kÄrsimyksen korvaamisen oikeudellisen suo- jan...
TRANSCRIPT
KÄRSIMYKSEN KORVAAMISEN OIKEUDELLISEN SUO-
JAN RAKENTUMINEN JA SEN VAHINGONKORVAUSOI-
KEUDELLISET FUNKTIOT SUOMESSA, SAKSASSA JA
RANSKASSA
Itä-Suomen yliopisto
Oikeustieteiden laitos
Pro gradu – tutkielma 40 op
Kaarina Leppänen, 273076
30.4.2018
Ohjaaja: Professori
Katja Lindroos
II
Tiivistelmä
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Yksikkö
Oikeustieteiden laitos
Tekijä
Leppänen, Kaarina
KÄRSIMYKSEN KORVAAMISEN OIKEUDELLISEN SUOJAN RAKENTUMINEN JA SEN VAHINGONKORVAUSOIKEUDELLISET FUNKTIOT SUOMESSA, SAKSASSA JA RANSKASSA
Pääaine
Oikeustiede
Työn laji
Pro gradu
Aika
2017-2018
Sivuja
XXI+94 s.
Pro gradu – tutkielmassani tarkastelen yksityisyyden suojan loukkaamista ja kärsimyskorvauk-sen oikeudellisen suojan rakentumista sekä kärsimyksen korvaamisen funktioita Suomessa, Sak-sassa ja Ranskassa. Metodeina työssäni on oikeusvertaileva ja oikeusdogmaattinen metodi. Oi-keusvertailevana metodina käytän funktionaalista metodia, jota hyödynsin järjestelmien arvioin-nissa ja vertailussa. Valitsin oikeusvertailevan metodin, koska haluan etsiä tapoja estää lehdissä tapahtuva yksityisyyden suojan loukkaaminen. Etsin oikeusvertailun avulla uusia toimintamal-leja toisista eurooppalaisista oikeuskulttuureista, Saksasta ja Ranskasta. Järjestelmämme vaatii uudistamista ja kehittämistä, jotta se toimisi tehokkaasti ja estäisi yksityisyyden suojan loukkaa-misen mahdollisimman tehokkaasti toteuttaen vahingonkorvauslain tarkoituksen ja vahingon-korvausoikeudellisen funktion.
Tulkitsen vahingonkorvauslakia (412/1974), korkeimman oikeuden ennakkotapauksia sekä ih-misoikeustuomioistuimen tapauksia sekä Bürgeliches Gesetzbuch´ia Saksan ja Code civil´iä, sekä Ranskan ja Saksan rikoslakia, oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Oikeuslähteenä minulla on myös ruotsalaisia ja pohjoisamerikkalaisia oikeusvertailevia argumentteja. Tutki-muskysymyksenä on: Miten kärsimyksen korvaamisen oikeudellinen suoja rakentuu ja mikä va-hingonkorvausoikeudellinen funktio kärsimyksen korvaamisella on Suomessa, Saksassa ja Ranskassa. Selvitin myös, miten vahingonkorvausoikeudellinen funktio toteutuu näissä oikeus-järjestyksissä ja toteutuuko se paremmin joissakin oikeusjärjestelmissä kuin vertailukohteina olevissa maissa.
Ranskassa varovaisesti hyväksytty punitiivinen funktio mahdollistaa vahingonkorvausoikeuden tarkoituksen tehokkaan toteutumisen yksilön asettamisella vahingonkorvausoikeuden keskiöön. Samalla se toteuttaa reparatiivisen sekä preventiivisen funktion tehostumisen ja vahingonkor-vauslain tarkoituksen palvella ihmistä. Saksasta suomalaiseen järjestelmään olisi siirrettävissä vakuutuksellisuus ja Ranskasta punitiivinen funktio, jolloin vahingonkorvauksia pystyttäisiin kohottamaan Suomessakin ja vahingonkorvausoikeudelliset funktiot toteutuisivat tehokkaam-min Suomessa.
Avainsanat: yksityisyyden suojan loukkaaminen, kärsimyskorvaus, kärsimyksen korvaaminen, kärsimyskorvauk-sen vahingonkorvausoikeudelliset funktiot, preventiivinen, reparatiivinen, punitiivinen funktio, oikeusvertailu, funktionaalinen metodi, Saksa, Ranska
III
SISÄLLYS LÄHTEET ........................................................................................................................ V
KIRJALLISUUS .............................................................................................................. V
VIRALLISLÄHTEET ................................................................................................... XV
LYHENTEET .............................................................................................................. XXI
1 JOHDANTO ............................................................................................................. 1
1.1 Yksityisyyden suoja ja sen loukkaamisen käsite ............................................. 1
1.2 Yksityisyyden suojan loukkaamisesta aiheutuva kärsimys ja sen korvaaminen
........................................................................................................................ 3
1.3 Tutkimuksen tavoite ........................................................................................ 4
1.4 Tutkimusongelma ............................................................................................ 7
1.5 Oikeusdogmaattinen metodi ............................................................................ 9
1.6 Oikeusvertailu tutkimusmetodina .................................................................. 11
1.7 Oikeustraditiot ............................................................................................... 13
2 SUOMEN OIKEUSJÄRJESTELMÄ .................................................................... 15
2.1 Tuomioistuimet .............................................................................................. 15
2.2 Yksityisyyden suojan muodostuminen .......................................................... 16
2.3 Vahingonkorvausoikeuden syntymisedellytykset .................................................... 17
2.3 Kärsimyskorvaus ........................................................................................... 21
2.4 Lehdessä tapahtuva yksityisyyden suojan loukkaaminen ja kärsimyskorvaus .
...................................................................................................................... 23
2.5 Kärsimyskorvauksen vahingonkorvausoikeudellinen funktio....................... 31
3 SAKSAN OIKEUSJÄRJESTELMÄ ..................................................................... 42
3.1 Tuomioistuimet .............................................................................................. 42
3.2 Henkilöön liittyvät perusoikeudet ................................................................. 43
3.3 Yksityiselämän alueet .................................................................................... 44
IV
3.4 Vahingonkorvausjärjestelmä ......................................................................... 45
3.5 Kunnianloukkauksesta aiheutuvan kärsimyksen korvaaminen ..................... 48
3.6 Kipurahan funktio vahingonkorvausoikeudessa ............................................ 50
4 RANSKAN OIKEUSJÄRJESTELMÄ .................................................................. 54
4.1 Tuomioistuimet .............................................................................................. 54
4.2 Yksityisyyden suoja ....................................................................................... 55
4.3 Yksityisyyden suojan loukkaaminen ............................................................. 57
4.4 Vahingonkorvausjärjestelmä ......................................................................... 59
4.5 Kärsimyksen korvaaminen ............................................................................ 61
4.6 Kärsimyskorvaus oikeuskäytännössä ............................................................ 63
4.7 Vahingonkorvausoikeudellinen funktio ........................................................ 64
5 VAHINGONKORVAUSOIKEUDELLISEN SUOJAN MUODOSTUMINEN
SUOMESSA, SAKSASSA JA RANSKASSA ...................................................... 69
5.1 Eroja ja yhtäläisyyksiä järjestelmissä ............................................................ 69
5.2 Vahingonkorvausoikeudelliset funktiot Suomen, Saksan ja Ranskan
järjestelmissä .................................................................................................................. 77
5.3 Vahingonkorvausoikeudellisten järjestelmien tehokkuus ............................. 82
6 JOHTOPÄÄTÖKSET ............................................................................................ 87
6.1 Mitä saksalaisesta ja ranskalaisesta järjestelmästä olisi siirrettävissä
suomalaiseen vahingonkorvausdoktriiniin? ................................................................... 87
6.2 Miten suomalaista kärsimyskorvausjärjestelmää voitaisiin tehostaa? ........... 88
V
LÄHTEET
KIRJALLISUUS
Aarnio, Aulis: Laintulkinnan teoria. Juva 1989.
–Oikeussäännösten tulkinta ja systematisointi. Teoksessa (toim.) Juha Häyhä: Minun
metodini. Porvoo 1997, s. 35–56.
–Tulkinnan taito. Helsinki 2006.
Agostinelli, Xavier: La protection civile de la vie privée. Université d'Aix-en-Provence
1994.
Ailio, Erkki: Esinekonfiskaatio Suomen rikosoikeudessa. Rikosoikeudellinen tutkimus.
Helsinki 1964.
Anterion, Karine – Moréteau, Olivier: The Protection of Personality Rights against In-
vasions by Mass Media in France. Teoksessa (toim.) Koziol, Helmut – Warzilek,
Alexander (eds.): Persönlichkeitsschutz gegenüber Massenmedien. Tort and Insu-
rance Law. Vol. 13. Springer Verlag 2005.
Artimo, Riikka: Kärsimyksen korvaamisesta käytännössä. Lakimies 7–8/2008, s. 1211–
1224.
Bar, Christian von: Gemeineuropäisches Deliktsrecht. Band 1. Die Kernbereiche des
Deliktsrechts, seine Angleichung in Europa und seine Einbettung in die
Gesamtrechtsordnungen. H.C. Beck 1996.
Bengtsson, Bertil: Om krnäkning och diskriminering. NFT 4/2007.
Berger, Peter – Luckmann, Thomas: The social construction of reality: A treatise in the
sociology of knowledge. First Anchor Books Edition 1967.
Berthier, Cecile: Les droits de la personnalité: droit au respect de la vie privée et droit à
l’image. N° 3340 Droit et Europe (IODE) et Centre de recherche juridique et judi-
ciaire de l’Ouest (CRJO) 2016.
Björne, Lars: Oikeusjärjestelmän kehityksestä. Helsinki 1986.
–Siviilioikeuden systematiikan kehityksestä. Teoksessa (toim.) Pia Letto – Vanamo: Suo-
men oikeushistorian pääpiirteet. Jyväskylä 1991.
Boré, Louis: La défense des intérêts collectifs par les associations devant les juridictions
administratives et judiciaires. Thèse LGDJ 1997.
Braschos, Franz-Joseph: Der Ersatz immaterieller Schäden im Vertragsrecht. Köln
Heymanns 1978.
VI
Brossolet, Luc - D’Antin, Olivier: Le domaine de la vie privée et sa délimitation jurispru-
dentielle. Legicom 20/1999, s.17.
Bygrave, Lee A - Berg, Jens Petter: Reflections on the rationale for data protection
laws. 5 Years Anniversary Anthology in Computers and Law. Tano Oslo 1995, s.
3–39.
Caddell, Richard: Success Fees and Freedom of Speech. The Cambridge Law Journal
65/2006, s. 45–48.
Calabresi, Guido: Concerning Cause of the Law of Torts: An Essay for Harry Kalven.
The University of Chicago Law Review 1975, s. 69.
Canaris, Claus-Wilhelm: Grundrechtswirkungen und Verhältnismäßigkeitsprinzip in der
richterlichen Anwendung und Fortbildung des Privatrechts. Juris 1989, s. 161-172.
Canaris, Claus-Wilhelm – Grigoleit, Hans-Christoph: Lehrbuch des Schuldrechts Band
I. 14. Auflage. C.H. Beck 2016.
Carbonnier, Jean : Droit civil, les personnes tome 1. P.U.F 1990.
Carval, Suzanne : La responsabilité civile dans sa fonction de peine privée. LGDJ coll.
Bibliothèque de Droit privé 1995.
Coing, Helmut: Europäisches Privatrecht, Band II, 19. Jahrhundert. C.H. Beck 1989.
Coleman, Jules: The Practice of Principle. Oxford University Press2001.
Crémieux, Marcel: Réflexions sur la peine privée moderne, in Études offertes à
Pierre Kayser, Presses Universitaires d'Aix-Marseille, 1979, osa I, s. 261-308.
Dannemann, Gerhard: Comparative Law: Study of similarities of differences? The Ox-
ford Handbook of Comparative Law. Oxford University Press 2006.
Deutsch, Erwin: Die Zwecke des Haftungsrechts. Juristen Zeitung, 1971 numero 8, 244-
248.
–Allgemeines Haftungsrecht. 2. Auflage. Köln Heymanns 1996.
Diamond, Peter: Integrating Punishment and Efficiency Concerns in Punitive Damages
for Reach Disregard of Risks to others. 18 Journal of Law, Economics and Organ-
ization 2002, s. 117-134.
Dreier, Thomas: Kompensation und Prävention. Mohr Siebeck 2002.
Dölle, Lukas: Der Schutz der Privatsphäre bei der Anfragebearbeitung in Datenbanksys-
temen. Dissertation von Humbold Universität Berlin 2015.
Ehmann, Horst: Das Allgemeine Persönlichkeitsrecht - Zur Transformation unmor-
alischer in unerlaubte Handlungen. Teoksessa Festgabe 50 Jahre Bun-
desgerichtshof. C.H. Beck 2000, s. 613.
VII
Engel, Ulrich: Der dommage moral im deutschen und im französischen Recht. Hey-
manns Berlin 1925.
Erp, van Sjep: Comparative Law in Practice. Teoksessa (toim.) Esin Örücü ja David
Nelken: Comparative Law. A Handbook. Hart Publishing 2007, s. 399-410.
European Gorup on Tort Law. Principles of European Tort Law. Text and Commentary.
Springer 2005.
Fedtke, Jörg – Wagner – Von Papp, Florian: Teoksessa (toim.) Ken Oliphant – Barbara
Steininger: European Tort Law. Basic Texts. Jan Sramek Verlag 2011.
Fischer, Thomas: Strafgesetzbuch und Nebengesetze: Beck´sche Kurzkommentare Band
10. C.H. Beck 2016.
Frände, Dan – Helenius, Dan – Hietanen – Kunwald, Petra – Hupli, Tuomas – Koulu,
Risto – Lappalainen, Juha – Lindfors, Heidi – Niemi, Johanna – Rautio, Jaakko –
Saranpää, Timo – Turunen, Santtu – Virolainen, Jyrki – Vuorenpää, Mikko: Pro-
sessioikeus. Juridiikkafokus 2016. (Frände ym. 2016)
Gerven van, Walter – Lever, Jeremy – Larouche, Pierre – Bar von, Christian – Viney,
Geneviève: Cases, Materials and Text on National, Supranational and Interna-
tional Tort Law. Scope of Protection. Hart Publishing 1999. (Van Gerven ym.
1999)
Gerven van, Walter – Lever, Jeremy – Larouche, Pierre: Cases, Materials and Text on
National, Supranational and International Tort Law. Hart Publishing 2000. (Van
Gerven ym. 2000)
Glanert, Simone: Comparaison et traduction des droits: à l’impossible tous sont tenus”,
teoksessa (toim.) Pierre Legrand: Comparer les droits, résolument. Paris PUF
2009, s. 279-311.
Glenn, Patrick: Legal Traditions of the World – Sustainable Diversity in Law. Oxford
University Press 2007.
Goldmann, Berthold: La détermination du gardien responsable du fait des choses inani-
mées. Thèse, Université de Lyon 1946.
Gras, Frédéric : L'Indéminsation des atteintes à la vie privée. Gras Victoires éditions
Legicom 1999/4 N° 20, s. 21-25.
Gudykunst, William: Theorizing about intercultural communication. Thousand Oaks.
Califormia Sage 2005.
Haaparanta, Leila – Niiniluoto, Ilkka: Johdatus tieteelliseen ajatteluun. Helsinki 1991.
Hager, Johannes: Grundrechte im Privatrecht. Juristenzeitung 8/1994, s. 373-383.
VIII
Hahto, Vilja: Hahto, Vilja: Uhrin myötävaikutus ja rikoksentekijän vastuu. Rikos- ja va-
hingonkorvausoikeudellinen tutkimus tekoa edeltävästä uhrikäyttäytymisestä fyy-
sistä koskemattomuutta loukkaavissa rikoksissa. Edita, Helsinki 2004.
–Tuottamus vahingonkorvausoikeudessa. Helsinki 2008.
Hakalehto-Wainio, Suvianna: Valta ja vahinko. Julkisen vallan käyttäjän vahingonkor-
vausvastuu vahingonkorvauslaissa. Helsinki 2008.
Harpwood, Vivienne: Modern Tort Law. 5. Edition. Routledge Cavendish 2003.
Hart, Herbert – Lionel, Adolphus: Punishment and responsibility: Essays in the Philoso-
phy of Law 1968.
Hedemann, Justus: Die Fortschritte des Zivilrechts, Erster Teil. Carl Heymanns 1935.
Hemmo, Mika: Vahingonkorvauksen sovittelu ja ja moderni korvausoikeus. Suomalai-
nen lakimiesyhdistys 1996.
– Vahingonkorvausoikeus. Porvoo 2005.
Hirvonen, Ari: Oikeuden ja lainkäytön teoria. Helsinki 2012.
Hofstede, Geert: Culture's Consequences: Comparing Values, Behaviors, Institutions and
Organizations Across Nations. Sage Publications 2001.
Honsell, Heinrich: Die Funktion des Schmerzensgeldes. Teoksessa (toim.) Heinrich Hon-
sell: Versicherungsrecht 1974, s. 205-207.
Hugueney, Louis: L'idée de peine privée en droit contemporain. Paris A. Rousseau 1904.
Husa, Jaakko: Legal Families and Research in Comparative Law, Global Jurist Advances
2008.
–Valkoista yksisarvista pyydystämässä vai mörköä paossa – oikeaa oikeusvertailua?
Lakimies 5/2010, s. 700–718.
–Understanding legal languages: linguistic concerns of the comparative lawyer. The Role
of Legal Translation in Legal Harmonization. (toim.): Jaap Baaij, Kluwer Law In-
ternational 2012, s.161-181.
–Praktinen oikeusvertailu ja ratkaisuargumentaatio- Opittavaa Euroopasta? Teoksessa
Altti Mieho (toim.): Iura novit curia – Juhlakirja Veijo Tarukannel 60 vuotta. Hel-
sinki 2013.
–A New Introduction to Comparative Law. Bloomsbury 2015.
–Oikeusvertailun metodit globalisoituvassa maailmassa. Lakimies 7–8/2017 s. 1088–
1102.
Hyland, Richard: Comparative Law, Teoksessa Dennis Patterson (toim.): A Companion
to Philosophy of Law and Legal theory. Wiley Blackwell 1996.
IX
Häyhä, Juha: Vahingonkorvausoikeuden vaihdannaistuminen. Helsinki 2000.
Jauernig, Othmar (toim.): Bürgerliches Gesetzbuch. C.H. Beck 1999. (Jauernig ym.
1999)
Jyränki, Antero – Husa, Jaakko: Valtiosääntöoikeus. Helsinki 2012.
Karhu, Juha – Ståhlberg, Pauli: Suomen vahingonkorvausoikeus. Helsinki 2013.
Kayser, Pierre : Le secret de la vie privée et la jurisprudence civile, teoksessa Mélanges
offerts à René Savatier. Librairie générale de droit et de jurisprudence Paris 1965,
s.405.
– La protection de la vie privée par le Droit. Revue internationale de droit compa-
rée. 3 ème édition 197/1995, s. 269-271.
Keating, Gregory: Reasonableness and Rationality in Negligence Theory. S.L.R.1996,
s.311-384.
Kern, Bernd-Rüdiger: Die Genugtuungsfunktion des Schmerzensgeldes – ein pönales
Element im Schadensrecht? AcP 191/1991, s. 247–272.
Kilkelly, Ursula: Le droit au respect de la vie privée et familiale. Conseil de l´Europe
2003.
Kolehmainen, Antti: Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä. Edilex
29/2015.
Koziol, Helmut: Conclusions. Teoksessa Helmut Koziol (toim.) Unification of Tort
Law: Wrongfulness. Kluwer Law International 1998.
Koziol, Helmut: Basic Questions of Tort Law from a Germanic Perspective I. Jan
Sramek Verlag KG 2012.
Koziol, Helmut – Steininger, Barbara (toim.): European Tort Law. Springer 2005.
(Koziol – Steininger ym. 2005)
Köndgen, Johannes: Haftpflichtfunktionen und Immaterialschaden. Berlin Duncker &
Humblot 1976.
Körner, Marita: Zur Aufgabe des Haftungsrechts – Bedeutungsgewinn präventiver und
punitiver Elemente. Teoksessa: NJW 2000. Bund – Verlag 1988, s.241.
Kötz, Hein: Zur Reform der Schmerzensgeldhaftung. Teoksessa: Festschrift für Ernst von
Caemmerer. Mohr Siebeck 1978, s. 389-409.
– Abschied von der Rechtskreislehre, Zeitschrift für europisches Privatrecht 1998.
Landes, William –Poshner, Richard: Causation in Tort Law: An Economic Approach, 12
Journal of Legal Studies 1983, s. 109.
Lange, Hermann: Schadensersatz. 2. Auflage. Tübingen Mohr 1990.
X
Lange, Hermann – Schiemann, Gottfried: Schadenersatz. Mohr Siebeck 2006.
Larenz, Karl: Lehrbuch des Schuldrechts, 1. Band, Allgemeiner Teil. 14. Auflage. Mün-
chen Beck 1987.
Letto–Vanamo, Pia: Oikeuden käsitteet ja käsitteiden historia. Lakimies 7–8/2008, s.
1126–1148.
Legrand, Pierre: Le droit comparé. Paris, Presse Universitaires de France 1999.
Levinas, Emmanuel: Hors Sujet. Paris Fata Morgana 1987.
Lindon, Raymond: TGI Paris, 26.4.1983. Manuel Dalloz du droit. Editions Dalloz 1983,
s. 376.
Malaurie, Philippe – Aynes, Laurent : Les personnes. Cujas 329/1994-95.
– Les personnes. Cujas 342/1994-95.
Manninen, Sami: Sananvapaus ja julkisuus (PL 12 §). Teoksessa (toim.) Hallberg,
Pekka – Karapuu, Heikki – Scheinin, Martin – Tuori, Kaarlo – Viljanen, Veli--
Pekka: Perusoikeudet. Juva 1999, s. 387–417.
Markesinis, Basil: The German Law of Obligations. Vol II. The Law of Torts: A Com-
parative Introduction. Oxford University Press 1997.
Mazeaud, Henry. - Roubier, Paul: L’arrêt des Chambres réunies du 2 décembre 1941 et
la théorie générale de la responsabilité civile. J.C.P. 1942.I.257 B. Teoksessa Bul-
letin des arrêts Cour de Cassation Chambre civile, numéro 292, s.523.
Mezghani, Nébila: La protection de la vie privée. Thèse, Faculté du Droit Paris II 1976.
Merryman, John – Pérez –Perdomo, Rogelio: The Civil Law Tradition. An Introduction
to the Legal Systems of Europe and Latin America. 3. Edition. Stanford Univer-
sity Press 2007.
Michaels, Ralf: The Funtional Method of Comparative Law. The Oxford Handbook of
Comparative Law. Oxford University Press 2006.
Mielityinen, Sampo: Vahingonkorvausoikeuden periaatteet. Helsinki 2006.
Modéer, Kjell: The Historical Roots of European Legal Culture – Transitions Due to Di-
versities and Differences. Lund JFT 5/2010, s. 493–500.
Mononen, Marko: Yritystenvälinen tuotevastuu. Pieksämäki 2004.
Moréteau, Olivier: Grundfragen des Schadenersatzrechts aus französischer Sicht.Teok-
sessa: Grundfragen des Schadenersatzrechts aus rechtsvergleichender Sicht. toim.
Helmut Koziol. Wien Verlag Dr Jan Sramek 2014, s. 3-109.
–Teoksessa (toim.) Ken Oliphant – Barbara C Steininger: European Tort Law. Basic
Texts. Jan Sramek Verlag 2011.
XI
Mugdan: Die gesammten Materialien zum Bürgerlichen Gesetzbuch für das Deutsche
Reich. Band II Recht der Schuldverhältnisse. R.v. Decker`s Verlag 1899.
Müller, Gerda: Zum Ausgleich des immateriellen Schadens nach § 847 BGB. Teo-
ksessa: Versicherungsrecht. Verlag Versicherungswirtschaft Karlsruhe 1993, s.
909.
Möller, Reinhard: Das Präventionsprinzip des Schadenrechts. Duncker & Humblot
2006.
Neuvonen, Riku: Yksityisyyden suoja Suomessa. Viro 2014.
–Uudistettu yksityiselämän ja kunnian suoja Suomessa. Defensor legis 5/2015, s. 864-
882.
Nuutila, Ari-Matti –Majanen, Martti: Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisri-
kokset. Teoksessa Rikosoikeus. Juva 2002, s. 897–927.
Ohliger, Katrin: Die Ausweitung des Schmerzensgeldes ohne Bagatellschwelle Verein-
barkeit der Neuregelung mit dem Schadensersatzsystem des BGB. Dissertation der
Juristischen Fakultät der Bayerischen Julius-Maximilians-Universität Würzburg
2004.
OkerBlom, Max: Intimitet och effektivitet – rättsekonomiska synpunkter på intimitetss-
kyddet. JFT 1998, s. 134–164.
Owen, David: Philosophical Foundations of Tort Law. Clarendon Paperbacks 2001.
(Owen ym. 2001)
Pajula, Paavo: Suomalaisen lakikielen historia pääpiirteittäin, Porvoo 1960.
Patrignani, Emma: Otherness, Pluralism and Context: underground issues in comparative
legal studies. Rovaniemi 2017. Paso, Mirjami: Oikeusvertailijan eurooppaoikeudellisia sormiharjoituksia – vielä kerran
Baumbast-tapaus. Lakimies 2010, s. 756–722.
Pearce, David – Halson, Roger: Damages for Greach of contract Compensation, Restitu-
tion and Vindication. 28 Oxford Journal. Legal Studies 2008, s. 73-98.
Perry, Ronen: The Role of Retrubutive Justice in the Common Law of Torts: a Descrip-
tive Theory, 73 Tennesse Law Review 2006-2007, s. 177.
Pihlajamäki, Heikki: Vertaileva oikeushistoria muuttuvassa maailmassa. Oikeus 2009,38,
s. 420–423.
Planiol, Marcel: Traité élémentaire de droit civil II/1. Paris Pichon 1928.
XII
Polinsky, Mitchell: Are Punitive Damages really Insignificant, Predictable and Ra-
tional? A comment on Eisenberg et al. 26 The Journal of Legal Studies 1997, s.
663-677.
Poshner, Richard: Economic Analysis of Law. Ninth Edition. Wolters Kluwer. Law and
Business 1972.
Pöyhönen, Juha: Korvausmallit vahingonkorvausoikeudessa. OT 1999, s. 297-372.
–Uusi varallisuusoikeus. Helsinki 2000.
Ravanas, Jacuqes: La protection des personnes contre la réalisation et la publication de
leur image. Bibliothèque de Droit privé 1978.
Rautio, Jaakko: Hyötykonfiskaatiokanne. Helsinki 2006.
Ripert, Georges: Commentary of the case 2 December 1941 Dalloz 1941.
– Le prix de la douleur. Dalloz 1948 cronicle 1.
Ripstein, Arthur: Equality, Responsibility and the Law. Cambridge Mass 1999.
Roubier, Paul: Garde de la structure et garde du comportement. Dalloz II 1961.
Rousseau, Dominique : Le droit dérobé. Actes du colloque de Montpellier. Montchrestien
2007.
Routamo, Eero – Ståhlberg, Pauli: Suomen vahingonkorvausoikeus. Helsinki 2000.
Routamo, Eero – Ståhlberg, Pauli – Karhu, Juha: Suomen vahingonkorvausoikeus. Hel-
sinki 2006.
Saarnilehto, Ari: Vahingonkorvauslaki. Käytännön kommentaari. Helsinki 2007.
Saarenpää, Ahti: Risto Haavisto. (toim.) Teoksessa Oikeusjärjestys, osa 1. 7. täyden-
netty painos. Lapin yliopisto 2011.
Saxén, Hans: Adekvans och skada. Åbo 1962.
Scheinin, Martin: Ihmisoikeussopimuksista ja muista ihmisoikeusasiakirjoista. Teok-
sessa (toim.) Arto Haapea: Ihmisoikeudet 2000-luvulla. Helsinki 2002, s. 15-19.
Schips, Peter: Schmerzensgeld für die Erben? Dissertation der Juristischen Fakultät der
Eberhard-Karls-Universität Tübingen 2003.
Schultz. Mårten: Kausalitet. Studier I skadeståndsrättslig argumentation. Jure Förlag AB
2007.
–Kränkning. Studier i skadeståndsrättslig argumentation. Jure Förlag AB 2008..
Seng: Archiv für Bürgerliches Recht, Band 5. J.C.B Mohr 1891.
Shelton, Dinah: Remedies in International Human Rights Law. Oxford University Press
2005.
XIII
Sintez, Cyril : La sanction préventive en droit de la responsabilité civile Contribution à
la théorie de l’interprétation et de la mise en effet des normes. L´Université de
Montréal 2007.
Siltala, Raimo: Oikeustieteen tieteenteoria. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja.
A sarja n:o 234. Vammala 2003.
Sisula-Tulokas, Lena: En skada – Vad är det? Oikeus 2008, s. 426-436.
Starck, Boris: Essai d’une théorie générale de la responsabilité civile considérée en sa
double fonction de garantie et de peine privée. L. Rodstein 1947.
Staudinger, Julius von: Staudingers Kommentar zum Bürgerlichen Gesetzbuch, § 823-
825. 13. Auflage. Sellier-de Gruyter 1999.
Steffen, Erich: Aushilfeaufgaben des Schmerzengeldes. Teoksessa (toim.) Böttcher,
Reinhard – Hueck, Götz – Jähnke, Burkhard: Festschrift für Walter Odersky zum
65. Geburtstag am 17. Juli. C. H. Beck 1996, s. 725–736.
Stoll, Hans: Haftungsfolgen im bürgerlichen Recht. Verlag Müller 1993.
Ståhlberg, Pauli: Ydinvastuusta. Vahingonkorvausoikeudellinen tutkimus erityisesti
ydinvoimalaonnettomuudesta aiheutuvien vahinkojen kannalta. Vammala 1993.
Suksi, Markku: Finlands statsrätt. Åbo 2002.
Tamm, Ditlev – Letto-Vanamo, Pia: Oikeuden maailma. Näkökulmia oikeuskulttuureihin.
Vantaa 2015.
Tiilikka, Päivi: Sananvapaus ja yksilön suoja. Lehtiartikkelin aiheuttaman kärsimyksen
korvaaminen. Helsinki 2007.
– Journalistin sananvapaus. Helsinki 2008.
–Rangaistavaksi säädetty teko kärsimyskorvauksen perusteena. Lakimies 5/2011, s. 933–
956
Tort and Insurance Law Yearbook: Teoksessa (eds.) Helmut Koziol – Barbara Steininger
European Tort Law 2005. Springer 2005. (Koziol ym. 2005)
Tunc, A: La détermination du gardien dans la responsabilité du fait des choses inanimées.
J.C.P. 1960.I.1592, numéro 11.
Tuori, Kaarlo: Oikeusjärjestys ja oikeudelliset käytännöt. Helsinki 2003.
Ussing, Henry: Hvilke arter af skade skal erstattes, Svensk Juristtidning 1941, s. 741–
754.
Viljanen, Jukka: Karhuvaara ja Iltalehti v. Suomi; Selistö v. Suomi – Suomalaiset sa-
nanvapausrajoitukset Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen testissä. Lakimies
4/2005, s. 636 - 650. (Viljanen 4/2005)
XIV
Viljanen, Mika: Ihmisen identiteetti ja tuottamusarviointi. Lakimies 103/2005, s. 426-
451. (Viljanen 103/2005)
–Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan haastava tehtävä. Lakimies 6/2006, s. 1006–
1020.
– Vahingonkorvausten määrä. Tutkimus vahingoista ja rahoista. Edilex 2008.
Viljanen, Pekka: Rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn arvioimisesta. Rikosoikeu-
dellisia kirjoitelmia VI. Vammala 1989, s. 523 – 540
Viney, Généviève: La responsabilité, conditions, Traité de droit civil. L.G.D.J. 1982 nu-
mero 611
– Introduction à la responsabilité. L.G.D.J 1995.
Von See, Klaus: Altnördische Rechtswörter. Philologische Studien zur Rechtsauffas-
sung und Rechtsgesinnung der Germanen. Böhlau Verlag 1964.
Wagner, Gerhard: The Protection of Personality Rights against Invasions by Mass M
edia in Germany. Teoksessa (toim.) Koziol, Helmut – Warzilek, Alexander (eds.):
Persönlichkeitsschutz gegenüber Massenmedien. Tort and Insurance Law. Vol.
13. Springer Verlag 2005.
Walter, Ute: Geschichte des Anspruchs auf Schmerzensgeld. Ferdinand Schöningh
2004.
Wandt, Manfred: Gesetzliche Schuldverhältnisse. Deliktsrecht. Schadensrecht. Berei-
cherungsrecht. 7. Auflage. Verlag Vahlen 2015.
Watson, Alan: Legal transplants: an approach to comparative law. London, University
of Georgia Press 1993.
Weinrib, Ernest: Deterrence and Corrective Justice. 50 UCLA Law Review 2002, s.621.
Winiger, Bénédict – Koziol, Helmut. – Koch, Bernhard A. – Zimmermann, Reinhard
(eds.) Digest of European Tort Law. Volume 2: Essential Cases on Damage. De
Gruyter 2011. (Winiger ym. 2011)
Zweigert, Konrad – Kötz, Hein: An Introduction to Comparative Law. Clarendon Press
1998.
Örücü, Esin: The Enigma of Comparative Law – Variations on a Theme for the
Twenty-first Century. Springer 2004.
XV
VIRALLISLÄHTEET
HE 84/1974 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi 1) rikoslain 27 luvun, 2) paino-
vapauslain 18 ja 39 §:n sekä 3) oikeudenkäytön julkisuudesta annetun lain 1 ja 2
§:n muuttamisesta.
HE 309/1993 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten
muuttamisesta.
HE 239/1997 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle yksityisyyden, rauhan ja kunnian louk-
kaamista koskevien rangaistussäännösten uudistamiseksi.
HE 184/1999 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle yksityisyyden, rauhan ja kunnian louk-
kaamista koskevien rangaistussäännösten uudistamiseksi.
HE 54/2002 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sananvapauden käyttämisestä
joukkoviestinnässä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 167/2003 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi vahingonkorvauslain muuttami-
sesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 19/2013 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi rikoslain, pakkokeinolain 10 lu-
vun 7 §:n ja poliisilain 5 luvun 9 §:n muuttamisesta.
Henkilövahinkotoimikunnan mietintö 2001:11.
KM 1973:1. Perusoikeuskomitean mietintö.
KM 1992:3. Perusoikeuskomitean mietintö.
KM 2001:11. Perusoikeuskomitean mietintö.
La VM 6/2000 vp. Lakivaliokunnan mietintö.
PeVL 36/1998 vp. Perustuslakivaliokunnan esitys eduskunnalle yksityisyyden, rauhan ja
kunnian loukkaamista koskevien rangaistussäännösten uudistamiseksi.
RUOTSALAISET VIRALLISLÄHTEET
Ds 2007:10. Skadeståndsfrågor vid kränkning. Regeringskansliet. Justitiedepartementet
2007.
SAKSALAISET VIRALLISLÄHTEET
Komission protokolla Siviililakikirjan lakiesityksen II lukeminen, osa I 1897
Liittohallituksen esitys 13/10435 vahingonkorvauslain muuttamiseksi.
XVI
Uuden liittohallituksen esitys vahingonkorvauslain muuttamiseksi edelliseen esitykseen
liittyen 14/7752.
Liittohallitusneuvoston lausunto 742/01.
Liittohallituksen vastalausunto14/7752.
Liittopäivien lausuntokierros 14/208.
RANSKALAISET VIRALLISLÄHTEET
Ranskan perustuslakivaliokunnan päätökset
Päätös numero 99-416 DC.
Päätös numero 99-419 JO.16.11.1999.
OIKEUSTAPAUKSET
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
Niemetz v. Saksa 13710/88, 16.12.1992.
Tammer v. Viro, 41205/986, 6.2.2001.
von Hannover v. Saksa, 59320/00, 24.6.2004.
Selistö v. Suomi, 56767/00, 16.11.2004.
Karhuvaara ja Iltalehti v. Suomi, 53678/00, 16.11.2004.
Cumpana ja Mazare v. Romania, 33348/96, 17.12.2004.
Pedersen ja Baadsgaard v. Tanska, 49017/99, 17.12.2004.
K.U v. Finland, 2872/02, 2.3.2009.
Kurier Zeitungsverlag und Druckerei BmbH v. Itävalta, 3401/07, 19.6.2012.
Rothe v. Itävalta, 6490/07, 4.12.2012.
Axel Springer v. Saksa, 39954/08, 7.12.2012.
Korkein oikeus
KKO 1997:80
KKO 1997:81
KKO 2000:54
KKO 2001:11
KKO 2005: 136
KKO 2011:10
KKO 2011:11
XVII
Helsingin Hovioikeus
Helsingin HO 12.2.2004. t. 511
Ruotsin korkein oikeus
14.3.2001 t. 2000/01:68.
Saksan tuomioistuimet
Landgericht Berlin, Berliinin alioikeus
6.12.2005 t. 10 O 415/05
Bundesverfassungsgericht, BVerfG
valtiosääntöoikeustuomioistuin
5.6.1973 t. BvR 536/72
25.1.1986 t. BvR 1542/84
20.2.1990 t. 1 C 29.86
26.5.1993 t. 1 BvR 208/93
15.12.1999 t. 1 BvR 635/96
8.3.2000 t. 1 BvR 1127/96
25.8.2000 t. 1 BvR 2707/95
Bundesgerichtshof, BGH, korkein oikeus
4 . 2 . 19 55 t . V ZR 11 2 / 52
6 . 7 . 19 55 t . GS Z 1 /5 5
2.2.1961 t. II ZR 164759
24.10.1961 - VI ZR 204/60
25.11.1986 – VI ZR 269/85
14.4.1992 t. VI ZR 285/91
1 5 .1 1 . 19 95 t . V I ZR 5 6 / 94
Ranskan tuomioistuimet
Nanterre´in alioikeus TGI
3.3.1999 Legipresse numero 162, 1, 75 193
Pariisin alioikeus TGI
XVIII
4. 4. 1970 t.16328 Pompidou
20.6.1973 D.1974, JP, S. 766
5.1.1983 julkaistu ilman numeroa, Isabelle Adjani
11.2.1987 D 1987
4.1.1998
19.5.2000, Légipresse numero 177, I 148
19.9. 2000, Légipresse numero 177, I, 149
4.10.2000 Légipresse, numero 177, I,149
Pariisin muutoksenhakutuomioistuin, Cour d´Appel
15.5.1970 t. 68-13.973
9.7.1980
Seinen siviilituomioistuin
19.6.1963 JPC, II, No 13379
Ranskan korkein oikeus, Cour de Cassation
2.12.1941 1942.I.257
24.11.1961 Létisserand
8.5.1964 numero 353
9.7.1980 t. 79-10579
24.2.1993 t. 91-11230
5.11 1996 numero 14
14.1.1997 t. 94-16861
25.2.1997 numero 73 t. 95-13.545
7.4.1999 numero 12 t. 97-40.689
25.2.2000 Légipresse No 170, III
30.05.2000 174, III, 137
12.12.2000 numero 4 t. 98-17.521
6.3.2001 numero 10 t. 98-15.168
23.4.2003 t. 00-20740
5.6.2003 t. 02-12.853
9.7.2003 numero 17 t. 00-20.289
27.9.2005, numero 16 t. 04-12148
24.10.2006 t. 04-17560
27.2.2007 t. 04-12138
XIX
Korkein hallinto-oikeus, Conseil d´Etat
20.10.1954 t.15282
24.11.1961 t. 48841
Letisserand : Conlussions Heumann. CE 24.11.1961
Yhdysvaltojen korkein oikeus
Gertz v. Robert Welch, In. 418 US 323.
Internetlähteet
Beck-on-line.be.de[https://beck-online.beck.de/?vpath=bib-
data%2Fkomm%2FIMMDAT%2Fcont%2FIMMDAT%2ECdot%2Ehtm#A]
(9.3.2018)
Cannarsa, Michael: Compensation for personal injury in France.
[http://www.jus.unitn.it/cardozo/review/2002/cannarsa.pdf] (24.2.2017)
Commision de réforme du droit du Canada : L´étude de la Commission de réforme du
droit du Canada : Responsabilité pénale et conduite collective, 1976.
[http://www.lareau-legal.ca/] (16.4.2018)
Dejure.org: Yksityisyyden suojan loukkaustapauksia.[https://dejure.org/cgi-
bin/suche?q=verleumdung%20presse%20pers%C3%B6nlichkeitsverletzung]
E-justice.europa.eu: [http://e-justice.europa.eu/content_judicial_systems_in_mem-
ber_states-16-de-fi.do?member=1] (30.11.2017)
E-justice.europa.eu [https://e-justice.europa.eu/content_judicial_systems_in_mem-
ber_states-16-fr-fi.do?member=1] (2.4.2018)
European Court of Human rights. [http://www.echr.coe.int/Pages/home.aspx?p=home]
(1.6.2017)
Gouvernement Francais: Ministère de la justice 2005. Avant-projet de reforme du droit
des obligations. Professori Pierre Catala´n ryhmän alustava raportti velvoiteoikeu-
den reformiksi. [http://www.justice.gouv.fr/art_pix/RAPPORTCATALASEP-
TEMBRE2005.pdf] (10.11.2017)
Henkilöasiainneuvottelukunnan suosituksia. Oikeusministeriö 2014. [http://oikeusmi-
nisterio.fi/fi/index/ministerio/neuvottelu-jalautakunnat/henkilovahinkoasiainneu-
vottelukunta.html] (31.5.2016)
XX
N-tv.de: Eingriffe in Privatsphäre – Milliardenklage gegen Facebook. Version: Mai
2012. [http://www.n-tv.de/wirtschaft/Milliardenklage-gegen-Facebookar-
ticle6301881.html] (16.7.2017)
Pierre, Philippe: [http://www.fondation-droitcontinental.org/fr/wp-con-
tent/uploads/2014/01/prejudice_moral_etude-fr.pdf] (24.2.2017)
XXI
LYHENTEET
BGB Bürgeliches Gesetzbuch
BGH Bundesgerichtshof, korkein oikeus
BVerfG Bundesverfassungsgericht, BVerfG
valtiosääntöoikeustuomioistuin
EIS Euroopan ihmisoikeussopimus, (SopS 18-
19/1990)
EIT ihmisoikeustuomioistuin
HE hallituksen esitys
HO hovioikeus
KKO korkein oikeus
KM perusoikeuskomitean mietintö.
KP-sopimus kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia kos-
keva kansainvälinen yleissopimus ja siihen liit-
tyvä valinnainen pöytäkirja yksilövalituksista
SopS 7–8/1976
La VM Lakivaliokunnan mietintö
PeVL perustuslakivaliokunta
PL Suomen perustuslaki (731/1999)
RL rikoslaki (879/2013)
StGB Strafgesetzbuch, Saksan rikoslaki
TGI Tribunal de grande Instance, tuomioistuin,
alioikeus
VahL vahingonkorvauslaki 412/1974
YK Yhdistyneet Kansakunnat
1
1 JOHDANTO
1.1 Yksityisyyden suoja ja sen loukkaamisen käsite
Suomen perustuslain (731/1999) 10 §:n mukaan jokaisen Suomen lainkäyttöpiirissä toi-
mivan henkilön yksityiselämä, kunnia ja kotirauha ovat turvattuja.1 PL 7 § suojaa oikeutta
elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Tämä lainkohta muo-
dostaa yksityisyyden fyysisen suojan, joka täydentää yksityisyyden suojaa, kun taas PL
10 suojaa yksityisyyttä immateriaalisella tasolla. PL 7 §: n itsemääräämisoikeus määrittää
yksityisyyden suojaa suostumiskonstruktion kautta.2 Yksityisyyden suoja vaikuttaa myös
muihin perusoikeuksiin, kuten sanavapauteen.3 Hallituksen esityksessä HE 309/1993 vp
ja komitean mietinnössä KM 1992:3, yksityisyyden suojaa haluttiin turvata, koska tekni-
nen kehitys luo uudenlaisia uhkia yksityisyydelle.4 Lainsäätäjällä on tehtävänään turvata
yksityisyyden suojaa kaikilta loukkauksilta. Tämän velvollisuuden asettaa PL 22 § kuten
myös kansainväliset ihmisoikeussopimukset.5
Hallituksen esityksessä HE 309/1993 vp yksityisyyttä määritellään seuraavasti: Yksityis-
elämään kuuluvat henkilön perhe-elämä, vapaa-aika, terveyteen liittyvät seikat sekä ih-
missuhteet. PL 10 §: n yksityisyyden suoja käsittää yhtälailla kotirauhan, kirjeen, puhelun
ja muiden luottamuksellisten viestien salaisuuden. Säännös sisältää myös oikeuden perhe-
elämään, tietosuojaan ja henkilötietosuojaan.6 Yksityisyyden suoja liittyy henkilöihin
sekä viestin sisältöön.7 Yksityiselämä määritellään henkilön aseman ja tehtävän perus-
teella. Tässä otetaan huomioon aikaisempi ja tämänhetkinen toiminta sekä julkaistavan
materiaalin yhteys henkilön toimintaan.8 Tällöin tarkasteluasteikko ulottuu julkista valtaa
käyttävän henkilön yksityisyyden suojasta tavallisen ihmisen yksityisyyden suojaan. Näi-
den ääripäidenvälimaastoon sijoittuvat julkisuuden henkilöt.9 Yksityiselämään ei lasketa
1 Suomi on myös sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, kuten esimerkiksi YK: n KP-sopi-
mukseen (SopS 7/1976), joka on kansalaisoikeuksia- ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleis-
sopimus, sekä Euroopan ihmisoikeussopimukseen (SopS 85-86/1998), jotka Suomi on inkorporoinut osaksi
kansallista lainsäädäntöämme. Nämä sopimukset sisältävät kansainvälisen ihmisoikeusminimin. Kun
Suomi liittyi Euroopan ihmisoikeussopimukseen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiovalta tun-
nustettiin Suomessa; Scheinin 2002, s. 4, 8; Husa – Jyränki 2012, s. 99-100. 2 Neuvonen 2014, s. 38. 3 Neuvonen 2014, s. 43. 4 KM 1992:3, s.2; HE 309/1993 vp, s. 16. 5 Ks. lisää Neuvonen 2014, s. 43. 6 Tiilikka 2008, s. 52. 7 Ks. Neuvonen 2014, s. 191. 8 Tiilikka 2008, s. 126. 9 KM 1973:1, s. 105: Suostumus ei ole pätevä, jos henkilö on nuori tai päihtynyt; HE 239/1997 vp., s. 33;
PeVL 36/1998 vp; HE 184/1999 vp., s. 32; La VM 6/2000 vp; HE 19/2013 vp., s. 38: Tämän hallituksen
2
kuuluvan henkilön yhteiskunnalliseen vallankäyttöön yhteydessä olevia asioita.10 Vallan-
käytöllä tarkoitetaan yhteiskunnallisessa tehtävässä käytettävää esimerkiksi poliittista
valtaa.
Yksityisyyden suojaa koskevaa julkaisutoimintaa selventää hallituksen esityksessä HE
84/1974 vp sanotaan, että rikos on osana tekijänsä yksityiselämää suojaa vaativa, jos teko
ei ole yhteiskunnallisesta lähtökohdasta merkityksellinen ja loukkaa oikeusjärjestyksessä
suojeltuja tärkeitä arvoja kuten henkeä, elämää ja terveyttä. Muutoin rikoksen julkaise-
mista ei voida estää yksityiselämän suojan perusteella. Tekoa täytyy punnita sen laadun
ja tekijän mukaan, toisaalta taas sen perusteella, miten teko on yhteydessä tekijän yhteis-
kunnalliseen tehtävään. Tässä hallituksen esityksessä todetaan, että julkaisemisessa tulee
pysytellä välttämättömyyden rajoissa eikä ylittää tarpeellisuuden rajaa. Tietojen julkista-
minen lehtiartikkelissa saattaa johtaa erilaisiin ennakoimattomiin seurauksiin.
Lisäksi rikoslailla (39/1889 RL) ja vahingonkorvauslailla (412/1974 VahL) turvataan yk-
sityisyyden suojan toteutumista.11 Rikosoikeuden ja vahingonkorvausoikeuden olennai-
nen ero on tarkastelun lähtökohta. Vahingonkorvausoikeuden näkökulma painottaa uhrin
asemaa eikä rikoksen tai rikoksentekijän asemaa kuten rikosoikeus.12 Yksityiselämää
loukkaavan tiedon levittämiseen syyllistyy rikoslain (879/2013) 24:8.1 mukaan henkilö,
joka joukkotiedotusvälinettä käyttää oikeudettomasti tai muutoin toimittaa, esittää ihmis-
ten saataville toisen yksityiselämää koskevan vihjauksen tai kuvan, joka aiheuttaa vahin-
koa tai kärsimystä kohteena olevalle tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa.
Loukkauksesta aiheutuvasta kärsimyksestä on oikeus korvaukseen. Vahingonkorvaus-
lain 5:6:1 (509/2004) mukaan henkilö, jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää
loukataan rangaistavaksi säädetyllä teolla.13 Loukkaus, joka kohdistuu loukatun ihmisar-
voon, hänen yksilöönsä ja henkilöönsä kuuluvan arvon ja koskemattomuuden suojan
loukkaamiseen, on korvattava. Korvaukseen oikeuttavan loukkauksen tulisi kohdistua ni-
menomaan loukatun ihmisarvoon eli hänelle ihmisenä ja yksilönä kuuluvaan arvoon ja
esityksen mukaan julkisuuden henkilöiden kategoria on omansa ja yksityiselämän suojan kattavuuteen vai-
kuttaa henkilön oma toiminta. Suostumus julkaisemiseen poistaa oikeudettomuuden ja julkaiseminen on
mahdollista. 10
HE 84/1974 vp., s. 3; Kyseinen HE käsittelee vanhaa RL 27:3a:ta, mutta uudessa RL 24:8:n esitöissä
sanotaan, että myös aikaisempia esitöitä voidaan käyttää hyväksi tulkittaessa uutta säännöstä; Ks. myös
Tiilikka 2008, s. 127. 11 Tiilikka 2008, s. 53. 12 Schultz 2007, s. 25; Ripstein 1999, s. 135. 13 KM 1973:1, s. 103: Rangaistavuuden edellytyksenä on haitan aiheuttaminen yksityiselämälle; Saarni-
lehto 2007, s. 163; Neuvonen 2014, s. 186: yksityiselämän suojalla tarkoitetaan yksityiselämään kuuluvien
tietojen julkista käsittelemistä. Kunnian suoja puolestaan tarkoittaa suojaa virheellisten väittämien julkai-
semista kohtaan.
3
koskemattomuuden suojaan.14 Ruotsalaisessa tutkimuksessa todetaan, että loukkaus vaa-
tii nykyään aikaisempaa vähemmän voidakseen tulla määritellyksi loukkauksena.15 Usein
loukkauskäsite ymmärretään käytännön lähtökohdista. Se on instrumentti, jonka avulla
saavutetaan haluttu tarkoitus eli vahingonkorvausoikeuden realisoituminen. Toisaalta on-
gelmana on juuri tämä käsite, joka ei vahingonkorvausoikeuden periaatteiden mukaisesti
keskity uhriin, vaan loukkauksen aiheuttajaan, koska loukkaus- termi liittyy loukkaajaan
ja loukkaamiseen eikä loukkauksen kohteeseen. Käsite ei myöskään ole ymmärrettävissä
ilman vahingonkorvausoikeuden korjaavaa funktiota.16 Tämä tarkoittanee sitä, että louk-
kaamisen realisoituessa, ihmisarvoon kohdistuvan hyökkäyksen tapahtuessa, loukkaus
konkretisoituu vahingonkorvauksen kautta. Sen avulla loukkaus tunnustetaan ja tunniste-
taan. Usein loukkaustilanteessa kyseessä on massamediassa tapahtuvan loukkauksen kor-
vaaminen.17 Tässäkin työssä käsittelen lehdissä tapahtuvia yksityisyyden suojan louk-
kauksia.
Loukkaus tulee korvata sen kärsimyksen perusteella, jota loukkaus on omiaan aiheutta-
maan kun huomioidaan loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun väli-
nen suhde ja loukkauksen julkisuus. Kärsimyskorvaus perustuu vakavan oikeudenlouk-
kauksen tunnistamiseen.18 EIT: n ratkaisukäytäntö osoittaa, että kärsimyskorvauksen tuo-
mitseminen on hyväksyttävää, vaikka rikosvastuuseen syylliseksi toteaminen olisi vas-
toin suhteellisuusperiaatetta.19
1.2 Yksityisyyden suojan loukkaamisesta aiheutuva kärsimys ja sen korvaami-
nen
Kärsimyksestä tuli henkilövahinkosääntelyn uudistuksen myötä oma vahinkolajinsa hen-
kilö-, esine- ja puhtaan varallisuusvahingon rinnalle. Uudistuksella pyrittiin parantamaan
uhrin asemaa ja parantamaan vahinkoa kärsineiden yhdenvertaisuutta sekä samalla suo-
14 Artimo 2008, s. 1215; Ks. Ds 2007:10, s.41: Ruotsin samanlainen määritelmä. Ds 2007:10. 15 Ds 2007:10; Schultz s. 17. 16 Ruotsin vahingonkorvauslain (1972:207) mukaan korvauksen saaminen edellyttää rikosta, johon sisältyy
loukkaus. Rikos ei edellytä tuomiota vahingonkorvausoikeuden realisoitumiseen; Schultz 2008, s. 17-18,
26: Ruotsin korkein oikeus 2000/01:68. Ruotsin lain esitöissä korostetaan, että loukkauksessa ei ole kysy-
mys siitä, mikä vahinko on aiheutunut, vaan se tuomitaan erillisenä, vastuunperustavan rikoksen arvioinnin
perusteella. 17 Ks. Bengtsson 2007. 18 HE 167/2003 vp., s. 19; Mielityinen 2006, s. 253. 19 Manninen 1999, s. 409–410; Rikoslain mukaan vankeusrangaistus on mahdollinen yksityisyyden suojan
loukkaamistilanteissa, mutta lehdistön toiminnassa harjoitetaan EIS:n artiklan 10 mukaista sananvapautta,
jota rajoittaa yksityisyyden suoja. Koska sananvapaus ja ilmaisunvapaus on myös ihmisoikeus, vankeus-
rangaistus rajoittaneen sananvapauden harjoittamista liian tehokkaasti. Yritys harjoittaa toiminnassaan pe-
rustuslain 2:18 kohdan mukaista elinkeinovapauttaan, joka on myös perusoikeus. Vankeusrangaistus lienee
näin ollen vastoin suhteellisuusperiaatetta; Tiilikka 2007, s. 588.
4
jelemaan loukkauksen aiheuttajaa ja parantamaan korvausvelvollisuuden ennustetta-
vuutta.20 Vahingonkorvauslain kärsimyskorvausuudistuksen 5:6 lain kohdan myötä va-
hingonkorvausoikeuden tavoitteet ja yleiset opit kyetään huomioimaan aikaisempaa pa-
remmin.21
Kärsimys voidaan määritellä kärsimyksen tunteena, joka ilmentyy pelkona, nöyryytyk-
senä, häpeänä tai mielipahana. Korkeimman oikeuden, KKO 2005:137, ratkaisun perus-
telujen mukaan korvauksen tuomitsemiseen ei edellytetä selvitystä loukatun tunnereak-
tiosta; teon luonne sinänsä on korvausperuste. Loukkaava teko on sellainen, että siitä ob-
jektiivisesti arvioituna aiheutuu loukatuksi tulleelle henkilölle kärsimystä. Jos kärsimys
on lievä, ei siitä aiheudu loukatulle oikeutta kärsimyskorvaukseen. Loukkauksen korvaa-
misessa ei edellytetä, että loukatulle on aiheutunut psyykkinen terveydentilan häiriö.22
VahL 5:6 säädetyn kärsimyskorvauksen tavoitteena on hyvittää henkilöön kohdistuva
loukkaus. Kärsimyskorvauksella ei ole tarkoitus rangaista loukkauksen aiheuttajaa tai
kattaa vahinkoa kärsineen taloudellisia menetyksiä. Korvaus on hyvitys itsetunnon ja ih-
misarvon loukkauksesta. Merkitys on myös symbolinen ja sen tarkoitus on vahvistaa kä-
sitystä loukkauksen moitittavuudesta. Samalla tunnustetaan loukkaus. Tällöin kyseessä
on myös moraalinen hyvitys loukkauksesta.23
Yksityisyyden suojan loukkaaminen voidaan käsitellä rikosprosessin mukaisessa järjes-
tyksessä lain oikeudenkäynnistä rikosasioissa (689/1997) mukaisesti rikosvastuun toteut-
tamiseksi. Korvausvaatimus voidaan myös käsitellä rikosasian yhteydessä, koska rikos-
peruste vaikuttaa vahingonkorvausvastuuseen 5:6: n kärsimyskorvaustilanteessa.24 Va-
hingonkorvausvastuu voidaan käsitellä myös riita-asiana siviiliprosessissa, jolloin pro-
sessilakina on oikeudenkäymiskaari (683/2016). Tässä työssä tarkastellaan yksityisyyden
suojan loukkaamisesta aiheutuvaa kärsimyskorvausta ja vahingonkorvausoikeudellista
näkökulmaa.25
1.3 Tutkimuksen tavoite
Käytän työssäni oikeusvertailevaa metodia, koska haluan etsiä tapoja estää yksityisyyden
suojan loukkaaminen mahdollisimman tehokkaasti. Perustelen oikeusvertailun käyttöä
20 HE 167/2003 vp., s. 19, 29. 21 Tiilikka 2007, s. 588. 22 Ks. KKO 2000:54; Saarnilehto 2007, s. 164. 23 HE 167/2003 vp., 21–22, 59–60. 24 Tiilikka 2007, s. 436: Suurin osa kärsimyskorvauksista yksityisyyden suojan loukkaamiseen liittyen kä-
sitellään rikosprosessin yhteydessä; Stålberg – Karhu 2013, s. 118. 25 Ks. Frände ym. 2016.
5
toisten järjestelmien osoittamien järjestelmämme uudistusmahdollisuuksien pohjalta. Tä-
män lisäksi vertailukohteiksi valitsemani Saksa ja Ranska ovat Euroopan merkittäviä ta-
loudellisia mahteja, joilla on suuremmat tutkimusresurssit ja mahdollisuus löytää ratkai-
suja oikeudellisiin ongelmiin kuin pienellä Suomen valtiolla. Saksassa on 82,5 miljoonaa
asukasta ja Ranskassa 66,9 miljoonaa. Oikeusvertailun avulla Suomen järjestelmässäkin
pystytään hyödyntämään muiden maiden tutkimustuloksia. Valitsin Ranskan oikeuskult-
tuurin, koska kärsimyskorvaus on kehittynyt Ranskan korkeimman oikeuden oikeuskäy-
tännössä kuten perus- ja ihmisoikeusloukkauksien osalta Suomessakin.26 Tämän lisäksi
valintaan vaikutti se, että Ranskassa vahingonkorvauksen funktioksi on varovaisesti hy-
väksytty punitiivinen funktio, jota haluan tarkastella. Ranskan uusi Code civil´in artikla
1372 avaa varovaisen mahdollisuuden punitiivisen vahingonkorvauksen virallistamiseen.
Tämä sanktio edellyttää kuitenkin virheen tahallisuutta ja erityistä motivaatiota. Punitii-
visesta funktiosta tulee positiivista oikeutta, yksityisyyden suojan loukkaamisesta aiheu-
tuu siviilisanktio, jonka rooli korostuu.27
Saksan valitsin vertailukohteeksi siksi, että Saksassa on pyritty nostamaan immateriaalis-
ten oikeuksien loukkaamisesta määrättäviä korvauksia perustuslaillisin perustein. Imma-
teriaalisten oikeuksien loukkaamista ei voida korvata heikommin kuin muita materiaalisia
vahinkoja. Lakiuudistuksen tarkoituksena oli laajentaa vahingonkorvauslain suojaa ja
saattaa kaikki asianosaiset suojan piiriin. Immateriaalisia haittoja, terveyden ja ruu-
miinhyvinvointia, ei ole järjestelmän kattavuuden näkökulmasta ja Saksan perustuslain 2
artiklan yleisen valtion elämän suojaamisvelvoitteen näkökulmasta tarkoituksen mukaista
jättää korvaamatta tai suojata huonommin kuin omaisuutta.28 Lisäksi Saksan järjestel-
mässä lehdistöllä on pakollinen vakuutus, mikä tekee järjestelmästä kiinnostavan.29 Vai-
kuttaa myös siltä, että suhteessa väkilukuun Saksassa on myös melko vähän lehdissä ta-
pahtuvia yksityisyyden suojan loukkaustapauksia.30
26 Seng 1891; Hugueney 1904, s. 41-70; Ks. lisää Engel 1925; Hedemann 1935, s. 53-59; Coing 1989, s.
514-516; Korkeimman oikeuden tuomio 6.3.2001, Cour de Cassation; Hakalehto – Wainio 2008. 27 Gouvernement Francais 2005: Professori Pierre Catala´n johtama ryhmä jätti alustavan raportin velvoi-
teoikeuden reformiksi 22.9.2005. 28 Liittohallituksen esitys 14/7752, s. 1; Liittohallituksen esitys 13/10435 vahingonkorvauslain muutta-
miseksi; Uuden liittohallituksen esitys vahingonkorvauslain muuttamiseksi edelliseen esitykseen liittyen
14/7752; Liittohallitusneuvoston lausunto 742/01; Liittohallituksen vastalausunto14/7752; Liittopäivien
lausuntokierros 14/208; vrt. Deutsch 1996, s. 211; Ohlinger 2004, s. 28. 29 Fischer 2016. 30 Beck-on-line.be.de 2018: Tältä sivustolta voi tarkastella saksalaista immateriaalisen haitan korvaustasoa,
joka lehdissä tapahtuvassa loukkauksessa on ollut jopa 400 000 euroa. Dejure.org: Tältä sivulta voi tarkas-
tella lehdissä tapahtuneita oikeudessa olleita yksityisyyden suojan loukkaustapauksia, joita vaikuttaa olevan
melko vähän suhteutettuna Saksan väkilukuun. Ks. myös Koziol ym. 2005; Koziol – Steininger ym. 2005;
Oliphant – Steininger 2011: Myöskään vahingonkorvausoikeuden kirjallisuudessa loukkaustapauksia Sak-
6
Toivon saavani uusia toimintamalleja toisista oikeuskulttuureista, Saksasta ja Ranskasta,
tarkastelemalla kärsimyskorvauksen funktioita. Tarkastelen kärsimyksen korvaamisen
funktiota näissä maissa, koska yksityisyyden suojan loukkaamisesta aiheutuvan kärsi-
myksen korvausjärjestelmämme kaipaa uudistamista ja kehittämistä, koska korvaustaso
Suomessa on niin alhainen ja näin ollen epäilen järjestelmän kykyä toteuttaa vahingon-
korvausoikeuden funktioita.31
Vahingonkorvausoikeuden tavoitteita ovat vahingon estäminen ennalta käsin.32 Toisaalta
myös hyvityksen tarkoituksena on vahvistaa ihmisoikeuksien kuten yksityisyyden suojan
toteutumista.33 Vahingonkorvausoikeuden tehtävä on myös perusoikeuksien turvaaminen
muualta tulevilta loukkauksilta ja suojata yksilön hyväkäsitysten toteuttaminen.34 Vahin-
gonkorvausoikeuden tarkoituksena on vahingonkärsijän aseman palauttaminen vahinkoa
edeltävään tilanteeseen. Tällöin tavoitteena on suojata vahingonkärsijää ja turvata hänen
asemaansa yhteisössä.35
Lain tarkoitus on palvella ihmisen tarpeita. Lain tulee aikaisemmin tai myöhemmin tulla
liitetyksi ihmisten tarpeiden käyttöön.36 Vahingonkorvausoikeuden keskiössä on uhri.37
Wrightin mukaan lain tulee olla sellainen, joka luo olosuhteet, joissa jokainen yksilö voi
toteuttaa omaa ihmisyyttään vapaana, rationaalisena, itsesääntelevänä henkilönä.38 Näin
sassa eikä Ranskassa tullut juurikaan esille. Toisaalta, vaikka loukkaustapauksia käsitellään oikeudessa vä-
hän, silti loukkauksia voi olla. Uhrit voivat haluta jättää loukkauksen huomiotta, koska eivät halua uudes-
taan tapauksen uutisointia oikeudenkäynnin johdosta tai heillä puuttuvat esim. henkiset resurssit viedä asia
oikeuteen; Vrt. Tiilikka 2007, s. 61: Sananvapaudesta pidättäydytään siitä aiheutuvien mahdollisten hanka-
luuksien, kuten esitutkinnan, näyttövaikeuksien, oikeudenkäynnin tulosten epävarmuuden, ajanhukan, oi-
keudenkäyntikulujen, sakkorangaistuksien sekä vahingonkorvauksien pelossa. Näitä perusteita lienee mah-
dollista soveltaa myös yksityisyyden suojan loukkauksen oikeudenkäynnistä pidättäytymiseen. 31 Poshner 1972, s. 32-34; Tiilikka 2007, s. 195: Lehdistön yksityisyyden ja kunnian loukkauksista tuomit-
tuja vahingonkorvauksia on pidetty melko alhaisina ja niiden tason korottamista on vaadittu julkisuudessa;
Ks. myös Viljanen 2008, s. 539 Kärsimyskorvauksen tasosta; Viljanen 2008: Oikeustaloustieteellinen nä-
kemys painottaa taloudellisen uhan vaikutusta ihmisen käytökseen; Pearce – Halson 2008, s. 84-98; Ks.
myös Viljanen 2008: Viljanen totesi väitöksessään, että kärsimyskorvaus tulee saattaa oikealle tasolle; Vrt.
Henkilöasiainneuvottelukunnan suosituksia. Oikeusministeriö 2014: Kipu, särky, tilapäinen ja pysyvä
haitta ja kärsimys tulee suositusten mukaan korvata 1500-5000 eurolla. Tuomiot, joihin neuvottelukunnan
suositukset perustuvat, ovat peräisin Suomen eri käräjäoikeuksista aikaväliltä 1.1.–31.12.2012, 1.1.–
30.6.2007 sekä 1.1.–31.12.2009; Oikeusvertailusta metodina: Watson 1993; Legrand 1999; van Erp 2007,
406-409: Oikeusvertailua voidaan hyödyntää järjestelmän uudistamisessa; Husa 2015, s. 58-59: Oikeus-
vertailu tähtää aina johonkin. Se vapauttaa kansallisista oikeusjärjestyksistä, jotka rajoittavat järjestelmästä
saatavaa tietoa. Oikeusjärjestyksen tarkastelu ulkopuolisen silmin, saattaa tuoda oman järjestelmän itses-
tään selvänä pidettyyn ratkaisuun uutta kriittistä näkökulmaa tarkasteltaessa toisten järjestelmien ratkaisu-
malleja; Ks. Husa 2017, s. 1090; Husa toteaa kirjoituksessaan, että oikeusvertailu on oikeustutkimuksen
ei-dogmaattinen lähestymistapa, ja tutkimusasetelma on perusteltava hyvin valintojen ja tavoitteiden osalta. 32 Routamo – Ståhlberg 2000, s. 12. 33 Shelton 2005, s. 13-14; Hakalehto – Wainio 2008, s. 54, 120. 34 Bar 1996, s. 551; Mielityinen 2006, s. 187. 35 Keating 1996, s. 323; Hakalehto-Wainio 2008, s. 51. 36 Calabresi 1975, s.105. 37 Van Gerven ym. 2000, s. 20; Schultz 2007, s. 25. 38 Owen ym. 2001, s. 249.
7
ollen on tärkeää, että laki sisältää ratkaisut, jotka tehokkaasti toteuttavat vahingonkor-
vausoikeuden periaatteet ja funktiot.
Tarkastelen yksityisyyden suojan loukkaamista erityisesti lehdissä, vahingonkorvausoi-
keudellista suojaa, kärsimyskorvausta, ja sen funktiota Suomessa, Saksassa ja Ranskassa.
Oikeuslähteinä ovat vahingonkorvauslaki (412/1974), korkeimman oikeuden ennakkota-
paukset sekä ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut. Tarkastelen Saksan lainsäädäntöä,
Bürgeliches Gesetzbuch´ia ja Ranskan osalta Code civil´iä, sekä ranskalaista ja saksa-
laista rikoslakia ja oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta.
Perus- ja ihmisoikeuspunninta työssäni rajoittuu lehdistön sananvapauden ja yksityisyy-
den suojan punnintaan. Rajaan käsittelyn ulkopuolelle lehdistön alan itsesääntelyelimen,
Julkisen sanan neuvoston, toiminnan.
1.4 Tutkimusongelma
Tutkimusongelma työssäni on seuraava ja selvennän sitä tutkimuskysymyksen avulla:
1. Miten kärsimyksen korvaamisen oikeudellinen suoja rakentuu ja mikä vahingon-
korvausoikeudellinen funktio kärsimyksen korvaamisella on Suomessa, Saksassa
ja Ranskassa?
Tarkastelen aluksi, miten kärsimyksen oikeudellinen suoja rakentuu Suomessa, Saksassa
ja Ranskassa. Tämän jälkeen käsittelen kärsimyskorvauksen syntymisperusteita ja vahin-
gonkorvausoikeudellista funktiota. Tämän jälkeen keskityn saksalaiseen ja ranskalaiseen
vahingonkorvausjärjestelmään ja funktioon.39 Esittelen saksalaista ja ranskalaista oikeus-
järjestelmää ja vahingonkorvausjärjestelmää makrovertailun avulla. Tällöin käsittelen
yleisesti kärsimyskorvauksen systematiikkaa näissä järjestelmissä. Tämän jälkeen ver-
taan Suomen vahingonkorvausoikeudellisia funktioita saksalaiseen ja ranskalaiseen jär-
jestelmään mikrovertailun avulla.40
Tarkastelen näiden kolmen järjestelmän eroja ja yhtäläisyyksiä. Erot ja yhtäläisyydet ovat
molemmat yhtä tärkeitä vertailulle, joten päädyin etsimään työssäni molempia. Erojen ja
yhtäläisyyksien kartoittaminen lisää tietoa ja ymmärtämystä omasta ja toisista oikeusjär-
jestyksistä ja on sen vuoksi on merkityksellistä. Selitän järjestelmien systematiikkaa ja
39 Kolehmainen 2015, s. 3-4. 40 Hyland 1996, s. 184; Zweigert – Kötz 1998, s.4-5; Ks. myös Dannemann 2006, s. 387.
8
pohdin, miten järjestelmät vastaavat niiden tarkoitusta eli vahingonkorvausoikeudellista
funktiota.41
Käytän työssäni funktionalistista metodia. Vertailun lähtökohtana on funktio, joka tie-
tyillä säännöillä tai oikeudellisilla instituutioilla on.42 Funktionaalinen, teksti- ja sääntö-
keskeinen vertailu, painottaa harmonisaatiota ja samankaltaisuuksia. Kontekstuaalisempi,
oikeudellinen tarkastelu osana oikeuskulttuuria, kulttuurinen vertailu, puolestaan keskit-
tyy eroihin ja monimuotoisuuteen.43
Keskityn työssäni samankaltaisuuksiin ja eroihin, en kuitenkaan käsittele harmonisaatiota
muutoin kuin arvioimalla sitä, mikä oikeusjärjestelmistä toimii tehokkaimmin vahingon-
korvausoikeudellisen tavoitteen saavuttamisessa.44 Kulttuuriset diskurssit, jotka käsitte-
levät eurooppalaista lakia, keskittyvät identiteettiin. Niitä määritellään kulttuurin, histo-
rian ja kielen avulla.45 Kulttuurinen diskurssi tulee työssäni esille lähinnä pohdinnoissa,
miten kulttuuri vaikuttaa oikeusjärjestyksen realisoitumiseen siinä muodossa, jossa se
tunnetaan. Kielellinen osuus työssäni on tärkeä, koska valitsemissani oikeuskulttuureissa
käytetään saksaa, ranskaa ja suomea, kolmea eri kieltä. Käytän saksalaisen ja ranskalaisen
järjestelmän kuvauksessa kyseisien kielten termistöä, jotta ne olisi helpompi yhdistää
suoraan oikeusjärjestelmään. Myös Saksan ja Ranskan lakien tulkinnassa joudun pohti-
maan vastaavia termejä suomen kielessä, joten kieli on läpi koko työn tärkeässä osassa.
Jos käyttäisin lähteinäni esimerkiksi englanninkielisiä käännöksiä termistössä, oikeusver-
tailua ei olisi mahdollista suorittaa samalla tavalla, koska sanoja tulkitaan kulttuurin
kautta.46
Funktionaalinen metodi keskittyy tapahtumiin ja oikeudellisiin ratkaisuihin. Funktionaa-
linen komparatiivinen laki yhdistää faktuaalisen lähestymistavan ja teoreettisen kehyk-
41 Dannemann 2006, s. 387, 399. 42 Michaels 2006, s. 2; Tamm – Letto - Vanamo 2015, s.14. 43 Kötz 1998, s. 493; Husa 2008, 1.3. 44 Örücü 2004, s. 213: Örücü painottaa, ettei ole tarkoituksenmukaista päättää etukäteen keskittyä joko
samankaltaisuuksiin tai eroihin, koska tutkimuksessa nousee eroja tai samankaltaisuuksia tai molempia ja
tämä ratkaisu on mahdollista tehdä vasta tutkimuksen edetessä. 45 Modéer 2010, s. 496. 46 Berger – Luckmann 1967: Diskurssianalyysiteorian, sosiaalisen konstruktivismin mukaan ihmisen todel-
lisuuden hahmottaminen perustuu sosiaalisiin rakenteisiin. Tämä vuoksi tietoisuus omasta ja toisen kult-
tuurin eroavaisuuksista on tärkeää oikeuskielen tulkinnassa; Rousseau 2007, s.15: painottaa diskurssiteo-
rian merkitystä juridiikan tulkinnassa: tulkinnassa annetaan oikeudellisille käsitteille merkitys. Ilmaus on
tekstiä. Se ei sisällä normia, vaan ilmaisee sisällön. Jokaiselle ilmaukselle on olemassa merkitys ja tekstiä
tulkitessa ilmauksen merkitys muotoutuu merkityksen myötä- ja vasta-argumentoinnin kautta;
Glanert 2009, s. 279-311, 305-309; Husa 2012, s.161: Patrignani 2017, s. 31: Vieraan kielen syväraken-
teista merkitystä pystytään hahmottamaan vain olemalla tietoinen vieraasta kulttuurista.
9
sen. Tutkimuskohteiden tulee olla funktionaalisesti ekvivalentteja, jotta niitä voidaan ver-
tailla. Funktionaalinen metodi voi toimia myös arvioinnin kriteerinä ja sen avulla voidaan
pohtia, mikä laki täyttää parhaiten funktionsa vertailtavista laeista. Eri oikeusjärjestyk-
sissä on valittu eri tavat ratkaista samankaltaiset ongelmat. Näin ollen universaaleja oi-
keudellisia periaatteita voidaan havaita eri oikeusjärjestyksissä. Tällöin tarkastellaan ta-
voitetta, causa finalis, eli mitä ongelmaa, oikeusjärjestyksessä pyritään ratkaisemaan.47
Strukturaalisessa funktionalismissa todettiin, että yhteiskuntien välillä on hämmästyttävä
määrä säännönmukaisuutta ja samankaltaisuutta. Ekvivalenssi funktionaalisuuden näkö-
kulmasta samanlaisten ongelmien aiheuttamat samantapaiset ratkaisut edellyttävät, että
ratkaisut ovat sisäsyntyisiä ongelmissa. Kuitenkin eri oikeusjärjestelmissä ratkaisut on
voitu luoda erilaisien funktionaalisten substituuttien avulla. Näin ollen erilaiset institutio-
naaliset ratkaisut voivat toimia vastaavalla tavalla kuin toisen oikeusjärjestelmän ratkai-
sut. Samankaltaisuudet, joita funktionallinen metodi paljastaa eri oikeusjärjestysten vä-
lillä, todistaa sen, että on olemassa universaaleja syvempiä arvoja.48
Tutkin työssäni sitä, miten suomalaisessa, saksalaisessa ja ranskalaisessa oikeusjärjestel-
mässä on ratkaistu yksityisyyden suojan loukkaamisesta aiheutuvan kärsimyksen korvaa-
minen. Tarkastelen myös sitä, mikä eri maiden vahingonkorvausoikeudellinen funktio on,
miten se näissä oikeusjärjestyksissä toteutuu. Käytän tässä funktionaalista metodia arvi-
oinnin välineenä.49 Arvioin funktionaalisen metodin avulla, mitä toisista järjestelmistä
voisi siirtää suomalaiseen doktriiniin ja miten suomalaista järjestelmää olisi näin mahdol-
lista kehittää. Tällöin näkökulmana on de lege ferenda- tutkimus, eli tulevien lainkäyttö-
ratkaisujen pohtiminen.50
1.5 Oikeusdogmaattinen metodi
Tutkimusmetodina työssäni on oikeusvertailevan metodin lisäksi oikeusdogmaattinen,
lainopillinen metodi. Systematisoin työssäni kärsimyskorvausjärjestelmää ja tarkastelen
rikoslain (879/2013) 24 luvun 8 §: ää sekä vahingonkorvauslain (509/2004) 5 luvun 6 §:
47 Michaels 2006, s. 8, 11, 19. 48 Michaels 2006, s. 8, 11, 19, 20. 49 Michaels 2006, s. 8, 11, 19-20; Vrt. Patrignani 2017: Patrignani toteaa väitöksessään, että lain kirjaimen
kautta voidaan paljastaa oikeusvertailun kautta se, keitä olemme ja miten haluamme elää yhdessä. Tämä
varmasti on totta, mutta itseäni oikeusvertailu kuitenkin kiinnostaa enemmän oikeusjärjestyksen kautta pal-
jastuvan omakuvamme sijaan Michaelsin näkemyksen tapaan se, mitä oikeusvertailulla voidaan saavuttaa
funktionaalisen metodin avulla. Miten omaa oikeusjärjestelmäämme voidaan kehittää toisten järjestelmien
avulla tarkastelemalla pitkän historiallisen kehityksen muovaamia oikeusjärjestyksiä, jotka ovat aikaisem-
minkin antaneet paljon vaikutteita omaan järjestelmäämme. Ks. Björne 1991, s. 316: Siviilioikeuden yleis-
ten oppien osalta saksalaisen siviilioikeuden vaikutus on ollut voimakasta; Ks. Tamm – Letto - Vanamo
2015, s. 66 - 67: Saksan vaikutuksesta Pohjoismaisiin oikeuskulttuureihin. 50 Siltala 2003.
10
än, jonka mukaan kunnian ja yksityiselämän loukkauksesta aiheutuvasta kärsimyksestä
on oikeus vahingonkorvaukseen.51 Lainopin pääpaino on perustelemisessa, jonka vuoksi
kannanotto tulee perustella oikeusyhteisön hyväksymän oikeuslähdeopin avulla. Oikeus-
lähde on argumentti, jonka avulla ratkaisu tai oikeudellinen kannanotto on mahdollista
perustella. Se on juridisen argumentoinnin väline, jonka avulla ei oikeudellinen ja oikeu-
dellinen on mahdollista erottaa toisistaan. Oikeuslähteen avulla perustelu suoritetaan oi-
keuskysymykseen de lege lata.52
Oikeuslähteet voidaan jakaa vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin ja sallittuihin oi-
keuslähteisiin. Vahvasti velvoittavasta oikeuslähteestä poikkeaminen tekee ratkaisusta
lainvastaisen eikä näin ollen perusteluissa voida jättää huomiotta kansallisen oikeuden
normistoja, perusoikeuksia, lakeja sekä lakien nojalla annettuja alemman tasoisia normeja
sekä tavanomaista oikeutta ja kansallisen oikeuden ulkopuolista normistoa, joka tarkoit-
taa sitovaa Eurooppa-oikeutta sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen määrättyjä pre-
judikaatteja.53 Heikosti velvoittavilla oikeuslähteillä tarkoitetaan lainvalmisteluaineistoa
sekä niitä tuomioistuinratkaisuja, joilla katsotaan olevan ennakkotapausarvoa. Jos näistä
poiketaan, lainsoveltajan on perusteltava tämä ratkaisunsa. Sallittu oikeuslähde voidaan
puolestaan sivuuttaa ilman seuraamuksia. Sallittujen oikeuslähteiden avulla on mahdol-
lista tuoda lisäpainoarvoa argumentointiin. Sallitut oikeuslähteet koostuvat lainopista,
vertailevista argumenteista, yleisistä oikeusperiaatteista, eettisistä ja moraalisista perus-
teista sekä käytännöllisistä argumenteista. 54 Niihin kuuluvat myös alioikeuksien ratkai-
sut, jotka lukeutuvat moraalinormeihin, joilla myös voidaan mitata tulkinnan päte-
vyyttä.55
Tässä työssä Suomen oikeusjärjestyksen osalta käytän tulkinnassa oikeuslähteinä vahin-
gonkorvauslakia, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja korkeimman oikeuden ja ali-
oikeuksienkärsimyskorvaustuomioita, lainvalmisteluasiakirjoja mm. hallituksen esitystä
vahingonkorvauslain muuttamiseksi (HE 167/2003 vp) sekä oikeuskirjallisuutta ja oi-
keusvertailevia argumentteja ruotsalaisesta ja pohjoisamerikkalaisesta tutkimuksesta.56
51 Siltala 2003, s. 135-137; Aarnio 1989, s. 221; Aarnio 1997, s. 31. 52 Aarnio 2006, s. 283, 287. 53 Aarnio 2006, s. 292. 54 Aarnio 2006, s. 293. 55 Hirvonen 2012, s. 177. 56 HE 167/2003 vp; Henkilöasiainneuvottelukunnan suosituksia 2014.
11
1.6 Oikeusvertailu tutkimusmetodina
Oikeusvertailu on uusia mahdollisuuksia avaava tapa tehdä oikeustutkimusta. Vertailevaa
oikeustiedettä luonnehtii tällä hetkellä pluralismi. Toisia oikeusjärjestyksiä voidaan hyö-
dyntää tutkimuksessa ja se koetaan arvokkaaksi, koska se syventää näkökulmaa tutkimus-
kohteeseen.57 Vertailevat argumentit ja vieraasta oikeudesta saatava informaatio voidaan
hyödyntää lainsäädännön ohella myös lainkäytön laadun parantamisessa, koska silloin
voidaan varmistua siitä, että ratkaisuun vaikuttavia argumentteja on punnittu.58 Koko-
naisuus voidaan hahmottaa oikeusvertailun kautta tehokkaammin ja ongelmanratkaisu on
näin ollen vaikuttavampaa. Myös ratkaisujen laadun arviointia voidaan näin tehostaa.59
Oikeusvertailevaa tutkimusta voidaan hyödyntää pyrkimyksissä ymmärtää oman oikeu-
den erityispiirteitä sekä erojen ja yhtäläisyyksien kartoittamisella voidaan kehittää lain-
säädäntöä sekä uudistaa järjestelmiä.60 Oikeusvertailun tarkoituksena on tieto, tietämys
ja ymmärtäminen.61 Oikeusvertailu on muutakin kuin vain metodi, koska oikeuden kehi-
tyksen ja kulttuuristen edellytysten tuntemus on perusta myös kansallisen oikeuden ym-
märtämiselle. Oikeusvertaileva tutkimus keskittyy usein yksityisoikeudelliseen tutkimuk-
seen, niin kuin tässä työssänikin keskittyessäni velvoiteoikeudellisiin, vahingonkorvaus-
oikeuden alan kysymyksiin.62
Saksan osalta oikeuslähteenä on siviililakikirja, BGB, joka tuli voimaan 1900. Se jakau-
tuu viiteen osaan: yleiseen osaan, velvoite-, esine-, perhe- ja perintöoikeuteen. Yleinen
osa sisältää siviilioikeuden yhteiset periaatteet. Toinen osa sisältää velvoiteoikeudelliset
suhteet, kattavat yleiset periaatteet ja yksittäistä velvoitetta sääntelevät erityissäännökset.
Myöhempi oikeuskäytäntö ja lainsäädäntö täydentävät tätä. Lähtökohtana BGB säätämi-
sessä oli, että lakikirja pystyisi vastaamaan kaikkeen ja tuomioistuimen rooli olisi rajalli-
nen. Kuitenkaan tämä ei toteutunut.63
Tarkastelen saksalaisen Bürgerliches Gesetzsbuch´in, BGB: n toista osaa: 2. kirjaan, 7.
osaan, 25. lukuun sisältyy BGB 823 §, jonka mukaan henkilö, joka tahallisesti tai huoli-
mattomuudella oikeudenvastaisesti loukkaa toisen henkeä, ruumista, terveyttä, vapautta,
57 Husa 2010, s. 713. 58 Husa 2013, s. 16. 59 Paso 2010, s. 756-722. 60 Tamm- Letto-Vanamo 2015, s. 6-7. 61 Zweigert – Kötz 1998, s. 1. 62 Tamm – Letto - Vanamo 2015, s. 18. 63 Björne 1986, s. 86-87; Tamm – Letto – Vanamo 2015, s. 50.
12
omaisuutta tai muuta tämän oikeutta, on velvollinen korvaamaan hänelle näin syntyneen
vahingon.
Tärkeä on myös BGBl. I 2671, 253 §: ään lisätty momentti, jonka mukaan loukkauksesta,
jossa ruumiinvamman, terveysvamman, vapauden, tai seksuaalisen itsemääräämisoikeu-
den loukkaamisesta aiheutuva korvaus voidaan myös liittää haittaan, joka ei liity aineel-
liseen omaisuuteen. Myös ei-aineellisesta vahingosta voi vaatia vahingonkorvausta.
Tämä lisäys on yleinen henkilökorvaus. Se on yhteydessä Persönlichkeitsrecht´iin, hen-
kilön perusoikeuksiin, jotka liittyvät henkilön kunniaan, arvostukseen, ihmisarvoon ja it-
semääräämisoikeuteen. Tämä Saksan immateriaalisen korvauksen ideologia lainattiin
ranskalaisesta oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta, joka kehittyi roomalaisen oi-
keuden pohjalta oikeuskäytännössä Ranskassa.64 Saksan rikoslaki, Strafgesetzbuch,
StBG, 185 § sääntelee kunnianloukkauksen rikosoikeudellista rangaistavuutta. Lisäksi
Saksan osalta oikeuslähteinä ovat lainvalmisteluasiakirjat, oikeuskäytäntö ja oikeuskir-
jallisuus.
Ranskan osalta oikeuslähteenä toimii Code civil, joka koostuu kolmesta osasta: henkilö-
oikeudesta, esineoikeudesta ja varallisuusoikeudellisista oikeustoimista. Yksityisoikeus
koostuu siviilioikeudesta, Code civil, ja kauppaoikeudesta, Code de commerce. Tämä joh-
taa ankarampaan laintulkintatapaan kuin Pohjoismaissa, jossa ei ole kaiken kattavaa ko-
difikaatiota. Esimerkiksi Suomessa, jossa yksityisoikeus on säännelty yksittäisillä laeilla,
mutta kehitetty oikeuskäytännön ja oikeustieteen avulla, laintulkintatapa on vapaampi.
Ranskassa on vallalla käsitys, että kaikki oikeudelliset kysymykset voidaan ratkaista sa-
nanmukaisen tulkinnan avulla lain säännökseen pohjautuen. Kyseessä on suuntaus l´ecole
de l`éxégèse, tulkintakoulu. Lakiteksti, lakikirjan määräykset, yleisine periaatteineen sekä
yksityiskohtia ja erityistapauksia koskevat säännöt, joiden keskinäinen yhteenkuuluvuus
ovat keskeisiä. Lain esityöt ja lainsäätäjän tarkoituksen pohtiminen ovat painoarvoltaan
vähäisimpiä.65
Tarkastelen Code civil´in artiklaa 9, joka suojaa yksityisyyttä.66 Rikoslaissa yksityisyy-
den suojaa vahvistettiin sen rangaistavaksi säätämisellä. Tahallisen yksityisyyden suojan
loukkaamisesta rangaistaan artiklassa 226-1 ja 226-2 vankeus- ja sakkorangaistuksella tai
64 Ks. lisää Seng 1891; Hugueney 1904, s. 41-70; Engel 1925; Hedemann 1935, s. 53-59; Coing 1989, s.
514-516. 65 Tamm – Letto - Vanamo 2015, s. 39, 41. 66 Kayser 1965, s. 405.
13
sakkorangaistuksella. Ranskalaisessa Code civil´in artiklassa 1383 säännellään, että jo-
kainen on vastuussa vahingosta, jonka on aiheuttanut, tahallisesti, mutta myös huolimat-
tomuudellaan tai laiminlyönnillään. Artikla 1384 tarkentaa, että vastuu on henkilön oman
toiminnan aiheuttaneen vahingon lisäksi myös vahingosta, joka on seurausta henkilön
toimesta, joka on hänen vastuullaan, samoin kuin hänen hallussaan oleva esine. Lisäksi
Ranskan osalta oikeuslähteenä on oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta.
1.7 Oikeustraditiot
Euroopassa vallitsevat kaksi suurta oikeudellista traditiota: Manner-Euroopassa civil law
ja englannissa common law. Mielenkiintoni suuntautuu mannereurooppalaiseen traditi-
oon, koska valitsin oikeusvertailukohteikseni Suomen, Saksan ja Ranskan oikeusjärjes-
tykset.67 Valitsin vertailukohteikseni kolmen eri tradition systeemit, pohjoismaisen, ger-
maanisen ja romaanisen tradition oikeuskulttuurit.68 Valintani perustui siihen, että näiden
maiden oikeuskulttuurit ovat toisistaan eroavia. Nämä valtiot ovat eurooppalaisittain tär-
keitä, ja ne molemmat ovat vaikuttaneet laajalti toisiin oikeuskulttuureihin.
Ranskalainen oikeus kuuluu romaaniseen perheeseen, jossa lähtökohtana on ranskalainen
oikeus, Code civil, vuodelta 1804, sekä muut järjestelmät, joiden esikuvana on ranskalai-
nen oikeus. Germaanisen, saksalaisen oikeusperheen, lähtökohta on Saksan Bürgeliches
Gesetzbuch, siviililakikirja, BGB.69 Ranskassa ja Saksassa on toisistaan poikkeavat lain-
säädäntöperinteet. Myös saksalainen oikeustieteen traditio poikkeaa ranskalaisesta tradi-
tiosta. Ranskalainen perinne sisälsi idean positiivisesta laista kodifikaation myötä.70
Pohjoismainen oikeus lasketaan osaksi kontinentaalista oikeusperhettä. Se muodostaa
oman alaryhmänsä sillä perusteella, että roomalaisen oikeuden varhainen reseptio, eli
omaksuminen, oli hyvin rajallista.71 Pohjoismaat ovat olleet kiinnostuneita muiden mai-
den oikeudesta. Monet keskeiset esikuvat tulevat Saksasta. Pohjoismaisen oikeuden tun-
nusomaisia piirteitä ovat roomalaisen oikeuden suoran vaikutuksen puute sekä myöhäi-
nen koulutetun juristikunnan syntyminen.72 Pohjoismaille tyypillistä on epädogmaattinen
67 Glenn 2007, s.125, 224; Tamm – Letto – Vanamo 2015, s. 21. 68 Zweigert – Kötz 1998: vii-viii. 69 Ks. Zweigert – Kötz 1998. 70 Glenn 2007, s. 152; Ks. lisää. Merryman – Pérez – Perdomo 2007. 71 Ks. Pajula 1960; Letto - Vanamo 2008, s.1131. 72 Tamm – Letto – Vanamo 2015, s. 66-67.
14
ja käytännönläheinen oikeudellinen lähestymistapa. Tärkein oikeuslähde on lainsää-
däntö.73 Pohjoismaisen oikeusperheen ero tulee esille oikeudellisessa ajattelussa, jaotte-
luissa ja käsitteissä. Mielenkiinto suuntautuu yleisiin sääntöihin, jotka soveltuvat tapauk-
siin.74 Kuitenkaan yksityisoikeudellinen lainsäädäntö ei ole kodifioitu lakikirjoihin. Tämä
erottaa Pohjoismaat ja niiden argumentaation lähes kaikista Euroopan maista, mutta myös
monista maailman maista.75
Laki ja kieli ovat niin läheisessä yhteydessä, ettei niiden välistä suhdetta voida tietoisesti
havainnoida. Kielen rooli tulee selvästi näkyviin, jos on olemassa useampi kieli, kuten
tässä työssä. Tällöin käännettäessä oikeudellisia tekstejä, joutuu kiinnittämään huomiota
tarkan merkityksen siirtymiseen.76 Juridiikassa kielen merkitys on huomattava, koska ju-
ristien työvälineenä on nimenomaisesti kieli. Nykyaikainen oikeuskieli on oikeustieteen
kieli, ja samalla erityinen ammatillinen kieli. Kieli on väline juridisen maailman rajojen
määrittelyssä, ihmisten välisten suhteiden luonne määritellään oikeussuhteina tai erilais-
ten toimenpiteiden merkitys oikeustoimina. Tällöin ratkaisevia ovat oikeudelliset käsit-
teet, mikä merkitys oikeudellisille termeille annetaan kulloinkin. Oikeuskieli on lisäksi
oikeustieteen kieli, se välittää oikeudellisen toiminnan merkityksiä, ja siihen liitetään nor-
matiivisia vaikutuksia.77
Yksi syy oikeusvertailussa valitsemilleni oikeuskulttuureille oli juuri oma asiantuntijuu-
teni ranskan ja saksan kielessä ja kulttuurissa. Halusin tarkastella näiden oikeuskulttuu-
rien oikeuskieliä, koska minulla on valmius lukea lakitekstejä alkukielillä. Tämän vuoksi
myöskin päädyin lainkohtien kirjoittamiseen alkukielillä.78
73 Tamm – Letto – Vanamo 2015, s. 67. 74 Letto – Vanamo 2008, s. 1132. 75 Tamm – Letto – Vanamo 2015, s. 66-67. 76 Husa 2012, s.1. 77 Letto – Vanamo 2008, s. 1129 - 1130. 78 Ks. Patrignani 2017, s. 65: Jotta vieraiden kulttuurien lakeja pystyisi ymmärtämään syvällisemmin, edel-
lyttää sitä, että sisäistää kyseessä olevan “vieraan” oikeusjärjestelmän, jota ei pysty täysin ymmärtämään.
Lisäksi tulee pystyä valitsemaan sopiva analyyttinen työkalu, jonka avulla pystyy painottamaan eettistä
dimensiota, joka on osa oikeusvertailevaa tutkimusta. Ks. Hofstede 2001: Tämä on sen vuoksi huomionar-
voista, koska toiset kulttuurit, vaikka kyseessä olisikin länsimainen kulttuuri, joka ulkoisesti muistuttaa
erehdyttävästi omaamme, eroaa syvätasolla omasta kulttuuristamme, ja näin ollen edellyttää syvällistä kult-
tuurintuntemusta, jotta pystyisi ymmärtämään kieleen sisältyvien sävyjen ja merkitysten eroja. Erot kät-
keytyvät organisaatioihin ja käytänteisiin. Ks. myös Gudykunst 2005 epävarmuuden välttämisteoriasta kult-
tuurienvälisessä kommunikaatiossa. Tämän vuoksi on tärkeää tuntea kieltä ja kulttuuria pystyäkseen luke-
maan alkukielellä vertailemaansa oikeuskieltä ja tiedostamaan kulttuurisia eroja. On tärkeää tiedostaa vie-
raan oikeusjärjestelmän olevan Emmanuel Levinas´n käyttämän ”otherness”- käsiteen mukaisesti vieras, ja
sisältää ”toiseutta”, jonka havainnoinnin Patrignani toteaa olevan välttämätöntä oikeusvertailun vuoksi, jot-
teivat vertailussa huomiotta jää järjestelmässä piilevät erot, jotka voivat helposti jäädä vaille merkitystä
liiallisen samankaltaistamisyrityksen kautta; Levinas, 1987; Husa 2015, s. 125-126: lähtökielen termistön
tulee vastata kohdekielen termistöä ja tuoda esiin oikeustieteen käsitteet oikeassa merkityksessä. Täytyy
kyetä tuottamaan ekvivalentti kielimuoto.
15
2 SUOMEN OIKEUSJÄRJESTELMÄ
2.1 Tuomioistuimet
Tuomioistuinlain (673/2016) mukaan Suomen oikeusjärjestelmä jakautuu yleisiin tuo-
mioistuimiin ja hallintotuomioistuimiin. Yleisten tuomioistuinten ensimmäisenä oikeus-
asteena toimivat käräjäoikeudet, toisena oikeusasteena hovioikeudet ja ylimpänä oikeus-
asteena korkein oikeus. Hallintotuomioistuinten ensimmäinen aste on hallinto-oikeus,
jonka yläpuolella on korkein hallinto-oikeus. Erityistuomioistuimina toimivat markkina-
oikeus, työtuomioistuin ja vakuutusoikeus. Esittelen seuraavassa kuviossa Suomen tuo-
mioistuinjärjestelmän. Päädyin tuomioistuinjärjestelmien esittelyyn, koska haluan ver-
tailla Suomen, Saksan ja Ranskan vahingonkorvausjärjestelmiä toisiinsa ja tuomioistuin-
järjestelmät ovat jokaisessa järjestelmässä erilaiset.79
Kuvio 1. Suomen tuomioistuinjärjestelmä
Tuomioistuinjärjestelmien kuvaaminen on tärkeää, koska oikeuslähteinä on Saksan ja
Ranskan tuomioistuinten ratkaisuja, joten lukijan on tärkeää hahmottaa, mikä asema ky-
seisellä tuomioistuimella on tuomioistuinhierarkiassa.80 En ole kuvannut Euroopan ih-
misoikeustuomioistuimen (EIT:n) asemaa näissä tuomioistuinkuvioissa, koska kaikki
nämä kolme maata ovat hyväksyneet EIT: n tuomiovallan sitoutumalla Euroopan ihmis-
oikeussopimukseen.81
79 Hyland 1996, s. 184; Zweigert – Kötz 1998, s. 4-5; Ks. myös Dannemann 2006, s. 387: Esittelen suoma-
laista, saksalaista ja ranskalaista oikeusjärjestelmää ja vahingonkorvausjärjestelmää makrovertailun avulla;
Ks. Husa 2017, s. 1090. 80 Hyland 1996, s. 184; Zweigert – Kötz 1998, s.4-5; Ks. myös Dannemann 2006, s. 387; Ks. Husa 2017,
s. 1090. 81 Scheinin 2002, s. 4, 8; Husa – Jyränki 2012, s. 99-100.
Yleiset tuomioistuimet Hallintotuomioistuimet Erityistuomioistuimet
Käräjäoikeudet
Hovioikeudet
Korkein oikeus
Hallinto-oikeudet
Korkein hallinto-oikeus
Markkinaoikeus
Työtuomioistuin
Vakuutusoikeus
16
2.2 Yksityisyyden suojan muodostuminen
Hallituksen esityksessä HE 84/1974 vp yksityisyyden piiriin luetaan henkilön perhe-
elämä, vapaa-ajan käyttö, terveys ja ihmissuhteet, sekä käyttäytyminen, joka ei liity yh-
teiskunnallisesti merkittävän tehtävän suorittamiseen.82 Yksityisyyden suojaa on määri-
telty myös oikeusinformatiikan näkökulmasta. Tällöin yksityisyyden suojaan lasketaan
kuuluvan 1) fyysinen yksityisyys, eli lääketieteellisten näytteiden otto 2) alueellinen yk-
sityisyys, kotirauha 3) sosiaalinen yksityisyys 4) mediayksityisyys 5) oikeus anonymi-
teettiin 6) oikeus henkilötietojen suojaan 7) oikeus kunnioitukseen 8) oikeus nimeen, ku-
vaan ja hahmoon 9) potilasyksityisyys 10) viestintäyksityisyys. Tämä näkemys pohjautuu
saksalaiseen henkilöoikeuteen.83
Hallituksen esityksessä HE 184/1999 vp, yksityisyyden loukkaamisesta aiheutuvaa va-
hinkoa määritellään seuraavasti: RL 24:8 puhutaan vahingosta, joka voi tarkoittaa talou-
dellista vahinkoa, elinkeinotulon menettämistä tai kyseessä voi myöskin olla aineeton va-
hinko, luottamustehtävän menetys tai ihmissuhteiden katkeaminen. Halveksunta tarkoit-
taa haittaa sosiaalisissa tilanteissa tai yleisessä henkilön arvostuksessa.84 RL 24:8.2 mu-
kaan rangaistavaa ei ole yksityisen tiedon levittäminen, jos tiedon levittämiseen on asi-
anomaisen henkilön suostumus. Jos henkilön yksityiselämän suoja kaventuu, se saattaa
kaventaa myös muiden yksityiselämän suojaa, kuten läheisten yksityiselämän suojaa.85
Koska yksityiselämän suoja kohdistuu yksittäiseen henkilöön, RL 24:8: n kavennuslau-
sekkeet ovat sovellettavissa erikseen jokaiseen henkilöön, joka on yksityiselämän alaan
kuuluvan tiedon levittämisen kohteena.
Yksityiselämän törkeä rikkominen määritellään RL 24:8 a §: ssä. Törkeän teosta tekee
suuren kärsimyksen aiheuttaminen ja se on tekomuotona erityisen tuomittava. Tiedon
paljastamisesta aiheutuu merkittävää haittaa työuralle tai koulutukselle ja kohteena on
erityisasemassa oleva, kuten julkisessa tehtävässä työskentelevä henkilö. Merkittävää tör-
keyden arvioinnissa on tietojen levittämisen kattavuus. Tällöin arvioidaan sitä, onko jul-
kaistu tieto jo kaikkien tiedossa paikkakunnalla vai aiheuttaako levittäminen sen, että uu-
tisen kohde on tunnistettavissa, vaikkei tämän nimeä tai kuvaa julkaista.86
Seuraavassa kuviossa konkretisoin yksityisyyden suojan aluetta ja sitä säänteleviä lakeja.
82 HE 84/1974 vp, s. 3. 83 Saarenpää 2011. 84 HE 184/1999 vp, s. 32. 85 Neuvonen 2015, s. 878. 86 HE 19/2013 vp, s. 44–45; KKO 2005:136.
17
Kuvio 2. Yksityisyyden suojan piiri
Työssäni käsittelen yksityisyyden suojan loukkaamista lehdissä ja siitä aiheutuvan vahin-
gonkorvausoikeuden syntymistä. Käsittelen ensin vahingonkorvausoikeuden synty-
misedellytyksiä.
2.3 Vahingonkorvausoikeuden syntymisedellytykset
Vahingonkorvauslain (412/1974) 1:1 kohdan mukaan tätä lakia sovelletaan vahingonkor-
vaamiseen, silloin kun vahingon korvausvelvollisuus ei perustu sopimussuhteeseen. Lain
2:1 mukaan vahingonkorvausvastuu edellyttää tuottamukseen perustuvaa syy-yhteyttä.
Tuottamukseen perustuvan syy-yhteyden periaate rajoittaa vastuuta siten, että vahingon
tulee olla vaaran suunnassa. Tämä tarkoittaa sitä, että vaara edistää vahingon syntymistä.
Vahingon tulee myös olla ennakoitavissa, jotta vastuuperuste syntyy.87
87 Karhu – Ståhlberg 2013, s. 272-274.
kotirauha
oikeus perhe-elämään
vapaa-ajan käyttö
terveys, henkilötietojen
suoja
ihmissuhteet, käyttäyty-
minen, joka ei ole osa
julkista roolia
Rikoslaki
24:8
Vahingon-
korvauslaki
5:1; 5:6
Laki sanan-
vapauden
käyttämi-
sestä jouk-
koviestin-
nässä 14:4
Perustuslaki
itsemää-
räämis-
oikeus
Yksityisyyden suoja:
kirjesalaisuus
puhelun salaisuus
luottamuksellisen
viestin salaisuus
Henkilötie-
tolaki
12 §
Laki yksi-
tyisyyden
suojasta
työelämässä
Tietoyh-
teiskunta-
kaari
18
Vahingonkorvausoikeuden lähtökohtana toimii se, että jokaisen tulee kärsiä häntä itseään
kohdannut vahinko. Vahinkoa kärsinyt voi vyöryttää vahingon haitalliset seuraukset toi-
sen kannettavaksi ainoastaan erityisen oikeuden tai perusteen vuoksi.88 VahL 2:1 pää-
säännön mukaisesti koko aiheutettu vahinko on korvattava täysimääräisesti. Vahingon-
korvauslain säätämisen yhteydessä oli näkemys, ettei kaikkia yleisiä vahingonkorvauspe-
riaatteita ole tarkoituksenmukaista säännellä, vaan ne jätettiin oikeuskäytännön ja oikeus-
tieteen kehitettäviksi. Tästä johtuen korvausta on voinut saada ankaran vastuun tilanteissa
ilman lain säännöstä. Näkemystä korvausoikeuden lakisidonnaisuudesta kärsimyskor-
vauksen yhteydessä tukee oikeuskäytäntö, joka pyrkii sovittamaan tapaukset vahingon-
korvauslaissa säädeltyjen korvaustensaantiedellytysten raameihin.89 Laissa ei myöskään
määritellä tuottamuksen, syy-yhteyden ja vahingon käsitteitä.90
Vahingon käsitettä ei määritellä laissa muutoin kuin mainitsemalla eri korvaustyypit, kor-
vattavat ja ne joita ei korvata.91 Kuitenkin vahingon käsite on tärkeä määritellä, jotta va-
hingonkorvausvastuu voitaisiin kohdentaa. Näin ollen vahinkoa voidaan tarkastella ver-
taamalla vahinkotapahtumaa edeltävää tilannetta vahingon tapahtumisen jälkeiseen tilan-
teeseen. Näiden olosuhteiden muutosten erotusta voidaan pitää vahinkona. Vahinkoa on
vahingonkärsijän näkökulmasta odottamaton, negatiivinen muutos, jonka ulkoiset olo-
suhteet aiheuttavat.92 Vahinkoa voidaan pitää sosiaalisena käsitteenä. Vahinko on osa ih-
misten yhdessä toimimista.93 Kärsimyksen yhteydessä henkilön tunnetilassa tapahtuu ne-
gatiivinen muutos.94 Lähtökohtana on se, että korvausta ei voi saada tavanomaisesta epä-
miellyttävästä tuntemuksesta, harmista, pelosta, vihasta, turhautumisesta, mielipahasta,
88 Pöyhönen 2000, s. 113; Hemmo 2005, s. 204: Tätä kutsutaan täyden korvauksen periaatteeksi, kuitenkin
tähän sääntöön on olemassa poikkeuksia. Korvauksen ei kuitenkaan tule johtaa liian korkeisiin korvauksiin,
koska vahingonkorvausoikeudessa on rikastumiskielto, jota kutsutaan myös eduntasoitukseksi.
Ståhlberg – Karhu 2013 s. 81. 89 Tiilikka 2007, s. 48; Saarnilehto 2007, s. 37. 90 Saarnilehto 2007, s. 37. 91 Sisula–Tulokas 2008, s. 427; European Group on Tort Law 2005 pyrkii vahingonkorvausoikeudellisten
periaatteiden harmonisaatioon Euroopassa ja luomaan yhteisiä vahingonkorvausoikeudellisia periaatteita.
Karhu – Ståhlberg 2013, s. 24: Eurooppalaisten vaikutteiden merkitys vahvistuu tulevaisuudessa: European
Group on Tort Law 2005, s. 40: Vahinkokäsitettä on määritelty termillä vääryys ”wrongfullness”, jota voi-
daan pitää vahingonkorvausoikeuden perustana. Kyseessä on suojatun edun loukkaaminen ja viallisen toi-
minnan yhdistelmä. European Group on Tort Law käyttää vahinko-sanaa immateriaalisen ja materiaalisen
vahingon yhteydessä; Owen ym. 2001, s. 34: Perryn mukaan s. 33: Siviilisellä vääryydellä tarkoitetaan
laissa säädetty velvoitetta kantajaa kohtaan; Owen ym 2001, s. 201: Vrt. Owen pitää sanaa ”fault” virhe
vahingonkorvausoikeuden perustana, joka tarjoaa määritelmän ja oikeutuksen yksityisoikeudelliselle vas-
tuulle haitan aiheuttamisessa. Usein tästä käytetään termiä ”wrong” väärä tai ”harmful” vahingollinen. 92 Hemmo 2005, 143 s; Routamo – Ståhlberg – Karhu 2006, s. 30, 367; Ks. myös Sisula–Tulokas 2008, s.
428. 93 Hakalehto – Wainio 2008, s. 182. 94 Karhu – Ståhlberg 2013, s. 305.
19
pettymyksestä ja surusta. Jokaisen tulee sietää normaalit elämään liittyvät tunteet. Tällöin
voidaan puhua yleisestä sietokynnyksestä.95
Tuottamuksella tarkoitetaan syyllisyyttä, jonka avulla määrätään haitallisia seuraamuk-
sia. Käsite on rikosoikeudellinen. Vahingonkorvauslaissa tuottamuksen ja tahallisuuden
käsite ilmaistaan virheen tai laiminlyönnin avulla.96 Huolellisen henkilön toimintaan kuu-
luu virallisten tai puolivirallisten ohjeiden mukaan toimiminen sekä tilanteen riskiarvi-
ointi tarkemman ohjeen puuttuessa ja vahinkojen estämiseksi tehtävistä toimenpiteistä
huolehtiminen. Kun arvioidaan sitä, miten paljon ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä edelly-
tetään huolelliseen toimintaan, tulee verrata kustannuksia toiminnasta aiheutuvaan hyö-
tyyn.97 Tuottamusarvioinnissa, joka perustuu normeihin, huomioidaan vahingonkorvaus-
oikeuden merkityksellisiä käyttäytymissääntöjä, joiden perustana on laki ja lakia alem-
mantasoiset säädökset, sekä tuomioistuinratkaisut, viranomaisen ohjeet ja suositukset
mukaan lukien tavat ja käytännöt alalla.98
Vahingonkorvausvastuun aiheuttava teko on aina tahallinen tai tuottamuksellinen. Tämä
ei kuitenkaan tarkoita sitä, että korvausvelvollisen on itse täytynyt syyllistyä tuottamuk-
seen, vaan syyllistynyt voi olla joku, jonka teosta korvausvelvollinen on vastuussa esi-
merkiksi työsopimuksen perusteella. Korvausvelvollisina voi olla yksi tai useita eikä pe-
ruste korvausvelvollisuudelle ole välttämättä sama kaikilla, vaan se voi vaihdella. Yhden
korvausvelvollisen vapautuminen korvausvelvollisuudesta ei välttämättä vapauta toisia
korvausvastuusta. Vahingonkorvauslain mukaan korvausvelvollinen voi olla myös tuot-
tamuksellisen teon tekijä. Työnantaja vastaa työntekijän aiheuttamista vahingoista ilman
omaa tuottamustaan.99
Vahingonkorvausoikeudellisesti olennainen syy-yhteys on olemassa, jos kyseessä oleva
teko tai laiminlyönti on seurausta tietystä syystä ja tämä on ehdoton edellytys seurauk-
selle, ja sen välttämätön osa, jotta seuraus saadaan aikaan.100 Välttämätön syy voidaan
95 Pöyhönen 1999, s. 193. 96 Vrt. European Group on Tort Law 2005, s. 68 määrittelee artiklassa 4:101 henkilön vastuulliseksi teos-
taan, silloin kun henkilö syyllistyy tarkoituksellisesti tai huolimattomuuttaan vaaditun käytösstandardin
rikkomiseen; Karhu – Ståhlberg 2013, s. 111, 236; 97 Viljanen 103/2005, s. 428. Vrt. Viljanen 103/2005, s. 429: 1900-luvun alussa huolellisuuskäsite perustui
bonus pater familias- huolellisen perheenpään käsitteeseen, joka tarkoitti ideaali-ihmistä, joka hallitsee eet-
tiset ja moraaliset koodit ja tietää, miten toimia oikeusjärjestyksen, kunnian ja omatunnon mukaan. Ky-
seessä on ideaali, joka on ylivertainen ja jalo. Nykyään edellytetään normistojen ja alan käytännön selvit-
tämistä eikä ajatella, että oikea toimintamalli olisi sisäänrakennettua tietoa. 98 Routamo – Ståhlberg 2000. 99 Saarnilehto 2007, s. 24. 100 Hemmo 2005, s. 114–115; Hahto 2008, s. 42; Karhu – Ståhlberg 2013, s. 11; Vrt. Schultz 2007, s. 48.
Ruotsin osalta on vastaavanlainen tapa määritellä välttämätön syy vahingonkorvausoikeudessa.
20
todeta conditio sine qua non- postulaatilla, jota voidaan kutsua myös kontrafaktuaaliseksi
ehtolauseeksi.101 Kausaliteettivaatimus tarkoittaa siis välttämättömien ja riittävien syiden
käsillä oloa seurauksen aiheutumiselle, jolloin vahingonkorvausvelvollisuus realisoi-
tuu.102 Negatiivinen kontrolli tarkoittaa sitä, että välttämättömän syyn kontrollointi mah-
dollistaa seurauksen syntymisen. Henkilöllä on mahdollisuus estää seurauksen syy, jonka
vuoksi syy-yhteys on selkeä. Jos puolestaan vahingonaiheuttajalla on positiivinen kont-
rollimahdollisuus, se tarkoittaa mahdollisuutta arvioida sitä, miten kyseisen henkilön teko
aiheuttaa vahingon riittävän edellytyksen. Jos positiivinen kontrollimahdollisuus on
heikko, syy-yhteyden riittävyys on vaikea todeta.103
Syy-yhteyden, kausaliteettiperiaatteen, ymmärtäminen on erityisen tärkeää, koska siihen
kätkeytyy koko oikeusjärjestelmän perusta vahingonkorvausoikeudessa. Periaatteen
avulla pystytään identifioimaan ne tekijät, jotka ovat merkityksellisiä ja nämä tekijät
osoittavat oman merkityksensä ja sen tärkeyden. Calabresin näkemyksen mukaan vahin-
gonkorvausoikeuden tavoite ei ole yksilön vastuun ja oikeussuojan saaminen, vaan va-
hingonkorvausoikeus on väline toteuttaa yhteiskunnallinen lopputulos kulujen jakamisen
kautta. 104 Oikeustaloustieteilijöiden näkemys puolestaan on, että kausaliteetilla on eteen-
päin ja taaksepäin suuntautuva funktio. Tällä tarkoitetaan sitä, että voidaan suunnata huo-
mio siihen, mitä on tapahtunut tai toisaalta tulevaisuuteen, jolloin seuraukset eivät voi
olla tosia tai vääriä, vaan todennäköisiä, tilastollisia, eivätkä niinkään yksilöön kohdistu-
via tai faktisia.105 Nämä molemmat näkemykset lienevät tärkeitä vahingonkorvausoikeu-
101 Saxén 1962, s.13; Schultz 2007, s. 265. 102 Vrt. Owen ym. 2001, s. 363: Honoré tuo erilaisen näkemyksen syy-yhteyteen. Voidaan tarkastella läh-
tökohtaisesti myös tapahtumaketjua, joka selittää ihmisen toimintaa ja saa aikaan yksilön toiminnan eikä
niinkään aiheuta tapahtumia; Schultz 2007, s. 268-270: Conditio sine qua non- oppi; Ks. myös European
Group on Tort Law 2005, s. 43; Schultz 2007, s. 47: Adekvanssioppi on yksi väline kausaliteetin arvioimi-
seen. Muita välineitä tässä ovat mm. suojantarkoitusoppi tai pääsyyoppia sekä periaatteita, joilla voidaan
päästä vahingonkorvausoikeudessa haluttuun tarkoitukseen. Adekvenssi on käsite, jolla on juridinen mer-
kitys vahingonkulunarvioinnissa. 103 Haaparanta – Niiniluoto 1991, s. 72; Karhu – Ståhlberg 2013, s. 342. 104 Calabresi, 1975, s. 70: Mikä rooli kausaalilla on kieleen sisältyvänä instrumenttina tiettyjen erityisten
tärkeiden vahingonkorvausoikeudellisten tavoitteiden saavuttamisessa? Mikä on kausaalivaatimuksen mer-
kitys näiden tavoitteiden saavuttamisessa? Voiko kausaaliperiaate toimia tällaisten tavoitteiden saavutta-
misessa?; Coleman 2001, s. 7; Schultz 2007, s. 76, 82. Kieli ollee ainoa instrumentti, jonka avulla kausaa-
lisuhde voidaan tuoda näkyviin, ja rakentaa vahingonkorvausoikeudellinen tapahtumaketju, jonka perus-
teella tapahtumien yhteys toisiinsa on rakennettavissa. Tämän jälkeen voidaan punnita korvausvelvollisuu-
den muodostumista vertaamalla kielellistä kuvausta oikeusnormeihin. Tämän vuoksi kieli on olennaisen
tärkeä elementti vahingonkorvausoikeuden realisoituessa. 105 Landes – Poshner 1983, s. 109; Coleman 2001: Oikeustaloustieteellinen näkemys on funktionalistinen;
Schultz 2007, s. 130, 136.
21
den olemuksen ymmärtämisessä. Kuitenkin ne tähtäävät lopulta yksilön edun toteuttami-
seen erilaisen argumentaation kautta. Kuten Calabresi totesikin, lain tarkoituksena on ih-
misen tarpeiden palveleminen.106
Näyttövelvollisuus syy-yhteyden ilmenemisestä on oikeudenkäymiskaaren (751/1948)
17:1.1 mukaan kantajalla. Oikeudenkäymiskaaren (732/2015) 17:2 mukaan kärsineen tu-
lee kyetä näyttämään toteen kärsimänsä vahinko ja esittää vaatimuksensa perusteeksi riit-
tävä näyttö, korvausvelvollisen vastuun perustavat seikat sekä teon ja vahingon välinen
syy-yhteys ja vahingon aiheuttajan toiminnan tuottamuksellisuus.107
2.3 Kärsimyskorvaus
Kärsimyksen asema henkilövahingosta erillisenä vahinkolajina selkeytyi 1.1.2006 henki-
lövahinkosääntelyn uudistuksessa.108 Vahingonkorvauslaissa 5:6 säädetyn mukaisesti
henkilöllä, jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rikottu rangaistavaksi
säädetyllä teolla, on oikeus kärsimyskorvaukseen. Tähän lain kohtaan sisältyy myös hen-
kilökohtaisen koskemattomuuden sekä ihmisarvon tahallinen tai törkeästä huolimatto-
muudesta tapahtunut vakava loukkaus. Tämä perustuu siihen, että tämä loukkaus aiheut-
taa kärsijän mahdollisuutta nauttia mielekkäällä tavalla elämästään. Kyseessä on myös
PL 1.2 §:ssä säädetty ihmisarvon loukkaamattomuuden suojaaminen.109
Kärsimyksestä aiheutuva korvaus edellyttää VahL 5:6 mukaisesti yhteyden rangaista-
vaksi säädettyyn tekoon. Lakiuudistuksessa kärsimyskorvaus säädettiin koskemaan myös
vakavia henkilökohtaista koskemattomuutta ja muita ihmisarvon vakavia loukkauksia,
jotka on tehty tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta.110 Tämä tarkoittaa sitä, että
vahingon ja teon välillä on oltava yhteys, muutoin korvausvastuuta ei synny.111 Vahingon
tulee olla seuraus vahingonaiheuttaneen toiminnasta tai laiminlyönnistä, jotta se korvat-
taisiin.112
106 Calabresi 1975, s.105. 107 Saarnilehto 2007, s. 25; Karhu – Ståhlberg 2013, s. 11. 108 HE 167/2003 vp., s. 1, 29. 109 Ks. Mielityinen 2006, s. 205; KKO 2011:10 ja 2011:11; VahL 5:6:1: kärsimys korvataan sillä edelly-
tyksellä, että vahingonkärsijän vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää loukataan rikoslaissa rangais-
tavaksi säädetyllä teolla; Tiilikka 2011, s. 936; Hallituksen esityksessä 167/2003 vp. sekä henkilövahinko-
toimikunnan mietinnössä 2001:11 todetaan, että vaikka tekoon liittyy rangaistavuusedellytys, korvauksen
realisoituminen tuomioistuimessa ei edellytä loukkaajan tosiasiallisesta rikoksesta tuomitsemista. 110 HE 167/2003 vp., s. 57. 111 Mononen 2004 s. 260. 112 Hakalehto – Wainio 2008, s. 117; Schultz 2007, s. 27- 29, 36-37, 40-41: Vrt. Ruotsi: Tätä syy- yhteyden
käsitettä kuvataan erityisen epäselväksi käsitteeksi, jonka synonyyminä voitaisiin käyttää myös käsitettä
kausaliteetti. Tämä käsite on yhdistettävissä varsinaiseen tapahtumakulkuun, joka voidaan asettaa vahin-
22
Koska kärsimys on subjektiivinen kokemus, itse kokemuksella ei tule olla merkitystä kor-
vaamisessa. Teko on olennainen pohdittaessa kärsimyskorvauksen määrää. Teko tulee
käsitteellistää kärsimyksen konkretisoitumisen kautta. Kärsimyskorvauksen korvaami-
sessa huomioidaan laatu, tekotapa, teon kohteena olevan henkilön puolustuskyvyttömyys,
loukkauksen ja loukkaajan välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus.113
Kärsimyskorvauksen yhteydessä korvauskynnys on korkeampi kuin tuottamusvastuu.114
Korkeimman oikeiden ratkaisuissa tuottamuksen ja ankaran vastuun raja on tulkinnalli-
nen ja perustuu mm. vahingon liittymiseen loukkauksesta vastuussa olevan elinkeinotoi-
mintaan, taloudellisen edun tavoitteluun, vahingonvaaran tyypillisyyteen kyseisessä toi-
minnassa sekä vahingonkärsijän ja loukkaajan vahinkojen estämismahdollisuuksiin.115
Tämä on tärkeää siksi, että esimerkiksi lehdissä tapahtuva loukkaus voitanee tulkita an-
karan vastuun piirissä olevaksi, koska kyseessä on liikkeenharjoittajan toiminta, jolla ta-
voitellaan voittoa yksityisen henkilön kustannuksella, vaikka toiminta olisikin ollut huo-
lellista ja loukkaus saattaa tulla korvatuksi. Tämä on tärkeää uhrin oikeusturvan toteutu-
misen vuoksi.
Huolimattomuusaste arvioituna suhteessa vahingon aiheuttamiseen on ratkaiseva, eikä
kuten rikosoikeudenkäynnissä arvioitava, teon törkeysaste.116 Rikosoikeudellinen vastuu-
kynnys on yleensä korkeampi kuin vahingonkorvausoikeudellinen tuottamus.117 Koska
kärsimyskorvauksen realisoitumiseksi edellytetään VahL 5:2 mukaan yhteys rangaista-
vaan tekoon, korvausvastuun syntyminen aiheutuu korkeammasta tuottamusasteesta kuin
esimerkiksi henkilövahingon yhteydessä. Loukkauksen kohteella on perustuslaillinen oi-
keus yksityisyyden suojaan, joten tilanteessa, jossa loukataan yksityisyydensuojaa, joka
on perus- ja ihmisoikeus, loukkauksen kohteella on oikeus kärsimyskorvaukseen.118 Kär-
simyskorvauksessa todistustaakka on alhaisempi kuin henkilövahingon osalta, koska kor-
vausvastuun realisoitumiseksi ei tarvitse esittää selvitystä loukatun tunnereaktiosta, vaan
gonkorvausvastuun perustaksi. Se on käsite, joka on instrumentaalinen ja täyttää tietynlaiset vahingonkor-
vausoikeudelliset pyrkimykset määrittämällä vahingonkorvausoikeudellisen perustan. Kuitenkaan ky-
seessä ei ole lainsäätäjän käsite. Tämän vuoksi on oltava tarkkana siitä, miten käsitettä käytetään vahingon-
korvausoikeudessa. Kyseessä on implisiittinen, filosofinen kannanotto, joka välittyy kielen avulla. Lain-
säätäjä asettaa vahingonkorvauslain vastuun lähtökohdaksi kausaliteetin jolle kuitenkaan käsitteenä ei uh-
rata erityistä huomiota. 113 HE 167/2003 vp., s. 60-61; Viljanen 2008, s- 480-481, 492, 501, 507, 512-513, 515, 519-521; Lakiva-
liokunnan mukaan kärsimyskorvausharkinnassa ei voida huomioida korvausvelvollisuuden rangaistuksen-
luontoisuutta eikä korvausmäärän taso saa vaikuttaa vahinkoa aiheuttaneen tahon tulevaan käyttäytymi-
seen; Ks. Mielityinen 2006, s. 206. 114 Tiilikka 2007, s. 53. 115 Hemmo 2005, s. 98–104. 116 Tiilikka 2011, 936. 117 Karhu – Stålberg 2013, s. 118. 118 Karhu – Stålberg 2013, s. 11.
23
pelkkä teon luonne on korvausperusta. Kärsimys presumoidaan, kun lainkohdassa mai-
nittua oikeushyvää on loukattu. Loukkaavan teon edellytetään kuitenkin olevan laadul-
taan sellainen, että se objektiivisesti arvioiden aiheuttaa loukkauksen kohteeksi joutu-
neelle henkilölle kärsimystä.119
Kun arvioidaan kärsimyksen laatua, tulee kiinnittää huomiota loukkauksen tekotapaan.
Lehdessä julkaistun artikkelin kunnianloukkauksen ollessa kyseessä, otetaan huomioon,
miten mahdollinen artikkeli on lehdessä sijoitettu, otsikoitu, kuvitettu ja miten henkilö
yhdistettiin artikkeliin. Loukatun asema tarkoittaa henkilön mahdollisuutta suojella itse-
ään. Loukkauksen julkisuudella on merkitystä yksityiselämän loukkauksen tai kunnian
loukkauksen korvausta määrättäessä. Kärsimystä voidaankin pitää immateriaalisena va-
hinkona, koska sille ei ole luonnollista taloudellista mittapuuta.120 Sen konkretisoitumista
tai määrää ei voida objektivoida lääketieteelisesti. Kyseessä on normatiivinen vahinko-
laji, joka on ainoastaan oikeudellisen asiantuntemuksen perusteella määräytyvä.121
2.4 Lehdessä tapahtuva yksityisyyden suojan loukkaaminen ja kärsimyskorvaus
Tarkasteltaessa lehdissä yksityisyyden suojan loukkauksesta aiheutuvaa vahingonkor-
vausvastuuta, voidaan todeta, että lehdistö, silloin kun kyseessä on lehtitalo, on liiketoi-
minnan harjoittaja, jonka elinkeinon harjoittamisesta saattaa aiheutua yksityiselle henki-
lölle kärsimystä. Sitä voidaan pitää tällaisen liiketoiminnan harjoittamisen yhteydessä ti-
lastollisella todennäköisyydellä ennakoitavissa olevana vahinkoriskinä. Liiketoiminnan
harjoittajalla ja hänen palveluksessaan olevilla henkilöillä on paras mahdollisuus vaikut-
taa riskin ennaltaehkäisemiseen. Vahingonkärsijän on vaikea varautua tällaiseen ris-
kiin.122 Lehden julkaisija, päätoimittaja ja toimittaja ovat vastuussa lehtiartikkelin aiheut-
taman kärsimyksen korvaamisesta. Päätoimittajan vastuuseen kuuluu huolehtia, että jul-
kaisu ei ole oikeudeton ja on normien mukainen eikä aiheuta kärsimystä julkaisun koh-
teena olevalle.123 Korvausvelvollisuuden kytkeminen rangaistavaan tekoon rajoittaa te-
hokkaasti lehtien julkaisutoiminnan aiheuttamaa kärsimyskorvausvelvollisuutta. Sanan-
119 Artimo 2008, s. 1218. 120 Vrt. aineellinen vahinko, joka voidaan arvioida objektiivisella mittapuulla; ks. Ussing 1941, s. 741-754. 121 Viljanen 2006, s. 1012. 122 Vrt. Hemmo 2005, s. 98–104. 123 HE 54/2002 vp., s. 64; Ks. Tiilikka 2007, s. 431, 435.
24
vapauden perus- ja ihmisoikeuden harjoittamisesta aiheutuvat vahingonkorvausvelvolli-
suutta punnittaessa tulee huomioida sananvapauden ja kunnian ja toisaalta yksityiselämän
perus- ja ihmisoikeussuoja.124
Lehdessä julkaistava teksti voi tuottaa vahinkoa julkaisun kohteena olevalle ja loukata
hänen ihmisarvoaan ja aiheuttaa erilaisia ennalta arvaamattomia mainekustannuksia jul-
kaisun kohteelle kuten vaikeuksia toimia tietyssä työtehtävässä julkaistun artikkelin jäl-
keen. Esimerkiksi papiksi, opettajaksi tai vaikkapa asianajajaksi valitaan henkilöitä, joilla
on sopiva tausta tehtävään. Tällöin negatiivinen, esimerkiksi vapaa-aikaan liittyvä, yksi-
tyiselämää kuvaava artikkeli saattaa rajoittaa työtehtävään valintaa tilanteessa, jossa ha-
kijoita on paljon. Tällöin kyseessä on julkaisun kohteena olevalle aiheutuva vahinko, jota
edellä on määritelty. Vahinko on ennen artikkelin julkaisemista vallitseva tilanne ja ar-
tikkelin julkaisemisen jälkeen vallitsevassa tilanteessa tapahtunut negatiivinen muutos
yksityishenkilön asemassa, joka realisoituu esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa loukkauk-
sen kohteena olevaan henkilöön kohdistuvina epäluuloina ja halveksuntana, joka aiheut-
taa kärsimystä. Syy-yhteys on vahingonaiheutumisen ja artikkelin julkaisemisen välinen
yhteys, jota ilman vahinkoa ei olisi aiheutunut. Kärsimyskorvaus ei kuitenkaan korvaa
taloudellista haittaa.125
Tuottamusarvioinnissa lähtökohtana on vahingon todennäköisyysriski, joka vaikuttaa
käyttäytymisvaatimukseen. Jos vahinko on todennäköinen ja siihen voidaan ennalta va-
rautua, huolellinen toiminta edellyttää riskien minimointia.126 Lehden julkaisutoimin-
nassa riski yksityisyydenloukkauksista on tilastollinen todennäköisyys.127 Päätoimittajan
ja toimittajan sekä lehden julkaisijan tulee toimia huolellisesti, jotta korvausvastuu leh-
tiartikkelista aiheutuvan kärsimyksestä ei konkretisoidu loukkaustilanteissa. Jotta kor-
vausvastuu konkretisoituisi, toiminnan tulee olla tuottamuksellista, artikkelin julkaisijan
124 Kun puhutaan lehdistön sananvapaudesta, käytetään termiä chilling effect, joka tarkoittaa, että sananva-
paudesta pidättäydytään siitä aiheutuvien mahdollisten hankaluuksien, kuten esitutkinnan, näyttövaikeuk-
sien, oikeudenkäynnin tulosten epävarmuuden, ajanhukan, oikeudenkäyntikulujen, sakkorangaistuksien
sekä vahingonkorvauksien pelossa. EIT on useissa ratkaisuissa kiinnittänyt huomiota sananvapauden rajoi-
tusten ennaltaehkäisevään vaikutukseen: Cumpana ja Mazare v. Romania (17.12.2004); Pedersen ja
Baadsgaard v. Tanska (17.12.2004); Tiilikka 2007, s. 53. 125 Ks. Saarnilehto 2007, s. 171; Karhu – Ståhlberg 2013, s.7. 126 Saarnilehto 2007, s. 100; Hahto 2008, s. 80; Vrt. Schultz 2008, s. 128: Ruotsin vahingonkorvausvelvol-
lisuus lehdistössä tapahtuvasta kunnianloukkauksesta. Vahingonkorvausvastuussa on joko artikkelin kir-
joittaja tai julkaisija samoin kuten Suomessakin. Käytännössä vastuu korvauksen maksamisesta jää oikeus-
henkilölle eli lehtitalolle. Näin Schultzin mukaan ainakin suurimmissa päivälehdissä ja iltapäivälehtien
osalta. Pienempien lehtien osalta on epäselvempää, kuka lopullinen maksaja on, koska oikeushenkilöllä ei
välttämättä ole tarvittavaa varallisuutta vahingonkorvauksien maksamiseksi. Tällä voi olla vaikutusta sii-
hen, että kunnianloukkaukset tapahtuvat erityisesti suurissa lehdissä. Tämä puolestaan vaikuttaa mahdolli-
sesti oikeuspoliittisiin kannanottoihin. 127 Tiilikka 2007, s. 53.
25
tai toimittajan tulee olla tietoinen siitä, että kyseessä on yksityisyyden suojan loukkaami-
nen.128 Lehdistö joutuu esittämään selvitystä huolellisesta toiminnasta, jotta vahingon-
korvausvastuu ei realisoituisi. Tällaista näyttöä voidaan vaatia esimerkiksi julkaistun väit-
teen paikkansapitävyyden tarkastamisen riittävästä perusteellisuudesta.129
Yksityiselämän loukkaaminen levittämällä yksityisyyttä loukkaavaa tietoa, on rangais-
tava ainoastaan tahallisena. Yksityisyyden suojan loukkaajan on oltava tietoinen rikoksen
tunnusmerkistöstä. Tämä tarkoittaisi että, toimittajan on käsitettävä, että julkaistava
seikka käsittelee henkilön yksityiselämän suojaan kuuluvaa tietoa, ja että julkaisemisesta
seurauksena julkaisun kohteena olevalle henkilölle aiheutuu vahinkoa tai kärsimystä tai
häneen kohdistettavaa halveksuntaa. Tahallisuus käsittää tämän lisäksi tiedon levittämi-
sen tunnusmerkistön mukaisesti joukkotiedotusvälineessä tai tavalla, jolla tieto on mah-
dollista saattaa lukuisten ihmisten tietoisuuteen. Julkaisemisen tulee olla oikeudetonta.
Oikeudettomuus voidaan määritellä tietoisuudella siitä, että suostumus julkaisun koh-
teelta puuttuu eikä julkaiseminen liity asemaan perustuvaan oikeutukseen eikä kohteena
ole yksilön julkinen toiminta.130 Tiilikan mukaan tahallisuus ei kuitenkaan lehdistön yh-
teydessä muodostu korvausvastuun rajoitukseksi useinkaan.131 Tällöin huomioitaneen
lehdistön tuottamusta ankarampaa vastuuta lähenevän vastuun perusteina olevaa oikeus-
käytäntöä joka perustuu elinkeinotoiminnan harjoittajan voittoa tavoittelevaan toimin-
taan.132
Merkitystä tuottamuksen arviointikäytännössä annetaan normien ja varotoimien lisäksi
myös sille, miten hyvä lehtimiestapa ja journalistiset käytännöt vaikuttavat huolellisen
toiminnan määrittelemiseen. Esimerkiksi rikosasioiden uutisoinnissa kiinnitetään huo-
miota uutisoinnin yksityiskohtaisuuteen ja miten jutun eri vaiheissa rikoksesta tulee uuti-
soida.133 Kriteerinä tällöin pidetään rikoksen yhteiskunnallista merkityksellisyyttä ja
nämä tapaukset edellyttävät tapauskohtaista harkintaa. Rikoksen tekijän ja rikoksen omi-
naisuudet ja yhteiskunnallinen tilanne tulee huomioida harkittaessa yksityisyyden suojan
128 Saarnilehto 2007, s. 24; Tiilikka 2007, s. 53; Vrt. European Group of Tort Law 2005, s. 64: määrittelee
vastuun syntymisperusteen, tuottamuksellisen toiminnan sellaiseksi, jossa vahingonaiheuttaja ei ole pyrki-
nyt tarpeeksi huolellisesti välttämään vahinkoa, virhettä. Tämä voi aiheutua laiminlyönnistä tai huolimat-
tomasta toiminnasta tai tahallisuudesta. 129 Tiilikka 2007, s. 47. 130 Tiilikka 2008, s. 85; Ks. myös Karhu – Ståhlberg 2013, s. 111: Toimittajan ja lehdenjulkaisijan tuotta-
musta on tarkasteltava vahingonkorvausvastuun määrittelemiseksi. Tuottamusvastuu voidaan kohdistaa
myös oikeushenkilöön, lehtitaloon. Tällöin tarkastelun kohteena on luonnollisten henkilöiden toiminta,
toimittajan ja päätoimittajan toiminta työntekijänä. 131 Tiilikka 2007, s. 304. 132 Vrt. Hemmo 2005, s. 98–104. 133 Tiilikka 2008, s. 182; Mielityinen 2006.
26
edellyttämiä rajoja uutisoinnissa. Teko, joka rikkoo yhteiskunnan normeja oikeuttaa mah-
dollisesti kertomaan tekijän ja kyseessä olevan teon, muttei kuitenkaan oikeuta paljasta-
maan yksityiselämän suojan alaisuuteen kuuluvia yksityiskohtia.134 Näin ollen on tärkeää
tarkastella tarkemmin yksityisyyden suojan asettamia rajoja julkaisutoiminnalle. Huolel-
linen toiminta julkaisijalta edellyttää julkaisemisen rajojen tuntemusta ja ammattikun-
nassa tyypillisesti harjoitettavien käytäntöjen noudattamista ja niiden hyväksyttä-
vyyttä.135
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antaa ratkaisukäytännössään tuomioita ihmisoikeus-
loukkauksista. EIT:n tuomiot ohjaavat oikeuskäytäntöä, joten ratkaisut ulottavat vaiku-
tuksensa yksityistapauksia laajemmalle.136 Tarkastelen seuraavia EIT:n ratkaisuja, joissa
käsitellään lehdistössä tapahtuvaa yksityisyyden loukkaamista ja määritellään yksityisyy-
den suojaan vaikuttavia tekijöitä ja punnitaan yksityisyyden suojan ja sananvapauden pai-
noarvoa erityyppisissä tapauksissa. Tammer –tapauksen avulla tarkoituksenani on kar-
toittaa tarkemmin yksityisyyden suojan rajoja suhteessa julkisuuteen ja julkisessa tehtä-
vässä toimimiseen.
Tammer -tapauksessa lehdessä kuvailtiin puoluepolitiikassa aktiivista naista avionrikko-
jaksi ja piittaamattomaksi äidiksi. Nainen oli avustajana miehelle, joka oli toiminut Viron
pää- ja sisäministerinä. Nainen tuli raskaaksi kyseiselle ministerille, miehen ollessa avio-
liitossa toisen naisen kanssa. Miehen oli jätettävä sisäministerin tehtävänsä, koska hänen
keskustelujaan työtehtävistä oli nauhoitettu. Avustaja otti vastuun nauhoittamisesta ja ve-
täytyi tehtävästään ministeriössä poliittisen skandaalin seurauksena.137
Tässä tapauksessa EIT rajasi käsitettä tavallisen ihmisen ja vallankäyttäjän näkökul-
masta. EIT linjasi kuvauksen avionrikkojasta ja lapsesta piittaamattomasta äidistä louk-
kaaviksi ja yksityiselämää koskeviksi. EIT katsoi, ettei tullut näytetyksi, että hänen yksi-
tyiselämäänsä koskevien yksityiskohtien lehtijutussa käyttäminen skandaalin yhteydessä
oli oikeutettua yleisen kiinnostuksen tai yhteiskunnallisen kytköksen perusteella.138 Näillä
134 Neuvonen 2015, s. 877. 135 Hemmo 1996, s. 88; Ks. myös Hakalehto – Wainio 2008, s. 205; Vrt. European Group on Tort Law
2005, s. 75 määrittelee toimintastandardin järkevän henkilön toiminnalta edellytetyn toiminnan laadun
kyseisissä olosuhteissa suojellun intressin tärkeyden ja toiminnan vaarallisuuden huomioiden. Näin ollen
lehtiartikkelin ollessa kyseessä toimintaa ei voitane pitää vaarallisena ja toimittajilta voidaan siis edellyt-
tää yksityisyyden suojan kunnioittamista sen ollessa tärkeä ihmisoikeus. Toisaalta journalistilta edellyte-
tään tietämystä alan käytännöstä ja oikeaa punnintaa yksityisyyden suojan ja sanavapauden välillä. Täl-
löin EIT:n ratkaisujen tarkempi tuntemus tukee oman toiminnan arviointia.
136Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö löytyy HUDOC-palvelimelta osoitteesta:
http://www.echr.coe.int/ECHR/EN/hudoc > HUDOC database; Ks myös Tiilikka 2008, s. 65. 137 Tammer v. Viro (6.2.2001) Kohdat 10. -11. 13. 32. 138 Tammer v. Viro (6.2.2001) Kohdat 10. -11. 13. 32.
27
yksityiselämään kuuluvilla yksityiskohdilla ei siis ollut merkitystä henkilön tehtävän hoi-
tamiseen ja näin ollen julkaisun kohteena oli yksityiselämän suojan alueeseen kuuluva
materiaali.
Seuraavassa Springer -tapauksessa tarkastelen kunnian ja yksityiselämän punnintaa suh-
teessa sananvapauteen rikostapauksen yhteydessä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
uusi linja rajasi yksityiselämän ja kunnian suojan keskeiset periaatteet 2012 ratkaisuissa.
EIT: n Springer -tapauksen mukaan rikoksesta kertominen ei loukkaa kunniaa, koska sen
vaikutukset ovat ennalta arvattavia ja seurausta henkilön omista teoista.139
Tässä tapauksessa kyseessä on julkisuuden henkilö, joka oli jo aikaisemmin tuonut yksi-
tyiselämäänsä esiin julkisuudessa, joten hänen yksityiselämän suojansa oli tässä yhteydessä
kaventunut. Olennaista tapauksessa oli, että lehdistön antamat tiedot perustuivat viranomai-
sen antamiin tietoihin, jotka eivät olleet vääriä. Uutisen otsikointina oli käytetty yleisön
kiinnostusta herättävää tyyliä.140
Yksityisyyden suojaa ei voitu asettaa sananvapauden edelle tässä tapauksessa EIT:n an-
taman ratkaisun mukaisesti. Perusteluina oli aikaisempi yksityiselämään liittyvän tiedon
jakaminen julkisuudessa, jolloin yksityiselämän suoja kaventuu.141 Näin ollen lehdistöllä
on sananvapauden EIS 10 artiklan mukainen oikeus kertoa rikoksesta, mutta tiedotuksen
ajoittaminen on tärkeää, jottei lehdistössä rikota epäillyn yksityisyyden suojaa.
Vastaavanlainen ratkaisu tehtiin Rothe -tapauksessa, jossa todettiin, että papin asema on
julkinen, eikä yksityisyyden suojaa loukata kertomalla lehdistössä papin yksityiselä-
mästä.142 Lienee kuitenkin mahdollista, että uutisoinnin kohteena olevalle aiheutuu va-
hinkoa yksityiselämään liittyvästä julkaisutoiminnasta.143 Yksityisyyden suoja kuitenkin
voimistui von Hannover -tapauksen myötä.
Tässä ratkaisussa todettiin, että valokuvat, jotka oli otettu Monacon prinsessa Carolinesta,
kuuluivat 8 artiklan suojaaman yksityiselämän piiriin. Saksan valtio rikkoi 8 artiklaa, koska
139 Axel Springer v. Saksa (7.12.2012). 140 Axel Springer v. Saksa (7.12.2012) Kohdat 53. ja 54. 141 Axel Springer v. Saksa (7.12.2012) Kohdat 101. ja 102; Tiilikka 2007, s. 526: Rikosuutisoinnin yhtey-
dessä on rikoksen vakavuudella olennainen merkitys. Kärsimyksen aiheutuminen on rikollisen teon enna-
koitava ja oikeusjärjestyksen mukainen, sallittu seuraus; Tiilikka 2007, s. 526: Rikosuutisoinnin yhteydessä
on rikoksen vakavuudella olennainen merkitys. Kärsimyksen aiheutuminen on rikollisen teon ennakoitava
ja oikeusjärjestyksen mukainen, sallittu seuraus; Ks. Neuvonen 2014, s. 38; Vrt. Asian käsittelyvaihe leh-
tiartikkelien julkaisemisessa on tärkeä. Korkeimman oikeuden ratkaisussa, KKO 2005:136, todettiin, että
tekijän syyllisyys on vahvistettava tuomioistuimessa ennen nimen julkaisemista. Tuomion tulee myös olla
lainvoimainen. 142 Vrt. Axel Springer v. Saksa (7.12.2012) Kohdat 53. ja 54. Rothe v. Itävalta (4.12.2012) Kohdat 77.-79. 143 Ks. työni sivu 24.
28
tuomioistuimet eivät suojanneet ratkaisussaan prinsessan yksityiselämää suhteessa sanan-
vapauteen.144
Aikaisemmin esitellyssä Tammer – ja von Hannover – tapauksissa asianosaisten asemaa
arvioitiin heidän asemansa ja tehtäviensä ohessa myös lehtikirjoituksissa levitettävän tie-
don suhteen. Se ei ollut yleisesti merkittävää julkista keskustelua, vaan uutisointi perustuu
viihteelliseen julkisuuden henkilöiden yksityiselämän tarkasteluun.145
EIT antoi ratkaisun seuraaviin kolmeen suomalaisten tuomioistuinten ratkaisuihin, joissa
ei ollut osattu punnita yksityiselämän ja sananvapauden suhdetta hyväksyttävästi. Nämä
tapaukset halusin tuoda esiin sen vuoksi, että on myös tilanteita, joiden yhteydessä sanan-
vapauden ensisijaisuus on perusteltua suhteessa yksityisyyden suojaan.
Selistö -tapauksessa kirurgi oli leikannut artikkelin mukaan krapulassa tai humalassa,
minkä seurauksena potilas menehtyi. Vaikkei jutussa ei mainittukaan kirurgin nimeä, työ-
yhteisössä ja paikkakunnalla kirurgi saatettiin tunnistaa. EIT perusteli jutun kirjoittamista
potilasturvallisuudella, joka oikeutti jutun kirjoittamisen eikä toimittajan tuomitseminen
ollut oikeutettua, vaan rikkoi 10 artiklaa.146
Tämän tapauksen perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että EIT:n mukaan yksityisyy-
den suojan loukkaaminen lehdistössä on oikeutettua tietyillä perusteilla, kuten potilastur-
vallisuuden varmistamiseksi. Tällöin kyseessä ovat ensisijaisen tärkeät oikeushyvät,
henki ja terveys. Seuraavan tapauksen valitsin siksi, että halusin tarkastella myös toisen-
tyyppistä tilannetta, jolloin sananvapaudelle tulee antaa enemmän merkitystä kuin yksi-
tyisyyden suojalle.
Karhuvaara ja Iltalehti -tapauksessa kyseessä oli Iltalehdessä julkaistu kirjoitus A: n häi-
ritsevästä, humalaisesta käyttäytymisestä ja poliisin väkivaltaisesta vastustamisesta. Ilta-
lehti julkaisi kaksi muutakin artikkelia aiheesta. Kirjoituksissa sanottiin, että A oli naimi-
sissa eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtajan kanssa. Jutussa kerrottiin tuomiois-
tuimen määräämä rangaistus. Oikeudenkäynti oli huomion keskipisteessä ja siitä keskus-
teltiin julkisesti sekä kansanedustajavaimosta vitsailtiin Iltalypsy-ohjelmassa. Kansanedus-
taja A nosti kanteen yksityiselämän suojan loukkaamisesta ja kunnianloukkauksesta. Pää-
toimittaja oli vain osittain selvillä siitä, millaista materiaalia julkaistiin. Hän oli kuitenkin
vastuussa julkaistusta tekstistä.147
144 Von Hannover v. Saksa (24.6.2004) Kohdat 124. – 126. 145 Tiilikka 2008, s. 157. 146 Selistö v. Suomi (16.11.2008) Kohdat 9. – 10, 38; 68. – 70; Neuvonen 2015, s. 870; Tiilikka 2008, s. 66. 147 Karhuvaara ja Iltalehti v. Suomi (16.11.2004) kohdat 59. – 60.
29
EIT testasi ratkaisussaan välttämättömyyskriteerin täyttymistä. EIT piti kansanedustaja
A: n yksityiselämään puuttumista vähäisenä eikä EIT: n mukaan eikä valittajan tuomio
ollut oikeutettavissa. EIT: n mukaan sakkorangaistukset olivat ankaria eikä yksityiselä-
män suojan ja sanavapauden välinen intressipunninta toteutunut. EIT totesi, että ihmisoi-
keussopimuksen 10 artiklaa loukattiin kansallisen tuomioistuimen tuomiossa. Päätoimit-
taja Karhuvaaralle ja Iltalehdelle tuomittiin vahingonkorvauksia.148 Yksityisyyden suoje-
leminen oli siis tässä tapauksessa EIT:n ratkaisun mukaan sananvapautta rajoittavaa. Seu-
raava tapaus puolestaan valottaa lapsen aseman merkitystä ja sen vaatimaa erityistä suo-
jaa suhteessa sananvapauteen.
K.U -tapauksessa oli kyseessä yksityisyyden suojan loukkaus internetissä. Valittajasta oli
laitettu seksuaalisväritteinen ilmoitus internettiin treffisivustolle eikä Suomen tuolloisen
lain mukaan tuomioistuin voinut vaatia palvelun tarjoajaa selvittämään ilmoituksen jättäjän
henkilöllisyyttä. Valittaja oli tuolloin 12 – vuotias poika. Ilmoituksessa mainittiin hänen
ikänsä ja syntymävuosi ja hänen fyysistä olemustaan kuvailtiin yksityiskohtaisesti. Sivus-
tolta oli linkki valittajan omalle nettisivulle, jossa oli hänen kuvansa ja puhelinnumero.
Ilmoituksessa sanottiin, että valittaja etsi intiimiä suhdetta saman ikäisen tai vanhemman
pojan kanssa. Asianomistaja sai kuulla ilmoituksesta saatuaan yhteydenottopyynnön mies-
henkilöltä.
EIT otti ratkaisussaan huomioon valittajan haavoittuvan iän ja yksityisyyden suojan louk-
kauksen sekä rikollisen teon, jossa internetin ilmoituksella alaikäinen valittaja joutui pe-
dofiilien kohteeksi. EIT totesi, että valtion tulee suojata lapsia ja muita haavoittuvia yk-
silöitä ja heidän yksityisyyttään. Suomen katsottiin syyllistyneen 8. artiklan loukkauk-
seen. Vastaavanlainen ratkaisu tehtiin Kurier Zeitungsverlag und Druckerei GmbH -ta-
pauksessa, jossa lapsen yksityisyyden suojan loukkauksesta tuomittiin suuret, 130 000
euron vahingonkorvaukset, lehdelle, joka loukkasi lapsen yksityisyyden suojaa julkista-
malla tietoja, jotka eivät olleet yhteiskunnallisesti merkittäviä, vaan yleistä uteliaisuutta
tyydyttäviä yksityiselämää kuvaavia tapahtumia. Lapsen yksityisyyden suojan turvaami-
nen arvioitiin tärkeämmäksi kuin lehdistön sananvapaus.149
Korvausvelvollisuutta poistavia ja alentavia seikkoja ovat vahinkoa vahingonkärsijän
myötävaikutus vahingon syntymiseen sekä muu tekoon kuulumaton vahingon aiheuttava
seikka.150 Tämä konkretisoitui EIT: n ratkaisussa tapauksessa Springer. Yksityisyyden
148 Karhuvaara ja Iltalehti v. Suomi (16.11.2004) kohdat 5.- 8. Kohdat 1. – 2. ja kohdat 4 ja 40. – 42.
Viljanen 4/2005, s. 636; Ks. Tiilikka 2008, s. 66. 149 K.U v. Finland kohdat 49.- 50; Kurier Zeitungsverlag und Druckerei GmbH v. Itävalta (19.6.2012)
kohdat 47. ja 51.-54. 150 Karhu – Ståhlberg 2013, s. 456.
30
suojalle annettiin vähemmän painoarvoa kuin sananvapaudelle, henkilön aikaisemman
toiminnan perusteella. Yksityiselämään liittyvän tiedon jakaminen julkisuudessa kavensi
yksityiselämän suojaa.151
Edellä käsitelty EIT:n oikeuskäytäntö tarkensi yksityisyyden suojan rajoja ja oikeusoh-
jeena yksityisyyden suojan rajojen määrittelyssä voitaisiin pitää seuraavia lähtökohtia:
henkilön asema yhteiskunnassa ja hänen aikaisempi toimintansa, julkaisun tarkoitus ja
kohde sekä uutisoinnin merkittävyys. Henkilön asema tulee näkyviin, jos kyseessä on
yhteiskunnallinen vallankäyttäjä. Yksityisyyden suoja saattaa kaventua tehtävään liitty-
viltä osin, silloin kun julkaisemistoiminta liittyy aiheeseen, jolla on merkitystä henkilön
tehtävän hoitamisen kannalta. Pelkkä julkinen asema, kuten valtion päämiehen asema, ei
oikeuta yksityisyyden suojan kaventamiseen lehdistössä. Näin ollen julkisen henkilön yk-
sityiselämään liittyvien seikkojen uutisointi, joilla ei ole yhteyttä yhteiskunnallisiin mer-
kittäviin arvoihin, loukkaa henkilön yksityisyyden suojaa. Julkaisemisella täytyy olla siis
muutakin kuin viihteellistä tarkoitusta, koska muutoin julkaisemisen tarpeellisuuden rajaa
ei saavuteta. Henkilön oma aikaisempi toiminta julkisuudessa voi vaikuttaa yksityisyyden
suojaa kaventavasti. Hän voi siis itse päättää tuoda asian julkisuuteen kertomalla siitä
lehdistölle tai antamalla julkaisuluvan. Näin ollen yksityisyyden suoja kapenee oman toi-
minnan seurauksena.152
Rikoksen uutisoiminen puolestaan on sallittua, jos se tapahtuu oikea-aikaisesti ja ky-
seessä on yhteiskunnallisesti merkittävä rikos, jossa rikotaan tärkeitä oikeushyviä. Tällai-
nen julkaisutoiminta ei riko yksityisyyden suojaa. Lapsiin kohdistuva julkaisutoiminta on
harkittava erityisen tarkkaan virkamiehen lapsiin kohdistuvan suojaamisvelvoitteen
vuoksi. Lapsen yksityisyyttä on suojattava ensisijaisesti ja varmistettava lapsen oikeuk-
sien toteutuminen.153 Yksityisyyden suojaa vahvistetaan rikoslailla sen loukkaamisen
rangaistavaksi säätämisellä. Yhteiskunnallisesti merkittävä tapaus voisi esimerkiksi olla
151 Axel Springer v. Saksa (7.12.2012) Kohdat 53. ja 54. 152 Ks. Neuvonen 2014, s. 38. 153 Vrt. EIT selvensi tulkintalinjaustaan yksityiselämän suojan ja sananvapauden punninnassa asettamalla
lähtökohdaksi seuraavat kriteerit: 1) onko uutisointi yleisesti kiinnostavaa tai yhteiskunnallisesti merkittä-
vää keskustelua ja onko uutisoinnin kohteena tunnettu henkilö 2) tapahtuuko uutisoinnin kohteena oleva
tapahtuma julkisella paikalla 3) onko uutisoinnin kohde aikaisemmin esiintynyt julkisuudessa paljastaen
yksityiselämästä tietoja 4)käsittääkö uutisoinnin sisältö ainoastaan yksityiselämään liittyviä tietoja ja
missä muodossa nämä tiedot on julkaistu 5) millaisia seuraamuksia julkaisemisella on. EIT kiinnittää huo-
miota myös siihen, 6) onko julkaisu pahantahtoista. Yksityiselämän suoja on EIS: n mukaan sellainen ih-
misoikeus, jota tulee aidosti punnita ja EIT edellyttää kansallisilta tuomioistuimilta aikaisempaa enemmän
perusoikeuksien välistä punnintaa. Ks. Karhuvaara ja Iltalehti v. Suomi (16.11.2004) kohdat 40. – 42;
Neuvonen 2015, s. 867 - 869.
31
kuolemantuottamus oman laiminlyönnin ja virkavelvollisuuden rikkomisen takia, kuten
Selistö –tapauksessa.
VahL 5:1 mukaan kärsimys voidaan korvata, jos sillä on yhteys rangaistavaksi säädettyyn
tekoon. Vahingon määrittämistapa on lähtökohtaisesti subjektiivinen, koska perustana
differenssiopin mukaan ovat kyseisen tapahtuman vaikutukset vahingonkärsijään. Tällöin
tulee huomioida vahingonkärsijän asema, olosuhteet sekä hänen suunnitelmansa. Tar-
kastelussa pohditaan sitä, miten vahingonkärsijä olisi toiminut ilman vahinkotapausta ja
millainen hänen taloudellinen asemansa olisi ollut. Kuitenkin hallituksen esityksessä to-
detaan, että kärsimyskorvausarvioinnin on oltava objektiivista.154 Tämä toteutuu silloin,
kun arvioinnin keskiössä on teko. Kuitenkin objektiivisuuden vaatimus vaikuttaa arvioin-
nin painopisteeseen, koska se irrottaa arvioinnin kärsimyksen tunteesta ja siirtää arvioin-
nin ulkopuolisesti havaittaviin seikkoihin. Arviointia suorittava tuomari ei myöskään
asetu vahingonkärsijän asemaan, koska tämä tekisi arvioinnista subjektiivista. Teko tulee
erottaa henkilöstä ja arvioida sitä ihmisarvon näkökulmasta.155
2.5 Kärsimyskorvauksen vahingonkorvausoikeudellinen funktio
Kärsimys voidaan korvata, jos sillä on yhteys rangaistavaksi säädettyyn tekoon (VahL
5:1). Vahingonkorvauslain 5:6 mukaan korvausvelvoite seuraa yksityiselämää loukkaa-
van tiedon levittämisestä, kunnian ja kotirauhan loukkaamisesta.156 Vahingonkorvaus-
laissa kehotetaan välttämään toimintaa, joka aiheuttaa kärsimystä ja on oikeudenvas-
taista.157 Kärsimyksen tunnistaminen sekä tunnustaminen ja tällä tavoin moraalisen jär-
jestyksen ylläpitäminen on tärkeää.158
Peruste ja tavoite kärsimyksen korvaamiselle on loukkauksen hyvittäminen hallituksen
esityksen HE 167/2003 vp perustelujen mukaan. Kyseessä ei ole rangaistusluontoinen
seuraus loukkauksen aiheuttajalle, vaan nimenomaisesti loukkauksen hyvittäminen louk-
kauksesta kärsineelle. Kärsimyskorvaus ei ole taloudellisten menetysten korvaus.159 Kor-
vauksen oikeuttava loukkaus kohdistuu henkilön ihmisarvoon.160 Kärsimyskorvausta tuo-
mittaessa tunnistetaan, että kärsijän oikeuteen on suuntautunut loukkaus ja sitä on oikeus-
154 HE 167/2003 vp., s. 60. 155 Viljanen 2006, s. 1013. 156 Ks. KKO 1997:80 ja KKO 1997:81. 157 Owen 2001, s. 1: Aristoteles´n näkemyksen mukaan jo 2500 vuotta sitten lailla on korjaava funktio, joka
oikaisee vääryydet; Tiilikka 2007, s. 61. 158 Viljanen 2008. 159 Saarnilehto 2007, s. 171; Karhu – Ståhlberg 2013, s.7. 160 HE 167/2003 vp., 54, 58–61.
32
järjestyksen vastaisesti rikottu. Tällöin korvaus on yhteydessä eettis-moraalisen tasapai-
non palauttamiseen. Vahingonkärsijän oikeuden olemassaolo vahvistetaan kärsimyksen
korvaamisella.161 Kärsimyskorvausta voidaan pitää yhteiskunnan keinona ihmisen itse-
kunnioituksen ylläpitämisessä.162
Oikeuskirjallisuudessa on esitetty eettisen ajattelun ulottuvuuksien perusteella vahingon-
korvausperiaatteiksi seuraavia periaatteita: Ensiksikin liiallisen riskin kantamisperiaate.
Jos vaarantaa toisen perusoikeuksia, tulee korvata toiselle riskin realisoituessa aiheutuva
vahinko. Toiseksi vakavat vahingot tulee korvata vahingonkorvausoikeudellisen periaat-
teen mukaan. Vakavaa henkilövahinkoa kärsineen tulee periaatteen mukaan saada kor-
vaus kärsimästään vahingosta. Tämän lisäksi periaatteisiin kuuluu reilu haitanjako. Toi-
minnasta hyötyvien tulee kantaa toiminnasta saamansa hyödyn suhteessa aiheutuvat hai-
tat. Seurausvastuun periaatteen mukaan sen, jolla on parempi ennakointi- ja vahingoneh-
käisykyky tulee vastata sen mukaisesti.163
Kun tarkastellaan lehdessä tapahtuvaa loukkausta, liiallinen riskin ottaminen toteutuu sil-
loin, kun yksityiselämään liittyvää tietoa julkaistaan ilman julkaisun kohteen suostumusta
ja loukkaus todetaan ja siitä määrätään kärsimyskorvaus. Korvauksenmaksamisvelvolli-
suus lienee vahingonkorvausoikeudellisen periaatteen mukaisesti oikeutettua. Vahingon
vakavuutta tulee arvioida sen perusteella, että yksityisyyden suojaa, perusoikeutta on fak-
tisesti loukattu ilman kohteen suostumusta. Se riittää vahingonkorvausoikeuden realisoi-
tumiseksi, silloin kun syy-yhteys on olemassa.164 Reilua haitanjakoa voidaan perustella
sillä, että lehtitalo ottaa riskin julkaistessaan yksityisyyden suojaan liittyvää materiaalia
ja voi ennalta käsin varautua riskistä aiheutuviin korvauksiin.165 Lehdistöltä odotetaan
huolellista toimintaa ja alalla vallitsevien käytänteiden noudattamista. Seurausvastuun
periaate painottaa sen osapuolen vastuuta, jolla on paremmat edellytykset vaikuttaa va-
161 Viljanen 2008, s. 537. 162 Mielityinen 2006, s. 206. 163 Mielityinen 2006, s. 298. 164 Hemmo 2005, s. 114–115; Hahto 2008, s. 42; Karhu – Ståhlberg 2013, s. 11; Vrt. Schultz 2007, s. 48. 165 Tiilikka 2007, s. 69: Lehdistö voi varautua erilaisiin vahinkoihin vakuutuksin. Vakuutussopimuslain
(543/1994) 30 § sääntelee, että vakuutuksenantajan vastuu ei ulotu tahallisesti aiheutettuun vakuutustapah-
tumaan. Tavanomainen yrityksen vastuuvakuutus ei ilmeisesti siis kata kärsimyskorvausta, koska sillä on
kytkös rikokseen. On kuitenkin olemassa erityinen kustantajan vastuuvakuutus, joka kattaa luonnolliselle
henkilölle yksityiselämää loukkaavan tiedon leivittämisestä tai kunnian loukkauksesta aiheutetun RL 24:8
tai 24:9 tunnusmerkistön mukaisen loukkauksen. Tämä vakuutus korvaa myös tahallisen ja törkeän tuotta-
muksellisen teon. Saksan mallin mukainen pakollinen vakuutus lehdistölle toteuttaisi vahingonkorvausoi-
keuden periaatteiden tehokkaan toteutumisen ja suojaisi yksityisyyden ja kunnian suojaa loukkaavalta uu-
tisoinnilta uutisoinnin kohdetta. Vrt. Fischer 2012, s. 60.
33
hingon ja syntymiseen. Tässä lehdistön kyseessä ollessa on selvää, että loukkauksen koh-
teella ei ole mahdollisuutta vaikuttaa häneen kohdistuvaan loukkaukseen, vaan vastuu on
lehdistöllä sen julkaisutoiminnassa tekemiensä valintojen perusteella.166
Vahingonkorvausoikeudellisia funktioilla, joilla on yhteys vahingonkorvausoikeudelli-
siin periaatteisiin, ovat reparatiivinen, preventiivinen eli ennaltaehkäisevä sekä vahinko-
kustannuksia hajauttava, pulverisoiva funktio.167 Kuitenkin vahingonkorvausoikeudella
on muitakin funktioita kuten vahingonkärsijän suojeleminen ja toisaalta vahingonaiheut-
tajan suojeleminen.168 Myös vahinkokustannusten jakautuminen on tärkeä vahingonkor-
vausoikeudellinen funktio, joka ohjaa käyttäytymistä.169 Perinteisesti vahingonkorvaus-
funktio on nähty moraalisesti neutraalina.170
Vahinkojen haitalliset seuraukset on korvattava. Tätä vahingonkorvausoikeuden vaiku-
tusta kutsutaan reparatiiviseksi vaikutukseksi. Vahingonkorvausoikeuden tehtävänä on
säädellä vahingonkärsijän asemasta ja siitä, kuka vastaa vahinkojen seurauksista. Vahin-
gonkorvausoikeuden pohjimmainen tarkoitus on vahingonkärsijän ja vahingonaiheutta-
jan välillä tapahtuva haitallisten seurausten jakaminen.171 Yksityisyyden suojan loukkaa-
misen yhteydessä kuitenkin julkaisun kohde yksityishenkilönä lienee enemmän suojan
tarpeessa kuin lehtitalo ja julkaisun kohteena olleelle henkilölle vahinkokustannusten ai-
heutuminen ei mahdollisesti ole yhteydessä henkilön suostumukseen eikä myöskään ai-
kaisempaan toimintaan julkisuudessa eikä hänen näin ollen tulisi joutua kantamaan kus-
tannuksia, jotka voivat liittyä esimerkiksi loukkauksen aiheuttamaan loukkauksesta toi-
pumisaikaan. Välttämättähän esimerkiksi työterveyslääkäri tai Kansaneläkelaitos ei hy-
väksy työstä poissaoloa, jollei loukkauksesta ole aiheutunut diagnosoitavaa masennusta
ja näin ollen esimerkiksi loukkauksesta toipumisaika voi olla palkatontakin.172
166 Ks. Tiilikka 2007, s. 61: Vahingonkorvauslaissa kehotetaan välttämään toimintaa, joka aiheuttaa kärsi-
mystä ja oikeuden vastaista. 167 Mielityinen 2006, s. 300. 168 Ståhlberg 1993, s.1; Ks. Mielityinen 2006. 169 Hahto 2004, s. 84-99; Ks. Mielityinen 2006; Vrt. Van Gerven ym. 2000, s. 19-20: Kompensatorinen
funktio erottaa vahingonkorvausoikeuden rikosoikeudesta. Kuitenkin vahingonkorvausoikeuden punitiivi-
nen funktio pyrkii rankaisemiseen. Kärsimyskorvauksella pyritään lieventämään menetystä. Vahingonkor-
vausoikeus ei kuitenkaan aina onnistu täyttämään kompensatorista rooliaan. Uhri ei esimerkiksi pysty näyt-
tämään syyllisyyttä. 170 Viljanen 2008, s. 458: Perusoikeuksien punninnasta. Vrt. Vahingonkorvausideologian suhde filosofiaan,
on ollut todettavissa jo 2500 vuotta sitten, jolloin vahingonkorvauksen tarkoituksena Aristoteles´n mukaan
oli vääryyden korvaaminen, joten tässä mielessä neutraalinäkemys ei liene perusteltavissa. Ks. Owen ym.
2001, s. 1. 171 Ståhlberg 1993, s. 1; Karhu – Ståhlberg 2013, s.7. 172 Vrt. Corrective justice; Owen ym. 2001, s. 56-72: Vahingonkorvausoikeuden tarkoituksena on oikaise-
minen. Menetykset, jotka ovat aiheutuneet, tulee korvata menetyksen kokeneelle. Coleman pohtii sitä, ke-
nen tulee nämä vahingot korvata. Kyseessä on esipoliittinen, ei-instrumentaalinen velvollisuus. Korjaava
oikeus ei ole kuitenkaan moraalista, oikeudesta tai poliittisista käytänteistä vapaata oikeutta. Kuitenkaan
34
Henkilöiden oikeuksia, omistusoikeutta, kunniaa, fyysistä koskemattomuutta, perusoi-
keuksia, pyritään suojaamaan vahingonkorvauslainsäädännöllä, joka varmistaa yhteisön
jäsenten turvallisuuden tunteen kokemista.173 Yksi vahingonkorvausoikeuden funktioista
on perusluottamuksen syntyminen.174 Yksityishenkilöt haluavat välttää vahinkoja, koska
vahingonkorvausoikeuden sääntely perustaa korvausvastuun. Tämä uhka toimii ennalta-
ehkäisevästi, preventiivisesti ja yleisenä moraalia ylläpitävänä järjestelmänä.175 Lakiva-
liokunnan esityksen mukaisesti preventioajattelusta tulisi luopua joukkotiedotusvälinei-
den kyseessä ollessa. Kuitenkin on selvää, että yksityisyyden suoja heikkenee tilanteessa,
jossa tuomioiden pelotevaikusta ei ole.176 Tämä preventiivisestä funktiosta lehdistön koh-
dalla luopuminen alentanee entisestään vahingonkorvausoikeudellisten tavoitteiden to-
teutumista. Lehdistö tavoittelee toiminnallaan voittoa ja ottaa riskejäkin julkaistessaan
materiaalia, joka mahdollisesti loukkaa yksityiselämää tai kunniaa, mutta on uteliaisuutta
herättävää ja myyntituloja lisäävää. Jos vahingonkorvausoikeudella ei pyritä loukkauksen
estämiseen, liiketoiminnan voiton tavoittelulle ei aseteta rajoja. Tietenkin sananvapauden
ja yksityisyyden suojan välistä painoarvoa tulee punnita tapauskohtaisesti EIT:n ohjeen
mukaisesti.177
Henkilövahinkotoimikunta puolestaan esittää, että korvaustaso viittaa vahingonkorvaus-
tuomion preventiiviseen tehtävään. Toimikunta toteaa, että kärsimyskorvausten funktio
tulisi pääasiallisesti olla vahingon hyvittäminen. Taloudellisen hyödyn tavoittelua pitäisi
estää oikeudettoman hyödyn menettämisseuraamuksella.178 Tämä konfiskaatioseuraus on
harvinainen, koska syyttäjät eivät usein vaadi rikoshyödyn menettämistuomiota.179 Kui-
tenkin Suomen oikeusjärjestyksessä on katsottu, että hyöty, joka on välitön, rikoksella
saatu, voidaan konfiskoida. Tällöin ratkaisevana lähtökohtana on rikoksentekohetki ja sii-
korvausvelvollisuus ei ole luonnollinen, henkilön toimintaan liittymätön, inhimillinen toimintamalli, vaan
moraalinen fakta. Jos poissaolon kustannuksista kärsimyksen johdosta maksaa yhteiskunta työkyvyttömyy-
den seurauksena, ainakaan vahingonkorvausoikeudellinen periaate vahingonaiheuttajan vastuusta ei reali-
soidu. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että vahingonkorvausoikeuden funktio reilusta vahinkokustannusten ja-
kautumisesta immateriaalisten haittojen yhteydessä toteutuisi ja vahingon aiheuttaja korvaisi vahingon,
joka aiheutuu kärsimyksen seurauksista mahdollisesti taloudellisina haittoina. 173 Harpwood 2003 s. 11. 174 Häyhä 2000, s. 211; Hahto 2008, s. 19. 175 Mielityinen 2006, s. 304: Preventiovaikutuksen merkityksenä on myös liiallisen riskin kantamisperiaat-
teen oikeuttavana tekijänä. Liiallisen riskinottajan kantaessa vastuun, samalla ohjataan riskinottajan toi-
mintaa; Karhu – Ståhlberg 2013, s.7. 176 Poshner 1972, s. 29-96; Polinsky 1997, s. 663-677; Ks. myös Owen ym. 2001, s. 99-101: Oikeustalous-
tieteilijät ovat osoittaneet taloudellisen sanktion käyttäytymistä ohjaavan vaikutuksen. 177 Ks. Neuvonen 2015, s. 867 - 869. 178 KM 2001:11 s. 97. 179 Tiilikka 2007, s. 63.
35
hen yhteydessä oleva varallisuuden lisäys. Välillinen hyöty, rikollisesta toiminnasta saa-
tavan hyödyn tuotto, voidaan konfiskoida tilanteessa, jossa hyöty on rikoksella saavutet-
tua.180 Konfiskaatioseuraamus saattaisi tehostaa kärsimyskorvauksen funktion toteutu-
mista kärsimyskorvauksen lisänä. Tällöin oikeudeton hyöty poistuisi ja rikoksella saavu-
tettu etu menetettäisiin. Kärsimys tulisi korvata kuitenkin kärsimyksen kohteelle, kuten
nykyisessä järjestelmässä tehdäänkin.
Toisaalta kärsimyskorvauksen yhteydessä korvataan ihmisarvon loukkaaminen. Ky-
seessä on näin ollen eettinen ja moraalinen korvaaminen. Sen tulee tehdä ero oikean ja
väärän välillä. Korvausmäärä tulee arvioida erottamalla arviointi täysin tunteiden arvioi-
misesta ja pohtia kärsimyskorvauksen tarkoitusta. Kärsimyskorvaus ei korvaa taloudel-
lista vahinkoa oikeuskirjallisuuden mukaan, joten preventiotavoite tämän vuoksi ei ole
mahdollinen ohjenuora. Rankaiseminen, punitiivinen funktio voisi puolestaan olla oi-
keuskirjallisuuden mukaan mahdollinen tavoite. Punitiivisen vahingonkorvauksen perus-
tehtävänä on kuitenkin rankaiseminen ja preventio.181 Vahingonkorvauslain esitöissä kär-
simyskorvauksen rangaistuksellinen luonne on kiistetty jyrkästi. Vahingonkorvausta ei
ole esitöiden mukaan tarkoitettu rangaistuksi loukkaukseen syyllistyneelle. Tässä taus-
talla on näkemys, jonka mukaan yksityisoikeudella ei ole rangaistuksen roolia eikä sillä
myöskään saa olla kyseistä funktiota.182 Punitiivinen funktio on perinteisesti haluttu pois-
taa suomalaisesta vahingonkorvausoikeudesta. Vahingonkorvauksen rangaistuksenomai-
suutta ei edes käsitelty perustuslakivaliokunnassa.183 On myös mahdollista, että taustalle
kätkeytyy pelko suomalaisen vahingonkorvausoikeuden amerikkalaistumisesta.184 Toi-
saalta punitiivisen funktion poistamisen välttämisessä saattaa olla kysymys siitä, että va-
hingonkorvausoikeuden doktriinissa ajatuksena on suojella uhrin lisäksi myös loukkaa-
jaa. Toisaalta tämä on mahdollista, vaikka punitiivinen funktio hyväksyttäisiinkin, jos
vahingonkorvauksille asetetaan yläraja.
180 Ailio 1964, s. 130; Viljanen 1989, s. 528; Rautio 2006, s. 162. 181 Diamond 2002, s. 133-134; Viljanen 2008, s. 547: Schultz perustelee retributiivisen roolin soveltamisen
kiinnostavuutta Ruotsissakin; Gertz v. Robert Welch, In. 418 US 323. 182 HE 167/2003 vp., s. 22. 183 Nuutila – Majanen 2002, s. 910-911: Korkeat kärsimyskorvaukset ovat luonteeltaan punitiivisia vahin-
gonkorvauksia. Joukkotiedotusvälineelle tuomitut kärsimyskorvaukset ovat korkeita, koska tuomioistuin ei
ole pitänyt toimittajan ja päätoimittajan sakkorangaistusta tarpeeksi merkittävänä seurauksena kustannus-
yhtiölle; Viljanen 2008, s. 459. 184 Viljanen 2008, s. 531.
36
Oikeustaloustieteellisessä keskustelussa korvauksen punitiivinen rooli on hyväksytty,
koska se tehostaa preventiivistä funktiota.185 Toisaalta punitiivisen funktion merkityksel-
lisyyttä preventiivisen roolin tehostamisessa voidaan perustella myös kanadalaisen oi-
keussosiologisen tutkimuksen mukaan kausaalisuhteella. Sanktio vaikuttaa siihen, miten
henkilö toimii tilanteessa. Näillä toiminnalla ja seurauksella voidaan nähdä olevan kau-
saalisuhde. Velvoite, joka realisoituu siviilisanktiossa, vaikuttaa loukkaajan toimintaan.
Loukkaaja toteaa olevansa ainoa, joka pystyy vaikuttamaan toimintaansa siten, ettei louk-
kausta tapahdu. Loukkaajalla on siis positiivinen kontrolli tapahtumista.186 Punitiivisen
funktion hyväksyminen vahingonkorvausoikeuden osaksi toteuttaisi vahingonkorvausoi-
keudellisen periaatteen, jonka mukaan vahingonkorvausoikeus keskittyy uhriin eikä louk-
kauksen tekijään siinä mielessä, että uhri saisi korvauksen kärsimästään loukkauksesta ja
hänen vahingonkorvausoikeudellinen suojansa tehostuisi. Näin ollen punitiivinen funktio
tehostaisi vahingonkorvausoikeuden periaatteiden toteutumista ja uhrin aseman turvaa-
mista vaikka samalla loukkauksen aiheuttajan toimintaa säädeltäisiin.187 Punitiivinen
funktio tehostaisi mahdollisesti myös preventiivistä funktiota, kuten aikaisemmin todet-
tiin, oikeustaloustieteilijät ovat osoittaneet taloudellisen sanktion vaikutuksen henkilön
toimintaan.188
Ruotsissa Schultz toteaa, että jotkut tutkijat näkevät vahingonkorvausoikeuden funktion
retributiivisena, punitiivisena, rankaisevana. Esimerkkinä punitiivisen roolin kuvauksesta
hän esittää amerikkalaisen tutkimuksen.189 Schultz perustelee retributiivisen roolin sovel-
tamisen kiinnostavuutta Ruotsissakin, vaikka punitiivinen rooli onkin hyväksytty Com-
mon Law- oikeuskulttuurissa ja punitiivinen funktio on tavallaan rikos- ja vahingonkor-
vausoikeuden välimaastossa jopa amerikkalaisessa oikeuskulttuurissa. Tapauksessa
Gertz v. Robert Welch, In. 418 US 323 todettiin, että korvaukset eivät ole vahingonkor-
vaus, ne ovat yksityisoikeudellisia sakkoja, joiden tarkoituksena on rankaista moitittava
käytös ja estää saman toiminnan toistaminen. Näkemykseni mukaan korvauksen määrän
merkitys tehostuisi punitiivisen roolin myötä entistä enemmän, koska se tehostaisi pre-
ventiivistä roolia. Korkeampi korvaus puolestaan tehostaisi vahingonkorvausoikeuden
periaatteiden toteutumista estämällä loukkaukset aikaisempaa tehokkaammin. Korvauk-
185 Poshner 1972, s. 29-96; Polinsky 1997, s. 663-677; Ks. myös Owen ym. 2001, s. 99-101. 186 Vrt. Haaparanta – Niiniluoto 1991, s. 72; Sintez 2007, s. 278; Karhu – Ståhlberg 2013, s. 342. 187 Ks. Schultz 2007, s. 25; Ripstein 1999, s. 135: Vahingonkorvausoikeuden uhriin keskittyvä periaate. 188 ks. esim. Landes – Poshner 1983. 189 Schultz 2007, s. 25; Perry 2005-2006, s. 177.
37
sen määrittelyyn tulisi siis kiinnittää huomiota. Viljanen kiinnitti huomiota jo kymmeni-
sen vuotta sitten siihen, että olisi tärkeää, että kärsimyskorvauksen korvausskaala määri-
teltäisiin etukäteen. Tavoiteltava tilanne olisi, että korvausmäärän yläraja lyötäisiin luk-
koon. Korvauksen tulisi olla niin korkea, että se osoittaa loukatun oikeushyvän olevan
tärkeä ja loukkausteon moitittava.190 Kärsimyskorvauksen roolilla on yhteys vahingon-
korvausoikeudelliseen funktioon, koska sillä toteutetaan vahingonkorvausoikeudellisia
periaatteita.191 Jos korvauksen yläraja lyötäisiin lukkoon, toteutettaisiin uhrin suojelemi-
sen lisäksi myös loukkaajan suojelemisen vahingonkorvausoikeudellinen periaate.
Vahingonkorvausoikeudellinen funktio loukkauksen yhteydessä voidaan määritellä ruot-
salaisen tutkimuksen mukaan yritykseksi selittää vahingonkorvausoikeudellisia käytän-
nöllisiä ja positiivisia seurauksia. Loukkauksesta aiheutuvalla vahingonkorvauksella on
reparatiivinen funktio, jota kutsutaan myös kompensaatiofunktioksi. Muina funktioina on
nähty preventiivinen ja hyvitysfunktio, joita kuitenkaan Ruotsissa ei pidetä reparatiivisen
funktion tavoin merkittävinä vahingonkorvausoikeudellisina funktioina. Schultz toteaa,
että eihän muutakaan vaihtoehtoa Ruotsin vahingonkorvausoikeudellisessa järjestel-
mässä ole. Toinen ongelma loukkaamisen korvaamisessa on mittaamisen ongelma. Louk-
kauksia on vaikea verrata keskenään ja arvottaa rahalla. Kuitenkin vahingonkorvausoi-
keudellinen mittausväline on raha.192 Vaikuttaa siltä, että Ruotsin näkemys vahingonkor-
vausoikeuden funktioista on lähellä Suomen oikeuskirjallisuuden näkemyksiä. Kuitenkin
Ruotsissa lienee asenne punitiivista funktiota kohtaan positiivisempi kuin Suomessa.
Ruotsissa lehdistön osalta todetaan, että vahingonkorvausoikeuden kompensatorinen res-
titutiivinen funktio ei vaikuta median talouteen negatiivisella tavalla. Tämä vahingonkor-
vaus ei aiheuta tulonmenetystä medialle. Kyseessä on siis ainoastaan voitosta luopumi-
nen. Jos kyseessä on rikoksella aiheutettu voitto, kyseeseen ei tule restitutiivinen vahin-
gonkorvaus. Restitutiivista vahingonkorvausta voidaan pitää pehmeänä keinona sananva-
pauden suhteen kuitenkin samalla se tehokkaasti antaa oikeussuojaa yksityishenkilöön
190 Viljanen 2008, s. 539; Pearce –Halson 2008, s. 84-98. 191 Ks. Mielityinen 2006, s. 300: Vahingonkorvausoikeudellisia funktioilla, joilla on yhteys vahingonkor-
vausoikeudellisiin periaatteisiin, ovat reparatiivinen, sekä vahinkokustannuksia hajauttava, pulverisoiva
sekä ennaltaehkäisevä eli preventiivinen vaikutus. Arvioimalla periaatteiden ja funktioiden suhdetta, voi-
daan arvioida periaatteiden hyväksyttävyyttä. 192 Schultz 2008, s. 143-144.
38
kohdistuvissa yksityisyyden ja kunnianloukkauksissa. Kuitenkin Ruotsissa usein sanava-
paudelle annetaan enemmän painoa kuin yksityisyyden suojalle. Oikeuskäytäntö vaikut-
taa tukevan restitutiivista funktiota Ruotsissa.193
Tässä yhteydessä voitaneen kiinnittää huomiota vahingonkorvausoikeuden tavoitteisiin
ja miten ne toteutuvat funktioiden avulla. Vahingonkorvaus oikeuden tavoitteita ovat va-
hingon estäminen ennalta käsin. Tällöin preventiivisen funktion rooli on selvä. Kuitenkin
myös hyvityksen tarkoituksena on vahvistaa ihmisoikeuksien kuten yksityisyyden suojan
toteutumista194 ja toisaalta turvata perusoikeuksia muualta tulevilta loukkauksilta ja to-
teuttaa yksilön hyväkäsitykset.195 Vahingonkorvausoikeuden tarkoituksena on vahingon-
kärsijän aseman palauttaminen vahinkoa edeltävään tilanteeseen. Tällöin tavoitteena on
suojata vahingonkärsijää ja turvata hänen asemaansa yhteisössä.196 Tällöin reparatiivisen
ja preventiivisen funktion olemassa oloa voidaan perustella.
Tärkein lain tarkoitus on ihmisen tarpeiden palveleminen. Lain tulee aikaisemmin tai
myöhemmin tulla liitetyksi ihmisten tarpeiden käyttöön kuten Calabresi totesi jo melko
kauan sitten.197 Vahingonkorvausoikeuden keskiössä on uhri.198 Uhrin aseman suojaa-
miseksi tarvittaisiin tehokkaasti toimivia funktioita. Suomessa alhainen kärsimyskor-
vaustaso ei toteuttane preventiivistä funktiota tehokkaasti, koska alhainen korvaus ei pys-
tyne ohjaamaan käyttäytymistä oikeustaloustieteilijöiden tutkimuksen perusteella. Täl-
löin USA:n, Kanadan ja Ruotsin varovaisesti myönteinen suhtautuminen punitiivisen
funktion perusteltavuudelle voisi avata Suomessakin uusia mahdollisuuksia tehostaa va-
hingonkorvausoikeudellisten periaatteiden toteutumista.
Lehdissä tapahtuvan yksityisyyden suojan loukkaamisen kyseessä ollessa kärsimyskor-
vauksella tulisi pyrkiä preventioon, vaikka oikeuskirjallisuudessa painotetaan näkemystä,
että kyseessä ei tule olla preventio.199 Oikeustaloustieteellinen näkemys painottaa talou-
dellisen uhan vaikutusta ihmisen käytökseen.200 Se, että kärsimys tulee korvata laissa sää-
detyn sekä oikeuskäytännön tarkennuksien mukaisesti, johtaa mahdolliseen preventioon,
193 Schultz 2008, s. 128-131: Kompensoiva korvaus on noin 100 000 kruunun kieppeillä. Tämä on noin
9800 euroa, mikä on korkeampi kuin Suomessa neuvottelukunnan suositusten 1500 - 5000 euroa. Tässä
näkemykseni mukaan on mielenkiintoista tarkastella, millainen yhteys vahingonkorvausoikeudellisilla
funktioilla on korvauksen määrään. 194 Shelton 2005, s. 13-14; Hakalehto – Wainio 2008, s. 120, 54. 195 Bar 1996, s. 551; Mielityinen 2006, s. 187. 196 Keating 1996, s. 323; Hakalehto – Wainio 2008, s. 51. 197 Calabresi 1975, s.105. 198 Schultz 2007, s. 25. 199 Viljanen 2008, s. 533. 200 Poshner 1972, s. 32-34; Ks. Viljanen 2008.
39
joka toimii samalla myös eettis-moraalisesti, siksi että sanktion avulla pyritään sisäistä-
mään, konkretisoimaan toiselle tuotetun kärsimyksen merkitystä. Jos kärsimystä ei kor-
vattaisi, se viestisi yhteiskunnallisesta ilmapiiristä ja henkisen hyvinvoinnin ylenkatso-
misesta. Tällöin oikeusjärjestyksessä olisi selkeä puute, kuten myös Saksan liittohallituk-
sen esityksessä vahingonkorvauslain uudistamiseksi sekä oikeuskirjallisuudessa todet-
tiin.201 Kärsimyskorvauksen korottamisella voitaneen tehostaa tätä funktiota.
Lehdistön rikos- ja vahingonkorvausvastuuta koskevat säännökset rajoittavat yksityisih-
misten asioita kohtaan suuntautuvaa uteliaisuutta.202 Samalla lehden julkaisijan taloudel-
lisen hyödyn saamismahdollisuutta rajoitetaan ihmisten yksityiselämää koskevilla tai
kunniaa loukkaavilla tiedoilla. Oikeuskirjallisuudessa arvellaan, että vahingonkorvauksia
pidetään lehdistössä osittain normaalin liiketoiminnan riskinä, osa pitää niitä esteenä, joka
on mahdollista kiertää ja vain osa tehokkaana pelotteena, joka estää tietyntyyppisen ma-
teriaalin julkaisemisen.203 Vahingonkorvauksen vaikutuksen tarkoitusta tarkasteltaessa,
tulee huomioida myös oikeudenkäyntikustannukset, joiden määrä on usein korkeampi
kuin tuomittavat vahingonkorvaukset.204 Tällöin vahingonkorvaus ei toteuttane sille tar-
koitettua funktiota.
Jos kärsimyksen korvaaminen nähtäisiin punitiivisena, kärsimyskorvauksen määrän ta-
son merkitys kasvaisi. Rangaistus koettaisiin suuremmaksi, jos vahingonkorvauksen
määrä on korkeampi. Rangaistus olisi tällöin rahassa mitattava ja heijastelisi loukkauksen
moitittavuutta ja kohdistuisi vahingonkärsineelle korvauksena kärsimyksestä. Näkemyk-
seni mukaan punitiivisen funktion tehokkuus saavutetaan siis rahassa mitattavana ran-
gaistuksena, raha puolestaan voi toimia oikeuden jakamisen välineenä.205 Suomalaisessa
järjestelmässähän kärsimyskorvauksen perustuslaillisuus ei ole ongelma ja se on pitkälti
hyväksytty.206 Punitiivista funktiota voitaneen siis säädellä kohottamalla ja alentamalla
vahingonkorvausta.
H.L.A Hart kirjoitti rangaistuksesta jo 1960- luvun loppupuolella. Hänen näkemyksensä
mukaa ei pidä etsiä ainoastaan jotakin oikeutusta rangaistukselle. Seuraavia kysymyksiä
201 Liittohallituksen esitys 14/7752, s. 1; Ohlinger 2004, s. 28; Vrt. Deutsch 1996, s. 211. 202 OkerBlom 1998, s. 150. 203 Caddell 2006, s. 45. 204 Caddell 2006, s. 46. 205 Vrt. Ranskalainen järjestelmä: Carval 1995. 206 Viljanen 2008, s. 536.
40
tulisi pohtia Hartin mukaan rikosoikeuden lisäksi myös vahingonkorvausoikeuden yhtey-
dessä. Miksi tietynlainen toiminta on kiellettyä laissa? Miten rangaistus voidaan määri-
tellä? Mitä ovat ne tavoitteet, jotka oikeuttavat rikosoikeuden? Keitä voidaan rankaista?
Miten paljon rangaistus voi tuottaa kipua?207 Vahingonkorvausoikeuden yhteydessä Ho-
noré´n mukaan voitaisiin esittää samankaltaisia kysymyksiä. Kuten miksi tietty toiminta
aiheuttaa vahingonkorvausvelvollisuuden? Miten syyllisyyttä voidaan määritellä vahin-
gonkorvausoikeudessa? Mikä oikeuttaa vahingonkorvausjärjestelmän? Mikä oikeuttaa
vahinkoa kärsineen vaatimaan korvausta vahingon aiheuttajalta? Mitkä yleiset tavoitteet
luovat oikeutuksen vahingonkorvausoikeusjärjestelmän ylläpitämiselle? Millaiset olo-
suhteet voivat oikeuttaa vahingonkorvausvaatimuksen? Miten korvausvelvollisuutta pi-
täisi rajoittaa? Tällöin tärkeää on, että vahingonkorvausoikeudelliset arvot saadaan toteu-
tettua tehokkaasti. Tärkeää on myös määritellä ne tavoitteet, jotka ovat moraalisesti toi-
vottavia. Honoré näkee vahingonkorvausoikeuden tehtävän olevan ei-toivotun käyttäyty-
misen vähentäminen. Tämä on valtion tehtävä. Toisaalta Honoré pohtii sitä, onko vahin-
gonkorvausoikeus sopiva tähän tehtävään samalla tavalla kuin rikosoikeus vaikka vahin-
gonkorvaus- ja rikosoikeus ovat samankaltaisia. Vahingonkorvausoikeuden tehtävänä on
ilmaista, mitkä asiat ovat ei-toivottuja ja vältettäviä, kuitenkin tavalla, joka ei aiheuta yhtä
suuria mainekustannuksia kuin rikosoikeudessa. Sanktio on kuitenkin tarpeellinen ja oi-
keutettu ja se toimii samalla vahingonkorvauksena.208 Näkemykseni mukaan vahingon-
korvausoikeudellisten funktioiden pohtiminen on hyvä tapa määritellä sitä, mihin vahin-
gonkorvausoikeudella pyritään, ja mikä sen rooli tulee olla. Funktioiden tiedostaminen ja
määrittely on sen vuoksi olennaisen tärkeää tehokkaan järjestelmän takaamiseksi. Koska
vahingonkorvaus on rinnastettavissa rikosoikeuteen, rangaistuskin lienee siirrettävissä
Suomen järjestelmään, silloin kun teko voidaan osoittaa oikeudenvastaiseksi ja moititta-
vaksi. Perusteltua on, että rangaistus tulee uhrin hyödyksi vahingonkorvauksen muodossa
eikä sakkona valtiolle kuten rikosvastuun toteuttamisen yhteydessä, koska vahingonkor-
vausoikeudellinen uhrin keskiöön sijoittaminen toteutuu uhrin saaman hyvityksen myötä.
Punitiivinen funktio taas puolestaan vaikuttaa siihen, että rangaistuksen, korvauksen mää-
rää voidaan oikeutetusti säädellä loukkauksen moitittavuuden perusteella. Tällöin myös
preventiivinen rooli tehostuu.
207 Ks. lisää Hart – Lionel 1968. 208 Owen ym. 2001, s. 74, 76-77: Toisaalta kuitenkin vahingonkorvausoikeudelliset tavoitteet ovat laajem-
mat kuin rikosoikeuden. Samalla kuitenkin vahingonkorvausvastuu ja rikosvastuu ovat erilaiset.
41
Toisaalta lehdistölle maksettaviksi tuomittujen vahingonkorvauksien määrä on yleisen
käsityksen mukaan ollut liian korkea tai kokonaisuudessaan perusteeton.209 Kuitenkin
henkilövahinkotoimikunnan mietintö (2001:11) kohdisti huomion vahingonkorvaustuo-
mioiden vaikutuksiin, jotka ovat preventiivisiä.210 Näin ollen preventiivinen rooli on kui-
tenkin järjestelmässämme perusteltu myös lehdistön yhteydessä annettavien tuomioiden
preventiivisen vaikutuksen myötä.
Seuraavaksi tarkastelen Saksan ja Ranskan oikeusjärjestelmiä, kärsimyksen korvaamista
ja vahingonkorvausoikeudellisia funktioita ja vertailen Suomen, Saksan ja Ranskan jär-
jestelmiä toisiinsa, niiden eroja ja yhtäläisyyksiä sekä niiden kärsimyskorvausfunktion
toteutumista ja sitä, miten järjestelmässä funktio toteutuu.
209 Hemmo 2005, s. 187; Tiilikka 2008, s. 62. 210 Tiedotusvälineiden välityksellä kunnian ja yksityiselämän loukkausrikoksista tuomittujen kärsimyskor-
vauksien määrät ovat yleisesti melko korkeita, jos niitä verrataan muunlaisiin henkilöön kohdistuvien louk-
kausten tuomioistuinten määräämään korvaustasoon; KM 2001:11 s. 77, 96: Komiteamietinnössä todettiin,
että erilainen korvaustaso on julkisen keskustelun mukaan oikeustajua loukkaavaa; Helsingin HO
12.2.2004. t. 511 oli puolestaan vahingonkorvauksia alentava ja kavensi vahingonkorvauksen saajajouk-
koa; Ks. Tiilikka 2007, s. 62.
42
3 SAKSAN OIKEUSJÄRJESTELMÄ
3.1 Tuomioistuimet
Saksan oikeuskulttuurille on tyypillistä oikeusvaltion, Rechtsstaat, ajatuksen korostumi-
nen. Saksalaista oikeustiedettä hallitsevat oikeudelliset asiantuntijat, koska järjestelmä on
monimutkainen. Saksassa on asianajajia suuri määrä, samoin kuin tuomioistuimia. Oi-
keustieteellinen argumentaatio on monisanaista ja yksityiskohtaista.211 Tuomioistuimilla
on vahva asema, tuomareita ja tuomioistuimia on paljon, lähes 10 000 varsinaista tuomio-
istuinta. Tuomioistuinlaitos jakautuu hallinnolliseen ja yleiseen oikeudenkäyttöön sa-
moin kuin Suomessa ja Ranskassa. Saksan osavaltioissa on ensimmäisen asteen ja toisen
asteen tuomioistuimet, Landgericht ja osavaltioiden korkein oikeus, Oberlandesgericht,
joilla on alueellinen toimivalta.212
Osavaltioiden korkeimmasta oikeudesta on mahdollisuus valittaa liittovaltion korkeim-
paan oikeuteen, Bundesgerichtsshof´iin. Korkein yleinen sekä korkein hallinnollinen tuo-
mioistuin toimii liittovaltiollisella tasolla. Liittovaltion tasolla toimii myös erityinen pa-
tenttiasiain tuomioistuin. Tämän lisäksi on veroasiain ja sosiaaliasiain tuomioistuimia
sekä muutoksenhakuinstanssit Suomen järjestelmästä poiketen.213
Saksassa on myös valtiosääntötuomioistuimia, Bundesverwaltungsgericht, jotka käsitte-
levät vain valtiosääntökysymyksiä. Näin valvotaan viranomaisten ja tuomioistuinten pe-
rusoikeuksien huomioimista. Nämä ratkaisut ovat merkitykseltään huomattavia Euroo-
passa ja ne voidaan rinnastaa Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden tärkeimpiin ratkaisui-
hin. Tämän lisäksi on työtuomioistuimia eri asteineen. Tuomarit nimitetään 12 vuoden
ajaksi ja heidät valitaan Saksan liittopäivillä. Politiikka saa painoarvoa nimitysperus-
teissa.214 Tämä järjestelmän monimutkaisuus ja tuomioistuinten huomattava määrä selit-
tyy tietenkin osittain Saksan korkean väkiluvun perusteella, toisaalta taas selityksenä
voisi olla vahva alueellinen hallinto. Seuraavassa kuviossa esittelen tuomioistuinlaitosta.
211 E-justice.europa.eu; Tamm – Letto - Vanamo 2015, s. 48. 212 E-justice.europa.eu; Tamm – Letto - Vanamo 2015, s. 54. 213 E-justice.europa.eu; Tamm – Letto - Vanamo 2015, s. 54. 213 E-justice.europa.eu; Tamm – Letto - Vanamo 2015, s. 54. 214 E-justice.europa.eu; Tamm – Letto - Vanamo 2015, s. 54.
43
Kuvio 3. Saksan tuomioistuinjärjestelmä
On tärkeää mieltää tuomioistuinjärjestelmän rakenne, jotta oikeuslähteinä olevia tuomio-
istuinratkaisuja pystytään arvioimaan niiden järjestelmään sijoittumisensa perusteella ja
sen tuoman painoarvon perusteella.
3.2 Henkilöön liittyvät perusoikeudet
Saksan perustuslaki, Grundgesetz, on vuodelta 1949. Siihen on tehty viimeisin muutos
23.12.2014. Perustuslaki suojaa ihmisarvoa artiklassa 1.
Die Würde des Menschen ist unantastbar. Sie zu achten und zu schützen ist Verpflichtung
aller staatlichen Gewalt. Dadurch soll Menschen ein persönlicher Bereich zugesichert wer-
den, in welchem sie sich frei und ungezwungen verhalten können, ohne dass sie befürchten
müssen, von Dritten beobachtet oder abgehört zu werden.
Ihmisarvo on artiklan mukaan koskematon. Julkisen vallan tehtävä on ottaa huomioon se
ja suojata sitä. Jokaisen ihmisen henkilökohtaista alaa tulee suojata ja yksilön tulee pystyä
vapaasti ja pakotta toimimaan siinä ilman pelkoa kolmansien tarkkailusta tai valvonnasta.
Landgericht
alioikeus
Oberlandesgericht
osavaltion korkein
oikeus
Osavaltioiden taso
Liittovaltion taso
Liittovaltion sosiaalituomioistuin
Liittovaltion verotuomioistuin
Muutoksenhakutuomioistuimet Bundesvervassungsgericht
Valtiosääntötuomioistuin
Liittovaltion korkein
oikeus
Liittovaltion korkein
hallinnollinen oikeus
Patenttiasiat
tuomio-
tuom
Työtuomioistuin
Muutoksenhakutuomioistuimet
44
Yleinen henkilöön liittyvä suoja, Persönlichkeitsrecht, ei ole täysin kodifioitu, vaan se
kuuluu perusoikeuksiin, joita suojataan perustuslaissa. Artikla 2 suojaa henkilöä artiklan
1 ihmisarvon suojaamisen ohella. Artikla 6 sääntelee avioliiton ja perheen suojaa. Artikla
13 tarkentaa suoja-aluetta kattamalla asunnon loukkaamattomuuden. Artikla 10 puoles-
taan suojaa posti- ja viestisalaisuutta. Artikla 5 suojaa ilmaisuvapautta, jota kuitenkin ra-
joitetaan lailla henkilökohtaisen kunnian suojaamiseksi. Tämä perustuslaillinen suoja
osoittaa henkilöön liittyvien yleisten oikeuksien painoarvoa, jota tulee punnita oikeuksien
yhteentörmäyksissä.
Henkilöön liittyvää yleistä suojaa, perusoikeuksien suojaa, konkretisoivat myös siviilila-
kikirja BGB 823 § ja rikoslaki, StBG, jossa 185 § sääntelee kunnianloukkauksen rikosoi-
keudellista rangaistavuutta. Kunnia liittyy yksilön yleisen suojan piiriin. Sisäisen persoo-
nan loukkaaminen, kuten kunnian loukkaaminen, tapahtuu suhteessa toisiin henkilöihin
ja yhteisöön, jossa loukkauksen kohteena oleva elää. Henkinen persoona on loukkauksen
kohteena eikä rajoitu kantajaansa, vaan vaikuttaa henkilöiden välisessä tilassa.215 Kunni-
anloukkauksesta rangaistaan vankeusrangaistuksella, joka voi ulottua viiteen vuoteen tai
pelkällä sakkorangaistuksella.
3.3 Yksityiselämän alueet
Kuten kunnia myös yksityisyyden käsite liittyy henkilön yksityiselämään saksalaisen
Sphärentheorie´n mukaan. Tämä teoria liittyy henkilöön liittyviin perusoikeuksiin, Per-
sönlichkeitsrecht´iin. Teorian mukaan yksityiselämä jakautuu erilaisiin sfääreihin tai alu-
eisiin, jotka nauttivat suojaa alueen yksityisyyden tai yksilön herkkyystason mukaisesti.
Eniten suojaa nauttii suojatun alueen sisällä oleva sfääri, joka ei saa kärsiä loukkauksesta
missään yhteydessä. Tämä alue tarkoittaa yksityistä elinaluetta, jossa yksilö voi säilyttää
yksilöllisyyttään ja kehittää sitä. Tämän alueen suoja on varmistettava julkisen vallan toi-
mesta.216 Bundesdatenschutzgesetz, tietoturvalaki, suojaa artiklassa 5 tietojen keräämi-
seltä ja käyttämiseltä ja levittämiseltä. Tämä laki rakentaa myös henkilöön liittyvää suo-
jaa tietojen varastoimisen ja välittämisen sekä yksityisten salaisuuksien arvottamisen
osalta.217 Seuraavassa kuviossa visualisoin yksityisyyden suojan muodostumista.
215 Ehmann 2000, s. 9-10. 216 Valtiosääntötuomioistuimen tuomio, BVerfG NJW 5.6.1973; Bygrave – Berg 1995, s. 15. 217 Valtiosääntötuomioistuimen tuomiot, BVerfG NJW 20.2.1990; 26.5.1993; Ehmann 2000, s.13.
45
Kuvio 4. Persönlichkeitsrechte, yksityiselämän alueet
Käsite Privatsphäre, yksityisalue kuuluu viime vuosina eniten keskustelun kohteena ol-
leisiin aiheisiin. Näin on useasti siksi, että yksityisyyden alue ei ole aina tarkkaan määri-
telty ja sillä on subjektiivinen luonne. Näin on toisaalta myös sen takia, että eri valtioissa
on erilaista sääntelyä. Bundesverfassungsgericht, valtiosääntötuomioistuin, määrittelee
tämän käsitteen ei-julkiseksi alueeksi, jossa yksilöllä on oikeus, ulkoisten vaikutusten ra-
joittamatta, kehittää omaa persoonallisuuttaan.218 Yksityisyyden suojan loukkaustapauk-
set ovat yleensä mediassa tapahtuvia.219 Tämän vuoksi tarkastelen lehdissä tapahtuvia
loukkauksia.
3.4 Vahingonkorvausjärjestelmä
Vahinko tarkoittaa jokaista edun tai konkreettisen esineen menetystä, joka ei ole vapaa-
ehtoista. Vahinko voi olla materiaalista tai immateriaalista.220 Nykyisessä yhteiskunnassa
jokaisen on lähtökohtaisesti kannettava riski toiminnastaan. Kuitenkin silloin kun toinen
on vastuussa vahingosta, hänen tulee korvata se vahingonkärsijälle.221 Saksalaisessa va-
hingonkorvausoikeudessa erotetaan luonnollinen ja normatiivinen vahinkokäsitys. Luon-
218 Valtiosääntötuomioistuimen tuomio, BVerfG NJW 15.12.1999; vrt. Niemetz v. Saksa (16.12.1992);
Ks. lisää van Gerven ym. 1999, s. 174. 219 N-tv.de 2012; Dölle 2015, s. 45. 220 Ks. myös Lange – Schiemann 2006; Wandt 2015, s. 455. 221 Koziol 2012, s.1.
46
nollinen vahinkokäsitys tarkoittaa oikeudenulkoista, taloudelliseen tietoon perustuvaa va-
hinkotapahtumaa ja vahinkomäärää. Normatiivinen vahinkokäsitys puolestaan tarkoittaa
oikeusjärjestelmän puitteissa määrättävää korvausta. Siinä määritellään vahingoksi myös
vahinkotapahtumat, jotka oikeustiede arvioi merkitykselliseksi vahingonkorvausoikeu-
della suojattaviksi kohteiksi. Tämä on merkityksellistä saksalaisessa korvausjärjestel-
mässä tilanteissa, joissa aineellisen vahingon kaltainen muutos jää ilman korvausta sen
vuoksi, ettei loukattu oikeus ole rahassa mitattava.222 Saksalainen vahingonkorvaus pe-
rustuu täydenkorvauksen periaatteelle BGB § 249.223
Saksalaisen vahingonkorvausoikeuden periaatteet perustuvat BGB: n toiseen osaan 2. kir-
jaan, 7. osaan, 25. lukuun.224 BGB 823 §: n mukaan tahallisesti tai huolimattomuudella
oikeudenvastaisesti tapahtuva loukkaus, joka kohdistuu toisen henkeen, ruumiiseen, ter-
veyteen, vapauteen, omaisuuteen tai muuhun henkilön oikeuteen, tulee korvata.225
Wer vorsätzlich oder fahrlässig das Leben, den Körper,die Gesundheit, die Freiheit, das
Eigentum oder ein sonstiges Recht eines anderen wiederrechtlich verletzt, ist dem anderem
zum Ersatze des daraus entstehenden Schadens verpflichtet.
Tämä lainkohta suojaa myös muita oikeuksia kuin lain kohdassa lueteltuja. Lainvalmistelumate-
riaaleista käy ilmi, että lainsäätäjä jättää yleiset henkilöön liittyvät oikeudet vahingonkorvausoi-
keuden suojan ulkopuolelle.226 Saksan siviililakikirja ei siis tunnusta yleistä henkilöön liittyvää
oikeutta, mutta kuitenkin antaa suojaa tietyille henkilöön liittyville oikeuksille kuten nimelle. Li-
säsuojaa kuitenkin tarjoaa 823 §: n 2 momentti, joka antaa suojaa suojalainloukkauksen muo-
dossa, Schutzgesetzverletzung. 227 Se, joka rikkoo toisen suojaksi annettua lakia, joutuu kor-
vaamaan vahingon loukkauksen kohteeksi joutuneelle. Mikäli laki koskee myös ilman
tahallisuutta tehtyä tekoa, korvausvelvollisuus on ainoastaan tahallisissa tapauksissa.228
Die gleiche Verpflichtung trifft denjenigen, welcher gegen ein den Schutz eines anderen
bezweckendes Gesetz verstösst. Ist mach dem Inhalte des Gesetzes ein Verstoss gegen die-
ses auch ohne Veschulden möglich, so tritt die Ersatzpflicht nur im Falle des Verschuldens
ein.
BGB 826 § Joka aiheuttaa tahallista vahinkoa toiselle hyvien tapojen vastaisella tavalla,
on velvollinen korvaamaan toiselle vahingon.229
222 Lange – Schiemann, 2006, s. 38–40. 223 Ks. Winiger ym, 2011, s. 17; Wandt 2015, s. 477. 224 Van Gerven ym. 2000, s. 63; Ks. lisää Winiger ym. 2011, s. 17. 225 Ks. lisää van Gerven ym. 1999, s. 37, 171. 226 Lainvalmistelumateriaali BGB 1897, s. 622; Wagner 2005. 227 Wagner 2005, s. 138. 228 Van Gerven ym. 2000, s. 65. 229 Van Gerven ym. 2000, s. 67.
47
Wer in einer gegen die guten Sitten verstossenden Weise einem andreren vorsätzlich Scha-
den zufügt, ist dem anderen zum Ersatz des Schadens verpflichtet.
Saksalainen vahingonkorvausjärjestelmä perustuu näihin edellä mainittuihin kolmeen pe-
rusperiaatteeseen. Korvausoikeus perustuu roomalaiseen oikeuteen ja Lex Aquiliaan, joka
loi culpa- periaatteen. Tämän periaatteen mukaan korvaus tulee suorittaa silloin, kun ky-
seessä on tahallinen tai huolimaton teko. Lähtökohtana on mitä voidaan odottaa, järkevän
ja huolellisen henkilön toiminnalta.230 Ainoastaan laissa suojatut edut oikeuttavat vahin-
gonkorvaukseen.231 Saksassa ei ole nimenomaista säännöstä kausaliteettivaatimuksesta.
Vastuu perustuu siihen, mitä on tapahtunut ja tämän jälkeen määritetään, onko tämä tekijä
kausaalisuhteessa vahinkoon. Tässä on kysymys oikeudellisesta kausaliteetista, Kausali-
tät im rechtlichen Sinne.232 Kausaalisuhde tulee näyttää. Saksassa näyttökynnys on erit-
täin korkea todennäköisyys 273 § siviiliprosessilain mukaan.233
Saksassa vahingonkorvaus voi perustua siviilioikeudelliseen korvaukseen tai rikosoikeu-
delliseen korvaukseen. Kunnianloukkaus käsitellään Strafprozessordnung´in, rikospro-
sessilain mukaisessa järjestyksessä rikosvastuun toteuttamiseksi tai Zivilprozessord-
nung´in, siviiliprosessilain mukaisessa järjestyksessä. Siviilioikeudellista korvausta kut-
sutaan vahingonkorvaukseksi ja se perustuu BGB 832 §: n. Tämä korvaus määritellään
uhrin kärsimien haittojen perusteella. Tällöin korvataan taloudellinen haitta. Jotta korvaus
maksettaisiin, uhrin on näytettävä kärsimänsä haitta. Kärsimyskorvausideologia lainattiin
ranskalaisesta oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta, joka kehittyi roomalaisen oi-
keuden pohjalta oikeuskäytännössä Ranskassa.234
Saksalaisten tuomioistuinten BGB: n tulkinta aiheutti alussa epävarmuutta. Tuomioistui-
met olivat tottuneet roomalaisen oikeuden suomaan soveltamisvapauteen. BGB: n tulkin-
nan myötä tuomioistuimet täydensivät lakikirjaa ja loivat yksittäisten säännösten tulkin-
taan liittyvää oikeutta.235
230 BGB § 823 ja § 276; Lange – Schiemann, 2006, s. 38; vrt. European Group on Tort Law 2005, s. 68-69. 231 Winiger ym. 2011, s. 19, 502. 232 Markesinis 1997, s. 95; Vrt. European Group on Tort Law 2005: Saksassa tunnustetaan Erfolgsunrechts-
lehre, jolla tarkoitetaan oppia, joka keskittyy tulokseen, seuraukseen, joka aiheutuu suojatun intressin louk-
kauksesta eikä painota vahinko- käsitettä eikä siihen sisältyvää vääryysulottuvuutta; Koziol – Steininger
ym.2005, s. 88; Schultz 2007, s. 286-287; Vahinkokäsitettä on määritelty termillä vääryys ”wrongfullness”,
jota voidaan pitää vahingonkorvausoikeuden perustana. Kyseessä on suojatun edun loukkaaminen ja vial-
lisen toiminnan yhdistelmä; Vrt. Wandt 2015, s. 497. 233Koziol – Steininger ym. 2005, s. 88. 234 Ks. lisää Seng 1891; Hugueney 1904, s. 41-70; Engel 1925; Hedemann 1935, s. 53-59; Coing 1989, s.
514-516. 235 Van Gerven ym. 1999, s. 41: BGB § 823 on luonteeltaan suojaava laki ja vaatii tapauskohtaista arviointia;
Tamm – Letto - Vanamo 2015, s. 53.
48
3.5 Kunnianloukkauksesta aiheutuvan kärsimyksen korvaaminen
Saksassa lisättiin 19.7.2002 Siviililakikirjaan, BGBl. I 2671, 253 §, jossa ruumiinvam-
man, terveysvamman, vapauden tai seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamisesta
aiheutuva korvaus voidaan myös liittää haittaan, joka ei liity aineelliseen omaisuuteen.236
Myös ei-aineellisesta vahingosta voi näin ollen vaatia vahingonkorvausta. Lakiuudistuk-
sen tarkoituksena oli laajentaa vahingonkorvauslain suojaa ja saattaa kaikki asianosaiset
suojan piiriin.237 Tämä lisäys on yleinen henkilökorvaus, joka liittyy henkilön kunniaan,
arvostukseen, ihmisarvoon ja itsemääräämisoikeuteen. 847 § GBG lakkautettiin tämän
lisäyksen myötä.
Ist wegen einer Verletzung des Körpers, der Gesundheit, der Freiheit oder der sexuellen
Selbstbestimmung Schadensersatz zu leisten, kann auch wegen des Schadens, der nicht
Vermögensschaden ist, eine billige Entschädigung in Geld verlangt werden.
Tämän uudistuksen myötä vahingonkorvausvastuu on kattavampi. Se ei käsitä ainoastaan
loukkaamisista aiheutuvia vahinkoja, vaan vastuun perustamiseen riittää toiminnan huo-
limattomuus, mutta myös tuottamukseton toiminta voi perustaa korvausvastuun.238 Tämä
muodostaa poikkeuksen vahingonkorvausperiaatteeseen, jonka mukaan vahingonkor-
vausvelvollisuus on yhteydessä syyllisyyteen ja sen vuoksi adheesion rajoittaminen on
oikeutettua.239 Vahingonkorvaamisen välineenä toimii ns. kipuraha, joka edellyttää laissa
253 §: ssä säädettyjen etujen loukkaamista.240
Saksassa lehdissä yksityisyyden suojan loukkaamisesta aiheutuvaa kärsimystä ei korvata
yksityisyyden suojan loukkaamisesta määrättävällä kärsimyskorvauksella kuten Suo-
messa, vaan kunnianloukkauksena, joka korvataan Strafgesetzbuch´in 187 §: n perus-
teella. Saksalainen termi kunnianloukkaukselle on Verleumdung.
Wer wider besseres Wissen in Beziehung auf einen anderen eine unwahre Tatsache be-
hauptet oder verbreitet, welche denselben verächtlich zu machen oder in der öffentlichen
Meinung herabzuwürdigen oder dessen Kredit zu gefährden geeignet ist, wird mit Frei-
heitsstrafe bis zu zwei Jahren oder mit Geldstrafe und, wenn die Tat öffentlich, in einer
236 Liittohallituksen esitys 13/10435 vahingonkorvauslain muuttamiseksi; uuden liittohallituksen esitys va-
hingonkorvauslain muuttamiseksi edelliseen esitykseen liittyen; BT-Drucks. 14/7752; Liittohallitusneuvos-
ton lausunto 742/01; Liittohallituksen vastalausunto14/7752, s. 53; Liittopäivien lausuntokierros 14/208,
s. 20655; Wagner 2005, s. 143; Winiger ym. 2011, s. 19: Saksan laki erottaa § 253 mukaisesti materiaalisen
ja immateriaalisen haitan, joka tulee korvattavaksi erityisen syyn perustella; Ks. myös Fedtke – Wagner –
von Papp 2011, s. 92-93. 237 Liittohallituksen esitys 14/7752, s. 1. 238 Ohliger 2004, s. 3. 239 Kötz 1978, s. 625. 240 Wandt 2015, s. 477.
49
Versammlung oder durch Verbreiten von Schriften. Begangen ist, mit Freiheitsstrafe bis zu
fünf Jahren oder mit Geldstrafe bestraft.
Tämän lain kohdan mukaan sille, joka väittää paikkaansa pitämättömästi tai levittää paik-
kaansa pitämätöntä tietoa tai julkisesti loukkaa toisen mainetta tavalla, joka vaarantaa
henkilön luottamusta, tuomitaan vankeusrangaistukseen kahteen vuoteen asti tai sakko-
rangaistukseen. Loukkauksen tunnusmerkkinä on myös henkilön saattaminen virheelli-
seen valoon tai vääryydellä rajoittaa henkilön valinnan vapautta. Rikosoikeudessa ran-
gaistavaa on loukkauksen kohteen maineen vahingoittaminen StGB185 § ja julkaisu, joka
voidaan osoittaa vääräksi StGB 187 §. StGB 187 § käsittää tuottamukselliset teot. Kui-
tenkin on mahdollista, että myös julkaisu, joka pitää paikkansa loukkaa yksityisyyden
suojaa ja voidaan tuomita rangaistavaksi.241
Toimittaja on vastuussa yksityisyyden suojaa loukkaavan tekstin kirjoittajana, koska ai-
heuttaa haittaa oman toimintansa kautta. Vahingonkorvaaminen tapahtuu BGB 823 §: n
perusteella. Kuitenkin toimittaja on vastuussa ainoastaan omista päätöksistään ja lausu-
mistaan, muttei muusta lehdessä julkaistavasta materiaalista, jonka tekemiseen hän on
osallistunut. Tätä voidaan perustella sillä, että toimittaja ainoastaan tarjoaa foorumin aja-
tuksille eikä sinänsä ole vastuussa esimerkiksi väittelyssä esiin tulevien ajatusten julkai-
semisesta.242
Huolellisuuden arviointi tapahtuu arvioimalla huolellisuuden vaatimien toimenpiteiden
kulut suhteessa vahingon välittömään määrään ja sen realisoitumisen todennäköisyyden.
Vahingon määrää arvioidaan julkaisun sisällön perusteella. Jos julkaiseminen aiheuttaa
suuren vahingon rahallisesti ja mainekustannuksiltaan, ei julkaisemista voida jättää huo-
miotta. Haitan aiheuttamisen todennäköisyyttä ei ole vaikeaa arvioida, koska haitta jul-
kaisun seurauksena on väistämätön. Toimittajan huolelliselta toiminnalta edellytetään
faktojen tarkastamista jopa asiantuntijan avulla, jos hänen omat kykynsä eivät riitä huo-
lellisen toiminnan edellytykseen. Päätoimittajan ei ole puolestaan vastuussa osastonsa
toimittajien toiminnasta, mutta kuitenkin omasta oikeudettomasta toiminnastaan. Päätoi-
mittaja tekee julkaisupäätöksen ja tämän vuoksi päätoimittajan toiminnalta edellytetään
huolellisuutta. Päätoimittajalla on vastuu myös osastollaan työskentelevien toimittajien
huolellisen toiminnan ja faktojen tarkastamisen toteutumisesta.243 Lehtitalolla, julkaisi-
jalla on vastuu BGB 831 §: n perusteella työntekijöidensä, toimittajien ja päätoimittajien,
241 Korkeimman oikeuden tuomiot BGH NJW 24.10.1961; BGH NJW 25.11.1986. 242 Korkeimman oikeuden tuomio BGH NJW 6.4.1976; Wagner 2005, s. 167. 243 Korkeimman oikeuden tuomio BGH NJW 6.4.1976; Wagner 2005, s. 168.
50
oikeudettomasta toiminnasta. Kuitenkaan Saksan laissa ei oikeudetonta toimintaa lueta
syyksi julkaisijalle, joka on vahingonkorvausvastuussa ainoastaan omasta toiminnastaan.
Todistustaakka on käänteinen. BGB 831 §: n mukaan julkaisijan tulee näyttää oma huo-
lellinen toimintansa työntekijöidensä ohjaamisessa eikä loukkauksen kohteen tarvitse
näyttää julkaisijan vastuun perusteita.244
Huomioitavaa on, että yksityisyyden suoja tulee arvioida suhteessa siten, että ilmaisun-
vapaus toteutuu. Tuomioistuimen ei tule tuomita lausuntoja, jotka ovat totuudenmukaisia
ja vaikuttavat mielipiteiden ja asenteiden rakentumiseen niin julkisuuden kuin yksityi-
syydenkin piirissä. Artikla 5 turvaa lehdistön ilmaisunvapautta. Kumpikaan, henkilöön
liittyvä perusoikeus tai ilmaisuvapaus ei saa automaattista suojaa, vaan niitä tulee punnita
tapauskohtaisesti. Tärkeitä lähtökohtia punninnassa ovat informaation tärkeys julkisen
keskustelun kannalta ja se onko informaatio saatu laillisin keinoin vai ei, onko julkaistu
fakta totta vai virheellinen, onko lausunto saatu luottamuksellisesti tai pienen yleisön,
suljetun ryhmän puitteissa vai oliko tieto julkinen.245 Oikeus kuvaan saa suojaa, mutta
julkisten henkilöiden kuvien julkaiseminen on poikkeus siinä suhteessa, etteivät ne edel-
lytä suostumusta julkaisemiselle. Tällöin henkilöiden kuvia pidetään julkisen mielenkiin-
non kohteena.246 Julkisuuden henkilöt nauttivat vain rajoitettua suojaa mediaa kohtaan.
Suojan määrä on yhteydessä julkisen henkilön asemaan. Tällöin tehdään ero selvästi yk-
sityiselämän piiriin kuuluvan toiminnan ja julkisen toiminnan välillä. Julkisuuden henki-
lökin nauttii yksityisyyden suojasta, joka liittyy kotiin, piha-alueeseen tai muihin yksityi-
sen alueen sfääriin, mikä ei kuulu julkisen kiinnostuksen piiriin.247 EIT: n oikeuskäytän-
nössä rajataan tarkemmin yksityiselämän ja julkisen henkilön aseman rajoja. Käsittelin
näitä aikaisemmin työssäni.248
3.6 Kipurahan funktio vahingonkorvausoikeudessa
Aikaisemmin lainsäätäjä näki immateriaalisten haittojen korvauksen olevan ristiriidassa
vahingonkorvaamisen objektiivisen mittaamisen tavoitteen kanssa, koska immateriaalisia
haittoja on vaikea arvottaa rahassa ja subjektiivisia arvottamisia tulisi välttää vahingon-
korvaamisen tason määrittämisessä. Vahingonkorvauksen lähtökohtana on restituutio.249
244 Wagner 2005, s.169. 245 Saksan valtiosääntöoikeuden tuomio BVerfG 25.1.1986; Korkeimman oikeuden tuomio BGH NJW
1 5 . 1 1 . 1 9 9 5 Caroline von Monaco I; Wagner 2005, s. 148. 246 Wagner 2005, s. 138, 146-149. 247 Korkeimman oikeuden tuomio BGH 1992 NJW 14.4.1992; Valtiosääntöoikeuden tuomio BVerfG NJW
25.8.2000; Wagner 2005, s. 152-153. 248 Vrt. työni s. 26-31. 249 Wandt 2015, s. 489.
51
Ongelmana lainsäätäjä näki voitontavoittelun ja ahneuden ja shikaanioikeudenkäyntien
uhan.250 Tämä lähtökohta muutettiin vasta 19.7.2002 tapahtuneella lainmuutoksella sivii-
lilakikirjaan, BGBl. I 2671, 253 §. Tämän jälkeen myös ei-aineellisesta vahingosta voi
vaatia vahingonkorvausta, kipurahaa.251 Kipuraha-termiä ei käytetä siviililakikirjassa.252
Kuitenkin termi Schmerzendsgeld on yleisesti käytössä oleva käsite. Loukkauksen tulee
kohdistua laissa suojattua oikeushyvää vastaan, kuten yksityisyyden suojaa kohtaan ja
sen on oltava vaikutukseltaan huomattava.253
Kunnianloukkauksesta maksetun kipurahan, funktio on ennen kaikkea reparatiivinen.254
Tämä funktio on kuitenkin epätäydellinen, koska immateriaalisia vahinkoja ei voida suo-
raan määritellä rahassa. 255 Genugtuungs- und Sühnefunktion, reparatiivinen eli hyvitys-
funktio, sisältää Saksan korkeimman oikeuden mukaan kaksinaisfunktion. Loukkaajan
tehtävänä on sovittaa vahingonkärsijälle immateriaalisen haitan yhteydessä aiheutta-
mansa haitta ja samalla korvata se taloudellisesti kipurahan avulla. Immateriaalisen haitan
yhteydessä korkein oikeus korostaa, että kyseessä on nimenomaan reparatiivinen funktio.
Kipurahan tarkoituksena on korostaa suhdetta loukkaajan ja loukatun välillä. Loukkaajan
on hyvitettävä kipurahalla aiheuttamansa vahinko.256 Henkilöön liittyvissä perusoikeuk-
sien loukkauksissa kipurahalla on preventiivinen funktio.257 Sillä pyritään siis estämään
perusoikeuksien loukkauksia.
Ausgleichsfuntion, kompensaatiofunktio, tähtää loukkauksen kohteen loukkauksesta toi-
pumiseen ja palauttamaan hänelle loukkauksessa menetetyn elämänilon. Kyseinen funk-
tio liittyy vakavien ruumiinvammojen ja pitkäaikaisten haittojen korvaamiseen liittyvä
funktio.258 Immateriaalinenkin haitta lienee mahdollista olla myös pitkäaikainen esimer-
kiksi silloin, kun ei aiheudu selkeää muutosta terveydentilassa, masennusta yms. diagno-
soitavaa tilaa, vaan muuten ilmenevä elämänhalun vähentyminen, joka voi ilmetä esimer-
kiksi työelämässä vähentyneenä vireystilana.
250 Mugdan II, s. 12, s. 517. 251 Liittohallituksen esitys 14/7752, s. 1. 252 Ks. lisää Walter 2004. 253 Hallituksen esitys, der Regierungsentwurf 14/7752, s. 6. 254Korkeimman oikeuden tuomio, Bundesgerichtshof BGH NJW 6.7.1955; Lange 1990, s. 435; Steffen
1996, s. 723; Jauernig ym.1999, § 847, s. 1655; Winiger ym. 2011, s. 497; Wandt 2015, s. 489. 255 Korkeimman oikeuden tuomio BGH NJW 6.7.1955; Braschos 1978, s.7; Müller 1993, s. 911; Wandt
2015, s. 491. 256 Korkeimman oikeuden tuomio BGH 6.7.1955. 257 Korkeimman oikeuden tuomio BGH Caroline von Monaco; Valtiosääntöoikeuden tuomio NJW 2000
8.3.2000; Wandt 2015, s. 491. 258 Wandt 2015, s. 491.
52
Kipurahan muiden funktioiden olemassaolo on kiisteltyä. Korkeimman oikeuden näkö-
kulman mukaan sillä on myös retributiivinen, rankaisunluonteinen funktio. Perusteena
esitettään, ettei tietyissä tilanteissa, kuten vaikeasti vammautuneille sekä psyykkisten häi-
riöiden kohdalla, pelkkä reparatiivinen funktio, rahallinen korvaus, riitä hyvitykseen.259
On tärkeää huomioida seurausten määrä ja merkitys elämään sekä tämän lisäksi muut
olosuhteet. Tähän kuuluu erityisesti vahingonaiheuttajan syyllisyys ja vahingonkärsijän
ja aiheuttajan varallisuusolosuhteet.260 Saksassa kuitenkin kipuraha on määrältään mer-
kittävä, mutta tietenkin rangaistuksenluontoisuus edellyttää tasoltaan huomattavaa kipu-
rahaa.261 Tätä retributiivista funktiota kritisoidaan, koska se on osittain yksityisoikeudel-
linen rangaistus ja toteuttaa punitiivista funktiota, jonka on katsottu olevan saksalaiseen
oikeuteen kuulumaton. Tämä näkemys vahvistui 2002 lakimuutoksen laajentaessa imma-
teriaalisen vahingon suojaa ankaran vastuun alueelle.262 Osittain taas sitä voidaan pitää
tarpeettomana, koska se sisältyy jo reparatiiviseen funktioon.263 Retributiivista funktiota
vahvistaa kuitenkin korkeimman oikeuden näkemys, että nämä funktiot eivät sulje toisi-
aan pois.264 Tärkeää funktion arvioinnissa lienee kipurahan määrä. Jos kipuraha on kor-
kea, retributiivinen funktio voimistunee, mutta samalla vaikuttaa myös siihen, että repa-
ratiivinen funktio tehostuu.
Vahingonkorvausoikeudella on myös sekundaarinen tai sivufunktio, joka on eettinen
funktio.265 Tämä funktio sisältyy reparatiiviseen ja retributiiviseen funktioon.266 Vahin-
gonkorvauksella on myös preventiivinen funktio, ennalta ehkäisevä vaikutus, jonka tar-
koituksena on estää tulevat loukkaukset ja edistää henkilökohtaisella korvausvelvollisuu-
della hyväkäsitysten toteutumista. Preventiivisellä funktiolla on yhteys punitiiviseen
funktioon. Kuitenkin oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että punitiivinen funktio johtaisi
rikastumiskiellon rikkomiseen 812 §: n vastaisesti.267 Ei-taloudellisen haitan korvaamisen
funktioista on todettu oikeustapauksissa, että kyseessä saattaa olla loukatulle korvauksella
tyydytyksen tuominen ja tulevan haitan ehkäisy.268 Ihmisarvo on perustuslaissa suojattu
259 Korkeimman oikeuden tuomio BGH NJW 6.7.1955; Dreier 2002; Möller 2006: Viimeaikoina on alettu
tunnustaa preventiivisen funktion olemassa olo; Ks. myös Winiger ym. 2011, s. 18. 260 Korkeimman oikeuden tuomiot BGH NJW 6.7.1955; 4.2.1955; Honsell 1974, s. 205; Körner 1988, s.
242. 261 Ks. Beck-on-line.be.de 2018. 262 Honsell 1974, s. 205; Köndgen, 1976, s. 103; Kern 1991, s. 262, 268; Winiger ym. 2011, s. 497. 263 Köndgen 1976, s. 69; Ohliger 2004, s. 9. 264 Korkeimman oikeuden tuomio, BGH 2.2.1961. 265 Stoll 1993, s. 151; 184; Ohliger 2004, s. 11. 266 Ks. Staudinger 1999; Winiger ym. 2011, s. 498. 267 Larentz 1984, s. 423; Weinrib 2002, s. 638–640; Ohliger 2004; Winiger ym. 2011, s. 498-499; Ks. myös
Canaris – Grigoleit 2016, s.12; 268 Landgericht Berlin, Berliinin alioikeuden ratkaisu 6.12.2005: ei taloudellisten haittojen korvausten
funktioista; BGH 5.10.2004.
53
ja sen vuoksi otettava huomioon kipurahaa määrätessä.269 Toisaalta tarkoituksena on
myös vahinkojen seurausten jakaminen yksilöltä toiselle.270 Rikastumiskieltoperusteen
käyttäminen esteenä punitiiviselle funktiolle ei liene tarpeeksi perusteltua, koska vahin-
gonkorvausoikeudella on useita muita tavoitteita, joiden tulee toteutua kipurahan kautta.
Rikastumiskielto on lähtökohta, jota tulee arvioida tapauskohtaisesti. Immateriaalisen
haitan yhteydessä rikastumista on vaikea arvioida, koska kyseessä on kärsimyksen kor-
vaaminen, jota ei sinänsä voida mitata rahalla. Näin ollen myöskään rikastumisen puit-
teita ei voida määritellä eikä rikastumiskielto ole siis validi peruste sille, miksi vahingon-
korvauksella ei voisi olla punitiivista roolia.
269 Canaris 1989, s. 163; Hager 1994, s.378; Schips 2003, s. 59. 270 Deutsch 1971, s. 244-255.
54
4 RANSKAN OIKEUSJÄRJESTELMÄ
4.1 Tuomioistuimet
Ranskan tuomioistuinjärjestelmä perustuu 1800-luvulla tapahtuneeseen oikeudenkäynti-
uudistukseen. Järjestelmä on hierarkkinen monimutkainen ja jakautuu yleiseen ja hallin-
nolliseen oikeudenkäyttöön. Ranskassa on hallinto-asioiden, siviiliasioiden ja rikosasioi-
den alioikeuksia sekä kaupallisia ja työoikeudellisia juttuja käsitteleviä tuomioistuimia.
Ranskassa on hallinnollisia ja yleisiä muutoksenhaku- eli Cour d´Appel, appellaatiotuo-
mioistuimia.271 Viimeinen instanssi on Conseil d´Etat ja yleinen oikeuskäytäntö, jonka
korkein aste on Cour de Cassation. Ranskan presidentti nimittää 120 tuomaria, jotka tuo-
marinvalintalautakunta asettaa ehdolle. Perustuslaillinen neuvosto, Conseil constitution-
nel, lausuu lakien perustuslaillisuudesta ennen lain säätämistä. Ranskassa tuomari on vir-
kamies ja osana valtiollis-poliittista järjestelmää.272
Kuvio 5. Ranskan tuomioistuinjärjestelmä
Ylläolevassa kuviossa voi tarkastella tuomioistuinjärjestelmän rakennetta ja sen eroavai-
suutta suomalaiseen ja saksalaiseen järjestelmään. Suomalainen järjestelmä tietenkin on
yksinkertaisin jo sillä perusteella, että Suomen väkiluku on alhainen. Toisaalta kaikissa
271 Tamm – Letto - Vanamo 2015, s. 44. 272 Tamm – Letto - Vanamo 2015, s. 44.
55
kolmessa järjestelmässä yhteisiä piirteitä ovat hallinto-tuomioistuinten ja yleistuomiois-
tuinten ja erityistuomioistuinten erottaminen toisistaan. Ranskassa on myös erikseen asi-
oiden vakavuuden perusteella erotetut tuomioistuimet riita- ja rikosasioissa sekä erityiset
poliisituomioistuimet.273 Sirpaleisuus tekee tuomioistuin järjestelmästä monimutkaisen
Ranskassa, mutta toisaalta se mahdollistaa tuomareiden erikoistumisen tietylle alalle, ku-
ten esimerkiksi ainoastaan perheoikeuteen, jolla lienee vaikutusta ratkaisujen laatuun.
4.2 Yksityisyyden suoja
Ranskan perustuslaki ei ota kantaa yksityisyyden suojan loukkaamiseen kuten esimer-
kiksi Suomen perustuslaki. Ranskalainen perustuslakivaliokunta, le Conseil constitution-
nel, lievitti tätä puutetta päätöksellään vasta 23.7.1999.274 Tässä päätöksessä oikeus yksi-
tyisyyden suojaan ja perheen suojaan liitettiin YK: n ihmisoikeuksien yleismaailmalli-
seen julistukseen, artiklaan 12 ja näin ollen perustuslailliseen yhteyteen.
Kansainvälisessä oikeudessa yksityisyyttä suojataan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa
artiklassa 8, jonka mukaan jokaisen henkilön yksityisyyden suoja ja perhe-elämä on suo-
jattu.275 Samoin Euroopan perusoikeuskirjassa yksityisyys ja perhe nauttii suojaa artikla
II-7 mukaan. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, artikla 17,1. ja toinen
New Yorkin kansainvälinen sopimus koskee siviilioikeuksia ja poliittisia oikeuksia. Ke-
nenkään yksityisyyden suoja, perhe, koti tai kirjeenvaihto ei saa joutua laittoman louk-
kauksen kohteeksi, eikä myöskään kunnia eikä maine. Jokaisella on oikeus lain suojaan
tämän kaltaisia loukkauksia kohtaan.
Oikeus yksityisyyden suojaan Ranskassa on ollut pitkään kiivaiden keskustelujen koh-
teena. 17.7.1970 tämä oikeus kodifioitiin Code civil´in artiklassa 9 suojattavaksi, subjek-
tiiviseksi oikeudeksi.276 Samana vuonna rikoslaissa yksityisyyden suojaa vahvistettiin sen
rangaistavaksi säätämisellä. Tahallisen yksityisyyden suojan loukkaamisesta rangaistaan
artiklassa 226-1 ja 226-2 vankeus- ja sakkorangaistuksella tai sakkorangaistuksella.
Oikeus yksityisyyden suojaan tarkoittaa henkilön suojaa nimeen, kuvaan, ääneen, yksityi-
syyteen, kunniaan ja maineeseen liittyen. Tähän kuuluvat terveydentila, tunne-elämä, us-
273 E-justice europa.eu. 274 Ranskan perustuslakivaliokunnan päätös numero 99-416 DC. 275 Kilkelly 2003, s. 10. 276 Kayser 1965, s. 405; Antérion – Moréteau 2005, s. 124.
56
konnonharjoittaminen, perhesuhteet ja yleensä henkilön yksityisyyden suojan piiriin kuu-
luvat asiat.277 Yksityisyydellä tarkoitetaan kaikkea, mikä ei ole yksilön julkiseen elämään
kuuluvaa. Yksityisyyden alue on määriteltävä tarkkaan, jotta vältetään uhrin liiallinen
suojelu.278 Henkilö itse määrittelee yksityisyytensä rajat, asiat, joita hän haluaa suojella
ja pitää salassa. Yksityisyys liittyy siis yksilön omaan tahtoon.279 Yksityisyyden piiriin
kuuluvasta asiasta voi tulla kuitenkin julkinen, jos asialla on yhteiskunnallista merki-
tystä.280
Ranskalainen korkein oikeus mahdollisti korvattavien oikeuksien lisääntymisen oikeus-
käytäntönsä myötä.281 Artiklan 9 mukaan jokaisella on oikeus yksityiselämään. Tuoma-
reilla on oikeus ilman edellytystä korvausvaatimuksen reparatiivisesta luonteesta, kaikin
tavoin, kuten takavarikon, vakuuden määräämisellä estää tai lopettaa yksityisyyden suo-
jan loukkaaminen. Kiireellisissä tapauksissa on mahdollisuus pyytää väliaikaisia toimen-
piteitä tuomioistuimelta yksityisyyden suojan varmistamiseksi.
Chacun a droit au respect de sa vie privée. Les juges peuvent, sans préjudice de la répara-
tion du dommage subi, prescrire toutes mesures, telles que séquestre, saisie et autres,
propres à empêcher ou faire cesser une atteinte à l´intimité de la vie privée : ces mesures-
peuvent, s´il y a urgence, être ordonnées en référé.
Artiklat 10-16 takaavat henkilön suojan häntä koskevien henkilötietojen käyttämistä vas-
taan. Tätä suojaa vahvistetaan rikosoikeudessa. Rikoslain artiklassa 226-1 määrätään
45 000 euron sanktio tarkoituksellisesta yksityisyyden suojan loukkaamisesta, joka ta-
pahtuu äänittämällä, kuvan tai yksityisluontoisen tiedon levittämisellä ilman oikeuden-
omistajan suostumusta. Rikoslain mukaan kaikissa yksityisyyden suojan loukkauksissa
rikosprosessi artiklan 226-6 rikoslain ja rikosprosessilain 3 artiklan mukaan on mahdol-
linen.282 Seuraavassa kuviossa visualisoin yksityisyyden suojaa Ranskassa.
277Yksilöön liittyvän, perhe-elämään tai ihmissuhteisiin liittyvän tiedon julkaiseminen:
Korkeimman oikeuden tuomio, Cour de Cassation 9.7.1980; 25.2.1997: Vapaa-aikaan liittyvä yksityistieto:
Korkeimman oikeuden tuomio, Cour de Cassation 23.10.1990; Terveydentilaa koskevat paljastukset: Pa-
riisin muutoksenhakutuomioistuimen tuomio 9.7.1980; Korkeimman oikeuden tuomi, Cour de Cassation
24.2.1993; Alioikeuden tuomio, TGI Paris 20.6.1973. Raskautta koskevat paljastukset: 5.1.1983; kotiin liit-
tyvät paljastukset: Pariisin muutoksenhakutuomioistuimen tuomio 15.5.1970; Elintapaan liittyvät paljas-
tukset: Korkeimman oikeuden tuomio, Cour de Cassation 30.5.2000. 278 Mezghani 1976. 279 Carbonnier 1990, s.124. 280 Korkeimman oikeuden tuomiot, Cour de Cassation 23.4.2003; 24.10.2006; Vrt. EIT: n ratkaisut työni
sivut 24-30. 281 Pierre 2014, s. 12. 282 Korkeimman oikeuden rikostuomio, Cour de Cassation 14.1.1997.
57
Kuvio 6. Yksityisyyden suoja Ranskassa
Tässä ylhäällä olevassa kuviossa voi tarkastella yksityisyyden suojan muodostumista ja
kattavuutta. Henkilöllä on mahdollisuus vaikuttaa yksityisyyden suojan rajoihin suostu-
muskonstruktion avulla kuten Suomessa ja Saksassakin.
4.3 Yksityisyyden suojan loukkaaminen
Yksityisyyden suojan loukkaamisen kohteeksi joutuneella on oikeus käynnistää siviili-
tai rikosprosessi tilanteesta riippuen. Siviiliprosessi turvaa Code civil´in artiklan 9 mu-
kaiset loukkaukset. Tällöin kyseessä on siviilituomarin johtama oikeusistunto, jossa tuo-
mitaan korvaus yksityisyyden suojan loukkaamisesta. Korvaaminen ei ole mahdollista,
jos henkilö on antanut luvan yksityisen tiedon julkaisemiselle.283
Pelkkä yksityisyyden suojan loukkaaminen ei riitä tuomioon. Jotta tuomari tuomitsee yk-
sityisyyden suojan loukkaamisesta rangaistuksen, loukkauksen tulee aiheuttaa haittaa ja
perustua toiminnan virheellisyyteen. Tällöin sanktiomekanismi lähentelee yleistä vastuu-
perustetta, droit commun de la résponsabilité, jota sääntelee Code civil´in 1147 artikla.
Tämä tarkoittaa sopimuksen rikkoneen vastuuta negatiivisten seuraamusten korvaami-
sessa. Tällainen rikkomus on luonteeltaan siviilirikkomus ja siitä säädetään Code civil´in
283 Volenti non fit injuria – periaate, jonka mukaan uhrin lupa poistaa laittomuuden korvattavalta teolta:
Gras 1994, s. 25.
Rikos-
laki
artikla
226-1
perhe
koti
Yksityisyyden suoja
Code
civil
artiklat
9 ja
10-16
henkilötiedot
nimi
kuva
ääni
yksityisyys
kunnia
maine
terveyden-
tila
tunne-elämä
uskonnon-
harjoittami-
nen
perhesuhteet
Henkilö
määrit-
tää
yksityi-
syyden
rajat=
tahto
58
artiklassa 1382, joka sääntelee vastuusta niin materiaalisen kuin immateriaalisen vahin-
gon yhteydessä.284 Tämä on yleinen periaate, jonka mukaan vahingon aiheuttaja korvaa
vahingon.285 Kantajan tulee pystyä näyttämään huolimattomuus. Pelkkä vahingonaiheut-
taminen eri riitä päätelmään, että toiminta on virheellistä eikä näin ollen johda vahingon-
korvausvastuuseen.286 Vahingonkorvausvastuu edellyttää, että aiheuttajalla tulee olla ta-
pahtumien kontrolli.287
Median tekemät yksityisyydensuojanloukkaukset muodostavat miltei kaikki korvatut yk-
sityisyydensuojan loukkaukset. Näissä vahingonkorvausta on tulkittu vain suppeasti. Tu-
lee siis huomioida, että henkilöön liittyvät oikeudet ovat ristiriidassa toisten oikeuksien
kanssa ja joutuvat normihierarkian kohteeksi. Reparatiivinen korvaus subjektiivisten oi-
keuksien loukkaamisesta voi olla vastakkainen esimerkiksi ilmaisuvapaudelle, joka on
perusoikeus, ja jota suojataan 29.7.1881 laissa. Tämä säädettiin lehdistön vapauden suo-
jaamiseksi ja sensuurin välttämiseksi. Tässä laissa rajoitettiin yksityisten kuolleiden ja
elävien yksityisyyttä loukkaavan tiedon levittämistä. Tällöin tulee punnita oikeuksien pai-
noarvo. Korkein oikeus on asettanut oikeuskäytännössään yksityisyyden suojan korvauk-
sen kohteeksi. Kuitenkin on mahdollista, että korkein oikeus tutkii tapauksen uudestaan
ja varmistaa, ettei yksityisyyden suojan loukkaamisesta tuomittu vahingonkorvaus riko
ilmaisuvapautta.288
Lehdistö ei joidenkin alioikeuksien tuomioiden mukaan loukkaa yksityisyyttä tilanteessa,
jossa asianosainen on itse antanut tiedot jo julkaistuun artikkeliin, ja lehdistö kirjoittaa
asiasta uudestaan, koska tällöin toiminnalta puuttuu virheellisyys, le caractère fautif.289
Cour de Cassation, korkein oikeus, oli kuitenkin eri mieltä. Oikeuskäytännön mukaan
henkilön lupa tarvitaan myös uudelleen julkaisuun, vaikka alun perin lupa julkaisuun olisi
ollutkin olemassa. Vahingonkorvausmäärään kuitenkin voi vaikuttaa aikaisempi julkai-
sun kohteen myöntyminen julkaisemiseen.290 Yksityisyyden suojaa kuitenkin rajoittaa
284 Ks. lisää van Gerven ym. 1999, s. 183, 522; Van Gerven ym. 2000, s.59: Siviilivastuuta pidetään ei-
halutun toiminnan rankaisukeinona, jopa yksityisoikeudellisena rangaistuksena; Moréteau 2011, s. 85. 285 Viney 1995, p. 57; Berthier, 2016, s.10. 286 Pariisin alioikeus TGI Paris 4.4.1970; Kommentaari Pompidou 13.2.1971; J.C.P. 1971.II.16774 kom-
mentaari Lindon: Belmondo – tapaus: kuvan julkaiseminen. 287Ranskalaisen korkeimman oikeuden tuomio, Cour de Cassation 2.12.1941; D. 1942 kommentaari Ripert
1942,1, s. 1, 217; Kommentaari Mazeaud – Roubier J.C.P. 1942.I.257; Goldmann 1946; Roubier 1961, s.
2, 51; Tunc J.C.P. 1960.I.1592; Cannarsa 2002, s.7. 288 Ks. tarkemmin Antérion – Moréteau 2005, s. 117-122; Pierre 2014, s. 19-20. 289 Pariisin alioikeuden tuomio TGI Paris 4.1.1998; 8.9.1999; Nanterre´in alioikeuden tuomiot, 3.3.1999; Brossolet - D’Antin, 1999, s.17; Van Gerven ym. 2000, s. 61-62. 290 Korkeimman oikeuden tuomio, Cour de Cassation 30.05.2000.
59
henkilön julkiseen elämään kuuluvat tapahtumat, silloin jos julkaisujen tarkoitus ei tähtää
vahingon aiheuttamiseen tai sisällä syrjiviä tai vihamielisiä asenteita.291
Yksityisyyden suojan loukkaamista on tarkennettu oikeuskäytännössä esimerkiksi ihmis-
arvon suhteen. Ranskalaisen korkeimman oikeuden päätöksessä kuvien julkaiseminen ri-
kospaikalta ei ollut ihmisarvon mukaista ja näin ollen on kiellettyä.292 Kodin suojan alu-
eeseen liittyy kielto julkaista valokuvia henkilön kotiympäristöstä. Julkaisuun liittyi
omistajan nimi ja tarkka osoite määriteltiin yksityisyyden suojan loukkaamiseksi oikeus-
käytännössä.293
Julkisuuden henkilöillä on myös oikeus yksityisyyden suojaan yksityisyyden suojan pe-
riaatteen perusteella:
Toute personne quel que soit rang, sa naissance, sa fortune, ses fonctions présentées ou à venir, a
droit au respect de sa vie privée.294
Jokaisella henkilöllä on huolimatta hänen syntyperästään, omaisuudestaan tai nykyisestä
tai tulevasta tehtävästään oikeus yksityisyyden suojaan. Tällöin kuitenkin yksityisyyden
suoja ja yleisön oikeus tietoon ja lehdistön vapaus ovat vastakkaisia punnittavia oikeuk-
sia. Ongelmana tällöin on riittävän oikeussuojan saaminen ja epäsuhta aineellisen oikeu-
den välillä.295 Tässä lain kohdassa painotetaan jokaisen oikeutta, myös julkisuuden hen-
kilön oikeutta yksityisyyden suojaan. EIT: n oikeuskäytännössä käsitellään tarkemmin
julkisen henkilön yksityisyyden ja julkisen toiminnan rajoja.296
4.4 Vahingonkorvausjärjestelmä
Ranskan Code civil´in artiklassa 1382 säännellään, että sen, joka aiheuttaa vahinkoa toi-
selle tahallisesti, tulee korvata vahinko.297
Tout fait que quelconque de l´homme, qui cause à l´autrui un dommage oblige celui par la faute
duquel il est arrivé, à le réparer.
Artikla 1383 määrää, että jokainen on vastuussa vahingosta, jonka on aiheuttanut, tahal-
lisesti, mutta myös huolimattomuudellaan tai laiminlyönnillään.
Chacun est responsable du dommage qu´il a causé non seulement par son fait, mais encore par sa
négligence ou par son imprudence.
291 Pariisin alioikeus TGI Paris 11.2.1987; Ks. lisää Van Gerven ym. 1999, s. 188. 292 Korkeimman oikeuden tuomio, Cour de Cassation 20.12.2000. 293 Korkeimman oikeuden tuomio, Cour de Cassation 5.6.2003. 294 Korkeimman oikeuden tuomio, Cour de Cassation 27.2.2007. 295 Korkeimman oikeuden tuomio, Cour de Cassation 9.7.2003. 296 Ks. lisää EIT: n ratkaisuista työni s. 26-31. 297 Ks. myös Glenn 2007, s. 137.
60
Artikla 1384 tarkentaa, että vastuu on henkilön omasta toiminnasta aiheutuneen vahingon
lisäksi myös vahingosta, joka on aiheutunut henkilön toimesta, joka on hänen vastuullaan
tai hänen hallussaan oleva esine.
On est responsable non seulement du dommage que l´on cause par son propre fait, mais encore de
celui qui est causé par le fait des personnes dont on doit répondre, ou des choses que l´on a sous sa
garde.
Ranskalaisessa oikeudessa ei tunneta käsitettä jokaisen omasta vastuusta tapahtuneesta
vahingosta. Ranskalainen vahingonkorvausoikeus keskittyy tekijään.298 Ranskalaisen va-
hingonkorvausoikeuden perusperiaate on luonnonoikeudellinen, ja korvausvastuun kes-
keinen käsite on faute vika, syy. Syyllisyys tarkoittaa, että toiminta on loukannut jonkun
oikeutta ja toiminnasta on merkittävä seuraus. Jos taas jättää tekemättä jotakin, mihin ei
ole oikeutta, ei syyllisty loukkaukseen. Tästä seurauksena on, ettei ole toiselle velvollinen
korvaamaan mitään tämän kaltaisesta toiminnasta seurauksena ollutta vahinkoa.299 Tämä
tarkoittanee sitä, että oikeudeton toiminta, silloin kun tekeminen olisi estänyt vahingon ei
perusta vahingonkorvausvelvollisuutta, koska oikeudetonta toimintaa ei voida edellyttää
keneltäkään.
Edellä oleva artikla 1384 antaa vain vähän ohjeita siitä, miten lakia tulee soveltaa. Käsite
dommage, vahinko jätetään selittämättä, minkä vuoksi on epäselvää, millaiset vahingot
ovat korvattavia.300 Vahingonkorvausoikeuden periaatteet ovat oikeuskäytännön muok-
kaamia. Tuomioistuinten ratkaisukäytännön mukaan käsite dommage käsittää taloudelli-
sen ja ei-taloudellisen vahingon. Faute-termi tarkoittaa tahallista ja tuottamuksellista toi-
mintaa. Näin ollen ranskalainen tulkinta on lähellä huolellisen perheenpään käsitettä bo-
nus pater familias – mittapuuta.301 Artikla 1386 tarkentaa, että vahingon tulee olla aiheu-
tettu vahingonkorvausvastuun syntymiseksi.302 Tässä on siis kyseessä kausaliteettivaati-
mus.303 Korvausvastuu perustuu täyden korvausvastuun periaatteelle, réparation
intégrale, jonka tulee suojata kaikkea vahinkoa tuottavaa toimintaa vastaan huolimatta
siitä, kuka kärsijä on.304
298 Moréteau 2014, s. 3. 299 Planiol 1928, s. 840; Van Gerven ym. 2000, s. 57; Ks. myös Koziol 2002, s. 552: Vahinkokäsitettä on
määritelty termillä vääryys ”wrongfullness”, jota voidaan pitää vahingonkorvausoikeuden perustana. Ky-
seessä on suojatun edun loukkaaminen ja viallisen toiminnan yhdistelmä. Ranskan järjestelmässä ei tun-
nusteta tämän tyyppistä näkemystä, kuitenkaan tätä näkemystä ei täysin suljeta pois vastuunperusteista. 300 Van Gerven ym. 2000, s. 58; Ks. myös Winiger ym. 2011, s. 24. 301Tamm – Letto - Vanamo 2015, s. 42-43; Vrt. European Group on Tort Law 2005, s. 59-60. 302 Ks. lisää Winiger ym. 2011, s. 25; Moréteau 2011, s. 86. 303 Koziol – Steininger ym. 2005, s. 89 kausaalisuhteen merkitys on tärkeämpi Ranskassa kuin Saksassa on
todettu julkishallinnon yhteydessä; Schultz 2007, s. 284-285. 304 Van Gerven ym. 1999, s. 26, 36.
61
Media on yleensä vastuussa yksityisyyden suojan loukkaamisesta, tapauksissa, joissa ky-
seessä on henkilön maineeseen, yksityiselämään, identiteettiin, henkilön arvoon tai syyt-
tömyysolettamaan suuntautuva loukkaus. Tämä vastuu voi olla virheperusteista tai anka-
raa vastuuta.305 Journalistin vastuun rajat on määritelty oikeuskäytännössä.306 Journalis-
tilla on velvollisuus noudattaa varovaisuutta ja olla objektiivinen. Tärkeää on julkaistavan
tiedon tarkastusvelvollisuus. Julkaisutoiminnassa on huomioitava esitystapa ja sisältö.307
Ilmaisussa ei saa esiintyä pahantahtoisuutta. Journalistin vahingonkorvausvastuu määräy-
tyy lisäksi yleisten vahingonkorvausoikeudellisten ja rikosoikeudellisten periaatteiden
mukaisesti.308
Code de procédure pénale´in , rikosprosessilain, artiklan 2 mukaan, siviiliprosessin jär-
jestyksessä asianosaisen on mahdollista hakea oikeussuojaa rikoksen, rikkomuksen tai
rikkeen aiheuttaman seurauksen johdosta. Luopuminen siviiliprosessista ei voi keskeyttää
tai lakkauttaa rikosprosessia 3-6 artiklan mukaisissa tapauksissa. Rikosprosessilain 3 ar-
tiklan mukaan siviili- ja rikosprosessi voivat olla vireillä samanaikaisesti. Kaikki vahin-
got, niin materiaaliset, henkilölliset kuin aineettomatkin voidaan korvata prosessissa.
Code de procédure civile´in, siviiliprosessilain artiklan 809 mukaan, kantaja voi saada
preventiivisen tuomion estääkseen uhkaavan vaaran realisoitumisen tai loukkauksen jäl-
keen lakkauttaa loukkauksen toteutumisen. Code civil´in artikla 9 mukaan tämä prosessi
on mahdollinen, muutoinkin kuin kiireellisissä tapauksissa toteamalla yksityisyyden suo-
jan loukkaus lehdistön toimesta.309 Esimerkkinä voisi olla yksityisyyden suojan piiriin
kuuluvan julkaisun estäminen vaikkapa artikkelisarjan kyseessä ollessa.
4.5 Kärsimyksen korvaaminen
Le préjucide moral tarkoittaa suppeassa merkityksessä uhrin tunteisiin kohdistuvaa ka-
joamista, joka kohdistuu kunniaan, maineeseen tai tunne-elämään. Tästä on erotettava
ruumiiseen kohdistuva vahinko, prix de la douleur, pretium doloris.310 Pitkään korvausta
douleur morale, kärsimyksestä ei haluttu maksaa, koska Conseil d´Etat, korkein oikeus-
aste hallinto-oikeudessa, ei nähnyt kärsimyksellä olevan hintaa. eikä se näin ollen ollut
305 Antérion – Moréteau 2005, s. 122.
306 Seinen siviilituomioistuimen tuomio 19.6.1963 JPC, II, No 13379; Korkeimman oikeuden tuomio, Cour
de Cassation 25.2.2000 Légipresse, No 170, III; Antérion – Moréteau 2005, s. 122.
307 Pariisin alioikeuden tuomio TGI Paris, 19.5.2000, Légipresse; Pariisin alioikeuden tuomio TGI Paris,
19.9.2000, Légipresse; Pariisin alioikeuden tuomio TGI Paris 4.10.2000 Légipresse; Antérion – Moréteau
2005, s. 122.
308 Antérion – Moréteau 2005, s. 122; Vrt. EIT kiinnittää huomion siihen, onko julkaisu pahantahtoista
kartoittaessaan ilmaisuvapautta; Neuvonen 2015, s. 867 - 869. 309 Korkeimman oikeuden tuomio, Cour de Cassation 12.12.2000. 310 Ripert 1948, s. 1; Pierre 2014, s. 1.
62
korvattavissa.311 Oikeuskäytännön mukaan jo 1923 Ranskan korkein oikeus totesi, että
onnettomuudessa kuolleen vanhemman lasten tuntema kärsimys riittää vahingonkorvaus-
oikeuden syntymiseen tilanteessa, jossa aineellista vahinkoa ei ole tapahtunut.312 Myös
lapsen ennenaikaisen kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä tulee määrätä korvaus. Näin
ranskalainen korkein oikeus täsmensi tämän hetkisen tilanteen korvausnäkemystä. Edellä
olevasta käy ilmi, että aikaisemmin kyseenalaistetun kärsimyksen korvaaminen on laa-
jasti tunnustettu ranskalaisessa oikeudessa. Korvauksen tulee olla enemminkin liiallinen
kuin liian vähäinen.313
Aineettoman vahingon korvaaminen loukkauksen kohteena olevalle henkilölle on yhtey-
dessä oikeuksien arvojärjestykseen tai subjektiiviseen oikeuteen, joko yksityisyyden suo-
jaan tai ilmaisuvapauteen. Näiden oikeuksien tasapainotuksesta on annettu ainoastaan
yksi korkeimman oikeuden päätös, jossa lehti tuomittiin yksityisyyden suojan loukkaa-
misesta. Tässä ratkaisussa korkein oikeus tutki Code civil´in 9 artiklan korvausperustetta
ja sitä, loukkasiko tämä aikaisemmin annettu tuomio ilmaisuvapautta. Korkein oikeus to-
tesi, että molemmilla on Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklan 8 ja 10 mukaisesti
samanlainen normatiivinen arvo. Näin ollen tuomarin tulee punnita oikeuksia ja tuomita
sen perusoikeuden mukaan, joka kyseisessä tapauksessa on painoarvoltaan merkittä-
vämpi.314 Loukkauksen laatua ei tarvitse luonnehtia. Pelkkä loukkauksen toteaminen riit-
tää reparatiivisen oikeuden syntymiseen. Loukkaus perustaa siis olettamuksen vahingon-
korvausoikeudesta. Tämä suora sanktioitavuus nostattaa kysymyksen korvattavan vahin-
gon arvioimisesta.315
Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan, aineetonta vahinkoa korvataan artikla 1382
perusteella, jos tapauksessa on kysymys lehdistön ilmaisuvapaudesta. Korkeimman oi-
keuden siviiliosasto tarkensi asiaa askelta pidemmälle. Korkein oikeus otti uusintakäsit-
telyyn alemman oikeusasteen tuomion, joka perustui Code civil´in 1382 artiklaan tilan-
teessa, jossa loukkauksen olosuhteet eivät sovellu ilmaisuvapauslain 1881 suojan pii-
riin.316 Oikeusohjeena on siis, että ilmaisuvapauden väärinkäyttöä yksilöä kohtaan ei
voida tuomita tämän artiklan perusteella. Aikaisempaa soveltamisalaa siis kavennettiin
tässä ratkaisussa. Tämä kaventaa yksilön yksityisyyden suojaa lehdistöä vastaan. Samalla
311 Korkeimman hallinto-oikeuden, Conseil d´Etat´n tuomiot 20.10.1954; 24.11.1961. Letisserand: Johto-
päätelmät Heumann-tapauksesta 1962 s. 34. 312 Korkeimman oikeuden tuomio, Cour de Cassation 24.11.1961. 313 Pierre 2014, s. 2. 314 Korkeimman oikeuden tuomio, Cour de Cassation 9.7.2003; Pierre 2014, s. 22. 315 Pierre 2014, s. 18. 316 Korkeimman oikeuden täysistunnon tuomio, Cour de Cassation 12.7.2000.
63
kuitenkin siviilioikeudellisen vastuun rooli yksityisyyden suojan loukkaustapauksissa
kasvaa.317 Tämä tuomio oli kuitenkin vastakkainen perustuslakivalionkunnan, Conseil
Constitutionnel, päätökseen 9.11.1999, joka perustui ihmisoikeus- ja kansalaisoikeusju-
listuksen 4 artiklaan vuodelta 1789. Tässä päätöksessä painotetaan siviilivastuuta kaikista
toimista, joilla aiheutetaan toisille vahinkoa, dommage, samoin kuin korvausvastuuta va-
hingon aiheuttajalle. Tämä aineettoman vahingon korvausvastuun periaate, joka seuraa
henkilön oikeushyvien loukkauksista joutuu normihierarkian törmäykseen tässä korkeim-
man oikeuden päätöksessä.318 Tästä voi siis päätellä, että Code civil´in 1382 artiklan tul-
kinta on ollut horjuvaa ja artiklan tarkoitus on toteutunut vaihtelevasti. Loukkauksen koh-
teen oikeussuoja on siis vaihteleva ja lehdistön sananvapaudelle ja 1881 laille annetaan
merkittävämpi painoarvo kuin siviilivastuulle 1382 artiklan mukaisesti.
4.6 Kärsimyskorvaus oikeuskäytännössä
Kärsimyskorvaus on kehittynyt korkeimman oikeuden, Cour de Cassation, oikeuskäy-
tännön myötä. Oikeuskäytännössä on määritelty vähitellen henkilöön liittyvien kärsimys-
korvausten perusteet. Ensin ranskalainen korkein oikeus jakoi oikeuden yksityisyyden
suojaan eri elementteihin. Tämä mahdollisti korvausperusteiden lisääntymisen. Ranska-
lainen korkein oikeus hyväksyi esimerkiksi uskonnon paljastamisesta aiheutuvan kärsi-
myksen korvaamisen.319
Tämä vaikutus oli odotettavissa arkaluonteisessa sosio-poliittisessa kontekstissa. Perus-
oikeuksien vapausoikeuksien joukkoon kuuluvat niin yksityiselämän suoja kuin muutkin
perhepiiriin liittyvät oikeudet. Uskonnonharjoittamisen paljastaminen kuuluu yksityisyy-
den suojaan. Muslimiyhteisössä uskonnon paljastaminen aiheutti syrjintää. Korkein oi-
keus vahvisti, että muutoksenhakutuomioistuimella oli oikeus yhdistää uskonnon paljas-
taminen yksityisyyden suojaan.320
Toisessa vaiheessa ranskalainen korkein oikeus moninkertaisti henkilöön liittyvät kärsi-
myskorvaukset. Kuvan julkaisemisen aiheuttama kärsimys tai tekstien, jotka kohdistuvat
317 Korkeimman oikeuden tuomio, Cour de Cassation 27.9.2005; Van Gerven ym. 1999, s. 33: Siviilivastuun
on todettu olevan virheellisen, vahinkoa aiheuttavan toiminnan sanktiointikeino, jota on kutsuttu myös yk-
sityisoikeudelliseksi rangaistukseksi. Nykyään sillä nähdään kuitenkin olevan laajempi rooli, jonka avulla
voidaan suojata loukattuja oikeuksia. 318 Korkeimman oikeuden tuomio, Cour de Cassation 27.9.2005; Pierre 2014, s. 21. 319 Korkeimman oikeuden tuomio, Cour de Cassation 6.3.2001. 320 Pierre 2014, s.15.
64
henkilökohtaiseen oikeushyvään, sisältävä tieto, herätti monia kysymyksiä. Nämä lisät-
tiin doktriiniin, koska kuva paljastaa suojattua informaatiota yksityisyyden piirissä.321
Näin yksityiselämää koskevan tiedon levittämisen korvaaminen sai reparatiivisen merki-
tyksen, josta oli aikaisemmin luovuttu korvausharkinnassa, koska joissakin tilanteissa yk-
sityiselämän loukkaus on yhteydessä taloudelliseen hyötyyn.322 Korvauksen voi saada
luonnollinen henkilö.323 Kuolleen henkilön korvausoikeutta ei voi siirtää toiselle paitsi
poikkeustapauksissa, joita sääntelee 11.3.1957 säädetty laki.324
4.7 Vahingonkorvausoikeudellinen funktio
Vahingonkorvaus on rikosoikeudellista rangaistusta joustavampi ja samalla kuitenkin lä-
hellä rikosoikeudellisen rangaistuksen moraalista funktiota. Joustavuus ilmenee nopeana
mahdollisuutena puuttua ei-toivottuun toimintaan yksityisyyden suojan loukkauksissa.
Tuomareilla on laaja harkintavalta vahinkojen korvausmäärän ratkaisemisessa, koska
Cour de Cassation totesi vahingonkorvausmäärän tason määrittämisen olevan vaikeaa ja
tapauskohtaista, jotta pystytään valitsemaan sanktio, joka parhaiten saavuttaa korvauksen
tavoitteen. Tuomareiden päätöksiä ei alisteta korkeimmalle oikeudelle, vaikka ne olisi-
vatkin riitautettavissa. Näin ollen tuomarit voivat korostaa vahingonkorvauksen punitii-
vista funktiota vahingonkorvaustason avulla. Tavoitteena on saada aikaan siviilivastuun
toteuttamisen seurauksena vahingonkärsijän tyytyväisyys.325 Tämä tarkoittanee sitä, että
vahingonkärsijä saa jonkinlaisen hyvityksen loukkauksesta, joka tyydyttää hänen oikeus-
tajuaan ja hän kokee, että hän on tullut kuulluksi.
Siviilivastuulla on yksityisyyden suojan loukkauksissa repressiivinen funktio, jolla tar-
koitetaan rangaistuksellisuutta. Vahingonkorvauksella on suorempi yhteys virheen vaka-
vuuteen kuin vahingon laajuuteen. Carval´in mukaan loukkaajan rankaiseminen ei saa
estää uhrien vahinkojen korvaamista. Kuitenkin ongelmana punitiivisessa funktiossa on
loukkauksen tekijältä puuttuva mahdollisuus vastuunrajoittamiseen. Carval toteaa, että
oikeusvarmuuden periaatteen mukaan rangaistuksen tarkoituksena on punitiivinen funk-
tio, on kyseessä sitten yksityisoikeudellinen tai rikosoikeudellinen rangaistus. Kuitenkaan
siviilisanktio ei saa menettää joustavuuttaan. Hänen mukaansa Yhdysvalloissa käytettävä
321 Korkeimman oikeuden tuomio, Cour de Cassation 12.12.2000. 322 Pierre 2014, s. 13. 323 Korkeimman oikeuden tuomio, Cour de Cassation 7.4.1999. 324 Pierre 2014, s. 15. 325 Vrt. Korkein oikeus, Cour de Cassation, antoi ratkaisussa 5.11 1996 numerossa 14 tuomioistuimille
suvereenin oikeuden arvioida vahingonkorvauksen määrän. Tämä ratkaisu on tärkeä, koska tuomioistuimet
ovat oikeuskäytännön tarkennuksen mukaan toimivaltaisia eikä heidän tarvitse esittää korkeimmalle oikeu-
delle, joka valvoo oikeuskäytäntöä, näyttöä vahingonkorvauksen määräytymisestä; Crémieux 1979, s. 261.
65
punitiivinen vahingonkorvausjärjestelmä voi antaa suuntaa punitiivisen funktion hyödyn-
tämiselle ja järjestelmän ongelmana olevat ylenmääräiset korvaukset voidaan jättää vä-
hemmälle huomiolle. Yhdysvaltalaisen järjestelmän positiivinen puoli on punitiivisen
funktion tehokas toteuttaminen, jolla on ei-toivottua toimintaa ennalta estävä funktio.
EIT: oikeuskäytäntö osoittaa, että jäsenvaltioiden turvautuminen rangaistuksellisiin sank-
tioihin, muihin kuin rikosoikeudellisiin, lähinnä hallinnollisiin ja kurinpidollisiin on hy-
väksyttävää. Esimerkkinä voidaan mainita verotukselliset sanktiot. Kuitenkaan tällaiset
sanktiot eivät tuo samaa oikeusturvaa kohteelle kuin tuomarin tuomitsema sanktio sivii-
liprosessissa. EIT valvoo, ettei rangaistuksia käytetä ihmisoikeuksien vastaisesti ja EIS:
n 6 ja 7 artiklat, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja laillisuusperiaate toteu-
tuvat. Suhteellisuusperiaate on myöskin otettava huomioon rangaistuksen määräämi-
sessä.326 Nämä perustelut tuonevat hyvän näkökulman vahingonkorvausoikeuden puni-
tiivisen funktion Suomessakin ilmenevää amerikkalaistumispelkoa kohtaan. Todellakin
tarkasteltaessa vierasta järjestelmää ja pohdittaessa omaan järjestelmään siirrettävissä
olevia osia järjestelmässä ei kannata keskittyä ongelmallisiin järjestelmän osiin, vaan kes-
kittyä niihin, joiden avulla voidaan kehittää omaa oikeusjärjestelmäämme ja jättää huo-
miotta vieraan järjestelmän vähemmän toimivat osuudet ja päinvastoin korjata niiden toi-
mivuutta ennen ongelmien ilmenemistä omassa järjestelmässämme. Punitiivisen järjes-
telmän ongelmana olevat mahdolliset liian korkeat korvaukset, voidaan välttää rajoitta-
malla korvausten ylärajoja, kuten Viljanen väitöksessään esitti. Tämä on taas mahdollista
saksalaisen mallin mukaisesti kokoamalla nettisivusto, jolla on kuvattu annettuja tuo-
mioita ja niiden korvausmääriä. Samanaikaisesti tärkeät kansainvälisiin sopimuksiin ja
oikeusjärjestykseemme sisältyvät oikeusperiaatteet estävät korvausmäärien kohtuutto-
man nostamisen. Oma järjestelmämme turvaa siis punitiivisen funktion väärinkäytön.327
Toisaalta vahingonkorvauksella Ranskassa on nähty olevan kaksoisfunktio, yhtä aikaa
reparatiivinen ja punitiivinen. Pitkään siviilioikeudellisella rangaistuksella on katsottu ol-
leen asema vain jäänteenä menneisyydestä, kuitenkin nykyisessä oikeustieteessä sillä on
todettu olevan hyvinkin ajankohtainen merkitys.328 Päinvastaisen näkemyksen mukaan
326 Carval 1995, s. 28-29, 72, 77, 87-88, 211, 222, 257. 327 Ks. Viljanen 2008; Beck-on-line.be.de 2018: Tältä sivustolta voi tarkastella saksalaista immateriaalisen
haitan korvaustasoa. 328 Ks. lisää Kayser 1995.
66
vahingonkorvaus on täysin irrallaan vahingosta ja perustuu siviilioikeudelliseen rangais-
tukseen.329 Tämä näkemys vaikuttanee erikoiselta, koska rangaistus on seuraus toimin-
nasta eikä ilmeisesti mitenkään mahdollista nähdä vahingosta irrallisena.
Punitiivinen teoria antaa mahdollisuuden tuomarille käyttää hänelle myönnettyä oikeutta,
rankaista yksityisyydenloukkauksesta tuomittavalla vahingonkorvausvelvollisuudella si-
viiliprosessissa. Tällöin raha on oikeuden jakamisen välineenä.330 Toisaalta kyseessä on
rangaistus, jossa loukkauksen uhri tuo kärsimänsä loukkauksen tuomarin tietoisuuteen.
Rahalla on tärkeä rooli, koska uhri on kärsinyt vahinkoa ja pyytää oikeudessa korvausta.
Siviilirangaistuksenkin tulee olla tarpeeksi merkittävä.331 Jollei korvaussumma ole tar-
peeksi huomattava, sillä ei saavuteta tarkoitettua funktiota. Tämän vuoksi korvaussum-
miin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.
Vahingonkorvauksen määrä arvioidaan retributiivisen funktion avulla eikä preventiivisen
funktion avulla pelottelutarkoituksessa estääkseen ei-toivotun toiminnan. Korvaus tulee
määrätä siten, ettei ranskalainen korkein oikeus sitä sensuroi, vaan pitää sitä legitii-
minä.332 Korkeimman oikeuden näkemyksen mukaan vahingonkorvauksen funktio on re-
paratiivinen ja hyvittää loukkauksen. Sen tulee varioitua loukkauksen vakavuuden mu-
kaan.333 Tämän voi ymmärtää siten, että vahinko on vaikeasti määriteltävissä rahassa
muutoin kuin suhteuttamalla se loukkauksen vakavuuteen. Tämä pohdinta on yhdistetty
kuvan julkaisemiseen.334 Tällöin termi faute, virhe, on olennaisen tärkeä lähtökohta ja se
liittyy vahingonkorvaukseen, joka siis tuomitaan virheen perusteella. Tällöin virheen va-
kavuus, suurimmassa osassa tapauksia, on suhteessa loukkauksen vakavuuteen. Tuoma-
reiden tulee suhteuttaa kärsitty loukkaus ainoastaan epäsuorasti virheeseen.335
On myös esitetty, että vahingonkorvaus suhteutettaisiin yksityisyyden suojaa loukkaavan
painoksen määrään.336 Tämä on ymmärrettävissä ilmeisesti niin, että loukkauksen laajuus
on suurempi. Kuitenkin Carvalin mukaan uhri kokee loukkauksen samalla tavalla, oli yk-
329 Agostinelli 1994, s. 380,387; Malaurie – Aynes 1994-95, nro 329. 330 Gras 1994, s. 25. 331 Carval 1995, s. 236-237. 332 Gras 1994, s. 21; Moréteau 2014, s. 30. 333 Korkeimman oikeuden tuomio, Cour de Cassation 8.5.1964; Boré 1997, s. 311, 314. 334 Ravanas 1978, s. 396. 335 Ravanas 1978, s. 396; Kayser 1995, s. 370. 336 Lindon 1983, s. 376.
67
sityisyyden suojan loukkaaminen tapahtunut 100 000 tai 200 000 painoksen välityk-
sellä.337 Levitysalueellakin lienee vaikutusta loukkauksen vakavuuteen uhrin näkökul-
masta. Esimerkiksi oma pieni kylä, jossa uutinen leviää, lienee tuskallisempi uhrin näkö-
kulmasta kuin toisella puolella maailmaa julkaistava uutinen.
Siviilioikeuden tuomari perustaa kuitenkin usein yksityisyyden suojan loukkaamisesta
tuomitsemansa vahingonkorvaustuomionsa preventiiviseen, pelote-näkemykseen kuin
reparatiiviseen, haitallisten seurausten korvaamiseen perustuvaan vahingonkorvauk-
seen.338 Toisaalta siviilisanktiolla ei ole stigmatisoivaa luonnetta. Joissakin tapauksissa
se voi tietenkin olla negatiivinenkin puoli. Rikosrangaistuksen mainekustannukset luovat
voimakkaan pelotevaikutteen korkeimpien sosiaaliluokkien yhteydessä.339 Toisaalta kor-
keimmilla sosiaaliluokilla on varaa maksaa korkeammatkin korvaukset ja sen vuoksi si-
viilisanktio lienee toimiva, preventiivinen, ainoastaan silloin kun korvausmäärät ovat niin
korkeita, että niillä todellisuudessa on toimintaa ohjaava vaikutus myös yhteiskuntaluo-
kassa, jolla on varallisuutta. Tällöin voidaan esimerkiksi ottaa elinkeinotoiminnanharjoit-
taminen, jossa tarkoituksena on saada voittoa. Pieni vahingonkorvaus ei estäne voitonta-
voittelemista.
Koska korvauksen reparatiivisen luonteen määritelmä on epätarkka, korvauksella on
punitiivinen rooli. Se ei voi olla kompensoiva, koska enää ei tarvitse esittää näyttöä louk-
kauksen määrästä. Näin ollen vaikkakin implisiittisenä, korvauksen funktio on punitiivi-
nen ja preventiivinen. Tämän tyyppinen punitiivinen vahingonkorvaus ei kuitenkaan ole
osa ranskalaista oikeutta. Reparatiivinen rooli, jos se irrotetaan virheen laadusta, on aino-
astaan kompensatorinen ja sitä voidaan pitää lohdutuspalkintona. 340 Tällöin ainoa saa-
vutettava etu lienee loukkauksen tunnustaminen oikeudessa, joka tuottanee loukkauksen
kohteelle jonkinlaista mielihyvää, muttei kuitenkaan pystyne estämään tulevia loukkauk-
sia eikä toimimaan preventiivisesti.
Kuitenkin vertailevan oikeustieteen puitteissa, joka tietenkin vaihtelee oikeuskulttuureit-
tain, suositaan punitiivista vahingonkorvausta. Uusi Code civil´in artikla 1372 avaa varo-
vaisen mahdollisuuden punitiivisen vahingonkorvauksen virallistamiseen. Tämä sanktio
edellyttää kuitenkin virheen tahallisuutta ja erityistä motivaatiota. Jos tästä tulee positii-
vista oikeutta, tämä siviilisanktio on yksityisyyden suojan loukkaamisesta aiheutuva
337 Ks. Carval 1995, 36. 338 Gras 1994, s. 22. 339 L´Etude de la Commision de réforme du droit du Canada 1976, s. 43. 340 Pierre 2014, s. 18.
68
sanktio.341 Tämä Ranskan, vahvan oikeusvaltion esimerkki Euroopasta antanee Suomel-
lekin mahdollisuuden kehittää omaa vahingonkorvausjärjestelmäämme ja siirtää siihen
uusia toimintamalleja. Tämän lisäksi vahingonkorvausoikeudellinen tavoite uhri vahin-
gonkorvausoikeuden keskiössä toteutuu siviilisanktion kautta, koska siviilisanktio hyö-
dyntää useimmiten uhria.342 Jos siviilisanktiota verrataan rikosoikeudellisiin sakkoihin,
tämä näkökulma selkiytyy. Sakot koituvat valtion hyödyksi ja uhri saa ainoastaan mieli-
hyvää siitä, että tuomari on tunnustanut häneen kohdistuneen loukkauksen, kun taas va-
hingonkorvaus maksetaan loukkauksen kohteelle. Yksityisoikeudellisen rangaistuksen
tarkoituksena on korvata vahinko loukkauksen kohteelle ja samalla toimia toiminnan mo-
raalisena arvottajana. Yksityisoikeudellista rangaistusta voidaan käyttää reparatiivisena
henkilövahinkojen, varallisuusvahingot ja immateriaalisten vahinkojen yhteydessä. Puni-
tiivinen rooli yksityisoikeudelliselle rangaistukselle sopii silloin, kun loukkaukseen sisäl-
tyy laissa rangaistavaksi säädetty loukkaus.343
Toiminnan virheellisyys on kuitenkin pystyttävä osoittamaan samoin kuin tekijän tahal-
lisuus. Tekijän on oltava syyllinen loukkaukseen ja tietoinen loukkauksen lainvastaisuu-
desta.344 Kyseessä tulee olla vakava loukkaus, jota edeltää virheellinen toiminta.345 Näi-
den argumenttien perusteella punitiivinen funktio lehdissä tapahtuvien yksityisyyden
suojan loukkausten yhteydessä sopinee tehostamaan vahingonoikeudellista funktiota sekä
vahingonkorvausoikeuden periaatteiden toteuttamista. Punitiivinen funktio varmistaa ja
tehostaa loukkauksen uhrin asemaa vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukai-
sesti vahingonkorvausoikeuden keskiössä. Jos vahingonkorvausmäärä on korkea, se oh-
jannee myöskin loukkauksen tekijän toimintaa, kuten oikeustaloustieteilijät ovat osoitta-
neet, jolloin vahingonkorvausoikeuden preventiivinen funktio tehostuu.346
341Professori Pierre Catala´n johtama ryhmä jätti alustavan raportin velvoiteoikeuden reformiksi 22.9.2005;
Ks. myös Koziol – Steininger ym. 2005, s. 270. 342 Van Gerven ym. 2000, s. 20; Schultz 2007, s. 25. 343 Carval 1995, s. 263, 323, 325, 327. 344 Starck 1947. 345 Viney 1982, s.726. 346 Ks. Landes –Poshner 1983, s. 106 oikeustaloustieteellisestä tutkimuksesta.
69
5 VAHINGONKORVAUSOIKEUDELLISEN SUOJAN MUODOS-
TUMINEN SUOMESSA, SAKSASSA JA RANSKASSA
5.1 Eroja ja yhtäläisyyksiä järjestelmissä
Esittelin Suomen, Saksan ja Ranskan tuomioistuin järjestelmiä edeltävissä kappaleissa.
Selvää on, että Suomen ollessa väkiluvultaan pieni valtio, myös tuomioistuin järjestelmä
on yksinkertaisempi ja pelkistetympi kuin Saksassa ja Ranskassa, joissa järjestelmät ovat
jaettu useisiin erilaisiin tuomioistuimiin Ranskassa esimerkiksi rikoksen vakavuuden mu-
kaan. Yhteistä kaikille järjestelmille on hallintotuomioistuinten erottaminen yleisistä tuo-
mioistuimista. Tärkeää tuomioistuinjärjestelmien tarkastelu on sen vuoksi, että tuomiois-
tuinten ratkaisuilla on oikeuslähteen rooli ja järjestelmän hahmottaminen auttaa oikeus-
lähteen painoarvon ymmärtämisessä.347
Yksilöllä on oikeus pitää yksityiselämänsä asiat omana tai lähipiirinsä tietona. Perusoi-
keusuudistuksen esitöiden mukaisesti Suomessa yksityiselämä on ymmärrettävissä hen-
kilön yksityistä piiriä merkitseväksi yleiskäsitteeksi. Perhe-elämän suoja lukeutuu yksi-
tyiselämän suojan alaisuuteen, vaikkakaan perhe-elämän suojaa ei mainita esitöissä tässä
yhteydessä.348 Yksityiselämän suojan piiriin kuuluu myös tietosuoja sekä henkilötietojen
suoja.349 Tämä yksityiselämän määritelmä on hyvin samanlainen Suomessa, Saksassa ja
Ranskassa. Saksassa perhe-elämää suojataan perustuslaissakin samoin kuin avioliittoa.
Ranskan perustuslaki ei puolestaan ota kantaa yksityisyyden suojan loukkaamiseen kuten
esimerkiksi Suomen ja Saksan perustuslaki, jossa suojataan Suomessa yksityisyyttä, kun-
niaa ja kotirauhaa, Saksassa ihmisarvoa, avioliittoa ja perhettä ja asuntoa. Ranskan perus-
tuslakivaliokunta, le Conseil constitutionnel, teki päätöksen, jonka mukaisesti vasta
23.7.1999 oikeus yksityisyyden suojaan ja perheen suojaan liitettiin YK:n ihmisoikeuk-
sien yleismaailmalliseen julistukseen, artiklaan 2. ja näin ollen perustuslailliseen yhtey-
teen.350 Kaikki nämä kolme maata ovat sitoutuneet kansainvälisiin ihmisoikeussopimuk-
siin, Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja tunnustaneet EIT:n tuomiovallan.351 Näin ol-
len EIT:n oikeuskäytäntö velvoittaa kaikkia näitä maita ja vaikuttanee oikeuteen yhden-
mukaistavasti.
347 E-justice europa.eu; Ks. Suomen järjestelmä s. 15; Saksan järjestelmä s. 41-42; Ranskan järjestelmä s.
53. 348 HE 309/1993 vp; KM 1992:3. 349 Suksi 2002, s. 149. 350 Ranskan perustuslakivaliokunnan päätös numero 99-416 DC. 351 Scheinin 2002, s. 4, 8; Husa – Jyränki 2012, s. 99-100; Neuvonen 2015, s. 864.
70
Suomessa kärsimyksen asema henkilövahingosta erillisenä vahinkolajina selkeytyi
1.1.2006 henkilövahinkosääntelyn uudistuksessa.352 Vahingonkorvauslaissa 5:6 säädetyn
mukaisesti henkilöllä, jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rikottu ran-
gaistavaksi säädetyllä teolla, on oikeus kärsimyskorvaukseen. Tähän lain kohtaan sisältyy
myös henkilökohtaisen koskemattomuuden sekä ihmisarvon tahallinen tai törkeästä huo-
limattomuudesta tapahtunut vakava loukkaus. Ranskassa Code civil´issä kärsimyskor-
vausta ei ole määritelty vastaavanlaisesti Code civil´in artiklassa 9 koskemaan vapautta,
rauhaa ja kunniaa, vaan kärsimyskorvauksen kaltaista instituutiota vastaava substituutio
on ainoastaan yksityisyyden suojan loukkaamisesta aiheutuvan kärsimyksen korvaami-
nen Code civil´in artikloissa 9 ja 10-16. Artiklan 9 mukaan jokaisella on oikeus yksityis-
elämään. Artiklat 10-16 takaavat henkilön suojan häntä koskevien henkilötietojen käyt-
tämistä vastaan.353 Rikoslaissa yksityisyyden suojaa vahvistettiin Ranskassa sen rangais-
tavaksi säätämisellä. Tahallisen yksityisyyden suojan loukkaamisesta rangaistaan artik-
lassa 226-1 ja 226-2 vankeus- ja sakkorangaistuksella tai ainoastaan sakkorangaistuk-
sella.
Saksalainen järjestelmä otti mallia Ranskasta kärsimyksen korvaamisesta. Aluksi ranska-
lainen korkein oikeus jakoi oikeuden yksityisyyden suojaan eri elementteihin. Tämä mah-
dollisti korvausperusteiden lisääntymisen.354 Kärsimyskorvausideologia lainattiin rans-
kalaisesta oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta, joka kehittyi roomalaisen oikeu-
den pohjalta oikeuskäytännössä Ranskassa.355 Vastaavasti Suomessa kärsimyksen kor-
vaamista tarkennetaan oikeuskäytännössä vahingonkorvauslaissa säädettyjen korvauspe-
rusteiden lisäksi.356
Suurin ero meidän vahingonkorvauslakimme ja saksalaisen vahingonkorvausjärjestelmän
välillä on vahingonkorvauslain systematiikka. Saksassakaan ei ole Suomen vahingonkor-
vauslain mukaista erityistä kärsimyskorvauspykälää kuten Suomessa, vaan tuomio perus-
tuu Persönlichkeitsrechtiin, henkilöön liittyvien perusoikeuksien kuuluvien oikeuksien
352 HE 167/2003 vp., s. 1, 29. 353 Kayser 1965, s. 405. 354 Korkeimman oikeuden tuomio, Cour de Cassation 6.3.2001. 355 Ks. lisää Seng 1891; Hugueney 1904, s. 41-70; Engel 1925; Hedemann 1935, s. 53-59; Coing 1989, s.
514-516. 356 Hakalehto – Wainio 2008, s. 126-127.
71
loukkaamiseen. Nämä oikeudet eivät ole kattavasti kodifioitu, mutta niitä suojataan osit-
tain perustuslaissa sekä rikos- ja siviililaissa. Lehdistössä tapahtuneet yksityisyyden suo-
jan loukkaukset ovat Saksassa rangaistavia kunnianloukkauksena.357
Kärsimyksestä aiheutuva korvaus edellyttää VahL 5:6 mukaisesti yhteyden rangaistavaan
tekoon.358 Loukkaus, joka kohdistuu loukatun ihmisarvoon, hänen yksilöönsä ja henki-
löönsä kuuluvan arvon ja koskemattomuuden suojan loukkaamiseen, on korvattava.359
Jos henkilökohtaista koskemattomuutta loukataan vakavalla tavalla, loukkaaminen ei
edellytä fyysistä loukkausta, vaan häirintä tai kiusaaminen voi johtaa kärsimyskorvauk-
seen.360
Myös Saksassa ja Ranskassa loukkauksen tulee olla rangaistava teko. Saksassa korvaus
tuomitaan kunnianloukkauksena tai yksityisyyden suojan loukkauksena, joka korvataan
Strafgesetzbuch´in, rikoslain, 187 §: n perusteella. Saksalainen termi kunnianloukkauk-
selle on Verleumdung. Saksassa kuten myös Suomessa ja Ranskassa yksityisyyden suoja
tulee arvioida suhteessa siten, että ilmaisunvapaus toteutuu. Saksassa painotetaan totuu-
denmukaisten mielipiteiden ja asenteiden muokkaukseen vaikuttavien mielipiteiden jul-
kaisuvapaudesta, jotka ovat esitetty niin julkisuuden kuin yksityisyydenkin piirissä. Sak-
sassa punnintalähtökohtia ovat informaation tärkeys julkisen keskustelun kannalta ja se
onko informaatio saatu laillisin keinoin vai ei, onko julkaistu fakta totta vai virheellinen,
onko lausunto saatu luottamuksellisesti tai pienen yleisön, suljetun ryhmän puitteissa vai
oliko tieto julkinen.361 Saksassa julkisuuden henkilöt nauttivat vain rajoitettua suojaa me-
diaa kohtaan. Suojan määrä on yhteydessä julkisen henkilön asemasta. Tällöin tehdään
ero selvästi yksityiselämän piiriin kuuluvan toiminnan ja julkisen toiminnan välillä.362
357 Valtiosääntötuomioistuimen tuomio BVerfG 5.6.1973; Ks. Bygrave - Berg 1995, 15; Ks. lisää työni s.
44. 358 HE 167/2003 vp., s. 57. 359 Artimo 2008, s. 1215. 360 HE 167/2003 vp., s.75. 361 Saksan valtiosääntöoikeuden tuomio, BVerfG 25.1.1986; Korkeimman oikeuden tuomio, BGH NJW
1 5 . 1 1 . 1 9 9 5 Caroline von Monaco I; Wagner 2005, s. 148. 362 Korkeimman oikeuden tuomio, BGH 1992 NJW 14.4.1992; Valtiosääntöoikeuden tuomio, BVerfG
NJW 25.8.2000; Wagner 2005, s. 152.
72
Tämä vastaa EIT:n oikeuskäytäntöä yksityisyyden suojan rajoista ja tämän vuoksi on yh-
tenevä käytäntö kaikissa kolmessa maassa.363 Kaikissa kolmessa maassa olennainen yk-
sityisyyden suojaa kaventava konstruktio on suostumuksen antaminen.364
Suomessa vahingonkorvauslain 2:1 mukaisesti korvausvastuun edellytyksenä on tuotta-
mukseen perustuva syy-yhteys. Tämä tarkoittaa sitä, että vahingon ja teon välillä on ol-
tava yhteys, muutoin korvausvastuuta ei synny.365 Oikeudenkäymiskaaren 17:1.1 mukaan
näyttövelvollisuus syy-yhteyden ilmenemisestä on kantajalla. Tämä näkemys jaetaan sak-
salaisessa ja ranskalaisessa lainsäädännössä. Saksalainen vahingonkorvausjärjestelmä on
hyvin samankaltainen kuin suomalainenkin järjestelmä vastuuperusteen syy-yhteyden
osalta. Molemmat järjestelmät edellyttävät vahingonkorvauksen määräämiseksi rikos-
laissa rangaistavaa tekoa kuten myös ranskalaisessakin järjestelmässä. Teolta edellyte-
tään tahallisuutta tai huolimattomuutta kaikissa kolmessa oikeuskulttuureissa. Suomessa
vahingonkorvauslain 1:1 kohdan mukaan tätä lakia sovelletaan vahingonkorvaamiseen,
silloin kun vahingon korvausvelvollisuus ei perustu sopimussuhteeseen. Lain 2:1 mukaan
vahingonkorvausvastuu edellyttää tuottamukseen perustuvaa syy-yhteyttä. Laissa ei mää-
ritellä tuottamuksen, syy-yhteyden ja vahingon käsitteitä.366
Vahingon käsite on laissa määrittelemätön muilta osin kuin korvaustyyppien osalta, kor-
vattavien ja korvaamattomien.367 Vahingonkorvausvastuun kohdentamisen kannalta va-
hinko-käsite on tärkeä. Vahinko voidaan määritellä vahinkotapahtuman vertaamisella sitä
edeltävään tilanteeseen ennen vahingon tapahtumista. Olosuhteiden muutosten erotusta
363 Vrt. Neuvonen 2015: EIT selvensi tulkintalinjaustaan yksityiselämän suojan ja sananvapauden punnin-
nassa asettamalla lähtökohdaksi seuraavat kriteerit: 1) onko uutisointi yleisesti kiinnostavaa tai yhteiskun-
nallisesti merkittävää keskustelua ja onko uutisoinnin kohteena tunnettu henkilö 2) tapahtuuko uutisoinnin
kohteena oleva tapahtuma julkisella paikalla 3) onko uutisoinnin kohde aikaisemmin esiintynyt julkisuu-
dessa paljastaen yksityiselämästä tietoja 4)käsittääkö uutisoinnin sisältö ainoastaan yksityiselämään liit-
tyviä tietoja ja missä muodossa nämä tiedot on julkaistu 5) millaisia seuraamuksia julkaisemisella on. EIT
kiinnittää huomiota myös siihen, 6) onko julkaisu pahantahtoista. Yksityiselämän suoja on EIS: n mukaan
sellainen ihmisoikeus, jota tulee aidosti punnita ja EIT edellyttää kansallisilta tuomioistuimilta aikaisempaa
enemmän perusoikeuksien välistä punnintaa. 364 Valtiosääntötuomioistuimen tuomiot, BVerfG NJW 20.02.1990; 26.5.1993; Volenti non fit injuria – pe-
riaate, jonka mukaan uhrin lupa poistaa laittomuuden korvattavalta teolta: Gras 1994, s. 25; Ehmann 2000,
s.13; Neuvonen 2014, s. 38. 365 Mononen 2004, s. 260. 366 Saarnilehto 2007, s. 37. 367 Sisula–Tulokas 2008, s. 427; European Group on Tort Law 2005 pyrkii vahingonkorvausoikeudellisten
periaatteiden harmonisaatioon Euroopassa ja luomaan yhteisiä vahingonkorvausoikeudellisia periaatteita.
Karhu- Ståhlberg 2013, s. 24 eurooppalaisten vaikutteiden merkitys vahvistuu tulevaisuudessa: Vrt. Euro-
pean Group on Tort Law 2005, s. 40: Vahinko- käsitettä on määritelty termillä vääryys ”wrongfullness”,
jota voidaan pitää vahingonkorvausoikeuden perustana. Kyseessä on suojatun edun loukkaaminen ja vial-
lisen toiminnan yhdistelmä. European Group on Tort Law käyttää vahinko-sanaa immateriaalisen ja mate-
riaalisen vahingon yhteydessä; Owen ym. 2001, s. 34: Perryn mukaan s. 33: Siviilisellä vääryydellä tarkoi-
tetaan laissa säädetty velvoitetta kantajaa kohtaan; Owen ym. 2001, s. 201: Vrt. Owen pitää sanaa ”fault”
virhe vahingonkorvausoikeuden perustana, joka tarjoaa määritelmän ja oikeutuksen yksityisoikeudelliselle
vastuulle haitan aiheuttamisessa. Usein tästä käytetään termiä ”wrong” väärä tai ”harmful” vahingollinen.
73
voidaan pitää vahinkona. Vahinko on vahingonkärsijän näkökulmasta odottamaton, ne-
gatiivinen muutos, jonka ulkoiset olosuhteet aiheuttavat.368
Ranskassa käsitettä dommage, vahinkoa ei myöskään määritellä laissa, minkä vuoksi on
epäselvää, millaiset vahingot ovat korvattavia.369 Suomen laissa kuitenkin korvattavat ja
korvaamatta jäävät vahingot on määritelty. Vahingonkorvausoikeuden periaatteet ovat
oikeuskäytännön muokkaamia. Tuomioistuinten ratkaisukäytännön mukaan käsite dom-
mage käsittää taloudellisen ja ei-taloudellisen vahingon.
Tuottamusta voidaan määritellä syyllisyydellä, jota tarkastellaan haitallisien seuraamuk-
sien avulla. Käsite on rikosoikeudellinen. Vahingonkorvauslaissa tuottamuksen ja tahal-
lisuuden käsite ilmaistaan virheen tai laiminlyönnin avulla.370 Tärkeää on määritellä huo-
lellisen henkilön toiminta. Siihen kuuluu virallisten tai puolivirallisten ohjeiden mukaan
toimiminen sekä tilanteen riskiarviointi, silloin kun tarkempaa ohjetta ei ole. Toisaalta
tulee arvioida vahinkojen estämistoimenpiteiden riittävyys. Kun arvioidaan ennaltaehkäi-
sevien toimenpiteiden riittävyyttä huolelliseen toimintaan, verrataan niiden kustannuksia
toiminnasta saatavaan hyötyyn.371 Tuottamusarviointi perustuu normeihin ja lakia alem-
mantasoisiin säädöksiin, sekä tuomioistuinratkaisuihin, viranomaisen ohjeisiin ja suosi-
tuksiin sekä alan tapoihin ja käytäntöihin.372 Vahingonkorvausvastuun aiheuttava teko on
aina tahallinen tai tuottamuksellinen. Suomessa katsotaan, että vahingonkorvausoikeu-
dellisesti olennainen syy-yhteys on olemassa, jos teko tai laiminlyönti johtuu tietystä
syystä ja tämä on ehdoton edellytys seuraukselle, ja sen välttämätön osa, seurauksen ai-
kaansaamiselle.373
Saksassa BGB 823 §: n mukaan tahallisesti tai huolimattomuudella oikeudenvastaisesti
tapahtuva loukkaus, joka kohdistuu toisen henkeen, ruumiiseen, terveyteen, vapauteen,
368 Hemmo 2005, 143 s; Routamo – Ståhlberg – Karhu 2006, s. 30, 367; Ks. myös Sisula–Tulokas 2008, s.
428. 369 Ks. myös Van Gerven ym. 2000, s. 58; Winiger ym. 2011, s. 24. 370 Karhu – Ståhlberg 2013, s. 111, 236; Vrt. European Group on Tort Law 2005, s. 68 määrittelee artiklassa
4:101 henkilön vastuulliseksi teostaan, silloin kun henkilö syyllistyy tarkoituksellisesti tai huolimattomuut-
taan vaaditun käytösstandardin rikkomiseen. 371 Viljanen 103/2005, s. 428. Vrt. Viljanen 2005, s. 429: 1900-luvun alussa huolellisuus-käsite perustui
bonus pater familias- huolellisen perheenpään käsitteeseen, joka tarkoitti ideaali-ihmistä, joka hallitsee eet-
tiset ja moraaliset koodit ja tietää, miten toimia oikeusjärjestyksen, kunnian ja omatunnon mukaan. Ky-
seessä on ideaali, joka on ylivertainen ja jalo. Nykyään edellytetään normistojen ja alan käytännön selvit-
tämistä eikä ajatella, että oikea toimintamalli olisi sisäänrakennettua tietoa. 372 Routamo – Ståhlberg 2000. 373 Hemmo 2005, s. 114–115; Hahto 2008, s. 42; Karhu – Ståhlberg 2013, s. 11; Vrt. Schultz 2007, s. 48.
Ks. Ruotsin on osalta vastaavanlainen tapa määritellä välttämätön syy vahingonkorvausoikeudessa.
74
omaisuuteen tai muuhun henkilön oikeuteen, tulee korvata.374 Tämä korvausoikeus poh-
jautuu roomalaiseen oikeuteen ja Lex Aquiliaan, joka loi culpa- periaatteen. Näin ollen
korvaus on suoritettava silloin, kun kyseessä on tahallinen tai huolimaton teko. Lähtö-
kohtana on järkevän ja huolellisen henkilön toiminnan periaate.375 Vain laissa suojatut
edut oikeuttavat vahingonkorvaukseen.376 Saksassa ei ole nimenomaista säännöstä kau-
saliteettivaatimuksesta. Vastuun peruste on se, mitä on tapahtunut ja tämän jälkeen on
määriteltävä, onko tämä tekijä kausaalisuhteessa vahinkoon. Tässä on kysymys oikeudel-
lisesta kausaliteetista, Kausalität im rechtlichen Sinne.377 Kausaalisuhde tulee näyttää.
Saksassa näyttökynnyksenä on erittäin korkea todennäköisyys 273 § siviiliprosessilain
mukaan.378 Suomessa kärsimyskorvauksen yhteydessä korvauskynnys on korkeampi
kuin tuottamusvastuu. Arvioinnin keskiössä on huolimattomuusaste vahingon aiheutta-
misen osalta.379 Kärsimyskorvauksen realisoitumiseksi edellytetään VahL 5:2 mukaan
yhteys rangaistavaan tekoon, korvausvastuun syntyminen edellyttää korkeampaa tuotta-
musastetta kuin esimerkiksi henkilövahingon yhteydessä. Ranskassa puolestaan pelkkä
loukkauksen toteaminen riittää reparatiivisen oikeuden syntymiseen. Loukkaus aiheuttaa
olettamuksen vahingonkorvausoikeudesta. Tämä suora sanktioitavuus nostattaa kysy-
myksen korvattavan vahingon arvioimisesta.380 Tämä siis tarkoittaa sitä, että loukkauksen
laatua ei tarvitse punnita.
Myös Ranskassa Code civil´in artiklassa 1382 säännellään, että se, joka aiheuttaa vahin-
koa toiselle tahallisesti, tulee korvata vahinko. 381 Artiklassa 1383 säädetään, että jokainen
on vastuussa tahallisesti tai huolimattomuudella tai laiminlyönnillä aiheuttamastaan va-
hingosta. Ranskalaisen vahingonkorvausoikeuden perusperiaate on luonnonoikeudelli-
nen, sen korvausvastuun keskeisenä käsitteenä on faute vika, syy. Syyllisyys tarkoittaa
toiminnan loukanneen jonkun oikeutta ja toiminnan seuraus on merkittävä. Jos puolestaan
jättää tekemättä jotakin, johon ei ole oikeutta, ei syyllisty loukkaukseen eikä ole toiselle
374 Ks. lisää van Gerven ym.1999, s. 37, 171. 375 BGB § 823 ja § 276; Lange – Schiemann, 2006, s. 38; Vrt. European Group on Tort Law 2005, s. 68-
69. 376 Winiger ym. 2011, s. 19, 502.. 377 Markesinis 1997, s. 95; Koziol – Steininger ym. 2005, s. 88; Schultz 2007, s. 286-287; Vahinkokäsitettä
on määritelty termillä vääryys ”wrongfullness”, jota voidaan pitää vahingonkorvausoikeuden perustana.
Kyseessä on suojatun edun loukkaaminen ja viallisen toiminnan yhdistelmä; Vrt. European Group on Tort
Law 2005: Saksassa tunnustetaan Erfolgsunrechtslehre, jolla tarkoitetaan oppia, joka keskittyy tulokseen,
seuraukseen, joka aiheutuu suojatun intressin loukkauksesta eikä painota vahinko- käsitettä eikä siihen si-
sältyvää vääryysulottuvuutta. 378Koziol – Steininger ym. 2005, s. 88. 379 Tiilikka 2011, 936. 380 Pierre 2014, s. 18. 381 Glenn 2007, s. 137.
75
velvollinen korvaamaan tästä toiminnasta seurannutta vahinkoa.382 Faute-termi tarkoittaa
tahallista ja tuottamuksellista toimintaa. Ranskalainen tulkinta on siis lähellä huolellisen
perheenpään käsitettä bonus pater familias – mittapuuta.383 Suomessa 1900-luvun alussa
huolellisuus-käsite perustui bonus pater familias- huolellisen perheenpään käsitteeseen.
Tällä tarkoitettiin ideaali-ihmistä, jolla on hallinnassaan eettiset ja moraaliset koodit ja
joka tietää, miten oikeusjärjestyksen, kunnian ja omatunnon mukaan on toimittava. Ky-
seessä on ideaali, joka on ylivertainen ja jalo. Nykyään edellytyksenä on normien ja alalla
vallitsevien käytäntöjen selvittäminen eikä enää ajatella, että oikea toimintamalli olisi jo-
takin sisäänrakennettua tietoa.384
Ranskan Code civil´in Artiklassa 1386 tarkennetaan, että vahingon tulee olla aiheutettu
vahingonkorvausvastuun syntymiseksi.385 Tässä on siis kyseessä kausaliteettivaatimus
kuten Suomessa.386 Saksassa kausaliteettiarviointi eroaa Suomesta ja Ranskasta, mutta on
kuitenkin samantyyppinen. Ranskassa korvausvastuu perustuu täyden korvausvastuun
periaatteelle, réparation intégrale, jonka tulee suojata kaikkea vahinkoa tuottavaa toimin-
taa vastaan huolimatta siitä, kuka kärsijä on kuten Suomessa ja Saksassakin.387
Käsittelyjärjestyksenä Suomessa yksityisyyden suojan loukkaamisen osalta käytetään ri-
kosprosessin mukaista järjestystä useimmiten vahingonkorvausvastuun toteuttamiseksi.
Yksityisyyden suojan loukkaamisesta aiheutuva vahingonkorvausvaade voidaan käsitellä
myös siviiliprosessissa.388 Samoin Saksassa vahingonkorvaus voi perustua siviilioikeu-
delliseen korvaukseen, vahingonkorvaukseen tai rikosoikeudelliseen korvaukseen, rikos-
vastuun toteuttamiseen. Myös Saksassa käytössä on rikosprosessin tai siviiliprosessin
mukainen järjestys. Ranskassa kaikissa yksityisyyden suojan loukkauksissa rikosprosessi
on artiklan 226-6 rikoslain ja rikosprosessilain 3 artiklan mukaan mahdollinen.389 Code
de procédure pénale´in , rikosprosessilain, artiklan 2 mukaan asianosaisten on mahdol-
lista hakea oikeussuojaa siviiliprosessin järjestyksessä rikoksen, rikkomuksen tai rikkeen
382 Planiol 1928, s. 840; Van Gerven ym. 2000, s. 57; Vahinkokäsitettä on määritelty termillä vääryys
”wrongfullness”, jota voidaan pitää vahingonkorvausoikeuden perustana. Kyseessä on suojatun edun louk-
kaaminen ja viallisen toiminnan yhdistelmä. Ranskan järjestelmässä ei tunnusteta tämän tyyppistä näke-
mystä, kuitenkaan tätä näkemystä ei täysin suljeta pois vastuunperusteista. 383Tamm – Letto - Vanamo 2015, s. 42-43; Vrt. European Group on Tort Law 2005, s. 59-60. 384 Viljanen 103/2005, s. 428-429. 385 Ks. lisää Winiger ym. 2011, s. 25; Moréteau 2011, s. 86. 386 Koziol – Steininger ym. 2005, s. 89 kausaalisuhteen merkitys on tärkeämpi Ranskassa kuin Saksassa on
todettu julkishallinnon yhteydessä; Schultz 2007, s. 284-285. 387 Van Gerven ym. 1999, s. 26, 36; VahL 2:1 pääsäännön mukaisesti koko aiheutettu vahinko on korvattava
täysimääräisesti. Tätä kutsutaan täyden korvauksen periaatteeksi, koska vahingonkorvausoikeudessa on
rikastumiskielto, jota kutsutaan myös eduntasoitukseksi; Hemmo 2005, s. 204; Ks. Winiger ym, 2011, s.
17. 388 Ks. työni sivu 4. 389 Korkeimman oikeuden rikostuomio, Cour de Cassation 14.1.1997.
76
aiheuttaman seurauksen johdosta. Kuitenkaan luopuminen siviiliprosessista ei voi kes-
keyttää tai lakkauttaa rikosprosessia 3-6 artiklan mukaisissa tapauksissa. Rikosprosessi-
lain 3 artiklan mukaan siviili- ja rikosprosessi voi olla vireillä yhtä aikaa.390
Saksan, Ranskan ja Suomen lehdissä tapahtuvan vahingonkorvausvastuun syntyminen on
samankaltainen, koska niin Saksassa ja Ranskassa kuin Suomessakin julkaisija, toimittaja
ja päätoimittaja ovat vastuussa yksityisyyden suojan loukkaamisesta, omasta toiminnas-
taan. Suomessa lehtitalo, on liiketoiminnan harjoittaja. Elinkeinonharjoittamisesta voi ai-
heutua yksityiselle henkilölle kärsimystä. Se on ennakoitavissa oleva tilastollinen toden-
näköisyys. Riskin realisoitumisessa liiketoiminnan harjoittajalla ja hänen henkilökunnal-
laan on paras riskin ennaltaehkäisymahdollisuus.391 Päätoimittajan vastuuseen kuuluu
huolehtia, että julkaisu ei ole oikeudeton ja on normien mukainen eikä aiheuta kärsimystä
julkaisun kohteena olevalle.392
Toimintaa arvioidaan kaikissa kolmessa maassa huolelliselle toiminnalle asetettavien läh-
tökohtien perusteella. Ranskassa vastuu voi olla virheperusteista tai ankaraa vastuuta.393
Ranskan osalta journalistin vastuun rajat on määritelty oikeuskäytännössä ja toimittajalla
on velvollisuus noudattaa varovaisuutta ja olla objektiivinen.394 Kaikissa kolmessa
maassa olennaista vastuunsyntymisessä on julkaistavan tiedon tarkastusvelvollisuus. Jul-
kaisutoiminnassa on huomioitava esitystapa ja sisältö.395
Saksassa päätoimittajan ei ole vahingonkorvausvastuussa osastonsa toimittajien toimin-
nasta, vaan omasta oikeudettomasta toiminnastaan. Koska päätoimittaja tekee julkaisu-
päätöksen, hänen toiminnaltaan edellytetään huolellisuutta. Päätoimittajan tulee valvoa
osastollaan työskentelevien toimittajien huolellisen toiminnan ja faktojen tarkastamisen
toteutumisesta.396 Lehtitalolla, julkaisijalla, on vastuu BGB 831 §: n perusteella työnteki-
jöidensä, toimittajien ja päätoimittajien, oikeudettomasta toiminnasta. Kuitenkaan Saksan
laissa julkaisija on vahingonkorvausvastuussa ainoastaan omasta toiminnastaan, jolloin
390 Ks. lisää työni s. 55. 391 Vrt. Hemmo 2005, s. 98–104. 392 HE 54/2002 vp, s. 64; Ks. Tiilikka 2007, 431, 435. 393 Antérion – Moréteau 2005, s. 122.
394 Seinen siviilituomioistuimen tuomio 19.6.1963; Korkeimman oikeuden tuomio, Cour de Cassation
25.2.2000 Légipresse; Antérion – Moréteau 2005, s. 122.
395 Pariisin alioikeuden tuomio, TGI Paris 19.5.2000, Légipresse; Pariisin alioikeuden tuomio TGI Paris
19.9.2000, Légipresse; Pariisin alioikeuden tuomio, TGI Paris 4.10.2000 Légipresse; Antérion – Moréteau
2005, s. 122; Vrt. EIT kiinnittää huomion siihen, onko julkaisu pahantahtoista kartoittaessaan ilmaisuva-
pautta: Neuvonen 2015, s. 867 - 869. 396 Korkeimman oikeuden tuomio BGH NJW 6.4.1976; Wagner 2005, s. 168.
77
arvioidaan toiminnan huolellisuutta. Todistustaakka on käänteinen. BGB 831 §: n mu-
kaan julkaisijan tulee näyttää oma huolellinen toimintansa työntekijöidensä ohjaamisessa.
Lehtitalolla on käännetty todistustaakka.397
Suomessa kärsimyskorvauksen yhteydessä korvauskynnys on korkeampi kuin tuottamus-
vastuu ja se lähestyy ankaraa vastuuta.398 Korkeimman oikeuden ratkaisuissa tuottamuk-
sen ja ankaran vastuun raja on tulkinnallinen ja perustuu mm. vahingon yhteyteen louk-
kauksen vastuutahon elinkeinotoimintaan, taloudellisen edun tavoitteluun, vahingonvaa-
ran tyypillisyyteen kyseisessä toiminnassa sekä vahingonkärsijän ja loukkaajan vahinko-
jen estämismahdollisuuksiin.399
Huolimattomuusaste arvioituna suhteessa vahingon aiheuttamiseen on ratkaiseva kuten
Saksassakin.400 Rikosoikeudellinen vastuukynnys on yleensä korkeampi kuin vahingon-
korvausoikeudellinen tuottamus.401 Saksassa näyttökynnys on erittäin korkea todennäköi-
syys § 273 siviiliprosessilain mukaan.402
Suomessa vahingonkorvausoikeuden keskiössä on uhri. Lähtökohtaisesti jokainen pitää
vahingot ominaan kuten Saksassakin.403 Se eroaa ranskalaista oikeudesta, jossa ei tunneta
käsitettä jokaisen omasta vastuusta tapahtuneesta vahingosta. Erona suomalaiseen vahin-
gonkorvausoikeuteen nähden on myös ranskalaisen vahingonkorvausoikeuden tekijään
keskittyminen.404 Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikissa näissä kolmessa oikeuskult-
tuurissa on paljon yhteisiä osia. Tämä lienee osittain historiallisen kehityksen ja osittain
EU:n vaikutusta. Eroja kuitenkin on myös havaittavissa. Oikeusvertailun avulla voi tehdä
johtopäätelmiä ja mahdollisesti siirtää omaan järjestelmäämme joitakin toimivia ratkai-
suja. Seuraavaksi vertailen vahingonkorvausoikeudellisia funktioita näissä järjestelmissä.
5.2 Vahingonkorvausoikeudelliset funktiot Suomen, Saksan ja Ranskan järjes-
telmissä
Kärsimyskorvauksella on suomalaisessa systeemissä symbolista merkitystä. Vahingon-
korvauslaki suojaa kärsimykseltä ja samalla vahvistaa yhteiskunnallista moitittavuutta.
397 Wagner 2005, s.169. 398 Tiilikka 2007, s. 53. 399 Hemmo 2005, s. 98–104. 400 Tiilikka 2011, s. 936. 401 Karhu – Stålberg 2013, s. 118. 402Koziol – Steininger ym. 2005, s. 88. 403 Pöyhönen 2000, s. 113; Ståhlberg – Karhu 2013 s. 81; VahL 2:1 pääsäännön mukaisesti koko aiheutettu
vahinko on korvattava täysimääräisesti; Hemmo 2005, s. 204; Koziol 2012, s.1. 404 Moréteau 2014, s. 3.
78
Korvaustuomio on moraalinen hyvitys loukkauksen kohteeksi joutuneelle.405 Kärsimyk-
sen korvaamisen tavoitteena on loukkauksen hyvittäminen loukkauksen kohteelle eikä
rangaistus. Kärsimyskorvauksen tarkoituksena ei ole korvata taloudellisia menetyksiä.406
Korvauksella on yhteys eettis-moraalisen tasapainon palauttamiseen ja loukkauksen kär-
sijän oikeuden olemassaolon vahvistaminen korvaamalla kärsimys.407 Se on yhteiskun-
nan keino ylläpitää ihmisen itsekunnioitusta ja turvallisuuden tunnetta ja perusluottamuk-
sen syntymistä.408
Vahingonkorvausoikeudellisia periaatteita ovat liiallisen riskin kantamisperiaate ja va-
hingonkorvaaminen toiselle riskin realisoituessa. Reilun haitanjaon periaate on keskeinen
samoin kuin seurausvastuun periaate. jonka mukaan paremman vahingonennakointiky-
vyn omaavalla on korvausvelvollisuus.409 Vahingonkorvausoikeudelliset funktiot ovat
yhteydessä vahingonkorvausoikeudellisiin periaatteisiin, reparatiiviseen, preventiiviseen
ja pulverisoivaan funktioon.410 Vahingonkorvausoikeuden funktio on myös vahingon mo-
lempien osapuolien suojeleminen.411 Vahinkokustannusten jakautumisfunktio puolestaan
ohjaa käyttäytymistä.412 Vahinkoja halutaan välttää, koska vahingonkorvausoikeuden
sääntely perustaa korvausvastuun. Näin toteutuu ennaltaehkäisevä, preventiivinen funk-
tio, joka pitää yllä moraalia.413
Lakivaliokunnan mukaan preventioajattelu ei ole mahdollinen joukkotiedotusvälineiden
yhteydessä.414 Tämä kyseenalaistanee vahingonkorvausoikeuden tavoitteen toteutumi-
sen. Myös Saksassa kunnianloukkauksesta maksetun vahingonkorvauksen, kipurahan,
funktio on reparativinen.415
405 HE 167/2003 vp., s. 10; 21–22; KM 2001:11, s. 66 ja 94. 406 Saarnilehto 2007, s. 171; Karhu – Ståhlberg 2013, s.7. 407 Viljanen 2008, s. 537. 408 Häyhä 2000, s. 211; Harpwood 2003 s. 11; Mielityinen 2006, s. 206; Hahto 2008, s. 19. 409 Mielityinen 2006, s. 298. 410 Mielityinen 2006, s. 300. 411 Ståhlberg 1993, s.1; Ks. Mielityinen 2006. 412 Hahto 2004, s. 84-99; Ks. Mielityinen 2006; Vrt. Van Gerven ym. 2000, s. 19-20. Kompensatorinen
funktio erottaa vahingonkorvausoikeuden rikosoikeudesta. Kuitenkin vahingonkorvausoikeuden punitiivi-
nen funktio pyrkii rankaisemiseen. Kärsimyskorvauksella pyritään lieventämään menetystä. Vahingonkor-
vausoikeus ei kuitenkaan aina onnistu täyttämään kompensatorista rooliaan. Uhri ei esimerkiksi pysty näyt-
tämään syyllisyyttä. 413
Karhu – Ståhlberg 2013, s. 7; Mielityinen 2006, s. 304: Preventiovaikutuksen merkityksenä on myös
liiallisen riskin kantamisperiaatteen oikeuttavana tekijänä. Liiallisen riskinottajan kantaessa vastuun, sa-
malla ohjataan riskinottajan toimintaa. 414 Poshner 1972, s. 29-96; Polinsky 1997, s. 663-677; Ks. myös Owen ym. 2001, s. 99-101: Oikeustalous-
tieteilijät ovat osoittaneet taloudellisen sanktion käyttäytymistä ohjaavan vaikutuksen. 415Saksalaisen korkeimman oikeuden tuomio, Bundesgerichtshof BGH NJW 4.2.1955; Lange 1990, s. 435;
Steffen 1996, s. 723; Jauernig ym. 1999, § 847, Rn. 1; Schlechtriem, s. 1655.
79
Henkilövahinkotoimikunta toteaa, ettei symboliarvo ole määräävä korvausta määriteltä-
essä. Näin korvaustason nousua rajoitetaan, jottei se loukkaa korvausvelvollisen oikeus-
turvaa.416 Henkilövahinkotoimikunnan mukaan korvaustasolla on yhteys vahingonkor-
vaustuomion preventiiviseen funktioon, vaikka vahingonkorvauksen pääasiallinen funk-
tio tulisikin olla vahingon hyvittäminen.417
Suomalaisessa vahingonkorvausoikeudessa ei ole punitiivista, eli rangaistusluontoista
seuraamusta kuten Ranskassa, mutta oikeuskirjallisuudessa on nähty punitiivisen funk-
tion mahdollisuus. Punitiivinen funktio tähtää rankaisemiseen ja preventioon.418 Suo-
messa vahingonkorvauslain esitöissä kärsimyskorvauksen rangaistuksellinen luonne kiis-
tetään. Esitöiden mukaan vahingonkorvaus ei ole tarkoitettu rangaistukseksi loukkauk-
seen syyllistyneelle. Tässä taustalla on näkemys, jonka mukaan yksityisoikeudella ei ole
rangaistuksen roolia eikä sillä myöskään ole punitiivista funktiota.419 Vahingonkorvauk-
sen rangaistuksenroolia ei ole käsiteltykään perustuslakivaliokunnassa.420 Kuitenkin
myös Saksassa korkeimman oikeuden näkökulman mukaan kipurahalla on myös retribu-
tiivinen funktio, eli rangaistuksellinen funktio kuten Ranskassa. Peruste edellä mainitulle
on, että tietyissä tilanteissa, kuten vaikeasti vammautuneille sekä psyykkisten häiriöiden
kohdalla, pelkkä reparatiivinen funktio, rahallinen korvaus, ei riitä hyvityksen konkreti-
soitumiseen.421 Retributiivista funktiota on kuitenkin kritisoitu Saksassa, koska se on näin
ollen yksityisoikeudellinen rangaistus. 422 Toisaalta rangaistuksenluontoisuutta on voitu
pitää tarpeettomana, koska se on jo osa reparatiivista funktiota.423 Retributiivisen funk-
tion puolesta puhuu korkeimman oikeuden näkemys, etteivät nämä funktiot sulje pois
toisiaan.424 Vahingonkorvauksen tarkoituksen toteutuminen lienee olennaista, ei niinkään
se, miten sitä kuvataan. Kuvaus on tärkeä järjestelmän konkretisoinnin kannalta, koska
tällöin funktioiden toiminta havainnollistuu kielen avulla. Kieli konkretisoi esiintyviä il-
416 KM 2001:11, s.66. 417 KM 2001:11 s.97. 418 Diamond 2002, s. 133-134; Viljanen 2008, s. 547; Schultz 2007 perustelee retributiivisen roolin sovel-
tamisen kiinnostavuutta Ruotsissakin; Gertz v. Robert Welch, In. 418 US 323. 419 HE 167/2003 vp., s. 22. 420 Viljanen 2008, s. 459; Nuutila – Majanen 2002, s. 910-911: Korkeat kärsimyskorvaukset ovat luonteel-
taan punitiivisia vahingonkorvauksia. Joukkotiedotusvälineelle tuomitut kärsimyskorvaukset ovat korkeita,
koska tuomioistuin ei ole pitänyt toimittajan ja päätoimittajan sakkorangaistusta tarpeeksi merkittävänä
seurauksena kustannusyhtiölle. 421 Korkeimman oikeuden tuomio, BGH NJW 4.2.1955. 422 Honsell 1974, s. 205; Köndgen 1976, s. 103; Kern ACP 191/1991, s. 262, 268. 423 Köndgen 1976, s. 69; Ohliger 2004, s. 9. 424 Korkeimman oikeuden tuomio, BGH 2.2.1961.
80
miöitä. Huomion arvoista on, että molemmissa, niin Saksassa kuin Ranskassa vahingon-
korvauksen rangaistuksenomaisuuden hyväksyminen oikeusjärjestyksessä on edennyt pi-
demmälle kuin suomalaisessa järjestelmässä.
Ranskassa vahingonkorvaus on nähty rikosoikeudellista rangaistusta joustavampana ja
samalla kuitenkin rikosoikeudellisen rangaistuksen moraalista funktiota lähellä olevana..
Tuomareiden suuren harkintavallan vuoksi, heillä on mahdollisuus tehostaa vahingonkor-
vauksen punitiivista funktiota vahingonkorvaustason avulla. Tällöin vahingonkorvausoi-
keuden tavoitteena oleva vahingonkärsijän tyytyväisyys saavutetaan.425 Carval´in mu-
kaan loukkaajan rankaisemisen ohella uhrien vahingot tulee korvata.
Toisaalta vahingonkorvauksella Ranskassa on nähty olevan kaksoisfunktio, yhtä aikaa
reparatiivinen ja punitiivinen. Joten vahingonkorvausoikeudellinen funktio toimii Rans-
kassa reparatiivisen funktion osalta samoin kuin Suomessakin. Päinvastaisen näkemyk-
sen mukaan ranskalainen vahingonkorvaus on täysin irrallaan vahingosta ja perustuu si-
viilioikeudelliseen rangaistukseen.426
Ranskassa punitiivinen teoria mahdollistaa rahan käyttämisen oikeuden jakamisen väli-
neenä.427 Toisaalta loukkauksen uhri tuo kärsimänsä loukkauksen tuomarin tietoisuuteen
kuten Suomessakin. Ranskassa kuitenkin rahalla on tärkeämpi rooli uhrin vahingon kär-
simisen korvaamisessa ja siksi siviilirangaistuksenkin tulee olla tarpeeksi merkittävä.428
Jollei korvaussumma ole tarpeeksi huomattava, se ei saavuta toivottua funktiota. Kor-
vaussummiin on siis kiinnitettävä erityistä huomiota suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.
Ranskassa vahingonkorvauksen määrää arvioidaan retributiivisen funktion avulla eikä
preventiivisen funktion avulla pelottelutarkoituksessa estääkseen ei-toivotun toiminnan.
Korvaus tulee määrätä siten, ettei ranskalainen korkein oikeus sitä sensuroi, vaan pitää
sitä legitiiminä.429 Korkeimman oikeuden näkemyksen mukaan vahingonkorvauksen
funktio on reparatiivinen ja sen tarkoitus on loukkauksen hyvittäminen. Sen tulee varioi-
tua loukkauksen vakavuuden mukaan.430 Mielenkiintoista kuitenkin on, että Ranskassa
siviilioikeuden tuomari perustaa kuitenkin usein yksityisyyden suojan loukkaamisesta
425 Vrt. Korkein oikeus antoi ratkaisussa 5.11 1996 numerossa 14 tuomioistuimille suvereenin oikeuden
arvioida vahingonkorvauksen määrän. Tämä ratkaisu on tärkeä, koska tuomioistuimet ovat oikeuskäytän-
nön tarkennuksen mukaan toimivaltaisia eikä heidän tarvitse esittää korkeimmalle oikeudelle, joka valvoo
oikeuskäytäntöä, näyttöä vahingonkorvauksen määräytymisestä; Crémieux 1979, s. 261. 426 Agostinelli 1994, s. 380,387; Malaurie – Aynes 1994-95, nro 329. 427 Gras 1994, s. 25. 428 Carval 1995, s. 236-237. 429 Gras 1994, s. 21; Moréteau 2014, s. 30. 430 Korkeimman oikeuden tuomio, Cour de Cassation 8.5.1964; Boré 1997, s. 311, 314.
81
tuomitsemansa vahingonkorvaustuomionsa preventiiviseen, pelote-näkemykseen kuin
reparatiiviseen, haitallisten seurausten korvaamiseen perustuvaan vahingonkorvauk-
seen.431
Koska korvauksen reparatiivisen luonteen määritelmä on epätarkka Ranskassa, korvauk-
sella on punitiivinen rooli. Rooli ei voi olla kompensoiva siksi, että enää ei tarvitse esittää
näyttöä loukkauksen määrästä. Näin ollen korvauksen funktio on siis punitiivinen, joskin
implisiittisenä sekä preventiivinen. Reparatiivinen rooli, jos se irrotetaan virheen laa-
dusta, on ainoastaan kompensatorinen ja sitä voidaan pitää lohdutuspalkintona. 432
Ranskassa uusi Code civil´in artikla 1372 avaa varovaisen mahdollisuuden punitiivisen
vahingonkorvauksen virallistamiseen. Tämä edellyttää virheen tahallisuutta ja erityistä
motivaatiota. Jos tästä tulee positiivista oikeutta, tämä siviilisanktio on yksityisyyden suo-
jan loukkaamisesta aiheutuva sanktio.433 Ranskalaisen vahingonkorvausjärjestelmän
funktion suurin ero suomalaiseen järjestelmään on punitiivisuuden suuri merkitys.434 Kär-
simyskorvauksella ei korvata Suomessa taloudellisia menetyksiä.435 Henkilöiden oikeuk-
sia suojataan vahingonkorvauslainsäädännöllä ja samalla tavoitellaan yhteisön turvalli-
suuden tunnetta.436
Saksassa vahingonkorvausoikeudella on myös sekundaarinen tai sivufunktio, joka on eet-
tinen funktio.437 Tämä funktio sisältyy reparatiiviseen ja retributiiviseen funktioon.438 Va-
hingonkorvausoikeudella voidaan nähdä myös preventiivinen funktio, ennalta ehkäisevä
vaikutus. Tarkoituksena on edistää henkilökohtaisella korvausvelvollisuudella oikeuden-
mukaisuuden toteutumista, väärän toiminnan välttämistä.439 Näin ollen kaikkien näiden
kolmen maan vahingonkorvausoikeudellisissa funktioissa on samankaltainen reparatiivi-
nen peruslähtökohta. Preventiivisyys on selvästi toinen yhteinen osa, vaikkakin Suomessa
lehdistön yhteydessä preventiivistä funktiota pidetään kiistanalaisena. Saksassakin vahin-
gonkorvauksella nähdään olevan eettinen funktio kuten Suomessa ja Ranskassa eettinen
funktio vastaa lähinnä moraalista funktiota. Suurin ero on punitiivisen funktion osalta
431 Gras 1994, s. 22. 432 Pierre 2014, s. 18. 433Professori Pierre Catala´n johtama ryhmä jätti alustavan raportin velvoiteoikeuden reformiksi 22.9.2005;
Ks. myös Koziol – Steininger ym. 2005, s. 270. 434 Ks. lisää Kayser 1995. 435 Saarnilehto 2007, s. 171; Karhu – Ståhlberg 2013, s. 7. 436 Harpwood 2003, s. 11. 437 Stoll 1993, s. 151, 184; Ohliger 2004, s. 11. 438 Ks. Staudinger 1999. 439 Larentz 1984, s. 423; Weinrib 2002, s. 638–640; Ohliger 2004, s.12; Ks. myös Canaris – Grigoleit 2016.
82
siinä, että Ranskassa punitiivinen funktio on jo varovaisesti hyväksytty osaksi järjestel-
mää ja punitiivinen funktio tehostaa vahingonkorvausoikeuden tarkoituksen toteutumista.
Saksassakin ilmeisesti avoimuutta punitiivisen funktion hyväksymiseen on, jopa kor-
keimman oikeuden puolelta. Suomessa punitiivinen funktio on vielä melko uusi ajatus,
joka kuitenkin on hyvin perusteltavissa Yhdysvaltojen, Ranskan ja Ruotsin tutkimuksen
perusteella. Samalla on huomattava, että punitiivista funktiota puoltaa eurooppalaisen tut-
kimuksen osalta se, että Saksan, Ranskan ja Ruotsin järjestelmät ovat hyvin samankaltai-
sia kuin omamme.
Myös Suomessa tulisi hyväksyä vahingonkorvauksen punitiivinen rooli, koska tällöin
uhri pystyttäisiin sijoittamaan vahingonkorvausoikeuden keskiöön, kuten vahingonkor-
vausoikeuden perimmäisenä lähtökohtana on. Punitiivisen funktion tehokkuudesta on
kattavasti tutkimusta Yhdysvalloista, Kanadasta ja Ranskasta ja niiden avulla pystytään
osoittamaan punitiivisen funktion tehokkuus vahingonkorvausoikeudellisten tavoitteiden
toteutumisessa.440 Korvauksen rangaistuksenomaisuus tehostaisi vahingonkorvauslain
tarkoituksen toteutumista, henkisen kärsimyksen korvaamista. Samalla tämä tehostaisi
vahingonkorvausoikeuden preventiivistä funktiota. Vahingonkorvauslain tarkoituksen
toteutuminen saattaisi tehostua, jos korvaus olisi rangaistukseen rinnastettava kuten Rans-
kassa ja tuottaisi rikoslain preventiivisen funktion kaltaisesti kärsimystä korvauksen mak-
sajalle tuntuvan korvauksen muodossa.441
5.3 Vahingonkorvausoikeudellisten järjestelmien tehokkuus
Tarkoituksenani oli arvioida, mikä vertailemistani vahingonkorvausoikeudellisista järjes-
telmistä toimii tehokkaimmin ja minkä järjestelmän vahingonkorvausoikeudellinen funk-
tio toteutuu parhaiten.442
Tutkimuskohteet ovat funktionaalisesti ekvivalentteja ja näin ollen vertailukelpoisia.443
Saksassa vahingonkorvausjärjestelmällä on siis sama tavoite kuin Suomessa ja Ranskas-
sakin, kärsimyksen korvaaminen. Se ratkaistaan kuitenkin toisistaan hieman eroavilla ta-
voilla. Eri oikeusjärjestelmissä ratkaisu on luotu erilaisen funktionaalisten substituutin
avulla. Nämä erilaiset institutionaaliset ratkaisut toimivat vastaavasti kuin suomalaisen
440 Ripstein 1999, s. 135; Schultz 2007, s. 25. 441 HE167/2003 vp., s. 29; Artimo 2008, s. 1215; Vrt. Frände ym, 2012, s. 18: Rikoslailla on preventiivinen
funktio, jonka tarkoituksena on tuottaa kärsimystä tekoon syyllistyneelle henkilölle, jolloin rangaistuksella
on yleisestävä ja erityisestävä vaikutus. 442 Michaels 2006, s. 8; 11,19-20. 443 Michaels 2006, s. 8; 11,19-20.
83
oikeusjärjestelmän ratkaisu. Tässä on siis kysymys ekvivalenssi funktionaalisesta näkö-
kulmasta. Näin voidaan funktionaalisen metodin avulla paljastaa se, että Suomessa, Sak-
sassa ja Ranskassa on olemassa yhteisiä, universaaleja arvoja.444 Saksalainen vahingon-
korvausjärjestelmä toiminee tehokkaasti, koska kipurahat ovat erittäin korkeita ja tark-
kaan ennalta ohjattuja.445 Korkeilla korvauksilla pyrittänee preventiiviseen funktioon.
Yksityisyyden suojan loukkaamisesta tuomituista korvauksista ilmenee, että kaikkien
näiden kolmen oikeusjärjestyksen universaalina arvona on pyrkimys vahinkojen haital-
listen seurauksien korvaamiseen. Tätä vahingonkorvausoikeuden vaikutusta kutsutaan re-
paratiiviseksi vaikutukseksi. Vahingonkorvausoikeuden tehtävänä on säännellä vahin-
gonkärsijän asemasta ja siitä, kuka vastaa vahinkojen seurauksista. Vahingonkorvausoi-
keuden pohjimmainen tarkoitus on vahingonkärsijän ja vahingonaiheuttajan välillä hai-
tallisten seurausten jakaminen.446
Yksityisyyden suojan loukkaamisesta aiheutuvat haitalliset seuraukset saattavat olla
loukkauksen seurauksena ilmenevä masennus, työsuorituksen huononeminen, jopa työ-
kyvyttömyys ja työpaikan menettäminen. Jos kärsimyskorvaukset ovat alhaisia, vahin-
gonkorvausoikeuden pohjimmainen tarkoitus ei toteudu. Punitiivisen funktion hyväksy-
minen oikeusjärjestelmään saattaisi auttaa vahingonkorvausoikeuden tarkoituksen toteut-
tamisessa, koska se mahdollistaisi kärsimyskorvauksen nostamista tasolle, jolla korvauk-
sella olisi aito rangaistuksen rooli. Näin ollen se auttaisi kärsimyksen kohteena olleen
henkilön haitallisten seurausten jakamisessa. Loukkauksen kohteena ollut voitaisiin saat-
taa ennen loukkausta vallinneeseen tilaan hänen rauhassa toivuttuaan loukkauksesta. Näin
raha voisi olla oikeudenjakamisen välineenä, koska se mahdollistaisi loukkauksen koh-
teelle loukkauksesta toipumisen ilman taloudellista painetta. Tämäkin on argumentti kär-
simyskorvauksien kohottamisen puolesta, koska näin kärsimyksen hyvittäminen, vahin-
gonkorvausoikeudellinen periaate, toteutuisi tehokkaammin.447 Punitiivisen funktion hy-
väksymistä vastaan puolestaan puhuu loukkaajan suojan ja reilun haitanjaon periaate sekä
444 Michaels 2006, s. 8; 11,19-20. 445 Ks. Beck-on-line.be.de 2018: Tältä sivustolta voi tarkastella saksalaista immateriaalisen haitan korvaus-
tasoa, joka lehdissä tapahtuvassa loukkauksessa on ollut jopa 400 000 euroa. Dejure.org: Tältä sivulta voi
tarkastella lehdissä tapahtuneita oikeudessa olleita yksityisyyden suojan loukkaustapauksia, joita vaikuttaa
olevan melko vähän suhteutettuna Saksan väkilukuun. 446 Ståhlberg 1993 s. 1; Karhu – Ståhlberg 2013, s.7. 447 Vrt. Suomalaisen lainvalmisteluaineiston perusteella tavoite ja peruste kärsimyksen korvaamiselle on
loukkauksen hyvittäminen hallituksen esityksen HE 187/1973 vp. perustelujen mukaan.
84
rikastumiskielto. Toisaalta kuitenkin tämäkin asia voitaisiin ratkaista siten, että säädettäi-
siin lehdille Saksan mallin mukainen pakollinen vakuutus ja määriteltäisiin korvausten
yläraja oikeuskirjallisuudessa ehdotetun kaltaisesti.448
Saksan korkeat korvaukset ovat perusteltavissa sillä, että saksalaisessa järjestelmässä
käytetään pakollisia vakuutuksia lehdistössä. Vakuutuksellisuus tehostanee vahingonkor-
vausoikeuden preventiivistä funktiota loukkausten välttämisen muodossa, koska vakuu-
tusten hinta nousee, loukkausten määrän kohotessa. Toisaalta myös retributiivinen funk-
tio hyväksytään Saksan korkeimmassa oikeudessa.449 Julkaisujen levitysalue on suuri,
koska saksankielenpuhujia on useissa valtioissa Euroopassa ja Euroopan ulkopuolellakin.
Ranskalainen kielialue on vieläkin suurempi kuin saksalainen kielialue. Yli 200 miljoo-
naa puhuu äidinkielenään ranskaa. Ranska on myös maailmassa eniten opiskeltava vie-
raskieli englannin jälkeen. Näin ollen uutisten levinneisyys on todella globaali ja yksityi-
syyden suojaa loukataan maailmanlaajuisella tasolla loukkaustilanteessa.450
Ranskassa vahingonkorvausjärjestelmä on hyväksynyt punitiivisen funktion ja on ankara
ja näin ollen tehokas. Suojaa kaventanee tuomioistuinten suuri harkinnanvaraisuus. Rans-
kassa ole käytössä tuomioita ohjaavia tarkkoja vahingonkorvaustasotaulukoita, kuten
Saksassa, jolloin järjestelmän uhkana on toteutumaton oikeussuoja. Toisaalta tämä antaa
mahdollisuuden tuomioistuimille tehostaa punitiivista funktiota tapauskohtaisesti.451
Tämä on huomionarvoista, koska nimenomaan Ranska oli se maa, jossa siviilioikeus on
laajalti kodifioitu ja missä kodifikaatio aloitettiin ensimmäiseksi, mikä ilmentää halua
määritellä tarkkaan oikeusjärjestelmä.452 Tarkkaan määritelty hallinnollinen ohjaus on
yleisesti ottaenkin ranskalainen yhteiskunnallinen piirre. Tämä vuoksi mielenkiintoista
on, että kärsimyskorvaus on vapaasti määrättävissä eikä Ranskassa ole käytössä ohjeel-
lista taulukkoa. Toisaalta sitä voi perustella tapauskohtaisella punninnalla, joka saattaa
tehostaakin oikeussuojan toteutumista. Punitiivinen funktio tehostaa vahingonkorvausoi-
keuden toteutumista vahingonkorvauksen tapauskohtaisen punninnan kautta. Vahingon-
korvaus voidaan määrätä vastaamaan loukkauksen moitittavuutta.
448 Ks. Viljanen 2008. 449 Vrt. Korkeimman oikeuden tuomio, BGH 2.2.1961; vrt. Köndgen 1976, s. 18. Todelliset vahingonkor-
vauskustannukset jakautuvat eri tahoille vakuutuksellisen korvaamisen myötä; Ohlinger 2004, s. 25. 450 Neuvonen 2015, s. 867 – 869. 451 Korkein oikeus, Cour de Cassation, antoi ratkaisussa 5.11 1996 numerossa 14 tuomioistuimille suve-
reenin oikeuden arvioida vahingonkorvauksen määrän. Tämä ratkaisu on tärkeä, koska tuomioistuimet ovat
oikeuskäytännön tarkennuksen mukaan toimivaltaisia eikä heidän tarvitse esittää korkeimmalle oikeudelle,
joka valvoo oikeuskäytäntöä, näyttöä vahingonkorvauksen määräytymisestä; Crémieux 1979, s. 261. 452 Tamm – Letto - Vanamo 2015, s. 39, 41.
85
Näiden perustelujen vuoksi funktionaalisen evalutiivisen näkökulman myötä saksalaista
järjestelmää voitaisiin pitää tehokkaimpana lakina, koska se vaikuttaa toimivan tehok-
kaasti vahingonkorvausoikeudellisesta näkökulmasta, sen vahingonkorvausoikeudellisen
preventiivisen ja reparatiivisen funktion tehokkaan toteutumisen myötä vakuutuksellisel-
lisuuden avulla. Myös oikeusvarmuus ja yhdenvertaisuuden periaate toteutunee vahin-
gonkorvaustuomioiden tarkan ennalta tapahtuvan ohjauksen myötä korvaustaulukkojen
avulla sekä jälkikäteisellä valvonnalla korkeat vahingonkorvaukset tehostuskeinonaan.
Samalla myös loukkaajaa suojataan ohjeellisen taulukon avulla, jotta vahingonkorvaukset
eivät nousisi suhteettoman korkeiksi. Toisaalta myös pulverisaation periaate toteutuu va-
kuutuksellisuuden kautta.453
Suomalainen vahingonkorvausjärjestelmä on kärsimyskorvauksen osalta helpompi hah-
mottaa vahingonkorvauslain ja siihen sisältyvän 5:6 lain kohdan myötä kuin saksalainen
järjestelmä. Saksalainen järjestelmä saattaa vaikuttaa monimutkaiselta systematiikaltaan.
Neuvottelukunnan suosituksessa loukkauksen laatua arvioidaan sillä, miten suurta julki-
suutta tiedon levittämisellä on saatu aikaan sekä kärsimyksen ja vahingon määrä, jota
levittäminen on aiheuttanut.454 Näin ollen Suomessakin ohjataan Saksan kaltaisesti tuo-
mioiden tasoa ennalta. Korvaustaso Suomessa on kuitenkin erittäin alhainen eikä täyttäne
tehokkaasti vahingonkorvauslain reparatiivista ja preventiivistä funktiota. Yksityisen
kohdalla tämä korvaustaso saavuttanee paremmin vahingonkorvausoikeudellisen funk-
tion, mutta liiketoiminnan harjoittajalle, kuten lehdistölle, tällainen korvaustaso on niin
alhainen, ettei se estä korvauksen synnyttävän lehtiartikkelin julkaisemista, koska lehdis-
tön intressi elinkeinonharjoittajana on tuottaa uutisia, joita ihmiset lukevat ja jotka tyy-
dyttävät heidän uteliaisuuttaan. Vakuutuksellisuus tehostaisi Suomessakin vahingonkor-
vausoikeuden preventiivistä funktiota.
Taloudellisen hyödyn tavoittelua tehokkaammin estäisi oikeudettoman hyödyn menettä-
misseuraamus, kuten Suomen oikeuskirjallisuudessa on esitetty.455 Tämä konfiskaatioseu-
raamus on harvinainen, koska syyttäjät eivät usein vaadi rikoshyödyn menettämistuo-
miota.456 Kuitenkin Suomen oikeusjärjestyksessä on katsottu, että hyöty, joka on välitön,
rikoksella saatu, voidaan konfiskoida. Tällöin ratkaisevana lähtökohtana on rikoksente-
453 Michaels 2006, s. 8, 11,19, 20; Mielityinen 2006, s. 300; Fischer 2016; Beck-on-line.be.de 2018. 454 Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia 2014, s. 158. 455 KM 2001:11, s. 97. 456 Tiilikka 2007, s. 63.
86
kohetki ja siihen yhteydessä oleva varallisuuden lisäys. Välillinen hyöty, rikollisesta toi-
minnasta saatavan hyödyn tuotto, voidaan konfiskoida tilanteessa, jossa hyöty on rikok-
sella saavutettua.457 Konfiskaation käyttämisen tehostaminen vaikuttaisi varmasti preven-
tiivisesti, mutta vahingonkorvausoikeudellisia tavoitteita se ei kuitenkaan uhrin keskiöön
asettamisen eikä reparatiivisen funktion osalta tehostuisi. Toisaalta on vaikeaa määritellä,
mikä on toiminnasta saatava oikeudeton hyöty.
Saksan järjestelmä toteuttanee siis tehokkaasti vahingonkorvausoikeudellisia funktioita
ennalta ohjauksen yhdenvertaisuuden toteutumisen sekä oikeusvarmuuden osalta ja huo-
mattavien korvausten preventiivisen ja reparatiivisen funktion tehokkaan toteutumisen
osalta. Vaikuttaa, että väkilukuun suhteutettuna Saksassa yksityisyyden loukkaustapauk-
sia ilmenee vähän.458
Vakuutuksen pakollisuus Saksan mallin mukaisesti Suomessakin mahdollistaisi kärsi-
myskorvauksen korottamisen. Tämä olisi tärkeää tilanteessa, jossa yksityisyyden suojan
loukkaaja on esimerkiksi elinkeinonharjoittaja, lehtitalo. Tällöin vahingonkorvausoikeu-
den pulverisoitumisen periaate toteutuisi loukkauskustannusten jakautumisella eri ta-
hoille lehtien hintojen korotusten myötä. Samalla myös loukkaajan suojaa parannettaisiin.
Preventiivisyys, loukkausten välttäminen, tehostuisi vakuutusten hinnan nousemisuhan
kautta. Ranskan mallinmukainen punitiivinen funktio voitaisiin toteuttaa pakollisen va-
kuutuksen avulla Suomessa siten, ettei se olisi ristiriidassa vahingonkorvausoikeuden
doktriinin kanssa, vaan suojaisi myös loukkaajaa. Vahingonkorvauksien yläraja voitaisiin
asettaa Saksan mallin mukaisella nettisivustolla, jolla esitettäisiin ratkaisujen kuvauksia
eri oikeusasteilta ja samalla yläraja määrätyille korvauksille. Punitiivinen funktio mah-
dollistaisi moitittavuuden osoittamisen vahingonkorvauksen määrän avulla tapauskohtai-
sesti.
457 Ailio 1964, s. 130; Viljanen 1989, s. 528; Rautio 2006, s. 162. 458 Dejure.org: Tältä sivulta voi tarkastella lehdissä tapahtuneita oikeudessa olleita yksityisyyden suojan
loukkaustapauksia, joita vaikuttaa olevan melko vähän suhteutettuna Saksan väkilukuun.
87
6 JOHTOPÄÄTÖKSET
6.1 Mitä saksalaisesta ja ranskalaisesta järjestelmästä olisi siirrettävissä suoma-
laiseen vahingonkorvausdoktriiniin?
Halusin arvioida, mikä vertailemistani vahingonkorvausoikeudellisista järjestelmistä toi-
mii tehokkaimmin ja minkä järjestelmän vahingonkorvausoikeudellinen funktio toteutuu
parhaiten. Tutkimuskohteet ovat näkemykseni mukaan funktionaalisesti ekvivalentteja,
ja näin ollen vertailukelpoisia. Saksan, Ranskan ja Suomen vahingonkorvausjärjestelmät
ovat hyvin samankaltaisia. Erot ovat melko pieniä. Suomessa kärsimys voidaan korvata,
jos sillä on yhteys rangaistavaksi säädettyyn tekoon (VahL 5:1). Vahingonkorvauslain
5:6 mukaan korvausvelvoite seuraa yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä,
kunnian ja kotirauhan loukkaamisesta. Saksassa ja Ranskassa on valittu institutionaali-
sesti toisenlainen ratkaisu Suomen uudemman vahingonkorvauslain ratkaisusystematii-
kan asemasta. Ranskassa kärsimys korvataan Code civil´in 9 artiklan yksityisyyden suo-
jan loukkaamisena. Saksassa yksityisyyden suojan loukkaaminen ratkaistaan Saksassa
yleisten henkilöön liittyvien oikeuksien avulla, yksityisalueen suojaamisella perustus-
laissa sekä kunnianloukkauksen korvaamisena rikoslaissa ja siviililakikirjassa.
Kaikissa näissä kolmessa maassa on sama tavoite, kärsimyksen korvaaminen. Saksalai-
nen vahingonkorvausjärjestelmä toiminee näistä kolmesta järjestelmästä tehokkaimmin,
koska lehdistön toimintaa rajoittavat vakuutukset, tuomitut vahingonkorvaukset ovat kor-
keita ja järjestelmä on erittäin hyvin etukäteen ohjattu tuomioistuimille kohdistettujen va-
hingonkorvaustasosuositusten avulla. Tämä parantanee oikeusvarmuuden ja yhdenvertai-
suuden periaatetta. Saksalainen järjestelmä toteuttanee vahingonkorvausoikeuden tavoit-
teita tehokkaasti. Oikeustapauksien kartoittamisen jälkeen vaikuttaa siltä, että yksityisyy-
den suojan loukkaamistapauksia on väkilukuun nähden vähän oikeuden käsiteltävänä.
Kuitenkaan tämän johtopäätelmän tekeminen ei ole yksiselitteistä, koska muutkin asiat
voivat vaikuttaa luopumiseen asian käsittelemisestä oikeudessa. Näitä voivat olla esimer-
kiksi se, ettei haluta uusien lehtiartikkeleiden julkaisemista, mikä oikeudenkäynnistä seu-
raa. Toisaalta myös epäilys oikeudenkäynnin lopputuloksesta saattaa vaikuttaa asiaan
sekä henkisten voimavarojen puuttuminen jo tapahtuneen loukkauksen jälkeen ja oikeu-
denkäyntikustannukset.
Saksalaisessa vahingonkorvaustasosuosituksissa määritellään hyvin yksityiskohtaisesti
eri medioissa tapahtuvat loukkaukset ja näin ollen saksalainen järjestelmä on tarkempi ja
yksityiskohtaisempi ja kompaktimpi vaikkakin systematiikaltaan monimutkaisempi kuin
88
suomalainen järjestelmä, jos tarkastelee tuomioistuinjärjestelmän määrää ja monimutkai-
suutta ja yksityisyyden suojan määräytymistä. Saksasta suomalaiseen järjestelmään siir-
rettävissä olisi lailla säädettävä pakollinen vakuutus lehdistölle, joka suojaisi loukkauk-
sen aiheuttajaa vahingonkorvausoikeuden doktriinin mukaan ja mahdollistaisi punitiivi-
sen funktion järjestelmään hyväksymisen ja sen seurauksena vahingonkorvausten määrän
kohottamismahdollisuuden. Samalla loukkausten määrä laskenee ja vakuutuksellisuus te-
hostanee vahingonkorvausoikeuden preventiivistä funktiota taloudellisen uhan muo-
dossa. Vakuutusten hintahan nousee loukkausten määrän kohotessa.
Ranskan punitiivinen funktio puoltaa paikkaansa vahingonkorvausjärjestelmässä ja näke-
mykseni mukaan olisi siirrettävissä Suomen järjestelmään, koska yksityisyyden suojan
loukkaamisesta määrättävien kärsimyskorvausten taso Suomessa on erittäin alhainen eikä
täytä tehokkaasti vahingonkorvauslain reparatiivista ja preventiivistä funktiota. Punitiivi-
nen funktio olisi toimiva Suomessakin pohjoisamerikkalaisen, ranskalaisen ja ruotsalais-
tutkimuksen perusteella. Saksassakin on avoimuutta rangaistukselliselle vahingonkor-
vaukselle. Suomessa punitiivinen funktio olisi toimiva sen perusteella, että funktionaali-
sen metodin avulla paljastettavissa on, että Suomessa, Saksassa ja Ranskassa on olemassa
yhteinen universaali syvempi arvo, kärsimyksen estäminen ja korvaaminen. Järjestelmät
sinällään Ranskassa ja Suomessa sekä Ruotsissa ja Saksassa ovat hyvin lähellä toisiaan.
Toisista järjestelmäistä voidaan siis saada näkökulmia ja ajatuksia oman järjestelmämme
tehostamiseen ja hyödyntää toisten tutkimustuloksia oman järjestelmämme tehosta-
miseksi. Punitiivisen funktion avulla voidaan estää tehokkaammin ei-haluttu toiminta oi-
keustaloustieteellisen tutkimuksen perusteella. Oikeustaloustieteellisestä tutkimuksesta
käy ilmi, että taloudellinen sanktio vaikuttaa ihmisen toimintaa ohjaavasti. Ei-toivotun
toiminnan estäminen on myös vahingonkorvausoikeudellinen tavoite. Ohjausvaikutus
saadaan aikaan pakollisella vakuutuksella lehdistölle, koska vakuutuksia maksetaan jat-
kuvasti ja näin ollen lehdillä on motivaatio välttää loukkauksia, jotta vakuutusten hinnat
eivät kohoaisi.
6.2 Miten suomalaista kärsimyskorvausjärjestelmää voitaisiin tehostaa?
Suomalainen järjestelmä huomioi hyvin kärsimyksen korvaamisen kärsimyskorvauksen
HE 167/2003 vp esitetyn mukaisen kärsimyskorvauspykälän lisäämisen jälkeen. Järjes-
telmämme on yksinkertaisemmin järjestetty kuin Ranskan ja Saksan järjestelmien kärsi-
myksen korvaaminen. Yksinkertainen järjestelmä varmistaa ennakoitavuuden ja oikeus-
varmuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumisen. Järjestelmämme on tämän vuoksi yksin-
kertaisuudessaan rakenteellisesti tehokas ja toimiva.
89
Vahingonkorvausoikeudellisen doktriinin mukaan keskeinen tavoite on vahingon estämi-
nen ennalta käsin. Hyvityksellä pyritään myös vahvistamaan ihmisoikeuksien kuten yk-
sityisyyden suojan toteutumista. Vahingonkorvausoikeuden yksi tehtävistä on perusoi-
keuksien turvaaminen muualta tulevilta loukkauksilta ja suojata yksilön hyväkäsitysten
toteuttamista. Vahingonkorvausoikeuden tarkoituksena on vahingonkärsijän aseman pa-
lauttaminen vahinkoa edeltävään tilanteeseen. Tällöin tavoitteena on suojata vahingon-
kärsijää ja turvata hänen asemaansa yhteisössä. Vahingonkorvausoikeuden periaatteisiin
kuuluu uhrin keskeinen asema ja uhriin keskittyminen ja liiallisen riskin kantamisperi-
aate. Vaarannettaessa toisen perusoikeuksia, riskin realisoituessa tulee toiselle korvata
aiheutettu vahinko. Reilun haitanjaon periaatteiden mukaan toiminnasta hyötyvän tulee
kantaa saamansa hyödyn suhteessa aiheutuvat haitat. Seurausvastuun periaatteeseen kuu-
luu se, että paremman ennakointi- ja vahingonehkäisykyvyn omaavan tulee vastata va-
hingosta. Lain tarkoitus on palvella ihmisen tarpeita. Näiden keskeisten periaatteiden nä-
kökulmasta punitiivinen funktio toteuttaisi tehokkaammin vahingonkorvausoikeuden ta-
voitteet kuten ihmisoikeusloukkauksen estämisen ja uhrin keskeisen aseman, koska vaik-
kakin punitiivinen funktio tähtää rankaisemiseen, se toteuttaa myös tehokkaasti vahin-
gonkorvaamisen funktion ja näin ollen nostaa uhrin vahingonkorvausoikeuden keskiöön
ja samalla estää tulevia oikeudenloukkauksia. Jos vahinkoa ei korvata, myöskään vahin-
gonkorvausoikeudelliset funktiot eivät toteudu, eikä vahingonkorvauslaki ole tehokas ja
yksilön turvana.
Lehdissä tapahtuva yksityisyyden suojan loukkaaminen on tilastollinen riski ja lehtitalo
voi varautua ennakolta riskin realisoitumiseen esimerkiksi vakuutuksin. Näin ollen yksi-
tyishenkilön ollessa kykenemätön varautumaan yksityisyyden suojan loukkaamisesta ai-
heutuvaan kärsimykseen ja siitä aiheutuviin seurauksiin kuten väliaikaiseen työkyvyn
alenemiseen ja tästä aiheutuviin seurauksiin, lehdistö on se osapuoli, jolla on edellytykset
varautua paremmin loukkauksesta aiheutuviin vahingonkorvausoikeudellisiin kustannuk-
siin. Se on myös osapuoli, joka hyötyy julkaisutoiminnasta. Näin ollen vahingonkorvaus-
oikeudellisten periaatteiden, seurausvastuun ja reilun haitanjaon periaatteen mukaan
punitiivinen korvaus ei olisi ristiriidassa vahingonkorvausoikeudellisen doktriinin
kanssa. Liiallisen riskin kantamisperiaatteen mukaisesti lehdistön on huolellisen toimin-
nan edellytyksen mukaan vältettävä liiallista riskiä ja julkaistava suostumiskonstruktion
mukaisesti artikkeleita. Jos lehdessä julkaistaan ilman lupaa, oikeudettomasti materiaalia
ja tästä aiheutuu yksityisyyden suojan loukkaaminen, lehti, toimittaja ja päätoimittaja
90
ovat vastuussa kärsimyksen korvaamisesta, koska tällöin on otettu liiallinen riski talou-
dellisen hyödyn tavoittelussa julkaisutoiminnassa. Vahingonkorvausdoktriinissa on ri-
kastumiskielto. Rikastumiskieltoperusteen käyttäminen perusteena punitiivisen funktion
hylkäämisessä ei liene tarpeeksi perusteltua, koska vahingonkorvausoikeudella on useita
tavoitteita, joiden tulee toteutua vahingonkorvauksen kautta. Rikastumiskielto on lähtö-
kohta, jota tulee arvioida tapauskohtaisesti. Immateriaalisen haitan yhteydessä rikastumi-
sen arviointi on vaikeaa, koska kyseessä on kärsimyksen korvaaminen, jota ei voida mi-
tata rahalla. Näin ollen myöskään rikastumisen puitteita ei voida määritellä eikä rikastu-
miskielto ole siis validi peruste sille, miksi vahingonkorvauksella ei tulisi olla punitiivista
roolia. Näin ollen lienee selvää, ettei punitiivisen funktion hyväksyminen osaksi vahin-
gonkorvausoikeutta olisi ristiriidassa vahingonkorvausoikeuden doktriinin, periaatteiden
ja tavoitteiden kanssa. Toisaalta vahingonkorvausoikeuden tarkoituksena on suojata uhria
ja loukkaajaa ja tässä kohtaa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että laillisuus ja
suhteellisuusperiaatteet toteutuvat loukkaajan osalta kuten ranskalaisessa tutkimuksessa
osoitettiin ratkaisun olevan.
Kärsimyskorvaukset Suomessa ovat kuitenkin oikeuskäytännössä ja henkilövahinkoasi-
ainneuvottelukunnan suositusten mukaan alhaisia ja tämä johtaa johtopäätökseen, että va-
hingonkorvauslain lainsäätäjän tarkoituksen tehokkaan toteutumisen vuoksi, kärsimys-
korvauksia tulisi kohottaa nykykäytännöstä entisestään. Yksityisen loukkaajan kohdalla
suomalainen korvaustaso saavuttanee paremmin vahingonkorvausoikeudellisen funktion,
mutta tarkasteltuani lehdissä tapahtuvan yksityisyyden suojan loukkauksia, totean, että
Suomessa määrättävät kärsimyskorvaukset ovat niin alhaisia, etteivät ne voi estää yksi-
tyisyydensuojaa loukkaavan, korvauksen synnyttävän lehtiartikkelin julkaisemista eikä
korvata aiheutunutta vahinkoa. Tällöin vahingonkorvausoikeuden preventiivinen eikä re-
paratiivinen funktio toteudu, mikä aiheuttanee ongelman järjestelmän tehokkuudessa.
Yksityisyyden suojan loukkaamisesta aiheutuvalla kärsimyskorvauksella tullee kuitenkin
pyrkiä preventioon, vaikka oikeuskirjallisuudessa painotetaan näkemystä, että lehdistön
yhteydessä kyseessä ei tule olla preventio. Preventiofunktio ei liene ongelmallinen, jos se
ei estä lehdistön sananvapauden soveltamista. Oikeustaloustieteellisen näkemyksen mu-
kaanhan taloudellinen uhka vaikuttaa ihmisen toimintaan, jolloin sitä voidaan hyödyntää
yksityisyyden suojaamisessa. Se, että kärsimys korvataan laissa säädetyn sekä oikeuskäy-
tännön mukaisesti, johtaa preventioon ja toimii myös samalla eettis-moraalisesti siksi,
että sanktion avulla tähdätään toiselle tuotetun kärsimyksen merkityksen konkretisoitu-
miseen.
91
Kuten Carval totesi, tarkasteltaessa vierasta järjestelmää ja pohdittaessa omaan järjestel-
mään siirrettävissä olevia piirteitä toisesta järjestelmästä, ei tule fokusoitua vieraan jär-
jestelmän ongelmakohtiin, vaan keskittyä niihin järjestelmän osiin, joiden kautta voidaan
kehittää omaa oikeusjärjestelmäämme. Huomiotta voidaan jättää vieraan järjestelmän vä-
hemmän toimivat osuudet ja toisesta järjestelmästä havaintoja tekemällä korjata ongelmat
ennen niiden siirtämistä omaan järjestelmäämme. Amerikkalaisesta mallista havainnoi-
tuna, punitiivisen järjestelmän ongelmana olevat mahdolliset liian korkeat korvaukset
ovat ristiriidassa vahingonkorvausdoktriinin suhteen, jonka mukaan myös loukkaajaa
suojataan asettamalla alhainen korvaus. Kohtuuton korvaus voidaan kuitenkin välttää ra-
joittamalla korvausten ylärajoja, kuten Viljanen väitöksessään esitti. Tämä on taas mah-
dollista saksalaisen mallin mukaisesti kokoamalla nettisivusto, jolla on kuvattu annettuja
tuomioita ja niiden korvausmääriä. Samalla tärkeät kansainvälisiin sopimuksiin ja oikeus-
järjestykseemme sisältyvät oikeusperiaatteet, laillisuus ja suhteellisuusperiaate, estävät
korvausmäärien kohtuuttoman nostamisen. Oma järjestelmämme mahdollistaa siis puni-
tiivisen funktion väärinkäytön estämisen ja toteuttanee rikastumiskiellon realisoitumisen.
Ranskan avoimuus punitiivisen funktion suhteen antanee Suomellekin mahdollisuuden
kehittää omaa vahingonkorvausjärjestelmäämme ja siirtää siihen uusia toimintamalleja ja
hyötyä pohjoisamerikkalaisesta, ruotsalaisesta ja ranskalaisesta tutkimuksesta. Ranska-
lainen tutkimus osoittaa siviilisanktion tehokkuuden suhteessa rikosoikeudellisiin sakkoi-
hin, koska oikeasuhtainen siviilisanktio toteuttaa uhrin korvausoikeuden ja aseman va-
hingonkorvausoikeuden keskiössä. Sakot koituvat vain valtion hyödyksi ja uhrin hyväksi
koituu ainoastaan kärsimyksen tunnustaminen ja tunnistaminen. Samalla yksityisoikeu-
dellinen rangaistus korvaa vahingon loukkauksen kohteelle ja toimii moraalisena arvot-
tajana. Samalla myös ei-toivotun toiminnan ennaltaehkäisy tehostuu.
Carvalin mukaan yksityisoikeudellista rangaistusta voidaan käyttää reparatiivisena hen-
kilövahinkojen, varallisuusvahingot ja immateriaalisten vahinkojen yhteydessä. Punitii-
vinen rooli yksityisoikeudelliselle rangaistukselle sopii silloin, kun loukkaukseen sisältyy
laissa rangaistavaksi säädetty loukkaus. Toiminnan virheellisyys on pystyttävä osoitta-
maan samoin kuin tekijän tahallisuus. Tekijän on oltava syyllinen loukkaukseen ja tietoi-
nen loukkauksen lainvastaisuudesta. Loukkauksen on oltava vakava. Jos lehdistössä ai-
heutettu yksityisyyden suojan loukkaaminen johtaisi suureen korvausvelvollisuuteen,
loukkauksen todennäköisyyden pienentyminen voitaisiin varmistaa käyttämällä rahaa oi-
keuden toteutumisen välineenä. Myös reparatiivinen funktio toimisi tehokkaammin,
koska loukkauksen uhri voisi toipua loukkauksesta ilman taloudellista rasitusta. Samoin
92
vahingonkorvausoikeuden periaate, jonka mukaan vahingon aiheuttajan ja kärsijän tulee
jakaa vahinkokustannukset, toteutuisi tehokkaammin.
Punitiivinen funktio ei olisi perustuslaillisesti ongelmallinen Suomessa, joten siksi tätä
mahdollisuutta voitaisiin pohtia vahingonkorvausjärjestelmän tehosteena. Punitiivisella
funktiolla pyritään rankaisemiseen ja se johtaa preventioon. Preventiolla tulee estää yksi-
tyisyyden suojan loukkaus siten, että sananvapaus ja demokraattisen yhteiskunnan edel-
lytykset toteutuvat yksityisyyden suojaa kunnioittaen. Samalla kärsimys tunnistetaan ja
tunnustetaan ja pidetään yllä moraalista järjestystä. Kärsimys tulee korvata, koska muu-
toin kärsimyksen ylenkatsominen viestisi yhteiskunnallisesta ilmapiiristä ja henkisen hy-
vinvoinnin ja yksityisyyden suojan vähättelemisestä. Tällöin oikeusjärjestyksessä olisi
puute, kuten Saksan liittohallituksen esityksessä vahingonkorvauslain uudistamiseksi
sekä oikeuskirjallisuudessa todettiin.
Edellä esitettyjen argumenttien perusteella punitiivinen funktio ja vakuutuksellisuus leh-
dissä tapahtuvien yksityisyyden suojan loukkausten yhteydessä sopinee tehostamaan va-
hingonoikeudellisia funktiota sekä vahingonkorvausoikeuden periaatteiden toteuttamista
meidänkin järjestelmässämme. Punitiivinen funktio varmistaa ja tehostaa loukkauksen
uhrin asemaa vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti vahingonkorvaus-
oikeuden keskiössä. Jos vahingonkorvausmäärä on korkea, se ohjannee myöskin louk-
kauksen tekijän toimintaa oikeustaloustieteilijöiden osoittamalla tavalla. Tällöin myös
vahingonkorvausoikeuden preventiivinen funktio tehostuu reparatiivisen funktion ohella.
Toinen vaihtoehto olisi oikeuskirjallisuudessa esitetty konfiskaatiomahdollisuus, joka ei
käytännössä juurikaan toteudu tällä hetkellä. Jos yksityisyyden loukkauksen aiheuttami-
sesta aiheutuva oikeudeton etu poistettaisiin suojattaisiinko henkilön oikeutta yksityisyy-
den suojaan tehokkaammin? Uhrin keskeinen asema eikä reparatiivinen funktio toteutuisi
pelkällä konfiskaatiolla, koska tämä tulisi valtion eduksi. Näin ollen vahingonkorvaus
oikeasuhtaisena toteuttaa paremmin uhrin oikeudet.
Kuitenkin nämä molemmat, konfiskaatioseuraamus sekä vahingonkorvausoikeuden puni-
tiivinen funktio sekä pakollinen vakuutus, voisivat vaikuttaa siihen tapaan, miten lehdistö
käsittelee artikkeleissaan yksityiselämää. Taloudellisen hyödyn tavoittelu on tärkeä osa
lehdistön toimintaa, onhan se elinkeinotoimintaa. Punitiiviseen malliin suhtaudutaan
avoimesti myös Ruotsissa, samoin kuin Saksassa, mikä myös vahvistanee samankaltais-
ten järjestelmien kyseessä ollessa sen, että malli on mahdollinen myös Suomessa kuten
Ranskassa ja Pohjois-Amerikassa.
93
Jos vahingonkorvausoikeudella on punitiivinen funktio, se kohottaisi kärsimyskorvauksia
ja tehostaisi vahingonkorvausoikeuden tarkoituksen toteutumista ja varmistaisi uhrin pai-
kan vahingonkorvausoikeuden keskiössä suojaamalla tehokkaammin hänen asemaansa
preventiivisen ja reparatiivisen funktion avulla. Loukkaajan suojaa voitaisiin tehostaa pa-
kollisen vakuutuksen avulla Saksan mallin mukaisesti, jolloin lehdistö pystyisi varautu-
maan ennalta korvauksiin, jolloin punitiivinen malli ei olisi ristiriidassa vahingonkor-
vausoikeuden doktriinin kanssa loukkaajan suojaamisen suhteen. Samalla vahingonkor-
vausoikeuden kustannusten pulverisoinnin periaate toteutuisi, koska lehden hinta toden-
näköisesti nousisi vakuutuksen vuoksi ja tällöin varsinaisten vahingonkorvauskustannus-
ten kattaminen leviäsi laajemmalle, osittain lukijakunnalle. Samanaikaisesti vakuutusten
hinnankohoamisuhka saisi lehdet välttämään loukkauksia tehokkaasti.
Tämä punitiivinen malli toteuttaisi myöskin tehokkaammin liiallisen riskin kantamispe-
riaatteen, jonka mukaan vaarannettaessa toisen perusoikeuksia, riskin realisoituessa louk-
kauksen kohteelle tulee korvata aiheutettu vahinko. Jos lehdessä julkaistavaan artikkeliin
ei ole pyydetty suostumusta, liiallinen riski yksityisyyden suojan loukkaamisesta reali-
soituu. Reilun haitanjaon periaatteen toteutuminen tehostuisi, koska toiminnasta hyöty-
vän tulee kantaa saamansa hyödyn suhteessa aiheutuvat haitat. Lehdistö saa suurta talou-
dellista hyötyä kiinnostusta herättävien yksityisyyden suojaan kuuluvien yksityisasioiden
julkaisemisesta. Myös seurausvastuun periaatteen toteutuminen tehostuisi, koska periaat-
teeseen kuuluu se, että paremman ennakointi- ja vahingonehkäisykyvyn omaavan tulee
vastata vahingosta. Yksityishenkilöllä ei ole ennakointi- ja vahingonehkäisykykyä. Seu-
raavassa kuviossa konkretisoin uudistusehdotusta suomalaiseen vahingonkorvausdoktrii-
niin.
94
Kuvio 7. suomalaisen järjestelmän kehitysehdotus
Jatkotutkimusta silmällä pitäen haluaisin syventyä selvittämään tarkemmin suomalaista
oikeuskäytäntöä ja tuomareiden tuomitsemia kärsimyskorvauksia, jotta voitaisiin muo-
dostaa kattavampi kuva kärsimyskorvaustasosta. Haluaisin selvittää myös, mikä olisi so-
piva kärsimyskorvaustaso Suomessa oikeusvertailun avulla.
Vahingonkorvausoikeuden
punitiivinen funktio
Pakollinen vakuutus
Vahingonkorvauslain tarkoituksen ja
funktioiden toteutumisen tehostuminen
Kärsimyskorvaustason kohoaminen
Nettisivusto,
jossa esite-
tään ylärajat
kärsimyskor-
vaukselle
Lehdistön motiivi välttää yksityisyy-
den suojan loukkauksia tehostuu