VALITTU KANSA VAILLA VALTAA JUUTALAISET KESKIAJAN ESPANJASSA

MARKO KIVIKOSKI UNIVERSITY OF HELSINKI

2

Sisällysluettelo Juutalaiset keskiajan Espanjassa ..............................................................................3

Johdanto ...............................................................................................................3 Katsaus historiaan ....................................................................................................3

Juutalaiset visigoottien Espanjassa ......................................................................3 Siirto muslimivallan alaisuuteen ..........................................................................5 Kristillisen Espanjan paluu ..................................................................................8

Hyvästi, Espanja.................................................................................................10 Juutalaisnaisten asema keskiajan Espanjassa .........................................................12 Yhteenveto .............................................................................................................13 Lähde- ja kirjallisuusluettelo ..................................................................................15

Kirjallisuus .........................................................................................................15

3

Juutalaiset keskiajan Espanjassa

Johdanto

Esseessäni tarkastelen keskiajalla Espanjassa asuneiden juutalaisten historiaa ja

elämää, suhdetta muiden uskontokuntien edustajiin sekä hiukan myös juutalaisten

naisten asemaa keskiajan Espanjassa. Valitsin keskiaikaisen Espanjan aiheekseni,

sillä mielestäni siihen perehtyminen tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden

tutustua niin juutalaisuuden, kristinuskon kuin islaminkin historiaan ja siihen,

kuinka näiden uskontokuntien edustajat ovat toisiaan ajan saatossa kohdelleet.

Keskiajalla tässä esseessä tarkoitan vuosia 507–1492. Valitsin vuoden 507

esseeni aloitusajankohdaksi visigoottien frankeille kärsimän sotatappion vuoksi,

sillä tuo tappio oli merkittävä osasyy siihen, miksi visigootit päättivät ottaa entistä

voimakkaamman otteen juuri Espanjasta; visigoottien valta vaikutti suuresti

juutalaisten asemaan Espanjassa. Vuosi 1492 puolestaan valikoitui

päätösajankohdaksi sen vuoksi, että kyseisenä vuonna juutalaiset häädettiin pois

Espanjasta.

Vaikka keskiaikaista Espanjaa käsitelläänkin usein tutkimuskirjallisuudessa

tiiviisti yhdessä muiden Iberian niemimaan valtioiden kanssa, pyrin rajaamaan

esseeni kuitenkin mahdollisuuksien mukaan käsittelemään vain Espanjan

nykyisten rajojen sisäpuolella tapahtuneita asioita.

Katsaus historiaan

Juutalaiset visigoottien Espanjassa

Visigootit, germaanisukuiset kristityt aristokraatit, olivat saapuneet Iberian

niemimaalle 400-luvun alussa ja saaneet hallintaansa suuria osia niemimaasta.1

Frankeille vuonna 507 kärsityn sotatappion jälkeen visigootit päättivät keskittyä

entistä suuremmalla intensiteetillä Ranskan sijasta Espanjan hallintaan. He

siirsivät ajan myötä pääkaupungin Toulousesta Toledoon ja ryhtyivät

hallinnoimaan valtakuntaansa sieltä käsin.2 Visigoottien valtakaudella Espanjassa

asuneiden juutalaisten lukumäärää on lähestulkoon mahdotonta arvioida niiden

vähäisten tietojen perusteella, joita meidän aikaamme asti on säilynyt, mutta

merkittävimmät juutalaisten asuttamat alueet tuon ajan Espanjassa sijaitsivat joka

tapauksessa todennäköisesti Menorcassa, Méridassa, Sevillassa, Tarragonassa,

1 Kennedy 1996, 1. 2 Wood 2012, 39–40.

4

Toledossa ja Zaragozassa.3 Esimerkiksi Méridan tiedetään olleen suhteellisen

varakas kaupunki vielä 600-luvulla: kaupungissa oli teattereita, temppeleitä,

kirkkoja ynnä muuta sellaista, ja ainakin eräät tuon ajan piispat olivat niin

rikkaita, että he pystyivät muun muassa rakennuttamaan sairaaloita kaupunkeihin

ja jakamaan viiniä sekä hunajaa kaikille halukkaille.4 Sosiaalista liikkuvuutta

tuona aikana ei tiedetä olleen käytännössä lainkaan ja eri yhteiskuntaluokkien

väliset erot olivat selkeitä.5

Visigootit kohtelivat juutalaisia perin surkeasti; muun muassa lainsäädännön

osalta huonommin, kuin minään muuna aikana keskiajan Euroopassa, sanoo

Norman Roth. Esimerkiksi ympärileikkaus, juutalaisille tyypilliset

ruokasäädökset, kristittyä vastaan oikeudessa todistaminen ja orjan omistaminen

oli juutalaisilta kiellettyä.6 Kaltoin kohteluun on Rothin mukaan vaikuttanut ennen

kaikkea visigoottien kulttuurissa voimakkaana elänyt bysanttilainen perinne, joka

oli huomattavan juutalaisvastainen.7

Visigoottien valtakauden juutalaisvastaisuus johti lopulta siihen, että

kuningas Sisebut määräsi vuonna 613 kuningaskunnan juutalaiset

käännytettäviksi. Isidorus Sevillalainen, juutalaisvastainen arkkipiispa, mainitsee

kirjoituksissaan käännytysten tapahtuneen voimalla. Isidorus ja Sisebut olivat

tekemisissä toistensa kanssa, ja Isidorus oli muun muassa omistanut kirjojaan

kuningas Sisebutille. Nykyään pidetäänkin melko todennäköisenä, että Isidorus oli

osaltaan vaikuttamassa Sisebutin määräyksenantoon. Muslimihistorioitsija al-

Razin mukaan kaikki juutalaiset joko kääntyivät kristityiksi tai poistuivat

Espanjasta tuolloin, mutta hänen näkemyksensä asiasta on kyseenalaistettu

joidenkin tutkijoiden toimesta.8

Vuonna 633 järjestetyssä Toledon neljännessä konsiilissa päätettiin, 20

vuotta Sisebutin määräyksen jälkeen, että juutalaisia ei tule käännyttää pakolla.

Itse asiassa Gregorius I oli kieltänyt juutalaisten pakkokäännyttämisen jo ennen

Sisebutin määräystä, mutta visigootit eivät syystä tai toisesta olleet totelleet

paavin määräystä.9 Konsiilissa päätettiin kuitenkin, että juutalaisten lapset tuli

valtion toimesta kasvattaa kristityiksi, erossa vanhemmistaan. Nykypäivän

3 Roth 1994, 11. 4 Collins 1995, 88–96. 5 Collins 1995, 103. 6 Roth 1994, 27–28, 37. 7 Roth 1994, 7. 8 Roth 1994, 13–14. 9 Roth 1994, 21.

5

tutkijoille on jäänyt epäselväksi, keitä kaikkia konsiilin päätös oikeastaan koski;

oliko kyse vain uskostaan julkisesti luopuneiden, eli siis kristittyjen painostuksen

myötä kasteen ottaneiden, juutalaisten lapsista vai koskiko määräys todella

kaikkien juutalaisten lapsia? Maya Shatzmiller on sitä mieltä, että päätös koski

vain niitä juutalaisia, jotka olivat virallisesti luopuneet juutalaisesta uskostaan.

Rachel L. Stocking on kuitenkin eri mieltä: hänen mielestään päätös koski kaikkia

juutalaisia ja tällä tavoin kristityt yrittivät säilyttää kristillisen yhtenäisyyden ja

kasvattaa kristillistä laumaansa.10 Mielestäni Stockingin tulkinnan ongelmaksi

muodostuu se, että juutalaisia oli Espanjassa vielä muslimien saapuessa 700-luvun

alussa. Jos kaikkien juutalaisten lapset olisi todella kasvatettu kristityiksi, Espanja

olisi todennäköisesti kristillistynyt lähestulkoon täysin vuosien 633 ja 711 välillä.

Roth huomauttaa, että visigoottien Espanja oli kaiken kaikkiaan kaukana

demokraattisesta yhteiskunnasta. Päätöksiä ei ohjannut kansan halu, vaan valtion

johdon ja kirkon valtaapitävien tavoitteet pitää kansa ruodussa. Valtio ja kirkko

olivat tiiviimmin yhdessä, kuin esimerkiksi 1400-luvun katolisessa Espanjassa.

Piispat, yhdessä aatelisten kanssa, valitsivat muun muassa kulloisenkin

kuninkaan. Visigoottien Espanjassa päätöksiä tehnyt eliitti pelkäsi juutalaisten

hajottavan kristityn kansan yhtenäisyyttä ja päätyi siksi alistamaan juutalaisia.11

Vaikka juutalaisvastaisuutta esiintyikin ainakin yhteiskunnan ylemmillä

tasoilla, juutalaisten tiedetään muun muassa menneen naimisiin ja käyneen

kauppaa kristittyjen kanssa, joten juutalaiset eivät olleet täysin erillään kristityistä.

Ei ole itse asiassa olemassa mitään todisteita siitä, että juutalaisvastaisuus olisi

ollut niin sanotun tavallisen kansan parissa suosittua visigoottien valtakaudella.

Tietoa on kuitenkin tuolta ajalta muutenkin niin vähän, että laajempaakin syrjintää

on pidettävä vähintään mahdollisena. Juutalaiset olivat joka tapauksessa osa

yhteiskuntaa ja elättivät itsensä Espanjassa todennäköisesti ensisijaisesti

maataloudella aina siihen asti, kunnes siitä tehtiin yhteiskunnan taholta

mahdotonta kieltämällä juutalaisilta mahdollisuus orjien omistukseen.12

Siirto muslimivallan alaisuuteen

Muslimit olivat aloittaneet Pohjois-Afrikan valtaamisen vuonna 642 ja seuraavan

vuosisadan alussa he ryhtyivät etenemään kohti Espanjaa. Muslimit valtasivat

10 Zorgati 2012, 61–62. 11 Roth 1994, 35–36; Kennedy 1996, 1. 12 Roth 1994, 35.

6

Espanjan lopulta vuonna 711.13 He hallitsivat Iberian niemimaata suvereenisti

700-luvulta aina 1000-luvulle asti. Muslimien alaisuudessa juutalainen kulttuuri

kasvoi niin merkittäväksi, että sen kukoistus jatkui myös muslimien jälkeisessä

kristityssä Espanjassa.14 Muslimien alueilla Espanjassa juutalaiset pääsivät

yhteiskunnassa korkea-arvoisiin virkoihin, toisin kuin kristityt. Juutalaiset koettiin

neutraaleiksi; muslimit tai kristityt eivät pitäneet heitä vihamiehinään, ja

juutalaiset pyrkivätkin hyödyntämään tilannetta olemalla molemmille osapuolille

hyödyksi. Esimerkiksi Hasdai ibn Shaprut, juutalainen lainoppinut ja Abd al-

Rahman III:n neuvonantaja, nousi lainoppineena merkittävään poliittiseen

asemaan yhteiskunnassa työnkuvalla, joka nyky-yhteiskunnassa olisi epäilemättä

rinnastettavissa ulkoministerin virkaan.15

Muslimien alaisuudessa ollut Espanja veti puoleensa suuria määriä sekä

juutalaisia että islaminuskoisia maahanmuuttajia. Maahanmuutto Lähi-idästä

edesauttoi prosessia, jossa muslimi-Espanjan kulttuuri arabisoitui. Juutalaislapset

saivat koulutuksensa muslimiopettajilta. He oppivat näin arabian kieltä ja myös

Koraanin sekä arabialaisen runouden tuntemusta, mutta saivat opetusta myös

heprean kielellä Talmudista ja Heprealaisesta raamatusta. Muslimien elintavat

vaikuttivat voimakkaasti myös juutalaisten jokapäiväiseen elämään koulutuksen

ulkopuolella: juutalaisten tiedetään muun muassa pukeutuneen samanlaisiin

vaatteisiin muslimien kanssa ja omaksuneen monia tyypillisiä yläluokkaisen

muslimin elintapoja.16

Elämä muslimien hallitsemassa Espanjassa oli huomattavasti urbaanimpaa,

kuin muualla Euroopassa keskimäärin. 1000-luvulla Córdoban, Malagan, Sevillan

ja Valencian kaltaiset suuret kaupungit olivat nimenomaan muslimikaupunkeja.

Vaikka juutalaiset mielellään asuivat lähellä muita juutalaisia, ennen kaikkea

lähellä synagogaa, ei muslimien aikanakaan voida ainakaan tunnetun

todistusaineiston pohjalta puhua erillisistä alueista, joilla olisi asunut vain

juutalaisia. Monet arabiankieliset lähteet mainitsevat kuitenkin jopa ”juutalaisia

kaupunkeja”; muun muassa Granada mainitaan useissa lähteissä sellaiseksi.17

Juutalaiset tekivät Espanjassa monenlaista työtä ja oppivat muslimeilta

paljon esimerkiksi maataloudesta, jonka muslimit saivat Espanjassa kukoistamaan

ennennäkemättömällä laajuudella. Juutalaiset työskentelivät tyypillisesti

13 Kennedy 1996, 4, 10–11. 14 Ray 2012, x. 15 Roth 1994, 79–82; Collins 2012, 176–178; Ray 2012, xiv. 16 Roth 1994, 135, 163–166. 17 Roth 1994, 137–144.

7

kauppiaina ja maatalousalalla, etenkin viinin ja oliivien parissa. Juutalaiset

kokivat lisäksi kansainvälisen kaupan erittäin tärkeäksi ja myivät muun muassa

kalaa Espanjasta muihin maihin.18

Muslimihallitsijat arvostivat oppineisuutta. Monet korkea-arvoiset muslimit,

kuten esimerkiksi kalifi al-Hakam II, olivat erittäin sivistyneitä ja omistivat

laajoja kirjastoja.19 Juutalaisille sivistynyt ilmapiiri sopi hyvin: he osallistuivat

tieteiden kehittämiseen suurella innostuksella ja potentiaalilla. Muun muassa

astronomian, fysiikan, matematiikan ja lääketieteen saralla juutalaiset oppivat

paljon muslimiopettajiltaan ja myöhemmin kehittelivät heidän oppejaan vielä

pidemmälle.20 Juutalaiset yhdistelivät keskiajalla usein Raamattua ja tiedettä;

Raamatusta löytyvillä tekstikohdilla tuettiin tieteellisiä ideoita ja tieteellä

puolestaan perusteltiin Raamatusta löytyviä tekstikohtia. Tiedettä käytettiin

hyväksi esimerkiksi juutalaisen kalenterin ja juutalaisten juhlapäivien

määrittelyssä. Lisäksi juutalaiset ymmärsivät, että sosiaalisen statuksen

nostamiseen tiede oli oiva keino, sillä keskiajalla Iberian niemimaalla tiede oli

myös vallankäytön väline valtioille.21

Kun almohadit nousivat muslimi-Espanjassa valtaan vuonna 1145,

juutalaisten asema huonontui huomattavasti entisestä. Juutalaisten alistaminen oli

käynnissä jo vuoteen 1160 mennessä, selviää historiakirjoituksista. Juutalaiset

pyrittiin jälleen kerran valtion toimesta pakkokäännyttämään, tällä kertaa islamiin.

Juutalaiset joutuivat lisäksi pukeutumaan eri tavalla, kuin muut; vaikka he olisivat

kääntyneet muslimeiksi.22 Osa juutalaisista pakeni alistamista Espanjan

kristittyihin osiin tai kokonaan toisiin maihin, osa kääntyi muslimeiksi.23

Roger Collins sanoo kirjassaan Early Medieval Spain: Unity in Diversity,

400–1000, että tasa-arvoisuus oli aina ollut osa arabiyhteisöjä, johtuen niiden

paimentolaistaustoista ja, että islam entisestään vahvisti tuota tasa-arvoisuuden

perinnettä muslimiyhteiskunnissa. Hän toteaa lisäksi toimien, jotka koettiin

Koraanin vastaisiksi, aiheuttaneen nopeasti kapinoita, joten tasa-arvoa pyrittiin

hänen mukaansa hallitsijoiden toimestakin ylläpitämään.24 Collinsin väite on

kuitenkin mielestäni kyseenalainen; koen, että se antaa liian yksinkertaisen syyn

18 Roth 1994, 145–153, 162. 19 Collins 1995, 171–172. 20 Roth 1994, 170–171. 21 Aranda 2012, 61–63. 22 Roth 1994, 116–118. 23 Roth 1994, 136. 24 Collins 1995, 171.

8

juutalaisten suhteellisen hyvään asemaan muslimien alaisuudessa. Kuinka paljon

arabiperäisiä muslimeja Espanjassa edes oli keskiajalla? Esimerkiksi Norman

Roth huomauttaa kirjassaan Jews, Visigoths & Muslims in Medieval Spain:

Cooperation & Conflict islamin levinneen lähinnä islamiin kääntyneiden, muun

muassa persialaisten, syyrialaisten ja egyptiläisten, muslimien toimesta. Arabit

pysyivät hänen mukaansa Arabian niemimaalla. Roth muistuttaa lisäksi, että

Pohjois-Afrikan valloituksessa ei välttämättä ollut mukana ensimmäistäkään

arabia, ja Espanjan vuonna 711 valloittivat syyrialaisten ja berberien johtamat

Pohjois-Afrikan berberijoukot, eivät arabit.25

Kristillisen Espanjan paluu

1100- ja 1200-lukujen vaihteessa kristinusko laajeni huomattavalla vauhdilla.

Kristityt olivat alkaneet saada yhä voimakkaampaa otetta Euroopasta ja vuonna

1212 käyty Las Navas de Tolosan taistelu, jonka almohadit hävisivät, käänsi edun

lopullisesti kristityille. Vuoteen 1250 mennessä Cordoba, Jaén ja Sevilla oli viety

muslimihallitsijoilta.26 Espanja kristillistyi jälleen.

Kristittyjen saapuminen loi uudenlaisia taloudellisia mahdollisuuksia

Espanjan juutalaisille. Juutalaisten osallistuminen kasvavan kristillisen Espanjan

taloudelliseen elämään on suuri syy siihen, että juutalaiset sulautuivat nopeasti

osaksi uutta yhteiskuntaa. 1200–1300-luvun vaihteessa juutalaiset olivat vahvasti

mukana kehittyvän kristillisen Espanjan taloudellisessa nousussa. Muun muassa

Murciassa eräille juutalaisille veljeksille annettiin hallitsijoiden toimesta samat

oikeudet, kuin kristityille, sillä heillä oli niin tärkeä osuus kaupungin taloudessa.27

Suurimmassa osassa keskiaikaista Espanjaa kristityt paronit ja piispat itse asiassa

halusivat juutalaisia seuduilleen, sillä heillä nähtiin olevan erittäin suuri rooli

talouden kehittymisessä.28

1300-luvun alun Avilan pienessä, noin 4000 ihmisen asuttamassa,

kaupungissa juutalaisilla ja muslimeilla oli monia kauppoja, jossa kristitytkin

tekivät päivittäisiä ostoksiaan: historialliset lähteet mainitsevat ainakin 40

muslimien ja juutalaisten omistamaa liikettä. Ennen vuotta 1391 Kastilian

pohjoisosissa suurin osa lääkäreistäkin oli joko juutalaisia tai muslimeja.29

25 Roth 1994, 44–45. 26 Zorgati 2012, 32. 27 Ray 2006, 55–56. 28 Ray 2012, xii. 29 Ruiz 2002, 68–69.

9

Juutalaiset myös omistivat muslimiorjia 1200-luvun Espanjassa. Ainakin

osissa Espanjaa juutalaisten osuus orjakaupasta myyjänä tai ostajana on ollut

yllättävänkin suuri ottaen huomioon muun muassa heidän taloudellisen asemansa.

Huomattavan usein juutalaiset orjanomistajat kuitenkin myös vapauttivat orjan

myöhemmin; Larry J. Simon esittää yhdeksi mahdolliseksi syyksi sen, että

juutalaiset kokivat, raamatullisten kertomusten perusteella, orjuuden ikeestä

vapautumisen tavoiteltavaksi asiaksi.30

Kristittyjen tiedetään muun muassa myyneen asuntojaan muslimeille ja

juutalaisille, mutta yleensä siitä ei haluttu jäävän mitään todistusaineistoa;

esimerkiksi Valladolidissa kristitty eliitti vaati 1290-luvulla valtion johtoa

kieltämään kristittyjä myymästä, lahjoittamasta tai antamasta juutalaisille tai

muslimeille omaisuuttaan. Tällä tavoin pyrittiin rajoittamaan etenkin juutalaisten

taloudellisia mahdollisuuksia, sillä heidän koettiin olleen taloudellinen uhka

kristityille. Verojen keräämisestä nousi laaja keskustelu Espanjassa: kenen

kuuluisi kerätä veroja, ja kuinka? Tyypillisesti juutalaiset, jotka olivat olleet liike-

elämässä mukana jo pitkään, keräsivät veroja kansalaisilta valtiolle, ja tämän

haluttiin loppuvan, sillä sen pelättiin tekevän juutalaisista liian rikkaita.31

Rahanlainaaminen oli osa juutalaisten, kuten myös muslimien ja kristittyjen,

taloudellista aktiviteettia keskiajan Espanjassa. Monesti juutalaiset ja kristityt

tekivät jopa yhteistyötä rahanlainaamisen saralla. Juutalaiset oli yhteiskunnan

toimesta ajettu rahanlainaamiseen; esimerkiksi Kataloniassa paikallisen

juutalaisyhteisön taloudellinen tilanne huononi 1200-luvun lopulla niiden

muutosten takia, jotka olivat jo aiemmin ajaneet juutalaiset syrjään maatalouden,

käsityön ja kaupankäynnin aloilta. Näissä olosuhteissa rahanlainaamisesta siis tuli

ajan myötä juutalaisille tärkeä tulonlähde.32

Kun maataloudella itsensä ja perheensä elättämään pyrkinyt kristitty ei

pystynyt maksamaan velkojaan, hänen tilansa takavarikoitiin ja myytiin, jotta hän

pystyisi maksamaan velkansa. Edellä mainitun kaltainen tilanne oli

katastrofaalinen maatilalliselle, ja etenkin heidän joukossaan, kuten muutenkin

alimpien yhteiskuntaluokkien joukossa, juutalaisviha oli poikkeuksellisen

voimakasta.33 Jonathan Ray huomauttaa, että kristittyjen silmissä nimenomaan

juutalaiset identifioitiinkin tavallisesti rahanlainaamiseen ja usein juutalaisia

30 Simon 2000, 129–132. 31 Ruiz 2002, 65–66; Ray 2006, 57. 32 Assis 1997, 15–16; Ruiz 2002, 70–71. 33 Ruiz 2002, 70–71.

10

syytettiin siitä, että he ylittivät valtion asettamat maksimikorkomääräykset.34 Ajan

myötä kristityt siirtyivät suurissa määrin pankkialalle ja sysäsivät juutalaiset sen

seurauksena monilla paikoin syrjään pankkitoiminnasta.35

Juutalaisia syytettiin myös esimerkiksi rituaalimurhista, ihmisten

uhraamisesta ja kristittyjen veren juomisesta ynnä muusta sellaisesta etenkin

pääsiäisen aikaan. Juutalaisia tuomittiin oikeudessa, vaikka mitään todisteita

väitetyistä rituaaleista ei olisikaan löytynyt. Muun muassa fransiskaanimunkki

Alfonso de Espina vahvisti kirjoituksillaan jo olemassa olleita mielikuvia

juutalaisista saatananpalvojina ja ruton tuojina.36

Hyvästi, Espanja

Mitä pidemmälle keskiaika eteni, sitä voimakkaammaksi juutalaisvastainen

ilmapiiri Espanjassa muuttui. Kristityt näkivät juutalaiset uskonnollisesti

ulkopuolisina taloudellisina kilpailijoina. Kun juutalaiset oli suurelta osin siirretty

syrjään finanssialalta, heitä ei enää koettu yhteiskunnassa yhtä tarpeellisiksi kuin

ennen. Muutoksen myötä heidän erityisasemansa yhteiskunnassa

kyseenalaistettiin. Juutalaiset olivat perinteisesti olleet talousosaamisensa vuoksi

hallitsijoiden suosiossa, mutta kansan yleisen mielipiteen kääntyessä hallitsijoita

ja keskittynyttä valtaa vastaan, myös juutalaiset saivat osansa kritiikistä. Valtaa

haluttiin jakaa aiempaa enemmän kunnille ja kirkolle. Juutalaisilla ei kuitenkaan

ollut mitään muuta tahoa, jonka puoleen kääntyä; he olivat pitkälti hallitsijoiden

armoilla. 1300-luvulta eteenpäin edes hallitsijat eivät enää kyenneet tai halunneet

tarjota apuaan entiseen tapaan, kun kansan mielipide oli kääntynyt juutalaisia

vastaan.37

Uskonnolliset uudistukset vaikuttivat myös kansan juutalaiskuvaan: 1200-

luvulta eteenpäin lähetystyön merkitys kasvoi ja kotimaan sisällä asuneetkin

haluttiin kääntää kristityiksi.38 Vuoden 1391 keväällä ja kesällä alkoi

tapahtumaketju, jonka johdosta tulevien vuosien aikana juutalaisia kääntyi pakon

edessä sankoin joukoin kristityiksi, monia juutalaisia myös tapettiin. Juutalaiset

suhtautuivat käännynnäisiin eri tavoin: pääosin heidät nähtiin

pakkokäännytettyinä, jotka olivat vain ”päällisin puolin” kristittyjä. Osa

34 Ray 2006, 56–57. 35 Ray 2012, xiii. 36 Jacobs 2002, 23–25. 37 Ray 2012, xii–xv. 38 Ray 2012, xv.

11

juutalaisista tunsi sympatiaa heitä kohtaan, osa kuitenkin epäili heidän

sitoutumistaan juutalaisuuteen.39

On kuitenkin kyseenalaista, riittikö kristityille edes juutalaisen kääntyminen.

Kristityille nimittäin muodostui tavaksi erotella uudet kristityt ja vanhat kristityt

toisistaan: 1400-luvun puolivälissä Espanjassa institutionalisoitiin niin sanottu

limpieza de sangre-asetus, joka määritteli kristityn ”veren puhtauden”, eli kertoi

henkilön mahdollisista juutalaisjuurista. Veren puhtaudella perusteltiin uusien

kristittyjen huonompi asema yhteiskunnassa; heidät nähtiin käytännössä

alempiarvoisena rotuna.40 Suurin osa kääntyneistä joutui esimerkiksi Aragonin

kruunussa lisäksi luopumaan ”juutalaisena ansaitsemastaan omaisuudestaan”.

Monet kääntyneet elivät kerjäläisinä, juutalaisten ja kristittyjen välissä.41

Kun pakkokäännyttäminen ei ollut tuottanut toivottua tulosta, eli kristillistä

yhtenäisyyttä, ja monet juutalaiset olivat selvästi vain näennäisesti kristittyjä,

Espanjan ruhtinaspari päätyi 1400-luvun lopulla juutalaisten kannalta

katastrofaaliseen ratkaisuun: Espanjan inkvisition perustamiseen. Inkvisitio

perustettiin vuonna 1478, aloitti toimintansa vuonna 1480 ja heti ensi töikseen

ilmoittikin ruhtinasparille, että suurin syy juutalaiskäännynnäisten ainoastaan

näennäiseen kristillisyyteen on heidän läheiset suhteensa paikallisiin juutalaisiin.

Ruhtinaspari toimi ripeästi; juutalaiset häädettiin Andalucíasta vuonna 1483 ja

Zaragozasta kaksi vuotta myöhemmin. Lopullisesti juutalaiset karkotettiin

Espanjasta vuonna 1492.42

Juutalaiset omistivat kuitenkin Espanjassa liikkeitä, möivät ja ostivat

kiinteistöjä sekä tekivät yhteistyötä kristittyjen kanssa aivan karkottamisen

”aattoon” asti. Historiakirjoitukset paljastavat, että esimerkiksi joulukuussa 1491

Toledossa juutalaisia palkattiin vielä valtion toimesta keräämään veroja vuosille

1492–1494 ja huhtikuussa 1492 juutalaiset ostivat ja möivät kiinteistöjä

kristityiltä ja kristityille. Juutalaisia kuitenkin kohdeltiin kaltoin kristittyjen

toimesta samaan aikaan osissa Espanjassa ja asenteet olivat koventuneet selvästi

entisestä, vaikkakin monissa paikoissa juutalaiset ja kristityt tulivat toimeen aivan

kuten ennenkin.43 Jollakin tasolla karkotus tuli kuitenkin selvästi yllätyksenä

monille tahoille.

39 Ray 2012, xvi–xvii. 40 Jacobs 2002, 25. 41 Tartakoff 2012, 83. 42 Roth 2002, 285; Coleman 2003, 5; Ray 2012, xvi–xvii. 43 Roth 2002, 276.

12

Juutalaisnaisten asema keskiajan Espanjassa Vaikka juutalaisnaisten asemasta keskiajan Espanjassa on vaikea

historiakirjoitusten perusteella rakentaa kokonaista kuvaa, on kuitenkin selvää,

että naisten asema erosi miesten asemasta. Esimerkiksi valtioiden asettamissa,

juutalaisia koskeneissa, erilaisissa rajoituksissa ja rangaistuksissa oli

eroavaisuuksia naisten ja miesten välillä.44

Renée Levine Melammed sanoo artikkelissaan Crypto-Jewish Women

Facing the Spanish Inquisition: Transmitting Religious Practices, Beliefs, and

Attitudes niin sanotulle normatiiviselle juutalaisuudelle olleen tyypillistä se, että

mies oli vastuussa perheen pojan juutalaisesta koulutuksesta, joka tapahtui

pääosin synagogissa. Tyttäret puolestaan saivat opetuksensa äidiltään, kotioloissa.

Äidit opettivat tyttärilleen juutalaista lakia, ruokasäännöksiä ynnä muuta sellaista,

mutta harvat naiset tunsivat juutalaisuutta kirjallisuutta hyvin, vaikkakin osa

naisista osasi lukea. Kotioloissa naiset kehittivät ajan myötä erilaisen

opetustyylin, joka ei perustunut kirjoihin. Äitien opetus oli monesti hyvin

käytännönläheistä, eikä käytännönläheisyys rajoittunut pelkästään keittiöön.

Juutalainen laki oli heillekin erittäin tärkeässä asemassa ja vaikka opetus olikin

vähemmän muodollista, se ei ollut epätarkkaa tai suurpiirteistä.45

Naiset olivat laajalti vastuussa juutalaisten uskomusten ja uskonharjoitusten

ylläpitämisestä perheissä ja juutalaisissa yhteisöissä, etenkin vainoamisen aikana,

jolloin juutalaisuus rajoittui entistä vahvemmin kotioloihin. Naiset pitivät

juutalaista uskoa niin tärkeänä, että kärsivät jopa marttyyrikuolemia kristittyjen

uhkausten edessä.46 Nykytietämyksen mukaan keskiajalla juutalaisnaiset olivatkin

haluttomampia kääntymään pois uskostaan, kuin miehet. Maya Shatzmiller

mainitsee kirjassaan ”Marriage, Family and the Faith: Women´s Conversion to

Islam”, että naiset joutuivat monesti hankalaan asemaan, muun muassa

taloudellisesti, uskossaan pysymisen takia. Monesti he jopa tiesivät sen etukäteen,

mutta eivät siltikään suostuneet kääntymään.47 Shatzmillerin mukaan suurin osa

juutalaisista naisista eli jokseenkin eristettyä elämää; suku oli heidän ensisijainen

sosiaalinen ulottuvuutensa, eivätkä he halunneet kääntyä pois perheensä uskosta,

vaikka se olisikin todennäköisesti parantanut heidän taloudellista asemaansa.48

Manuela Marín kirjoittaa, että muslimien hallitsemassa Espanjassa

44 Melammed 2012, 257–258. 45 Melammed 2000, 198. 46 Melammed 2000, 200; Jacobs 2002, 42–43. 47 Zorgati 2012, 67–69. 48 Zorgati 2012, 69.

13

juutalaisnaisten mahdollinen eristyneisyys määräytyi kyseisen naisen sosiaalisen

aseman perusteella: Marínin mukaan korkeassa sosiaalisessa asemassa olleet

naiset olivat todennäköisemmin eristyksissä muusta yhteiskunnasta.49 Mielestäni

Marínin väite myös auttaa osaltaan ymmärtämään sitä, miksi eristyksissä eläneet

juutalaisnaiset eivät kokeneet suurta tarvetta taloudellisen asemansa

parantamiseen.

Vauraiden juutalaisten naisten tiedetään keskiajan Iberian niemimaalla

muun muassa auttaneen taloudellisesti synagogia, tukeneen

hyväntekeväisyystoimintaa sekä osallistuneen toorakääröjen kirjoittamiseen.

Viimeistään 1100-luvulta eteenpäin juutalaiset naiset olivat lisäksi mukana myös

työelämässä, esimerkiksi rahanlainaamisessa ja etenkin leskiksi jääneet naiset

olivat vastuussa koko perheen taloudesta. Yhteiskuntajärjestelmä oli sellainen,

että taloudellisesti leskien ei välttämättä ollut järkevää mennä uudestaan

naimisiin, sillä he olisivat menettäneet sekä lasten huoltajuuden että statuksensa

yhteiskunnassa.50

Yhteenveto Historian perusteella on helppo todeta, että keskiajan Espanjassa juutalaisten

asema yhteiskunnassa on vaihdellut suuresti, riippuen aina kulloisestakin

vallanpitäjästä. Sekä muslimien että kristittyjen alaisuudessa juutalaisia on

vainottu ja yritetty käännyttää väkisin. Myös hyviä aikoja on ollut molempien

alaisuudessa. Keskiajalla uskonnollisuudella oli erittäin suuri rooli Espanjassa ja

muuallakin Euroopassa; sen perusteella lokeroitiin ihmisryhmiä jopa hallitsijoiden

toimesta. Uskonnollisuudessa pyrittiin yhtenäisyyteen; monimuotoisuutta pelättiin

ja se koettiin uhkana, etenkin kristinuskon parissa. Jotta juutalaiset olisivat voineet

menestyä kristittyjen alaisuudessa, heidän olisi pitänyt kääntyä kristityiksi ja

hyödyttää kristittyjä. Muuta mahdollisuutta ei ollut: kun juutalaiset menestyivät,

heidät koettiin ulkopuolisena uhkana, sillä uskonto määritteli ihmisen. Toisaalta

historian kulusta voi myös huomata, että edes kääntyminen ei kaikkina aikoina

auttanut. Monesti se jopa huononsi tilannetta.

Naisille uskonnollisuus oli erittäin tärkeä osa elämää. Se oli jotain, joka

yhdisti perheen ja piti yhteisön jäsenet tiiviisti lähellä toisiaan. Sen puolesta oltiin

valmiita vaikka kuolemaan. Uskonnollisuus ei ollut naisille niinkään kirjoista

opittua systemaattista teologiaa, vaan ennen kaikkea osa käytännöllistä,

49 Zorgati 2012, 69–70. 50 Melammed 2012, 259–265.

14

jokapäiväistä elämää. Huolimatta siitä, että naiset tekivät töitä myös kodin

ulkopuolella, heidän piti tyypillisesti olla leskiä saadakseen päätäntävaltaa raha-

asioissa. Miesvoittoisessa yhteiskunnassa he tekivät sen, minkä pystyivät ja nyt,

1000 vuotta myöhemmin, vaikuttavat ainakin tutkimuskirjallisuudessa saavan

laajalti kiitosta toiminnastaan.

15

Lähde- ja kirjallisuusluettelo

Kirjallisuus

Aranda, Mariano Gómez

2012 The Jew in Medieval Iberia. 1100–1500. Jews in Space and Time – The

Jew as Scientist and Philosopher in Medieval Iberia. Toim. Jonathan

Ray. Boston: Academic Studies Press.

Assis, Yom Tov

1997 Jewish Economy in the Medieval Crown of Aragon, 1213–1327. Money

and Power. Leiden & New York & Köln: E.J. Brill.

Coleman, David

2003 Creating Christian Granada. Society & Religious Culture in an Old-

World Frontier City, 1492–1600. Ithaca & London: Cornell University

Press.

Collins, Roger

2012 Caliphs and Kings. Spain, 796–1031. Chichester: Wiley-Blackwell.

Collins, Roger

1995 Early Medieval Spain. Unity in Diversity, 400–1000. London:

Macmillan Press Ltd.

Jacobs, Janet Liebman

2002 Hidden Heritage. The Legacy of the Crypto-Jews. Berkeley & Los

Angeles & London: University of California Press.

Kennedy, Hugh

1996 Muslim Spain and Portugal. A Political History of al-Andalus. London

& New York: Longman.

Melammed, Renée Levine

2000 Christians, Muslims, and Jews in Medieval and Early Modern Spain.

Interaction and Cultural Change. – Crypto-Jewish Women Facing the

Spanish Inquisition. Transmitting Religious Practices, Beliefs, and

Attitudes. Toim. Mark D. Meyerson & Edward D. English. Indiana:

University of Notre Dame Press.

Melammed, Renée Levine

2012 The Jew in Medieval Iberia. 1100–1500. Jews in Space and Time – The

Jewish Woman in Medieval Iberia. Toim. Jonathan Ray. Boston:

Academic Studies Press.

Ray, Jonathan

2012 The Jew in Medieval Iberia. 1100–1500. Jews in Space and Time –

Hispano-Jewish Society. An Introduction. Toim. Jonathan Ray. Boston:

Academic Studies Press.

Ray, Jonathan

2006 The Sephardic Frontier. The Reconquista and the Jewish Community in

Medieval Iberia. Ithaca & London: Cornell University Press.

16

Roth, Norman

2002 Conversos, Inquisition, and the Expulsion of the Jews from Spain.

Wisconsin: University of Wisconsin Press.

Roth, Norman

1994 Jews, Visigoths and Muslims in Medieval Spain. Cooperation &

Conflict. Leiden & New York & Köln: E.J. Brill.

Ruiz, Theofilo F.

2002 Medieval Spain. Culture, Conflict, and Coexistence. Studies in Honour

of Angus MacKay. – Trading With the “Other”. Economic Exchanges

Between Muslims, Jews, and Christians in Late Medieval Northern

Castile. Toim. Roger Collins & Anthony Goodman. New York: Palgrave

Macmillan.

Simon, Larry J.

2000 Christians, Muslims, and Jews in Medieval and Early Modern Spain.

Interaction and Cultural Change. – Muslim-Jewish Relations in Crusader

Majorca in the Thirteenth Century. An Inquiry Based on Patrimony

Register 342. Toim. Mark D. Meyerson & Edward D. English. Indiana:

University of Notre Dame Press.

Tartakoff, Paola

2012 Between Christian and Jew. Conversion and Inquisition in the Crown of

Aragon, 1250–1391. Philadelphia: University of Pennsylvania Press.

Wood, Jamie

2012 The Politics of Identity in Visigoth Spain. Religion and Power in the

Histories of Isidor of Seville. Brill´s Series on the Early Middle Ages.

Volume 21. Leiden & Boston: Brill.

Zorgati, Ragnhild Johnsrud

2012 Pluralism in the Middle Ages. Hybrid Identities, Conversion, and Mixed

Marriages in Medieval Iberia. New York & London: Routledge.