fazerilan pohjavesialueen …...fazerilan pohjavesialueen suojelusuunnitelma päivitettiin vuonna...

Tilaaja Vantaan kaupunki Ympäristökeskus

Asiakirjatyyppi Suunnitelma

Päivämäärä 31.8.2015

Viite 1510016204

FAZERILAN POHJAVESIALUEEN SUOJELUSUUNNITELMA


TIIVISTELMÄ

Fazerilan pohjavesialueen suojelusuunnitelma päivitettiin vuonna 2015 yhteistyössä Vantaan kaupungin, Fazer Oy:n, Valio Oy:n, Helsingin seudun ympäristöpalvelut kuntayhtymän ja Uudenmaan ELY-keskuksen kanssa. Fazerilan pohjavesialue on vedenhankinnalle tärkeä pohjavesialue, joka sijaitsee Vantaan itäosassa ja osittain Helsingin puolella. Fazerilan pohjavesialueelle sijoittuu alueen pohjavettä hyödyntävää elintarviketeollisuutta, ja alueen pohjavedenottamot ovat yritysten omistuksessa.

Pohjavesialueen suojelusuunnitelman tavoitteena on ohjeistaa kuntatasolla maankäytön suunnittelua ja lupakäsittelyjä. Pohjavesialuetta koskevien rajoitusten ja määräysten tarkoituksena on ennaltaehkäistä pohjaveden pilaantuminen ja turvata pohjavesialueen vedenhankintakelpoisuuden säilyminen. Suojelu-toimien perustana on ympäristönsuojelulaki, jonka mukaan pohjaveden vaarantaminen on kielletty tär-keillä ja vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla.

Suojelusuunnitelmaan on koottu tiedot pohjavesialueen hydrogeologisista olosuhteista ja pohjavettä vaarantavista riskikohteista. Riskinarvioinnissa määritetään kunkin kohteen sijaintiriski ja päästöriski. Riskien pienentämiseen ja vähentämiseen voidaan vaikuttaa ympäristölupamääräyksillä, valvonnalla ja tiedottamisella sekä teknisillä suojarakenteilla. Muutokset maankäytössä, esimerkiksi rakennetun pinta-alan lisääntyminen ja hulevesien johtaminen, voivat vaikuttaa pohjaveden laatuun ja määrään.

Fazerilan pohjavesialueelle sijoittuneista toiminnoista pääosa on alueen länsiosassa, missä sijainnut vedenottamo on suljettu pohjaveden laatuongelmien vuoksi. Muodostuman itäosassa vedenottoa on ajoittain rajoitettu laatuongelmista johtuen. Erillisiin valuma-alueisiin jakautuneen pohjavesimuodostu-man keskiosassa sijaitsevalla vedenottamolla vedenlaatu ei ole heikentynyt. Pohjavesialueen nykyisten toimintojen pohjavesiriskit ovat vähäisiä. Merkittävimmät tunnistetut pohjavesiriskit liittyivät öljytuot-teiden käsittelemiseen sekä tiesuolauksen pohjavesivaikutuksiin valtatien 7 läheisyydessä.

Mahdollisiin pohjavesivahinkoihin ja onnettomuustilanteisiin tulee varautua ennalta, jotta vahingon sat-tuessa toimet pohjaveden pilaantumisen estämiseksi voidaan aloittaa mahdollisimman nopeasti ja te-hokkaasti. Pohjavettä uhkaavan vahingon sattuessa torjuntatoimia johtaa pelastuslaitos. Onnettomuus-paikalle tulisi olla aina saatavissa myös päivystävä ympäristöviranomainen sekä pohjavesiasiantuntija. Vesilaitoksen tulee olla varautunut erilaisiin vedenjakelun häiriötilanteisiin.

Pohjavesiin liittyvissä säädöksissä edellytetään, että suojelusuunnitelmaa laadittaessa tai muutettaessa varataan kaikille mahdollisuus tutustua ehdotukseen ja esittää siitä mielipiteensä (laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta 1263/2014). Fazerilan suojelusuunnitelmasta annetut lausunnot ja mielipiteet ovat tämän suunnitelman liitteenä.


SISÄLTÖ

TIIVISTELMÄ

1. JOHDANTO 1 2. YLEISTÄ POHJAVEDESTÄ 2 2.1 Pohjavesialueet 2 2.2 Pohjavesialueiden rajausten ja luokitusten tarkistaminen 3 2.3 Vedenottamoiden suoja-alueet 3 3. POHJAVEDEN SUOJELUA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ 4 3.1 Yleistä 4 3.2 Pohjaveden pilaamis- ja muuttamiskielto 4 3.3 Maaperän pilaamiskielto 4 3.4 Maa-aineslaki 5 3.5 Selvilläolo- ja korvausvelvollisuus 5 3.6 Ympäristölupa 6 3.7 Öljysäiliöitä koskeva lainsäädäntö 6 3.8 Jätevedenkäsittely 6 3.9 Kunnan ympäristönsuojelumääräykset 7 3.10 Muut säädökset 7 4. HYDROGEOLOGIA JA VEDENOTTAMOT 8 4.1 Fazerilan pohjavesialue 8 4.2 Fazerin vedenottamot 8 4.3 Valion vedenottamo 9 4.4 Rajakylän vedenottamo 9 4.5 Vedenottamoiden suoja-alueet 9 5. POHJAVESITARKKAILUT 10 5.1 Fazerilan pohjavesiyhteistarkkailu 10 5.2 Muut pohjavesitarkkailut alueella 10 5.3 Vedenlaatu 11 6. RISKIKOHTEET JA TOIMENPIDESUOSITUKSET 13 6.1 Yleistä 13 6.2 Riskikartoituksen ja riskinarvioinnin toteutus 13 6.3 Riskitoiminnot pohjavesialueella 14 6.3.1 Teollisuus- ja yritystoiminta 14 6.3.2 Maa-ainesotto 16 6.3.3 Pilaantuneet tai mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet 16 6.3.4 Asutus 17 6.3.5 Muuntamot 18 6.3.6 Liikenne ja tienpito 18 6.4 Yhteenveto riskikohteista ja toimenpidesuositukset 18 7. ENNAKOIVA POHJAVESIEN SUOJELU 19 7.1 Pohjavesialueiden maankäyttö ja kaavatilanne 19 7.2 Ohjeita maankäytön suunnitteluun 19 7.3 Pohjavesialueita koskevat rajoitukset ja suositukset 20 8. VAHINKOIHIN VARAUTUMINEN JA TOIMINTA VAHINKOTAPAUKSISSA

24 9. JATKOTOIMENPIDE-EHDOTUKSET 25


Ramboll Niemenkatu 73 15140 LAHTI P +358 20 755 611 F +358 20 755 6201 www.ramboll.fi www.ramboll-analytics.fi

LIITTEET

1 Hydrogeologinen kartta 1:10 000 2 Riskikohdekartta 1: 10 000 3 Riskikartoitus ja riskinarviointi 4 Suojelusuunnitelmasta annetut lausunnot ja mielipiteet


1

1. JOHDANTO

Tämä suojelusuunnitelma korvaa vuonna 1996 laaditun Fazerilan pohjavesialueen suojelusuunni-telman (Maa ja Vesi Oy). Suunnitelmassa päivitetään tiedot Fazerilan pohjavesialueen hydroge-ologisista olosuhteista ja pohjavedelle riskiä aiheuttavista toiminnoista. Pääosin Vantaan kaupun-gin alueella sijaitsevan Fazerilan pohjavesialueen läntisin osa ulottuu Helsingin kaupungin alueel-le.

Pohjaveden suojelun tavoitteena on turvata yhteiskunnan vedenhankinnalle tärkeät ja vedenhan-kintaan soveltuvat pohjavesivarannot. Tavoitteena on estää pohjaveden laadun heikkeneminen ja turvata pohjavesiesiintymien antoisuuden säilyminen. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmaan kootaan alueelta olemassa olevat pohjavesitutkimustiedot ja tiedot pohjavettä vaarantavista ris-kikohteista. Suojelusuunnitelmassa tiedot pohjavesialueista pyritään esittämään vähintään sillä tasolla, jota EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi ja laki vesienhoidon järjestämisestä edellyttävät (1299/2004).

Pohjaveden suojelusuunnitelman tavoitteena on opastaa kuntatasolla maankäytön suunnittelua ja lupakäsittelyjä sekä toimintaa pohjaveden laatua vaarantavissa onnettomuus- ja vahinkotapauk-sissa. Suunnitelmassa selvitetään, mitä laissa määritetyt pohjaveden pilaamiskielto ja pohjave-den muuttamisen luvanvaraisuus käytännössä tarkoittavat. Suunnitelmassa on sovellettu pohja-veden suojelua koskevaa lainsäädäntöä, sekä esitetty sen pohjalta rajoituksia ja suosituksia poh-javesialueilla tapahtuvalle toiminnalle.

Suojelusuunnitelmaa ei alisteta aluehallintoviraston käsittelyyn, eikä sillä siten ole oikeudellisia vaikutuksia. Kunta ei joudu suunnitelman pohjalta korvaamaan mahdollisista esitetyistä käyttöoi-keuden rajoituksista aiheutuvia edun menetyksiä. Suunnitelman aiheuttamat oikeusvaikutukset näkyvät vasta, kun ohjeita sovelletaan käytäntöön esimerkiksi kaavojen laatimisen tai ympäristö-lupien lupaharkinnan yhteydessä.

Fazerilan pohjavesialueen suojelusuunnitelman on laatinut Ramboll Finland Oy, jossa työstä vas-tasi Petra Ihanamäki.

Suunnitelman laatimista on ohjannut seurantaryhmä, johon kuuluivat:

Fazer Services Niilo Niiranen

Valio Oy Aimo Tanskanen

Vantaan kaupunki, ympäristönsuojelu Salla Finnilä Pyry Lundén Maarit Rantataro

Vantaan kaupunki, ympäristöterveys Saara Horn

Vantaan kaupunki, kaup.suunn., asemakaavoitus Eeva Sauramo

Vantaan kaupunki, kuntatekn., geotekniikka Jukka Hietamies

Vantaan kaupunki, kuntatekn., vesihuollon suunnittelu Antti Auvinen

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Arto Kärkkäinen, Esko Nylander HSY vesihuolto Matti Löksy


2

2. YLEISTÄ POHJAVEDESTÄ

Pohjavettä syntyy kun sadevettä imeytyy maaperään. Osa maaperään imeytyvästä sadevedestä menee kasvien juurien hyödynnettäväksi ja osa jatkaa vajoamistaan alemmaksi maaperään, muodostaen vedellä kyllästyneen maakerroksen eli pohjavesikerroksen. Pohjavesi virtaa maape-rässä kiviainesrakeiden välisessä huokostilassa ja purkautuu luonnonvaraisesti lähteisiin, jotka sijaitsevat maalla ja soilla tai järvien ja jokien pohjissa. Pääsääntöisesti pohjavesi virtaa kohti vesistöjä, mutta joskus tapahtuu myös pintaveden imeytymistä järvistä maaperään. Pohjavettä on maaperässä käytännössä kaikkialla. Joillakin alueilla irtomaakerros on kuitenkin ohut ja kalliot nousevat pohjaveden pinnan yläpuolelle, jolloin pohjavettä esiintyy vain kallioraoissa kalliopohja-vetenä.

Pohjaveden määrä ja saatavuus riippuvat suuresti maaperän laadusta. Eniten pohjavettä syntyy hiekka- ja soramailla, joissa pohjavettä muodostuu 40 60 % sadannasta, eli noin 1000 m3 vuo-rokaudessa jokaista neliökilometriä kohti (sadanta 600 mm vuodessa). Tällaisia hiekkaisia alueita ovat tyypillisesti harjut ja reunamuodostumat, kuten Salpausselät. Moreenimailla maaperän ve-denjohtavuus on heikompaa, jolloin suuri osa sadannasta virtaa pintavaluntana vesistöihin, poh-javeden muodostuminen on vähäistä eikä vesi juurikaan liiku maaperässä. Näillä alueilla 10 30 % sadannasta päätyy pohjavedeksi. Savi- ja silttimaaperässa pohjaveden muodostuminen on hyvin vähäistä.

2.1 Pohjavesialueet

Pohjavesialueiden määrittämisestä ja luokituksesta on säädetty vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa (1299/2004), johon lisättiin pohjavesialueita koskeva luku 2a säädöksellä 1263/2014. Lakimuutos on tullut voimaan 1.2.2015. Lakimuutoksessa säädetysti ELY-keskus määrittää rajat pohjavesialueille ja pohjaveden muodostumisalueille ja luokittelee pohjavesialueen vedenhankintakäyttöön soveltuvuuden ja suojelutarpeen perusteella.

Maa-alueet, joissa pohjavettä muodostuu ja esiintyy runsaasti, on määritelty Suomessa pohja-vesialueiksi hydrogeologisin perustein jo ennen lakimuutoksen voimaantuloa. Suurin osa Suomen pohjavesialueista sijoittuu pitkittäisharjuille ja Salpausselille, jotka ovat jääkauden loppuvaihees-sa Suomen maaperään syntyneitä hiekka- ja soramuodostumia. Muutamia pieniä pohjavesialuei-ta on rajattu moreeni- ja kallioalueilla sijaitsevien pienten vedenottamoiden suojaksi.

Pohjavesialue on rajattu kahdella viivalla: pohjavesialueen raja ja sen sisällä pohjaveden muodostumisalueen raja. Pohjaveden muodostumisalueella maaperä on maan pinnasta asti hienoa hiekkaa tai sitä karkeampaa maalajia, jossa merkittävä osa sadevedestä muodostuu poh-javedeksi. Muodostumisalueeseen voidaan sisällyttää myös sellaisia kallio- ja moreenialueita, joilta tuleva valunta olennaisesti lisää muodostuvan pohjaveden määrää. Muodostumisalueen ympärille on määritelty pohjavesialueen raja, jonka sisään jää koko pohjavesimuodostuma ja siihen vaikuttavat alueet. Muodostumisaluetta laajempi pohjavesirajaus on tarpeen pohjaveden suojelemiseksi, koska hyvin vettä johtavien maakerrosten laajuutta pintamaan alla ei pystytä aina täsmällisesti arvioimaan.

Pohjavesialueet luokiteltiin aikaisemmin kolmeen luokkaan niiden käytön ja suojelutarpeen pe-rusteella seuraavasti:

I luokka, vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue

Määritelmä: Alue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään 20 - 30 vuoden kuluessa tai muutoin tarvitaan esimerkiksi kriisiajan vedenhankintaa varten liittyjämäärältään vähintään 10 asuinhuoneiston vesilaitoksessa tai hyvää raakavettä vaativassa teollisuudessa. Erityisin perus-tein pienempiäkin vedenottamoita on voitu ottaa tähän luokkaan kuuluvaksi. Luokkaan I kuuluva alue voi käsittää koko pohjavesialueen tai vedenhankinnan kannalta tarpeelliset osa-alueet.

II luokka, vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue

Määritelmä: Alue, joka soveltuu yhteiskuntien vedenhankintaan, mutta jolle ei toistaiseksi ole osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. Luokkaan II kuuluva alue käsittää yleensä yhtenäisen pohjavesialueen tai suojelun kannalta tarpeelliset osa-alueet.

III luokka, muu pohjavesialue


3

Määritelmä: Alue, jonka hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia vedensaantie-dellytysten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi.

Lakimuutoksen myötä pohjavesiluokitusta ja luokkien määritelmiä muutettiin seuraavanlaisiksi:

Luokkaan 1 kuuluvat ne vedenhankintaa varten tärkeät pohjavesialueet, joiden vettä käytetään tai tullaan käyttämään yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keski-määrin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin.

Luokkaan 2 kuuluvat ne vedenhankintakäyttöön soveltuvat pohjavesialueet, jotka pohjaveden antoisuuden ja muiden ominaisuuksien perusteella soveltuvat 1 kohdassa tarkoitettuun veden-hankintaan, mutta alueelle ei vielä ole vedenhankinnallista käyttötarvetta.

ELY-keskusten tulee määrittää lisäksi ne pohjavesialueet, joiden pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemit ovat suoraan riippuvaisia. Nämä pohjavesialueet muodostavat uuden luokan E.

2.2 Pohjavesialueiden rajausten ja luokitusten tarkistaminen

Pohjavesialueet on rajattu hydrogeologisin perustein. Pohjavesialuekartoitukset on tehty rajallisil-la resursseilla ja erityisesti pohjavesialueen ulkorajan määrittäminen on ollut ja on edelleen haas-teellinen tehtävä. Tarkemman hydrogeologisen tutkimustiedon puuttuessa pohjavesialuerajat on määritelty maasto- ja karttatarkastelun perusteella.

Vantaan alueella pohjavesialueiden luokitus- ja kartoitustietoja ylläpitää Uudenmaan ELY-keskus. ELY-keskuksen on muutettava pohjavesialueen rajausta tai luokitusta, jos niihin olennaisesti vai-kuttava tieto sitä edellyttää. Pohjavesialuerajauksen muutoksen pitää perustua tutkimustietoon, jolla voidaan osoittaa maaperän laatu, pohjaveden korkeus ja pohjaveden virtaussuunnat. Esi-merkiksi ympäristölupahakemusten yhteydessä on usein eri toimintojen pohjavesivaikutusten arvioimiseksi syytä tehdä tarkentavia pohjavesitutkimuksia.

Pohjavesialueiden kartoitusta on tehty 1970-luvulta alkaen. 1980-luvulla valmistuivat vesihalli-tuksen kuntakohtaiset julkaisut tärkeistä pohjavesialueista. 1990-luvun taitteeseen mennessä kartoitettiin myös muut vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet, jolloin mukaan tulivat II ja III luokan pohjavesialueet. Helsingin vesi- ja ympäristöpiirin kuntakohtaiset pohjavesialuekansiot valmistuivat 1994. Pohjavesialueiden kartoitustietoja on tämän jälkeen päivitetty jatkuvasti.

2.3 Vedenottamoiden suoja-alueet

Vesilain mukaan vedenottamolle voi hakea suoja-aluetta (VL 4 luku 11§). Suoja-alueeseen raja-taan vedenottamon arvioitu valuma-alue (ns. kaukosuojavyöhyke), lähisuojavyöhyke ja vedenot-tamoalue. Eri vyöhykkeille annetaan suojelumääräyksiä ja rajoituksia. Suoja-aluetta ei saa perus-taa suuremmaksi kuin välttämätön tarve vaatii.

Suoja-alueita on perustettu vedenottamoille erityisesti 1960 1980-luvuilla, jolloin pohja-vesialuekartoitusta ei ollut tehty ja pohjaveden suojelua koskeva lainsäädäntö oli kehittymätöntä. Nykyään pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat ja lainsäädännön kehittyminen ovat pääsääntöi-sesti korvanneet suoja-aluepäätöksen tarpeen. Fazerilan pohjavesialueen vedenottamoilla Fazer I, II ja IV on vesioikeuden vahvistamat suojavyöhykkeet (LSVEO NO 65/1975, 17.10.75 ja 42/1990 /1, 6.7.1990; KHO 4807/1976/CN, 9.12.76). Fazerin pohjavedenottamoiden suoja-alueen rajoja ja suoja-aluemääräyksiä on muutettu Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätök-sellä 7.7.2000 (53/2000/1, dnro 98033).

Tässä suojelusuunnitelmassa pohjavesialuerajaus on vedenottamoiden ohjeellinen suoja-alue. Pohjavesialueita koskevat rajoitukset ja suositukset on esitetty kappaleessa 7.3.


4

3. POHJAVEDEN SUOJELUA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ

3.1 Yleistä

Pohjavesialueita koskevilla rajoituksilla ja määräyksillä pyritään ennalta ehkäisemään pohjaveden pilaantuminen ja turvaamaan pohjavesialueiden vedenhankintakelpoisuuden säilyminen. EU:n tasolla EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin ja sitä Suomessa toteuttavan lain vesienhoidon järjes-tämisestä (1299/2004) tavoitteena on edistää kestävää vedenkäyttöä ja vähentää pohjaveden pilaantumista.

Pohjaveden käytännön suojelutoimien lähtökohtana on pohjaveden pilaamiskielto ympäristönsuo-jelulain 17 §:ssä (527/2014).

Pohjaveden suojeluun liittyy monia säädöksiä ja asetuksia. Niitä on ympäristönsuojelulaissa (YSL) ja asetuksessa (YSA), vesilaissa (VL), maa-aineslaissa (MAL) sekä mm. maankäyttö- ja raken-nuslaissa, terveydensuojelulaissa, jäte-, kemikaali- ja öljyvahinkojen torjuntalainsäädännössä. Pohjaveden suojelua käsitellään myös valtioneuvoston asettamissa valtakunnallisissa maankäyt-tötavoitteissa. Tässä kappaleessa on referoitu pohjaveden suojelun kannalta tärkeimpiä kohtia yllä mainituista säädöksistä.

Pohjaveden suojelun valvontaviranomaisina Vantaalla toimivat kaupungin ympäristökeskus sekä Uudenmaan ELY-keskus.

3.2 Pohjaveden pilaamis- ja muuttamiskielto

Pohjaveden pilaamiskielto määrätään ympäristönsuojelulain 17 §:ssä (YSL 527/2014). Tärkeällä tai muulla vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi sellaiseen tarkoitukseen, johon sitä muuten voitaisiin käyttää. Kielto koskee myös toisen kiinteistöllä olevaa pohjavettä. Myös toimenpiteet, jotka aiheuttaisivat yleisen tai toisen edun loukkaamisen, on kielletty. Pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton, eikä aluehallinto-virasto voi myöntää lupaa siitä poikkeamiseen.

Vesilain 3 luvun 2 §:n mukaan vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos

1) aiheuttaa tulvan vaaraa tai yleistä vedenvähyyttä

2) aiheuttaa luonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista taikka vesistön tai pohjavesi-esiintymän tilan huononemista

3) melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä tai kulttuuriarvoja taikka vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön

4) aiheuttaa vaaraa terveydelle

5) olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiinty-män antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheut-taa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä

6) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa kalastukselle tai kalakannoille

7) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vesiliikenteelle tai puutavaran uitolle

8) vaarantaa puron uoman luonnontilan säilymisen

9) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua.

Vesitaloushankkeella on lisäksi oltava lupaviranomaisen lupa, jos 1 momentissa tarkoitettu muu-tos aiheuttaa edunmenetystä toisen vesialueelle, kalastukselle, veden saannille, maalle, kiinteis-tölle tai muulle omaisuudelle. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos edunmenetys aiheutuu ainoastaan yksityiselle edulle ja edunhaltija on antanut hankkeeseen kirjallisen suostumuksensa.

3.3 Maaperän pilaamiskielto

Maaperän ja pohjaveden pilaamiskielto ovat keskenään läheisessä vuorovaikutussuhteessa. Yleensä pohjavesi pilaantuu pilaantuneen maaperän välityksellä. Maaperän pilaamista ja pilaan-


5

tuneiden alueiden kunnostusta ohjaavista säädöksistä keskeisimpiä ovat ympäristönsuojelulaki (527/2014), joka kieltää maaperän ja pohjaveden pilaamisen sekä ympäristösuojeluasetus (713/2014).

Maahan ei saa YSL 16 §:n mukaan jättää tai päästää jätettä eikä muutakaan ainetta siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava ylei-sen tai yksityisen edun loukkaus.

Maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä YSL 139 §:n mukaan uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista. Maaperän pilaantuneisuuden tutkimuksia tehdään usein kiinteistökauppojen yhteydessä.

Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty asetuksella 214/2007. Pilaantunut maa-alue on puhdistettava, jos kohteen haitta-aineista aiheutuu sellainen riski tai haitta, jota ei voida hyväksyä. Pilaantuneen maa-alueen riskinarviossa tarkastellaan muun muas-sa haitta-aineiden kokonaismäärää ja pitoisuuksia, aineiden ominaisuuksia, kulkeutumisreittejä, maa-alueen ja alueen pohjaveden käyttöä sekä lyhyt- ja pitkäaikaisen altistumisen vaikutuksia ihmiseen ja ympäristöön.

3.4 Maa-aineslaki

Maa-ainesten ottoa säätelee maa-aineslaki (MAL 555 1981) ja valtioneuvoston asetus maa-ainesten ottamisesta (926/2005). Toimintaan tarvitaan maa-ainesten ottolupa lukuun ottamatta maa-ainesten ottamista omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten (MAL 4 §). Lupaa haettaessa on esitettävä ottamissuunnitelma (MAL 5 §). Maa-ainesasetuksessa säädetään mm. ottamissuun-nitelman ja lupapäätöksen sisällöstä sekä valvonnasta. Ottamissuunnitelmasta tulee ilmetä tar-peellisessa laajuudessa pohjavesiin liittyen mm. pohjaveden pinnan ylin korkeustaso, tiedot poh-javesiolosuhteista, pohjaveden havaintopaikoista ja tiedot läheisyydessä sijaitsevista talousvesi-kaivoista, pohjaveden ottamoista ja niiden mahdollisista suojavyöhykkeistä ja suoja-aluemääräyksistä (asetus 1.5 ja 2.2). Tärkeälle pohjavesialueelle sijoittuvasta maa-aineksen ottohankkeesta on MAL 7 §:n mukaan pyydettävä lausunto alueelliselta ELY-keskukselta (alueella on merkitystä vesien suojelun kannalta).

Kotitarveotolla tarkoitetaan maa-ainesten ottamista asumiseen tai maa- ja metsätalouteen. Oma tavanomainen kotitarveotto voi tapahtua vain omalla maalla ja ottajana voi yleensä olla vain yksityishenkilö. Maa-aineksien käytön tulee liittyä rakentamiseen tai kulkuyhteyksien ylläpitoon ja ottamisen on pysyttävä määrältään vähäisenä. Tavanomaisena kotitarvekäyttönä ei pidetä esimerkiksi maa-aineksien ottamista metsäteiden rakentamiseen.

Maa-ainesten ottamisesta ei saa aiheutua maa-aineslain 3 §:n mukaan kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutu-mista, huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa, eikä tärke-än tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen vedenlaadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

3.5 Selvilläolo- ja korvausvelvollisuus

Ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaan toiminnanharjoittajalla on selvilläolovelvollisuus toi-mintansa ympäristövaikutuksista (6 §). Lain mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähen-tämismahdollisuuksista.

Ympäristösuojelulain (527/2014, 133 §) mukaan se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle.

Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta (737 1994) määrää toiminnanharjoittajan korvaamaan toiminnastaan aiheutuvan ympäristövahingon. Lain 1 §:n 1 momentissa määrätään korvaamaan veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta tietyllä alueella harjoitetun toiminnan seurauksista johtuva vahinko. Tämän lisäksi toiminnanharjoittaja on velvollinen korvaamaan kustannukset


6

ennaltaehkäisevistä tai korjaavista toimenpiteistä, joita on ympäristövahingon myötä jouduttu tekemään (6 §). Korvausvelvollisuus pätee myös silloin, kun vahinkoa ei ole aiheutettu tahallises-ti tai huolimattomuudesta (7 §).

3.6 Ympäristölupa

Ympäristönsuojelulain 27 §:n mukaisesti ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimin-taan on oltava lupa (ympäristölupa). Ympäristönsuojelulain liitteessä 1 mainitaan toiminnat, joille tulee hakea ympäristölupa ja liitteessä 2 toiminnat, jotka ovat rekisteröintimenettelyssä. Jos toi-minta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa, on sille haettava ympäristölupa myös siinä tapauksessa, että toiminta on asetuksessa mainittua vähäisempää. Liitteessä 2 tarkoitetun asfalttiaseman, energiantuotantolaitoksen ja jakeluaseman toimintaan on oltava ympäristölupa, jos toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle.

Ympäristönsuojelusasetuksessa (713/2014, 7 §) on lueteltu, mitkä lupaharkinnan kannalta tar-peelliset tiedot pohjavesiolosuhteista pitää esittää lupahakemuksessa.

3.7 Öljysäiliöitä koskeva lainsäädäntö

Tärkeillä pohjavesialueilla sijaitsevista öljysäiliöistä sekä niiden tarkastuksista on säädetty kaup-pa- ja teollisuusministeriön öljylämmityslaitteistoja koskevassa asetuksessa 1211/1995 ja kaup-pa- ja teollisuusministeriön maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksia koskevissa pää-töksessä 344/83.

Tärkeällä pohjavesialueella olevan maanalaisen öljysäiliön asentamisesta on säiliön omistajan tai öljylämmityslaitteiston asentavan toiminnanharjoittajan ilmoitettava pelastuslaitokselle. Pelastus-viranomaiselle on varattava tilaisuus tarkastaa säiliön sijoitus ennen säiliön peittämistä.

Tärkeillä pohjavesialueilla olevat maanalaiset öljysäiliöt on tarkastettava määräajoin. Säiliön omistajan tai haltijan tulee huolehtia siitä, että määräaikaistarkastukset suoritetaan ajallaan. Ensimmäisen kerran säiliö on tarkastettava kymmenen vuoden kuluttua käyttöönotosta. Määräai-kaistarkastuksesta tulee laatia pöytäkirja. Pöytäkirja on annettava säiliön omistajalle tai haltijalle, minkä lisäksi siitä on 14 päivän kuluessa tarkastuksesta toimitettava jäljennös sen kunnan palo-päällikölle, missä säiliö sijaitsee. Kunnossa oleva, A-luokan säiliö on sen jälkeen tarkastettava 5 vuoden (metallisäiliöt) tai 10 vuoden (muut materiaalit) välein. Jos säiliön kunnossa havaitaan puutteita, on uusintatarkastus tehtävä 2 vuoden kuluttua. Säiliö, joka määräaikaistarkastuksessa havaitaan öljyvahingonvaaraa aiheuttavaksi, on korjattava tai poistettava käytöstä. Välitöntä vaaraa aiheuttava säiliö on heti poistettava käytöstä.

Jos öljylämmityslaitteisto vaurioituu siten, että seurauksena on henkilö-, omaisuus- tai ympäris-tövahinko on omistajan, haltijan tai käyttäjän ilmoitettava siitä viipymättä valvontaviranomaisel-le, jonka on tarvittaessa määrättävä asiantuntija suorittamaan paikalla tutkimus.

Pelastuslaitoksen on suositeltavaa ylläpitää säiliötarkastusraporttien tietojen perusteella öljysäi-liörekisteriä.

3.8 Jätevedenkäsittely

Vesihuoltolaissa (119/2001) määrätään, että vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella oleva kiinteistö on liitettävä laitoksen vesijohtoon ja viemäriin.

Vuonna 2011 voimaantullut valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitos-ten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011) edellyttää kiinteistöjen jätevesien käsit-telyn tehostamista. Asetuksessa talousjätevesien puhdistukselle on määritelty vähimmäisvaati-mustaso sekä vähimmäisvaatimuksia tiukempi puhdistustaso. Kunnat voivat soveltaa tiukempia puhdistusvaatimuksia herkästi pilaantuvilla alueilla. Asetus koskee kaikkia viemäriverkostoon liittymättömiä kiinteistöjä. Asetuksen myötä kaikkien tällaisten kiinteistöjen on vuoden 2018 maaliskuun 15. päivä mennessä järjestettävä jätevesihuolto asetuksen vaatimalle tasolle.


7

Vantaan kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä (2 luku 4 §) on esitetty vaatimus talousjäte-vesien käsittelymenetelmien puhdistustehosta tärkeillä pohjavesialueilla. Tärkeillä pohjavesialu-eilla kaikkien talousjätevesien puhdistaminen maahanimeyttämössä on kielletty (Vantaan kau-pungin ympäristönsuojelumääräykset 1.3.2013).

3.9 Kunnan ympäristönsuojelumääräykset

Ympäristönsuojelulain 202 §:n perusteella kunnalla on oikeus antaa kuntakohtaisia, paikallisista olosuhteista johtuvia ympäristönsuojelua koskevia määräyksiä. Vantaan kaupungin ympäristön-suojelumääräyksissä on otettu huomioon pohjavesialueet ja pohjaveden suojelu jätevesien käsit-telyä, vaarallisia kemikaaleja ja jätteitä koskevissa pykälissä 4, 11, 13 ja 16.

3.10 Muut säädökset

Pohjavedensuojelun kannalta muita tärkeitä säädöksiä ovat muun muassa:

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuk-sista 461/2000

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 401/2001

Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) ja Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun ase-tuksen muuttamisesta 342/2009.

Kemikaalilaki 744/1989 Maastoliikennelaki 1710/1995

Öljyvahinkojen torjuntalaki 1673/2009 Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista 59/1999

Terveydensuojelulaki 763/1994 ja terveydensuojeluasetus 1280/1994 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös vaarallisten kemikaalien käsittelystä ja varastoin-

nista jakeluasemalla 415/1998

Sosiaali- ja terveysministeriön päätös vaarallisten aineiden luettelosta 1059/1999, kumottu säädöksillä 642/2001, 509/2005 ja 5/2010.

Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta 1250/2014. Aset931/2000.

Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 3.6.2005/390 Valtioneuvoston asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä 13.3.2002/194

Valtioneuvoston asetus 283/2011 maalämmön hyödyntämisen luvanvaraisuudesta


8

4. HYDROGEOLOGIA JA VEDENOTTAMOT

4.1 Fazerilan pohjavesialue

Fazerilan pohjavesialue (0109252) on Vantaan kaupungin itäosassa sijaitseva vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue. Pohjavesialueen länsiosa sijoittuu osittain Helsingin kaupungin alu-eelle. Fazerilan pohjavesialue on riskialue, jonka määrällinen tila on hyvä, mutta kemiallinen tila huono johtuen pohjavedessä todetuista orgaanisista liuottimista sekä torjunta-aineista. Haitta-aineiden päästölähde ei ole selvillä.

Fazerilan pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 2,84 km2 ja pohjaveden muodostumisalueen pin-ta-ala on 1,43 km2. Koepumppausten perusteella arvioitu kokonaisantoisuus on 1 200 1 300 m3 vuorokaudessa.

Fazerilan pohjavesialue on sora- ja hiekkamuodostuma, jota rajaavat moreeni- ja kalliomäet sekä hienoainesvaltaiset maalajikerrokset. Alueen keskiosassa on soravaltainen selänne, jonka poh-joispuoli on suurelta osin kaivettu pois soranoton myötä. Pohjavesialueen länsiosassa maaperä on hiekkaa ja soraa ja itäosassa hiekkaa. Monin paikoin karkeat maalajit peittyvät hienoainesker-rosten alle ja hienoainesta on lisäksi välikerroksina. Maakerrospaksuus on suurimmillaan jopa 19 metriä, mutta pääosin maakerrokset ovat alle 10 metriä paksuja. Muodostuman hiekkakerrokset jatkuvat lännessä Slåttmossenin turve- ja hienoaineskerrosten alla. Idässä pohjavesialue rajau-tuu Långmossen -suohon.

Kalliokynnykset jakavat pohjavesialueen neljään osa-alueeseen. Läntisellä osa-alueella (osa-alue I) Slåttmossenin ympäristöön sijoittuvat Fazerin vedenottamo I ja käytöstä poistettu Fazerin Mira IV. Keskiosassa (osa-alue II) on Fazerin vedenottamo II ja itäosassa (osa-alue III) Valion ve-denottamo. Pohjavesialueen eteläosassa on pieni osa-alue, jolla on aikaisemmin sijainnut Rajaky-län vedenottamo.

Alueella I päävirtaussuunta on etelään Slåttmossen -suolle ja vähäisemmissä määrin koilliseen. Suon pohjoispuolella on hyvin lajittuneita sorakerroksia ja vedenjohtavuus on hyvä. Muodostu-misalueen länsiosassa on neljä pohjavesilammikkoa, Vaaralan lammet. Pohjavesi on tasolla +28 m.

Alueella II sijaitsee Fazerin tehdas ja vedenottamo Fazer II. Pohjaveden päävirtaussuunta on pohjoiseen ja pohjaveden taso on noin +28 m. Pohjavesi purkautuu Kuussillan alueen ojastoihin.

Valion tehdas sijaitsee osa-alueella III. Tehdasalueella sijaitseva pohjois-etelä suuntainen kal-liokynnys vaikuttaa pohjaveden virtaussuuntaan. Kalliokynnyksen itäpuolella pohjaveden pinnan-korkeus on Pohjavesi purkautuu itään Långmossenin suon suuntaan.

Pohjavesialueen eteläisessä IV osassa ei ole havaintoja pohjaveden tasosta. Muodostuman etelä-osassa on ollut Rajakylän vedenottamo, joka on nykyään purettu. Rajakylän koulun kohdalla kallionpinta on pohjaveden tason yläpuolella, mikä vaikuttaa pohjaveden virtaukseen osa-alueiden II ja IV välillä. Pohjaveden virtauskuva alueella tulee selvittää, kuten suojelusuunnitel-massa 1996 on esitetty.

4.2 Fazerin vedenottamot

Fazerilan pohjavesialueen kolmesta käytössä olevasta vedenottamosta kaksi on Fazerin omistuk-sessa, Fazer I ja II. Fazerilan pohjavesialueen länsiosassa sijaitsevan vedenottamon alueella poh-javedessä on todettu trikloorieteeniä ja naftaleenia, mistä johtuen Fazer IV käyttö on lopetettu ja sen pumppausjärjestelmät purettu vuonna 2009.

Vedenottamo Fazer I on rakennettu vuonna 1955. Pohjavettä pumpataan kahdesta putkikaivosta. Ottamolla on vesioikeuden lupa (no 39/1964) vedenottoon ja jäähdytysvesien maahan imeyttä-miseen. Vedenottomäärä on nykyään hyvin pieni, vuonna 2013 kokonaisottomäärä oli 2477 m3. Pohjaveden korkeista liuenneen mangaanin ja raudan pitoisuuksista johtuen pumpattu vesi joh-detaan ilmastuksen kautta keräilyaltaaseen. Keräilyaltaaseen johdetaan myös tuotantoprosessin lämpimiä jäähdytysvesiä sekä öljynerotuskaivojen kautta pysäköintialueen hulevesiä. Keräilyal-taasta vedet johdetaan imeytysaltaaseen, jonka pohjalla on suodatinhiekkakerros. Alueen vesien-johtamiseen on tulossa muutoksia, joiden myötä jäähdytys- ja hulevedet tullaan jatkossa johta-maan avo-ojassa pois pohjavesialueelta ja ainoastaan vedenottamolta Fazer I pumpattava vesi imeytetään maaperään (Fazer Services Niilo Niiranen, sähköposti 9.2.2015).

Vedenottamo Fazer II (rak. 1955) sijaitsee noin 210 m imeytysaltaalta koilliseen. Vedenottamolla on kuilukaivo, jonka viereen on rakennettu viisi siiviläputkea. Kaivon ympäristössä on vuosina


9

1963 ja 1968 rakennetut putkikaivot, joista toinen on jätetty pois käytöstä huonon antoisuuden takia. Käytöstä poistettu kaivo tullaan korvaamaan kaivolla 3. Ottamolla on vesioikeuden lupa pohjavedenottoon (no 38/1964). Vedenottomäärä oli 1990-luvulla 1 000 1 300 m3/vrk, mutta ottomäärä on nykyään pienempi ja vedenotto oli vuonna 2014 kuukausikeskiarvona laskettuna 400 - 750 m3/vrk.

Ottamolta Fazer II pohjavettä pumpataan kaivoista ilmastustorniin ilmastukseen ja hiilidioksidin poistoon. Tornista vesi johdetaan painovoimaisesti kuilukaivoon, josta vesi pumpataan vesitor-niin. Ilmastuksen vaikutuksesta veden pH nousee, eikä happamuutta säädellä natriumhydroksidi-liuoksella.

Fazerilla on varavedenottamoksi rakennettu kaivo Fazer III, joka ei ole käytössä. Vuonna 1988 rakennettu putkikaivo sijaitsee välittömästi Fazer II vieressä. Häiriötilanteiden varalta Fazerilla on liittymä kunnalliseen vesijohtoverkostoon.

4.3 Valion vedenottamo

Fazerilan pohjavesialueen itäpäässä on Valion vedenottamo. Ottamo on rakennettu v. 1963 ja laitokseen kuuluu yksi kuilukaivo. Pohjavesi johdetaan noin 100 m3 alavesisäiliöön, josta se me-nee painesäiliön kautta verkostoon. Vedenottamon valuma-alueen antoisuus on koepumppauksen perusteella 250 300 m3/vrk. Ottamolla on lupa (L-SVEO no 52/1986/1) ottaa pohjavettä 300 m3/vrk puolivuotiskeskiarvona laskettuna. Vedenottomäärä oli vuonna 2013 noin 220 m3/vrk.

Kuva 1 Valion vedenottamon kaivo sijaitsee tehtaan piha-alueella.

Raakavesi johdetaan aktiivihiilisuodatinten läpi ja käsitellään UV-käsittelyllä ennen johtamista verkkoon. Häiriötilanteiden aikaisen vedensaannin varmistamiseksi Valion tehdas on liitetty Van-taan kaupungin vesijohtoverkostoon. Ottamo oli pois käytöstä vuosina 2007 2009 raakavedes-sä todettujen torjunta-aineiden, simatsiinin ja 2,6-diklorobentsamidin (BAM), vuoksi.

4.4 Rajakylän vedenottamo

Pohjavesialueen eteläosassa on ollut Rajakylän vedenottamo, mutta 1990 luvulla ottamo pois-tettiin käytöstä ja purettiin yhtä rengaskaivoa lukuun ottamatta.

4.5 Vedenottamoiden suoja-alueet

Länsi-Suomen vesioikeus on vahvistanut vuonna 1975 Fazerin pohjavedenottamoille I, II ja IV vedenottamo- ja lähisuoja-alueet maankäyttörajoituksineen. Fazerilan suojelusuunnitelmassa 1996 (Maa ja Vesi Oy) esitettiin ohjeelliset lähi- ja kaukosuojavyöhykkeet, jotka kattavat koko


10

Fazerilan pohjavesialueen. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksellä 7.7.2000 (53/2000/1, diaarinumero 98033) Fazerin pohjavedenottamoiden suoja-alueen rajoja ja suoja-aluemääräyksiä muutettiin.

Kuva 2 Vaaralan lammet sijoittuvat Fazerin vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeelle.

Voimassa oleva Fazerin pohjavedenottamoiden suoja-aluepäätös koskee kolmea vedenottamoa, joista yksi on poistettu käytöstä. Lakkautettu vedenottamo Fazer IV sijaitsee samalla valuma-alueella kuin käytössä oleva vedenottamo Fazer I. Suoja-aluepäätöksen muuttaminen edellyttää lisäselvityksiä pohjaveden virtauskuvasta pohjavesimuodostuman länsiosassa.

5. POHJAVESITARKKAILUT

5.1 Fazerilan pohjavesiyhteistarkkailu

Fazerilan pohjavesialueella pohjavesitarkkailu on toteutettu yhteistarkkailuna, johon ovat liitty-neet Vantaan kaupunki, Fazer Makeiset Oy, Valio Oy ja Gasum Energiapalvelut Oy. Yhteistarkkai-lu noudattaa Fazerilan pohjavesialueen suojelusuunnitelmassa 1996 (Maa ja Vesi Oy) esitettyä tarkkailuohjelmaa. Tarkkailuohjelman mukaan pohjaveden pinnankorkeus mitataan kuukausittain alueen havaintoputkista ja pohjavesinäyte otetaan kaksi kertaa vuodessa neljästä havaintoput-kesta. Tarkkailuohjelmaan on lisätty uusia havaintoputkia ja vuonna 2014 vesinäytteitä otettiin 10 havaintoputkesta: MV1, MV4, MV11, MV5, MV17, MV6/Valio, MV30, G2, G2-12, G3-12.

Fazerin ja Valion vedenottamoiden tarkkailuun sisältyy vedenottomäärien ja raakaveden laadun tarkkailu. Fazerilan vedenottamoiden suoja-aluepäätöksen määräyksessä 26 edellytetään pohja-veden pinnankorkeuden ja laadun tarkkailua Uudenmaan ympäristökeskuksen (nyk. Uudenmaan ELY-keskus) hyväksymällä tavalla. Tarkkailu sisältyy Fazerilan yhteistarkkailuun ja tarkkailussa noudatetaan Fazerilan suojelusuunnitelmassa esitettyä ohjelmaa. Tarkkailuohjelmasta tai sen muutoksista ei ole valvovan viranomaisen eli Uudenmaan ELY-keskuksen päätöstä.

5.2 Muut pohjavesitarkkailut alueella

Ruskon Betoni Oy:llä on betoniasema Fazerilan pohjavesialueen itäosassa. Ympäristölupamäärä-yksissä on edellytetty pohjavesitarkkailua kahdesta havaintoputkesta ja tarkkailu on edellytetty tehtävän osana Fazerilan pohjavesialueen yhteistarkkailua. Havaintoputkesta HP1 ei näytteenotto ole onnistunut, joten pohjaveden laatua tarkkaillaan havaintoputkesta HP2. Näytteestä analysoi-daan kaksi kertaa vuodessa haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC), kalsium, sulfaatti, TOC, alkali-teetti, sähkönjohtavuus, pH ja sameus.


11

Uudenmaan ELY keskus tarkkailee Fazerilan pohjavesialueen pohjoisosassa todetun liuottimilla pilaantuneen pohjaveden tilannetta. Alueella tehdyistä selvityksistä huolimatta pilaantumisen aiheuttajaa ei ole voitu yksiselitteisesti määrittää. Fazerilan yhteistarkkailussa vuonna 2014 to-dettiin trikloorieteeniä 15 µg/l havaintopisteessä MV5 ja 2,3 µg/l havaintopisteessä MV17. (Kivi-mäki 2015).

5.3 Vedenlaatu

Fazer II ja Valion vedenottamoiden raakavedestä tehdyissä torjunta-ainemäärityksissä vuonna 2013 Valion ottamon raakavedessä todettiin talousveden raja-arvon alittavia pitoisuuksia torjun-ta-aineita: BAM:n pitoisuus oli 0,05 0,09 µg/l ja simatsiinin 0,023 - 0,032 µg/l. Fazer II-ottamon raakavedessä BAM:n pitoisuus oli 0,04 - 0,05 µg/l.

Kuva 3 Valion vedenottamon raakavedessä BAM-torjunta-aineen pitoisuus on laskenut tarkkailun aikana raja-arvon (STM 461/2000) tasolle (OIVA- ympäristö- japaikkatietopalvelu)

0

0,1

0,2

0,3

0,4

0,5

0,6

0,7

18.12.2008 2.5.2010 14.9.2011 26.1.2013

BA

M µ

g/

l

Valion vedenottamo

BAM (µg/l) raja-arvo


12

Fazerilan pohjavesialueen pohjaveden kloridipitoisuus on korkea. Korkeimmat pitoisuudet vuonna 2013 todettiin Kuussillantien välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa havaintoputkessa MV17 (61 - 120 mg/l) ja Porvoonväylän läheisyydessä sijaitsevassa havaintoputkessa G2 (n. 200 mg/l). Valion vedenottamon raakaveden kloridipitoisuudessa on havaittavissa nouseva trendi, mutta vedenottamoiden kloridipitoisuuksissa ei ole vuosien 2000 -2014 aikana tapahtunut merkittävää muutosta.

Kuva 4 Pohjaveden kloridipitoisuus Fazerilan pohjavesialueen keskiosassa sijaitsevissa havaintopisteis-sä. (OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu)

Pohjavesialueen länsiosassa pohjavedessä on trikloorieteeniä, jonka pitoisuus putkessa MV5 oli enimmillään 16 µg/l vuonna 2013 ja 15 mg/l vuonna 2014 (Kuva 5). Hajoamistuotteiden dikloo-rieteenin ja vinyylikloridin pitoisuudet olivat vuonna 2013 alle määritysrajojen (0,3 0,5 µg/l).

Kuva 5 Pohjavedessä todettu trikloorieteenipitoisuuden muutos havaintoputkessa MV5 vuosina 2001 - 2014. Talousveden terveysperusteinen laatuvaatimus tri- ja tetrakloorieteenin summapitoisuudelle on 10 µg/l.

0

50

100

150

200

250

24.7.199819.4.200114.1.200410.10.20066.7.2009 1.4.201227.12.2014

klor

idi

mg

/l

MV1 MV11 G3-12 G2

0

10

20

30

40

50

60

70

19.4.2001 14.1.2004 10.10.2006 6.7.2009 1.4.2012 27.12.2014

TCE

µg

/l

MV5 STM 461/2000


13

Bensiinihiilivetyjä C5 C10 on todettu muodostuman länsipäässä havaintoputkissa MV5 ja MV17. Havaintoputkissa MV17 ja MV6/Valio on havaittu ympäristölaatunormin (7,5 µg/l, 341/2009) alittavia pitoisuuksia bensiinin lisäaineena käytettävää MTBE:tä. Muodostuman itäosassa sijaitse-vassa putkessa MV6/Valio MTBE:tä todettiin ensimmäisen kerran vuonna 2013. Vilkkaasti liiken-nöityjen liikenneväylien (Porvoonväylä ja Kehä III) risteysalue ja uusien liittymien rakentaminen pohjavesialueen itäpäässä aiheuttavat riskin erityisesti Valion tehtaan pohjavedenottamon toi-minnalle.

Öljyhiilivetyjä C10 -C40 on todettu havaintoputkista MV1 ja G3-12 otetuissa näytteissä. Valion tehtaan alueella havaintoputkeen MV30 kulkeutuu hulevesiä, minkä on arvioitu olevan syynä putkessa havaittuun öljyyn v. 2010 2012.

6. RISKIKOHTEET JA TOIMENPIDESUOSITUKSET

6.1 Yleistä

Pohjavesialueilla sijaitsevilla toiminnoilla voi olla haitallisia vaikutuksia pohjaveden laatuun ja määrään. Alueella harjoitettavan toiminnan seurauksena pohjavesi saattaa likaantua vähitellen taikka äkillisesti esim. onnettomuuden yhteydessä. Pohjaveden laatua vaarantavia toimintoja ovat esimerkiksi vaarallisten kemikaalien käsittely ja varastointi, polttonesteiden jakeluasemat, liikenne ja tienpito, maa-ainesottoalueet sekä jäteveden käsittely. Pohjaveden määrään vaikutta-via tekijöitä voivat olla esimerkiksi pohjavedenpinnan alainen maa-ainesten otto, ojitus tai liialli-nen rakentaminen.

Pohjavesivahingoilta suojautumisen kannalta ensisijainen tavoite on riskien poistaminen tai siir-täminen pois pohjavesialueelta. Jos riskejä ei voida siirtää pois, niitä tulee pienentää. Riskien pienentämiseen voidaan vaikuttaa mm. lupamääräyksillä, valvonnalla ja tiedottamisella. Riskejä voidaan pienentää myös suojarakenteilla ja parantamalla vahinkojen torjuntavalmiutta. Kaavoitus ja rakentamisen suunnittelu ovat avainasemassa uusien pohjavesiriskien välttämisessä.

Ympäristölainsäädännön mukaisesti pohjavesivahingon aiheuttaja korvaa vahingon. Tämä koskee paitsi laitoksia ja suuria toimijoita, myös yksityisiä henkilöitä, kuten öljysäiliöiden omistajia. Poh-javesivahingon kustannukset voivat olla huomattavat. Pohjaveden likaantuminen on usein pitkä-aikaista tai ihmisperspektiivistä katsottuna pysyvää. Valitettavan usein vahingon aiheuttajaa ei saada selville tai teosta vastuuseen. Tällöin vahinko tulee kunnan, vesihuoltolaitoksen, valtion tai maanomistajan kärsittäväksi.

6.2 Riskikartoituksen ja riskinarvioinnin toteutus

Pohjavesialueiden riskikohteiden arviointi toteutettiin Vantaan kaupungin ympäristökeskuksen kokoamaan aineistoon perustuen. Pohjavesialueella sijaitseville kiinteistöille tehtiin maaliskuussa 2015 kysely öljysäiliöistä ja maalämpökaivoista. Fazerilan pohjavesialueelle on aiemmin tehty riskikartoitus vuonna 1996 laaditun suojelusuunnitelman yhteydessä.

Vuonna 2015 toteutetussa riskinarvioinnissa päivitettiin edellisessä suojelusuunnitelmassa esite-tyt riskikohdetiedot. Ympäristöluvanvaraisten toimijoiden tiedot on koottu lupapäätöksistä ja tarkastusmuistioista ja tiedot pilaantuneista maa-alueista koottiin Vantaan ympäristökeskuksen valvontatiedoista sekä ympäristöhallinnon maaperän tilan tietojärjestelmästä.

Riskien suuruuden arvioinnissa on käytetty menetelmää, jossa jokaisen riskitekijän kohdalla on arvioitu sijaintiriski ja päästöriski. Sijaintiriski muodostuu seuraavista muuttujista:

I Riskikohteen etäisyys vedenottamosta, sijainti pohjavesialueen muodostumisalueella

ja pohjaveden virtaussuunta suhteessa vedenottamoon ja pohjavesialueeseen.

II Maaperän vedenjohtavuus sekä pohjavedenpinnan syvyys suhteessa maanpintaan.

Päästöriski muodostuu seuraavista muuttujista:


14

III Varastoidun/käytetyn aineen määrä ja laatu IV Kohteen suojaus

V Päästön havaittavuus ja valvonta VI Päästön todennäköisyys

en, että riskin kasvaessa pistemäärä suurenee. Riskikohteen kokonaispistemäärä muodostuu muuttujien tulosta. Maksimipistemäärä on tällöin 729.

Riskikohteen kokonaispistemäärän perusteella riskit on jaettu neljään luokkaan seuraavasti:

A Erittäin merkittävä riski (riskipisteet yht. 300 729)

B Merkittävä riski (riskipisteet yht. 200 299)

C Kohtalainen riski (riskipisteet yht. 100 199)

D Vähäinen riski (riskipisteet yht. 1-99)

Eri kohteiden riskipisteet muodostuvat sijaintikohdan hydrogeologisten olosuhteiden, toiminnon tyypin ja likaavan aineen ominaisuuksien yhteisvaikutuksesta.

Seuraavissa kappaleissa on esitetty toimialakohtaisesti kuvaus Fazerilan pohjavesialueelle sijoit-tuvista riskitoiminnoista. Riskinarvioinnin tulokset on koottu liitteeseen nro 3. Riskikohteiden sijainti on esitetty kartalla liitteessä 2.

6.3 Riskitoiminnot pohjavesialueella

6.3.1 Teollisuus- ja yritystoiminta

Teollisuus- ja yritystoiminnasta pohjavedelle aiheutuva riski muodostuu pääasiallisesti toiminnas-sa käsiteltävistä, varastoitavista ja kuljetettavista kemikaaleista sekä toiminnassa muodostuvien jäte- ja hulevesien käsittelystä ja johtamisesta.

1 Tarha-Tuote Oy /Kuussillantie 18

Alueella varastoidaan satunnaisesti lannoitteita. Aikaisemmin kiinteistöllä toimineita yrityksiä ovat metallituotetehdas LKM Koltek Oy, Grafko Konepaja Oy, Fincoil Oy, Pakula Oy, Hackman Oy, Foodtec Oy. Kiinteistön alueella tehdyt tutkimukset liittyvät laajempaan Fazerilan pohjavesialu-een pilaantumisselvitykseen. Vuonna 2008 tutkimuksissa todettiin maaperässä kohonneita pitoi-suuksia haihtuvia hiilivetyjä (dikloorieteeni 0,05 mg/kg), minkä jälkeen maaperä kunnostettiin 11/2008. Pohjaveden liuotinpitoisuutta ei selvitetty. Nykyinen toiminta kiinteistöllä ei aiheuta riskiä.

2 St1 Oy, huoltoasema /Kuussillantie 19

Huoltoasema St1 Oy (ent. Shell Kuussillantie, Vaarala) on uudistettu vuonna 1987. Vuonna 1995 uusittiin säiliöitä ja maaperää kunnostettiin massanvaihdolla. Korjaustöiden yhteydessä otetuissa näytteissä vuonna 2008 ei todettu ohjearvoja ylittäviä pitoisuuksia. Huoltoaseman ja polttoaine-jakelun ympäristölupa on vireillä.

Pohjaveden laatua tarkkailtiin vuosina 1996 1997, jolloin pohjavedessä todettiin vaihtelevasti kloorattuja liuottimia. Liuotintutkimus liittyi Fazerilan pohjavesialueen pilaantumisselvitykseen.

3 VTA Tekniikka Oy (V. Tunturin Autoliike Oy) / Kuussillantie 23

VTA-Tekniikka Oy, Autonosien valmistus ja korjaus (ent. V. Tunturin Autoliike Oy). Yritys valmis-taa ja korjaa raskaita ajoneuvokalustoja. Kiinteistöllä on maanalaisia polttoainesäiliöitä. Kiinteis-töllä on tehty tutkimuksia Fazerilan pohjavesialueen pilaantumisselvityksiin liittyen.


15

4 Oy Karl Fazer Ab / Fazerintie 6

Fazerin kiinteistöllä toimii Fazer Makeiset Oy ja Fazer Leipomo Oy. Tehtailla käytetään kemikaale-ja tuotannossa, jäähdytyslaitteissa, huolto- ja kunnossapidossa ja laboratoriossa. Alueella varas-toidaan kylmäkoneissa käytettävää ammoniakkia. Vaaralliset jätteet säilytetään sisällä. Fazer Makeiset Oy:llä on toistaiseksi voimassa oleva ympäristölupa.

5 Gasum lämpöenergiapalvelut Oy /Fazerintie 6

Gasumin maakaasulla toimiva lämpökeskus sijaitsee Fazerin kiinteistöllä. Varavoimanlähteenä on kevyt polttoöljy, joka varastoidaan maanpäällisessä kaksoisvaippasäiliössä. Alueella on tapahtu-nut öljyvahinko, jossa kompressorin öljysäiliö oli vuotanut. Maaperä on kunnostettu poistamalla pilaantunutta maata 3 m3. Maaperän tilan tietojärjestelmässä alueella on maankäyttörajoite pai-koitellen raskaiden öljyjakeiden vuoksi. Fazerin vanhan lämpökeskuksen toiminnan lopettamiseen liittyvät maaperätutkimukset on raportoitu vuonna 2011 (Pöyry 31.1.2011). Lämpölaitoksella on voimassa oleva ympäristölupa. 6 Valio Oy/ Fazerintie 2

Valion tehtaan alueella toimii juustokeskus, johon kuuluu juustovarasto, vientilavaamo, kesto-pakkaamo sekä sulatejuustola. Lisäksi kiinteistölle sijoittuu laboratorio, konekorjaamo, työterve-ysasema, ruokala ja toimistotiloja. Tehdasalueella varastoidaan ympäristölle vaarallisia aineita, joista merkittävin on kylmätuotannossa käytettävä ammoniakki. Vaaralliset jätteet säilytetään sisällä. Tehtaan piha on asfaltoitu ja alueelta kertyvät sadevedet johdetaan pohjavesialueen ul-kopuolelle ojaan.

7 A. Niemisen Maalausliike Oy/ Kuussillantie 16 b

Maalausliikkeellä on palavien nesteiden varasto, jossa varastoidaan ohenteita ja liuotinpohjaisia maaleja.

8 Useita autokorjaamoita/ Rajatie 4

Kiinteistöllä on useita eri autokorjaamoita, joiden toiminnassa käytetään vähäisiä määriä öljy-tuotteita. Ympäristövalvonnan tarkastuskäynneillä on kiinnitetty huomiota polttoöljy- ja jäteöl-jysäiliöiden varustamiseen suoja-altailla sekä hiekan- ja öljynerotuskaivojen säännölliseen tyh-jentämiseen.

9 Maalausliike Vilén & Syrjänen Oy/Tilustie 2 b

Maalausliike Vilen & Syrjänen Oy:n toiminta kiinteistöllä on alkanut vuonna 2008, jolloin kiinteis-tön rakennus kunnostettiin. Kiinteistöllä varastoidaan maalivarastossa vesiohenteista maalia ja ohenteita pieniä määriä sekä palavien nesteiden varastossa ohenteita ja liuotinpohjaisia maaleja. Maalivaraston lattia on pinnoitettua betonia, eikä varastossa ole viemäröintiä.

10 Ruskon Betoni Oy / Fazerintie 3

Ruskon betoni Oy:n betoniasemalla on voimassa oleva ympäristölupa. Kiinteistö oli aikaisemmin Laatubetoni Oy:n omistuksessa ja alueella on toiminut myös useita muita yrittäjiä. Maaperässä epäillään olevan öljyjä ja 1970- luvulla tontti on ollut romua täynnä.

11 Jakomäen lämpökeskus, Helsinki

Pohjavesialueen rajalla sijaitseva lämpövoimala, jonka energia tuotetaan öljyllä. Laitoksella on maanalaiset öljysäiliöt kevyelle ja raskaalle polttoöljylle. Lämpövoimalalla on voimassa oleva ympäristölupa.

12 Arvo Kokkonen Oy

Yrityksen toimiala on kala- ja äyriäistukkuliike. Ympäristövalvonnan tarkastuskäynnillä kehotettu varustamaan kemikaalikanistereiden varastointialueet valuma-altaalla. Lisäksi kehotettu toimit-


16

tamaan tiedot käytettävistä kylmäaineista ja niiden määristä sekä tontin öljynerotuskaivon ja sulkuventtiilin sijainnit. Uudistuneen ympäristönsuojelulain myötä luparaja kalatuotteita jalosta-van laitoksen tuotantokapasiteetille on laskenut, joten ympäristöluvan tarve harkitaan tuotannon raportointitietojen perusteella.

6.3.2 Maa-ainesotto

Fazerilan pohjavesialueella ei ole voimassa olevia maa-aineslupia. Alueella on ollut runsasta so-ranottoa, joka on pääosin kohdistunut pohjavesialueen keskivaiheille sekä Vaaralanlampien ym-päristöön. Maa-ainesoton ohella alueella on läjitys- ja täyttöalueita. Maa-ainesten otto on tapah-tunut ennen maa-aineslain voimaantuloa (1981), eikä toimintaan ole sisältynyt velvoitteita jälki-hoidosta tai maisemoinnista. Otto on monin paikoin ulotettu pohjavedenpinnan alapuolelle.

Maa-ainesottoalueilla sadanta vaikuttaa nopeammin pohjaveden pinnankorkeuteen luonnontilai-seen harjumaastoon verrattuna, minkä seurauksena pohjaveden pinnankorkeuden vuodenaikais-vaihtelut voimistuvat luonnontilaisiin olosuhteisiin verrattuna. Maannoskerroksen poistamisen seurauksena voi aiheutua muutoksia myös pohjaveden laatuun. Merkittävä osa pohjavedeksi imeytyvän veden laatumuutoksista tapahtuu maannoskerroksessa. Luonnontilainen maan pinta-kerros toimii pohjavedelle puskurina haitallisia aineita vastaan, sillä mm. raskasmetallien ja bak-teerien on todettu pidättyvän maaperän pintakerroksiin.

6.3.3 Pilaantuneet tai mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet

Pilaantuneita kohteita on kartoitettu ympäristöhallinnon ja kaupungin ympäristökeskuksen toi-mesta. Kartoituksissa on selvitetty toimintoja, joista on joko todettu maaperän pilaantuneen tai alueella harjoitetun toiminnan epäillään pilanneen maaperää. Haitta-aineiden kulkeutuminen pilaantuneelta maa-alueelta voi pilata pohjavettä.

Kuva 6 Vedenottamo Fazer IV on poistettu käytöstä vedenlaatuongelmien vuoksi

Tilustie 2 Kiinteistöllä toimineiden yritysten (W. Lindfors Oy, VPH Air Oy) toimialana on ollut puhdistusai-neiden valmistus, teknokemian tehdas ja ilmastointi. Kiinteistö sijaitsee alueella, jonka pohjave-dessä on todettu kloorattuja liuottimia. Liuottimien tarkkaa alkuperää ei ole pystytty selvittä-mään. Kiinteistölle on mahdollisesti haudattu rakennusjätettä tai vastaavaa. Maaperäselvityksen


17

(Pöyry 1.12.2006) perusteella alue on puhdas. Pilaantuneen pohjaveden puhdistamiseksi raken-nettu reaktiivinen seinämä on purettu. Rajatie 4 Kiinteistöllä on toiminut värjäämö (Eskem Oy, ent. Perclora Oy). Kiinteistöllä on tehty pilaantu-neen maaperän kunnostus poistamalla saastunutta maata vuosina 1992 ja 1999. Vuonna 2001 tehtyjen lisätutkimusten (16.3.2001) jälkeen toteutettiin kunnostus, mutta Helsingin kaupungin rajalle jäi vielä pilaantuneita maita. Rakennukset on purettu kesällä 1999. Kuussillantie 27 Rajatie 2 Entisen kemikaalivaraston (Danzas ASG Eurocargo Oy, Wiking Hall Oy, Wiking Oy) kiinteistö on pilaantunut naapuritontin teollisuustoiminnan seurauksena. Alue on kunnostettu vuonna 2001, mutta maaperään jäi voimakkaasti öljyhiilivedyillä pilaantuneita maita, jotka on eristetty eriste-seinämällä. Kohteelle on laadittu pohjaveden tarkkailusuunnitelma 4.3.2002. Kuussillantie 25 Kiinteistö Oy Kuussillantie 25:ssä on toiminut autokorjaamo. Aikaisemmin piha on ollut asfaltoi-maton ja kiinteistö epäsiisti. Korjaamotoiminnan päättymisen jälkeen rakennukset on purettu ja alue on nykyisin pysäköintikäytössä. Kiinteistöllä on tehty selvityksiä Fazerilan pohjavesialueen likaantumistutkimuksissa. Kirkkokuja 2 Vaaralan kirkon öljyvahinkoalueen kunnostus tehtiin syksyllä 2003. Kunnostuksen yhteydessä poistettiin öljysäiliö sekä 220 tonnia öljyisiä maita. Kiinteistölle asennettiin suotovesien keräilyjär-jestelmä ja pohjavesiputki. Kirkkokujan sortumavaaran vuoksi lattian alle ja kaivannon eteläreu-naan jäi öljyisiä maita. Suotovesijärjestelmä on korjattu 12/ 2005. Fazerintie 2 Valion Vaaralan tehtaalla tapahtuneessa öljyvahingossa höyrylaitoksen alla oleva 10 m3 polttoöl-jysäiliö vuoti betoniseen suoja-altaaseen. Maaperä kunnostettiin ja alueelta poistettiin 15 20 m3 öljyistä maata.

6.3.4 Asutus

Omakoti- ja pientaloasutukseen liittyviä laadullisia pohjavesiriskejä ovat tyypillisesti jätevesien käsittely ja johtaminen sekä lämmitys (öljysäiliöt, maalämpökaivot). Haja-asutuksen kiinteistö-kohtainen jätevedenkäsittely muodostaa riskin pohjavedelle, mikäli jätevedenkäsittelyjärjestel-män mitoitus tai puhdistusteho ei ole riittävä. Myös vuotava tai puutteellisesti huollettu jätevesi-järjestelmä sekä maaperäimeytys ovat riski pohjaveden laadulle. Jätevesien pääsy maaperään ja imeytyminen pohjaveteen voi aiheuttaa mm. pohjaveden hygieenisen laadun (bakteerit) heikke-nemistä sekä ravinnepitoisuuksien kohoamista.

Öljylämmityksen pohjavesiriskit liittyvät öljysäiliöiden mahdollisiin vuotoihin sekä ylitäyttöihin. Maalämpökaivojen ja niiden rakentamisen mahdolliset pohjavesivaikutukset voidaan jakaa kaivon rakentamisen (porauksen) aiheuttamiin vaikutuksiin sekä käytönaikaisiin laadullisiin vaikutuksiin (lämmönsiirtonesteen vuoto). Kaivon rakentamisesta voi aiheutua vaikutuksia pohjaveden vir-tausolosuhteisiin, mikäli esimerkiksi porauksella puhkaistaan vettä pidättävä maakerros, minkä seurauksena paineellinen pohjavesi pääsee purkautumaan maan pinnalle. Maalämpökaivojen käytönaikaiset pohjavesivaikutukset liittyvät mahdollisiin lämmönsiirtonesteen vuototilanteisiin, joiden aiheuttajana voi olla esimerkiksi vuotava liitos putkistossa.

Vantaan kaupungin toteuttama öljysäiliöitä ja maalämpökaivoja koskeva kiinteistökyselyjä lähe-tettiin 174 ja kyselyyn vastasi noin 45 % kiinteistöistä. Vastanneista 79 kiinteistöstä joka kuu-dennella (14 kiinteistöä) oli öljysäiliö ja 43 % (6 kpl) säiliöistä oli maanalaisia. Maalämpökaivo oli neljällä vastanneella kiinteistöllä (5 %).


18

6.3.5 Muuntamot

Muuntamoista aiheutuva riski pohjavesille johtuu muuntamoiden jäähdyttämiseen ja eristämiseen käytettävästä öljystä. Riski aiheutuu etenkin pylväsmuuntamoista, joissa esimerkiksi salamanis-kun seurauksena muuntamon öljysäiliö voi vaurioitua ja öljy päästä valumaan maastoon ja edel-leen pohjaveteen. Vanhoissa pylväsmuuntamoissa ei ole lämpölaajenemisen huomioivia paisun-tasäiliöitä, jolloin myös muutokset nesteen tilavuudessa voivat aiheuttaa muuntamon rikkoutumi-sen ja öljyn pääsyn maaperään. Nopeilla torjuntatoimenpiteillä maahan joutunut öljy pystytään kuitenkin korjaamaan pois ja siten estää öljyn kulkeutuminen pohjaveteen. Muuntajarikon aihe-uttama mahdollinen öljyvuoto voidaan ennaltaehkäistä varustamalla muuntaja suoja-altaalla.

6.3.6 Liikenne ja tienpito

Tiesuolaa on käytetty Suomessa liukkauden torjunnassa yli 50 vuoden ajan. Suurimmillaan suo-lan käyttömäärät olivat 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Tiesuolauksen pohjavesille aiheuttaman riskin tiedostamisen jälkeen suolausmääriä on pyritty vähentämään johdonmukaisesti koko maassa. Erityisesti pohjavesialueilla sijaitsevien teiden suolaukseen on kiinnitetty huomiota. Sa-maan aikaan tiestön ja liikenteen määrä sekä teiden talvihoidon vaatimustaso ovat kasvaneet, mikä asettaa rajoituksia suolauksen vähentämiselle. Tämän vuoksi on selvitetty myös vaihtoeh-toisia menetelmiä liukkauden torjuntaan. Vaihtoehtoisista menetelmistä varteenotettavimmaksi on tähän mennessä osoittautunut kaliumformiaatti.

Maantieverkko on jaettu hoitoluokkiin mm. teiden liikennemäärien ja liikenteellisen merkityksen mukaan. Tieverkko jaetaan viiteen hoitoluokkaan (Is, I, Ib, II, III), joiden lisäksi on luokkaa Ib vastaava taajamien hoitoluokka TIb. Tien hoitoluokka määrittelee, missä kunnossa teiden on oltava talvella ja kuinka nopeasti on ryhdyttävä toimenpiteisiin, kun keli muuttuu huonommaksi esimerkiksi lumen tai liukkauden vuoksi. Pohjavesivaikutusten kannalta keskeisimpiä ovat hoito-luokkien Is- ja I-tiet, jotka kuuluvat läpitalven suolattaviin teihin.

Liukkauden torjuntaan käytettävän tiesuolan ohella vaarallisten aineiden kuljetuksista aiheutuu pohjavesiriski. Vaarallisten aineiden maantiekuljetuksiin liittyvän mahdollisen onnettomuusriskin kannalta palavien nesteiden kuljetuksia voidaan pitää pohjavesiriskin kannalta keskeisimpinä.

Fazerilan pohjavesialueen poikki kulkevalla Fazerintiellä tiesuolausta on vähennetty ja vaarallis-ten aineiden kuljetuksia on rajoitettu. Alueelle on rakenteilla Länsimäentien jatke, jonka raken-tamisen yhteydessä rakennetaan pohjavesisuojaukset myös Fazerintien pohjoisreunalle Länsimä-entieltä itään. Porvoonväylän pohjavesisuojauksista huolimatta pohjaveden kloridipitoisuus on pysynyt korkeana erityisesti moottoritien läheisyydessä.

6.4 Yhteenveto riskikohteista ja toimenpidesuositukset

Fazerilan pohjavesialueella pohjaveden laadun merkittävimmät riskitekijät ovat alueen länsiosas-sa orgaaniset liuottimet ja itäosassa torjunta-aineet, joiden päästölähdettä ei tunneta. Fazerilan pohjavesialueella on toteutettu maaperäkunnostuksia ja aineiden pitoisuudet pohjavedessä ovat laskeneet, mutta pitoisuudet vaikuttavat alueelta saatavan pohjaveden käyttöön. Pohjaveden kloridipitoisuus on kohonnut luontaiselta tasolta erityisesti valtatien 7 läheisyydessä. Kloridipitoi-suuden alentamiseksi on suositeltavaa korvata tiesuola vähäisempiä pohjavesivaikutuksia aiheut-tavalla aineella (kaliumformiaatti).

Fazerilan pohjavesialueelle sijoittuneista toiminnoista merkittävä osuus on alueen länsiosassa. Ympäristövalvonnan toimesta tehdään tarkastuksia myös lupavelvollisia toimintoja pienempiin kohteisiin. Tarkastuskäynneillä voidaan lisätä tietoisuutta pohjaveden suojelusta sekä korostaa alueen merkitystä vedenhankinnalle.

Keski- ja itäosassa on käynnissä uusien tieyhteyksien rakentaminen ja alueella on yksittäisiä suuria toimijoita (elintarviketeollisuutta, betonitehdas), joiden toimintojen pohjavesivaikutuksia tarkkaillaan ympäristö- ja vesilupavelvoitteiden mukaisesti. Alueella ei ole maa-ainesten ottoa tai läjitystä, jotka vielä aikaisemmin aiheuttivat riskiä pohjavedelle.

Riskipisteytyksen perusteella Fazerilan pohjavesialueella tunnistetut riskikohteet ovat pääasiassa vähäisiä. Merkittävänä riskinä erottuivat pohjaveden muodostumisalueella sijaitseva polttoainei-den jakeluasema sekä öljytuotteiden käsittely eräällä kiinteistöllä, jossa tulee selvittää maan-alaisten öljysäiliöiden kunto.


19

7. ENNAKOIVA POHJAVESIEN SUOJELU

7.1 Pohjavesialueiden maankäyttö ja kaavatilanne

Fazerilan pohjavesialue on Uudenmaan maakuntakaavassa määritelty taajamatoiminnoille. Poh-javesialueen itäosassa Länsimäentien alueelle kaavassa on seutuliikenteen rata ja alueen poikki itä-koillisesta länsilounaaseen on merkitty viheryhteystarve. Yleiskaavassa alueelle sijoittuu lii-kennealueita (L), teollisuutta (T), asutusta (A3) ja lähivirkistysalueita (VL). Pohjavesialueen itä-osassa on vireillä Östersundomin yleiskaavahanke.

Asemakaavassa Fazerin tehtaan alue Länsimäentien länsipuolella sekä Vaaralanlampien pohjois-puolella sijaitsevat kiinteistöt on osoitettu teollisuusalueeksi.

7.2 Ohjeita maankäytön suunnitteluun

Pohjaveden suojelu on otettava huomioon maankäytön suunnittelussa. Maankäyttö- ja rakennus-lain (132/1999) mukaan alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on mm. edistää ympäristön-suojelua ja luonnonvarojen säästeliästä käyttöä sekä ehkäistä ympäristöhaittoja. Suunnittelua on tehtävä riittävään vaikutusten arviointiin perustuen.

Pohjavesialueella rakentamista rajoittavat vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaiset pohjaveden muuttamis- ja pilaamiskiellot. Rakentaminen saattaa vaikuttaa pohjaveden laatuun ja määrään. Lisäksi pohjavesialueelle sijoittuva toiminta saattaa vaarantaa pohjaveden laatua. Toimintojen aiheuttamaa riskiä voidaan vähentää teknisillä suojarakenteilla, mutta pohjaveden puhtautta vaarantavat toiminnot on ensisijaisesti pyrittävä ohjaamaan pois pohjavesialueelta jo kaavoitus-vaiheessa.

Eriasteisissa kaavoissa voidaan antaa määräyksiä koskien mm. haitallisten ympäristövaikutusten estämistä ja rajoittamista. Rakennusjärjestyksessä voidaan paikallisesti antaa määräyksiä, joita pidetään tarpeellisina hyvän elinympäristön säilymisen ja toteutumisen kannalta. Valtioneuvosto voi antaa myös valtakunnallisia alueiden käyttötavoitteita asioista, joilla on laajempi kuin maa-kunnallinen merkitys tai kansallisesti merkittävä vaikutus mm. luonnonvaroihin.

Pohjavesialueille laadittavissa maankäytön ja rakentamisen suunnitelmissa tulee pohjaveden suojelu ottaa huomioon.

Kaikkiin kaava-asteisiin tulee merkitä pohjavesialueen rajaus.

Pohjavesiolosuhteet tulee selvittää maankäytön suunnitteluprosessin alussa, jotta suunnittelun aikana voidaan arvioida kaavaehdotusten pohjavesivaikutuksia maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti.

Vedenottamoiden lähialueet tulee mahdollisuuksien mukaan rauhoittaa rakentamiselta, eikä vedenottamoiden lähialueille tule kaavoittaa uutta asutusta tai muuta rakentamista tai uusia maanteitä.

Pohjavesialueen kaavoituksessa on huolehdittava siitä, että kaava-alueen pinta-alasta riittävä osuus jätetään luonnontilaiseksi tai vettä läpäiseväksi, jotta pohjaveden muodostuminen on turvattu.

Pohjavesialueelle ei tule kaavoittaa uusia tai laajentaa olemassa olevia pohjaveden puhtautta vaarantavia teollisuusalueita. Mahdolliset teollisuusalueen vaikutukset alueen pohjaveden laa-tuun ja määrään on selvitettävä kaavoitusprosessin aikana.

Pohjavesialueelle ei tule suunnitella uusia maanteitä ennen erillistä tarveharkintatarkastelua ja vaikutusten arviointia pohjaveden laatuun ja määrään.

Pohjavesialueella lämmitysmuotona tulisi suosia lämmitysmuotoja, joista ei aiheudu riskiä poh-javedelle (esim. kaukolämpö).

Rakennetuilta alueilta pohjaveden muodostumisalueella ei tule tarpeettomasti johtaa pois puh-taita sadevesiä, jotta pohjaveden muodostuminen pohjavesialueella voi jatkua. Hulevesien kä-


20

sittelytarve ja imeyttämismahdollisuudet tulee selvittää tarkemmin alueiden suunnittelun yh-teydessä.

Osoitettaessa kaavalla rakentamista pohjavesialueelle, tulee kaavamääräyksillä edistää pohja-veden suojelua. Yksityiskohtaiset määräykset voivat koskea esimerkiksi öljysäiliöiden sijoitta-mista, ulkovarastointia ja piha- ja liikennealueen päällystämistä sekä näiden hulevesien johta-mista. Määräyksinä voi olla esimerkiksi seuraavaa:

o Öljysäiliöt on sijoitettava rakennuksen sisätiloihin tai maan päälle tiiviiseen katettuun suo-ja-altaaseen, jonka tilavuuden tulee olla suurempi kuin varastoitavan öljyn enimmäismää-rän. Siirtoputket on rakennettava niin, että niiden kuntoa voidaan tarkkailla.

o Alueelle ei saa sijoittaa maalämpöjärjestelmiä (koskien vedenottamon lähiympäristöä).

o Pohjaveden muodostuminen on turvattava. Rakennusten kattovedet ja puhtaat hulevedet on imeytettävä maahan. Mahdollisesti likaiset hulevedet on johdettava pois alueelta.

Rakentaminen tai muu toiminta ei saa aiheuttaa haitallista pohjaveden purkautumista tai pin-nan alenemista eikä vaarantaa pohjaveden laatua tai määrää.

Edellä mainitut ohjeet tulee huomioida myös rakennuslupamenettelyssä ja muussa alueen suunnittelussa.

Kaavamääräyksiä voidaan tarvittaessa täydentää kunnan rakennusjärjestyksellä ja ympäris-tönsuojelumääräyksillä tai rakentamistapaohjeilla.

7.3 Pohjavesialueita koskevat rajoitukset ja suositukset

Tähän kappaleeseen on koottu rajoituksia ja suosituksia, jotka tulee ottaa huomioon pohjavesi-alueella. Rajoitukset ja suositukset perustuvat lainsäädäntöön, jota on referoitu luvussa 3.


21

TEOLLISUUS JA YRITYSTOIMINTA Pohjavesialueelle ei tule perustaa uusia ympäristönsuojeluasetuksen 1 luvun 1 pykälässä

mainittuja tehtaita, laitoksia ja varastoja taikka kemikaalilaissa ja asetuksessa mainittu-jen terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia.

Pohjavesialueelle ei tule sijoittaa muita pohjaveden puhtautta vaarantavia laitoksia, ra-kenteita tai varastoja kuten kauppapuutarhoja, palavien nesteiden jakelupaikkoja ja huoltoasemia sekä fenolipitoisten aineiden, myrkkyjen, kasvinsuojelu- ja tuholaistorjun-ta-aineiden ja veteen liukenevien kemikaalien varastoja. Alueella jo olevien toiminnan-harjoittajien ympäristölupia jatkettaessa tulisi edellyttää perusteellisia pohjavesitutki-muksia sekä arvioida suojarakenteiden riittävyys. Pidemmällä tähtäimellä riskeistä tulisi päästä eroon.

Pohjavesialueella on kielletty valtioneuvoston päätöksessä 342/2009 lueteltujen myrkyl-listen aineiden käsittely ja varastointi siten, että niitä voi päästä maaperään.

Olemassa olevat öljytuotteiden tankkaus- ja käsittelypaikat on tehtävä alustaltaan tiiviik-si.

Pohjavesialueella olevista lupa- ja ilmoitusvelvollisista toiminnoista tulee olla ajan tasalla oleva rekisteri, jota kemikaali- ja ympäristöviranomainen ylläpitävät.

Kemikaalit tulee säilyttää kaksoisvaipallisissa säiliöissä tai siten, että kemikaaliastiat on sijoitettu maan päälle, katokselliseen, reunukselliseen ja pinnaltaan tiivistettyyn suoja-altaaseen. Suoja-altaan on oltava tilavuudeltaan vähintään 110 % suurimman säiliön ti-lavuudesta.

Nestemäisten vaarallisten jätteiden määrän ylittäessä 500 litraa on ne yrityskiinteistöillä varastoitava erillisessä merkityssä vaarallisen jätteen varastossa, josta jätteet eivät pää-se valumaan viemäriin, maaperään tai vesistöön. Tätä pienemmät määrät on ulkovaras-toinnissa säilytettävä tiiviissä suoja-altaassa, mistä vuodot on kerättävissä talteen. Suo-ja-altaan on oltava tilavuudeltaan vähintään yhtä suuri kuin suurin nestettä sisältävä as-tia, eikä altaaseen saa ulkovarastoinnissa päästä kertymään sadevesiä. Vaarallisten jät-teiden astioiden päällysmerkinnöistä on käytävä ilmi jätehuollon kannalta tarpeelliset tie-dot. Vaaralliset jätteet on säilytettävä lukitussa ja katetussa tilassa.

Pohjavettä vaarantavien vahinko- ja onnettomuustilanteiden varalle on oltava riittävä määrä alkutorjuntakalustoa, kuten imeytysmateriaalia (esim. turve) saatavilla.

LIIKENNE JA TIENPITO Pohjavesialueille ei tule suunnitella uusia maanteitä ennen erillistä tarveharkintatarkaste-

lua ja pohjaveden laadun mahdollisen pilaantumisen riskinarviointia. Suunnittelussa tulee huomioida myös pohjaveden määrällisen pysyvyyden turvaaminen.

Rakennettaessa uusia yleiselle liikenteelle tarkoitettuja teitä ja pysäköintipaikkoja tai vas-taavia, sekä näiden perusparannuksen yhteydessä, on pohjaveden suojaustarve selvitet-tävä ja kohteet on varustettava asianmukaisin suojarakentein.

Suolavarastot on siirrettävä pois pohjavesialueelta tai suojattava sellaisilla rakenteilla, joilla suolan pääsy pohjaveteen estyy. Rakenteiden tiiviys on voitava tarkastaa.

Tiesuolauksen vaikutuksia pohjaveden laatuun tulee seurata.

Vedenhankintakäytössä olevat pohjavesialueet tulee merkitä teiden varsille sijoitettavin pohjavesialuemerkein.

Pelastuslaitoksella tulee olla käytössä tiedot teiden pohjavesisuojauksista.


22

ÖLJY- JA POLTTOAINESÄILIÖT Alueella ei sallita polttoainesäiliöitä, joissa ei ole tehty asianmukaisia tarkastuksia tai

varmistustoimenpiteitä. Uudisrakennusten tai muuten uusittavat lämmitysöljysäiliöt on sijoitettava suoja-

altaaseen rakennuksen sisällä tai maan päälle katettuun suoja-altaaseen. Suoja-altaan on tällöin pystyttävä keräämään tai pidättämään 110 % suurimman tilassa olevan säiliön öl-jymäärästä. Suoja-altaan on oltava valvontaviranomaisten antamien ohjeiden mukainen.

Maatiloilla, maa-ainesten ottoalueilla ja rakennustyömailla ulkona tai vastaavissa olosuh-teissa sijaitsevat tilapäistenkin säiliöiden tulee olla kaksoisvaipallisia tai valuma-altaalla ja suojakatoksella varustettuja.

Uusia säiliöitä ei tule upottaa maahan.

Maanalaisten öljysäiliöiden tarkastukset tulee suorittaa säännöllisesti KTM:n päätöksen 344/83 mukaisesti. Maanalaisten öljysäiliöiden tarkastusten toteutumista määräajassa tulee valvoa ja pelastusviranomaisen tulee olla yhteydessä tarkastusvelvollisuuden lai-minlyöneisiin säiliön omistajiin.

Öljysäiliörekisteri tulee pitää ajan tasalla ja se tulee olla sähköisessä muodossa. Kiinteistön haltijan tai omistajan tulee huolehtia siitä, että kiinteistöllä sijaitsevat käytöstä

poistetut maanalaiset öljysäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt täyttöputkineen poistetaan kiin-teistöltä. Säiliön poistamisesta tulee tehdä ilmoitus pelastus- ja ympäristöviranomaisille. Säiliöiden poistamisen yhteydessä säiliöt tulee puhdistaa asianmukaisesti, mahdolliset vuodot tarkastaa ja pilaantunut maa poistaa tai käsitellä ympäristönsuojeluviranomaisen määräysten mukaisesti.

Mahdollisista öljysäiliövuodoista ja ympäristön pilaantumisesta tulee välittömästi ilmoittaa pelastus- ja ympäristöviranomaisille.

Paikallisella pelastusviranomaisella tulee lain mukaan olla öljyvahinkojen torjuntasuunni-telma (Öljyvahinkojen torjuntalaki 1673/2009).

JÄTEVEDET Pohjavesialueilla, joilla ei ole yleistä viemäriä, jätevedet on johdettava jätevesiputkessa

pohjavesialueen ulkopuolelle tai käymäläjätevedet on kerättävä umpisäiliöön ja muut ve-det johdettava saostuskaivon kautta soveltuvaan puhdistusjärjestelmään. Jätevesien imeyttäminen maaperään on pohjavesialueella kielletty.

Jätevedenpumppaamoilla tulee olla kaukovalvonta.

Ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien pesu liuottimilla tai liuotinpitoisilla pesuai-neilla on kielletty pohjavesialueella lukuun ottamatta tarkoitukseen soveltuvia pesupaikko-ja, joista pesuvedet johdetaan hiekan- ja öljynerotuskaivon kautta yleiseen jätevesiviemä-riin tai muuhun hyväksyttyyn jätevesien puhdistusjärjestelmään.


23

MAALÄMPÖJÄRJESTELMÄT Maalämmön hyödyntämiseen tarkoitetun lämpökaivon poraaminen tai lämmönkeruuput-

kiston asentaminen rakennuksen lämmitysjärjestelmää vaihdettaessa tai uusittaessa taikka käytettäväksi lisälämmönlähteenä edellyttää toimenpidelupaa maankäyttö- ja ra-kennuslain 126a§ mukaan. Tämän luvan myöntää kunnan rakennusvalvontaviranomai-nen. Uuden rakennuksen lämmitysjärjestelmä käsitellään rakennusluvan yhteydessä.

Maalämpöjärjestelmiä ei tule rakentaa vedenottamon lähialueelle. Ohjeellisena lähisuoja-vyöhykkeenä voidaan pitää noin 500 metrin etäisyyteen vedenottamon kaivoista ulottu-vaa aluetta. Maalämpöjärjestelmä on rakennettava riittävän etäälle myös yksityisistä ta-lousvesikaivoista. Lämpökaivoja ja niihin liittyvien ympäristöongelmien ehkäisyä on käsi-telty Ympäristöministeriön Ympäristöoppaassa Energiakaivo maalämmön hyödyntämi-nen pientaloissa (Juvonen & Lapinlampi 2013). Oppaassa on mm. esitetty suositeltavat lämpökaivon minimietäisyydet eri kohteisiin. Rengaskaivoon nähden suositeltava mini-mietäisyys on 20 m ja porakaivoon nähden 40 m.

Pohjavesialueella maalämpöjärjestelmän rakentamisen lupakäsittelyn yhteydessä on arvioitava hankkeen vaikutukset pohjaveden laatuun ja määrään. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon olemassa olevien vedenottamoiden lisäksi mahdolliset tutkitut vedenottopaikat sekä lähialueen yksityiskaivot. Lisäksi tulee huomioida mahdolliset pilaantuneet maa-alueet. Maalämpökaivon rakentamisesta voi aiheutua määrällisiä pohjavesivaikutuksia, mikäli esimerkiksi porauksella puhkaistaan vettä pidättävä maakerros, minkä seuraukse-na paineellinen pohjavesi pääsee purkautumaan maan pinnalle. Laadullisia pohjavesivai-kutuksia voi puolestaan aiheutua, mikäli lämmönsiirtonestettä pääsisi pohjaveteen vuo-don seurauksena.

Jos maalämpöjärjestelmän rakentaminen voi ennalta arvioituna aiheuttaa vesilain 3 lu-vun 2§:ssä tarkoitettuja vaikutuksia, esimerkiksi muutoksia pohjaveden korkeudessa ja laadussa, tarvitaan toimenpideluvan lisäksi vesilain mukainen lupa. Lupaviranomaisena toimii Uudellamaalla Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Luvan tarpeen arvioi kunnan ym-päristöviranomainen.

Huollon ja laitteiston purkamisen yhteydessä lämmönsiirtoliuos on otettava talteen. Liu-osta ei saa päästää maaperään tai pohjaveteen.

MUUT RAJOITUKSET Lumenkaatopaikkojen sijoittaminen pohjavesialueelle on kielletty. Pohjavesialueella ei sallita merkittävää puujätteen, saven ja humusmaan läjittämistä.

Pohjavesialueella ei sallita uusia arkkuhautausmaita eikä eläinraatojen hautaamista. Muuntamot on varustettava suoja-altailla.

Pohjavesialueen kaavoituksessa tulee ottaa huomioon esitetyt pohjavesien suojelumäärä-ykset ja näkökohdat.

VEDENOTTAMOT Vedenottamoalueet aidataan ja tarvittaessa nurmetetaan. Vedenottamoalueilla sallitaan vain vedenottoon liittyvä toiminta.

Mahdolliset vedenottamoilla käytettävät kemikaalit on varastoitava turvallisella tavalla.


24

8. VAHINKOIHIN VARAUTUMINEN JA TOIMINTA VAHIN-KOTAPAUKSISSA

Mahdollisiin kemikaalivahinkoihin ja muihin onnettomuuksiin ja häiriötilanteisiin pohjavesialueilla ja vedenottamoilla tulee varautua ennalta, jotta vahingon sattuessa voidaan toimia mahdollisim-man nopeasti ja tehokkaasti. Keski-Uudenmaan pelastuslaitos johtaa kemikaalivahinkojen torjun-tatyötä. Pelastuslaitoksen onnettomuus- tai vahinkopaikalle saapuvalla pelastusyksiköllä tulee olla ajantasainen tieto pohjavesialueiden ja vedenottamoiden sijainnista. Pohjavesialueella tapah-tuneesta ympäristövahingosta on jokaisella velvollisuus ilmoittaa pelastuslaitokselle sekä aloittaa olosuhteisiin nähden tarpeelliset ja välittömät torjuntatoimenpiteet. Kemikaalivahingosta tulee ilmoittaa myös kaupungin ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisille ja Uudenmaan ELY-keskukselle. Vedenottamoiden valuma-alueilla tapahtuneista onnettomuuksista ilmoitetaan myös vesilaitokselle.

Pelastuslaitos ryhtyy torjuntatoimiin hälytyksen tai ilmoituksen saatuaan. Pelastuslaitoksen suo-rittamilla välittömillä torjuntatoimenpiteillä pyritään rajaamaan maaperän sekä pinta- ja pohjave-den likaantuminen mahdollisimman pienelle alueelle ja estämään lika-aineen kulkeutuminen kai-voihin tai vedenottamolle. Varsinaisia torjuntatoimia johtaa aina pelastuslaitos, mutta myös kun-nan ympäristö- ja terveydensuojeluviranomaisilla ja vesilaitoksella tulee olla toimintasuunnitelma mahdollisten onnettomuustilanteiden varalle. Vahingon aiheuttaja on vastuussa vahinkojen sel-vittämisestä ja tutkimisesta. Vahingon aiheuttaja vastaa myös vahinkojen jälkitorjunnasta. Pelas-tuslaitos ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvovat jälkitorjunnan toteutusta. Uuden-maan ELY-keskus antaa tarvittaessa asiantuntija-apua kemikaalivahinkojen torjuntaan. Mikäli torjuntatoimenpiteillä ei saada lika-ainetta poistettua riittävän tehokkaasti, tulee alueelle laatia pilaantuneen maan tai pohjaveden kunnostamissuunnitelma.

Pohjavettä uhkaavan onnettomuuden torjuntatoimenpiteiden yhteydessä saatetaan tarvita nope-asti erityisasiantuntemusta, jotta pilaantumiselta vältytään. Kunnan ja vesilaitoksen varautumis-suunnitelmissa on oltava tiedot niistä asiantuntijoista, laboratorioista ja urakoitsijoista, joiden apua saatetaan tarvita. Etukäteen tulee sopia myös tiedottamiseen ja tiedonvälitykseen liittyvistä järjestelyistä vahinkotilanteessa.

Vesilaitoksen tulee olla varautunut vedenjakeluun myös erilaisissa häiriötilanteissa. Vesihuollon erityistilanteet voivat olla lyhytaikaisia, vesilaitoksen toimintaan liittyviä häiriöitä tai suurempia ongelmia, kuten raakavesilähteen likaantuminen, vesijohtoverkoston jäätyminen tai likaantumi-nen, ilkivalta tai suuronnettomuus. Vesihuollon erityistilanteita ja niihin varautumista on käsitelty tarkemmin Suomen ympäristökeskuksen ympäristöoppaassa nro 128 (Vikman & Arosilta, 2006).


25

9. JATKOTOIMENPIDE-EHDOTUKSET

Seuraavassa on esitetty keskeisiä toimenpiteitä, jotka tulisi tehdä pohjaveden suojelun edistämi-seksi ja vedenhankinnan turvaamiseksi suunnittelualueella. Pohjavesialueiden suojelusuunnitel-man toteutumisen seuraamista varten esitetään perustettavaksi seurantaryhmä, johon kootaan edustajat vesilaitoksilta, Vantaan kaupungin ympäristövalvonnasta, maankäytön suunnittelusta ja teknisestä toimesta, Uudenmaan ELY-keskuksesta. Suojelusuunnitelman toimenpiteiden toteutu-mista seurataan vähintään joka toinen vuosi.

pohjavesialueen rajausmuutos eteläosassa, jos hydraulista yhteyttä pohjoiseen ei todeta olevan

Fazerilan vedenottamoiden suoja-aluepäätöksen muutos

pohjaveden tarkkailuohjelman laatiminen/päivittäminen


26

Lähteet Kivimäki, Anna-Liisa 2015. Fazerilan pohjavesitarkkailun vuosiraportti 2014. Vantaanjoen ja Hel-singin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Raportti 11/2015 Maa ja Vesi Oy 1996. Fazerilan pohjavesialueen suojelusuunnitelma 16.4.1996 F95662. Vantaan ympäristökeskus, Oy Karl Fazer Ab, Valio Oy Vantaan kaupunki, Ympäristökeskus 2013. Vantaan kaupungin ympäristönsuojelumääräykset. Sarja A2:2013, ISBN 978-952-443-435-5 Luvat ja päätökset Vantaan kaupunki, Ympäristölautakunta 17.1.2005 § 9. Ympäristölupahakemus Ruskon Betoni Oy Vantaan kaupunki, Ympäristölautakunta 22.1.2008 § 17. Ympäristölupahakemus Fazer Leipomot Oy, Vantaan leipomo Vantaan kaupunki, Ympäristölautakunta 22.1.2008 § 18. Ympäristölupahakemus LU Suomi Oy, Vantaan keksitehdas Vantaan kaupunki, Ympäristölautakunta 22.1.2008 § 19. Ympäristölupahakemus Cloetta Fazer Makeiset Oy Vantaan kaupunki, Ympäristölautakunta 16.6.2010 § 99. Ympäristölupahakemus Gasum Energia-palvelut Oy, Fazerilan höyrylämpökeskus UUS-2004-Y-875-111 Uudenmaan ympäristökeskus 14.1.2008. Ympäristölupapäätös Helsingin Energia, Jakomäen huippulämpökeskus 53/2000/1, Dnro 98033 Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös 7.7.2000. Fazerin pohjave-denottamoiden suoja-alueen rajojen sekä suoja-aluemääräysten muuttaminen, Vantaa 01/0064/2, Dnro 01540/00/8150 Vaasan hallinto-oikeuden päätös 4.5.2001. Pohjavedenottamoi-den suoja-alueen rajojen sekä suoja-aluemääräysten muuttaminen, hakemusasia, Vantaa

fazerilan pohjavesialueen …...fazerilan pohjavesialueen suojelusuunnitelma päivitettiin vuonna...

Documents