hyvin menee 1 2008

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008

http://slidepdf.com/reader/full/hyvin-menee-1-2008 1/28

1

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


2

HYVIN MENEEVIIKIN NORMAALIKOULUN

TIEDOTUSLEHTI

Ilmestyy kaksi kertaa lukuvuodessa.Painosmäärä 1300.Jakelu: n. 900 oppilaalle, n. 100 opettajalle ja henkilökunnan

jäsenelle, sekä yliopiston keskushallintoon, tiedekuntaan,Soklaan jne.

Toimituksen osoite Pl 30 (Kevätkatu 2)00014 Helsingin yliopistoTel. 09 - 19157515

Vastaava päätoimittajaRitva Raesmaa [email protected]

Kuvitus: Sinikka Lehto

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


3

SURUTYÖTÄ

Aloitin surutyön jo syyslukukaudella tehtyäni päätöksen, että tämä on viimeinen lukuvuotenikoulun kirjastossa. Tuli viimeinen syysloma, viimeinen adventti-aika, jolloin aamuisin sytytinkynttilät kirjaston pöydille ja ikkunalle. Viimeinen Hoosianna ja viimeinen joulujuhla.

Katselen päivittäin entisten rehtoreiden muotokuvia tuossa seinällä. Minulla oli onni tunteaheistä kolme. Muistelin aikaa aivan alkuvuosilta. Muistan selvästi ensimmäisen työpäiväni

1.8.1974. Tulin paljon ennen kahdeksaa Haagaan ja juuri saapuessani kurvasi pihaan auto,siltä hyppäsi ulos nainen, jolta kohteliaasti kysyin: ”mistähän löytäisin koulun rehtorin?””Minä olen,” vastasi Anita Koskimaa. Eipä ollut käynyt mielessäni, että rehtori voi olla nainen,olihan omassa koulussani ollut aina miesrehtori. Siitä alkoi yhteistyömme, jota kesti moniavuosia.

Minulla oli onni työskennellä niin ala- kuin yläluokilla. Kirjastot sijaitsivat eri rakennuksissaHaagassa ja pakollinen 1,5 kilometrin päivittäinen lenkki tuli suoritettua satoi tai paistoi. Olihauskaa, kun pystyi seuraamaan oppilaan kehitystä pienestä ekaluokkalaisesta ainaabiturientiksi ja ylioppilaaksi saakka. Muutamien kanssa pidän vieläkin yhteyttä.

Noina alkuvuosina tehtiin kaikki käsin, niin kirjastokortit kuin erilaiset luettelotkin. Ensimmäisenkirjoituskoneen sain parin vuoden kuluttua, ja ensimmäinen tietokone tuli 70-luvun lopussa Seoli melkein miehen korkuinen, piti kamalaa meteliä ja kutsuimme sitä nimellä ”purhonen”(Burroughs). Kirjat luetteloitiin reikäkorteille, ja karhulistan kone tulosti sini-valkoraidallisena.

Ensimmäinen pc tuli sitten 80-luvun alussa, käyttöjärjestelmänä Win 3.1 eikä internetistäollut tietoakaan. Siitä alkoi kehitys, joka johti joulukuussa 2005 Prettylib- kirjastojärjestelmänkäyttöönottoon.

Aloitin työhuoneeni hyllyjen tyhjennyksen 34 vuoden aikana kertyneestä tavarasta. Teinmonia yllättäviä löytöjä mapeista ja laatikoista. Suuri osa valokuvista siirtyi suoraan koulunarkistoon, sen historia-osastoon. Ehkäpä joku niitä joskus tutkii, elleivät kokonaan haalenesitä ennen.

Tämä koulun lehti alkoi ilmestyä vuonna 1979. Sen syntysanat lausui lehtori Olli Syvähuoko.Ensimmäiset numerot olivat ilman nimeä, nimikilpailun jälkeen siitä tuli Kakkosesta kajahtaa janykyisin HyVin menee. Lehteä toimitin liki 30 vuotta. Ensimmäiset vuodet taitto tehtiin ns.saksitaittona ja valmiit sivut toimitettiin painoon. Nykyisin tarvitsee vain toimittaa valmis lehtimuistitikulla ja paino huolehtii lopusta.

Mietin, mitkä olivat raskaimpia tehtäviä näiden vuosien aikana ja kaksi nousee ehdottomastiesille: koulun 125-matrikkelin toimittaminen ja kirjaston muutto Viikkiin kesällä 2003. Henkisesti

raskain on ollut varmaankin tämä viimeinen lukuvuosi, jolloin ensin Jokelan tapahtumat, sittenkoulumme oppilaan ja viimeksi läheisen työtoverin kuolema pysähdyttivät.

Tätä kirjoittaessani on oppilailta saamassani aamukammassa jäljellä 30 piikkiä. Pian koittaaviimeinen Suvivirsi ja sitten alkavat eläkepäivät. Siteet kouluun eivät onneksi katkea hetikokonaan, vaan jatkan vielä 140-vuotisjuhlatoimikunnan jäsenenä ensi kevääseen.

Haluan sydämestäni kiittää kaikkia työtovereitani nykyisiä ja jo eläkkeelle jääneitä. Olen ollutonnekas saadessani työskennellä tällaisessa joukossa!

Ritva Raesmaa

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


4

TOUKOKUUN TAITTUESSA

Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu on lukuvuoden 2007-08 aikanaollut - tahtomattaan ja tahtoen - mukana monitasoisessa muutoksessa.

Ensi vuonna täytämme 140 vuotta, mikä on paljon suomalaisen oppilaitokseniäksi.Olemme tehneet kovasti töitä yhdessä, ryhmissä ja yksinkin. Eri tahoilla,

eri asioissa, erilaisin tarkoituksin. Yläkäsitteiksi niputtaen keskeisiäteemoja ovat olleet oppiminen, valmistautuminen ja valmistuminen, uudettiedot ja taidot ja asenteiden muokkaantuminen nopeasti muuttuvassamaailmassa. Olemme myös surreet yhdessä läheistemme kuolemantapauksia.Viikin norssi on ansioitunut kansainvälisillä foorumeilla ja meillä on

edelleen käynnissä ulkomaisia kehittämis- ja konsultointiprojekteja. Olemmeolleet hyvin suosittu vierailukohde ja osallistuneet täydennyskoulutukseensekä kenttäkouluverkostossa että muilla koulutussektoreilla. Henkilöstön jaksaminen on ollut koetuksella, kun nämä ja muut ristikkäiset paineet ovatheijastuneet arjen perustehtäviimme: opetusharjoittelun ohjauksenkehittämiseen, monipuolistamiseen ja laatuun, tutkivan opettajuudensovelluksiin ja uusiin näköaloihin - ja tasokkaan perus- ja lukio-opetuksenantamiseen omille oppilaillemme.Lyhyessä tekstissä on mahdotonta nimetä erikseen kaikkia tahoja, joille

kuuluu kiitos kuluneesta vuodesta. Verkostostamme tulevat mieleen kokoHelsingin yliopisto, kollegio ja oma tiedekuntamme työryhmineen, läheisiksitulleet huoltajat ja johtokunta, FCG International, Fazer, Viikki-seura,Viikin kampuksen neuvottelukunta ja opetusministeriö. Oma opetus- ja muuhenkilöstömme, upeat lukiolaisemme, perusopetuksen monikulttuurinen joukkooppijoita - myös teitä kaikkia haluan kiittää. Eläkkeelle siirtyvääkirjastosihteeri Ritva Raesmaata kiitän nimellä erikseen tämän meilletärkeän lehden toimittamisesta. Elimme yhdessä, elimme väkevästi!Koen, että kesä on erityisesti opettajille ja oppilaille antoisin

vuodenaika, koska kesällä uusia taitoja ja tietoja voi soveltaa käytäntöönerilaisissa tilanteissa. Rauhassa, rohkeasti, rennosti, epäonnistumisetsallien, oppien, nauttien ja elämästä iloiten. Hyvää ja virkistävää kesää!

Jyrki Loima johtava rehtori

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


5

Viikin Norssin Tuki löysi uusia toimintamuotoja

Vii kin Norssin Tuki ry on suuren koulun vanhempainyhdistys. Tuen toimin ta kattaa siten laajan joukon koul ulaisten huoltaj ia sekä koul un henki löstön. Käytännön toimintaan on

haettu viimeisen vuoden kul uessa uusia muotoja, ja er ityisen lupaavaa on osall istuminen

yhteistyöprojekteihi n koulun sekä Vii kin alueel la toimivien tahojen kanssa. Tuki on

viikk i läisten hankkeiden keskiössä edustaen l asten j a nuor ten näkökulmaa.

Yhdistys toimii yhteistyössä koulun kanssa alaluokkalaisille suunnatun iltapäivätoiminnan

järjestämisessä. Yhdistyksen roolina on toimia hallinnollisena tukirahoituksen hakijana ja

seurata toiminnan talousarvion toteutumista.

Tuki aloittaa yhdessä koulun kanssa ‘Viikin Norssin mallin’ toteuttamisen. Malli pohjautuu Matinkylässä toteutettuun Mattlidenmodelliin, jossa aktivoidaan alaluokiltayläluokille siirtyvien oppilaiden vanhempia osallistumaan nuorten siirtymävaihetta

koskevaan keskusteluun. Hanke käynnistyy syyslukukaudella 2008.

Yhdistys osallistuu Viikin alueen nuorison kanssa toimivien virkamiesten yhteistyöfoorumintoimintaan (ns. Vino-ryhmä). Ryhmässä haetaan keinoja ja ratkaisuja järjestää nuorille

turvallista vapaa-aikaa omilla kotikulmilla.

Tuen perustehtävänä on tukea harkinnan mukaan luokkien ja kerhojen toimintaa sekä Viikin

Norssin Tuen ja opettajakunnan tarpeelliseksi katsomia toimintoja hallitukselle osoitettujenhakemusten perusteella. Stipendejä jaetaan vuosittain keväällä pääsääntöisesti yläluokkien

ja lukion oppilaille.

Yllätyksellistä vanhempaintoimintaa voidaan järjestää tarvittaessa.

Uusi hallitus valitaan syyskuussa Hallitukseen valitaan uudet jäsenet syksyllä lukuvuoden alussa, jolloin asia on koulujen

alkamisen vuoksi ajankohtainen monissa perheissä. Syyslukukauden alunvanhempainilloissa sekä Wilmassa tullaan kertomaan yhdistyksen toiminnasta, mutta jo nytkannattaa merkitä kalenteriin päivämäärä 16.9.2008 jolloin hallituksen uudet jäsenet tullaannimeämään. Nykyinen hallitus haluaa toivottaa kaikki äidit ja isät tervetulleiksi mukaan

toimintaan - tekijöitä tarvitaan aina!

Aurinkoista kevättä toivottaen

VNT:n hallituksen puolesta

Päivi Rastas puheenjohtaja

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


6

MAAILMANMESTARI

Harvoin on koulussamme ollut tilaisuus kukittaa maailmanmestari, mutta tänäkeväänä sekin tapahtui.Kouluavustajamme Linnéa Lindh osallistui Budapestissä Rockettes-joukkueen jäsenenä muodostelmaluistelun maailmanmestaruuskisoihin ja voitti kultaa.Onnittelemme Linnéaa!

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


7

Lukuviikolla pystytettiin jälleen kerran satuteltta kirjastoon. Neljän päivän ajanlukivat peruskoulun yläluokkien oppilaat satuja alaluokkien oppilaille

LU KU V IIKK ORU N O N J A RU U S U N P Ä IV Ä

Äidinkielen ja vähän muidenkin aineidentunneilla tehtiin RUNOTAULUJA, jotkakiinnitettiin koulumme seinillekaikkien luettavaksi.

Flooran päivänä tiistaina 13.5. juhlimmekoulussa RUNON JA RUUSUN PÄIVÄÄ.Silloin palkitaan parhaat runotaulut!

Valitettavasti se tieto ei ehdi tähän lehteen

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


8

VÄITTELYKILPAILU NORMAALILYSEO-VIIKIN NORMAALIKOULU

Vappuaattona käytiin perinteinen väittelykilpailu koulujen välillä. Tuomareinatoimivat Sara Routarinne (Helsingin yliopisto), Mikko “Peltsi” Peltola ja IlkkaUusivuori (YleX)

8.lk Unna Leskelä ja Juho Valta normaalilyseo, Vilhelmiina Kaikkonen ja PinjaRaitanen Viikki. Vilhelmiina ja Pinja veivät voiton9. lk Johanna Jussila Osváth ja Lauri Kokkila lyseo, Atte Walden ja Alvar

Mahlberg Viikki, tasapelilukion 1. Pasi Lohi ja Miikka Vuorela lyseo, Lauri Greis ja Leo Kuutti Viikki.Voitto lyseoonlukio 2. Timo Pelkola ja Santeri Laurila lyseo, Ella Tamminen ja Riikka TikkanenViikki. Voitto lyseoonLopputulos Normaalilyseon voitto. Ensi vuonna revanssi!

Kuvat: Hilkka Lamberg

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


9

KOULUN LEHTIÄ VUOSIEN VARRELTA

ARTO KESKISEN RUNO VUODEN 1980 LEHDESTÄ

Tapan reikäleipää leppoisasti istuskellenaamukompostin ääressä.

Kolehti edessä,Kahvi ulottuvilla.

Seilailen pitkin aivomertaPuolihuolimattomasti leväperää pidellen.

Huomenna - ajattelen – täytyy kerätä kengätja viedä ne suutarillekasvamaan korkoa.Aamunkoi pilkistää esiin reiästä,

Joka on sukassani.Ehkäpä sekin haluaisi

näin aamutuimaanpäästä merta edemmäs

ottamaan onkeensa.Makaan vangittuna hämähäkissä.Polveni on kipeä

ehkäpä siinä on lapsivettä.Ajatukseni harhailevat pitkin ampumarataa.Haistelen ilmaa etunenässä

– tuoksuu kriisipuurolta.Vähitellen tuoksu katoaa

illan suusta kuuluu maiskutusta.Olisin mennyt yöpuulle,elleivät sen oksat

olisi olleet liian korkealla.Siispä vietin yöni yöjalassa,

Sen vasemman jalan saappaassa.

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


10

HISTORIAA

Kuvassa keskellä oppilasnumerolla 1 Ida Aalberg

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


11

Marsalkka Mannerheimistä ei ole julkaistu kovin montaa kuvaa, jossa hänhymyilee. Tässä tyttökoululaisten ympäröimänä on kuitenkin hymy herkässä.

Aino Kallas ystävineen

Vuoden 1878 luokkakuvassa mm. Elias Lönnrotin tytär Tekla

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


12

Opettajat retkellä vunna 1913 ja 2004

Ylioppilaita ennen ja nyt

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


13

Lukion oppilaat esittivät lasten musikaalin, jonka tarina ja musiikki on ThorbjornEgnerin ja suomennos Aila Meriluodon. Musikaalin ohjasi Inkeri Hellström,musiikin ohjaus Kaija Viitasalo, ääni-ja valotekniikan ohjaus Pekka Tulkki.Esitys oli aivan riemastuttava ja ainakin pienemmät oppilaat purskahtivat välilläraikuvaan nauruun.

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


14

KEITÄ ME OLEMME JA MITÄ ME KEHTAAMME TEHDÄ

Se lojuu sohvalla ja sanoo, että eihän se niin kehtaa tehdä. Ei se tuolla lailla kehtaa sanoavaan pitää puhua asiallisesti ja – miten sen nyt voisi sanoakaan-, joo aikuismaisesti.Aikuismaisesti, mitä se tarkoittaa? Tivaan. No, sillä lailla kypsästi ja asiallisesti, toista pitää

kunnioittaa ja, ai niin, kannattaa puhua kirjakieltä. Se antaa erittäin kypsän kuvan sinusta.Kypsän kuvan? Siitä voidaan olla eri mieltä. Ennemmin se antaa mielistelevän ja kuivankuvan. Ainakin niistä, joiden olen kuullut siitä puhuvan. Kehtaavatkin tehdä kauniistakielestämme mielistelevää ja kuivaa.

En kehtaa. Kehdata. San, joka leikkii piirileikkiä kotimme sohvan ympärillä ja joka tupsahtaayhden henkilön suusta monesti tai kumpuaa huulille ja purkautuu ympärillä olevan ilmaanäänettömästi. Vihaan sitä sanaa. Se rajoittaa elämää ja tekee siitä puolinaista. Ja se tartuttaaympärillä olevia. Tarttuu kiinni eikä päästä irti. Kohta kukaan ei kehtaa tehdä mitään.

Miksi se ei kehtaa? Se pelkää, että muuta nauravat. Pelkää, että epäonnistuu. Pelkää, etteivaan yksinkertaisesti osaa. Pelkää kaikkea, mitä siitä seuraa. Niinkö? Sitäkö se pelkää? Jakohta alan minäkin pelätä. Kehtaanko nyt minäkään tehdä tällaista?

Emmehän me enää tuolla lailla voida tehdä. Me olemme jo aikuisia. Jaa, no miten se teitämuka rajoittaa? Meidän pitää käyttäytyä kypsemmin, ja me todellakin olemme liian vanhojatuollaiseen. Olenko minä sitten liian vanha tähän? Milloin minusta tulee liian vanha tähän?Milloin olen liian vanha tekemään hiekkakakkuja, seikkailemaan metsien salatuilla poluilla,syömään jäätelöä niin, että koko naama tuhriintuu? En halua koskaan olla liian vanhasellaiseen. En koskaan.Olen aikuinen. Mitä se lause nyt viestiikään? Sitäkö, että olen täysikasvuinen, työssäkäyvä,

vastuuntuntoinen oman elämäni herrana tai naisena oleva ihminen? Vai sitä, että olenkiireinen, aivan liian kiireinen kaikkeen sekä myös sitä, että olen kypsä, aivan liian kypsätällaiseen? Ovatko aikuiset vain lapsia, jotka ovat ainoastaan pidempiä, painavampia,viiksekkäämpiä ja joilla on muotoja oikeissa paikoissa? Ehkä he ovat suorastaanhämmentyneitä siitä kaikesta, mitä siitä seuraa, kun he kasvavat aikuisiksi ja yrittävät

piilottaa tätä sanoinkuvaamatonta hämmennystä asiallisesti ja kuivasti puhuvan haarniskantaakse.

Meidän kaikkien sisällä asuu pienenpieni lapsi, joka hämmentyneenä ja suorastaan pelästyneenä, mutta kuitenkin uteliaana seuraa maailmankulkua yrittäen siirtyä sen

moottoritielle siihen liittyvältä kiihdytyskaistalta. Vauhti moottoritiellä on kova ja siihenmukaan pääseminen on mahdotonta ilman kunnon kiihdytystä. Ilman kunnon kiihdytystä jäät muiden jalkoihin.

Huomatessaan toisensa pienet lapset lumoutuvat näkemästään, samankaltaisuudesta jaovat vilpittömästi kiinnostuneina, uteliaina ja ystävällisin katsein. Kaiken tuon sijaanosamme katsoa toisiamme arvostelevasti, koska toisella ei ole oikean värisiä hiuksia

päässään. Syyttävästi, koska se ei ole samanlainen niin kuin muuta ja sellainen, millainen pitäisi yleisen mallin mukaan olla. Kateellisesti, koska sillä on kaikkea, mitä minulla ei ole.Välinpitämättömästi, koska sen kannattaisi vain uppoutua järveen tai heittäytyä junan alleeikä sitä kukaan senkään jälkeen kaipaisi. Vertailemme toista itseemme, itseämme toiseen,

kaikkea kaikkeen. Yritämme täyttää ne näkymättömät vaatimukset, jotka yhteiskunta onrakentanut, täyttää ne muilta kuulemamme ääneen sanotut vaatimukset, täyttää

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


15

vanhempiemme äänettömästi ilmaistut vaatimukset. Elämä ei ole enää elämää vaan pelkkäkoe, josta on selviydyttävä hyvin arvosanoin.

Loppujen lopuksi me olemme niin erilaisia. Siis ne niin kutsutut aikuiset ja me nuoret. Aiemmekö? Emmekö me ole aivan totaalisen eri ajatustaajuudella aina ja ikuisesti? Emme me

totaalisesti erilaisia ole. Me kaikki olemme joskus nuoria, joilla on koko elämä edessä. Joidenunelmat ulottuvat oman kotikaupungin lähiöstä Tyynenmeren saarille asti. Meistä kukaan eihalua olla elossa, mutta olla silti eloton. Kukaan ei halua jäädä yksin. Haluaako joku jättää

jonkun yksin? Haluaisiko joku olla henkilö, jolla on valta päättää, kuka jää yksin, millaiset jäävät yksin? Joku, jolla on varaa olla tutustumatta ihmisiin, koska hänenihmissuhdekarttansa pinta-ala on jo pienen saaren kokoinen? Haemme hyväksyntää,arvostusta, kunnioitusta, ihmisiä ympärillemme suojaamaan pahalta maailmalta. Näihinelämää sykähdyttäviin määränpäihin me kaikki hakeudumme eri keinoin. Onnistuen,epäonnistuen, itkien, pettyen, oivalluksia etsien, elämänkokemusta löytäen,ennakkoluuloista luopuen ja niistä kiinni pitäen, uusia näkökulmia löytäen ja samassa mieltäärsyttävässä elämäntilanteessa pysyen.

Aikuiseksi kasvaminen. Onko se yliarvostettua? Tuntuu kuin eteiseesi olisi jätettysuurensuuret saappaat, jotka tietyn iän saapuessa olet pakotettu täyttämään. Kuin olisinäkymättömät raamit, jotka sinun on vain yksinkertaisesti osattava täyttää. Tavoin tai toisin.

Aikuiset. Mitä ne ovat? Keitä he ovat? Miksi juuri he ovat oikeutettuja määräämäänmeitä? Kuka heille se oikeuden on suonut? Elämänkokemusko? Onko heillä sitä? Ja jos onniin onko se oikeanlaista? Millaista on oikeanlainen elämänkokemus? Mistä sitä saa? Ehkämeidän vain pitää odottaa sitä aikuisuutta. Tai ei, ei niin. Meidän ei kannata odottaaaikuisuutta kuin kuuta nousevaa, vaan elää siinä tilanteessa, jossa juuri sillä hetkellä olemme

elätellen kumminkin hupsuja haaveita siitä paljon puhutusta tulevaisuudesta. Seikkailuista, johon tulemme aivan varmasti päätymään matkan varrella. Ihmisistä, joita tulemme toivonmukaan tapaamaan sitten jossain vaiheessa elämää huomenna tai vuosien päästä.Haaveilkaamme niistä tyrskyistä ja myrskyistä, joihin tulemme törmäämään joskus. Joskusminä, juuri minä valloitan maailman. Sitten isompana.

Linda Kartano 9D

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


16

Ensimmäinen pakoLauri Salmela 8B

Intergalaktisella hypertiellä oli ruuhkaa. Jos katsoi tietä tunnin, näki vähintään biljoonan

skeduulin kiitävän ohi. Skeduulit ovat nykypäivän auton ja raketin välimuotoja, useimmiten

virtaviivaisia, perhemallit noin 50 metriä pitkiä ja 10 leveitä ja bussit ja muut isot kulkuneuvot

usein ainakin 400 metriä pitkiä.

Elettiin aikaa 14 miljardia vuotta ennen nykyaikaa. Siihen aikaan avaruutta asuttivatlamervot. Lamervo on hieman ihmistä muistuttava olento, tosin sen komentokeskus (aivot)

sijaitsevat mahassa. Sen maha on ympyrän muotoinen ja halkaisija on noin 5 metriä. Sillä on

ohuet tikkumaiset jalat jotka lähtevät sen mahan alapuolelta, ne ovat noin 5 metriä pitkät ja

20 senttimetriä leveät. Sillä ei ole varsinaisesti päätä, vaan se on ikään kuin etanan ja

kärpäsen välimuoto. Sen mahasta lähtee ylöspäin ”tuntosarvi”, joka on noin 3 metriä pitkä ja

sen päässä on silmä. Silmä on kärpäsen tyyppinen verkkosilmä, eli se näkee kaikkialle

ympärilleen, mutta sen etäisyyden arviointi on huono, koska silmiä on vain yksi. Lamervojenihonväri vaihtelee yleensä vaaleanvihreästä vaaleanpunaiseen. Lamervot eivät hikoile,

mutta niiden iho on aina hiukan kostea, mikä tekee siitä limaisen.

Hallinnossa (lamervojen suurin hallintoelin) kävi kuhina. ”Oletteko varma että kaikki

lamervot saadaan siirrettyä ajallaan, herra presidentti?” kysyi Mesve, turvallisuuspuolueen

puheenjohtaja. ”Kyllä, uskon niin. Meillä on vielä ainakin kaksi kuukautta aikaa siirtää

lamervot ennen kuin musta aukko räjähtää. Toisaalta oktiljoonan lamervon plus joidenkin pikkugalaksien asukkaiden siirtäminen kvintiljoonan valovuoden päähän saattaa kestää.

Onneksi skeduulilla menee sellaiseen matkaan vain 17 kuunkiertoa (vastaa 1,2 maan

kuukautta). Toivottavasti kaikki lähtevät ajoissa”, vastasi Heled, presidentti.

Viikon päästä ilmaantui ongelmia. ”Herra presidentti, meillä on paha ongelma!” huusi

hätääntynyt lähetti rymistäen sisään Hallintoon. Hänen mahassa oleva suunsa oli kääntynyt

mutruun ja hänen ihonvärinsä oli muuttunut tummemmaksi, joka on lamervoilla merkki

shokista ja hätäännyksestä. ”Mitä? Kerro heti!” Heled kysyi huomaten oman äänensäkin

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


17

muuttuneen hätääntyneeksi. Hän rauhoitti itsensä heti; eihän presidentti voi olla

hätääntynyt, se on kansalaisten heiniä. ”Musta aukko on vahvistunut, se on alkanut imeä jo

sisäplaneettoja. Seder ja Vesdru ovat jo imeytyneet. Niillä tuskin oli enää kovinkaan monia

lamervoja.” ”Kautta kirotun farasauruksen! Meillä piti olla vielä viikkoja aikaa!”, Heled ärjyi ja rynnisti oikopäätä ovesta ulos. Hän käveli Hallinnon pyöreää, monimutkaista käytävästöä

pitkin nopeasti, kuin olisi asunut siellä koko ikänsä. Tosiasiassa hänellä oli Ajatusapu 74™,

mahan takana oleva laite, joka luki, analysoi ja muunsi aivoaaltoja siten, että sen käyttäjästä

tuli vähintään viisi kertaa älykkäämpi, ja toi hänelle tietoja lamervojen laajasta Ferumnetistä.

Ferum oli galaksiryhmä, jossa Tar, lamervojen syntyplanetta, sijaitsi.

Heled saapui laboratorioon ärjyen: ”Meillä piti olla vielä kaksi kuukautta aikaa ja se

on imenyt jo nyt Sederin ja Vesdrun uumeniinsa! Voisi olla mukava saada joskus tarkkoja

arvioita!” ”Anteeksi. Olen pahoillani…”, Pabad yritti epätoivoisesti mumista. Hän oli pieni ja

kalpea lamervo, lamervomaailman Einstein. Hän kehitti muun muassa aika-avaruuden

kaarevuusteoriasta johtuvan aikamatkustamisen periaatteen, mikä oli, ihme kyllä, uusi

keksintö. Hänestä huomasi, että tämä kaikki oli hänelle erittäin noloa. ”Ainakin 300 miljardia

lamervoa imeytyi sen syvyyksiin!”, Heled keskeytti. Oli hetken hiljaista, Pabad mietti.

”Kautta viisikätisen morrelin! Unohdin kosmisen säteilyn vaikutuksen todella suuressa paineessa olevan aineen staattisiin ominaisuuksiin ja ajan tiheyteen!” ”Sama lamervoksi”,

Heled pyysi hieman närkästyneenä. Ajatusapu kun paransi älykkyysosamäärää vain päälle

viisikertaiseksi ja Heled oli matematiikassa vahvimmillaan äänestysprosentteja tutkittaessa.

”Se tarkoittaa juuri sitä mitä tapahtui. Se voimistaa mustan aukon gravitaation voimaa.

Meillä on enää kaksi viikkoa aikaa.” ”KAKSI VIIKKOA?! Minäkään en ehdi siinä ajassa

pois”, pauhasi Heled raivon vallassa. ”No ehdottaisin herra presidenttiä lähtemään

sukkelasti pakomatkalle.” Heled näytti yhä raivokkaammalta: ”Mutta enhän minä voi jättääkansaani imeytyväksi tuhoon!” Tuli hiljaista. Molemmat miettivät. ”No mutta näyttää joka

tapauksessa siltä että vähän me kuitenkin menetämme lamervoja”, Pabad huomautti hiljaa.

”Ole hiljaa, yritän olla miettimättä sitä”, Heled sanoi närkästyneenä. He miettivät taas.

”Voisimmekohan käyttää armeijan hyökkäysskeduuleja? Ne kuitenkin kulkevat ainakin 200

kertaa lujempaa kuin tavalliset, mutta toisaalta niihin tarvitaan etevä lentäjä, ettei törmätä

esimerkiksi tähteen tai muuhun taivaankappaleeseen”, Pabad ehdotti. ”Hmm. En ole

niinkään varma. Armeija on paennut jo ajat sitten. Mutta muistan että he olisivat jättäneetmuutaman skeduulin meille kaiken varalta. Onneksi. Toisaalta niitä ei kyllä riitä kaikille, enkä

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


18

minä etkä sinä ensinnäkään osaa ajaa niillä, saati sitten ylipäätään saa”, Heled aprikoi. ”No

lähettäkäämme sitten viesti armeijalle”, Pabad ehdotti.

Heled lähti kävelemään kapeita käytäviä uudestaan Pabad kintereillään. Loputtomalta

tuntuvan ajan kuluttua he kääntyivät kommunikointihuoneeseen. Huone oli pyöreä ja

pelkistetty. Sen keskellä oli munakupin muotoinen matala yhtenäinen kuppi ja huonetta sekä

kuppia kiersi useita turkoosinsinisen hohtoisia linjoja tuomaan viihtyisyyttä. Huoneen

seinillä oli useita pieniä näyttöjä, joissa näkyi uutislähetyksiä sekä turvakamerakuvaa,

puolet näytöistä näytti turkooseja, magentoja ja vihreitä viivoja, jotka poukkoilivat pitkin

kuvaa. Huone oli autio, vaikka siellä olisikin ollut paikat ainakin 30 lamervolle. ”Avaa yhteys

Kalemenaan”, Heled sanoi keskellä huonetta olevalle kupille. Yhtäkkiä kupista suihkusi

muutama turkoosi, magenta ja vihreä kipinä ja kun 3D-projektori oli lämmennyt, se heijasti

sen yläpuolella olevaan ilmaan lamervoksi kolmiulotteisen tekstin: ”YHDISTETÄÄN...”

Tekstin yläpuolelle ilmestyi satelliittiantenni, joka pyöri ja siihen tuli neonvihreitä aaltoja

jotain kuvan ulkopuolelta. Kuva huojui ylös alas vielä vähän aikaa ennen kuin sen liike

tasoittui. Kului puoli minuuttia. ”Mikähän tässä nyt on?” Pabad ihmetteli pieni hätäännys

äänessään. He tuijottelivat kuvaa vielä toisen puoli minuuttia jolloin kuvan teksti muuttui:

”KOHDE EI VASTAA!” ”Ja mitä tuo oli tarkoittavinaan?”, Heled kysyi hiukannärkästyneenä. Pabadin mahaan oli odottelun aikana syntynyt epätoivon hopeinen väri: ”Se

tarkoittaa juuri sitä. Yhteyttä yritettiin muodostaa niin kauan kuin kannattaa. Jokin suuri ja

kiinteä taivaankappale on meidän ja Kalemenan välissä. Se tarkoittaa sitä, että meidän on

lähdettävä itse hakemaan parempia skeduuleja.” Nyt oli Heledin vuoro olla epätoivoinen:

”Meillä ei ole ajajaa! Ja tuskin kukaan hätääntyneistä lamervoista vaarantaa henkensä

tällaisessa tilanteessa. He ovat muutenkin jo kaukana, jos osaavat ajaa hyökkäysskeduulia.”

”Meillä ei taida olla vaihtoehtoja”, Pabad sanoi. He lähtivät juoksujalkaa käytävälle.

Pabad juoksi Heledin perässä. He juoksivat ulos Hallinnosta. Tarissa oli päivä.

Kaksoistähdet tanssivat taivaalla ikuista tanssiaan, vaikka niiden ikuisuus oli seuraavien

kuunkiertojen aikana koetuksella. Tarin saastunut ilmakehä värjäsi aurinkojen valon sekä

samalla koko taivaan oranssiksi. Tar oli se planeetta, jolla lamervojen voittokulku oli alkanut

kaksi miljoonaa vuotta sitten. Se muistutti melko paljon maapalloa, paitsi että siitä oli jään

peitossa suurempi alue ja planeetalla kasvavat kasvit olivat värjänneet planeetan maanvaaleanpunaiseksi. Rakennukset olivat puolestaan harmaannuttaneet väriä ja vettä oli sen

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


19

pinnasta vain kolmannes. Tarista näki jopa avaruudesta, että se oli hylätty hiljattain, sen

pimeä puoli oli todellakin pimeä. Lähes kaikki siellä ollut energia oli viety mukanaan eikä

siellä palanut kuin muutama valo. He jotka olivat ’syntyneet täällä ja kuolevat täällä’. Tar oli

tietenkin evakuoitu ensin, koska sieltä kuuluivat kaikkia lamervoja koskevat lait ja juuret jase oli kaikista lamervojen asuttamista planeetoista tiheimmin asuttu. Pabad ja Heled

juoksivat harmaata lyijyn ja hiilen seoksesta tehtyä täydellisen tasaista kävelytietä pitkin,

joka kiilsi kauniisti aamuauringoissa. Hallinto oli Pääalueessa sijaitsevassa, koko planeetan

pääkaupungissa Vesessä, joka vei planeetan pinta-alasta noin viisitoista prosenttia. Tar oli

ennen jaettu maihin, mutta niiden epäkäytännöllisyydestä ja koosta johtuvista ongelmista

johtuen se oli päätetty jakaa alueisiin ja nollapisteeksi otettiin Tarin nykypäivän kulttuurin

lähtöpaikka Qes, lamervomaailman Eurooppa. Alueiden nimet olivat Pohjois-, Itä-, Etelä-,Länsi- ja Pääalue.

Siinä se seisoi kaikessa komeudessaan: armeijan intergalaktinen satama. Sen komeat

metalliset purjeet lepäsivät korkeuksissa ja puolessavälissä niiden huippua oli kaukaa

katsottuna pienen pieniä reikiä, joista massiivisetkin skeduulit mahtuivat lentämään ulos. He

juoksivat sisään ja heitä tervehti yksi armeijan vanhoista ässistä, joka nykyään istui

toimistossa. Hänkin oli laahustamassa omalle alukselleen. Heled ja Pabad astuivat putkenmuotoiseen hissiin. Kun he olivat turvallisesti sisällä, hissi ilmoitti että jäljellä on enää yksi

hyökkäysskeduuli ja muutama kymmenen armeijan vielä planeetalla olevien työntekijöiden

skeduuleja. He pyysivät hissiä viemään heidät hyökkäysskeduulin luokse. Hissi nytkähti

kuullessaan tämän ja lähti lipumaan ylöspäin. Ääniohjaus tuli muotiin tuhat vuotta sitten ja

on edelleen kova sana. Kun he astuivat hissistä ulos, he näkivät mahtavan näyn: 20

lamervon pituinen hyökkäysskeduuli kaikessa komeudessaan. Se oli virtaviivainen

kromipinnoitettu venytetyn vesipisaran muotoinen alus, jonka kyljissä olivat mahtavat laser ja plasmatykit ja sen alla oli kaikista suurinta kunnioitusta herättävä antimateriapommi, jossa

oli antimateriaa varmasti monia litroja ja se oli tarkoitettu äärimmäisen kriittisiä varten.

Antimateriassa on energiaa sen verran että kun gramma antimateriaa kohtaa gramman

materiaa, eli tavallista ainetta, vapautuu energiaa vähän päälle kaksi kertaa niin paljon, kun

Hiroshiman ydinpommissa vapautui. Heled ja Pabad nousivat Pabadin ohjaamina. Hän oli

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


20

lukaissut nopeasti ohjeen ja Ajatusapu auttaisi sitten jos tulisi tosi hätä. Pabad kaasutti ja

alus lähti kiitämään kohti Kalemenaa.

Parin päivän kuluttua he huomasivat, miksi yhteyttä ei voitu muodostaa:

Kauhistuttavan suuri meteoripilvi oli syöksymässä mustaa aukkoa kohti. Pilvi oli onneksi

mennyt jo suurimmaksi osaksi ohi ja he saivat radioyhteyden Kalemenaan: ”Te senkin

pelkurit, lähditte matkoihinne vaikka lamervoja oli vielä vaikka kuinka paljon jäljellä!”,

presidentti raivosi ja sadatteli, ”Nyt äkkiä takaisin nopeimmilla rahtialuksillanne! Musta

aukko on imenyt jo Sederin ja Vesdrun ja meillä on enää puolitoista viikkoa aikaa siirtää

heidät tänne! Takaisin niin kuin olisi jo!” Radiosta vastasi reipas nuoren lamervon ääni:

”Kyllä, herra presidentti!” Heled tunnisti heti armeijan uuden johtohahmon Arenin.

”Lähettäkää äkkiä aluksenne takaisin. Minä lähden niiden mukana. Haluan nähdä että joka

ikinen lamervo pääsee turvallisen matkan päähän hornasta.”, Heled ilmoitti. Aren väitti

vastaan: ”Onkohan tuo nyt ihan viisasta, herra presidentti, lähteä nyt noin vain universumin

epävakaimmalle alueelle.” ”Minä lähden, eikä kukaan voi muuttaa enää minun mielipidettäni.

Olen vannonut valassani suojelevani lamervoja ja vaikkeivät he olekaan alamaisiani, haluan

suojella heitä.”, Heled sanoi. ”Hyvä on, miten vain presidentti tahtoo. Suosittelisin

kääntymään jo nyt sillä rahtialukseni ovat erittäin paljon nopeampia kuin tuo teidänskeduulinne. Lisäsimme jokaiseen muutaman Marvan juurikehittelemän moottorin, jotka

lisäävät myös atomityöntöä. Viimeinen alus poimii sitten teidät. Ja älkää pelätkö, valitsimme

parhaat lentäjät.” Mesvestä näki kuinka hänen vatsansa Marva-veljen nimen kuullessa

muuttui kateelliseksen punaiseksi.

Heledin ja Pabadin tullessa takaisin viimeisiä vietiin. Heidän ohitseen oli

hurahtanut rahtiskeduuli poikineen useammin kuin he olisivat ehtineet edes laskea. He

ehtivät vielä laskeutua Tarille, mutta heti heidän laskeuduttuaan radiosta kuului ärtynyttä

huutoa: ”Mitä te siellä alhaalla teette, meillä on enää puoli tuntia aikaa h-hetkeen! Olisi

tarkoitus päästä pois vielä ehjin nahoin.”

Heled ja Pabad nousivat ylös avaruuteen, mutta yhtäkkiä musta aukko imaisi

voimakkaammin ja he olivat imeytyä sen sisuksiin. Heidän oli pudotettava jotain jotta

pääsisivät takaisin rahtiskeduulin luokse, joka sekin kamppaili painovoimaa vastaan. Ei ollut

paljoa miettimisaikaa, joten he laukaisivat antimateriapommin taaksepäin niin kovaa kuin

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


21

servoista lähti. Mutta Pabad tajusi sen liian myöhään. Niin suurta pommia ei oltu vielä

testattu missään ennen, mutta sen massa oli niin valtava, että he saivat siitä todella paljon

lisää nopeutta. Matkaa mustalle aukolle oli kuitenkin onneksi valtavasti ja pommin

räjähtämiseen kestäisi vielä tovi. Heledin ja Pabadin alus pääsi kuin pääsikin rahtiskeduulinluokse, joka kiihdytti niin nopeasti, että vaikka he olivat täydellisesti lamervon kehoihin

suunnitelluissa syvänteissä, he olivat silti litistyä hengiltä. Kun he olivat jo melko kaukana

aukosta, tuntui, kuin koko avaruus olisi yhtäkkiä muuttunut pelkäksi valoksi. ”Fiat lux”,

Pabad mumisi. Mitään ääntä ei kuulunut, mutta sitten räjähdyksestä syntynyt varhaisin

hiukkasaalto raapi ja paiskoi heidän skeduuliaan ja sitten Pabad, Heled ja kuljettaja

menettivät tajuntansa.

”Musta aukko ei olisi räjähtänyt ilman pommia.” Se oli ensimmäinen lause jonka

Heled kuuli herätessään sairaalassa Kalememassa ”ANTEEKSI MITÄ?!” Heled karjaisi ja

hänen verensä seassa olevista pienistä lääkekapseleista vapautui hitunen rauhoittavaa ja

Heled rauhoittui melkein heti mahassa olevia hampaantynkiään kiristellen. ”Herra presidentti

ei nyt saa kiivastua, olette vielä vähän huonossa kunnossa”, kuului Heledin päässä, jonka

todellisuudessa Ajatusapu sinne välitti. ”Kuten me Tulevantoimittaja 12™:sta näimme,

musta aukko oli tulossa räjähtämään…”, Pabad aloitti vaivaantuneena, ”…ja luonnollisestioletin, että näin on tuleva käymään, joten aloin selvittämään sille syytä. Kirjoitin erittäin

pitkän liudan laskutoimituksia ja reaktioyhtälöitä, mutta ikävä kyllä minä tein yhden virheen,

joka, kuten näet, kävi kohtalokkaaksi.” ”No mikäs tämä virhe oli?”, Heled kysyi

hermostuneesti. ”Kirjoitin yhteen miinus-merkkiin vahingossa ylimääräisen viivan, joka sai

sen näyttämään plussalta.”

Ja niin ensimmäinen pako oli päättynyt. Vai oliko se sittenkään ensimmäinen?

Kuitenkin 14 miljardin vuoden kuluttua syntyi uusi älykäs elämänmuoto, ihminen.

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


22

MUMMOLAMUMMOLAMUMMOLAMUMMOLAMUMMOLA

Mummolassa kuulen aina,

eivät muut jutut päätä paina.

Ruoalle sä aina tuut,

vaikka kuinka paljon tuoksuvat puut.Katse kiinnittyy pullaan,

aina sinne tullaan.

Televisio laajakulmainen,

iso palapeli aika pulmainen.

Kun tunnen lämpimän peiton,

saan heti sulkapallo heiton.

Aina kun mustikoita kerään,

pitää juosta mummon perään.

-Aino

PihaterassiPihaterassiPihaterassiPihaterassiPihaterassi

Pöydän päällä mehua,

paljon, paljon kukkia.

Hiljaisuuden rikkoo,

pörriäisen surina ja matomatala.

Tuoksuu ihan kesälle,

raikkaalle ruoholle.

On mukavan rauhaisaa,

pihaterassilla.

Laura

Kaikki on kuin…Kaikki on kuin…Kaikki on kuin…Kaikki on kuin…Kaikki on kuin…

Tyhjä huone on kuin tyhjä maailma.

Vanha villapaitani on kuin homeinen

rätti.

Hänen silmänsä sädehtivät kuin

tähtitaivas.Naurusi soi kuin soittorasia.

Katsoimme toisiamme kuin ääliöt.

Kirjoitat kuin kirjoituskone.

Olet kuin kesä, joka piristää aina.

Olet kuin lada, joka kuljettaa mukana.

Olet kuin leopardi, joka on nopea.

Olet kuin pouta, joka on iloinen.

Olet kuin yö, joka on maaginen.

- Mitja Lindfors

OMA HUONEOMA HUONEOMA HUONEOMA HUONEOMA HUONE

Siellä aina musa pauhaa,

silloin ei saa hetken rauhaa.

Joskus siellä läksyjä tehdään,

vaikka aina ei kaikkea tule tehtyäkään.

Siellä näkee kirjahyllyn,

joka on joskus hyrskyn myrskyn.

Siellä tuntuu turvalliselta.

Vähän niin kuin jääkiekko hallilta!

Mattu

Minun lempipaikkaniMinun lempipaikkaniMinun lempipaikkaniMinun lempipaikkaniMinun lempipaikkani

Näen vain puita.

En kuule ketään muita.

Haistan vain pölyä.

En kuule muuta mölyä.

Tuntuu kivalta,

kun en ole tulossa Siwalta.

Markus

ItaliassaItaliassaItaliassaItaliassaItaliassa

Oliivipuita.

Peltoja.

Merta.

Vihreitä kasveja.

Pilvetöntä taivasta.

Aurinkorantoja ja ihmisiä.Puhetta, naurua.

Koirien haukkumista.

Kissojen maukumista.

Lintujen laulua ja

pörriäisten surinaa.

Mausteita.

Lämmintä.

Mukavaa.

-Pinja

5A:n TUNTEELLISET RUNOT5A:n TUNTEELLISET RUNOT5A:n TUNTEELLISET RUNOT5A:n TUNTEELLISET RUNOT5A:n TUNTEELLISET RUNOT

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


23

OMA HUONEOMA HUONEOMA HUONEOMA HUONEOMA HUONE

Tietokone.

Televisio.

Sänky.

Räppi musiikia.

Melua ulkoota.

Ruuantuoksu .

Mukavalta.

Turvalliselta.

Riku Luoto

KAIKKI ON KUINKAIKKI ON KUINKAIKKI ON KUINKAIKKI ON KUINKAIKKI ON KUIN…

Tyhjä huone on kuin pimeä maailma.

Vanha villapaita on kuin rakas aarteeni.

Hänen silmänsä sädehtivät kuin kuu

tähtitaivaalla.

Naurusi soi kuin rikkinäinen radio.Katsomme toisiamme kuin olisimme

tunteneet aina.

Kirjoitat kuin kirjailijan kynä.

Olet kuin kesä, joka lämmittää.

Olet kuin maasturi, joka ylittää kaikki

esteet.

Olet kuin gepardi, joka tekee mitä

tahtoo.

Olet kuin poutapilvi, josta pilkahteleeaina auringonsäteitä.

Olet kuin aamu, joka tekee päivästä

parhaan.

-Aino


Tyhjä huone on kuin tyhjä maailma.

Vanha villapaitani on kuin homeinen

rätti.

Hänen silmänsä sädehtivät kuin raketit.

Naurusi soi kun kerron vitsin.

Katsomme toisiamme kuin ääliöt.

Kirjoitat kuin tietokone.

Olet kuin talvi, joka on kylmä.

Olet kuin lentokone, joka lentää.

Olet kuin kettu, joka on viekas.

Olet kuin hurrikaani, joka tappaa

ihmisiä.

Olet kuin yö, joka on pimeä.

MATIAS HEINO


Tyhjä huone on kuin meri, jossa ei ole

yhtään kalaa.

Vanha villapaitani on kuin mummon

räsymatto.

Hänen silmänsä sädehtivät kuin

timantit.

Naurusi soi kuin maaliverkot.

Katsomme toisiamme kuin puut.

Kirjoitat kuin tietokone.

Olet kuin kylmä syksy.

Olet kuin ferrari, joka liikkuu nopeasti.

Olet kuin sade, joka saa ihmiset

pahalle mielelle.

Olet kuin pimeä ilta.

Olet kuin Lamborghini.

Teme Laaksonen 5a

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


24

“Mummo ja pappa pelasivat jalkapalloa. Pappa hävisi. Etsinnät jatkuvatedelleen.”

(Sarjakuvan teki Aurora Mård 3b)

“Mies meni ravintolaan. Tarjoilija kysyi mieheltä:- Mitä saisi olla?

- Ottaisin ranskalaisia, mies vastasi.Tarjoilija kiitti tilauksesta ja poistui keittiöön.Odotettuaan aikansa mies tunsi olonsa kärsimättömäksi.- Milloin se ruoka tulee? mies kysyi.Juuri silloin tarjoilija astui hänen eteensä ja ojensi lautasellisenranskalaisia.”(Sarjakuvan teki Veikko Milton 3b)

. “Hiiriäiti oli ulkona pienine lapsineen. Äkkiä heitä vastaan tuli isokissa. Silloin hiiriäiti nousi takajaloilleen ja piipitti:

- Hau hau hau.Kissa pelästyi ja säntäsi karkuun. Hiiriäiti sanoi lapsilleen: -Näettekö nyt,miten paljon hyötyä on kielitaidosta.”

(Sarjakuvan teki Aino Poroila 3b)

3B KUVITTI VITSIT

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


25

Ethän koskaan katoa

Mä en ollut kovin kauaa haaveillut kanista ennen kuin sellaisen sain, noin kolmisenkuukautta siinä taisi mennä. Koko kani-innostus alkoi siitä, että mä huomasin netissäilmoituksen: ”kaninpoikasia varattavissa!” Eläinihminen kun olen, kiinnostuin ilmoituksesta

ja marssinkin äidin luo: ”Äiti, saan mä kanin?” Äidin ensimmäinen reaktio oli melkoisennegatiivinen: ”Taas näitä sun älyvapaita ideoita!” Mä loukkaannuin ja sanoin, että tosissanimä olin. Siihen ilmoitukseen jätin kyllä vastaamatta, mutta siitä alkoi toivoton suostuttelu jatietojen hankkiminen. Minulla oli niihin aikoihin hamsteri, joka oli jo vanha, reilut kaksivuotta, ja siksi mä halusinkin kanin nopeasti, ennen kuin hamsteri kuolee – mä tiesin, ettämurehtisin paljon hamsterin kuolemaa ja että jäniseläin auttaisi mua siinä. Hamsu kuitenkinehti lentää hamsutaivaaseen ennen kuin lupa (tai luppa) oli saatu.

Lopulta sain kuitenkin tahtoni läpi, ja niin sitten mentiin eläinkauppaan katsomaan pupuja. Mä olin silloin ihastunut erääseen luonnonkeltaiseen viittakuvioiseenkääpiöluppanaaraseen, ja me oltiinkin jo menossa varaamaan sitä, mutta sitten mä riitelinvanhempien kanssa ja se reissu peruuntui. Kun me noin viikon kuluttua tultiin varaamaansitä, se oli jo ostettu, mun tuurilla juuri edellisenä päivänä. Kanikuumeeni oli kuitenkin joniin korkea, että pakko oli sitten varata tuon pupustuksen sisko, luonnonharmaaviittakuviolla varustettu naarasluppa. Viikon kuluttua se muutti meille. Näin jälkeenpäinajateltuna se oli virhe, ostaa kani eläinkaupasta hetken mielijohteesta, mutta silloin mä entietenkään sitä miettinyt. Kani oli tullessaan kolme kuukautta vanha, arka ja pelokas,nähtävästi pienenä vähän käsitelty. Mä taas olin kokematon, mun aikaisempi kanikokemusrajoittui yhteen sylissäpitokertaan ja silloin vielä nimettömän Donkyni halailuuneläinkaupassa ennen kotiin hakemista, mutta se ei minua pysäyttänyt. Donkysta kasvoikaunis, temperamenttinen kani, joka kylläkin säikkyi vähän väliä eikä ollenkaan pitänytsylissä olemisesta eikä aina antanut kiinni, mutta minuun se luotti.

Mä olin lukenut netistä erilaisilta kanisivuilta kanihypystä ja -näyttelyistä jo ennen,kuin sain kanin, ja olin kiinnostunut molemmista. Kävin katselemassa ilman kania näyttely-

ja kisameininkiä ja tykkäsin. Pian olikin aika ilmoittaa Donky elämänsä ensimmäiseen jatoistaiseksi myös ainoaan näyttelyyn, vuoden 2006 Grand Galaan, PET-luokkaan. Jännitinaivan tolkuttomasti jo kuukautta ennen näyttelyä, vaikka Donky olikin hyvässä kunnossa.Jännitin, koska se oli ensimmäinen näyttely. Jännitin, koska se oli Grand Gala – hai haloo,ensimmäistä kertaa kani näytille ja heti yhteen suurimmista tapahtumista, joka pidetäänkoirien Voittajanäyttelyn yhteydessä. Jännitin, koska en tiennyt, miten Donky suhtautuisivieraaseen paikkaan, tolkuttomaan ihmismassaan, Messukeskuksen hälinään ja toisiinkaneihin. Jännitin, koska en tiennyt, miten muut kaninomistajat suhtautuisivat minuun.

Jännitin, koska halusin kuulla tuomarin mielipiteen siitä, miten olin rakkaani hoitanut. Jalopulta jännitys osoittautui aivan turhaksi. Mä saavuin sinne aamukymmenen maissa,seuranani paras kaverini, ja etsin Messarin eteläistä sisäänkäyntiä järjettömän kauan. Metultiin sinne myöhässä – olin ollut kaneineni kaverillani yötä ja aamulla havainnut, että olin

jättänyt kotiin vahvistuskirjeeni, joka toimi myös pääsylippunani koko näyttelyyn. Me oltiin jouduttu tekemään aikamoinen lenkki, kun kierrettiin Viikin kautta hakemassa vahvari jamyös kotiin jäänyt kamerani. Mä olin ihan varma, että nyt mua ei päästettäisi sisään, mutta

portilla olleet vartijat vain hymyilivät ystävällisesti ja kertoivat, missä kanien halli olitarkastettuaan vahvarini. Kaverini odotti jo toisella puolella, sen oli pitänyt ostaa lippu.

Messarissa oli vielä enemmän väkeä ja eläimiä, kun mä olin osannut kuvitella. Oliselvinnyt, että kanien tilat olivat toisessa kerroksessa, ja sinne me sitten marssimmekin

boksi kädessä ja hermot riekaleina. Oikean näyttelyhäkin etsimisessä ei kestänyt kauaa, mämustin numeromme ulkoa -17 – ja suunnistin melko nopeasti oikeaan paikkaan. Sielläkin mä

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


26

säikähdin – häkkejä ei oltu siivottu eilisten ulkomuotoluokkien jälkeen ja mä jo ehdin luulla,että se ei ollutkaan Donkyn häkki. Laitoin kuitenkin jäniseläimeni sinne ja toivoin hartaasti,ettei kukaan tulisi valittamaan häkkinsä valtaamisesta. Häkki oli oikea, ja reilun tunnin verranodotettuamme ja hörhöiltyämme saimmekin pakkautua tuomarinpöydän eteen ja seurataäärettömän jännittyneinä, miten kaniani arvosteltiin. Yllättävää kyllä, kaverini jännitti

enemmän kuin minä – se suurin piirtein pomppi paikoillaan, kun mä taas vaan tärisin ja istuintuijottaen tuomaria ja Donkya herkeämättä. Arvostelu oli ohi muutamassa minuutissa jatuomari ilmoitti pistemäärän – 92,5 sadasta, joka oli mielestäni todella hyväkarvanvaihtoiselta ensikertalaiselta. Tuomari ojensi assarille kanin ja arvostelukaavakkeenlisäksi myös pienen vaaleanpunaisen kunniamainintaruusukkeen takaisin vietäväksi – viimeksi mainitun kohdalla kaverini päästi kaikuvan ”JES!!”-voitonhuudon. Me rynnättiintakaisin näyttelyhäkkirivien luo halimaan hienosti pärjännyttä pupuani ja tutkimaan suurin

piirtein suurennuslasilla joka ikistä neliömillimetriä arvostelukaavakkeesta. Siitä me nähtiin,että kunniamaininta oli tullut viiden pisteen kohdista – se tarkoitti sitä, että Donkyn kynnet,hampaat, korvat, silmät ja yleisvaikutelma olivat täydellisiä ja se oli saanut niistä täydet

pisteet. Muita kohdista se ei ollut saanut täysiä, mutta sellainen olikin todella harvinaista – aina tuomarit löysivät jotain huomautettavaa. Meidän tapauksessa pisteitä oli lähtenytmuun muassa karvanvaihdosta ja siitä, että Donky oli yrittänyt hieman pyristellä vastaantuomarin kääntäessä sitä selälleen. Myöhemmin mä olin laskenut, että jos Donkylta ei olisilähtenyt pisteitä karvanvaihdosta tai siltä olisi lähtenyt turkista vaan yksi tai puoli pistettä,se olisi yltänyt koko näyttelyn parhaimpien kanien joukkoon – parhaat kanit olivat saaneet95 pistettä ja meillä oli lähtenyt turkista 3,5. Olin todella tyytyväinen tulokseen.

Noin puolen vuoden kuluttua ensimmäisestä näyttelykokemuksesta tuli koettuamyös ensimmäiset kisat. Ne olivat viides toukokuuta 2007 Helsingin Oulunkylässä, ja mekisattiin helppo mutka aloittelijoissa. Mä jännitin sielläkin ihan tajuttoman paljon, ja taaskinse osoittautui aiheettomaksi. Kisoissa meni loistavasti, Donky meni ekan kierroksen kolmella

virheellä ja toisen vaan yhdellä, joka tuli siitä, että se lähti taaksepäin päin jo hyppäämäänsäestettä. Mä olin todella tyytyväinen, varsinkin kuin päivän lopuksi palkintojenjaossa meilleojennettiin pieni söpö vaaleanlila kunniamainintaruusuke, melko samannäköinen kuin GrandGalassakin, vain eri logolla varustettu. Olin aivan onnessani ja innostuneena meninhypyttämään Donkya myös keskivaikean luokan harjoitusradalle. Hehkuin luultavasti kuinhehkulamppu, kun eräs aktiivinen kisaajatyttö, joka omisti monia kuuluisia estekaneja, tulikehumaan Donkya ja sanoi, että siitä tulee vielä tykki. Olin todella onnellinen ja päätin alkaakisata aktiivisesti. Niin teinkin, ja nyt me olemme kiertäneet useimmissa kisoissavaihtelevalla menestyksellä, olen saanut uusia kavereita ja Donkykin klassattiin ulosaloittelijaluokasta Helsingin Myllypurossa 15.12.07 pidettyjen pikkujoulukisojen helpon

mutkan 4. sijan myötä.Kanin saamisen myötä kanimaalimasta tuli minunkin maailmani. Kaneja olielämässäni kaikkialla – Donky kotona, koulussa piirtelin sellaisia tai suunnittelin tuleviakisareissuja, poikueita Donkylle ja opettelin genetiikkaa, netissä surffailin kanisivuilla jakirjoittelin kani-ihmisten kanssa. Yritin tajuta genetiikan monimutkaisia kuvioita ja päättelinDonkyn värikoodin – Aachi Bb CC DD GG Kk; laitoin Donkysta kuvia nettiin; olin muidenkanssa onnellinen, kun päätettiin, että leijonaluppa on virallinen rotu; jännitin, paljonkoDonky painaisi, koska halusin tietää, kuuluuko se painonsa puolesta rotuun (selvisi, että josse olisi ollut 50–100 grammaa painavampi, se olisi ollut liian painava); kisasin; yritin ruinataisältä toista kania... Olin jo täysin kani-ihminen, jota ärsytti, kun risteytystä kutsuttiinmaatiaiskaniksi, koska valkoinenmaatiainen on aivan oma rotunsa, ja joka tiesi kaneista

paljon.

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


27

Mutta sitten Donky sairastui. Sille tuli paha tassunpohjantulehdus, joka ei parantunut tassujen rasvauksella aamuin illoin, ja niin sitä sitten suunnattiin eläinlääkärille.Eläinlääkäri oli todella ystävällinen ja asiallinen sekä työnsä tunteva, ja se tutki Donkyn

perusteellisesti, punnitsi sen ja puisteli sitten hämmästyneenä päätään.Tassunpohjantulehdus tuli yleensä ylipainoisille, likaisessa pienessä häkissä kököttäville

kaneille, ja sellainen Donky ei todellakaan ollut. Eläinlääkäri sanoi, että Donky on hyvinhoidettu ja ettei se ymmärtänyt, mistä tulehdus oli tullut, ja määräsi pupuraukalle sulfakuurin ja monivitamiinikuurin. Nyt minä joudun antamaan sille lääkkeitä, eikä ole mitään tietoa siitä, paraneeko se. Kanimaailmani saattaa loppua vähän ajan kuluttua kuin seinään, vaikkateenkin parhaani rakkaani eteen. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin hoitaa sitä niinhyvin kuin voin ja toivoa parasta.

DonkyKääpiöluppaLuonnonharmaa viittakuvioSynt. 28.4.06Estetulokset: Helsinki 5.5.07, helppo suora aloittelijoille, 8. sija, 1vp; Riihimäki 26.5.07,helppo mutka, 15. sija, 1vp; Riihimäki 26.5.07, helppo suora, 29. sija, 6vp; Helsinki 10.6.07,helppo suora, 20. sija, 1vp; Vihti 14.7.07, helppo mutka aloittelijoille, 17. sija, 1vp; Helsinki15.12.07, helppo mutka, 4. sija, 1vp; Helsinki 9.2.08, helppo mutka, 8. sija, 1vp; 84. VH-07(10p.)., korkeusennätys 64,5 cm, pituusennätys 115 cm.

Näyttelytulokset: Grand Gala 2006: 92,5 p + KuMa (PET)Sisarukset: Ainakin lk vk ja chinchilla vk.Lempinimet: Dusja, Dontchsiwilla, Jäniseläin, Jänistys...

Sinä olet iso osa elämääni, rakas Donkyni. Ethän koskaan katoa, ethän repäise pois osaa

minusta.

Eräs sama

7/22/2019 Hyvin Menee 1 2008


28

hyvin menee 1 2008

Documents