Glitteri3/2010

KISSATARHAN RAKENTAMINEN

KASVATTAJA- ESITTELYSSÄ WILDTOUCH

Sisältö

Suomen bengalikissat - Finnish Bengal Cats Club ry:n sähköinen jäsenlehti. Ilmestyy noin neljä kertaa vuodessa.

Tervehdys puheejohtajalta 3

Ilmoitustaulu

Näyttelykalenteri 4 Syyskokouksen pöytäkirja 6 Kokouskutsu 8

Uusi hallituksen jäsen: Petri Siiskonen 9

Kissatarhan rakennusprojekti 10

Mäykynen: Kesämuistoja 15

Giardia-alkueläin ripulin aiheuttajana 16

Bengalipäivä lemmikkieläinliikeessä 17

Kesän jäsentapahtuma Korkeassaaressa 18

Ukon kesäpoluilta 20

Kasvattajaesittely: Wildtouch 23

Kissanäyttelymatka Tallinnaan 26

Glitterinumero: 3/2010sähköposti: toimitus@bengalikissat.comtoimitus: Henna Honkanen, Irja Lehtonenavustajat: Maarit Helle, Outi Koivistoinen, Hanna Siiskonen, Petri Siiskonen, Pilvi Majuri-Pailamotaitto: Ossi Koivistoinenkansi: Alfajiri Belgarathina ”Ukko”, kuva: Pilvi Majuri-Pailamo

RUROK:n BIS-pentu Leokatin Cucu sunnuntailta 22.8. kuva: Ossi Koivistoinen

Glitteri 3/2010

3

Tervehdys puheenjohtajalta! Kesä on mennyt erittäin heltei-

sissä merkeissä ja toivottavasti monella kesään on kuulunut

myös lomailua arjen tauoksi. Kissat-kin ovat nauttineet helteistä ja ainakin meillä ovat olleet myös tavallista rau-hallisempia ja vain makoilleet etsien kuuman talon viileintä paikkaa. Kis-sojen päivärytmi on aikaistunut valon ja helteen vuoksi ja toisaalta päivittäi-set rallirutiinit ovat siirtyneet yöhön.

Bengaliyhdistyksen hallitus ja toi-mihenkilötkin ovat lomailleet kesällä, mutta toimintaakin on ollut. Yhdistys kokousti syyskokouksen merkeissä

kesä-Suomen ykköskaupungissa eli Kuopiossa heinäkuussa ja hallitukseen saatiin kaksi uutta jäsentä erovuorois-ten tilalle. Tästä lehdestä löydät esitte-lyn yhdestä uudesta jäsenestä ”Huis-kamestarista”. Yhdistyksessä riittää tekemistä kaikille halukkaille ja lähi-tulevaisuudessa mm. sääntöuudistus on ajankohtainen.

Elokuun alussa yhdistys järjesti toista kertaa kesätapahtuman jäsenil-leen. Retki Korkeasaaren Kissalaak-soon ja yhteinen ruokailu Ravintola Kaisaniemessä saivat mukavan osan-oton ja oli todella hienoa nähdä itselle

ihan uusiakin ihmisiä kissaharrastuk-sen parissa. Raportti kesätapahtumas-ta on myös tässä lehdessä. Ja seuraavaa kesätapahtumaa odotellessa jokainen voi lähettää hallitukselle ehdotuksia aiheesta!

Syksy on saapumassa helteiden jatkumisesta huolimatta ja samalla kissanäyttelyt jatkuvat. Toivottavasti näyttelyissä on taas reippaasti upeita bengaleita ja innokkaita bengali-ih-misiä mukana!

Aurinkoista syksyä toivottaen, pj-Hanna

Glitteri 3/2010

4

Ilmoitustaulu

NäyttelykalenteriNäyttelyvuosi 2010 rullaa jo kovaa vauhtia eteenpäin, ohessa kotimaiset Fifé sekä Tica-kalenterit ja esittelynäyttelyt.

Kotimaiset FIFé-näyttelyt

4.-5.9.2010 Tampere PIROK 2.-3.10.2010 Seinäjoki POH-KIS9.-10.10.2010 Helsinki ERY-SYD27-28.11.2010 Turku TUROK

Pohjoismaiset TICA-näyttelyt

2.-3.10.2010 Porvoo Alfa-Felis13.-14.11.2010 Tanska Viking Cat Club20.-21.11.2010 Norja NORticat

Esittelynäyttelyt

18.9.2010 Jyväskylä KES-KIS26.9.2010 Loimaa Suomen Koratrengas ry17.10.2010 Salo Suomen Venäjänsiniset ry30.10.2010 Vaasa Siperiankissan Ystävät ry 7.11.2010 Kotka Persialaiskissat ry5.12.2010 Lohja SUVAK

Esittelynäyttely on yksipäiväinen tapahtuma, jonka tarkoituksena on esitellä yleisölle eri kissarotuja. Virallista arvostelua niissä ei järjestetä. Kissan osallis-tuminen esittelynäyttelyyn on yleensä ilmaista. Esittelynäyttelyissä on samat vaatimukset eläinlääkärin tarkastuksessa kuin varsinaisessa näyttelyssä, joten muista tarkistaa kissasi rokotukset hyvissä ajoin ennen näyttelyä. ■

Glitteri 3/2010

5

Ilmoitustaulu

Perus- ja jatkokurssi, PIROK, 25.-26.9.2010, Tampere

Peruskurssi, ISROK, 23.10.2010, Kuopio

Kissaliitonkasvattajakurssit

kissan kauppasopimuksia koskeva lainsäädäntö ja ohjeet. Lyhyesti käsi-tellään myös kissaorganisaatiota.

Kurssimateriaaliin kuuluu Kasvat-tajan peruskurssi-vihko, PowerPoint-esitys sekä sama kalvosarjana. Kurs-simateriaali on Suomen Kissaliiton (SRK) omaisuutta. Sitä ei myydä sel-laisenaan, vaan se kuuluu osana järjes-tettävään kasvattajan peruskurssiin. SRK määrää kurssipaketin hinnan. ■

Kasvattajan peruskurssin tavoitteena on kissatietouden lisääminen ja siten aloittelevan ja kokeneemmankin kas-vattajan auttaminen ja tukeminen. Kurssi on avoin kaikille rotukissayh-distysten jäsenille. Kurssilla käsitel-lään kissan kasvatukseen ja hoitoon liittyviä keskeisiä asioita.

Kurssiohjelman painopisteet ovat perusgenetiikka ja sen sanasto, syn-nytys ja pentueen hoito, Kissaliiton lomakkeet ja niiden täyttäminen sekä

Kollilista on yhdistyksen verkkosivulla osoitteessa http://www.bengalikissat.

com/siitoskollit. Yhdistyksen jäsenet voivat ilmoittaa listalle haluamansa siitos-uroksen sivujen ylläpitoon toimitus@bengalikissat.com ■

Yhdistyksen keskustelufoorumil-la Bengalipulinassa on vain jäsenille tarkoitettu palsta, jolla voi keskustella yhdistyksen asioista. Jotta pääsisit jä-senten omalle palstalle, lähetä jäsenre-kisterissä oleva nimesi ja Bengalipuli-naan rekisteröimäsi nimimerkki joko foorumin yksäritoiminnolla käyttäjälle Huiskamestari tai sähköpostilla osoit-teeseen toimitus@bengalikissat.com.

Myös kasvattajajäsenille on oma palstansa. Jos olet kasvattaja ja sinulla ei ole vielä pääsyä kasvattajakeskuste-luihin, toimi samoin kuin edellä. ■

Kasvattajien yhteystiedot yhdistyksen verkkosivulla osoitteessa http://www.bengalikissat.com/kasvattajat

Kollilista

Kasvattajat

Lepääkö pöytälaatikossasi julkaisema-ton tarina tai muistikortilla hauskoja kuvia? Oletko menossa näyttelyyn ja haluaisitko raportoida näkemääsi esim jäsenlehdessä? Bengalikissayh-distys on jatkuvasti valmis vastaanot-tamaan pienen tai suuren työpanokse-si bengalikissojen hyväksi!

Ota rohkeasti yhteyttä: toimitus@bengalikissat.com

Palvelukseen halutaan:

YHDISTYS-AKTIIVEJA

Jäsenosio Bengali- pulinassa

Glitteri 3/2010

6

Ilmoitustaulu

YHDISTYKSEN SYYSKOKOUKSEN PÖYTÄKIRJA

Glitteri 3/2010

7

Ilmoitustaulu

Glitteri 3/2010

8

IlmoitustauluKOKOUSKUTSU

KOKOUSKUTSU

Glitteri 3/2010

9

KOKOUSKUTSU

Olen Petri Siiskonen, ikää 34 vuotta. Työskentelen tietotekniikan parissa, järjestelmien ylläpito- ja kehitysteh-tävissä. Jostain syystä työ heijastuu myös vapaa-ajan aktiviteetteihin ja olen myös yhdistyksen webmaster eli puuhastelen nettisivujen ylläpidon pa-rissa. Asun Kuopiossa vaimon ja nel-jän kissan kanssa. Lapsena ja aiemmin aikuisiällä olin enempikin koiraihmi-nen, vanhemmillani oli saksanseisojia ja on edelleen yksi saksanseisoja. Häi-den jälkeen Hanna alkoi puhua kissan hankkimisesta, johon suhtauduin hie-man nihkeästi. Kuukausien taivutte-lun, kiristyksen ja maanittelun jälkeen meille sitten tuli venäjänsininen, Piipi. En kyllä muista että suostuinko varsi-naisesti tuolloin kissan tuloon, mutta semmoinen sitten tuli. Piipi hoiti kyllä sitten hurmaavalla luonteellaan kään-nytyksen kissaihmiseksi. Piipi oli ollut meillä noin vuoden, kun rupesimme miettimään Piipille kaveria, että Pii-pillä ei päivällä aika kävisi pitkäksi, kun minä olin päivät töissä ja Hanna opiskelemassa.

Ollessamme ostamassa Piipille ruokaa huomasimme lemmikkikau-

Uusi hallituksen jäsen

Petri Siiskonen

pan ilmoitustaululla Kissalehdon mainoksen syntyneestä bengalipen-tueesta. Täplikäs kissa oli herättänyt kiinnostuksemme jo aiemmin kesällä, kun iltapäivälehdessä oli ollut juttu, jossa haastateltavalla oli kuvassa kak-si täplikästä kissaa. Kissat olivat oci-catteja, mutta sitten kun katselimme Kissaliiton sivuilta eri kissarotuja, niin bongasimme bengalin, joka on myös täplikäs ja luettuamme juttuja benga-lista ajattelimme että toinen kissamme voisikin olla bengali.

Nyt kun samassa kaupungissa oli bengalinpentuja, niin kiinnostus kas-voi entisestään. Niinpä muutamia sähköposteja vaihdettuamme menim-me Kissalehtoon katsomaan Oodin B-pentuetta ja ihastuimme benga-liin. Meille tuli Kissalehdon Bolero, ruskeatäplikäs Elli. Hanna olisi ollut enempi marmorin kannalla, mutta itse halusin täplikkään. Ellin kanssa tuli käytyä aika paljon kissanäytte-lyissäkin ja Ellin hermot kestivät GIP-titteliin ja pariin EP(SP)- serttiin asti. Nyt Elli on eläkkeellä näyttelyistä, kun Elliä ei enää näyttelyissä oleminen huvittanut. Elli on muuten ihan iskän

kissa, jos esimerkiksi otan päiväunet, niin Ellikin yleensä käpertyy päiväu-nille kainalooni.

Kolmatta kissaa emme olleet suun-nitelleet, mutta saimme kuulla, että Kissalehdon C-pentueessa oli yksi marmoripentu vailla hyvää sijoitusko-tia jostain läheltä, kun kävimme muu-ten vaan katsomassa pentuja. Lyhyen harkinnan jälkeen päätimme tarjota Kiulle, Kissalehdon Con amorelle kodin. Kiu sai kaksi pentuetta ja on sittemmin steriloitu, kuten muutkin tyttökissamme. Kiu ehti saada Cham-pion-arvon ennen mammalomia ja on nyt pentueiden jälkeen käynyt kah-desti näyttelyssä ja ollut molemmilla kerroilla TP.

Neljänneksi kissaksi olimme lu-vanneet ottaa Kiun lumipennun sillä oletuksella, ettei sellaista synny, lumet kun ovat kahden ruskean yhdistelmäs-tä harvinaisia varsinkin, kun uroksella lunta ei näy koko sukutaulussa. En-simmäisen pentueen lumityttö oli jo varattu, mutta toiseen pentueeseen syntyi lumitäplikäs kolli, Jamppa eli Kissalehdon Giocoso. Jamppa on var-sin vauhdikas tyyppi, joka myös pitää huolen siitä, ettei jää ilman ruokaa. Jamppa osaa jopa kerjätä Hannalta ruokaa puhelimen välityksellä.

Kissat ovat todella seurallisia ja keksivät välillä kaikenlaista pikku puuhaa, jotta palvelusväellä ei kävi-si aika pitkäksi. Kissoista on paljon seuraa kun Hanna on viikot toisella paikkakunnalla töissä. Tästä johtuen myös näyttelyissä käyminen on nyt jäänyt, kun Hanna on viikot toisella paikkakunnalla, niin ei sitten enää vii-konloppuna innosta juurikaan lähteä mihinkään reissuun.

Kissoja ei toistaiseksi ole tulossa lisää, vaikka välillä on tullut tuumail-tua, että hopeabengali tai musta voisi olla ihan kiva. Satunnaisesti minut voi myös bongata pulinasta, jossa kirjoi-tan kissojemme puuhista ja kuulumi-sista nimimerkillä Huiskamestari. ■

Glitteri 3/2010

10

RAKENNUSPROJEKTI:

KISSA-TARHA

Kelpaa katsella maisemia kahden metrin korkeudessa.

teksti ja kuvat: Irja Lehtonen

Glitteri 3/2010

11

Vanha, uskollisesti palvellut kissatarha sanoi työsopimuk-sensa irti talven ennätyslumi-

sateisiin kyllästyneenä. Kevään tullen paljastuivat ulkorakennuksen päätyyn rakennutun häkin kaikki tuhot.

Häkin seinät olivat pääosin tuke-vasti pystyssä mutta katon tukipuut olivat osittain katkenneet ja katto-verkko oli paitsi venynyt muodotto-maksi myös paikoin revennyt ja irron-nut kiinnityksestään. Kissahäkki olisi saattanut palvella vielä yhden kesän, jos verkko olisi irronnut katosta ulko-rakennuksen seinästä kauimpana ole-valta reunalta, jonne kissat eivät pääse kiipeämään. Mutta koska raameistaan irronnut reuna oli seinän vieressä, jossa on myös kissojen kiipeilyhyl-ly, ei häkki enää ansainnut merkkiä ”bengalproof.” Siellä pysyi vain van-ha maatiaiskissa, joka ei nivelrikkonsa takia enää kiipeile missään.

Alkukesän viikonloput kesäpai-

kassa menivät jotenkuten kissojen ihmetellessä, miksi ne eivät totuttuun tapaan päässeetkään ulos. Ennätys-helteet tekivät kuitenkin tuskaiseksi pelkän ajatuksenkin kolmen viikon lomasta, jolloin kissat eivät pääse päi-vittäin ulos kuin pienelle valjaslenkille. Loman alettua kissat myös ilmoittivat kuuluvasti mielipiteensä saamatto-masta omistajastaan. Ne yrittivät jo-kaisella oven avauksella tunkeutua ulos ja bengalimaisen kovaäänisesti huusivat ilmoille närkästyksensä, kun sinne ei ollut pääsyä muuten kuin val-jaissa.

Jo ennen kesälomaa Huoltoporras oli miettinyt ja kysellyt erilaisia rat-kaisuja häkkipulmaan: osista kätevästi koottava ja tarvittaessa purettava ja toiseen paikkaan siirrettävä häkki oli-si yksi ratkaisu, paikalleen pysyvästi rakennettu se perinteinen vaihtoeh-to. Tuttu rakennusmies lupasi tehdä joko osista koottavan tai paikalla ra-

kennettavan häkin. Rakennusmiehen hankkiminen vajaan sadan kilomet-rin päästä ei kuitenkaan ollut järkevä vaihtoehto kiinteän häkin rakenta-mista varten. Projektille tulisi turhaan lisähintaa, sillä olisihan rakennusmie-hen matkakulutkin korvattava joten-kin itse työn ja tarvikkeiden lisäksi. Valmiiden parimetristen elementtien siirtäminen paikasta A paikkaan B pikkuauton takakontissa sen sijaan oli mahdollisuuksien rajoissa oleva vaih-toehto.

Ns. ikuista ratkaisuakin Huolto-porras harkitsi ja kyseli metallipajasta, mitä tulisi maksamaan 2 m × 2 m × 2 m suuruinen häkki, jonka kehikot oli-sivat alumiinia ja verkko pienisilmäis-tä rappaus- tai minkkiverkkoa. 1 m × 2 m suuruiset, toisiinsa yhdistettävät elementit olisivat kevyitä ja niitä olisi helppo siirrellä paikasta toiseen ja ka-sata häkiksi. Metallipaja otti haasteen vastaan ja laskeskeli muutaman päivän

Vanhan tarhan katto retkottaa irtonaisena.

Glitteri 3/2010

12

projektin hintaa. Hinta oli sen verran mittava, että Huoltoporras nielaisi kahdesti, kiitti kauniisti ja lupasi pa-lata asiaan, mikäli kukkaron pohjalta löytyisi riittävästi lomarahaa projektin toteuttamiseen.

Ei pitäisi mennä merta edemmäk-si kalaan. Ratkaisu kissahäkkiongel-maan löytyi aidan takaa. Naapurissa asuva, käsistään kätevä Seppä oli pys-tyttänyt isompia ja vaativampiakin rakennuksia kuin kissahäkkejä. Ai-dan yli jutellessa Huoltoporras heitti kokeeksi kysymyksen, olisiko Seppä valmis purkamaan surullisena retkot-tavan vanhan häkin ja rakentamaan sen tilalle uuden. – No jos tuossa lo-man alussa rakentelisi, kai sen parissa päivässä väsäisi, kun ei urakalla tar-vitse tehdä, Seppä pohti. Tuntihinta sovittiin, häkin mitat suunniteltiin ja rakentajan tehtäväksi jäi myös tarvik-keiden hankinta.

Viikkoa ennen Huoltoportaan ke-säloman alkua tuli kesäpaikasta puhe-

linsoitto: Ulkorakennuksen seinustalta on hävinnyt kissahäkki! Rakennus-projekti oli siis käynnistynyt.

Kesäloma alkoi rakennusmiehellä ja Huoltoportaalla samana viikonlop-puna. Koko eläintarha matkusti kesä-paikkaan mutta kissat joutuivat oles-kelemaan loman alussa reilun puoli viikkoa sisätiloissa, kissahäkki oli näet vielä alkutekijöissään. Ennätykselli-sen kuumat päivät olivat tukalia niin ihmisille kuin eläimillekin ja vaativa mäykynä säesti jokaista ovenavausta: Ulos! Tahtoo ulos! Mäyyyyyyy! kuului kolmen kissan suusta. Vanhin maati-aiskissa tyytyi vain katsomaan syyttä-västi.

Mutta häkki alkoi kohota; yhtenä päivänä kaupoilta tullessa pihalle oli noussut kehikko ja Seppä seisoi kor-keilla tikkailla naputtelemassa katto-verkkoa paikalleen. Toisena päivänä illansuussa retkeltä palatessa seiniin oli ilmestynyt verkkoa. Rakennel-ma tuntui eteneväni aina silloin, kun

Huoltoporras oli jossakin muualla kuin kotipihalla. Oviaukkoon ilmestyi ovi, entiseen verrattuna ruhtinaallisen suuri, korkeutta ja levyttä niin paljon, että isokin ihminen mahtui sisälle lyömättä päätään oven yläkamanaan. Oveen ilmestyi kaksi säppiä, joista toinen varmuuden vuoksi oven alalai-taan, niin että kissat eivät pääse puske-maan ovea alareunasta raolleen niin ja sitä tietä karkuteille.

Seppä oli mitannut häkkiin tar-vittavan materiaalin todella tarkasti. Niinpä Huoltoportaan toive jostain ylimääräisestä rimasta aiheutti anka-raa pohdintaa ja huolestuneen kom-mentin: Sinun pitää istuutua, kun saat tämän projektin tarvikelaskun! Huol-toporras lupasi pyhästi, että mikään Sepän esittämä materiaalilasku ei hät-käyttäisi Huoltoporrasta, jolla oli ver-tailukohtana metalliverstaan tarjous alumiinirunkoisesta kissatarhasta.

Lopulta kissatarhaan ilmestyi myös sisustusta: eri korkeuksilla hä-

Rakennustyön lopputulos: Uusi tarha.

Glitteri 3/2010

13

kin yläosassa kiersi kissojen kävelyrei-teiksi ja tähystyspaikoiksi tarkoitettuja hyllyjä. Kävelyreitille pääsi maasta pitkää viistoa lankkua myöten. Ul-korakennuksen seinustalla oli myös matala, noin neliön suuruinen ns. filmivanerista tehty ja kattohuovalla päällystetty sade- ja aurinkokatos. Sen alle piilotettiin hiekkalaatikko. Häkin nurkassa kasvavan mustaherukka-pensaan vierelle sijoitettiin lumipalloa muistuttava kissapesä. Pari ylimää-räistä kissankuljetuskoppaa jätetään kissojen mukana häkkiin oleskeluka-mareiksi ja vesiastiallekin löytyy tar-hasta kulmaus.

Vaativa ulvonta lakkasi kuin veit-sellä leikaten, kun Huoltoporras kantoi kissat ensimmäisen kerran valmiiseen tarhaan. Korkealla olevat kävelyreitit tarkastettiin ja otettiin käyttöön sa-man tien ja kissalassa vallitsi jälleen rauha ja sopusointu. Vain yöksi kissat suostuivat palaamaan tarhastaan ta-kaisin talon suojiin. ■

Uuden häkin näköalaravintolassa kahden metrin korkeudessa.

Uuden häkin kävelyteitä kokeillaan.

Glitteri 3/2010

14

Rakennusprojektin tekniset tiedot

Tarvikkeet:

1 avulias ja käsistään kätevä naa-•

puri, joka perheineen pitää kissois-

ta.

Seiniin rappausverkkoa, jonka le-•

veys on 1,5 m, verkon silmäkoko

19 mm ja langan paksuus 1 mm.

Tarhan runkoon painekyllästettyä •

puuta 48 x 48 mm.

Suojarimat verkkojen saumakohtiin •

saatiin halkaisemalla runkoon han-

kittu painekyllästetty puu rimoiksi.

Neliönpalanenns.”filmivaneria”•

Kattohuovan kappale•

Nauloja•

Oven salvat•

Tarhan mitat: korkeus 2,7 m•

leveys 3,15 m•

syvyys 2,5 m•

oviaukko 90 cm x 200 cm•

Rakennustekniikasta: Tarha on rakennettu ulkorakennuk-•

sen päätyyn viettävään rinteeseen.

Seinän runkopuut on upotettu 0,5

m maahan ja tuettu vinotuilla nurk-

katolpan puolivälistä vinosti maan

rajaan seinän keskellä olevaan run-

kopuuhun.

Mitä projekti maksoi: materiaalit ja työpalkat olivat nel-•

jäsosa siitä mitä tarjouksen mu-

kaan se alumiinirakenteinen, koot-

tava häkki olisi tullut maksamaan.

Muuta: Naapuri suunnittelee tarhan kes-•

kelle maasta kattoon ulottuvaa koi-

vunrunkoa, joka paitsi tukisi raken-

nelman kattoa, myös mahdollistaisi

kissojen kiipeilyn pitkin runkoa ja

uusien kävelyreittien rakentamisen

kissoille poikki häkin.

Projektin alkuvaiheita:uusi kehikko on valmiina.

Glitteri 3/2010

15

HerraMäykynen

Kesämuistojateksti: Outi Koivistoinenkuva: Ossi Koivistoinen

Kuumuus. Sitä ei kuluneena kesänä päässyt karkuun min-nekään. Ensin korkea lämpö-

tila väsytti ja päivät kuluivat lähinnä lepäillessä. Sitten Mäykynen ja Elli päättivät sopeutua, sillä eihän koko kesää voisi viettää tassut kohti kattoa makaillen. Siestoja vietettiin edelleen auringon paahtaessa kuumimmillaan, mutta illemmalla jaksoi jo hyvin rie-hua.

Kesän kohokota oli matka maalle — tai ei siis tietenkään matka itses-sään (yök, Mäykynen ei tiedä mitään hirveämpää kuin automatkat), mut-ta lomaviikko maaseudun rauhassa piristi kummasti. Mäykysen hermot olivatkin jo ennen lomaa hiukan kire-ällä, sillä jostain syystä henkilökunta ei tarjonnut riittävästi ulkoilumahdol-lisuuksia. Ulkolenkki kerran päivässä on naurettavan vähän, kun pitäisi eh-tiä tarkkailla koko lähiympäristöä. Ih-mekös, jos naapurin kissat juoksevat nurkissa, kun Mäykynen ei riittävän usein pääse kertomaan, kenen tontti on kyseessä.

Maalla kaikki oli paremmin. Siellä sai ulkoilla niin usein, ettei herra edes muistanut huutaa ulos, kun välillä piti ehtiä nukkuakin. Ellikin vihdoin ja

viimein tuntui ymmärtävän ulkoilun ihanuuden: säikky pihakyhjääjä tar-poi metsässä niin vauhdikkaasti, että perässä seurannut Mäykynen hyytyi helteen uuvuttamana matkalle.

Maalla oli myös pienriistaa yllin kyllin. Elli oli erikoistunut pieniin perhosiin, hyttysiin ja vaaksiaisiin. Mäykysellekin täydentävä hyönteis-ruokavalio kelpasi, mutta herra saalis-ti myös ensimmäisen oman myyränsä. Se olikin aarteista suurin, jota kannet-tiin ympäri pihaa ja johon kukaan muu ei saanut koskea. Mäykynen oli selvästi ylpeä saavutuksestaan: val-jaissa kulkeva citykissa pystyi samaan kuin vapaana vaelteleva hiirikissa. Sy-lilöllykän sisällä asustaa selvästi kissa-pedon vaistot.

Kesälomakaan ei kuitenkaan tar-koittanut rajatonta vapautta. Vanhan maatalon ullakolle ei jostain syystä olisi saanut mennä. Onneksi Mäyky-nen ja Elli tietävät, että säännöt ovat tehty rikottaviksi. Ovenraosta pää-si aina välillä pujahtamaan ja sitten päästiinkin leikkimään kissa ja hiiri –leikkiä henkilökunnan kanssa. Tässä leikissä tosin kissa oli hiiren roolissa, mutta onneksi Mäykynen ja Elli ovat käyneet kissanäyttelyissä näyttelemäs-

sä sen verran, että roolivaihdos sujui luontevasti. Raksupussi on yleensä hyvä houkutin, mutta tällä kertaa mo-lemmat kissat arvostivat ullakkoseik-kailua enemmän kuin paria hikistä raksua. Syödä voi kotonakin, mutta ullakkoja ei ole joka paikassa. Mitä siellä ullakolla sitten oli? No ei mitään muuta kuin epämääräistä rojua ja lau-toja, mutta onhan siinäkin jännitystä kerrakseen ja lisäksi hippaleikki hen-kilökunnan kanssa piristää mukavasti kissan päivää.

Lomakin loppuu aikanaan ja niin kävi, että Mäykynen ja Elli pakattiin taas autoon. Pellot vaihtuivat hiekka-pihaksi ja metsät epämääräisiksi puita kasvaviksi puistolänteiksi. Elli kuiten-kin tuntui maaseutumatkallaan ta-junneen, että ulkona voi joskus tehdä jotain muutakin kuin nyhjätä ja että jokaista horisontissa näkyvää koiraa-kaan ei tarvitse automaattisesti paeta henkensä edestä. Mäykysen elämä sen sijaan jatkuu ennallaan. Ulkoilu on elämän suola ja herran suuri rakkaus. Mennyttä kesää muistellessa ja ensi kesää odotellessa ehtii hyvin vetää lenkkiä niin syyssateissa kuin talven lumihangissakin. ■

Projektin alkuvaiheita:uusi kehikko on valmiina.

Glitteri 3/2010

16

Giardia on alkueläimiin kuuluvat yk-sisoluinen, kaikilla selkärankaisilla tavattava suolistoloinen, jota tavataan maailmanlaajuisesti. Giardia duode-nalis (intestinalis/lamblia) on kanta, joka infektoi sekä ihmistä ja seuraeläi-miä eli se on zoonoosi, infektio, joka voi tarttua eri selkärankaisten välillä.

Esiintyminen, oireet ja seuraukset

Giardia-infektio kissaloissa maail-malla on yleinen. Suurin osa infektoi-tuneita kissoja on pentuja tai nuoria. Aikuisissa kissoissa infektio on usein oireeton ja siksi infektio jääkin diag-nosoimatta. Pennun sairastaessa vas-ta esim. uudessa kodissaan, saatetaan aluksi epäillä ruoka-aineiden sopi-mattomuutta yms. Giardia-infektio on alidiagnosoitu kissalaongelmien aiheuttajana.

Pennuissa kliiniset oireet ovat huo-no painon kehitys tai laihtuminen, suurehko määrä vaaleaa, pahanha-juista ripuliulostetta joko jatkuvasti tai ajoittain, jopa vesiripulia, peräsuo-len ulosluiskahduksia. Lopputulokse-na on pienikokoinen pentu/pentueet, kissalan pentukuolleisuus voi olla myös lisääntynyt.

Giardia-infektio kissalassa tekee kissat heikentyneen vastustuskyvyn takia herkemmäksi saamaan hengi-tystietartuntoja ja muita infektiosaira-uksia. Iän mukana infektiota vastaan kehittyy vastustuskykyä ja oireet vä-henevät, mutta kissat jatkavat hiekka-laatikon kautta tartunnan välittämistä nuoremmilleen. Aina uusia pentueita sairastuu.

Giardia-tartunnan välittyminen

Giardian välittyminen tapahtuu in-fektiivisen ulosteen joutuessa suuhun (fekaalisoraalinen tartunta). Ulosteen sisältämistä ookystoista vapautuu ma-hahappojen ja haimanesteen vaikutuk-sesta trofosoiitteja, joiden elinkierto jatkuu ohutsuolen pinnassa. Infektio vaurioittaa suolen pintaa aiheuttaen ravintoaineiden pilkkoutumisen ja imeytymisen häiriötä ja ripulia.

Giardia lisääntyy tehokkaasti, jo-kainen trofosoiitti jakautuu 12 tunnin välein. Kymmenessä vuorokaudessa yhdestä trofosoiitista on voi tulla jopa miljoona uutta, jotka kehittyvät kys-tiksi ja poistuvat ripuliulosteen muka-na. Infektion prepatenssiaika, eli aika kystan saamisesta suuhun sen eritty-miseen ulosteisiin, vaihtelee 5-16 vrk.

Diagnoosi Kystien erittyminen ulosteisiin vaihte-lee, ja yksittäiset rutiiniparasitologiset metodit eivät aina riitä alkueläimen esille saamiseen. Ulosteen flotaatio-tutkimusten lisänä voidaan Giardian osoittamiseksi käyttää ELISA-testiä, jolla osoitetaan Giardia-spesifistä pro-teiinia.

Infektion estäminen kissalassa Ideaalisimmillaan uudet kissat eriste-tään noin 6 viikon ajaksi, tänä aikana ulosteita tutkitaan ainakin kahdesti tartunnan mahdollisuuden selvittä-miseksi. Yhdeksi näytteeksi ulostetta kerätään useilta päiviltä tutkimuksen osuvuuden parantamiseksi, esim. 5 näytettä, jätetään välipäiviä. Kissan lääkitys aloitetaan: tehokkaita lääkeai-

neita ovat mm. fenbendatsoli ja met-ronidatsoli. Näistä kissan kannalta miellyttävin/turvallisin käyttää ja so-pii myös tiineelle ja imettävälle kissal-le on fenbendatsoli eli kauppanimeltä Axilur. Jos kissalassa todetaan Giar-dia, kissalan kaikki kissat hoidetaan ja ympäristö siivotaan perusteellises-ti, etenkin hiekkalaatikoiden ja juo-ma- ja ruoka-astioiden sekä kissojen makuupaikkojen pinnat puhdistetaan tehokkaasti ja desinfioidaan klooripi-toisilla puhdistusaineilla (hypokloriit-ti). Lääkehoidon kestäessä vaihdetaan uudet hiekat hiekkalaatikoihin. Hoi-don päätyttyä varmistetaan Giardian poistuminen kisssoista tutkimalla uu-det ulostenäytteet.

Giardiaa vastaan on USA:ssa kehi-tetty myös rokote. Rokote on tarkoi-tettu yli 8 viikon ikäiselle pennulle. Varsinaisesti rokote ei estä Giardia-infektiota kissalassa vaan sitä käyte-tään lääkehoidon yhteydessä vähen-tämään Giardia-kystojen erittymistä. Rokotetta on saatavana erikoisluvalla Suomessa.

Tutkimusprojekti

Felina kissaklinikka ja Fort Dodge tekivät seulontatutkimuksen Giardian esiintymistä suomalaisissa kissalois-sa ja yksittäisissä kissoissa ulosteen ELISA-menetelmän avulla. Kaikista ripulitapauksista noin 15 %:ssa löytyi Giardiaa, tutkimuksessa noin 5 % kis-salaloista todettiin Giardiaa. ■

ELT Suvi Pohjola-Stenroos

Kissaklinikka Felina

Giardia-alkueläin ripulin aiheuttajana

Glitteri 3/2010

17

Lauantaina 3.7.2010 oli Jumbon Faunattaressa rotukissapäivä: esillä olivat jälleen hurmaavat

täpläturkkiset bengalit.Paikalla kissoineen olivat Marit

Helle Wildtouch kissalasta mukanaan 12-viikkoiset pennut Corona ja Chi-ron, Heidi Uotila MyArt-kissalasta 13-viikoisen Leon kanssa sekä Pette Rosberg Barun ja Taran kanssa. Tara, Corona, Chiron ja Leo edustivat rus-keatäplikkäitä bengaleita ja Baru ho-pea himalajanaamiota.

Bengali-päivälemmikkieläinliikkeessä

Kissat vetivät puoleensa mukavasti uteliaita katsojia jo heti ensiminuu-teilla. Lieneekö syynä ollut bengalien uskomaton vetovoima vai se, että pen-nut protestoivat todella kovaäänises-ti näyttelykappaleiksi joutumistaan. Aika moni kommentti olikin: Onpas ne kovaäänisiä. Toki muitakin ihaste-levia kommentteja tuli, kuten: Näyt-tää ihan leopardilta tai Onpas silkki-nen turkki, ihanat silmät jne. Pennut luonnollisesti olivat ihmisten mieleen. Varsinkin lapset ihastuivat niihin ja

taisi siellä aika monelle tarttua pentu-kuume mukaan. Yhdistyksen lehtiset katosivat hyvää tahtia ihmisten mat-kaan.

Baru ja Tara antoivat yleisölle tot-tuneesti valjaskävelyesityksiä ja kaikki bengalit jaksoivat kiitettävästi antaa ihmisten ihastella ja silitellä itseään koko esittelypäivän ajan. Päivä meni-kin todella nopeasti ihmisten kanssa jutustellessa ja pennutkin saivat hyvää harjoitusta tuleviin näyttelykoitok-siin. ■

Pette ja Baru Chiron ja Corona Baru valjastelee

Glitteri 3/2010

18

Bengaliyhdistyksenkesätapahtuma

Lauantaina 7.8 Korkeasaaren portilla ko-koontui parinkymmenen ihmisen joukko bengaliharrastajia. Tarkoitus oli käydä tu-

tustumassa Korkeasaaren kissa-asukkeihin oppaan johdolla. Reippaasti hellerajan ylittävä mittariluke-ma sai osan tosin epäilemään, että Kissalaakson meno saattaisi olla jopa niin rauhallista, että parin heinikosta pilkistävän tassun näkeminen voisi olla jo suuri saavutus.

Kissalaaksossa tapasimme Korkeasaaren op-paan Nikon, joka kertoi meille eläintarhan kissa-asukeista. Helteisen päivän toivonrippeenä toimi ruokinta-aika, joka oli juuri meneillään Kissalaak-soon saapuessamme. Ehkäpä citykanipaisti saisi liikettä kuumuuden uuvuttaman leijonan niveliin. Meille kerrottiin, että petoeläinten ruoka tulee saareen monista eri lähteistä ja joukossa on teu-rasjätteitä, liikenteessä menehtyneitä hirvieläimiä ja uusimpana lähiruokavaltauksena kissapedot syövät myös kaupungista pyydystettyjä citykaneja. Eläinsuojelullisista syistä kaikki ruoka on kuollut-ta, mutta jonkinlaista aktivointia yritetään silti jär-jestää viemällä ruokaa välillä esimerkiksi puuhun tai muihin haasteellisiin paikkoihin.

Ensimmäiseksi ihmettelimme upeaa ja uhan-alaista amurinleopardia. Täytyy myöntää, että

KORKEASAARESSA

teksti: Outi Koivistoinenkuvat: Ossi Koivistoinen

Korkeasaaren opas Niko kertoi isoista kissoista.

Glitteri 3/2010

19

komean ulkonäön lisäksi otuksella olivat ruusukkeet kohdallaan. Amu-rinleopardi oli jopa jalkeilla ja retuutti paistiaan pitkin häkkiä. Tämä komea eläin on valitettavasti hyvin uhanalai-nen, kuten monet muutkin saaren kissapedoista. Kaunis turkki miellytti häkin takana ihmettelevien bengali-harrastajien lisäksi useita salametsäs-täjiä ja tästä syystä sekä myös elinalu-eiden kutistumisen vuoksi leopardeja ei enää juuri kohtaa Venäjän ja Kiinan rajamailla, missä amurin-leopardi luontaisesti asus-taa.

Amurinleopardin lisäksi Kissalaaksossa majaili amu-rintiikeri, jonka perimästä oli kuitenkin geenitesteissä paljastunut kiinantiikeriä. Koska tiikerisekoituksesta ei ole hyötyä amuintiike-rin suojeluohjelmassa, oli tämä komea uros siirretty kastraattiluokkaan. Tii-kerien erityinen uhka oli niiden suosio itämaisessa kansanlääkinnässä. Myös-kään ihmisten karjaeläimiä satunnaisesti sisältävä ruo-kavalio ei ole tiikerin eikä monen muunkaan kissa-eläimen säilymistä edistävä tekijä, vaan monin paikoin kissaeläimiä ammutaan säälittä tuhoisina haitta-eläiminä.

Korkeasaaressa asuste-li myös astetta pienempiä kissapetoja, mutta pieni koko takasi valitettavasti myös hyvän mahdollisuu-den piiloutua häkkiin uteli-aiden katseiden ulottumat-tomiin. Niinpä aasialainen arokissa eli manoli taisi jäädä monelta näkemättä ja kotoisesta ilveksestäkin tuli nähtyä lähinnä korva-tupsut.

Porottavasta auringonpaisteesta huolimatta pääsimme kurkkimaan myös lumileopardia, joka esitteli meille paksua häntäänsä ja lautasen kokoisten tassujensa mustia polkuan-turoita. Lumileopardit ovat Korkea-saaressa merkittävässä asemassa, sillä Korkeasaari koordinoi eurooppalais-ten eläintarhojen lumileopardiohjel-maa ja saaressa onkin syntynyt useita lumileopardipentueita. Nyt väsymys vei kuitenkin voiton ja lepäilemään

jääneen lumileopardin häkiltä jat-koimme matkaa vielä leijonien pariin.

Noin tunnin mittaisen opastuksen jälkeen jokaiselle jäi vielä hiukan aikaa tutustua Korkeasaareen omin päin. Päivän yhteisohjelma ei kuitenkaan tähän vielä loppunut, vaan jatkoimme jutustelua ja bengali-ihmisiin tutustu-mista Ravintola Kaisaniemessä. Siellä helmikanan ja papaijastruudelin ää-ressä käytiin vertailuja erilaisista päät-tömistä bengalitempauksista. ■

Pétja Siltaoja johdatti joukkoa kohti kissalaaksoa

Glitteri 3/2010

20

UKONkesäpoluilta

teksti ja kuvat: Pilvi Majuri-Pailamo

Glitteri 3/2010

21

Kävin juuri ostamassa uuden taluttimen. Ei, se ei tule koi-ralle vaan kissalle. Meidän ul-

koilevalle Ukko-bengalille, joka myös Alfajiri Belgarathina tunnetaan. Ukko aloitti ulkoiluharrastuksensa tuossa kevättalvella, kun pakkaset hellittivät ja lumet rupesivat sulamaan.

Alku oli hidasta. Todella hidasta. Kisu kökötti paikoillaan eikä liikah-tanutkaan. Silmät olivat ihmetyksestä ympyräisinä. Aloin kyllästyä vain sei-somaan hihnan toisessa päässä, kun pihahommatkin odottelivat tekijään-sä. Niinpä nappasinkin Ukon narun päähän valvovan katseeni alle. Herra olikin tähän järjestelyyn tyytyväinen aika pitkän tovin.

Kelien kunnolla lämmettyä on ul-koilusta tullut päivittäinen tapahtuma. Arkiaamuina Ukolla on mahdollisuus ulkoiluun ennen kuin isäntäväki siir-tyy työpaikoilleen ja heti kotiuduttua se pääsee jälleen ulos. Hyvin harvoin Ukko on naukumalla vaatinut ulos pääsyä, joten taidamme kaikki olla tyytyväisiä. Olemme toki tiedostaneet ne vaarat mitä tähän ”narun päässä” olemiseen liittyy. Asumme maalla, joten vaaroiksi koen karkaamisen ja muut eläimet.

Karattu on kerran. Tapaus sattui ul-koiluhistorian alkupäivinä, kun kaikki oli vielä uutta ja ihmeellistä. Ukko oli ilmeisesti hypännyt öttiäisen perään ja valjaiden d-rengas oli antanut periksi. Onneksi karkulainen oli sen verran ihmeissään, että löytyi kymmenisen metrin päästä heinätupsua maistele-masta. Oksa käteen, hieman leikitystä ja karkulainen oli napattu kainaloon. Muutamia kertoja olen havainnut val-jaiden pikalukon avautuneen, mutta onneksi näistäkin on selvitty säikäh-dyksellä.

Toinen vaara eli vapaana liikkuvat eläimet koettiin myös kesän aikana, kun Ukko oli nauttimassa raskaan hel-lepäivän jälkeen illan leppoisasta ilma-nalasta ulkoportaiden vieressä. Taisin

itse olla ripustamassa pyykkiä ja vilkaisin, että kissaystävä on tallella ja samalla huomasin pe-rennapenkin keskellä olevalla polulla mustaruskean kissan. Ne olivat myös huomanneet toisen-sa… Ukon häntä ja selkäkarvat olivat kyllä näkemisen arvoiset. Hätistin vieraan kissan tiehensä ja koppasin Ukon vastustelusta huolimatta sisätiloihin. Samai-nen kissaystävä on liikkunut tämän jälkeen toistekin pihapii-rissä juuri ilta-aikaan.

Tarjosimme Ukolle myös hieman enemmän vapautta tuovan ulkoiluvaihtoehdon las-ten trampoliinilla. Pyllyplätsejä ei kyllä nähty, mutta reippaas- Ihan kelpo raapimapuu.

Mikäs paikka tämä on?

Glitteri 3/2010

22

ti Ukko siellä jahtasi lentäviä saaliita varsinkin kun jätin valjaat pois. Ikävä kyllä varsin pian Ukolle tuli halu kii-vetä verkkoa myöten ylöspäin, ei kar-kaamismielessä, vaan koska saaliitkin pakenivat ylöspäin. Leikit trampolii-nilla loppuivat siis lyhyeen.

Juhannuksena matkasimme perin-teisesti kesämökillemme saareen. Poh-diskelin alkuun, mikä olisi järkevin ja turvallisin tapa kuljettaa kissa venees-sä ja päädyin laittamaan Ukon kulje-tuskoppaan. Automatkalla rantaan saimme jo ensitunnelmia, vai pitäisi-kö sanoa säveliä, tulevasta. Laiturilla odotellessa sama sulosointu viihdytti meitä ja muita juhannuksen viettoon matkaavia. Veneessäkin suunliikkees-tä päätellen Ukolla oli kovasti asiaa, mutta moottorin äänet peittivät mäyt ja naut alleen. Venematka ei onneksi ole kovinkaan pitkä ja niinpä Ukko pääsi pian pois veneestä tutkimaan mökkisaaren ihmeitä.

Harkitsin hetken aikaa päästäväni

Ukon vapaaksi, koska olimme saares-sa, mutta päätin kuitenkin pitää Ukon valjaissa, koska uskon kerran koe-tun vapaan ulkoilun tunteen nouse-van pintaan myös kotipihassa ja riski karkaamiseen kasvaa roimasti. Ukko saikin nauttia seurasta pitkän hihnan päässä eri puolella saarta. Toki kävim-me kävelyllä sen mitä Herra päivä-uniltaan malttoi.

Mökkireissuun kuului toinenkin jännitysmomentti. Juhannusseuruee-seemme kuului myös kaksi cockerspa-nielia, jotka Ukko on tavannut aiem-minkin, mutta tuolloin koirat olivat häkissä ja Ukko pääsi vapaana tutus-tumaan niihin. Nyt osat vaihtuivat eli koirat olivat vapaana ja Ukko valjais-sa kirjurin silmän alla. Tutustuminen meni hienosti. Vanhempi koira osasi tulla rauhallisesti Ukon luo ja niinpä siinä nuuhkittiin puolin ja toisin het-ken aikaa. Nuorempi haukku taas tuli liialla innolla lähelle ja niinpä Ukko joutui vähän sähähtämään ja tassua

näyttämään. Seuraava yritys menikin sitten jo rauhallisesti ja taas nuuhkit-tiin kaveria hetki. Loppuaika menikin sopuisasti, mutta kovin läheisiin yh-teiskuviin ei vielä suostuttu.

Tällä hetkellä ulkoilu on joko na-run päässä loikoilua, kun isäntäväki ahertaa pihahommien parissa tai sit-ten kävellään taluttimessa pihamaalla ja joskus jopa syöksytään pusikkoon rapinan houkuttelemana. Ihana on huomata, että Ukko ulkoilee sieväs-ti myös ”eskarilaisen” taluttamana ja kumpikin nauttii puuhasta kovasti. Ehkä vielä syksyn mittaan näemme sen ensimmäisen saaliinkin. Kauhulla odotan talven tuloa, kun ulos ei enää halutakaan ja turhautuneena aloite-taan verhokiipeilyt. Ehkäpä sitten kes-kitymme tottelevaisuuskoulutukseen, jota talon isäntä onkin jo aloitellut. Nyt osataan tulla hienosti luokse, istu-taan käskystä ja annetaan tassuakin. ■

Eipäs hypitä nenälle, kaveri!

Glitteri 3/2010

23

Wildtouch on pieni kissala, joka sijaitsee Vantaalla Vaaralassa. Kissaharras-

tuksen jakavat yhdessä Maarit ja Ma-tias Helle.

Kasvatustoiminnan alkaminen

Maarit kertoo harrastaneensa rotu-kissoja vuodesta 2002 lähtien. Tällöin hän kävi aktiivisesti näyttelyissä mai-ne coon -kissansa kanssa ja yhdessä vaiheessa hänellä oli ajatuksena ottaa maine coon naaraspentu sijoitukseen. Kohtalo kuitenkin päätti toisin eikä sijoituksesta tullut mitään. Ensimmäi-sen bengalin saavuttua taloon rotu vei

Maaritin ja Matiaksen täysin muka-naan ja pian ajatus kasvattamisesta sai uudelleen tuulta siipien alle. Kasvatta-minen oli seuraava askel kissaharras-tuksessa.

Kasvattajanimi Wildtouch syntyi pitkän sanojen pyörittelyn tulokse-na. Maarit halusi nimen, joka viittaa bengalin alkuperään ja sen villiin kau-neuteen. Kasvattajanimi hyväksyttiin TICAssa 2008.

Maarit kertoo, että kasvattaminen nimenomaan TICA:ssa oli heille alun alkaen itsestään selvä asia. TICA:han rantautui Suomeen samoihin aikoihin, kun kissala perustettiin. Asiaan toki

vaikutti suuresti myös se, että Maarit ja Matias kasvattavat hopeabengaleita ja FIFé:ssä hopea ei ole bengalin hy-väksytty väri.

Ensimmäinen pentue syntyi sama-na vuonna, kun kasvattajanimi hyväk-syttiin.

Kissat

Maarit kertoo, että hänellä ei ole lap-sena ollut omia kissoja, koska van-hemmat ovat allergisia. Kavereilla sen sijaan oli kissoja ja omaa kissaa olisi nuorempana tehnyt kovasti mieli, koska kissat ovat aina olleet Maaritin sydäntä lähellä. Nyt Maaritin ja Mati-

Wildtouchinkissalassa

kuvat: Maarit ja Matias Helle

Glitteri 3/2010

24

aksen kotona on useampi kissa, jotka kaikki ovat bengaleita: Polarheim´s Zohar ”Satyr”, ruskeatäplikäs 4-vuo-tias kastroitu uros, Hallmark Silver Sparkle ”Jade”, hopeatäplikäs 3-vuoti-as naaras, kissalan ensimmäinen kas-vatuskissa, Queenanne Touch of Wild ”Clara”, ruskeatäplikäs 2-vuotias naa-ras, sekä Wildtouch Corona ”Kitinä” ruskeatäplikäs 4 kuukauden ikäinen naaras.

Maarit kertoo lisää kissoista: Sa-tyr on kissalan ensimmäinen ben-gali, joka tuli Polarheim´s kissalasta lemmikiksi ja näyttelyharrastukseen. Jade ja Clara ovat tulleet Englannista kasvatuskissoiksi ja Kitinä on kissalan oma kasvatti kissalan viimeisimmäs-tä pentueesta. Bengaleissa mukavinta on niiden seurallisuus ja aktiivisuus ja toki myös niiden kaunis ulkonäkö. Bengalissa ei ole varsinaisesti mitään hankalaa. Bengalin luonne omine pie-nine oikkuineen on Maaritille ja Mati-akselle juuri se oikeanlainen luonne.

Hopeaa ulkomailta

Wildtouchin innostus hopeabenga-leiden kasvatukseen alkoi siitä, kun Maarit näki sattumalta ensimmäisen kerran netissä hopeabengalin kuvan. Se oli yksinkertaisesti niin upea il-mestys, että sellainen oli pakko saa-da. Hopeatäplikkäillä on Maaritille ja Matiakselle erityinen merkitys, koska niistä kasvatustoiminta sai alkunsa. Hopean lisäksi Maarit ja Matias kas-vattavat myös ruskeatäplikkäitä ben-galeita.

Maarit ja Matias ovat tuoneet kis-soja ulkomailta. Hankalinta Maaritin mielestä kissan hankinnassa ulkomail-ta ei suinkaan ole paperisota tai kissan tuontijärjestelyt vaan pennun valitse-minen ja päätöksen tekeminen jalos-tuskissan hankinnasta vain kasvattajan pennusta ottamien kuvien perusteella. Ideaalitilanne olisi, jos pääsisi itse pai-kalle kasvattajan kissalaan katsomaan pentuja ja tutustumaan sekä niihin

että kissalaan sinänsä. Aina se ei kui-tenkaan ole mahdollista.

Taustatutkimus on ehdottoman tärkeää., Maarit sanoo. On tärkeää ottaa selvää millaiset olot kissalan kis-soilla ja pennuilla on ja miten paljon pentuja sosiaalistetaan. Ulkomailla isoimmissa kissaloissa on yleistä, että jalostuskissoja pidetään erillisissä ti-loissa ja häkeissä.

Kasvatustoiminnan tavoitteet

Bengali on kaunein rotu mitä tiedän, Maarit sanoo. Niillä on ainutlaatuinen turkki ja kuviointi sekä mitä ihanin luonne. Kasvatustoiminnassa kaik-kein tärkeimpiä asioita ovat kuitenkin kissan terveys ja luonne. Koska suurin osa pennuista menee lemmikeiksi, on erittäin tärkeää, että pennut ovat so-siaalisia. Wildtouchin kissalassa pen-tujen kanssa vietetään paljon aikaa ja totutetaan ne käsittelyyn, jotta niistä

Glitteri 3/2010

25

tulisi mahdollisimman sosiaalisia ja tasapainoisia perheenjäseniä. Ulko-muotoseikat tulevat vasta sen jälkeen. Maarit ja Matias pyrkivät siihen, että kasvatuksen tuloksena syntyisi mah-dollisimman rotumääritelmän mukai-sia pentuja.

Ihannebengalista Maarit sanoo, että se on hyväluonteinen, sopusuh-tainen, lihaksikas ja pitkävartaloinen kissa. Turkki on silkkinen ja vartalon-myötäinen. Mitä villimpi ilme ja pie-nemmät korvat sen parempi. Profiili saisi olla mahdollisimman suora ja kuviointi hyvä, sellainen joka erottuu selkeästi pohjaväristä. Maaritille ihan-teellinen pohjaväri ruskeatäplikkäissä on kermanvaalea.

Hopeassa värin puhtaus on todel-la tärkeä seikka eli turkissa saisi olla mahdollisimman vähän rufismia. Ho-peavärin puhtaus tekee hopean kas-vattamisesta haastavaa. Pennulla ei välttämättä ole rufismia mutta se voi

ilmaantua turkkiin myös myöhemmin ja sama pätee myös toisinpäin eli pen-nun turkki voi myös ajan kanssa puh-distua rufismista.

Näyttelyiden merkitys kasvatustoi-minnalle

Näyttelyt ovat tärkeitä, Maarit sanoo. Siellä saa konkreettista palautetta ja siksi olisikin tärkeää saada mahdol-lisimman moni oma kasvatti edes kerran näyttelyyn. Näyttelyt ovat osa kissaharrastusta ja sosiaalinen tapah-tuma, jossa tapaa omia kasvatteja ja muita bengalin omistajia.

Kasvattajan ilon hetket ja hankalat asiat

On upeaa päästä seuraamaan synny-tystä ja pentujen varttumista. Jokainen pentue on aina yhtä ainutlaatuinen ja ihmeellinen, Maarit toteaa. Mahtavaa on myös nähdä uusien omistajien ilo uudesta perheenjäsenestä. On aina

ihanaa saada kuvia omista kasvateista, kun ne ovat kasvaneet isoiksi komeik-si/kauniiksi bengaleiksi.

Pennuista luopuminen on aina ikävää. Kaikkia pentuja ei kuitenkaan voi jättää itselle ja järki täytyykin pi-tää päässä, koska tilat ja omat resurssit riittävät vain rajoitetulle määrälle kis-soja.

Mitä neuvoja antaisit bengalia hankkivalle?

Maarit sanoo, että kannattaa tutus-tua rauhassa eri kasvattajiin ja sii-hen, millaisia kissoja heillä on ja sit-ten vasta tehdä päätös, mistä pennun ottaa. Kannattaa lukea paljon tietoa etukäteen ja perehtyä kissan hoitoon ja ruokintaan. Bengalia hankkivan tu-lisi ottaa huomioon, että kyseessä on erittäin aktiivinen kissa, joka vaatii omistajalta paljon aikaa ja huomiota, eteenkin jos sillä ei ole muita kissaka-vereita. ■

Wildtouchin Englannin-tuonti Hallmark Silver Sparkle ”Jade”.

Glitteri 3/2010

26

Meulta puuttui vielä viimei-nen ulkomaan sertti, jotta se joskus valmistuisi Sp-

kissaksi. Mikäpä siinä, ulkomaille siis, sillä Meun kanssa on helppo käydä näyttelyssä. Se ei stressaa vaan suoras-taan tuntuu nauttivan näyttelyhallin tunnelmasta. Osasyynä saattaa olla se, että vaikka näyttelyssä on paljon muita kissoja, ne eivät ole tunkemas-sa emännän syliin ja kerjäämässä sen huomiota niin kuin kotona muut kis-sat tekevät. Meu saa pitää emännän ihan kokonaan ihan itsellään. Ja niin se tekeekin. Se muuttuu hurisevaksi moottoriksi, joka ”hirttää kiinni”, hu-rina ei tainnut loppua edes yön aika-na.

Siitäpä sitten katsomaan ulkomai-den näyttelykalenteria eli käytännössä Tallinnan näyttelyitä. Ruotsin näytte-lyt ovat Meun tapauksessa pois sul-jettu vaihtoehto. Meulle on kyllä aina onnistuttu antamaan kaikki tarvitta-vat rokotukset mutta rabieksen vas-ta-ainetestin tekemiseksi tarvittavan verinäytteen ottaminen vaatisi Meun tapauksessa nukuttamisen ja jon-kin näyttelytittelin saamiseksi meillä ei sentään lähdetä kissaa nukutta-maan. Pelkkä eläinlääkärin huonee-seen meno kun saa muuten leppoisas-sa kissassa aikaiseksi kauhureaktion, mitä sitten kissan tutkiminen tai ro-kotuksen anto.

Tallinnan näyttelyyn lähetettiin ilmoittautumispaperit. Elokuu on mukava aika kulkea merimatkaakin,

sillä kelit ovat yleensä lämpimiä ja meri tyyni. Aiemmin olen Tallinnan näyttelymatkat tehnyt valmiilla kissa-näyttelybussimatkalla, jossa ei tarvitse itse huolehtia mistään muusta kuin siitä, että on oikeassa paikassa oike-

aan aikaan. Nyt kuitenkin sovimme, että teemme kolmen naisen ja kahden kissan omatoimimatkan. Varasimme siis netin kautta huoneet pienestä ma-jatalosta, Villa Valgesta, joka on sopi-van matkan päässä satamasta ja josta

NäyttelymatkaTallinnaan

Glitteri 3/2010

27

on vajaan 10 minuutin automatka näyttelypaikalle Kristine Spordihalliin. Kesäloman viimeinen arkipäivä eli perjantai sopi hyvin matkapäiväksi ja tarkkaan se menikin, sillä keskel-tä Suomea piti lähteä jo kahdeksan maissa ajelemaan kohti Lahtea, josta jatkoimme Helsingin Länsisatamaan. Tallinkin laiva oli lähdössä satamasta klo 14:30. Matka Helsinkiin meni mu-kavasti. Tosin tuntui siltä, että Lahden ja Kehä I:n välin ajamiseen ei mennyt yhtään enemmän aikaa kuin Kehältä Länsisatamaan: liikenne oli tukkoista ja Länsisataman lähellä oli liikenne-järjestelyjen ja katutöiden takia kadut ja reitit ns. mullin mallin.

Matkaliput kourassa nousimme laivaan ja totesimme, että siihen men-nessä kaikki oli hyvin: ei vielä yhtään kommellusta. Kissoille oli varattu kissapaikat laivan ”kennelistä”, joka sekin löytyi lopulta monen mutkan

takaa. Ainoa ongelma oli vain, että kennelin ovi oli kiinni. Ei muuta kuin hakemaan avainta laivan informaa-tiopisteestä, josta annettiin käteen lähinnä polkupyörän lukkoa muis-tuttava lukko avaimineen. Avaimella ei saatu tiirikoitua kennelin lukkoa auki, ei vaikka ystävällinen mies tuli auttamaan ja väitti, että hänen kä-sissään avautuu lukko kuin lukko. Siispä takaisin informaatiotiskille. Meille kun oli annettu kennelhuoneen sisällä oleviin häkkeihin sopiva avain, ei ulko-oven avainta. Ja kun sanoin asiasta informaatiopisteen rouvalle, hän väitti että huoneen ovi on auki. Väitteestä huolimatta se ei ollut, vaikka olimme rynkyttäneet ovea joka suun-taan, se ei avautunut. Palautin ”pyö-rän” lukon avaimineen, sain pantiksi antamani 10 € takaisin ja palasin kis-sojen kanssa odottavien matkatoverei-den luo. Tällä välin joku ohi kulkeva

rouva oli sanonut, että hän ei panisi kissoja sinne kennelhuoneeseen häk-keihin, siellä kun on koirat irrallaan. Tuntui oudolta mutta katsoimme parhaaksi siirtyä sopivaan paikkaan kissakärryjen ja kassien kanssa. Eikä kukaan häiriintynyt asiasta, kissat oli-vat häkeissään hiljaa koko lyhyen lai-vamatkan ajan.

Tallinnan satamassa nousim-me keltaiseen taksiin seurattuamme kuinka ”viralliset” taksikuskit olivat ajaneet apajille pyrkineen ”villin” val-koisen taksin tiehensä melkoisen rähi-nän saattelemana.

Arno-taksikuski vei meidät maja-paikkaan ja lupasi tulla aamulla vie-mään näyttelyhallille, kunhan vain soitamme hänelle. Käyntikortti tas-kuun, kissat ja kassit vastaanottoon ja siitä huoneisiin, jotka olivat kuin huo-nosti lämmitettyjä saunoja: ikkunoissa olevista verhoista huolimatta aurinko

Glitteri 3/2010

28

oli paahtanut ne tuskastuttavan kuu-miksi. Lukuisten naruviritysten avulla ikkunan sai säädettyä raolleen niin, että siitä ei päässyt kissa ulos, kun ase-tuttiin yöpuulle.

Lauantaiaamu valkeni yhtä hel-teisenä kuin edellinen päiväkin: läm-mintä yli 30 astetta. Arno-taksi oli lupauksensa mukaisesti aamuvarhai-sella kaartanut majatalon pihaan ja tuonut meidät näyttelypaikalle. Kaikki oli siis hyvin: eläinlääkärin tarkastus, tavaroiden vienti varatulle paikalle, ilmoittautuminen ja näyttelymaksun maksaminen. Mutta siinä tuli tenkka-poo, raha kyllä kelpasi mutta Meun ja emännän nimeä ei listoilta löytynyt, käskettiin mennä sihteeristöön selvit-tämään asiaa. Vanhasta kokemuksesta muistin, että Tallinnassa sihteeristös-sä olisi pitänyt osata viroa tai venäjää, suomella ja englannilla siellä ei kovin konstikkaita asioita selvitetty.

Onneksi suomeakin puhuva näyt-telypäällikkö tuli apuun ja papereiden selaamisen, monien mutkien ja huk-kuneista papereista puhumisen jäl-keen Meu pääsi näyttelyyn sisälle.

Pitkäksi venyneen akateemisen vartin jälkeen (arvostelun piti alkaa klo 9 ja se alkoi klo 11) päästiin itse asiaan. Bengalituomarina oli lauan-taina yksi lempituomareistani Eric Reijers, jolla oli myös tuomarioppilas oppimassa arvostelun saloja. Bengalit ovat yleensä ihan aamusta arvostelus-sa, niin nytkin. Yhtään abya ei ollut Reijersin arvosteltavana.

Bengaleita oli seitsemän: kaksi suo-malaista marmoria, yksi latvialainen marmoriuros, yksi virolainen marmo-rinaaras ja kolme virolaista täplikästä komistusta, joista nuorin oli vastikään 3 kk täyttänyt täpläkaunotar. Pieno-kainen muuten värin paras - arvoste-lussa päihitti mennen tullen aikuiset

kilpakumppaninsa. Tallinnassa näyttely oli siitä muka-

va, että iltapäivällä kuulutettiin, että ne kissat, jotka eivät TP-valinnoissa pääse jatkoon, voivat lähteä kotia heti TP-arvostelun jälkeen. Toki sieltä oli muutamia virolaisia ja venäläisiä hävinnyt kissoineen jo ennen tuota lupaa, mutta me pakkasimme tyyty-väisenä kissat ja yöpaikassa tarvitta-vat tavarat ja läksimme hotellille, kun Meukin oli viiksikarvan mitalla hävin-nyt TP- kisan kauniille venäjänsinisel-le. Lauantaina kuitenkin yksi bengali eli Africasia Leopard Maya Gold pääsi paneeliin ja sai kategoriavoiton.

Ilta menikin sitten ulkoiluttaessa kissoja majapaikan puutarhassa. Bom-bay halusi nuorten miesten tavoin tut-kia kaiken ja oli hieman närkästynyt, kun omistaja ei suvainnut viedä sitä pitkälle kävelylenkille rauhallisia katu-ja myöten. Bombay-herra sai kuiten-

Glitteri 3/2010

29

kin tyytyä kiipeilemään omenapuissa ja tutkimaan herukkapensaiden alus-toja. Tallinnassa näet mistä tahansa omakotitalon pihasta saattaa ilmestyä koira tekemään lähempää tuttavuutta ulkoilevan kissan kanssa eikä yhdis-telmä (sekarotuinen) koira x talutti-messa oleva kissa ole kovin suositelta-va. Meun ulkoilu rajoittui siihen, että se kiipesi Bombayn huoltojoukkojen syliin ja kehräsi siinä tyytyväisenä si-lityksistä nauttien koko ulkoilusession ajan. Meu kävi kuulemma toimivasta lämpötyynystä, sanoi sylissä pitelijä, kun nostin sen pois sisälle lähtiessäm-me.

Sunnuntaiaamuna taas näyttely-paikalle kaikkien tavaroiden kanssa, sillä näyttelystä suoraan piti lähteä lai-valle kohti koti-Suomea.

Bengalituomareina olivat Eva Wieland-Schilla (ruskeamarmorit) ja Thea Friscovec (ruskeatäplikkäät) ja bengaliedustajina kaikki muut lau-antainakin mukana olleet lukuun ot-tamatta pientä, pentuluokassa kilpail-lutta täpläkaunotarta.

Matkan tavoite saavutettiin, sillä myös Eva Wieland-Schilla piti Meuta ja Bombayta sertin arvoisena ja pyy-si Meun myös TP-arvosteluun. Kun vastassa oli sama venäjänsininen kuin lauantainakin, en sen vuoksi enkä muutenkaan toivonut TP-voittoa. Ve-näjänsinisen omistaja näyttikin lieväs-ti kummastuneelta, kun sanoin ennen arvostelun alkua, että muistakaakin voittaa!

Kun venäjänsininen sitten voitti, halasin Meuta ja taisin tehdä pari rie-mastunutta hypähdystäkin niin että arvostelua seurannut yleisö varmaan ajatteli, että olin ymmärtänyt väärin sen, mistä kissasta tuli TP. Venäjän-sinisen omistajalle sanoin selvennyk-seksi, että me emme halua paneeliin, kun laiva lähtee Helsinkiin jo klo 16. ”No minä jo vähän ihmettelin”, tuli vastaukseksi.

Paneelia emme taaskaan jääneet seuraamaan vaan hyvissä ajoin tila-simme taksin ja lähdimme satamaan. Kuulimme kuitenkin, että samainen Africasia–täpläbengali oli sunnuntai-nakin ollut kategoriavoittaja.

Paluumatkalla emme edes yrittä-neet etsiä laivalta meille varattua kis-sahyttiä jostakin C-kannen uumenis-ta vaan suosiolla jäimme kissojen ja kassien kanssa oleskelemaan sisään-tuloaulan mukaville penkeille. Siellä Meu ja Bombayn huoltojoukot tekivät kiitettävää pr-työtä bengalirodun hy-väksi: vuoroin sylissä vuoroin penkillä omistajan vieressä kehräävä eksootti-sen kuvioinen kissa kun herättää väis-tämättä lukuisten ohikulkijoiden po-

sitiivisen kiinnostuksen. Puolen yön jälkeen oltiin lopulta kotona.

Näyttelyn loppuyhteenveto: Pluss-saa oli, että toivotut sertit saatiin, me-rimatka oli tasaisen tyyni, Tallinnan taksipalvelut pelasivat ja lämmintä riitti. Toisaalta helle oli melkeinpä lii-an tukalaa.

Miinuksen puolelle merkittiin ko-timatkalla simahtaneet auton ajovalot, jotka tekivät loppumatkan kauniisti sanoen mielenkiintoiseksi ajaa. Mys-teerikisi jäi Meun ilmoittautumispa-pereiden kohtalo ja majapaikan huo-nehinnoittelu, nettivaraussysteemi oli arponut huoneiden hinnat meille ikuiseksi arvoitukseksi jääneellä taval-la. ■

SEURAAVASSA NUMEROSSA Vakiopalstat: tapaamme taas Mäykysen ja Ellin•

Terveyssarja jatkuu•

Kasvattajaesittelyt jatkuvat•

kuva: Maarit ja Matias Helle