Jukan koruja hylätyistä valokuvista

LAHDEN AMMATTIKORKEAKOULU/ Muotoiluinstituutti/ Muotoilun koulutusohjelma/ Taideteollisuuden suuntautumisvaihtoehto/ Koru- ja esinemuotoilu/

Opinnäytetyö / Kevät 2008/ Nina Rossing

Hetket

Jukan Hetket

koruja hylätyistä valokuvista

TiivistelmäOpinnäytetyöJukan Hetket - Koruja hylätyistä valokuvistaNina Rossing34 sivua

Opinnäytetyön aiheena on valokuvan ja korun yhdistäminen. Valokuvat, joita on käytetty koruissa, ovat peräisin

kirpputorilta. Valokuva-albumissa on kuvia erään Jukka nimisen henkilön elämästä, kehdosta aikuisuuteen. Vaikka

kuvat ovat hyvinkin henkilökohtaisia, on niissä myös kaikille paljon tunnistettavaa ja tuttua. Albumissa on kuvia yleisistä

tapahtumista kuten esimerkiksi syntymäpäiväjuhlista ja lakkiaisista. Miten tehdä yksityisestä yleisen on keskeinen

kysymys opinnäytetyössä. Työn kirjallisessa osassa on tutkittu valokuvien käyttöoikeuksia yleisellä tasolla sekä

pohdittu kuvan voimaa ja tapaa puhua.

Tekniikkana on käytetty fotoetsausta sekä hopean pintaan siirrettävää siirtokuvaa, joka on mahdollistanut valokuvien

kopioinnin suoraan korun pinnalle. Muotoiluprosessi perustuu suurimmaksi osaksi materiaalikokeiluihin.

Korun käyttötapaa uudistettiin, muuttamalla perinteisen rintakorun kiinnitystapaa siten, että se sidotaan ylävartalon

ympäri neulamekanismin sijasta. Materiaaliksi tähän valittiin nahka, lämpönsä ja kestonsa vuoksi. Tämä tapa kiinnittää

ja pukea koru oli tekijälle uusi ja se sai hänet näkemään korun uudella tavalla.

Tekijä toivoo valmiiden korujen puhuttelevan ihmisiä, jotka samaistuvat näihin valokuviin ja jotka näkevät niissä jotain

tuttua ja omaa. Hän toivoo myös niiden puhuttelevan henkilöitä, jotka pitävät uudenlaisista ja moderneista koruista

sekä uskoo myös vaatemuodista kiinnostuneiden kiinnittävän huomiota koruihin.

Avainsanat: Valokuvat - korumuotoilu - hopea

AbstractThesisMoments of Jukka - Jewellerys made out of abanded photographsNina Rossing34 pages

The subject of this work is combining photographs and jewelry. The photographs used in the jewels are from flea

markets. In the photograph album there are pictures from the life of a man called Jukka. Although the pictures are

very personal, they are familiar and identifiable to us all. In the album there are photographs of ordinary events like

birthdays and school-leaving ceremonies. A crucial question set by this work has been to study how one can change

the personal to the more common. The written presentation examines the right of use of photographs, the power of

photographs and there ways of expression.

Photo etching and the transfer of pictures on to silver has made it possible to copy the photographs onto the

surface of the jewelry. The process of design derives mainly on tests done with different materials.

The use of the jewel was changed by transforming the way the traditional brooch is fastened. The piece of jewelry

was fastened around the upper part of the body instead of a pin mechanism. Leather was chosen, because it is a

warm and durable material. This manner of fastening and putting on the jewel was new and it made it’s creator see

the piece of jewelry in a novel way.

The maker of the new jewelry hopes that people are moved by them, and that they can feel something familiar and

identifiable with the photographs used in the jewels. She also wishes they give meaning to people, who like new

and modern jewelry. She also believes that people interested in fashion will take an interest in these jewels.

Keywords: Photographs - jewellery design - silver

Jukan Hetket-koruja hylätyistä valokuvista

Sisällys

1. Johdanto 6 2. Valokuvia kirpputorilta 7

3. Kuvat valokuva-albumissa 10 4. Koru, viestin välittäjänä 11 4.1 Miten valokuvat puhuvat 11

4.2 Valokuvia koruissa 13

5. Yhteiset valokuvamme 15 5.1 Valokuvien käyttöoikeuksista 15

5.2 Yksityisestä yleiseksi 17

LAHDEN AMMATTIKORKEAKOULU / Muotoiluinstituutti / Muotoilun koulutusohjelma / Taideteollisuuden suuntautumisvaihtoehto Koru- ja esinemuotoilu / Opinnäytetyö / Kevät 2008 / Nina Rossing

6. Ideointia ja muodonhakua 18 6.1 Luonnostelua 19

6.2 Valokuvia nahalle 21

6.3 Valokuvia metallille 22

7. Rintakoru saa uuden muodon 23

8. Koru saa muotonsa 26 - prosessin kuvaus

9. Tulosten esittely 29

10. Lopuksi 33

- katse menneeseen ja tulevaan

Lähteet 34

5

Jukka 6kk. Ensimmäiset joululahjani

1.

Opinnäytetyössäni tutkin valokuvan käyttöä korussa. Kirpputorilta

löydetty valokuva-albumi sai minut kiinnostumaan aiheesta.

Albumi sisältää valokuvia erään henkilön elämästä, hänen noin

kahdestakymmenestä ensimmäisestä elinvuodestaan. Valokuvat

ovat tavanomaisia perhe-albumin kuvia. Niihin on dokumentoitu

kaikille tuttuja hetkiä, kuten esim. ensimmäinen joulu, lakkiais-

ja syntymäpäiväjuhlat. Tavoitteenani on ollut muotoilun,

materiaalisommittelun ja korun käyttötarkoituksen keinoin tuoda

esille valokuvista välittyvä tunnelma ja tapahtumat. Kuvista välittyi

mm. perhesiteiden tärkeys, syvä ystävyys, turvallinen ympäristö,

ihmisen kasvu ja kehitys sekä äidin ylpeys lapsestaan.

Opinnäytetyöni kirjallisessa osassa olen myös pohtinut kuvan

voimaa yleisellä tasolla. Pohdin ja analysoin valokuvakoruja, ja

niistä välittyvää sanomaa tai viestiä.

Alussa rajasin korun käyttötarkoituksen ja muodon rintakoruksi,

mutta jo suunnitteluprosessin alkuvaiheessa mietin miten

rintakorua voisi kantaa uudella tavalla.

Rintakoru muuttui rintanauhaksi, joka sidotaan ylävartalon

ympärille. Kokeilin useaa eri menetelmää millä saisin liitettyä

valokuvat rintanauhakoruun. Tämä olikin aikaa vievin vaihe

opinnäytetyön muotoiluprosessissa.

Työhön liittyi myös runsaasti materiaalikokeiluja. Eniten keskityin

valokuvien siirtämiseen eri materiaaleille, kuten nahalle ja hopealle.

Käytin mm. silitettäviä siirtokuvia nahalle ja fotoetsausta metallille.

Siirtokuvien kestävyydestä olin alussa epävarma mutta lukuisten

kokeilujen avulla sain siirtokuvat toimimaan ja kestämään metallin

pinnalla.

Opinnäytetyöni tärkeimpiä tavoitteita on ollut valokuvissa olevan

viestin, tunnelman ja ajatuksen välittyminen koruissani. Kuvista

voi aistia vahvoja tunteita, kuten esim. surua, iloa, onnellisuutta,

ylpeyttä ja kaipuuta. Kaikissa koruissa on kuitenkin häivähdys

myös surumielisyyttä. Kuvathan ovat hylättyjä. Suku ei enää

kokoonnu valokuva-albumin ympärille muistelemaan menneitä.

Korujen kautta valokuvat saavat toisen mahdollisuuden. Ne ovat

koruissa heränneet henkiin tarinoineen ja tunnelmineen.

Johdanto

6

2. Valokuvia kirpputorilta

Jo vuosia sitten huomasin, että kirpputorilta saattaa löytää

valokuvia, jotka kertovat ihmisten henkilökohtaisesta

elämästä, perheestä, sukulaisista, läheisistä, paikoista ja

tapahtumista. Kirpputoreilla on myytävänä sekä uusia että

todella vanhoja valokuvia. Myynnissä saattaa olla erittäin

henkilökohtaisen tuntuisia perhealbumeja tai irrallisia valokuvia.

Jopa videotallenteita esim. etelänmatkoista on päätynyt

kirpputoripöydälle. On todella surullista ja oikeastaan erikoistakin,

että ihmisten perhevalokuvat päätyvät kirpputoreille myyntiin.

Oman perheeni ja sukuni valokuvat ovat minulle tärkeitä. Ne ovat

mielestäni hyvin henkilökohtaisia enkä luovuttaisi niitä vieraille

suin päin. On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka ovat kanssani aivan

eri mieltä, sillä lähes kaikilla kirpputoreilla on myynnissä runsaasti

näitä hylättyjä dokumentteja. Valokuvien hinnat ovat yllättävän

edullisia, mikä kertoo niiden arvostuksesta. Ehkä vieraiden

ihmisten elämäntarinat eivät vain yksinkertaisesti kiinnosta muita

ihmisiä.

Useimmiten valokuvia on tarjolla itsepalvelu- ja hyväntekeväisyys

kirpputoreilla, jolloin omistajat itse eivät ole myymässä niitä, vaan

ne on yleensä saatu lahjoituksena myyntiin. Olisi mielenkiintoista

kuulla valokuvien omistajilta miksi he luopuvat henkilökohtaisista

kuvistaan. Ovatko valokuvissa esiintyvät ihmiset unohdettuja,

eikö valokuvia jostain muusta syystä arvosteta vai onko niin,

ettei niitä ollenkaan pidetä tärkeinä? Kuvista luopujia kohtaa

harvoin jos milloinkaan. En usko, että valokuvien sisällöstä tai

taustoista ostotilanteessa kuitenkaan keskusteltaisi, vaikka kuvien

myyjä olisikin paikalla. Kuvathan ovat niistä luopuvalle hyvin

henkilökohtaisia, eikä ostaja välttämättä edes ymmärtäisi vierasta

kertojaa. Ostajaakaan ei välttämättä kiinnosta kuvan historia eikä

sisältö, vaan hän suhtautuu kuvaan mielenkiinnolla aivan jostain

muusta syystä, kuten esim. kauneuden tai esteettisen ulkoasun

takia.

7

On surullista edes kuvitella, että omat valokuvani päätyisivät

kirpputoreille tuntemattomien ihmisten käsiin. Miten näin voisi

käydä? Esimerkiksi kuolinpesän myynnin yhteydessä usein

huutokaupataan tai lahjoitetaan hyväntekeväisyysjärjestöille

irtaimisto, johon yleensä kuuluu myös suvun valokuva-albumeja

ja muita henkilökohtaisia muistoesineitä. Kummastelen myös

sitä miten ollaan valmiita unohtamaan jopa läheiset ihmiset näin

aktiivisesti, myymällä tai lahjoittamalla heistä muistuttavat kuvat ja

esineet.

On varmaankin monta tapaa nähdä asia. Useimmiten

perhevalokuvat ovat arvostettuja ja niistä pidetään hyvää huolta.

Niistä ei haluta luopua, joten yleensä ne säilyvätkin suvussa

sukupolvesta toiseen. Valokuvat ovat ikään kuin muisto niissä

esiintyvistä henkilöistä. Valokuvien katselu on parhaita tapoja

muistella edesmenneitä ystäviä ja sukulaisia. Valokuvia katsellessa

on helppo muistaa myös ystävät, joita ei vuosikausiin ole tavannut.

Ostin kesällä 2007 valokuva-albumin eräältä Lahden kirpputorilta.

Yllätyksekseni huomasin, että pidin sitä erityisen hyvänä löytönä.

Sehän oli jonkun elämänkerta valokuvina! Itsepalvelukirpputorin

myyjä yllättyi, kun halusin ostaa albumin. Hän jopa häkeltyi, kun

nostin kuva-albumin tiskille, eikä tiennyt mitä sanoa. Hän tiedusteli

kuitenkin hetken päästä mielipidettäni siitä, että valokuva-albumi

oli kirpputorilla myynnissä. Vastasin, että eihän siinä voi olla mitään

ihmeellistä tai väärää, onhan joku tuonut ne sinne myytäviksi.

Hetken mietittyään myyjä suostui myymään albumin minulle

kahdella eurolla. Valokuva-albumissa olevat kuvat muistoineen

olivat herättäneet kysymyksiä ja tunteita sekä myyjän että ostajan

mielessä heti kaupantekohetkellä.

Useimman valokuvan taakse oli kirjoitettu lyhyt teksti ja

päivämäärä esim. ”Jukan ensimmäiset joululahjat -57”. Mieleeni

tuli monta ajatusta ja kysymystä, kuten esim. missä valokuva-

albumin Jukka tänään on tai miksi valokuvat ovat päätyneet

kirpputorille. Ensin tunsin itseni tunkeilijaksi ja oli jopa vaikea

katsoa kuvia, koska se tuntui toisen ihmisen elämän tonkimiselta.

Pikkuhiljaa totuin kuitenkin niiden selaamiseen, eikä se enää

tuntunut pahalta. Joku oli tosiaankin omasta tahdostaan luopunut

valokuvista ja vieläpä päättänyt myydä ne vieraille ihmisille.

Kun surullinen mieleni oli hellittänyt, näin kuvissa myös

mahdollisuuden ja innostuin. Valokuvissa esiintyvä henkilö voisi olla

kuka tahansa meistä. Sisällöltään ja ulkoasultaan tavanomaiset

valokuvat kuvastivat oivallisesti ja selkeästi ihmisen kasvua ja

kehitystä, erityisesti niistä välittyi elämän ilo. Kuvat olivat täynnä

hetkiä, joihin varmaan moni meistä voisi samaistua. Myös oman

perheeni valokuva-albumeissa on samankaltaisia kuvia, joissa

kylvetään, leikitään, nauretaan, päästään ripille, vietetään koulun

päättäjäisjuhlia jne.

Valokuva-albumia selaillessani nousivat erityisesti kaksi sanaa

ja niihin liittyvät käsitteet mieleeni. Ne olivat sanat yksityinen

ja yleinen. Miten olisi mahdollista tehdä yksityisestä yleinen

loukkaamatta ketään? Siinä oli haaste, jonka päätin ottaa vastaan.

8

9

3. Kuvat valokuva- albumissa

Valokuva-albumin sisältö oli syynä opinnäytetyöni aiheenvalintaan.

Se on tuntemattoman henkilön elämänkerta kuvina.

Ensimmäiset valokuvat albumissa on otettu Jukan synnyinpäivänä,

sen tietää valokuvien takana olevista kirjoituksista.

Ensimmäisen viiden elinvuoden ajalta löytyy paljon kuvia. Niissä

näkee mm. joululahjojen avaamista ja kesäisiä kylpyhetkiä

puutarhassa. Jukan teini-iästä löytyy myös jonkun verran kuvia,

rippikuvista ylioppilasjuhliin sekä kuvia jukan ystävistä. Monet

kuvat ovat kuvattu Lahdessa, Lahden Lyseon ulkopuolella, Jukan

lakkiaisjuhlista.

Useassa kuvassa näkee Jukan äidin, siskon ja muita sukulaisia,

mutta isää ei valokuvissa näe, ehkä hän on ollut kameran takana

ottamassa nämä valokuvat. Viimeisissä kuvissa Jukka on noin

21 vuotias, mutta hän saattaa olla vanhempikin, koska kaikissa

kuvissa ei ole kuvatekstiä.

10

Koru, viestin

4.1 Miten valokuvat puhuvat

Kun vanhat kuvat tulivat osaksi opinnäytetyötäni, oivalsin sen

miten hyvin kuvien kautta voi tuoda esille haluamansa sanoman

ja miten kuvia käyttämällä voi herättää huomiota. Valitsin

kuvat opinnäytetyöni aiheeksi, koska kuvien voima tunteiden

ja tunnelmien herättäjinä ja viestittäjinä kiehtoo minua. Kuvat

herättävät enemmän tunteita kuin esimerkiksi teksti. Usein

käytetty sanonta ”yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”

pitää mielestäni paikkansa. Muoto ja materiaali herättävät myös

tunteita ja assosiaatioita, mutta kuvan viesti on mielestäni näistä

voimakkain.

Sanotaan, että ”kauneus on katsojan silmissä”, joten on hyvä

muistaa, että kuvatkin saattavat viestittää jostain muusta kuin

oikeastaan oli tarkoitus. Ihmiset saattavat nähdä kuvan eri tavalla

kuin mitä sen käyttäjä tai tekijä on alun perin ajatellut.

Vaikka yleinen käsitys on, että ”kuva ei koskaan valehtele” ovat

useat tahot esittäneet huolestumista, parin viime vuosikymmenen

ajan, kuvan vallasta vaikuttaa ihmiseen. Varsinkin kehittyneissä

maissa on käyty paljon keskustelua kuvan vallan kasvusta, ja tällöin

nimenomaan elokuvan, television ja videon vaikutuksesta, niitä

runsaasti katseleviin nuoriin.

Mihin perustuu kuvan lumo ja teho? Mitään yleisesti hyväksyttyjä

selitysmalleja ei kuvan tehokkuudelle ole keksitty, mutta

oletuksia on lukuisia. Jokainen näkevä ihminen saa valtaosan

päivittäisestä informaatiostaan silmien kautta. Ympäristömme

voi olla äänetön useinkin, mutta visuaalinen ärsykevirta

jatkuu käytännössä keskeytyksettä koko valveillaoloajan

– korvautuakseen nukkuessa unennäöllä. Matkallamme kehdosta

hautaan visuaalista, ”kuvallista”, materiaalia ehtii rekisteröityä

4.välittäjänä

11

aivoihimme suunnattomia määriä. Mimeettisen eli esittävän

kuvan teho perustunee siihen, että se jäljittelee ihmisen

normaalia näköhavaintoa. Lisäksi kuva on valmiiksi rajattu.

Vaikka rajaus tuntuu pinnallisesti tarkastellen vähentävän kuvan

todenmukaisuutta, se ilmeisesti vastaa normaalia näköhavaintoa.

Psyykkiset tekijät näyttelevät kuvan hahmottamisessa muutenkin

keskeistä osaa. (Hietela 1993).

Kuvat vaikuttavat meihin ja tapaamme jäsentää todellisuutta.

Usein unohdetaan, että monet perusasiat maailmankuvassamme

pohjautuva todellakin kuviin ja visuaalisiin viestimiin. Itse

asiassa joitakin asioita voidaan esittää vain kuvan avulla.

Olemme tottuneet siihen, että näkö on aisteistamme luotettavin.

Lausuma ”Ihminen ei usko ennen kuin näkee” kuvastaa hyvin

taipumuksemme samastaa näkeminen ja totuus: muiden aistien

antamat vinkit vaativat aina näkemistä täydentäjäkseen, ennen

kuin uskomme tietävämme, miten asiat ”todella” ovat. (Hietala

1993).

Esimerkkinä kuvan lumosta ja tehosta on viime aikoina otsikoissa

ja puheenaiheena ollut taiteilija Ulla Karttusen näyttelyssä esillä

olleet valokuvat. Teoksissaan Karttunen käytti lapsipornoaiheisia

valokuvia, jotka hän oli kopioinut Internetistä ja muokannut niitä.

Teos oli nimenomaan kannanotto lapsipornoa vastaan. Siitä

huolimatta poliisi takavarikoi teokset. Myöhemmin niiden laillisuus

punnittiin oikeudessa, jossa Ulla Karttuselle lankesi sakkotuomio.

Lapsipornoa esittävien valokuvien ansiosta Ulla Karttusta alettiin

yleisesti kutsua kohutaiteilijaksi. Tämä on hyvä esimerkki siitä,

miten kuvilla ja erityisesti valokuvilla voi herättää huomiota ja

päästä otsikoihin. Esittämällä osuvia kuvia sopivaan aikaan saa

aivan varmasti huomiota osakseen. Kuvat puhuttelevat joskus

niin vahvasti, että varsinainen viesti tai tosiasiat saattavat

hämärtyä. Ulla Karttusen tapauksessa teoksen sanoma peittyi

syytöksiin ja kuvien sisältö sokaisi katsojan. Saamallaan huomiolla

ja julkisuudella Karttunen sai kuitenkin tuotua asiansa ihmisten

tietoisuuteen, mikä varmaan oli ollut hänen tavoitteensa.

Kuva 1. Jaana Tuomisto, “Hyvä fiilis” rintaneula 2006Rintaneulassa käytetty valokuvaa, vaneeria jahopeaa.

12

4.2 Valokuvia koruissa

Valokuvia on käytetty koruissa lähes yhtä kauan kuin niitä on ollut ole-

massa. Kuvan ja korun yhdistäminen on aina ollut suosittua. Vaikuttaa

siltä että valokuvat ovat tärkeä osa korumuotoilua tulevaisuudessakin.

Tässä muutama kiinnostava esimerkki kotimaisista ja ulkomaisista

koruista joissa on käytetty valokuvia.

Kuva 3. Nappeja Amerikasta n.1860-1900-luvultaSotilaat käyttivät näitä nappeja muistoina heille läheisistä ihmisistä. Samantyyppisiä nappeja käytettiin myös poliittisissa kampanjoissa.

Kuva 2. Jaana Tuomisto, “Äiti” kaulakoru 2006.Kaulakoru on tehty marmorista, hopeasta, vanerista ja valokuvasta. Korussa käytetystä valokuvasta tulee mieleen vanhat kamee´t. Modernista korusta huokuu vanhanaikainen tunnelma.

13

Kuva 7. Jan Zander, “Marilyn” 1991, “Facho” 1992. Rinta-neuloja. Korut ovat tehty hopeasta ja teräksestä. Korut ovat pelkistetyn tyylikkäitä ja yhä tänäpäivänä moderneja 90-luvun koruja.

Kuva 6. Tuija Markansalo, Kannustuspalkinto “Lacri-mosa”, Koru on tehty emalista, kuparista, helmistä ja hakaneuloista. Koruun on saatu dramaattista tunnelmaa väri-, kuva- ja materiaalivalintojen avulla.

Kuva 5. Nelli Tanner, “Hammerfest” rintakoru 2007. Koru on tehty sinkistä, hopeasta ja puisesta matkamuistosta. Puisesta tavanomaisesta matkamuistosta on tehty hauska moderni rintakoru.

Kuva 4. Maria Nuutinen. “Greetings” Nappeja 2007Maailmanmatkaajan muistoja. Asetelma on ratkaisevan tärkeä tässä korutaideteoksessa.

14

Yhteiset valokuvamme

5.1 Valokuvien käyttöoikeuksista

Valokuvien käyttäminen koruissa herätti kysymyksen siitä, mitkä

ovat valokuvaajan ja valokuvien omistajan oikeudet. Oletin

kuitenkin, että ostettuani valokuvat ne olisivat minun omaisuutta.

En uskonut, että loukkaisin ketään jos käyttäisin, muokkaisin

ja monistaisin niitä koruissani. Olihan joku luovuttanut ne

korvauksetta hyväntekeväisyyteen, eli myytäväksi kirpputorilla.

Ensimmäisessä seminaarissa, aiheseminaarissa syntyi kuitenkin

keskustelua käyttöoikeuksista. Arveltiin, että ainoastaan

valokuvien ottajilla on oikeus niiden käyttämiseen, muokkaamiseen,

muuntelemiseen tai julkaisemiseen. Ongelmien välttämiseksi

päätin ottaa asiasta selvää ja tutustua valokuvien käyttöoikeusiin

liittyviin määräyksiin.

Jokainen valokuva - niin kansainvälistä tunnustusta saaneen

valokuvaajan kuin kertakäyttökameraansa ensimäistä kertaa

näppäilleenkin ottama valokuva nauttii suojaa.

Oikeus valokuvaan syntyy kun kuvaaja valmistaa valokuvan.

Tekijänoikeuden tavoin valokuvaajan oikeudet valokuvaansa ovat

toisaalta taloudellisia ja toisaalta moraalisia. (Haarmann 2005).

Kaavamaisesti ne voidaan kuvata näin:

A. Taloudelliset oikeudet

1. Kappaleiden valmistaminen

2. Yleisön saataviin saattaminen

Oikeus kappaleiden valmistamiseen käsittää yksinomaisen

oikeuden määrätä valokuvasta, muuttamattomana tai muutettuna.

Myös oikeus kappaleiden levittämiseen ja esittämiseen julkisesti

on tekijällä. Vuonna 1991 tehdyllä lainmuutoksella säädettiin

valokuvien suoja-aika 50-vuodeksi sen vuoden päättymisestä, jona

kuva valmistettiin. Aikaisemmin oikeus valokuvaan oli voimassa 25

vuoden ajan. (Haarmann 2005).

5.

15

B. Moraaliset oikeudet

1. Isyysoikeus

2. Respektioikeus

Isyysoikeus tarkoittaa sitä, että kun teoksesta valmistetaan

kappale tai teos ja se konaan tai osittain saatetaan yleisön

saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii.

Tekijä ilmoitetaan mainitsemalla hänen nimensä, salanimensä tai

nimimerkkinsä. Respektioikeudessa on kysymys siitä, ettei tekijän

kirjallista tai taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta saa loukata eikä

myöskään saattaa yleisön eteen tekijää loukkaavassa muodossa

tai yhteydessä. (Haarmann 2005).

Mistään ei löytynyt tietoa miten valokuvien käyttöön ja

muokkaamiseen on suhtauduttava silloin, kun ne on ostettu.

Todennäköistä on, että valokuvaaja tai Jukka ovat itse

luovuttaneet kuvat kirpputorille myytäviksi. Toisaalta kyseessä

voi olla myös kuolinpesä. Albumista ja valokuvaista käy ilmi, että

ne on otettu vuosien 1957 ja 1980 välillä. Se tarkoittaa sitä,

että oikeudet valokuviin olisi yllä mainittujen oikeuksin mukaan

edelleen valokuvaajalla, koska kuvaushetkestä ei vielä ole kulunut

viittäkymmentä vuotta. Olen kuitenkin maksanut niistä, eikä

omistaja niitä enää huoli. Oletan, että minulla on oikeus käyttää

niitä miten haluan. Respektioikeutta pyrin kuitenkin noudattamaan,

koska en halua käyttää valokuvia ketään loukkaavalla tavalla.

Jukka, heinäkuu -58

16

5.2 Yksityisestä yleiseksi

Harkitsin tarkkaan miten käyttää jonkun yksityisiä valokuvia omissa

luomuksissa taikka koruissa. Pitää myös olla valmis peruselemaan

miksi näin on tehnyt. Miten tehdä yksityisestä yleisen hyvällä

maulla, loukkaamatta ketään, on haasteellista.

Kun olin päättänyt käyttää kyseisiä valokuvia tässä projektissa, olin

innoissani siitä vapaudesta jonka tunsin omaavani kuvien suhteen.

Halusin käyttää valokuvia koruissa niin, että ne herättäisivät

niin paljon huomiota katsojassa kuin vaan mahdollista ja, että

muokkaisin niitä juuri niin kuin haluan.

Mielestäni valokuvaajaa pitää kunnioittaa ja se kuuluukin

valokuvaajan perusoikeuksiin. Ja vielä tärkeämpää on kunnioitta

henkilöitä jotka valokuvissa ilmenee.

Entäs jos joku tunnistaisi ihmiset valokuvista? Olihan ainakin osa

valokuvista kuvattu lähistössä, Lahdessa, Lahden Lyseon edessä.

On hyvinkin mahdollista että joku tunnistaisi tuttunsa vai vaikkapa

itsensä koruista. Olisi varmasti haasteellista selittää mistä on kyse

ja miksi juuri nämä valokuvat päätyivät koruihin.

Jo opinnäytetyötä tehdessä sain jonkun verran huomiota

työlläni. Kun kerroin mitä olin tekemässä, ihmiset useimmiten

ei ymmärtänyt ollenkaan mihin pyrin työlläni. Varsinkin keski-

ikää vanhempia henkilöitä oli vaikea saada ymmärtämään

opinnäytetyöni ydintä. He eivät suostuneet näkemään kuvissa

kauneutta. Heidän mielestä tein jotain väärää, ja että sekaannun

ihmisten yksityisiin asioihin.

17

Ideointia ja muodonhakua

Luonnostelua tietokoneella. Valokuvaa muokkaamalla tarkoituksenani oli tuoda esiin unenomainen tunnelma.

6.

18

6.1 Luonnostelua

Muotoiluprosessin luonnostelu pohjautui suurimmaksi osaksi

kokeiluihin ja materiaalitutkimukseen, harvemmin tein piirroksia

paperille. Yleensä luonnostelen piirtämällä ja maalaamalla, mutta

tässä työssä se ei tuntunut luontevalta. Luonnostelussa oli

lähinnä kyse materiaalikokeiluista, tunnelmien luomisesta sekä

niihin sopivista sommitelmista. Myös korun käyttövaihtoehtojen

kartoittaminen sujui parhaiten käytännön kokeilujen kautta. Tein

myös muutamia luonnoksia tietokoneella. Pyrkimyksenäni oli

näin muodostaa käsitys valokuvien sisällöstä ja tätä kautta luoda

haluamani tunnelma koruihin. Tämä menetelmä ei kuitenkaan

auttanut sopivan muodon löytämistä. Muoto löytyi pikku hiljaa työn

edetessä onnistumisien ja erehdysten kautta.

Valokuvien tutkiminen oli prosessin aikaa vievin vaihe. Oli todella

vaikea päättää, mikä olisi se sanoma tai se tunnelma, jonka

halusin korun välittävän katsojalle. Tämä oli ehkä vaikein tehtävä

tässä projektissa. Mitä enemmän kuvia käsitteli ja niiden parissa

työskenteli, sitä enemmän niistä löysi mitä erilaisinta sanomaa ja

sisältöä.. Olisiko parempi käyttää kuvia selkeällä tavalla vai olisiko

parempi antaa katsojalle tilaa mielikuvitukselle?

19

Luonnos prosessin alkuvaiheesta

Tunnelman etsintää.

Ensimmäiset luonnosmaiset kappaleet ovat tehty kankaasta, pitsistä ja siirtokuvapaperista. Näiden kappa-

leiden avulla tavoitteena oli päästä sisään valokuvien tunnelmaan. Lopputuloksena syntyi pehmeitä tyynyjä

jotka huokuvat lämpöä ja iloa. Valokuvat on monistettu suoraan kankaalle muokkaamatta niitä tietokoneella.

Tämä luo kappaleisiin jonkinlaista rehellisyyttä ja autenttisuutta.

20

6.2 Valokuvia nahalle

Opinnäytetyöprosessin alussa päätin käyttää nahkaa yhtenä

elementtinä koruissani. Nahka on lämmin, joustava, mukautuva ja

kestävä materiaali ja se tuntuu hyvältä ihoa vasten. Yhdistin heti

nahan osaksi projektia ja se oli luonteva ratkaisu.

Eniten siirsin valokuvia nahalle silitettävän siirtokuvapaperin avulla.

Aluksi se ei tyydyttänyt minua, koska lopputulos ei ollut hyvä.

Nahalle siirretty kuva oli epätasainen ja heikosti kulutusta kestävä

ja tämän lisäksi kuvan pintaan jäi helposti muovinen kalvo. Kun

olin tehnyt lukuisia kokeiluja, oivalsin kuitenkin pari seikkaa, jotka

saivat tekniikan toimimaan paremmin. Silitysraudan lämpötilan oli

oltava juuri oikea, rauta sai olla melkein täydellä teholla.

Kiiltävän muovikalvon sai pois nahan pinnasta silittämällä kuvaa

puuvillakankaan läpi, jolloin ylimääräinen kalvomainen muovi

imeytyi siihen ja teki kuvan pinnasta matan ja kestävämmän.

Yllä mainittu menetelmä siirtää valokuvia nahalle osoittautui

toimivaksi ja kestäväksi tavaksi siirtää valokuvia nahalle koruja

valmistettaessa.

Kokeilin myös Art Medium- nimistä kuvansiirtoliimaa. Se sotki

mielestäni liikaa, joten lopputulos ei ollut siisti eikä myöskään

tarpeeksi kestävä. Kuvansiirtoliima toimii mielestäni parhaiten, kun

kuva siirretään sileälle puuvilla kankaalle.

21

6.3 Valokuvia metallille

Fotoetsaus oli jo aikaisemmin tullut minulle tutuksi eri kursseilla.

Se on mielestäni oivallinen tapa toistaa esimerkiksi valokuva

tai piirros metallin pinnalle. Fotoetsauksessa metallin pinnalle

syövytetään kuva tai kuvio typpihapon avulla. Ensin metallin

pinnalle suihkutetaan esimerkiksi Positiv 20 Plus- valokopiolakkaa.

Kuivumisen jälkeen pinta valotetaan kalvon läpi mihin on printattu

etsattava kuvio. Sen jälkeen metallilevy syövytetään 30%: ssa

typpihappoliuoksessa.

Fotoetsaus itsessään ei tuonut mukanaan yllätyksiä. Kuvien

käsittely oli kuitenkin etsauksen onnistumisen avain. Toiset

kuvat toimivat etsattuna ja toiset taas eivät. Selkeäpiirteisestä

kuvasta saa mielestäni parhaimman lopputuloksen. Etsaus saattaa

epäonnistua, jos valokuva sisältää paljon pieniä yksityiskohtia.

Toisaalta myös sekavalla kuvalla voi saada kiinnostavan kappaleen

aikaiseksi. Kuva tuleekin valita sen pohjalta mikä on tavoite,

mihin tunnelmaan ja struktuuriin on kulloinkin pyrkimässä. Käytin

molempia yllämainittuja ääripäitä hyväkseni kokeiluissa ja lopuksi

myös opinnäytetyöni koruissa.

Käytin opinnäytetyössäni myös silityskuvapaperia metallille. Se

tuotti paljon vaikeuksia alkuvaiheessa. Silitysraudan lämpötilaa

ja silitysaikaa piti vaihdella hopealevyn koosta riippuen. Hyvän

lopputuloksen saavuttamiseksi sai olla erittäin huolellinen.

Onnistuneet kuvat ovat kestäviä ja ne soveltuvat hyvin

käytettäviksi koruissa. Siirtokuvat hopealevyllä kestävät myös

jonkun verran työstämistä, kuten koruissani, joissa olen muotoillut

niitä heittoprässillä ovaaleiksi ja kuperiksi. Siirtokuvilla saa

hopeakoruun myös väriä.

Tässä kappaleessa on käytetty sekä

fotoetsausta, että siirtokuvaa.

22

Ensimmäisessä kappaleessa

hopean pinnalle fotoetsattu

kuva ja toisessa siirtokuva.

Tiesin jo opinnäytetyötä aloittaessani mikä työni aihe tulisi

olemaan. Olin päättänyt, että rajaisin työn käsittelemään

ainoastaan rintakoruja. Rintaneulat ovat tällä hetkellä ajankohtaisia

ja erittäin suosittuja. Tämän voi todeta mm. seuraamalla yleistä

katukuvaa. Ihmisten yllä näkee paljon itse tehtyjä rintakoruja,

joissa yleensä ei ole käytetty ollenkaan metallia, vaan korut

on valmistettu kokonaan muista kierrätysmateriaaleista. Usein

näkee myös kierrätysmateriaalista valmistettuja suurikokoisia ja

värikkäitä design-rintakoruja. Tästä voi päätellä, että rintakorut ja

-neulat saavat nykyään olla näyttäviä, erikoisia ja jopa huomiota

herättäviä.

Tein useita luonnoksia ja kokeiluja perinteisellä neulamekanismilla

kiinnitettävistä rintakoruista. Niistä tuli usein samanhenkisiä ja -

kaltaisia siksi, että niiden kiinnittäminen vaatteisiin rajoitti korujen

kokoa ja painoa. Isokokoiset rintaneulat vaativat paksumman

kankaan pysyäkseen halutussa asennossa. Tavoitteena oli

suunnitella erikokoisia, erinäköisiä ja hengeltään toisistaan

poikkeavia koruja, jotka sopisivat erilaisten asusteiden kanssa

riippumatta kankaan laadusta tai paksuudesta. Päätin olla

käyttämättä neulamekanismikiinnitystä ja keskittyä muiden

rintaneulan kiinnittämisratkaisujen tutkimiseen.

7. Rintakoru saa uuden muodon

Kuva 8. Christian Hoedl “Oona” kaulakoru, Korussa punainen osa menee kainalon alta.

Olen aikaisemmin tehnyt rintakoruja, joiden kiinnitysmekanismina

on ollut magneetti. Usean kuukauden käytön jälkeen olen

todennut, että magneettimekanismi on hyvä ja toimiva. Monella

on kuitenkin se käsitys, että magneetit saattavat ärsyttää

hermostoa. Magneettiin kohdistuvien ennakkoluulojen takia

en käytä magneettia opinnäytetyöni rintakoruissa. Muita

kiinnitysvaihtoehtoja, neula- ja magneettikiinnityksen lisäksi, olivat

ommeltava nappi, tarra tai jokin aivan muu.

23

Kuva 9. ja Kuva 10. Christian Hoedl. Rintanauha/ kaulakoru. Korut ovat samalla tavalla puettavia kuin projek-tini korut. Tämän tyyppisistä koruista löytyi yllättävän vähän kuvamateriaalia.

24

Työn aikana olen kiinnittänyt huomiota siihen, että uusimmassa

vaatemuodissa on samankaltaisia piirteitä. Nahka- ja kangasvöitä

on sidottu tai kiinnitetty ylävartalolle samalla tavalla kuin

rintakoruihinikin.

Nahkavyön kiinnittäminen vartalon ympärille sopii myös hyvin

koruteemaan, jonka lähtökohtana ovat unohdetut valokuvat. Vyön

kiristävä ja kahlitseva ote muistuttaa hylätyistä kuvista ja niissä

esiintyvistä henkilöstä. Tämä ajatus siivitti paikallaan polkenutta

luomisprosessia ja työ sai uuden käänteen. Tästä oli hyvä lähteä

kehittämään ajatusta eteenpäin.

Tavoitteenani oli suunnitella ja valmistaa koru, joka

olisi riippumaton kangaslaadusta, sen paksuudesta tai

asusteen mallista ja sen tulisi toimia jopa ilman vaatteita.

Kiinnitysvaihtoehtoja punnittuani päätin kokeilla rintanauhan

tai -vyön käyttömahdollisuutta. Mitenköhän nämä toimisivat?

Tein useita kokeiluja omalla kehollani. Ripustin vöitä ja nauhoja

ylävartalolleni eri tavoin ja pohdiskelin miltä eri vaihtoehdot

näyttivät ylläni. Käytännön kokeilujen kautta oivalsin useita

käyttökelpoisia tapoja kiinnittää tai sitoa nauhoja tai vöitä

ylävartalolle. Rintakorun kiinnityskohta keholla pysyi kuitenkin

lähes samana kuin perinteistä rintaneulaa käytettäessä. Tällä

tavalla kiinnitetty koru tukee asustekokonaisuutta tai toimii

katseenvangitsijana riippuen siitä, mitä kulloinkin tavoitellaan.

Kokeilujen kautta löysin monta minulle aikaisemmin tuntematonta

tapaa kantaa, käyttää ja kiinnittää koruja.

Ensimmäisiä luonnoksia rintanauhan eri

käyttömahdollisuuksista

25

Haasteellista tässä työssä on ollut mm. valokuvien tuttujen

tapahtumien vieminen koruesineisiin siten, että korun ne kertoisivat

jotain käyttäjälleen että katselijoilleen. Käyttämäni kuvat ovat

tavanomaisia ja aiheet monelle tuttuja, joten niihin on helppo

samaistua. Tavoitteena oli kuitenkin luoda koru, joka olisi ennen

kaikkea puhutteleva katseenvangitsija.

Käytin paljon aikaa valokuviin tutustumiseen ja aluksi ideoin

käyttäväni kuvia koruissani hauskalla tavalla. Tämä ajatus muuttui

kuitenkin pian, koska en halunnut enkä uskaltanut loukata ketään.

Hulluttelulle olisi aikaa tulevaisuudessa ja silloin lähtökohtana

ei minun kohdallani tulisi olemaan vieraista ihmisistä otetut,

kirpputorilta ostetut valokuvat.

Prosessin alussa en ajatellut ollenkaan korun muotoa tai

käyttötapaa vaikka olinkin jo aikaisemmin päättänyt tehdä

rintakoruja. Tietynlainen herkkyys ja ilo olivat kokeiluissani alusta

alkaen läsnä. Ehkä valitsin kokeiluihini nahan yhdeksi materiaaliksi

mm. siksi, että nahka on materiaalina lämmin ja pehmeä. Tein

paljon nahkakokeiluja jo alkuvaiheessa.. Löysin kirpputorilta

pinoittain kauniin värisiä nahkapaloja, joten materiaalista ei

todellakaan ollut pulaa.

Kokeilin niihin silitettävää siirtokuvaa nahan pinnalle. Prosessin

kannalta oli tärkeä nähdä miten valokuvat muuttuivat eri

materiaalien pinnalla. Käsittelin myös kuvia digitaalisesti

muuttaakseni niiden tunnelmaa. Tämä kokeiluvaihe auttoi minua

eteenpäin prosessissa ja antoi paljon uusia ajatuksia ja näkymiä

työn etenemiselle.

Nahkakokeilujen jälkeen ryhdyin hakemaan korulle muotoa. Tein

joitakin luonnoksia ja siinä ohessa jatkoin edelleen kokeiluja nahan

parissa. Tässä vaiheessa en vielä ollut koskenut metalliin. Ideoiden

paljous sai minut hämmentyneeksi ja minun oli karsittava ideoita,

jotta pääsisin jatkamaan muodon hakemista. Seuraavaksi ryhdyin

siirtämään valokuvia metallille, ensin fotoetsaamalla ja hieman

myöhemmin siirsin kuvia kuvansiirtopaperilla hopean pinnalle.

Ideana oli alusta asti ollut tuoda kuvat esille korussa niin, että

niissä ei enää olisi yksityisyyden tunnetta eikä kukaan voisi

tunnistaa itseään niistä. Käyttämäni valokuvat ovat tavallisia kuvia

elämästä, perhesiteistä, kasvusta, aikuistumisesta jne. Varmaankin

kaikilla perheillä on vastaavanlaisia kotonaan. Hallussani olevat

valokuvat poikkesivat kuitenkin niistä siten, että ne olivat hylättyjä

ja luultavasti myös unohdettuja.

8. Koru saa muotonsa -prosessin kuvaus

26

27

Sommittelua ja kokeiluja hopeakappaleilla ja silkkinauhalla

Nimenomaan tämä seikka puhutteli minua ja se antoi

korumuotoilijana mahdollisuuden ja vapauden käyttää niitä

koruissani.

Rintakorun käyttövaihtoehtojen kartoittaminen toi mukanaan uusia

tuulia prosessiin. Päätin keskittyä sidottavaan koruun. Ajattelin

että se muistuttaisi korun käyttäjää hylätyistä kuvista kiristävällä

otteellaan. Kokeiltua itseni päällä huomasin että tämän tyyppinen

koru ei tunnu kiristävältä käytössä, se vaan näyttää siltä.

Lopullisten korujen muoto löytyi yllättävän helposti. Halusin

muodon olevan mahdollisimman kuvaava ja luonteva tähän

työhön. Valitsin ovaalin muodon koruihin nimenomaan siksi, että

halusin muodon toimivan myös monistettuna ryhmässä. Piirsin

ensin käsin erikokoisia ovaaleja muotoja ja huomasin niiden

toimivan myös yhdessä, ryhmänä. Muoto muistuttaa vanhoista

valokuvakehyksistä, mikä sopii hyvin teemaan.

Piirrosten pohjalta tein kaksi erikokoista muottia heittoprässiin.

Siinä saivat sekä kuperat että koverat ovaalinmuotoiset

hopeapalat muotonsa. Yllätyksekseni huomasin kokeiluja

tehdessäni, että hopealevylle silitetyt siirtokuvat kestivät hyvin

muokkaamista prässissä. Tämän jälkeen tein lisää ovaaleja paloja.

Osaan paloista fotoetsasin ja osaan silitin siirtokuvia. Kokeilujen

kautta löysin siis mieluisan muodon ja kestävän ratkaisun

hopeapaloille. Yhtä aikaa sommitellen ja tehden lisää osia koruihin

etenin varmasti ja määrätietoisesti prosessissa.

Kun olin löytänyt mieluisan sommitelman koruihin ja olin

tyytyväinen niissä olevaan sanomaan, ryhdyin kokoamaan osia

yhteen niittaamalla.

Samalla karsin materiaaleja työstä, joita olin prosessin

alkuvaiheessa mahdollisesti ajatellut käyttää. Näitä olivat esim.

eriväriset ja -paksuiset silkkinauhat sekä hopeaketjut. Kuvat

hopeapaloissa olivat itsessään niin näyttäviä ja kiinnostavia, ettei

niiden rinnalle enää tarvitsisi muita materiaaleja ja värejä. Kiinnitin

valmiit korunpalaset remmeihin niittaamalla.

Työtä tuki prosessin aikana pitämäni päiväkirja. Olin koonnut siihen

ajatuksia, joihin oli hyvä palata työn edetessä. Päiväkirjasta oli

myös apua prosessikuvauksen kirjoittamiseen.

28

Luonnos fotoetsaukseen

Jokaisessa valmiissa korussa on oma sanomansa ja tarinansa.

Koruihin valitsin minulle tärkeitä aiheita ja niin niistä tuli

henkilökohtaisia. Korujen aiheet ovat kuitenkin jokaiselle tuttuja ja

tunnistettavia ja siitä johtuen myös helposti lähestyttäviä.

Tulosten 9. esittely

29

Korussa on Jukan rippikuvia ja kuva hänestä yksin. Siitä voi nähdä Jukan osana yhteisöä

sekä itsenäisenä yksilönä. Sosiaalinen verkostoituminen alkaa jo syntymähetkellä ja

jatkuu elämän loppuun asti. Se on tärkeä osa elämää ja hyvinvointia.

“Kopla”

30

“Muodostus”Tämä koru käsittelee aikuistumista. Jukan

epävarmat kasvot katsovat tulevaan. Koru

kertoo aikuistumiseen liittyvistä vaikeuksista

ja epävarmuudesta. Samalla kuva viestii

saavuttamisen iloa.

31

Lahden Lyseo 1978 Lahden Lyseo 2008

Pastellin värinen koru on korusarjasta

lapsenmielisin. Siinä voi nähdä lapsuuden

viattomuutta, sisarusten välistä rakkautta ja

iloisia kasvoja. Korusta tulee hyvälle mielelle

ja rupeaa helposti muistelemaan lapsuuden

parhaita hetkiä.

“M

ukula

”

32

Kun katson taaksepäin opinnäytetyöni kulkua ja eri vaiheita, ei

todellakaan voi sanoa, että työprosessi olisi ollut ennalta arvattava

tai tylsä. Alussa kuvittelin tietäväni mihin prosessi vie, mutta

olin väärässä, se olikin täynnä yllätyksiä. Yli kuusi kuukautta

kestäneen prosessin aikana ehtii muuttaa mieltään monta kertaa

ja keksiä aina vaan uusia asioita, tekniikoita ja muotoja. Sitä myös

helposti kyllästyy siihen mitä on saanut aikaiseksi ja ajattelee,

että ehkä asian voisi tehdä paremmin tai toisin. Toisaalta tuntui,

että aikaa oli jopa liikaa. Se sai minut välillä epävarmaksi koska

ajankäyttö ja sen suunnitteleminen oli vaativaa. Olen jo muiden

kurssien myötä oppinut, että yllä mainitut tunteet ja ajatukset

kuuluvat luomisprosessiin. Ne vievät työtä eteenpäin ja rohkaisevat

jatkamaan.

Korun sitominen ylävartalolle on minulle uusi tapa kantaa

rintakorua. Idean kehittäminen on ollut innostavaa ja tulen mitä

luultavimmin jatkamaan rintanauhan kehittämistä edelleen. Tulen

myös jatkamaan valokuvien käyttöä tulevaisuudessa. Olen saanut

myönteistä palautetta ja muutaman tilauksenkin prosessin aikana,

mikä kannustaa minua jatkamaan idean kehittämistä edelleen.

Lopputyön tekeminen on vahvistanut itsekuria ja osoittanut

aikataulun laadinnan tärkeyden. On ollut todella hedelmällistä

työskennellä itsenäisesti ja uskonkin, että olen oppinut tämän

työn kautta asioita, jotka tulevat olemaan tärkeitä minulle työssäni

muotoilijana.

Työ kertoo jotain myös minusta. Olen halunnut tuoda esille

minulle tärkeitä asioita elämässä kuvien kautta, kuten perheen

roolin lapsen elämässä, ryhmään kuulumisen tärkeyden ja

yhteisöllisyyden merkityksen. Valitsemissani kuvissa on

voimakkaasti esillä myös aikuistumiseen liittyviä asioita.

Tunnen onnistuneeni tehtävässä, jonka itse olin valinnut ja

määritellyt. Saavutin useimmat asettamani tavoitteet. Halusin

suunnitella ja valmistaa rintakorun, joka saisi huomiota osakseen ja

joka kuvien kautta tekisi yksityisestä yleisen loukkaamatta ketään.

Toisaalta juuri elämäntarinat ja niistä välittyvät tunnelmat kiehtovat

katsojaa. Ehkä perinteisesti yksityisluontoisen asioiden esiin

nostaminen julkisuudessa on tämän ajan henki, joten tältä kannalta

aihe on tähän päivään sopiva.

10. Lopuksi -katse menneeseen ja tulevaan

33

Lähteet

Hietala, Veijo. 1993. Kuvien todelllisuus, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä

Haarmann, Pirkko- Liisa. 2005. Tekijänoikeus ja lähioikeudet, Talentum Helsiki

Kirjallisuutta

Ehrensvärd, Carl August. 2006. Vapaiden taiteien filosofia,Jyväskylä

Monta kirjoittajaa.1995. Kuva, teksti ja kulttuurinen näkeminen, Gummerus kirjapaino Oy Jyväskylä, Suomalaisen Kirjallisuuden seura- Helsinki

Vaissi, Pekka & Huovinen, Hannu. 2005. Kultasepän aineoppi ja ammattikemia, Tekijät ja Opetushallitus, Kirjapaino: Dark Oy. Vantaa

Ikonen, Petteri. 2oo4, Arjen trilogia, Kymenlaakson ammat-tikorkeakoulun julkaisuja. Sarja d. Nro 2

Kuvat

Kuva 1. www.okra.fi/tuomisto/ 27.3.2008

Kuva 2. www.okra.fi/tuomisto/ 27.3.2008

Kuva 3. Epstein,Diana & Safro, Millicent ,1991. Buttons, ABRAMS

Kuva 4. www.korutaideyhdistys.fi/nuutinen/index htm 2.4.2008

Kuva 5. www.korutaideyhdistys.fi/tanner/index htm 2.4.2008

Kuva 6. Bonde Jensen, Kaarin & Mäkelä, Eija, 2003. Suomalainen Koru. Art Print Oy, Helsinki.

Kuva 7. Schmücken Hochschule für Gestaltung. Arnoldsche 1995

Kuva 8. www.Oona-galerie.de/katalog/ 27.3.2008

Kuva 9. www.Oona-galerie.de/katalog/ 27.3.2008

Kuva 10. www.flachware.de/christian hoedl/ 20.3.2008

34

Jukan Hetket