuussa 2013.

24 Vähennys oli 23 prosenttia vuonna 2014 ja 22 prosenttia vuonna 2015 (lähde: Euroopan ympäristökeskus, Trends and projections in Europe 2016 – Tracking progress towards Europe’s climate and energy targets, 1.12.2016).

25 Ihmisen toiminnasta aiheutuvia tai ihmisen tuottamia päästöjä kutsutaan myös antropogeenisiksi päästöiksi.

88Loppuviitteet

26 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 525/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella ja unionin tasolla (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 13).

27 Yksikkö, jonka avulla voidaan verrata eri kasvihuonekaasupäästöjen lämmitysvaikutusta (GWP) käyttämällä viitearvona hiilidioksidin lämmitysvaikutusta. Lähde: Approximated EU greenhouse gas inventory: proxy greenhouse gas estimates for 2015, Euroopan ympäristökeskuksen raportti nro 23/2016, 8.11.2016.

28 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32).

29 EU sekä Islanti, Liechtenstein ja Norja.

30 Kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää myös muilla välineillä, kuten välittömällä hiilidioksidiverolla, mutta niillä on erilaiset vaikutukset ja piirteet. Komission mukaan ”päästökatto ja -kauppa” -järjestelmän etuna muihin välineisiin, kuten välittömään hiilidioksidiveroon, nähden on, että järjestelmällä voidaan varmistaa päästömäärän absoluuttinen väheneminen, hallitukset saavat huutokaupoista lisätuloja, järjestelmä on paremmin ennustettavissa kuin kansalliset verojärjestelmät ja järjestelmä on kustannustehokas.

31 Vuodesta 2008 lähtien velvoitteen noudattamatta jättämisestä on seurannut 100 euron sakko kutakin ylimääräistä päästötonnia kohti ja velvollisuus korvata vaje.

32 Päästökauppajärjestelmään kuuluvien alojen viitevuodeksi on valittu vuosi 2005, koska se on ensimmäinen vuosi, jolta on saatavilla vertailukelpoisia seuranta-, raportointi ja todentamistietoja kaikista järjestelmän piiriin kuuluvista laitoksista. Siksi viitevuosi poikkeaa muissa kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteissa käytettävästä viitevuodesta (1990).

33 EU on määrittänyt kyseiset alat ottaen huomioon kaupan merkittävyyden kyseisillä aloilla (eli niiden alttiuden kansainväliselle kilpailulle) ja kasvihuonekaasupäästöjen kustannusten osuuden tuotantoprosesseissa.

34 Komission päätös 2011/278/EU, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2011, päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti (EUVL L 130, 17.5.2011, s. 1.).

35 Jotta päästöoikeuksien huutokauppamenettelyt olisivat yhdenmukaiset, huutokaupassa noudatetaan komission asetusta (EU) N:o 1031/2010, joka on annettu 12 päivänä marraskuuta 2010 kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisen kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien huutokaupan ajoituksesta, hallinnoinnista ja muista näkökohdista (EUVL L 302, 18.11.2010, s. 1).

36 Euroopan komissio, EU Climate Policy explained, 2015.

37 Euroopan komissio, Vaikutusten arviointi – Oheisasiakirja komission tiedonantoon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Etenemissuunnitelma - siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050, KOM(2011) 112 lopullinen, 8.3.2011.

38 Carbon pricing leadership coalition, Report of the High-Level Commission on carbon prices, 2017.

39 Euroopan ympäristökeskus, Trends and projections in the EU ETS in 2016, Euroopan ympäristökeskuksen raportti nro 24/2016, 17.10.2016, s. 77.

40 Euroopan komissio, Ehdotus - Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kustannustehokkaiden päästövähennysten ja vähähiilisyyttä edistävien investointien edistämiseksi, COM(2015) 337 final, 15.7.2015.

41 Euroopan ympäristökeskus, Trends and projections in the EU ETS in 2016 — The EU Emissions Trading System in numbers, Euroopan ympäristökeskuksen raportti nro 24/2016.

42 Koskee 13:a jäsenvaltiota. Sallittu kasvu vaihtelee Portugalin yhdestä prosentista Bulgarian 20 prosenttiin.

43 Komission verkkosivusto: https://ec.europa.eu/clima/policies/effort_fi.

44 Toimintatapa poikkeaa EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvista aloista, joiden päästöjä säännellään EU:n tasolla.

45 Komissio toteaa kertomuksessaan seuraavaa: ”Taakanjakopäätöksen täytäntöönpano on yhä alkutaipaleella. Tähän mennessä kerätyn aineiston perusteella näyttää kuitenkin selvältä, että ESD-tavoitteet ovat [edistäneet] ESD-kasvihuonekaasupäästöjen tehokkaaseen vähentämiseen tähtäävien uusien kansallisten politiikkojen ja toimenpiteiden syntyä.” (Euroopan komissio, Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle päätöksen N:o 406/2009/EY täytäntöönpanon arvioinnista sen 14 artiklan mukaisesti, COM(2016) 483 final, 20.7.2016).

46 Kansainvälinen energiajärjestö (IEA), World Energy Outlook Special Report 2015: Energy and Climate Change, OECD/IEA, 2015.

47 Kansainvälinen energiajärjestö, 25 Energy Efficiency Policy recommendations, vuoden 2011 päivitetty laitos.

48 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta (EUVL L 315, 14.11.2012).

49 Tämä tarkoittaa, että EU:n primäärienergian kulutuksen olisi vuonna 2020 oltava 20 prosenttia pienempi kuin ennustettu kulutus ilman toimenpiteitä. Primäärienergian kulutuksella tarkoitetaan kotimaista bruttokulutusta, lukuun ottamatta energiankantajien muuta kuin energiakäyttöä (esim. maakaasun käyttö kemikaalien tuotantoon polttamisen sijaan).

89Loppuviitteet

50 Euroopan ympäristökeskus, Trends and Projections in Europe 2015 — Tracking progress towards Europe’s climate and energy targets, Euroopan ympäristökeskuksen raportti nro 4/2015.

51 Euroopan komissio, Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta, COM(2016) 761 final, 30.11.2016.

52 Näistä päästöistä 87 prosenttia on peräisin sähkön ja lämmön tuotannosta. Loput ovat peräisin lähinnä raakaöljyn jalostuksesta ja kiinteiden polttoaineiden valmistuksesta.

53 Tarkoittaa orgaanisia, muita kuin fossiilisia biologista alkuperää olevia aineita, joita voidaan käyttää polttoaineena lämmön tai sähkön tuotannossa.

54 Kotitalouksien, teollisuuden, sairaaloiden ja kolmannen sektorin jätteet, jotka sisältävät biohajoavaa materiaalia ja jotka poltetaan kyseiseen käyttöön tarkoitetuissa laitoksissa.

55 Kyseisen ajan tiedot koskevat Alankomaita, Belgiaa, Italiaa, Luxemburgia, Länsi-Saksaa ja Ranskaa.

56 Ks. kaavio 10.

57 Kivihiilestä ja muista kiinteistä polttoaineista tuodaan 43 prosenttia, kun taas raakaöljystä tuodaan 89 prosenttia ja maakaasusta 69 prosenttia (Lähde: Eurostat, Energy dependence, 2017).

58 Koskee sähkön ja lämmön tuotannon kulutuksen lisäksi myös liikenteessä, teollisuudessa ja rakennuksissa käytettyä polttoainetta (Lähde: Eurostat, Energy dependence, 2017).

59 Menetelmät, joilla otetaan talteen, siirretään ja varastoidaan voima- ja teollisuuslaitoksista syntyvää hiilidioksidia. CCS-tekniikkojen tavoitteena on estää hiilidioksidin pääsy ilmakehään varastoimalla sitä sopiviin maanalaisiin geologisiin muodostumiin.

60 Komission mukaan seuraavan vuosikymmenen aikana on hyvin tärkeää lisätä t&k-toimia ja kaupallista demonstrointia (ks. Euroopan komissio, Ilmastotoimet, Carbon Capture and Geological Storage).

61 Ydinpolttoaineen louhinnasta, jalostuksesta ja kuljetuksesta sekä käytetyn polttoaineen loppusijoituksesta syntyy jonkin verran kasvihuonekaasupäästöjä mutta paljon vähemmän kuin fossiilisilla polttoaineilla toimivista voimaloista (Lähde: Nuclear Energy Institute, Life-Cycle Emissions Analyses).

62 Euroopan komissio, Ohjeellinen ydinohjelma - Esitetty Euratomin perustamissopimuksen 40 artiklan mukaisesti - lopullinen (ETSK:n lausunnon jälkeen), COM(2017) 237 final, 12.5.2017. Ks. myös Euroopan komissio, Conclusions of the 10th European Nuclear Energy Forum, Euroopan ydinenergiafoorumi, 2015.

63 Kertomuksessa huomautetaan, että komissio ei ole tarkistanut tietoja, lukuihin sisältyvät joidenkin jäsenvaltioiden osalta myös käytöstäpoistokustannukset ja kustannuksista ja oletuksista tarvittaisiin jäsenvaltioiden ohjelmissa enemmän tietoa, ”jotta voitaisiin päätellä ilmoitettujen lukujen olevan tarkkoja ja täydellisiä”. Euroopan komissio, Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille neuvoston direktiivin 2011/70/EURATOM täytäntöönpanon edistymisestä ja inventaario yhteisön alueella olevasta radioaktiivisesta jätteestä ja käytetystä ydinpolttoaineesta sekä tulevaisuudennäkymistä, COM(2017) 236 final, 15.5.2017.

64 Neuvoston direktiivi 2014/87/Euratom, annettu 8 päivänä heinäkuuta 2014, ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta annetun direktiivin 2009/71/Euratom muuttamisesta, (EUVL L 219, 25.7.2014, s. 42).

65 Neuvoston direktiivi 2011/70/Euratom, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2011, yhteisön kehyksen perustamisesta käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen vastuullista ja turvallista huoltoa varten (EUVL L 199, 2.8.2011, s. 48). Ks. myös Euroopan komissio, Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille neuvoston direktiivin 2011/70/EURATOM täytäntöönpanon edistymisestä ja inventaario yhteisön alueella olevasta radioaktiivisesta jätteestä ja käytetystä ydinpolttoaineesta sekä tulevaisuudennäkymistä, COM(2017) 236 final, 15.5.2017.

66 Fuusiossa syntyy energiaa, kun massaltaan keveät atomit, kuten vety, yhdistyvät hyvin korkeassa paineessa ja korkeassa lämpötilassa.

67 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16).

68 Euroopan komissio, Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030 (Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet 2030), COM(2014) 15 final, 22.1.2014. Ks. myös Euroopan komissio, Ehdotus - Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (uudelleenlaadittu toisinto), COM(2016) 767 final/2, 23.2.2017.

69 Energy Transitions Commission, Better energy, greater prosperity, Achievable paths to low-carbon energy systems, 2017.

70 Ks. esimerkiksi Euroopan komissio, EU Reference Scenario 2016 – Energy, transport and GHG emissions, Trends to 2050, 2016: Uusiutuvan energian tasoitettujen tuotantokustannusten odotetaan laskevan vuosina 2015–2025 aurinkosähkön osalta 29 prosenttia, rannikkotuulivoiman osalta 12 prosenttia ja merituulivoiman osalta 17 prosenttia. Ks. myös IRENA, The Power to Change: Solar and Wind Cost Reduction Potential to 2025, 2016: Uusiutuvan energian investointikustannukset voivat laskea vuosina 2015–2025 voimalaitosmittaluokan aurinkovoiman osalta 43–65 prosenttia, rannikkotuulivoiman osalta 26 prosenttia ja merituulivoiman osalta 35 prosenttia.

71 Euroopan komissio, Edistyminen energian sisämarkkinoiden toteuttamisessa, COM(2014) 634 final, 13.10.2014.

72 Perustuvat sähköalan ja kaasualan tavoitemalleihin, joissa määritetään, miten markkinoiden tulisi toimia. Osa verkkosäännöistä on yhä laadintavaiheessa.

90Loppuviitteet

73 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/92/EY, annettu 19 päivänä joulukuuta 1996, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä (EYVL L 27, 30.1.1997, s. 20) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/30/EY, annettu 22 päivänä kesäkuuta 1998, maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä (EYVL L 204, 21.7.1998, s. 1).

74 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/54/EY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2003, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä - Käytöstäpoisto- ja jätehuoltotoimia koskevat lausumat (EUVL L 176, 15.7.2003, s. 37) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/55/EY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2003, maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä (EUVL L 176, 15.7.2003, s. 57).

75 Näissä toimenpiteissä edellytetään muun muassa, että jäsenvaltiot varmistavat, että kolmansilla osapuolilla on pääsy siirto- ja jakeluverkkoihin sellaisilla tariffeilla, joita sovelletaan kaikkiin vaatimukset täyttäviin asiakkaisiin, noudattavat EU:n kilpailusääntöjä varmistamalla, että kaikkia toimijoita kohdellaan yhdenvertaisesti, ja perustavat riippumattomia sääntelyviranomaisia, jotka varmistavat tosiasiallisen kilpailun ja markkinoiden tehokkaan toiminnan.

76 Euroopan komissio, Inquiry into the European gas and electricity sectors, SEC(2006) 1724 FIN, 10.1.2007.

77 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 713/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 1).

78 Eurooppa-neuvosto asetti helmikuussa 2011 tavoitteeksi energian sisämarkkinoiden toteuttamisen vuoteen 2014 mennessä ja verkkojen yhteen liittämisen, jotta tiettyjen jäsenvaltioiden verkot eivät olisi enää eristyksissä vuoteen 2015 mennessä (Eurooppa-neuvosto, Eurooppa-neuvoston päätelmät 4. helmikuuta 2011).

79 Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 aiheesta ”Kohti energiamarkkinoiden uutta rakennetta”, 2015/2322(INI); Euroopan komissio, Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia, COM(2015) 80 final, 25.2.2015.

80 Ks. myös Euroopan komissio, Second Report on the State of the Energy Union, 1.2.2017.

81 Euroopan komissio, Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille, COM(2016) 860 final, 30.11.2016.

82 Ks. Euroopan komissio, Euroopan energiavarmuusstrategia, COM(2014) 330 final, 28.5.2014; Euroopan komissio, Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia, COM(2015) 80 final, 25.2.2015; Euroopan unionin neuvosto, Neuvoston (liikenne, televiestintä ja energia) 3429. istunnon tulokset, 14 632/15, 26.11.2015; Euroopan unionin neuvosto, Neuvoston (liikenne, televiestintä ja energia) 3472. istunnon tulokset, 9736/16, 7.6.2016; Euroopan parlamentti, Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 aiheesta ”Kohti energiamarkkinoiden uutta rakennetta”, (2015/2322(INI)) 13.9.2016.

83 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 994/2010, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, toimista kaasunsaannin turvaamiseksi (EUVL L 295, 12.11.2010, s. 1); Euroopan komissio, Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus toimista kaasunsaannin turvaamiseksi, COM(2016)52, 16.2.2016; Euroopan komissio, Ehdotus - Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus riskeihin varautumisesta sähköalalla, COM(2016) 862 final, 30.11.2016.

84 Kaasumarkkinoille ei ole asetettu yhteenliittämistä koskevaa suoraa tavoitetta. Toimista kaasunsaannin turvaamiseksi 20. lokakuuta 2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 994/2010 (EUVL L 296, 12.11.2010) pyritään varmistamaan, että kaikilla markkinoilla on vaihtoehtoisia kaasuntoimittajia. Tämän säännön mukaan niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat riippuvaisia yhdestä ainoasta tuontiputkesta, maanalaisesta varastointijärjestelmästä tai jostain muusta olennaisen infrastruktuurin osasta, on varmistettava, että kysyntään voidaan vastata erityisen kylminäkin päivinä, vaikka tuonnin kannalta tärkeimpään infrastruktuuriin tulisi häiriö.

85 Eurooppa-neuvosto, Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät. Tavoite tarkoittaa, että kaikissa jäsenvaltioissa olisi tuolloin oltava asennettuina sähkökaapelit, joiden kautta voidaan siirtää vähintään 10 prosenttia jäsenvaltion voimaloissa tuotetusta sähköstä rajojen yli naapurimaihin.

86 Eurooppa-neuvosto, 23. ja 24. lokakuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, 169/14.

87 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 347/2013, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2013, Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista (EUVL L 115, 25.4.2013).

88 Euroopan komissio, Second Report on the State of the Energy Union, 1.2.2017.

89 Energianhintojen vertailussa käytetään tukkuhintoja, koska ne eivät sisällä veroja, muita maksuja ja alennuksia kuten vähittäishinnat.

90 Euroopan komissio, Impact Assessment, SWD(2016) 410 final, 30.11.2016.

91 Ei sisällä ehdotettuja vuoteen 2030 ulottuvia energia- ja ilmastopolitiikan puitteita.

92 Euroopan sähköteollisuuden liitto EURELECTRIC ilmoitti 5. huhtikuuta 2017, ettei se aio investoida uusiin kivihiilivoimaloihin vuoden 2020 jälkeen. Liiton puolalaiset ja kreikkalaiset jäsenyhdistykset eivät tukeneet lausuntoa.

93 Can Oxford save the world, Oxford Today 2/29, Roger Highfield, 2017.

94 Euroopan komissio, Commission Impact Assessment, SWD(2016) 410 final, 30.11.2016; Capgemini, European Energy Markets Observatory – 18th Edition, 2016.

95 Euroopan komissio, Evaluation Report covering the Evaluation of the EU’s regulatory framework for electricity market design and consumer protection in the fields of electricity and gas – Evaluation of the EU rules on measures to safeguard security of electricity supply and infrastructure investment (Directive 2005/89), SWD(2016) 412 final, 30.11.2016. Puuttuakseen ongelmaan komissio on antanut markkinarakennetta koskevia ehdotuksia.

91Loppuviitteet

96 Ei koske pieniä laitoksia ja tiettyjä erityistapauksia, jotka jäsenvaltion on perusteltava.

97 EU:ssa sähköenergiaa voidaan varastoida lähes yksinomaan pumppuvoimalaitoksissa, joita sijaitsee lähinnä vuoristoissa. Muiden varastointimenetelmien käyttö on hyvin vähäistä tai niiden kehittäminen on vasta alkuvaiheessa (ks. Inline, Energy storage technologies – will they be able to flourish within current regulatory frameworks?, 3.8.2016).

98 Kysynnän hallinta tarkoittaa kulutuksen vähentämistä tarjonnan ollessa niukkaa. Tällä hetkellä kuitenkin vain harvat yksittäiset sähköasiakkaat pystyvät reagoimaan hintojen vaihteluun reaaliajassa ja vähentämään kulutustaan kulutuspiikkien aikana, jolloin hinnat ovat korkeita (ks. Euroopan komissio, Kapasiteettimekanismeja koskevan toimialatutkinnan loppuraportti, COM(2016) 752 final, 30.11.2016.

99 Komissio esitti marraskuussa 2016 ihanteellisen kapasiteettimekanismin ominaisuudet, joiden avulla pitäisi voida välttää markkinoiden vääristyminen. Euroopan komissio, Kapasiteettimekanismeja koskevan toimialatutkinnan loppuraportti, COM(2016) 752 final, 30.11.2016.

100 Eurelectric, European electricity sector gears up for the energy transition, 5.4.2017.

101 Euroopan komissio, Second Report on the State of the Energy Union, 1.2.2017.

102 Euroopan komissio, Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille, COM(2016) 860 final, 30.11.2016.

103 Euroopan komissio, Ehdotus – Direktiivi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä, COM(2016) 864 final/2, 23.2.2017.

104 Sähkön varastointia ei ole toistaiseksi säännelty EU:n tasolla. Tällä hetkellä varastointiin liittyy teknisiä ja sääntelyä koskevia ongelmia (ks. Euroopan komissio, Energy storage – the role of electricity, SWD(2017) 61 final, 1.2.2017.

105 Euroopan komissio, Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus energiaunionin hallinnosta, COM(2016) 759 final, 30.11.2016.

106 Erityisesti energiatehokkuusdirektiivin kautta (direktiivi 2012/27/EU, 25.10.2012); Ks. lisätietoa myös Ademe, Energy Efficiency Trends and Policies in Industry, syyskuu 2015.

107 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).

108 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, 8 artikla (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).

109 Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhdeksän kivihiilivoimalaa päätti olla mukauttamatta toimintaansa tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23 päivänä lokakuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/80/EY (EYVL L 309, 27.11.2001, s. 1) vaatimuksiin ja käytännössä lopetti toimintansa ennenaikaisesti.

110 Lämmitysvaikutus on suhteellinen mittayksikkö, joka kuvaa sitä, miten paljon lämpöä yksi tonni tiettyä kasvihuonekaasua voi pidättää ilmakehässä lämpöä verrattuna vastaavan hiilidioksidimäärän pidättämään lämpöön.

111 Euroopan komissio, Putting energy efficiency first: consuming better, getting cleaner, 30.11.2016.

112 Euroopan komissio, Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2010/31/EU muuttamisesta, COM(2016) 765 final, 30.11.2016.

113 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13).

114 Energiatehokkuusdirektiivi (direktiivi 2012/27/EU, OJ L 315, 25.10.2012). Keskushallinnon käyttämien julkisten rakennusten pinta-alasta on vuodesta 2014 alkaen korjattava vuosittain 3 prosenttia.

115 Euroopan komissio, Rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin muuttaminen, COM(2016) 765 final, 30.11.2016. Ehdotus koskee muun muassa korjaustavoitteita, energiatehokkuustodistuksia, energiankulutuksen tutkimista, seurantaa ja valvontaa sekä sähköajoneuvojen latauspisteiden asentamista.

116 Esimerkiksi ruoanlaitossa käytettävät kodinkoneet, jääkaapit, pölynimurit, pesukoneet ja elektroniikkalaitteet.

117 Komiteamenettelyssä eli EU-maiden edustajista koostuvien komiteoiden avulla.

118 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10).

119 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/30/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 1). Komissio on antanut ehdotuksen direktiivin muuttamisesta (Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi energiatehokkuusmerkintää koskevan kehyksen vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta, COM(2015) 341 final, 15.7.2015).

120 Euroopan komissio, Kertomus energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin, COM(2015) 345 final, 15.7.2015.

92Loppuviitteet

121 Luku ei sisällä ajoneuvojen, kuten junien, sähkönkulutusta, koska sähköntuotannon päästöt luetaan energiahuollon päästöihin.

122 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/94/EY, annettu 13 päivänä joulukuuta 1999, kuluttajien mahdollisuudesta saada uusien henkilöautojen markkinoinnin yhteydessä polttoainetaloutta ja hiilidioksidipäästöjä koskevia tietoja (EYVL L 12, 18.1.2000, s. 16).

123 Asetukset (EU) N:o 333/2014 (EUVL L 103, 5.4.2014, s. 15) ja (EU) N:o 253/2014 (EUVL L 84, 20.3.2014, s. 38).

124 Kansainvälinen puhtaiden liikennevälineiden neuvosto (ICCT) on arvioinut mitattujen ja todellisten päästöjen välisen eron olevan 35 prosenttia (ICCT, Quantifying the impact of real-world driving on total CO2 emissions from UK cars and vans, syyskuu 2015). Ero johtuu muun muassa siitä, että testit tehdään laboratorio-olosuhteissa, jotka eivät vastaa todellisia ajo-olosuhteita (esim. vapaaehtoisia varusteita ei huomioida), ja uuden tekniikan hyötyjen yliarvioimisesta. Ajoneuvojen valmistajat voivat lisäksi mahdollisesti hyödyntää sallittuja vaihteluvälejä ja joustoja. Asia sai vuonna 2015 paljon huomiota tiedotusvälineissä ja poliittisella kentällä, kun ilmeni, että merkittävä EU:ssa toimiva autonvalmistaja oli useiden vuoden ajan vääristellyt autojensa päästöjä tietokoneohjelmiston avulla (ks. esim. Euroopan ympäristökeskus, Air quality in Europe — 2016 report, 2016, ja Euroopan parlamentin ”Dieselgate”-tutkintavaliokunta). Keskustelu koski pääasiassa typen oksidien (NOx) ja muiden ihmisten terveydelle erityisen haitallisten kaasujen päästöjä, ei hiilidioksidipäästöjä. Ongelmat kuitenkin liittyvät toisiinsa, sillä autojen päästöjen mittausmenetelmät aliarvioivat sekä hiilidioksidipäästöt että typen oksidien päästöt. Komissio ehdotti vuonna 2016 asiaa koskevan lainsäädännön tiukentamista (Euroopan komissio, Ehdotus - Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta COM(2016) 31 final, 27.1.2016). Komissio käynnisti rikkomusmenettelyn kahdeksaa jäsenvaltioita vastaan joulukuun 2016 ja toukokuun 2017 välisenä aikana.

125 Käyttöön otetaan uusi maailmanlaajuinen testimenetelmä, yhdenmukaistettu kevyiden hyötyajoneuvojen kansainvälinen testimenetelmä (WLTP), jotta hiilidioksidipäästöistä ja polttoaineenkulutuksesta saataisiin todenmukaisemmat ja tarkemmat arvot.

126 Kuorma-autot, vetoautot, moottorivaunut, linja-autot, johdinautot ja erikoisajoneuvot (Lähde: Eurostat).

127 Euroopan komissio, Strategia raskaiden hyötyajoneuvojen polttoaineen kulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, COM(2014) 285 final, 21.5.2014.

128 Raskaiden hyötyajoneuvojen päästöjen seuranta ja sertifiointi on vaikeampaa kuin henkilöautojen. Koska mallien kirjo on laaja ja ajoneuvoja räätälöidään paljon, kaikkia malleja on mahdotonta testata. Tämän vuoksi kuorma-autojen päästöjä on simuloitava. Komissio on kehittänyt simulointiin tietokonepohjaisen työkalun (VECTO), joka laskee uusien ajoneuvojen hiilidioksidipäästöt.

129 Euroopan komissio, Ilmastotoimet, Reducing CO2 emissions from Heavy-Duty Vehicles.

130 Euroopan komissio, Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus uusien raskaiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineenkulutuksen seurannasta ja raportoinnista, COM(2017) 279.

131 EU sekä Islanti, Liechtenstein ja Norja.

132 Euroopan komissio, Ilmastotoimet, Reducing emissions from aviation.

133 Hiilidioksidipäästöt ovat yli 10 000 tonnia vuodessa.

134 Sertifioituja päästövähennyksiä (CER) ja päästövähennysyksikköjä (ERU). Ks. UNFCCC, International Emissions Trading, United Nations Framework Convention on Climate Change.

135 2,94 prosenttia EU:n kaikista kasvihuonekaasupäästöistä.

136 Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO), Third IMO Greenhouse Gas Study 2014.

137 Euroopan komissio, Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle meriliikenteen päästöjen sisällyttämisestä EU:n kasvihuonekaasujen vähentämistoimiin, COM(2013) 479 final, 28.6.2013.

138 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/757, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta (EUVL L 123, 19.5.2015, s. 55).

139 EU:n järjestelmästä poiketen maailmanlaajuinen järjestelmä koskee ainoastaan suuria aluksia (10 000 bruttotonnin alukset) ja tiedot kerätään anonyymisti.

140 Esimerkiksi verot, hallinnolliset luvat ja kiintiöt. Ks. neuvoston direktiivi 92/106/ETY, annettu 7 päivänä joulukuuta 1992, tietynlaisia jäsenvaltioiden välisiä tavaroiden yhdistettyjä kuljetuksia koskevista yhteisistä säännöistä (EYVL L 368, 17.12.1992, s. 38).

141 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1316/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, Verkkojen Eurooppa -välineen perustamisesta (EUVL L 348, 20.12.2013, s. 129).

142 Pienentynyt 77 prosentista vuonna 2009. Ks. Eurostat, Freight transport statistics – modal split.

143 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16)

144 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/94/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta (EUVL L 307, 28.10.2014, s. 1).

93Loppuviitteet

145 Pääasiassa bensiinin korvikkeena käyttävä bioetanoli (valmistetaan sokerista ja viljakasveista) ja dieselin korvikkeena käytettävä biodiesel (valmistetaan pääsiassa kasviöljyistä).

146 Muu osuus on sähköä (Eurostat, Shares (Renewables), 2017).

147 Wandesforde-Smith, G., Kurdusiewicz, I., Bursting the Biofuel Bubble: Comparative Dynamics of Transitions to Freedom from Oil, SSRN, maaliskuu 2008, tarkistettu maaliskuussa 2015; Maailman energianeuvosto (World Energy Council, WEC), Biofuels: Policies, Standards and Technologies, 2010.

148 Euroopan komissio, Study on Technical Assistance in Realisation of the 2016 Report on Renewable Energy, in preparation of the Renewable Energy package for the Period 2020–2030 in the European Union, ENER/C1/2014-688, 22.2.2017.

149 ILUC-direktiivillä asetettiin vuonna 2015 rajoitus, jonka mukaan vuodelle 2020 asetettua uusiutuvaa energiaa koskevaa tavoitetta täytettäessä maatalousmaalla viljellyistä kasveista tuotetun biopolttoaineen osuus saa olla enintään 7 prosenttia (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1513, annettu 9 päivänä syyskuuta 2015, bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun direktiivin 98/70/EY ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY muuttamisesta (EUVL L 239, 15.9.2015, s. 1–29). Komissio ehdotti vuonna 2017 ylärajan laskemista 7 prosentista 3,8 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä (Euroopan komissio, Ehdotus direktiiviksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä, COM(2016) 767 final/2, 23.2.2017).

150 Euroopan komissio, State of the Art on Alternative Fuels Transport Systems in the European Union, heinäkuu 2015.

151 Euroopan komission Yhteinen tutkimuskeskus (JRC), An economic assessment of greenhouse gas mitigation policy options for EU agriculture, 2016.

152 Euroopan parlamentti, The Consequences of Climate Change for EU agriculture, Follow-up to the COP21 – UN Paris Climate Change Conference, Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan tutkimus, 2017. Kun hiilidioksidin lämmitysvaikutus sadan vuoden aikana (GWP 100) on arvoltaan 1, metaanin GWP 100 -arvo on 21 ja dityppioksidin 310. Perustuu YK:n ilmastosopimuksen sihteeristön lukuihin.

153 Täydentäviin ehtoihin kuuluu kaksi keskeistä sääntökokonaisuutta. Lakisääteiset hoitovaatimukset ovat vaatimuksia, jotka on valittu sovellettavista direktiiveistä ja asetuksista ympäristön, elintarviketurvallisuuden, kasvien terveyden sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin aloilla. Hyvän maatalous- ja ympäristökunnon vaatimukset ovat lisävaatimuksia, joita sovelletaan ainoastaan YMP:n maksujen edunsaajiin. Hoitovaatimuksissa edellytetään kestäviä maatalousmaahan liittyviä käytäntöjä. Vaatimukset koskevat vesien, maaperän ja hiilivarantojen suojelua sekä maiseman ja maisemapiirteiden säilyttämistä.

154 Viherryttämistuki on viljelijälle maksettava korvaus kolmesta ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisasta maatalouskäytännöstä:- ekologiset alat kattavat viisi prosenttia viljelymaasta maatilan biodiversiteetin suojelemiseksi ja parantamiseksi- viljelyn monipuolistaminen, joka parantaa maaperän laatua- pysyvien nurmien säilyttäminen niiden ympäristöhyötyjen, etenkin hiilen sitomisen, vuoksi ja ympäristön kannalta herkkien nurmien suojelu

(Euroopan komissio, Review of greening after one year, 2016).

155 Ks. OECD, Cost-effectiveness of greenhouse gas mitigation measures for agriculture: a literature review, OECD Food, Agriculture and Fisheries Papers, 1.8.2015; JRC, An economic assessment of GHG mitigation policy options for EU agriculture, EcAMPA 1, 2015; JRC, An economic assessment of GHG mitigation policy options for EU agriculture, EcAMPA 2, 2016.

156 Euroopan parlamentti, The Consequences of Climate Change for EU agriculture, Follow-up to the COP21 – UN Paris Climate Change Conference, Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan tutkimus, 2017, s. 10.

157 Ks. esimerkiksi Euroopan komissio, Impact assessment accompanying the document proposal for a regulation of the European Parliament and of the Council on binding annual greenhouse gas emission reductions by Member States from 2021 to 2030 for a resilient Energy Union and to meet commitments under the Paris Agreement and amending Regulation No 525/2013 of the European Parliament and the Council on a mechanism for monitoring and reporting greenhouse gas emissions and other information relevant to climate change, SWD(2016) 247 final of 20.7.2016, s. 22.

158 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 529/2013/EU maankäyttöön, maankäytön muutokseen ja metsätalouteen liittyvistä toimista peräisin olevia kasvihuonekaasujen päästöjä ja poistumia koskevista tilinpitosäännöistä ja toimiin liittyviä toimenpiteitä koskevasta tiedosta (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 80).

159 Euroopan komissio, Ehdotus asetukseksi maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin, COM(2016) 479 final, 20.7.2016.

160 Ehdotettu enimmäismäärä olisi EU:n osalta 280 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia kaudella 2020–2030. Kullekin jäsenvaltiolle asetettaisiin oma enimmäismääränsä (kansalliset ylärajat perustuvat maatalousalan painoarvoon kussakin jäsenvaltiossa).

161 Euroopan komissio, Impact assessment accompanying the document proposal for a regulation of the European Parliament and of the Council on binding annual greenhouse gas emission reductions by Member States from 2021 to 2030 for a resilient Energy Union and to meet commitments under the Paris Agreement and amending Regulation No 525/2013 of the European Parliament and the Council on a mechanism for monitoring and reporting greenhouse gas emissions and other information relevant to climate change, SWD(2016) 247 final, 20.7.2016, s. 73.

162 Neuvoston direktiivi 1999/31/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 1999, kaatopaikoista (EYVL 182, 16.7.1999, s. 1) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/76/EY, annettu 4 päivänä joulukuuta 2000, jätteenpoltosta (EYVL L 332, 28.12.2000).

163 Ademe, Recycling in France: Results of the environmental assessment, toukokuu 2017.

164 Euroopan komissio, Kierto kuntoon – Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma, COM(2015) 614 final, 2.12.2015; Euroopan komissio, Ensimmäinen kertomus kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta, COM(2017) 33 final, 26.1.2017.

94Loppuviitteet

165 Climate Change 2014: Synthesis Report. Contribution of Working Groups I, II and III to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC, 2014.

166 Euroopan komission Yhteinen tutkimuskeskus (JRC), Climate Impacts in Europe, JRC:n PESETA II -hanke, 2014. Tiedot lähteistä Dosio ja Paruolo 2011 sekä Dosio et al. 2012.

167 Dosio, A., Paruolo, P. (2011). ”Bias correction of the ENSEMBLES high-resolution climate change projections for use by impact models: Evaluation on the present climate”, Journal of Geophysical Research D: Atmospheres 116(16), DOI: 10.1029/2011JD015 934. Dosio, A., Paruolo, P., & Rojas, R. (2012). ”Bias correction of the ENSEMBLES high resolution climate change projections for use by impact models: Analysis of the climate change signal”, Journal of Geophysical Research D: Atmospheres 117(17), DOI:10.1029/2012JD017 968.

168 Munich RE NatCatSERVICE.

169 Vuosisadan pahimman myrskyn kustannukset voisivat olla vuonna 2080 jopa kaksinkertaiset (Lähde: Euroopan komissio, The climate change challenge for European regions, maaliskuu 2009).

170 P. Zdruli, Land resources of the Mediterranean: Status, pressures, trends and impacts on future regional development, International Centre for Advanced Mediterranean Agronomic Studies, 2012; ja Zdruli, P., Land resources of the Mediterranean: status, pressures, trends and impacts on future regional development, Land Degradation & Development 25.4 (2014): 373–384.

171 Bulgaria, Kypros, Kreikka, Espanja, Unkari, Italia, Latvia, Malta, Portugali, Romania, Slovakia ja Slovenia ovat ilmoittaneet, että niissä esiintyy Yhdistyneiden Kansakuntien aavikoitumissopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa aavikoitumista (YK:N yleissopimus aavikoitumisen estämiseksi vakavasta kuivuudesta ja/tai aavikoitumisesta kärsivissä maissa, UNCCD)(Lähde: Euroopan komissio, Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian täytäntöönpano ja käynnissä oleva toiminta, COM(2012) 46 final, 13.2.2012).

172 Euroopan ympäristökeskus, Climate change, impacts and vulnerability in Europe 2016, 2017.

173 Esimerkiksi vuosina 1980–2013 sään ääri-ilmiöistä johtuneiden tappioiden arvioidaan olleen koko EU:ssa 368 miljardia euroa. Euroopan ympäristökeskus, Climate change, impacts and vulnerability in Europe 2016, 2017. Euroopan ympäristökeskus käytti koko Munich RE:n tietoaineistoa, joka on yksi kattavimmista luonnonkatastrofeista aiheutuneita tappioita koskevista tietokannoista.

174 Euroopan komission Yhteinen tutkimuskeskus (JRC), Peseta II project, JRC:n PESETA II -hanke, 2014.

175 Esimerkiksi kalojen terveyteen kohdistuvista vaikutuksista ks. Marcogliese, D.J., The impact of climate change on the parasites and infectious diseases of aquatic animals, 2008; Wilcox, C., Changing Oceans Breed Disease, 1.7.2016. Lämpötilan nousu ja veden koostumuksen muutokset voivat käynnistää myös kalojen vaelluksia.

176 Komissio on todennut, että vihreiden työpaikkojen kysyntä kasvaa. Energiatehoikkuussektorin odotetaan työllistävän kaksi miljoonaa työntekijää vuoteen 2020 mennessä ja uusiutuvien energiamuotojen alan kolme miljoonaa työntekijää. Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja ympäristöystävällisen kasvun työllistämispotentiaalin hyödyntämisestä (Exploiting the employment potential of green growth), 18.4.2012.

177 Euroopan ympäristökeskus, Climate change, impacts and vulnerability in Europe 2016, 2017. Euroopan komissio, EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi, COM(2013) 216 final, 16.4.2013.

178 Kelley, C. et al., Climate change in the Fertile Crescent and implications of the recent Syrian drought, 2015; Gleick, P.H., Water, Drought, Climate Change, and Conflict in Syria, 2014; Voski, A., The Role of Climate Change in Armed Conflicts across the Developing World and in the Ongoing Syrian War, 2016. Ks. myös ECC Platformin analyysi ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Syyrian sisällissotaan.

179 Richard Youngs, Climate Change and EU Security Policy: An Unmet Challenge, Carnegie Europe, 21.5.2014.

180 Euroopan komissio, EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi, COM(2013) 216 final, 16.4.2013.

181 Euroopan komissio, EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi, COM(2013) 216 final, 16.4.2013, s. 6.

182 Kroatia, Kypros, Bulgaria, Unkari, Latvia ja Luxemburg eivät olleet toimittaneet kansallista strategia (Climate-ADAPT-verkkosivusto).

183 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

184 Direktiivi 2007/60/EY tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta (EUVL L 288, 6.11.2007, s. 27).

185 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).

186 Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

187 Euroopan komissio, Etenemissuunnitelma - siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050, KOM(2011) 112 lopullinen, 8.3.2011; Rockström, J. Gaffney, O., Rogelj, J. et. al., A roadmap for rapid decarbonisation, Science, Vol. 355, nro 6331, 24.3.2017.

95Loppuviitteet

188 Innovointia ja tutkimusta rahoitetaan myös Euroopan rakenne- ja investointirahastoista ja NER 300 -ohjelmasta, jossa tuetaan ympäristöystävällisten hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikoiden ja innovatiivisten uusiutuvan energian teknologioiden kaupallista demonstrointia. NER 300 -ohjelman nimi tulee 300 miljoonasta päästöoikeudesta, jotka myönnetään EU:n päästökauppajärjestelmän uusien osallistujen varauksesta (NER), joka rahoittaa kyseistä ohjelmaa. Komissio on esittänyt ohjelman jatkamista päästökauppajärjestelmän neljännessä vaiheessa (ks. kohta 34).

189 I24C ja Cap Gemini, Scaling Up Innovation in the Energy Union, 2016, viitattu lähteessä Euroopan komissio, Komission tiedonanto – Nopeampaan puhtaan energian innovointiin, COM(2016) 763 final, 30.11.2016; Euroopan komissio, Towards an Integrated Strategic Energy Technology (SET) Plan: Accelerating the European Energy System Transformation (C/2015/6317), 15.9.2015.

190 I24C, Scaling up innovation in the Energy Union, 2016, s. 14.

191 Euroopan komissio, Komission tiedonanto – Nopeampaan puhtaan energian innovointiin, COM(2016) 763 final, 30.11.2016, 2016.

192 Euroopan komissio, Impact assessment accompanying the document Proposal for a Directive of the European Parliament and of the Council amending Directive 2012/27/EU on Energy Efficiency, SWD(2016) 405 final/2, 6.12.2016, taulukko 22 (skenaario EUCO30 – Lähde: Primes-malli).

193 Ciscar, M. et al., Climate Impacts in Europe. The JRC PESETA II Project, 2014.

194 OECD:n käyttämän mallin mukaan ilmastonmuutokseen liittyvät kustannukset voivat kaksinkertaistua, jos yritykset ja kotitaloudet eivät kykene lainkaan sopeutumaan ilmastonmuutokseen (OECD, The Economic Consequences of Climate Change, 3.11.2015).

195 Euroopan komissio, Pariisin sopimuksen täytäntöönpano - EU:n edistyminen kohti vähintään 40 prosentin vähennystavoitetta, COM(2016) 707 final, 8.11.2016.

196 Esimerkiksi luonnonpääoman rahoitusjärjestely (NCFF), energiatehokuutta edistäviin hankkeisiin tarkoitettu Life-tuki (NCFF ja PF4E) tai vihreän kasvun rahasto (GGF).

197 ESIR-suunnitelman tavoitteena oli kerätä vuosina 2015–2017 investointeja yhteensä 315 miljardin euron arvosta. Suunnitelmaa on jatkettu ESIR 2.0:n puitteissa niin, että tavoitteena on saada aikaan 500 miljardin euron investoinnit vuosina 2015–2020. Ks. Euroopan komissio, Lisätään Euroopan investointeja kasvuun ja työllisyyteen:Euroopan strategisten investointien rahaston toinen toimintakausi ja uusi Euroopan ulkoinen investointiohjelma, COM(2016) 581 final, 14.9.2016; Pariisin sopimuksen täytäntöönpano - EU:n edistyminen kohti vähintään 40 prosentin vähennystavoitetta, COM(2016) 707 final, 8.11.2016.

198 Teollisuus ja Euroopan viranomaiset ovat käynnistäneet useita julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, kuten energiatehokkaita rakennuksia, tulevaisuuden tehtaita ja resurssi- ja energiatehokasta kestäväpohjaista prosessiteollisuutta (SPIRE) koskevan kumppanuuden (Euroopan komissio, Tutkimus ja innovointi).

199 Ks. esimerkiksi A.T. Kearney, Adapting to the Inevitable, A.T. Kearney’s foresight series, Thinkforward, 2013; Pauw, W. P. ym., Private finance for adaptation: do private realities meet public ambitions?, 2014.

200 Euroopan komissio, Parempaa sääntelyä koskeva paketti, 2016.

201 Ks. lisätietoa vaikutustenarvioinneista komission verkkosivustolla olevasta sanastosta (Komissio, Parempaa sääntelyä, Guidelines on Impact Assessment).

202 Ks. komission verkkosivustolla oleva kattava luettelo kaikista vaikutustenarvioinneista (Komissio, Vaikutustenarvioinnit).

203 Ilmastopalvelut tuottavat tietoa ilmastonmuutoksen hillintään, siihen sopeutumiseen ja katastrofiriskien hallintaan tähtäävien toimien tueksi. Copernicus-ohjelma tunnettiin aiemmin ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurannan hankkeena. Sen keskeinen osa on Euroopan maanseurantajärjestelmä, joka kerää tietoa kaukokartoitussatelliiteilla ja in situ -mittalaitteilla. Ilmastonmuutos on yksi ohjelman kuudesta teemasta. Climate-Adapt-portaalilla pyritään auttamaan Eurooppaa sopeutumaan ilmastonmuutokseen keräämällä ja jakamalla tietoa tutkimushankkeista, tapaustutkimuksista ja parhaista käytännöistä.

204 Komissio on tunnustanut mallien rajoitteet. Ks. esimerkiksi Euroopan komissio, Etenemissuunnitelma - siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050, SEK(2011) 288, 8.3.2011, 2011 ja Euroopan komissio, EU Reference Scenario 2016, 2016.

205 Esimerkiksi toimintapolitiikkojen taloudellisten vaikutusten arviointiin käytettävissä yleisen tasapainon mallissa tai makrotaloudellisissa malleissa yleensä mallinnetaan vaikutuksia tulotasoon yhden edustavan kotitalouden perusteella. Jotta voitaisiin analysoida vaikutusten jakautumista eri tuloryhmien kotitalouksiin, tarvitaan laajempia malleja ja tietoja.

206 Ilmastonmuutos vaikuttaa esimerkiksi vesivaroihin monin tavoin ja vaikuttaa siten myös veden saatavuuteen vesivoiman tuotantoa varten. Ilmaston lämpeneminen puolestaan vaikuttaa lämmityksen ja jäähdytyksen tarpeeseen.

207 INTOSAI, Lima Declaration laying down fundamental principles of public auditing adopted by the International Organization of Supreme Audit Institutions, 1977.

208 INTOSAI on ylimpien tarkastuselinten kansainvälinen järjestö (International Organisation of Supreme Audit Institutions).

209 EUROSAI on Euroopan ylimpien tarkastuselinten järjestö (European Organisation of Supreme Audit Institutions).

210 Esimerkiksi INTOSAIn WGEA-työryhmän vuoden 2010 ohjeet, Auditing the Government Response to Climate Change: Guidance for Supreme Audit Institutions, 2010, tai vuonna 2012 julkaistu EUROSAI WGEA – Cooperative Audit: Adaptation to Climate Change – are Government prepared?. Ohjeita ja kertomuksia on saatavilla INTOSAIn WGEA-työryhmän ja EUROSAIn WGEA-työryhmän verkkosivustoilla.

96Loppuviitteet

211 Analyysiä varten perehdyttiin myös ennen vuotta 2012 tehtyihin julkistalouden tarkastusten kertomuksiin, jos niissä käsiteltiin tiettyjä energia- ja ilmastoalan haasteita, joita tilintarkastustuomioistuimen otoksessa ei muuten käsitelty tai käsiteltiin vain harvoin. Lisäksi perehdyttiin eräiden alueellisten julkishallinnon tarkastusvirastojen kertomuksiin. Niitä ei kuitenkaan sisällytetty tilastoihin, joiden on tarkoitus kuvata vain EU:n jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten toimintaa ainoastaan tammikuun 2012 ja maaliskuun 2017 välisenä aikana.

212 Erityiskertomus nro 16/2015, Energian toimitusvarmuuden parantaminen energian sisämarkkinoita kehittämällä: lisätoimet tarpeen, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2015.

213 Erot liittyivät esimerkiksi erilaisiin kaupankäyntimekanismeihin, valtiollisiin toimenpiteisiin, verkkosääntöjen laatimiseen ja täytäntöönpanoon sekä markkinoiden eheyteen ja tarkasteltavuuteen.

214 Price regulation and its control by the Bulgarian Energy Regulator’s on electricity, water and gas for the period 2007–2013, Сметна палата на Република България, Bulgaria, 2013.

215 The opening of the electricity market to competition: A non-completed construction, Cour des Comptes, Ranska, 2015.

216 Liettua, Puola, Latvia, Tanska, Viro, Ruotsi, Suomi ja Saksa.

217 The functioning and safety of the electricity grid, Najwyższa Izba Kontroli, Puola, 2014.

218 Measures for the implementation of the energy transition by the Federal Ministry of Economic Affairs and Energy, Bundesrechnungshof, Saksa, 2016.

219 Renewable energy, savings and energy efficiency in the framework of the EU cohesion policy, Corte dei Conti, Italia, 2012.

220 Development and use of the renewable energy sources of electricity, Najwyższa Izba Kontroli, Puola, 2012.

221 Asiaa koskeva säännökset hyväksyttiin Puolassa vuonna 2015.

222 Conditions for secure power transmission – Governance of Svenska Kraftnät in implementing the energy transition, Riksrevisionen, Ruotsi, 2016.

223 Erityiskertomus nro 6/2014, Uusiutuviin energialähteisiin perustuvan energiantuotannon tukeminen koheesiopolitiikan varoilla - onko tuella saatu aikaan hyviä tuloksia?, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2014.

224 Performance audit on electrical energy market in the period 2010–2014, Curtea de Conturi, Romania, 2015.

225 Measures for the implementation of the energy transition by the Federal Ministry of Economic Affairs and Energy, Bundesrechnungshof, Saksa, 2016.

226 Finances earmarked for the support of energy production from renewable energy, Nejvyšší kontrolní úřad, Tšekki, 2014.

227 Renewable energy sources, Ελεγκτική Υπηρεσία της Δημοκρατίας της Κύπρου, Kypros, 2016.

228 Report on the amendment of the legislation concerning the support for photovoltaics, Rigsrevisionen, Tanska, 2014.

229 Early contracts for renewable electricity, National Audit Office, Yhdistynyt kuningaskunta, 2014.

230 Measures for the implementation of the energy transition by the Federal Ministry of Economic Affairs and Energy, Bundesrechnungshof, Saksa, 2016.

231 Esim. Finances earmarked for the support of energy production from renewable energy, Nejvyšší kontrolní úřad, Tšekki, 2014; Erityiskertomus nro 6/2014, Uusiutuviin energialähteisiin perustuvan energiantuotannon tukeminen koheesiopolitiikan varoilla – onko tuella saatu aikaan hyviä tuloksia?, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2014.

232 Audit on the energy efficiency program in public administration, Tribunal de Contas, Portugali, 2013.

233 Auditing energy savings in public administration, Najvyšší Kontrolný úrad, Slovakia, 2015.

234 State budget funds provided for support of energy savings, Nejvyšší kontrolní úřad, Tšekki, 2015

235 Energy savings in public institutions, Rigsrevisionen, Tanska, 2015.

236 Esim. Auditing energy savings in public administration, Najvyšší Kontrolný úrad, Slovakia, 2015; Projects on the energy efficiency of the housing stock and residential buildings in Bulgaria in the period 2012 to 2015, Сметна палата на Република България, Bulgaria, 2015; Performance audit of public funds for thermal rehabilitation of housing in Bucharest in 2010–2014, Curtea de Conturi, Romania, 2014; Audit on the energy efficiency program in public administration, Tribunal de Contas, Portugali, 2013.

237 Erityiskertomus nro 21/2012, Energiatehokkuuteen kohdennettujen koheesiopoliittisten investointien kustannustehokkuus, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2012.

238 Esim. Energy efficiency investments in public facilities, Najwyższa Izba Kontroli, Puola, 2015; Auditing energy savings in public administration, Najvyšší Kontrolný úrad, Slovakia, 2015; Performance audit of public funds for thermal rehabilitation of housing in Bucharest in 2010–2014, Curtea de Conturi, Romania, 2014.

239 Audit of funds disbursed to housing support – blocks of flats insulation, Najvyšší Kontrolný úrad, Slovakia, 2017.

240 Esim. Measures for the implementation of the energy transition by the Federal Ministry of Economic Affairs and Energy, Bundesrechnungshof, Saksa, 2016; Efficiency of implementation of measures for the efficient energy use, Računsko sodišče, Slovenia, 2013.

97Loppuviitteet

241 Esim. Auditing energy savings in public administration, Najvyšší Kontrolný úrad, Slovakia, 2015; Energy efficiency investments in public facilities, Najwyższa Izba Kontroli, Poland, 2015; Audit on the energy efficiency program in public administration, Tribunal de Contas, Portugali, 2013.

242 Ydinturvallisuutta koskevat tarkastukset on sisällytetty tilintarkastustuomioistuimen tilastoihin, mutta niitä ei tarkastella tässä osiossa.

243 Erityiskertomus nro 22/2016, Ydinvoimaloiden käytöstäpoistoa Liettuassa, Bulgariassa ja Slovakiassa koskevat EU:n avustusohjelmat: vuoden 2011 jälkeen on edistytty jonkin verran, mutta edessä on suuria haasteita, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2016.

244 The cost of nuclear energy: Update 2014, Cour des Comptes, Ranska, 2014.

245 The maintenance of nuclear plants, Cour des Comptes, Ranska, 2016.

246 Progress on the Sellafield site: an update, National Audit Office, Yhdistynyt kuningaskunta, 2015.

247 Expenditure of subsidies for electricity-intensive companies to compensate increased electricity prices due to emissions trading, Bundesrechnungshof, Saksa, 2016.

248 Emissions trading to limit climate change: Does it work?, Latvia, Liettua, Norja, Puola, Ruotsi, Suomi ja Tanska, 2012.

249 Federal State income from the emission trading system, Bundesrechnungshof, Saksa, 2014.

250 The implementation by France of the package Energy-Climate, Cour des Comptes, Ranska, 2014.

251 Esim. Climate-related taxes – Who pays?, Riksrevisionen, Ruotsi, 2012; Compliance of the Greenhouse Gas Emission Allowances Administration with Legal Requirements and Effectiveness of the System in Latvia, Latvijas Republikas Valsts Kontrole, Latvia, 2012; Audit on CO2 control and reduction mechanisms – National Allocation Plan for Emission Allowances 2008–2012 and Portuguese Carbon Fund, Tribunal de Contas, Portugali, 2011.

252 Energy efficiency in industry – effects of central government action, Riksrevisionen, Ruotsi, 2013.

253 Finnish Climate Change Policies – A summary of audits, Valtiontalouden tarkastusvirasto, Suomi, 2012.

254 Federal State income from the emission trading system, Bundesrechnungshof, Saksa, 2014.

255 Climate-related taxes – Who pays?, Riksrevisionen, Ruotsi, 2012.

256 Expenditure of subsidies for electricity-intensive companies to compensate increased electricity prices due to emissions trading, Bundesrechnungshof, Saksa, 2016.

257 Esim. Special report regarding the implementation of the Kyoto protocol, Cour des Comptes, Luxemburg, 2014; Federal State income from the emission trading system, Bundesrechnungshof, Saksa, 2014; Audit on CO2 control and reduction mechanisms – National Allocation Plan for Emission Allowances 2008–2012 and Portuguese Carbon Fund, Tribunal de Contas, Portugali, 2011.

258 Esim. Emissions trading to limit climate change: Does it work?, Latvia, Liettua, Norja, Puola, Ruotsi, Suomi ja Tanska, 2012; The VAT fraud on carbon quotas, Cour des Comptes, Ranska, 2012; Functioning of the greenhouse gas Emissions Administration System and ETS, Najwyższa Izba Kontroli, Puola, 2012.

259 Erityiskertomus nro 6/2015, Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän eheys ja täytäntöönpano, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2015.

260 Esimerkiksi tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2014 antamassa kertomuksessa todettiin, että EU:n rahoittamat lentoasemainfrastruktuurit ovat tarjonneet vain vähän vastinetta rahoille, minkä vuoksi rahoituksella luotiin ylimitoitettuja infrastruktuureja ja liikakapasiteettia (Erityiskertomus nro 21/2014, EU:n rahoittamat lentoasemainfrastruktuurit: vähäinen vastine rahoille, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2014). Erityiskertomuksessa nro 5/2013 ”Onko EU:n koheesiopolitiikan varat käytetty asianmukaisesti tiehankkeisiin?” (Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2013) tilintarkastustuomioistuin totesi, että tiehankkeet olivat osittain tuloksellisia ja tarkoituksenmukaisia mutta hankkeiden kustannustehokkuuden varmistamiseen ei ollut kiinnitetty riittävästi huomiota.

261 Vehicle Emissions Control Schemes, Ufficcju Nazzjonali tal-Verifika, Malta, 2012.

262 Esim. Funds earmarked for the interoperability on the current railways, Nejvyšší kontrolní úřad, Tšekki, 2017; Sustainable Freight Transport – Intermodal Network; Follow-up Audit, Rechnungshof, Itävalta, 2015; Financial means for the development and modernisation of waterways and ports and the development of the multimodal freight transport, Nejvyšší kontrolní úřad, Tšekki, 2014.

263 Erityiskertomus nro 1/2015, Sisävesiliikenne Euroopassa:ei merkittäviä parannuksia kulkumuotojakaumassa ja navigointiolosuhteissa vuoden 2001 jälkeen, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2015.

264 Erityiskertomus nro 8/2016, EU:n rautateiden tavaraliikenne ei ole vielä oikeilla raiteilla, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2016.

265 Erityiskertomus nro 23/2016, EU:n meriliikenne vaikeuksissa – paljon tuloksettomia ja kestämättömiä investointeja, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2016.

266 Esim. Erityiskertomus nro 18/2016, Kestäviä biopolttoaineita koskeva EU:n sertifiointijärjestelmä, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2016; Biofuels: improved results, necessary adjustments, Cour des Comptes, Ranska, 2016; EU and National objectives for the production and use of biofuels for the period 2008–2012, Сметна палата на Република България, Bulgaria, 2015; Audit on biofuels production and blending, Tribunal de Contas, Portugali, 2014; The use of biofuels and biocomponents in transport, Najwyższa Izba Kontroli, Puola, 2014; Meeting the Slovak objectives and targets defined by the EU in the field of biofuels for transport, Najvyšší Kontrolný úrad, Slovakia, 2014; Biofuels support policy, Cour des Comptes, Ranska, 2012.

267 Erityiskertomus nro 18/2016, Kestäviä biopolttoaineita koskeva EU:n sertifiointijärjestelmä, Euroopan tilintarkastustuomiostuin, 2016.

98Loppuviitteet

268 Esim. EU and National objectives for the production and use of biofuels for the period 2008–2012, Сметна палата на Република България, Bulgaria, 2015; Audit on biofuels production and blending, Tribunal de Contas, Portugali, 2014; The use of biofuels and biocomponents in transport, Najwyższa Izba Kontroli, Puola, 2014.

269 Uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä tarkoitettu ohjeellinen kehityspolku ja ohjeellisten kansallisten tavoitteiden asettaminen kullekin kahden vuoden jaksolle vuosina 2011–2018.

270 Biofuels: improved results, necessary adjustments, Cour des Comptes, Ranska, 2016.

271 Biofuels support policy, Cour des Comptes, Ranska, 2012.

272 Meeting the Slovak objectives and targets defined by the EU in the field of biofuels for transport, Najvyšší Kontrolný úrad, Slovakia, 2014.

273 Tilintarkastustuomioistuin julkaisi vuonna 2012 tarkastuskertomuksen yhteiseen maatalouspolitiikkaan terveystarkastuksen kautta kohdennetusta lisärahoituksesta, josta osalla oli tarkoitus rahoittaa EU:n määrittämiin ensisijaisiin tavoitteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen, tehtäviä maatilojen investointeja (Erityiskertomus nro 8/2012, Tuen kohdentaminen maatilojen nykyaikaistamiseen, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2012).

274 Special report regarding forest regeneration works to improve the environment quality through the afforestation of damaged lands, ecological restoration and sustainable management of forests, Curtea de Conturi, Romania, 2015; Deforestation and compensation – Implementation of deforestation compensation duty and the functioning of the Forest Compensation Fund, Cour des Comptes, Belgia, 2016.

275 Erityiskertomus nro 24/2014, Onko metsäpalojen ja luonnonkatastrofien metsissä aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyä ja vahinkojen jälkeistä ennallistamista koskevaa EU:n tukea hallinnoitu hyvin?, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2014.

276 Forest Permanent Fund, Fund for the Conservation of Nature and Biodiversity and Baixo Sabor Hydroelectric Fund, Tribunal de Contas, Portugali, 2017.

277 Implementation of the Programme of Funding of General Forestry Needs, Valstybės kontrolė, Liettua, 2016.

278 The aid to the industry forest-wood, Cour des Comptes, Ranska, 2014.

279 Esim. Audit on the licensing and operation of solid waste landfills, Tribunal de Contas, Portugali, 2015; Performance of regional waste management systems, Valstybės kontrolė, Liettua, 2013; Effectiveness and efficiency of funds use in actions of waste management and greening of areas affected by industrial activities for the period 2011- 2013, Curtea de Conturi, Romania, 2013; Coordinated audit on the enforcement of the European Waste Shipment Regulation: Joint report based on eight national audits, Alankomaat, Bulgaria, Irlanti, Kreikka, Norja, Puola, Slovenia ja Unkari, 2012; Erityiskertomus nro 20/2012, Onko yhdyskuntajätehuollon infrastruktuurihankkeiden rahoitus rakennetoimista vaikuttava tapa auttaa jäsenvaltioita saavuttamaan EU:n jätepolitiikan tavoitteet?, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2012.

280 Esim. Domestic waste management in Ile-de-France: Targets not reached, Cour des Comptes, Ranska, 2017; Is the charge for household waste management calculated by SIA ”ZAAO” traceable?, Latvijas Republikas Valsts Kontrole, Latvia, 2017; Activity of the state and local governments in the organisation of treatment of household waste, Riigikontroll, Viro, 2016; Management of municipal waste, Računsko sodišče, Slovenia, 2015; Municipal Waste Management Compliance with Planned Objectives and Legal Requirements, Latvijas Republikas Valsts Kontrole, Latvia, 2015; Oversight of three PFI waste projects, National Audit Office, Yhdistynyt kuningaskunta, 2014; Performance of regional waste management systems, Valstybės kontrolė, Liettua, 2013.

281 Erityiskertomus nro 34/2016, Ruokahävikin torjunta: EU:n olisi parannettava elintarvikeketjun tehokkuutta, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2016.

282 Esim. The effectiveness of prevention and overcoming the consequences of floods, Сметна палата на Република България, Bulgaria, 2016; Duties of the managing bodies of the National Flood Protection Program, Bundesrechnungshof, Saksa, 2016; Strategic plans and programmes to reduce the hydrogeological risk, Corte dei Conti, Italia, 2015.

283 Esim. Efficiency of the use of European funds for flood protection, Računsko sodišče, Slovenia, 2014; Lessons learned from the 2010 floods on the Atlantic coast (Xynthia) and in the Var, Ranska, 2012.

284 Esim. Development of plans for managing flood risk, Сметна палата на Република България, Bulgaria, 2016; Strategic planning for flood risk management, Office of the Comptroller and Auditor General, Irlanti, 2015; Strategic plans and programmes to reduce the hydrogeological risk, Corte dei Conti, Italia, 2015; Reducing the effects of droughts and floods by enhancing small-scale water retention, Najwyższa Izba Kontroli, Puola, 2015; Efficiency of the use of European funds for flood protection, Računsko sodišče, Slovenia, 2014.

285 Esim. Performance audit regarding the efficiency and effectiveness of programs and measures taken in order to prevent and remove the effects of floods in Romania during the 2005–2013, Curtea de Conturi, Romania, 2014; Lessons learned from the 2010 floods on the Atlantic coast (Xynthia) and in the Var, Cour des Comptes, Ranska, 2012.

286 Esim. Erityiskertomus nro 4/2014, EU:n vesipolitiikan tavoitteet on onnistuttu sisällyttämään yhteiseen maatalouspolitiikkaan vain osittain, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2014; Strategic flood risk management, National Audit Office, Yhdistynyt kuningaskunta, 2014; Efficiency of the use of European funds for flood protection, Računsko sodišče, Slovenia, 2014; The functioning of the system of flood protection for the river Serafa, Najwyższa Izba Kontroli, Puola, 2013; Execution of the tasks in the Oder river basin water management in the Opolskie region with particular regard to flood protection, Najwyższa Izba Kontroli, Puola, 2012; Water resource management for agriculture (rural development programme 2007–2013), Najwyższa Izba Kontroli, Puola, 2012.

287 Esimerkiksi Euroopan vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanoa koskevat tarkastukset: Implementation of the European Framework Directive on Water in the Walloon region – Assessment of the water bodies quality management, Cour des Comptes, Belgia, 2016; Management of Water Resources in Cyprus, Ελεγκτική Υπηρεσία της Δημοκρατίας της Κύπρου, Kypros, 2016.

99Loppuviitteet

288 Sekä EU:ssa että sen ulkopuolella. Esimerkiksi tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2016 antamassa kertomuksessa EU:n avustustoiminnasta EU:n ulkopuolella sattuneissa katastrofeissa arvioitiin EU:n toimintaa kolmessa viimeaikaisessa kansainvälisessä katastrofissa, esimerkiksi Länsi-Balkanin vuoden 2014 tulvissa. Tilintarkastustuomioistuin totesi, että EU helpotti EU:n jäsenvaltioiden pelastustoimien koordinointia paikan päällä esimerkiksi EU:n satelliittikarttojen ja asiantuntijoiden avulla parantaakseen päätöksentekoprosessia sekä helpotti EU-ryhmien koordinoitua ja asteittaista poistumista (Erityiskertomus nro 33/2016, Unionin pelastuspalvelumekanismi: avustustoiminnan koordinointi on ollut EU:n ulkopuolella sattuneissa katastrofeissa suurelta osin vaikuttavaa, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2016). Jäsenvaltioiden sisäisiin katastrofeihin liittyviä mekanismeja koskevasta tarkastuksesta on esimerkki lähteessä The prevention fund against major natural risks, Cour des Comptes, Ranska, 2016.

289 Adaptation to climate change – are governments prepared?, EUROSAI, 2012. Tarkastukseen osallistuivat seuraavat ylimmät tarkastuselimet EU:sta ja EU:n. ulkopuolelta: Alankomaat, Bulgaria, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, Itävalta, Kypros, Malta, Norja, Ukraina ja Venäjä.

290 The implementation by France of the package Energy-Climate, Cour des Comptes, Ranska, 2014.

291 Esim. Report on public funding provided to energy research, development and demonstration, Rigsrevisionen, Tanska, 2013; Swedish climate research – what are the Swedish costs and effects?, Riksrevisionen, Ruotsi, 2012; Support for energy and climate technology, Valtiontalouden tarkastusvirasto, Suomi, 2011.

292 Carbon Capture and Storage: the second competition for government support, National Audit Office, Yhdistynyt kuningaskunta 2017; Carbon capture and storage: Lessons from the competition for the first UK demonstration, National Audit Office, Yhdistynyt kuningaskunta, 2012; Alternative methods of coal use to produce gas and liquid fuels, Najwyższa Izba Kontroli, Puola, 2015.

293 Ainoa tilintarkastustuomioistuimen löytämä kehitysmaille annettua ilmastorahoitusta käsittelevä tarkastuskertomus oli sen oma vuonna 2013 julkaistu kertomus: Erityiskertomus nro 17/2013, Unionin ulkopuolelle suunnatun tuen yhteydessä myönnetty EU:n ilmastorahoitus, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2013.

294 Erityiskertomus nro 31/2016, Vähintään joka viides euro EU:n talousarviosta ilmastotoimiin: kunnianhimoisia toimia on käynnissä, mutta niiden riittävyys on erittäin epävarmaa, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2016.

295 Climate-related taxes – Who pays?, Riksrevisionen, Ruotsi, 2012.

296 The efficiency of tax expenditures related to sustainable development, Cour des Comptes, Ranska, 2016. Kertomuksessa käytetään ilmausta ”kestävät verotuet”, joiden yhteydessä kestävyydellä tarkoitetaan pääasiassa sen ympäristö- ja ilmastonäkökohtia koskevaa ulottuvuutta.

297 Esim. Are Funds Intended for Reducing Climate Changes, Administered by the Ministry of Environmental Protection and Regional Development, Planned and Used in an Effective Manner and in Accordance with Requirements Set Forth in Regulatory Enactments?, Latvijas Republikas Valsts Kontrole, Latvia, 2017; The implementation by France of the package Energy-Climate, Cour des Comptes, Ranska, 2014. Mitigating climate change, Valtiontalouden tarkastusvirasto, Suomi, 2011.

298 Esim. Energy policy: need for coherence, Algemene Rekenkamer, Alankomaat, 2015; The implementation by France of the package Energy-Climate, Cour des Comptes, Ranska, 2014; Climate for the money? Audits within the climate area 2009–2013, Riksrevisionen, Ruotsi, 2013; Finnish Climate Change Policies – A summary of audits, Valtiontalouden tarkastusvirasto, Suomi, 2012.

299 Erityiskertomus nro 16/2015, Energian toimitusvarmuuden parantaminen energian sisämarkkinoita kehittämällä: lisätoimet tarpeen, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2015.

300 Climate-related taxes – Who pays?, Riksrevisionen, Ruotsi, 2012.

301 State’s efforts of reducing greenhouse gas emissions, Riigikontroll, Viro, 2009.

302 Findings on the management and trading of greenhouse gas emissions certificates, Curtea de Conturi, Romania, 2011.

303 Trading System of Greenhouse Gas Emissions Allowances, Valstybės kontrolė, Liettua, 2012.

304 Audit on CO2 control and reduction mechanisms, Tribunal de Contas, Portugali, 2011.

305 Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (ks. kohta 12).

306 Ks. myös OECD, The Economic Consequences of Climate Change, OECD Publishing, Pariisi, 2015.

307 Lähde: Eurostat.

308 Talouden ja rahoituksen pääosasto, sisämarkkinoiden, teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritystoiminnan pääosasto, kilpailun pääosasto, työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto, maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto, energian pääosasto, liikenteen ja liikkumisen pääosasto, ilmastotoimien pääosasto, ympäristöasioiden pääosasto, tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto, meri- ja kalastusasioiden pääosasto, rahoitusvakauden, rahoituspalvelujen ja pääomamarkkinaunionin pääosasto, alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto, muuttoliike- ja sisäasioiden pääosasto, oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosasto, naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosasto, kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosasto, EU:n pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosasto, Eurostat ja komission pääsihteeristö.

100Loppuviitteet

309 Tilintarkastustuomioistuin ei valinnut tarkasteluun seuraavia aiheita koskevia tarkastuskertomuksia:- tilinpäätökset (tilintarkastukset)- energiayhtiöt- paikalliset infrastruktuurihankkeet, jotka eivät liity ilmastonmuutokseen (esim. teiden rakentaminen)- maanteiden, rautateiden tai lentoliikenteen turvallisuus tai ylläpito- tiemaksujen kantaminen- sairaalajäte- veden laatu ja vesien pilaantuminen- luonnonkatastrofit, jotka eivät liity ilmastonmuutokseen- maatalous, joka ei liity energia-asioihin tai ilmastonmuutokseen- biodiversiteettiasiat, jotka eivät liity ilmastonmuutokseen (esim. kansallispuistojen tuloksellisuus)- kansallisten tai alueellisten organisaatioiden hallinnolliset valtuudet ja menettelyt (esim. lupien myöntäminen, käyttöoikeussopimukset) tai

sopimusten noudattaminen- muut aiheet, joilla on vähäinen yhteys energia-asioihin tai ilmastonmuutokseen.

310 Kansallisilta ylimmiltä tarkastuselimiltä valittiin 228 kertomusta ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelta 41 kertomusta.

YHTEYDENOTOT EU:HUN

Käynti tiedotuspisteessäEuroopan unionin alueella toimii yhteensä satoja Europe Direct -tiedotuspisteitä. Lähimmän tiedotuspisteen osoite löytyy verkosta: http://europa.eu/contact

Yhteydenotot puhelimitse tai sähköpostitse Europe Direct -palvelu vastaa Euroopan unionia koskeviin kysymyksiin. Palveluun voi ottaa yhteyttä

• soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon 00 800 678 910 11 (jotkin operaattorit voivat periä puhelumaksun),

• soittamalla puhelinnumeroon +32 22999696 tai• sähköpostitse: http://europa.eu/contact

Tietoa EU:sta

• Verkkosivut Tietoa Euroopan unionista on saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä Europa-sivustolla, http://europa.eu

• EU:n julkaisut EU:n ilmaisia ja maksullisia julkaisuja voi ladata tai tilata EU Bookshopista, osoitteesta http://publications.europa.eu/eubookshop. Ilmaisia julkaisuja on mahdollista saada usean kappaleen erinä ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun tai paikalliseen tiedotuspisteeseen (ks. http://europa.eu/contact).

• EU:n lainsäädäntö ja siihen liittyvät asiakirjat EU:n koko lainsäädäntö vuodesta 1951 ja muuta tietoa EU:n oikeudesta on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä EUR-Lex-tietokannassa osoitteessa http://eur-lex.europa.eu

• EU:n avoin data EU:n avoimen datan portaalin (http://data.europa.eu/euodp) kautta on saatavilla EU:n data-aineistoja. Data on ilmaiseksi ladattavissa ja uudelleenkäytettävissä sekä kaupallista että ei-kaupallista käyttöä varten.

1977 - 2017

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN