4 2012

HUOLTOUPSEERIHuoltoupseeriyhdistys r.y:n jäsenlehti

★Eurooppaa yhdistettiin tasan 200 vuotta sitten

★Elintarvike- huoltoa turvataan

TÄYTTÄ OLUTTA.

3

Kansikuva: Krimin sodassa kenttäki-rurgina toimineen Nikolay Pirogovin muistomerkki Tartossa. Tekijä: HendrixEesti (Wikipedia)Kuva: Risto Gabrielsson

ISSN 0355-2586AO-PAINO 2012

Teollisuuskatu 9, 50130 Mikkeli, www.ao-paino.fi

Tässä numerossa:

Sotilashallinnollisenaikakauslehden

perinteiden jatkaja

Huoltoupseeriyhdistys r.y:nJÄSENLEHTI

4/2012

PäätoimittajaEV evp Risto Gabrielsson

Kalevi 109 B – 350104 Tartto, Viro

risto_gabrielsson@hotmail.com

ToimittajatHans Gabrielsson

Luuvantie 6 B 4, 02620 Espoo040 952 3062

hans.gabrielsson@elisanet.fi

IlmoitusmarkkinointiJuha Halminen(09) 873 6944

juha.halminen@kolumbus.fi

Huoltoupseeriyhdistys r.y.ValtuuskuntaPj Harri Juhani KoponenVpj Heikki Härtsiä

HallitusPj EV Risto KosonenVpj KAPT res Caj Lövegren

JäsenetEVL Timo VilkkoEVL evp Matti PaasivaaraLTN res Hans GabrielssonEV Timo SaarinenKAPT res Olli HapponenMAJ Lauri RissanenMAJ Juha PontoMAJ Juha LemminkiOsoitteiden muutokset, jäsen-maksuja sekä jäsenrekisteriä koskevat tiedustelut ja laskutusasiat pyydetään lähettämään KIRJALLISESTI osoitteellaHuoltoupseeriyhdistys r.y./co Tarja TakalaSepäntie 15 A04300 TUUSULAtai sähköpostilla tarja.takala@pp.inet.fi

Kokousasiat, jäsenhakemukset ja aluetoimintaa koskevat tukipyynnötSihteeriKAPT Jere PerkiökangasMaanpuolustuskorkeakouluPL 7, 00861 HELSINKIjere.perkiokangas@mil.fi

Pääkirjoitus ................................................................................................................. 3Huoltoupseeriyhdistyksestä logistiikkaupseeriyhdistys ............................................. 4Joulu tulee kaikkina aikoina ...................................................................................... 5Valmiusharjoitus ”päivittäistavarahuolto-2012” ........................................................ 6–9Huoltoupseerit runsaslukuisena huoltovarmuusorganisaation Elintarvikehuoltosektorin valmiusseminaarissa ......................................................... 12–13Eurooppaa yhdistettiin tasan 200 vuotta siten, 1812 Napoleon marssi Venäjälle – Baltian merkitys sotaretken suuntaamisessa ............................. 14–22Euroopan valtapolitiikan polttopisteessä – logistiikka ratkaisijana Krimin sodassa 24–31Kaartilaiset Krimin sodassa ....................................................................................... 32Florence Nightingale Krimillä ..................................................................................... 33Viimeinen Opistoupseerien huollon linjojen jatkokurssi päätökseen Lahdessa 20.12.2012 .................................................................................................. 34Huollon kadettikurssi kansainvälisessä ympäristössä ............................................... 30–37Huoltoupseeriyhdistys ry:n syyskokous pidettiin Maanpuolustus- korkeakoululla 7.11.2012............................................................................................ 38–41Komentaja vaihtui Itä-Suomen huoltorykmentissä .................................................... 42–43Sattumia ..................................................................................................................... 44Kutsuja, ilmoituksia .................................................................................................... 46

Pitkin vuotta on ruoasta raportoitu laajas-ti mediassa. Taloussanomat otsikoi 30.7. Kauppareissu kallistuu – ja kohta tiedetään paljonko ja samaan aikaan Ihmiskunnan vil-jasiilossa vain murut jäljellä. Uusi Suomi otsikoi 25.7. Suomalaisen viljelijän kylmä aavistus ensi talvesta: ”Ruoka voi loppua” ja myöhemmin 7.8. Vakava ruokauhka Suo-messa – ”Eduskunta hätäkokoukseen”. Kauppalehti raportoi 13.8. G20 ja YK pitä-vät ruokakriisikokouksen ja Helsingin Sano-mat 23.8. Maailman ruokaturva on koetuk-sella. Muistissa on vielä hyvin, miten edellisen kerran 2007–2008, kun ruoan hinta nousi huomattavasti, useissa maissa syntyi va-kavia levottomuuksia ja mellakoita. Uusi ruokakriisi yhdistettynä aivan Euroopan naapurissa Afrikan mantereen ja Lähi-idän muista syistä johtuviin kriiseihin voi horjut-taa vakavasti alueiden muutenkin huteraa tasapainoa. Syitä ruokakriisiin on monia. Aasiassa suurten valtioiden elintaso on noussut ko-histen, uusi kasvava keskiluokka ei suos-tu tyytymään pelkkiin riisiannoksiin. Lihan kysyntä ja kulutus on ollut voimakkaassa kasvussa. Öljyn hinnan kohoaminen vaikut-taa lannoitteiden ja kuljetusten hintaan. On hyvä muistaa, että tuonnin ja viennin osalta Suomi on ”saari”, yli 90 % kaikesta kulkee merirahtina. Biopolttoaineiden lisääntyvällä käytöllä ei ole yksinomaan positiivisia seu-rauksia, sinne panostaminen on poissa ruo-katuotannosta. Ja tietysti viimeisenä, mutta ehkä merkittävimpänä, on ilmaston muutok-set; toisilla alueilla kiduttavia kuivuuskau-sia, toisilla rankkoja sade- ja tulvakausia. Tältäkään osin ennusteet eivät ole hyviä. Toimittaja Aileen Kwan mukaan ruoka-kriisin syynä on rajojen avaaminen ulkomai-sille tuotteille ja kotimaisen maatalouden laiminlyönti. Kansainvälisen valuuttarahas-ton ja Maailman kauppajärjestö WTO:n vaatimat rakennemuutosten ehdot ovat hä-

Onko ruokahuoltomme omavaraisuus turvattu?nen mukaansa olleet tuhoisia maiden omal-le elintarviketuotannolle ja vähentäneet niiden elintarviketuotannon omavaraisuutta. Kahtena viime vuosikymmenenä viljelijöil-le maksetut investointituet on lakkautettu, pienviljelijöitä ohjattiin suuntautumaan ko-timarkkinoiden sijaan kansainvälisille mark-kinoille ja markkinat avattiin ulkomaisille tuottajille. Tuki suunnattiin vientiin perus-elintarvikkeiden tuen sijaan. Tämän johdos-ta tuontituotteet ovat korvanneet monissa maissa paikallisesti tuotetut elintarvikkeet viimeisten 20 vuoden aikana.(Lähde: Wiki-pedia – Aileen Kwa: Köyhien maiden ruo-kakriisi on tietoisen kehityksen tulos, Hel-singin Sanomat 6.6.2008) Onko oma maamme turvattu yleiseuroop-palaisen tai yleismaailmallisen kriisin va-ralta? Kun meriliikenteemme on uhattuna tai estettynä? Yhteiskuntarakenteemme on muuttunut viime vuosisadalla voimakkaasti maatalousyhteiskunnasta teolliseen ja nyt olemme matkalla globaaliksi tietoyhteiskun-naksi. Suurin poru tuntuu olevan, saamme-ko ”synnytettyä uuden Nokian tai lukuisia pikku-Nokioita”. Tietotekniikan palvonnassa, niin tärke-ää kuin se onkin maallemme, maanläheis-tä ruokahuoltoa ja sen turvaamista ei saa unohtaa. Siinä Huoltovarmuusorganisaation Elintarvikehuoltosektorin poolit, joista täs-säkin lehdessä raportoidaan, tekevät arvo-kasta työtä. Yhteistyön on oltava kaikkien toimijoiden kesken, niin puolustusvoimien kuin elinkeinoelämänkin, laajaa ja syvää.

Tulevaisuuden haasteista huolimatta Huol-toupseeri toivottaa kaikille lukijoilleen

Rauhallista Joulua ja toiveikkaista Uutta Vuotta 2013!

4

Huoltoupseeriyhdistyksestä logistiikkaupseeriyhdistys

sen sotilaan tarpeet varustuksen, muonituksen, lääkin-tähuollon ja henkilökohtaisen hygienian osalta. On jär-jestettävä logistinen tuki ajasta, paikasta ja tilanteesta riippumatta. Tämä edellyttää kenraali Grandelia lainatak-seni koko ”välineen tuntemusta”; oman kenttähuollon, keskitetyn logistiikan ja elinkeinoelämän sekä teollisuu-den osalta – Logistiikan osaamista. Huoltoupseeriyhdistys on perinteisesti yhdistänyt, etu-päässä maavoimien, huollon aktiivi- ja reserviupseerit yhteen saman katon alle. Sitä vastoin materiaalihan-kinnoissa tai ilma- ja merivoimissa palvelevat upseerit ja erikoisupseerit ovat vähän vierastaneet huolto-sanan alla tapahtunutta toimintaa. Tämä on ymmärrettävää, koska vain noin kymmenisen vuotta huoltoon ovat kuu-luneet materiaalialan toiminnot ja kunnossapito. Huolto on koettu vähän byrokraattiseksi, vanhahtavaksi ja sup-peaksi käsitteeksi. Logistiikka sitä vastoin koetaan myönteisenä, nykyaikai-sena ja tärkeänä asiana. Sen edellytetään olevan aina mukana kun tehdään tärkeitä päätöksiä ja linjauksia. Logistiikka yhdistää hankkeet, hankinnan, ylläpidon ja strategian toisiinsa. Nuorten aktiivi- ja reserviupseerei-den käsitteistössä sillä on selkeästi positiivinen imago.

Arvoisa jäsenistö

Joulun valmisteluja tehdessä on hyvä makustella ajatus-ta logistiikasta ja huollosta. Kumpi käsitteistä on laaja-alaisempi ja kumman ymmärrystä nyt tarvitaan. Tähän meillä on valmiina Suomen paras, yli tuhannen logistiik-ka- ja huoltoupseerin edustava yhdistys ja sen jäsenistö. Toivotan hyvää vuoden vaihdetta ajan hengessä: Uudis-tuva maanpuolustus, uudistuva logistiikka ja uudistuva Huoltoupseeriyhdistys!

Hyvät Lukijat

Aloitan tämänkertaisen katsauksen yllä olevalla ajatuk-sella. Keskustelu perinteisen Huoltoupseeriyhdistyksen nimenmuutoksesta on lähtenyt elämään yhdistyksen toimintaa edelleen kehitettäessä. Kehitystarpeisiin vai-kuttavat merkittävästi käynnissä oleva puolustusvoima-uudistus ja puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän kehittäminen. Uudistuksen suurimpia tuloksia tulee ole-maan vuoden 2015 alusta käynnistyvä Puolustusvoi-mien logistiikkalaitos. Tämä kuitenkin sillä varauksella, että sellainen virallisesti päätetään perustaa. Valmiste-lut ovat kuitenkin hyvässä vahdissa. Pelkkä nimen muuttaminen ei sinällään tuo uutta virtaa yhdistykseemme. Olennaista on edelleen kehittää toimin-taa siten, että jäsen kokee saavansa vastinetta jäsenmak-suilleen. Yhdistyksemme tulee innostaa maanpuolustusta tukevan logistiikan kehittämiseen ja alan kehityksen seu-rantaan. Sen tulisi innostaa myös aktiivisuuteen yhdistyk-sen tapahtumissa, lehdessä, hallituksessa ja valtuuskun-nassa. Logistiikkaa käsittävien seminaarien järjestäminen vaikuttaa olevan eräs keino aktivoida jäsenkuntaa. Puolustusvoimauudistuksen keskeinen tavoite on saada aikaan sellaisia rakenteellisia muutoksia, että vuoden 2015 aikana päästään takaisin vuoden 2010 toiminnan tasolle. Tämä tarkoittaa lähinnä koulutuksen volyymiä, näkyvämpänä kertausharjoitukset. Tämän ohella monen alan toiminta kehittyy ja uudistuu. Näkyvänä on poik-keusolojen joukkojen, toimintatapojen ja taktiikan uu-distaminen. Käyttöön tulee uutta sotavarustusta, joilla korvataan vanhenevaa suorituskykyä tai käytöstä koko-naan poistuvat välineet kuten jalkaväkimiinat. Puolustusvoimauudistuksen keskitetyssä logistiikassa tavoitteisiin pääseminen ei onnistu pelkästään toiminto-ja karsimalla, henkilöstöä vähentämällä tai ulkoistamal-la. Olennaista on pysyvästi tehostaa toimintaa. Nykyis-tä selkeämmin jo päätösvaiheessa on ymmärrettävä kustannusrakenteiden muodostuminen ja hankintojen vaikutus 20–30 vuoden aikaisiin elinjaksokustannuksiin. Toiminnan volyymit tulee mitoittaa valmiusvaatimuksiin nähden optimoimalla kalustokäyttöaste ja palvelutaso vastaamaan resursseja. Lähtökohdissaan uuden ra-kentaminen on mahdollista vain luopumalla vanhasta resurssien supistuessa. Ulkoa tuotetuissa palveluhan-kinnoissa on päästävä tasolle, jossa palveluntuottajat tehostavat kokonaistoimintaa. Etenkin tietyissä ulkoa ostetuissa johtamisjärjestelmäalan palvelujen laadus-sa ja luotettavuudessa on edelleen kehitettävää. Tähän kaikkeen auttaa kokonaislogistiikan ymmärtäminen, so-pimusosaaminen ja tavoitteellinen johtaminen. Puolustusvoimien logistiikkalaitoksella tulee olemaan keskitetty vastuu puolustusvoimien materiaalisen suori-tuskyvyn ja joukkojen toimintakyvyn ylläpidosta. Laitos mahdollistaa kumppanuussopimuksin ja omalla palve-lutuotannolla joukkojen toiminnan kaikissa tilanteissa. Toiminnan lähtökohtana on täyttää joukkojen ja yksitäi-

5

Joululla on ihmeellinen voima koota ajatuksia kaikkina aikoina. Joulua on vietetty hyvinvoinnin aikoina yhtä hyvin kuin sota-aikoina rintamalla ja kodeissa. Nyt jou-luun valmistautumistamme leimaa epävarmuus talou-desta ja tulevaisuudesta. Siksi joulun ilosanoma toivos-ta ja rauhasta on erityisen kaivattu. Joulun viettoon liittyy lahjojen antaminen. Toisen ihmi-sen muistaminen on kaunis ele ja kiitollisuuden osoi-tus. Joskus lahjat ja niiden rahallinen arvo saavat lii-ankin suuren merkityksen. Kaupat avaavat entistä run-saammat jouluosastonsa aina varhaisemmin odottaen myynnin kasvua. Monet pohtivat sitä, miten joulun käy taloudellisesti niukkoina aikoina. Jääkö joulu tulematta, jos lahjojen määrä tai arvo vähenevät? Ainakin lasten on tärkeää saada omat lahjakääreensä. Ajattelen, että ulkoisesti hieman niukempi joulu voi jopa kasvattaa joulun sisäis-tä merkitystä. Joulu on itsessään lahja. Tämän lehden lukijat, huoltoupseerit, huolehditte siitä, että materiaalit ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Teidän varassanne on kriisiaikoina, että joukot saavat tarvitsemansa elämän pitimiksi ja tehtävän suorittami-seksi. Joskus joudutaan tyytymään vähään, siihen mitä on saatavilla. Ensimmäinen joulu oli niukkaakin niukempi. Suurvallan mahtikäsky oli pakottanut pienen perheen tien pääl-le, ilman tietoa yöpaikasta. Lapsen synnytys lähestyi. Eläinsuoja tarjosi turvan synnyttävälle äidille ja syöttö-kaukalo nukkumasijan lapselle. Yötyössä valvoneet paimenet kuulivat enkelin viestin suuresta ilosta kaikelle kansalle: teille on syntynyt Va-pahtaja!

Joulu tulee kaikkina aikoina

Jouluvalmistelut ovat tärkeitä, mutta eivät välttämättö-miä joulun ytimen kannalta. Joulu tulee lahjana. Kaikki on jo valmistettu. Joulun lapsi Jeesus tulee lahjaksi – kuormien kantajaksi ja hyvän omantunnon tuojaksi – jokaiseen kotiin, elämän arkeen ja sydämeen, missä hänelle on tilaa. Jumalan rakkaus, seimen lapsen su-loisuus, hellyttävät myös ihmiset rakastamaan toisiaan. Siksi lahjojakin annetaan. Vuosisatoja suosituimpana säilynyt jouluvirsi ”Enkeli taivaan” käy läpi joulun sanoman. Se sisältää myös ru-kouksen: ”Ah Herrani mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein. Mua älä hylkää tuskassa, vaan vahvista ain uskossa.” Joillekin voi olla vaikea uskoa seimen Vapah-tajaan. Mutta uskokin on lahjaa, jota saa toivoa kaikki-en lahjojen antajalta, Jumalalta.

Toivotan kaikille tämän lehden lukijoille ja heidän lähei-silleen rauhallista joulua sekä siunausta alkavalle vuo-delle 2013.

Pekka Särkiö, kenttäpiispa

6

Näyttää ilmeiseltä, että erilaiset äärisääilmiöt ovat lisääntymässä. Myrskyt, laaja-alaiset ja pitkäkes-toisetkin rankkasateet ja niiden seurauksena syntyvät tulvatilan-teet sekä lumimyrskyt voivat ai-kaansaada pitkälle kehittyneessä, häiriöttömästä energian saata-vuudesta ja jakelusta, luotetta-vasti toimivista tietoverkoista ja – järjestelmistä sekä tehokkaasta logistiikasta täysin riippuvaisessa yhteiskunnassa vakavia häiriöitä.

Viime vuosien aikana tapahtuneet, ta-vallisimmin myrskyjen seurauksena syntyneet laajatkin sähkökatkot ovat nostaneet esiin tarpeen tehostaa va-rautumista myös erilaisten kansalaisten kannalta tärkeiden peruspalvelujen var-mistamiseksi. Yhtenä keskeisenä alu-eena on päivittäistavarahuolto. Vuoden 2011 lopulla perättäiset myrskyrintamat – Tapani ja Hannu – aiheuttivat selkeästi ongelmia myös päivittäistavarahuollolle. Tavallisimmin ongelmat ovat seurausta sähköjen katkeamisesta. Sähköttömyys pakottaa myymälöiden sulkemiseen. Toi-saalta sähkökatkot vaikeuttavat tietolii-kennettä, mikä sekin aiheuttaa ongelmia päivittäistavaroiden tilaus-toimitusket-juun. Sähkökatkojen seurauksena syntyy hyvin usein vesihuoltoon sekä kylmäsäi-lytykseen liittyviä ongelmia, jotka puo-lestaan haittaavat koko elintarvikeketjun toimintaa alkutuotannosta suurkeittiöihin ja kotitalouksiin saakka.

Valmiusharjoitus ”päivittäistavarahuolto-2012”

Mitä on päivittäistavarahuolto?

Sota-aikaan ja sen välittömään jälkiti-laan liittyneestä käsitteestä kansanhuol-to muotoutui vähitellen käsite päivit-täistavarahuolto. Kun kansanhuolto oli laaja-alainen, niin päivittäistavarahuollon käsitealaan katsottiin aluksi kuuluvan pääasiassa elintarvikkeita. Hyvin pitkäl-le lähdettiin edelleen kuitenkin siitä, että myös päivittäistavarahuollon varautumi-nen kohdistui poikkeusolojen tilanteisiin. Yhteiskunnan turvallisuusstrategian 2010 mukaan päivittäistavarahuollon vai-keutuminen voi liittyä myös normaalio-lojen uhkamalleihin. Lisäksi on ilmeistä, että erilaisiin vakaviin häiriötilanteisiin saattaa liittyä kasvavaa tarvetta myös joukkoruokailulle. Näin ollen päivittäis-tavarahuollon käsitettä on ollut syytä tarkentaa siten, että se kattaa normaali-olojen vakavat häiriötilanteet, ja että se sisältää myös joukkoruokailun.

Päivittäistavarahuoltoa on harjoiteltava

Huoltovarmuusorganisaation elintarvi-kehuoltosektorin poolien ja Itä-Suomen aluehallintoviraston sekä Pieksämäen kaupungin yhteinen valmiusharjoitus ”Päi-vittäistavarahuolto-2012” toteutettiin Piek-sämäellä 23.–24.5.2012. Harjoituspaikka-na oli Hotelli Savonsolmu. Harjoitukseen osallistui kaikkiaan 59 henkilöä eri tahoilta julkishallinnosta, elinkeinoelämästä ja eri järjestöistä. Harjoitus liittyi kaksivuotiseen

2011–2012 päivittäistavarahuollon aluepoo-limallin pilotointiin kahden aluehallintovi-raston – Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastot – alueella. Harjoituksen tavoitteina tuli kartoittaa eri ratkaisumalleja ja toimenpiteitä tur-vattaessa päivittäistavarahuolto (joukko-ruokailu ml.) kuntatasolla häiriötilanteissa, selvittää päivittäistavarahuollon järjestelyi-hin liittyvien eri tahojen vastuita ja tar-vittavaa yhteistoimintaa sekä tilanteen hallinnassa tarvittavaa päätöksentekoa ja viestintää. Edelleen tuli arvioida aluepoo-lin roolia ja mahdollisuuksia tukea alue-hallintoviranomaisia päivittäistavarahuollon varautumisessa (suunnittelu, valmistelu, toteutus) ja tuottaa perusteita päivittäista-varahuoltoon liittyvälle ohjeistukselle. Harjoituksen suunnittelusta ja valmis-telusta vastasi työryhmä, johon kuului edustajia seuraavilta eri tahoilta: Itä-Suomen aluehallintovirasto, Pieksämä-en kaupunki, huoltovarmuusorganisaa-tion elintarvikehuoltosektorin poolit, In-exPartners Oy, Keslog Oy, Kespro Oy, MTK Etelä-Savo ja puolustusvoimat.

Harjoitustilanne

Harjoituksessa tarkasteltavan häiriöti-lanteen laatimisessa lähdettiin peruspe-riaatteista, että tilanteen tuli perustua yhdelle tai useammalle Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2010:n määrittä-mistä uhkamalleista, tilanteen tuli olla normaaliolojen vakava häiriötilanne ja ti-lanteen tuli olla mahdollinen.

Valmiuspäällikkö Viljo HolopainenHuoltovarmuusorganisaatioElintarvikehuoltosektorin poolit

7

Harjoitustilanteen lähtökohdaksi otet-tiin skenaario, jossa tarkasteltiin harjoi-tusajankohtaa (toukokuun loppupuoli), edeltänyt talvi oli ollut erittäin runsaslu-minen ja lumen kosteuspitoisuus hyvin korkea, kevät eteni hitaasti ja lumien sulaminen pääsi käyntiin erittäin myö-hään (kovia yöpakkasia jatkuu pitkälle kevääseen). Lumien sulaminen tapahtui sitten nopeasti (voimakkaasti lauhtuva ilma ja erittäin runsaat vesisateet), syn-tyi voimakkaita tulvia, joiden seuraukse-na ilmeni ongelmia liikenteessä, ener-giahuollossa sekä tietoliikenteessä. Suursäätila purki sitten Itä-Euroopas-sa jo pitkään jatkuneen helteen synnyt-tämää erittäin lämmintä ilmaa etelän – koillisen suunnalta ja ukkosmyrskyrinta-ma työntyi kaakosta Suomeen.

Ilmatieteen laitos antoi ennakkovaroi-tuksen myrskyrintamasta ja pelastusvi-ranomaiset tarkensivat varoitusta alu-eellisesti. Pieksämäen alueella oli pari vuorokautta aikaa tehdä välittömiä va-rautumistoimenpiteitä. Myrskyrintama rankkoine sateineen eteni ennustetulla tavalla aiheuttaen Kymenlaakso – Ete-lä-Savo – Keski-Suomi -alueella suurta vahinkoa, seurauksena mm. laajoja säh-kökatkoksia, tietoliikenteen häiriöitä ja liikenteellisiä ongelmia. Harjoitustilanne laadittiin siten, että ke-vään tulvien aiheuttamia vaurioita ei ehditä kunnostaa vaiheessa, jolloin myrskyrinta-ma aikaansaa uusia vakavia häiriöitä toi-mintaan. Lisäksi tilanne laadittiin niin, että myrskyrintamasta saadaan ennakkovaroi-tus paria vuorokautta ennen kuin se saa-vuttaa Pieksämäen alueen. Tällä haluttiin selvittää mahdollisuuksia toteuttaa varau-tumistoimia suhteellisen lyhyessä ajassa.

Harjoituksen toisessa vaiheessa myrskyrintaman saavutettua Pieksämä-en alueen tilanne oli seuraavakaltainen. Liikkeet (päivittäistavarakauppa ml.) ovat joutuneet sulkemaan ovensa sähköjen katkeamisen ja osin myös tulvavesien ai-heuttamien ongelmien takia, huoltoase-mien toiminta on keskeytynyt samasta syystä; myöskään sähköiset korttimak-sujärjestelmät eivät toimineet. Edelleen tietoverkkoyhteydet eivät toimineet, sähköyhtiöistä arvioitiin, että ongelmat sähkönjakelussa saattoivat kestää useita vuorokausia myös keskustaajama-alueil-la; muuntajavikojen korjaaminen arvioi-tiin kestävän vähintään useita vuorokau-sia; haja-asutusalueella oli syytä varau-tua joka tapauksessa viikon tai jopa sitä pitempäänkin sähkökatkokseen.

Myrsky oli kaatanut puita laajoilta alueilta; tuhojen koko laajuuden selvit-tämisen arvioitiin vievän runsaasti aikaa jo pelkästään puhelinyhteyksien toimin-tahäiriöiden takia Etelä-Savon pelastus-laitos oli keskittänyt kaiken käytössä olevan kapasiteetin aluksi salaman sy-tyttämien kohteiden sammuttamiseen sekä kaikkein kriittisimpien kohteiden toiminnan edellyttämiin raivauksiin. Radio- ja TV-ohjelmavälitys toimi nor-maalisti 23.5. aamupäivällä olleen lyhy-en Mikkelin lähetinaseman toimivuutta koskeneen jälkeen.

Harjoituksen rakenne ja keskeiset johtopäätökset

Harjoitus oli luonteeltaan suunnittelu-harjoitus. Harjoitus rakentui lyhyiden alustusten ja tietoiskujen sekä ryhmätöiden poh-

jalle. Työryhmävaihe puolestaan jakautui kahteen osaan: toiminta ennakkovaroi-tuksen ja myrskyrintaman saapumisen välisenä aikana vaiheessa 1 ja myrskyn vaikutuksista toipuminen vaiheessa 2. Harjoituksessa käytettiin kuutta työ-ryhmää. Näistä yksi työryhmä oli Itä-Suomen aluehallinnon työryhmä ja yksi työryhmä rakentui Itä-Suomen päivit-täistavarahuollon aluepoolin rungolle. Yksi työryhmistä tarkasteli päätyönään viestinnällisiä asioita.

Työryhmäosuudessa I ratkottiin seuraavia kysymyksiä:

Miten tuo noin kahden vuorokauden aika ennakkovaroituksesta myrskyn saa-pumiseen voidaan hyödyntää? Millä eh-

doilla erilaisia toimenpiteitä voidaan to-teuttaa ja kuka niistä päättää? Millaista viestintää, keneltä ja miten toteutettuna tilanteen (ja siis erityisesti päivittäista-varahuollon osalta) hallinta edellyttää?

Työryhmäosuudessa II tarkasteltiin seuraavia asioita

Miten myrskyrintaman aiheuttamassa tilanteessa toimittaisiin? Millä ehdoilla erilaisia toimenpiteitä voidaan toteuttaa ja kuka niistä vastaa / päättää ja mil-laista viestintää, keneltä ja miten to-teutettuna tilanteen (ja siis erityisesti päivittäistavarahuollon osalta) hallinta edellyttää? Ryhmäkohtaisina erityisteemoina vaiheessa II olivat joukkoruokailun ka-pasiteetin kasvattaminen – sen mah-dollisuudet ja edellytykset? Pullotetun veden käyttö talousvesihuollon täyden-

”Käsitepolkua” viime sotien aikaisesta ja välittömästi sotaa seuranneeseen aikaan kuuluneesta kansanhuollosta päivittäistavarahuoltoon.

Käsitteestä kansanhuolto käsitteeseen päivittäistavarahuoltoKansanhuolto Päivittäistavarahuolto (kansanhuolto)

On osa poikkeusolojen elintarvikehuoltoa turvaavaajärjestelmää, jonka toiminnot kohdistuvat ensisijaisestiväestön toimeentulon kannalta tärkeiden päivittäistavaroidensaatavuuden turvaamiseen. Päivittäistavarahuolto onkriisiajan toimintaa, johon normaalioloissa varaudutaansuunnitelmin, kouluttamalla siihen varattua henkilökuntaasekä viranomaisten yhteisillä valmiusharjoituksilla.

On osa normaaliolojen vakavien häiriötilanteiden sekä poikkeusolojen elintarvikehuoltoa turvaavaajärjestelmää, jonka toiminnot kohdistuvat ensisijaisesti väestön toimeentulon kannalta tärkeidenpäivittäistavaroiden saatavuuden sekä joukkoruokailun toimintaedellytysten turvaamiseen.Päivittäistavarahuoltoon varaudutaan suunnitelmin, kouluttamalla siihen varattua henkilökuntaa sekäviranomaisten ja päivittäistavarahuoltoon liittyvien elinkeinoelämän ja järjestöjen toimijoiden yhteisillävalmiusharjoituksilla.

Päivittäistavarahuolto

Järjestetty toiminta kansantoimeentulon turvaamiseksipoikkeuksellisissa oloissa, jollointalouselämän säännöstely onvälttämätöntä (Nykysuomensanakirja, 3. painos, 1970)

8

täjänä sekä Päivittäistavaroiden (elintar-vikkeiden) tilapäisjakelu. Seuraavassa on esitetty eräitä harjoi-tuksen perusteella tehtyjä keskeisiä ha-vaintoja ja johtopäätöksiä.

Kunnan vastuu

Harjoituksen eri vaiheissa tuli useaan ot-teeseen esiin tarve selkeyttää kunnan vastuita päivittäistavarahuollon osalta (mi-hin saakka kunnan ensisijainen vastuu ulottuu?). Kunnan ensisijaisella vastuulla ovat sosiaali- ja terveyspalvelujen piirissä olevat asiakkaat (esim. terveyskeskuksen vuodeosaston potilaat, vanhainkodeissa ja palveluasumisen piirissä olevat henki-löt, kotipalvelun ja kotisairaanhoidon asi-akkaat) sekä kunnan tai kuntayhtymän koulujen ja oppilaitosten oppilaat ja opis-

misessa ja muussa toiminnassa. Eri toi-mialojen (hallintokuntien) varautumisen suunnittelussa tarvitaan hyvää koordinaa-tiota. Varautumisessa on syytä kartoittaa ainakin tärkeimpien toimenpiteiden toteu-tuksen edellyttämien päätösten tarvetta (toimenpide – päätös – matriisit). Tällä no-peutetaan tilannearvion perusteella pää-tettävien toimenpiteiden toteuttamista.

Ennakkovaroitusajan hyödynnettävyydestä varautumisessa

Lyhyen varoitusajan toimenpiteet painot-tuvat kaupungin perustoimintojen var-mistamiseen (mm. elintärkeiden kohtei-den varavoiman käyttövalmiuden, henki-löstön tavoitettavuuden ja johtamisval-miuden varmistaminen). Tiedottamisen

ukset tukkuihin. Näiden pikatilausten toteutus tulee sisällyttää varautumis-suunnitelmiin ja toimintamallia on myös tältä osin harjoiteltava. Jos on ennakoitavissa tilanne, jolloin sähkönjakelun häiriöt ovat todennäköi-siä, on suurkeittiöiden varautumistoi-missa otettava huomioon kylmäsäilytyk-seen mahdollisesti liittyvät muutokset. Pikatilauksissa on tällöin painotettava kuivatuotteita (niitä tuotteita, joiden säi-lytys ei edellytä kylmätiloja) ja muutoin säilyviä elintarvikkeita (säilykkeet jne.). Varautumiseen sisältyvät tällöin myös vaihtoehtoiset ruokasuunnitelmat (ruo-kalistat).

Viestintä korostuu

Viestinnälliset haasteet muodostuvat

kelijat. Nykyisen ohjeistuksen mukaisesti sosiaalihuollon valmiussuunnittelu kattaa myös ruokahuollon alueen. Sosiaalihuol-lon valmiussuunnitelmaan kuuluvat paitsi kunnan huollettavien muonitus ja muu huolenpito, niin myös erilaisissa huolto-tehtävissä olevien henkilöiden muonitus.

Osa varautumisen kokonaisuutta

Erilaisissa vakavissa häiriötilanteissa päivittäistavarahuollon osuus on tuskin ainoa varmistamista vaativa alue ja päi-vittäistavarahuolto tuskin koskaan on it-sessään primaari ongelmien aiheuttaja. Tavallisimmin päivittäistavarahuollon on-gelmat ovat seurausta häiriöistä, jotka vaikuttavat muutoinkin laajasti kunnan ja kuntalaisten toimintaan. Liittyminen laajaan kokonaisuuteen on syytä muistaa niin varautumisessa kuin häiriötilanteiden edellyttämässä johta-

sisältöjen ongelmallisuus korostuu (mitä tulee tiedottaa, missä hengessä, mitä voidaan tiedottaa, miten kuntalaiset rea-goivat). Ennakkovaroitusajan tiedottami-sessa tarvitaan yhteistoimintaa kunnan ja sen alueen päivittäistavarakaupan (kauppiaiden) kesken. Paikallisen tason varautumisessa laajemminkin kunnan yhteistoiminta elinkeinoelämän toimijoi-den ja myös eri järjestöjen kanssa on tärkeää. Tämä tulisi vakiinnuttaa osaksi varautumiskulttuuria ja sisällyttää myös varautumista koskevaan ohjeistukseen.

Suurkeittiöiden varautumisesta

Suurkeittiöiden toiminnasta vastaavien emäntien (tuotannonjohdosta vastaavat henkilöt) rooli muodostuu erittäin kes-keiseksi. Ongelmaksi nähtiin se, miten nämä henkilöt saavat tiedon siitä, koska on syytä toteuttaa esimerkiksi pikatila-

keskeisiksi, ja tähän osa-alueeseen on syytä panostaa niin varautumisessa kuin koulutuksessa ja tilanteiden hallin-nan harjoittelussakin. Tälläkin kohtaa on muistettava, että päivittäistavarahuoltoa koskeva viestintä on lähes poikkeukset-ta osa häiriötilanteen kokonaishallinnan edellyttämää viestintää (ongelmien ja viestintätarpeiden laaja-alaisuus). Hamstraaminen ja sen hallinta nouse-vat aina esiin tilanteissa, jolloin kuntalai-set näkevät erilaisten hyödykkeiden (täs-sä tapauksessa siis päivittäistavaroiden) saatavuuden kenties vaikeutuvan. Kotiva-ra ja kotitalouksien omatoiminen varau-tuminen edesauttavat tältä osin tilanteen hallintaa. Hamstraamista ei varmaankaan saada millään keinoin täysin eliminoitua, mutta tiedottamisella on tilanteen hallin-nan kannalta keskeinen merkitys. Myy-mälöiden kyky rajoittaa hamstraamista on tosiasiallisesti marginaalinen, eikä

Keskeisenä päivit-täistavarahuollon on-gelmien aiheuttajana oli laaja ja pitkäakes-toinen sähkökatko. Tässä sen vaikutus-vuot on esitetty eri tavoin myymälöiden ja suurkeittiöiden toi-mintaan.

Scaniapuolustusvoimien

palveluksessa

– maalla, merellä ja ilmavoimissa!

www.scania.fi

CV 90 -rynnäkköpanssarivaunu, Scania DI 16

Kaapelialus, pääkoneet 2 x Scania DI 16

Scania R 500 8x4

Scania G 480 8x2 -säiliöajoneuvo

Patria AMV, Scania DC 13

10

vastuuta hamstraamisen rajoittamisesta voida siirtää myymälöille.

Muita havaintoja

Henkilöstön käyttö erityisiin vakavi-en häiriötilanteiden ja poikkeusolojen muodostelmiin (mm. muonitusryhmät) on syytä suunnitella huolella. Tällöin on harkittava erityisesti sitä, mikä on tosi-asiallinen henkilöstön irrotettavuus näis-sä tilanteissa ja missä tehtävissä henki-löitä ensisijaisesti tarvitaan. Poikkeusjärjestelyihin elintarvikkeiden kuluttajajakelussa turvaudutaan vasta tilanteen vaikeutuessa pitkäaikaisesti (häiriön kestäessä useita vuorokausia – yli viikon) ja tilanteen ollessa laajalla alueella hankala. Kunnan kannalta en-sisijainen intressi on, että myymälät toimivat ja huolehtivat päivittäistavaroi-den kuluttajajakelusta, ja vasta ääritilan-teissa turvaudutaan erilaisiin poikkeus-järjestelyihin päivittäistavarajakelussa. Harjoituksessa ideoitiin poikkeusjärjes-telyjen varalta eräs malli tällaisen tila-päisjakelun toteuttamiseksi. Malli raken-

Kuntatason päivittäistavarahuollon varautumissuunnitelman tulee olla häi-riötilannejohtamista palveleva: keskei-set toimenpiteet ja kuinka ne toteu-tetaan (toimintakorttityyppinen koko-naisuus). Saattaa syntyä tarve kasvattaa kes-kuskeittiön kapasiteettia. On suunnitel-tava etukäteen, miten tuo kapasiteetin lisäys voidaan toteuttaa: missä tilan-teessa tarvitaan normaalien resurssien lisäksi ulkopuolista tukea ja mikä on tä-män tuen käyttöön saannin etenemis-portaikko? Päivittäistavarahuollossa on perin-teisesti keskitytty vain elintarvikkeisiin ja ruokahuoltoon. On syytä määritellä myös kotitalouksien ja suurtalouksi-en kannalta välttämättömät muut päi-vittäistavarat kuten hygieniatarvikkeet, paristot, tulitikut jne. Kotitalouksien omaehtoista varautumista ja kotivaran merkitystä on pidettävä entistä tehok-kaammin esillä. Puolustusvoimien mahdollisuudet erilaisen virka-avun antamiseen tulevat niukkenemaan puolustusvoimauudistuk-

tui vakiosisältöisille tuotekasseille, jotka voidaan koota valmiiksi jo tukkuliikkeen toimesta. Tilannekuvan kokoaminen ja ylläpito sekä jakaminen ovat tilanteen hallinnan kannalta tärkeää. Tähän tarvitaan myös elinkeinoelämän toimijoiden osuutta (mikä on tilanne päivittäistavaroiden saatavuuden, logistiikan toimivuuden, myymälöiden ja joukkoruokailupaikkojen toiminnan jne. suhteen ja miten tilanne tulee kehittymään).

sen (varuskuntaverkon ja alue-esikunta-rakenteen supistukset) sekä myös eräi-den materiaalipuutteiden myötä. Pelkkä kalustollinen apu (kenttäolosuhteisiin soveltuva keitinkalusto, ruoan kuljetus- ja jakelukalusto, vedenkuljetuskalusto, voimakoneet) ja sen hyödyntäminen edellyttää puolestaan sitä, että kaluston käytön hallitsevaa henkilöstöä on saata-vissa muualta. Tämän henkilöstön saa-tavuus on selvitettävä varautumissuun-nitelmia laadittaessa ja päivitettäessä.

Myös kotitalouksien omaehtoinen varautuminen on oleellista

Päivittäistavarahuollon varautumiseen liittyvää ajantasaista ohjeistusta val-mistellaan työ- ja elinkeinoministeriön ja Huoltovarmuuskeskuksen toimesta. Harjoituksella saatuja havaintoja tullaan hyödyntämään tässä työssä ja erityises-ti vaiheessa, jolloin paikallistason (kun-ta) ohjetta laaditaan. Varautumisessa alue- ja paikallistasolla tarvitaan tiivistä yhteistoimintaa julkishallinnon ja elinkei-noelämän toimijoiden sekä myös erilais-ten järjestöjen kesken. Päivittäistavarahuollon paikallistason varautumista tukee kotitalouksien oma-ehtoinen varautuminen. Edellä on use-aan kertaan todettu mm. kotivaran mer-kitys. Kotitalouksien omaehtoinen va-rautuminen on otettu mukaan nyt myös huoltovarmuusorganisaation toimintaan perustamalla KOVA -toimikunta (KOVA on lyhenne sanoista kotitalouksien omaehtoinen varautuminen). Toimikunta työskentelee osana elintarvikehuolto-sektoria.

Aivan lopuksi on syytä todeta, että Pieksämäen kaupungin henkilöstön tii-vis ja aktiivinen osallistuminen harjoi-tukseen kaupunginjohtaja Tapio Turusen johdolla oli esimerkillistä. Kaupunki ja sen harjoituksessa mukana olleet hen-kilöt saivat noista kahdesta päivästä mitä ilmeisimmin ajatuksia ja ideoita ei vain päivittäistavarahuollon vaan myös laajemmin varautumisen perusteiksi.

Asta-myrskyn tuhoa Sulkavan Kaipolan kylässä seututiellä 435. Aamulla 30.7. monet tieyhteydet Itä-Savossa olivat vielä poikki. Asta on ukkosmyrsky, joka iski Itä-savoon 30. heinäkuun vastaisena yönä 2010. Myrsky päätti ennätysmäisen hellekauden, jolloin telä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa mitattiin kaikkien aikojen huippulämpötiloja. Myrskyn aikana laskettiin yli 6 000 salamaa. Myrsky tuli erittäin rajuna ukonilmana, johon liittyi syöksyvirtauksia. Kova tuuli kaatoi metsää laajoilta alueilta Savonlinnassa, Sulkavalla, Rantasalmella ja Joroisissa. Etelä-Savon pelastuslaitoksen helikopterista tekemän kartoituksen mukaan voimakkainta tuho on ollut Sulkavalla, jossa kymmeniätuhansia puita kaatui. Rantasalmella tuulen nopeudeksi mitattiin korkeimmillaan 29 metriä sekunnissa. (Lähde: Wikipedia, Kuva: Isidorus Finn)

12

Huoltovarmuusorganisaation elin-tarvikehuoltosektoriin kuuluvien poolien (alkutuotantopooli, elin-tarviketeollisuuspooli sekä kaup-pa- ja jakelupooli) vuotuinen työ-päivän mittainen valmiussemi-naari pidettiin Helsingin Pasilassa 1.11.2012 vakuutusyhtiö Eteran auditoriossa. Poolien tehtävänä on tukea huoltovarmuuden kannalta kriit-tisten yritysten ja tuotantoyksi-köiden henkilöstöä varautumises-sa. Toisena keskeisenä tehtävänä on kehittää elinkeinoelämän toi-mijoiden (yritykset ja järjestöt) ja toimialan vastuuviranomaisten yhteistoimintaa erilaisiin vakaviin häiriötilanteisiin ja poikkeusoloi-hin varautumisessa. Näiden teh-tävien toteuttamisessa koulutus eri muodoissaan on hyvin keskei-sessä asemassa.

Elintarvikehuoltosektorin poolien vuo-tuiseen vakiomuotoiseen koulutustar-jontaan kuuluu kaksi hyvin erityyppistä tilaisuutta. Keväällä järjestetään päivän mittainen tilaisuus, jonka kohderyhmä-nä ovat yritysten ja toimialueiden va-rautumisen ja jatkuvuuden hallinnan vastuuhenkilöt – perinteisemmin valmi-uspäälliköt. Tässä tilaisuudessa keskity-tään puhtaasti erilaisiin käytännön toi-menpiteisiin ja ohjeistetaan yrityksissä ja toimialueilla tehtävän jatkuvuuden hallinnan kypsyysanalyysien vuosikier-ron toteutus.

Huoltoupseerit runsaslukuisena huolto-varmuusorganisaation elintarvike-

huoltosektorin valmiusseminaarissa

Valmiusseminaari ajoittuu puolestaan syyskauteen. Tämä tilaisuus on tarkoi-tettu edellistä laajemmalle kohderyh-mälle. Varautumisen vastuuhenkilöiden ohella tilaisuuteen kutsutaan mm. elin-tarvikehuoltosektorin ja poolitoimikun-tien jäsenet, viranomaistahojen edusta-jia alue- ja keskushallinnosta, poolisopi-musliittojen toimistojen henkilöstöä ja eri yhteistoimintatahojen edustajia. Se-minaarissa tarkastellaan laajemmin elin-tarvikehuoltoon liittyviä huoltovarmuu-dellisia asioita. Ohjelmaan sisällytetään usein myös yleisemmin turvallisuutta käsitteleviä alustuksia. Nyt toteutettuun seminaariin osallis-tui noin sata henkilöä huoltovarmuuden kannalta kriittisistä yrityksistä, poolien toimialan viranomaistahoilta sekä jär-jestöistä ja laitoksista. Paikalla oli myös runsaasti huoltoupseereita niin kuulijoi-na kuin luennoitsijoina. Pääesikunnan logistiikkaosastoa kuulijakunnassa edus-tivat mm. evl Aarne Veijalainen ja maj Olli Kansikas. Seminaarin johti rutinoituneeseen ja rauhalliseen tapaansa elintarvikehuol-tosektoriin kuuluvien poolien ja niiden taustaorganisaatioiden – Maa- ja met-sätaloustuottajain Keskusliitto MTK, Elintarviketeollisuusliitto ETL ja Päivit-täistavarakauppa PTY – ”ainut yhteinen työntekijä” valmiuspäällikkö, eversti evp Viljo Holopainen, jolle tilaisuus oli jo kahdeksas järjestyksessään. Seminaarin avasi elintarviketeollisuus-poolin johtaja, Elintarviketeollisuusliitto ry:n toimitusjohtaja Heikki Juutinen.

Hän valotti kuulijoille Suomen elintarvi-keteollisuuden nykytilaa ja sen kehitys-näkemyksiä. Hänen mukaansa elintarvi-keala on muutoksen kourissa, mutta on samalla myös kasvuala. Elintarviketuo-tannon bruttoarvo on noussut reilussa kymmenessä vuodessa 8,1 miljardista eurosta vuoteen 2011 mennessä 11,3 miljardiin euroon (lähde: ETL, Tilastokes-kus, Tullihallitus), joskin alan henkilös-tön määrä on supistunut samalla ajal-la lähes 10 000 henkilöllä ollen vuonna 2011 noin 32 500. Merkille pantavaa on, että elintarvike- ja juomateollisuudes-sa on tällä hetkellä varsin paljon pieniä sekä keskisuuria yrityksiä ja jopa 63,4 %:ssa toimipaikoista työskentelee alle 5 henkilöä. Alan haasteena on viennin kasvattaminen ja lähimarkkina-alueena pidetään Itämeren aluetta. Vuonna 2011 vienti oli arvoltaan 1,6 miljardia euroa ja tuonti puolestaan 4,0 miljardia euroa. Suomen merkittävimmät vientimaat oli-vat vuonna 2011 Venäjä (26,5 %), Ruotsi (16,3 %), Viro (8,8 %), Saksa (5,5), USA (3,5 %), Tanska (3,0 %) ja Norja (2,9 %). Tärkeimmät vientituotteet olivat juusto, alkoholijuomat, voi ja muut rasvat, ohra, sianliha, kaura, sokerikemian tuotteet (esim. ksylitoli), suklaa, kahvi, vehnä, makeiset ja jogurtti. Seminaarin muina aiheina olivat huol-tovarmuusorganisaation ajankohtaiset asiat (johtaja Anssi Lindgren/Huoltovar-muuskeskus), EU ja elintarvikehuolto-varmuus (johtaja Simo Tiainen/Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto ry), elintarvikehuolto ja tuontiriippuvuus

Teksti: Matti Paasivaara

13

(vanhempi tutkija Marja Knuuttila/Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), yrityksen riskienhallinta ja turvallisuus (päätoimittaja, eversti evp Martti Her-man Pisto/Turvallisuus & Riskienhallinta-lehti), elintarvikeketju ja biouhkat (ELL Mika Aho/Sotilaslääketieteen Keskus) ja jatkuvuudenhallinnan kypsyysanalyysin hyödyntäminen yrityksissä (erityisasian-tuntija Miikka Salonen/Huoltovarmuus-keskus). Valmiuspäällikkö Viljo Holopainen tote-si loppupuheenvuorossaan, että keskei-simpinä ensi vuoden tapahtumina ovat 29.–30.5.2013 Lahdessa järjestettävä valmiusharjoitus sekä 30.10.2013 pidet-

tävä valmiusseminaari. Valmiusharjoi-tuksen teemoina ovat kuljetukset ja nii-den kriittisyys elintarvikeketjussa sekä puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän kytkeytyminen elinkeinoelämän logisti-seen järjestelmään (erityisesti elintar-vikekuljetuksiin liittyvä osuus). Mukaan kaavaillut tahot ovat saaneet seminaarin jälkeen ennakkoinformaatiota harjoituk-sesta ja pyynnön nimetä omalta osal-taan harjoitukseen kutsuttavat henkilöt. Syksyn 2013 valmiusseminaarin sisältö täsmentyy ensi kesään mennessä.

Tilaisuuden avaaja elintarviketeolli-suuspoolin johtaja, Elintarviketeolli-suusliitto ry:n toimitusjohtaja Heikki Juutinen

Seminaarin vetäjä valmiuspäällikkö, eversti evp Viljo Holopainen

JoulutervehdysHuoltoupseereille!

14

Kirjoituksessa tarkastellaan Na-poleonin Grande Arméen hyök-käyksen Venäjälle 1812 logistisia näkökulmia, sekä niiden vaiku-tusta sotaretken suunnitteluun ja toteutukseen. Arvioitavana on myös Baltian alueen maantieteen ja väestöpohjan vaikutus sota-retken huoltotilanteeseen ja ope-raation toteutukseen. Logistiset seikat saattoivat vaikuttaa siihen, että sotaretki suunnattiin Liet-tuan kautta halki Venäjän itään Moskovaan, eikä pohjoisen Lat-vian, Viron ja Inkerinmaan kautta kulkevaa reittiä silloiseen pääkau-punkiin Pietariin. Ranskalaiset kohtasivat fyysisiä haasteita, kuten sääolosuhteet, pitkät välimatkat ja puutteellisen tieverkoston. Nämä eivät olleet ainoita tekijöitä, jotka aiheuttivat huollollista kitkaa. Ranskalais-ten huolto-organisaatiolta puut-tui ajanmukainen organisaatio ja johtamisjärjestelmä. Toiminta monikansallisten joukkojen ja urakoitsijoiden kanssa oli usein ongelmallista. Nämä kaikki vai-kuttivat silloiseen ennenkuulu-mattomaan yritykseen huoltaa yli 600 000 miehen joukkoa laajoilla, primitiivisillä alueilla.

Kirjoituksessa tarkastellaan myös ve-näläisten logistiikkaa, erityisesti venä-läisten komentajan ja sotaministerin, kenraali (myöh. sotamarsalkka) Michael Barclay de Tolly’s toimintaa. De Tolly’n logistiikan ammatti- ja johtamistai-to kenties ratkaisivat eron venäläisten ja ranskalaisten menestymisen välillä, varsinkin kun otetaan huomioon venä-läisten taktillinen johtamistaito ja -kyky, joka tunnettiin tuolloin termillä “grand tactics“. Aikalaiset tarkkailijat ja myöhemmät historioitsijat pitivät sitä useimpien mui-den eurooppalaisten maiden käyttämää taktiikkaa huonompana. Artikkelissa tarkastellaan myös 1812 sotaretken huollon historiankirjoitusta ja sen vaikutusta nykyisen sotilaslogistii-kan teorioihin ja konsepteihin.

Eurooppaa yhdistettiin tasan 200 vuotta sitten, 1812 Napoleon marssi Venäjälle – Baltian merkitys sotaretken suuntaamisessaTeksti: Eric A. Sibul, PhD, Baltic Defence College

Eräs avainasia tarkasteltaessa soti-laslogistiikkaa, Baltian aluetta ja 1812 sotaretkeä on miksi Napoleon suuntasi hyökkäyksensä itään Moskovaan eikä pohjoiseen Venäjän pääkaupunki Pieta-riin. Ehkä vastaus piilee Baltian alueen maantieteellisissä erityispiirteissä.

Baltian alueen väestö ja maantiede

Jokaisessa Baltian provinssissa ylimmät johtajat olivat paljolti venäläisiä, ylimys-tö ja maanomistajat puolalaisia ja sak-salaisia. Suurin osa väestöä oli ei-venä-läisiä. Suomensukuiset virolaiset ja in-kerinmaalaiset asuttivat rannikkoalueita Suomen eteläpuolella sekä Peipsijärven ja Pietarin välillä. Latvialaiset ja liettualaiset olivat kielel-lisesti ja etnisesti läheistä sukua indo-balteille, kummatkaan eivät olleet slaa-veja. Puolalaiset olivat slaaveja, mutta selvästi eriäviä venäläisistä. Pohjoisessa väestö oli laajalti protestantteja, eteläs-sä taas katolisia. Baltian saksalaiset,

virolaiset ja latvialaiset olivat enimmäk-seen luterilaisia, liettualaiset ja puolalai-set taas katolisia. Baltian saksalaiset olivat teutoniritari-en jälkeläisiä. Ritarit olivat valloittaneet Latvian ja Viron Pohjoisen Ristiretken aikaan. Näiden jäkeläiset muodostivat hallitsevan aristokratian ja maanomis-tajaluokan nykyisten Viron ja Latvian alueilla. Kun Viro ja Livonia olivat osa Ruotsin valtakuntaa 1600-luvulla, ruot-salaiset uudistukset uhkasivat baltian saksalaisten aristokraattisia etuoikeuk-sia. Heidän johtajansa Jakob Reinhold von Patkul juonitteli tsaari Pietari Suu-ren kanssa sodan aloittamisesta Ruot-sia vastaan 1700-luvulla. Von Patkulin ja Pietari Suuren sopimuksen mukaan bal-tian saksalaiset vannoisivat uskollisuutta tsaarin Venäjälle ja vastalahjaksi tsaari säilyttäisi baltian saksalaisten etuoikeu-det Virossa ja Latviassa. Suuressa Pohjan Sodassa 1700–1721 Viro ja Latvia liitettiin Venäjän valtakun-taan. Baltian saksalaiset muodostivat protestanttisen papiston sekä laajalti kauppiasluokan ja säilyttivät maanomis-tusoikeutensa Virossa ja Latviassa. Liettuasta tuli osa Venäjää Puolan kol-mannen jaon yhteydessä 1795, siihen saakka Puola ja Liettua olivat muodosta-neet kaksoismonarkian. Venäjän ja Ruot-sin välille syttyneen Kustaa III:n Sodan aikana ruotsalaisten maihinnousu-uhka herätti levottomuuksia Pohjois-Virossa. Virolaiset kätkivät mustaa ruutia metsiin ja ammuskelivat satunnaisesti venäläisiä ja saksalaisia virkamiehiä. Samanlaisia levottomuuksia sattui 1809, kun britit ja ruotsalaiset estivät pääsyn Baltian rannikkoalueille ja sul-kivat osan Venäjän laivastoa Paldiskiin. Brittiläinen laivasto-osasto käytti Muhun salmea tukikohtanaan operaatioissa Ve-näjää vastaan. Virolaiset ja latvialaiset kaipasivat “hyviä ruotsalaisaikoja“, kuten ne silloin tunnettiin. Anglo-ruotsalainen operaation vaikeutti ja osin esti myös paikallisen väestön kalastustoimen.1

Baltian väestön toimeentulo oli tuo-hon aikaan sidottu vesistöihin. Vistula, Nemunas ja Daugava joet olivat osa tärkeitä kauppareittejä, jotka jatkuivat kaakkoon Siestar- ja Dnestrjoille saak-

15

ka. Nämä suuret joet muodostivat yh-dysreitin Venäjän sydänmaan itäosiin, ne tarjosivat reitin Itämerelle, pääsyn Skandinaviaan ja Atlantille.Turvalliset sisämaan reitit johtivat Baltiasta aina etelään Mustalle Merelle. Kuten Flan-derikon, Baltian provinssit muodostivat yhden pääristeyspaikoista kaupalle ja armeijoiden liikkeille.2 Näille kauppareittien keskittymille, rannikolle ja jokien varsille, syntyi vuo-teen 1812 mennessä kukoistavia kau-punkeja kuten Riika, Tallinna (Reval), Tartto (Dorpat), Kuresaare (Arensburg), Narva, Liepaja (Libau), Kaunas ja Vilna. Alue oli tärkeä, koska se tuotti meren-kululle strategisesti tärkeitä materiaa-leja. Baltian metsissä kasvoi kookasta, suoraa metsää, jota voitiin käyttää lai-vojen köleihin ja mastoihin. Alue tuotti myös suuret määrät tervaa ja hamppua. Muita hyödykkeitä vientiin olivat pella-va, viljatuotteet ja tali. Merenkulun tar-vitsemien materiaalien tuottaminen teki Baltian kaupungeista ja satamista tär-keitä.3 Baltian kaupunkeja yhdistivät maan-tiet kauppaa ja sotaväen tarpeita varten. Tieverkosto oli tosin aika harva verrattu-na Länsi-Eurooppaan. Vaikka alueella ei ollut vuoristoja tai edes kovin korkeita mäkiä, tiheät metsät ja suoalueet kana-lisoivat maaliikettä kapeille väylille. Poh-joiseen ja itään, Inkerinmaata ja Venäjän pääkaupunkia Pietaria kohti mentäessä asutus oli harvempaa ja liikenneväylät olivat jopa entistä enemmän kanalisoi-tuja. Eräs englantilainen, joka kulki Tallin-nasta Pietariin tuohon aikaan, kirjoitti: “Se oli mitä kolkoin ajateltavissa ole-va matka. Yhtään kiinnostavaa paikkaa ei ole tien varrella, Narvaa lukuunotta-matta, joka on kaupunki jyrkillä kalkki-kivi mäillä ulottuen samannimisen joen kummallekin puolelle. Tällä alueella nuo-ri Kaarle XII saavutti suuren voiton Pie-tari Suuren kurittomasta sotajoukosta. Kyliä on harvassa, eikä suojaa asutuk-sesta ole moniin peninkulmiin.“4 Pietaria lähestyttäessä liike oli jopa vaikeampaa soiden, Itämeren ja sen il-maston takia. Toisen aikalaismatkusta-jan, saksalaisen de Lagny’n mukaan: “Maailman maista Venäjän ilmasto on mitä inhoittavin; ja Pietari on rakennettu alueelle, jossa ilmasto on hirmuisempi kuin missään muualla Venäjällä. Venäläi-set itsekin myöntävät tämän. Mikään ei kukoista eikä kasva siellä“5 Maastolla oli suuri merkitys kun Na-poleon suunnitteli sotaretkeä Venäjälle. Hilaire Belloc kirjoitti 1915, että viisi suurta luonnon estettä oli olemassa, jotka ovat haitanneet armeijoiden liiket-tä. Ne olivat 1) Joki (joka ei koskaan ole ollut pysyvä este), 2) Metsä, 3) Vuo-ristoinen alue, 4) autiomaa ja 5) Suo-maa – näistä viidestä Belloc mainitsee suomaan selvästi tärkeimmäksi.6 Belloc piti Venäjän länsiosien soita syynä, joka muovasi Napoleonin koko 1812 sotaret-ken suunnitelmaa.7

Toinen tekijä, joka vaikutti Napoleonin suunnitelmiin 1812, oli Itämeri. Etenkin vuoden 1805 jälkeen ranskalaiset eivät

kyenneet tehokkaasti haastamaan Brit-tejä meren herruudesta tällä alueella. Horatio Nelsonin laivasto-osaston hyök-käys Tanskan laivastoa vastaan 1801 avasi salmet Britanian laivaston liikkeel-le. Se lopetti Euroopan pohjoisten valti-oiden liiton, joka oli pääasiassa Venäjän vaikutusvallan alaisena tarkoitettu torju-maan Britanian vaikutusvaltaa alueella ja voimistamaan neutraalien osapuolien oikeuksia vapaaseen merenkulkukaup-paan.8

Vuonna 1808 Britannia lähetti amiraa-li James de Saumarez’in johdolla voi-makkaan laivasto-osaston Itämerelle. Se toimi yhteistyössä Ruotsin kanssa ja sulki Venäjän laivaston satamiinsa. 1812 Venäjä kääntyi Ranskaa vastaan ja de Saumarez’in laivasto-osasto esti ranskalaisten pääsyn Itämerelle.Tämä muistutti tilannetta vuonna 1799, jolloin Brittien meriherruus pakotti Napoleonin maareiteille matkalla Egyptistä Syyriaan. Britannian kuninkaallinen laivasto esti Ranskan laivaston tuen Napoleonille ja tuki sen siijaan ottomaaniliittolaisiaan Acren piirityksen aikana Syyriassa.9

Koska laivasto ei kyennyt tukemaan Napoleonin Grande Arméen 614 000 miestä ja 200 000 eläintä (hevosia ja ve-tohärkiä) sekä noin 25 000 kulkuneuvoa, turvauduttiin pääsiassa itä–länsisuunnis-sa virtaaviin suuriin jokiin. Sotaretken alussa ranskalaisilla oli valmiina kaksi laivasto-osastoa, joilla kummallakin oli 100 jokialusta kuljettamaan täydennys-materiaalia Tilsitistä Kaunasiin Nemu-nas-jokea pitkin.10 Koska valtavat määrät rehua, jota tarvittiin hevosiille ja härille, oli vaikeaa kuljettaa pitkiä matkoja, maahanhyökkä-

ys ajoitettiin ajankohtaan, jolloin Venäjän pelloilla ruohosato olisi rehevimmillään.Täydennystä piti kerättämän marssin aikana, maan uskottiin olevan viljava – hevosia, vankkureita ja kaikenlaisia hyödykkeitä piti hankkiman.11 Kenraali Philippe de Sigur kuvaa valtavaa rehun tarvetta: “Ratsuväkemme otti sekä tuo-reen ruohon että talojen olkikatot ruok-kiakseen hevoset.“12 Tarve edetä kohti viljavia maita, riip-puvuus jokikuljetuksista ja laivaston tuen puute Itämerellä pakotti Grande Arméen itä-länsisuuntaan. Lisäksi Bal-tian alueen kulkua rajoittava maasto ei mahdollistanut tämän kokoisen joukon liikettä pohjoiseen. Grande Arméen suunnatessa itään, se joutui tekemiseen ilmiön kanssa, jota Karl von Clausewitz kuvaa “Kitkak-si“ tai “voimaksi, joka tekee näennäi-sen helposta niin vaikeaa“.13 Nykyajan sotilasdoktriinien mukaan, jotka perus-tuvat Clausewitzin ideoille, kitka voi

Baltian provinssit ruotsalaiskaudella 1600-luvulla.Laatinut: Thomas Blomberg (Wikipedia)

16

olla ulkoista, jonka vihollinen, maasto tai sää aiheuttaa, tai se voi olla itse-aiheutettua, kuten selvästi määritetyt päämäärät, koordinaation puute, epä-selvät tai monimutkaiset suunnitelmat, monimutkaiset organisaatiot tai komen-tosuhteet.14 Ranskalaiset kärsivät ulkoi-sista ja itseaiheutetuista syistä.

Grande Arméen Logistiset “Kitkat“

Ulkoinen kitka, joka vaikutti Grande Ar-méen logistiikkaan, oli tietysti laajat alu-eet, suurten kehittyneiden asutuskes-kusten puute ja tiestön harvalukuisuus. Nämä tekijät tiedettiin jo ennalta – odottamaton tekijä sen sijaan oli Vilnan läpi virtaava Vilnia-joki, joka oli liian ma-tala ranskalaisten täydennysmateriaalia kuljettavien proomujen käyttöön. Kaksi viikkoa sotaretken alusta odottamatto-man kovat ukkosmyrskyt tulvittivat pel-toja ja teitä sekä aiheuttivat äkkinäisen lämpötilan laskun. Tiet tulivat hetteisik-si ja suuri määrä vankkureita ja kärryjä jouduttiin hylkäämään niiden juututtua toivottomasti mutaan.15

Vaikka tällaiset ulkoiset kitkatekijät olivat odotettavissa sen laatuisessa so-tilasoperaatiossa, tekivät itseaiheutetut kitkatekijät kenties Grande Arméelle niin vaikeaksi voittaa kohdatut ongel-mat. Vaikka ruokatarpeiden ja kuljetus-välineiden puutteet yhdistettiin yleisesti

pitkään sotaretken logistisiin vaikeuk-siin, pitää Yhdysvaltain Merijalkaväen everstiluutnantti George C. Thorpe on-gelmia organisaatiossa ja komentosuh-teissa pääsyynä materiaalisten puuttei-den sijasta. Hän on kirjoittanut teoksen “Pure Logistics“, jota pidetää modernin sotilaslogistiikan teorian perusteokse-na. Thorpen mukaan: “Kysymyksessä ei ollut riittävien ruokatarpeiden saanti, vaan epäonnistuminen joka johtui koor-dinaation puutteesta ainakin huollosta vastaavan päällikön, kuljetusten ja soti-laspoliisin välillä.“16

Aikaisemmilla sotaretkillä Napoleon luotti liikkesodankäyntiin (manööveriin) ja nopeuteen ja siihen, että kykeni val-taamaan materiaalia hyvin varustettuilta vastustajilta. Euroopan rikkailla sydän-mailla täydennysten paikalliset pakko-otot eivät olleet ongelma eivätkä ne rasittaneet ylenmääräisesti paikallista väestöä. Napoleoniin henkilöityi Ranskan ar-meijan nerokkuus ja sen johdosta joh-tajuus keskittyi suurelta osin häneen.17 Tämä johti liialliseen johtosuhteiden ja päätöksenteon keskittymiseen Grande

Mikhail Kutuzov Borodinon taistelussa (maa-laus Anatoly Pavlovich Shepelyuk 1906-1972), Venäjän Imperiumin sotamarsalkka. Napoleo-nin hyökättyä Venäjälle Barclay de Tolly’n valitsi viivytyksen ja poltetun maan taktiikan. Kenraalit ja muu sotaväki olivat kuitenkin tä-hän tyytymättömiä ja niin keisari Aleksanterin täytyi nimittää uusi kenraali de Tollyn tilalle. Oli vain yksi vaihtoehto; Kutuzov. Hän oli joukkojen keskuudessa niin suositti pääa-siassa siksi, että hän oli venäläinen, suurin osa muista tuolloin joukkoja komentaneista kenraaleista oli ulkomaalaisia. Kutuzov oli todistanut urheutensa taisteluissa, hän uskoi vahvasti venäläiseen ortodoksikirkkoon ja huolehti hyvin joukoistaan.

Borodinon taistelu (”Battle of Moscow, 7th September 1812”, 1822 by Louis Lejeune)

17

Arméessa. Thorpe:“Äärimmäisyys kes-kittämisessä Ranskan Armeijassa johti puutteelliseen aloitteellisuuteen alaisis-sa joukoissa“18 Vaikka Napoleonilla oli hyvin iso joukko esikuntaupseereita käytössään, melkein kaikki päätöksen-teko pienimissäkin asioissa riippui hä-nestä. Venäjän sotaretken aikana Napoleon ei ollut ainoastaan yli puolen miljoonan miehen vahvuisen armeijan komenta-ja, hän oli myös vastuussa koko Rans-kan valtion poliittisista ja strategisista murheista. Hän kirjoitti kirjeitä koskien armeijan käyttämien satuloiden laatua, paitojen näyte-eriä ja hintoja, unifor-muihin käytettyjen kankaiden laatua ja valmistusta, selkäreppujen sopivuutta, leivän laatua, merimiesten käyttöä so-tilaspalvelijoina ja hevosten hankintaa. Napoleon oli tekemisessä kaiken kans-sa, yksityiskohtien, joita alempien esi-kuntaupseerien olisi pitänyt hoitaa.19 Vaikka Napoleon kiinnitti huomionsa valtavaan määrään yksityiskohtia, erääl-lä laiminlyödyllä asialla oli kohtalokas vaikutius Grande Arméen organisaatiol-le; sotilaspoliisitoiminta oli jäänyt vaille

huomiota. 614 000 vahvuisesta armei-jasta noin 302 000 oli ranskalaisia, noin 190 000 saksalaisia, itävaltalaisia, preus-seja, hollantilaisia ja sveitsiläisiä, 90 000 liettualaisia ja puolalaisia ja noin 32 000 italialaisia, etelä-slaaveja (illyyrialaisia), espanjalaisia ja portugalilaisia. Useim-mat näistä joukoista taistelivat mitä suurinta urheutta osoittaen sotaretken eri vaiheissa, muttä tämän monikansal-lisen joukon kontrollointi ja kurissa pitä-minen oli valtava tehtävä. Pakko-otot siviiliväestöltä olivat ennal-ta odotettuja ja tarpeellisia, mutta niitä ei koordinoitu eikä kontrolloitu ylem-män sotilasjohdon, Grand Provost de Gendarmes ja Intendant-General, kes-ken. Monikansallisen joukon kotrollointi tuli koko ajan yhä ongelmaisemmaksi Claude Charles Aubry’n mukaan: “Ryös-tämistä tapahtui yhä useammin; liettu-alaisilta vietiin kaikki ja he alkoivat in-hoamaan joukkojamme, jotka tuhosivat kaiken.“21 Epäonnistuttuaan järjestyksen pitämisessä Liettuassa, liettualaiset

Napoleon Borodinon alueella (maalaus: Vasiliy Vasilyevich Vereshagin, 1897)

Borodinon taistelu, 7. Syyskuuta 1812 Mos-kovan lähistöllä. Se oli kaikkien Napoleonin sotien suurin taistelu. Kutuzov johti venäläi-siä tässä taistelussa. Ranskalaiset saivat kyl-lä vallattua tärkeitä kohtia alueelta, mutteivat kyenneet lyömään vetäytyviä venäläisiä. Näin Napoleon ei saavuttanut ratkaisutaisteluaan ja päätöstä sotaretkelle. Lähes kolmasosa Ranskan armeijasta menetettiin tappioina, kaatuneina tai haavoittuneina. Tällä kertaa ranskalaiset eivät lähteneet perinteiseen takaa-ajoon eikä Vanhaa Kaartia käytetty tiedusteluun. Näin Napoleon ei kyennyt ar-vioimaan venäläisten taistelukykyä. Venä-läistenkin tappiot olivat huomattavat, mutta he vaihtoivat tilaa (maata) aikaan. Näin he kykenivät täydentämään ja kouluttamaan uusia joukkoja laajoista reserveistään sodan jatkoa varten.

18

kääntyivät Grande Arméeta vastaan ja alkoivat tehdä iskuja sen täydennyskul-jetuksiin. Täydennysten ylläpito osoittautui kai-kissa suhteissa vaikeaksi ja se johtui paljolti taas koordinoinnin tai oikean ongelman tunnistamisen puuteesta. Upseereille sallittiin kuormahevosia ja kärryjä paljon enemmän, kuin mitä määräykset edellyttivät. Kuljetusvälinei-tä oli niin paljon, että Grande Armée toi runsaasti naisia mukanaan.23 Kuitenkin, kun Vilnia-joki havaittiin liian matalaksi ranskalaisten proomuille, yhä enemmän vankkureita ja kärryjä täytyi löytää käyttöön. De Segur’in mukaan: “Napoleon vihasi urakoitsijoita (tavaran toimittajia). Hän halusi, että (armeijan) hallinto järjestäisi kokoamisalueen liet-tualaisille vankkureille. Viisisataa kappa-letta koottiin; hän ei pitänyt siitä, mil-tä ne näyttivät. Sitten hän antoi luvan tehdä sopimuksen juutalaisten kanssa, jotka olivat ainoita oikeita kauppamie-hiä maassa; ja hankinnat, jotka olivat jääneet (ensin) Kowno’on (Kaunas), vih-doin saapuivat Vilnaan; mutta armeija oli jo lähtenyt sieltä.“24 Urakoitsijat (tavaran toimittajat) osoit-tautuivat kurittomiksi ja täydennysporras oli epäjärjestyksessä. Täydennyskolonni-en oli mahdotonta saavuttaa armeijan etujoukkoa, vaikka sitä yritettiinkin. Grande Arméen nopeus ja liikesodan-käynti (manööveri) oli huomattavasti vaikeutunut. Heinäkuussa 1812 kaksi venäläistä armeijaosastoa oli erossa toi-sistaan ja operatiivisesti huonosti sijoit-tuneita. Myöhempien historioitsijoiden

mukaan, jos Ranskan armeija olisi kyen-nyt liikkumaan normaalilla nopeudellaan, Pjotr Ivanovich Bagration’in johtama ar-meijaosasto olisi voitu eristää ja lyödä.25 Käsitettyään kuljetusten vakavat on-gelmat, Napoleon vihdoin delegoi vas-tuuta ja käski esikuntapäällikköään jär-jestämään yhden esikuntaupseerin, joka “sitoutuisi täysin organisoimaan yhteys-reittejä Vilkoviski’stä Kovno’on (Kaunas) ja Kovno’sta Vilnaan“.26 Tämä tapahtui viikkoja sotaretken aloituksen jälkeen “kun oli jo liian myöhäistä korjata va-hinkoa“.27 Venyneet ja harvat kulkureitit, puut-teellinen organisointi ja koordinaation puute vaikuttivat täydennysyksiköiden suorituskykyyn. Tiestön välityskyvyn puuteet johtuivat kenties siitä, että ra-kentajapioneerit epäonnistuivat täyt-tämään tai edes ennakoimaan tiestön kunnossapitovaatimuksia. Lääkintähuollon suorituskyky kärsi myös koordinoinnin puutteesta. Elo-kuussa 1812 Lubinon taistelun jälkeen Napoleon käski esikuntapäällikköään kirjoittamaan vastaavalle hallintovirka-miehelle (Intendant-General): “että, sairaankuljetus on huonosti hoidettu, on hämmästyttävää, että ei-len, kun etujoukko sai kosketuksen (vi-

Kenraali Peter Ivanovich Bag-ration (1765-1812) oli georgia-laisen kuninkaallisen perheen jälkeläinen.

Saltanovkan taistelu (ranskalaisittain Mogolev’in taistelu) käytiin 1812 ranskalaisten hyökätes-sä Venäjälle. Venäläisen 2. Armeijan, jota johti prinssi Pjotr Ivanovich Bagration, tarkoituksena oli liittyä Barclay de Tollyn johtamaan Venäjän armeijan pääosiin sen jälkeen, kun ranskalaiset olivat vallanneet Mogilevin. Bagration lähetti kenraali Rajevskin joukkoineen ranskalaisten Louis Nocolas Davout’in johtamaa 5. Divisioonaa vastaan. Davout oli ollut joukkoineen Bagrationin ja de Tollyn joukkojen välissä. Ranskalaisten vahvuus oli noin 28 000 miestä, mutta vain osa tästä sitoutui taisteluun. Venäläisiä oli noin 20 000 miestä. Davout’in onnistui torjua venäläisten hyökkäys näiden päättäväisyydestä huolimatta. Ranskalaiset käynnistivät vastahyökkäyksen ja ajoivat näitä takaa peninkulman verran. Bagration ei päässyt liittymään de Tollyn joukkoihin Vitbeskissä ja hänen oli vetäydyttävä Smolenskiin. Tässä taistelussa venäläiset menettivät arviolta 2 500–5 200 miestä (korkeampi arvio on ranskalainen) ja ranskal-aiset noin 1 000 miestä. 1808 Bagration oli Suomen Sodassa ylittänyt uhkarohkealla marssilla Suomenlahden ja vallannut Ahvenanmaan. Seuraavana vuonna hän taisteli turkkilaisia vastaan Rassowan ja Tataritzan taiteluissa.

Koko valtava katastrofi diagrammina – ylempi osoittaa miesmäärän vähenemistä sotaretken eri vaiheissa, alempi lämpöasteita. (Charles Minard, 1869)

19

holliseen – itseasiassa Lubinon taistelu)päämajan kirurgeja, joitain sairaankulje-tusajoneuvoja tai tyhjiä vankkureita ei lähetetty etuosaston luo evakuoimaan haavoittuneita? Eikä (lääkintä-)hallinnolla ole johtajaa.“28

Vaikka koordinaatio muiden tukiyksi-köiden ja taisteluyksiköiden välillä oli puutteellista, ylilääkäri Dominique-Jean Larrey’n kehittämät lääkintähuollon “lentävät ambulanssit“ tekivät tehokas-ta työtä. Kun muta ja sade puurouttivat huomattavasti armeijan liikettä, “lentä-vät ambulanssiyksiköt“, jotka olivat ke-veitä ja liikuntakykyisiä, voittivat muita huolto- ja tukiyksiköitä helpommin vai-keat olosuhteet. Näiden ambulanssien joustava käyttö mahdollistivat myös mo-net leikkaukset taistelukentillä Larrey’n käyttäessä niitä kaikkialla missä apua tarvittiin.29

Jos huolto- ja tukiyksiköiden riittävä kyky oli ongelma, oli ongelmia myös tiedustelutietojen keräämisessä ja jake-lussakin, Thorpe: “Napoleon oli tunnettu siitä, ettei hän potenut omantunnontuskia vakoilijoiden käytössä. Jos hän olisi nähnyt vaivaa käyttää niitä täällä, hyvin organisoituna, hänen tietonsa venäläisistä eivät olisi olleet niin vähäisiä ja hän olisi säästynyt

Tsaarin hallitus oli hiljan laatinut mit-takaavakartan (1 tuuma = 8 mailia eli 2,54 cm = 12,8 km), ja vaikka ranskalai-set olivat saaneet kopion tästä kartasta sitä ei yritetty jakaa Grande Arméelle. Vuoden 1812 puolivaiheilla marsalkka Louis-Nicolas d’Avout valitti, että hänellä oli vain seitsemän karttaa koko armeija-kunnalleen.

Sen sijaan, että karttoja olisi valmistet-tu Pariisissa ennen sotaretkeä, upsee-rit tekivät hätäisiä ja usein epätarkkoja luonnoksia kentällä. Useista yksityis-kohdista, kuten tienristeyksistä, kylistä ja metsistä, oli puutteita.31 Vuoden 1812 sotaretken logistinen kitka oli paljolti Grande Arméen itsensä aiheuttamaa. Myös venäläisten joukkojen ylintä joh-toa haittasi itseaiheutettu kitka.

Barclay de Tolly’n strategia

Sotamarsalkka Michael Andreas Barclay de Tollyn, aatelismies Livoniasta joka palveli Venäjän armeijan sotaministerinä ja ylipäällikkönä, piti myös kamppailla itseaiheutetun kitkan kanssa. De Tolly oli arvostettu koska hän ymmärsi hy-vin logistiikan merkityksen ja hän oli hyvä organisoija. Tätä taustaa vasten hän järjesti syvän vetäytymisen strate-gian, käyttäen aikaa ja tilaa venäläisten hyväksi korvatakseen puutteet mitä ve-näläisillä oli joukkojen määrän, liike- ja taktillisen kyvyn suhteen. Venäläiset luovuttivat tilaa voittaakseen aikaa. De Tolly oli suositellut sellaista “Fabian’in Strategiaa“ (nimetty rooma-laisen diktaattorin Quintus Fabius Ma-ximus Verrucosus’in mukaan), tsaarille jo niin aikaisin, kuin 1810. Perusidea oli saada ranskalaisten täydennysetäisyy-det venytettyä niin pitkiksi, että etene-minen muodostui vaikeaksi ja peräyty-minen mahdollisesti kalliiksi. Kuten mainittua, venäläinen hovi ai-heutti myös itseaiheutettua kitkaa de Tollylle. Hyväksytyn “Fabianin Strategi-an“ toteuttaminen osoittautui vaikeak-

monilta kalliita viivästyksiltä vaikeissa olosuhteissa. Osoittautui, että Ranskan tiedustelupalvelu ei ollut organisoitu te-hokkaaksi nopeaa tiedon keruuta, luoki-tusta, varmennusta ja jakelua varten.“30

Koko valtava katastrofi diagrammina – ylempi osoittaa miesmäärän vähenemistä sotaretken eri vaiheissa, alempi lämpöasteita. (Charles Minard, 1869)

Venäläisiä kasakoita. Nämä Venäjän arojen ratsastajat sopivat parhaiten tiedusteluun ja häiritsemään vihollisen sivustoja ja huoltoreittejä. Ne ottivat harvemmin osaa tavanomai-seen taisteluun. (Teoksesta “Life of Napoleon Bonaparte“, William M. Sloane, NY, tekijä: F. de Myrbach)

20

si Smolenskin kukistuttua. De Tollyn piti kamppailla vaikutusvaltaisten aris-tokraattien juonittelun kanssa. Aristo-kraatit halusivat käyttää tilannetta hy-väkseen edistääkseen omia poliittisia tavoitteitaan. Kukaan de Tollyn vastustajista ei kiis-tänyt hänen harkitsevaa tyyneyttään vaarassa ja lannistumatonta sisuaan. Tunti tunnilta hänen asemansa kävi tu-kalammaksi, kunnes tsaari vaihtoi hä-net ylipäällikkönä Mikhail Illarionovich Kutuzov’iin. De Tollyn onnistuneen stra-tegian johdosta hän sai kuitenkin huip-pukomentajuuden. Hän oli organisoinut hyvin ja venäläiset joukot olivat suhteel-lisen hyvässä kunnossa vastakohtana Grande Arméen katastrofaaliselle lopul-liselle vetäytymiselle Venäjältä.32

Venäläisten etenemisestä Krasnoin taistelun jälkeen marraskuussa 1812 Kutuzov raportoi: “hän olisi pysähtynyt heti, jos leipä ja brandy olisisivat loppu-neet“33 Vastakohtana sotahistorioitsija Theodore A. Dodge toteaa Napoleonis-ta: “Sekä Espanjassa että Venäjällä kei-

sarin karttastrategia ole täydellistä, mut-ta hänen logistiikaltaan puuttui voittoon tarvittava laatu“34

Johtopäätöksiä ja näkökulmia

Napoleonin sotaretkestä Venäjälle on kolme tapaustutkimusta (Case Study) Yhdysvaltain merijalkaväen everstiluut-nantti Cyrus Thorpen kirjassa “Pure Lo-gistics: The Science of War Preparati-on“, joka julkaistiin vuonna 1917. Tämä kirja on merkittävä, koska siinä on en-simmäisiä yrityksiä kehittää modernin sotilaslogistiikan teorioita ja periaatteita. Thorpen konsepti oli perustana Yhdys-valtain laivaston kontra-amiraali Henry Eccles’ille, jota myös pidetään moder-nin sotilaslogistiikan teorian uranuur-

Napoleon marsalkoineen arvioimassa tilan-netta vetäytymisen aikana (Vasily Vereshc-hagin 1842–1904).

Ranskalaisten vetäytymistä 1812 (Illarion Pria-nishnikov, 1840–1894). Napoleon Bonaparte oli historian suurimpia, ellei suurin, sotavoimien johtaja ja hänen armeijansa oli valloittanut suurimman osan Eurooppaa. Venäjällä hän epäonnistui ja syy Napoleonin tappioon on paljolti laskettu johtuneen Venäjän ankarasta talvesta. Se ei selitä kuitenkaan koko totuutta, ensimmäiset ankarat pakkaset tulivat vasta muutama viikko ennen Berezinan ylitystä. Nuori venäläinen husaari Denis Davydov kuvaa kasakoiden ja muiden ratsumiesten “lyömä-töntä parveilua“ jatkuvana ranskalaisosasto-jen häirintänä. He iskivät myös säälimättö-mästi ja jatkuvasti tuhoisin seurauksin Grande Arméen huoltoreiteille. Huomattava Napoleo-nin sotien historioitsija David Chandler kuvaa: “Kasakoiden ja yksittäisten joukkojen iskut tekivät enemmän haittaa keisarille kuin kaikki Pyhän Venäjän vakinaisten kenttäarmeijoiden ponnistukset.“Napoleon vetäytyy Venäjältä (Adolph Northen, 1828–1876)

21

tajana.35 Eccles kirjoittaessaan vuon-na 1950 antaa vaikutelmansa Thorpen työnmerkityksestä: “Jotkut sotaa opis-kelevet miettivät kuinka monta miljardia olisi voitu säästää (Yhdysvalloille) jos Thorpen ideoiden merkitys olisi täysin ymmärretty ennen vuotta 1941“36 Thorpen kestävä opetus on, että lo-gistiikka tuli järjestää yhteen johtoon aselajina sotatoimen vaatimusten ana-lysointia sekä yhteistyössä tapahtuvaa vaatimuksista päättämistä varten.Thorpe näki tarpeen vastuun delegoinnista sekä alaisten aloitteellisuuden mahdollistami-sesta. Thorpen mukaan: “ilman määrä-ys- ja vaikutusvaltaa alaiset, eteenkin huollon alalla, ottavat tavaksi turvautua johon kuhun, tuloksena se, että heitä täytyy aina patistaa“37 Tämä korreloi Auftragstaktik-konsep-tin, tai tehtäväkeskeisen Mission Com-mand -taktiikan kanssa, jonka Preussi kehitti 1800-luvulla laajalti Napoleonin

Napoleonin armeija leiriytyneenä vetäytymisen Ve-näjältä aikana 1812 (Vasily Vereshchagin 1842–1904). Majuri Faber du Faur (“Napoleonin mukana Venäjäl-lä“) kuvaa elämää Berezina-joen oikean (länsi) puole-sella rannalla: “Pakotettuina jättämään tulisijamme vaelsimme Zanivikin suuntaan. Saavuimme sinne pilkkopimeässä, paksija lumikinoksia oli joka puol-ella. Keisarillinen Päämaja oli siellä kuten kaartikin, paljon joukkoja sekä joukoistaan eksyneitä vaelteli-joita joita leiritulien loiste oli houkutellut. Kaikki talot olivat varattuja ja vasta huomattavin ponnistuksin ja kovalla etsinnällä löysimme oman henkilöstömme, upseerien ja miehistön, käyttöön ottaman talon. Meidän täytyi hakea polttopuita aseella uhaten ja asetuimme yöksi paksuun lumeen. Ruokaa ei ollut. Pian puhkesi taistelu – ei, kuten saattaisi olettaa, huonetiloista taloissa, vaan itse taloista: pakkasesta mielensä menettäneet sotilaat olivat kavunneet ta-lojen katoille ja alkaneet repiä taloista polttopuuta. Taloissa olijat taistelivat estääkseen tämän, mutta seuraavana aamuna Zaniviki oli hävinnyt, lukuisten leiritulien syömänä.“

Grande Armée ylittää Berezina-jokea (January Suchodolski, öljyväri, Poznanin Kansallismuseo). Berezinan taistelu oli 26. – 29.11.1812 ranskalaisten vetäytyessä ja ylittäessä Berezinaa (lähellä Borisovia Valko-Venäjällä) ja Mikhail Kutuzovin, Peter Witt-gensteinin ja amiraali Pavel Chichagovin johtamien venälästen armeijoiden hyökätessä. Taistelu päätty ratkaisemattomana. Ranskalaiset kärsivät suuria tappioita, mutta onnistuivat ylittämään joen. Siitä lähtien “Berezina“ on ranskan kielessä ollut syso-nyymi “katastroofille“. Suurin osa Grande Arméen rippeistä ylitti joen sen länsipuolelle 27.11. Ensin ylitys tapahtui kohtuullisen järjestelmällisesti, mutta tukketui ja muuttui yhä epäjärjestelmällisemmäksi päivän edetessä erityisesti joukoistaan eksyneiden harhailijoiden saapuessa paikalle. KapteeniFrancois Dumonceau kuvaa: “Useimmat armeijajoukkomme, kuten koko Keisarillinen Kaartikin, olivat jo ylittäneet joen. Vain osa varustustamme ja hevosvaljakoista oli jäljellä tullaksemme peräämme, mutta yksiköistään erilleen joutuneet joukkiot saapuivat ja tukkeuttivat ylikulun tunkemalla joka puolilta ja kaikkialle täyttä-en suuren osan alueesta ja kieltäytymällä antamasta meille meille tietä. Ponttooni- ja santarmiosastot, joita oli eri ylikulkupaikoilla, ponnistelivat kovasti hallitakseen joukkioita ja niiden tuloa. Tämä epäjär-jestyksessä oleva massa itsepintaisesti pyrki eteen-päin ja muodosti epämääräisen miehistä, hevosista ja vankkureista koostuvan kaaoksen, joka suureni melkein tukahtumispisteeseen saakka,työntyen jo-elle, missä useat hukkuivat – käyden siten läpi lukuisten edellisten ylitysten kaikkein tyrmistyttä-vimmät kauhunäkymät, mutta tällä kertaa paljon suuremmassa mittakaavassa...“ (Brett-James, A (1966) 1812: Eyewitness Accounts of Napoleon’s Defeat in Russia, MacMillan and Company Limited, London, pp 257–258)

22

sotien kokemusten perusteella. Yh-dysvallat, Iso-Britannia ja NATO ovat omaksuneet konseptin viime aikoina. Siinä komentaja kertoo alaisilleen mitä tehdä, muttei miten tehdä. Järjestelmä perustuu ajattelun yhdenmukaisuuteen ja luotettavuuteen, joka saavutetaan koulutuksella, opiskelulla ja käytännön kokemuksella. Tässä konseptissa armeija, joka ei ole riippuvainen ainoastaan yhdestä tai pie-nestä joukosta nerokkaita johtajia, kes-kiverto upseerin ja sotilaan toiminta on korkeatasoisempaa, organisaation on helpompi sopeutua uusiin olosuhteisiin tehden korjauspäätöksiä toiminnan ai-kana vaikka yleissuunnitelma olisi puut-teellinenkin. Toinen aikaa kestävä johtopäätös, jonka Thorpe teki Venäjän sotaretkeä koskevasta tapaustutkimuksestaan, oli logististen toimintojen tunnistaminen. Hänen mukaansa ne olivat täydennys, terveydenhoito (sairaala- ja ambulanssi-palvelut), tienrakennus- ja muut raken-nustyöt, miehitettyjen alueiden siviili-hallinto, sotilaspoliisitoiminta, karttapal-velu, (tiedustelu)tiedonkeruu ja -jakelu, yhteydenpito, koulutus, aseistuksen ja varustuksen kunnossapito ja täydennys sekä kirkollinen työ.38 Vertailun vuoksi NATO:n doktriinien ny-kyiset mukaiset sotilaallisen huollon lajit ovat hankintojen suunnittelu ja toteutta-minen, varastointi, kuljetukset, täyden-nykset, kunnossapito, materiaalin eva-kuointi ja hylkäys; henkilöstökuljetukset; toimitilojen hankinnat tai rakentaminen, kunnossapito, käyttö ja niiden hylkäys; palvelujen hankinta tai tuottaminen; sekä lääkintä- ja terveydenhuolto.39

Ehkä vielä yksi oivallus voidaan teh-dä vuoden 1812 sotaretkestä Venäjäl-le, Grande Arméeta ajoi idän suuntaan voimakkaasti tarve käyttää suuria jokia kuljetuksiin sekä tarve edetä ruohoisille tasangoille, jotta kyettäisiin ruokkimaan kuljetuksiin tarvittavat suuret määrät he-vosia ja härkiä. Toinen merkittävä seikka oli se, että ranskalaiset eivät kyenneet haastamaan brittien meriherruutta Itä-merellä ja siten he eivät kyennet käyt-tämään meriyhteyksiä kuljetuksiin ja voimannäyttöön. Jos Ranska olisi kyen-nyt haastamaan britit 1812 Itämerellä ja suorittamaan maa- ja merivoimien yh-teisoperaation, historia olisi voinut saa-da aivan toisen käänteen. Kuten myö-hempi historia Baltiassa on osoittanut, kyky tehdä puolustushaarojen välisiä yhteisoperaatioita onnistuneesti on ta-vallisesti ollut ratkaisevassa asemassa sotilasoperaatioissa.

VIITTEET:

Zigmantas Kiaupa, Ain Mäesalu, Agu Pajur, Guntis Vilumsons. The History of the Baltic Countries. (Tallinn: Avita. 1999), p. 108, “Letters on the War,“ The Independent. (26 july 1855), p. 1, “The Baltic Imbroglio,” The Independent. (28 June 1919), pp. 471–472, Evald Uusta-lu. The History of the Estonian People. (London: Boreas Publishing Ltd. 1952), pp. 91–92

2 F. W, Pick, “The Three Baltic Nations,“ Journal of Central European Affairs (Ja-nuary 1944), p. 416, Joseph S. Roucek, “The Geopolitics of the Baltic States,“ The American Journal of Economics and Sociology (January 1949), p. 171, “Sketch of the Present Commercial State of the North of Europe,“ The Li-terary Magazine and American Regis-ter. (September 1806), p. 1933 Robert B. Albion. Forests and Seapo-wer: the Timber Problem of the Royal Navy 1652–1862 (Cambridge: Cam-bridge University Press. 1926), p. 140, John J. Murray. George I the Baltic and the Whig Split 1717 (London: Routled-ge & Kegan Paul. 1969), pp. 27–28, “Sketch of the Present Commercial State of the North of Europe,“ p. 1924 “Reval,“ The Leisure Hour (27 July 1855), p. 4715 Germain de Lagny (John Bridgeman trans) The Knout and the Russians (New York: Harper & Brothers. 1854), p. 2056 Hillaire Belloc, “The Geography of the War,“ The Geographical Journal (Janua-ry 1915), p. 5 7 Ibid., p. 68 A.T. Mahan, “The Battle of Copen-hagen,“ Century Illustrated Magazine (February 1897), p. 5259 William Stevens. The History of Sea-power. (Bremen: Historische Schifffah-rt Band. 2008), p. 207, “The Services of Lord de Saumarez,“ The Albion. (25 February 1832), p. 29910 Claude Charles Aubry, (Henry G. Sharpe trans) “The Supply of the Ar-mies of Frederick the Great and Na-poleon,“ United Service Quarterly Re-view of Military and Naval Affairs. (May 1895), p. 451, David Chandler. The Campaigns of Napoleon (London: Wei-denfeld. 1993), p. 75811 Aubry, “The Supply of the Armies of Frederick the Great and Napoleon,“ p. 451, Chandler. The Campaigns of Na-poleon, p. 75812 Aubry, “The Supply of the Armies of Frederick the Great and Napoleon,“ p. 45013 Carl von Clausewitz, Peter Paret, Michael Howard & Bernard Brodie (trans) On War. (Princeton NJ: Prince-ton University Press. 1984), p. 12114 Marine Corps Doctrine Publication 1 Warfighting. (Washington DC: Head-quarters Marine Corps. 1997), pp. 5–615 Aubry, “The Supply of the Armies of Frederick the Great and Napoleon,“ p. 454, Martin van Creveld. Supplying War: Logistics from Wallenstein to Pat-ton. (Cambridge: Cambridge University Press. 1977), pp. 65–6616 George Cyrus Thorpe. Pure Logistics: the Science of War Preparation. (Kan-sas City MO: Franklin Hudson Publish-ers, 1917), p. 1817 Chandler. The Campaigns of Napo-leon (London: Weidenfeld. 1993), p. 756, van Creveld. Supplying War: Logis-tics from Wallenstein to Patton., p. 68, Thorpe. Pure Logistics: the Science of War Preparation., p. 2118 Thorpe. Pure Logistics: the Science of War Preparation., p. 21

19 Theodore Ayrault Dodge. Great Captains: Napoleon. Vol. III (Boston:: Houghton, Mifflin & Company. 1904), pp 428–429, Thorpe. Pure Logistics: the Science of War Preparation., p. 2120 van Creveld. Supplying War: Logistics from Wallenstein to Patton., p. 6721 Aubry, “The Supply of the Armies of Frederick the Great and Napoleon,“ p. 455 22 Dodge. Great Captains: Napoleon. Vol. III, 466, Thorpe. Pure Logistics: the Science of War Preparation., p. 2123 Dodge. Great Captains: Napoleon. Vol. III, 443, Thorpe. Pure Logistics: the Science of War Preparation., p. 2024 Aubry, “The Supply of the Armies of Frederick the Great and Napoleon,“ p. 45425 Dodge. Great Captains: Napoleon. Vol. III, 48526 Thorpe. Pure Logistics: the Science of War Preparation., p. 2527 Ibid., p. 2628 Dodge. Great Captains: Napoleon. Vol. III, p. 46929 Jose M. Ortiz, “The Revolutionary Flying Ambulance of Napoleon’s Sur-geon,“ U.S. Army Medical Department Journal (October – December 1998), p. 2430 Thorpe. Pure Logistics: the Science of War Preparation., p.2431 Dodge. Great Captains: Napoleon. Vol. III, p. 46432 Aubry, “The Supply of the Armies of Frederick the Great and Napoleon,“ p. 463, Dodge. Great Captains: Napoleon. Vol. III, p. 452, Th. von Bernhardi, “Der Feldzug 1812 in Russland noch einmal,“ Historische Zeitschrift 9 (1863), pp. 62–6333 Aubry, “The Supply of the Armies of Frederick the Great and Napoleon,“ p. 46334 Dodge. Great Captains: Napoleon. Vol. III, p. 48635 Henry E. Eccles, “Logistics – What is it?” Naval Research Logistics Newslet-ter. (March 1954), p. 1, Kristina O’Brien, “Logistics Pioneer: Henry E. Eccles,” Air Force Journal of Logistics. (Spring – Summer 2010), p. 7436 Eccles, “Logistics – What is it?” p. 137 Thorpe. Pure Logistics: the Science of War Preparation., p. 2738 Ibid., p. 2739 NATO Logistics Handbook (Brussels: International Staff, Defence Policy and Planning Division, Logistics. 2007), p. 4

w w w . m i l l o g . f i

Toivotamme kaikille asiakkaillemme ja yhteistyökumppaneillemme

rauhallista joulua ja turvallista uutta vuotta!

Lahjoitamme joulutervehdyksiin tarkoitetut varat Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:lle, lasten ja nuorten sekä kehitysvammaisten toiminnan tukemiseen.

24

Ainoa suuri kansainvälinen kon-flikti Napoleonin sotien ja Ensim-mäisen Maailmansodan välillä oli Krimin Sota, joka käytiin lo-kakuusta 1853 helmikuuhun 1856 pääasiassa Venäjän, Ranskan, Iso-Britannian ja Turkin välillä. Brit-tiläisestä ja ranskalaisesta näkö-kulmasta pääasiallinen sotanäyt-tämö oli Krimin niemimaa, mutta operaatioita käytiin myös Kau-kasuksella, Tonavalla sekä Itäme-rellä (”Kauhia Oolannin Sota”). Sodan taustalla pääsyynä oli niin sanottu “Itäinen Kysymys“ joka koski suurien valtojen toimenpi-teitä, mitä tehdä hajoavalle Ot-tomaanien valtakunnalle ja eri-tyisesti sen suhteelle Venäjään. Välitön syy oli Venäjän alueelliset ambitiot sekä Turkin hallitsemien (kreikkalais-ortodoksien, kristil-lisen kirkon) vähemmistöjen oi-keudet.

Sodan lopputulokseen vaikutti erityises-ti huolto ja koulutus sekä moraali. Kaik-kien kolmen maan armeijoiden taistelu-kyky sekä huollollinen ylläpito kärsi yh-dellä tai toisella tavalla Krimillä. Venäjä oli alakynnessä Britanniaan ja Ranskaan nähden sekä bruttokansantuotteessa että bruttokansantulossa asukasta kohti. Vaikka tämä ei välittömästi vaikuttanut sotilaalliseen suorituskykyyn, sen vaiku-tukset tulisivat tuntumaan melko pian. Koska Moskovan eteläpuolella ei ollut lainkaan rautateitä, venäläisten joukko-jen kuljetuskyky kärsi, saattoi kestää kolme kuukautta ennen kuin joukot, täy-dennykset tai ampumatarvikkeet, tulivat

Euroopan valtapolitiikan polttopisteessä – logistiikka ratkaisijana Krimin Sodassa

Krimin niemimaalle. Briteillä ja ranska-laisilla sama kesti vain kolme viikkoa, koska kuljetukset tulivat meritse. Suu-rin osa venäläisistä oli vielä varustettu musketeilla, kun taas vastapuolella oli kiväärit, jotka olivat tarkempia ja joilla oli pidempi kantama. Koska Ranskan suuri vallankumous heitti vielä synkän varjon koko mantereen ylle, hallitukset olivat huolissaan joukko-jen lojaalisuudesta. Kun sotia ei oltu käy-ty (pitkään aikaan), niin upseerit painotti-vat huolellisuutta, tottelevaisuutta ja hie-rarkiaa. Nikolai I rohkaisi näihin Venäjällä ja siten sotilasparaateista ja joukkojen uniformujen ulkonäöstä tuli tärkeämpiä, kuin huollosta tai koulutuksesta. Samoin brittien armeija oli kärsinyt niiden noin neljänkymmenen vuoden Napoleonin sotien jälkeisenä aikana. Heillä oli seitsemän puoli-itsenäistä auktoriteettia, jotka huolehtivat armeijan hallinnosta ja ”tuottivat täydennyksille ja hallinnolle komplikaatioita, päällekkäi-syyttä, sotkuja, keskinäistä kateutta ja monimutkaisia prosesseja.” Wellingto-nin täydennysjärjestelmä oli lakkautet-tu jo useita vuosia aikaisemmin, joten joukkojen täydentämiseen ei oikeastaan ollut todellisia keinoja. Näillä brittien seitsemällä ”organisaa-tiolla” (1. komentajan johto-organisaatio, 2. varusteet, linnoitteet ja parakit, 3. Uniformut, 4. Täydennykset ja kuljetuk-set, 5. Lääkintähuolto, 6. Siviiliurakoitsi-joiden hallinto ja 7. Siirtomaahallinto) oli vähän, jos ollenkaan, koordinaatiota ja siten huollollinen ylläpito oli parhaimmil-laankin alkeellista. Vuonna 1854 hallin-to ja huollollinen ylläpito oli enemmän tai vähemmän rykmenttien komentajien

käsissä. Jotkut heistä huolehtivat mie-histään, mutta suurin osa huolehti vain itsestään. Huolto on muutakin kuin miesten ja täydennysten kuljetusta sotanäyttämölle. Täydennykset täytyy myös jakaa näyttä-möllä tarvitsijoille oikeaan aikaan ja oi-keina määrinä. Krimillä oli hyvin harvo-ja, jotka kykenivät ymmärtämään nämä täydennysongelmat. Brittien tapana oli käydä sotaa ja jättää kaikki muu hal-linnon harteille. Kysymys ei ollut siitä, etteikö täydennysmateriaalia olisi ollut, sitä oli paljon Balaklavassa. Ei vain ollut mitään järjestelmää, millä se olisi saatu jaettua tarvitsijoille. Sodan kuluessa leh-distön raportointi olosuhteista rintamalta johti yleisön voimakkaaseen reaktioon. Hallitus joutui eroamaan. Myös Krimillä olevaa hallintoa uudistettiin; keskitetty täydennysjärjestelmä luotiin niemimaal-le, rakennustöitä aloitettiin turkkilaisella työvoimalla, rautateitä kunnostettiin, kul-jetuksia kehitettiin ja satamajärjestelyitä organisoitiin uudelleen. Sotanäyttämön kolmesta suuresta ar-meijasta selvästi paras oli ranskalainen, joka oli säilyttänyt ammattitaitoa Napo-leonin ajoilta ja jonka monet upseerit olivat palvelleet Algeriassa. Mutta myös täällä oli oma osuutensa kykenemättö-myydestä, noin puolet upseereista oli valittu alemmista arvoluokista ja monilla oli luku- ja kirjoitusvaikeuksia. Erityisesti täydennykset ja lääkintähuolto korostui-vat, molemmat olivat ylivertaisia verrat-tuna britteihin ja venäläisiin. Otteita artikkelista: Antill, P. (22 Au-gust 2001), Military Logistics: A Brief History, http://www.historyofwar.org/ar-ticles/concepts_logistics.html

”Krimin Sota” panoraamamuseossa Sevastopolissa

Panoraamamuseon luoja oli pietarilainen taideakatee-mikko Frans Rubo (1856–1928). Hän loi kolme kuuluisaa panoraamaa; ”Hyökkäys Ahulgon kylään”, ”Borodino” ja kolmas ”Sevastopolin puolustus”. Viimeisen teemana oli tapahtumat vuosina 1853–1856. Sevastopolin puolustus-taistelu kesti 345 päivää. Vihollisen torjunta oli eeppinen Sevastopolin puolustajille. Rubo aloitti työskentelyn 1901. Hän teki ensin luonnoksia Sevastopolissa veteraanien ker-tomusten mukaan. Lopputyön hän teki Münchenissä eri-koistiloissa. Panoraama on 115 metriä pitkä ja 14 metriä korkea. Pinta-ala 1000 m2. Se avattiin 27.5.1905 yleisölle. Toisen Maailmansodan aikana se tuhoutui ja sen kunnos-tus oli työn ja tuskan takana. (Panoraaman kuvat: edessä näkyy oikeita esineitä, tykkejä, korsuja ja muuta, taaem-pana alkaa maalaus, joka nousee 14 metrin korkeudelle, esineet ja maalaus sulautuvat yhdeksi näkymäksi).

Kuvat museon sisältä panoraamasta: Mikko Korhonen ja Risto Gabrielsson

Kuva: Julien 29 (Wikipedia)

25

Ranskalaiset hyökkäävät Malahovin kukkulalle. Taistelu on kiivas. Oikealla etualalla Darja Sevastopolskaja (alkuperäinen nimi Mikhailova) tuo vettä. Hän oli ensimmäinen sairaanhoitaja Sevastopolissa ennen kuin Pirogov tuli sairaanhoitajineen puolustajien avuksi. Sevastopolskaja oli matruusin tytär, hänestä tuli yksi puolustajien maailmankuuluista legendoista. Myöhemmin hän sai kultaisen mitalin Nikolai Ensimmäiseltä.

Taustalla puolustajat ampuvat Malahovin kukkulan harjalta hyökkäävää vihollista, etualalla sotilaat Pultavan Rykmentistä odottavat hyök-käyskäskyä. Edessä oikealla oleva merkinantoaseman lippu ilmoittaa suuresta vaarasta puolustajille (taistelu alueella on alkanut).

26

Vasemmalla taustalla tiedustelijat palaavat, paarinkantajien takana ranskalainen sotavanki ja kaksi tiedustelijaa. Toinen heistä on Pjotr Koshka (kantaa kahta kivääriä), josta tuli legenda hyvänä ja urheana tiedustelijana, liikanimi oli ”yöllinen metsästäjä”. Hän toi joka yö sotavankeja, eräänä yönä hän toi yksin kolme ranskalaista upseeria. Myöhemmin Koshkalle myönnettiin Yrjön Risti.

Kuvassa keskellä savun ympäröimänä kenraali Hruljovin adjutantti ratsastaa ilmoittaen kohotetulla miekalla reserveille hyökkäyssuunnan (kuvassa vasemmalle), jossa kenraalin joukot olivat lähitaistelussa (tämän kuvan ulkopuolella). Taustalla, missä näkyy yhtenäinen savuvana, britit yrittävät tunkeutua puolustuksen läpi siinä onnistumatta.

27

Kuvassa oikealla ylhäällä nuori rumpali rummuttaa hälytystä, taistelutauolla olleet sotilaat juoksevat hyökkäykseen Hruljovin adjutantin merkkien mukaisesti.

Korsu ja tykkiasema panoraamassa.

28

Puolustajien takana Sevastopolin kaupunki palaa.

Reserviyksikkö odottaa vastahyökkäyskäskyä, etualalla naisten valmistamia suojavarustuksia.

29

Puolustajien joukkojensidontapaikka. Kuvassa keskellä valkoisessa paidassa ja verisissä vaatteissa sotilaskirurgi Pirogov. Tässä sodassa hän ensimmäisenä käytti eetterinukutusta ja kipsaamista. Takana alhaalla Sevastopolin kaupunki.

Ilya Repinin maalaus Nikolay Pirogov’ista (1881)

Euroopassa, joka käytti eetteriä nuku-tukseen. Hän oli ensimmäinen kirurgi, joka käytti nukutusta kenttäolosuhteis-sa (1847), hän kehitti erilaisia kirurgisia operaatioita ja kehitti omaa toimintaans-sa käyttämällä kipsivaloksia luunmur-tumissa.Hän on yksi tunnetuimmista henkilöistä Venäjän lääketieteellisessä historiassa ja häntä pidetään Venäjän kansallissankarina. Pirogov syntyi Moskovassa. Hän oppi jo nuorena lukemaan ja hallitsi useita kieliä vielä lapsena ollessaan. Pirogov aikoi alunperin virkamieheksi, mutta perhelääkärinsä, anatomian ja psykolo-gian professori Efrem Muksin sai nuo-ren pojan opiskelemaan lääketiedettä Moskovan Yliopistoon pojan ollessa vas-ta 14 vuotias. Vähäisestä kokemukses-taan huolimatta hän erikoistui kirurgiaan ja sai opintonsa päätökseen 1828. Hän täydensi opintojaan Dorpatissa (nykyi-nen Tartto Virossa) ja sai tohtorin arvon 1832. Hän vieraili yliopistoissa Brrliinis-sä ja Göttengenissä ja oli Dorpatin sak-salaisen yliopiston professori vuodesta 1836 vuoteen 1840. Vuotta myöhemmin hän otti kirurgian professuurin Pietarin sotilaslääketieteen akademiassa ja kävi kolmevuotisen so-tilaspalveluksen tänä aikana. Hän käyt-ti eetteriä nukutukseen ensimmäisen kerran 1847 ja tutki koleeraa vuodesta

1848. Näihin aikoihin hän koosti kuu-luisan anatomian teoksen Ihmiskehon topografinen anatomia. Pirogov toimi sotilaskirurgina Krimin Sodassa saapuen Simferopoliin 11. jou-lukuuta 1854. Hänen työskentelynsä Krimillä ansiosta häntä pidetään kent-täkirurgian isänä. Seuraten Louis Scuti-nin mallia hän aloitti kipsin käytön luu-murtumien hoidossa, hän kehitti uuden metodin (osteoplastic) jalan amputoi-miseen, metodin joka tunnetaan “Piro-govin amputaationa“. Hän oli myös en-simmäinen, joka käytti nukutusta kent-täolosuhteissa, erityisesti Sevastopolin piirityksen aikana. Pirogov määritti vii-siportaisen luokituksen haavoittuneiden ja vammautuneiden lajittelussa. Pirogov rohkaisi naispuolisia vapaaehtoisia liit-tymään sairaanhoitajaorganisaatioon, Khrestovozvizhenska’n sairaanhoitaja-yhteisöön, jonka suurruhtinatar Yelena Pavlovna oli perustanut samaan tapaan, kuin Florence Nightingale oli tehnyt Bri-tanniassa.

Lähde: Nikolay Pigorov, Wikipedia http://en.wikipedia.org/wiki/Nikolay_Piro-gov

Venäläinen tiedemies, tohtori ja peda-gogi Nikolay Ivanovich Pirogov’ia (1810–1881) pidetään kenttäkirurgian perus-tajana. Hän oli ensimmäisiä kirurgeja

30

Taustalla Sevastopolin laivastolahti. Vasemmalla heikosti näkyvissä alusupotusten toinen rivistö, kolmemastoinen alus ”Veljikii Knjaz Kons-tantin” (”Suurruhtinas Konstantin), siitä oikealle kolmen proomun osasto kuljettaa sotilaiden ja matruusien ruumiita Sevastopoliin.

Kuvassa etualalla olevat varustukset olivat Sevastopolin naisten rakentamia. Vasemmalla Chernigovin Rykmentin sotilaat ryntäävät oikealla olevien Malahovin kukkulan puolustajien avuksi. Keskellä haavoittuneita kuljetetaan pois, vasemmalla apuun ryntäävien sotilaiden takana Sevastopolin naiset tuovat vettä puolustajien haavoittuneille.

31

Kuolleita urhoja ja taustalla ikoneita. Orto-doksiuskonnon tradition mukaisesti vainajien pään täytyy olla kohti itää.

Puolustajien muisomerkki Serastopolissa.

32

Suomen kaartin perustamises-ta tuli kuluneeksi 200 vuotta 18.9.2012. Tapahtumarikkaan ja vivahteikkaan historian omaava joukko on edelleenkin olemas-sa Kaartin Pataljoona -nimisenä osana Kaartin Jääkärirykmenttiä. Autonomian aikana pataljoona kuului keisarin henkikaartiin. Ny-kyään tämä asetelma on aivan samanlainen, koska Kaartin Jää-kärirykmentti kouluttaa sotilaita puolustamaan pääkaupunkiseu-tua. Historiansa aikana kaartilai-set ehtivät olla monessa muka-na, autonomian aikana pataljoo-na osallistui myös useisiin sotiin. Yksi näistä on Krimin sota 1854–1856, joka oli eräisiin muihin sen käymiin sotiin verrattuna varsin erikoinen. Tämän sodan vaikutuk-set tuntuivat aikanaan Helsingis-sä asti, mutta Suomen kaarti oli koko sodan muualla keisarikun-nassa. Silloin kun Helsinkiä pom-mitettiin, pataljoona oli vartiopal-veluksessa Pietarissa.

Suomen kaarti käskettiin 14.3.1854 Pie-tariin, tosin lähtöä lykättiin muutamalla päivällä, koska keisari päätti tulla Helsin-kiin tarkastamaan pataljoonan varustau-tumista sotaan. Valmisteluja riitti, sillä mm. kuormasto oli lastattava, leipä- ja korppuvarastoja täydennettävä, varus-tusta korjattava ja hevosia piti hankkia paljon lisää. Lähtö tapahtui 18.9.1854, jolloin pataljoonan n. 900 sotilasta ko-koontui ensin Senaatintorille jumalan-palvelukseen ja sitten marssi Pietariin alkoi. Pietariin pataljoona saapui 18.4.1854, missä oli heti paraati ja keisarin tarkas-tus. Pataljoonan mukana marssi Suo-men kaartin univormussa suurruhtinas Aleksanteri, sillä hän ja monet muut keisarillisesta perheestä kuuluivat pa-

Kaartilaiset Krimin sodassataljoonan upseeristoon. Pietariin saapu-mista seuranneina päivinä harjoiteltiin paraati- ja ohimarssia. Vihollisen laivas-ton lähestyessä valmiutta kohotettiin ja muiden joukkojen ohella Suomen kaarti asetettiin kohotettuun hälytysvalmiu-teen. Pataljoonan sotatoimialueelle läh-tö ei kuitenkaan tullut ajankohtaiseksi ja se jatkoi vartiopalvelusta mm. Talvi-palatsissa, keisarin linnassa ja suurruh-tinaiden linnoissa. Vartiopalvelusta tär-keämpi tehtävä oli kuitenkin olla osana keisarin henkivartiostoa. Syyskuussa 1854 Suomen kaarti käs-kettiin Latviaan ja lähemmäksi sotatoi-mialuetta. Jo Pietarissa oli havaittavissa merkkejä sairauksien lisääntymisestä, mikä pienensi pataljoonan vahvuutta. Marssin aikana kirjattiin ainakin kole-raan ja lavantautiin menehtyneitä, saira-uksista johtuvia kuolemantapauksia oli ylipäätään päivittäin. Vaikka sairauksien leviämiseen ja hoitoon pyrittiin vaikut-tamaan monin tavoin, kuolleiden määrä vain suureni. Syyskuussa 1855 pataljoona käskettiin palaamaan Suomeen ja sotatoimiin se ei sairastelultaan koskaan osallistunut. Varmuudella sairauksiin kuoli noin 650 sotilasta. Tässä ei ole mukana Pietarin

Majuri Marko MaaluotoHelsingin varuskunnan komendantti

ja Latvian välisen marssireitin varrelle jätetyt sairaat, jotka sitten myöhem-min ovat menehtyneet. Kuolleiden to-dellinen luku on siis varmuudella yllä mainittua suurempi. Joulukuussa 1855 Suomen kaartin rippeet saapuivat Pie-tariin, jossa se osallistui keisarin tarkas-tamaan paraatiin. Tämän jälkeenkään ei vielä palattu Helsinkiin vaan se käsket-tiin Karjalan kannakselle Uudellekirkolle toipumaan sairauksistaan. Krimin sota päättyi maaliskuussa 1856. Sairaudet vaivasivat pataljoonaa vielä toukokuussa 1856, mutta silti siitä käs-kettiin osasto valmistautumaan keisari Aleksanteri II:n kruunajaisiin. Tätä se-remoniaa vietettiin 7.9.1856. Helsinkiin Suomen kaarti palasi 27.9.1856 kovia tappioita kärsineenä. Erikoisella sota-retkellä kaartilaiset eivät olleet nähneet vilaukseltakaan vihollista eivätkä ampu-neet laukaustakaan vihollista kohti, mut-ta silti suurin osa kuoli. Krimin sodassa Suomen kaarti ei osallistunut varsinai-siin sotatoimiin, mutta silti vain harva palasi takaisin kotimaahan, taudit olivat pataljoonan pahin vihollinen.

Lähteet: Torsten Ekman: Suomen kaarti 1812–1905 ja P. Huhtala: Suomen Val-koinen Kaarti.

Menestys on yhteistyötäValitse hankkeisiin aito kumppani, jonka kanssa saavutat tavoitteesi ja menestyt.Nerokkaat ratkaisumme ja palvelumme:Hankkeet• Järjestelmien kokoonpano ja integrointi• Modifikaatiot ja modernisoinnit• Suojaratkaisut

Kunnossapito• Puolustuslaitteiden ja –järjestelmien ylläpito

Asiantuntijapalvelut• Suunnittelu (järjestelmä ja HW)• Dokumentointi

www.oricopa.�

33

Monet puutteet Brittien huollossa yhdistettynä hirveään talveen 1854 tuottivat kaaoksen ja lääkintähuolto käytännössä romahti. Tähän kurimuk-seen astui Florence Nightingale ja 38 sairaanhoitajaa. Vaikka heidän toi-minnalleen oli alun perin vastustusta, haavoittuneiden virta Balaklavasta ja Inkermanista hukutti alleen sairaalan. Omalla budjetillaan ja työskentelemäl-lä taukoamatta hän paransi olosuhtei-ta (vuodevaatteiden pesu, vaatetuksen ja vuoteiden jako, erikoisdieetit, lää-kintä, hygieniaolosuhteet jne.).

(Ote artikkelista: Antill, P. (22 August 2001), Military Logistics: A Brief His-tory, http://www.historyofwar.org/articles/concepts_logistics.html

Kun Nightingale saapui Scutariin, so-tasairaaloissa kuoli runsaasti potilaita sellaisiin sairauksiin kuin koleraan ja pilkkukuumeeseen. Sotilas kuolikin seitsemän kertaa todennäköisemmin sairaalassa kuin taistelussa. Nightin-gale kokosi Turkin sairaaloista ja nii-den kuolleisuudesta merkittävää tilas-totietoa. Hän havainnollisti tietojaan ympyrädiagrammilla, jota hän nimitti polaaridiagrammiksi. Hänen tilasto-jensa avulla pystyttiin osoittamaan, että sairaaloiden kuolleisuus oli suu-rimmillaan tammikuussa 1855, jolloin potilaista kuoli 60 prosenttia. Kuolleita oli yhteensä 3 168 eli yli kymmenes-osa koko brittiarmeijan vahvuudesta. Kuolleisuus alkoi huippukuukaudesta vähetä, ja viemäröinnin asentamisen jälkeen se laski 2,2 prosenttiin.

(Ote artikkelista: J. J. O’Connor ja E. F. Robertson: Florence Nightingale MacTutor. 10/2003. School of Mathe-matics and Statistics, University of St Andrews, Scotland. Viitattu 20.9.2011, Wikipedia, lisenssiehdot: http://creative-commons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi)

Florence Nightingale, (Order of the Merit) oli nykyaikaisen sairaanhoidon ja sairaanhoitajan esikuva.

Florence Nightingale Krimillä

Sairaita ja haavoittuneita Balaklavassa (litografi William Simpson, 1823–1899)

Nightingale ottaa Scutarissa vastaan haavoittuneita (Jerry Barrett)

Sairaalan vuodeosasto Scutarissa, jossa Nightingale työskenteli (Author: Day & Son)

34

Opistoupseerien jatkokurssin huollon erikoiskoulutusjakson opetuksen keskeisenä päämäärä-nä ja tavoitteena on, että opis-toupseeri saa osaamista normaa-liolojen joukko-osaston huollon eri suunnittelu- ja johtotehtäviin, alue-esikunnan oman toimialansa toimialaupseerin tehtäviin sekä kehittyy poikkeusolojen perusyh-tymän huoltotoimiston tai huol-topataljoonan esikunnan toimia-laupseerin tehtäviin.

Opetussuunnitelma sisältää johtamista, sotilaspedagogiikkaa, sotataitoa sekä so-tatekniikkaa yhteensä 17,5 opintoviikkoa. Opetuksen painopiste muuttui vuosi-en varrella aina enemmän ja enemmän sotataidon, prikaatin yleisen taktiikan sekä huoltotaktiikan suuntaan.

Melkoinen panostus logistiikkajärjestelmään

Opistoupseerien jatkokurssi E:n huolto-, taisteluväline- sekä kuljetus- ja kuljetus-materiaalilinja toimeenpantiin ensim-mäisen kerran Lahdessa vuonna 2002 nykyisessä formaatissa. Aikaisemmin vastaava pätevyys saavutettiin huollon luutnanttikurssilla. Vuonna 2005 huollon jatkokursseja ei järjestetty. Tällä hetkel-lä opistoupseereita on palveluksessa n 2350 henkilöä ja heistä 2111 on käynyt opistoupseerien jatkokurssin. 10 vuo-den aikana huollon jatkokursseilta val-mistui joukko-osastoihin eri toimialojen ammattilaisia seuraavasti: Taisteluväline-linjalta valmistui opistoupseereita 116, kuljetus- ja kuljetusmateriaalilinjalta 123 sekä huoltolinjalta 184 eli yhteensä 423 huoltokoulutettua opistoupseeria. Vaikuttavuus puolustusvoimien logistiik-kajärjestelmään on siis kiistämätön fakta. Kurssilaisten opetukseen osallis-tui pääosa Huoltokoulutuskeskuksen tai nykyisen Huoltokoulun henkilökun-nasta. Huoltokoulu voi olla ylpeä tästä laaja-alaisesta huollon henkilökunnan joukkotuotannosta. Olemme tuottaneet jatkokursseilla huollon suunnittelun, johtamisen ja kouluttamisen osaamista puolustusvoimille - siis osaltamme sitä kuuluisaa huollon suorituskykyä.

Tekniikan opettaminen on helppoa, mutta ajattelun opettaminen on vaikeaa

Allekirjoittanut sai kunnian toimia vii-meisen huollon linjojen kurssin johta-

Viimeinen Opistoupseerien huollon linjojen jatkokurssi päätökseen Lahdessa 20.12.2012– operaatiot tarvitsevat aina mahdollistajansa – logistiikan!

jana. Sain olla johtamassa yhteensä seitsemää huollon jatkokurssia. Mieli on nyt oikeasti erittäin haikea, koska puolustusvoimissa ja henkilökohtai-sessa työkentässäni jotain suurta ja vaikuttavaa loppuu. Mieleeni on jää-nyt vuosien varrella monta isoa per-soonaa, monta vahvaa mielipidettä ja monta värikästä opettajaa – siis ihmi-siä ja sotilaita. Jatkokurssien opiskelijat olivat erittäin vaativia – toki siihen heillä oli oikeus - ja se teki kurssin opettamisesta mielen-kiintoista ja haastavaa. Huoltotaktiikan opettajan näkökulmasta ehkä parhaiten opetusta – sekä opetuksen haastavuut-ta kuvaa alla oleva ajatelmani:– tekniikan opettaminen on helppoa, mut-ta ajattelun opettaminen on vaikeaa – Huoltokoulun periaatteena oli koulut-taa jatkokurssilaisista hyviä työkavereita ja yhteistyökumppaneita joukko-osas-toihin ja luulen, että siinä onnistuimme melko hyvin. Haluankin tässä osiossa kiittää kaikkia niitä, jotka ovat osallistu-neet kurssin opetukseen vuosien var-rella, myös tukiorganisaatioita.

Haasteita Logistiikkakoululle ja Logistiikkalaitokselle

Vastuu tiedollisesta – taidollisesta ke-hittämisestä ja kehittymisestä on meillä kaikilla itsellämme. Kannan kuitenkin itse suurta huolta puolustusvoimien – ja logistiikan koulu-tusjärjestelmän puolesta huollon jatko-koulutukseen liittyen, erityisesti huoleni koskee huollon opistoupseerikoulutuk-sesta.

Näillä juuri valmistuvilla luutnanteilla on vielä 20 vuotta sotilasuraa edessä, mutta varsinaista huollon opistoupseeri-koulutusta ei ole tarjolla pl. mahdollinen huoltoupseerikurssi tai toimialapäällikkö-kurssi osalle heistä, jos sekään. Vastuu tästä huolesta lankeaa erityisesti vuon-na 2015 toimintansa aloittaville Logis-tiikkakoululle ja Logistiikkalaitokselle. Jatko- ja täydennyskouluttamisella ja huolenpidolla näistä ” viimeisistä” var-mistamme myös sen, että tämä voima-vara ja sen hallussa oleva laaja ammatti-taito sekä osaaminen todellakin siirretään tuleville huollon aliupseereille. Jatkokurs-silaisen ”manttelin” tulevaisuudessa pe-rii tänä vuonna opintonsa jo aloittaneet aliupseerit eli huollon mestarit. Jonkun loppu on jonkun uuden alku…

Logistiikan osaajat.

Huollon linjojen (se viimeinen) kurssinjohtaja, kapteeni Markku Jokimies

Ensimmäinen. Nopein.Hakkapeliitta.

www.nokiantyres.comLue lisää.

1112_Huoltop_yhd_NR_Talvirengas_ilmoitus_2012_210x297.indd 1 11.12.2012 8.14

36

Opintojaan Huoltokoululla lopette-levat huolto-opintosuunnan kadetit ja osa opettajista suoritti opinto-matkan eteläiseen naapurimaaham-me 1.8.–3.8.2012. Matkan tarkoi-tuksena oli tutustua Viron puolus-tusvoimiin ja erityisesti upseeri- ja huoltokoulutukseen. Vierailukohtei-na olivat puolustusvoimien osalta huoltopataljoona Tallinnassa, Viron Maanpuolustuskorkeakoulu Tartos-sa ja Kuperjanovin pataljoona sekä erinäisiä siviilikohteita lähinnä yh-teisen vapaa-ajanviettoon liittyen. Matka lähti liikkeelle Helsingin Länsisatamasta pikalautalla. Saa-

vuttuamme Viroon tapasimme yh-teysupseerimme luutnantti Saa-rin ja lähdimme siirtymään kohti huoltopataljoonaa, joka sijaitsee Tallinnan kaupungin yhteydessä. Päästyämme perille pataljoonaup-seeri piti meille esittelykierroksen pataljoonastaan ja sen toiminnasta. Kierroksen jälkeen siirryimme luok-katiloihin, joissa iltapäivän aikana saimme kuulla esittelyjä Viron puo-lustusvoimista ja erityisesti huollon toimintaperiaatteista. Toisen matkapäivän aamupäi-vän ohjelmassa oli tutustuminen Tartossa Viron puolustusvoimien

upseerikoulutukseen. Päivän avasi Maanpuolustuskorkeakoulun johta-ja eversti Ermus, joka kertoi meille kadettien koulutuksesta, urasta ja koulun toiminnasta yleisesti. Esit-telyä seurasi kierros koululla ja sen eri tiloihin tutustuminen. Ikävä kyl-lä kadetit olivat tuolloin sotahar-joituksessa, joten emme päässeet tekemään tuttavuutta heihin. Esit-telyn ja ruokailun jälkeen pakkau-duimme ajoneuvoihin ja lähdimme suunnistamaan kohti Kuperjanovin pataljoonaa. Pataljoonassa meitä oli vastaan-ottamassa pataljoonan komentaja

Baltic Defence College

Kadetit reissussa.

Huollon ka dettikurssi kansain välisessä

ympär istössä

37

Huollon ka dettikurssi kansain välisessä

ympär istössä

hin niin koulutuksessa kuin orga-nisaatioissa. Saimme koko matkan ajan nauttia erinomaisesta vieraan-varaisuudesta ja esittelijät osasivat esittää asiansa ymmärrettävästi ja mieleenpainuvasti. Nykyisenkaltai-nen vireä yhteistoiminta Suomen ja Viron huoltoupseerien kesken on arvokas ja tulevaisuudessakin vaa-littava asia.

muna tutustumaan Tallinnan lin-noituksen puolustusvallien käytä-viin opastetulla turistikierroksella. Tämän jälkeen jäljellä olikin enää siirtyminen takaisin kotimaahan ja kohti uusia haasteita. Kokonaisuutena matka oli erit-täin antoisa ja antoi eväitä laajen-taa näkökulmia kansainväliseen toimintaan ja eri maiden käytäntöi-

everstiluutnantti Allikas, joka johti meidät ruokailun kautta auditori-oon, jossa saimme lyhyen tietois-kun pataljoonasta, sen toiminnas-ta ja historiasta. Allikas myös johti kierroksen, jolla tutustuimme patal-joonaan kiertämällä sen eri toimi-pisteitä aina varusmieskasarmeista asevarastoihin. Silmiinpistävää oli pataljoonan tilojen uudenaikaisuus. Vierailun päätteeksi saimme vielä kuulla tietoiskut virolaisen huolto-komppanian toiminnasta ja Viron eteläisestä maanpuolustusalueesta. Vierailumme viimeinen ilta sujui leppoisalla yhteisillallisella isän-tiemme kanssa Tallinnassa. Pitkäh-köksi venyneen illanvieton jälkeen pääsimme vielä seuraavana aa-

Kapteenit Jokimies ja Burmoi Kuperjanovin

pataljoonassa.

38

Huoltoupseeriyhdistyksen tar-koituksena on tukea maanpuo-lustusta edistämällä vahvaa maanpuolustushenkeä, huollon kehittämistä ja tutkimustoimin-taa, toimimalla sekä vakinaises-sa palveluksessa että reservissä olevien huoltoupseerien yhteise-nä maanpuolustusjärjestönä sekä tarjoamalla jäsenilleen tilaisuuk-sia keskinäiseen kanssakäymi-seen.

Toiminta-ajatuksen toteuttamiseksi jul-kaistaan Huoltoupseeri-lehteä ja toimin-nasta tiedotetaan yhdistyksen kotisivu-jen kautta. (www.huoltoupseeriyhdistys.fi).

Vuoden 2013 teemana on:

”LOGISTIIKKA – YHTEINEN SUORITUSKYKY”

Huoltoupseeri-lehti ja teemaseminaa-ri tukevat vuoden teemaa. Alueellisen toiminnan keskeisinä toimijoina ovat Maavoimien materiaalilaitoksen huolto-rykmentit, joukko-osastot, Huoltokoulu ja Maanpuolustuskorkeakoulu. Valtuus-kunnan toiminnalla tuetaan yhdistystä ja pyritään lisäämään puolustusvoimien logistiikan ja elinkeinoelämän logistiikan molemmin puolista tuntemusta. Yhdistyksen toiminnalla pyritään akti-voimaan erityisesti yhdistyksen reservi-läisjäseniä ja nuori huoltoupseereita.

Huoltoupseeriyhdistys ry:n syyskokous pidettiin Maanpuolustuskor keakoululla 7.11.2012

Huoltoupseeriyhdistys ry:n puheenjohtaja, eversti Risto Kosonen avasi kokouksen ja toivotti kokousedustajat tervetulleiksi. Avauksen jälkeen eversti Risto Kosonen piti lyhyen katsauksen yhdistyksen toiminnasta ja nykytilasta.

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin eversti-luutnantti Unto Usvasalo. Kokouksen sihtee-riksi kutsuttiin kapteeni Jere Perkiökangas.

39

Huoltoupseeriyhdistys ry:n syyskokous pidettiin Maanpuolustuskor keakoululla 7.11.2012

Yhdessäolon ja yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi järjestetään valtakunnalli-nen huoltotapahtuma, alueellisia huol-totapahtumia ja seminaari- ja esitelmä-tilaisuuksia. Yhdistys tukee jäsentensä huollon ja logistiikan tutkimusta sekä opiskelua jakamalla stipendejä sekä apurahoja.

Toiminta tulevana vuonna

Huoltoupseeriyhdistyksen kevätkokous järjestetään 18.3.2013 klo 17.30 Pääesi-kunnassa Helsingissä. Pääesikunnan logistiikkaosasto isännöi tilaisuutta. Ko-kousesitelmän aiheena on ”Puolustus-voimien logistiikkalaitos”.

Puolustusvoimien logistiikkapäällikkö prikaa-tikenraali Timo Rotonen.

Huoltoupseeriyhdistyksen syyskoko-us järjestetään 5.11.2013 myöhemmin ilmoitettavassa paikassa. Tilaisuuteen liitetään logistiikan verkottumista ja kumppanuuksia käsittelevä seminaari. Tilaisuutta isännöi HUY. HUY toteuttaa perinteisen ystävyys-vierailun Sveitsiin viikolla 36 sveitsiläis-ten huoltoupseeriveljien kutsusta. Vuoden Huoltotapahtuma järjestetään Lahdessa elo-syyskuussa, jossa Päijät-Hämeen alueen huoltoupseerit toimivat vastuullisena järjestäjänä. Alueellisia yhdistyksen tapahtumia tuetaan vakiintuneen tavan mukaisesti tarvetta vastaavasti.

Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö kenraaliluutnantti Jarmo Lindberg kertoi yleisölle PV:n logistiikan visioista.

Jäsenistöä vasemmalta oikealle: Pasi Alho, yhdistyksen kunnia-jäsen Seppo Laalo ja Kari Salonen.

40

Valtuuskunnan toimintaa aktivoidaan Valtuuskunnan puheenjohtajan, HUY:n puheenjohtajan ja Puolustusvoimien logistiikkapäällikön johdolla. HUY ja valtuuskunta osallistuu vuonna 2013 RUK:ssa alkavan huollon reserviupsee-rikurssin tukemiseen ja menestyneiden oppilaiden palkitsemiseen. HUY:n tuella pyritään kasvattamaan huoltoupseeri-henkeä ja lisäämään nuorten upseerien kiinnostusta yhteiskunnan logistiikkaan. Valtuuskunta järjestää nuorten huol-toupseereiden (valmistuneita huollon kandeja ja maistereita) tutustumisen elinkeinoelämän logistiikkaan HUY:n hal-lituksen tukemana. Yhdistyksen www-sivuja pidetään yllä HUY:n hallituksen johdolla. Sivuille si-sällytetään perustiedot yhdistyksestä, yhteystiedot, keskeinen toiminta ja tie-dot jäseneksi hakeutumisesta. Jäsentavoitteena on, että palvelukses-sa olevat huollon koulutuksen saaneet ja/tai huollon tehtävissä palvelevat up-seerit ja erikoisupseerit ovat, niin suu-relta osin kuin mahdollista, yhdistyksen jäseniä. Jäsentoiminnan painopiste on pyrkiä aktivoimaan jäsenkuntaa ja en-nen kaikkea nuoria huoltoupseereita. Jäseniä rekrytoidaan erityisesti huol-lon kertausharjoituksissa, vapaaehtois-sa harjoituksissa, varusmies- ja upsee-rikurssien kokoontumisissa ja muiden koulutustapahtumien yhteydessä sekä kumppanuushankkeiden kautta. Maan-puolustuskorkeakoulussa ja Huoltokou-lussa järjestetään rekrytointitilaisuudet huollon kursseilla opiskeleville. Kotimaisen sotavarusteteollisuuden ja puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän kumppanuusyritysten reserviupseerit ja avainhenkilöt pyritään aktiivisesti hank-kimaan jäseniksi ja ottamaan mukaan yhdistyksen toimintaan.

Aluetoiminta

HUY:n aluetoimintaa jatketaan toiminta-vuoden aikana tukeutuen puolustushaa-raesikuntiin, Maavoimien Materiaalilai-toksen Esikuntaan ja Huoltorykmenttei-hin sekä muihin huollon johtoportaisiin ja joukkoihin. Painopisteenä ovat nuoret aktiivi- ja reserviupseerit. Puolustushaaroittain (ml. Maavoimien ja Merivoimien Materiaalilaitokset ja Rajavartiolaitos) järjestetään alueellisia huoltotapahtumia tai aluetoimintatilai-suuksia, joissa palkattu henkilöstö ja re-serviläiset voivat tavata toisiaan. Lisäksi toivotaan, että jokaiselta alueelta tulisi osallistujia valtakunnalliseen Huoltota-pahtumaan. Alueittain kytketään yhdistyksen val-tuuskunnan elinkeinoelämän edustus tapahtumiin ja toimintaan mukaan. Sa-moin hyödynnetään kumppaneiden ja palveluntuottajien mahdollisuudet alue-toiminnan laajentamiseksi.

Viestintä

Viestinnällä lisätään HUY:n tunnettavuut-ta niin elinkeinoelämään kuin puolustus-voimiin, ylläpidetään ja kehitetään julki-suuskuvaa sekä tuetaan uuden henkilös-

Yhdistyksen pöytästandaarilla palkittiin majuri Mika Sepling ja majuri Matti Sopanen. Kuvassa puheenjohtaja Risto Kosonen ja Mika Sepling.

41

tön rekrytointia. Viestinnällä vahvistetaan kansalaisten luottamusta puolustusvoi-miin ja sen uudistuvaan logistiikkajärjes-telmään. Sisäisen viestinnän tavoitteena on luoda kanava entistä tehokkaampaan viestintään yhdistyksen sisällä. Viestinnän pääteema vuonna 2013 tu-kea Huoltoupseeriyhdistyksen teemaa ”LOGISTIIKKA –- YHTEINEN SUORI-TUSKYKY”. Huoltoupseerilehden ja yhdistyksen www.sivujen toteutukseen muodos-tetaan päätoimittajan tueksi toimitus-kunta, johon tulee kuulua toimittajien lisäksi ainakin MPKK:n, Huoltokoulun, ILMAV:n, MAAV:n ja MERIV:n sekä val-tuuskunnan edustajat. Huoltoupseerilehteä julkaistaan neljä numeroa. Lehdet julkaistaan teemanu-meroina painottuen monipuolisesti lo-gistiikkaan.

Talousarvio

Yhdistyksen taloudellinen tilanne pide-tään vakaana tulot ja menot tasapainot-taen. Aluetoiminnan tuki pidetään edel-listen vuosien tasolla. Huoltoupseerileh-den ilmoitushankinnan tuloja pyritään kasvattamaan siten, että lehden tulot ja menot saadaan paremmin vastaamaan toisiaan. Ilmoitustuloilla katetaan suurin osa Huoltoupseeri-lehden ja kotisivujen kustannuksista. Laaditaan anomukset eri säätiöille HUY:n toiminnan tukemiseksi. Yhdistyksen jäsenmäärää pyritään kasvattamaan ja jäsenmaksu vuon-na 2013 on 25 e. Arvioitu jäsenmäärä vuonna 2013 on n. 1 100 jäsentä.

Huoltoupseeriyhdistys RY:n toiminnan päälinjat vuosina 2013–2015

VUOSI 2013 – ”LOGISTIIKKA – YHTEI-NEN SUORITUSKYKY”

Huoltotapahtuman järjestäminen

Aluetapahtumien järjestäminen

Seminaari

Sveitsin vierailu

Pv:n pääsotaharjoitus

VUOSI 2014 – ”UUDISTUVA LOGISTIIK-KAJÄRJESTELMÄ”

Huoltotapahtuman järjestäminen

Aluetapahtumien järjestäminen

Seminaari

VUOSI 2015 – ”VERKOTTUNUT LOGIS-TIIKKA”

Huoltotapahtuman järjestäminen

Aluetapahtumien järjestäminen

Seminaari

Hallituksen ja yhdistyksen puheenjohtajaEversti Risto Kosonen

Hallituksen ja yhdistyksen varapuheenjohtajaKapteeni res Caj Lövegren

Hallituksen muut jäsenet:Eversti Timo SaarinenEverstiluutnantti Aarne VeijalainenEverstiluutnantti evp Matti Paasivaara Majuri Juha LemminkiMajuri Juha PontoMajuri Lauri RissanenKapteeni res Olli Happonen Luutnantti res Hans Gabrielsson

Toimitusjohtaja Harri Koponen 2014 pjMyynti- ja markkinointijohtaja Heikki Härtsiä 2013 vpjJohtaja Thomas Doepel 2016Kenraaliluutnantti Jarmo Lindberg 2016Liiketoim kehitysjohtaja Pentti Miettinen 2016Toimitusjohtaja Ritva Paavonsalo 2016Prikaatikenraali Timo Rotonen 2016Lääkintäprkenr Simo Siitonen 2016Toimitusjohtaja Harri Hentunen 2015Toimitusjohtaja Pertti Huusko 2015Ketjujohtaja Paavo Käsmä 2015Toimitusjohtaja Kari-Pekka Laaksonen 2015Pankinjohtaja Martti Leskinen 2015Aluejohtaja Pertti Rusanen 2015Prikaatikenraali Kyösti Halonen 2014Toimitusjohtaja Matti Karppinen 2014Hallituksen puheenjohtaja Olavi Kuusela 2014Kenttäjohtaja Tapani Riihijärvi 2014Toimitusjohtaja Juha Gröhn 2013 Lääkintäneuvos Juhani Aho 2012Toimitusjohtaja Markku Henttinen 2017Toimitusjohtaja Terho Kalliokoski 2017Johtaja Harri Miettinen 2017Insinööriprkenr Veli Pekka Valtonen 2017Logistiikkadiv johtaja Rolf Jansson 2017

Valtuuskunnan kokoonpano 2013

Yhdistyksen hallituksenkokoonpano 2013

42

Itä-Suomen huoltorykmentissä vaihdet-tiin komentajan tehtäviä 29. kesäkuuta. Nykyisin huollon tarkastajana toimiva eversti Jussi-Petri Hirvonen luovutti tuolloin tehtävänsä Pääesikunnan logis-tiikkaosastolta tehtävään tulleelle evers-tiluutnantti Timo Saariselle. Luovutuspuheessaan Kouvolan Up-seerikerholla eversti Hirvonen totesi: – Kaksi vuotta ja seitsemän kuukaut-ta olen saanut palvella parhaassa teh-tävässäni. Suurin motivaattorini on ollut oman organisaation erittäin kykenevä henkilöstö ja hyvä suhteet yhteistyö-kumppaneihimme, niin asiakkaisiin kuin toimintaamme tukeviin kumppaneihin ja ylempiin johtoportaisiin

Hirvonen nosti puheessaan vahvasti esiin rykmentin tehtävän ja logistii-kan roolin

– Kaikki lähtee organisaation tehtävästä. Kaikki toimialat ovat osallistuneet jouk-kotuotannon tukeen ja laajasti asiakkaan tarvitsemaan tukeen työssään, kukin vuorollaan kiireisimpänä. Täydennyksiä ovat kuormittaneet räjähdeturvallisuu-den vaateet ja varastosiirrot. Olemme tukeneet asiakkaita hankinnoin ja pyrki-neet osaltamme selkeyttämään hankin-tojen prosessia. Oleellinen osa täyden-nyksiä on ollut oma laadukas räjähde-tuotantomme sekä kunnonvalvontam-me. Ilman tarkastamojen toimintaa ei tuliasemissa voitaisi ampua turvallisesti.

Komentaja vaihtui Itä-Suomen huoltorykmentissä

– On kuitenkin muistettava, ettei tuki ole mahdollista yksin. Logistiikka on operaatioiden mahdollistaja ja logistii-kan yksikkökin tarvitsee mahdollistajan-sa – yksin ei onnistu.

Eversti Hirvonen viittaa puheessaan myös Maavoimien materiaalilaitok-sen arvoihin, joita ovat innovatiivi-suus, tuottavuus, turvallisuus ja yh-teistyökyky

– Työssämme on omaksuttu MAAVMATL:n arvojen mukainen toimin-ta. Meillä on osaava henkilöstö, jonka ammattitaitoa on palkittu valtakunnalli-sestikin. Innovatiivisuus oman työn ja työympäristön kehittämiseen on ollut kiitettävää. Välillä henkilöstöä on ollut jopa liian vähän - töiden kehittäminen ja määräaikaisten virkojen kohdentaminen on auttanut.Meiltä on ollut osaajia ke-hittämässä. Kuitenkin juuri ihmiset lait-tavat organisaation kuin organisaation toimimaan – näin on juuri asia. – Valmius on yksi huoltorykmen-tin olemassaolon kulmakivi samoin kuin joustava ja mukautumiskykyi-nen tukeutumisverkosto. Siksi voim-mekin sanoa, että turvallisuus on yksi arvoistamme – laaja turvallisuuskult-tuuri osana jokapäiväistä työtämme. Puheensa lopuksi Hirvonen tote-si luovuttavansa haikein mielin mutta levollisena tähän astisen uransa hie-noimman tehtävän, rykmentin komen-

tajuuden seuraajalleen everstiluutnantti Timo Saariselle, jonka kanssa on teh-täviä aiemminkin vaihtanut. Hirvonen kuvaili seuraajaansa selkeäksi, määrätie-toiseksi, yhteistyökykyiseksi ja ihmislä-heiseksi johtajaksi jolle hän ylpeänä voi luovuttaa tarkastuskierroksellaan kiitet-täväksi kokonaisuudeksi havainnoiman-sa kokonaisuuden. – Toimipisteemme ovat kokonaisuu-dessaan kiitettävässä järjestyksessä. Tästä organisaatiosta voi olla ylpeä. Si-käli on helppo luovuttaa tehtävä seuraa-jalleen – kunnossa oleva kokonaisuus, jonka tärkein osa on huippuhenkilöstö ja toimiva kokonaisuus – verkosto.

Vastaanottopuheessaan everstiluut-nantti Saarinen puolestaan totesi tulleensa tehtävään hyvillä mielin ja vakuuttuneena näkemästään

– Olen kiertänyt tehtävän vaihtoon liit-tyen kaikissa toimipisteissä ja tavannut suuren osan henkilöstöä. Voin vilpittö-min mielin todeta, että rykmentissä val-litsee hyvä henki, korkea työmoraali ja saadut tehtävät hoidetaan tinkimättä ja laadukkaasti. – Itä-Suomen huoltorykmentti on hie-no joukko, meillä on syytä olla ylpeitä itsestämme ja antaa lippumme liehua ylväästi. Tulokset ja tuettavilta saatu pa-laute todistavat sen. Maavoimien mate-riaalilaitoksen toimintamalli ja -käsikirja on todettu laatusertifakaatin arvoiseksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että olemme oman osuutemme hoitaneet laadukkaas-ti. Laitoksen itsearvioinnin perusteella kuulumme myös selkeästi ”mitalikolmik-koon”, kaikilla mittareilla tarkasteltuna.

Tulevaisuuden näkymiin everstiluutnantti Saarinen viittaa toteamalla:

– Rykmentin toiminnan edellytykset ja perusasiat ovat kunnossa. Lähtökoh-tamme edessä oleviin haasteisiin on tältä osin paras mahdollinen. Puolustus-voimien logistiikalla on edessään suurin muutos - ikinä. Haluankin korostaa, että muutos ei ole uhka vaan se on mahdol-lisuus. Kuten puolustusvoimain komen-tajakin on todennut; haaste on vähene-vät resurssit, jonka vuoksi uudistus on välttämätön. Uudistuksen avulla kyke-nemme turvaamaan riittävän toiminnan tason tulevina vuosina. Uudesta Puolustusvoimien logistiik-kalaitoksesta tulee suuri ja merkittävä puolustushaararajat ylittävä valtakun-nallinen toimija. Tämä on luonnollisesti omiaan korostamaan logistiikan merki-tystä operaatioiden ja toiminnan mah-dollistajana. Toisaalta se asettaa meille kaikille yhä suuremman haasteen – lo-gistiikan ja huollon on toimittava!

Eversti Jussi-Petri Hirvonen pitämässä luovutuspuhettaan. Lippuvartiossa (vas.) majuri Matti Heininen, yliluutnantti Mika Ylitalo ja kapteeni Jari Kettunen.

43

Rykmentin lähitulevaisuudessa Saari-nen näkee kolme painopistettä

– Kolme lähitulevaisuutemme painopis-tealuetta ovat ELKAKOP:in toimeenpa-no ja siihen liittyvien järjestelyjen lop-puunsaattaminen sekä erityisesti Ähtä-rin toimintojen sujuva liittäminen osaksi

rykmenttimme toimintaa sekä uuden henkilöstön lämmin vastaanotto, kor-kealaatuisen ja asiakaslähtöisen asiakas-palvelun varmistaminen ja kehittäminen - joukkotuotannon tuesta ei voida tinkiä sekä uudistuksen jäntevä suunnittelu ja toimeenpano.

Puheensa lopuksi uutena komentaja-na everstiluutnantti Saarinen muis-tutti paikalla ollutta henkilöstöä myös hyvinvoinnista ja jaksamisesta

– Työhyvinvoinnista ja työssä jaksami-sesta huolehtiminen on tärkeää. Siitä vastuu jakautuu meille kaikille arkikii-reidemme keskellä. Työn keskelläkään ei tule unohtaa omaa ja läheisten hyvin-vointia vaan on muistettava ,että huo-lehdimme ja tuemme itsemme lisäksi myös toisistamme niin töissä kuin muu-tenkin elämässä.

Vaihtotilaisuudessa kuvattiin myös pala huoltorykmentin historiaa kaikkien komentajan tehtävässä toimineiden asettautuessa ryhmäkuvaan: vas. eversti Risto Kosonen, eversti Jussi-Petri Hirvonen ja everstiluutnantti Timo Saarinen, joka ylennettiin 6.12. myös everstiksi. Huoltoupseeri onnittelee!

Everstiluutnantti Saarinen on ottanut komen-tajan tehtävät vastaan.

Kiitämme hyvästä

yhteistyöstä ja toivotamme

hyvää joulua ja onnellista

uutta vuotta 2013!www.multiprint.fi

TEOLLISUUSKATU 6, 80100 JOENSUU 10, PUH. 013-224 493TEOLLISUUSKATU 6, 80100 JOENSUU 10, PUH. 010 292 2450

Joulutervehdys Huoltoupseereille!

44

Huoltoveljet Hans Gabrielsson ja Antero Jau-hiainen ovat palanneet huollon alkulähteille. Kuvassa nuotioräiskäleiden paisto onnis-tuu hyvin Töölön Reserviupseereiden 29.9. isännöimässä heimoveteraanien, reserviup-seereiden ja perheenjäsenten yhteisessä virkistystapahtumassa. Toiminnalliseen tee-mapäivään osallistui noin 30 henkilöä, joten kokkaustaitoja sai hioa perinpohjaisesti!

Virkistys-päivä heimo-veteraaneille

Panssariseminaari 2013Panssarikilta r.y. järjestää panssarialaa käsittelevän seminaaritilaisuuden lauantaina 2.2.2013 Parolannummella. Tilai-suus pidetään Parolannummen vanhan sotilaskodin Vaakunasalissa klo 10.00–17.00. Ovet avautuvat ilmoittautumista ja tulokahveja varten klo 9.15.

Tilaisuuden luennoitsijoiksi on lupautunut joukko alansa parhaita koti- ja ulkomaisia asiantuntijoita. Ohjelmassa olevien viiden luennon aiheet ovat seuraavat:

”Hyökkäysvaunurykmentti Santahaminassa” evl evp Jarmo Nieminen

”Salpalinjan teräspesäkkeet. Panssariaseistusta linnoitteina.” kapt Jukka Purhonen

”Puolustusvoimien telatykkihankinnat 1990-luvulla” dipl.ins. Esa Muikku

”Taistelupanssarivaunusta telatykiksi - Erään T-55:n tarina” dipl.ins. Jari Poutanen

”Panssarivaunu- ja panssarijääkärikomppanioiden organisaatioiden kehittäminen – Katsaus organisaatioiden kehittymisestä 1980-luvulta nykypäivään ja kehitysajatuksia.” ev Pekka Toveri

Kunkin luennon jälkeen on varattu aikaa kysymyksiä varten ja tilaisuuden lopuksi on vuorossa loppukeskustelu päivän kaikista aiheista. Lounastauon yhteydessä on tutustumistilaisuus luentojen aiheisiin liittyvään kalustoon.

Ennakkoilmoittautumiset: Tilaisuus on avoin Panssarikillan ja muidenkin maanpuolustus järjestöjen jäsenille sekä muille asiasta kiinnostuneille. Kulujen peittämiseksi peritään etukäteen osallistumismaksu, joka on samalla sitova ennakkoilmoit-tautuminen tilaisuuteen ja siihen kuuluvaan ruokailuun sekä kahteen kahvitukseen. Tilaisuuteen on esitystilan rajallisuu-den vuoksi mahdollista ottaa vain 120 ensimmäiseksi ilmoittautunutta kuuntelijaa. Tämän vuoksi tilaisuuteen tulevien on tehtävä ennakkoilmoittautuminen kaksivaiheisesti:

1. ottamalla ensin yhteys Panssarikillan toimistoon, puh 040 5681186 tai toimisto@panssarikilta.fi, josta annetaan osallistujakoodi osallistumismaksun maksamista varten niin kauan, kuin paikkoja on vapaana ja

2. maksamalla osallistumismaksu käyttämällä osallistujakoodia maksun viitenumerona.

Paikkoja on siis rajallisesti, joten tee ennakkoilmoittautumisesi ajoissa!

Ennakkoilmoittautuminen on vahvistettava viimeistään perjantaihin 25.1.2013 mennessä maksamalla osallistumismaksu 32,00 euroa (Panssarikillan jäseniltä 30,00 euroa) Panssarikillan tilille FI27 4260 1320 0126 80 Lammin Säästöpankkiin ja kirjoittamalla osallistujakoodi viitenumerokenttään (osallistujakoodi toimii viitenumerona).

Seminaaripaikalle saavuttuaan vieraita pyydetään ilmoittautumaan vastaanottopisteessä, jossa läsnäolo rekisteröidään ja annetaan tarkempia ohjeita tilaisuuden järjestelyistä. Lisätietoja tilaisuudesta ja tarkempi aikataulu julkaistaan Panssarikil-lan internet-sivuilla www.panssarikilta.fi kohdassa ”Ajankohtaista”.

46

Kutsu

Huoltoupseeriyhdistyksen sääntömääräiseen kevätkokoukseen

Helsinkiin 18.3.2013 klo 17.30 Pitopaikkana on Pääesikunnan keskuspalviljonki.

Ilmoittautuminen yhdistyksen sihteerille osoitteeseen jere.perkiokangas@mil.fi tai puh 02 9953 0548.Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 11§ mukaiset asiat.

Kokousesitelmän aiheena ajankohtainen ja mielenkiintoinen: Puolustusvoimauudistus ja Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmä.

Kokousta isännöi Pääesikunnan Logistiikkaosasto.

Hallitus

Kiinnostaako toimittajan tehtävät?Huoltoupseeriyhdistys hakee Huoltoupseeri-lehden hyvän laadun takaa-miseksi toimitukseen

yhtä uutta toimittajaaKyseisen henkilön toimii yhdistyksen hallituksen ja päätoimittajan tukena lehden aineiston kokoamisessa.

Henkilön tulisi mielellään olla puolustusvoimien palveluksessa verkottumi-sen helpottamiseksi. Toimittajalle maksetaan tehtävän mukaiset kulukorvaukset erillisen sopi-muksen mukaan.

Kiinnostuneita pyydetään ottamaan yhteyttä suoraan yhdistyksen puheenjohtajaan osoitteeseen risto.kosonen@mil.fi tai puh 02 9941 0106.

Hallitus

KutsuHuoltoupseeriyhdistyksen valtuuskunnan kokoukseen Helsinkiin 18.3.2013 klo 16.00

Kokous pidetään Pääesikunnan keskuspaviljongissa ennen yhdistyksen kevätkokousta.

Ilmoittautumiset valtuuskunnan sihteerille osoitteeseen jari.pullinen@mil.fi

Pirkka-sarja on saanut luomuvalikoimaansa uusia, herkullisia tulokkaita. Kokeile vähälaktoosista valkosipulivoita pihvin tai kalan päälle tai valmista siitä vastustamaton maustevoi etanoille. Pirkka Luomu voi on puolestaan luomu-kermasta hapattamalla valmistettu normaalisuolainen ja vähälaktoosinen voi. Molemmat sopivat niin leivän päälle, ruoanlaittoon kuin leivontaankin. Rasva-seoslevite on vähälaktoosinen luomuvoin ja luomurypsiöljyn seos, joka sopii parhaiten leivälle levitettäväksi. Huomaa myös näppärän pieni pakkauskoko!

Uudet Pirkka-luomuvoit vievät kielen mennessään

Pirkka Luomuvalkosipulivoi 125 g

1,69/kpl (13,52/kg)

Pirkka Luomu voi250 g

1,99/pkt (7,96/kg)

Aitoja makuja.

Pirkka Luomu rasvaseoslevite 75 % 250 g

1,99/rs (7,96/kg)

UUTUUS

tämän ja yli 2000 muuta pirkka-tuotetta saat vain k-ruokakaupoista

HuoltoupseeriPL 515701 Lahti

OSTOOPAS

www.s-kanava.fi/osto-opas