EDWIN LINKOMIES

HOMEROS 59 LIITEKUVAA JA 5 KARTTAA

HELSINGISSÄ KUSTA N N U S O'SA K EY H T I Ö OTAVA

10. Myöhäiskreetalainen savimaljakko. Valmistettu 1400 vaiheilla e. Kr.

] LI AAN JA 0 D Y S S EI A N S ISÄ L L Y S

Ilias ja Odysseia liittyvät aiheeltaan tarunomaisiin Troian sodan tapahtumiin. Ilias kuvaa erästä vaihetta itse sodassa, kun taas Odysseian aiheena on erään sen sankarin paluu kotisaarelleen pi t- Icien harharetkien jälkeen. Troian sodan tapahtumien ympärille oli kutoutunut laaja tarujen verkko. Näiden perusteella Troian .sota ja sen sankarit olivat tulleet tutuiksi jokaiselle kreikkalai-

.selle. Sen vuoksi Iliaan ja Odysseian runoilijan ei tarvitse johdat- taa lukijaa tapahtumiin esittelemällä sodan syitä ja sen alkuvai- heita sekä toimivia henkilöitä. Hän voi heti käydä keskelle tapah- tumia, in medias res. Runoelmissa on kuitenkin siellä täällä viit- tauksia aikaisempiin tapahtumiin, jotka ovat muodostaneet edel- lytyksen kaikelle sille, mitä eepoksissa kuvataan.

Vähän-Aasian luoteislmlmassasijaitsi Troian eli Ilionin kau- punki, jonka kuninkaana oli vanha Priamos. Hänen pofkanse, Paris oli joutunut ratkaisemaan, kuka kolmesta jumalattaresta, Herasta, Athenesta ja Afroditesta, oli katsottava kauneimmaksi. Kun Paris julisti kauneimmaksi Afroditen, tuli tästäjumalatta- resta troialaisten suosija. Hera. ja Athene taas esiintyivät siitä lähtien troialaisten katkerina vihollisina. Afroditen avulla Paris kestiystävyyden lakeja loukaten vietteli mukaansa Troiaan Spar- tan kuninkaan Menelaoksen puolison, ihanan Helenan, ja otti hänet vaimokseen. Menelaoksen veli Agamemnon, Mykenen kuningas, oli Kreikan mahtavin valtias. Kostaakseen veljensä kär- simän oikeudenloukkauksen Agamemnon nostatti koko Kreikan sotaretkelleTrofaa vastaan. Kreikan sankarit kokoontuivat jouk- koineen: Boiotian rannikolle Auliiseen, josta ennustaja Kalkhas ohias! heidän laivansa onnellisesti 'I'roian-edustafle.

Iliaan tapahtumien alkaessa sotaa on kestänyt yhdeksän vuotta . . Kreikkalaiset ovat jo kymmenettä vuotta laivaleirissään meren rannalla Troian edustalla. Varsinaisesta piirityksestä ei ole kysy- mys, sillä. kreikkalaiset eivät ole yrittäneetkään saartaa kau- .5 Homeros,

66 Homeros Iliaan sisällys 67

punkia. Kaupungin eristämiseen heidän voimansa eivät olisi riit- täneet. Saavuttuaan laivoilla Troian edessä olevalle rannikolle, josta kaupunki oli n. 5 kmn päässä, kreikkalaiset olivat lähettä- neet Menelaoksen yhdessä Ithakan kuninkaan Odysseuksen kanssa kaupunkiin vaatimaan Helenan palauttamista. Siihen troialaiset eivät kuitenkaan olleet suostuneet. Sen jälkeen vasta oli sota- toimet aloitettu. Kreikkalaisten tarkoitus oli valloittaa Troia väkirynnäköllä, mutta siinä he eivät onnistuneet. Troialaiset oli- vat saaneet apuväkeä ja olivat säilyttäneet vastustuskykynsä. Tuon tuostakin he ryntäsivät kaupungista kreikkalaisia vastaan pakottaakseen heidät astumaan laivoihinsa ja palaamaan' koti- maahansa. Taistelu riehui useimmiten kentällä, joka oli kreik- kalaisten laivaleirin ja kaupungin välissä. Ratkaisevaa voittoa ei kumpikaan puoli kyennyt saavuttamaan; Turvatakseen muoni- tuksensa kreikkalaisten oli sen vuoksi pakko tehdä ryöstöretkiä laajalle ympäristöseutuihin, joissa he valloittivat kaupunkeja ja saivat saalista. Osan elatustaan he saivat harjoittamalla suoranai- sesti maanviljelystä Traakian Kersonesoksella. Pääosa kreikka- laisten sotavoimasta oleskeli kuitenkin koko ajan laivaleirissä. Laivat oUvat pieniä ja ne oli vedetty maihin tukipuiden varaan. Kreikkalaiset asuivat tilapäisesti kyhäämissään majoissa, eikä ainakaan päälliköillä näyttänyt olevan puutetta ruokavaroista eikä yleensäkään elämän mukavuuksista. Kun sodan luonne oli tällainen, käy helposti ymmärrettäväkSi, minkä vuoksi se muo- dostui niin pitkäaikaiseksi.

1. runo.

lattaren puoleen, antaa selvän kuvan siitä, millaiseksi kreikka- lainen runonlaulaja käsitti tehtävänsä. Mutta tässä yhteydessä kiinnostaa meitä eniten se, .!l.1i1i!,, 1 j 1!ii !,\

68 Horn:eros tettava, että on kysymys runosta eikä historiallisesta todelli- suudenkuvauksesta. J ohdantosäkeet ilmaisevat runollisessa muo- dossa vain sen, että ruumiit jäivät virumaan taistelukentälle sie- lun matkatessa manalan haltian luo. Iliaassa on toisiakin kohtia, joissa sanotaan petolintujen saavan ruokaa kaatuneiden ruu- miista, ja niin tietysti tapahtuikin, jos ruumiit syystä tai toisesta

. jäiväthautaamatta. Todellisuudessa siis johdantosäkeiden ja meille säilyneen Iliaan välillä ei ole ristiriitaa. Johdantosäkeiden jälkeen alkaa tapahtumien kuvaus välittö- mästi vauhdikkaana ja suorastaan draamallisen tehokkaana. Eepillistä leveyttä on Iliaan ensimmäisessä runossa tuskin nim.ek- sikään. Tapahtumat vyöryvät vuolaana virtana kohti Akhilleuk-"

sen ja Agamemnonin välirikkoa. Käyttämällä nopeata vauhtia runoilija on tahtonut juuri antaa kuvaukselle eräänlaisenvoimak- kaan alkusoiton luonteen. Hän ei. kuvaa. sanallakaan tapahtuma- paikkaa, ei määrittele tapahtuma-aikaa eikä myöskään piirrä kuvaa toimivista henkilöistä. Agamemnonia hän ei edes mainitse nimeltä, vaan puhuu Atreuksen pojasta. Tapahtumien tausta edel- lytetään täten ilman muuta tunnetuksi, niinkuin se jokaiselle kreikkalaiselle olikin. Väärä on sellainenjohtopäätös, jonka joku on tehnyt, että runoilija jättää tärkeitä seikkoja pelkästään luki- jan aavistelun varaan. Niin asiaa ei saa käsittää. Lukijat tunsi- vat Troian sodan vaiheet ja sen sankarit kaikkia yksityispiirteitä myöten. Sen vuoksi oli taustakuvaus tarpeeton.

Heti tapahtumasarjan alussa tulee korostetuksi Homeroksen runoelmissa kauttaalt9,an ilmenevä periaate, ettei mitään kään- teen tekevää tahi merkityksellistä tapahdu ilman jonkun jumalan suoranaista vaikutusta. Niinpä Akhilleuksen ja Agamemnoninkin riidan perimmäinen aiheuttaja on jumala, Apollo. Hän vihastuu Agamemnoniin sen johdosta, että tämä kohteli herjaavasti ja töy- keästi hänen pappiaan Khrysestä, joka oli saapunut kreikkalais- ten leiriin lunastaakseen vapaaksi tyttärensä. Khryses tarjosi tyttärestään, joka sotasaaliina oli joutunut Agamemnornn orjat- tareksi, »lukemattomat lunnaat», mutta . Ag'amemnon karkoitti Apollon papin leiristä uhaten hänen henkeään. Apollo kuulee pap- pinsa rukouksen, kun tämä anoo kreikkalaisille kostoa kärsi- mänsä kohtelun johdosta. Pelottavana jumala laskeutuu OIym- jion korkeuksista:

Jous oli harteillaan sekä ummiskantinen viini. Helskyi nuolet siin', olat heilui, askelin vinhoin riensi hän vimmoissaan, kuin yö hän synkkänä kulki. Kauas laivoilt' ls·tui hän sekä laski jo nuolen; joikui jous hopeainen, senp' oli kaamea raiku. Muuleja ensin kaasi ja nopsia koiria, noista itse jo ihmisihin pian käymään kärkevät nuolet käänsi, ja kuolinnuotiot siell' yhä leimusi taajaan.

Iliaan sisällys 69 Apollo esiintyy tässä sairautta ja kuolemaa tuottavana ju a.:

lana, joka suuntaa nuolensa kreikkalaisiin sitä halukkaan;mm, kun hän muutenkin Iliaassa on troialaisten puolel1a. VOIdaan todeta että näissä piirteissä on säilynyt jälkiä Apollon alkuperäi- sestä l onteesta. Vasta vähitellen hän oli saanut sen loistavan henkistyneen olemuksen, joka eräissä Homeroksen runojenkin kohdissa sitten· on hänelle ominainen.

Näiden mahtavasti vaikuttavien alkutahtien jälkeen seuraavat ne tapahtumat, jotka varsinaisesti aiheuttavat Agamemno i .ja Akhilleuksen riitautumisen. Hera, kreikkalaisten suoJehJa- jumalatar, herättää Akhilleuksessa ajatuksen so ajo kon .o le kutsumisesta neuvottelemaan siitä, miten turmio vättettäisnn, Kymmenentenä päivänä ruton alkamisesta Akhilleus siis kt tsut- taa kansan kokoukseen, jossa hän kohdistaen sanansa kretkka- laisten ylipäällikköön, Agamemnoniin, huomauttaa, että rutto uhkaa tuhol1a koko sotajoukkoa. Pian on niiden, jotka tahtovat välttyä kuolemalta, käännyttävä kotimatkalle. Akh!lleus. pitä.ä selvänä, että rutto on Apollon aiheuttama. Ennuspapm on IlmOI- tettava, mistä jumalan viha johtuu.

Nyt nouseekin puhumaan Kalkhas, kreikkalaisten etevin tietäjä. Hän ei kuitenkaan sano rohkenevansa ilmaista tietoaan, ennen kuin Akhilleus on luvannut hänelle suojelustaan Agamemnonia vastaan jonka hän arvelee suuttuvan siitä, mitä hänellä on lau- suttava a. Akhilleus vannookin puolustavansa tietäjää ketä vas- taan tahansa olkoonpa sitten kysymyksessä vaikka itse .Aga- memnon, jok on mahtavin kaikista kreikkalaisista. Silloin Kalkhas ilmoittaa, että Apollon vihan on aiheuttanut Agamemnon herjatessaan tämän pappia ja hylätessään hänelle tarjotut lun- naat. Khryseen tytär on siis palautettava isälleen ja toimitettava Apol1olle sovitusuhri. .

Agamemnon leimahtaa tämän kuul1essaan ankaraan kiukkuun. Se kohdistuu tietäjään', jota kohtaan hänellä ilmeisesti on vanhaa kaunaa. Hän vakuuttaa kiintymystään Khryseen tyttäreen, jota hän muka ei vaihtaisi puolisoonsa Klytaimestraankaan. Mutta siitä huolimatta hän on valmis luovuttamaan neidon takaisin, koska kerran yhteinen etu sitä vaatii. Kuitenkin hänen on saa- tava täten menettämästään osuudesta korvaus. Hän on saanut Khryseen tyttären val1atusta saaliista kunnialahjana, ja hän haluaa heti saada Sijaan toisen.

Tämä vaatimus panee Akhilleuksen ankarasti kiivastumaan. Hän näkee siinä liiallista oman voiton pyyntiä. Saaliit on jo jaettu, eikä uusi jako voi tulla kys mYkseen .. Hän keh?itt a ga: memnonia odottamaan, kunnes TrOIa on vallottetru, SIllom ta:n;:a on saavakolmin- ja nelinkertaisen korvauksen Khryseen tytta- restä.

Mutta Agamemnon ei tyydy odottamaan. Hän selittää Akhil-

70 Homeros Ieuksen sanat niin, että hänen yksin on oleva pakko jäädä vaille kunnialahjaa, kun taas toiset saisivat pitää omansa. Jolleivät kreikkalaiset hyvällä suostu antamaan hänelle uutta kunnialah- jaa, hän uhkaa ottaa sen väkisin vaikkapa Akhilleukselta itsel- tään tahi joltakulta muulta päälliköltä. Korostaen siten louk- kaavalla tavalla ylemmyyttään hän näennäisen huolettomasti ja välinpitämättömästi huomauttaa, että sitä on tilaisuus myöhem- minkin harkita. Nyt on ryhdyttävä toimiin Khryseen tyttären palauttamiseksi. Saattojoukon mahdollisena johtajana hän mai- nitsee kolmen muun päällikön lisäksi Akhilleuksen viitaten täten jälleen loukkaavasti hänen ja Akhilleuksen välillä vallitse- vaan alistussuhteeseen.

.

Agamemnonin omaksuma ylhäinen asenne saattaa Akhilleuksen suuttumuksen yhä yltymään. Hän uskoo Agamemnonin pyrkivän vain loukkaamaan hantä ja riistämään häneltä hänen saamansa kunnialahjan. Karkeasti solvaten hän nimittää Agamemnonia häpeämättömäksi, ahneeksi ja julkeaksi. AkhilIeus ei sano saa- neensa kiitosta siitä, että hän torjuu troialaisten kovimmathyök- käykset. Kuitenkaan hänellä ei ole henkilökohtaisesti mitään syytä vihata troialaisia. Ainoastaan Agamemnonin ja Menelaok- sen vuoksi hän on lähtenyt sotaretkelle. Saaliista, joka saadaan, Agamemnon ottaa enimmän puolen, ja vain hiukkasen tulee Akhil- leuksen osalle. Mutta niinpä hän ei aiokaan enää jatkaa, vaan sanoo lahtevänsä laivoineen takaisin kotimaahansa Thessaliaan.

AkhilIeuksen sanat osoittavat, että hänenja Agamemnonin välit ovat jo aikaisemmin olleet kireät. Vielä selvemmin tämä ilmenee Agamemnonin vastauksesta. Sitä helpompi on ymmärtää, ettei- vät he tässä tilaisuudessa voi pidättää itseään, vaan että heidän välilleen nyt puhkeaa ilmi riita. Agamemnon leimaa Akhilleuk- sen lähtöaikeet pelkuruudeksi ja kehoittaa häntä vain pakene- maan. Hän ei sano tarvitsevansa Akhilleusta, sillä hänellä on riit- tävästi joukkoja ja häntä suojaa ylijumala Zeus, joka on ylival- tiaan korkea neuvonantaja. Akhilleuksen ei ole syytä ylpeillä voimastaan, sillä se ei ole hänen omaa ansiotaan, vaan jumalien suoma. Ja näyttääkseen, että hän on Akhilleusta mahtavampi, Agamemnon ilmoittaa ottavansa korvauksen Khryseen tyttärestä juuri Akhilleukselta. Hän on noutava Akhilleuksenteltasta kukkeaposkisen Briseiksen, jonka Akhilleus oli saanut kunnia- lahjanaan saaliista.

Riita on nyt ehtinyt huippukohtaansa. Agamemnonin ylimieli- set sanat ovat saattaneet Akhilleuksen suunniltaan. Hän on jo vetämässä miekkansa vyöitään surmatakseen Agamemnonin, kun taivaasta saapuu Heran lähettämänä Athene häntä hillitsemään. Vain Akhilleus näkee jumalattaren, muille tämä on näkymätön. Athene kehoittaa sankaria tyyntymään ja sanoo, että hän on vielä saava Agamemnonilta kolminkertaisen hyvityksen. Hänen on

Iliaan sisällys 71 vain maltettava mielensä ja noudatettava jumalatttaren neuvoa. Akhilleus katsookin parhaaksi totella, mutta vihaansa hän ei hil- litse. Hän suuntaa Agamemnoniin uuden solvaustulvan nimittäen tätä juomariksi, jolla on koiran julkeat silmät, mutta kauriin arka sydän. Taistelemaan Agamemnonissa ei ole miestä, mutta kyllä riistämään kunnialahjat niiltä kreikkalaisilta, jotka roh- kenevat asettua häntä vastustamaan. Akhilleus ei enää puhu kotimatkasta, sen jälkeen kun Agamemnon on nimittänyt sitä paoksi. Mutta hän keksii toisen yhtä tehokkaan keinon. Hän ei aio enää ottaa osaa taisteluihin. Näyttäen valtikkaa, jota puhe- vuoron käyttäjä sotaväen kokouksessa aina piti kädessään, hän lausuu sanat, joilla on oleva ratkaiseva vaikutus Iliaan tapah- tumiin:

Vaan minä sen sanon sulIe ja vahvan myös valan vannon valtikan kautta nyt tään, jonk' ei ota lehteä, oksaa varsi sen koommin kuin jäi vuoristoon emärunko, ei tee sflmuja, sill' ylt'ympäri leikkasi lehvät vaski ja kuoren; vaan käsin kantaa pojat akhaijein nyt sitä, kansan tuomarit, joilI' ikisääntöjä Zeun on valvoa, vaalia vtrka; ja näin vala vahva se kuuluu: kerran Akhilleut' aattelevat polot potat akhaijein kaivaten kaikki; et silloin voi, miten tuskaeletldn, torjua, kun moni sortuu, jonk' on kaatanut kalmaan Hektor, miesten surma, ja sun sydänjuurtasi kaivaa, että akhaijien parhaimman panit arvoa vaille.

Nyt puuttuu puheeseen vanha Nestor, Pyloksen hallitsija, joka on kreikkalaisista päälliköistä taitavin sanankäyttäjä ja viisain neuvonantaja. Hän huomauttaa, että Akhilleuksen ja Agamem- nonin kiistasta on iloa vain troialarstlle. Vedoten siihen, että hän on ottanut osaa entisaikojen taisteluihin, jollaisia silloinen suku- polvi ei enää kykenisi kestämään, hän kehoittaa kiistelijöitä otta- maan huomioon hänen' neuvonsa. Agamemnon älköön riistäkö Akhilleukselta tämän kunnialahjana saamaa neitoa. Akhilleus taas puolestaan suokoon Agamemnonille kunnioituksen, jota yli- valtiaallaon oikeus vaatia. Nestor pyytää Agamemnonia sopi- maan riidan Akhilleuksen kanssa, sillä tämä on kreikkalaisten suojamuuri ankarassa sodassa.

Mutta Nestörin kehoitukset jäävät tehottomiksi. Agamemnon ei sano voivansa sallia, että Akhilleus asettuu kaikkien mui- den yläpuolelle ja että tämä syytää suustaan yhtämittaisia sol- vauksia. Akhilleus taas kieltäytyy tunnustamasta Agamemnonia määrääjäkseen. Hän ei tosin ole nostava kättään puolustaakseen laillista oikeuttaan Briseikseen. Mutta jos Agamemnori aikoo viedä häneltä vielä jotakin muuta, on ylivaltiaan veri punaava hänen keihäänsä. Tämä uhkaus on turha, koska Agamemnonilla ei ole tällaisia aikeita. Mutta Akhilleuksen täytyy viimeisenä

72 Homeros Iliaan sisällys 73 sananaan lausua sellaista, joka kuvastaa hänen uhmaavaa ja tai- pumatonta mieltään.

Kokous päättyy tähän ja päälliköt hajaantuvat kukin taholleen. Khryseen tytär saatetaan laivaan, joka Odysseuksen johdossa läh- tee viemään häntä kotiseudun rantaan. Sotaväki suorittaa puh- distusmenot ja toimittaa suuren teurasuhrin Apollolle, joka ottaa, sen vastaan suopein mielin. Sen jälkeen Agamemnon toteuttaa uhkauksensa ja lähettää airuet noutamaan Briseistä Akhilleuk- sen teltasta. Airuet saapuvat arkailien tehtäväänsä suortttamaan, mutta Akhilleus ei näytä suuttumustaan heille, vaan kehoittaa· heti uskollista seuralaistaan ja parasta ystäväänsä Patrcklosta, tuomaan neidon airuiden vietäväksi. Mutta hän toistaa,airuiden kuulI en vakuutuksensa, ettei hän aio torjua turmaa, joka on uhkaava kreikkalaisia hänen pysyttäytyessään poissa taistelusta. Airuet ottavat mukaansa Briseiksen, joka ei seuraa heitä mielel-

'lään. Täten runoilija mestarillisesti vain lyhyellä viittauksella luonnehtii Brtsefksen suhteen Akhilleukseen. Enempää hän ei sii- hen puutu, sillä Akhilleuksen katkeruus ei saa johtua siitä, että, Briseis on hänelle rakas, vaan yksinomaan siitä, että hän on kärsi- nyt verisen loukkauksen,

Kun airuet ovat lähteneet, puhkeaa Akhilleus itkuun. Home- roksen sankarit näet yhtä vähän kuin Kalevalan uroot pidättävät kyyneleitään silloin, kun heidän tunteensa vaativat purkautu- mista. Akhilleus istuutuu yksikseen rannalle katsoen tummana siintävää merta ja rukoilee kuolematonta äitiään. Hän valittaa lyhyttä elämän arpaansa, johon kuitenkin piti liittyä hirnmene- mätön kunnia. Mutta nyt on Agamemnon senkin häneltä riistä- nyt. Thetis kuulee poikansa valituksen ja saapuu meren syvän- teistä hänen viereensä. Hyväillen häntä jumalatar-äiti tiedus- telee, miksi hän itkee. Akhilleus kertoo, mitä on tapahtunut, vaikka hän tietääkinäitinsä jumalattarena olevan kaikesta ilmankin selvillä. Mutta niinkuin eräs vanhan ajan selittäjä jo- on huomauttanut, murheen huojentamiseksi on tapana kertoa niillekin, jotka kaiken'tietävät. Akhilleuksen kertomus on psyko- logisessa osuvuudessa todellinen pieni mestariteos. Oman osuu- tensa riidan syntymiseen hän sivuuttaa ja vierittää syyn tapah- tuneesta kokonaan Agamemnonille. Hän pyytää äitiään toimit- tamaan ylijumalan Zeuksen avulla hänelle hyvityksen. Zeu.ksen olisi annettava troialatsten- saada yliote, niin että nämä pää- sisivät tunkeutul1laankreikkalaisten laivaleiriin. Silloin Aga- memnon kaipaisi kipeästi miestä, jota hän nyt on loukannut. Thetis oli kerran, kun jumalat olivat nousseet kapinaan Zeusta vastaan, toimittanut ylijumalalle ratkaisevan avun; Siihen ansioonsa hänen nyt on yedottava taivuttaakseen Zeuksen suos- tumaan pyyntöönsä. Thetis yhtyy poikansa valttukseen. Kohtalo on suonut Akhilleukselle vain lyhyen eläinän, jota vielä murhe

näin synkistää. Miksi sinut synnytdnkään, huudahtaa Thetis hai- keasti. Hän lupaa mennä Olympokseen täyttääkseen Akhilleuk- sen pyynnön. Mutta sen hän voi tehdä vasta kahdentenatoista päivänä. Sillä jumalat ovat kaikki edellisenä päivänä lähteneet juhlaan aithiopialaisten luokse. Heidän palattuaan Thetis on suo- rittava tehtävänsä.

Akhilleus jää yksin vihansa valtaan; Mutta Odysseus saapuu mukanaan Khryseen tytär laivoineen neidon kotivalkamaan. Kyt- kettyään laivan rantaan hän nousee maihin seuralåietneen, jotka noutavat laivasta Apollolle tarkoitetut uhrit. Astuen alttarin luo Odysseus palauttaa isälle hänen tyttärensä. Sitten toimitetaan ApollolIe uhri ja rukoillaan, että jumala taltuttaisi vihansa ja lak- kaisi ampumasta rutto nuolia kreikkalaisiin. Uhriaterian jälkeen kreikkalaiset viettävät päivän suostuttaen laululla Apolloa: He virittävät ylistyshymnin ruton torjuja-jumalalle, ja Apollo kuu- lee heidän rukouksensa. Yön he viettävät rannalla laivansa luona, ja aamun tultua he lähtevät paluumatkalle. Pian he ovat jälleen leirissään.

Mutta heti kun jumalat kahdentenatoista päivänä palaavat Olympokseen, Thetis lähtee täyttämään Akhilleuksen pyyntöä. Meren. syvänteistä hän nousee jumalien vuorelle, jonka korkeim- malla huipulla hän tapaa Zeuksen istumassa yksinään. Thetis lankeaa ylijul1lalan jalkojen [uureen ja pyytää Zeusta auttamaan Akhilleustatakaisin kunniaan. Hän perustelee pyyntöään vain lyhyin viittauksin. Kun Zeus on vaiti, eikä vastaa mitään, 'l'hetis katkerasti kehoittaa ylijumalaa edes ilmaisemaan kieltonsa. Sil- loin Thetis on näkevä, että Zeus pitää häntä jumalista vähäarvot- simpana. Zeus on vaivaantunut, sillä hän sanoo pelkäävänsä, että Thetiksen pyyntöön suostuminen saattaa hänet riitaan puolisonsa Herankanssa, joka suosii kreikkalaisia ja vihaa troialaisia. Hän mainitsee Heran muutenkin aina väittävän hänen olevan troia- laisten puolella. Niinpä Zeus kehoittaa Thetistä nopeasti poistu- maan', ettei Hera häntä huomaa. Mutta Thetiksen pyynnön hän lupaa täyttää, vieläpä antaa päännyökkäyksellä suostumuksensa peruuttamattoman merkin:

virkki ja kulmia Ze.us sysitummia nyökkäsi, silloin suortuvat taivahiset alas vyöryi, valtiasotsaa kaadiaen kuolematonta, ja järkkyi suuri Olympos.

Näiden mahtavien säkeiden jälkeen joudumme Olympoksen jumalain perhepiiriin. Thetiksen poistuttua Zeus astuu asun- toonsa. Hänen tullessaan jumalat nousevat istuimiltaan ja käy- yät häntä vastaan. Niin he osoittavat kunnioitusta ylijumalalle. Mutta Hera on huomannut Thetiksen käynnin ja aloittaa perhe- riidan. Hän valittaa, että Zeus, jota hän nimittääjuonien hauto-

74 Homeros Iliaan sisällys 75

2. r no.

Agamemnon vielä aamulla herätessään on kuulevinaan korvissaan kehoituksen, jonka hän arvaa ylijumalanantamaksi. Kiireestihän panee airuet kutsumaan sotilaat kokoukseen. Ennen sen alka- mista hän pitää neuvottelun päälliköiden kanssa. Hän kertoo unensa, ja korostaa, että kreikkalaiset on saatava varustautu- maan taisteluun. Mutta yllättävästi hän: sanoo aikovansa ensiksi koetella sotajoukkoa ja käskeä sitä pakenemaan laivoilla koti- maahan. Päälliköitä hän pyytää kutakin kohds,sts,an sotilaita pidättämään. Tällainen tilanteeseen erittäin huonosti soveltuva koe pannaankin toimeen. Kun sotajoukko on kerääntynyt majois- taan, niinkuin kimalaisten parvet purkautuvat kallion halkea- masta, se saadaan vaivoin järjestymään riveihin ja istuutumaan. Melu vaikenee, kun Agamemnon nousee puhumaan. Hän toteaa, etteivät kreikkalaiset ylivoimaisuudestaan huolimatta ole kyen- neet valloittamaan Troiaa, vaikka sotaa on kestänyt yhdeksän vuotta. Laivat ovat lahonneet ja niiden köydet mädänneet. Kotona odottavatikävissään vaimot ja lapset. Agamemnonkehoit- taa kreikkalaisia lähtemään paluumatkalle, sillä Troiaa ei kos- kaan saada valloitetuksL

Puheellaan Agamemnon ei tarkoita totta, vaan tahtoo vain, niinkuin hän on ilmoittanut aikomuksensa olevan, lwetella mie- hiään. Mutta tulos on aivan päinvastainen, kuin hän on tarkoit- tanut. Niinkuin meren aallot myrsky tuulen kiidättäminä vyöry- vät kuohuen, niin alkavat kreikkalaiset nopeasti rientäälaivoil- leennoudattaakseen suoraa päätä ylipäällikkönsä kehoitusta. Ihmisvoima ei olisi enää kyennyt heitä hillitsemään. Heran, joka pitää huolta kreikkalaisistaan, täytyy lähettaä Athene laivalei- riin saattamaan asiat oikeille raiteille. Athene tapaa Odysseuk- sen seisomassa hiljaa laivansa vieressä. Uros on syvästi närkäs- tynYG sotilaiden menettelystä, mutta pitää nähtävästi kotimat- kan estämistä mahdottomana. Athene valaa hanen mieleensä uskallusta. Hänen on taivutettava sotilaat m

76 Ho m e r o s

man vahingon. Tällaista puhetta Odysseus ei voi rankaisematta sallia -. Hän käskee Thersitestä vaikenemaan, sillä tämä ei ole mies kiistelemään valtiaiden kanssa. Jos Thersites kerran vielä esiintyy niinkuin nyt, lupaa Odysseus totta totisesti riisua häneltä vaatteet ja karkottaa hänet ilki alastomana kokouspaikalta. Sen sanottuaan Odysseus iskee valtikaIla Thersitestä selkään niin kovasti, että kyynelet nousevat suunpieksijän silmiin. Näin teh- dessään Odysseus saa nauraiat, puolelleen, eikä.Thersites enää roh- kene lausua sanaakaan. Kääntyen kokoontuneeseen sotajouk- koon päin Odysseus sitten pitää kehoituspuheen. Hän viittaa lupaukseen, joka sotaretkelle lähdettäessä oli annettu Agamem- nonille. Oli vakuutettu, että paluumatkalle käännyttäisiin vasta sitten, kun Troia olisi vallattu. Odysseus sanoo ymmärtävänsä miesten koti-ikävän, kun sotaretki on muodostunut näin pitkä

.

8,ikaiseksi. Mutta rohkaistakseen kreikkalaisia hän palauttaa mieliin enteen, jonka he olivat nähneet kokoonnuttuaan lähtö- satamaansa Auliiseen: Kyy oli niellyt yhdeksän varpusta. Enteen oli Kalkhas tulkinnut siten, että sota on kestävä yhdeksän vuotta ja että Troia siis valloitetaan kymmenentenä vuonna. Kreikka laisten sotilaiden on jäätävä. paikoilleen, sillä pian on oleva enteen toteutumisen aika.

Yhtä nopeasti kuin Agamemnonin koe herätti kreikkalaisten koti-ikävän, vaihtuu se nyt sotaiseksi innostukseksi.Riemuhuu- doin sotajoukko osoittaa Odysseukselle suosiotaan. Näin synty- neeseen taisteluhenkeen vetoaa Nestor ehdottaessaan, että Aga- memnon järjestäisi miehet taistelurivistQihinheimoittain ja sukukunnittain. Siten kävisi paremmin ilmi kunkin rivimiehen ja päällikön todellinen kunto. Nestorinmielestä on turhaa neu- vonpitoa ollut jo kylliksi, nyt on aika ryhtyä tosi toimeen. Aga- memnon kiittää .kreikkalaisten kunniavanhusta hänen neuvos- taan. Mutta ylipäällikkö ilmaisee samalla huolensa Sen johdosta, että. hän on suututtanut Akhilleuksen turhan vuoksi. Hän myön- tää olleensa riidan aiheuttaja. Tämä. tunnustus tulee Agamem- nonin suusta tässä yhteydessä odottamatta. Se ei näytä hyvin· soveltuvan tilanteeseen, jonka Zeuksen lähettämä uni on luonut. Siinähän luvattiin Agamemnonille voitto troialaisista, ja sen tar- koituksenahan oli saada kuningas johtamaan joukkonsa taiste- luun Akhilleuksen poissaolosta välittämättä .. Kun Agamemnon nyt lisäksi lausuu, ettei hän epäile taistelun onnellista. loppu- tulosta, jos hän vain pääsee sovintoon riitaveljensä kanssa, on se vielä vähemmän sopusoinnussa unen aiheuttaman .luottavaisen mielialan kanssa. On kuin runossa tällä kohdalla olisi uni koko- naan unohdettu. Seuraavassa tuokiossa Agamemnon on kuiten- kin valmis alkamaan taistelun. Ensin on sotilaiden vain käytävä aterialle. Sillä sen jälkeen ei ole oleva lepohetkeä, ennen kuin yön hämy peittää maan. Jokaisen, joka yrittää välttää

Iliaan sisällys 77 taistelua, Agamemnon sanoo toimtttavansa koirien ja lintujen ruoaksi. .

Taas kaikuu sotajoukon riemuhuuto, niinkuin aalto pauhaten Iskee rantakallioihin. Sotilaat hajaantuvat leiriin ja valmistavat nuotioilla ateriansa. Agamemnonin luo kerääntyvät kreikkalais- ten huomattavimmat päälliköt toimittamaan uhria Zeukselle jolta Agamemnon rukoilee menestystä alkavassa taistelussa: Mutta Zeus ei kuule rukousta, vaan pitää kreikkalaisia varten varalla ankaria vaivoja. Kun uhriateria on nautittu, kehoittaa Nestor antamaan airuille käskyn kutsua joukot taisteluasuisina koolle laivojen luokse. Päälliköt rientävätjärjestämään osasto- jaan, ja heidän mukanaan kulkee päilyväsilmä Athenejumalatar innostaen ja rohkaisten kreikkalaisia:

Kohtapa sorjemp' on sota heistä jo kuin kotimatka laivoin kaarevin laskettaa sulo-syntymämaahan.

Taisteluun lähtevää sotajoukkoa kuvataan viidellä perättäisellä vertauksella. Niinkuin metsäpalo loimuaa vuoren harjanteella niin välkkyvät lähtijäin varustukset. Niin monilukuiset kui oyat .lintuje parvet ... jotka kirkuen laskeutuvat Kaystrios joen viereiselle nittvlle, 111m monet laumat tulvivat laivojen luota Ska- mandroksen kentälle. Kreikkalaiset järjestyvät yhtä tiheinä rivistöinä, kuin sakeina kiehuvatkärpäset parveilevat navetassa kevätaikaan kiulujen ympärillä. Päälliköt asettavat kunkin mie- en paikalleen, niinkuin paimenet selvittävät epäjärjestykseen. Joutun n lauman. Niinkuin sonni kohoaa kaiken karjan yläpuo- lell , 111m on Agamemnon päälliköiden keskuudessa vertaa vailla.

Sltten seuraa pitkä päälliköiden ja heidän johdossaan olleiden laivojen luettelo, jossa mainitaan kussakin laivassa saapuneiden miehien lukumäärä. Luettelo on laadittu seutukunnittain maan- tieteellisessä järjestyksessä. Sen erillisyyttä on omiaan korosta- n:,aan, t .ä runoilija sen alussa vetoaa uudelleen runottariin pyy- ta en heitä luettelemaan päälliköt ja valtiaat. Kun kolmisensataa säettä käsittävä luettelo on päättynyt, kuvataan kreikkalaisten lähtöä taisteluun jälleen uudella vertäuksella. He kulkevat kuin kulovalkea, ja tanner huokaa heidän allaan kuin Zeuksen iskiessä maankamaraa ruoskallaan.

Mutta myöstroialaiset on saatava varustautumaan taiste- luun. Zeus lähettää sanansaattajansa Iriksen sateenkaaren jumalattaren; Priamoksen luo, joka parhaillaan' johtaa Troian päälliköiden neuvottelua. Esiintyen Priamoksen pojan, Politeen ha mossa Iris ilmoittaa kreikkalaisten olevan lukemattöminjou kOIn tulossa kaupunkia kohti. Hektorin, troialaistenväkevim- . män sankarin, on otettava johto ja huolehdittava siitä, että kaikki kaupungissa olevat sotilaat, niin troialaiset kuin muualta saapu-

78 Homeros neet, kukin päällikköjensä ohjaamina lähtevät taisteluun. Kehoi- tus oivalletaan jumalviestiksi, ja tuota pikaa Troian joukot ryn- täävät kaupungin portista. Troialaiset järjestyvät kaupp.ngin- ulkopuolella olevalle kunnaalle. Heidänkin joukkonsa ja niiden- päälliköt luetellaan paikkakuntien mukaisessa järjestyksessä. mutta paljon lyhyemmin kuin kreikkalaiset. Troian joukkojen- luettelo käsittää ainoastaan puolisen sataa säettä.

3. runo,

VALAT. TÄHYSTELY MUURILTA. PARIKSEN JA MENE- LAOKSEN KAKSINTAISTELU.

Kolmas runo jatkaa ilman minkäänlaista pysähdystä toisen runon toimintaa. Troialaiset lähtevät liikkeelle kirkuen ja huu- taen, kuten barbaarijoukot ainakin, kun taas kreikkalaiset astu- vat ääneti, mutta sitä päättäväisempinä. Sankkana tupruava pöly saartaa marssivat joukot, niinkuin sumu vuorten hui:t>puja.

Odottaisi, että nyt syntyisi taistelu, jossa Zeuksen päätös kävisi täytäntöön. Mutta niin ei tapahdu. Kaikki käy aluksi aivan toi- sin, kuin Agamemnonin unen perusteella olisi aihetta päätellä. Akhilleuksen vihaa ja sen luvassa olevia seurauksia ei kuitenkaan ole kokonaan unohdettu. Ne siirtyvät myöhempään ajankohtaan, sillä aluksi kuvaus suuntautuu tapauksiin, joilla ei ole lainkaan yhteyttä runoelman varsinaiseen johtoaiheeseen.

Kun kreikkalaisten ja troialaisten rivistöt ehtivät lähelle toi- siaan, astuu troialaisten joukosta esille Paris vaatien urho olli- simpia kreikkalaisia kanssaan kaksinkamppailuun. Silloin ilmes- tyy hänen eteensä Menelaos, joka etsii tilaisuutta kostaakseen puolisonsa viettelijälle. Hänet nähdessään Paris säikähtää ja vetäytyy piiloon troialaisten rivien taakse. Sen havaitsee hänen veljensä Hektor, joka moittii häntä pelkuriksi. Taistelussa eivät auta Afroditen lahjat, vaan siinä tarvitaan voimaa ja rohkeutta, joita Parikselta puuttuu. Paris myöntää veljensä nuhteet oikeu- tetuiksi, mutta ilmoittaa olevansa valmis kaksintaisteluun Mene- laoksen kanssa sellaisin ehdoin, että voittaja saa omakseen Hele- nan aarteineen ja sota katsotaan sillä päättyneeksi. Sekä kreikka- laisten että troialaisten on valalla sitouduttava noudattamaan tätä sopimusta. Hektor riemastuu kuullessaan tämän miehek- kyyden ilmaisun ja astuu taistelevien joukkojen keskelle kuulut- taen kaikkien tiettäväksi Pariksen tekemän ehdotuksen. Hänelle vastaa kreikkalaisten puolesta Menelaosilmoittaen suostuvansa tarjoukseen. Menelaos pitää kuitenkin välttämättömänä, että Priamos noudetaan Troiasta vahvistamaan valallaan sopimuksen,

Iliaan sisällys 79 S llä i luota Priamoksen poikien vilpittömyyteen. Hektor lahettaa atruet noutamaan Priamosta sekä tuomaan sopimuksen tekemisen yhteydessä toimitettavaa uhria varten tarvittavat teu- raa . Agamemnon lähettää niin ikään airuen leiriin hakemaan uhrtteuraan.

Iris tulee Helenan luo Troiaan tuomaan viestiä siitä mitä on tekeillä. H lena kiire tii kaupungin portille, missä hän tapaa ap ensa P. Iamoksen, Joka tornissa istuen tähystelee kentälle. P Iamos v Ittaa Helenan luokseen ja pyytää häntä mainitsemaan nuden kreIkkalaisten päälliköiden nimet, jotka herättävät Pria- moksen mielenkiintoa. Helena osoittaakin hänelle Agamemnonin Odysseuksen, Aiaan ja Idomeneuksen. Runoilija ei välitä siitä' että Priamoksen kysymykset tässä tilanteessa sodan kymmenen tenä vuonna ovat varsin epätodenmukaiset. Sillä olisihan Troian kuninkaalla jo aikaisemmassa vaiheessa pitänyt olla tilaisuus t stua kreikkala sten päällikköihin. Todellisuudessa ei myös- kaan ollut mahdolltsta erottaa kaukana kentällä olevien henki- löiden piirteitä. Sillä joukothan eivät olleet; muurien alla vaan suunnilleen puolivälissä rannasta. Mutta tällaisiin realistiselta kannalta moitittaviin epätarkkuuksiin ei ole syytä kiinnittää enempää huomiota. Helenan ja Priamoksen kohtaamisessa on sitä y toiJ?: antava m.erkille psykologinen hienovaraisuus, jolla runoiltja käsitrtelee heidän suhtautumistaan toisiinsa. Priamos ei sanallakaan moiti Helenaa, joka kumminkin on aiheuttanut hänen kansalleen suuren onnettqmuuden. Nimenomaisesti hän tot aa ritarilliseen tapaansa, ettei ole Helenan syy, vaan jumalien, etta runsaskyynelinen sota on kohdannut Troiaa. Helena taas syyttää itseään katkerin sanoin, mutta tyyntyy Priamoksen rauhallisen esiintymisen ansiosta. Helenan olemuksesta säteile- vää jumalaista kauneutta kuvataan viittaamalla vaikutukseen minkä hän tekee Priamoksen ympärille kerääntyneisiin troialai siin vanhuksiin. Hänen saapuessaan he kuiskaavat toisilleen etteivät troialaiset ja 'kreikkalaiset syyttä kärsi pitkäaikaist vaivaa sellaisen naisen vuoksi. Mutta kuitenkaan he eivät soisi itsensä ja lapsiensa joutuvan tuhoon hänen vuokseen.

Airut ulee ilm itta aan Priamokselle; että taistelevat puolet ovat sopineef Pariksen Ja Menelaoksen kaksintaistelusta. Troian kuninkaan on saavuttava vahvistamaan sopimus. Priamos peläs- tyy poikansa takja, mutta noudattaa heti kehoitusta ja lähtee vau- nuilla ajamaan rintamalinjalle. Hänen saavuttuaan toimitetaan uhri, ja. Agamemnon esittää ääneen sopimuksen ehdot. Niille jotka ehkä rikkovat valan, rukoillaan kirousta. Kun pyhä toimi tus on suoritettu, Priamos sanoo palaavansa viipymättä Troiaan sillä hän ei saata katsella rakkaan poikansa kamppailua. Pria moksen lähdettyä mitataan taistelupaikka ja heitetään arpaa siitä, kumpi ensimmäisenä saisi singota keihäänsä. Tämä etu lan-

80 Homeros keaa Parikselle. Taistelijat pukeutuvat varustuksiin ja asettuvat paikoilleen molempien sotajoukkojen välillä olevalle aukealle. Paris sinkauttaa keihäänsä, joka osuu Menelaoksen pyöreänkil- ven alalaitaan. Nyt heittää keihäänsä Menelaos, ja saa heitolleen sellaisen voiman, että ase tunkeutuu Parfksen kilven ja haarnis- kan läpi ihotakkiin asti. Mutta taivuttaen ruumistaan Paris vält- tää tuhon. Silloin Menelaos tarttuu miekkaansa ja iskee sillä Parista kypärään, mutta terä särkyy kappaleiksi ja miekka putoaa maahan. Menelaos ei kuitenkaan hellitä; vaan tarttuen Parista kypärään ryhtyy laahaamaan häntä kreikkalaisten puo- lelle. Mutta Afrodite tulee suojattinsa avuksi katkaisten kypärän hihnan, niin että pelkkä kypärä jää Menelaoksen käteen. Kun Menelaos kääntyy Parikseen päin surmatakseen hänet vaskisin keihäin - yhtäkkiä on hänellä nyt toinen keihäs -, tavoittaa hän tyhjää, sillä jumalatar on keveästi temmannut Pariksen turvaan ja saattaa hänet pilveen kätkettyna Troiaan, kotinsa makuukam- m . , Sen tehtyään Afrodite käy kutsumassa Helenaa, joka kuiten- kaan ei ole halukas lähtemään Parfksen luo. Hän tuntee jumalat- taren, mutta suuttuneena hän moittii tätä siitä,että Afrodite tah- too saattaa hänet Troian naisten pilkan. kohteekst, mikä olisi hänen osansa, jos hän yhä jakaisi aviovuoteen sellaisen miehen kuin Pariksen kanssa. Menköön Afrodite itse miehen luokse, jota hän niin rakastaa,ja ruvetkoon Pariksen vaimoksi tai orjatta- reksi. Sellaisista sanoista jumalatar ei voi olla ankarastivihastu- matta. Hän uhkaa yllyttää sekä kreikkalaiset että troialaiset tuhoisaan vihaan, niin .että Helena saa surkean lopun, jollei hän heti noudata Afroditen.tahtoa. Helena pelästyy [a.seuraa jumala- tarta, joka saattaahänetmääräpaikkaan. Siellä Afrodite sijoit- taa Helenan istumaan vastapäätä Parista. Helena puhkeaa hal- veksiviin moitteisiin ja kehoittaamiestään uuteen kaksintaiste- luun, Mutta huolehtiva rakkaus saa seuraavassa silmänräpäyk- sessä yliotteen, ja Helena varoittaa Parista vasta lähtemästä varo- mattomasti kamppailuun.Parispuolustaa huonoa menestystään sillä, että Athenemukaauttoi Menelaosta. Lopuksi tapahtuupuo- lisoiden välillä täydellinen sovinto.

Mutta taistelukentällä Menelaos kiertelee kuin petoeläin etsien Parista. Ei edes kukaan troialainen voi ilmoittaa, mihin tämä on joutunut. Kukaan ei häntä piilottelisi, siinä määrin omakin väki häntä halveksii.,KunParistaeilöydy, huutaa Agamemnon trota- laisille, että Menelaos on selvinnytkaksintaistelusta voittajana ja että troialaisten siis on palautettava Helena ja tuotava sovitut lunnaat.

11. Apina kukkastarhassa. Knossoksen palatsin seinämaalaus, osaksi rikkoutunut.

12. Vainajalle toimitetaan kuolinuhri. Laulaja esittää ylistyslaulun kielisoitinta näppäillen. Kreetalainen

sarkofagimaalaus Hagia Triadasta.