Infektoituneen haavan antibioottihoito

Pekka Ylipalosaariinfektiolääkäri /OYS infektioiden

torjuntayksikköoperatiivinen tulosalue

070411

Mikrobiologiaa Diagnostiikka Hoidon periaatteista Diabeettisen jalan infektio Antibiooteista Puremahaavat Palovammat

Määritelmiä

Kontaminaatio: haavassa bakteereita ilman että ne lisääntyvät, tai aiheuttavat kudostuhoa tai hidastavat haavan paranemista

Määritelmiä

Haavan kolonisaatio: mikrobien esiintyminen haavassa ilman infektiota

Bakteerit lisääntyvät haavassa, mutta eivät aiheuta kudostuhoa eivätkä hidasta paranemista

Yleensä krooniset haavat ovat kolonisoituneita

Mikrobit potilaan omaa normaaliflooraa tai peräisin (hoito)ympäristöstä

Mikrobit kroonisessa haavassa

Haavan paraneminen tapahtuu bakteerien läsnöollessa, osa bakteereista voi edesauttaa haavan paranemista

Mikrobit kroonisessa haavassa

Haavan infektoituminen: mikrobien lisääntyminen haavassa siten, että aiheutuu kudostuhoa ja haavan paraneminen hidastuu/estyy

tuoreessa haavassa etenkin gram-plus kokit kroonisemmassa haavassa ja haavan edetessä

syvempiin kerroksiin gram-negatiivisten sauvojen osuus lisääntyy samoin anaerobien

samoin useampien mikrobien esiintyminen näytteissä

Infektoitumiseen vaikuttaa Mikrobin virulenssi

Mikrobin tuottamat toksiinit ja entsyymit esim. hyaluronidaasi (Streptococcus pyogenes), proteaasit (Staphylococcus aureus, Pseudomonas aeruginosa), toksiinit (Streptococcus pyogenes, Staphylococcus aureus), endotoksiinit (gram negatiiviset sauvat)

Mikrobin määrä Ei suoraan korreloi infektioon Antibioottihoidolla pyritään vähentämään

bakteerikuormaa Vähemmän virulenteilla mikrobeilla voi olla

merkitystä runsaasti esiintyessään Synergia: staf aureus ja streptokokki

Isännän immuunivaste

Haavan paranemisen hidastuessa tulee epäillä infektiota

Muut syyt pyritään myös korjaamaan: esim. verenkierto, diabetestasapaino

Haavan bakteereita Yleisimpiä ovat

Staphylococcus aureus (ad 88 %), Enterokokit (ad 74 %) Pseudomonas-lajit (ad 60 %) muut gramnegatiiviset enterobakteerit (ad

40 %). Beetahemolyyttiset streptokokit 20 % Anaerobien esiintyminen vaihtelee suuresti

(4,4–60 %) Yli kahdessa kolmasosassa haavoista on

useampi kuin yksi viljelyllä osoitettava bakteerilaji

Viljelynäytteet

Tiettyjen mikrobien tunnistus haavasta saattaa helpottaa hoitoa jos paikallisen haavainfektion lisäksi on

systeeminen infektio, mikrobietiologian ja antibioottiherkkyyden tunnistamisesta saattaa olla hyötyä

beetahemolyyttiset streptokokit ja Pseudomonas-lajit haittavat ihosiirteen tarttumista ja niiden hoitoa harkitaan ennen kirurgista toimenpidettä.

kolonisoiva antibioottiresistentti bakteerikanta (esimerkiksi MRSA) edellyttää potilaan kosketuseristystä ja vaikuttaa antibioottivalintoihin

Näytteenotto: Pu-bakteeriviljely Mielellään ennen antibioottihoidon

aloitusta Mahdollisimman aseptisesti iho- ja

limakalvokontaktia välttäen Punktionäytteessä: ihon puhdistus esim.

A12T

Näytteenotto Epäiltäessä kliinistä

haavainfektiota näyte otetaan haavan puhdistuksen jälkeen

Märkäerite ja mahdollinen kuollut kudos poistetaan mekaanisesti, ja haava huuhdellaan keittosuolalla

Haavan pohjalta otettu kudospala (esim kyretillä) lähetetään sellaisenaan steriilissä astiassa. Vanutikkuun haavan pohjalta otettu sivelynäyte lähetetään bakteerinäytteen kuljetusputkessa.

Pinnallinen Punktionäyte

Riskitekijöitä

Ikä huonossa tasapainossa oleva

diabetes, aliravitsemus tupakka, alkoholin liikakakäyttö immunosupressiivinen lääkitys

Diagnostiikkaa

Haavainfektion diagnoosi on kliininen arvio

Bakteeriviljely haavasta etenkin Varmistamaan diagnoosia Edeltävä antibioottihoito tehoton Etsitään tiettyä mikrobia esim. MRSA Paraneminen ei edisty, vaikka muut tekijät on

optimoitu Veriviljelyt: septinen potilas, selluliitti

Infektion diagnoosi

kuumotus, punoitus, turvotus tai kipu haavan ympärillä

märkäinen haavaerite tai haavan nopea laajeneminen

haavan katteisuus sinänsä ei ole infektion merkki

Infektion diagnoosi Potilaalla voi olla yleisoireita

kuume, hemodynamiikan instabiliteetti Krooninen alaraajahaava voi toimia infektioporttina ja

on tärkeä yksittäinen selluliitin riskitekijä Krooniseen alaraajahaavaan liittyy haavainfektio 4–5

%:lla potilaista Selluliitti, johon liittyy kivulias ihonalaisen kudoksen

turvotus ja punoitus, joskus myös ihon rakkulointi Haavaperäinen septinen infektio Nekrotisoiva faskiitti

Nekrotisoivan faskiittiin viittaa jatkuvasti paheneva, kova alaraajakipu

Turvotus ja ihonvärimuutos: väri muuttuu punaisen violetista siniharmaaksi ja lopulta kuolioiseksi

Infektion diagnoosi

Tulehdusparametrien nousu (leuk, crp)

Veriviljelypositiivisuus Etenkin yleisoireinen infektio Paikallisessa infektiossa ei

tulehdusarvoissa välttämättä nousua

Haavainfektion kulku

Diabeettisen haavan infektio Infektoitumisen riskitekijöitä ovat

haavat, jotka ulottuvat luuhun saakka ovat olleet avoinna yli kuukauden ovat uusiutuneet ovat traumaperäisiä tukkiva ääreisvaltimotauti

Jalkainfektio käynnistyy useimmiten ihon rikkoumasta (trauma, hiertymä, hautuma, neuropaattinen painehaava)

Jalkainfektio voi levitä lihasaitioissa nopeasti ja johtaa hallitsemattomaan, henkeä uhkaavaan infektioon.

Jalkainfektio leviää luuhun (osteomyeliitti) noin 25–70 %:ssa tapauksista

Diabeettisen haavan infektio Diabeetikon jalkainfektiot luokitellaan

syvyyden mukaan seuraavasti Pinnallinen jalkainfektio on ihoon tai faskian

yläpuolella sijaitsevaan pehmytosakudokseen rajoittuva

Syvä jalkainfektio ulottuu faskiaan, lihakseen, jänteeseen, luuhun tai niveliin

Diabeetikon jalkainfektio voi olla kliiniseltä vaikeusasteeltaan

lievä keskivaikea (jalkaa uhkaava) vaikea (henkeä uhkaava

Osteomyeliitti

diabeetikolla pehmytkudosinflammaatio tai jalassa haava yli viikon ajan erityisesti luisen prominenssin päällä

mahdollisesti paikallisoireita probe-to-bone test +

positiivinen ennustearvo 89% Natiivirtg, MRI, luubiopsia

Paikallishoitoaineista

Tavoite optimaalisten olosuhteiden luominen nopealle paranemiselle.

Aineen spesifisyys ja tehokkuus, Haitallisuus muulle elimistölle Resistenttien kantojen kehittyminen Allergeenisyys

Käytettäviä antimikrobisia paikallisvalmisteita ovat

Klooriheksidiini, Jodia sisältävät valmisteet (kadeksomeerijodi ja

povidonijodi) Hopeaa sisältävät valmisteet (hopeasulfadiatsiini ja

hopealla kyllästetyt sidokset).

Paikallisantibioottien käytössä harkintaa- harvoin tarpeen Resistenssi Allergiset oireet

Antibioottihoidosta Empiirisen antibioottihoidon on

katettava tärkeimmät haavainfektiopatogeenit eli beetahemolyyttinen streptokokki ja Staphylococcus aureus

Diabetes, immunosupressiivinen perusssairaus: huomioitava myöspseudomonas ja muut gram negatiiviset sauvat

Antibioottihoidosta

Antibioottivalintaan etenkin vakavissa infektioissa vaikuttaa myös Tuleeko potilas kotoa vai esim.

pitkaikaishoitolaitoksesta Onko edeltäviä antibioottihoitoja Mahdolliset ulkomaanmatkat

Antibioottihoito lievät infektiot (po)

ensimmäisen polven kefalosporiinit (kefaleksiini 500 mg–750 mg x 3 tai kefadroksiili 500 mg x 2 suun kautta

(di)kloksasilliini 500 mg x 3–4 po Etenkin aureusinfektioissa

toissijaisesti klindamysiini (300 mg x 3 suun kautta)

Fluorokinolonit: ei ensisijaisesti Resistenssiongelmat Esim. siprofloksasiini hyvä teho gram

neg sauvat, mutta huono gram-positiiviset kokit

Hoitoaika on yleensä 5–7 vuorokautta, enintään kymmenen vuorokautta

Antibioottihoidon osuvuus on tarkistettava bakteeriviljelyvastauksen perusteella

Jos suunnatusta antibioottihoidosta huolimatta vastetta ei viikon kuluessa saavuteta, on hoitolinjaa tarkistettava

Ihon normaaliflooraan kuuluvia bakteereita: ei pääsääntöisesti yritetä hoitaa antibiooteilla

koagulaasinegatiivinen stafylokokki, difteroidit, viridans-ryhmän streptokokit peptostreptokokit propionibakteerit

Jos bakteeriviljelynäytteestä kasvaa MRSA, VRE tai ESBL-kanta, hoidosta syytä konsultoida infektiolääkäriä.

Mikäli kyseessä on yleisoireinen haavainfektio tai selluliitti, on suonensisäinen antibioottihoito aiheellinen

Empiirinen antibioottihoito iv kefuroksiimi (750 mg–1,5 g x 3) klindamysiini (600 mg x 3–4) (di)kloksasilliini (1–2 g x 4) Oraaliseen antibioottihoitoon

siirrytään, kun suotuisa kliininen vaste on saavutettu.

Kandida ja enterokokki varsin yleisiä löydöksiä haavaviljelyissä

Ei yleensä tarvi huomioida antibioottihoidossa Jos ei muita patogeenejä Esiintyy hyvin runsaasti

Kirurginen hoito on ensiarvoisen tärkeää: poistetaan kuollut kudos, dreneerataan mahdolliset märkäkertymät

Leikkaushaavan infektio: haavan klaffaus

Nekrotisoiva faskiitti on henkeä uhkaava, nopeasti etenevä infektio, jonka hoito edellyttää välitöntä kirurgista toimenpidettä ja hoitoa erikoissairaanhoidossa.

Diabeetikot ja muut immunosuppressiopotilaat sekä kriittistä alaraajaiskemiaa potevat tulee lähettää aina erikoissairaanhoitoon

usein tarvitaan plastiikkakirurgin, infektiolääkärin ja tehohoitolääkärin yhteistyötä

vaikeaoireinen potilas, immunosupressio antibioottina esim. piperasilliini-

tatsobaktaami tai karbapeneemi

Hoito Keskivaikea ja vaikea (septinen) jalkainfektio on

arvioitava välittömän leikkaushoidon tarve (kirurginen puhdistus ja revisio, märkäontelon tyhjennys ja alaraajaneriasteiset amputaatiot)

Syvän jalkainfektion välitön kirurginen hoito saattaa vähentää nilkan yläpuolisten amputaatioiden tarvetta

Iskeeminen etenevä infektio kuolleen kudoksen poisto tehdä päivystystoimenpiteenä

tai tarvittaessa jalkaterän alueen amputaatio jättäen haava auki ja pyrkiä verisuonirekonstruktioon 48 tunnin kuluessa

Riittävä perifeerinen verenkierto ja haavan pinnallisuus ennustavat haavan paranemista ilman amputaatiota

Hoitoaika riippuu kliinisen infektion vaikeusasteesta, mahdollisen osteomyeliitin esiintymisestä ja kirurgisen hoidon onnistumisesta.

Jos infektioon liittyy bakteremia, on se otettava huomioon hoidon kestossa (erityisesti S. aureus)

Käypä hoito -suosituksen Ihon bakteeri-infektiot mukainen selluliitin hoitoaika on kolme viikkoa

Puremahaavoista

Infektio 15-20 %

Infektio 40-80 %

Keskeistä on puhdistaa haava paikallisesti ja arvioida riskiä: Rabies Tetanus Veren välityksellä leviävät taudit

Jos viitteitä infektiosta Aerobi ja anaerobiviljelyt

Hoito epäonnistuu

Paikallishoidon riittämättömyys Väärä antibioottivalinta Kohoasennon puutos Hoidon viivästyminen

Antibioottihoitoa puoltavia tekijöitä

Antibioottivalinta

Ensijaiset Po. amoksisilliini-klavulaanihappo

0,5 gx3 Iv: kefuroksiimi 1,5 gx3 iv

Toissijaiset: Klindamysiini 300mgx3 po+

fluorokinoloni esim levofloksasiini 500 mgx1 po

Doksisykliini 100 mgx2 po Moksifloksasiini 400 mgx1 po Jos hankala penisilliiniallergia: makrolidi

(mutta potilasta seurattava tiiviisti)

Palovammat

Palovamman vuoksi iho korvautuu proteiinipitoisella, kostealla ja avaskulaarisella kudoksella joka suosii bakteerikasvua

Tyypillisesti alussa palovamman pinta on steriili, mutta 48 tunnin kuluttua haava alkaa kolonisoitua ihon mikrobeilla

Yleismmmin Stafylococcus aureus ja gram negat sauvat kuten Pseudomonas aeruginosa, Klebsiella pneumoniae, and Acinetobacter baumannii

Palovamman antibioottihoito

Pinnallisissa ei profylaksiaa yleensä Syvemmissä, sairaalassa hoidettavilla

paikallisen resistenssitilanteen tunteminen tärkeä

Antibioottihoito pyritään suuntaamaan viljelyvastausten perusteella