JYSSÄYS OULUN OPKOn JÄSENLEHTI 7/ 2012

2 JYSSÄYS 7/2012

Ikuisuus kuulostaa kaukaiselta asialta. Kun on keskellä elämää, sen

suruja, iloja, kiireitä ja unelmia, on vaikea ajatella aikaa elämän jälkeen. Vielä vaikeampi on

ajatella, ettei sen jälkeen enää tule olemaan aikaa, vaan kuollessa todellakin siirrytään ajasta ikuisuuteen. Kun olemme itse sidoksissa aikaan, tuntuu se siirtymiseltä pois kaikesta siitä,

mikä on meille tuttua ja käsityskykymme rajoissa.

Aikaa, niin oleellista kuin se meille onkin, ei ole rajattomasti. Maailman aika päättyy kerran, ja yksittäisten ihmisten aika vielä pikemmin. Mitä kauemmin elää, sitä nopeammin aika tuntuu kuluvan. Vaikka Jumala

on antanut ajan meille lahjaksi, ja antaa aikamme täytteeksi lisää lahjoja, jotta voimme ”syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista”, ei meitä lopulta kuitenkaan ole tarkoitettu ainoastaan tätä aikaa varten. Siksi uskon, että vaikka ikuisuus vielä tuntuu ajatuksena vieraalta, tulee

se kerran tuntumaan siltä kuin tulisimme kotiin.

Siell' kaunis kannel soi,veisaamme virttä uutta,

ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene.Täällä en lauluun voisaada sen ihanuutta,

kuitenkin laulan ylistystä Herralle.Hän verellänsäja hengellänsä

myös minut Jumalalle lunastanut on.Kunnia, kirkkaus, voima ja ylistyssinulle, Jeesus, ikuisesti kaikukoon.

Ja taivas, maa ja meri aamen vastatkoon. VK 632

Kaisa

He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas. (Jes. 35:10)

jyssäys 7/2012 3

Herraan turvaaminen johtaa pelastukseen ja ikuiseen elämään, jossa on ylenpalttisesti iloa Jumalan kasvojen edessä.

Elämään 11/2012

Uskolla me saamme omistaa tämän meille lahjoitetun pelastuksen. Mutta pelastus ei pelkästään ole vain joskus tulevaisuudessa tapahtuva asia, vaan jo täällä kannamme sisällämme ikuista elämää. Pyhässä Hengessä toteutuu se Jeesuksen lupaus, että hän on kanssamme joka päivä maailman loppuun saakka. Pyhä Henki luo yhteyden Vapahtajaamme ja Pyhän Hengen kautta Kristus on meissä.

Lähde 8/2012

Mutta vaikka tässä ajassa emme täydellisyyteen ylläkään, on kuitenkin selvää, että taivas yhä uudelleen koskettaa maata siellä, missä evankeliumia julistetaan. Aina, kun syntinen ihminen saa kuulla lohdullisen uutisen syntien anteeksiannosta, taivas koskettaa maata. Ja kun ihminen suostuu Jeesuksen pelastamaksi, hänestä tulee taivasten valtakunnan asuja. Pala taivasta on silloin asettunut yksittäiseen ihmiseenkin.

Lähde 9/2012

Odotamme Jumalan antaman lupauksen täyttymystä. Odotamme sitä jokainen omalla kohdallamme, levollisesti ilmoituksen sanaan turvautuen. Syntiemme poisottamista ja sovitusta meidän ei enää tarvitse odottaa. Ne ovat jo valmiina Jeesuksessa. Mutta uutta kirkkovuotta eläessämme saamme uskoa omalle kohdallemme uudelleen kaiken, koko Jumalan pelastussuunnitelman toteuttamisen. Samalla saamme katsoa eteenpäin, aina siihen hetkeen asti, jolloin kaikki vajaa lakkaa, Kristus tulee takaisin. Silloin myös adventti, odottaminen, lakkaa. Silloin kastettujen ja Jeesukseen uskoneiden, häneen turvansa panneiden huokauksetkin lakkaavat. Samoin lakkaa koko luomakunnan ahdistus. Ympyrä on sulkeutunut. Jumalan kansan sapatin lepo alkaa ja jatkuu iankaikkisesti.

Hannu Kippo, Pääkirjoitus Sanansaattaja 28.11.2012

JYSSÄYS 7/2012

Jyssäys on Oulun ev.lut. Opiskelija- ja koululaislähe-tys ry:n (Oulun OPKO) jul-

kaisu. Lehdestä on ilmestynyt ainakin 32 vuosi-kertaa. Jyssäys ilmastyy 7 kertaa lukuvuoden aika-na, ja painoksen koko on noin 470. Lehti jaetaan il-maiseksi kaikille kiinnostu-neille, tilauksen voi tehdä puhelimella tai sähköpos-

titse.

Toimituksen osoite:Torikatu 9 A 32, 90500 Oulu

www.opko.fi/oulu jasenlehti. toimitus@

gmail.com

Lehden painopaikka:Oulun Kopiokeskus

Yhdistyksen työntekijä:Antti Leinonen

antti.leinonen@opko.fi

Vast. päätoimittaja:Antti Leinonen

Päätoimittaja:Kaisa Niemi

Taitto:Anne Leskelä

Kansikuva:Satu Sinikumpu

Kiitokset:Marjukka Saarelainen, Miina Ojanperä, Suvi-Anne Saarivesi, Heidi

Hietaharju, Tuomo Ruottinen, Saara

Kalliopuska, Pyhä Jumala

SIELTÄ TÄÄLTÄ

4 JYSSÄYS 7/2012

Kolumni: Marjukka Saarelainen

Mietteitä ikuisuudestaEn ole perehtynyt suhteellisuusteoriaan. Kun ajattelen aikaa, en siis ajattele fysiikan lakeja, vaan arkikokemustani ajasta – usein sitä, että aikaa tuntuu olevan liian vähän suhteessa tehtävälistani pituuteen. Ei ihme, että myös ajatukseni ikuisuudesta ovat hajanaisia.

En yleensä ajattele ikuisuutta loppumattomiin jatkuvana aikana. Kuvitelmissani ikuisuudessa oleminen ei tarkoita, että siirtyessämme ajasta ikuisuuteen olemisemme jatkuisi sekunti toisensa jälkeen äärettömän pitkään. Kuvittelen ikuisuuden pikemminkin uudenlaiseksi suhteeksi ajan kanssa, jonkinlaiseksi irrallisuudeksi ajasta.

Ikuisuuden ajattelemisessa turvaudun usein erääseen mielikuvaan. Kuvittelen meidät aikaan sidotut ihmiset elämään aikaa ikään kuin etenisimme tasaista tahtia paperille piirretyllä viivalla kykenemättä näkemään muuta kuin sen pisteen, jossa kulloinkin olemme, siis nykyhetken. Olemme viivan vankeina kuin kärpäset paperissa, emmekä pääse irtautumaan millään konstilla. Jumalan kuvittelen katselemaan viivaa paperin ulkopuolelta. Hän näkee ajan viivan kokonaisuudessaan. Jumala voi siten nähdä yhdellä silmäyksellä koko elämäni, sekä menneen että tulevan. Hän näkee myös, missä kohdassa elämääni olen kulkemassa. Tämän ajatuksen turvin voin kääntyä Jumalan puoleen, kun tulevaisuus pelottaa minua. Jumala tuntee tulevan tieni, eikä jätä minua kulkemaan yksin.

Jeesuksen ihmiseksi tuleminen näyttäytyy tässä ajatusrakennelmassa suurenmoisena ihmeenä: Jeesuksessa Jumala syntyi ihmiseksi ja astui samalle viivalle meidän kanssamme. Jumala eli ihmisenä toisten aikaan sidottujen joukossa. Minusta se on ihmeellistä! Jumalalla on omakohtainen kokemus myös siitä, millaista on elää ihmisenä ajassa. Sen vuoksi hän varmasti ymmärtää meitä, jotka haikailemme menneitä uppoutuen nostalgiaan ja pelkäämme tuntematonta tulevaisuutta.

jyssäys 7/2012 5

Olen varma, että ikuisuusnäkökulma olisi hyväksi arkisessa ajattelussa. Se pakottaisi minua suhteuttamaan asioita uudella tavalla. Nykyisin huomaan keskittyväni ensisijaisesti niihin tehtäviin, joiden tekemiseen tiedän olevan vähiten aikaa. Tenttiin lukeminen, siivoaminen ja joululahjojen valmistelu voivat esimerkiksi sijoittua tärkeyslistassani korkealle sijalle vain siitä syystä, että olen kutsunut vieraita seuraavalle päivälle, muutaman päivän päästä on tenttipäivä ja jouluun on enää muutama hassu viikko. Yllättävät tehtävät jäävät jalkoihin, kun keskityn valmistautumaan ennalta sovittuihin tehtäviin. Myös jatkuvaa toimista vaativat toimet, kuten perheen, kunnon tai parisuhteen hoitaminen ovat vaarassa joutua laiminlyödyiksi.

Ikuisuusnäkökulma tarkoittaa minulle sitä, että keskityn ensisijaisesti ikuisuuden kannalta oleellisiin asioihin. Siivoaminen, tenttiin lukeminen ja lahjojen valmistelu voivat silloinkin nousta etusijalle, mutta eivät vain sen vuoksi, että minulle olisi eduksi hoitaa ne pian. Ikuisuusnäkökulmasta katsottuna ei ole katastrofi, jos tentin suorittaminen siirtyy siksi, että pysähdyn kuuntelemaan ystäväni sydänsuruja tai autan lähimmäistäni hänelle tärkeässä asiassa.

Muistan jonkun sanoneen, että kaikesta ajasta nykyhetki muistuttaa ikuisuutta eniten. Nykyhetki on ikään kuin kosketuskohtamme ikuisuuteen. Tunnemme kaiken olevan läsnä juuri nyt. Kenties ikuisuusnäkökulman käyttöön ottaminen voisi lähteä siitä, että keskittyisin tulevien takarajojen sijasta tähän Jumalan antamaan nykyhetkeen ja pyrkisin käyttämään juuri tämän hetken Jumalan tahdon mukaan.

6 JYSSÄYS 7/2012

Olin pitkään haaveillut matkasta Japaniin, kunnes Jumala johdatti minut tänne viime syyskuussa. Olen vuoden vaihto-opiskelijana Sendain kaupungissa. Japanilaiset ovat uskomattoman ystävällisiä, kohteliaita ja auttavaisia. Luonto on kaunis, japanilainen ruoka on todella hyvää ja Sendain miljoonakaupungissakin ihmiset ovat huomaavaisia. Vaikka ulospäin kaikki näyttää olevan hyvin, monilla täällä asuvilla ihmisillä on syvät traumat viime vuoden tsunamista, jossa kuoli 20 000 ihmistä ja joka muutti miljoonien ihmisten elämää. Asun muutaman kilometrin päässä pahimmalta tuhoalueelta. Alueella oli ennen kaupunki, mutta nyt siellä ei ole kuin joitakin kuolleita puunrunkoja ja talojen kivijalat. Pelkästään alueella käyminen 1,5 vuotta luonnonkatastrofin jälkeen laittaa elämän mittasuhteita uuteen järjestykseen. Maanjäristyksen aiheuttama Fukushiman ydinvoimalan onnettomuus on myös aiheuttanut pelkoa Japanissa.

Kun lähdin Japaniin, monet kysyivät, miten uskallan lähteä Sendaihin. Mietin itsekin, miksi Jumala on lähettänyt minut tänne. Viime aikoina olen tajunnut yhä selkeämmin, että nyt minun kuuluu olla juuri täällä. Olin vapaaehtoisena lastenleirillä, joka oli suunnattu tsunamin tuhoamalta alueelta kotoisin oleville lapsille. Monet lapsista vaikuttivat tavattoman hiljaisilta ja alakuloisilta, mutta ajattelin sen johtuvan ujoudesta. Leirin jälkeen minulle selvisi, että osa lapsista oli menettänyt kotinsa ja perheensä. Japanissa ikävistä asioista ei saa puhua. Ajatellaan, että ikäviä asioita ei ole olemassa, jos niitä ei lausuta ääneen. Siksi lapsille opetetaan, että tsunamista ei saa puhua.

Vaikka hiljaisuus ei varmasti poista tapahtunutta, joissakin asioissa meillä on opittavaa aasialaisilta. Täällä eurooppalaisia ja amerikkalaisia pidetään hieman hölmöinä ja itsekeskeisinä, koska länsimaalaiset kuvittelevat itse voivansa vaikuttaa kaikkeen. Aasialaisissa kulttuureissa ihminen nähdään enemmän osana ikuista kokonaisuutta. Luonnonvoimat ovat niin suuret, että täällä asuessaan tajuaa aika nopeasti, ettei ihminen selviäisi yksin. Että ihminen on liian yksin ilman Jumalaa.

Japanissa korostetaan, että luonnonkatastrofin jälkeen on tärkeää muuttua uhrista auttajaksi. Viime vuosi nimettiin Japanissa ystävien ja perheen välisten suhteiden vuodeksi juuri siksi, että läheisten merkitys korostui tsunamin jälkeen. Ystäväni kertoi, että vaikka osa uhreista oli menettänyt kaiken, he halusivat auttaa muita. Esimerkiksi lastenleirin ohjaajan koti sekä hänen yrityksensä huuhtoutuivat tsunamin mukana Tyyneen valtamereen. Yritys jatkoi toimintaansa uudessa paikassa jonkin aikaa tsunamin jälkeen, mutta leiriohjaaja päätti lahjoittaa yrityksen veljelleen ja ryhtyi auttamaan muita uhreja. Tsunamin jälkeen hän tunsi palavaa halua omistaa elämänsä muiden auttamiselle.

Apua tarvitaan maailman joka kolkassa ja jokainen voi olla auttaja. Koska Jumala tuntuu johdattavan avun tarpeessa olevien ihmisten luokse, on hyvä aloittaa omista lähimmäisistä. Mielestäni ei todellakaan tarvitse lähteä maailman toiselle puolelle auttaakseen, vaan tärkeintä on olla avuksi siellä missä milloinkin on.

Miina Ojanperä

Terveisiä Japanista!

jyssäys 7/2012 7

On olemassa yksi asia, minkä ihmiset ovat saaneet jalostettua lähes uudeksi taiteenlajiksi. Vuosisatojen pitkässä juhlallisessa saatossa, kun aatteet ovat vaihtuneet toisiin, ovat ne nyt vaihtuneet neutralismiin ja suvaitsevaisuuteen. Nuo velikullat, herrat Neutraali ja Suvaitsevainen, ovat herra Humanismin pikkuveljiä. Onneksi jo silloin humanismin kulta-aikana ymmärrettiin, miten ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Nuo kolme ovat yhdessä pehmittäneet maaperää uuden taiteenlajin syntymiselle, jota ilman ihmisyys ei olisi kerrassaan mitään. Loukkaantuminen. Ja siitä on kehittynyt vielä jalompi muoto -loukkaantuminen muiden ihmisten puolesta.

Aivan vasta kuulin hirvittävää möykkää jostain Turun suunnalta. Joku ministeri oli kuulemma puhunut kapulakielen sijaan omista arvoistaan niin, että ihmiset osasivat puheista päätellä tämän arvostavan ihmisen elämää. Sehän voi loukata jotakuta! On aivan liian vahvasti sanottu, että jokaisen ihmisen elämä on arvokas. Neutraalia ja suvaitsevaista, ei vaan kerrassaan huomaavaista, olisi ollut, että kukin olisi saanut tulkita puheen niin kuin parhaaksi näkee. No, ministeri sai kuulla iltapäivälehdistöltä kunniansa.

Kristikunnassa aina näin joulun alla monia loukkaa se, että jotkut jakavat lahjoja ja kuluttavat riemuiten, kun oikeasti pitäisi riemuita kauneimmissa joululauluissa hartaalla mielellä kirkon penkissä. Toisia kristittyjä loukkaa se, että Jumala muka syntyi ihmiseksi ja samalla Vapahtajaksi. Ja vieläpä neitseestä! Eihän sellaista ole koskaan koko ihmiskunnan historiassa tapahtunut. Muutenkin tiede sen nyt viimeistään osoittaa hölynpölyksi. Tuo Vapahtaja-juttu vähintäänkin loukkaa ihmisiä, jotka kokevat, etteivät tarvitse ketään pelastamaan itseään. On aivan vanhanaikaista ja typerää väittää, että on vain yksi totuus. Tiedekinhän edistyy siten, että vanha ”totuus” kumotaan ja saadaan uusi tilalle.

Ihmisiä loukkaa ehkä syvimmin se, etteivät he riitä vapahtamaan itseään. Mikä olisikaan mieluisampaa kuin itse päättää omista asioistaan. Sitä nyt on jo lähes kohtuutonta vaatia, että Jumala, joka jouluna astui laatikkoon ja alensi itsensä ihmisruumiiseen, olisi jokaisen ihmisen Vapahtaja. Tämä näkemys ei ota huomioon kaikkia mahdollisia elämänkatsomuksia. Eikä eriäviä mielipiteitä. Eikä satoja tulkintoja tästä Raamatun tapahtumasta. Olkoon sitten huomioimatta. Ehkä loukkaantuminen sitten unohtuu, kun jouluna avaa paketin, mihin Jumala astui ja saa lahjaksi iankaikkisen elämän.

Saara Kalliopuska

Pakina: Jouluna Jumala astui laatikkoon

8 JYSSÄYS 7/2012

IKUISUUTTA KAIPAA AVOIN MIELI”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.” (Jes. 9:6-7, KR38).

Vexi Salmen suositun joululaululun sanat maalaavat hienosti eteemme sen tunnelman, joka monen mielessä jouluun liittyy: ”On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen / Ja sanaton on sydämeni kieli. / Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen / Ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.” Jouluhässäkkä ja aaton kiireet tosin usein pilaavat hiljaisuuden haaveen, mutta ehkä silloinkin voi yhtyä viimeisen säkeen kaipuuseen. Viimeisen säkeen sanoissa on tavoitettu jotain joulusta. Olemme ikuisuuden äärellä. Laulun tunnelma vie ihmiset yön hiljaisuuteen, äärettömän tähtitaivaan alle, keskelle viimeisen säkeistön ”suurta kaikkeutta”.

Ainoa ikuinenOn totta, että yllä siteeratun joululaulun sanoissa voi nähdä myös tiettyä itämaisen filosofian sävytystä. Ihminen on ”osa suurta kaikkeutta”, voidaan tulkita viittauksena panteismiin; kaikki on jumalaa, joten

minäkin olen osa jumaluutta. Kristittyinä kuitenkin tiedämme, että on vain yksi ikuinen ja yksi, joka läpäisee kosmoksen läsnäolollaan. Vaikka kaikkeus on suuri, on se silti hänen kädellään. Kenties Jobin sanat ovat meille vielä hätkähdyttävämmät, kuin oman aikansa ihmisille: ”Leijonan tähdistön hän (Jumala) on tehnyt, Orionin ja Seulaset ja eteläisten tähtien tarhat.” (Job 9:9). Avaruuskin on Jumalalle vain kuin vesipisara suuren ämpärin uurteessa, kuten eräs ystäväni sanoo. Tällaisesta äärettömästä Jumalasta myös Jesaja yllä puhuu mainitessaan hänet Iankaikkiseksi Isäksi.

Puutun vielä sen verran itämaiseen ajatteluun, että muistutan sen aikakäsityksestä. Sen mukaanhan maailma on ajallisesti ääretön. Koko luomakunta kiertää kulkuaan, kunnes sen joka osa vapautuu eli raukeaa tyhjiin ja sulautuu persoonattomaan ykseyteen. Kun ykseyden lepo on aikansa kestänyt, alkaa kaikki jälleen alusta; koko kärsimyksen täyteinen elämä, kuten itämainen filosofia asian näkee. Yllättäen monella ateistisen maailmankuvan edustajalla on hiukan samankaltainen käsitys kaikkeudesta. Energia on ikuista. Se vain muuttaa muotoaan. Tästä luonnollisesti seuraa, ettei kenelläkään yksilöllä ole suuremmassa katsannossa merkitystä. Kaikkeus kulkee latuaan ilman päämäärää ja tarkoitusta, kun ei ole mitään kaikkeutta suurempaa, joka antaisi meille merkityksen.

jyssäys 7/2012 9

Ikuisuus murtautuu aikaanRaamatun opetuksen mukaan Jumala on luonut maailmankaikkeuden. Sillä on alkupiste. Tällä maailmanajalla on myös päätepisteensä, jonka jälkeen alkaa uuden luomakunnan elämä. Mutta erityisesti jouluna olemme ihmettelemässä, miten ikuisuus murtautuu aikaan. Tietyssä ajan pisteessä iankaikkinen Jumala tulee ajan alaiseksi: pieneksi ihmisen sikiöksi Marian kohtuun, lapseksi leikkimään muiden ikäistensä kanssa, nuoreksi rakennusmieheksi, opettajaksi ja lopulta kuolemankin alaiseksi.

Tästä historian tilanteesta jo profeetta Jesaja alun tekstissä puhui. Hän kuvaa tiettyä historian hetkeä, sitä kuinka sodan runtelemat kansa odottavat rauhaa. Näihin kärsimyksen, kivun, kuoleman, pahuuden ja synnin vallassa olevan maailman tuskiin Jumala vastasi tuomalla rauhan. Eikä kyse ole vain hetken kestävästä aselevosta, joka kuitenkin aikanaan katkeaa. Kyse on siitä iankaikkisesta levosta, joka on jo nyt Jumalan tykönä. Jouluna seimiasetelman katsominen rauhoittaa merkillisellä tavalla. Siinä onkin kuvattuna Jumalan rauha

ihmiseksi tulleena.

Jotain tästä ikuisuuden iskeytymisestä keskelle aikaa, on osattu hienosti pukea sanoiksi tuossa joululaulussa ”Sydämeeni joulun teen”. Jouluyön hiljaisuudessa kaikkeus koskettaa meitä juuri siinä, että Jeesus-lapsi syntyy veljeksemme. Luomakunta ei ole osa Jumalaa, mutta Jumala kyllä on tekemisissä luomakuntansa kanssa. Luoja ja luomakunta leikkaavat toisiaan, koskettavat toisiaan, läpäisevät toisiaan. Luoja on sitoutunut luomakuntaansa.

Iankaikkisuus alkaa täälläJoulu on monille tärkeä juhla paljolti tunnelmansa tähden. Lämmin ja rauhallinen tunnelma voikin olla hoitavaa ja voimavaroja palauttavaa. Mutta kristillisen joulun lähtökohta ei ole tunnelmassa. Moni luulee menettäneensä koko joulun, kun kaikki suunnitelmat ovatkin menneet myttyyn. Siksi meidän on aina muistettava kysyä, onko se piste, jossa minä kohtaan Luojan, omassa kokemuksessani ja siinä lämpimässä sisimmän värähdyksessä?

Jouluna, kuten muulloinkin kirkkovuodessa, ihmisen ja Jumalan kohtaamispaikka on siellä, missä Jeesus tänään tulee lihaksi ja vereksi. Lihaa ja verta olevan pastorin kautta hän saarnauttaa evankeliuminsa, ja oman lihansa ja verensä hän syöttää meille ehtoollispöydässä. Jumalan pelastushistorian ydinhetket ovat hyvin fyysisiä: Maria synnyttää vauvan, kuten naiset ovat aina synnyttäneet; Jeesus naulitaan ristille; Kristus nousee ylös ruumiillisesti. Tämä fyysisyys jatkuu seurakunnan elämässä, kun saamme kohdata Herramme konkreettisissa armon

1 0 JYSSÄYS 7/2012

Sählyä torstaisin klo 21-22 Ritaharjun monitoimisalissa (Rita-aukiontie 9)

Oulun OPKOn kirkkopyhä su 6.3. Oulujoen kirkossa

Antti Leinonen

19.2. Nyt tulkitaan - kysy mitä vain RaamatustaAntti Leinonen26.2. Tämä on suuri salaisuus - avioliittoAki Lautamo5.3. Maailma muuttuu - mitä me teemme?Jussi Miettinen12.3. Apologia - puolustanko vai puolostelenko?Antti Leinonen

välikappaleissa. Nämä fyysiset totuudet koskettavat meitä konkreettisesti. Ja juuri siksi myös tunteillamme on oikea paikka. Jumalan läsnäolo ei ole kokemustemme varassa, vaan hänen sanansa varassa. Niinpä tunteita ei tarvitse etsiä ja pakottaa. Ne saavat tulla, jos ovat tullakseen.

Iankaikkinen Isä tulee meihin asumaan korviemme, tuntoaistimme, silmiemme ja suumme kautta. Näin hän perustaa Daavidin valtakunnan, josta Jesaja yllä

puhuu: ”se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti.” Me saamme aloittaa iankaikkista elämää jo tässä maailmanajassa. Iankaikkisuus lasketaan meihin, ja niin me viimeisenä päivänä nousemme ruumiillisesti kuolleista elämään uudessa luomakunnassa. Myös tuleva iankaikkinen elämä on fyysistä; itse asiassa jopa fyysisempää kuin nykyinen varjoelämämme. Se on valtavan suurta ja silti se mahtuu jouluna seimeen.

Kevään illat alkavat Raamattuopiston talvipäivien yhteydessä järjestettävällä opiskelijaillalla: la 12.1. klo 18.30 Kristityn vapauteen, Timo Junkkaala ja Heikki Kärhä, Pyhän Tuomaan kirkko (Mielikintie 3)

Opiskelijoiden joulujuhla pe 14.12. klo 18, Pyhän Tuomaan kirkko (Mielikintie 3)

Sählyä torstaisin klo 20.30-22 Ritaharjun monitoimisalissa (Rita-aukiontie 9)

jyssäys 7/2012 1 1

Sarja

kuva

: Suv

i-Ann

e Sa

ariv

esi

12 JYSSÄYS 7/2012

Olen uskova nuori aikuinen ja saanut asua Jumalan kämmenellä jo varhaisista lapsuusvuosista lähtien. Taivaan Isä on pitänyt minusta huolta monessa elämän vaiheessa, vaikka uskoni on ollut välillä heikko. Tänä syksynä koin jotakin poikkeuksellista, joka vahvisti luottamustani Jumalan huolenpitoon ja johdatukseen myös vaikeissa tilanteissa.

Työhöni liittyen jouduin käymään toistuvia kertoja erään nuorehkon henkilön kotona. Jo ensimmäistä kertaa seisoessani hänen kotinsa kynnyksellä tunsin outoa epävarmuutta ja huolta. En ollut koskaan aikaisemmin tuntenut työtehtävissäni vastaavanlaista. Astuttuani sisään eteiseen katseeni osui ensimmäisenä seinällä olevaan suureen pentagrammiin. Mustiin vaatteisiin pukeutunut asiakas otti minut vastaan lähes pimeässä olohuoneessa, ja avasi keskustelun kertomalla julmia esimerkkejä pakanallisista toimituksista herjaten samalla Jumalaa. Hänen äänensävystään huokui kiusaava asenne minua kohtaan. Henkilön puheet kääntyivät pian hänen ihannoimaan satanistiseen musiikkiin, väkivaltaan ja aseisiin. Minua ahdisti syvästi nämä puheenaiheet ja ymmärsin hänen olevan vahvasti paholaisen vallan alaisena. Asiakkaani tuntui tietävän, että olen uskova, sillä hän kysyi minulta ivalliseen sävyyn, että ”käynkö laulamassa hoosiannaa kirkossa joka sunnuntai”. Puhuessaan lampaista ja vuohista hän ilmaisi aavistavansa minun kuuluvan lampaisiin.

Mieleeni tuli tuolloin raamattupiirissämme käsittelemämme Markuksen evankeliumin kohta (Mark 5: 1-20), jossa mies oli joutunut saastaisen hengen riivaamaksi. Raamatussa Jeesus puhuu hengille, ja ne tunnistavat Jeesuksen. Tunsin voimakkaasti, että asiakkaani oli pahojen henkien vallassa. Nämä tiesivät minun olevan uskovainen, ja sen vuoksi ne kävivät hyökkäykseen. Poistuin vessaan rukoilemaan Jeesusta, että hän vahvistaisi ja tukisi minua tämän ja tulevien käyntien aikana. Rukoiltuani koin valtavaa rauhan tunnetta ja tunsin Jumalan voiman olevan kanssani. Se oli kuin rautainen suojakilpi, jonka läpi paholainen ei pääsisi minuun käsiksi.

Jälkeenpäin ajattelin, että yllä kuvattu pelottava kohtaaminen oli tärkeä opetus Jumalalta pahuuden voimista ja niiden vahvistumisesta syntisessä maailmassamme. Tiedän nyt vielä varmemmin, että Jeesus, joka on voittanut synnin ja saatanan ristinkuolemallaan, seisoo vierelläni. Raamattu sanoo: ”Vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen.” (Ef 6: 11-13)

Heidi Hietaharju

jyssäys 7/2012 13

Oulun OPKOn jäsenkokous pidettiin 20.11. Kokouksen tärkeimpänä asiana on joka syksy ensi vuoden hallituksen valitseminen. Kaksi vuotta hallituksessa uurastaneet neljä jäsentä jäivät pois. Heidän tilalleen saimme neljä uutta ja päälle vielä yhden varajäsenen. Positiivista on myös se, että saimme poikia pari lisää. Ensi vuoden hallituksen kokoonpano on siis seuraava: Ella Henriksson, Heidi Hietaharju, Saara Kalliopuska, Anne Leskelä, Miika Saari, Päivi Silvola, Kati Vares, Sami Vares ja Niilo Väätäinen.

Jäsenkokous päätti pitää jäsenmaksun ensi vuonna ennallaan. Samalla voinee muistuttaa, että jos et ole maksanut kuluneena vuotena jäsenmaksu, niin sen voi edelleen tehdä. Oulun OPKOn oma tili on FI85 8000 1401 4515 48. Jäsenmaksu maksetaan viitteellä 5005 (muu kannatus 5102).

Seuraa Staraa -joulujuhla toteutettiin yliopistolla 28.11. Tuoreeltaan tunnelmat ovat hyvät. Edellisvuoteen verrattuna väkeä oli vähemmän liikkeellä. Toisaalta lukuisat paikalle tulleet istuivat rauhassa ohjelmaa seuraamassa. Viime vuonna ison väkimäärän haittapuolena oli kova hälinä, joka aiheutti sen, ettei esimerkiksi opetus kuulunut ainakaan taakse asti. Tänä vuonna paljon vähemmän oli myös sitä, että glögiä ja torttua mentiin syömään salista ulos. Ohjelma oli mielestäni todistuksineen, lauluineen, opetuksineen ja tansseineen oikein hyvä paketti. Itse olin juontajana. Myös sillä saralla kaikki meni hyvin, kun pysyimme jämptisti aikataulussa.

Parhaillaan ollaan suunnittelemassa erilaisia joulujuhlia ja pikkujouluja sekä kasaamassa tulevan kevään ohjelmaa. Työn alla on niin ikään Veritas Forum -työryhmän kokoaminen Ouluun. Tähän joukkoon etsitään ko. toiminnasta kiinnostuneita opiskelijoita.

Ensi kevään ohjelmasta tahdon mainostaa kahta lähetykseen liittyvää asiaa: MiniMissiota ja aktioita. MiniMisso-kurssi, jossa on mahdollisuus pohtia lähettien johdolla lähetysasioita, on ensi vuonna myös pohjoisessa kahtena viikonloppuna (28.3-1.4., 9.-12.5.). Lisätietoa: www.opko.fi/minimissio. OPKO on mukana järjestämässä kolmea aktiota ensi vuonna: Ukraina (pääsiäisenä), Jordania (kesäkuussa) ja Intia (elokuussa). Lisätietoa www.opko.fi/aktiot.

Antti

Rukouksiinne jääden

14 JYSSÄYS 7/2012

Totuuden etsijäTuomo Ruottisen rippiraamatussa lukee psalmin 91 jakeet: ”Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.” Nuo jakeet ovat kantaneet, kun elämässä on toteutunut aaltoliikkeenlaki. Välillä on mennyt hyvin ja joskus taas vastoinkäymiset ovat varjostaneet elämää. Onneksi psalmi kuitenkin lupaa, että suojassa ollaan, vaikka mitä tapahtuisi.

Tuomo on elänyt suurimman osan elämästään synnyinseudullaan Ylivieskassa, missä hän suoritti ala- ja yläkoulun, lukion ja ammattikorkeakoulun. Uskovan perheen poikana Tuomolle tuli Raamatun kertomukset tutuiksi jo lapsena. Rippikoulun ja isoskoulutuksen jälkeen Raamattu kuitenkin jäi pölyttymään muiden kirjojen sekaan. Kaveripiirikään ei liiemmälti arvostanut kristillistä uskoa, joten usko pysyi näkyvillä vain kotosalla. Lukiossa ajatusmaailmaan vaikuttivat myös tiede ja humanismi, jotka julistivat, ettei absoluuttista totuutta ole olemassa. Tuomo ei missään vaiheessa

epäillyt suoranaisesti Jumalan olemassaoloa vaan pohdinta koski enemmän sitä, minkälainen Jumala on olemukseltaan.

Lukion jälkeen Tuomo pääsi opiskelemaan IT-alaa ammattikorkeakouluun ja ala tuntui heti omalta. Opiskelut veivät paljon aikaa, joten uskonasioiden pohdiskelu jäi taka-alalle. ”Uskonelämä oli hengissä, mutta hyvin pienellä liekillä, ja opiskeluaika oli muutenkin uskon kannalta pimeää aikaa.” Jossain vaiheessa taas usko alkoi askarruttaa syvällisten mietteiden miestä, ja absoluuttisen ja ihmisestä riippumattoman totuuden etsintä jatkui.

Kun Tuomo valmistui ammattikorkeakoulusta, alkoi reilun vuoden kestävä töiden etsintä. Talouden taantuma, levottomuus ja epävarmuus näyttivät heijastavan myös Tuomon elämän tunnelmia, sillä taantuma vaikutti työmarkkinoihin epäsuotuisasti. Vaikka työttömyys oli turhauttavaa, niin Tuomolla oli aikaa lukea paljon. Elämäntilanteeseen kuuluneet huolet saivat hänen ajatuksensa pyörimään elämän tarkoituksen ympärillä ja sytyttivät halun kuulua totuuden löytäjien

jyssäys 7/2012 15

joukkoon. Elämän sisällöksi ei riitä pelkästään palkkapäivien ja täyden jääkaapin tuoma tyydytys, vaan elämälle on oltava jokin kestävämpi perusta.

Aktiivisen työnhaun jälkeen Oulusta avautui työharjoittelupaikka. Tulevaisuus näytti hetken aikaa valoisalta ja tulevaisuuden suunnitelmat alkoivat muotoutua. Kahdeksan kuukauden jälkeen kaikki suunnitelmat yhtäkkiä raukesivat, kun lupailtu työpaikka meni alta ja samalta seisomalta myös asunto. Seuraavaksi oli muutto takaisin Ylivieskaan isän luokse. Toinen vuosi työttömänä tuntui Tuomosta vielä turhauttavammalle.

Uskonelämässä tapahtui iso ”eteenpäin rysähtäminen” kesällä 2011. Heinäkuussa suviseurojen aikaan Tuomo kuunteli saarnoja ja niiden sanoma puhutteli koeteltua miestä. Teemoina olivat vastoinkäymiset, maailman vaatimukset ja Jumalan rakkaus jokaista ihmistä kohtaan. Suviseurojen tunnuslause ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” kosketti. Työttömänä Tuomolla oli taasen aikaa perehtyä netissä oleviin kristillisiin kirjoituksiin ja uutismedioihin. Niiden avulla hän punnitsi omia mielipiteitään Raamatussa esitettyihin näkemyksiin ja huomasi niiden olevan lähellä toisiaan. ”Raamattu on myös pysynyt samana ajasta aikaan. Vaikka se on ihmisten kirjoittama, niin se on Jumalan vaikuttama”. Tuomo alkoi löytää uusia näkökulmia lapsuudessa kuultuihin kertomuksiin ja Raamattu alkoi elämään uudella tavalla. Suhde Jumalaan muotoutui vähitellen hyvin tärkeäksi ja henkilökohtaiseksi. Totuuden etsijästä tulikin totuuden löytäjä.

Viime keväänä Tuomo päätti hakea Ouluun ja Jyväskylään tietojenkäsittelytietieteiden maisteriohjelmaan, kun opiskelumotivaatiota oli työttömyysaikana kertynyt. Ovet aukesivat kuitenkin molempiin kaupunkeihin, mutta Oulu tuntui houkuttelevammalta sijaintinsa vuoksi. ”Olin hyvin kiitollinen, että työttömyyden jälkeen pääsee taas eteenpäin”. Jo keväällä hän päätti, että syksyllä pitäisi löytää toisten kristittyjen yhteys. ”En tiennyt etukäteen OPKOsta juuri mitään, mutta löysin sen yllättäen ylioppilaskunnansivuilta.” Sitä kautta löytyi tietoa myös 3K:sta ja SLEY:n toiminnasta.

Nyt joulun alla Tuomo aikoo ripustaa värivalot ikkunaan ja laittaa muutaman joulukoristeen somistamaan opiskelija-asuntoaan. ”Joulu on sitä aikaa, kun kaikki arkinen pysähtyy hetkeksi ja saa nauttia joulun erityisestä tunnelmasta.”

Saara Kalliopuska

- Siunausta uudelle hallitukselle

- Että, saisimm

e koottua Veritas Forum

-työryhmän O

uluun- Rikasta joulua taivaan aarteid

en äärellä

Kiitos- Seuraa Staraa -tapahtum

asta- Hienoista vastuunkantajista- Hyvin m

enneestä OPKO

n syksystä

Pyydämm

e