konetekniikan koulutusohjelmajultika.oulu.fi › files › nbnfioulu-201605251961.pdf · asetuksia...
TRANSCRIPT
KONETEKNIIKAN KOULUTUSOHJELMA
Pientalon energiatehokkuus
Paavo Vähänen
KANDIDAATINTYÖ
2016
Ohjaaja: Hannu Liedes
TIIVISTELMÄ
Pientalon energiatehokkuus
Paavo Vähänen
Oulun yliopisto, Konetekniikan koulutusohjelma
Kandidaatintyö 2016, 32 s.
Työn ohjaaja: Hannu Liedes
Tässä kandidaatin työssä kartoitetaan nykyistä tietämystä ja lainsäädäntöä pientalojen
energiatehokkuudesta. Työssä käydään läpi energiatehokkuuden perusteet, sekä
selvitetään mitä pientalon energiatehokkuudella tarkoitetaan, miksi siihen tulisi pyrkiä,
miten sitä mitataan ja mistä osatekijöistä se koostuu.
Pientalon energiatehokkuuteen tulisi pyrkiä yleisten energiansäästötoimien ja ilmaston
muutoksen hillitsemisen takia. Energiatehokkuutta mitataan energiatodistuksessa E-
luvun perusteella. Pientalon energiatehokkuuteen voidaan vaikuttaa merkittävästi vaipan
eristävyydellä, hyvällä sisäilman laadulla, ilmanvaihdon lämmöntalteenotolla,
lämmitysjärjestelmän valinnalla sekä uusiutuvan energian käytöllä.
Asiasanat: energiatehokkuus, energiatodistukset, pientalot, ekotehokkuus
ABSTRACT
Energy efficiency of small residential building
Paavo Vähänen
University of Oulu, Degree Programme of Mechanical Engineering
Bachelor’s thesis 2016, 32 p.
Supervisor: Hannu Liedes
This bachelor’s thesis defines present knowledge and legislation of small residential
building’s energy efficiency. Fundamentals of energy efficiency and the meaning of
it, as well as the purpose of energy efficiency in small residential buildings is discussed
in this work. This work also discusses ways to measure energy efficiency in buildings
and finds out which factors affect it.
For public energy saving and controlling the climate change, we should concentrate to
small residential building’s energy efficiency. Energy efficiency is stated in an energy
efficiency certification of the small residential building. The energy efficiency of small
residential buildings can be improved mainly by thermal insulation, good quality of
indoor air, recovery of heat ventilation, type of the heating system and the use of
renewable energy.
Keywords: energy efficiency, small residential building, nearly zero energy building
ALKUSANAT
Tämä kandidaatintyö suoritettiin osana Oulun yliopiston konetekniikan
koulutusohjelmaa. Työn aiheena oli pientalon energiatehokkuus. Aiheen valintaan
vaikutti ajankohtaisuus sekä kiinnostus selvittää energiatehokkuuden roolia nykypäivän
pientalorakentamisessa. Työn ohjaajana toimi yliopisto-opettaja Hannu Liedes.
Oulu, 18.5.2016
Paavo Vähänen
SISÄLLYSLUETTELO
TIIVISTELMÄ
ABSTRACT
ALKUSANAT
SISÄLLYSLUETTELO
KÄSITTEITÄ
1 JOHDANTO ....................................................................................................................... 9
2 RAKENNUSTEN ENERGIAN KULUTUS .................................................................... 11
3 RAKENNUSTEN VAIKUTUS YMPÄRISTÖÖN .......................................................... 12
4 ENERGIATEHOKKUUS ................................................................................................. 13
4.1 Energiatehokkuuden mittaaminen .............................................................................. 13
4.1.1 Energiatodistus ................................................................................................. 13
4.1.2 E-luku ............................................................................................................... 14
4.1.3 Energialuokka energiatodistuksessa ................................................................. 15
4.2 Pientalon energiatehokkuuteen vaikuttaminen .......................................................... 16
4.2.1 Lämmöneristys ................................................................................................. 16
4.2.2 Ikkunat .............................................................................................................. 16
4.2.3 Sisäilma ja ilmanvaihto..................................................................................... 17
4.2.4 Lämmitysjärjestelmä ......................................................................................... 17
5 RAKENNUSTEN ENERGIATEHOKKUUTTA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ ........ 19
5.1 Rakennusten energiatehokkuutta ohjaavat direktiivit ................................................ 19
5.1.1 Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) ............................................ 19
5.1.2 Uusiutuvan energia käytön edistämisdirektiivi (RES) ..................................... 20
5.1.3 Energiatehokkuusdirektiivi (EDD) ................................................................... 20
5.2 Energiamääräykset rakentamismääräyskokoelmassa ................................................. 21
5.2.1 Käyttö- ja huolto-ohje ....................................................................................... 21
5.2.2 Lämmöneristys ................................................................................................. 21
5.2.3 Sisäilmasto ja ilmanvaihto ................................................................................ 21
5.2.4 Energiatehokkuus ............................................................................................. 22
6 ENERGIATEHOKKAAT PIENTALOT.......................................................................... 23
6.1 Esimerkki energiatehokkaasta pientalosta ................................................................. 23
6.2 Passiivienergiatalo ...................................................................................................... 24
6.3 Lähes nollaenergiatalo (nZEB) .................................................................................. 24
6.4 Plusenergiatalo ........................................................................................................... 24
6.5 Energiatehokkaan pientalon riskit .............................................................................. 25
7 YHTEENVETO ................................................................................................................ 26
8 LÄHDELUETTELO ......................................................................................................... 28
Käsitteitä
Asuinrakennus on asumiseen käytetty rakennus, jossa asuinalaa on vähintään puolet
kerrosalasta (Tilastokeskus 2016a).
Energian loppukäyttö tarkoittaa energiaa, joka jää energian siirto- ja muuntohäviöiden
jälkeen yritysten, kotitalouksien ja muiden kuluttajien käyttöön (Motiva 2016a).
FinZEB-hanke on yhdessä Rakennusteollisuus RT ry:n, Talotekniikkateollisuus ry:n ja
ympäristöministeriön toteuttaman hanke, jonka tavoitteena oli luoda pohja kansalliselle
tulkinnalle rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) lähes
nollaenergiarakennuksiakoskeviinmääritelmiin (FinZEB-hanke 2015).
Lähes nollaenergiatalo (nZEB) määritellään Euroopan Unionin maissa eri tavoin.
Yhteistä määritelmille on se, että ne perustuvat rakennusten
energiatehokkuusdirektiiviin (EPBD). Lähes nollaenergiatalolla tarkoitetaan
rakennuksia, joiden energiatehokkuus on erittäin korkea, ja joiden tarvitsema vähäinen
energia katetaan hyvin laajalti uusiutuvalla energialla. (Rakennusten
energiatehokkuusdirektiivi EPBD 2010/31/EU.)
Lämmönläpäisykerroin eli U-arvo (W/m2K), kuvaa rakennuksen eri rakennusosien
lämmöneristyskykyä. Mitä pienempi U-arvo on, sitä parempi on rakenteen eristävyys.
(Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL 2015.)
Pientalo. Pientaloilla tarkoitetaan omakotitaloja, paritaloja sekä kaksikerroksisia
omakotitaloja, joissa on kaksi asuntoa (Tilastokeskus 2016a).
Primäärienergia on jalostamatonta luonnon energiaa mitattuna siinä muodossa kuin se
on ennen muunnosprosessia. Sitä ovat esimerkiksi öljy, tuuli, auringonsäteily jne.
Primäärienergia jaetaan uusiutuvaan ja uusiutumattomaan energiaan. (Suomen
Rakennusinsinöörien Liitto RIL 2015.)
Rakennus on asumiseen, työntekoon, varastointiin tai muuhun käyttöön tarkoitettu
kiinteä tai paikallaan pidettäväksi tarkoitettu rakennelma, rakenne tai laitos, joka
ominaisuuksiensa vuoksi edellyttää viranomaisvalvontaa turvallisuuteen,
terveellisyyteen, maisemaan, viihtyisyyteen, ympäristönäkökohtiin taikka muihin tämän
lain tavoitteisiin liittyvistä syistä (Tilastokeskus 2016a).
Sisäilma on sisätiloissa hengitettävä ilma, jossa ilman perusosien lisäksi saattaa olla eri
lähteistä peräisin olevia kaasumaisia ja hiukkasmaisia epäpuhtauksia (RakMk D2 2012).
Uusiutumaton energia on peräisin ehtyvästä lähteestä kuten fossiiliset polttoaineet
(Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL 2015).
Uusiutuva energia. Uusiutuvaa energiaa ovat aurinko-, tuuli-, vesi- ja bioenergia,
maalämpö sekä aalloista ja vuoroveden liikkeistä saatava energia (Suomen
Rakennusinsinöörien Liitto RIL 2015).
Uusiutuva omavaraisenergia tuotetaan rakennus- tai aluekohtaisen uusiutuvan
energian tuotannon ja siirron laitteistolla. Tällaisia energialähteitä ovat esimerkiksi
vesivoima, tuulivoima, aurinkoenergia, jätepolttoaine ja biokaasu. (Suomen
Rakennusinsinöörien Liitto RIL 2015.)
Vaippa. Rakennuksen vaippaan sisältyvät ne rakenneosat, jotka erottavat lämpimän,
puolilämpimän sekä erittäin lämpimän tilan ulkoilmasta, maaperästä tai
lämmittämättömästä tilasta. Vaipalla tarkoitetaan siis ulkoseiniä, ovia, ikkunoita,
yläpohjaa ja alapohjaa. (RakMk C4/2003.)
9
1 JOHDANTO
Energiatehokkuuden päätavoitteena on kasvihuonekaasupäästöjen kustannustehokas
vähentäminen eli ilmastonmuutoksen hillitseminen. Euroopan unionin yhtenä
keskeisenä energiatehokkuuden kehittämisen tavoitteena on parantaa
energiatehokkuutta kattamalla energian käytöstä 20 % uusiutuvilla energialähteillä
vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteena on myös vähentää 20 % kasvihuonepäästöjä
Euroopan Unionin alueella vuoden 1990 tasoon verrattuna vuoteen 2020 mennessä.
(2020 Ilmasto- ja energiapaketti 2008.)
Rakennusten lämmityksen osuus oli Suomessa vuonna 2015 koko energian
loppukäytöstä 25 % (Tilastokeskus 2016b). Rakennusten lämmitysenergiankulutuksesta
aiheutuu noin 7 % Suomen kasvihuonepäästöistä (Tilastokeskus 2014). Rakennusten
suuren energian käytön ja kasvihuonepäästöjen vuoksi tulisi rakentamisessa ja
rakennusten ylläpidossa pyrkiä energian tehokkaaseen käyttämiseen sekä ympäristöä
säästäviin toimenpiteisiin.
Euroopan Unionin laatima rakennusten energiatehokkuusdirektiivi eli EPBD
(2010/31/EU) edellyttää, että kaikkien uusien rakennusten on oltava vuoden 2021 alusta
lähtien lähes nollaenergiarakennuksia. Direktiivi aiheuttaa suuren muutoksen
rakennusteollisuudessa. Ympäristöministeriöllä on käynnissä lainsäädäntöhanke lähes
nollaenergiarakentamiseen siirtymiseksi (YM036:00/2014), joka ohjaa lähes
nollaenergiarakentamiseen siirtymistä direktiivin pohjalta. Uuden lainsäädännön myötä
energiatehokkaiden rakennusteknologioiden tutkiminen ja kehittäminen, sekä näiden
pohjalta luotujen standardien, normien ja parhaiden käytäntöjen luominen nousevat yhä
merkittävämpään rooliin rakentamisessa.
Vuonna 2014 pientalojen osuus rakennuskannasta oli 76,1 % (Tilastokeskus 2015).
Pientalojen suuren osuuden vuoksi rakennuskannan ekologisuuteen, sekä
energiatehokkuuteen voidaan merkittävästi vaikuttaa pientalojen energian käytön
tehostamisella ja uusiutuvien energialähteiden käytöllä pientaloissa. (Suomen
Rakennusinsinöörien Liitto RIL 2015).
10
Tämän työn tarkoituksena on kartoittaa nykyistä tietämystä ja lainsäädäntöä energian
käytöstä ja energiatehokkuudesta pientaloissa. Työssä käydään läpi energiatehokkuuden
perusteet, sekä selvitetään mitä pientalon energiatehokkuudella tarkoitetaan, miten sitä
mitataan ja perehdytään siihen vaikuttaviin osatekijöihin. Energiatehokkuuteen
vaikuttaviin osatekijöihin keskitytään pientalon rakennusteknillisten osa-alueiden osalta,
eikä esimerkiksi käyttäjien tottumusten vaikutusta tai energiatehokkaita kodinkoneita
käsitellä tässä työssä.
Energiatodistus on nykyään pakollinen kaikille uusille rakennuksille ja sitä varten on
laskettava rakennuksen energiatehokkuusluku. Työssä käydään läpi energiatodistuksen
luokitusperiaatteet ja energiatehokkuusluvun määrittäminen, sekä siihen vaikuttavat
tekijät. Lainsäädäntöön perehdytään rakennusten energian käytön, sekä
energiatehokkuuden osalta. Osiossa käsitellään Euroopan unionin asettamia rakennusten
energiatehokkuutta ohjaavia direktiivejä ja asetuksia, sekä näiden pohjalta laadittuja
asetuksia ja säädöksiä Suomessa. Työssä tarkastellaan myös erilaisten
energiatehokkaiden pientalojen määritelmiä, etuuksia, riskejä ja teknisiä ominaisuuksia.
Rakennuksen elinkaari alkaa tontin hankinnasta ja päättyy rakennuksen purkuun.
Elinkaari voidaan karkeasti jakaa osa-alueisiin, jotka ovat rakennuttaminen ja
omistaminen, suunnittelu, rakentaminen, käyttö- ja ylläpito, kunnossapito ja korjaus
sekä rakennuksen purku ja kierrätys. (Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL (2013.)
Pientalon energian käytöstä suurin osa muodostuu käyttö- ja ylläpitovaiheen
lämmitysenergian tarpeesta. Pientalon energiatehokkuuden tarkastelu keskittyy tässä
työssä rakennuksen elinkaaren käyttö- ja ylläpitovaiheen energian käytön tehostamiseen
ja säästämiseen. Rakentamisvaiheen energiatehokkuutta voitaisiin tarkastella
esimerkiksi rakentamistavan ja rakennusmateriaalien näkökulmasta, mutta kyseinen
alue on jätetty työn rajauksen ulkopuolelle.
11
2 RAKENNUSTEN ENERGIAN KULUTUS
Rakennusten lämmitykseen kuluu merkittävä osa energian loppukäytöstä. Rakennusten
lämmityksen osuus oli Suomessa vuonna 2015 koko energian loppukäytöstä 25 % (ks.
kaavio 1). Rakennusten lämmitysenergian kulutuksen vähentämisellä voidaan
merkittävästi vähentää koko Suomen energian kulutusta.
Pientalojen osuus oli rakennuskannasta 67.1 % vuonna 2014 (Tilastokeskus 2015).
Pientalojen suuren osuuden vuoksi rakennusten lämmitykseen kuluvan energian käytön
tehostamisessa on syytä keskittyä pientalojen energiatehokkuuteen. Energiatehokkailla
ratkaisuilla pyritään muun muassa vähentämään pientalojen lämmitysenergian tarvetta
ja lisäämään uusiutuvien energialähteiden käyttöä pientalojen lämmitysjärjestelmissä.
(Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL 2015.)
Rakennuksen lämmitysenergiankulutus on yhteenlaskettu rakennuksen sisätilojen
lämmitykseen kuluvan lämmitysenergian ja lämpimän käyttöveden lämmitysenergian
kulutuksesta. Lämpöhäviöt, sekä ilmanvaihdon lämmitykseen tarvitsema energia on
sisällytetty sisätilojen lämmitysenergiankulutukseen. (Motiva 2015.)
Kaavio 1. Energian loppukäyttö sektoreittain 2015 (mukaillen Tilastokeskus 2016b).
25%
12%
17%
46%
Rakennusten lämmitys
Muut
Liikenne
Teollisuus
12
Energiasektori
Energiateollisuus 43%
Teollisuus ja rakentaminen 18%
Kotimaan liikenne 27%
Rakennusten lämmitys 9%
Muut 3%
3 RAKENNUSTEN VAIKUTUS YMPÄRISTÖÖN
Rakennuksista ja rakentamisesta syntyy hyvin paljon ilmastonmuutosta edistäviä
kasvihuonekaasupäästöjä. Vuonna 2012 Suomen energian käytöstä aiheutui 78 %
kasvihuonepäästöistä ja tästä 9 % aiheutui rakennusten lämmityksestä (ks. kaavio 2).
Rakennusten lämmityksestä aiheutui siis noin 7 % koko Suomen kasvihuonepäästöistä
kyseisenä vuonna. (Tilastokeskus 2014.)
Pientalot kattavat suuren osuuden rakennuskannasta. Tämän vuoksi rakennusten
lämmityksestä aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen laskemiseksi on pientalojen
päästöjen minimoimisella merkittävä osuus. Energiatehokas pientalo kuluttaa energiaa
ja kuormittaa ympäristöä huomattavasti vähemmän kuin rakentamismääräysten
minimivaatimukset täyttävä pientalo. Ympäristökuormitus vähenee edelleen, kun
talossa hyödynnetään uusiutuvia energialähteitä. (Motiva 2015c.)
Kaavio 2. Suomen kasvihuonekaasupäästöjen jakauma vuonna 2012 (mukaillen
Tilastokeskus 2014).
Muut 22%
Energiasektori 78%
13
4 ENERGIATEHOKKUUS
Energiatehokkuudella tarkoitetaan energiantuotannon ja energiankulutuksen
tehostamista ja erilaisten säästötoimien toteuttamista (Työ- ja elinkeinoministeriö
2015a). Energiatehokkuus tähtää siis energian käytön tehostamiseen ja säästämiseen.
Pientalon energiatehokkuuden määritelmää tarkasteltaessa painoalueeksi muodostuu
käyttö- ja ylläpidon aikaisen lämmitysenergian käytön alentaminen ja tehostaminen.
4.1 Energiatehokkuuden mittaaminen
4.1.1 Energiatodistus
Rakennuksen energiatehokkuus muodostuu useiden eri tekijöiden summasta.
Rakennusten energiatehokkuuden vertailua, sekä rakennusten energiatehokkuuden ja
uusiutuvien energialähteiden käytön edistämistä varten on rakennusten
energiatehokkuuden kuvaamiseksi määritelty energiatodistus, joka mahdollistaa
energiatehokkuuden vertailemisen jo osto- ja vuokrausvaiheessa. Energiatodistus
keskittyy ainoastaan rakennuksen teknisiin ominaisuuksiin ja siinä otetaan huomioon
muun muassa vaipan eristävyys, ikkunat, ilmanvaihto ja lämmitysjärjestelmä.
Energiatodistus on pakollinen kaikille uusille rakennuksille, joille haetaan
rakennuslupaa, sekä myytäville ja vuokrattaville asunnoille, jotka on rakennettu vuoden
1980 jälkeen. Todistusta ei tarvita vapaa-ajan asunnoissa, suojelurakennuksissa eikä
rakennuksissa, joiden pinta-ala on alle 50 neliömetriä. (Lakirakennuksen
energiatodistuksesta 50/2013.)
Energiatodistus on ollut käytössä Suomessa vuodesta 2008. Rakennusten
energiatodistuksella pyritään lisäämään rakennusten energiatehokkuutta ja uusiutuvan
energian käyttöä, sekä mahdollistamaan energiatehokkuuden vertailua muihin
rakennuksiin. Energiatodistuksen laatijalla täytyy olla riittävä pätevyys ja
asiantuntevuus, jotta energiatodistuksista tulisi laadukkaita ja vertailukelpoisia.
(Energiatodistusopas 2013.) Energiatodistus on parantanut selvästi pientalojen
energiatehokkuutta, sillä vuonna 2009 pientaloista 21 % kuului A-luokkaa ja
14
nykypäivänä noin puolet uusista rakennettavista pientaloista kuuluvat A-luokkaan. (HE
161/2012).
4.1.2 E-luku
E-luvun avulla määritellään rakennuksen energiatehokkuusluokka energiatodistuksessa.
Lukuarvo lasketaan jakamalla energiamuotokertoimilla painotettu rakennuksen
vuotuinen ostoenergiankulutus rakennuksen nettoalalla vuotta kohden (kWh/m2vuosi).
E-lukua laskettaessa uusiutuva omavaraisenergia ei ole ostoenergiaa, vaan se vähentää
ostoenergiankulutusta. E-lukuarvo ei pyri kuvaamaan rakennuksen todellista
energiankulutusta, sillä siinä primäärienergiankulutusta on painotettu erilaisin
energiamuotokertoimin, jotta E-lukuarvoista saataisiin vertailukelpoisia. Alla olevassa
taukukossa on eritelty eri energiamuotojen kertoimet ja taulukosta nähdään esimerkiksi,
että fossiilisten polttoaineiden käytölle käytetään puolet suurempaa kerrointa, kuin mitä
esimerkiksi uusiutuvien polttoaineiden käytölle. Energiamuotojen kertoimia käytetään
ainoastaan ostoenergialle. Kerroin kohottaa rakennuksen E-lukua laskien sen
energiatehokkuusluokkaa. Energiamuotokertoimien lisäksi lopullinen E-luku
normitetaan vielä eteläisimmän suomen olosuhteisiin. E-luvun laskenta pohjautuu
ympäristöministeriön asetukseen rakennuksen energiatodistuksesta (176/2013.)
Taulukko 1. Energiamuotojen kertoimet E-lukua laskettaessa (mukaillen
Valtioneuvoston asetus rakennuksissa käytettävien energiamuotojen
kertoimien lukuarvoista 9/2013).
Energiamuoto Kerroin
Sähkö 1,7
Kaukolämpö 0,7
Kaukojäähdytys 0,4
Fossiiliset polttoaineet 1
Rakennuksessa käytettävät uusiutuvat polttoaineet 0,5
15
4.1.3 Energialuokka energiatodistuksessa
Rakennukset jaetaan niiden käyttötarkoituksen perusteella ryhmiin, joilla kullakin on
oma luokitteluasteikkonsa energiatodistuksessa. Luokitteluasteikkojen avulla pyritään
parantamaan erilaisten rakennusten energiatehokkuuden vertailua.
Energiatehokkuusluokitus määritellään välillä A-G siten, että vähiten energiaa kuluttaa
A-luokan rakennus ja eniten G-luokan rakennus. Energiatehokkuusluokka määräytyy
nykyisin ympäristöministeriön asetuksessa laatiman E-luvun perusteella, joka kuvaa
rakennuksen kokonaisenergian kulutusta neliömetriä kohden vuodessa.
(Ympäristöministeriön asetus rakennusten energiatodistuksesta 176/2013.)
Pientalon energiatehokkuusluokka määräytyy E-luvun perusteella ja siihen vaikuttaa
myös rakennuksen pinta-ala. Erialaisille pientaloille on asetettu erilaiset
energialuokitustaulukot. Alla olevassa taulukossa 2 on luokiteltu alle 120 neliömetrin
pientalon energiatehokkuusluokitus E-luvun perusteella. Energiatehokkuusluokat on
määritelty ympäristöministeriön asetuksessa rakennuksen energiatodistuksesta
(176/2013.) Asuinrakennusten uudisrakentamisen energiatehokkuuden
vähimmäisvaatimuksena on C-luokka (RakMk D3/2012).
Taulukko 2. Pientalon energiatehokkuusluokitus energiatodistuksessa E-luvun
perusteella. Pinta-ala alle 120m2 (mukaillen Ympäristöministeriön asetus
rakennuksen energiatodistuksesta 176/2013).
Energiatehokkuusluokka
Kokonaisenergiankulutus, E-luku
(kWh/m2vuosi)
A E-luku ≤ 94
B 95 ≤ E-luku ≤ 164
C 165 ≤ E-luku ≤ 204
D 205 ≤ E-luku ≤ 284
E 285 ≤ E-luku ≤ 414
F 415 ≤ E-luku ≤ 484
G 485 ≤ E-luku
16
4.2 Pientalon energiatehokkuuteen vaikuttaminen
Pientalon energiatehokkuuteen voidaan vaikuttaa pääsääntöisesti suunnittelu- ja
rakentamisvaiheessa. Valtaosa pientalojen lämmityksen, ilmanvaihdon ja valaistuksen
energiankulutukseen vaikuttavista ratkaisuista tehdään suunnittelu- ja
rakentamisvaiheessa. Suunnittelijoiden tulee tehdä tiivistä yhteistyötä asetettujen
energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseksi. Energiatehokkuuden edistäminen
kohottaa kohteen energialuokkaa energiatodistuksessa, nostaen rakennuksen arvoa ja
ekologisuutta. (Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL 2015.)
4.2.1 Lämmöneristys
Pientalon energiatehokkuuteen vaikuttaa eniten lämmitysenergian tarve. Rakennuksen
vaipan lämmöneristävyydellä ja ilmanpitävyydellä on suora vaikutus rakennuksen
hyvään sisäilmaan, asumismukavuuteen ja lämmitysenergian tarpeeseen. Pientalon
lämmöneristystä tulee tarkastella vaipan kokonaisuutena. Mikäli jokin vaipan osa on
eristävyydeltään heikko ja rakenteellisesti haastavampi toteuttaa tai korjata, voidaan se
kompensoida parantamalla vaipan toisia osia. (Motiva 2008.)
4.2.2 Ikkunat
Ikkunoiden valinnalla on suuri vaikutus rakennuksen lämmitysenergiantarpeeseen, sillä
ikkunaneliöstä karkaa lämpötilaa keskimäärin 7 kertaa enemmän kuin ulkoseinäneliöstä.
Energiatehokkaissa ikkunoissa karmien ja puitteiden tiivistykset vuotavat enemmän
lämpöä ulos kuin lasiosat. Tämän vuoksi yksi iso ikkunaruutu on energiatehokkaampi
ratkaisu kuin monta pientä. (Motiva 2008.) Ikkunoilla on myös positiivisia vaikutuksia
rakennuksen energiatehokkuuteen, sillä niiden kautta rakennukseen saadaan
auringonsäteilyä, joka osaltaan vähentää rakennuksen valaistuksen ja lämmitysenergian
tarvetta (Motiva 2016).
Ikkunoiden kokonaispinta-ala on yleensä noin 10 – 25 % rakennuksen ulkoseinien
pinta-alasta. Pientalon energiatehokkuutta parannettaessa ikkunoiden eristävyyteen on
syytä kiinnittää huomiota, sillä vanhentuneiden 2-lasisten ikkunoiden U-arvo vaihtelee
välillä 2,4 - 2,8 W/m2K ja nykyaikaisten lasien U-arvo välillä 0,8 - 1,0W/m2K. (RIL
17
249 2015.) Hyvät ikkunat maksavat asennettuina noin 10 – 20 % enemmän kuin
tavalliset kolmilasiset ikkunat. Sisäpintojen lämpimänä pysymisen ansiosta
kolmilasisten ikkunoiden alaisia lämpöpattereita ei välttämättä edes tarvita. (Motiva
2008.)
Syksyllä 2009 otettiin Suomessa käyttöön vapaaehtoinen ikkunoiden
energialuokitusjärjestelmä. Energiatehokkuus luokitellaan A++ -G luokituksella, jossa
A++ -luokka on tiivein. Energialuokituksessa otetaan huomioon lasiosan
lämmöneristävyyden lisäksi ikkunarakenteen ilmatiiveys sekä ikkunan avulla
hyödynnetty auringon valo ja lämpösäteily. (Motiva 2015a.)
4.2.3 Sisäilma ja ilmanvaihto
Hyvä sisäilma ja ilmanvaihto ovat yksiä energiatehokkaan talon keskeisimpiä
ominaisuuksia. Ilmanvaihdon periaatteena on poistaa kosteus sekä erilaiset sisäilman
epäpuhtaudet ja tuoda tilalle raitista ulkoilmaa, josta on suodatettu pois siitepölyt ja
haitalliset pienhiukkaset. Huonosti toteutetun ilmanvaihdon mukana voi pahimmillaan
karata jopa kolmannes lämmitysenergiasta. Suuri lämpöhukka voi johtua huonosti
eristetystä ilmanvaihdosta tai lämmöntalteenoton puuttumisesta. (Motiva 2008.)
Ilmanvaihdon lämmöntalteenotolla voidaan tehokkaasti vaikuttaa pientalon
energiatehokkuuteen, sillä sen avulla voidaan tehokkaasti laskea rakennuksen
lämmitysenergian tarvetta. Ilmanvaihdon lämmöntalteenotto perustuu raittiin ottoilman
johtamisesta lämmönottolaitteeseen (LTO), jossa ottoilma lämmitetään ennen sen
ohjaamista sisätiloihin. (Motiva 2008.)
4.2.4 Lämmitysjärjestelmä
Pientalon lämmitysjärjestelmän valintaan tulee kiinnittää erityisesti huomiota
suunnitteluvaiheessa. Energiatehokkuus määräytyy pitkälti lämmitysenergian
kulutuksesta ja tähän vaikuttaa merkittävästi käytetty energiamuoto.
Lämmitysjärjestelmän valintaan vaikuttavat rakennuksen koko ja energian tarve.
Energian tarpeeseen vaikuttaa merkittävästi rakennuksen vaipan tiiveys. (Suomen
Rakennusinsinöörien Liitto RIL 2015.)
18
Lämmitysjärjestelmä tulee valita harkiten, sillä oikealla lämmitysmuodolla rakennuksen
lämmitysenergiakustannukset saadaan optimoitua, energiatehokkuutta ja ekologisuutta
parannettua ja rakennuksen energialuokkaa kohotettua energiatodistuksessa, joka
puolestaan kohottaa rakennuksen arvoa. Ajateltaessa lämmitysmuodon valinnan
vaikutusta pitkällä tähtäimellä, on viisasta valita lämmitysjärjestelmä, jonka
energiamuoto on vaihdettavissa. Tällaisia järjestelmiä ovat esimerkiksi vesi- ja
ilmakiertoiset lämmitysjärjestelmät (Motiva 2008.)
Energiatehokkuuden sekä ekologisuuden kannalta ajateltuna, tulisi suosia
lämmitysenergiajärjestelmiä, joissa käytettävä energiamuoto on uusiutuvaa. Tällaisia
järjestelmiä ovat esimerkiksi puulla toimivat järjestelmät eli pelletti- ja
hakelämmitysjärjestelmät sekä uusiutuvaan energiaan pohjautuva kaukolämpö.
(Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL 249 2015.)
19
5 RAKENNUSTEN ENERGIATEHOKKUUTTA
KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ
Rakennusten energiatehokkuutta koskevan lainsäädännön tavoitteena on rakennusten
energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käytön edistäminen sekä rakennusten
energiakulutuksen pienentäminen ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen
(Ympäristöministeriö 2013a).
5.1 Rakennusten energiatehokkuutta ohjaavat direktiivit
Rakennusten energiatehokkuutta säätelee joukko Euroopan Unionin asettamia
direktiivejä ja standardeja. Direktiivien soveltamisesta ja täytäntöönpanosta vastaa
Suomessa eduskunnassa ympäristöministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö, jotka
yhdessä laativat lainsäädännöt direktiivien noudattamiseen. (Ympäristöministeriö 2015,
Työ- ja elinkeinoministeriö 2015a.)
5.1.1 Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD)
Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi edellyttää, että kaikkien julkisten rakennusten
on oltava 31.12.2018 jälkeen lähes nollaenergiarakennuksia. Vuoden 2020 päättyessä
määräys kattaa kaikki uudet rakennukset, ei vain julkisia rakennuksia. Direktiivin
mukaiseen lähes nollaenergiarakennuksen määritelmään sisältyy erittäin korkean
energiatehokkuuden lisäksi uusiutuvan energian käyttöä koskeva vaatimus. Sen mukaan
tarvittava, lähes olematon tai erittäin vähäinen energian määrä on hyvin laajalti
katettava uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla. (Rakennusten
energiatehokkuusdirektiivi EPBD 2010/31/EU.)
Direktiivi aiheuttaa suuren muutoksen rakennusteollisuudessa. Muutosta varten on
laadittava lainsäädäntö ja tarpeelliset uudet ohjeet lähes nollaenergiarakentamiseen
siirtymiseksi ottaen huomioon edellä mainitun direktiivin vaatimukset. Tämän vuoksi
ympäristöministeriö on asettanut hankkeen lähes nollaenergiarakentamiseen siirtymisen
edellyttämän uuden lainsäädännön valmistelua varten. Hankkeen toimintakaudeksi on
asetettu 13.1.2015 - 21.12.2016. Lainsäädäntöhanke lähes nollaenergiarakentamiseen
20
siirtymiseksi (YM036:00/2014.) Lainsäädännön valmistelua varten on suoritettu
FInZEB-hanke, jonka tavoitteena oli määritellä rakennusten
energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) edellyttämän lähes nollaenergiarakennuksen
(nZEB) käsitteet, tavoitteet ja suuntaviivat kansallisella tasolla. FinZEB-hankkeen
tarkoituksena on helpottaa uuden lähes nollaenergiarakentamisen lainsäädännön
laatimista. (FInZEB – hankkeen yhteenveto 2015.)
5.1.2 Uusiutuvan energia käytön edistämisdirektiivi (RES)
Uusiutuvan energian käytön edistämisdirektiivin mukaisesti jäsenvaltioiden on
rakennussäännöksissään ja -määräyksissään tai muulla tavalla vastaavin vaikutuksin
tarvittaessa edellytettävä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäistasoa
uusissa ja perusteellisesti kunnostettavissa olemassa olevissa rakennuksissa. Edellytys
astui voimaan 31.12.2014. Direktiivi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian
käytön edistämisestä RES (2009/28/EY.)
Ympäristöministeriön hankkeessa, lähes nollaenergiarakentamiseen siirtymisen
edellyttämän uuden lainsäädännön valmistelussa sovelletaan edellä mainittua direktiiviä
uusiutuvan energian käytöstä rakennuksissa. Lainsäädäntöhanke lähes
nollaenergiarakentamiseen siirtymiseksi (YM036:00/2014.)
5.1.3 Energiatehokkuusdirektiivi (EDD)
Energiatehokkuusdirektiivi edellyttää yleisemmin muun muassa pitkän aikavälin
strategiaa rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen. Direktiivi
energiatehokkuudesta EDD (2012/27/EU).
Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 26.11.2012 työryhmän valmistelemaan
energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanoa Suomessa. Direktiivin pohjalta laadittiin
energiatehokkuuslaki, joka astui voimaan 1.1.2015. Laissa säädetään muun muassa
energiatehokkuuden edistämisestä sekä energiatehokkuuden parantamiseksi tehtävistä
energiakatselmuksista. (Energiatehokkuusdirektiivin toimeenpano 2014.)
21
5.2 Energiamääräykset rakentamismääräyskokoelmassa
Suomen rakentamismääräyskokoelma sisältää energiatehokkuuteen ohjaavia asetuksia.
Määräykset helpottavat energiatehokkuuteen vaikuttavien tekijöiden hallintaa
suunnittelu-, rakennus-, käyttö- ja ylläpitovaiheissa. Energiatehokkuutta koskevia
asetuksia ja määräyksiä käsitellään rakentamismääräyskokoelman osissa A, C ja D.
5.2.1 Käyttö- ja huolto-ohje
Osassa A4 käsitellään rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjeita koskevia määräyksiä.
Rakennuttajan velvollisuutena on huolehtia, että rakennukselle laaditaan käyttö- ja
huolto-ohjeet. Ohje sisältää hyvän energiatalouden ja sisäilmaston edellyttämät hoito-,
huolto- ja kunnossapitotehtävät. Ohjeessa esitetään muun muassa lämmön ja sähkön
kulutuksen tavoitearvot. (RakMk A4/2000.)
5.2.2 Lämmöneristys
Rakennusmääräyskokoelman osa C4 antaa ohjeita rakennuksen lämmöneristävyydelle.
Vaipan lämmöneristykselle on esitetty laskentaohjeet, joiden avulla pystytään
laskemaan rakennuksen lämpöhäviö. Vaipan eri osille on esitetty yksityiskohtainen U-
arvojen laskentatapa. Osiossa myös ohjeistetaan lämmöneristyksen suunnittelu. (RakMk
C4/2003.)
5.2.3 Sisäilmasto ja ilmanvaihto
Osassa D2 ohjeistetaan sisäilmaston ja ilmanvaihdon laadukasta rakentamista ja
suunnittelua. Rakennus on suunniteltava ja rakennettava siten, että sisäilmassa ei esiinny
terveydelle haitallisessa määrin kaasuja, hiukkasia tai mikrobeja eikä viihtyisyyttä
alentavia hajuja. Poistoilmasta on otettava lämpöä talteen tai lämpöhäviötä on
pienennettävä jollain muulla tavoin. Koneellinen ilmanvaihto on toteutettava niin, että
sähköä ei kulu tarpeettomasti. (RakMk D2/2012.)
22
5.2.4 Energiatehokkuus
Osiossa D3 käsitellään rakennusten energiatehokkuutta ja rakennusten
energiankulutuksen lämmitystehontarpeen laskentaa. D3-osan avulla kootaan
rakennuksen energiatehokkuusvaatimukset ja laaditaan energiaselvitys. Rakennusten
energiankulutukseen lasketaan kaikki rakennuksen vuoden aikana tarvitsema lämpö-,
sähkö- ja jäähdytysenergia. (RakMk D3/2012.)
23
6 ENERGIATEHOKKAAT PIENTALOT
Energiatehokkaassa asuinrakennuksessa on hyvät sisäolosuhteet, alhaiset
ostoenergiankulutukset, sekä niiden kautta hyvä energiatehokkuusluokka (Suomen
Rakennusinsinöörien Liitto 2015).
Ilmastonmuutos, kestävään kehitykseen ja vastuulliseen luonnonvarojen käyttöön
tähtäävä energian käyttö kohottavat energiatehokkaiden asuntojen kysyntää.
Energiatehokas talo on myös ekotehokas ja säästää ympäristöä ja luonnonvaroja sekä
käyttäjää kustannusten osalta. ”Energiatehokas talo kuluttaa vähintään puolet
vähemmän energiaa kuin rakentamismääräysten minimivaatimukset täyttävä talo.
Ympäristökuormitus pienenee samassa suhteessa.” (Motiva 2015c.)
6.1 Esimerkki energiatehokkaasta pientalosta
Kuva 1. Esimerkki erittäin energiatehokkaan pientalon (A-luokka) rakennuskonseptista
(mukaillen Suomen Rakennusinsinöörien Liitto 2015).
24
6.2 Passiivienergiatalo
Passiivitalorakentaminen on Keski-Euroopasta lähtöisin oleva rakentamismuoto, joka
vanhan käsityksen mukaan tarkoitti rakennusta, joka ei tarvitse lämmitys- eikä
jäähdytysjärjestelmää. Suomen kylmien sääolosuhteiden takia kyseistä passiivitalon
määritelmää ei voida käyttää Suomessa, vaikka rakennusten tekniset ominaisuudet
olisivatkin samakaltaisia. Passiivitalon lämmitystarve on noin viidesosa tyypilliseen
pientaloon verrattuna. Passiivitalon kriteerit Pohjois-Suomessa ovat: Huonetilojen
lämmitysenergia ≤ 30 kWh/m2a, primäärienergiantarve ≤ 140 kWh/m2a ja
ilmanvuotoluku n50 ≤ 0,6 1/h (Energiatehokas koti 2016.)
6.3 Lähes nollaenergiatalo (nZEB)
Lähes nollaenergiatalolla tarkoitetaan rakennuksia, joiden energiatehokkuus on erittäin
korkea, ja joiden tarvitsema vähäinen energia katetaan hyvin laajalti uusiutuvalla
energialla. Lähes nollaenergiatalolle ei ole vielä asetettu absoluuttista lukuarvoa
(esimerkiksi kWh/m2vuosi). FInZEB–hankkeessa on ehdotuksia tulevaan lähes
nollaenergiarakentamiseen liittyviin säädöksiin ja asetuksiin. Hankkeen käsitteet,
määritelmät ja tavoitteet ovat suuntaa antavia, eikä vielä toimeenpantuja. (FInZEB-
hankkeen yhteenveto 2015.)
Ympäristöministeriö valmistelee lainsäädäntöä FInZEB–hankkeen pohjalta, jossa
kaikkien vuoden 2021 alusta lähtien rakennettujen rakennusten on oltava lähes
nollaenergiarakennuksia. Lainsäädännöstä selviää lähes nollaenergiatalon absoluuttiset
kriteerit. (Lainsäädäntöhanke lähes nollaenergiarakentamiseen siirtymiseksi
YM036:00/2014.)
6.4 Plusenergiatalo
Plusenergiatalo on kaikista vaihtoehdoista energiatehokkain, sillä se tuottaa vuodessa
enemmän energiaa kuin kuluttaa. Energian tuotanto tapahtuu muun muassa
aurinkokeräimillä sekä aurinkopaneeleilla, jotka tuottavat aurinkosähköä. (Motiva
2016c.)
25
6.5 Energiatehokkaan pientalon riskit
Energiatehokkaan pientalon rakentamisessa ja ylläpidossa on myös omat riskinsä.
Lisäeristävyyden takia riskit liittyvät erityisesti sisäilman laatuun sekä rakenteiden
kosteustekniseen toimintaan. Myös radiosignaalien toimivuudessa ja tulisijojen
pienhiukkasten haitallisuudessa on havaittu ongelmia. Mahdollisten riskien
havainnollistamisella ja huomioonottamisella suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa
voidaan estää ja minimoida edellä mainittuja ongelmia. (Suomen Rakennusinsinöörien
Liitto 2015.)
26
7 YHTEENVETO
Tämän kandidaatin työn aiheena oli pientalon energiatehokkuus. Työn tavoitteena oli
kartoittaa nykyistä tietämystä ja lainsäädäntöä energian käytöstä ja
energiatehokkuudesta pientaloissa. Työssä selvitetään mitä pientalon
energiatehokkuudella tarkoitetaan, miten sitä mitataan ja perehdyttiin siihen vaikuttaviin
osatekijöihin. Lainsäädännön osalta käytiin läpi rakennusten energiatehokkuutta
ohjaavat Euroopan unionin asettamat direktiivit ja niiden soveltaminen Suomessa.
Lopuksi vielä tarkasteltiin erilaisten energiatehokkaiden pientalojen määritelmiä, riskejä
ja teknisiä ominaisuuksia.
Energiatehokkuus pyrkii tehokkaaseen energian käyttöön ja energian säästämiseen,
jotka puolestaan hidastavat ilmastonmuutosta. Rakennusten lämmitykseen kuluu
neljäsosa energianloppukäytöstä Suomessa. Pientalojen osuus rakennuskannasta on yli
puolet. Tämän vuoksi energian tehokkaan käytön ja energian säästämiseen tähtäävissä
toimenpiteissä on pientalojen energian kulutuksella merkittävä osuus.
Energiatehokas pientalo koostuu monen tekijän summasta. Pientalon
energiatehokkuuteen voidaan vaikuttaa eniten suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa muun
muassa vaipan lämmöneristävyydellä, laadukkaalla sisäilmalla, ilmanvaihdon
lämmöntalteenotolla, ikkunoiden valinnalla ja sijoittamisella, lämmitysjärjestelmän
valinnalla sekä uusiutuvien energiamuotojen käyttämisellä. Näiden tekijöiden
havainnointi ja yhteensovittaminen suunnitteluvaiheessa ohjaavat energiatehokkaan
pientalon rakentamiseen.
Pientalon energiatehokkuutta mitataan Suomessa eduskunnan asettaman lain
rakennusten energiatodistuksesta ja myöhemmin ympäristöministeriön säätämän
asetuksen pohjalta toteutetussa rakennusten energiatodistuksessa. Energiatodistuksessa
pientalon energiatehokkuus luokitellaan A-G-asteikolla ja energialuokan määräytyy
rakennuksen E-luvun perusteella. E-luvun laskenta pohjautuu ympäristöministeriön
asetukseen rakennuksen energiatodistuksesta. Lukuarvo ei pyri kuvaamaan rakennuksen
todellista energiankulutusta, sillä siinä primäärienergiankulutusta on painotettu erilaisin
energiamuotokertoimin, jotta E-lukuarvoista saataisiin vertailukelpoisia.
27
Rakennusten energiatehokkuutta ohjaavien direktiivien ja säädösten tavoitteena on
edistää rakennuskannan energiatehokkuutta. Euroopassa rakennusten
energiatehokkuutta koskevaa lainsäädäntöä säätelee Euroopan unioni
energiatehokkuutta koskevilla direktiiveillä. Direktiivit ovat suuntaa antavia ja niiden
käytäntöön panemisesta huolehtii jokainen jäsenmaa valtioiden sisäisillä
lainsäädännöillä ja asetuksilla. Suomessa Euroopan unionin asettamien direktiivien
soveltamisesta ja käytäntöön panemisesta vastaa eduskunnassa työ- ja
elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö.
Energiatehokkaaseen pientaloon liittyy myös mahdollisia riskejä, joiden
havainnollistamisella ja huomioonottamisella suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa
voidaan estää ja minimoida ongelmia. Tällaisia ongelmakohtia ovat esimerkiksi
rakennuksen kosteustekniset rakenteet, sisäilman laatu, radiosignaalien toimivuus ja
tulisijoista peräisin olevat haitalliset pienhiukkaset.
Lähes nollaenergiarakentaminen muuttuu vuoden 2021 alusta pakolliseksi pientalojen
osalta ja sen toimesta energiatehokkaiden pientalojen osuus kasvaa rakennuskannassa.
Energiatehokas pientalo säästää ympäristöä kasvihuonekaasupäästöjen osalta ja on
taloudellinen rakennusten käyttäjille alhaisen energian käytön ansiosta. Hyvän
sisäilmaston ansiosta rakennus on myös terveellinen ja miellyttävä käyttäjilleen.
Energiatehokas pientalorakentaminen ohjaa rakennuskannan kestävään kehitykseen ja
luonnonvarojen vastuulliseen käyttöön.
Jatkona tälle kandidaatintyölle voitaisiin tutkia tarkemmin pientalon
energiatehokkuuteen vaikuttavia osatekijöitä, kuten käyttö- ja asumistottumuksia,
valaistusratkaisuja sekä energiatehokkaita kodinkoneita. Energiatehokkuuden
parantamista voitaisiin esitellä yksityiskohtaisemmin esimerkillisillä rakenne- ja
materiaaliratkaisuilla. Lisäksi voitaisiin myös tutkia pientalon koko elinkaaren aikaista
energian käyttöä ja energiatehokkuutta. Rakentamisvaiheen energiatehokkuutta
voitaisiin esimerkiksi tarkastella rakentamistavan ja rakennusmateriaalien
näkökulmasta. Energiatehokkaan pientalon ja pientalorakentamisen riskeihin voitaisiin
myös paneutua tarkemmin.
28
8 LÄHDELUETTELO
Kirjat
Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL (2015) RIL 249 - 2015 Energiatehokas
asuinrakennus - kohti lähes nollaenergiarakentamista. Tammerprint Oy. Suomen
Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry.
Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL (2013) RIL 216 - 2013 Rakenteiden ja
rakennusten elinkaaren hallinta. Tammerprint Oy. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto
RIL ry.
Lait, lakiesitykset, hankkeet, standardit ja direktiivit
2020 Ilmasto- ja energiapaketti (2008) Euroopan Komissio.
http://ec.europa.eu/clima/policies/strategies/2020/index_en.htm. [10.4.2016].
Direktiivi energiatehokkuudesta (EDD) 2012/27/EU (2012) Euroopan unioni. http://eur-
lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32012L0027&from=EN.
[18.4.2016].
Direktiivi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (RES)
2009/28/EY (2009) Euroopan unioni. http://eur-lex.europa.eu/legal-
content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32009L0028&from=EN. [18.4.2016].
Energiatehokkuusdirektiivin toimeenpano (2014) Työ- ja elinkeinoministeriö.
https://www.tem.fi/files/38617/Energiatehokkuusdirektiivin_toimeenpano_EED-
tyoryhman_loppuraportti_2014.pdf. [18.4.2016].
Energiatehokkuuslaki 1429/2014 (2014) Eduskunta.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141429. [19.4.2016].
29
FInZEB–hankkeen yhteenveto (2015) Rakennusteollisuus RT, Talotekniikkateollisuus,
ympäristöministeriö. http://finzeb.fi/wp-
content/uploads/2015/04/FInZEB_yhteenveto_lop.pdf. [20.4.2016].
HE 161/2012 (2012) Hallitus. http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2012/20120161.
[25.4.2016].
Lainsäädäntöhanke lähes nollaenergiarakentamiseen siirtymiseksi YM036:00/2014
(2015) Ympäristöministeriö. www.ym.fi/download/noname/%7BA2BFAED7-E7AD-
4A44-83B7-4CDBBDA3B577%7D/107656. [19.4.2016].
Laki rakennuksen energiatodistuksesta 50/2013 (2013) Eduskunta.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130050. [16.4.2016].
Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) 2010/31/EU. Euroopan unioni.
http://eur-
lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2010:153:0013:0035:fi:PDF.
[18.4.2016].
RakMk osa A4 (2000) Rakentamisen valvonta ja tekninen tarkastus. Suomen
rakentamismääräyskokoelma. http://www.finlex.fi/data/normit/6022-A4.pdf.
[18.4.2016].
RakMk osa C4 (2003) Rakennuksen lämmöneristys, määräykset. Suomen
rakentamismääräyskokoelma. http://www.finlex.fi/data/normit/1931-C4s.pdf.
[18.4.2016].
RakMk osa D2 (2012) Rakennuksen sisäilmasto ja ilmanvaihto, määräykset ja ohjeet.
Suomen rakentamismääräyskokoelma. http://www.finlex.fi/data/normit/37187-D2-
2012_Suomi.pdf. [18.4.2016].
RakMk D3 (2012) Rakennuksen energiatehokkuus, määräykset ja ohjeet.
http://www.finlex.fi/data/normit/37188-D3-2012_Suomi.pdf. [18.4.2016].
30
Valtioneuvoston asetus rakennuksissa käytettävien energiamuotojen kertoimien
lukuarvoista 9/2013 (2013) Valtioneuvosto.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130009. [19.4.2016].
Ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatodistuksesta 176/2013 (2013)
Ympäristöministeriö. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130176.
Liite 1. Energiatodistuksen kokonaisenergiankulutuksen (E-luvun) määrittäminen.
http://www.finlex.fi/data/sdliite/liite/6186.pdf. [19.4.2016].
Internet-sivut
Energiatehokaskoti (2016) Passiivitalo.
http://www.energiatehokaskoti.fi/perustietoa/hyva_tietaa/passiivitalo. [20.4.2016].
Tilastokeskus (2014) Suomen kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain 2012.
http://www.stat.fi/til/khki/2012/khki_2012_2014-04-15_kuv_002_fi.html. [10.4.2016].
Tilastokeskus (2015) Rakennuskanta.
http://www.stat.fi/til/rakke/2014/rakke_2014_2015-05-28_kat_002_fi.html.
[20.4.2016].
Tilastokeskus (2016a) Käsitteet ja määritelmät. http://www.stat.fi/meta/kas/index.html.
[18.4.2016].
Tilastokeskus (2016b) Energian loppukäyttö sektoreittain suomessa 2015*
http://www.stat.fi/til/ehk/2015/04/ehk_2015_04_2016-03-23_kuv_014_fi.html.
[10.4.2016].
Työ- ja elinkeinoministeriö (2015a) Energiatehokkuus.
https://www.tem.fi/energia/energiatehokkuus. [10.4.2016]
31
Työ- ja elinkeinoministeriö (2015b) Ministeriö. https://www.tem.fi/ministerio.
[21.4.2016].
Motiva (2015a) Ikkunoiden energialuokitus.
http://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/vaikuta_hankinnoilla/ikkunoiden_energialuokit
us. [20.4.2016].
Motiva (2015b) Lämmitysenergiankulutus.
http://www.motiva.fi/julkinen_sektori/energiankayton_tehostaminen/kiinteistojen_energ
ianhallinta/kulutuksen_normitus/laskukaavat_lammitysenergiankulutus. [20.4.2016].
Motiva (2015c) Millainen on energiatehokas pientalo.
http://www.motiva.fi/rakentaminen/millainen_on_energiatehokas_pientalo. [15.4.2016].
Motiva (2016a) Energian loppukäyttö.
http://www.motiva.fi/taustatietoa/energiankaytto_suomessa/energian_loppukaytto.
[10.4.2016].
Motiva (2016b) Ikkunoiden energiatehokkuus.
http://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/vaikuta_hankinnoilla/ikkunoiden_energialuokit
us/ikkunoiden_energiatehokkuus. [20.4.2016].
Motiva (2016c) Nolla- ja plusenergiatalo.
http://www.energiatehokaskoti.fi/perustietoa/hyva_tietaa/nolla-_ja_plusenergiatalo.
[20.4.2016].
Ympäristöministeriö (2013a) Rakennuksen energiatehokkuutta koskeva lainsäädäntö.
http://www.ym.fi/fi-
fi/maankaytto_ja_rakentaminen/lainsaadanto_ja_ohjeet/Rakennuksen_energiatehokkuut
ta_koskeva_lainsaadanto. [20.4.2016].
Ympäristöministeriö (2013b)
Ympäristöministeriö (2015) Ministeriö. http://www.ym.fi/fi-fi/Ministerio. [21.4.2016].
32
Oppaat
Lylykangas K, Andersson A, Kiuru J, Nieminen J, Päätalo J (2015) Rakenteellinen
energiatehokkuus-opas.
http://www.nollaenergiatalo.fi/application/files/7814/5329/1415/RET_opas_20150917.p
df. [21.4.2016].
Motiva (2008) Rakennetaan energiatehokas pientalo.
http://www.motiva.fi/files/2766/Hyva_talo_Rakennetaan_energiatehokas_pientalo.pdf.
[15.4.2016].
Vuolle M, Airaksinen M (2013) Energiatehokkuusopas.
file:///C:/Users/paavo/Downloads/Energiatodistusopas%202013-09-27.pdf. [19.4.2016].