Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.

Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä57. VUOSIKERTA Irtonumero 2 E (sis. alv 22 %)Nro 10-11 • Perjantaina 10. maaliskuuta 2006

Talvisodan päättymisestä 66 v. ..........4Sukututkimuspiiri 2005 ......................4Andrein tarina.....................................5Reino Äikiältä kirja ............................6Hiitolaiset ry:lle historiikki ................7Lisää Korpisaaresta ............................9Nikolain pilkin tulokset .................... 11Kurkijokelaisen lukijamatka ...........12

Seuraavat Kurkijokelaiset ilmestyvät24.3., 7.4., 21.4., 5.5., 19.5.

Viime kuussa meidät ta-voitti suru-uutinen: Kurki-joki-Säätiön pitkäaikainenluottamushenkilö, monessamukana ollut liikunnan leh-tori Kari Kiiski oli saanutsunnuntaina 12.2. iäisyys-kutsun vaikeata sairauttamuutamia vuosia podettu-aan. Tieto pysäytti. Vaikkatietoa tavallaan oli osannutodottaakin, ei sitä luullutkuulevansa ihan vielä.

Viimeisen kerran näinKarin Loimaan SeudunKarjalaseuran 60-vuotis-juhlassa 11. päivänä joulu-kuuta. Siellä hän iloisenakulki pyörätuolillaan. Hänsai vastaanottaa juhlassaKarjalan Liiton pronssisenansiomerkin. Lämpö javalo loisti hänestä aina, kunhänet tapasin.

Kari syntyi Paavo ja Elsa(o.s Hirvonen) Kiiskin per-heeseen Rääkkylässä, jonneperhe oli muuttanut talviso-dan päätyttyä, jolloin kotiKurkijoen Haavikolla me-netettiin viholliselle. Elsa-äiti oli kotoisin Rääkkyläs-tä. Perheeseen syntyi viisilasta: Vesa, Eero, Kari,Asko ja Päivi. Sisaruksistaovat elossa enää Vesa jaPäivi.

Elämäntehtävänäkouluttaminen

Loimaan ammattikoulunliikunnan opettajana KariKiiski aloitti vuonna 1970.Hän jatkoi toimessaanvuonna 2002 alkaneestasairaudestaan huolimattasinnikkäästi vuoden 2004syksyyn saakka.

Opetustyön lisäksi Karioli monessa mukana. Hänehti olla YK:n valvontajou-koissakin urheilu-upseerinaLibanonissa 1984-85. Sini-barettien kanssa hän solmi

elämän loppuun asti kestä-neitä ystävyyssuhteita.Erään tällaisen ystävän Aar-no Harmaalan isä on joskussanonut: ”Jos saa hyvän ys-tävän, siitä kannattaa pitääkiinni.” Niin nämä ystävyk-set sitten tekivätkin. MyösHarmaalan äiti oli todennutpojanpoikiensa ristiäisissäkaksospoikien kummeista,jotka molemmat olivat sini-baretteja: ”Olipa aika veli-kultia!” Toinen kummeistaoli Kari.

Myös reserviupseeritoi-minta kuului Karin harras-tuksiin. Tämä reservin kap-teeni toimi alueellisessamaanpuolustustyössä aktii-visesti useiden vuosienajan, muun muassa Loi-

maan sotilasalueen huol-toupseerina.

Ammattikasvatushalli-tuksessa ja opetushallituk-sessa Kari toimi ylitarkasta-jana usean vuoden ajan.Hän oli AOO:n koulutus-vastaava, kunnalliskoulut-taja, vaalisihteeri sekämuun muassa Ammatti+ -lehden toimitusneuvostonjäsen. AOO:n entinen pu-heenjohtaja Liisa Fräki ker-toi Karin muistotilaisuu-dessa, että Kari oli aina val-mis auttamaan, aina valmislähtemään. Hän oli vieläviime vuoden marraskuus-sa mukana AOO:n vuosiko-kouksessa ja sen toogajuh-lassakin.

Ammattiyhdistystyössä

Kari toimi useissa eri tehtä-vissä. Loimaan ammatti-koulun opettajayhdistyk-sessä hän oli useita vuosiapuheenjohtajana ja luotta-musmiehenä. Vuonna 2004hänelle myönnettiin OAJ:npronssinen ansiomerkki ho-peisin lehvin.

Monet läheiset muisteli-vat Karia. Monesta suustatuli todistetuksi, että KariKiiski oli erityisen lämminja huolehtivainen ja perhe-ja lapsirakas. Lapsistaan jalastenlapsistaan hän kertoi-li erittäin mielellään. Vesa-veli kertoili, millaisia kep-posia veljekset – ja pääasi-assa Kari – olivat tehneetpoikasina.

Kari sai Kaijansa kanssaneljä lasta: Tiina, Sami,Ranja ja Jussi, joilla on yh-teensä viisi lasta. HyvinKaria kuvaa Sami-pojankertoma tarina. Aina kunjoku meni Karin luoksekäymään, hän kysyi: ”Ha-luatteko syödä?” Ja aina jo-tain syötiin. Ruoka oli kar-jalaisittain tärkeä sosiaali-nen elementti. Muistotilai-suudessa tarjottiinkin Karinlempiruokaa: karjalanpais-tia ja karjalanpiiraita.

Karin entiset oppilaat,Riuttaskorven nuoret esitti-vät muistotilaisuudessamusiikkia, Petri LaaksosenTäällä Pohjantähden allaym. Muistotilaisuudessa

laulettiin pari uutta virttä.Sami kertoi, että Kari ei itseollut kovin hyvä laulaja,mutta halusi laulaa toistenkanssa yhdessä, rakasti yh-teislaulua.

Karjalaisetharrastuksena

Kari kävi useammankerran Kurkijoella ja erityi-sesti isän kotipaikalla Haa-vikossa. Hän löysi aikuisiänkumppanikseenkin Haavi-kon tytön Sorsan Seijan.

Kurkijoki-Säätiön toi-mintaan hän tuli mukaanensin museotoimikunnanjäsenenä ja sittemmin pu-heenjohtajana. Vuonna1998 hänet valittiin halli-

Kari JuhaniKiiski

28.6.1944-12.2.2006

tuksen varajäseneksi ja sit-temmin varsinaiseksi jäse-neksi, missä tehtävässä häntoimi aina vuoden 2004loppuun asti, jolloin hän il-moitti haluavansa jäädäpois sairauteensa vedoten.

Loimaan Seudun Karja-laseuran puheenjohtajanaKari toimi vuodet 1997 ja1998. Hallituksessa hän olitoiminut jo vuodesta 1993lähtien, varapuheenjohtaja-na ja varatilintarkastajanamyöhemmin.

Työtovereittensa laati-massa muistokirjoituksessakerrotaan muun muassaseuraavasti:

”Vilkkaana karjalaispoi-kana Kari ystävystyi hel-posti kaikkien kanssa ja tu-tustui mielellään uusiin ih-misiin ja paikkoihin. Hänosallistui retkiin ja kokouk-siin, oli aina valmis lähte-mään, mihin vain tarvittiinja innostui kaikesta uudes-ta. Kari oli kova urheile-maan ja kannusti sekä oppi-laita että työtovereita liik-kumaan eri tavoin.

Kari säilytti myönteisen,iloisen elämänasenteensaloppuun saakka ja halusiolla mukana tapahtumissavoimiensa mukaan. Hänetmuistetaan erinomaisenaseuramiehenä, joka pitikunnia-asianaan viihdyttääjuhlissa kaikkia tasapuoli-sesti. Tarvittaessa Kari osa-si olla tiukka opettaja janeuvottelija, joka yritti saa-da asiat sujumaan parhainpäin ja koetti auttaa kaik-kia.”

Useiden kukkalaitteidenlisäksi Karia muistivat mo-net ystävät ja yhteisöt yh-teensä noin 40 adressilla.Kaikki muistovärssyt olivathyvin sopivia ja paikkansaKarin kohdalla pitäviä.Mutta yhdessäkään adres-sissa ei ollut samaa muisto-lausetta!

Lämmöllä muistaen

Raija Hjelm

Karin valoisa hymy valaisi muistotilaisuudessakin.

Kari Kiiskin arkkuKanta-Loimaan kir-

kossa. Sinibaretitasettuivat kunnia-

vartioon arkunkummallekin puolel-

le siunaustilaisuu-den alettua. Siuna-

uksen suoritti rovas-ti Matti Taatila.

In memoriam

Lauri Laukkanen oliKurkijoki-Säätiönhallituksessa yhtä ai-kaa Karin kanssa.Kukat vietiin siuna-ustilaisuuden päätyt-tyä Kanta-Loimaankirkon hautausmaal-le, paikalle, minneKarin uurna tullaanlaskemaan. Muisto-lause ”Jeesus Kris-tus on sama eilen,tänään ja iankaikki-sesti” on aikoinaanollut kirjoitettunaKurkijoen kirkon alt-taritauluun.

Perjantaina 10. maaliskuuta2 – 2006 – Nro 10-11

10.3.2006

Kurkijoella 66 vuotta sittenKosketettu

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Toimitus: Koulukuja 7, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Toimitus pidättää oikeuden muokata ja ly-hentää lähetettyjä aineistoja. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT:4-väri .............. 60 centtiä/mm + alv 22 %Mustavalk. ...... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoi-tukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattu-neista virheistä lehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat ..... 39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy pääasiassa joka toinen perjantai. Painosmäärä 2000 kpl.

toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Hartaus sunnuntaiksi 12.3.2. paastonajan sunnuntai

Sanan Voimaa

Muistettavaa

Kosketus on kaikkein alkuperäisin tapa olla yhteydessä toi-nen toisiimme. Vastasyntynyt rauhoittuu sylissä, kun sanat ei-vät vielä kosketa. Surun satuttamaa voi lohduttaa käden laitta-minen olkapäälle enemmän kuin tuhat sanaa. Vanhus, joltasairaus on riisunut puheen ja sen ymmärtämisen, ymmärtääkyllä, kun hiuksia silitetään. Lämpö ja läheisyys välittyvät.

Etelämaalaisille ihmisille toisen ihmisen kosketteleminennäyttää olevan luontevampaa kuin meille pohjoismaalaisille.Tutustuessani turkkilaisiin ystäviini he saivat minut alkuun hä-keltymään kanssakäymisen tavoillaan. Tavatessamme naisetantoivat poskisuudelman molemmille poskille ja miehet kätteli-vät jämäkästi. Lapset - niin omat kuin vieraat - nostettiin hetisyliin.

Turkkilaisten ystävien tapoihin totuttuani opin arvostamaanniiden kauneutta ja syvyyttä. Ne viestivät toisen ihmisen tärkey-destä ja yhteydestä. Kukaan ei pääse pujahtamaan sisään jaulos huomaamatta. Miten tärkeä on tällainen hetki yksinäisel-le ja kosketusta kaipaavalle.

Eräs fariseus sai kerran Jeesuksen kotiinsa vieraaksi. Tervetu-liaistapoihin kuului, että vierasta tervehditään suudelmalla,hänelle annetaan vettä jalkojen pesuun ja pää voidellaan öljyl-lä. Fariseus ei kuitenkaan tehnyt niin. Yhtäkkiä hänen seuru-eensa keskelle ilmestyi syntisestä elämästään tunnettu nainen.Hän asettui Jeesuksen jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalatkastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suu-teli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

Nainen tekee sydämestään sen, mitä fariseus ei ollut hoita-nut edes muodollisena seremoniana. Fariseuksen rakkaus ei riit-tänyt. Illan isäntänä hän jää sivusta katsojaksi, joka ajattelee,että “tuollainen nainen ja tuolla tavalla”. Hän katsoo, ei koske,eikä mikään kosketa häntä. Nainen koskettaa ja löytää Jeesuk-sen. Hän parantuu ja saa mielenrauhan.

Kosketuskin on rukous. Kirkkoomme kotiutuneet rukoushel-met tekevät siitä totta käsin kosketeltavasti sormien hapuillessahelmiä. Usko ei ole pohjimmiltaan oikeassa olemista tai totenapitämistä. Se on syvimmältä olemukseltaan luottamusta, jokaei ole vain pään asia. Elämän paljaimmilla hetkillä luottamusJumalaan voi purkautua pelkissä kyynelissä tai käsien

ristimisessä. Ei ole yhtä ainoaa sanaa uskontunnustuksistapuhumattakaan. Kuitenkin keskellä omaa hapuiluamme jahaavoittuneisuuttamme tulemme Jumalan koskettamiksi.

Tiina Reinikainen

Kirjoittaja on Joensuun seurakunta-yhtymän oppilaitospappi.

10.3. Hän, joka laskeutuialas, nousi myös kaikkiataivaita ylemmäs täyt-tääkseen kaikkeudenläsnäolollaan. Ef. 4:10

11.3. Minulle elämä on Kris-tus ja kuolema voitto. Fil.1:21

12.3. Jumalan on viisaus,hänen on voima, häntietää ja päättää. Job.12:13

13.3. Niin pysyvät nämäkolme: usko, toivo, rak-kaus. Mutta suurin niistäon rakkaus. 1 Kor. 12:13

14.3. Lähetä leipäsi vettenyli, ajan mittaan voitsaada sen takaisin.Saarn. 11:1

15.3. Herra, sinä kuulet,mitä köyhät kaipaavat.Sinä kuuntelet tarkoin, jarohkaiset heitä. Ps. 10:17

16.3. Nälkäiset hän on ruok-kinut runsain määrin,mutta rikkaat hän onlähettänyt tyhjinä pois.Luuk. 1:53

17.3. Kääntykää Herranpuoleen, huulillanne

vilpittömät sanat, sano-kaa hänelle: ”Anna kaik-ki meidän syntimme an-teeksi ja ota vastaan pa-ras lahjamme. Me tuom-me sinulle uhriksi ru-kouksemme, huultemmehedelmän.” Hoos. 14:3

18.3. Armo teille kaikille!Hepr. 13:25

19.3. Rakkaus ohjatkoonelämäänne, onhan Kris-tuskin rakastanut meitäja antanut meidän täh-temme itsensä lahjaksi,hyvältä tuoksuvaksi uh-riksi Jumalalle. Ef. 5:2

20.3. Rukoilkaa lakkaamat-ta. 1 Tess. 5:17

21.3. Herra sotii teidän puo-lestanne, olkaa te hiljaa!2 Moos. 14:14

22.3. Vain Herra on pyhä, eiole toista, meidän Juma-lamme yksin on luja kal-lio. 1. Sam. 2:2

23.3. Älä pelkää, tytär Siion,sinun kuninkaasi tulee!Hän ratsastaa nuorellaaasilla. Joh. 12:15

Yleisöltä

Kiitosmuistamisestamerkkipäivänäni.

Aune Korhonen

Kuolleita

Rakkaamme, isämme ja vaarimme

Kari JuhaniKIISKI* 28.6.1944 Rääkkylät 12.2.2006 Loimaa

Siunaus toimitettu Kanta-Loimaan kirkossaläheisten läsnä ollessa. Lämmin kiitos osanotosta.

Ei surua voi punnita,ei ikävän määrää mitata.On vain hiljaisuus rakkautta täynnä.Seija

Isää ja vaaria rakkaudella kaivatenTiina, Jari ja RoopeSami, Sari, Iitu ja UkkoRanja, Ari, Matias ja RiiaJussi

Muut sukulaiset ja ystävät

pe 10.3. Aurora, Aura,Auri

la 11.3. Kalervosu 12.3. Reijo, Rekoma 13.3. Erno, Ernesti,

Tarvoti 14.3. Matilda, Tildake 15.3. Ristoto 16.3. Ilkkape 17.3. Kerttu, Kerttulila 18.3. Eetu, Edvardsu 19.3. Juuso, Josefiinama 20.3.Aki, Kim,

Joakim, Kevät-päivän tasaus

ti 21.3. Penttike 22.3. Vihtorito 23.3. Akseli

Näyt on tarjolla talven iloja,mäkeä voi laskea senkun jaksaa,hissillä näet pääsee ylös.Tämä pitää sanoa kiireellä,ettei ehdi lumi vallan sulaa.Miten sitten suksilla suihkii,ellei lähellä ole hiihtoputkii?Mustalla mullalla vois lykkii,sehän antais voimaa vahvaa,kun savessa polkee ja potkii.Sitten huuhtelemaan uimahalliin,näin saamme kaiken kalliinkäyttöön voimalla euron.

Hiitolan Pitäjäseuran pilkkikilpailutKuivalahdella la 11.3. klo 10. lähtö Jou-ko Ijäksen mökkirannasta. Sarjat: mie-het ja naiset. Kilpailukalana ahven. Ajo-ohje: Luvialta Kuivalahden kesk. (n.10km) viitoitus oik. Pihlaus, josta opasteetperille. Lisätietoja Villeltä p. 0400-192801. Kaikki tervetulleita.

Kurkijoki-Seura ry:n vuosikokous su12.3. klo 14 Karjalatalon Käkisalmisa-lissa, Käpylänkuja 1, Helsinki.

Mellilän Karjalaiset kokoontuu to16.3. klo 14 Airi ja Arvi Heinosella, Me-tallimiehenkuja 3, Loimaa.

Hiitolan ja Kurkijoen sukututkimus-piirin seuraava tapaaminen to 16.3. klo18 Karjalatalon Wärtsiläsalissa, Käpy-länkuja 1, Helsinki. Saapua voi jo klo 15.Pauliina Karjalainen kertoo Siira-suvuntutkimusvaiheista.

Loimaan Seudun Karjalaseuran talvi-päivää vietetään la 18.3. klo 10 alk. Sä-kylän Pyhäjärvellä Loimaan kaupunginkesäsiirtolassa Vaapukkarannassa.Pilkkikilpailu klo 11-13. Omat eväätmukaan. Grillausmahdollisuus. Yhteis-lähtö Loimaan torilta klo 9.

Kurkijoen Marttayhdistys ry. Itsepuo-lustuskurssi ti 21.3. klo 18 Tuulensuunpalvelukeskuksessa.

Kalakurjet. Kurkijoen pilkkimatkallelähdetään pe 24.3. Virttaalta klo 4.30,Alastaro klo 4.40, Hirvikoski klo 4.50,Loimaan asema klo 5.00, Helsinki Kias-ma klo 7.00.

Kurkijoen Marttayhdistys ry. Varsi-nais-Suomen Marttojen järjestämäkahvikoulutus Kyrössä ti 28.3.

Anna

Talvella-runo

Kurkijoki sodasta evakkoon –kirjassa Aili Iso-mäki kertoo 66 vuoden takaisista lähtötunnelmis-ta Oksentiinmäellä seuraavasti:

”On hämärä maaliskuun 12. päivän illansuu.Tirrin tuvan navetan katoksen alla teurastetaansikaa, kun lähetti saapuu mukanaan kauhistutta-va viesti: ”Huomisaamuna klo 9 kaikki naiset jalapset välttämättömine matkata-varoineen Titon seisakkeelle!”Mihin sitten?

Maaliskuun 13. päivä tekeetuloaan. Tuvan ikkunat on pi-mennetty. Pieni öljytuikku va-laisee jossakin. Viime yönä eikylässä ole kukaan nukkunut.Kyläläisiä alkaa ajaa pihaan evakkokuorma toi-sensa jälkeen. Tupa on naapureita täynnä. Äiti,vuosikymmenien pyhäkoulun opettaja istuutuupitkän pöydän päähän, panee kädet ristiin ja lu-kee lujalla äänellä: ”- - - Herra siunatkoon meitäja - - - Pyhän Hengen nimeen. Amen!” VeisataanJumala ompi linnamme. Toiset nyyhkivät, toisetitkevät ääneen kyynelten valuessa poskipäille.

Hevosjono valuu jyrkkää rinnettä alas ojan not-koon kohti Titon seisaketta ja Lamminsalon kou-

lua. Lamminsalon koululla vallitsee sanoin kuvaa-maton kaaos. Syötäväksi on omia eväitä. Lapset it-kevät, joku sairauskohtauksen saanut vanhus valit-taa, huhu rauhanehdoista tyrmää. Kukaan ei siitä-kään tiedä totuutta, kun tieto kulkee ihmiseltä toi-selle.”

- Kuitenkin jokainen tiesi seuraavana päivänä,että kotiseutu oli jätettävä. Jatku-vasti sinne tuli uusia murheenmurtamia matkalaisia, ja seuraa-vana yönä oli koulu sekä lähitie-noon talot täynnä väkeä. Pitkinlattioita vieri vieressä lojui ihmi-siä. Uni ei tullut silmiin, oli ta-pahtunut liian paljon.

Nyt 66 vuotta myöhemmin me tiedämme, mitätapahtui. Tiedämme myös, että evakot pääsivät vie-lä muutamaksi vuodeksi takaisin kotiseuduilleen,mutta joutuivat sitten lopullisesti jättämään uudel-leen rakentamansa kodit. Me jälkipolvet painam-me päämme talvisodan päättymisen päivänä 13.3.ja vietämme muistohetkiä ja ajattelemme: ”Ei kos-kaan enää!”

Raija Hjelm

”Käsken sotatoimiyhtymienkomentajia laadittujensuunnitelmien mukaisestiviipymättä suorittamaan väestönja omaisuuden evakuoinnin,mikäli sitä ei ole aikaisemminsuoritettu…”

Perjantaina 10. maaliskuuta 2006 – Nro 10-11 – 3

Kokouksia

Mellilän Seudun Osuuspankin jäsenet kutsutaanosuuspankin varsinaiseen osuuskunnan kokoukseen, jokapidetään keskiviikkona 29.3.2006 klo 18.00 alkaen MellilänSeudun Osuuspankin toimitalossa osoitteessa Sahantie2, Mellilä.

Osuuskunnan kokouksessa käsiteltävät asiat:1) Osuuspankin sääntöjen 12 §:ssä varsinaiselle osuuskunnan kokoukselle määrätyt asiat.2) Hallituksen ehdotus sääntöjen muuttamisesta.

Sääntömuutoksen pääasiallinen sisältö:

Mellilän Seudun Osuuspankin sääntöjä esitetäänmuutettavaksi seuraavasti:

• Sääntöihin lisätään kuolleen jäsenenoikeudenomistajien oikeuksia koskeva uusi 6 §, jonkamukaan kuolleen jäsenen oikeudenomistajilla onvalitsemansa edustajan kautta oikeus käyttää vainajantaloudellista oikeutta vuoden ajan kuolinpäivästä.

• Sääntöjen osuusmaksua koskevaan 7 §:ään lisätäänuusi 10 momentti, jonka mukaan osuuspankilla onoikeus kieltäytyä osuusmaksujen palauttamisestaosuuskunnan toiminnan aikana.

• Sääntöihin on lisäksi tehty lainsäädännön sekäerilaisten pankkien toimintaa ohjaavien määräystenmuutosten edellyttämät korjaukset ja tarkennukset.Näiden muutosten merkitys on pankkien ja jäsentenkannalta vähäinen.

Kokousasiakirjat

Hallituksen ehdotus, muutetut säännöt kokonaisuudessaansekä pankin tilinpäätöstä koskevat asiakirjat ovat jäsentennähtävinä 27 päivästä helmikuuta 2006 alkaen pankinpääkonttorissa osoitteessa Sahantie 2, Mellilä.

Osallistumisoikeus osuuskunnan kokoukseen on jokaisellapankin jäsenellä.

Mellilässä, 24. päivänä helmikuuta 2006

MELLILÄN SEUDUN OSUUSPANKKIHallitus

KUTSU VARSINAISEENOSUUSKUNNAN KOKOUKSEEN

Kurkijoki-Seura ry:nvuosikokoussunnuntaina 12.3.2006 klo 14 KarjalatalonKäkisalmi-salissa, Käpylänkuja 1, Helsinki.Käsitellään sääntömääräiset asiat ja kes-kustellaan Karjalan Liiton jäsenmaksu-uudistuksesta.

Kahvitarjoilu Tervetuloa Hallitus

1. 1900-luvun alussa Man-nerheim sai erityistehtä-vän ratsastaa Aasian halkitiedustelutehtävissä. Pal-jonko matkaa kertyi?

2. Mitkä ovat neljä perusma-kua?

3. Mikä laulu loppuu ”Oi,Herra, intoa anna ain’maatamme rakasta-maan”?

4. Minkä ministeriön alainenon poliisilaitos?

5. Mitä maapallo onlatinaksi?

6. Mihin dreijaa käyte-tään?

7. Kenen taiteilijakoti oliTurjanlinna?

8. Kuka oli Suomenensimmäinen eurovii-suedustaja?

9. Mikä Itämeressäkinesiintyvä kala synnyt-tää eläviä poikasia?

10. Mitä ovat pelmenit?

kynä kertooEija Kareen

Loimaan Seudun Karjalaseura ry:n

kevätkokouspidetään keskiviikkona 29.3.2006 klo 18 Kurkijo-kelaisen toimituksessa, Koulukuja 7, Loimaa. Esil-lä sääntöjen määräämät asiat.

Tervetuloa Hallitus

Martoille ja muille aikui-sille naisille on koottu mo-nipuolinen Voi hyvin, ai-kuinen nainen -ohjelma. Seinnostaa huolehtimaanomasta hyvinvoinnista jahankkimaan tietoa tervey-destä. Jokainen meistä ha-luaa voida hyvin. Mitensyömme, kuinka paljon lii-kumme ja lepäämme vai-kuttaa vointiimme.

Jokainen rakentaa melkopitkälle itse oman hyvin-vointinsa. Ohjelmaan kehi-tetyllä Method Martta -jumppaohjelmalla voihankkia hyvät ja kestävätselkä-, vatsa- ja vartalon-pohjan lihakset, jotka tuke-vat vartaloa korsetin tavoin.

Aikuinen nainen elääusein elämänsä ruuhkavuo-sia. Käymme työssä, huo-lehdimme perheestämme,harrastamme. Kun omatlapset kasvavat aikuisiksi,kaipaavat kenties lastenlap-set ja omat vanhempammeapua ja hoivaa. Kun huo-lehdit itsestäsi, jaksat huo-lehtia myös läheisistäsi.

Marttapiiriliitot järjestä-vät eri puolilla Suomea Voihyvin, aikuinen nainen -ti-laisuuksia ja Hyvän olonruokakursseja. Ohjelmaatoteutetaan vuosina 2006-2007. Sen rahoittavat Sosi-aali- ja terveysministeriö jaMarttaliitto. Yhteistyö-kumppaneina ovat Sydän-liitto, Suomen Selkäliitto,Suomen Mielenterveysseu-ra, Maa- ja kotitalousnaisetja Lumene group.

Marttaliitto

Voi hyvin,aikuinennainen!

Kotona Aromäellä sil-loin muinoin ei murresano-ja paljon ”viljelty”, koskaäitini oli syntyisin Hämees-tä ja isä Kurkijoen Pohjiinkylästä. Sekä äiti että isäolivat aikoinaan lännen-mailla pitkän puhkun. Siel-lä he löysivät toisensa jamenivät naimisiinkin Ame-rikassa. Häämatkalle helähtivät koti-Suomeen. Jakas kummaa – jäivät tänne!

Karjalan murre kotikie-lenä siinä vähän kenties”haalistui”, kun myös eng-liskaa oli osattava maail-

Murteesta ja vähänmuustakin

man turuilla. Mutta eipä ol-lut haalistunut karjalanmurre Toisiin Marilta (Hä-mäläisen Mari). Pikku poi-kana asioin usein Toisiis,kons kiikutin päivän postiitai jotain muuta pientä pal-velusta.

Oli ihan hauskaa ja jän-nääkin kuulla, kun Mariltasolisi naurun säestyksellämurresanoja liukkaasti. Netarttuivat ”kaaliin”. Että votsillei.

Tässä on rimpsu karja-laisia murresanoja ja koh-deilmaisuja. Käännökset ja

selvitykset nykykielelleseuraavassa numerossa.Tiedätkö sinä, mitä sanattarkoittavat?

1. vanunki2. kirassi3. vilkka4. vitja5. kapusta6. utala7. jamakka8. korva kaavehtii9. käi läsimää10. purtsa

Pauli

Maaliskuu11.3. Koira saa paikan -näytelmän esitys, klo 1712.3. Hengelliset päivät Imatralla, klo 10 alk.12.3. Koira saa paikan -näytelmän esitys, klo 1516.3. Pitäjäesittely, klo 18-20, Antrea ja Harlu18.3. Koira saa paikan -näytelmän esitys, klo 1519.3. Koira saa paikan -näytelmän esitys, klo 1525.3. Koira saa paikan -näytelmän esitys, klo 1525.-26.3. Aluevastaavien koulutus26.3. Koira saa paikan -näytelmän esitys, klo 15

TapahtumakalenteriHuhtikuu1.4. Valokuvat järjestykseen -kurssi, Kangasala, Äijälä1.4. Koira saa paikan -näytelmän esitys, klo 172.4. Koira saa paikan -näytelmän esitys, klo 158.4. Koira saa paikan -näytelmän esitys, klo 178.4. Pitäjäyhteisöjen kevättapaaminen9.4. Koira saa paikan -näytelmän esitys, klo 1722.4. Järjestöseminaari ja liittovaltuusto

- Vuoden virvottavan julkistaminen

Karjalan Liitto ry

Karjalan Liiton tilaisuudet tilai-suudet järjestetään KarjalatalollaHelsingissä ellei toisin mainita.

Käpylänkuja 1, 00610 Helsinki, puh. (09) 728 8170, www.karjalanliitto.fi

Karjalan Liitto tiedottaa

Missä ihmisellälienee onnenmaa,milloin meistä kukinvoi sen omistaa?Löytyneekö koskaanjostain määränpää,jossa hetken voisivaikka levähtää?

Onko jossain paikka,missä viipyisin,etten haluaiskaantulla takaisin?Onhan, onhan mullapaikka sellainen,missä hyvä ollaoisi ihmisen.

Tiedän kyllä, missäpaikka sellainen,minne koko ajanvain mä kaipailen.Se on Karjalassaluona Laatokan,piha Hiitolassa,sinne haluan.

Terttu Ketola

Etsintää

HiihdetäänHiihdetään, hiihdetään,kun on talven aika,hiihdossa on mielihyvääniin kuin talven taika.Tuo perinteinen taitaavielä vallata nykyaikaa,vapaa tyyli toisille se eisovi lainkaan.Mutt’ hiihdetään,hiihdetään, kun suksi vieläluistaa,niitä tässä vanhuudessaon lysti sitten muistaa.

Aino Koppi

Mellilän Karjalaiset ry:nvuosikokoussunnuntaina 19.3.2006 klo 18.00 Martti ja LeenaMeskasella, Joenperäntie 146 B.Käsitellään vuosikokoukselle kuuluvat asiat japäätetään sääntömuutoksesta.Tervetuloa Johtokunta

Perjantaina 10. maaliskuuta4 – 2006 – Nro 10-11

Sildenin sukua Hiitolan Raivattalassa. Edessä vanhaemäntä Katri. Vasemmalta Viljami ja Anna Silden. Kuva on Hiisi-sää-tiön kustantamasta kirjasta Hiitola kuvat kertovat.

Kerran kuukaudessaKarjalatalolla kokoontuvaasukututkimuspiiriä ovat ve-täneet Else Kalpio, HarriKekki, Pirjo Kojo ja Veik-ko Repo. Osallistujien ak-tiivisuus on ollut ratkaise-vaa kokoontumisten onnis-tumiseen.

Kokouksia KarjalatalonWärtsilä-salissa pidettiinvuonna 2005 yhdeksän ker-taa ja yksi kesäkokous Kur-kijoki-museolla Loimaalla.Osallistujia kokouksissa oli7-17. Kokoushuoneenvuokran ovat maksaneetvuorotellen Kurkijoki-Seu-ra ry ja hiitolaiset.

Piirillä ei ole ollut jäsen-maksua. Kahvirahaa on ke-rätty tarvittaessa. Tiedotta-mista varten on Internet-si-vut, joita Juhana Mykrä onylläpitänyt. Sivuille pääseekätevästi www.kurkijoki.fi<http://www.kurkijoki.fi/>-sivuston ja www.hiitola.fi<http://www.hiitola.fi/> -sivuston kautta. Kurkijoke-laisessa on myös ollut il-moituksia toiminnasta.

Kussakin kokouksessakäydään läpi osallistujiensukututkimuskuulumiset,

Kurkijoen-Hiitolan sukututkimuspiiriToiminta vuonna 2005

jossa yhteydessä avautuukeskustelunaiheita ajan-kohtaisiin kysymyksiin.Uudet kävijät oppivat tun-temaan osallistujat, ja kes-kustelu kunkin tutkimustenyksityiskohdista soljuu mu-kavana taustana kokoontu-miselle. Yksi tärkeistä asi-oista on sukututkimuksenyksinäisen pakerruksen tu-losten esittely toisille.

Uusia kävijöitä on ollutlähes joka kokouksessa.Osalla on ollut pitkällemenneet selvitykset suvuis-taan, jotkut vasta ottavatensi askeleita sukututki-muksen kiehtovaan maail-maan.

Kokoontumisissa on yh-tenä pääkohtana ennalta so-vittujen kylien läpikäynti.Molemmista kunnista onotettu kylä, jonka koko ku-vaa on valoteltu eripuolilta.Samalla kukin on tutustu-nut tarkemmin omissa ai-neistoissaan olevien ky-seessä olevan kylän sukui-hin ja historiaan.

Kokoontumistenaihepiirit20.1. Kuuppala, Korpisaari,

Kaunissaari ja Kilpola17.2. Kurkijoen Lopotti ja

Hiitolan kirkonkylä17.3. Hiitolan asemanseuru

ja Elisenvaara14.4. Tiurala ja Tervu, orto-

doksi-teema

19.5. Lopotti, Ylä- ja Ala-Kokkola

9.6. Kurkijoki-museossaElisenvaaran kartta1:2000 ja CDRomin esit-tely

30.-31.7. Kurkijokelaisten

pitäjäjuhlat Loimaalla,vähän esittelyä takahuo-neessa

13.-14.8. Hiitola-juhlat Po-rissa

15.9. Raivattala ja Tervu20.10. Haapavaara ja Ilmee

17.11. Mikrilä ja Tausjärvi8.12. menneen muistelu ja

tulevan suunnan etsiske-ly

Veikko Repo

Keittiömme ikkunan ta-kana on lintulauta. Siinä onmökki, jonka vierellä onlava. Ne ovat kiinni toisis-saan. Sinne on hyvä pistääruokaa sisältä, kun vain avaaikkunaruudun. Kai siitä joh-tuen meidän ”yhteiselom-mekin” on tullut läheiseksi.

On ilo seurata lintujen jaoravien ruokailutottumuksiaihan läheltä, ruudun takaa.Siinä on tullut huomattuatuo arvojärjestys luomakun-nassakin, kuten se tahtooolla meillä ihmisilläkin!

En ole oikeastaan ennentiennytkään tiaislajien run-saudesta. Apua ihmetyksee-ni sain eräältä asiantuntijal-ta, joka ei halunnut nimeäänjulkisuuteen tässä vaiheessa.Lienevätkö tutkimukset vie-lä kesken?

Minusta töyhtötiainen ontalven ihanin vierailija. Pie-nuuskin unohtuu komeantöyhtön vuoksi. Aluksi luu-lin, että tiaisilla on tainnuttapahtua ”sukurutsausta”,koska erilaisia kuvioita oliniinkin runsaasti. Mutta tut-kija selitti lintujen alalajeis-ta, mistä en ymmärtänyt yh-tään mitään. Se ei kuiten-kaan vähennä ihastustanipikku ruokailijoihin. Myöstalipallot riippuvat narusta,ja naputtajia riittää.

Nyt ovat oravatkin oppi-neet käyttämään hyväkseenlintulaudan antimia. Niillänäyttäisikin olevan hyvin

RuuduntakaakatsottuaSodan alkaessa Neuvos-

toliitto oli valmistautunutsen nopeaan ratkaisuun.Näin ei kuitenkaan tapahtu-nut, vaan sota pitkittyi.Suomi oli yrittänyt koske-tusta neuvostohallitukseen,koska tilanne alkoi olla kes-tämätön.

Tammikuun 29. päivänäNeuvostoliitto ilmoittiRuotsin ulkoministerin vä-lityksellä, ettei se ollut pe-riaatteessa sopimuksen te-koa vastaan. Suomi vastasitähän toivoen hyvien naa-puruussuhteiden palautu-mista ja ilmoitti samalla,että maa-alueiden luovutusvoisi tapahtua vain alueitavaihtamalla. Se ei miellyt-tänyt Neuvostoliittoa.

Ruotsin välitykselläSuomi sai 23. päivänä hel-mikuuta 1940 tietää rau-hanehdot, joissa Hangonluovutuksen lisäksi olikaakkoisrajan siirtäminenns. Uudenkaupungin rau-han rajalle. Ehdot olivatSuomelle suuri järkytys.Suomi tiedusteli jo aikai-semmin luvatun länsimai-sen avun saamista. Sitä oli-kin luvassa, mutta sen ehti-minen perille olisi siirtynythuhtikuun puolelle.

Suomen sodan johto olisitä mieltä, että rauha olisitehtävä nopeasti. Helmi-kuun 29. päivänä päätettiin-kin aloittaa neuvottelut jamaaliskuun 8. päivänä Suo-men ja Neuvostoliiton rau-hanneuvottelijat tapasivattoisensa Kremlissä.

Silloin todettiin, ettämeiltä vaadittiin myös alu-eita Kuusamosta ja SallastaLaatokan-Karjalan ja Han-gon lisäksi. Samoin Petsa-mossa KalastajasaarennonSuomelle kuuluva osa jaeräät Suomenlahden ulko-saaret sisältyivät aluevaati-muksiin. Ehdot olivat anka-rat. Kun länsimaisen avunsaaminen estyi, ei Suomel-la ollut muuta mahdolli-suutta kuin allekirjoittaarauhansopimus myöhään il-lalla maaliskuun 12. päivä-nä.

Rauha ei siis merkinnytSuomelle vain sodan loppu-mista, vaan meidän täytyiluovuttaa noin 40 000 ne-liökilometrin suuruisetmaa-alueet ja noin 400 000ihmisen täytyi lähteä poiskotiseudultaan. Maaliskuun13. päivänä klo 3.45 pää-maja lähetti kenraali A. Ai-ron allekirjoittaman puhe-linsanoman sotatoimiyksi-kön komentajille: ”Rauhas-ta lienee sovittu ja sen mu-kaan vihollisuudet lopete-taan 13.3.40 klo 11.00. Pää-majan alaisten yhtymien onvalmistauduttava siihen,että tiedotus vahvistuksentähän saavuttua voidaansaattaa joukkojen tietoon.”

Vahvistus tuli saman päi-vän aamuna klo 7.30, jonkajälkeen joukko-osastoilleannettiin tieto vihollisuuk-sien lopettamisesta. Kurki-joen Lohko sai Rauhalastaklo 8.45 kyseisen vahvis-tuksen. Aseet vaikenivat, ja

Talvisodan lop-pupuolellakaatuneitahaudattiin rau-hanteon jäl-keen eri seura-kuntien sanka-rihautoihin.Kuvassa Kur-kijoen pitäjännuorimmantalvisodassakaatuneenVeikko Järvi-sen muistokiviHausjärvensankarihauta-usmaalla. Va-lok. RainerHakulinen, jul-kaistu Kurkijo-ki sodastaevakkoon –teoksessa.

Talvisota päättyi 13.3.1940

mieliala parani muutamik-si hetkiksi.

Ulkoministeri VäinöTanner piti klo 12.00 radi-ossa puheen Suomen kan-salle, ja klo 20.00 hallitusantoi julistuksen viholli-suuksien lopettamisesta jarauhasta. Silloin selvisi vä-hitellen myös uuden rajansijainti.

”Myöhäisenä iltana ra-diossa kuultiin tuleva raja-linja. Kaikki tutkivat kart-taa, ja syvä katkeruus javiha olivat äärimmillään.Yleensä jäi toivomus, etteitämä kestäisi kauan”, kir-joitti Heinäsenmaan Lin-nakkeen päivystäjä sota-päiväkirjaan. Elisenvaaran

Väestönsuojelutoimikuntataas päätti sotapäiväkirjan-sa klo 11.20 merkinnällä:”Sota loppui, ja saatiin rau-ha. Saakeli!” Nämä kuvaa-vat selvästi mielialoja sil-loin.

Kun yöllä 14.3.1940 klo0.15 luettiin radiossa sota-marsalkka Mannerheiminpäiväkäsky, tunsi Suomenlotta, suomalainen sotilas jakotirintaman työntekijä yl-peyttä. Mutta Karjalan hei-mo joutui jättämään kotin-sa ja sen maan, ”jota vuosi-satoja hiellä ja vaivallaolemme viljelleet”, kutenMannerheim sanoi.

Teksti on kirjasta Kurki-joki sodasta evakkoon.

tiukka arvojärjestys. Yh-teensä niitä on viisi, muttavain yksi ”mahtuu” kerral-laan ruokailemaan toistenodotellessa vuoroaan. Lautaon puhdistettava useasti,koska oravat jättävät aurin-gonkukan siemenistä kuoretlaudalle syötyään ensin si-sälmykset.

Siinähän tämä talvi hie-nosti hupeneekin seuratessaluonnon ihmeellisyyksiä.Kerran satuimme näkemäänlähettyvillä lumikonkin,joka livahti lähistöllä olevankaivon kannen alle piiloon.Jäljistä päätellen se voi kui-tenkin hyvin.

Pianhan ruokintakausipäättyy, ja linnut alkavatsuunnitella kodin rakenta-mista. Edellisten talvien ta-paan tiedän niiden lopetta-van itsestään lintulaudallakäymisen. Silloin otan ”tar-joilut” pois, pesen ja puhdis-tan syöttöalustan ja, jos Luo-ja suo, pistän sen jälleen pai-koilleen ruudun taa syyskyl-mien alettua.

Kesäajan linnut saavatelää luonnon tarjoamien an-timien varassa ja opettaapoikueensa tulemaan toi-meen omin avuin. Palataansyksyllä sitten taas asiaan,jos aihetta ilmaantuu. Nytkuitenkin vielä Tarvan ta-paan: ”Ylös, ulos ja lenkil-le.” Talvisin terveisin,

Aino Koppi

Perjantaina 10. maaliskuuta 2006 – Nro 10-11 – 5

Lapsuudessamme aloim-me talvisin aina odotellaensimmäistä nuoskailmaa.Silloinhan lapsille alkoi oi-kein riemunaika, kun oliniin monenlaista tehtävääsekä mukavaa puuhaa tie-dossa.

Lumiukkohan ilmestyitietenkin ihan ensimmäi-seksi lähes joka pihaan, ai-nakin jos oli sopivan ikäis-tä porukkaa ukkoa sinne te-kemässä. Aina koetettiinukosta tehdä mahdollisim-man suuri ja komea. Sau-nan kiukaan pesästä kaivel-tiin sopivan kokoisia hiiliäsilmiksi, suuksi ja napeiksi,

Juolahtmielehein

joita tehtiinkin pitkä rivipulleiden pallojen koristuk-seksi.

Porkkana haettiin ukollenenäksi. Porkkanan puuttu-essa kelpasi käpy tai jokuoksankarahkakin. Siinähänlumiukko sitten seisoi pi-

han vahtina siihen asti, kun-nes aurinko alkoi sitä pikkuhiljaa sulatella. Taidettiintoisinaan ukko kaataa kel-lauttaa nurinkin.

Lumilyhtykin kuului nu-oskakelin puuhiin. Ensintehtiin aikamoinen kasa so-

pivan kokoisia pyöreitä lu-mipalloja, jotka sitten oi-kein taitavasti aseteltiin ku-polin malliseksi lyhdyksi.Se olikin melkoisesti taitoavaativaa puuhaa. Monestikävi niin, että lähes valmislyhty otti ja romahti. Silloinei auttanut muu, kuin aloit-taa kaikki alusta. Kun lyh-ty oli valmis, siihen laitet-tiin kynttilänpätkä pala-maan, ja ainakin itse lyhtyäihailimme.

Nehvolan koulun ylä-luokkien pojat tekivät jat-kosodan aikana Karjalassaollessamme koulun pihaanoikein mahtavan kokoisenlumilinnan. Harmi vain,että me pienimmät saimmevain kateellisina seurata si-vusta suurempien touhuja.

Pojat muodostivat oi-kein kaksi ”sotajoukkoa” jaaloittivat hyökkäyksen lin-noitusta vastaan. Toinen ur-hojen joukko oli vastassa

Lumiukon valtavanpihalleni rakennan.Vatsapallo pulleaukolla on mahtava.

Sitten samanlaisentoisenpyörittelen aikamoisen.Ukko syntyy komea,nenänä on porkkana.

Lunta löytyy aika lailla,ukko vielä päätä vailla.Pyöritän ja kieritän,harteille sen vieritän.

Kaulaliinan, hatunlaitan,kätehensä oksan taitan.Siinä seisot vahtinameidän kotipihalla.

Terttu Ketola

linnan torneissa ja ampu-ma-aukoilla lumipalloi-neen. Ja voi sitä pallojenviuhinaa. Eiväthän nuo tais-telijat olisi välitunniltakaanmalttaneet millään tullatunnille. Lienee silloinenopettajamme LeonardMännikkö antanutkin pojil-le lisää armonaikaa, ettäsaisivat sotajoukot taiste-luista tarpeekseen.

Lumihevonenkin joskusnuoskalumesta tehtiin. Sil-lä ratsastaa huristeltiin oi-kein porukalla. Selkään las-tauduttiin monen lapsenvoimin kaulasta hännän-päähän asti. Ensimmäisenäistuva ohjaili ja antoi hevo-selle komentoa. Hyvinhänratsastus lumihevosella su-jui, ainakin paremmin kuinkesällä lehmällä. Mukaviatalvisia puuhia riitti silloinennenkin.

Terttu Ketola

Valkoinenystävä

Olen 28-vuotias Andrei.Synnyin Kontupohjan pii-rissä, noin 100 kilometriäPetroskoista. MuutimmeLahdenpohjaan, josta äiti-ni on kotoisin, ollessani 3-vuotias. Perheemme oli ta-vallinen, siinäkin mielessä,että isä joi paljon vodkaa.Vanhempani erosivatkin,ennen kuin aloitin koulun-käynnin.

Äitini ahersi perheeneteen ja avioitui uudelleen.Avioliitosta syntyi sisareniLudmila. Isäpuolenikin olioppinut ryyppäämisen tai-don, ja kasvatukseni jäivaillinaiseksi.

Aloin viipyillä kaduillaliian nuorena. Sieltä sainetupäässä huonoja esiku-via ja malleja. 14-vuotiaa-na aloin tupakoida. Opis-kelu ei ollut minulle vai-keata, vaan sujui hyvinammattikouluun asti. Al-koholin tuleminen kuvaanmuutti paljon. Siitä tulihyvä olo, ja juopottelusta

pian elämäntapa.Sitten tuli jostain ajatus,

että pitäisi saada helpostija nopeasti paljon rahaa.Niin mukaan tulivat uhka-pelit. Äiti murehti tähteni,muttei voinut mitään. Am-mattikoulussa tuli ensim-mäiset huumekokeilut ma-rihuanalla. Jäin koukkuun.Opiskelu tuli mahdotto-maksi, sillä ajatuksissapyöri vain huumeet ja vii-na. Koulu jäi kesken.

Upottavallasuolla uppoavienkanssa

Pian tunsin olevani upot-tavalla suolla. Ympärillänioli samanlaisia uppoaviaihmisiä. Äiti ajatteli ja toi-voi armeijaan joutumisentuovan selkeyttä elämääni,mutta 1,5 vuotta armeijassalähellä Petroskoita olivatvielä huonompaa aikaa.

Palattuani takaisin Lah-denpohjaan sain työtä, mut-ta epämääräiset elämänta-

vat johtivat pian potkuihin.Sitten joku tuttu järjesti töi-tä Pietarista viinatehtaalta,mutta siellä tuli potkut vuo-den päästä. Jäljelle jäi pal-jon velkaa, asunnosta ym.

Palasin takaisin Lahden-pohjaan, jossa sain lisää ys-täviä, huumeiden käyttäjiä,jotka vetivät joukkoonsa. 3-4 vuotta meni vahvojenhuumeiden kanssa. Kaikkisuhteet perheeseen meni-vät rikki, huumeet hallitsi-vat elämääni täydellisesti.Vielä eräs työnhakumatkaentiseen Gorkiin loppui joPietariin, jossa matkarahatmenivät huumeisiin. Joten-kin pääsin taas Lahdenpoh-jaan.

Totesin viimein, ettäomat voimat eivät riitä riis-täytymään irti huumeista.Onni oli kadonnut elämäs-tä. Olin irtolainen, nurk-kaan ajettu. Heroiini olivienyt jaloista liikuntaky-vyn melkein kokonaan.Elämä oli lopussa. Sitten…

Andrein tarinaHellät, vahvat kädettulivat elämääni

Eräs ystäväni, joka elisamalla lailla kuin minäkinja joka oli ottanut minutkuin hoiviinsa, kertoi, ettäon olemassa exit, ulospää-sy. Hän pyysi lupaa saadakutsua pastori Vitalin käy-mään. Tämä tuli ja kertoitoisesta tiestä. Kävin jon-kun kerran ”rukoustalossa”.Sitten pastori pyysi minuamuuttamaan rukoushuo-neelle, jossa saisin asua hei-dän hoidossaan. Niin tapah-tuikin.

Eräänä aamuna tunsin,ettei ole halua polttaa. Ju-mala osoitti rakkautensa javoimansa, ja se oli paljonparempaa kuin huumeet, al-koholi ym. entinen elämä.Voisin sanoa, että tulin us-koon huhtikuussa 2002.

Kiovassa on narkomaa-neille hoitokoti, jonka hoi-to-ohjelma on nimeltään”10 askelta vapauteen”.Sain olla siellä 9 kuukautta,tervehtyä ja opiskella nuor-ten ohjaamista hyvään elä-mään. Se oli todella hyvääaikaa.

Nyt olen ollut puolisenvuotta Lahdenpohjassa. Ju-

mala on parantanut minuahenkisesti. Myös jalkanitoimivat aina vain parem-min. Suhteet perheeseeni jaomaisiini ovat korjaantu-neet. Elämä on mielenkiin-

Kirjoitin Andrein tarinan Andrey Kazitskiyn omankertomuksen mukaan kaksi vuotta sitten talvella vie-raillessani Lahdenpohjan evakelisessa helluntaiseura-kunnassa. Kuluvan vuoden 24. päivänä helmikuuta ta-pasin Andrein uudelleen samassa paikassa ja kyselin,mitä hänelle kuuluu.

Iloni oli suuri, kun Andrei kertoi toimivansa Lah-denpohjan piirissä Koulutoimiston palkkaamana päih-de- ja huumevalistajana kiertäen piirin kouluissa jaammattioppilaitoksissa pitämässä oppitunteja nuorilleaiheesta, joka on hänelle liiankin tuttu. Hän jakaa myösAIDS-valistusta.

Vastaanotto kouluissa on ollut myönteinen, ja tarvetällaisesta opetuksesta on ajankohtainen ja suuri. An-dreilla on oma toimisto entisen Jaakkiman KristillisenKansanopiston tiloissa, joissa toimii myös lasten va-paa-ajan keskus. Andrein äiti toimii kyseisen keskuk-sen johtajana. Oli ilo vierailla noissa tiloissa.

Isossa Kirjassa on kirjoitettuna, että evankeliumi onJumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo.Andrein tarina on jälleen kouriintuntuva osoitus siitä,että se on edelleen totta. On ollut suuri etuoikeus ollayhtenä muiden mukana viemässä sanomaa uudesta,paremmasta mahdollisuudesta entisen Jaakkiman seu-dun nykyisille asukkaille. Jatketaan siitä!

Reino KomonenLoimaa

toista ja onnellista Herrankanssa. Toivon Jumalan oh-jaavan elämääni, että voisinolla auttamassa entisiä koh-talotovereitanikin.

Miepä keitin kiisseliä.No ei se mikkää urotekotietystikkää ole, mutta kunolen sen oikein opettele-malla opetellut, on miumielestäin hienoa, kun seonnistuu. Kotona ennenäiti-vainaa keitti, mutta tie-tysti lapsi ei siitä tykänny.Mutta olen sitä polvee, kunpiti syödä kaikkea ja kiittääpäälle.

Vanhemmiten se on niinhyvää, vaikka mies laittaakiisselin päälle sokeria. Hyikauhistus. Kun äitini oli jovanhempi, keitti kiisselinnaapurin emäntä, kun minähankin ryynit. Kolmistaansitte herkuteltii.

Ryynistä minäkin keitänja hapatan hiivalla. Ei olesitä hapanleivän härkintä.Muutenkin huomasin viimekesänä, kun laitoin hapan-tuotteita: kurpitsaa, sieniä,kaalia sekä kasviksia, ettäkiisseliliemestä saa oivanhapatteen. Sitä hapanleipää

on turha kaupasta etsiä.Niissä on vehnää ja kaikkeamuuta, vaikka kuinka sano-taan hapanleiväksi.

Hapansienet on oikeinhyviä, eikä tarvi laittaa suo-laa kovin paljon. Kun antaahapantua ja sitten säilöö pa-kastearkkuun, on koko tal-ven sellaisia sieniä, etteiedes kuninkaan pöydässämoisia.

Mutta kiisselistä, kuinkahyvää ja ennen kaikkea ter-veellistä se on. Setän emän-tä kun laihdutti yhtenään,keitti hän kiisseliä usjasti it-selleen. Kai se tehosi, ei hänkauheen paksu ollut.

Kiisselissä on suolistonbakteereille niin hyvää te-kevää hapanta. Siinä onkauran syöpää tuhoavaa ai-nesosaa. Sekä se on kevyt-

Kiisseli tä. Siis mitä nykyaikaisintuote elikkä brändi. Alkuunse keittäminen ei oikein su-junut. Ei hapantunut taikkatuli liian hapanta. Tuli kok-kareita taikka liika suolas-ta. Mutta kun en antanutperiksi, sujuu kiisselin tekokuin leikki konsanaan.

Kuulin muuten eräältäemännältä, että hän hapat-taa joskus suuren kiisselin.Ennen valmiiksi keittämis-tä hän laittaa puolet liemes-tä pakastimeen. Silloin onkiisseli äkkinäinen laittaa,jos mieliteko äkkiä isköö.

Tää on tämmönen kuli-naarinen juttu. Mutta justtähän aikaan vuodesta kiis-seli soppii ko se nenä naa-maan kaikkien muiden pe-rinneruokien sekkaan. Nii-ko tuo rokka tai lihapottisekä muut keskitalviruuat.Kohta tulloo pääsiäine, jasillo herkut on iha toiset.

Vieno Hovatta

Kurkijoki vuonna 1990Kurkijoen kirkko Säkinmäeltä päin. Martti Rissanen kuvannut vuonna 1990. Kuvan omis-taa Risto Kurki.

Perjantaina 10. maaliskuuta6 – 2006 – Nro 10-11

Reino Äikiän kir-ja KarjalaisetHuittisissa on he-rättänyt ihastustalukijoissa.

Kirjan ta-kakannenkuvassaReino Äi-kiä nauttiiensimmäi-sestä eläke-päivästäänvuonna1999.

Evakkojen vaellusReino Äikiän kirja Kar-

jalaiset Huittisissa ilmestyitämän vuoden alussa. Sekertoo karjalaisten korpiva-elluksesta nykyisille asuin-paikoille. Kirjan alussa ker-

asuntotila. Kahdelle vilje-lystilalle otettiin asukkaan.Kun jatkosota alkoi kesä-kuussa, asutustoiminta py-sähtyi. Jotkut pika-asutusti-lan saaneet luopuivat niistä,jotkut jättivät tilan nimiin-sä, jotkut eivät palanneettakaisiin Karjalaan.

Ensimmäiset paluu-muuttajat Pyhäjärvelle läh-tivät syyskuun 1. päivänä,kärjessä puhdistusjoukot.Karjalan kunnostaminen javiljeleminen jatkui kesä-kuulle 1944, jolloin alkoisuurhyökkäys. Karjalaisetjoutuivat lähtemään evak-koon toisen kerran rajaseu-dulta.

Välirauha tehtiin 19.9.1944, ja rajan taakse jäänyt

Karjala tyhjennettiin asuk-kaista. Maanhankintalakivahvistettiin 5.5.1945. Uu-teen lakiin sisällytettiin siir-toväki, sotainvalidit, sota-lesket, sotaorvot ja perheel-liset rintamasotilaat sekäasutukseen jaettujen tilojenvuokramiehet ja työmiehet.

Kaikkiaan syntyi 120591 tilaa tai asuntotonttia.Alkoi väestön siirto näillepaikoille, vilkas rakentami-nen ja uusien peltojen rai-vaus. Siitä alkoi Suomennousu hyvinvointivaltioksi.

Kirjan lopussa kerrotaankotiseutumatkoista, jotkaalkoivat 1980-luvulla. Näh-tiin, miten Karjalaa ja mui-ta luovutettuja alueita olirakennettu.

Suosittelen kirjaa. Ne,jotka ovat ajan kokeneet,alkavat jo harventua. Nuo-remmat eivät tiedä, mitenvaltava suoritus oli sodan-jälkeinen asutustoiminta jaLapin uudelleen rakentami-nen, sotakorvaukset ja muutsodasta aiheutuneet kor-jaustyöt. Suomi selvisi, jase vaati verta, kyyneleitä jahikeä. Reino Äikiä on teh-nyt suuren työn keräämälläarkistoista asiat kirjaansa.Kiitos.

Huomautin Reinolle,että kirja on hyvä, muttaseksi puuttuu. Hän lupasikirjoittaa toisen kirjan niitävarten, joita hävettää tutus-tua menneeseen aikaan.

Kalevi KokkoUlvila

rotaan linnoitustöistä Kan-naksella kesällä 1939, Tal-visodan alkamisesta, evak-koon lähdöstä rajaseuduiltaja Moskovan rauhasta13.3.1939. Rauhan johdos-

ta yli 400 000 suomalaistajoutui lähtemään isiensämaasta niin kuin Abrahamaikoinaan.

Kirja kertoo lähinnä py-häjärveläisten, kaukolalais-

ten ja sakkolalaistenvaelluksesta ja ReinoÄikiän oman perheenevakkotarinaa. Kir-joittaja syntyi7.10.1939. Talviso-dan alkaessa hän olivasta kahden kuu-kauden ikäinen, jotenhänen muistikuvansaperustuvat vanhem-pien kertomuksiin.Perhe oli talvisodanjälkeen evakossa Ala-vudella ja palasivuonna 1941 takaisinPyhäjärvelle.

Toinen evakkotievei Keuruulle vuonna1944. Keväällä 1946perhe siirtyi Längel-mäen kautta Huitti-siin. Seuraavana ke-väänä muutettiinomaan kotiin Nokka-maantielle hirsiseensaunarakennukseen,joka oli kooltaan 5 x6 metriä. Syksyllävalmistui asuinraken-

nus, ja rakentaminen ja pel-lonraivaus jatkuivat. Tämäon tuttua tarinaa karjalaisil-le.

Kirja sisältää erittäinpaljon asiatietoa karjalais-ten asuttamisen vaiheista jasopeutumisesta uusilleasuinsijoille ja paikalliseenväestöön. Kyllähän alkuunoli ristiriitojakin, kun eitunnettu toisten tapoja.Aika on hionut pahimmatsärmät ja on opittu tule-maan toimeen.

Talvisodan jälkeen val-misteltiin pika-asutuslaki,joka vahvistettiin lopulli-sesti 28.6.1940. Samanvuonna valmistui Huittisiin24 pika-asutustilaa, joista23 oli viljelystilaa ja yksi

Viime kesä oli hyväperunakesä. Se tuottirunsaasti laadukastasatoa, jota riittääkevääseen saakka.Perunaa voi syystäpitää tuoreen lähiruoanykköstuotteena. Siitäsaa täysipainoistaravintoa ja maukastaruokaa arkeen jajuhlaan.

Kun peruna on hyvää, seon hyvää ihan sellaisenaan.Aidon maun maistat, kunkeität tai höyrykypsennätpestyt perunat kuorineen.Kuivata kypsät perunatavonaisessa kattilassa kuu-malla levyllä ja nosta höy-ryävä perunakeko pöytään.Kuorimisen opettelu sujuujo melko pieneltäkin lapsel-ta. Samalla ehtii keskustel-la pöydän ääressä ja oppiirauhoittumaan ruokahet-keen.

Kiireessä saat perunatpöytään pikaisesti, kun kei-tät ne kattilassa tai höyry-keittimessä puolitettuina.Voit kiehauttaa keitinvedenvedenkeittimessä parissaminuutissa. Veneperunatpuolestaan valmistuvat uu-nissa puolessa tunnissa, janiistä pitävät kaikki. Rapea-pintaiset herkut voit annos-tella tarjolle laseihin taimukeihin, josta niitä onhelppo syödä dippikastik-keen kanssa.

Milloin olet viimeksisyönyt itse tehtyä kunnonperunasosetta? Hyvän pe-runasoseen ohje muun-noksineen löytyy Kotimais-ten Kasvisten nettikeittokir-jasta (www.kotimaiset-kasvikset.fi). Jos perunaso-setta jää, se on vain hyväasia. Jäähdytettynä siitäsaa uusia ruokalajeja. Voitsekoittaa perunasoseeseenjauho- leivinjauheseosta,taputella massan leivinpa-perin päälle litteiksi ka-kuiksi ja paistaa p ö y -tään tuoksuvia lämpimäi-siä. Kylmistä, keitetyistäperunoista puolestaan voitleikata viipaleita ja levittääpäälle erilaisia täytteitä, esi-merkiksi kurkkutartaria jakalaa.

Käyttötarkoituksenmukaan

Perunaa viljellään Suo-messa yli neljääkymmentäerilaista lajiketta. Kaupastaperunaa kannattaa valitakäyttötarkoituksen mukaankolmesta eri ryhmästä, jot-ka erotetaan toisistaan pak-kauksiin merkityillä väri-tunnisteilla.

Vihreällä merkityt peru-nat ovat kiinteitä. Ne pysy-vät hyvin koossa keitoissa,salaateissa ja laatikoissa.Keltaisella merkityt yleis-perunat sopivat kaikkiinruokiin. P u n a i s e s t avärikoodista tunnistaa jau-

hoiset sose-, uuni- ja lei-vontaperunat. Luokitteluperustuu perunapakkaa-moiden tekemiin tärkkelys-mittauksiin.

Kevyttä jatäysipainoista ravintoa

Peruna sisältää vähem-män energiaa kuin riisi japasta. Keitettynä ja uunissapaahdettuna peruna sopiipainoaan tarkkailevankinlautaselle oikein hyvin. Pe-runa on edelleen varsinkinsuomalaisille miehille mer-kittävä C-vitamiinin lähde.Lisäksi perunasta saa run-saasti kaliumia, joka ylläpi-tää nestetasapainoa nat-riumin rinnalla. Merkittäviäperunan ravintoaineita ovatmyös magnesium, fooli-happo, tiamiini ja B6-vitamiini, jonka puute voiilmetä ihottumana silmien,nenän ja huulten ympärillä.Perunan on todettu vilkas-tuttavan ihmisen serotonii-ni-aineenvaihduntaa, mikäpuolestaan virkistää mieltäja torjuu stressiä.

Energiapitoisuus/100 g

Keitetty, kuorittu peruna341 kJ (82 kcal)

Keitetty, pitkäjyväinenriisi 601 kJ (144 kcal)

Keitetty pasta (tummanauhamakaroni) 448 kJ(107 kcal)

Nyt maistuu peruna

Peruna-sienikakut500 g perunoita2 rkl margariinia100 g siitakesieniä2 valkosipulinkynttä1 munasuolaa, pippuria1 ruukku ruohosipuliaPinnalle:vehnäjauhojasuolaaPaistamiseen:margariinia tai

voi-öljyseostaKuori ja lohko perunat.

Keitä perunoita noin 10 mi-nuuttia, eli kunnes ne ovatkypsiä, ja valuta keitinvesipois. Soseuta perunat ja siir-rä jäähtymään. Hienonnasienet ja valkosipulinkynnet.Kuullota kuumalla pannullavähäisessä rasvassa. Vatkaamuna kulhossa ja lisää jouk-koon muut aineet. Jaa seoskahdeksaan osaan ja muo-toile litteiksi kakuiksi. Pyö-ritä perunakakkuset vehnä-jauhoissa, jotka on maustet-tu suolalla.

Paista peruna-sienikakutkullanruskeiksi, noin viisiminuuttia puoleltaan.

Perunafaktaa

Suomalainen syö nykyisin perunaa 62,5 kgvuodessa. Kulutus on pienoisessa kasvussa.Kymmenen viimeisen vuoden aikana perunankulutus on lisääntynyt 3,3 kilolla henkeä koh-den. Tuoreen perunan lisäksi perunaa hanki-taan erilaisina perunavalmisteina. Näitä kukinsuomalainen käyttää noin 8 kg vuodessa.Ruokaperunan kulutuksen kärkisijoja pitävätEU-maista Liettua ja Irlanti, joissa nautitaanperunaa kaksi kertaa enemmän kuin Suomes-sa. Ruotsi on listan viidentenä 84 kilollaan jaSuomi kahdeksantena.

Suomalaiset kotitaloudet käyttävät kasvi-sostoistaan perunaan euroissa noin 17 %. Pe-runan kilohinta on nykyään niin alhainen, että

suomalainen saa vuoden perunat kaupasta 37eurolla! Perunan kulutus suhteessa muihinkasviksiin on vähäisintä yksinasuvien, alle 35-vuotiaiden talouksissa. Myös perheissä, joissaon alle seitsemänvuotiaita lapsia, perunaasyödään muita vertailuryhmiä vähemmän.

Ruokaperunaa tuotti viime vuonna 980 vil-jelijää ja varhaisperunaa 157. Pieniä, alle kah-den hehtaarin perunantuottajia oli kolmisen-tuhatta. Luomuperunaa viljeltiin 440 hehtaa-rin alalla. Yhteissatomäärä ylsi 743 miljoonaankiloon.

Suomen viljellyin ruokaperunalajike on VanGogh noin 26 %:n osuudellaan. Se on mau-kas, hiukan jauhoinen yleisperuna. Toiseksisuosituinta on kiinteä Nicola, sitten seuraavatAsterix, Victoria, Rikea ja Matilda. Luomupe-runasuosikit ovat Van Gogh, Nicola ja Asterix.

Nyt maistuu peruna

Perjantaina 10. maaliskuuta 2006 – Nro 10-11 – 7

Hiitolaiset ry:n sääntö-määräinen vuosikokous pi-dettiin lauantaina 4. päivä-nä helmikuuta Karjalatalol-la Käkisalmi-salissa. Koko-uksessa oli läsnä 15 yhdis-tyksen jäsentä ja yksi vie-railija. Kokouksessa puhet-ta johti Kauko Veijalainen,ja sihteerinä toimi MarjaToivonen. Pöytäkirjan tar-kastajiksi valittiin EilaHentula ja Eeva Liikanen.

Yhdistyksen sihteeri esitte-li vuosikertomuksen, jokahyväksyttiin muutamin kor-jauksin. Yhdistyksen rahas-tonhoitaja selvitteli tilit jatilinpäätöksen, ja kuulimmetilintarkastajien lausunnon.Kokous päätti myöntää tili-ja vastuuvapauden johto-kunnalle.

Ennen jäsenmaksustapäättämistä Marja Toivo-nen esitteli johtokunnan

esityksen jäsenmaksusta.Vuosikokous päätti vuo-

den 2006 jäsenmaksut seu-raavaasti:10,00 € henkilöl-tä vuosijäsenmaksuna, nuo-ren henkilön vuosijäsen-maksuksi päätettiin 6,00 €.Kannatusjäsenmaksu vä-hintään 20,00 € vuodessa.

Ainaisjäseneksi ei enäävoi liittyä. Ne ainaisjäsenet,jotka eivät halua kuulua yh-distyksen kautta Karjalan

Hiitolaiset rykerää materiaaliahistoriikkia varten

Liittoon, eivät maksa edel-leenkään yhdistykselle jä-senmaksua. Ainaisjäsen,joka haluaa kuulua Karja-lan Liittoon maksaa yhdis-tyksen kautta 5,00 € Kar-jalan Liiton jäsenmaksua.Lisäksi päätettiin, että neyhdistyksen jäsenet, jotkamaksavat Karjalan Liitonjäsenmaksuosuuden jon-kun muun karjalaisyhtei-sön kautta maksavat yhdis-

tykselle jäsenmaksua vä-hintään 6,00 €.

Yhdistyksen puheenjoh-tajaksi valittiin yksimieli-sesti Margit Räsänen. Joh-tokunnan varsinaisiksi jäse-niksi valittiin Sylvi Merta-Junkkari, Kirsti Seppälä,Marjut Veijalainen ja MarjaToivonen. Varajäseniksi va-littiin Keijo Pösö ja SylviMerta.

Tilintarkastajina jatkavatTaisto Ahokas ja KaisaRuotsalainen sekä JouniVeijalainen varatilintarkas-tajana. Emäntänä jatkaa Ee-rikki Raunemaa yhdessäRiitta Veijalaisen kanssa.Johtokunnan järjestäyty-miskokouksessa päätettiin,että varapuheenjohtajanajatkaa Sylvi Merta-Junkka-ri ja Marja Toivonen jatkaasihteerinä, rahastonhoitaja-na ja jäsenasioidenhoitaja-na.

Historiikki työn alleVuonna 2004 aloitteli

toimintaansa historiikkitoi-mikunta. Toimikunnan ko-koonkutsujaksi valittiinEeva Liikanen. Toimikun-nan vakinaisia jäseniä ovatKauko Veijalainen ja TaistoAhokas sekä sihteerinäMarja Toivonen. Eeva Lii-kanen kutsuu tarvittaessamukaan muitakin yhdistyk-sen jäseniä. Tehtävänä onsaada aikaan painotuote,joka kertoo yhdistyksemmetoiminnasta vähintäänkin50 ensimmäisen vuodenajalta.

Vuosikokouksessa toi-mikunta vetosi jäseniin, jot-ta ne henkilöt, joilla on esi-

Äijälässä hiitolaiset saivat syödäksensä näin houkuttelevasta pitopöydästä. Myös ruokailunaikana opas Kaarina Lannetta kertoili retkeilijöille mielenkiintoisia asioita.

Yleisnäkymä Äijälän piha-aittaan kootusta näyttelystä,jossa oli esillä piirroksia Ki-vennavan pylväsnavetoistasekä pienoismalli Kivenna-van yhdestä talosta pihapii-reineen.

merkiksi kirjallista materi-aalia yhdistyksen toimin-nasta tai valokuvia tapahtu-mista vuosien varrelta, ot-taisivat yhteyttä toimikun-nan jäseniin. Valokuvat pa-lautetaan.

Yhteyttä voi ottaa seu-raaviin henkilöihin: EevaLiikanen puhelin (09) 498027 tai 050-329 0582 taiKauko Veijalainen puhelin040-767 0368, sähköpostikauko.veijalainen@luukku.comtai Marja Toivonen puhelin040-721 6372, sähköpostimarja.toivonen@kolumbus.fi.

Tapahtumia kuluvanavuonna

Tarinaillat seuraavinatiistai-iltoina klo 17 Käki-salmi–salissa (suluissa tilai-suuden isäntäseura): 21.2.(Hiitola), 21.3. (Kirvu),18.4. (Hiitola), 19.9.(Kirvu), 17.10. (Hiitola) ja21.11. (Kirvu). Joulujuhlatsekä Joululaulut –tilaisuus.Kummankin paikka ja aikailmoitetaan elokuun jäsen-kirjeessä.

Palmusunnuntaina 9.4hiitolaiset osallistuvat yh-dessä Laatokan karjalaistenja pääkaupungin karjalais-ten seurojen kanssa eku-meenisen virpojaisjuhlanjärjestelyihin. Palmusun-nuntain messu pidetään Kä-pylän kirkossa kello 11.Kello 12 on tarjolla kirkko-kahvit Karjalatalolla ja kel-lo 13 Karjalatalon juhlasa-lissa ekumeeninen virpo-jaisjuhla. Luterilaisesta pal-musunnuntain vietosta ker-too Seija Molina. Pääkau-pungin karjalaisten nuortenvunukat tanhuavat, ja Kare-lia-kuoro laulaa. Tilaisuu-den yllätysvieras on vuoden2006 virvottava.

Marja Toivonensihteeri

Hiitolaiset ry:n porukkaa saapumassa kauniina lokakuisena päivänä 2005 Kangasalan Kar-jalaisten museolle Äijälään.

Kurkijokea monipuolisesti esittelevä multimedia sisältää runsaasti tietoa ja kuvia Kurkijoen historiasta ja nykypäivästä. Hinta 20 e + postitus.Kurkijokelainen, Koulukuja 7, LOIMAA, puh. (02) 762 2551 ja 050-521 3336

Kurkijoelta Nykypäivään – CD-RomTILATTAVISSA TAI NOUDETTAVISSA

Hiitolaiset rykerää materiaaliahistoriikkia varten

Perjantaina 10. maaliskuuta8 – 2006 – Nro 10-11

Useat viherkasvimmeovat kotoisin lämpimiltäseuduilta, missä ne kasva-vat luonnossa kookkainapensaina tai puina. Suomenilmastossa ainoa keino kas-vattaa näitä kasveja on is-tuttaa ne ruukkuun ja pitääsisätiloissa kylmän talvem-me ajan.

Luonnolliseen kasvuym-päristöönsä verrattuna pie-nessä ruukussa kasvaessaankasvit tarvitsevat parastamahdollista multaa, lannoi-tusta ja hoitoa pysyäkseenelinvoimaisena. Paras aikahuonekasvien mullanvaih-toon on kevättalvi, kun au-rinko

herättää talvilevossa ol-leet kasvit.

Miksi multa pitäävaihtaa?

Mullanvaihdon tarkoi-tuksena on pitää ruukussakasvava kasvi kasvuvoi-maisena antamalla juurillelisää tilaa ja ravinteita. En-simmäisten uusien lehtienja pienten versojen ilmaan-tuminen viherkasveihin onviherpeukalolle merkki oi-keasta mullanvaihtoajan-kohdasta. Nuorten kasvienruukkukokoa kasvatetaanvuosittain mullanvaihdonyhteydessä. Suurten viher-kasvien täydellinen mul-lanvaihto ei ole välttämä-töntä joka kevät, mutta pin-tamulta kannattaa vaihtaavuosittain.

Käytössä kukkamultaväkevöityy eli siihen kertyyhaitallisia suoloja muunmuassa väkilannoitteidenepäpuhtauksina. Nämä suo-lat vaikeuttavat kasvien ve-denottoa ja saattavat aiheut-taa kasvin lehdenkärkienkuivettumista. Sekä kasvil-

le välttämättömät ravinteetettä nämä haitalliset suolatkulkeutuvat kukkamullassavesivirran mukana.

Etenkin altakasteluruu-kuissa haihdutusvirtausnostaa haitalliset suolatruukun pintamultaan. Siksionkin tärkeää vaihtaa vuo-sittain uutta multaa ruukunpinnalle, vaikkei kasvimuuten tarvitsisikaan mul-lanvaihtoa. Saviruukuissalannoitesuolat ja kalkkisaattavat näkyä ruukun ul-kopinnalla valkoisena kars-tana.

Pelkkä kasvuturve tiivis-tyy nopeasti kukkaruukus-sa, siksi pitkäikäisille huo-nekasveille suositellaankompostoimalla valmistet-tua kukkamultaa, kutenBiolan Mustaa Multaa.Mustaan Multaan muodos-tuu kestävä mururakenne,joka pitää mullan ilmavanaja kasvin juuret säilyvätelinvoimaisina ja terveinä.Altakasteluruukuissa käy-tetään erityisesti niihinsuunniteltua Altakastelu-multaa, jonka sisältämätpitkät kuidut edistävät ve-den tasaista imeytymistäruukun vesisäiliöstä. Alta-kastelumulta on myös riit-tävän ilmavaa suuriin ruuk-kuihin.

Kostuta multa ennenkäyttöä

Mullanvaihto aloitetaankastelemalla juuripaakkuperusteellisesti etukäteenmuutamaa tuntia ennenruukunvaihtoa. Paakku ir-toaa silloin helpommin ruu-kusta juuria vahingoitta-matta ja pysyy paremminkoossa. Tarvittava määräuutta kukkamultaa kostute-taan nihkeäksi erillisessä

astiassa ennen ruukutusta.Sopiva suhde on noin desi-litra vettä multalitraa kohti.

Uuden ruukun tulee ollahalkaisijaltaan sentin parijuuripaakkua suurempi.Kasvi istutetaan uuteenruukkuun niin, että paakkutulee entiseen syvyyteensä.Paakun reunoille valutetaanuutta multaa ja se tiiviste-tään hellävaraisesti sorminpainelemalla. Ruukkua eitäytetä aivan täyteen mul-lalla, vaan pinnalle jätetäänkunnollinen kasteluvara.

Mullan pinta säilyy siis-tinä, kun siihen laitetaan 2-3 sentin kevytsorakate.Muutaman sentin paksui-nen kevytsorakate estäähyönteisiä, kuten harso-sääskiä, munimasta pinta-

multaan. Kate myös vähen-tää kosteuden haihtumistasuoraan mullan pinnalta,jolloin kasteluvälit voivatolla totuttua pidemmät.

Anna juurtuarauhassa

Mullanvaihdon jälkeenkasvi siirretään varjoon jasen lehtiä suihkutetaan me-rileväuutteella. Uutta mul-taa kastellaan varovasti vä-hän kerrallaan. Alkukastelumullanvaihdon jälkeen teh-dään varovasti, mieluitenpienissä erissä. Pintamullanannetaan kuivahtaa ruuku-tuksen jälkeen selvästi en-nen ensimmäistä kastelua.Näin multaan muodostuukestävä ilmava mururaken-ne, eikä mullan pinta liety

tai kovetu.Kasvien juurtuminen uu-

teen multaan on tehok-kaampaa, kun varotaan lii-an runsasta kastelua alku-vaiheessa. Ruukun vaih-dosta toipuvat kasvit tarvit-sevat kosteutta, mutta myöshappea juurilleen. Märkämulta on hapetonta ja vai-keuttaa kasvien toipumista.

Normaali kastelu aloite-taan vasta, kun kasvi onpäässyt kasvunalkuun elinoin 2-3 viikon kuluttuaruukutuksesta. Samaan ai-kaan kasvin voi siirtää oike-alle kasvupaikalleen. Ke-väisen mullanvaihdon jäl-keen hoitolannoitus aloite-taan noin kuukauden kulut-tua, kun kasvi on toipunutruukun vaihdosta.

Uusia kasvejapistokkaista

Viherkasvit ovat ränsis-tyneet talven aikana valonpuutteen vuoksi. Osa kas-veista kaipaa leikkausta.Sopiva aika leikkaukselleon mullanvaihdon yhtey-dessä. Hennot versot pois-tetaan kokonaan ja hyvä-kuntoiset pitkät versot kat-kaistaan haaroittumisenedistämiseksi. Leikkauk-seen käytetään terävää veis-tä tai oksasaksia. Oikealeikkauskohta on noin puo-li senttiä lehden tai sivuver-son yläpuolelta. Hyväkun-toisista versonpätkistä voi-daan juurruttaa uusia yksi-löitä.

Helposti juurtuvat esi-merkiksi aralian, juorun,kissuksen, muratin ja pelar-gonin versot. Juurrutettavi-en versojen tulee olla vah-voja, elinvoimaisia ja ter-veitä. Ne leikataan noinkahdeksan sentin mittaisik-si ja niihin jätetään vähin-tään kaksi lehteä. Versottyönnetään kosteaan mul-taan parin sentin syvyyteen.Sopiva kasvualusta juurru-tukseen on Kylvö- ja Taimi-multa tai Kaktusmulta.

Sumutus Ruukun voima Merileväuutteella nopeuttaa kasvi-en toipumista mullanvaihdon jälkeen.

Nyt on mullan-vaihdon aika

Pysyäkseen hengissäjuurtumaton verso tarvitseekosteaa ilmaa. Siksi ruukunpäälle laitetaan löyhästi kir-kas muovipussi. Ruukkulaitetaan lämpimään ja va-loisaan paikkaan, mutta eisuoraan auringonpaistee-seen. Lehtiä sumutetaanpäivittäin. Muutaman vii-kon kuluttua versoihin onkehittynyt juuret ja lehti-hangoista alkaa työntyä uu-sia, pieniä versoja. Kun lei-katuista versoista on kehit-tynyt taimia, niitä voidaanhoitaa kuten muitakin huo-nekasveja.

Lannoittamallakasvuvoimaa

Sydäntalvella kodinruukkukasvit ovat olleettalvilevossa ja hoidoksi onriittänyt niukka kastelu jalehtien sumutus merilevä-uutteella. Päivien pidetessätalvilepo päättyy ja kasvitalkavat tarvita hoitolannoi-tusta. Viherkasveille suosi-tellaan säännöllistä lannoi-tusta kasvukaudella helmi-lokakuun välisenä aikana.

Hoitolannoitukseen so-veltuvat sekä kasteluveteensekoitettava Luonnonravin-neneste että multaan sijoi-tettavat Luonnonravinne-puikot tai ravinnerakeet.Luonnonlannoitteet ovatturvallisia käyttää, koskaniissä ei ole multaa väke-vöittäviä epäpuhtauksia.Multaan sijoitettavia kiin-teitä luonnonravinteita an-nostellaan ruukkuun kerrankuukaudessa ja kasteluunkäytetään pelkkää vettä.Ravinteet liukenevat vähi-tellen kasvin käyttöön.

Sen sijaan Luonnonra-vinnenestettä annostellaankasteluveteen kaikilla kas-telukerroilla, ja ravinteetovat heti kasvien käytettä-vissä. Luonnonravinteet li-säävät kasvualustan multa-vuutta ja kuohkeutta ja sitenparantavat kasvien viihty-vyyttä.

Niko 3 v. harrastaa liikkumista ja ulkotouhuja. Jenna 1,5 v. keskittyy ilmaisutaitoihin sisätiloissa. Niko ja Jenna Kaapronäiti on Anu Piik, jonka ukki on Tapio Siira (Kurkijoki Savii).

Sisarusten ”talvisia” harrastuksiaHymyähuuleen

Made in Paris?4-vuotias Essi leikki

Eevi-siskonsa (6 kk) kanssalattialla. Itse istuin sohval-la ja silmäilin samalla leh-teä. Yhtäkkiä Essi kysyi:“Äiti, onko sulla hajuvet-tä?” Vastasin: ”Ei ole. Mi-ten niin?”

“No, sitten Eevillä onkakka housussa!” kuuluireipas vastaus.

Minna(www.positiivarit.fi)

* * *

Teeveestä tuttuKoulullemme kutsuttiin

ambulanssi äkillisen saira-ustapauksen vuoksi. Kunkaksi ensihoitajaa lähti kii-dättämään paareja ovestasisään, pikku poika juoksiheidän rinnallaan ja selittitohkeissaan: ”Minä katsonjoka kerran sen teidän tele-visio-ohjelmanne!”

Ville

* * *

Muistojen yöKun kaksi tätiäni olivat

meillä vieraisilla, he katse-livat äitini kanssa valoku-via ja kotivideoita pikku-tunneille asti. Isä oli men-nyt nukkumaan jo paljonaikaisemmin ja nousi aa-mulla keittelemään kahvia.Toinen tädeistä laahustikeittiöön. ”Mihin asti teoikein valvoitte?” isä ky-syi.

”Suunnilleen vuoteen1976”, täti vastasi.

Anne* * *

ValinnanvapausKuusivuotias tyttäreni

oli ensimmäistä kertaahäissä. Hän katseli tarkas-ti, kuinka pappi, sulhanenja sulhaspoika asettuivatseisomaan kirkon etuosaan.Häämarssi alkoi soida, jamorsian asteli pitkin käytä-vää. Tyttö tuijotti näkyä lu-moutuneena ja kysyi sittenkuiskaten: ”Isi, saako sevalita noista sedistä, kenetse haluaa?”

Daniel

Perjantaina 10. maaliskuuta 2006 – Nro 10-11 – 9

Iltapäivällä väsyttää, eihuvita ja järkikään ei liiku.Pitäisikö ottaa jotain pientänaposteltavaa kaapista?

Syöminen vaikuttaa ih-misen vireystilaan. Verenso-kerin laskut koetaan hyvinyksilöllisesti. Osa ihmisistäpärjää hyvin pelkillä ateri-oilla, mutta moni kaipaa nii-den lisäksi pientä purtavaaesimerkiksi iltapäivällä taiillalla.

- Erityisen tärkeitä väli-palat ovat pienille lapsille jakasvaville nuorille. Heilläpäivän energiantarve ei vält-tämättä edes täyty pelkilläpääaterioilla, kertoo Kan-santerveyslaitoksen erikois-

tutkija Ritva Prättälä.Välipalojen valintaan

kannattaa kiinnittää huomio-ta. Erityisesti nuoret popsi-vat välipalaksi usein makei-ta ja rasvaisia herkkuja, joitaei voi parhaalla tahdollakaanpitää terveellisinä valintoi-na.

- Usein välipalaksi ote-taan jotain, jonka luullaanolevan kevyttä, mutta jokatodellisuudessa sisältää val-tavasti rasvaa tai sokeria.Esimerkiksi “pieni” pizza-viipale on useimmiten kaik-kea muuta kuin pieni välipa-la, Prättälä kertoo yleisim-mistä virheistä

Ei napostelulle, kyllä välipaloille!Mininäkkileipiä ja -porkkanoita, nam!

Mitä sitten kannattaisi vä-lipalaksi valita? Prättälä suo-sittelee kiinnittämään huo-miota erityisesti rasvan, so-kerin ja suolan määrään:vaikkapa näkkileivän, kevy-en leikkeleen, rasvattomanmaidon ja hedelmän yhdis-telmä on verraton pikkunä-län sammuttaja.

Elintarviketeollisuuskinon herännyt kehittelemäänerilaisia terveellisiä välipa-lavaihtoehtoja: esimerkiksiWasabrödin pikkuruisiltanäkkileiviltä näyttävätKnäckis-keksit tai Pirkan

pusseissa myytävät mini-porkkanat ovat hyviä esi-merkkejä tuotteista, joissaterveellinen raaka-aine onjalostettu helposti evääksi taivälipalaksi taipuvaan muo-toon.

Kun kerran näkkileiväs-täkin on kehitetty sellaise-naan syötävää herkkua, niinmiksei ideaa voisi soveltaamuihinkin terveellisiin ruo-ka-aineisiin? Asiantuntijantoivelistalla olisivat esimer-kiksi helposti nautittavat jamukaan otettavat vähäsoke-riset marja- ja hedelmätuot-teet. Esimerkkinä hauskastakeksinnöstä Prättälä mainit-see myös äskettäin tekemän-

sä hotellivierailun: karkin si-jaan huoneen tyynyllä odottivihreä omena!

Stoppi sokerihiirilleMoni osaa jo karsia näky-

vää rasvaa pois ruokavalios-taan. Uusien elintarvikkei-den sisältämistä sokerimää-ristä ollaan huomattavastiharvemmin tietoisia.

- Asiantuntijoiden kes-kusteluissa sokeri oli näky-västi esillä kolmisenkym-mentä vuotta sitten. Nyky-ään suomalaiset saavat ra-vinnostaan rasvaa vähem-män kuin 1970-luvulla, jo-ten sokeri on noussut uudel-leen huomion kohteeksi ras-

vojen rinnalle. Julkisuudes-sa sokeri näkyy tällä hetkel-lä lähinnä keskusteluissakoulujen makeis- ja limsa-automaateista. Moni ei tie-dä, että myös vähärasvaisetmaustetut jogurtit ovat useintodellisia sokeripommeja,Prättälä huomauttaa.

Terveystuotteidenkin tuo-teselosteet kannattaa siis lu-kea tarkkaan; esimerkiksiedellä mainituissa juurespa-loissa tai näkkileipäkekseis-sä ei ole lisättyä sokeria lain-kaan. Sokerin määrään kan-nattaisi kiinnittää huomiotakaikkia elintarvikkeita valit-taessa. Prättälällä on myösyksi suuri toive:

- Se vanhan ajan karkki-päivä! Jospa se vain tulisitakaisin!

Paula Peltonen

Otteita ”Kurkijokikylästä kylään” -teoksesta ja tutkimuk-sista sekä päätelmiäarviointineen

Korpisaari on saarikylä.Pääsaari on noin 2,5 km le-veä ja 7 km pitkä. Sinnepääsee Lopotista kun Hiito-laan vievältä tieltä käänny-tään vasemmalle Riekkalanja Kannansaaren väliselletielle. Muita nimettyjä saa-ria on 14. Korkeimmatmäet ovat yli 55 metriä kor-keita.

Korpisaareen kuljetaanmaanteitse Uitonsalmen ylikylän ”lahenpuolelle” Re-pomäelle, josta teitä haa-rautuu eri suuntiin. Toistapuolta saarta sanottiin ”ky-länpuoleksi”. Matkaa vesit-se Lopotista Korpisaareenon noin kolme kilometriä.

HämeenlahdenLinnavuori

Lopotista lähdettäessälaivaväylää seuraten lahdenoikealla rannalla Hämeen-lahdessa näkyy 50 metriäkorkea tasalakinen ja lähespystysuoraista seinämääoleva mäki. Täällä on tehtyesine- ja rahalöytöjä, jotkaosoittavat alueen olleenasutun 900- tai 1000-luvul-ta alkaen.

Reunoilla on ollut valli-tusta ja laen keskellä vartio-tupa. Laella on sijainnuteräs Laatokan vanhimmistamuinaislinnoista. ”Hä-meenlahden Linnavuorenlöydöt ovat myöhemmältärautakaudelta ja keskiajanalusta (A.S.)” = Meronvin-ginajalta Viikinkiajalle(600-1000 j.Kr.)

Kuuppalan Jäämäenmuinaislinna

Laikkalanlahden toisellarannalla 1,5 kilometrinpäässä Hämeenlahden Lin-navuoresta on sijainnut toi-nen muinaislinna 55 metriäkorkean mäen solaisillavallirakenteisella rinteellä.Lähellä rantaa mäen rin-teellä on hiidenkirnu.

Kuuppalassa on löydettymyös kalmistonmäet (Joh.ja Juho Räkköläisen mail-la), luolia, tulisijojen paik-koja, kehään järjestettyjäkiviä ja kivivarustuksia.

Kylän alue on ollut suo-sittu asuinpaikka lähes3000 vuotta takaperin.”Kalmistomäen kenttätut-kimukset ovat osoittaneet,että paikalla on kivikauti-sen asuinpaikan ja myö-häisrautakautisen kalmis-ton jätteitä, ja myös var-haismetallikautinen asuin-paikka (A.S.)”.

Villa-Petrin saariKallioinen saari sijaitsee

Laikkalanlahdessa aivanlaivaväylän vieressä. Saa-ressa on tehty muinaislöy-töjä, mm. lukuisia rautakir-veitä (48 kpl). Kanansaarennunnaluostarin aikoihinsaarella asui erakko.

Saarelle majansa raken-tanut Matti Nokelainenkuului Kuuppalan tunnet-tuihin henkilöihin. Kerto-

muksen mukaan hän oli os-tanut saaren markalla toi-selta Kuuppalan tunnetultahenkilöltä Antti Torikalta(Iso-Antti, Paksuniska-Antti), eikä kauppaa kos-kaan tehtykään lain kirjain-ta noudatettavaksi.

Lainhuudotkin otettiintupaantuliaisten yhteydes-sä, kun kokoontunut seuruevirolaisen spriin vaikutuk-sesta hihkaisi kolme kertaaLopottiin päin. Taisipa tyy-nenä kuulakkaana iltanakuulua tuon seurueen kar-jaisut Lopottiin asti ja vie-läpä itse lainvalvojan ni-mismies Onni Kososen kor-viin. Matkaa oli vain parikilometriä. Ainakin nimis-mies oli Matin tavatessaanvaatinut selitystä kuulu-neelle metelille, mutta to-tuuden kuultuaan oli naura-nut koko jutulle.

Kannansaarennunnaluostari

Laivaväylän varrellaKannansaaressa on sijain-

nut 1500-luvulla puinennunnaluostari, joka oli ha-keutunut linnojen turviin.Nurmettuneita raunioita onollut havaittavissa sekäpaikka, jota kutsuttiin”Kirkkomaaksi”. Lisäksisaarelta on löydetty joitakinluostarinaikaisia muinais-löydöksiä.

Luostaritoiminnan kes-keytyessä sotien seuraukse-na ja rakennuksen jäädessätyhjilleen tilaa on käytettyväliaikaisena kirkkonakin1600-luvun alussa, Ruot-sinvallan aikana, jolloinluostari poltettiin luultavas-ti venäläisten tuhoajien toi-mesta (kirjoittajan arvelu).Myöhemmin saaressa onollut laitumia ja heinäniitty-jä, ja saari on yhdistettymantereeseen täytemaastatehdyllä maasillalla.

KelkuttiKorpisaareen mentäessä,

muun muassa Kontulaistenpaikalle, sivuutetaan Kan-nansaaren vieressä pieni

Laikkalanlahdelta ja Uitonsalmenseudulta vesitse Korpisaareen

kalliorantainen matalaapuustoa kasvava saari. Not-kelmissa voi kasvaa tiheitävariksenmarjamattoja.

KannansaarenRiuttamäki

Aivan lähellä Kannan-saaren ja Riekkalan rajaalaskee ”Uitonsalmeen” pie-ni noin puoli kilometriä pit-kä Tyrsyoja, jonka ympäris-tö on rehevää lehtokasvilli-suutta. Purolehdossa kas-vaa rehevinä kasvustoinaleveälehtinen alvejuuri jahäpykannus. Kosteikkojenvarsilla viihtyvät velholehtija purolitukka.

Riuttamäen (45 metriäkorkea pystysuorien kallio-seinämien muodostama)kallioiden raoissa kasvavatharvinaiset tumma raunioi-nen ja kapealiuskainen rau-nioinen. Rehevillä rinteilläkukkii pensasmainen orjan-ruusu. Kuivia rinteitä koris-tavat metsämeiramin sini-punaiset kukat yhdessä har-vinaisen heinäkasvin korpi-

nurmikan kanssa.Riuttamäen harvinai-

suuksiin kuuluvat Maarianverijuuri ja ukonhattu sa-moin vuohenkello ja var-vaskello, jotka korkeinakasveina pystyvät kohotta-maan siniset kukkansa pie-nempien kasvien yläpuolel-le vaahteroiden lomassa.

Mainittu purolehto jakoko Riuttamäen seutu olipitäjämme mielenkiintoi-simpia paikkoja luonnon-tutkijalle. Paikasta käytet-tiin myös nimeä Viereväri-utta.

ViereväriuttaRanta oli Riuttamäen

kohdalla hyvin syvä. Mah-tavat kallionjärkäleet ku-vastuivat veden alta. Jääty-misilmiöt olivat aikanaanaiheuttaneet kallio- ja kivi-vyöryjä.

Muinainen tarina kertooVierevänriutan synnystäseuraavasti: ”Syysmyöhällälinnanherra purjehti laivoi-neen kaupunkiin ostosmat-kalle, sillä pitkän talven va-ralle oli tuotava monenlai-sia tarvikkeita linnanväelle.Kallis lasti oli sijoitettu lai-vaan, ja ennen paluumatkanalkua linnanherra kysyinoidalta (lappalaiselta),pääseekö laiva onnellisestikotirantaan. ’Lähelle kotiapääset, vaan et perille’,kuului vastaus.

Noidan ennustus jännittikovasti laivaväkeä. Nais-meren ylitys sujui hyvin,Uitonsalmen kapeikko eituottanut vaikeuksia. Kuntutut rakennukset alkoivathäämöttää, laukaisi linnan-herra jännityksen ja lausah-ti: ’Haista noita peppuas,lappalaine laikkojais, kotkultane näkkyy, virp pitkäviirottaa.’

Vierevänriutan kohdalletultaessa kallio sortui ve-teen. Mahtavat kallionjär-käleet aiheuttivat hyökyaal-lon, joka kaatoi laivan. Lin-nanherra ei päässyt kotiin.”

Reino Kontulainen

Lopotin laivaväylän varrella oli Villa-Pekon saari, jossa 1500-luvulla, Kannansaaren kylässä sijainneen nunnaluostarin ai-koihin asui erakko. Saarelta löydettiin useita muinaisesineitä. Saarella oli matti Nokelaisen rakentama mökki. Valok. ArviNokelainen, julkaistu Kurkijoki kuvat kertovat –teoksessa.

Perjantaina 10. maaliskuuta10 – 2006 – Nro 10-11

Eino Heikinmaan Lapsuusmuistoja-sarjan osa 26

Vahinkoja ja onnellisia hetkiäOi niitä aikojaentisiä ja lapsuusvuosia noitaMuistelmani alkavat aivan lapsuusvuosistani Kurkijoen Saa-reksen kylästä 16-vuotiaaksi nuorukaiseksi asti. 4.1.1942sain kutsun IS-joukkoihin Kurkijoelle, ja siitä alkoi Suomenarmeijan palveleminen aina 23.10.1945 saakka. Nämä tari-nat olen kirjoittanut aivan muistinvaraisesti, en ole mitäänmuistiinpanoja käyttänyt. Ne muutamat päivämäärät, jotkatästä löytyvät, on otettu teoksista, jotka on myös mainittu.

Eino Heikinmaa

Tauno-eno hankkiveneen

Hevosen paimentamisenlisäsi täytyi keksiä joitainmuitakin harrastuksia. Niinvesistörikkaassa ja kauniissapaikassa kuin Viitasaarellaoli onkiminen yksi helppo jamieluinen harrastus. Tietystisiitä samalla saatiin vähänsärvintäkin, jos sattui ole-maan hyvä syönti.

Alkuun minun onkipaik-kanani oli Hietalan laituri,joka sijaitsi aivan käpyriihenkohdalla lähellä sitä siirtovä-en tavaravarastoa, jossa kä-vin usein työni johdosta.Meiltä kotoakin oli vain va-jaa kilometri rantaan. Siinävälillä oli vielä Vaitin mum-mon ja ukon sekä Tauno-enon ja Martta-tädin asuin-paikka, jossa poikkesimmeusein aikaa menettämään.

Eno oli jo Uittoyhtiönhommissa, joten hän oli har-voin kotona, koska siellätehtiin töitä yhtäjaksoisestiuseampi päivä. Sitten saitaas olla kotona muutamanpäivän. Silloin hänkin jos-kus kävi siinä laiturilla istus-kelemassa ja onkea liotta-massa, mutta vähän huonol-la menestyksellä. Siinä istu-essaan hän tuumaili: ”Olisi-pa vene, että pääsisi tuonnevähän kauemmaksikin koet-telemaan kalaonnea.”

Siinä onkiessamme tulienolle mieleen: ”Jospa yhti-öllä sattuisi olemaan jokuvanha vene, jonka saisi so-puhintaan.” Eipä kulunutmontakaan päivää, kun enosaapui oikein veneellä Hie-talan rantaan ja tuli sano-maan: ”Nyt, Eino, lähdetäänongelle vähän kauemmaksi,sillä nyt meillä on oikeinvene.”

Tietysti minä olin valmiskuin partiopoika lähtemäänsellaiselle retkelle. Ei muutakuin rantaan mennessänikaivoin matoja tallin takaa,jossa niitä oli runsaasti. Sit-ten vain rantaan, ja siellähänse vene oli. Kyllä minä vä-hän hämmästyin, kun näinsen: se oli valtavan suuri.

”Miksi tämä on näin suu-ri, oikein kahdet airotkin jaleveyttä vaikka kuinka?”sain kysytyksi. ”Tällä on tur-vallinen onkia. Jos sattuuvähän heilahtamaan, niin eiainakaan vene heti kaadu”,tuumaili eno ja jatkoi: ”Sit-ten me kaikki mahdummesiihen, jos satumme innostu-maan soutelemisesta, kun-han saadaan vielä toiset ai-rot. Tämä oli sellainen hyl-kyyn jäänyt kelupaatti, jollaennen hinattiin pieniä lautto-ja. Sillä tällaiseen veneeseenkuului vielä käsin kierrettä-vä vinssi, jolla lauttoja vins-sattiin matalista ja kapeistalahdista. Mutta nyt se joutuuvähän kevyempiin tehtä-viin.”

Evakoksi ristittyvene vesille

Me enon kanssa lähdim-me vähän kauemmaksi on-

gelle kokeilemaan onnea.Meillä oli normaalien onki-en lisäksi mukana sellaisetpohjaonget. Sen talon poika,jossa he asuivat, oli sanonut,että Keitelepohjaan mene-vää laivareittiä ohjaavan rei-marin luona olevan matali-kon reunalta voisi saadapohjatuulella oikein kunnonkörmyniska-ahvenia, joskäyttäisi pohjaonkea.

Minä en ollut koskaansellaista onkea nähnytkäänsaatikka että olisin sellaisel-la onkinut, mutta eno tiesi,millainen se oli. Hänen neu-vonsa mukaan tein itsellenisamanlaisen, ja hän lupasiopastaa, kuinka sitä käyte-tään. ”Kyllä sinä siihen opit,kun olet ensimmäisen ahve-nen saanut”, sanoi eno.

Oli minulla tavallinenonki kaiken varalta mukana,että jos siihen kuitenkin nap-paisi, kun en uuteen onkeenoikein luottanut. Mutta ei seuusi tuttavuus pettänyt. Silläsaatiin monta körmyniskaa,niin että ei hullumpi onki-paikka ollutkaan. Siellä jamonessa muussa paikassapoikettiin kokeilemassa ka-laonnea, joko hyvällä tai vä-hemmän hyvällä onnella.

Viitasaartaihailemassa

Kun onkiminenkaan eioikein tuntunut aina mielek-käältä, täytyi keksiä jotainmuuta tekemistä, vaikkavain lähteä rauhassa soutele-

maan kauniina kesäiltana.Se olikin rauhoittavaa ajan-viettoa, kun sai ihailla kau-niita maisemia järveltä päin.Sieltä ne olivatkin aivan toi-sennäköisiä kuin maalta kat-sottuna. Lähtijöistä ei ollutpuutetta.

Vaikka Evakko oli isovene, se tuli joskus aivantäyteen. Parhaassa tapauk-sessa meitä taisi olla seitse-män-kahdeksan henkeä, osatietysti oli lapsia, muttaoman tilansa hekin tarvitsi-vat. Silloin se uikin jo aikasyvässä eikä sallinut enääsuurta keinutusta, mutta ku-kaan ei halunnut keinutellaja siten pilata rattoisia sou-turetkiä.

Isä kertoili, että kun hänoli viisi tai kuusi vuotta ai-emmin ollut eräällä Kurkijo-en kunnanvaltuuston teke-mällä kesäretkellä Keski-Suomessa, he olivat poiken-neet Viitasaarelle, jossa oli-vat yöpyneet. Hotellin teras-silta he olivat ihailleet aurin-gonlaskua.

Joku retkeläisistä oli to-dennut, että olipa kaunistapaikkakuntaa ja että mikäpäsielläkin olisi asuessa. Sa-man totesivat toisetkin, mut-ta olivat samalla lisänneet,että kyllä Kurkijoenkin kir-

konkylä oli kauniilla paikal-la. Lisäksi oli vielä oltu sitämieltä, että koko pitäjänalue, joka sijoittui Laatokanrantaan, oli erittäin kaunispaikka.

Kesä jatkui, ja oli totutta-va siirtolaisen elämään. Elä-mä oli toisenlaista, kuin mi-hin olimme kotona tottuneet.Saareksen kodissa olivat ol-leet ne tutut tehtävät, joitaoli totuttu vuosikausia teke-mään. Tuntui siltä, ettei teh-tävämme ollut oikein meitävarten. Kaikki tuntui liianpintapuoliselta ja väliaikai-selta, mutta elelimme siinätoivossa, että kaikki muut-tuisi todellisemmaksi. Eikävoi sanoa, että elämämmeolisi ollut yllätyksiä vailla,eivätkä ne kaikki niin haus-kojakaan olleet.

Kuperkeikkahevosella

Kävi nimittäin sillä lailla,että kun olin palaamassaeräältä tavanomaiselta siir-toväen tavaroiden siirtoreis-sultani ja olin siirtynyt pie-nemmälle kärrytielle, jokakulki oikealla olevan kallionja vasemmalla olevan pellonreunaa, jossa kasvoi mel-koista lepikkoa, nykäisinMirkku-hevosta ohjaksista,ja se lähti kovaan raviin. Sil-lä oli kai kiire tallille, kunniin mieluisesti ravasi.

Tie jatkui pellon reunaa jaalkoi kaartua oikealle. Kaar-teen sisäreunassa aivan kär-

rynraiteen vieressäoli noin puolen met-rin korkuinen kivenjärkäle. Kovassavauhdissa en huo-mannut ottaa tuotakaarretta huomioon ja

vaistomaisesti oikaisin hiu-kan, ja silloin se kärrynpyö-rä tärähti siihen kiveen jaheitti minut kärryiltä vasem-malla olevaan lepikkoon.Lennon aikana huomasin,että hevosella oli täysi lauk-ka päällä ja toinen kärrynpyörä oli maassa ja toinenpäin taivasta.

Kun selvisin pois lepikos-ta, hevosta kärryineen ei nä-kynyt missään. Ajattelin,että kyllä se sieltä talliltalöytyy. Mutta kun olin ehti-nyt tallille, niin hevosta kär-ryineen ei näkynyt missään.Ei edes jälkiä näkynyt mis-sään, että olisi tiennyt, mihinsuuntaan se oli mennyt. Het-ken mietittyäni ainoaksi to-dennäköiseksi paikaksi jäise mättäikkö, missä olin sitäKopsan ukon kanssa laidun-tanut.

Sinne oli muutama satametriä matkaa. Ensin oli ke-toa jonkun matkaa ja sen jäl-keen mättäikköä ja pientäpusikkoa, josta päästiin sillealueelle, missä niitä hevosiasyöttelimme. Mutta minunei tarvinnut mennä kuin senkedon laitaan, kun näin kär-rynpyörän mättäitten välis-sä. Mentyäni lähemmäksinäin, että Mirkkukin oli kär-ryjen kanssa aivan kyljel-

lään. Se katseli minua hyvinanovasti suurilla silmillään,sillä se ei päässyt mättäidenvälistä mihinkään, koska seoli valjaissa.

Hetken mietin, mitä pitäi-si tehdä. Koska näytti siltä,että hevoselle ei ollut käynytkuinkaan, aloin riisua sitävaljaista. Onneksi se oli kaa-tunut vasemmalle kyljelle,että sain aisaremmit aukieikä tarvinnut remmejä kat-kaista. Samoin sain rinnusti-men auki, että länget avau-tuivat. Sain myös oikean-puoleisen rahkeen auki, janäin hevonen vapautui val-jaista. Sitten vielä yritin tai-vuttaa oikeanpuoleis-ta aisaa vasemmalle,jotta hevosella olisienemmän tilaa nous-ta ylös.

Kun olin näin tehnyt, pa-tistin Mirkkua nousemaanylös. Ei se ensimmäiselläyrityksellä onnistunut, mut-ta kun se huomasi, että siitätaitaisikin päästä ylös, olitoinen yritys paljon tehok-kaampi. Mutta kolmannellakerralla se vasta onnistui.Kun talutin sitä vähän kau-emmaksi ja totesin, ettei sil-le ollut tapahtunut mitään,olin todella huojentunut.

Seuraavaksi minun pitisaada kärryt pystyyn ja aisattallille päin. Siinä sitä olikinhommaa kerrakseen, muttakun oikein yrittää, niin vii-mein onnistuu, vaikka siinämeinasikin usko loppua.Kaikkein eniten tuotti han-kaluutta saada kärrit pysy-mään pystyssä niiden suuri-en mättäiden välissä, muttaonnistuihan sekin.

En oikein tiennyt, mistäapuakaan olisin hakenut, sil-lä isä oli vielä siirtoväenhuollossa eikä siis ollut ko-tona. Enkä muutenkaan oi-kein halunnut lähteä apuahakemaan, jos vain suinkinomin voimin pärjäisin, silläyksin maailmassa on mones-sa tapauksessa pärjättävä.

Kun olin saanut kärritpystyyn vaikka aika kallel-laan, niin yritin saada hevos-ta aisojen väliin. Onnistuin-han siinäkin viimein, vaikkatoinen rahkeen sai kiinnitet-tyä vasta sitten, kun ensin olipäästy vähän tasaisemmallepaikalle. Niin me pääsimmeloppujen lopuksi - monenmutkan kautta - tallille, jakärritkin olivat säilyneet ai-van ehjinä siinä rytäkässä.

Päivän työt olivat tulleetpäätökseen. Muistin sen jäl-keen aina ajaa kyseisenkaarteen varovaisemmin, olise sellainen töyssy. Kunmuutaman viikon kuluttuatuli siirtoväen tavanomainentavaraerä, oli niiden joukos-sa kumipyöräiset lavakärrit.Koska niille ei Viitasaareltalöytynyt omistajaa, niin siir-toväenhuollossa päättivät,että me saisimme käyttää sii-tä syksyyn asti. Vasta sittenne lähetettäisiin Jyväskylänkeskusvarastoon, johonkaikki sellainen tavara, jolle

ei löytynyt omistajaa, täytyipalauttaa. Niin me saimmeloppukesäksi käyttöömmekumipyöräiset lavakärryt,joilla oli paljon mukavampiajella niitä tavaroita.

KiukkuinenMikko

Oli jo kaunis kesä. Ella ja

minä olimme saaneet luvanmuuttaa maalari Mikon pi-hassa olevaan pieneen ait-taan nukkumaan. Kun isä jaäiti nukkuivat Ömannin mö-kin toisessa huoneessa ja tätitoisessa, niin oli aika tuskal-lista nukkua etenkin kuu-malla aikaa. Siksi vanhem-mat kysyivät Mikolta, saisi-vatko lapset nukkua hänenaitassaan. Hän oli antanutluvan.

Kyllä siellä olikin hyvänukkua. Aitassahan meolimme kotonakin kesät ainanukkuneet, aina myöhäänsyksyyn saakka. Olimmenukkuneet Mikon aitassamuutaman viikon, kun minämunasin kaiken. Sattui niin,että minä olin ollut jossain,en muista missä. Mutta jokatapauksessa Ella oli jo kerin-nyt mennä nukkumaan japannut oven sisäpuoleltakiinni. Kun tulin nukkumaanja koetin ovea, oli se sisä-puolelta kiinni. Innostuinvähän rajummin jyskyttä-mään ovea, ennen kuin Ellaehti tulla avaamaan ovea japäästämään minut sisälle.

Eikä kestänyt kauan, kunMikko tuli ulos ja äänestäpäätellen hänellä oli jäänytryyppy päälle. Kun Mikkopienessä hiprakassa olles-saan oli hyvin lupsakka jahauska mies, oli nyt toinenääni kellossa. Hän huusikuin leijona: ”Kuka on tul-lut tänne hajottamaan minunaittaani? Kyllä minä tiedän,missä te olette. Kyllä minäteille näytän, kuka täällä onisäntä, kun olette tulleet häi-ritsemään rauhallisia ihmi-siä.” Kaikkea mitä sieltä tuli,en muista, mutta joka tapa-uksessa meitä siellä aitassapelotti, etenkin Ellaa.

Kun Mikko rakkonsa tyh-jennettyään ja sanansa sa-nottuaan painui pirttiinsä,niin silloin meitä vietiin jaäidin ja isän viereen. He ih-mettelivät, mitä oli tapahtu-nut. Selitimme tilanteen.Loppuyö nukuttiin samassahuoneessa vanhempienkanssa.

Pian välikohtauksen jäl-keen me muutimme Ken-

nään taloon, jossa oli paljonväljemmät tilat. Hevonenkinsaatiin talon talliin. MyösÖmannit tarvitsivat lisää ti-laa, sillä heidän poikansasaapui siviiliin sotareissulta.

MuuttoKennäälle

Eläminen Kennäällä tun-tui paljon kodikkaammalta.Meillä oli muistaakseni keit-tiö ja kaksi huonetta, jotkaolivat aika suuria verrattunaedelliseen asuntoon, koskameillä oli hetken aikaa kak-sikin koululaista vuokralla.Nenosen Kerttu oli koko tal-ven ja Kilpiön Onni ainoas-taan pari viikkoa silloin, kunkäytiin rippikoulua.

Onni oli minun kansa-koulukaverini Jokirannasta.Me olimme samalla luokal-la. Kertun äiti puolestaan olimeidän äidille jotain sukuaja hyvä nuoruuden tuttava.Ehkä siksi meidän vanhem-mat ottivatkin hänet meilleasumaan. Kaiken lisäksi hänoli sotaorpo. Hänen isänsäoli kaatunut Talvisodassa.

Kaikille sotaorvolle niinkuin siirtolaislapsillekin val-tio kustansi koulun. Kerttualoitti Viitasaarella yhteis-koulun, ja minä läksin jou-lun jälkeen ParikkalaanMaamieskouluun, vaikkakinpienten mutkien kautta.

Kennään talo oli raken-nuksista päätellen aikoinaanollut aika iso maatila. Siinäoli kaksi päärakennustakin.Me saimme huoneet siitäsuuremmasta rakennukses-ta. Sisäänkäynti oli sivura-puista. Pienemmässä asuivattoiset siirtolaiset, joiden ni-meä en muista.

Kiinnitin huomiota sii-hen, että syksyllä ulkovajas-sa teurastettiin muutamialehmiä. Sitä en tiedä, söivät-kö he ne itse vai menivätköne johonkin muualle. Kävinhevosta ruokkimaan men-nessäni vajassa katselemas-sa, mitä siellä tapahtui. Meja emäntä asuimme siinäsuuremmassa rakennukses-sa.

Kun meidän rapusta menisisälle, pääsi kauttaaltaan ik-kunaseinäiseen eteisaulaan,josta mentiin keittiöön. Keit-tiö oli aika tilava niin kuinkaikki muutkin huoneet.Perimmäinen huone oli osit-tain kalustettukin. Mikä olierikoisinta, siellä oli jalallapoljettava hammaslääkärinporakone. Mahtoiko per-heen jäsenistä joku ollahammaslääkäri, koska tuopora oli jo käynyt vanhanai-kaiseksi ja jouti museoon?

Elämä tuntui vähän va-paammalta, kun oli isommattilat. Aikakin tuntui kuluvan

Lennon aikanahuomasin, että hevosella olitäysi laukka päällä ja toinenkärryn pyörä oli maassa jatoinen päin taivasta.”

Kaikille sotaorvolle niinkuin siirtolaislapsillekin valtiokustansi koulun.”

Perjantaina 10. maaliskuuta 2006 – Nro 10-11 – 11

Esk

on p

uum

erk

ki

Useimmat lienevät kuul-leet köyhän talon perillisis-tä, jotka vetivät eri suun-taan perintönsä käytöstäniin kauan, että koko perin-tö kului asianajajien palkki-oihin. Sen jälkeen oltiinyhtä köyhiä kuin ennensuurta ilouutista perinnöstä- ja mikä pahinta - montauutta riidanaihetta “rik-kaampia”.

Nykyään Suomen eläke-läiset ovat verrattavissatuollaiseen perheeseen.Miksi olemme jakaantuneetniin moneen eri eläkeläis-järjestöön? Meitä ja meidänetujamme poljetaan tasanniin kauan, kuin olemme

erimielisiä.Niinpä tietysti: historia

ja poliittiset perinteet ovatsyynä. Historia on histori-aa, ja sitä saamme kunnioit-taa. Mutta tämän päivän to-dellisuus meidän kannattaaottaa itsemme takia huomi-oon, ellemme halua kulkeakorville lyötävien kirjoissa.

Kukaan ei vaadi meiltämeidän historiaamme,vaikka me esiintyisimme-kin yhtenäisenä valtioval-taan päin. Voisimme hyvin-kin kokoontua omien ystä-viemme ja aateveljiemmekesken säännöllisissä ta-paamisissa. Mutta olisi jär-kevää koota yksi ja yhtenäi-

Köyhän talon perillisetSuomeen yksi eläkeläisjärjestö

nen eläkeläisjärjestö edus-tamaan kaikkia Suomeneläkkeellä olevia.

Uskon, että monet taval-lani kunnioittaisivat sitäeläkeläisjärjestöä, joka us-kaltaisi avata keskustelunasiasta ja sylinsä kaikkientulla. Se vaatisi ennakko-luulottomuutta ja vanhojenluutumien hiomista, muttasen tuloksena voisi syntyäjotakin uutta ja rakentavaa.Silloin eivät eläkeläisetenää olisi syrjäytettävissäyhteistä kakkua jaettaessa.

Kissa pöydälle

Mielipide

paljon nopeammin. Pystyimyös jo ajattelemaan, kuin-ka elämä oikein järjestyisi.Olihan meiltä koulunkäynnitjääneet kesken ja niin pois-päin. Minulta jäi jatkokurs-sin toinen vuosi kesken jaEllalta ensimmäinen. Poh-dimme, menisimmekö vieläjatkokursseille vai jättäisim-

Kalakurjet järjestiNikolain pilkin lauan-taina 4.3. SäkylänPyhäjärven Vaapukka-rannassa. Kiertopalkin-totaulun on lahjoittanutRia Virevuo.

Kilpailuun osallistui 23pilkkijää. Kokonaissaaliskasvoi 15,101 kilogram-maan. Suurimman saaliinkiertopalkinnon nappasivuodeksi omakseen SimoKaunisto.

Suurimman kalan kierto-palkinnon voitti MarjattaPoskiparta 159 grammanahvenella. Kiiskikilpailunvoitti Pentti Kemppinen yh-teensä 44 kiiskellä. Saamat-tomien palkinto arvottiin.Arpaonni suosi tällä kertaaVeikko Kohoa.

Nikolain pilkki 2006

Tulokset:1. Simo Kaunisto 2 606 g2. Pentti Kemppinen2304 g3. Toivo Hyvönen 2 214 g

4. Viljo Ylönen 2 088 g5. Marjatta

Poskiparta 1 356 g6. Seppo

Kemppinen 1 302 g7. Saini Repo 733 g8. Teuvo Heinonen 569 g9. Aimo Jälkö 358 g10. Liisa Maanpää 315 g

11. Teuvo Ahokas 299 g12. Terttu Veijalainen282 g13. Pertti Inkinen 246 g14. Martti Repo 217 g15. Jouko Mäki 147 g16. Eero Häkli 46 g17. Martti Meskanen 19 g

Aluepalautus ry onsitä mieltä, Viipurinrautatieaseman palvelu-ja on kehitettävä nope-an junayhteyden raken-tamisen yhteydessäsekä että venäläisillerekoille on määrättäväSuomessa tiemaksut.Lähialueyhteistyöryh-män on päätettävä tuenlopettamisesta Venäjäl-le, ja Suomen hallituk-sen on asetettava työ-ryhmä suunnittelemaanpalautusta. Tiedotusvä-lineiden on Aluepalau-tus ry:n mielestä lope-tettava palautuksenitsesensuuri.

Helsingin ja Pietarin vä-linen nopeutettu junayhteyson tarkoitus ottaa käyttöönosittain jo vuonna 2008. Pal-velusuunnitelmassa on otet-tava huomioon myös Viipu-ri suomalaisille tärkeänämatkakohteena. Tämän het-ken suunnitelmissa kaupun-ki on jäänyt taka-alalle.

Helsingin ja Viipurin vä-lille on asetettava enemmänpäivittäisiä junavuoroja, jaViipurin aseman asiakaspal-velukykyä on parannettavakaikilta osin. Asema ei vas-taa tällä hetkellä kansainvä-lisiä vaatimuksia. Asemankehittämisessä on jo huomi-oitava alueen palautuminenSuomelle ja aseman liittämi-nen maamme rataverkkoon.

Viipurin hotellien palve-lutason on parannuttava ny-kyisestä huomattavasti, mi-käli kaupungin tämän het-ken hallintokoneisto aikoosaada lisää matkailijoitakaupunkiin.

Venäjän rekoilletuntuvat tiemaksut

Venäjälle suuntautuva ta-varakuljetusten kauttakulku-liikenne on Venäjän toiminohjattu

pääosin venäläisten kul-jetusyritysten hoidettavaksi.Suomen rannikkotiestö onylikuormitettu ja liikenne-turvallisuus vaarantunut ve-näläisen rekkaliikenteenkasvun myötä.

Suomen on ohjattava osatavarakuljetuksista rautateil-le tieliikenteen vähentämi-seksi ja asumisviihtyisyydentakaamiseksi Venäjälle joh-tavien teiden varsilla. Lisäk-si venäläiselle rekkaliiken-teelle on asetettava riittävättiemaksut, joilla katetaansekä teiden kunnossapito

että pikaiset kauttakulkulii-kenteen tieväylien paranta-minen.

Liikenneministeriön aset-taman työryhmän on syytähuomioida, että kauttakul-kuliikennettä tapahtuu tie-verkostolla eri tasoilla poik-ki Suomen, joten tiemaksutja teiden uudistaminen onsuunniteltava tämä huomi-oon ottaen.

Venäjän apulopetettava

Venäjän valtiontaloudenylijäämä muodostui ennä-tysmäiseksi viime vuonna.Ylijäämän suuruus oli tilin-päätöksen mukaan 7,5 pro-senttia bruttokansantuot-teesta. Öljyn ja kaasunmyynnistä on kerätty 43 mil-jardin euron suuruinen val-tion budjetin ulkopuolinenrahasto velkojen lyhentä-mistä varten. Ulkomaistavelkaa on kansantaloudenvaurauteen verrattuna vä-hän, vain 12 prosenttia brut-tokansantuotteesta.

Suomen ministeriöidenyhteisesti asettama työryh-mä pohtii vuoden 2006 aika-na lähialuetukien jatkamista.Aluepalautus ry edellyttää,että Suomen on lopetettavalähialuetuet Venäjälle ny-kyisten projektiohjelmienpäättyessä. Suomen lä-hialuetukien lahja-apu on lo-petettava tähän vuoteen. Tä-män vuoden lähialueyhteis-työn lahja-apu on 28,1 mil-joonaa euroa. Tästä suuri osamenee Venäjälle.

Palautusta käsittelevätyöryhmä

Koska Suomen kansastatällä hetkellä 36 prosenttiakannattaa Suomen alueidenpalautusta ja 43 prosenttiahaluaa Suomen hallituksenneuvottelevan Venäjän halli-tuksen kanssa maamme alu-eiden palautuksesta, niinVanhasen hallituksen onasetettava työryhmä valmis-telemaan palautusta ja siihenliittyviä taloudellisia laskel-mia.

Työryhmään tulee nimit-tää Suomen eri ministeriöi-den ja palautusjärjestöjenedustajia. Työryhmä rapor-toi hallituksen asettamalleministerityöryhmälle, jokatulee myös asettaa yhtä ai-kaa palautustyöryhmänkanssa.

Palautuksen jälkeinen yh-teiskuntatekniikan jälleenra-kentaminen voidaan hoitaalähialueyhteistyön varoin.Venäjän on myös osallistut-

tava palautuksen jälkeisiinyhteiskunnallisiin jälleenra-kentamiskuluihin, koska seon laiminlyönyt miehittä-mänsä alueen kunnossapi-don.

Tiedotusvälineidenlopetettava itsesensuuri

Suomen alueiden palaut-taminen on nähty Suomentiedotusvälineissä lähes yk-sinomaan kielteisenä seikka-na. Palautuksen taloudellisetedut on salattu, ja jälleenra-kentamisen kulut on harki-tusti ylimitoitettu.

Palautuksen taloudellisiaja oikeudellisia mahdolli-suuksia ei ole tarkasteltuavoimesti ja puolueettomas-ti. Tiedotusvälineet eivätmyöskään ole huomioineetpalautukseen kohdistuvaasuurta mielenkiintoa.

Osa johtavista tiedotus-välineistä on syyllistynyttietoiseen salailuun palau-tuksen osalta. Palautuksentarkastelussa Suomessa vai-kuttaa vielä voimakas Neu-vostoliiton ajan itsesensuuri.Tämä oli nähtävissä käytän-nössä myös äskettäin presi-dentinvaalien vaalikeskuste-lujen yhteydessä. Aihettavälteltiin tietoisesti sekä en-simmäisellä että toisellavaalikierroksella.

Tiedotusvälineiden onsyytä suhtautua palautuk-seen katsojiensa, kuulijoit-tensa ja lukijoittensa kiin-nostuksen mukaisella paino-arvolla. Kielteisen ja vääris-tellyn tiedon tilalle on tarjot-tava oikeaa, tutkittua tietoaja tarkastelua. Palautus onvähintään yhtä ajankohtai-nen kuin Nato-keskustelu.

Aluepalautus rywww.aluepalautus.net

Aluepalautus ry:n hallituksen ja toimikuntien kokouksen julkilausuma

Viipurin rautatieasemaakehitettävä nopeille junille

mekö kansakoulun siihen.Minä päätin, että minulle

riitti kansakoulunkäynti, sil-lä jatkokurssit eivät olleetsilloin pakollisia. Minullaoli mielessäni toiset suunni-telmat. Ella oli kyllä sitämieltä, että hän menisi käy-mään toisen luokan, koska eimuutakaan tekemistä ollut.

Hymyähuuleen

Presidentti Svinhufvudpistäytyi presidenttikaudel-laan Karjalan Kannaksellaeräässä tapahtumassa.Muolaan ukko tervehtiUkko-Pekkaa sanoen:”Mie uon tähä ast sanontkaikkii siuks, mut sinnuumie, Herra Resitentti, sin-nuu mie sanon työks.

Perjantaina 10. maaliskuuta12 – 2006 – Nro 10-11

Kurkijokelaisenlukijamatka

Kurkijoelle 8.-11.6.

Muistathan ilmoittajamme!

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

Asianajaja, varat. Jari Heikmanvaratuomari Kaarina Nylamovaratuomari Katri Nieminenvaratuomari Anne RöppänenTuruntie 8–14, II krs. Loimaa,

puh. (02) 762 4400, fax 763 1301jari.heikman@aatsto.inet.fi

www.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

T I L A A

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

ERLUND-taloERLUND-talo Hengittävä hirsitalo. Rakenteissa eimuoveja eikä epäorgaanisia aineita.Englannin MTV:n valinta Suomenedustajaksi Grand Designs-ohjelmaan.

Asu terveellisesti, hengitä vapaastiunelmiesi talossa, Erlund-talossa!

Kotimaan myynti:Juhani Eklund p. 0400-530 979e-mail: myynti@erlund-house.com

MELLILÄN HIRSITYÖYsitie 345, 32300 MELLILÄ

ERLUND-taloMUSIIKKIVÄEN

PALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

ONKSTIETOOVASTAUKSET1. 14 000 kilometriä2. suolainen, karvas,

hapan ja makea3. Kesäpäivä Kangasalla4. sisäministeriön5. tellus6. saviastioiden muotoi-

luun7. Ilmari Kiannon8. Laila Kinnunen9. kivinilkka10. lihalla tai sienillä

täytettyjä keitinpiiraita

Lähde mukaan oman pi-täjälehtemme Kurkijokelai-sen lukijamatkalle. Vieläemme ole tarkkaan päättä-neet, mitä matkalla teem-me. Voisimme ainakin käy-dä yhdessä tutustumassajoihinkin Kurkijoen kyliin,kunhan matkalla on muka-na joku asiantuntija. Silloinsaisimme kuulla jotain tyy-pillistä kyseisestä kylästä.

Matka-ajankohta on oi-vallinen: alkukesä. Käet

kukkuvat, kullerot kukki-vat, eikä ruoho ole päässytkasvamaan vielä pitkäksi.Luonto on hehkeimmilläänja puhtoisimmillaan. Ma-joitumme Raholan koulul-le, jonne mahtuu 30 henki-löä, 2-4 hengen huoneissa.Myös matkalle mukaan tu-leminen siten, että hankkiiyksityismajoituksen, onnis-tuu.

Kolmiöisen ja nelipäi-väisen reissun hinta on mat-

Kurkijokelaisenlukijamatka

Kurkijoelle 8.-11.6.koineen, viisumeineen, pa-kollisine vakuutuksineen japerillä puolihoitoineen Ra-holassa 280 euroa. Matkanvarrelta pääsee mukaan.Torstaina lähdetään Loi-maalta kello aikaisin. Ta-kaisin tullaan sunnuntainamyöhään.

Sitovat ilmoittautumisetjoko Kurkijokelaisen toimi-tukseen puh. (02) 762 2551,050-521 3336 tai toimitus@kurkijokelainen.inet.fi tai

Matka-Niinimäki, joka onvastuullinen matkatoimis-to, puh. (02) 486 5880 taifax (02) 486 8612. Ilmoit-tautumisia otamme vastaan10.4. asti, jolloin päätäm-me, onko lähtijöitä tarpeek-si.

Lisätietoja voi kyselläRaija Hjelmiltä Kurkijoke-laisesta tai Anna-Kaisa Rai-talalta Matkatoimisto Mat-ka-Niinimäestä.

13.3.1940Kävi talvinen viima ylitsemaanveren tahrimat sata päivää.Karsi karmea kaaosKarjalan,eikä edessä toivon häivää.

Aseveljillä aatos yhtenäinen,kaikki puolesta isänmaan,yksimielisyys se antoi voimaaylivaltaa vastaantaistelemaan.

Harvenneinakin harmaatrivitpystyivät hyökkääjättorjumaan,veren tahrimat sankariveljet,läpimurtoa vastaanhorjumaan.

* * *Vaikeni tykit, tulihiljaisuus...- kävi keväinen tuuli ylitsemaan.Oli rauhanehdot ankarat,kovat,ne sentään ei päässeetlannistamaan.

Ei liehuneet liputvoittoisasti,ei helisseet rummut ja torvet,mutta olihan taisteluttauonneet.Surun huokasi Karjalankorvet.

Voisko kasvaa ne umpeenmilloinkaanniin syvään isketyt haavat.Aseveljet, jotka mullassamaan,vain muistoissa maineensaavat.

Ester Taarna

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18, su 12-21

RuokakauppaSinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

Tarjoukset voimassa: perjantai - lauantai 9. - 11.3.2006.

AtriaHunajamarinoidutbroilerinfilee-suikaleet

400 g(7,48 kg) 2,992,99rasia2,99 kg

HK:n Porsaansisäfileet

9,909,909,90 2,992,99rasia2,99Herkulliset Valion

Aino jäätelöt900 g (3,32 l)

maustamaton,marinoitu pinta-

maustettu

Hovi Tuorejuustot200 g (9,95 kg)

199rasia

Atria Keittokinkku250 g (10,36 kg)

259pkt

Saarioinen Iso vaaleakarjalanpiirakka9 kpl 630 g (3,10 kg)

195pkt

2992-pack

Hartwall Jaffa appelsiini1,5 l 2-pack 2 x 1,5 l (0,73 l)

HK Campinggrillimakkara

500 g (3,58 kg)

179pkt

NorjalainenMerilohi 2-3 kg

499kg

Kreikanmakeat Navelappelsiinit 079

kg