1

Kapitaali01/09

uusittu

2

Sivu 3 PääkirjoitusSivu 4 PJ-Palsta Sivu 5 OpintosihteeriSivu 6-9 HallitusesittelySivu 10 Kysy KultiltaSivu 11 ReportaasiSivu 12-13 Onko talousennusteissä JärkeäSivu 14 AlkoholiyhteiskuntammeSivu 16-17 Pankkiiri yliarvosteleeSivu 18-19 FuksisyksySivu 20-21 KalenteripoikaSivu 22-23 Keimon kaistaSivu 24-25 ProvokaattoriSivu 26-27 Provokaattorin koiraSivu 28-29 Kaksi avainta kansantaloustieteeseenSivu 30-33 matemaatikko PartanenSivu 34-36 GoaSivu 37-38 Lentäjät

Sisällysluettelo

Päätoimittaja: Mira HoffströmTaitto: Otto Laosmaa

3

Pääkirjoitus

kohtaloa, vai kenties puhdasta masokismia, sillä monen mutkan kautta ajauduin kuitenkin vuoden ensimmäisen Kapin päätoimittajaksi.

Syksyn aikana Kapitaalin kohtalosta käytiin monia keskusteluita ja lehden kuoppaaminenkin kävi monien mielessä, sillä kukaan ei yksin halun-nut ottaa vastuuta lehden pelastamisesta. Ennen vuoden vaihdetta järjestetyssä vaalikokouksessa ei löytynyt yhtään halukasta (ei edes fuksien kes-kuudesta) ottamaan vastaan Kapitaalin päätoimit-tajuutta. Niinpä lehdelle perustettiin toimituskunta ja minut valittiin tai ennemminkin suostuteltiin ensimmäisen lehden päätoimittajaksi. Kokouksessa monet henkilöt lupasit minulle täyden tukensa ja miltei kaikki kokoukseen osallistuneet lupasivat osallistua Kapitaalin pelastamiseen kirjoittamalla lehteen.

Onneksi nämä lupaukset eivät osoittautuneet tyh-jiksi, vaan saatte nauttia ennätyksellisen paksusta Kapista. Olemme myös onnistuneet houkuttele-maan lehteen muutamia vakiokirjoittajia, joiden teksteistä pääsette nauttimaan myös seuraavissa lehdissä. Lehden ulkoasu on laitettu kokonaan remonttiin ja lehden uutta ilmettä korostamaan olemme saaneet värilliset kannet.

Kapitaalin tulevaisuus näyttää nyt valoisalta. Olen innoissani aikaansaannoksestamme ja luovutan hyvillä mielin päätoimittajuuden seuraavalle on-nekkaalle. Toivon, että kirjoitusinnostus jatkuu myös seuraavissa numeroissa ja saamme jatkos-sakin lukea järjestömme omaa lehteä.

Onko järjestölehtemme Kapitaalin viimevuotinen laskusuhdanne nyt takanapäin ja edessä uusi nousu, vai ajautuuko Kapi syvään lamaan?

Sain ensimmäisen kosketuksen kansikseen ja Kapitaaliin syksyllä Suomenlinnassa järjestetyssä KannuGames- tapahtumassa. Siellä pahaa-aavis-tamattomilta fukseilta kysyttiin: ”Osaatko kir-joittaa?” Hämmästelin kysymystä, mutta pienen harkinnan jälkeen myönsin osaavani raapustella jotakin. Tämän sanottuani, tutoreiden ja muiden vanhempien opiskelijoiden riemu repesi ja jostain kuului huuto: ”Seuraava Kapitaalin päätoimittaja on löytynyt!” Jäin seisomaan suu auki hämmäs-tyksestä, mutta pian aloin pitämään päätoimitta-jakommenttia pelkkänä vitsinä.

Karu totuus kuitenkin selvisi myöhemmin sama-na päivänä, kun kaikki tiesivät kuka olin. Eivät kuitenkaan siksi että olisin erityisen mukava/hauska/mahtava tyyppi, vaan koska minut oli värvätty seuraavaksi päätoimittajaksi. Monen kyselyn jälkeen ”totuus” päätoimittajuudesta vihdoin selvisi, kun sain ensimmäisen rehellisen vastuksen; ”Älä vaan ryhdy siihen! Se on ihan paska homma, eikä sitä kukaan halua.” Ja tämä tuli suoraan sydämestä.

Väitän, että Kapitaalin päätoimittajuuden huono markkinointi fukseille ei ainakaan helpottanut uuden henkilön löytämistä tehtävään. Vaik-ka alussa, voin myöntää sen nyt, olin oikeasti kiinnostunut ottamaan tehtävän vastaan, mutta vanhempien opiskelijoiden haukuttua homma lyttyyn, en enää halunnut olla missään tekemi-sissä lehden kanssa. Liekö kuitenkin jonkinlaista

Operaatio Kapitaali

Mira Hoffströmpäätoimittaja

4

Puheenjohtajan palsta

Eletään vuotta 2009 ja vuoden vaihtuessa myös KTTO:n uusi hallitus on aloittanut toimikautensa. Tänä vuonna puheenjohtajana toimii allekirjoit-tanut, rinnallani 16 innokasta hallitusjäsentä. Toivomme pystyvämme täyttämään toiveitanne ja edustamaan jäseniämme, täten otamme mielel-lämme vastaan parannusehdotuksia, kritiikkiä ja kiitosta. Yksi vuoden painopisteistä on kädessäsi juuri nyt. Ainejärjestölehtemme Kapitaalin on pienen notkahduksen jälkeen tarkoitus nousta vanhaan arvostukseensa ja tätä varten lehteä toimittaa kokonainen toimittajakunta. Päätoimittaja tulee vaihtumaan lehdittäin. Vuoden ensimmäistä lehteä päätoimittaa Mira Hoffström. Yliopiston rakenteissa puhaltaa uusia tuulia ja KTTO on toiminnassa mukana ajamassa kansan-taloustieteen opiskelijoiden asemaa. Isomman uudistuksen yhteydessä myös valtiotieteellistä tiedekuntaa ollaan tehostamassa ja tämä tulee nä-kymään tiedekunnan laitosrakenteessa. Uudistus vaikuttaa muun muassa laitoksien rahoitukseen, mutta myös yksittäisen opiskelijan kannalta tärke-ään opiskelijaedustukseen yliopiston päätöselimis-sä. Päätös uudesta laitosjaosta tehdään helmikuun loppupuolella. Uusi vuosi tuo tullessaan myös uusia kuvioita KTTO:n aloittaessa yhteistyön Helsingin kahden muun kansantaloustieteen laitoksien kanssa. Tu-lemme järjestämään yhteisiä tapahtumia Helsingin kauppakorkeakoulun KY Economicsin ja Svenska handelshögskolanin Equilibriumin kanssa ja en-

simmäinen projekti on yhteiset pöytäjuhlat kevät-lukukauden aikana. Tätä ainutlaatuista tilaisuutta solmia kontakteja tuleviin talous- Wja finanssialan vaikuttajiin ei kannata jättää väliin! Ei uutta ilman vanhaa, ja uusikin hallitus aikoo pitää kiinni vanhoista perinteistä. Media<3KTTO-sitsit ovat vuoden odotetuimpia tapahtumia ja vii-me syksyn roomalaiset toogabileet VOO:n kanssa oli suurmenestys. Kevään perinteinen opintomatka suuntaa tänä vuonna Kiovaan. Vuosi huipentuu 21. päivä marraskuuta, kun Kansantaloustieteen Opiskelijat ry. juhlistaa 50-vuotisjuhliaan. Tasavuodet tietävät isompia ja mahtavampia juhlia, mikä nostaa odotukset korke-alle sekä hallituksen että jäsenistön keskuudessa. Juhlapaikaksi on varmistunut perinteikäs ravintola Pörssi ja juhlapuhujaksi povataan yhtä Suomen suurimmista talouspäättäjistä. Slutligen vill jag tillägga, att Helsingfors universitet är ett tvåspråkigt universitet och därmed också KTTO en tvåspråkig ämnesförening. Mitt eget modersmål är svenska, och jag kommer därför att kommunicera på två språk i Kapitaali. Härmed utmanar jag er läsare till att fatta pennan och skriva en artikel på svenska. Vi publicerar gärna också svenskspråkiga artiklar, och undertecknad är till ert förfogande för korrekturläsning och andra frågor. I egenskap av ordförande vill jag önska alla läsare ett händelserikt och givande år 2009.

Paul StenbäckpuheenjohtajaKTTO ry.

5

Yliopistouudistus, tuo talven akateeminen keskus-teluhitti, on todellisuutta jo ensi syksynä. Ne meis-tä, jotka emme ole jaksaneet syventyä byrokratian kiemuroihin, joudumme nyt perehtymään uudis-tukseen epäkorrektien ainejärjestölehtien sivuilta. Tämä juttu on täysin subjektiivinen, kärjistetty, ja sen esittämien väitteiden totuudenmukaisuus jää melko pienelle luottamusvälille.

Yliopistouudistuksen perimmäinen syy lienee hal-linnon tehostaminen. Lisäksi päättäjien toiveena on, että yliopistot erikoistuisivat suhteellisen etun-sa mukaisesti - tuottamattomia yksiköitä karsitaan ja tuottaville lapioidaan lisää rahaa. Tavoitteena on myös lisätä yliopistojen riippumattomuutta valtioon nähden.

Kaikkia yllä olevia perusteluja on kyseenalaistettu ahkerasti ja loka on lentänyt keskustelupalstoilla. Kriitikoiden mukaan kyse ei lainkaan ole yliopis-ton itsenäistymisestä, vaan vallan osittaisesta siir-tymisestä valtiolta elinkeinoelämälle. Hallinnon tehostuminen puolestaan merkitsee päätöksenteon lisääntynyttä keskittämistä ja vetämistä hallinto-portaita ylöspäin – kauemmas opiskelijoista. Kai-ken kukkuraksi asiaan perehtyneet lainoppineet väittävät uudistusta perustuslain vastaiseksi.

Synkimmissä tulevaisuudenskenaarioissa puhu-taan maksullisesta yliopistosta, jossa opiskelija-asiakkaista leivotaan osaajia elinkeinoelämän tarpeisiin, ja sivistysyliopisto on muisto vain. Uudistuksen aiheuttamat muutokset näkyvät kui-tenkin vasta pitkällä tähtäimellä, joten mitään ra-dikaalia, hyvässä tai pahassa, lienee turha odottaa omalle kohdalle. Uinuva rivivaltsikalainen huomaa muutoksen, kun jonakin syksyisenä päivänä omaa laitosta ei enää olekaan olemassa.

Helsingin yliopistossa laitosten minimikoosta on säädetty tietyt ehdot ja näiden ehtojen mu-kaisesti laitoksia rukataan nyt uuteen, suurem-

paan muottiin. Ehdotuksia on käytännössä kaksi. Ensimmäisen mukaan siirryttäisiin muutaman suuren laitoksen malliin yhdistelemällä laitoksia valtsikan sisällä. Toinen vaihtoehto on laitokseton osastomalli, jolloin laitostaso jäisi kokonaan pois ja oppiaineet olisivat kaikki yhden Valtiotieteellisen tiedekunnan alla. Kansantaloustieteen laitos on kolmen suurlaitoksen kannalla, joista kansis ja tilasto muodostaisivat ensimmäisen. Toinen laitos käsittäisi sosiaalitieteet ja viestinnän, ja kolman-nen muodostaisivat poliittiset tieteet.

Osastomallissa päätöksenteko kierrätettäisiin tie-dekuntatason kautta. Moni laitos kannattaa tätä mallia, ei ehkä niinkään sen hyvien puolien, kuin kolmen laitoksen mallin huonojen puolien vuoksi. Osastomallin puoltajat haluavat välttää joutumasta pakkoavioliittoon sellaisten laitosten kanssa, jotka eivät tunnu läheisiltä yhteistyökumppaneilta. Li-säksi pienet laitokset pelkäävät jäävänsä paitsioon suuremman laitoksen kyljessä.

Osastomalli saattaa heikentää opiskelijoiden vai-kutusmahdollisuuksia ja johtaa siten demokratia-vajeeseen. Yliopiston nykyiset säädökset turvaavat opiskelijaedustuksen tiedekuntatasolla, mutta oppiaineen sisäisestä päätöksenteosta ei ole mustaa valkoisella.

KTTO päätti viimeisessä kokouksessaan puol-tavansa kolmen laitoksen mallia. Kaikki muut valtsikan ainejärjestöt puoltavat osastomallia, joten päätöksellämme jatkamme vanhaa erimielisyyden perinnettä.

Monet ainejärjestöt ovat perustelleet omia kan-tojaan pienimmän pahan periaatteella. Tähän kommenttiin täytyy valitettavasti yhtyä. Kansiksen ja tilaston yhteinen laitos olisi varmasti pienempi paha, kuin joutua verisesti taistelemaan s-tietei-lijöiden kanssa määrärahoista, joista kuitenkin päätetään Unioninkadun kahvipöydissä. Tilasto on hyvä kaveri, kysykää vaikka Yrjö Vartialta.

Laitosuudistus – kansis ja s-tieteet saman katon alle? Heidi Kaila

Opintosihteeri

6

Heidi

Olen 23-vuotias toisen vuoden kansiksen opiskelija ja ensimmäisen vuoden hallituslainen. Alunperin olen kotoisin Järvenpäästä, ja päädyin Helsinkiin haahuiltuani ensin pari vuotta Tampereen yli-opistossa.

Vapaa-aikanani harrastan astangajoogaa ja tanssia ja tänä vuonna kannan korteni kekoon mainioiden ainejärjestöhulinointien järjestämisessä. Lisäksi opintovastaavana pidän laitoksen kanssa yhteyttä opiskeluun liittyvissä kysymyksissä. Minulle saa siis avautua, jos analyysi kuumottaa tai makrosta ei tahdo ottaa tolkkua. Saa mailata tai repiä hihasta.

Kristine:

Moi! Olen 23-vuotias ensimmäisen vuoden kan-sislainen. Olen aikaisemmin opiskellut Jyväskylässä tilastotiedettä ja muutin Helsinkiin viime syksynä. Tykkään näköjään pitää itseni kiireisenä osallistumalla vähän kaikkeen ja taloudenhoitajan pesti antaneekin minulle sopivasti mahdollisuuden työntää lusik-kani joka soppaan. Harrastan tanssia, lautailua ja opiskelijatapahtumia. KTTO:n talous on kuitenkin silmäteräni tämän vuoden.

Jarno:

Profiili: syntynyt vuonna 1986, horoskoopiltaan kalat, asunut suurimman osan elämästään keskellä metsää, perfektionisti jolla on taipumus laiskuu-teen, omaa erittäin vääristyneen unirytmin ja mus-tan huumorintajun, sekä pitää itseään viisaampana kuin on. Mieltymykset: outo musiikki, filosofointi ja pohdiskelu, tummat oluet, teatteri, viskit, ani-maatiot, syöminen ja juhliminen. Koska elämäni olisi muuten erittäin tylsää, aion yrittää vielä toi-senkin vuoden verran varmistaa opiskelijoidemme viihtyvyyden ainejärjestömme parissa!

Nina:

Olen Nina Ahola, 21-vuotias espoolainen kan-sisfuksi. Olen opintoni aloitettuani keskittynyt lähinnä opiskelun sosiaaliseen puoleen, mutta samassa suorittanut muutaman opintopisteenkin. Olen joka juhlien vakio-ohjelmanumero ja tästä syystä saankin kunnian toimia KTTO:n bilevas-taavana. Jätän harvoin bileitä väliin, ja viihdyn niissä sekä vieraana, että järjestäen. Juhlimisen lisäksi pidän erityisen paljon kielten opiskelusta ja matkustamisesta.

Daniel:

Moi, olen Daniel. Anglismeja viljelevä, punavii-nistä inspiroituva, kaikesta erittäin nopeasti ja palavasti innostuva kansiksen fuksi,jonka musiikki pelasti urheilulta, Ultra Bra MTV:ltä, pilkkusäännöt lyhyiltä lauseilta ja helsinkiläisyys hyvältä maantieteen tuntemukselta. Onneksi jälkimmäistä ei tarvita-kaan, koska enhän minä suinkaan ole järjestämässä tämän vuoden rentouttavaa kulttuu-rimatkaa Kiovaan...Vai miten se meni?

Mira:

Olen 21-vuotias ensimmäisen vuoden opiskelija Vantaalta. Kyllä, luit oikein. Asun siis Vantaalla. Vaikka en tunnekaan Helsinkiä kovin hyvin ja suuntavaistoni on muutenkin nolla, älä silti heti tuomitse. Kyllä sielläkin voi asua ihan mukavaa porukkaa. Vapaa-aikani on viimeaikoina kulunut pääasiassa juhlien, mutta aina kun on mahdollista, suunnistan lenkkipolulle tai salille. Innostuin ensimmäisistä vuosijuhlistani niin paljon, että halusin mukaan hallitukseen järjestämään seu-raavia. Innostukseni otettiin niin vakavasti että sain mieluisan viran vuosijuhlavastaavana. Olen myös omalta osaltani työntänyt lusikkani soppaan nimeltä Kapitaali.

Hallitusesittely

7

Valtter:

Morienttes. Olen Valtter Louhivuori, ikää on 21 nuorekasta vuotta, enkä ole unohtanut i:tä ni-mestäni, vaan sen teki pappi jo nimivesileikkieni yhteydessä. Olen ensimmäisen vuoden opiskelija ja hallituksessa toimin puheenjohtajan consiglierena, eli Don Paulin oikeana kätenä. Jos stressi langettaa kaamoksen puheenjohtajan ylle, varapuheenjoh-tajana tehtäväni on vetää hänet pimeydestä takai-sin päivänpaisteeseen. Asustelen tällä hetkellä Sörnäisisissä, josta kahlaan aamuisin erinäisiä piikkejä väistellen kouluun. Harrastuksiini kuuluu kaikenlainen itsetuhoinen toiminta. Nautin len-telystä pää alaspäin sekä kiipeilystä epäterveissä paikoissa. Meinasin lapsena hirttäytyä yläsänkyyn kiinnittämääni benji-turvanaruun, jonka välkkynä penskana laitoin kaulani ympärille. Monikaan asia ei ole iän myötä muuttunut.

Kun koulunkäynniltäni ennätän, nappaan mie-luusti rinkan selkääni ja lähden passi kourassa opiskelemaan jotain aivan muuta. Kanssani voit nauttia lasillisen halpaa punaviiniä Tsehovilaises-sa tunnelmassa ja keskustella mitä omituisimmista aiheista. Olen kaulahuiviaddikti ja olenkin tuonut niitä matkoilta pienen basaarin verran. Osaan myös neuloa, ratkoa rubikin kuution ja laittaa kieleni rul-lalle. Murjottaminen ei ole juttuni ja lasini on aina puoliksi täynnä. Sen voi luonnollisesti todistaa induktiolla. Minulle saa laittaa viestiä jos haluat valittaa, rupatella tai vain vastaanottaa lämpimän virtuaalihalauksen. Vastaan mielelläni!

Anna-Liina:

Olen toista vuotta opiskeleva kansantaloustietei-lijätypy Kannelmäen Aurinkokallion kupeesta, alkujaan Suomen Ateenasta, Jyväskylästä. Olen päätynyt kulttuurivastaavaksi jonkinasteisen ki-ristysprosessin tuloksena, joten tulen toteuttamaan virkaani tulella ja palolla. Tämä tarkoittaa kirjavan kukertavaa kasaumaa erilaisia kulttuuririentoja kuluvalle vuodelle. Koko se 11000 vuotta, jonka ajan ihminen on luontoa muokannut ja kulttuuria

luonut, kumuloituu tähän vuoteen. Erilaisista kulttuurilajeista sieluani eniten hivelevät niin sa-nottu lausuntamusiikki (a.k.a räppi) ja reggae sekä toisaalta klassinen musiikki ja suomi-pop. Niin, ja ovat taide, tanssi ja elokuvakin ihan hiveleviä kulttuurilajeja. Harrastan myös eräänlaista kult-tuurintutkimusta: kuntosalilla, finanssioikeuden luennolla ja pankkiiriliikkeessä.

Jani:

Olen 21-vuotias toisen vuoden opiskelija, ja toimin hallituksessa yrityssuhdevastaavana Oton kanssa. Arki kuluu luennoilla, laskareissa, töissä ja illan-vietoissa. Toimin myös oman HOAS-kiinteistöni asukastoimikunnan hallituksen puheenjohtajana ja lisäksi olen Suomen Wild Life ry:n Presidentti. Kuntoilua tulee harrastettua hiihdon, lenkkeilyn, squashin ja monien muiden pelien muodossa aina silloin tällöin. Lisäksi kesäisin tulee käytyä lätki-mässä valkoista palloa metsiköstä toiseen. Pidän myös mökkeilystä, purjehtimisesta, komedioista, toffeesta, pihveistä ja strategiapeleistä.

Julia:

Olen 19-vuotias ensimmäisen vuoden kansiksen opiskelija. Henkinen kotini riippuu jossain Töö-lön ja Merihaan välissä. Aineellisesti poukkoilen samaa akselia harva se päivä, kun korkea katto ja äidin keitokset voittavat 70-luvun betoniarkki-tehtuurin.

Teinitytön paikaksi KTTO:n hallituksessa näyttää jumiutuneen sihteeri. Sovin tehtävään varsin hy-vin: juhlin paljon, pukeudun hameisiin, elän kar-keilla enkä halua ymmärtää mitään tietokoneista. Tosin olen myös melkein kalju. Kompensoidakseni tämän puutteen lupaan hoitaa pöytäkirjat, olu-en kannot yms. ajallaan ja melkein huolellisesti. Kunhan hiukset ovat kasvaneet takaisin, muutun jälleen omaksi kaoottiseksi itsekseni, mutta yritän senkin jälkeen parhaani.

8

Erkka:

Jalon, Suomen miehittäneen, Saarisen suvun vesa, joka vastaa viimekädessä hengellään KTTO:n ur-heilumenestyksestä – toisin sanoen tasapainoilee hallituksen epästabiileimmalla pallilla. Tehtävässä kukaan ei ole kestänyt vuotta pidempää, minkä sai-vat kokea KTTO2000:n viime kaudella ylikuntoon virittäneet Laura & Tarik. Fanit nousivat kapinaan – Erkka tuotiin spekulaatiomyllyn ulkopuolelta. Kuherruskuukausi kestää varmasti kevään, mutta syksyn sarjassa meno on tuttu ”tulos tai ulos”. Erkan työtä helpottaa Pj Stenbäckin vankkuma-ton tuki. Tuntevathan edustamisen ammattilaiset toisensa jo vuosien takaa ”Pääkaupunkiseudun hauskat toiset nimet ry:n” luottamustehtävistä. Erkan positiivisesta elämänasenteesta hullaan-tunut kannatusjoukko uhoaa hänen peittoavan analyyttisyydellään muiden ainejärjestöjen sport-tikapteenit, vaikka heti päävalmentajanimityksen jälkeen Keravan kaduilla onkin alkanut kiertää sitkeä (mutta selkeästi perätön) huhu yhdestä ne-losesta kurssiarvosanoissa.

Janne:

Olen 21-vuotias toisen vuoden opiskelija kansikses-sa. Tosin valtio vei puoli vuotta fuksivuodestani, kun lähdin tammikuussa 2008 Dragsvikiin armei-jaan/kielikurssille. Kotoisin olen pohjois-Helsingin tarunhohtoisesta Pihlajamäestä. Armeija-aikanani minulle kuitenkin tehtiin tarjous,josta en voinut kieltäytyä: Huonetta ktto:n suosimasta Kulmavuo-ren penthousesta kahden kanssaopiskelijan seura-na. Tykkään pelata jalkapalloa ja juhlia. Jos en ole juhlatuulella, olen helposti suostuteltavissa.

Elias:

Olen varusteluvastaava vuosikertaa -88 ja ensim-mäistä vuotta haistelemassa akateemista vapautta pääkaupungin melskeessä. KTTO:n vir-kamiehen vaativan tehtävän ulkopuolella

kannan vastuuta myös Loviisan, sekä Uudenmaan poliittisissa piireissä, vaikka piilopaikkana toimiikin (valitettavasti) poikamies-boxi Helsingin Hakuninmaassa. Armeija on jo onneksi takanapäin (vuosi vierähti rattoisasti matkailuvastaavan kanssa maailman merillä seilaten), ja nyt olisi tavoitteena napata kiinni opiskelusta, oheistoimintaa unohtamatta! Pähkinänkuoressa meidän varuste-luvastaavien tavoitteena onkin taata teille ”varustelua”, siellä missä oheistoimintaa tapah-tuu... ja KTTO:ssa tunnetusti tapahtuu!

Anssi:

Moi, nimeni on Anssi, olen 21-vuotias fuksinolla-kuus Helsingistä. Alkujaan tosin olen pesunkestävä espoolainen, mutta uskottavan opis-kelijastatuksen ylläpitämiseksi asun omillani Kalliossa. Olin viime vuoden hallituk-sessa mukana nettivastaavana, ja koska en saanut hommiani valmiiksi, jatkan samoissa mer-keissä myös tänä vuonna. Tämän lisäksi toimin Heidin aisaparina toisena opintovastaava-na. Odotettavissa siis päräyttäviä elämyksiä niin bitti- kuin oikeassakin maailmas-sa.

Otto:

Hei, Olen toisen vuoden opiskelija ja aikaisemmin opiskellut vaikka mitä hulluuksia. Tulin kuitenkin järkiini. Olen alunperin Espoosta. Yrityssuhteet on tämän vuoden kiinnostus, meillähän ne ei toistaiseksi kummoiset ole. Pankkiiri Valtosen (Jani) kanssa luomme täksi vuodeksi tehokkaan iskujoukun ja pakotamme meille mieluisat yri-tykset yhteistyöhön uhkailemalla. Toivottavasti me kaikki hyödymme tästä. Curlinkia rakastava hevospoika.

9

Tarik:

Heipä hei, olen toisen vuoden opiskelija Puksun Grove Streetilta. Puksun hoodit ovat vähän niin kuin minä itsekin, karut. Harrastuksiini kuuluvat jengin kyttääminen, stalkkaaminen ja scouttaa-minen eritoten facebookissa. Lisäksi diggaan kas-vattaa mitä mauttomimpia viiksiä ja karvoja. Olen tämän vuoden suhdevastaava ja tarkoituksena on lähestyä varsinkin muita kansis-laitoksia mah-dollisimman kiivaasti. Tulkaa nykimään hihasta tai muuten vain ehdottelemaan, jos teillä on hyviä ideoita; olen täällä teitä varten! Kasarikorvetella vaan partsilta alas! ”Mr.Corvette, please don’t go!!” ”Tonight, babe, I’m flying, I’m hot tonight!!

”

Paul

Organisaatiourani huipennus kulminoituu tä-hän vuoteen, kun KTTO:n puheenjohtajan viitta laskeutuu harteilleni. Nimeni on Paul Stenbäck, tarkoituksenani jatkaa järjestän aktiivista ja osal-listuvaa perinnettä. Viime vuonna pätevöidyin tehtävään toimimalla varapuheenjohtajana ja tu-torvastaavana. Olen entinen kruunuhakalainen ja nykyinen töölöläinen, ja jalkapallo tulee aina olemaan kuningaslajini.

Puheenjohtajana yritän kuunnella, delegoida ja olla stressaamatta. Luultavasti tulen kuitenkin haali-maan itselleni liikaa tehtäviä ja viettämään liikaa aikaa Aleksandriassa lähettämässä sähkˆpostia.

Risuja ja ruusuja saa laittaa sähköpostiosoittee-seeni.

10

Olen saanut paljon kysymyksiä, joista osa on sellaisia, että tyydyttävänvastauksen antaminen vaatii kenties uuden uskontokunnan perustamista, koskatavanomaisissa uskomusjärjestelmissä vastaukset tuppaavat olemaan yhtäältätoisaalta-muotoa. Valitsen tämänkertaiseen kolumniin kaksi helpohkoa kysymystäja jätän muut varastoon.Vähintään yhtä lukijaa askarruttaa polttava, mutta samalla ah-niin-tuore,ongelma jonka hän pukee muotoon ‘Miksi toimitusjohtajat ovat oikeutettujamiljoonaoptioihin?’.Yritän välttää viisastelua siitä, mitä oikeutus tarkoittaa. Taloustieteen paradigmassakenelläkään ei pitäisi olla mitään valittamista, jos talousyksiköidentoimet ovat vapaaehtoisia. Toimitusjohtajien palkan maksavat osakkaat ja heilläon oikeus päättää omaisuudestaan. On tyhjänpäiväistä puhua optioista, koskasekä osakkeenomistajien että toimitusjohtajan kannalta on yhdentekevää, millänimikkeellä hän saa työstään korvauksen. Jos tätä kysymystä halutaan problematisoidaenemmän, pitää ryhtyä kyselemään, miksi osakkeenomistajilla onoikeus päättää varallisuutensa käytöstä.Hieman kiinnostavampi näkökulma miljoonaoptioiden oikeutukseen löytyyhistoriasta. Poliittinen eliitti viimekädessä päättää, mikä on oikein ja mikä ei.Kautta historian hallitsijat, niin diktaattorit kuin valitut, ovat erilaisin tekosyinvarastaneet alamaistensa ja kansalaisten omaisuutta. Useimmiten tekosyynäon ollut sota ja sodankäynnin vaatimat resurssit, mutta myös aivan omaankinkäyttöön on onnistuttu hankkimaan ihan kivasti nappulaa (esimerkiksi Suhartoasyytettiin 150 000 000 dollarin varastamisesta). Edustuksellisissa demokratioissavarkaus tapahtuu esimerkiksi ihmisten maaomaisuuden takavarikoinnillatai käyttörajoituksilla ja verotuksella. Poliittinen eliitti ei voi suoraan ottaaverovaroja itselleen, mutta se jakaa ne eturyhmille, jotka äänestävät poliitikkojaja monesti hankkivat heille hyvät hommat poliittisen uran jälkeen.Suomessa tilannetta kuvaavat hyvin julkisen keskustelun aiheet 1993-1994(ks. Ilta-Sanomat ja Iltalehti). Maa alkoi hiljalleen toipua lamasta, muttatyöttömyys oli yhä reilusti yli 15%. Poliitikkoja kuitenkin huoletti kaikkeineniten se, että maahan oli alkanut ilmestyä ihmisiä, jotka tienasivat vallanmahdottomasti. Milloin ihminen sitten tienaa mahdottomasti? Silloin kunhän ansaitsee enemmän kuin poliitikot. Tämä oli ja on yhä suuri ongelma.Jos yhteiskunta vain voidaan järjestää sellaiseksi, että poliittisen eliitin tuloteivät kalpene miljoonaoptioiden rinnalla, kysymys niiden oikeutuksesta on yhtäkaukainen kuin ajatus siitä, että opiskelijajärjestöt ymmärtäisivät lukukausimaksujenautuuden.Toinen lukija hämmästelee ‘Tietääkö kansa? ’.Hämmästelijä lienee niin sanottu kansan edustaja (ei siis kansanedustaja),koska ei tiedä, että kansa ei tiedä. Tässä se perusongelma tuleekin hyvin esille.Se, että kansa ei tiedä, että se ei tiedä tarkoittaa, että toisinaan kansa uskootietävänsä, vaikka tosiasiassa sillä ei ole aavistustakaan. Tämä johtaa hyvinhuonoihin seurauksiin (esimerkiksi urheilun suosio).Täsmällisen kuvan saamiseksi tilanteesta otamme käyttöön niin sanotuntietämysoperaattorin talousyksikölle (tämä perustuu vakiolukijalle tuttuunHintikan episteemisen logiikan formalisointiin S5; uudet lukijat voivat nopeasti tutustua sovellutukseen osoitteessa http://disputatio.com/articles/022-4.pdf). Olkoon A jokin tosi väite, jolloin (A) tarkoittaa, että talousyksikkö tietää A:n. Nyt voimme formalisoida ajatuksen siitä, että kansa tietää eli kaikki talousyksiköt tietävät A:n. Kansan tietämyksen tosiasiallinentilanne on nyt : , vaikka kuvitellaan, että tilanne onjoko . Tästä nähdään muista sosiaalitieteistätutuilla visuaalisen erottelun metodeilla, että ei mene hyvin. Valistuksellavoidaan tietysti päästä tilanteesta tilanteeseen , mutta mahtaako se olla parempi vai huonompi kuin tilanne tai tilanne . Poikkeuksellisesti olen kyennyt antamaan lukijan kysymykseen tyhjentävän vastauksen.

KYSY KULTILTAKansantaloustieteen professori Klaus Kultti vastaa opiskelijoiden kysymyksiin

Kultille osoitetut kysymykset osoitteeseen samuli.harala@helsinki.fi

11

15.–16.1. järjestetty Suomen lukiolaisten Talousgu-ru 2009-kilpailun finaali Suomen Pankissa kokosi yhteen 2.12.2008 järjestetyn alkukilpailun kym-menen parasta talouden tietäjää. Alkukilpailuihin osallistui yhteensä noin 1000 opiskelijaa kaiken kaikkiaan 88 lukiosta ympäri SuomenAlkukarsinnassa testattiin niin lukiolaisten tie-tämystä erilaisista säästämismuodoista kuin hei-dän taitojaan soveltaa perintöverolainsäädäntöä tosielämän tilanteisiin. ”Siinä pärjäsi oikeastaan sillä, että oli sanomalehtensä lukenut”, kommentoi alkukilpailua kisassa toiseksi tullut Eetu Jämsen Jyväskylän Lyseon lukiosta. Alkukilpailun vasta-usten perusteella kymmenen parasta kilpailijaa pääsi Helsingissä pidettyyn loppukilpailuun. Torstain 15.1. kirjallisessa kokeessa kilpailijat poh-tivat Suomen teollisuuden ja viennin rakennetta. ”Kysymykset olivat jo selkeästi vaikeampia eikä pelkillä lehdistä luetuilla tiedoilla enää pärjännyt”, kuvaili kirjallista koetta Eetu Jämsen. Perjantain 16.1. suullisessa kokeessa kilpailijat väittelivät pa-reittain niin julkisen liikenteen maksuttomuudesta kuin ruoan arvonlisäveron alentamisen eduista ja hyödyistä. Varsinaista taloustermistöä saati sitten talousteoriaa esiintyi harvoissa argumenteissa, mutta poikkeuksiakin löytyi: Yksi kilpailijois-ta puolusti julkisen liikenteen maksullisuutta esimerkiksi sillä, että sen rajahyöty laskisi, val-tiontalouden tasapaino vaarantuisi ja aiheutuisi monopolin hyvinvointitappiota. Kyseinen kilpai-lija ei kuitenkaan sijoittunut kilpailussa kolmen parhaan joukkoon, sillä finaalin väittelyosuutta painotettiin vain 25 prosenttia, hän oli ilmeisesti vastannut kirjallisiin kysymyksiin huonommin. Palkintojenjako suoritettiin Finanssialan Keskus-liiton päämajassa, jossa palkintojenjakajaa, Finans-

sialan Keskusliiton toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppia odotellessamme, pankinjohtaja Pentti Hakkarainen tenttasi finalisteja ja toimittajistoa kysymyksellä: ”Kumpia on markkinoilla liikkeellä enemmän euroja vai dollareita?” Vastaus: euroja. Kaupin saavuttua, voittajat palkittiin. Ensimmäi-seksi kilpailussa sijoittui Eero Nurmi, Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta, toisen sijan nappasi haastateltavani Eetu Jämsén ja kolmanneksi tuli Tapio Melgin, Sibelius-lukiosta. Palkintona oli kiertävän tohtorinhatun lisäksi voittajalle 1000 euroa, toiseksi tulleelle 500 euroa ja kolmannelle 250 euroa. Lisäksi jokainen finalisti palkittiin joko Economist- tai Talouselämä-lehden vuoden tilauksella ja, mikä ihmeellisintä, opiskelupaikalla Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kansantaloustieteen laitoksella ilman valintako-etta. Kuitenkin ehtona oli, että paikkaa haetaan sinä keväänä kun ylioppilastutkinto on suoritettu. Kolmelle parhaalle tarjotaan paikkaa myös Jyväs-kylän yliopiston taloustieteen laitoksella.Palkintojenjaon jälkeen lehdistö sai esittää kysy-myksiä. Kerrottuani olevani Kansantaloustieteen opiskelijat ry:stä kysyin aikovatko voittajat ottaa opiskelupaikan vastaan. Pojat eivät vielä tienneet, mutta sanoivat harkitsevansa asiaa vakavasti ai-nakin silloin, jos eivät pääse Kauppakorkeaan, tai Jämsenin tapauksessa Lääketieteelliseen. Yritin hymyillä. Eräs toinen toimittaja kysyi voittaja Eetu Nurmen harrastuksista. Tämä kertoi harrastavansa osakesijoittamista. Toimittaja kysyi humoristiseen äänensävyyn: ”Antaako isä rahat sijoituksiin?” Nurmi vastasi myöntävästi. Yritin hymyillä, ää-nessähän oli kenties tuleva opiskelukaverini.

Taloustiedoilla suoraan kansikseen

Anna-Liina Olkinuora

Reportaasi

12

Kuluttajien luottamus on painunut pohjalu-kemiin, ja syystä. Lokaa niskaansa saavat ne ekonomistit, jotka vielä vuosi sitten ennustivat ohimenevää markkinoiden korjausliikettä. Tämä korjaus on vaihtunut ensin rahoituskriisiksi ja nyttemmin globaaliksi taantumaksi. Uusimmat artikkelit julistavat jo vuosisadan lamaa. Suurin osa pankeista puhuu vielä taantumasta. Kuin-ka kuluttajien pitäisi suhtautua näihin talouden ammattilaisiin, joiden näkemykset menevät usein pieleen tai ovat liian varman päälle tehtyjä? Onko ekonomisteilla uskottavuutta?

Taloutta numeroilla ennustava on usein väärässä. Ekonomistin tulee kuitenkin olla talouselämäs-sä ajan hermoilla, ja taloustiede tarjoaa melko tehokkaita työkaluja tilanteen seuraamiseen. Tulevaa ei voi tietää, varsinkaan kun markki-nat toimivat pääasiassa kuluttajien luottamuk-sen ehdoilla. Silti ennusteisiin pitäisi voida luottaa. Raha-asioista puhuttaessa suuri yleisö haluaa kuulla muutakin kuin ”mutu-puhetta”. Halutaan selkeää tietoa, joka pätee kuin huo-misen sääennuste. Meteorologiin ja ekonomis-tiin kohdistuvat odotukset ovat kuitenkin eri skaalassa. Sääkartta toimii kun sen avulla voi ennakoida huomisen ajokelin, mutta talouden ilmapuntarin pitäisi näyttää ainakin vuoden tai

parin päähän. Jos tulee poutaa, voi asuntolainan ottaa rauhallisin mielin. Tässä maailmassa ennuste ei valitettavasti ole enempää kuin datasta ja malleista koottu arvio. Näkökulmasta riippuen aineistoja tulkitaan vieläpä kovin eri tavoin. Tiettyjä säännönmukaisuuksia kuitenkin on. Pankit ovat ennustaneet kovin va-rovasti ja keskenään samalla tavalla, koska suuria riskejä ei kannata ottaa. On parempi olla väärässä muun lauman kanssa kuin kantaa syyllisyys vir-heistä yksin. Panoksena voi olla suuren instituuti-on maine. Sen sijaan riippumattomat ekonomistit ja muut freelancer-analyytikot voivat antaa arvi-oitaan rohkeammin ja kerätä mainetta osuessaan oikeaan. Tämäkin kriisi tuottaa uusia sankareita. Ensimmäiset tehtiin jo subprime-järjestelmän kaatuessa.

Talousguru Nassim Nicholas Taleb on yksi näistä harvoista, joiden visiot ovat osuneet nappiin. Hän vertaa kriisiä edeltänyttä talouden tilaa siihen kuin olisi menty viidakkoon suunnistamaan ilman karttaa; kukaan ei oikein tiennyt miten homma toimii. “En antaisi Ben Bernanken (Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtaja) edes ajaa autollani”, suitsuttaa Taleb politiikkaa, jolla mopon annettiin karata käsistä.

Olli Hyytiäinen

Onko talousennusteissa järkeä?

Markkinoilla viimeaikoina leijunut sekasorron usva on saanut kuluttajien tutkat sekaisin. Osa on jo saanut huonot uutiset pomoltaan toisten niitä vielä odotellessa. Takana on valvottuja öitä, ja jopa kahvitaukojen pitäminen vaatii rohkeutta. Hallitus kannustaa tuhlaamaan, vaikka työpaikat viedään alta. Eilen ne siirrettiin Kiinaan, tänään katoavat kokonaan. Lamaa ei kuulemma saisi ruokkia, mutta tuhlaukseen kannus-taminen tuntuu järjettömältä. Pörssissä osakekurssien syöksykierre on näyttävin sitten 30-luvun suurlaman, ja pankkivirkailijan suosittelema rahasto on ollut pakkasella jo toista vuotta. Taantuma kuorii kermat päältä, salkunhoitaja vie loputkin. Mutta eihän näin pitänyt käydä...

13

Suurin osa ennustajista ei ennen kriisiä tukenut Talebin visiota, ja ehkä guru nauttikin hieman onnettaren suosiota osuessaan oikeaan. Tämä kertoo kuitenkin siitä, kuinka vaikeaa on puhua tulevasta. Mutta miten niin suuri määrä korkeasti koulutettuja ja hyvin palkattuja ihmisiä voi olla yhtä aikaa niin väärässä, ja vielä sen jälkeen nauttia edustamansa instituution luottamusta?

Suomen Pankin osas-topäällikkö ja KA2-kurssin vakiokasvo Antti Suvanto kertoo, että ennustaminen on kaikesta epäluotetta-vuudestaan huolimat-ta tärkeää. “Odotuk-set tulevista tuotoista vaikuttavat siihen millaisia strategioita yritykset laativat... Myös talouspoliittiset päättäjät katsovat tulevaisuuteen. Hallitusohjelmat laaditaan vuo-siksi eteenpäin.”, tietää Suvanto. Hän myöntää, että talouden käänteitä ei pitäisi voida ennustaa lainkaan. ”Tämän päivän päätökset vaikuttavat seuraavien vuosien talouskehitykseen. Toisaalta tämän päivän päätökset riippuvat tulevien vuosien talouskehitystä koskevista odotuksista”. Talous on ongelmallinen koneisto, koska se ei nouda-ta mekaniikan lakeja. Ennusteita tehdään, jotta reagointi muutoksiin nopeutuisi. Toimijoiden on vaikea vetää ässiä hihasta, koska järjestelmä on jäykkä. Palkkoja ja hintoja ei voida muunnella mielivaltaisesti. Tämä on syy, miksi ennustuksia

ylipäätään tehdään.

Jäykkyyden vuoksi tarvitaan siis jonkinlainen visio. Vaikka investoinnit ja päätöksenteko ovat edelleen sian ostamista säkissä, on ekonomistien ansiosta säkin suuta hieman raotettu. Ennustustyö-tä voidaan puolustaa myös sillä, että toteutumaton ennuste antaa syytä pohtia missä meni vikaan. Näin huomataan uusia epäkohtia ja opetellaan et-

simään yllätykselle selitys. Ennusteen avulla voidaan usein vaikuttaa positiivi-sesti toimijoiden käyttäyty-miseen. Jos sen perusteella valitaan uusi suunta, voi-daan edessä oleva karikko parhaimmillaan kiertää kokonaan. Silloin itse en-

nuste jää toteutumatta, mutta sen vaikutus on ollut positiivinen.

Ekonomisti joutuu vakaidenkin suhdanteiden aikana olemaan tarkkana. Nykyisen myrskyn sil-mässä on vaikea tarttua edes perusteorioihin, koska turbulenssi viskoo niitäkin. Uskon silti, että eko-nomisteja kannattaa kuunnella nyt ja jatkossakin. Kiitosta tulee jakaa myös hyvästä yrittämisestä. Jokaisen kriitikon tulisi sen sijaan muistaa, kuinka helppo on jälkiviisaan asema. Pölyn laskeuduttua voidaan sitten tutkia toteutuneita sekä toteutumat-tomia ennusteita ja jaella kouluarvosanoja. Samalla voidaan miettiä mihin kriisit kehittyisivät maail-massa ilman ennusteita. Kartta se on huonokin,

On parempi olla väärässä muun lauman kanssa kuin kantaa syyllisyys virheistä yksin...

14

Markkinoilla on huomattu, että globaalin maail-mantalouden veturi, Yhdysvallat, on puuskuttanut kovaa vauhtia rotkon reunan yli. Vaikka hallinto ja keskuspankki yrittävät lapata entistä enemmän pökköä pesään, ei riittävää vauhtia rotkon ylityk-seen taideta enää saavuttaa. Muissakin vaunuissa on havaittu tukala tilanne. Ensimmäisen luokan vaunut, joissa Länsi-Eurooppa ja muut kehittyneet teollisuusmaat matkustavat, yrittävät epätoivoisesti irrottaa itsensä veturista. Lukko on kuitenkin tiukassa, eikä sitä saa vauhdissa auki. Rahoitus-markkinoilla ei myöskään ole hätäjarrua, josta vetämällä juna saataisiin pysähtymään. Talous on dynaaminen, ja luotu jatkuvaan liikkeeseen. Sen pysäyttäminen on yhtä haastava ja kieroutu-nut ajatus kuin jalkojen katkominen savannilla

kirmaavalta gepardilta.

Pitkään jo mietittiin, että maailmantalous olisi siirtynyt useiden veturien malliin. Kiinasta on puhuttu uutena keskuksena idän, ja kohta koko maailman taloudessa. Rahoitusmarkkinakriisi todistaa kuitenkin sen, että peräpään vaunut tu-levat Kiinan johdolla mukana samassa letkassa. Idän ihmettä voidaan toisaalta puskuvoimaltaan ajatella myös toisena veturina. Se työntää junaa takaapäin, alkupään vielä huomaamatta.

Rotkon todellista pohjaa on usein vaikea nähdä, sillä markkinoiden näkyvyys on kriisitilanteissa kovin heikko. Siivoustalkoot ovat vasta käynnissä.Ellei näiden talkoiden päätteeksi kyetä valmista-maan maailmantalouteen uusia vetureita, vaatii

Humala ja krapula, nuo monelle opiskelijalle niin tutut ilmiöt. Onko alkoholi lahja ihmiskunnalle, vai rangaistus joltain korkeammalta taholta? Se on sekä siunaus että kirous, riippuen kysytäänkö päivänä jolloin juomme, vai sinä seuraavana, kun on aika maksaa takaisin edellisen illan synnit, korkojen kera. Humala ja krapula kulkevat käsik-käin, ne ovat saman kolikon kaksi eri puolta. Ja yhteiskuntamme toimivuus riippuu kummastakin.Maailmaa ilman alkoholia on vaikeaa kuvitella, siitä on tullut niin olennainen osa olemassaolo-amme. Jos alkoholin soveltuvuus päihdekäyttöön löydettäisiin vasta nyt, ei ole vaikeaa nähdä, että se kiellettäisiin yhtä ankaralla kädellä kuin muut haitalliset päihdeaineet. Sen terveydellisiä haitto-ja, sen myrkyllisyyttä ei katsottaisi hyvällä. Sen laillisuus lepää vain sillä, ettei sen kieltäminen ole enää mahdollista. Kieltoaikojen suurimmaksi opik-si muodostui, että kansa tahtoo nauttia alkoholinsa. Humaltuminen on muodostunut yhteiskuntamme yleisimmäksi tavaksi päästää höyryä, rentoutua rankan elämän keskellä, paeta maailmaa. Se on porttimme Nirvanaan. Jos mahdollisuus tähän

katoaisi, turhautuinen ja kasautuneet paineet joh-dattaisivat maailmamme kaaokseen ja sortoon, sen rakenteet lyyhistyisivät niiden alla, eikä niitä saisi korjattua ennen kuin ihmiskunta oppisi toisen ta-van sisäisen harmonian löytämiseen. Nyt olemme liian riippuvaisia alkoholin vapauttavasta voimas-ta. Edes krapulan pelko ei estä meitä juomasta.Mutta miksi meitä oikeastaan rangaistaan krapu-lalla toiminnasta, joka on muodostunut meille niin pakolliseksi? Arkemme jatkuvuus nojaa yhtä paljon krapulaan kuin humaltumiseenkin. Tasapainoi-lemme alkoholin hyötyjen ja haittojen välillä. Alkoholin huomattavalla kuluttamisella on paljon vakavampiakin seurauksia kuin seuraavan päivän huono olo, mutta ihminen on tyhmä eläin, eikä osaa ottaa niitä huomioon juomistaan suunnitel-lessa. Kukaan ei osaa katsoa huomista pidemmälle, elämme tässä päivässä. Pitkän aikavälin ennusteet heitetään ikkunasta lyhyiden edeltä. Jollei krapula ja sen pelko rajoittaisi alkoholin kuluttamistamme, joisimme itsemme hengiltä alta aikayksikön.Lisää tequilaa, ja Jaffaa huomiseksi, nyt on aikani kantaa yhteiskunnallista vastuuta!

AlkoholiyhteiskuntammeJarno Louhelainen, elämänfilosofi

15

Pyydämme Palautetta Kapitaalista

Uusittu Kapitaali hakee vielä muotoaan, lähetä ehdo-tuksesi lehden parantamisesta Keimolle osoitteeseen samuli.harala@helsinki.fi

16

Aloitan tämän ”perinteikkään” arvostelupalstani omilla suosikeillani, laatuviskeillä. Laadukkaat single malt -viskithän kuuluvat sikareiden ohella lähtemättömästi mielikuvaan rahalta tuoksuvista pankkiireista, jotka istuvat herrasmieskerholla nahkatuoleissaan ”kiireisen” päivän jälkeen.

Aidot ja perinteiset, eli kunnon viskit tulevat tie-tenkin Skotlannista. Olen tähän testiin valinnut henkilökohtaisen suosikkini lisäksi sitä haasta-maan pari hieman halvempaa ja savuttomampaa pulloa. Ensimmäinen uisge beatha, elämän vesi, on The Balvenie, keskitäyteläinen ja makeanhunajai-nen viski Speysiden alueelta. Toinen on Highland Park. Tämä Orkneyn saarilta oleva 12-vuotias yksilö on astetta vähemmän sherryinen kuin The Balvenie, mutta onnistuu savun aromin kaappa-uksessa tuhdisti. Viimeinen viski arvostelussa on henkilökohtainen suosikkini, Ardbeg Uigeadail.

The Balvenie on hyvä välimuoto aivan sherryisten viskien, kuten The Macallan, ja savuisten Islayn

viskien väliltä. The Balvenie on makeutensa ja pitkän makunsa ansiosta ihanan pehmeä viski, jota myös aloittelijan on helpompi lähestyä sher-ryvivahteensa ansiosta. Omat indifferenssikäyräni kuitenkin preferoivat savua yli kaiken, joten The Balvenie on mukavaa vaihtelua ja tasapainoa kat-tavan viskikokoelman makuhaitariin, mutta ei kuitenkaan yllä omalla ranking-listallani aivan huipulle. Highland Park puolestaan on muutaman asteen lähempänä savuisempia viskejä. Sen makeus tuo mukanaan pehmeyden vaikutelman joka koros-tuneen savunsa kanssa tuovat mieleen savuste-tun hunajapallon. Highland Parkia siemaistuaan huomaa juoneensa jo paljon ”viskimpää” viskiä, mutta silti se on vain kunnon perusviski häviten tunkkaisuudessa Islay-saaren aromeille.

Ardbeg Uigeadail puolestaan on viskien valiojouk-koa ja Islayn aatelin huippua. Tämä 10-vuotias tyn-nyrivahvuisena pullotettu viski on selkeä suosikki

Pankkiiriyliarvostelee

17

savuisuutensa, hintansa ja tyylinsä takia. Kaikki KTTO:laiset tietävät, että myös prosentit vaikut-tavat suuresti juomanautintoon. Tämä baarikaap-pini helmi onkin vahvuudeltaan 54,2 % lyöden selkeästi kilpailijansa yli 10 % -yksiköllä. Kaikki viskin tuoksusta vankkaan jälkimakuun tuo tämän täyteläisen, savuisen ja turpeisen viskin maut ainutlaatuisella tavalla esiin. Tunnelma on kuin istuisi lämpimänä kesäyönä iltanuotiolla syömäs-sä ylikypsiä ribsejä, niin savuinen ja suorastaan tupakkaisen tunkkainen viski on. Kokemuksesta voin sanoa, että yksi kuiva lasi, josta edellisenä iltana on nautittu kyseistä täydellisyyttä, riittää tuomaan seuraavana aamuna koko keittiösyven-nykseen savun hajun.

Näin laman kolkutellessa globaalisti eri oviin on ainakin osa vastauksista ennustuksiin löydettä-vistä erinäisten pullojen pohjilta. Kaikki eivät kuitenkaan savuisimmista viskeistä pidä (saati niiden juojista), mutta itse rakastan niiden karsi-nogeenista makua ja tuoksua. Kyllä kaikki Islayn viskit edustavat näitä upeita ominaisuuksia, mutta Ardbeg on silti keisari kuninkaiden joukossa. Vaikkakin kilpakumppanit tuovat viskikaappiin sen kaipaamaa vivahdetta ja mahdollisuuksia arkisempaan maisteluun, en tippaakaan häpeä julistaa suosikkiani tämän vertailun ylivertaiseksi voittajaksi. Henkilökohtainen uisge beathani jää kuitenkin odottamaan ainutlaatuisia hetkiä tai liian innostunutta minua.

The BalvenieHyöty 3Hinta/Laatu 3Tyyli 3

Highland ParkHyöty 4Hinta/Laatu 3Tyyli 3

Ardbeg UigeadailHyöty 5Hinta/Laatu 4Tyyli 5

18

Saimme ensimmäisen mahdollisuuden tutustua tu-leviin opiskelutovereihimme jo ennen varsinaisen lukuvuoden alkua ensimiitissä. Sää ei kuitenkaan suosinut ja jouduimme odottamaan Suomenlin-naan pääsyä seuraavan viikon Kannu Gamesiin asti. Tärkeintä kuitenkin oli päästä näkemään millaisen porukan kanssa aikaa tulisi vietettyä.

Kun ensimiitissä kysyttiin syitä kansiksen valin-taan, kerroin suunnilleen tällaisen tarinan:

Päädyin kansantaloustieteen laitokselle, koska en päässyt muuallekaan. Tai siis hain myös Kauppa-korkeakouluun ja pääsinkin Vaasan Yliopistoon. Kuitenkin saadessani tietää paikastani Valtiotie-teellisessä tiedekunnassa Helsingissä, se houkut-teli enemmän kuin muutto Vaasaan.

Aloitin keväällä innoissani taas yhden luku-ura-kan. Kahtena edellisenäkin vuonna olin jo tehnyt saman. Tosin aiheet olivat varsin erilaiset. Kirjoi-tettuani ylioppilaaksi keväällä 2006 hain Oike-ustieteelliseen. Opiskelupaikka ei silloin jäänyt kovin kauaksi, mutta syksyn mittaan totesin, ettei se sittenkään ollut minua varten. Päädyin vuodeksi tekemään töitä koulunkäyntiavustajana.

Keväällä työtoverini innostivat minua hakemaan luokanopettajakoulutukseen. Aloitin siis taas yh-den urakan. Pääsykokeet olivat varsin ahdistavat, eikä siinä todellakaan tullut sellainen olo, että olisi sinne tervetullut. Opiskelupaikka lastentar-hanopettajaksi sieltä sitten irtosi, mutta totesin, että olisi parempi antaa se jollekin joka sitä tosis-saan haluaa, eli jälleen vietin yhden hyödyttömän vuoden tehden töitä. Viime keväänä olin sitten taas aika hukassa. En edelleenkään tiennyt mitä haluaisin tehdä. Vanhempani, jotka ovat molem-mat lukeneet kauppatieteitä, kannustivat minua hakemaan kauppikseen. Koska podin morkkista

käytettyäni heidän rahojaan jo kahteen valmen-nuskurssiin, ajattelin tehdä heidän mielikseen, ja käyttää niitä vielä yhteen sellaiseen.

Kauppiksen kirjojen lukeminen ei tosin sujunut ihan suunnitellusti. Johtamisen ja markkinoinnin kirjat tuottivat suuria vaikeuksia, vaikka niiden piti olla ne helpoimmat. Kansantaloustieteen kirja sen sijaan oli hurjan mielenkiintoinen. Mate-matiikka oli se välttämätön paha, mutta siitäkin selvisin. Oli tietysti oltava myös Plan B. Havaitsin siis, että kansistahan voi lukea myös Valtsikassa, ja hain myös sinne. Pääsykoe oli pari viikkoa en-nen kauppiksen koetta, ja valmistautuminen vielä pahasti kesken. Onneksi se aineistokoe oli niin helppo. Vaikka painostus Vaasaan muuttamiselle oli kova (vanhempani selvästi haluavat minusta eroon), jäin Helsinkiin. Tänä syksynä sain jopa aloitettua opiskelut.

Kuultuaan tarinani Janne totesi, että olen selvästi jo kauan tiennyt mitä haluan tehdä elämässä. Näinhän se on. Enkä ole ollenkaan varma tiedänkö vieläkään.

Fuksiriennot jatkuivat ensimmäisellä kouluviikol-la. Fuksien selvänä tiistaina saunottiin Idan sau-nalla, ei tosin välttämättä aivan selvinä. Ainakaan ne jotka löysivät tiensä vielä Anitalle jatkoille. Fuk-siaiset syyskuun ensimmäinen päivä olivat syksyn kohokohta. Osanotto oli varsin suuri, huolimatta kaatosateesta. Kierros Kallion baareissa sai meidät märiksi mutta iloisiksi. Kaiken kruunasi vierailu suihkulähteessä erään koulun pihassa.

Tutustuimme syksyn aikana myös muiden aine-järjestöjen fukseihin; Kannun fuksisuunnistuk-sessa ja tietysti myös Kannu Gamesissa joukkueet koostuivat kaikista valtsikan opiskelijoista. Aine-järjestöillä oli omat rastinsa, joissa piti suorittaa

Miksi opiskelen kansantaloustiedettä?

FuksisyksyniNina Ahola,Fuksi

19

Nina Ahola,Fuksi

mitä mielenkiintoisimpia tehtäviä. Lahjomisesta palkittiin ja voittajajoukkue on todennut voitta-neensa alkoholin voimalla.

Yksi syksyn merkittävistä tapahtumista oli fuk-sisitsit. Olivathan ne fuksien ensimmäiset oikeat akateemiset pöytäjuhlat. Tutorit opastivat meitä sitsien erilaisiin tapoihin ja saimme myös omat laulukirjamme. Kaikkein vaikuttavin juhla syksyn aikana oli tietysti vuosijuhla. Tytöt saivat pukeutua iltapukuihin, ja valmistautumiseen käytettiinkin aikaa ja vaivaa. Juhlapuhujana toimi Leena Mört-tinen. Puheiden, laulujen ja hyvän ruoan jälkeen pääsimme esittelemään tanssikurssilla opittuja taitojamme tanssilattialle. Tanssien jälkeen siir-ryttiin jatkoille Satakuntalaiselle osakunnalle,

jossa juhlinta jatkui myöhään yöhön. Fuksien harteille jäi pikkujoulujen järjestäminen. Täytyy myöntää, että alun vaikeuksien jälkeen se oli oikeastaan ihan hauskaa, ja olen varsin ylpeä lopputuloksesta. Esiintymään olimme saaneet Vesa Kanniaisen! Tutoreita tietysti palkittiin, erilaisilla henkilökohtaisilla lahjoilla sekä sitten aivan heitä varten painetulla Kapitaalin erikoisnumerolla.

Olen potenut morkkista monesta, ja usein myös saanut toipua vammoista monta päivää. Olen jou-tunut joskus pettymään, niin tenttitulosten, kuin oman käytökseni takia. En kuitenkaan missään vaiheessa ole katunut valintaani, ja olen vakaasti päättänyt jatkaa, tai oikeastaan aloittaa, opiskeluni ensi vuonna.

20

21

Hyv

ää k

evät

tä

-Pau

l

22

Kuka keksi kutsumusammatin käsitteen, ja miten se määritellään? Perinteisesti ainakin taiteilijaan, pappiin, opettajaan, kasvattajaan ja hoitajaan lii-tetään julkilausumaton pätevyysvaatimus tietystä kutsumuksesta. Mistä ihmeen kutsumuksesta? Hätäisesti vilkaisten koulutusta vastaavien töiden tekeminen keskimääräistä huonommalla palkalla on kutsumus. Esimerkiksi geenien sekä yhteiskun-nan ja ympäristön yhdessä kasaan puristama hoi-tajan psykofyysinen tila ei olekaan optimaalinen kanssaihmisten pahoinvoinnin helpottamiseksi. Hoitajan erikoispiirre onkin ammatin harjoitta-minen alhaisella palkalla. Samoin myös taiteilija on valmis kaunistamaan maailmaa, vaikka hänet on pakotettu määräajoin apurahan hakurumbaan. Kutsumus?

Koska kuitenkin tietyt ”kutsumusammattiryh-mät”, kuten papit ja lääkärit tienaavat vähintään keskimääräisen korkeakoulutetun kuukausiansi-on (papit: 3116€ / 2006 ja lääkärit 4961 € / 2007). Ja, ainakin taiteilijan näkökulmasta, hyvinkin säännöllisesti, niin kutsumus ei voi tarkoittaa sorvaamista ruokapalkalla. Papin ammatin kutsumuksen voi jotenkin kierosti ymmärtää. Voihan olettaa, että Jessen ilosanoman levittäminen ja uusien jäsenien värvääminen on, ainakin periaatteessa, mielekästä ja varmasti jol-lain tapaa vielä perusteltua. Mutta miksi vaikkapa puoluetoimiston työntekijän ei oleteta olevan kut-sumusammatissaan. Hänhän käyttää kaikki päi-vänsä levittääkseen sitä ainoaa oikeaa ideologiaa ja tekee kaikkensa johdattaakseen tietämättömät ja harhaanjohdetut, puoluekirja taskussa, tiedon taivaaseen.

Onko ylipäätään mahdollista löytää selkeää mää-

ritelmää kutsumusammatille, joka pätisi työn-kuvasta toiseen, ja sulkisi pois ammatit, johon hakeudutaan kaikkea muuta kuin kutsumuksesta? Tuskinpa.

Miksi ihmeessä lääkäri ollaan kutsumuksesta? Minkä maanantaiaamumääritelmän kutsumuk-sesta lääkärit oikein täyttävät? Kyllä, he pelastavat ihmisiä. Niin pelastavat, psykologit, sosiaalityön-tekijät, liikennepoliisit, henkivartijat ja kehitys-yhteistyön parissa työskentelevätkin. Lääkärit koulutetaan tietylle alalle, kuten juristit tai insi-nöörit. Alalle, jossa saa tehdä mukavia, tärkeitä ja monipuolisia sisätöitä, ja josta maksetaan kuukau-sittain tuntuva korvaus. Mitä nyt joutuu toisinaan työskentelemään esteettisesti epämiellyttävien asioiden parissa, kuten kuolinsyytutkijat, (jälleen) poliisit, rattopojat tai ilotalon muu kantahenki-lökunta. Abikevään (ja loppuelämän) sosiaalisen statuksen maksimointi on kaukana kutsumuksesta!

Kutsumusammateissa ei olisi mitään vikaa, mikäli termiä ei käytettäisi häikäilemättömästi hyväksi. ”Kuvataiteilijat ovat tiedostaneet rajallisen toi-meentulon ammattia valitessaan, eivätkä siksi tarvitse erillisiä korvauksia näyttelyistä”. ”Sai-raanhoitajat tekevät työtään kutsumuksesta, eivät paksun palkkanauhan motivoimana, samoin kuin lastentarhanopettajat. Tästä syystä palkankorotuk-set ovat tarpeettomia”. Milloinkohan poliittinen retoriikka aidosti palvelee tasapuolisesti keskus-telun kumpaakin osapuolta? Kutsumusammatti on malliesimerkki tyhjästä termistä, minkä pääasial-linen tarkoitus on toimia selkärankana harhaan-johtaville, täysin epärelevanteille perusteluille.

Sitten kun vielä muuan opinto-ohjaaja maustoi

KEIMONKAISTA

23

Miksi ihmeessä lääkäri ollaan kutsumuksesta?

kutsumushötön haaveilulla ja sai aikaan yhdys-sanan unelma-ammatti. Käsite levisi kaiken maa-ilman kansallisten kehittämispäivien ja muiden kissanristiäisten välityksellä joka kolkkaan. Lop-putuloksena kaikkien pitäisi keksiä oma unelma-ammattinsa. Tai se oikeastaan on jo siellä jossain ja vaatii vain löytämistä. Perinteinen kohtalonusko, mutta nyt 2000-luvun sanavalinnoin, olkaa hyvä.

Ei taaskaan ongelma, paitsi että toisille ”etsiminen” kestää vuosia, minkä aika-na pidetään välivuosien mittaisia tuumaustaukoja tai vaihdetaan muutamia kertoja pääainetta. Toisi-naan, jo löydetty, unelma-ammatti motivoi pureskelemaan puuta tut-kinnon eteen. Kun sitten väärän mielikuvan takia työ, tai koulutus, ei välttämättä vastaa odotuksia, niin ollaan jälleen ek-syksissä. Kaikin puolin näppärää.

Tietyt sanavalinnat, tarkoituksellisia tai ei, hankaloittavat elämistä. Harhaan johde-tut mielikuvat saavat aikaan kaikkea muuta kuin lisääntynyttä ymmärrystä, parempia hahmotelmia tai helpottunutta, in-formaation suhteen tasapuolista, sosiaalista kanssakäymistä. Termit eivät vikise, niitä on mukava käyttää hyväksi.

Lähteet:www.tilastokeskus.fiwww.kuntatyonantajat.fi/static/keskiansiot2008/frameindex.htmlH S ( k u l t t uu r i s iv u t ) 5.1.2009

24

Istuimme eräänä aamuna ystäväni kans-sa Senaatintorin laidalla syömässä ihanan ylihinnoiteltua aamiaista ja mieleeni muis-tui eräs tarina. Eräänä päivänä ollessani töissä erään pienen ruokakaupan kassal-la, eräs noin kolmekymppinen mies, joka oli liikenteessä parivuotiaan lapsensa kanssa, maksoi ostoksensa pankkikortilla. Kyseessä oli yksi näistä kustomoiduista korteista, johon voi laittaa haluamansa kuvan. Tämän miehen kortissa oli kuva hänestä ja vaimostaan, toh-torin lakit päässä. Eivätkä he olleet mitään suoraan kortiston meneviä tohtoreita, vaan oikeaa hyötyä tuottavien teknisten alojen a mmat t i la isia . Kat soin tohtor ipa r iskun-nan lasta ja ajattelin itsekseni: ”Jos olisi m a h d o l l i s t a , l a i t t a i s i n k a i k -k i säästön i tä mä n lapsen osa k keisi in.” Olimme huolissamme seuraavan sukupolven kas-vatuksesta. Monessa muussa yksityisessä asiassa kansantalouden oppeja oli jo sovellettu an-siokkaasti: Vanhusten hoito on ulkoistettu palvelutaloihin, avioehto on tehnyt avio-l i i to s t a t a loudel l i s e s t i s iede t t ävä n j a ystävyyssuhteet pystyy kätevästi kauppalista-maan vertaismarkkinointiin. Samaan aikaan lasten kasvatuksesta on kadonnut kaikki talou-delliset kannustimet, kun eläkkeet maksetaan eläkeyhtiöistä. Lestadiolaiset ja eräät maa-h a n muut t a j a r yh m ät ova t a n s iok k a a s t i hy vä k s i k äy t t ä nee t vä henev iä yk s i k kö -kustannuksia ja nousevia lapsilisiä lasten tuotannossa, mutta suurimmaksi osaksi las-tenteko on pienimuotoista harrastustoimintaa, joka pahimmillaan johtaa t ilanteisiin jos-sa vanhemmat rakastavat lapsiaan huolimatta siitä, että he ovat päättäneet tehdä uraa lä-

hikaupan kassalla ta i panostavat kaiken vapaa-aikansa skeit tauksen har joit teluun. Päätimme kehittää jär jestelmän, joka toisi r a h a n t a k a i s i n p e r h e s u h t e i -s i i n j a p e l a s t a i s i m a a i l m a n . Valtion etu on, että kansalaiset tuottavat tule-vaisuudessa mahdollisimman paljon. Lasten tuottavuus tulevaisuudessa riippuu pitkäl-ti investoinneista, jotka niihin tehdään n. kahdenkymmenenviiden ikävuoden saakka. Val-tio voisi lapsen syntyhetkenä pistää liikkeelle obligaatioita, jotka kaikki yhteensä oikeut-taisivat omistajan saamaan puolet ko. yksilön maksamista tulo- ja pääomaveroista kolmesta-kymmenestä ikävuodesta aina kuolemaan saakka. Nämä obligaatiot sitten myytäisiin vapail-le markkinoille. Lapsilisä sitten kasvaisi tai laskisi aina suhteessa obligaatioiden suh-teellisen arvomuutoksen mukaan ja näin vältet täisiin se, et tä huonompiin olosuh-teisiin syntyvät lapset eivät pääsisi osaksi jä r jestelmän hyödyistä. Itse asiassa näin pa nos t a m i nen vä h ä nos a i sempi i n ol i s i kannattavampaa, koska investoinneilla hei-hin saisi suurimmat tuotot. Obligaatioiden m y y n n i s t ä s a a t a v i l l a v o i t o i l l a v a l -t io voisi s it ten ra hoit taa koulutusta ja terveydenhuoltoa. Yksilön saavuttaessa täy-sikäisyyden hänen saamansa opintotuet tai per us tu lo s idot ta i s i in t aa s obl igaat ioi-den suhteelliseen hintakehitykseen. Tämä kannustaisi ihmisiä opiskelemaan ahkeram-min, tekemään töitä joista on tulevaisuudessa hyötyä, ja ennen kaikkea välttämään huono-ja käytösmalleja, jotka vähentävät elinikää tai tulevaisuuden ansionäkymiä. Kuvitellaanpa erään ihmisen elämä, jota markkinavoimat meille s i t t e n k o m m e n t o i v a t :

Provokaattori

25

v1985: Peruskoulun matematiikkaopettaja ja poliisi saavat lapsen, joka nimetään Pekaksi. Perhe asuu Pohjois-Helsingissä. Obligaa-t ioant i herättää varovaista mielenkiintoa markkinoilla, vanhempien typerästä nimenvalin-nasta huolimatta. 1989: Pekka 5v. I lmoit taa ensimmäisessä pörssitiedotteessaan haluavansa tulla isona hävittäjälentäjäksi tai lego-insinööriksi. Tä-män, ja ihmisen elämässä tapaturmaiselle kuolemal le a lt t i in aja nja kson loppu mi-sen seurauksena kurssit nousivat hieman.

1991: Pekka 7v. aloittaa koulun ja jalkapallo-harrastuksen. Markkinat eivät juuri reagoi.

1992: Pekan vanhemmat eroavat ja myöhemmin huoltajuuden saanut äiti perustaa uusperheen. Fuusiossa Pekka saa kaksi samanikäistä sisa-rusta ja markkinat uskovat tämän kehittävän Pekan vuorovaikutustaitoja. Kurssi nousee.

1996: Viidennen luokan lopussa tulee julkisuu-teen Pekan ensimmäinen vertailukelpoinen koulutodistus, jossa numeroarvosanat ovat korvanneet mitäänsanomattomat sanalliset a rvostelut . Pekan kesk ia rvo lukua ineis-sa on 8,9. Erityisesti sijoittajia ilahduttivat kymppi matematiikassa ja kahdeksikko käy-töksestä, joka poistaa pelot ansionäkymiä h e i k e n t ä v ä s t ä ” k i l t i n p o j a n s y n d -r o o m a s t a”. K u r s s i n o u s e e v a h v a s t i .

2000: Pekan viimeistä yläastevuotta hallit-sivat suuret kurssiheilauttelut. Keskiarvo säilyi hyvin kahdeksikon paremmalla puo-lel la ja Pek ka pitää luk ioon menemistä i t se s t ä ä n selv y y ten ä , m i k ä nos t i k u r s -sia. Toisaalta Pekan raportoit iin vetäneen tein ikännit useana v i ikonloppuna. Pek-ka joutui usein rauhoittelemaan sijoittajia julkisilla t iedotteilla, joissa toistuvat lau-sunnot ”olo oli hirveä, en juo enää ikinä” ja ”dokaaminen on sosiaa l inen tapahtu-ma, jonka aikana koetut yhteiset nolot hetket auttavat verkostoitumista nyt ja tulevaisuu-dessa”. Yläasteen jälkeisenä kesänä Pekan ensimmäinen ty t töystävä jät t i hänet. Si-joit tajat reagoivat kurssinousulla, koska yleisesti toivottiin, että tästä alkaa pitkä pet-ty mysten sa r ja roma nt t isissa suhteissa,

joiden aikana Pekka ymmärtäisi, ettei ulko-näölleen tai peniksensä pituudelle hän ei voi mitään, mut ta ansioita ja kuntoaan hä-nen on helppo kasvattaa houkutellakseen vastakkaista sukupuolta paremmin. Kai-ken ka ik k iaa n v uosi päät ty i plussa l le.

2001: Pekan lukio alkoi lupaavasti ja kurs-s i no s t iv a t he t k e l l i s e s t i myö s hu hut epätoivotusta raskaudesta, jonka hän aihe-utti. Markkinoilla uskottiin yleisesti, ettei suhteella ole tulevaisuutta ja tulevat elatusmak-sut pakottaisivat Pekan tekemään enemmän töitä tulevaisuudessa ja vähentävät tarvet-ta hankkia lapsia kesken parasta työikää. Ma rk k inat pet ty ivät uut iseen abor t is ta .

2004: Pekka kutsui kaikki sijoittajansa yli-oppilasjuhliin, jossa hän piti PowerPoint-esityksen saamistaan a rvosanoista ja tu-leva isuudennäkymistä. Mark k inat ol ivat varsin vakuuttuneita tästä kypsästä nuores-ta miehestä ja kurssi koki uskomattoman pä ivä nou su n. Kupla k u iten k i n pu h ke -s i pia n, k u n Pek k a ei pä ä ssy t TK K:n tuotantotalouslinjalle ensi yrittämällä ja hä-nen varusmiespalveluksensa alkoi. Kurssi romaht i ent isestään kun hänet pakotet-tiin aliupseerikouluun ja näin ollen vuoden v a r u s m i e s p a l v e l u k s e e n .

2005: Pekka lukee sisäänpääsykirjoja teltas-sa ja pääsee TKK:lle vastoin markkinoiden o d o t u k s i a , m i s t ä s e u r a -s i e n n e n n ä k e m ä t ö n k u r s s i n o u s u . Ja niin edelleen. Yksinkertainen toimenpide, jolla saadaan paljon parjatut markkinavoimat välittämään ihmisten hyvinvoinnista synny-tysosastolta hautaan saakka. Dementoitunutkin vanhus saa eläkettä, josta maksetaan ve-roa! Ja mikä parasta, sijoitusf irmat, jotka om is t avat pa ljon i h m is ten obl igaat ioi-ta voivat investoida koulutuslaitoksiin tai terveydenhuoltoon ja kirjata nämä investoin-nit verovapaaksi hyväntekeväisyydeksi. Tämä puolessa tunnissa mietitty innovaatio saat-taa olla suurin edistysaskel ihmiskunnan historiassa sitten osakeyhtiön keksimisen, ja kehotan maailman hallituksia soveltamaan sitä pikimmiten nimellistä korvausta vastaan.

26

Students who come to us to “study economics” instead become experts in mathematical ma-nipulations.

Näin kirjoitti israelilainen taloustieteilijä Ariel Rubinstein pari vuotta sitten. Luulen, että tämä on lause johon taloustieteen opiskelijoiden ym-päri maailman on enemmän kuin helppo yhtyä. Opinnoista tuntuu jäävän käteen se, että osaamme ratkaista n-ulotteisen optimointiongelman (rajoit-teilla tai ilman), mutta kun joku kysyy mitä reaali-taloudessa tapahtuu, menee sormi suuhun.

Tämä tuskin on opetusohjelmamme valossa mi-kään ihme. En muista omalta opiskelu-uraltani yhtään koe- tai laskuharjoitustehtävää, jossa esi-tettäisiin jokin reaalimaailman talousongelma ja käskettäisiin meitä pohtimaan tai analysoimaan sitä. Kokeissa ei todellisuudessa tarvitse tietää juurikaan mitään reaalimaailmasta. Eteemme työnnetään kasa yhtälöitä, joita pyörittelemällä ja derivoimalla saamme kasan ratkaisuja ja vitosen weboodiin.

Laitoksemme viime vuosien ratkaisut ovat pahen-taneet ongelmaa. Aikaisemmin pääaineopiskelijat johdatettiin ensimmäisenä syksynään taloustieteen saloihin verrattain kevyellä kansantaloustieteen johdantokurssilla. Syksyllä matemaattisia taitoja hiottiin myös nykyiseen tapaan matemaattisen ana-lyysin kurssilla, ja vasta keväällä siirryttiin mik-rotalousteorian kurssin kimppuun. Nykyään taas hypätään suoraan mikrotalousteorian kurssille, mutta ilman tarvittavia matemaattisia valmiuksia. Tuloksena on se, että opiskelijoiden kaikki energia menee yhtälöiden pyörittämiseen. Taloudesta ei opita mitään, mutta loppukokeessa osataan juuri ja juuri muodostaa Lagrangen funktio.

Maisterivaiheessa, tai ainakaan maisterivaiheen pakollisilla kursseilla puolestaan mikään ei ole muuttunut, sillä siellä opiskelijoiden kaikki energia on aina mennyt yhtälöiden pyörittämiseen.

Opinto-ohjelmamme on outo juurikin siksi, että käsittääkseni laitos ei pyri tuottamaan 63 tutkijaa per vuosikurssi. Jonkinlainen tavoite olisi varmaan tuottaa maistereita, jotka ymmärtävät taloudesta riittävästi pystyäkseen analysoimaan päivän polt-tavia talouskysymyksiä. Tavoitteeseen ei päästä.

On vaikea ymmärtää, mihin opintojemme mate-maattisuuden taso pyrkii. Opinnot ovat riittävän matemaattisia saadakseen opiskelijat vaihtamaan joukoin pääainetta, mutta eivät riittävän mate-maattisia, jotta laitokselta valmistuvat maisterit pystyisivät lukemaan alamme julkaisuja.

Mikä siis avuksi? Kurssien perusongelma on se, että opiskelijoiden energiasta 90 prosenttia menee matematiikkaan ja 10 prosenttia talouteen. Näin ei tarvitse olla. Kurssien matemaattisuutta voidaan keventää samalla kun muuta sisältöä lisätään.

Toisaalta 25 opintopisteen matematiikan sivuaine-kokonaisuutta pitäisi kehittää. Nykyisellään kysei-nen kokonaisuus opettaa esimerkiksi optimoinnin kannalta oleellista derivoinnin ketjusääntöä vain parin-kolmen laskuharjoitustehtävän verran. Ja sitten ihmetellään kun ihmiset eivät osaa maiste-rivaiheessakaan derivoida.

Ongelmana pääaineopintojen keventämisessä on siitä seuraava jatko-opiskeluvalmiuksien heikke-neminen. Tämän voisi ainakin teoriassa ratkaista siten, että tohtoriopiskelijoiksi pyrkiviltä vaaditaan

Mitä opinnoistamme jää käteen, vai jääkö mitään?

Provokaattorin koira

27

laajempia matemaattisia opintoja. Ratkaisu ei olisi mitenkään radikaali, sillä onhan laitos nykyisel-lään esimerkiksi eriyttänyt tilastotieteen sivuai-nekokonaisuuden peräti kolmeen vaihtoehtoon.

Kirjoitukseni alussa mainittu Ariel Rubinstei-nin sitaatti on revitty hänen artikkelistaan, jossa tutkittiin taloustieteen opiskelijoiden suhtautu-mista voiton maksimointiin ja irtisanomisiin. Tutkimuksen tulos oli, että taloustieteen opiskelijat ovat harvinaisen hanakoita puoltamaan voiton maksimointia yrityksen päämääränä yli sellaisten tavoitteiden kuin työntekijöiden hyvinvointi tai sosiaalinen vastuu. Rubinstein päättääkin artik-kelinsa huolestuneeseen sävyyn:

In any case, we need to re-evaluate the use of mathematical exercises which lead students to focus on the task of maximization rather than on real economic problems. In the best case, these mathematical exercises simply make the study of economics less interesting; in the worst case, they contribute to the shaping of arather unpleasant ´”economic man”.

28

Kuinka oikeassa Kaarlo Cylteri olikaan! Ensim-mäisellä luennolla, kurssikirjoja läpikäydessä, tulee esille mielenkiintoinen tieto: yksi viidestä pääsykoekirjasta onkin ”Valtsikan” kansantalous-tieteen laitoksen ainoa pääsykoekirja. Eli kannattaa käydä myös siinä toisessa pääsykokeessa, eihän sen takia tarvitse lukea yhtään lisää! Näin ovat oppilaat saaneet ensimmäisen opetuksen riskien hajauttamisesta.

No eihän se todellista riskien hajauttamista ole, mutta antaa kuitenkin helpomman tunteen mennä pääsykokeeseen. On ainakin se back-up –plääni! Jos sitten tulosten tullessa julki käy niin onnellises-ti, että on päässyt molempiin paikkoihin niin siitä vaan valitsemaan mieleisempi. Jos taas on käynyt niin, että paikka aukeni vain sinne kakkosvaih-toehtoon, voi huoletta ottaa sen paikan vastaan ja hakea ensivuonna uudestaan sinne minne oikeasti haluaa. Miksi valmistuneet/sisään päässeet suhde on meillä kansiksessa surkea? Onko järkevää, että yksi ihminen laitoksella käyttää kesän siihen, että soittelee varasijat läpi ja yrittää etsiä halukkaita opiskelijoita? Kesän-08 haussa sisään pääsi vara-sijalta 40…

Missä siis on vika? Kauppiksessa? Varasijalle jää-neissä opiskelijoissa? Epäonnistuneessa pääsyko-keen laadinnassa? Vaiko laitoksen henkilössä, joka on epätehokas löytämään halukkaita opiskelijoita? EI, EI, EI ja EI! No, ei varmaan ollut yllättävää. Päällimmäisenä ongelmana on pääsykoekirja. Tai ei oikeastaan itse kirja, vaan se että kirjalta puuttuu kaveri.

Pekkarinen & Sutela on hyvä perusteos ja kirjan asiat kuuluvat ehdottomasti tulevan opiskelijan tietovarastoon. Lisäksi kirjan kotikielisyys auttaa tiettyjen käsitteiden ymmärtämisessä ja samalla antaa suomenkieliset vastineet osalle laajaa kä-sitteistöä. Tiiviiseen muotoon pakattu teos tarjoaa paljon enemmän asiaa kuin ensisilmäyksellä luuli-si. Se todellakin on avain kansantaloustieteeseen.

Matti Pohjola on tehnyt uuden perusoppikirjan, jo-ta laitoksella kaavaillaan tulevaksi pääsykoekirjak-si. Noh.. Arvatkaapa mikä toinen koulu harkitsee kirjan ottamista ohjelmistoonsa. Tämä ei suinkaan tarkoita, että laitoksemme tulisi hylätä uusi kirja. Pikemminkin pitäisi ajatella, kuvaako tämä yksi kirja riittävän hyvin opiskelua Helsingin yliopis-ton kansantaloustieteen laitoksella. Saisimmeko paremmin motivoituneita opiskelijoita, jos olisi jokin muukin pääsykoekirja? Voisiko kirja olla sellainen, että se helpottaisi sisään päässeiden suoriutumista ensimmäisinä opiskeluvuosina?

Mielestäni kyseiset ominaisuudet täyttävä kirja (varmasti on monia muitakin) löytyy yllättävän läheltä. Kun muinoin (2006) pyrin opiskelemaan, oli pääsykoekirjoja kaksi. Ensimmäinen oli jo mainittu Pekkarinen & Sutela ja toinen oli Begg & Fisher & Dornbush – opus. Jälkimmäinen on kir-joitettu vieraalla kielellä ja siitä ei silloin tarvinnut lukea kuin muutama lyhyt juttu. Harmi sinänsä, sillä kirja sisältää paljon asioita, joiden osaaminen ennen itse opiskelujen alkua olisi helpottanut huomattavasti kokonaisuuksien ymmärtämistä ja perustietojen vankempaa juurtumista. Kirja on

Kaksi avainta kansantaloustieteeseen

Erkka Saarinen

Kaarlo Cylteri 19 vuotta. Ylioppilaskirjoitukset ovat juuri takana ja edessä siintää halu päästä opiskelemaan korkeakouluun. Mitä sitä oikeain lähtisi opiskelemaan? Kiinnostusta kaupalliselle alalle on aina ollut, joten Helsin-gin Kauppakorkeakoulu tuntuu hänestä oivalta valinnalta. Siispä kauppaan ostamaan pääsykoekirjat ja kotiin pänttäämään. Kaarlo Cylteri on myös kuullut valmennuskursseista – sieltä saa kuulemma oivallista lisätietoa.

29

Erkka Saarinen

erittäin selkeä ja sisältää paljon havainnollis-tavia kuvia. Lisäksi kaikki kurssikirjamme taitavat olla englanninkielisiä, joten yhden englanninkielisen oppikirjan lukeminen en-nakkoon ei olisi pahitteeksi. Suurimmalle osalle uusista opiskelijoista vieraskielisyys ei ole mikään ongelma. Ei englanninkielistä kirjaa tarvitakaan siksi että se opettaisi itse kieltä, vaan siksi että se antaa melko oikean kuvan, millaisia tulevat kurssikirjat ovat. Samalla se opettaa lukemaan kansantalo-ustieteellistä tekstiä, opettaisi tutustumaan ekonomistien `jargoniin .

Jos otamme toisen pääsykoekirjan mukaan, tulemme varmasti menettämään määrällisesti katsoen hakijoita ja sisäänpääsyprosentti siten helpottuisi. Mitä sitten? Suuri hakijamäärä ja alhainen sisäänpääsyprosentti eivät ole

suora tie onneen – etenkään laitoksemme tapauksessa. En jaksa millään usko, että vie-raskielinen kirja säikyttäisi halukkaita haki-joita, pikemminkin päinvastoin. Samalla se saattaisi pudottaa ”ei oikeasti kiinnostuneet” ja ”teekkariloikkarit” pois hakijoiden listalta. Käsitykseni mukaan laitoksella ei olla innos-tuneita valmistuneiden teekkareiden siirtymi-sestä laitokselle, mikä osittain ymmärrettävää sillä harvat heistä tekevät tutkintoa loppuun asti ja ovat täten laitoksen näkökulmasta hyö-dyttömiä.

Se mitä tarvitaan, on motivoituneita opis-kelijoita. Tämä tarkoittaa, että he: haluavat meille, hakevat meille, opiskelevat meillä ja valmistuvat laitokseltamme. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan myös paljon muita toimia, mutta kaksi pääsykoekirjaa olisi, mie-lestäni välttämätön, alku.

30

Mitä kovemmin matematiikkaa yrittää tavoittaa, sitä kauemmas se karkaa. Aina hetkittäin tuntee saaneensa otteen, muttei mistään pysyvästä. Laji, joka vaatii niin pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä, sitkeyttä kuin luovuuttakin, jossa harjoitus ei tee mestaria ja missä edes kohtalaisen tason saavut-taminen on monelle utopiaa. ”Se on kieli”, sanovat lingvistit. ”Se on väline”, sanovat soveltajat. ”Se on työ”, sanovat opettajat. ”Se on elämä”, sanovat matemaatikot. ”Ei, se on mahdotonta”, sanon minä.

Ainakaan Dosentti Juha Partaselle matemaatikon identiteetti ei ollut syntymälahja. Koulun edetessä asiat löysivät pään sisässä hiljalleen paikkansa, vaikka erityisesti kansantalous- ja tilastotieteen opiskelijoille tuttu opettaja kertookin pitäneensä kaikista kouluaineista. Hän myöntää matematii-kan olleen kuitenkin aineista vahvin, vaikka insi-nööritieteet ja lääketiede olivat viedä matematiikan laitoksen dosentin mennessään.

Kun matemaatikkoa pyytää kertomaan tuntemuk-sistaan opiskeluaikana, hän nojaa rennosti selkä-nojaan, ristii kätensä niskan taakse, katsoo hetken mietteliäänä kaukaisuuteen, ja huokaa.

- Jossain vaiheessa oli toiveita, että pääsisin shakis-sa maajoukkuetasolle ja 21 -vuotiaana onnistuin-

kin saavuttamaan shakkimestarin arvon. Sitten perheen perustaminen ja opinnot jättivät shakin lähinnä harrasteluksi. Vuonna 1987 pitkän tauon jälkeen osallistuin kuitenkin suomenmestaruus-kilpailuihin ja johdin vielä kaksi kierrosta ennen loppua. Sijoituin lopulta neljänneksi tasapistein hopeamitalistin kanssa. Näin jälkikäteen se oli onni, sillä mikäli maajoukkue olisi kutsunut, olisi tärkeämpi projekti, väitöskirja, viivästynyt.

Partanen kertoo olleensa yliopistoon tullessaan kiinnostuneempi shakin pelaamisesta kuin opis-kelusta, ja oikeastaan siitä syystä myös lopulta päätyneensä yliopiston matemaattis-luonnontie-teelliseen tiedekuntaan lukemaan fysiikkaa ja matematiikkaa. Shakin nuorten SM- kilpailut es-tivät nimittäin yliopiston ja TKK:n pääsykokeisiin osallistumiset.

-Fysiikka kuitenkin jäi, sillä en oikein voinut sietää sitä tapaa, jolla matematiikkaa siellä käytettiin, hän toteaa vienosti hymyillen jatkaen diplomaattisesti samaan hengenvetoon

- Fysiikka oli minulle tuntuvasti vaikeampaa kuin matematiikka, joten luonnostani ajauduin matematiikan pääaineopiskelijaksi, kun se sujui helpohkosti.

Matemaatikko Juha Partanen

”On varmasti ainakin yksi tapa, jolla todellinen matematiikka voi olla hyödyksi sota-aikana. Kun maailma on tullut hulluksi, matemaatikko voi matematiikasta löytää verrattoman lohdutuksen. Sillä matematiikka on kaikista tieteistä ja taiteista elämälle vierainta.” - Godfrey Hardy

Kirjoittanut: Samuli Harala

31

Nimi: Juha PartanenIkä: 56Perhe: Vaimo ja kaksi poikaaKotipaikka: KauniainenKoulutus: Filosofian Tohtori Työ: Dosentti, Analyysin kurssien opetus, matematiikan kandidaatin tutkielmien ja pro gradujen ohjaus (erityisesti opettajalinja)

aika luonnollista. Olenkin nyt aika paljon keskitty-nyt opettamiseen ja sen tarjoamiin haasteisiin. En valmistele luentoja liian hyvin. Haluan säilyttää tietyn spontaaniuden ”extempore-esimerkkien” avulla, jotta vauhti ei kasva liian kovaksi, hän pohdiskelee suhdettaan matematiikkaan ja ope-tusfilosofiaansa.

Opettamiseen keskittymisen syitä luetellessa Par-tanen mainitsee, hieman yllättäen, myös sivuai-neopiskelijat.

-Pidän tärkeänä, että soveltajilla, kuten kansan-taloustieteilijöillä, on tuntumaa matemaattisten käsitteiden tarkkaan määrittelyyn ja siihen miten matemaatikot työskentelevät, koska käsitykseni mukaan kansantaloustieteessä esiintyy melko pian vaativaakin matematiikkaa.

Käsitystään konkretisoidakseen hän nostaa lau-kustaan ohjaamansa matematiikan opettajalinjan pro-gradun, mikä käsittelee preferenssirelaatiota ja utiliteettifunktiota formaalissa matemaattisessa kehikossa.

-Yksinkertaiset oletukset johtavat äkkiä mielen-kiintoisiin matemaattisiin kysymyksiin. Tämäkin (hyötyfunktio) teoria edellyttää joukko-opin käsit-teitä ja hyvin abstraktin matemaattisen pohjan ra-kentamista, vaikka asia tulee kansantaloustieteen peruskursseilla

Matemaatikon neuvo soveltajille on selkeä: Mikäli matematiikkaa haluaa hyödyntää, tulee tietää sen vaatimat rajoitteet ja tuntea sudenkuopat.

-Matemaattisilla malleilla on taustaoletukset ja jos mallia taustaoletuksineen ei tunneta todella

Partanen kertoo rakastavansa matematiikkaa, eri-tyisesti tieteensä pysyvyyttä.

- Se mitä Eukleides todisti 2000 vuotta sitten al-kuluvuista on edelleen voimassa. Terve matemaat-tinen ajattelu on aikainvarianttia. Ehkä parempia todistuksia ja menetelmiä voidaan kehittää, mutta tulokset eivät muutu.

Hän on silminnähden ylpeä matemaattisten to-tuuksien vahvuudesta peilatessaan niitä luon-nontieteisiin.

-Mikäli lukee vanhoja luonnontieteitä koskevia teorioita ja vertaa niitä tämänpäiväisiin, niin ny-kytutkijat pitävät itseään syystäkin viisaina, mutta tulevien luonnontieteilijöiden näkökulmasta he ovat pikemminkin alkeellisia. Matematiikassa ei ole tätä ilmiötä.

Filosofian, jonka teoriat kestävät myös vuositu-hannesta toiseen, ja matematiikan rajat dosentti Partanen näkee kuitenkin selkeästi.

-Filosofia ja uskonnot askartelevat mutkikkaam-pien inhimillisten ja eksistentiaalisten ongelmien parissa. Näihin kysymyksiin matematiikalla ei ole tarjota ratkaisua.

-Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei matematiikasta löytyisi erittäin hankalia, satoja vuosia kestäneitä tutkimusongelmia, joita ei ehkä koskaan saada ratkaistuksi. Matematiikka painii tärkeiden ongel-mien parissa, kunnes ne ratkaistaan. Kysymysten ratkettua, ne ovat kuitenkin osa matematiikkaa, hän raamittaa ja tekee selkeän pesäeron filosofiaan, johon jo ratkaistut ongelmat eivät kuulu.

”Kaikki oppivat kyllä matematiikkaa, mikäli ha-luavat”

Vilpittömän, ja vieläkin jatkuvan, innostuksen takia Juha Partanen ei ainakaan myönnä missään vaiheessa alan vaihdon edes oikeastaan käväisseen mielessä.

-Matematiikka ja sen opettaminen on ollut minulle

32

keamiseen johtivat virheelliset taustaoletukset lainapapereiden hinnoittelussa jo alkujaan, tai sitten ne kehittyivät virheellisiksi taustaoletuksen (asuntojen hintakehitys) muuttuessa. Partasta ei suututa tahaton ajattelemattomuus, mutta tarkoituksellinen ja vilpillinen matematii-kan väärinkäyttö, mitä hän epäilee tapahtuneen subprime-lainojen tapauksessa saa matemaatikon näkemään punaista. Hän on kaikesta huolimatta täysin vakuuttunut matematiikan käytännöllisyy-destä, mikäli sovellettava teoria on hallussa. Kysymyksen, voivatko kaikki sitten oppia matema-tiikkaa, dosentti kuittaa vertauksella

- Matematiikka muistuttaa jossain määrin 100m juoksua – toiset vain juoksevat nopeammin kuin toiset. Korostaisin kuitenkin, että lähes jokaiselle

tulee luontaisten kykyjen asettama raja vastaan, jolloin työn määrä kasvaa suureksi. Substanssi sisältää niin vaikeita asioita, että on erittäin har-voja ihmisiä, jotka automaattisesti omaksuvat ne. Toisaalta kaikki oppivat kyllä matematiikkaa, mikäli haluavat.

Kun vertaa eri tieteenaloja jatkokoulutuksen tasolla erot, matemaatikon silmin, korostuvat.

- Esimerkiksi väitöskirjan teko matematiikassa ei ole kaikille mahdollista. Tietty peruspääoma täytyy olla olemassa. Tietty kyvykkyys. Jos vertaa vielä 100m juoksuun, niin tietty nopeusperimä, nopeiden geenien varasto. Sen sijaan jossakin yhteiskuntatieteissä, tai muissa, väitöskirjan voi kovin ahkeroimalla saada aikaiseksi lähes kuka tahansa.

Kansantaloustieteen opiskelijoille tuttu talousma-tematiikka diskonttauksineen, koron korkoineen ja annuiteetteineen tuntuu kuitenkin tuottavan kaikille hankaluuksia.

- Peruskoulun ja lukion talousmatematiikan kurssit sisältävät asioita, jotka ovat äärimmäisen tärkei-tä käytännön sovelluksissa, mutta ole eivät sen helpompia hyvälle matemaatikolle kuin huonol-lekaan, ylioppilaskirjoitusten sensori alleviivaa.

Partanen näkee maailman siinä määrin käytännön näkövinkkelistä, että peruskoulumatematiikkaa pidemmälle viedyt opinnot eivät ole kaikille tar-peellisia. Elämässä tulee hyvin toimeen ilman matematiikan syvempää ymmärtämistä, mutta tietyissä ammateissa osaaminen korostuu.

Kaikille, jotka haluavat oppia matematiikkaa tunti-opettaja suosittelee luettavaksi entisen matematii-kan professorin, suomalaisen funktioteorian kou-lukunnan perustajan, Ernst Lindelöfin oppikirjoja. Hän pitää jopa todennäköisenä, että legendaarinen

Timo Patovaarakin on ottanut Lindelöfin kirjoista mallia omaa materiaalia työstäessään. Lisäksi Partanen kehottaa käymään rohkeasti englannin-kielisiin perusteoksiin kuten Calculus-kirjoihin käsiksi; niissä asiat on esitetty modernilla sovel-tajaystävällisellä tavalla.

-Yhteiskuntatieteilijän näkökulmasta tilastotieteen opiskelu on suotavaa, ja siinä joutuu tietysti teke-misiin matematiikan, erityisesti todennäköisyys-laskennan ja sen sovellusten kanssa. Tilastollisten menetelmien hallitseminen on hyvin tärkeätä monissa tieteissä! Poppakonsteja matematiikan ja tilastotieteen opiskeluun tuskin löytyy, oppiminen edellyttää omaa ponnistelua.

-Ongelma on siinä, että tarvittava matematiikka tulee käytännön syistä etukäteen. Jos ihmiset sai-sivat opetuksen tarvitessaan sitä konkreettisiin probleemiin, he huomaisivat todella hyötyvänsä matematiikasta. Kaikkea ei voi kuitenkaan sillä hetkellä, kun sitä tarvitaan, opettaa. Tämä on vaikea, ja maailmanlaajuinen ongelma, koska

-Minä rakastan matematiikkaa.

33

useimmat eivät opetuksen varhaisessa vaiheessa vielä ymmärrä tarvitsevansa matemaattista ajat-telua, opettaja summaa ja korostaa motivaation merkitystä.

Matemaatikon maailma

Maailman uskotaan näyttäytyvän totaalisen erilai-sena matemaatikon silmin. Juha Partanen kuiten-kin kiistää purkavansa tapahtumat relevantteihin endogeenisiin ja eksogeenisiin muuttujiin. Autos-takin, kuuleman mukaan, löytyy ihan tavallinen nopeusmittari aikaderivaattaa mallintavan kuva-uksen sijaan. -Ehkä joskus kadulla kävellessä huomaa hyödyn-tävänsä erityisesti geometrista ajattelua, mutta ei kovinkaan analyyttisesti. Olen kyllä ”miehisessä

mielessä putkiaivo”, sillä jos pohdin jotain todella mieltä askarruttavaa asiaa, niin en pysty tekemään enempää kuin kahta asiaa kerralla.

Ehkä juuri hajamielisyys onkin yleisin matemaa-tikkoja yhdistävä luonteenpiirre.

Partanen suhtautuu skeptisesti ammattiryhmän-sä niputtamiseen taidemaalareiden kanssa John Nashin hengessä siten, että nämä ammattikunnat olisivat jotenkin persompia nerouden ja luovan hulluuden kanssa leikittelylle.

-Päteeköhän tuo matemaatikkoihin? Taidemaa-lareihin, ainakin historian puolesta kyllä, mutta ehkä matemaatikosta tulee äkkiä mieleen ”una-bomber”, josta ei kyllä voi vetää sen pidemmälle meneviä johtopäätöksiä. Jos tämmöistä esiintyy laajemmassa mittakaavassa, niin se saattaa johtua jostain pettymyksestä esim. urakehityksessä tai muussa. Teoreetikot eivät aina löydä rahoitusta hankkeilleen, mikäli he eivät ole hyviä opettajia, ja siitä seuraa helposti inhimillinen kriisi, koska

ei saa tehdä sitä, mitä sydämessään haluaisi.

Matemaattinen ajattelu harjaannuttaa erottamaan olennaisen epäolennaisesta. Onko matematiikasta kuitenkaan hyötyä elämän ja ympäröivän yhteis-kunnan syy-seuraussuhteiden havainnoinnissa? Matemaatikko uskoo että on. -Maailma näyttää kummasti matemaattisesti ra-kennetulta. Se ei minun mielestäni ole itsestään selvää, että matematiikan pitäisi toimia kuvattaessa luonnon ilmiöitä, mutta se toimii. Siinä mielessä kaikki matematiikan harrastaminen auttaa ym-märtämään maailmaa.

Mikäli matematiikkaan todella haluaa päästä si-sälle, ainetta pitää opiskella sen itsensä vuoksi, ei välineenä. Matematiikan maailma aukeaa onnis-tumisten kautta. Valitettavan usein otteen hetkit-

täiselle lipeämiselle annetaan kuitenkin suurempi painoarvo. Tärkeintä on edetä huolellisesti, kuten shakkia pelatessa. Liian hätäiset päätökset kos-tautuvat. Joskus heti, toisinaan vasta muutaman kierroksen päästä.

-Shakin pelaajan menestyksen ratkaisevat hänen huonoimmat hetkensä, mutta matemaatikon, kuten monen muunkin, hänen parhaat hetkensä, Parta-nen lopettaa.

Hän nousee, napsauttaa salkkunsa kiinni, kiittää kohteliaasti haastattelusta ja huikkaa lähtevänsä ruuhkaan, kohti kotia. Matemaattiset ajatukset saavat riittää tältä päivältä.

-Minä rakastan matematiikkaa.

34

Oli tammikuun viides ja aamuyö, kun laskeu-duimme Bombayhin. Mumbaina nykyään tunnettu kaupunki ei oikein taivu paikallisten kieleen, joten käytetään vanhaa nimeä. Pakkanen oli vaihtunut helteeseen, mutta hermojamme koetteli pitkän matkan lisäksi malarialääkitys sekä painostava ilmanala. Elettiin aikaa, jolloin Intialaisten arki oli täynnä pelonsekaisia ajatuksia. Kauhun ilmapiirin levittämiseen pyrkinyt sissijoukko oli paria kuu-kautta aiemmin tehnyt hyökkäyksen Bombayhin surmaten satoja siviilejä. Kadut olivat nyt raskaasti aseistettujen poliisien ja sotilaiden vartioinnin al-la. Vainoharhaisena suunnistava kolmikkomme oli nopeiden päätösten edessä. Usvaisena ja likaisena näyttäytyvä, mutta silti niin kiehtova kaupunki olisi jätettävä taakse pian. Suuntana tulisi olemaan etelässä reilun kuudensadan kilometrin päässä siintävä Goa. Juna oli täällä suosituin tapa liikkua, ja rautatieverkosto on Intiassa pitkälle kehittynyt. Lentokone houkutteli kuitenkin enemmän, sillä seikkailumme oli sovittu jatkuvan vielä ennen auringonlaskua. Tieto etelässä siintävästä paratii-sista loi lapsenomaista intoa meihin, yleensä niin laskelmoiviin pohjolan herrasmiehiin.

Goa yllätti meidät. Tietoa oli ammennettu etu-käteen sekä kirjallisuudesta että kuvista, mut-ta paikan päällä kaikki oli toisin. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kokonainen valokuva-albumikaan ei kykene selittämään näky-miä, tuoksuista ja äänistä puhumattakaan. Paikalle päästyämme olimme väsyneitä. Oli ensiarvoisen tärkeää löytää majapaikka yöksi, sillä hämärä

alkoi laskeutua ja maantierosvot olivat varmasti kiinnostuneita kantamuksistamme. Hetken harhai-lun jälkeen löysimme bambumajoista rakennetun kylän, jota Vagatoriksi kutsuttiin. Paikalliset ottivat seurueemme avosylin vastaan, ja majapaikan hinta tuntui kohtuulliselta. Koko päivän matkustamisen jälkeen voitiin saavuttaa kollektiivinen tyytyväi-syys; itse asiassa siinä määrin, että päätimme aset-tua Pohjois-Goan palmurannoille useaksi päiväksi.Korkeat kookospalmut reunustivat kullankeltaisia rantoja, joihin silmänkantamattomiin ulottuva Arabianmeri paiskoi suolaista aallokkoaan. Ran-nalta kävelymatkan päässä sijaitsi pieniä kyliä, joiden väkijoukkojen värittämät torit tarjosivat ravintoaineksia moneen lähtöön; oli tuoreita he-delmiä, aamulla pyydettyä kalaa, mausteita, teetä ja pääosin kasviksista koottuja ruoka-annoksia. Suitsukkeiden tuoksut, kilisevät temppelikellot ja hallitusti kaoottinen liikenne olivat myös omiaan työllistämään aisteja, jotka eloisa ympäristö viritti äärimmilleen. Markkinoiden hälinästä poistuttua saattoi sen sijaan ihailla paahtavan auringon alla kimaltelevia riisipeltoja, joiden runsasta satoa korjaavat työläiset lauleskelivat värikkäissä hun-nuissaan oodia Jumalille. Suurin osa goalaisista on Hinduja, mutta Portugalin kolonialismi on le-vittänyt osavaltioon myös kristinuskoa. Jeesuksen nimeen vannookin lukemani mukaan noin joka kolmas goalainen.

Muutamassa päivässä oli tapahtunut paljon. Janne ja minä makasimme kumpikin kokonaisen päivän vuoteen omana. Paikallinen bakteerikanta juh-

Olli HyytiäinenGOAOli lokakuu ja talvi lähestyi kovaa vauhtia. Ajatus katkottomasta pimeydestä ja loskasta ei oikein miellyttänyt, ja reissuhaaveet alkoivat nousta pintaan. Pieni breikki kaamosaikaan ei olisi pahitteeksi. Parin viikon päästä Intian-matka olikin jo varattu. Lähdössä oli kolmikko: Paul, Janne ja minä. Suun-nitelmaa ei tehty. Käytäisiin vähän katselemassa paikkoja.

Luku 1 – Bombay ja Vagator

35

li läpimurtoaan suolistossa ja auringonsäteiden yliannostus oli lamaannuttanut toiminnot päästä varpaisiin. Alkoholilla lienee myös osuutta asiaan, vaikka sitä nautittiinkin paikalliseen tapaan melko hillitysti. Kolmikon ainoa terveenä säilynyt Paul ei jäänyt pyörittelemään peukaloita, vaan otti skoot-terin alle ja lähti tutkimaan tienoota. Pohjoisesta löytynyt linnoitus avautui hetken vaelluksen jäl-keen kukkulalle kaartuvan tien päätteenä ”törkeän hyvien näkymien” kera.

Myös paikalliset häät matkan varrella olivat huo-mionarvoinen bongaus. Kutsuvieraita oli nopean laskutoimituksen tuloksena jopa satoja. Intiassa ei hääjuhlan suhteen säästellä; humut saattavat jatkua peräti viisi päivää. Olisikin mielenkiintoista tietää, voiko toinen osapuoli antaa pakit vielä ennen toi-mituksen loppua. Juhlinnan keskellä kun saattaa sattua ja tapahtua kaikenlaista...

Paulin palatessa Vagatorille, oli bambumajassa käyty kamppailu tautia vastaan siinä määrin voi-ton puolella, että sairauden voitiin sanoa seläte-tyn kummankin taistelijan osalta. Illalla nautittu kala-ateria oli vielä lepoakin tehokkaampi lääke: tandooriuunissa valmistettu snapper oli varmasti koko goalaisen keittiökulttuurin kirkkaimpia aar-teita. Jääkylmällä Kingfisher-oluella alas huuhdot-tuna se taltutti heikon olon viimeiset rippeetkin. Vagator oli tehnyt vaikutuksen, mutta yllättänyt hieman hiljaisuudellaan. Terrorismin sanottiin jättäneen jälkensä tännekin. Ennen railakkaista juhlistaan tunnettu seutu oli nyt niin autiota, ettei sitä kuulemma entiseksi tunnistanut. Perin-teinen läpi yön jatkuva juhlinta oli paikallisen ravintolatyöntekijän mukaan vaihtunut vaimeaan musiikkiin, jota soitettiin puoliksi tyhjyyttään am-mottavissa baareissa tuskin puoleenyöhön saakka. Osalle tämä on varmasti myös helpotus; rauhalli-sempaa menoa hakevat matkaajat olivat saaneet uuden kantapaikan.

Luku 2 – Colva, Old Goa ja Dudhsagar

Terrorismi oli totisesti luonut varjonsa paratii-siin. Bombayn iskut olivat saaneet viranomai-set varpailleen myös Goassa. Valmiustilan aisti hyvin rannoilla, joita aseistetut sotilaat vartioi-vat taukoamatta. Näky on pohjolan lintukodossa turvassa elävälle erikoinen, mutta luo silti tur-

vallisuuden tunnetta peilatessa sitä vallitsevaan tilanteeseen. Erityisesti tämä näkyi matkamme toisella osuudella Colvassa, jossa hiekkasäkeillä muuratut tähystyspoterot muokkasivat uudenlaista kuvaa leppoisasta rantaelämästä. Moni matkaaja oli kaikonnut näiltäkin seuduilta. Terrorin uhka oli monille kauhua herättävä ajatus, mutta emme me sillä vaivanneet päätämme. Maailma on riskeistä rakennettu, eikä niiltä voi välttyä kotonakaan.

Tilanteita kyllä syntyi. Ikimuistoisimmat hetket koettiin Pasta Hutissa, josta tuli heti ensivisiitin jälkeen kantapaikkamme. Pasta Hut tarjosi parhaat paikallisbileet, joissa Bollywood-tanssihitit säes-tivät villisti tanssivaa juhlaväkeä. Tunnelma oli paikoitellen todella korkealla. Erään päivän päät-teeksi istuimme PH:ssa iltaa, kun alkoi tapahtua. Muutaman Mojiton liikaa juoneena eräs ravintolan asiakas alkoi käydä hankalaksi, ja pari tarjoilijaa marssi rauhoittelemaan häntä. Mies ei kuitenkaan kuunnellut vaan nousi seisomaan, yritti käydä käsiksi tarjoilijaan ja lopulta rojahti ruokapöydän päälle. Lasit ja lautaset kolisivat. Tarjoilijat eivät jääneet ihmettelemään vaan nappasivat pari tuolia ja hakkasivat miehen tylysti maahan. Osa muista asiakkaista yhtyi rangaistustoimenpiteisiin paikal-lista tapaa kunnioittaen. Jotta viesti menisi kerralla perille, kutsuttiin paikalle vielä vanhempi auk-toriteetti rynnäkkökivääri varustuksenaan. Mies heilui hetken rynkyn kanssa ja saikin tilanteen rauhoittumaan ilmeisen nopeasti. Ongelmatapaus potkittiin lopulta pellolle ja illanvietto sai jatkua. Episodista oli kuitenkin syntynyt kaksi uutta legen-daa: tuolitus ja Rynkky-Vaari. Vanhempaa herraa emme sen koommin kohdanneet, mutta tuolitus ei suinkaan ollut ainoa laatuaan. Tähän tulen palaamaan.

Colva Beach on valtava ranta keskellä Goan rannik-koa. Se on paikallisten suosiossa, eikä ulkomaalai-sia juuri näkynyt. Rannalla oli paljon aktiviteetteja, joista hauskin oli ehkä fudispeli paikallisia vastaan keskipäivän 33 asteen helteessä. Colvan valitsimme kuitenkin ennen kaikkea sen keskeisen sijainnin vuoksi. Suunnitelmissa oli sieltä käsin tehdä pari päiväretkeä: Old Goan vanhaan kaupunkiin sekä Dudhsagarin vesiputouksille.Old Goa on portugalilaisten aikoinaan rakentama, mutta loiston päivistään hiljentynyt kaupunki keskellä Goaa. Kirkoistaan ja muista keskiaikai-

36

sista rakennuksistaan tunnettu keskittymä jäi hieman vaisuksi. On ihan hauskaa katsella vanhaa arkkitehtuuria, mutta eurooppalaistyylisenä se tarjoaa tuskin mitään uutta tai mielenkiintoista. Reissusta tekikin hauskan erityisesti bussimatka, jonka varrella näimme miten liikenne voi samaan aikaan näyttää täydeltä kaaokselta, ja toimia sil-ti sulavasti. Matkan varrella bongasimme myös huoltoasematyöntekijöiden lakkoilun tulokset. Jonot bensapumpuille olivat kasvaneet jopa sadan metrin mittaisiksi, ja ilmeistä päätellen ilmassa oli tyytymättömyyttä.

Dudhsagarin vesiputous oli vaikuttava näky. Intian toiseksi suurin luonnon muokkaama vesisuihku peittosi Vantaankosken kuohut 100–0, meneillään olevasta kuivasta kaudesta huolimatta. Aurinko oli paahtanut pilvettömältä taivaalta koko reis-sun ajan, joten oli hämmentävää miten vettä riitti niinkin paljon. Sadekautena taas ei vesimassojen pauhaamista pääse kovin helposti edes seuraa-maan teiden ollessa veden vallassa. Putouksen alla olevassa lammessa saattoi kroolata pidempiäkin matkoja, mennä vesisuihkun alle virkistäytymään ja katsoa kun kalat uivat kirkkaassa vedessä. Taus-talla apinat kiipeilivät liaaneja pitkin ja tähystivät kalliolta viidakkoon. Todellinen paratiisi.

Luku 3 – Palolem

Harva täydellisen rannan metsästäjä suunnistaa Intiassa käydessään Goalle. Jos auringonpalvojalla on kuitenkin tähtäimessä se Arabianmeren puo-leisen Intian upein levyttämö, on Palolem hyvin lähellä ykkössijaa. Pienen lahden muotoisena, kuk-kuloiden ympäröimänä se on suojassa suuremmilta aallokoilta. Hiekka on vaaleaa ja palmurivistö koko osavaltion vakuuttavin. Tänne on hyvä päättää reis-su, jos haluaa vain rentoutua. Rannalla meininki on todella huoletonta, enkä ihmettele miksi monet jämähtävät tänne kuukausiksi pelkästään olemaan. Toki valkonaamoja häiritään jatkuvasti ”taxi taxi” – huudoilla ja tavaran kauppaamisella, mutta py-syessään hiljaa ja luomatta katsekontaktia, näistä selviää hyvin. Tinkimiskulttuuri on kuitenkin myös hyvä opetella heti alussa. Äkkiä huomaa saavansa lähes kaiken puoleen hintaan, joskus halvemmallakin. Kauppiaan matala reservaatio-hinta saattaa yllättää.

Palolemissa saimme paikallisesta mehubaarista puskaradiotiedotteen. Lähistöllä olisi illalla suuret kemut: kolme bändiä soittamassa live-musiikkia. Tämähän piti tietysti käydä todistamassa. Otettiin sitten auringon laskettua taksi Chaudin kylään, johon oli pystytetty festarialuetta muistuttava rakennelma oluttelttoineen. Ensimmäisen bän-din jälkeen oli jo nautittu muutamat ohrapirtelöt alle, ja tunnelma alkoi nousta. Bändit soittivat tasokkaita covereita, ja illan kohokohta, ’Singh Is Kinng’ – hitti sai yleisön lähes transsiin. Pientä oudoksuntaa herätti kuitenkin se, että intialaiset tytöt olivat melko arkoja mitä tulee tanssimiseen. Länsimaalaisen on vaikea lähestyä heitä, koska mi-tään vastareaktiota ei tule. Tanssiin pyytävä saakin usein negatiivisen vastauksen, vaikka käytös olisi täysin herrasmiesmäistä. Harjoitimme tästä myös empiiristä tutkimusta.

Tunnelma yleisössä oli silti mieletön, kiitos pai-kallisten gigolojen, jotka tanssivat joko keskenään tai jahtasivat länsimaalaisia naisia. Opetimme heille ampumahiihto-liikkeen, josta saimme suo-sionosoitukset. Janne innostui vielä haastamaan paikallisen tanssigurun battleen, josta kehkeytyi erittäin tasokas. Meininki villiintyi lopulta siinä määrin, että yleisössä syntyi tappelu. Sivustakatso-jat saivat nähdä jälleen tutut tuolitukset ja rynkyt. Sama kaava toistuu nähtävästi usein. Saimme paikallisilta tästä vahvistuksen. Bileet loppuivat tällä kertaa tuolitukseen, mutta olipahan ilta.Goan ehtii nähdä parissa viikossa melko hyvin. Monet keskittyvätkin enemmän rentoutumiseen kuin aktiivilomaan. Biletys on toinen magneetti, ja terroriuhan laskeuduttua juhlakansa palaa Go-alle luultavasti taas ensi talveksi. Rahaa on vaikea saada palamaan, vaikka yritys olisi kova. Kolmen hengen huoneessa asustelee alle kympillä per yö, eli muutamalla eurolla per henkilö. Ruoka on lähes ilmaista: parilla eurolla saa reilun aterian juomi-neen. Bussilippujen hintoja mitataan senteissä ja taksilla saa matkata reilusti toista tuntia, että hinta nousisi yli kymppiin. Erityisesti budjettireissaajille ja maukkaan ruoan ystäville Goa on ihanteellinen kohde, jonka saa helposti haltuun. Itse olimme va-ranneet vain lentoliput Helsinki-Bombay-Helsinki. Suunnitelmaa ei tarvita. Riittää kun mukana on passi, Lonely Planetin opas tai muu perusteos, hieman rahaa ja sopivasti asennetta.

37

Lentämiseen on aina liittynyt tiettyä mystiik-kaa. Lentäjiä ympäröi hiukan samanlainen verho kuin taikureita tai kirurgeja, mutta kerran kun pääsemme kurkistamaan tuon verhon taakse, iso osa salaperäisyydestä häviää. Huomaamme, että ihmiset verhon takana eivät olekaan vain lentäjiä tai kirurgeja, vaan ihmisiä omine vikoineen, pel-koineen ja vajavaisuuksineen. Tästä ajatuksesta voikin johtaa, että on olemassa sekä hyviä että huonoja lentäjiä. Ero lentäjien välillä tulee esille yleisilmailussa silloin kun tarvitaan nopeaa ja soveltavaa toimintaa, esimerkiksi hätätilanteessa. En ollut lainkaan yllättynyt kuullessani Hudson-jokeen laskeutuneen lentäjän olleen entinen hä-vittäjälentäjä. Ilmavoimissa operatiivisella puolella lentävät oh-jaajat harjoittavat koko uransa hyvin soveltavaa ja erittäin haastavaa lentotoimintaa. Lentäminen siipikoneella muutaman metrin päässä johtajan koneesta, taitolento ja pakkolaskujen harjoittelu kuuluvat jokaisen ilmavoimien ohjaajaan koulu-tusohjelmaan. Hudson-jokeen laskeutuneen koneen pilotti oli selkeästi pitänyt harjoittelemansa asiat tuoreessa muistissa. Etuna hänellä oli myös se, että mitä todennäköisimmin hän oli päässyt har-joittelemaan pakkolaskuja simulaattorin lisäksi myös käytännössä. Kuitenkin myös parhaimpien lentäjien sisällä on vielä paremmuusjärjestys ja huipulle kuulu-vat koelentäjät. Heidän pitää osata lentämisen lisäksi samat asiat, kuin koneen rakentaneiden insinöörienkin. Muun muassa aerodynamiikka,

suihkumoottorin toiminta ja meteorologia kuuluvat heidän hallitsemiinsa osa-alueisiin. Lisäksi koe-lentäjät suorittavat pääasiassa kaikki riskialttiit koelennot, esimerkiksi uuden konetyypin testa-ukset. Kuriositeettina mainittakoon, että Airbus A380:n koelennoilla testihenkilökunnalla oli las-kuvarjot selässä ja ohjaamosta johtivat uloskäyn-neille rautaputket, joita pitkin oli mahdollista poikkeuksellisessa lentotilassa hilata itsensä ulos.

Fiilistelyä

Jos unohdamme ympäristön saastuttamisen, niin lentäminen on hieno ja haastava taiteenlaji. Muis-tan hetket kylminä ja aurinkoisina pakkaspäivinä, jolloin ilmasta saattoi nähdä selkeän inversioker-roksen katsoessaan tehtaiden savuja, jotka hetken ylöspäin noustuaan jäivätkin leijumaan tasaisena pilvenä juuri tietylle korkeudelle muodostuneeseen lämpimämpään ilmaan. Myös kaikki yksinlennot olivat hienoja kokemuksia, kun tiesi, ettei opet-taja ollut vieressä hakkaamassa kartalla päähän, vaan sai itse tehdä rauhassa asioita ja soveltaa omia oppejaan. Yksinsuunnistuslennot olivat ehkä kaikista leppoisimpia lentoja. Ei tarvinnut joka reittipisteelle osua 10 sekunnin aikaikkunaan, vaan saattoi rauhassa ihailla maisemia ja vilkutella vastaantuleville kurssikavereille tai vaihtoeh-toisesti ottaa heitä jyvälle, jos joku lensi samaan suuntaan kuin itsekin.Ylivoimaisesti kaikista haastavin lentolaji oli osas-tolento. Osastolento on pääsääntöisesti sotilaiden

Lentäjät ja lentäjät

Chesley Sullenberger teki Airbus-matkustajakoneellaan onnistuneen hä-tälaskun Hudson-jokeen New Yorkissa tammikuun puolivälissä ja pelasti kaikki lento 1549:ssä olleet 155 ihmistä. Airbus osui heti nousun jälkeen lintuparveen, ja törmäys sammutti koneen molemmat moottorit.

Tarik Hossain,Tiitanihuilu

38

harjoittama lentomuoto, jossa lennetään yleensä 2-4 koneen osastoissa muutaman metrin päässä toisista. Osastoa johtaa aina johtaja ja siipiko-neet seuraavat vain johtajan koneen liikkeitä ja myötäilevät niitä. Osastolennon jälkeen oli aina hiki, vaikka mitään fyysistä rasitusta ei lennolla olisi ollutkaan. Motorinen rasitus on kuitenkin sitä luokkaa, että osastolento oli aina takuuvarma märkä t-paita. Loppujen lopuksi kahden koneen osastoissa suoraan lentäminen ja loivat kaarrot tuli-vat melko helpoiksi. Kun vaikeusastetta nostettiin, se nousi melko eksponentiaalisesti. Vaikeimmat asiat, joita lennettiin, olivat kahden koneen osaston 60-asteen kaarrot ja heilurit. 60-asteen kaarroissa Vinkan kulmanopeus nousi melko kovaksi, mikä vaikeutti hommaa. Varsin-kin siipikoneena yläsiiveltä lennetyt kuuskymp-piset olivat aluksi mielenkiintoinen kokemus: sivuikkunasta näkyi ainoastaan johtokone ja maata. Koko ajan tuntui, että pu-toaa johtokoneen päälle, mutta lennonopettaja kehotti aina vain ajamaan lähemmäksi. Oli kuulem-ma helpompaa ajaa lähempänä, mikä pitikin loppujen lopuksi paikkansa. Heilureissa johtokone ajaa heilurin muotoisen liikkeen ja siipikone seuraa joko ylä- tai alasiiveltä. Ensin otetaan alamäkeen vauhtia jonka jälkeen nostetaan kone nousuun. Samalla ruvetaan kään-tämään konetta joko oikean tai vasemman kautta ympäri tulosuuntaansa. Jos ollaan lähdetty etelän suuntaan tekemään liikettä, heilurin laella vasem-malla käännöksellä koneen nokka osoittaisi itään. Alamäessä kone sitten oikaistaan pohjoiseen. Jätetään fiilistelyt tällä kertaa tähän ja toivotta-vasti jatketaan ensi kerralla uusin jutuin. Silloin olisi ehkä vuorossa katsaus hävittäjälentämisen arkipäivään ja taitolentoliikkeiden opettamista. Toivottavasti saitte jotain uutta tästä jutusta. Yri-tetään lähteä lentämään ensi keväänä ja kesänä, kunhan pilvikorkeus antaa myöten!!

39

40