fi euroopan keskuspankki · luku iv euroalueen ulkopuolisten eu-maiden talouskehitys 86 luku v...

FI

EC

B

EZ

B

EK

T

BC

E

EK

P

VUOSIKERTOMUS

2000

E U R O O P A N K E S K U S P A N K K I

EU

RO

OP

AN

KE

SK

US

PA

NK

KI

VU

OS

IK

ER

TO

MU

S 2

00

0

VUOSIKERTOMUS

2000

E U R O O P A N K E S K U S P A N K K I

© Euroopan keskuspankki, 2001

Käyntiosoite Kaiserstrasse 29

D-60311 Frankfurt am Main

Germany

Postiosoite Postfach 16 03 19

D-60066 Frankfurt am Main

Germany

Puhelinnumero +49 69 1344 0

Internet http://www.ecb.int

Faksi +49 69 1344 6000

Teleksi 411 144 ecb d

Kaikki oikeudet pidätetään.

Kopiointi on sallittu ei-kaupallisiin ja opetustarkoituksiin, kunhan lähde mainitaan.

Tämän vuosikertomuksen luvut perustuvat 13.3.2001 käytettävissä olleisiin tietoihin.

ISSN 1561-4603

IIIEKP :n vuos i ke r t omus • 2000

Esipuhe 2

Luku I

Talouskehitys ja rahapolitiikka

1 Rahapoliittiset päätökset vuonna 2000 10

2 Rahatalous ja rahoitusmarkkinat 152.1 Rahan määrän kehitys 152.2 Rahoitusmarkkinat 19

3 Hintakehitys 29

4 Tuotanto, kysyntä ja työmarkkinat 36

5 Julkinen talous 45

6 Maailmantalous, valuuttakurssit ja maksutase 49

Luku II

Keskuspankkioperaatiot

1 Rahapoliittiset operaatiot 581.1 Yleiskatsaus 581.2 Perusrahoitusoperaatiot 601.3 Pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot 611.4 Muut avomarkkinaoperaatiot 621.5 Maksuvalmiusjärjestelmä 621.6 Vähimmäisvarantojärjestelmä 621.7 Eurojärjestelmän hyväksymät vakuudet ja niiden käyttö luotto-operaatioissa 631.8 Eurojärjestelmän vastapuolten osallistuminen rahapoliittisiin operaatioihin 641.9 Rahamarkkinoiden kehitys 65

2 Maksu- ja selvitysjärjestelmät 652.1 TARGET-järjestelmä 652.2 Kirjeenvaihtajakeskuspankkimalli 67

3 Valuuttaoperaatiot ja valuuttavarannon sijoittaminen 693.1 EKP:n valuuttaoperaatiot 693.2 Eurojärjestelmän valuuttavaranto 693.3 Eurojärjestelmän valuuttavarannon hoito 70

4 EKP:n omien varojen hoito 70

Sisällys

EKP :n vuos i ke r t omus • 2000IV

5 Riskienhallinta 715.1 Johdanto 715.2 Sijoitusoperaatiot 715.3 Rahapoliittiset operaatiot ja maksujärjestelmäoperaatiot 725.4 Tämänhetkinen kehitys 72

Luku III

Kreikan liittyminen euroalueeseen

1 Kreikan rahatalouden, rahoitusmarkkinoiden ja reaalitalouden kehitys 76

2 Kreikan keskuspankin integroituminen eurojärjestelmäänoikeudelliselta kannalta 79

3 Kreikan keskuspankin integroituminen eurojärjestelmäänoperationaaliselta kannalta 813.1 Rahapoliittiset operaatiot 813.2 EKP:n pääomaan, rahastoihin ja valuuttavarantoon liittyvät maksut 82

Luku IV

Euroalueen ulkopuolisten EU-maiden talouskehitys 86

Luku V

Euroopan laajuinen, kansainvälinen ja kahdenvälinen yhteistyö

1 Eurooppa-suhteet 961.1 Euroryhmän rooli 971.2 Lissabonissa pidetty Eurooppa-neuvoston erityiskokous työllisyydestä,

taloudellisista uudistuksista ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta 971.3 Hallitustenvälinen konferenssi 98

2 Kansainväliset kysymykset 1002.1 Institutionaaliset järjestelyt kansainvälisissä järjestöissä 1002.2 Makrotalouspolitiikan monenvälinen ja kahdenvälinen seuranta 1002.3 Kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden kehityksen seuranta 1022.4 Kansainvälisen rahoitusjärjestelmän rakenne 103

3 Kahdenvälinen yhteistyö 1053.1 Suhteet EU-jäsenyyttä hakeneisiin maihin 1053.2 Suhteet muihin maihin 108

VEKP :n vuos i ke r t omus • 2000

Luku VI

Maksujärjestelmät ja arvopaperikaupan selvitysjärjestelmät

1 Yleistä 112

2 Suuria maksuja välittävien maksujärjestelmien yleisvalvonta 113

3 Pieniä maksuja välittävien maksujärjestelmien yleisvalvonta 114

4 Muu maksujärjestelmiin liittyvä toiminta 116

5 Arvopaperikaupan selvitysjärjestelmät 116

Luku VII

Rahoitusjärjestelmän vakaus ja luottolaitosten toiminnan vakauden valvonta

1 Rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyvän instituutiorakenteen kehitys 122

2 Pankkisektorin kehitys 123

3 Sääntelyn kehittäminen 126

Luku VIII

Eurosetelien ja -kolikoiden tuotanto ja käteisrahan vaihdon valmistelu

1 Eurosetelien ja -kolikoiden valmistus 130

2 Eurosetelien ja -kolikoiden laatu 1302.1 Setelien laatu 1302.2 Kolikoiden laatu 130

3 Eurosetelien ja -kolikoiden suojaaminen väärentämiseltä 130

4 Euro 2002 -tiedotuskampanja 1314.1 Suurelle yleisölle suunnattu tiedotus 1314.2 Suhdetoiminta ja lehdistökampanja 1314.3 Kumppanuusohjelma 1324.4 Muu tiedotus 132

5 Eurosetelien ja -kolikoiden käyttöönotto vuonna 2002 1325.1 Käteisrahan vaihtoon vuonna 2002 liittyvät rahoituskysymykset 1325.2 Käteisrahan vaihto euroalueen ulkopuolisilla markkinoilla 1345.3 Rahanvaihtojakson pituus 1355.4 Kansallisten seteleiden lunastaminen kansallisissa keskuspankeissa 1355.5 Pankkiautomaattien, lajittelukoneiden sekä raha- ja myyntiautomaattien

muuntaminen 136

EKP :n vuos i ke r t omus • 2000VI

Luku IX

Tilastojen kehittäminen

1 Johdanto 138

2 Raha- ja pankkitilastot ja rahoitusmarkkinatilastot 138

3 Maksutasetta, valuuttavarantoa ja ulkomaista varallisuutta koskevat tilastotja efektiiviset valuuttakurssi-indeksit 139

4 Rahoitustilinpito 140

5 Julkisen talouden rahoitustilastot 140

6 Yleiset taloustilastot 141

7 Yhteistyö Euroopan komission ja kansainvälisten järjestöjen kanssa 141

8 Euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden ja EU:n jäsenyyttä hakeneidenmaiden tilastot 141

Luku X

Muu toiminta

1 Neuvoa-antava toiminta 144

2 Julkisen sektorin keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksia koskevienkieltojen noudattaminen 146

3 Euroopan yhteisön rahoitustukijärjestelmään liittyvien luotonanto-ja luotonotto-operaatioiden hoito 146

Luku XI

Ulkoinen viestintä ja tilivelvollisuus

1 EKP:n viestintäpolitiikka ja -käytännöt 1501.1 Viestintäpolitiikan tavoitteet 1501.2 Viestintä 150

2 Tietojen ja näkemysten vaihto Euroopan parlamentin kanssa 1512.1 EKP:n ja Euroopan parlamentin väliset suhteet 1512.2 EKP:n näkemys Euroopan parlamentin kanssa käsitellyistä aiheista 153

VIIEKP :n vuos i ke r t omus • 2000

Luku XII

Eurojärjestelmän ja Euroopan keskuspankkijärjestelmäninstitutionaalinen rakenne

1 Eurojärjestelmä ja Euroopan keskuspankkijärjestelmä 158

2 EKP:n päätöksentekoelimet 1592.1 EKP:n neuvosto 1592.2 Johtokunta 1612.3 Yleisneuvosto 162

3 EKP:n organisaatio 1643.1 Hallinto ja valvonta 1643.2 Henkilöstöhallinto 1653.3 EKP:n organisaatio 167

4 EKPJ:n komiteat 168

Luku XIII

EKP:n tilinpäätös ja eurojärjestelmän konsolidoitu tase 2000

Tase 31.12.2000 172

Tuloslaskelma vuodelta 2000 174

Kirjanpitoperiaatteet 175

Taseen kommentit 179

Tuloslaskelman kommentit 184

Tilintarkastuskertomus 186

Selvitys voitonjaosta 187

Eurojärjestelmän konsolidoitu tase 31.12.2000 188

LiitteetSanasto 192Rahapoliittiset toimenpiteet 207

Euroopan keskuspankin julkaisuja 211

EKP :n vuos i ke r t omus • 2000VIII

Luettelo kehikoista, taulukoista ja kuvioista

Kehikot

1 Eurojärjestelmän asiantuntija-arviot 11

2 Osakemarkkinoiden volatiliteetti kasvoi maailmanlaajuisesti, kun tietotekniikkayritystenosakkeiden hinnat vaihtelivat 27Kuviot: Osakekurssien volatiliteetti ja implisiittinen volatiliteetti 28

3 Sääntelyn purkamisen vaikutukset jakeluverkkokeskeisten toimialojen hintoihineuroalueella 33Kuvio: Hintataso euroalueen YKHIn kokonaisindeksiin verrattuna 34

4 Euroalueen BKT:n määrän kasvun tärkeimmät piirteet viime vuosina 37Taulukko: Kotimaisen kysynnän ja nettoviennin vaikutus BKT:n kasvuun euroalueella 38

5 Työttömyyden väheneminen pitkällä aikavälillä 43Taulukko: Euroalueen standardoitu työttömyysaste 43

6 Väestön ikääntyminen ja eläkejärjestelmien uudistustarve euroalueella 487 Kreikan euroalueeseen liittymisen tilastovaikutukset 788 Euroalueen ulkopuolisten EU-maiden ja euroalueen väliset inflaatioerot 91

Kuvio: Inflaatioerot euroalueen ulkopuolisten EU-maiden ja euroalueen välilläeri indikaattorien mukaan 91

9 EKP:n neuvoston toimintaan liittyvät säännökset Nizzan sopimuksessa 9910 IMF:n tekemät muutokset erityisten nosto-oikeuksien arvonmäärittelyyn ja korkoon

liittyviin koreihin 10111 Wienissä pidetyn seminaarin keskeisimpiä päätelmiä 10812 Kuulemiset vuonna 2000 14413 EKP:n edustajien julkinen esiintyminen Euroopan parlamentissa vuonna 2000 152

Taulukot

1 Euroalueen hintaja kustannuskehitys 302 BKT:n määrän kasvu euroalueella 373 Euroalueen teollisuustuotanto 404 Euroalueen työmarkkinoiden kehitys 425 Julkinen talous euroalueen maissa 466 TARGET-maksut 667 TARGET-maksujen huippulukemat vuonna 2000 668 Kreikan talousindikaattorit 779 Tanskan talousindikaattorit 8710 Ruotsin talousindikaattorit 8911 Ison-Britannian talousindikaattorit 9012 Valuuttojen painot erityisten nosto-oikeuksien arvonmäärittelyyn liittyvässä

valuuttakorissa 10113 Kotimainen ja ulkomainen liiketoiminta euroalueen rahalaitosten (pl. keskuspankit)

taseissa 12514 Euroseteleiden tuotantomäärät 1.1.2002 mennessä 135

IXEKP :n vuos i ke r t omus • 2000

Kuviot

1 EKP:n korot ja rahamarkkinakorot 142 M3:n kasvu ja viitearvo 153 M3:n erät 164 Rahalaitosten myöntämät lainat sektoreittain 185 Euroalueella olevien liikkeeseen laskemien euromääräisten velkapapereiden kanta 196 Euroalueen lyhyet korot 207(a)Valtion pitkien lainojen tuotot euroalueella, Yhdysvalloissa ja Japanissa 227(b)Yhdysvaltojen ja euroalueen 10 vuoden joukkolainojen tuottoero 228 Ranskan kuluttajahintaindeksistä laskettu tuotot yhtenäistävä inflaatiovauhti 239 Pankkien lyhyet korot ja vastaava markkinakorko 2410 Pankkien pitkät korot ja vastaava markkinakorko 2511 Osakeindeksit euroalueella, Yhdysvalloissa ja Japanissa 2612 Euroalueen YKHI-inflaatio eriteltynä 3113 Kuluttaja-, tuottaja- ja tuontihinnat euroalueella 3514 Euroalueen BKT:n erien kasvuvaikutus neljännesvuositasolla 3615 Euroalueen työttömyys 4216 Talouden kehitys tärkeimmissä teollisuusmaissa 5217 Nimellinen efektiivinen valuuttakurssi 5318 Likviditeettitekijät ja maksuvalmiusjärjestelmän käyttö euroalueella vuonna 2000 5919 Tarjousten kokonaismäärä ja jako-osuus vuonna 2000 6020 Maasta toiseen toimitettujen vakuuksien kehitys prosentteina eurojärjestelmälle

yhteensä toimitetuista vakuuksista 6821 Yhteistyö EKP:n ja hakijamaiden keskuspankkien välillä 107

EKP :n vuos i ke r t omus • 2000X

Lyhenteet

Maat

BE BelgiaDK TanskaDE SaksaGR KreikkaES EspanjaFR RanskaIE IrlantiIT ItaliaLU LuxemburgNL AlankomaatAT ItävaltaPT PortugaliFI SuomiSE RuotsiUK Iso-BritanniaJP JapaniUS Yhdysvallat

Muut

BIS Kansainvälinen järjestelypankkiBKT bruttokansantuoteBPM4 IMF:n maksutasekäsikirja (4. laitos)BPM5 IMF:n maksutasekäsikirja (5. laitos)cif kulut, vakuutus ja rahti hintaan luettuinaECU Euroopan valuuttayksikköEKP Euroopan keskuspankkiEKPJ Euroopan keskuspankkijärjestelmäEKT 95 Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä 1995EMI Euroopan rahapoliittinen instituuttiEU Euroopan unioniEUR eurofob vapaasti laivassaILO Kansainvälinen työjärjestöIMF Kansainvälinen valuuttarahastoKHI kuluttajahintaindeksirepo takaisinostosopimusSITC Rev. 3 Kansainvälinen ulkomaankaupan tavaranimikkeistö (3. tarkistettu laitos)YKHI yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi

Euroopan yhteisön käytännön mukaisesti EU-maiden nimet ovat aakkosjärjestyksessäkunkin maan omakielisen nimen mukaan (eivät suomennoksen mukaan).

XIEKP :n vuos i ke r t omus • 2000

Vesaliusinstituut KTA Oostende, Belgia XIIJacky De Mayer, ”Euro’s Spring”

Universitätsklinik Frankfurt am Main, Saksa 8Ferry Ahrlé, ”Europe follow me”

Hospital Infantil Virgen del Rocío, Niños Ud. Oncología Pediátrica, 56Sevilla, EspanjaSairaalan lapset, nimetön työ

Kreikka 74Marios Spilopoulos, nimetön työ

Les enfants de l’unité de pédiatrie de l’Institut Gustave Roussy 84et le Rire Médecin, RanskaMarine, Hugues, Tiphaine, Romain, Christine, Farid, Guillaume,Founé, Christelle, Magalie, Adel ja Si-Amed, nimetön työ

Our Lady’s Hospital for Sick Children, Irlanti 94Eamonn Coleman, nimetön työ

Clinica Pediatrica Ospedale ”S. Gerardo”, Italia 110Pedrotti Riccardo ja Francesca Zavanone, nimetön työ

Mitarbeiterkinder der Luxair S.A., Luxemburg 120Paule Lemmer, ”Tracing the EURO”

VU – Ziekenhuis, Kinderkliniek Amsterdam, Alankomaat 128Nimetön työ

Sir-Karl-Popper-Schule, Wien, Itävalta 136Christian Ludwig Attersee, nimetön työ

Jardim de Infância de Gueifães, n°1 – Maia, Portugali 142Emerenciano, Inês, Ricardo, Maria ja Ana, ”All together”

Helsinki Art School for Young People, Suomi 148Annu Martikainen, ”Colours playing along”

Académie du Westhoek, Koksijde, Belgia 156Chantal Grard, ”Euro 2000 – Unity”

Kinderkrebsstation der Klinik Innsbruck, Itävalta 170Marie Luise Klimbacher, nimetön työ

Tämän vuosikertomuksen värikkäät eurokolikkoaiheiset välilehdet liittyvät eurooppalaiseenhankkeeseen, jolla tuetaan nuoria syöpäpotilaita. Hankkeen suojelijana on EKP:n pääjohtaja.Joukko EU-maiden lapsia ja nuoria maalasi noin 1 000 valtavaa eurokolikkoa esittävää työtäyhdessä ammattitaiteilijoiden kanssa. Työt olivat esillä Frankfurtissa vuonna 2000, ja osaniistä asetetaan näytteille muissa Euroopan kaupungeissa vuonna 2001. EKP osti 14 maa-lausta, joista kaksi jää EKP:hen. Loput 12 työtä ovat euroalueen 12 maasta kotoisin oleviennuorten syöpäpotilaiden maalaamia, ja EKP lahjoittaa ne takaisin sairaaloihin, joissa nämämaalanneet lapset ovat olleet hoidettavina.

Vesaliusinstituut KTA Oostende, BelgiaJacky De Mayer, ’’Euro’s Spring’’

Esipuhe

EKP :n vuos i ke r t omus • 20002

Euro on nyt ollut käytössä kaksi vuotta. Eu-roalueen hinnat nousivat vuonna 1999 erit-täin hitaasti. Inflaatio oli vuonna 2000 hiukannopeampi kuin 2 %, jota Euroopan keskus-pankki (EKP) pitää keskipitkällä aikavälillänopeimpana hintavakauden kanssa yhteenso-pivana inflaatiovauhtina.

Inflaation nopeutuminen vuonna 2000 johtuipääasiassa ulkoisista tekijöistä. Öljyn hintanousi nopeasti, ja euro heikkeni tärkeimpiinvaluuttoihin nähden. Koska talouskasvu oli sa-maan aikaan nopeaa, nämä ulkoiset tekijät oli-sivat voineet vaikuttaa keskipitkän aikavälinhintavakauteen. Tästä syystä hintavakauteenkohdistui suurimman osan vuotta 2000 riskiinflaation kiihtymisestä. Inflaatioriskiin viittasimyös rahatalouden kehitys: rahan määrän kas-vu oli lähes koko vuoden selvästi 4½ prosen-tin viitearvoaan nopeampi.

Pitääkseen keskipitkän aikavälin hinnat vakai-na EKP:n neuvosto nosti keskeisiä korkojakuudesti vuonna 2000. Vuoden loppupuolellahintavakautta uhanneet riskit tasaantuivat. Ra-han määrän kasvu hidastui vähitellen ja lähes-tyi viitearvoaan. Öljyn hinta laski. Euron va-luuttakurssi vahvistui – heikoimmillaan se oliollut lokakuussa. Merkit Yhdysvaltojen talous-kasvun hidastumisesta kävivät yhä selvemmik-

si. Euroalueen talouskasvu pysyi ripeänä, mut-ta ei kuitenkaan enää aivan yhtä vahvana kuinalkuvuodesta. Loppuvuodesta 2000 ja alku-vuodesta 2001 muutamat seikat kuitenkinvielä viittasivat inflaation kiihtymiseen. Nämätekijät liittyivät palkkakehitykseen ja finanssi-politiikkaan sekä viipeellä vaikuttaneisiin öljynhinnan aiempaan kallistumiseen ja euronaiempaan heikentymiseen.

Euron kaksi ensimmäistä vuotta antavat ai-heen esittää uudelleen viimevuotisen vuosi-kertomuksen myönteiset päätelmät. Inflaatioon pysynyt melko hitaana, etenkin kun otetaanhuomioon öljyn hinnan voimakas nousu. Ra-hoitusmarkkinat ovat osoittaneet luottamus-ta EKP:n kykyyn määrätietoisesti hoitaapäätehtävänsä eli ylläpitää hintavakaus keski-pitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tämä näkyy pit-kissä koroissa, joista voi päätellä, että mark-kinat odottavat hintavakauden euroalueellasäilyvän. EKP on jo siis saavuttanut huomatta-van uskottavuuden.

Euron käyttöönotto on edistänyt rahoitus-sektorin ja ylipäänsä koko euroalueen talou-den muutosprosessia. Euroalue on yhä ylei-semmin alettu mieltää yhdeksi taloudelliseksikokonaisuudeksi. Tämä onkin tärkeää, jottavoidaan ymmärtää EKP:n rahapolitiikkaa, jollaaina pyritään ylläpitämään hintavakaus kokoeuroalueella. Euroalueen rahoitusmarkkinatovat yhdentyneet edelleen, ja euron käyttöön-oton myötä rahoitussektori on entisestäänkeskittynyt. Nämä kaksi vielä keskeneräistäkehityssuuntaa liittyvät toisiinsa. Tämä käy sel-västi ilmi myös Euroopan komission rahoi-tuspalveluja koskevasta toimintasuunnitelmas-ta ja asiantuntijatyöryhmän laatimasta Euroo-pan arvopaperimarkkinoiden sääntelyä kos-kevasta raportista.

Euro otettiin käyttöön suotuisassa talousti-lanteessa, jota se myös osaltaan edisti. Euro-alueen talouskasvu (3,4 %) oli vuonna 2000nopeampaa kuin kymmeneen vuoteen. Kasvuoli nopeutunut jo vuonna 1999 hidastuttuaantätä ennen hieman Aasian ja Venäjän finanssi-kriisien vuoksi. Uusia työpaikkoja syntyi run-saasti, ja työttömyys väheni lähes yhtäjaksoi-sesti. Tästä huolimatta työttömyysaste pysyi

3EKP :n vuos i ke r t omus • 2000

edelleenkin kohtuuttoman korkeana sekä eu-roalueella keskimäärin että joissakin maissaaivan erityisesti.

Euroalueen työttömyyttä pidetään yleisestipitkälti rakenteellisena. Niinpä onkin ilahdut-tavaa, että kahtena viime vuonna on määrä-tietoisesti ryhdytty rakenteellisiin uudistuk-siin, joiden ansiosta hyödyke- ja työmarkkinatvoivat toimia aiempaa sujuvammin. Vielä tär-keämpää on, että uudistukset ovat kauaskan-toisia ja että ne toteutetaan johdonmukaises-ti.

Euroalueen maiden julkinen talous on selvästiparemmassa kunnossa kuin vain muutama vuo-si sitten. On kuitenkin todettava, että julki-sen talouden alijäämiä ovat viime aikoinapienentäneet pikemminkin matalat korot jaodotettua nopeampi talouskasvu kuin julki-sen talouden kohentamiseksi tehdyt toimet.On tärkeää, että maat ponnistelevat edelleenvakauttaakseen julkista talouttaan niin, ettäse täyttää vakaus- ja kasvusopimuksen vaati-mukset. Julkisen talouden vakauttaminen ku-ten myös maltillinen palkkakehitys, rakenne-uudistukset ja hintojen vakaus edistivät euro-alueen suotuisaa talouskehitystä. Kehityksenjatkuminen yhtä hyvänä parantaisi Euroopankasvumahdollisuuksia ja vähentäisi työttö-myyttä tulevina vuosina. Euron kaksi ensim-mäistä vuotta ovat myös osoittaneet, ettärahapolitiikan päätöksentekoa varten luotujärjestelmä toimii Euroopan tasolla tyydyttä-västi. Merkittäviä ongelmia ei ilmennyt, kutenjotkut ennalta pelkäsivät. On erittäin tärkeää,että järjestelmässä toimitaan sovitusti. Tämäei tarkoita, etteikö järjestelmää kokemustenpohjalta voitaisi hioa tarpeen mukaan.

Vaikka tehtävää on vielä paljon, niin paljon onjo saatu aikaankin. Koska asia ei aina ole ollutsuurelle yleisölle selvä, korostettakoon, ettäeuron kaksi ensimmäistä vuotta ovat kaikenkaikkiaan olleet myönteiset. Tätä mielikuvienja todellisuuden välistä ristiriitaa olisi syytäanalysoida yksityiskohtaisesti, joskin saattaaolla mahdotonta löytää asiaan tyhjentävää se-litystä. Luultavasti suurta merkitystä on kui-tenkin ollut sillä, että euro on uusi raha eikävielä kovin näkyvä tai konkreettinen, koska

euroseteleitä ja -kolikoita ei ole vielä käytös-sä.

Joka tapauksessa huomio – etenkin suurenyleisön keskuudessa – kiinnittyi liiaksi euronvaluuttakurssin heikkenemiseen. Vaikka eu-roalue on melko suljettu talous, euron heik-keneminen lisäsi kestonsa ja suuruutensavuoksi hintavakautta uhkaavia inflaatioriskejä(kuten edellä todettiin). Euron valuuttakurssiei selvästikään enää vastannut euroalueen ta-louden vahvoja perustekijöitä. Tämäkin tilan-ne ja tiedotusvälineiden valuuttakursseihinkohdistama huomio vaikuttivat suuren yleisönluottamukseen euroa kohtaan.

Euron kurssikehityksen mahdolliset vaikutuk-set maailmantalouteen herättivät huolta sekäeurojärjestelmässä että G7-maiden keskus-pankeissa ja johtivat lopulta valuuttamarkki-nainterventioihin. Syyskuussa toteutettiinEKP:n aloitteesta yhteinen interventio G7-maiden keskuspankkien kanssa ja marras-kuussa eurojärjestelmän interventio ilmanmuita osapuolia. Vuoden 2000 lopussa euroalkoi vahvistua.

Käsitykset eurosta sekä vuosien 1999 ja2000 keskustelu valuuttakurssista ovatkonkreettisia esimerkkejä siitä, mikä jo teo-riassa tiedettiin: vie aikansa ennen kuin eten-kin suuri yleisö luottaa täysin euroon. Paras ta-pa rakentaa tätä luottamusta on pitää inflaatiohitaana ja osoittaa, kuinka määrätietoisestiEKP pyrkii yhteiseen tavoitteeseen eli säilyt-tämään hintavakauden. Tässä on päästy hy-vään alkuun, mutta asian osoittaminen käy-tännössä vie aikaa. Koska hintavakautta eikoskaan voida pitää itsestään selvänä, senylläpitäminen on eurojärjestelmän tärkeinhaaste tulevaisuudessa.

Kuten sanottu, uuden rahan tunnettuutta eu-rooppalaisten keskuudessa heikentää huomat-tavasti se, että eurokäteinen otetaan käyt-töön vasta ensi vuonna. Tämä osoittaa,kuinka suuri merkitys euroseteleiden ja-kolikoiden liikkeeseenlaskulla on. Liikkee-seenlaskun valmistelut saadaan päätökseenvuonna 2001. Samaan aikaan kun eurosetelitja -kolikot lasketaan liikkeeseen, muutetaan


kaikki kirjanpitojärjestelmät euromääräisiksi.Tämä osoittaa, että kaikkien on vakavasti val-misteltava euron käyttöönoton viimeistä vai-hetta.

Tässä vuosikertomuksessa luodaan katsausEuroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) jaeurojärjestelmän toimintaan vuonna 2000. Sii-nä tehdään selkoa myös vuosien 2000 ja 2001rahapolitiikasta. Lisäksi siinä selostetaan lu-kuisia kysymyksiä, jotka koskevat eurojärjes-telmän vakiinnuttamista euroalueen keskus-pankiksi. Nämä kysymykset ovat toisinaan tek-nisiä, ja osa niistä on jo ratkaistu, kun taastoiset ovat parhaillaan ratkaistavana. Vaikkamonet niistä liittyvät suoraan tai epäsuorastirahapolitiikkaan, vuosikertomuksessa käsitel-lään myös muuta eurojärjestelmän toimintaa.Tässä esipuheessa nostetaan esiin vain muu-tamia keskeisiä seikkoja, mutta toiminnanmuita osa-alueita käsitellään kattavasti muual-la vuosikertomuksessa.

EKP:n neuvoston rahapoliittiset päätökset pai-nottuivat edelleen ensisijaiseen tavoitteeseeneli hintavakauden ylläpitämiseen keskipitkälläaikavälillä (ks. luku I). EKP:n rahapolitiikanstrategia perustui entiseen tapaan kahteen pi-lariin. Osana toisen pilarin mukaista tarkaste-lua EKP julkisti vuonna 2000 ensimmäisen ker-ran eurojärjestelmän asiantuntijoiden arviontalousnäkymistä. Arvioiden julkistaminen liit-tyy EKP:n pyrkimykseen olla mahdollisimmanavoin eikä merkitse muutosta EKP:n rahapoli-tiikan strategiaan. Lisäksi EKP:n neuvostovahvisti strategian ensimmäiseen pilariin kuu-luvan rahan määrän vuotuisen kasvun viitear-voksi 4½ %, koska se katsoi, etteivät viitear-voon vaikuttaneet tekijät olleet muuttuneet.Samalla EKP:n neuvosto totesi kuitenkin, ettäeuroalueen potentiaalisen tuotannon kasvunkeskipitkän aikavälin kehitykseen liittyvä epä-varmuus oli painottunut aiempaa nopeammankasvun suuntaan. Vaikka vielä ei olekaan sel-viä merkkejä, että euro-alueen potentiaalinentalouskasvu nopeutuisi ns. uuden talouden an-siosta, yritystasolla on joitakin viitteitä siitä,että tilanne saattaa tulevaisuudessa muuttua.

Eurojärjestelmän rahapolitiikan ohjausjärjes-telmä toimi edelleen hyvin (luku II). Ainoa

ongelma oli se, että luottolaitosten perusra-hoitusoperaatioissa tekemät tarjousmäärätolivat vähitellen kasvaneet suhteettomasti.Tästä syystä eurojärjestelmä päätti luopuakiinteäkorkoisesta huutokauppamenettelystäja siirtyä vaihtuvakorkoiseen huutokauppame-nettelyyn, jossa korkotarjouksille asetetaanalaraja. Samalla ilmoitettiin, että rahapolitii-kan virityksestä viestittäessä korkotarjoustenalarajana olevalla minimitarjouskorolla tuleeolemaan sama tehtävä kuin kiinteäkorkoistenhuutokauppojen korolla oli ennen tätä ollut.Huutokauppamenettelyn muutoksella ei olluttarkoitus muuttaa rahapolitiikan viritystä. Ko-kemukset uudesta huutokauppamenettelystäovat olleet erittäin hyviä.

Kreikka liittyi euroalueeseen vuoden 2001alussa sen kahdentenatoista maana (luku III).Liittymistä koskeva päätös perustui Kreikaneuroalueeseen nähden saavuttamaan lähenty-miseen. EKP julkisti vaaditun lähentymisra-portin vuonna 2000, jolloin tehtiin moniaKreikan mukaantulon edellyttämiä teknisiävalmisteluja. Mainittakoon myös, että Tanskapäätti kansanäänestyksen jälkeen, ettei se pyriottamaan euroa käyttöön. Tämä ei millääntavoin muuttanut EKP:n ja Tanskan keskus-pankin välisiä suhteita. Tanska jäi edelleenERM II:n jäseneksi, ja Tanskan kruunun vaih-teluväli suhteessa euroon pysyi kapeana (lukuIV).

Vuonna 2000 eurojärjestelmä kehitti edelleentoimintaansa kansainvälisessä yhteistyössä(luku V). Tässä yhteistyössä oli monia ulottu-vuuksia. EKP piti yllä ja kehitti edelleen suh-teitaan Euroopan yhteisön toimielimiin ja lai-toksiin. Eurojärjestelmä osallistui raha- jareaalitalouteen sekä rahoitusmarkkinoihinliittyvään kansainväliseen yhteistyöhön. Senerityisen kiinnostuksen kohteena oli kansain-välisten rahoitusmarkkinoiden kehityksen seu-ranta kansainvälisten järjestöjen ja foorumienkautta. EKP syvensi yhteistyösuhteitaan usei-den EU:n ulkopuolisten maiden keskuspank-keihin. Eurojärjestelmä puolestaan tehostivuoropuheluaan EU:n jäsenyyttä hakevien mai-den keskuspankkien kanssa. EKP kehitti suh-teitaan myös niiden Euroopan maiden keskus-pankkeihin, jotka eivät hae EU:n jäsenyyttä,


sekä keskeisten kehittyvien markkinoidenmaiden ja muutamien teollistuneiden maidenkeskuspankkeihin.

Kesäkuussa 2000 EKP julkisti lausunnon, jos-sa se selvitti eurojärjestelmän asemaa maksu-järjestelmien yleisvalvonnassa (luku VI).Maksujärjestelmien häiriöttömän toiminnanedistäminen on keskeinen osa keskuspankintehtäväkenttää ja liittyy suoraan sen rahapo-liittiseen ja rahoitusjärjestelmän vakautta kos-kevaan vastuuseen.

Vuonna 1999 eurojärjestelmä asetti useita ta-voitteita pieniin ulkomaanmaksuihin liittyvienmaksuliikennepalvelujen nopeuttamiseksi janiiden kustannusten pienentämiseksi euro-alueella (luku VI). Vuonna 2000 eurojärjestel-mä arvioi, miten tavoitteiden saavuttamisessaoli edistytty, ja selvitti avoinna olevia kysy-myksiä. Johtopäätöksenä oli, että pankki- jamaksujärjestelmäsektori on sitoutunut tavoit-teiden saavuttamiseen. Maasta toiseen väli-tettävien pienten tilisiirtojen entistä tehok-kaampaan käsittelyyn tähtäävissä valmisteluissaon edistytty. Eurojärjestelmä on kuitenkin sel-vittänyt myös joitakin ratkaisematta jääneitäkysymyksiä ja ehdottanut toimenpiteitä. Setulee edelleen seuraamaan kiinteästi pankki-sektorin toimintaa ja edistymistä tavoitteidensaavuttamisessa. Näin voidaan varmistaa, ettävalmistelut viime kädessä johtavat eurooppa-laisia tyydyttäviin palveluihin.

Eurojärjestelmä seuraa jatkuvasti elektroni-seen rahaan liittyvää kehitystä ja sen vaiku-tuksia keskuspankkien kannalta (luku VI).Vuonna 2000 eurojärjestelmä teki aktiivistayhteistyötä Euroopan viranomaisten kanssaelektronisen rahan liikkeeseenlaskijoita kos-kevan sääntelyn uudistamiseksi. Uusi sään-nöstö hyväksyttiin, ja se edistää osaltaan mer-kittävästi niitä tavoitteita, joita EKP:llä onrahapolitiikkaan, luottolaitosten toiminnan va-kauden valvontaan ja maksujärjestelmiin liit-tyvissä kysymyksissä.

Maksujärjestelmien yleisvalvojien ja pankki-valvojien välinen tiivis yhteistyö auttaa osal-taan toteuttamaan rahoitusjärjestelmän ris-kien vähentämiseen tähtäävää yleisstrategiaa

ja on sen vuoksi tärkeää (luvut VI ja VII). EKPja EKPJ:n kansalliset keskuspankit maksujär-jestelmien yleisvalvojina ja Euroopan unioninmaiden pankkivalvontaviranomaiset ovat so-pineet ns. valvontapöytäkirjasta (Memoran-dum of Understanding). Valvontapöytäkirjanpainopiste on maksujärjestelmien yleisvalvo-jien ja pankkivalvojien välisessä tietojen vaih-dossa, joka keskittyy suuria maksuja välittä-viin pankkienvälisiin maksujärjestelmiin. Tie-tojen vaihdolla pyritään varmistamaan näidenjärjestelmien ja niiden osapuolten luotetta-vuus ja vakaus.

Euroalueen ja Euroopan unionin pankki- jarahoitustoiminnan integraation syvenemisenvuoksi EU:n viranomaiset arvioivat vuoden2000 aikana uudelleen rahoitusjärjestelmänvakauden turvaamiseen tarkoitettuja institu-tionaalisia järjestelyjä ja sääntelyjärjestelmää(luku VII). Rahoitusjärjestelmän vakautta tar-kastelevassa raportissa ”Report on FinancialStability” todettiin, että nykyisillä järjestelyilläluotu perusta on institutionaalisesti yhden-mukainen ja joustava, mutta vaatii operatio-naalisen toimivuutensa kannalta parannuksia.EKP tukee raportin näkemyksiä. Eurojärjes-telmä on yleensäkin kiinnostunut arvopaperi-markkinoiden integroitumisen syvenemisestä.Eurojärjestelmällä on maksujärjestelmien,luottolaitosten toiminnan vakauden valvon-nan ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaa-miseen liittyviä tehtäviä, joiden vuoksi EKPpyrkii entistä paremmin seuraamaan ja arvioi-maan arvopaperimarkkinoiden infrastruk-tuurin ja sääntelyn kehitystä. Tästä syystä EKPosallistui aktiivisesti Euroopan arvopaperi-markkinoiden sääntelyä pohtivan asiantuntija-työryhmän käynnistämään konsultaatioon.Kaiken kaikkiaan EKP kannattaa työryhmänehdotuksia entistä joustavamman ja tehok-kaamman sääntelyn aikaansaamiseksi EU:ntasolla.

Pankkisektoria koskevan analyysin välineitä ontarkennettu yhteistyössä EKPJ:n pankkivalvon-takomitean kanssa kattavan systeemiriskin val-vonnan toteuttamiseksi EU:n ja euroalueentasolla. Lisäksi pankki- ja rahoitussektorinkeskeisten rakenteellisten muutosten analy-sointia on tehostettu (luku VII).


Osana eurosetelien ja -kolikoiden käyttöön-oton valmisteluja EKP ja eurojärjestelmäänkuuluvat kansalliset keskuspankit ovat käyn-nistäneet Euro 2002 -tiedotuskampanjan (lukuVIII). Kampanjan tunnuslauseena on ”Euro.Yhteinen rahamme”. Kansainvälisellä tasollakampanjan toteutuksesta vastaa EKP ja kansal-lisella tasolla eurojärjestelmän 12 kansallistakeskuspankkia. Kampanja koordinoidaankansallisten viranomaisten valmistelemienvastaavien kampanjoiden kanssa. Kampanjas-sa on neljä keskeistä painopistettä:

• eurosetelien ja -kolikoiden ulkoasu

• aitoustekijät

• nimellisarvot

• käyttöönottoon liittyvät järjestelyt.

Kampanjassa keskitytään kolmeen kanavaaneli suurelle yleisölle suunnattuun tiedotuk-seen, yleisöä ja lehdistöä varten laadittuuntiedotusaineistoon ja muiden tässä asiassa ak-tiivisten ryhmien kanssa toteutettavaan yh-teistyöhön (ns. kumppanuusohjelma).

EKP:n neuvosto on sopinut yleisperiaatteista,joita käteisen euron käyttöönotossa vuonna2002 noudatetaan (luku VIII). EKP:n neuvostootti näistä periaatteista päättäessään huo-mioon luottolaitosten keskeisen merkityksenkäteisrahan vaihdon sujumisen kannalta. Päätök-set liittyivät setelien ennakko- ja edelleenja-keluun, veloitusmalliin ja riskien kattami-seen.

Tilastotyössään EKP pyrki vuonna 2000 var-mistamaan, että eurojärjestelmän tehtäviä tu-kevat tiedot vastaanotettiin, käsiteltiin, jaet-tiin ja julkaistiin kuten ennenkin ajantasaisina,laadukkaina ja hyvän tukiaineiston saattelemi-na (luku IX). Työ tehtiin tiiviissä yhteistyössäkansallisten keskuspankkien kanssa. Kansalli-set keskuspankit keräävät tiedot ja kokoavateuroalueen yhteenlaskettavien tilastojen laati-miseen tarvittavat kansalliset tilastot. Raha-poliittisten päätösten tekemiseen on epäile-mättä käytettävissä riittävästi tietoa, muttaaina on myös parantamisen varaa. Tämä kos-

kee ennen kaikkea taloustilastoja. On erityi-sen tärkeää, että tilastotiedot saadaan kaikis-ta euroalueen maista ja että kansalliset tiedotovat riittävän yhdenmukaisia. EU:n tasolla ta-loustilastoista vastaa pääasiassa Euroopan ko-missio (Eurostat). EKP ja Euroopan komissioovat toimineet läheisessä yhteistyössä luodak-seen toimintasuunnitelman, jonka avulla sel-vitetään, mitä yksittäisten jäsenvaltioiden ti-lastoja ja mitä tilastoalueita on syytä kehittääpikaisesti. Toimintasuunnitelman mukaan pikai-simmin on kehitettävä neljännesvuosittaistakansantalouden tilinpitoa, neljännesvuosittai-sia julkisen talouden tilastoja, työmarkkinati-lastoja, erilaisia lyhyen aikavälin indikaatto-reihin liittyviä tilastoja ja ulkomaankauppati-lastoja.

Yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden vas-tuullisten viranomaisten on kuultava EKP:täehdotuksista yhteisön tai jäsenvaltioiden lain-säädännöksi EKP:n toimivaltaan kuuluvissaasioissa (luku X). Vuonna 2000 järjestettiinyhteensä 32 kuulemista. Niistä 3 liittyi euronkäyttöönottoon Kreikassa, 4 käsitteli eurose-teleiden ja -kolikoiden käyttöönottoa vuonna2002 ja 7 koski yhteisön lainsäädäntöä. Loputkuulemiset liittyivät kansallisiin säännösehdo-tuksiin.

Vuonna 2000 EKP:n johtokunnan jäsenet jaerityisesti EKP:n pääjohtaja raportoivat aiem-paan tapaan Euroopan parlamentille rahapoli-tiikasta ja muusta EKPJ:hin liittyvästä toimin-nasta (luku XI). Sovitun käytännön mukaisestiolin EKP:n pääjohtajana neljännesvuosittainkuultavana Euroopan parlamentin talous- jaraha-asioiden valiokunnassa. Näissä kuulemi-sissa keskityttiin rahapolitiikkaan ja talouske-hitykseen sekä tarkasteltiin erityisesti hinta-vakauteen mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä.Valiokunta sai kuulla EKP:n neuvoston raha-poliittisista ja muilla EKPJ:n toimivaltaan kuu-luvilla aloilla tekemistä päätöksistä. Se saimyös yksityiskohtaisen selvityksen näitä pää-töksiä tukeneista analyyseistä. Lisäksi muutEKP:n johtokunnan jäsenet olivat talous- jaraha-asioiden valiokunnan kuultavana useitakertoja. EKP:n pääjohtajan ja johtokunnan jä-senten säännöllinen kuuleminen Euroopanparlamentissa on hyvä keino antaa eurooppa-


laisille ja heidän suorilla vaaleilla valitsemil-leen edustajille kattavia selvityksiä siitä, mitenEKP ja eurojärjestelmä täyttävät niille määrä-tyt tehtävät.

EKP:n omien päätöksentekoelinten (johto-kunta, EKP:n neuvosto ja yleisneuvosto) lisäk-si EKPJ:n hallintoon liittyy ulkoisen valvonnanjärjestelmiä (luku XII). Näistä kaksi pohjautuuEKPJ:n perussääntöön: ulkopuoliset tilintar-kastajat ja Euroopan tilintarkastustuomiois-tuin. Lisäksi ylimääräiseksi valvontaelimeksi onperustettu itsenäinen petostentorjuntakomi-tea. Ulkoisen valvonnan rinnalle on luotumyös erilaisia sisäisen valvonnan järjestelmiä.Sisäinen valvonta muun muassa käsittää EKP:njohtokunnan toimeksiannosta tehtävät jatku-vat sisäiset tarkastukset. Lokakuussa 2000johtokunta hyväksyi Euroopan keskuspankinmenettelytapaohjeet. Nämä ohjeet ohjaavatEKP:n henkilöstöä ja johtokunnan jäseniä jaasettavat arviointiperusteet heidän toiminnal-leen. Ohjeet kannustavat hyvään ammatti-etiikkaan sekä EKP:n tehtävien toimittamises-sa että suhteissa kansallisiin keskuspankkeihin,julkisiin viranomaisiin, markkinaosapuoliin,tiedotusvälineisiin ja yleensä suureen yleisöön.Johtokunta hyväksyi myös yksityiskohtaisiasääntöjä rahoitusmarkkinoita koskevien,markkinoiden kannalta herkkien tietojen vää-rinkäytön estämiseksi (sisäpiirikauppaa kos-kevat säännöt ja ns. Kiinan muurit).

Vuoden 2000 lopussa EKP:n palveluksessa oliyhteensä 941 henkeä kaikista 15 EU-maasta(luku XII). Vuoden 1999 lopussa henkilöstön

määrä oli 732. Vuoden 2001 budjetissa henki-löstön määrän ennakoidaan kasvavan vuoden2001 aikana hieman yli 1 100 henkeen.

EKP:n liikevoitto vuonna 2000 oli 4,6 miljar-dia euroa ennen yhteensä 2,6 miljardin euronsuuruisia erityisiä varauksia valuuttakurssi- jakorkoriskiä varten (luku XIII). Tulokseen vai-kuttivat merkittävästi EKP:n voitot valuutta-markkinainterventioista.

Yksi yhteisen rahan etuja on, että muiden aluei-den taloushäiriöt eivät luultavasti vaikuta euro-alueeseen yhtä herkästi kuin aiemmin. Euro-alueen talousnäkymiin voidaankin perustellustisuhtautua realistisen optimisesti. Tästä ei oleetua yksinomaan euroalueelle itselleen: Kun eu-roalueen talous kehittyy myönteisesti, työttö-myysongelma ratkeaa vähitellen, talouden ra-kenne paranee entisestään ja valuutan sisäinenarvo pysyy vakaana, tämä vakauttaa myös maail-mantaloutta.

Frankfurt am Mainissa maaliskuussa 2001

Willem F. Duisenberg

Universitätsklinik Frankfurt am Main, SaksaFerry Ahrlé, ’’Europe follow me’’

Luku I

Talouskehitys

ja rahapolitiikka


1 Rahapoliittiset päätökset vuonna 2000

Yhteisen rahapolitiikan päätavoite on ylläpi-tää hintavakautta euroalueella. Loppuvuonna1998 EKP:n neuvosto määritteli hintavakau-deksi euroalueen yhdenmukaistetun kulutta-jahintaindeksin (YKHI) alle 2 prosentin vuo-tuisen nousun. Lisäksi alusta pitäen täsmen-nettiin, että ”hintavakauden tavoitteeseenpyritään keskipitkällä aikavälillä”. Rahapoliitti-sessa päätöksenteossaan vuonna 2000 EKP:nneuvosto analysoi edelleen talouskehitystäja hintavakauteen kohdistuvia riskejä EKP:nrahapolitiikan strategian kahden pilarin poh-jalta.

Ensimmäisessä pilarissa rahan määrälle an-netaan merkittävä asema, koska pohjim-miltaan inflaatio on keskipitkällä ja pitkälläaikavälillä rahataloudellinen ilmiö. Laveanraha-aggregaatin M3:n kehitystä arvioidaansuhteessa sille asetettuun viitearvoon. Viite-arvona on M3:n vuotuinen kasvuvauhti, jokaon sopusoinnussa hintavakauden kanssa jaedistää parhaiten sen saavuttamista euro-alueella keskipitkällä aikavälillä. Vuoden 1998joulukuussa viitearvoksi asetettiin 4½ %, jaEKP:n neuvosto vahvisti sen joulukuussa 1999.

Strategian toisen pilarin mukaisesti euro-alueen tulevaa hintakehitystä ja hintavakau-teen kohdistuvia riskejä arvioidaan laajastikäyttämällä useita rahoitusmarkkinoita jareaalitaloutta kuvaavia muuttujia. Tulevantalouskehityksen arvioimisen kannalta olen-naisten tietojen kokoamisessa käytetään euro-järjestelmän asiantuntijoiden laatimia arvioi-ta, jotka perustuvat perinteisiin menetelmiinja toisaalta talousasiantuntijoiden tietämyk-seen. Lisäksi käytetään ennusteita, jotka onlaadittu eurojärjestelmän ulkopuolella. Mar-raskuussa 2000 EKP:n neuvosto päätti, ettäjoulukuusta 2000 alkaen julkistetaan kahdestivuodessa euroalueen talousnäkymiä koskevateurojärjestelmän asiantuntijoiden arviot eli ns.ennustelaskelmat (ks. kehikko 1).

Vuonna 2000 talouskasvu oli 3,4 % eli no-peampaa kuin yli kymmeneen vuoteen euro-alueella. Lähinnä öljyn hinnan ja euron va-luuttakurssin epäsuotuisten vaikutusten vuok-

si hintoihin kohdistui vuonna 2000 aiempaaenemmän lyhyen aikavälin paineita niin, ettävuoden keskimääräinen inflaatiovauhti oli2,4 %. Nämä voimakkaat lyhyen aikavälin hin-tapaineet aiheuttivat hintavakauteen keskipit-källä aikavälillä kohdistuvia riskejä, koska hin-tapaineilla saattoi olla epäsuoria vaikutuksia jakerrannaisvaikutuksia kuluttajahintainflaatioonetenkin, kun talouskasvu oli samaan aikaannopeaa ja kapasiteetin käyttöaste korkea.M3:n kasvuvauhti pysyi koko vuonna viitear-voaan nopeampana. EKP:n neuvosto reagoinäihin keskipitkän aikavälin hintapaineisiinnostamalla korkoja kuudesti (ks. kuvio 1).Osaksi tämän ansiosta keskipitkän aikavälinhintavakausnäkymät pysyivät suotuisina.

Vuoden 2000 alussa kolmen tärkeimmän raha-politiikan välineen korot olivat samat kuin4.11.1999, jolloin EKP:n neuvosto oli päättä-nyt nostaa EKP:n ohjauskorkoja 50 peruspis-tettä. Eurojärjestelmän perusrahoitusoperaa-tioiden korko nostettiin tuolloin 3 prosent-tiin, maksuvalmiusluoton korko 4 prosenttiinja talletuskorko 2 prosenttiin. Huhtikuussa1999 ennakoivasti toteutetun koronlaskun pe-rusteita ei enää ollut marraskuussa 1999.Raha-aggregaattien ja rahoitusmarkkinoidenkehitykseen ja muihin talousindikaattoreihinperustuvat tiedot viittasivat siihen, että hinta-vakauteen kohdistuvat laskupaineet olivatväistyneet ja että hintavakauteen kohdistuvatriskit olivat painottumassa hintojen nousunsuuntaan.

Vuoden 2000 alkupuoliskolla strategian en-simmäiseen pilariin liittyvät tiedot viittasivatedelleen hintojen nousun suuntaan painottu-viin riskeihin. M3:n vuotuisen kasvuvauhdinkolmen kuukauden keskiarvo oli lähes kokovuoden 2000 alkupuoliskon ajan noin 6 % eli4½ prosentin viitearvoa merkittävästi suu-rempi. Keskiarvo oli suurimmillaan 6,4 %huhtikuussa 2000 (ks. tämän luvun osa 2.1).M3:n kasvuvauhti jatkui 4½ prosentin viitear-voaan nopeampana vuonna 2000, ja jo vuon-na 1999 se oli ollut useina kuukausina lähes6 %. Tämä viittasi siihen, että likviditeettiä olivuonna 1999 ja vuoden 2000 alkupuoliskolla


Kehikko 1.Eurojärjestelmän asiantuntija-arviot

Talousnäkymiä koskevien arvioiden avulla voidaan analysoida suuri määrä tietoa ja muodostaa johdonmukai-

nen kuva mahdollisesta kehityksestä tulevaisuudessa. Tästä syystä arviot tarjoavat hyödyllisen lähtökohdan,

jonka pohjalta voidaan keskustella tulevaisuuden talouskehityksestä.

Eurojärjestelmän asiantuntijat ovat EMUn kolmannen vaiheen alusta lähtien laatineet tällaisia arvioita osana

EKP:n neuvoston keskustelujen valmisteluja. Asiantuntija-arviot eli ns. ennustelaskelmat julkistettiin ensi

kertaa EKP:n joulukuun 2000 Kuukausikatsauksessa. Eurojärjestelmän ennustelaskelmat tuotetaan kahdesti

vuodessa ja julkistetaan EKP:n kesä- ja joulukuun Kuukausikatsauksissa. Niissä arvioidaan YKHI-inflaatio-

vauhtia sekä BKT:n määrän ja sen erien kasvuvauhtia ja lukujen lisäksi esitetään arvioiden keskeiset piirteet.

Kunkin arviointijakson pituus on kaksi vuotta. Tällaisiin arvioihin liittyvän epävarmuuden vuoksi ennustelas-

kelmat esitetään vaihteluväleinä.

Päätös ennustelaskelmien julkistamisesta kuvastaa EKP:n neuvoston käsitystä, että julkisuudessa on ilmoi-

tettava niin laajasti kuin on tarkoituksenmukaista, mitä tietoja ja analyysejä se ottaa rahapoliittisessa päätök-

senteossaan huomioon. Ennustelaskelmien merkitystä rahapoliittisessa päätöksenteossa punnittaessa on kui-

tenkin hyvä ymmärtää niiden luonne ja rajoitukset.

Eurojärjestelmä puhuu ennusteiden sijaan arvioista tai ennustelaskelmista osoittaakseen, että julkistetut luvut

perustuvat teknisten oletusten pohjalta muodostettuun skenaarioon. Tärkein oletus on, että rahapolitiikka

pysyy muuttumattomana, mikä merkitsee sitä, että lyhyiden korkojen ei oleteta muuttuvan ennustejaksolla.

Tämä tarkoittaa, että niissä ei oteta huomioon mahdollisia rahapoliittisia toimenpiteitä, joilla tulevaisuudessa

saatetaan reagoida hintavakauteen kohdistuviin riskeihin. Näiden oletusten vuoksi ennustelaskelmat eivät

yleisesti ole parhaita mahdollisia ennusteita tulevasta talouskehityksestä etenkään pitkällä aikavälillä.

Eurojärjestelmän asiantuntijoiden laatimat ennustelaskelmat perustuvat ekonometrisiin malleihin ja talous-

asiantuntijoiden tietämykseen. Ne muodostavat osan EKP:n strategian toista pilaria, koska tällaiset ennustelas-

kelmat (kuten useimpien muiden laitosten laatimat ennusteet) tuotetaan analyyttisillä menetelmillä, joissa

rahalle ei anneta merkittävää asemaa, vaan keskitytään kysynnän ja tarjonnan ja/tai kustannuspaineiden

väliseen vuorovaikutukseen. Lisäksi on tärkeää todeta, että ennustelaskelmien luonteesta johtuen niihin ei

myöskään oteta mukaan kaikkia toiseen pilariin kuuluvia analyysejä. Kaikkien taloutta kuvaavien mallien

tavoin ennustelaskelmien laadinnassa käytettäviin ekonometrisiin malleihin liittyy epävarmuutta, eikä niiden

avulla pystytä kuvaamaan taloutta täydellisesti. Lisäksi ennustelaskelmien laadinta on aikaa vievää, joten

niiden tietyt perusoletukset voivat vanhentua nopeasti. Hintavakauteen mahdollisesti kohdistuvia riskejä

arvioitaessa on usein välttämätöntä ulottaa tarkastelu pidemmällä aikavälille kuin yhden tai kahden vuoden

jaksolle, jolle yleensä voidaan laatia luotettavia ennusteita. Näistä syistä EKP:n neuvosto ei rahapoliittisessa

päätöksenteossaan tukeudu yksinomaan ennustelaskelmiin. Se analysoi myös strategiansa ensimmäisen pila-

rin mukaista rahataloudellista kehitystä ja tarkastelee ennustelaskelmien lisäksi muitakin toisen pilarin mukai-

sia tietoja (mm. laskelmien valmistumisen jälkeen saatuja tuoreita tietoja, eurojärjestelmän ulkopuolella

tuotettuja ennusteita ja rahoitusmarkkinoiden indikaattoreista saatavaa ennakoivaa tietoa). Eri indikaattoreista

ja analyysimalleista saatavien tietojen perusteellinen arviointi ja vertailu on keskeistä EKP:n strategian toisen

pilarin mukaisessa tarkastelussa. Tästä on hyötyä myös EKP:n neuvostolle, kun se arvioi eri indikaattorien

merkitystä ja sitä, millaisia ovat ne euroalueen talouteen kohdistuvat häiriöt, jotka vaikuttavat hintakehitykseen.

Näiden näkökohtien vuoksi ennustelaskelmilla on tärkeä, mutta rajallinen merkitys EKP:n neuvoston kes-

kusteluissa. EKP:n neuvosto käyttää ennustelaskelmia vain keskustelujensa pohjana eikä ole vastuussa laskel-

mista. Koska EKP:n neuvosto käyttää ennustelaskelmien lisäksi paljon muitakin analyysejä, rahapoliittisten

päätösten ei pidä odottaa automaattisesti vastaavan EKP:n julkistamissa laskelmissa esille tulevaa kehitystä.


EKP:n neuvosto on ennen kaikkea sitoutunut hintavakauden ylläpitämiseen, joten sen oman keskipitkän

aikavälin hintakehitystä koskevan parhaan mahdollisen arvion on aina oltava yhdenmukainen sen asettaman

hintavakauden kvantitatiivisen määritelmän kanssa. Tarkoituksena on, että inflaatio-odotukset sidotaan määri-

telmän mukaiselle tasolle. Niinpä ei missään tapauksessa pidä katsoa, että julkistettuihin kokonaistaloudelli-

siin ennustelaskelmiin sisältyvät inflaatioennusteet asettaisivat kyseenalaiseksi EKP:n neuvoston sitoutumi-

sen hintavakauden ylläpitämiseen keskipitkällä aikavälillä. Lisäksi asiantuntijat ovat tuottaneet ja esittäneet

ennustelaskelmia EKP:n neuvostolle jo EMUn kolmannen vaiheen alusta lähtien. Ennustelaskelmien julkista-

minen ei ole muuttanut EKP:n strategiaa yleensä eikä myöskään laskelmien merkitystä strategiassa.

vähitellen kertynyt runsaasti. Lisäksi samaanaikaan kun M3:n kasvuvauhti vuonna 1999 javuoden 2000 alkupuoliskolla oli nopea, M1:nkasvuvauhti oli edelleen noin 10 %. Myös yk-sityiselle sektorille myönnettyjen luottojenkasvuvauhti oli edelleen nopea eli noin 10 %.

Myös toisen pilarin mukaiset tiedot viittasivataiempaa selvemmin hintavakautta uhkaaviinriskeihin. Öljyn hinta nousi entisestään, kunnousupaineet eri syistä kasvoivat asteittainetenkin vuoden 2000 toisella neljänneksellä,ja euron valuuttakurssi heikkeni edelleen tou-kokuuhun saakka. Yhdenmukaistetulla kulut-tajahintaindeksillä (YKHI) mitattu inflaationopeutui ja oli lähes 2 % suurimman osanvuoden 2000 koko alkupuoliskoa. Lisäksituontihintojen kallistuminen kasvatti tuotan-tokustannuksia. Tällä saattoi olla välillisiä vai-kutuksia, jotka todennäköisesti nopeuttavatYKHI-inflaatiovauhtia viipeellä. Lisäksi keski-pitkällä aikavälillä nämä energian hintojen ai-heuttamat, pitkään jatkuneet nousupaineetjohtivat myös riskiin, että palkankorotustenkautta syntyy kerrannaisvaikutuksia. Tämäriski oli erityisen suuri, kun talouskasvu olinopeaa ja työmarkkinatilanne oli joillakin sek-toreilla kireä. Bruttokansantuotteen (BKT)määrän kasvu ja muut indikaattorit, kutenteollisuustuotantoluvut ja yrityksiä ja kulutta-jia koskevat suhdannekyselyt, viittasivat sii-hen, että taloudellinen toimeliaisuus oli lisään-tynyt alkuvuonna 2000 hyvin nopeasti ja ettätämän suuntauksen voitiin odottaa jatkuvan.Myös euroalueen ulkopuolinen talouskehitystuki kasvua. Talouden elpyminen jatkui Itä-Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, ja ta-louskasvu oli erittäin voimakasta Yhdysval-loissa. Euroalueen talouskasvua koskevia en-nusteita on toistuvasti tarkistettu aiemmin

ennustettua nopeamman kasvun suuntaan.Tätä tukivat talouskehitystä koskevat tilasto-ja kyselytiedot sekä entistä valoisammat kan-sainväliset talousnäkymät.

Rahan määrän ja luotonannon nopea kasvu,euron valuuttakurssin pitkään jatkunut heik-keneminen ja öljyn hinnan voimakas nousulisäsivät nopean talouskasvun vaiheessa inflaa-tiopaineita keskipitkällä aikavälillä. Koskarahapolitiikan strategian molempien pilarei-den mukaiset tiedot viittasivat siihen, ettähintavakauteen kohdistuvat riskit painottuvatinflaation kiihtymisen suuntaan, EKP:n neu-vosto päätti nostaa EKP:n ohjauskorkoja nel-jästi vuoden 2000 alkupuoliskolla (25 perus-pistettä 3.2., 16.3. ja 27.4. ja 50 peruspistettä8.6.). Eurojärjestelmän perusrahoitusoperaa-tioiden korko nostettiin siten 4,25 prosent-tiin, talletuskorko 3,25 prosenttiin ja maksu-valmiusluoton korko 5,25 prosenttiin.

EKP:n neuvosto päätti 8.6.2000 myös, ettäsiitä operaatiosta alkaen, jonka maksut suori-tetaan 28.6.2000, perusrahoitusoperaatiot to-teutetaan vaihtuvakorkoisina huutokauppoi-na siten, että niissä tehtäville korkotarjouk-sille asetetaan alaraja (minimitarjouskorko).Minimitarjouskoroksi asetettiin aluksi edelli-sen kiinteäkorkoisen huutokaupan korko.Vaihtuvakorkoiseen huutokauppamenettelyynsiirryttiin, koska kiinteäkorkoista huuto-kauppamenettelyä käytettäessä tarjousmäärätolivat kasvaneet suhteettomasti. Huuto-kauppamenettelyn muutoksella ei ollut tar-koitus muuttaa rahapolitiikan viritystä (ks. lu-vun II osa 1). EKP:n neuvosto ilmoitti myös,että rahapolitiikan virityksestä viestittäessäkorkotarjousten alarajana olevalla minimitar-jouskorolla tulee olemaan sama tehtävä kuin


kiinteäkorkoisten huutokauppojen korolla oliaiemmin.

Vuoden 2000 kesällä ensimmäisen pilarin mu-kaiset tiedot viittasivat siihen, että raha-aggregaattien ja etenkin M3:n likvideimpienerien kasvu oli vähitellen hidastumassa, mikäjohtui luultavasti EKP:n korkojen asteittaintoteutetuista nostoista. Myös luottojen ko-konaismäärän kasvu hidastui euroalueella,mikä tosin pääosin perustui julkisyhteisöillesuuntautuvan luotonannon kasvuvauhdin hi-dastumiseen. M3:n kasvuvauhti pysyi kuiten-kin viitearvoaan nopeampana ja oli kesän lo-pussa noin 5,5 %.

Tarkasteltaessa asiaa toisen pilarin näkökul-masta tuli kesällä 2000 entistä ilmeisemmäksi,että kuluttajahintainflaatio pysyisi öljyn dolla-rihinnan jatkuvan nousun vuoksi yli 2 prosen-tissa aiemmin ennustettua pitempään. Tämälisäsi entisestään huolta kerrannaisvaikutus-ten syntymisestä. Huolestuneisuus kasvoivielä, kun euron valuuttakurssi heikkeni mer-kittävästi kesäkuun 2000 puolivälistä lähtien.Lisäksi talousluvut viittasivat edelleen voi-makkaaseen talouskasvuun, jota tuki suotui-sana pysynyt kansainvälinen talouskehitys.Vuoden 2000 kolmannella neljännekselläuseimpia inflaatioennusteita tarkistettiin myössiten, että inflaation ennustettiin kiihtyvänvuonna 2001 aiemmin ennustettua nopeammin.

Koska hintojen nousun suuntaan painottuvathintavakauteen kohdistuvat riskit pysyivätmerkittävinä, EKP:n neuvosto päätti nostaaEKP:n ohjauskorkoja 25 peruspistettä sekä31.8. että 5.10.2000. Näiden päätösten jäl-keen perusrahoitusoperaatioiden minimitar-jouskorko oli 4,25 %, maksuvalmiusluotonkorko 5,75 % ja talletuskorko 3,75 %.

Kesällä 2000 euron valuuttakurssi vastasi en-tistäkin vähemmän euroalueen talouden pe-rustekijöitä, mikä myös lisäsi huolta kurssike-hityksen mahdollisista vaikutuksista maailman-talouteen. G7-maat puuttuivat euron heik-kenemiseen 22.9.2000, jolloin EKP:n aloittees-ta toteutettiin yhteinen valuuttainterventio,johon osallistuivat Yhdysvaltojen, Japanin,Ison-Britannian ja Kanadan keskuspankit. EKP

päätti intervenoida valuuttamarkkinoilla uu-delleen marraskuun alussa. Interventio johtuiEKP:n huolesta euroalueen hintavakauteenkohdistuvista riskeistä, joita euron valuutta-kurssin heikkeneminen aiheutti.

Vuoden 2000 loppupuolella alkoi näkyä aiem-paa selvempiä merkkejä M3:n kasvun hidastu-misesta, kun EKP:n marraskuusta 1999 voi-maan tulleet koronnostot näyttivät merkittä-västi vähentäneen M3:n likvideimpien erienkysyntää ja kun jälkimarkkinakelpoisteninstrumenttien voimakas kasvu ei tasoittanuttätä vähentymistä kuin osittain. Yksityisellesektorille myönnettyjen luottojen vuotuinenkasvuvauhti pysyi suhteellisen nopeana, mihinvaikutti televiestintäyritysten tarve rahoittaajulkiselle sektorille maksettavat kolmannensukupolven matkapuhelinten (UMTS) toimilu-vat. Euroalueelle myönnettyjen luottojen ko-konaismäärän kasvuvauhti hidastui huhti-lo-kakuussa 2000 noin 2 prosenttiyksikköä. Yk-sityiselle sektorille myönnettyjen luottojenkasvuvauhti hidastui tuolloin 0,5 prosenttiyk-sikköä. Kaiken kaikkiaan ensimmäisen pilarinhintavakauteen aiheuttamat riskit näyttivättasapainottuvan syksyllä 2000.

Vuoden 2000 lopulla ilmeni ensimmäisiä merk-kejä siitä, että öljyn hinnan nousu olisi saatta-nut vaikuttaa euroalueen talouskasvua hidas-tavasti. Yhdysvaltojen ja Japanin talouskas-vuun alkoi myös liittyä epävarmuutta.Teollisuustuotantoa koskevat tiedot ja luot-tamusindikaattorit viittasivat kaiken kaikkiaansiihen, että tuotannon kasvu euroalueella oli-si ollut nopeimmillaan vuoden 2000 toisellaneljänneksellä ja hidastunut sittemmin. Työ-markkinat kehittyivät suotuisasti koko vuo-den 2000 ajan. Luultavasti osaksi tämän an-siosta kuluttajien luottamus pysyi vahvana.Vuoden 2001 ensimmäisinä kuukausina näky-mät talouskasvun jatkumisesta euroalueellapysyivät suotuisina.

Rahoitusmarkkinoiden kehitys vuodenvaih-teen tienoilla vastasi tätä yleistä näkemystätalouskasvun jatkumisesta euroalueella jamaailmantalouteen liittyvän epävarmuuden li-sääntymisestä. Euron valuuttakurssi vahvistuimarraskuun 2000 lopusta alkaen merkittäväs-


--------------------------------------------

------------------------------

-----------------------------------------

I II III IV I II III IV I1999 2000

1,0

1,5

2,0

2,5

3,0

3,5

4,0

4,5

5,0

5,5

6,0

1,0

1,5

2,0

2,5

3,0

3,5

4,0

4,5

5,0

5,5

6,0

Maksuvalmiusluoton korkoTalletuskorkoPerusrahoitusoperaation korko/minimitarjouskorkoYön yli -korko (eonia)Perusrahoitusoperaation marginaalikorko

-

Lähteet: EKP ja Reuters.Huom. Perusrahoitusoperaation korko on kiinteäkorkoisten huutokauppojen korko siihen operaatioon asti, jonka maksujen suoritus-päivä oli 28.6.2000. Tuosta operaatiosta alkaen perusrahoitusoperaation korolla tarkoitetaan vaihtuvakorkoisten huutokauppojenkorkotarjousten alarajaa eli minimitarjouskorkoa.

Kuvio 1.EKP:n korot ja rahamarkkinakorot(vuotuinen korko, päivähavaintoja)

ti kaikkiin päävaluuttoihin nähden. Lisäksijoukkolainojen tuotot viittasivat siihen, ettämarkkinat odottivat euroalueen talouskasvunjatkuvan voimakkaana ja inflaation kehittyvänEKP:n neuvoston määrittelemän keskipitkänaikavälin hintavakauden mukaisesti.

Öljyn dollarihinnan merkittävä lasku marras-kuisesta ennätyshinnastaan ja euron vahvistu-minen edistivät vuotuisen kuluttajahintainflaa-tion hidastumista. Loppuvuonna 2000 ja alku-vuonna 2001 oli kuitenkin vielä joitakintekijöitä, jotka viittasivat inflaation kiihtymi-sen suuntaan. YKHI-inflaatio oli 2 prosentinviitearvoa merkittävästi nopeampaa. Ilmanenergian hintoja laskettu YKHI-inflaatiovauhtipysyi melko hitaana, mutta syksystä 2000 al-kaen siinä alkoivat näkyä öljyn aiempienhinnankorotusten ja euron aiemman heiken-tymisen välilliset inflaatiovaikutukset, jotkaseurasivat tuottajahintojen nousuvauhdin no-peutumista tuotantoprosessin aiemmissa vai-heissa. Toinen riskitekijä liittyi palkkanäky-miin etenkin, kun YKHI-inflaatio oli vuoden 2000jälkipuoliskolla melko nopeaa ja talouskasvu

ripeää. Lisäksi alkoi näkyä merkkejä finanssi-politiikan löysentämisestä monissa euroalueenmaissa, mikä oli syytä ottaa huomioon. Joulu-kuussa 2000 julkistetussa eurojärjestelmänasiantuntijoiden laatimassa ennustelaskelmas-sa saadut viitteet kaiken kaikkiaan vahvistivatkäsitystä, jonka mukaan hintavakauteen koh-distuvat riskit painottuvat edelleen inflaationnopeutumisen suuntaan.

EKP:n neuvosto teki 14.12.2000 pitämässäänkokouksessa lavean raha-aggregaatin M3:nkasvun viitearvon säännöllisen tarkistuksen japäätti pitää viitearvon 4½ prosentissa. Päätösperustui viitearvon laskemisessa käytettyjenoletusten vuotuiseen tarkasteluun. Oletuksetkoskevat M3:n kiertonopeuden hidastumista(edelleenkin ½–1 %) ja potentiaalisen tuotan-non trendikasvua (edelleen 2–2½ %). EKP:nneuvosto totesi, ettei toistaiseksi ollut rat-kaisevia todisteita siitä, että euroalueen tuot-tavuuden kasvu olisi nopeutunut havaittavastija pysyvästi, mikä antaisi aihetta uskoa poten-tiaalisen BKT:n trendikasvun nopeutuneenhuomattavasti. Euroalueen potentiaalisen tuo-


tannon kasvun keskipitkän aikavälin kehityk-seen liittyvän epävarmuuden katsottiin kui-tenkin painottuneen aiempaa nopeamman kas-vuvauhdin suuntaan. EKP:n neuvosto ilmoittiseuraavansa tarkasti osoituksia euroalueentuottavuuden kasvun mahdollisesta nopeutu-

misesta. EKP:n neuvosto painotti myös, ettäeuroalueen potentiaalisen tuotannon kasvuavoidaan voimistaa jatkamalla rakenteellisiauudistuksia työ- ja hyödykemarkkinoilla. Täl-laiset uudistukset otetaan luonnollisesti huo-mioon rahapolitiikassa.

2 Rahatalous ja rahoitusmarkkinat

2.1 Rahan määrän kehitys

M3:n määrän kasvuvauhti hidastui vuonna2000

Laajan raha-aggregaatin M3:n vuotuinen kas-vuvauhti oli keskimäärin 5,7 % vuonna 2000eli sama kuin vuonna 1999. Vaikka M3:n kes-kimääräinen vuotuinen kasvuvauhti oli vakaa,rahan määrän kehitys kuitenkin vaihteli vuo-den aikana (ks. kuvio 2). M3:n vuotuinen kas-vuvauhti kiihtyi edelleen vuoden 2000 neljänensimmäisen kuukauden aikana. Nopeimmil-laan kasvuvauhti oli huhtikuussa eli 6,7 %,mutta hidastui merkittävästi vuoden loppuunmennessä. Niinpä M3:n kasvuvauhdin poik-keama 4½ prosentin viitearvosta pieneni edel-leen. M3:n vuotuisen kasvuvauhdin kolmen

kuukauden liukuva keskiarvo oli 5,1 % vuo-den 2000 viimeisellä neljänneksellä.

Jatkuva reaalinen ja nimellinen talouskasvuvauhditti rahan transaktiokysyntää vuonna2000. M3:n erityisen voimakas kasvu vuoden2000 ensimmäisellä neljänneksellä saattoi joh-tua varotoimenpiteistä, joita tehtiin euro-alueen osakemarkkinoilla samana ajanjaksonavallinneen suuren epävarmuuden vuoksi. Täs-tä on osoituksena M1:n voimakas kasvu vuo-den 2000 alkupuolella. M3:n kasvuvauhti hi-dastui toisesta neljänneksestä alkaen, mihinolivat todennäköisesti syinä EKP:n toistuvatkoronnostot marraskuusta 1999 alkaen ja ly-hyiden rahamarkkinakorkojen nousujen myö-tä kasvaneet M3:n likvideimpien erien hal-lussapidon vaihtoehtoiskustannukset. Tämä

I II III IV I II III IV I II III IV 1998 1999 2000

3,0

4,0

5,0

6,0

7,0

3,0

4,0

5,0

6,0

7,0

M3M3 (kolmen kuukauden keskitetty liukuva keskiarvo pyöristettynä ensimmäiseen desimaaliin)M3:n viitearvo (41/2 %)

Lähde: EKP.

Kuvio 2.M3:n kasvu ja viitearvo(vuotuinen prosenttimuutos)


pienensi liikkeessä olevan rahan ja yön yli-talletusten (eli M1:n) sekä irtisanomisajaltaanenintään kolmen kuukauden talletusten ky-syntää. M3:n näille erille ei makseta korkoa,tai niiden tuotto ei juuri vaihtele markkina-korkojen muutosten mukaan. M1:n kysyntäpieneni enemmän kuin M3:een sisältyvienlyhytaikaisten talletusten ja jälkimarkkina-kelpoisten instrumenttien kysyntä kasvoi(ks. kuvio 3).

M3:n erien yksityiskohtaisesta tarkastelustakäy ilmi, että liikkeessä olevan rahan vuotui-nen kasvuvauhti hidastui vuonna 2000 vuonna1999 tapahtuneen voimakkaan nopeutumisenjälkeen. Liikkeessä olevan rahan kysyntä olikasvanut tilapäisesti, kun varauduttiin vuoteen2000 siirtymiseen. Liikkeessä olevan rahankasvuvauhti hidastui selvästi jälkimmäisellävuosipuoliskolla todennäköisesti siksi, ettäkäteisrahan hallussapidon vaihtoehtoiskustan-nukset kasvoivat. Liikkeessä olevan rahan vuo-tuinen kasvuvauhti hidastui siten viimeiselläneljänneksellä 1,8 prosenttiin, kun se vastaa-vana ajanjaksona vuonna 1999 oli ollut 6,0 %.

Yön yli -talletusten vuotuinen kasvuvauhti olihuhtikuussa 2000 ollut 12,7 %, mutta hidastuihuomattavasti keväästä alkaen, mikä johtuioletettavasti niiden hallussapidon kasvaneistavaihtoehtoiskustannuksista. Näiden talletus-ten keskimääräinen vuotuinen kasvuvauhtihidastui viimeisellä neljänneksellä 6,4 prosent-tiin, mikä oli merkittävä lasku verrattuna vuo-den 1999 viimeisen neljänneksen 13,5 pro-sentin kasvuvauhtiin.

Muut lyhytaikaiset talletukset kuin yön yli-talletukset kasvoivat edelleen hitaasti vuon-na 2000. Viimeisenä neljänneksenä niiden vuo-tuinen kasvuvauhti oli 2,2 %, kun se vuoden1999 vastaavana ajanjaksona oli ollut 2,0 %.Näiden talletusten hidas kasvuvauhti johtuukuitenkin niiden kahden alaerän vastakkaises-ta kehityksestä.

Enintään 2 vuoden määräaikaistalletusten ky-syntä kasvoi voimakkaasti (5,6 %) ja irtisano-misajaltaan enintään 3 kuukauden talletustenkysyntä puolestaan supistui samaan aikaan(1,6 %). Näiden muiden lyhytaikaisten talle-

I II III IV I II III IV I II III IV1998 1999 2000

-10

-5

0

5

10

15

20

-10

-5

0

5

10

15

20

Liikkeessä oleva rahaYön yli -talletuksetMuut lyhytaikaiset talletuksetJälkimarkkinakelpoiset instrumentit

Kuvio 3.M3:n erät(vuotuinen prosenttimuutos)

Lähde: EKP.


tusten kuin yön yli -talletusten kahden ala-erän erilaiset kehitykset johtuvat suurelta osinniiden vähittäiskorkojen kehityksestä (ks. ku-vio 9).

M3:een sisältyvien jälkimarkkinakelpoisteninstrumenttien ja takaisinostosopimusten kas-vu jatkui hyvin voimakkaana vuonna 2000.Näiden instrumenttien vuotuinen kasvuvauhtinopeutui viimeisellä neljänneksellä 13,2 pro-senttiin, mikä oli merkittävää verrattuna vuo-den 1999 viimeisen neljänneksen hitaaseen2,5 prosentin kasvuvauhtiin. Kuten edellä mai-nittiin, näiden instrumenttien voimakas ky-syntä on voinut osittain johtua tuottokäyränloivenemisesta vuonna 2000. Euroalueen ra-halaitosten liikkeeseen laskemien jälkimarkki-nakelpoisten instrumenttien kehitystä on kui-tenkin tulkittava varoen, koska eurojärjestel-män nykyisten tilastointimenetelmien mukaaneuroalueen ulkopuolisten hallussa olevienjälkimarkkinakelpoisten instrumenttien osuut-ta ei kyetä arvioimaan tarkasti. Euroalueenulkopuolisten sijoitukset näihin instrument-teihin ovat todennäköisesti vääristäneet M3:nkasvua vuonna 2000 todellista suuremmaksi.

Tammikuussa 2001 M3:n vuotuinen kasvu-vauhti hidastui 4,7 prosenttiin, kun se joulu-kuussa 2000 oli ollut 5,2 %. Suuntaus oli siissama kuin vuoden 2000 toisesta neljännek-sestä lähtien. Myös M3:n vuotuisen kasvuvauh-din kolmen kuukauden keskiarvo pienentyimarraskuusta 2000 tammikuuhun 2001, jol-loin se oli 5,0 %, kun se edellisen kolmenkuukauden jaksona loka-joulukuussa 2000 oliollut 5,1 %.

Luotonannon kasvu heikkeni hiemanvuonna 2000

M3:n vastaeristä euroalueella oleville myön-nettyjen luottojen kasvuvauhti hidastui vuon-na 2000. Tämän erän keskimääräinen vuotui-nen kasvuvauhti oli 7,4 %, kun se vuottaaiemmin oli ollut 8,4 %. Kasvuvauhti hidastuilähinnä siksi, että julkisyhteisöille myönnetytluotot supistuivat (niiden vuotuinen muutos-vauhti vuonna 2000 oli -1,3 %, kun se vuonna1999 oli ollut 2,9 %) ja yksityiselle sektorille

myönnetyt luotot kasvoivat edelleen voimak-kaasti (niiden keskimääräinen vuotuinen kas-vuvauhti vuonna 2000 oli 10,5 % eli sama kuinvuonna 1999).

Yksityiselle sektorille myönnetyissä luotoissalainanannon vuotuinen kasvu vaihteli 8,8:sta10,5 prosenttiin. Vuoden loppua kohti yksi-tyiselle sektorille myönnettyjen lainojen kas-vussa oli lyhyellä aikavälillä havaittavissaorastavaa hidastumista. Yksityiselle sektorillemyönnettyjen luottojen kasvu vuonna 2000johtui pääasiassa yrityksille myönnettyjen lai-nojen merkittävästä kasvusta. Kotitalouksillemyönnettyjen lainojen kasvuvauhti sitä vas-toin hidastui hieman, koska asuntorahoituk-sen kysyntä heikkeni (ks. kuvio 4).

Euroalueen voimakas talouskehitys sekä yri-tysten ja kuluttajien vahva luottamus edistivätkotitalouksille ja yrityksille myönnettyjen lai-nojen kasvua vuonna 2000. Tähän saattoi vai-kuttaa myös se, että koronnosto-odotustenvuoksi lainanottoa aikaistettiin erityisestivuoden alkupuoliskolla. Euroalueen sisäisetfuusiot ja yritysostot ja suorat ulkomaisetsijoitukset ehkä myös lisäsivät lainanottoa.Kiinnitysluottojen ja kiinteistöjen korkeiden hin-tojen vaikutus toisiinsa joissakin euroalueenmaissa edisti luottojen kysyntää erityisesti vuo-den 2000 alkupuoliskolla. Asuntojen hinto-jen nousussa oli kuitenkin nähtävissä selviähidastumisen merkkejä vuoden viime kuukau-sina. Samaan aikaan jatkuvasti nousseet lainan-korot, joiden kehitys seuraa vastaavan-pituisten markkinakorkojen kehitystä pienelläviipeellä, hidasti luotonannon kasvua euro-alueella. Luotonannon kasvun hidastuminenoli nähtävissä vuoden 2000 toisella neljännek-sellä, kun yksityiselle sektorille myönnettyjenluottojen vuotuinen kasvuvauhti saavuttihuippuarvonsa 10,5 % huhtikuussa ja hidastui9,1 prosenttiin heinäkuussa. Tämän jälkeenlainojen kysyntään vaikutti suuresti joidenkinteleviestintäyritysten tarve hankkia rahoitus-ta kolmannen sukupolven matkapuhelinten(UMTS) toimilupien hankkimiseen erityisestiSaksassa. Tämän seurauksena yksityiselle sek-torille myönnettyjen luottojen vuotuinen kas-vuvauhti oli syksyllä jälleen liki 10 %. Tämänjälkeen yksityiselle sektorille myönnettyjen


I II III IV I II III IV 1999 2000

-4,0

-2,0

0,0

2,0

4,0

6,0

8,0

10,0

12,0

14,0

-4,0

-2,0

0,0

2,0

4,0

6,0

8,0

10,0

12,0

14,0

Lainat yksityiselle sektorille

Lainat yrityksilleLainat kotitalouksille

Lainat julkisyhteisöille

Lähde: EKP.

Kuvio 4.Rahalaitosten myöntämät lainat sektoreittain(vuotuinen prosenttimuutos, vuosineljänneksen lopun havaintoja)

luottojen vuotuinen kasvuvauhti hidastui uu-delleen siten, että se oli 9,5 % joulukuussa2000 ja 9,1 % tammikuussa 2001. Tähän kehi-tykseen saattoivat vaikuttaa luottokorkojennousun viivästyneet vaikutukset sekä öljynhinnan syksyiseen nousuun liittynyt euro-alueen talouskasvun heikentyminen.

Yksityiselle sektorille myönnetyt luotot kas-voivat voimakkaasti, mutta julkisyhteisöillesuuntautuva luotonanto sitä vastoin supistuivuonna 2000 (rahalaitosten lainojen vuotui-nen supistumisvauhti vuoden 2000 viimeiselläneljänneksellä oli 1,9 % ja arvopaperien8,9 %). Tämä kehitys on yhdenmukainen jul-kisen sektorin luotonoton tarpeen vähenty-misen kanssa silloin, kun talouskasvu on voi-makasta. Siihen vaikuttivat myös joissakinmaissa UMTS-toimilupien myynnistä saadutsuuret tulot vuonna 2000. M3:n muista vasta-eristä rahalaitossektorin pitkäaikaiset velatkasvoivat verrattain maltillisesti vuonna 2000(niiden keskimääräinen vuotuinen kasvuvauh-

ti viimeisellä neljänneksellä oli 6,2 %, kun sevastaavana ajanjaksona vuonna 1999 oli ollut7,2 %). Näiden instrumenttien kasvuvauhdinhidastuminen johtui todennäköisesti osittaintuottokäyrän loivenemisesta vuonna 2000.

Vuonna 2000 rahalaitossektorin ulkomaisetnettosaamiset supistuivat merkittävästi eli98 miljardia euroa verrattuna vuotta aiem-paan. Ulkomaiset nettosaamiset supistuivatkuitenkin vähemmän kuin 1999, jolloin ne oli-vat supistuneet 177 miljardia euroa. Samoinkuin vuonna 1999 ulkomaiset nettosaamisetsupistuivat todennäköisesti siksi, että euro-alueella sijaitsevat muut kuin rahalaitokset vei-vät pääomaa suorina sijoituksina ja arvopape-risijoituksina. Ulkomaisten nettosaamisten su-pistumisvauhdin hidastuminen oli nähtävissävuoden 2000 jälkipuoliskolla samaan aikaankun euroalueella sijaitsevien muiden kuin ra-halaitosten euroalueen ulkopuolelle kohdis-tuviin transaktioihin liittyvä pääoman netto-tuonti elpyi.


2.2 Rahoitusmarkkinat

Velkapaperien liikkeeseenlaskujen määräkasvoi edelleen

Euroalueella olevien liikkeeseen laskemienvelkapaperien markkinat kasvoivat edelleenvoimakkaasti vuonna 2000. Velkapaperienkanta kasvoi noin 7 % vuoden 1999 lopustavuoden 2000 loppuun. Lyhytaikaisten velka-paperien kanta kasvoi 4 % ja pitkäaikaistenvelkapaperien kanta 7 %. Pitkäaikaisten velka-paperien osuus velkapaperien koko kannastaoli yli 90 % vuoden 2000 lopussa.

Valtio ja rahalaitokset ovat euroalueen velka-paperimarkkinoiden suurimmat liikkeeseenlas-kijat sekä kantojen että liikkeeseenlaskujenmäärällä mitattuna. Yhteensä valtion ja raha-laitosten likkeeseen laskemien velkapape-rien kanta kasvoi vuonna 2000 hitaasti ver-rattuna yritysten ja muiden rahoituslaitostenkuin rahalaitosten liikkeeseen laskemien vel-kapaperien kantoihin (ks. kuvio 5). Muidenrahoituslaitosten kuin rahalaitosten liikkee-seen laskemien euromääräisten velkapape-rien kanta kasvoi noin 24 % vuonna 2000 jayritysten euromääräisten velkapaperien kantanoin 17 %. Näiden liikkeeseenlaskijoiden edel-

Lähde: EKP.

1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000-10

0

10

20

30

40

50

60

-10

0

10

20

30

40

50

60

RahalaitoksetYrityksetMuut rahoituslaitossektoriin kuuluvat kuin rahalaitoksetJulkisyhteisöt

Kuvio 5.Euroalueella olevien liikkeeseen laskemien euromääräisten velkapapereiden kanta(vuotuinen prosenttimuutos)

leen suuret emissiot johtuivat sekä euro-alueen voimakkaasta talouskasvusta että eu-roalueen yrityssektorin jatkuvasta uudelleen-järjestelystä. Lisäksi televiestintäyritysten tar-ve hankkia rahoitusta kolmannen sukupolvenmatkapuhelinten (UMTS) toimilupien hankki-miseen oli merkittävä tekijä vuoden jälkipuo-liskolla. On myös nähtävissä selviä merkkejäsiitä, että yhteinen raha on edistänyt yksityis-ten liikkeeseenlaskijoiden pääsyä Euroopanpääomamarkkinoille. Kuten helmikuun 2001Kuukausikatsauksen artikkelissa ”Yritysrahoi-tus euroalueella” todettiin, euroalueen yri-tyssektori näyttää laajentaneen rahoitusläh-teitään hankkimalla yhä enemmän suoraarahoitusta laskemalla liikkeeseen velkapape-reita.

Liikkeeseen laskettujen velkapaperien kanto-jen kasvuvauhdit ovat hyvin erilaisia eri sek-toreilla. Yritysten ja muiden rahoituslaitostenkuin rahalaitosten osuus euromääräisten vel-kapaperien kokonaiskannasta kasvoi siten 9,7prosenttiin vuonna 2000, kun se vuonna 1999oli ollut 8,5 %. Vuonna 2000 rahalaitossek-torin liikkeeseen laskemien velkapaperienosuus euromääräisten velkapaperien kokonais-kannasta kasvoi 37,4 prosenttiin, kun se vuo-den 1999 lopussa oli ollut 37,0 %. Kasvu johtui


pääasiassa yksityiselle sektorille myönnettyjenluottojen kasvun aiheuttamasta lisääntynees-tä rahoitustarpeesta. Julkisen sektorin osuuseuromääräisten velkapaperien kannasta puo-lestaan pieneni 53,0 prosenttiin vuonna 2000,kun se vuoden 1999 lopussa oli ollut 54,5 %.Julkisen sektorin suhteellisen osuuden piene-neminen euroalueen velkapaperimarkkinoillajohtui siitä, että julkisen sektorin luotonotontarve väheni vuonna 2000 edellisistä vuosista.

Euroalueella sijaitsevien liikkeeseenlaskijoideneuromääräisten velkapaperien bruttoemis-sioiden osuus kaikkien valuuttojen määräis-ten velkapaperien liikkeeseenlaskuista pysyisuurena vuonna 2000, mutta laski edellisvuo-tisesta. Euromääräisten velkapaperien liikkee-seenlaskujen osuus kaikista euroalueella si-jaitsevien liikkeeseenlaskijoiden emissioista oli92,6 % vuonna 2000, kun se vuonna 1999 olikeskimäärin ollut 94,6 %. Euro oli edelleenhoukutteleva sijoitusvaluutta ulkomaisille si-joittajille, vaikka vuoden 2000 kasvu ei saa-vuttanutkaan vuoden 1999 poikkeuksellistavoimakasta kasvua. Euroalueen ulkopuolistenliikkeeseenlaskijoiden liikkeeseen laskemieneuromääräisten velkapaperien kanta kasvoi26,3 % vuonna 2000, kun se vuonna 1999 olikasvanut 42,4 %.

Rahamarkkinakorot seurasivat EKP:nkorkojen nousua vuonna 2000

Rahamarkkinakorot nousivat huomattavastivuonna 2000. Niiden kehitys vastasi EKP:nkorkojen nousua. EKP:n korkoja nostettiinkuuteen otteeseen eli kaikkiaan 175 perus-pisteen verran vuonna 2000. Rahamarkkina-korkojen nousu vuoden aikana oli laajaltirahoitusmarkkinoiden odotusten mukainen.Tästä on osoituksena se, että vuoden 2000alussa 12 kuukauden euriborkorko oli noin3,9 % eli merkittävästi suurempi kuin yhdenkuukauden euriborkorko, joka oli tuolloin3,1 % (ks. kuvio 6). Tästä voidaan päätellä,että rahoitusmarkkinat odottivat rahamarkki-nakorkojen nousevan huomattavasti vuonna2000.

Ennen EKP:n ilmoituksia korkojen nostoistaeoniakorkona mitattu yön yli -korko pysytteliyleensä korkeampana kuin korot, joilla EKPviestii rahapolitiikasta (eli kiinteäkorkoistenhuutokauppojen korko siihen perusrahoitus-operaatioon asti, jonka maksut suoritettiin21.6.2000, ja sen jälkeen minimitarjouskorkovaihtuvakorkoisissa huutokaupoissa). Vuoden1999 tapaan eoniakoron volatiliteetti oli vä-häistä ja keskittyi lähinnä pitoajanjaksojen lop-

I II III IV I II III IV I1999 2000

2,22,42,62,83,03,23,43,63,84,04,24,44,64,85,05,25,45,6

2,22,42,62,83,03,23,43,63,84,04,24,44,64,85,05,25,45,6

1 kk:n euribor3 kk:n euribor6 kk:n euribor12 kk:n euribor

Kuvio 6.Euroalueen lyhyet korot(vuotuinen korko, päivähavaintoja)

Lähde: Reuters.


puihin, jolloin pankkijärjestelmän vähimmäis-varantovelvoitteet oli täytettävä. Eoniakorkomyös yleensä nousi kunkin kuukauden viimei-senä kaupankäyntipäivänä, koska rahoituslai-tosten oli sopeutettava taseitaan näinä päivi-nä. Vuoden vaihteessa tämä ilmiö oli erityisenselkeä.

Vuoden 2000 alkupuoliskolla rahamarkkina-korkojen kehitys oli yhdensuuntainen EKP:nkorkojen asteittaisen nousun kanssa. EKP nos-ti korkoja neljä kertaa vuoden 2000 alkupuo-liskolla. Näistä rahoitusmarkkinat olivat milteitäydellisesti ennakoineet kolme jo ennen kuinniistä ilmoitettiin, joten lyhyet rahamarkkina-korot eivät juuri nousseet EKP:n koronnosto-jen myötä. Lyhyet rahamarkkinakorot muut-tuivat selvästi EKP:n koronnoston myötäainoastaan 8.6.2000, jolloin EKP nosti korko-jaan 50 peruspistettä. Tästä voidaan päätellä,että markkinaosapuolet eivät olleet täysinennakoineet koronnoston suuruutta.

EKP:n 8.6. antama ilmoitus korkojen nostostakatkaisi noin kahdeksi kuukaudeksi yhden jakolmen kuukauden euriborkoron trendi-nousun, koska päätös korkojen nostosta hil-litsi tilapäisesti odotuksia, että korkoja nos-tettaisiin uudelleen lähiaikoina. Elokuun puo-livälistä lokakuuhun lyhyet rahamarkkinakorotjatkoivat nousuaan, mikä viittaa siihen, ettämarkkinat olivat odottaneet korkojen nosto-ja, joista EKP ilmoitti 31.8. ja 5.10. Näidenkoronnostopäätösten myötä odotukset EKP:nkoronnostojen jatkumisesta heikkenivät.

Rahamarkkinoiden käsitykset muuttuivat vä-hitellen syksyllä. Kahdentoista kuukauden eu-riborkorko oli alkanut laskea jo syyskuussa,ja lyhyet rahamarkkinakorot puolestaan al-koivat laskea asteittain marraskuun aikana.Pitkät rahamarkkinakorot laskivat eniten, jajoulukuun 2000 alussa rahamarkkinakorkojentuottokäyrä kääntyi laskevaksi. Vuoden 2000lopussa 12 kuukauden euriborkorko oli4,75 % eli suurin piirtein sama kuin touko-kuun 2000 alussa ja yli 50 peruspistettäalhaisempi kuin syyskuussa. Yhden kuukau-den euriborkorko oli 4,85 % eli 20 peruspis-tettä alhaisempi kuin marraskuun lopun huip-puarvo.

Markkinoiden käsityksen muuttumiseen vuo-den 2000 syksyllä liittyi kolmen kuukaudeneuriborkorkofutuureihin perustuvista optiois-ta johdetun implisiittisen volatiliteetin lisään-tyminen. Tämä tarkoitti sitä, että markkina-osapuolet olivat epävarmoja tulevista rahapo-liittisista toimista. Volatiliteetti ei kuitenkaanloppuvuonna lisääntynyt yhtä paljon kuin ra-hamarkkinoiden volatiliteettiodotukset olivatpienentyneet vuoden 2000 kymmenen ensim-mäisen kuukauden aikana.

Rahamarkkinakorkojen lasku pysähtyi tammi-helmikuussa 2001. Kahdentoista ja yhdenkuukauden euriborkoron erona mitattu raha-markkinoiden tuottokäyrä oli tuolloin hiemanlaskeva, mistä voidaan päätellä, että markki-naosapuolet odottivat lyhyiden rahamarkki-nakorkojen laskevan hieman vuonna 2001.

Euroalueen pitkien joukkolainojen tuototjokseenkin vakaat vuonna 2000

Toisin kuin vuonna 1999, jolloin pitkät korotnousivat tuntuvasti, valtion pitkien joukkolai-nojen tuotot pysyivät jokseenkin vakaina noin5,5 prosentissa suurimman osan vuotta 2000(ks. kuvio 7 a). Vasta vuoden lopussa eli mar-raskuusta alkaen joukkolainojen tuotot laski-vat jonkin verran, ja vuoden lopussa ne olivathieman yli 5,0 %. Yhdysvaltojen joukkolaina-markkinoilla kymmenen vuoden joukkolaino-jen tuotot pienenivät noin 130 peruspistettävuoden 2000 aikana. Vuoden lopussa niidentuotot olivat 5,2 % eli pienimmät sitten vuo-den 1999 kevään. Tällaisen kehityksen myötäYhdysvaltojen kymmenen vuoden joukkolai-nojen tuottojen ja euroalueen vastaavien tuot-tojen välinen ero kaventui noin 85 peruspis-teen verran noin 15 peruspisteeseen vuoden2000 lopussa. Ero on pienin sitten vuoden1996 lopun (ks. kuvio 7 b).

Maailmantalouden kasvua koskevien arvioidenkorjaaminen aiempaa optimistisemmiksi ja sitäseurannut kasvuodotusten pieneneminen vai-kuttivat merkittävästi pitkien korkojen maail-manlaajuiseen kehitykseen vuonna 2000. Yh-dysvaltojen voimakas talouskasvu loi tammi-kuussa kasvupaineita pitkien joukkolainojen


tuottoihin. Valtion joukkolainojen tuottojennousu muuttui huomattavaksi laskuksi helmi-kuun 2000 alussa, mihin oli vaikuttanut Yhdys-valtojen valtiovarainministeriön suunnitelmavähentää merkittävästi pitkien joukkolainojenemissioita ja lunastaa joukkolainoja enneneräpäivää. Tarjonnan supistuminen ilmeisestiaiheutti ns. niukkuuspreemion Yhdysvaltojenjoukkolainojen hintoihin vuoden 2000 alussa.Niukkuuspreemio vaikutti ilmeisesti siten, ettäYhdysvaltojen koronvaihtosopimusten kiin-teän koron ja valtion joukkolainojen tuotonero suureni selvästi eli noin 50 perusyksikköävuo-den 2000 ensimmäisten kuukausien aikana,jolloin se oli suurempi kuin kymmeneen vuo-teen. Tämän eron suureneminen johtui pää-asiassa valtion joukkolainojen tuottojen huo-mattavasta laskusta, kun kymmenen vuodenkoronvaihtosopimusten korot pysyivät jok-seenkin vakaina tammikuun lopun ja huhti-kuun 2000 lopun välisenä aikana.

Yhdysvaltojen joukkolainojen tuottoihin jat-kuvasti kohdistuneet suuret laskupaineet vuo-den 2000 jälkipuoliskolla näyttivät pääasiassa

(a) Valtion pitkien lainojen tuotot euroalueella, Yhdysvalloissa ja Japanissa(vuotuinen korko, päivähavaintoja)

(b) Yhdysvaltojen ja euroalueen 10 vuoden joukkolainojen tuottoero(vuotuinen korko, päivähavaintoja)

1996 1997 1998 1999 20000,0

3,0

6,0

9,0

0,0

3,0

6,0

9,0

EuroalueYhdysvallatJapani

1996 1997 1998 1999 2000-2,0

-1,0

0,0

1,0

2,0

-2,0

-1,0

0,0

1,0

2,0

Lähde: Reuters.Huom. Valtion pitkillä lainoilla tarkoitetaan 10 vuoden joukkovelkakirjalainoja tai maturiteetiltaan lähimpiä vastaavia lainoja.Kreikan tiedot sisältyvät kuvioon 1.1.2001 alkaen.

Kuvio 7.

johtuneen siitä, että sijoittajat olivat arvioi-neet uudelleen tulevaa talouskehitystä. Erityi-sesti Yhdysvaltojen keskuspankin koronnosto-päätökset vuonna 1999 ja vuoden 2000 alussasekä jatkuvasti korkeana pysynyt öljyn hintaja vahva dollari vaikuttivat siihen, että mark-kinaosapuolet yhä enemmän odottivat Yhdys-valtojen talouskasvun hidastuvan. Tätä taus-taa vasten pitkän aikavälin inflaatio-odotuksetvähenivät, mikä loi lisää laskupaineita Yhdys-valtojen joukkolainojen tuottoihin. Näitä las-kupaineita vahvisti ajoittain se, että osake-kurssien lasku ja Yhdysvaltojen osakemarkki-noiden lisääntynyt volatiliteetti kannustivatsijoittajia sijoittamaan osakkeita turvallisem-piin arvopapereihin kuten valtion joukkolai-noihin.

Suurimman osan vuotta 2000 Japanin valtionpitkien joukkolainojen tuotot olivat hyvin va-kaita ja kymmenen vuoden joukkolainojentuotto vaihteli 1,6:sta 1,9 prosenttiin. Japaninvaltion kymmenen vuoden joukkolainojentuotto oli edellä mainittua kapeaa vaihteluvä-liä suurempi vain tilapäisesti, kun Japanin kes-


IV I II III IV I II III IV I1999 2000

0

1

2

3

4

5

6

0

1

2

3

4

5

6

Tuotot yhtenäistävä inflaatiovauhtiNimelliskorkoisen joukkolainan tuottoReaalikorkoisen joukkolainan tuotto

Lähteet: Ranskan valtiovarainministeriö, ISMA ja Reuters.Huom. Reaalikorkoisen joukkolainan tuotto on johdettu (ilman tupakan hintojen vaikutusta laskettuun) Ranskan kuluttajaindeksiinsidottujen Ranskan valtion vuonna 2009 erääntyvien joukkolainojen markkinahinnoista. Nimelliskorkoisen joukkolainan tuotto onjohdettu Ranskan kiinteäkorkoisten, myös vuonna 2009 erääntyvien joukkolainojen markkinahinnoista.

Kuvio 8.Ranskan kuluttajahintaindeksistä laskettu tuotot yhtenäistävä inflaatiovauhti(prosentteina, päivähavaintoja)

kuspankki lopetti nollakorkopolitiikkansa elo-kuussa 2000.

Yhdysvaltojen joukkolainamarkkinoiden kehi-tys vaikutti ajoittain tilapäisesti myös euro-alueen valtion joukkolainojen tuottoihin vuon-na 2000, mutta euroalueella joukkolainojentuottojen vaihtelu oli kuitenkin huomattavas-ti vähäisempää kuin Yhdysvalloissa. Lisäksi eu-roalueen valtion joukkolainojen tuottojenvaihteluiden keskiarvo pysyi kutakuinkin va-kaana vuoden 2000 kymmenen ensimmäisenkuukauden aikana. Euroalueen valtion jouk-kolainojen vakaaseen nimellistuottoon vaikuttipääasiassa kaksi tekijää. Ensiksikin sijoittajienpitkän aikavälin keskimääräiset inflaatio-odo-tukset näyttivät pysyneen vakaina ja verrat-tain alhaisina, koska markkinaosapuoletsuhtautuivat luottavaisesti EKP:n neuvostontoimiin hintavakauden säilyttämiseksi keski-pitkällä aikavälillä. Tämä näkyi siinä, ettäRanskan valtion 10 vuoden nimelliskorkois-ten ja indeksisidonnaisten joukkolainojenreaalituoton perusteella laskettu ns. tuototyhtenäistävä inflaatiovauhti pysyi hyvin vakaa-na (ks. kuvio 8) ja vaihteli 1,5:stä 1,8 prosent-tiin suuren osan vuotta 2000. Toiseksi euro-alueen talouden pitkän aikavälin kasvuodo-

tukset näyttivät pysyvän verrattain suurinavuonna 2000, kun BKT:n määrä oli kasvanutnopeasti vuonna 1999 ja vuoden 2000 alussa.Tämä näkyi siinä, että Ranskan valtion indek-sisidonnaisten joukkolainojen reaalituotto py-syi vakaana ja vaihteli 3,6:sta 4,0 prosenttiinsuuren osan vuotta 2000. Marras- ja joulu-kuussa 2000 euroalueen valtion joukkolaino-jen tuotot pienenivät vähitellen, koska mark-kinat odottivat euroalueen talouskasvunhidastuvan hieman lyhyellä aikavälillä. Arviotsiitä, että euroalueen talous kasvaa aiemminarvioitua hitaammin, näyttivät perustuvanöljyn hinnan aiempaan nousuun ja edellämainittuihin arvioihin siitä, että maailmanta-lous ja erityisesti Yhdysvaltojen talous kasva-vat aiemmin arvioitua hitaammin.

Vuoden 1999 lopusta vuoden 2000 loppuunvaltion 10 vuoden joukkolainojen tuottojen jakolmen kuukauden euriborkoron erona mi-tattu euroalueen tuottokäyrä loiveni noin 200peruspistettä noin 20 peruspisteeseen. Tuot-tokäyrän loivenemisessa vuonna 2000 oli kaksivaihetta. Vuoden kymmenen ensimmäisenkuukauden aikana tuottokäyrä loiveni lähinnäsiksi, että lyhyet rahamarkkinakorot nousivatEKP:n koronnostojen myötä. Pitkien joukko-


lainojen tuotot pysyivät puolestaan kutakuin-kin vakaana. Marras-joulukuussa lyhyet korotkuitenkin laskivat, joten tuottokäyrän loive-neminen johtui pitkien joukkolainojen tuot-tojen pienenemisestä. Lisäksi vuoden 2000loppua kohden alle kahden vuoden maturi-teeteissa tuottokäyrä oli hieman laskeva japitkissä maturiteeteissa tuottokäyrä oli edel-leen nouseva. Tästä voidaan päätellä, ettämarkkinat odottivat talouskasvun hidastuvanlyhyellä aikavälillä, mutta pitkän aikavälin kas-vuodotukset eivät juuri muuttuneet.

Vuoden 2000 lopun ja 13.3.2001 välisenä ai-kana valtion 10 vuoden joukkolainojen tuototeuroalueella pysyivät jokseenkin vakaina noin5 prosentissa. Koska Yhdysvalloissa pitkienjoukkolainojen tuotot samanaikaisesti supis-tuivat ja Yhdysvaltojen virallisia korkoja las-kettiin 100 peruspistettä, Yhdysvaltojen ja eu-roalueen 10 vuoden joukkovelkakirjalainojentuottoero kaventui miltei nollaan maaliskuun2001 alkupuolella. Siten näiden joukkolaino-jen tuottoero oli pienin sitten vuoden 1997alkupuolen.

1996 1997 1998 1999 20000,0

2,0

4,0

6,0

8,0

10,0

0,0

2,0

4,0

6,0

8,0

10,0

Kolmen kuukauden rahamarkkinakorkoEnintään vuoden lainat yrityksilleEnintään vuoden määräaikaistalletuksetIrtisanomisajaltaan enintään kolmen kuukauden talletuksetYön yli -talletukset

Kuvio 9.Pankkien lyhyet korot ja vastaava markkinakorko(vuotuinen korko, kuukausittaisia keskiarvoja)

Pankkikorkojen kehitys pääosin markkina-korkojen kehityksen mukaista

Pankkien lyhyet korot nousivat marraskuu-hun 2000 asti rahamarkkinakorkojen trendinmukaisesti. Eri talletusmuodoille maksetta-vien korkojen kehitys oli merkittävästi toisis-taan poikkeavaa. Kolmen kuukauden raha-markkinakorko nousi 165 peruspistettä vuo-den 1999 lopusta marraskuuhun 2000 asti.Yön yli -talletusten ja irtisanomisajaltaanenintään kolmen kuukauden talletusten korotnousivat samana ajanjaksona verrattain vähän,noin 40 peruspistettä. Ero kolmen kuukaudenrahamarkkinakorkoihin suureni siten noin 125peruspistettä vuoden 2000 loppuun mennes-sä. Enintään yhden vuoden määräaikaistalle-tusten korko sitä vastoin nousi 134 peruspis-tettä (ks. kuvio 9). Tämä ei ole mitenkäänpoikkeuksellista, sillä aiemmat kokemuksetosoittavat, että markkinakorkojen muutostenvälittyminen irtisanomisajaltaan enintään kol-men kuukauden talletusten pankkikorkoihinon hitaampaa ja epätäydellisempää kuin enin-tään kahden vuoden määräaikaistalletustenkorkoihin. Tämä kehitys on kuitenkin kasvat-tanut enintään kahden vuoden määräaikaistal-letusten suhteellista kiinnostavuutta, mikä nä-kyy niiden verrattain voimakkaana kasvuna

Lähteet: EKP ja Reuters.Huom: Kreikan tiedot sisältyvät kuvioon 1.1.2001 alkaen.


1996 1997 1998 1999 20003,0

4,0

5,0

6,0

7,0

8,0

3,0

4,0

5,0

6,0

7,0

8,0

Valtion viiden vuoden joukkovelkakirjalainojen tuototAsuntolainat kotitalouksilleYli kahden vuoden määräaikaistalletuksetYli vuoden lainat yrityksille

Lähteet: EKP ja Reuters.Huom. Kreikan tiedot sisältyvät kuvioon 1.1.2001 alkaen.

Kuvio 10.Pankkien pitkät korot ja vastaava markkinakorko(vuotuinen korko, kuukausittaisia keskiarvoja)

(rahatalouden kehityksestä tarkemmin osassa1.1). Pankkien yrityksille myöntämien enin-tään vuoden pituisten lainojen korot nousivat137 peruspistettä marraskuuhun asti ulottu-valla ajanjaksolla. Näiden korkojen kehitysvastasi lyhyiden markkinakorkojen kehitystä.Enintään vuoden pituisten lainojen korot oli-vat marraskuussa enimmillään 210 peruspis-tettä korkeammat kuin kolmen kuukauden ra-hamarkkinakorot (vuoden 1999 lopussa näi-den korkojen ero oli ollut 238 peruspistettä).Rahamarkkinakorot alkoivat laskea marras-kuun puolivälissä. Tämä näkyi nopeasti enintäänyhden vuoden määräaikaistalletusten koros-sa, joka laski 17 peruspistettä marraskuusta2000 tammikuuhun 2001. Myös yrityksillemyönnettyjen enintään vuoden pituisten lai-nojen korot laskivat, mutta hieman vähem-män. Rahamarkkinakorkojen muutokset näyt-tävät siten vaikuttaneen verrattain nopeastiluotto- ja talletuskorkoihin. Pankkien muut ko-rot, kuten yön yli -talletusten ja irtisanomisajaltaanenintään kolmen kuukauden talletusten korot,eivät kuitenkaan muuttuneet paljonkaan tänä ai-kana, mikä viittaa siihen, etteivät ne reagoi raha-markkinakorkojen muutoksiin kovin herkästi.

Pankkien pitkät korot nousivat yleisesti vuo-den 2000 alkupuolella ja saavuttivat valtion

joukkolainojen tuottojen kasvun vuonna 1999.Pankkien korot vakaantuivat kesällä 2000,mihin vaikutti pitkien joukkolainojen tuotto-jen vakaus vuoden 2000 kolmella ensimmäi-sellä neljänneksellä (ks. kuvio 10). Esimerkiksiyli kahden vuoden talletusten korko nousi 69peruspistettä vuoden 1999 lopusta heinäkuu-hun 2000 ja vain 6 peruspistettä heinäkuustamarraskuuhun 2000. Kotitalouksien asunto-lainojen korot nousivat 72 peruspistettä joulu-kuun 1999 ja elokuun 2000 välisenä aikana,minkä jälkeen ne vakaantuivat. Marraskuunjälkeen nämä korot alkoivat laskea, mihin vai-kutti valtion joukkolainojen tuottojen kehitysvuoden loppupuolella.

Osakkeiden hinnat laskivat maailmanlaajui-sesti volatiileilla markkinoilla

Vuonna 2000 keskeisillä osakemarkkinoillaosakeindeksit eivät jatkaneet vuodesta 1995jatkunutta trendinousuaan. Osakkeiden hin-nat vaihtelivat suuresti enimmän osan vuotta,ja laajat vertailuindeksit olivat vuoden 2000lopussa alhaisemmat kuin vuoden 1999 lopus-sa. Tämä kehitys johtui lähinnä markkinaosa-puolten lisääntyneestä epävarmuudesta yritys-ten lyhyen ja pitkän aikavälin tulosnäkymiä


I II III IV I II III IV I II III IV I1998 1999 2000

60

80

100

120

140

160

180

200

220

60

80

100

120

140

160

180

200

220


Lähde: Reuters.Huom. Dow Jones Euro Stoxx (laaja) euroalueen osalta, Standard & Poor’s 500 Yhdysvaltojen ja Nikkei 225 Japanin osalta.Kreikan tiedot sisältyvät kuvioon 1.1.2001 alkaen.

Kuvio 11.Osakeindeksit euroalueella, Yhdysvalloissa ja Japanissa(1.1.1998 = 100, päivähavaintoja)

kohtaan ja siitä, että tietotekniikkayritystentuloskehitykseen kohdistuvat odotukset heik-kenivät merkittävästi.

Osakkeiden hintojen kehitys Yhdysvalloissa,Japanissa ja euroalueella oli kutakuinkin sa-manlaista vuonna 2000 (ks. kuvio 11). Vuo-den ensimmäisinä kuukausina osakeindeksitpääasiassa nousivat, ja euroalueella jopa jyr-kästi. Tämän jälkeen osakkeiden hinnat hei-lahtelivat, ja elokuun lopun jälkeen ne olivatlaskusuunnassa. Osakkeiden hinnat euro-alueella olivat vuoden 2000 lopussa Dow JonesEuro Stoxx -indeksin mukaan mitattuna 6 %alhaisemmat kuin vuoden 1999 lopussa. Yh-dysvalloissa Standard and Poor’s 500 -indeksilaski samana ajanjaksona 9 % ja Japanissa Nik-kei 225 -indeksi 27 %. Osakeindeksien laskuavuonna 2000 tarkasteltaessa olisi kuitenkinpidettävä mielessä, että osakkeiden hinnatovat viime vuosina nousseet huomattavasti.Vuonna 1999 Dow Jones Euro Stoxx -indeksinousi 40 %, Standard and Poor’s 500 -indeksi20 % ja Nikkei 225 -indeksi 37 %.

Osakemarkkinoiden maailmanlaajuiseen kehi-tykseen vaikuttivat eniten Yhdysvaltojen ta-

pahtumat. Yhdysvaltojen jatkuva voimakas ta-louskasvu vuoden 2000 alussa sai sijoittajatsuhtautumaan hyvin optimisesti osakkeidenpitkän aikavälin tuottonäkymiin. Erityisenmyönteisinä pidettiin Internet-yritysten ja mui-den ns. uuden talouden yritysten osakkeidentuottonäkymiä. Vuoden kuluessa voimistuivatmerkit Yhdysvaltojen talouskasvun hidastu-misesta. Samaan aikaan markkinaosapuoletsuhtautuivat aiempaa pessimistisemmin yritys-ten pitkän aikavälin tulosnäkymiin erityisestitietotekniikkasektorilla. Koska sijoittajien mie-lenkiinto kohdistui tämän vuoksi muihin kuintietotekniikkayritysten osakkeisiin, NasdaqComposite -indeksi, joka koostuu suureksi osak-si ns. uuden talouden yritysten osakkeista, laski37 % vuoden 1999 lopun ja vuoden 2000 lopunvälisenä aikana. Tämä huomattava lasku kumosiindeksin tuntuvan nousun vuonna 1999, jotenvuoden 2000 lopussa indeksi oli vuoden 1999alun tasolla. Koska markkinaosapuolet olivataiempaa epävarmempia tietotekniikkayritystentuloskehityksestä, Nasdaq 100 -indeksin impli-siittinen volatiliteetti vaihteli huomattavastivuoden aikana. Joulukuussa 2000 implisiittinenvolatiliteetti oli noin kolmanneksen suurempikuin vuotta aiemmin (ks. kehikko 2).


Kehikko 2.Osakemarkkinoiden volatiliteetti kasvoi maailmanlaajuisesti, kuntietotekniikkayritysten osakkeiden hinnat vaihtelivat

Osakkeiden hintojen trendeistä voidaan saada hyödyllistä tietoa eurojärjestelmän rahapolitiikan strategian

toisen pilarin mukaiseen tarkasteluun. Osakkeiden hinnoista saatavat tiedot perustuvat siihen, että hintojen

pitäisi vastata mm. markkinaosapuolten odotuksia tulevista osingoista, jotka puolestaan liittyvät yritysten

arvioituun tuloskehitykseen. Yritysten tuloskehitystä koskevat odotukset liittyvät yleensä ennakoituun talous-

kehitykseen, joten osakkeiden hintojen kehityksestä voidaan päätellä markkinaosapuolten talouskasvua kos-

kevien odotusten muuttuminen. Osakkeiden hintojen kehityksestä saatavat tiedot voivat siten täydentää

muiden varallisuushintojen kehityksestä saatavia tietoja. Näitä ovat esimerkiksi joukkolainojen nimellistuotot

ja indeksisidonnaisten joukkolainojen reaalituotot. Keskuspankkien on myös tärkeää seurata tarkasti osakkei-

den hintojen kehitystä voidakseen arvioida hintojen muuttumisen vaikutuksia varallisuuteen ja luottamukseen.

Rahapolitiikan kannalta osakkeiden hintojen suuri volatiliteetti ja mahdolliset vääristymät osakkeiden hinto-

jen ja hintakehitykseen vaikuttavien perustekijöiden välillä vaikeuttavat kuitenkin arviointia osakkeiden

hintojen kehityksen vaikutuksista tuleviin taloudellisiin olosuhteisiin.

Osakkeiden hinnat vaihtelivat verrattain paljon maailmanlaajuisesti suuren osan vuotta 2000. Niinpä osakkei-

den hintojen keskimääräisen volatiliteetin kehitys keskeisillä osakemarkkinoilla jatkoi jo muutaman vuoden

kestänyttä suuntaustaan. Esimerkiksi kun Dow Jones Euro Stoxx -indeksillä mitattu euroalueen osakkeiden

hintojen päivittäisten prosenttimuutosten keskimääräinen keskihajonta vuositasolle korotettuna oli 15 % vuo-

sien 1990 ja 1998 välisenä aikana, se kasvoi 17 prosenttiin vuonna 1999 ja edelleen 22 prosenttiin vuonna

2000 (ks. kuvio).

Osakkeiden laajojen hintaindeksien volatiliteetin kasvaminen maailmanlaajuisesti viime vuosina johtui suu-

relta osin tietotekniikkayritysten osakkeiden hintojen kehityksestä. Ns. uuden talouden ja vanhan talouden

yritysten osakkeiden hintojen erilainen kehitys näytti saaneen alkunsa Yhdysvaltojen osakemarkkinoilta.

Lähinnä tietotekniikkayritysten osakkeista koostuvan Nasdaq Composite -indeksin volatiliteetti lisääntyi

27 prosentista vuodessa vuonna 1999 miltei kaksinkertaiseksi eli 48 prosentiksi vuodessa vuonna 2000, kun

sen keskimääräinen volatiliteetti vuosina 1990–1998 oli ollut 16 %. Sitä vastoin Standard and Poor’s 500

-indeksin (joka koostuu enimmäkseen ns. vanhan talouden yritysten osakkeista) volatiliteetti lisääntyi ainoas-

taan hieman eli keskimäärin 22 prosenttiin vuodessa vuonna 2000. Euroalueen osakemarkkinoiden kehitys on

ollut vastaavaa. Dow Jones Euro Stoxx -indeksiin sisältyvien tietotekniikkayritysten osakkeiden hintojen

volatiliteetti lisääntyi 51 prosenttiin vuonna 2000, kun se vuonna 1999 oli ollut 28 %. Indeksiin sisältyvien

televiestintäyritysten osakkeiden hintojen volatiliteetti lisääntyi 45 prosenttiin vuonna 2000, kun se vuonna

1999 oli ollut 27 %. Kaikkien tähän indeksiin kuuluvien yritysten osakkeiden hintojen volatiliteetin mediaani

suureni hieman vähemmän eli 22 prosenttiin vuonna 2000, kun se vuonna 1999 oli ollut 19 %.

Tietotekniikkayritysten osakkeiden hintojen suuret vaihtelut keskeisillä osakemarkkinoilla vuonna 2000 joh-

tuivat pääasiassa siitä, että markkinaosapuolet arvioivat uudelleen näiden yritysten pitkän aikavälin tulosnäky-

miä ja niiden osakkeisiin liittyviä riskejä. Vaikka vuoden 2000 ensimmäisinä kuukausina sijoittajat olivat

suhtautuneet hyvin optimistisesti ns. uuden talouden yritysten osakkeiden pitkän aikavälin tuotto-odotuksiin,

vähitellen sijoittajien pessimismi ja epävarmuus kasvoivat. Tietotekniikkayritysten osakkeiden hintojen suuri

volatiliteetti kuvasti sitä, että markkinaosapuolten oli hyvin vaikea arvioida näiden osakkeiden pitkän aikavä-

lin hintakehitystä. Ns. uuden talouden yritykset ovat yleensä vastikään perustettuja, ja niiden tulosnäkymät

voivat olla hyvin suotuisia, mikä johtuu yritysten innovatiivisesta luonteesta. Nämä yritykset kuitenkin

tuottavat usein voittoa vasta verrattain myöhäisessä vaiheessa, ja alkuvaiheessa ne tuottavat vain vähän voittoa

tai ovat jopa tappiollisia. Tämän vuoksi niiden pitkän aikavälin kannattavuus voi olla huomattavan epävar-

maa, erityisesti kun otetaan huomioon yrityksen alkuinvestoinnit ja toimialan epävarmat näkymät. Tietotek-

niikkayritysten osakkeiden hintojen kehitykseen voivat sitä paitsi vaikuttaa erityisen paljon yritystoiminnan

riskit (tekninen kehitys ja kuluttajien mieltymysten muutos) ja likviditeetin heilahtelut.


0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Tammi Syys Touko Tammi Syys Touko0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Standard & Poor’s 500 -indeksin implisiittinen volatiliteettiNasdaq-indeksin implisiittinen volatiliteettiStandard & Poor’s 500 -indeksin volatiliteettiNasdaq-indeksin volatiliteetti

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Tammi Kesä HuhtiMarras Syys0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Euro Stoxx -indeksin implisiittinen volatiliteettiStoxx-tekniikkaindeksin implisiittinen volatiliteettiEuro Stoxx -indeksin volatiliteettiEuro Stoxx- tekniikkaindeksin volatiliteetti

1999 2000 1997 1998 1999 2000

Osakekurssien volatiliteetti ja implisiittinen volatiliteetti(vuotuisina prosentteina, kuukausihavaintoja)

Lähteet: Bloomberg ja EKP:n laskelmat.Huom. Volatiliteetti on laskettu kunkin kuukauden päivittäisten indeksimuutosten vuositasolle korotettuna keskihajontana. Euro-alueen osakekurssien volatiliteetti on laskettu Dow Jones Euro Stoxx -indeksien perusteella. Implisiittinen volatiliteetti onjohdettu osakeindekseihin perustuvista optioista. Euroalueen kaikkien toimialojen osakkeiden implisiittinen volatiliteetti onarvioitu Dow Jones Euro Stoxx 50 -indeksiin perustuvien optioiden pohjalta ja tekniikkasektorin osakkeiden implisiittinenvolatiliteetti Dow Jones Stoxxin tekniikka-alaindeksiin perustuvien optioiden pohjalta.

Markkinaosapuolten lisääntynyt epävarmuus vaikutti myös Nasdaq 100 -indeksiin kuuluvien osakkeiden

implisiittisen volatiliteetin lisääntymiseen (ks. oheinen kuvio). Implisiittinen volatiliteetti johdetaan osakkei-

den optioiden hinnoista, ja se on osakkeiden hintojen prosenttimuutosten odotetun keskihajonnan likiarvo,

tässä tapauksessa enintään kolmen kuukauden ajanjaksolta. Implisiittinen volatiliteetti antaa siten viitteitä

tulevan hintakehityksen epävarmuudesta. Nasdaq 100 -indeksin keskimääräinen implisiittinen volatiliteetti

lisääntyi 51 prosenttiin vuonna 2000, kun se vuonna 1999 oli ollut 36 %. Sitä vastoin Standard and Poor’s 500

-indeksiin kuuluvien osakkeiden hintojen keskimääräinen implisiittinen volatiliteetti pysyi vuonna 2000

ennallaan eli 21 prosentissa. Toteutuneen ja implisiittisen volatiliteetin samankaltaisesta kehityksestä kaikilla

keskeisillä osakemarkkinoilla voidaan päätellä, että kun markkinaosapuolten epävarmuus osakkeiden hintojen

tulevasta kehityksestä lisääntyy, ne reagoivat herkemmin yritysten tuloksia tai muita perustekijöitä koskeviin

uutisiin, mikä näkyy hintojen suurissa vaihteluissa.

Myös Japanissa tietotekniikkayritysten osak-keiden hinnat laskivat huomattavasti vuonna2000. Erityisesti japanilaisten televiestintä-,media- ja tietotekniikkayritysten osakkeidenhinnat laskivat 53 % vuoden 1999 lopun javuoden 2000 lopun välisenä aikana. Muidenkuin tietotekniikkayritysten osakkeiden hin-nat laskivat samana ajanjaksona 12 % (mitat-tuna Datastreamin kaikkien alojen yrityksistäkoostuvilla alaindekseillä). Japanin osakemark-kinoiden kehitystä heikensivät Yhdysvaltojenosakemarkkinoiden kehityksen markkinaosa-

puolille aiheuttama epävarmuus tietotekniik-kayritysten yleisestä kannattavuudesta, Japa-nin vaimea talouskehitys ja yritysten vararik-kojen suuri määrä.

Vaikka euroalueen suotuisa talouskehitys vai-kuttikin myönteisesti euroalueen osakkeidenhintoihin, niihin vaikutti myös kansainvälisenympäristön kehitys. Myös euroalueella osak-keiden hintojen volatiliteetti oli verrattainsuuri suurimman osan vuotta 2000, koskamarkkinaosapuolet suhtautuivat yritysten tu-


losnäkymiin aiempaa pessimistisemmin. Euro-alueen osakkeiden hintojen yleiseen laskuun jasuureen volatiliteettiin vaikuttivat eniten tie-totekniikka- ja televiestintäyritysten osakkei-den hintojen kehitys. Vaikka näiden alojenyritysten osakkeiden hinnat nousivat jyrkästivuoden 2000 ensimmäisellä neljänneksellä jajatkoivat näin vuoden 1999 syksyllä alkanuttanoususuuntausta, ne laskivat vuoden 2000 lo-pun ajan. Dow Jones Euro Stoxx -indeksiinkuuluvien televiestintäyritysten osakkeidenhinnat laskivat kaikkiaan 43 % vuonna 2000,koska markkinaosapuolet olivat erityisen huo-lestuneita alaan liittyvistä riskeistä ja yritys-ten pitkän aikavälin tuloskehityksestä kilpai-lun kiristyessä. Alan yritykset ovat myös vel-kaantuneet runsaasti, koska ne ovat tehneetmittavia investointeja televiestintäverkkojenkehittämiseksi ja koska ne tarvitsivat rahoi-tusta maksaakseen UMTS-toimiluvat. Myös

tietotekniikkayritysten osakkeiden hintojenvolatiliteetti oli suurta, mutta niiden osakkei-den hinnat eivät kuitenkaan laskeneet yhtäpaljon kuin televiestintäyritysten osakkeiden.Maailmanlaajuisen kehityksen mukaisesti eu-roalueen osakemarkkinoiden hintojen suu-reen volatiliteettiin vuonna 2000 vaikutti eni-ten tietotekniikkayritysten osakkeiden hinto-jen kehitys.

Vuoden 2000 lopun ja 13.3.2001 välisenä ai-kana osakeindeksit laskivat jyrkästi keskeisilläosakemarkkinoilla. Tänä ajanjaksona DowJones Euro Stoxx -indeksi laski 11 %, Stan-dard and Poor’s 500 -indeksi 12 % ja Nikkei225 -indeksi 14 %. Indeksien lasku johtui sii-tä, että epävarmuus yritysten ja erityisesti tie-totekniikkayritysten tulosnäkymistä oli lisään-tynyt.

3 Hintakehitys

Inflaatiovauhtia kiihdyttivät lähinnäulkoiset tekijät

Keväästä 1999 lähtien havaittavissa ollutnoususuuntaus YKHIn vuotuisessa muutos-vauhdissa jatkui vuonna 2000 lähinnä ulkois-ten hintapaineiden vuoksi, kun taas kotimai-set hintapaineet pysyivät vaimeina. Vuonna2000 euroalueen YKHI-inflaatio oli keskimää-rin 2,3 % eli huomattavasti nopeampaa kuinvuonna 1999, jolloin se oli ollut 1,1 % (ks.taulukko 1). Vuositasolla YKHI-inflaatio no-peutui 1,9 prosenttiin tammikuussa 2000 ja2,9 prosenttiin marraskuussa, kun se oli vuo-den 1999 puolivälissä ollut noin 1 %. Joulu-kuussa 2000 se hidastui 2,6 prosenttiin. Tämäkehityskulku johtui lähinnä öljyn hinnan ja eu-ron kurssin kehityksestä. Vaikka niiden vaiku-tus aiheutti epäsuorasti jonkin verran nousu-paineita kotimaisiin hintoihin, kotimaiset kus-tannukset, kuten yksikkötyökustannukset,nousivat vain hieman vuonna 2000.

Valuuttakurssimuutokset kiihdyttivät öljynhinnannousua

Energian hinnan nousu nopeutti kokonais-inflaatiota vuonna 2000 keskimäärin yli 1 pro-senttiyksikköä. Energian hinnan vuotuinenmuutosvauhti kiihtyi vähitellen. Kun se olitammikuussa 1999 ollut –4,4 %, se kiihtyi noin14 prosenttiin kesä-marraskuussa 2000, mut-ta hidastui 11,3 prosenttiin joulukuussa 2000(ks. kuvio 12). Näin ollen YKHIn energiaeränvuotuinen muutosvauhti kiihtyi vuoden 1999keskimääräisestä 2,4 prosentista 13,3 prosent-tiin vuonna 2000. Tämä kehitys kuvastaa sitä,että öljyn maailmanmarkkinahinnan kallistu-minen sekä euron vaihtokurssin heikkenemi-nen aiheuttivat nousupaineita YKHIn energia-erään vuoden 2000 aikana. Öljyn hinta nousi10,3 eurosta barrelilta vuoden 1999 ensim-mäisellä neljänneksellä 23,1 euroon barreliltavuoden 1999 viimeisellä neljänneksellä ja34,5 euroon barrelilta vuoden 2000 viimei-sellä neljänneksellä.

Energian hinnan ohella myös jalostamatto-mien elintarvikkeiden hinnat vaikuttivat koko-naisinflaatiovauhdin nopeutumiseen vuoden


2000 aikana, vaikka niiden vaikutus olikin pal-jon vähäisempi. Vuoden 2000 ensimmäiselläpuoliskolla jalostamattomien elintarvikkeidenhinnat nousivat huomattavasti lihan hinnankallistumisen ja epäsuotuisten sääolojen vuok-si, joilla oli normaalia suurempi vaikutus vi-hannesten ja hedelmien hintojen nousuun. Tä-män alkuvuoden hintojen nousun vaikutusjalostamattomien elintarvikkeiden hintojenvuotuiseen nousuvauhtiin korostui, koskavertailuajankohtana vuoden 1999 puolivä-lissä jalostamattomien elintarvikkeiden hin-nat olivat laskeneet. Vuoden 2000 toisellapuoliskolla jalostamattomien elintarvikkeidenhintojen vuotuinen muutosvauhti nopeutuiedelleen 3,9 prosenttiin joulukuussa 2000.Myös tähän nopeutumiseen oli syynä lihanhinnan kallistuminen, joka johtui kalliiden nau-

danlihan korvaavien tuotteiden käytöstä jois-sakin euroalueen maissa hullun lehmän taudinuhan vuoksi. Vuonna 2000 jalostamattomienelintarvikkeiden hintojen vuotuinen muutos-vauhti oli keskimäärin 1,7 %, kun se oli vuon-na 1999 ollut 0,0 %.

YKHIn vähän vaihtelevien erien kehitys olimaltillista

Ilman jalostamattomia elintarvikkeita ja ener-giaa lasketun YKHIn keskimääräinen vuotui-nen nousuvauhti nopeutui hieman eli 1,2 pro-senttiin vuonna 2000, kun se oli vuonna 1999ollut 1,1 %. Tammi-syyskuussa 1999 se ensinhidastui 1,3 prosentista 0,9 prosenttiin, mut-ta nopeutui sen jälkeen vähitellen ja oli 1,5 %

1998 1999 2000 2000 2000 2000 2000 2000 2000 2000 2000 2001 2001

I II III IV Syys Loka Marras Joulu Tammi Helmi

Yhdenmukaistettukuluttajahintaindeksi (YKHI)ja sen erät 1)

Kokonaisindeksi 1,1 1,1 2,3 2,0 2,1 2,5 2,7 2,8 2,7 2,9 2,6 2,5 .

josta:

Tavarat 0,7 0,9 2,7 2,3 2,3 2,9 3,2 3,3 3,2 3,4 3,0 2,7 .

Elintarvikkeet 1,6 0,6 1,4 0,4 0,9 1,9 2,2 2,1 2,0 2,2 2,4 2,7 .

Jalostetut elintarvikkeet 1,4 0,9 1,1 1,0 1,0 1,1 1,3 1,3 1,2 1,4 1,4 1,7 .

Jalostamattomat elintarvikkeet 1,9 0,0 1,7 -0,4 0,7 3,1 3,5 3,3 3,2 3,5 3,9 4,4 .

Teollisuustuotteet 0,1 1,0 3,3 3,2 3,0 3,4 3,7 4,0 3,8 4,0 3,3 2,7 ,

Muut teollisuustuotteetkuin energia 0,9 0,6 0,7 0,5 0,6 0,6 1,0 0,8 0,9 1,0 1,1 1,2 .

Energia -2,6 2,4 13,3 13,7 12,3 13,6 13,7 15,5 14,6 15,2 11,3 8,0 .

Palvelut 1,9 1,5 1,7 1,6 1,7 1,8 1,8 1,8 1,9 1,8 1,8 2,2 .

Muut hintaja kustannusindikaattorit

Teollisuuden tuottajahinnat 1), 2) -0,7 -0,4 5,4 4,3 5,2 5,8 6,1 6,2 6,6 6,3 5,4 4,8 .

Yksikkötyökustannukset 3) 0,2 1,2 . 0,6 0,5 1,2 . - - - - - -

Työn tuottavuus 3) 1,2 0,8 . 1,8 1,4 1,0 . - - - - - -

Työvoimakustannukset/työntekijä 3) 1,4 2,0 . 2,4 2,0 2,3 . - - - - - -

Työvoimakustannukset/tunti 4) 1,8 2,2 . 3,6 3,8 3,9 . - - - - - -

Öljyn hinta (euroa/barreli) 5) 12,0 17,1 31,0 26,9 28,8 33,7 34,5 37,2 36,8 37,7 28,8 27,5 29,9

Raaka-aineiden hinnat 6) -12,5 -3,1 18,1 19,9 18,3 18,0 16,4 21,4 23,1 18,2 8,6 3,3 1,9

Taulukko 1.Euroalueen hintaja kustannuskehitys(vuotuinen prosenttimuutos, ellei toisin mainita)

Lähteet: Eurostat, kansalliset tiedot, International Petroleum Exchange, HWWA – Institut für Wirtschaftsforschung (Hampuri) jaEKP:n laskelmat.1) Kreikan tiedot sisältyvät tammikuun 2001 tietoihin sekä vertailuajankohdan (tammikuu 2000) tietoihin.2) Ei sisällä rakentamista.3) Koko kansantalous.4) Koko kansantalous (paitsi maatalous, julkishallinto, koulutus, terveydenhoito ja muut palvelut).5) Brent Blend -laatu (yhden kuukauden kuluttua tapahtuvaan toimitukseen). Hinnat ecuina joulukuuhun 1998 asti.6) Ei sisällä energian hintoja. Hinnat euroina, joulukuuhun 1998 asti ecuina.


1996 1997 1998 1999 2000-6

-4

-2

0

2

4

6

8

10

12

14

16

-6

-4

-2

0

2

4

6

8

10

12

14

16

Koko YKHIPalvelutJalostamattomat elintarvikkeetJalostetut elintarvikkeetMuut teollisuustuotteet kuin energiaEnergia

Lähde: Eurostat.

Kuvio 12.Euroalueen YKHI-inflaatio eriteltynä(vuotuinen prosenttimuutos, kuukausihavaintoja)

joulukuussa 2000. Tätä kehitystä on tarkas-teltava sitä taustaa vasten, että palkkakehitysoli ollut lievästi noususuuntaista mutta siltimaltillista, ja että tuontihintojen aikaisemmatnousut olivat välittyneet hintoihin vain vähän.Yksi syy tähän on se, että tuontihintojen muu-tosten epäsuorat vaikutukset kuluttajahin-toihin ilmenevät vähitellen ja viivästymän jäl-keen, mikä viittaa siihen, että vuonna 2000inflaatiokehitystä hillitsivät yhä vuoden 1999alkupuolelle jatkuneiden öljyn ja raaka-ainei-den hintojen laskujen aiheuttamat epäsuoratvaikutukset. Samalla tavoin tuontihintojen jaetenkin öljyn hinnan kallistuminen vuosina1999 ja 2000 välittyy hintoihin vielä osan vuot-ta 2001, vaikka öljyn hintakehitys tasaantui jaeuron vaihtokurssi vahvistui jo vuoden 2000loppupuolella. Kiristynyt kilpailu saattaa myösolla yksi tekijä, joka estää vuosien 1999 ja2000 aikana jatkunutta öljyn hinnan nousuasiirtymästä merkittävästi hintoihin.

Tuontihintojen nousun siirtyminen muidenteollisuustuotteiden kuin energian hintoihinoli vähäistä vuonna 2000. Muiden teollisuus-tuotteiden kuin energian hintojen vuotuinenmuutosvauhti pysyi jokseenkin vakaana ja olinoin 0,6 % huhtikuusta 1999 elokuuhun 2000.Vuoden 2000 loppua kohti se kuitenkinnopeutui ja oli 1,1 % joulukuussa 2000. No-peutuminen heijasti osaksi kulutustavaroidenteollisuuden tuottajahintojen kallistumista.Muiden teollisuustuotteiden kuin energianhintojen keskimääräinen vuotuinen muutos-vauhti nopeutuikin 0,7 prosenttiin vuonna2000, kun se oli vuonna 1999 ollut 0,6 %.

Jalostettujen elintarvikkeiden hintojen vuo-tuinen nousuvauhti vuonna 2000 oli keski-määrin 1,1 %, kun se oli vuonna 1999 olluthieman hitaampi eli 0,9 %. Vuoden 2000 en-simmäisellä puoliskolla tämän erän nousu-vauhti oli noin 1,0 %, minkä jälkeen se nopeu-tui vähitellen ja oli 1,4 % joulukuussa 2000.


Koko vuoden 2000 palveluiden hintojen vuo-tuinen muutosvauhti pysyi jokseenkin vakaa-na: vuotuinen keskiarvo oli 1,7 prosentin tun-tumassa eli vain hieman nopeampi kuin vuo-den 1999 keskiarvo, joka oli 1,5 %. Vakaanousuvauhti vuoden 2000 aikana johtui kah-desta tekijästä, joiden vaikutukset kumoavattoisensa. Yhtäältä vakaan palkkakehityksenansiosta palvelujen hinnat nousivat vain hie-man. Lisäksi televiestintätoimialan hintoihinkohdistui laskupaineita, jotka johtuivat sään-telyn purkamisesta sekä kiristyneestä kilpai-lusta (ks. kehikko 3 ”Sääntelyn purkamisenvaikutukset jakeluverkkokeskeisten toimialo-jen hintoihin euroalueella”). Toisaalta tuonti-hintojen kallistumisen aiheuttamat epäsuoratvaikutukset nostivat kuljetus- ja vapaa-ajanpalveluiden hintoja.

Tuontihintojen kallistuminen nostituottajahintoja

Öljyn hinnan kallistumisen ja euron vaihto-kurssin heikkenemisen vuoksi tuontihintojenvuotuinen nousuvauhti tuonnin yksikköarvoin-dekseillä mitattuna nopeutui vuonna 2000huomattavasti edellisvuodesta (ks. kuvio 13).Tuoreimpien käytettävissä olevien tietojenmukaan tuontihintojen vuotuinen muutos-vauhti marraskuussa 2000 oli 25,5 %. Sekäöljyn hinnan että euron kurssin kehitys vai-kuttivat myös euroalueen teollisuuden tuot-tajahintoihin, jotka nousivat voimakkaastivuonna 2000. Niiden vuotuinen muutosvauhtinopeutui vuoden 1999 keskimääräisestä –0,4prosentista 5,4 prosenttiin vuonna 2000 lä-hinnä välituotteiden hintojen kallistumisenvuoksi, joka johtui öljyn hinnan noususta. Ku-lutustavaroiden tuottajahinnoilla oli myös vai-kutusta, mutta vähemmän, ja niiden vuotui-nen nousuvauhti nopeutui vuoden 1999 kes-kimääräisestä 0,2 prosentista 1,5 prosenttiinvuonna 2000.

Palkkakehitys pysyi maltillisena

Palkkaratkaisujen tuloksena euroalueen palk-kakehitys pysyi melko maltillisena vuonna2000. Palkkaratkaisujen lopputuloksiin vaikut-

tivat monet palkkojen nousua hidastavat teki-jät, kuten työllisyyspolitiikka ja työaikajärjes-telyt sekä useissa maissa verojen ja sosiaa-liturvamaksujen alentaminen, jotka otettiinhuomioon palkkaneuvotteluissa. Lisäksi yksit-täisissä euroalueen maissa toteutetut palkan-korotukset kuvastivat kunkin maan suhdan-netilannetta sopimusten solmimishetkellä. Ri-peän talouskasvun myötä oli joissakin maissahavaittavissa lievää palkkojen nousua, inflaa-tion tilapäistä kiihtymistä ja joissakin tapauksissamerkkejä työmarkkinoiden kiristymisestä.

Vuoden 2000 aikana todelliset palkkakustan-nukset nousivat kaiken kaikkiaan maltillisesti.Työntekijää kohden laskettavat palkkakustan-nukset nousivat keskimäärin 2,2 % vuoden2000 kolmen ensimmäisen neljänneksen aika-na – mikä oli 0,2 prosenttiyksikköä enemmänkuin vuonna 1999 – mutta tuntia kohden las-kettujen työvoimakustannusten nousuvauhtikiihtyi keskimäärin 3,8 prosenttiin vuoden2000 kolmen ensimmäisen neljänneksen aika-na, kun niiden nousuvauhti vuonna 1999 oliollut 2,2 %. Vuonna 2000 tuntia kohden las-kettuihin työvoimakustannuksiin vaikuttivatuseat erityistekijät, kuten vuoden ensimmäi-sellä neljänneksellä maksetut kertaluonteisetmaksut sekä kansallisen lainsäädännön muu-tokset, joista mainittakoon etenkin Ranskassatoteutettu työajan lyhentäminen. Myös erityis-tekijät ovat voineet vaikuttaa työntekijääkohden laskettavien kustannusten ja tuntiakohden laskettujen työvoimakustannustennousujen välisiin eroihin. Esimerkiksi Saksas-sa ja Hollannissa oli vähemmän työpäiviävuonna 2000 kuin vuonna 1999. Tällä oli ti-lapäinen vaikutus tuntia kohden laskettujentyövoimakustannusten nousuun vuonna 2000.

Palkkakehityksen pysyessä maltillisena yksik-kötyökustannusten nousuvauhti hidastui kes-kimäärin 0,8 prosenttiin vuoden 2000 kolmenensimmäisen neljänneksen aikana, kun sevuonna 1999 oli ollut keskimäärin 1,2 %. Hi-dastuminen kuvastaa lähinnä suhdanteista joh-tuvaa tuottavuuden kasvun nopeutumista kes-kimäärin 1,4 prosenttiin vuoden 2000 kolmenensimmäisen neljänneksen aikana, kun se olivuonna 1999 ollut 0,8 %.


Kehikko 3.Sääntelyn purkamisen vaikutukset jakeluverkkokeskeisten toimialojen hintoihineuroalueella

Viime vuosien ajan EU on toteuttanut kunnianhimoista sääntelyn purkamisohjelmaa kilpailun aikaansaami-

seksi toimialoilla, joilla jakeluverkkojen skaalaedut ovat suuret, sekä yhteismarkkinoiden luomiseksi näillä

toimialoilla. Kilpailun ja yhteismarkkinoiden myötä tehokkuus paranisi ja käyttäjähinnat alenisivat. Jakelu-

verkkokeskeiset toimialat ovat riippuvaisia infrastruktuurista, jolla on luonnollisen monopolin piirteitä. Esi-

merkkeinä mainittakoon sähkön, kaasun ja veden jakeluverkostot. Koska ei ole yleensä taloudellisesti kannat-

tavaa rakentaa kilpailevia jakeluverkkoja, kilpailua voidaan näille toimialoille luoda vain, jos asianmukaisella

sääntelyllä taataan kaikille olemassa oleville ja mahdollisille uusille toimittajille tasavertainen pääsy jakelu-

verkkoihin. Tässä kehikossa keskitytään sääntelyn purkamisen vaikutuksiin televiestintä-, sähkö- ja kaasuteol-

lisuudessa vuosina 1998–2000. Vuoden 2000 lopussa sääntelyn purkamisesta muilla jakeluverkkokeskeisillä

toimialoilla kuten postipalveluissa ja veden jakelussa vielä keskusteltiin EU:ssa.

Euroalueen televiestintätoimialan avaamisessa kilpailulle on edetty huomattavasti, vaikka useat täytäntöön-

panoon liittyvät kysymykset, kuten pääsy paikallisille puhelinmarkkinoille ja merkittävien kansallisten yritys-

ten harjoittama, niiden toisilleen eri markkinoilla tarjoamien palveluiden tukeminen, ovat vielä ratkaisematta

joissakin maissa. Ministerineuvoston hyväksymän aikataulun mukaan sähkö- ja kaasutoimialoilla markkinat

avataan kilpailulle vähitellen kymmenen vuoden kuluessa. Vuonna 1996 hyväksytyssä sähkömarkkinadirek-

tiivissä vaaditaan, että 25 % markkinoista tulee olla avattu kilpailulle vuonna 1999, ja osuus suurenee noin

kolmannekseen markkinoista vuoteen 2003 mennessä. Vuonna 1998 hyväksytyssä kaasumarkkinadirektiivis-

sä edellytetään, että jäsenvaltiot avaavat vähintään 20 % markkinoista kilpailulle vuoteen 2000 mennessä.

Osuuden on määrä suurentua 33 prosenttiin markkinoista vuoteen 2008 mennessä. Euroopan komissio kerää

säännöllisesti tietoa näiden direktiivien toimeenpanon edistymisestä. Kerättyjen tietojen perusteella näyttää

siltä, että vuonna 2000 noin 56 % euroalueen sähkömarkkinoista (ml. Kreikan markkinat) ja noin 58 %

euroalueen kaasumarkkinoista oli avattu kilpailulle. Toisin sanoen direktiivien vähimmäisvaatimukset eri

maissa ovat ylittyneet selvästi. Jäsenmaiden nykyisten suunnitelmien mukaan vuoteen 2003 mennessä 68 %

sähkömarkkinoista ja 76 % kaasumarkkinoista on avattu kilpailulle. On kuitenkin tärkeää pitää mielessä, että

jakeluverkkokeskeisten toimialojen markkinoiden avaaminen lainsäädännöllisesti on välttämätön mutta ei

riittävä ehto sille, että markkinoille syntyy kilpailua. Asianmukaisesti laadittu sääntelyjärjestelmä on ratkaise-

van tärkeää kilpailun turvaamiseksi erityisesti jakeluverkkokeskeisillä toimialoilla.

Oheisessa kuviossa havainnollistetaan euroalueen YKHIin sisältyvien sähkön sekä puhelin- ja telekopiopalve-

lujen hintojen kehitys vuosina 1998–2000 sekä hintakehitys erissä ”energia” ja ”palvelut”, joihin sähkö sekä

puhelin- ja telekopiopalvelut kuuluvat. Kaikki hinnat on esitetty suhteessa YKHIn kokonaisindeksiin. Koska

Euroopan kaasumarkkinoiden avaaminen kilpailulle on alkanut vasta hiljattain, kaasun hintoja ei ole esitetty

erikseen tässä kuviossa. Puhelin- ja telekopiopalvelujen hintojen kehityksessä havaitaan selvä laskusuuntaus

kokonaisindeksiin verrattuna vuodesta 1998 eteenpäin: niiden kuluttajahinnat laskivat 11,7 % joulukuusta

1997 joulukuuhun 2000. Sähkön hinnoissa on myös havaittavissa laskusuuntaus, mutta vasta vuodesta 1999

alkaen. Laskusuuntaus kuitenkin pysähtyi, kun energiaverotusta kiristettiin joissakin maissa. Myös energian

hinnan yleinen kallistuminen nosti sähkön hintaa hieman vuoden 2000 lopulla. Tämän seurauksena sähkön

hintaindeksi koko euroalueella laski vain 0,5 % joulukuusta 1998 joulukuuhun 2000, mikä vastaa noin 4,7

prosentin laskua suhteessa euroalueen YKHIn kokonaisindeksiin. Jotkin hintojen laskut etenkin sähkötoimi-

alalla johtuivat viranomaisten toimista. Etenkin sääntelyn purkamisen ensimmäisessä vaiheessa, jossa kilpai-

lua on vasta hyvin vähän tai ei ollenkaan, jotkut valvontaviranomaiset pyrkivät sopeuttamaan hintoja kohti

markkinatasoa vähitellen määräämällä hintakattoja. Televiestintä- ja sähkötoimialojen hintojen halpeneminen

hidasti suoraan euroalueen YKHIn kokonaisindeksiä keskimäärin 0,1 prosenttiyksikköä vuonna 2000.

Olisi syytä pitää mielessä, että sääntelyn purkaminen on vain yksi jakeluverkkokeskeisten toimialojen hinta-

kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Muita tärkeitä tekijöitä ovat tekniikan kehitys (televiestinnässä), muutok-


I II III IV I II III IV I II III IV1998 1999 2000

80

90

100

110

120

80

90

100

110

120

SähköEnergiaPuhelin- ja telekopiopalvelutPalvelut

Lähde: Eurostat.

Hintataso euroalueen YKHIn kokonaisindeksiin verrattuna(Joulukuu 1997 = 100, kuukausihavaintoja)

set verotuksessa sekä kaasun ja muiden polttoaineiden hintojen vaihtelu (sähkötoimialalla). Joka tapauksessa

näiden toimialojen viimeaikainen hintakehitys viittaa siihen, että sääntelyn purkaminen on todellakin aiheutta-

nut laskupaineita hintoihin.

Sääntelyn purkamisen eteneminen televiestintätoimialalla sekä kilpailevien yhteismarkkinoiden syntyminen

sähkö- ja kaasutoimialoilla johtanevat hintojen halpenemiseen ja vähentänevät tulevina vuosina nykyisiä

suuria hintaeroja jäsenmaiden välillä. Hintojen laskusuuntaus jatkuu todennäköisesti sääntelyn purkamisen

ajan ja edelleen niin kauan, kunnes kullakin toimialalla on sopeuduttu toimimaan uudessa kilpailuympäristös-

sä ja kuluttajat ovat tottuneet siihen, että he voivat valita toimittajan. Sääntelyn purkamisen vaikutusten

ajoittuminen riippuu paljolti ulkoisista tekijöistä ja etenkin sovellettavasta lainsäädännöstä. Koko euroalueen

inflaatiokehitykselle sääntelyn purkaminen aiheuttaa todennäköisesti tilapäisiä hidastumispaineita. Sähkö- ja

kaasutoimialoilla kotitalouksille myytävien tuotteiden markkinat puretaan sääntelystä viimeiseksi. Näin ollen

suuri osa mahdollisesta kuluttajahintojen alenemisesta sähkö- ja kaasutoimialoilla toteutuu todennäköisesti

sääntelyn purkamisen loppuvaiheessa. Koska jäsenmailla ei kuitenkaan ole laillista velvoitetta antaa kotita-

louksille oikeutta vapaasti valita sähkön- tai kaasuntoimittajat, niin kuin niiden on annettava suurasiakkaille,

joissain maissa sääntelyn purkamista yksityissektorilla ei ole suunniteltu. Tämä taas tulee todennäköisesti

näillä toimialoilla vähentämään sääntelyn purkamisen kokonaisvaikutuksia kuluttajahintoihin.


1996 1997 1998 1999 2000-3-2-101234567

-12-8-40481216202428

Tuonnin yksikköarvoindeksi (oikea asteikko) 2)

YKHI-kokonaisindeksi (vasen asteikko)Teollisuuden tuottajahinnat (vasen asteikko) 1)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.1) Ei sisällä rakentamista.2) Yksikköarvoindeksit viittaavat euroalueen ja muiden maiden väliseen kauppaan. Laskelmat perustuvat kolmen kuukauden

keskitettyihin liukuviin keskiarvoihin.

Kuvio 13.Kuluttaja-, tuottaja- ja tuontihinnat euroalueella(vuotuinen prosenttimuutos, kuukausihavaintoja)

Inflaatioerot euroalueen maiden välilläsuurenivat

Euroalueen maiden inflaatiovauhtien erot ovatsupistuneet huomattavasti kymmenen viimevuoden aikana. Näyttää kuitenkin siltä, ettäeuroalueen maiden inflaatiovauhtien hajontaon suurentunut vuoden 1997 puolivälin jäl-keen ja oli suhteellisen suuri vuonna 2000,kun tarkastellaan yleisiä hajonnan mittareita,kuten eroja suurimman ja pienimmän havain-non välillä sekä keskihajontaa.

Suurimmat maitten väliset inflaatioerot ilme-nivät YKHIn ”energia”, ”palvelut” ja ”jaloste-tut elintarvikkeet” erissä, ja syyt niihin esite-tään seuraavassa. Ensiksi energian hintainflaa-tion hajonnassa nähtävissä olevan selkeännoususuuntauksen syynä näyttää olleen öljynhinnan jyrkkä nousu ja euron vaihtokurssinheikkeneminen marraskuuhun 2000 asti, kuneuroalueen maiden erilaiset painot tälle eräl-le, energian lopputuotteiden valmistevero-prosentit ja kaupan rakenteet olivat erilaisia.Toiseksi palveluiden hintojen nousuvauhtiensuuren hajonnan syynä vuonna 2000 saattoi-vat olla yhä suurenneet erot yksikkötyökus-tannuksissa, jotka osaksi johtuivat eroista pal-kankorotuksissa, ja maiden suhdannevaihte-luissa. Jossain määrin syynä saattoi olla myös

se, että euroalueen maiden työmarkkinoidenja jakeluverkkokeskeisten toimialojen (tele-viestintä ja yleishyödylliset yhtiöt) sääntelynpurkaminen eteni eri tahtiin eri maissa, mikävaikutti hintoihin, sekä elintason nousu tie-tyissä euroalueen maissa. Lisäksi öljyn hin-nannousu ehkä siirtyi kuljetuspalveluiden hin-toihin vaihtelevassa määrin. Kolmanneksi ja-lostettujen elintarvikkeiden hintojen nousunsuuri hajonta vuonna 2000 johtui osittain vä-lillisten verojen korotuksista eräässä euro-alueen maassa. Inflaatioeroja näyttävät kas-vattaneen vuonna 2000 myös hallinnollistenhintojen kansalliset muutokset.

Mitatut hajonnat osoittavat myös, että jalosta-mattomien elintarvikkeiden hintojen nousuis-sa oli suhteellisen suuria eroja, koska tämäerä on yleensä ollut haavoittuvainen säistäjohtuvien sokkien ja kausivaihteluiden suh-teen, vaikka eroissa ei ole havaittavissa mi-tään selvää suuntausta. Sitä vastoin muidenteollisuustuotteiden kuin energian hintakehi-tyksessä erot euroalueen maiden välillä ovatolleet vähäisiä ja pysyneet vakaina. Tämä näyt-täisi johtuvan kilpailun vaikutuksesta avoimensektorin tuotteiden hintoihin erityisestiyhteismarkkinoilla, kun yhteinen raha on käy-tössä.


1999 2000-0,5

0,0

0,5

1,0

1,5

-0,5

0,0

0,5

1,0

1,5

Kotimainen kysyntäNettovientiBKT:n määrä 1)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.1) Prosenttimuutos edellisestä neljänneksestä.

Kuvio 14.Euroalueen BKT:n erien kasvuvaikutusneljännesvuositasolla(neljännesvuosittaiset kasvuosuudet prosenttiyksikköinä, kausi-vaihtelusta puhdistettuja tietoja)

4 Tuotanto, kysyntä ja työmarkkinat

BKT:n määrän kasvu oli voimakasta kokovuonna 2000, mutta hidastui hiemanvuoden jälkipuoliskolla

Euroalueen taloudellinen toimeliaisuus alkoielpyä vuoden 1999 jälkipuoliskolla, kun se olisitä ennen hidastunut kehittyvien markkinata-louksien kriisin myötä. Vuonna 2000 euro-alueen talouskasvu oli edelleen voimakasta.Vaikka epäsuotuisat tekijät kuten öljyn hinnanpitkäkestoinen ja jyrkkä nousu heikensivät ta-louskasvua jonkin verran vuoden 2000 jälki-puoliskolla, BKT:n määrä kasvoi kokonaisuu-dessaan vuonna 2000 eniten sitten vuoden 1990.

Eurostatin mukaan BKT:n määrä kasvoi vuon-na 2000 keskimäärin 3,4 %, kun se edellisenävuonna oli kasvanut 2,5 % (ks. taulukko 2).Neljännesvuositasolla kasvu kuitenkin hidas-tui vuoden 1999 jälkipuoliskon keskimäärinnoin 1 prosentista keskimäärin 0,8 prosent-tiin vuoden 2000 ensimmäisellä puoliskolla ja0,6 prosenttiin sen jälkipuoliskolla. Vuotui-nen BKT:n määrän kasvuvauhti puolestaan no-peutui 3,7 prosenttiin vuoden 2000 toisellaneljänneksellä, mutta hidastui sen jälkeen 3,0prosenttiin vuoden viimeisellä neljänneksellä.Euroalueen BKT:n määrän kasvun viime vuo-sien tärkeimpiä piirteitä tarkastellaan kehi-kossa 4.

Kotimainen kysyntä tuki BKT:n määränkasvua

Kuten edellisenäkin vuonna kotimaisen ky-synnän voimakas kasvu oli myös vuonna 2000tärkein tekijä, joka vaikutti BKT:n määrän kas-vuun (ks. kuvio 14). Koko vuonna 2000 koti-maisen kysynnän kasvuvaikutus oli 2,7 pro-senttiyksikköä, kun se oli vuonna 1999 ollut3,0 prosenttiyksikköä.

Kotimaisen kysynnän kasvu pysyi suhteellisenvahvana koko vuoden 2000. Sitä vastoin yksi-tyisen kulutuksen kasvu, joka oli ollut voima-kasta koko vuoden, hidastui hieman vuodenjälkipuoliskolla. Investointien kehitys oli sa-mansuuntaista, joskaan niiden kasvu ei hidas-

tunut yhtä paljon kuin yksityisen kulutuksenkasvu. Varastojen muutokset vaikuttivatmyönteisesti kotimaisen kysynnän kasvuunvuoden 2000 jälkipuoliskolla.

Vuonna 2000 yksityisen kulutuksen kasvu py-syi vahvana jo kolmantena peräkkäisenä vuon-na ja oli 2,6 %, kun se oli vuonna 1999 ollut2,8 %. Työllisyyden voimakas koheneminen li-säsi tuloja ja piti kuluttajien luottamuksen vah-vana. Vilkas taloudellinen toimeliaisuus ontodennäköisesti lisännyt myös itsenäisten am-matinharjoittajien tuloja. Lisäksi välittömienverojen leikkaukset vaikuttivat myönteisestikotitalouksien käytettävissä olevien tulojenkasvuun vuonna 2000. Näistä myönteisistä te-kijöistä huolimatta yksityisen kulutuksen kas-vu heikkeni huomattavasti vuoden 2000 jälki-puoliskolla. Tällöin yksityisen kulutuksen nel-jännesvuosikasvu oli keskimäärin 0,2 %, kunse oli vuoden alkupuoliskolla ollut 0,8 %. Yk-sityisen kulutuksen hidastunut kasvu johtuuosittain öljyn hinnan noususta aiheutuneistareaalitulojen menetyksistä.


Kehikko 4.Euroalueen BKT:n määrän kasvun tärkeimmät piirteet viime vuosina

Euroalueen BKT:n määrän keskimääräinen kasvuvauhti oli vuodesta 1992 vuoteen 1997 kestävällä viiden

vuoden ajanjaksolla 1,5 %. Viime vuosina euroalueen BKT:n määrä on kasvanut huomattavasti. Esimerkiksi

vuosina 1998–2000 se kasvoi keskimäärin 2,9 % (ks. oheinen taulukko). Kolmen viime vuoden aikana BKT:n

määrän vuotuinen kasvuvauhti on vaihdellut: se on ollut hitaimmillaan 1,9 % vuoden 1999 ensimmäisellä

neljänneksellä ja nopeimmillaan 3,7 % vuoden 2000 toisella neljänneksellä. Kasvuvauhdin vaihtelu on joh-

tunut pääasiassa siitä, että nettoviennin vaikutus BKT:n määrän kasvuun on vaihdellut huomattavasti. Koti-

maisen kysynnän kasvu on sitä vastoin pysynyt suhteellisen vakaana kolmen viime vuoden aikana, mikä on

ollut ratkaiseva tekijä siinä, että euroalueen BKT:n määrän kasvu on tällöin ollut voimakasta.

Vuodesta 1998 lähtien kotimainen kysyntä on kasvanut keskimäärin 3,1 % vuodessa. Kasvu oli suhteellisen

vaimeaa aiemmin 1990-luvulla. Esimerkiksi vuosina 1992–1997 kotimainen kysyntä kasvoi keskimäärin

ainoastaan 1,1 % vuodessa. Kotimaista kysyntää on lisännyt yksityisen kulutuksen voimakkaana jatkanut

kasvu. Kolmen viime vuoden aikana yksityinen kulutus onkin kasvanut keskimäärin 2,8 % vuodessa. Kasvu

on ollut paljon voimakkaampaa kuin vuosina 1992–1997, jolloin se oli keskimäärin 1,2 % vuodessa. Työlli-

syyden vahva kasvu on tukenut kuluttajien luottamusta ja lisännyt kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja.

Vuoden 1997 lopusta voimistunut talouskasvu nopeutti myös työllisyyden kasvuvauhtia, joka pysyi suhteelli-

sen nopeana vuosina 1998–2000. Tämän ajanjakson vahva taloudellinen toimeliaisuus ja maltilliset palkanko-

rotukset pitivät työpaikkojen määrän kasvuvauhdin nopeana varsinkin palvelualalla. Lisäämällä hintojen

vertailtavuutta ja poistamalla jäsenmaiden valuuttakurssimuutokset rahaliitto on saattanut lisätä jäsenmaiden

työntekijöiden ja työnantajien tietoisuutta siitä, että kilpailukyvyn säilyttämisen vuoksi on tärkeää pitää

palkankorotukset maltillisina.

Vuosimuutos 1) Neljännesvuosimuutos 2)

1998 1999 2000 1999 2000 2000 2000 2000 1999 2000 2000 2000 2000

IV I II III IV IV I II III IV

Bruttokansantuotteen määrä 2,8 2,5 3,4 3,3 3,5 3,7 3,2 3,0 1,0 0,9 0,8 0,5 0,7

josta:

Kotimainen kysyntä 3,4 3,1 2,8 2,9 2,6 3,2 2,8 2,5 0,8 0,6 0,8 0,4 0,6

Yksityinen kulutus 3,1 2,8 2,6 2,7 2,6 3,1 2,4 2,1 0,7 0,8 0,8 0,2 0,3

Julkinen kulutus 1,0 1,6 1,6 1,6 1,7 1,8 1,4 1,6 0,4 0,6 0,3 0,1 0,6

Kiinteän pääomanbruttomuodostus 4,8 5,3 4,6 5,5 5,7 4,9 4,0 3,9 0,6 1,8 0,6 1,1 0,4

Varastojen muutos 3), 4) 0,4 -0,0 -0,0 -0,1 -0,5 -0,0 0,2 0,1 0,2 -0,3 0,2 0,1 0,2

Nettovienti 3) -0,5 -0,5 0,6 0,4 0,9 0,6 0,5 0,5 0,1 0,3 -0,1 0,1 0,1

Vienti 5) 7,0 4,7 11,7 10,0 12,8 11,4 11,2 11,6 3,0 3,0 2,0 2,8 3,3

Tuonti 5) 9,5 6,7 10,4 9,1 10,5 10,1 10,2 10,7 2,7 2,2 2,3 2,6 3,2

Arvonlisäys (brutto) kiintein hinnoinMaa- ja kalatalous 6) 1,8 2,5 1,5 3,9 2,7 1,0 1,5 0,8 0,5 0,1 -0,9 1,7 -0,1Teollisuus 1,9 1,6 3,6 3,3 4,2 3,9 3,4 3,0 0,7 1,5 0,5 0,7 0,3Palvelut 3,2 2,7 3,4 2,8 3,2 3,4 3,3 3,5 0,8 1,1 0,7 0,7 0,9

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.1) Vuosimuutos: prosenttimuutos edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta.2) Neljännesvuosimuutos: prosenttimuutos edellisestä neljänneksestä.3) Vaikutus BKT:n määrän kasvuun, prosenttiyksikköä.4) Sisältää arvoesineiden hankinnat miinus vähennykset.5) Vienti ja tuonti käsittävät tavarat ja palvelut ja sisältävät euroalueen sisäisen kaupan. Euroalueen sisäisen kaupan tietoja ei ole

poistettu kansallisen tilinpidon tuonti- ja vientiluvuista. Tästä syystä nämä tiedot ja maksutasetiedot eivät ole täysin verrannollisia.6) Myös riista- ja metsätaloutta koskevat tiedot sisältyvät taulukkoon.

Taulukko 2.BKT:n määrän kasvu euroalueella(prosenttimuutos, ellei toisin mainita; kausivaihtelusta puhdistettuja tietoja)


Kun kotimaisen kysynnän kasvu on ollut vakaata, on tavaroiden ja palvelujen nettoviennin kasvu sitä vastoin

vaihdellut kolmen viime vuoden aikana. Tämän vuoksi myös BKT:n määrän kasvu on vaihdellut. Tavaroiden ja

palvelujen nettoviennin vaikutus BKT:n määrän vuotuiseen kasvuvauhtiin oli negatiivinen vuonna 1998 ja

vuoden 1999 alussa. Kasvuvaikutus muuttui positiiviseksi vuoden 1999 aikana ja pysyi positiivisena vuonna

2000, vaikka pienenikin vuoden kuluessa. Nettoviennin kasvuvaikutuksen pienenemiseen vuonna 1998 ja vuo-

den 1999 alussa vaikuttivat eri tekijät kuin vuonna 2000. Vuonna 1998 ja vuoden 1999 alussa kehittyvien

markkinatalouksien kriisi ja sen seurauksena yleisesti hidastunut maailmankaupan kasvu vaikuttivat negatiivi-

sesti euroalueen tavaroiden ja palvelujen viennin määrään. Tavarakaupan määrää koskevista Eurostatin tiedoista

ilmenee ainoastaan, että euroalueen sisäinen tavarakauppa hidastui paljon vähemmän ja lyhyemmäksi ajaksi

kuin kauppa euroalueen ulkopuolisten maiden kanssa. Tämä oli yhdenmukaista kotimaisen kysynnän vakaan

kasvun kanssa. Määrällisesti tarkasteltuna tavaroiden ja palvelujen viennin (mukaan lukien euroalueen sisäinen

kauppa) vuotuinen kasvuvauhti hidastui vuoden 1998 ensimmäisen neljänneksen 12 prosentista 0,6 prosenttiin

vuoden 1999 ensimmäisellä neljänneksellä. Myös tuonnin vuotuinen kasvuvauhti hidastui tällä ajanjaksolla,

mutta vähemmän (vuoden 1998 ensimmäisen neljänneksen 12,5 prosentista 4,5 prosenttiin vuoden 1999 ensim-

mäisellä neljänneksellä). Sitä vastoin vuonna 2000 sekä tavaroiden ja palvelujen (mukaan lukien euroalueen

sisäinen kauppa) tuonnin että niiden viennin määrä kasvoi huomattavasti. Kummankin kasvuvauhti on myös

pysynyt suhteellisen vakaana vuoden 1999 puolivälistä lähtien. Siten sekä viennin että tuonnin määrän vuotuinen

kasvuvauhti oli vuoden 2000 lopussa yli 10 %. Kotimaantalouden toimeliaisuuden vilkastuminen lisäsi puo-

lestaan tuontia vuonna 2000. Näin ollen – toisin kuin vuonna 1998 ja vuoden 1999 alussa – nettoviennin

kasvuvaikutuksen pieneneminen johtui pikemminkin vahvasta tuonnista kuin viennin heikkenemisestä. Myös

tuonnin kehitys vuonna 2000 viittaa siihen, että lopputuotekysyntä on ollut vahvaa (etenkin vienti ja investoin-

nit). Investoinnit edistävät BKT:n määrän kasvua keskipitkällä aikavälillä.

Viime vuosien kehitykselle on kaiken kaikkiaan ollut ominaista voimakas kotimainen kysyntä. Rahaliiton

perustaminen on saattanut edistää palkkamalttia, mikä on luonut suotuisat olosuhteet kotimaisen taloudellisen

toimeliaisuuden voimakkaalle ja kestävälle kasvulle. Vuoden 2000 kehitys osoittaa lisäksi, että nettoviennin

kasvuvaikutuksen pieneneminen saattaa johtua viennin heikon kasvun sijaan vahvasta tuonnista, joka on

lisääntynyt voimakkaan kotimaisen taloudellisen toimeliaisuuden myötä.

Kotimaista kysyntää vahvisti myös kiinteän pääoman bruttomuodostus, joka vuosina 1998–2000 kasvoi noin

5 % vuodessa. Vuosina 1992–1997 se oli sitä vastoin kasvanut hitaasti (ja vuonna 1993 se oli jopa vähentynyt

voimakkaasti). Investoinnit lisääntyivät useiden vuosien vaimean kasvun jälkeen, kun yritykset uusivat kalus-

toaan. Investointeja tuki myös suotuisa kysyntä- ja rahoitustilanne. Lisäksi sijoittajien luottamusta pitkäaikai-

seen vahvaan kasvuun tuki se, että rahapolitiikasta vastaavat viranomaiset ovat sitoutuneet ylläpitämään

hintavakautta pitkällä aikavälillä samoin kuin finanssipolitiikasta vastaavat viranomaiset olivat vakaus- ja

kasvusopimuksen yhteydessä sitoutuneet takaamaan julkisen talouden kestävyyden pitkällä aikavälillä. Myös

euroalueen pääomamarkkinoiden jatkuva kehitys ja integroituminen paransivat sijoittajien rahoitusmahdolli-

suuksia.

Kotimaisen kysynnän ja nettoviennin vaikutus BKT:n kasvuun euroalueella

1992–1997 1998 1999 2000

Kasvu keskimäärinBKT 1,5 2,8 2,5 3,4Kotimainen kysyntä 1,1 3,4 3,1 2,8Vienti 5,8 7,0 4,7 11,7Tuonti 4,4 9,5 6,7 10,4

Vaikutus BKT:n kasvuunKotimainen kysyntä 1,0 3,3 3,0 2,7Nettovienti 0,5 -0,5 -0,5 0,6

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.


Tiettyjen indikaattorien mukaan yksityisen ku-lutuksen kasvu olisi kuitenkin pitänyt pintansaöljyn kalleudesta huolimatta. Tähän viittaa se,että kuluttajien luottamus pysyi vahvana vuo-den 2000 lopulla. Kuluttajia koskevan Euroo-pan komission suhdannekyselyn mukaan ku-luttajien luottamus oli huipussaan elokuussa2000. Se heikkeni hieman syksyllä, mutta py-syi kuitenkin lähellä ennätyslukemia vuodenlopulla. Myös kotitalouskoneiden vähittäis-myynti oli voimakasta melkein koko vuo-den ajan. Kotitalouskoneiden vähittäismyyn-nin olisi todennäköisesti pitänyt kärsiä enitenöljyn hinnan nousun vuoksi menetetyistäreaalituloista, koska nämä ostot merkitsevätsuuria menoja, jotka voidaan usein lykätämyöhemmäksi. Suurten kotitalouskoneidenmyynti kasvaa, kun kotitalouksilla on optimis-tinen näkemys tulevasta talouskehityksestä.

Julkinen kulutus kasvoi 1,6 % vuonna 2000,mikä oli suunnilleen sama kuin 1990-luvunkeskimääräinen 1,5 prosentin kasvuvauhti.

Pääoman muodostus lisääntyi 4,6 % kokovuonna 2000, kun se oli vuonna 1999 kasva-nut 5,3 %. Koska kiinteän pääoman brutto-muodostus on kasvanut voimakkaasti kolme-na peräkkäisenä vuonna, sen suhde BKT:henkasvoi vuoden 1997 alhaisesta 20,1 prosen-tista noin 21,5 prosenttiin vuonna 2000. Kiin-teän pääoman bruttomuodostuksen kasvu jat-kui vahvana koko vuoden, vaikka huonontunutvaihtosuhde heikensikin yritysten voittojenkasvua. Pääoman muodostuksen kasvua edistivahva taloudellinen toimeliaisuus sekä euro-alueella että sen ulkopuolella. Yrityksiä kos-kevan Euroopan komission suhdannekyselynmukaan tehdasteollisuuden luottamus vahvis-tui tasaisesti ja oli ennätyslukemissa kesä-kuussa 2000. Tämän jälkeen se väheni, muttapysyi silti vahvana. Suhteellisen korkea tuo-tantokapasiteetin käyttöaste edisti investoin-teja. Tehdasteollisuuden kapasiteetin käyt-töaste nousi jatkuvasti vuoden 2000 aikana, javuoden lopussa se oli ainoastaan hieman1980-luvun ennätyslukuja alhaisempi. Lisäksiviime vuosina saavutettu kannattavuus yhdes-sä suotuisan rahoitustilanteen kanssa takasisen, että yrityksillä oli varaa investointeihin.Investointeja euroalueella lisäsi todennäköi-

sesti myös tietotekniikka- ja tietoliikennevä-lineiden käytön kasvu. Käytettävissä olevientietojen perusteella yritys- ja asuntoinves-toinnit ovat kehittyneet eri tavoin, mikä viit-taa siihen, että investointien lisääntyminenvuonna 2000 on todennäköisesti johtunut lä-hinnä koneisiin ja laitteisiin tehtyjen inves-tointien vahvasta kasvusta.

Varastojen muutoksilla ei ollut lainkaan vai-kutusta BKT:n määrän kasvuun koko vuonna2000. Varastojen muutoksia koskevia tietojaon tulkittava varoen, koska niihin on tehtyaikaisemmin huomattavia tarkistuksia. Näidenmuutosten kasvuvaikutus oli varsin suurivuoden 2000 jälkipuoliskolla, mikä osittain ta-soitti kotimaisen lopputuotekysynnän hidas-tumista. Yrityksiä koskevan Euroopan komis-sion suhdannekyselyn mukaan teollisuuden va-rastot olivat vuonna 2000 varsin pienet, vaikkane kasvoivatkin vuoden kuluessa.

Euroalueen tavaroiden ja palvelujenkauppa kasvoi huomattavasti

Sekä euroalueen viennin että tuonnin (mu-kaan lukien euroalueen sisäinen kauppa)määrä kasvoi hyvin nopeasti vuonna 2000.Koko vuonna nettoviennin vaikutus BKT:nmäärän kasvuun oli 0,6 prosenttiyksikköä po-sitiivinen, kun se oli vuonna 1999 ollut –0,5prosenttiyksikköä negatiivinen.

Vuosittaisista tiedoista ei kuitenkaan käy ilmi,että nettoviennin vaikutus BKT:n määrän kas-vuun pieneni asteittain vuoden aikana, kuntuonnin määrän kasvuvauhti alkoi lähestyäviennin määrän kasvuvauhtia. Näin nettovien-nin kasvuvaikutus pieneni vuoden 2000 toi-sesta neljänneksestä lähtien.

Kotimaisen kysynnän vahva kasvu tukipalvelualan toimeliaisuutta

Toukokuun 2000 Kuukausikatsauksessa EKPensimmäisen kerran julkaisi kokoamansaarvonlisäystä koskevat tiedot päätoimialoit-tain. Tiedot ovat hyödyllisiä toimialakohtai-sen kehityksen ja varsinkin palvelualan kehi-


tyksen analysoinnissa. Eurostat julkaisi ensim-mäisen kerran päätoimialoittaisia arvonlisäys-tä koskevia arvioita tammikuussa 2001.

Palvelualan reaalinen arvonlisäys kasvoi vuon-na 2000 voimakkaasti eli 3,4 %, kun se oliedellisenä vuonna kasvanut 2,7 %. Palvelualal-la kasvu oli nopeinta yksityisissä palveluissa(vähittäis- ja tukkukauppa, rahoitustoimintaja kiinteistöpalvelut sekä kuljetus ja tietolii-kennepalvelut). Niiden vuotuinen kasvuvauhtivuonna 2000 oli noin 4,5 %. Julkishallinnon jasosiaalipalvelujen kasvuvauhti oli sitä vastoinnoin 1 %. Yksityiset palvelut vilkastuivat osit-tain teollisuuden elpymisen vuoksi, mikä hyö-dytti varsinkin kuljetuksia ja rahoitustoimin-taa. Myös vuoden 2000 voimakas yksityinenkulutus on todennäköisesti edistänyt kotita-louksille tarjottavien palvelujen kasvua. Palve-luala muodostaa noin kaksi kolmasosaa eu-roalueen arvonlisäyksestä, ja alan vahva kasvuvaikuttikin keskeisesti siihen, että talouskas-vu oli vuonna 2000 voimakasta.

Teollisuustuotanto elpyi vuonna 2000

Muutaman edellisen vuoden tavoin ulkoisettekijät vaikuttivat merkittävästi teollisuustuo-tannon kasvuun myös vuonna 2000. Näin ol-len teollisuustuotanto elpyi huomattavasti

vuoden 2000 alkupuoliskolla maailmantalou-den kasvun myötä. Lisäksi euroalueen viejienkilpailukyky parani, kun palkat ja kotimaisethinnat nousivat maltillisesti ja euro heikkenivuonna 2000. Vuoden jälkipuoliskolla maail-mantalouden kasvu ei kuitenkaan nopeutunutenempää. Se ei siten enää edistänyt euro-alueen teollisuustuotannon kasvua, joka oliheikentynyt öljyn hinnan pitkäkestoisennousun vuoksi.

Koska sekä kauppa että kotimainen taloudel-linen toimeliaisuus piristyivät vuonna 1999,teollisuustuotannon kasvu voimistui merkit-tävästi vuoden 1999 jälkipuoliskolla ja vuoden2000 alkupuoliskolla. Ilman rakentamista las-ketun teollisuustuotannon vuotuinen kasvu-vauhti nopeutui huomattavasti vuoden 2000alkupuoliskolla ja oli toukokuussa 8,2 %. Senjälkeen vauhti alkoi hidastua, mikä noudattiyrityksiä koskevassa Euroopan komission suh-dannekyselyssä mitattua teollisuuden luotta-musta. Teollisuustuotannon kasvuvauhti no-peutui huomattavasti joulukuussa 2000. Tämäon todennäköisesti johtunut ainakin osittaintilastojen työpäiväkorjauksista. Koko vuonna2000 teollisuustuotanto kasvoi 5,4 %. Vauhtioli nopein sitten vuoden 1985, jolta on käy-tettävissä ensimmäiset viralliset tiedot euroa-lueen teollisuustuotannosta (ks. taulukko 3).

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.1) Vuosimuutos on laskettu prosenttimuutoksena edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna käyttämällä työpäivien

määrällä korjattuja tietoja.2) Neljännesvuosimuutos on laskettu prosenttimuutoksena edellisestä neljänneksestä käyttämällä kausivaihtelusta puhdistettuja ja

työpäivien lukumäärällä korjattuja tietoja.

Taulukko 3.Euroalueen teollisuustuotanto(prosenttimuutos)

Vuosimuutos 1) Neljännesvuosimuutos 2)

1998 1999 2000 1999 2000 2000 2000 2000 1999 2000 2000 2000 2000

IV I II III IV IV I II III IV

Koko teollisuus pl. rakentaminen 4,3 1,9 5,4 4,3 4,8 6,0 5,7 5,2 1,7 0,5 2,1 1,0 1,8

Tehdasteollisuus 4,7 1,9 5,8 4,8 5,0 6,3 6,1 5,8 1,2 1,0 1,8 1,8 1,4

pääaloittain:

Välituotteet 4,0 2,3 5,2 5,6 5,6 6,2 5,0 4,2 1,5 0,8 1,4 0,9 1,5

Pääomahyödykkeet 6,6 1,5 9,2 2,8 6,9 8,7 10,1 10,9 1,6 2,3 2,8 2,9 3,4

Kulutustavarat 2,7 1,8 2,6 3,9 1,4 3,9 2,9 2,4 1,0 -2,1 2,7 0,9 1,4

Kestävät 6,3 3,1 7,1 5,7 7,6 8,3 7,3 5,3 1,8 1,7 1,8 1,3 1,8

Ei-kestävät 2,0 1,5 1,7 3,5 0,0 2,9 2,1 1,7 0,9 -2,9 2,9 0,8 1,4


Koska teollisuudessa kulutetaan enemmänenergiaa kuin koko palvelualalla, teollisuustuo-tanto on todennäköisesti kärsinyt vuonna2000 enemmän jyrkistä energian hinnan nou-suista. Euron arvon heikkeneminen kasvattituotantopanoskustannuksia, mutta tästä ai-heutuneita negatiivisia seurauksia tasoitti se,että euron arvon heikkeneminen paransi to-dennäköisesti ainakin osittain teollisuus-tuotteiden viejien kilpailukykyä. Se, mitennämä kaksi vastakohtaista vaikutusta tasapai-nottuvat, vaihtelee teollisuuden eri osa-aloit-tain sen mukaan, mikä on tuontitavaroidenosuus tuotantopanoksista ja mikä on sen tuo-tannon osuus, joka menee vientiin euroalueenulkopuolelle.

Teollisuuden aloista hidastui vuoden 2000 jäl-kipuoliskolla eniten välituotteiden tuotannonkasvu. Koko vuonna 2000 niiden tuotantokasvoi 5,2 %, kun kasvu oli vuonna 1999 ollut2,3 %. Vuotuinen kasvuvauhti kiihtyi 8,9 pro-senttiin toukokuussa 2000, jonka jälkeenvauhti hidastui. Välituotteiden kysyntä näyt-tää olleen vakaata, mikä johtuu osittain pääo-mahyödykkeiden tuotannon vahvasta kasvus-ta. Öljyn kalleus kuitenkin vaikutti välituottei-den tuotannon kasvun hidastumiseen vuodenloppupuolella. Pääomahyödykkeiden tuotan-to kasvoi vuonna 2000 erittäin nopeasti eli9,2 %. Tämä on nopein kasvuvauhti vähintään10 vuoteen. Vaikka vastaavia kasvuvauhtejaon ollut aikaisemminkin, ne eivät ole kestä-neet yhtä pitkään. Myös pääomahyödykkei-den tuotannon kasvu pysyi vakaana kokovuoden, ja sitä tuki investointien huomattavavilkastuminen euroalueella. Varsinkin elektro-niikan ja tietotekniikka- ja tietoliikenne-tuotteiden tuotanto kasvoi noin 20 % vuonna2000. Myös kestävien kulutustavaroiden tuo-tannon kasvu oli vuonna 2000 vahvaa eli 7,1 %,kun se oli vuonna 1999 ollut 3,1 %. Tämä oliyhdenmukaista kotitalouskoneiden vilkkaanvähittäismyynnin kanssa.

Rakennusalan kasvu hidastui hieman, kunvuonna 1999 kasvua nopeuttaneet verotuk-selliset kannustimet alkoivat heiketä. Raken-nusalan arvonlisäys kasvoi 1,3 % vuonna 2000,kun se oli vuonna 1999 kasvanut 1,9 %. Maa-ja kalatalouden arvonlisäys kasvoi 1,5 % vuon-

na 2000, kun se oli edellisenä vuonna kasva-nut 2,5 %.

Työllisyyden kasvu jatkui vuonna 2000

Käytettävissä olevien kansallisten tietojen pe-rusteella koko euroalueen työllisyyden ar-vioidaan vuonna 2000 kohentuneen 2,0 % elihieman nopeammin kuin vuonna 1999, jolloinkasvuvauhti oli 1,7 %. Vuoden 1999 alusta al-kanut taloudellisen toimeliaisuuden elpyminenkiihdytti työpaikkojen nettomäärän lisäänty-mistä vuoden 1999 jälkipuoliskolla ja vuonna2000, ja euroalueen työllisyys koheni enitensitten 1990-luvun alun. Työllisyyden kohentu-mista vuonna 2000 tukivat myös maltillisenajatkunut palkkakehitys ja työmarkkinoiden toi-mintaan vaikuttaneet muut toimet. Tarkaste-lussa on kuitenkin otettava huomioon, ettäSaksan koko työllisyystilastoihin tehtiin huo-mattavia tarkistuksia kesällä 2000. Tarkistus-ten myötä euroalueen työllisyys – ja varsinkinvuoden 1996 jälkeinen työllisyys – on kohen-tunut aiemmin arvoitua nopeammin.

Työllisyys koheni nopeasti talouden kahdellatärkeimmällä toimialalla (ks. taulukko 4) janoudatti edellä kuvattua alakohtaista kehitys-tä. Palvelualan työllisyyden vuotuinen kasvu-vauhti oli vuoden 2000 kolmella ensimmäi-sellä neljänneksellä yli 2,6 %. Vuonna 2000alalla syntyi selvästi eniten työpaikkoja, ja koti-maisen kysynnän kasvun jatkuminen vauhdittitätä kehitystä entisestään. Myös teollisuudentyöllisyys kehittyi myönteisesti vuonna 2000.Koko teollisuuden työllisyyden kasvuvauhtinopeutui vuoden 2000 kolmella ensimmäiselläneljänneksellä, kun se vuonna 1999 oli ko-hentunut vain hieman. Tämä johtui etupäässärakennusalan myönteisestä kehityksestä vuo-den ensimmäisellä neljänneksellä. Kolmannel-la ja neljännellä neljänneksellä taas tehdas-teollisuuden työllisyys koheni huomattavasti.Sitä vastoin maataloudessa työllisyys väheniedelleen vuonna 2000, joskin huomattavastihitaammin kuin viime vuosina.


Työttömyys supistui entistä vauhtia vuonna2000

Euroalueen työttömyys on vähentynyt asteit-tain heinäkuusta 1997 alkaen, ja vuonna 2000se väheni edelleen suurin piirtein samaa vauh-tia kuin vuonna 1999 (ks. kuvio 15). Työttö-myyden vähenemistä pitkällä aikavälillä tar-kastellaan kehikossa 5. Euroalueen standar-doitu työttömyysaste laski vuoden 2000lopussa 8,7 prosenttiin, kun se oli joulukuus-sa 1999 ollut 9,6 %. Vuoden 2000 alkupuolis-kolla työttömyysaste laski tuntuvasti eli lähes0,1 prosenttiyksikköä kuukausittain. Vuodenjälkipuoliskolla työttömyyden väheneminenhidastui. Kaiken kaikkiaan euroalueen työttö-mien määrä väheni vuonna 2000 – toisenaperäkkäisenä vuonna – keskimäärin yli mil-joonan. Vuoden lopussa euroalueella oli noin11,4 miljoonaa työtöntä.

Työttömyyden vähenemisen lisäksi myös työ-voiman määrä kasvoi selvästi. Sen kasvun ar-vioidaan nopeutuneen hieman eli edellisen vuo-den 0,8 prosentista noin 1 prosenttiin vuon-na 2000. Kasvun nopeutuminen johtuneeainakin osittain talouden elpymisestä, joka li-sää työllistymismahdollisuuksia ja kannustaasiten osallistumaan työmarkkinoille. Työvoi-man määrän kasvuun vaikuttaa myös väestön

ikäjakauman muutos: keskimmäisiin ikäryh-miin kuuluvien suhteellinen osuus väestöstäkasvaa, ja näiden ryhmien työvoimaosuus ontavallisesti muiden ryhmien osuutta suurem-pi.

1994 1996 1998 2000-1,5

-1,0

-0,5

0,0

0,5

1,0

1,5

2,0

2,5

3,0

8,5

9,0

9,5

10,0

10,5

11,0

11,5

12,0

% työvoimasta (oikea asteikko)Vuosimuutos miljoonina (vasen asteikko)

Lähde: Eurostat.

Kuvio 15.Euroalueen työttömyys(kuukausihavaintoja, kausivaihtelusta puhdistettuja tietoja)

1998 1999 2000 1998 1998 1999 1999 1999 1999 2000 2000 2000 2000

III IV I II III IV I II III IV

Työvoima 0,8 0,8 . 0,8 0,7 0,9 0,7 0,8 0,8 1,0 1,1 1,0 .

Työllisyys 1,6 1,7 . 1,7 1,9 1,8 1,5 1,7 1,7 1,9 2,2 2,0 .

Maatalous 1) -1,1 -2,8 . -1,4 -2,2 -3,6 -2,6 -2,7 -2,4 -1,1 -1,2 -1,1 .

Teollisuus 2) 0,7 0,5 . 0,9 0,8 0,6 0,4 0,3 0,6 0,8 0,9 1,0 .

– Ilman rakentamista 1,2 0,3 . 1,3 0,9 0,9 -0,1 0,0 0,3 0,2 0,9 1,0 .

– Rakentaminen 0,2 0,8 . -0,1 0,8 -0,3 1,3 1,0 1,2 2,6 1,3 1,3 .

Palvelut 3) 2,1 2,5 . 2,3 2,7 2,7 2,4 2,6 2,4 2,6 2,9 2,7 .

Työttömyysasteet 4)

Yhteensä 10,9 9,9 9.0 10,8 10,6 10,3 10,1 9,9 9,6 9,4 9,1 8,9 8,7

Alle 25-vuotiaat 21,3 19,1 17.3 21,1 20,8 20,1 19,3 18,9 18,2 18,0 17,4 17,1 16,7

25-vuotiaat ja sitä vanhemmat 9,4 8,7 7.9 9,3 9,1 8,9 8,8 8,6 8,4 8,2 7,9 7,8 7,6

Lähteet: Kansalliset tiedot ja EKP:n laskelmat työvoiman osalta, Eurostat työllisyyden ja työttömyyden osalta.1) Sisältää myös kalastuksen sekä riista- ja metsätalouden.2) Sisältää tehdasteollisuuden, rakentamisen, kaivosteollisuuden (mineraalien kaivu), sähkö-, kaasu- ja vesihuollon.3) Ei sisällä kansainvälisiä järjestöjä eikä ulkomaisia edustustoja.4) Prosentuaalinen osuus työvoimasta ILOn suositusten mukaan.

Taulukko 4.Euroalueen työmarkkinoiden kehitys(vuotuinen prosenttimuutos ja prosentit)


Kehikko 5.Työttömyyden väheneminen pitkällä aikavälillä

Kesäkuusta 1997 lähtien euroalueen työttömyysaste on laskenut 2,9 prosenttiyksikköä eli keskimäärin 0,2

prosenttiyksikön neljännesvuosivauhtia ja oli joulukuussa 2000 näin ollen 8,7 %. Työttömiä oli 11,4 miljoo-

naa. Työttömyysasteen lasku johtuu talouskasvusta, maltillisena pysyneestä palkkakehityksestä ja euroalueen

työmarkkinauudistusten vaikutuksista. Vuodesta 1997 jatkunut työttömyysasteen lasku on ollut voimakkain ja

pitkäkestoisin sitten 1980-luvun lopun. Ennen tätä laskua eli vuoden 1994 alkupuolelta vuoden 1997 puolivä-

liin työttömyysaste pysyi erittäin korkeana. Se oli noussut jyrkästi eli vuoden 1990 puolivälin 7,8 prosentista

11,7 prosenttiin vuoden 1994 alussa. Kesäkuun 1997 jälkeen työttömien määrä on vähentynyt 3,5 miljoonaa

henkeä eli kaksi kolmasosaa työttömien määrän voimakkaasta kasvusta vuoden 1990 puolivälistä kesäkuuhun

1997. Tässä kehikossa tarkastellaan yksityiskohtaisesti euroalueen työttömyyden vähenemistä vuodesta 1997

ja erityisesti työttömien ikää, sukupuolta, koulutusta ja ammattitaitoa sekä työttömyyden kestoa.

Euroalueen standardoitu työttömyysaste(% työvoimasta)

1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000

Yhteensä 7,9 8,2 9,2 10,8 11,6 11,3 11,5 11,5 10,9 9,9 9,0

Miehet 6,1 6,4 7,3 9,1 9,8 9,4 9,8 9,8 9,1 8,3 7,4Naiset 10,5 10,9 11,9 13,3 14,2 14,0 14,0 14,0 13,3 12,2 11,1

Alle 25-vuotiaat 16,6 16,9 18,5 22,2 23,6 23,3 23,9 23,2 21,3 19,1 17,325-vuotiaat ja sitävanhemmat 6,2 6,6 7,5 8,9 9,7 9,5 9,8 9,9 9,4 8,7 7,9

Lähde: Eurostat.Huom. Tilastoja standardoidusta työttömyysasteesta on ollut saatavissa vasta heinäkuusta 1990.

Työttömyyden väheneminen johtuu pääasiassa työllisyyden voimakkaasta kasvusta

Työttömyyden väheneminen on perustunut työllisyyden voimakkaaseen kasvuun. Työllisten määrän vuotui-

nen kasvuvauhti on ollut keskimäärin 1,8 % vuoden 1997 puolivälistä lähtien, kun työllisyys vuoden 1990

puolivälistä vuoden 1997 puoliväliin sitä vastoin heikkeni 0,2 prosentin vauhtia. Näin ollen työttömien määrä

on vähentynyt noin 7 miljoonaa henkeä vuoden 1997 puolivälistä lähtien, kun se vastaavasti aiemmin 1990-

luvulla kasvoi yli miljoonan. On huomattava, että työttömyys väheni, vaikka työvoiman määrä samaan aikaan

kasvoi merkittävästi. Työvoiman määrän kasvun nopeutuminen vuodesta 1997 lähtien on perustunut lähinnä

työvoimaosuuden kasvuun. Vuodesta 1997 lähtien työvoiman määrä on kasvanut keskimäärin 0,9 % vuodes-

sa, kun 1990-luvun vuotuinen kasvuvauhti ennen tätä oli 0,4 %.

Viimeaikainen myönteinen työllisyyskehitys on johtunut pääasiassa vahvasta talouskasvusta 1990-luvun

jälkipuoliskolla. On kuitenkin merkkejä siitä, että talouskasvu on työvoimavaltaisempaa kuin edellinen voi-

makas kasvu 1980-luvun lopulla. Käsitys vahvistuu, kun työllisyyttä mitataan kokopäivätyöksi muuttamisen

eikä ainoastaan työntekijöiden lukumäärän avulla. Yksi selitys ilmiöön saattaa olla se, että toisin kuin 1980-

luvun lopulla, reaalisten työvoimakustannusten kasvu on nykyisen talouskasvun aikana pysynyt vähäisenä,

mikä johtuu palkkamaltista ja siitä, että joissakin maissa on pienennetty työnantajien maksamia tiettyjen

työntekijäryhmien sosiaaliturvamaksuja. Lisäksi suotuisaa työllisyyskehitystä ovat saattaneet voimistaa työ-

markkinauudistukset, joita ovat esimerkiksi joustaviin työsopimuksiin ja osa-aikatyöhön kannustavat toimet,

taloudelliset kannustimet vähän koulutettujen työntekijöiden palkkaamiseksi ja työttömyyskorvausten ehtojen

tiukennukset.


Työmarkkinoiden kohentuminen vähentää työttömyyttä kaikissa ryhmissä

Työttömyys on vähentynyt vuodesta 1997 lähtien kaikissa työttömien ryhmissä, mutta erityisesti niissä, joiden

työttömyysasteet ovat korkeimmat. Näitä ovat esimerkiksi naiset, nuoret, iäkkäät, vähän koulutetut ja pitkäai-

kaistyöttömät.

Naisten työttömyysaste laski 3,4 prosenttiyksikköä kesäkuusta 1997 ja oli 10,7 % joulukuussa 2000. Miesten

työttömyysaste laski samanaikaisesti 2,6 prosenttiyksikköä eli 7,2 prosenttiin. Tämä saattaa selittyä siten, että

palvelualan työllisyys koheni selvästi, ja noin 80 % naisista työskentelee palvelualalla, jolla myös osa-

aikatyöskentely on kaikkein yleisintä. Naisten työttömyysasteen laskuun ovat vaikuttaneet myös naisten

korkeakoulutasoisen koulutuksen lisääntyminen ja joissakin maissa tehdyt lastenhoitoon liittyvät verohelpo-

tukset.

Vaikka euroalueen nuorten (alle 25-vuotiaat) työttömyys on edelleen noin kaksinkertainen kokonaistyöttö-

myysasteeseen verrattuna, se on kuitenkin vähentynyt tuntuvasti eli vuoden 1997 kesäkuun 23,5 prosentista

16,6 prosenttiin joulukuussa 2000. Tämä on sitäkin merkittävämpää, koska myös nuorten työvoimaosuus

kasvoi pienennyttyään tasaisesti vuodesta 1987 vuoteen 1997. Nuorten työllistymistä ovat todennäköisesti

suoraan lisänneet useissa maissa toteutetut sosiaaliturvamaksujen leikkaukset, määräaikaisia työsopimuksia

koskevien säännösten höllentäminen ja osa-aikatyöhön kannustavien aloitteiden käyttöönotto. Nämä toimet

ovat todennäköisesti edistäneet varsinkin vähän koulutettujen ja työkokemusta vailla olevien nuorten työllis-

tymistä. Vähän koulutettujen työttömyysaste onkin laskenut 1,5 prosenttiyksikköä vuodesta 1997 ja oli

12,5 % vuonna 1999. Työttömyysasteen laskuun ovat lisäksi saattaneet vaikuttaa erityiset nuorille suunnatut

järjestelyt, kuten työssä oppiminen, työhönsijoittautumisapu, oppisopimuskoulutus ja työllistämistuki. Kaiken

kaikkiaan koko työttömyyden vähenemisestä noin kolmasosa johtuu tämän ryhmän työttömyyden vähenemi-

sestä, vaikka ryhmän osuus koko työvoimasta onkin ainoastaan 12 %. Vanhempien (55–59-vuotiaiden) työttö-

myysaste, joka yli kaksinkertaistui kahden viime vuosikymmenen aikana, laski vuodesta 1997 yli prosenttiyk-

sikön ja oli 11,1 % vuonna 1999.

Pitkäaikaistyöttömien määrä näyttää vähentyneen nopeammin kuin työttömien kokonaismäärä. Vuoden 2000

tiedot eivät ole vielä käytettävissä, mutta yli vuoden työttömänä olleiden osuus työttömien kokonaismäärästä

väheni 2,4 prosenttiyksikköä vuosina 1997–1999, kun se 1990-luvun alkupuolella oli kasvanut voimakkaasti.

Pitkäaikaistyöttömyys on ilmeisesti hyötynyt talouskasvusta, mutta myös työmarkkinauudistuksista, joilla on

pyritty parantamaan erityisesti kaikista heikoimmassa asemassa olevien työllistymistä ja kehittämään työn

kannustimia. Pitkäaikaistyöttömyyden osuus on kuitenkin yhä noin puolet kokonaistyöttömyydestä.

Työttömyyden vähenemiseksi edelleen tarvitaan rakenneuudistusta ja jatkuvaa palkkamalttia

Kaiken kaikkiaan työttömyys on vähentynyt huomattavasti vuodesta 1997 lähtien. Jotta se edelleen vähenisi

kestävällä tavalla, tulevina vuosina tarvitaan palkkamalttia ja euroalueen työmarkkinauudistusten jatkamista.

Uudistusten tarve on sitäkin suurempi, koska rekrytointiongelmat lisääntyvät joillakin toimialoilla ja koska on

mahdollista, että joissakin maissa alkaa esiintyä työvoimapulaa keskipitkällä aikavälillä. Koska työttömiä on

vielä paljon ja samanaikaisesti kuitenkin avoimia työpaikkoja runsaasti, työmarkkinoiden kysyntä ja tarjonta

eivät näytä kohtaavan. Tämä saattaa johtua muun muassa työmarkkinoiden ammatillisista ja alueellisista

kohtaanto-ongelmista, työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämiseen johtavista kannustinongelmista ja palkka-

rakenteen heikkouksista. Tilanne edellyttää toimenpiteitä, joilla puututaan niihin syihin, jotka johtavat kohtaan-

to-ongelmien syntymiseen. Näitä toimenpiteitä ovat esimerkiksi koulutuspoliittiset toimet, työvoiman liikku-

vuutta rajoittavien tekijöiden vähentäminen sekä kannustimet, joilla työttömät tai työvoimaan kuulumattomat

saadaan palaamaan työmarkkinoille.


Ikäryhmittäinen tarkastelu osoittaa, että vaik-ka nuorten työttömyys vuonna 2000 oli yhäkaksinkertainen kokonaistyöttömyysastee-seen verrattuna, se väheni kaiken kaikkiaanvuonna 2000. Joulukuusta 1999 joulukuuhun2000 ikäryhmän työttömyysaste laski 18,0prosentista 16,6 prosenttiin. Nuorten työt-tömyys ei kuitenkaan vähentynyt yhtä paljonkuin vuonna 1999, jolloin nuorten työttö-mien määrä väheni yli 340 000:lla. Vuonna2000 nuorten työttömien määrä väheni sitävastoin 311 000:lla. Tämä viittaa siihen, ettänuorten työvoimaosuus kasvaa edelleen. Noinneljäsosan koko työttömyyden vähenemises-tä voidaan kuitenkin katsoa johtuneen nuor-ten työttömyyden vähenemisestä vuonna2000, vaikka nuorten osuus koko työvoimas-ta olikin vain noin 12 %. Sitä vastoin 25-vuo-tiaiden ja sitä vanhempien työttömyys vähenivuonna 2000 enemmän kuin vuonna 1999.Ikäryhmän työttömyysaste laski vuoden 1999

joulukuun 8,4 prosentista 7,6 prosenttiinjoulukuussa 2000. Näin ollen ikäryhmän työt-tömien määrä väheni 820 000:lla (vastaavastivuonna 1999 se oli vähentynyt 725 000:lla).Sekä miesten että naisten työttömyysaste laskivuonna 2000. Miesten työttömyysaste laskiedellisvuotisesta 8,3 prosentista 7,4 prosent-tiin vuonna 2000. Naisten työttömyysastelaski vastaavana aikana 12,2 prosentista 11,1prosenttiin. Niinpä miesten ja naisten keski-määräisten työttömyysasteiden välinen eropieneni hieman. Tämä työttömyysasteiden ta-saantuminen, joka saattaa johtua työmarkki-noiden kohtaanto-ongelmien asteittaisesta vä-henemisestä, ei kuitenkaan enää ollut yhtäselvää kuin vuonna 1999. Myös erot euro-alueen maiden työttömyysasteissa pienenivätedelleen vuonna 2000. Eniten työttömyysastealeni niissä maissa, joissa työttömyys oli suu-rinta.

5 Julkinen talous

Julkisen talouden rahoitusasemassakohennusta vuonna 2000

Euroalueen maiden julkisen talouden rahoi-tusasema koheni edelleen vuonna 2000. Pää-asiassa tämä perustui suhdannetekijöiden vai-kutukseen sekä siihen, että monet maat sai-vat tuloja kolmannen sukupolven matkapuhe-linten (UMTS) toimilupien myynnistä. Euro-statin tuoreimpien tilastojen mukaan euro-alueen maiden julkisen talouden keskimääräi-nen ylijäämä vuonna 2000 oli 0,3 % suhteessaBKT:hen (ks. taulukon 5 sarake 5). UMTS-toimilupien myynnistä saatujen tulojen osuuskoko euroalueen rahoitusjäämäsuhteen ko-henemisesta oli 1,1 prosenttiyksikköä. Ilmannäitä kertaluonteisia myyntitulojakin kaikkieneuroalueen maiden rahoitusjäämät paranivat,koska voimakas talouskasvu kasvatti veroker-tymää ja supisti työttömyydestä aiheutuviamenoja. Jos UMTS-toimilupien myyntitulojaei oteta huomioon, euroalueella oli keskimää-rin 0,8 prosentin suuruinen BKT:hen suhteu-tettu julkisen talouden alijäämä. Vuonna 1999vastaava alijäämäsuhde oli 1,2 % (ks. taulukon5 sarake 6). Vuosia 1999–2000 koskeneiden

tarkistettujen vakausohjelmien mukaiset ali-jäämätavoitteet saavutettiin miltei kaikissa eu-roalueen maissa.

Koko euroaluetta kuvaaviin lukuihin sisältyykuitenkin joitakin merkittäviä eroja yksittäis-ten maiden julkisen talouden kehityksessä.Nopean talouskasvunsa ansiosta Irlanti jaSuomi kasvattivat rahoitusylijäämiään vuonna2000 huomattavasti eli yli 2 prosenttiyksik-köä suhteessa BKT:hen. Irlannissa kohenemi-nen johtui osittain myös siitä, että ylijäämäävuonna 1999 supistaneen poikkeuksellisen jakertaluonteisen tekijän vaikutus lakkasi. Kai-kissa muissa euroalueen maissa BKT:hen suh-teutetut julkisen talouden rahoitusjäämät ko-henivat 0–1 prosenttiyksikköä. Kun UMTS-toimiluvista saatuja myyntituloja ei otetahuomioon, BKT:hen suhteutettu julkisen ta-louden alijäämä oli vuonna 2000 yli 0,5 % vainviidessä maassa (Saksa, Ranska, Italia, Portu-gali), kun tällaisia maita vuonna 1999 oliseitsemän. Portugalin, Itävallan ja Italian ali-jäämäsuhteet olivat euroalueen suurimmat.Maat kuuluivat myös niihin, joissa julkisentalouden rahoitusaseman vakauttaminen


1997 1998 1999 2000

Euroalue 74,8 73,1 72,0 69,7

Belgia 125,3 119,8 116,4 110,9

Saksa 60,9 60,7 61,1 60,2

Espanja 66,7 64,7 63,4 60,6

Ranska 59,3 59,7 58,7 58,0

Irlanti 65,1 55,0 50,1 39,1

Italia 120,1 116,2 114,5 110,2

Luxemburg 6,0 6,4 6,0 5,3

Alankomaat 70,0 66,8 63,2 56,3

Itävalta 64,7 63,9 64,7 62,8

Portugali 59,1 55,3 55,0 53,8

Suomi 54,1 48,8 46,9 44,0

edistyi vain vähän vuonna 2000. Espanjassa jaBelgiassa julkisen talouden rahoitusasema saa-tiin tasapainoon tai miltei tasapainoon, jaIrlannissa, Luxemburgissa, Alankomaissa jaSuomessa se oli edellisvuotiseen tapaan yli-jäämäinen.

Euroalueen BKT:hen suhteutettu julkisen ta-louden keskimääräinen velka supistui 2,3 pro-senttiyksikköä ja oli 69,7 %. Vuonna 2000velkasuhde pieneni kaikissa euroalueen mais-sa. Alankomaissa, Belgiassa, Italiassa ja Irlan-nissa velkasuhde pieneni yli 4 prosenttiyksik-köä. Alijäämä-velkakorjaukset kasvattivat eu-

roalueen keskimääräistä velkasuhdetta 0,3prosenttiyksikköä vuonna 2000. Tällaiset kor-jaukset johtuvat mm. rahoitustaloustoimista,joiden vaikutuksesta alijäämä ei muutu, muttavelka muuttuu. Alijäämä-velkakorjauksiin si-sältyi mm. valuuttamääräisen velan arvonnousua.

Riittämätön menojen kasvun hillintä johtiekspansiiviseen finanssipolitiikkaan

Kun UMTS-toimilupien myyntituloja ei otetahuomioon, euromaiden julkisen talouden ra-

Julkisen talouden bruttovelka

Julkisen talouden ylijäämä (+) tai alijäämä (-)

Taulukko 5.Julkinen talous euroalueen maissa(% BKT:stä)

Lähteet: Euroalueen yhteenlaskettujen tietojen osalta Eurostat ja EKP.Huom. Tiedot perustuvat EKT 95:een.

1997 1998 1999 2000 2000ml. pl.

UMTS-tulot UMTS-tulot

Euroalue -2,6 -2,1 -1,2 0,3 -0,8

Belgia -1,9 -0,9 -0,7 0,0 0,0

Saksa -2,7 -2,1 -1,4 1,3 -1,2

Espanja -3,2 -2,6 -1,2 -0,3 -0,4

Ranska -3,0 -2,7 -1,6 -1,3 -1,3

Irlanti 0,7 2,1 2,1 4,5 4,5

Italia -2,7 -2,8 -1,8 -0,3 -1,5

Luxemburg 3,6 3,2 4,7 5,3 5,3

Alankomaat -1,1 -0,7 1,0 2,0 1,3

Itävalta -1,7 -2,3 -2,1 -1,1 -1,5

Portugali -2,7 -2,2 -2,0 -1,4 -1,7

Suomi -1,5 1,3 1,8 6,7 6,7


hoitusaseman koheneminen johtui pääasiassasuotuisasta talouskehityksestä, joka kasvattiverokertymää ja vaimensi osaltaan perusme-nojen (eli ilman korkomenoja laskettujen me-nojen) kasvua vuonna 2000. Tämä kasvustasaatu hyöty käytettiin kuitenkin suureksi osak-si uusien veronkevennysten ja lisämenojen ra-hoittamiseen sen sijaan, että sillä olisi nopeu-tettu alijäämien supistumista. Vuoden 2000alkupuolella BKT:hen suhteutettujen julkisentalouden menojen odotettiin vähenevän noin1 prosenttiyksikön verran korkomenojen,työttömyydestä aiheutuvien menojen ja julki-sen talouden palkkamenojen pienenemisenansiosta. Lisämenojen takia BKT:hen suhteu-tetut menot supistuivat kuitenkin huomatta-vasti odotettua vähemmän. Tämä on ristirii-dassa vuonna 2000 annettujen talouden laajo-jen suuntaviivojen kanssa. Suuntaviivoissahansuositellaan, että ennakoitua paremmasta ta-louskasvusta saatavaa liikkumavaraa käytet-täisiin julkisen talouden rahoitusaseman va-kauttamiseen eikä menojen kasvattamiseen taiveronkevennyksiin.

Perusjäämien (eli ilman korkomenoja lasket-tujen rahoitusjäämien) kehitys osoittaa, ettäfinanssipolitiikalla ei kohennettu julkisen ta-louden rahoitusasemaa euromaissa vuonna2000. Ilman UMTS-toimilupien myyntitulojenvaikutusta euroalueen keskimääräinen pe-rusylijäämä koheni vain hieman. Koska kohe-neminen oli vähäisempää kuin olisi voitu olet-taa sillä perusteella, että talouskasvu lisäsi vero-tuloja ja pienensi työttömyydestä aiheutuviakuluja, rakenteellinen eli ilman suhdannevaih-teluiden vaikutusta laskettu perusjäämä heik-keni hieman. Maakohtaisesti rakenteellinenperusjäämä heikkeni erityisesti Luxemburgis-sa ja Alankomaissa. Sen sijaan se koheni suh-teellisen voimakkaasti Suomessa, jossa oli joaiemmin suurehko ylijäämä. Muissa euro-alueen maissa rakenteellinen perusjäämämuuttui vain vähän. Tämä viittaa siihen, ettämonissa maissa julkisen talouden rahoitusase-man vakauttaminen on pysähtynyt tai rahoi-tusasema on jopa alkanut heiketä.

Euroalueen maiden budjettisuunnitelmien pe-rusteella maiden finanssipolitiikka, joka vuon-na 2000 oli keveää, tulee vielä kevenemään

vuonna 2001. Vuonna 2001 toteutetaan mer-kittäviä uusia veronkevennyksiä, mutta niitäei tasapainoteta riittävällä perusmenojen kas-vun kurissapidolla. Ilman UMTS-toimilupienmyyntituloja lasketun keskimääräisen rahoi-tusjäämän odotetaan euroalueella pysyvänjokseenkin ennallaan vuonna 2001, kun taasperusylijäämä tulee todennäköisesti pienene-mään ensimmäistä kertaa sitten 1990-luvunalkuvuosien.

Vakautuksen jatkaminen ja julkisentalouden laaja rakenneuudistus tarpeen

Kun otetaan huomioon, että talouskasvunodotetaan jatkuvan vuonna 2001, monissaeuroalueen maissa kaavailtu ekspansiivinenfinanssipolitiikka ei tue kokonaiskysynnän jainflaatiopaineiden hillitsemistä. Etenkin niissämaissa, joissa talouskasvu on hyvin nopeaa,ekspansiivinen finanssipolitiikka lisää inflaatio-paineita. Mailla olisi lisäksi muitakin painaviasyitä jatkaa julkisen talouden vakauttamistamäärätietoisesti. Joissakin maissa on merkit-tävä rakenteellinen alijäämä, eikä näiden mai-den rahoitusaseman siksi voida katsoa olevan”lähellä tasapainoa tai ylijäämäinen”, kuten va-kaus- ja kasvusopimuksessa edellytetään. Näis-sä maissa on vakauttamistoimia jatkamallamahdollisimman nopeasti saatava aikaan riit-tävä turvamarginaali, jotta suhdanneautoma-tiikka pääsee vaikuttamaan esteettä. Muutamis-sa maissa myös suurta julkisen velan määräätulisi pitää perusteena vakauttamistoimien jat-kamiselle. Lopuksi on vielä huomattava, ettäfinanssipolitiikan kestävyys edellyttää pitkälläaikavälillä niin suurta julkisen talouden varau-tumista, että sillä voidaan vastata väestönikääntymisestä aiheutuviin julkisten menojenkeskipitkän ja pitkän aikavälin kasvupaineisiin.

Julkisen talouden rakenteen uudistaminentyöllisyyttä ja kasvua edistävällä tavalla voiosaltaan tukea julkisen talouden rahoitusase-man vakauttamista ja kestävyyttä. Monien jä-senvaltioiden toimeenpanemat tai suunnitte-lemat verouudistukset ovat siksi hyvin terve-tulleita. Veroastetta merkittävästi alentavatverouudistukset pienentävät talouden vääris-tymiä ja voivat saadaan aikaan suotuisia ja


pitkäaikaisia vaikutuksia työmarkkinoilla ja tar-jontapuolella. Tällaiset vaikutukset lisäisivättalouksien joustavuutta ja torjuisivat näinosaltaan tarjonnan kapeikkoja ja inflaatiopai-neita. Jos verotusta kuitenkin kevennetään si-ten, että menopuolella ei tehdä näitä keven-nyksiä vastaavia uudistuksia, julkisen taloudenrakenteellinen rahoitusasema heikkenee ai-heettomasti. Menopuolella on siksi tarvettauusiin rakennemuutoksiin, joihin kuuluu myösmenojen suuntaaminen aineelliseen ja henki-seen pääomaan tehtäviin investointeihin. Täl-laisilla uudistuksilla voitaisiin myös tehostaasuotuisia vaikutuksia työllisyyteen ja tar-jontaan, etenkin jos ne ovat osa laajaa uudis-tusstrategiaa, johon sisältyy sääntelymuutok-sia. Erityisen tärkeää on eläkejärjestelmienrakenteen uudistaminen (ks. kehikko 6).

Etenemisen julkisen talouden vakauttamises-sa ja sen laajassa rakenneuudistuksessa tulisinäin ollen olla tärkeällä sijalla EU:n jäsenval-tioiden tarkistetuissa vakausohjelmissa. Jäsen-

Kehikko 6.Väestön ikääntyminen ja eläkejärjestelmien uudistustarve euroalueella

Väestön ikääntymisestä yhä enemmän paineita julkiselle taloudelle

Lähes kaikissa euroalueen maissa suurin osa vanhuuseläke-etuuksista perustuu lakisääteisiin rahastoimatto-

miin (pay-as-you-go) järjestelmiin, joissa kulloinkin maksettavat eläkkeet suurimmaksi osaksi rahoitetaan

suoraan työntekijöiden samaan aikaan maksamilla eläkemaksuilla. Rahastoivat julkiset tai yksityiset eläkejär-

jestelmät eivät sen sijaan yleensä ole kovin merkittäviä euroalueella, vaikka joissakin alueen maissa niiden

merkitys näyttääkin kasvavan. Nykyisin käytössä olevat järjestelmät ovat kasvattaneet julkisia eläkemenoja

huomattavasti viime vuosikymmeninä, sillä eri maiden hallitukset ovat laajentaneet eläkkeeseen oikeutettujen

piiriä, lisänneet eläke-etuuksien kattavuutta ja painottaneet aiempaa enemmän tulojen uudelleenjakoon liitty-

viä tavoitteita eläkepolitiikassa.

Seuraavina vuosikymmeninä eläkemenojen odotetaan kasvavan edelleen, kun väestö ikääntyy. Eurostatin

väestönkehitysarvioiden mukaan väestö ikääntyy muutamina seuraavina vuosikymmeninä merkittävästi kai-

kissa euroalueen maissa, kun syntyvyys pysyy vähäisenä ja elinajanodotteet pitenevät. Ikääntyneiden ihmisten

määrän suhteessa työikäiseen väestöön (eli niin sanotun vanhushuoltosuhteen) ennustetaan kaksinkertaistuvan

vuoteen 2050 mennessä eli kasvavan vajaasta 27 prosentista yli 53 prosenttiin.

Viime aikoina on tehty useita yrityksiä arvioida nykyisten eläkejärjestelmien vakautta ja väestön ikääntymi-

seen liittyvien julkisten kustannusten määriä. Eri maita ja väestönkehitystrendejä koskeviin yhteisiin makrota-

loudellisiin oletuksiin perustuvat laskelmat eläkemenojen ja -maksujen pitkän aikavälin kehityksestä osoitta-

vat, että jos nykyistä politiikkaa jatketaan, BKT:hen suhteutetut eläkemenot kasvavat huomattavasti useim-

missa maissa. Vaikka näihin oletuksiin liittyy jonkin verran epävarmuutta, eläkemenojen tuntuva kasvu on

tulevina vuosikymmeninä todennäköisesti vakava haaste julkisen talouden kestävyydelle ja velkataakalle.

maat toimittivat nämä vuodesta 2001 vuo-teen 2003, 2004 tai 2005 ulottuvat ohjelmansaEuroopan unionin neuvostolle ja Euroopankomissiolle vuoden 2000 lopussa ja vuoden2001 alussa. Ohjelmista ilmenee, että niissämaissa, joissa rahoitusasema ei ole vielä tur-vattu ja vakaa, suunnitellaan vakauttamisenjatkamista. Vakauttamisen ei kuitenkaan ylei-sesti ottaen ole suunniteltu etenevän juuriaiemmissa ohjelmissa kaavailtua nopeammin,vaikka useimmissa maissa talouskasvuarvioitaon muutettu tarkistusten myötä aiempaa po-sitiivisemmiksi. Maat, joissa vielä vuonna 2000oli julkisen talouden rahoitusalijäämä, arvioi-vat saavansa rahoitusasemansa tasapainoon taiylijäämäisiksi joko vuonna 2001 (Espanja jaKreikka), 2002 (Itävalta), 2003 (Italia) tai 2004(Saksa, Ranska ja Portugali). Suunnitellun jul-kisen talouden vakauttamisen ja vahvan ta-louskasvun ansiosta velkasuhteet pienenevätedelleen euroalueen maissa. Vuodesta 2002alkaen velkasuhde on yli 60 % vain Kreikassa,Italiassa ja Belgiassa.


Tuntuvia eläkeuudistuksia tarvitaan

Tietoisuus nykyiseen väestönkehitykseen liittyvistä julkisen talouden riskeistä on selvästi kasvamassa, ja

erilaisista uudistusvaihtoehdoista käydään vilkasta keskustelua. Eläkejärjestelmiin on ehdotettu ns. parametri-

uudistuksia, joissa tarkoituksena on muuttaa nykyisten rahastoimattomien eläkejärjestelmien etuuksia ja

eläkemaksuja. Myös ns. systeemiuudistuksia on ehdotettu. Niiden avulla taas pyritään rahastoiviin eläkejär-

jestelmiin, joissa tulevat etuudet perustuvat kertyneisiin varoihin.

Eläkejärjestelyjen monimutkaisuuden ja niihin liittyvien poliittisten ongelmien takia eläkepolitiikkaa koske-

vissa aloitteissa on toistaiseksi ehdotettu enimmäkseen parametriuudistuksia. Vaikka tähän mennessä tehdyt

uudistustoimet ovat olleet suurin piirtein riittäviä sikäli, ettei huomattavaa julkisen talouden epätasapainoa ole

ilmennyt, ne eivät vaikuta riittävän tehokkailta, jotta niiden avulla voitaisiin pitkällä aikavälillä rahoittaa

julkisten eläkemenojen arvioitu kasvu. Tämäntyyppisiä uudistuksia voitaisiin tehdä vastakin muuttamalla

eläkkeiden indeksiehtoja, korvaussuhdetta tai eläkeikiä. Eläkeiän muuttamisesta olisi se etu, että eläkemeno-

jen kasvu tasoittuisi ilman, että vanhusten elintasoa vaarannetaan.

Julkisen talouden kestävyyttä voitaisiin tukea täydentämällä vähitellen perinteisiä rahastoimattomia eläkejär-

jestelmiä rahastoivilla järjestelmillä. Järjestelmät edistäisivät myös rahoitusmarkkinoiden kehittymistä, ja

niiden tuotot olisivat todennäköisesti hyvät, koska sijoitusstrategiat olisivat mahdollisimman tehokkaita.

Lisäksi eläkkeiden rahastointi saattaisi pienentää työmarkkinoiden vääristymiä, koska se luo selkeän yhteyden

maksujen ja etuuksien välille. Hallitusten tulisi tukea tätä kehitystä tekemällä nykyisten eläkejärjestelmien

uudistamiseksi tarvittavia muutoksia lainsäädäntöön ja julkisen talouden rakenteisiin. Eräät maat ovat jo

menestyksekkäästi harjoittaneet tällaista eläkepolitiikkaa.

Merkittäviä politiikan muutoksia siis tarvitaan, jotta väestön ikääntymisestä aiheutuva julkisten menojen

kasvu voitaisiin pitää kurissa ja välttää verojen korotukset tai julkisen talouden rahoitusaseman huomattava

heikkeneminen. Eläkeuudistusten lykkääminen johtaa ajan mittaan vain siihen, että tarvittavat muutostoimet

tulevat yhä järeämmiksi. Lisäksi väestön ikääntyminen yhdessä jatkuvasti vähäisenä pysyvän työvoima-

osuuden ja alhaisen eläkeiän kanssa saattaa johtaa talouskehityksen heikkenemiseen, entistä alhaisempaan

elintasoon ja jopa tulevien sukupolvien yhä suurempaan velkataakkaan. Tämän vuoksi rakenteellisen työttö-

myyden vähentämiseen ja työvoimaosuuden lisäämiseen tähtäävä työmarkkinapolitiikka on keskeinen eläke-

uudistusta täydentävä tekijä. On tärkeää, että euroalueen maat pääsevät eroon vielä jäljellä olevista julkisen

talouden rahoitusalijäämistä ja pienentävät julkista velkaansa ennen kuin väestön ikääntymisestä aiheutuvat

kustannukset kasvavat nykyistä enempää.

6 Maailmantalous, valuuttakurssit ja maksutase

Maailmantaloudessa ennätyksellisenkasvun vuosi

Vuosi 2000 oli yksi maailmantalouden suotui-simmista 25 vuoteen, sillä tuotannon kasvuoli vahvaa, inflaatio suhteellisen hidas jamaailmankauppa kasvoi voimakkaasti. Kehitysoli positiivista maailmanlaajuisesti, mutta eri-tyisen voimakasta kasvu oli Pohjois-Ameri-kassa ja joissakin Itä-Aasian talouksissa, eten-

kin Kiinassa. Erittäin vahvan alkuvuoden jäl-keen Yhdysvaltojen talous kuitenkin hidastuihuomattavasti vuoden 2000 jälkipuoliskolla.Samaan aikaan kasvun hidastuminen alkoi tun-tua myös maailman muilla alueilla ja varsinkinLatinalaisessa Amerikassa ja Itä-Aasiassa. Epä-varmuutta ilmeni myös yksittäisissä kehitty-vissä markkinatalouksissa, mikä näkyi Argen-tiinan ja Turkin rahoitusmarkkinoiden epäva-kaassa kehityksessä.


Maailmantalouden kehitykseen vuonna 2000vaikutti yhä enemmän öljyn hinnannousun jat-kuminen. Raakaöljyn hinta nousi vuoden 2000ensimmäisen neljänneksen 26,6 dollarista 32,5dollariin saman vuoden marraskuussa. Selviämerkkejä raakaöljyn hinnan laskusta alkoi nä-kyä vasta vuoden viimeisenä kuukautena, jol-loin hinta laski tilapäisesti 23,0 Yhdysvaltaindollariin. Aiemmat hinnannousut johtuivatuseista tekijöistä, muun muassa vahvastamaailmanlaajuisesta kysynnästä, raaka-öljyn jaöljyjalosteiden varastojen niukkuudesta jaLähi-idän tilanteen kiristymisestä. Öljynhinnan voimakkaalle nousulle vastakkaisestikehittyivät muiden raaka-aineiden hinnat, jot-ka nousivat vaimeasti eli Yhdysvaltain dolla-reina mitattuna ainoastaan 1,7 %. Tämä johtuierityisesti siitä, että maataloustuotannossavuoden 1999 hintojen laskun aiheuttama tar-jonnan supistuminen oli hidasta.

Yhdysvalloissa vuosi 2000 merkitsi yhdeksänvuotta jatkuneen talouskasvun huippua, kunBKT:n määrä kasvoi 5 % ja työttömyys pysyierittäin vähäisenä eli vuositasolla keskimäärin4 prosentissa. Samalla tuottavuus muilla kuinmaatalouteen kuuluvilla yritystoiminnan aloil-la kasvoi 4,1 %, kun se vuonna 1999 oli kasva-nut 2,9 %. Tämä edisti osaltaan vahvan ta-louskasvun jatkumista. Vuotuinen kulutta-jahintainflaatio kiihtyi vuonna 2000 melkotuntuvasti eli 3,4 prosenttiin oltuaan 2,2 %vuonna 1999. Kuluttajahintainflaation kiihty-minen johtui siitä, että öljyn hinta pysyi kor-keana aiemmin odotettua kauemmin. Sitä vas-toin yksikkötyökustannukset nousivat vain0,7 %, kun niiden nousu vuonna 1999 oli ollut1,8 %. Tärkein talouskasvun vahvuuteen vuon-na 2000 vaikuttanut tekijä oli yksityinen koti-mainen kysyntä. Yksityinen kulutus kasvoi5,3 % eli samaa vauhtia kuin vuonna 1999,kun taas yksityisten investointien kasvu kiih-tyi edelleen 10,2 prosenttiin edellisen vuoden6,6 prosentista. Nettoviennin negatiivinen vai-kutus BKT:n määrän kasvuun oli 0,9 prosent-tiyksikköä eli miltei sama kuin vuonna 1999(jolloin se oli 1 prosenttiyksikkö). Yhdysval-tain BKT:n määrän vahva kasvu osui lähinnävuoden 2000 ensimmäiseen puoliskoon, jol-loin myös merkit talouden sisäisistä ja ulkoi-sista tasapainottomuuksista alkoivat lisääntyä.

Erittäin alhainen säästämisaste ja vaihtotaseenalijäämän syveneminen aiheuttivat epäilyjä ta-louskasvun vauhdin kestävyydestä, olihan sääs-tämisaste vuoden 2000 aikana laskenut –0,1prosenttiin edellisen vuoden 2,2 prosentistaja vaihtotaseen alijäämä kasvanut 4,4 prosent-tiin BKT:stä oltuaan 3,6 % vuonna 1999. Yh-dysvaltojen talouskasvu alkoikin hidastua huo-mattavasti vuoden 2000 kolmannella neljän-neksellä, jolloin myös kuluttajien ja tuottajienluottamus heikkeni jatkuvasti. Sekä yksityinenkulutus että yksityiset investoinnit hidastuivat.Kulutus kasvoi vuoden 2000 viimeisellä nel-jänneksellä vain 0,7 % edellisestä neljännek-sestä, kun se oli vuoden 2000 ensimmäiselläneljänneksellä kasvanut 1,9 %. Lisäksi Yhdys-valtojen rahoitusmarkkinoilla alkoi vuoden lo-pussa näkyä merkkejä jännitteistä kuten osas-sa 2.2 selostetaan. Kun yritysten kannattavuusja talouden näkymät heikkenivät, erityisestihuipputekniikan yritysten osakkeiden hinnat las-kivat merkittävästi ja yritysten joukkolainojentuottoerot kasvoivat varsinkin riskilainoissa.

Vuoden 2000 ensimmäisellä puoliskolla Yh-dysvaltojen keskuspankin avomarkkinakomi-tea reagoi inflaatiopaineisiin ja jatkoi kesä-kuussa 1999 aloittamaansa rahapolitiikan kiris-tämistä nostamalla federal funds tavoiteko-ron 6,5 prosenttiin eli yhden prosenttiyksi-kön korkeammaksi kuin vuoden 1999 lopus-sa. Vaikka avomarkkinakomitea katsoi riskienvuoden 2000 toisella puoliskolla edelleen ol-leen lähinnä inflaation kiihtymisessä, se jättitavoitekoron ennalleen, koska kotimaisen ky-synnän kehitykseen liittyneet epävarmuudetlisääntyivät. Vuoden 2000 viimeisessä kokouk-sessaan 19.12. Yhdysvaltojen keskuspankinavomarkkinakomitea muutti arviotaan riskientasapainosta, koska se uskoi, että riskit pai-nottuivat lähinnä tilanteeseen, joka saattaaheikentää talouskasvua. Riskiarvion muutok-sen myötä avomarkkinakomitea alensi federalfunds -tavoitekorkoa yhteensä 100 peruspis-tettä eli 5,5 prosenttiin tammikuussa 2001.

Japanin talouden tilanne parani vuonna 2000vain hieman, ja elpymisen pysyvyyteen ja vah-vuuteen liittyvät epävarmuustekijät lisääntyi-vät uudelleen erityisesti vuoden lopulla. Vuo-den 1999 toisen puoliskon taantuman jälkeen


talouskehitys piristyi jälleen alkuvuonna 2000.Kolmannella neljänneksellä kasvu muuttui ne-gatiiviseksi, mutta sen jälkeen taas positiivi-seksi viimeisellä neljänneksellä. Julkinen kulu-tus tuki taloutta vahvasti vuoden 2000 ensim-mäisellä puoliskolla, mutta toisella puoliskollakasvu hidastui tuntuvasti, kun vuoden 1999finanssipoliittisen elvytyspaketin vaikutuksetalkoivat vähetä. Yritysten kiinteät investoin-nit kasvoivat suotuisan tuloskehityksen vauh-dittamina, mikä antoi lisää viitteitä siitä, ettäpääasiassa yksityisen kysynnän aikaansaama el-pyminen saattaisi lopultakin päästä alkuun.Yrityssektorin – pääasiassa edelleenkin suu-rehkojen tehdasteollisuusyritysten – suotui-sa tuloskehitys ei kuitenkaan heijastunut ko-titalouksiin, ja yksityinen kulutus pysyi vaimea-na ansiokehityksen ja työmarkkinatilanteenlievästä paranemisesta huolimatta. Deflaatio-paineet näkyivät yhä hintakehityksessä, ja ku-luttajahintaindeksi laski keskimäärin 0,7 %vuonna 2000. Deflaatiopaineet saattoivat kui-tenkin osittain johtua Japanin taloudessa par-haillaan menossa olevista rakennemuutoksis-ta. Japanin keskuspankki luopui puolitoistavuotta kestäneestä nollakorkopolitiikastaanelokuussa 2000 ja nosti vakuudettoman yönyli -luoton koron 0,25 prosenttiin, sillä seuskoi Japanin talouden saavuttaneen vaiheen,jossa deflaatiouhkaa ei ole. Koska Japanin ta-louden elpymiseen liittyi yhä epävarmuutta,maan hallitus hyväksyi maltillisen, noin 4 800miljardin jenin suuruisen, uuden finanssipo-liittisen elvytyspaketin vuoden 2000 lopulla.Elvytyspakettia seurasi Japanin keskuspankinrahapolitiikan maltillinen keventäminen hel-mikuussa 2001.

Aasian muut taloudet kehittyivät vuonna 2000nopeasti, mikä heijasti lähinnä viennin vahvaakasvua, jota vauhditti vilkas kysyntä vienti-markkinoilla. Vastakkaista tälle vahvalle kehi-tykselle oli osakemarkkinoiden taantuminenYhdysvaltojen huipputekniikan yritystenosakkeiden hintojen laskun myötä muualla pait-si Kiinassa. Lisäksi maiden riippuvuus öljyntuonnista pyrki heikentämään niiden kauppa-taseita. Vuoden 2000 viimeisellä neljännek-sellä alueen kasvunäkymät alkoivat heiketäerityisesti maailmantalouden kehitykseenvuonna 2001 liittyvän epävarmuuden vuoksi.

Tämä epävarmuus pyrki kasvattamaan valtionjoukkolainojen tuottoeroja vuoden 2000 vii-meisellä neljänneksellä. Kiinan kasvu oli vuon-na 2000 edelleen vahvaa. Sitä vauhdittivat voi-makkaat pääomavirrat, kun maan liittymisenmaailman kauppajärjestöön (World Trade Or-ganisation, WTO) vuonna 2001 odotettiin no-peuttavan kaupan ja investointien vapautumista.

Siirtymätalouksille oli vuonna 2000 tyypillistätalouskasvun vahva elpyminen ja entistä suo-tuisampi taloudellinen ilmapiiri. Talouskasvunnopeutuminen oli yleistä koko alueella. Var-sinkin Venäjän kehitys oli vuonna 2000 mer-kittävää, sillä kasvun arvioidaan olleen yli 7 %ja vaihtotase ja julkisen talouden rahoitusase-ma paranivat tuntuvasti. Pääosin tämän voikatsoa johtuneen energian hinnan noususta– Venäjähän on energian nettoviejä – ja kilpai-lukykyisestä valuuttakurssista, mutta talous-kasvu oli kuitenkin laajemmalla pohjalla kuinvuonna 1999, sillä sekä kulutus- että inves-tointikysyntä elpyi merkittävästi. Samalla Venä-jän joukkolainojen tuottoerot kaventuivat sel-västi vuoden 2000 mittaan, mutta pysyivätsilti suurina verrattuna muiden kehittyvienmarkkinatalouksien vastaaviin tuottoeroihin.

EU-jäsenyyttä hakeneissa Keski- ja Itä-Euroo-pan maissa talouskehitys oli erittäin positii-vista vuonna 2000, mitä euroalueen suotuisakehitys tuki. Voimakkaaseen talouskasvuunliittyi kuitenkin inflaatiovauhdin hienoinen no-peutuminen ja suhteellisen suuret vaihtota-seen alijäämät, mikä joissakin tapauksissa joh-ti rahapolitiikan kiristämiseen. Kaiken kaik-kiaan rahoitusmarkkinatilanne ei ollut yhtäsuotuisa kuin edellisenä vuonna, sillä alueenosakekurssit laskivat rajusti vuoden toisellapuoliskolla.

Muista maista Turkin osakemarkkinoiden kurs-sit laskivat jyrkästi vuoden 2000 puolivälistä al-kaen sen jälkeen, kun markkinoiden yleisindeksioli lähes kolminkertaistunut vuonna 1999. Mar-raskuun 2000 lopussa osakkeiden hintojen laskukiihtyi entisestään Turkin pankkisektorin vaka-van likviditeettikriisin myötä. Kansainvälinen va-luuttarahasto joutui tuolloin ilmoittamaan lisä-tuesta luottamuksen palauttamiseksi ja markki-noiden vakauttamiseksi. Lyhyen, suhteellisen


1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000-4

-3

-2

-1

0

1

2

3

4

5

6

7

8

-4

-3

-2

-1

0

1

2

3

4

5

6

7

8


Tuotannon kasvu 1)

1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000-2

-1

0

1

2

3

4

5

-2

-1

0

1

2

3

4

5

Inflaatio 2)

1994 1995 1996 1997 1998 1999 20000

1

2

3

4

5

6

7

8

0

1

2

3

4

5

6

7

8

Lyhyet korot 3)(kuukausikeskiarvoja, %)

1994 1995 1996 1997 1998 1999 20000.8

0.9

1.0

1.1

1.2

1.3

1.4

1.5

1.6

1.7

75

85

95

105

115

125

135

145

USD/EUR (vasen asteikko)JPY/USD (oikea asteikko)

Valuuttakurssit 4)(kuukausikeskiarvoja)



(vuotuinen prosenttimuutos, neljännesvuositietoja) (vuotuinen prosenttimuutos, kuukausihavaintoja)

Kuvio 16.Talouden kehitys tärkeimmissä teollisuusmaissa

Lähteet: Kansalliset tiedot, BIS, Eurostat ja EKP:n laskelmat.1) Euroalueen tiedot on koonnut Eurostat. Yhdysvaltojen ja Japanin tiedot ovat kansallisia.2) Vuoden 1995 loppuun asti euroalueen YKHIt on arvioitu kansallisten kuluttajahintaindeksien perusteella. Vuoden 1995 jälkeen

on käytetty YKHIä.3) Euroalueen tiedot ovat EKP:n laskemia kansallisten pankkienvälisten 3 kk:n korkojen keskiarvoja. Vuodesta 1999 alkaen on

käytetty 3 kk:n euriborkorkoja.4) Ennen vuotta 1999 USD/EUR-käyrä kuvaa Yhdysvaltain dollarin ja ecun välistä kurssikehitystä.


1994 1995 1996 1997 1998 1999 200080828486889092949698

100102104106108110

80828486889092949698100102104106108110

Kuvio 17.Nimellinen efektiivinen valuuttakurssi 1)

(kuukausikeskiarvoja, 1999/I = 100)

Lähde: EKP.1) Tiedot perustuvat EKP:n laskelmiin (ks. huhtikuun 2000

Kuukausikatsauksen artikkeli). Nouseva käyrä merkitsee eu-ron vahvistumista. Vaakasuora viiva osoittaa tarkastelujak-son (tammikuusta 1994 helmikuuhun 2001) keskiarvon.

vakaan kauden jälkeen jännitteet rahoitusmark-kinoilla kasvoivat uudelleen helmikuussa 2001 jajohtivat lopulta siihen, että ennalta ilmoitetustaliukuvan kiinnityksen valuuttakurssijärjestelmäs-tä luovuttiin. Kriisi näytti lievenevän sen jälkeen,kun Turkin liira päästettiin kellumaan ja kunilmoitettiin joukosta talouspoliittisia toimia, joil-la pyrittiin saavuttamaan Turkin hallituksen ta-voitteet hillitä inflaatiota ja varmistaa kestäväkasvu.

Latinalaisen Amerikan taloudet elpyivät vuon-na 2000 voimakkaasti edellisen vuoden taan-tumasta, ja tuotannon reaalikasvu oli 4,2 %.Reaalitalouden positiivisesta kehityksestäpoiketen kehitys rahoitusmarkkinoilla oli heik-koa, ja näille markkinoille oli tyypillistä val-tion joukkolainojen tuottoerojen kasvu, osa-kekurssien lasku ja korkojen laskusuuntauk-sen pysähtyminen. Meksikon talouskasvu olinopeinta lähes 20 vuoteen, ja BKT:n määränotaksutaan vuonna 2000 kasvaneen noin 7prosentin vauhtia ja työttömyysasteen laske-neen vain 2 prosenttiin. Talouden kehitystätukivat Yhdysvaltoihin suuntautuvan vienninvahvuus, öljyn hinnan nousu ja reipas yksityi-nen kulutus. Brasilian elpymistä siivitti vienti,joskin korkojen alhaisuus ja luotonsaannin hel-pottuminen merkitsivät sitä, että myös inves-toinnit ja kulutus lisäsivät osaltaan kasvua.Argentiinan talouden odotettua heikompi kas-vu vuonna 2000 johtui kotimaisen luottamuk-sen heikkenemisestä, julkisen talouden tasa-painottomuuksiin liittyvistä huolenaiheista javaihtotaseen alijäämän syvenemisestä. Syynävaihtotaseen alijäämän suurenemiseen oli pe-son vahvistuminen tärkeimpien kauppakump-paneiden valuuttoihin nähden ja velanhoito-maksujen kasvu. Vuoden viimeisellä neljän-neksellä taloustilanteen epävakaus ja poliit-tisten jännitteiden lisääntyminen saivataikaan vakavia häiriöitä rahoitusmarkkinoilla,mutta häiriöt kuitenkin lieventyivät sen jäl-keen, kun IMF ilmoitti Argentiinalle myönne-tystä rahoitustukiohjelmasta. Vuoden lop-puun mennessä koko Latinalaisen Amerikannäkymät näyttivät kohentuneen, vaikka joi-denkin maiden poliittinen epävarmuus, epätie-toisuus Yhdysvaltojen talouden hidastumisensuuruudesta ja joissakin maissa öljyn hinnanlasku pysyivätkin huolenaiheina.

Euro vahvistui vuoden 2000 lopussa

Euro heikkeni edelleen euroalueen tärkeim-pien kauppakumppaneiden valuuttoihin näh-den suurimman osan vuotta 2000 ennen kuinse alkoi vahvistua voimakkaasti vuoden lopul-la. Tämä heikkeneminen keskeytyi tilapäisestitouko-kesäkuussa, ja euro vahvistui jonkin ai-kaa, mutta laskupaineet lisääntyivät myöhem-min eivätkä hellittäneet ennen syksyä. Syys-kuun 22. päivänä G7-maiden keskuspankitilmaisivat yhteisen huolensa euron heik-kenemisen mahdollisista vaikutuksista maail-mantalouteen ja toteuttivat yhteisinterven-tion valuuttamarkkinoilla. Koska euron kurs-sin maailmanlaajuisista ja kotimaisista vaiku-tuksista kannettiin yhä huolta, EKP jakansalliset keskuspankit EKP:n puolesta in-tervenoivat marraskuun 2000 alussa uudel-leen ilman muita osapuolia euron tukemiseksi.Vuoden lopulla euro vahvistui voimakkaasti,kun saatiin entistä varmempia merkkejä siitä,että euroalueen tärkeimpien kauppakump-paneiden taloudellinen toimeliaisuus oli hidas-tumassa ja että euroalueen kasvunäkymät oli-vat kestävällä pohjalla. Vuoden 2000 lopussaeuron nimellinen efektiivinen valuuttakurssi-indeksi oli kaiken kaikkiaan ainoastaan noin 2


% alempi kuin vuoden alussa, joskin noin 8 %alempi kuin vuonna 1999 keskimäärin. Maalis-kuun 13. päivänä 2001, joka on viimeinen päi-vä, jonka tiedot on otettu huomioon tässävuosikertomuksessa, euro – nimellisenä efek-tiivisenä valuuttakurssina mitattuna – olivahvistunut lähes 4 % vuoden 2000 keskimää-räisestä kurssista. Euron reaaliset efektiivisetvaluuttakurssit, joita laskettaessa otetaan huo-mioon euroalueen ja sen tärkeimpien kaup-pakumppaneiden hintojen ja työvoimakustan-nusten kehityksen erot, muuttuivat varsinsamansuuntaisesti kuin nimellinen valuutta-kurssi-indeksi.

Euro heikkeni Yhdysvaltain dollariin nähdensuurimman osan vuotta, ja alimmillaan eli0,8252 euron dollarikurssi oli 26.10.2000,mikä merkitsi noin 18 prosentin heikkene-mistä sitten vuoden alun. Dollarin vahvuusjohtui osittain siitä, että markkinoiden huo-mio kiinnittyi Yhdysvaltojen ja euroalueensuhteellisen talouskehityksen ja -näkymieneroihin. Kun euroalueen talouskehitys ja -nä-kymät paranivat vuoden mittaan, euron ulkoi-sen arvon heikkeneminen oli keskipitkällä ai-kavälillä kuitenkin yhä enemmän ristiriidassatalouden perustekijöiden kanssa ja johti lo-pulta huolestumisen aiheuttamiin valuutta-markkinainterventioihin. Kun tiedot Yhdys-valtojen talouden kasvuvauhdin hidastumises-ta lisääntyivät, euro vahvistui vuoden 2000loppupuolella. Vuoden lopussa euron dollari-kurssi oli 0,93 eli miltei 8 % heikompi kuinvuoden alussa. Alkuvuonna 2001 euron dolla-rikurssi vaihteli 0,90:stä 0,95:een, ja 13.3. seoli 0,9202 eli suunnilleen sama kuin keski-määrin vuonna 2000.

Euro heikkeni Japanin jeniin nähden noin 13 %vuoden alusta 26.10.2000 saakka, jolloin sesaavutti alimman arvonsa. Kehitystä vauhdit-tivat tiedot siitä, että Japanin talous siirtyisientistä kestävämmän kasvun vaiheeseen. Vuo-den lopulla uudet arviot Japanin talousnäky-mistä johtivat kuitenkin siihen, että markki-nat tarkistivat valuuttakurssiarvioitaan. Tämänjälkeen euro vahvistui 20 % vuoden 2000 lop-puun mennessä, ja vuoden lopussa euron je-nikurssi oli 106,92 eli 4 % vahvempi kuin3.1.2000. Vuoden aikana jeni heikkeni myös

suhteessa Yhdysvaltain dollariin lähes 13 %.Maaliskuun 13. päivänä 2001 euron jenikurssioli 110,27 eli noin 11 % korkeampi kuin kes-kimäärin vuonna 2000.

Vaihtotaseen alijäämä suureni

Euroalueen vaihtotase osoitti 28,3 miljardineuron alijäämää vuonna 2000, kun vastaavaalijäämä vuonna 1999 oli 5,8 miljardia euroa.Keskeisin syy tähän oli, että tavarakaupan ta-seen ylijäämä supistui edellisen vuoden 83,4miljardista eurosta 59,8 miljardiin euroonvuonna 2000, koska tavarantuonti kasvoienemmän kuin tavaranvienti. Tavarantuontiakasvatti osittain tuontihintojen voimakas nou-su, joka puolestaan johtui siitä yhteisvaiku-tuksesta, joka öljyn hinnan voimakkaallanousulla ja euron heikkenemisellä oli. Myöseuroalueen vahva kotimainen kysyntä kiihdyt-ti tuonnin määrän kasvua vuoden edetessä.Tavaranvienti kasvoi lähinnä siksi, että voima-kas ulkomainen kysyntä ja euroalueen hinta-kilpailukyvyn paraneminen kasvattivat vienninmäärää.

Vaihtotaseen muiden erien suuret muutoksetkumosivat osittain toisensa, sillä tuotannon-tekijäkorvausten alijäämä supistui 32,4 miljar-dista eurosta 24,7 miljardiin euroon, kun taastulonsiirtojen alijäämä kasvoi edellisen vuo-den 45,0 miljardista eurosta 49,9 miljar-diin euroon vuonna 2000. Palvelutaseenalijäämä kasvoi hieman eli 11,8 miljardistaeurosta 13,5 miljardiin euroon.

Pääoman nettovienti suorina ja arvopaperi-sijoituksina väheni hieman

Pääoman nettovienti suorina sijoituksina jaarvopaperisijoituksina oli vuonna 2000 yh-teensä 143,4 miljardia euroa eli hieman vä-hemmän kuin vuonna 1999 162,3 miljar-dia euroa. Supistuminen johtui lähinnä siitä,että osakkeisiin liittyvän pääoman nettovien-nin merkittävää kasvuakin suurempi vaikutusoli sillä, että pääoman nettovienti suorina si-joituksina väheni ja pääoman nettotuonti vel-kapapereina kasvoi.


Yksittäisten erien yksityiskohtainen tarkaste-lu osoittaa, että pääomaa tuotiin velkapaperei-na nettomääräisesti 145,6 miljardia euroa elihuomattavasti enemmän kuin vuonna 1999(7,7 miljardia euroa). Tämä johtui pääasiassaeuroalueen joukkolainoihin tehdyistä huomat-tavista ulkomaisista sijoituksista. Yhdysvalto-jen positiivinen korkoero euroalueeseen näh-den kaventui vuoden 2000 aikana. Korko-eron kaventuminen on saattanut olla yksi nii-stä tekijöistä, jotka ovat lisänneet ulkomaisiasijoituksia euroalueen joukkolainoihin.

Pääoman nettovienti suorina sijoituksina su-pistui pääasiassa siksi, että suorat sijoituksetulkomailta euroalueelle kasvoivat voimak-kaammin kuin suorat sijoitukset euroalueeltaulkomaille. Suorat sijoitukset euroalueellekasvoivat 303,1 miljardiin euroon vuonna2000 oltuaan 166,2 miljardia euroa vuonna1999. Kasvu johtui sekä siitä, että pääomantuonti oman pääoman ehtoisina sijoituksina(uudelleen sijoitetut voitot mukaan lukien)

lisääntyi lähinnä yhden erittäin suuren trans-aktion yhteydessä, että muihin sijoituksiin liit-tyvän pääoman tuonnin erittäin voimakkaastakasvusta. Muihin sijoituksiin kuuluvat pää-asiassa konsernien sisäiset lainat.

Arvopaperisijoituksissa osakkeisiin liittyväpääoman nettovienti kasvoi vuonna 2000huomattavasti eli 266,0 miljardiin euroon(49,4 miljardista eurosta vuonna 1999). Vuon-na 2000 sekä suoriin että arvopaperisijoituk-siin kuuluviin osakesijoituksiin vaikuttivat voi-makkaasti osakkeita vaihtamalla toteutetutyritysostot. Useimmissa tapauksissa sijoitusyritykseen kirjattiin kansainvälisen käytännönmukaisesti suoraksi sijoitukseksi ja kaupanmaksaminen osakkeina arvopaperisijoituksiinkuuluvaksi osakesijoitukseksi. Vuoden 2000alun yhden ainoan transaktion vuoksi pää-oman tuonti suorina sijoituksina kasvoi erit-täin voimakkaasti ja vastaavasti pääomanvienti osakesijoituksina lisääntyi samassa suh-teessa.

Hospital InfantilVirgen del Rocío, Niños Ud.Oncología Pediátrica, Sevilla, Espanja

Sairaalan lapset, nimetön työ

Luku II

Keskuspankkioperaatiot


1 Rahapoliittiset operaatiot

1.1 Yleiskatsaus

Yhteisen rahapolitiikan ohjausjärjestelmä toi-mi tehokkaasti vuonna 2000. Tämä vahvistimyönteisiä kokemuksia, joita järjestelmän toi-mivuudesta oli yleisesti saatu vuonna 1999.Niinpä järjestelmää ei vuonna 2000 muutettumerkittävästi lukuun ottamatta sitä, että pe-rusrahoitusoperaatioiden toteuttamisessa siir-ryttiin kiinteäkorkoisesta vaihtuvakorkoiseenhuutokauppamenettelyyn ja päätettiin alkaajulkaista arvio pankkijärjestelmän yhteenlas-ketuista likviditeettitarpeista.

Joulukuun 5. päivänä 2000 ilmestyi uusi, tar-kistettu painos EKP:n julkaisusta Yhteinen ra-hapolitiikka kolmannessa vaiheessa: Yleisasia-kirja eurojärjestelmän rahapolitiikan välineis-tä ja menettelyistä. Aiempi yleisasiakirjajulkistettiin 18.9.1998. Tarkistetussa yleisasia-kirjassa kuvataan yksityiskohtaisesti eurojär-jestelmän käyttämät rahapolitiikan välineet jamenettelyt, ja siinä ovat mukana kaikki EKP:nneuvoston 31.8.2000 mennessä hyväksymätohjausjärjestelmän muutokset. Yleiseltä ra-kenteeltaan ohjausjärjestelmä ei ole muuttu-nut, eli sen kolme pääelementtiä ovat edel-leen avomarkkinaoperaatiot, maksuvalmiusjär-jestelmä ja vähimmäisvarannot.

Perusrahoitusoperaatiot ovat eurojärjestelmäntärkein markkinaoperaatio, ja niillä on keskei-nen asema likviditeettitilanteen säätelyssä ja vies-tittäessä rahapolitiikan virityksestä. Perusrahoi-tusoperaatioilla turvataan suurin osa rahoitus-sektorin likviditeettitarpeesta. Ne ovat likvi-diteettiä lisääviä käänteisoperaatioita, jotkatoteutetaan viikoittaisina vakiohuutokauppoinaja joiden maturiteetti on kaksi viikkoa. Lisäksieurojärjestelmä toteuttaa pitempiaikaisia rahoi-tusoperaatioita, joissa sovellettava maturiteettion kolme kuukautta. Näillä operaatioilla tarjo-taan pitempiaikaista rahoitusta rahoitussektoril-le kuukausittain ilman, että tarkoituksena olisiviestiä rahapolitiikan virityksestä markkinoille taiohjata markkinakorkoja. Eurojärjestelmä voimyös toteuttaa muita avomarkkinaoperaatioita,joilla se voi tasata markkinoiden likviditeetinodottamattomista vaihteluista johtuvia korko-

vaikutuksia (ns. hienosäätöoperaatiot) tai vaikut-taa eurojärjestelmän rakenteelliseen asemaanrahoitussektoriin nähden (ns. rakenteelliset ope-raatiot). Vuonna 2000 eurojärjestelmä toteuttikaksi hienosäätöoperaatiota, mutta ei ainutta-kaan rakenteellista operaatiota.

Maksuvalmiusjärjestelmän tavoitteena on li-sätä ja vähentää yön yli -likviditeettiä, viestiärahapolitiikan yleisestä virityksestä sekä aset-taa yön yli -markkinakoroille ylä- ja alarajat.

Lisäksi eurojärjestelmä edellyttää luottolaitos-ten pitävän vähimmäisvarantoja, jotka vastaa-vat 2:ta prosenttia taseen lyhytaikaisista ve-loista. Vähimmäisvarantojärjestelmän tarkoi-tuksena on tasata rahamarkkinakorkojenvaihteluita ja lisätä pankkijärjestelmän raken-teellista alijäämää eurojärjestelmään nähden.Rahamarkkinakorkojen vakauttamista helpot-taa se, että eurojärjestelmän vähimmäisvaran-tojärjestelmä sallii keskiarvoistamisen, eli va-rantovelvoitteen täyttyminen määritetään senmukaan, mikä on laitosten keskimääräinen päi-vittäinen varantotalletus kuukauden pituisenpitoajanjakson aikana. Tämä tasoittaa merkit-tävästi luottolaitosten likviditeetin kysyntääja siten myös rahamarkkinakorkoja. Tästä seu-raa myös se, että eurojärjestelmä voi nor-maalioloissa rajoittua käyttämään avomarkki-naoperaatioistaan pelkästään perus- ja pitem-piaikaisia rahoitusoperaatioita. Koska vähim-mäisvarannoille maksetaan korkoa, joka onsama kuin eurojärjestelmän perusrahoitus-operaatioiden keskimääräinen korko pitoajan-jakson aikana, niistä ei koidu merkittäviä kus-tannuksia pankeille.

Euroalueen likviditeettiä avomarkkinaoperaa-tioiden avulla hallitessaan EKP keskittyy pank-kienvälisiin varantomarkkinoihin. Varannoillatarkoitetaan tässä yhteydessä sekkitilitalletuk-sia, joita euroalueen luottolaitokset ovat teh-neet eurojärjestelmän keskuspankkeihin vä-himmäisvarantovaatimustensa täyttämiseksi.Näihin varantoihin pohjautuvan likviditeetintarjonta määräytyy rahapoliittisilla operaa-tioilla lisätyn likviditeetin ja likviditeettiä vä-hentävien riippumattomien eli ns. autonomis-


Kuvio 18.Likviditeettitekijät ja maksuvalmiusjärjestelmän käyttö euroalueella vuonna 2000

ten tekijöiden erotuksen perusteella. Riippu-mattomia tekijöitä ovat ne eurojärjestelmäntaseen erät, jotka eivät riipu keskuspankinrahapoliittisista operaatioista, kuten liikkees-sä olevat setelit, valtion talletukset eurojär-jestelmän keskuspankeissa, selvitettävänä ole-vat erät ja nettomääräiset ulkomaiset saami-set. Vuonna 2000 riippumattomien tekijöidenvaikutus vaihteli 78,2 miljardista eurosta 158,6miljardiin euroon ja oli keskimäärin 103,1 mil-jardia euroa (ks. kuvio 18). Riippumattomientekijöiden keskimääräinen vaikutus oli 19,8

miljardia euroa suurempi vuonna 2000 kuinvuonna 1999. Riippumattomien tekijöiden päi-vittäisten vaihtelujen vaikutukset ovat useinhuomattavia, sillä 10 miljardin euron suurui-set vaihtelut ovat suhteellisen yleisiä. Vaihte-levin riippumaton tekijä on valtion talletukseteräissä kansallisissa keskuspankeissa. Valtiontalletusten vaihtelun suuruus (mitattuna päi-vittäisten muutosten keskihajontana) oli yli4,9 miljardia euroa, kun seteleiden vaihtelunsuuruus oli noin 1,0 miljardia euroa.

70

80

90

100

110

120

130

140

150

160

Mrd. euroa

70

80

90

100

110

120

130

140

150

160

Mrd. euroa

Sekkitilit

Riippumattomat tekijätVarantovelvoitteet

Maksuvalmiusjärjestelmä

-20

-10

0

10

Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu-20

-10

0

10

MaksuvalmiusluototMaksuvalmiusjärjestelmän talletukset


Kuvio 19.Tarjousten kokonaismäärä ja jako-osuus vuonna 2000

Vuonna 2000 euroalueen luottolaitosten vä-himmäisvarantovaatimus oli keskimäärin 111,8miljardia euroa, mikä on 10,2 miljardia euroatai 10 % enemmän kuin vuonna 1999. Varan-tovaatimusten ja riippumattomien tekijöidenkasvun vuoksi pankkisektorin rakenteellisenkeskuspankkirahoituksen tarve lisääntyi29,8 miljardia euroa eli 16 % vuoden 1999vastaavasta luvusta. Vuonna 2000 likviditeet-tiä lisättiin avomarkkinaoperaatioissa päivit-täin keskimäärin 213,1 miljardia euroa, kuntaas maksuvalmiusjärjestelmän käyttö vähensilikviditeettiä päivittäin nettomääräisesti 0,2miljardia euroa.

1.2 Perusrahoitusoperaatiot

Vuonna 2000 eurojärjestelmä toteutti yhteen-sä 51 perusrahoitusoperaatiota. Jaetun likvi-diteetin määrä vaihteli 35 miljardista eurosta128 miljardiin euroon, ja keskimäärin likvidi-teettiä jaettiin 80 miljardia euroa. Säännölli-sillä avomarkkinaoperaatioilla jaetusta likvidi-teetistä 74 % jaettiin perusrahoitusoperaa-

tioilla. Vuonna 1999 ja vuoden 2000 alkupuo-liskon ajan eurojärjestelmä toteutti kaikki pe-rusrahoitusoperaatiot kiinteäkorkoisina huu-tokauppoina. Koska kiinteäkorkoista huuto-kauppamenettelyä käytettäessä tarjousmäärätolivat kuitenkin kasvaneet suhteettomasti,mikä aiheutti ylitarjousongelman, EKP:n neu-vosto päätti 8.6.2000 siirtyä käyttämään vaih-tuvakorkoista huutokauppamenettelyä (ame-rikkalaista huutokauppaa) 27.6.2000 toteute-tusta operaatiosta alkaen. Samalla EKP:nneuvosto päätti, että rahapolitiikan virityk-sestä viestittäessä korkotarjousten alarajanaolevalla minimitarjouskorolla tulee olemaansama tehtävä kuin kiinteäkorkoisten huuto-kauppojen korolla oli siihen saakka ollut. Mi-nimitarjouskoroksi asetettiin aluksi edellisenkiinteäkorkoisen huutokaupan korko. Vaihtu-vakorkoisiin huutokauppoihin siirtymisestä il-moitettaessa korostettiin, että huutokauppa-menettelyn muutoksella ei ole tarkoitus muut-taa rahapolitiikan viritystä. EKP:n neuvostokorosti myös, että se voi päättää ottaa kiin-teäkorkoiset huutokaupat uudelleen käyttöön,jos ja kun se katsotaan aiheelliseksi.

9 000

8 000

7 000

6 000

5 000

4000

3 000

2 000

1 000

0

100

90

80

70

60

50

40

30

20

10

0

12Tammi Helmi Maalis Huhti Touko

28 9 23 8 22 5 19 4 17Kesä15 28

Heinä12 26

Elo9 23

Syys6 20

Loka4 18

Joulu13 22

Marras1 15 29

Tarjousten määrä (vasen asteikko)

Jako-osuus (oikea asteikko)

Mrd. euroa %


Vaihtuvakorkoisen huutokauppamenettelynhintamekanismi kannustaa eurojärjestelmänvastapuolia tekemään tarjouksia, jotka vas-taavat niiden likviditeettitarpeita. Näin ollensiirtyminen kiinteäkorkoisesta vaihtuvakorkoi-seen huutokauppamenettelyyn perusrahoitus-operaatioissa vaikutti merkittävästi tarjous-käyttäytymiseen (ks. kuvio 19). Vuoden 2000alkupuoliskolla toteutetuissa perusrahoitus-operaatioissa jätettyjen tarjousten kokonais-määrä oli keskimäärin 3 614 miljardia euroaeli huomattavasti suurempi kuin vuonna 1999,jolloin kokonaismäärä oli 954 miljardia euroa.Niinpä keskimääräinen jako-osuus pieneni:vuonna 1999 se oli ollut noin 11 %, muttavuoden 2000 alkupuoliskolla vain 2,7 %. Tar-jousten määrä oli suurimmillaan eli 8 491 mil-jardia euroa 6.6.2000 toteutetussa operaa-tiossa. Kahdessa viimeisessä perusrahoitus-operaatiossa, jotka toteutettiin ennen kuinvaihtuvakorkoisiin huutokauppoihin siirtymi-sestä ilmoitettiin, jako-osuus oli alle 1 %. Tar-jousmäärien voimakkaaseen kasvuun vuoden2000 alkupuoliskolla vaikutti myös se, ettäsuurimman osan ajasta markkinoilla oli odo-tuksia EKP:n koronnostosta ja lyhyet raha-markkinakorot olivat usein huomattavasti pe-rusrahoitusoperaatioiden koron yläpuolella.Tästä syystä pankkien oli houkuttelevaa teh-dä keskuspankille tarjouksia suurista määristälikviditeettiä.

Vaihtuvakorkoiseen huutokauppamenettelyynsiirtymisen myötä tarjousten määrä pienenihuomattavasti. Tarjousten kokonaismäärä27.6.–31.12. toteutetuissa operaatioissa olikeskimäärin 161 miljardia euroa, ja keskimää-räinen jako-osuus oli 58 %. Perusrahoitus-operaatioihin osallistuvien vastapuolien luku-määrä väheni huutokauppamenettelyn muu-toksen myötä siten, että vastapuolia olivuoden 2000 alkupuoliskolla keskimäärin 814ja jälkipuoliskolla 640. Vaihtuvakorkoisissahuutokaupoissa EKP:n neuvoston asettamanperusrahoitusoperaatioiden minimitarjousko-ron ja marginaalikoron ero oli keskimäärin 8peruspistettä. Marginaalikoron ja korkotar-jousten alarajan välinen ero oli suurimmillaan43 peruspistettä 30.8., jolloin oli suuria ko-ronnosto-odotuksia. Marginaalikoron ja pai-notetun keskikoron välinen ero oli keskimää-

rin 2 peruspistettä. Ero oli suurimmillaan 6 japienimmillään 0 peruspistettä. Eron pienuuson osoitus siitä, että vastapuolten odotuksetoperaatioiden marginaalikorosta olivat suh-teellisen yhteneviä ja että huomattavasti kor-keammalla korolla tehtyjen tarjousten määräoli pieni.

Samalla kun tehtiin päätös vaihtuvakorkoiseenhuutokauppamenettelyyn siirtymisestä, pää-tettiin myös alkaa julkaista arvio pankkijärjes-telmän likviditeettitarpeista, jotta vastapuol-ten olisi aiempaa helpompi laatia tarjouk-siaan. Pankkijärjestelmän likviditeettitarpeetjohtuvat pääasiallisesti kahdesta tekijästä. Toi-nen tekijä on vähimmäisvarantovelvoite ja toi-nen kaikkien muiden eurojärjestelmän konso-lidoituun taseeseen vaikuttavien erien netto-vaikutus eli riippumattomat tekijät. Näistäkahdesta tekijästä vähimmäisvarantovelvoitetiedetään yleensä hyvin tarkkaan muutama päi-vä pitoajanjakson alkamisesta, kun taas riip-pumattomien tekijöiden arvio on epävarmem-pi. Vuonna 2000 keskimääräinen absoluutti-nen ennustevirhe oli 1,11 miljardia euroa(ennustevirhe lasketaan riippumattomien te-kijöiden määrää koskevien, yhdeksän päivänjaksolle tehtyjen, kerran viikossa julkaistavienarvioiden ja toteutuneiden määrien erotustenabsoluuttisena keskiarvona). Arvioiden ja to-teutuneiden määrien erotusten keskihajontaoli 1,34 miljardia euroa.

1.3 Pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot

Perusrahoitusoperaatioiden lisäksi eurojärjes-telmä toteuttaa myös pitempiaikaisia rahoi-tusoperaatioita eli likviditeettiä lisääviä kään-teisoperaatioita, joita toteutetaan kuukausit-tain ja joiden maturiteetti on kolme kuu-kautta. Pitempiaikaisilla rahoitusoperaatioillajaettiin vuoden aikana keskimäärin noin 26 %säännöllisillä avomarkkinaoperaatioilla jaetus-ta likviditeetistä. Näitä rahoitusoperaatioitaei yleensä toteuteta likviditeetin säätele-miseksi, rahapolitiikasta viestimiseksi taikkamarkkinakorkojen ohjaamiseksi. Jotta euro-järjestelmä voisi toimia hinnanottajana, pitem-piaikaiset rahoitusoperaatiot on toteutettuvaihtuvakorkoisina huutokauppoina, joissa


jaettavan likviditeetin määrä ilmoitetaan etu-käteen. Pitempiaikaiset rahoitusoperaatiottoteutettiin monikorkoisina huutokauppoina(amerikkalainen huutokauppa). Vuonna 2000kuusi ensimmäistä pitempiaikaista rahoi-tusoperaatiota olivat määrältään 20 miljardiaeuroa ja kuusi viimeistä 15 miljardia euroa.Vuonna 2000 näillä operaatioilla lisättiin likvi-diteettiä keskimäärin 17,5 miljardia euroa.Operaatioihin osallistuneiden vastapuolten lu-kumäärä oli vuonna 2000 keskimäärin 270.

1.4 Muut avomarkkinaoperaatiot

Vuonna 2000 eurojärjestelmä toteutti kaksihienosäätöoperaatiota. Ensimmäisen operaa-tion tarkoituksena oli vähentää vuoden alussarunsaaksi kasvanutta likviditeettiä. Likviditee-tin suuri määrä oli seurausta siitä, että EKPoli halunnut ehkäistä likviditeettirajoitteidensynnyn vuosituhannen vaihteen aikana ja ettälikviditeetti oli kasvanut huomattavasti euro-järjestelmän vastapuolten otettua runsaastimaksuvalmiusluottoa 30.12.1999. EKP toteutti5.1.2000 likviditeettiä vähentävän hienosää-töoperaation keräämällä maturiteetiltaan yh-den viikon mittaisia määräaikaistalletuksiavaihtuvakorkoisella pikahuutokaupalla, jossatarjousten yläraja oli asetettu etukäteen 3prosentiksi. Operaatiossa kerättävän likvidi-teetin määrän tavoitteeksi oli ilmoitettu33 miljardia euroa, mutta tarjousten määräjäi vain 14,4 miljardiin euroon. Eurojärjestel-män hienosäätöoperaatioissa hyväksyttävistä210 vastapuolesta 43 osallistui operaatioon.Toinen hienosäätöoperaatio liittyi siihen, ettäeurojärjestelmän vastapuolet olivat käyttäneettalletusmahdollisuutta epätavallisen runsaasti.Kesäkuun 20. päivänä talletusmahdollisuuttakäytettiin 11,2 miljardin euron edestä, minkäseurauksena likviditeettitilanne kiristyi pito-ajanjakson lopussa. Seuraavana päivänä euro-järjestelmä toteutti yhden yön maturiteetillalikviditeettiä lisäävän hienosäätöoperaationvaihtuvakorkoisena pikahuutokauppana. Teh-tyjen tarjousten kokonaismäärä oli 18,8 mil-jardia euroa, ja jaetun likviditeetin määrä oli7,0 miljardia euroa. Operaatioon osallistui 38vastapuolta.

1.5 Maksuvalmiusjärjestelmä

Maksuvalmiusluoton ja talletusmahdollisuudenmukaan määräytyvän korkoputken leveys olikoko vuoden ajan sama eli 200 peruspistettä.Sekä maksuvalmiusluoton korko että talletus-korko asetettiin symmetrisesti siten, että näi-den ja perusrahoitusoperaatioiden kiinteäkor-koisten huutokauppojen koron tai minimi-tarjouskoron väliseksi eroksi tuli 100 perus-pistettä. Sekä maksuvalmiusluottoa että tal-letusmahdollisuutta käytettiin keskimäärin vä-hemmän kuin edellisenä vuonna. Tämä viittaasiihen, että eurojärjestelmän vastapuolten re-servien hallinta on tehostunut ja että eurojär-jestelmän likviditeetinhallinnalla päästiin kes-kimäärin aiempaa tasapainoisempaan likvidi-teettitilanteeseen pitoajanjaksojen lopussa.

Vuonna 2000 maksuvalmiusluoton päivittäi-nen käyttö oli keskimäärin 0,4 miljardia eu-roa ja talletusmahdollisuuden 0,5 miljardia eu-roa. Maksuvalmiusluoton ja talletusmahdolli-suuden käyttö on tavallisesti suhteellisenvähäistä suurimman osan pitoajanjaksoa (ks.kuvio 18). Yleensä vastapuolet käyttävät tal-letusmahdollisuutta ainoastaan täytettyään en-sin varantovelvoitteensa, mikä useimmilleluottolaitoksille merkitsee pitoajanjakson vii-meisiä päiviä. Niinpä noin 85 % talletusmah-dollisuuden käytöstä vuonna 2000 ajoittui pi-toajanjakson viiteen viimeiseen päivään. Samakoskee maksuvalmiusluoton käyttöä, joskaanei aivan yhtä selvästi.

Joskus maksuvalmiusjärjestelmää käytetäänhuomattavan paljon, jolloin syynä on jokokohdassa 1.4 kuvatun kaltainen poikkeusta-paus tai maksujen suorittamisessa ilmenevättekniset ongelmat.

1.6 Vähimmäisvarantojärjestelmä

Vuonna 2000 euroalueen luottolaitosten vä-himmäisvarantovaatimus oli keskimäärin 111,8miljardia euroa. Varantovaatimusten yhteen-laskettu määrä vaihteli 107,5 miljardista eu-rosta (23.2.2000 päättyneellä pitoajanjaksol-la) 116,6 miljardiin euroon (23.12. päättyneel-lä pitoajanjaksolla). Varantovelvoitteen alaisia


1 Ks. 31.8.2000 annettu EKP:n asetus (EKP/2000/8).

luottolaitoksia on kaikkiaan 7 521, ja näistä5 304 täyttää velvoitteensa eurojärjestelmäänkuuluvassa kansallisessa keskuspankissa suo-raan, kun taas loput täyttävät velvoitteensaepäsuorasti välittäjän kautta. Pankkien varan-totalletukset vaihtelivat 78,7 miljardista eu-rosta 137,8 miljardiin euroon vuoden aikana,mikä osoitti, että järjestelmässä oli käytettä-vissä huomattava puskuri odottamattomia lik-viditeettitarpeita varten (ks. kuvio 18). Eonia-korko vaihtelikin vain hieman vuonna 2000.Sen päivittäisten muutosten keskihajonta olivain 14 peruspistettä, vaikka hienosäätöope-raatioita toteutettiin hyvin vähän. Näin ollenvähimmäisvarantojärjestelmän kahdessa pe-rustehtävässä eli rahamarkkinakorkojen tasaa-misessa ja pankkisektorin rakenteellisen kes-kuspankkirahoituksen tarpeen lisäämisessäonnistuttiin hyvin.

Koska vähimmäisvarantojärjestelmä toimimoitteettomasti, sen perusominaisuuksia eimuutettu. Niinpä keskiarvoistaminen sallitaanedelleen, pitoajanjakso on edelleen yksi kuu-kausi alkaen kunkin kuukauden 24. päivänä japäättyen seuraavan kuukauden 23. päivänä, javarantotalletuksille maksettava korko on edel-leen kunakin pitoajanjaksona toteutetuissa pe-rusrahoitusoperaatioissa sovellettujen margi-naalikorkojen keskiarvo. Muutoksia ei myös-kään tehty velvoiteprosenttiin (2 % tietyistävelkaeristä), varantopohjaan eikä könttäsum-mavähennykseen (100 000 euroa), joka voi-daan tehdä varantovelvoitteesta. Uutta vuon-na 2000 olivat ainoastaan muutokset, jotkatehtiin kahteen EKP:n asetukseen: Euroopankeskuspankin asetukseen (EY) N:o 2818/98vähimmäisvarantojen soveltamisesta (EKP/1998/15) ja Euroopan keskuspankin asetuk-seen (EY) N:o 2819/98 rahalaitossektorinkonsolidoidusta taseesta (EKP/1998/16)1.Muutosten tarkoituksena oli ensinnäkin täs-mentää aiempaa selvemmin, miten luottolai-toksen fuusio tai pilkkominen vaikuttaa senvarantovelvoitteeseen. Lisäksi tarkoituksenaoli tehostaa varantovelvoitelukuja koskevaatietojenvaihtoa luottolaitosten ja kansallistenkeskuspankkien välillä. Etenkin tietojenvaih-toa koskeneen muutoksen ansiosta eurojär-jestelmä on saanut käyttöönsä lopulliset va-rantovelvoitteiden luvut ennen pitoajanjakson

päättymistä, mikä on lisännyt likviditeetinhal-linnan tarkkuutta. Uuden menettelyn ansiostavältytään lisäksi varantovelvoitteiden muutta-miselta myöhäisessä vaiheessa. Uudet asetuk-set tulivat voimaan marraskuussa 2000.

Parantaakseen avoimuutta EKP ilmoitti lisäksi2.2.2000 vähimmäisvarantovelvoitteiden lai-minlyönteihin sovellettavista seuraamuksista.Vähimmäisvarantovelvoitteiden rikkomisestamäärättävä ylimääräinen korko on yleensämaksuvalmiusluoton korko lisättynä 2,5 pro-senttiyksiköllä. Toistuvissa rikkomuksissa elijos vastapuoli laiminlyö varantovelvoitteentäyttämisen useammin kuin kahdesti 12 kuu-kauden aikana, ylimääräinen korko on maksu-valmiusluoton korko lisättynä 5 prosenttiyk-siköllä. Varantovelvoitteiden rikkomukset vä-henivät edelleen vuonna 2000. Vuonna 2000rikkomuksia oli pitoajanjaksoissa keskimäärin92, kun niitä vuonna 1999 oli keskimäärinollut 139. Laiminlyönnit olivat lisäksi useim-miten vähäisiä. Noin 80 % seuraamuksista olialle 500 euroa.

1.7 Eurojärjestelmän hyväksymätvakuudet ja niiden käyttöluotto-operaatioissa

EKPJ:n perussäännössä edellytetään, että kaik-kien eurojärjestelmän luotto-operaatioidenon perustuttava riittäviin vakuuksiin. Eurojär-jestelmän vakuuskehikon tavoitteena on suo-jata eurojärjestelmää tappioilta rahapoliitti-sissa ja maksujärjestelmäoperaatioissa, turva-ta vastapuolien tasavertainen kohtelu sekätoteuttaa operaatiot tehokkaasti (riskienhal-linnasta ks. tämän luvun osaa 5). Eurojärjes-telmän rahoitusoperaatioissa hyväksyttävillevakuuksille on määritelty yhteiset kelpoisuus-vaatimukset. Samalla on otettu huomioon se,että keskuspankkikäytännöt ja rahoitusjärjes-telmät ovat erilaisia euroalueen eri maissa jaettä eurojärjestelmän on tarpeen varmistaa,että vakuuksia on riittävästi saatavilla sen luot-to-operaatioita varten. Perustamissopimuksenartiklassa 102 (ent. 104 a) on kielletty anta-masta julkiselle sektorille erityisoikeuksia ra-


hoituslaitoksissa, joten arvopapereiden va-kuuskelpoisuuteen ei saa vaikuttaa se, onkoliikkeeseenlaskija julkinen vai yksityinen.

Jotta jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmienerot voitaisiin ottaa huomioon, luotto-ope-raatioihin hyväksyttäviin vakuuksiin sisältyylaaja joukko erilaisia instrumentteja. Eurojär-jestelmän rahapoliittisiin operaatioihin hyväk-syttävät arvopaperit jaotellaan kahteen ryh-mään: ykköslistan (tier one) ja kakkoslistan(tier two) arvopapereihin. Arvopaperienjaottelulla ei ole merkitystä arvopapereidenkäytön kannalta, sillä molempien listojen pa-perit kelpaavat yhtä lailla kaikkiin operaatioi-hin paitsi, että kakkoslistan arvopapereita eiyleensä käytetä eurojärjestelmän suorissa kau-poissa. Ykköslista koostuu jälkimarkkinakel-poisista velkainstrumenteista, jotka täyttävätEKP:n asettamat euroalueen yhdenmukaisetkelpoisuusvaatimukset. Kakkoslista sisältää ar-vopapereita, joilla on erityinen merkitys kan-sallisten rahoitusmarkkinoiden ja pankkijär-jestelmien kannalta ja joiden kelpoisuusvaati-muksista kansalliset keskuspankit päättävätEKP:n asettamien vähimmäisvaatimusten mu-kaisesti. Kakkoslistan arvopaperit voivat ollajälkimarkkinakelpoisia tai ei-jälkimarkkinakel-poisia velkapapereita, tai ne voivat olla osak-keita. EKP julkistaa viikoittain jälkimarkki-nakelpoisten arvopapereiden päivitetyn yk-köslistan ja kakkoslistan verkkosivullaan(www.ecb.int). Vuoden 2000 joulukuun lo-pussa eurojärjestelmän operaatioihin kelpaa-vien jälkimarkkinakelpoisten arvopapereidenkokonaismäärä oli hiukan yli 6 300 miljardiaeuroa (tammikuussa 2000 määrä oli ollut6 150 miljardia euroa). Tästä noin kolmannesoli luottolaitosten hallussa. Selvästi suurin osa(93 %) koostui ykköslistan arvopapereista jaloput 7 % kakkoslistan arvopapereista (joistapuolet oli markkinahinnoin arvostettuja osak-keita). Arvopapereista 57 % oli valtion, 32 %luottolaitosten ja loput 11 % yritysten liik-keeseen laskemia. Maturiteetin mukaan eri-teltynä 85 % arvopapereista oli pitkiä joukko-lainoja. Keskipitkien ja lyhytaikaisten velka-kirjojen sekä osakkeiden osuus kaikistaarvopapereista oli kukin noin 5 %. Kaikistaeurojärjestelmän operaatioihin kelpaavista jäl-kimarkkinakelpoisista arvopapereista noin

10 % oli talletettuna eurojärjestelmän raha-poliittisten ja päivänsisäisten luotto-operaa-tioiden vakuudeksi.

Eurojärjestelmän vastapuolet voivat käyttäävakuuskelpoisia arvopapereita toisessa jäsen-valtiossa, eli ne voivat hankkia luottoa sijain-tivaltionsa kansallisesta keskuspankista toises-sa jäsenvaltiossa sijaitsevia arvopapereitavastaan (ks. osa 2.2). Tarkasteluvuonna vasta-puolet käyttivät pääasiassa kotimaisia vakuuk-sia. Toisessa jäsenvaltiossa vakuuksia käytet-tiin saman verran kuin edellisenä vuonna elinoin 17 %. Lähes kaikki toisessa jäsenvaltios-sa käytetyt vakuudet olivat ykköslistan arvo-papereita.

1.8 Eurojärjestelmän vastapuoltenosallistuminen rahapoliittisiinoperaatioihin

Eurojärjestelmän rahapolitiikan ohjausjärjes-telmä on muodostettu sitä silmällä pitäen, ettämonilla erilaisilla vastapuolilla on oikeus osal-listua rahapoliittisiin operaatioihin. Kaikki vä-himmäisvarantovelvolliset luottolaitokset ovatoikeutettuja maksuvalmiusjärjestelmän käyt-töön ja voivat osallistua vakiohuutokauppoi-na toteutettaviin avomarkkinaoperaatioihin.Jotta eurojärjestelmän rahapoliittiset operaa-tiot voidaan toteuttaa tehokkaasti, vastapuol-ten on kuitenkin lisäksi täytettävä eurojärjes-telmän soveltamissa sopimuksissa tai sään-nöissä määrätyt toimintavaatimukset. Näinollen kun vuoden 2000 lopussa euroalueellaoli noin 7 500 vähimmäisvarantovelvollistaluottolaitosta, talletusmahdollisuuden käyt-töön oikeutettuja oli näistä noin 3 600 jamaksuvalmiusluoton käyttöön oikeutettuja3 000 luottolaitosta. Noin 2 500 luottolaitostasaattoi osallistua vakiohuutokauppoina toteutet-taviin eurojärjestelmän avomarkkinaoperaatioi-hin. Hienosäätöoperaatioihin hyväksyttyjä luot-tolaitoksia on tällä hetkellä noin 200.

Luottolaitoksia oli kaiken kaikkiaan noin 400vähemmän kuin vuoden 1999 lopussa, ja sa-malla maksuvalmiusjärjestelmän käyttöön oi-keutettujen määrä väheni 200:lla. Lukumää-rän väheneminen johtui pääasiassa pankkisek-


torin keskittymisestä. Avomarkkinaoperaa-tioihin hyväksyttävien luottolaitosten luku-määrä ei vuonna 2000 kuitenkaan oleellisestimuuttunut vuoden 1999 lopun tilanteesta.

Eurojärjestelmän perusrahoitusoperaatioihinvarsinaisesti osallistuneiden vastapuolten lu-kumäärä vaihteli 655:sta 923:een vuoden 2000alkupuoliskolla, jolloin kiinteäkorkoinen huu-tokauppamenettely oli käytössä, ja 496:sta800:aan vuoden 2000 jälkipuoliskolla, jolloinsovellettiin vaihtuvakorkoista huutokauppa-menettelyä. Vastapuolten viikoittainen koko-naismäärä vaihteli kiinteäkorkoisen huuto-kauppamenettelyn aikana yleisesti enemmänkuin vaihtuvakorkoisen menettelyn aikana. Pi-tempiaikaisiin rahoitusoperaatioihin osallistu-neiden vastapuolten määrä vaihteli vuoden ai-kana 165:sta 354:een. Operaatioihin osallis-tuneita vastapuolia oli keskimäärin vähemmänvuoden 2000 jälkipuoliskolla kuin alkupuolis-kolla. Hienosäätöoperaatioihin hyväksyttä-vien vastapuolten lukumäärä pieneni vuoden2000 aikana 211:sta 198:een.

I.9 Rahamarkkinoiden kehitys

Euroalueen rahamarkkinat toimivat vuonna2000 hyvin, ja vuonna 1999 onnistuneesti al-kanut markkinoiden integroituminen vahvis-tui. Tämä edisti eurojärjestelmän rahapoliitti-sissa operaatioissa jaetun likviditeetin teho-kasta jakaantumista koko euroalueella.

Kaupankäynti euroalueen rahamarkkinoilla olikäytettävissä olevien tietojen mukaan koko-naisuudessaan vilkkaampaa kuin vuonna 1999.Kaupankäynti vakuudettomien talletustenmarkkinoilla, joilla pankit kauppaavat lyhytai-kaista likviditeettiä ilman vakuuksia, pysyi va-kaana eli vuoden 1999 tasolla. Kaupankäyntisen sijaan lisääntyi rahamarkkinoiden muillalohkoilla, kuten repomarkkinoilla ja etenkinkoronvaihtosopimusten eli korkoswapienmarkkinoilla, joilla kaupankäynti on saattanutkaksinkertaistua vuodesta 1999. Näyttää sil-tä, että vakuudettomien talletusten markki-noilla kaupankäynti on aiempaa selvemminpainottunut hyvin lyhyisiin maturiteetteihinvarsinkin yön yli -talletuksissa ja repomarkki-noilla sen sijaan vähän pitempiin (enintään yh-den kuukauden) maturiteetteihin. Koronvaih-tosopimusten erittäin likvideillä markkinoillakaupankäynnin lisääntyminen johtui etupäässäeoniakorkoon sidottujen transaktioiden suo-siosta.

Lyhytaikaisten arvopaperien markkinoilla (val-tion velkasitoumukset, yritystodistukset ja si-joitustodistukset) integroituminen eteni jon-kin verran, vaikka nämä markkinat eivät edel-leenkään ole yhdentyneet yhtä pitkälle kuinrahamarkkinoiden muut lohkot. Maasta toi-seen tehdyt transaktiot lisääntyivät euro-alueella jonkin verran.

2 Maksu- ja selvitysjärjestelmät

2.1 TARGET-järjestelmä

Euroopan laajuinen automatisoitu reaaliaikai-nen bruttomaksujärjestelmä TARGET (Trans-European Automated Real-time Gross settle-ment Express Transfer, TARGET) toimi kokovuoden 2000 moitteettomasti, ja markkinoillase katsotaan nyt keskeiseksi euromaksujär-jestelmäksi. Se palvelee tehokkaasti aikakriit-tisten suurten maksujen ja erityisesti raha-markkina- ja valuuttamarkkinaoperaatioihinliittyvien maksujen välitystä.

TARGET-päivitys

Marraskuun 20. päivänä 2000 toteutettiin vuo-den 2000 TARGET-päivitys, joka oli ensim-mäinen yhteinen TARGET-ohjelmistopäivityssitten järjestelmän toiminnan alkamisen tam-mikuussa 1999. Ohjelmistopäivitykseen sisäl-tyi uusi asiakasmaksujen sanomamuotoMT-103 (ja täysin automaattisen käsittelynmahdollistava sanomamuoto MT103+). Uusistandardi auttaa pankkeja toimimaan kutenmaasta toiseen suoritettavista tilisiirroista27.1.1997 annetun Euroopan parlamentin ja


EU:n neuvoston direktiivin N:o 97/5/EY avoi-muusvaatimukset edellyttävät. Kaikkia TAR-GET-komponentteja muutettiin ennen viikon-loppua 18.–19.11.2000 tai sen aikana. MyösSWIFT-verkosto päivitettiin samana viikon-loppuna.

TARGET-operaatiot vuonna 2000

Vuonna 2000 TARGET-järjestelmässä suori-tettujen maksujen (sekä maasta toiseen väli-tettyjen että kotimaisten maksujen) lukumää-rän päivittäinen keskiarvo oli 188 157 ja arvo1,033 miljardia euroa (ks. taulukko 6).

TARGET-järjestelmässä maasta toiseen suo-ritettujen maksujen osuus vuonna 2000 oli41,8 % TARGET-maksujen kokonaisarvosta.Vuonna 1999 vastaava luku oli 38,9 %. Osuuskokonaismäärästä oli 21,2 % vuonna 2000 ol-tuaan 17,6 % vuonna 1999. Maasta toiseenvälitettyjen TARGET-maksujen arvosta 96,5 %ja niiden lukumäärästä 65,5 % oli pankkienvä-lisiä transaktioita ja loput asiakasmaksuja.Maasta toiseen välitetyn pankkienvälisen mak-sun arvo oli keskimäärin 10,8 miljoonaa eu-roa ja maasta toiseen välitetyn asiakasmaksunarvo keskimäärin 1,1 miljoonaa euroa. Taulu-kossa 7 on päivät, joina TARGET-maksuja vä-litettiin eniten sekä lukumääräisesti että ar-volla mitattuna.

Lisää tilastotietoja on EKP:n verkkosivuillawww.ecb.int TARGET-otsikon alla olevassa”Payment statistics” -osuudessa.

TARGETin toimintavarmuus vuonna 2000

Vuoden 1999 lukuisten testausten jälkeen siir-tyminen vuoteen 2000 sujui TARGETin kan-nalta ilman merkittäviä ongelmia.

TARGETin toimintavarmuus parani selvästivuonna 2000, mikä oli osoitus siitä, että vuon-na 1999 koetuista alkuvaikeuksista oli selvittyhyvin. TARGET-ongelmat vähenivät vuonna2000 tuntuvasti eli 70 %.

Taulukko 7.TARGET-maksujen huippulukematvuonna 2000

Maksujen lukumäärä

Kaikki maksut 283 745 29.12.

Kotimaiset 236 658 29.12.

Maasta toiseen 60 770 29.9.

Arvo miljardeina euroina

Kaikki maksut 1 551 30.11.

Kotimaiset 1 032 30.11.

Maasta toiseen 586 30.6.

TARGET-kalenteri

Vuonna 2000 TARGET oli lauantaiden ja sun-nuntaiden lisäksi kiinni uudenvuodenpäivänä, pit-känäperjantaina (katolinen ja protestanttinen),toisena pääsiäispäivänä (katolinen ja protestant-tinen), vapunpäivänä, joulupäivänä ja tapaninpäi-vänä. Joissakin maissa, joissa nämä päivät olivatnormaaleja pankkipäiviä, kansalliset keskuspan-kit pitivät reaaliaikaiset bruttomaksujärjestel-mänsä (RTGS) rajoitetusti toiminnassa kotimai-

Taulukko 6.TARGET-maksut *)

Maksujen 1999 2000 Muutos, %lukumäärä

Kaikki maksutYhteensä 42 257 784 47 980 023 13,5Päivittäinenkeskiarvo 163 157 188 157 15,3

KotimaisetYhteensä 34 804 458 37 811 112 8,6Päivittäinenkeskiarvo 134 380 148 279 10,3

Maasta toiseenYhteensä 7 453 326 10 168 911 36,4Päivittäinenkeskiarvo 28 777 39 878 38,6

Arvo miljardeinaeuroina 1999 2000 Muutos

Kaikki maksutYhteensä 239 472 263 291 9,9Päivittäinenkeskiarvo 925 1 033 11,7

KotimaisetYhteensä 146 236 153 253 4,8Päivittäinenkeskiarvo 565 601 6,4

Maasta toiseenYhteensä 93 236 110 038 18,0Päivittäinenkeskiarvo 360 432 20,0

*) TARGET oli toiminnassa 259 päivänä vuonna 1999 ja 255päivänä vuonna 2000.


sia operaatioita varten. EKP:n neuvosto on päät-tänyt, että vuonna 2001 TARGET on kiinni myös31.12., jotta voidaan varmistaa pieniä maksujavälittävien maksujärjestelmien ja sisäisten pank-kijärjestelmien sujuva siirtyminen eurorahankäyttöön.

Joulukuussa 2000 TARGETin aukiolopäivistä laa-dittiin pitkän aikavälin kalenteri, joka on toistai-seksi voimassa vuodesta 2002 alkaen. Kalente-rin mukaan TARGET pidetään lauantaiden jasunnuntaiden lisäksi kiinni uudenvuodenpäivänä,pitkänäperjantaina (katolinen ja protestanttinen),toisena pääsiäispäivänä (katolinen ja protestant-tinen), vapunpäivänä, joulupäivänä ja tapaninpäi-vänä. Koko TARGET-järjestelmä mukaan lukienkaikki kansalliset RTGS-järjestelmät on koko-naan kiinni mainittuina päivinä. Joissakin jäsen-valtioissa tarvitaan mahdollisesti jonkinasteistaoperationaalista ja lainsäädännöllistä mukautta-mista. Tämän vuoksi näiden jäsenvaltioiden toi-mivaltaisia viranomaisia on pyydetty tarvittaessatoimiin, jotta TARGETin aukiolopäivien pitkänaikavälin kalenteria koskevat lailliset esteet saa-taisiin poistetuksi. Pitkän aikavälin kalenteri kat-sottiin tarpeelliseksi rahoitusmarkkinoiden epä-varmuuden eliminoimiseksi ja erilaisista kan-sallisista TARGET-aukioloajoista johtuvienongelmien välttämiseksi. Pankkisektorilla oli kiin-nitetty huomiota TARGET-aukioloaikojen eri-laisuudesta johtuviin ongelmiin. TARGETin kiin-niolopäivinä kansalliset keskuspankit eivät voikäyttää maksuvalmiusjärjestelmää, eikä silloinvoida suorittaa euromääräisten rahamarkkina-operaatioiden tai valuuttakauppojen maksuja. Eivoida julkaista myöskään eoniakorkoa eikä va-luuttojen viitekursseja. Kirjeenvaihtajakeskus-pankkimallikaan, joka mahdollistaa vakuuksienkäytön maasta toiseen, ei ole käytettävissä näi-nä päivinä.

TARGETin korvausjärjestelmä

Tammikuun 1. päivänä 2001 otettiin käyttöönTARGETin korvausjärjestelmä, jolla TARGET-osapuolille korvataan TARGETin toimintahäi-riöistä johtuvat kustannukset. Järjestelmää so-velletaan aina, kun TARGETissa ei pystytä kä-sittelemään maksumääräyksiä saman päivänaikana. Järjestelmän on tarkoitus korvata osa-

puolille tietyt suurehkot kustannukset, joitaniille aiheutuu siitä, että ne joutuvat käyttä-mään eurojärjestelmän maksuvalmiusjärjestel-mää toimintahäiriön takia. Osapuolten tasa-vertaisen kohtelun varmistamiseksi korvaus-järjestelmää sovelletaan myös euroalueenulkopuolisten kansallisten keskuspankkien eu-romääräisiin RTGS-järjestelmiin. Järjestelmäperustuu oikeudellisesti ns. TARGET-suunta-viivoihin, jotka on määrä julkaista Euroopanyhteisöjen virallisessa lehdessä ja jotka ovatsaatavissa myös EKP:n verkkosivuilta.

Suhteet TARGETin käyttäjiin

Vuonna 2000 EKP ja kansalliset keskuspankitkävivät jatkuvaa vuoropuhelua TARGETinkäyttäjien kanssa, jotta käyttäjät voisivat hyö-dyntää järjestelmää mahdollisimman hyvin.TARGETin kansalliset käyttäjäryhmät pitivätkokouksia säännöllisin väliajoin, ja kokouksiinosallistuivat kansalliset keskuspankit ja kan-sallisten pankkisektorien edustajat. Kokouk-sia järjestettiin myös eurojärjestelmän tasol-la. Kokousten pitämisellä varmistettiin, ettäkansalliset keskuspankit ja EKP olivat tietoisiaosapuolten tarpeista ja pystyivät ottamaan neentistä paremmin huomioon.

2.2 Kirjeenvaihtajakeskuspankkimalli

Kirjeenvaihtajakeskuspankkimalli otettiin käyt-töön 4.1.1999. Se kehitettiin, jotta kaikki eu-rojärjestelmän vastapuolet ja TARGETin osa-puolet voisivat käyttää kaikkia vakuuskelpoi-sia arvopapereita, jotka sijaitsevat toisessajäsenvaltiossa, joko rahapoliittisten operaa-tioiden tai päivänsisäisten luottojen vakuute-na. EMUn kolmannen vaiheen alkamisesta läh-tien kirjeenvaihtajakeskuspankkimalli on ollutkeskeisin väline, jonka avulla toisessa jäsen-valtiossa olevia arvopapereita voidaan käyt-tää vakuutena, ja sen käyttö kasvaa jatkuvasti.Vuonna 2000 keskimäärin 15 % kaikista euro-järjestelmässä käytetyistä vakuuksista välitet-tiin kirjeenvaihtajakeskuspankkimallin kautta.Tämä on huomattava määrä verrattuna arvo-paperikaupan selvitysjärjestelmien välistenlinkkien kautta toimitettujen vakuuksien 3


prosenttiin. Linkit ovat kirjeenvaihtajakeskus-pankkimallin lisäksi ainoa vaihtoehto vakuuk-sien toimittamiseksi maasta toiseen (ks. ku-vio 20). Loput 82 % on kotimaisia vakuuksia.

Eurojärjestelmälle toimitettujen vakuuksienyhteismäärä on sama kuin kotimaisten vakuuk-sien, kirjeenvaihtajakeskuspankkimallia hy-väksi käyttäen maasta toiseen toimitettujenvakuuksien ja arvopaperikaupan selvitysjärjes-telmien välisten linkkien kautta maasta toi-seen toimitettujen vakuuksien kokonaismää-rä. Ensimmäiset linkit hyväksyttiin toukokuus-sa 1999.

Koko vuonna eurojärjestelmässä toimitettiinarvopapereita vakuudeksi kirjeenvaihtajakes-kuspankkimallin avulla keskimäärin 100 mil-jardin euron edestä (EKPJ:ssä vakuuksia olikeskimäärin 114 miljardin euron arvosta). Kai-kista kirjeenvaihtajakeskuspankkimallin väli-tyksellä toimitetuista vakuuksista suurin osaeli 36 % oli Italiassa liikkeeseen laskettujaarvopapereita. Seuraavaksi suurin osuus, 17 %,oli Saksassa liikkeeseen lasketuilla arvopape-reilla. Luxemburgissa ja Belgiassa liikkeeseen

laskettujen arvopaperien osuus oli 15 % kum-massakin. Luxemburgissa ja Belgiassa liikkee-seen laskettujen arvopaperien suuri määräjohtuu siitä, että kaksi kansainvälistä arvopa-perikeskusta, Clearstream Luxembourg ja Eu-roclear, sijaitsevat näissä maissa.

Vakuuksien pääasiallisimpia käyttäjiä olivatSaksaan sijoittuneet pankit, joiden osuus kir-jeenvaihtajakeskuspankkimallin välityksellä toi-mitetuista vakuuksista oli 42 %. Seuraavinaolivat Luxemburgiin (16 %), Alankomaihin(15 %) ja Ranskaan (11 %) sijoittuneet pankit.Irlannissa ja Luxemburgissa on melko vähänkotimaisia vakuuksia. Tästä syystä Luxembur-gissa 54 % ja Irlannissa 63 % kaikista vasta-puolten vakuuksista on ulkomaisia vakuuksia,jotka on toimitettu toisesta jäsenvaltiosta kir-jeenvaihtajakeskuspankkimallin välityksellä.

Eurojärjestelmän luotto-operaatioihin hyväk-syttävien arvopapereiden kahdesta luokastaeli ykköslistan ja kakkoslistan arvopapereistapääasiassa ykköslistan arvopapereita toimite-taan vakuudeksi maasta toiseen.

Kuvio 20.Maasta toiseen toimitettujen vakuuksien kehitys prosentteina eurojärjestelmälleyhteensä toimitetuista vakuuksista

0%

2%

4%

6%

8%

10%

12%

14%

16%

18%

0%

2%

4%

6%

8%

10%

12%

14%

16%

18%

Tammikuu1999 2000

Huhtikuu Heinäkuu Lokakuu Tammikuu Huhtikuu Heinäkuu Lokakuu

LinkitKirjeenvaihtajakeskuspankkimalli


Vaikka kirjeenvaihtajakeskuspankkimalli kehi-tettiin tilapäisratkaisuksi, se toimii ainakin niinkauan kuin markkinoille saadaan kattavia jatäysin tehokkaita vaihtoehtoisia menetelmiävakuuksien toimittamiseksi maasta toiseen.Suorien linkkien rakentaminen arvopaperikau-pan selvitysjärjestelmien välille on ollut mer-kittävä askel tähän suuntaan. Linkkien käyttöei kuitenkaan toistaiseksi ole ollut niin laajaakuin odotettiin. Itse asiassa vain 29:ää hyväk-

sytyistä 62 linkistä käytetään usein ja merkit-tävässä määrin. Käyttäjät mainitsevat useim-miten toimitus maksua vastaan (delivery ver-sus payment, DVP) -ominaisuuden puuttumi-sen ja kotimaisten arvopaperikaupanselvitysjärjestelmien erilaiset selvityskäytän-nöt syiksi siihen, etteivät he käytä linkkejäkovinkaan paljon. Toimitus maksua vastaan-ominaisuudet saattaisivat lisätä linkkien käyt-töä tulevaisuudessa.

3 Valuuttaoperaatiot ja valuuttavarannon sijoittaminen

Eurojärjestelmä vastaa EMUun osallistuvien EU:njäsenvaltioiden valuuttavarantojen hallussapidos-ta ja hoidosta. Valuuttavarantoja pitävät ja hoi-tavat sekä EKP että kansalliset keskuspankit.

3.1 EKP:n valuuttaoperaatiot

Vuonna 2000 valuuttaoperaatioita toteuttivatEKP ja kansalliset keskuspankit EKP:n lukuun.Niistä osa liittyi valuuttavarannoista saatujenkorkotuottojen myynteihin ja osa valuutta-markkinainterventioihin.

Valuuttavarannon sijoitustoiminta on kasvat-tanut EKP:n varantojen arvoa siten, että seoli vuoden 2000 elokuun lopussa yli 2,5 mil-jardia euroa suurempi kuin vuoden 1999 alus-sa. Pääosin tämä johtui korkotuotoista. JottaEKP:n taseen rakenne ja riskiprofiili pysyisivätsamanlaisina kuin vuoden 1999 alussa, EKP:nneuvosto päätti 31.8.2000, että valuuttava-rantojen korkotuotoista kertyneet tulot myy-dään euroja vastaan. Valuuttatulojen myynnitaloitettiin 14.9.2000 ja jaettiin usealle päivällesiten, että ne saatiin päätökseen noin viikossa.

EKP intervenoi valuuttamarkkinoilla 22.9.2000ensimmäistä kertaa euron käyttöönoton jäl-keen. Interventio toteutettiin EKP:n aloittees-ta yhdessä Yhdysvaltojen, Japanin, Kanadan jaIson-Britannian keskuspankkien kanssa luvus-sa 1 kuvatun valuuttakurssikehityksen vuoksi.Tämän yhteisen, koordinoidun interventionjälkeen EKP toteutti 3., 6. ja 9.11. yksipuolisiainterventioita, jotka nähtiin jatkona yhteiselleinterventiolle.

3.2 Eurojärjestelmän valuuttavaranto

Vuoden 2000 lopussa EKP:n nettomääräisenvaluuttavarannon arvo oli 43,5 miljardia eu-roa, kun se vuoden 1999 lopussa oli 46,8miljardia euroa. Muutos johtuu monista syis-tä, esimerkiksi EKP:n valuuttavarannoista saa-tujen korkotuottojen myynnistä, EKP:n vuo-den aikana toteuttamasta valuuttainterven-tiosta ja varantojen neljännesvuosittaisestaarvostamisesta markkinahintoihin. EKP voivaatia kansallisilta keskuspankeilta lisää valuut-tavarantoja Euroopan yhteisön sekundäärilain-säädännössä määriteltyjen ehtojen mukaisesti(8.5.2000 annettu Euroopan neuvoston ase-tus (EY) N:o 1010/2000 Euroopan keskus-pankin esittämistä valuuttavarantosaamisiakoskevista lisävaatimuksista).

EKP:n neuvosto on määritellyt EKP:n valuut-tavarannon valuuttajakauman ennakoitujenoperationaalisten tarpeiden perusteella. Va-rantoon kuuluu kultaa, Yhdysvaltain dollarei-ta ja Japanin jenejä. Jakaumaa voidaan kuiten-kin tarvittaessa muuttaa. Varannon valuutta-jakaumaa ei sijoitusmielessä hoidetaaktiivisesti, jotta vältyttäisiin puuttumasta eu-rojärjestelmän yhteiseen raha- ja valuuttapo-litiikkaan. Kultavarantoja ei hoideta aktiivi-sesti 26.9.1999 tehdyn keskuspankkien kulta-sopimuksen (Central Bank Gold Agreement)mukaisesti. Sopimuksen mukaan keskuspankiteivät lisää kultalainaustaan eivätkä kultafutuu-rien ja -optioiden käyttöään.

Kansalliset keskuspankit hoitavat omia valuut-tavarantojaan itsenäisesti, mutta niiden on il-


moitettava EKP:n hyväksyttäväksi valuutta-operaatiot, jotka ylittävät tietyn rajan. Näinvarmistetaan, että operaatiot ovat sopusoin-nussa yhteisen rahapolitiikan kanssa.

Tiedot sekä EKP:n että eurojärjestelmänkansallisten keskuspankkien valuuttavarannos-ta ja valuuttamääräisestä likviditeetistäjulkistetaan IMF:n yhtenäistetyn hyvän tilas-tointitavan (SDDS eli Special Data Dissemi-nation Standard) mukaisesti kuukausit-tain yhden kuukauden viiveellä. Eurojär-jestelmän konsolidoitu tase julkistetaanlisäksi viikoittain EKP:n verkkosivuilla(www.ecb.int).

3.3 Eurojärjestelmän valuuttavarannonhoito

EKP:n valuuttavarannon hoidolla on tarkoitusvarmistaa, että EKP:llä on käytettävissään riit-tävästi likvidejä varoja valuuttainterventionsuorittamiseen aina, kun EKP:n neuvosto kat-soo intervention tarpeelliseksi. Interventiois-sa käytetään EKP:n valuuttavarantoja, ja näintehtiin myös vuonna 2000 toteutetussa inter-ventiossa. Tästä syystä EKP:n valuuttavaran-non sijoittamisen perustavoitteita ovat sijoi-tusten likvidiys ja turvallisuus. Näissä rajoissaEKP:n valuuttavarannon arvo pyritään maksi-moimaan.

Euroalueen kansalliset keskuspankit hoitavatEKP:n valuuttavarantoa hajautetusti noudat-

taen EKP:n neuvoston määrittämiä sijoittami-sen keskeisiä periaatteita ja strategista nor-misalkkua sekä EKP:n johtokunnan asettamaataktista normisalkkua. Valuuttajakauman lisäk-si EKP määrittelee valuuttavarantonsa sijoit-tamiselle neljä keskeistä parametriä: 1) ku-takin valuuttaa koskeva kaksitasoinen nor-misalkku (eli strateginen ja taktinen normi-salkku), 2) sallitut poikkeamat normisalkustakorkoriskin osalta, 3) luettelo hyväksyttävistäinstrumenteista ja operaatioista ja 4) luotto-riskirajat (ks. myös osa 5). Kansalliset kes-kuspankit käyttävät sovittujen poikkeamara-jojen ja limiittien sallimaa liikkumavaraa mak-simoidakseen EKP:n puolesta hoitamiensasalkkujen tuoton. EKP puolestaan seuraa si-joitustoimintaa jatkuvasti. EKP:n sijoituspää-töksiä toteuttaessaan kansalliset keskuspan-kit toimivat EKP:n puolesta siten, että EKP:nvastapuolet voivat erottaa kansallisten kes-kuspankkien EKP:n puolesta tekemät operaa-tiot kansallisten keskuspankkien omien varan-tojensa hoitamiseksi tekemistä operaatioista.

Järjestelmä on toiminut alusta lähtien tyydyt-tävästi, mutta sitä parannellaan jatkuvasti. Eri-tyisesti hiotaan varantojen sijoituskohteiksihyväksyttävien arvopaperien ja instrumenttienvalintaa. Hyväksyttäviä instrumentteja oli alunperin melko vähän, ja varovaista linjaa nouda-tetaan jatkossakin. Sijoitusinstrumenttien va-likoimaa on kuitenkin vähitellen ryhdytty laa-jentamaan.

4 EKP:n omien varojen hoito

EKP:n alkupääoma on suunnilleen 4 000 mil-joonaa euroa. Pääoma muodostaa ensisijai-sesti EKP:n omat varat, joiden tulisi taataEKP:lle riittävä tuotto ja säilyttää samalla si-joitusten tarvittava turvaavuus. Koska nämävarat on tällä hetkellä sijoitettu euromääräi-siin arvopapereihin, on erittäin tärkeää, ettäkaikenlainen puuttuminen EKP:n neuvostonrahapoliittisiin päätöksiin estetään. Niinpäluottamuksellisen tiedon väärinkäytön eh-käisemiseksi EKP:n omien varojen hoidossa ja

EKP:n maineen suojaamiseksi on otettu käy-täntöön ns. Kiinan muuri -järjestely, jossaomia varoja hoitavan yksikön ja EKP:n mui-den yksiköiden toiminnot ja fyysinen sijaintion tiukasti erotettu toisistaan. Lisäksi EKPnoudattaa suhteellisen passiivista sijoituspoli-tiikkaa erityisesti rahamarkkinoilla välttyäk-seen antamasta rahapoliittisia signaaleja.

EKP:n päätöksentekoelimet määrittelevät kes-keiset parametrit omien varojen sijoittami-


selle Euroopan joukkolainamarkkinoilla. Ta-voitteena on maksimoida omista varoista saa-tava tuotto parametrejä noudattaen.

EKP:n omien varojen sijoitusoperaatioihin hy-väksyttyjen vastapuolten lista ja tarvittavat so-pimukset ovat samojen luottokelpoisuus- jatehokkuusvaatimusten mukaisia kuin EKP:nvaluuttavarannon hoitoon liittyvät listat ja so-

pimukset, vaikka ne onkin laadittu toisistaanerillään.Vuonna 2000 alettiin aktiivisesti käyt-tää joukkolainoihin perustuvia futuurisopi-muksia tarkoituksena vähitellen lisätä sijoi-tusinstrumenttien käyttöä omien varojen hoi-dossa. Helmikuussa 2001 otettiin käyttöönautomaattinen arvopapereiden lainausohjelmaomia varoja varten.

5 Riskienhallinta

5.1 Johdanto

EKP:lle ja eurojärjestelmän kansallisille kes-kuspankeille aiheutuu riskejä varojen eli va-luuttavarannon ja oman pääoman hoitamises-ta, rahapoliittisten operaatioiden toteuttami-sesta ja maksujärjestelmäoperaatioista.Riskien päätyypit ovat luottoriski, markkina-riski, likvidiysriski ja operationaalinen riski.Operaatioista aiheutuvien riskien tunnistami-seksi ja hallitsemiseksi on kehitetty riskien-hallintajärjestelmä, joka mahdollistaa riskienkokonaisvaltaisen ja keskitetyn hallinnan par-haiden markkinakäytäntöjen mukaisesti. EKPtuottaa myös jatkuvasti riskienhallintaanliittyviä arvioita ja muita analyysejä, joidenperusteella eurojärjestelmässä käydäänvuoropuhelua riskienhallinnan menettelyta-voista. Jäljempänä tarkastellaan riskien pää-lähteitä ja hallintamenetelmiä operaatiotyy-peittäin.

5.2 Sijoitusoperaatiot

EKP:n sijoitukset koostuvat EKP:n valuuttava-rannon ja euromääräisen oman pääoman si-joittamisesta. Sijoitusten tuotoista ja riskeistäraportoidaan säännöllisesti asianomaisille sal-kunhoitajille kuten myös EKP:n ja eurojärjes-telmän ylimmille päättäville elimille.

EKP:n sijoituksia ohjaavat lähinnä valuuttaja-kauma ja strategiset normisalkut. Strategisetnormisalkut, joita on yksi kutakin valuutta-salkkua kohden, on koottu EKP:ssä. Niissätäsmennetään niiden sijoituskohteiden tyypitja maturiteetit, joihin salkunhoitajat voivat si-

joittaa. Riskiin ja tuottoon liittyvät näkökoh-dat ovat etusijalla normisalkuista päätettäes-sä.

Sekä normisalkkujen että todellisten salkku-jen tuotot lasketaan Association of Invest-ment Management and Research (AIMR)-laitoksen suositusten mukaisesti. Sijoitustentuottoja analysoidaan myös tuottoon vaikut-tavien syiden tunnistamiseksi.

Sijoituspäätöksissään EKP noudattaa riskiensuhteen varovaisuutta. Erityisen tärkeänä pi-detään arvopaperien korkeaa luottokelpoi-suutta ja likvidiyttä. Likvidiydellä on erittäinsuuri merkitys valuuttavarantojen sijoittami-sessa. EKP noudattaa varovaista, analyyttistäja aktiivista lähestymistapaa, jolla varmiste-taan, että päätöksiin liittyvien riskien vaiku-tukset kokonaisuudessaan ymmärretään. Käy-tössä on luottoja markkinariskirajat yksi-tyiskohtaisesti määrittelevä järjestelmä.Luottoriskilimiiteistä päätetään kokonaisval-taisesti EKP:ssä, ja ne jaetaan kansallisille kes-kuspankeille sen varanto-osuuden mukaan,jota ne hoitavat EKP:n puolesta. Luottoriskili-miittien noudattamista seurataan keskitetysti.Markkinariskirajoja sovelletaan johdonmukai-sesti koko eurojärjestelmässä siten, ettämarkkinariskirajat ovat samat kaikille saman-laisille salkuille niiden koosta riippumatta.Myös likvidiysriskiä valvotaan ja seurataan tar-kasti. Kaikkien salkkujen value at risk -lukulasketaan ja raportoidaan säännöllisesti. Va-lue at risk -luku kuvaa EKP:n sijoituksiin sisäl-tyviä tärkeimpiä hintariskitekijöitä aggregoi-tuna kokonaisriskilukuna.


5.3 Rahapoliittiset operaatiot jamaksujärjestelmäoperaatiot

Eurojärjestelmän operaatioihin kuuluvat ra-hapoliittiset operaatiot ja maksujärjestelmä-operaatiot (pääasiassa TARGET-järjestelmänvälityksellä päivänsisäisen likviditeetin tarjoa-minen). Eurojärjestelmä vastaa näiden ope-raatioiden riittävästä riskienhallinnasta. Euro-järjestelmälle syntyy riski erityisesti silloin,kun vastapuoli, joka on sopimussuhteessa eu-rojärjestelmän kanssa, ei pysty vastaamaanluotto-operaatioistaan.

Eurojärjestelmä varmistaa riskienhallintajär-jestelmällään, että ainoastaan arvopaperit, joi-den katsotaan täyttävän riittävän luottokel-poisuuden vaatimukset, kelpaavat vakuudeksieurojärjestelmän operaatioihin. Velkainstru-menttien luottokelpoisuutta arvioidessaan eu-rojärjestelmä ottaa huomioon mm. saatavillaolevat luokituslaitosten luokitukset ja kansal-listen keskuspankkien omat luotonarviointi-järjestelmät sekä tietyt institutionaaliset kri-teerit, jotka varmistavat erityisen hyvänsuojan arvopaperinhaltijoille. EKP valvoo kan-sallisten keskuspankkien luotonarviointijärjes-telmien toimivuutta.

Jos vastapuoli laiminlyö velvoitteensa, euro-järjestelmä voi käyttää vakuuksia saataviensaperimiseksi takaisin. Tällaisissa tapauksissa eu-rojärjestelmälle syntyy saatuun vakuuteen liit-tyvä markkinariski. Eurojärjestelmän riskien-hallinta rajoittaa markkina- ja likvidiysriskejäsoveltamalla vakuudeksi toimitettuihin arvo-papereihin tarkoituksenmukaisia ja johdonmu-kaisia riskienhallintamenetelmiä, kuten mark-kina-arvon aliarvostusta ja vakuuksien muu-tospyyntöä. Varmistaakseen riskienhallinta-menetelmien riittävyyden eurojärjestelmä ar-

vioi parhaiden markkinakäytäntöjen mukaises-ti erilaisia parametrejä, kuten vallitsevaaja potentiaalista hintakehitystä ja hintojenvolatiliteettia. Eurojärjestelmän riskienhallin-takehikossa määritellään myös vakuudeksi toi-mitettujen arvopaperien päivittäisessä arvos-tuksessa käytettävät markkina-arvostusperi-aatteet.

Vuoden 2000 aikana vakuuskelpoisiin arvopa-pereihin sovellettaviin riskienhallintamenetel-miin tehtiin joitakin teknisiä muutoksia.Tehdyt muutokset olivat puhtaasti teknisiäeivätkä merkitse vakuuspolitiikan (eli kelpoi-suusvaatimusten) muuttumista. Niiden tarkoi-tuksena on pikemminkin yhdenmukaistaakakkoslistan arvopapereihin nykyisin sovellet-tavia markkina-arvon aliarvostuksia. Instru-mentit on jaettu neljään ryhmään, ja kuhunkinryhmään luokitellut arvopaperit ovat likvidiy-deltään suhteellisen homogeeniset keskenään.Riskienhallintajärjestelmän tarkistuksella onmyös tarkoitus helpottaa eurojärjestel-män sisäisiä kontrolleja ja lisätä riskienhallin-nan avoimuutta. Ykköslistan arvopapereidenriskienhallintaan ei ole tehty muutoksia, mut-ta tietyntyyppiisiin arvopapereihin (ns. kään-teisesti vaihtuvakorkoiset arvopaperit) sovel-letaan erityisiä aliarvostuksia.

5.4 Tämänhetkinen kehitys

Eurojärjestelmän riskienhallinnan jatkuvaantehostamiseen panostetaan edelleen. Tämän-hetkisiin kehityshankkeisiin kuuluu rahapoliit-tisiin operaatioihin ja sijoituksiin liittyvien ar-vopapereiden likvidiysriskien entistä katta-vampi tarkastelu. Lisäksi painopistettä onsiirretty merkittävästi EKP:n kokonaisvaltai-sen taseriskin seurantaan.

KreikkaMarios Spilopoulos, nimetön työ

Luku III

Kreikan liittyminen

euroalueeseen


1 Kreikan rahatalouden, rahoitusmarkkinoiden ja reaalitaloudenkehitys

Ecofin-neuvosto vahvisti Santa Maria da Feiranhuippukokouksessa 19.6.2000, että Kreikkaoli täyttänyt ne vaatimukset, joita yhteisenrahan käyttöönotto 1.1.2001 edellyttää. Neu-voston päätös perustui EKP:n ja Euroopankomission laatimiin lähentymisraportteihin,Euroopan parlamentin lausuntoon ja Euroo-pan komission esitykseen. Samana päivänäneuvosto päätti myös, että drakman ja euronvälisen muuntokurssin tulee olla sama kuindrakman eurokeskuskurssi valuuttakurssime-kanismi ERM II:ssa eli 340,750. Drakman lä-hentymistä kohti ERM II -keskuskurssiaan olihelpottanut sen keskuskurssin revalvoiminen3,5 prosentilla 17.1.2000. Tosiasiallisesti lä-hentymisprosessi olikin jo päättynyt onnistu-neesti joulukuun 2000 puoliväliin mennessäeli muutamia päiviä ennen kuin muuntokurssi,jolla euro korvasi Kreikan drakman, kiinnitet-tiin peruuttamattomasti 1.1.2001.

Tuotanto kasvoi Kreikassa vuonna 2000 edel-leen vahvemmin kuin euroalueella keskimää-rin. BKT:n määrän kasvuvauhti vuonna 2000oli 4,1 % oltuaan 3,4 % vuonna 1999 (ks.taulukko 8). Kasvua tuki voimakas kotimai-nen kysyntä. Vuonna 2000 yksityisen kulutuk-sen kasvu kiihtyi 3,1 prosenttiin edellisen vuo-den 2,9 prosentista ja investointien kasvu ko-heni tuntuvasti eli 9,3 prosenttiin oltuaan7,3 % vuonna 1999. Julkiset investoinnit jat-kuivat vahvoina EU:n rakennerahastoista saa-tujen varojen turvin. Nettoviennin kasvu-vaikutus, joka vuonna 1999 oli ollut 0,2 pro-senttiyksikköä BKT:stä, muuttui negatiiviseksija oli –0,6 prosenttiyksikköä BKT:stä. Voima-kas kotimainen kysyntä johti (pääasiassa in-vestointitavaroiden, raaka-aineiden ja henki-löautojen) tuonnin kasvuvauhdin kiintymiseenedellisen vuoden 3,9 prosentista 7,4 prosent-tiin vuonna 2000, mitä viennin kasvu tasapai-notti vain jossakin määrin. Lisäksi öljyn hin-nan huomattava nousu vuonna 2000 ja Yhdys-valtain dollarin vahvistuminen nostivat tuon-tihintoja. Kreikan jatkuvasti suurena pysynyt-tä tavarakaupan taseen alijäämää tasoittivatosittain palvelutaseen tuntuva ylijäämä ja pää-oman tuonti sekä suorina että arvopaperi-

sijoituksina. Tästä huolimatta Kreikan vaihto-taseen ja uuden pääomataseen alijäämä kas-voi vuonna 2000 noin 6,9 prosenttiin BKT:stä.

Kreikan työllisyyden arvioidaan kasvaneen1,2 % vuonna 2000. Tämä merkitsee huomat-tavaa kohentumista edellisen vuoden työlli-syyden negatiivisesta kasvuvauhdista (–0,7 %)ja kuvastaa talouden nopeaa kasvua. On myöstodennäköistä, että hiljattain käyttöön ote-tut työmarkkinaohjelmat vaikuttavat positiivi-sesti työpaikkojen luontiin. Työttömyysas-teen arvioidaan alentuneen vuonna 1999tilastoidusta 12,0 prosentista 11,3 prosent-tiin vuonna 2000. Ajantasaisten työllisyys-tilastojen puute aiheuttaa kuitenkin huomat-tavaa epävarmuutta vuoden 2000 todellisiintyömarkkinalukuihin.

Kreikan keskimääräinen YKHI-inflaatiovauhtivuonna 2000 oli 2,9 % oltuaan 2,1 % vuonna1999. Inflaation kiihtymiseen vuonna 2000 vai-kuttivat voimakkaasti öljyn hinnan nousu jaYhdysvaltain dollarin vahvistuminen. Lisäksiyksikkötyökustannukset kohosivat vuonna2000 noin 1,5 % edellisen vuoden 0,6 prosen-tin nousun jälkeen, ja vuonna 1999 toteutet-tujen välillisten verojen leikkausten inflaatiotahillitsevä vaikutus jäi pois vuotuisen YKHI-inflaation laskennasta. (Selvitys Kreikan ja eu-roalueen välisistä inflaatioeroista on luvun IVkehikossa 8.)

Kreikan julkisen talouden vakauttaminen jat-kui vuonna 2000. Julkisen talouden budjetti-alijäämä supistui kertomusvuotena 0,9 pro-senttiin, kun se vuonna 1999 oli ollut 1,8 %.Julkisen talouden rahoitusasema parani huo-mattavasti aiemmin odotettua nopeammin,mikä johtui lähinnä suuresta verokertymästä.Julkisen talouden velkasuhteen arvioidaanvuonna 2000 laskeneen 103,9 prosenttiinBKT:stä oltuaan 104,6 % BKT:stä vuonna1999. Velkasuhteen suhteellisen vähäinen pie-neneminen johtuu kahdesta seikasta: Yhdys-valtain dollarin ja Japanin jenin vahvistumises-ta suurimman osan vuotta 2000 niin, ettämyös ulkomaanvaluutan määräisen velkakan-


nan drakma-arvo kasvoi, ja rahoitusliiketoi-mista, kuten pääomasijoituksista valtionyh-tiöihin. Joulukuussa 2000 esittämässään va-kausohjelmassa Kreikka määritteli budjetinylijäämätavoitteeksi 0,5 % vuonna 2001 ja1,5 % vuonna 2002. Julkisen talouden velka-suhteen ennustetaan pienenevän edelleen eli98,9 prosenttiin BKT:stä vuonna 2001 ja 96,0prosenttiin BKT:stä vuonna 2002.

Kreikan keskuspankin rahapolitiikka tähtäsivuonna 2000 edelleen hintavakauden saavut-tamiseen. Samalla se pyrki varmistamaan eu-ron joustavan käyttöönoton laskemalla viral-lisia korkojaan pääasiassa vuoden lopulla.Tammikuussa 2000 keskuspankin 14 päiväntalletuskorko oli 9,75 %. Tultaessa kesäkuu-hun, jolloin Ecofin-neuvosto vahvisti, ettäKreikka oli täyttänyt yhteisen rahan käyttöön-oton edellytykset, Kreikan keskuspankki oli

laskenut perusrahoituskorkonsa 8,25 prosent-tiin. Monien välivaiheiden jälkeen tämä korkolaski 4,75 prosenttiin 27.12., jolloin se vastasitäysin EKP:n perusrahoitusoperaatioiden kor-kotarjousten alarajaa. Kolmen kuukauden kor-ko aleni samansuuntaisesti, ja vuoden 2000lopussa Kreikan ja euroalueen lyhyiden kor-kojen ero oli kokonaan hävinnyt.

Helmikuussa 2001 Kreikan (valtion kymme-nen vuoden joukkolainojen tuottoina mitat-tujen) pitkien korkojen ja euroalueen vastaa-vien korkojen välinen ero oli 34 peruspistettäeli 56 peruspistettä vähemmän kuin tammi-kuussa 2000, jolloin Kreikan pitkä korko oli6,6 %. Näin pieni ero Kreikan ja euroalueenmuiden joukkolainojen tuottojen välillä osoit-taa, että Kreikka on onnistunut vakauteentähtäävässä politiikassaan.

1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2000 2000 2000 2000I II III IV

BKT:n määrä 2,0 2,1 2,4 3,5 3,1 3,4 4,1 . . . .

Vaikutus BKT:n määrän kasvuun: 1)

Kotimainen kysyntä varastot mukaan lukien 1,1 3,7 3,5 3,9 5,1 3,2 4,7 . . . .

Nettovienti 0,9 -1,6 -1,1 -0,4 -2,0 0,2 -0,6 . . . .

YKHI 10,3 8,8 7,9 5,4 4,5 2,1 2,9 2,6 2,3 2,8 3,8

Työvoimakustannukset/työntekijä 10,8 12,2 8,8 13,5 6,0 4,8 4,5 . . . .

Yksikkötyökustannukset kokokansantaloudessa 10,7 11,6 5,9 9,3 6,4 0,6 1,5 . . . .

Tuontihintojen deflaattori (tavarat ja palvelut) 5,6 7,5 5,0 2,7 4,2 1,2 6,1 . . . .

Vaihtotase ja uusi pääomatase (% BKT:stä) 2) -0,1 -2,5 -3,7 -4,0 -3,0 -4,1 -7,1 . . . .

Työllisyys 1,9 0,9 -0,4 -0,3 3,4 -0,7 1,2 . . . .

Työttömyysaste (% työvoimasta) 3) 8,9 9,1 9,8 9,7 11,2 12,0 11,3 . . . .

Julkisen taloudenrahoitusasema (% BKT:stä) 4), 5) -10,0 -10,2 -7,4 -4,6 -3,2 -1,8 -0,9 . . . .

Konsolidoitu bruttovelka (% BKT:stä) 4) 109,3 108,7 111,3 108,3 105,5 104,6 103,9 . . . .

3 kk:n korko (% vuodessa) 6) 26,7 16,4 13,8 12,9 13,9 10,3 7,9 8,9 8,5 7,9 6,2

Valtion 10 vuoden joukkovelkakirjalainantuotto (% vuodessa) 6) . . . 9,8 8,5 6,3 6,1 6,4 6,1 6,1 5,8

Valuuttakurssi ecuun tai euroon nähden 6), 7) 288 303 306 309 331 326 337 333 336 338 340

Taulukko 8.Kreikan talousindikaattorit(vuotuinen prosenttimuutos, ellei toisin mainita)

Lähteet: Eurostat, Euroopan komissio, kansalliset tiedot ja EKP:n laskelmat.Huom. Kansallisen tilinpidon tiedot perustuvat EKT 95:een.1) Prosenttiyksikköä.2) Kreikan keskuspankin (suoriteperusteisia) tietoja. Vuoden 2000 tiedot ovat ennakkotietoja.3) Perustuu EKT 95:een.4) Maastrichtin sopimuksen määritelmän mukaan.5) Julkisen talouden ylijäämä (+)/alijäämä (-).6) Jakson keskiarvo,7) Vuoden 1998 loppuun asti X yksikköä valuuttaa / 1 ecu; sen jälkeen / 1 euro.


Kehikko 7.Kreikan euroalueeseen liittymisen tilastovaikutukset

Euroalueen tilastollisiin aikasarjoihin otettiin Kreikan liittymisen myötä ensimmäisen kerran mukaan uusi

jäsenvaltio. Tällöin jouduttiin paneutumaan lukuisiin tilastollisiin kysymyksiin, jotka koskivat sekä uuden

maan tilastojen saatavuutta että euroalueen laajuisten aggregaattien laskemisen menettelytapoja. Jotta Kreikan

tiedot sisältävien uusien euroalueen tilastojen joustava ja ajantasainen saatavuus voitaisiin varmistaa, tilastol-

lisia valmisteluja on nopeutettu sen jälkeen, kun Ecofin-neuvosto 19.6.2000 päätti, että Kreikka täytti yhteisen

rahan käyttöönoton kriteerit. Laajennetun euroalueen tilastojen valmistelua on tarvittaessa koordinoitu Euroo-

pan komission kanssa, jotta taattaisiin kaiken tilastoaineiston yhdenmukaisuus.

Tiivistäen voidaan todeta, että euroalueen laajenemisella Kreikan mukaantulon myötä 1.1.2001 lukien on

kaksi keskeistä tilastovaikutusta. Ensinnäkin Kreikassa asuvista on tullut euroalueella asuvia. Toiseksi Krei-

kan drakma on euron kansallinen ilmentymä. Tilastollisesta näkökulmasta käsitteet ”muu maailma” ja ”ulko-

maanvaluutat” ovat muuttuneet kokoonpanoltaan. Tämä puolestaan vaikuttaa kaikkiin koko euroalueen raha-

taloutta, rahoitusmarkkinoita ja muuta reaalitaloutta koskeviin tilastoihin.

Kreikalle liittyminen euroalueeseen merkitsi 1.1.2001 alkaen velvollisuutta täyttää kaikki neuvoston asetuk-

sessa (EY) N:o 2533/98 määrätyt EKP:n tilastovaatimukset. EKP:n tilastovaatimukset on esitetty asiakirjassa

”Statistical information collected and compiled by the ESCB” (toukokuu 2000). Euroopan keskuspankkijär-

jestelmän ja EKP:n yleisneuvoston jäsenenä Kreikan keskuspankki oli täysin tietoinen EKP:n vaatimuksista ja

oli siten valmistautunut täyttämään raha-, pankki- ja maksutasetilastoja sekä muuta rahoitusmarkkinatoimin-

taa koskevat tilastovaatimukset. Lisäksi sen oli myös tehtävä ne valmistelut, joita Kreikan luottolaitosten

sisällyttäminen EKP:n vähimmäisvarantojärjestelmään edellytti, ja mukautettava asiaankuuluvia tilastovaati-

muksiaan.

Euroalueen muille jäsenille alueen laajeneminen myös Kreikan kattavaksi merkitsi, että 1.1.2001 lähtien

niiden on ilmoitettava Kreikkaa koskevat transaktionsa (virtatiedot) ja positionsa (kantatiedot) osana euro-

alueen tietoja eikä transaktioina ja positioina euroalueen ulkopuolisiin nähden. Myös Kreikan drakma on

katsottava euron kansalliseksi ilmentymäksi käteisen euron käyttöönottoon saakka (eli siihen saakka, kunnes

kansallisina valuuttoina ilmaistut setelit ja kolikot korvataan eurolla).

Vuoden 2000 toisella puoliskolla EKP teki kaikki tekniset valmistelut, joita tietojenvaihto Kreikan keskuspan-

kin kanssa edellytti. Se myös osallistui euroalueen jäsenvaltioiden tilastolliseen raportointiin tarvittavien

muutosten tekemiseen. EKP:n julkaisemissa euroalueen tilastoissa, kuten Kuukausikatsauksen tilasto-osassa,

euroalueen tilastolliset aikasarjat käsittävät edelleenkin ne jäsenvaltiot, jotka kunakin ajankohtana muodosta-

vat euroalueen. Näin ollen kantatiedot (mm. työllisyyttä ja rahalaitossektorin tasetta koskevat tilastot) ja

virtatiedot (mm. maksutasetilastot), jotka koskevat ajanjaksoja ennen joulukuuta 2000 ja joulukuun 2000

sisältäviä ajanjaksoja, käsittävät 11 maan muodostaman euroalueen. Sitä vastoin tiedot, jotka koskevat ajan-

jaksoja tai päivämääriä tammikuusta 2001 alkaen, käsittävät laajennetun, 12 maan (eli Kreikan sisältävän)

euroalueen. Vuoden 2000 pohjalta lasketuissa vuotta 2001 koskevissa absoluuttisissa ja prosenttimääräisissä

muutoksissa on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon euroalueen kokoonpanon muutos.

Analyysitarkoituksia varten Kuukausikatsauksen tammikuun 2001 numerossa (tilasto-osan sivuilla 65–66)

ja EKP:n kotisivulla on esitetty Kreikan tiedoilla täydennettyjä euroalueen keskeisiä aikasarjoja.


Vuonna 2000 Kreikan lavea raha-aggregaattiM4N1 kasvoi 10,4 % eli huomattavasti enem-män kuin Kreikan keskuspankin asettama 5–7prosentin tavoiteväli. Aggregaatin voimakkaa-seen kasvuun vaikuttivat monet syyt. Ensinnä-kin lukuisat institutionaaliset muutokset vai-kuttivat reposopimusten kohteluun. ToiseksiM4N:ään vaikutti sijoitussalkkujen kohdenta-minen uudelleen rahamarkkinarahastoihin.Syynä oli osakekurssien pitkään jatkunut las-ku. Kolmanneksi talouden kasvu oli vahvem-paa kuin tavoiteväliä laskettaessa oli ennakoi-tu. Myös kotimainen luotonanto kasvoi vuon-na 2000 nopeasti eli 20,2 %, kun se vuonna1999 oli kasvanut 12,2 %. Tämä näkyi pää-asiassa yksityiselle sektorille myönnettyjenluottojen nopeana kasvuna, mikä johtui liialli-selle luotonannon kasvulle asetetun tilapäisenvarantovaatimuksen poistamisesta maaliskuun2000 lopussa, korkojen laskusta, talouden voi-makkaasta kasvusta ja ulkomaanvaluutan mää-räisten lainojen arvostuseroista.

Nyt kun Kreikka on saavuttanut tavoitteensaja ottanut käyttöön yhteisen rahan, sen kes-keisenä haasteena on varmistaa sopiva kan-sallinen politiikkayhdistelmä. Talous kasvaneeedelleen nopeasti, varsinkin kun rahapolitii-kan välttämätön keventäminen ennen euro-alueeseen liittymistä kiihdytti kasvua. Inflaa-tiopaineiden hillitsemiseksi hallituksen onnoudatettava entistä kireämpää finanssipoli-tiikkaa. Lisäksi on varmistettava palkkamaltinjatkuminen ja rakenteellisia uudistuksia on jat-kettava viipymättä. Näin ollen tarvitaan lisäälainsäädännöllisiä muutoksia, joilla voidaankorjata työmarkkinoiden puutteita. On myöstärkeää nopeuttaa sosiaaliturvajärjestelmänuudistuksia, toteuttaa yksityistämisohjelmia,lisätä julkishallinnon tehokkuutta ja vähentäätalouden sääntelyä.

2 Kreikan keskuspankin integroituminen eurojärjestelmäänoikeudelliselta kannalta

EKP ja Kreikan keskuspankki panivat täytän-töön joukon säädöksiä, joiden tarkoituksenaoli varmistaa Kreikan keskuspankin integroi-tuminen eurojärjestelmään 1.1.2001, jolloinKreikan oli määrä ottaa käyttöön. Tämäeurojärjestelmää koskevan lainsäädännön mu-kauttaminen johtui EU:n neuvoston 19.6.2000tekemästä päätöksestä kumota Kreikkaa kos-keva poikkeus.2 Ennen tätä EU:n neuvostonpäätöstä ja perustamissopimuksen artiklan122 kohdan 2 mukaisesti EKP arvioi Kreikankeskuspankin perussääntöä ja Kreikan asian-omaista lainsäädäntöä perustamissopimuksenartiklan 109 edellyttämällä tavalla. Kreikkaa jaRuotsia koskeneessa vuoden 2000 lähen-tymisraportissaan EKP antoi myönteisen ar-vion Kreikan lainsäädännön yhteensopivuu-desta perustamissopimuksen ja EKPJ:n perus-säännön kanssa. Euron käyttöönotto Krei-kassa ja Kreikan keskuspankin integroitu-minen eurojärjestelmään johtivat seuraaviinlainsäädännön muutoksiin. Kreikan keskus-pankki muutti omaa perussääntöään poista-malla siitä tiettyjä heikkouksia, jotka oli to-

dettu vuonna 1998. EKP:tä Kreikan keskus-pankki kuuli perussääntönsä muuttamisesta24.3.2000. EKP:n lausunto, jossa esitettiin tiet-tyjä muutoksia luonnokseen Kreikan keskus-pankin perussäännöksi, hyväksyttiin 17.4.2000.Kuultuaan Kreikan keskuspankkia EKP:n neu-vosto vahvisti 27.6.2000 EKP:n myönteisenlausunnon Kreikan keskuspankin perussään-nön ratifioivan lain määräyksistä. Kuten euro-alueen 11 muun jäsenvaltion kansalliset kes-kuspankit aiemmin, Kreikan keskuspankkijätti 11.8.2000 kuulemista varten lakiesityk-sen euron käyttöönottoa koskeviin neuvos-ton asetuksiin (EY) N:ot 1103/97, 974/98 ja2866/98 liittyvistä lisätoimenpiteistä.3 Syys-kuun 1. päivänä 2000 hyväksyttiin EKP:n lau-

1 M4N oli Kreikan virallinen raha-aggregaatti ennen maan liitty-mistä euroalueeseen. Tämä aggregaatti ei täysin vastannut eu-roalueen laveaa raha-aggregaattia M3.

2 EU:n neuvoston 19. kesäkuuta 2000 tekemä päätös (EY) N:o427/2000 perustamissopimuksen artiklan 122 kohdan 2 mu-kaisesti ”yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Kreikassa 1 päi-vänä tammikuuta 2001”, EYVL L 167, 7.7.2000, s. 19–21.

3 Esitys tuli lakina 2842/2000 voimaan 1.1.2001, virallinen lehti207/27.9.2000.


4 EU:n neuvoston 3. toukokuuta 1998 antama asetus (EY) N:o974/98 euron käyttöönotosta, EYVL L 139, 11.5.1998, s. 1–5;EU:n neuvoston 17. kesäkuuta 1997 antama asetus (EY) N:o1103/97 tietyistä euron käyttöön ottamiseen liittyvistä säännök-sistä, EYVL L 162, 19.6.1997, s. 1–3, ja EU:n neuvoston 31.joulukuuta 1998 antama asetus (EY) N:o 2866/98 euron jaeuron käyttöön ottavien jäsenvaltioiden valuuttojen välisistämuuntokursseista, EYVL L 359, 31.12.1998, s. 1–2.

5 EKP:n 16. kesäkuuta 2000 antama lausunto, jota EU:n neuvos-to on pyytänyt Euroopan yhteisön perustamissopimuksen artik-lan 123 kohdan 5 perusteella (CON/00/12), EYVL C 177,27.6.2000, s. 11–12.

6 EU:n neuvoston 19. kesäkuuta 2000 antama asetus (EY) N:o1478/2000 euron ja euron käyttöön ottavien jäsenvaltioidenvaluuttojen välisistä muuntokursseista annetun asetuksen (EY)N:o 2866/98 muuttamisesta, EYVL L 167, 7.7.2000, s. 1; EU:nneuvoston 27. marraskuuta 2000 antama asetus (EY) N:o2595/2000 tietyistä euron käyttöön ottamiseen liittyvistä sään-nöksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1103/97 muuttamisesta,EYVL L 300, 29.11.2000, s. 1, ja EU:n neuvoston 27. marras-kuuta 2000 antama asetus (EY) N:o 2596/2000 euron käyt-töönotosta annetun asetuksen (EY) N:o 974/98 muuttamisesta,EYVL L 300, 29.11.2000, s. 2.

7 EKP:n 5. lokakuuta 2000 antama suositus kansallisten keskus-pankkien ulkopuolisista tilintarkastajista (EKP/2000/10) 2000/612/EY, EYVL L 259, 13.10.2000, s. 65.

8 EU:n neuvoston 20. marraskuuta 2000 tekemä päätös (EY) N:o737/2000 muuttaa kansallisten keskuspankkien ulkopuolistentilintarkastajien hyväksymisestä tehtyä päätöstä 1999/70/EY,EYVL L 298, 25.11.2000, s. 23.

9 EKP:n 2. marraskuuta 2000 antama asetus (EY) N:o 2548/2000 siirtymäsäännöksistä, jotka liittyvät euron käyttöönottoonKreikassa ja koskevat Euroopan keskuspankin soveltamia vä-himmäisvarantoja, EYVL L 291, 18.11.2000, s. 28–29.

10 EKP:n 16. marraskuuta 2000 tekemä päätös ”Kreikan keskus-pankin suorittamasta EKP:n pääoman sekä varanto- ja varaus-osuuksien maksamisesta ja valuuttavarantojen ensimmäisestäsiirrosta EKP:lle sekä niihin liittyvistä seikoista”, (EKP/2000/14),EYVL L 336, 30.12.2000, s. 110–117, ja EKP:n ja Kreikankeskuspankin 16. marraskuuta 2000 tekemä sopimus Euroo-pan keskuspankin Kreikan keskuspankille EKPJ:n perussäännönartiklan 30.3 nojalla hyvittämästä saamisesta ja siihen liittyvistäseikoista, EYVL L 336, 30.12.2000, s. 122–123.

sunto, jossa Kreikan kansalliselle lainsäätäjälleannettiin tunnustusta kansallisen lainsäädän-nön yhteensopivuuden varmistamisesta pe-rustamissopimuksen ja EKPJ:n perussäännönkanssa.

EU:n neuvoston 19.6.2000 tekemästä päätök-sestä seurasi mm., että euron käyttöönottoakoskevat neuvoston asetukset oli muutettavalisäämällä Kreikka euroalueeseen osallistuvienjäsenvaltioiden luetteloon ja sisällyttämälläasetuksiin Kreikan drakman peruuttamatto-man euromuuntokurssin määrittäminen.4 Ke-säkuun 7. päivänä 2000 EU:n neuvosto kuuliEKP:tä kolmea neuvoston asetusta koskevistaehdotuksista. Ehdotusten tarkoituksena olimuuttaa olemassa olevia asetuksia, joissa onsäännöksiä euron käyttöönotosta. EKP antoiEU:n neuvoston ehdotuksista myönteisen lau-sunnon5 , ja EU:n neuvosto hyväksyi nämä kol-me asetusta, joilla olemassa olevia asetuksiamuutettiin niin, että Kreikkaa koskevat samatmääräykset kuin kaikkia muita euroalueen jä-senvaltioita euron käyttöönoton yhteydessä.6

Kreikan keskuspankin integroitumisen oikeu-dellista valmistelua varten ja EKPJ:n perus-säännön artiklan 27.1 mukaisesti EKP:n neu-vosto antoi suosituksen7, jossa se esitti, ettäulkopuoliset tilintarkastajat tekevät Kreikankeskuspankin tilinpäätöksen tilivuodesta 2001alkaen.8 EKP arvioi myös omaa lainsäädän-töään ja esitti tarvittavat muutokset, jotkaseurasivat siitä, että Kreikan keskuspankistatulisi eurojärjestelmän täysivaltainen kansal-linen keskuspankki 1.1.2001 lukien. SamoinEKP arvioi Kreikan säädöksiä, joilla pantiintäytäntöön rahapolitiikkaa ja TARGETia kos-keva eurojärjestelmän lainsäädäntö. Erityisenarvioinnin ja muutosten kohteena olivat Krei-kan keskuspankin hoitaman euromääräistenmaksumääräysten reaaliaikaisen selvitysjärjes-telmän HERMESin toimintasäännöt. HERMESon osa TARGETia. Rahapoliittisiin operaa-tioihin sovellettavia Kreikan keskuspankin sää-

döksiä arvioitiin ja muutettiin siten, että niis-sä otetaan huomioon eurojärjestelmän raha-politiikan välineitä ja menettelyjä koskevatsuuntaviivat. Uusi EKP:n asetus Euroopan kes-kuspankin soveltamia vähimmäisvarantoja kos-kevista siirtymäsäännöksistä tuli voimaanKreikan otettua euron käyttöön.9 Samoin tu-livat voimaan säädökset, joiden mukaan Krei-kan keskuspankki maksaa jäljellä olevan pää-omaosuutensa ja siirtää valuuttavarantojaEKP:lle.10 ERM II -sopimus päättyi Kreikankeskuspankin osalta.


3 Kreikan keskuspankin integroituminen eurojärjestelmäänoperationaaliselta kannalta

EU:n neuvoston tehtyä 19.6.2000 päätöksen,jolla kumottiin Kreikkaa koskeva poikkeus,EKP toteutti teknisiä valmisteluja, joiden ta-voitteena oli integroida Kreikan keskuspank-ki eurojärjestelmään täydellisesti. Perustamis-sopimuksen määräysten mukaisesti Kreikankeskuspankki liittyi eurojärjestelmään täsmäl-leen samoin oikeuksin ja velvollisuuksin, jotkakoskevat euron heti alussa käyttöön ottanei-den muiden maiden kansallisia keskuspankke-ja.

Valmistelut tehtiin yhteistyössä Kreikan kes-kuspankin kanssa ja tarvittaessa monenkeski-sesti eurojärjestelmän yhdentoista kansallisenkeskuspankin kanssa. Niihin teknisiin valmis-teluihin, joita Kreikan keskuspankin integroi-tuminen eurojärjestelmään edellytti, kuuluimonia kysymyksiä, erityisesti rahatalouttakoskeva raportointi ja tilinpito, rahapoliitti-set operaatiot, valuuttavarantojen hoito ja va-luuttaoperaatiot, maksujärjestelmät, tilastot jaseteleiden tuotanto. Operaatioiden valmiste-luun kuului eurojärjestelmän rahapolitiikan javaluuttaoperaatioiden toteuttamisessa tarvit-tavien välineiden ja menettelyjen laaja tes-taus. Nämä monet valmistelut helpottivatosaltaan Kreikan keskuspankin joustavaa in-tegroitumista eurojärjestelmään 1.1.2001.

3.1 Rahapoliittiset operaatiot

Euron käyttöönotto Kreikassa merkitsi, ettämaan luottolaitoksiin alettiin tuolloin sovel-taa eurojärjestelmän vähimmäisvarantovaati-muksia. Luettelo Kreikan 57 luottolaitokses-ta, joita eurojärjestelmän vähimmäisvaranto-vaatimukset koskevat, julkaistiin EKP:n verk-kosivuilla ensimmäisen kerran 31.10.2000.

Euro otettiin Kreikassa käyttöön 1.1.2001, jol-loin eurojärjestelmässä oli menossa säännölli-nen, 24.12.2000 alkanut ja 23.1.2001 päättyvävarantojen pitoajanjakso. Tämä edellytti vä-himmäisvarantoja koskevien siirtymäsäännös-ten soveltamista Kreikkaan tuona pitoajan-jaksona. Kreikkalaisten vastapuolten ensim-

mäinen pitoajanjakso alkoi siten vasta1.1.2001 mutta päättyi normaalina pitoajan-jakson päättymispäivänä 23.1.2001.

Tammikuun 1. päivänä 2001 Kreikan liittymi-nen euroalueeseen lisäsi euroalueen luotto-laitosten kokonaisvarantovelvoitetta 2,1 mil-jardia euroa. Kreikan keskuspankin taseeseensisältyvien pankkijärjestelmän likviditeettiinvaikuttavien riippumattomien tekijöiden (mu-kaan lukien jäljempänä mainitut määräaikais-talletukset) likviditeettiä lisäävä vaikutus olikeskimäärin 1,5 miljardia euroa 1.–23.1.2001.Kreikan liittymisen myötä euroalueelle syntyilikviditeettivaje, joka oli nettomääräisesti kes-kimäärin 0,6 miljardia euroa.

Jotta Kreikan liittymisen likviditeettivaikutuk-sista saataisiin täysin selkeä kuva, on otettavahuomioon, että jotkin Kreikan keskuspankinvuonna 2000 toteuttamista rahapoliittisistaoperaatioista erääntyvät vasta vuonna 2001.Näihin kuuluu osa vastapuolilta kerätyistäenintään 18 kuukauden määräaikaistalletuk-sista. Niiden avulla pyrittiin tasoittamaan lik-viditeetin lisäystä, joka johtui drakmamää-räisten talletusten varantovaatimusten yhden-mukaistamisesta eurojärjestelmän vastaavienvaatimusten kanssa ja tiettyjen ulkomaanva-luutan määräisten talletusten erityisvaranto-vaatimuksia koskevan Kreikan aiemman jär-jestelmän lakkauttamisesta ennen euron käyt-töönottoa.

EKP otti huomioon Kreikan liittymisen vaiku-tuksen euroalueen likviditeettitilanteeseenmuuttamalla vuoden 2001 alussa perusrahoi-tusoperaatioissa jaettavan lividiteetin määrää.

Euron käyttöönotto Kreikassa näkyi myös sii-nä, että kreikkalaisia arvopapereita (jokoKreikassa sijaitsevia tai alun perin Kreikandrakman määräisiä) otettiin eurojärjestelmänluotto-operaatioiden vakuudeksi hyväksytty-jen arvopaperien listalle. Nämä arvopaperitsisältyvät EKP:n kotisivulla 29.12.2000 julkais-tuun hyväksyttävien arvopaperien listaan, jane katsottiin varsinaisesti hyväksytyiksi


1.1.2001. Kreikkalaiset arvopaperit lisäsiväteurojärjestelmän luotto-operaatioihin hyväk-syttävien vakuuksien kokonaismäärää 89,6miljardia euroa.

3.2 EKP:n pääomaan, rahastoihin javaluuttavarantoon liittyvät maksut

Kun EKP kesäkuussa 1998 perustettiin, Krei-kan keskuspankki niiden maiden kansallistenkeskuspankkien tavoin, jotka eivät ottaneeteuroa käyttöön EMUn kolmannen vaiheen al-kaessa, maksoi EKP:lle 5 % osuudestaan EKP:npääomasta EKP:n operationaalisten kulujenkattamiseksi. EKPJ:n perussäännön artiklan 49mukaisesti Kreikan keskuspankki maksoi1.1.2001 loput 95 % osuudestaan EKP:n pää-omasta. Kreikan keskuspankin osuus on yh-teensä 102 820 000 euroa, joka vastaa2,0564:ää prosenttia EKP:n 5 miljardin euronpääomasta. Kreikan keskuspankki maksoi

myös osuutensa EKP:n rahastoista ja rahasto-ja vastaavista varauksista.

Vuoden 2001 alussa Kreikan keskuspankkisiirsi EKP:lle valuuttavarantoja muiden kan-sallisten keskuspankkien vuoden 1999 alussasiirtämien valuuttavarantojen mukaisessa suh-teessa määrän, joka vastasi sen osuutta EKP:npääomasta. Kreikan keskuspankille hyvitettiinvastaavansuuruinen saaminen EKP:ltä. Valuut-tavarantojen siirto perustui samoihin sääntöi-hin ja menettelytapoihin, joita sovellettiin eu-roalueen ensimmäisessä, yhdentoista kansalli-sen keskuspankin valuuttavarantojen siirrossavuonna 1999. Kreikan keskuspankin siirtämis-tä valuuttavarannoista 15 % oli kultaa. Loput85 % koostuivat niistä ulkomaanvaluutoista,joihin EKP:n valuuttavarannot on sijoitettu.Lisäksi Kreikan keskuspankille annettiin val-tuudet edustaa EKP:tä sen valuuttaoperaa-tioissa.

Les enfants de l’unité de pédiatrie de l’Institut Gustave Roussy et le Rire Médecin, RanskaMarine, Hugues,Tiphaine, Romain, Christine, Farid, Guillaume,

Founé, Christelle, Magalie, Adel ja Si-Amed, nimetön työ

Luku IV

Euroalueen ulkopuolisten

EU-maiden talouskehitys


Eurojärjestelmä ja euroalueen ulkopuolistenEU-maiden kansalliset keskuspankit toimivattiiviissä yhteistyössä yleisneuvostossa hinta-vakauden säilyttämiseksi koko EU:ssa. Tähänliittyvä makrotaloudellisen sekä raha- ja va-luuttapolitiikan kehityksen säännöllinen ar-viointi on olennainen osa eurojärjestelmän jaeuroalueen kolmen ulkopuolisen EU-maankansallisen keskuspankin välistä koordinaatio-ta. Vaikka nämä kolme kansallista keskuspank-kia toteuttavat rahapolitiikkaa erilaisten insti-tutionaalisten ja operationaalisten lähtökoh-tien pohjalta, on niiden rahapolitiikanensisijaisena tavoitteena hintavakauden säilyt-täminen.

Tanska

Tanskassa BKT:n määrä kasvoi noin 2,5 %vuonna 2000, kun se vuonna 1999 oli kasva-nut 2,1 % (ks. taulukko 9). Tuotanto kasvoilähinnä siksi, että vuonna 1999 laimeana ollutkotimainen kysyntä elpyi, ja samalla varastotkasvoivat. Yksityinen kulutus oli kuitenkinedelleen heikkoa verrattuna kotimaisen ky-synnän muihin eriin, mikä näkyi mm. autojenmyynnin merkittävänä pienenemisenä. Netto-viennin vaikutus BKT:n määrän kasvuun pie-neni huomattavasti vuonna 2000. Vuonna2000 poikkeuksellinen kasvuvaikutus oli vuo-den 1999 lopussa raivonneella myrskyllä, jon-ka aiheuttamien vaurioiden korjaaminen edel-lytti huomattavia investointeja. Työmarkkinatolivat edelleen suhteellisen kireät, kun työt-tömyysaste pysytteli noin 4,7 prosentissa.Työvoiman tarjonta ei kasvanut merkittävästija on edelleen keskeinen huolenaihe keski-pitkällä aikavälillä. Tanskan talouden kasvuvuonna 2000 vaikuttaa kokonaisuudessaan ol-leen edellistä vuotta kestävämpää. Ylikuumen-tumisen vaara on pienentynyt, ja kysynnänrakenne on tasapainoisempi kuin aiempinavuosina.

Tanskan hintakehitykseen vaikuttivat vuonna2000 pääasiassa öljyn hinnan ja tuontihintojensuuri nousu, energiaverotuksen korottaminensekä elintarvikkeiden ja julkisten palveluidenhintojen nousu. Kotimaiset inflaatiopaineethelpottuivat, kun tuntipalkkojen nousu hidas-

tui. Öljyn hinnan ja tuontihintojen nousu kui-tenkin kavensi voittomarginaaleja. TanskanYKHI-inflaation kasvuvauhti pysytteli noin 2,8prosentissa koko vuoden ajan, mistä voidaanpäätellä, että Tanskan inflaatiovauhti lähentyieuroalueen inflaatiovauhtia. Vuotuinen keski-määräinen inflaatio oli 2,7 % vuonna 2000,kun se vuonna 1999 oli ollut 2,1 %. Palkka-kustannukset nousivat edelleen nopeamminkuin euroalueella, vaikka niiden nousu hidas-tuikin hieman. Tanskan kilpailukyky voi hei-kentyä entisestään, ellei palkkojen nousu jat-ka hidastumistaan. Euroalueen ulkopuolistenEU-maiden ja euroalueen maiden inflaatioero-ja käsitellään tarkemmin kehikossa 8.

Tanskan julkisen talouden rahoitusasema oliedelleen vahva vuonna 2000. Vaikka julkisentalouden ylijäämä oli hieman pienempi kuinedellisvuonna, julkisen talouden velka vähenientisestään. Julkisen talouden ylijäämä vuon-na 2000 oli 2,5 % BKT:stä eli se oli supistunutedellisvuoden 3,1 prosentista. Vuonna 1998julkistettu talouden tervehdyttämispakettivuosille 1999–2002 tiukensi finanssipolitiikkaa,jota kuitenkin höllennettiin hieman vuonna2000. Joulukuussa 2000 päivitetyn Tanskanlähentymisohjelman mukaan ylijäämän odote-taan pysyvän kutakuinkin ennallaan ja finans-sipolitiikan ennustetaan kiristyvän hiemanlähivuosina. BKT:hen suhteutettu julkinenvelka pieneni vuonna 2000 edelleen 5,3 pro-senttiyksikköä vuodesta 1999 eli 47,3 pro-senttiin.

Enemmistö äänestäjistä hylkäsi euron käyt-töönoton Tanskassa 28.9. järjestetyssä kan-sanäänestyksessä. Tanska kuitenkin osallistuuedelleen ERM II:een, eikä Tanskan keskuspan-kin rahapolitiikan strategia ole muuttunut mil-lään lailla. Tanskan hallitus ja kansallinen kes-kuspankki antoivat yhteisen tiedotteen, jossane ilmoittivat jatkavansa kiinteän valuuttakurs-sin politiikkaa ERM II:ssa, jossa euron keskus-kurssin molemmin puolin on kapea vaihtelu-väli. Hallitus ilmoitti myös olevansa valmistarvittaessa tiukentamaan finanssipolitiikkaa.Koska Tanskan valuuttakurssipolitiikka perus-tuu kiinteään valuuttakurssiin, keskeisten kes-kuspankkikorkojen ja lyhyiden markkinakor-kojen kehitystä olisi tarkasteltava EKP:n neu-


voston korkopäätösten ja Tanskan kruununeurokurssin kehityksen perusteella. Vuonna2000 Tanskan kruunu pysyi vakaasti hiemanERM II:n keskuskurssiaan (7,46038) vahvem-pana. Ainoa tekijä, joka sai Tanskan kruununkurssin hieman heilahtelemaan, oli euroa kos-kevan kansanäänestyksen valmistelun ja äänes-tyksen tuloksen vaikutus. Näihin kurssi-vaihteluihin vastattiin valuuttainterventioilla jakeskeisten korkojen muutoksilla. Vuoden2000 alun ja kansanäänestyksen välisenä aika-na Tanskan keskuspankki korotti luottokor-koaan yhteensä 1,8 prosenttiyksikköä 5,1 pro-senttiin, eli korkoa nostettiin suurin piirteinsamaan tahtiin kuin eurojärjestelmän korko-ja. Kansanäänestyksen jälkeen luottokorkoakorotettiin kuitenkin vielä 0,5 prosenttiyksik-köä kruunun kurssiin kohdistuvan epävarmuu-den välttämiseksi. Tanskan kruunu pysyi ku-takuinkin vakaana kansanäänestyksen jälkeen,ja luottokorkoa laskettiin yhteensä 0,2 pro-

1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2000 2000 2000 2000I II III IV

BKT:n määrä 5,5 2,8 2,5 3,0 2,8 2,1 2,5 2,6 3,4 2,7 .

Vaikutus BKT:n määrän kasvuun:1)

Kotimainen kysyntä varastot mukaan lukien 6,5 3,9 2,1 4,6 4,4 -0,6 . 2,4 3,2 2,3 .

Nettovienti -1,0 -1,2 0,4 -1,7 -1,7 2,8 . 0,2 0,2 0,4 .

YKHI 1,8 2,0 2,1 1,9 1,3 2,1 2,7 2,8 2,9 2,6 2,6

Työvoimakustannukset/työntekijä 3,5 3,5 3,3 3,5 3,8 4,2 . 3,4 4,3 4,1 .

Yksikkötyökustannukset kokokansantaloudessa -2,2 1,4 2,1 1,9 2,3 3,0 . 1,9 2,6 1,6 .

Tuonnin deflaattori (tavarat ja palvelut) 0,7 1,2 -0,1 2,2 -1,1 0,6 . 7,7 9,0 10,7 .

Vaihtotase ja uusi pääomatase (% BKT:stä) . . . 0,1 -0,1 0,2 0,2 0,2 0,2 0,5 0,0

Työllisyys 1,4 0,5 0,6 1,2 1,3 1,1 0,9 1,0 1,5 -0,0 .

Työttömyysaste (% työvoimasta) 8,2 7,3 6,8 5,6 5,2 5,2 4,7 4,8 4,6 4,7 4,8

Julkisen taloudenrahoitusasema (% BKT:stä) 2), 3) -2,6 -2,3 -1,0 0,4 1,1 3,1 2,5 . . . .



Valtion 10 vuoden joukkovelkakirjalainantuotto (% vuodessa) 4) 7,8 8,3 7,2 6,3 4,9 4,9 5,6 5,8 5,7 5,7 5,4

Valuuttakurssi ecuun tai euroon nähden4), 5) 7,54 7,33 7,36 7,48 7,50 7,44 7,45 7,45 7,46 7,46 7,45

Taulukko 9.Tanskan talousindikaattorit(vuotuinen prosenttimuutos, ellei toisin mainita)

Lähteet: Eurostat, Euroopan komissio, kansalliset tiedot ja EKP:n laskelmat.Huom. Kansallisen tilinpidon tiedot perustuvat EKT 95:een. Ennen vuotta 1995 YKHI-tiedot ovat kansallisiin määritelmiin perustuviaarvioita eivätkä täysin vertailukelpoisia vuoden 1995 ja sitä seuraavien vuosien tietojen kanssa.1) Prosenttiyksikköä.2) Maastrichtin sopimuksen määritelmän mukaan.3) Julkisen talouden ylijäämä (+)/alijäämä (-).4) Jakson keskiarvo.5) Vuoden 1998 loppuun asti X yksikköä valuuttaa/1 ecu; sen jälkeen/1 euro.

senttiyksikköä, mikä oli sopusoinnussa kruu-nun asteittaisen vahvistumisen kanssa. Kol-men kuukauden rahamarkkinakorkoina laske-tut lyhyet korot nousivat 1,6 prosenttiyksik-köä vuonna 2000, ja lyhyiden korkojen eroeuroalueen vastaaviin korkoihin pysyi suurinpiirtein ennallaan noin 40 peruspisteessä.Poikkeuksellisesti kansanäänestystä edeltävä-nä ja sen jälkeisenä ajanjaksona tämä ero olisuurempi. Helmikuun 2001 lopussa lyhyet ko-rot olivat 5,2 %, jolloin ero euroalueen vas-taaviin korkoihin oli 40 peruspistettä.

Valtion 10 vuoden joukkovelkakirjalainojentuottoina laskettujen pitkien korkojen kehi-tys seurasi kansainvälisten pääomamarkkinoi-den kehitystä. Näiden korkojen ja euroalueenvastaavien korkojen ero pysyi verrattain va-kaana noin 20–30 peruspisteessä. Tanskan pit-kät korot eivät vaihdelleet paljon vuoden ai-kana, ja ne pysyivät noin 5,7 prosentissa. Vuo-


den lopussa ne kuitenkin laskivat 5,2 prosent-tiin. Helmikuussa 2001 näiden korkojen ja eu-roalueen vastaavien korkojen ero oli noin 10peruspistettä eli miltei sama kuin vuoden 2000alussa.

Ruotsi

Ruotsissa BKT:n määrä kasvoi edelleen no-peasti vuonna 2000. Tuotanto kasvoi 3,6 %, kunse vuonna 1999 oli kasvanut 4,1 % (ks. tau-lukko 10). Kahden edeltävän vuoden tapaantuotannon kasvua edisti lähinnä kotimaisenkysynnän (ja varastojen) kasvu. Kotimaista ky-syntää tukivat kasvava työllisyys ja reaalipalk-kojen nousu, finanssipolitiikan höllentäminenja kotitalouksien vaurastuminen. Erityisestiyksityinen kulutus kasvoi voimakkaasti eli4,1 %. Tavaroiden ja palvelujen vienti ja tuon-ti seurasivat maailmankaupan kehitystä ja kas-voivat noin 10 %. Nettoviennin kasvuvaikutuspysyi positiivisena eli 0,9 prosenttiyksikkönä,mutta supistui hieman edellisvuodesta, jolloinse oli ollut 1,1 prosenttiyksikköä. Työttö-myysaste pieneni edelleen 5,1 prosenttiin työ-voimasta joulukuussa, kun se vuonna 1999 oliollut keskimäärin 7,2 %. Työllisyys lisääntyi2,2 % vuonna 2000, ja kuten aiemminkin uu-sia työpaikkoja syntyi lähinnä yksityisellä pal-velusektorilla. Samaan aikaan työvoiman mää-rä lisääntyi, kun työllisyysohjelmia karsittiin jatyöllisyyskoulutukseen osallistui aiempaa vä-hemmän ihmisiä. Avointen työpaikkojen mää-rä kasvoi myös nopeasti, ja niiden täyttämi-nen kesti aiempaa pidempään. Vaikka raken-nusalalla ja palvelusektorilla oli joitakinmerkkejä työvoimapulasta ja tehdasteollisuu-dessa oli pulaa ammattitaitoisista teknikoista,yleistä työvoimapulaa ei vielä ollut.

YKHI- ja UND1X-inflaationa1 (josta on vä-hennetty korkokulut ja sekä muunnettujen vä-lillisten verojen ja tukipalkkioiden suorat vai-kutukset) mitattuna vuotuinen inflaatiovauhtipysyi verrattain hitaana ja vakaana vuonna2000, vaikka öljyn hinta ja tuontihinnat nousi-vat ja tuotanto kasvoi nopeasti. Ruotsin vuo-tuinen keskimääräinen YKHI-inflaatio oli1,3 %, kun se vuonna 1999 oli ollut 0,6 %.Ruotsin inflaatiovauhti oli siten EU-maiden hi-

taimpia koko vuoden ajan. Hintojen verrat-tain maltillisen nousun syitä ovat yleishyödyl-lisiä julkisia laitoksia koskevan sääntelyn pur-kaminen, vuokrien vähäinen nousu, voitto-osuuksien pieneneminen ja mahdollisestiaiemmin arvioitua alhaisempi resurssien käyt-töaste. Yritysten omistajille jaettavien voit-tojen osuudet ovat supistuneet kohti pitkänaikavälin keskiarvoa jo usean vuoden ajan,joten yksikkötyökustannukset voivat tuskinenää nousta siten, että voitto-osuudet piene-nisivät entisestään. Palkkakehitys on sitenedelleen huolenaihe kilpailukyvyn säilyttä-misen, työllisyyden lisääntymisen ja hintava-kauden kannalta.

BKT:hen suhteutetun julkisen talouden ylijää-mä Ruotsissa kasvoi 4,0 prosenttiin vuonna2000, kun se vuonna 1999 oli ollut 1,8 %.Myös julkinen velkasuhde pieneni merkittä-västi vuonna 2000 eli 55,6 prosenttiinBKT:stä, kun se vuonna 1999 oli ollut 65,2 %.Marraskuussa 2000 päivitetyn Ruotsin lähen-tymisohjelman mukaan ylijäämän arvioidaanolevan 3,5 % BKT:stä vuonna 2001 ja 3,3 %vuonna 2002. BKT:hen suhteutetun julkisenvelan ennustetaan pienenevän 53,2 prosent-tiin vuonna 2001 ja edelleen 48,9 prosenttiinvuonna 2002.

Ruotsin keskuspankin valuuttakurssijärjestel-mä on joustava, ja vuodesta 1993 lähtien ra-hapolitiikkaa on ohjattu eksplisiittisesti il-maistun inflaatiotavoitteen avulla. Rahapoli-tiikka pyritään mitoittamaan siten, että ku-luttajahintainflaatio pysyy 2 prosentissa kui-tenkin niin, että ±1 prosenttiyksikön poik-keama on sallittu. Vuonna 2000 repokorkoakorotettiin kahdesti, 4. helmikuuta 0,50 pro-senttiyksikköä ja 7. joulukuuta 0,25 prosent-tiyksikköä 4,0 prosenttiin. Joulukuun korko-päätös perustui arvioon, että vaara inflaationnopeutumisesta yli kahden prosentin tavoit-teen kahden vuoden kuluessa oli kasvanut.Lyhyet korot pysyivät kutakuinkin ennallaanvuonna 2000 ja vuoden 2001 kahtena ensim-mäisenä kuukautena eli noin 4 prosentissa.

1 Ruotsissa on asetettu tavoite kokonaisindeksille. Koska tilapäisettekijät kuitenkin otetaan huomioon, rahapoliittiset päätöksetperustuvat käytännössä UND1X-inflaatiota koskevaan arvioon.


Ruotsin lyhyet korot olivat siten helmikuun2001 lopussa noin 70 peruspistettä euro-alueen vastaavia korkoja matalammat. Ruotsinkruunu vahvistui euroon nähden vuoden 2000alkupuoliskolla, mutta heikkeni jälkipuoliskol-la. Tämä johtui osittain edellä mainitusta ly-hyiden korkojen erosta, mutta myös osake-markkinoiden heilahteluista ja eläkeuudistuk-seen liittyvästä sijoitusten koostumuksenmuuttamisesta. Uudistetussa eläkejärjestel-mässä yksityishenkilöt voivat sijoittaa eläke-maksunsa kotimaisiin ja ulkomaisiin eläkera-hastoihin.

Pitkät korot laskivat noin prosenttiyksikön vuon-na 2000, ja helmikuun 2001 lopussa ne olivat4,9 %. Ruotsin 10 vuoden korot laskivat vuonna2000 euroalueen vastaavia korkoja matalammak-si: vuoden alussa ne olivat olleet 20 peruspistet-tä euroalueen korkoja korkeammat ja vuodenlopussa ne olivat 20 peruspistettä matalammat.Helmikuun 2001 lopussa Ruotsin 10 vuoden lai-

1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2000 2000 2000 2000I II III IV

BKT:n määrä 4,1 3,7 1,1 2,1 3,6 4,1 3,6 4,2 4,1 3,7 2,3

Vaikutus BKT:n määrän kasvuun: 1)

Kotimainen kysyntä varastot mukaan lukien 3,0 1,8 0,7 0,7 3,9 3,0 2,7 3,4 3,4 3,6 0,5

Nettovienti 1,2 1,9 0,4 1,4 -0,3 1,1 0,9 0,8 0,7 0,1 1,8

YKHI 2,9 2,7 0,8 1,8 1,0 0,6 1,3 1,2 1,2 1,3 1,5

Työvoimakustannukset/työntekijä 4,8 2,8 6,8 3,8 3,3 1,3 7,0 8,3 6,4 7,1 6,3

Yksikkötyökustannukset kokokansantaloudessa -0,1 0,5 5,1 0,7 0,9 -0,4 5,5 5,7 4,5 5,3 6,7

Tuonnin deflaattori (tavarat ja palvelut) 4,0 5,9 -4,2 0,7 -0,5 1,4 5,9 5,6 5,1 6,2 6,7

Vaihtotase ja uusi pääomatase (% BKT:stä) . . . . 0,6 0,5 0,5 0,7 0,3 0,5 0,7

Työllisyys -0,9 1,6 -0,6 -1,1 1,5 2,2 2,2 1,5 2,1 2,1 3,1


Julkisen taloudenrahoitusasema (% BKT:stä) 2), 3) -10,9 -6,8 -3,4 -1,5 1,9 1,8 4,0 . . . .




Valuuttakurssi ecuun tai euroon nähden 4), 5) 9,16 9,33 8,51 8,65 8,90 8,82 8,45 8,50 8,27 8,40 8,61

Taulukko 10.Ruotsin talousindikaattorit(vuotuinen prosenttimuutos, ellei toisin mainita)

Lähteet: Eurostat, Euroopan komissio, kansalliset tiedot ja EKP:n laskelmat.Huom. Kansallisen tilinpidon tiedot perustuvat EKT 95:een.1) Prosenttiyksikköä.2) Maastrichtin sopimuksen määritelmän mukaan.3) Julkisen talouden ylijäämä (+)/alijäämä (-).4) Jakson keskiarvo.5) Vuoden 1998 loppuun asti X yksikköä valuuttaa / 1 ecu; sen jälkeen / 1 euro.

nojen korot olivat 10 peruspistettä euroalueenvastaavia korkoja matalammat.

Iso-Britannia

Isossa-Britanniassa BKT:n määrä kasvoi 3,0 %vuonna 2000, kun se vuonna 1999 oli kasva-nut 2,3 %. Tuotanto kasvoi nopeimmin vuo-den 2000 toisella neljänneksellä, ja sen jäl-keen kasvuvauhti on hidastunut (ks. taulukko11). Tuotannon kasvuun vaikutti eniten koti-talouksien kulutus. Vientikysyntä oli myös voi-makasta erityisesti vuoden alkupuoliskolla.

Kotitalouksien kulutuksen määrä kasvoi 3,7 %vuonna 2000, kun se vuonna 1999 oli kasva-nut 4,5 %. Voimakasta kulutuskysyntää tuki-vat reaalitulojen kasvu, työllisyyden pienene-minen ja asuntojen korkeat hinnat. Kulutuskasvoi nopeimmin kolmannella neljänneksel-lä, minkä jälkeen oli nähtävissä merkkejä siitä,


että kulutuksen kasvuvauhti olisi hidastunutviimeisellä neljänneksellä, kun osakemarkki-noiden kehitys oli kääntynyt epäsuotuisaksi.Kiinteän pääoman bruttomuodostus kasvoi2,3 % vuonna 2000 eli vähemmän kuin vuon-na 1999, jolloin se oli kasvanut 5,4 %. Yritys-ten investoinnit lisääntyivät vuoden alkupuo-lella vain hieman, mutta voimakkaasti viimei-sellä neljänneksellä. Viennin määrä kasvoinopeasti, mutta kasvuvauhti hidastui vuodenjälkipuoliskolla maailman kysynnän kehityksenmukaan. Tuonti kasvoi voimakkaasti suurim-man osan vuotta, mikä johtui kotimaisen ky-synnän vilkkaudesta ja euroon nähden vah-vasta punnasta.

Työllisyys kasvoi nopeasti vuoden alkupuolis-kolla, mutta jälkipuoliskolla kasvuvauhti ta-

1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2000 2000 2000 2000I II III IV

BKT:n määrä 4,4 2,8 2,6 3,5 2,6 2,3 3,0 3,1 3,5 3,0 2,5

Vaikutus BKT:n määrän kasvuun:1)

Kotimainen kysyntä varastot mukaan lukien 3,5 1,8 3,0 3,8 4,7 3,8 3,9 3,2 4,8 4,5 2,9

Nettovienti 0,9 1,0 -0,5 -0,3 -2,0 -1,5 -0,9 -0,0 -1,4 -1,5 -0,5

YKHI 2,0 2,7 2,5 1,8 1,6 1,3 0,8 0,8 0,6 0,8 0,9

Työvoimakustannukset/työntekijä 3,1 3,1 3,4 4,4 5,0 4,6 3,6 4,7 3,3 3,2 3,4

Yksikkötyökustannukset kokokansantaloudessa -0,3 1,0 1,9 2,8 3,4 3,5 1,6 2,6 1,0 1,3 1,7

Tuonnin deflaattori (tavarat ja palvelut) 3,1 6,1 0,3 -6,7 -6,3 -2,5 1,0 -0,3 0,5 1,0 2,9

Vaihtotase ja uusi pääomatase (% BKT:stä) -0,5 -0,9 0,1 2,7 0,1 -3,4 . -5,2 -4,3 -5,8 .

Työllisyys 0,9 0,7 1,1 2,0 1,1 1,3 1,0 1,0 1,2 1,1 0,8


Julkisen taloudenrahoitusasema (% BKT:stä)2), 3) -6,8 -5,8 -4,4 -2,0 0,4 1,3 1,3 . . . .




Valuuttakurssi ecuun tai euroon nähden 4), 5) 0,78 0,83 0,81 0,69 0,68 0,66 0,61 0,61 0,61 0,61 0,60

Taulukko 11.Ison-Britannian talousindikaattorit(vuotuinen prosenttimuutos, ellei toisin mainita)

Lähteet: Eurostat, Euroopan komissio, kansalliset tiedot ja EKP:n laskelmat.Huom. Kansallisen tilinpidon tiedot perustuvat EKT 95:een. Ennen vuotta 1995 YKHI-tiedot ovat kansallisiin määritelmiin perustuviaarvioita eivätkä täysin vertailukelpoisia vuoden 1995 ja sitä seuraavien vuosien tietojen kanssa.1) Prosenttiyksikköä.2) Kalenterivuotta koskevia arvioita. Maastrichtin sopimuksen määritelmän mukaan.3) Kalenterivuotta koskevia arvioita. Julkisen talouden ylijäämä (+)/alijäämä (-).4) Jakson keskiarvo.5) Vuoden 1998 loppuun asti X yksikköä valuuttaa / 1 ecu; sen jälkeen / 1 euro.

soittui. Työttömyysaste pysytteli hieman alle5,5 prosentissa vuoden 2000 jälkipuoliskolla,kun se edellisen vuoden lopussa oli ollut noin6 %. Palkat nousivat eniten helmikuussa 2000lähinnä bonusten vaikutusten vuoksi. Palkko-jen nousu hidastui heinäkuuhun asti ulottu-valla ajanjaksolla, jolloin niiden vuotuinen nou-suvauhti oli 3,9 %. Vuoden jälkipuoliskollapalkkojen nousu kiihtyi jälleen, ja vuoden lo-pussa vuotuinen nousuvauhti oli 4,4 %.2 Yk-sikkötyökustannukset laskivat, mihin olivatsyynä sekä palkkakustannusten kasvun hidas-tuminen että tuottavuuden kasvun nopeutu-minen vuonna 2000. Tuottavuuden kasvu olivuonna 1999 alhaisimmillaan 1 %.

2 Palkkojen nousua koskevassa kohdassa viitataan sellaisiin kan-sallisiin tietoihin, jotka eivät sisälly taulukkoon 11.


Inflaatioerot euroalueen ulkopuolisten EU-maiden ja euroalueen välillä eriindikaattorien mukaan(vuotuisten kasvuvauhtien ero prosenttiyksikköinä vuonna 2000)

Huom. “Efektiivinen heikkeneminen“ on efektiivisen valuuttakurssin muutos käänteisenä. Kaikki muuttujat perustuvatvuosikeskiarvioihin. Tanskan tiedot tuonnin deflaattorista, työvoimakustannuksista/työntekijä ja yksikkötyökustannuksistaperustuvat vuoden 2000 kolmen ensimmäisen neljänneksen tietoihin ja EKP:n arvioimaan euroalueen vuotuiseen kasvuvauhtiin.Ruotsin työvoimakustannukset/työntekijä on määritelty työntekijää kohti lasketuksi palkaksi ja yksikkötyökustannukset ovat yhtäkuin yksikköpalkkakustannukset.

Kehikko 8.Euroalueen ulkopuolisten EU-maiden ja euroalueen väliset inflaatioerot

Euroalueen ulkopuolisten EU-maiden ja euroalueen YKHI-inflaatioiden erot vaihtelivat –1,6:stä 0,5 prosent-

tiyksikköön vuonna 2000. ERM II:een osallistuvissa Tanskassa ja Kreikassa inflaatio oli hiukan nopeampaa

kuin euroalueella keskimäärin, mutta erot olivat suhteellisen pieniä verrattuna vastaaviin inflaatioeroihin

1990-luvulla. Näiden maiden inflaatioerot olivat myös pieniä verrattuna euroalueen sisäisiin inflaatioeroihin.

Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa inflaatio oli hidas vuonna 2000, vaikka tuotanto on kasvanut voimakkaasti

molemmissa maissa viime vuosina. Niiden YKHI-inflaatio on ollut hitaampaa kuin missään euroalueen

maassa.

YKHIn eriä tarkasteltaessa voidaan havaita, että euroalueen ulkopuolisissa maissa teollisuustuotteiden ja

palveluiden hintakehitys on ollut hyvin erilainen kuin euroalueella. Kaikissa euroalueen ulkopuolisissa maissa

teollisuustuotteiden hintojen YKHI-inflaatio (laskettuna ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja) oli hi-

taampi kuin euroalueella. Isossa-Britanniassa tehdasteollisuustuotteiden hintojen YKHI-inflaatio oli yli

4 prosenttiyksikköä hitaampi kuin euroalueella. Muissa euroalueen ulkopuolisissa maissa kuin Ruotsissa

palveluiden hintojen inflaatio sitä vastoin oli nopeampi kuin euroalueella. Palveluiden hintojen inflaatio oli

nopein Tanskassa, jossa se oli melkein 2 prosenttiyksikköä nopeampi kuin euroalueella.

Teollisuustuotteiden verrattain hidas ja palveluiden verrattain nopea inflaatio euroalueen ulkopuolisissa mais-

sa näyttää osittain johtuneen siitä, että näiden maiden valuuttakurssien ja työvoimakustannusten kehitys on

vuonna 2000 ollut erilainen kuin euroalueella (ks. kuvio). Tähän ovat todennäköisesti vaikuttaneet myös

-16

-14

-12

-10

-8

-6

-4

-2

0

2

4

-16

-14

-12

-10

-8

-6

-4

-2

0

2

4

Kreikka Tanska Ruotsi Iso-Britannia

Koko YKHIYKHI/teollisuusEfektiivinen heikkeneminenTuonnin deflaattoriYKHI/palvelutTyövoimakustannukset/työntekijäYksikkötyökustannukset


maakohtaiset tekijät, joita ei ole esitetty kuviossa. Näitä ovat julkisten palvelujen hintojen nousu Tanskassa ja

välillisen verotuksen kehitys Kreikassa.

Euroalueen ulkopuolisten EU-maiden valuuttojen nimelliset efektiiviset valuuttakurssit eivät keskimäärin

heikentyneet vuositasolla niin merkittävästi kuin euron vastaava kurssi; Englannin punnan nimellinen efektii-

vinen valuuttakurssi jopa vahvistui vuonna 2000. ERM II:een kuuluvien Tanskan kruunun ja Kreikan drak-

man nimelliset efektiiviset valuuttakurssit eivät heikentyneet yhtä paljon kuin euron vastaava kurssi, koska

näiden maiden ulkomaankaupan rakenne poikkeaa euroalueen ulkomaankaupan rakenteesta. Ruotsin kruunun

ja Englannin punnan efektiiviset valuuttakurssit eivät myöskään heikentyneet yhtä paljon kuin euron vastaava

kurssi, mihin vaikutti lisäksi kruunun ja punnan kahdenvälisten eurokurssien vahvistuminen. Euroalueen

ulkopuolisten maiden valuuttojen suhteellisen vahvuuden ansiosta näiden maiden tuontihintainflaatio oli

euroaluetta hitaampi, mikä vaikutti tuotantopanosten hintoihin ja kilpailuun lopputuotteiden markkinoilla.

Isossa-Britanniassa tuonnin deflaattori kasvoi 7,2 prosenttiyksikköä vähemmän kuin euroalueella vuonna

2000. Punnan suhteellinen vahvuus on siten vaikuttanut merkittävästi siihen, että teollisuustuotteiden hintojen

inflaatio on ollut Isossa-Britanniassa hitaampi kuin euroalueella.

Sitä vastoin työntekijää kohden laskettavat palkkakustannukset ja yksikkötyökustannukset nousivat euro-

alueen ulkopuolisissa EU-maissa enemmän kuin euroalueella. Tämä on todennäköisesti vaikuttanut palvelui-

den hintojen verrattain nopeaan inflaatioon näissä maissa. Ruotsi on kuitenkin poikkeus, koska palveluiden

hintojen inflaatio oli vain 1 %, vaikka työntekijää kohden lasketut palkkakustannukset ja yksikkötyökustan-

nukset kasvoivat enemmän kuin euroalueella keskimäärin. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että yleishyödyllisiä

julkisia laitoksia koskevan sääntelyn purkaminen on hidastanut hintojen nousua.

Yhteenvetona voidaan todeta, että euroalueen ulkopuolisissa EU-maissa inflaatiopaineet ovat johtuneet pi-

kemminkin kotimaisista kuin ulkoisista tekijöistä vuonna 2000. Isossa-Britanniassa punnan vahvistuminen ja

siihen liittyvä teollisuustuotteiden kuluttajahintojen lasku olivat merkittäviä tekijöitä siinä, että Ison-Britan-

nian YKHI-inflaatio oli EU-maiden hitaimpia. Ruotsissa palveluiden hintojen hidas inflaatio, joka liittyi

yleishyödyllisiä julkisia laitoksia koskevan sääntelyn purkamiseen, vaikutti merkittävästi hintavakauteen.

Tanskassa ja Kreikassa palveluiden hintojen inflaatio oli nopeampi kuin euroalueella, mikä todennäköisesti

johtui siitä, että niissä palkka- ja yksikkötyökustannukset nousivat enemmän kuin euroalueella.

Vaikka tuotanto kasvoi voimakkaasti ja kapa-siteettirajoitteista oli nähtävissä joitakin merk-kejä, RPIX-inflaatio oli selvästi hitaampi kuin2,5 prosentin tavoite koko vuoden ajan. Ison-Britannian YKHI-inflaatio hidastui 0,8 prosent-tiin vuonna 2000, kun se vuonna 1999 oliollut 1,3 %. Punnan vahvistuttua euroon näh-den tuontihinnat nousivat hitaasti, mikä onvoinut vaikuttaa merkittävästi siihen, ettäinflaatio pysyi hitaana (ks. kehikko 8). Voima-kas kilpailu tuontihinnoissa ja alentuneet vien-timarginaalit vaikuttivat voittomarginaaleihinerityisesti tehdasteollisuudessa. Arvioidenmukaan tehdasteollisuusyritysten nettotuototolivat kolmannella neljänneksellä pienimmil-lään sitten vuoden 1993.

BKT:hen suhteutetun julkisen talouden ylijää-mä Isossa-Britanniassa oli arvioiden mukaan

1,3 % vuonna 2000 eli suurin piirtein samakuin vuonna 1999 (kolmannen sukupolvenmatkapuhelinten toimilupien myynnistä saa-tuja tuloja ei ole laskettu mukaan). Joulukuus-sa 2000 päivitetyn Ison-Britannian lähenty-misohjelman mukaan julkisen rahoitusasemanarvioidaan olevan tasapainossa vuoteen 2002mennessä, mikä on sopusoinnussa hallituksenpitkän aikavälin finanssipoliittisten tavoittei-den kanssa. Lähentymisohjelman mukaan jul-kiset menot kasvavat erityisesti hallituksentärkeimmiksi määrittämissä menoluokissa, joi-ta ovat terveydenhoito, koulutus ja kuljetus.Pääomamenojen odotetaan kasvavan huomat-tavasti, koska hallitus on sitoutunut kaksin-kertaistamaan BKT:hen suhteutetut nettoin-vestoinnit. BKT:hen suhteutettu julkinen vel-ka pieneni vuonna 2000 arvioiden mukaan41,0 prosenttiin, kun se vuonna 1999 oli ollut


45,7 %. Julkisen velan ennustetaan pienene-vän 36,5 prosenttiin vuoteen 2002 mennessä.

Ison-Britannian keskuspankin valuuttakurssi-järjestelmä on joustava, ja rahapolitiikkaa oh-jataan eksplisiittisesti ilmaistun inflaatiotavoit-teen avulla. Hallitus on asettanut tavoitteeksi2,5 prosentin inflaation. Vuonna 2000 repo-korkoa nostettiin tammikuussa ja helmikuus-sa, kummallakin kerralla 0,25 prosenttiyksik-köä. Koronnostojen syynä oli huoli tulevistainflaatiopaineista. Repokorko pysyi 6,0 pro-senttina koko vuoden 2000 lopun ajan. Hel-mikuussa 2001 keskuspankki laski repokor-koaan 0,25 prosenttiyksikköä 5,75 prosent-tiin. Lyhyet korot pysyttelivät noin 6,0 pro-sentissa vuonna 2000 ja laskivat suunnilleen

5,5 prosenttiin helmikuun 2001 lopussa, jol-loin ne olivat noin 0,8 prosenttiyksikköäeuroalueen vastaavia korkoja korkeammat.Pitkät korot olivat vuoden 2000 alussa noin5,8 % ja laskivat helmikuun 2001 loppuunmennessä 4,8 prosenttiin eli suurin piirteinsamaan kuin euroalueella.

Punta vahvistui euroon nähden vuoden 1999lopussa ja vuoden 2000 neljänä ensimmäisenäkuukautena, ja vahvimmillaan punnan euro-kurssi oli 0,57. Toukokuussa ja kesäkuussapunnan eurokurssi heikkeni 0,63:een. Kesä-kuun lopusta vuoden loppupuolelle punta vah-vistui euroon nähden voimakkaasti, kunnesse taas heikkeni. Helmikuun 2001 lopussapunnan eurokurssi oli 0,64.

Our Lady’s Hospital for Sick Children, IrlantiEamonn Coleman, nimetön työ

Luku V

Euroopan laajuinen, kansainvälinen

ja kahdenvälinen yhteistyö


1 Eurooppa-suhteet

Vuonna 2000 EKP piti yllä ja kehitti edelleensuhteitaan Euroopan yhteisön toimielimiin jalaitoksiin. EKP osallistui Ecofin-neuvoston, eu-roryhmän, talous- ja rahoituskomitean ja EU:ntalouspoliittisen komitean kokouksiin, joidenpuitteissa se kävi edelleen rakentavaa vuoro-puhelua EU:n jäsenvaltioiden ja Euroopan ko-mission edustajien kanssa sekä poliittisistaettä teknisistä kysymyksistä.1

Poliittisissa kysymyksissä EKP piti yhteyttäEU-maiden ja erityisesti euroalueen valtiova-rainministereihin pääasiassa Ecofin-neuvostonja euroryhmän kokousten kautta. Perustamis-sopimuksen artiklan 113 kohdan 2 mukaanEKP kutsutaan Ecofin-neuvoston kokouksiin,”jos niissä käsitellään EKPJ:n tavoitteisiin jatehtäviin liittyviä asioita”. Vuonna 2000 tällai-sia asioita oli mm. lainsäädäntö, jota tarvit-tiin, jotta Kreikka voisi ottaa euron käyttöön,EKP:n ja Eurostatin yhteinen toimintasuunni-telma, joka koski tilastovaatimuksia EMUssa,ja Ecofin-neuvoston keskustelu EU:n jäsenyyttähakevien maiden valuuttakurssistrategioista.EKP siis osallistui Ecofin-neuvoston kokouk-siin vain silloin, kun käsiteltävänä olevat asiatedellyttivät sitä, mutta se osallistui sen sijaankaikkiin euroryhmän kokouksiin voidakseenkeskustella säännöllisesti euroalueen valtio-varainministereiden ja Euroopan komissionkanssa erityisesti yhteiseen rahaan liittyvistäasioista.

Teknisissä kysymyksissä EKP on edelleen osal-listunut niiden analyysien ja ohjeiden laatimi-seen, joita sekä talous- ja rahoituskomiteaettä EU:n talouspoliittinen komitea ovat an-taneet Ecofin-neuvostolle ja euroryhmälle.EKP:n osallistumisesta talous- ja rahoitusko-mitean kokouksiin säädetään perustamissopi-muksen artiklassa 114, mutta EU:n talouspo-liittisen komitean kokouksiin EKP osallistuisyyskuuhun 2000 saakka vain komitean pu-heenjohtajan kutsusta. Ecofin-neuvosto vah-visti 29.9.2000 EU:n talouspoliittista komite-aa koskevan uuden perussäännön, jonka mu-kaan EKP:llä on nyt juridisesti samaosallistumisoikeus komitean kokouksiin kuinEU:n jäsenvaltioilla ja Euroopan komissiolla.

Osallistuessaan sekä talous- ja rahoituskomi-tean että EU:n talouspoliittisen komitean ko-kouksiin EKP oli mukana säännöllisessä työs-kentelyssä, joka liittyi EU:n erilaisiin talous-poliittisiin menettelyihin ja monenväliseenvalvontaan. EKP osallistui erityisesti talous-politiikan yleislinjojen (ns. laajojen suuntavii-vojen) valmisteluun sekä jäsenvaltioiden va-kaus- ja lähentymisohjelmien arviointiin. EKPantoi myös panoksensa useita eri kysymyksiäkoskeviin keskusteluihin. Näitä kysymyksiä oli-vat esimerkiksi väestön ikääntymisen vaiku-tus julkiseen talouteen, julkisen taloudenosuus kasvun ja työllisyyden edistämisessäsekä rakenteellisten suoritusindikaattorienkehittäminen. Jälkimmäisistä päätettiin Lissa-bonissa pidetyssä Eurooppa-neuvoston eri-tyiskokouksessa, jonka aiheina olivat työlli-syys, taloudelliset uudistukset ja sosiaalinenyhteenkuuluvuus (ks. kohta 1.2).2

EKP on edelleen ottanut osaa kaksi kertaavuodessa järjestettävään makrotaloudelliseenvuoropuheluun, johon osallistuvat EU:n jäsen-valtioiden, Euroopan komission, EKP:n ja eu-roalueen ulkopuolisten EU-maiden keskus-pankkien edustajat ja näiden lisäksi myös työn-antajien ja työntekijöiden järjestöjen edustajia.Vuonna 2000 makrotaloudellinen vuoropuhe-lu kehittyi edelleen foorumina, jolla kaikki kes-keisimmät makrotalouspolitiikasta päättävät jasiihen vaikuttavat tahot voivat vaihtaa mielipi-teitään talousnäkymistä ja makrotalouspolitii-kan tulevaisuuden haasteista.

Euroopan yhteisön toimielinten ja laitostenvuonna 2000 käsittelemistä lukuisista eriasioista on seuraavassa tarkasteltu muutamia,joilla on ollut erityistä merkitystä taloudelli-selta ja institutionaaliselta kannalta.

1 EKP:n suhteista Euroopan parlamenttiin on erillinen selontekovuosikertomuksen luvussa XI.

2 EKP:n osallistumista erikoistuneempien työryhmien ja komiteoi-den työhön kuvataan ao. aiheita käsittelevissä vuosikertomuksenluvuissa.


1.1 Euroryhmän rooli

Euroryhmä (aiemmalta nimeltään Euro 11) pe-rustettiin Eurooppa-neuvoston kokouksessaLuxemburgissa joulukuussa 1997 epävirallisek-si elimeksi, jossa euroalueen jäsenvaltioidenvaltiovarainministerit voivat tavata toisiaan jakeskustella ”yhteisestä rahasta johtuvista eri-tyisistä vastuualueistaan”. Eurooppa-neuvos-ton kokouksessa sovittiin, että kokouksiinkutsuttaisiin myös Euroopan komission edus-taja ja ”tarvittaessa” EKP:n edustaja. EMUnkolmannen vaiheen alusta lähtien EKP on Eu-roopan komission lisäksi saanut kutsun jaosallistunut kaikkiin euroryhmän kokouksiin.Euroryhmän kokoukset ovat sen takia palvel-leet kahta tarkoitusta. Ensimmäinen ja kes-keisin tarkoitus on toimia foorumina, jollaeuroalueen valtiovarainministerit voivat kes-kustella keskenään ja tarvittaessa koordinoi-da talouspolitiikkaansa. Toiseksi euroryhmäon epävirallisen luonteensa ansiosta tarjon-nut erityisen otolliset puitteet ministerien,Euroopan komission ja EKP:n väliselle vuoro-puhelulle. Ne voivat tällä tavoin säännöllisestivaihtaa arvioitaan euroalueen taloudellisestatilanteesta ja tulevaisuuden haasteista. Vuon-na 2000 euroalueen valtiovarainministerit so-pivat seuraavista aloitteista, joiden tarkoituk-sena on lisätä euroryhmän näkyvyyttä suurenyleisön keskuudessa.

Ensiksikin päätettiin, että jos ja kun euroryh-män ministerien yhteiset kannat on heidänmielestään tarkoituksenmukaista julkistaamarkkinoille ja suurelle yleisölle, tämä tehdäänmahdollisimman selkeästi ja tiivistetystijulkaisemalla lausuntoja tai tiedonantoja.Vuonna 2000 julkistettiin kaksi tällaistalausuntoa, joissa molemmissa ilmaistiineuroryhmän ja lisäksi myös komission ja EKP:nhuoli euron heikosta valuuttakurssista.

Toiseksi päätettiin, että jokaisen euroryhmänkokouksen jälkeen euroryhmän puheenjohta-ja pitää lehdistötilaisuuden. Lehdistötilaisuuk-sissa kerrotaan, mitä asioita euroryhmä onkokouksessaan käsitellyt, ja välitetään euro-ryhmän kannanotot yleisölle. EKP:n pääjohta-ja osallistuu tarvittaessa myös näihin lehdis-tötilaisuuksiin.

1.2 Lissabonissa pidetty Eurooppa-neuvoston erityiskokous työllisyy-destä, taloudellisista uudistuksista jasosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta

Eurooppa-neuvosto piti 23.–24.3.2000 Lissa-bonissa erityiskokouksen, jonka aiheena oli-vat työllisyys, taloudelliset uudistukset ja so-siaalinen yhteenkuuluvuus. Tässä kokoukses-sa valtion- ja hallitusten päämiehet asettivatEuroopan unionille seuraavaksi vuosikymme-neksi uuden strategisen tavoitteen, joka neu-voston päätelmissä määriteltiin seuraavasti:”siitä on tultava maailman kilpailukykyisin jadynaamisin tietopohjainen talous, joka kyke-nee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luo-maan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisää-mään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”. Tämänkunnianhimoisen tavoitteen saavuttamiseksimääriteltiin kokonaisvaltainen strategia. Stra-tegia perustuu kolmeen tekijään: tietopohjai-seen talouteen siirtymisen valmistelemiseen,eurooppalaisen yhteiskuntamallin nykyaikais-tamiseen ja hyvien talousnäkymien säilyttämi-seen tarkoituksenmukaista talouspolitiikkaatoteuttamalla.

Kun kyseessä ovat yhteiset pyrkimyksetvalmistella kilpailukykyiseen ja dynaamiseentietopohjaiseen talouteen siirtymistä, EKPasettaa erityisen painon tavoitteelle luodaedellytykset tehokkaille ja yhdentyneille rahoi-tusmarkkinoille. Tähän aiheeseen liittyen Eu-rooppa-neuvosto sopi siitä, että rahoituspal-velujen yhteismarkkinoiden toteutumista no-peutettaisiin mm. laatimalla aikataulu, jonkamukaan riskirahoitukseen liittyvä toiminta-suunnitelma toteutettaisiin vuoteen 2003mennessä ja rahoituspalveluihin liittyvä toi-mintasuunnitelma vuoteen 2005 mennessä.

Kokonaisvaltaisen strategian tavoitteiden saa-vuttamisesta Eurooppa-neuvosto sopi, ettäLissabonin strategian täytäntöön panemiseksiei tarvittaisi mitään uusia prosesseja. Tarvit-tavat välineet sisältyvät jo nykyisiin proses-seihin, kuten talouden laajoihin suuntaviivoi-hin sekä Luxemburgin, Cardiffin ja Kölnin pro-sesseihin. Prosesseja voitaisiin kuitenkintehostaa määrittämällä tarkasti aikataulutet-tuja suuntaviivoja, luomalla määrällisiä ja laa-


dullisia indikaattoreita ja vertailutasoja, so-veltamalla eurooppalaisia suuntaviivoja kan-sallisessa ja alueellisessa politiikassa ja har-joittamalla määräaikaista seurantaa, arviointiaja vertaisarviointia keskinäisinä oppimispro-sesseina. Lisäksi Eurooppa-neuvosto määrit-teli aikomuksikseen toimia ”ensisijaisena oh-jaajana ja koordinoijana” ja pitää ”joka kevätkokouksen, jossa käsitellään taloudellisia jasosiaalisia kysymyksiä”.

EKP suhtautuu varsin myönteisesti siihen lii-kevoimaan, jonka Eurooppa-neuvosto antoitaloudellisille uudistuksille. Se, että miltei ko-konainen Eurooppa-neuvoston kokous omis-tettiin taloudellisille ja yhteiskunnallisille ky-symyksille ja että tällaisia kokouksia päätet-tiin pitää tästälähin joka vuosi, kuvastaa, mitentärkeinä valtion- ja hallitusten päämiehet pi-tävät rakenteellisia uudistuksia. ”Lissaboninstrategian” onnistuminen tulee tietenkin lop-pujen lopuksi riippumaan siitä, pystytäänkösiinä määritellyt poliittiset toimenpiteet to-teuttamaan ajoissa ja riittävän laaja-alaisesti.Joka tapauksessa meneillään olevat ponniste-lut rakenteellisten uudistusten aikaansaami-seksi hyötyvät siitä, että niillä on Eurooppa-neuvoston täysi poliittinen tuki.

1.3 Hallitustenvälinen konferenssi

”Jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konfe-renssi” kutsuttiin koolle vuoden 2000 alku-puolella Amsterdamin sopimukseen liitetynpöytäkirjan ”Pöytäkirja toimielimistä silmälläpitäen Euroopan unionin laajentumista” jaHelsingissä joulukuussa 1999 pidetyn Euroop-pa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan pää-telmien mukaisesti. Tämän hallitustenvälisenkonferenssin (HVK) tavoitteena oli perusta-missopimusten uudistaminen, jotta Euroopanunionin toimielimet voisivat valmistautua EU:nlaajentumiseen ja jotta varmistettaisiin yhtei-sön päätöksentekoelinten ja prosessienasianmukainen toimiminen senkin jälkeen, kununioni on laajentunut kahdellatoista taiuseammalla uudella jäsenvaltiolla. Hallitusten-välisessä konferenssissa käsiteltiin viittä ai-hetta:

• määräenemmistöpäätösten käytön lisäämi-nen Euroopan unionin neuvostossa

• Euroopan komission koko ja koostumus• äänten painottaminen Euroopan unionin

neuvostossa• ”kiinteämpää yhteistyötä” koskevien sään-

nösten tarkistaminen• muut perustamissopimuksiin tarvittavat

muutokset, jotka liittyvät EU:n toimielimiin.

EU:n laajenemisella 27:n tai useamman jäsen-valtion kokoiseksi on välitön vaikutus yhtei-sön toimielinten, kuten Euroopan unioninneuvoston, Euroopan komission, Euroopanparlamentin sekä EU:n eri tuomioistuinten janeuvoa-antavien komiteoiden kokoonpanoonja toimintaan. Uusien jäsenvaltioiden ei kui-tenkaan odoteta liittyvän euroalueeseen heti,kun ne ovat liittyneet EU:hun, vaan niidentulee ensin osoittaa pystyvänsä täyttämäänMaastrichtin sopimuksen lähentymiskriteeritkestävällä tavalla. Tästä huolimatta eurojär-jestelmän – ja EKP:n neuvoston sen ylimpänäpäätöksentekoelimenä – on keskipitkällä taipitkällä aikavälillä valmistauduttava siihen, ettäeuron käyttöön ottaneiden jäsenvaltioidenmäärä kasvaa mahdollisesti huomattavastikin.

Perustamissopimusten muutokset, jotkaliittyvät EKPJ:n ja EKP:n institutionaalisiinpiirteisiin

Hallitustenvälisen konferenssin tuloksena syn-tyneessä Nizzan sopimuksessa käsitelläänmyös eurojärjestelmän institutionaalisia piir-teitä. Puheenjohtajamaa Ranska ei kuitenkaanmääritellyt tarkoin, miten EKP:n neuvostoninstitutionaalisia piirteitä olisi muutettava eu-roalueen tulevaa laajentumista silmällä pitäen,vaan ehdotti, että perustamissopimukseensisällytettäisiin lauseke, joka mahdollistaisiEKP:n neuvoston tiettyjen institutionaalistenpiirteiden muuttamisen jatkossa ilman, ettäsitä varten olisi kutsuttava koolle hallitusten-välistä konferenssia.

Puheenjohtajamaan Ranskan ehdotuksessa täl-laiseksi lausekkeeksi on kyse ”toimielimiä kos-kevista muutoksista raha-asiain alalla”, ja Eu-roopan unionista tehdyn sopimuksen artiklan


48 mukaan se edellyttää EKP:n kuulemista.Näin ollen EKP antoi 5.12.2000 Euroopanunionin puheenjohtajan pyynnöstä lausunnonehdotuksesta Euroopan keskuspankkijärjestel-män ja Euroopan keskuspankin perussäännön10.2 artiklan muuttamiseksi (CON/00/30).

Hallitustenvälinen konferenssi päätti myöhem-min, että lausekkeen tulisi juridisesti ollaEKPJ:n perussäännön artiklan 10 (jonkaotsikkona on ”EKP:n neuvosto”) uutena koh-tana 6. Uudessa artiklassa 10.6 säädetään, ettäartiklaan 10.2 (joka koskee EKP:n neuvostonäänestysmenettelyä) voidaan tehdä muutos il-man hallitustenvälisen konferenssin koollekutsumista. Uuden säännöksen nojalla sekäEKP:n neuvostolla että Euroopan komissiollaon oikeus aloittaa menettely EKPJ:n perus-säännön artiklan 10.2 muuttamiseksi antamal-la asiasta suositus (ks. myös kehikko 9).

EKP pitää tätä EKPJ:n perussääntöön lisättä-vää lauseketta hyödyllisenä säännöksenä, jon-

Kehikko 9.EKP:n neuvoston toimintaan liittyvät säännökset Nizzan sopimuksessa

”Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön säännökset, jotka liittyvät

EKP:n neuvoston toimintaan.

Perussäännön 10 artikla.

Uuden kohdan 6 lisääminen

10.6 Valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuva neuvosto voi joko Euroopan keskuspan-

kin suosituksesta ja Euroopan parlamenttia ja komissiota kuultuaan tai komission suosituksesta Euroopan

parlamenttia ja Euroopan keskuspankkia kuultuaan yksimielisesti muuttaa 2 kohdan määräyksiä [jotka koske-

vat äänestysmenettelyä EKP:n neuvostossa]. Neuvosto suosittaa jäsenvaltioille näiden muutosten hyväksy-

mistä. Nämä muutokset tulevat voimaan sen jälkeen, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ne ratifioineet valtiosääntö-

jensä mukaisesti.

Euroopan keskuspankin tämän kohdan mukaisesti antama suositus edellyttää Euroopan keskuspankin neuvos-

ton yksimielistä päätöstä.

* * *

Konferenssin päätösasiakirjaan liitettävä julistus Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskus-

pankin perussäännön 10.6 artiklasta

Konferenssi luottaa siihen, että Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön

10.6 artiklassa tarkoitettu suositus annetaan mahdollisimman pian.”

ka avulla laajenemiseen ja EKP:n päätöksente-korakenteiden sopeuttamiseen liittyviin haas-teisiin voidaan vastata ja näin turvata vakau-teen tähtäävän rahapolitiikan tehokas harjoit-taminen myös laajentuneella euroalueella.Tarvetta päätöksentekorakenteiden sopeut-tamiseen ei odoteta ilmenevän vielä lähitule-vaisuudessa. EKP:n neuvosto arvioi kuitenkinkaikkia käytettävissä olevia vaihtoehtoja ja an-taa aikanaan suosituksensa.

Muut asiaan liittyvät perustamissopimuk-sen muutokset

Hallitustenvälinen konferenssi päätti myös li-sätä säännöksiä määräenemmistöpäätöstenkäytöstä neljään kohtaan perustamissopimuk-sen osastossa VII (”Talous- ja rahapolitiik-ka”). Määräenemmistöpäätökset otetaan eri-tyisesti käyttöön päätettäessä siitä, miten yh-teisöä edustetaan kansainvälisissä yhteyksissätalous- ja rahaliiton kannalta merkittävissä ky-


symyksissä (artiklan 111 kohta 4). Nizzan so-pimukseen liitetään kuitenkin julistus, jonkamukaan ”menettelyjen on oltava sellaisia, ettäkaikki euroalueeseen kuuluvat jäsenvaltiotvoivat täysin osallistua kaikkiin vaiheisiin yh-teisön valmistellessa kansainvälisissä yhteyk-sissä esitettävää kantaansa”. Määräenemmis-töpäätökset otetaan käyttöön myös päätettä-essä euron käyttöönottoon liittyvistätoimenpiteistä (artiklan 123 kohta 4).Kansallisten valuuttojen euromuuntokursseistatullaan kuitenkin edelleen päättämään yksi-mielisesti. Määräenemmistöpäätökset otetaantulevaisuudessa käyttöön myös päätettäes-sä yhteisön hätäaputoimenpiteistä ja talou-

dellisesta avusta jäsenvaltioille, jotka kärsivätsuurista taloudellisista vaikeuksista tai luon-nonmullistuksista (artiklan 100 kohdat 1 ja 2).Perustamissopimukseen lisätään vielä tähänliittyvä julistus, jonka mukaan artiklan 100nojalla myönnettävän taloudellisen avun onoltava sopusoinnussa avustamiskiellon eli ”nobail-out” -säännön kanssa (artikla 103) eikäse saa ylittää EU:n budjetissa määriteltyjäylärajoja.

Kaikki perustamissopimuksiin tehtävät muu-tokset tulevat voimaan, kun jäsenvaltioidenkansalliset parlamentit ovat ratifioineet Niz-zan sopimuksen valtiosääntöjensä mukaisesti.

2 Kansainväliset kysymykset

2.1 Institutionaaliset järjestelyt kansain-välisissä järjestöissä

Eurojärjestelmä osallistui edelleen raha- jareaalitalouteen sekä rahoitusmarkkinoihin liit-tyvään kansainväliseen yhteistyöhön. Käytän-nön järjestelyistä, jotka liittyvät EKP:n edus-tukseen ja yhteistyöhön kansainvälisissä yhte-yksissä, päätettiin vuosina 1998 ja 1999. Nämäjärjestelyt, joista kerrottiin vuoden 1999vuosikertomuksessa, pysyivät vuonna 2000jokseenkin ennallaan. Euroalueen ja Kansain-välisen valuuttarahaston (IMF) välisten suh-teiden kehitykseen liittyi kaksi merkittävääseikkaa.

Ensiksikin IMF hyväksyi 15.11.2000 EKP:n ano-muksen tulla erityisten nosto-oikeuksien eliIMF:n liikkeeseen laskemien varantovarojenhaltijaksi. Erityisnosto-oikeuksien haltijanaEKP voi vaihtaa erityisnosto-oikeuksia vapaas-ti käytettävissä oleviin valuuttoihin (Yhdys-valtain dollareihin, euroihin, Englannin puntiinja Japanin jeneihin) vapaaehtoisin kaupoinIMF:n jäsenmaiden ja muiden erityisnosto-oi-keuksien haltijoiden kanssa. EKP:n anomusnoudatti EKPJ:n perussäännön artiklaa 30.5,jonka mukaan EKP:llä on oikeus pitää hallus-saan ja hoitaa erityisiä nosto-oikeuksia.

Toiseksi IMF päätti siirtyä oikeuksien maa-kohtaisesta määrittelytavasta valuuttakohtai-

seen määrittelytapaan 1.1.2001, jolloin teh-tiin joka viides vuosi toistuva erityisten nos-to-oikeuksien arvonmäärittelyn tarkistus.Maakohtaista määrittelytapaa oli noudatettusiihen asti erityisten nosto-oikeuksien arvon-määrittelyyn ja korkoon liittyvien korien ko-koonpanon määrittelyssä. (ks. kehikko 10).

2.2 Makrotalouspolitiikan monenvälinenja kahdenvälinen seuranta

Riippumattomien laitosten, kuten IMF:n taiOECD:n, säännöllisin väliajoin tekemät maa-kohtaiset arvioinnit talous- ja rahoitusmark-kinakehityksestä ja -politiikasta (kahdenväli-nen seuranta) ja vastaavat arvioinnit, joissaon tarkasteltu useita maita yhtäaikaisesti (mo-nenvälinen seuranta), ovat erityisen tärkeitäeurojärjestelmälle, sillä niiden avulla se pys-tyy analysoimaan tehokkaammin ulkoisen ke-hityksen vaikutusta euroalueen muuttujiin. Onkuitenkin huomattava, ettei eurojärjestelmäkoordinoi ennakoivasti rahapolitiikkaansa eu-roalueen ulkopuolisten maiden harjoittamanpolitiikan kanssa. Rahapolitiikan ennakoivakoordinoiminen voisi olla ristiriidassa euro-järjestelmän perustehtävän – eli hintavakau-den ylläpitämisen euroalueella – ja riippumat-tomuuden kanssa.


Taulukko 12.Valuuttojen painot erityisten nosto-oikeuksien arvonmäärittelyyn liittyvässävaluuttakorissa(prosenttiyksikköinä)

Kehikko 10.IMF:n tekemät muutokset erityisten nosto-oikeuksien arvonmäärittelyyn jakorkoon liittyviin koreihin

Erityisten nosto-oikeuksien vaihtokurssi määritellään tärkeimpien kansainvälisten valuuttojen painotettuna

keskiarvona. Euron käyttöönottoon asti erityisten nosto-oikeuksien valuuttakori koostui Yhdysvaltain dolla-

rista, Saksan markasta, Ranskan frangista, Englannin punnasta ja Japanin jenistä. Kun euro otettiin käyttöön

1.1.1999, Saksan markka ja Ranskan frangi valuuttakorissa korvattiin vastaavilla euromäärillä. Koriin sisälty-

vien valuuttojen valinnassa ja niiden painojen määrittelemisessä käytetyt kriteerit perustuivat kuitenkin edel-

leen maakohtaisiin indikaattoreihin. Näin ollen euron paino valuuttakorissa kuvasti ainoastaan Saksan ja

Ranskan taloudellista painoa.

Kriteereitä on nyt muutettu siten, että niissä otetaan huomioon euroalueen kaltaisten rahaliittojen olemassaolo.

Erityisten nosto-oikeuksien arvonmäärittelyyn ja korkoon liittyvissä koreissa euron paino perustuu nyt siis

euroalueen laajuisiin indikaattoreihin, joista tärkein on tavaroiden ja palveluiden vienti euroalueelta (ilman

euroalueen sisäistä vientiä). Euron uudet painot erityisten nosto-oikeuksien arvonmäärittelyyn liittyvässä

valuuttakorissa esitetään taulukossa 12.

IMF tarkisti myös erityisten nosto-oikeuksien koron määrittelytapaa. Korkona käytetään edelleen erityisten

nosto-oikeuksien valuuttakoriin kuuluvien valuuttojen määräisten lyhytaikaisten (kolmen kuukauden pituis-

ten) rahoitusinstrumenttien painotettua keskikorkoa. Vastaavasti kuin erityisten nosto-oikeuksien arvonmää-

rittelyssä siirryttiin valuuttapohjaiseen menettelytapaan, euroa edustavaksi koroksi tuli kolmen kuukauden

euriborkorko, joka korvaa kansalliset korot eli Saksan pankkienvälisen kolmen kuukauden talletusten koron ja

Ranskan valtion kolmen kuukauden pituisten velkasitoumusten koron.

Monenvälinen seuranta

EKP osallistui tietojen ja näkemysten vaihtoonmuiden poliittisten päättäjien kanssa kansainvä-lisissä järjestöissä ja foorumeissa. Säännöllisetkokoukset, joissa käsiteltiin keskeisimpien ta-lousalueiden talous- ja rahoitusmarkkinakehitys-tä ja -politiikkaa, mm. selkeyttivät käsityksiä sii-tä, onko noudatettu politiikka tarkoituksenmu-kaista ja millainen vaikutus ulkoisella kehitykselläon euroalueen taloudelle.

Vuonna 2000 useat kansainväliset kokouksettarjosivat mahdollisuuden tällaiseen monen-väliseen mielipiteidenvaihtoon. Yhdessä EU:npuheenjohtajamaan edustajan kanssa EKP:npääjohtaja edusti euroaluetta niissä G7-mai-den valtiovarainministerien ja keskuspank-kien pääjohtajien kokouksissa, joiden aiheenaoli makrotalouden seuranta ja valuuttakurs-siasiat. G7-maiden valtiovarainministerien jakeskuspankkien pääjohtajien kokouksissa käy-dyt keskustelut valuuttamarkkinakehityksestävoivat tarvittaessa johtaa yhteistyöhön tälläalueella, mistä on esimerkkinä 22.9.2000yhteisesti toteutettu interventio. EKP:npääjohtaja osallistui myös muilla epävirallisillafoorumeilla kuten G10- ja G20-maidenvaltiovarainministereiden ja keskuspankkienpääjohtajien ryhmässä käytyyn keskusteluunmaailmantalouden tilasta.

EKP osallistui OECD:n talouspoliittiseenkomiteaan. Talouspoliittisessa komiteassakeskusteltiin maailmantalouden lyhyenaikavälin näkymistä ja lähitulevaisuuden poli-

Valuutta 29. 12. 2000 1. 1. 2000

Yhdysvaltain dollari 45 45

Euro 25 29

Japanin jeni 18 15

Englannin punta 12 11


tiikkahaasteista sekä talouskasvuun liittyvistäkysymyksistä kuten uuden talouden mahdolli-sesta kehittymisestä OECD-maissa. Talous-poliittisen komitean alakomiteat ja työryhmät,mukaan lukien työryhmät 1 ja 3 sekä lyhyenajan ennustetyöryhmä, avustivat komiteaa näi-den keskustelujen valmistelemisessa.

Kahdenvälinen seuranta

Monenvälisen seurannan lisäksi EKP osallistuimyös IMF:n ja OECD:n kahdenvälisiin talous-politiikan arviointeihin. Vuonna 2000 IMF tekikaksi neljännen sopimusartiklan mukaista kon-sultaatiota, jotka koskivat euroalueen raha- javaluuttakurssipolitiikkaa. Nämä konsultaatiottäydensivät muita politiikkalohkoja kutenfinanssi- ja rakennepolitiikkaa koskevia kan-sallisia konsultaatioita. Keskustellessaan kon-sultaatioista laaditusta raportista IMF:n joh-tokunnan jäsenet totesivat, että vahvat mak-rotalouden perustekijät ja suotuisa ulkoinenkehitys ovat johtaneet euroalueen vankkaantalouskasvuun. Heidän näkemyksensä oli, ettäEMU on vahvistanut euroalueen makrota-louspolitiikan toimintaympäristöä yhteisenrahapolitiikan harjoittamisen myötä, muttamyös finanssi- ja rakennepolitiikan aiempaaparemman koordinoinnin ansiosta. IMF:n joh-tokunnan mielestä rahapolitiikan harjoittami-nen euron käyttöönoton jälkeen on ollutasianmukaisen varovaista. Johtokunta korostivielä, että rakenteellisia uudistuksia työ- jahyödykemarkkinoilla on tarpeen jatkaa, jottaluotaisiin edellytykset kestävälle kasvulleinflaatiota kiihdyttämättä.

IMF julkaisi raportit euroaluetta koskevistaneljännen sopimusartiklan konsultaatioistahuhtikuussa ja marraskuussa 2000 ja antoiniiden yhteydessä lehdistötiedotteet, joissa oliyhteenveto IMF:n johtokunnan arvioista.Nämä julkaisut olivat osa pilottiprojektia, jon-ka avulla pyritään lisäämään kahdenvälisenseurannan avoimuutta. Pilottiprojekti on nytsaatettu menestyksekkäästi päätökseen, ja IMFon päättänyt, että se tulee jatkossakin kan-nustamaan kansallisia viranomaisia suostu-maan siihen, että neljännen sopimusartiklanmukaisista konsultaatioista laaditut raportit

julkaistaan johtokunnan arviot sisältävine leh-distötiedotteineen.

OECD:ssä EKP oli mukana kaikissa talous- jakehityskatsauskomitean keskusteluissa, joissatarkasteltiin arviointeja yksittäisten OECD:njäsenmaiden taloudellisesta tilanteesta. Maa-kohtaisten katsausten lisäksi OECD päättipanna alulle ensimmäisen virallisen euro-alueen laajuista politiikkaa koskevan katsauk-sen, joka valmistuu vuonna 2001. Tämän kat-sauksen valmistelemiseksi OECD:n valtuus-kunta vieraili EKP:ssä arvioimassa yhteistäraha- ja valuuttakurssipolitiikkaa sekä euro-alueen yleistä taloudellista tilannetta.

2.3 Kansainvälisten rahoitusmarkkinoi-den kehityksen seuranta

EKP:n erityisen kiinnostuksen kohteena onkansainvälisten rahoitusmarkkinoiden kehityk-sen seuranta kansainvälisten järjestöjen ja foo-rumien puitteissa.

Vuoden 2000 aikana IMF seurasi edelleen tar-koin rahoitusmarkkinoiden kehitystä. Jokavuosi julkaistavan kansainvälisiä pääomamark-kinoita koskevan IMF:n raportin valmistele-miseksi IMF:n valtuuskunta vieraili EKP:ssäkeskustelemassa Euroopan rahoitusmarkki-noiden viimeaikaisesta kehityksestä. Keskus-teluissa käsiteltiin erityisesti rahoitusmarkki-noiden yhdentymistä ja rahoitusjärjestelmänvakauden ylläpitämiseen tähtäävää politiikkaa.

EKP osallistui keskusteluun rahoitussektorinyhdentymisestä G10-maiden valtiovarainmi-nistereiden ja keskuspankkien pääjohtajienryhmässä. Keskusteluissa käsiteltiin yhdenty-misen muotoja ja syitä sekä yhdentymisen vai-kutusta rahoitusmarkkinoiden riskeihin, raha-politiikkaan, kilpailuun ja maksujärjestelmiin.

EKP osallistui myös useiden G10-maiden kes-kuspankkien pääjohtajien ryhmän puitteissatoimivien komiteoiden työhön. Baselin pank-kivalvontakomitean työ keskittyi vakavarai-suussäännöstön perinpohjaiseen uudistami-seen (ks. luku VII). EKP osallistui kansainväli-sen rahoitusjärjestelmän komitean tekemään


säännölliseen rahoitusmarkkinoiden seuran-taan. Seurannassa pyritään tunnistamaan teki-jöitä, joista saattaa aiheutua häiriöitä kansain-väliselle rahoitusympäristölle, ja arvioimaanrahoitusmarkkinoiden infrastruktuurin muu-tosten vaikutuksia. EKP osallistui tähän liitty-viin Kansainvälisen järjestelypankin (BIS) laa-timien pankkitilastojen parantamiseen sekäsähköistä kaupankäyntiä, vakuuksien käyttöäja markkinoiden likvidiystekijöitä koskevienraporttien laatimiseen. EKP oli myös mukanamaksu- ja selvitysjärjestelmäkomitean työssä.EKP:n johtokunnan jäsen on toiminut tämänkomitean sekä kulta- ja valuuttakomitean pu-heenjohtajana kesäkuusta 2000 alkaen.

OECD:ssä EKP osallistui edelleen rahoitus-markkinakomiteassa kansainvälisten rahoitus-markkinoiden rakennekehityksen tarkaste-luun.

Rahoitusjärjestelmän vakautta edistävä foo-rumi (Financial Stability Forum), johon EKPosallistuu tarkkailijana, keskittyi rahoitusmark-kinoiden vakautta lisääviin toimenpiteisiin.Foorumi määritteli joitakin toimenpiteitä vel-karahalla sijoittavien yhteisöjen toiminnastamahdollisesti aiheutuvien riskien torjumisek-si. Ehdotetuissa toimenpiteissä korostuu eri-tyisesti, että velkarahalla sijoittavien yhteisö-jen vastapuolten riskienhallintamenetelmientulisi olla toimivia. Foorumissa harkittiin myösvelkarahalla sijoittaviin yhteisöihin itseensäkohdistuvia suoria sääntelytoimenpiteitä, mut-ta niitä ei tässä vaiheessa suositeltu.

Sääntelyn ulkopuolella olevia finanssikeskuk-sia koskevassa raportissaan rahoitusjärjestel-män vakautta edistävä foorumi totesi, ettäjoidenkin tällaisten keskusten avoimuudessaja vakaudessa epäiltyjä puutteita tulisi korjatalaatimalla kansainvälisesti tunnustettuja stan-dardeja ja sääntöjä. Foorumi julkaisi sääntelynulkopuolella olevia finanssikeskuksia koske-van ryhmittelynsä, jossa keskukset on jaettukolmeen ryhmään sen mukaan, millaisiksi foo-rumi arvioi niiden juridisen infrastruktuurin javalvontakäytännöt, yhteistyön tehokkuudensekä valvontaan ja yhteistyöhön käytettyjenresurssien määrän. Foorumin suosituksia nou-dattaen IMF pani alulle ohjelman, jonka tar-

koituksena on arvioida, miten finanssikeskuk-set täyttävät kansainväliset standardit, ja tar-jota niille teknistä apua, jotta ne pystyisivätpanemaan valvontaan liittyviä standardeja täy-täntöön. Finanssikeskuksiin liittyvän työn li-säksi foorumi pohtii myös kannustimia pannatoimeen kansainvälisiä standardeja ja sääntöjäeri maissa, kehittää talletusvakuusjärjestelmiäkoskevaa kansainvälistä ohjeistusta sekä tut-kii sähköisen rahoituksen vaikutuksia valvon-nan, sääntelyn ja markkinoiden toimivuudenkannalta.

2.4 Kansainvälisen rahoitusjärjestelmänrakenne

Koska rahoitusmarkkinoiden vakaus on olen-nainen tekijä eurojärjestelmän lakisääteistentavoitteiden kannalta, eurojärjestelmä ja ylei-semmällä tasolla myös EKPJ seuraavat erit-täin tiiviisti keskustelua siitä, millaisia riskejäkansainvälisten rahoitusmarkkinoiden häiriötsaattavat aiheuttaa kansainvälisen rahoitusjär-jestelmän vakaudelle. Eurojärjestelmä ja EKPJovat tästä syystä olleet aktiivisesti mukanakehittämässä näkökantoja siitä, miten kansain-välistä valuuttaja rahoitusjärjestelmää voi-taisiin vahvistaa. Näkökannoissaan ne ovat ko-rostaneet erityisesti tarvetta edistää vakaatakotimaista talouspolitiikkaa ja tehostaa rahoi-tuskriisien hoitoa.

Vakaa kotimainen talouspolitiikka

Vakaa kotimainen talouspolitiikka on välttä-mätön edellytys sille, että integroituminenkansainväliseen talous- ja rahoitusjärjestel-mään voi sujua ongelmitta. Vakaan talouspoli-tiikan on oltava laaja-alaisempaa kuin perin-teisen makrotalouspolitiikan, sillä siihen onsisällyttävä myös ulkomaisiin velkoihin liitty-vien riskien huolellinen hallinta, pääomanliik-keiden hallittu vapauttaminen ja asianmukai-nen valuuttakurssipolitiikka.

Vuonna 2000 useiden kansainvälisten järjes-töjen ja foorumien puitteissa pohdittiin, mi-ten julkisen ja yksityisen sektorin ulkomaisiinvelkoihin sisältyviä riskejä voitaisiin hallita pa-


remmin. IMF, rahoitusjärjestelmän vakauttaedistävä foorumi ja G20-maiden valtiovarain-ministereiden ja keskuspankkien pääjohtajienryhmä laativat ja panivat käytäntöön useitaehdotuksia näiden riskien seurannan ja hallin-nan tehostamiseksi. IMF ja Maailmanpankkialkoivat kehittää ohjeita julkisen sektorin ul-komaisen velan hoidosta. Tämän lisäksi va-luuttavarannon hoitoa kehitettiin merkittäväs-ti ottamalla käyttöön IMF:n yhtenäistetyn ti-lastojen julkaisukäytännön mukainen va-luuttavarannon ja valuuttamääräisen likviditee-tin raportointimalli. Uuden raportointimallinkäyttöönoton vuoksi EKP alkoi julkaista kuu-kausittaisia tilastoja EKP:n ja eurojärjestel-män valuuttavarannoista. EKP avusti IMF:ääsen kehittäessä valuuttavarannon hoitoa kos-kevia ohjeita. Myös yksityisen sektorin ja eri-tyisesti rahoituslaitosten ulkomaisten vel-kojen huolellista riskienhallintaa tulisi edis-tää eri maissa asianmukaisin valvonta- ja sään-telyjärjestelmin.

Kansainväliset järjestöt ja foorumit kiinnitti-vät huomiota myös pääomanliikkeiden hallit-tuun vapauttamiseen. Eurojärjestelmä pitääpääomanliikkeiden vapauttamista hyödyllise-nä. Tärkeää on kuitenkin, että se suunnitel-laan huolellisesti ja jaksotetaan siten, etteirahoitussektorin vakaa kehitys vaarannu. Va-pauttaminen tulisi aloittaa kaikkein vakaim-mista eli pitkäaikaisista pääomanliikkeiden vir-roista, kuten esimerkiksi suorista sijoituksistaulkomaille. Lisäksi on huomattava, että koti-maisen rahoitusjärjestelmän tulisi olla riittä-vän vahva ennen kuin pääomanliikkeiden ra-joitukset puretaan kokonaan. Eurojärjestelmäkorostaa myös sitä, että joissakin maissatalouden alueellinen yhdentyminen saattaapanna alulle pääomanliikkeiden vapauttamisen.

Toinen keskeinen kansainvälisissä kokouksis-sa käsitelty asia oli valuuttakurssijärjestel-mien sopivuus. Eurojärjestelmä painottaa, et-tä valuuttakurssijärjestelmän valinta riip-puu kunkin maan erityispiirteistä. Sopivanvaluuttakurssijärjestelmän perusedellytys on,että se on sopusoinnussa muun politiikankanssa sekä ulkomaankaupan ja rahoitusyh-teyksien suuntautumisen kanssa. Lisäksi kuta-kin valuuttakurssijärjestelmää arvioitaessa tu-

lisi ottaa huomioon valuuttakurssipolitiikan jamuun politiikan välinen vuorovaikutus.

Jotta yksittäisten maiden alttiutta kriiseillevoitaisiin vähentää, kotimaan politiikan tuleeolla riittävän vakaata. Tästä syystä IMF onryhtynyt tarkistamaan harjoittamaansa talou-den seurantaa ja suuntaamaan sitä yhä enem-män raha-, finanssi- ja valuuttakurssipolitiik-kaan ja niihin liittyviin institutionaalisiin ra-kenteisiin ja rakenneuudistuksiin. Lisäksialueellinen kehitys otetaan seurannassa yhäenemmän huomioon, mitä euroaluetta kos-kenut neljännen sopimusartiklan konsultaatio-kin kuvastaa. IMF tehostaa myös yksittäistenmaiden rahoitusjärjestelmien vakauden seu-rantaa. IMF ja Maailmanpankki päättivät jat-kaa yhteistä rahoitussektorin arviointiohjel-maansa saatuaan sitä koskevan pilottiprojek-tin menestyksellisesti päätökseen.

Makrotalouden seurannan aiempaa tarkem-man suuntaamisen lisäksi myös standardien jasääntöjen täytäntöönpanoon kiinnitettiin eri-tyistä huomiota. Rahoitusjärjestelmän vakaut-ta edistävä foorumi laati kokoelman vakaidenja hyvin toimivien rahoitusjärjestelmien kan-nalta keskeisistä standardeista ja säännöistä,joita on kokoelmassa 12. IMF seurasi edel-leen kansainvälisten standardien ja sääntöjennoudattamista ja laati useista jäsenmaistaanstandardien ja sääntöjen noudattamista kos-kevan ns. ROSC-raportin (Report on the Ob-servance of Standards and Codes). EKP pyysiIMF:ää laatimaan tällaisen raportin euro-alueen rahapolitiikasta ja maksujärjestelmäpo-litiikasta. Tämän raportin on määrä valmistuavuonna 2001. Se tulee sisältämään arvion sii-tä, miten euroalueella on noudatettu niitä pe-riaatteita, jotka on mainittu raha- ja raha-markkinapolitiikan hyvää käytäntöä koskevis-sa IMF:n säännöissä (Code of Good Practiceson Transparency of Monetary and FinancialPolicies) rahapolitiikan ja maksujärjestelmienyleisvalvonnan avoimuudesta. Raportissa ar-vioidaan myös, miten G10-maiden keskus-pankkien pääjohtajien ryhmän alai-suudessatoimivan maksuja selvitysjärjestelmäkomi-tean (Committee on payment and settlementsystems, CPSS) kirjaamia systeemisesti mer-kittävien maksujärjestelmien perusperiaattei-


ta (Core principles for Systemically Impor-tant Payment Systems) on noudatettu. Euro-aluetta koskevan ROSC-raportin on määrätäydentää yksittäisiä euroalueen maita koske-via raportteja, kuten Ranskaa ja Irlantia kos-kevia raportteja, jotka valmistuivat vuonna2000 ja vuoden 2001 alussa.

Rahoituskriisien hallinta

Kehittyvien markkinoiden maiden rahoituk-sessa yksityisen sektorin rooli on tulossa yhämerkittävämmäksi. Kun rahoitusvaikeuksia onilmaantunut, julkinen sektori on usein otta-nut hoitaakseen rahoittajan roolin, sillä yksi-tyiset rahoittajat ovat yleensä vain tapaus-kohtaisesti mukana rahoituskriisien selvittä-misessä. Tämän vuoksi IMF, G7 ja muutkansainväliset järjestöt pitivät tarpeellisenakehittää edelleen yleisperiaatteita rahoitus-kriisien hallintajärjestelmien vahvistamiseksi.IMF perusti pääomamarkkinoiden neuvoa-an-

tavan ryhmän (Capital Markets ConsultativeGroup) edistääkseen säännöllistä vuoropuhe-lua yksityiseen sektoriin kuuluvien markkina-osapuolten kanssa. IMF:n rahoitusmekanisme-ja muutettiin, jotta ne toimisivat tehokkaam-min kriisien ehkäisyssä ja hoidossa. Tässäyhteydessä sovittiin erityisesti useista sellai-sista muutoksista, joilla pyritään estämään se,etteivät maat turvaudu IMF:n rahoitusresurs-seihin liian pitkään tai käytä niitä liian paljon.

EKPJ korostaa, että tarvitaan selkeitä sääntöjäyksityisen ja julkisen sektorin velvollisuuksistakriisien ratkaisemisessa. Koska IMF:n resurssitovat rajalliset ja koska moraalikadon riski onotettava huomioon, IMF:n tulisi ensi sijassatoimia taloudellisen tuen hankkijana sekä neu-vonantajana. EKPJ korostaa, että julkisensektorin rahoituksen tulisi olla vähäistä ja ettäyksityinen sektori tulisi saada osallistumaankaikkien kansainvälisten rahoituskriisien sel-vittämiseen.

3 Kahdenvälinen yhteistyö

Vuonna 2000 EKP syvensi edelleen suhteitaanuseisiin EU:n ulkopuolisten maiden keskus-pankkeihin. EKP valmisteli kantojaan monissasellaisissa asioissa, jotka liittyivät sen yhteis-työhön muiden keskuspankkien kanssa. Se loitoimivia yhteistyösuhteita erityisesti EU-jäse-nyyttä hakevien maiden keskuspankkien kans-sa, mutta myös muiden Euroopan maiden sekäkeskeisten kehittyvien talouksien maiden jaeräiden teollistuneiden maiden keskus-pank-kien kanssa.

3.1 Suhteet EU-jäsenyyttä hakeneisiinmaihin

Eurojärjestelmä tehosti vuoropuheluaan EU-jäsenyyttä virallisesti hakeneiden maiden (”ha-kijamaiden”) keskuspankkien kanssa, sillä uu-sien jäsenvaltioiden liittyminen EU:hun on eu-rojärjestelmän kannalta erittäin keskeinenkysymys. Yhteistyösuhteita hakijamaiden kes-kuspankkien kanssa on vahvistettu käymälläsäännöllistä vuoropuhelua sekä poliittisissa

että teknisissä kysymyksissä. Vuoden 2000 ai-kana tehtiin säännöllistä kahdenvälistä ja mo-nenvälistä yhteistyötä useilla keskuspankkitoi-minnan alueilla. Eurojärjestelmä seurasi myöstarkoin hakijamaiden taloudellista ja institu-tionaalista kehitystä ja erityisesti keskuspank-kien riippumattomuuteen liittyviä lainsäädän-töprosesseja ja lakimuutoksia, joiden yhtey-dessä se saattoi tarjota tukeaan. Euro-järjestelmä analysoi makrotalouteen liittyviäkysymyksiä hakijamaissa sekä erityisesti nii-den valuuttakurssipolitiikan strategiaa. Tältäpohjalta EKP vaikutti osaltaan Ecofin-neuvos-ton keskusteluihin, jotka koskivat hakijamai-den valuuttakurssistrategioita, sekä asiaan liit-tyvään Ecofin-neuvoston raporttiin Euroop-pa-neuvostolle.

Hakijamaiden valuuttakurssijärjestelmät vaih-televat valuutan kiinnityksestä – jonka äärim-mäisenä muotona on valuuttakatejärjestelmä(currency board) – valuutan vapaaseen kel-luntaan. Hakijamaihin ei sovelleta mitään eri-tyisiä valuuttakurssistrategiaan liittyviä perus-


tamissopimuksen vaatimuksia ennen kuin netulevat EU:n jäseniksi. Nykyvaiheessa hakija-maiden politiikassa tulisi pyrkiä ensi sijassans. Kööpenhaminan kriteerien täyttämiseen.Kestävän makrotalouden vakauden saavutta-miseksi on ensisijaisen tärkeää saada aikaankilpailukykyiseen markkinatalouteen sopivamikrotalouden perusta. Valuuttakurssijärjes-telyjen moninaisuus saattaa vaikuttaa tarkoi-tuksenmukaiselta, kun ajatellaan siirtymävai-heen aikana ilmeneviä erityistarpeita, jotkaliittyvät rakenteellisten uudistusten etenemi-seen ja yksittäisten politiikkavalintojen vaiku-tuksiin. Vaikka järjestelmien moninaisuudellaon sijansa ennen EU-jäsenyyden alkamista,EU:hun mahdollisesti liittyvät uudet jäsen-maat, jotka ennakoivat liittymistään uuteenvaluuttakurssimekanismiin (ERM II:een), voi-sivat ehkä jo nyt pohtia nykyisen valuutta-kurssipolitiikkansa sopivuutta mahdollisenERM II -jäsenyyden näkökulmasta.

Kun hakijamaat liittyvät EU:hun, niistä tulee”jäsenvaltioita, joita koskee poikkeus” ja nii-den tulee pitää valuuttakurssipolitiikkaansayhteistä etua koskevana asiana. Tämä merkit-see sitä, että näiden jäsenvaltioiden tulee pi-dättäytyä noudattamasta sellaista valuutta-kurssipolitiikkaa, joka haittaisi yhteismarkki-noiden sujuvaa toimintaa. Uusien jäsen-valtioiden odotetaan liittyvän ERM II:een.Niillä ei ole EMU-asioissa ”opt out” -ehtoaeli osallistumattomuusehtoa, joten ne tulevataikanaan ottamaan euron käyttöön. Uudet jä-senvaltiot voivat liittyä ERM II:een milloin ta-hansa EU:hun liittymisensä jälkeen noudatta-malla Euroopan unionin neuvoston ERM II:takoskevassa päätöslauselmassa määriteltyä me-nettelyä.

ERM II on niin joustava, että useimpien haki-jamaiden nykyiset valuuttakurssijärjestelmätvoisivat soveltua siinä käytettäväksi. Eurojär-jestelmä tutki erilaisten valuuttakurssijärjes-telmien yhteensopivuutta ERM II:n jäsenyys-vaatimusten kanssa. ERM II:ssa voi periaat-teessa olla valuuttakurssijärjestelmiä, joissavaluutta on joko kiinnitetty euroon tai joissaon käytössä ohjattu kellunta euro viitevaluut-tana. Sen sijaan siinä ei tietenkään voi ollajärjestelmiä, joissa valuuttakurssi saa kellua

vapaasti. Eurojärjestelmän mielestä ERM II:ssaeivät myöskään sovellu käytettäväksi liukuvatvaihteluvälit tai järjestelmät, joissa viitevaluut-ta on jokin muu valuutta kuin euro.

Eurojärjestelmä tutki myös, voidaanko valuut-takatejärjestelmiä ylläpitää ERM II:ssa.Eurojärjestelmä on sitä mieltä, että va-luuttakatejärjestelmän ei voida katsoa kor-vaavan osallistumista ERM II:een. Valuuttaka-tejärjestelmää voidaan kuitenkin joissakin olo-suhteissa pitää yksipuolisena sitoumuksena,jonka avulla voidaan paremmin ylläpitää ERMII:n vaatimusten mukaista valuuttakurssiva-kautta. Hakijamaiden, joissa on ollut käytössäkestävä, euroon perustuva valuuttakatejärjes-telmä, ei tarvitse muuttaa valuuttakurssijär-jestelmäänsä kahteen otteeseen ottaakseeneuron käyttöön. Euroon perustuvan valuutta-katejärjestelmän kestävyys arvioidaan tapaus-kohtaisesti. Tällaiseen valuuttakatejärjestel-mään sisältyvästä yksipuolisesta sitoumukses-ta ei seuraa EKP:lle muita velvoitteita kuinmitä Euroopan unionin neuvoston ERM II:takoskevasta päätöslauselmasta johtuu. On vie-lä huomattava, että jos jokin maa osallistuuERM II:een säilyttäen samalla euroon perus-tuvan valuuttakatejärjestelmänsä, osapuoltenon kuitenkin yhdessä määriteltävä maan va-luutalle eurokeskuskurssi.

Joissakin maissa on esitetty ajatus siitä, ettävaihtoehtona yhteisen rahan käyttöön otta-miselle perustamissopimuksen mukaisesti voi-taisiinkin ”euroistua” eli tehdä eurosta lailli-nen maksuväline. Eurojärjestelmä ei kuiten-kaan pidä euroistumista hyväksyttävänämenettelytapana ottaa euro käyttöön. Koskahakijamaat ovat ennalta määritellyllä tielläkohti EU-jäsenyyttä ja aikanaan euroalueenjäsenyyttä, niiden on noudatettava perusta-missopimuksessa määriteltyjä menettelyjä javaatimuksia. Euroistuminen olisi ristiriidassaEMUn taloudellisten perustelujen kanssa, joi-den mukaan euro otetaan käyttöön monen-välisen lähentymisprosessin päätteeksi. Tämäperiaate kuvastaa yksimielisyyttä siitä, että on-nistuneen rahaliiton aikaansaamiseksi siihenosallistuvien jäsenvaltioiden makrotalouksientulee ensin lähentyä ja keskeisistä kysymyk-sistä, kuten peruuttamattomasti kiinnitetyn


muuntokurssin käyttöönotosta, tulee sopiayhteisesti.

Vuonna 2000 EKP tehosti yhteistyötään haki-jamaiden keskuspankkien kanssa. Yhteistyö-hön sisältyi monenvälisiä seminaareja, kahden-välisiä asiantuntijavierailuja, johtotason kon-sultaatioita, harjoittelujaksoja, teknistä tukeaja säännöllistä asiantuntijoiden välistä yhteis-työtä. Yhteistyöhankkeita oli vuoden 2000 ai-kana kaiken kaikkiaan 60, ja niihin osallistuikeskuspankkeja kaikista hakijamaista (ks. ku-vio 21). Yhteistyössä keskuspankkien kanssaratkottiin lukuisia kysymyksiä, jotka liittyivättaloudelliseen analyysiin, oikeusjärjestelmiin,maksuja selvitysjärjestelmiin, rahapolitiikanvälineistöön, valuuttakurssipolitiikkaan, tilas-toihin, kirjanpitoon, sisäiseen tarkastukseen,seteleihin ja toiminnan vakauden valvontaan.Lainsäädännöllisiin kysymyksiin liittyvän yh-teistyön osana eurojärjestelmä teki yhdessähakijamaiden keskuspankkien kanssa yksityis-kohtaisen kartoituksen hakijamaiden keskus-pankki- ja rahoitusmarkkinalainsäädännöstä.Yhteistyö eri muodoissaan on tärkeä keino

edistää hakijamaiden keskuspankkien asianmu-kaista integroitumista EKPJ:hin ja aikanaan eu-rojärjestelmään.

Jotta kasvava yhteistyön tarve voitaisiin kat-taa koordinoidusti, EKP ja euroalueen kansal-liset keskuspankit alkoivat kehittää yhteistyö-hankkeiden tiedottamisessa noudatettavia pe-riaatteita. Näiden mukaisesti keskuspankitalkoivat tiedottaa toisilleen yhteistyöstään ha-kijamaiden keskuspankkien kanssa. Tiedotta-mista tullaan jatkamaan edelleen säännöllises-ti. Yhteistyötä koskevien periaatteiden avullapyritään saamaan kaikki mahdolliset resurssittehokkaaseen käyttöön, hyötymään eurojär-jestelmän eri osien kokemuksista sekä var-mistamaan, että kaikkien hakijamaiden kes-kuspankit saavat tarvitsemansa tuen ja ettäyhteistyössä noudatetaan yhdenmukaisia toi-mintatapoja ja strategioita.

Eurojärjestelmän ja hakijamaiden keskuspank-kien väliseen yhteistyöhön kuuluvat myös kor-kean tason seminaarit. Wienin seminaari, jon-ka EKP ja Itävallan keskuspankki järjestivät15.12.2000, oli järjestyksessä toinen tällainenseminaari. Siihen osallistuivat eurojärjestel-män edustajien lisäksi keskuspankkien pääjoh-tajat kahdestatoista EU-jäsenyyttä hakevastamaasta (Bulgaria, Kypros, Latvia, Liettua, Mal-ta, Puola, Romania, Slovakia, Slovenia, Tšekki,Unkari ja Viro). Ennen Wienin seminaaria pi-detty Helsingin seminaari oli ensimmäinenpääjohtajatason seminaari.

Wienin seminaarin tarkoituksena oli syventääkeskustelua merkittävistä rahapoliittisista ky-symyksistä, jotta hakijamaiden keskuspankitvoisivat integroitua ongelmitta EKPJ:hin ja ai-kanaan eurojärjestelmään. Kun vuoden 1999Helsingin seminaarissa oli sovittu rahapolitiik-kaan liittyvistä yleisistä kysymyksistä, joulukuus-sa 2000 pidetyssä seminaarissa keskityttiinkolmeen asiaan: hakijamaiden hintadynamiikkaan,keskuspankkien rooliin liittymisen toteuttami-sessa sekä eurojärjestelmän ja hakijamaidenkeskuspankkien väliseen yhteistyöhön.

Samankaltaisia tapahtumia järjestetään vasta-kin. Seuraava seminaari järjestetään Berliinis-sä vuonna 2001.

Kuvio 21.Yhteistyö EKP:n ja hakijamaidenkeskuspankkien välillä

0

10

20

30

40

50

0

10

20

30

40

50

0

10

20

30

40

50

0

10

20

30

40

50

Asiantuntija-vierailut

Harjoittelu-jaksot

Tekninen apu

Kurssit, seminaarit

Korkean tason

konsultaatiot

Lakiasiat Talou-dellinen analyysi

Maksu-järjestelmät

Tilastot Raha-politiikan välineistö

Valuutta-kurssi-

politiikka

Muut

Yhteistyön muodot(prosentteina kaikista yhteistyötoiminnoista)

Yhteistyön alueet(prosentteina kaikista yhteistyötoiminnoista)


3.2 Suhteet muihin maihin

EKP kehitti suhteitaan keskuspankkeihinmyös niissä Euroopan maissa, jotka eivät haeEU:n jäsenyyttä, sekä keskeisissä kehittyvienmarkkinoiden maissa ja muutamissa teollistu-neissa maissa. EKP:n pääjohtaja ja muut joh-tokunnan jäsenet vierailivat useissa näistämaista ja ottivat niistä tulleita valtuuskuntiavastaan.

Näissä suhteissa kiinnitettiin huomiota Euroo-passa tai sen lähialueilla oleviin maihin. Joissa-kin Kaakkois-Euroopan maissa ja IVY-maissaeuro on tullut euroalueen kansallisten valuut-tojen tilalle valuuttakurssipolitiikassa käytet-tävänä viitevaluuttana. Montenegron viran-omaiset ilmoittivat EKP:lle, että eurosta on

Kehikko 11.Wienissä pidetyn seminaarin keskeisimpiä päätelmiä

• Hakijamaiden on pyrittävä edelleen hidastamaan inflaatiovauhtiaan tulevina vuosina lykkäämättä kuiten-

kaan erittäin tarpeellisia suhteellisten hintojen muutoksia taloudessa. Suhteelliset hinnanmuutokset kuulu-

vat osana liittymisprosessiin ja reaaliseen lähentymiseen (EU-maiden elintason saavuttamiseen). Niihin

liittyy yleensä inflaatiovauhteja, jotka ovat jonkin aikaa nopeampia kuin euroalueella, mutta jotka lähenty-

vät näitä asteittain.

• Talouksien nimellistä ja reaalista lähentymistä pitäisi edistää samaan tahtiin. Nimellinen ja reaalinen

lähentyminen tarkoittavat sitä, että hakijamaiden ja euroalueen talouksien väliset erot sekä asukasta kohti

lasketuissa tuloissa että hintatasoissa supistuvat hallitusti. Tässä lähentymisessä rahapolitiikka tarvitsee

tuekseen järkevää finanssi- ja palkkapolitiikkaa sekä asianmukaisia rakenteellisia uudistuksia.

• Rahapolitiikan ja valuuttakurssipolitiikan strategioista ennen EU:hun liittymistä ei voida antaa yhtä yhteis-

tä ohjetta. Erilaisia järjestelmiä on mahdollista soveltaa edelleen, kunhan niitä tukee asianmukainen ja

vakauteen tähtäävä talouspolitiikka.

• Hakijamaiden integroituminen Euroopan unioniin ja aikanaan euroalueeseen edellyttää, että hakijamaat

täyttävät tarkoin perustamissopimuksen velvoitteet ja niistä erityisesti keskuspankin riippumattomuuteen

liittyvät ehdot.

• Liittyminen euroalueeseen perustuu lähentymiskriteerien täyttymiseen. Euroopan yhteisön perustamissopi-

muksessa edellytetään, että nämä kriteerit – niitä sovelletaan euroalueen tuleviin jäseniin samalla tavoin

kuin ennenkin – täytetään tarkoin ja kestävällä tavalla.

• Eurojärjestelmän ja hakijamaiden keskuspankkien vuoropuhelua laajennetaan entisestään. Eurojärjestelmä

on valmis lisäämään yhteistyötään keskuspankkien kanssa kaikilla alueilla, ml. talouden ja rahapolitiikan

analyysissä, maksujärjestelmissä, tilastoissa ja juridisissa asioissa.

tehty ainoa laillinen maksuväline Monteneg-rossa 13.11.2000 alkaen. Ennen kuin eurose-telit ja -kolikot otetaan käyttöön, Monteneg-rossa vaihdetaan kaikki Jugoslavian dinaaritSaksan markoiksi. Tämä päätös euron käyt-töönotosta tehtiin yksipuolisesti, eikä EKP:lläollut siihen osuutta.

EKP osallistui myös Euroopassa ja sen lähialueil-la toimivien alueellisten verkostojen ja fooru-mien kokouksiin. EKP osallistui Ankarassa kes-kuspankkien pääjohtajien klubin vuosikokouk-seen. Tämä klubi on epävirallinen ryhmittymä,johon kuuluu keskuspankkeja Balkanin maista,Mustanmeren alueelta ja Kaukasukselta. LisäksiEKP otti osaa Kaakkois-Euroopan vakaussopi-mukseen liittyvään taloudellisen jälleenrakenta-misen, kehityksen ja yhteistyön työryhmään.

Clinica Pediatrica Ospedale ”S. Gerardo”, ItaliaPedrotti Riccardo ja Francesca Zavanone, nimetön työ

Luku VI

Maksujärjestelmät

ja arvopaperikaupan

selvitysjärjestelmät


1 Yleistä

Lausunto eurojärjestelmän asemastamaksujärjestelmien yleisvalvonnassa

Kesäkuussa 2000 antamassaan lausunnossaEKP:n neuvosto totesi, että maksujärjestelmienhäiriöttömän toiminnan edistäminen on keskei-nen osa keskuspankkien tehtäväkenttää ja liittyysuoraan niiden rahapoliittiseen ja rahoitusjärjes-telmän vakautta koskevaan vastuuseen. Luotet-tavat ja tehokkaat maksuja selvitysjärjestelmätovat välttämättömiä rahapolitiikan sujuvan to-teuttamisen kannalta ja edistävät osaltaan rahoi-tusjärjestelmän vakautta ja yleisön luottamustaeuroon. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi eu-rojärjestelmä seuraa tarkasti maksuja selvitys-järjestelmien kehitystä, tarjoaa maksuja kat-teensiirtopalveluja ja varmistaa, että sen ja yksi-tyisen sektorin hoitamissa järjestelmissä nou-datetaan niille asetettuja vaatimuksia. Euro-järjestelmän yleisvalvontavastuu, jonka piiriinkuuluvat sekä suuria maksuja välittävät pank-kienväliset maksujärjestelmät että pieniä mak-suja välittävät maksujärjestelmät, määritelläänEuroopan yhteisön perustamissopimuksen ar-tiklan 105 kohdassa 2 ja EKPJ:n perussäännössä(artiklat 3 ja 22).

EKP:n neuvosto määrittelee yhteisen yleisval-vontapolitiikan asettamalla tavoitteet ja nevaatimukset, jotka järjestelmien on täytettä-vä. Niihin alueisiin, jotka eivät varsinaisestikuulu yhteisen yleisvalvontapolitiikan piiriin,sovelletaan kansallisten keskuspankkien mää-rittelemiä menettelytapoja yhteisen politiikanmukaisesti. Kansalliset keskuspankit varmis-tavat yhteisen yleisvalvontapolitiikan täytän-töönpanon maksujärjestelmissä, jotka oikeu-dellisesti kuuluvat niiden toimivaltaan. Tietty-jen järjestelmien erityisominaisuuksien vuoksiEKP:n neuvosto voi kuitenkin uskoa näidenjärjestelmien yleisvalvonnan EKP:lle. Yhteisenyleisvalvontapolitiikan toteutuminen voidaanvarmistaa EKP:n säädöksillä EKPJ:n perussään-nön artiklan 22 mukaisesti tai näitä epäviralli-semmin keinoin (esimerkiksi moraaliin vetoa-minen, moral suasion). Tarkoituksenmukaisel-la koordinointi- ja raportointijärjestelmällävarmistetaan, että yleisvalvontapolitiikka onyhdenmukaista.

Eurojärjestelmän yleisvalvontapolitiikka pe-rustuu erityisesti systeemiriskien minimoin-nin periaatteisiin, jotka on esitetty Euroopantalousyhteisön jäsenvaltioiden keskuspank-kien pääjohtajien komitean raportissa ”Mini-mum common features for domestic paymentsystems” vuodelta 1993. EMUun valmistautu-misen yhteydessä tässä raportissa vahvistet-tiin turvallisuusvaatimukset, jotka oli esitettyG10-maiden vuonna 1990 julkaisemassa ra-portissa ”Report of the Committee on Inter-bank Netting Schemes of the Central Banksof the Group of Ten countries” (ns. Lam-falussyn raportti). Vuonna 2000 Lamfalussynraportin ensimmäisen vaatimuksen (joka edel-lyttää maksujärjestelmien perustuvan asian-mukaiseen lainsäädäntöön) toteutukseen liit-tyvää neuvontatyötä jatkettiin ja vaadittiin lau-suntoja euromääräisten suurten maksujenjärjestelmien ulkomaisista osapuolista. Elekt-ronista rahaa koskevan eurojärjestelmän yleis-valvontapolitiikan perusperiaatteina ovat nevaatimukset, jotka on esitetty EKP:n vuonna1998 elektronisesta rahasta laatimassa rapor-tissa ”Report on electronic money”.

Tämän vuoden alusta lähtien G10-maiden kes-kuspankkien pääjohtajien tammikuussa 2001hyväksymät, systeemiriskin kannalta olennais-ten maksujärjestelmien keskeiset periaatteet”Core principles for systemically importantpayment systems” ovat myös kuuluneet nii-hin vaatimuksiin, joita eurojärjestelmä sovel-taa yleisvalvontatehtävässään.

Valvontapöytäkirja

Koska maksujärjestelmien yleisvalvojien japankkivalvojien välinen tiivis yhteistyö edistääosaltaan rahoitusjärjestelmän riskien vähen-tämiseen tähtäävän yleisstrategian toteutumis-ta ja on sen vuoksi tärkeää, EKP ja eurojär-jestelmän ja euroalueen ulkopuolisten jäsen-valtioiden kansalliset keskuspankit maksu-järjestelmien yleisvalvojina ja EU:n pankkival-vontaviranomaiset ovat tehneet sopimuksenns. valvontapöytäkirjasta (Memorandum ofUnderstanding). Valvontapöytäkirja korvaa


aiemman, vuodesta 1994 lähtien voimassaolleen järjestelyn, ja siinä otetaan huo-mioon sekä eurojärjestelmän perustami-sen myötä syntynyt uusi institutionaalinen toi-mintaympäristö että eurojärjestelmän yleis-valvontatehtävä. Valvontapöytäkirjan paino-piste on maksujärjestelmien yleisvalvojien japankkivalvojien välisessä tietojen vaihdossa,joka keskittyy suuria maksuja välittäviin pank-kienvälisiin maksujärjestelmiin. Tietojen vaih-dolla pyritään varmistamaan näiden järjestel-mien ja järjestelmien osapuolten (luottolai-tokset ja sijoituspalveluyritykset) luotettavuusja vakaus. Lisäksi valvontapöytäkirja voidaanottaa lähtökohdaksi kehitettäessä pieniä mak-suja välittäviin järjestelmiin ja myös elektro-nista rahaa koskeviin järjestelmiin liittyvääyhteistyötä (ks. myös luku VII, osa 1).

Yhteistyö hakijamaiden kanssa

EKP osallistuu maksuja selvitysjärjestelmiä kos-kevaan monenväliseen yhteistyöhön EU:n jäse-nyyttä hakeneiden maiden kanssa. Vuonna 2000EKP keskittyi näissä maissa käynnissä oleviinmaksu- ja selvitysjärjestelmien keskeisiin uudis-tuksiin ja näkemysten vaihtoon hakuprosessiinliittyvistä maksujärjestelmäkysymyksistä. Tässäyhteydessä EKP järjesti helmikuun 2000 puoli-välissä merkittävän kaksipäiväisen seminaarin”Payment and settlement systems and the ac-cession process”, jossa käsiteltiin maksuja sel-vitysjärjestelmiä ja hakuprosessia. Seminaariinosallistui Euroopan komission edustajia ja jäsen-valtioiden ja 12 hakijamaan keskuspankkien edus-tajia. Lisäksi vuoden aikana luotiin ja ylläpidettiinkahdenvälisiä kontakteja ja yhteistyösuhteita.Vuonna 2001 yhteistyötä hakijamaiden kanssaon tarkoitus tiivistää. Tarkempia tietoja EKP:nsuhteista hakijamaihin on luvussa V.

2 Suuria maksuja välittävien maksujärjestelmien yleisvalvonta

Suuria euromääräisiä maksuja välittävätmaksujärjestelmät

Viisi suuria maksuja välittävää maksujärjestel-mää, jotka TARGETin lisäksi käsittelevät eu-romääräisiä maksuja, toimivat edelleen moit-teettomasti vuonna 2000. Nämä järjestelmätovat euroselvitysjärjestelmä (Euro 1), jotahoitaa Euro Banking Associationin (EBA) pe-rustama EBA Clearing Company, ja neljä ko-timaista järjestelmää eli Euro Access Frank-furt (EAF) Saksassa, Paris Net Settlement(PNS) Ranskassa, Servicio de Pagos Interban-carios (SPI) Espanjassa ja ns. POPS-järjestel-mä (pankkien on line -pikasiirrot ja sekit) Suo-messa.

EKP:n asema Euro 1:ssä on edelleen kolmita-hoinen. Sen lisäksi, että EKP vastaa yleisenkehityksen seurannan sisältävästä yleisvalvon-nasta, se tuottaa Euro 1:lle päivän lopetuk-seen liittyviä katteensiirtopalveluja. EKP pitäämyös yllä Euro 1:n likviditeettipoolia, joka onperustettu turvaamaan oikea-aikainen kat-teensiirto, mikäli jokin Euro 1:n osapuolistalaiminlöisi maksuvelvoitteensa oikea-aikaisen

täyttämisen. Euro 1:n jäsenistössä tapahtui joi-takin muutoksia vuonna 2000, sillä jotkin osa-puolet jäivät pois lähinnä pankkien välistenfuusioiden takia ja myös uusia jäseniä liittyijärjestelmään. Kaiken kaikkiaan osapuolten lu-kumäärä pysyi vakaana eli 72:na (joulukuun2000 lopussa).

Jatkuva linkitetty katteensiirto(Continuous Linked Settlement, CLS)

New Yorkissa perustettu Continuous LinkedSettlement Bank eli CLS-pankki (CLSB) onvahvistanut, että se aikoo hoitaa valuutta-kauppojen katteensiirrot maksu maksua vas-taan -periaatteella lokakuusta 2001 alkaen.Kuten Lamfalussyn raportissa esitetty yhteis-työhön perustuva yleisvalvonta edellyttää, Yh-dysvaltojen keskuspankilla on päävastuu CLS-järjestelmän yleisvalvonnasta, ja se on kutsu-nut järjestelmän yleisvalvontaan mukaanniiden maiden keskuspankit, joiden valuutaton hyväksytty järjestelmään. Suunnitelmienmukaan Englannin keskuspankki tulee toimi-maan sinä järjestelmän nimeävänä viranomai-


sena, jota Euroopan parlamentin ja EU:n neu-voston 19.5.1998 antamassa direktiivissä N:o98/26/EY selvityksen lopullisuudesta maksu-järjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjes-telmissä tarkoitetaan. Koska eurosta tuleeyksi ensimmäisistä CLS-järjestelmän katteen-siirtovaluutoista, eurojärjestelmä on seuran-nut järjestelmän kehitystä tarkasti ja ollut lä-heisessä yhteistyössä muiden keskeisten yleis-valvojien ja CLSB:n itsensä kanssa. CLSB:lleavataan piakkoin tili EKP:n maksumekanismis-sa (EPM) testauksia varten ja, mikäli CLS-järjestelmä hyväksytään lopullisesti, EKP avaaCLSB:lle tilin varsinaisia operaatioita varten.

Vuonna 2000 ja vuoden 2001 alkupuolella eu-rojärjestelmän edustajat tapasivat projektiajohtavan CLS Services -holdingyhtiön euro-alueen osakkeenomistajia keskustellakseenvaluuttakauppojen euromääräisen pään selvi-tykseen liittyvistä riskienhallintaa ja likvidiyttäkoskevista seikoista sekä operationaalisistakysymyksistä. Keskustelujen aiheina olivat lä-hinnä CLSB-operaatioiden vaikutukset suuriamaksuja välittäviin euroalueen maksujärjestel-miin ja euromääräiseen likviditeetinhallintaan.

Kirjeenvaihtajapankkitoiminnan kehityseuromääräisessä maksuliikenteessä

Eurojärjestelmän kannalta on tärkeää seuratapaitsi euromääräisiä suuria maksuja välittä-vien ja euromääräisiä pieniä maksuja välittä-vien maksujärjestelmien kehitystä myös mak-suliikennettä kokonaisuudessaan. Tätä varteneurojärjestelmä teki yhteistyössä euroalueenulkopuolisten jäsenvaltioiden keskuspankkien

kanssa kyselytutkimuksen kirjeenvaihtaja-pankkitoiminnan viimeaikaisesta kehityksestäEU:ssa. Tutkimuksesta ilmeni, että EMU jasen uusi maksujärjestelmäinfrastruktuuri, uu-det maksujärjestelmäaloitteet (esimerkiksipieniä maksuja välittävien maksujärjestelmienja CLS:n alueilla), tekninen kehitys ja rahoi-tussektorin keskittyminen ovat lähinnä olleetne tekijät, jotka ovat aiheuttaneet muutoksiakirjeenvaihtajapankkitoimintaan. Kaikki nämätekijät ovat johtaneet siihen, että kirjeenvaih-tajapankkitoiminta on keskittymässä muuta-mien markkinaosapuolten käsiin. Joistakinpankeista on tullut toisten pankkien selvitys-keskuksia, tai ne hoitavat uudentyyppisiä mak-sujärjestelyjä, joissa yhdistyvät kirjeenvaihta-japankkitoiminnan ja maksujärjestelmien piir-teet. Joissakin tapauksissa näiden markki-naosapuolten maksuliikenne on suurempi kuinedellä mainittujen pienehköjen, suuria euro-määräisiä maksuja välittävien maksujärjes-telmien liikevaihto. Keskittymisen odotetaanlisääntyvän entisestään vuonna 2002 euro-setelien ja -kolikkojen käyttöönoton myötä,sillä nykyisiä euroalueen maiden kansal-listen valuuttojen määräisiin maksuihin perus-tuvia kirjeenvaihtajapankkisuhteita ei enäätarvita.

Tämä kehitys vaikuttaa maksuliikenteen te-hokkuuteen, kilpailukykyyn ja riskeihin. Euro-järjestelmä seuraa kaikkia näitä osa-alueitayleisvalvonnan näkökulmasta. Koska pankeillaon keskeinen asema kirjeenvaihtajapankkitoi-minnassa, alan kehitystä ja vaikutuksia analy-soidaan yhteistyössä kansallisten pankkival-vontaviranomaisten kanssa.

3 Pieniä maksuja välittävien maksujärjestelmien yleisvalvonta

Maksuliikennepalvelut pientenulkomaanmaksujen välittämiseksi

Vuonna 2000 eurojärjestelmä järjesti entiseentapaan kokouksia säännöllisin väliajoin pank-kien, maksujärjestelmistä vastaavien tahojenja Euroopan luottosektoriyhdistysten (Euro-pean Credit Sector Associations) edustajienkanssa keskustelujen ja yhteistyön edistämi-

seksi, jotta syyskuussa 1999 julkaistussa, pie-niin ulkomaanmaksuihin liittyvien maksuliiken-nepalvelujen parantamista käsittelevässä ra-portissa ”Improving cross-border retailpayment services – the Eurosystem’s view”esitetyt tavoitteet voitaisiin saavuttaa suunni-tellussa aikataulussa. Tähän liittyvä ns. Prog-ress Report julkaistiin syyskuussa 2000. Ra-portissa tarkastellaan, miten pankki- ja mak-


sujärjestelmäsektori on edennyt tavoitteissaansitten edellisen raportin julkistamisen vuonna1999. Lisäksi siinä esitetään tavoitteidenpohjalta tehty väliarvio elokuun 2000 lop-puun saakka ja kartoitetaan avoinna oleviakysymyksiä. Raportista ilmenee, että pankki-ja maksujärjestelmäsektori on sitoutunut eu-rojärjestelmän tavoitteiden saavuttamiseen.Maasta toiseen välitettävien pienten tilisiirto-jen entistä tehokkaampaan käsittelyyn tähtää-vissä valmisteluissa on myös edistytty. Käyt-töön on otettu muun muassa standardit, jot-ka mahdollistavat maksumääräysten täysinautomaattisen käsittelyn (straight-throughprocessing, STP). Lisäksi EBA on perustanutpieniä ulkomaanmaksuja välittävän maksujär-jestelmän (Step 1, ks. jäljempänä), ja maksuta-seen raportointivaatimusten vähentämiseenvuodesta 2002 alkaen tähtäävässä työssä onedistytty merkittävästi. Eurojärjestelmä onkuitenkin kartoittanut joitakin ratkaisemattajääneitä kysymyksiä. Se katsoo, että pankkienja maksujärjestelmistä vastaavien tulisi sitou-tua julkisesti maksumääräysten täysin auto-maattisen käsittelyn mahdollistavien standar-dien käyttöönottoon mahdollisimman pian. Li-säksi asiakaspalvelun hinnoittelussa tulisiedistyä ja pyrkiä siihen, ettei maksunsaajaltaperittäisi kuluja, jos maksaja on ilmoittanutvastaavansa kaikista kuluista. Euroopan luot-tosektoriyhdistykset kehittävät parhaillaanratkaisua tähän ongelmaan. Eurojärjestelmätunnustaa, että tavoitteiden saavuttaminen eiriipu pelkästään pankeista vaan myös yrityk-sistä ja asiakkaista, joiden tulisi antaa täysinautomaattisen käsittelyn edellyttämät riittä-vät tiedot laskuissaan ja maksumääräyksissään.Eurojärjestelmä on tämän vuoksi pyytänytpankki- ja maksujärjestelmäsektoria käynnis-tämään tiedotuskampanjan.

Eurojärjestelmä tulee edelleen seuraamaankiinteästi pankkisektorin toimintaa ja sitä, mi-ten se edistyy tavoitteiden saavuttamisessa.Näin voidaan varmistaa, että valmistelut vii-me kädessä johtavat Euroopan kansalaisia tyy-dyttäviin palveluihin. Tarkoituksena on edel-leen järjestää kokouksia ja työpajoja, joihinosallistuu eurojärjestelmän ja markkinaosa-puolten edustajia.

EBAn Step 1 -palvelu

Vastatakseen pieniin ulkomaanmaksuihin liit-tyviä maksuliikennepalveluja koskeviin euro-järjestelmän tavoitteisiin EBA kehitti pieniäulkomaanmaksuja välittävän palvelun, jossakäytetään suuria maksuja välittävän Euro1 -maksujärjestelmän teknisiä ratkaisuja. Pal-velun nimi on ”STEP 1” (johdettu sanoista”Straight-Through Euro Processing”), ja seotettiin käyttöön 20.11.2000. STEP 1 -järjes-telyyn osallistuva pankki voi välittää pieniämaksuja toisille STEP 1 -osapuolille ja saadavastaavasti maksuja näiltä. Samoin pankki voisiirtää nettoutetut saldot sellaisen pankinkautta, joka on osapuolena suuria maksujavälittävässä Euro 1 -maksujärjestelmässä (sel-vityspankki). Tähän mennessä 21 pankkia onliittynyt STEP 1 -palveluun. STEP 1 muodos-tunee EBAn jatkokehityksen ytimeksi pieniäulkomaanmaksuja välittävien maksujärjestel-mien kehittelyssä.

EKP on arvioinut STEP 1:tä maksujärjestel-mien yleisvalvonnan näkökulmasta. STEP 1:narviointi ei ole keskittynyt itse STEP 1:eenvaan pikemminkin sen mahdolliseen vaikutuk-seen Euro 1:n luotettavuuteen ja häiriöttö-mään toimintaan ja sellaiseen Euro 1 -järjes-telmän osapuoleen, joka toimii STEP 1 -pank-kien selvityspankkina. Arvioinnin perusteellaEKP:n neuvosto vahvisti, ettei se vastustaSTEP 1:n käyttöönottoa. EKP tulee edelleen-kin seuraamaan STEP 1:n jatkokehittelyä.STEP 1:n täysimittaista vaikutusta eurojärjes-telmän tavoitteiden saavuttamiseen pieniin ul-komaanmaksuihin liittyvissä maksuliikennepal-veluissa voidaan arvioida vasta, kun se onollut toiminnassa jonkin aikaa.

Elektroninen raha

Eurojärjestelmä seuraa jatkuvasti elektroni-seen rahaan liittyvää kehitystä ja sen vaiku-tuksia keskuspankkien kannalta. Vuonna 2000eurojärjestelmä teki aktiivista yhteistyötä Eu-roopan yhteisön toimielinten kanssa elektro-nisen rahan liikkeeseenlaskijoiden (electronicmoney institutions, ELMIs) sääntelyn toteut-tamiseksi. Yhteistyön tuloksena julkistettiin


27.10.2000 Euroopan parlamentin ja EU:nneuvoston direktiivi N:o 2000/46/EY sähköi-sen rahan liikkeeseenlaskijoiden liiketoimin-nan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toimin-nan vakauden valvonnasta ja Euroopan parla-mentin ja EU:n neuvoston direktiivi N:o 2000/28/EY luottolaitosten liiketoiminnan aloitta-miseen ja harjoittamiseen liittyvän direktiivinN:o 2000/12/EY muuttamisesta. Uusi sään-nöstö edistää osaltaan merkittävästi niitä ta-voitteita, joita EKP:llä on ollut rahapolitiik-kaan, vakauden valvontaan ja maksujärjestel-miin liittyvissä kysymyksissä.

Erityistä huomiota kiinnitettiin myös elektro-nisen rahan järjestelmien teknisiin turvalli-suusratkaisuihin ja niiden keskinäiseen toimi-vuuteen euroalueella. Eurojärjestelmä arvioiparhaillaan elektronisen rahan järjestelmiinliittyviä erilaisia ratkaisuja ja markkinoidenaloitteita, koska se pitää näitä tekijöitä tär-keinä järjestelmien luotettavan toiminnan jarikollisen väärinkäytön estämisen kannalta.

Euromääräisiä pieniä maksuja välittävienmaksujärjestelmien valmistautuminenvuoden 2002 käteisrahan vaihtoon

Vuonna 2000 EKP ja euroalueen kansalliset kes-kuspankit alkoivat koota tietoja siitä, missä vai-heessa euron lopullista käyttöönottoa 1.1.2002koskevat valmistelut olivat. Selvitykset liittyivätmyös komission 11.10.2000 antamaan suosituk-seen toimenpiteistä, joilla helpotetaan talouden-toimijoiden valmistautumista käteisen euronkäyttöönottoon. Maksu- ja selvitysjärjestelmissäpainopiste on sekä pieniä maksuja välittävienmaksujärjestelmien, kuten automatisoitujen sel-vitysjärjestelmien (automated clearing houses,ACHs), kassajärjestelmien (point-of-sale, POS)ja elektronisen rahan järjestelmien, että niissäkäytettävien välineiden valmisteluissa. Toistai-seksi käytettävissä olevat tiedot eivät viittaa yli-pääsemättömiin ongelmiin. EKP ja kansallisetkeskuspankit seuraavat kehitystä tiiviisti kokovuoden 2001.

4 Muu maksujärjestelmiin liittyvä toiminta

Helmikuussa 2000 EKP julkisti Euroopanunionin maksujärjestelmiä käsittelevän asiakir-jan ”Payment systems in the European Union:Addendum incorporating 1998 figures”, jollavuonna 1996 julkaistun vastaavan raportin”Payment systems in the European Union”(ns. Blue Book) tilastotiedot päivitettiin vuo-den 1998 luvuilla. Koska vuoden 1996 jälkeenon tapahtunut olennaisia muutoksia, EKP on

läheisessä yhteistyössä kansallisten keskus-pankkien kanssa työstänyt Blue Bookin uutta,kolmatta laitosta, joka on tarkoitus julkistaavuoden 2001 toisella neljänneksellä. Se tuleeolemaan ajantasainen, uudelleen jäsennettykuvaus euroalueen ja EU:n jäsenvaltioidenmaksujärjestelmistä ja arvopaperikaupan sel-vitysjärjestelmistä, ja siihen sisällytetään vuo-den 1999 tilastotiedot.

5 Arvopaperikaupan selvitysjärjestelmät

Eurojärjestelmän kannalta arvopaperikaupanselvitysjärjestelmien häiriötön toiminta onyleensäkin tärkeää. Tähän on useita syitä.

Ensinnäkin EKPJ:n perussäännön mukaan kes-kuspankkiluottoa myönnetään rahapolitiik-kaan tai maksujärjestelmiin liittyviin operaa-tioihin ainoastaan riittävää vakuutta vastaan.Koska vakuudet suureksi osaksi toimitetaanarvopaperikaupan selvitysjärjestelmien kaut-

ta, niiden asianmukainen toiminta on rahapo-liittisten operaatioiden sujuvan toteuttamisenedellytyksenä.

Toiseksi arvopaperikaupan selvitysjärjestelmätja maksujärjestelmät liittyvät kiinteästi toisiin-sa. Mikäli arvopaperikaupan selvitysjärjestel-miin kohdistuisi äkillisiä häiriöitä, markkinateivät ehkä saisi käyttöönsä arvopaperikaupois-ta syntyvää likviditeettiä ja markkinoilla saat-


taisi esiintyä likviditeettipulaa. Tämä puoles-taan voisi laukaista systeemihäiriön suuriamaksuja välittävissä maksujärjestelmissä.

Eurojärjestelmän kannalta tärkeitä ovat myösarvopaperikaupan selvitysyhteisöt, sillä ne hoi-tavat yhä enemmän tiettyjä, yleensä arvopa-perikaupan selvitysjärjestelmille kuuluneitatehtäviä, kuten selvitysohjeiden täsmäytystäja nettoutusta.

Arvopaperikaupan selvitysjärjestelmienarviointi

Vuonna 1998 eurojärjestelmä arvopaperikau-pan selvitysjärjestelmien käyttäjänä asetti luot-to-operaatioissaan käytettäviä EU-maiden ar-vopaperikaupan selvitysjärjestelmiä koskevatvaatimukset ja arvioi näitä järjestelmiä vaati-muksiinsa nähden. Arvioinnin tulokset ja listahyväksytyistä arvopaperikaupan selvitysjärjes-telmistä sekä niiden käyttöä koskevat rajoi-tukset on julkistettu EKP:n verkkosivuilla.

Eurojärjestelmä arvioi arvopaperikaupan sel-vitysjärjestelmiä toisen kerran vuonna 1999ja kolmannen kerran vuonna 2000 päivittääk-seen hyväksyttyjen arvopaperikaupan selvitys-järjestelmien listan ja niiden käyttöä koskevatrajoitukset. Nämä julkistettiin helmikuussa2001. Arvopaperikaupan selvitysjärjestelmätovat vuonna 2000 pyrkineet täyttämään niitäkoskevat vaatimukset entistä paremmin. Näinollen tällä hetkellä kahdeksaa EU:ssa sijaitse-vaa arvopaperikaupan selvitysjärjestelmää voi-daan käyttää ilman ennakkorajoituksia. Vaati-musten entistä tarkempi noudattaminen ai-heuttaa muutoksia Euroopan arvopaperi-kaupan selvitysjärjestelmissä. Nämä järjestel-mät ovat myös voimakkaasti keskittymässäsekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tässäyhteydessä neljä arvopaperikaupan selvitys-järjestelmää (CBISSO Irlannissa, CGO Isossa-Britanniassa sekä LDT ja CAT Italiassa) onpoistettu hyväksyttyjen selvitysjärjestelmienlistalta. Ryhmä muita arvopaperikaupan selvi-tysjärjestelmiä on ilmoittanut sopineensa fuu-sioitumisesta (esimerkiksi Deutsche BörseClearing ja Cedel aikovat fuusioitua ja muo-dostaa Clearstreamin ja Euroclear aikoo fuu-

sioitua Sicovamin, Necigefin ja CIKin kanssa).Keskittyminen on kuitenkin johtanut teknis-ten ja operationaalisten ratkaisujen integroi-tumiseen eikä niinkään arvopaperikaupan sel-vitysjärjestelmien lukumäärän varsinaiseen su-pistumiseen.

Linkkien arviointi

Eurojärjestelmä on edelleenkin arvioinut ar-vopaperikaupan selvitysjärjestelmien välisiälinkkejä politiikkansa mukaisesti. Se pyrkii po-litiikallaan rohkaisemaan markkinaosapuoliakehittämään ratkaisuja toisessa jäsenvaltiossaolevien vakuuksien käyttöön ja edistämäänEuroopan rahoitusmarkkinoiden integroitu-mista. Toistaiseksi arvioidut linkit mahdollis-tavat vakuuksien toimituksen maasta toiseenvastikkeettomasti.

Vuonna 1999 eurojärjestelmä arvioi yhteensä47 linkkiä, joiden se katsoi täyttävän niilleasetetut vaatimukset. Eurojärjestelmän ar-vioinnit jatkuivat helmikuussa, toukokuussa jalokakuussa 2000, ja niiden perusteella hyväk-syttiin yhteensä 64 linkkiä.

Koska CBISSO, CGO, LDT ja CAT kuitenkinpoistettiin hyväksyttyjen arvopaperikaupanselvitysjärjestelmien listalta, hyväksyttyjenlinkkien kokonaismäärä oli vähentynyt 62:eenjoulukuun 2000 loppuun mennessä (ajantasai-nen lista on EKP:n verkkosivuilla).

Euroopan arvopaperimarkkinoidenintegroituminen

Eurojärjestelmä pitää arvopaperimarkkinoidenintegroitumista erittäin tärkeänä kysymykse-nä, ja sen vuoksi se haluaa selvittää niitä mark-kinoiden infrastruktuurin ominaisuuksia, joillaon ratkaiseva merkitys integraatiossa. Mark-kinaosapuolten kanssa tiiviissä yhteistyössä onselvitetty, että seuraavat tekijät ovat esteenäEuroopan rahoitusmarkkinoiden integroitumi-selle ja edellyttävät asiaan puuttumista:

• arvopaperikaupan toimitus maksua vastaan-periaatteella toimivan, maasta toiseen ta-


pahtuvan selvityksen menettelytapojen ke-hittymättömyys

• vakuudellisia operaatioita kuten repokaup-poja oikeudellisesti sitovien yleissopimus-ten kirjavuus (eurojärjestelmä on ollut mu-kana keskusteluissa vakuudellisten operaa-tioiden yhdenmukaistetun lainsäädännönkehittämiseksi)

• arvopaperikaupan selvitysjärjestelmien me-nettelytapojen ja vakuuskäytäntöjen epä-yhtenäisyys

• lainsäädännön sekä sääntely- ja verotusjär-jestelmien erilaisuus.

Mitarbeiterkinder der Luxair S.A., LuxemburgPaule Lemmer, ’’Tracing the EURO’’

Luku VII

Rahoitusjärjestelmän vakaus ja

luottolaitosten toiminnan

vakauden valvonta


1 Julkaistu 8.4.2000.

1 Rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyvän instituutiorakenteenkehitys

Euroalueen ja EU:n pankki- ja rahoitustoimin-nan integraation syvenemisen vuoksi EU:n vi-ranomaiset arvioivat vuoden 2000 aikana uu-delleen rahoitusjärjestelmän vakautta koskeviainstitutionaalisia järjestelyjä ja sääntelyjärjestel-mää. Tällöin jouduttiin pohtimaan kahta kysy-mystä. Ensinnäkin sitä, miten nykyiset institu-tionaaliset järjestelyt pystyvät sopeutumaanrahoitusmarkkinoiden muutoksiin ja turvaa-maan riittävän hyvin rahoitusjärjestelmän va-kauden. Toiseksi pohdittiin, jääkö sääntely-järjestelmä mahdollisesti jälkeen rahoitus-markkinoiden kehityksestä, mikä puolestaanhaittaa markkinoiden integroitumista. Molem-pia kysymyksiä käsiteltiin seuraavissa ad hoc-ryhmissä: talous- ja rahoituskomitean (Eco-nomic and Financial Committee, EFC) perus-tama rahoitusjärjestelmän vakautta pohtivatyöryhmä Working Group on Financial Stabi-lity ja EU:n ministerineuvoston talous- ja fi-nanssiasioista päättävän kokoonpanon (Eco-fin-neuvosto) perustama asiantuntijaryhmä,joka käsittelee Euroopan arvopaperimarkkinoi-den sääntelyä (Committee of Wise Men on theRegulation of European Securities Markets). EKPseurasi tiiviisti näitä aloitteita, koska se pitääerittäin tärkeänä, että euroalueen ja EU:n insti-tuutiorakenne ja sääntelyjärjestelmä ovatsellaiset, että ne pystyvät sekä tehokkaastivarmistamaan rahoitusjärjestelmän vakaudenettä edistämään rahoitusmarkkinoiden integraa-tion syvenemistä.

Talous- ja rahoituskomitean työryhmän (EFCWorking Group) raportissa rahoitusjärjestel-män vakaudesta ”Report on Financial Stabili-ty”1 todetaan, että nykyiset institutionaalisetjärjestelyt tarjoavat yhdenmukaisen ja jousta-van perustan rahoitusjärjestelmän vakaudenturvaamiseksi yhä integroituneimmilla mark-kinoilla mutta että niiden operationaalinentoimivuus edellyttää parannuksia. Raportissaesitetään erityisesti neljä suositusta käytän-nön järjestelyjen sopeuttamiseksi rahoitussek-torin vallitsevaan kehitykseen: 1) toimialojenväliset rajat ylittävän yhteistyön vahvistami-nen EU:n tasolla pankki-, arvopaperi- ja va-kuutusvalvojien kesken muun muassa selven-

tämällä ja laajentamalla suurten rahoitusryh-mien koordinoivan valvojan käsitettä, 2) suu-ria rahoituslaitoksia ja markkinoiden kehitys-tä koskevien tietojen vaihdon lisääminen sekäeri valvontaviranomaisten kesken että valvon-taviranomaisten ja keskuspankkien välillä,3) valvojien ja keskuspankkien välisen yhteis-työn vahvistaminen sellaisten mahdollisten ra-hoitusongelmien ratkaisemiseksi, joiden vai-kutukset ulottuvat maasta toiseen, ja 4) työs-kentely valvontakäytäntöjen lähentämiseksi.

EKP tukee raportin näkemyksiä. Kun otetaanhuomioon rahoitusmarkkinoiden tämänhetki-nen kehitys ja se, että luottolaitosten vakau-den valvonta pysyy kansallisena vastuualuee-na, valvojien välinen sujuva yhteistyö on tar-peen, sillä se helpottaa ennalta ehkäiseviin jakorjaaviin toimiin ryhtymistä euroalueen jaEU:n rahoitusjärjestelmän vakauden ylläpitä-miseksi.

Talous- ja rahoituskomitea on lähettänyt ra-hoitusjärjestelmän vakautta käsittelevän ra-portin kaikille asianomaisille EU:n komiteoille japyytänyt näitä samalla ryhtymään virallisiin toi-miin suositusten toteuttamiseksi ja raportoi-maan, miten asiassa on edistytty. Pankkival-vonnan keskeiset elimet ovat EKPJ:n pankki-valvontakomitea (Banking SupervisionCommittee, BSC), pankkialan neuvoa-antavakomitea (Banking Advisory Committee, BAC)ja Groupe de Contact (GdC) -niminen yh-teistyöelin. Kaikissa näissä elimissä työsken-nellään parhaillaan suositusten toteuttamiseksija monenvälisen yhteistyön lisäämiseksi. Pai-nopistealueena on erityisesti valvontakäytän-töjen lähentäminen, joka on innovatiivisin jahaastavin työkenttä. Groupe de Contact, jokaon jo pitkään toiminut valvontakäytäntöjenyhteistyöfoorumina, on erittäin aktiivinen täs-sä asiassa. EKPJ:n pankkivalvontakomitea kes-kittyy erityisesti järjestelmien vakauteen vai-kuttaviin valvontajärjestelyihin ja näkökohtiin,


2 Osanottajat ovat EKPJ:n pankkivalvontakomitea, neuvoa-antavapankkialan komitea, Groupe de Contact, High Level SecuritiesSupervisors Committee (HLSS), Forum of European SecuritiesCommissions (FESCO), Insurance Committee (IC) ja InsuranceConference.

jotka edellyttävät eurojärjestelmän / EKPJ:nja pankkivalvojien välistä yhteistyötä.

Eurojärjestelmän / EKPJ:n ja pankkivalvojienvälisen yhteistyön puitteissa EU:n maksujär-jestelmien yleisvalvojat (mukaan lukien EKP)ja EU:n pankkivalvojat ovat sopineet yhteis-työtä ja tietojen vaihtoa koskevasta valvonta-pöytäkirjasta (Memorandum of Understanding)(ks. myös luku VI). Sopimus korvaa aiemman,vuodesta 1994 voimassa olleen järjestelyn.EU:n pankkivalvojat olivat mukana valvonta-pöytäkirjan valmisteluissa EKPJ:n pankkival-vontakomitean välityksellä. Uudella järjeste-lyllä – sitä tarvitaan, koska maksujärjestel-mien yleisvalvonnan ja luottolaitostentoiminnan vakauden valvonnan yhteisenä ta-voitteena on varmistaa rahoitusjärjestelmänvakaus – pyritään sopeutumaan EMUn perus-tamisen mukanaan tuomaan muutokseen näi-den kahden valvontatehtävän keskinäisessävuorovaikutuksessa. Valvontapöytäkirjassa yh-teistyötä ja tietojen vaihtoa tarkastellaan kol-men erilaisen tilanteen näkökulmasta, nimit-täin 1) maksujärjestelmän ja siihen osallistu-misen mahdollistavien sovellusten perustami-sen, 2) normaalin toiminnan ja 3) kriisinhal-lintatilanteiden näkökulmasta.

Myös yhteistyö eri toimialojen valvojien keskenedistyi merkittävästi, mihin vaikutti erityisestieri alojen valvojien pyöreän pöydän yhteis-

työelimen (Cross-Sector Roundtable of Re-gulators) perustaminen. Kaikki asianomaisetEU:n komiteat osallistuvat pyöreän pöydänkeskusteluihin2, ja yhteistyöllä on Euroopankomission tuki. Tämä epävirallinen foorumiantaa mahdollisuuden entistä syvempään tie-tojen vaihtoon eri alojen valvojien kesken yh-teisesti kiinnostavista asioista.

Eurojärjestelmä on myös kiinnostunut arvo-paperimarkkinoiden integroitumisen syvenemises-tä. Koska eurojärjestelmän tehtävä on edistäämaksujärjestelmien häiriötöntä toimintaa jatukea luottolaitosten toiminnan vakauden val-vonnasta ja rahoitusjärjestelmän vakaudestavastaavien kansallisten viranomaisten politii-kan sujuvaa toteuttamista, se kannustaaEKP:tä entistä voimakkaammin seuraamaan jaarvioimaan arvopaperimarkkinoiden infra-struktuurien ja sääntelyjärjestelmien kehitys-tä. Tästä syystä EKP osallistui aktiivisesti Eu-roopan arvopaperimarkkinoiden sääntelyäpohtivan asiantuntijatyöryhmän käynnistä-mään konsultaatioon. Ecofin-neuvosto onvaltuuttanut työryhmän arvioimaan arvopa-perimarkkinoiden sääntelyn nykytilaa ja te-kemään ehdotuksia rahoitusmarkkinoiden in-tegraation esteiden purkamiseksi. Kaiken kai-kiaan EKP kannattaa työryhmän ehdotuksiaentistä joustavamman ja tehokkaamman sään-telyn aikaansaamiseksi EU:n tasolla.

2 Pankkisektorin kehitys

Euroalueen pankki- ja rahoitusmarkkinoidenintegroituminen jatkui edelleen vuonna 2000,mikä on lisännyt tuntuvasti maasta toiseenulottuvien tukkupankkitoimintojen ja arvopa-perisalkkujen ulkomaisten erien merkitystä.Sen sijaan anto- ja ottolainaustoiminta on huo-mattavassa määrin segmentoitunut kansallisik-si tai alueellisiksi markkinoiksi. Joulukuussa2000 pankkitalletuksista 85 % ja pankkilainois-ta (lukuun ottamatta pankkienvälisiä transak-tioita) 95 % oli liiketoimintaa kotimaisten vas-tapuolten kesken (ks. taulukko 13). Tilanneon kuitenkin toinen, kun pankkienväliset trans-aktiot otetaan huomioon. Maasta toiseen eu-roalueella välitettävien pankkienvälisten

transaktioiden osuus on kasvanut vakaasti yh-teisen rahan ja yhteisen rahapolitiikan myötäja oli yli 50 % sekä vakuudettomien sopimus-ten että reposopimusten pankkienvälistenmarkkinoiden bruttotransaktioiden kokonais-määrästä. Lainat muissa euroalueen maissa si-jaitseville pankeille kasvoivat joulukuussa 1998tilastoidusta 16,6 prosentista 17,6 prosenttiin(joulukuussa 2000) kaikista pankkienvälisistä


3 Ks. EKP:n huhtikuussa 2000 julkaisema raportti ”Asset pricesand banking stability”.

4 Ks. EKP:n joulukuussa 2000 julkaisema raportti ”EU banks’margins and credit standards”.

lainoista, kun taas muilta euroalueen mailtaolevien muiden saamisten (mukaan lukien kiin-teäkorkoiset arvopaperit ja rahamarkkinapa-perit) osuus kasvoi samana ajanjaksona 14,5prosentista 19,8 prosenttiin. Euroalueenpankkien arvopaperisalkkujen koostumukses-sa näkyy myös suuntaus hajauttaa salkkujakansainvälisille arvopaperimarkkinoille. Muissaeuroalueen maissa ja ulkomailla liikkeeseenlaskettujen kiinteäkorkoisten instrumenttienosuus on kasvanut vakaasti vuodesta 1998lähtien.

Tasetietojen analysointi ei kuitenkaan annatäydellistä selvitystä pankkien ulkomaisesta lii-ketoiminnasta, koska näihin tietoihin ei sisällytiettyjä palveluita, joiden osuus on kasvanuterityisen voimakkaasti viime aikoina. Tämäkoskee esimerkiksi palkkioperusteisia toimin-toja, kuten yritysrahoitusta ja omaisuuden-hoitopalveluita.

Pankkien väliset yhteydet lisääntyvät jatku-vasti ja rahoitusmarkkinoiden yleinen kehitysvaikuttaa niiden liiketoimintaan. Koska myöseurojärjestelmän tehtävänä on tukea luotto-laitosten toiminnan vakauden valvontaa ja ra-hoitusjärjestelmän vakautta koskevan politii-kan sujuvaa toteuttamista, on katsottu tar-peelliseksi kehittää edelleen EKPJ:n pank-kivalvontakomitean toimintaa kahden päälin-jauksen mukaan.

Ensinnäkin pankkisektoria koskevan makrova-kauden analyysin analyyttisiä välineitä on tar-kennettu ehdottamalla kattavaa pankkisekto-rin systeemiriskin valvontaa EU:n ja euro-alueen näkökulmasta. Systeemiriskin valvontaperustuu tilastotietojen ja kansallisten valvon-taviranomaisten kvalitatiivisten ja mahdolli-suuksien mukaan ennakoivien arvioiden käyt-töön, ja valvonnan avulla on tarkoitus kar-toittaa ja seurata systemaattisesti tapahtumiatai kehitystä, jotka saattavat uhata pankkisek-torin vakautta. Analyysin pohjana olevan sekäkeskuspankeilta että valvojilta saadun tietoai-neiston kehittämisessä on edistytty merkittä-västi. On myös kehitetty joukko ns. makrova-kauden indikaattoreita, ja keinoja tietoaineis-ton kehittämiseen tutkitaan edelleen.

EKPJ:n pankkivalvontakomitea arvioi vuonna2000 ensimmäisen kerran EU:n pankkisektorinvakautta, ja arviointeja on tarkoitus jatkaavastaisuudessa säännöllisin väliajoin. EU:n jaeuroalueen järjestelmien vakauden säännölli-sen seurannan avulla on myös mahdollista tun-nistaa ne erityiskysymykset, jotka vaativat li-säselvitystä. Ensimmäisessä arvioinnissa pyrit-tiin erityisesti selvittämään varallisuushintojenmuutosten vaikutuksia EU:n pankkisektoriin3

ja EU:n pankkien korkomarginaaleja ja luo-tonannon ehtoja4. Keskeisenä havaintona oli,että pankkien luotonannon korkomarginaalitovat kaventuneet viime vuosina (syyskuusta1997 syyskuuhun 2000), minkä on paljolti kat-sottu johtuneen jatkuvasta kilpailun kiristymi-sestä. Erityisesti maasta toiseen ulottuva kil-pailu on kiristynyt joillakin alueilla. Pohjois-maiden ja Ison-Britannian ja Irlannin markkinatovat selviä esimerkkejä alueellisten rahoitus-markkinoiden integroitumisesta, kun taas ns.etäpankkitoiminnan kasvu on lisännyt uusienmarkkinoille tulijoiden aiheuttamaa kilpailu-painetta. Jotta antolainausmarginaalien kaven-tuminen pysyisi kestävällä pohjalla, pankkientulisi noudattaa tervettä luotonantopolitiik-kaa, käyttää asianmukaisia riskienhallintajär-jestelmiä ja varmistaa tehokas kustannustenvalvonta sekä saamisten hyvä laatu ja pää-oman riittävyys. Valvontaviranomaisten yleis-arvio antaa pankkien luotonantopolitiikastakaiken kaikkiaan tyydyttävän kuvan, vaikka onilmeistä, että pankkien sisäiset arviointijärjes-telmät perustuvat usein pikemminkin vallitse-vaan taloustilanteeseen kuin lainasalkkujenlaadullisiin muutoksiin suhdannevaiheen aika-na. On kuitenkin jo joitakin esimerkkejä siitä,että pankit pyrkivät arvioimaan lainasalkkujenlaadullista kehitystä pitkällä aikavälillä kokosuhdannevaiheen yli.

EKPJ:n pankkivalvontakomitea on myös tehos-tanut EU:n pankkijärjestelmien keskeisten ra-kenteellisten muutosten analysointia. Analyysi onedistänyt merkittävästi kansallisten valvonta-viranomaisten työtä. Analyysin avulla nämä


Taulukko 13.Kotimainen ja ulkomainen liiketoiminta euroalueen rahalaitosten (pl. keskuspankit)taseissa

Miljardia euroa, ellei toisin mainita

Joulukuu 1997 Joulukuu 1998 Joulukuu 1999 Joulukuu 2000

Pankkienväliset saamiset yhteensä 1) 4 681 4 981 5 355 5 689Lainat rahalaitoksille (pl. keskuspankit) 3 886 4 087 4 303 4 465

kotimaahan (%) 59,7 61,4 62,1 60,8muihin euroalueen maihin (%) 15,2 16,6 17,5 17,6ulkomaille (%) 25,1 22,0 20,4 21,6

Muut saamiset rahalaitoksilta (pl. keskuspankit)(arvopaperit ja rahamarkkinapaperit) 795 894 1 052 1 224

kotimaasta (%) 80,0 78,2 72,7 68,1muista euroalueen maista (%) 12,7 14,5 18,4 19,8ulkomailta (%) 7,3 7,3 8,9 12,1

Lainat yleisölle yhteensä 2) 5 887 6 296 6 789 7 392kotimaahan (%) 91,8 91,6 90,8 90,2muihin euroalueen maihin (%) 2,3 2,6 3,0 3,2ulkomaille (%) 5,9 5,8 6,2 6,6

Yleisön liikkeeseen laskematkiinteäkorkoiset arvopaperit 2) 1 416 1 503 1 597 1 548

kotimaasta (%) 71,2 66,9 60,1 54,6muista euroalueen maista (%) 16,0 19,2 24,5 26,5ulkomailta (%) 12,8 13,9 15,4 18,9

Osakkeet ja osuudet 379 478 604 745

Muut saamiset 1 019 1 014 1 190 1 322

Saamiset yhteensä 13 382 14 272 15 535 16 696

Pankkienväliset talletukset yhteensä 4 104 4 469 4 883 5 179kotimaasta (%) 58,9 58,5 57,4 55,2muista euroalueen maista (%) 14,5 15,7 16,1 15,5ulkomailta (%) 26,6 25,8 26,5 29,3

Yleisön talletukset yhteensä 2) 5 074 5 343 5 645 5 991kotimaasta (%) 88,5 87,6 85,8 84,6muista euroalueen maista (%) 5,5 5,6 5,3 5,2ulkomailta (%) 6,0 6,8 8,9 10,2

Kiinteäkorkoiset arvopaperit 3) 2 064 2 281 2 613 2 831

Pääoma ja rahastot 688 744 838 924

Muut velat 1 452 1 435 1 556 1 771

Velat yhteensä 13 382 14 272 15 535 16 696

Lähde: EKP.1) Ei sisällä osakkeita.2) Sisältää julkisyhteisöt.3) Sisältää rahamarkkinapaperit.

ovat voineet kartoittaa tärkeitä kysymyksiä jaalueita, joilla entistä tiiviimpi seuranta ja val-vontakäytäntöjen mukauttaminen on tarpeen.Selvitykset, joita oli aiemmin tehty EMUn jateknisen kehityksen mahdollisista vaikutuksis-ta EU:n pankkijärjestelmiin ja EU-maiden pank-kien tuottorakenteeseen5, jatkuivat vuon-na 2000, ja niiden painopistealueina olivatfuusioiden ja yrityskauppojen aiheuttamienpankki- ja rahoitussektorin uudelleenjärjeste-lyjen vaikutukset6 ja pankkien osallistuminenvarallisuudenhoitoon eli yksityispankki- ja omai-suudenhoitotoimintaan.

EU:n pankkijärjestelmässä on jo useiden vuo-sien ajan tehty uudelleenjärjestelyjä. Tammi-kuusta 1995 kesäkuuhun 2000 fuusioiden jayrityskauppojen kohteina olivat enimmäkseenkotimaiset pankit ja erityisesti pienet laitok-set. Keskittyminen oli aluksi kansallista, ja senäkyi selvimmin pienissä maissa. Sitä vastoinjoidenkin suurten maiden pankkimarkkinat

5 Ks. EKP:n vuosien 1998 ja 1999 vuosikertomukset.6 Ks. EKP:n joulukuussa 2000 julkaisema raportti ”Mergers and

acquisitions involving the EU banking industry – facts andimplications”.


ovat yhä melko pirstaleiset, vaikka keskitty-minen onkin lisääntynyt. Viime aikoina fuu-siot ja yrityskaupat ovat lisääntyneet, ja niissäon ollut yhä useammin mukana suurehkojalaitoksia. Kansainvälisissä pankkifuusioissa jayrityskaupoissa mukana on useimmiten ollutvähintään yksi Euroopan talousalueen (ETA)ulkopuolinen laitos. Joitakin alueellisia pank-kiryhmiä ja useilla aloilla toimivia yrityksiä onperustettu, mutta maasta toiseen tehtävienfuusioiden ja yrityskauppojen selvää trendiäei ole voitu todeta Euroopan talousalueella,EU:ssa tai euroalueella. Kehitystä vauhditta-vat muutosvoimat eivät kuitenkaan jää kan-sallisten rajojen sisäpuolelle. Se, että yritys-kauppojen osapuolina on yhä useammin suu-ria luottolaitoksia, näyttää liittyvän EU:n jaeuroalueen raha- ja pääomamarkkinatoimin-nan muuttumiseen euron käyttöönoton myö-tä. Suuntaus pankkitoiminnan keskittymiseenYhdysvalloissa viestii siitä, että joillakin muu-tostekijöillä on maailmanlaajuiset vaikutukset.Uudelleenjärjestelyjen myötä syntyy – kutenuseissa jäsenvaltioissa on voitu todeta – myösns. finanssitavarataloja eli rahoitusyhtiöidenryhmiä, jotka toimivat rahoitussektorin erilohkoilla. Finanssitavaratalojen muodostumi-nen on pääasiassa ollut pankkivetoista, silläpankit ovat aktiivisesti laajentaneet toimin-taansa omaisuudenhoidon alueelle.

Varallisuudenhoito, joka käsittää sekä yksityis-pankkitoiminnan palvelut varakkaille henkilöil-le että omaisuudenhoidon (eli arvopaperi-salkkujen hoidon, tuotteiden myynnin ja asiak-kaiden neuvonnan), kasvaa EU:ssa nopeasti.Kaupallisessa mielessä näiden palvelujen ky-synnän kasvu on kannustanut EU-maidenpankkeja tulemaan mukaan liiketoimintaanjuuri silloin, kun kilpailu niiden perinteisillämarkkinoilla on alkanut kiristyä. Varallisuu-denhoito antaa pankeille mahdollisuuden myy-

dä tuotteita eri maissa oleville asiakkaille japyrkiä näin hillitsemään rahoituksen välityk-sen siirtymistä pankkien ulkopuolelle (disin-termediaatio). Yksityispankkitoiminta on hie-man erilaista siinä mielessä, että se mahdollis-taa tuotteiden ja palveluiden tarjoamisentuote- ja palvelupaketteina, joiden avulla va-kiotuotteiden marginaalien kaventumista voi-daan kompensoida.

Pankeilla on monien vuosien ajan ollut tärkeäasema omaisuudenhoidossa, mutta niiden pa-nostus tähän toimintaan on saattanut kasvaaviime aikoina. Yksityispankkitoimintaa pidet-tiin yleensä erityisliiketoimintana, mutta mu-kaan on tullut huomattava määrä uusia toimi-joita, myös monia suuria yleis- ja investointi-pankkeja. Pankit katsovat, että tämä lii-ketoiminnan muoto on kannattavampaa jamahdollistaa vakaamman tuottokehityksenkuin perinteinen pankkitoiminta. Yksityispank-kitoiminnan kannattavuutta lisää se, että sii-hen liittyvät pääomavaatimukset ovat yleensäpienemmät kuin muun toiminnan, koska mo-net yksityispankkitoiminnan transaktiot toteu-tetaan taseen ulkopuolisena liiketoimintana.Maineeseen liittyviä riskejä pidetään varalli-suudenhoidossa kuitenkin suurempina kuinperinteisessä pankkitoiminnassa. Kilpailun ki-ristymisestä varallisuudenhoitotoiminnassa onmerkkejä. Markkinoille tulon esteet ovat vä-henemässä Internetin kehityksen myötä, mikäsaattaa lisätä uusien palvelujen tarjoajien mää-rää.

Kahden edellä mainitun keskeisen asiakoko-naisuuden lisäksi EKPJ:n pankkivalvontakomi-tea käynnisti maariskin analysointiin liittyvänuuden hankkeen ja jatkoi luottojen keskusre-kistereitä ja valvonnan ennakkovaroitusjärjes-telmiä koskevaa työtä.

3 Sääntelyn kehittäminen

Kansainvälisesti katsoen keskeistä sääntelynkehityksessä oli Baselin pankkivalvontakomi-tean (Basel Committee on Banking Supervi-sion, BCBS) toteuttama pankkien vakavarai-suussäännöstön uudistaminen. Vuonna 2000

suurin osa Baselin pankkivalvontakomiteantyöstä kohdistui uudistusta koskevan esityk-sen hienosäätöön: toinen neuvoa-antavaesitys julkaistiin tammikuussa 2001, ja siihenpyydettiin kommentteja toukokuun loppuun


mennessä. Uusi vakavaraisuussäännöstö ontarkoitus vahvistaa vuoden 2001 loppuunmennessä ja implementoida vuonna 2004 kai-kissa G10-maissa tai jopa maailmanlaajuisesti,jos ns. Baselin sopimus (Basel Accord) hyväk-sytään kansainvälisesti.

Uusi vakavaraisuussäännöstö on esityksenmukaan kolmiosainen. Ensimmäinen pilari eliminimipääomavaatimukset perustuu uuteenluottoriskin mittaustapaan, johon kuuluvat1) ulkopuolisten luokituslaitosten luokitustenkäyttöön ottaminen standardimallin puitteis-sa ja 2) sellaisen sisäisiin luokituksiin pohjau-tuvan lähestymistavan (internal ratings-based,IRB) käyttöönotto, joka perustuu pankkienomiin riskienarviointijärjestelmiin. Ensimmäi-sen pilarin muita keskeisiä alueita ovat arvo-paperistumisen huomioon ottaminen, riskienvähentämiseen tähtäävien menettelytapojenhyväksyminen ja erityinen pääomavaatimusoperationaalisen riskin varalta. Toinen pilarikäsittää pankkien vakavaraisuuden valvonnanja kolmas pilari markkinakurin edellytystenparantamisen. Pankkien vakavaraisuuden val-vonnan tavoitteena on varmistaa, että pank-kien vakavaraisuus vastaa niiden kokonaisris-kiprofiilia. Markkinakurin edellytysten paran-tamisella pyritään varmistamaan, ettämarkkinaosapuolet saavat käyttöönsä sellai-set tarvittavat tiedot, joiden avulla ne voivatarvioida riittävästi pankkien riskiprofiileja javakavaraisuutta. Uuden vakavaraisuussäännös-tön keskeisiä innovatiivisia piirteitä on, ettävakavaraisuusvaatimusten perusteella riskittunnistetaan entistä herkemmin. Lisäksi uusisäännöstö kannustaa pankkeja käsittelemäänluotto- ja operationaalisia riskejä ehdotetullatavalla ja ottamaan käyttöön entistä kehitty-neempiä ja riskiherkempiä menettelytapoja.

EKP, joka osallistuu Baselin pankkivalvonta-komitean toimintaan tarkkailijana, antoi lau-sunnon komitean vuonna 1999 tekemästä en-simmäisestä neuvoa-antavasta esityksestä.Lausunnossa keskityttiin lähinnä tarpeeseenlöytää oikea tasapaino yksittäisten pankkienriskinottokäyttäytymisen kurinalaistamiseentarvittavien välineiden (mikrotaso) ja sen ko-konaisvaikutuksen välillä, joka vakavaraisuus-

vaatimuksilla on rahoitusmarkkinoiden ja mak-rotalouden toimintaedellytyksiin (makrotaso).

EU:n tasolla sääntelyn keskeisiä kehittämis-alueita olivat 1) EU-maiden luottolaitostenja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaati-mukset ja 2) finanssitavaratalot. Molempienaloitteiden toteutuksesta vastaa Euroopan ko-missio asianomaisten toimialakohtaisten neu-voa-antavien komiteoiden avustuksella ja nii-den tavoitteiden mukaisesti, jotka on esitettyrahoituspalvelujen toimintasuunnitelmassa (Fi-nancial Services Action Plan) rahoitusmarkki-noita koskevan EU:n sääntelyn edelleen ke-hittämiseksi. Euroopan komission odotetaantekevän molemmista asioista direktiiviehdo-tuksen vuonna 2001.

Vakavaraisuuteen liittyvällä työllä EU:ssa pyri-tään saattamaan vakavaraisuutta koskeva yh-teisön säännöstö yhdenmukaiseksi Baselinpankkivalvontakomiteassa hyväksyttävän uu-den vakavaraisuussäännöstön kanssa. Samallapyritään ottamaan huomioon EU:n rahoitus-sektorin erityisluonne ja se, että säännöstösitoo oikeudellisesti kaikkia EU-maiden luot-tolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä. Vuoden2001 alussa Euroopan komissio antoi asiastatoisen neuvoa-antavan esityksen, jossa tar-kastellaan uuden säännöstön pääpiirteitä.

Finanssitavarataloja koskeva työ tähtää katta-van sääntelyjärjestelmän aikaansaamiseenkoko EU:ssa. Sääntelyn on tarkoitus kattaauseita asiakohtia, kuten finanssitavaratalojenvakavaraisuus, konsernien väliset transaktiotja riskikeskittymät, johtajien sopivuus ja luo-tettavuus ja osakkeenomistajien sopivuus,koordinaattorin asema finanssitavaratalojenvalvonnassa ja viranomaisten välinen tietojenvaihto. EKP edistää osaltaan Euroopan ko-mission työtä osallistumalla tarkkailijana pank-ki-alan neuvoa-antavan komitean työskente-lyyn.

Luottolaitosten uudelleenorganisointia ja lak-kauttamista koskeva direktiivi, jossa edellyte-tään näiden toimenpiteiden vastavuoroistatunnustamista, on myös hyväksytty.

VU – Ziekenhuis, Kinderkliniek Amsterdam, AlankomaatNimetön työ

Luku VIII

Eurosetelien ja -kolikoiden tuotanto

ja käteisrahan vaihdon valmistelu


1 Eurosetelien ja -kolikoiden valmistus

Eurosetelien valmistamisesta huolehtivat kan-salliset keskuspankit yhdessä yksityisten ja jul-kisten yritysten kanssa. Euroseteleitä paine-taan 14 setelipainossa. (Eurojärjestelmäänmuita myöhemmin liittyneessä Kreikassa tuo-tanto alkoi vuoden 2000 viimeisellä neljän-neksellä.) Tarvittavien setelimäärien kokonais-arviossa on otettu huomioon Kreikan liitty-minen ja kansallisten tarvearvioiden mahdol-liset muutokset. Seteleitä tarvitaan tammikuu-hun 2002 mennessä noin 14,25 miljardia

kappaletta (osa liikkeeseenlaskua ja osalogistisia varastoja varten, ks. taulukko 14),nimellisarvoltaan yhteensä noin 642 miljardiaeuroa.

Eurokolikoiden tuotannosta vastaavat jäsen-valtiot. Kolikoita lyödään parhaillaan 11 maas-sa kaikkiaan 15 rahapajassa. Tämänhetkistenarvioiden mukaan eurokolikoita tuotetaan yh-teensä noin 50 miljardia kappaletta, nimellis-arvoltaan yhteensä lähes 16 miljardia euroa.

2 Eurosetelien ja -kolikoiden laatu

Setelipainoista ja rahapajoista kootaan euro-setelien ja -kolikoiden laatuun liittyviä tietojaniitä varten perustettuun tietokantaan. Tie-tokannan avulla tuotetaan kootut kuukausira-portit eurosetelien ja -kolikoiden laadusta.

2.1 Setelien laatu

Tavoitteena on taata yhtenäinen laatutaso kai-kissa eurosetelien tuotantoon osallistuvissa se-telipainoissa. Yhteisen laadunhallintajärjestelmänaikaansaanti on ollut vaativa tehtävä. Laatujär-jestelmä on nyt käytössä kaikissa setelipainois-sa, ja sitä hiotaan edelleen. Laatuvaihtelujen mit-taamismenetelmät toimivat hyvin. Niiden avulla

ilmenevät laatuvaihtelut tutkitaan ja niistä pääte-tään ISO 9000 -standardiin perustuvien menet-telytapojen mukaisesti.

2.2 Kolikoiden laatu

EKP toimii edelleen riippumattomana eurokoli-koiden laadun arvioijana tuotantoon osallistu-vissa rahapajoissa. EKP:n tehtävänä on tukealaatujärjestelmää, seurata rahapajojen toimintaasäännöllisten laatutarkastusten avulla ja rapor-toida kehityksestä kuukausittain. Kolikoiden laa-tu kehittyi vuoden aikana tasaisesti, eikä EKPjoutunut ilmoittamaan valtiovarainministereillelaatuun liittyvistä ongelmista.

3 Eurosetelien ja -kolikoiden suojaaminen väärentämiseltä

Väärennösten seurantajärjestelmän tietokan-nan käyttöönotto on edistynyt aikataulun mu-kaisesti. Tietokantaan tallennetaan tekniset jatilastolliset tiedot väärennetyistä euroseteleis-tä ja -kolikoista. Käyttäjien vaatimukset ja jär-jestelmän soveltuvuus selvitettiin vuonna1999, ja toiminnalliset määrittelyt saatiin val-miiksi vuoden 2000 alkupuoliskolla. Tätä seu-rasi kehittelyvaihe. Seurantajärjestelmän täy-täntöönpanon, testauksen ja hyväksynnänodotetaan jatkuvan kesäkuuhun 2001 asti.Koulutukseen ja mahdollisiin tarkistuksiin onvarattu viisi kuukautta, heinäkuusta marras-kuuhun 2001. Väärennösten seurantajärjes-

telmän tietokanta otetaan käyttöön joulu-kuussa 2001 eli kuukausi ennen eurosetelienja -kolikoiden liikkeeseenlaskua.

Seurantajärjestelmän tietokannan lisäksi EKPperustaa väärennösten tutkimuskeskuksen.Tutkimuskeskusta varten hankitaan tarvittavahenkilöstö (erityisasiantuntijat sekä tekninenja hallinnollinen henkilöstö) sekä vaadittavaterikoislaitteet. Tutkimuskeskuksen käyttöönhankitaan laitteita, joilla voidaan erityisesti ai-toustekijöiden perusteella analysoida väären-nettyjen ja aitojen eurosetelien välisiä eroja.


1 Euroopan keskuspankin suuntaviivat tietyistä euroseteleitä kos-kevista säännöksistä (EKP/1999/3), EYVL N:o L 258, 5.10.1999,s. 32.

Yhteydenpitoa Europolin, Interpolin ja Euroo-pan komission kanssa on lisätty. Tarkoitukse-na on luoda tehokkaat viestintä- ja yhteistyö-järjestelyt väärentämisen ehkäisemiseksi jatorjumiseksi.

EKP valmisteli tiiviissä yhteistyössä Europolinja Euroopan komission kanssa ehdotusta Eu-roopan unionin neuvoston asetukseksi euronsuojaamisesta väärentämiseltä. EKP:tä kuul-tiin asiasta syyskuussa 2000, ja se antoi lau-suntonsa joulukuussa.

4 Euro 2002 -tiedotuskampanja

Osana eurosetelien ja -kolikoiden käyttöön-oton valmisteluja EKP ja kaikki 12 eurojärjes-telmään kuuluvaa kansallista keskuspankkiaovat käynnistäneet Euro 2002 -tiedotuskam-panjan. Kampanjan budjetti on 80 miljoonaaeuroa. Julkisen kilpailun jälkeen EKP:tä kam-panjassa avustavaksi viestintätoimistoksi va-littiin Publicis Worldwide B.E. Kampanjastatehtiin sopimus keväällä 2000. Kansainvälises-tä toteutuksesta vastaa EKP. Kansallisesta to-teutuksesta puolestaan vastaavat eurojärjes-telmän 12 kansallista keskuspankkia.

Kampanja koordinoidaan kansallisten viran-omaisten valmistelemien vastaavien hankkei-den kanssa. Kampanjassa on seuraavat paino-pisteet:

• eurosetelien ja -kolikoiden ulkoasu• aitoustekijät• nimellisarvot• käyttöönottoon liittyvät yleiset järjestelyt.

Kampanjassa keskitytään kolmeen kanavaaneli suurelle yleisölle suunnattuun tiedotuk-seen, suhdetoimintaan ja lehdistökampanjaansekä muiden tässä asiassa aktiivisten ryhmienkanssa toteutettavaan yhteistyöhön (ns.kumppanuusohjelma).

4.1 Suurelle yleisölle suunnattu tiedotus

Vuoden 2001 lopussa aloitetaan alkuvuoteen2002 ulottuva suurelle yleisölle suunnattu tie-dotuskampanja, jonka tarkoituksena on tukeaeurosetelien ja -kolikoiden käyttöönottoakertomalla niiden ulkoasusta ja aitoustekijöis-tä sekä käteisrahan vaihdosta kaikkien euro-alueen maiden televisiossa ja sanomalehdissä.Kampanjan tiedotusmateriaali, tietoiskujen

esitysajat ja muut vastaavat seikat koordinoi-daan kansallisella tasolla, jotta kunkin maantiedotusvälineitä voidaan käyttää hyödyksiparhaalla mahdollisella tavalla ja jotta tiedo-tus sopii yhteen muiden, etenkin kunkin maanviranomaisten järjestämien kampanjoiden si-sällön ja tiedotussuunnitelmien kanssa.

4.2 Suhdetoiminta ja lehdistökampanja

Mielenkiinto euroseteleitä ja -kolikoita koh-taan kasvaa julkisuudessa merkittävästi, kunniiden käyttöönotto 1.1.2002 lähestyy. Tie-dotuskampanjan tavoitteena onkin hyödyntääparhaalla mahdollisella tavalla tämä mielen-kiinto ja varmistaa, että seteleistä ja kolikois-ta annetaan täsmällistä tietoa suhdetoiminnanja lehdistölle suunnatun tiedotuksen avulla.Tarkoituksena on lisätä suuren yleisön tietoi-suutta eurosetelien ja -kolikoiden käyttöön-otosta ja edistää sen halua ottaa uusi rahamyönteisesti vastaan. Vuoden 2001 aikana to-teutetaan suhdetoimintaohjelma, eli mm. eu-rojärjestelmään kuuluvissa maissa pidettävienEuro 2002 -tiedotuskampanjan konferenssiensarja sekä tapahtumat, joiden tarkoitus onmuistuttaa uuden rahan käyttöönoton lähes-tymisestä tasapäivinä (mm. tasan 300 ja 200päivää ennen liikkeeseenlaskua). Ohjelmaansisältyvät myös mm. lehdistölle jaettavat tie-topaketit, joiden tarkoitus on tukea kampan-jan aikana järjestettäviä tapahtumia. Kampan-jan muiden osien tavoin tämäkin toteutetaansekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla.


2 Euroopan keskuspankin suuntaviivat tietyistä käteisen eurora-han käyttöönottoa vuonna 2002 koskevista määräyksistä (EKP/2001/1), EYVL N:o L 55, 24.02.01, s. 80.

4.3 Kumppanuusohjelma

Tiedotuskampanjaan kuuluu kumppanuusoh-jelma, jonka tarkoituksena on

• toimia yhteistyössä niiden kumppanienkanssa, joiden toimintaan kuuluu informoi-da yleisöä euron käyttöönotosta

• hyödyntää parhaalla mahdollisella tavallakumppanien toteuttaman tiedotuksen ker-rannaisvaikutukset

• varmistaa, että eurojärjestelmän tuottamaeuroseteleitä ja -kolikoita koskeva tiedo-tusmateriaali jaetaan tehokkaasti vähittäis-myyntipisteisiin ja muualle, missä sitä eni-ten tarvitaan.

Kumppanuusohjelman avainryhmiä ovat esi-merkiksi julkisen sektorin yksiköt, pankit, vä-hittäiskaupat, matkailuyritykset, kuljetusyhtiötja opetushallinto.

Ohjelman kansallinen toteutus on kansallis-ten keskuspankkien vastuulla ja kansainväli-nen toteutus EKP:n vastuulla.

4.4 Muu tiedotus

Vuoden 2001 alussa avattiin euron käyttöön-otosta kertova verkkosivusto osoitteessawww.euro.ecb.int. Sivusto on merkittävä kei-no levittää euroseteleitä ja -kolikoita koske-vaa tietoa.

Kampanjan kohderyhmiä ovat myös kauppo-jen ja pankkien kassat, poliisi sekä tietyt eu-roalueen ulkopuoliset kohderyhmät. Erityis-toimin autetaan niitä väestöryhmiä, joille uu-den rahan käyttöönotto on hankalampaa kuinmuille.

Monien jo käynnistettyjen hankkeiden avullapyritään varmistamaan, että kattavaa tietoaon saatavissa myös euroalueen ulkopuolella,etenkin EU:n jäsenyyttä hakeneissa maissa jatietyissä muissa maissa, joissa eurojärjestel-mään kuuluvien maiden rahaa käytetään laa-jasti.

5 Eurosetelien ja -kolikoiden käyttöönotto vuonna 2002

Käteiseuron käyttöönoton koordinoimiseksiperustettiin komitea, Eurosystem Cash Chan-geover Co-ordination Committee, joka koos-tuu EKP:n ja eurojärjestelmän 12 kansallisenkeskuspankin edustajista. Komitealla on yleis-vastuu euroseteleiden ja -kolikoiden käyt-töönoton koordinoinnista helmikuun 2002loppuun saakka. Komitea seuraa eurosetelei-den ja -kolikoiden liikkeeseenlaskun ja käyt-töönoton organisoinnin valmistelua ja perus-taa eurojärjestelmän laajuisen tietojenvaihto-järjestelmän, jota hyödynnetään sekä ennenliikkeeseenlaskua että sen jälkeen. Vastaavan-lainen koordinoiva komitea perustettiin myössilloin, kun euron käyttöönottoa tilirahana val-misteltiin vuoden 1998 lopussa ja kun siirryt-tiin vuoteen 2000.

5.1 Käteisrahan vaihtoon vuonna 2002liittyvät rahoituskysymykset

EKP:n neuvosto on sopinut yleisperiaatteista,joita noudatetaan käteisen euron käyttöön-otossa vuonna 20021 . EKP:n neuvosto ottipäätöksissään huomioon luottolaitosten kes-keisen merkityksen käteisrahan vaihdon suju-misen kannalta. Päätökset liittyvät seuraaviinasioihin:

• ennakkojakelu ja edelleenjakelu kolmansil-le osapuolille

• veloitusmalli• riskien kattaminen.


Ennakkojakelu ja edelleenjakelu

Eurojärjestelmä on tietoinen siitä, että Eco-fin-neuvoston marraskuussa 1999 sopiman kä-teisrahan vaihtojakson lyhentäminen edellyt-tää aktiivista euroseteleiden ja -kolikoiden en-nakkojakelua luottolaitoksille ja niiden kauttatietyille keskeisille ryhmille (ts. edelleenjake-lua vähittäiskaupoille, arvokuljetusyrityksille jakäteisrahoilla toimivista myyntiautomaateistavastaaville yrityksille).

Tästä syystä EKP:n neuvosto on hyväksynytsetelien ennakkojakelun ja edelleenjakelun tie-tyille kohderyhmille 1.9.2001 alkaen. Kukinkansallinen keskuspankki voi kuitenkin toimiavapaasti tämän aikaisimman aloitusajan salli-missa rajoissa ennakkojakelutarpeiden tyydyt-tämiseksi. Tämä merkitsee myös sitä, ettäkansallisella tasolla päätetty ennakkojakeluai-ka voi olla eripituinen eri kohderyhmille taiseteleille ja kolikoille. Yhdeksässä maassa vi-ranomaiset aikovat toimittaa eurokolikoitaluottolaitoksille syyskuusta 2001 alkaen, kos-ka niitä on vaikeampi kuljettaa kuin seteleitäja koska luottolaitoksilla on kolikoista niidenalhaisemman arvon vuoksi pienempi riski kuinseteleistä. Kolmessa maassa aiotaan toteut-taa seteleiden ennakkojakelu samaan aikaan.Useimmat muut maat aikovat lykätä setelei-den jakelun marras- tai joulukuuhun 2001.

Kaikissa maissa katsotaan, että luottolaitok-sille on toimitettava euroseteleitä ja -kolikoi-ta jo ennen liikkeeseenlaskun aloittamista.

Lisäksi 11 maata aikoo jakaa eurokolikoita jaetenkin nimellisarvoltaan pieniä euroseteleitäedelleen vähittäiskauppasektorille ennen liik-keeseenlaskua. Tämä johtuu siitä, että kolikottulevat yleensä liikkeeseen vähittäiskaupan ei-vätkä luottolaitosten kautta kuten setelit. Seit-semässä maassa aiotaan jakaa eurokolikoitaedelleen myös raha- ja myyntiautomaattiyri-tyksille, koska kolikot on tarpeen saada auto-maatteihin ennen liikkeeseenlaskupäivää. Vii-dessä maassa tämä mahdollisuus on harkitta-vana.

Ecofin-neuvoston marraskuussa 1999 antamanlausunnon mukaan eurokolikoita voidaan ja-

kaa suurelle yleisölle ennakkoon vuoden 2001joulukuun puolivälin jälkeen. Eurokolikoidentoimittaminen suurelle yleisölle on suunnit-teilla kymmenessä maassa. Kahdessa maassaei tässä vaiheessa kuitenkaan ole suunnitel-mia kolikoiden jakamiseksi suurelle yleisölleennakkoon, koska näissä maissa katsotaan,että ennakkojakelusta mahdollisesti saatavathyödyt jäävät liian pieniksi suhteessa jakelu-kustannuksiin tai aikaiseen liikkeeseenlaskuunliittyviin riskeihin.

Veloitusmalli

EKP:n neuvosto sopi veloitusmallista, jossaotetaan riittävällä tavalla huomioon vuoden2002 rahanvaihdosta johtuvat luottolaitostennormaalia suuremmat käteisvarat. Veloitus-malli on yksinkertainen ja helposti toteutet-tava, eikä se koske luottolaitosten ja niidenasiakkaiden välistä suhdetta. Malli toimii seu-raavasti:

• Luottolaitoksille tai niiden valtuuttamilleedustajille ennakkoon jaetut eurosetelit ja-kolikot veloitetaan nimellisarvostaan lai-tosten kansallisissa keskuspankeissa olevil-ta tileiltä ns. lineaarisen veloitusmallin mu-kaisesti eli kolmena yhtä suurena eränä2.1.2002, 23.1.2002 ja 30.1.2002.

• 1.1.2002 alkaen luottolaitoksille toimitetutja niiden palauttamat eurosetelit ja -koli-kot veloitetaan tai hyvitetään nykykäytän-nön mukaisesti.

• 1.1.2002 alkaen luottolaitoksille palautetutkansalliset setelit ja kolikot hyvitetään ny-kykäytännön mukaisesti.

Riskien kattaminen

EKP:n neuvosto on hyväksynyt seuraavansuunnitelman riskien kattamiseksi.

Ennakkoon jaettavat eurosetelit pysyvät kan-sallisten keskuspankkien omistuksessa1.1.2002 asti. Jos kansalliset keskuspankit kat-sovat, että omistusoikeuden pidättämistä kos-


kevat järjestelyt eivät ole oikeudellisesti to-teutettavissa tai oikeudellisesti täytäntöönpa-nokelpoisia, kansallisten keskuspankkien oi-keudet ennakkoon jaettaviin euroseteleihinvoidaan turvata antamalla vakuudeksi vakuus-kelpoisia arvopapereita. Tällaisia arvopaperei-ta voidaan antaa vakuudeksi myös omistusoi-keuden pidättämistä koskevien järjestelyjenohella.

Vakuudet 31.12.2001 tai sitä ennen ennak-koon jaettavista seteleistä ja kolikoista on toi-mitettava kansallisille keskuspankeille viimeis-tään vuoden 2001 viimeisen pankkipäivän lop-puun mennessä.

Ennakkoon ja edelleen jaettavien setelien jakolikoiden vakuudeksi kelpaavat kaikki euro-järjestelmän luotto-operaatioihin hyväksyttä-vät arvopaperit tai muut arvopaperit, jotkaEKP:n neuvosto hyväksyy kansallisen keskus-pankin ehdotuksesta. Vakuudeksi kelpaa myöskäteinen, joka talletetaan sovitulle tilille jajolle maksetaan samaa korkoa kuin vähim-mäisvarannoille tai joka on muussa kansallis-ten keskuspankkien hyväksymässä muodossa.

Kansallisten keskuspankkien on varmistetta-va, että luottolaitokset ottavat vakuutuksenainakin ennakkoon jaettujen, kansallisten kes-kuspankkien omaisuutena pysyvien seteleidenja kolikoiden tuhoutumisen, varkauden tairyöstön aiheuttaman tappion varalta tai suo-jautuvat muulla asianmukaisella tavalla näiltäriskeiltä. Ennakkojakelun ehdot eivät koskevakuuttamista luottolaitosten oman riskin va-ralta, vaan tämä on laitosten omalla vastuulla.

Kansallisten keskuspankkien on voitava var-mistua siitä, että luottolaitokset tai niiden val-tuutetut edustajat täyttävät velvollisuutensaestää ennakkoon jaettujen euroseteleiden jou-tuminen yleisön käyttöön ennenaikaisesti, jatarkistaa, että ennakkoon jaetut setelit ovatluottolaitoksen tai sen valtuutetun edustajanhallussa. Tämän vuoksi kansalliset keskuspan-kit voivat edellyttää, että ennakkojakelustatehtävissä juridisissa tai muissa sopimuksissaon tällaista tarkastusta koskevat lausekkeet.

Jos luottolaitos tai sen valtuutettu edustajalaiminlyö velvollisuutensa ja saattaa eurosete-lit liikkeeseen ennen 1.1.2002, edistää tätä taimuutoin laiminlyö velvollisuutensa, sen kat-sotaan vahingoittavan eurojärjestelmän tavoit-teena olevaa sujuvaa käteisrahan vaihtoa. Semäärätään tällöin maksamaan kansallisille kes-kuspankeille sopimukseen tai lakiin perustu-vat, asianmukaisesti sovellettavat sopimussa-kot, joiden suuruus suhteutetaan tehtyyn va-hinkoon.

Kansalliset keskuspankit edellyttävät, ettäluottolaitokset puolestaan sisällyttävät vähit-täiskauppojen kanssa edelleenjakelusta teke-miinsä sopimuksiin lausekkeita, joilla huoleh-ditaan vastaavasta varmuustasosta.

Edelleen jaettavien setelien ja kolikoiden va-kuudeksi asetettavat arvopaperit toimitetaankansallisille keskuspankeille edelleenjakelunajankohdasta siihen saakka, kunnes vakuuksil-la taatut velvoitteet raukeavat.

5.2 Käteisrahan vaihto euroalueen ulko-puolisilla markkinoilla

On hyvin tärkeää, että eurosetelien ja -koli-koiden käyttöönotto sujuu ongelmitta myöseuroalueen ulkopuolisissa maissa. Niinpä ta-voitteena on etukäteen valmistaa riittävästisekä markkinoita että suurta yleisöä näissämaissa. Näin kustannukset ja häiriöt pidetäänmahdollisimman pieninä.

EKP:n neuvosto on päätynyt seuraaviin toi-menpiteisiin, joilla sujuvoitetaan eurosetelei-den ja -kolikoiden käyttöönottoa euroalueenulkopuolella.

• Niille luottolaitoksille, jotka ovat rahapo-liittisten operaatioiden vastapuolia euro-järjestelmässä, annetaan lupa jakaa ennak-koon toimitettuja euroseteleitä euroalueenulkopuolella sijaitseville sivu- tai pääkont-toreilleen.

• Luottolaitoksille, joiden päätoimipaikka oneuroalueella, annetaan lupa jakaa eurose-teleitä edelleen niille tytäryhtiöilleen, jotka


Belgia 530

Saksa 4 342

Kreikka 597

Espanja 1 924

Ranska 2 240

Irlanti 222

Italia 2 380

Luxemburg 46

Alankomaat 659

Itävalta 550

Portugali 536

Suomi 225

Euroalue yhteensä 14 251

Taulukko 14.Euroseteleiden tuotantomäärät 1.1.2002mennessä(miljoonina kappaleina)

ovat myös luottolaitoksia ja sijaitsevat eu-roalueen ulkopuolella.

• Luottolaitoksille, joiden päätoimipaikka oneuroalueella, annetaan lupa jakaa eurose-teleitä edelleen muille luottolaitoksille, joil-la ei ole pääkonttoria euroalueella.

Ennakko- ja edelleenjakeluun sovelletaan koh-dassa 5.1 esitettyjä menettelytapoja lukuunottamatta sitä, että luottolaitokset saavataloittaa euroseteleiden jakamisen euroalueenulkopuolisille markkinoille vasta 1.12.2001.Euroalueen ulkopuolella euroseteleitä ei saajakaa edelleen kolmansille osapuolille.

Näiden lisäksi eurojärjestelmä selvittää muitamahdollisia vuoden 2001 alkupuoliskon toi-menpiteitä, kuten esimerkiksi euroalueen ul-kopuolisten maiden keskuspankkien osallistu-mista euroseteleiden jakamiseen.

5.3 Rahanvaihtojakson pituus

Käytännössä käteisrahan vaihdon nopeus riip-puu suuren yleisön reaktioista, kaikkien mu-kana olevien osapuolten kapasiteetista ja kun-kin maan infrastruktuurista. Mitä pitempäänrahanvaihtojakso kestää, sitä suuremmat ovatluottolaitoksille ja vähittäiskaupoille koituvatkustannukset kahden eri rahan käsittelystä.Tästä syystä EU:n neuvoston vuonna 1995päättämää enintään kuuden kuukauden rahan-vaihtojaksoa on päätetty lyhentää huomatta-vasti.

Kahdeksassa jäsenmaassa rahanvaihtojaksokestää vuoden 2002 helmikuun loppuun. Jois-sakin maissa rahanvaihtojakso kestää alle kak-si kuukautta, joka Ecofin-neuvostossa sovit-tiin enimmäispituudeksi. Alankomaiden gulde-ni lakkaa olemasta laillinen maksuväline28.1.2002. Saksa on päättänyt, että kansallisetsetelit ja kolikot menettävät laillisen maksu-välineen aseman vuoden 2001 lopussa, muttaeri aloilla on sitouduttu hyväksymään Saksanmarkka 28.2.2002 asti. Irlannissa kansallisetsetelit ja kolikot lakkaavat olemasta laillisiamaksuvälineitä 9.2.2002 (edellyttää hallituk-sen hyväksyntää) ja Ranskassa 17.2.2002.

Tarkempia tietoja kunkin maan rahanvaihto-suunnitelmista saa eurojärjestelmän virallisil-ta verkkosivuilta www.euro.ecb.int kohdasta”Valmistautuminen euroon”.

5.4 Kansallisten seteleiden lunastami-nen kansallisissa keskuspankeissa

Eurosetelit ja -kolikot lasketaan liikkeeseenvasta 1.1.2002. Tänä siirtymäaikana euro-alueen liikkeessä olevat setelit ovat kansallisia.Jotta euroalueen maiden kansallisten rahojenvaihdettavuus varmistettaisiin siirtymäaikana,EKPJ:n perussäännön artiklassa 52 määrätäänkansallisten setelien vaihtamisesta. Tämä tar-koittaa, että euroalueen jokaisen kansallisenkeskuspankin on järjestettävä vähintään yh-teen toimipaikkaan mahdollisuus vaihtaa muis-sa euroalueen maissa laillisina maksuvälineinäolevia seteleitä kansallisiin seteleihin ja koli-koihin. Pyydettäessä rahanvaihto voidaan teh-dä myös talletuksena rahanvaihtotoimipaikas-sa olevalle tilille, mikäli tämä kansallisen lain-säädännön mukaan on mahdollista.Molemmissa tapauksissa käytetään virallistamuuntokurssia. EKP:n neuvosto on päättänyt,että muiden euroalueen maiden kansallisia se-teleitä lunastetaan artiklan 52 mukaisesti31.3.2002 asti eikä vuoden 2001 loppuun asti,kuten aiemmin oli päätetty. Vuoden 2002 alus-ta kansalliset rahat vaihdetaan euroiksi.


Muiden euroalueen maiden kansallisten sete-lien vaihtamisessa on ollut edelleen mukananoin 500 euroalueen kansallisten keskuspank-kien haarakonttoria. Yhteensä seteleitä ko-tiutettiin tässä yhteydessä 9,3 miljardin euronarvosta ja 169,7 miljoonaa kappaletta.

5.5 Pankkiautomaattien, lajittelukonei-den sekä raha- ja myyntiautomaat-tien muuntaminen

EKP:n valvonnassa järjestettiin keskitetyt tes-tausviikot seteliautomaattien ja lajittelukonei-

den valmistajille vuoden 2000 touko- ja syys-kuussa Neu-Isenburgissa lähellä Frankfurtia.Tavoitteena oli tarjota yrityksille mahdolli-suus testata euroseteleitä ja saada perustie-toa, jonka avulla laitteet ja tunnistimet voi-daan sovittaa euroseteleillä toimiviksi. Tes-teihin osallistui kaikkiaan 55 yritystä.Eurosetelien koneellinen luettavuus oli testi-tulosten perusteella tasolla, johon yritystenedustajat olivat yleisesti tyytyväisiä.

Sir-Karl-Popper-Schule,Wien, ItävaltaChristian Ludwig Attersee, nimetön työ

Luku IX

Tilastojen kehittäminen


1 Johdanto

Vuonna 2000 EKP:n tilastotyössä keskityttiintakaamaan, että eurojärjestelmän tehtäviä tu-kevat tiedot vastaanotettiin, käsiteltiin, jaet-tiin ja julkaistiin kuten ennenkin ajantasaisina,laadukkaina ja hyvän tukiaineiston saattelemi-na. Työ tehtiin tiiviisti yhdessä kansallistenkeskuspankkien kanssa, jotka keräävät tiedottiedonantajiltaan ja kokoavat euroalueen yh-teenlaskettavien tilastojen laatimiseen tarvit-tavat kansalliset tilastot. Euroalueen tilas-totyön perusteita on selvitetty toukokuussa2000 julkaistussa asiakirjassa EKPJ:n kerää-mistä ja kokoamista tilastotiedoista (”Statisti-cal information collected and compiled bythe ESCB”). Asiakirjassa kuvaillaan nykyäänlaadittavia tilastoja ja sillä päivitetään heinä-kuussa 1996 julkaistua EMUn kolmannen vai-heen tilastovaatimuksia koskevaa raporttia,

ns. Implementation Package -tilastointiohjet-ta ”Statistical requirements for Stage Threeof Monetary Union [Implementation Packa-ge]”). Asiakirjassa käsitellään raha- ja pankki-tilastoja ja muita vastaavia tilastoja, maksuta-setilastoja ja muita vastaavia tilastoja sekärahoitustilinpitotilastoja ja julkisyhteisöjen ra-hoitustilastoja. Elokuussa 2000 julkaistussaasiakirjassa ”Yleisiä taloustilastoja koskevatEuroopan keskuspankin tilastovaatimukset”vahvistetaan, mitä tietoja tarvitaan hinnoistaja kustannuksista, kansantalouden tilinpidos-ta, työmarkkinoista, julkisyhteisöjen tuloistaja menoista, tuotannon ja kysynnän lyhyenaikavälin indikaattoreista ja suhdannekyselyis-tä. Näiltä alueilta tarvittavat tiedot on määri-telty alun perin Implementation Package-tilastointiohjeessa.

2 Raha- ja pankkitilastot ja rahoitusmarkkinatilastot

Euroalueen rahalaitosten konsolidoitujen ta-setilastojen kokoaminen ja julkaiseminen su-jui vuonna 2000 hyvin, joten EKP pystyi ra-portoimaan rahatalouden kehityksestä euro-alueella ajantasaisesti. EKP:n Kuukausikat-sauksessa julkaistavia neljännesvuositilastojalaajennettiin huhtikuussa. Laajentamisen jäl-keen tilastot kattavat talletukset rahalaitok-sissa vastapuolen ja vaateen mukaan jaotel-tuina sekä rahalaitoksilla olevien, euroalueenulkopuolisiin maihin kohdistuvien saamistenja velkojen pääerät vaateittain. Tiedot raha-aggregaateista julkaistaan kuukausittain kausi-vaihteluista puhdistettuina. Sovellettavaa me-netelmää on kuvailtu EKP:n muistiossa, jokajulkaistiin elokuussa 2000 (”Seasonal adjust-ment of monetary aggregates and HICP forthe euro area”).

Euroalueen rahalaitosten konsolidoidusta ta-seesta johdettujen virtatietojen ja vastaavienmaksutaseesta johdettujen virtatietojen yh-denmukaisuutta on pystytty parantamaan.

Rahalaitokset raportoivat tasetiedot kuukau-sittain ja neljännesvuosittain. Luetteloa raha-laitossektoriin kuuluvista laitoksista päivite-

tään kuukausittain, ja se on nähtävissä EKP:nverkkosivuilla. On tärkeää soveltaa rahalai-tosten määritelmää johdonmukaisesti kokoeuroalueella ja Euroopan unionissa.

Vuonna 2000 päivitettiin 1.1.1999 voimaantullutta EKP:n asetusta rahalaitosten konsoli-doidusta taseesta (EKP/1998/16). Ensimmäi-nen päivitys saatettiin päätökseen elokuussa,ja siinä tehtiin useita muutoksia, jotka paran-tavat vähimmäisvarantojärjestelmän sovelta-misen oikeudellista selkeyttä. Muutoksetkoskivat vähimmäisvarantotietoihin tehtyämuutosta, luottolaitoksiin (joita rahalaitoksetpääasiassa ovat) liittyviä fuusioita ja jakoja sekäasetuksen liitteen II tarkistamista. Toinen päi-vitys, joka saatettiin päätökseen marraskuunalkupuolella, käsitteli Kreikan euroalueeseensiirtymisen johdosta vähimmäisvarantojärjes-telmään tehtyjä siirtymäsäännöksiä. Lisäksiryhdyttiin kehittämään rahalaitosten tasetilas-toja ja yhdenmukaistamaan tapaa, jolla raha-laitosten tasetilastoista johdetaan virtatietojaarvostusmuutoksiin liittyvillä korjauksilla.Myös rahalaitosten korkotilastoja kehitetäänparhaillaan: vuonna 2000 ryhdyttiin valmiste-lemaan yhdenmukaistettua raportointimallia.


Tällä hetkellä euroalueen pankkikorkoja kos-kevien kansallisten tilastojen perusteella las-ketaan kuukausittain 10 korkoa, jotka julkais-taan EKP:n Kuukausikatsauksessa. EKP julkai-see verkkosivuillaan myös kaikkien EU:njäsenvaltioiden keskeiset pankkikorot. EKPkerää käytettävissä olevia tietoja elektroni-sesta rahasta ja aikoo julkaista niitä säännölli-sin väliajoin. EKPJ on tietoinen siitä, mitä vai-kutuksia uusilla vaatimuksilla on tiedonanta-jille. Sen vuoksi EKPJ tekee alustavaa etujenja haittojen analyysiä, jonka yhteydessä se voimyös kuulla tiedonantajia.

Marraskuussa julkaistiin EKP:n tarkistetutsuuntaviivat raha- ja pankkitilastoja koskevis-ta EKP:n tietyistä tilastovaatimuksista ja kan-sallisten keskuspankkien raportointimenetel-mistä. EKP:n suuntaviivat ovat eurojärjestel-mää sitovia.

Kuukausittaiset arvopapereiden liikkeeseen-laskutilastot julkaistiin ensimmäisen kerranvuoden 1999 loppupuolella alkuperäisen ma-turiteetin, liikkeeseenlaskijan sijainnin ja va-luutan mukaan jaoteltuina. Vuonna 2000 ke-hitettiin näiden tilastojen kattavuutta, sekto-rikohtaista jaottelua ja tilastojen paikkan-

sapitävyyttä. Vuoden alussa julkaistiin liikkee-seenlaskijoiden sektorin mukaan jaotellut ti-lastot euromääräisten arvopapereiden liik-keessä olevista määristä ja liikkeeseenlaskuis-ta. Tilastoja laajennettiin jälleen maaliskuussa,jolloin jaoteltiin sektoreittain arvopapereidennettomääräiset liikkeeseenlaskut. Arvopape-reiden liikkeeseenlaskuista julkaistiin historia-tietoja EKP:n verkkosivuilla maaliskuussa2001.

Osakeindeksitilastoja on laajennettu katta-vammiksi. EKP:n Kuukausikatsauksessa julkais-taan rahoitusmarkkinatilastoja, jotka ovat näh-tävissä myös EKP:n verkkosivuilla.

Ensimmäiset neljännesvuositiedot luottolai-tosten (eikä siis koko rahalaitossektorin)yhteenlasketuista taseista on annettu käyt-töön makrovakauden analyysiä varten.

Vuonna 2000 kehiteltiin muita rahoituslaitok-sia kuin rahalaitoksia, vakuutuslaitoksia jaeläkerahastoja koskevia neljännesvuosittaisiatasetilastoja. Euroalueella suurin osa näistämuista rahoituslaitoksista on sijoitusrahasto-ja (pl. rahalaitossektoriin kuuluvat rahamark-kinarahastot).

3 Maksutasetta, valuuttavarantoa ja ulkomaista varallisuuttakoskevat tilastot ja efektiiviset valuuttakurssi-indeksit

Euroalueen kuukausittaisten ja neljännesvuo-sittaisten maksutasetilastojen kokoaminen jajulkaiseminen sujui vuonna 2000 hyvin. Jäsen-valtioilta saatujen euroalueen tilastoissa käy-tettävien tietojen laatua parannettiin tarpeenmukaan edelleen. EKP on osallistunut keskus-teluun maksutasetietojen keräysjärjestelmienkehittämisestä EMUn luomissa uusissa olo-suhteissa etenkin niissä tapauksissa, joissamaksutasetiedot perustuvat pankkien maksu-jenvälitystietoihin. Yhtenä tavoitteena on edis-tää ulkomaanmaksujen välitystä euroalueella.

Tilastojen luotettavuuden kannalta suurinhaaste maksutasetilastojen ja muiden vastaa-vien tilastojen laatijoille ovat arvopaperisijoi-tukset ja muut sijoitukset. Työtä jatkettiinuuden keskitetyn arvopaperitietokannan luo-

miseksi, koska tietokannan katsotaan paran-tavan merkittävästi arvopaperisijoitustietojakeskipitkällä aikavälillä. Siitä katsotaan olevanhuomattavasti hyötyä myös muille EKP:n kan-nalta merkittäville tilastoalueille. Kaikkein vai-keinta on edelleen tilastoida sijoitukset jälki-markkinakelpoisiin arvopapereihin.

Euroopan unionin maksutaseen ja ulkomaisenvarallisuuden tilastointimenetelmiä koskevanjulkaisun (”European Union balance ofpayments/international investment positionstatistical methods”) neljännessä painoksessaesitetään yksityiskohtaisia tietoja näiden tilas-tojen käyttäjille. Uudessa painoksessa kuvail-laan yksityiskohtaisesti maksutaseen ja ulko-maisen varallisuuden tilastoinnissa käytettäviämenetelmiä.


Vuonna 2000 EKP alkoi julkaista omat valuut-tavarantotilastot sekä eurojärjestelmästä ettäEKP:stä. Tähän käytetään Kansainvälisen va-luuttarahaston (IMF) ja Kansainvälisen järjes-telypankin (BIS) yhteistä valuuttavarannon javaluuttamääräisen likviditeetin raportointimal-lia. Raportointimalliin perustuvia täydellisiäkuukausittaisia tietoja on julkaistu EKP:n verk-kosivuilla huhtikuusta 2000 alkaen. Lokakuus-sa EKP julkaisi asiakirjan, jossa selvitettiin yk-sityiskohtaisesti eurojärjestelmän valuuttava-rantotilastojen kokoamista. Jäsenvaltiotjulkaisevat puolestaan vastaavat kansalliset tie-dot.

Vuonna 2000 julkaistiin euroalueen ulkomais-ta nettovarallisuutta koskevat tiedot vuodes-ta 1999 ja tarkistetut tiedot vuosista 1997ja 1998. EKP tarvitsee tiedot euroalueen

ulkomaisesta nettovarallisuudesta eriteltynäulkomaisiin saamisiin ja velkoihin syyskuusta2002 alkaen (tiedot vuoden 2001 lopusta).

EKP:n neuvosto hyväksyi 11.5.2000 suuntavii-vat N:o EKP/2000/4, joilla ajantasaistettiin eu-roalueen maksutasetta, valuuttavarantoa ja ul-komaista varallisuutta koskevien tilastojen ko-koamiseen liittyvää sääntelyä.

EKP julkaisee tietoja euron nimellisistä jareaalisista efektiivisistä valuuttakursseista. Lo-kakuusta 1999 alkaen laadittujen efektiivistenvaluuttakurssi-indeksien lisäksi EKP on julkais-sut huhtikuusta 2000 alkaen indeksejä, jotkaperustuvat aiempaa laajemman kauppakump-panijoukon valuuttoihin ja useampiin deflaat-toreihin (tuottajahinnat ja yksikkötyökustan-nukset).

4 Rahoitustilinpito

Vuonna 2000 EKP kehitti edelleen rahoitusti-linpidon tilastoja, joihin sisältyvät neljännes-vuosittaiset rahoitustaloustoimet ja rahoitus-taseet. Rahoitustilinpito on hyödyllinen ana-lyyttinen väline, joka tukee rahapolitiikanharjoittamista ja eurojärjestelmän muita teh-täviä. Se yhdistää reaalitalouden kehityksen(säästäminen ja investoinnit) rahoitustransak-tioihin ja taseisiin ja selventää lisäksi, mitenrahapolitiikka vaikuttaa euroalueen talouteen.

Euroalueella olevien muiden kuin rahoituslai-tosten rahoitus- ja investointitiedot kootaankahdesta pääasiallisesta lähteestä: euroalueenrahoitustilastoista ja kansallisista rahoitusti-

linpidoista. Euroalueen rahoitustilastot ko-koaa EKP läheisessä yhteistyössä kansallistenviranomaisten kanssa, kun taas jäsenvaltiotkokoavat kansalliset rahoitustilinpitotiedot.Euroalueen rahoitustilastot, jotka sisältävätnykyään rahatilastot, maksutasetta ja ulko-maista nettovarallisuusasemaa koskevat tilas-tot sekä arvopapereiden liikkeeseenlasku-tilastot, konsolidoidaan asianmukaisestieuroalueen tasolla. Vaikka kansallisia rahoi-tustilinpitoja ei voida vielä konsolidoidaeuroalueen tasolla, tiedot tulevat kuitenkinolemaan hyvin hyödyllisiä euroalueen rahoi-tustilinpidon laatimisessa.

5 Julkisen talouden rahoitustilastot

Syyskuussa 2000 alkaen EKP:n Kuukausikat-sauksessa ryhdyttiin esittämään julkisen ta-louden rahoitusasema euroalueella uudessa jakattavammassa muodossa. Tilastot perustu-vat pääasiassa kansallisilta keskuspankeilta saa-taviin tietoihin. Tilastoissa esitetään yksityis-

kohtaisia tietoja julkisen talouden velasta jaanalysoidaan alijäämän muutoksen ja velan vä-listä eroa. EKP toimii tällä tilastoalueella lä-heisessä yhteistyössä Euroopan komissionkanssa.


6 Yleiset taloustilastot

Raha- ja pankkitilastojen, maksutasetilastojenja rahoitustilinpidon lisäksi yleiset taloustilas-tot ovat myös tärkeitä eurojärjestelmän teh-tävien toteuttamisessa. Yleisiin taloustilastoi-hin sisältyy hintaja kustannustiedot, kansan-talouden tilinpito, julkisyhteisöjen tulot jamenot (josta Euroopan komissio antoi heinä-kuussa 2000 uuden asetuksen N:o 1500/2000), työmarkkinatilastot ja useita muita ta-loustilastoja.

EU:n tasolla taloustilastoista vastaa pääasias-sa Euroopan komissio (Eurostat). EKP työs-kentelee tiiviisti Euroopan komission kanssasaadakseen taloustilastoihin liittyvät vaatimuk-set täytetyiksi. On erityisen tärkeää, että ti-

lastotiedot saadaan kaikista euroalueen mais-ta ja että kansalliset tiedot ovat riittävän yh-denmukaisia. Ecofin-neuvoston pyynnöstä EKPja Euroopan komissio toimivat läheisessä yh-teistyössä luodakseen toimintasuunnitelman,jolla selvitetään, mitä yksittäisten jäsenvaltioi-den tilastoja ja mitä tilastoalueita on kehitet-tävä pikaisesti. Toimintasuunnitelman mukaannopeimmin on kehitettävä neljännesvuosittais-ta kansantalouden tilinpitoa, neljännesvuosit-taisia julkisen talouden tilastoja, työmarkki-natilastoja, lyhyen aikavälin indikaattoreihinliittyviä tilastoja ja ulkomaankauppatilastoja.Toimintasuunnitelma esitettiin Ecofin-neuvos-tolle syyskuussa. Siinä ehdotettiin myös muu-toksia tilastoja koskeviin säädöksiin.

7 Yhteistyö Euroopan komission ja kansainvälisten järjestöjenkanssa

EU:n tasolla tilastotietoihin liittyvän vastuunjako EKP:n ja Euroopan komission (Eurostat)kesken toimi edelleen hyvin vuonna 2000. EKPvastaa raha- ja pankkitilastoista, kun taas vas-tuu maksutasetta, ulkomaista varallisuutta jarahoitustilinpitoa koskevista tilastoista jakau-tuu EKP:n ja Euroopan komission kesken. Eu-roopan komissio vastaa myös hintaja kus-tannustilastoista ja muista taloustilastoista.

EKP toimii tilastojen kehittämisessä läheises-sä yhteistyössä myös muiden kansainvälistenjärjestöjen kanssa. Yhteistyö on varsin tiivistäerityisesti IMF:n ja BIS:n kanssa. Yhteistyössäyhteisön toimielinten ja kansainvälisten jär-jestöjen kanssa EKP myötävaikuttaa ajankoh-taisten kansainvälisten tilastostandardien mää-rittelemiseen ja niihin sitoutumisen kannusta-miseen.

8 Euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden ja EU:n jäsenyyttähakeneiden maiden tilastot

Kaikkia EU:n jäsenvaltioita on voimakkaastirohkaistu ryhtymään EMUn kolmannen vai-heen edellyttämiin tilastollisiin valmisteluihin.Luvussa III käsitellään yksityiskohtaisemmin,miten Kreikan liittyminen euroalueeseen vai-kuttaa tilastoihin.

Vuonna 2000 eurojärjestelmä antoi teknistätukea EU:hun pyrkivien maiden eli hakijamai-den keskuspankeille. EKP antoi itse tukea eri-tyisesti järjestämällä monenvälisiä seminaare-

ja. Teknisen tuen pääasiallisena tarkoituksenaon auttaa hakijamaita soveltamaan tiedonke-ruu- ja -kokoamisjärjestelmiä, joilla he voivataikanaan täyttää EKP:n tilastovaatimukset.Teknisellä tuella edistetään myös täysin yh-denmukaisten (yhteenlaskettujen ja konsoli-doitujen) tilastojen kehittämistä euroalueella.Tällä tavoin helpotetaan hakijamaiden tulevaaliittymistä EKPJ:hin ja myöhemmin eurojärjes-telmään. Hakijamaita koskevia metodologisiakäsikirjoja laaditaan parhaillaan.

Jardim de Infância de Gueifães, n˚1 – Maia, PortugaliEmerenciano, Inês, Ricardo, Maria ja Ana, ’’All together’’

Luku X

Muu toiminta


1 Neuvoa-antava toiminta

1 Perustamissopimuksen liitteenä olevan, eräitä Ison-Britannian jaPohjois-Irlannin yhdistyneeseen kuningaskuntaan liittyviä mää-räyksiä koskevan pöytäkirjan mukaan perustamissopimuk-sen artiklan 105 kohtaa 4 ja EKPJ:n perussäännön artiklaa 4 eisovelleta Isoon-Britanniaan. Näin ollen Ison-Britannian kansalli-silla viranomaisilla ei ole velvollisuutta kuulla EKP:tä.

2 Ei koske Isoa-Britanniaa (ks. edellinen alaviite).

Perustamissopimuksen artiklan 105 kohta 4ja EKPJ:n perussäännön artikla 4 velvoittavatyhteisön asianomaisen toimielimen sekä jä-senvaltioiden vastuulliset viranomaiset1 kuu-lemaan EKP:tä ehdotuksista yhteisön tai jä-senvaltioiden lainsäädännöksi EKP:n toimival-taan kuuluvissa asioissa.

Kansallisten viranomaisten säädösluonnoksiakoskevan EKP:n kuulemisen rajat ja edellytyk-set on määrätty 29.6.1998 tehdyssä neuvos-ton päätöksessä 98/415/EY. Päätöksen artik-lan 2 kohdissa 1 ja 2 tarkennetaan erityisetalat, joilla EKP:tä on kuultava. EKP:tä on sitenkuultava kaikissa lainsäädäntösuunnitelmissaseuraavilla aloilla:

• valuuttakysymykset• maksuvälineet• kansalliset keskuspankit• raha-, rahoitus-, pankki-, maksujärjestelmä-

ja maksutasetilastojen kerääminen, laatimi-nen ja jakaminen

• maksuja selvitysjärjestelmät• rahoituslaitoksiin sovellettavat säännöt sil-

tä osin kuin ne vaikuttavat merkittävästirahoituslaitosten ja markkinoiden vakau-teen.

Lisäksi euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioi-den viranomaisten2 on myös kuultava EKP:täsuunnitelmista rahapolitiikan välineitä koske-vaksi lainsäädännöksi.

Vuonna 2000 käynnistettiin yhteensä 32 kuu-lemista, joista 3 liittyi euron käyttöönottoonKreikassa, 4 käsitteli euroseteleiden ja -koli-koiden käyttöönottoa vuonna 2002 ja 7 koskiyhteisön lainsäädäntöä. Loput kuulemiset liit-tyivät kansallisiin säännösehdotuksiin.

Seuraavassa kehikossa on yhteenveto vuonna2000 käynnistetyistä kuulemisista.

Kehikko 12.Kuulemiset vuonna 2000

N:o1 Pyytäjä Aihe

1 Itävalta Itävallan pankkilaki

2 Euroopan komissio Swap- ja korkotermiinijärjestelyjen alaisten maksujen uudelleen-

luokitteleminen

3 Tanska Oikeusperustan sisällyttäminen Tanskan tilastolakiin Tanskan keskus-

pankin toteuttamaa rahoitustilastojen keräämistä ja laatimista varten

4 Portugali Selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitys-

järjestelmissä 19.5.1998 annetun direktiivin N:o 98/26/EY täytäntöönpano

5 Alankomaat Alankomaiden keskuspankin tilinpäätös 5.5.2000

6 Tanska Laki talletuksista ja sijoittajien vakuuksista

1 Kuulemiset on numeroitu siinä järjestyksessä, jossa ne on vastaanotettu EKP:ssä.2 EKP:n kanta, joka perustuu neuvoston 31.12.1998 tekemään päätökseen 1999/95/EY Ranskalle kuuluvien alueiden

Saint-Pierre-et-Miquelonin ja Mayotten rahataloudellisista järjestelyistä, EYVL L 30, 4.2.1999, s. 29.3 Kuuleminen on jatkoa EKP:n aiempaan lausuntoon IEDOMin perussäännöstä ja tehtävistä (EKP:n kuulemismenettely N:o 20,

1999).


7 Kreikka Kreikan keskuspankin perussäännön artiklat ja euron käyttöönottoa

Kreikassa koskevat muut asiat

8 Suomi Tilikirjausrekisterien keskittäminen arvopaperikeskukseen

9 Itävalta Itävallan osallistuminen voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita

koskevaan IMF:n velka-aloitteeseen

10 EU:n neuvosto Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) neuvoston asetuksen (EY)

N:o 2223/96 muuttamisesta swap- ja korkotermiinijärjestelyjen alaisten

maksujen uudelleenluokittelemiseksi

11 Luxemburg Sähköinen kaupankäynti

12 EU:n neuvosto Kreikkaan liittyvät euroa koskevat säädökset

13 Irlanti Talous- ja rahaliittolain alaiset määräykset, 1998

14 Itävalta Eurosetelien ja -kolikoiden liikkeeseenlaskuun liittyvät toimenpiteet

(eurolaki) sekä Itävallan vuoden 1998 rahalain ja vuoden 1984 keskus-

pankkilain tarkistus

15 Kreikka Kreikan keskuspankin osakkeenomistajien 25.4.2000 hyväksymään

keskuspankin perussääntöön tehtävien tarkistusten vahvistaminen

16 Irlanti Euromääräisten setelien ja kolikoiden väärentäminen

17 Saksa 1 Saksan markan arvoisen kultakolikon liikkeeseenlasku ja Monetary

Stability Foundation -säätiön perustaminen

18 Luxemburg Arvopaperien ja muiden rahoitusinstrumenttien liikkeeseenlasku sekä

omistusoikeuden siirto vakuutena (edellyttää useiden muiden säädösten

muuttamista ja täydentämistä)

19 Ranska Euron käyttöönotto Saint-Pierre-et-Miquelonissa ja Mayottessa 2

20 EU:n neuvosto Euron suojaaminen väärentämiseltä

21 Kreikka Euron käyttöönottoa koskevien neuvoston asetusten (EY) N:o 1103/97,

974/98 ja 2866/98 täytäntöönpanoon liittyvät lisätoimenpiteet

22 Espanja Euron käyttöönotto

23 Saksa Maksutasetilastojen kerääminen Saksassa

24 Tanska Tanskan arvopaperikauppalaki

25 Itävalta Euron käyttöönotto osuuskuntien kannalta (Euro-GenBeG): voimassa

oleviin säädöksiin liittyvät lisätoimenpiteet ja säädösten tarkistaminen

26 Ruotsi Muutos Ruotsin keskuspankkilakiin (1988:1385)

27 Euroopan komissio 2 komission asetusta yhdenmukaistetusta kuluttajahintaindeksistä

28 Saksa Maksutasetilastojen kerääminen Saksassa

29 Alankomaat Rahalaki (eurokolikoiden käyttöönottoon liittyvä)

30 EU:n neuvosto Muutos Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin

perussääntöä koskevan pöytäkirjan artiklaan 10.2

31 Ranska Ranskan keskuspankin ja IEDOMin (Institut d’émission des départements

d’outre-mer) välinen sopimus3

32 Tanska Laki rahoitusalan yrityksistä

N:o1 Pyytäjä Aihe


3 Euroopan yhteisön rahoitustukijärjestelmään liittyvienluotonanto- ja luotonotto-operaatioiden hoito

Perustamissopimuksen artiklan 123 kohdan 2ja 24.6.1988 annetun neuvoston asetuksen(ETY) N:o 1969/88 artiklan II mukaan EKPjatkoi niiden luotonanto- ja luotonotto-ope-raatioiden hoitamista, joista Euroopan yhtei-sö oli päättänyt osana keskipitkän ajan rahoi-tusjärjestelmää (Medium-Term FinancialAssistance mechanism).

EKP sai vuonna 2000 lainakannan pääomaanja korkoihin liittyviä maksuja viimeiseltä luo-tonsaajamaalta, Italialta, ja suoritti maksut Eu-roopan yhteisön luotonantajille. Yhteisön ra-hoitustukeen liittyvien Italialle myönnettyjenlainojen kanta 31.12.1999 oli 2 483 miljoonaaeuroa. Italia maksoi viimeisen kuoletuksenmarraskuussa 2000. Yhteisön rahoitustukeenliittyviä lainoja ei näin ollen ollut hoidettava-na enää vuoden 2000 lopussa.

2 Julkisen sektorin keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksiakoskevien kieltojen noudattaminen

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ar-tiklan 237 kohdan d perusteella EKP:n yleis-neuvoston tehtävänä on seurata, miten EU:n15 kansallista keskuspankkia täyttävät perus-tamissopimuksen artiklojen 101 ja 102 sekäneuvoston asetusten (EY) N:o 3603/93 ja3604/93 mukaiset velvoitteensa. Lisäksi yleis-neuvosto valvoo, miten EKP noudattaa näitämääräyksiä. Artiklassa 101 kielletään EKP:täja kansallisia keskuspankkeja myöntämästä ti-linylitysoikeuksia tai muita luottojärjestelyjäjäsenvaltioiden keskushallinnoille tai yhteisöntoimielimille tai laitoksille sekä hankkimastasuoraan niiltä velkasitoumuksia. Artiklassa 102kielletään toimenpiteet, joilla jäsenvaltioidenkeskushallinnoille tai yhteisön toimielimille tailaitoksille annetaan erityisoikeuksia rahoitus-laitoksissa, elleivät tällaiset toimenpiteet pe-rustu toiminnan vakauden valvontaan liitty-viin seikkoihin. Euroopan komission tehtävä-nä taas on seurata, noudattavatko jäsenvaltiotnäitä määräyksiä.

Yleisneuvosto pitää erittäin tärkeänä, että näi-tä perustamissopimuksen määräyksiä ja niihinliittyviä Euroopan unionin neuvoston asetuk-sia noudatetaan kaikissa tilanteissa. Julkisen

sektorin keskuspankkirahoitus ja erityisoi-keuksien antaminen rahoituslaitoksissa hei-kentäisivät huomattavasti yhteisen rahapoli-tiikan uskottavuutta ja saattaisivat vahvistaainflaatio-odotuksia. Lisäksi ne voisivat vähen-tää euroalueen maiden halua edelleen jatkaajulkisen talouden vakauttamista tarjoamallahallituksille helpon tavan rahoittaa velkaansa.

Yleisneuvosto seuraa myös, miten EU:n kan-salliset keskuspankit ostavat oman maansa jamuiden jäsenvaltioiden julkisen sektorin vel-kainstrumentteja jälkimarkkinoilta. Neuvostonasetuksen (EY) N:o 3603/93 perustelukappa-leiden mukaan julkisen sektorin velkainstru-menttien hankkimista jälkimarkkinoilta ei saakäyttää perustamissopimuksen artiklassa 101määrätyn tavoitteen kiertämiseen. Näitä os-toja ei saa käyttää julkisen sektorin epäsuora-na keskuspankkirahoituksena.

Vuonna 2000 yleisneuvosto ei havainnut yh-tään tapausta, jossa jäsenvaltioiden kansalli-set keskuspankit tai EKP olisivat jättäneetnoudattamatta näitä perustamissopimuksenmääräyksiä tai niihin liittyviä Euroopan unio-nin neuvoston asetuksia.

Helsinki Art School for Young People, SuomiAnnu Martikainen, ’’Colours playing along’’

Luku XI

Ulkoinen viestintä

ja tilivelvollisuus


1 EKP:n viestintäpolitiikka ja -käytännöt

1.1 Viestintäpolitiikantavoitteet

EKP pitää tehokasta ulkoista viestintää erit-täin tärkeänä. Vaikka EKP on voinut tukeutuaeuroalueen kansallisten keskuspankkien asian-tuntemukseen ja uskottavuuteen, EKP:llä ei– toisin kuin kansallisilla keskuspankeilla – vie-lä ole pitkältä ajalta näyttöä saavutuksistaan.Lisäksi se toimii monikielisessä ja -kulttuuri-sessa ympäristössä. Näillä tekijöillä on ollutsuuri merkitys EKP:n ja eurojärjestelmän vies-tintäpolitiikan kehittämisessä ja parantamises-sa. Niiden vuoksi EKP tiedottaa toiminnas-taan tehokkaammin kuin useat muut keskus-pankit.

EKP on sitoutunut olemaan ulkoisessa vies-tinnässään avoin ja toiminnastaan tilivelvolli-nen. Tehokkaan viestinnän katsotaan edistä-vän EKP:n yleisten tavoitteiden saavuttamis-ta. Koska EKPJ:llä ja eurojärjestelmällä onhajautettu organisaatio, eurojärjestelmän kan-sallisilla keskuspankeilla on tärkeä tehtävä eu-rojärjestelmän viestintäpolitiikan tavoitteidensaavuttamisessa. Viestintäkäytäntöjä koordi-noidaan jatkuvasti EKP:n päätöksentekoelimis-sä ja viestintäkomiteassa, jossa on viestinnänasiantuntijoita sekä EKP:stä että kansallisistakeskuspankeista.

Eurojärjestelmän viestintäpolitiikan yleisettavoitteet ovat seuraavat:

• tukea rahapolitiikan vaikuttavuutta• edistää eurojärjestelmän ja sen politiikan

yleistä ymmärtämistä euroalueeseenkuuluvissa maissa sekä niiden ulkopuolella.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi nouda-tetaan kahta pääperiaatetta:

1. Euroalueen yhteisestä rahapolitiikasta onsyytä pyrkiä kommunikoimaan johdon-mukaisesti ”yhden äänen” periaatteella.

2. Eurojärjestelmän tavoitteiden, tehtävien jatoimenpiteiden avoimuutta tulee edistää,mikä helpottaa eurojärjestelmän tilivelvol-

lisuuden toteutumista. On myös tuettavaluottamusta eurojärjestelmän toiminta-tapoihin ja lisättävä niiden tunnettuutta.

Tehokkaassa viestinnässä on otettava huo-mioon useita muita periaatteita: ulkoisen vies-tinnän on oltava yhdenmukaista koko euro-alueella, eri maita ja viestintävälineitä on koh-deltava tasapuolisesti ja syrjimättä ja tiedoton julkaistava ajoissa.

EKPJ:n perussäännössä EKP:lle asetetaan tiet-tyjä viestintävelvollisuuksia. EKP:n on rapor-toitava EKPJ:n toiminnasta vähintään neljän-nesvuosittain. Sen on myös esitettävä vuosi-kertomus EKPJ:n toiminnasta ja euro-järjestelmän rahapolitiikasta. Lisäksi EKP:n onjulkistettava eurojärjestelmän konsolidoitutase viikoittain.

Euron käyttöönotosta eli 1.1.1999 alkaen EKPon pitänyt tarpeellisena laajentaa viestintäpo-litiikkaansa kattavammaksi kuin lainsäädännöl-liset vaatimukset edellyttävät. Alun alkaenkinoli selvää, että EKP:n täytyisi käyttää useitamuita viestintävälineitä saavuttaakseen perim-mäiset viestintätavoitteensa. Tämän vuoksipäätettiin muun muassa alkaa julkaista Kuu-kausikatsausta neljännesvuotuisen selonteonsijaan sekä järjestää lehdistötilaisuuksia sään-nöllisin väliajoin.

Edellä mainittujen yleisten periaatteiden mu-kaan eurojärjestelmässä käytetään monia eriviestintävälineitä. EKP:n johtokunnan jäsenet,kansallisten keskuspankkien pääjohtajat ja eu-rojärjestelmän henkilöstö käyttävät merkittä-vän osan työajastaan ja -resursseistaan ulkoi-seen viestintään. EKP:n päätöksentekoelimetja viestintäkomitea arvioivat jatkuvasti yleis-ten tavoitteiden saavuttamista.

1.2 Viestintä

EKP pyrkii jakamaan tietoa suurelle yleisölleja poliittisille päätöksentekijöille, rahoitus-markkinoille ja muille ryhmille siten, että vies-tinnässä otetaan huomioon kohderyhmien


moninaisuus. Näiden vaatimusten täyttämisek-si käytetään seuraavia viestintäkanavia:

• EKP:n pääjohtaja ja varapääjohtaja pitävätlehdistötilaisuuksia säännöllisesti ja yleensäheti EKP:n neuvoston kuukauden ensim-mäisen kokouksen jälkeen.

• EKP:n Kuukausikatsaus julkaistaan tavalli-sesti viikon kuluttua siitä, kun EKP:n neu-vosto on pitänyt kuukauden ensimmäisenkokouksensa. Katsaukseen sisältyy EKP:nyksityiskohtainen arvio vallitsevasta talous-tilanteesta ja erityisaiheisia artikkeleita eu-rojärjestelmän toiminnasta. Lisäksi Kuu-kausikatsauksen tilasto-osassa on paljontilastotietoa euroalueen reaalitaloudesta jarahoitusmarkkinoista.

• EKP:n vuosikertomus on selonteko edelli-sen ja kuluvan vuoden rahapolitiikasta. Sii-nä käsitellään myös muita eurojärjestelmänja EKPJ:n asioita.

• EKP:n pääjohtajaa kuullaan neljännesvuo-sittain Euroopan parlamentin talous- jaraha-asioiden valiokunnassa. Näitä julkisiakuulemisia käsitellään vuosikertomuksenluvun XI osassa 2.

• EKP:n päätöksentekoelinten jäsenten julki-set puheet ja haastattelut ovat merkittäväkeino, jolla tärkeitä kuulijaryhmiä voidaanpuhutella suoraan.

• Lehdistötiedotteilla julkistetaan ensisijaises-ti tilastotietoja tai lyhyitä yleisölle suun-nattuja poliittisia tiedonantoja.

• Esitteet ja muut painetut julkaisut suunna-taan kohderyhmille, jotka vaihtelevat suu-resta yleisöstä eri alojen asiantuntijoihin.

• Työpaperisarjan avulla pyritään jakamaantietoa EKP:ssä tehdyistä tai EKP:n kokouk-sissa ja seminaareissa esitetyistä tutkimuk-sista laajalti akateemisille piireille ja rahoi-tusmarkkinaosapuolille. Työpaperisarjanartikkelit julkaistaan kirjoittajan nimellä.

• Heinäkuussa 2000 ryhdyttiin julkaisemaantoista julkaisusarjaa (Occasional PaperSeries), jossa esitellään politiikkaan liittyviäaiheita laajalle yleisölle, esimerkiksi poliiti-koille, tutkijoille, viestintävälineille ja suu-relle yleisölle. Artikkelit julkaistaan tekijännimellä.

• Syöttämällä tietoja suoraan sähköisiinmarkkinainformaatiojärjestelmiin EKP:llä onmahdollisuus välittää rahoitusmarkkinaosa-puolille markkinoiden kannalta herkkiä tie-toja reaaliajassa.

• EKP:ssä käy melkein päivittäin vierailijaryh-miä läpi vuoden. Tällä tavoin vierailijat –joita vuonna 2000 oli noin 10 000 – saavatensi käden tietoa EKP:stä ja sen toiminnas-ta.

• Akateemisia konferensseja järjestetäänedistämään yhteistyötä keskuspankkiasiois-ta kiinnostuneiden ekonomistien kesken.

Euroalueen kansalaisten mahdollisuudet käyt-tää Internetiä kasvavat nopeasti, mikä on hel-pottanut tiedon tarjoamista Internetin väli-tyksellä. EKP:n verkkosivut (www.ecb.int)ovat nykyään keskeisessä asemassa välitet-täessä tietoa kansalaisille. Verkkosivuilla onluettavissa ja ladattavissa kaikki EKP:n julkai-semat asiakirjat. Sähköpostiin on perustettueri aihepiireistä postilaatikkoja, jotta erilaisiinkysymyksiin voidaan vastata tehokkaasti.EKP:n verkkosivuilta on lisäksi linkit kaikkienEU-maiden kansallisten keskuspankkien verk-kosivuille, joissa monet julkaisut ovat saatavillakunkin maan omalla kielellä.

Huomattava osa tiedosta tarjotaan jo sähköi-sessä muodossa. Sähköisen tiedontarjonnanodotetaan käyvän yhä tärkeämmäksi. Se eikuitenkaan korvaa joukkotiedotusvälineitä,jotka toimivat tärkeänä yhdyssiteenä EKP:n jasuuren yleisön välillä.

2 Tietojen ja näkemysten vaihto Euroopan parlamentin kanssa

2.1 EKP:n ja Euroopan parlamentinväliset suhteet

Vuonna 200 EKP:n johtokunnan jäsenet ja eri-tyisesti EKP:n pääjohtaja osallistuivat aiem-

paan tapaan Euroopan parlamentin tilaisuuk-siin ja raportoivat sille rahapolitiikasta jamuusta EKPJ:hin liittyvästä toiminnasta. Tämäsäännöllinen esiintyminen Euroopan parla-mentissa perustuu perustamissopimuksen ar-


tiklan 113 kohtaan 3, jonka mukaan EKP:n onlaadittava vuosittain kertomus EKPJ:n toimin-nasta sekä edellisen ja kuluvan vuoden raha-politiikasta Euroopan parlamentille, EU:n neu-vostolle, komissiolle ja Eurooppa-neuvostol-le. EKP:n pääjohtaja esittelee tämänkertomuksen Euroopan parlamentille, joka voikäydä yleiskeskustelun sen pohjalta. LisäksiEKP:n pääjohtajaa ja johtokunnan muita jäse-niä voidaan Euroopan parlamentin pyynnöstätai heidän omasta aloitteestaan kuulla Euroo-pan parlamentin toimivaltaisissa valiokunnis-sa.

EKP:n pääjohtajan ja johtokunnan muiden jä-senten säännöllinen kuuleminen Euroopanparlamentissa on merkittävä keino, jolla Eu-roopan kansalaiset ja heidän suorilla vaaleillavalitsemat edustajansa saavat yksityiskohtai-sia selvityksiä siitä, miten EKP täyttää silleperustamissopimuksessa määrätyt tehtävät.

EKP:n pääjohtaja oli sovitun käytännön mu-kaisesti neljännesvuosittain kuultavana Euroo-

pan parlamentin talous- ja raha-asioiden va-liokunnassa. Näissä keskusteluissa keskityttiinrahapolitiikkaan ja talouskehitykseen ja tar-kasteltiin erityisesti hintavakauteen mahdolli-sesti vaikuttavia tekijöitä. Pääjohtaja raportoiEKP:n neuvoston rahapoliittisista ja muillaEKPJ:n toimivaltaan kuuluvilla aloilla tekemis-tä päätöksistä. Hän myös selvitti yksityiskoh-taisesti näitä päätöksiä tukeneita analyysejä.

Tämän lisäksi EKP:n johtokunnan jäsenet oli-vat talous- ja raha-asioiden valiokunnan kuul-tavana useina eri kertoina. EKP:n varapääjoh-taja esitteli EKP:n vuosikertomuksen vuodel-ta 1999 ja Kreikkaa ja Ruotsia käsitelleenlähentymisraportin vuodelta 2000. Muut joh-tokunnan jäsenet kävivät selvittämässä valio-kunnalle Euro 2002 -tiedotuskampanjan val-misteluja ja EKP:n näkemyksiä EU:n talouttavuonna 1999 käsitelleestä komission katsauk-sesta. EKP osallistui valiokunnan kokouksiinmyös asiantuntijatasolla. Näissä kokouksissaEKP esitteli suosituksensa neuvoston asetuk-seksi EKP:n esittämistä valuuttavarantosaami-

Kehikko 13.EKP:n edustajien esiintyminen Euroopan parlamentissa vuonna 2000

EKP:n pääjohtaja esitteli 5.7.2000 EKP:n vuosikertomuksen vuodelta 1999 Euroopan parlamentin täysistun-

nossa.

EKP:n edustajia kuultiin talous- ja raha-asioiden valiokunnassa seuraavissa yhteyksissä:

• Neljännesvuosittaiset keskustelut EKP:n pääjohtajan kanssa (20.3., 20.6., 12.9., 23.11.)

• Keskustelu EKP:n johtokunnan jäsenen Otmar Issingin kanssa komission kertomuksesta ”Unionin talous –

katsaus vuoteen 1999” (10.1.)

• EKP:n suosituksen esittäminen neuvoston asetukseksi EKP:n esittämistä valuuttavarantosaamisia koske-

vista lisävaatimuksista (27.1.)

• EKP:n näkemysten esittäminen komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja EU:n neuvoston direktii-

viksi elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoiden liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan

vakauden valvonnasta (28.2.)

• Varapääjohtajan esittelemä EKP:n vuosikertomus vuodelta 1999 (17.4.)

• Varapääjohtajan esittelemä EKP:n lähentymisraportti vuodelta 2000 (3.5.)

• Keskustelu EKP:n johtokunnan jäsenen Domingo Solansin kanssa euroseteleitä ja -kolikoita koskevasta

Euro 2002 -tiedotuskampanjasta (5.6.)


sia koskevista lisävaatimuksista ja selvitti tär-keänä pitämiään näkökohtia ehdotuksestaelektronisen rahan liikkeeseenlaskijoita kos-kevaksi sekundäärilainsäädännöksi. Kehikossa13 esitetään yleiskatsaus EKP:n edustajienesiintymisestä Euroopan parlamentissa vuonna2000.

Näiden esiintymisten lisäksi EKP ja Euroopanparlamentti olivat useasti yhteydessä parla-mentin virallisten kokousten ulkopuolella. Esi-merkiksi talous- ja raha-asioiden valiokunnanvaltuuskunta vieraili EKP:ssä 23.10.2000 kes-kustelemassa EKP:n johtokunnan kanssa.

2.2 EKP:n näkemys Euroopan parla-mentin kanssa käsitellyistä aiheista

Talous- ja raha-asioiden valiokunnassa käy-dyissä EKP:n ja Euroopan parlamentin kes-kusteluissa käsiteltiin useita aiheita. Seuraa-vissa osissa kerrotaan lyhyesti keskustelujenkeskeisistä aiheista.

Yhteisen rahapolitiikan vaikutus yhteisönyleiseen talouspolitiikkaan

Perustamissopimuksen artiklassa 105 määrä-tään, että EKPJ tukee yhteisön yleistä talous-politiikkaa tämän kuitenkaan rajoittamattahintatason vakauden tavoitetta. Tämän vuok-si Euroopan parlamentin ja EKP:n keskustelu-jen yhtenä pääaiheena oli, miten yhteisellärahapolitiikalla voidaan parhaiten myötävai-kuttaa yhteisön yleisen talouspolitiikan tavoit-teisiin, kuten kestävään ja inflaatiota kiihdyt-tämättömään kasvuun ja korkeaan työllisyy-teen.

EKP:n pääjohtaja muistutti, että rahapolitii-kalla voidaan parhaiten edistää kasvun ja työl-lisyyden tavoitteita, kun talouden toimijat voi-vat perustellusti odottaa, että tulevassa ta-louskehityksessä hinnat pysyvät vakaina.Hintavakauden vallitessa inflaatio tai deflaatioeivät häiritse yritysten ja kuluttajien sijoitus-tai kulutuspäätöksiä. Hintojen vakaus johtaasiten resurssien tehokkaampaan jakautumi-

seen taloudessa, mikä luo myönteiset olosuh-teet kasvulle ja työllisyydelle.

Näin ollen yhteisen rahapolitiikan pääpainoon – ja sen on pysyttävä – hintavakaudensäilyttämisessä, mikä on perustamissopimuk-sen mukainen eurojärjestelmän ensisijainentehtävä. Hintavakaustavoite on myös mainit-tu Europaan parlamentin päätöslauselmassa,joka koskee EKP:n vuosikertomusta vuodelta1999. Päätöslauselmassa todetaan, että ”EKPedistää kasvua ja työllisyyttä ensisijaisesti huoleh-timalla hintatason vakauden uskottavasta ja kes-tävästä turvaamisesta” (johdanto-osan kohta H).

Euron ulkoinen arvo

Paljon huomiota kiinnitettiin myös euron ul-koiseen arvoon, EKP:n arvioon euron kurssi-kehitykseen vaikuttavista tekijöistä sekä sii-hen, mikä olisi EKP:n tarkoituksenmukainentapa reagoida.

Pääjohtaja selvitti, että EKP:n neuvosto analy-soi säännöllisesti ja tarkkaan euron ulkoisenarvon kehitystä ja varsinkin sen mahdollistavaikutusta euroalueen hintavakauteen. Myöseurojärjestelmä oli huolissaan siitä, ettei eu-ron kurssi kuvastanut euroalueen taloudenkunnossa olevia perustekijöitä. Pääjohtaja pai-notti lisäksi, että käytettävissä olevien talous-indikaattorien perusteella eurolla näyttää ole-van hyvät mahdollisuudet vahvistua.

Pääjohtaja palautti mieliin euroalueen halli-tusten euroryhmässä tehdyt päätelmät, joistakeskeisiä olivat tarve nopeuttaa julkisentalouden vakauttamista ja tukea rakenne-uudistuksia euroalueen kasvupotentiaalin lisää-miseksi. Rakenneuudistusten tärkeyttä paino-tetaan myös Euroopan parlamentin päätös-lauselmassa EKP:n vuosikertomuksesta vuo-delta 1999 (kohta 11).

Euroalueen maksuliikennepalvelut pientenulkomaanmaksujen välittämiseksi

Syyskuussa 1999 eurojärjestelmä käynnistialoitteen pienten ulkomaanmaksujen välityk-


sen kehittämiseksi euroalueella. Samalla semääritteli seitsemän keskeistä tavoitetta, jot-ka Euroopan pankkisektorin odotetaan täyt-tävän vuoden 2002 alkuun mennessä. Euroo-pan parlamentti oli erittäin kiinnostunut aloit-teesta ja ensimmäisestä seurantaraportista,jonka EKP julkaisi syyskuussa 2000.

Talous- ja raha-asioiden valiokunnassa käy-dyissä keskusteluissa pääjohtaja totesi euro-järjestelmän käynnistäneen aloitteen, koskaeuroalueella pienten ulkomaanmaksujen hin-tojen ja transaktioiden suoritusaikojen olisivastattava kotimaisten maksujen hintoja jasuoritusaikoja. Pääjohtaja raportoi myösEKP:n Euroopan pankkisektoriin suuntautu-neista yhteydenotoista, joiden tavoitteena ontutkia käytännöllisiä tapoja ja menetelmiä pie-niä ulkomaanmaksuja välittävien maksuliiken-nepalvelujen tehostamiseksi.

Esitellessään valiokunnalle seurantaraportinkeskeisiä havaintoja pääjohtaja huomautti, ettäuseimpia eurojärjestelmän asettamia tavoit-teita ei ollut vielä saavutettu, mutta pientenulkomaanmaksujen tehokkaammalle välityk-selle oli kuitenkin luotu huomattavasti pa-remmat edellytykset. Eurojärjestelmä seuraajatkossakin tarkkaan ulkomaanmaksuja välit-tävien maksuliikennepalvelujen kehitystä var-mistaakseen, että parhaillaan tehtävät valmis-telut johtaisivat lopulta riittävien palvelujensyntymiseen Euroopan kansalaisille.

Yksityiskohtaisempia tietoja pieniä ulkomaan-maksuja välittävien maksuliikennepalvelujenkehittämistä koskevasta eurojärjestelmänaloitteesta ja aiheesta julkaistusta seuranta-raportista esitetään luvussa VI.

Euro 2002 -tiedotuskampanja

Yhtenä keskeisenä aiheena oli tarve valmistaaEuroopan kansalaiset eurosetelien ja -kolikoi-den käyttöönottoon 1.1.2002. Talous- ja raha-asioiden valiokunta halusi saada yksityiskoh-taisempia tietoja eurojärjestelmän johtamastaEuro 2002 -kampanjasta. Valiokunta kutsuiEKP:n johtokunnan jäsenen esittelemään kam-panjan pääpiirteitä.

Keskusteluissa valiokunnan jäsenet pitiväterittäin tärkeänä, että EU:n ja kansallisella ta-solla valmisteltavat ja hoidettavat tiedotus-kampanjat koordinoidaan tehokkaasti. Lisäksiolisi kiinnitettävä riittävästi huomiota erityis-ryhmille, kuten näkövammaisille, tiedottami-seen.

EKP totesi, että Euro 2002 -tiedotuskampanjakoordinoidaan kaikkien EU:n ja kansallisen ta-son asianmukaisten laitosten kanssa, jotta voi-daan välttää ristiriitaisten ja hämmentävien tie-tojen antaminen ja toisaalta samojen tietojenpäällekkäisyys sekä tietojen puuttuminen. Tä-män vuoksi EKP koordinoi tiedotustoimintansaläheisessä yhteistyössä Euroopan komission jaEuroopan parlamentin kanssa. Tiedotusstrategi-at koordinoidaan pääasiassa eurotiedotuksestavastaavien kansallisten johtajien neljännesvuo-sittaisissa kokouksissa, joihin osallistuvat EKP:n,Euroopan komission ja jäsenvaltioiden edusta-jat. Lisäksi Euro 2002 -tiedotuskampanjasta vas-taavassa eurojärjestelmän työryhmässä on mu-kana Euroopan komission edustaja. EKP toimiilisäksi yhteistyössä Euroon siirtyminen helpoksi-hankkeessa erityisryhmiä edustavien järjestö-jen, kuten Euroopan sokeain liiton, kanssa. Yksi-tyiskohtaisempia tietoja Euro 2002 -tiedotus-kampanjasta esitetään luvun VIII osassa 4.

EKP:n suositus neuvoston asetukseksiEuroopan keskuspankin esittämistävaluuttavarantosaamisia koskevistalisävaatimuksista

Perustamissopimuksen säännösten (erityises-ti perustamissopimuksen artiklan 107 kohdan6 ja EKPJ:n perussäännön artiklan 30.4) nojal-la EKP teki suosituksen neuvoston asetuksek-si, joka koski EKP:lle siirrettävien eurojärjes-telmän kansallisten keskuspankkien valuutta-varantosaamisten alkuperäisen rajan eli 50:tämiljardia euroa vastaavan määrän suuren-tamista. Perustamissopimuksen mukaisestimenettelyssä kuultiin Euroopan parlamenttia.EKP:n asiantuntijat osallistuivat talous- jaraha-asioiden valiokunnan kokoukseen, jossahe esittelivät suosituksen ja vastasivat valio-kunnan kysymyksiin.


EKP huomautti, että perustamissopimuksessaedellytetään suosituksen esittämistä kyseiseksineuvoston asetukseksi, mutta suosituksella eipyritä lisäämään nykyisiä valuuttavarantoja.EKP painotti myös, että se käyttäisi kyseistäsäädöstä vain täydentääkseen valuuttavaran-tojaan alkuperäistä rajaa vastaavaan määräänasti.

Valiokunta kannatti EKP:n suositusta. Se pai-notti, että EKP:llä oli oltava mahdollisuus käyt-tää eurojärjestelmän kansallisten keskuspank-kien valuuttavarantoja. EKP:n suositus hyväk-syttiin myöhemmin myös Euroopan parla-mentin täysistunnossa.

Académie du Westhoek, Koksijde, BelgiaChantal Grard, ’’Euro 2000 – Unity’’

Luku XII

Eurojärjestelmän ja Euroopan

keskuspankkijärjestelmän

institutionaalinen rakenne


1 Eurojärjestelmä ja Euroopan keskuspankkijärjestelmä

Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ)muodostavat Euroopan keskuspankki (EKP)ja kaikkien 15 EU-maan kansalliset keskus-pankit. Toisin sanoen siihen kuuluvat niiden-kin kolmen EU-maan keskuspankit, jotka ei-vät ole vielä ottaneet euroa käyttöön (ks.luku III ”Kreikan liittyminen euroalueeseen”).Parantaakseen avoimuutta ja edistääkseenkeskuspankkitoiminnan rakenteen ymmärtä-mystä Euroopan unionissa EKP:n neuvosto onottanut käyttöön termin eurojärjestelmä. Eu-rojärjestelmään kuuluvat EKP ja niiden EU-maiden kansalliset keskuspankit, jotka ovatottaneet euron käyttöön (euroalueeseen osal-listuvat jäsenvaltiot). Niin kauan kuin on ole-massa EU:n jäsenvaltioita, jotka eivät ole vieläottaneet euroa käyttöön, on välttämätöntätehdä ero eurojärjestelmän ja EKPJ:n välillä.

Kansainvälisen julkisoikeuden nojalla EKP onoikeushenkilö. EKP on eurojärjestelmän ydin,jonka vastuulla on varmistaa, että eurojärjes-

telmän tehtävät tulevat hoidetuksi joko EKP:noman tai kansallisten keskuspankkien toimin-nan avulla. Päättäessään, miten tehtävät tulisisuorittaa, EKP noudattaa perussääntönsä mu-kaisesti hajauttamisen periaatetta.

Jokainen kansallinen keskuspankki on oikeus-henkilö oman maansa kansallisen lainsäädän-nön nojalla. Tästä huolimatta euroalueen kan-salliset keskuspankit ovat kiinteä osa eurojär-jestelmää. Ne hoitavat eurojärjestelmälleannettuja tehtäviä EKP:n laatimien sääntöjenmukaisesti. Muun muassa EKPJ:n monien ko-miteoiden avulla kansallisten keskuspankkienedustajat osallistuvat EKPJ:n työhön (ks. osa4). Kansalliset keskuspankit voivat suorittaaomalla vastuullaan myös tehtäviä, jotka eivätliity eurojärjestelmään, ellei EKP:n neuvostopäätä, että nämä tehtävät ovat ristiriidassaeurojärjestelmän tavoitteiden ja tehtävienkanssa.

EUROSISTEM

EU

RO

OP

AN

K

ES

KU

SP

AN

KK

IJ

ÄR

JS

TE

LM

Ä

(E

KP

J)

EKP:nneuvosto

Johto-kunta

Euroopan keskuspankki (EKP)

DanmarksNationalbank

Sveriges Riksbank

Bank of England

Nationale Bank van België/Banque Nationale de Belgique

Deutsche Bundesbank

Bank of Greece

Banco de Espan̄a

Banque de France

Central Bank of Ireland

DanmarksNationalbank

Sveriges Riksbank

Bank of England

Nationale Bank van België/Banque Nationale de Belgique

Deutsche Bundesbank

Bank of Greece

Banco de Espan̄a

Banque de France

Central Bank of Ireland

Banca d’Italia

Banque centrale duLuxembourg

De Nederlandsche Bank

Oesterreichische Nationalbank

Banco de Portugal

Suomen Pankki

Banca d’Italia

Banque centrale duLuxembourg

De Nederlandsche Bank

Oesterreichische Nationalbank

Banco de Portugal

Suomen Pankki

EKP:nneuvosto

Johto-kunta

Euroopan keskuspankki (EKP)

Yle

isn

eu

vo

sto

Yle

isn

eu

vo

sto


1 Työjärjestykset on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa leh-dessä seuraavasti: Euroopan keskuspankin työjärjestys, EYVL L125, 19.5.1999, s. 34 ja L 314, 8.12.1999, s. 32; EKP:nyleisneuvoston työjärjestys, EYVL L 75, 20.3.1999, s. 36 ja L 156,23.6.1999 s. 52; Euroopan keskuspankin 12.10.1999 antamapäätös Euroopan keskuspankin johtokunnan työjärjestyksestä(EKP/1999/7), EYVL L 314, 8.12.1999, s. 34. Viimeistä päätös-tä lukuun ottamatta kaikki edellä luetellut asiakirjat on koottuEKP:n ensimmäiseen oikeudelliseen vuosikirjaan ”Compendium:Säädöskokoelma. Kesäkuu 1998 – toukokuu 1999”, lokakuu1999.

2 EKP:n päätöksentekoelimet

Eurojärjestelmää ja EKPJ:tä johtavat EKP:npäätöksentekoelimet eli EKP:n neuvosto jajohtokunta. EKP:n kolmantena päätöksente-koelimenä on yleisneuvosto niin kauan kuinon olemassa EU-maita, jotka eivät vielä oleottaneet euroa käyttöön. Päätöksentekoelin-ten toimintaa säätelevät Euroopan yhteisönperustamissopimus (perustamissopimus),EKPJ:n perussääntö ja näiden elinten omattyöjärjestykset.1 Vaikka eurojärjestelmän jaEKPJ:n tavoitteita ja tehtäviä koskevat pää-tökset tehdään keskitetysti, toiminta euro-alueella on hajautettu niin pitkälle kuin onkatsottu olevan tarkoituksenmukaista ja mah-dollista, ja toiminnasta vastaavat kansallisetkeskuspankit.

2.1 EKP:n neuvosto

EKP:n neuvostoon, joka on EKP:n ylin päätök-sentekoelin, kuuluvat kaikki johtokunnan jä-senet sekä euron käyttöön ottaneiden jäsen-valtioiden keskuspankkien pääjohtajat. Perus-tamissopimuksen mukaan EKP:n neuvostontärkeimmät tehtävät ovat seuraavat:

• antaa suuntaviivoja ja tehdä tarvittavia pää-töksiä EKPJ:lle uskottujen tehtävien suorit-tamiseksi

• määritellä euroalueen rahapolitiikka, mu-kaan lukien tarvittaessa päätökset, jotka

koskevat rahapolitiikan välitavoitteita, kes-keisiä ohjauskorkoja ja varantojen hankki-mista eurojärjestelmässä, sekä antaa tar-vittavat suuntaviivat niiden täytäntöön pa-nemiseksi.

Tehdessään eurojärjestelmän rahapolitiikkaaja sen muita tehtäviä koskevia päätöksiä EKP:nneuvoston jäsenet eivät ole maidensa edusta-jia vaan toimivat täysin itsenäisesti. Tätä ku-vastaa periaate ”yksi jäsen, yksi ääni”.

Vuonna 2000 EKP:n neuvosto kokoontuiyleensä joka toinen viikko EKP:n toimitiloissaFrankfurt am Mainissa Saksassa. Kokouksistakolme pidettiin kuitenkin puhelinneuvottelu-na. EKP:n neuvosto oli lisäksi aiemmin päättä-nyt kokoontua kahdesti vuodessa jossainmuussa euroalueen maassa. Yhtä tällaistakokousta isännöi Espanjan keskuspankkiMadridissa ja toista Ranskan keskuspankkiPariisissa.


Takarivi (vasemmalta oikealle): Yves Mersch, Lucas D. Papademos, J. Caruana, Antonio Fazio, Matti Vanhala, Guy Quaden,Ernst Welteke, Nout Wellink, Jean-Claude Trichet, Maurice O’Connell, Klaus Liebscher, Vítor Constâncio.

Eturivi (vasemmalta oikealle): Otmar Issing, Tommaso Padoa-Schioppa, Christian Noyer, Willem F. Duisenberg, Sirkka Hämäläinen,Eugenio Domingo Solans.

2 Kreikan keskuspankin pääjohtaja osallistui kaikkiin EKP:n neuvoston kokouksiin vuoden 2000 jälkipuoliskolla EU:n neuvoston päätettyä19.6.2000, että Kreikkaa koskeva poikkeus kumotaan 1.1.2001 alkaen.

EKP:n neuvosto

Willem F. Duisenberg EKP:n pääjohtajaChristian Noyer EKP:n varapääjohtajaJaime Caruana (12.7.2000 alkaen) Espanjan keskuspankin pääjohtajaVítor Constâncio (23.2.2000 alkaen) Portugalin keskuspankin pääjohtajaEugenio Domingo Solans EKP:n johtokunnan jäsenAntonio Fazio Italian keskuspankin pääjohtajaSirkka Hämäläinen EKP:n johtokunnan jäsenOtmar Issing EKP:n johtokunnan jäsenKlaus Liebscher Itävallan keskuspankin pääjohtajaYves Mersch Luxemburgin keskuspankin pääjohtajaMaurice O’Connell Irlannin keskuspankin pääjohtajaTommaso Padoa-Schioppa EKP:n johtokunnan jäsenLucas D. Papademos2 Kreikan keskuspankin pääjohtajaGuy Quaden Belgian keskuspankin pääjohtajaLuis Ángel Rojo (11.7.2000 asti) Espanjan keskuspankin pääjohtajaAntónio José Fernandes de Sousa Portugalin keskuspankin pääjohtaja(22.2.2000 asti)

Jean-Claude Trichet Ranskan keskuspankin pääjohtajaMatti Vanhala Suomen Pankin pääjohtajaNout Wellink Alankomaiden keskuspankin pääjohtajaErnst Welteke Saksan keskuspankin pääjohtaja


Takarivi (vasemmalta oikealle): Eugenio Domingo Solans, Tommaso Padoa-Schioppa, Otmar Issing.Eturivi (vasemmalta oikealle): Christian Noyer, Willem F. Duisenberg, Sirkka Hämäläinen.

Willem F. Duisenberg EKP:n pääjohtajaChristian Noyer EKP:n varapääjohtajaEugenio Domingo Solans EKP:n johtokunnan jäsenSirkka Hämäläinen EKP:n johtokunnan jäsenOtmar Issing EKP:n johtokunnan jäsenTommaso Padoa-Schioppa EKP:n johtokunnan jäsen

2.2 Johtokunta

EKP:n johtokunta koostuu EKP:n pääjohtajastaja varapääjohtajasta ja neljästä jäsenestä, jot-ka nimitetään euroalueeseen osallistuvien jä-senvaltioiden valtion- tai hallitusten päämies-ten yhteisellä päätöksellä. Johtokunnan tär-keimmät tehtävät ovat seuraavat:

• valmistella EKP:n neuvoston kokoukset

• toteuttaa rahapolitiikkaa EKP:n neuvostonantamien suuntaviivojen ja päätösten mu-kaisesti; tässä yhteydessä johtokunta antaatarvittavat ohjeet eurojärjestelmän jäseni-

nä oleville kansallisille keskuspankeille

• vastata EKP:n juoksevien tehtävien hoita-misesta

• käyttää EKP:n neuvoston sille tietyissäasioissa siirtämää toimivaltaa, myös silloin,kun on kyse säädösvallasta.

Vallitsevan käytännön mukaisesti johtokuntakokoontuu vähintään kerran viikossa päättä-mään rahapolitiikan toteuttamisesta, EKP:nneuvoston kokousten valmistelemisesta jaEKP:n sisäisistä asioista.


2.3 Yleisneuvosto

Yleisneuvoston muodostavat EKP:n pääjohtajaja varapääjohtaja ja kaikkien 15 EU-maan kan-sallisten keskuspankkien pääjohtajat. Toisinsanoen yleisneuvostossa ovat edustettuinasekä euroalueeseen osallistuvat että sen ul-kopuolella olevat EU-maat. Yleisneuvostollekuuluvat ne Euroopan rahapoliittiselta insti-tuutilta peräisin olevat tehtävät, jotka EKP:non vielä EMU:n kolmannessakin vaiheessahoidettava, koska kaikki EU-maat eivät oleottaneet euroa käyttöön. Näin ollen yleis-neuvosto on lähinnä vastuussa euroalueeseenkuulumattomien EU-maiden3 lähentymisenraportoinnista, ja se toimii neuvonantajana

valmisteluissa, jotka koskevat näiden EU-mai-den valuuttakurssien lopullista kiinnittämistä(ks. luku IV). Yleisneuvosto osallistuu myösEKPJ:n erityistehtäviin, kuten neuvoa-antavaantoimintaan (ks. luku X) sekä tilastojen kerää-miseen (ks. luku IX). Vuonna 2000 yleisneu-vosto kokoontui viisi kertaa Frankfurt amMainissa.

3 Perustamissopimuksen liitteenä olevien, Ison-Britannian ja Poh-jois-Irlannin yhdistynyttä kuningaskuntaa sekä Tanskaa koskevi-en pöytäkirjojen mukaan Ison-Britannian ja Tanskan lähentymis-tä arvioidaan ainoastaan, jos ne päättävät ottaa euron käyttöön.


Yleisneuvosto

Takarivi (vasemmalta oikealle): Klaus Liebscher, Guy Quaden, Antonio Fazio, Matti Vanhala, Lucas D. Papademos,Urban Bäckström, Ernst Welteke, Nout Wellink, Edward A. J. George, Maurice O’Connell, Jean-Claude Trichet.

Eturivi (vasemmalta oikealle): J. Caruana, Yves Mersch, Christian Noyer, Willem F. Duisenberg, Bodil Nyboe Andersen,Vítor Constâncio.

Willem F. Duisenberg EKP:n pääjohtajaChristian Noyer EKP:n varapääjohtajaBodil Nyboe Andersen Tanskan keskuspankin pääjohtajaUrban Bäckström Ruotsin keskuspankin pääjohtajaJaime Caruana (12.7.2000 alkaen) Espanjan keskuspankin pääjohtajaVítor Constâncio (23.2.2000 alkaen) Portugalin keskuspankin pääjohtajaAntonio Fazio Italian keskuspankin pääjohtajaEdward A. J. George Englannin pankin pääjohtajaKlaus Liebscher Itävallan keskuspankin pääjohtajaYves Mersch Luxemburgin keskuspankin pääjohtajaMaurice O’Connell Irlannin keskuspankin pääjohtajaLucas D. Papademos Kreikan keskuspankin pääjohtajaGuy Quaden Belgian keskuspankin pääjohtajaLuis Ángel Rojo (11.7.2000 asti) Espanjan keskuspankin pääjohtajaAntónio José Fernandes de Sousa Portugalin keskuspankin pääjohtaja(22.2.2000 asti)

Jean-Claude Trichet Ranskan keskuspankin pääjohtajaMatti Vanhala Suomen Pankin pääjohtajaNout Wellink Alankomaiden keskuspankin pääjohtajaErnst Welteke Saksan keskuspankin pääjohtaja


3 EKP:n organisaatio

4 Euroopan tilintarkastustuomioistuimen toimivaltaan kuuluuEKP:n hallinnon tehokkuuden arviointi (EKPJ:n perussään-nön artikla 27.2).

5 Periaatteet ja standardit, joita ovat julkaisseet esimerkiksiseuraavat alan järjestöt: Institute for Internal Auditors (IIA)ja Information Systems Audit and Control Association (ISA-CA).

6 Ks. Euroopan keskuspankin työjärjestyksen artiklan 11.3mukaisesti laaditut Euroopan keskuspankin menettelytapa-ohjeet, EYVL C 76, 8.3.2001, s. 12 ja EKP:n verkkosivut.

7 Ks. EKP:n henkilöstösääntöjen osa 1.2, joka sisältää säännötammatillisista menette’ lytavoista ja salassapitovelvollisuu-desta, EYVL C 76, 8.3.2001, s. 15.

8 Ks. Euroopan keskuspankin 7.10.1999 tekemä päätös pe-tosten torjunnasta (EKP/1999/5), EYVL L 291, 13.11.1999,s. 36. Tässä yhteydessä EKP:n työjärjestystä muutettiin uu-della artiklalla 9 a; ks. EYVL L 314, 8.12.1999, s.32.

3.1 Hallinto ja valvonta

Päätöksentekoelinten lisäksi EKP:n hallinnoin-tiin liittyy monia ulkoisen ja sisäisen valvon-nan tasoja. EKPJ:n perussäänto (artikla 27)luo kaksi valvonnan tasoa, ulkopuoliset tilin-tarkastajat ja Euroopan tilintarkastustuomio-istuin.4 Ylimääräiseksi valvontamekanismiksion myös perustettu itsenäinen petostentor-juntakomitea. Lisäksi sisäisen tarkastuksenosasto, joka raportoi suoraan EKP:n pääjoh-tajalle, tekee jatkuvasti tarkastuksia EKP:n joh-tokunnan toimeksiannosta.

EKP:n sisäinen valvonta on rakennettu toi-minnoittain, eli kukin organisaatioyksikkö (toi-misto, osasto ja pääosasto) on vastuussaomasta sisäisestä valvonnastaan ja tehokkuu-destaan. Tämän takaamiseksi yksiköt sovelta-vat vastuualueellaan omia valvontaprosesse-jaan ja -toimenpiteitään. Näiden menettelyjenlisäksi tietyt organisaatioyksiköt neuvovatEKP:n johtokuntaa erityisissä horisontaalisentason valvontaan liittyvissä asioissa ja tekevätsille niitä koskevia esityksiä (esim. budjetti- jaorganisaatio-osasto ja riskienhallintatoimisto).

Sisäisen tarkastuksen osaston toimivaltuudetmääritellään EKP:n sisäisen tarkastuksen toi-mintaperiaatteissa (ECB-Audit Charter). Asia-kirja perustuu kansainvälisiin ammattistandar-deihin.5 EKP:n neuvosto määritteli EKP:n ta-son sisäistä tarkastusta varten periaatteet,joilla varmistetaan EKPJ:n yhteisten hankkei-den ja järjestelmien tarkastaminen.

EKP:n johtokunta hyväksyi lokakuussa Euroo-pan keskuspankin menettelytapaohjeet.6 Me-nettelytapaohjeissa neuvotaan EKP:n henki-löstöä ja johtokunnan jäseniä ja asetetaan ar-viointiperusteet heidän toiminnalleen. Heitäkannustetaan hyvään ammattietiikkaan sekäEKP:n tehtävien toimittamisessa että suhteis-sa kansallisiin keskuspankkeihin, julkisiin vi-ranomaisiin, markkinaosapuoliin, tiedotusvä-lineiden edustajiin ja yleensä suureen yleisöön.Menettelytapaohjeilla vastataan siten Euroo-pan oikeusasiamiehen omasta aloitteesta suo-rittamaan tutkimukseen hyvän hallintotavan

säännöstöstä, joka ohjaa yhteisön virkamiehiäheidän suhteissaan yleisöön.

EKP:n johtokunta hyväksyi myös sisäisen val-vonnan menettelyjä, esimerkiksi yksityiskoh-taiset säännöt rahoitusmarkkinoita koske-vien, markkinoiden kannalta herkkien tietojenväärinkäytön estämiseksi (sisäpiirikauppaakoskevat säännöt ja ns. Kiinan muurit). Sään-nöissä EKP:n henkilöstöä ja johtokunnan jä-seniä kielletään hyödyntämästä suoraan taiepäsuoraan saamaansa sisäpiirin tietoa teh-dessään yksityisiä rahoitus- ja sijoitustoimiaomalla vastuullaan ja omaan lukuun tai kol-mannen osapuolen vastuulla ja kolmannenosapuolen lukuun. EKP:n henkilöstön palve-lussuhteen ehtoja muutettiin tämän mukai-sesti.7

EKP:n budjettia koskevissa asioissa määräys-valta on EKP:n neuvostolla, joka hyväksyyEKP:n budjetin johtokunnan ehdotuksesta. Li-säksi budjettikomitea avustaa EKP:n neuvos-toa EKP:n budjettiin liittyvissä asioissa.

Jotta Euroopan yhteisöjen toimielimet ja jä-senvaltiot voivat yhdessä toimia petosten jamuun laittoman toiminnan torjumiseksi,EKP:ssä käytettävissä olevia valvontamekanis-meja tehostettiin EKP:n päätöksellä, jolla pe-rustettiin petostentorjuntakomitea (EKP/1999/5).8 Komitea aloitti toimintansa vuoden2000 alussa, ja sen puheenjohtajaksi nimitet-tiin John L. Murray. Komitea piti vuonna 2000kolme kokousta. Sisäisen tarkastuksen osasto


tiedottaa petostentorjuntakomitealle säännöl-lisesti kaikista komitean tehtäviin liittyvistäasioista. Erityisesti komitea seuraa EKP:n si-säisten petostentorjuntamenetelmien luomis-ta. Ensimmäisessä vuosikertomuksessaan pe-tostentorjuntakomitea totesi, ettei se olluthavainnut petoksia tai muuta EKP:n taloudel-lisia etuja vahingoittavaa laitonta toimintaa.

3.2 Henkilöstöhallinto

Henkilöstö

Vuoden 2000 lopussa EKP:n palveluksessa oli15 EU-maasta 941 henkeä, kun määrä vuonna1999 oli 732. EKP:n neuvosto hyväksyi30.11.2000 EKP:n budjetin vuodeksi 2001.Budjetissa ennakoidaan EKP:n henkilökunnanmäärän kasvavan vuoden 2001 aikana hiemanyli 1100 henkeen. Tästä syystä johtokuntapäätti toteuttaa useita organisaatiomuutoksiavahvistaakseen EKP:n hallintorakennetta. Uu-distukset sisältyvät EKP:n 4.1.2000 voimaantulleeseen organisaatiokaavioon. Organisaa-tiokaavioon tehtiin myöhemmin lisätarkistuk-sia, jotka tulivat voimaan 5.12.2000. Laajaarekrytointia tuettiin tarjoamalla muuttoonliittyviä palveluja, tilapäistä majoitusta, työn-hakupalvelua puolisoille ja kielikoulutusta uu-delle henkilöstölle ja heidän puolisoilleen.

Henkilöstöhallinnon periaatteet

Palvelukseenoton sääntöjen koontamista jat-kettiin menestyksekkäästi. Henkilöstökomiteakäsittelee parhaillaan sääntöjen luonnosta, jalopullinen versio valmistuu todennäköisestivuoden 2001 alussa. Säännöillä pyritään ta-kaamaan, että palvelukseenotto ja ylennyksetperustuvat ammatillisen pätevyyden, julkisuu-den, avoimuuden, yhdenvertaisuuden ja syrji-mättömyyden periaatteisiin. Tämän lisäksi tar-koituksena on luoda oikeudenmukaiset jatasa-arvoiset palvelukseenottomenettelyt.

EKP:n johtokunta hyväksyi ehdotuksen uudenhenkilöstö- ja yhdenvertaisuusasioiden neu-vonantajan tehtävän perustamisesta. Neuvon-antaja on itsenäinen ulkopuolinen asiantunti-

ja, joka arvioi yhdenvertaisuutta EKP:ssä jaantaa toimenpidesuosituksia. Neuvonantajanasiantuntemuksen ja itsenäisen aseman an-siosta voidaan odottaa, että suositukset esi-tetään oikea-aikaisesti ja että niitä pidetäänuskottavina. Ulkopuolinen neuvonantaja voisukupuoleen liittyvien asioiden lisäksi ottaakantaa muihin yhdenvertaisuutta koskeviin asioi-hin (esim. vammaisuuteen liittyvät kysymyk-set ja sukupuolesta riippumaton syrjintä). Li-säksi neuvonantaja voi toimia työpaikan (mah-dollisissa) konfliktitilanteissa neuvotteluosa-puolena ja välittäjänä, joka auttaa osapuoliapääsemään molemmin puolin hyväksyttäväänratkaisuun.

EKP:n henkilöstön lastenpäivähoitopalvelut ja Eurooppa-koulu

EKP:n työntekijöiden lapsille varattu päiväko-ti aloitti toimintansa väliaikaisissa tiloissa, jalapsia päiväkodissa on ollut 30. Lopulliset tilatsaadaan todennäköisesti käyttöön vuoden2001 puolivälissä. Tuolloin voidaan hoitaanoin 70:ää lasta, joista nuorimmat ovat 3 kk:nikäisiä ja vanhimmat esikouluiässä.

Eurooppa-koulujen hallitus hyväksyi Saksananomuksen Eurooppa-koulun perustamisestaFrankfurtiin. EKP oli tukenut hanketta aktiivi-sesti. Koulun sijainti on päätetty ja rakennus-suunnitelmat ovat valmisteilla. Tavoitteena on,että koulu aloittaa toimintansa lukuvuonna2002–2003.

Eläkkeet

EKP:n eläkejärjestelmän hoitoa täydennettiinperustamalla valvontakomitea ja sijoituskomi-teoita. Valvontakomitea edustaa eläkkeensaa-jien etuja seuraamalla eläkejärjestelmän yleis-tä hoitamista. Sen jäsenet ovat edunsaajienvalitsemia. Sijoituskomiteoiden jäsenistä osanvalitsee henkilöstö ja osan nimittää EKP:nneuvosto. Sijoituskomiteat neuvovat eläkejär-jestelmään kuuluvien EKP:n ja henkilöstön va-rojen investointistrategiassa ja valvovat sijoi-tushoitajan toimintaa.


Eläkeoikeuksien siirtämisestä eläkejärjestel-mään päästiin sopimukseen Luxemburgin jaAlankomaiden kanssa. Neuvotteluja vastaavis-ta sopimuksista on käyty muiden EU-maidenkanssa ja käydään aktiivisesti edelleen.

Henkilöstösuhteet

Kesäkuussa valittiin uusi henkilöstökomitea,jonka jäsenmäärä korotettiin seitsemästä yh-deksään. Henkilöstökomitean puheenjohtajaja kaksi varapuheenjohtajaa vapautetaan ta-vanomaisista tehtävistään 50-prosenttisesti jamuut jäsenet 20-prosenttisesti. Henkilöstö-komiteaa kuullaan muutettaessa henkilöstönpalvelussuhteen ehtoja ja henkilöstösääntöjä

tai käsiteltäessä muita vastaavia asioita silloin,kun on kyse komitean toimivaltaan kuuluvistaseikoista.

Henkilöstö perusti omasta aloitteestaanEKP:n sisäisen ammattiyhdistyksen eli Euroo-pan keskuspankin henkilöstön ammattiyhdis-tyksen (Union of the Staff of the EuropeanCentral Bank, USE). EKP käy vapaaehtoiseltapohjalta institutionaalista vuoropuhelua USEnjohdon kanssa. EKP on kuitenkin hylännytUSEn pyynnön tulla tunnustetuksi työmarkki-naosapuolena työehtosopimuksia tehtäessä.USE on jättänyt asian yhdessä ulkopuolisenammattiyhdistyksen kanssa EU:n ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuimeen.


EKP:n johtokuntaPääjohtaja Willem F. Duisenberg

TiedotusosastoManfred J. Körber

Sihteeristöja kielipalvelutFrank Moss

Sisäinen tarkastus*Michèle Caparello

Johtokunnanneuvonantajat

Koordinaattori:Olaf Sleijpen

Julkaisut, arkistoja kirjasto Sihteeristö

Lehdistöpalvelu EKPJ:n sisäinentarkastus

EKP:n sisäinentarkastus

Protokolla jakokousjärjestelyt

EKP:n johtokuntaVarapääjohtaja Christian Noyer

LaskentaosastoIan Ingram

HenkilöstöosastoBerend van Baak

RahoituslainsäädäntöHenkilöstönkehittäminenKirjanpito

Laskentatoimenraportointi japeriaatteet

Toimitilahallinnointi

Henkilöstöasiat

Hallinnonpääosasto

Hanspeter K. Scheller

Oikeudellinenpääosasto

Antonio Sáinz de Vicuña

Institutionaalinenoikeus

Riskienhallinta

EKP:n johtokuntaEugenio Domingo Solans

Maksutase- javaluuttavarantotilastot

Sovelluskehitys

Käyttöpalvelut jakäyttäjätuki

Tietotekniikanpääosasto

Jim EtheringtonApulaisosastopäällikkö:

Christian Boersch

TilastoinninpääosastoPeter Bull

Yleiset talous-ja rahoitustilastot

Raha- japankkitilastot

Budjetti- jaorganisaatio-osastoKlaus Gressenbauer

Selvitys jakirjaus

Varainhallinta-järjestelmät

Omienvarojenhallinta

Markkinaoperaatiot Budjetti ja projektit

Organisaatio-suunnittelu

Analyysi jasuunnittelu

Markkinaoperaatioiden pääosastoFrancesco Papadia

Apulaisosastopäälliköt:Paul Mercier, Werner Studener

SeteliosastoAntti Heinonen

Setelien painaminen

Setelienliikkeeseenlasku

EKP:n johtokuntaOtmar Issing

Tutkimuksenpääosasto

Vitor GasparApulaisosastopäällikkö:

Ignazio Angeloni

Ekonometrisetmallit

Yleinen taloudellinentutkimus

EKP:n johtokuntaTommaso Padoa-Schioppa

MaksujärjestelmätKansainvälisetsuhteet

Eurooppa-suhteet

Kahdenvälisetsuhteet

Kansainvälisten jaEurooppa-suhteiden

pääosastoPierre van der HaegenApulaisosastopäällikkö:

Georges Pineau

TARGETja maksuliike

Arvopaperienselvitysjärjestelmät

Maksujärjestelmienpääosasto

Jean-Michel GodeffroyApulaisosastopäällikkö:nimitetään myöhemmin

Rahoitusvalvonta-kysymykset

Tekninen tuki

Tietotekninenturvallisuus

Tietotekninensuunnitteluja projektit

Sovellustuki

Sisäiset palvelutja turvallisuus

Tilastojärjestelmät

RahapolitiikkaHans-Joachim Klöckers

TalouskehitysWolfgang Schill

Rahapolitiikanstrategia

Euroalueenmakrotalous

Rahapolitiikan linja EU-maat

Pääomamarkkinat jarahoitusrakenteet Kansainvälinen talous

EKP:n pysyväedustusto

Washington, D.C:ssäGerald Grisse

EKP:n johtokuntaSirkka Hämäläinen

Kansantaloudenpääosasto

Gert Jan HogewegApulaisosastopäälliköt:

Philippe Moutot, Wolfgang Schill

Finanssipolitiikka

Kielipalvelut

3.3 EKP:n organisaatio

* Sisäisen tarkastuksen osaston alaisuuteen on perustettu petostentorjuntayksikkö, joka raportoi sisäisen tarkastuksenpäällikön kautta Euroopan keskuspankin 7.10.1999 tekemän petostentorjuntapäätöksen (EKP/1999/5) nojallaperustetulle petostentorjuntakomitealle.


4 EKPJ:n komiteat

EKPJ:n komiteoilla on edelleen tärkeä roolieurojärjestelmän ja EKPJ:n tehtävien suoritta-misessa. EKP:n neuvoston ja johtokunnanpyynnöstä komiteat ovat antaneet omien alo-jensa asiantuntija-apua ja siten helpottaneetpäätöksentekoprosessia. EKPJ:n komiteatkoostuvat eurojärjestelmän keskuspankkienedustajista ja – tarpeen mukaan – muidentoimivaltaisten elinten edustajista, kuten esi-

merkiksi pankkivalvontakomiteassa kansallisis-ta valvontaviranomaisista. Myös jokaisen eu-roalueen ulkopuolisen jäsenvaltion keskuspan-kin edustaja osallistuu EKPJ:n komiteoidenkokouksiin, kun niissä käsitellään yleisneu-vostolle kuuluvia asioita. Tällä hetkellä EKPJ:nkomiteoita on 12, ja ne on perustettu EKP:ntyöjärjestyksen artiklan 9 nojalla.

EKPJ:n komiteat ja niiden puheenjohtajat

Sisäisen tarkastuksen komiteaMichèle Caparello

TietotekniikkakomiteaJim Etherington

VlestintäkomiteaManfred J. Körber

SetelikomiteaAntti Heinonen

PankkivalvontakomiteaEdgar Meister

Kirjanpito- ja rahoitustulokomiteaHanspeter K. Scheller

TilastokomiteaPeter Bull

Maksu- ja selvitysjärjestelmäkomiteaJean-Michel Godeffroy

Rahapolitiikan komiteaGert Jan Hogeweg

Markkinaoperaatioiden komiteaFrancesco Papadia

Lakiaslain komiteaAntonio Sáinz de Vicuña

Kansainvälisten suhteiden komiteaHervé Hannoun

EKPJ:n komiteoiden lisäksi EKP:n neuvostoon perustanut EKP:n työjärjestyksen artiklan15 nojalla budjettikomitean. Komitea koos-tuu eurojärjestelmään osallistuvien kansallis-

ten keskuspankkien edustajista, ja sen puheen-johtajana toimii Liam Barron. Budjettikomiteaavustaa EKP:n neuvostoa EKP:n budjettiin liit-tyvissä asioissa.

Kinderkrebsstation der Klinik Innsbruck, ItävaltaMarie Luise Klimbacher, nimetön työ

E K P : n t i l i n p ä ä t ö s

j a e u r o j ä r j e s t e l m ä n

k o n s o l i d o i t u t a s e 2 0 0 0

Luku XIII


Tase 31.12.2000

Vastaavaa Kommentti 2000 1999n:o € €

1 Kulta ja kultasaamiset 1 7 040 906 565 6 956 995 273

2 Valuuttamääräiset saamiset euroalueenulkopuolelta 2

Pankkitalletukset, arvopaperisijoituksetja muut valuuttamääräiset saamiset 37 475 047 829 41 923 041 208

3 Valuuttamääräiset saamiseteuroalueelta 2 3 824 522 571 2 595 090 860

4 Euromääräiset saamiset euroalueenulkopuolelta 3

Pankkitalletukset, arvopaperisijoituksetja lainat 698 252 463 3 002 567 659

5 Muut euromääräiset saamiseteuroalueen luottolaitoksilta 3 288 143 000 565 724 243

6 Euromääräiset arvopaperit euroalueelta 4 3 667 731 194 3 537 141 285

7 Eurojärjestelmän sisäiset saamiset 5Muut saamiset eurojärjestelmänsisällä (netto) 13 080 794 017 0

8 Muut saamiset8.1 Aineellinen ja aineeton käyttöomaisuus 6.1 64 168 178 42 589 4678.2 Muu rahoitusomaisuus 6.2 81 758 341 76 083 1638.3 Taseen ulkopuolisten erien arvostuserot 6.3 251 564 471 08.4 Siirtosaamiset ja maksetut ennakot 6.4 862 316 142 777 032 3328.5 Sekalaiset erät 6.5 3 747 484 6 774 149

1 263 554 616 902 479 111

9 Tilikauden tappio 0 247 281 223

Vastaavaa yhteensä 67 338 952 255 59 730 320 862

Taseen ulkopuoliset erät:Euromääräiset termiinisaamiset 2 885 697 468


Vastattavaa Kommentti 2000 1999n:o € €

1 Euromääräiset velat euroalueenluottolaitoksille 7 288 143 000 265 724 244

2 Euromääräiset velat muilleeuroalueella oleville 8 1 080 000 000 1 080 000 000

3 Euromääräiset velat euroalueenulkopuolelle 9 3 421 112 123 301 656 911

4 Valuuttamääräiset velateuroalueen ulkopuolelle 10

Talletukset ja muut velat 4 803 381 255 4 708 950 946

5 Eurojärjestelmän sisäiset velat5.1 Valuuttavarantojen siirtoja vastaavat erät 11 39 468 950 000 39 468 950 0005.2 Muut eurojärjestelmän sisäiset velat, netto 5 0 1 720 937 646

39 468 950 000 41 189 887 646

6 Muut velat 126.1 Siirtovelat ja saadut ennakot 1 626 022 228 1 237 727 1666.2 Sekalaiset erät 52 005 650 36 881 237

1 678 027 878 1 274 608 403

7 Varaukset 13 2 637 039 135 21 862 239

8 Arvonmuutostilit 14 7 972 626 864 6 860 539 710

9 Pääoma ja rahastot 159.1 Pääoma 3 999 550 250 3 999 550 2509.2 Rahastot 0 27 540 513

3 999 550 250 4 027 090 763

10 Tilikauden voitto 1 990 121 750 0

Vastattavaa yhteensä 67 338 952 255 59 730 320 862

Taseen ulkopuoliset erät:Valuuttamääräiset termiinivelat 2 885 697 468


Tuloslaskelma vuodelta 2000

Kommentti 2000 1999n:o € €

Korkotuotot valuuttavarannoista 2 507 164 892 1 733 987 854Muut korkotuotot 4 657 469 867 3 122 690 4181.1 Korkotuotot 7 164 634 759 4 856 678 272Valuuttavarantojen siirtoihin liittyväkansallisten keskuspankkien saamisten korko (1 375 110 826) (913 067 289)Muut korkomenot (4 375 476 075) (2 988 344 639)1.2 Korkomenot (5 750 586 901) (3 901 411 928)

1 Korkokate 1 1 414 047 858 955 266 344

2.1 Rahoitustoiminnan realisoituneetvoitot/tappiot 2 3 352 768 266 (466 056 435)

2.2 Rahoitusomaisuuden jaarvopaperipositioiden arvonalennukset 3 (1 084 563) (604 920 383)

2.3 Siirto varauksista/varauksiinvaluuttakurssi- ja hintariskin varalta (2 600 000 000) 0

2 Rahoituskate 751 683 703 (1 070 976 818)

3 Nettotuotot toimitusmaksuistaja palkkioista 4 673 498 232 200

4 Muut tuotot 5 904 158 436 898

Tuotot yhteensä 2 167 309 217 (115 041 376)

5 Henkilöstökulut 6 & 7 (80 275 827) (61 022 091)

6 Hallinnolliset kulut 8 (82 808 524) (60 748 855)

7 Poistot aineellisista ja aineettomistahyödykkeistä (14 103 116) (10 468 901)

Tilikauden voitto/(tappio) 1 990 121 750 (247 281 223)

Frankfurt am Mainissa 13. päivänä maaliskuuta 2001

EUROOPAN KESKUSPANKKI

Willem F. DuisenbergPääjohtaja


Kirjanpitoperiaatteet1

Tilinpäätöksen muoto ja esitystapa

Euroopan keskuspankin (EKP) tilinpäätöksentarkoituksena on antaa riittävät tiedot EKP:ntaloudellisesta tilasta ja sen toiminnan tulok-sista. Tilinpäätöstä laadittaessa on noudatettuseuraavassa selostettavia kirjanpitoperiaat-teita, joiden EKP:n neuvosto on katsonut ole-van keskuspankin toiminnan huomioon ot-taen tarkoituksenmukaisia. Kirjanpitoperiaat-teet noudattavat EKPJ:n perussäännön artiklaa26.4, jossa edellytetään, että eurojärjestelmänliiketapahtumien kirjaamisessa ja raportoi-misessa sovelletaan yhdenmukaistettujasääntöjä.

Kirjanpitoperiaatteet

Tilinpäätöstä laadittaessa on noudatettuseuraavia periaatteita:• todellisen taloudellisen tilanteen kuvaami-

nen ja selkeys• varovaisuus• tilinpäätöksen jälkeisten tapahtumien huo-

mioon ottaminen• olennaisuus• suoriteperiaate• toiminnan jatkuvuus• johdonmukaisuus ja vertailukelpoisuus.

Kirjaamisperuste

Liiketapahtumat on kirjattu hankintahintaan.Jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit, kulta jakaikki muut ulkomaan rahan määräiset tase-erät ja taseen ulkopuoliset erät arvostetaanmarkkinahintaan. Liiketapahtumat tase-erissärahoitusomaisuus ja velat kirjataan taseeseenarvopäivänä.

Kulta ja valuuttamääräiset erät

Ulkomaan rahan määräiset saamiset ja velaton tilinpäätöksessä muunnettu euroiksi käyt-täen tilinpäätöspäivän kursseja. Tuotot ja ku-lut on muunnettu euroiksi tapahtumapäivän

kurssiin. Ulkomaan rahan määräisten tase-erien ja taseen ulkopuolisten erien arvostuson tehty valuuttakohtaisesti.

Ulkomaan rahan määräisten saamisten ja vel-kojen arvostus markkinahintaan käsitelläänerillään valuuttojen markkinakurssiarvostuk-sesta.

Hinta- ja kurssimuutoksista johtuvat kullanarvostuserot on käsitelty yhtenä eränä. Kultaon arvostettu kultaunssin euromääräiseenhintaan, joka on johdettu euron dollarikurs-sista 29.12.2000.

Arvopaperit

Kaikki jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit javastaavat saamiset on arvostettu tilin-päätöspäivän keskihintaan. Vuonna 2000 ar-vostuksessa on käytetty vuoden 2000 joulu-kuun 29. päivän keskihintaa. Ei-jälkimarkkina-kelpoiset arvopaperit on arvostettu han-kintahintaan.

Reposopimukset

Arvopapereiden takaisinostosopimukset elireposopimukset kirjataan taseeseen vakuudel-lisina talletuksina vastattavaa-puolelle. Tasees-sa ovat talletukset ja niiden vakuutena käytet-tyjen arvopapereiden arvo. Reposopimuksillamyydyt arvopaperit jäävät EKP:n taseeseen,ja niitä käsitellään ikään kuin ne sisältyisivätedelleen siihen arvopaperisalkkuun, josta nemyytiin. Reposopimuksilla, jotka koskevat ul-komaan rahan määräisiä arvopapereita, ei olevaikutusta valuuttaposition nettokeskihintaan.

Arvopapereiden takaisinmyyntisitoumukset elikäänteiset reposopimukset kirjataan taseenvastaavaa-puolelle vakuudellisina luottoina

1 EKP:n tilinpäätöksen perusteet on määrätty yksityiskohtaisestiEKP:n neuvoston 12.12.2000 tekemässä päätöksessä (EKP/2000/16), joka on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessalehdessä (EYVL L 33, 2.2.2001).


luoton nimellisarvoon. Tällaisin sopimuksinhankittuja arvopapereita ei arvosteta mark-kinahintaan.

Tuloslaskelmaan kirjaamisen periaatteet

Tuotot ja kulut kirjataan suoriteperiaatteella.

Realisoituneet voitot ja tappiot kirjataan tu-loslaskelmaan. Hankintahinnan laskemiseksikäytetään päivittäisen nettokeskihinnan me-netelmää. Jos jostakin erästä kirjataan tilin-päätökseen realisoitumattomia tappioita, erännettokeskihintaa pienennetään vuoden lopunvaluuttakurssin ja/tai markkinahinnan mukai-sesti.

Realisoitumattomia voittoja ei kirjata tuo-toiksi vaan siirretään suoraan taseen arvon-muu-tostilille.

Realisoitumattomat tappiot kirjataan tuloslas-kelmaan, jos ne ylittävät aiemmat vastaavallearvonmuutostilille kirjatut arvostusvoitot.Tiettyyn arvopaperiin tai valuuttaan tai kul-taan liittyviä realisoitumattomia tappioita eivoi kattaa toisiin arvopapereihin tai valuut-toihin liittyvillä realisoitumattomilla voitoilla.

Arvopaperien liikkeeseenlaskun ja hankinnanyhteydessä syntyvät preemiot ja diskontot las-ketaan ja kirjataan korkotuottoina ja jakso-tetaan arvopaperien jäljellä olevalle juoksua-jalle.

Taseen ulkopuoliset erät

Valuuttainstrumentit eli valuuttatermiinit, va-luutanvaihtosopimusten termiinipäät ja muutinstrumentit, joihin liittyy valuutanvaihto tu-levaisuudessa, luetaan nettovaluuttapositioonvaluuttakurssivoittoja ja -tappioita laskettaes-sa. Korkoinstrumentit arvostetaan instru-menttilajeittain ja niitä käsitellään samalla ta-valla kuin arvopapereita. Valuutanvaihtosopi-musten termiinipositio arvostetaan sa-manaikaisesti avistaposition kanssa. Arvostus-eroja ei siis synny, koska sekä vastaanotettuvaluutta että palautettava valuutta arvostetaan

samaan euron markkinakurssiin. Taseen ulko-puolisista eristä aiheutuneita voittoja ja tap-pioita käsitellään samalla tavalla kuin taseessaolevista eristä aiheutuneita voittoja ja tap-pioita.

Tilinpäätöksen jälkeiset tapahtumat

Jos tilinpäätöspäivän jälkeen mutta ennen päi-vää, jolloin EKP:n neuvosto hyväksyy tilin-päätöksen, tapahtuu jotakin, joka vaikuttaaolennaisesti saamisten ja velkojen arvoon ti-linpäätöspäivänä, on tätä arvoa muutettavanäiden tapahtumien perusteella.

EKPJ:n sisäiset saamiset ja velat

EKPJ:n sisäiset tapahtumat ovat EU-maidenkeskuspankkien välisiä. Näitä tapahtumia kä-sitellään ensisijaisesti TARGET-järjestelmäs-sä2 , ja niistä syntyy kahdenvälisiä saamisia javelkoja TARGET-järjestelmään osallistuvientai siihen liittyneiden keskuspankkien (euro-alueen keskuspankkien, euroalueen ulkopuo-listen EU-maiden keskuspankkien ja EKP:n)toisilleen pitämillä tileillä.

Kaikki TARGET-maksuihin liittyvät kahden-väliset saamiset ja velat EU-maiden kansallis-ten keskuspankkien ja EKP:n välillä on net-toutettu 30.11.2000 alkaen päivittäin päivänpäätyessä siten, että EKP asettuu tapahtumas-sa kummankin osapuolen vastapuoleksi (no-vaatio). Tämän jälkeen kullekin kansallisellekeskuspankille jää vain yksi nettopositio javain EKP:hen nähden. Tämä EKP:n kirjanpi-dossa oleva positio on kunkin kansallisen kes-kuspankin nettosaaminen tai -velka muuhunEKPJ:hin nähden.

Euroalueen kansallisten keskuspankkienEKP:hen kohdistuvia saamisia ja velkoja (lu-kuun ottamatta EKP:n pääomaa sekä saami-sia, jotka liittyvät valuuttavarantojen siirtoon

2 TARGET-järjestelmä (Trans-European Automated Real-timeGross settlement Express Transfer system) on Euroopanlaajuinen automatisoitu reaaliaikainen bruttomaksujärjestelmä(ks. myös luku II).


EKP:lle) nimitetään eurojärjestelmän sisäisiksisaamisiksi ja veloiksi. Ne esitetään EKP:n ta-seessa yhtenä nettomääräisenä saamisena taivelkana.

Aineellisen ja aineettomankäyttöomaisuuden käsittely

Aineellinen ja aineeton käyttöomaisuus ar-vostetaan hankintahintaan poistot vähennet-tyinä. Poistot on laskettu tasapoistomenetel-mällä. Tasapoistot tehdään käyttöomaisuudenodotettuna käyttöaikana siten, että ne aloi-tetaan hankintaa seuraavan vuosineljänneksenalusta. Käyttöajat ovat seuraavat:

• atk-laitteet ja ohjelmistot sekä moottori-ajoneuvot: 4 vuotta

• koneet, kalusteet ja rakennelmat: 10 vuotta

Käyttöomaisuus, jonka arvo on alle 10 000euroa, poistetaan hankintavuonna.

EKP:n eläkejärjestelmä

EKP:llä on maksuperusteinen eläkejärjestel-mä. Eläkejärjestelmässä olevia varoja käytet-ään ainoastaan eläkejärjestelmään kuuluvienja heidän perheenjäsentensä eläke-etuuksiin,ja ne sisältyvät EKP:n taseessa omana tase-eränään muihin saamisiin. Eläkerahastossa ole-

vien varojen arvostusvoitot ja -tappiot kir-jataan eläkejärjestelmän tuotoiksi ja kuluiksisinä vuonna, jona ne syntyvät. Etuuksilla, jot-ka suoritetaan EKP:n eläkemaksuista koostu-valta korvaustililtä (core benefit account), onvähimmäistakuut, joiden tarkoituksena on var-mistaa ennalta määrättyjen etuuksien maksa-minen.

Tasekaavan muutokset

EKP:n neuvosto on päättänyt muuttaa EKP:ntasekaavaa vuoden 2000 lopusta alkaen. MyösEKP:n tuloslaskelman kaavaan on tehty muu-toksia. Vuotta 1999 koskevia vertailulukujaon muutettu vastaavasti.

Muut seikat

EKP:n johtokunnan kanta on, että kun EKP:nasema keskuspankkina otetaan huomioon, senkassavirtalaskelman julkaiseminen ei antaisitilinpäätöksen lukijoille mitään oleellista lisä-tietoa.

EKPJ:n perussäännön artiklan 27 mukaisesti jaEKP:n neuvoston suosituksesta Euroopanunionin neuvosto on hyväksynyt Pricewater-houseCoopers GmbH:n nimittämisen EKP:nulkopuoliseksi tilintarkastajaksi.


Taseen kommentit

1 Kulta ja kultasaamiset

EKP:llä on 24 miljoonaa unssia kultaa. Kultaaei myyty eikä ostettu vuonna 2000. Erän arvonmuuttuminen taseessa johtuu kullan neljän-nesvuosittaisesta arvostuksesta (ks. kirjanpi-toperiaatteiden kohta ”Kulta ja valuuttamää-räiset erät”).

2 Valuuttamääräiset saamiseteuroalueelta ja euroalueenulkopuolelta

Tase-erässä ovat talletukset ulkomaisissa pan-keissa, myönnetyt valuuttamääräiset luotot jaYhdysvaltain dollarin ja Japanin jenin määräi-set arvopaperisijoitukset.

3 Euromääräiset saamiset euroalueenulkopuolelta ja euroalueenluottolaitoksilta

Saamiset euroalueen ulkopuolelta ovat EKP:nomien varojen hoidon yhteydessä tehtyihinpankkitalletuksiin ja repokauppoihin perustu-via saamisia. Euroalueella olevien kanssa teh-dyt vastaavat repokaupat on kirjattu erään”Muut euromääräiset saamiset euroalueenluottolaitoksilta”.

4 Euromääräiset arvopaperiteuroalueelta

Erä käsittää euroalueen tiettyjen, luottokel-poisuudeltaan erittäin hyvien liikkeeseenlas-kijoiden liikkeeseen laskemia jälkimarkkina-kelpoisia velkapapereita.

5 Eurojärjestelmän sisäiset saamiset

Tämä erä sisältää pääasiassa TARGET-mak-suihin liittyviä nettomääräisiä saamisia euro-alueen kansallisilta keskuspankeilta (ks. kir-janpitoperiaatteiden kohta ”EKPJ:n sisäisetsaamiset ja velat).

2000 1999€ €

TARGET-maksuihinliittyvät saamiseteuroalueenkeskuspankeilta 59 010 910 157 7 697 803 922

TARGET-maksuihinliittyvät velateuroalueenkeskuspankeille (45 930 059 415) (9 418 628 635)

Nettosaamiset/-velat 13 080 850 742 (1 720 824 713)

Kirjanpitoarvo Kirjanpitoarvo(netto) (netto)

31.12.2000 31.12.1999€ €

Maa-alueet jarakennukset 1 305 097 0

ATK-laitteet 21 042 849 15 865 660

Koneet, kalusteet,rakennelmat jamoottoriajoneuvot 4 852 047 5 955 720

Rakenteilla olevaomaisuus 21 691 248 12 989 835

Muu käyttöomaisuus 15 276 937 7 778 252

Yhteensä 64 168 178 42 589 467

Alaerässä nettosaamiset/-velat tapahtunuthuomattava muutos vuodesta 1999 johtuu pää-asiassa siitä, että vuoden 2000 aikana ostet-tiin euroja ulkomaan valuutoilla, ja nämä kau-pat maksettiin TARGET-järjestelmän kautta.

6 Muut saamiset

6.1 Aineellinen ja aineeton käyttöomaisuus

Kun aineellisesta käyttöomaisuudesta oli vä-hennetty kertyneet 43,2 miljoonan euron suu-ruiset poistot, siihen sisältyivät 31.12.2000seuraavat pääerät:

Käyttöomaisuuden lisäys johtuu pääasiassa si-joituksesta EKP:n uuteen rinnakkaistoimipaik-kaan Eurotheumiin. Maa-alueet ja rakennuk-set sisältävät Eurotower-rakennuksen tasees-sa aktivoituja kunnostuskustannuksia.


6.2 Muu rahoitusomaisuus

Muuhun rahoitusomaisuuteen kuuluvatseuraavat pääerät.

(a) EKP:n eläkerahaston sijoitukset, jotka oliarvostettu 42,9 miljoonaan euroon (32,2miljoonaa euroa vuonna 1999). Sijoitukseton tehty EKP:n ja EKP:n henkilöstön mak-samista eläkemaksuista kertyneillä varoil-la, ja niitä hallinnoi ulkopuolinen rahas-tonhoitaja. EKP:n ja eläkejärjestelmäänkuuluvan henkilöstön säännölliset eläke-maksut on sijoitettu kuukausittain. Eläke-järjestelmän varoja käsitellään omana tase-eränään erillään EKP:n muusta rahoitus-omaisuudesta, eivätkä niistä kertyneetnettotuotot ole EKP:n tuottoja vaan nesijoitetaan uudelleen eläkerahastoon odot-tamaan eläkkeiden maksamista. Eläkera-haston arvo on sen rahastonhoitajan vuo-den lopun markkinahintojen perusteellatekemän arvostuksen mukainen.

(b) EKP:llä on 3 000 Kansainvälisen järjeste-lypankin osaketta. Osakkeet on kirjattutaseeseen hankintahintaan, 38,5 milj. eu-roa.

6.3 Taseen ulkopuolisten erien arvostuserot

Tämä erä sisältää avoimista valuutanvaihtoso-pimuksista aiheutuneiden taseen ulkopuolis-ten termiinipositioiden arvostustappion. Kos-ka vastaavat taseeseen kirjatut avistapositiotarvostetaan samaan kurssiin kuin termiinipo-sitiot, arvostuseroa ei kaiken kaikkiaan synny(ks. kirjanpitoperiaatteiden kohta ”Taseen ul-kopuoliset erät”).

6.4 Siirtosaamiset ja maksetut ennakot

Tähän erään sisältyy pääasiassa arvopaperei-den ja muun rahoitusomaisuuden kertyneitäkorkoja.

6.5 Sekalaiset erät

Tämä erä koostuu pääasiassa saamisesta Sak-san liittovaltion valtiovarainministeriöltä. Saa-minen perustuu hyvitettäviin arvonlisäveroi-hin ja muihin välillisiin veroihin. Nämä veroton maksettava takaisin Euroopan yhteisöjenerioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkir-jan artiklan 3 ehtojen mukaisesti; pöytäkirjaasovelletaan EKP:hen EKPJ:n perussäännön ar-tiklan 40 nojalla.

7 Euromääräiset velat euroalueenluottolaitoksille

Tämä erä sisältää EKP:n omien varojen sijoit-tamisen yhteydessä euroalueen luottolaitos-ten kanssa tehdyt reposopimukset.

8 Euromääräiset velat muilleeuroalueella oleville

Tähän erään sisältyy Euro Banking Associa-tionin (EBA) jäsenpankkien talletuksia, joitakäytetään TARGET-järjestelmän kautta mak-settujen EBAn maksujen vakuutena EKP:lle.

9 Euromääräiset velat euroalueenulkopuolelle

Tase-erä sisältää pääasiassa TARGET-maksui-hin liittyviä euroalueen ulkopuolisten EU-mai-den keskuspankkien saamisia EKP:ltä (ks. kir-janpitoperiaatteiden kohta ”EKPJ:n sisäisetsaamiset ja velat”).

10 Valuuttamääräiset velateuroalueen ulkopuolelle

Erä sisältää EKP:n valuuttavarannon hoidonyhteydessä tehtyihin reposopimuksiin pe-rustuvat velat.


11 Eurojärjestelmän sisäiset velat

EMUn kolmannen vaiheen alussa euroaluee-seen kuuluvien maiden kansalliset keskuspan-kit siirsivät osan valuuttavarannoistaan EKP:lleEKPJ:n perussäännön artiklan 30 ja sen täy-täntöönpanoa koskevan EKP:n neuvostonpäätöksen nojalla. Keskuspankit siirsivät4–7.1.1999 EKP:lle yhteensä 39,5 miljardin eu-ron arvosta kultaa, valuuttoja ja arvopape-reita.

12 Muut velat

Tämä erä sisältää pääasiassa valuuttavaranto-jen siirrosta kansallisille keskuspankeille syn-tyneiden saamisten korkoja (ks. kommenttin:o 11). Erä sisältää myös eläkerahastoon liit-tyvät EKP:n velat, 42,9 miljoonaa euroa (32,2miljoonaa euroa vuonna 1999), sekä muutsiirtovelat.

13 Varaukset

EKP:hen kohdistuva huomattava valuuttakurs-si- ja korkoriski sekä EKP:n arvonmuutosra-hastojen nykyinen koko huomioon ottaen pi-dettiin tarkoituksenmukaisena luoda näitä ris-kejä varten 2 600 miljoonan euron suuruinenerityisvaraus. Varausta käytetään tuleviinrealisoituneisiin ja realisoitumattomiin tap-pioihin varautumiseen ja erityisesti sellaistenarvostustappioiden kattamiseen, joita ei kate-ta arvonmuutostililtä. Varauksen tarvetta tul-laan tarkistamaan vuosittain.

Tämä erä sisältää lisäksi hyödyke- ja palvelu-kuluihin liittyviä hallinnollisia varauksia.

14 Arvonmuutostilit

Arvonmuutostilit sisältävät saamisista ja ve-loista kirjatuista realisoitumattomista voitois-ta kertyneet arvostusrahastot.

Jakoperuste% €

Belgian keskuspankki 2,8658 1 432 900 000

Saksan keskuspankki 24,4935 12 246 750 000

Espanjan keskuspankki 8,8935 4 446 750 000

Ranskan keskuspankki 16,8337 8 416 850 000

Irlannin keskuspankki 0,8496 424 800 000

Italian keskuspankki 14,8950 7 447 500 000

Luxemburgin keskuspankki 0,1492 74 600 000

Alankomaiden keskuspankki 4,2780 2 139 000 000

Itävallan keskuspankki 2,3594 1 179 700 000

Portugalin keskuspankki 1,9232 961 600 000

Suomen Pankki 1,3970 698 500 000

Yhteensä 78,9379 39 468 950 000

Varantojen siirtoihin perustuvat kansallistenkeskuspankkien saamiset ovat euromääräisiä,ja niille maksetaan eurojärjestelmän lyhytai-kaisten rahoitusoperaatioiden korkoihin pe-rustuvaa korkoa, lukuun ottamatta kultaa, jol-le ei makseta korkoa (ks. tuloslaskelman kom-mentti n:o 1). EMUn kolmannen vaiheenkolmen ensimmäisen vuoden aikana ja EKP:nneuvoston asiaa koskevan päätöksen nojallakansallisten keskuspankkien on luovuttavaosasta saamisiaan siinä tapauksessa, että EKP:ntuotot ja rahastot eivät riitä kattamaan reali-soitumattomia valuuttakurssitappioita. Se saa-misten osa, josta kansallisten keskuspankkienon tällaisessa tapauksessa luovuttava, voi ollaenintään 20 % saamisen alkuperäisestä mää-rästä. Tätä menettelyä ei käytetty 31.12.2000mennessä.

2000 1999€ €

Kulta 1 120 787 564 1 036 876 277

Valuutat 6 228 835 267 5 821 397 453

Arvopaperit 623 004 033 2 265 980

Yhteensä 7 972 626 864 6 860 539 710


Jakoperuste% €

Tanskan keskuspankki 1,6709 4 177 250

Kreikan keskuspankki 2,0564 5 141 000

Ruotsin keskuspankki 2,6537 6 634 250

Englannin pankki 14,6811 36 702 750

Yhteensä 21,0621 52 655 250

15 Pääoma ja rahastot

Euroalueen kansallisten keskuspankkien ko-konaan maksamat osuudet EKP:n 5 miljardineuron suuruisesta pääomasta ovat yhteensä3 946 895 000 euroa ja jakautuvat seuraavasti:

Jakoperuste% €

Belgian keskuspankki 2,8658 143 290 000

Saksan keskuspankki 24,4935 1 224 675 000

Espanjan keskuspankki 8,8935 444 675 000

Ranskan keskuspankki 16,8337 841 685 000

Irlannin keskuspankki 0,8496 42 480 000

Italian keskuspankki 14,8950 744 750 000

Luxemburgin keskuspankki 0,1492 7 460 000

Alankomaiden keskuspankki 4,2780 213 900 000

Itävallan keskuspankki 2,3594 117 970 000

Portugalin keskuspankki 1,9232 96 160 000

Suomen Pankki 1,3970 69 850 000

Yhteensä 78,9379 3 946 895 000

Euroalueeseen kuulumattomien maidenkansallisten keskuspankkien osuudet, jotkavastaavat 5:tä prosenttia määrästä, joka näi-den keskuspankkien pitäisi maksaa, jos maatosallistuisivat rahaliittoon, ovat yhteensä52 655 250 euroa ja jakaantuvat seuraavasti:

Nämä määrät ovat keskuspankkien maksu-osuuksia EKP:n toimintakuluista, jotka aiheu-tuvat euroalueen ulkopuolisten maidenkansallisia keskuspankkeja varten suoritetuis-ta tehtävistä. Ennen kuin euroalueeseen kuu-lumattomien maiden kansalliset keskuspankitliittyvät eurojärjestelmään, niiden ei tarvitsemaksaa merkitystä pääomasta mitään muitaosuuksia kuin jo päätetyt määrät. Näillä kes-kuspankeilla ei ole oikeutta saada osuutta

EKP:n jakokelpoisesta voitosta, eikä niillämyöskään ole velvollisuutta kattaa EKP:n mah-dollisia tappioita.

16 Tilinpäätöksen jälkeiset tapahtumat

Kreikan keskuspankki siirsi 1.1.2001 EKP:llemaksamatta olleet 95 % merkitsemästäänEKP:n pääomaosuudesta eli 97 679 000 eu-roa. Siirto perustui Euroopan unionin neu-voston 19.6.2000 tekemään päätökseen(2000/427/EY) yhteisen rahan käyttöönotta-misesta Kreikassa perustamissopimuksen ar-tiklan 122 kohdan 2 mukaisesti, EKPJ:n perus-säännön artiklaan 49.1 sekä EKP:n neuvoston16.11.2000 hyväksymiin säädöksiin3 . LisäksiKreikan keskuspankki siirsi 2.–5.1.2001EKP:lle valuuttavarantoja 1 278 260 161 eu-ron arvosta EKPJ:n perussäännön artiklan 30.1mukaisesti. Siirrettävä määrä määriteltiin ker-tomalla EKP:lle jo siirrettyjen varantojen arvoeuroina (vuoden 2000 joulukuun 29. päivänkurssin mukaan) Kreikan keskuspankin mer-kitsemien osuuksien määrän ja muiden kansal-listen keskuspankkien (joita ei koske poik-keus) jo maksamien osuuksien määrän suh-teella. Siirretyt valuuttavarannot koostuivatkullasta, Yhdysvaltain dollareista ja Japaninjeneistä. Kutakin näistä Kreikka siirsi samassasuhteessa kuin muut euroalueen keskuspan-kit siirsivät EKP:lle varantojaan vuoden 1999alussa. Valuuttoina maksettava osuus suori-tettiin käteisenä rahana ja arvopapereina.

3 EKP:n 16.11.2000 tekemä päätös ”Kreikan keskuspankinsuorittamasta EKP:n pääoman sekä varanto- ja varausosuuksienmaksamisesta ja valuuttavarantojen ensimmäisestä siirrostaEKP:lle sekä niihin liittyvistä seikoista” (EKP/2000/14), sekätähän päätökseen liitetyt EKP:n 3.11.1998 antamat suuntaviivat,sellaisina kuin ne ovat muutettuina EKP:n 16.11.2000 antamillasuuntaviivoilla, valuuttavarantojen koostumuksesta jaarvostuksesta sekä näiden varantojen ensimmäistä siirtoakoskevista yksityiskohdista sekä vastaavien saamistenvaluuttalajista ja korosta (EKP/2000/15), EYVL L 336,30.12.2000, s. 110–117, sekä EKP:n ja Kreikan keskuspankin16.11.2000 tekemä päätös Kreikan keskuspankin hyvittämisestäsaamisella EKP:stä EKPJ:n perussäännön artiklan 30.3 mukaisestija siihen liittyvistä seikoista, EYVL L 336, 30.12.2000, s. 122–123.


Kreikan keskuspankkia hyvitettiin saamisilla,jotka vastasivat maksetun pääoman ja siirret-tyjen valuuttavarantojen määrää. Näitä saami-sia käsitellään samalla tavalla kuin muiden eu-roalueen kansallisten keskuspankkien vastaa-via saamisia (ks. kommentti n:o 11).

17 Taseen ulkopuoliset erät

Avoinna olevista valuutanvaihtosopimuksistajohtuvia velkoja oli 2 886 miljoonaa euroa31.12.2000.

Merkittäviä erääntymättömiä vastuusitoumuk-sia ei ollut 31.12.2000.


2000 1999€ €

Tuotot toimitusmaksuistaja palkkioista 1 296 112 593 902

Toimitusmaksu- japalkkiokulut (622 614) (361 702)

Nettotuotot toimitusmaksuistaja palkkioista 673 498 232 200

Tuloslaskelman kommentit

1 Korkokate

Tähän erään sisältyy valuuttamääräisistä saa-misista ja veloista, TARGET-maksuihin liitty-vistä saamisista ja veloista sekä euromääräi-sistä saamisista ja veloista kertyneiden korko-tuottojen ja -kulujen erotus. EKP:n maksamatkorot kansallisten keskuspankkien saamisille,jotka perustuvat valuuttavarantojen siirtoonvuoden 1999 alussa, on ilmoitettu erikseen.

Eräiden arvopaperien luovutuksen yhteydes-sä realisoituneet korkotuotot on nyt kirjattutuloslaskelman korkokatteeseen. Vertailtavuu-den vuoksi vuoden 1999 lukuja on muutettuvastaavasti.

Korkokatteen kasvaminen vuoden 1999 kor-kokatteeseen verrattuna johtuu pääasiassasiitä, että valuuttavarannon sekä TARGET-maksuihin liittyvien saamisten ja velkojen kor-kokatteet olivat aiempaa suuremmat. Näinkertynyttä korkokatetta pienensi osittain se,että EKP:n kansallisille keskuspankeille mak-sama korko niiden varantojen siirtoon liitty-vistä saamisista oli edellisvuotista korkeampisiksi, että eurojärjestelmän lyhyitä korkoja olinostettu (ks. EKP:n taseen kommentti n:o 11).

2 Rahoitustoiminnan realisoituneetvoitot / tappiot

Huomattavia voittoja realisoitui ulkomaanva-luutan myynnistä syyskuussa ja marraskuussatehtyjen valuuttainterventioiden yhteydessäsekä vuoden 1999 alusta lähtien kertyneidenvaluuttamääräisten tuottojen myynnistä. Tämäerä sisältää myös realisoituneet nettovoitotarvopapereiden luovutuksista, jotka liittyivättavanomaiseen salkunhoitoon ja interventioi-ta edeltäneisiin sijoitusten realisointeihin.

3 Rahoitusomaisuuden jaarvopaperipositioidenarvonalennukset

Koska arvopapereiden hinnat nousivat ylei-sesti vuoden 2000 jälkipuoliskolla, taseessaolevien arvopapereiden hankintahintaa alen-nettiin markkinahintaan vain hyvin vähäisessämäärin 31.12.2000.

4 Nettotuotot toimitusmaksuistaja palkkioista

Tämä erä sisältää seuraavat tuotot ja kulut.Tuottoja syntyi sakkokoroista, joita perittiinvähimmäisvarantovelvoitteensa laiminlyöneil-tä luottolaitoksilta.

5 Muut tuotot

Muita sekalaisia tuottoja kertyi tilivuonna pää-asiassa käyttämättömien hallinnollisten va-rausten siirtämisestä tuloslaskelmaan.

6 Henkilöstökulut

Tämä erä sisältää palkkoja ja palkkioita, joi-den määrä oli 67 miljoonaa euroa (vuonna1999 vastaava luku oli 52,3 miljoonaa euroa),työnantajan eläkemaksuja EKP:n eläkejärjes-telmään sekä työnantajan sairaus- ja tapatur-mavakuutusmaksuja. EKP:n johtokunnan pal-kat olivat yhteensä 1,8 miljoonaa euroa. Tili-vuoden aikana ei maksettu eläkkeitä entisillejohtokunnan jäsenille tai heidän perheenjäse-nilleen. Henkilöstön palkat ja palkkiot, mu-kaan lukien johdon palkat ja palkkiot, perustu-


vat pääpiirteissään Euroopan yhteisöjen palk-kausjärjestelmään ja ovat siihen verrattavissa.

Vuoden 2000 viimeisenä työpäivänä EKP:n pal-veluksessa oli 941 henkilöä, joista 72 oli esi-miestehtävissä. Vuonna 2000 EKP:n palveluk-sessa oli keskimäärin 823 henkeä, kun vastaa-va määrä vuonna 1999 oli ollut 648 henkeä.Vuoden aikana otettiin palvelukseen 259 uut-ta työntekijää ja 50 työntekijää erosi palve-luksesta.

7 EKP:n eläkejärjestelmä

EKP:n eläkejärjestelmän säännöt edellyttävät,että eläkevastuu arvioidaan vakuutusmate-maattisesti kerran kolmessa vuodessa. Vii-meksi vakuutusmatemaattinen arvio tehtiin31.12.1999 ja siinä käytettiin menetelmää, jon-ka mukaan eläkevastuun tulee vastata vähin-tään kertakorvauksia, joita eläkejärjestelmänjäsenille olisi maksettava heidän erotessaanpalveluksesta.

Auktorisoitu aktuaari arvioi eläkevastuun.EKP:n eläkevastuu, mukaan lukien työkyvyt-tömyydestä johtuvat ja eläkkeelle jäämisen jäl-

keen maksettavat etuudet, oli yhteensä 13,1miljoonaa euroa (8,1 miljoonaa euroa vuonna1999). Tähän määrään sisältyi 0,6 miljoonaneuron suuruinen varaus johtokunnan jäsenillemaksettavia eläkkeitä varten (vuonna 1999vastaava luku oli 1,8 miljoonaa euroa). Tule-vaisuudessa EKP:n on maksettava eläkejärjes-telmään 16,5 % koko henkilöstön eläkkee-seen oikeuttavista ansioista.

8 Hallinnolliset kulut

Tämä erä sisältää toimitilojen vuokrat ja kun-nossapidon, hyödykkeet ja kalusteet, jotka ei-vät ole pääoman luonteisia, asiantuntijoidenpalkkiot ja muut palvelut sekä tarvikkeet.Erään kuuluvat niin ikään henkilöstön rekry-toimisesta, muuttamisesta, uuteen toimipaik-kaan ja asuinpaikkaan sijoittamisesta sekä kou-luttamisesta aiheutuneet kulut.

Hallinnollisten kulujen kasvaminen johtuu pää-asiassa EKP:n päätoimipaikkaan Eurotoweriinliittyvistä aiempaa suuremmista toimintaku-luista sekä aiempaa suuremmista konsulttipalk-kioista, joita maksettiin erityisesti Euro 2002-tiedotuskampanjan valmistelun yhteydessä.


Euroopan keskuspankin pääjohtajaja neuvosto

Frankfurt am Main

Olemme tarkastaneet oheisen Euroopan keskuspankin tilinpäätöksen 31. päivältä joulukuuta2000. Euroopan keskuspankin johtokunta on vastuussa tilinpäätöksen laatimisesta. Meidänvelvollisuutemme on tilintarkastuksemme perusteella muodostaa riippumaton mielipide tästätilinpäätöksestä ja ilmoittaa mielipiteemme teille.

Tilintarkastus on tehty kansainvälisen tilintarkastuskäytännön mukaisesti. Tilintarkastus onsuoritettu tutkimalla olennaiset liiketapahtumat tositteineen riittävän laajasti. Tilintarkastuk-seen sisältyy myös arviointi tilinpäätöstä laadittaessa tehdyistä merkittävistä arvioinneista jaharkinnoista sekä siitä, ovatko tilinpäätöksen perusteet Euroopan keskuspankin olosuhteethuomioon ottaen sopivat ja asianmukaisesti selostetut.

Mielestämme tämä tilinpäätös, jonka laatimisessa käytetyt tilinpäätöksen perusteet on selos-tettu Euroopan keskuspankin tilinpäätöksen kommenttien alkuosassa, antaa riittävät ja oikeattiedot Euroopan keskuspankin taloudellisesta tilasta 31.12.2000 ja sen toiminnan tuloksistatuolloin päättyneenä vuonna.

Frankfurt am Mainissa 14. päivänä maaliskuuta 2001

PricewaterhouseCoopers

Gesellschaft mit beschränkter HaftungWirtschaftsprüfungsgesellschaft

[allekirjoitus] [allekirjoitus](Wagener) (Kern)Wirtschaftsprüfer Wirtschaftsprüfer


Selvitys voitonjaosta

Tämä selvitys ei ole osa EKP:n tilinpäätöstävuodelta 2000. Se julkaistaan vuosikertomuk-sessa vain lisätietona.

Voitonjako

EKPJ:n perussäännön artiklan 33 mukaanEKP:n nettovoitto siirretään seuraavalla ta-valla:

• EKP:n neuvoston vahvistama määrä, jokasaa olla enintään 20 % nettovoitosta, siir-retään yleisrahastoon, kunnes yleisrahastoon enintään sama kuin EKP:n pääoma.

• Jäljelle jäävä nettovoitto jaetaan EKP:nosakkaiden kesken suhteessa niiden mak-samiin osuuksiin.

Tämän artiklan mukaisesti EKP:n neuvostopäätti 29.3.2001 siirtää 398 miljoonaa euroayleisrahastoon. Voitosta jäljelle jäävä määrä

jaetaan euroalueen kansallisten keskuspank-kien kanssa suhteessa niiden maksamiin pää-omaosuuksiin.

Euroalueen ulkopuolisten EU-maiden kansalli-silla keskuspankeilla ei ole oikeutta saadaosuutta jakokelpoisesta voitosta.

2000 1999€ €

Tilikauden voitto/(tappio) 1 990 121 750 (247 281 223)

Katetaan yleisrahastosta/siirretään yleisrahastoon (398 024 350) 27 540 513

Katetaan rahoitustulolla 0 35 160 676

Suora veloitus kansallisiltakeskuspankeilta 0 184 580 034

Jakokelpoinen voitto 1 592 097 400 0

Jaetaan kansallisillekeskuspankeille (1 592 097 400)

Yhteensä 0 0


Vastaavaa Tase Tase31.12.2000 31.12.1999

1 Kulta ja kultasaamiset 117 073 116 610

2 Valuuttamääräiset saamiseteuroalueen ulkopuolelta2.1 Saamiset IMF:ltä 26 738 29 8422.2 Pankkitalletukset, arvopaperisijoitukset

ja muut valuuttamääräiset saamiset 232 087 225 040258 825 254 882

3 Valuuttamääräiset saamiseteuroalueelta 15 786 14 385

4 Euromääräiset saamiset euroalueenulkopuolelta4.1 Pankkitalletukset, arvopaperisijoitukset

ja lainat 3 750 6 0504.2 ERM II:n luottojärjestelyihin perustuvat

saamiset 0 03 750 6 050

5 Rahapoliittisiin operaatioihin liittyvät euromääräisetluotot euroalueen luottolaitoksille5.1 Perusrahoitusoperaatiot 222 988 161 9875.2 Pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot 45 000 74 9965.3 Käänteiset hienosäätöoperaatiot 0 05.4 Käänteiset rakenteelliset operaatiot 0 05.5 Maksuvalmiusluotot 608 11 4295.6 Vakuuksien muutospyyntöihin liittyvät luotot 53 404

268 648 248 815

6 Muut euromääräiset saamiseteuroalueen luottolaitoksilta 578 1 842

7 Euromääräiset arvopaperit euroalueelta 26 071 23 521

8 Euromääräiset saamiset julkisyhteisöiltä 57 671 59 180

9 Muut saamiset 87 559 81 567

Vastaavaa yhteensä 835 961 806 853

Pyöristysten vuoksi yhteenlaskut eivät välttämättä täsmää.

Eurojärjestelmän konsolidoitu tase 31.12.2000(milj. euroa)


Vastattavaa Tase Tase31.12.2000 31.12.1999

1 Liikkeessä olevat setelit 371 370 374 964

2 Rahapoliittisiin operaatioihin liittyväteuromääräiset velat euroalueenluottolaitoksille2.1 Sekkitilit

(ml. vähimmäisvarantotalletukset) 124 402 114 6722.2 Talletusmahdollisuus 240 2 6182.3 Määräaikaistalletukset 0 02.4 Käänteiset hienosäätöoperaatiot 0 02.5 Vakuuksien muutospyyntöihin liittyvät talletukset 0 10

124 642 117 301

3 Muut euromääräiset velat euroalueenluottolaitoksille 305 283

4 Liikkeeseen lasketut sijoitustodistukset 3 784 7 876

5 Euromääräiset velat muille euroalueella oleville5.1 Julkisyhteisöt 53 353 56 4705.2 Muut velat 3 694 5 292

57 047 61 762

6 Euromääräiset velat euroalueen ulkopuolelle 10 824 9 048

7 Valuuttamääräiset velat euroalueelle 806 927

8 Valuuttamääräiset velat euroalueen ulkopuolelle8.1 Talletukset ja muut velat 12 414 11 9048.2 ERM II:n luottojärjestelyihin perustuvat velat 0 0

12 414 11 904

9 Myönnettyjen erityisten nosto-oikeuksienvastaerä 6 702 6 534

10 Muut velat 72 215 54 222

11 Arvonmuutostilit 117 986 106 782

12 Pääoma ja rahastot 57 866 55 249

Vastattavaa yhteensä 835 961 806 853

Liitteet


Sanasto

Alijäämäsuhde, julkisen talouden alijäämän suhde BKT:hen (deficit ratio): Yksi perustamissopi-muksen artiklan 104 kohdassa 2 määrätty julkisen talouden lähentymiskriteeri. Alijäämäsuhdemääritellään ennakoidun tai toteutuneen julkistalouden alijäämän suhteena markkinahintaiseenbruttokansantuotteeseen, jolloin julkisen talouden alijäämä määritellään (liiallisia alijäämiä koskevas-ta menettelystä tehdyssä) pöytäkirjassa n:o 20 julkisen hallinnon nettoluotonottona. Julkinenhallinto määritellään kuten Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmässä (EKT 95).

Alijäämä-velkakorjaus (deficit-debt adjustment): Julkisen talouden alijäämän ja velan muutoksenerotus. Alijäämä-velkakorjaus voi johtua mm. muutoksista julkisen talouden hallussa pitämän rahoi-tusomaisuuden määrässä, muiden julkiseen sektoriin kuuluvien yksiköiden velan muutoksesta taitilastollisista korjauksista.

Arvopaperien denominaation muuttaminen (re-denomination of securities): Arvopaperindenominaatiolla tarkoitetaan rahayksikköä, jona arvopaperin nimellisarvo (useimmiten arvopaperiinpainettu rahamäärä) on ilmaistu. Denominaation muuttamisella tarkoitetaan menettelyä, jollakansallisen valuutan määräisenä liikkeeseen lasketun arvopaperin alkuperäinen denominaatio muu-tetaan euromääräiseksi peruuttamattomasti kiinnitettyyn muuntokurssiin.

Arvopaperikaupan selvitysjärjestelmien väliset linkit (links between securities settlementsystems): Menettelyt ja järjestelyt, joiden avulla voidaan siirtää arvopapereita maasta toiseen arvo-osuuksina kahden arvopaperikaupan selvitysjärjestelmän välillä.

Arvopaperikaupan selvitysjärjestelmä (securities settlement system): Menettely, joka mah-dollistaa arvopaperien vastikkeettoman tai vastikkeellisen siirron.

Arvopaperikeskus (central securities depository, CSD): Arvopaperien säilytysjärjestelmä, jokamahdollistaa arvopaperitapahtumien käsittelyn tilikirjausten avulla. Järjestelmä voi toimia fyysistenarvopaperien pysäytysjärjestelmänä tai arvo-osuusjärjestelmänä (jolloin arvopaperit ovat olemassaainoastaan elektronisina kirjauksina).Säilytyksen ja hallinnoinnin (esim. liikkeeseenlasku- ja lunas-tuspalvelut) lisäksi arvopaperikeskuksessa voidaan hoitaa kauppojen vahvistaminen, selvitys sekämaksut ja toimitukset.

Avomarkkinaoperaatio (open market operation): Keskuspankin aloitteesta rahoitusmarkkinoil-la toteutettava operaatio, joka sisältää jonkin seuraavista transaktioista: 1) arvopaperien suora ostotai myynti (avista- ja termiinikauppana), 2) arvopaperien osto tai myynti takaisinostosopimuksin,3) lainan antaminen tai ottaminen vakuuksia vastaan, 4) keskuspankin velkasitoumusten liikkee-seenlasku, 5) määräaikaistalletusten kerääminen tai 6) valuuttaswapit kotimaisen ja ulkomaisenvaluutan välillä.

EBA (Euro Banking Association): Pankkien yhteenliittymä, jonka tarkoitus on toimia kaikkiensen jäseniä kiinnostavien asioiden tutkimus- ja keskustelufoorumina. Tällaisia asioita ovat erityisestieuron käyttöön ja euromääräisten liiketoimien selvitykseen liittyvät asiat. EBA on perustanutselvitysyhtiön (ABE Clearing, Société par Actions Simplifiée à capital variable), jonka tarkoituksenaon hoitaa euroselvitysjärjestelmää 1.1.1999 alkaen. Euroselvitysjärjestelmä (Euro 1) on ecuselvitys-järjestelmän seuraaja.

Ecofin: Ks. Euroopan unionin neuvosto.


Ecu (Euroopan valuuttayksikkö) (ECU, European Currency Unit): Valuuttakori, joka oli muo-dostettu laskemalla yhteen vakioidut määrät kahdestatoista EU:n jäsenvaltioiden kaikkiaan viidestä-toista valuutasta. Ecun arvo laskettiin koriin kuuluvien valuuttojen arvon painotettuna keskiarvona.Euro korvasi ecun 1.1.1999 yhden suhteessa yhteen.

Edelleenjakelu (sub-frontloading): Euroseteleiden ja -kolikoiden jakaminen ennen vuodenvaih-detta 2002 luottolaitosten kautta tietyille keskeisille ryhmille (mm. vähittäiskaupoille, arvokulje-tusyrityksille, käteisrahalla toimivista myyntiautomaateista vastaaville yrityksille ja suurelle yleisölle).

Efektiivinen valuuttakurssi (effective nominal/real exchange rates): Nimellinen efektiivinenvaluuttakurssi on bilateraalisten vaihtokurssien painotettu keskiarvo. Reaalinen efektiivinen valuut-takurssi on nimellinen efektiivinen valuuttakurssi, joka on deflatoitu ulkomaisten hintojen taikustannusten painotetulla keskiarvolla suhteessa kotimaisiin hintoihin tai kustannuksiin. Kummalla-kin valuuttakurssilla mitataan maan hintaja kustannuskilpailukykyä. Euroopan keskuspankinlaskema euron nimellinen efektiivinen valuuttakurssi on painotettu geometrinen keskiarvo euronkahdenvälisistä kursseista suhteessa euroalueen 13 kauppakumppanin valuuttoihin. Kauppakump-panien painot on laskettu euroalueen ja kunkin maan väliseen teolli-suustuotteiden kauppaanperustuvista luvuista vuosilta 1995–1997, ja niissä on otettu huomioon kolmansien markkinoidenvaikutus. Euron reaalinen efektiivinen valuuttakurssi on laskettu käyttäen kuluttajahintaindek-sejä (yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä (YKHI) euroalueen maissa ja muissa EU-maissa).

EKP:n neuvosto (Governing Council): Yksi Euroopan keskuspankin hallintoelimistä. EKP:nneuvoston jäseninä ovat kaikki EKP:n johtokunnan jäsenet sekä euron käyttöön ottaneidenjäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien pääjohtajat.

EKP:n ohjauskorot (key ECB interest rates): EKP:n rahapolitiikan virityksen määrittelyssä käytet-tävät EKP:n korot. Tällä hetkellä EKP:n ohjauskorkoja ovat perusrahoitusoperaatioiden mini-mitarjouskorko eli näissä operaatioissa tehtävien korkotarjousten alaraja sekä maksuvalmiusluotonkorko ja talletuskorko. Aiemmin ohjauskorkona oli kiinteäkorkoisten huutokauppojen korko,mutta sen korvasi minimitarjouskorko, kun päätettiin siirtyä käyttämään vaihtuvakorkoista huuto-kauppamenettelyä. Ks. maksuvalmiusjärjestelmä, maksuvalmiusluotto ja talletusmahdol-lisuus.

Elektroninen raha (electronic money, e-money): Tekniseen välineeseen elektronisesti tallennet-tu raha, jota voidaan käyttää laajalti maksettaessa maksuja muille kuin välineen liikkeeseenlaskijalle.Elektronisella rahalla maksettaessa ei tarvitse käyttää pankkitilejä, vaan raha toimii ennakkoonmaksettuna haltijainstrumenttina (ks. myös monikäyttöinen rahakortti).

EMU: Ks. talous- ja rahaliitto.

Ennakkojakelu (frontloading): Euroseteleiden ja -kolikoiden jakaminen luottolaitoksille ennenvuotta 2002.

Eoniakorko (EONIA, euro overnight index average): Euroalueen suurten pankkien ilmoittamienvakuudettomien yön yli -talletusten korkojen painotettu keskiarvo. Eonia on euroalueen pankkienvälisten yön yli -markkinoiden efektiivinen korko.

ERM II (Exchange Rate Mechanism II): Valuuttakurssimekanismi, johon euroalueen jäsenvaltioi-den ja euroalueen ulkopuolelle talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen alussa jääneiden jäsenval-tioiden välinen yhteistyö perustuu. ERM II:n jäsenyys on vapaaehtoinen, mutta niiden EU:n jäsenval-


tioiden, joita koskee poikkeus, voidaan odottaa liittyvän mekanismiin. Nykyisin Tanskan kruunuosallistuu ERM II:een ja sen vaihteluväli eurokeskuskurssiin nähden on ±2,25 %. Ennen kuinKreikka 1.1.2001 otti euron käyttöön, Kreikan drakma osallistui ERM II:een ja sen vaihteluväli oli±15 %. Valuuttainterventioita sekä normaalia ja kapeaa vaihteluväliä tuetaan periaatteessa auto-maattisilla ja rajoittamattomilla interventioilla vaihteluvälin rajoilla. Interventioihin on käytettävissäerittäin lyhyen ajan rahoitustukea. Euroopan keskuspankki ja ERM II:een osallistuvat euroalueenulkopuoliset kansalliset keskuspankit voivat kuitenkin keskeyttää automaattisen intervenoinnin, josse olisi ristiriidassa niiden ensisijaisen tavoitteen eli hintavakauden säilyttämisen kanssa.

Etäosallistuminen pankkienväliseen maksujärjestelmään (remote access to an IFTS): Yh-teen maahan (”kotivaltioon”) sijoittautuneen luottolaitoksen mahdollisuus osallistua suoraantoiseen maahan (”vastaanottavaan valtioon”) sijoittautuneeseen pankkienväliseen maksujärjes-telmään. Järjestelmässä luottolaitos voi avata tarvittaessa omissa nimissään selvitystilin vastaanot-tavan valtion keskuspankissa ilman, että sen tarvitsee perustaa vastaanottavaan valtioon sivukontto-ria.

Euriborkorko (EURIBOR, euro interbank offered rate): Parhaiksi luokiteltujen suurten pankkienkeskinäisessä euromääräisessä luotonannossaan käyttämä korko. Euribor lasketaan päivittäin näi-den pankkien välisten talletusten korkojen keskiarvona kolmen desimaalin tarkkuudella. Näidentalletusten maturiteetit ovat yhdestä viikosta 1–12 kuukauteen.

Euro (euro): Eurooppa-neuvoston kokouksessaan Madridissa 15. ja 16.12.1995 hyväksymäEuroopan rahan nimi. Euro-nimellä korvataan perustamissopimuksessa käytetty nimi ecu (Eu-roopan valuuttayksikkö).

Euro Stoxx (EURO STOXX): STOXX Limited -yhtiön (www.stoxx.com) julkaisema Dow JonesStoxx -indeksi. Dow Jones Stoxx -indekseillä mitataan osakkeiden hintakehitystä koko Euroopassa.Dow Jones Euro Stoxx -indeksi on yksi monista Dow Jones Stoxx -indekseistä, ja siihen sisältyväteri alojen osakkeiden hinnat on koottu euroalueen maista. Dow Jones Euro Stoxx -indeksien avullatarkastellaan osakkeiden hintakehitystä päätoimialoittain, jotka on jaettu edelleen kolmeen luok-kaan.

Euroalue (euro area): Ne EU:n jäsenvaltiot, jotka ovat ottaneet euron käyttöön yhteiseksi rahaksiperustamissopimuksen mukaisesti ja joissa harjoitetaan yhteistä rahapolitiikkaa EKP:n neu-voston alaisuudessa. Vuonna 2000 euroalueeseen kuuluivat Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Irlanti,Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali ja Suomi. Euroalueeseen kuuluu nykyisin 12maata, kun Kreikka liittyi siihen 1.1.2001.

Eurojärjestelmä (Eurosystem): Euroopan keskuspankki ja niiden EU:n jäsenvaltioiden kansalli-set keskuspankit, jotka ovat ottaneet euron käyttöön talous- ja rahaliiton (EMUn) kolmannes-sa vaiheessa (ks. myös euroalue). Eurojärjestelmässä on tällä hetkellä 12 kansallista keskuspankkia.Eurojärjestelmää johtavat EKP:n neuvosto ja johtokunta.

Eurojärjestelmän valuuttavaranto (Eurosystem’s international reserves): Euroopan kes-kuspankin ja euroalueen maiden kansallisten keskuspankkien yhteenlasketut valuuttavarannot.Valuuttavarannon on oltava 1) rahapolitiikasta vastaavien viranomaisten valvonnassa (joko EKP:n taieuroalueen maan kansallisen keskuspankin), ja 2) sen on koostuttava likvideistä ja jälkimarkkina- jaluottokelpoisista valuuttamääräisistä saamisista (eli muista kuin euromääräisistä saamisista) euro-alueen ulkopuolelta sekä kullasta, erityisistä nosto-oikeuksista (SDR) ja euroalueen kansallistenkeskuspankkien varanto-osuuksista IMF:ssä.


Eurojärjestelmän valuuttavarantojen likviditeettiasema (Eurosystem’s foreign exchangeliquidity position): Eurojärjestelmän valuuttavaranto ja muut valuuttamääräiset saamiset javelat, joihin kuuluvat myös euroalueella oleviin kohdistuvat saamiset ja velat, kuten euroalueenpankkeihin tehdyt valuuttatalletukset.

Eurokeskuskurssi (euro central rate): ERM II:een kuuluvien valuuttojen virallinen eurokurssi,jonka perusteella määritellään ERM II -valuuttojen vaihteluväli.

Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä 1995 (EKT 95) (European System of Ac-counts, ESA 95): Yhdenmukaistettujen tilastollisten määritelmien ja luokitusten järjestelmä, jollapyritään kuvaamaan EU:n jäsenvaltioiden talouksia kvantitatiivisesti yhdenmukaisesti. EKT 95 onkomission sovellus vuoden 1973 kansainvälisestä kansantalouden tilinpitojärjestelmästä. EKT 95 onuusi Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä, jonka käyttöönotto aloitettiin vuonna 1999neuvoston asetuksen (EY) N:o 2223/96 mukaisesti.

Euroopan keskuspankki (EKP) (European Central Bank, ECB): Euroopan keskuspankkijär-jestelmän ja eurojärjestelmän ydin. Yhteisön lainsäädännön mukaan EKP on oikeushenkilö.EKP huolehtii, että eurojärjestelmälle ja Euroopan keskuspankkijärjestelmälle annetut tehtävätsuoritetaan osana Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännönmukaista toimintaa tai että kansalliset keskuspankit suorittavat ne.

Euroopan keskuspankkijärjestelmä (EKPJ) (European System of Central Banks, ESCB): Eu-roopan keskuspankki ja kaikkien 15 jäsenvaltion kansalliset keskuspankit. Euroopan keskuspank-kijärjestelmään kuuluvat siis eurojärjestelmän jäsenten lisäksi myös niiden jäsenvaltioiden kansal-liset keskuspankit, jotka eivät ottaneet euroa käyttöön talous- ja rahaliiton (EMUn) kolmannenvaiheen alussa. Euroopan keskuspankkijärjestelmää johtavat EKP:n neuvosto ja johtokunta sekäsen kolmas päätöksentekoelin yleisneuvosto.

Euroopan komissio (European Commission, Commission of the European Communities): Eu-roopan yhteisön toimielin, joka varmistaa, että perustamissopimuksen määräyksiä sovelletaan,kehittää yhteisön politiikkaa, tekee ehdotuksia yhteisön lainsäädännöksi sekä käyttää valtuuksiatietyillä aloilla. Talouspolitiikassa komissio antaa suosituksia yhteisön talouspolitiikan yleisiksi suun-taviivoiksi ja raportoi Euroopan unionin neuvostolle talouden kehityksestä ja talouspolitiikasta.Se seuraa julkisten talouksien tilaa monenvälisen valvonnan puitteissa ja raportoi siitä EU:n neu-vostolle. Komissiossa on 20 jäsentä siten, että Saksalla, Espanjalla, Ranskalla, Italialla ja Isolla-Britannialla on kaksi jäsentä ja muilla jäsenvaltioilla kullakin yksi jäsen.

Euroopan parlamentti (European Parliament): Jäsenvaltioiden kansalaisten 626 edustajastakoostuva elin. Parlamentti toimii lainsäädäntöprosessin osana, joskin sen valtaoikeudet vaihtelevatsen mukaan, millaisin menettelyin EU:n säädöksiä annetaan. Talous- ja rahaliitossa parlamentillaon pääasiassa neuvoa-antavat valtuudet. Perustamissopimuksessa määrätään kuitenkin tietyistämenettelyistä, jotka koskevat Euroopan keskuspankin demokraattista vastuuta parlamentille(vuosikertomuksen esittäminen, yleiskeskustelu rahapolitiikasta, kuuleminen parlamentin toimival-taisissa valiokunnissa).

Euroopan rahapoliittinen instituutti (EMI) (European Monetary Institute, EMI): Talous- jarahaliiton (EMUn) toisen vaiheen alussa (1.1.1994) perustettu väliaikainen instituutio. EMIn kaksipäätehtävää olivat 1) lujittaa keskuspankkien välistä yhteistyötä ja rahapolitiikan yhteensovittamistaja 2) hoitaa tarpeelliset valmistelut Euroopan keskuspankkijärjestelmän perustamiseksi sekäyhteisen rahapolitiikan harjoittamiseksi ja yhteisen rahan luomiseksi talous- ja rahaliiton kolmannes-


sa vaiheessa. EMI asetettiin selvitystilaan, kun Euroopan keskuspankki (EKP) perustettiin1.6.1998.

Euroopan unionin neuvosto, EU:n neuvosto (EU Council): Euroopan yhteisön instituutio.Jäsenvaltioiden hallitusten edustajista koostuva neuvosto. Yleensä edustajat ovat kulloinkin käsitel-tävinä olevista asioista vastaavia ministereitä (tästä syystä EU:n neuvostosta käytetään usein nimitys-tä ministerineuvosto). Talous- ja valtiovarainministerien kokoonpanossa kokoontuvasta EU:n neu-vostosta käytetään usein nimitystä Ecofin-neuvosto. Lisäksi EU:n neuvosto voi kokoontua valtion-tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa (ks. myös Eurooppa-neuvosto).

Eurooppa-neuvosto (European Council): Euroopan unionille sen kehittämiseksi tarvittavat virik-keet antava ja sen yleiset poliittiset suuntaviivat määrittelevä elin. Eurooppa-neuvosto koostuujäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiehistä sekä Euroopan komission puheenjohtajasta(ks. myös Euroopan unionin neuvosto).

Euroryhmä: Ecofin-neuvostoon kuuluvien euroalueen jäsenvaltioiden ministerien muodostamaepävirallinen ryhmittymä. Euroryhmä kokoontuu säännöllisesti (yleensä ennen Ecofin-neuvostonkokouksia) keskustelemaan niistä yhteiseen rahaan liittyvistä kysymyksistä, joista euroalueeseenkuuluvat jäsenvaltiot ovat yhteisesti vastuussa. Euroopan komissio ja tarpeen mukaan Euroo-pan keskuspankki kutsutaan kokouksiin.

Eurostat: Euroopan yhteisöjen tilastotoimisto Eurostat on osa Euroopan komissiota ja vastaayhteisön laajuisista tilastoista.

Hakijamaat (accession countries): Eurooppa-neuvoston hyväksymät Euroopan unionin jäse-nyyttä hakevat maat. Hakijamaina on tällä hetkellä 13 Keski- ja Itä-Euroopan ja Välimeren maata.Näistä seuraavat 12 ovat jo virallisesti aloittaneet liittymisneuvottelut EU:n kanssa: Bulgaria,Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Romania, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro. Eurooppa-neuvoston joulukuussa 1999 tekemän päätöksen mukaisesti myös Turkilla on virallisen hakijamaanasema, mutta sen on ennen liittymisneuvotteluja täytettävä niiden aloittamisen ehdot. Tässä vuosi-kertomuksessa hakijamailla tarkoitetaan niitä 12 maata, joiden kanssa Eurooppa-neuvosto onpäättänyt aloittaa viralliset liittymisneuvottelut.

Hienosäätöoperaatio (fine-tuning operation): Eurojärjestelmän satunnaisesti toteuttama avo-markkinaoperaatio, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tasoittaa markkinoiden likviditeetinodottamattomia vaihteluja.

Hintavakaus (price stability): Kvantitatiivinen määritelmä, jonka julkistamisen avulla EKP:n neu-vosto antaa selkeän viestin tulevaa hintakehitystä koskevista odotuksista. Hintavakauden ylläpitä-minen on EKP:n ensisijainen tavoite. EKP:n neuvosto määrittelee hintavakauden euroalueenyhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin (YKHI) alle 2 prosentin vuotuiseksi nousuksi.Koska rahapolitiikan on oltava keskipitkän ajan kehitystä ennakoivaa, hintavakauteen on määritel-män mukaan pyrittävä keskipitkällä aikavälillä. Määritelmässä inflaatiolle on asetettu enimmäisvauhti,ja nousu-sanalla viestitetään, että deflaatio eli YKHIn pitkäaikainen pieneneminen ei ole sopusoin-nussa hintavakauden kanssa.

Implisiittinen volatiliteetti (implied interest rate volatility): Optioiden hintojen perusteellajohdetut tulevien pitkien ja lyhyiden korkojen volatiliteettiodotukset. Koska optiolla on tietty hintamarkkinoilla, johdettu volatiliteetti voidaan laskea käyttämällä vakiomuotoista optioiden hinnoitte-lukaavaa, joka perustuu eksplisiittisesti mm. perustana olevan vaateen hinnan volatiliteettiodotuk-siin option erääntymispäivään asti. Perustana olevat vaateet voivat olla kolmen kuukauden euribor-


korkoon tai muihin lyhyisiin korkoihin perustuvia futuurisopimuksia tai pitkiä joukkovelkakirjalai-noja, kuten Saksan 10 vuoden ns. Bund-lainoja. Implisiittinen volatiliteetti voidaan kulloistenkinoletusten mukaan tulkita markkinoiden odottamaksi volatiliteetiksi option jäljellä olevana juoksuai-kana.

Irtisanomisehtoiset talletukset (deposits redeemable at notice): Tietyn irtisanomisajan jälkeennostettavissa olevat talletukset. Joissakin tapauksissa talletetuista varoista voidaan nostaa tiettykiinteä määrä tietyn ajanjakson aikana tai varat voidaan nostaa erillistä korvausta vastaan. Irtisano-misajaltaan enintään 3 kuukauden talletukset sisältyvät M2:een (ja siten myös M3:een) ja irtisano-misajaltaan yli 3 kuukauden talletukset rahalaitossektorin pitkäaikaisiin (muihin kuin monetaari-siin) rahoitusvelkoihin.

Johtokunta (Executive Board): Yksi Euroopan keskuspankin päätöksentekoelimistä. Johtokun-nan jäseninä ovat EKP:n pääjohtaja ja varapääjohtaja ja neljä muuta euron käyttöön ottaneidenjäsenvaltioiden valtionpäämiesten tai hallitusten päämiesten nimeämää jäsentä.

Julkinen hallinto (general government): Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmässä1995 (EKT 95) määritellyt keskushallinto, osavaltiohallinto ja paikallisviranomaiset sekä sosiaali-turvajärjestelmä.

Julkisen talouden rahoitusasemaa koskeva viitearvo (reference value for the fiscal position):Yksi perustamissopimuksessa asetettu julkisen talouden lähentymiskriteeri. Perustamissopi-muksen liiallista alijäämää koskevasta menettelystä tehdyssä pöytäkirjassa n:o 20 määrätään täsmäl-liset viitearvot alijäämäsuhteelle (3 % BKT:stä) ja velkasuhteelle (60 % BKT:stä) (ks. myösVakaus- ja kasvusopimus).

Kahdenvälinen kauppa (bilateral procedure): Menettely, jossa keskuspankki käy kauppaa suo-raan ainoastaan yhden tai muutaman vastapuolen kanssa soveltamatta huutokauppamenettelyjä.Kahdenvälisiin kauppoihin kuuluvat myös pörssin tai välittäjien kautta tehtävät kaupat.

Keskuskurssin muutos (realignment): Valuutan keskuskurssin muutos sellaisessa valuuttakurssi-järjestelmässä, jossa valuuttakurssisidokset ovat kiinteitä, mutta muutettavissa. ERM II:ssa keskus-kurssia muutetaan muuttamalla eurokeskuskurssia.

Kirjeenvaihtajakeskuspankkimalli (correspondent central banking model, CCBM): Euroopankeskuspankkijärjestelmän luoma järjestely, jonka tarkoituksena on tehdä vastapuolille mahdolliseksikäyttää vakuutena toisessa maassa olevia vakuuskelpoisia arvopapereita. Kirjeenvaihtajakeskus-pankkimallissa kansalliset keskuspankit toimivat omaisuudensäilyttäjinä toistensa puolesta. Tämätarkoittaa, että kukin kansallinen keskuspankki pitää arvopaperitiliä kunkin muun kansallisen keskus-pankin (sekä Euroopan keskuspankin) arvopaperien hoitoa varten.

Kirjeenvaihtajapankkimenettely (correspondent banking): Järjestely, jossa yksi pankki tarjoaamaksupalveluja ja muita palveluja toiselle pankille. Kirjeenvaihtajapankit välittävät maksut yleensäkeskinäisten tilien (nostro- ja lorotilien) kautta, joihin voidaan liittää luottolimiitti. Kirjeenvaihtaja-pankkipalvelut ovat pääasiassa kansainvälisiä, mutta joissakin maissa niitä käytetään myös asiamies-suhteina kotimaisissa yhteyksissä. Kirjeenvaihtajapankille ulkomaisen pankin tili on nimeltään loroti-li; ulkomainen pankki kutsuu kirjeenvaihtajapankissa olevaa tiliään nostrotiliksi.

Kytkentäverkosto (interlinking mechanism): Yksi TARGET-järjestelmän osatekijä. Termillätarkoitetaan perusrakenteita ja menettelyjä, joilla eri maiden RTGS-järjestelmät kytketään toisi-insa, jotta maiden välisiä maksuja voidaan käsitellä TARGET-järjestelmässä.


Käänteisoperaatio (reverse transaction): Toimenpide, jossa keskuspankki ostaa tai myy arvopa-pereita takaisinostosopimuksen perusteella, tai keskuspankin luotto-operaatio vakuutta va-staan.

Könttäsummavähennys (lump-sum allowance): Kiinteä määrä, jonka laitos saa vähentää, kunlasketaan sen varantovelvoitetta eurojärjestelmän vähimmäisvarantojärjestelmässä.

Kööpenhaminan kriteerit (Copenhagen criteria): Yleiset edellytykset, jotka hakijamaiden ontäytettävä päästäkseen EU:n jäseniksi. Kriteerit määriteltiin Kööpenhaminassa kesäkuussa 1993pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Kriteerit edellyttävät hakijamailta 1) demokratiaa,laillisuusperiaatteen noudattamista, ihmisoikeuksien sekä vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamis-ta ja niiden suojan takaavia vakaita toimielimiä, 2) toimivaa markkinataloutta sekä edellytyksiäselviytyä kilpailun ja markkinavoimien paineista Euroopan unionissa, ja 3) edellytyksiä täyttääjäsenyyteen liittyvät velvoitteet, joista tärkeimpiä ovat sitoutuminen poliittisen yhdentymisen sekätalous- ja rahaliiton tavoitteisiin.

Liikkeessä oleva raha (currency in circulation): Liikkeessä olevien ja yleisesti maksuvälineinäkäytettyjen setelien ja kolikoiden määrä. Liikkeessä olevaan rahaan kuuluvat eurojärjestelmänja (Irlannissa ja Luxemburgissa) euroalueen muiden rahalaitosten liikkeeseen laskemat setelitsekä joidenkin eurojärjestelmään kuuluvien kansallisten keskuspankkien ja valtionhallinnon liikkee-seen laskemat kolikot. M3:een sisältyvä liikkeessä oleva raha on ilmoitettu nettomääräisenä, elisiihen kuuluvat ainoastaan muiden euroalueella olevien kuin rahalaitosten hallussa olevat setelit jakolikot (kuten esitetään rahalaitossektorin konsolidoidussa taseessa, josta käy ilmi, ettäliikkeeseen lasketun rahan kokonaismäärästä on vähennetty rahalaitosten hallussa oleva raha).Liikkeessä olevaan rahaan eivät kuulu keskuspankin setelivarastot (koska niitä ei ole laskettuliikkeeseen) ja juhlarahat, joita ei yleensä käytetä maksuvälineenä.

Luotonanto euroalueelle (credit to euro area residents): Rahalaitosten muille euroalueellaoleville kuin rahalaitoksille (mm. julkisyhteisöille ja yksityiselle sektorille) myöntämä rahoitus.Luotonanto euroalueelle sisältää 1) lainat ja 2) rahalaitosten hallussa olevat arvopaperit. Jälkim-mäiseen kuuluvat muiden euroalueella olevien kuin rahalaitosten liikkeeseen laskemat osakkeet,osuudet ja velkapaperit, mukaan lukien rahamarkkinapaperit. Koska arvopaperit ovat rahoitus-muotona vaihtoehto lainanotolle ja koska jotkin lainat voidaan muuntaa arvopapereiksi, tämänmääritelmän mukaisista tilastoista saadaan tarkempia tietoja rahalaitossektorin koko taloudellemyöntämästä rahoituksesta kuin suppean määritelmän mukaisista tilastoista, joihin sisältyvät vainlainat.

Luottolaitos (credit institution): Luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta20. maaliskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston direktiivinN:o 2000/12/EY artiklan 1 kohdassa 1 olevan määritelmän mukainen laitos. Määritelmän mukaanluottolaitos on a) yritys, joka liiketoimintanaan vastaanottaa yleisöltä talletuksia tai muita takaisin-maksettavia varoja ja myöntää luottoja omaan lukuunsa, tai b) elektronisen rahan liikkeeseenlas-kija siten kuin se määritelty elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoiden liiketoiminnan aloittamises-ta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta 18. syyskuuta 2000 annetussa Euroopanparlamentin ja Euroopan unionin neuvoston direktiivissä.

Lähentymisohjelma: Ks. vakausohjelma.

M1, M2, M3: Ks. raha-aggregaatit.


Maksu maksua vastaan -menettely (payment versus payment, PVP): Valuuttakauppojen selvi-tysjärjestelmässä käytetty järjestely, jolla varmistetaan, että valuuttamaksu siirretään lopullisesti josja vain jos sitä vastaava toinen valuuttamaksu tai -maksut siirretään lopullisesti.

Maksujärjestelmä (funds transfer system, FTS): Yksityisoikeudelliseen sopimukseen tai lakiinperustuva virallinen järjestely, jossa on useita jäseniä, yhteiset säännöt ja vakiintuneet menettelyta-vat ja jonka tarkoituksena on välittää ja suorittaa jäsenten välisiä maksusitoumuksia.

Maksuvalmiusjärjestelmä (standing facility): Keskuspankin järjestelmä, jota vastapuolet voivatkäyttää omasta aloitteestaan. Eurojärjestelmä tarjoaa käyttöön kaksi yön yli -maksuvalmius-järjestelyä: maksuvalmiusluoton ja talletusmahdollisuuden.

Maksuvalmiusluotto (marginal lending facility): Osa eurojärjestelmän maksuvalmiusjärjes-telmää, jossa vastapuolet voivat saada kansallisesta keskuspankista yön yli -luottoa etukä-teen vahvistetulla korolla.

Minimitarjouskorko (minimum bid rate): Ks. EKP:n ohjauskorot.

Ministerineuvosto: Ks. Euroopan unionin neuvosto.

Monikäyttöinen rahakortti (multi-purpose prepaid card): Moniin eri tarkoituksiin soveltuvakortti, jolle on tallennettu rahaa ja jota voidaan käyttää kotimaassa tai ulkomailla, vaikka sen käyttövoidaan joissakin tapauksissa rajata tietylle alueelle. Uudelleen ladattavasta monikäyttöisestä raha-kortista käytetään myös nimitystä elektroninen kukkaro (ks. myös elektroninen raha).

Määräaikaistalletukset (deposits with agreed maturity): Tietyksi määräajaksi tehdyt talletukset,jotka kansallisten käytäntöjen mukaan joko eivät ole vaihdettavissa ennen erääntymistä tai vaih-dettavissa vain korvausta vastaan. Näihin talletuksiin kuuluu myös joitakin ei-jälkimarkkinakelpoisiavelkapapereita, kuten ei-jälkimarkkinakelpoiset (pankki-) talletustodistukset. Enintään kahden vuo-den määräaikaistalletukset sisältyvät M2:een (ja siten myös M3:een) ja yli kahden vuoden määräai-kaistalletukset rahalaitossektorin pitkäaikaisiin (muihin kuin monetaarisiin) rahoitusvelkoihin.

Nettomaksujärjestelmä (net settlement system, NSS): Maksujärjestelmä, jossa katteensiirtotapahtuu nettopohjaisena kahdenvälisesti tai monenkeskisesti.

Optio (option): Rahoitusinstrumentti, jonka haltijalla on oikeus muttei velvollisuutta ostaa taimyydä tietty kohde-etuus (esim. joukkolaina tai osake) ennalta määrättyyn hintaan (toteutushinta)tiettynä päivänä tai tiettyyn päivään mennessä tulevaisuudessa (toteutus- tai eräpäivä). Osto-optiooikeuttaa haltijan ostamaan kohde-etuuden sovittuun toteutushintaan, kun taas myyntioptiooikeuttaa haltijan myymään sen sovittuun toteutushintaan.

Pankkienvälinen maksujärjestelmä (interbank funds transfer system, IFTS): Maksujärjestel-mä, jonka osapuolista useimmat (tai kaikki) ovat luottolaitoksia.

Perusjäämä (primary balance): Julkisen talouden nettoluotonotto tai -anto lukuun ottamattajulkisen talouden konsolidoiduista veloista maksettuja korkoja.

Perusrahoitusoperaatio (main refinancing operation): Säännöllinen avomarkkinaoperaatio,jonka eurojärjestelmä toteuttaa käänteisoperaationa. Perusrahoitusoperaatiot toteutetaanviikoittaisina vakiohuutokauppoina, ja niissä sovellettava maturiteetti on kaksi viikkoa.


Perustamissopimus (Treaty): Euroopan yhteisön perustamissopimus, joka allekirjoitettiin Roo-massa 25.3.1957 ja tuli voimaan 1.1.1958. Sopimuksella perustettiin Euroopan talousyhteisö (ETY),nykyään Euroopan yhteisö (EY), ja siitä käytetään usein nimitystä Rooman sopimus. SopimusEuroopan unionista allekirjoitettiin Maastrichtissa 7.2.1992, minkä vuoksi sitä sanotaan useinMaastrichtin sopimukseksi, ja se tuli voimaan 1.11.1993. Euroopan unionista tehdyllä sopimuksellamuutettiin Euroopan yhteisön perustamissopimusta ja perustettiin Euroopan unioni. Sekä Euroopanyhteisön että Euroopan unionin perustamissopimusta on myöhemmin muutettu ns. Amsterdaminsopimuksella, joka allekirjoitettiin Amsterdamissa 2.10.1997 ja joka tuli voimaan 1.5.1999. Vastaa-vasti vuonna 2000 pidetyn hallitustenvälisen kokouksen tuloksena syntyneellä, 26.2.2001 allekirjoi-tetulla ns. Nizzan sopimuksella muutetaan Euroopan yhteisön ja Euroopan unionin perustamissopi-muksia edelleen sen jälkeen, kun sopimus on ratifioitu ja tulee voimaan.

Pikahuutokauppa (quick tender): Huutokauppamenettely, jota eurojärjestelmä käyttää hie-nosäätöoperaatioissaan. Pikahuutokaupat käydään tunnin kuluessa, ja niihin osallistuvien vas-tapuolten määrä on rajoitettu.

Pitempiaikainen rahoitusoperaatio (longer-term refinancing operation): Säännöllinen avo-markkinaoperaatio, jonka eurojärjestelmä toteuttaa käänteisoperaationa. Pitempiaikaisetrahoitusoperaatiot toteutetaan kuukausittaisina vakiohuutokauppoina, ja niissä sovellettava ma-turiteetti on kolme kuukautta.

Pitoajanjakso (maintenance period): Varantovelvoitteiden täyttämisen laskentaperiodi. Euro-järjestelmän vähimmäisvarantojen pitoajanjakso on yksi kuukausi laskettuna kunkin kuukauden24. kalenteripäivästä seuraavan kuukauden 23. kalenteripäivään.

Raha-aggregaatit (monetary aggregates): Suure, joka sisältää liikkeessä olevan rahan määränja rahoituslaitosten vastaanottamat talletukset tai velkaerät, jotka ominaisuuksiltaan suuresti vastaa-vat rahaa eli ovat likvidejä. Eurojärjestelmän määritelmän mukaan suppea raha-aggregaatti M1sisältää liikkeessä olevan rahan ja euroalueella olevien (muiden kuin valtion) hallussa olevat yönyli -talletukset euroalueen rahaa luovaan sektoriin kuuluvissa laitoksissa. M2:een kuuluvat M1,enintään 2 vuoden määräaikaistalletukset ja irtisanomisajaltaan enintään 3 kuukauden talletukset(irtisanomisehtoiset talletukset). Lavea raha-aggregaatti M3 sisältää M2:n, takaisinostosopi-mukset, rahamarkkinarahastojen rahasto-osuudet ja rahamarkkinapaperit sekä enintään 2 vuodenvelkapaperit. EKP:n neuvosto on ilmoittanut M3:n kasvuvauhdin viitearvon (ks. myös rahanmäärän kasvun viitearvo).

Rahalaitokset (Monetary Financial Institutions, MFIs): Euroalueen rahaa luovaan sektoriin kuu-luvat rahoituslaitokset. Rahalaitoksia ovat keskuspankit, kotimaassa olevat luottolaitokset,siten kuin ne on määritelty yhteisön lainsäädännössä, ja kaikki muut kotimaassa olevat rahoituslai-tokset, jotka ottavat vastaan talletuksia tai niiden läheisiä vastineita muilta kuin rahalaitoksilta jamyöntävät luottoja tai tekevät arvopaperisijoituksia omaan lukuunsa (ainakin taloudellisessa mieles-sä). Viimeksi mainittuun ryhmään kuuluvat lähinnä rahamarkkinarahastot. Vuoden 2000 lopussaeuroalueella oli 9 096 rahalaitosta (EKP, 11 kansallista keskuspankkia, 7 476 luottolaitosta, 1 600rahamarkkinarahastoa ja 8 muuta rahoituslaitosta).

Rahalaitossektorin konsolidoitu tase (consolidated MFI balance sheet): Tase, joka saadaannettouttamalla rahalaitosten väliset positiot (esim. rahalaitosten väliset lainat ja rahamarkkinarahas-tojen talletukset rahalaitoksissa) rahalaitosten yhteenlasketussa taseessa. Siitä saadaan tietoja eu-roalueen rahalaitossektorin muille kuin rahalaitossektorille (julkisyhteisöt ja muut euroalueellaolevat) ja euroalueen ulkopuolisille kohdistuvista saamisista ja veloista. Konsolidoitu tase on tärkein


tilastolähde raha-aggregaattien laskemisessa. Siihen myös perustuu M3:n vastaerien säännölli-nen arviointi.

Rahan määrän kasvun viitearvo (reference value for monetary growth): EKP:n neuvostonkäyttämä apuväline, jolla se seuraa raha-aggregaatti M3:n kasvua. EKP:n neuvosto antaa rahanmäärälle merkittävän aseman rahapolitiikan toteuttamisessa, mikä tarkoittaa, että raha-aggregaat-tien ja niiden vastaerien sisältämää informaatiota analysoidaan huolellisesti hintakehityksen arvioi-miseksi. Tästä asemasta viestii EKP:n neuvoston ilmoittama raha-aggregaatti M3:n kasvulle asetettuviitearvo. Viitearvo johdetaan tavalla, joka on sopusoinnussa EKP:n neuvoston määritelmän mukai-sen hintavakauden kanssa ja edesauttaa sen saavuttamista. Tämä määritelmä perustuu arvioihinBKT:n määrän ja M3:n kiertonopeuden keskipitkän ajan kehityksestä. Rahan määrän kasvun pitkäai-kaiset tai huomattavat poikkeamat viitearvosta ovat normaalioloissa merkki hintavakauteen keski-pitkällä aikavälillä kohdistuvista riskeistä. Viitearvo ei kuitenkaan velvoita EKP:n neuvostoa mekanis-tisesti korjaamaan rahan määrän kasvun mahdollista poikkeamaa viitearvosta.

Repo-operaatio (repurchase operation, repo): Likviditeettiä lisäävä takaisinostosopimukseenperustuva käänteisoperaatio.

RTGS-järjestelmä (reaaliaikainen bruttomaksujärjestelmä) (RTGS [real-time gross settlementsystem]): Maksujärjestelmä, jossa maksumääräykset käsitellään ja maksut suoritetaan (nettoutta-matta) toimeksianto kerrallaan reaaliaikaisesti (jatkuvasti). Katso myös TARGET-järjestelmä.

Selvityskeskus (settlement agent): Yhteisö, joka hoitaa selvitysprosessin (esim. maksupositioidenmäärittämisen, maksusuoritusten vaihdon valvomisen jne.) maksujärjestelmissä tai muissa järjeste-lyissä, joissa edellytetään selvitystä.

Suora kauppa (outright transaction): Menettely, jossa arvopapereita ostetaan tai myydään (avista-tai termiinikauppana) arvopapereiden juoksuajan päättymiseen asti.

Suuret maksut (large-value payments): Pääasiassa pankkien tai rahoitusmarkkinaosapuolten kes-kenään välittämiä, yleensä hyvin suuria maksuja, jotka on tavallisesti selvitettävä erittäin nopeasti jatäsmällisesti.

Takaisinostosopimus, reposopimus (repurchase agreement): Järjestely, jossa arvopapereitamyytäessä myyjälle syntyy oikeus ja velvollisuus ostaa arvopaperit takaisin tiettyyn hintaan tiettynämyöhempänä ajankohtana tai vaadittaessa. Takaisinostosopimus vastaa lainanottoa vakuutta vas-taan, paitsi että arvopaperien omistus siirtyy pois myyjältä. Eurojärjestelmän käänteisoperaa-tioissa käytetään takaisinostosopimuksia, joiden maturiteetti on kiinteä. Takaisinostosopimuksetsisältyvät M3:een, jos myyjä on rahalaitos ja vastapuoli on euroalueella oleva muu kuinrahalaitos. EKP:n rahalaitossektorin konsolidoidusta taseesta antaman asetuksen (EKP/1998/16)mukaan takaisinostosopimuksiin perustuvat käänteisoperaatiot (repo-operaatiot) luokitellaan ta-seessa talletuksiksi, koska ne eivät ole jälkimarkkinakelpoisia.

Talletusmahdollisuus (deposit facility): Osa eurojärjestelmän maksuvalmiusjärjestelmää,jossa vastapuolet voivat tehdä kansallisiin keskuspankkeihin yön yli -talletuksia etukäteenvahvistetulla korolla.

Talous- ja rahaliitto (EMU) (Economic and Monetary Union, EMU): Perustamissopimukses-sa kuvattu Euroopan unionin talous- ja rahaliiton toteutumisen kolmivaiheinen prosessi. EMUnensimmäinen vaihe alkoi heinäkuussa 1990 ja päättyi 31.12.1993. Tässä vaiheessa oli keskeisintä se,että kaikki pääomien vapaan liikkuvuuden sisäiset esteet EU:n alueella purettiin. EMUn toinen vaihe


alkoi 1.1.1994. Sen aikana mm. perustettiin Euroopan rahapoliittinen instituutti (EMI), kiel-lettiin julkisen sektorin keskuspankkirahoitus ja rahoituslaitoksiin liittyvät erityisoikeudet sekäannettiin ohjeet liiallisten julkisen talouden alijäämien välttämisestä. Kolmas vaihe alkoi 1.1.1999.Tuolloin rahapoliittinen toimivalta siirtyi eurojärjestelmälle ja euro otettiin käyttöön.

Talous- ja rahoituskomitea (Economic and Financial Committee): Neuvoa-antava yhteisön elin,joka perustettiin EMUn kolmannen vaiheen alkaessa, kun rahakomitea lakkautettiin. Jäsenvaltiot,Euroopan komissio ja Euroopan keskuspankki nimeävät kukin enintään kaksi komiteanjäsentä. Jäsenvaltioiden nimeämistä jäsenistä toisen on oltava valtionhallinnosta ja toisen kansallises-ta keskuspankista. Perustamissopimuksen artiklan 114 kohdassa 2 luetellaan talous- ja rahoitus-komitean tehtävät, joihin kuuluu mm. jäsenvaltioiden ja yhteisön taloudellisen tilanteen ja rahoi-tustilanteen seuranta.

Tappionjakamisperiaate (tappionjakosopimus) (loss-sharing rule / agreement): Maksujärjes-telmän osapuolten välinen sopimus tappion jakamisesta tai selvitysyhtiön tappionjakamisjärjestelysellaista tapausta varten, ettei yksi tai useampi osapuoli pysty vastaamaan sitoumuksistaan. Sopi-muksessa määrätään, miten syntyvä tappio jaetaan osapuolten kesken, jos sopimus joudutaanpanemaan täytäntöön.

TARGET-järjestelmä (Trans-European Automated Real-time Gross settlementExpress Transfer system): Maksujärjestelmä, johon kuuluu EKP:n maksumekanismi ja yksiRTGS-järjestelmä kustakin 15 EU-maasta. Kotimaiset RTGS-järjestelmät ja EKP:n maksumeka-nismi on kytketty toisiinsa (Interlinking-kytkentäverkosto), jotta maasta toiseen suoritettavatmaksut voidaan siirtää järjestelmästä toiseen koko EU:n alueella.

Toimitus maksua vastaan -järjestelmä (delivery versus payment (DVP) system, deliveryagainst payment system): Arvopaperikaupan selvitysjärjestelmässä käytetty menettely, jollavarmistetaan, että yksi varallisuusesine siirretään lopullisesti, jos ja vain jos yksi tai useampi toinenvarallisuusesine siirretään lopullisesti. Varallisuusesineet voivat olla mm. arvopapereita tai muitarahoitusinstrumentteja.

Toimitusriski (settlement risk): Riski, ettei suoritus tapahdu maksujärjestelmässä tai arvopaperienselvitysjärjestelmässä odotetulla tavalla. Tämä riski voi käsittää sekä luotto- että likviditeettiriskin.

Ulkomainen nettovarallisuus (net international investment position, i.i.p., net external asset orliability position): Tilastollinen esitys talouden kaikkien ulkomaisten rahoitusvaateiden tai -saamis-ten määrästä ja koostumuksesta vähennettynä talouden ulkomaisilla rahoitusveloilla.

UMTS (Universal Mobile Telecommunications System): Kolmannen sukupolven matkapu-helinjärjestelmä. EU:n jäsenvaltiot myyvät tai myöntävät televiestintäyrityksille toimilupia matkapu-helinverkkojen taajuuksien käyttämiseksi. Eurostatin suosituksen mukaan näiden toimilupienmyyntituotot kirjataan julkisen talouden tilinpidossa muiden kuin rahoitusvarojen myynniksi, mikäparantaa julkisen talouden rahoitusasemaa. Nämä tuotot ovat kuitenkin kertaluonteisia eivätkä näinollen kohenna julkisen talouden rahoitusasemaa pysyvästi. Periaatteessa julkisen talouden velanodotetaan vähenevän UMTS-toimilupien myyntitulojen ansiosta pysyvästi.

Vakaus- ja kasvusopimus (Stability and Growth Pact): Sopimus, joka muodostuu kahdestaEuroopan unionin neuvoston asetuksesta sekä vakaus- ja kasvusopimusta koskevasta Euroop-pa-neuvoston päätöslauselmasta, joka annettiin Amsterdamin huippukokouksessa 17.6.1997.Toinen asetuksista koskee julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvon-nan ja yhteensovittamisen tehostamista ja toinen liiallisista alijäämistä sovitun menettelyn täy-


täntöönpanon nopeuttamista ja selkeyttämistä. Sopimuksen tarkoituksena on turvata terve julkinentalous talous- ja rahaliiton (EMUn) kolmannessa vaiheessa, jotta voidaan vahvistaa hintava-kauden ja työllisyyttä edistävän vahvan, kestävän kasvun edellytyksiä. Lähellä tasapainoa oleva taiylijäämäinen julkisen talouden rahoitusasema on keskipitkän aikavälin tavoite. Saavuttamalla senjäsenvaltiot voivat selviytyä normaaleista suhdannevaihteluista, kun ne pitävät julkisen taloudenalijäämänsä pienempänä kuin viitearvo, joka on 3 % BKT:stä. Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaanEMUun osallistuvat maat laativat vakausohjelmia, ja ne jäsenvaltiot, jotka eivät siihen osallistu,laativat edelleen lähentymisohjelmia.

Vakausohjelmat (Stability programmes): Euroalueen maiden hallitusten keskipitkän aikavälinsuunnitelmat ja oletukset, jotka koskevat talouden keskeisten muuttujien kehitystä kohti vakaus-ja kasvusopimuksen mukaista julkisen talouden rahoitusaseman tavoitetta eli rahoitusasemaa,joka on lähellä tasapainoa tai joka on ylijäämäinen. Julkisen talouden rahoitusaseman tarkastelussakorostetaan julkisen talouden tasapainoa vakauttavia toimia ja näiden perustana oleviatalousskenaarioita.Vakausohjelmat on tarkistettava vuosittain. Euroopan komissio ja talous- jarahoituskomitea tarkastavat ohjelmat. Ecofin-neuvosto arvioi ohjelmia Euroopan komission jatalous- ja rahoituskomitean antamien lausuntojen perusteella. Ecofin-neuvosto tarkastelee etenkinsitä, onko julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteessa otettu huomioon riittävä turvamargi-naali, jolla liiallinen alijäämä voidaan välttää. Euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden on laadittavavuosittain vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia lähentymisohjelmia.

Vakiohuutokauppa (standard tender): Huutokauppamenettely, jota eurojärjestelmä käyttääsäännöllisissä avomarkkinaoperaatioissaan. Vakiohuutokaupat käydään 24 tunnin kuluessa. Kai-killa yleiset kelpoisuusvaatimukset täyttävillä vastapuolilla on oikeus tehdä tarjouksia vakiohuuto-kaupoissa.

Vakuus (collateral): Arvopaperit, joita luottolaitokset panttaavat keskuspankeilta saamiensalyhytaikaisten maksuvalmiusluottojen vakuudeksi, sekä keskuspankin luottolaitoksilta repo-ope-raation yhteydessä saamat arvopaperit.

Valuuttaswap (foreign exchange swap): Samanaikainen avista- ja termiinikauppa kahden eri va-luutan välillä. Eurojärjestelmä voi toteuttaa rahapoliittisia avomarkkinaoperaatioita valuut-taswapeina, joissa kansalliset keskuspankit (tai Euroopan keskuspankki) ostavat tai myyväteuroa avistakauppana jotakin muuta valuuttaa vastaan ja samanaikaisesti myyvät tai ostavat sitätakaisin termiinikauppana.

Varantopohja (reserve base): Niiden tase-erien (erityisesti velkojen) summa, joiden perusteellalasketaan luottolaitoksen varantovelvoite.

Varantovelvoite (reserve requirement): Laitoksille asetettu vaatimus pitää vähimmäisvarantojakeskuspankissa. Eurojärjestelmän vähimmäisvarantojärjestelmässä luottolaitoksen varantovel-voite lasketaan kertomalla sen varantopohjaan sisältyvien tase-erien ryhmien summat kullekinryhmälle määritellyllä velvoiteprosentilla. Lisäksi laitokset saavat tehdä könttäsummavähen-nyksen varantovelvoitteestaan.

Vastapuoli (counterparty): Rahoitustransaktion (esimerkiksi minkä tahansa keskuspankin kanssatehtävän transaktion) vastakkainen osapuoli.


Velkasuhde, julkisen velan suhde BKT:hen (debt ratio): Yksi perustamissopimuksen artiklan104 kohdassa 2 määrätty julkisen talouden lähentymiskriteeri. Velkasuhde määritellään julkisenvelan suhteena markkinahintaiseen bruttokansantuotteeseen, jolloin julkinen velka määritellään(liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyssä) pöytäkirjassa n:o 20 bruttomääräiseksi koko-naisvelaksi nimellisarvoonsa vuoden lopussa ja konsolidoituna julkisen hallinnon aloilla. Julkinenhallinto määritellään kuten Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmässä (EKT 95).

Velvoiteprosentti (reserve ratio): Keskuspankin kullekin varantopohjaan sisältyvälle tase-erien ryhmälle määrittelemä suhdeluku. Näiden suhdelukujen perusteella lasketaan varantovel-voitteet.

Vertailukohde (benchmark): Normisalkku tai indeksi, jota käytetään vertailukohteena sijoituksis-sa. Se laaditaan sijoitusten likviditeetti-, riski- ja tuottotavoitteiden perusteella. Vertailukohdettavoidaan käyttää myös todellisen sijoitussalkun tuottokehityksen arvioimisessa. EKP:n valuuttava-rannon hoidossa käytetään strategista normisalkkua, joka kuvastaa EKP:n sijoituspolitiikan pitkänaikavälin riski- ja tuottopreferenssejä. Strategista normisalkkua muutetaan vain poikkeuksellisissatilanteissa. Taktinen normisalkku kuvastaa EKP:n muutaman kuukauden pituisen aikavälin riski- jatuottopreferenssejä, jotka perustuvat vallitsevaan markkinatilanteeseen. Taktista normisalkkuatarkistetaan kuukausittain.

Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi, YKHI (Harmonised Index of Consumer Prices,HICP): EKP:n neuvoston hintavakauden arvioinnissa käyttämä hintojen mittaustapa. Euroo-pan komissio (Eurostat) on tiiviissä yhteistyössä kansallisten tilastolaitosten sekä Euroopanrahapoliittisen instituutin (EMIn) ja myöhemmin Euroopan keskuspankin (EKP:n) kanssakehittänyt YKHIn noudattaakseen perustamissopimuksen määräystä, jossa edellytetään hinto-jen lähentymisen laskemista kuluttajahintaindeksin avulla yhtäläisin perustein niin, että otetaanhuomioon kansallisten määritelmien erot.

Yleisneuvosto (General Council): Yksi Euroopan keskuspankin hallintoelimistä. Yleisneuvos-ton jäseninä ovat EKP:n pääjohtaja ja varapääjohtaja sekä kaikkien viidentoista EU:n kansallisenkeskuspankin pääjohtajat.

Yön yli -talletukset (overnight deposits): Avistatalletukset ja vaadittaessa maksettavat talletuk-set, jotka ovat täysin siirtokelpoisia (šekillä tai vastaavalla instrumentilla). Yön yli -talletuksia ovatmyös talletukset, jotka eivät ole siirtokelpoisia, mutta jotka voidaan lunastaa vaadittaessa taiseuraavan pankkipäivän loppuun mennessä.


Rahapoliittiset toimenpiteet

4.1.2000

EKP ilmoittaa, että eurojärjestelmä toteuttaa5.1.2000 likviditeettiä vähentävän hienosää-töoperaation, jonka maksut suoritetaan sa-mana päivänä. Tällä toimenpiteellä pyritäänpalauttamaan normaali likviditeetti markki-noille sen jälkeen, kun vuoteen 2000 siirtymi-nen on sujunut ongelmitta.

5.1.2000

EKP:n neuvosto päättää, että perusrahoitus-operaation korko on edelleen 3,0 %, maksu-valmiusluoton korko 4,0 % ja talletuskorko2,0 %.

15.1.2000

Kreikan viranomaisten pyynnöstä euroaluee-seen kuuluvien EU:n jäsenvaltioiden ministe-rit, EKP sekä Tanskan ja Kreikan ministerit jakeskuspankkien pääjohtajat päättävät reval-voida Kreikan drakman keskuskurssin valuut-takurssimekanismissa (ERM II) 3½ prosentillaalkaen 17.1.2000.

20.1.2000


EKP:n neuvosto päättää myös, että eurojär-jestelmä jakaa 20 miljardia euroa kussakinvuoden 2000 alkupuolella toteutettavassa pi-tempiaikaisessa rahoitusoperaatiossa. Määrääpäätettäessä otetaan huomioon euroalueenpankkijärjestelmän arvioitu likviditeetintarvevuoden 2000 alkupuolella ja eurojärjestelmänpyrkimys jakaa vastakin suurin osa rahoitus-sektorille rahoitusoperaatioissa tarjoamastaanlikviditeetistä perusrahoitusoperaatioidenkautta.

3.2.2000

EKP:n neuvosto päättää nostaa eurojärjestel-män perusrahoitusoperaation korkoa 0,25prosenttiyksikköä 3,25 prosenttiin alkaenoperaatiosta, jonka maksut suoritetaan9.2.2000. Maksuvalmiusluoton korkoa noste-taan 0,25 prosenttiyksikköä 4,25 prosenttiinja talletuskorkoa niin ikään 0,25 prosenttiyk-sikköä 2,25 prosenttiin 4.2.2000 lähtien.

17.2., 2.3.2000


16.3.2000

EKP:n neuvosto päättää nostaa eurojärjestel-män perusrahoitusoperaation korkoa 0,25prosenttiyksikköä 3,5 prosenttiin alkaen ope-raatiosta, jonka maksut suoritetaan 22.3.2000.Lisäksi maksuvalmiusluoton korkoa nostetaan0,25 prosenttiyksikköä 4,5 prosenttiin ja tal-letuskorkoa niin ikään 0,25 prosenttiyksikköä2,5 prosenttiin 17.3.2000 lähtien.

30.3., 13.4.2000

EKP:n neuvosto päättää, että perusrahoitusope-raation korko on edelleen 3,5 %, maksuvalmius-luoton korko 4,5 % ja talletuskorko 2,5 %.

27.4.2000

EKP:n neuvosto päättää nostaa eurojärjestel-män perusrahoitusoperaation korkoa 0,25prosenttiyksikköä 3,75 prosenttiin alkaenoperaatiosta, jonka maksut suoritetaan4.5.2000. Maksuvalmiusluoton korkoa noste-taan 0,25 prosenttiyksikköä 4,75 prosenttiinja talletuskorkoa niin ikään 0,25 prosenttiyk-sikköä 2,75 prosenttiin 28.4.2000 lähtien.


11.5., 25.5.2000


8.6.2000

EKP:n neuvosto päättää nostaa eurojärjestel-män perusrahoitusoperaation korkoa 0,50prosenttiyksikköä 4,25 prosenttiin ja soveltaasitä kahteen (kiinteäkorkoisena huutokaup-pana toteutettavaan) operaatioon, joidenmaksut suoritetaan 15. ja 21.6.2000. LisäksiEKP:n neuvosto päättää nostaa maksuvalmius-luoton korkoa 0,50 prosenttiyksikköä 5,25prosenttiin ja talletuskorkoa 0,50 prosenttiyk-sikköä 3,25 prosenttiin 9.6.2000 lähtien.

EKP:n neuvosto ilmoittaa myös, että siitä ope-raatiosta alkaen, jonka maksut suoritetaan28.6.2000, eurojärjestelmän perusrahoitus-operaatiot toteutetaan vaihtuvakorkoisinahuutokauppoina siten, että likviditeetin jaos-sa käytetään monikorkoista menettelyä. EKP:nneuvosto päättää asettaa näissä operaatioissatehtäville korkotarjouksille alarajan, joka on4,25 %. Siirtymisellä vaihtuvakorkoisina huu-tokauppoina toteutettaviin perusrahoitusope-raatioihin ei ole tarkoitus muuttaa eurojär-jestelmän rahapolitiikan viritystä. Uudella huu-tokauppamenettelyllä pyritään vastaamaanhuomattavaan ylikysyntään, johon tähänasti-nen kiinteäkorkoisen huutokauppamenettelynsoveltaminen on johtanut.

19.6.2000

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ar-tiklan 122 kohdan 2 mukaisesti Ecofin-neu-vosto päättää, että Kreikka täyttää artiklan121 kohdassa 1 esitettyihin kriteereihin pe-rustuvat euron käyttöönoton ehdot jakumoaa Kreikkaa koskevan poikkeuksen1.1.2001 lukien. Ecofin-neuvosto teki pää-tök-sensä ottaen huomioon Euroopan komis-sionja EKP:n kertomukset Kreikan ja Ruotsin edis-tymisestä talous- ja rahaliiton jäsenyy-

teen liittyvien velvoitteiden täyttämisessä jakuultuaan Euroopan parlamenttia ja kes-kusteltuaan valtion- tai hallitusten päämies-ten kokoonpanossa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston kanssa.

Euroopan komission esityksestä ja EKP:täkuultuaan Ecofin-neuvosto vahvistaa Kreikandrakman ja euron välisen peruuttamattomanmuuntokurssin yksimielisesti niiden Euroopanyhteisön jäsenvaltioiden kanssa, joita ei koskepoikkeus, sekä kyseisen jäsenvaltion kanssa.Muuntokurssi tulee voimaan 1.1.2001. Krei-kan drakman ja euron välisen muuntokurssin(joka on sama kuin drakman eurokeskuskurssi1.1.2001 ERM II -valuuttakurssimekanismissa)määrittämisen jälkeen EKP ja Kreikan keskus-pankki ilmoittavat, että ne tulevat seuraamaanKreikan drakman ja euron välisen markkina-kurssin lähentymistä drakman euromuunto-kurssiin. Lähentyminen tulisi saavuttaa viimeis-tään 29.12.2000 mennessä.

21.6.2000

EKP:n neuvosto päättää, että maksuvalmius-luoton korko on edelleen 5,25 % ja talletus-korko 3,25 %.

EKP:n neuvosto ilmoittaa myös, että eurojär-jestelmä jakaa 15 miljardia euroa kussakinvuoden 2000 jälkipuoliskolla toteutettavassapitempiaikaisessa rahoitusoperaatiossa. Mää-rää päätettäessä otetaan huomioon euro-alueen pankkijärjestelmän arvioitu likviditee-tintarve vuoden 2000 jälkipuoliskolla ja euro-järjestelmän halu jakaa edelleen suurin osarahoitussektorin likviditeetistä perusrahoitus-operaatioiden kautta.

6.7., 20.7., 3.8.2000

EKP:n neuvosto päättää, että perusrahoitus-operaatioiden korkotarjousten alaraja onedelleen 4,25 %, maksuvalmiusluoton korko5,25 % ja talletuskorko 3,25 %.


31.8.2000

EKP:n neuvosto päättää nostaa eurojärjestel-män perusrahoitusoperaatioiden korkotar-jousten alarajaa 0,25 prosenttiyksikköä 4,50prosenttiin siitä operaatiosta lähtien, jonkamaksut suoritetaan 6.9.2000. Lisäksi maksu-valmiusluoton korkoa nostetaan 0,25 prosent-tiyksikköä 5,50 prosenttiin ja talletuskorkoaniin ikään 0,25 prosenttiyksikköä 3,50 pro-senttiin 1.9.2000 lähtien.

14.9.2000


5.10.2000

EKP:n neuvosto päättää nostaa eurojärjestel-män perusrahoitusoperaatioiden korkotar-jousten alarajaa 0,25 prosenttiyksikköä 4,75prosenttiin alkaen operaatiosta, jonka mak-sut suoritetaan 11.10.2000. Lisäksi maksuval-miusluoton korkoa nostetaan 0,25 prosent-tiyksikköä 5,75 prosenttiin ja talletuskorkoaniin ikään 0,25 prosenttiyksikköä 3,75 pro-senttiin 6.10.2000 alkaen.

19.10, 2.11.,16.11., 30.11.2000


14.12.2000


EKP:n neuvosto päättää myös pitää rahanmäärän kasvun eli lavean raha-aggregaatinM3:n vuotuisen kasvuvauhdin viitearvon edel-leen 4½ prosenttina. Samalla EKP:n neuvostovahvistaa, että se tarkistaa viitearvon seuraa-van kerran joulukuussa 2001.

1.1.2001

Kreikka ottaa euron käyttöön. Kreikan kes-kuspankista tulee näin eurojärjestelmän täysi-valtainen jäsen, jolla on samat oikeudet javelvoitteet kuin euron vuonna 1999 käyttöönottaneiden 11 EU-jäsenvaltion kansallisilla kes-kuspankeilla.

4.1.2001


Lisäksi EKP:n neuvosto päättää jakaa 20 mil-jardia euroa kussakin vuoden 2001 pitempiai-kaisessa rahoitusoperaatiossa. Määrää päätet-täessä otetaan huomioon euroalueen pankki-järjestelmän arvioitu likviditeetintarve vuonna2001 ja eurojärjestelmän halu jakaa edelleensuurin osa rahoitussektorin likviditeetistä pe-rusrahoitusoperaatioiden kautta. EKP:n neu-vosto ilmoittaa, että se voi muuttaa jaettavanlikviditeetin määrää, jos vuoden aikana ilme-nee odottamattomia likviditeettitarpeita.

18.1., 1.2., 15.2., 1.3., 15.3.2001



Vuosikertomus 1998. Huhtikuu 1999.

Vuosikertomus 1999. Huhtikuu 2000.

Vuosikertomus 2000. Toukokuu 2001.

Euroopan keskuspankin julkaisujaTässä luettelossa on tietoja joistakin Euroopan keskuspankin julkaisemista asiakirjoista. Julkaisutovat saatavissa maksutta EKP:n lehdistöpalvelusta (Press Division). Tilaukset voi lähettäänimiösivun kääntöpuolella olevaan postiosoitteeseen.

Täydellinen luettelo Euroopan rahapoliittisen instituutin julkaisemista asiakirjoista löytyyInternet-kotisivultamme (http://www.ecb.int).

Vuosikertomus

Lähentymisraportti

Lähentymisraportti 2000. Toukokuu 2000.

Kuukausikatsaus

Tammikuusta 1999 lähtien julkaistut artikkelit:

Euroalue kolmannen vaiheen alussa. Tammikuu 1999.

Vakauteen tähtäävä eurojärjestelmän rahapolitiikan strategia. Tammikuu 1999.

Euroalueen raha-aggregaatit ja niiden merkitys eurojärjestelmän rahapolitiikan strategiassa.Helmikuu 1999.

Lyhyen aikavälin talousindikaattorien merkitys euroalueen hintakehityksen arvioinnissa.Huhtikuu 1999.

Euroalueen pankkitoiminta: rakenteellisia piirteitä ja kehitysnäkymiä. Huhtikuu 1999.

Eurojärjestelmän toimintakehikko: kuvaus ja ensimmäinen arviointi. Toukokuu 1999.

Vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpano. Toukokuu 1999.

Keskeisten talousindikaattorien pitkän aikavälin kehitys ja suhdannevaihtelut euroalueen maissa.Heinäkuu 1999.

Euroopan keskuspankkijärjestelmän institutionaalinen rakenne. Heinäkuu 1999.

Euron kansainvälinen asema. Elokuu 1999.

Euroalueen rahalaitosten taseet vuoden 1999 alkupuolella. Elokuu 1999.

Inflaatioerot rahaliitossa. Lokakuu 1999.

EKPJ:n valmistautuminen vuoteen 2000. Lokakuu 1999.

Vakauteen tähtäävä politiikka ja pitkien reaalikorkojen kehitys 1990-luvulla. Marraskuu 1999.

TARGET ja euromääräiset maksut. Marraskuu 1999.

Euroopan keskuspankin säädökset. Marraskuu 1999.

Euroalue vuosi euron käyttöönoton jälkeen: rahoitusrakenteen tärkeimmät piirteet jamuutokset. Tammikuu 2000.


Eurojärjestelmän valuuttavaranto ja -operaatiot. Tammikuu 2000.

Eurojärjestelmä ja EU:n laajentuminen. Helmikuu 2000.

Arvopaperiselvityksen yhdentyminen. Helmikuu 2000.

Euron nimelliset ja reaaliset efektiiviset valuuttakurssit. Huhtikuu 2000.

EMU ja pankkivalvonta. Huhtikuu 2000.

Korkojen ja korkojohdannaisten informaatiosisältö rahapolitiikan kannalta. Toukokuu 2000.

Euroalueen työmarkkinoiden kehitys ja rakenteelliset piirteet. Toukokuu 2000.

Siirtyminen vaihtuvakorkoisina huutokauppoina toteutettaviin perusrahoitusoperaatioihin. Hei-näkuu 2000.

Rahapolitiikan välittymismekanismi euroalueella. Heinäkuu 2000.

Väestön ikääntyminen ja finanssipolitiikka euroalueella. Heinäkuu 2000.

Katsaus euroalueen hintaja kustannusindikaattoreihin. Elokuu 2000.

Euroalueen ulkomaankauppa: tyypilliset piirteet ja viimeaikainen kehitys. Elokuu 2000.

Potentiaalisen tuotannon kasvun ja tuotantokuilun käsitteet, hyödyntäminen ja estimaatit.Lokakuu 2000.

EKP:n suhteet Euroopan yhteisön toimielimiin ja laitoksiin. Lokakuu 2000.

EKP:n rahapolitiikan strategian kaksi pilaria. Marraskuu 2000.

Elektronisen rahan käyttöönoton vaikutuksia. Marraskuu 2000.

Euroalue Kreikan liittymisen jälkeen. Tammikuu 2001.

Epävarmuuden vaikutus rahapoliittiseen päätöksentekoon. Tammikuu 2001.

EKP:n suhteet kansainvälisiin järjestöihin ja foorumeihin. Tammikuu 2001.

Yritysrahoitus euroalueella. Helmikuu 2001.

Palvelutason yhdenmukaistaminen euroalueella maasta toiseen suoritettavien pienten maksu-jen välityksessä. Helmikuu 2001.

Euroopan keskuspankin ulkoinen viestintä. Helmikuu 2001.

Eurovalueen yieisten taloustilastojen arviointia. Huhtikuu 2001.

Eurojärjestelmän vakuuskäytänto. Huhtikuu 2001.

Eurosetelien ja -kolikoiden käyttöönotto. Huhtikuu 2001.

Occasional Paper Series

1 Santillán J., Bayle M. ja Thygesen C., The impact of the euro on money and bond markets.Heinäkuu 2000.

Working Paper Series

1 Brousseau V. ja Scacciavillani F., A global hazard index for the world foreign exchangemarkets. Toukokuu 1999.

2 Monticelli C. ja Tristani O., What does the single monetary policy do? A SVAR bench-mark for the European Central Bank. Toukokuu 1999.

3 Detken C., Fiscal policy effectiveness and neutrality results in a non-Ricardian world.Toukokuu 1999.

4 Angeloni I. ja Dedola L., From the ERM to the euro: new evidence on economic andpolicy convergence among EU countries. Toukokuu 1999.

5 Wynne M., Core inflation: a review of some conceptual issues. Toukokuu 1999.

6 Coenen G. ja Vega J.-L., The demand for M3 in the euro area. Syyskuu 1999.


7 De Bandt, O. ja Davis E. P., A cross-country comparison of market structures inEuropean banking. Syyskuu 1999.

8 Orphanides A. ja Wieland V., Inflation zone targeting. Lokakuu 1999.

9 Coenen G., Asymptotic confidence bands for the estimated autocovariance and autocorrelation functions of vector autoregressive models. Tammikuu 2000.

10 Fatum R., On the effectiveness of sterilized foreign exchange intervention. Helmikuu 2000.

11 Berk J. M. ja van Bergeijk P., Is the yield curve a useful information variable for theEurosystem? Helmikuu 2000.

12 Svensson L. E. O. ja Woodford M., Indicator variables for optimal policy. Helmikuu 2000.

13 Söderström U., Monetary policy with uncertain parameters. Helmikuu 2000.

14 Rudebusch G. D., Assessing nominal income rules for monetary policy with model anddata uncertainty. Helmikuu 2000.

15 Orphanides A., The quest for prosperity without inflation. Maaliskuu 2000.

16 Hördahl P., Estimating the implied distribution of the future short-term interest rate usingthe Longstaff-Schwartz model. Maaliskuu 2000.

17 Fabiani S. ja Mestre R., Alternative measures of the NAIRU in the euro area: estimates andassessment. Maaliskuu 2000.

18 Iacoviello M., House prices and the macroeconomy in Europe: results from a structuralVAR analysis. Huhtikuu 2000.

19 Detken C. ja Hartmann P., The euro and international capital markets. Huhtikuu 2000.

20 De Bandt O. ja Mongelli F. P., Convergence of fiscal policies in the euro area.Toukokuu 2000.

21 Ehrmann M., Firm size and monetary policy transmission: evidence from German businesssurvey data. Toukokuu 2000.

22 Holthausen C. ja Ronde T., Regulating access to international large-value payment systems.Kesäkuu 2000.

23 Cho I-K. ja Sargent T. J., Escaping Nash inflation. Kesäkuu 2000.

24 Smets F., What horizon for price stability. Heinäkuu 2000.

25 Schellekens P., Caution and conservatism in the making of monetary policy. Heinäkuu2000.

26 Winkler B., Which kind of transparency? On the need for clarity in monetary policy-making. Elokuu 2000.

27 Camacho M. ja Perez-Quiros G., This is what the US lending indicators lead. Elokuu 2000.

28 Ellison M. ja Valla N., Learning, uncertainty and central bank activism in an economy withstrategic interactions. Elokuu 2000.

29 Fabiani S., Locarno A., Oneto G. ja Sestito P., The sources of unemployment fluctuations:an empirical application to the Italian case. Syyskuu 2000.

30 Coenen G. ja Wieland V., A small estimated euro area model with rational expectationsand nominal rigidities. Syyskuu 2000.

31 Gropp R. ja Kostial K., The disappearing tax base: Is foreign direct investment erodingcorporate income taxes? Syyskuu 2000.


32 De Fiore F., Can indeterminacy explain the short-run non-neutrality of money?Syyskuu 2000.

33 Trecroci C. ja Vega J.L., The information content of M3 for future inflation in the euroarea. Lokakuu 2000.

34 Castrén O. ja Takalo T., Capital market development, corporate governance and thecredibility of exchange rate pegs. Lokakuu 2000.

35 De Bandt O. ja Hartman P., Systemic risk: a survey. Marraskuu 2000.

36 Morana C., Measuring core inflation in the euro area. Marraskuu 2000.

37 Vermeulen P., Business fixed investment: evidence of a financial accelerator in Europe.Marraskuu 2000.

38 De Fiore F., The optimal inflation tax when taxes are costly to collect. Marraskuu 2000.

39 Brand C. ja Cassola N., A money demand system for euro area M3. Marraskuu 2000.

40 Mojon B., Financial structure and the interest rate channel of ECB monetary policy.Marraskuu 2000.

41 Geraats P.M., Why adopt transparency? The publication of central bank forecasts.Tammikuu 2001.

42 Fagan G. Henry J. ja Mestre R., An area-wide model (AWM) for euro area.Tammikuu 2001.

43 Rodriguez Palenzuela D., Sources of economic renewal: from the traditional firm to theknowledge firm. Helmikuu 2001.

44 Bindseil U. ja Seitz F., The supply and demand for Eurosystem deposits – The first 18months. Helmikuu 2001.

45 Camba-Mendez G. ja Kapetanios G., Testing the rank of the Hankel Matrix: A statisticalapproach. Maaliskuu 2001.

46 Cassola N. ja Barros Luís J., A two-factor model of the German term structure of interestrates. Maaliskuu 2001.

47 Gropp R. ja Vesala J., Deposit insurance and moral hazard: does the counterfactualmatter? Maaliskuu 2001.

48 Fratzscher M., Financial market integration in Europe: on the effects of EMU on stockmarkets. Maaliskuu 2001.

Muita julkaisuja

The TARGET service level. Heinäkuu 1998.

Report on electronic money. Elokuu 1998.

Assessment of EU securities settlement systems against the standards for their use in ESCBcredit operations. Syyskuu 1998.

Money and banking statistics compilation guide. Syyskuu 1998.

Yhteinen rahapolitiikka kolmannessa vaiheessa: Yleisasiakirja EKPJ:n rahapolitiikan välineistä jamenettelyistä. Syyskuu 1998.

Third progress report on the TARGET project. Marraskuu 1998.


Correspondent central banking model (CCBM). Joulukuu 1998.

Payment systems in the European Union: Addendum incorporating 1997 figures. Tammiku 1999.

Possible effects of EMU on the EU banking systems in the medium to long term. Helmikuu 1999.

Euro area monetary aggregates: conceptual reconciliation exercise. Heinäkuu 1999.

The effects of technology on the EU banking systems. Heinäkuu 1999.

Payment systems in countries that have applied for membership of the European Union.Elokuu 1999.

Improving cross-border retail payment services: the Eurosystem’s view. Syyskuu 1999.

Compendium: Säädöskokoelma. Kesäkuu 1998 – toukokuu 1999. Lokakuu 1999.

European Union balance of payments/international investment position statistical methods.Marraskuu 1999.

Money and Banking Statistics Compilation Guide, Addendum I: Money market paper.Marraskuu 1999.

Money and Banking Statistics Sector Manual. Toinen painos. Marraskuu 1999.

Report on the legal protection of banknotes in the European Union Member States.Marraskuu 1999.

Correspondent central banking model (CCBM). Marraskuu 1999.

Cross-border payments in TARGET: A users’ survey. Marraskuu 1999.

Money and Banking Statistics: Series keys for the exchange of balance sheet items time series.Marraskuu 1999.

Money and Banking Statistics: Handbook for the compilation of flow statistics. Joulukuu 1999.

Payment systems in the European Union: Addendum incorporating 1998 figures. Helmikuu 2000.

Interlinking: Data dictionary, version 2.02. Maaliskuu 2000.

Asset prices and banking stability. Huhtikuu 2000.

EU banks’ income structure. Huhtikuu 2000.

Statistical information collected and compiled by the ESCB. Toukokuu 2000.

Correspondent central banking model (CCBM). Heinäkuu 2000.

Statistical requirements of the European Central Bank in the field of general economicstatistics. Elokuu 2000.

Seasonal adjustment of monetary aggregates and HICP for the euro area. Elokuu 2000.

Improving cross-border retail payment services. Syyskuu 2000.

Statistical treatment of the Eurosystem’s international reserves. Lokakuu 2000.

European Union balance of payments / international investment position statistical methods.Marraskuu 2000.

Information guide for credit institutions using TARGET. Marraskuu 2000.

Yhteinen rahapolitiikka kolmannessa vaiheessa: Yleisasiakirja eurojärjestelmän rahapolitiikanvälineistä ja menettelyistä. Marraskuu 2000.

EU banks’ margins and credit standards. Joulukuu 2000.


Mergers and acquisitions involving the EU banking industry: facts and implications. Joulukuu 2000.

Cross-border of use of collateral: A user‘s survey. Helmikuu 2001.

Price effects of regulatory reform in selected network industries. Maaliskuu 2001.

Keskuspankkien rooli rahoitusvalvonnassa. Maaliskuu 2001.

Annual Accounts of the ECB 2000. Maaliskuu 2001.

Esitteitä

TARGET. Heinäkuu 1998.

TARGET: facts, figures, future. Syyskuu 1999.

Euroopan keskuspankki. Kesäkuu 2000.

The ECB payment mechanism. Elokuu 2000.

Eurosetelit ja -metallirahat. Elokuu 2000.

The euro: integrating financial services. Elokuu 2000.

TARGET. Elokuu 2000.

AN

NU

AL

RE

PO

RT

20

00

EU

RO

PE

AN

CE

NT

RA

L B

AN

KE

N

EC

B

EZ

B

EK

T

BC

E

EK

P

A N N U A LR E P O R T

2000

fi euroopan keskuspankki · luku iv euroalueen ulkopuolisten eu-maiden talouskehitys 86 luku v...

Documents