iltapäiväkerhon luovista ja toiminnallisista toiminta ...¥/ie/lml/lml/mok:file/download... ·...
TRANSCRIPT
Iltapäiväkerhon luovista ja toiminnallisista toiminta-
tuokioista lapselle Minä olen! kansio
Kehittämishanke 29.4.2016
Edupoli
Koulunkäynnin ja aamu- ja
iltapäivätoiminnan ohjauksen
erikoisammattitutkinto
Charlotta Lindroos
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO 1
2 MINÄ OLEN KANSION LUOMINEN 2
3 LUOVA JA TOIMINNALLINEN TOIMINTA 2
3.1 Mitä luovuus on? 2
3.2 Luovat ja toiminnalliset menetelmät 3
3.2.1 Draama 3
3.2.2 Kuvataide 4
3.2.3 Sadutus 5
3.2.4 Sanataide 5
3.2.5 Musiikki 6
3.2.6 Tanssi ja rytminen liikunta 6
3.2.7 Käsi- ja puutyö 7
4 IDEOITA KANSION MATERIAALIIN 8
5 LÄHTEET 18
1
1 JOHDANTO
Tämän kehittämishankkeen tarkoitus olisi luoda iltapäiväkerhoihin toimiva ja laajasti erilaisia
menetelmiä huomioonottava konsepti, jossa lapset voisivat tuoda osaamisensa monipuolisesti
esille, Minä olen kansion muodossa. Lapsille tarjottaisiin mahdollisuus ilmaista itsensä
toiminnallisilla ja luovilla menetelmillä ja heidän töistään koottaisi kansio. He saisivat luovien ja
toiminnallisten menetelmien avulla myös harjoitella erilaisia taitoja, kuten sosiaalisia ja motorisia
sekä tunne elämän taitoja, joita aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteissa mainitaan.
Idean työlleni sain päiväkodeissa käytetystä kasvun kansiosta. Ajattelin että miksi ei
iltapäiväkerhossakin voisi käyttää vähän samantapaista välinettä, jolla voidaan tukea lapsen
kasvua ja kehitystä. Kansio olisi myös oiva tapa tuoda esille iltapäiväkerhon monipuolista
toimintaa ja kansio toimisi tietysti myös dokumentointi välineenä. Keskustelin aiheesta
työpaikallani ja tulimme siihen tulokseen että tällaista kansiota tarvittaisi ehdottomasti.
Näistä menetelmistä muodostuisi jokaiselle lapselle oma kansio, Kuka minä olen? kansio. Käytän
sanaa kansio vaikka ulkomuoto voi olla mikä vaan. Kansioon kerättäisi sitten näitä konkreettisia
muistoja kerhovuodesta, taideteoksia, tarinoita ja kuvia. Jokainen voisi luoda omaan kerhoon
sopivan kansion.
Sähköiseen ideapankkiin olisi tarkoitus kerätä ideoita ja vinkkejä luovaan ja toiminnalliseen
toimintaan kaikista kerhoista. Ohjaajat voisivat käydä lisäämässä harjoituksia, tiedon lähteitä ja
kommentoimassa ja arvioimassa menetelmiä. Näin saataisi laajaa tietämystä ja kokemusta
hyödynnettyä ja voitaisi taata todella monipuolista toimintaa lapsille.
Tässä kirjallisen työn alussa kerron lyhyesti niistä luovista ja toiminnallisista menetelmistä joiden
harjoituksista ja menetelmistä olen työn lopussa koonnut pienen ideapankin alkuun pääsemiseksi.
2
2 MINÄ OLEN KANSION LUOMINEN
Minä olen kansio voisi olla eräänlainen lapsen portfolio, jonka avulla lapsi saisi tuoda osaamisensa,
vahvuutensa ja mielenkiinnon kohteensa esille. Materiaalin kansioon lapsi saisi itse valita, eli lapsi
laittaa talteen ne työt joita hän kokee jollain tapaa tärkeiksi. Ohjaaja ohjaa lasta hienovaraisesti
tässä, koska jokainen piirustus tai helmityö ei välttämättä mahdu kansioon ja kansiosta olisi myös
tarkoitus saada mahdollisimman monipuolinen.
Lapsi olisi tässä kaikin puolin osallisena ja hänellä olisi valta päättää asioista. Tehdessään ja
täyttäessään kansiota hän saa yksilöllistä huomiota ja positiivista palautetta töistään,
onnistumisen ilo kasvattaa mitä suuremmassa määrässä lapsen itsetuntoa.
Kansion avulla voitaisi seurata lapsen kehitystä eri osa alueilla ja mielenkiinnon kohteita. Lapset, ja
ne joiden kanssa yhteistyötä tehdään, voisivat helpolla tavalla ihastella kansiossa olevia töitä ja
saada ideoita siitä mistä toiminnasta lapsi erityisesti pitää.
Kansion runkona voisi toimia vuodenajat tai oman kerhon toimintasuunnitelman kokonaisuudet,
sisältäen työssäni mainitut luovat ja toiminnalliset menetelmät. Näin ollen kansiossa huomioitaisi
monipuolisuus ja kulttuuri.
Niin kuin aiemmin jo mainitsin kansion ulkomuoto voi olla millainen vaan, se voi olla perinteinen
kartonkinen kansio johon voi lisätä vähän tilaa vieviä töitä ja vaikka valokuvia ja kertomuksia
isommista töistä. Kansio voi olla myös aarrearkun tapainen laatikko jossa voi säilyttää
enemmänkin tilaa vieviä töitä. Kansiota säilytetään paikassa jossa lapsen on helppo käydä
ihastelemassa ja lisäämässä töitään. Kansio on kuitenkin henkilökohtainen ja ohjaaja pitää huolen
siitä että luvatta ei katsota toisten töitä. Lapsi itse antaa luvan katselemiseen.
3 LUOVA JA TOIMINNALLINEN TOIMINTA
3.1 Mitä luovuus on?
Ihminen on luonnostaan luova olento. Jokainen meistä luo jatkuvasti jotain. Joskus luominen on
käytännön pakottamaa, tarvitsemme jotakin joka helpottaa elämäämme tai takaa
selviytymisemme. Talomme, automme, huonekalumme, vaatteemme ja tietokoneemme ovat
kaikki luovuuden tulosta. Luova toiminta voi myös olla sellaista että sitä tehdään vaan tekemisen
ilosta, silloin itse luovuusprosessi on pääasemassa, ei lopullinen tuote. Luovuus on mahdollista
jokaiselle jos siihen vaan annetaan lupa, eikä sitä tukahduteta ennakkoluuloilla ja negatiivisella
asenteella. (Phillips s.8, Karppinen y.m s.14-16)
Luova ja toiminnallinen toiminta on tärkeässä asemassa iltapäiväkerhossa. Työskennellessään
värien, muotojen, sanojen, musiikin ja liikkeiden parissa lapsi harjoittelee monia erilaisia taitoja
jotka tukevat hänen kehitystään. Kun lapsi uppoutuu luomiseen ja sen iloon hän usein myös löytää
3
itsestään uusia piirteitä ja vahvuuksia. Luovassa ja toiminnallisessa toiminnassa lapsi pääsee
käyttämään kaikkia aistejaan, kognitiivisia taitojaan ja motoriikkaa tavalla joka vapauttaa ja siten
edesauttaa luovuutta. Luovassa toiminnassa lapsi saa myös sekä luoda omaa, että tutkia ja
tarkastella muiden luomuksia. Tällä tavalla pääsee peilaamaan omia ja toisten tunteita itseään ja
muita kohtaan. (Phillips s.9-13)
3.2 Luovat ja toiminnalliset menetelmät
Luovat menetelmät on laaja käsite koska luovuus pitää sisällään niin paljon erilaista toimintaa.
Positiivisessa ilmapiirissä ja positiivisella pedagogiikalla jokainen tilanne ja ympäristö antavat
mahdollisuuden luovaan ja toiminnalliseen toimintaan. (Heikkinen s.19-20) Työssäni keskityn
iltapäiväkerhoihin ja sen ikäisille lapsille sopiviin menetelmiin, eli draamaan, musiikkiin,
kuvataiteeseen, sadutukseen, puu- ja käsityöhön sekä tanssiin/rytmisiin harjoituksiin. Huomasin
tätä kehittämishanketta tehdessäni että jotkut menetelmistä, kuten draama ja musiikki, jäävät
ainakin omassa kerhossani vähemmälle huomiolle.
3.2.1 Draama
Lapsella on luonnostaan halu luoda uusia maailmoja ja leikkiä. Draaman avulla lapsi voi kertoa
tarinoita itsestään, toisista ja maailmasta jossa hän elää. Draamaopetuksen tavoite on opettaa
lasta ymmärtämään itseään, ympäristöä, uusia asioita sekä sitä miten toimitaan yhdessä yhteisen
päämärän eteen. Draama tehdessä tarvitaan sosiaalisia ja esteettisiä taitoja (esim. neuvottelu ja
muodon etsiminen). Tarvitaan myös mielikuvitusta ja kykyä muuntaa asioita omassa mielessä,
ihminen, aika ja tila muuntautuvat draamassa joksikin toiseksi. Draamassa opitaan kertomaan
tarinoita monilla eri tavoilla, sanallisesti, kehollisesti, ja visuaalisesti. Asioita opitaan
kokonaisvaltaisella ja osallistuvalla tavalla joka jää huomattavasti paremmin mieleen kuin se että
seuraa sivusta. Roolien kautta koetaan tunnetiloja ja ymmärretään roolihahmojen asenteita,
motiiveja, tunteita ja draaman estetiikkaa. Draamassa oppiminen on asioiden tutkimista,
yhdistelyä ja oivaltamista. (Heikkinen s.23-33)
Leikkiteoria kehittäjän Lev S. Vygotskyn ja psykoanalyytikko Bruno Bettelheimin mukaan tarinat,
jotka ovat avainasemassa draamaa tehdessä, syventävät ja laajentavat lapsen tunne-elämää ja
myös selkiinnyttää sitä. Tarinassa esiintyvät hahmot auttavat lasta ymmärtämään toisten tunteita
ja reaktioita. Tarina antaa myös lapselle mahdollisuuden samaistua johonkin hahmoon. (Martinez-
Abarca & Nurmi s.17)
Onnistuneen draama maailman luomiseksi tarvitaan seuraavia elementtejä:
- Draamallinen tilanne – se voi olla tarina, arvoitus, konflikti tai joku muu tilanne joka toimii
mielenkiinnon herättäjänä. Lapsi kiinnostuu draama maailman luomisesta ja siellä
toimimisesta.
4
- Sopimus siitä että toimitaan yhdessä sovitun ajan, paikan, roolihahmojen ja toiminnan
puitteissa
- Draaman maailmassa toimitaan roolissa ja toimintaa tukevat eleet, liikkeet, äänet, valot ja
tila.
- Ohjaajan täytyy olla läsnä ja heittäytyä tilanteeseen jotta lapsen mielenkiinto säilyy.
Tunteet saavat näkyä ja kuulua.
- Lopuksi tarkastellaan draaman merkitystä omiin ja toisten kokemuksiin ja tunteisiin.
Ohjaaja varmistaa että nämä elementit löytyvät, että sopimuksia noudatetaan ja että jokainen
osallistuja tulee nähdyksi ja kuulluksi. (Heikkinen s.23-33, Martinez-Abarca&Nurmi s.26-34)
Lasten kanssa kun tehdään draamaa, on hyvä pitää mieli avoinna koska draamatekniikoita on
paljon. Tässä alla muutama iltapäiväkerhoon sopiva tekniikka:
- Leikit- ne johdattelevat draaman aiheeseen
- Aistiharjoitukset- haistellaan, maistellaan, kuunnellaan ja kosketellaan eri asioita jotka
liittyvät aiheeseen.
- Tilannekuva- ryhmä muodostaa tilanteesta johdetun pysäytyskuvan, jota muut ryhmän
jäsenet voivat tarkastella. Voidaan tehdä myös patsaita jotka symboloivat hetkeä ja
tilannetta.
- Improvisaatio- ryhmät esittävät omia lyhyitä tulkintojaan tilanteesta/tarinasta. Etukäteen
annetaan vain muutama elementti, varsinainen toiminta syntyy tilanteeseen eläytyen.
- Puvut ja rekvisiitta- auttaa syventämään toimintaa ja ymmärtämään roolihenkilön osaa ja
asemaa.
- Nuket ja naamiot- ovat turvallinen keino lähestyä käsiteltävää aihetta ja
draamatyöskentelyä. Itse kun lapsi valmistaa näitä hänelle annetaan mahdollisuus tottua
draaman tekoon.
- Seremoniat ja juhlat- Tapahtumana voidaan käsitellä erilaisia kulttuureja ja juhlapäiviä.
(Pätäri-Rannila y.m s.17-19)
3.2.2 Kuvataide
Kuvataidetta ohjatessa tavoitteena ei ole valmistaa lasta taiteilijan uraa varten, vaan antaa hänelle
mahdollisuus kokea kuvien ja värien tuomaa iloa. Tämä tukee lapsen emotionaalista kasvua ja
antaa onnistumisen kokemuksia sekä parantaa lapsen kykyä ilmaista ajatuksiaan, tunteitaan ja
havaintojaan. Kuvataide kehittää myös lapsen arviointikykyä ja kykyä analysoida asioita. Lasten
taide on luonteeltaan kokeilevaa ja tutkivaa ja se tarjoaa lapselle mahdollisuuden myös henkiseen
kasvuun. Kuvat ovat myös keino kommunikoida aikuisten ja muiden lasten kanssa. Kuvataide on
laaja alue ja pitää sisällään kaiken maalaamisesta valokuvaukseen(Apell&Ikonen s.28-29)
5
3.2.3 Sadutus
Sadutus on menetelmä jonka avulla lapsi muokkaa ajatuksensa tarinaksi. Ohjaaja kehottaa lasta
kertomaan oman kertomuksen antamatta aihetta ja esittämättä lisäkysymyksiä. Lapsi/lapsiryhmä
kertoo tarinansa ja ohjaaja kuuntelee ja osoittaa ilmeillä ja äänillä kiinnostusta, sen jälkeen hän
kirjaa sen sana sanalta juuri niin kuin lapsi tarinan kertoo. Ohjaaja voi toki pyytää lasta
odottamaan hetken jotta hän ehtii kirjoittaa, tämä ei pilaa tarinaa millään tavalla vaan voi jopa
auttaa lasta joka saa hetken miettimisaikaa. Lopuksi tarina luetaan lapselle, ja hän voi vielä
halutessaan muuttaa sitä. Eli sadutuksessa on kyse aikuisen ja tässä tapauksessa lapsen
vuorovaikutuksesta joka on avointa, kuuntelevaa, tasavertaista, vapauttavaa, luovaa ja ennen
kaikkea osallistavaa. Lapselle on tärkeää saada tehdä ja luoda itse sekä olla aktiivinen ja saada
arvostusta siitä ja sadutus on oiva työväline tähän. Lapselle syntyy tunne että hän osaa tehdä
aloitteen ja että hän voi luottaa omiin näkemyksiinsä ja ajatuksiinsa. Tarinaa ei arvostella eikä
arvioida vaan se hyväksytään juuri niin kuin se on. Kertojaa ei tarinan kautta tulkita eikä hänen
ongelmia tai luovuutta analysoida, kuunnellaan vaan mitä lapsi haluaa kertoa. Sadutuksessa
aikuinen oppii lapsesta mielettömän paljon uusia asioita ja siksi se onkin oiva tapa tutustua
lapseen ja hänen mielenkiinnon kohteisiinsa. (Karlsson s.24-35)
Kun tarina on valmis on aika julkaista se, jos lapsi niin haluaa. On erittäin tärkeää pyytää ensin
tekijältä, eli lapselta, lupa tarinan julkaisemiseen ja julkaisemistapaan. Yleensä lapset ovat iloisia
saduistaan ja heistä on mukava kuulla oma ja muiden satu luettuna. Julkaisemalla tarina aikuinen
osoittaa lapselle että hänen työtään arvostetaan ja että hänen työnsä on tärkeä. Lapsen itsetunto
nousee ja hänellä lisääntyy usko omiin kykyihinsä. (Karlsson s.37-38) Työn lopussa löydätte ideoita
julkaisumenetelmistä.
3.2.4 Sanataide
Opetushallitus on määrittänyt sanataideopetusta seuraavasti: ”Sanataideopetuksessa käsitellään
kirjoitettua, puhuttua ja kuvitettua kieltä” eli sanataide ei ole pelkkää kirjoittamista paperille.
Sanataiteen perusta on keksityt tarinat, tekstit, runot ja kertomukset, niiden tekeminen ja
kokeminen. Periaate on että millaisesta tarinasta vaan saadaan aikaan sanataidetta. (Krutsin y.m
s.30-31, Haanpää s. 13)
Sanataiteessa, kuten muissa luovissa menetelmissä, ei ole oikeaa tai väärää tapaa vaan pääasiassa
on ilo, luovuus, mielikuvitus ja mielenkiinto sanalliseen kokeiluun. Lapsi saa kerätä materiaalia
omiin tarinoihin ja runoihin, tutustua kirjallisuuteen ja kirjailijoihin sekä kokeilla tehdä eri tyylisiä
tekstejä. Näihin voidaan sitten yhdistää muut taiteen lajit. Sanoihin voi esimerkiksi yhdistää kuvia,
musiikkia, teatteria, tanssia ja käsitöitä, mitä vain haluaa. (Krutsin y.m s. 30-31)
6
3.2.5 Musiikki
Musiikkihetkien ohjaus koetaan usein haastavaksi koska omaa musikaalisuutta vähätellään ja
omaa kykyä tuottaa musiikkia aliarvioidaan. Musiikillisia kykyjä jokainen voi kuitenkin kehittää ja
vahvistaa, sekä löytää musiikista uusia ulottuvuuksia. Tämä koskee sekä lapsia että ohjaajia. Pitää
vain uskoa itseensä ja heittäytyä johonkin uuteen joka ei välttämättä kuulu omaan
mukavuusalueeseen. Musiikkikokemus tulee olla lapselle mieluinen ja positiivinen kokemus jossa
ei synny suorituspaineita. Musiikin pitää olla lapsilähtöistä ja siihen pitää liittää leikki. (Hongisto-
Åberg y.m s.16-19)
Monipuolinen musiikin tekeminen ja kuunteleminen iltapäiväkerhossa on tärkeä osa toimintaa.
Musiikin avulla lapsi pääsee leikkimään ja käyttämään mielikuvitustaan, hänelle avautuu uusia
ajattelutapoja sekä tunteita. Lapsi oppii musiikin kautta esteettisiä valintoja ja hän oppii
perustelemaan mielipidettään siitä mikä on hänen mielestään kaunista. Tekemällä musiikkia ja
esittämällä sitä muille myös itsetunto kohenee. Musiikkia tehdessä harjoitellaan lapsen kanssa
myös suunnittelua ja pitkäjänteistä työskentelyä. (Mäkinen s.14-16)
Musiikillista itseilmaisua lapsi voi tehdä laulamisen, soittamisen, tanssimisen, liikkumisen,
dramatisoinnin ja maalaamisen kautta. Positiivisessa tunnelmassa musiikkituokio onnistuu. On
tärkeää, että lapsi saa turvallisessa ilmapiirissä kokea onnistumisen elämyksiä. Tuokiota
suunnitellessa voi miettiä myös, että miksi ja mitä opetan? Mietitään tavoitteiden merkitystä, sekä
mihin opetuksella pyritään. Mitä hyötyä toiminnasta on lapselle sekä mitä lapsen on tarkoitus
oppia. (Mäkinen s.17-18)
3.2.6 Tanssi ja rytminen liikunta
Liikunnan vaikutus lapsen niin fyysiseen, psyykkiseen kuin sosiaaliseenkin kehitykseen on
merkittävä. Liikkeen avulla lapsi kasvaa ja kehittyy. Liikkuessaan lapsi muun muassa ilmaisee
tunteitaan, oppii sosiaalisia taitoja, tutustuu itseensä ja toisiin ihmisiin sekä ympäristöönsä.
Aktiivisesti toimimalla lapsi harjoittelee myös itsenäisen elämän kannalta tarkoituksenmukaisia
motorisia perustaitoja, kuten kävelyä, juoksua, seisomista ja hyppäämistä. Liikkuessaan lapsi
kehittää samalla tasapainoa, notkeutta, liikenopeutta ja kestävyyttä. Lapsi oppi myös kehostaan
paljon ja tämä kehotietoisuuden herättely voi auttaa häntä tulemaan tietoiseksi tunteistaan, koska
erilaiset tunteet eivät ole vain mielessämme vaan myös kehossamme. Myös tilanhahmotuksen ja
motoristen taitojen perusta on kehon hahmotuksessa. Liikkuessaan lapsi voi saada myös
kokemuksen kehonsa kontrollista, mikä on ensimmäisiä askelia kohti keskittymisen kehitystä.
Tanssi ja rytminen liikunta sopii kaikille koska oma keho on tärkein instrumentti ja jokainen voi
käyttää sitä miten haluaa ja mihin pystyy. (Hongisto-Åberg s. 156-157)
Rytmi taas tekee liikkumisesta luonnollisempaa, musiikin rytmi tekee sen että kehossa syntyy halu
liikkua. Varsinkin lapsilla tämä näkyy hyvin koska lapset käyttävät kehoaan työvälineenä
kaikenlaisessa toiminnassa paljon enemmän kuin aikuiset. (Phillips s.126-127)
7
Tanssi ja rytminen liikunta voi olla spontaania toimintaa tai sitten etukäteen suunniteltua jolloin
tärkeää on valita sopiva aika ja paikka. Ryhmän kokoonpanokin on erityisen tärkeää jotta lapset
uskaltautuvat heittäytyä toimintaan täysillä. (Phillips s.128-130)
3.2.7 Käsi- ja puutyö
Käsityöllä tarkoitetaan käsin tai käsissä pidettävin työkaluin tehtyä työtä. Käsityö voi olla lapselle
mielihyvää tuottava, keino ilmaista itsensä ja viihtyä. Eri materiaaleja käsiteltäessä lapsi saa
mahdollisuuden työskennellä kaikilla aisteillaan. Hän esimerkiksi tuntee kankaan pehmeyden,
puun karheuden, nahan ja maalin tuoksut ja näkee väriskaalat ja kauneutta. Hän kokee myös
onnistumisen ja välillä pettymyksen tunteita ja harjoittelee pitkäjänteisyyttä. Kokonaisen käsityön
prosessiin kuuluu koko suunnittelu- ja valmistusprosessi: työn ideointi, suunnittelu,
ongelmanratkaisu, työn valmistus sekä tuotteen ja prosessin arviointi ja testaus. Käsi- ja puutyössä
lapsi pääsee myös käsittelemään kulttuuria ja perinteitä. (Mäki-Vaurio s.10-12)
8
4 IDEOITA KANSION MATERIAALIIN
Draama
Draamaleikki
Draamaleikkiä ei välttämättä tarvitse valmistella, se voi syntyä spontaanisti vaikka
pukeutumistilanteessa tai ulkoilutilanteessa missä ohjaaja keksii alkaa kertomaan lapsille satua tai
laulaa laulua aiheesta. Tästä innostuneena lapset kehittävät itselleen leikin.
Draamaleikkiä voi myös valmistella etukäteen. Eräs tapa on kerätä draamaleikkejä varten, ja
erilaisia teemoja käyttäen, esineitä ja vaatteita johonkin leikkiin sopivaan paikkaan. Näin lapset
voivat itse niin halutessaan rauhassa kehittää omaa draamaleikkiä. Tästä voi myös sitten syntyä
jotain jota lapset haluavat esitellä koko ryhmälle. Tilan antaessa myötä voi myös lasten kanssa
rakentaa vaikka kierrätysmateriaaleista leikkipisteitä joissa syntyy leikkejä. Tällaisia voi olla
esimerkiksi jäätelökioski, ravintola ja postitoimisto.
Taikamatto
Taikamatto on maaginen ja siinä voi tapahtua mitä tahansa. Se on portti mielikuvituksen
maailmaan. Istutaan tai maataan matolla ja kuvitellaan miten se jättää tilan jossa ollaan ja
noustaan yhä ylemmäs ja ylemmäs. Matolla on hyvä ja mukava olla ja lähtöpaikka jää kauas
pois. Katsellaan yhdessä ja kerrotaan (ei tarvitse katsoa oikeasti, vain mielikuvituksessa)
mitä alapuolella näkyy. Ohjaaja johdattelee tarinaa. Aluksi kaupunki ja maa josta lähdetään
jää taakse ja keksitään minne sitten tullaan. Ohjaaja johdattelee kysymyksin: - Minne nyt
ollaan tultu? Mikä tämä paikka on? Mikä tämän paikan nimi on? Mitä täällä on? Haluatteko
tutkia tätä paikkaa? Päätetään halutaanko jäädä vai jatkaa matkaa. Lopulta laskeudutaan.
9
Joo, ollaan vaan!
Pelissä kuka vain voi ehdottaa tekemistä sanomalla esimerkiksi ”Ollaanko kaloja?” tai
”Ollaanko robotteja?”. Loput osallistujat hyväksyvät ehdotuksen huutamalla yhteen ääneen
”Joo, ollaan vaan!” ja alkavat esittää ehdotettua asiaa kunnes seuraava ehdottaa jotakin
tekemistä.
Amerikan tädin matka-arkku
Amerikan täti on tuonut meille kaikille tuliaisia matkaltaan. Lahjat ovat piirin keskellä
mielikuvitus-matka-arkussa. Matka-arkku on maaginen ja siellä voi olla mitä vain.
Istutaan piirissä arkun ympärillä. Kukin saa vuorollaan nostaa arkusta yhden tuliaisen ja
näyttää pantomiimisesti miten sitä käytetään. Arkussa voi olla pientä, suurta, elävää
(sormus, tomaatti, sukset, frisbee, jäätelö jne). Kannusta esittämään jo nostaessa paketin
kokoa ja painoa. Katsojat arvaavat vasta kun vuorossa oleva on esittänyt valmiiksi.
Tunnetilat
Otetaan parit. Toinen pari nostaa lapun, jossa on jokin tunnetila (surullinen, viaton,
huvittunut). Hän yrittää näytellä ilmeillään tunnetilaa ja toinen yrittää arvata, mikä
tunnetila on kyseessä.
Elokuvan dubbaus
Valitaan elokuva tai TV-ohjelma, jossa ei ole tekstitystä (tai tekstitys peitetään). TV:stä
laitetaan äänet pois. Dubbaajia otetaan yhtä monta kuin kohtauksessa on näyttelijöitä.
Dubbaajat puhuvat näyttelijöiden päälle samaan aikaan, kun he aukovat suutaan.
Kaikki näytellään
Valitaan näyttelijät ja yleisö. Yleisö kertoo tarinan ja näyttelijät näyttelevät kaiken.
Esimerkiksi: Kadulla kulki vanha mies jolla oli iso nenä ja kyttyräselkä. Näyttelijät kävelevät
hitaasti selkä kumarassa ja tekevät käsiliikkein isoa nenää.
Musiikkikappaleen näytteleminen
Valitaan jokin laulu jossa on selkeät sanat ja selkeä tarina. Kuunnellaan laulu muutaman
kerran ja keskustellaan siitä mitä laulussa sanotaan. Kun kaikki ovat ymmärtäneet sanat ja
10
tarinan alkaa näytteleminen. Voidaan sopia etukäteen ryhmäläisille roolit ta i sitten jokainen
näyttelee improvisoiden laulun sanomaa.
Tunneimprovisaatio
Seinille on kiinnitetty lappuja missä lukee tunnetiloja. Ryhmäläiset liikkuvat tunnelapusta
toiseen ja pysähtyvät jokaisen kohdalle ja näyttelevät tunteen.
Kuvataide
Lankamaalausta
Valkoinen A4 paperi taitetaan keskeltä ja tämän jälkeen lanka (n.20cm pitkä) kastetaan
maaliin. Lanka laitetaan kiemurtelemaan toiselle paperi puoliskolle, langan päät yltävät
paperin reunojen yli. Lopuksi paperi taitetaan kiinni ja lanka vedetään pois paperin välistä.
Tätä voi tehdä monta kertaa ja eri väreillä samalle paperille.
Piirtäminen silmät peitettynä
Silmät peitettynä piirtäminen on hauskaa ja opettavaista, se vaatii paljon keskitty mistä.
Ohjaaja voi pyytää lapsia piirtämään jotain heille tuttua aihetta, esim. talo, auto tai eläin.
Lopuksi ihastellaan yhdessä syntynyttä taidetta ja mietitään mikä tehtävässä oli helppoa ja
mikä vaikeaa.
11
Kaveri kertoo
Tämän menetelmän avulla lapset saavat harjoitella kuuntelemista, keskittymistä ja ohjeiden
mukaan toimimista. Tämä harjoitus opettaa myös lapsia huomaamaan miten eri tavalla eri
ihmiset kokevat näkemäänsä.
Lapset työskentelevät pareittain. Toisella on paperi ja kynä, toisella on kuva. Ku van pitää
olla mahdollisimman yksinkertainen piirustus, valokuva tai lehdestä leikattu kuva. lapset
istuvat niin etteivät he näe toistensa kuvaa, esim. selät vastakkain. Se jolla on kuva selittää
nyt mahdollisimman tarkasti parilleen mitä kuvassa on ja missä päin kuvaa selitettävä asia
sijaitsee. Pari piirtää sitten omalle paperille mahdollisimman tarkan kuvan. Tämän jälkeen
vaihdetaan osia ja lopuksi vertaillaan kuvia.
Lehtimosaiikki
Tehtävä aloitetaan sillä että ohjaaja näyttää lapsille muutaman kuvan mosaiikeista. Samalla
ohjaaja kertoo että mosaiikki tarkoittaa sitä että tehdään taideteos pienistä erivärisistä
palasista. Lapset saavat ensin piirtää helpon kuvan, esim. kukka, kala, kissa, ääriviivat. Sitten
he saavat repiä lehdistä pieniä (n.1cmx1cm) paloja. Palat liimataan sitten paperille ja
lopuksi työ lakataan liima-vesi seoksella jotta saadaan hieno kiiltävä pinta mosaiikkityölle.
Pikainen sarjakuva
Jokainen saa tyhjän A4-paperin. Jakaannutaan 4–8 hengen ryhmiin. Paperit jaetaan
viivoittimella yhtä moneen ruutuun kuin pienryhmässä on osallistujia. Osallistujat istuvat
saman pöydän ääressä. Kukin aloittaa ensimmäisen ruudun omasta paperistaan.
Menetelmässä on 30 tai 60 sekuntia aikaa piirtää yhtä ruutua, mitä vain mieleen tulee. Ajan
loputtua paperia kierrätetään aina vasemmalla olevalle ja otetaan taas aikaa. Seuraava
piirtää uuden ruudun tarinaan, jatkaen ja täydentäen edellistä. Viimeisen piirtäjän j älkeen
12
voidaan yhdessä täydentää puhekuplia kaikkiin ruutuihin. Lopuksi sarjakuvat esitetään
muille
Minä olen…
Voimaanuttava valokuvaus on menetelmä, jossa kuvattava määrittelee itse kuvan asettelun,
sen missä tahtoo tulla kuvatuksi ja kuinka haluaa kuvassa näkyä. Valokuvassa oleminen on
merkityksellistä, ja valokuvatessa on hyvä työskennellä pareittain. Parin kanssa sovitaan
missä kuvataan. Toinen kuvaa ohjeiden mukaan, eikä kuvaaja puutu kuvan asetteluun. Parit
vaihtavat osia, jotta kaikkia kuvataan. Valokuvataan itseä tai toisia itse val itussa
ympäristössä, sisätiloissa, pihalla tai luonnossa. Parit voivat ottaa rekvisiittaa tai erilaisia
vaatteita mukaan tai luoda haluamaansa lavastusta kuvauspaikalla. Valokuvia käytetään
esittelytaulun tekemisessä. Tauluun saa piirtää, maalata ja kirjoittaa faktaa itsestään ja
lisätä valokuvan ympärille itselleen tärkeitä asioita.
Sadutus & sanataide
Satukirjeenvaihto
Voidaan tehdä esim. toisen kerhon, koululuokan tai esikoulun kanssa. Tässä on kyse siitä
että sadutettuja tarinoita lähetetään postissa toisille. Näin lapset saavat mahdollisuuden
vaihtaa laajemmin ajatuksia. Postissa tullut kirje innostaa usein kertomaan lisää.
Isommat saduttaa pienempiä
Koulusta voi kysyä kummioppilaita jotka sitten tulevat saduttamaan pienempiä, tai sitten
järjestää kerhoon sadutuspäivän jolloin lapset voivat kutsua vaikka isovanhemmat
saduttamaan.
13
Kuvasta satu
Lapsi saa ensin tehtäväksi miettiä/kehittää satua jonka hän sitten piirtää. Kun piirustus on
valmis lapsi saa kertoa siitä sadun.
Paikka/esine sadutukseen
Joskus lapsen voi olla hankala keksiä satua. Tähän auttaa usein se että kerhoon on yhdessä
lasten kanssa tehty sadutuspaikka, se voi olla koristeltu, mukava tuoli, huopa tai vaikka
tyyny minkä päällä voi istua tai maata. Sadutuksen apuna voi myös käyttää esinettä jota
lapsi saa tunnustella ja puristaa samalla kun kertoo sadun.
Runopostikortit
Lapset kirjoittavat (tarvittaessa aikuisen avustamana) itse tekemilleen postikorteille runoja
ja aforismeja vaikka johonkin juhlapäivään sopivalla teemalla. Kortteja voidaan sitten
lähettää tai antaa tai säästää kansiossa.
Oma lehti
Lapset tekevät yhdessä kerholehden. Jokainen tekee yhden sivun jostain itsel leen
mielenkiintoisesta aiheesta. Lehti monistetaan ja jokainen saa oman kappaleen lehdestä.
Runo/tarina videot
Kuvauskalustona voidaan käyttää puhelinta. Kuva ja ääni tuovat kirjoituksiin lapselle uusia
tasoja. Videoista voidaan tehdä kooste ja sitten ryhmä voi yhdessä katsoa, kuunnella ja
miettiä mitä tunteita videopätkät herättivät.
14
Musiikki
Luova musiikin kuuntelu
Kuunnellaan musiikkia ja samalla ilmaistaan sen herättämiä tunteita ja mielikuvia liikkuen,
tanssien, piirtäen tai maalaten. Apuvälineinä voi käyttää huiveja, palloja, käsinukkeja sekä
tietysti piirtämiseen ja maalaamiseen tarkoitettuja välineitä.
Tunnistetaan soittimia
Keskitytään kuuntelemaan tuttujen soittimien ääniä. Ohjaaja soittaa soitinta hetken niin
että ryhmäläiset eivät näe sitä, sitten arvaillaan, mikä soitin oli kyseessä. Tästä voi tehdä
myös ryhmä tietovisan.
Eri maiden musiikkia
Etsitään musiikkia ja musiikkivideoita eri maiden tyypillisestä musiikista. Ryhmä voi sitten
yhdessä pohtia mitä soittimia musiikissa käytetään ja millaisia tunteita musiikki herättää.
Voidaan myös ihastella esiintyjien vaatetusta ja esiintymistä.
Musiikkisatu
Keksitään yhdessä lasten kanssa tarina joka sopii vaikka kerhon silloiseen teemaan. Otetaan
esimerkiksi vaikka syksy. Ennen tarinan keksimistä otetaan esille soittimet, ja mietitään,
mikä soitin kuulostaa miltäkin syksyyn sopivalta ääneltä, esim. tuuli, sade ja lehdet. Kun
tarina on keksitty sovitaan kuka soittaa mitäkin soitinta ja minkä sanan yhteydessä.
Musiikki taikoo sinut…
Ohjaajalla on esim. marakas ja rytmikapula. Leikkijät ovat selin ohjaajaa päin eivätkä siis näe
soittimia. Ohjaaja kertoo leikin kulun ja kertoo mitä pitää tehdä kun kuulee kyseisen
soittimen äänen. ”Kun kuulette tämän äänen (marakas), muututte räsynukeiksi ja keksitte
kuinka ne liikkuvat. Tämän äänen (rytmikapula) aikana teistä tuleekin robotteja tai sotilaita
ja liikutte heille sopivalla tavalla.
15
Yhteinen ääni
Sovitaan parit. Parit keksivät yhteisen äänimerkin toisensa tunnistamista varten ja menevät
eri puolille tilaa. Toinen etsitään silmät kiinni tilassa liikkuen, äännellen ja kuunnellen
tarkkaan. Kun parit löytävät toisensa, he siirtyvät huoneen sivuille, kunnes kaikki parit ovat
löytäneet toisensa.
Pullo-orkesteri
Aloitetaan sillä että kokeillaan miltä tyhjään pulloon puhaltaminen kuulostaa, sitten ohjaaja
täyttää lasten pullot eri määrällä vettä ja jokainen saa vuorotellen puhaltaa pulloonsa ja
kuunnellaan miltä ääni kuulostaa. Tämän jälkeen kaikki puhaltavat yhdessä orkesterina.
Tanssi ja rytminen liikunta
Lumivyöry
Lapset seisovat isossa piirissä, yksi oppilas keskellä aloittamassa tanssia. Musiikin soidessa
keskellä oleva tanssii omaa tanssiaan, kun musiikki pysähtyy, hän hakee itselleen parin.
Musiikin soidessa pari tanssii keskenään omaa tanssiaan, kun musiikki taas pysähtyy
molemmat hakevat itselleen uuden parin → jatketaan, kunnes kaikki ovat päässeet
tanssimaan
Superliima
Ohjaajalla on ”superliimaa” jolla voi liimata eri kehonosia joko lattiaan tai toisiin
tanssijoihin. ”Superliima” voi olla myös jokaisen tanssijan omassa taskussa
Yksin: liimataan käsi lattiaan ja tanssitaan siten, että se pysyy lattiassa koko ajan; liimataan
kyynärpää, polvi jne. → tanssitaan omaa tanssia ohjaajan valitsemaan musiikkiin. Liima voi
olla myös ”liisteriä”, jonka avulla tanssija voi liikkua ti lassa siten, että liisteröity kohta on
koko tanssin ajan kosketuksissa lattiaan.
16
Pareittain: liimataan esim. peukalot yhteen ja tanssitaan → liimataan kyynärpäät, polvet,
kyljet, vatsat, otsat jne.
Lopuksi annetaan lasten valita itse liimattava kohta; esim: ”Lasken kolmeen, valitse se kohta
jonka haluat liimata yhteen parisi kanssa. Kun sanon KOLME, osoita kohtaa sormella”
Tekstiili- ja puutyö
Avaimenperän huovutus
Tarvitset villaa, huovutusneulan, huovutusalustan ja muotin sekä koristeluun esimerkiksi
nappeja. Esimerkkityössä on käytetty muottina piparkakkumuottia, joka toimii oikein
mainiosti neulahuovutuksessa.
1. Aseta muotti huovutusalustalle - riittävän kauas alustan reunoista.
2. Laita villaa ohuina kerroksina muotin sisälle, noin kolmeen kerrokseen.
3. Aloita huovuttaminen pistelemällä neulalla villaa eri kohtiin käyden läpi koko muotin alan
moneen kertaan.
4. Irrota välillä työ huovutusalustasta ja käännä se toisinpäin muotin sisällä.
5. Lisää villaa ohuina kerroksina.
6. Pistele niin kauan kunnes olet saanut huovutettua haluamasi paksuisen työn. Huomioi
ennen työn lopettamista, että villakuidut ovat sitoutuneet toisiinsa ja työ kestää koossa.
7. Kiinnitä työhän lankalenkki, johon voit kiinnittää avaimenperärenkaan.
8. Koristele avaimenperä haluamallasi tavalla.
17
Kepeistä kylä
Tähän työhön tarvitaan keppejä, saha ja liimaa. Lapset saavat sahata kepeistä haluamansa
pituisia ja liimaavat sen jälkeen ne yhteen taloiksi. Valmiit talot muodostavat sitten kylän tai
kaupungin. Tästä saa ryhmälle yhteisen projektin jota voi sitten käyttää leikkimiseen,
draaman tai videoiden tekoon.
Hauskat puuhahmot
Ylijääneistä puupalasista lapset voivat rakentaa erilaisia hauskoja hahmoja. Tarvitaan va in
puupaloja, nauloja ja maalia. Kerhossa voidaan sitten pitää puuhahmo näyttely.
18
Lähdeluettelo
Apell L. & Ikonen J. 2013. Viisivuotiaan taidekasvatus pienryhmätoimintana varhaiskasvatuksessa.
Opinnäytetyö. Diakonia ammattikorkeakoulu. Sosionomi+lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.
Haanpää P. 2015. Sanantaideohjaajan opas. BTJ Finland OY. Vantaa.
Heikkinen H. 2005. Draamakasvatus-opetusta, taidetta, tutkimista! Minerva kustannus.
Hongisto-Åberg M. y.m. 1993. Musiikki varhaiskasvatuksessa. Fazer musiikki. Espoo.
Karlsson L. 2014. Sadutus-Avain osallisuuden toimintakulttuuriin. PS kustannus. Jyväskylä.
Kivimäki S. & Pietilä H. 2002. Unihuppias-Metsän tarinapolkuja. Grafia Oy. Turku.
Krutsin P. y.m. 2005. Sanaista taidetta – Mäkelä P.(toim.) BTJ Kirjastopalvelu Oy. Saarijärvi.
Liukko S. 1999. 2.painos. Ilmaisua ipanoille. Kirjayhtymä. Helsinki.
Martinez-Abarca T. & Nurmi R. 2015. Loikaten leikkiin-rohkeasti rooliin! Lasten keskus. Helsinki.
Mäki-Vaurio V. 2015. Mitä käsityö opettaa? Opinnäytetyö. HAMK-Ohjaustoiminnan
koulutusohjelma.
Mäkinen J. 2012. Musiikki päiväkodissa. Opinnäytetyö. Vaasan ammattikorkeakoulu-sosiaali ja
terveysala.
Phillips T. 2014. Skapande verksamhet. Gleerups. Malmö.
Pätäri-Rannila T. y.m. 2005. Draamakasvatuksen käsikirja koululaisten iltapäivätoimintaan. HAMK.
Hämeenlinna.
www.siperia.info/luovuutta.opas.nettiin.pdf (luettu 19.4.2016)
www.punomo.fi (luettu 25.4.2016)
www.puuinfo.fi (luettu 25.4.2016)