hi l j a i n e n seurakunta - etusivu | sakasti.evl.fi - suomen...

MAALISKUU 1/2013

H i l j a i n e n Seurakunta

2 Hiljainen Seurakunta 1/2013

Hiljainen SeurakuntaPäätoimittaja: Riitta Kuusi, PL 185, 00161 Helsinki

Toimitus: Kuurojenpapit

Varainhoito ja osoiterekisterit: Kirkkohallitus/Jumalanpalvelus ja yhteiskunta

PL 185, 00161 Helsinki

Ilmestyminen: Neljä kertaa vuodessa, vuosikerta 10 € .

Pääsiäisen kirkas aamu koittaa,

väistyy yön ja pimeyden valta.

Taivaan enkeli on viestin tuonut:

Kristus on ylösnoussut!

Kristus kärsi meidän tuomiomme,

kuoleman hän kuolemallaan voitti.

Ihmetelkää Herran rakkautta:


Jeesuksemme haudan suulta viedään

viesti kauas, maiden ääriin saakka:

Herra elää, hän on keskellämme,


Hiljainen Seurakunta 1/2013 3

tekSti Petri Majatie

ISÄ, ANNA HEILLE ANTEEKSIUskontunnustuksesta: ”Kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan”. Jeesus oli kidutettu kuoliaaksi, lävistetty keihäällä, kiedottu käärinliinoihin, haudattu. Hauta oli peitetty isolla kivenlohkareella, joka oli sinetöity. Vartijoina oli kymmenkunta sotilasta, kymmenen päämies ja sa-

dan päämies. Tämä kaikki oli tapahtunut jo edellisellä viikolla.

Uskontunnustus jatkuu sanoilla:”Nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin”.

Mihin Jeesuksen ylösnousemus oikein perustui? Hänen hyviin tekoihinsa? Ihmeiden tekemiseen? Oikeaan opetukseen? Parantamisiin? Messiaan valtaan? Ei ainakaan suoranaisesti näihin. Se kiteytyi Jeesuksen neljään sanaan ristiltä: Isä, anna heille anteeksi.

Osoite: ’Isä’ kertoo Jeesuksen suhteesta Jumalaan.Viesti: ’Anna heille anteeksi’ kertoo Jeesuksen suhteesta lähimmäisiin. Tämä Jeesuksen rukous ristinpuulla oli ylösnousemuksen salasana. Jeesus lisäsi vielä puolustavan

selityksen lähimmäistensä, roomalaisten sotilaiden ja temppelin johtajiston sen hetkisen toiminnan syystä: ”He eivät ymmärrä mitä he tekevät”.

Voisiko olla niin, että meidänkin ymmärryksessämme olisi jokin puute? Jeesusta syytettiin monestakin asiasta: Parantamisista, opettamisesta, ihmeiden tekemisestä, syn-

tisten rakastamisesta, sapatin vietosta. Mutta hänet tuomittiin vain yhdestä asiasta. Hän kuoli yhden ainoan syytteen takia, Jumalan pilkkaamisen takia. Ja tätä yhtä asiaa kommentoidaan näin: ”Hän kuo-li ristillä MEIDÄN syntiemme tähden”.

Ilmeisesti emme ole kovinkaan syyllisiä rukouksella parantamiseen, Raamatun oikeaan opettami-seen, ihmeiden tekemiseen Pyhässä Hengessä tai syntisten rakastamiseen oikealla, heitä eheyttäväl-lä tavalla. Mutta olemmeko me syyllistyneet Jumalan pilkkaamiseen? Todisteena on kaik-ki se, mitä EMME ole tehneet, vaikka Jeesus antoi esimerkin ja kehotti tekemään samoin.

Ehkä emme ole kirkon piirissä aina otta-neet Vapahtajan opetusta tosissamme, niin kuin eivät fariseukset tai kirjanoppineetkaan. Maallinen valta on aina ollut valmis tukemaan Jeesuksen alasajoa. Kansalaispiirit ottavat ai-na ilolla vastaan juhlapäivien humun, mutta mitä he ajattelevat Messiaasta?

Jeesuksen sanoja mukaillen: ”Isä, anna meille anteeksi, me emme ymmärrä, mitä teemme.Paranna ja uudista meidät.”


EHÄN ON NOUSSUT KUOLLEISTA Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja otti-vat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heil-le: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: 'Näin täytyy käydä: Ihmisen Poi-ka annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.'" Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.

Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muil-le. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhu-van omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkista-essaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään si-tä, mikä oli tapahtunut. Luuk. 24: 1-12


tekSti Pauliina Koponen

TÄRKEINTÄ ON SAADA JUTELLA- Harmittaa, kun en pääse talven tultua enää ulos silloin kun haluaisin. Perjantainakin olin koko päi-vän sisällä, viittoo Hilkka Luttinen häntä tapaamaan tulleelle Tuula Ikoselle. Ikonen viittoo: - Meillä oli aamulla 15 astetta pakkasta.

Ikonen vierailee 88-vuotiaan Luttisen luona kerran kuussa. Ystävykset ovat tavanneet toisiaan jo kuuden vuoden ajan. Ikonen on vapaaehtoinen tukihenkilö. Hän vierailee kolmen kuuron vanhuk-sen luona säännöllisesti. Toimintaa koordinoivat Kuurojen Liitto eri yhteistyötahojen, kuten seura-kuntien kanssa.

Tärkeintä tapaamisissa on keskustelu omalla kielellä, viittomakielellä. Luttinen asuu palvelutalos-sa, jossa ei ole viittovia asukkaita tai hoitajia.

Korkeasta iästään huolimatta Luttinen seuraa maailman menoa. Päivisin hän lukee sanomalehden ja käy läheisessä kaupassa ruokaostoksilla, jotta voi laittaa pieniä aterioita itselleen omassa keittiös-sään. Televisiosta hän seuraa ohjelmia, joissa on suomenkielinen tekstitys.

Aikaisemmin, kun kulkeminen oli helpompaa ja voimia oli enemmän, hän kävi viittomakielisten päiväpiirissä, yhteisillä retkillä ja tapahtumissa. Ja nuorempana Hilkka Luttinen matkusti ulkomailla nyt jo edesmenneen puolisonsa Unton kanssa. - Silloin tuli kierrettyä sekä Yhdysvalloissa että Isra-elissa, kertoo Luttinen. Kun Luttinen viittoo Untoa merkitsevän sanan, hän piirtää otsalleen lippala-kin: Unto oli tunnettu lippalakistaan.

Mutta nyt menohaluja ei enää paljon harvemmin. Riittää, kun Tuula Ikonen kertoo Luttiselle, mitä kuurojen yhteisissä tapaamisissa on kerrottu.

Sekä Luttinen että Ikonen ovat kuuroutuneet jo varhaislapsuudessa. Tarkkaa tietoa kuulon mene-tyksen syistä ei ole. Useimmille heidän ikäisistään se on tullut lapsuutena saatujen vakavien sairauk-sien seurauksena. Viittomakielen Luttinen oppi kuurojenkoulussa Kuopiossa, toisilta lapsilta.

- Ne lapset, joilla oli kuurot vanhemmat, osasivat viittoa. Opettajat eivät käyttäneet viittomakiel-tä. Viittominen oppitunneilla ei ollut sallittua. Koululaisten oli opittava lukemaan huulilta, muiste-lee Luttinen.

Kuurot hyötyvät uusista yhteydenpitomahdollisuuksista. Viittomakielinen keskustelu sujuu web-kameroiden välityksellä. Tekstiviestit auttavat arkista yhteydenpitoa. Luttinen ei ole enää opetellut näiden laitteiden käyttöä. Tuula Ikonen on tuonut joskus mukanaan tietokoneen näyttääkseen, mi-tä jossakin kuurojen tapahtumassa kerrottiin.

Pääkaupunkiseudulla asuu noin 800 kuuroa. Pääkaupungin seurakuntayhtymissä kuurojentyötä te-kee kolme diakonia. Helsingin piirin kuurojenpapin alueeseen kuuluvat Helsingin ja Espoon hiippakun-nat sekä eteläinen osa Tampereen hiippakuntaa.

- Kuuroille on voimaannuttavaa olla oman kie-lensä, viittomakielen vaikutuspiirissä. Kuurot ovat yksi seurakunnan kielellisistä ja kulttuurisista vä-hemmistöryhmistä, kertoo kuurojendiakoni Päi-vi Korhonen.

Vivalainen, (viittomakielinen vapaaehtoinen) Tuula Ikonen ojentaa helsinkiläiselle

kuurolle vanhukselle, Hilkka Luttiselle 88 v., seimikuvan joulutervehdykseksi.


T

tekSti Leena Paakkala

Hämeenlinnan seurakunnan tiistaikerhon kuulumisiaTiistaikerho kokoontuu aina tiistaisin keskusseurakuntatalossa, paitsi ei lomien aikana. Ker-ho alkaa ruokarukouksella ja sitten syödään lounasta. Emännät tekevät erittäin hyvää ko-tiruokaa.

Sen jälkeen alkaa varsinainen kerho: ensin lauletaan virsiä ja pidetään alkurukous. Ker-hon vetäjinä ovat Seija Puusaari, joka on Kuurojen Liiton toiminnanjohtaja Markku Joki-sen serkku, sekä kerhon isäntä Pekka Nissilä ja emäntä Marita Saarinen. Kerhossa keskus-tellaan päivän tapahtumista, välillä on eri luennoitsijoita, Raamatun aiheista ja vanhusten hyvinvoinnista. Seurakunnan työntekijät vierailevat kerhossa: kanttorit, joku pappi kertoo sairaalateologin työstä, yhteisvastuusta ja papintyöstä tai lähetystyöstä.

Kerhossa kiinnitetään huomiota myös fyysiseen hyvinvointiin. Jumppasta ja aivojen ak-tivoinnista sekä terveellinen ravinnon merkityksestä ja vanhenemiseen liittyvistä asioista kertoivat lääkäri tai sairaanhoitaja.

Meitä on kerhossa 15-24 eläkeläistä. Kaikki ovat aktiivisia ja iloisia. Kerholaiset tervehti-vät toisiaan ystävällisesti hymyillen. Hyvä ja tunnelmallinen ilmapiiri ihastuttaa minua jo-ka kerta. Kerho päättyy loppuvirteen ja Herran siunaukseen.

Keväällä järjestetään retki johonkin kirkkoon. Juhlapyhinä kuten pääsiäisenä ja jouluna sekä itsenäisyyspäivänä pidetään jumalanpalvelus Poltinahon seurakuntasalissa tai Hä-meenlinnan kirkossa.

Tiistaikerho alkoi v. 1990, kun vanhusten klubin pitkäaikainen työ loppui sisar Annik-ki Erkkilän jäädessä eläkkeelle. Kaisa Alarotu alkoi järjestää tiistaikerhoa. Kaisan eläkkeel-le siirtymisen jälkeen Seija Puusaari on jatkanut kerhon vetämistä Pekka Nissilän kanssa.

Arvostan tiistaikerhoa. Ei tarvitse istua yksin kotona, vaan voi tavata muita ihmisiä ker-hossa. Aikaisemmin vedin kuurojen lähetyspiiriä ja kuurojen hengellisen toimintaa vuosi-na 1960-2008. Meillä oli aktiivinen lähetyspiiri. Pidimme usein lähetysmyyjäisiä, teimme talkootyöllä ruokaa, leivoimme ja teimme käsitöitä. Myyjäisten tulot menivät kummitilil-le. Silloin pidettiin joka kuukauden toinen sunnuntaina jumalanpalvelus ja kuukauden en-simmäinen maanantaina lähetyspiiri Poltinahon seurakuntatalossa. Minulle on jäänyt hy-vä muisto niistä ajoista. Sitten luovuin piirin vetämisestä. Moni hämeenlinnalainen kaipaa vieläkin Poltinahon jumalanpalvelusta ja lähetyspiiriä entiseen tapaan.

Toivotan hyvää talven aikaa ja siunausta jokaiselle!


V

tekSti Hilkka Kasurinen

kuva Riitta Kuusi

Punainen mekko”Vuodet ovat vierineet, minä vuosien mukana”, muistelee 80 vuotta maaliskuun alussa täyt-tänyt Hilkka Kasurinen. Lapsuuden muistot tulevat hänelle mieleen. Hän muistaa oman iso-mumminsa, Kippolan Riikan, joka 80-ikäisenä oli ketterä ja kova touhuamaan, vaikka kuu-lo ja näkö olivat jo huonoja.

”Mummollani oli pienet kaihilasit, joilla hän tiiraili, missä vilkas touhukas Hilkka-tyttö tem-melsi.” Usein Hilkka löytyi navetasta laulelemassa karjalle kirkkaalla äänellään. Lehmät hö-ristivät korviaan, kaikki kuunteli hiljaa tytön laulua. Välillä Hilkka sitten meni kokeilemaan yhden lehmän tissiä, josko sieltä tulisi maitoa. Ei Hilkalla ollut ämpäriä, johon lypsää. Mut-ta uteliaisuudesta hän halusi kokeilla lypsämistä, kuten mummokin teki. Yleensä Hilkka is-tui heinäkasan päällä katselemassa karjaa, aina mummolta piilossa.

”Mummon piti vahtia, etten mennyt joen rantaan. Halusin aina mennä uimaan!” muiste-lee Hilkka. Mummolan pihalla tepasteli myös kalkkunoita ja kanoja vapaana. ”Joskus ajoin niitä kovaa juoksemalla takaa, että sain ne kaakattamaan”, Hilkka Kasurinen kertoo.

Hilkan äiti ompeli kauniita ja kirkkaan värisiä mekkoja, yksi niistä oli valkopilkullinen pu-nainen mekko. Hilkka muistaa, että tämä mekko oli mukana, kun hän tuli mummon luo kesää viettämään. Mummo oikein säikähti. Hän oli körttiläinen ja hänellä oli aina tummat vaatteet ja huivi päässä. Punaisesta mekosta tuli äidille sapiskaa: ”Kuule, Hilma, et saa teh-dä Hilkalle punaisia mekkoja. Ne eivät ole kauniita, vaan syntisiä!”

Hilkka kertoo: ”Minä viis välitin mummon puheista. Lähdin pihalle juoksentelemaan. Sii-täkös tuli hurja karkuun juoksu, kun kalkkunat ja kanat ajoivat minua takaa!” Kaakatus kuu-lui tupaan saakka, kun ne yrittivät päästä nokkimaan minua. Tuvan ovi avautui selälleen. Myös äiti ja mummo lähtivät juoksemaan. Kaikki ajoivat Hilkkaa takaa. Äiti huusi: ”Kuule, lik-ka, pysähdy!” Mummokin huusi: ”Vekara, pysähdy, pysähdy!” Tuvan ovi oli selkosen selällään, Hilk-ka livahti sisään. Ja pe-rästä tulivat mummo ja äiti. Mekko riisuttiin pois päältä eikä sen koommin sitä enää pidetty, vaan laitettiin mekko piiloon.

”Voi sitä lapsuuden hauskuutta, sitä aikaa jolloin

vanhatkin mummoikäisinä juoksentelivat!”


K

Tanskan kansankirkon viittomakieliset käännökset otettiin juhlavasti käyttöön

Kaikki eivät mahtuneet Frederiksbergissä sijaitsevaan Kööpenhaminan kuurojenkirkkoon, kun siellä vietettiin viittomakielisten raamatun- ja liturgisten tekstien käyttöönottomes-sua. Tanskassa on noin 4000 kuuroa. Kirkko oli täynnä jo hyvissä ajoin ennen messun al-kua. Messua saattoi seurata myös videon välityksellä Kuurojenyhdistyksellä. Mukana juh-lassa oli vieraita myös Suomesta, Norjasta, Ruotsista ja Saksasta. Juhlavaa messua kunnioitti läsnäolollaan kuningatar Margaretha II.

Tanskalaisten käännös sisältää Luukkaan evankeliumin, valikoiman kirkkovuoden raama-tuntekstejä, messun ja kirkolliset toimitukset. Käännökset mahtuvat yhdelle muistitikulle!

Messun jälkeen seurakunta iloitsi!K

uva

aja:

Kel

d N

avn

toft


Kun Suomessa julkaistiin Luukkaan evankeliumi taustatietoineen viittomakielellä, tarvit-tiin sen taltiointiin 5 DVD-levyä!

Käännöstyötä on tehty kahdessa jaksossa, ensimmäinen projekti vuosina 2000-2004 ja toinen projekti vuosina 2009-2012. Työssä on ollut mukana kielten, viittomakielen ja Raa-

Ku

vaaja: Carsten

Lun

dag

er

Käännöstyöryhmä keskustelee.


matun alkukielten asiantuntijoita sekä sisällön, teologian ja jumalanpalveluselämän, asian-tuntijoita. Ensimmäisen projektin johtajana oli Elisabeth Engberg-Pedersen ja toista projek-tia veti Janne Boye Niemelä, joka on myös Tanskan Kuurojen Liiton puheenjohtaja. Tanskan Raamattuseura on tukenut työtä taloudellisesti.

Vanhan testamentin tekstit on käännetty heprean kielestä ja Uuden testamentin tekstit kreikan kielestä. Sen tähden viittomakieliset raamatunkäännökset poikkeavat jonkin ver-ran siitä, millaisia ne olisivat, jos ne olisi käännetty tanskankielisestä raamatunkäännök-sestä. –Meillä Suomessahan sen sijaan päätettiin käyttää viittomakielisessä käännöstyössä lähdekielenä suomenkielistä vuoden 1992 raamatunkäännöstä ja uusinta Kirkkokäsikirjaa.

Kuurojenpappi Lise Lotte Kjær korostaa sitä, että virallisesti hyväksytyillä viittomakielisil lä käännöksillä on suuri symbolinen merkitys.


Tanskassa huomattiin Luuk-kaan evankeliumin käännös-työssä muutaman luvun kään-tämisen jälkeen, että on pakko vaihtaa työskentelytapaa. Pää-dyttiin siihen, että raakakään-nöksen teki pienempi työryhmä, jossa oli kaksi viittomakielistä kuuroa ja kuurojenpappi. Varsi-nainen käännöstyöryhmä työsti sekä teologisesti että kielellises-ti tätä pohjaehdotusta.

Esimerkkinä voisi mainita hep-reankielisen sanan, joka suomen-kielessä on käännetty sanoilla kirkkaus tai kunnia. Tanskankie-lessä käytetään sanaa herlighed, ruotsinkielessä härlig. Joh. 15:8 tanskalaisessa viittomakielises-sä käännöksessä päädyttiin käyt-tämään molempia viittomia: FIN ja ÆRE.

Tanskalaisessa käännöstyössä on käytetty myös ns. kulttuurikäännöstä, esim. ’korvat’ ja ’kuulla’ on käännetty jossakin yhteydessä sanoilla ’silmät’ ja ’nähdä’.

Janne Boye Niemelällä oli varsin kiirettä myös viittomakielisten käännösten käyttöönot-tojuhlan järjestelyissä. Hän kertoi näin: “Meillä on juhlajumalanpalvelus, koska tanskalaiselle viittomakielelle käännetyt raamatuntekstit ja liturgiset tekstit, on nyt virallisesti hyväksytty. Se tarkoittaa Tanskassa sitä, että kuningatar on ne hyväksynyt. Kuningatar Margaretha tu-lee Kööpenhaminan kuurojen seurakuntaan vierailulle. Tämä on tärkeä historiallinen tapah-tuma! Käännöstyössä on ollut mukana joukko tanskalaisen viittomakielen asiantuntijoita, kielitieteilijöitä, kuuroja viittomakielen opettajia, kuurojenpappeja, teologian asiantunti-joita, sekä Vanhan testamentin ja heprean kielen asiantuntija.” Viittomakielisten kommen-

tit olivat samanlaisia kuin Suomessakin: ”Ahaa-elämys!” ”tarpeellinen ja merkittävä”, ”vahvistaa, inspiroi, rohkaisee!”

Janne Boye Niemelä

Seurakunta viittoo.


Juhlamessun jälkeen kokoon-nuttiin kirkkokahville. Pöytä oli katettu tanskalaiseen tapaan voileivillä ja maukkailla leivoksil-la. Tilaisuudessa sekä isännät et-tä vieraat esittivät tervehdyksiä. Juhlan juontajana toimi jo vuo-sikymmeniä Tanskassa asunut, suomalaissyntyinen Ritva Kasper Bergmann, joka on kuurojen seu-rakuntaneuvoston puheenjohta-ja. Hän käytti myös kiitospuheen-vuoron kirkossa.

Kuurojenpappi Lise Lotte Kjær korostaa sitä, että virallisesti hy-väksytyillä viittomakielisillä kään-nöksillä on suuri symbolinen mer-kitys. Se osoittaa, että kuuroja pidetään kielellisenä ja kultuuri-sena vähemmistönä, jolla on oi-

keus saada jumalanpalvelus ja kirkolliset toimitukset omalla äidinkielellään. Tärkeintä on kuitenkin se, että ihmiset ymmärtävät, mistä messussa on kyse.

Kirkkoministeri Manu Sareen korosti puheenvuorossaan, että kaikilla jäsenillä tulee olla samanlaiset mahdollisuudet ilmaista uskoaan Tanskan kansankirkossa.

Tanskalaiset käännökset ovat nähtävissä verkossa osoitteessa: http://www.tegnbibel.schwung.dk/

Ritva Bergmann


T

TARU VARPENIUS, VIITTOVA SAIRAALAPASTORI TAMPEREELLA

Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa, TAYS:ssa työskentelee sairaalapastorina Ta-ru Varpenius. Tarun työhön kuuluvat henkilökohtaiset keskustelut potilaiden ja heidän läheis tensä kanssa sekä kirkolliset toimitukset ja hartaushetket sairaalassa. Taru osaa viit-tomakieltä. Tarun viittomakielen kiinnostus alkoi siitä, kun hän meni viittomakielen kurs-sille Helsingissä.

”Sen jälkeen halusin viittoa ja menin Helsingin viittomakielisen seurakunnan, silloin kuu-rojen seurakunnan toimintaan mukaan. Siitä se sitten lähti!” kertoo Taru.Taru on mukana myös vapaaehtoisena Tampereen seurakuntien kuurojentyössä. Yhdessä kuurojendiakonissa Sirpa Toivon ja kuurojenpappi Marja Saukkosen kanssa hän on mm. suunnittelemassa ja toteuttamassa viittomakielisiä jumalanpalveluksia, Myötätuulen viit-tomakielistä seurakuntapiiriä ja kuurosokeiden raamattu- ja keskustelupiiriä.

Jos sinä olet tai läheisesi on hoidossa TAYS:ssa ja haluat keskustella sairaalapapin kanssa, ota yhteyttä Taru-pappiin sairaalan neuvonnan tai osaston sairaanhoitajan kautta tai s-posti taru.varpenius(a)evl.fi ja p. 050-5702079.

Kotona Tarua odottaa Minni-kissa. Minni tykkää Fazerin sinisestä suklaasta, voileivästä ja piparkakusta ja sinihomejuustosta.


tekSti ja kuvat Marja Saukkonen

Vieraita roomalaiskatolisesta kirkostaKevään aikana olemme Jyväskylän viittomakielisessä raa-mattupiirissä katsoneet elokuvaa entisestä katolisen kirkon johtajasta, paavi Johannes Paavali II:sta. Samalla olemme tutustuneet katoliseen kirkkoon.

Maaliskuussa saimme sitten vieraita Jyväskylän rooma-laiskatolisesta, Pyhän Olavin seurakunnasta. Sisar Anna ja sisar Malgorzata ovat kotoisin Puolasta. He ovat asuneet Suomessa jo yli 20 vuoden ajan. He asuvat Jyväskylän ka-tolisen kirkon yhteydessä olevassa luostarissa.

Sisar Anna ja sisar Malgorzata kertoivat meille Jumalan johdatuksesta omassa elämässään ja ties-tään katoliseksi nunnaksi Suomeen. He myös kertoivat elämästään luostarissa ja katolisen seurakun-nan toiminnasta.

Sisar Anna ja sisar Malgorzata ovat ursuliinisisaria. Tämä sisarkunta on omistautunut kasvatustyö-hön. Jyväskylässä luostarin yhteydessä toimii leikkikoulu, jossa he työskentelevät. He ovat myös si-toutuneet yhteiseen rukoukseen kristittyjen yhteyden puolesta. Päivittäin he osallistuvat rukous-hetkiin ja messuihin. Jyväskylän katolinen seurakunta on alueeltaan suuri, siihen kuuluvat Joensuu, Kajaani, Savonlinna, Varkaus ja Mikkeli. Tästä syystä sisaret myös matkustavat paljon mm. tapaamas-sa seurakuntalaisia ja antamassa uskonnonopetusta lapsille.

Keskustelimme myös ajankohtaisesta aiheesta, uuden paavin valinnasta. Sisarilla oli vahva luotta-mus, että Pyhä Henki ohjaa uuden paavin valintaa.

Päätimme illan yhteiseen rukoukseen ja saimme kutsun vierailla heidän kirkossaan. Otimme kut-

sun ilolla vastaan.

”Rakkaus on Jumalan lahjoista ihmeellisin. Mitä olisi elämämme ilman rakkautta? Rakkaus kirkastaa elämän ja tekee sen arvokkaaksi ja onnelliseksi.” Äiti Ursula, ursuliinisisarten perustaja


tekSti ja kuva Inkeri Vyyryläinen

KUUROJEN LÄHETYS ON SILJA LEINOLLE SYDÄMEN ASIANA

Kuurojen Lähetyksen ystävä ja kummisihteeri, entinen lähetystyöntekijä Silja Leino täytti viime Tapaninpäivänä 75 vuotta. Kuurojen Lähetys onnitteleeja kiittää lämpimästi uskollista lähetyksen ystävää, joka jaksaa kantaa huolta

Afrikan pienistä kuuroista koululaisista.

Silja Leino kertoo:Kiinnostuin lähetystyöstä jo kuuro-jenkoulussa Kuopiossa. Siellä kak-si naista kävi kertomassa lähetys-työstä. Silloin ei ollut tulkkipalvelua, vaan opettaja puhui selvällä huuli-olla samat asiat, mitä naiset kertoi-vat. Muistan, että erityisesti Kiinas-sa oli silloin huono tilanne. Silloin mietin, että kun kasvan isoksi, läh-den lähetystyöhön. Tämä oli minun elämäni unelma.

LähetystyössäSyksyllä 1988 olimme mieheni Taiston kanssa lähetyskurssilla. Uudenvuoden aattona 1988 minut siunattiin työhön. Sitten aloimme odottaa työlupaa Tansaniaan. Nimikkoseurakun-tamme oli Rusko ja meidät siunattiin matkaan Ruskon kirkossa maaliskuussa 1889. Sitten odotimme ja odotimme ja vielä vaan odotimme matkaan lähtöä. Huvittavaa oli, että tava-roitamme oli lähetetty jo Tansaniaan. Helmikuussa 1990 tuli vihdoin työlupa.

Kahden kuukauden sisällä piti sitten valmistautua muuttoon. Viimein lensimme 4.4.1990 yhdessä kahden lapsemme kanssa Kilimanjaroon Tansaniaan. Sitten matkasimme Mwan-gan kuurojenkoulun alueelle ihmetellen uuden maan maisemia. Mwangan koulualue oli kuin paratiisi, täynnä kukkia. Paikalla oli onneksi ruotsalainen opettaja, joka tulkkasi meil-le swahilin ja viittomakielen avulla. Oppilaiden kanssa oli heti helppo kommunikoida, kos-ka he käyttivät suomalaista viittomakieltä (se oli vielä sitä aikaa). Ohjasin siellä käsityötun-teja kaikille luokille. Kudoimme kangasta ja ohjasin piirustusta, töitä oli paljon. Taisto toimi ”jokapaikan höylänä”. Taisto toimi myös joskus jalkapallovalmentajana. Kaksi lastamme oli


viikot Moshissa ja he kävivät kansainvälistä koulua. Mwangassa oli hyvin helppo tulla toi-meen ihmisten kanssa. Mwangassa olimme kolme vuotta.

Sen jälkeen palasimme Suomeen ja olimme täällä neljä vuotta. Suomen Lähetysseura ky-syi, olisimmeko halukkaita lähtemään uudelleen, tällä kertaa Njomben kuurojenkouluun. Ja kyllä me halusimme. Tällä kertaa työlupa tuli nopeasti, kuukauden sisällä. Lähdimme lo-kakuussa 1996 kahdestaan Taiston kanssa. Lapset jäivät Suomeen, olivat jo sen ikäisiä, et-tä pärjäsivät täällä.

Saavuimme Njombeen ja olimme siellä ainoat suomalaiset. Onneksi osasimme jo swa-hilia ja pärjäsimme sillä ja viittomakielellä. Saimme ensin ihan rauhassa tutustua kouluun, koska rehtori sanoi, että katselkaa ja tutustukaa, joten varsinainen työ alkoi vuoden 1997 alussa. Sain tehdä miltei samoja töitä kuin Mwangassa. Lisäksi sain vastuulleni luokan, jon-ka oppilaat opiskelivat käsityöammattia. He eivät olleet aikaisemmin käyneet lainkaan kou-lua. He eivät osanneet viittoa ollenkaan. Taistolla oli vielä raskaampi työ, 13–20-vuotiaita poikia, jotka eivät olleet käyneet lainkaan koulua. Taisto yritti opettaa heille puusepän töi-tä, mutta eivät he oikein ymmärtäneet.

Rehtori näki, että kuuro pystyy parhaiten opettamaan toista kuuroa, joka ei ole käynyt koulua. Vastuumme lisääntyi suuresti. Yritimme opettaa oppilaita myös lukemaan ja kir-joittamaan. Onnistuimme tässä tehtävässä! Opetimme myös rahan käyttöä yms. Olimme todella iloisia, kun he läpäisivät vuoden koulutuksen, vaikka eihän se aika ollut riittävä.

Yhteytemme Suomeen olivat todella huonot ja harvassa (silloin ei ollut nykyisiä laittei-ta). Lähin suomalainen naapurimmekin oli 45 kilometrin päässä, todella huonon tien ta-kana. Siksi työkautemme päättyi kahden vuoden päästä. Eräs suomalainen sairaanhoita-ja (asui noin 100 kilometrin päässä) oli todella huolissaan meistä, kuinka saamme yhteyttä toisiin, jos sairastumme tai tarvitsemme apua. Hän toi meille radiopuhelimen ja opasti sen käytössä ja kotiapulaisemme tai joku muu kuuleva, oli mukana auttamassa, niin pystyim-me käyttämään sitä ja puhumaan siihen. Palasimme Suomeen toukokuun lopulla 1998. Lii-an myöhään tulivat kännykät ja tietokoneet sähköposteineen!

KummisihteerinäVuonna 2002 Kerttu Lankonen luovutti kummisihteerin työt minulle. Kohtasin heti haas-teita, koska vanha ikäluokka lopetti kummina toimimisen ja nuoremmat eivät olleetkaan kiinnostuneita lähetystyöstä. Kummien saaminen on vaihdellut, välillä on tullut mukaan enemmän ihmisiä, välillä on ollut hiljaisempaa.

Kummeja on saatu noin 500 oppilaalle Tansaniassa ja Eritreassa, eli noin puolet koulujen oppilaista on saanut kummin täältä Suomesta. Nykyisin kummiksi voi ryhtyä kuurolle lap-selle tai ottaa kummiluokan. Työ kummina on edelleen tärkeää!

KäsityöläinenOlen tehnyt paljon käsitöitä, todella monenlaisia ja aina haluan oppia uutta ja lisää erilaisia uusia käsitöitä. Tykkään ommella erilaisia juttuja, mutta olen huono neulomaan, ne työt jää-vät aina kesken. Olen tehnyt moniin eri myyjäisiin Kuurojen Lähetyksen hyväksi käsitöitä.


VIITTOMAKIELISTEN ISRAELIN MATKA

Järjestetään jälleen 3.-10.11.2013.

Matkanjohtajina Pirkko Johansson ja Kari Anttila. Viikon aikana tutustutaan oppaan Ariel Sellan johdolla mielenkiintoisiin paikkoihin mm. Jerusalemissa, Tiberiaksessa ja Kuolleen meren alueella.

Lisätietoja saa matkanjohtajilta.

Matkan hinta 1395 € ja retkipaketti 290 € (retkipaketti kannattaa ottaa, erikseen maksettuna kalliimpi!)

Hintaan sisältyy lentomatka hotelleineen puolihoidolla ja oppaan palvelut. Mukanamme on myös kaksi viittomakielen tulkkia.

Ilmoittautumiset matkanjohtajille 30.6.2013 mennessä. Kysykää rohkeasti lisätietoja!

Pirkko Johansson 045 6716737 [email protected] Anttila 050 5226557

18 Hiljainen Seurakunta 1/2013 ✂

Viittomakielisten hengelliset kesäpäivät Tervonsalmessa to 18.7. - su 21.7.2013

Sydämellisesti tervetuloa viittomakielisille hengellisille kesäpäiville maaseudun rauhaan!

Kesäpäivät pidetään Savossa Kansan Raamattuseuran leirikeskus Tervonsalmessa, Levinniementie 15,

72210 TERVO.

Tule oppimaan Raamattua luovasti monella tavalla. Yhdessä iloitsemme, kiitämme ja ylistämme Jumalaa.

Nautimme kauniista luonnosta ja kesän riemusta: rantasauna, uinti, kalastus, leikkejä, iltanuotio ja levollista yhdessäoloa.

Sydämellisesti tervetuloa!

www.tervonsalmi.fi

Jumalan kämmenellä

LOGO: SOINI SUNI

Hiljainen Seurakunta 1/2013 19✂


ILMOITTAUTUMISLOMAKEViittomakielisten hengelliset kesäpäivät 18.—21.7.2013Paikka: KRS:n leirikeskus Tervonsalmi, Levinniementie 15, 72200 TERVO

Kuopiosta 61 km Sinistä tietä nro 551

Suonenjoelta 50 km

Jyväskylästä 130 km tietä nro 69.

Linja-autojen aikataulut selviävät kesäkuun

alussa, kun koulut ovat loppuneet

Sukunimi Etunimet __________________________________________________________

Sähköpostiosoite __________________________________________________________

Puhelinnumero __________________________________________________________

Osoite __________________________________________________________

Postinumero __________________________________________________________

Postitoimipaikka __________________________________________________________

Erityisruokavaliot: __________________________________________________________

__________________________________________________________

Ilmoittautumispäivä ___________________

20 Hiljainen Seurakunta 1/2013 ✂


MAJOITUS:Mukaan otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä, jos tilaa ei enää ole siellä, mihin toivoit, sinulle ehdotetaan toista vaihtoehtoa.

Majoitustoive: päärakennus (2 - 4 henk.) ■ (sisällä invawc) pikkuaitat (2 henk.) ■ mökit (2 - 4 henk.) ■

Huom! majoitushuoneissa EI omaa wc:tä. Omat lakanat mukaan.

Voin nukkua kerrossängyn yläsängyssä kyllä ■ ei ■

Alueella myös muutamia matkailuauto / -vaunupaikkoja + sähkö

HINNAT:

Täysihoitohinta: 35 €—55 € / hlö / vrk majoituksesta ja huoneen henkilömäärästä riippuen.Kesäpäivät yht. 3 vrk.

Eläkeläiset ja työttömät (kortit) alennus 20 % täysihoitohinnasta. Alennus edellyttää kokoai-kaista osallistumista.

ILMOITTAUTUMINEN:Ilmoittautumiset viimeistään 8.7.2013 mennessä:

Tervonsalmen leirikeskusLevinniementie 15, 72200 TERVOSähköposti: [email protected]

LISÄTIETOJA:Terhi Mertala, Kannelmäen viittomakielisen raamattupiirin vetäjä (ei tavattavissa 15.5.–20.6.)s-posti: [email protected] Laukkanen, kuurojenpappi, s-posti: [email protected] (15.5.–20.6.)www.tervonsalmi.fi

Ilmoittautuneet saavat juhannuksen jälkeen kotiin kirjeen, jossa ohjelma ja turvallisuusloma-ke täytettäväksi.

Kesäpäivien ohjelma alkaa torstaina 18.7. päivällisellä klo 16.00 ja päättyy sunnuntaina 21.7. klo 14 alkaviin päätöskahveihin.


KastettujaRebecca Eija Kristiina Nurmi s. 8.10.2012, kastettu 19.1.2013 Tamperevanhemmat Kati ja Mauri Nurmi

Taika Enar Anastasia Kettu s.15.11.2012, kastettu 12.1.2013 Juankoskivanhemmat Tiina ja Tommi Kettu (isovanhempien Ingan ja Aarnen luona)

Noel Ilkka Fredrik Hedrén s. 23.1.2013, kastettu 9.3.2013 Vantaavanhemmat Tiina ja Johan Hedrén

Täynnä kiitosta ja hämmästystätuuditamme vastasyntynyttäedessäsi, elämämme luoja,edessäsi, elämämme luoja.

KuolleitaTytti Ensi Lempi Sandström o.s. Tapio s. 21.8.1921 Rovaniemi, k. 4.12.2011 Luulaja, Ruotsi

Reino Olavi Siltanen s. 12.8.1936 Helsinki, k. 18.11.2012 Nurmijärvi

Hans Nyberg s. 20.6.1937, k. 10.1.2013 Hyvinkää

Sisko Wickholm, o.s. Matinlassi s. 5.5.1944, k. 9.1.2013 Åvik

Läpi elämän ja kuolemankinlupauksen kaste meidät kantaa.Armon valo jää, kun kaikki sammuu,armon valo jää, kun kaikki sammuu.

Kirkolliset


Seurakuntien diakoniatyöntekijöitäEspooHELENA RAKEMAAKirkkokatu 1, 02770 Espoopuh. 09-8050 2339matkapuh. 040-5311 002fax 09 8050 2345sähköposti [email protected] 1, 1. krs, Espoo

HelsinkiPÄIVI KORHONENKolmas linja 22 B, 00530 Helsinkipuh. 09-2340 2544matkapuh. 050 3019 619fax 09-2340 2525sähköposti [email protected]ös webkameraVastaanotto ajanvarauksella.

HämeenlinnaREIJA AHOLADiakoniakeskusBirger Jaarlinkatu 3, 13100 Hämeenlinnapuh. 03-6264 256matkapuh. 050-5054 520fax 03-6264 259sähköposti [email protected]

Iisalmi RAIJA AUTIOIlvolankatu 14, 74100 Iisalmimatkapuh. 044-7335 224sähköposti [email protected]

JoensuuTUULA MERTANENKirkkokatu 28, 80100 Joensuumatkapuh. 050 366 0892 (vain tekstiviestit)sähköposti [email protected]

JyväskyläPÄIVI LEHTINENPL 103, käyntios. Cygnaeuksenkatu 8, 40100 Jyväskylämatkapuh. 050-5497 012sähköposti ja webkamera:[email protected]äivystys: ti klo 9.00-12.00 ke klo 9.00-11.00 (puh. ja kamera-aika 11-12) to klo 16-17 (ei kesällä)

KouvolaULLA TORNIAINENSavonkatu 40, 45100 KOUVOLAmatkapuh. 040-7463 444sähköposti [email protected]

KuopioANNA-SOFIA OLKKOLADiakoniakeskusSuokatu 31, 70110 Kuopiomatkapuh. 040-4848 467fax 017-158 299sähköposti [email protected]äivystys: ma, ke klo 10.00-12.00

LahtiPÄIVI RASKVammaistyön vastaava työntekijä, kuulovammaistyöDiakoniakeskus MariaMariankatu 16 15110 Lahtipuh. 03 - 891 264matkapuh. 044-7191 264sähköposti [email protected]äivystys: ke klo 9.00 -12.00

LappeenrantaHANNA KORKALAINENKoulukatu 10 B, PL 45, 53101 Lappeenrantamatkapuh. 040 3126 322sähköposti [email protected]

Mikkelin rovastikuntaANNE PÖYRYmatkapuh. 0400 143 419sähköposti [email protected]

OuluANNE-MARI KYLLÖNENDiakoniset erityispalvelutTaka-Lyötyn katu 4, 2.kerros, 90140 Oulumatkapuh. 040-591 2657sähköposti [email protected]äivystys ti ja to klo 9-11

PoriMINNA AROPalvelukeskusEteläpuisto 10, 28100 Porimatkapuh. 0400-309 761sähköposti [email protected]äivystys: ma ja ke klo 9.00-12.00


PorvooANU PELTOMÄKILundinkatu 5, 06100 Porvoomatkapuh. 040-5500 946sähköposti [email protected]

RaumaLEENA SUOMINENKirkkokatu 2, 26100 Raumapuh. 02-5341 238matkapuh. 0440-341 238sähköposti [email protected]

RiihimäkiANNE IMMONENTemppelikatu 9 C, 11100 Riihimäkipuh. 019-748 258matkapuh. 050-3237 965sähköposti [email protected]

Savonlinnan rovastikuntaJUKKA RAHIKAINENmatkapuh. 044-776 8011sähköposti [email protected]

SeinäjokiTANJA SALOAla-Kuljunkatu 1 A, 60100 Seinäjokipuh. 06 4184 272matkapuh. 050 570 6152sähköposti [email protected]

TampereSIRPA TOIVOMyötätuuli/yhteinen vammaistyö, Iidesranta 5, 33100 Tamperematkapuh. 050-561 1025sähköposti [email protected]äivystys: ti klo 10.00-12.00 Myötätuuli, Ilmarinkatu 10ke klo 15.00-16.00 Iidesranta 5

TampereTARU VARPENIUSsairaalapastori TAYS matkapuh. 050-5702 079sähköposti [email protected]

TornioTOINI PIESKÄVammaistyön toimisto, Kirkkokatu 13, 95400 Torniopuh. 016-430 198matkapuh. 040-5930 760fax 016-482 231sähköposti [email protected]äivystys: ma ja ti klo 9.00-11.00

TurkuKRISTIINA WALLENIUSmatkapuh. 040-3417 279fax 02-2617 212sähköposti [email protected]äivystys: ti klo 11-13, to klo 13 - 16

VaasaJOHANNA BÅTMAN vs. PL 78, Vaasanpuistikko 3 E, 2. krs, 65101 Vaasapuh. 06-3261 265matkapuh. 044 4808 265fax 06-3261 449sähköposti [email protected]äivystys: Vaasanpuistikko 3 E, ti klo 9 - 11 ja Kuurojen talolla joka toinen ke (parilliset viikot) klo 18.30 - 20

VantaaSEIJA EINOLAPL 56, 01301 Vantaapuh. 09-8306 280matkapuh. 050-3386 212fax 09-8361 099sähköposti [email protected]äivystys: ti klo 14-16 Myyrmäki ke klo 9-11 Tikkurila

Kuurojen Lähetys ry.INKERI VYYRYLÄINENLäntinen Pitkäkatu 22 A 3, 20100 Turkumatkapuh. 045-318 6377sähköposti [email protected]

pankkiyhteys Sampo 800015-285 359

OSOITTEENMUUTOS

Jos osoitteesi muuttuu leikkaa ylläoleva osoiteliuska kokonaan irti ja kirjoita uusi osoitteesi tyh-jään tilaan. Lähetä liuska osoitteella Eila Karkkunen, Pl 185, 00161 Helsinki.Voit myös ilmoittaa muutoksen sähköpostitse [email protected].

KuurojenpapitHelsingin piiriELINA JOKIPALTIOHelsingin hiippakunnan tuomiokapituliBulevardi 16 B, 5. krs, 00120 Helsinkisähköposti [email protected]. +358400605129, skype kuurojenpappihelsinkiFacebook Elina Jokipaltio

Vastaanotto toimistolla ja kotikäynnit sopimuksen mukaan.

Lapuan piiriMARJA SAUKKONENHiippakunnan toimistoKauppakatu 19 C, 3. krs., 40100 Jyväskyläpuh. 0400-241401 (myös tekstiviestit ja videopuhelut)fax 014-211421sähköposti [email protected] Marja Kuurojenpappi

Vastaanotto toimistolla sopimuksen mukaan.

Mikkelin piiriSEPPO LAUKKANENKirkkokatu 10, PL 122, 50101 Mikkelipuh. 015-321 6013matkapuh. 050-3559 819fax 015-3216 016sähköposti [email protected]

Oulun piiriURPO LUOKKALAOjakatu 1, 90100 Oulumatkapuh. 044 755 5554sähköposti [email protected]

Porvoon piiriMARIA LINDBERG, vt.Kirkon ruotsinkielisen työn keskusSatamakatu 9, PL 185, 00161 Helsinkipuh. 09-1802 552sähköposti [email protected]

Turun piiriPETRI MAJATIEHämeenkatu 13, 20500 Turkupuh. 02-2797 041matkapuh. 0400-824 039fax 02-2797 001 sähköposti [email protected]äivystys: tiistaisin klo 10.00-12.00

KirkkohallitusRIITTA KUUSIKDY, Satamakatu 11, PL 185, 00161 Helsinkipuh. 09-1802 269matkapuh. 050-3006 353fax 09-1802 426skype riittakuusisähköposti [email protected]

Taitto ja paino: OffsetKolmio, Hämeenlinna.Aineisto seuraavaan lehteen toimitettava 10.5.2013 mennessä Riitta Kuuselle.

(tekstit mielellään sähköpostissa, kuvat liitetiedostoina)

hi l j a i n e n seurakunta - etusivu | sakasti.evl.fi - suomen...

Documents