Suomen Luterilainen EvankeliumiyhdistysPyhän Sydämen kappelin kannatusrenkaan tiedotuslehti

15. vuosikerta 1/2016

Kappelin Kaikuja

2

Pääkirjoitus

Kuvaaja: Pia Haataja

”Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä ku-kaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.” Ilm.3:8

Tämä Ilmestyskirjan jae, joka on osa lähetyskirjettä Filadelfian seurakunnal-le, on puhutellut minua tammikuun alusta saakka. Katsoin tuolloin hyvin koskettavan ”Maanalainen kirjapaino” –elokuvan. Tämä elokuva on tosita-pahtumiin perustuva kertomus entisen Neuvostoliiton rohkeista kristityistä, jotka alkoivat painaa salaa Raamattuja KGB:n uhkasta välittämättä. Tuohon aikaan oli Neuvostoliitossa Raamatun omistaminenkin tosiasiassa kiellettyä ja saattoi aiheuttaa seuraamuksia. Raamatut olivat lähes tyystin hävi-tetty. Ryhmä kristittyjä alkoi uhkasta välittämättä painaa Raamattuja salaa talojen ullakoilla ja kellareissa. Kaikki, jotka KGB sai kiinni, vietiin sairaalaan saamaan ”erityistä hoitoa.” Kristityillä oli vaikeaa ja he joutuivat vaikean valin-nan eteen. Osa antoi periksi ja myötäili vallanpitäjän linjaa säilyttääkseen hen-

kensä, mutta osa ei voinut muuta kuin kuunnella sydämensä ääntä ja totella Herran tahtoa.

Me suomalaiset kristityt olemme saa-neet elää rauhaisia aikoja ilman sen suurempaa vastustusta. Toki valtavirras-ta poikkeaminen ja erilaisten asioiden perusteleminen Raamatulla saattaa ärsyttää ihmisiä. Jeesukseen uskova ei kuitenkaan halua tehdä kompromisse-ja sellaisten asioiden kanssa, joista on selkeät ohjeet Raamatussa. Parempi on siis kuunnella omantunnon, mutta ennenkaikkea Jumalan Sanan ääntä, vaikka se aiheuttaisi yhteentörmäyksiä valtavirran kanssa.

Nämä salaisissa Raamattuja painaneissa kirjapainoissa työskennelleet uskovat ja Raamattukuriirit ottivat todesta Il-mestyskirjan jakeen: ”Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea…” He näkivät, että tässä kohdin tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmistä. He tottelivat lähetyskäs-kyä oman kutsumuksensa mukaan: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni…”(Matt.28:19)

3

Nämä kristityt toteuttivat tuota käskyä painamalla Raamattuja ja kuriirit kul-jettamalla niitä eteenpäin. Työ oli inhi-millisesti katsottuna vaarallista, mutta he kokivat Jumalan Sanan ja ihmisten pelastumisen niin tärkeänä asiana, että altistivat itsensä monelle vaikeudelle. Monet saivat pitkiä vankilatuomioita ja joutuivat pakkohoitoihin. Vangittuina ja kidutettavina ollessaankin he kokivat Jumalan suurta rauhaa, sillä he tiesivät toimineensa Jumalan tahdon mukaises-ti ja oikein. Vankilassa ollessaankin he todistivat Jeesuksesta sellitovereilleen. Vankeihin teki suuren vaikutuksen myös se, että nämä syyttömästi van-gitut uskovat antoivat pienestä ruoka-annoksestaankin osan sellikavereilleen. Tällainen rakkaudenteko sai vangit kiinnostumaan, että mikä henkilö tämä oikein onkaan. Jumalan rakkaus teki vaikutuksen.

Tällaiset tapahtumat eivät ole men-neisyyttä, vaan juuri tällä hetkelläkin vainotaan kristittyjä eri puolilla maa-ilmaa. Meitä kutsutaan rukoilemaan näiden sisariemme ja veljiemme puo-lesta. Saamme myös rohkeasti puolus-taa Jumalan Sanan arvovaltaa täällä kotimaassamme. Jumala on avannut meille oven ja vaikka oma voimamme on vähäinen, saamme kuitenkin luottaa Jumalan lupauksiin ja hänen hyvään huolenpitoonsa. Olemme turvallisissa käsissä!

”Jos taivaaseen tahdot, pois varjoista maan, et ontuen puolelle kummallekaan saa kulkea kuolemaan saakka. Jos vain Kristus on aarteesi, helmesikin, hänen luoksensa mielin käy kiitollisin, ja poissa

on syntien taakka. Vain yksi on kaikille tarpeellinen, muu turhaa ja pientä on rinnalla sen, ja riittää se kaikille aina: veren armossa synnit kun anteeksi saa, ihan lahjaksi autuuden saa omistaa, ei syyllisyys mieltäsi paina. Pois täältä kun kerran käyt matkustamaan, jos Jeesus ei sinua tunnustakaan, ei yksikään kuor-maasi huoli. Siksi lähde, kun aika on, Jeesuksen luo, hän voi auttaa ja syntisi anteeksi suo, hän myös sinun tähtesi kuoli.” SK 205:4-6

Kiitos Ulla, tervetuloa Helena ja Olli!

Vuoden alkaessa on Pyhän Sydämen kappelin kahvitusvastaava vaihtunut. Lämmin kiitos Ulla Puukankaalle sydämellä ja taidolla tehdystä kahvitus-vastaavan työstä. Ullan tavaramerkkinä on ollut rohkea ihmisten kohtaaminen ja pyytäminen kirkkokahvien järjestä-jäksi. Ulla on onnistunut tehtävässään erinomaisesti ja siitä lausunkin hänelle lämpimät kiitokset! Uusina kirkkokah-vivastaavina ovat aloittaneet Helena ja Olli Raula. Lämpimästi tervetuloa! Heidän yhteystietonsa löydät tästä leh-destä. Kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä Helenaan ja Olliin. He ovat enemmän kuin mielissään oma-aloitteisesta kah-vitusvuoron varaamisesta. Asiaa on helpotettu sillä tavalla, että voit käydä varaamassa oman vuorosi myös täältä: http://raula.org/sydis

Siunausta paastonaikaan ja pääsiäisen koittaessa pääsiäisiloa!

Jorma Tikkamäkipäätoimittaja

4

Joka rukoilee laulaen, rukoilee kaksinkertaisesti (Augustinus)

Tänä vuonna juhlimme ruotsalaisen herätysliikejohtajan ja kirjailijan Carl Olof Roseniuksen muistoa. Vastikään oli Sleyn Sanansaattaja –lehden nu-merossa 5/2016 Seppo Suokunnaksen kirjoittama artikkeli tästä, oman evan-kelisen liikkeemme hengellisen isän Fredrik Gabriel Hedbergin hyvästä ystävästä. Rosenius tunnetaan parhai-ten meillä Suomessa hartauskirjastaan Elämän Leipää, jota kotoisasti monessa kodissa “limpuksi” on tavattu kutsua. – Ja sitähän se, monessakin katsannos-sa. Ruotsissa kyseinen kirja on vielä tunnetumpi ja laajemmalle levinnyt, kuin meillä. Hedbergin Elämänsanoja –hartauskirjan tavoin on se koottu lähinnä Roseniuksen hartauskirjoituk-sista hänen Pietisten –lehdessään. Oma suhteeni tähän “limppuun” on vielä niin sanoakseni “teitittelyasteella”… Yritin lukea kirjaa tosissani joskus Anno Dazumal vuosikymmeniä sitten nuorena opiskelijana, lomaillessani kesällä vanhempieni luona Kaustisella. Ajattelin aamuna muutamana ääneen, että “mikähän on, kun eivät tämän lim-pun kirjoitukset tahdo oikein avautua hengelleni ja sielulleni?” Siihen isäni,

ahkera hartauskirjojen lukija, tokaisi suoraan tyyliinsä: “älä sitten lue sitä, lue Hedbergin Elämänsanoja!” Niin teinkin, ja a vot, sehän olikin minulle sopivampaa ja ymmärrettävämpää!

Tavallaan tunsin siis huojennusta, kun Reijo Arkkila Luther-salin torstai-illassa 4.2. pitämässään Rosenius –esitelmässä kertoi samansuuntaista Roseniuksen luetuimmasta teoksesta: paikoin sen tekstit saattavat tuntua raskailta ja pitkähköiltä. Arkkila nosti Roseniuk-selta esiin hengellisenä aarteena ja virvoittajana aivan erityisesti hänen laulunsa. Siionin kanteleessa niitä on kymmenen: 10. Nyt riemuitsen, nyt riemuitsen151. Kun meillä on yhteys Jeesuksehen185. Aadamin tuottaman tuomion meiltä 243. Farao hukkui joukkoineen Punaiseen mereen kerran259. Murheinen mieli, murheesta nouse

5

264: 1. Vaikka missä matkallani kuljen270. Voi, miksi pääni painuu taas?282:5-8. On Isän sydämessä nyt armo ikuinen, säk. 5-8359: 2-5. Sun lapsesi olen täällä jo nyt, Isä taivaan.486. Maan tiedän muita kirkkaamman

Ja todellakin, näissä soi armon evanke-liumi kirkkaana ja lohdullisena, yksin-kertaisena ja selkeänä myös tällaiselle, Nalle Puhin tavoin yksinkertaiselle sielulle! Lauluissaan Rosenius tiivistää evankelisen uskonsa ja sanomansa. Hä-nen julistuksensa poikkeaa Hedbergistä mm. siinä, ettei Rosenius pidä esillä kovin paljoa sakramenttien merkitystä, kuten Hedberg, mistä tämä ystäväl-leen jossain kirjeessään huomauttikin. Omasta kasvualustastaan, Ruotsin Raamatunlukijaliikkeestä lähteneenä korostaa hän enemmän henkilökohtais-ta uskoa ja hartauselämää. Roseniuksen lauluissa tämä sydämen uskon ja henki-lökohtaisuuden näkökulma kuitenkin on rikkaus, joka puhuttelee ja koskettaa. Ja niissä hän tuo esiin kaikkein tärkeim-män ja luovuttamattomimman aarteen, joka häntä ja Hedbergiä sielunhoidol-lisina, evankelisina julistajina yhdis-tää: pyhän Raamatun sanan ja Pyhän Hengen totuuden ja todistuksen siinä — unohtamatta myöskään kastetta ja alttarin sakramenttia. Vai mitä tuumitte vaikkapa seuraavasta laulusta, Siionin kannel 259?

1. Murheinen mieli, murheesta nouse, / ethän sä unohda aarrettasi. / Jeesus

on sulla, uuvutetulla, / Vapahtajamme on ystäväsi.

2. Seisahda, mieti: armo on sulla. / Herrassa kaikki jo valmiina on. / Van-hurskas aivan, perijä taivaan, / kaiken sait lahjaksi, ansioton.

3. Et sitä huomaa, tunne et yhtään, / nyt näet syntisi, puutoksesi. / Hän sinut osti, synnistä nosti, / kasteessa puhdisti vanhurskaaksi.

4. Syntisi vaikka sinua vaivaa, / on tä-mä hurskaus muuttumaton: / kun veri Herran syntisi kerran / pois pesi, poissa se varmasti on.

5. Taivaassa aina on Isä sulla, / Poikan-sa vieläkin veljenäsi, / ja Henki Pyhä kuljettaa yhä / kotiin. Se varmaankin on kylliksi?

6. Oi mitä ihmeitä on pyhät Herran: / autuaat, silti he huokailevat! / Lapsia taivaan keskellä vaivan, / rauhassa, kuitenkin rauhattomat.

7. Uskossa täytyy kulkea vielä, / nähdä ei saa, ei se hyödytäkään. / Tunteethan vaihtuu, muuttuu ja haihtuu. / Siksi vain sanaansa luottamaan jään.

8. Murheinen mieli murheesta nouse, / kun Isän armo on muuttumaton. / Jos sumu aivan peittäisi taivaan, / kuitenkin aurinko taivaalla on.

Mitäpä tähän lisäisit, jota tästä puut-tuisi! Loistavan lahjakkaan koraali- ja laulusäveltäjämme Primus Leppäsen hiljaista, kaihoisaa iloa huokuva sävel-mä kruunaa kokonaisuuden. Melodia

6

on mollissa, mutta ei surullinen, vaan kaihoisa, joka on ihan eri asia. Kaihotes-samme jotain kaipaamme sellaista, joka tuo meille iloa ja onnea. Siksi suomalais-ruotsalais-slaavilainen, jaa, mikä tahan-sa kaiho, ei ole surua, vaan kaipaavan ilon ja onnen tunnetta. Talvi on ollut tavallistakin pimeämpi. Lumipeite viivästyi, ja näkyy poistuvan nopeasti. Silti auringon kierto – tai oikeammin maan kierto – noudattaa luonnonlaki-aan. Aurinko pysyy Pohjolassa talvisin yhtä pitkän aikaa vuorokaudesta pii-lossa, kuin aina. Lisäksi taivaan ovat peittäneet useina alkukevään päivinä harmaat pilvimassat. Tämän ulkoisen ja pahenevan henkisenkin ‘mailman pimiän’ keskellä Rosenius lohduttaa: jos sumu aivan peittäisi taivaan, kuitenkin aurinko taivaalla on!

Nyt laulamaan, Luther-salille ja kappe-lin messuun sekä muihin paastonajan tilaisuuksiin. Ja Helsingin Evankeliseen kuoroon. Tervetuloa, Jeesus tarvitsee sinua – ja sinä häntä! Kullervo Puumalakappelin kanttori

Keräyslupa 2015-2016:Poliisihallituksen 13.1.2015 m y ö n t ä m ä n k e r ä y s l u v a n POL-2014-12480 mukaisesti Suomen Luterilainen Evanke-liumiyhdistys ry voi kerätä varoja 13.1.2015-31.12.2016 koko Suo-messa Ahvenanmaata lukuun otta-matta julistus-, opetus- ja diakonia-työhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla.

Pankkiyhteystiedot Pyhän Sydämen kappelin toiminnan tukemiseksi:

Tilinro: Danske Bank FI13 8000 1500 7791 95Saaja: SLEY, PL 184, 00181 HelsinkiViitenro: 10078 89200 41311 40515Keräyslupa no: POL-2014-12480

Kappelin tulot v.2015

Kolehdit: 86 298,04 euroaKappelin kannatusrengas: 2923,38 euroaTulot yhteensä 89 221,42 euroa

Lämmin kiitos! Taivaan Isä lahjasi siunatkoon!

7

Sivuosassa - Mark 1:29-39

Pian on taas se aika vuodesta, kun jaetaan elokuva-alan Oscar-palkinnot. Vuoden parhaan miespääosan lisäksi palkitaan vuoden paras miessivuosa. Sehän on vähän sama kuin jos kan-sainvälinen jalkapalloliitto valitsisi vuosittain vuoden jalkapalloilijan – ja vuoden vaihtopelaajan.

Raamatussa on paljon sellaisia sivu-henkilöitä – miehiä ja naisia – joiden tarinoita olisi mielenkiintoista kuulla.

Nimenomaan Markuksen evankeliu-mia lukiessa usein tuntuu, että asiat on kerrottu Pietarin näkökulmasta, ja Jeesus on tietenkin päähenkilö. Alusta lähtien Jeesuksen seurassa oli myös sel-laisia henkilöitä, joiden tuntemuksia ei pahemmin ruodita, eikä lausahduksia noteerata.

Koetetaanpa päästä sisälle erääseen evankeliumikatkelmaan tarkastelemalla Jeesuksen mukana kulkeneen Jaakobin mahdollisia tuntemuksia. Katsotaan, voimmeko oppia jotain tältä sivuosan esittäjältä.

Mark. 1:29–39: ”Synagogasta he me-nivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat muka-na. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuu-me lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.

Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuk-sen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.

Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ’Kaikki etsivät sinua.’ Mutta Jeesus sanoi: ’Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä

8

olen.’ Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja kar-kotti pahoja henkiä.”

Jaakobista tuntui hienolta kuulua Jee-suksen porukkaan! Sapattina mentiin synagogaan ja ihmiset hämmästelivät kovasti Jeesuksen opetusta – ja erityi-sesti he kummastelivat sitä, miten hän siellä ajoi pahan hengen ulos yhdestä tyypistä.

Jeesuksen maine levisi ympäri koko Galilean. Jaakob tunsi suurta ylpe-yttä siitä, että hän sai kuulua niihin harvoihin, jotka Jeesus oli valinnut opetuslapsikseen – sai olla koko ajan aivan sisäpiirissä. Synagogasta sitten lähdettiin polleina poikina kirk-kokahveille Simonin eli Pietarin ja Andreaksen kotiin. Tuskin oli Jaakob ehtinyt riisua varvassandaaleita jalasta ennen kuin Pietari vollottaen kertoi Jeesukselle, että hänen anoppinsa ma-kasi kamarissa erittäin ankaran taudin vallassa. Jaakobille olisi sopinut hyvin istahtaa sohvalle ja jutella mukavia, mutta Jeesus ei empinyt hetkeäkään vaan paransi Pietarin anopin heti. Se oli ihme! Nainen tarvitsi parantajaa, ja Jeesus paransi!

Pian tapahtui yhä vain ihmeellisem-pää. Sana Jeesuksesta oli levinnyt, ja kaupunkilaiset toivat Pietarin kotiin valtavan paljon erilaisista sairauksista ja riivaajistakin kärsiviä ihmisiä. Ja Jeesus auttoi kaikkia! Jaakob fiilisteli täysin rinnoin sitä, että sai kuulua jouk-koon, jossa tapahtui niin monenlaista ihmeellistä. Nukkumaanmenoaika venähti aika tavalla myöhään kaikkea

sitä katsellessa ja tunnelmoidessa.Aamulla Jaakob heräsi kuitenkin, omalla mittapuullaan katsottuna, suhteellisen aikaisin – varttia yli yhdeksän – ja meni alakertaan aamupalalle. Pietari kyseli, että tiesikö kukaan, missä Jeesus oli. Jeesus ei kuulemma ollut vuoteessaan eikä kukaan ollut nähnyt miestä koko päivänä.

Lähdettiin sitten porukalla etsimään Jeesusta, ja aika nopeasti etsintäpartio löysikin hänet keskeltä metsää yksin rukoilemasta. Hän oli kuulemma läh-tenyt sinne ennen kuin kukaan muu oli herännyt, jotta saisi rukoilla rauhassa. Täytyy arvostaa!

Siinä sitten Jaakob ja pojat kyselivät Jeesukselta, että mitä ihmetekoja tänään tehtäisiin. Mutta Jeesus sanoi: ”Me läh-demme nyt täältä naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.”

Nämä Jeesuksen sanat jäivät kaivele-maan Jaakobin mieltä. Siis Jeesus oli heidän keskellään siksi, että hän voisi saarnata. Tähän mennessä Jaakob oli keskittynyt lähinnä kaikkiin mahtaviin ihmetekoihin, joita Jeesus teki. Hän oli nauttinut paljon siitä huomiosta, jonka Jeesuksen porukka oli saanut osakseen.

Totta kai Jaakob ja muut lähtivät siltä seisomalta Jeesuksen kanssa naapuriky-liin, kun Herra kerran käski. Ei siinä sopinut pullikoida vastaan.

Seuraavassa kylässä Jaakob yritti ensim-mäistä kertaa oikein kunnolla keskittyä

9

siihen, mitä Jeesus saarnasi. Verrattain monta saarnaa hän sai Jeesukselta kuul-lakin. Jeesuksen sanoman voisi tiivistää kutakuinkin näin: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!”

Aiemmin Jaakob oli keskittynyt fiiliste-lemään sitä, että hän saa seistä kuuluisan Jeesuksen joukoissa. Hän oli jopa aika ylpeä siitä, että kuului ns. sisäpiiriin. Vasta nyt Jaakob todella tajusi, mitä var-ten Jeesus oli tullut heidän keskelleen.

Jaakob oli ennen ajatellut, että onpa siistiä, kun Jeesus parantaa näiden mui-den vakavia sairauksia ja julistaa heidän suuret syntinsä anteeksi. Vasta nyt hän tajusi, että hän itse tarvitsee Jeesusta.

Minä olen Jaakob. Ehkä sinäkin olet Jaakob. Olen fiilistellyt sitä, että Jeesus auttaa niitä muita – niitä sairaita – niitä syntisiä. Hienoa, että minä olen mukana Jeesuksen porukassa.

Jeesuksen sanoma ”Kääntykää ja usko-kaa hyvä sanoma!” koskee jokaista.

Toivon, että opit Jaakobin tavoin kolme asiaa tästä Raamatun tekstistä. Ensimmäinen opittava asia on se, että Jeesusta saa – ja kannattaa – lähestyä ongelmiensa kanssa heti! Pietari kertoi Jeesukselle sairaasta anopistaan heti, ja Jeesus auttoi. Minulla on useitakin sai-raita läheisiä. Itsekin sairastan joskus ja muitakin ongelmia saattaa olla. Voi olla tällaisia tuntemuksia: Olen yksinäinen. Ajattelen, että kukaan ei ymmärrä, miltä minusta tuntuu. Välittääkö kukaan mi-nusta? Minulla on riippuvuus, josta en

pääse eroon. Häpeän sitä, enkä uskalla puhua siitä kenellekään. Olen tehnyt niin hirveää syntiä, että sitä ei voi antaa anteeksi.

Olipa meillä mitä ongelmia hyvänsä, niin Jeesus haluaa auttaa minua ja si-nua. Voit kertoa hänelle murheesi heti ja turvallisella mielellä.

Miten kertoa Jeesukselle omista ongel-mistaan? Siihen liittyy toinen Jaakobin oppima asia. Jeesus lähti ennen kukon laulua yksin rukoilemaan. Tästä on ainakin minulla paljon opittavaa. Ei varmaan Jeesuksestakaan tuntunut mukavalta herätä kamalan aikaisin, mutta hänelle oli tärkeää ottaa aikaa henkilökohtaiselle rukoukselle. On hirveää, jos minä olen niin kiireinen, että en ehdi rukoilla. On hirveää, jos en viitsi herätä vaikka viisitoista minuuttia nykyistä aikaisemmin aamulla, jos sen myötä ehtisin paremmin ottaa aikaa rukoukselle ja Raamatun lukemiselle.

Opimme siis ensinnäkin, että Jeesusta kiinnostavat meidän asiamme. Saamme kertoa ne hänelle heti. Toiseksi opimme, että rukoukselle kannattaa ottaa aikaa ja tilaa. Kolmas ja kaikkein tärkein oppi on, että minä tarvitsen Jeesusta. Sinä tarvitset Jeesusta.

On hirveää huomata olevansa Jaakobin tapainen Jeesuksen kanssa hengailija, joka ei varsinaisesti tarvitse Jeesusta. On hirveää, kun huomaan ajattelevani, että minä käyn seurakunnassa, koska siellä käyvät muut ihmiset tarvitsevat minua.

10

Kastetut

6.2.2016 Salome Helvi Nummi

Jeesus sanoo: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää esttäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.” (Mark 10:14).

Avioliittoon vihityt

29.12.2015Satu Katariina (os. Nisula) ja Hannu Henrik Takala

”Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen. Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon. Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä. Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan.” (Ef. 5: 21-28)

Perheuutisia

Minä tarvitsen Jeesusta. Sinä tarvit-set Jeesusta. Jaakob, niin kuin kaikki muutkin opetuslapset,jättivät Jeesuksen yksin siinä vaiheessa, kun kansan suosio vaihtui pilkkaan ja häpeälliseen kuole-

mantuomioon. Omaan uskollisuuteen ei ole luottamista. Voimme vain sanoa: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.”

Antero Toikka

11

Kun rukouksista tuli todellisuutta

Noin kaksi vuotta sitten kävimme mieheni Martin kanssa autossa klassi-sen ”mitä tekisimme, jos voittaisimme lotossa?” –keskustelun. Sanoin: ”Tie-dätkö, se Helsingin keskustassa oleva kirkko, joka on ollut Sleyn kirkko, mutta on nyt yökerho? Se pitäisi joten-kin saada takaisin Jumalan valtakunnan käyttöön.” Sleyn viestintäpäällikkönä toimiva Martti meni tästä vielä siinä vaiheessa jotenkin vaivautuneen hiljai-seksi. En voinut aavistaa, että minun ja monen muun rukoukset olivat jo saamassa vastauksen ja hanke kirkon palauttamisesta oli kulissien takana käynnissä.

Puolen vuoden kuluttua rukouksista oli tullut todellisuutta: Luther-kirkko luovutettiin takaisin Sleyn haltuun syyskuussa 2014. Kun astuin ensim-mäisen kerran sisälle tuohon yökerhojen repimään kirkkoon, kyyneliä oli mah-dotonta pidättää. Tuntui siltä kuin oli-sin päässyt todistamaan tuhlaajapojan paluuta Isän luo aitiopaikalta.

Martti oli alusta asti aktiivisesti mu-kana Luther-kirkon toiminnan suun-

nittelussa ja hänet päätettiin kutsua Luther-kirkon vastaavaksi työntekijäksi. Ehdin jo miettiä, miten maltan itse tehdä mitään muuta työtä sitten, kun Luther-kirkon toiminta alkaa, koska olin siitä niin innoissani. Evankeliumin keidas Helsingin ytimessä oli juuri sitä, mitä kaupunki mielestäni nyt kaipasi. En ehtinyt murehtia tätä kovin kauaa, kun kutsu Luther-kirkon työhön tuli myös minulle.

Tuossa vaiheessa olin työvapaalla Suo-men ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislä-hetyksen opiskelijatyöstä ja työskentelin ministeri Päivi Räsäsen erityisavustajana sisäministeriössä. Aloitin Luther-kirkon teologin tehtävässä tämän vuoden alus-sa, ensin puolitoimisesti ja huhtikuun alusta tehtävä muuttuu päätoimiseksi. Martin työnkuva muuttuu viestintä-päälliköstä Luther-kirkon vastaavaksi työntekijäksi 16.2. Kirkon remontin on määrä valmistua niin, että helluntaina 15.5. voimme viettää avajaismessua.

Sleyn työhön siirtyminen tuntui minus-ta luontevalta. Pyhän Sydämen kappeli on ollut perheemme hengellinen koti

Kuvaaja: Sakari Röyskö

12

jo vuosia, Siikkaria lauletaan automat-koilla ja kotihartauksissa ja Evankeliu-mijuhlan mediakeskusta on rakennettu yhdessä Martin ja poikiemme Justuk-sen (12) ja Jeremiaksen (10) kanssa jo monelle paikkakunnalle. Kaikkein olennaisinta minulle kuitenkin on se, että haluan sydämestäni tehdä työtä Sleyn tarkoituksen eteen: ”Yhdistyksen tarkoituksena on, luottaen Jumalan armoon ja apuun, levittää Kristuksen evankeliumia, saattaa evankeliumin sana yhä useamman ihmisen jokapäiväi-seen käyttöön ja näin edistää ihmisten turvautumista Jeesukseen Kristukseen omana Vapahtajanaan.” Koen myös, että minulla on erityisesti tavoittavasta työstä tuotavanani osaamista, jollaiselle on nyt tarvetta.

Tavoitteenamme on rakentaa Luther-kirkkoon avointa, kodikasta ja rukoi-levaa yhteisöä, joka kutsuu mukaan erityisesti niitä alueen asukkaita, jotka eivät vielä tunne Jeesusta. Evankeliumi kuuluu kaikille kansoille mutta myös

jokaiselle sukupolvelle. Lähetystehtä-väkin alkoi ensin Jerusalemista ja sieltä aina maan ääriin saakka. Kristityillä on vastuu huolehtia siitä, että oman koti-kaupungin asukkailla on mahdollisuus kuulla evankeliumi. Yhä suurempi osa pääkaupunkiseudun asukkaista elää tietämättä, millaisen toivon Kristus heille antaa. Pyrimme omalta osal-tamme siihen, että evankeliumi olisi Helsingin keskustassa tarjolla niin, että uskosta vieraantuneilla olisi todellinen mahdollisuus löytää usko Kristukseen. Tämä tarkoittaa messujen ja muun toiminnan organisoinnin lisäksi sitä, että jalkaudumme Kampin alueelle kutsumaan ihmisiä mukaan. Eksynyt lammas ei löydä omin voimin takaisin laumaan.

Kaikkien suunnitelmien ja strategioiden keskellä on kuitenkin ensisijaisesti kyse siitä, avaako Jumala itse evankeliumin ihmisille. Siksi pyydän sinua mukaan rukoustalkoisiin helsinkiläisten ja Luther-kirkon työn puolesta.

Soili HaverinenHelsingin Luther-kirkon teologisoili.haverinen@sley.fi

13

Ihmeellinen lahja

Siinä hän nyt oli. Yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen sain katsella suurta ihmettä. Miten ihmeellisesti Jumala olikaan luonut tuon pienen ihmisen, kasvattanut hänet minun kohdussani valmiiksi syntymään tähän maailmaan. Ihmeellistä oli se, että elämä oli saanut alkunsa. Itsestään selvänä en sitä voinut mitenkään pitää, mutta kiitollisena sain ottaa tuon uuden elämän lahjan vastaan.

Tuntuu uskomattomalta, miten hienosti ja taitavasti Jumala on luonut meistä jo-kaisen pienintä yksityiskohtaa myöten. Ja miten kauniita me olemmekaan - Ju-malan taideteoksia. Kasteessa olemme puetut itse Kristukseen ja siksi Jumala näkee meidät täydellisinä, vaikka itses-tämme ei aina siltä tuntuisikaan.

Jokainen meistä on varustettu erilaisin lahjoin. Saamamme lahjat eivät ole sattumaa nekään, vaan ovat tarkoite-tut käytettäväksi tässä maailmassa eri tavoin, toisten ihmisten hyväksi. Omia lahjoja on joskus vaikea nähdä. Voi tuntua siltä, että ympärillä olevilla ih-misillä on paljon monenlaisia lahjoja,

mutta minulla ei yhtään. Yksi osaa opettaa, toinen on minua taitavampi musiikissa, kolmas leipoo ihania kak-kuja, neljäs jaksaa kantaa minuakin esirukouksissaan. Tällainen tunne minulle tuli vauvan kastejuhlaa val-mistellessa. Kun itsekriittisyys nostaa liiaksi päätään, on hyvä muistaa paras lahjoista, joka meille on annettu: kaste. Kasteen ja uskon perusteella saan ja saat tehdä matkaa taivasta kohti.

Tyttäremme kastejuhlassa lauloimme virrestä 217 ”Täynnä kiitosta ja häm-mennystä tuuditamme vastasyntynyttä edessäsi, elämämme luoja”. Tuo virsi kertoo hyvin tunnelmistani siinä het-kessä, kun sain vastasyntyneen syliini. Vaikka olo oli kiitollinen, oli mielessä samalla myös huoli lapsen elämästä, hänen huomisestaan. Sydämessäni ollut huoli helpotti melkoisesti, kun saimme antaa vauvan kasteessa Jumalan lap-seksi ja taivaan perilliseksi. Lapsemme tärkein asia on nyt kunnossa. Ihmeel-lisellä tavalla Jumala varustaa meidät kasteessa taivasta varten ja myös tähän elämään.

14

Meidän vanhempien vastuulla on yh-dessä kummien ja seurakunnan kanssa huolehtia lapsemme kristillisestä kas-vatuksesta. Pidän tärkeänä, että lapsia viedään säännöllisesti kirkkoon Jumalan sanan ja ehtoollisen sakramentin ääreen. Tästä saimme kastepapilta erillisen kehotuksen.

On tärkeää, että myös pienet saavat kokea olevansa tervetulleita messuun. Aina he eivät jaksa istua nätisti penkissä

hiljaa, ja vanhempien - kuten varmasti monen lähellä istuvankin - hermot ovat koetuksella. Kirkkoreissut eivät aina ole meille lapsiperheille viikon helpoimpia hetkiä. Vilkkaita lapsia ajatellessani minut pysäytti kasteti-laisuudessa luettavat Jeesuksen sanat Markuksen evankeliumissa: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä.” Seurakunnan yhteinen juhla on tarkoitettu meille kaikille ihmeellisille Jumalan lapsille: pienille ja suurille, vilkkaille ja rauhallisille. Samoin on tai-vaan juhlat tarkoitettu meille jokaiselle Kristukseen puetulle.

Kirsi Nummi

15

Apostoli Paavalin kirje filippiläisille

Pieni Suuri Raamattukurssi Filippiläiskirjeestä– osallisuus evankeliumiin on lahja ja tehtävä

Helsinki 12. - 13.3.2016Meilahden seurakunta

LAUANTAI 12.3. Ruskeasuon seurakuntakeskus Rasti (Tenholantie 6)

13.00 Tervetuloa! Hannu Ronimus Taivaan kansalaisten elämää, johdanto ja 1.luku, Tapio Kiviranta14.00 Kristuksen nöyryys, 2.luku, Jukka NiemeläPäiväjuoma15.00 Paavali innostavana esikuvana kristityn elämässä (3:12–21), Hannu Ronimus16.00 Mikä on tärkeintä? (3: 1-11), Jukka Niemelä17.00 Loppuhartaus Jorma Tikkamäki

SUNNUNTAI 13.3. Meilahden kirkko (Pihlajatie 16)

11.00 Messu Meilahden kirkossaLiturgina Hannu Ronimus, saarnaajana Tapio Kiviranta, kanttorina Pete Vuorio, HEK Kullervo Puumalan johtamana.Messun jälkeen on ohjelmalliset kirkkokahvit, jolloin Kertausta kestäväisyydestä ja ilosta, Filippiläiskirjeen 4. luku, Jukka Niemelä. Loppusanat Hannu Ronimus

Sydämellisesti tervetuloa!

Tiedustelut: Jorma Tikkamäki: 040 5529754Jukka Niemelä 050 557 08 72Hannu Ronimus 050 4301180

“Mikä on tärkeintä?”

16

Helmikuussa toimintansa aloitti

Pikkukannel-kuoro

6-13 -vuotiaiden omaa kuoroa harjoituttaa Sari Pyykönen.

Pikkukannel-kuoron harjoitukset ovat maanantaisin 8.2. alkaenklo 17-18 Helsingin Luther-salilla, os. Lastenkodinkatu 5.

Kuoro harjoittelee viikoittain ja harrastus on ilmainen.Pääsykoetta ei ole ja kaiken ikäisiä tarvitaan mukaan laulamaan tai soittamaan.Ovet avautuvat klo 16.50. Kuoroon ei tarvise etukäteen ilmoittautua, riittää että tulet paikalle.

Kevään aikana kuoro esiintyy ainakinmessussa Pyhän Sydämen kappelilla.

Jos haluat kysyä tai ehdottaa jotain kuoroon liittyen,ota yhteyttä toiminnasta vastaaviin:Ohjaaja Sari Pyykönen, puh. 0400-123 395Kuorokummi Anu Kangas, anumarja.kangas@gmail.com

Järjestäjänä Sleyn lapsi- ja musiikkityö

17

Katsellessa kastekuvaa

Kesken leikkien pienenä väsähdin,pöydän ääreen tuolille istahdin, kuva-albumin eteeni avasin,aikaa mennyttä innolla katselin.

Oli vierelle saapunut äitini,hän hymyillen minulle kertoili: - Kuvat nuo, joita sinä nyt katselet,ovat päivästä varhaislapsuuden.

Puku valkoinen puetttiin yllesi, vesi maljassa kirkkaana kimmelsi.Pöytä peitetty liinaan hohtavaan,kukat viestivät hetkestä tuoksullaan.

Juhlaan saapuivat ystävät, läheisetolit hoivassa, rakkaiden kummien.Ääreen siunatun veden sinut kannettiinsillä kolmesti päätäsi valeltiin.

Sinä kasteen sait nimeen Jeesuksen,ja Jumalan kolmiyhteisen,pääsit lapseksi taivaan Kuninkaan,sait osuuden armoonsa valtavaan.

Ristinmerkki kun yllesi piirrettiin,se otsaasi, rintaasi painettiin,sinut Jumala sulki liittoonsa,oman rakkaansa kätki näin suojaansa.

Perhe taivaassa uuden jäsenen sai tuona hetkenä muistojen sunnuntain,paikka seurassa pyhien aukesi,sen ristillään Jeesus jo valmisti.

On matkasi hyvä ja turvallinen,kun kuljet sen seurassa Paimenen,hän lastansa hylkää ei milloinkaan,viimein kotiinsa taivaaseen johdattaa.

- Näin kertoili minulle äitinikäsin lämpimin silitti tukkaani.- Minä albumin suljin hiljalleen,sanat piirtyivät syvälle sydämeen.

Anneli Räty

18

Messu sunnuntaisin klo 11

Pyhän Sydämen kappelissa, os. Kirstinkatu 1 Rukoushetki ennen messua klo 10.30

21.02. Teemu Haataja Teemu Haataja28.02. Lasse Nikkarikoski Lasse Nikkarikoski06.03. Teemu Haataja Pekka Leino13.03. Pekka Huhtinen Pekka Huhtinen20.03. Palmusunnuntai

Lauri Thurén Lauri Thurén21.03. Hiljainen viikko, maanantai

Ei ahtisaarnaa22.03. Klo 18 Hiljainen viikko, tiistai

Reijo Arkkila Reijo Arkkila23.03. Klo 18 Hiljainen viikko, keskiviikko

Reijo Arkkila Reijo Arkkila24.03. Klo 18 Kiirastorstai

Teemu Haataja Seppo Suokunnas25.03. Klo 18 Pitkäperjantai

Antti Rusama Antti Rusama26.03. Klo 23 Pääsiäisyö

Ari Lukkarinen Ari Lukkarinen27.03. Pääsiäispäivä

Teemu Haataja Teemu Haataja28.03. 2. pääsiäispäivä

Ari Norro Ari Norro03.04. Antti Rusama Martti Laitinen10.04. Seppo Suokunnas Reijo Arkkila17.04. Pekka Huhtinen Pekka Huhtinen24.04. Teemu Haataja Teemu Haataja01.05. Lauri Thurén Lauri Thurén05.05. Helatorstai

Teemu Haataja Antti Rusama

Pvm Liturgi Saarnaaja

19

21.02. Teemu Haataja Teemu Haataja28.02. Lasse Nikkarikoski Lasse Nikkarikoski06.03. Teemu Haataja Pekka Leino13.03. Pekka Huhtinen Pekka Huhtinen20.03. Palmusunnuntai

Lauri Thurén Lauri Thurén21.03. Hiljainen viikko, maanantai

Ei ahtisaarnaa22.03. Klo 18 Hiljainen viikko, tiistai

Reijo Arkkila Reijo Arkkila23.03. Klo 18 Hiljainen viikko, keskiviikko

Reijo Arkkila Reijo Arkkila24.03. Klo 18 Kiirastorstai

Teemu Haataja Seppo Suokunnas25.03. Klo 18 Pitkäperjantai

Antti Rusama Antti Rusama26.03. Klo 23 Pääsiäisyö

Ari Lukkarinen Ari Lukkarinen27.03. Pääsiäispäivä

Teemu Haataja Teemu Haataja28.03. 2. pääsiäispäivä

Ari Norro Ari Norro03.04. Antti Rusama Martti Laitinen10.04. Seppo Suokunnas Reijo Arkkila17.04. Pekka Huhtinen Pekka Huhtinen24.04. Teemu Haataja Teemu Haataja01.05. Lauri Thurén Lauri Thurén05.05. Helatorstai

Teemu Haataja Antti Rusama

Kappelin pastori:Teemu Haatajap.041 4776375teemu.haataja@sley.fi

Pääsuntio: Olli Oleniuspuh 044 3416900psksuntio@gmail.com

Kappelipelimanni: Kullervo Puumala, p. 0400 568666, kullervo.puumala@sley.fi

Kahvitusvastaavat: Helena Raulapuh. 050 3860654 helena@raula.orgOlli Raulapuh. 050 3504654olli@raula.org

Pyhäkoulu- ja raamattukerhovastaava: Soili Norrop. 050 3316857soili.norro@gmail.com

KAPPELIN KAIKUJENTOIMITUSKUNTA

Päätoimittaja: Jorma Tikkamäkip. 040 552 9754jorma.tikkamaki@gmail.com

Kappelin pastori:Teemu Haatajateemu.haataja@sley.fi

Kappelipelimanni: Kullervo Puumalakullervo.puumala@sley.fi

Taitto: Kaisa KoponenEtu- ja takakannen kuva:Pia Haataja

Jos osoitteesi muuttuu, muistathan ilmoittaa siitä joko jorma.tikkamaki@gmail.com (puh. 040 5529754) tai anna.poukka@sley.fi.

Yhteystietoja

KAPPELIN VASTUUNKANTAJAT

20

”Niin kuin taivaan enkeli mekin iloitsemme.Saamme rientää kertomaan:Nyt elää Jeesuksemme.Saamme rientää kertomaan:Nyt elää Jeesuksemme.” VK 88:4