keski-suomen turvevarojen harvapistekartoitus keski … · 2011-10-07 · vuonna 2008 tutkittujen...

Itä-Suomen yksikkö Turvetutkimusseloste 102/2009 14.12.2009 Kuopio

KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI-

SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN

TARPEITA VARTEN

Loppuraportti

Matti Laatikainen & Asta Harju & Jukka Turunen

Keski-Suomen harvapistekartoitus Loppuraportti

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro M151K2009

14.12.2009

Raportin laji

Turvetutkimusseloste Tekijät

Matti Laatikainen & Asta Harju & Jukka Turunen

Toimeksiantaja

Keski-Suomen maakuntaliitto

Raportin nimi

Keski-Suomen turvevarojen harvapistekartoitus Keski-Suomen maakunnan alueella maakuntakaavoituksen tarpei-ta varten Tiivistelmä

Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt turvevarojen kartoitusta Keski-Suomen maakunnan alueella GTK:n ja Keski-Suomen liiton välisen toimeksiantosopimuksen mukaisesti vuosina 2008 ja 2009. Tutkimukset ovat osa Keski-Suomen turvevarojen harvapistekartoitus –projektia, jossa alueen turvevaroja kartoitetaan maakuntakaavoi-tuksen tarpeita varten. Turvetutkimuksen tarkoituksena on selvittää Keski-Suomen maakunnan alueella sijaitsevien tutkimattomien metsäojitettujen soiden turvevarat ja turvetuotantoedellytykset siten, että selvitys antaa riittävästi tietoa turvetuotannon edellytyksistä maakuntakaavaa varten. Harvapistekartoitus ei anna kuitenkaan riittävän tark-kaa kuvaa suosta esimerkiksi maan hankintaan turvetuotantoa varten.

Keski-Suomen harvapistekartoituksessa tutkittiin vuosina 2008 ja 2009 kaikkiaan 118 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 10 116 ha. Tutkimuksia tehtiin 18 kunnan alueella (Hankasalmi, Joutsa, Jämsä, Jämsänkoski, Kan-nonkoski, Karstula, Kinnula, Kivijärvi, Konnevesi, Kyyjärvi, Laukaa, Multia, Petäjävesi, Saarijärvi, Toivakka, Uurainen, Viitasaari ja Äänekoski). Kaikki harvapistekartoituksessa tutkitut suot olivat metsäojitettuja. Vuonna 2008 tutkittiin harvapistemenetelmällä ainoastaan suon hallitsevan osan poikki kulkeva selkälinja. Vuonna 2009 menetelmää kehitettiin ja suot tutkittiin tasavälisellä kolmiopistetutkimusverkolla. Kummassakin menetelmässä suolle tulee vähemmän tutkimuspisteitä kuin GTK:n normaalissa turvetutkimuksessa. Tutkituista soista energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita löytyi 111 suolta. Tuotantokelpoista suoalaa arvioidaan olevan 2061 - 3554 ha, mikä on 20 - 35 % tutkittujen soiden kokonaispinta-alasta. Tutkittujen soiden yhteenlasket-tu käyttökelpoinen energiaturvemäärä on 45 - 74 milj. suo-m3, eli 4,0 - 6,6 milj. tonnia kuiva-aineena. Soiden energiasisältö on vastaavasti (50 % kosteudessa) 74 - 123 GJ eli 21 - 34 TWh. Suuri vaihteluväli em. luvuissa joh-tuu vuoden 2008 harvapistekartoitusmenetelmän luonteesta, jossa vuoden 2009 menetelmästä poiketen ei voida arvioida yksiselitteisesti suon tuotantokelpoista pinta-alaa eikä energiaturvevaroja. Todellisten turvevarojen arvi-oiminen vaatiikin tarkentavia suokohtaisia tutkimuksia pääosalta tutkituista soista. Kasvuturvetuotantoon soveltu-via alueita ei tutkituilta soilta löytynyt. GTK on tutkinut Keski-Suomen soista vuoden 2009 loppuun mennessä 83 100 ha (1096 suota), mikä on 60 % maakunnan geologisten soiden kokonaispinta-alasta.

Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä)

Suomi, Keski-Suomen maakunta Arkistosarjan nimi

TurvetutkimusselosteArkistotunnus

Kokonaissivumäärä

75 s. + liite (1 kpl) Kieli

suomi Hinta

Julkisuus

julkinen Yksikkö ja vastuualue

ISY 402 Hanketunnus

1572003 Allekirjoitus/nimen selvennys

Mika Räisänen, Aluejohtaja

Allekirjoitus/nimen selvennys

Raimo Nevalainen, Toimialapäällikkö


Sisällysluettelo

1 JOHDANTO 1

2 TUTKIMUSMENETELMÄT 3

2.1 Kenttätutkimukset 3

2.2 Laboratoriomääritykset 4

2.3 Aineiston käsittely 4

3 TULOSTEN TARKASTELU 7

3.1 Keski-Suomen turvevarat 7

3.2 Tutkitut suot ja niiden turvekerrostumat 7

3.3 Soiden käyttömahdollisuudet turvetuotantoon 8

4 TUTKITUT SUOT 16

4.1 Vuonna 2008 tutkitut suot (1-93) 16

4.2 Vuonna 2009 tutkitut suot (94-118) 57

5 KIITOKSET 75

KIRJALLISUUS 75


1

1. JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) teki turvevarojen kartoitusta Keski-Suomen maakunnan alueella GTK:n ja Keski-Suomen liiton välisen toimeksiantosopimuksen mukaisesti vuosina 2008 ja 2009. Tutki-mukset olivat osa Keski-Suomen turvevarojen harvapistekartoitus –projektia, jossa alueen turvevaroja kartoitettiin maakuntakaavoituksen tarpeita varten. Turvetutkimusten tarkoituksena oli selvittää Keski-Suomen maakunnan alueella sijaitsevien tutkimattomien metsäojitettujen soiden turvevarat ja turvetuotan-toedellytykset siten, että selvitys antaa riittävästi tietoa turvetuotannon edellytyksistä maakuntakaavaa varten. Harvapistekartoitus ei kuitenkaan anna riittävän tarkkaa kuvaa suosta esimerkiksi maan hankin-taan turvetuotantoa varten. Keski-Suomen liiton harvapistekartoitukselle asettamien tavoitteiden mukaisesti tutkimukset kohdennet-tiin seuraavien kriteerien mukaisesti:

1. Maakuntakaavan turvevyöhykkeiden alueelle 2. Vesistövaikutukset huomioon ottaen vähiten eroosioherkille vesistöalueille 3. Ojitetuille soille 4. Jyväskylän lähikuntien alueelle 5. Yli 30 ha soille

Tähän loppuraporttiin on sisällytetty Keski-Suomen harvapistekartoituksen yhteydessä vuosina 2008 ja 2009 tutkitut 118 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 10116 ha (kuva 1, taulukko 1, taulukko 2). Tutkimuksia tehtiin harvapistekartoitus-projektin puitteissa 18 kunnan alueella (Hankasalmi, Joutsa, Jäm-sä, Jämsänkoski, Kannonkoski, Karstula, Kinnula, Kivijärvi, Konnevesi, Kyyjärvi, Laukaa, Multia, Petä-jävesi, Saarijärvi, Toivakka, Uurainen, Viitasaari ja Äänekoski). Tutkimusten sijoittuminen yllä mainit-tuihin kuntiin johtuu tutkimattomien, harvapistekartoituksen kriteerit täyttävien soiden sijainnista em. kuntien alueilla. Tässä loppuraportissa esitetään harvapistekartoituksen yhteydessä tutkittujen soiden kes-keiset tulokset, kuten suon kokonaispinta-ala, arvioidut tuotantokelpoiset pinta-alat ja turvemäärät. Lisäk-si on esitetty lyhyt yhteenveto kaikista GTK:n Keski-Suomessa tutkimista soista ja niiden pinta-ala- ja turvevaroista.


2

Kuva 1. Keski-Suomen maakunnassa harvapistekartoituksen ja GTK:n peruskartoitusten yhteydessä tutkitut suot.


3

2 TUTKIMUSMENETELMÄT

2.1 Kenttätutkimukset

Harvapistekartoitus toteutettiin kaksivaiheisena siten, että vuonna 2008 tutkittiin ensiksi maakuntakaavas-sa jo turvetuotantoon varattujen alueiden tutkimattomat, yli 30 ha:n metsäojitetut suot. Seuraavaksi tutkit-tiin Jyväskylän lähikuntien (alue 50 km:n säteellä Jyväskylästä; kuva 1) välittömässä läheisyydessä olevi-en alueiden eo. harvapistekartoituksen kriteerit täyttävät suot. Koska vuonna 2008 saatiin em. alueet pää-osin tutkittua, niin vuonna 2009 tutkimusten pääpaino oli maakunnan luoteisosissa: Kinnulan-, Kivijär-ven- ja Kyyjärven kuntien alueilla (kuva 1). Tämä siitä syystä, että näissä kunnissa oli eniten tutkimaton-ta geologista suoalaa. Tutkittujen soiden valinnassa käytettiin karttatarkastelun ohella GTK:n lentomit-tausaineiston gammakarttoja (Virtanen 1997) matalien soiden poisrajaamiseksi kartoituksesta. Kenttätut-kimuksissa sovellettiin Geologian tutkimuskeskuksen Turvetutkimusten maasto-oppaassa kuvattuja me-netelmiä (Lappalainen ym. 1984). Suot tutkittiin vuonna 2008 GTK:n peruskartoituksesta poiketen harvemmalla pistetiheydellä, ns. harva-pistemenetelmällä, jossa tutkittiin ainoastaan suon hallitsevan osan poikki kulkeva selkälinja. Tutkimus-pisteet, joista määritettiin mm. turvelaji, turpeen paksuus ja maatuneisuus, olivat linjoilla pääosin 100 metrin välein. Tutkimuslinjoilla tutkimuspisteiden välisiltä pisteiltä turvekerrostuman paksuus kairattiin niin ikään 100 metrin välein. Näin pisteväliksi muodostui 50 metriä (kuva 2). Väliraportin teon yhteydessä havaittujen pinta-ala- ja turvemääräarvio -ongelmien johdosta päätettiin muuttaa vuoden 2009 tutkimusmenetelmää. Tavoitteena oli, että pistetiheys pysyisi samana kuin vuoden 2008 tutkimuksissa, mutta tietoa saataisiin tasaisesti koko suon alueelta. Soveltuvimmaksi menetelmäksi havaittiin tasavälinen kolmiopisteverkko n. 150 metrin pistevälillä (kuva 3). Näin koko suo saatiin kartoi-tettua riittävälle tarvetasolle maakuntakaavoitusta varten kuitenkin siten, että aikaa yhden suon tutkimi-seen ei kuluisi kohtuuttomasti ja hehtaaritavoitteet saavutettaisiin. Tutkimuspistetiheys vuoden 2008 soiden osalta oli 1,9 pistettä/10 ha ja syvyystutkimuspistetiheys 2,6 pis-tettä/10 ha. Vastaavat luvut vuonna 2009 olivat 1,8 pistettä/10 ha ja 3,2 pistettä/10 ha. GTK:n turvevaro-jen peruskartoituksen yhteydessä tutkimuspistetiheys on yleensä 3 - 6 pistettä/10 ha (Virtanen ym. 2003). Jokaiselta tutkimuspisteeltä määritettiin suotyyppi ja mättäisyys (peittävyys -% ja mättäiden korkeus). Puustosta havainnoitiin puulajisuhteet prosenttiosuuksina sekä kehitys- ja tiheysluokka. Kairauksin selvi-tettiin turvekerrosten paksuus, pääturvelajit ja turpeen lisätekijät (6-asteikko), turpeen maatuneisuus (von Postin 10-asteikko), kosteusaste (5-asteikko) ja tupasvillakuitujen määrä (6-asteikko). Lisäksi kairauksis-sa tutkittiin soiden mahdolliset liejukerrostumat sekä suon pohjamaalaji. Tutkittuja soita ei yleensä vaait-tu, eikä niiltä ole saatavissa toistaiseksi pistekohtaisia suon pinnan korkeustietoja. Poikkeuksena on kolme suota, joilla tutkimus- ja syvyyspisteiden korkeudet määritettiin VRS-GPS –laitteistolla. Suo- ja turvetiedot sekä muut maastohavainnot tallennettiin maastossa numeeriseen muotoon Panasonic-maastotietokoneilla. Kaikki data on paikkatietoon sidottua ja saatavissa numeerisessa muodossa.


4

2.2 Laboratoriomääritykset

Kenttätutkimustietojen perusteella valittiin suot ja tutkimuspisteet, joiden turpeet edustivat mahdollisim-man hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa ja niiltä otettiin laatikkokairalla ja venäläistyyppisellä laippakairalla tilavuustarkat laboratorionäytteet. Turvenäytteistä määritettiin Labtium Oy:n Kuopion turvelaboratoriossa vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino sekä tuhkapitoisuus. Osasta näytteitä määritettiin myös lämpöarvo, hiili-, typpi- ja rikkipitoisuus. Vesipi-toisuus ilmoitetaan prosentteina märkäpainosta ja tuhkapitoisuus prosentteina kuivan turpeen painosta 815 ± 25ºC:ssa hehkutettuna. Kuivatilavuuspaino ilmoittaa suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrän tilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m3). Lämpöarvot on mitattu jauhetuista, homogenisoiduista ja pilleriksi puristetuista turvenäytteistä IKA (C5000 DUO) –kalorimetrillä (ASTM D5865-77). Tulokset ilmoitetaan tehollisina lämpöarvoina kuivalle turpeelle ja 50 %:n käyttökosteudessa olevalle turpeelle (MJ/kg). Tur-peen rikkipitoisuus on analysoitu LECO SC-32 –rikkianalysaattorilla (Labtium-menetelmä 810L) ja hiili- ja typpipitoisuudet hiili-typpianalysaattorilla (Labtium-menetelmä 820L).

2.3 Aineiston käsittely Kaikki maastossa kerätty aineisto tallennettiin GTK:n tietokantoihin ja niistä laskettiin suo- ja aluekohtai-sia yhteenvetoja; mm. suotyyppi- ja turvelajijakaumat sekä keskimaatuneisuudet. Vuonna 2009 tutkituille soille muodostettiin syvyysalueet interpoloimalla ja laskettiin syvyysalueiden pinta-ala- ja turvemääräar-viot. Vesistöalueet ja suon viettosuhteet määritettiin karttatulkintana. Viettosuhteiden määrittämisessä käytettiin Maanmittauslaitoksen maastotietokannan korkeuskäyriä (käyräväli 2,5 m). Vuonna 2009 mitat-tiin kolmelta suolta tutkimus- ja syvyystutkimuspisteiden korkeudet VRS-GPS:llä. Jokaisesta suosta on kirjoitettu suoselostus, jossa käsitellään lyhyesti kunkin suon sijaintia, ympäristöä, mahdollisia kulkuyhteyksiä sekä suovesien laskusuhteita. Soista on mainittu yleisimmät suotyypit, pää-turvelajit sekä tutkimus- ja syvyyspisteiden lukumäärät. Menetelmäeroista johtuen on vuonna 2008 tutkit-tujen soiden käyttökelpoisista energiaturvevaroista ja -sisällöstä esitetty minimi- ja maksimiarvio, kun taas vuoden 2009 soista on ilmoitettu ainoastaan yksi arvio perustuen kattavampaan inventointiaineistoon. Lopuksi on mainittu mahdolliset turvetuotantoa haittaavat tekijät ja kartoituksen yhteydessä suolla havai-tut luontoarvot. Turvealueiden soveltuvuutta turvetuotantoon on tarkasteltu Energiaturpeen laatuohjeen (2006) periaatteiden mukaisesti. Vuonna 2008 tutkittujen soiden osalta tuotantokelpoisten, yli 1,5 metrin syvyisten alueiden pinta-alat on arvioitu pääosin selkälinjalta saatujen tutkimustulosten perusteella (min), jolloin arviot ovat alustavia ja hyvin konservatiivisia. Osalla soista tutkimusta on täydennetty hajapistein (lähinnä suon reunaosista). Näissä tapauksissa tuotantokelpoinen pinta-ala-arvio on luonnollisesti hiukan tarkempi verrattuna niihin soihin, joilta on tutkittu ainoastaan selkälinja. Arviot energiaturvemääristä on laskettu tuotantokelpoiseksi arvioidun alueen pinta-alan ja alueella olevien tutkimus- ja syvyyspisteiden turvepaksuuksien keskiarvon perusteella ja vähentäen turvekerroksen keskipaksuudesta suon pohjamaalajista ja pohjan muodosta riip-puen 0,3–0,5 m. Tulosten tarkastelun yhteydessä on vuoden 2008 soiden osalta esitetty myös ns. lasken-nallinen arvio (max) turvetuotantoon soveltuvasta yli 1,5 m:n syvyisestä alueesta, energiaturvemäärästä ja -sisällöstä. Tämä arvio perustuu kaikkien Keski-Suomen alueella tutkittujen soiden keskiarvoihin. Ottaen huomioon kartoituksen ja arviointiperusteiden luonteen, voivat todelliset käyttökelpoiset pinta-alat ja tur-vevarat poiketa tässä raportissa esitetyistä suokohtaisista arvioista.


5

Vuonna 2009 tutkittujen soiden osalta tuotantokelpoisten, yli 1,5 metrin syvyisten alueiden pinta-ala-arviot ovat tarkempia kuin vuoden 2008 soilla, mutta tutkimuspistetiheydestä johtuen edelleen suuntaa-antavia. Energiaturvemäärät on laskettu GTK:ssa yleisesti käytössä olevin ohjelmallisin menetelmin vä-hentäen suon pohjamaalajista ja pohjan muodosta riippuen 0,3 – 0,5 m.

Kuva 2. Esimerkki harvapistekartoituksen yhteydessä vuonna 2008 tutkitusta suosta. Luku jokaisen tutkimus- ja syvyystutkimuspisteen yhteydessä on turvekerroksen paksuus (dm). Selkälinjan pisteväli on 50 metriä.


6

Kuva 3. Esimerkki harvapistekartoituksen yhteydessä vuonna 2009 tutkitusta suosta. Lu-ku jokaisen tutkimus- ja syvyystutkimuspisteen yhteydessä on turvekerroksen paksuus (dm). Kolmiopisteverkon pisteväli on n. 150 metriä.


7

3 TULOSTEN TARKASTELU

Keski-Suomen maakunnan suot sijaitsevat Sisä-Suomen viettokeitaiden ja Pohjanmaan aapasoiden suo-yhdistymätyyppien alueilla. Tutkimusalueesta pääosa kuuluu metsäkeitaisiin, jotka ovat pienehköjä, puus-toisia, mätäs- tai välipintaisia keidassoita. Soiden keskiosat ovat yleensä isovarpu- tai tupasvillarämettä ja puusto pääosin kookkaampaa mäntyä kuin muilla keidassoilla. Laiteilla esiintyy saranevoja, sarakorpia, korpia tai korpirämeitä (Kaakinen ym. 2008). Pohjanmaan aapasuot ovat tyypillisesti välipintaisia, usein jänteettömiä tai rimpisillä osillaan vain matalien välipintajänteiden halkomia. Alueella vallitsevat kuivah-kot välipintanevat, kuten kalvakkanevat, rimpinevat, saranevat ja lyhytkorsinevat. Aapasoiden reunoilla esiintyy usein erilaisia reunarämeitä.

3.1 Keski-Suomen turvevarat Keski-Suomen maakunnan maapinta-alasta on metsätieteellistä suoalaa 383 100 ha eli n. 27 % maakun-nan metsätalousmaasta (Tomppo ym. 1998). Yli 20 hehtaarin geologisia soita on 137 282 ha (Virtanen ym. 2003). Koko maakunnan maapinta-alasta geologisten soiden osuus on n. 8 %. Suot ovat kuitenkin jakautuneet epätasaisesti Keski-Suomen alueella. Maapinta-alaan suhteutettuna geologista suoalaa on eni-ten maakunnan luoteis- ja pohjoisosissa: Kyyjärven (33 %), Kinnulan (22 %) ja Karstulan (17 %) kunnis-sa sekä vähiten Jyväskylässä sekä Muuramen ja Kuhmoisten kunnissa – alle yksi prosentti maapinta-alasta. GTK tutki vuosina 2008-2009 Keski-Suomen maakunnassa yhteensä 16 190 ha geologista suoalaa (211 suota), mistä Keski-Suomen harvapistekartoitus –projektin osuus oli 10 116 ha (118 suota). Harvapiste-kartoituksen osalta turvetutkimuksia suoritettiin kaikkiaan 19 kunnassa (kuva 1). Vuoden 2009 loppuun mennessä on Keski-Suomen geologisista soista tutkittu kaikkiaan n. 83 100 ha (1096 suota), mikä on n. 60 % maakunnan geologisten soiden pinta-alasta. Keski-Suomen maakunnan alueella turvetutkimusta on tehty suhteellisesti eniten Laukaan, Keuruun, Korpilahden ja Multian kunnissa, missä tutkimusprosentti on yli 90 %. Keski-Suomessa on tutkimattomia geologisia soita vielä n. 54 000 ha, jotka sijaitsevat pääosin maakunnan luoteis- ja pohjoisosissa Kinnu-lassa, Kivijärvellä sekä Viitasaarella. Näissä kunnissa on tutkittu kunnan geologisesta suoalasta 39 %, 35 % ja 16 %. On myös huomioitava, että maakunnassa on lähes 9 000 ha pieniä, tutkimattomia alle 30 ha:n soita (keskikoko 25 ha), joita ei harvapistekartoituksessa käytettyjen soiden valintakriteerien johdosta tut-kittu. Lisäksi Keski-Suomen maakunnassa on runsaasti muiden maankäyttömuotojen piirissä (mm. suoje-lu-, sotilas- ja turvetuotantoalueet) olevia turvealueita, joita GTK ei turvevarojen peruskartoituksen yh-teydessä tutki. Esimerkiksi Keski-Suomen Natura-alueilla on suota n. 15 440 ha ja turvepeltojen gamma-karttatarkastelun perusteella Keski-Suomessa on turvepeltopinta-alaa n. 9 000 ha

3.2 Tutkitut suot ja niiden turvekerrostumat Harvapistekartoituksen yhteydessä tutkittujen soiden keskikoko oli 86 ha (26-385 ha; taulukot 1 ja 2) ja turvekerrostumien keskipaksuus vuoden 2008 osalta 2,0 m ja vuoden 2009 1,2 m. Ero turvekerrosten kes-kipaksuuksissa johtuu pääosin tutkimusmenetelmäeroista ja osaltaan turvepaksuuksien maantieteellisestä


8

vaihtelusta. Turvekerrostumat ovat maakunnan eteläosissa paksumpia kuin maakunnan pohjoisosissa, missä vuoden 2009 tutkitut suot pääosin sijaitsivat. Harvapistekartoituksessa paksuin turvekerrostuma (6,6 m) löydettiin Jämsän Ruotsinsuolta. Vertailuna mainittakoon, että GTK:n Keski-Suomessa tutkimista soista paksuin turvekerrostuma on tavattu Jämsän-kosken Kelkkasuolta (9,3 m). Yleisimmät tutkitut suotyypit olivat tupasvillaräme- ja varsinainen sararä-memuuttuma sekä puolukkaturvekangas (22 %, 16 % ja 15 %). Turvenäytteitä otettiin laboratorioanalyysejä varten kaikkiaan 23 suolta (n = 386). Tutkittujen soiden tur-vekerrostumien keskimääräinen kuiva-ainemäärä oli 93,2 kg/suo-m3, tehollinen lämpöarvo 21,0 MJ/kg, tuhkapitoisuus 3,4 % ja rikkipitoisuus 0,20 % turpeen kuivapainosta. Analysoidut arvot ovat samaa suu-ruusluokkaa Keski-Suomen maakunnan keskiarvotulosten kanssa, sillä vastaavat arvot kaikista GTK:n Keski-Suomen alueelta analysoiduista turvenäytteistä (n = 10 327) ovat 87,5 kg/suo-m3, 21,1 MJ/kg, 3,8 % ja 0,21 %. Harvapistekartoituksen yhteydessä analysoitujen turvenäytteiden keskimääräinen kuiva-ainemäärä oli hieman maakunnallista keskiarvoa korkeampi. Tämä selittyy harvapistekartoituksen yhtey-dessä tutkittujen soiden luonteesta: kaikki näytepisteet olivat metsäojitetuilta soilta, eikä luonnontilaisia soita ollut analyyseissä. Myös heikosti maatuneita pintaturpeita oli tutkituissa soissa marginaalisesti. Tau-lukoissa 1 ja 2 on suon energiasisältö laskettu joko suon omien laboratoriotulosten keskiarvojen perusteel-la tai analyysien puuttuessa maakunnallisilla keskiarvoilla (kuiva-ainemäärä 87,5 kg/suo-m3 ja tehollinen lämpöarvo 21,1 MJ/kg).

3.3 Soiden käyttömahdollisuudet turvetuotantoon Harvapistekartoitusmenetelmä kartoittaa potentiaaliset turvetuotantoon soveltuvat suot, mutta menetel-män luonteesta johtuen ei ole mahdollista määrittää täsmällisesti turvetuotantoon soveltuvia pinta-aloja, eikä kokonaisturvemääriä. Turvevarojen tarkempi arviointi vaatii lisätutkimuksia pääosalta harvapistekar-toituksen yhteydessä tutkituilta soilta. Ainoastaan vuoden 2009 tutkimuksissa mataliksi (alle 1 m) todettu-jen soiden osalta ei tarvita enää lisätutkimuksia turvemäärien selvittämisen osalta. Taulukkoon 1 on koottu vuoden 2008 soiden osalta suuntaa-antavat arviot turvetuotantoon soveltuvista soista ja niiden käyttökelpoisista energiaturvevaroista. Minimiarvot on laskettu pelkästään tutkitun selkä-linjan perusteella ja näin tulos todennäköisesti aliarvioi suon todellista energiaturvepotentiaalia. Maksi-miarvot ovat laskennallisia arviota, jotka perustuvat GTK:n turvevarojen peruskartoituksen yhteydessä Keski-Suomessa tutkittujen soiden (860 kpl) turvepaksuuksien, kokonaispinta-alojen ja turvetuotantoon soveltuvien pinta-alojen suhdekeskiarvoihin. Vuoden 2009 kattavammasta tutkimusmenetelmästä johtu-en, on taulukossa 2 esitetty vain yksi arvio vuonna 2009 tutkittujen soiden turvetuotantoon soveltuvista pinta-aloista ja niiden käyttökelpoisista energiaturvevaroista. Tähän loppuraporttiin sisältyvistä 118 suosta energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita löytyi 111 suolta vähintään 2061 ha. Tämä on 20 % harvapistekartoituksessa tutkitusta kokonaissuoalasta (10 116 ha). Soi-den energiaturvevaroiksi arvioitiin vähintään 45 milj. suo-m3. Laskennallinen turvetuotantoon soveltuva kokonaispinta-ala ja –turvemäärä ovat vastaavasti 3 554 ha ja n. 74 milj. suo-m3 olettaen, että vuoden 2008 soiden osalta yli 1,5 m:n syvyinen alue (keskisyvyys 2,7 m) on n. 42 % suon kokonaispinta-alasta. Laskennassa soiden turvekerroksen keskipaksuudesta on vähennetty suon pohjamaalajista riippuen 0,3–0,5 m. Harvapistekartoituksen yhteydessä tutkittujen soiden energiaturvevarojen arvioidaan olevan välillä 45-74 milj. suo-m3 tai 4,0-6,6 milj. tonnia kuiva-aineena. Soiden energiasisältö on vastaavasti (50 % kosteudes-


9

sa) 74-123 GJ eli 21-34 TWh. Kaikkiaan Keski-Suomessa tutkittujen soiden (83 100 ha) turvemääräksi arvioidaan n. 1260 milj. suo-m3 ja yli 1,5 m:n syvyisen alueen (34 700 ha) turvemääräksi n. 880 milj. suo-m3. Kasvuturpeen raaka-aineeksi soveltuvaa vaaleaa, heikosti maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta ei tutki-tuilta soilta mainittavasti löytynyt. Pääosin tämä johtuu Keski-Suomessa vallitsevasta turvekerrostumien tyypistä, jossa ei yleensä tavata suon pinnalla heikosti maatuneita vaaleita rahkaturpeita. Harvapistekartoituksen yhteydessä pyrittiin myös havainnoimaan soilla mahdollisesti esiintyvät luontoar-vot. Vuoden 2008 soiden osalta luontoarvot kartoitettiin pääosin tutkitulta selkälinjalta, eikä kartoitus kata koko suota. Tästä johtuen huomattaviakin luontoarvoja on voinut jäädä huomioimatta. Vuoden 2009 tut-kimusmenetelmän johdosta saatiin aineistoa koko suon osalta ja näin myös mahdolliset luontoarvot saa-tiin paremmin kartoitettua. Mainittavimpia luontoarvoja, joita harvapistekartoituksen yhteydessä havait-tiin, olivat kasveista punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata) –esiintymät neljällä suolla ja eläimistön osalta yhden suon toistuvat riekkohavainnot. Luontoarvoista on lyhyt kuvaus suoselostusten yhteydessä, mikäli suolta havaittiin luontoarvoja. Vuoden 2009 jälkeen Keski-Suomen etelä- ja keskiosien yli 30 ha:n metsäojitetut suot on pääosin tutkittu. Tutkimatonta suoalaa on vielä maakunnan pohjoisosissa, mutta on kuitenkin huomioitava, että näissä kunnissa on runsaasti suojeltuja laajoja luonnontilaisia soita, mikä tulee vähentämään todellista tutkitta-vaa suoalaa.

Keski-Suomen harvapistekartoitusprojektissa saatiin lisätietoa tutkimusalueen turvevaroista. Monissa Keski-Suomen kunnissa oli GTK:n toimesta tutkittu jo huomattava osa kunnan geologisesta suoalasta. Näin harvapistekartoituksen osuudeksi jäi monin paikoin tutkia vain kunnan tutkimatta jääneet pienet suot. Tämän johdosta myös tutkitut pinta-alat, löydetyt tuotantokelpoiset alueet ja turvevarat jäivät pie-niksi. Maakunnan luoteis- ja pohjoisosien kunnissa tutkimusprosentti ennen harvapistekartoitusta oli pie-nempi ja näillä alueilla tutkitut suot ja löydetyt tuotantokelpoiset alueet olivat taas suurempia. Kaiken kaikkiaan nykyisille turvetuotantomenetelmille sopivia laajoja yhtenäisiä suoalueita löytyi odotetusti enemmän tutkimusalueen pohjoisosista kuin keski- ja eteläosista.


10

Taulukko 1. Keski-Suomen maakunnassa harvapistekartoituksen yhteydessä vuonna 2008 tutkittujen soiden arvioidut (min) ja laskennalliset (max) kokonais-pinta-alat, turvetuotantoon soveltuva suoalat, turpeen määrä ja energiasisältö. Keskiarvot ovat turvekerrostumien kuiva-ainemäärällä painotettuja. * = Soilta, joilta ei ollut saatavissa suokohtaisia laboratoriotuloksia, kuivatilavuuspainona ja lämpöarvoina käytettiin Keski-Suomen maakunnallisia keskiarvoja. ** = Energiaturvemäärän laskennassa käytettiin maakunnallisen turvepaksuuden keskiarvon (2,7 m) sijasta suokohtaista keskiarvoa. *** = Energiaturvemäärän laskennassa käytettiin vain suokohtaisesti arvioitua tuotantopinta-alaa ja ko. turvepaksuuden keskiarvoa.

Suon nimi Pinta- Tuotanto- Energia- Energiaturpeen kuiva-ainemäärä Lämpöarvo ja energiasisältö Tuhka Rikki ala kelpoinen turvevarat Kuiva- Kuiva- Kuiva- tehollinen 50%:n kosteus pit. % pit. %

(ha) Pinta-ala

(ha) milj. Suo-

m3 tilavuus- ainetta aine- lämpö- energiäsisältö lämpö- energiäsisältö kuivap. kuivap. Energia- (vähennetty paino määrä arvo milj. arvo milj.

turve 0,3 tai 0,5 m)

kg/suo-m3 1000 tn

1000 tn/ha MJ/kg GJ GWh MJ/kg GJ GWh

Hankasalmi 1 Tervasuo 178 22-75 **0.4-1.5 **87.5 35-131 1.6-1.8 *21.1 0.7-2.8 210-770 *9.3 0.7-2.4 180-680 - -

Joutsa 2 Isosuo 61 17-26 **0.3-0.5 *87.5 26-44 1.5-1.7 *21.1 0.6-0.9 150-260 *9.3 0.5-0.8 140-230 - - 3 Pohjoissuo 103 7-43 **0.1-0.6 *87.5 9-53 1.3-1.2 *21.1 0.2-1.1 50-310 *9.3 0.2-1.0 50-270 - - 4 Lakeasuo 42 10-18 **0.2-0.4 *87.5 18-35 1.8-1.9 *21.1 0.4-0.7 100-210 *9.3 0.3-0.7 90-180 - - 5 Vetosuo 62 20-26 **0.3-0.4 *87.5 26-35 1.3-1.3 *21.1 0.6-0.7 150-210 *9.3 0.5-0.7 140-180 - - 6 Höystösensuo 118 3-50 **0.05-0.7 *87.5 4-61 1.5-1.2 *21.1 0.1-1.3 30-360 *9.3 0.1-1.1 20-320 - - 7 Rokasuo 98 23-41 0.7-1.0 *87.5 61-88 2.7-2.1 *21.1 1.3-1.8 360-510 *9.3 1.1-1.6 320-450 - -

Jämsä 8 Nytkymensuo 247 19-104 0.4-2.3 *87.5 35-201 1.8-1.9 *21.1 0.7-4.2 210-1180 *9.3 0.7-3.7 180-1040 - - 9 Ruotsinsuo 133 44-56 **1.5-1.8 *87.5 131-158 3.0-2.8 *21.1 2.8-3.3 770-920 *9.3 2.4-2.9 680-810 - -

10 Kollinsuo 47 10-20 0.3-0.5 *87.5 26-44 2.6-2.2 *21.1 0.6-0.9 150-260 *9.3 0.5-0.8 140-230 - - 11 Ruotsinsuo2 135 20-57 0.5-1.4 *87.5 44-123 2.2-2.1 *21.1 0.9-2.6 260-720 *9.3 0.8-2.3 230-630 - - Jämsänkoski 12 Kirvessuo 107 21-45 0.6-1.1 *87.5 53-96 2.5-2.1 *21.1 1.1-2.0 310-560 *9.3 1.0-1.8 270-500 - - 13 Veljestensuo 69 6-29 **0.1-0.5 *87.5 9-44 1.5-1.5 *21.1 0.2-0.9 50-260 *9.3 0.2-0.8 50-230 - - 14 Isosuo 32 7-13 **0.1-0.2 *87.5 9-18 1.3-1.3 *21.1 0.2-0.4 50-100 *9.3 0.2-0.3 50-90 - - 15 Nevalansuo 66 18-28 0.4-0.6 *87.5 35-53 1.9-1.9 *21.1 0.7-1.1 210-310 *9.3 0.7-1.0 180-270 - -


11

Kannonkoski

16 Pesäneva 175 17-74 **0.3-1.2 *87.5 26-105 1.5-1.4 *21.1 0.6-2.2 150-620 *9.3 0.5-2.0 140-540 - - 17 Rajaneva 38 10-16 0.2-0.4 *87.5 18-35 1.8-2.2 *21.1 0.4-0.7 100-210 *9.3 0.3-0.7 90-180 - - Konnevesi 18 Kurkisuo 136 18-57 **0.3-1.1 *87.5 26-96 1.5-1.7 *21.1 0.6-2.0 150-560 *9.3 0.5-1.8 140-500 - - 19 Rantinsuo 100 28-42 **0.6-0.8 76 46-61 1.6-1.4 21.4 1.0-1.3 270-360 *9.3 0.8-1.1 240-310 3.1 0.23 20 Teerisuo 47 21- ***0.4 *87.5 35 1.7 *21.1 0.7 210 *9.3 0.7 180 - - 21 Nollinneva 52 11-22 0.3-0.5 *87.5 26-44 2.4-4.0 *21.1 0.6-0.9 150-260 *9.3 0.5-0.8 140-230 - - 22 Riisisuo 82 30-34 **1.1-1.3 *87.5 96-114 3.2-3.3 *21.1 2.0-2.4 560-670 *9.3 1.8-2.1 500-590 - - 23 Heinäsuo 54 11-23 **0.2-0.5 *87.5 18-44 1.6-1.9 *21.1 0.4-0.9 100-260 *9.3 0.3-0.8 90-230 - - Laukaa 24 Heinäsuo 59 5-25 **0.1-0.4 *87.5 9-35 1.8-1.4 *21.1 0.2-0.7 50-210 *9.3 0.2-0.7 50-180 - - 25 Huosiaissuo 74 14-31 **0.4-0.7 87 35-61 2.5-2 20.3 0.7-1.2 200-340 8.9 0.6-1.1 170-300 2.8 0.15 26 Orissuo 55 9-23 **0.2-0.5 98 20-49 2.2-2.1 *21.1 0.4-1.0 110-290 9.4 0.4-0.9 100-260 6.5 - 27 Sikasuo 46 3-19 **0.06-0.4 *87.5 5-35 1.8-1.8 *21.1 0.1-0.7 30-210 *9.3 0.1-0.7 30-180 - - 28 Pedonsuo 26 6-11 0.2-0.3 99 20-30 3.3-2.7 *21.1 0.4-0.6 120-170 *9.3 0.4-0.6 100-150 3.7 - Multia 29 Nimetönsuo3 55 11-23 0.3-0.5 *87.5 26-44 2.4-1.9 *21.1 0.6-0.9 150-260 *9.3 0.5-0.8 140-230 - - 30 Nimetönsuo4 32 7-13 **0.2-0.3 *87.5 18-26 2.5-2.0 *21.1 0.4-0.6 100-150 *9.3 0.3-0.5 90-140 - - 31 Nimetönsuo5 58 12-24 **0.3-0.6 *87.5 26-53 2.2-2.2 *21.1 0.6-1.1 150-310 *9.3 0.5-1.0 140-270 - - Petäjävesi 32 Vispiläsuo 37 7-16 0.2-0.3 *87.5 18-26 2.5-1.6 *21.1 0.4-0.6 100-150 *9.3 0.3-0.5 90-140 - - 33 Mökinsuo 32 14 ***0.5 *87.5 44 3.1 *21.1 0.9 260 *9.3 0.8 230 - - 34 Kypäräsuo 46 12-19 0.3-0.4 *87.5 26-35 2.2-1.8 *21.1 0.6-0.7 150-210 *9.3 0.5-0.7 140-180 - - 35 Sarvisuo 38 - - - - - - - - - - - - - 36 Karjosuo 43 7-18 **0.1-0.4 *87.5 9-35 1.3-1.9 *21.1 0.2-0.7 50-210 *9.3 0.2-0.7 50-180 - - Saarijärvi 37 Kärmeneva 245 17-103 **0.3-2.2 *87.5 26-193 1.5-1.9 *21.1 0.6-4.1 150-1130 *9.3 0.5-3.6 140-1000 - - 38 Leukuneva 80 17-34 **0.3-0.6 99 30-59 1.7-1.7 21.7 0.6-1.3 180-360 9.6 0.6-1.1 160-320 4.0 0.16 39 Kalalampi 76 19-32 **0.3-0.5 *87.5 26-44 1.4-1.4 *21.1 0.6-0.9 150-260 *9.3 0.5-0.8 140-230 - - 40 Kortesuo 73 - - - - - - - - - - - - -

41 Soidinsuo 124 32-52 0.7-1.1 116 81-128 2.5-2.5 *21.1 1.7-2.7 480-750 *9.3 1.5-2.4 420-660 4.4 0.34


12

Suon nimi Pinta- Tuotanto- Energia- Energiaturpeen kuiva-ainemäärä Lämpöarvo ja energiasisältö Tuhka Rikki

ala kelpoinen turvevarat Kuiva- Kuiva- Kuiva- tehollinen 50%:n kosteus pit. % pit. %

(ha) Pinta-ala

(ha) milj. Suo-m3 tilavuus- ainetta aine- lämpö- energiäsisältö lämpö- energiäsisältö kuivap. kuivap.

Energia- (vähennetty paino määrä arvo milj. arvo milj.


kg/suo-m3 1000 tn

1000 tn/ha MJ/kg GJ GWh MJ/kg GJ GWh

42 Suljetunneva 102 31-43 0.9-1.0 *87.5 79-88 2.5-2.0 *21.1 1.7-1.8 460-510 *9.3 1.5-1.6 410-450 - - 43 Sammakkoneva 127 22-53 0.6-1.2 *87.5 53-105 2.4-2.0 *21.1 1.1-2.2 310-620 *9.3 1.0-2.0 270-540 - - 44 Korteniemi 79 15-33 0.4-0.8 *87.5 35-70 2.3-2.1 *21.1 0.7-1.5 210-410 *9.3 0.7-1.3 180-360 - - 45 Liisansuo 56 9-24 **0.2-0.4 *87.5 18-35 1.9-1.5 *21.1 0.4-0.7 100-210 *9.3 0.3-0.7 90-180 - - 46 Koiraneva 84 23-35 0.6-0.8 110 66-88 2.9-2.5 20.6 1.4-1.8 380-500 9.1 1.2-1.6 330-450 4.6 0.24 47 Pohjoisneva 162 18-68 **0.3-1.3 *87.5 26-114 1.5-1.7 *21.1 0.6-2.4 150-670 *9.3 0.5-2.1 140-590 - - 48 Latoneva 78 - - - - - - - - - - - - - 49 Ruohoneva 45 10-19 0.3-0.5 *87.5 26-44 2.6-2.3 *21.1 0.6-0.9 150-260 *9.3 0.5-0.8 140-230 - - 50 Takapellonneva 58 11-24 **0.2-0.4 *87.5 18-35 1.6-1.5 *21.1 0.4-0.7 100-210 *9.3 0.3-0.7 90-180 - - 51 Läpilaskevanneva 30 11-13 **0.2 *87.5 18-18 1.6-1.3 *21.1 0.4-0.4 100-100 *9.3 0.3-0.3 90-90 - - Toivakka 52 Leppäsenneva 97 12-41 0.3-0.9 *87.5 26-79 2.2-1.9 *21.1 0.6-1.7 150-460 *9.3 0.5-1.5 140-410 - - 53 Nallinneva 74 23-31 **0.5-0.6 *87.5 44-53 1.9-1.7 *21.1 0.9-1.1 260-310 *9.3 0.8-1.0 230-270 - - 54 Teerisuo 95 10-40 **0.2-0.8 *87.5 18-70 1.8-1.8 *21.1 0.4-1.5 100-410 *9.3 0.3-1.3 90-360 - - Uurainen 55 Isosuo 81 18-34 0.6-0.8 74 44-59 2.5-1.7 21.5 1.0-1.3 270-350 9.5 0.8-1.1 230-310 3.1 0.18 56 Savolaissuo 65 5-27 0.1-0.6 *87.5 9-53 1.8-1.9 *21.1 0.2-1.1 50-310 *9.3 0.2-1.0 50-270 - - 57 Heinäsuo 105 13-44 0.3-1.0 112 34-112 2.6-2.5 21.6 0.7-2.4 200-670 9.6 0.6-2.2 180-600 2.2 0.13 58 Miehinkäisensuo 119 13-50 **0.4-1.2 95 38-114 2.9-2.3 20 0.8-2.3 210-630 8.8 0.7-2.0 190-560 1.5 0.12 59 Myllysuo 46 11-19 **0.2-0.4 95 19-38 1.7-2.0 *21.1 0.4-0.8 110-220 9.4 0.4-0.7 100-200 3.0 0.18 60 Rumma 56 20-24 0.4-0.6 91 36-55 1.8-2.3 21.8 0.8-1.2 220-330 9.7 0.7-1.1 200-290 3.2 0.16 61 Isosuo 27 10-11 **0.4 89 36 3.6-3.2 *21.1 0.8 210 9.4 0.7 190 3.4 - 62 Tourulansuo 49 8-21 **0.1-0.3 99 10-30 1.2-1.4 20.5 0.2-0.6 60-170 9.1 0.2-0.5 50-150 3.8 0.59 63 Aukeasuo 61 13-26 **0.3-0.5 88 26-44 2.0-1.7 21.5 0.6-0.9 160-260 9.5 0.5-0.8 140-230 2.6 0.19 64 Kokkosuo 29 11-12 **0.4 *87.5 35 3.2-2.9 *21.1 0.7 210 *9.3 0.7 180 - - 65 Heposuo 30 6-13 0.2-0.3 *87.5 18-26 2.9-2.0 *21.1 0.4-0.6 100-150 *9.3 0.3-0.5 90-140 - -


13

66 Lehmilampi 42 2-18 **0.03-0.3 *87.5 3-26 1.3-1.5 *21.1 0.1-0.6 20-150 *9.3 0-0.5 10-140 - -

67 Pukkisuo 31 5-13 0.1-0.3 *87.5 9-26 1.8-2.0 *21.1 0.2-0.6 50-150 *9.3 0.2-0.5 50-140 - - 68 Riihisuo 43 10-18 0.2-0.4 *87.5 18-35 1.8-1.9 *21.1 0.4-0.7 100-210 *9.3 0.3-0.7 90-180 - - 69 Isosuo_S 40 7-17 0.2-0.4 96 19-38 2.7-2.3 21 0.4-0.8 110-220 *9.3 0.4-0.7 100-200 3.6 0.33 70 Heinäsuo2 32 10-13 0.2-0.3 *87.5 18-26 1.8-2.0 *21.1 0.4-0.6 100-150 *9.3 0.3-0.5 90-140 - - Viitasaari 71 Isoneva 73 24-31 **0.4-0.6 *87.5 35-53 1.5-1.7 *21.1 0.7-1.1 210-310 *9.3 0.7-1.0 180-270 - - 72 Iso Kelloneva 39 5-16 **0.1-0.2 *87.5 9-18 1.8-1.1 *21.1 0.2-0.4 50-100 *9.3 0.2-0.3 50-90 - - 73 Pyöreisneva 110 21-46 0.5-1.0 *87.5 44-88 2.1-1.9 *21.1 0.9-1.8 260-510 *9.3 0.8-1.6 230-450 - - 74 Suurisuo 82 28-34 **0.9 *87.5 79 2.8-2.3 *21.1 1.7 460 *9.3 1.5 410 - - 75 Sarvineva 47 7-20 0.2-0.4 *87.5 18-35 2.5-1.8 *21.1 0.4-0.7 100-210 *9.3 0.3-0.7 90-180 - - Äänekoski 76 Heinäsuo 38 9-16 **0.2-0.3 *87.5 18-26 1.9-1.6 *21.1 0.4-0.6 100-150 *9.3 0.3-0.5 90-140 - - 77 Mustalamminneva 55 10-23 **0.2-0.3 *87.5 18-26 1.8-1.1 *21.1 0.4-0.6 100-150 *9.3 0.3-0.5 90-140 - - 78 Iso Valkeislampi 63 6-26 **0.1-0.4 *87.5 9-35 1.5-1.3 *21.1 0.2-0.7 50-210 *9.3 0.2-0.7 50-180 - - 79 Isoneva 53 4-22 **0.04-0.2 *87.5 4-18 0.9-0.8 *21.1 0.1-0.4 20-100 *9.3 0.1-0.3 20-90 - - 80 Valkeisneva 62 15-26 0.4-0.6 *87.5 35-53 2.3-2.0 *21.1 0.7-1.1 210-310 *9.3 0.7-1.0 180-270 - - 81 Niemiskorpi 52 12-22 **0.2-0.4 *87.5 18-35 1.5-1.6 *21.1 0.4-0.7 100-210 *9.3 0.3-0.7 90-180 - - 82 Isosuo 65 18-27 0.4-0.6 *87.5 35-53 1.9-1.9 *21.1 0.7-1.1 210-310 *9.3 0.7-1.0 180-270 - - 83 Huuhmonsuo 45 3-19 **0.05-0.3 *87.5 4-26 1.3-1.4 *21.1 0.1-0.6 25-150 *9.3 0.1-0.5 20-140 - - 84 Pohjoisneva 34 - - - - - - - - - - - - - 85 Atlantinsuo 86 12-36 0.3-0.8 *87.5 26-70 2.2-1.9 *21.1 0.6-1.5 150-410 *9.3 0.5-1.3 140-360 - - 86 Talvineva 32 4-13 0.1-0.3 *87.5 9-26 2.2-2.0 *21.1 0.2-0.6 50-150 *9.3 0.2-0.5 50-140 - - 87 Veteläsuo 50 5-21 0.1-0.5 *87.5 9-44 1.8-2.1 *21.1 0.2-0.9 50-260 *9.3 0.2-0.8 50-230 - - 88 Muroneva 37 8-16 **0.2-0.3 *87.5 18-26 2.2-1.6 *21.1 0.4-0.6 100-150 *9.3 0.3-0.5 90-140 - - 89 Sikasuo 40 2-17 0.05-0.4 *87.5 4-35 2.2-2.1 *21.1 0.1-0.7 30-210 *9.3 0.1-0.7 20-180 - - 90 Kaakkosuo 33 5-14 **0.1-0.3 *87.5 9-26 1.8-1.9 *21.1 0.2-0.6 50-150 *9.3 0.2-0.5 50-140 - - 91 Pakoneva 103 9-43 0.2-1.0 *87.5 18-88 1.9-2.0 *21.1 0.4-1.8 100-510 *9.3 0.3-1.6 90-450 - - 92 Ilakkaneva 32 9-13 0.1-0.3 *87.5 9-26 1.0-2.0 *21.1 0.2-0.6 50-150 *9.3 0.2-0.5 50-140 - -

93 Isoneva 26 15 ***0.5 *87.5 44 2.9 *21.1 0.9 260 *9.3 0.8 230 - -

Yhteensä/Keskiarvo 6581 1173-2666 28-57 89.1 2488-5087 2.3-2.0 21.1 52-107 14 580- 29 850 9.3 46-95

12 860- 26 310 3.4 0.18


14

Taulukko 2. Keski-Suomen maakunnassa harvapistekartoituksen yhteydessä vuonna 2009 tutkittujen soiden arvioidut kokonaispinta-alat, turvetuotantoon so-veltuva suoala, turpeen määrä ja energiasisältö. Keskiarvot ovat turvekerrostumien kuiva-ainemäärällä painotettuja. * = Soilta, joilta ei ollut saatavissa suo-kohtaisia laboratoriotuloksia, kuivatilavuuspainona ja lämpöarvoina käytettiin Keski-Suomen maakunnallisia keskiarvoja.


(ha) Pinta-ala

(ha) milj. Suo-



kg/suo-m3 1000 tn 1000 tn/ha MJ/kg GJ GWh MJ/kg GJ GWh

Karstula 94 Rahkaneva 143 45 0.9 96.2 87.4 1.9 20.2 1.8 490 8.9 1.5 430 1.8 0.13

Kinnula 95 Kettulanneva 149 26 0.3 *87.5 30.6 1.2 *21.1 0.6 180 *9.3 0.6 160 - - 96 Kolunneva 233 - - - - - - - - - - - - - 97 Murtosuo 116 5 0.1 *87.5 8.6 1.7 *21.1 0.2 50 *9.3 0.1 40 - - 98 Töyrisuo 44 22 0.4 *87.5 37.9 1.7 *21.1 0.8 220 *9.3 0.7 200 - - 99 Ruotesuo 143 21 0.4 *87.5 32.0 1.5 *21.1 0.7 190 *9.3 0.6 170 - -

100 Niskaneva 252 103 1.7 *87.5 149.3 1.4 *21.1 3.1 880 *9.3 2.8 770 - - 101 Pieni Sääksneva 67 13 0.2 *87.5 17.4 1.3 *21.1 0.4 100 *9.3 0.3 90 - - 102 Iso Sääksneva 92 48 1.0 *87.5 91.5 1.9 *21.1 1.9 540 *9.3 1.6 470 - - 103 Petäikköneva 28 12 0.3 *87.5 27.1 2.3 *21.1 0.6 160 *9.3 0.5 140 - - 104 Pirttineva 156 21 0.4 *87.5 33.3 1.6 *21.1 0.7 200 *9.3 0.6 170 - - 105 Pirttisuo 101 35 0.6 *87.5 55.0 1.6 *21.1 1.2 320 *9.3 1.0 280 - - 106 Rantosuo 75 - - - - - - - - - - - - - Kivijärvi 107 Veteläneva 189 55 1.2 91.7 108.8 2.0 21.3 2.3 640 9.4 2.1 570 3 0.16 108 Töyrenneva 179 49 1.0 *87.5 84.0 1.7 *21.1 1.8 490 *9.3 1.6 430 - - 109 Syväjärvenneva 385 106 2.1 86.5 184.7 1.7 *21.1 3.9 1080 *9.3 3.4 950 3.7 0.17 110 Syväjärvenneva 140 36 0.6 *87.5 51.3 1.4 *21.1 1.1 300 *9.3 1.0 270 - - 111 Louhuinneva 74 31 0.7 96.4 65.6 2.1 20.5 1.3 370 9.0 1.2 330 2.7 0.25


15


(ha) Pinta-ala

(ha) milj. Suo-



kg/suo-m3 1000 tn 1000 tn/ha MJ/kg GJ GWh MJ/kg GJ GWh

112 Pillisneva 77 - - - - - - - - - - - - - 113 Hietikonneva 91 5 0.1 *87.5 8.5 1.7 *21.1 0.2 50 *9.3 0.2 40 - - 114 Koivulamminneva 98 25 0.5 *87.5 42.4 1.7 *21.1 0.9 250 *9.3 0.8 220 - - 115 Yölamminneva 252 88 1.9 *87.5 167.6 1.9 *21.1 3.5 980 *9.3 3.1 870 - - Kyyjärvi 116 Jänisneva 184 57 1.1 92.2 99.5 1.7 *21.1 2.1 580 *9.3 1.9 510 2.9 0.15 117 Suurisuo 72 30 0.7 81.5 54.5 1.8 20.6 1.1 310 9.1 1.0 280 2.1 0.14 118 Lintalamminneva 195 55 1.1 *87.5 98.5 1.8 *21.1 2.1 580 *9.3 1.8 510 - -

Yhteensä/Keskiarvo 3535 888 17.3 88.6 1535.5 1.8 21.0 32.3 8960 9.3 28.5 7900 2.7 0.17


16

4 TUTKITUT SUOT

4.1 Vuonna 2008 tutkitut suot Hankasalmi 1. 18393 Tervasuo (kl. 3214 05, x=6907,5, y=3476,3) sijaitsee n. 42 km Jyväskylän keskustasta itään, Hankasalmen keskustan eteläpuolella. Suon länsiosassa on turvetuotantoalue. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Tervasuon kokonaispinta-ala on 178 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 22 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,3 m. Suo kuuluu Leppäveden - Kynsive-den alueeseen (14.3) ja tarkemmin Tervajoen valuma-alueeseen (14.379). Suon pinta viettää n. 2,5 m/km luoteeseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin suon läpi virtaavaan Sahinjokeen ja edelleen Likolammen kaut-ta Tervalampeen. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 31 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuut-tuma sekä puolukka- ja mustikkaturvekangas. Tervasuon turpeista rahkavaltaisia on 1 % ja saravaltaisia 99 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Tervasuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 22–75 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,4–1,5 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksui-nen turvekerros. Turvetuotantoa haittaava tekijä voi olla suon poikki virtaava Sahinjoki. Joutsa 2. 18331 Isosuo (kl. 3122 09, x=6855,5 y=3449,1) sijaitsee n. 50 km Jyväskylän keskustasta eteläkaak-koon, Joutsan keskustan luoteispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Isosuon kokonaispinta-ala on 61 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 17 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,5 m. Suo kuuluu Sysmän reitin valuma-alueeseen (14.8) ja tarkemmin Kostamonjoen valuma-alueeseen (14.838). Suon pinta viettää itään n. 15 m/km. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Kostamonjokeen, mistä edelleen Angesselälle. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä, joista 5 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat puo-lukkaturvekangas ja isovarpurämemuuttuma. Isosuon turpeista rahkavaltaisia on 49 % ja saravaltaisia 51 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Isosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 17–26 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3–0,5 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen tur-vekerros. Suon pohjoisosassa turpeen pintakerroksessa havaittiin kahdella pisteellä hiekkainen tulvaker-ros. Tämä voi haitata turvetuotantoa sen alkuvaiheessa.


17

Kuva 4. Isovarpurämemuuttumaa Isosuon keskiosassa. Turpeen paksuus kuvanottopaikalla 190 cm (kuva Asta Harju).

3. 18391 Pohjoissuo (kl. 3211 07, x=6862,5, y=3445,3) sijaitsee n. 42 km Jyväskylän keskustasta etelä-kaakkoon, Leivonmäen keskustan lounaispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Pohjoissuon kokonaispinta-ala on 103 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 7 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,8 m. Suo kuuluu Sysmän reitin valuma-alueeseen (14.8) ja tarkemmin Erkinjoen valuma-alueeseen (14.837). Suon pinta viettää n. 2 m/km lou-naaseen. Vedet laskevat suo-, pelto- ja metsäojia pitkin Mahajärveen. Suolla on 15 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuut-tuma sekä puolukka- ja mustikkaturvekangas. Pohjoissuon turpeista rahkavaltaisia on 19 % ja saravaltai-sia 81 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Pohjoissuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 7–43 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,1–0,6 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksui-nen turvekerros. 4. 18400 Lakeasuo (kl. 3122 12, x=6856,7 y=3452,6) sijaitsee n. 50 km Jyväskylän keskustasta etelä-kaakkoon. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Lakeasuon kokonaispinta-ala on 42 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 10 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,5 m. Suo kuuluu Sysmän reitin valuma-


18

alueeseen (14.8) ja tarkemmin Sunkinjoen valuma-alueeseen (14.842). Suon pinta viettää n. 6 m/km ete-lään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Ihantlampeen. Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 17 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas sekä varsinainen sararäme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma. Suon keskiosassa on luonnontilaista lyhytkor-sinevarämettä. Lakeasuon turpeista rahkavaltaisia on 54 % ja saravaltaisia 46 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Lakeasuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 10–18 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,2–0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksui-nen turvekerros. 5. 18399 Vetosuo (kl. 3213 01, x=6864,5 y=3460,3) sijaitsee n. 46 km Jyväskylän keskustasta kaakkoon. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Vetosuon kokonaispinta-ala on 62 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 20 ha, jol-la sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,0 m. Suo kuuluu Sysmän reitin valuma-alueeseen (14.8) ja tarkemmin Vallasjoen (14.844) sekä Heinäsuonojan (14.845) valuma-alueesiin. Suon pinta viettää n. 3,5 m/km etelään. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Vallasjokeen ja edelleen Suon-teeseen. Suolla on 6 tutkimuspistettä ja 29 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja ly-hytkorsinevarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Vetosuon turpeista rahkavaltaisia on 1 % ja sara-valtaisia 99 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Vetosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 20–26 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoi-nen energiaturvemäärä on n. 0,3–0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turvekerros. 6. 18398 Höystösensuo (kl. 3211 10, x=6865,4 y=3458,4) sijaitsee n. 45 km Jyväskylän keskustasta ete-läkaakkoon. Suon länsipuolella sijaitsee Höystösensuon turvetuotantoalue. Kulkuyhteydet suolle ovat hy-vät. Höystösensuo kokonaispinta-ala on 118 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 3 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,8 m. Suo kuuluu Sysmän reitin valuma-alueeseen (14.8) ja tarkemmin Vallasjoen valuma-alueeseen (14.844). Suon pinta viettää n. 3 m/km ete-lään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Vallasjokeen ja edelleen Suonteeseen. Suolla on 13 tutkimuspistettä ja 16 syvyyspistettä, joista 4 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat puo-lukkaturvekangas ja tupasvillarämemuuttuma. Höystösensuon turpeista rahkavaltaisia on 51 % ja saraval-taisia 49 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Höystösensuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 3–50 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotanto-kelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,05–0,7 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n pak-suinen turvekerros.


19

7. 18397 Rokasuo (kl. 3211 11, x=6871,4, y=3458,2) sijaitsee n. 40 km Jyväskylän keskustasta kaak-koon, Leivonmäen keskustan koillispuolella. Suon länsiosassa sijaitsee Rokasuon Natura-alue. Kulkuyh-teydet suolle ovat hyvät. Rokasuon kokonaispinta-ala on 98 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 23 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,4 m. Suo kuuluu Sysmän reitin valuma-alueeseen (14.8) ja tarkemmin Vallasjoen valuma-alueeseen (14.844). Suon pinta viettää n. 5 m/km ete-lään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Vallaslampeen ja edelleen Vallasjokeen. Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Ro-kasuon turpeista rahkavaltaisia on 67 % ja saravaltaisia 33 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Rokasuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 23–41 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoi-nen energiaturvemäärä on n. 0,7–1,0 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turvekerros. Jämsä 8. 18384 Nytkymensuo (kl. 2233 04, x=6865,3 y=3394,1) sijaitsee n. 55 km Jyväskylän keskustasta lou-naaseen, Jämsän keskustan länsipuolella. Suo rajoittuu pohjoisosastaan pohjavesialueeseen. Suolla on kaksi vanhaa turvetuotantoaluetta, joiden pinta-ala on yhteensä n. 20 ha. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Nytkymensuon kokonaispinta-ala on 247 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 19 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,8 m. Suo kuuluu Suur-Päijänteen alueeseen (14.2) ja tarkemmin Kurunjoen – Nytkymenjoen valuma-alueeseen (14.226). Suon pinta viettää n. 3 m/km etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin suuremman laskuojan kautta Nytkymenjokeen ja edel-leen Nytkymenjärveen. Suolla on 24 tutkimuspistettä ja 25 syvyyspistettä, joista 2 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tu-pasvillaräme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Nytkymensuon turpeista rah-kavaltaisia on 32 % ja saravaltaisia 68 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Nytkymensuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 19–104 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotanto-kelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4–2,3 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n pak-suinen turvekerros. 9. 18385 Ruotsinsuo (kl. 2233 04, x=6864,6, y=3398,5) sijaitsee n. 52 km Jyväskylän keskustasta lou-naaseen, Jämsän keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Ruotsinsuon kokonaispinta-ala on 133 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 44 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,6 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valuma-alueeseen (14.5) ja tarkemmin Märäsojan (14.513) ja Lahnajoen valuma-alueisiin (14.514). Suon pinta viettää pohjoisessa n. 2 m/km luoteeseen ja etelässä n. 2,5 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suon pohjois-osasta suo-ojia pitkin Heinäjärveen ja eteläosasta suo- ja metsäojia pitkin Jämsänjokeen.


20

Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 57 syvyyspistettä, joista 1 on hajapiste. Yleisimmät suotyypit ovat tupas-villaräme-, lyhytkorsinevaräme- ja oligotrofinen lyhytkorsinevamuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Ruotsinsuon turpeista rahkavaltaisia on 47 % ja saravaltaisia 53 %. Koko turvekerrostuman keskimaatu-neisuus on 4,8. Ruotsinsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 44–56 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 1,5-1,8 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksui-nen turvekerros. 10. 18386 Kollinsuo (kl. 2233 04, x=68636, y=3400,6) sijaitsee n. 52 km Jyväskylän keskustasta lounaa-seen, Jämsän keskustan länsipuolella. Suo länsiosa sijaitsee pohjavesialueella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Kollinsuon kokonaispinta-ala on 47 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 10 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,1 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valuma-alueeseen (14.5) ja tarkemmin Märäsojan valuma-alueeseen (14.513). Suon pinta viettää n. 12 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suo- ja pelto-ojia pitkin Märäsojaan ja edelleen Jämsänjokeen. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja mustikkaturve-kangas. Kollinsuon turpeista rahkavaltaisia on 11 % ja saravaltaisia 89 %. Koko turvekerrostuman keski-maatuneisuus on 5,4. Kollinsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 10–20 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,3–0,5 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksui-nen turvekerros. 11. 18387 Ruotsinsuo 2 (kl. 2233 05, x=6874,7 y=3393,4) sijaitsee n. 50 km Jyväskylän keskustasta lou-naaseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Ruotsinsuon kokonaispinta-ala on 135 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 20 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,9 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valuma-alueeseen (14.5) ja tarkemmin Lahnajoen valuma-alueeseen (14.514). Suon pinta viettää n. 2 m/km luo-teeseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Ruotsinojaan ja edelleen Karppijärveen. Suolla on 20 tutkimuspistettä ja 20 syvyyspistettä, joista 2 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat puo-lukka- ja mustikkaturvekangas. Ruotsinsuon turpeista rahkavaltaisia on 31 % ja saravaltaisia 69 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Ruotsinsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 20–57 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,5–1,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksui-nen turvekerros.


21

Jämsänkoski 12. 18388 Kirvessuo (kl. 2233 09, x=6884,3 y=3406,3) sijaitsee n. 40 km Jyväskylän keskustasta länsi-lounaaseen, Jämsänkosken keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Kirvessuon kokonaispinta-ala on 107 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 21 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,1 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valuma-alueeseen (14.5) ja tarkemmin Iso Rautaveden – Kalmaveden alueeseen (14.522). Suon pinta viettää n. 3 m/km pohjoiseen. Suon eteläosassa vedet laskevat ojia pitkin Härönlammiin, josta edelleen Kankarisve-teen ja muualla suo- ja metsäojia pitkin Iso Rautaveteen. Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 16 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja varsinai-nen sararämemuuttuma. Kirvessuon turpeista rahkavaltaisia on 40 % ja saravaltaisia 60 %. Koko turve-kerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Kirvessuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 21–45 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,6–1,1 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksui-nen turvekerros.

Kuva 5. Varsinaista sararämemuuttumaa Kirvessuon keskiosasta. Turpeen paksuus kuvanottopaikalla 360 cm. Harvapistekartoituksessa kairaustulokset tallennettiin suoraan maastotietokoneelle (kuva Matti Laatikainen).


22

13. 18389 Veljestensuo (kl. 2233 09, x=6884,3 y=3406,3) sijaitsee n. 33 km Jyväskylän keskustasta län-silounaaseen, Jämsänkosken keskustan pohjoispuolella. Suon lounaispuolella sijaitsee Pohjansuon turve-tuotantoalue. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Veljestensuon kokonaispinta-ala on 69 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 6 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,9 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valuma-alueeseen (14.5) ja tarkemmin Salosveden – Pettämän alueeseen (14.523). Suon pinta viettää pohjoisessa n. 5 m/km kaakkoon ja etelässä n. 8 m/km luoteeseen. Vedet laskevat suon pohjoisosassa ojia pitkin Ok-salammin kautta Saarijärveen ja eteläosassa Myllyojan kautta Pettämään. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistettä. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Veljes-tensuon turpeista rahkavaltaisia on 39 % ja saravaltaisia 61 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Veljestensuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 6-29 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,1–0,5 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksui-nen turvekerros. 14. 18390 Isosuo (kl. 2233 09, x=6890,3 y=3412,4) sijaitsee n. 25 km Jyväskylän keskustasta länsi-lounaaseen, Jämsänkosken koillispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Isosuon kokonaispinta-ala on 32 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 7 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,9 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valuma-alueeseen (14.5) ja tarkemmin Vuojanjoen valuma-alueeseen (14.528). Suon pinta viettää n. 12 m/km pohjoiseen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Syrjäjärviin ja edelleen Koirajärveen. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja mustikkaturve-kangas. Isosuon turpeet ovat saravaltaisia Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Isosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 7–13 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1–0,2 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen tur-vekerros. 15. 18401 Nevalansuo (kl. 2233 03, x=6890,3 y=3388,5) sijaitsee n. 47 km Jyväskylän keskustasta länsi-lounaaseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Nevalansuon kokonaispinta-ala on 66 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 18 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,9 m. Suo kuuluu Keuruun reitin valuma-alueeseen (35.6) ja tarkemmin Ukonjoen valuma-alueeseen (35.628). Suon pinta viettää n. 5 m/km län-teen Vedet laskevat suo-ojia pitkin Syvälamminsuolle. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 27 syvyyspistettä. Yleisin suotyyppi on lyhytkorsinevarämemuuttuma. Nevalansuon turpeista rahkavaltaisia on 80 % ja saravaltaisia 20 %. Koko turvekerrostuman keskimaatu-neisuus on 5,6.


23

Nevalansuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 18–28 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,4–0,6 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksui-nen turvekerros. Turvetuotantoa voi haitata paikoin paksuhko (40 – 50 cm) heikosti maatunut pintarahka. Kannonkoski 16. 18346 Pesäneva (kl. 3222 03, x=6978,2 y=3429,5) sijaitsee n. 75 km Jyväskylän keskustasta pohjoi-seen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Pesänevan kokonaispinta-ala on 175 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 17 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,1 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin va-luma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Lakojoen valuma-alueeseen (14.444). Suon pinta viettää n. 6 m/km länsilounaaseen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Saukkopuroon ja edelleen Koukkujärveen. Suolla on 43 tutkimuspistettä ja 53 syvyyspistettä, joista 22 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma. Pesänevan turpeista rahkavaltaisia on 27 % ja saravaltaisia 73 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Pesänevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 17–74 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,3–1,2 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksui-nen turvekerros. Turvetuotantoa haittaa tuotantokelpoisen alueen rikkonaisuus. Suon itäosassa havaittiin runsas (n. 200 yksilöä) punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata) –esiintymä. 17. 18351 Rajaneva (kl. 3222 06, x=6976,2 y=3430,2) sijaitsee n. 73 km Jyväskylän keskustasta pohjoi-seen, Kannonkosken- ja Äänekosken kuntien rajalla. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Rajanevan kokonaispinta-ala on 38 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 10 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,7 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin va-luma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Lakojoen valuma-alueeseen (14.444). Suon pinta viettää n. 8 m/km eteläkaakkoon. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Pitkäseen. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä, joista 3 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat ly-hytkorsinevaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma. Rajanevan turpeista rahkavaltaisia on 60 % ja sara-valtaisia 40 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Rajanevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 10–16 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,2–0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksui-nen turvekerros. Turvetuotantoa haittaava tekijä paikoin paksuhko (40 -100 cm) heikosti maatunut pintarahka.


24

Konnevesi 18. 18359 Kurkisuo (kl. 3222 11, x=69637, y=3455,5) sijaitsee n. 65 km Jyväskylän keskustasta poh-joiskoilliseen, Konneveden keskustan pohjoispuolella. Suo rajoittuu eteläosastaan Pyhäjärven lintuveden Natura-alueeseen (Kotanen ja Pyhäjärvi). Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Kurkisuon kokonaispinta-ala on 136 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 18 ha, jolla si-jaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,2 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Pyhäjoen valuma-alueeseen (14.429). Suon pinta viettää n. 1,5 m/km ete-lään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Pyhäjärveen. Suolla on 31 tutkimuspistettä ja 33 syvyyspistettä, joista 4 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat var-sinainen sararäme- ja isovarpurämemuuttuma sekä mustikkaturvekangas. Kurkisuon turpeista rahkavaltai-sia on 5 % ja saravaltaisia 95 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Kurkisuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 18–57 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,3–1,1 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksui-nen turvekerros. Suo muodostaa kokonaisuuden pohjoispuolellaan sijaitsevan Teerisuon kanssa. 19. 18362 Rantinsuo (kl. 3224 01, x=6953,5 y=3461,1) sijaitsee n. 57 km Jyväskylän keskustasta poh-joiskoilliseen, Konneveden keskusta pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Rantinsuon kokonaispinta-ala on 100 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 28 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,5 m. Suo kuuluu Rautalammin reitin va-luma-alueeseen (14.7) ja tarkemmin Silmutjoen valuma-alueeseen (14.714). Suon pinta viettää n. 5,5 m/km itään. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Kalapuroon ja edelleen kohti Konnevettä. Suolla on 32 tutkimuspistettä ja 22 syvyyspistettä, joista 17 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Rantinsuon turpeista rahkavaltaisia on 27 % ja saravaltaisia 73 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Rantinsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 28–42 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,6–0,8 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksui-nen turvekerros. Rantinsuolta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä A500. 20. 18364 Teerisuo (kl. 3222 11, x=6965,6, y=3454,8) sijaitsee n. 66 km Jyväskylän keskustasta pohjois-koilliseen, Konneveden keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Teerisuon kokonaispinta-ala on 47 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 21 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,3 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin va-luma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Pyhäjoen valuma-alueeseen (14.429). Suon pinta viettää n. 2 m/km etelään. Vedet laskevat suo- ja pelto-ojia pitkin Kurkisuolle ja edelleen Pyhäjärveen. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä, joista 2 on hajapisteitä. Yleisin suotyyppi on tupasvil-larämemuuttuma. Teerisuon turpeista rahkavaltaisia on 65 % ja saravaltaisia 35 %. Koko turvekerrostu-man keskimaatuneisuus on 5,0.


25

Teerisuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 21 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turveker-ros. Suo muodostaa kokonaisuuden eteläpuolellaan sijaitsevan Kurkisuon kanssa. Suon käyttöönottoa turvetuotantoon saattaa vaikeuttaa vesien valuminen Pyhäjärven lintuveden -Natura-alueelle (Kotanen ja Pyhäjärvi). 21. 18365 Nollinneva (kl. 3222 10, x=6959,0, y=3457,6) sijaitsee n. 61 km Jyväskylän keskustasta poh-joiskoilliseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Nollinnevan kokonaispinta-ala on 52 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 11 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,7 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin va-luma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Pyhäjoen valuma-alueeseen (14.429). Suon pinta viettää n. 6,5 m/km pohjoiseen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Palamasuolle, mistä edelleen Palamaojan kautta Pyhä-järveen. Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä, joista 3 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tu-pasvillaräme- ja isovarpurämemuuttuma. Nollinnevan turpeista rahkavaltaisia on 1 % ja saravaltaisia 99 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Nollinnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 11-22 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,3–0,5 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksui-nen turvekerros. 22. 18367 Riisisuo (kl. 3222 11, x=6960,8, y=3459,5) sijaitsee n. 63 km Jyväskylän keskustasta pohjois-koilliseen, Konneveden keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Riisisuon kokonaispinta-ala on 82 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 30 ha, jol-la sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 4,0 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Keski-Keiteleen lähialueeseen (14.421). Suon pinta viettää pohjoisessa loivasti pohjoiseen ja etelässä n. 2 m/km etelään. Vedet laskevat suon pohjoisosassa suo-ojia pitkin Iso Kangasjärveen ja eteläosassa suo-ojia pitkin Pieni-Selkiäisen kautta Iso-Selkiäiseen. Suolla on 23 tutkimuspistettä ja 22 syvyyspistettä, joista 14 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja tupasvillarämemuuttuma. Kurkisuon turpeista rahkavaltaisia on 6 % ja saraval-taisia 94 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Riisisuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 30–34 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoi-nen energiaturvemäärä on n. 1,1-1,3 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turvekerros. Hyödynnettävissä olevaa turvemäärä saattaa rajoittaa suon pohjalla olevat paksut (1 – 4 m) liejukerrostumat. Suon käyttöönottoa turvetuotantoon saattaa vaikeuttaa vesien valuminen suon eteläosasta Pieni-Selkiäinen -Natura-alueen läpi.


26

Kuva 6. Lyhytkorsinevarämemuuttumaa Riisisuon keskiosassa. Turpeen syvyys kuvanot-topaikalla 540 cm (kuva Asta Harju).

23. 18392 Heinäsuo (kl. 3223 02, x=6936,6 y=3467,9) sijaitsee n. 48 km Jyväskylän keskustasta koilli-seen, Konneveden keskustan eteläpuolella. Suon pohjoisosassa sijaitsee Heinäjärvi. Kulkuyhteydet suolle ovat heikot, lähin tie suolle tulee n. 400 m:n päähän. Heinäsuon kokonaispinta-ala on 54 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 11 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,4 m. Suo kuuluu Leppäveden – Kynsi-veden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Sulvallinjoen valuma-alueeseen (14.367). Suon pinta viettää n. 2,5 m/km etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Heinäjokeen ja siitä edelleen Pesäjärveen. Suolla on 13 tutkimuspistettä ja 14 syvyyspistettä, joista 3 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat var-sinainen sararäme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma. Heinäsuon turpeista rahkavaltaisia on 50 % ja sara-valtaisia 50 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Heinäsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 11–23 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,2–0,5 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksui-nen turvekerros.


27

Laukaa 24. 18318 Heinäsuo (kl. 3221 08, x=6936,6, y=3449,0) sijaitsee n. 37 km Jyväskylän keskustasta poh-joiskoilliseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Heinäsuon kokonaispinta-ala on 59 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 5 ha, jol-la sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,9 m. Suo kuuluu Leppäveden - Kynsiveden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Nurmisen alueeseen (14.355) sekä Uuraisen valuma-alueeseen (14.356). Suon pinta viettää n. 10 m/km koilliseen. Vedet laskevat suon pohjoisosassa Lillukkajoen kautta Kute-maiseen ja eteläosassa Ruunapuron kautta Tervalampeen. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä, joista 1 on hajapiste. Yleisimmät suotyypit ovat puo-lukka- ja mustikkaturvekangas. Heinäsuon turpeista rahkavaltaisia on 14 % ja saravaltaisia 86 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Heinäsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 5–25 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoi-nen energiaturvemäärä on n. 0,1–0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turvekerros. Altaat ovat kuitenkin pieniä ja kaukana toisistaan, mikä hankaloittaa turvetuotantoa. 25. 18319 Huosiaissuo (kl. 3221 08, x=69339, y=3449,0) sijaitsee n. 34 km Jyväskylän keskustasta poh-joiskoilliseen. Suo sijaitsee pohjavesialueella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Huosiaissuon kokonaispinta-ala on 74 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 14 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,5 m. Suo kuuluu Leppäveden – Kynsi-veden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Nurmisen alueeseen (14.355). Suon pinta viettää n. 7,5 m/km ete-lään. Vedet laskevat ojia pitkin Huosiaislampeen ja siitä edelleen Orissuolle. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja isovarpu-rämemuuttuma. Huosiaissuon turpeista rahkavaltaisia on 36 % ja saravaltaisia 64 %. Koko turvekerros-tuman keskimaatuneisuus on 5,2. Huosiassuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 14–31 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,4–0,7 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksui-nen turvekerros. Huosiaissuolta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä B500.


28

Kuva 7. Isovarpurämemuuttumaa Huosiaissuon itäosasta. Turpeen paksuus kuvanotto-paikalla 260 cm (kuva Matti Laatikainen).

26. 18320 Orissuo (kl. 3221 11, x=6932,0, y=3450,2) sijaitsee n. 33 km Jyväskylän keskustasta pohjois-koilliseen. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Orissuon kokonaispinta-ala on 55 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 9 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,5 m. Suo kuuluu Leppäveden – Kynsiveden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Kuusveden lähialueeseen (14.351) sekä Nurmisen alueeseen (14.355). Suon pinta viettää n. 5 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suo- ja pelto-ojia pitkin Kuusveteen. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä, joista 4 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat puo-lukka- ja ruohoturvekangas. Orissuon turpeista rahkavaltaisia on 13 % ja saravaltaisia 87 %. Koko turve-kerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Orissuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 9–23 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2–0,5 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen tur-vekerros. Orissuolta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä A700. Orissuon pohjoisosassa on muutaman yksilön punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata) –esiintymä.


29

27. 18321 Sikasuo (kl. 3221 08, x=6932,2, y=3447,4) sijaitsee n. 32 km Jyväskylän keskustasta pohjois-koilliseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Sikasuon kokonaispinta-ala on 46 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 3 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,3 m. Suo kuuluu Leppäveden – Kynsiveden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Hallapuron valuma-alueeseen (14.354). Suon pinta viettää n. 8,5 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Hallapuroon ja edelleen Kuusveteen. Suolla on 7 tutkimuspistettä ja 17 syvyyspistettä, joista 1 on hajapiste. Yleisimmät suotyypit ovat ruoho-turvekangas ja tupasvillarämemuuttuma. Sikasuon turpeet ovat rahkavaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Sikasuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 3–19 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,06-0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen tur-vekerros. 28. 18324 Pedonsuo (kl. 3221 08, x=6935,6, y=3442,6) sijaitsee n. 34 km Jyväskylän keskustasta poh-joiskoilliseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Pedonsuon kokonaispinta-ala on 26 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 6 ha, jol-la sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,7 m. Suo kuuluu Leppäveden – Kynsive-den alueeseen (14.3) ja tarkemmin Vatianjärven lähialueeseen (14.331). Suon pinta viettää n. 5 m/km län-teen. Vedet laskevat suo- ja pelto-ojia pitkin Kapeenlampeen, mistä edelleen Vatianjärveen. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja varputurvekan-gas. Pedonsuon turpeista rahkavaltaisia on 36 %, saravaltaisia 63 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Pedonsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 6–11 ha (yli 1,5 metrin syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,2–0,3 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksui-nen turvekerros. Pedonsuolta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä A500. Multia 29. 18377 Nimetönsuo 3 (kl. 2243 05, x=6936,9, y=3402,4) sijaitsee n. 46 km Jyväskylän keskustasta luoteeseen, Multian keskustan koillispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Nimetönsuo 3:n kokonaispinta-ala on 55 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 11 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,9 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Kotajoen alueeseen (14.624). Suon pinta viettää n. 6 m/km pohjoi-seen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Pieni-Mustiin ja edelleen Kotajokeen. Suolla on 20 tutkimuspistettä ja 18 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Nimetönsuo 3:n turpeista rahkavaltaisia on 66 % ja saravaltaisia 34%. Koko turve-kerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0.


30

Nimetönsuo 3:sta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 11–23 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotanto-kelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3–0,5 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n pak-suinen turvekerros. 30. 18378 Nimetönsuo 4 (kl. 2243 05, x=6936,7, y=3401,0) sijaitsee n. 47 km Jyväskylän keskustasta luoteeseen, Multian keskustan koillispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Nimetönsuo 4:n kokonaispinta-ala on 32 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 7 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,6 m. Suo kuuluu Jämsän (14.5) ja Saarijärven reittien (14.6) valuma-alueesiin ja tarkemmin Pengerjoen yläosan (14.543) sekä Kotajoen (14.624). alueisiin. Suon pinta viettää lännessä n. 12,5 m/km luoteeseen. Vedet laskevat suon länsiosassa suo-ojia pitkin Kokkosuolle ja Kalliolampeen ja itäosassa suo- ja metsäojia pitkin Sirkkapuroon ja edel-leen Iso Mustiin. Suolla on 15 tutkimuspistettä ja 14 syvyyspistettä, joista 1 on hajapiste. Yleisimmät suotyypit ovat tupas-villarämemuuttuma ja mustikkaturvekangas. Nimetönsuo 4:n turpeista rahkavaltaisia on 71 % ja saraval-taisia 29%. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Nimetönsuo 4:sta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 7–13 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotanto-kelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2–0,3 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n pak-suinen turvekerros. 31. 18380 Nimetönsuo 5 (kl. 2243 05, x=6935,0, y=3404,4) sijaitsee n. 44 km Jyväskylän keskustasta luoteeseen, Multian keskustan koillispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Nimetönsuo 5:n kokonaispinta-ala on 58 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 12 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,6 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Kotajoen alueeseen (14.624). Suon pinta viettää n. 7 m/km luoteeseen. Ve-det laskevat suo-ojia pitkin Sarvisuolle, mistä edelleen Pieni-Mustiin ja Kotajokeen. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 18 syvyyspistettä, joista 10 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja tupasvillarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Nimetönsuo 5:n turpeista rahkavaltaisia on 32 % ja saravaltaisia 68%. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Nimetönsuo 5:sta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 12–24 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotanto-kelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3–0,6 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n pak-suinen turvekerros. Petäjävesi 32. 18381 Vispiläsuo (kl. 2243 07, x=6925,1, y=3406,1) sijaitsee n. 36 km Jyväskylän keskustasta luo-teeseen Petäjäveden ja Uuraisen kuntien rajalla. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Vispiläsuon kokonaispinta-ala on 37 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 7 ha, jolla sijait-sevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,1 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valuma-alueeseen


31

(14.5) ja tarkemmin Ohrajoen valuma-alueeseen (14.548). Suon pinta viettää n. 10 m/km länteen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Kornapuroon ja edelleen Metsopuroon. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuut-tuuma ja puolukkaturvekangas. Vispiläsuon turpeista rahkavaltaisia on 9 % ja saravaltaisia 91%. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Vispiläsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 7–16 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,2–0,3 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksui-nen turvekerros. Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on suon eteläosassa sijaitseva Mustaslampi. 33. 18369 Mökinsuo (kl. 2243 04, x=69237, y=34037) sijaitsee n. 37 km Jyväskylän keskustasta länsi-luoteeseen, Petäjäveden keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Mökinsuon kokonaispinta-ala on 32 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 14 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 4,2 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valuma-alueeseen (14.5) ja tarkemmin Ohrajoen valuma-alueeseen (14.548). Suon pinta viettää n. 5 m/km pohjoi-seen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Kypärälampeen ja edelleen kohti Ohrajokea. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja tupasvilla-rahkarämemuuttuma. Mökinsuon turpeista rahkavaltaisia on 62 % ja saravaltaisia 38 %. Koko turveker-rostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Mökinsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 14 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,5 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen turveker-ros. Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on paksu (n. 100 cm) heikosti maatunut pintarahkakerros. 34. 18370 Kypäräsuo (kl. 2243 07, x=69230, y=3405,0) sijaitsee n. 35 km Jyväskylän keskustasta länsi-luoteeseen, Petäjäveden keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Kypäräsuon kokonaispinta-ala on 46 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 12 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,9 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valuma-alueeseen (14.5) ja tarkemmin Ohrajoen valuma-alueeseen (14.548). Suon pinta viettää n. 3 m/km ete-lään. Vedet valuvat suo- ja metsäojia pitkin Ohrajokeen. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja tupasvilla-rahkarämemuuttuma. Kypäräsuon turpeista rahkavaltaisia on 61 % ja saravaltaisia 39%. Koko turveker-rostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Kypäräsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 12–19 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,3–0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksui-nen turvekerros.


32

35. 18371 Sarvisuo (kl. 2243 07, x=6921,9, y=3406,5) sijaitsee n. 34 km Jyväskylän keskustasta länsi-luoteeseen, Petäjäveden keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Sarvisuon kokonaispinta-ala on 38 ha. Suo kuuluu Jämsän reitin valuma-alueeseen (14.5) ja tarkemmin Ohrajoen valuma-alueeseen (14.548). Suon pinta viettää n. 16 m/km kohti suon keskiosaa ja vedet laske-vat suo-ojia pitkin suon halki virtaavaan Ohrajokeen. Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä, joista 3 on hajapisteitä. Yleisin suotyyppi on varsinainen sararämemuuttuma. Sarvisuon turpeista rahkavaltaisia on 10 % ja saravaltaisia 90 %. Koko turvekerros-tuman keskimaatuneisuus on 4,7. Suon halki virtaavan Ohrajoen ja ohutturpeisuuden vuoksi suo ei sovellu turvetuotantoon. 36. 18382 Karjosuo (kl. 2243 07, x=6925,2 y=3406,7) sijaitsee n. 35 km Jyväskylän keskustasta luotee-seen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Karjosuon kokonaispinta-ala on 43 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 7 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,5 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valuma-alueeseen (14.5) ja tarkemmin Ohrajoen valuma-alueeseen (14.548). Suon pinta viettää n. 4 m/km länsi-lounaaseen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Sakarijärveen. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsinevaräme- ja iso-varpurämemuuttuma. Karjosuon turpeista rahkavaltaisia on 81 % ja saravaltaisia 19 %. Koko turvekerros-tuman keskimaatuneisuus on 5,6. Karjosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 7–18 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoi-nen energiaturvemäärä on n. 0,1–0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen turvekerros. Saarijärvi 37. 18322 Kärmeneva (kl. 3222 02, x=6967,2, y=3429,1) sijaitsee n. 65 km Jyväskylän keskustasta poh-joiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Kärmenevan kokonaispinta-ala on 245 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 17 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,6 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Isojoen valuma-alueeseen (14.414). Suon pinta viettää etelässä n. 12 m/km koilliseen ja pohjoisessa n. 10 m/km kaakkoon Vedet laskevat suo-ojia pitkin Isojokeen ja edelleen Ala-Keiteleen Pyyrinlahteen Suolla on 40 tutkimuspistettä ja 42 syvyyspistettä, joista 19 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Kärmenevan turpeista rahkavaltaisia on 19 % ja sara-valtaisia 81 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8.


33

Kärmenevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 17–103 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotanto-kelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3–2,2 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n pak-suinen turvekerros. Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on suon eteläosassa sijaitseva Pahalampi. Kärmenevan kaakkoisosassa on muutaman yksilön punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata) –esiintymä. 38. 18323 Leukuneva (kl. 3222 02, x=6966,8, y=3423,9) sijaitsee n. 65 km Jyväskylän keskustasta poh-joiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Leukunevan kokonaispinta-ala on 80 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 17 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,2 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin va-luma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Iso Suojärven valuma-alueeseen (14.687). Suon pinta viettää n. 10 m/km etelään. Vedet laskevat suo- ja pelto-ojia pitkin Pyhäjärveen. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 22 syvyyspistettä, joista 11 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja mustikkaturvakangas. Leukunevan turpeista rahkavaltaisia on 20 % ja saravaltaisia 80 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Leukunevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 17–34 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,3–0,6 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksui-nen turvekerros. Leukunevalta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä A400. 39. 18325 Kalalampi (kl. 3222 02, x=6965,5, y=3428,4) sijaitsee n. 63 km Jyväskylän keskustasta poh-joiseen. Suo rajoittuu länsiosastaan pohjavesialueeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Suon kokonaispinta-ala on 76 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 19 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,0 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Iso Suojärven valuma-alueeseen (14.687). Suon pinta viettää n. 5 m/km luoteeseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Pohjoislampeen, mistä edelleen Pohjoispuron kautta Iso Suojärveen. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 16 syvyyspistettä, joista 3 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tu-pasvillaräme- ja isovarpurämemuuttuma. Suon turpeista rahkavaltaisia on 36 % ja saravaltaisia 64 %. Ko-ko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Suosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 19–32 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3–0,5 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen tur-vekerros. Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon länsiosissa sijaitsevat lammet (Kalalampi ja Pohjoislampi)


34

40. 18326 Kortesuo (kl. 3222 02, x=6966,1, y=3424,7) sijaitsee n. 64 km Jyväskylän keskustasta pohjoi-seen. Kulkuyhteydet suolle ovat huonot. Kortesuon kokonaispinta-ala on 73 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta ei selkälinjalla tavattu. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Harinkaanpuron valuma-alueeseen (14.688). Suon pinta viettää etelään n. 4 m/km. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Kortesuonpuroon ja edelleen Pyhäjärveen. Suolla on 23 tutkimuspistettä ja 26 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuut-tuma sekä puolukka- ja ruohoturvakangas. Kortesuon turpeista rahkavaltaisia on 40 % ja saravaltaisia 60 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,2. Kortesuolta ei tavattu yli 1,5 m:n syvyistä aluetta, eikä se mahdollisesti sovellu turvetuotantoon. 41. 18327 Soidinsuo (kl. 3222 02, x=6965,9, y=3425,4) sijaitsee n. 64 km Jyväskylän keskustasta pohjoi-seen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Soidinsuon kokonaispinta-ala on 124 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 32 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,8 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin va-luma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Harinkaanpuron valuma-alueeseen (14.688). Suon pinta viettää n. 7 m/km länteen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Kortesuolle ja edelleen Kortesuonpuron kautta Py-häjärveen. Suolla on 20 tutkimuspistettä ja 39 syvyyspistettä joista 16 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat ruoho- ja puolukkaturvekangas sekä tupasvillarämemuuttuma. Soidinsuon turpeista rahkavaltaisia on 26 % ja saravaltaisia 74 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Soidinsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 32–52 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,7–1,1 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksui-nen turvekerros. Soidinsuolta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä B300. 42. 18328 Suljetunneva (kl. 3222 02, x=6969,8, y=3428,9) sijaitsee n. 67 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suljetunnevan kokonaispinta-ala on 102 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 31 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,6 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin (14.4) ja Saarijärven reitin (14.6) valuma-alueisiin ja tarkemmin Isojoen (14.414) ja Iso Suojärven (14.687) valu-ma-alueisiin. Suon pinta viettää pohjoisessa ja keskiosissa n. 2 m/km lounaaseen ja etelässä n. 3 m/km etelään. Vedet laskevat suon pohjois- ja keskiosissa suo-ojia pitkin Raatenevalle ja edelleen Iso Suojär-veen ja eteläosassa suo-ojia pitkin Sammakkonevan kautta Kärmenevalle. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä, joista 6 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tu-pasvillaräme-, lyhytkorsinevaräme- ja oligotrofinen lyhytkorsinevamuuttuma. Suljetunnevan turpeista rahkavaltaisia on 34 % ja saravaltaisia 66 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5.


35

Suljetunnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 31–43 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotanto-kelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,9-1,0 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n pak-suinen turvekerros. Suo muodostaa kokonaisuuden viereisen Sammakkonevan kanssa. Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on suon keskellä sijaitseva Helvetinlampi. 43. 18329 Sammakkoneva (kl. 3222 02, x=6969,3 y=3426,5) sijaitsee n. 66 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Sammakkonevan kokonaispinta-ala on 127 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 22 ha, jol-la sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,0 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin (14.4) ja Saarijärven reitin (14.6) valuma-alueisiin ja tarkemmin Isojoen (14.414) sekä Iso Suojärven (14.687) va-luma-alueisiin. Suon pinta viettää pohjoisessa ja länsiosassa n. 3,5 m/km pohjoiseen ja itäosassa n. 2,5 m/km etelään. Vedet valuvat suon pohjois- ja länsiosissa suo- ja metsäojia pitkin Iso Suojärveen ja itä-osassa suo-ojia pitkin Kärmenevalle. Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 18 syvyyspistettä, joista 4 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tu-pasvillaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma. Sammakkonevan turpeista rahkavaltaisia on 23 % ja sa-ravaltaisia 77 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Sammakkonevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 22–53 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotan-tokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,6–1,2 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen turvekerros. Suo muodostaa kokonaisuuden viereisen Suljetunnevan kanssa. Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on suon länsiosassa sijaitseva Sammakkolampi. 44. 18332 Korteniemi (kl. 3222 02, x=6969,3 y=3426,5) sijaitsee n. 67 km Jyväskylän keskustasta poh-joiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon kokonaispinta-ala on 79 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 15 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,8 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Iso Suojärven valuma-alueeseen (14.687). Suon pinta viettää n. 5 m/km etelään. Ve-det laskevat suo-ojia pitkin Iso Suojärveen. Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 18 syvyyspistettä, joista 3 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat mustikka- ja puolukkaturvekangas. Suon turpeista rahkavaltaisia on 10 % ja saravaltaisia 90 %. Koko tur-vekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Suosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 15–33 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4–0,8 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen tur-vekerros. Suo sijaitsee Suljetunneva-Sammakkoneva -kokonaisuuden välittömässä läheisyydessä. Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on suon sijainti Iso Suojärven välittömässä läheisyydessä.


36

45. 18333 Liisansuo (kl. 3222 03, x=6970,8, y=3426,7) sijaitsee n. 68 km Jyväskylän keskustasta pohjoi-seen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Liisansuon kokonaispinta-ala on 56 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 9 ha, jol-la sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,3 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Iso Suojärven valuma-alueeseen (14.687). Suon pinta viettää n. 3 m/km länteen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Iso Suojärveen. Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 35 syvyyspistettä joista 9 on hajapisteitä. Yleisin suotyyppi on mustikka-korpi- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma. Liisansuon turpeista rahkavaltaisia on 41 % ja saravaltaisia 59 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Liisansuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 9–24 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoi-nen energiaturvemäärä on n. 0,2–0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen turvekerros. Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat suon keskellä sijaitseva Liisanlampi sekä lammen ympärillä pai-koin paksu (n. 100 cm) heikosti maatunut pintarahka. 46. 18334 Koiraneva (kl. 3222 03 x=6971,8, y=3425,0) sijaitsee n. 69 km Jyväskylän keskustasta pohjoi-seen Pyhä-Häkin kansallispuiston itäpuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Koiranevan kokonaispinta-ala on 84 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 23 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,7 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin va-luma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Iso Suojärven valuma-alueeseen (14.687). Suon pinta viettää n. 7 m/km etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Iso Suojärveen. Suolla on 18 tutkimuspistettä ja 33 syvyyspistettä, joista 14 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma sekä ruohoturvekangas. Koiranevan turpeista rahkaval-taisia on 33 % ja saravaltaisia 67 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7. Koiranevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 23–35 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,6–0,8 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksui-nen turvekerros. Koiranevalta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä A800.

47. 18339 Pohjoisneva (kl. 3222 03, x=6973,1 y=3426,4) sijaitsee n. 71 km Jyväskylän keskustasta poh-joiseen Pyhä-Häkin kansallispuiston itäpuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Pohjoisnevan kokonaispinta-ala on 162 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 18 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,4 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Iso Suojärven valuma-alueeseen (14.687). Suon pinta viettää n. 5 m/km etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Kohmunjokeen, mistä edelleen Iso Suojärveen.


37

Suolla on 19 tutkimuspistettä ja 41 syvyyspistettä, joista 31 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Pohjoisnevan turpeista rahkavaltaisia on 22 % ja saravaltaisia 78 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7. Pohjoisnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 18–68 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,3–1,3 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksui-nen turvekerros.

Kuva 8. Täydennysojitusta Pohjoisnevan varsinaisella sararämemuuttumalla. Turpeen paksuus kuvanottopaikalla 250 cm (kuva Matti Laatikainen).

48. 18343 Latoneva (kl. 3222 05, x=6966,2, y=3431,9) sijaitsee n. 63 km Jyväskylän keskustasta pohjoi-seen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Latonevan kokonaispinta-ala on 78 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 1 ha, jol-la sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,9 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Isojoen valuma-alueeseen (14.414). Suon pinta viettää n. 4 m/km länteen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Isojokeen ja siitä edelleen Ala-Keiteleen Pyyrinlahteen. Suolla on 21 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämemuuttuma ja varputurvekangas. Latonevan turpeista rahkavaltaisia on 69 % ja saravaltaisia 31 %. Koko turvekerrostu-man keskimaatuneisuus on 6,2. Latonevalla on yli 1,5 m:n syvyistä aluetta ainoastaan n. 1 ha.


38

49. 18357 Ruohoneva (kl. 2244 11, x=6969,9, y=3418,8) sijaitsee n. 69 km Jyväskylän keskustasta poh-joisluoteeseen, Saarijärven keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Ruohonevan kokonaispinta-ala on 45 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 10 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,1 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin va-luma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Pöykynjoen (14.685) ja Haukiojan (14.686) valuma-alueisiin. Suon pinta viettää idässä n. 12 m/km kaakkoon ja muualla n. 5,5 m/km pohjoiseen. Vedet laskevat suo- ja met-säojia pitkin Pöykynjokeen ja siitä edelleen Pyhäjärveen ja suon itäosassa Haukipuroon ja siitä edelleen Kolunlammen kautta Pyhäjärveen. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä, joista 2 on hajapisteitä. Yleisin suotyyppi on tupasvil-larämemuuttuma. Ruohonevan turpeista rahkavaltaisia on 48 % ja saravaltaisia 52 %. Koko turvekerros-tuman keskimaatuneisuus on 4,7. Ruohonevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 10–19 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,3–0,5 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksui-nen turvekerros. Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon pohjoisosassa sijaitseva Ruoholampi sekä paikoin pak-suhko (50 – 100 cm) heikosti maatunut pintarahkakerros. 50. 18353 Takapellonneva (kl. 3222 03, x=6977,3 y=3424,1) sijaitsee n. 75 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Takapellonnevan kokonaispinta-ala on 58 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 11 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,9 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Lakojoen valuma-alueeseen (14.444). Suon pinta viettää n. 5 m/km etelään. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Heinäjärveen. Suolla on 15 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä, joista 1 on hajapiste. Yleisimmät suotyypit ovat iso-varpurämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Takapellonnevan turpeista rahkavaltaisia on 29 % ja sara-valtaisia 71 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Takapellonnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 11–24 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotan-tokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2–0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turvekerros. 51. 18373 Läpilaskevanneva (kl. 3222 05, x=6964,9, y=34335) sijaitsee n. 62 km Jyväskylän keskustas-ta pohjoiseen, Saarijärven ja Äänekosken kuntien rajalla. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Läpilaskevannevan kokonaispinta-ala on 30 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 11 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,3 m. Suo kuuluu Viitasaaren rei-tin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Isojoen valuma-alueeseen (14.414). Suon pinta viettää n. 5,5 m/km etelään. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Isojokeen ja edelleen Ala-Keiteleeseen.


39

Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä, joista 3 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat var-sinainen sararäme- ja tupasvillarahkarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Läpilaskevannevan tur-peista rahkavaltaisia on 8 % ja saravaltaisia 92 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Läpilaskevannevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 11–13 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuo-tantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n pak-suinen turvekerros. Toivakka 52. 18354 Leppäsenneva (kl. 3212 10, x=6891,6, y=3458,5) sijaitsee n. 26 km Jyväskylän keskustasta kaakkoon, Toivakan keskustan koillispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Leppäsennevan kokonaispinta-ala on 97 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 12 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,7 m. Suo kuuluu Leppäveden – Kyn-siveden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Pitkäjoen valuma-alueeseen (14.318). Suon pinta viettää n. 3 m/km pohjoiseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin suon itäosassa virtaavaan Leppäsenjokeen ja edelleen Leppäseen. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja isovarpu-rämemuuttuma. Leppäsennevan turpeista rahkavaltaisia on 60 % ja saravaltaisia 40 %. Koko turvekerros-tuman keskimaatuneisuus on 5,3. Leppäsennevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 12–41 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotanto-kelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3–0,9 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n pak-suinen turvekerros. Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon alueella sijaitsevat lammet (Pieni- ja Iso Muuratlampi) ja suon rajoittuminen pohjoisessa Leppäseen. Lisäksi suo rajoittuu eteläosastaan Puolustusvoimien aluee-seen. 53. 18360 Nallinneva (kl. 3212 10, x=6892,5, y=3457,6) sijaitsee n. 26 km Jyväskylän keskustasta itä-kaakkoon, Toivakan keskustan koillispuolella. Suon eteläosa kuuluu puolustusvoimien alueeseen, eikä suon eteläosaa ole tutkittu. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Nallinnevan tutkitun alueen pinta-ala on 74 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 23 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,3 m. Suo kuuluu Leppäveden – Kynsiveden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Pitkäjoen valuma-alueeseen (14.318). Suon pinta viettää n. 3,5 m/km pohjoiseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Leppäseen. Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 43 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja ruohoturve-kangas. Suon keskivaiheilla on myös n. 20 ha ojittamatonta lyhytkortista nevarämettä. Nallinnevan tur-peista rahkavaltaisia on 36 % ja saravaltaisia 64 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4.


40

Nallinnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 23–31 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,5–0,6 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksui-nen turvekerros. 54. 18383 Teerisuo (kl. 3212 10, x=6897,4 y=3458,4) sijaitsee n. 25 km Jyväskylän keskustasta itäkaak-koon, Lievestuoreen keskustan eteläpuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Teerisuon kokonaispinta-ala on 95 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 10 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,2 m. Suo kuuluu Leppäveden - Kynsive-den alueeseen (14.3) ja tarkemmin Hohonjoen valuma-alueeseen (14.394). Suon pinta viettää n. 8 m/km itään. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Heinäpuroon ja edelleen Lapinjokeen. Suolla on 15 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä, joista 7 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tu-pasvillaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Teerisuon turpeista rahkaval-taisia on 49 % ja saravaltaisia 51 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Teerisuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 10–40 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoi-nen energiaturvemäärä on n. 0,2–0,8 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turvekerros. Uurainen 55. 18307 Isosuo (kl. 2243 10, x=6927,1, y=3422,2) sijaitsee n. 26 km Jyväskylän keskustasta pohjois-luoteeseen, Uuraisen keskustan eteläpuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Isosuon kokonaispinta-ala on 81 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 18 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,6 m. Suo kuuluu Suur-Päijänteen alueeseen (14.2) ja tarkemmin Autiojoen valuma-alueeseen (14.295). Suon pinta viettää n. 5,5 m/km lounaaseen. Vedet laskevat suo- ja pelto-ojia pitkin Nauttiaiseen ja suon eteläisimmässä osassa Julmalammen kautta Nauttiaiseen. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä, joista 4 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tu-pasvillaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma. Isosuon turpeista rahkavaltaisia on 2 % ja saravaltaisia 98 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Isosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 18–34 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,6–0,8 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen tur-vekerros. Isosuo muodostaa kokonaisuuden eteläpuolellaan sijaitsevan Isosuon eteläisen osan kanssa. Isosuolta on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A700.


41

Kuva 9. Tupasvillarämemuuttumaa Isosuon keskiosassa. Turpeen paksuus kuvanottopaikalla 350 cm (kuva Asta Harju).

56. 18308 Savolaissuo (kl. 2243 11, x=69331, y=3416,5) sijaitsee n. 34 km Jyväskylän keskustasta poh-joisluoteeseen, Uuraisen keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Savolaissuon kokonaispinta-ala on 65 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 5 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,9 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin va-luma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Isojoen (14.652) ja Kyynämöisen - Sääkspään (14.653) alueisiin. Suon pinta viettää loivasti etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Kynsilampeen ja edelleen suo-, metsä- ja pelto-ojia pitkin Sääkspäähän. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Savolaissuon turpeista rahkavaltaisia on 77 % ja saravaltaisia 23 %. Koko turve-kerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Savolaissuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 5–27 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,1–0,6 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksui-nen turvekerros. Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon saarekkeisuus, paikoin paksuhko (50 – 100 cm) heikosti maatunut pintarahkakerros sekä suon keskellä sijaitseva Kynsilampi.


42

57.18309 Heinäsuo (kl. 2243 07, x=6927,3, y=3412,6) sijaitsee n. 33 km Jyväskylän keskustasta luotee-seen. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Heinäsuon kokonaispinta-ala on. 105 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 13 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,5 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin va-luma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Kylkijoen valuma-alueeseen (14.657). Suon pinta viettää n. 4 m/km itään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Miehinkäisenojaan ja edelleen Kylkijokeen ja Kyynämöiseen. Suolla on 25 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä, joista 2 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tu-pasvillarämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Heinäsuon turpeista rahkavaltaisia on 84 %, saravaltaisia 15 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Heinäsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 13–44 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,3–1,0 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksui-nen turvekerros. Heinäsuolta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteiltä A300 ja A1200. 58. 18310 Miehinkäisensuo (kl. 2243 07, x=6925,5, y=3410,0) sijaitsee n. 33 km Jyväskylän keskustasta luoteeseen. Suon länsiosa kuuluu Oksalan Isosuo – Miehinkäisensuo –Natura-alueeseen. Suon pohjois-osassa sijaitsee Miehinkäisenlampi. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Miehinkäisensuon kokonaispinta-ala on 119 ha, josta Natura-aluetta n. 29 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 20 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,0 m. Suo kuuluu Jämsän reitin (14.5) ja Saarijärven reitin (14.6) valuma-alueisiin ja tarkemmin Ohrajoen (14.548) ja Kylkijoen (14.657) valuma-alueisiin. Suon pinta viettää pohjoisessa n. 5 m/km pohjoiseen ja etelässä länteen. Suon pohjoisosasta vedet laskevat suo-ojia pitkin Miehinkäisenlammen kautta Miehin-käisenpuroon ja Kyynämöiseen ja eteläosassa Kaijanpuron kautta Sakarijärveen. Suolla on 18 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä, joista 6 on hajapisteitä. Yleisin suotyyppi on tupasvil-larämemuuttuma. Miehinkäisensuon turpeista rahkavaltaisia on 93 % ja saravaltaisia 7 %. Koko turveker-rostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Miehinkäisensuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 13–50 (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotanto-kelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4–1,2 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n pak-suinen turvekerros. Miehinkäisensuolta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteiltä A500 ja A1200. Suon ottamista turvetuotantoon voi rajoittaa suon länsiosan Natura-alue. 59. 18311 Myllysuo (kl. 2243 08, x=6930,8, y=3409,4) sijaitsee n. 37 km Jyväskylän keskustasta luotee-seen, Uuraisen keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Myllysuon kokonaispinta-ala on 46 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 11 ha, jolla sijait-sevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,6 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Kyynämöisen - Sääkspään alueeseen (14.653) ja Saunajoen valuma-alueeseen (14.658). Suon pinta viettää pohjoisosassa n. 7 m/km koilliseen ja suon eteläosassa n. 8 m/km eteläkaakkoon. Vedet laskevat suon pohjoisosassa suo- ja pelto-ojia pitkin Koirapuron kautta Kyynämöi-seen ja eteläosassa suo- ja metsäojia pitkin Saunajoen kautta Kyynämöiseen.


43

Suolla on 17 tutkimuspistettä ja 16 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas, iso-varpuräme- ja tupasvillarämemuuttuma. Myllysuon turpeista rahkavaltaisia on 65 % ja saravaltaisia 35 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Myllysuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 11–19 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,2–0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksui-nen turvekerros. Myllysuolta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä A300. 60. 18312 Rumma (kl. 2243 08, x=6936,4, y=3408,2) sijaitsee n. 43 km Jyväskylän keskustasta luotee-seen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Rumman kokonaispinta-ala on 56 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 20 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,7 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Murronjoen (14.616) ja Kotajoen (14.624) alueisiin. Suon pinta viettää idässä n. 4 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suon itäosassa suo-ojia pitkin Rummaan ja siitä edelleen Kes-kiseen Kalliolampeen ja länsiosassa suo-ojia pitkin Sahrajärveen. Suolla on 13 tutkimuspistettä ja 16 syvyyspistettä, joista 5 on hajapisteitä. Yleisin suotyyppi on tupasvil-larämemuuttuma. Rumman turpeista rahkavaltaisia on 41 % ja saravaltaisia 59 %. Koko turvekerrostu-man keskimaatuneisuus on 5,3. Rummasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 20–24 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoi-nen energiaturvemäärä on n. 0,4–0,6 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turvekerros. Rummasta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä A600. 61. 18313 Isosuo (kl. 2243 11, x=6935,8, y=3418,0) sijaitsee n. 36 km Jyväskylän keskustasta pohjois-luoteeseen, Uuraisen keskustan luoteispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Isosuon kokonaispinta-ala on 27 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 10 ha, jolla sijaitse-vien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 4,5 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin vesistöalueeseen (14.6) ja tarkemmin Iso-Kuukan valuma-alueeseen (14.654). Suon pinta viettää luoteeseen n. 9 m/km. Vedet laskevat suo-, metsä- ja pelto-ojia pitkin Iso-Kuukkaan. Suolla on 8 tutkimuspistettä ja 7 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas ja iso-varpurämemuuttuma. Isosuon turpeista rahkavaltaisia on 7 % ja saravaltaisia 93 %. Koko turvekerrostu-man keskimaatuneisuus on 5,2. Isosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 10–11 ha (yli 1,5 m:n syvyinen). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turveker-ros. Isosuolta on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A200. 62. 18314 Tourulansuo (kl. 3221 03 x=6939,9, y=3425,9) sijaitsee n. 36 km Jyväskylän keskustasta poh-joiskoilliseen, Uuraisen keskustan koillispuolella. Suo rajoittuu lounaisosastaan pohjavesialueeseen. Kul-kuyhteydet suolle ovat hyvät.


44

Tourulansuon kokonaispinta-ala on 49 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 8 ha, jolla si-jaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,9 m. Suo kuuluu Leppäveden - Kynsiveden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Saarijoen valuma-alueeseen (14.347). Suon pinta viettää n. 6,5 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Saarilampeen. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja mustikkatur-vekangas. Isosuon turpeista rahkavaltaisia on 20 % ja saravaltaisia 80 %. Koko turvekerrostuman keski-maatuneisuus on 4,8. Tourulansuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 8–21 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,1–0,3 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksui-nen turvekerros. Tourulansuolta on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A600. 63. 18315 Aukeasuo (kl. 2243 10, x=6924,7, y=3421,3) sijaitsee n. 25 km Jyväskylän keskustasta koilli-seen, Uuraisen keskustan eteläpuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Aukeasuon kokonaispinta-ala on 61 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 13 ha, jolla sijait-sevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,5 m. Suo kuuluu Suur-Päijänteen (14.2) ja Saari-järven reitin (14.6) vesistöalueisiin ja tarkemmin Autiojoen (14.295) ja Muikkujoen (14.656) valuma-alueisiin. Suon pinta viettää idässä n. 9 m/km luoteeseen ja lännessä n. 6,5 m/km luoteeseen. Vedet laske-vat suon itäosassa suo- ja metsäojia pitkin Iso-Petäiseen ja länsiosassa Muikkulampeen. Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 20 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma sekä puolukka- ja mustikkaturvekangas. Aukeasuon turpeista rahkavaltaisia on 6 % ja saravaltaisia 94 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Aukeasuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 13–26 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,3–0,5 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksui-nen turvekerros. Aukeasuolta on otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A500 ja B600. 64. 18316 Kokkosuo (kl. 2243 10, x=6927,0, y=3418,8) sijaitsee n. 28 km Jyväskylän keskustasta koilli-seen, Uuraisen keskustan eteläpuolella. Suon länsiosa sijaitsee pohjavesialueella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Kokkosuon kokonaispinta-ala on 29 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 11 ha, jolla sijait-sevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,9 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Muikkujoen valuma-alueeseen (14.656). Suon pinta viettää loivasti etelä-lounaaseen. Vedet laskevat suo-ojia myöten Muikkujokeen ja edelleen Kiijasen ja Pieni-Tehlon kautta Tehloon. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistettä. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Kok-kosuon turpeista rahkavaltaisia on 71 % ja saravaltaisia 29 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2. Kokkosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 11-12 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turvekerros.


45

Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon itäosassa paksu (100 – 200 cm) heikosti maatunut pinta-rahkakerros sekä suon länsiosassa sijaitsevat Kokkolammet. 65. 18317 Heposuo (kl. 2243 08, x=6934,2, y=3408,7) sijaitsee n. 40 km Jyväskylän keskustasta koilli-seen Uuraisen keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon länsipuolella sijaitsee Ok-salan Isosuon Natura-alue. Heposuon kokonaispinta-ala on 30 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 6 ha, jolla sijaitse-vien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,1 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Kyynämöisen - Sääkspään alueeseen (14.653). Suon pinta viettää loivasti kaakkoon. Vedet laskevat suon eteläosassa suo-ojia pitkin Lehtolammen kautta Iso Hepolampeen ja pohjoisosassa suo-, metsä- ja pelto-ojia pitkin Vankan ja Lokalammen kautta edelleen Kyynämöiseen. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. He-posuon turpeista rahkavaltaisia on 68 % ja saravaltaisia 32 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Heposuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 6–13 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoi-nen energiaturvemäärä on n. 0,2–0,3 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turvekerros. Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon alueella sijaitsevat lammet (Lehtolampi sekä Iso- ja Pieni Hepolampi). 66. 18330 Lehmilampi (kl. 2243 10, x=6922,0, y=3422,0) sijaitsee n. 23 km Jyväskylän keskustasta luo-teeseen, Uuraisen keskustan eteläpuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Suon kokonaispinta-ala on 42 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 2 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,2 m. Suo kuuluu Suur-Päijänteen alueeseen (14.2) ja Saa-rijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Autiojoen (14.295) ja Muikkujoen (14.656) valuma-alueisiin. Suon pinta viettää loivasti etelään. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Lehmilammen kautta Keskiseen ja etelässä myös Sorvaseen. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä, joista yksi on hajapiste. Yleisin suotyyppi on tupasvil-larämemuuttuma. Suon turpeista rahkavaltaisia on 81 % ja saravaltaisia 19 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Suosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 2–18 ha ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,03–0,3 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen tur-vekerros. Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon keskellä sijaitseva Lehmilampi, suon saarekkeisuus sekä turvepaksuuden vaihtelevuus.


46

67. 18358 Pukkisuo (kl. 3221 02, x=6938,1, y=3428,6) sijaitsee n. 36 km Jyväskylän keskustasta pohjoi-seen, Uuraisen keskustan itäpuolella. Suo rajoittuu länsiosastaan pohjavesialueeseen. Kulkuyhteydet suol-le ovat hyvät. Pukkisuon kokonaispinta-ala on 31 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 5 ha, jol-la sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,7 m. Suo kuuluu Leppäveden – Kynsive-den alueeseen (14.3) ja tarkemmin Kuorejoen – Häkinjoen alueeseen (14.345). Suon pinta viettää n. 6 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suo- ja pelto-ojia pitkin Häkinjokeen ja edelleen Tallijoen kautta Kuore-lampeen. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä, joista 2 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat mustikka- ja puolukkaturvekangas. Pukkisuon turpeista rahkavaltaisia on 20 % ja saravaltaisia 80 %. Ko-ko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Pukkisuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 5–13 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoi-nen energiaturvemäärä on n. 0,1–0,3 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen turvekerros. 68. 18372 Riihisuo (kl. 2243 10, x=69239, y=3415,0) sijaitsee n. 28 km Jyväskylän keskustasta luotee-seen, Uuraisen keskustan lounaispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Riihisuon kokonaispinta-ala on 43 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 10 ha, jolla sijait-sevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,8 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valuma-alueeseen (14.5) ja tarkemmin Pohjoisjoen valuma-alueeseen (14.554). Suon pinta viettää n. 5 m/km etelään. Vedet laskevat suo-, pelto- ja metsäojia pitkin Linkkupuroon ja edelleen Pohjoisjärveen. Suolla on 13 tutkimuspistettä ja 21 syvyyspistettä, joista 13 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Riihisuon turpeista rahkavaltaisia on 47 % ja saraval-taisia 53 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Riihisuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 10–18 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoi-nen energiaturvemäärä on n. 0,2–0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen turvekerros. Turvetuotantoa vaikeuttavina tekijöinä ovat paksuhko (50 - 60 cm) heikosti maatunut pintarahkakerros sekä tuotantokelpoisten alueiden rikkonaisuus. 69. 18374 Isosuo S (kl. 3221 01, x=6926,1, y=3423,1) sijaitsee n. 26 km Jyväskylän keskustasta pohjois-luoteeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Isosuon kokonaispinta-ala on 40 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 7 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 4,0 m. Suo kuuluu Suur-Päijänteen alueeseen (14.2) ja tarkemmin Autiojoen valuma-alueeseen (14.295). Suon pinta viettää n. 6 m/km lounaaseen. Ve-det laskevat suo-ojia pitkin Köntysjokeen ja siitä edelleen Köntyslampeen.


47

Suolla on 7 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä, joista 5 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat mus-tikkaturvekangas sekä varsinainen sararäme- ja isovarpurämemuuttuma. Isosuon turpeista rahkavaltaisia on 17 % ja saravaltaisia 83 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Isosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 7–17 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2–0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen tur-vekerros. Isosuolta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä A400. 70. 18375 Heinäsuo 2 (kl. 2243 10, x=6924,8 y=3418,6) sijaitsee n. 27 km Jyväskylän keskustasta luo-teeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Heinäsuon kokonaispinta-ala on 32 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 10 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,8 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin va-luma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Muikkujoen valuma-alueeseen (14.656). Suon pinta viettää n. 8 m/km länteen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Muikkulampeen. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja ly-hytkorsinevarämemuuttuma. Heinäsuon turpeista rahkavaltaisia on 39 % ja saravaltaisia 61 %. Koko tur-vekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Heinäsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 10–13 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,2 -0,3 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksui-nen turvekerros. Viitasaari 71. 18394 Isoneva (kl. 3311 01, x=6989,6, y=3427,5) sijaitsee n. 87 km Jyväskylän keskustasta pohjoi-seen, Viitasaaren keskustan lounaispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Isonevan kokonaispinta-ala on 73 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 24 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,3 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Vuosjärven alueeseen (14.441). Suon pinta viettää n. 4 m/km lounaaseen. Vedet laskevat ojia pitkin Rantanevalle ja siitä edelleen Vuosjärveen. Suolla on 19 tutkimuspistettä ja 17 syvyyspistettä. Yleisin suotyyppi on lyhytkorsinevarämemuuttuma. Isonevan turpeista rahkavaltaisia on 59 % ja saravaltaisia 41 %. Koko turvekerrostuman keskimaatunei-suus on 6,5. Isonevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 24–31 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoi-nen energiaturvemäärä on n. 0,4–0,6 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen turvekerros. Turvetuotantoa haittaavana tekijänä voi olla suon pohjalla paksu liejukerros. 72. 18395 Iso Kelloneva (kl. 3311 04, x=6988,4, y=3430,0) sijaitsee n. 86 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen, Viitasaaren keskustan lounaispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät.


48

Iso Kellonevan kokonaispinta-ala on 39 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 5 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,5 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin va-luma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Vuosjärven alueeseen (14.441). Suonpinta viettää n. 10 m/km lou-naaseen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Sammallspuroon ja siitä edelleen Vuosjärveen. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 14 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme- ja tupasvilla-rämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Iso Kellonevan turpeista rahkavaltaisia on 78 % ja saravaltai-sia 22 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,1. Iso Kellonevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 5–16 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotanto-kelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1–0,2 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n pak-suinen turvekerros. 73. 18379 Pyöreisneva (kl. 3311 05, x=6990,8, y=34339) sijaitsee n. 88 km Jyväskylän keskustasta poh-joiseen, Viitasaaren keskustan lounaispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Pyöreisnevan kokonaispinta-ala on 110 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 21 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,9 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Huopanansuonpuron valuma-alueeseen (14.434). Suon pinta viet-tää n. 6,5 m/km luoteeseen. Vedet laskevat Pyöreiseen ja Kaijanlampeen ja edelleen Kaijapuron ja Huo-pananpuron kautta Muuruejärveen. Suolla on 21 tutkimuspistettä ja 30 syvyyspistettä, joista 2 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat var-sinainen sararäme- ja tupasvillarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Pyöreisnevan turpeista rahka-valtaisia on 28 % ja saravaltaisia 72 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Pyöreisnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 21–46 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,5–1,0 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksui-nen turvekerros. 74. 18376 Suurisuo (kl. 3311 05, x=69931, y=3432,5) sijaitsee n. 90 km Jyväskylän keskustasta pohjoi-seen, Viitasaaren keskustan lounaispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suurisuon kokonaispinta-ala on 82 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 28 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,6 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin va-luma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Huopanansuonpuron valuma-alueeseen (14.434). Suon pinta viettää n. 4 m/km lounaaseen. Vedet laskevat Kaijapuron ja Huopananpuron kautta Muuruejärveen. Suolla on 18 tutkimuspistettä ja 17 syvyyspistettä, joista 1 on hajapiste. Yleisimmät suotyypit ovat varsi-nainen sararämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Suurisuon turpeista rahkavaltaisia on 25 % ja saraval-taisia 75 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Suurisuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 28–34 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoi-nen energiaturvemäärä on n. 0,9 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen tur-vekerros.


49

75. 18345 Sarvineva (kl. 3311 04, x=6980,4, y=3434,5) sijaitsee n. 78 km Jyväskylän keskustasta poh-joiseen, Kannonkosken-, Viitasaaren- ja Äänekosken kuntien rajalla. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalai-set. Sarvinevan kokonaispinta-ala on 47 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 7 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,1 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin va-luma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Hakojoen valuma-alueeseen (14.423). Suon pinta viettää n. 4,5 m/km etelään. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Huuhmonsuolle ja edelleen Pieni- ja Iso-Korppiseen. Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 7 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja var-sinainen saranevamuuttuma sekä tupasvillarämemuuttuma. Sarvinevan turpeista rahkavaltaisia on 14 % ja saravaltaisia 86 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Sarvinevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 7–20 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoi-nen energiaturvemäärä on n. 0,2–0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen turvekerros. Äänekoski 76. 18331 Heinäsuo (kl. 3222 04, x=6955,7, y=3434,1) sijaitsee n. 52 km Jyväskylän keskustasta pohjoi-seen, Äänekosken keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Heinäsuon kokonaispinta-ala on 38 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 9 ha, jol-la sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,3 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Hakalammen valuma-alueeseen (14.413). Suon pinta viettää n. 2 m/km itään. Vedet laskevat ojia pitkin Petopuroon ja edelleen Jounaanlampeen. Suolla on 8 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä, joista 2 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat puo-lukkaturvekangas ja varsinainen sararämemuuttuma. Heinäsuon turpeista rahkavaltaisia on 40 % ja sara-valtaisia 60 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,1. Heinäsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 9–16 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoi-nen energiaturvemäärä on n. 0,2–0,3 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turvekerros. 77. 18336 Mustalamminneva (kl. 3222 03 x=69737, y=3428,9) sijaitsee n. 71 km Jyväskylän keskustas-ta pohjoiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Mustalamminnevan kokonaispinta-ala on 55 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 10 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,0 m. Suo kuuluu Viitasaaren (14.4) ja Saarijärven reittien (14.6) valuma-alueisiin ja tarkemmin Isojoen (14.414) sekä Iso Suojärven (14.687) valuma-alueisiin. Suon pinta viettää itäosassa n. 5 m/km itään ja länsiosassa n. 3 m/km länteen. Vedet laskevat suon itäosassa suo-ojia pitkin Mustalampeen ja länsiosassa Kohmujärveen.


50

Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 20 syvyyspistettä, joista 12 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tu-pasvillaräme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma. Mustalamminnevan turpeista rahkavaltaisia on 78 % ja saravaltaisia 22 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Mustalamminnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 10–23 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuo-tantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2–0,3 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen turvekerros. Suo muodostaa kokonaisuuden viereisten soiden kanssa (Iso Valkeislampi ja Val-keisneva). Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on suon länsiosassa sijaitseva Mustalampi. 78. 18337 Iso Valkeislampi (kl. 3222 03 x=6972,9, y=3429,7) sijaitsee n. 70 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon kokonaispinta-ala on 63 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 6 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,1 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin- valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Lakojoen valuma-alueeseen (14.444). Suon pinta viettää pohjoisessa ja keskiosassa n. 5 m/km pohjoiseen ja etelässä n. 10 m/km länteen. Vedet laskevat suon pohjois- ja keskiosissa suo-ojia pitkin Mustalampeen ja eteläosassa Kohmujärveen. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä, joista 3 on hajapisteitä. Yleisin suotyyppi on tupasvil-larämemuuttuma. Suon turpeista rahkavaltaisia on 43 % ja saravaltaisia 57 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Suosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 6–26 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1–0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen tur-vekerros. Suo muodostaa kokonaisuuden viereisten soiden kanssa (Mustalamminneva ja Valkeisneva). Turvetuotantoa vaikeuttavina tekijöinä ovat suon itäosassa sijaitseva Iso Valkeislampi ja pohjoisosassa sijaitseva Sammakkolampi. 79. 18338 Isoneva (kl. 3222 10, x=6956,7, y=3453,6) sijaitsee n. 57 km Jyväskylän keskustasta pohjois-koilliseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Isonevan kokonaispinta-ala on 53 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 4 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,6 m. Suo kuuluu Leppäveden – Kynsiveden alueeseen (14.3) ja Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Pukaran valuma-alueeseen (14.363) sekä Keski-Keiteleen lähialueeseen (14.421). Suon pinta viettää n. 4 m/km etelään. Vedet laske-vat suo-ojia pitkin Hallapuroon, josta edelleen Pääjärveen. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä. Yleisin suotyyppi on puolukkaturvekangas. Isonevan turpeista rahkavaltaisia on 35 % ja saravaltaisia 65 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Isonevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 4–22 ha (yli 1,5 metrin syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,04–0,2 milj. suo-m3, olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n pak-suinen turvekerros.


51

80. 18340 Valkeisneva (kl. 3222 06, x=6972,2, y=3405,6) sijaitsee n. 70 km Jyväskylän keskustasta poh-joiseen. Suon eteläpuolella sijaitsee vanhojen metsien suojelualue. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Valkeisnevan kokonaispinta-ala on 62 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 15 ha, jolla si-jaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,2 m. Suo kuuluu Viitasaaren (14.4) ja Saarijär-ven reittien (14.6) valuma-alueisiin ja tarkemmin Isojoen (14.414) sekä Iso Suojärven valuma-alueisiin (14.687). Suon pinta viettää pohjoisessa ja keskiosassa n. 3 m/km etelään ja lännessä n. 3 m/km länteen. Vedet laskevat suon pohjois- ja keskiosissa suo-ojia pitkin Ylä-Kivettyyn ja länsiosassa Kauhanevalle ja edelleen Kohmujärveen. Suolla on 20 tutkimuspistettä ja 26 syvyyspistettä, joista 8 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tu-pasvillaräme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Valkeisnevan turpeista rahka-valtaisia on 43 % ja saravaltaisia 57 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Valkeisnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 15–26 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotanto-kelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4–0,6 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n pak-suinen turvekerros. Suo muodostaa kokonaisuuden viereisten soiden kanssa (Mustalamminneva ja Iso Valkeislampi). Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on suon länsiosassa sijaitseva Pieni Valkeislampi. 81. 18341 Niemiskorpi (kl. 3222 05, x=6961,7, y=34332) sijaitsee n. 59 km Jyväskylän keskustasta poh-joiseen, Äänekosken keskustan pohjoispuolella. Suon halki lännestä itään virtaa Isojoki. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Niemiskorven kokonaispinta-ala on 52 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 12 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,2 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin va-luma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Isojoen valuma-alueeseen (14.414). Suon pinta viettää itään ja vedet laskevat suo-ojia pitkin Isojokeen ja siitä edelleen Ala-Keiteleen Pyyrinlahteen. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä, joista 13 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat ruohoturvekangas ja tupasvillarämeen eri ojitusasteet. Niemiskorven turpeista rahkavaltaisia on 65 % ja saravaltaisia 35 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,0. Niemiskorvesta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 12–22 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotanto-kelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2–0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n pak-suinen turvekerros. 82. 18342 Isosuo (kl. 3222 06, x=6972,4, y=34330) sijaitsee n. 70 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Suon länsipuolella sijaitsee vanhojen metsien suojelualue. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Isosuon kokonaispinta-ala on 65 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 18 ha, jolla sijaitse-vien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,8 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Isojoen (14.414) ja Iisjoen (14.442) valuma-alueisiin. Suon pinta viettää n. 2 m/km lounaaseen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Iso-Kivettyyn.


52

Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 25 syvyyspistettä, joista 14 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme- ja tupasvillarämemuuttuma. Isosuon turpeista rahkavaltaisia on 43 % ja saravaltaisia 57 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Isosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 18–27 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4–0,6 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen tur-vekerros. 83. 18344 Huuhmonsuo (kl. 3222 06, x=6977,4, y=3435,4) sijaitsee n. 75 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen, Konginkankaan keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Huuhmonsuo kokonaispinta-ala on 45 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 3 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,9 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin va-luma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Hakojoen valuma-alueeseen (14.423). Suon pinta viettää n. 8,5 m/km itään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Pieni-Korppiseen ja edelleen Iso-Korppiseen. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja mustikkaturvekangas. Huuhmonsuon turpeista rahkavaltaisia on 62 % ja saravaltaisia 38 %. Koko turve-kerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Huuhmonsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 3–19 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,05–0,3 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n pak-suinen turvekerros. 84. 18366 Pohjoisneva (kl. 3222 10, x=6959,1 y=3456,0) sijaitsee n. 60 km Jyväskylän keskustasta poh-joiskoilliseen. Pohjoisnevan kokonaispinta-ala on 34 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta ei suolla havaittu. Suo kuuluu Vii-tasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin pyhäjoen valuma-alueeseen (14.429). Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat pallosararämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Pohjoisnevan turpeet ovat rahkavaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatunei-suus on 7,7. Pohjoisneva on ohutturpeinen, eikä tutkittujen pisteiden perusteella sovellu turvetuotantoon. 85. 18347 Atlantinsuo (kl. 3222 05, x=6967,8, y=34330) sijaitsee n. 65 km Jyväskylän keskustasta poh-joiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Atlantinsuon kokonaispinta-ala on 86 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 12 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,9 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin va-luma-alueiseen (14.4) ja tarkemmin Isojoen valuma-alueeseen (14.414). Suon pinta viettää n. 6,5 m/km etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Iso Kalliojärveen ja edelleen kohti Kangasjärveä.


53

Suolla on 21 tutkimuspistettä ja 29 syvyyspistettä, joista 19 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja tupasvillarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Isosuon turpeista rahkaval-taisia on 5 % ja saravaltaisia 95 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Isosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 12–36 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3–0,8 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen tur-vekerros. Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on suon eteläosassa sijaitseva Heinälampi ja suon saarekkeisuus. 86. 18348 Talvineva (kl. 3222 05, x=6969,0, y=3432,2) sijaitsee n. 66 km Jyväskylän keskustasta pohjoi-seen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Talvinevan kokonaispinta-ala on 32 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 4 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,7 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin va-luma-alueiseen (14.4) ja tarkemmin Isojoen valuma-alueeseen (14.414). Suon pinta viettää n. 7,5 m/km etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Iso-Salmiseen ja edelleen Isojoen kautta Ala-Keiteleen Pyyrinlah-teen. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä, joista 2 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tu-pasvillaräme- ja pallosararämemuuttuma. Talvinevan turpeista rahkavaltaisia on 40 % ja saravaltaisia 60 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Isosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 4–13 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1–0,3 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen tur-vekerros. 87. 18349 Veteläsuo (kl. 3222 06, x=6970,7, y=3430,3) sijaitsee n. 68 km Jyväskylän keskustasta pohjoi-seen Äänekosken ja Kannonkosken kuntien rajalla. Suon itäpuolella sijaitsee vanhojen metsien suojelu-alue. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Veteläsuon kokonaispinta-ala on 50 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 5 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,1 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin va-luma-alueiseen (14.4) ja tarkemmin Isojoen valuma-alueeseen (14.414). Suon pinta viettää n. 4 m/km ete-lään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Sikasuolle ja edelleen Isojoen kautta Ala-Keiteleen Pyyrinlahteen. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 14 syvyyspistettä, joista 8 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat var-sinainen sararäme- ja lyhytkorsinevarämemuttuma sekä oligotrofinen lyhytkortinen neva. Veteläsuon tur-peista rahkavaltaisia on 27 % ja saravaltaisia 73 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Veteläsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 5–21 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoi-nen energiaturvemäärä on n. 0,1–0,5 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen turvekerros. Suo muodostaa kokonaisuuden eteläpuolellaan sijaitsevan Sikasuon kanssa. Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä ovat suon itäosassa sijaitseva Kaakonlampi.


54

88. 18350 Muroneva (kl. 3222 06, x=6975,9, y=3431,6) sijaitsee n. 73 km Jyväskylän keskustasta poh-joiseen, Äänekosken ja Kannonkosken kuntien rajalla. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Muronevan kokonaispinta-ala on 37 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 8 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,6 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin va-luma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Iisjoen valuma-alueeseen (14.422). Suon pinta viettää n. 6 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Pieni Murojärveen. Suolla on 13 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistettä, joista 4 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat var-sinainen sararäme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma. Muronevan turpeista rahkavaltaisia on 42 % ja sara-valtaisia 58 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Muronevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 8–16 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoi-nen energiaturvemäärä on n. 0,2–0,3 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen turvekerros. 89. 18352 Sikasuo (kl. 3222 05, x=6969,4, y=3430,8) sijaitsee n. 67 km Jyväskylän keskustasta pohjoi-seen, Äänekosken ja Kannonkosken kuntien rajalla. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Sikasuon kokonaispinta-ala on 40 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 2 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,9 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Isojoen valuma-alueeseen (14.414). Suon pinta viettää n. 3 m/km etelään. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Isojokeen ja edelleen Ala-Keiteleen Pyyrinlahteen. Suo on tutkittu hajapistein (9 kpl). Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja tupasvillaräme-muuttuma. Sikasuon turpeista rahkavaltaisia on 28 % ja saravaltaisia 72 %. Koko turvekerrostuman kes-kimaatuneisuus on 4,3. Suosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 2–17 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,05–0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3m:n paksuinen tur-vekerros. Sikasuo muodostaa kokonaisuuden pohjoispuolellaan sijaitsevan Veteläsuon kanssa. 90. 18355 Kaakkosuo (kl. 3221 09, x=6945,8 y=3444,4) sijaitsee n. 44 km Jyväskylän keskustasta poh-joiskoilliseen, Suolahden keskustan koillispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Kaakkosuon kokonaispinta-ala on 33 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 5 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,3 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin va-luma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Ala-Keiteleen lähialueeseen (14.411) sekä Kurujoen valuma-alueeseen (14.418). Suon pinta viettää n. 2,5 m/km lounaaseen. Vedet laskevat suon eteläosassa suo- ja metsäojia pitkin Jouhisuon kautta Leväseen ja pohjoisosassa Iso-Jurvoon. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistettä, joista 3 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat ly-hytkorsinevaräme- ja isovarpurämemuuttuma. Kaakkosuon turpeista rahkavaltaisia on 80 % ja saravaltai-sia 20 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7.


55

Kaakkosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 5–14 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,1–0,3 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksui-nen turvekerros. 91. 18361 Pakoneva (kl. 3222 11, x=69635, y=3452,4) sijaitsee n. 63 km Jyväskylän keskustasta poh-joiskoilliseen, Sumiaisen keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Pakonevan kokonaispinta-ala on 103 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 9 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,9 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin va-luma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Keski-Keiteleen lähialueeseen (14.421). Suon pinta viettää n. 4 m/km luoteeseen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Patajärveen. Suolla on 24 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Pako-nevan turpeista rahkavaltaisia on 84 % ja saravaltaisia 16 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Pakonevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 9–43 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoi-nen energiaturvemäärä on n. 0,2–1,0 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turvekerros. 92. 18363 Ilakkaneva (kl. 3224 01, x=6952,7, y=3460,4) sijaitsee n. 56 km Jyväskylän keskustasta poh-joiskoilliseen, Konneveden keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Ilakkanevan kokonaispinta-ala on 32 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 9 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,7 m. Suo kuuluu Leppäveden – Kynsi-veden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Lapunjoen valuma-alueeseen (14.364). Suon pinta viettää pohjoises-sa n. 8 m/km länteen ja muualla n. 2,5 m/km etelään. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Rajapuroon ja siitä edelleen Saittajoen kautta Liesveteen ja suon pohjoisosassa Rantinsuolle ja edelleen Kalapuron kautta kohti Konnevettä. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja tupasvilla-rahkarämemuuttuma. Ilakkasuon turpeista rahkavaltaisia on 15 % ja saravaltaisia 85 %. Koko turveker-rostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Ilakkanevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 9–13 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 0,1–0,3 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksui-nen turvekerros. 93. 18368 Isoneva (kl. 3222 04, x=6959,6, y=3430,0) sijaitsee n. 57 km Jyväskylän keskustasta pohjoi-seen, Äänekosken keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Isonevan kokonaispinta-ala on 26 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 15 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,6 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Isojoen valuma-alueeseen (14.414). Suon pinta viettää n. 2 m/km pohjoi-seen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Keräjärveen ja edelleen Pitkäsillanpuroon ja Ruuhipuroon.


56

Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä, joista 14 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tu-pasvillarahkaräme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma. Isonevan turpeista rahkavaltaisia on 64 % ja saraval-taisia 36 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Isonevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 15 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,5 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen turveker-ros. Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon eteläosan rajoittuminen Kapustalampeen sekä paikoin paksu (100 – 150 cm) heikosti maatunut pintarahkakerros.


57

4.2 Vuonna 2009 tutkitut suot Karstula 94. 18402 Rahkaneva (kl. 2333 05, x=6994,3, y=3399,8) sijaitsee n. 96 km Jyväskylän keskustasta poh-joisluoteeseen, Kivijärven keskustan eteläpuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Rahkanevan kokonaispinta-ala on n. 142 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 47 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Viivajoen- (14.445) ja Heitjärven (14.446) va-luma-alueisiin. Suon pohjoisosassa vedet laskevat suo-ojia pitkin Ylä-Kastejärveen ja eteläosassa suo-ojia pitkin Ala-Kastejärveen. Suon itäosan altaasta vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Heitjärveen. Suolla on 23 tutkimuspistettä ja 47 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Rahkanevan turpeista rahkavaltaisia on 78 %, saravaltaisia 21 % ja ruskosammal-valtaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (71 %).

Taulukko 3. Rahkanevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht.

Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)

H1-3S-t H4S-t H5-10S-t H1-10 H1-3S-t H4S-t H5-10S-t H1-10 Koko suo 142 0,2 0,0 0,9 1,1 0,4 0,0 1,3 1,7 Yli 1,0 m 67 0,3 0,1 1,6 2,0 0,2 0,0 1,1 1,3 Yli 1,5 m 47 0,2 0,1 2,0 2,3 0,1 0,0 1,0 1,1 Yli 2,0 m 28 0,3 0,0 2,3 2,6 0,1 0,0 0,7 0,8

Rahkanevalta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä B600. Rahkanevasta arvioidaan soveltuvan turve-tuotantoon neljästä erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (45 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,9 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turveker-ros. Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat suon saarekkeisuus sekä suon länsi- ja etelälaidoilla sijaitsevat Ylä- ja Ala-Kastejärvi. Kinnula 95. 18406 Kettulanneva (kl. 2334 06, x=7039,5, y=3402,0) sijaitsee n. 140 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Kinnulan keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Kettulannevan kokonaispinta-ala on n. 149 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 29 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Jääjoen valuma-alueeseen (14.457). Suon pinta viettää suon pohjoisosassa n. 4 m/km kaakkoon ja eteläosassa n. 3 m/km luoteeseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin suon halki virtaavaan Jääjokeen, mistä edelleen Isojoen kautta Kivijärveen. Suolla on 32 tutkimuspistettä ja 54 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme-, kar-hunsammal-, lyhytkorsinevaräme- ja tupasvillarämemuuttuma. Kettulannevan turpeista rahkavaltaisia on


58

67 % ja saravaltaisia 33 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,2. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (86 %).

Taulukko 4. Kettulannevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht.

Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)


Kettulannevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon neljästä erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (26 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen turvekerros. Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat tuotantokelpoisen alueen rikkonaisuus ja alueiden pienialaisuus. Myös suon halki virtaava Jääjoki voi haitata tuorvetuotantoa.

Kuva 10. Varsinaista sararämevamuuttumaa Kettulannevan pohjoisosassa. Turpeen paksuus ku-vanottopaikalla 110 cm (kuva Matti Laatikainen).


59

96. 18408 Kolunneva (kl. 2334 06, x=7040,9, y=3403,2) sijaitsee n. 140 km Jyväskylän keskustasta poh-joisluoteeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Kolunnevan kokonaispinta-ala on n. 233 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 41 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Jääjoen valuma-alueeseen (14.457). Suon pinta viettää suon itäosassa n. 3 m/km länteen ja länsiosassa n. 5 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suo-ojia pit-kin suon halki virtaavaan Jääjokeen, mistä edelleen Isojoen kautta Kivijärveen. Suolla on 41 tutkimuspistettä ja 89 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme-, lyhytkor-sinevaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma. Kolunnevan turpeista rahkavaltaisia on 80 %, saravaltaisia 18 % ja ruskosammalvaltaisia 2 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Yleisin pohjamaa-laji on moreeni (97 %).

Taulukko 5. Kolunnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht.

Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)


Kolunnevalla on yli 1,5 m:n syvyistä aluetta n. 41 ha, mutta alue koostuu eri puolilla suota olevista kym-menestä erillisestä altaasta. Lisäksi suon pohja on hyvin lohkareinen, joten Kolunnevaa ei suositella tur-vetuotantoon. 97. 18414 Murtosuo (kl. 2334 05, x=7026,2, y=3409,6) sijaitsee n. 124 km Jyväskylän keskustasta poh-joisluoteeseen, Pihtiputaan keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Murtosuon kokonaispinta-ala on n. 116 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 8 ha. Suo kuuluu Vii-tasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Kivijärven alueeseen (14.443). Suon pinta viettää n. 5,5 m/km etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Murtopuroon, mistä edelleen Kivijärveen. Suolla on 17 tutkimuspistettä ja 24 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas, var-sinainen sararäme- ja kanervarahkarämemuuttuma. Murtosuon turpeista rahkavaltaisia on 58 % ja saraval-taisia 42 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,0. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (65 %) ja hieta (28 %).

Taulukko 6. Murtosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht.

Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)

H1-3S-t H4S-t H5-10S-t H1-10 H1-3S-t H4S-t H5-10S-t H1-10 Koko suo 116 0,0 0,0 0,9 0,9 0,0 0,0 0,9 0,9 Yli 1,0 m 39 0,1 0,1 1,1 1,3 0,0 0,0 0,5 0,5 Yli 1,5 m 8 0,0 0,0 1,9 1,9 0,0 0,0 0,1 0,1


60

Murtosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon kahdesta erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (5 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1 milj. suo-m3 olettaen, että suon poh-jalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turvekerros. Tuotantokelpoisten alueiden pienialaisuudesta ja etäisyydestä toisiinsa nähden Murtosuota suositellaan turvetuotantoon vain viereisten Pirttisuon ja Pirttinevan lisäalueena. 98. 18415 Töyrisuo (kl. 2334 05, x=7025,9, y=3407,2) sijaitsee n. 124 km Jyväskylän keskustasta poh-joisluoteeseen, Pihtiputaan keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Töyrisuon kokonaispinta-ala on n. 44 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 22 ha. Suo kuuluu Viita-saaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Kivijärven alueeseen (14.443). Suon pinta viettää pohjoisessa n. 3,5 m/km luoteeseen ja etelässä n. 2,5 m/km etelään. Suon pohjoisosan vedet laskevat suo-ojia pitkin Kapulapuroon ja siitä edelleen Kivijärveen. Eteläosan vedet laskevat Rantosuon kautta Kivi-järveen. Suolla on 8 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas, lyhyt-korsinevaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma. Töyrisuon turpeista rahkavaltaisia on 54 % ja saraval-taisia 46 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (45 %) ja savi (30 %).

Taulukko 7. Töyrisuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht.

Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)


Töyrisuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon yhtenäinen yli 1,5 metrin syvyinen alue (22 ha). Tuo-tantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n pak-suinen turvekerros. 99. 18416 Ruotesuo (kl. 2334 06, x=7033,1, y=3405,7) sijaitsee n. 132 km Jyväskylän keskustasta poh-joisluoteeseen, Pihtiputaan keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Ruotesuon kokonaispinta-ala on n. 143 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 22 ha. Suo kuuluu Vii-tasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Kivijärven alueeseen (14.443). Suon pinta viettää n. 4 m/km luoteeseen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Hyrkönpuroon ja siitä edelleen Kivijärveen. Suolla on 24 tutkimuspistettä ja 34 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuut-tuma ja puolukkaturvekangas. Ruotesuon turpeista rahkavaltaisia on 51 % ja saravaltaisia 49 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (90 %).


61

Taulukko 8. Ruotesuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.

Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht.

Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)


Ruotesuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon kahdesta erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (21 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turvekerros. 100. 18417 Niskaneva (kl. 2334 06, x=7035,9, y=3408,1) sijaitsee n. 134 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Pihtiputaan keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Niskanevan kokonaispinta-ala on n. 252 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 111 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Kivijärven alueeseen (14.443). Suon pinta viet-tää n. 4 m/km lounaaseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Hyrkönpuroon ja siitä edelleen Kivijärveen. Suolla on 44 tutkimuspistettä ja 81 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme-, ly-hytkorsinevaräme-, varsinainen saranevamuuttuma ja puolukkaturvekangas. Niskanevan turpeista rahka-valtaisia on 29 %, saravaltaisia 70 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatu-neisuus on 6,4. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (85 %).

Taulukko 9. Niskanevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht.

Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)


Niskanevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon kuudesta erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (103 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 1,7 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen turvekerros. Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat tuotantokelpoisen alueen rikkonaisuus sekä suon keskiosan pai-koin paksuhko (50 – 80 cm) heikosti maatunut pintarahka. Suon etelä- ja pohjoispuolella sijaitsevat Natu-ra-alueet (Seläntauksen suot) voivat vaikeuttaa turvetuotannon luvitusta. Niskanevan kaakkoisosassa ha-vaittiin muutaman yksilön punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata) –esiintymä.


62

101. 18418 Pieni Sääksneva (kl. 2334 02, x=7027,9, y=3392,2) sijaitsee n. 130 km Jyväskylän keskus-tasta pohjoisluoteeseen, Pihtiputaan keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suo rajoit-tuu Vehkanevan turvatuotantoalueeseen. Pieni Sääksnevan kokonaispinta-ala on n. 67 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 14 ha. Suo kuu-luu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Matkusjoen alueeseen (14.453). Pieni Sääks-nevalta määritettiin tutkimus- ja syvyyspisteiden korkeudet VRS-GPS:llä. Suon pinta viettää n. 1.8 m/km itäkaakkoon. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Matkusjokeen ja siitä edelleen Ylä-Jäppään. Suolla on 18 tutkimuspistettä ja 37 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuut-tuma sekä tupasvillarahkarämeen ojikko- ja muuttuma-asteet. Pieni Sääksnevan turpeista rahkavaltaisia on 89 %, saravaltaisia 8 % ja ruskosammalvaltaisia 3 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,1. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (84 %).

Taulukko 10. Pieni sääksnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht.

Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)


Pieni Sääksnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon kahdesta erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (13 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen turvekerros. Turvetuotantoa haittaavana tekijänä on suo pohjan lohkareisuus. Suolla havaittiin metsäpeuroja sekä met-säkauris. 102. 18419 Iso Sääksneva (kl. 2334 02, x=7029,5, y=3390,4) sijaitsee n. 132 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Pihtiputaan keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suo rajoittuu Vehkanevan turvatuotantoalueeseen. Iso Sääksnevan kokonaispinta-ala on n. 92 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 49 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Matkusjoen alueeseen (14.453). Iso Sääksnevalta määritettiin tutkimus- ja syvyyspisteiden korkeudet VRS-GPS:llä. Suon pinta viettää n. 2,0 m/km itä-kaakkoon. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Vehkanevan turvetuotantoalueelle, mistä edelleen Pieni Sääks-nevan kautta Matkusjokeen ja Ylä-Jäppään. Suolla on 19 tutkimuspistettä ja 41 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarame- ja varsinai-nen sararämemuuttuma. Iso Sääksnevan turpeista rahkavaltaisia on 73 %, saravaltaisia 26 % ja rus-kosammalvaltaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (72 %) ja savi (18 %).


63

Taulukko 11. Iso sääksnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.


Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)


Iso Sääksnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon yhtenäinen yli 1,5 metrin syvyinen alue (48 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 1,0 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turvekerros. Suolla havaittiin metsäpeuroja. 103. 18420 Petäikköneva (kl. 2334 02, x=7028,6, y=3390,9) sijaitsee n. 131 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Pihtiputaan keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon keski- ja eteläosat oli kesällä 2009 raivattu turvetuotantoalueeksi. Petäikkönevan kokonaispinta-ala on n. 28 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 12 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Matkusjoen alueeseen (14.453). Petäikkönevalta määritettiin tutkimus- ja syvyyspisteiden korkeudet VRS-GPS:llä. Suon pinta viettää n. 1,4 m/km kaak-koon. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Petäikkönevan turvetuotantoalueelle, mistä edelleen Matkusjoen kautta ja Ylä-Jäppään. Suolla on 5 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarahkaräme- ja ly-hytkorsinevarämemuuttuma. Petäikkönevan turpeista rahkavaltaisia on 91 %, saravaltaisia 7 % ja rus-kosammalvaltaisia 2 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Yleisin pohjamaalaji on mo-reeni (89 %).

Taulukko 12. Petäikkönevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht.

Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)


Petäikkönevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon yhtenäinen yli 1,5 metrin syvyinen alue (12 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turvekerros.


64

Petäikkönevan pohjoisosa soveltuu jo tuotannossa olevan Petäikkönevan keski- ja eteläosien lisäalueeksi. Tuotantokelpoisen alueen paikoin paksuhko (60 cm) Acutifolia-valtainen heikosti maatunut pintarahka heikentää energiaturpeen laatua. 104. 18435 Pirttineva (kl. 2334 08, x=7026,5, y=3410,6) sijaitsee n. 124 km Jyväskylän keskustasta poh-joisluoteeseen, Pihtiputaan keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Pirttinevan itäpuolella sijaitsee soidensuojelualue (Seläntauksen suot). Pirttinevan kokonaispinta-ala on n. 156 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 46 ha. Suo kuuluu Vii-tasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Kivijärven alueeseen (14.443) ja Urpilanjoen valu-ma-alueeseen (14.449). Suon pinta viettää n. 4,5 m/km länsilounaaseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Murtosuolle, mistä edelleen Murtopuron kautta Kivijärveen. Suolla on 25 tutkimuspistettä ja 37 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja tupasvillarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Pirttinevan turpeista rahkavaltaisia on 42 %, saraval-taisia 57 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (61 %) ja hieta (19 %).

Taulukko 13. Pirttinevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht.

Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)


Pirttinevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon yhtenäinen yli 1,5 metrin syvyinen alue (21 ha). Tuo-tantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n pak-suinen turvekerros.


65

Kuva 11. Varsinaista saranevamuuttumaa Pirttinevan pohjoisosassa (kuva Matti Laatikainen).

105. 18436 Pirttisuo (kl. 2334 05, x=7027,6, y=3409,3) sijaitsee n. 126 km Jyväskylän keskustasta poh-joisluoteeseen, Pihtiputaan keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Pirttisuon kokonaispinta-ala on n. 101 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 35 ha. Suo kuuluu Vii-tasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Kivijärven alueeseen (14.443) ja Urpilanjoen valu-ma-alueeseen (14.449). Suon pinta viettää suon keski- ja eteläosissa loivasti etelään ja pohjoisosassa poh-joiseen. Suon keski- ja eteläosan vedet laskevat Murtosuolle, mistä edelleen Murtopuron kautta Kivijär-veen. Suon pohjoisosan vedet laskevat suo- ja metsäojia Kurkisuolle ja siitä edelleen Urpilanjokeen. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 28 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja tupasvillarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Pirttisuon turpeista rahkavaltaisia on 19 %, saraval-taisia 80 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (67 %) ja hieta (21 %).


66

Taulukko 14. Pirttisuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht.

Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)


Pirttisuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon kahdesta erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin sy-vyinen alue (35 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,6 milj. suo-m3 olettaen, että suon poh-jalle jätetään 0,5 m:n paksuinen turvekerros. 106. 18437 Rantosuo (kl. 2334 05, x=7023,9, y=3407,9) sijaitsee n. 122 km Jyväskylän keskustasta poh-joisluoteeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Rantosuon kokonaispinta-ala on n. 75 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta ei suolla havaittu. Suo kuuluu Vii-tasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Kivijärven alueeseen (14.443). Suon pinta viettää n. 4 m/km lounaaseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Murtopuroon ja siitä edelleen Kivijärveen. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 16 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuut-tuma sekä puolukka- ja ruohoturvekangas. Rantosuon turpeista rahkavaltaisia on 75 % ja saravaltaisia 25 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi (56 %) ja mo-reeni (33 %).

Taulukko 15. Rantosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht.

Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)

H1-3S-t H4S-t H5-10S-t H1-10 H1-3S-t H4S-t H5-10S-t H1-10 Koko suo 75 0,0 0,0 0,8 0,8 0,0 0,0 0,6 0,6 Yli 1,0 m 22 0,0 0,0 1,2 1,2 0,0 0,0 0,2 0,2

Rantosuolla ei havaittu yli 1,5 m:n syvyistä aluetta, eikä sitä mataluutensa vuoksi suositella turvetuotan-toon. Kivijärvi 107. 18403 Veteläneva (kl. 2333 02, x=6996,9, y=3397,7) sijaitsee n. 100 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Kivijärven keskustan lounaispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Vetelänevan kokonaispinta-ala on n. 189 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 58 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Viivajoen- (14.445) ja Heitjärven (14.446) va-luma-alueisiin. Suon pinta viettää suon länsiosassa n. 4,5 m/km länteen ja suon itä- ja eteläosissa n. 10 m/km itään. Vedet laskevat lännessä suo-ojia pitkin Kuruinpuroon ja siitä edelleen Poskutlammen kautta Ylä-Kastejärveen. Idässä ja etelässä vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Heitjärveen.


67

Suolla on 29 tutkimuspistettä ja 46 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas ja tu-pasvillarämemuuttuma. Vetelänevan turpeista rahkavaltaisia on 53 %, saravaltaisia 46 % ja ruskosam-malvaltaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (67 %).

Taulukko 16. Vetelänevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht.

Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)


Vetelänevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyinen alue (55 ha). Tuotantokel-poinen energiaturvemäärä on n. 1,2 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turvekerros. Suon pinnan Cuspidata-valtainen pintarahkakerros on paikoin haitallisen paksu (60 - 100 cm), mikä hei-kentää tuotannon alkuvaiheessa energiaturpeen laatua. Myös suon halki kulkeva voimalinja voi haitata turvetuotantoa. 108. 18404 Töyrenneva (kl. 2333 02, x=6995,8, y=3395,0) sijaitsee n. 100 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Kivijärven keskustan lounaispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Töyrennevan kokonaispinta-ala on n. 179 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 56 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Viivajoen valuma-alueeseen (14.445). Suon län-si- ja eteläosissa suon pinta viettää n. 4 m/km etelään ja suon pohjois- ja itäosissa n. 5 m/km itään. Suon eteläosan vedet laskevat suo-ojia pitkin Lahnajokeen, mistä edelleen Ylä-Kastejärveen. Suon keski- ja pohjoisosista vedet laskevat suo-ojia pitkin Kivipuron ja Kuruinpuron kautta Ylä-Kastejärveen. Suolla on 27 tutkimuspistettä ja 54 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas, tu-pasvillaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma. Töyrennevan turpeista rahkavaltaisia on 38 %, saraval-taisia 61 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Yleisin poh-jamaalaji on moreeni (84 %).

Taulukko 17. Töyrennevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht.

Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)



68

Töyrennevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon viidestä erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (49 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 1,0 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen turvekerros. Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat tuotantokelpoisten alueiden hajanaisuus ja suon sijaitseminen asu-tuksen läheisyydessä. 109. 18405 Syväjärvenneva (kl. 2333 02, x=6998,9, y=3393,1) sijaitsee n. 103 km Jyväskylän keskustas-ta pohjoisluoteeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Syväjärvennevan kokonaispinta-ala on n. 385 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 165 ha. Suo kuu-luu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Viivajoen- (14.445) ja Veitjoen (14.447) va-luma-alueisiin. Suon eteläosasta vedet laskevat suo- ja pelto-ojia pitkin Töyrennevalle, mistä edelleen Lahnajoen kautta Ylä-Kastejärveen. Suon pohjoisosan vedet laskevat suo-ojia pitkin Syväjärveen. Suolla on 42 tutkimuspistettä ja 91 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja varsinai-nen sararämemuuttuma. Syväjärvennevan turpeista rahkavaltaisia on 35 %, saravaltaisia 64 % ja rus-kosammalvaltaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Yleisin pohjamaalaji on mo-reeni (68 %).

Taulukko 18. Syväjärvennevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht.

Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)


Syväjärvennevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon kolmesta erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (106 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 2,1 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turvekerros. Turvetuotantoon vaikeuttavia tekijöitä ovat suon luoteisosassa sijaitseva Syväjärvi sekä suon eteläosassa sijaitsevat Jukko-, Kylki- ja Hirvilampi. Kaksi tuotantokelpoisesta alueesta sijaitsevat pääosin viljelyssä olevilla turvepelloilla (5 ha). 110. 18407 Syväjärvenneva (kl. 2333 03, x=7001,6, y=3391,7) sijaitsee n. 106 km Jyväskylän keskustas-ta pohjoisluoteeseen, Kivijärven keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Syväjärvennevan kokonaispinta-ala on n. 140 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 36 ha. Suo kuu-luu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Veitjoen valuma-alueeseen (14.447). Suon pinta viettää n. 3,5 m/km pohjoisluoteeseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Syväjärvenpuroon, mistä edel-leen Hoikkalammen kautta Veitjärveen.


69

Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 31 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat, tupasvillaräme- ja varsi-nainen sararämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Syväjärvennevan turpeista rahkavaltaisia on 59 % ja saravaltaisia 41 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (74 %).

Taulukko 19. Syväjärvennevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht.

Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)


Syväjärvennevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon kahdesta erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (36 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,6 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen turvekerros. Suolla havaittiin metsäpeuroja sekä riekkoparvi. 111. 18409 Louhuinneva (kl. 2333 02, x=7000,9, y=3394,4) sijaitsee n. 105 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Louhuinnevan kokonaispinta-ala on n. 74 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 34 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Heitjärven valuma-alueeseen (14.446). Suon pin-ta viettää n. 4 m/km luoteeseen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Luotopuroon, mistä edelleen Pieni Perkausjärven ja Välijoen kautta Heitjärveen. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 21 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas, var-sinainen sararäme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma. Louhuinnevan turpeista rahkavaltaisia on 44 % ja saravaltaisia 56 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (66 %).

Taulukko 20. Louhuinnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht.

Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)


Louhuinnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon yhtenäinen, yli 1,5 metrin syvyinen alue (31 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,7 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen turvekerros.


70

112. 18410 Pillisneva (kl. 2333 03, x=7008,9, y=3391,6) sijaitsee n. 113 km Jyväskylän keskustasta poh-joisluoteeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Pillisnevan kokonaispinta-ala on n. 77 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 4 ha. Suo kuuluu Viita-saaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Veitjoen valuma-alueeseen (14.447). Suon pinta viet-tää n. 3,5 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Ruostepuroon, mistä edelleen Veitjoen kautta Kivijärveen. Suolla on 17 tutkimuspistettä ja 32 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas, tu-pasvillaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma. Pillisnevan turpeista rahkavaltaisia on 81 % ja saraval-taisia 19 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (59 %) ja hiekka (39 %).

Taulukko 21. Pillisnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht.

Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)

H1-3S-t H4S-t H5-10S-t H1-10 H1-3S-t H4S-t H5-10S-t H1-10 Koko suo 77 0,0 0,0 0,7 0,7 0,0 0,0 0,5 0,5 Yli 1,0 m 19 0,0 0,1 1,2 1,3 0,0 0,0 0,2 0,2 Yli 1,5 m 4 0,0 0,3 1,5 1,8 0,0 0,0 0,1 0,1

Pillisnevassa on yli 1,5 m:n syvyistä aluetta kahdessa erillisessä altaassa ainoastaan 4 ha. Mataluutensa vuoksi suota ei suositella turvetuotantoon. 113. 18411 Hietikonneva (kl. 2333 03, x=7002,7, y=3389,9) sijaitsee n. 108 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Kivijärven keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Hietikonnevan kokonaispinta-ala on n. 91 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 5 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Veitjoen valuma-alueeseen (14.447). Suon pinta viettää n. 6,5 m/km itään. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Hoikkalampeen, mistä edelleen Hoikka-joen, Haukilammen ja Haukijoen kautta Veitjärveen. Suolla on 17 tutkimuspistettä ja 28 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas sekä varsinainen sararäme- ja tupasvillarämemuuttuma. Hietikonnevan turpeista rahkavaltaisia on 86 % ja sa-ravaltaisia 14 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,9. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (93 %).

Taulukko 22. Hietikonnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht.

Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)



71

Hietikonnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon kolmesta erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 met-rin syvyinen alue (5 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen turvekerros. Turvetuotantokelpoisen alueen pienialaisuudesta ja rikkonaisuudesta johtuen suota ei suositella turvetuo-tantoon. 114. 18421 Koivulamminneva (kl. 2333 03, x=7009,6, y=3393,0) sijaitsee n. 113 km Jyväskylän keskus-tasta pohjoisluoteeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suo rajoittuu lännessä Kirkkonevan-Juurikkasuon -soidensuojelualueeseen. Koivulamminnevan kokonaispinta-ala on n. 99 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 30 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Veitjoen valuma-alueeseen (14.447). Suon pinta viettää n. 6 m/km itäkaakkoon. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Punaiseenpuroon, mis-tä edelleen Veitjoen kautta Kivijärveen. Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 38 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja varsinainen saranevamuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Koivulamminnevan turpeista rahkavaltaisia on 47 %, saravaltaisia 51 % ja ruskosammalvaltaisia 2 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (57 %) ja hiekka (18 %).

Taulukko 23. Koivulamminnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht.

Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)


Koivulamminnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon neljästä erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (25 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,5 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turvekerros. Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat tuotantokelpoisen alueen rikkonaisuus sekä suon länsipuolella sijaitseva Salamajärven kansallispuisto. 115. 18423 Yölamminneva (kl. 2331 12, x=7006,8, y=3386,7) sijaitsee n. 113 km Jyväskylän keskustas-ta pohjoisluoteeseen, Kyyjärven keskustan koillispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Yölamminnevan kokonaispinta-ala on n. 252 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 111 ha. Suo kuu-luu Perhonjoen vesistöalueeseen (49.0) ja Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Per-honjoen latvavesistöalueeseen (49.095) sekä Veitjoen valuma-alueeseen (14.447). Suon pinta viettää suon eteläosissa n. 2,5 m/km koilliseen ja pohjoisosissa loivasti luoteeseen. Eteläosasta vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Halmepuroon, mistä edelleen Veitjärveen. Pohjoisessa vedet laskevat suo-ojia pitkin Hoikkajärveen, mistä edelleen ojaverkostoa pitkin Kaitajärveen.


72

Suolla on 46 tutkimuspistettä ja 104 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja varsi-nainen sararäme- sekä varsinainen saranevamuuttuma. Yölamminnevan turpeista rahkavaltaisia on 57 % ja saravaltaisia 43 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (61 %) ja hiekka (19 %).

Taulukko 24. Yölamminnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht.

Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)


Yölamminnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon neljästä erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 met-rin syvyinen alue (88 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 1,9 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turvekerros. Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat tuotantokelpoisen alueen sokkeloisuus ja rikkonaisuus sekä suon alueella sijaitsevat lammet. Energiaturpeen laatua heikentää lisäksi paikoin paksuhko (40 – 50 cm) hei-kosti maatunut pintarahkakerros. Kyyjärvi 116. 18412 Jänisneva (kl. 2331 12, x=7003,3, y=3388,4) sijaitsee n. 109 km Jyväskylän keskustasta poh-joisluoteeseen, Kivijärven keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Jänisnevan kokonaispinta-ala on n. 184 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 63 ha. Suo kuuluu Vii-tasaaren reitin- (14.4) ja Saarijärven reitin (14.6) valuma-alueesiin ja tarkemmin Veitjoen- (14.447) ja Pekkasenjoen (14.647) valuma-alueisiin. Suon pinta viettää idässä n. 4 m/km kaakkoon ja lännessä n. 3 m/km länteen. Vedet laskevat suon itäosasta suo-ojia pitkin Hietikonnevalle , mistä edelleen Hoikkalam-men ja Hoikkajoen kautta Haukilampeen ja Veitjärveen. Suon länsiosasta vedet laskevat Kelkkupuron kautta Mustalampeen. Suolla on 27 tutkimuspistettä ja 43 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja lyhytkor-sinevarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Jänisnevan turpeista rahkavaltaisia on 49 %, saravaltai-sia 50 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Yleisin pohja-maalaji on moreeni (74 %).

Taulukko 25. Jänisnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3)

Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht. Syvyys-

alue Pinta-

ala (ha)



73

Jänisnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon viidestä erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (57 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 1,1 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen turvekerros. Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat tuotantokelpoisten alueiden rikkonaisuus sekä suon keskellä si-jaitseva Jänislampi. Lisäksi Jänisnevan pohjoisosa (n. 27 ha) on ojittamatonta. 117. 18413 Suurisuo (kl. 2331 12, x=7001,9, y=3387,5) sijaitsee n. 108 km Jyväskylän keskustasta poh-joisluoteeseen, Kivijärven keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Suurisuon kokonaispinta-ala on n. 72 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 30 ha. Suo sijaitsee Saa-rijärven reitin (14.6) ja Viitasaaren reitin (14.4) valuma-alueiden rajalla ja kuuluu tarkemmin Veitjoen- (14.447) ja Pekkasenjoen (14.647) valuma-alueisiin. Suon pinta viettää suon pohjois- ja keskiosissa n. 5 m/km länteen ja suon eteläosassa n. 6 m/km lounaaseen. Suon keski- ja pohjoisosan vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Kelkkupuroon, mistä edelleen Mustalammin ja Mustalamminpuron kautta Pekkasenjo-keen. Eteläosasta vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Pieni Löytöjärveen ja edelleen Iso Löytöjärveen. Suolla on 20 tutkimuspistettä ja 42 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsinevarämemuut-tuma ja puolukkaturvekangas. Suurisuon turpeista rahkavaltaisia on 63 % ja saravaltaisia 37 %. Koko tur-vekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (71 %).

Taulukko 26. Suurisuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3)

Pintakerros H1-10C-t Yht. Pintakerros H1-10C-t Yht. Syvyys-

alue Pinta-

ala (ha)


Suurisuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon kahdesta erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (30 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,7 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turvekerros. 118. 18422 Lintalamminneva (kl. 2331 11, x=7001,1, y=3381,7) sijaitsee n. 110 km Jyväskylän keskus-tasta pohjoisluoteeseen, Kyyjärven keskustan koillispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Lintalamminnevan kokonaispinta-ala on n. 195 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 56 ha. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Pekkasenjoen valuma-alueeseen (14.647). Suon pinta viettää n. 5 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Pekkasenjokeen ja siitä edelleen Kyyjärveen. Suolla on 38 tutkimuspistettä ja 75 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja varsinai-nen sararäme- sekä varsinainen saranevamuuttuma. Lintalamminnevan turpeista rahkavaltaisia on 81 % ja saravaltaisia 19 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (35 %), hieta (27 %) ja hiesu (24 %).


74

Taulukko 27. Lintalamminnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.


Syvyys- alue

Pinta-ala (ha)


Lintalamminnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon kolmesta erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (55 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 1,1 milj. suo-m3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen turvekerros. Turvetuotantoa haittaavana tekijänä voi olla eteläisimmän tuotantokelpoisen altaan länsipuolella sijaitse-va umpeen kasvanut Lintalampi.

Kuva 12. Kalvakkanevamuuttumaa Lintalamminnevan keskiosassa (kuva Matti Laatikainen).


75

5 KIITOKSET Tutkijoina Keski-Suomen harvapistekartoitus –projektissa vuonna 2008 toimivat geologit Asta Harju ja Matti Laatikainen. Tutkimusavustajina toimivat Jukka Laukka ja Mikko Nurmi. Vuonna 2009 tutkijana toimi Matti Laatikainen ja tutkimusavustajina Petri Nieminen, Pasi Saarinen, Olli Paananen ja Hannu Ne-nola. Hankepäällikkönä toimi erikoistutkija Jukka Turunen. Laboratoriomääritykset on tehty Labtium Oy:n Kuopion toimipisteessä. Raportin on tarkastanut ja kommentoinut erikoistutkija Kimmo Virtanen. Tekijät esittävät parhaat kiitoksensa kaikille raportin eri vaiheisiin osallistuneille henkilöille.

KIRJALLISUUS Ekholm, M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – sarja A 126. 166 s. Energiaturpeen laatuohje 2006. Polttoaineluokitus ja laadunmääritys, näytteenotto ja ominaisuuksien määritys. Energiateollisuus ry., Metsäteollisuus ry. ja Turveteollisuusliitto ry. Nordic Innovation Centre 2006. Nordtest, NT ENVIR 009. Method. 23s. Kaakinen, E., Kokko, A., Aapala,K., Kalpio, S., Eurola, S., Haapalehto, T., Heikkilä, R., Hotanen, J-P, Kondelin, H., Nousiainen, H., Ruuhijärvi,R., Salminen, P., Tuominen,S., Vasander, H., ja Virta-nen, K. 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. 4. Suot. Toim. Raunio, Anne, Schulman, Anna ja Kontula Tytti. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8B / 2008. 143 – 256. Lappalainen, E., Stén, C.-G. & Häikiö, J. 1984. Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimus-keskus. Opas n:o 12, 62 s. Tomppo, E., Katila, M., Moilanen, J., Mäkelä, H. & Peräsaari, J. 1998. Kunnittaiset metsävaratiedot 1990-1994. Metsätieteen aikakauskirja; 4B (1998):, 839 s. ISSN 1455-2515. Virtanen, K. 1997. Lentomittausten gamma-aineisto – Menetelmä arvioida turvekerrostumien paksuutta. Suo ja turve 3/97. s. 8-11 + liitteet. Virtanen, K., Hänninen, P., Kallinen, R-L., Vartiainen, S., Herranen, T. & Jokisaari, R. 2003. Suo-men turvevarat 2000, Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 156. 101 s., 7 liitettä.

keski-suomen turvevarojen harvapistekartoitus keski … · 2011-10-07 · vuonna 2008 tutkittujen...

Documents