Hyvät ystävät ja lähettäjät !Tämä talvi, jota ei oikeastaan tullutkaan, on jo kääntynyt kevätajaksi. Tuntuu has-sulta muistella joulua, mutta teen sen, olihan se viimeinen jouluni täällä - ainakin työn merkeissä. Joulunaika oli jälleen täynnä on-nistuneita, hienoja joulutapahtumia. Oma jou-luaattoni oli lähes kokonaan vailla perinteitä. Annan päiväkirjani kertoa:

24.12.13Jouluaatto. Arki pyörii Venäjällä, mutta Ylen Areena tuo joulutunnelmaa musiikillaan. Käyn joulusuihkussa ja kaupassa Perekres-tokissa ostamassa ruuat jouluvierailleni. Laitan kaiken valmiiksi. Tujana tulee äitinsä Valentinan kanssa juuri sopivasti kun jou-lurauhan julistus Turussa alkaa. He ihmet-televät kansanpaljoutta, tilanteen hartautta, virren veisuuta ja että se on kristillisen joulun julistus. Ei sellaista ole osannut edes kuvitel-la buddhalaisessa Burjatiassa. Sen jälkeen pidimme pöytärukouksen suomeksi ja burja-tiaksi ja söimme hyvin ja pitkään. Miten mu-kavaa olikaan. Vaihdoimme pieniä lahjoja ja olimme itsekin liikuttuneita ystävyydestämme ja yhteydestämme.

Tujana läksi äitinsä kanssa Kelttoon, koska hän laulaa Kelton seurakunnan kirkkokuo-rossa, minä Jouluaaton jumalanpalvelukseen Pyhän Marian kirkkoon.

Kirkko oli täynnä. Rauhan tervehdyksen aikana pieni Aleksandra tuli kaukaa puris-tamaan kättäni. Oli syvä tunnelma, miten hartaasti ja suurella äänellä kaikki laulettiin ja lausuttiin. Suomen kielellä kuului vain muutaman ääni. Mutta mikä ilo, että keskellä arkea kirkko oli täynnä väkeä.

Jouluyö juhlayö laulettiin perinteisesti ulkona kirkon rapuilla, mutta kirkkoväki ei enää sopinutkaan yhtäaikaa rapuille. Suuri osa jäi sisään. Vielä oli puuro ja tee, mutta en enää jaksanut siihen jäädä. Mutta hieno tapa viettää yhteistä seurakunnan joulujuhlaa. Kukaan ei jää yksin. Tanja juoksutti minulle joululahjan - kauniin lyhdyn, ja Leira toi kii-toslahjan yhteistyöstä. Olihan siinä joulua kerrakseen!

Joulupukkeja oli lauma Nevskilla. Eivät ajaneet poroilla, vaan soittivat torviaan!Mutta lahjoja mekin saimme !

Pietarissa 8.3.2014

Minulla on kuin sadonkorjuun aika. Noin 7 vuotta on vierähtänyt Elämän siiville -projek-tissa, joka on minulle hyvin rakas. Jokainen lapsi on niin arvokas, että heidän puolestaan pitäisi enemmänkin taistella.

Pienestä alusta alkoi tämä ihmeellinen ja an-toisa projekti. Kesällä 2006 tutustuin ensim-mäisiin Lastenkoti 51:n lapsiin, nyt tunnen heitä kymmeniä. Ja nyt heidät tuntee myös monet kummit ja myös paikalliset nuoret, joita on haastettu mukaan työhön. Monia taisteluita on voitettu, niin että projekti jatkuu edelleen turvallisten ja hyvien nuorten työn-tekijöiden käsissä. Tästä projektista olen kirjoittanut lähinnä kummeille.

Viimeksi tapaamissani lapsissa oli uusi pirteä tyttö Vika (10 v), joka on ollut muutaman kerran projektissa viime keväästä lähtien. Pari vuotta sitten annoimme Lizalle lahjaksi eläintietokirjan. Liza (15v) rakastaa eläimiä. Nyt hän on hankkinut itselleen pienen mar-sun, jota hän hoitaa innolla. Masha (12v) on ollut aika ajoin mukana jo useamman vuoden aikana.

Haikein mielin ja monia muistoja täynnä kävin viimeistä kertaa työn merkeissä tapaa-massa projektin lapsia ja työntekijöitä. On aika siirtää se seuraavalle. On hienoa, jos muistatte rukouksissanne näitäkin lapsia ja heidän selviytymistään elämässä.

Vika 10 v.

Liza 15 v.

Masha 12 v.

Elämän siiville 7 vuotta

Elämän siiville -projektissa on ollut mukana syksyn mittaan 15 lasta vuorotellen. Se on erittäin hienoa. Monet rukoukset on kuultu. Kun aikaisemmin lupa ottaa lapsia viikonlop-puisin piti uusia puolen vuoden välein, niin tänä vuonna lupa annettiin maaliskuun alusta kahdeksi vuodeksi eteenpäin, eli vuoden 2015 maaliskuulle.

Vuosi 2013 oli jo 7. vuosi projektissa ja voisi sanoa, että se on kuin riemuvuosi. Ohjaajamme Leira on saanut oikeuden lasten hakemiseen, ja sekä Leira että Nadja, vapaae-htoisena toimiva ohjaaja, kokevat, että myös suhteet Lastenkoti 51:n toimijoiden kanssa ovat entistä paremmat.

Sisäministeri Päivi Räsänen vieraili virkamatkansa lomassa Pyhän Marian kirkos-sa torstaina 27.2.2014. Piispa Aarre Kuu-kauppi esitteli hänelle Inkerin kirkon työtä eri puolilla Venäjää, ja urkurimme Marina Väisä antoi pienen mutta upean konsertin ministerivieraallemme.

Lämminhenkisessä tapaamisessa ministeri Räsänen kertoi arvostavansa Inkerin kirkon tekemää työtä ja oli samalla kiinnostunut miten esim. kielikysymykset on ratkaistu toiminnassa. Piispa ja ministeri keskustelivat yksityisesti myös ajankohtaisista asioista. Vierailu liittyi Venäjän, Viron ja Suomen sisäministereiden yhteistyökokoukseen, jota isännöi Venäjän huumevalvontaviraston johtaja Viktor Ivanov.

Pyhän Marian kirkossa järjestettiin 1.-2.3.2014 sielunhoitoseminaari Matkalla paranemiseen, jonka piti pastori Asko Matikka. Seminaarissa kuljettiin erilaisista ihmiskäsityksistä tunne-elämän kipujen ja vaikeiden asioiden käsittelemisen kautta an-teeksiantamiseen ja anteeksisaamiseen.

Asko Matikka ja hänen tiimiinsä kuuluva Heikki Jouppila toivat myös oman elämänsä kautta asioita ja miten niiden kanssa on kuljettu eteenpäin kohti eheytymistä. Ne herättivät kuulijoissa kiinnostusta entisestään.

Vastaanvanlaisia seminaareja ei juuri ole järjestetty, mutta tarve niille on ilmeinen. Ki-peitä asioita on Suomessakin, mutta jotenkin tuntuu, että täällä niitä on vielä enemmän, eikä niistä ole voinut puhua.

Pieniä uutisia!

Konsuli Päivi Peltokoski, sosiaali- ja tervey-sasioiden konsuli Eeva-Liisa Haapaniemi ja lehdistökonsuli Susanna Niinivaara halusi-vat päivittää tietämystään Inkerin kirkosta ja tutustuivat Keltossa 5.3. Inkerin kirkon van-hainkotiin johtaja Irina Skoldinan johdolla, teologiseen seminaariin rehtori Aleksandr Prilutskij’n johdolla ja Kelton kirkkoon ja sen historiaan pastori Ivan Hutterin ker-tomana. Vierailu oli ensimmäinen kaikille mukana olleille.

“Vierailu kaikkineen oli hyvin mielenkiin-toinen ja antoisa. Uutta ja syventävää tietoa tuli paljon”, totesi konsuli Päivi Peltokoski kaikkien puolesta. Teologisen seminaarin esittelyssä käsiteltiin monia ajankohtaisia ja pinnalla olevia kysymyksiä rakennukseen tu-tustumisen ja teologisen seminaarin kurssien ja opetuksen lisäksi.

Vierailun järjestivät Julia Puhilas (vas.) konsulaatista ja pastori Hannu Heikkilä Keltosta. Keskellä Päivi Peltokoski, Susanna Niinivaara ja Eeva-Liisa Haa-paniemi. Itse olin mukana “reportterina”.

Ministerivierailu!

Matkalla paranemiseen - Sielunhoitoseminaari

Konsulit Keltossa!

Tanja Shadrunova tulkkaa Suomen vieraita.

Ystävärengas: Ota yhteys 09-12971 YstävärengasasiatKummiprojekti: tuula.koistinen@felm.org, tai 09-12971/kummi-lapsityö, kun haluat tukea Pietarin lastenkoti-lapsien kasvua.www.mission.fi/kummilapsitoiminta

Tuulikki Vilhunenc/o Inkerin kirkkoPL 18953101 LAPPEENRANTAtuulikki.vilhunen@felm.org+79215883426tikankontti10@gmail.com+358405355209

Naistenpäivänä 8.3.2014 Tuulikki

Mitä näet Jeremia? Näen mantelipuun oksan.

Oikein, se on mantelipuun oksa, sanoi Herra.

Minä itse valvon, että sanani toteutuu. Jer.1:11-12

Minun on tullut aika jättää tämä tehtävä täällä. Siirryn eläkepäiville 1.7.2014 lukien ja minulla on käynnissä “lähtölaskenta”. Niin monta kertaa kuin on ollutkin mielessä pakata laukku, niin nyt se on kuitenkin todella haikeaa ja vaikeaa. Vaikka asioista ei ole vielä virallisia päätöksiä, niin suun-nittelen tulevani Suomeen toukokuun alkupuoliskolla. Sen jälkeen olen seurakuntien ja piirien käytettävissä. Kirjoitan vielä yhden kirjeen ja ilmoittelen ennen paluuta vierailupäivämääriä, jos niitä on jo tiedossa. Toivottavasti saan tavata teitä jossakin tilaisuudessa.

Jotenkin on sellainen mieli, että en voi kyllin kiittää. Mutta K I I T Ä N kuitenkin teitä kaikkia, Taivallahden, Rautalammin, Vesannon ja Tervon seurakuntia, ja niiden uskollisia piirejä ja ystäviä ja lähettäjiä, siitä että olen saanut olla lähettinne näin mielenkiintoisessa työssä ja elämässä.

Helmikuussa sain olla Israe-lin matkalla juuri aikaan kun manteli-puut kukkivat. Jo 40 vuotta sitten olin 1. kerran ns. py-hiinvaeltajana paikoilla, jotka liittyvät Jee-suksen elämään ja toimintaan. Halusin näin työelämäni päätteeksi kertauskurssille ja pääsin. Olen siitä sanomatto-man kiitollinen.

... ja sinä teet hyvin, kun autat heitä eteenpäin heidän matkallaan, niinkuin Jumalan edessä arvollista on. 3. Joh. 1:6

Kuvassa yksi Vesannon seurakunnan diakonia- ja lähetyspiiri, “matka-avustaja”, jonka luona sain käydä tammikuussa.

Lisää uutisia: www.inkerinkirkk

o.fi