keskusta e s p o o n k e s k u s jokilaakso espoon ...telukilpailu vuosina 1966–67. siihen...

Espoon Kaupunginosayhdistysten Liitto –

Esbo Stadsdelsföreningars Förbund ry

E S P O O N KO T I K A U P U N K I P O L U T

E S P O O N K E S K U S

K E S K U S TA

J O K I L A A K S O

K I LTA K A L L I O –S U V E L A

T U O M A R I L A –S U N A

K ÄV E LYO PA S

Ve r s i o 2 014

2 • Espoon kotikaupunkipolut: Espoon keskus

K E S K U S TAJ O K I L A A K S O

K I LTA K A L L I O –S U V E L AT U O M A R I L A –S U N A

Versio 20.5.2014

95 kohdetta • 13 tietolaatikkoa • pääreittien pituus 14 km

Toimitus ja ulkoasu Pauli Saloranta / Suomen Kotikaupunkipolut tmi

Kuvat Mikko Perkko / EKYL

Julkaisija Espoon Kaupunginosayhdistysten Liitto 2015

Yhteistyössä Espoon kaupunki, Esbo Hembygdsförening, Keski-Espoo-seura,

Tuomarila-seura, Keski-Espoon pienkiinteistöyhdistys, Pro Espoonjoki -yhdistys,

Espoon tuomiokirkkoseurakunta ja Esbo svenska församling

Kiitos kaikille tietoja antaneille kaupunkilaisille, virkamiehille ja yhteisöille!

Aineisto on netissä:

www.ekyl.fi/espoon-kotikaupunkipolut

www.espoo.fi/kotikaupunkipolut

Espoon Kaupunginosayhdistysten Liitto ry eli EKYL on vuonna 1981

perustettu espoolaisten kaupunginosa- ja kotiseutuyhdistysten keskusliitto ja palvelu-

organisaatio. Liitolla on 46 yhdistysjäsentä eri puolilta Espoota.

www.ekyl.fi

Monipuolisten kotikaupunkipolkujen laatiminen on kaupunginosayhdistys-

ten toimintamuoto, jonka Pauli Saloranta kehitti valtakunnallisessa pilottihankkeessa

Espoossa 2004–05 Espoon kaupungin ja Uudenmaan liiton rahoituksella.

www.kotikaupunkipolut.fi

E S P O O N KO T I K A U P U N K I P O L U T

E S P O O N K E S K U S

3

J O H D A N T OEspoon keskus on historiallisten kulkuväylien risteyspaikka ja moni-ilmeinen yhdys-

kunta, jossa on 20 000 asukasta. Se on ollut Espoon hallinnollinen keskus yli 500 vuotta

ja pian 50 vuotta yksi Espoon viidestä kaupunkikeskuksesta. Espoon keskuksen kehit-

tämisohjelma käynnistettiin vuonna 2003. Sen tulokset näkyvät nyt katukuvassa.

Espoon keskuksessa on neljä kotikaupunkipolkua. Keskustan polku kiertelee kaup-

pa- ja hallintokortteleissa, jokilaakson polku Kirkkojärvellä ja Kannusillanmäellä.

Kiltakallion–Suvelan polku kulkee Kaupunginkalliosta Kirstinharjuun ja Tuomari-

lan–Sunan polku Kulovalkeasta Hösmäriin ja takaisin.

K I R J A L L I S U U T T AArvostetulla alueella. TV-dokumentti. Lasse Naukkarinen 2010, Ilokuva Oy.

Espoo – kasvun näkijät ja tekijät. Reima T. A. Luoto 2004, Espoon kaupunginmuseo.

Espoo – oma lukunsa. Pertti Maisala 2008, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.

Espookirja. Uolevi Itkonen 1992, Espoon kaupunki.

Espoon luontokohteet. Harri Anttila ja Kati Berninger 2004, Espoon ympäristö-

keskus, 7. painos.

Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema. Erkki Härö 1991, Espoon kaupungin-

museo, 2. painos.

Helsinki Espoo Kauniainen Vantaa Arkkitehtuuriopas. Arvi Ilonen 2000, Otava.

Kartanoita ja huviloita Keski-Espoossa. Tommi Laakso ja Pirkko Sillanpää 2003,

Keski-Espoo-seura ry.

Keski-Espoo – kivikauden kylästä kaupunkikeskukseksi. Pirkko Sillanpää ja Tommi

Laakso 1998, Keski-Espoo-seura ry.

Koti vaiko kasarmi lapsillemme? Heikki von Hertzen 1946, Väestöliitto.

Kuka kaivoi vallihaudat? Verkkonäyttely 1998, Espoon kaupunginmuseo.

Kylä-Espoo. Espoon vanha asutusnimistö ja kylämaisema. Espoon kaupunki-

suunnittelukeskus 2008.

Lagstad – sen vaiherikas menneisyys. Benita Åkerlund, Esbo Hembygdsförening.

Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta. Johanna Hankonen 1994, väitöskirja, Tampereen

teknillinen korkeakoulu, Gaudeamus ja Otatieto oy.

Susihukkia ja punahilkkoja. Raportti Espoon ja Vantaan itsenäisyystaistelusta alue-

rakentamisen avulla. Raimo Markkanen 1997, Rakennusalan kustantajat.

Sydämellistä yhteiselämää. Espoon koulutaloja 1873–1990. Kari Jormakka 1991.

Viaporin maarintama. John Lagerstedt 2014, Helsingin kaupunginmuseo.


1 ValtuustotaloEspoon kaupunginvaltuustossa on tätä

nykyä 75 jäsentä. He kokoontuvat kerran

kuussa valtuustotalossa, joka valmistui

1979, suunnittelija arkkitehtitoimisto

Castrén–Jauhiainen–Nuuttila, peruskor-

jattu ja ulkotilat kunnostettu 2004.

Valtuustosalin lämpiössä on Kauko

Räsäsen massiivinen seinäreliefi Liiket-

tä tilassa. Salin ovien metallipakotukset

muistuttavat Espoon karttaa. Salissa ovat

Ernst Mether-Borgströmin maalaukset

Rakoilu ja Eheytyminen.

Valtuustotalon aukiolla on Leena Tur-

peisen pronssiveistos Läheinen kontak-

ti, joka paljastettiin 1980. Teos symboloi

Espoon ihmisläheistä miljöösuunnitte-

lua. Itse Espoo kuvataan äidin helmoissa

leikkiväksi lapseksi.

2 KaupungintaloValmistui 1971 eli vuotta ennen kuin Es-

poosta tuli kaupunki, suunnittelija Heikki

Castrén. Rakennuksen keskellä on neljän

kerroksen korkuinen aula, jonka ympäril-

le toimistotilat ryhmittyvät. Julkisivujen

pintamateriaali on soraa Juutinrauman

pohjasta. Suunnitelmassa esitettiin myös

laajennusmahdollisuus kolmella yhtä

suurella moduulilla vaiheittain Lagstadin

koulumäen yli.

Kaupungintalo on jo vuonna 2010 ker-

taalleen päätetty purkaa, mutta myös sen

korjaamisella on kannatusta. Asian käsit-

tely jatkui keväällä 2014. Vuonna 2013

purettiin kadun toiselta puolelta Virasto-

talo 1 asuntojen tieltä.

3 Lagstads skolaPerustettu 1873 Espoon ensimmäisenä

kansakouluna. Uusi koulurakennus val-

mistui keskeiselle paikalle 1954, suun-

nittelija Toivo Pelli. Aikakauden tyylille

ominaista ovat mm. pihamuuri ja mata-

lat liuskekiviportaat, jotka johtavat pää-

sisäänkäynnille.

Keskusta22 kohdetta • 4 tietolaatikkoa • 2 km

Puolalainen hallintokeskusEspoon voimakas väestönkasvu 1960-luvulla edellytti myös kunnallishallinnon laajen-

tamista. Kauppalan uudesta hallintokeskuksesta järjestettiin kansainvälinen suunnit-

telukilpailu vuosina 1966–67. Siihen osallistui 172 ehdotusta 37 maasta. Kilpailun

voitti varsovalaisten arkkitehtien Jan Chmielewskin, Janusz Kazubinskin ja Krzysztof

Kuraksen ehdotus. Paras kotimainen oli Timo ja Tuomo Suomalaisen ehdotus, joka

sijoittui jaetulle 5. sijalle.

Voittaneen ehdotuksen pohjalta kehitettiin Espoon keskuksen kokonaissuunnitelma,

joka käsitti massiivisen hallintokeskuksen lisäksi runsaasti asumalähiöitä sen ympä-

rille Kirstinharjuun, Kiltakalliolle ja Pappilanmäkeen saakka. Keskuksesta ehdittiin

toteuttaa vain pieni osa: Virastotalot I ja II sekä Valtuustotalo.

5

Talossa toimii ruotsinkielinen perus-

koulu, oppilaita nyt runsaat 400. Esikou-

lu aloitti 1972, päiväkoti 1983. Taitavasti

vanhaan rakennukseen kytkeytyvä laa-

jennusosa vuodelta 2006 muodostaa kau-

punkimaista miljöötä Espoonkadun puo-

lelle, suunnittelija Hannu Jaakkola.

4 Hotelli KuninkaantieValmistui 1989, suunnittelija arkkitehti-

toimisto CJN. Rakennuksen omistaa Es-

poon seudun koulutuskuntayhtymä, jonka

Omnia-ammattiopiston opetuskeittiöiden

tuotteita myydään Fridan torilla.

5 Domsin päärakennusDomsin tilan puumerkki vuo-

delta 1736. Tila on ollut nykyi-

sellä paikallaan ilmeisesti jo

1500-luvulta alkaen. Mansardikattoisen

päärakennuksen nykyasu on 1900-lu-

vun alkuvuosikymmeniltä. Doms on yksi

Södrikin kylän viidestä kantatilasta, vii-

meinen vanhalla kylänmäellä säilynyt

asuinrakennus. Nyt piharakennuksessa

on suomenkielinen Lakelan päiväkoti ja

päärakennuksessa autististen lasten oppi-

miskeskus.

6 Veteraanien muistomerkkiVuonna 1992 pystytetty muistomerkki

muodostuu luonnonkivestä ja kahdesta

graniittipaadesta sekä suomen- ja ruotsin-

kielisestä kaiverruksesta. Suunnittelu-

kilpailun voittaja ei halunnut nimeään

julkisuuteen, joten palkintosumma käy-

tettiin sotaveteraanien kuntoutukseen.

7 Suomen vanhin savusaunaEspoonjoen rannalla Lagstadin kotiseutu-

talon pohjoispuolella vanhan kahluu-

paikan kohdalla on Sunan tilalle kuulunut

savusauna, jonka sanotaan olevan Suomen

vanhin paikallaan säilynyt – päädyssä on

vuosiluku 1839. Nyt rakennusta hallinnoi

Kuninkaantien Saunaseura ry.

8 Lagstadin kotiseututaloKirkkoherra Gabriel Geitlin toi esille aja-

tuksen Espoon ensimmäisen kansakou-

lun sijoittamisesta kirkonkylään. Vuon-

na 1869 kuntakokous päätti ottaa 5 000

markan lainan, vuokrata seurakunnalta

Lagstadin tilan ja rakentaa kansakoulun.

Keskeisen paikan valinta osoittaa, että

koulua pidettiin lähes kirkon veroisena

arvorakennuksena.

Työt etenivät verkkaisesti: koulu aloit-

ti toimintansa vasta 2.9.1873. Aluksi sii-

nä oli kaksi luokkahuonetta ja opettajan

asunto, mutta 1887 koulutaloa laajennet-

tiin yhdellä luokkahuoneella, eteisellä ja

kuistilla.

Sodan aikana 1944 taloon evakuoitiin

Helsingistä osa Kätilöopiston synnytys-

laitosta. Yläkerta toimi silloin sisätauti-

PuumerkitPuumerkkiä (bomärke) käyttivät tilanomistajat yleisesti 1800-luvulle saakka, sillä sitä

ennen ei oltu yleisesti kirjoitustaitoisia. Toisin kuin muualla, Espoossa puumerkki oli

alusta alkaen tilakohtainen. Puumerkkejä käytettiin niin kiinteän kuin irtaimen omai-

suuden merkitsemiseen ja mm. käräjäpöytäkirjojen allekirjoittamiseen.


sairaalana. Kansakoulu muutti uuteen

rakennukseen 1954 ja talo oli sen jälkeen

ollut Espoon kaupungin käytössä. Perus-

korjattu vuosina 1999–2002 kotiseutu-

taloksi, jota hallinnoi Esbo hembygdsföre-

ning. Toisessa kerroksessa toimii Espoon

kaupunginmuseon koulumuseo.

9 RuusupuistoRakennettiin Kirkkopuiston osaksi 1988,

suunnittelija Leena Iisakkila, uudistet-

tu 2008. Ranskalaisen muotopuutarhan

hengessä rajattuihin istutusryhmiin on

valittu helppohoitoisia lajeja. Samalla uu-

sittiin puiston valaistus.

Virastokeskukselta Kirkkopuistoon ulot-

tuu Pekka Kauhasen valo- ja ympäristö-

taideteos Ilmestys (2008–12). Se käsittää

viisi pronssiin valettua mekkohahmoa,

jotka leijailevat enkelimäisen kevyesti

valaisinpylväiden päällä, eri puulajeja

esittävien runkojen varassa. Viimeinen

hahmoista katsoo suoraan kirkkoa koh-

ti. Opaalilamput luovat teokseen pimeän

aikaan suorastaan ilmestyksenomaisen

luonteen. Ketjun molemmissa päissä on

infotaulu ja kartta mekkojen sijainnista.

10 Sunan navettaSunan tilan puumerkki vuodel-

ta 1759. Suna oli yksi viidestä

Södrikin kylän kantatilasta. Maa-

tilan omisti loppuvaiheessa Weckströmin

suku, joka möi sen Espoon kaupungille

1965. Päärakennus purettiin ja jäljellä

on vain valkoinen navetta, jonka tulevaa

käyttöä on suunniteltu pitkään. Välillä

siellä toimi kaupungin liikennemerkki-

maalaamo, nyt työskentelee taiteilijoita ja

siellä on näyttelytilakin.

11 KannusillanmäkiYli 25 metriä Espoonjoen uoman yläpuo-

lelle nouseva mäki lehtometsineen on

maisemallisesti hallitseva osa Espoon

keskustaa. Biologi Jukka Jalava teki

Kannusillanmäellä vuonna 2002 luonto-

inventaarion ja löysi mm. 551 perhoslajia,

joukossa harvinaiset vyöneilikkayökkö-

nen ja kirjotäpläkoi.

Jalopuineen ja vanhoine mäntyineen

Kannusillanmäki on hämmästyttävän

luonnontilainen saareke tiiviisti raken-

netun ja satoja vuosia hoidetun kulttuuri-

ympäristön keskellä.

Esbo SparbankEspoon ensimmäinen pankki perustettiin 1875 Espoon kuntakokouksen aloitteesta.

Ensimmäinen asiakas oli emännöitsijä Charlotta Ekstöm, joka 14.9.1875 talletti

säästötilille 600 mk. Alkuaikoina pankilla ei ollut omaa rakennusta vaan se toimi eri

taloissa kirkonkylässä.

Vuonna 1935 pankki osti Villa Karlshemin Kannusillanmäen eteläpuolelta kunnanta-

lon läheltä ja toimi siinä Astrid Lindströmin johdolla vuoteen 1975, jolloin täytti 100

vuotta. Vuonna 1979 Espoon Säästöpankki yhdistettiin Helsingin Säästöpankkiin, joka

selvisi pankkikriisistä ja tunnetaan nykyään Aktiana.

Säästöpankin talon alakerrassa toimi lihakauppa ja sen jälkeen kukkakauppa. Nyt

talo on purettu, mutta varastorakennus on vielä jäljellä.

7

12 KunnantaloVuonna 1932 Espoon kunta osti leskirouva

Jenny Weckströmiltä Breidablick-nimisen

tornillisen huvilan, jossa oli pidetty täysi-

hoitolaa. Talo paloi 1933 ja heti seuraa-

vana vuonna paikalle rakennettiin uusi

kunnantalo. Se oli aluksi yksikerroksinen,

mutta sai 1945 toisen kerroksen. Sodan ai-

kana talossa toimi kansanhuoltotoimisto,

nyt musiikkiopisto Avonia. Kunnantalo

ehti palvella myös kauppalantalona vuo-

desta 1963 ennen nykyisen kaupungin-

talon valmistumista.

13 Kannusillanmäen väestönsuoja

Kannusillanmäessä on keskustan kiin-

teistöjä palveleva S6-luokan kalliosuoja

johtokeskustiloineen. Luolasto on nor-

maaliaikana monipuolisessa liikunta- ja

kulttuurikäytössä ja siellä on Espoon kau-

pungin tietoliikenteen solmukohta. Tiloja

remontoidaan vuosina 2013–14 ja mm.

Kannusalin elokuvatekniikkaa uusitaan.

Väestönsuojien käyttöönotto tulee ky-

symykseen lähinnä hyvin vakavissa sätei-

lytilanteissa. Lähimmät ydinvoimalat si-

jaitsevat Espoosta 100–150 km:n päässä.

Suojat tulee voida saattaa käyttökuntoon

tarvittaessa 24 tunnissa.

14 VirastopihaEspoon kaupungin tekninen keskus ma-

jailee tässä 1985 valmistuneessa virasto-

talossa, jonka on suunnitellut Parviainen

Arkkitehdit. Sen pihalla on suomalaisen

konstruktivismin uranuurtajan Ernst

Mether-Borgströmin (1917–1996) metalli-

veistos Futura. “Futurasta on turha etsiä

luonnon aiheita. Olen yrittänyt luoda sel-

laisen ympäristön nykymaailmalle, joka

sille parhaiten sopii. Se on ajan sävel,”

taiteilija itse totesi.

Pihan itäpuolella Virastotalo II vuo-

delta 1979, suunnittelijat Aatos ja Aila

Issakainen. Rakennuksen purkamista ja

korvaamista asuintalolla mietitään osana

asemanseudun asutuksen tiivistämistä.

Espoon kunnantalo nykyasussaan.


15 PalvelutaloValmistui 1989, suunnittelija Veli-Pekka

Tuominen. Aiemmin kutsumanimeltään

Katrin keskus tarmokkaan apulaiskau-

punginsihteeri Katri Ranniston mukaan.

Asuntoja on 43. Talossa on kuntosali,

kangaspuut sekä ohjattua monipuolista

kuntouttavaa toimintaa. Ateriamahdolli-

suus on Espoon eläkeläisillä ja eläkeläis-

järjestöt kokoontuvat talon tiloissa.

16 Galleria EspoonsiltaTaideyhdistys Kuvataidetalo Suna ry:n

ylläpitämässä näyttelytilassa järjestetään

vaihtuvia nykytaidenäyttelyitä sekä kon-

sertteja. Tiloja myös vuokrataan juhla- ja

kokouskäyttöön.

17 Uusi asemaAseman virkaa toimittava ylikulkusilta

odotustiloineen valmistui 1981 korvaten

entisen asemarakennuksen, suunnittelija

oli Olavi Vanninen.

Erittäin kalsean ensivaikutelman Es-

poon keskuksesta antanut asema siirtyi

2008 VR:ltä Espoon kaupungin omis-

tukseen ja se uudistettiin 2009–10 osana

Espoon keskuksen kehittämisohjelmaa.

Samalla sillan sisäkäytävälle asennettiin

Mikko Rikalan tilataideteos Äspe (2010).

Siihen kuuluu lattian kivirouhepinnoi-

te, joka kuvaa Espoonjoen hiekkaa sekä

valokatteet, joihin on painettu joen ylle

kaartuvien haapojen (ruots. asp) lehväs-

töä. Teos tekee Espooseen saapumisesta

samaan aikaan juhlallisen ja juurevan

tapahtuman, lisäten myös käytävän tur-

vallisuutta.

Lähiliikenne sähköjunilla Helsingistä

Kirkkonummelle käynnistyi 1969. Tätä

nykyä Espoon asemalta ajetaan arkisin

144 lähijunavuoroa päivässä. Pitkään on

suunniteltu myös Leppävaaran kaupunki-radan jatkamista Espoon keskukseen ja

edelleen Kauklahteen.

18 EspoontoriValmistui 1987, suunnittelija arkkitehti-

toimisto Innovarch, peruskorjattu 2010.

Kauppakeskus Espoontori oli aikanaan

Espoon suurimpia ja moderneimpia

ostoskeskuksia. Uutta oli mm. se, että lä-

hes kaikkiin liikkeisiin kuljettiin avaran

keskusaulan kautta. Liiketilaa kaikkiaan

RantarataHelsingin ja Turun välisen rannikkoradan perustamisesta päätettiin säätyvaltiopäivillä

1887. Suunnittelun jälkeen 1899 sai rautatien ylihallitus käskyn panna viipymättä

käyntiin radan toteutuksen. Tammikuussa 1900 päästiinkin aloittamaan valmistelevat

työt. Aikataulullinen matkustajaliikenne käynnistyi 1.11.1902 ja rata avattiin viralli-

sesti 1.9.1903. Aluksi Espoossa oli asema kirkonkylän lisäksi Kauklahdessa ja seisake

Kilon kartanon lähellä. Matka Helsinkiin kesti 40–60 minuuttia.

Sähköistäminen alkoi 1960-luvulla – Turkuun saakka sähköt saatiin 1995. Mutkaista

rantarataa on korjailtu useaan otteeseen. Myös Espoo–Lohja–Salo-oikoradasta on

puhuttu jo vuosikymmeniä. Viimeisin yleissuunnitelma valmistui 2010, hinta-arvio 1,5

miljardia euroa.

9

23 600 m2 ja liikkeitä 35 mukaanlukien

päivittäistavarakauppa sekä posti. Val-

miina ovat myös laajennussuunnitelmat

viereiselle tontille.

Samalla paikalla sijaitsi aiemmin jalka-

pallokenttä, jolla Esbo Bollklub (EBK)

aloitti toimintansa vuonna 1940.

Espoon keskuksen iltasoitto kajahtaa

kesäiltaisin nauhalta Espoontorilta. Kah-

den minuutin mittaisen trumpettisoolon

sävelsi Verneri Pohjola osana Helsingin

seudun World Design Capital -vuoden

2012 ohjelmaa.

19 Entresse Valmistui 2008 tärkeänä osana Espoon

keskuksen kehittämisohjelmaa, suunnit-

telija Jukka Karhunen.Espoon kaupunki

lunasti valtion rakentamattoman virasto-

tontin jo vuonna 2001 ja kaavoitti siihen

yhdistetyn kauppa- ja virastotalon sekä

asuntorakentamista. Siltakadun puolella

on noin 10 000 m2 liiketilaa, jossa toimii

40 erikoisliikettä sekä suuri päivittäista-

varakauppa. Ylimpiin kerroksiin sijoittu-

vat kirjasto ja kaupunginarkisto.

Seuraavaksi suunnitellaan Entressen ja

Espoontorin yhdistämistä uudella kulku-

sillalla.

20 ValatoriRinnetontti on käytetty hyväksi sijoit-

tamalla kauppakeskuksen taakse rau-

hallinen yläpiha kirjaston ja kaupungin-

arkiston kainaloon. Kaupunkimaisen

Valatorin varustus soveltuu niin oleiluun

kuin katukorikseen ja rullalautailuunkin.

Asuinkerrostalot ovat vuodelta 2011.

Entressen kirjasto muutti torin lai-

dalle 2009. Tilat on suunniteltu monien

Aseman seutuRautatien rakentaminen johti asemapaikkakunnilla vanhan maatalousvaltaisen yhteis-

kunnan vähittäiseen muutokseen kaupunkilaisten huvila-asutuksen sekä teollisuuden

levittäytymisen myötä. Puhelinkeskus perustettiin 1904 ja sähköyhtiö 1918. Espoon

ensimmäinen apteekki toimi aseman lähellä vuosina 1913–14.

Vuonna 1912 Pehr Appelgren perusti pullolasitehtaan asemaa vastapäätä radan ete-

läpuolelle. Se valmisti etenkin viinapulloja. Kun maailmansota lopetti viinan myynnin,

maitopullojen suurkysyntä pelasti tehtaan. Aseman tuntumassa oli myös Helsingin

maalinnoituksen kiinalaisten metsätyömiesten asuinparakki.

Vuonna 1917 lasitehdas järjestettiin uudelleen nimellä Suomen Lasitehdas Osake-

yhtiö – Finska Glasbruks Aktiebolaget. 1922 tehdas kuitenkin paloi ja lopetti toi-

mintansa. Espoon lotat ostivat tontin ja 1930 sille rakennettiin suojeluskuntatalo,

joka myöhemmin siirtyi Martoille ja edelleen Lindholmin sahalle. Saha oli aloittanut

toimintansa nykyisen Espoontorin länsipuolella vuonna 1919 ja jatkoi aina 1980-

luvulle saakka. Parhaimmillaan työntekijöitä oli yli 50. Sahalla oli mm. oma palokunta

ja rautakauppa. Vuosina 1936–57 sen yhteydessä toimi sementtivalimo.

Vielä 1980-luvulla keskustassa kuljettiin radan yli puomeilla varustetusta tasoriste-

yksestä, joka oli Kannusillanmäen kohdalla, nykyisestä Espoonväylän sillasta itään.


eri käyttäjäryhmien tarpeisiin. Löytyy

satunurkka, pelipaikka, esiintymis-,

koulutus- ja näyttelytilaa sekä hiljainen

työskentelyhuone. Entresse oli vuonna

2013 pääkaupunkiseudun kolmanneksi

vilkkain kirjasto: 491 000 käyntiä ja 540

erilaista tapahtumaa lukupiireistä käsi-

työkerhoon sekä kielikursseihin.

Kirjasto toimi aiemmin Suvelan kou-

lulla vuodesta 1978, jolloin Lagstadin ja

Tuomarilan kirjastot yhdistettiin Keski-

Espoon kirjastoksi. Lagstadin kirjasto

juonsi juurensa 1860-luvulta, jolloin Es-

poon ensimmäinen kirjasto aloitti toi-

mintansa kirkon sakastissa.

Suvelan polulta:21 Suviniitty

22 EspoonporttiAseman itäpuolinen alikulku avattiin

2005. Se yhdistää portin tavoin radan

eri puolet toisiinsa. Tunnelin toteutus sai

vuonna 2006 Vuoden insinöörityö -pal-

kinnon. Suunnitelmissa on joskus tule-

vaisuudessa yhtenäinen puistokatu Suve-

lasta Lommilaan.

23 Vanha asemavuodelta 1903 on arkkitehti Bruno Gran-

holmin tyyppipiirustusten mukainen.

Rakennusta laajennettiin 1909. Siinä oli

kaksi odotussalia, naistenhuone, toimis-

tohuone ja asemapäällikön asunto. Asema

toimi myös postina. Ympärillä olivat tava-

ramakasiini, makki, kellari ja sauna. Vain

koristeellinen makasiini on säilynyt.

11

Keskustan polulta:1 Valtuustotalo2 Kaupungintalo

3 Kristianstadin aukio on nimetty Ruotsin Skånessa sijaitsevan

Espoon ystävyyskaupungin mukaan. Es-

poossa on nimetty puisto tai aukio seitse-

män pitkäaikaisimman ystävyyspaikka-

kunnan mukaan. Aukio on nykyisellään

melko vaatimaton kulmaus, mutta kaa-

vanmuutoksen myötä on luvassa nimen-

muutos Kristianstadinpuistoksi. Vierei-

nen Lakelanpuisto on kunnostettu 2012.

4 Kaivomestarin aukioValmistui 1983 yhtaikaa Kirkkojärven

ostarin kanssa, talon suunnitteli arkki-

tehtitoimisto Reijo Ailus. Toimintojen

keskittyminen suurempiin yksiköihin on

johtanut asuinalueiden lähipalveluiden

näivettymiseen. Entinen ostoskeskus pal-

velee nyt liiketalona.

Kirkkojärven asuinalue on rakennettu

1980-luvun mittaan aluerakentamissopi-

muksella savimaalle paalujen päälle.

5 Kirkkojärven kouluValmistui 2010 yhtenä aikansa huomat-

tavimmista julkisen rakentamisen hank-

keista maassamme. Verstas Arkkitehdit

voitti Espoon kaupungin järjestämän ylei-

sen arkkitehtuurikilpailun vuonna 2006

ehdotuksellaan ”Veljet”. Ala- ja yläkoulun

tilat muodostavat kokonaisuuden, mutta

samalla eriytyvät riittävästi. Rakennus

avautuu komeasti sekä asuinalueen että

Kirkkojärven suuntaan. Se palvelee myös

alueen asukkaita sekä erilaisia harras-

tusryhmiä, jotka on huomioitu taitoja

Jokilaakso26 kohdetta • 4 tietolaatikkoa • 3 km

Kirkkojärvi ennen ja nytKirkkojärven allas kuuluu kallioperän murroslaaksojen ketjuun, joka ulottuu Kirkko-

nummelta Tuusulanjärven kautta Lahden tienoille saakka. Se on Kasavuoren edustalla

enimmillään useita kymmeniä metrejä syvä ja täyttynyt tuhansien vuosien aikana

erilaisilla sedimenteillä.

Järven pohjoispuolella on jälkiä yhtäjaksoisesta asutuksesta viimeisten 4 000

vuoden ajalta. Peltoja järven ympärillä on viljelty tuhat vuotta.

Kirkkojärven kautta kulkee suuri osa keskisen Espoon pintavesistä Luukista saakka.

Espoonjoen alajuoksu on hyvin loiva, sillä järvi on vain viisi metriä merenpinnan

yläpuolella. Siksi se on aina tulvinut voimakkaasti: 1900-luvun alusta on valokuvia,

joissa vettä on kirkolle asti. Kesäisin vesi taas laski niin, että järvenpohjaa käytet-

tiin lehmien ja hevosten laidunmaana. Viimeksi joulukuussa 2011 Kirkkojärvi tulvi

niin, että Turunväylän yksi kaista piti sulkea liikenteeltä ja mm. Kaivomestari suojata

hiekkasäkeillä.


taideaineiden luokkien sijoittelussa. Kou-

lulla on laaja kirjasto sekä kolmannessa

kerroksessa pieni kasvihuone.

Oppilaita yhtenäisessä peruskoulussa

on kaikkiaan 770. Kirkkojärven koulu on

toiminut samalla paikalla vuodesta 1984.

6 Kirkkojärven rantaEspoon kaupunki järjesti jo vuonna 2002

suunnittelukilpailun Kirkkojärven ranto-

jen elävöittämiseksi. Nyt on alettu tutkia

mahdollisuuksia palauttaa 2–3 hehtaaria

vesialuetta. Pro Espoonjoki ry on tosin

ehdottanut 20 hehtaaria. Mielenkiintoista

on myös, löytyisivätkö järvestä isonvihan

aikana 1700-luvulla kadonneet Espoon

kirkon kellot.

Rannalla on Lions Clubin ylläpitämä,

kansainväliset kilpailuvaatimukset täyt-

tävä pienoisgolfrata. Uutta matonpesu-

paikkaa suunnitellaan Kaivomestarin-

niitty-kadun varteen.

7 TerveyslähdeEspoon terveyslähde laillistettiin 1751.

Sen ensimmäinen intendentti oli helsin-

kiläinen lääkäri Carl Fredrik Zandt. Ve-

den nauttimista varten lähteen yhteyteen

rakennettiin kaivohuone. Kerrotaan Suo-

menlinnaa rakennettaessa sairastuneen

135 sotilaan käyneen juomassa vettä ja

parantuneen vesihoidon ansiosta.

Espoon kaivo eli loistokauttaan 1700–

1800-luvun vaihteessa ollen koko Helsin-

gin seudun kulttuurielämän keskuksia.

Kylpylävieraita majoitettiin mm. Lövkul-

lassa, jonne kaivolta johti puukuja samoin

kuin kirkolle. Vasta 1800-luvun puoli-

väliin mennessä terveyslähteen käyttö

väheni.

Lähde ja kaivohuone paikallistettiin

Espoon kaupunginmuseon arkeologisissa

kaivauksissa 1986–88. Lähde on suojelu-

kohde ja sen ympärillä on kaupungin yllä-

pitämä puisto.

Maamerkit maisemassaEspoon kaupunki osti 1975 Övre Lövkullan, jonka päärakennus säilytettiin. Sen koti-

tanhuaa hallitsee vuodesta 1986 Espoon terveys- ja sosiaalialan oppilaitos, nyt osa

Omnia-ammattiopistoa. Uusin lisärakennus 2007, arkkitehtitoimisto Hannu Jaakkola.

Nedre Lövkulla toimii edelleen maatilana. Nykyinen uusrenessanssihenkinen pää-

rakennus vuodelta 1892. Johan Anbergin perilliset Weurlanderin suvussa juhlivat 333

vuottaan Lövkullassa vuonna 2010. Tilan pelloilla toimii 9-reikäinen jokamiehen golf-

rata, jonka yhteydessä on kahvilaksi kunnostettu rakennus vuodelta 1850.

Tarvontie oli Suomen ensimmäinen moottoritie. Nykyistä Turunväylää käyttää tällä

kohtaa arkisin noin 53 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Osuus Huopalahdesta Gumbö-

leen rakennettiin 1956–62 työllistämistöinä tuhannen miehen voimin mm. upottamalla

Kirkkojärveen paksuimmillaan 25 metriä kivilouhetta Kasavuoresta ja muualtakin.

Grankullan kauppala irtaantui Espoon maalaiskunnasta 1920. Sen pinta-ala on 6

km2, josta vesistöä 0,1 km2. Huvilayhdyskunnan syntyyn 1906 olivat vaikuttaneet

hyvä maasto ja rantaradan avaaminen 1903. Nykyään Kauniaisten kaupungissa on

9 000 asukasta, joista 58 % on suomenkielisiä ja 38 % ruotsinkielisiä.

13

8 KaivomestariValmistui 2003, suunnittelija Hannu

Jaakkola. Rakennus on Suomen ensim-

mäinen elinkaari- eli yksityisrahoitus-

mallilla toteutettu julkinen rakennus.

Kaupunki on kilpailuttanut rakentamisen

ja kunnossapidon pitkäaikaisella sopi-

muksella.

Talossa toimivat Kuninkaantien lukio,

Keski-Espoon uimahalli ja liikuntahalli,

Espoon kaupungin fysioterapia sekä

työväenopisto. Vuonna 2000 perustettu

Kuninkaantien lukio painottaa opetuk-

sessaan informaatioteknologiaa ja medi-

aa. Lukiossa on 540 oppilasta.

9 Näkymä LövkullaanGlomsbyn kylässä oli 1500-luvulla neljä

taloa, 1650-luvulla enää kaksi. Kihlakun-

nankirjuri Johan Anberg osti Lövkullan

1677 ja nosti sen menestykseen saaden

ratsutilan oikeudet 1680-luvulla. Hänen

sukunsa on pitänyt tilaa siitä lähtien.

Rustholli jaettiin 1736 kahden veljek-

sen kesken Nedre ja Övre Lövkullaksi.

Rakennusten välitse kiemurtelee edelleen

Kuninkaantieltä kirkolle johtanut haara,

nykyiseltä nimeltään Lehtimäentie. Vrt.

kohde 17: Kuninkaantien kyltti ja ks. tieto-

laatikko: Maamerkit maisemassa.

10 Kapearaiteinen rautatiesilta

Helsingin maalinnoituksen varustuksiin

tarvittiin paljon puutavaraa. Sen hankki-

miseksi venäläiset toivat 1916 kiinalaisia

Mantsuriasta ja Amurinmaalta metsän-

hakkuuseen. Puutavaran kuljetukseen he

rakensivat kapearaiteisen rautatien poh-

joisesta Espoon vanhalle rautatieasemalle

Espoonjoen yli.

Rata kulki aivan hautausmaan reunaa.

Se rakennettiin nopeasti ja todennäköi-

sesti talvella suoraan kovalle maalle:

lumi vain luotiin pois ja kiskot pantiin

paikalleen. Rakenne ei kestänyt veturia

ja raskaasti lastattuja vaunuja vaan ne

suistuivat usein radalta. Niin jouduttiin

siirtymään hevosten vetämiin vaunuihin.

Viimeisiä kiinalaisrautatien muistoja oli-

vat Espoonjoen rautatiesillan jäännökset,

jotka näkyivät hyvin vielä 1980-luvulla.

Helsingin maalinnoitusKun Venäjän Itämeren laivasto oli tuhoutunut Japanin-sodassa Tsushimassa

29.5.1905, päätti keisari Nikolai II rakennuttaa pääkaupunkinsa Pietarin suojaksi

laajan linnoitusjärjestelmän aina Ahvenanmaata ja Hiidenmaata myöten. Siihen kuulu-

van Helsingin maalinnoituksen varustuksia kaivettiin vuodesta 1914 alkaen.

Keisari itse tarkasti työmaan Albergassa 1915. Linnoitustöissä oli mukana suuri

joukko pääkaupunkiseudun asukkaita sekä metsätöissä venäläisten Kaukoidästä

tuomia hunghuuseja. Varustukset ulottuvat yhtenäisinä Vuosaaresta Westendiin.

Maaliskuun 1917 vallankumouksen jälkeen työt vähitellen loppuivat.

Linnoituksen ainoa taistelu käytiin 11.4.1918 Suomen sisällissodan loppuvaiheessa

saksalaisten ja Helsingin punakaartin välillä (ks. kohteet 7 ja 25).

Maalinnoituksen kaikki säilyneet osat ovat muinaismuistolain suojaamat.


11 KirkonkymppiValmistui 2004, suunnittelija arkkiteh-

titoimisto Lahdelma–Mahlamäki. Kaksi

punatiilistä, korkeaharjaista rakennusta

sijoittuvat vanhan kirkonmäkimaiseman

ja muun kaupunkirakenteen solmukoh-

taan. Rakennukset ovat kulmittain toisiin-

sa nähden muodostaen suojaisen miljöön.

Rakennusparin yhteinen aula avautuu

joen, kalliometsän ja tuomiokirkon suun-

taan. Kirkonkympissä ovat Espoon tuo-

miokirkkoseurakunnan ja ruotsinkielisen

seurakunnan asiakaspalvelupisteet sekä

Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin ja

piispan työtilat sekä istuntosali.

Kirkonkympin sisäpihalla on kesä-

kuussa 2005 paljastettu kuvanveistä-

jä Tilla Kekin taideteos Aikojen saatto.

Monumentaalinen teos koostuu viidestä

luonnollisen kokoisesta, omaluonteises-

ta ihmishahmosta, jotka vaeltavat kohti

kirkkoa. Vaeltaja-teema on esiintynyt Ke-

kin töissä erilaisina kulkueina jo vuosia.

12 EspoonjokiEspoonjokilaakso on muisto jääkauden

jälkeisestä merenlahdesta. Joki on muo-

dostanut aikanaan tärkeän kulkuväylän,

jolle mahtuivat jopa kirkkoveneet. Edel-

leenkin se palvelee melontareittinä ja eko-

logisena käytävänä.

Espoonjoen vesistön valuma-alue ulot-

tuu pohjoisessa Luukkiin ja koillisessa

Vantaan Piispankylään. Alueen koko on

132 km2, josta 6 % on järviä, suurimpina

Bodominjärvi ja Pitkäjärvi. Espoonjoki al-

kaa Bembölessä, kun Glimsån ja Glomsån

yhtyvät. Vedet laskevat 7 km myöhemmin

Espoonlahteen. Joen keskivirtaama vaih-

telee voimakkaasti: kesäisin alle 1 m3/s ja

tulva-aikoina yli 10 m3/s. Joessa on paljon

ahventa ja haukea sekä myös taimenta.

Espoonjoen luonto-, virkistys- ja kult-

tuurimaisema-arvoja vaalii vuonna 2000

perustettu yhdistys Pro Espoonjoki ry

– Pro Esbo å rf.

Espoon suurin vuosittainen ruotsinkie-

linen kesätapahtuma on erinäisten jär-

jestöjen ja Espoon kaupungin järjestämä

Kulturen vid Ån jo vuodesta 1999.

13 TuomiokirkkoKeskiaikainen harmaakivikirkko on

pääkaupunkiseudun vanhin säilynyt ra-

kennus ja rakennushistoriallisesti sekä

maisemallisesti Espoon arvokkain. Se

sijoittuu historialliseen risteyspaikkaan

Kuninkaantien ja Espoonjoen varrella.

Rakentajaksi on arveltu “maakunnan

omaa mestaria”. Kirkon vanhimmat osat

on ajoitettu 1480-luvulle. Oletettavasti

sitä ennen paikalla on ollut puukirkko.

Saarnatuoli ja istuinpenkit rakennet-

tiin uskonpuhdistuksen jälkeen 1500-lu-

vun alussa. Seinien keskiaikaiset kalkki-

maalaukset peitettiin 1700-luvun lopulla,

jolloin myös ensimmäiset urut saatiin.

Nykyiset urut ovat espoolaisen urku-

rakentamo Veikko Virtasen 2012 rakenta-

mat 42-äänikertaiset.

Kellotapuli valmistui 1767. Sen kaksi

pienintä kelloa on valettu Tukholmassa

1736 ja suurin 1765.

Alun perin kolmilaivainen kirkko

muutettiin 1820-luvun laajennuksessa

poikkilaivaiseksi ristikirkoksi. 1930-lu-

vun peruskorjauksen yhteydessä seinä-

maalaukset paljastettiin. 1980-luvun res-

tauroinnissa 1400-luvulta peräisin oleva

krusifiksi palautettiin kuoriholviin.

15

14 HautausmaaEspoon tuomiokirkon ympärille synty-

nyttä hautausmaata on laajennettu vii-

desti: nyt kokonaispinta-ala on noin 11

hehtaaria. Kirkkomaalla sijaitseva 30-

paikkainen toimituskappeli on ollut käy-

tössä vuodesta 1976. Kirkon välittömässä

läheisyydessä ovat myös historiallinen

hautausmaa-alue ja Karjalaan jääneiden

vainajien muistomerkki. Sankarihaudoil-

le on oma osastonsa ja myös sotaveteraa-

neille on varattu oma lehto.

Muistolehto on kirkkomaan ainoa alue,

jonne saa vielä uusia hautapaikkoja.

15 PitäjäntupaEspoon kuntakokouksilla ei pitkään ai-

kaan ollut omaa kokoustilaa ennen kuin

1887 saatiin lahjoituksena pitäjäntuvaksi

Backbyn yksinäistilan mailta tyhjilleen

jäänyt pienten lasten koulutalo noin vuo-

delta 1870. Tontin luovutti seurakunta ja

talo siirrettiin paikalleen 1889–90.

Espoon suomenkielinen kansakoulu

toimi rakennuksessa 1900-luvun alussa.

Nykyään pitäjäntupa on seurakunnan

omistuksessa ja käytettävissä muistoti-

laisuuksia sekä kastejuhlia varten.

16 Muuralan pappilaEspoon seurakunnan itsenäistyttyä Kirk-

konummesta ensimmäinen kirkkoherra

Henrik Olavinpoika astui virkaansa 1458.

Ensimmäiset maininnat Espoon pappi-

lasta ovat 1400-luvun lopulta.

Nykyinen rakennus valmistui 1853

edeltäjänsä kivijalalle, suunnittelija lää-

ninarkkitehti Jean Wiik. Espoon en-

simmäinen postiasema toimi kirkko-

herranviraston yhteydessä pappilassa

vuodesta 1885. Kulttuurihistoriallisesti

arvokas empiretyylinen hirsirakennus

on kaavamääräyksin suojeltu. Pappila on

korjattu viimeksi perusteellisesti vuonna

2006. Espoon ruotsinkielisen seurakun-

nan kirkkoherralla on pappilassa asumis-

velvollisuus.

17 Kuninkaantien kylttiKuninkaantie oli keskiajan tärkein maan-

tie Suomessa. Se kulki Turusta Viipu-

riin muodostaen samalla keskeisen osan

Itsellistä elämää Espoossa jo 557 vuottaEspoon seurakunta on toiminut katolisena jo vuonna 1458. Sen itsenäistymisestä

Kirkkonummen seurakunnasta lasketaan myös Espoon kunnallisen itsenäisyyden alku.

Luterilainen uskonpuhdistus toteutettiin 1527: samalla kuningas Kustaa Vaasa taka-

varikoi kirkon ylimääräisen omaisuuden. Jaettiin kahtia suomen- ja ruotsinkieliseen

seurakuntaan 1950. Suomenkielinen jaettiin 1964 edelleen Kanta-Espoon, Leppävaa-

ran ja Etelä-Espoon seurakunniksi. Kanta-Espoosta tuli Espoon tuomiokirkkoseura-

kunta 1.1.2004, siinä jäseniä nykyään 48 500. Ruotsinkielisessä seurakunnassa on

jäseniä runsaat 16 000.

Espoon hiippakunta aloitti toimintansa 1.1.2004 ollen nuorin Suomen evankelis-

luterilaisen kirkon yhdeksästä hiippakunnasta. Seurakuntia siihen kuuluu 20 Hangosta

Mäntsälään.


Bergenin ja Pietarin välisestä postireitistä

1300-luvulta alkaen.

Espoon kirkkoa ei rakennettu aivan tien

viereen, joka kulki nykyistä Isoa maan-

tietä pitkin nykyiselle Muuralantielle ja

siitä edelleen nykyistä Espoontietä Bem-

böleen, vaan kirkolle johti Mikkelästä lii-

tyntäpolku, joka taas Lövkullassa liittyi

Kuninkaantiehen. Kirkkopuiston kadun

lounaispäässä on Kuninkaantien infopyl-

väs: kivipaasi, jossa tietokilvet.

18 SeurakuntataloValmistui 1995, suunnittelija arkkitehti-

toimisto G. & E. Adlercreutz. Seurakunta-

talosta järjestettiin jo 1982 suunnittelu-

kilpailu, Rakennuksen valmistumiseen

kului pitkä aika Pelastakaa Pappilanmäki

-yhdistyksen vastustuksen johdosta. Ra-

kennus toteutettiin lopulta suunniteltua

pienempänä. Sen torni on samalla koh-

dalla kuin aiemmin paikalla sijainneen

palokunnantalon torni sekä vuoden 1941

maaottelumarssin lähtöpaikka.

Näillä main oli ennen tienoon paras

liukumäki Krakelbacken, jonka nimen

alkuosa liittynee mäen hauskaan mutkai-

suuteen.

19 KannusiltaAlkuperäinen Kannbro-nimellä kutsut-

tu puusilta oli lähempänä kirkkoa, savu-

saunan lähellä. Tarina kertoo, että es-

poolainen kirkkokansa ennen vanhaan

mennessään sanaa kuulemaan piilotti

viinakanisterinsa sillan alle, ja siitä on

silta saanut nimensä.

Seuraava puusilta rakennettiin jo ny-

kyiselle paikalle. Vuonna 1897 päätti kun-

takokous, että silta oli korjattava. Kustan-

nuksista käytiin kiistaa, kunnes 1907–08

rakennettiin uudenaikainen silta kivestä

ja sementistä. Nykyinen kiviholvisilta val-

mistui Espoon 550-juhlavuodeksi 2008.

20 Kukkakauppa & porttiTalo on kuulunut Villa Karyllin pihapii-

riin ja on ilmeisesti toiminut puutarhuri–

talonmiehen asuntona. Rakennus on alu-

een vanhimpia, mahdollisesti rakennettu

1860–70-luvulla. Alkuperäisestä portista

on jäljellä kukkakaupan etuosassa gra-

niittipylväs. Villa Karyll paloi 1970 ja siitä

säilyi vain kivijalka osana uutta raken-

nusta, joka on sekin nyttemmin purettu.

21 Espoon VPKVapaapalokunta on perustettu 1890 Es-

poon ensimmäisenä. Aikanaan vapaa-

palokunnilla oli suuri merkitys paitsi

palontorjunnassa, myös eri väestönosien

yhdistämisessä yhteisen edun nimissä.

Vakinaisen palokunnan reservinä on Es-

poossa nykyisin kuusi vapaaehtoista sopi-

muspalokuntaa.

Espoon VPK:n hälytysosastoon kuuluu

15 henkeä. Lisäksi toimivat nuoriso-osas-

to, kaksi naisosastoa sekä veteraaniosas-

to. Pääkalustona on sammutusauto tun-

nuksella ES411.

Paloasema valmistui 1963, suunnittelija

Nisse Hellström. Yläkerrassa on kauniis-

ti remontoitu juhlasali, jota vuokrataan

myös yksityistilaisuuksiin.

22 Lilla KaryllPappilantie 7. Rakennettu 1904. Talo an-

taa kuvan aikakautensa rakennustavasta

Espoon asemaseudulla. Sen erikoisuutena

on ikkunoiden yläreunan pyöröholvimai-

17

nen muoto ja neljännesympyrän malliset

ullakkoikkunat. Lilla Karyllin on 1990-lu-

vun alussa kunnostanut ja siinä nykyään-

kin toimii Espoon Mielenterveysyhdistys,

joka järjestää talossa talkoot joka arkipäi-

vä ja kesäisin pihajuhlia.

23 Villa ApteekkiPappilantie 5. Valmistunut 1921, suun-

nittelija ja urakoitsija rakennusmesta-

ri Bernhard Olin. Espoon uusi apteekki

toimi rakennuksessa 1970-luvun lopulle,

jatkaa edelleen Espoontorilla. Nykyisin

talossa toimii Espoon ympäristöyhdistys

ja kellarissa keramiikkagalleria.

24 Erikssonin kauppa Rakennuksessa toimi Erikssonin ruoka-

tavarakauppa 1900-luvun alussa ja uudel-

leen 1960-luvulla. Se oli vanhanaikainen

ruokatavarakauppa, jossa oli maidot, li-

hat ja sekatavara erikseen sekä kangas-

ja vaateosasto. Kun Erikssonin kauppa

lopetti toimintansa 1973, siihen tulivat

kauklahtelainen Halmeen kahvila sekä

vaatekauppa.

Tätä nykyä talossa toimivat Espoon

esittävän taiteen koulu sekä Urkuyön ja

Aarian toimisto.

Reitti jatkuu keskustan polkua joko Kannu-

sillanmäen yli Lagstadiin tai virastokes-

kuksen kautta asemalle.

L I S Ä K O H T E E T

25 SiunauskappeliValmistui 1963, suunnittelijat Heikki ja

Kaija Sirén. Samalla vihittiin käyttöön

myös ensimmäiset osastot Kappelin hau-

tausmaasta. Krematorio otettiin käyttöön

vuonna 1964 ja sitä laajennettiin 1990-lu-

vun alussa. Siunauskappeli ja krematorio

peruskorjattiin vuonna 2014.

26 KirkonkulmaValmistui 1992, suunnittelija Parviainen

Arkkitehdit. Rakennuksessa toimii Es-

poon seurakuntayhtymän palvelukeskus,

johon yhdistettiin vuonna 2013 kuuden

Espoon evankelis-luterilaisen seurakun-

nan kirkkoherranvirastot.

27 Dahl (Grå)Grån puumerkki vuodelta 1759. Grån

tila sijaitsi alun perin Södrikin kylän-

mäellä Espoon kirkkoa vastapäätä.

Sen omistajana mainitaan 1540-luvulla

lautamies Erik Nilsson.

Grå siirrettiin Kirkkojärven rannalle

viimeistään 1800-luvun alussa, jolloin

sen nimeksi muutettiin Dahl. Pihapiiris-

sä oli hirsinavetta vuodelta 1850. Vuonna

1936 tilan osti Lindholmin sahan johtaja

Elis Lindholm, joka peruskorjasi kaikki

rakennukset ja pystytti uusia.

Tila myytiin Espoon kaupungille 1973.

Päärakennus paloi 1984 ja uudestaan

1980-luvun loppupuolella. Paikalla on

nyt Kirkkojärven päiväkoti. Sen edustalla

kasvava hyväkuntoinen ja kaunismuotoi-

nen metsälehmus on useita satoja vuosia

vanha ja rauhoitettu.

28 Keski-Espoon urheilupuisto

Urheilupuiston perusparannus alkoi 2012

tekojääradan toteutuksella. Seuraavaksi

ulkokentät sekä skeittipaikka kunnoste-

taan ja toimintoja lisätään.

��

��

Sunabågen

Rataval l intie

Puistot ie

Brogatan

Sunan-

tie

Silt

akatu

Kippot.

Kaksoiskiven tie

Kuuri

n-

TurunväyläKirkkokatu

Lukkarint. Es

poonti

entie

Morby

vägen

He

l

vägen

mäki

Stenbergi nt

Kasabergsvägen

Urhe

ilutie

Mäntym

Ullanmäentie

Tvillingsstenv.

Tas

a

ka lliont.

Mika

el Lybeck

int.

Kas avuorentie

Bredantie

Yrjö

Liipolantie

Kulopo

lku

Kivirn.

Tuomarilant

ie

Brandv

Palotie

Kirkko

järventie

Kyrko

g.

Pa

p

pilantie

Siltaka

tu

Lakelan

k.

��

��

Vieras

kj

Espoonk.

Kirkkopuisto

Kulovalkeantie

Kylävainiont ie

Domsbyvägen

Tuomarilan

katu

Kyrkträs

kvägen

Brogatan

Suvelantie

Åboleden

Kirkkojärvi

Kyrkträsk

Södrik

Suvela

Pitäjän-

portti

Sunaängsv.

Starrängsv.

Pitkänn

otkontie

Kaksoisk

iventie

A

l amäentie

t.

avikj.

Långsnovägen

KUURINNIITTY

Domsby

Tuomarila

Pitkä-

notko

Yläniityntie

Luhtat.

Alaniity

nt.

Alamäki

Kam

-reerin

tie

Sunav

ägenKiltakallio

Pliitin

torp

ant.Espoonväylä

Saunamäentie

Ho

nkaportti

Stävvägen

Kiu

lut.

Videvägen

Ba

sturösv

.

Bänkgr.

Penkkikuja

Laud

etie

Kiuastie

Löylytie

Seljamäki

Vihtat.

Äskrödjan

Saarniraivio

Gillesberget

Kiltakallioitie

Savutie

STADSBERGET

KAUPUNGINKALLIO

Sunankaari

Yläkal

liontie

Joupin

t.Sokinsuontie

Sokinmäki

Hösmärinm.

Sunavägen

Sunanniityntie

Kuurinniit yn

KURÄNGEN

Joupinpuisto

Solisevant.

Sunantie

Hösm

ärv.

Hösmärintie

Kirstintie

Kirstinmäki

Kirstiv.

Suna

Muur al antie

tie

Prästg årdsvägen

leden

V.Åvägen

Alakalliont.

C E N T R A L P A R K E N

K E S K U S P U I S T O

Finnoontie

P

ajutie

Lu

gne

tsväg

Lugnetin

tie Bergbrinken

K

alliorinn

e

Pohjakartta © Espoon kaupunkimittausyksikkö

��

��

Pohjakartan © Kaupunkimittausyksikkö, Espoo 2013

ESPOON KESKUKSEN KOTIKAUPUNKIPOLUT

��• 95 kohdetta • 14 km

��www.espoo.fi/kotikaupunkipolut

��

��

��

��

ovat kävelyreittejä,

jotka soveltuvat uusille

ja vanhoille asukkaille,

sunnuntaikävelyille

ja tutkimusretkille.

��

Espoon kaupunki

��

Pauli Saloranta

��

jyrkkä

portaat

näköala

kahvila tms.

leikkipaikka

koirapuisto

juna

muu opastaulu

��

Espoon kaupunginosayhdistysten liitto

Esbo Hembygdsförening

Keski-Espoo-seura

Tuomarila-seura

Keski-Espoon pienkiinteistöyhdistys

Pro Espoonjoki -yhdistys

Espoon tuomiokirkkoseurakunta

Esbo svenska församling

1

10

9

5

12

22

7

26

1

11

18

12

2

4

18

8

16

15

14

17

1

11

16

17

4

18

2

6

8

6

76

11

10

4

8

3

2

20

23

5

19

19

20

19

20

3

17

9

10

1314

15

13

16

12

25 21 22

23

24

11

1213 14

16

15

10

8

76 5

4

33

27

28

19

17

3

13

21

22

22

21

24

25

23

21

14

7

7

5

9

18

9

15

20

KILTAKALLIO–SUVELA 4 km

KESKUSTA 2 km

JOKILAAKSO 3 km

TUOMARILA–SUNA 5 km

JulkaisijaEspoon kaupunginosayhdistysten liitto

KarttamerkinnätPauli Saloranta

��

��

Sunabågen

Rataval l intie

Puistot ie

Brogatan

Sunan-

tie

Silt

akatu

Kippot.

Kaksoiskiven tie

Kuuri

n-

TurunväyläKirkkokatu

Lukkarint. Es

poonti

entie

Morby

vägen

He

l

vägen

mäki

Stenbergi nt

Kasabergsvägen

Urhe

ilutie

Mäntym

Ullanmäentie

Tvillingsstenv.

Tasa

ka lliont.

Mika

el Lybeck

int.

Kas avuorentie

Bredantie

Yrjö

Liipolantie

Kulopo

lku

Kivirn.

Tuomarilant

ie

Brandv

Palotie

Kirkko

järventie

Kyrko

g.

Pa

p

pilantie

Siltaka

tu

Lakelan

k.

��

��

Vieras

kj

Espoonk.

Kirkkopuisto

Kulovalkeantie

Kylävainiont ie

Domsbyvägen

Tuomarilan

katu

Kyrkträs

kvägen

Brogatan

Suvelantie

Åboleden

Kirkkojärvi

Kyrkträsk

Södrik

Suvela

Pitäjän-

portti

Sunaängsv.

Starrängsv.

Pitkänn

otkontie

Kaksoisk

iventie

A

l amäentie

t.

avikj.

Långsnovägen

KUURINNIITTY

Domsby

Tuomarila

Pitkä-

notko

Yläniityntie

Luhtat.

Alaniity

nt.

Alamäki

Kam

-reerin

tie

Sunav

ägenKiltakallio

Pliitin

torp

ant.Espoonväylä

Saunamäentie

Ho

nkaportti

Stävvägen

Kiu

lut.

Videvägen

Ba

sturösv

.

Bänkgr.

Penkkikuja

Laud

etie

Kiuastie

Löylytie

Seljamäki

Vihtat.

Äskrödjan

Saarniraivio

Gillesberget

Kiltakallioitie

Savutie

STADSBERGET

KAUPUNGINKALLIO

Sunankaari

Yläkal

liontie

Joupin

t.Sokinsuontie

Sokinmäki

Hösmärinm.

Sunavägen

Sunanniityntie

Kuurinniit yn

KURÄNGEN

Joupinpuisto

Solisevant.

Sunantie

Hösm

ärv.

Hösmärintie

Kirstintie

Kirstinmäki

Kirstiv.

Suna

Muur al antie

tie

Prästg årdsvägen

leden

V.Åvägen

Alakalliont.

C E N T R A L P A R K E N

K E S K U S P U I S T O

Finnoontie

P

ajutie

Lu

gne

tsväg

Lugnetin

tie Bergbrinken

K

alliorinn

e

Pohjakartta © Espoon kaupunkimittausyksikkö

��

��

Pohjakartan © Kaupunkimittausyksikkö, Espoo 2013

ESPOON KESKUKSEN KOTIKAUPUNKIPOLUT

��• 95 kohdetta • 14 km

��www.espoo.fi/kotikaupunkipolut

��

��

��

��

ovat kävelyreittejä,

jotka soveltuvat uusille

ja vanhoille asukkaille,

sunnuntaikävelyille

ja tutkimusretkille.

��

Espoon kaupunki

��

Pauli Saloranta

��

jyrkkä

portaat

näköala

kahvila tms.

leikkipaikka

koirapuisto

juna

muu opastaulu

��

Espoon kaupunginosayhdistysten liitto

Esbo Hembygdsförening

Keski-Espoo-seura

Tuomarila-seura

Keski-Espoon pienkiinteistöyhdistys

Pro Espoonjoki -yhdistys

Espoon tuomiokirkkoseurakunta

Esbo svenska församling

1

10

9

5

12

22

7

26

1

11

18

12

2

4

18

8

16

15

14

17

1

11

16

17

4

18

2

6

8

6

76

11

10

4

8

3

2

20

23

5

19

19

20

19

20

3

17

9

10

1314

15

13

16

12

25 21 22

23

24

11

1213 14

16

15

10

8

76 5

4

33

27

28

19

17

3

13

21

22

22

21

24

25

23

21

14

7

7

5

9

18

9

15

20

KILTAKALLIO–SUVELA 4 km

KESKUSTA 2 km

JOKILAAKSO 3 km

TUOMARILA–SUNA 5 km

JulkaisijaEspoon kaupunginosayhdistysten liitto

KarttamerkinnätPauli Saloranta

YhteistyössäEspoon kaupunkiEsbo HembygdsföreningKeski-Espoo-seuraTuomarila-seuraKeski-Espoon pienkiinteistöyhdistysPro Espoonjoki -yhdistysEspoon tuomiokirkkoseurakuntaEsbo svenska församling


Keskustan polusta:20 Valatori

1 SamariaSamarian terveysasema valmistui 2002,

suunnittelija Anna Brunow. Talossa toi-

mivat myös hammashoitola sekä HUS-la-

boratorio ja röntgen. Pihapiiristä löytyvät

maahanmuuttajien palvelukeskus sekä

Hyvä arki ry ja Manna-apu ry.

Muuralan sairaala valmistui 1920,

suunnittelija Knut Wasastjerna. Edistyk-

sellistä oli mm. 25 sairaansijan kulkutauti-

osaston sijoittaminen erilleen. Sairaalaa

kiitettiinkin koko maan maalaiskuntien

ajanmukaisimmaksi. Lääkärin asunto ja

ruumishuone on purettu. Muurala palve-

lee nykyään geriatrisena päiväsairaalana.

2 Samarian kerrostalotEspoon keskuksen ensimmäiset nykyai-

kaiset kerrostalot valmistuivat 1957 ja -59,

suunnittelija Aulis Salo. Viereinen Allan

Heikelin polku on nimetty Muuralan sai-

raalassa toimineen Espoon ensimmäisen

kunnanlääkärin, lääketieteen lisensiaatti

Allan Phayllos Heikelin (1885–1974) mu-

kaan. Tämä oli virassa 33 vuotta.

3 Kaupunginkallio Nykyisen kaupunginosan nimi tulee Es-

poon keskuksen korkeimmasta kalliosta,

jonka korkeus on 55 metriä merenpinnas-

ta ja 50 metriä Espoonjoen uomasta. Kau-

punginkallioon louhittiin 1991 Espoon

Sähkön 80 megawatin lämpökeskus, nyt

omistaja Fortum.

Furubackan yhdyskunnan asutus alkaa

1900-luvun alusta rautatien vaikutuksen

myötä Finnoontien läheisyydessä. Pien-

talovaltaisena pysyneellä alueella voi

edelleen nähdä kaikkien eri aikakausien

tyylejä. Täydennysrakentaminen jatkuu

sekä uusina taloina että vanhojen laajen-

nuksina.

4 Kolme hiidenkirnuaHiidenkirnut löytyvät Finnoontien etelä-

puolelta 20–30 metrin päässä tiestä kallio-

rinteestä. Ne syntyivät viime jääkauden

lopulla mannerjäätikön sulamisvesien vir-

rassa pyörineiden kivien kaivertamina.

Suurin kirnu on noin kolme metriä syvä

ja metrin halkaisijaltaan.

5 FurubackaFuru = mäntypuu. Huvilarakennus 1910-

luvulta on suojeltu. Alun perin yksiker-

roksinen, sotien jälkeen käytännöllisesti

katsoen rakennettiin uudelleen. Epäviral-

lisesti rakennusta on kutsuttu myös Kilta-

kallion kartanoksi.

Kiltakallio–Suvela22 kohdetta • 2 tietolaatikkoa • noin 4 km

Espoon historiassa on vuonna 1433 ensimmäinen maininta kylästä nimeltä ”Soder-

rike” eli Södrik. Nykyisin Södrik tunnetaan parhaiten Suvelan asuinalueen ruotsinkie-

lisenä nimenä. Nimen alkuperää ei tiedetä varmasti, mutta nimi on voinut muodostua

alkuosasta söder ja loppuosasta rike, joka olisi muinoin merkinnyt taloa tai tilaa.

21

Vanha tielinja on säilynyt rinteessä uuden

yläpuolella.

Mäenjyrkänteen päällä oli 1900-luvun

vaihteessa ”Rakkaudenmänty”, tuulen

tuivertamana kuin penkin ja katoksen

muotoon kasvanut ikivanha mänty, jolta

avautui näköala pohjoiseen laakson yli

kirkolle ja pidemmällekin. Männyn sylis-

sä rakastavaiset saattoivat haaveilla ilta-

auringon kultaaman maiseman herkistä-

missä tunnelmissa.

6 AlfantaloTunnetaan myös nimellä Villiviinintalo

ruska-aikaan upean punaisina hehkuvien

villiviiniköynnöstensä ansiosta. Raken-

nuksessa toimi ennen vanhaan Eriksso-

nin suvun Alfa-kauppa, jonka ensimmäi-

nen talo oli tien toisella puolella. Toinen

Alfa-kauppa oli Tuomarilassa.

7 Kiltakallion lastentaloIloisen värikäs päiväkoti valmistui 2002,

suunnittelija Ari Bungers.

8 SänkbäckPieni puro saa vetensä lähteistä. Sateiden

aikaan siihen päätyy runsaasti hulevesiä.

Valuma-alue 4,14 km2, laskee Suviniityn

kautta Espoonjokeen Kirkkojärvellä.

9 Kirstintieon Suvelan pääkatu. Keski-Espoo-seuran

aloitteesta tietä kavennettiin 1990-luvulla

ja tehtiin mutkikkaammaksi ajonopeuksi-

en hillitsemiseksi.

10 Suvelan ostoskeskus Valmistui 1983, suunnittelija arkkiteh-

tuuritoimisto Topi Tuominen. Aiemmin

samalla paikalla oli Kirstin tilan torppa.

Hiidenkirnut ovat yli 10 000 vuotta vanhoja.


Lähipalvelut ovat sittemmin keskittyneet

isompiin yksiköihin kaikkialla, mutta

Suvelassa lähipalveluita on vielä säilynyt

asuinalueella.

Kirstinharjun asukasyhdistys oli aktii-

vinen oman ostarin saamisessa alueel-

le. Se keräsi myös 1800 nimen adressin

postin lakkauttamista vastaan. Posti

toimikin ostarilla pitkään. Myöhemmin

asukasyhdistys ajoi mm. uimahallin saa-

mista ja keräsi sitä varten yli 7 000 nimen

adressin.

11 SuvisKaupungin lähipalvelukeskus Suvis val-

mistui 1989. Pääkäyttäjänä on nykyään

Espoon työväenopiston toimipiste. Sen

erikoisuutena on kudonta-asema, jonka

kangaspuilla voi kutoa omaan tahtiin val-

miiksi rakennettuihin loimiin tai suunni-

tella oman loimen. Lisäksi talossa toimii

neuvola, yksityinen päiväkoti sekä yrityk-

siä.

12 Kirstin kouluValmistui 1977, laajennus 2001, suun-

nittelija Espoon tekninen keskus/Rauno

Uski. Suvelan kerrostalojen valmistuttua

alueelle ei saatu vuosiin koulua, joten

opetusta järjestettiin täpötäydessä Tuo-

marilan koulussa ja jopa lautavarastossa.

Kun lopulta suvelalaislapset olivat päivän

koululakossa, kaupunginvaltuusto löysi

rahaa uudelle koulurakennukselle.

Nyt Kirstin koulu on virkeä ja kansain-

välinen 300 oppilaan alakoulu, joka pai-

nottaa matematiikan opetusta Matikka-

maan toimipisteen myötä jo esikoulussa.

Koululle perustettiin kuoro 2012. Iltapäi-

visin tiloissa järjestetään kuvataide- ja

muita kerhoja. Samassa rakennuksessa

toimii nuorisotila Sentteri sekä uusi Kirs-

tin päiväkoti. Pihan yhteydessä on urhei-

lukenttä sekä parkour-rata.

Päiväkodin paikalla oli aiemmin Suve-

lan kerhokeskus, jossa ovat kokoontuneet

kymmenet erilaiset lähiseudun yhdistyk-

set. Keski-Espoo-seura perustettiin siellä

1989. Seuralla on ollut lukuisia jaostoja,

mukaan lukien 1990 aloittanut Suvelan

sirkuskoulu, joka on nykyisin osa Espoon

esittävän taiteen koulua.

13 Suvelan pientaloalueAlueelle suunniteltiin ensin samanlaista

kerrostalorakentamista kuin muualla Su-

velassa, mutta asukkaiden vastustuksen

johdosta se toteutettiin rivitaloina.

14 Suvelan asukaspuistoEspoon sukaspuistoissa on ohjattua ja

vapaata toimintaa lapsille ja lapsiperheil-

le. Kaupunki tarjoaa kesällä arkisin lou-

naan kesälomaa viettäville koululaisille.

Iltaisin ja viikonloppuisin asukkaat ja

järjestöt voivat käyttää tiloja kokouksiin,

tapahtumiin ja juhliin.

15 Uusi kappeliRakentaminen alkoi 2015. Seurakuntayh-

tymä aloitti uuden kappelin suunnittelun

jo vuonna 2003. Hankesuunnitelma hy-

väksyttiin vuonna 2011 ja kappelin suun-

nitteli Lassila Hirvilammi Arkkitehdit.

Heidän muita töitään ovat mm. Klaukka-

lan sekä Jyväskylän Kuokkalan uudet kir-

kot. Kappeli valmistunee 2016. Samaan

rakennukseen tulee sijoittumaan myös

kaupungin asukaspuisto pitkäaikaisella

vuokrasopimuksella.

23

Aluerakentaminen ja lähiötKun suuri maaltapako alkoi 1960-luvulla, rakennusteollisuus oli juuri sopivasti oppi-

nut tuottamaan betonielementtejä liukuhihnalla. Ajatuksena oli rakentaa nopeasti

vuokra-asuntoja, jotka voitaisiin vaikka purkaa, kun ihmiset vaurastuvat ja muuttavat

omistusasuntoihin. Uudessa uljaassa “lähiössä” olisivat lähellä niin palvelut, naapurit

kuin puhdas luonto.

Kunnat eivät olleet valmistautuneet nopean kasvun vaatimaan kaavoitukseen ja

kunnallistekniikan toteutukseen. Aluerakentaminen ratkaisi ongelman: maanhankinta,

suunnittelu, rakentaminen ja asuntosäästäminen niputettiin yhteen, osittain kuntien

päätöksenteon ohi. Valtion ohjauksessa haettiin asuntotuotantoon taloudellisuutta

sarjallisuuden ja ruutukaavan avulla. Myös arkkitehtuurissa arvot olivat vastakkaiset

50-luvun ympäristöön mukautetulle suunnittelulle. Nosturiradan ekonomia määräsi

korttelien muodon.

Toisaalta muutto uusiin kerrostaloihin merkitsi monelle huomattavaa asumista-

son nousua. Juokseva vesi, sisävessa ja nykyaikainen keittiö tulivat nyt koko kansan

mukavuuksiksi. Aluksi ihmiset olivat tyytyväisiä, mutta pian ongelmat alkoivat näkyä.

Esikaupunkielämä ei sopinut kaikille eikä betoni ollutkaan ikuisesti kestävä materiaali.

Aluerakentamisen kulta-aikaa oli 1960–70-luvun vaihde. Sen jälkeen rakentaminen

on painottunut pienempiin hankkeisiin. Vanhat lähiöt on korjattu 1990-luvulta alkaen

mittavissa lähiöprojekteissa. Suomessa on kaikkiaan noin 300 lähiötä, joissa asuu

miljoona ihmistä. Ensimmäinen lähiöissä syntynyt sukupolvi on aikuistuttuaan jopa

alkanut hakeutua takaisin kotiseudulleen.

16 KirstinharjuNimestään huolimatta Kirstinharju on

kallioselänne, jonka kaakkoisreunalle on

kertynyt soraa ja hiekkaa jääkauden lo-

pulla. Se toimii vedenjakajana erottaen

Espoonlahteen laskevan Espoonjoen ja

Finnoossa Nuottalahteen laskevan Fin-

nobäckenin valuma-alueet toisistaan.

Kirstinharjun asuinalue sisältyy jo Es-

poon keskustakilpailun 1967 voittaneiden

puolalaisten arkkitehtien Jan Chmielews-

kin, Janusz Kazubinskin ja Krzysztof Ku-

raksen ehdotukseen. Se on tyylipuhdas

esimerkki 1960–70-lukujen kaupunki-

suunnittelusta, joka pyrki yhdistämään

väljyyteen tehokkaan maankäytön.

Talojen pystytykseen osallistuivat kaik-

ki keskeiset rakennusliikkeet, etunenäs-

sä Haka, Polar ja Sato. Suunnitelmien

mukaiset ulkoalueet ja julkiset palvelut

jätettiin kylmästi toteuttamatta. Ensim-

mäisestä vaiheesta 92,5 % oli aravavuok-

ra-asuntoja ja meno sen mukaista, häiriöt

ja ilkivalta jokapäiväistä. Asukkaat alkoi-

vat kuitenkin itse pitää yllä järjestystä,

kunnostaa pihoja ja vaatia palveluita.

17 Suvelan kappeliValmistui 1981, suunnittelija Pirkko Joki-

nen. Alakerran kirkkosalissa on 65 istuma-

paikkaa ja seurakunnan isä–poika-ker-

hon isien rakentama kirkkolaiva. Lisäksi


on seurakuntasali, takkahuone sekä päivä-

kerhon tilat. Rakennuksen tuleva käyttö

on avoinna uuden kappelin valmistuessa

Kirstinsyrjään.

18 Suvelan ensimmäinen kerrostalo

Valmistui osoitteeseen Kirstinmäki 3

vuonna 1970. Lähiön idean mukaisesti

lähikauppa rakennettiin asuinkorttelien

keskelle 1971.

Kadun toisella puolella Helsingin opis-

kelija-asuntosäätiön talo (Kirstinharju 3)

on puolestaan ensimmäinen Kirstinhar-

jun taloista, joka tullaan purkamaan ja

korvaamaan uudella.

19 Kirstin tilaKirstin puumerkki vuodelta

1792. Kirsti oli yksi viidestä

Södrikin kylän kantatilasta,

joiden maille koko Espoon keskus on ra-

kentunut. Tila tuli Segersvenin suvul-

le vuonna 1897. Se oli laajuudeltaan 80

hehtaaria, josta puolet viljeltyä. Hevosia

tilalla oli 6 ja nautoja parhaimmillaan 18.

Maita luovutettiin 1940-luvulla rintama-

miestonteiksi ja vuonna 1965 suku möi

loput 68 hehtaaria Espoon kauppalalle.

Viimeinen päärakennus nykyisen Kirs-

tinmäki 8:n kohdalla oli vuodelta 1914 ja

purettiin 1970-luvulla. Navetta oli nykyi-

sen Kirstinharju 7:n edustalla.

Kirstinmäellä kasvava tammi on yli 160

vuotta vanha ja rauhoitettu. Vanhojen

lehtitietojen mukaan puu olisi siirretty

Kirstin tilan pihapiiriin Kilonmalmilta

vuonna 1851.

Ensimmäisen maailmansodan aikaan

tilalla asutettiin kiinalaisia työmiehiä,

jotka venäläiset olivat tuoneet metsän-

hakkuuseen Helsingin maalinnoituksen

rakentamisen yhteydessä. Ks. tietolaatik-

ko s. 13.

20 Nimismiehen taloViimeisiä Espoon aseman läheisyydes-

sä säilyneitä omakotitaloja. Tarinoiden

LähiöprojektitLähiöiden ongelmia on ratkottu monin keinoin jo kymmeniä vuosia. Suvelassa alkoi

kaupungin virastojen välinen yhteistyö 1980-luvulla valtakunnallisen Sofy-projektin

myötä. Se tuotti toimintamalleja sosiaalisten ja fyysisten näkökohtien yhteensovitta-

miseen tarjoten samalla asukkaille osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia – tämä

oli aikanaan ennenkuulumatonta. Samalla syntyi ajatus oman kaupunginosayhdis-

tyksen perustamisesta. Projektin loppuraportissa esitetyt suositukset ovat edelleen

käyttökelpoisia.

Pahoin rapistumaan päässeitä rakennuksia on modernisoitu EU-rahoituksella 1990-

luvun puolivälistä alkaen. Kirstinharjussa on järjestetty mm. turvallisuuskävelyitä,

joiden havaintojen perusteella mm. kävelyraitin valaistusta on parannettu. Viime

vuosina on tutkittu mahdollisuutta korvata osa taloista uusilla, lisätä säilytettävien

päälle uusia kattohuoneistoja sekä vapauttaa parkkipaikat rakentamiseen siirtämällä

pysäköinti maan alle.

25

mukaan samalla paikalla olleessa talos-

sa asui kieltolain 1919–32 aikaan nimis-

mies, joka varastoi takavarikoidun viinan

omaan kellariinsa.

Espoon keskustakilpailun 1967 voitta-

janeeseen ehdotukseen sisältyi Kirstin-

rinteeseen matalien terassitalojen koko-

naisuus. Kun sen rakentamista käsiteltiin

kauppalanvaltuustossa, asukkaat vastus-

tivat ankarasti. Kirstinharjun asukasyh-

distys jopa kuljetti ihmisiä bussilla seu-

raamaan ratkaisevaa äänestystä, ja niin

hanke torpattiin.

21 Suviniityn asuinalueKeskeisellä paikalla aukeava niitty valit-

tiin 2000-luvun alussa erääksi Euroo-

pan unionin kehityskelpoisimmaksi kau-

punkimiljööksi. Siihen suunniteltiinkin

vuonna 2005 uusi tiivis asuinalue, johon

kaavailtiin jopa 4 000 asukasta. Mitoitus-

ta on pienennetty nyt 900 asukkaaseen ja

aiotusta kalliista luolapysäköinnistä on

luovuttu. Päiväkoti, neuvola ja puistoalue

toteutetaan. Rakentaminen alkoi 2011 ja

jatkuu tämän vuosikymmenen lopulle.

Segersveninkatu ja Segersvenin puisto-

polku on nimetty Kirstin tilaa pitkään

isännöineen suvun mukaan.

22 Limnellin taloValmistunut 1922. Rakennusmestari Si-

gurd Limnellin itselleen rakentama hirsi-

runkoinen ja tiilikattoinen, hienosti säily-

nyt jugend-henkinen huvila. Myös Kirstin

tilan päärakennus oli Limnellin rakenta-

ma. Seuraava omistaja eversti Cederqvist

oli edistyksellinen: hän siirtyi keskusläm-

mitykseen poistaen huvilasta alkuperäi-

set kaakeliuunit.

Asemakaavassa on Sunantien yli osoi-

tettu paikka kevyen liikenteen sillalle,

jolta tulee olemaan hieno näköala keskus-

taan päin.


1 Tuomarilan asemaRantaradan valmistuminen 1903 ennakoi

asutuksen leviämistä sen varsilla. Doms-

byn yhdyskunnan asukkaat kävivät töissä

Helsingissä ja kulkeminen oli hankalaa

Espoon aseman kautta. Oma seisake saa-

tiin 1931 ja samana vuonna otettiin käyt-

töön Tuomarilan suomenkielinen nimi

Ragnar Erikssonin ehdottamana.

Asemarakennuksen on suunnitellut

Thure Hellström 1936. Tuomarilalaiset

keräsivät tontin ostoon 8 000 markkaa

ja Espoon kunta osallistui 2 000 mk:lla.

Tontti luovutettiin sitten rautatiehallituk-

selle. Nykyisin asema on vuokrattuna Es-

poon tuomiokirkkoseurakunnalle.

2 Kulovalkean asuinalueUuden asuinalueen rakentaminen radan

pohjoispuolelle aloitettiin 2004. Perin-

teistä ja yhtenäistä ilmettä luovat talojen

aumakatot sekä lämpimät värit.

Kulovalkean nimi perustuu vanhaan

paikannimistöön: torpannimeen Bränn-

backa sekä niitynnimeen Brännängen,

jotka kantavat viestiä maan kulottamises-

ta tai kuivan rinneniityn kulottumisesta.

Nykyisen Kulovalkeantien mutkassa

aseman lähellä toimi huvilanomistajien

kaivo-osuuskunta, joka myytiin Espoon

kaupungille vasta uusien talojen rakenta-

misen yhteydessä.

3 Brännbackan torppaRautatien rakentaminen 1900-luvun

alussa toi suuren määrän eri ammateissa

päteviä työmiehiä Espooseen. Jotkut heis-

tä jäivät perheineen asumaan paikkakun-

nalle. Johan Emil Kavén muutti vaimonsa

Ida Marian sekä perheensä kanssa torp-

Tuomarila–Suna25 kohdetta • 3 tietolaatikkoa • 5 km

Nykyinen Tuomarila oli 1900-luvun alussa metsää sekä Domsin, Sunan, Dahlin, Jofsin

ja Kirstin maatilojen takamaita. Nämä palstoitettiin vaiheittain 1910–40-luvuilla.

Tuomarilasta tuli suomenkielinen saareke ruotsinkielisen väestön keskelle. Tästä ker-

tovat kutsumanimet Siberien ja Finn-Amerika. Tuomarilalaiset eivät juurikaan saaneet

Espoon kunnalta apua asioidensa hoitamisessa. Niinpä he toimivat enimmäkseen

itsenäisesti ja talkoohenki oli voimakasta.

Asemanseudun teollisuuttaJo ennen Tuomarilan seisakkeen avaamista radan pohjoispuolella mäellä toimi

1922–27 pieni lasihytti, jossa valmistettiin pulloja. Sodan aikana aseman lähellä toimi

pilketehdas ja myös ruutitehtaasta on maininta radan varressa.

Maalitehdas Teknos aloitti entisessä kanalassa asemaa vastapäätä vuonna 1948.

Raaka-aineet ja valmiit tuotteet toimitettiin Tuomarilan asemalta, jossa juna pysähtyi

vain pariksi minuutiksi. Vuonna 1950 valmistui uusi tehdas Pitäjänmäelle.

27

paan, joka kuului alkujaan Karvasbackan

kylän Ersin tilaan.

Torppa on vieläkin jäljellä rautatien ja

moottoritien kainalossa Kauniaisten puo-

lella kunnanrajaa ja on Tuomarilan tie-

noon vanhin säilynyt rakennus.

4 BjörkbackaTaitekattoinen hirsihuvila valmistui 1912

Jofsin tilasta erotetulle tontille. Keihäsai-

heiset päätykoristeet ovat epätavalliset.

Espoon maalaiskunta osti lokakuussa

1919 huvilan lastenkodiksi 100 000 mar-

kalla. Vuodesta 1941 talossa toimi suo-

menkielinen kansakoulu ennen Tuomari-

lan koulun rakentamista. Päärakennus ja

suurin piharakennus on suojeltu.

5 As.oy Espoon JatulintarhatValmistui 2008, suunnittelijat Kirsti

Sivén ja Asko Takala. Arkkitehtuurikil-

pailun 2005 voittaneeseen ehdotukseen

perustuva kortteli muodostuu paikalla

muuratuista, funkishenkisistä erillis- ja

paritaloista sekä kerrostaloista. Kokeilun

tavoitteena oli osoittaa kustannustehok-

kaita ja viihtyisiä ratkaisuja kaupunki-

maiseen kivitalorakentamiseen.

6 Huminaa-patsasTaiteilijaprofessori Armas Hutrin toteut-

tama patsas hankittiin Tuomarila-seuran

aloitteesta Helsingin kulttuurikaupun-

kivuoden 2000 yhteydessä. Patsas kuvaa

suomalaista kuusipuuta, joka tarjoaa juu-

rellaan suojaisan lepopaikan.

7 Kaksi huvilaaKiilupolku 4 ja Tuomarilankatu 3. Kauniis-

ti ylläpidetyt asumahuvilat näkyvillä pai-

koillaan nauttivat asemakaavan suojelua.

Kiilupolun päässä Tuomarilankallion

töyräällä on vuonna 1945 valmistunut

hirsinen ”alppimaja”, joka tyyliltään edus-

taa Espoon keskuksessa harvinaista erä-

maaromantiikkaa. Vastaavia on totuttu

näkemään Nuuksiossa tai Bodom-järven

ympäristössä.

Tuomarilankatu 3 puolestaan edustaa

alueen vanhinta rakennuskantaa. 1900-

luvun alussa valmistuneessa asuinra-

kennuksessa on hienot jugend-tyyliset

ikkunat sekä ajalle tyypilliset jyrkät kat-

tomuodot.

Viereen nykyiseen Tuomarilankatu 6:en

tuli Erikssonin Alfa-kauppa 1930-luvulla

ja 1940-luvulla vastapäätä Elanto.

8 Tuomarilan VPK Perustettu 1929 nimellä Södrikin VPK,

nimenmuutos 1938. Tontti hankittiin 30-

luvun puolivälissä, jolloin rakennettiin

kalustovaja ja tanssilava kooltaan 20 x 20

metriä.

Palokunnantalo oli Tuomarilan sydän.

Se rakennettiin koko kylän talkoilla 1950,

työtunteja kertyi 15 000. Talossa toimivat

Varuboden, posti ja kampaamo sekä vuo-

teen 1972 saakka Alénien elokuvateatteri,

jossa oli irrotettavat penkit, joten tilassa

voitiin järjestää myös iltamia ja teatteri-

esityksiä sekä pelata sulkapalloa.

VPK:n hälytysosastoon kuului 10–20

henkeä ja sillä oli vuosittain keskimäärin

10 lähtöä. Naisosasto toimi vuodesta 1935.

Pelastustoiminta loppui 2012 jäsenmää-

rän vähenemisen vuoksi, mutta yhdistys

jatkaa edelleen toimintaansa.

VPK:n kalustovajassa perustettiin Tuo-

marilan Urheilijat vuonna 1945 Venno


Kaislan johdolla. Seura harjoitti yleisur-

heilua ja talvilajeja, nykyään pääpaino on

salibandyssä.

VPK:lla perustettiin 1966 myös Tuoma-

rilan Omakotiyhdistys, nykyään Tuoma-

rila-seura. Alkuvaiheessa sen asialistalla

olivat kaavoitus- ja tiekysymykset, sit-

temmin toimintamuotoina mm. kotiseu-

turetket ja Tuomarila-päivät.

Kino Tuomarila toimi talossa Reijosen

perheen hoitamana 1978–2012 ollen Es-

poon viimeinen vanhan ajan elokuvateat-

teri. Myös Urheilu Liljeström sekä Etappi-

kioski ovat lopettaneet.

9 KaksoiskiviKaksoiskiventie 48. Tie on saanut nimensä

kahdesta suuresta graniittisesta siirtoloh-

kareesta. Ne ovat kulkeutuneet yksityisel-

le tontille mannerjään mukana koillisesta

viime jääkauden aikana. Kivet ovat eräitä

Espoon suurimpia, mutta niitä ei ole rau-

hoitettu luonnonmuistomerkkeinä.

10 Hutrin ateljeekotiKuvanveistäjä Armas Hutri on syntynyt

1922 Jääskessä Karjalan kannaksella.

Hän haavoittui talvisodassa saaden aivo-

vamman, mutta pääsi silti Taideteolliseen

keskusopistoon Ateneumiin, josta valmis-

tui 1952. Hänen töissään on usein luonto-

aihe. Niitä on esillä julkisilla paikoilla sekä

taidemuseoissa kotimaassa, eri puolilla

Eurooppaa sekä Yhdysvalloissa ja Kana-

dassa, jossa mm. lentoon nousevia kurkia

esittävä viisi metriä korkea suomalaisten

siirtolaisten muistomerkki. Hutri sai tai-

teilijaprofessorin arvonimen 1976.

Armas Hutri rakensi omin käsin atel-

jeekodin Tuomarilaan vuonna 1959 ja

sen yhteyteen taidevalimon, jossa on itse

valanut suuretkin pronssiveistoksensa.

Vuosina 1992–97 hän kunnosti kodikseen

Perniöön uuden taiteilijatalon, jossa näyt-

telytoiminta jatkuu.

11 Kivikautinen asuinpaikkaTahkorinne 1. Yksityisen tontin keskikoh-

dalta, noin 25 metrin korkeudelta nykyi-

sestä merenpinnasta on löydetty kampa-

keramiikkaa ajalta noin 2800 e.a.a.

12 Ruuhen löytöpaikkaSunan tilan mudanottopaikalta vähän

matkan päästä nykyisestä parkkipaikasta

löydettiin 1910-luvulla esihistoriallinen

ruuhi. Sitä säilytetään Museoviraston kes-

kusvarastossa Orimattilassa. Vastaavan-

lainen ruuhi on Espoon kaupunginmuse-

on talomuseo Glimsissä.

Tuomarilan elokuvaviikotTuomarila-seura ja alueen yhdistykset järjestivät Kino Tuomarilassa kahdeksan elo-

kuvaviikkoa vuosina 2005–12. Ensimmäinen oli Aki Kaurismäki -viikko, viimeiseksi jäi

Risto Jarva -viikko. Elokuussa 2013 järjestettiin vielä elokuvapäivä.

Elokuvaviikoilla nähtiin vierailijoina useita tunnettuja näyttelijöitä ja ohjaajia, kuten

Lasse Pöysti, Åke Lindman, Esko Salminen, Matti Kassila, Kati Outinen, Kaisa Rastimo

sekä tuomarilalainen Lasse Naukkarinen, joka on ohjannut ja kuvannut Tuomarilasta

vuonna 2009 dokumenttielokuvan Arvostetulla alueella.

29

13 Tuomarilan tammiPalotie 22. Yksityisellä tontilla kasvava

tammi on yli 30 metriä korkea ja hyväkun-

toinen, rauhoitettu 1987. Korkealta mäen

rinteestä se näkyy kauas tielle. Tammi on

monien kelttiläisten, germaanisten ja itä-

merensuomalaisten kansojen pyhä puu,

esiintyy mm. Kalevalassa.

14 PäiväkotiValmistui 2008, suunnittelijat Claudia

Auer ja Niklas Sandås. Pihan puoleisen

julkisivun väritys luo päiväkodille vah-

van ja tunnistettavan ilmeen, joka jatkuu

myös sisätiloihin.

Päiväkodissa on tilat viidelle ryhmälle.

Aulatilojen mitoitus mahdollistaa myös

yhteiset leikit. Lapsia on talossa keski-

määrin 85 henkilökuntaa 16. Kaupunki-

laiset voivat vuokrata päiväkodin salia

käyttöönsä, sillä sinne on oma sisään-

käynti.

Rakennus on esitelty useissa kansain-

välisissä arkkitehtilehdissä sekä New

Yorkin Modernin taiteen museon järjes-

tämässä näyttelyssä ”Playful Finnish De-

sign” vuonna 2009.

15 Tuomarilan kouluTuomarilan suomenkielinen kansakoulu

aloitti tammikuussa 1939 yksityisen kan-

natusyhdistyksen perustamana nykyisten

Pitkännotkontien ja Sunankaaren risteyk-

sessä. Espoon kunnanvaltuusto ei myön-

tänyt koululle avustusta, mutta se jatkoi

tuomarilalaisten talkoohengen turvin

talvisodan yli. Vuonna 1941 koulu siirtyi

Espoon kunnan kouluksi ja sai tilat Björk-

backasta.

Nykyinen Tuomarilan koulurakennus

Tuomarilan päiväkoti.


valmistui 1959, suunnittelijoina arkkiteh-

dit Meller ja Rauhala. Kyläkoulumaisessa

alakoulussa on 160 oppilasta. Tuomarilan

koulussa painotetaan hyvää perusopetus-

ta, yhteisöllisiä taitoja ja käytöstapoja.

16 Mormonien seurakuntakeskus

Amerikkalaisperäisen Myöhempien aiko-

jen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon

Espoon 1. ja 2. seurakunnan toimipiste

sekä sukututkimuskeskus.

17 YläkalliontieTiivis ja matala omatoimisen rakentami-

sen kokeilualue 1970–80-lukujen tait-

teesta. Alueella on rivi-, omakoti- ja pien-

taloja, jotka asukkaat ovat itse urakoineet

”hartiapankilla” pienille tonteille. Samal-

la syntyi uudisasukkaiden tiivis yhteisö.

Urbaanin pientaloasumisen perinne on

Euroopassa ja Suomessakin pitkä, mutta

se katkesi modernistisen lähiörakenta-

misen huippuaikoina. Silti joka vuosi-

kymmenellä on tehty yksittäisiä kokeiluja

pienimuotoisen kaupunkirakenteen to-

teuttamiseksi.

18 Solisevanpuro/Skvatterbäcken

saa alkunsa pienistä latvahaaroista, jotka

keräävät vetensä Kauniaisten keskustasta

saakka sekä Kasavuorelta ylimmillään 40

metrin korkeudessa merenpinnasta. Puro

laskee Finnobäcken-nimisenä Nuottalah-

teen. Pituutta pääuomalla on Ymmerstan

ja meren välillä noin 9 km.

Puron vesimäärä on vähentynyt huleve-

sien tultua ohjatuksi viemäreihin, mutta

se saa sivupuroineen onneksi täydennystä

kuivina kausina lukuisista pienistä läh-

teistä. Finnobäckenissä esiintyy luonnos-

taan purokatkaa ja Virtavesien hoitoyh-

distys on istuttanut siihen taimenta sekä

kunnostanut kutupaikkoja.

Pitkänotkossa puron keskijuoksulla on

paikallisesti arvokas tulviva luhta-alue

Långsnåträsket.

19 Sunan kouluValmistui 1985, suunnittelija arkkiteh-

titoimisto Kari Järvinen ja Timo Airas.

Koulurakennus on tyyliltään onnistu-

neesti postmoderni. Sisäpihan julkisivu

jäljittelee kylänraittia jyrkkine talojen

KeskuspuistoPinta-ala 880 hehtaaria, ulottuu Henttaalta Vanttilaan. Espoon keskuspuisto on virkis-

tykseen ja ulkoiluun tarkoitettu kaupunkimetsä, laaja ja yhtenäinen viheralue. Sen

kautta kulkee maakunnallisesti merkittäviä ekologisia käytäviä ja lukuisia ulkoilu-

reittejä. Hyvinä lumitalvina tässä kohdin on Espoon kaupungin ylläpitämä päälatu.

Latuverkosto jatkuu etelään Finnooseen ja pohjoiseen Kauniaisten Kasavuoreen,

Oittaalle ja edelleen aina Nuuksion kansallispuistoon saakka.

Tuomarilan Urheilijat -seura rakensi 20 metrin hyppyrimäen Pitkänotkon Kirjo-

mäkeen talvella 1948–49. Kirstin tilan isäntä Erik Segersven lahjoitti puut ylämäen

rakentamiseen talkootyötä vastaan. Hän tuli katsomaan kilpailuja mustan Toska-

hevosen vetämällä kirkkoreellä. Mukana oli usein myös vaimo. Paikalla on infotaulu.

31

kattoineen. Rakennusmassa on jaettu

moneen osaan, jolloin auringonpuolei-

selle pihalle syntyy ihmisläheinen mitta-

kaava. Noin 300 oppilaan alakoulussa

painopistealueina ovat matematiikan ja

musiikin opetus.

20 AnkkapuistoHösmärinniityn leikkipuiston varustus

on uusittu viimeksi 2013. Avoimella nii-

tyllä on kaksi nurmikenttää sekä talvi-

sin luistinrata. Toteemipaalun nokassa

istuu ankka, josta puiston kutsumanimi.

Ankkapuisto on etenkin lasten ja nuorten

suosiossa.

Espoon keskuspuistoon pääsee ulkoilu-

reittiä pitkin, talvella asukkaiden yllä-

pitämää latua.

21 Hösmärinmäki ”Kirstin pientaloalueen” rakentaminen

aloitettiin 1976. Se muodostuu viidestä

tiiviisti rakennetusta osa-alueesta Sunan-

kalliossa ja Hösmärinmäessä. Näissä on

yhteensä 500 asuntoa eri elämäntilan-

teisiin 39 m2:n kaksioista aina 122 m2:n

perheasuntoihin saakka. Pysäköinti on

järjestetty kunkin ”solun” keskelle, jotta

pihat saadaan pidettyä vehreinä. Hank-

keen toteutti ruotsalainen Tiefundament-

ti, joka oli aikaisemmin suuntautunut

maa- ja vesirakentamiseen: mm. louhinut

Päijänne-tunnelin.

22 Hösmärinpuiston koulu ja päiväkoti

Valmistui 2005, suunnittelija Yrjö Suonto.

Kaksikerroksisen puurakennuksen massa

kiertyy suuren sisäpihan ympärille. Kou-

lun ja päiväkodin integroiminen samaan

rakennukseen oli tuolloin uutta ajattelua

kunnallisessa lähipalvelurakentamisessa.

Sillä saavutetaan hyötyjä niin toiminnal-

lisesti kuin tilojen kohonneen käyttöas-

teen kautta.

23 Vanha urkurakentamoJalmari Virtanen perusti puusepänvers-

taan kesämökilleen nykyiseen Joupin-

laaksoon 1937. Yritys valmisti ja kunnosti

täällä tyylihuonekaluja. Virtasen pojista

Veikko opiskeli kanttori-urkuriksi. Hän

aloitti urkujen rakentamisen isänsä vers-

taalla 1951 ja palautti Suomeen pitkään

unohduksissa olleen mekaanisen soitto-

koneiston rakentamisen taidon.

Urkurakentamo Veikko Virtanen Oy

on nykyään maan johtava kirkkourkujen

valmistaja. Se muutti 1987 Järvenperään,

jossa toimii jo seuraavan sukupolven joh-

dolla. Veikko Virtasen valmistamat urut

on käytössä mm. Turun ja Espoon tuomio-

kirkoissa.

24 JouppiJofsin puumerkki vuodelta 1779.

(Ks. tietolaatikko s. 5.) Jouppi-

nimisiä katuja löytyy alueella, jolla

oli Jofsin tilan peltoja. Tilan päärakennus

sijaitsi nykyisen rautatien pohjoispuolella

lähellä radanylitystä. Jofs oli yksi viidestä

Södrikin kylän kantatilasta, joiden maille

koko Espoon keskus on rakentunut.

1900-luvulla lähistön suomenkieliset

asukkaat kutsuivat taloa nimellä Joussi,

mutta asemakaavan paikannimissä on

käytetty vastinetta Jouppi.

Lähistöltä on löydetty kaksi kivikirvestä:

toinen Joupinkallion eteläpuolelta, Sunan

tilan pellolta nykyisen Joupintien mutkan

vaiheilta ja toinen pohjoisesta, Tuomari-

lankallion länsipuolisesta laaksosta.

25 KallioleikkausNäkyvissä on suonigneissiä, joka on sa-

viperäinen seoskivi muinaisen meren

pohjasta. Siihen on tunkeutunut tuli-

vuoresta purkautuneita karkearakeisia,

graniittisia pegmatiittijuonia. Kivilajit

ovat sekoittuneet svekofennisessä vuori-

jonopoimutuksessa noin 1 900 miljoonaa

vuotta sitten, 10 km:n syvyydessä ja 750

asteen lämpötilassa. Eroosio sekä kolme

jääkautta ovat vähitellen kuluttaneet vuo-

ret pois. Lopuksi kalliota on leikattu katu-

linjauksen mahdollistamiseksi ja kauniin

kivilajikuvion tuomiseksi esille, kaikkien

ohikulkijoiden iloksi.

keskusta e s p o o n k e s k u s jokilaakso espoon ...telukilpailu vuosina 1966–67. siihen...

Documents