Janne Tulkki sai uuden alun Sivu 9

sana 18 / 3.5.2012 / 2 €

Johanna Hurtig:Pyhyyteensä liikaa luottava saattaa sokeutuaSivu 4

Perinteet tuottavat iloa ja kiusaaSivu 10

Sivu 12

Mumbain slummissa tehdään yhdessä

elämästä parempaa

12 Sana 3.5.2012 Sana 3.5.2012 13

– Meillä on puutet-ta vedestä. Vet-tä saadaan vesi-pisteistä kolmen

tunnin ajan päivässä, mutta koskaan ei voi tietää tarkkaa kellonaikaa, slum-min asukkaista koostuvan toimikun-nan jäsen Deepali More kertoo.

Slummissa on huomattu, että yh-distämällä asukkaiden voima saadaan aikaan enemmän. Slummilaiset ovat tehneet yhteisen vetoomuksen uusien vesijohtojen saamiseksi ja pyrkivät saa-maan allekirjoituksen jokaiselta per-heeltä.

– Teidän täytyy toimia pian, sillä vaalien jälkeen poliitikot unohtavat ve-siasian, muistuttaa Mumbai Commu-nity Development -hankkeen johtaja ja kouluttaja Anita Samuel Good News Assembly of God -seurakunnasta.

Vesi on Intiassa poliittinen kysy-mys. Rikkaille vesijohtovesi on itses-täänselvyys, mutta köyhälle väestölle ei edes juomavettä ole aina riittävästi. Slummissa ollaan kuitenkin toiveik-kaita, sillä vaalit ovat pian tulossa ja silloin myös slummin asukkaiden ää-net ovat tärkeitä.

Muutos lähtee asukkaistaAnita Samuel on nähnyt, mitä yhdes-sä voidaan tehdä.

– Tämä slummi on aivan eri paik-ka kuin kehittämishankkeen alkaes-sa viisi vuotta sitten. Veden puuttees-ta huolimatta asuinympäristöstä pide-tään huolta ja sitä halutaan kehittää yhdessä.

Samuel ohjaa hanketta, mutta slum-min asukkaat vastaavat itse toiminnasta.

Asukkaat valitsevat toimikunnan, joka taas valitsee vapaaehtoistyönteki-jät. Nämä saavat koulutusta uudesta aiheesta, josta he kiertävät sitten ker-tomassa kodista kotiin.

– Tähän mennessä on pureuduttu muun muassa jätehuoltoon ja tuber-kuloosiin. Meitä arvostetaan ja siksi meitä kuunnellaan. Ennen kadut oli-vat hyvin likaisia, mutta nyt jätteitä ei enää heitetä oven eteen. Samalla sai-raudet vähenevät, Deepali More ker-too vapaaehtoisten aikaansaannoksis-ta.

Sariput Nagarin kapeat kujat ovat todellakin huomiota herättävän puh-taat, ja välillä melkeinpä unohtuu, että olemme slummissa. Köyhyys ei vält-

tämättä näy päällepäin: naisilla on yl-lään kauniit, silitetyt puvut, sarit, ja lapset ovat puhtaita ja hiukset suittuja.

Myös slummin lasten oikeuksia ha-lutaan parantaa. Siksi on perustettu uusi työmuoto, lasten oma toimikun-ta, johon kuuluu teini-ikäisiä vapaaeh-toisia.

– Lapset ottavat sanomamme pa-remmin vastaan, kun puhuja on nuo-ri, eikä aikuinen, kertoo 15-vuotias vapaaehtoinen Singh Akash hyvällä englannilla.

Hän on oppinut englantia lasten kerhossa ja käyttää kieltä mielellään. Englannin taito on tärkeä, ja sitä ha-lutaan oppia paremman opiskelu- tai työpaikan toivossa.

Lasten kerho on juuri alkamassa kerhotalolla ja innokkaat kerholaiset tungeksivat malttamattomina. Jokai-nen haluaa kätellä meidät, sillä sen verran harvinainen näky länsimaalai-nen vieras on täällä.

– Kerhossa opetellaan puhutun englannin lisäksi runoja, askarrellaan kortteja ja pelataan pelejä, Deepali More kertoo.

Kerrostaloasuminen ei ole auvoistaSariput Nagarin slummi sijaitsee Mumbain laitamilla moottoriteiden ympäröimänä.

Kaupungin asukkaista suuri osa elää tiheästi asutuissa slummeissa. Raken-nuttajat ovat kiinnostuneita arvokkais-ta maa-alueista ja rakentavat slummin asukkaille korkeita kerrostaloja hökke-leiden sijaan. Oma asunto on houkut-televa vaihtoehto, mutta ei kerrostalo-asuminen slummissa ole auvoista. Ta-lot ovat usein huonokuntoisia ja sii-vottomia, käytävillä haisee virtsa.

Työttömyyttä on paljon, ja elanto on ansaittava kuka milläkin. Työläi-set tekevät pitkiä päiviä kuutena päivä-nä viikossa, ja usein perheenpään on pystyttävä elättämään perheensä eu-

ron parin päiväpalkalla.Myös lukutaidottomuus on suuri

ongelma. Nykyään jokaiselle lapsel-le taataan mahdollisuus koulunkäyn-tiin. Ilmainen koulutus on hyvä asia, mutta opiskelu pienessä, täyteen ahde-tussa luokkahuoneessa on miltei mah-dotonta, sillä takarivissä tuskin kuu-lee opetusta.

Ahtaat kodit kiiltävätKurjuudesta huolimatta Sariput Na-garin slummissa kohtaa paljon iloa. Lasten silmät loistavat, ja elämässä keskitytään hyviin asioihin. Ulkomaa-lainen vieras kutsutaan iloiten kylään.

– Tulkaa käymään luonani, Vanda-na Dhotre pyytää ja kuljettaa meitä pitkin kujia.

Vandana on toiminut kolme vuotta vapaaehtoisprojektissa koulun ohella.

– Tykkään tästä työstä. Myös van-hempani arvostavat panostani yhtei-söllemme.

Perässämme kulkee utelias lapsi-lauma. Kaikki haluavat tietää minne olemme menossa.

Vandanan kotiin käydään matalasta ovesta. Tässä pienessä huoneessa kat-sotaan televisiota, laitetaan ruokaa ja nukutaan. Lattiatilaa on vain muuta-ma neliö, mutta siinä nukkuu koko

perhe vieri vieressä ruohomaton pääl-lä. Kun nukutaan kylki kyljessä, pysy-tään samalla lämpimänä.

Tavaroita ei ole paljon, ja jokaisel-le on paikkansa. Ruoka-astiat kiiltävät vieri vieressä mallikkaasti ojennukses-sa. Siisteydestä huolehditaan: koti kiil-tää puhtauttaan, vaikka juoksevaa vet-tä ei olekaan.

18-vuotiaan Vandanan isä on toi-mistoapulainen, äiti pitää huolta ko-dista. Perheeseen kuuluu lisäksi kolme nuorempaa veljeä.

– Koulun lisäksi opiskelen ompele-mista. Haluan saada opintoni valmiik-si ja unelmani on valmistua poliisiksi. Haluan auttaa pahoinpideltyjä naisia, Vandana kertoo.

Nuori tyttö haaveilee myös hyväs-tä miehestä.

– En halua itse valita miestäni, vaan luotan siihen, että vanhempani valit-sevat minulle sopivan kumppanin. Haaveilen miehestä, joka kunnioittaa minua ja vanhempiani eikä lyö. En ha-lua rakkausavioliittoa – rakkaus tulee sitten aikanaan, Vandana hymähtää länsimaiselle tavalle valita puoliso.

Lapset saavat opiskellaSeuraavaksi meidät kutsuu luokseen Roma Sakte. Kovasta elämästä huo-

limatta kauniin nuoren naisen sil-mät loistavat selittämätöntä onnea. 27-vuotias Roma elää slummissa mie-hensä sekä kahden poikansa, 11-vuo-tiaan Omkaen ja 7-vuotiaan Swaroo-pin kanssa.

Roma oli avioituessaan vain 15-vuo-tias. Perheen esikoinen naitettiin pois, että muu perhe tulisi helpommin toi-meen. Roman silmät kostuvat, kun hän puhuu lapsuudestaan.

– Isä joi ja löi minua. Jouduin lopet-tamaan koulun ja muuttamaan avio-liiton myötä Kolapurista Mumbaihin. Unelmani oli päästä armeijan palve-lukseen, mutta ilman koulutusta sin-ne ei ole pääsyä. Siskoni saivat jatkaa opintoja ja he suorittavat MBA-tut-kintoa. Tuntuu pahalta, kun ajattelen kohtaloani.

Roma on lähtöisin hinduperheestä, mutta on kääntynyt kristityksi.

– Mieheni on hindu, eikä aluksi hyväksynyt uskoani. Hän joi paljon ja meillä oli hyvin vaikeaa, mutta nyt tilanne on parempi. Käyn rukouspii-rissä, ja pojat osallistuvat pyhäkoulu-toimintaan, eikä mieheni enää vas-tustele. Myös juominen on vähenty-nyt.

Roma ei osaa lukea, ja hänen haa-veenaan olisi vielä hankkia lukutaito sekä opiskella. Nyt hän opettelee om-

pelemista, jotta voisi hankkia hieman lisätuloja perheelleen. Mies tekee pit-kää päivää, mutta jalokivien kiillotta-jan tulot eivät riitä perheelle.

– Olen iloinen, että poikani käy-vät koulua, ja toivon, että he jatkavat opintoja pitkälle.

Roma esittelee kummikirjettä. Hä-nen poikansa on yksi slummin 47:stä lapsesta, jotka ovat saaneet suomalai-sen kummin. Vaikka kummituki ja-kaantuukin yhteisön hyväksi, saa lapsi kortit ja kirjeet, jotka kummi hänelle lähettää. Lisäksi jouluna ja syntymä-päivänä kummilasta muistetaan pie-nellä lahjalla.

Roman poika taittelee kirjeen siis-tisti kuoreensa. Kaukaa tullutta kirjet-tä arvostetaan.

Roma vetää minut syrjään lähties-sämme. Hän pyytää, että muistan häntä ja hänen perhettään.

– Meillä on vaikeaa, mutta Jumala on auttanut ja johdattanut eteenpäin. Rukoilethan mieheni ja poikieni puo-lesta.

Roma vilkuttaa punaisessa saris-saan. Hänen kirkasta katsettaan en unohda. Kaikesta huolimatta täällä elää toivo. H

SiNNikkäiTä NaiSia. Sariput Nagarin slummin kerhotalolla Mumbaissa käy kuhina. Vapaaehtoiset ovat koolla ja pienen huoneen lattialla istutaan vieri vieressä. Vapaaehtoisten joukko koostuu nuorista aikuisista, mutta on joukossa teinejäkin. Täällä pureudutaan slummin ongelmiin.teKStI ninaRose maoz KuVat Uzi VaRon

Iloa intialaisessa slummissa

Elämä on kohdellut Roma Saktea edessä) kaltoin, mutta usko on auttanut häntä jak-samaan. Hän haluaa auttaa muita ja tekee innokkaasti vapaaehtoistyötä slummissa.

Slummin kapeilla kujilla näkyy paljon iloisia kasvoja kurjuudesta huolimatta..

15-vuotias Vandana Dhotre ja hänen pik-kusiskonsa kotinsa pienessä keittiössä Sariput Nagarin slummissa. Vandana on toiminut slummin vapaaehtoistyönteki-jänä koulun ohella jo kolme vuotta.