koulutuskeskus salpaus opetussuunnitelman yhteinen osa · syä, siellä pysymistä tai siellä...
TRANSCRIPT
Päijät-Hämeen koulutuskonserni -kuntayhtymä
Koulutuskeskus Salpaus
OPETUSSUUNNITELMAN YHTEINEN OSA
Johdanto ……………………………………………………………………………………………………………….1
1 Ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittämisen tahtotila ................................................................................. 3
2 Ammatillisen perustutkinnon muodostuminen ja tutkintojen mitoitusperusteet ............................................... 7
3 Ammatillisen peruskoulutuksen järjestämismuodot ......................................................................................... 8
3.1 Oppilaitosmuotoinen koulutus.................................................................................................................. 9
3.2 Oppisopimuskoulutus ............................................................................................................................ 10
3.2.1 Osa opinnoista oppisopimuksella ...................................................................................................... 10
4 Pedagogisen toiminnan johtaminen .............................................................................................................. 11
5 Opetussuunnitelmatyö Koulutuskeskus Salpauksessa ................................................................................. 16
5.1 Tutkintokohtaiset opetussuunnitelmat ................................................................................................... 16
5.2 Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma (HOPS) .................................................................................... 17
5.3 Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma ......................................................... 17
6 Henkilöstön osaamisen johtaminen ja varmistaminen .................................................................................. 18
6.1 Uudistuva opettajuus ............................................................................................................................. 21
7 Käsityksiä oppimisesta, opettamisesta ja ohjaamisesta ................................................................................ 22
8 Opinto-ohjaus ................................................................................................................................................ 26
8.1 Opiskelijan oikeus opinto-ohjaukseen ................................................................................................... 27
8.2 Opinto-ohjauksen toteuttaminen ............................................................................................................ 27
9 Opiskeluhyvinvointi ........................................................................................................................................ 27
9.1 Yhteisöllinen toimintakulttuuri ................................................................................................................ 28
9.2 Opiskelijahuolto ..................................................................................................................................... 28
9.2.1 Opiskeluhuollon toteuttaminen .......................................................................................................... 29
9.2.2 Kodin ja oppilaitoksen yhteistyö......................................................................................................... 31
10 Oppimismaisemat ja - menetelmät ................................................................................................................ 32
10.1 Koulutuksen toteuttamistapoja ja oppimismenetelmiä Salpauksessa ................................................... 34
10.1.1 Lähiopetus ..................................................................................................................................... 34
10.1.2 Etäopetus ....................................................................................................................................... 34
10.1.3 Itsenäinen opiskelu ........................................................................................................................ 34
10.1.4 Käännetty luokkahuone ................................................................................................................. 34
10.1.5 Yhteisten tutkinnon osien integrointi ammatillisiin tutkinnon osiin ................................................. 35
10.1.6 Tiimioppiminen ............................................................................................................................... 35
10.1.7 Työssäoppiminen ........................................................................................................................... 36
10.1.7.1 Työssäoppiminen omassa yrityksessä .................................................................................. 37
10.1.7.2 Työssäoppiminen ja oppilaitosjaksot kansainvälisessä ympäristössä .................................. 37
10.1.8 Tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön linjaukset .................................................................. 38
10.1.9 Yrittäjyysosaaminen ammatillisissa perustutkinnoissa .................................................................. 40
10.1.10 Kilpailutoiminta huippuosaamisen ja hyvinvoinnin edistäjänä ....................................................... 41
10.1.11 Pajaoppiminen osana ammattiin oppimista ................................................................................... 43
10.1.12 Projekteissa oppiminen .................................................................................................................. 44
11 Salpauksen koulutustarjonnan suunnittelu .................................................................................................... 45
12 Yhteistyö muiden koulutuksen järjestäjien kanssa ........................................................................................ 46
13 Ammatillisen perustutkinnon suorittaminen ammatillisena peruskoulutuksena Salpauksessa ..................... 47
13.1 Koulutukseen ohjaava ja hakeva toiminta, valmentava koulutus .......................................................... 48
13.1.1 Opiskelijan siirtyminen Salpauksen sisällä suorittamaan samaa tai eri tutkintoa .......................... 48
13.1.2 Opiskelijan siirtyminen toisesta oppilaitoksesta suorittamaan joko samaa tai eri tutkintoa........... 49
13.1.3 Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus, VALMA ................................................. 49
13.2 Opetuksen ja oppimisen ohjauksen suunnittelu .................................................................................... 51
13.2.1 Lukuvuosisuunnitteluprosessi ........................................................................................................ 52
13.2.2 Tutkinnon osan ohjaussuunnitelma ............................................................................................... 52
13.3 Opetuksen ja oppimisen ohjauksen toteutus ......................................................................................... 54
13.3.1 Työssäoppiminen ja ammattiosaamisen näytöt – prosessi ........................................................... 55
13.3.2 Erityisopetuksen toteuttaminen...................................................................................................... 57
14 Oppimisen ja osaamisen arviointi .................................................................................................................. 59
14.1 Osaamisen tunnistaminen ..................................................................................................................... 59
14.2 Osaamisen tunnustamisen vaihtoehdot ................................................................................................ 61
14.3 Oppimisen arviointi ................................................................................................................................ 63
14.4 Osaamisen arviointi ............................................................................................................................... 64
14.4.1 Yhteisten tutkinnon osien osaamisen arviointi ............................................................................... 65
14.5 Osaamisen osoittamisen uusiminen ja arvosanan korottaminen .......................................................... 65
14.6 Osaamisen arvioinnin oikaiseminen ...................................................................................................... 65
14.7 Oppimisen ja osaamisen arvioinnin asteikko eri koulutuksen toteutuksissa ......................................... 66
15 Ammatillinen perustutkinto näyttötutkintona .................................................................................................. 67
15.1 Aikuispedagogisia lähtökohtia ............................................................................................................... 67
15.2 Aikuiskoulutus osana Koulutuskeskus Salpauksen strategiaa .............................................................. 68
16 Näyttötutkintojärjestelmä ............................................................................................................................... 69
16.1 Näyttötutkinnot ja niiden rakenne .......................................................................................................... 69
16.2 Tutkintotoimikunnat ja järjestämissopimukset ....................................................................................... 70
17 Näyttötutkintotoiminnan laadun varmistaminen ............................................................................................. 70
17.1 Aikuisopiskelijoiden ohjaus ja tuki ......................................................................................................... 71
17.2 Aikuiskoulutuksen kehittämishankkeet ja verkostoyhteistyö ................................................................. 71
17.3 Asiakaspalautteet .................................................................................................................................. 71
18 Lukiokoulutus ................................................................................................................................................. 72
18.1 Ammattiin opiskelevan lukio-opinnot ja ylioppilastutkinto ...................................................................... 72
19 Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden seuranta ja arviointi .............................................................................. 73
19.1 Toiminnan arviointi ..................................................................................................................................... 73
19.1.1 Sisäiset arvioinnit ................................................................................................................................ 74
19.1.2 Kansalliset arvioinnit ............................................................................................................................ 74
19.1.3 Muita arvioinnin menetelmiä ................................................................................................................ 75
19.2 Asiakaspalautteiden keruu ja hyödyntäminen toiminnan kehittämisessä .................................................. 75
19.3 Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden seuranta ............................................................................................ 76
19.4 Arviointi-, palaute- ja seurantatiedon hyödyntäminen toiminnan kehittämisessä ...................................... 76
LIITTEET
Liite 1 Polkujen kuvaus
Liite 2a Jaksosuunnitelma kolmelle vuodelle
Liite 2b Jaksosuunnitelma kahdelle vuodelle
Liite 3 Ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamissuunnitelma
LÄHDELUETTELO
1
Johdanto
Päjät-Hämeen koulutuskonserni – kuntayhtymän Koulutuskeskus Salpauksen (jatkossa Salpaus) opetussuunni-telman yhteinen osa toimii opetus- ja kehittämistoimintaa ohjaavana työskentelyn ja johtamisen välineenä. Yh-teisessä osassa määritellään kaikkia ammatillisia perustutkintoja ja perustutkintoihin valmentavaa koulutusta sekä lukiokoulusta ohjaavat pedagogisen toiminnan periaatteet ja menettelytavat. Opetussuunnitelman yhteisen osan sisällöltä vaadittavan (A799/2014) lisäksi, tässä asiakirjassa esitetään taustoja ammatillisen koulutuksen nykytilanteeseen ja tulevaisuuden haasteisiin. Muutoksen aikaansaamiseksi ja oikeasti uuden pedagogiikan hal-tuun ottoon liittyen esitetään myös keskustelun aktivoimiseksi erilaisia uusia ja vanhoja näkemyksiä pedagogii-kasta. Perusteluna laajemmalle esittämiselle on, että vaikka ammatillisten tutkintojen perusteet ovat jo 1990-luvun lop-pupuolelta saakka perustuneet osaamiseen, oppilaitosten arkeen osaamisperusteisuus ei ole juurikaan vaikutta-nut. Opiskelijoiden osaamisen kehittämistä on suunniteltu pitkälti opetusaika-, oppiaine-, sisältö- ja jaksolähtöi-sesti. Osaamisperusteisuuden vieminen käytäntöön vaatii koko Salpauksen opetushenkilöstöltä sekä ajatteluta-van että toiminnan muutosta. Opetuskeskeisestä ajattelusta on siirryttävä oppimiskeskeiseen ajatteluun, jossa opiskelija ja hänen osaami-sensa ovat toiminnan keskiössä. Muutos edellyttää pedagogista johtamista, yhteistä suunnittelua, sitoutumista, ohjausta ja seurantaa ja muutoksen tulee näkyä kaikessa Salpauksen toiminnassa. Tulevaisuudessakin on tärkeää seurata ja arvioida, miten osaamisperusteisuutta korostavat säädökset ja mää-räykset muuttavat pedagogista johtamista, opetushenkilöstön ajattelua ja toimintatapoja, oppimisympäristöjä sekä opiskelijan saamaa opetusta ja ohjausta tai opiskelijoiden oppimistuloksia. Ammatillisen koulutuksen tut-kintojärjestelmän kehittämistyötä jatketaan edelleen (TUTKE3). Voidaan olettaa, että tuleva uusi ohjaus- ja ra-hoitusjärjestelmä vauhdittaa positiivisesti osaamisperusteisuuden haltuunottoa. Työelämän osaamistarpeisiin vastaamisen ja tutkintojärjestelmän selkeyden näkökulmasta ammatillisen koulu-tuksen tutkintojärjestelmän kehittäminen on myös haasteellista. Nyt näyttää siltä, että murroksessa olevassa työelämässä tarvitaan lukuisten eriytyneisiin osaamistarpeisiin vastaavien tutkintojen asemesta aiempaa laaja-alaisempia tutkintoja, joita voidaan esimerkiksi valinnaisuuden kautta suunnata johonkin työelämässä tarvitta-vaan erityisosaamiseen. Erityisosaamista hankitaan todennäköisesti aiempaa enemmän myös suorittamalla yksi tai useampi tutkinnon osa, ei koko tutkintoa. Keskeisimpiä ammatilliseen koulutukseen vaikuttavia muutostekijöitä ovat: resurssikehitys, Suomen talouden rakennemuutos, teknologinen kehitys ja osaamisvaatimusten muutos sekä väestökehitys Ammattiosaamisen barometrin, AMKE 2014, mukaan http://www.amke.fi/media/julkaisuja/amke_ammattiosaamisen-barometri_lowres.pdf.
Rohkeimmissa visioissa on esitetty, että tulevaisuudessa ei tarvita lainkaan tutkintoja, vaan yksilöt suorittavat tutkinnon osia vastaavia osaamiskokonaisuuksia ja kokoavat niistä todennettua osaamista työmarkkinoille pää-syä, siellä pysymistä tai siellä etenemistä varten. TUTKE- työ kuitenkin osoitti, että tutkinnot eivät ole turhia. Ne ovat koulutuksen ja työelämän yhteinen tapa jäsentää työelämän moninaisia osaamistarpeita ymmärrettävällä ja yhdenmukaisella tavalla. Työmarkkinoilla toimivat työantajat ja työntekijät tarvitsevat tietoa yksilön ammatilli-sesta osaamisesta. Tutkinnot ja niiden osat todentavat osaamisen luotettavalla tavalla. Ne varmistavat osaami-sen sisällön ja laadun. Vastaavalla tavalla tutkinnot toimivat myös silloin, kun ne määrittävät kelpoisuutta jatko-opintoihin. Tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa suoritettu tutkinto näyttäisi olevan paras turva muuttuvilla työmarkkinoilla. Ammatillisen tutkinnon suorittaminen parantaa yksilön työllistymismahdollisuuksia ja tulotasoa. Se on myös pää-sylippu tasolta toiselle elinikäisen oppimisen polulla. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole ikuisesti. Ainoa varma asia tulevaisuudessa on muutos. Työmarkkinat, yhteiskunta ja kulttuuri muuttuvat ja ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmän on muututtava mukana – ei vain muutoksia mukaillen, vaan niitä ennakoiden.( Mukaellen Seija Rasku 2015) Suomalainen työelämä on muuttunut entistä kansainvälisemmäksi ja kansainvälisen osaamisen eri muodot ko-rostuvat. Jotta kansainvälisen osaamisen merkitys voidaan turvata, täytyy ymmärtää, mitä se tarkoittaa koko-
2
naisvaltaisesti ja mitä muuta se on kuin välineellisiä taitoa tai yleistä suvaitsevaisuutta. Tulevaisuudessa ihmis-ten uteliaisuus on se kyvykkyys, joka yhä laajemmassa määrin määrittää sen, miten yritykset ja kansakunnat menestyvät muuttuvassa maailmassa. Uteliaisuus se on myös se kyvykkyys, jota tarvitaan jotta ihmiskunta voi löytää toivottavia ja arvokkaita ratkaisuja tulevien vuosikymmenten ongelmiin. (Piilotettu osaaminen: Demos Helsinki, 2013) Valtakunnallisten säädösten ja määräyksien lisäksi Salpauksen ammatillisen koulutuksen toteuttamista ohjaavat maakunnan työ- ja elinkeinoelämän sekä opiskelijoiden ja tutkinnon suorittajien tarpeet ja odotukset. Jotta pys-tymme vastaamaan työelämän ja opiskelijoiden tarpeisiin, teemme koulutustarpeiden määrällistä ja laadullista ennakointia yhteistyössä Päijät-Hämeen ennakointiverkoston kanssa. Edelleen toimintaamme ohjaavat Päijät-Hämeen ammatillisen koulutuksen kehittämissuunnitelmassa (AmKesu) alueellisen kehittämisen painopis-teet: alueen työelämän tarpeisiin vastaaminen, syrjäytymisen ehkäisy, koulutustakuun toteuttaminen ja läpäisyn tehostaminen. Salpauksen uuden strategian (2016-2020) kehitysohjelmat ja toimintakulttuurin vahvistamisen osa-alueet pyrki-vät vastaamaan tulevaisuuden muutoksiin. Visiomme on: Salpaus – enemmän kuin koulu – opiskelijoiden ja työ-elämän kohtaamispaikka. Arvot muodostavat perustan koko Salpauksen toiminnalle, opiskelijoille, henkilöstölle, esimiestyölle ja johtami-selle. Uudet arvot otettiin käyttöön vuoden 2015 alusta ja ne ovat oppimisen rohkeus, tekemisen ilo ja reilu asenne. Mottomme on: Me muutamme maailmaa. Opetussuunnitelman yhteistä osaa tarkennetaan syksyllä 2015, kun strategiset kehitysohjelmat ja toimintakult-tuurin vahvistamisen ohjelmat ovat valmistuneet. Tavoitteena on luoda aktiivisesti mahdollisuuksia yhdessä op-pimiseen, vahvistaa sen eri muotoja ja ottaa käyttöön oppimisen hyviä käytänteitä (70-20-10 -malli). Salpauksen kehitysohjelmat ovat:
• työelämän kumppanuuksien ja verkostojen vahvistaminen • pedagogiikan ja oppimisratkaisujen muutoksen toteuttaminen • taloudellinen perusta.
Salpauksen toimintakulttuurin vahvistamisen ohjelmat ovat: • opiskelijoiden osallistuminen • koulutusalojen ja ammattiryhmien yhteistyön vahvistaminen • johtamisen ja lähiesimiestyön vahvistaminen.
Kuva 1. Koulutuskeskus Salpauksen strategia vuosille 2016-2020
3
1 Ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittämisen tahtotila
Ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmää on kehitetty kahdessa kehittämishankkeessa (TUTKE1 vuosina 2009 - 2010 ja TUTKE2 vuosina 2012 - 2014). Ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestel-män kehittämisen vaatimat muutokset ammatillisen peruskoulutuksen ja ammatillisen aikuiskoulutuk-sen säädöksiin ja määräyksiin vahvistettiin loka-marraskuussa 2014. Lait, asetukset ja Opetushallituk-sen määräykset astuvat voimaan 1.8.2015. Ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittäminen -tutkimus, Koordinoiva hanke ja klusteritutkimukset, Tilaustutkimuksen loppu-raportti
TUTKE 2 loppuraportti, http://www.okm.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/okmtr15.pdf?lang=fi
TUTKE2:n tavoitteiden ja toimeenpanon lisäksi Salpaus huomio strategioissaan valtakunnallisen Kou-lutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman (KESU) sekä alueellisen kehittämissuunnitelman (AmKesu). Koulutus ja tutkimus vuosina 2011- 2016 kehittämissuunnitelman mukaan ammatillisten tutkintojen tulee perustua työelämän osaamistarpeisiin ja tutkintojärjestelmän tulee muodostaa selkeä ja johdon-mukainen kokonaisuus, joka tukee opintojen joustavaa suorittamista ja elinikäistä oppimista. (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:1, http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2012/Kehittamissuunnitelma.html
Ammatillisen koulutuksen järjestäjien alueellinen kehittämissuunnitelma 2013–2016 (AmKesu)
AmKesun tavoitteet: 1. Nostaa ammatillisen koulutuksen järjestäjien alueellisen tarkastelun pohjalta nousseet
tavoitteet ja painopistealueet aiempaa vahvemmin koulutuspoliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon
2. Sopia alueellisella tasolla yhteisistä keskeisistä koulutuspoliittisista tavoitteista ja kehit-tämistarpeista
3. Tukea koulutuksen järjestäjiä valtakunnallisten tavoitteiden, alueellisten kehittämistar-peiden sekä opiskelijoiden oppimisen ja hyvinvoinnin tarpeiden yhteen sovittamisessa
4. Sopia keskeisistä kehittämiskohteista huomioiden resurssit ja eri rahoituslähteet 5. Hakea valtionavustusrahoitusta koulutuksen järjestäjien kehittämissuunnitelman toi-
meenpanoon valtakunnalliset ja alueelliset tavoitteet huomioiden 6. Tuottaa seurantatietoa koulutuspoliittisten tavoitteiden saavuttamisesta ja toteutumi-
sesta sekä alueellisella että koulutuksen järjestäjän tasolla 7. Edistää kaikkien alueella toimivien koulutuksen järjestäjien yhteistyötä ja työnjakoa
koulutuksen suuntaamisessa ja toteutuksessa
TUTKE2:n mukaan tutkintorakenteen ja tutkintojen työelämävastaavuutta ja reagointikykyä kehitetään edelleen tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa. Tutkintorakenteeseen kuuluvat tutkintotyypit, tutkin-not ja tutkinnon osat vastaavat keskeisiin työelämän osaamistarpeisiin siten, että tutkintojen edellyt-tämä osaaminen on laajasti hyödynnettävissä useammassa kuin yhdessä työpaikassa. Tutkintoraken-teeseen kuuluu myös jatkossa kolme tutkintotyyppiä (ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot), mutta tutkintotyyppien tutkinnoille määritellään nykyistä tarkemmat kriteerit. Tutkintojen perusteet koostuvat työelämän työ- ja toimintakokonaisuuksiin pohjautuvista tutkinnon osista. Selkeästi osista rakentuvien tutkintojen avulla voidaan reagoida nykyistä ketterämmin työelä-män muuttuviin ja yksilöiden erilaisiin tarpeisiin. Seuraavassa kuvassa esitetään uudistuksen tahtotila.
4
Kuva 2. Tutkintojärjestelmän kehittämisen tahtotila (TUTKE 2 L787/2014), OPH
Ammatillisen tutkintorakenteen uudistusta jatkaa opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työelämän ohjausryhmä (ohjausryhmän asettamispäätös 15.4.2015) ammatillisen tutkintorakenteen uudista-miseksi (TUTKE3). Ohjausryhmän tehtävänä on laatia puitteet ammatillisen koulutuksen tutkintora-kenteen ja tutkintojen kehittämiseksi erityisesti ammatti- ja erikoisammattitutkintojen osalta ja arvioida tarve osaamispisteiden käyttöönotolle. Suomen ja Koulutuskeskus Salpauksen ammatillisen koulutuksen kehittämistä ohjaavat ja linjaavat lisäksi Euroopan tasolla tehdyt päätökset ja kehittämisohjelmat, joita ovat Lissabonin strategia 2010, Kööpenhaminan prosessi sekä Eurooppalainen tutkintojen ja osaamisen viitekehys, European Qualifi-cation Framework (EQF) ja ammatillisen koulutuksen opintosuositusten eurooppalainen siirtojärjes-telmä, European Credit system for Vocational Education and Training (ECVET). Lissabonin strategian eli Lissabonin prosessin tavoitteena on luoda Euroopasta maailman kilpailu-kykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja sekä lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Ammatillinen koulutus on keskeinen osa työllisyyttä edistävää Lissabonin strategiaa.
Kööpenhaminan prosessin tarkoituksena on ammatillisen koulutuksen eurooppalaisen yhteistyön vahvistaminen. Painopistealueita ovat ammatillisen koulutuksen laadun parantaminen, ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuuden lisääminen, ammatillisessa koulutuksessa olevien sekä ammatillisen tutkinnon suorittaneiden liikkuvuuden edistäminen, Opetusministeriö 2008, http://www.minedu.fi/OPM/Koulu-
tus/artikkelit/ammatillisen_koulutuksen_koeoepenhamina-prosessi/index.html
Koulutus 2020 (Education and Training 2020) on eurooppalaisen koulutusyhteistyön strateginen kehys, jolle on asetettu neljä strategista tavoitetta: http://europa.eu/legislation_summaries/education_trai-
ning_youth/general_framework/ef0016_fi.htm
o Elinikäisen oppimisen ja liikkuvuuden toteuttaminen o Koulutuksen laadun ja tehokkuuden parantaminen o Tasapuolisuuden, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja aktiivisen kansalaisuuden edistäminen o Luovuuden, innovoinnin ja yrittäjyyden edistäminen kaikilla koulutusasteilla
5
Eurooppalainen tutkintojen ja osaamisen viitekehys (EQF) muodostuu kahdeksasta tasosta. EQF -tasojen määrittely perustuu oppimistulosten kuvailuun. EQF kuvaa oppijan tietoja, taitoja ja pä-tevyyttä riippumatta siitä, missä järjestelmässä tutkinto on suoritettu tai pätevyys hankittu. http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/artikkelit/ammatillisen_koulutuksen_koeoepenhamina-prosessi/Eurooppalainen_tutkinto-jen_ja_osaamisen_viitekehys_xEQFx.html
Euroopan komissio antoi kesäkuussa 2009 jäsenmailleen ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten siirtojärjestelmää koskevan suosituksen, jota voidaan käyttää apuna toisessa Eu-roopan maassa hankitun osaamisen ja suoritettujen opintojen tunnustamisessa. Suomessa ECVET- järjestelmä otetaan käyttöön 1.8.2015 kaikissa ammatillisen koulutuksen tutkinnoissa yhtä aikaa. (OPH, Oppaat ja käsikirjat 2012:3) http://oph.fi/julkaisut/2012/finecvet_suunnan_nayttajana
Suomalaisille koulutuksen järjestäjille eurooppalainen viitekehys tarkoittaa erityisesti arvojen ja asen-teiden muutosta kohti opiskelija- ja työelämälähtöisempää toimintatapaa. Opettaja- tai oppiainelähtöi-syys ei enää ole keskiössä vaan opetuksen järjestämisessä ja suunnittelussa oppimistulokset tulevat olemaan suunnittelun lähtökohtana aiempaa enemmän. Perusperiaate on, että osaamista voi hankkia mistä vain ja sitä voivat myös arvioida muut kuin oman oppilaitoksen opettajat, kunhan yhteistyö- ja oppimissopimuksissa varmistetaan, että tavoiteltu osaaminen ja osaamisen arviointi vastaavat Suo-men tutkinnon perusteita. Lähtökohdat osaamisperusteisuuteen Suomalaisessa ammatillisessa koulutuksessa työelämälähtöisyys ja osaamisperusteisuus ovat olleet lähtökohtana jo parinkymmenen vuoden ajan. Ammatillisten tutkintojen valtakunnallisia opetussuunni-telman perusteita vuosina 1993 -1994 uudistettaessa oppimäärien, opintojaksojen ja oppiaineiden ti-lalle tulivat työelämän toimintakokonaisuuksiin perustuvat ammatilliset opintokokonaisuudet ja osaa-misena määritellyt tavoitteet ja arviointikriteerit. Samaan aikaan aikuiskoulutukseen tuli näyttötutkinto-järjestelmä. Sen jälkeen tulleiden opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteiden uudistusten yhteydessä osaamisperusteisuutta on viety pidemmälle. Muutokset ovat sekä kansallisella tasolla että koulutuk-sen järjestäjien, oppilaitosten ja opettajien toiminnassa vieneet varsin kauan, koska on pitänyt muut-taa ajattelua tiede- ja oppiainekeskeisestä, meillä kaikilla hyvin syvällä olevasta tavasta jäsentää maa-ilmaa, työelämän toiminnan pohjalta tapahtuvaan ammatillisen opiskelun jäsentämiseen. http://www.oph.fi/download/157449_TUTKE2tmpMalli_060514_slk.pdf
Perusteluja työelämälähtöisyyteen ja osaamisperusteisuuteen
o vaatimukset koulutuksen työelämälähtöisyyden lisäämisestä ja osaavan työvoiman tarpeesta – tarvittiin yhteinen kieli koulutukselle ja työelämälle
o tarve ilmaista opiskelijoille ja työelämälle selvästi ja konkreettisesti, mitä opiskelijoiden tulee osata koulutuksen jälkeen
o tarve saada selkeä perusta oppimistulosten arvioinnille o tarve lisätä koulutusjärjestelmän tehokkuutta ja parantaa koulutuksen laatua oppimistulosten
merkitystä korostaen o tarve siirtää koulutuksessa ja opetuksessa enemmän huomiota opetussisällöistä oppimistu-
loksiin ja osaamiseen eli siihen, mitä opiskelijan pitää osata koulutuksen ja tutkinnon suorit-tamisen jälkeen
o tarve suuntautua opetuskeskeisyydestä oppimiskeskeisyyteen o tarve vahvistaa opiskelijakeskeisyyttä ja tuoda opiskelijat oppimis- ja arviointiprosessien
subjekteiksi – sosio-konstruktivistisen oppimiskäsityksen korostuminen o oppimisympäristöjen monipuolistuminen – työpaikoilla ja muissa erilaisissa oppimisympäris-
töissä tapahtuvan opiskelun lisääntyminen
6
o aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen merkityksen arvostaminen o opiskeltujen oppituntien ja yksityiskohtaisten -sisältöjen sijaan hankittu osaaminen aiemmin
hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen lähtökohdaksi
Kuva 3. Osaamisperusteisuus, Seija Rasku, OKM
(Ammattikasvatuksen aikakauskirjan erikoisnumero/ © OKKA-säätiö 2015, Ammatillisen Koulutuksen tutkintojär-
jestelmä muutosten edessä, Seija Rasku, opetusneuvos, Opetus- ja kulttuuriministeriö), http://www.okka-saatio.com/aikakauskirja/pdf/ERIKOISNUMERO_2015_perakkain.pdf
OSAAMISPERUSTEISUUS Osaamisperusteisuuden toteutumisessa ajattelutavan muutos on keskeistä. Opiskelijan osaaminen ja sen kehittymisen tuki tulee olla keskiössä ja pedagogisen toiminnan suunnittelun lähtökohta, jolloin huomio siirtyy määrällisestä suorittamisesta todelliseen osaamiseen. Osaaminen ei ole lopputulos vaan prosessi, joka jatkuu työelämässä. TYÖELÄMÄLÄHTÖISYYS Suppeimmillaan työelämälähtöisyys on työpaikan työympäristöön perehtymistä ja käytännön työtehtä-vien opiskelemista. Laajemmin ajateltuna työelämäyhteistyö työelämän ja oppilaitosten välillä toteutuu yhteiskunnallisten ja työelämässä tapahtuvien muutosten ennakointina ja niihin vastaamisena. Työ-elämälähtöisyys ilmenee kaikissa niissä yhteyksissä, joissa oppilaitokset ja työelämä kohtaavat toi-sensa. Tällaisia yhteyksiä ovat oppilaitosten strategiat, neuvottelukuntatoiminta, opetussuunnitelmien laadintaprosessi, työpaikalla tapahtuva oppiminen, oppilaitoskohtaiset hankkeet ja projektityöt, ope-tuksen sisältö ja opetusmenetelmät, opettajien työelämäyhteydet, opiskelijoiden työllistyminen, arvi-ointi‐ ja palautejärjestelmät sekä rekrytointi.
7
SELKEYS, KOKONAISUUS, JOUSTAVUUS ja REAGOINTIKYKY Uudistuksen tavoitteena on tutkintojärjestelmän kokonaisuus ja tutkintorakenteen selkeys ja jousta-vuus. Ammatillisiin perustutkintoihin kuuluvia yhteisiä tutkinnon osia on selkeytetty ryhmittelemällä ne aiempaa laajemmiksi osaamisperusteisiksi tutkinnon osiksi ja tutkintojen mitoitus-perusteena otetaan käyttöön ECVET-suosituksiin perustuvat osaamispisteet, jotka korvaavat nykyisin käytetyt opintoviikot. Reagointikyvyllä tarkoitetaan kykyä seurata ja ennakoida työvoimatarpeissa, val-mistuneiden työllistymisessä sekä koulutuksen kysynnässä ja tarjonnassa tapahtuvia lyhyen ja pitem-män aikavälin muutoksia. VALINNAISUUS JA YKSILÖLLISET OPINTOPOLUT Perustutkinnon perusteet mahdollistavat erittäin laajan yksilöllisen valinnaisuuden opiskelijoille syven-tää, laajentaa tai täydentää osaamistaan. Opiskelija voi valita tutkinnon osia kaikista omaan tutkin-toon sisältyvistä valinnaista ja vapaasti valittavista tutkinnon osista. Lisäksi hän voi valita tutkinnon osia muista perustutkinnoista, ammatti- tai erikoisammattitutkinnoista sekä ammattikorkeakouluopin-
toja. Opiskelijan on mahdollista valita myös lukio‐opintoja ja suorittaa ylioppilastutkinto. Koulutuksen järjestäjillä on mahdollisuuksia tarjonnan monipuolistamiseen työelämän ja muiden koulutuksen jär-jestäjien kanssa opiskelijoiden tarpeiden mukaan. Koulutuksen järjestäjä voi suunnitella ja tarjota tut-kinnon osia paikallisen, alueellisen, kansainvälistyvän työelämän ja opiskelijoiden tarpeisiin vastaa-miseksi. OSAAMISEN TUNNISTAMINEN JA TUNNUSTAMINEN Opiskelijalla on oikeus saada tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksia tai osaamistavoitteita vastaava aikaisemmin hankittu osaaminen tunnistetuksi ja tunnustetuksi. Opiskelijan tulee hakea ai-kaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista koulutuksen järjestäjältä. Koulutuksen järjestäjän tulee tiedottaa opiskelijoille osaamisen tunnustamiseen liittyvistä menettelytavoista. (Mää-räys 93/011/2014, OPH)
2 Ammatillisen perustutkinnon muodostuminen ja tutkintojen mitoitus-perusteet
Ammatillisena peruskoulutuksena suoritettavassa perustutkinnossa on mitoitusperusteena osaamis-pisteet. Osaamispisteet pohjautuvat ECVET-suositukseen ja sen mukaisiin ECVET- pisteisiin. Ne ko-rostavat osaamisperusteisuutta ja edistävät osaltaan aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Näyttötutkinnoissa ei ole laajuusmittaa. Näyttötutkintojärjestelmän kehittämistyön yhteydessä arvioidaan tarve ottaa laajuusmitta käyttöön myös näyttötutkinnoissa. Osaamispisteet Ammatillisen perustutkinnon laajuus on 180 osaamispistettä (osp). Jos ammattialaa koskeva sääntely sitä edellyttää, laajuus voi poikkeustapauksessa olla yli 180 osaamispistettä. Tutkinnon osien osaa-mispisteet määräytyvät sen mukaan, mikä on niihin sisältyvän osaamisen kattavuus, vaikeusaste ja merkittävyys suhteessa koko tutkinnon ammattitaitovaatimuksiin ja osaamistavoitteisiin. Vuoden ai-kana keskimäärin saavutettu osaaminen vastaa 60:tä osaamispistettä.
8
Ammatillisena peruskoulutuksena suoritettava ammatillinen perustutkinto sisältää: • ammatillisia tutkinnon osia (135 osaamispistettä) • yhteisiä tutkinnon osia (35 osaamispistettä)
• Viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen (11 osp) • Matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen (9 osp) • Yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava osaaminen (8 osp) • Sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen (7 osp)
• vapaasti valittavia tutkinnon osia (10 osaamispistettä).
Vapaasti valittavat tutkinnon osat (10 osp) 801/2014, 5 § Vapaasti valittavien tutkinnon osien tulee tukea tutkinnon ammattitaitovaatimuksia ja osaamistavoitteita. Ne voivat olla:
• ammatillisia tutkinnon osia (yksilöllinen laajentaminen) • paikallisiin ammattitaitovaatimuksiin perustuvia tutkinnon osia (yksilöllinen laajentaminen) • yhteisiä tutkinnon osia tai lukio-opintoja • jatko-opintovalmiuksia tai ammatillista kehittymistä tukevia opintoja • työkokemuksen kautta hankittuun osaamiseen perustuvia yksilöllisiä tutkinnon osia.
Vapaasti valittavat tutkinnon osat ovat pääsääntöisesti yhteisiä tutkinnon osia tai ammatillisia pakolli-sia tai valinnaisia tutkinnon osia Salpauksessa. Näyttötutkinnot (perustutkinto, ammattitutkinto, erikoisammattitutkinto) sisältävät vain ammatillisia tutkinnon osia. Ammatilliseen tutkintoon tai siihen sisältyvään osaamisalaan sisältyy vähintään yksi pakollinen amma-tillinen tutkinnon osa ja vähintään yksi valinnainen ammatillinen tutkinnon osa.
3 Ammatillisen peruskoulutuksen järjestämismuodot Koulutusta voidaan järjestää oppilaitosmuotoisena ja oppisopimuskoulutuksena (L787/2014, 8 a §).
Ammatillinen perustutkinto suoritetaan yleensä oppilaitosmuotoisena ammatillisena peruskoulutuk-sena tutkinnon perusteiden mukaan. Aikuiset, joilla on riittävästi työelämäkokemusta, ohjataan suorit-tamaan ammatillinen perustutkinto pääsääntöisesti näyttötutkintojärjestelmän piirissä. Ammattitaito-vaatimukset nuorten ja aikuisten tutkintosuoritusten osalta ovat samat.
9
AMMATTIKOULUTUS
Ammatillinen peruskoulutus
Oppilaitosmuotoinen koulutus Oppisopimuskoulutus
Ammatilliseen peruskou-lutukseen valmentava
koulutus (VALMA)
Ammatillinen perus-tutkinto
ammatillisena peruskoulutuksena
Ammatillinen perustutkinto
näyttötutkintona
Ammatillinen perustutkinto
näyttötutkintona
Ammatillinen perustutkinto ammatillisena
perus- koulutuksena
Ammatillinen lisäkoulutus
Oppilaitosmuotoinen koulutus Oppisopimuskoulutus
Ammatti- ja erikois- ammattitutkinto näyttötutkintona
Tutkintoon johtamaton
koulutus
Ammatti- ja erikois- ammattitutkinto näyttötutkintona
Tutkintoon johtamaton
koulutus
Kuva 4: Koulutuksen järjestämismuodot
3.1 Oppilaitosmuotoinen koulutus Ammatillinen peruskoulutus on 14 §:ssä (L787/2014) tarkoitetun koulutuksen järjestäjän opetussuun-nitelman mukaan suoritettavaa koulutusta, joka johtaa ammatilliseen perustutkintoon. Ammatillinen perustutkinto voidaan suorittaa tässä laissa tarkoitettuna ammatillisena peruskoulutuksena tai amma-tillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa (L788/2014) tarkoitettuna näyttötutkintona. Ammatillista peruskoulutusta järjestetään Salpauksessa kaikilla kahdeksalla koulutusalalla:
• Humanistinen ja kasvatusala • Kulttuuriala • Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala • Luonnontieteiden ala • Tekniikan ja liikenteen ala • Luonnonvara- ja ympäristöala • Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala • Matkailu-, ravitsemis- ja talousala
Koulutusalat ovat OPH:n sivuilla http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perus-
teet/ammatilliset_perustutkinnot/tutkinnon_perusteet_voimaan_010815 Tutkinnot antavat laaja-alaiset perusvalmiudet alan tehtäviin ja lisäksi erikoistuneemman osaamisen yhdellä tutkinnon osaamisalueella. Tutkinnon suunnittelussa otetaan huomioon, miten ja millaisilla ammatillisten tutkinnon osien valinnoilla tutkinnon laaja-alainen ammatillinen osaaminen saavutetaan. Tutkintoon kuuluvan oman ammattialan ammattitaitovaatimusten tulee olla riittävät, jotta tutkinto- ja/tai osaamisalakohtainen osaaminen on työelämän vaatimusten mukaista ja tutkintonimikkeen käyttö on perusteltua. Kolmivuotinen ammatillinen perustutkinto tuottaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden.
10
Ammatillisessa peruskoulutuksessa ydinprosesseja ovat opetuksen suunnittelu ja toteutus, oppimisen ja osaamisen arviointi, opintojen ohjaus sekä opiskeluhyvinvointi. Opiskelijan ammatillinen kasvu ta-pahtuu erilaisissa oppimisympäristöissä oman opintopolun mukaisesti. Ammatillisessa peruskoulutuk-sessa keskeistä on opiskelijan oma polku ja polun aikana tehdyt valinnat, jotka tukevat opiskelua, työllistymistä ja/tai jatko-opintoja.
3.2 Oppisopimuskoulutus
Oppisopimuskoulutus perustuu opiskelijan ja työnantajan väliseen kirjalliseen määräaikaiseen työso-pimukseen. Työnantaja maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja sitoutuu normaaleihin työn-antajan oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Oppisopimusopiskelija sitoutuu opiskelemaan tutkinnon perus-teiden mukaisia asioita työssä sekä noudattamaan työpaikan sääntöjä. Oppisopimuskoulutus tapahtuu pääasiassa työpaikalla, jonka lisäksi koulutusta täydennetään lähiope-tusjaksoilla eli tietopuolisella koulutuksella oppilaitoksessa. Yrityksen työpaikkakouluttajalla on tärkeä rooli oppimisen edistäjänä. Oppisopimusopiskelijan työaika on oltava vähintään 25 tuntia viikossa. Oppisopimuksen kesto vaihtelee riippuen siitä suorittaako koko tutkinnon vai tutkinnon osia. Salpauk-sessa oppisopimuskoulutuksen koulutustarkastaja, opiskelija, työpaikkakouluttaja ja opettaja suunnit-televat opiskelijalle henkilökohtaisen opiskeluohjelman oppisopimuskoulutuksen ajalle. Teoria- eli tie-topuoliset päivät voidaan valita sekä aikuiskoulutuksen että ammatillisen peruskoulutuksen sekä mui-den koulutuksen järjestäjien tarjonnasta.
Työpaikkakouluttaja arvioi säännöllisesti osaltaan opiskelijan oppimista ja koulutustarkastaja seuraa prosessin toteutumista. Salpaus myöntää perustutkinnon tutkintotodistuksen normaaliin tapaan, sen liitteeksi tulee myös arviointi työpaikalla tapahtuneesta oppimisesta. Opiskelijalta edellytetään itsenäisyyttä ja vastuullisuutta, jotta työn ja opiskelun yhdistäminen onnis-tuu. Edelleen edellytetään, että löytyy sopiva tutkintoa vastaava oppisopimustyöpaikka ja työpaikalta löytyy asiantunteva työpaikkakouluttaja. Kun opiskelijasta tulee työntekijä, opintotuki ja opiskelija-alennus loppuvat, mutta tilalle tulevat palkka ja oppisopimukseen kuuluvat opintososiaaliset edut. Opiskelija saa työkokemusta ja työntekijän etuudet ja hänen työllistymismahdollisuutensa paranevat.
3.2.1 Osa opinnoista oppisopimuksella Yksilöllisten opintopolkujen toteutuksissa Salpauksessa hyödynnetään laajennetun työssäoppimisen kokeiluissa kehitettyjä vaihtoehtoisia tapoja suorittaa ammatillinen perustutkinto. Opintopoluissa voi-daan yhdistää oppilaitoksessa, työpajassa ja työpaikalla tapahtuvaa oppimista sekä oppisopimuskou-lutusta. Salpauksessa kehitämme edelleenkin erilaisia pedagogisia malleja yksilöllisistä opintopo-luista, joissa hyödynnetään monipuolisesti työpaikalla tapahtuvaa oppimista ja integroidaan yhteisiä tutkinnon osia työssäoppimiseen. Ammatillisen tutkinnon voi suorittaa kokonaan oppisopimuskoulutuksena tai oppilaitosmuotoisesta opiskelusta voi siirtyä oppisopimuskoulutukseen ammatillisten opintojen aikana, mikäli opiskelija löy-tää sopivan työpaikan tai päinvastoin. Oppisopimuksen pituus voi vaihdella, oppisopimus voidaan sol-mia missä opintojen vaiheessa tahansa ja opiskelija voi myös palata takaisin oppilaitokseen suoritta-maan tutkintonsa loppuun. Opiskelijoiden ohjauksen laatua ja reaaliaikaisuutta parantavat erilaiset mobiiliteknologian ja sosiaalisen median välineet.
11
Osa opinnoista oppisopimuksella on ollut TOPLaaja-hankkeessa kehittämisen kohteena. Seuraavissa linkeissä prosessikuvaus ja muuta TOPLaaja-hankeverkostossa kehitettyä. https://wiki.lamk.fi/display/toplaajaverkosto/TOPLaaja+hankeverkostot+2012-13+ja+2013-14 https://wiki.lamk.fi/pages/viewpage.action?pageId=21470981
Kuva 5: Ammatillinen perustutkinto joko osittain tai kokonaan oppisopimuskoulutuksena
Oppisopimuskoulutuksessa opiskelijalle laaditaan aina henkilökohtainen opiskeluohjelma, joka perus-tuu opiskelijan todettuun osaamistarpeeseen. Henkilökohtainen opiskeluohjelma tehdään ja se liite-tään oppisopimukseen ennen kuin oppisopimus allekirjoitetaan, jotta sopijaosapuolet tietävät, mi-hin sitoutuvat. Työpaikalla opiskelijan ohjauksesta ja arvioinnista vastaa työpaikkakouluttaja. Seuraavassa linkissä on kuvattu oppisopimuksen suorittamisvaihtoehtoja. Perustutkinto oppisopimuskoulutuksena – suorittamisvaihtoehdot Salpauksessa
4 Pedagogisen toiminnan johtaminen Johtamisen ja esimiestyön merkistys korostuvat pyrkiessämme vahvistamaan yhteisöllistä toiminta-kulttuuria ja toteuttamaan strategiset kehitysohjelmat. Kehitysohjelmat ovat:
• työelämän kumppanuuksien ja verkostojen vahvistaminen • pedagogiikan ja oppimisratkaisujen muutoksen toteuttaminen • taloudellinen perusta.
Toimintakulttuurin vahvistamisen ohjelmat ovat: • opiskelijoiden osallistuminen • koulutusalojen ja ammattiryhmien yhteistyön vahvistaminen • johtamisen ja lähiesimiestyön vahvistaminen.
12
Salpauksen prosessikartta kuvaa toimintaa kokonaisuudessaan. Ylimpänä prosessikartassa on ku-vattu asiakkaan eli opiskelijan, tutkinnon suorittajan tai työelämän organisaatioiden prosessi. Ensim-mäisessä vaiheessa asiakas pohtii koulutusvaihtoehtoja ja hakeutuu opiskelemaan tai suorittamaan tutkintoa. Tämän jälkeen opiskelija tai tutkinnon suorittaja suunnittelee oppimistaan ja oppii ammatti-taidon, jonka jälkeen hän siirtyy työelämään tai jatko-opintoihin soveltamaan osaamistaan. Salpaus tukee opiskelijaa ja tutkinnon suorittajaa eri vaiheissa ja Salpauksen ydinprosessit (ennakointi, strate-ginen suunnittelu, koulutustarjonnan suunnittelu, koulutukseen ohjaava ja hakeva toiminta sekä oppi-mis- ja koulutuspalvelut) on kuvattu prosessikartassa. Tärkeää on seurata ja arvioida toiminnan tulok-sellisuutta ja vaikuttavuutta sekä jatkuvasti parantaa toimintaa seuranta-, arviointi- ja palautetiedon pohjalta. Prosessikartan alaosassa on kuvattu edellytyksiä luovat palvelut sekä johtaminen ja esimies-työ ydinprosessien tukena. Salpauksen prosesseja on kuvattu tarkemmin opetussuunnitelman yhtei-sen osan eri luvuissa.
Kuva 6. Salpauksen prosessikartta
Pedagogisen johtajuuden perustana on opiskelijoista huolehtiminen ja hyvien oppimisedellytysten luo-minen (Helakorpi 2006).
Pedagogisen johtamisen ulottuvuudet ovat oppilaitoksen hallinnosta, ihmissuhteista ja opetustyöstä huolehtiminen (Erätuuli ja Leino 1992). Pedagoginen johtaminen on kokonaisvaltaista ihmisten, asioi-den ja tietämyksen jaettua ohjantaa, joka sallii ja hyödyntää yhteisöllisyyttä, erilaisuuksia ja innovatii-visuutta (Helakorpi 2006).
13
Laaja pedagoginen johtaminen on nykypäivän ja tulevaisuuden oppilaitosjohtamista. Pysyvyyteen, yksiselitteisiin käsitteisiin, selkeisiin hallinnollisiin rakenteisiin ja toiminnan seurausten ennustettavuu-teen perustunut maailma on muuttunut maailmaksi, jolle on tyypillistä jatkuva muutos, käsitteiden mo-nimerkityksisyys, monimuotoiset verkostot ja ennakoinnin vaikeutuminen. Pedagoginen johtajuus muodostuu vuorovaikutus- ja kehittämisprosessien verkostossa. Keskeistä pedagogista johtamista on opetussuunnitelman, toimintakulttuurin, visioiden ja strategioiden sekä pe-rustehtävän laatimis-, toteuttamis-, arviointi- ja kehittämisprosessien johtaminen. Yhä voimakkaammin työelämään siirtyvä oppiminen ja osaamisen tunnistaminen sekä opiskelun hen-kilökohtaistaminen ovat lisänneet pedagogisen johtamisen haasteita, joista suurimmat liittyvät aidosti asiakaslähtöisten toimintatapojen luomiseen, oppilaitoskeskeisyydestä ja koulumaisuutta korostavista ajattelu- ja toimintatavoista poisoppimiseen ja ohjauspainotteisen opettajuuden vahvistamiseen. Tä-hän pedagogiseen uudistumiseen tarvitaan määrätietoista, koko organisaation ja henkilöstön kesken jaettua johtajuutta, jossa jokaisella tasolla ja toimijalla on oma merkittävä osuutensa. Viime kädessä pedagoginen johtajuus todentuu opettajan ja opiskelijan välisessä kohtaamisessa. Hallinnollinen vastuu on pedagogisen johtamisen merkittävä näkökulma. Pedagogista johtamista tulee tarkastella hallinnollisen vastuun lisäksi myös yksilöllistämisen, sosiaalistamisen ja sivistämisen näkö-kulmasta. Pedagogiikka on paljon muutakin kuin opetuksessa käytettyjä opetusmenetelmiä tai oppi-materiaaleja. Se pitää kiinteästi sisällään ihmiseksi kasvattamisen ulottuvuuden ja velvoittaa tarkaste-lemaan opetusta, opiskelua ja oppimista monipuolisesti. Kaikelle tekemiselle ja erityisesti kehittämistyölle tarvitaan yhteisössä aina johtajuuden valtuutus. Joh-taja viestii kaikissa tilanteissa arvoja ja arvostusta tai niiden puuttumista. Pedagogisella johtamisella luodaan merkityksiä asioille ja teoille. Merkityksellisiin asioihin jaksetaan ja halutaan panostaa, merki-tyksettömiin ei. Pedagoginen johtaminen on myös velvoittamista. Jokainen yhteisön jäsen ei voi va-paasti valita, mitä tekee ja mikä on keskeistä. Valintojen täytyy perustua yhdessä sovittuihin visioihin, tavoitteisiin ja päämääriin. Johtajan tehtävänä on pitää huolta, että sovitussa linjassa pysytään. Arvo-keskustelu on pedagogisen johtamisen keskeisimpiä työkaluja. Työn on oltava arvojen ohjaamaa. Toi-minnan eettisyys korostuu ja opiskelijan etu tulee näkyväksi. Pedagoginen johtajuus on mahdollista-mista, rajaamista, suuntaamista ja valintoja.
14
Kuva 7. Pedagogisen toiminnan johtamisen malli, Strategiset tavoitteet laadukkaaksi toiminnaksi – pedagogisen johtamisen kehittämishanke 2011- 2012, AMKE Oy
Kuva havainnollistaa, miten organisaation eri tasoilla johtamisen kohteet, prosessit ja vastuut vaihtele-vat, mutta muodostavat saumattoman jatkumon strategisen suunnittelun ja toteutetun opetus- ja oh-jaustyön välille. Kuva on esimerkki pedagogisen toiminnan johtamisen mallista. Pedagogisena ohjel-mana voi olla erillinen ohje tai toiminta kirjataan koulutuksen järjestäjän laatimaan opetussuunnitel-man yhteiseen osaan. Oppiminen ja osaamisen kehittyminen toteutuu yhteisöissä. Niin organisaation oppimisen kuin yksilön oppimisen kannalta koulutuksen järjestäjän on luotava innovatiivisia foorumeja, joissa kehitystyöhön yhdistyy niin sisäinen kuin ulkoinen verkostoyhteistyö. Erityisen tärkeänä korostuvat työelämän yhteis-työfoorumit. Hankefoorumit tukevat kehitystyötä kohdennetusti ja moniammatilliset verkostot varmista-vat niin työ- kuin oppimisympäristön hyvinvoinnin. (Kartta pedagogisen toiminnan johtamiseen, Ammattiosaamisen kehittämisyhtiö AMKE Oy, 2011- 2012)
Koulutuskeskus Salpauksessa pedagogista johtamista toteuttavat kukin oman toimenkuvansa mukai-sesti. Erityisesti pedagogiikasta vastaava vararehtori, pedagogisen kehittämisen lehtori ja tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön asiantuntijat ovat koulutusalojen, esimiesten, opettajien ja tukihen-kilöstön sparraajia ja kouluttajia. Pedagogisen kehittämisen henkilöstön yksi keskeinen tehtävä on opetuksen tasalaatuisuuden ja opiskelijoiden oikeusturvan toteutumisen varmistaminen. Jotta kehittäminen ja kehittyminen ovat mahdollisia, tarvitaan myös tilaa luovuudelle ja uuden synty-miselle. Kokeilemisen ja riskien ottamisen kulttuurissa sallitaan myös virheiden tekeminen ja silloin pystymme suhtautumaan muutokseen luonnollisena osana työtämme. Muutos syntyy yhdessä teke-mällä.
15
Salpauksessa luomme puitteita ja edellytyksiä rakenteisiin ja resursseihin liittyviin järjestelyihin, koska ne ovat myös oleellinen osa pedagogista johtamista. Niillä luodaan puitteet, joissa työskennellään. Rakenteellisiin ratkaisuihin kuuluvat mm. tilajärjestelyt, laite- ja oppimisympäristöt, työjärjestykset ja tiimirakenteet. Moniammatillisen osaamisen hyödyntäminen on tämän päivän pedagogisen johtami-sen kulmakiviä. Yhteisöllinen toimintakulttuuri on kuitenkin resursseista suurin. Yhdessä tekemisen ja opettamisen/op-pimisen onnistunut toteuttaminen vaatii rohkeutta, uskallusta ja luottamusta itseen ja työtovereihin. Olipa kyse opetustilanteesta, palaverista, projektista tai mistä tahansa arjen hetkestä ja kohtaami-sesta, yhdessä tekemisen taito ei ole itsestään selvyys. Miten annamme oman osaamisemme toisten käyttöön, miten osaamme hyödyntää toistemme osaamista? Miten hyödynnämme tieto- ja viestintä-tekniikkaa osaamisen jakamiseen ja yhteisölliseen työskentelyyn? Yhdessä tekemisen kulttuuri ja opetuksen mallit vaativat kokonaan uudenlaista opettajuutta. Opettaja pedagogisena johtajana Opettajan pedagoginen johtajuus konkretisoituu ja todentuu erityisesti koko opiskelijan oppimispro-sessin johtamisessa ja arvioinnin asiantuntijuudessa. Ammattiosaamisen näytön arvioinnissa toteutuu ns. moderation -menetelmä, joka tarkoittaa opettajan tekemää arvioinnin tulkintaa ja kohtuullistamista, jos työpaikkaohjaajan käyttämä arviointiskaala ei ole tarkoituksenmukainen. Työpaikalla tapahtuvan opiskelun yhä lisääntyessä syntyy uusia haasteita myös opettajan pedagogiselle johtajuudelle. Työs-säoppimisen pedagogiikassa on keskeistä huomioida teorian ja käytännön integraatio sekä selkeyttää pedagogisen ja substanssiosaamisen vaade opettajan ja työpaikkaohjaajan välillä. Yhä haasteelli-sempaa on ottaa huomioon erilaisten ja erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden ja opiskelijaryhmien ohjaukselliset tarpeet. Pedagoginen johtaminen rakentuu paljolti opettajien ja opiskelijoiden kohtaamisille. Pedagoginen joh-taminen on kohtaamisten johtamista. Jokainen oppilaitoksen aikuinen kohtaa päivittäin suuren mää-rän nuoria. Yksikään kohtaaminen ei ole merkityksetön. Tylyys ja kylmä kohtaaminen jäävät aina mie-leen. Siksi hyvä arki opiskelijalle rakentuu hyvistä, kunnioittavista kohtaamisista. Opiskelijat innostuvat kaikesta siitä, mistä opettajakin on innostunut. Hyvään pedagogiikkaan kuuluu aitoa huolenpitoa, oi-keudenmukaisuutta ja totuudellisuutta, joita täsmennetään seuraavassa taulukossa (taulukko 1).
HUOLENPITO
Välittämisen pedagogiikka Opettaja on turvallinen, kuuleva ja kuunteleva.
Viipyilemisen pedagogiikka Hiljaisuus, hitaus ja rohkeus edistävät kasvamista.
OIKEUDENMU-KAISUUS
Suvaitsevaisuuden pedagogiikka Jokainen ihminen on arvokas ja ainutkertainen.
Vaihtelevuuden pedagogiikka Oppimisympäristön ja menetelmien monipuolisuus tukee oppimista.
TOTUUDELLI-SUUS
Kriittisyyden pedagogiikka Ajantasainen tieto, arviointi, erilaisten näkemysten huomioon ottaminen ja luotta-mus luovat pohjan yhteiselle ajattelulle.
Uteliaisuuden pedagogiikka Kysyvä ja utelias mieli etsii vastauksia ja perusteluja ja auttaa ymmärtämään to-dellisuutta.
Taulukko 1. Ihmiseksi kasvamisen ulottuvuus pedagogiikassa (Atjonen 2009, mukaillen)
16
5 Opetussuunnitelmatyö Koulutuskeskus Salpauksessa Koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelma Koulutuksen järjestäjän tulee päättää opetussuunnitelmassaan ainakin seuraavista järjestettävää kou-lutusta koskevista asioista (Asetus 799/2014, 3§). Opetussuunnitelma tulee laatia siten, että se antaa opiskelijalle mahdollisuuden yksilölliseen osaamisen hankkimiseen ja osoittamiseen. Opetussuunnitelman yhteinen osa:
• koulutuksen toteuttamistavat • työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävän koulutuksen toteuttaminen • opiskelijan yksilöllisen valinnan mahdollisuudet sekä tutkinnon osien järjestäminen yhteis-
työssä muiden koulutuksen järjestäjien ja työelämän kanssa • opinto- ohjauksen toteuttaminen ja opiskelijan henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laa-
dinta • erityisopetuksen toteuttaminen • opiskelijan arvioinnin yleiset periaatteet • aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen menettelytavat
Opetussuunnitelman tutkintokohtainen osa:
• tutkinnon osien tarjonta • tutkinnon osien suorittamisjärjestys • opiskelijan osaamisen arviointi • koulutuksen toteuttamistavat ja – ajat • oppimisympäristöt
Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma (HOPS) Koulutuksen järjestäjällä on laissa määritelty velvoite laatia opiskelijoille henkilökohtainen opiskelu-suunnitelma.
5.1 Tutkintokohtaiset opetussuunnitelmat Kaikille ammatillisille perustutkinnoille on laadittu tutkintokohtaiset opetussuunnitelmat, jotka Salpauk-sen rehtori on hyväksynyt. Ammattiosaamisen toimikunta on hyväksynyt suunnitelman liitteet mukaan lukien arvioinnin ja ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamissuunnitelman. Näyttötutkintoperusteisessa koulutuksessa ei tehdä opetussuunnitelmia, vaan valtakunnallisen tutkin-totoimikunnan kanssa solmitaan ko. tutkinnon järjestämissopimus ja sen liitteeksi tulee tutkinnon jär-jestämissuunnitelma. Opetussuunnitelmia päivitetään tarvittaessa. Opetussuunnitelmatyötä Salpauksessa johtaa opetuksen kehittämisestä vastaava vararehtori. Opetusalajohtajat vastaavat perustutkintojen opetussuunnitel-man tutkinnon perusteiden mukaisuudesta. Heidän vastuullaan on myös huolehtia, että työelämän ja opiskelijoiden näkemykset otetaan suunnitelmissa huomioon. Opetussuunnitelmatyö on prosessi, jota arvioidaan ja kehitetään jatkuvasti. Prosessin aikana opetus-suunnitelman sisältö syvenee, käsitteet täsmentyvät ja eri näkemykset jäsentyvät. Kirjattuihin suunni-telmiin palataan uusien kokemusten myötä, uusista näkökulmista.
17
Opetussuunnitelmien käsittely ja hyväksyntä Salpauksessa 1.1.2015 alkaen esitetään rehtorin viran-haltijapäätöksessä (15.1.2015 § 4). Koulutuskeskus Salpauksen rehtori hyväksyy opetuksen kehittämisestä vastaavan vararehtorin esitte-lystä:
• kokonaan uudistettavat opetussuunnitelmat • oleelliset muutokset jo aiemmin hyväksyttyihin opetussuunnitelmiin, kuten uudet tutkinnon osat
(paikallisesti tarjottavat, vapaasti valittavat).
Hyväksytystä opetussuunnitelmasta tehdään rehtorin viranhaltijapäätös. Ammattiosaamisen toimi-kunta hyväksyy kaikki ammattiosaamisen näyttöjen toteutukseen ja arviointiin liittyvät osuudet.
5.2 Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma (HOPS) Laissa ammatillisesta koulutuksesta (L787/2014) on säädetty, että koulutuksen järjestäjän on laadit-tava opetussuunnitelma siten, että se antaa opiskelijalle mahdollisuuden yksilöllisiin opintoja koskeviin valintoihin. Edelleen säädetään, että koulutuksen järjestäjän tulee laatia yhdessä opiskelijan kanssa opiskelijan yksilöllisiin tavoitteisiin ja valintoihin perustuva henkilökohtainen opiskelusuunni-telma (L787/2014, 29 a §), jota päivitetään opiskelun aikana. Henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman mukaan toteutetaan opetus, ohjaus ja arviointi tarvittavine tukitoimineen. Henkilökohtaisessa opiskelusuunnitelmassa määritellään osaamisen tavoitteet, oppimismenetelmät, tutkinnon osien suorittaminen, suoritustavat ja ajoitus sekä osaamisen arviointi. Siihen merkitään opiskelijakohtaisesti osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen, opiskelun etenemismahdollisuus osaamisen tunnustamisen jälkeen, opiskelijan valinnaiset tutkinnon osat sekä työssäoppiminen, työs-säoppimispaikat ja -ajat. Oppimisen arviointi dokumentoidaan myös henkilökohtaiseen opiskelusuun-nitelmaan. Henkilökohtaisessa opiskelusuunnitelmassa tulee huomioida myös opiskeluvalmiuksien erilaisuus. Kun ammatillisessa peruskoulutuksessa opiskelijalle tunnustetaan aikaisemmin hankittua osaamista, merkitään osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen henkilökohtaiseen opiskelusuunnitelmaan ja osaamisen hankkiminen suunnitellaan jo opitun pohjalta. Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen tehdään aina ennen kyseisen tutkinnon osan toteuttamista, mutta opiskelijoille tulee antaa mahdolli-suus osaamisen tunnustamiseen myös tutkinnon osien opiskelun aikana (L787/2014, 30 §). Henkilö-kohtaisen opiskelusuunnitelman laadintaan osallistuvat opettajat ja opinto-ohjaaja yhdessä opiskelijan kanssa. Henkilökohtaista opiskelusuunnitelmaa tulee päivittää opintojen edetessä.
5.3 Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma Erityisopetuksena annettavassa opetuksessa opiskelun ensisijaisena tavoitteena on perustutkinnon suorittaminen sellaisen tuen ja ohjauksen sekä erityisjärjestelyjen avulla, jotka ovat opiskelijan yksilöl-lisen tarpeen mukaista. Mikäli opiskelija ei jossain tutkinnon osassa saavuta perustutkinnon perus-teissa ilmaistuja T1 -tason ammattitaitovaatimuksia ja osaamistavoitteita, opetus voidaan mukauttaa (L787/2014, A329/2015). Tutkinnon osalle laaditaan mukautetut ammattitaitovaatimukset tai osaamis-tavoitteet ja arviointikriteerit. Salpauksessa opiskelijoita kuitenkin tuetaan mahdollisimman paljon ja monipuolisesti mm. oppimisstudioissa, kaksoisopettajuudella, pienryhmäopetuksella, ohjaajien anta-malla tuella, pajaopinnoilla jne., jolloin tavoitteita ei useinkaan tarvitse mukauttaa.
18
Mukautetut ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet voidaan tehdä opiskelijalle yhteen tai use-ampaan tutkinnon osaan. Säädösten mukaan erityisopetuksessa opetus on mukautettava siten, että opiskelija mahdollisimman suuressa määrin saavuttaa saman pätevyyden kuin muussa ammatilli-sessa koulutuksessa. Mukautettaessa opiskelijalle tulee aina tehdä henkilökohtainen opetuksen jär-jestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS), johon sisältyy muun muassa henkilökohtainen opiskelu-suunnitelma. Näihin asiakirjoihin dokumentoidaan syy, miksi opiskelija tarvitsee erityistä tukea, sekä suunnitelmat erityisistä tukitoimista ja niiden toteutumisen seuranta ja opiskelijan osaamisen arviointi-tiedot. Tavoitteiden saavuttamista arvioidaan koko koulutuksen ajan ja toiminta dokumentoidaan luo-tettavasti. Mukauttamisen tarpeen toteaa yleensä opettaja omien havaintojensa perusteella. Ennen mukautta-mispäätöstä opiskelijan tulee toimittaa mahdolliset lausunnot ja muut tarpeelliset dokumentit. Mukau-tetut ammattitaitovaatimukset ja arviointikriteerit tulee laatia ennen opetuksen alkamista ja mukautus tulee dokumentoida HOJKS:iin. Jos opiskelija oppii ja edistyy tutkinnon perusteiden ammattitaitovaati-musten ja osaamistavoitteiden mukaisesti, hänen osaamistaan arvioidaan perustutkinnon perusteissa olevien arvioinnin kriteereiden mukaisesti. Opiskelijalla on mahdollisuus suorittaa koko perustutkinto mukautettujen ammattitaitovaatimusten, osaamistavoitteiden ja arviointikriteerien mukaisesti tai vain joitakin tutkinnon osia mukautetusti.
6 Henkilöstön osaamisen johtaminen ja varmistaminen Koulutuskeskus Salpauksessa osaamisen johtamisella tarkoitetaan organisaation ja sen henkilöstön osaamisen systemaattista arviointia ja varmistamista toiminnan tavoitteista lähtien. Osaamisen johta-miseen kuuluu olennaisena osana myös osaamisen ennakointi ja ennakoiva henkilöstösuunnittelu. Arvomme: oppimisen rohkeus, tekemisen ilo ja reilu asenne ovat perusta toimintakulttuurillemme ja ohjaavat kehittämistyötämme. Osaamisen johtamisen strateginen vastuu on Salpauksen johtoryhmällä. Yksittäisen esimiehen ta-solla tämä merkitsee toimenpiteitä joilla sovittaa yhteen strategiset tavoitteet ja omien työntekijöiden osaaminen ja vahvuudet sekä työtehtävien sisältö.
19
Kuva 8: Osaamisen johtamisen kokonaisuus
Osaamisen johtamisen kokonaisuus Salpauksessa sisältää kolme keskeistä elementtiä: osaamisen ennakointi, henkilöstösuunnittelu ja osaamisen varmistaminen. Osaamisen ennakointi lähtee tulevaisuuteen vaikuttavien keskeisten muutostekijöiden tunnistami-sessa ja päätyy muutoksen johtamiseen organisaation ja yksilön osaamisessa. Laajalti ymmärrettynä osaamisen ennakointi tuottaa tietoa ja ymmärrystä sekä alueellisesti että valtakunnallisesti opetus-suunnitelmien ja tutkintojärjestelmien kehittämiseen Ennakoivaa henkilöstösuunnittelua tehdään Salpauksessa useasta näkökulmasta. Henkilöstösuunnit-telun tarkastelunäkökulmia ovat mm. henkilöstön ikärakenne, koulutustaso, osaamisen poistuminen, rekrytointiongelmat, työhyvinvointi ja henkilöstökulut. Osaamisen varmistamisen toimintamuotoja on useita: kehityskeskustelut, perehdyttäminen, mento-rointi, tehtävä- ja urakierto sekä koulutus- ja valmennus. Vaihtoehtona perinteiselle koulutukselle on työssä oppiminen, kuten parityöskentely, varjostaminen, kehittämistehtävät, tehtäväkierto ja tiimityö. Osaamisen ennakointia, henkilöstösuunnittelua ja osaamisen varmistamista tukevat tietojärjestelmät ovat osaamisen johtamisen ohjelmisto (OJO) ja tietovarasto (HR-DW).
20
Kuva 9: Siikaniemi, L. & Sundqvist, L. 2012. Mukaellen Lombardo, M. M. & Eichinger, R.W. 1996; Hätönen, H. 2007; Saarinen, J. 2012.
Uusi pedagogiikka ja uuden ajan oppiminen ovat uudistamisen keskiössä koko henkilöstöllä. Osaamisen varmistamisen toimenpiteet on johdettu strategian tavoitteista ja tulosyksiköitten toiminta-suunnitelmista. Keskeiset vuosittaiset toimenpiteet on koottu Henkilöstö- ja koulutussuunnitelmaan henkilöstöryhmittäin (opetushenkilöstö, muu henkilöstö, esimiehet, koko henkilöstö). Osaamisen var-mistamisen tämän päivän ja tulevaisuuden haasteita ovat nopea uuden oppiminen ja pois oppiminen ja se miten eri työssä oppimisen muotoja voidaan paremmin hyödyntää osaamisen varmistamisessa. Mallin idea on se, että ihminen omaksuu työelämässä 70 % oppimistaan asioista kokemuksen kautta: työssä oppimalla, tarttumalla uusiin haasteisiin ja ratkaisemalla ongelmia. 20 % oppimisesta tapahtuu toisilta henkilöiltä vuorovaikutuksen ja palautteen annon kautta sekä jakamalla kokemuksia tai seu-raamalla esimiehen tai kollegan työtä. Vain 10 % oppimisesta tapahtuu muodollisen koulutuksen, val-mennuksen ja itseopiskelun kautta. Tavoitteena on, että malli 70- 20- 10 tulisi Salpauksen esimiesten ja henkilöstön tietoisuuteen ja näkyväksi osaksi arjen toimintaa.
21
6.1 Uudistuva opettajuus Merkittävä muutos perinteiseen opettajuuteen nähden on opettajan autonomisen roolin vaihtuminen jatkossa taustalla vaikuttavaksi yhteispelaajaksi. Jo nykyään ja yhä enenevässä määrin tulevaisuu-dessa, opetusta, sisältöjä ja menetelmiä suunnitellaan yhdessä kollegoiden kanssa aina toteutukseen asti. Myös opiskelija saa näkyvämmän roolin niin opintopolkuja ja toteuttamistapoja suunniteltaessa kuin itse oppimistilanteessa. Parhaimmillaan myös työelämän edustaja osallistuu suunnitteluun.
Vanha asiantuntijuus
Uusi asiantuntijuus
Uusi opettajuus
Ammattikuntakohtainen asiantuntijuus
Ammattikuntien ja ammattialo-jen rajat ylittävä laaja-alainen asiantuntijuus
Oppiainerajat ylittävä jaettu asi-antuntijuus ja opetuksen yhteis-suunnittelu
Ammattikunnan yksinoikeus työtehtäviin ja asiantuntijuuk-sien kilpailu
Useita asiantuntijuuksia sa-malle ongelma-alueelle
Useita opettajia ja erilaisia op-pimisympäristöjä oppimistilan-teeseen Tukiverkostojen hyödyntämi-nen tarvittaessa
Asiantuntijan autonomia työs-sään
Asiantuntijoiden tiimityö ja ver-kostoituminen
Työparit, tiimit ja yhteisopet-tajuus
Asiantuntija asian legiti-moijana
Asiantuntija asioiden tulkitsi-jana koulutukseen (tietämys) ja kokemukseen nojaten
Asiantuntija eri teemojen esille ottajana nojaten tietoihinsa, tai-toihinsa ja kokemukseensa.
Asiantuntijuuden nojaaminen objektivistiseen tieteen ihantee-seen: universaali totuus
Asiantuntijuus sisältää rela-tivistista tietoa ja sisältää myös tietoista arvopohdin-taa
Asiantuntijuus sisältää relativis-tista ja kollektiivista tietoa sekä tietoista arvopohdintaa.
Asiantuntijoiden hierarki-suus
Tasavertaiset suhteet asiantun-tijoiden ja ei-asiantuntijoiden välillä
Tasavertaiset suhteet eri ainei-den opettajien, tukihenkilöstön, työssäoppimisen ohjaajien kanssa.
Asiantuntijuuden stabiilisuus Dynaaminen asiantuntijuus, jat-kuva uusiutuminen, osaamisen kehittäminen
Ajassa elävä asiantuntijuus, jat-kuva uusiutuminen, osaamisen kehittäminen.
Kaavamaiset ratkaisu-mallit ongelmiin
Tilannekohtainen analyysi ja luovat ratkaisut, tutkiva ja kehittävä ote
Opiskelijakohtainen polku ja luovat ratkaisut, valmentava ja kehittävä ote.
Asiantuntijan työn kohteena asiakas
Asiakas kumppanina, yhteistyö, asiakkuus laajempana käsit-teenä (myös yhteisöt)
Opiskelija (asiakas) on kump-pani ja yhteistyöpari
Taulukko 2. (Uusi osaaja 2, Uudenmaan alueen ammatillisen koulutuksen OSAAVA-hanke, Opettajasta oppimisen valmen-tajaksi 2011- 2012) http://www.luksia.fi/default.aspx?id=1776&docid=16571
22
Ammatillisen opettajan osaamisen tulevaisuus Aila Paason mukaan ammatillisen opettajan professio on muuttunut: opettaja- ja oppilaitoskeskeinen ajattelu ja toiminta ovat väistymässä ja yhteydet työelämään tiivistymässä. Ammatilliselta opettajalta edellytetään etenkin dynaamisuutta, joustavuutta, vahvaa kehittymishalua ja verkostoitumisen taitoja. Ammatillisen opettajan odotetaan tulevaisuudessa kehittävän omaa alaansa saumattomassa yhteis-työssä työelämän kanssa. Uusien ammattilaisten kouluttamisen lisäksi opettajan tulisi ennakoida työ-elämän tarpeita ja toteuttaa yritysten tarpeista kumpuavaa yritys- ja alakohtaista koulutusta. Opettajan tehtävään nivoutuu tulevaisuudessa myös säännöllisiä työelämäjaksoja sekä erilaisia työelämälähtöi-siä projekteja yritysten kanssa. Opiskelijoihin tulevaisuuden ammatillisen opettajan tulee suhtautua yksilöinä kuunnellen ja kohdaten. Paason mukaan opettajien peruspedagogiset tiedot ja taidot ovat jo nykyisin hyvällä tasolla, samoin kuin opetussuunnitelmien tuntemus. Ongelmia on kuitenkin taidoissa kohdata erilaisia oppijoita, oppi-misvaikeuksien tunnistamisessa, yksilöllisyyden huomioimisessa sekä erilaisten opetusmenetelmien käytössä. Opiskelijan ammatti-identiteetin tukemisessa tarvitaan opettajan ja opiskelijan dialogista kohtaamista. Opettajan työssä korostuvatkin tulevaisuudessa ohjaajan ja oppimisen tukijan roolit. Koulutusorganisaatioissa on myös sosiaalisen muutoksen tarve. Tulevaisuuden opettajan työ edellyt-tää yhdessä tekemistä. Perinteinen yksin työskentely ei enää riitä, ja kollegiaalisuus ja työyhteisöllisen osaamisen vaatimukset haastavatkin opettajan professionaalisen autonomian. Vaatimusten vastapai-noksi opettajilla tulee olla tilaa ja aikaa jakaa kokemuksiaan, kehittää työtään ja toimintaansa työyhtei-sössään organisaation strategian suuntaisesti. (Paaso, A, & Korento, K. Osaava opettaja 2010 – 2020,Toi-
sen asteen ammatillisen koulutuksen opetushenkilöstön osaaminen, Loppuraportti. OPH) Yksintekijästä – työyhteisölliseksi osaajaksi
• Työssäoppimisen ohjaajasta - koulutuksen ja työelämän verkosto-osaajaksi • Didaktisesta osaajasta - opiskelijan kohtaajaksi ja kuuntelijaksi • Oman työn taitajasta - opiskelijan ja oppimisprosessin tukijaksi ja ohjaajaksi • Ammattialan osaajasta – alansa vastuulliseksi kehittäjäksi
(Ammattikasvatuksen aikakauskirjan erikoisnumero/ © OKKA-säätiö 2015, Tulevaisuuden ammatilli-sen opettajan osaamisen ja tiedon tarpeet, Aila Paaso) http://www.okka-saatio.com/aikakauskirja/pdf/ERIKOISNUMERO_2015_perakkain.pdf)
Opettajuuden muutoksessa on jo nähtävissä, että yrittäjämäisyys ja opettajan työn muuttuminen pro-jektimaisemmaksi ovat monen opettajan arkipäivää. Pedagogisen johtamisen keskeiseksi haasteeksi nouseekin yhä useammin erilaisten hankkeiden priorisointi syntyvän osaamisen näkökulmasta ja ta-voitteiden asettaminen niin, että ne synnyttävät innostusta. Osaamisen kehittymiselle ja yhteiselle in-novoinnille pitää olla riittävästi aikaa! Syntyvän osaamisen tulisi olla aina kaiken toiminnan tavoit-teena: valmistuvien opiskelijoiden palaute ja työllistyminen ovat keskeisiä vaikuttavuuden mittareita.
7 Käsityksiä oppimisesta, opettamisesta ja ohjaamisesta Opettajuuden muutos edellyttää myös jatkuvaa pedagogista keskustelua ja tässä luvussa esitetään joitakin käsityksiä ja näkemyksiä keskustelun virittämiseksi. (Patrikainen, R. 1999. Opettajuuden laatu, ihmiskäsitys, tiedonkäsitys ja oppimiskäsitys opettajan pedagogisessa ajattelussa ja toiminnassa, Opetus 2000. Gummerus, Jyväskylä)
23
Ihmiskäsityksiä Opetus- ja kasvatustyössä korostuvat humanistinen ja holistinen ihmiskäsitys. Salpauksessa opetuk-sen ja opetussuunnitelmatyön lähtökohtana on näkemys, että jokainen ihminen on arvokas ja ainut-kertainen. Jokaisella on oikeus opiskella ja kehittyä ammatillisesti henkilökohtaiset lähtökohdat, elä-mäntilanne ja persoonallisuus huomioon ottaen. Opiskelijoilla ja henkilökunnalla on oikeus Salpauk-sen arvojen mukaiseen vuorovaikutukseen kaikilla tasoilla. Humanistinen ihmiskäsitys Humanistisen ihmiskäsityksen omaavat uskovat ihmisen tahtoon, hyvyyteen, luovuuteen sekä kykyyn kasvuun ja kehittymiseen. Humanistinen ihmiskäsitys ymmärtää ihmisen vapaana, itseohjautuvana ja tavoitteellisesti toimivana ihmisenä, joka luottaa itse omiin kehitysmahdollisuuksiinsa. Kehittyäkseen ihminen tarvitsee osakseen myönteistä huomiota ja rakkautta. Tämä ihmisnäkemys korostaa myös ihmisen vastuullisuutta, yksilöllisyyttä ja ainutkertaisuutta. Humanistisen psykologian kehittäjä Abraham H. Maslow (1908 - 1970) korosti luovuuden ja kasvumo-tivaation merkitystä. Jokaisen ihmisen päämääränä on kehittyä täyteen mittaansa, omaksi itsekseen ja suvaita muiden ihmisten erilaisia vakaumuksia ja päämääriä. Ihanneihmisen ominaisuuksia huma-nismissa ovat järjenkäyttö, suvaitsevaisuus, kriittisyys ja ihmisyys. Holistinen ihmiskäsitys Holistinen ihmiskäsitys lähtee ajatuksesta, että ihmisen tarpeisiin, elämään ja vaikeuksiin on aina ole-massa monta tarkastelunäkökulmaa. Rauhalan mukaan ihminen koostuu kolmesta olemassaolon muodosta, jotka kietoutuvat toisiinsa monimutkaisella ja vuorovaikutuksellisella tavalla.
• Tajunnallisuus:olemassaolo psyykkisenä ja henkisenä toimintona. Tajunnallisuus muodostuu ihmisen kokemisen kokonaisuudesta. Tajunnallisuudessa asiat ilmenevät abstrakteina elä-myksinä (tunne, tahto, ymmärtäminen) eikä tajunnassa ole mitään käsin kosketeltavaa. Muu-tokset tajunnallisuudessa tapahtuvat hitaasti; kun tajunnallisuuteen pyritään vaikuttamaan esim. opettamalla ja kasvattamalla.
• Situationaalisuus: olemassaolo suhteissa omaan elämäntilanteeseen eli situaatioon. Ihminen on aina suhteessa sekä fyysiseen että henkiseen (arvot, normit, henkinen ilmapiiri) ympäröi-vään todellisuuteen. Situaatiossa ihmiselle osa asioita elämässä määräytyy kohtalonomaisesti (esim. geenit), osaan asioita ihminen voi itse vaikuttaa (esim. ammatti, työ, aviopuoliso).
• Kehollisuus: kehollisen olemisen syvin ydin on elämä. Elämän ylläpitämiseksi on kehon aineel-linen olomuoto ja sen toiminta välttämätöntä (esim. sydän lyö, lihakset toimivat). Kehon toi-minta ei kuitenkaan selitä itse elämän olemassaoloa. Esimerkiksi ihmisen ajatukset, tunteet tai persoonallisuus tai niiden häiriöt eivät selity aivojen tai hermoston toiminnalla. Tähän tarvitaan myös kokemuksia ja suhdetta ympäröivään maailmaan.
Oppimiskäsityksiä Konstruktivistinen Konstruktivismissa on kyse tiedon uudelleen rakentamisesta aikaisempaa kokemus- ja tietopohjaa hyödyntäen. Keskeisenä ajatuksena on, että tieto ei vaan siirry, vaan oppija rakentaa eli konstruoi sen itse uudelleen omiin kokemuksiinsa perustuen. Oppiminen on siis opiskelijan oman toiminnan tulosta.
24
Sosiokonstruktuvistinen Sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan keskeisenä oppimiseen vaikuttavana tekijänä on otettava huomioon sosiaalinen vuorovaikutus. Opiskelija ei ole oppimistilanteessa yksin, vaan hyvin monimuotoisessa ja monitahoisessa vuorovaikutuksessa toisten opiskelijoiden, opettajien ja ohjaajien kanssa ja työympäristössä toisten työntekijöiden ja esimiesten kanssa. Toisten kanssa käytävät kes-kustelut, muiden esittämät näkökulmat ja asioiden pohtiminen yhdessä auttavat vahvistamaan tai muuttamaan omia käsityksiä ja helpottavat asioiden ymmärtämistä ja uuden oppimista. Kognitiivinen Kognitiivisen oppimiskäsityksen mukaan opiskelija nähdään erilaisen tiedon aktiivisena käsittelijänä: tietoa vastaanottavana, havaintoja tekevänä, valikoivana, taltioivana, tulkitsevana ja aktiivisesti kehit-tävänä olentona. Kognitiivinen oppimisajattelu pitää tärkeänä myös opiskelijoiden metakognitiivisten taitojen kehittämistä. Humanistinen Humanistisessa oppimiskäsityksessä tärkeimpänä nähdään opiskelijan kehittyminen kokonaisval-taiseksi ja eheäksi ihmiseksi. Oppimiseen liittyy myös motivaatio, vapaa tahto ja vastuu: opiskelijalla on vastuu omasta oppimisestaan. Behavioristinen Behavioristisen oppimiskäsityksen mukaan oppiminen on ulkoisesti säädeltävää käyttäytymisen muut-tumista, uusien ärsyke-reaktiokytkentöjen muodostumista. Sen mukaan oppimista tapahtuu, kun opet-taja siirtää tietoa oppijalle. Opetuksen kohteena oleva oppija nähdään passiivisena tiedon vastaanot-tajana. Behavioristinen näkemys korostaa opettajan toimintaa: opettaja on aktiivinen, oppija vastaan-ottajan roolissa. Sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys toimii Salpauksessa opetuksen viitekehyksenä, mutta on tärkeätä ymmärtää, että oppimiskäsitykset eivät sulje toinen toisiaan pois, vaan pikemminkin lomittu-vat toisiinsa. Opettajan on hyvä omaksua piirteitä useammasta oppimiskäsityksestä yhden sijasta. Valmiita, kaikkiin tilanteisiin sopivia pedagogisia ratkaisuja ei ole olemassa. Opettaja joutuu itse rat-kaisemaan kuhunkin pedagogiseen tilanteeseen soveltuvimman toimintamallin.
Oppimisesta Oppiminen tarkoittaa behavoristisesti käsitettynä käyttäytymisessä havaittavia pysyviä muutoksia, jotka syntyvät pääasiassa ihmisen ja ympäristön vuorovaikutuksessa. Oppiminen voi tapahtua joko tahattomasti, itseoppimisena tai ympäristön systemaattisella tuella eli opetuksella. Mielekäs oppiminen Mielekäs oppiminen alkaa käytännön elämän ongelmista ja ristiriidoista. Opiskelijan mielessä syntyy tiedollinen ristiriita, kun hänen tietonsa ja taitonsa eivät riitäkään tilanteen hallitsemiseen. Opiskelija pyrkii ratkaisemaan ristiriidan joko hankkimalla uutta tietoa (assimilaatio) tai hän järjestää aiemman tiedon uudella tavalla (akkommodaatio). Oppimisen tuloksena syntyy jäsentyneitä ajatuksia sekä selit-täviä periaatteita, joista muodostuu opiskelijalle toimintaa ohjaavia sisäisiä rakenteita ja malleja, skee-moja. Uuden tiedon omaksuminen nähdään aina riippuvaisena aikaisemmasta tiedosta. Metakognitiiviset taidot Metakognitiivisilla taidoilla tarkoitetaan oman oppimisen kriittistä arviointia: miten oppii ja miten voi ke-hittää oppimistaan. Nämä taidot kuvaavat kykyä tulla tietoiseksi omasta tiedonkäsittely- ja oppimispro-sessistaan. Arkikielisesti voisi sanoa, että metakognitiiviset taidot tarkoittavat sitä, että ”oppija ymmär-tää, mitä ymmärtää ja ymmärtää, mitä ei ymmärrä”.
25
Elinikäinen oppiminen Oppiminen on elinikäistä (lifelong learning)- toisin sanoen oppiminen ei rajoitu vain koulunkäyntiin lap-suuden ja nuoruuden aikana vaan se jatkuu koko elämän ajan. Elinikäinen oppiminen- käsite viittaa ajan mittaan tapahtuvaan, pitkittäiseen eli vertikaaliseen oppimiseen. Salpauksen tutkintokohtaisissa opetussuunnitelmissa avataan elinikäisen oppimisen avaintaidot, mitä ne juuri siinä tutkinnossa konkreettisesti tarkoittavat. Elämänlaajuinen oppiminen Oppiminen on elämänlaajuista (lifewide learning). Opimme merkityksellisiä asioita erilaisissa elämän-tilanteissa eikä pelkästään koulussa. Oppimista tapahtuu laajasti elämän eri konteksteissa, kuten työssä, vapaa-aikana ja koulutuksessa. Elämänlaajuisella oppimisella tarkoitetaan poikittaista, hori-sontaalista oppimista. Formaalinen oppiminen Formaalioppiminen toteutuu sellaisissa tilanteissa ja ympäristöissä, jotka on alun perin suunniteltu op-pimista varten, esimerkiksi koulussa. Nonformaalinen oppiminen Nonformaalilla oppimisella tarkoitetaan sellaista opiskelua, joka ei ole tutkintotavoitteista. Se voi olla esimerkiksi täydennyskoulutusta työväenopiston kurssilla, tai työpaikalla uusiin haasteisiin tarttumista ja työssä oppimista. Koulutus on kuitenkin strukturoitua (oppimistavoitteet, oppimisaika, oppimisen tuki) ja oppijan näkökulmasta tarkoituksellista. Informaalinen oppiminen Informaalinen oppiminen tarkoittaa arkielämän tiedostamatonta ja tahatonta oppimista.
Opettamisesta ”Mitä tahansa opettajalta vaadittaneenkaan, tärkeintä on, että hän on persoonallisuus, ihminen” (J.E. Salomaa 1955). Opettajan työ on tästä näkökulmasta enemmän kuin tietojen ja taitojen opetta-mista tai oppimisen ohjaamista. Se on tietynlainen ihmisenä olemisen tapa, omalla erityisellä taval-laan rakentuva ammatillinen identiteetti. Perinteisesti ajattelemme, että ihminen syntyy omaten tietyt lahjat. Syntymälahjaksi saatu geenipe-rintö ohjaa oppimistamme. Asia on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Kyse on enemmänkin asen-teesta. Älykkyys selittää elämässä onnistumisesta vain noin 10 prosenttia. Uusin aivotutkimus on tuo-nut lisätietoa aivojemme toiminnasta ja sitä kautta olemme saaneet lisää tietoa oppimisesta ja muista-misesta. Ihmisen aivot muovautuvat tahdottuun suuntaan. Aivoja voi jumpata ja osaamista voi ohjata haluttuun suuntaan. Omaa minäkäsitystään voi myös muuttaa. Jos kirjoittaa kolme positiivista asiaa ylös joka päivä, se muuttaa jo henkilön käsitystä itsestään. Koulun on samalla tavalla rakennettava nuorelle vahvuuksia. Nuoren on tärkeätä oppia sietämään omaa osaamattomuutta ja epäonnistumista. Kun Thomas Ediso-nilta kysyttiin, miltä tuntuu epäonnistua tuhansia kertoja ennen kuin keksii hehkulampun, hän vastasi, että en ole epäonnistunut kertaakaan, olen onnistuneesti eliminoinut 10 000 toimimatonta tapaa val-mistaa hehkulamppu. On oleellista ymmärtää, että epäonnistuminen on osa oppimisprosessia. (Uusi oppiminen, Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 8/2013) https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskun-
nasta/julkaisut/Documents/tuvj_8+2013.pdf
26
Ohjauksesta Ohjaustilanteessa ohjaaja antaa ohjattavalle aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Ohjaus on vuorovaiku-tuksellista tukemista. Se ei ole opettamista eikä se ole neuvomista ja vastausten antamista. Ohjaus on kaikkien oppilaitoksessa sekä erilaisissa oppimisympäristöissä työskentelevien yhteistä työtä. Koulun toimintakulttuuri tukee ohjauksen järjestämistä. Ohjaus on yhteistoimintaa, jossa tuetaan ja edistetään ohjattavan oppimis-, kasvu-, työ- tai ongel-manratkaisuprosesseja sellaisilla tavoilla, että ohjattavan toimijuus vahvistuu. (Vehviläinen, Ohjaus-työn opas, Yhteistyössä kohti toimijuutta 2014). Elinaikainen ohjaus Elinikäinen oppiminen -käsitteen rinnalle on tullut käsite elinaikainen ohjaus. Elinaikaisella ohjauksella tarkoitetaan ”erilaisia toimia”, joiden avulla kaikenikäiset kansalaiset voivat määritellä valmiutensa, tai-tonsa ja kiinnostuksensa missä tahansa elämänvaiheessa, tehdä koulutukseen ja ammattiin liittyviä päätöksiä sekä hallita yksilöllistä kehityskaartaan oppimisessa, työssä ja muussa sellaisessa toimin-nassa, jossa valmiuksia ja taitoja opitaan ja/tai käytetään. OPH on laatinut ns. Hyvän ohjauksen kriteerit perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammatillisen kou-lutuksen ohjauksen laadun kehittämistä ja varmistamista varten. Hyvän ohjauksen valtakunnallisten kriteereiden tavoitteena on tukea ohjauksen korkeaa laatua ja monipuolista tarjontaa sekä varmistaa lasten ja nuorten laadukkaan ohjauksen saatavuus asuinpaikasta ja olosuhteista riippumatta. Kritee-rien avulla turvataan eri puolella Suomea oppilaille ja opiskelijoille tarjolla olevien ohjauspalvelujen tasapuolisuus, laatu ja saatavuus. (Hyvän ohjauksen kriteerit (OPH 2014), http://www.oph.fi/download/158918_hyvan_ohjauksen_kriteerit.pdf
Ohjauksella tarkoitetaan jatkuvaa, vuorovaikutteista ja tavoitteellista toimintaa opiskelija oppimisen, kasvun ja kehityksen tueksi. Ohjaus on kaikkien Salpauksessa ja erilaisissa oppimisympäristöissä työskentelevien yhteistyötä. Ammatinopettajat, ryhmänohjaajat, opinto-ohjaajat, opiskelijahuoltopalve-luiden, opiskelijapalveluiden henkilöstö, johto jne. osallistuvat opiskelijoiden ohjaukseen kukin oman toimenkuvansa mukaisesti. Salpauksen yhteisöllinen toimintakulttuuri tukee ohjauksen järjestämistä. Ohjauksen tavoitteena on yhteiskuntaan kiinnittynyt tasapainoinen nuori aikuinen, jolla on valmiudet siirtyä jatko-opintoihin ja työelämään. Hyvän ohjauksen kriteereitä on avattu Peda-pajassa opetusalojen esimiesten kanssa ja pohdittu, mi-ten kriteerit näyttäytyvät Salpauksessa. Jatkossa pohdinnan tuloksia hyödynnetään kehittämisen tu-kena.
8 Opinto-ohjaus
Ohjauksen lähtökohtana on opiskelijan oman roolin vahvistaminen oppijana. Tavoitteena on, että opiskelija ottaa vastuuta omaan elämäänsä ja oppimiseensa liittyvissä prosesseissa ja päätöksente-ossa. Ohjaus vahvistaa opiskelijan osallisuutta opiskelija- ja oppilaitosyhteisössä sekä kasvattaa yh-teiskunnan ja työelämän jäsenyyteen.
27
8.1 Opiskelijan oikeus opinto-ohjaukseen Opiskelijalla on oikeus saada opetusta ja ohjausta, joka mahdollistaa tutkinnon tai opetussuunnitel-man perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamisen. Opiskeli-jalla on oikeus saada henkilökohtaista ja muuta tarpeellista opinto-ohjausta (L787/2014, 29 §).
Ohjausmahdollisuudet varmistetaan opetus- ja ohjaushenkilöstön vuosityösuunnitelmissa ja henkilö-kohtaistamisen kautta HOPS-keskusteluissa. Ohjaus tukee ammatillisten opintojen suorittamista yksi-löllisten tavoitteiden mukaan sekä opiskelijan työllistymistä ja/tai sijoittumista jatko-opintoihin. Opiskelijan yksilöllisen valinnaisuuden toteutumiseksi laaditaan opiskelijan yksilöllisten lähtökohtien pohjalta henkilökohtainen opiskelusuunnitelma (HOPS), jota päivitetään koko koulutuksen ajan. Laa-dinnassa otetaan huomioon opiskelijan terveydentila, toimintakyky, yksilölliset voimavarat ja mahdolli-sen erityisen tuen tai apuvälineiden tarve.
8.2 Opinto-ohjauksen toteuttaminen Salpauksessa opinto-ohjauksesta on laadittu prosessikuvaus https://kori.phkk.fi/salpaus/hallinto/muistiot/johto-
ryhma/Documents/Prosessi_kuvaus_Opinto-ohjaus_Salpaus_Hyvaksytty20062011.pdf, jossa määritellään opinto-ohjauksen tavoitteet, sisällöt ja ohjaus opintopolun eri vaiheissa. Prosessissa on kuvattu, miten opis-kelun ja opiskelutaitojen ohjaus, henkilökohtaisen kasvun ja kehityksen ohjaus sekä opiskelijan am-matillisen kasvun ohjaus ammatilliseksi asiantuntijaksi tapahtuu ja ketkä toimijat vastaavat ohjauk-sesta. Ohjaus on kuvattu opintopolun vaiheittain: opintojen alkaessa, opintojen aikana, opintojen päät-tövaiheessa. Päävastuu opiskelijan henkilökohtaisesta ohjauksesta on ryhmänohjaajalla. Ryhmänohjaaja vastaa opiskelijan perehdyttämisestä ja ryhmäyttämisestä perehdytyssuunnitelman mukaan, ohjaa opiskeli-jaa henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatimisessa, seuraa opintojen edistymistä ja huolehtii siitä, että opiskelija saa tarvittaessa oppimisensa edellyttämät tukitoimet. Opintojen päättövaiheessa ryh-mänohjaaja huolehtii siitä, että opiskelijalla on tutkinnon edellyttämät suoritukset koossa. Opinto-ohjaaja on ohjauksen erityisasiantuntija, joka ohjaa opiskelijaa mm. valinnaisten opintojen va-linnassa, osaamisen tunnustamisprosessissa, ammatillisessa suuntautumisessa sekä jatko-opintoihin ja työelämään siirtymisessä. Opinto-ohjaaja tukee opiskelijaa joustavien opintopolkujen suunnitte-lussa kun kyseessä on esim. tutkinnon vaihtaminen, siirtyminen oppilaitoksesta toiseen tai siirtyminen koulutusmuodosta toiseen. Ohjaus on henkilökohtaista tai ryhmäohjausta. Mikäli opiskelijan terveydentilaan ja toimintakykyyn liittyy rajoituksia valtioneuvoston määrittelemissä tutkinnoissa ja hänen opiskeluoikeuttaan ao. tutkinnossa joudutaan harkitsemaan, selvitetään opiske-lijan kanssa mahdollisuus hakeutua muuhun koulutukseen. Opiskelijalle pyritään tarjoamaan opiskelu-paikka toisella alalla edellyttäen, että hänellä on edellytykset saavuttaa tutkintovaatimukset ao. alalla.
9 Opiskeluhyvinvointi Salpauksessa tavoitteena on tukea opiskelijan persoonallisuuden kasvua ja tasapainoista kehitystä ammattilaiseksi, sekä opiskelijan kykyä toimia muuttuvassa työelämässä. Salpauksessa opiskelijan hyvinvointi on koko henkilöstön vastuulla. Opiskelijan aito kohtaaminen, kuuleminen ja yksilöllinen kunnioittaminen lisäävät turvallisuutta ja luottamuksen tunnetta. Henkilöstön moniammatillinen yhteis-työ tukee laadukasta kasvatusta ja koulutusta. Opiskeluhuollon tärkeä tehtävä on edistää välittämisen kulttuuria oppilaitoksessa. Jokainen opiskelija vaikuttaa omalla toiminnallaan Salpauksen hyvinvointiin ja yhteisöllisyyteen.
28
Kuva 10: Hyvinvoinnin edistäminen oppilaitoksessa, Opiskelijoiden hyvinvointisuunnitelmasta, 18.6.2014
9.1 Yhteisöllinen toimintakulttuuri Yhteisöllisen toimintakulttuurin rakentaminen on keskeinen tavoite Salpauksen strategiassa. Yhteisöl-lisen toimintakulttuurin piirteitä ovat esimerkiksi opiskelijoiden osallistaminen, osaamisen jakaminen, sitoutuminen, avoin vuorovaikutus, luottamus, kannustus ja kehittäminen sekä onnistunut esimiestyö ja johtaminen. Salpauksen toimintakulttuuria tarkastellaan seuraavista näkökulmista:
• opetussuunnitelman tavoitteet, opetus- ja ohjausmenetelmät, opetusmateriaali, opetuksen sisällöt, säännöt ja ohjeet,
• koko henkilöstön vuorovaikutus oppimistilanteessa ja sen ulkopuolella, • tilat, kampus kokonaisuutena. Salpauksen toimintakulttuurin vahvistamisen osa-alueiksi on
valittu: Opiskelijoiden osallistuminen, koulutusalojen ja ammattiryhmien yhteistyön vahvistaminen ja Johtamisen ja lä-hiesimiestyön vahvistaminen.
9.2 Opiskelijahuolto Opetushallitus määrää kodin ja oppilaitoksen yhteistyön ja opiskelijahuollon keskeisistä periaatteista sekä opetustoimeen kuuluvan opiskelijahuollon tavoitteista (L787/2014, 37 a §)
29
Opiskeluhuollolla tarkoitetaan opiskelijan hyvän oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimin-taa. (1287/2013, 3 §) Yhteisöllisellä opiskeluhuollolla tarkoitetaan toimintakulttuuria ja toimia, joilla koko oppilaitosyhtei-sössä edistetään opiskelijoiden oppimista, hyvinvointia, terveyttä, sosiaalista vastuullisuutta, vuorovai-kutusta ja osallisuutta sekä opiskeluympäristön terveellisyyttä, turvallisuutta ja esteettömyyttä. Yhtei-söllistä opiskeluhuoltoa toteuttavat kaikki opiskeluhuollon toimijat. (1287/2013, 4 §) Yksilökohtaisella opiskeluhuollolla tarkoitetaan yksittäiselle opiskelijalle annettavia 1) opiskelutervey-denhuollon palveluja, 2) opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalveluja ja 3) monialaista yksilökoh-taista opiskeluhuoltoa, jota toteutetaan tapauskohtaisesti koottavassa monialaisessa asiantuntijaryh-mässä. (1287/2013, 5 §) Opetussuunnitelman mukaisella opiskeluhuollolla tarkoitetaan toimia, jonka avulla tuetaan yhteisöl-listä ja yksilöllistä hyvinvointia sekä terveellisen ja turvallisen oppimisympäristön syntymistä, ediste-tään mielenterveyttä ja ehkäistään syrjäytymistä sekä edistetään oppilaitosyhteisön hyvinvoin-tia. Opetussuunnitelman mukaisen opiskeluhuollon avulla tuetaan oppimista sekä tunnistetaan, lie-vennetään ja ehkäistään mahdollisimman varhain oppimisen esteitä, oppimisvaikeuksia ja opiskeluun liittyviä muita ongelmia. (1287/2013, 6 §) Opiskelija osaa tehdä koulutusta ja elämänuraa koskevia valintoja ja ratkaisuja. Hän tunnistaa opiske-luunsa ja elämäntilanteisiinsa mahdollisesti liittyviä ongelmia ja osaa hakea niihin tukea. Hän osaa hakea ja saa hyvissä ajoin ja riittävästi tietoa opiskelemaansa tutkintoon liittyvistä terveydentilan ja toimintakyvyn vaatimuksista, muista opintoihin liittyvistä edellytyksistä ja tarjolla olevista ohjaus- ja tu-kimuodoista. Tavoitteena on, että opiskelijan terveydentilasta tai toimintakyvystä mahdollisesti aiheu-tuvia opiskelun esteitä voidaan poistaa tai vähentää. Parhaiten tähän voidaan vaikuttaa eri oppimis-ympäristöissä esimerkiksi työsaleissa ja oppimislaboratorioissa tapahtuvan opiskelun sekä työssäop-pimisen aikana. Hän osaa käyttää yhteiskunnan tarjoamia opiskelijahuollon palveluita ja muita ohjaus-, neuvonta- ja tietopalveluja. Tavoitteiden saavuttamista tukee koulutuksen järjestäjän velvoite tiedottaa ala-ikäisen opiskelijan huoltajille ammatillisesta koulutuksesta ja opiskelijan opintojen etenemisestä. (OPH, Mää-
räys 38/011/2011) http://oppimateriaalit.jamk.fi/ntm/files/2012/01/sora-m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4ys-perusteet.pdf
9.2.1 Opiskeluhuollon toteuttaminen Koulutuksen järjestäjä vastaa opetussuunnitelman mukaisesta opiskeluhuollosta. Oppilaitoksen si-jaintikunnat vastaavat opiskeluterveydenhuollosta sekä opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalve-luista opiskelijoiden kotipaikasta riippumatta. Opiskeluhuollon toteuttamista, arviointia ja kehittämistä varten on laadittu oppilaitoskohtainen opiske-luhuoltosuunnitelma https://kori.phkk.fi/salpaus/kjatpalv/opa/opiskelijahuolto/Documents/Opiskeluhuoltosuunni-
telma_Salpaus%202014.pdf (Opetushallituksen määräys 101/011/2014; 1287/2013, 13 §). Suunnitelmaan on kirjattu:
1) opiskeluhuollon kokonaistarpeen arviointi 2) yhteisöllisen ja yksilökohtaisen opiskeluhuollon palvelut, 3) yhteistyö opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa kanssa, 4) suunnitelma opiskelijan suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä 5) opiskeluhuollon toteutuminen ja seuranta.
30
Opiskeluhuoltoa toteutetaan sekä yhteisöllisenä että yksilökohtaisena opiskeluhuoltona yhteistyössä opiskelijoiden, heidän huoltajiensa sekä tarvittaessa muiden yhteistyötahojen kanssa. Ennaltaehkäi-sevän toiminnan tulee olla opiskeluhuollon painopisteenä. Varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäise-vän työn avulla pyritään ehkäisemään ongelmien syntymistä ja koulutuksen keskeytymistä. Koulutuskeskus Salpaus vastaa siitä, että opiskelijoilla ja heidän huoltajilla on tieto oppilaitoksen ja sen opiskelijoiden käytettävissä olevasta opiskeluhuollosta. Oppilaitoksen ja opiskeluhuollon henki-löstöllä on velvollisuus ohjata opiskelijaa hakemaan tarvitsemiaan opiskeluhuollon etuuksia ja palve-luja. Koulutuksen alkaessa opiskelijalle tiedotetaan opiskeluhuollon palveluista, paikallisista tukiver-kostoista ja toimijoista. Opiskelijoille selvitetään oppilaitoksessa noudatettavat järjestyssäännöt ja ko-rostetaan opiskelijan omaa vastuuta oppilaitoksen sääntöjen ja muiden ohjeiden noudattamisessa. Opiskelijoita rohkaistaan osallistumaan ja vaikuttamaan oman oppilaitosyhteisönsä hyvinvoinnin edis-tämiseen. Kuraattori on oppilaitoksen sosiaalityöntekijä. Kuraattoritoiminnan tavoitteena on tukea oppilaitoksen opetus- ja kasvatustyötä sekä edistää hyvinvointia. Kuraattorityön tavoitteena on opiskelijan hyvin-voinnin edistäminen, opiskelun tukeminen ja oppimisen esteiden poistaminen. Kuraattori tukee opet-tajia ja oppilaitosyhteisöä vaikeiden tilanteiden selvittämisessä. Työskentely edellyttää jatkuvaa yh-teistyötä ja vuorovaikutusta huoltajien, opettajien, oppilaitoksen muun henkilöstön ja muiden nuoren psykososiaaliseen verkostoon kuuluvien kanssa. Kuraattorityön keskeisiä toimintamuotoja ovat yksilölliset tukikeskustelut opiskelijan kanssa, yhteisölli-nen työ oppilaitoksen sisällä sekä vanhempien ja huoltajien kanssa sekä monipuolinen verkosto-työ. Kuraattori osallistuu opiskeluhuoltoryhmien työskentelyyn ja on tarvittaessa mukana erityisopis-kelijoiden henkilökohtaisen opetusjärjestelyn suunnittelussa ja seurannassa. Kuraattori voi ennalta ehkäisevänä työnä osallistua opiskeluhuollon asiantuntijana oppilaitoksen toimintasuunnitelmien sekä ohjeiden laadintaan. Psykologi on oppilaitoksen mielenterveys- ja kriisityön asiantuntija. Psykologin työ sisältää oppimis-vaikeuksien kartoitusta ja jatkotoimenpiteiden suunnittelua. Psykologin toiminnan tavoitteena on olla opiskelijan tukena mielenterveyteen ja oppimisvaikeuksiin liittyvissä asioissa. Tavoitteena on myös tukea oppilaitoksen opetus-, kasvatus- ja hyvinvointityötä sekä tuoda psykologista asiantuntemusta koko oppilaitosyhteisön henkilöstön käyttöön opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Psykologityön keskeisiä toimintamuotoja ovat yksilölliset keskustelut opiskelijan, huoltajien ja opetus- ja tukihenkilöstön kanssa tilanteen kartoittamiseksi, psykologiset arviot, tutkimukset ja lausunnot, hoi-toonohjaus, tukikäynnit- ja keskustelut sekä oppilaitoksen henkilöstön konsultointi. Sekä kuraattorin että psykologin työssä noudatetaan vaitiolovelvollisuutta ja salassapitosäännök-siä. Opiskelijan kanssa työskentely edellyttää opiskelijan omaa suostumusta tapaamisiin. Periaat-teina ovat opiskelijan osallisuuden vahvistaminen sekä jokaisen ihmisen itsemääräämisoikeuden kun-nioittaminen. Opiskelijalla on lain mukaan oikeus saada psykologi- tai kuraattoripalveluja viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä pyynnöstä. Kiireellisessä tapauksessa mahdollisuus keskus-teluun on järjestettävä samana tai seuraavana työpäivänä. Opiskeluterveydenhuollon keskeisenä tehtävänä on opiskelijan terveyden, hyvinvoinnin ja opiskeluky-kyisyyden seuranta ja edistäminen. Opiskeluterveydenhuollossa toimivat terveydenhoitaja ja lää-käri. Opiskeluterveydenhuollon toimintaa ovat terveystarkastukset ja terveysneuvonta. Opiskeluter-veydenhuollossa opiskelijalle tulee tehdä terveydenhoitajan terveystarkastus ensimmäisen opiskelu-vuoden aikana ja lääkärin tarkastus ensimmäisenä tai toisena opiskeluvuonna. Tarkastuksessa on
31
tärkeä saada kokonaiskäsitys opiskelijan terveydestä ja hyvinvoinnista sekä ohjata opiskelijaa teke-mään terveyttä edistäviä valintoja. Huomiota kiinnitetään opiskelijan elämäntilanteeseen, opiskelumo-tivaatioon ja terveysriskeihin. Opiskelijan terveydentilaa arvioidaan erityisesti opinnoista selviytymi-sen kannalta. Opiskelijan terveysneuvonta on yksilöllistä ja sillä tuetaan itsenäistymistä, opiskelukykyä, terveellisiä elämäntapoja, hyvää kuntoa, mielenterveyttä ja ehkäistään kiusaamista. Oppilaitoksen kanssa yh-dessä jaetaan tietoa ammattiin liittyvistä edellytyksistä ja keskeisistä terveys- ja turvallisuusriskeistä sekä tavoista suojautua niiltä. Terveyden edistämisen lisäksi tarkastuksen tavoitteena on tunnistaa erityistä tukea tarvitsevat opiske-lijat varhain. Tunnistamisessa käytetään terveyskyselyä sekä mieliala- ja päihdetestejä. Tuen järjes-tämisessä tehdään yhteistyötä muun opiskeluhuollon, opettajien ja hoitotahojen kanssa. Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö on myös tärkeä tuki nuoren selviytymisessä. Opiskeluterveydenhuolto tukee nuorta omalta osaltaan yhdessä tehdyn suunnitelman mukaisesti. Terveydellisten, opiskelukykyyn vaikuttavien asioiden selvittely on opiskeluterveydenhuollon tehtävä-aluetta ja opiskeluterveydenhuollossa tehdään laajaa yhteistyötä muiden opiskeluhuollon toimijoiden kanssa. Opiskeluterveydenhuollon palvelut ovat opiskelijan käytössä koko opintojen ajan. Lain mu-kaan terveydenhoitajan työaika on järjestettävä siten, että opiskelija voi päästä terveydenhoitajan vas-taanotolle myös ilman ajanvarausta. Opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus saada arkipäivisin virka-aikana välittömästi yhteys opiskeluterveydenhuoltoon. Hoidon tarpeen arviointi ja arvioinnin yh-teydessä lääketieteellisesti tai hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi todettu hoito ja kiireellinen hoito on järjestettävä terveydenhuoltolain 51 §:n mukaisesti. Opiskeluoikeuden peruuttamiseen ja pa-lauttamiseen tai huumausainetestaukseen liittyvissä tehtävissä joudutaan käsittelemään arkaluontei-sia tietoja. Näitä ovat opiskelijan terveydentilaan ja toimintakykyyn liittyvät lausunnot asetuksen mää-rittelemissä tutkinnoissa, rikostaustaotteet ja huumausainetestaukseen liittyvät päätökset ja testiä kos-kevat todistukset. Tietojen käsittelijät, dokumenttien säilytysajat ja – paikat on määritelty ao. asioista koskevassa ohjeistossa.
9.2.2 Kodin ja oppilaitoksen yhteistyö Kodin ja oppilaitoksen yhteistyön tavoitteena on vahvistaa opiskelijan itsenäisyyttä ja vastuullisuutta, edistää opiskelua sekä mahdollistaa opiskelijalle tuen saannin opiskelijan terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia koskevissa asioissa. Kodin ja oppilaitoksen välisessä yhteistyössä huomioidaan opiskeli-jan ikä ja tarvittaessa suostumus yhteistyöhön. Salpauksen opinto-ohjaajat järjestävät infoja peruskoulun 9-luokkalaisille, lukiolaisille ja heidän huolta-jilleen. Tällä tavoin huoltajat pääsevät tutustumaan Salpauksen koulutustarjontaan. Opiskelijoita ja heidän vanhempia ja/tai kotiväkeä autetaan muissakin valintaan liittyvissä asioissa, kuten esim. opin-toihin liittyvissä terveydellisissä ja sosiaalisissa kysymyksissä. Huoltajille tiedotetaan myös tutkinto-kohtaisista terveydentilan ja toimintakyvyn vaatimuksista. Opiskelijavalintavaiheessa huoltajiin ollaan yhteydessä tarpeen mukaan. Kotiväenillat pidetään vuosittain opiskelijoiden vanhemmille, huoltajille ja perheille. Tavoitteena on luoda pohja avoimelle vuorovaikutukselle opintojen alusta asti. Opintojen edetessä kotiin toimitetaan kaksi kertaa lukuvuodessa opiskelijan mukana opintosuoritusote, josta huoltajat näkevät opintojen edistymisen. Huoltaja voi seurata opintojen edistymistä myös Winha Wilho –huoltajaliittymän kautta. Mikäli opiskelijan opinnot eivät edisty suunnitellulla tavalla esim. poissaolojen tai elämänhallintaan liit-tyvien asioiden vuoksi, kotiin otetaan yhteyttä. Ryhmänohjaaja on tärkein henkilö kodin ja oppilaitok-sen välisessä yhteistyössä. Tarvittaessa yhteistyössä ovat mukana muu henkilöstö.
32
Tavallista tiiviimpää yhteistyötä kodin ja oppilaitoksen välillä tehdään erityistä tukea tarvitsevien opis-kelijoiden kohdalla. Erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen opiskelun jär-jestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS), yhdessä alaikäisen opiskelijan huoltajan kanssa. Alaikäisen opiskelijan huoltajaa kuullaan aina kurinpidollisissa toimenpiteissä. Huoltajalle ilmoitetaan myös huumausainetestiä koskevan todistuksen vaatimisesta. Huumausainetestaukseen ja opiskeluoi-keuden peruuttamiseen ja palauttamiseen liittyvissä tehtävissä joudutaan käsittelemään arkaluontei-sia tietoja. Näitä ovat opiskelijan terveydentilaan ja toimintakykyyn liittyvät lausunnot asetuksen mää-rittelemissä tutkinnoissa, rikostaustaotteet ja huumausainetestaukseen liittyvät päätökset ja testiä kos-kevat todistukset. Tietojen käsittelijät, dokumenttien säilytysajat ja -paikat on määritelty ao. asioista koskevassa ohjeistossa. Oppilaitoksen juhlat ovat osa oppilaitoksen toimintaa. Opiskelijoille ja huolta-jille tiedotetaan oppilaitoksessa järjestettävistä tapahtumista ja niiden sisällöstä. Opintojen päättyessä opiskelijan kotiväki ja/tai huoltajat kutsutaan päättäjäisjuhlaan. Päättäjäisjuhla on mieleenpainuva tapa päättää kodin ja oppilaitoksen yhteistyö opiskelijan viimeisenä opiskeluvuonna.
10 Oppimismaisemat ja - menetelmät Koulutuskeskus Salpauksen oppimisympäristöjä rakennettaessa huomioidaan erityisesti opiskelijoi-den yksilölliset tarpeet. Tässä suunnittelussa perinteiset luokkatilat vähenevät ja kehitetään oppimis-ympäristöjä ja kokonaisia oppimismaisemia, jotka ovat joustavia ajan, paikan, menetelmien, toteutus-tapojen ja oppimissisältöjen suhteen. Oppimismaisema -käsitteen käyttöönotolla pyrimme Salpauksessa ilmaisemaan laajemmin ja syvälli-semmin sitä kokonaisuutta, missä oppimista tapahtuu. Opetushallitus määrittelee oppimisympäristön fyysisen ympäristön, psyykkisten tekijöiden ja sosiaa-listen suhteiden kokonaisuudeksi, jossa opiskelua ja oppimista tapahtuu. Fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta ulottuvuudesta muodostuu yhdessä pedagogisen oppimisympäristön ulottuvuus. Kaikki oppimisympäristön ulottuvuudet sekä myös se, millaiseksi opiskelijat hahmottavat oppimisympäris-tönsä, vaikuttavat opiskelijoiden oppimistulokseen. Hyvässä oppimisympäristössä on yhdistetty fyysi-nen ulottuvuus ja teknologia siten, että ne luovat mahdollisuuden kehittää oppimisympäristön psyyk-kistä ja sosiaalista ulottuvuutta, joilla nykyisten oppimiskäsitysten mukaan on keskeisin merkitys oppi-miselle. (OPH) Uudistavassa oppimisympäristössä korostuu kehittäminen, jolle tunnusomaista on yhteisöllinen oppi-minen ja jaettua hyötyä tuottava toimintatapa. Oppiminen nähdään vahvasti kontekstuaalisena ja eri toimijatahojen rajapinnoilla tapahtuvana toimintana. Osaaminen on tietoisesti tulevaisuusorientoitu-nutta. Uudistava oppimisympäristö on dynaaminen ja jatkuvasti kehittyvä. Digitaalisia tietoverkkoja hyödynnetään uusien sosiaalisten verkostojen rakentamiseen ja uudenlaisen yhteisöllisyyden luomi-seen. Oppimisympäristöissä pyritään uudenlaisten toimintamallien, -käytäntöjen ja kulttuurien oppimi-seen. Oppimisympäristöjen kokonaisuudesta käytetään termiä oppimaisema. Oppimaisema voi sisältää useita eritasoisia ja -laatuisia oppimisympäristöjä, ja se voidaan nähdä erilaisista sulautuneista tai eril-lisistä oppimisympäristöistä koostuviksi tarjoumiksi. Näistä tarjoumista opettaja ja opiskelijat voivat valita erilaisia vaihtoehtoja opetuksen ja oppimisen tueksi. Se on alueellinen ja moniaistisesti havait-tava kokonaisuus, joka havaintohetkellä ympäröi opiskelijaa ja mahdollistaa sekä tukee oppimista. Oppimaisemassa oppimista tapahtuu myös ilman opettajan suoranaista ohjeistusta ja tukitoimia, ja tämän vuoksi sitä onkin vaikea rajata perinteisen oppimisympäristöajattelun keinoin. Opettaja suunnit-telee ja toteuttaa opetustaan oppimaiseman tarjoamien mahdollisuuksien puitteissa sekä hyödyntää
33
sitä omasta pedagogista näkökulmastaan mahdollistaen samalla opiskelijoiden joustavan työskente-lyn. (Tiina Heino toim. Kokemukset kiertoon, Ideoita oppimisympäristöjen kehittämiseen, OPH 2013/8). http://www.oph.fi/download/153505_kokemukset_kiertoon_2.pdf
Tulevaisuudessa erilaiset oppimisympäristöt muodostavat modernin oppimismaiseman (learning space), johon liittyy kokonaisvaltaisen elämisen, kuten hengailun, syömisen, liikunnan ja vapaa-ajan tiloja. Oppimismaisemat integroituvat yhteiskunnan, kaupungin, työelämän ja vapaa-ajan toimintaan ja niissä toteutuvat seuraavat tavoitteet:
• laadukas oppimiskokemus ja laadukas elämä • oppimisen ja ihmisten verkostot koulutuksen ja työelämän välillä • oppilaitos avoimena tiedon ja oppimisen tilana • kaupungin vilske ja kulttuuri.
(Carina Savander-Ranne, Juha Lindfors, Pasi Lankinen & Leila Lintula (toim.) Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja TAITO-TYÖELÄMÄKIRJAT 5 • 2013, Kehittyvät oppimisympäristöt) http://www.metropolia.fi/palvelut/julkaisutoiminta/julkaisusarjat/taito-tyoelamakirjat/kehittyvat-oppimisymparistot/
Erilaiset oppimistyylit oppimismaisemassa Jokaisella yksilöllä on omin tapansa ottaa vastaan uutta tietoa ja käsitellä sitä. Tätä kutsutaan oppi-mistyyliksi. Oppimistyylin mukaan opiskelija voi olla: Aktiivisen osallistujan kannattaa osallistua projektitöihin, sillä hän oppii saadessaan kehitellä uutta. Hän oppii saadessaan haastavia tehtäviä, ollessaan samanaikaisesti mukana monessa lyhyessä ja nopeatahtisessa toiminnassa. Hän oppii hyvin myös, kun oppimistilanteeseen liittyy jännitystä ja jos oppimista tuetaan visuaalisin keinoin, esimerkiksi kuvin, videoin jne. Käytännön toteuttajan kannattaa opetella uudet asiat mahdollisimman lähellä omaa työtä, tekemällä ja harjoittelemalla, jotta uuden soveltaminen käytäntöön onnistuu helposti ja nopeasti. Hän oppii par-haiten tekemällä ja kehittämällä omia taitojaan sekä seuraamalla muiden työskentelyä. Looginen ajattelija viihtyy kursseilla ja muodollisissa koulutusohjelmissa, sillä hän oppii teorioiden, mallien ja käsitteiden kautta. Hän oppii parhaiten houkuttelevien ideoiden avulla, lukemalla, tutki-malla ja päättelemällä sekä oppimistilanteissa, joissa on mahdollisuus kysellä ja kokeilla. Harkitsevan tarkkailijan oppimistyyliin soveltuu itseopiskeluohjelmat, joissa voi edetä omaa tahtia noudattaen. Hänelle luontaista on vetäytyä hiukan syrjään tarkkailemaan tilannetta voidakseen tar-kastella tapahtumia eri näkökulmista. Hän oppii parhaiten seuratessaan asioita sivusta, huomioimalla sekä analysoimalla. Oppimista edesauttaa myös riittävä aika pohtimiselle sekä ajattelu ennen toimin-taa. Oppimistyylit voidaan luokitella myös sen mukaan, millä aisteilla opiskelija parhaiten vastaanottaa uutta tietoa. Tämän jaottelun mukaan oppimistyyli voi olla:
• Auditiivinen eli kuulemalla oppiminen
opiskelija muistaa parhaiten puhutut esitykset. Opiskelijan kannattaa hakeutua ja järjestää it-selleen mahdollisuuksia osallistua luennoille tai kuunnella luentotallenteita.
• Kinesteettinen eli liikunnallinen oppiminen opiskelija muistaa parhaiten asiat joissa voi itse liikkua mukana tai asiat, joita voi testata liikku-malla. Tällöin kannattaa yhdistää liikkuminen keskeisien asioiden kertaamiseen, joka puoles-taan edesauttaa asioiden mieleenpainamista.
• Visuaalinen eli näkemällä oppiminen opiskelija muistaa parhaiten erilaiset kuviot, kaaviot ja videot. Tällöin kannattaa kiinnittää huo-miota kaavioihin, käsitekarttoihin ja kuviin opiskellessaan.
34
• Taktiilinen eli kosketusaistien avulla oppiminen opiskelijat oppivat kokeilemalla ja koskettamalla eri materiaaleja. Koskettaminen ja liikkuminen liittyvät toisiinsa, joten usein nämä kaksi ovatkin yhdistetty samaan kategoriaan.
Tavoitteena on saada mahdollisimman laaja ja monipuolinen oppimistyyli ja tätä kautta mahdollisim-man hyvä oppimiskyky. Tämän vuoksi omia oppimistyylejä tulee tarkastella ja kehittää.
10.1 Koulutuksen toteuttamistapoja ja oppimismenetelmiä Salpauksessa Seuraavassa kuvataan esimerkkejä siitä, millaisilla eri tavoilla ja millaisissa oppimismaisemissa Sal-paus toteuttaa koulutusta. Oppimismaiseman/oppimisympäristön sekä oppimismenetelmän käsitteet ovat osin päällekkäisiä, joten niitä kuvataan rinnakkain. Koulutuksen toteuttamistapoja ei luetella sää-döksissä, ne jäävät koulutuksen järjestäjän päätettäväksi. Työssäoppiminen säilyy kuitenkin pakolli-sena koulutuksen toteuttamistapana.
10.1.1 Lähiopetus
Lähiopetuksessa opettaja ja opiskelija ja/tai ryhmä, jossa opiskelu tapahtuu, ovat välittömässä keski-näisessä yhteydessä toisiinsa. Aika ja paikka ovat selvästi määriteltyjä. Lähiopetus sisältää esimer-kiksi oppilaitoksen tiloissa tapahtuvaa opetusta, ryhmätyöskentelyä, seminaareja, harjoitustöitä ja tek-nisten apuvälineiden käyttöä yhteydenpidossa. Lähiopetus voi pitää sisällään myös asiakastöitä, vie-railuja alan kohteisiin jne. Lähiopetuksen osuus oppimismaisemassa ja oppimismenetelmissä on ku-vattu tutkintokohtaisten opetussuunnitelmien ohjaussuunnitelmissa tutkinnon osittain.
10.1.2 Etäopetus
Etäopetus on ohjattu tai ohjeistettu opetusmuoto, jossa opiskelija itsenäisesti opiskelee ohjeiden mu-kaan tiettyä aineistoa esimerkiksi kotona, työpaikalla tai verkko-opiskeluna. Tarvittaessa opiskelija saa ohjausta ohjaajalta esimerkiksi verkkoympäristössä, ohjausaikoina tai sähköpostilla. Etäopiskelu-osuus voi olla osa kokonaisuutta, joka alkaa ja päättyy lähiopetusjaksoilla.
10.1.3 Itsenäinen opiskelu
Opiskelija työskentelee yksin tai ryhmänsä kanssa hakien itse tarvitsemaansa tietoa ja aineistoa sekä muokaten sitä omaehtoisesti. Itsenäinen opiskelu ei ole aikaan eikä paikkaan sidottua vaan opiskeli-jan oman suunnitelman mukaisesti etenevää.
10.1.4 Käännetty luokkahuone
Flipped classroomin idea on nimensä mukaisesti kääntää perinteinen luentopainotteinen opetus pää-laelleen. Kyse on konstruktivistisesta oppimiskäsityksestä, jonka mukaan oppiminen on aktiivista uu-sien kokemusten ja tietojen sovittamista aiempiin tietorakennelmiin. Oppimista siis tapahtuu, kun opis-kelija tekee jotakin opittavaan asiaan liittyvää eli käsittelee tietoja keskustelemalla, kirjoittamalla, tes-taamalla jne. koska vain siten uusi tieto tulee osaksi aiempia tietokokonaisuuksia. Flipped classroomin kritiikki luentopainotteisuutta kohtaan on erittäin aiheellista. Konstruktivismin kul-makiviä on, että oppimisen oivallusta ei saa viedä opiskelijalta pois esittämällä tiedot valmiiksi pures-keltuina faktoina. Jos opetus nähdään ”tietojen kaatamisena opiskelijan päähän” eli faktoja luettele-vana luentona, niin se on syvällistä oppimista poissulkevaa toimintaa.
35
Käänteisen luokkahuoneen keskeinen ajatus on se, että opiskelija tutustuu opiskeltavaan asiaan en-nakkoon kotitehtävänä. Ennakkomateriaalien muoto vaihtelee kuvista tekstiin tai videosta äänitiedos-toon. Lähiopetuksessa opiskelijat sitten syventävät yhteisöllisesti teema-aluetta. (Sosiaalisen median opetuskäyttö, Oppimisen teoriaa ja kokemuksia DevelOPE-hankkeesta, toim. Pönkä, Impiö, Vallivaara, Oulu 2012) http://herkules.oulu.fi/isbn9789514298233/isbn9789514298233.pdf
Opettajalle toimintamalli tuo joustavuutta mahdollisuutena keskittyä vaikeiden asioiden opettamiseen ja ohjaamiseen sekä huomioimaan paremmin ne opiskelijat, jotka tarvitsevat muita enemmän tukea. Toimintamallin on todettu lisäävän opiskelijoiden keskinäistä vuorovaikutusta, sitoutumista oppimis-prosessiin sekä vähentävän tarpeettomia poissaoloja. Lisäksi malli kehittää myös opettajan pedago-gista ja didaktista orientaatiota. Nykypäivän opiskelijoilla on yhä useammalla omassa päätelaitteissaan verkkoyhteys sekä riittävän kokoinen näyttö, joka mahdollistaa paitsi videoiden katsomisen missä tahansa, niin myös niiden tuot-tamisen missä tahansa. Vaikka informatiivisen opetusvideon tuottaminen alkaakin olla jo varsin help-poa, niin osa opettajista saattaa kokea opetusvideoiden tuottamisen haastavana. Opiskelijat voivat olla tässä kohdassa hyvä tekninen resurssi opetussisältöjen tuottamiseen ja toimimaan myös vertais-opettajina. Flipped classroom kannustaa yhä useampia opettajia nykyaikaisen oppimiskäsityksen mukaiseen opetukseen (johon sisältyy TVT:n käyttö opetuksessa) – tai peräti oppimisen johtamiseen opettajajoh-toisen opetuksen sijasta.
10.1.5 Yhteisten tutkinnon osien integrointi ammatillisiin tutkinnon osiin
Yhteisten tutkinnon osien integroinnissa etsitään yhtymäkohdat yhteisten tutkinnon osien osaamista-voitteiden ja ammatillisten tutkinnon osien ammattitaitovaatimusten ja kriteerien kanssa. Integrointi voi olla ajallista (samanaikaisopettajuus) tai sisällöllistä Integrointia. Joka tapauksessa integroinnin tulee olla tarkoituksenmukaista. Yhteisten tutkinnon osien tavoitteet saattavat jäädä opiskelijalle irrallisiksi eikä hän saa niille tarttuma-pintaa ammattinsa työtehtäviin Tästä seuraa usein oppimisen motivaatio-ongelmia. Yhteisten tutkin-non osien integroinnilla halutaan tuoda yhteisten tutkinnon osien osaamistavoitteet lähelle ammatillis-ten tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksia, jolloin opiskelijalle muodostuu yhtenäinen kuva ammatin osaamisvaatimuksista. Oppiminen on mielekästä silloin kun opiskelija pystyy liittämään sen suoraan oman ammattialansa työtehtäviin. Ihanteellista on, jos opiskelija oivaltaa, että elinikäisen oppimisen kannalta hän tarvitsee myös niitä yhteisten tutkinnon osien osaamistavoitteista, jotka eivät suoraan kytkeydy hänen sen hetkiseen työtehtäväänsä. Integroitaessa yhteisiä tutkinnon osia ammattiaineisiin opetustilanteessa voi olla useampi opettaja sa-manaikaisesti. Tavallisin tilanne on se, että paikalla on samanaikaisesti yhteisten tutkinnon osien opettaja ja ammattiaineiden opettaja. Lisääntynyt yhteistyö on osoittautunut hyödylliseksi. Yhteisten tutkinnon osien opettajat ovat olleet enenevässä määrin myös työelämäjaksoilla ja olleet mukana ope-tustilanteissa erilaisissa työvaltaisissa oppimisympäristöissä. Tällöin on varmistuttu työturvallisuu-desta ja muista määräyksistä. Integrointi kirjataan tutkintokohtaisen opetussuunnitelman jokaisen tut-kinnon osan ohjaussuunnitelmaan.
10.1.6 Tiimioppiminen
Tutkinnon osan pedagogiikka perustuu tiimioppimiseen ja tekemällä oppimiseen. Näitä toteutetaan 10- 25 opiskelijan tiimissä, jossa opiskelijat oppivat toinen toiseltaan sekä jossa he toteuttavat teke-mällä oppimista.
36
Tiimioppimista toteutetaan tutkinnon osan aikana monin eri tavoin. Yleisin tapa toteuttaa sitä ovat “tii-min treenit”, joissa opiskelijat keskustelevat dialogisesti ohjelman aikana oppimistaan asioista sekä suunnittelevat tulevia toimia. Dialogia ohjaa tiimin oma tiimivalmentaja, eli opettaja joka toimii tiimivalmentajan roolissa. Hän fasilitoi keskusteluja, eli ohjaa niitä kysymyksien ja puheenvuorojen avulla niin, että opiskelijat voivat oppia toinen toiseltaan ja voivat saada keskusteluista tietoa ja kokemuksia tutkinnon osan aihealueista. Tiimioppimista toteutetaan tutkinnon osassa treenien lisäksi myös muun muassa erilaisissa yhteisölli-sissä foorumeissa ja tapahtumissa, jossa opiskelijatiimit kohtaavat ja jossa he vaihtavat ajatuksia ja kokemuksia (yhteisöllinen oppiminen). Tekemällä oppimisessa opiskelijat toteuttavat erilaisia projekteja ja toimeksiantoja niin koulussa kuin koulun ulkopuolelle (esim.kuluttaja-asiakkaille tai yrityksille). Keskeistä tässä oppimismuodossa on se, että töitä tehdään tiimin voimin tai tiimin jäsenistä muodostetuissa pienemmissä ryhmissä (esim. pro-jektiryhmissä). Näin myös tekeminen on yhteisöllistä, aivan kuten edellä mainittu tiimioppiminenkin. Tekemällä oppiminen mahdollistaa niin ammatillisten taitojen kuin yleismaailmallisten työelämätaito-jen harjoittamisen käytännössä. Tutkinnon osan opiskelussa kiinnitetään erityistä huomiota yrittäjyystietojen ja – taitojen harjoittami-seen. Tekemällä oppiminen mahdollistaa näiden tietojen ja taitojen kehittämisen, sillä opiskelijoilla on tutkinnon osan opiskelun aikana mahdollisuus toimia pedagogisen osuuskunnan jäseninä. Osuus-kunta toimii “tekemisen alustana” ja toimii myös työssäoppimisjaksojen toteutuspaikkana. Tiimioppiminen ja tekemällä oppimien vuorottelevat tutkinnon osan opiskelussa ja muodostavat näin “oppimissyklin”. Esimerkiksi tiimin treeneissä ideoitu ja suunniteltu projekti (tiimioppiminen) voidaan toteuttaa käytännössä asiakastoimeksiantona (tekemällä oppiminen) jonka jälkeen toimeksiannoista opittuja asioita käsitellään uudelleen tiimin treeneissä (tiimioppiminen). Ideana on, että syklin “kierrok-sia” pystytään toteuttamaan mahdollisimman monta tutkinnon osan opiskelun aikana. Kunkin kierroksen aikana opiskelijat oppivat uutta ja pystyvät sisällyttämään teoreettista tietoa käytän-töön (ja päinvastoin). Edellä kuvattu pedagogiikan teoreettiset taustat perustuvat sosiokonstruktivismiin, joskin pedago-giikka on saanut vaikutteita myös perinteisestä tekemällä oppimisesta (learning by doing). Sosiokonstruktivismilla tarkoitetaan tutkinnon osan yhteydessä oppimista, jossa opiskelija rakentaa (“konstruoi”) omat yksilölliset tietosisältönsä muiden kanssa (“sosio”). Opettajan rooli tiimivalmentajana on ohjata koko oppimisprosessia. Hän organisoi opiskelijoille oppi-mistilanteita (kuten esimerkiksi edellä mainittuja tiimin treenejä) sekä ohjaa oppimistilanteissa tapah-tuvia keskusteluja (dialogia). Opettajan tehtäviin kuuluu myös luonnollisestikin opiskelijoiden arviointi, yksilöllinen ohjaaminen sekä tutkinnon osan opiskelun ja kouluorganisaation edellyttämät hallinnolliset työt. Hän myös vastaa omalta osaltaan pedagogiikan ja tutkinnon osan toteutuksen kehittämisestä yhteistyössä muiden opettajien ja kouluorganisaation toimijoiden kanssa.
10.1.7 Työssäoppiminen
Työssäoppiminen on työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä muutoin kuin oppisopimuskoulu-tuksena toteutettavaa tavoitteellista ja ohjattua koulutusta. Ammatillisen perustutkinnon laajuus on 180 osaamispistettä, josta työpaikalla hankittua osaamista tulee olla vähintään 30 osaamispisteen laajuisesti kaikissa ammatillisissa perustutkinnoissa. Työssäoppimiseen voidaan sisällyttää osaami-sen hankkimista sekä ammatillisiin tutkinnon osiin että yhteisiin tutkinnon osiin. Työssäoppimisen
37
kautta hankittu osaaminen voi olla huomattavasti laajempi kuin 30 osaamispistettä, eli ylärajaa työs-säoppimisen kautta hankitun osaamisen laajuudelle ei ole asetettu. Sopiva koulutuksen toteuttamis-tapa harkitaan aina opiskelijakohtaisesti, ja osaamispisteet kertyvät tutkinnon osittain, kun osaaminen on saavutettu ja arvioitu. http://www.oph.fi/download/167955_osaamisen_hankkiminen_tyopaikalla_ammatillisessa_pe-
ruskoulutuksessa.pdf
Kuva 11. Opiskelijan erilaiset mahdollisuudet hankkia osaamista työpaikalla, http://www.oph.fi/down-load/167955_osaamisen_hankkiminen_tyopaikalla_ammatillisessa_peruskoulutuksessa.pdf
10.1.7.1 Työssäoppiminen omassa yrityksessä
Työpaikalla järjestettävä koulutus ja opiskelu ovat mahdollisia myös yhden henkilön yrityksessä tai opiskelijan omassa yrityksessä. Tällöin työpaikalla koulutusta ohjaa henkilö toisesta yrityksestä, esi-merkiksi toinen yrittäjä, joka osaamisensa puolesta soveltuu ohjaustehtävään ja jolla on riittävästi ai-kaa ohjaukseen. Tämä on tärkeää myös osaamisen arviointiin liittyvien mahdollisten jääviystekijöiden kannalta. Koulutuksen järjestäjä vastaa ja varmistaa sen, että työpaikalla voidaan tehdä perustutkin-non ammattitaitovaatimusten ja opiskelijan osaamistarpeiden mukaisia työtehtäviä ja opiskelija saa riittävästi ohjausta ja palautetta oppimisestaan, http://www.oph.fi/download/167955_osaamisen_hankkiminen_ty-
opaikalla_ammatillisessa_peruskoulutuksessa.pdf
10.1.7.2 Työssäoppiminen ja oppilaitosjaksot kansainvälisessä ympäristössä
Työssäoppiminen voidaan toteuttaa myös ulkomailla. Ulkomailla järjestettävää työssäoppimista kos-kevat samat säädökset ja määräykset kuin työssäoppimista kotimaassa. Lisäksi tarvitaan ohjeita eri-laisista käytännön järjestelyistä, kuten matkustamisesta ja asumisesta. Koulutuksen järjestäjän ja työpaikan välisellä kirjallisella sopimuksella sovitaan tehtävistä, työnjaosta ja opiskelijan HOPSin mukaisesta työssäoppimisesta. Sopimuksessa sovitaan myös oppimisen ja osaamisen arvioinnista ja dokumentoinnista sekä opiskelijan ohjauksesta. Ulkomailla järjestettävän työssäoppimisen ohjauksen päävastuu on vastaanottavalla organisaatiolla, mutta koulutuksen järjes-täjän tuen merkitys opiskelijalle ja työpaikkaohjaajalle on tärkeää. Työpaikan soveltuvuus, työpaikka-ohjaajan ja arvioijien pätevyys varmistetaan ennen ulkomailla järjestettävää työssäoppimista. Opiske-lija hankkii työssäoppimisen aikana itselleen osaamista HOPSinsa mukaisesti, ja HOPSia päivitetään tarvittaessa. Koulutuksen järjestäjä tunnistaa ja tunnustaa ulkomailla hankitun ja arvioidun osaamisen. Euroopan komissio antoi jäsenmailleen suosituksen ECVET (European Credit System forVocational
38
Education and Training) -järjestelmästä kesäkuussa 2009, ja järjestelmä otetaan käyttöön Suomessa 1.8.2015 ammatillisessa peruskoulutuksessa. ECVET-järjestelmää voidaan käyttää apuna toisessa Euroopan maassa hankitun osaamisen tunnustamisessa. Lisätietoja: http://www.oph.fi/julkaisut/2012/finec-
vet_suunnan_nayttajana ja http://www.oph.fi/download/167955_osaamisen_hankkiminen_tyopaikalla_ammatillisessa_pe-
ruskoulutuksessa.pdf
Koulutuskeskus Salpaus on kansainvälinen oppilaitos, jolla on pysyvät ja työelämän tarpeisiin kehitty-vät kansainväliset suhteet kaikilla koulutusaloilla. Menestyvät työnantajat ymmärtävät uusien tietojen, tiedonlähteiden ja taitojen merkityksen tai toisinpäin, ellei yrityksellä ole uteliasta työvoimaa, voimaa kehittää uusia ratkaisuja, se ei kykene kehittymään kansainvälisessä verkostoituneessa taloudessa. Megatrendien aikakaudella kaikki työt ovat kansainvälisiä, sillä ilman ymmärrystä, mitä maailmassa tapahtuu, on mahdotonta kehittää ratkaisuja globaalin toimintaympäristön vaatimuksiin. Kaikissa perustutkinnoissa on yleiset ja yhtäläiset mahdollisuudet opintoihin tai työssäoppimiseen ul-komailla. Myös opiskelijoille, jotka eivät suorita opintoja ulkomailla taataan riittävät tiedot ja taidot toi-mia globaalisti verkottuneessa maailmassa. Opiskelijalle mahdollistetaan yksilöllinen, joustava kan-sainvälisesti suuntautunut opintopolku ja myös yksilöllisen kansainvälisesti painottuneen opintopolun suorittaminen on mahdollista. Kansainväliset opintopolut koostuvat sisällöllisistä ja toiminnallisista osuuksista, jotka voivat sisältyä yhteisiin tutkinnon osiin, ammatillisiin tutkinnon tai vapaasti valittaviin tutkinnon osiin. Kansainvälisen työssäoppimisen prosessikuvauksessa on mallinnettu työssäoppimi-seen liittyvät menettelyt.
Kotikansainvälisyys Kotikansainvälisyydellä tarkoitetaan kotimaassa tapahtuvaa kansainvälistymistä monissa eri muodois-saan; se voi tarkoittaa mm. sellaisia kansainvälisiä oppimisympäristöjä ja oppimisen sisältöjä, joissa voidaan hyödyntää oman koulun tiloja ja lähiympäristöjä, esimerkiksi syventymistä oman koulun ja seudun kielelliseen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen, osallistumista kansainvälisyyshankkeisiin tai tutustumista lähialueen yritysten kansainvälisyyteen.
10.1.8 Tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön linjaukset
Digitalisaatio ja ammatillinen koulutus Digitalisaatio murtaa koulutusalaa vapauttaen koulutuspalvelut luokista sopeutuakseen opiskelijoiden muuttuviin tarpeisiin ajan, paikan, oppimistyylin ja aiemmin opitun suhteen. Opettajan rooli muuttuu tiedon jakajasta kohti tutoria, mentoria ja valmentajaa. Digitalisaation tulolle koulutussektorille on kat-sottu olevan useita syitä. Digitaalinen oppiminen tavoittaa nuoria entistä paremmin. Digitaalisuus tar-joaa kiinnostavia oppimisalustoja ja entistä joustavampia, sekä yksilöllisiä että yhteisöllisiä, toimintata-poja. Lisäksi digitaalinen koulutusmateriaali on paremmin tallessa ja helposti saatavilla. Sisällöltään se on monipuolista, autenttista, ajankohtaista ja ajan tasalla. Julkisen sektorin ja koulutusalan määrä-rahojen leikkaukset puolestaan kannustavat etsimään ja hyödyntämään digitalisaation mahdollisuuk-sia kustannussäästöjen saamiseksi. (Mukaellen Koulutuksen digitalisaation nykytilanne koulutuspalve-luissa, Pekka Lampelto, Amke ry, Helsinki 2015) http://www.amke.fi/media/amke_digitalisaationnykytilannekoulutuspal-
veluissa.pdf
Salpauksen tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön linjaukset Seuraavassa kuvataan toimintatavat ja työvälineet, joilla opettaja saa parhaiten opetuskäyttöön tieto- ja viestintäteknologian (TVT) - niin perinteisen verkko-oppimisalustan kuin uudet pilvipalvelut, mobiilit sovellukset ja laitteet. TVT:n opetuskäyttöä laajentamalla ja monipuolistamalla rakennetaan Salpauk-
39
seen tulevaisuuden monimuotoista oppimismaisemaa ja yhteisöllistä toimintakulttuuria, tuetaan yksi-löllisten opintopolkujen toteutumista, sekä varmistetaan opetuksen, oppimisen ja ohjauksen laatua. Hyvät käytännöt ovat syntyneet opettajien, suunnittelijoiden ja hankeverkostokumppaneiden yhteis-työn tuloksena. Keväällä 2015 Oppimisen kehittämispalveluiden ja Tietohallinnon asiantuntijat kokosi-vat tiedossa olevista hyvistä käytännöistä linjaukset (7). Linjaukset tukevat osaltaan oppilaitoksen strategisten tavoitteiden ja toimintaohjelmien toteutumista. Salpauksen tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön linjaukset (7):
Verkko-oppimisalusta Opettaja tai opettajaryhmä yhdessä rakentaa verkko-oppimisalustalle osaamisala- tai tutkinnon osa-kohtaiset verkkokurssit. Sisältönä on monimediaista, joko itse tehtyä tai verkosta löydettyä opetusma-teriaalia ja verkkoa hyödyntäviä oppimistehtäviä. Oppimisalusta auttaa hahmottamaan opittavaa ko-konaisuutta ja jäsentelemään sisältöä. Oppimisalusta toimii oppimisen ja osaamisen arvioinnin doku-mentointi- ja koontipaikkana. Sinne linkitetään myös muut, esimerkiksi oppimisen dokumentointiin ja yhteisölliseen työskentelyyn käytetyt sosiaalisen median palvelut, kuten blogit ja Facebook-ryhmä. Salpauksen ensisijainen verkko-oppimisalusta on eLSa Moodle http://elsa.salpaus.fi.
Sähköinen työssäoppimispäiväkirja Opiskelijan sähköinen työssäoppimispäiväkirja tallentaa ja tekee näkyväksi oppimisprosessin opiskeli-jalle, opettajalle ja työpaikkaohjaajalle. Jaetut ja/tai julkiset oppimispäiväkirjat tukevat vertaisoppi-mista. Oppimispäiväkirjan säännöllisellä kommentoinnilla opettaja varmistaa oppimisen arvioinnin riit-tävyyttä ja oikea-aikaisuutta. Monimediainen verkkosisältö on hyödynnettävissä ja voi tuoda lisäarvoa osaamisen arviointiin. Suositeltavia työvälineitä blogit (Blogger, Wordpress) ja eLSaan integroitu Ky-vyt.fi ePortfolio, http://elsa.salpaus.fi.
Sähköinen portfolio Opiskelija rakentaa opinnoistaan ammatillista sähköistä portfoliota, jonne hän ohjatusti pidemmällä aikavälillä tallentaa vaikoitua monimediaista sisältöä oppimistehtävistä, työssäoppimispäiväkirjasta, oppimisensa reflektoinnista ja saamastaan palautteesta. Näyteportfolio on sopiva väline ammatillisen osaamisen esittelyyn myös työnhaussa. Suositeltavia työvälineitä ovat eLSan Kyvyt.fi ePortfolio, blo-git ja wikit. Työssäoppimisen ohjaus ja arviointi verkossa Työssäoppimisen ohjauskäyntikertoja täydennetään tai voidaan tarpeen mukaan korvata etätapaami-silla verkossa. Ohjauskeskustelu yksittäisen opiskelijan tai ryhmän kanssa voidaan toteuttaa videopu-heluna tai chattina (synkroninen), tai verkkokeskusteluna (asynkroninen), laitteena on joko tietokone tai mobiililaite. Osaamisen arviointikeskustelu onnistuu etäkokoushuoneessa ja istunto voidaan myös tallentaa. Suositeltavia työvälineitä ovat Lync (Skype for Business) ja Adobe Connect (AC). Opetustallenteet Opetuksen tallentaminen videoksi onnistuu parhaiten tilassa, jossa on tietokoneen lisäksi valmiina mikrofoni ja web-kamera. Opetustallenteita voi tehdä myös etukäteen tietokoneella tai mobiililaitteella. Videojakopalvelusta verkkosivulle linkitetty tallennetta voi hyödyntää itsenäisesti opiskeltavana alus-tuksena ja ennakkotehtävänä lähiopetuksen syventäville ja soveltaville oppimistehtäville, ks. kääntei-nen opetus luku 3.3.1. Suositeltavia työvälineitä ovat tietokoneella Adobe Connect (AC) ja mobiililait-teilla laitekohtaiset sovellukset.
40
Pelillisyys opetuksessa Oppimiseen saadaan pelillisyyttä opettajan tai opiskelijoiden yhdessä rakentamilla mobiililaitteilla pe-lattavilla oppimispeleillä. Pelaaminen motivoi oppimaan uudella, innostavalla ja yhteisöllisellä tavalla. Pedagogisesti hyvin suunniteltu ja toteutettu oppimispelikerta opettaa paitsi ammatillisia sisältöjä myös ongelmanratkaisu- ja yhteistyötaitoja. Suositeltavia työvälineitä SmartFeet (seppo) http://www.smartfeet.fi (pilottina 5.10.2015 saakka) ja QR-koodit.
Verkko-opinnot Kokonaan verkossa toteutettavaksi suunniteltu opetus, opiskelu ja ohjaus ovat ajan ja paikan suhteen joustavia. Verkko-opinnot tarjoaa hyvät mahdollisuudet toteuttaa yksilöllisiä opintopolkuja, sekä integ-roida ammatillisia ja yhteisiä tutkinnon osia. Suositeltavia työvälineitä ovat eLSa Moodle, sekä edellä kuvatut muut opetuksen ja ohjauksen välineet.
10.1.9 Yrittäjyysosaaminen ammatillisissa perustutkinnoissa
Yrittäjyys (entrepreneurial alertness) on ainutkertainen, inhimillinen voima ja pohjimmiltaan epätavallinen resurssi. Sitä ei voi rinnastaa työkaluun, jonka voi tarvittaessa ottaa laatikosta. Yrittäjyydessä näkemyksellisyys on tärkeämpää kuin aineelliset voimavarat ja sen ideat ovat jaettavissa. Jos perinteiseltä kokilta loppuvat kanamunat, kakunteko keskeytyy. Kokki, joka on havainnut uusia liiketoiminnallisia mahdollisuuksia, käyttää näkemyksellisyytensä tämän ongelman ratkaisemiseksi. Yrittäjyyden merkitys ilmenee tilanteissa, joissa vaaditaan tavanomaisen ylittäviä ratkaisuja. (Harisalo R & Rannikko P: Julkinen hallinto yhteiskunnan rakentajana. Johtamistieteen laitos -Tampereen Yliopisto. T-Print, Hyvinkää 2010. s. 92- 94)
Yrittäjyys on ensimmäisen, kaikille pakollisen osaamispisteen osalta integroitu jokaisen koulutusalan alakohtaisiin pakollisiin perusopintoihin. Opintojen ensisijainen tarkoitus on opintojen alkuvaiheessa antaa opiskelijalle ajatusherätteitä omista osaamislähtökohdistaan toimia sisäisen yrittäjyyden periaatteilla omalla alallaan työelämässä. Sisäinen yrittäjyys ohjaa toimimaan työssä työyhteisön ja työpaikan yhteisen hyvän puolesta. Pakollisiin vaihtoehtoisiin valinnaisiin opintoihin sisältyvät kolme ensimmäistä osaamispistettä painottuvat tähän näkökulmaan toteutuksen ja arvioinnin tapahtuessa tiiviisti ammatillisen oppimisen ja opetuksen yhteydessä.
Yrittäjyyden polun edetessä tulee opetukseen enenevässä määrin mukaan taloudellisten näkökulmien ja taitojen kehittäminen käsi kädessä markkinoinnillisten perustaitojen kanssa. Oman osaamisen tuotteistaminen ja sen markkinointi kannattavasti tulee olemaan monelle opiskelijalle tulevaisuudessa varsin tarpeellinen taito. Näiden taitojen harjoittamiseen käytännössä on käytettävissä työelämälähtöisinä oppimisympäristöinä muun muassa Salpauksen oma pedagoginen osuuskunta Taidottaja, jonka suojissa voi tiimissä oppien tehdä asiakastöitä niiden sopimusneuvotteluista laskutukseen asti ja oppia kantamaan vastuuta, kehittämään luovaa näkemyksellisyyttään ja tekemään tiimityötä muiden osuuskuntalaisten kanssa. NY- ja osuuskuntatoimijat voivat toimia toistensa vertaistukena ja yhteistyöverkoston osalta haetaan niitä yrittäjiä, jotka ovat vapaaehtoisesti käytettävissä nuorten mentoreina yrittäjäasioissa. Näin opiskelijalle luodaan edellytyksiä aloittaa oma yritystoiminta tai sivuansiomahdollisuus vaikka toiselta alalta, kuin mitä on pääasiallisesti opiskellut. Alkuun pääsee sujuvasti jo opiskeluaikana hankituilla aidoilla asiakaskokemuksilla ja kontakteilla ja tutulla vertaisyrittäjäverkostolla.
NY-toiminta NY- toiminta on suunnattu 7–25 -vuotiaille ollen oma opinto-ohjelmansa, jota ylläpitää ja kehittää valtakunnallinen Nuori Yrittäjyys ry. NY rekisteröidään Nuori Yrittäjyys yhdistyksen rekisteriin ja yhdistys määrittää ja ohjaa NY:n toimintaa. NY- toiminta vaatii ammattiopettajan sitoutumisen ohjaukseen ja sitä on toteutettukin opettajien erilaisilla tavoilla koko luokan yhteisistä yrityksistä
41
yksilöyrityksiin. Ohjelman kesto on yksi lukuvuosi, mutta se ei pääsääntöisesti mahdollista kesätöitä. NY -yritystä ei lueta virallisesti yritykseksi, joten sen liikevaihdon on jäätävä alle arvonlisävelvollisuuden alarajan. Osuuskunta Taidottaja Osuuskunta Taidottaja- toiminta on mahdollista kaikille 15 – vuotta täyttäneille salpauslaisille opiskelijoille. Osuuskunnan toiminta perustuu osuuskuntalakiin ja se toimii pedagogisista lähtökohdista Salpauksen yhteydessä. Osuuskunta on rekisteröity syksyllä 2014 patentti- ja rekisterihallituksessa ja se aloittanut toimintansa vuosien 2014-2 015 vaihteessa. Opiskelija voi toimia osuuskunnassa koko Salpauksessa opiskelun ajan sekä vielä kolme vuotta valmistumisensa jälkeen joko keikkailijana tai oikeasti yrittäjyyttä harjoitellen. Muiden osuuskunta-laisten kanssa toimiessa on helppo verkottua muiden alojen osaajien kanssa jäsenistön tapaamisissa ja halutessaan voi osallistua myös osuuskunnan hallintoon ja päätöksentekoon. Osuuskuntalainen etsii, neuvottelee ja toteuttaa työt asiakkaiden kanssa itse, laskutus tehdään osuuskunnan kautta eikä ansiorajoja ole. Oman yrityksen aloittamisen kynnys madaltuu, kun voi kerätä asiakaskuntaa vuosien mittaan valmiiksi. Toisaalta toiminta osuuskunnassa ei estä mahdollisen työttömyyden sattuessa päivärahan saantia, vaan mahdolliset keikkatulot huomioidaan soviteltuna päivärahana. Tämä on mahdollista siksi, että osuuskunnassa on jo kymmeniä muita jäseniä. Näin opiskelijalle luodaan edellytyksiä aloittaa oma yritystoiminta tai sivuansiomahdollisuus vaikka toiselta alalta, kuin mitä on pääasiallisesti opiskellut. Alkuun pääsee sujuvasti jo opiskeluaikana hankituilla aidoilla asiakaskokemuksilla ja kontakteilla ja tutulla vertaisyrittäjäverkostolla. Kaikissa ammatillisissa perustutkinnoissa opiskelijoilla on mahdollisuus valita valinnaisista tutkinnon osista Yritystoiminnan suunnittelu 15 osp. ja Yrityksessä toimiminen 15 osp. Yrittäjyyden pedagogiikasta voi saada lisätietoa väitöskirjasta: Taina Järvi “Yrittäjyyden oppiminen ammatillisella toisella asteella” väitöskirja 2013, http://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61670
10.1.10 Kilpailutoiminta huippuosaamisen ja hyvinvoinnin edistäjänä
Kilpailutoiminnan osa-alueet ja tarkoitus Koulutuskeskus Salpauksen kilpailutoiminta sisältää kolme osa-aluetta: ammattitaitokilpailutoiminta, kulttuurikilpailutoiminta sekä urheilukilpailutoiminta ja kaikkiin kilpailumuotoihin osallistutaan sekä Suomessa että ulkomailla. Kilpailutoiminnalla yleisesti pyritään parantamaan ammatillisen koulutuksen oppimistuloksia, kehittä-mään uusia koulutusmalleja, lisäämään ammatillisen koulutuksen vetovoimaa sekä edistämään am-matillisen koulutuksen ja elinkeinoelämän yhteistyötä. Ammattitaitokilpailutoiminta henkilöstön osaamisen edistäjänä Kilpailutoiminta on erinomainen tapa kehittää ja ylläpitää opettajien ammattitaitoa, sekä verkostoitua muiden oppilaitosten ja kollegoiden kanssa. Kilpailutoiminta tuottaa tutkitusti ainutlaatuisen pedagogi-sen foorumin, joka synnyttää pedagogisia innovaatioita ja kehittää koulutuksen laatua. Huippuosaa-jien valmennus suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä ammatillisten oppilaitosten ja työelämän kanssa, mikä synnyttä myös uudenlaisia yrityskumppanuuksia ja yhteistyöverkostoja. Salpaus tukee henkilöstönsä osallistumista erilaisiin valmentajaverkostoihin ja pyrkii tiiviiseen valtakunnalliseen ver-kostoyhteistyöhön. Salpauksen kilpailutoiminnan organisointi, resursointi ja sisäiset sekä valtakunnalliset toimijat löytyvät: https://kori.phkk.fi/salpaus/kjatpalv/kilpailutoiminta/Sivut/aloitussivu.aspx
42
SkillsFinland ry valtakunnallisena kumppanina ja toiminnan runkona Ammattitaitokilpailutoiminnan tärkeimpänä yhteistyökumppanina on Skills Finland ry, jonka koordi-noima Taitaja – kilpailu muodostaa Salpauksen kilpailutoiminnan vuotuisen rungon, joka sisältää oppi-laitoksen esikarsinnan, semifinaalivaiheen ja valtakunnallisen finaalin, eli Taitaja-tapahtuman. Finaali on tärkeä vuotuinen katselmus ja oman tason arviointimahdollisuus, mutta pedagogisesti suurin vai-kuttavuus oppilaitoksessa syntyy esikarsinta- ja finaalivaiheissa. Nämä vaiheet ovat Salpauksen pe-dagogisia painopistealueita. Taitaja – kilpailun lisäksi alat järjestävät sekä osallistuvat erilaisiin ala-kohtaisiin kilpailuihin ja tapahtumiin. EuroSkills ja WorldSkills kilpailut järjestetään vuorovuosin ja Salpaus toimii useissa lajeissa kansalli-sena huippuvalmennusyksikkönä, mikä mahdollistaa myös ylikansallisen osaamistason vertailun sekä avaa Salpaukselle uusia kansainvälisiä verkostoja ja edistää opiskelijoiden sekä opettajien mahdolli-suuksia kansainväliseen toimintaan ja kokemuksiin. Skills Finlandin kehittämän ja ylläpitämän ammattitaitovalmennusjärjestelmän avulla edistetään valta-kunnallisesti suomalaista ammatillista huippuosaamista. Finnish Academy for Skills Excellence (FASE) toimii HAMK:n alaisuudessa valtakunnallisena tutkimus- ja kouluttajaosapuolena Skills Finlan-din valmennusjärjestelmissä. Salpaus toimii tiiviissä hallinnollisessa ja hankeyhteistyössä FASE:n kanssa ja siten edistää huippuosaamisen tuottamisen tutkimusta ja koulutusta sekä hyödyntää sen tuloksia. http://www.skillsfinland.fi/index.php/ http://www.hamk.fi/tyoelamalle/tutkimusyksikot/ammatillinen-osaami-
nen/ammatillinen-huippuosaaminen/hamk-skills-trainers-academy/Sivut/default.aspx
Kilpailutehtävät pedagogisena työkaluna ja testattuna osaamisen mittarina SkillsFinland ry ylläpitää tehtäväpankkia, johon on koottu Taitaja – kilpailuissa käytettyjä tehtäviä. Tehtävät ovat työelämälähtöisiä, vastaavat vaatimustasoltaan K3 – tasoa ja niiden sisältö sekä arvi-ointi perustuvat perustutkintojen opetussuunnitelmien perusteisiin. Tehtävien arvioinnin toteutus on hiottu korkeatasoiseksi, jolloin valmiiden kilpailutehtävien käyttö ja osallistuminen tehtävien tekemi-seen kehittävät myös henkilöstön arviointiosaamista. Salpauksessa tehtäväpankkia hyödynnetään pedagogisena työkaluna opetuksessa. Kilpailutehtävien käyttäminen ja kilpailuun valmentautuminen on tehokas tapa oppia, mutta samalla kilpailutoimintaa ja -tehtäviä voidaan käyttää kansallisesti sekä kansainvälisesti erinomaisena ammattitaidon mittarina ja oppilaitosten välisen laaduntarkkailun väli-neenä. SkillsFinlandin tehtäväpankki löytyy: http://www.skillsfinland.fi/fi/component/tehtavapankki3/ Valmentautumalla opiskelijasta huippuosaajaksi Opiskelijoille kilpailutoiminta tarjoaa mahdollisuuden syventää osaamistaan ja kehittyä alansa huippu-osaajaksi. Ammattitaitokilpailu ja kilpailutehtävät ovat osa ammatillisia opintoja ja niille löytyy sopiva tutkinnon osa useimmista perusteista. Lisäksi uusissa tutkinnon perusteissa Huippuosaajana toimimi-nen -tutkinnon osa mahdollistaa aktiivisen kilpailutoiminnan osana opintoja. Suunnitellessaan opinto-jaan opiskelija voi valita huippuosaajan polun, joka sisältää esimerkiksi huippuosaajana toimiminen – tutkinnon osan ja muita huippuosaamista edistäviä opintoja. Kaiken kilpailutoiminnan lähtökohtana on vapaaehtoisuus ja opiskelijan oma halu kilpailla, jolloin kilpaileminen pedagogiikkana kannustaa sekä motivoi oppimiseen parhaalla tavalla. Kilpailutoiminnan myötä opiskelijan on mahdollista saada val-mennusta oman alansa huippuosaajien ohjauksessa. Kilpailut ja niihin valmentautuminen tarjoavat paljon ainutlaatuisia kokemuksia sekä valtakunnallisia ja kansainvälisiä verkostoja, joilla voi olla mer-kittävä vaikutus opiskelijan työllistymiseen opintojen jälkeen.
Kulttuuri- ja urheilukilpailutoiminta hyvinvoinnin ja työkyvyn edistäjänä Kulttuurikilpailutoiminnan tärkeimpänä yhteistyökumppanina on Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto SAKU ry, jonka tavoitteena on edistää työ- ja toimintakykyisyyttä, hyvinvointia, yhdessä tekemistä sekä elämäniloa ammatillisessa koulutuksessa liikunnan ja kulttuurin keinoin. Kou-lutuskeskus Salpaus on Saku ry:n jäsen ja sitoutunut SAKU ry:n toimintaperiaatteisiin sekä pyrkii omalla toiminnallaan edesauttamaan sen päämäärien ja tavoitteiden saavuttamisessa.
43
SAKU ry järjestää urheilu- ja liikuntakilpailuja sekä henkilöstölle että opiskelijoille. Lisäksi joka kevät järjestetään SAKUstars-kulttuurikilpailut, johon on perinteisesti osallistunut joukko Salpauksen opiske-lijoita. Urheilemalla ammattiin Koulutuskeskus Salpaus on Olympiakomitean huippu-urheiluverkostoon kuuluva oppilaitos, jossa tue-taan urheilevaa opiskelijaa kokonaisvaltaisesti. Opetusministeriö on määrännyt Koulutuskeskus Sal-paukselle erityistehtävän urheilijoiden ammatillisen koulutuksen järjestämiseksi. Urheilupainotteisessa ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa on mahdollisuus sisällyttää 180 osaamispisteen tutkintoon maksimissaan 37 osaamispistettä urheiluvalmennusta. Pääsääntöisesti urheilijoiden koulutus on keskittynyt Lahden toimipisteisiin, mutta on mahdollista myös muiden kuntien toimipisteissä urheilulajista ja valmennuksesta riippuen. Urheilijoiden koulutuksen toteutusmuoto vaih-telee koulutusaloittain, johtuen tutkintojen erilaisista opiskeluvaatimuksista ja toimipisteiden sijainnista sekä urheilulajista.
10.1.11 Pajaoppiminen osana ammattiin oppimista Työpajapedagogiikka on
• joustavissa oppimisympäristöissä tapahtuvaa • yksilön edellytysten mukaista • tekemällä oppimista korostavaa • yhteisöllistä ja suunnitelmallista valmennusta
(Hämäläinen & Palo 2014: Työpajapedagogiikka. Valmennuksen pedagogisia lähtökohtia työpajalla) http://www.tpy.fi/mita_me_teemme/hankkeita/tekemalla-oppii/
Päijät-Hämeen alueen työpajat toimivat oppimisympäristöinä Salpauksen opiskelijoille ja ammatillisia opintoja suunnitteleville nuorille. Tässä mallissa pajatyöskentely on opinnollistettu ja työpajoilla hanki-tun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista on kehitetty yhteistyössä paja- ja projektitoimijoiden kanssa. Pajaoppiminen soveltuu opiskelijalle, joka tarvitsee tiiviimmän ohjauksen ja toiminnallisen op-pimisympäristön oppimisensa tueksi ja on motivoitunut työntekoon. Työssäoppimisjaksot toteutetaan erikseen. Oppilaitos määrittelee oppimistavoitteet pajajaksolle (ammatilliset, ammattitaitoa täydentä-vät ja vapaasti valittavat tutkinnon osat). Lisäksi oppilaitos seuraa sovittujen tavoitteiden toteutumista ja varmistaa oppimisen. Oppilaitos tarjoaa opiskelijalle opiskelijapalveluita opiskelun tueksi sekä arvioi osaamista ja kirjaa suoritukset. Oppilaitoksen henkilöstö on perehdytetty pajaoppimisen mahdolli-suuksiin ja opiskelijoiden ohjausprosessien rakentamiseen. https://wiki.lamk.fi/display/pajaoppiminen/Pajaoppi-
misen+esittelymateriaali ja http://www.salpaus.fi/pajaoppiminen-osana-ammatillisia-opintoja/Sivut/default.aspx Työpajatoiminnassa korostuvat seuraavat kasvatuksen ideat:
• Koulutus on osa elämää, ei erillään siitä • Yksilön taipumukset ohjaavat oppimista ulkoa asetettujen tavoitteiden sijaan • Oppiminen tapahtuu aktiivisesti kokeilevassa toiminnassa, ei vain tietoa vastaanottamalla • Oppiminen perustuu kokemuksen jatkumolle sen pirstomisen sijaan • Oppiminen tähtää kokemuksen jatkuvaan uudistamiseen, annetun elämäntavan omaksumi-
sen sijaan Pedagoginen rakkaus merkitsee yksilön hyväksymistä sellaisenaan ja uskoa jokaisen arvokkuuteen. Kasvattajan tehtävä on tukea yksilön minuuden kasvua ja itse kasvatus on yksilöön sisältyvän potenti-aalisen hyvän kasvamaan saattamista. Opetus, valmennus ja koulutus ovat kaikki kohtaamista, jonka laadulla on suuri merkitys. Työpajojen valmennuksessa pedagoginen rakkaus näkyy yksilöiden koh-taamisen tavassa.
44
OPINpaja Opinpaja tarjoaa keskeyttämisaikeissa oleville opiskelijoille väliaikaista tukea opiskeluun. Tavoitteena on opintojen eteneminen/jatkaminen. Opiskelija saa tukea ja apua opiskelumotivaation hakemiseen ja nuorten arjen ongelmiin. Pajajaksolla hankittu osaaminen voidaan tunnustaa osaksi ammatillista tut-kintoa. Opinpajalle opiskelija voi hakeutua ryhmänohjaajan, ervan, kuraattorin, opinto-ohjaajan tai opiskelijahuoltoryhmän kautta. KohtaAmo Kohtaamo tarjoaa henkilökohtaista ohjausta koulutukseen hakeutumisen ja koulutuksen aloittamisen tueksi. Kohtaamossa opiskelija voi keskustella ohjaajien kanssa toiveistaan ja tilanteestaan. Ohjaajat ovat opiskelijan tukena hänen suunnitellessaan tulevaisuuttaan.
10.1.12 Projekteissa oppiminen Ilmiöpohjainen lähestymistapa opetussuunnitelmissa tukee erityisesti tutkivan oppimisen, ongelma-keskeisen oppimisen sekä projekti- ja portfolio-oppimisen mukaista oppimista ja käytännön toteutta-mista oppilaitoksissa. Projektioppimisella ei ole yhtä teoreettista lähtökohtaa, vaan sitä on perusteltu monenlaisista näkökulmista. Useimmissa perusteluissa projektioppimisen teorian nähdään perustu-van konstruktivistisiin oppimisteorioihin, jonka mukaan oppijat eivät ole tiedon passiivisia vastaanotta-jia, vaan rakentavat oman tietämyksensä ja taitonsa itse. Projektioppimiseen liitetään myös käsitykset oppijan itseohjautuvuudesta ja aktiivisesta oppimisesta. Lisäksi projektiopiskeluun liittyvät käsitykset projektiperustaisesta ohjaamisesta ja jaetusta asiantuntijuudesta. Oppimisen organisoinnin lähtökoh-tana pidetään opiskelijoiden kesken tapahtuvaa sosiaalista vuorovaikutusta (dialogia) ja käsitystä op-pimiskontekstista. (HAMK, Ammatillinen opettajakorkeakoulu, 2003, Jari Vesterinen, päivitetty 3.9.2010, Projektioppiminen) , http://jarivesterinen.fi/files/2013/06/Vesterinen_Projektioppiminen_03092010.pdf,
Projektioppiminen ja pedagogiikka Kuten konstruktivismikin, projektioppiminen rohkaisee opiskelijoita ottamaan oppimisen omiin kä-siinsä, kannustaa heitä kriittiseen ajatteluun ja metakognitiivisten taitojen kasvattamiseen käytännön-läheisten oppimistehtävien ja ongelmanasettelun kautta. Projektiperusteinen oppiminen on myös hy-vin lähellä tutkivaa oppimista, ja tukeutuu samoihin pedagogisiin periaatteisiin. Projektioppimisen mallin taustalla olevia pedagogisia ajatuksia voidaan kuvata alla olevan kuvan mu-kaisesti. (Mukaillen Ilomäki, Lakkala, Kuusela)
Kuva 12: Projektioppimisen pedagogiikka
45
Projektioppimisen ydin on mielekkäiden ongelmien ympärille rakentuva prosessi. Menetelmässä pyri-tään siihen, että opiskelijat pyrkivät ratkaisemaan autenttisia ja mahdollisimman todellisen tuntuisia ongelmia täsmentämällä ongelmanasettelujaan, kokoamalla tietoa, keskustelemalla ideoista, kerää-mällä ja analysoimalla dataa, tulkitsemalla tuloksia, tekemällä johtopäätöksiä sekä kommunikoimalla ideoitaan ja löydöksiään muille. Opinnäytteet ovat olleet pääasiassa toiminnallisia projekteja ja nyt kun 1.8.2015 jälkeen opinnäyte ei enää kuulu tutkinnon muodostumiseen, niin projektien kautta osaamisen hankinta todennäköisesti en-tisestään lisääntyy. Salpauksella on loistavat mahdollisuudet laaja-alaisena koulutuksen järjestäjänä toteuttaa moniammatillisia yhteistyöprojekteja työelämän kanssa, jolloin parhaimmillaan toteutuu vas-tavuoroisuus työelämäyhteistyössä, win-win -periaate! Tutkiva oppiminen Tutkiva oppiminen on uusimpia oppimisen lähestymistapoja, joka korostaa opiskelijalähtöisyyttä. Suuntauksen taustalla on myös konstruktivistinen oppimiskäsitys. Tarkoituksena on pyrkiä ymmärtä-mään ja selittämään tutkimuksen kohteena olevia ilmiöitä muodostamalla ongelmia ja kysymyksiä, laatimalla hypoteeseja, teorioita ja tulkintoja sekä tekemällä empiirisiä havaintoja. Ongelmalähtöisen oppimisen lähtökohtana on jokin todellinen ongelma ja opetus rakennetaan ongelmien tai esimerkkita-pausten ympärille. Tällaiseen oppimiseen pyritään esim. erilaisilla projekteilla.
11 Salpauksen koulutustarjonnan suunnittelu Salpauksessa koulutustarjonnan määrällisen ja laadullisen suunnittelun tavoitteena on suunnata kou-lutustarjontaa alueen ja valtakunnan työelämän tarpeiden sekä peruskoulun päättävien ikäluokkien ja jo aiemmin ilman opiskelupaikkaa jääneiden nuorten aikuisten tarpeiden mukaisesti. Koulutuksen jär-jestämisluvan mukaisista koulutuspaikoista osa kohdennetaan nuorten oppilaitosmuotoiseen ammatil-liseen peruskoulutukseen ja osa ammatilliseen peruskoulutukseen näyttötutkintona. Paikkojen jakau-tumista ja tarvetta tarkastellaan vähintään kaksi kertaa vuodessa yhteisvalinnan paikkasuunnittelun yhteydessä. https://kori.phkk.fi/salpaus/ajankohtaista/Documents/Koulutuksen-jar-lupa-1-8-2014-alkaen.pdf Koulutustarjonnan suunnittelussa käytetään monipuolisesti tietoa alueen ikäluokkakehityksestä, valta-kunnallisesta ja alueellisesta työvoimatarpeesta, työllistymisestä ja eri tutkintojen vetovoimaisuudesta. Lisäksi hyödynnetään ennusteita alueen ja toimialojen kehityksestä. Säännöllisellä yhteistyöllä työelämän edustajien kanssa saadaan tietoa yrityksen tarpeista koulutuk-sen suunnitteluun. Lisäksi tietoa saadaan Salpauksessa tehdyistä selvityksistä sekä opettajilta työs-säoppimiskäyntien aikana ja ammattiosaamisen näyttöjen / tutkintotilaisuuksien yhteydessä. Tietoa koulutustarpeista saadaan myös erilaisten yksittäisten kehittämishankkeiden kautta. Koulutustarjonnan suunnittelun pohjaksi saadaan reaaliaikaista tietoa keskeisistä tuloksista Tietova-rasto-raporteista. Tietovarastosta seurataan mm. suoritettujen tutkintojen, opiskelijatyöpäivien ja eron-neiden opiskelijoiden määrää sekä voimassaolevia ja purkautuneita oppisopimuksia. Näiden tietojen pohjalta ennakoidaan mm. uusien aloituspaikkojen määrää ja tehdään tarvittavia korjaavia toimenpi-teitä. Koulutustarjonnan suunnittelussa on käytössä myös suunnittelutyökalu, jolla ennakoidaan yksik-köhintarahoituksen opiskelijamääriä tutkinnoittain kahtena seuraavana lukuvuotena. Koulutuksia suunnitellaan ja toteutetaan tiiviissä yhteistyössä alueen elinkeinoelämän kanssa. Yhteis-työtä tehdään mm. työssäoppimisen ohjauksessa ja perehdytyksessä sekä kehittämishankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Koulutustarjonnasta ja koulutustarpeista käydään keskusteluja toimi-alakohtaisesti ja johtoryhmässä. Olennaisista koulutustarjonnan muutoksista päättää yhtymähallitus.
46
ELY-keskuksen ja TE-toimistojen kanssa käydään säännölliset suunnittelu- ja kehittämispalaverit, joissa arvioidaan toimintaa ja suunnitellaan tulevaa. Työvoimakoulutuksen suunnittelu tehdään tar-jouskilpailun ja tarvittavan koulutuskapasiteetin pohjalta. Koulutustarjonnan suunnittelussa hyödynne-tään Hämeen Ely-keskuksen työllisyyskatsauksia ja alueellisia kehitysnäkymiä sekä koulutusten lop-puraporteista saatavaa palautetta.
12 Yhteistyö muiden koulutuksen järjestäjien kanssa Yhteistyövelvoite Koulutuksen järjestäjille on säädetty velvoite olla yhteistyössä alueella toimivien ammatillisen koulu-tuksen, lukiokoulutuksen ja muiden koulutuksen järjestäjien kuten perusopetuksen järjestäjien, am-mattikorkeakoulujen, yliopistojen ja vapaan sivistystyön sekä taiteen perusopetuksen järjestäjien kanssa. Yhteistyötä koskeva velvoite on kirjattu yhtäpitävästi sekä lakiin ammatillisesta koulutuksesta että lukiolakiin (L787/2014) Koulutuskeskus Salpaus haluaa olla aktiivinen kansallinen ja kansainvälinen toimija. Salpaus kehittää määrätietoisesti yhteistyöverkostojaan ja erilaisia kehittämishankkeita alueen kuntien, koulutusorgani-saatioiden, muiden kehittäjäorganisaatioiden sekä kansainvälisten yhteistyökumppanien kanssa. Koulutuskeskus Salpaus toimii mm. Ammattiosaamisen kehittämisyhdistyksen (AMKE) eri verkos-toissa. Lisäksi Salpaus tekee opetuksen ja koulutuksen kehittämisessä jatkuvaa yhteistyötä muiden koulutuksen järjestäjien kanssa. Johdon tasolla säännöllistä yhteistyötä tehdään mm. Koulutuskeskus Sedun, Oulun seudun ammattiopiston ja Kainuun ammattiopiston kanssa. Lisäksi lähialueiden koulu-tuksen järjestäjien kanssa suunnitellaan koulutustarjontaa niin, että se vastaa mahdollisimman hyvin työelämän tarpeita. Yhteistyö perusopetuksen kanssa Perusopetuksen opiskelijoille ja huoltajille tiedotetaan ammatillisista opinnoista monipuolisesti ja tarjo-taan heille mahdollisuuksia tutustua eri vaihtoehtoihin. Avoimin ovien päivät, ammatillisen koulutuksen infotapahtuma, koulutusalakohtaiset tutustumispäivät, Taitaja9 – kisat ja erilaiset tapahtumat yhteis-työssä verkostokumppaneiden kanssa sekä liikkuva oppimisympäristö Linkku tarjoavat mahdollisuuk-sia koulutusaloihin ja tutkintoihin tutustumiseen.
Ohjaushenkilöstölle tiedotetaan Salpauksen koulutuksen ajankohtaisista asioista Ajankohtaista Amik-sesta – päivissä, koulutusalakohtaisissa infoissa ja Ohjausuutiset – tiedotteessa, joka ilmestyy Sal-pauksen www-sivuilla muutaman kerran vuodessa.
Tiedottamisessa panostetaan sähköiseen viestintään kehittämällä www-sivuja ja oppaita hakijoita ja ohjaushenkilöstöä mahdollisimman hyvin palvelevaksi. Sosiaalista mediaa (Facebook, Twitter, In-stagram, LinkedIn) hyödynnetään koulutusten markkinoinnissa. Hakuaikoina panostetaan someoh-jaukseen.
Päävastuu perusopetuksen kanssa tehtävästä yhteistyöstä on opinto-ohjaajilla. Työtä tukevat Sal-pauksen viestinnästä ja markkinoinnista vastaavat alan ammattilaiset.
47
Toisen asteen yhteistyö Alueellista toisen asteen koulutuksen yhteistyötä ohjaa Toisen asteen koulutuksen kehittämisryhmä. Kehittämisryhmän työn tukena toimii kolme työryhmää: ohjauksen kehittämisryhmä, oppimisen kehit-tämisryhmä ja lukion kehittämisryhmä. Sosiaali- ja terveysalalla toimii tiivis alueellinen yhteistyö työssäoppimisjaksojen suunnittelussa ja ai-kataulutuksessa Dilan ja Lahden ammattikorkeakoulun kanssa. Valtakunnallisesti yhteistyötä muiden ammatillisen koulutuksen järjestäjien kanssa toteutetaan erityisesti hankkeiden kautta. Niiden avulla kehitetään yhdessä opetuksen ja oppimisen ohjauksen toimintamalleja, ympäristöjä ja menetelmiä. Lisäksi koulutuksen järjestäjien välisellä hankeyhteistyöllä kehitetään mm. henkilöstön osaamista. Syksyllä 2014 valmisteltiin alueen toisen asteen ammatillisen koulutuksenjärjestäjien yhteistyönä Am-matillisen koulutuksen alueellinen kehittämissuunnitelma (AmKesu) Opetushallituksen ohjeistuksen mukaisesti. Suunnitelman tavoitteena on sopia alueellisella tasolla keskeisistä koulutuspoliittisista ta-voitteista ja kehittämistarpeista sekä sopia keskeisistä kehittämiskohteista huomioiden resurssit ja eri rahoituslähteet. Lisäksi tavoitteena on edistää kaikkien alueella toimivien koulutuksen järjestäjien yh-teistyötä ja työnjakoa koulutuksen suuntaamisessa ja toteutuksessa.
Suunnitelmassa Päijät-Hämeen alueellisen kehittämisen painopisteiksi 2014–2016 määriteltiin: 1. Alueen työelämän tarpeisiin vastaaminen
2. Syrjäytymisen ehkäisy, koulutustakuun toteuttaminen
3. Läpäisyn tehostaminen
Päijät-Hämeen AmKesun toimeenpanoa seurataan ja arvioidaan säännöllisesti toisen asteen koulu-tuksen kehittämisryhmässä.
Päijät-Hämeen ja muiden maakuntien AmKesu-suunnitelmat löytyvät OPH:n Hyvät käytännöt -sivus-tolta.
Korkea-asteen yhteistyö
Koulutuskeskus Salpauksen tärkeimmät korkea-asteen yhteistyökumppanit ovat Lahden ammattikor-keakoulu, Lahden yliopistokeskus (Helsingin yliopisto, Teknillinen Korkeakoulu, Lappeenrannan tek-nillinen yliopisto, Tampereen yliopisto) ja Hämeen ammattikorkeakoulu. Lahden ammattikorkeakoulun kanssa kehitetään ns. väyläopintoja toiselta asteelta korkea-asteelle. Lisäksi Lahden ammattikorkea-koulun kanssa tarjotaan ja tuotetaan työelämälle tarjottavia koulutuspalveluja. Yhteistyön muotoja ovat tuotteiden innovointi, suunnittelu, markkinointi ja toteuttaminen. Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajakorkeakoulun kanssa yhteistoiminta on pääasi-assa opettajankoulutukseen ja henkilöstön osaamisen varmistamiseen liittyvää. Kaikkien alueella toi-mivien korkeakoulujen kanssa on tavoiteltavaa tehdä yhteisiä alueellisia EU-rahoitteisia kehittämis-projekteja.
13 Ammatillisen perustutkinnon suorittaminen ammatillisena peruskoulu-tuksena Salpauksessa
Tässä luvussa kuvataan opiskelijan polkua ammatillisen peruskoulutuksen prosessissa. Tutkintokoh-taisten opetussuunnitelmien tutkinnon osakohtaisissa ohjaussuunnitelmissa on kuvattu, miten opetus ja oppimisen ohjaus toteutetaan.
48
Ammatillisen perustutkinnon osalta Salpauksen prosessikartta on avattu seuraavassa. Siihen on ni-metty keskeisiä osaprosesseja.
Kuva 13: Ammatillisen peruskoulutuksen prosessi
13.1 Koulutukseen ohjaava ja hakeva toiminta, valmentava koulutus Ammatillisesta koulutuksesta ja siihen hakeutumisesta tiedotetaan perusopetuksen opiskelijoille, hei-dän huoltajilleen, oppilaanohjaajille ja opettajille. Koulutuksen ulkopuolelle jääneitä nuoria ohjataan yhdessä alueellisen yhteistyöverkoston kanssa (mm. muut oppilaitokset, työvoimatoimisto, nuoriso-palvelut, työpajat, sosiaalitoimi). Suurimpaan osaan perustutkinnoista haetaan kevään yhteis-haussa. Yleensä haetaan johonkin perustutkintoon, mutta hakukohteena voi olla myös osaamisala. Ammatilliseen koulutukseen ja lukiokoulutukseen hakeminen tapahtuu valtakunnallisen Opintopolku-palvelun kautta (www.opintopolku.fi). Ammatillisten perustutkintojen pohjakoulutusvaatimuksena on pe-ruskoulun/perusopetuksen oppimäärän suorittaminen tai vastaavat opinnot ulkomailla. Jos opiskelija on suorittanut lukion oppimäärän tai ylioppilastutkinnon, hän hakeutuu opiskelemaan ammatillisia pe-rustutkintoja ylioppilaiden kiintiöpaikoilla (yhteishaussa oma yo-linjakoodi). Jos opiskelija on jo suorit-tanut jonkin ammatillisen tutkinnon tai korkeakoulututkinnon, hän ei voi hakea ammatilliseen koulutuk-seen yhteishaussa. Hänen pitää hyödyntää erillishaun tarjontaa tai hakeutua aikuiskoulutuksen tarjo-amiin mahdollisuuksiin.
13.1.1 Opiskelijan siirtyminen Salpauksen sisällä suorittamaan samaa tai eri tutkintoa
1) Opiskelija täyttää Tutkinnon vaihtaminen Salpauksen sisällä – lomakkeen ja toimittaa sen kou-lutusalan opinto-ohjaajalle.
49
2) Opetusalapäällikkö ja opinto-ohjaaja keskustelevat siirtoa hakevan opiskelijan kanssa. Opinto-
ohjaaja laatii puolto- tai ei-puoltolauselman opiskelijan ottamisesta tutkintoon. Opinto-ohjaaja lähettää lauselman opetusalapäällikölle tarkistettavaksi ja allekirjoitettavaksi. Opinto-ohjaaja toimittaa ammatillisten opintojen opettajalle edellisen tutkinnon opetussuunnitelman ja mahdol-lisen toteutussuunnitelman sekä keskustelee osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta.
3) Vastaanottavan tutkinnon opintosihteeri antaa kopion lomakkeesta opiskelijalle ja aikaisem-
man tutkinnon opintosihteerille.
4) Opiskelija aloittaa uudessa tutkinnossa. Ryhmänohjaaja varmistaa, että opiskelija on tehnyt keskeytykseen/eroamiseen liittyvät toimenpiteet edellisestä tutkinnosta (ei voi olla opiskelijana kahdessa tutkinnossa yhtä aikaa).
Linkki tarkempaan toimintaohjeeseen: Opiskelijan siirtyminen Salpauksen sisällä suorittamaan joko samaa tai eri tutkintoa
13.1.2 Opiskelijan siirtyminen toisesta oppilaitoksesta suorittamaan joko samaa tai eri tutkintoa
1) Opiskelija hakee opiskelupaikkaa Salpauksesta täyttämällä hakulomakkeen ja toimittamalla
sen liitteineen koulutusalan opinto-ohjaajalle.
2) Opetusalapäällikkö ja opinto-ohjaaja haastattelevat hakevan opiskelijan. Opinto-ohjaaja laatii puolto- tai ei-puoltolauselman opiskelijan ottamisesta opiskelemaan Salpaukseen. Opinto-oh-jaaja lähettää lauselman opetusalapäällikölle tarkistettavaksi ja allekirjoitettavaksi. Opetusala-johtaja puoltaa tai ei-puolla opiskelijaksi ottamista. Opinto-ohjaaja toimittaa ammatillisten opin-tojen opettajalle edellisen oppilaitoksen opetussuunnitelman ja mahdollisen toteutussuunnitel-man sekä keskustelee osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta.
3) Oppimis- ja koulutuspalveluista vastaava vararehtori tekee viranhaltijapäätöksen opiskelijaksi
ottamisesta.
4) Opiskelija aloittaa opiskelun uudessa tutkinnossa. Ryhmänohjaaja tarkistaa, että opiskelija on tehnyt keskeytykseen/eroamiseen liittyvät toimenpiteet edellisessä oppilaitoksessa (ei voi olla opiskelijana kahdessa oppilaitoksessa yhtä aikaa).
Linkki tarkempaan toimintaohjeeseen: Opiskelijan siirtyminen toisesta oppilaitoksesta suorittamaan joko samaa tai eri tutkintoa
13.1.3 Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus, VALMA Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijalle val-miuksia ammatilliseen peruskoulutukseen hakeutumiseen sekä vahvistaa opiskelijan edellytyksiä suo-rittaa ammatillinen perustutkinto. Koulutus on ensisijaisesti tarkoitettu vailla toisen asteen tutkintoa oleville perusopetuksen päättäneille nuorille. Koulutukseen voivat kuitenkin osallistua myös aikuiset, jotka tarvitsevat valmiuksia ammatilliseen peruskoulutukseen siirtymiseksi.
50
Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavassa koulutuksessa opiskelijalla on mahdollisuus val-mentautua oppisopimuskoulutukseen yksilöllisten valintojen avulla. Opiskelija voi missä tahansa vai-heessa valmentavaa koulutusta siirtyä suorittamaan tutkintotavoitteista ammatillista koulutusta joko ammatillisena peruskoulutuksena tai oppisopimuskoulutuksena, jos hänellä on riittävät valmiudet. Op-pisopimuskoulutukseen siirtyminen edellyttää sopivan oppisopimuspaikan löytymistä. http://www.oph.fi/download/166555_Maarays_5_011_2015_Ammatilliseen_peruskoulutukseen_valmentava_koulutus.pdf
Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen laajuus on 60 osaamispistettä, opiskelu-aika pääosin yksi vuosi. Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus korvaa aiemmat valmistavat ja valmentavat koulutukset:
- Ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaava ja valmistava koulutus - Maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava koulutus - Kotitalousopetus (talouskoulu) ja - Vammaisten opiskelijoiden valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus
Kuva 14: Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus, Valma, OPH
Valma-koulutus on opiskelijalle kasvun, suunnittelun ja vaihtoehtojen punnitsemisen aikaa. Koulutus-keskus Salpauksen Valma-koulutuksessa opiskelijalla on mahdollisuus valita pakollisen osion jälkeen oma polku kuudesta eri vaihtoehdosta. Koulutuksen aikana tutustutaan erilaisiin koulutusalavaihtoeh-toihin ja ammatteihin. Työelämän tutustumisjakso tarjoaa kaikille opiskelijoille mahdollisuuden pohtia omaa alavalintaa kerryttämällä työelämäkokemusta ja vahvistamalla työelämässä ja ammatillisessa koulutuksessa tarvittavia valmiuksia. Yhteistyössä Salpausselän peruskoulun kanssa Valma tarjoaa mahdollisuuden korottaa peruskoulun numeroita neljässä eri oppiaineessa. Maahanmuuttajaopiskeli-jan polulla opiskellaan suomi toisena kielenä opintoja. Arjen taitojen monipuolinen opiskelu ja oppi-misvalmiuksien lisääminen auttavat nuorta omalla koulutuspolulla eteenpäin. Valma-koulutus tarjoaa mahdollisuuden yksilölliseen ohjaukseen ja monipuoliseen omien vahvuuksien, kiinnostuksen kohtei-den ja mahdollisuuksien pohtimiseen.
51
Valma-koulutusta toteutetaan Lahdessa, Orimattilassa ja Heinolassa. Aloituspaikkoja on v. 2015 yh-teensä 134. Koulutukseen voi hakeutua vailla toisen asteen tutkintoa olevat, myös lukion keskeyttä-neet ja ammatillisen koulutuksen pudokkaat voivat pohtia omia koulutuspolkujaan uudelleen Valma-koulutuksessa, joka tarjoaa monipuolisesti erilaisia opiskelupolkuvaihtoehtoja ja yksilöllistä tukea kohti ammatillisen peruskoulutuksen tutkintoa. Osa Valma-koulutuksen opinnoista on tunnustettavissa osaksi tutkintoon johtavia opintoja. Valma-koulutuksen aikana on mahdollista suorittaa myös tutkinnon osia tai osa-alueita niin ammatillisissa opinnoissa kuin yhteisissä opinnoissakin.
13.2 Opetuksen ja oppimisen ohjauksen suunnittelu Salpauksessa opetuksen ja ohjauksen suunnittelussa korostetaan jaettua asiantuntijuutta ja opetuk-sen yhteissuunnittelua.
Kuva 15: Oppimisen ohjaus, opettaminen ja arviointi, Seija Katajisto 2014
Aiemmin opetus suunniteltiin ryhmälle (vrt. ryhmänohjaaja) ja opettajat toimivat melko yksin oman op-piaineensa kanssa.
Kuva 16: Oppimisen ohjaus, opettaminen ja arviointi, Seija Katajisto 2014
52
Nyt lähtökohtana on opiskelijan osaaminen ja opetus ja ohjaus suunnitellaan yksilöllisesti opiskelijan puuttuvalle osaamiselle. Opiskelijat nähdään yksilöinä ja opettajat toimivat ryhmänä/tiiminä. Em. muu-tos ajattelussa on välttämätöntä osaamisperusteisuuden toteutumisessa.
13.2.1 Lukuvuosisuunnitteluprosessi Lukuvuosisuunnittelun pohjana ovat Salpauksen tutkintokohtaiset opetussuunnitelmat liitteineen. Tut-kintokohtaiset polkukuvaukset esitetään opetussuunnitelmien liitteessä 1, opintojen jaksotus liitteissä 2a ja 2b (liite 2a, jaksosuunnitelma kolmelle vuodelle ja liite 2b, jaksosuunnitelma kahdelle vuodelle). Ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamissuunnitelma esitetään liitteessä 3. Opetussuunnitelmassa oleva ohjaussuunnitelma ohjaa pedagogisten ratkaisujen suunnittelua ja siten opintojen resursointia. Opinnot jaksotetaan Salpauksessa lukuvuoden ajalle neljäksi noin kymmenen viikon mittaiseksi jak-soksi. Jaksojen rajat eivät ole ehdottomia. Tutkintoperheittäin tai kampuksittain sovitaan, milloin jak-son vaihto onnistuu. Kesäkaudelle on suunniteltu viides jakso kesäajan opintoja varten. Opetusalajohtajat sopivat yhteistoiminta-ajoista Lahden, Heinolan, Nastolan ja Orimattilan kampusalu-eilla.
1) Opetusalapäällikkö ja/suunnittelija yhdessä opettajien kanssa sijoittavat 1. 2. ja 3. lukuvuoden tutkintokohtaisen opetussuunnitelman opinnot ns. polkuryhmille. Polkuryhmät viedään suunnit-telutyökaluun (excel).
2) Tiimeillä/opettajilla on mahdollisuus osallistua työjärjestyksien tekemiseen
3) Winhojen pääkäyttäjä luo uudet ryhmät opiskelijahallinto-ohjelmaan, WinhaPro
4) Opetusalapäällikkö ja/tai suunnittelija suunnittelee jaksot OPSn ohjausuunnitelman ja sen tark-jennetun lukuvuosikohtaisen suunnitelman perusteella työjärjestysohjelmaan, WinhaResurssi
5) Opetusalapäällikkö ja/tai suunnittelija ja/tai vastuuopettaja tekevät työjärjestykset WinhaRe-
surssi-ohjelmassa
6) Opintosihteeri siirtää toteutukset WinhaResurssit-ohjelmasta WinhaPro-ohjelmaan sekä ilmoit-taa/siirtää opiskelijat WinhaPro:n toteutuksille
7) Opiskelija tulostaa opiskelijakohtaisen työjärjestyksen WinhaWille:stä.
Linkki tarkempaan toimintaohjeeseen: Salpauksen lukuvuosisuunnittelu
13.2.2 Tutkinnon osan ohjaussuunnitelma Jokaiseen tutkinnon osaan on laadittu ohjaussuunnitelma osana OPS-työtä. Suunnitelmaa tarkenne-taan osana lukuvuosikohtaista suunnittelua opetushenkilöstön kanssa. Yhteissuunnittelu on pedago-gisesti laadukkaan suunnitelman ehdoton edellytys (vrt. Uusi opettajuus, Taulukko 2.)
53
Kuva 17. Tutkinnon osan oppimismaisema, Seija Katajisto 2014
Tutkinnon osan ohjaussuunnitelmassa kuvataan oppimismaisema/-t, missä osaaminen hankitaan. Opiskelijan tulee voida itse vaikuttaa siihen, millaisessa oppimismaisemassa ja millaisella oppimisme-netelmällä hänelle on luontaista oppia. Salpauksessa työssäoppiminen on aina aito vaihtoehto. Tutkinnon osan ammattitaitovaatimukset ja sisältö avataan oppimistavoitteiksi, joista muodostuu sel-keitä työkokonaisuuksia. Ammattitaitovaatimukset on avattu sellaisella tasolla, että ne palvelevat oppi-misen arviointia (S-merkinnät) ja oppimisen etenemisen seurantaa. S-merkintä tulee työkokonaisuuk-sista ja tarkoittaa, että oppiminen sujuu. Ammattitaitovaatimusten avaamisen voi myös esittää osaa-miskarttana, työanalyysina, työtehtävinä jne. Edelleen ohjaussuunnitelmassa esitetään, mikä/mitkä yhteisten tutkinnon osien osa-alue/osa- alueet integroidaan ko.ammatillisiin pakollisiin tutkinnon osiin. Vastaavasti kirjataan yhteisten tutkinnon osien kohtaan se ammatillinen pakollinen tutkinnon osa, johon ja millä tavoin ko. osa-alue (esim. äidinkieli 5 osp) integroidaan.
Kuva 18. Työssäoppiminen koulutuksen järjestäjän ops:ssa, Pirkko Laurila, OPH 2014
54
Ohjaussuunnitelmassa kuvataan, missä oppimisympäristöissä tämän tutkinnon osan osaaminen to-dennäköisesti hankitaan (työsalit, Salpauksen työelämälähtöiset oppimisympäristöt, NY-yritykset, osuuskunnat, julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin työpaikat, luokkahuoneet jne.). Osaamista hankitaan työssäoppimisen kautta vähintään 30 osp koko tutkinnossa. Ohjaussuunnitelmassa näkyy pedagoginen osaaminen ja valinnat (mm. projektioppiminen, pelit, simu-laatiot, luennot, itseoppiminen, verkko-oppiminen, työssäoppiminen, portfolio, oppimispäiväkirja, yh-teistoiminnallinen oppiminen, tiimioppiminen). Oppimisen ohjaaminen verkossa tai työssäoppimisen ohjaus mobiileilla kuvataan myös ohjaussuunnitelmassa. Ammattitaitovaatimusten avaaminen tehdään sellaisella tasolla, että se palvelee opetusalan resurssi-suunnittelua esim. oppimisympäristöjen, erikoistilojen, työtoiminnan vaatimusten tms osalta. Ohjaussuunnitelmia voi olla useita erilaisia, jotka ovat vaihtoehtoisia esim. eri vuosina tai eri opiskeli-joille.
13.3 Opetuksen ja oppimisen ohjauksen toteutus Työpaikalla tapahtuva oppiminen (työssäoppiminen) on olennainen osa ammatillista peruskoulutusta. Eri kehittämishankkeiden hyviä käytäntöjä, jotka liittyvät työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja ammatti-osaamisen näyttöjen kehittämiseen, yksilöllisesti suunniteltuihin ja toteutetuihin työvaltaisiiin opintopo-luihin sekä sähköisten oppimisympäristöjen ja mobiilaitteiden hyödyntämiseen ohjauksessa, kuvataan monipuolisesti OPH:n julkaisussa Rikasta ja Rakasta oppimista- uusia ideoita ammatillisen peruskou-lutuksen toteutukseen. (OPH, Oppaat ja käsikirjat 2015:4, http://www.oph.fi/julkaisut/2015/rikasta_ja_ra-
kasta_oppimista
Kuva 19. Opetuksen toteutus, Pirkko Laurila, OPH 2014
55
Kuva 20. Työssäoppiminen Salpauksen opetuksen toteutuksessa, Seija Katajisto, 2014
13.3.1 Työssäoppiminen ja ammattiosaamisen näytöt – prosessi
Suunnittelu ja ohjaus ennen työssäoppimista ja ammattiosaamisen näyttöä Tutkinnon opetussuunnitelma ja opiskelijan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma (HOPS) ovat työ-säoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen suunnittelun lähtökohtina. Työssäoppimista ohjaava opettaja esittelee opiskelijalle työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen tavoitteet sekä tunnistaa ja tunnustaa aiemmin hankitun osaamisen. Hän laatii yhdessä opiskelijan kanssa ammattiosaamisen näyttösuunnitelman. Ohjaa opiskelijaa työssäoppimispaikan hakemisessa, täyttää ja allekirjoittaa työssäoppimisen sopimuksen. Lisäksi hän toimittaa työssäoppijat lmoituslomakkeen opintotoimistoon. Opettaja suunnittelee työssäoppimisen toteutuksen yhdessä työ-paikkaohjaajan kanssa ja perehdyttää työpaikkaohjaajaa, tunnistaa työpaikkaohjaajan tai organisaa-tion muun koulutustarpeen ja ohjaa tarvittaessa käyttämään Salpauksen www-sivujen koulutustarjon-taa. Opiskelija asettaa työssäoppimisjaksolle omat tavoitteet ja laatii ammattiosaamisen näyttösuunnitel-man yhdessä opettajan kanssa. Hän hakee työssäoppimispaikkaa ohjatusti koulutusalalla sovitun Op-piminen työpaikalla ja työssäoppimisen ohjaus menettelyn mukaisesti. Opiskelija täyttää ja allekijoit-taa työssäoppimisen sopimuksen työssäoppimista ohjaavan opettajan kanssa. Työpaikkaohjaaja tai työpaikan edustaja allekirjoittaa työssäoppimisen sopimuksen. Työpaikkaohjaa-japerehtyy opiskelijan työssäoppimisen tavoitteisiin, ohjaukseen ja arviointiin. Opintosihteeri kirjaa tiedot työssäoppimispaikoista ja työpaikkaohjaajista WinhaPro-ohjelmaan. Teh-tävään nimetty opintosihteeri kirjaa tutkinnon osan ja työpaikkaohjaajan koulutustiedot työssäoppimis-paikoista ja työpaikkaohjaajista AHA-ohjelmaan.
56
Oppiminen työpaikalla ja työssäoppimisen ohjaus Työpaikkaohjaaja tutustuttaa opiskelijan työyhteisöön ja perehdyttää työpaikan käytäntöihin, työteh-täviin ja työturvallisuuteen. Hän ohjaa ja arvioi opiskelijan oppimista ja on tarvittaessa yhteydessä-työssäoppimista ohjaavaan opettajaan. Opiskelija perehtyy työpaikan käytäntöihin, työtehtäviin ja työturvallisuuteen. Hän oppii työpaikalla ja arvioi omaan osaamistaan sekä dokumentoi oppimisen etenemisen esim. blogiin. Työssäoppimista ohjaava opettaja ohjaa ja arvioi opiskelijan oppimista, antaa palautetta ja tukee työpaikkaohjaajaa. Opettaja kirjaa työssäoppimiseen liittyvät työtehtävänsä Sähköiseen päiväkirjaan. Lisäksi hän kirjaa opiskelijan oppimisen arvioinnin WinhaWiiviin. Ammattiosaamisen näyttö, arviointi ja dokumentointi Opiskelija tarkentaa ammattiosaamisen näyttösuunnitelmaa tarpeen mukaan yhdessä opettajan ja työpaikkaohjaajan kanssa. Opiskelija näyttää osaamistaan ammattiosaamisen näytössä. Hän arvioi omaa osaamistaan arviointikeskustelussa ja antaa palautetta työpaikkaohjaajalle. Työssäoppimista ohjaava opettaja seuraa ja arvioi opiskelijan osaamista ja antaa palautetta. Hän johtaa arviointikeskustelua, arvioi opiskelijan osaamista arviointikeskustelussa, kirjaa ja dokumentoi arvioinnin. Opettaja ohjaa työpaikkaohjaajaa antamaan palautetta työssäoppimisen ja ammattiosaa-misen näyttöjen toteutumisesta Surveypal-ohjelmaan. Lisäksi opettaja keskustelee ja arvioi työpaikka-ohjaajan ohjaus- ja arviointiosaamisen kehittymistä sekä ohjaa tarvittaessa täydentämään osaamista. Opettaja kirjaa työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näytön arvioinnin kahden viikon kuluessa Win-haPro-ohjelmaan ja toimittaa alkuperäisen arviointilomakkeen ja työssäoppimisen sopimuksen opinto-toimistoon arkistoitavaksi. Työpaikkaohjaaja seuraa, ohjaa tarvittaessa ja arvioi opiskelijan osaamista sekä antaa palautetta. Hän arvioi opiskelijan osaamista arviointikeskustelussa. Työpaikkaohjaaja antaa palautetta työssäop-pimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen toteutumisesta. Työssäoppiminen ja ammattiosaamisen näytöt – prosessin arviointi ja kehittäminen Työssäoppimista ohjaava opettaja käy palautekeskustelun opiskelijoiden kanssa ja kokoaa keskei-set havainnot ja toimittaa ne opetusalapäällikölle. Opetusalapäällikkö käsittelee opiskelijoiden ja työpaikkaohjaajien (Surveypal) antamat palautteet. Keskustelee opiskelijoiden ja opettajan kanssa, jos ilmenee välitöntä puuttumista vaativaa syytä. Ope-tusalapäällikkö osallistuu kampus-/koulutusalakohtaiseen palauteanalyysiin kerran vuodessa (yhteen-veto palautteista, johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset). Opetusalajohtaja johtaa palauteanalyysiä. Ammattiosaamisen toimikunta käsittelee säännöllisesti työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen toteutumista ja palautteita sekä kansallisia oppimistuloksia. Tarkempi kuvaus työssäoppiminen ja ammattiosaamisen näytöt – prosessista on prosessikuvauk-sessa.
57
13.3.2 Erityisopetuksen toteuttaminen Salpauksen erityisopetuksen tavoitteena on, että opiskelija saavuttaa sellaisen ammatillisen pätevyy-den, joka auttaa hänen työllistymistään ja työssä menestymistään. Erityisopetuksen järjestämisellä ja suunnittelulla pyritään henkilökohtaisiin opintopolkuihin ottamalla huomioon opiskelijoiden yksilölliset tarpeet ja elämäntilanteet ja näin parantamaan opiskelumotivaatiota sekä ehkäisemään opintojen kes-keyttämistä ja syrjäytymistä. Tavoitteena on, että opiskelija voi saavuttaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaiset ammatti-taitovaatimukset ja osaamistavoitteet. Opetuksessa voidaan kuitenkin poiketa tutkinnon perusteista mukauttamalla ammattitaitovaatimuksia ja osaamistavoitteita sekä osaamisen arviointia siinä määrin, kuin se on opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet ja valmiudet huomioon ottaen välttämätöntä. Erityisopetuksessa käytetään yksilön huomioon ottavia opetusmenetelmiä ja työjärjestelyjä, joilla tur-vataan opiskelijan henkilökohtaisiin edellytyksiin perustuva oppiminen, itsensä kehittäminen ja ihmi-senä kasvaminen. Erityisopetuksessa keskeisiä asioita ovat opiskelijalähtöisyys, elämänkaariajattelu, hyvät huoltajayhteydet, hyvät työelämäyhteydet ja itsenäistymiskasvatus. Erityisopetukseen liitetään tarvittavia tukitoimia yhteistyössä asianomaisten viranomaistahojen kanssa. Opetuksessa noudatetaan pääsääntöisesti integraatioperiaatetta, jossa opetus järjestetään ensisijai-sesti tavallisissa ryhmissä muiden kanssa. Opiskelijan yksilölliseen ohjaamiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Pääsääntöisesti opiskelija opiskelee oman ryhmänsä mukana, mutta tarvittaessa hänelle voidaan antaa erityisopetusta yksilöllisesti, pienessä ryhmässä tai pajaopetuksena. Erityisopetuksen järjestämisessä toimitaan yhteistyössä huoltajien, työnantajien ja opiskelijan tukena toimivien verkostojen kanssa. Erityistä tukea tarvitsevilla opiskelijoilla voi olla apunaan kotikuntansa järjestämä vammaispalvelulain järjestämä tulkki, henkilökohtainen avustaja, apuväline tai muu vas-taava tuki opintojen suorittamiseksi. Opetuksessa noudatetaan inkluusioperiaatetta, jossa kaikkien opiskelijoiden yksilöllisten tarpeiden ja edellytysten huomioon ottaminen ikätovereiden kanssa samoissa ryhmissä on tärkeää. Jokaisen opis-kelijan opetus pyritään yksilöllistämään. Toimenpiteitä ei kohdisteta pelkästään opiskelijaan vaan ke-hitetään myös oppimisympäristöä. Koulutuksen järjestämisluvan mukaisesti Salpauksessa järjestetään lisäksi erityisenä koulutustehtä-vänä yhteistyössä Kaarisilta ry:n kanssa kuvallisen ilmaisun perustutkintoon (kuva-artesaani) ja mu-siikkialan perustutkintoon (muusikko) johtavaa koulutusta sekä ammatilliseen peruskoulutukseen val-mentavaa koulutusta. Tämä oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi pitkäaikainen ja säännöllinen erityinen oppimisen ja opiskelun tuki ja opetus annetaan erityisopetuksena sitä tarvitseville opiskeli-joille. Suunnitelmallinen pedagoginen tuki sekä tarvittavat opetus- ja opiskelujärjestelyt perustuvat opiskelijan henkilökohtaisiin tavoitteisiin ja valmiuksiin. Erityiset opiskelujärjestelyt Tukea tarvitsevien opiskelijoiden kohdalla on käytössä ns. siirtoHOJKS – järjestelmä, jonka mukaan lähettävä koulu voi siirtää opetuksen kannalta välttämättömiä tietoja ammatilliseen koulutukeen. Am-matillisen peruskoulutuksen ja ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen ryhmissä opiskelee erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita. Koulutuksen järjestäjä päättää opiskelijan opetuksen
58
järjestämisestä erityisopetuksena sekä tarvittaessa tavoitteiden mukauttamisesta. Opiskelijalle laadi-taan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, joka on voimassa niin kauan kuin opiskelija tarvitsee tukea oppimiseensa. Suunnitelma tarkistetaan tarvittaessa ja päivitetään kah-desti vuodessa. Suunnitelma laaditaan yhdessä opiskelijan ja alaikäisen huoltajan kanssa. Opiskelussa voidaan poiketa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisista ammattitaitovaatimuk-sista tai osaamistavoitteista ja osaamisen arvioinnista myös silloin, jos tutkinnon tai koulutuksen pe-rusteiden mukaiset ammattitaitovaatimukset tai osaamistavoitteet ovat olosuhteet tai aikaisemmin hankittu osaaminen huomioiden joiltakin osin opiskelijalle kohtuuttomia tai poikkeaminen on perustel-tua opiskelijan terveydentilaan liittyvistä syistä. Tavoitteena on, että opiskelija voi suorittaa tutkinnon tai koulutuksen, vaikka hän em. syistä johtuen joiltakin osin ei voi saavuttaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisia ammattitaitovaatimuksia tai osaamistavoitteita. Vaatimuksista ja tavoitteista voi-daan poiketa vain siinä määrin, kuin se em. syiden vuoksi on välttämätöntä. Oppimisen tuki integroiduissa ryhmissä Tuen tarve vaihtelee. Se voi olla rästiin jääneiden opintojen suorittamista erilaisina opintokokonai-suuksina, jolloin opiskeltavasta aineesta tai aineista laaditaan opiskelijalle yksilöllinen opetussuunni-telma, jossa keskitytään yleensä perusasioihin. Opetus on yksilöllisempää kuin tavanomaisessa luok-katilanteessa ja siinä pyritään toiminnallisuuteen ja käytännön läheisyyteen. Opetus suunnitellaan huomioiden opiskelijan yksilölliset tarpeet. Oppimisen tukena voidaan käyttää kaksois- ja/tai rinnak-kaisopettajuutta, ohjaajan tukea, oppimisstudio-opetusta, työpajaopintoja tai työpainotteisia koulutus-polkuja. Yhteisten tutkinnon osien integrointi ammatillisiin opintoihin osaltaan auttaa tukea tarvitsevaa opiskelijaa. Tuen tarve voi olla myös tukea tehtävien tekemisessä sekä henkilökohtaista ohjausta, niin arjessa kuin opiskelussa hankaliksi koetuissa asioissa. Oppimisen tukipalveluiden yhtenä tavoitteena on myös lisätä opiskelijan opintomotivaatiota sekä kan-nustaa ja aktivoida opintojen suorittamisessa Erityistä tukea tarvitseva opiskelija tarvitsee tavallista enemmän tukitoimenpiteitä myös työssäoppimi-seen ohjattaessa ja tiivistä opettajan yhteydenpitoa sen aikana. Opiskelijaa ohjataan työpaikkoihin, joissa voidaan tarjota opiskelijan taitoja vastaavia tehtäviä, ja joissa opiskelija voi käyttää omia vah-vuuksiaan. Erityistä tukea tarvitseva opiskelija voi suorittaa työssäoppimisen ja osoittaa osaamisensa ammattiosaamisen näytöillä koulun työpisteissä. Opiskelijan kanssa sovitaan yhdessä asiat, joista kerrotaan työnantajalle. Opittavat asiat suunnitellaan etukäteen ja ne käydään läpi opiskelijan kanssa ennen työssäoppimista. Työnantajan kanssa arvioidaan ne tehtävät, joista erityistä tukea tarvitseva opiskelija suoriutuu itsenäisesti ja missä hän tarvitsee henkilökohtaista valvontaa ja ohjausta. Työssä-oppimisen onnistumisen edellytys on, että kaikki työpisteessä työskentelevät tietävät erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan rajoitteet ja hyväksyvät hänet joukkoonsa. Hyvin hoidettu työssäoppiminen kantaa opiskelijaa itsenäiseen ja osallistuvaan elämään. Koulutusaloilla toimivat erityisopetuksen vastuuopettajat (ervat). Erva on koulutusalansa erityisope-tuksen asiantuntija, joka koordinoi ja kehittää alansa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tukitar-peiden toteuttamista sekä tukee ryhmänohjaajia HOJKS-työssä. Oppimisen yksilöllistäminen ja toi-saalta eriyttäminen edellyttävät opetus- ja muulta henkilöstöltä uudenlaisen opettajuuden sisäistä-mistä, jossa opiskelijan oppimiseen, ohjaukseen ja kasvuun liittyvät tarpeet ovat keskiössä.
59
14 Oppimisen ja osaamisen arviointi
Opiskelijan arvioinnilla ohjataan ja kannustetaan opiskelua, kehitetään opiskelijan edellytyksiä itsear-viointiin, annetaan tietoa opiskelijan osaamisesta, varmistetaan tutkinnon perusteiden ammattitaito-vaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttaminen. Arvioinnin tulee olla monipuolista ja opiskelijan pitää saada palautetta riittävän usein. (L787/2014, 24 a §)
14.1 Osaamisen tunnistaminen
Kuva 21. Mitä tunnustettavaksi haettavat opinnot ja osaaminen voivat ammatillisessa peruskoulutuksessa
olla? Arvioinnin opas 2015, http://oph.fi/download/168848_arvioinnin_opas_2015.pdf
Aikaisemmin hankittua osaamista verrataan tutkinnon perusteissa määriteltyihin ammattitaitovaati-muksiin ja osaamistavoitteisiin. Osaamisen tunnistaminen tehdään opintojen alussa, ennen uuden tut-kinnon osan opintojen aloittamista tai opiskelun aikana. Ennen uuden tutkinnon osan aloittamista opettajien tulisi selvittää opiskelijoille tutkinnon osan ammattitaitovaatimukset, osaamistavoitteet, arvi-oinnin kohteet ja arviointikriteerit tarkasti, jotta opiskelija saisi käsityksen siitä, onko tutkinnon osassa sellaista osaamista, jota hänellä jo on. Tämän perusteella opiskelija voi hakea osaamisen tunnusta-mista, jolloin hänellä on oltava riittävä selvitys osaamisestaan. Jos osaamisesta ei ole riittävää selvi-tystä (tutkintotodistuksia, opintojen todistuksia, työtodistuksia ym.), käytetään osaamisen tunnistami-sessa muita menetelmiä, kuten opetettavaan asiaan liittyvien tehtävien tekemistä (työn seuraaminen), haastatteluja tai oman osaamisen kuvaamista. Ammatillisen peruskoulutuksen aloitusvaiheessa opiskelijoiden osaamisen tunnistaminen toteutetaan usein ns. opiskelijan lähtötason kartoituksena. Tässä kartoituksessa selvitetään tavalli-simmin matemaattista ja kielellistä osaamista. Lähtötason kartoittamisen pääasiallinen tarkoitus on
60
selvittää opiskelijan valmiuksia ja oppimisen edellytyksiä selviytyä suoritettavasta perustutkinnosta. Opiskelijan mahdolliset luku- ja kirjoitushäiriöt tai matematiikan vaikeudet, jotka kartoituksella selviä-vät, otetaan huomioon ohjaus- ja tukitoiminnan tarvetta määriteltäessä.
Opiskelijan oikeudesta saada suoritettavan perustutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksia ja osaamistavoitteita vastaavaa osaamistaan tunnistettua ja tunnustettua on määrätty laissa ja asetuk-sessa ammatillisesta peruskoulutuksesta (L787/2014 ja A799/2014) Opetushallitus on antanut osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen mitoituksen periaatteista ja ar-vosanojen muuntamisesta ammatillisessa peruskoulutuksessa erillismääräyksen 11.11.2014 no 93/011/2014. Näyttötutkintoperusteisessa koulutuksessa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytännöt ovat osittain erilaiset kuin ammatillisessa peruskoulutuksessa. Näitä käytäntöjä on kuvattu luvussa Näyttö-tutkintojärjestelmä. Opiskelija voi saada osaamisen tunnustamisella suoritettua perustutkintoon sisältyviä tutkinnon osia tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueita. Aikaisemmin hankittu osaaminen voi kattaa koko tutkinnon osan tai vain osia tutkinnon osasta. Osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa noudatetaan am-matillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 25 §:n säännöksiä osaamisen arvioinnista, 25 b §:n säännöksiä arvioinnista päättämisestä ja 25 c §:n säännöksiä arvioinnin oikaisemisesta. Osaamisen tunnustamisella vältetään opintojen päällekkäisyyttä ja lyhennetään opiskeluaikaa. Näitä muualla suoritettuja opintoja tai muutoin hankittua osaamista voivat olla esimerkiksi ammatilliset opin-not, lukio-opinnot, ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa suoritetut opinnot, muut erilliset peruskou-lun jälkeiset koulutukset ja kurssit, ulkomailla suoritetut opinnot, opinnot avoimessa korkeakoulussa, kansanopistossa, kansalais- ja työväenopistossa sekä työssä ja harrastustoiminnassa hankittu osaa-minen. Osaamista tunnustettaessa Salpaus vastaa siitä, että
• tunnustettu osaaminen vastaa suoritettavan perustutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuk-sia tai osaamistavoitteita ja arviointikriteereitä
• tunnustettavasta osaamisesta on riittävä selvitys • tunnustettava osaaminen on ajantasaista.
Jos muualla suoritetuista opinnoista tai muutoin hankitusta koko tutkinnon osan kattavasta osaami-sesta tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueista ei ole arvosanaa, tulee järjestää arviointi ja arvioida osaaminen suoritettavan perustutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimusten tai osaamistavoitteiden ja arviointikriteerien pohjalta. Salpauksen vastuulla (opinto-ohjaajat, ryhmänohjaajat ja tutkinnon osaa opettavat opettajat) on tie-dottaa opiskelijoille osaamisen tunnustamisen mahdollisuudesta, minkälaista aineistoa ja millaisia sel-vityksiä osaamisen tunnustaminen edellyttää, keneen otetaan yhteyttä ja milloin osaamisen tunnusta-mista voidaan hakea (osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen prosessikuvaus). Tarkemmin Sal-pauksen menettelytapoja on kuvattu osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen prosessikuvauksessa.
Osaamisen tunnustaminen on osa opiskelijan arviointia, ja sitä koskevat samat säädökset kuin muutakin opiskelijan arviointia. Mikäli osaamisen tunnustamisessa on opiskelijan osaamista verrat-tava suoritettavan perustutkinnon ammattitaitovaatimuksiin ja osaamistavoitteisiin, osaamisen tunnus-tamisesta päättävät kyseisten tutkinnon osien tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden opettajat.
61
Opettajan arviointitehtävää ei voi delegoida muulle henkilöstölle, vaan kyseessä oleva opettaja päät-tää aina osaamisen vastaavuudesta. Osaamisen tunnustamisella suoritetuksi saatujen perustutkinnon tutkinnon osien määrällä ei ole ylära-jaa. Aikaisemmin hankitulle osaamiselle ei säädöksissä ole määrätty mitään yleistä aikarajaa, jota en-nen hankittua osaamista ei voitaisi tunnustaa. Mikäli aikaisemmin joko tutkinnon suorittamisella tai muulla tavoin hankittua osaamista ei ole ylläpidetty tai osaamisalueella on tapahtunut suuria muutok-sia, osaaminen voi vanhentua. Osaamisen ajantasaisuus varmistetaan tarvittaessa, esimerkiksi työto-distusten, tehtävien, haastattelun tai ammattiosaamisen näytön perusteella. Osaamisen tunnustamisella suoritetuksi saatujen perustutkinnon osien tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden arvosanoja voi korottaa koulutuksen aikana. Korotukset voivat tulla kyseeseen, kun osaamista on tunnustettu esimerkiksi lukion päättötodistuksen pohjalta. Lukion todistuksessa voi esi-merkiksi pitkä matematiikka olla heikolla arvosanalla, josta arvosanamuunnoksella tulee myös heikko osa-alueen arvosana, ja se vaikuttaa siten koko kyseisen tutkinnon osan arvosanaan. Opiske-lija voi korottaa yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden arvosanaa joko lukiossa lukion tavoitteiden mukaisesti tai ammatillisessa oppilaitoksessa ammatillisen perustutkinnon osaamistavoitteiden mukai-sesti. Jälkimmäisessä tapauksessa tulee siis ammatillisen peruskoulutuksen mukainen suoritus, eikä opintosuoritusrekisteriin tule mainintaa lukiosta.
14.2 Osaamisen tunnustamisen vaihtoehdot Seuraavassa esitetään, mistä kaikesta opiskelija voi saada osaamisen tunnustamista. Tarkemmin asia esitetään OPH:n julkaisussa http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perus-
teet/ammatilliset_perustutkinnot/muut_maaraykset
• Osaamisen tunnustaminen lukion koko oppimäärästä, 15 osp valinnaiset, 10 osp vapaasti valittavat ja 32 osp yhteiset tutkinnon osat, yhteensä 57 osp.
• Lukion yksittäisten oppiaineiden oppimäärien tunnustaminen, niin että näitä oppimääriä vastaavat yhteisten tutkinnon osien osa-alueet tulevat suoritetuiksi.
• Lukion erillisten kurssien tunnustaminen, perustutkinnon perusteissa on määritelty, mitkä lukion eril-
liset kurssit vastaavat ammatillisen perustutkinnon yhteisten tutkinnon osien osa-alueita. o Lukion erillisten kurssien (ei lopullista oppimäärän arvosanaa) tunnustaminen tarkoittaa sitä,
että opiskelijan ei tarvitse opiskella ammatillisessa oppilaitoksessa perustutkinnon niitä tutkin-non osien osa-alueita, jotka hän on opiskellut lukion kursseina. Näissä tapauksissa ammatilli-sen perustutkinnon osaamistavoitteiden mukainen osaaminen on käyty hankkimassa lukiossa. Nämä suoritetut lukion kurssit merkitään yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden osaamistavoit-teina opiskelijan henkilökohtaiseen opiskelusuunnitelmaan HOPS:iin ja opintosuoritusrekisteriin tai muuhun viralliseen opiskelijatietohallinnon järjestelmään. Lukion kurssien ja yhteisten tutkin-non osien osa-aluiden sisältämän osaamisen vastaavuus Arvioinnin opas 2015 s. 23
• Ammatillisen perustutkinnon täydentämiseen liittyvä osaamisen tunnustaminen
o Mikäli vuosina 1999–2001 tai vuosina 2009–2010 vahvistettujen perustutkinnon perusteiden mukaan aloitetut opinnot ovat jääneet kesken, on opiskelijalla aikaa suorittaa perustutkintonsa loppuun näiden perustutkinnon perusteiden mukaisesti uuden lain voimaantuloon saakka eli 1.8.2015 mennessä.
o Jos opinnot ovat tämän aikarajan 1.8.2015 jälkeen edelleen kesken, perustutkinto on suoritet-tava loppuun uusien säädösten ja vuonna 2014 vahvistettujen perustutkinnon perusteiden mu-kaisesti. Tällöin osaamista tunnistetaan ja tunnustetaan jo suoritettujen opintojen ja uusien pe-rustutkinnon perusteiden tutkinnon osien ammattitaitovaatimusten ja yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden osaamistavoitteiden vastaavuuden mukaisesti.
62
• Osaamisen tunnustaminen ammattikorkeakouluopinnoista, opiskelijalle voidaan tunnustaa osaa-mista aikaisemmin suoritetuista ammattikorkeakouluopinnoista ammatillisiin tutkinnon osiin, jos hankittu
osaaminen vastaa suoritettavan tutkinnon osan ammattitaitovaatimuksia.
• Ammatti- tai erikoisammattitutkinnon tutkinnon osien tunnustaminen
• Toisen ammatillisen perustutkinnon tutkinnon osien tunnustaminen, toisesta ammatillisesta pe-rustutkinnosta, joka on suoritettu vuosina 1999–2001 tai 2009–2010 vahvistettujen perustutkinnon pe-rusteiden mukaisesti, voidaan tunnustaa osaamista seuraavasti:
• ammatillisiin tutkinnon osiin, jos hankittu osaaminen vastaa suoritettavan tutkinnon osan am-mattitaitovaatimuksia
• ammatillisiin valinnaisiin tutkinnon osiin (tutkinnon osa ammatillisesta perustutkinnosta, 10-1 5 osp) enintään 15 osaamispisteen laajuisesti
• yhteisiin tutkinnon osiin, jolloin osaamisen tunnustamisella kertyy osaamista 32 osaamispisteen laajuisesti jäljempänä olevan listauksen mukaisesti
• ammatillisiin valinnaisiin tutkinnon osiin (Tutkinnon osa vapaasti valittavista tutkinnon osista, 5-15 osp)
• vapaasti valittaviin tutkinnon osiin 10 osaamispisteen laajuisesti, mikäli suoritetut tutkinnon osat sisältävät uuden asetuksen 801/2014 vapaasti valittavilta tutkinnon osilta edellyttämän sisällön.
Ammatillisiin valinnaisiin sisältyvään Tutkinnon osa ammatillisesta perustutkinnosta (10- 15 osp), tun-nustetaan osaamista aikaisemmin suoritetusta perustutkinnosta enintään 15 osaamispisteen laajuisesti. Opintoviikkoina määriteltyjen tutkinnon osien laajuus määräytyy niiden sisältämän osaamisen kattavuu-den, vaikeusasteen ja merkittävyyden mukaan suhteessa suoritettavan perustutkinnon ammattitaitovaa-timuksiin.
• Erillispätevyyksien tunnustaminen, mikäli perustutkintoon sisältyy erillispätevyyksien suorittamisia ja
niistä on opiskelijalla jo olemassa todiste (hygieniaosaamistodistus, EA1-kortti, tulityökortti jne.), ne tun-nustetaan. Tällöin on kuitenkin varmistettava niiden voimassaoloaika ja ajantasaisuus.
• Työkokemuksella hankitun osaamisen tunnustaminen
Opiskelijan työtehtävissä (mm. kesätyö ja koulutuksen aikainen työkokemus) hankkima osaaminen voi-daan tunnustaa suoritettavassa perustutkinnossa. Jos työkokemuksella hankittu osaaminen kattaa pe-rustutkinnon perusteissa sellaisen tutkinnon osan, jonka ammattitaitovaatimukset tai osaamistavoitteet ja arviointikriteerit on perusteissa määrätty, on opiskelijan arvosanan saadakseen osoitettava osaami-sensa ammatillisissa tutkinnon osissa ammattiosaamisen näytöllä ja yhteisissä tutkinnon osissa siten kuin se muutenkin tehdään. Jos työssä hankittu osaaminen kattaa vain osittain tutkinnon osan, on tarvit-tava osaaminen hankittava, jonka jälkeen koko tutkinnon osan kattava osaaminen arvioidaan.
Työssäoloaikaa ei sinällään voi mihinkään tutkinnon osiin tunnustaa – työpaikka on paikka, missä asi-oita opitaan, ja näin hankittu osaaminen tunnustetaan. Jos työkokemuksella hankittua osaamista tun-nustetaan vapaasti valittaviin tutkinnon osiin, pitää aina selvittää, mitä opiskelija on työssä oppinut. Hankittu osaaminen määritellään tutkinnon osana, jolle merkitään nimi ja laajuus tutkintotodistukseen. Laajuus määritellään osaamispisteinä sen mukaan, mikä on kyseiseen tutkinnon osaan sisältyvän osaa-misen kattavuus, vaikeusaste ja merkittävyys suhteessa tutkinnon ammatillisten tutkinnon osien ammat-titaitovaatimuksiin tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden osaamistavoitteisiin. Tutkintotodistuksessa vapaasti valittavissa tutkinnon osissa pitää aina olla tutkinnon osien nimi ja laajuus, ”työkokemus” tai ”työssäoppiminen” eivät ole tutkinnon osien nimiä. Työkokemuksella hankitun osaamisen tulee kaikissa tapauksissa tukea suoritettavan tutkinnon ammattitaitovaatimuksia ja osaamistavoitteita. (A 801/2014, 5 §).
• Ulkomailla suoritettujen opintojen ja ulkomailla työkokemuksella hankitun osaamisen tunnusta-
minen, ulkomailla suoritetut opinnot ja ulkomailla työkokemuksella hankittu osaaminen voidaan tunnus-taa, jos osaaminen vastaa ammatillisen perustutkinnon perusteissa määriteltyjen tutkinnon osien am-mattitaitovaatimuksia tai osaamistavoitteita ja arviointikriteereitä ja osaaminen on arvioitu
63
• Osaamisen tunnustaminen ammattitaitokilpailuista, Taitaja-kilpailujen kilpailutehtävät perustuvat ammatillisten perustutkintojen tutkinnon osienammattitaitovaatimuksiin. Kilpailusuorituksia arvioivat niin opetuksen kuin työelämänkin edustajat. Kilpailijoiden käytössä olevat koneet, laitteet ja työskentely-ym-päristö on tehty mahdollisimman hyvin vastaamaan työelämän tilanteita. Näistä lähtökohdista katsot-tuna kyseessä on vastaavanlainen tilanne kuin oppilaitosnäytössä. Jos kilpailuihin valmennettava on vielä kilpailusuorituksen aikana ammatillisessa peruskoulutuksessa, hänen osaamisensa semifinaalien tai kilpailujen aikana arvioidaan osana tai kokonaan ammattiosaamisen näyttönä. Tämä mahdollisuus on kirjattu Salpauksen tutkintokohtaisissa opetussuunnitelmassa, ammattiosaamisen toimikunnan hy-väksymässä ammattiosaamisen näytön arviointisuunnitelmassa sekä tarkemmin opiskelijoiden henkilö-kohtaisessa opiskelusuunnitelmassa.
• Muu osaamisen tunnustaminen, kansanopistoissa, kansalais- ja työväenopistoissa ja muualla suori-
tetut opinnot, jotka vastaavat suoritettavan perustutkinnon ammattitaitovaatimuksia ja osaamistavoit-teita, voidaan tunnustaa suoritettavaan perustutkintoon. Salpaus vastaa siitä, että aikaisemmin suorite-tut opinnot vastaavat suoritettavan perustutkinnon ammattitaitovaatimuksia tai osaamistavoitteita ja arvi-ointikriteereitä. Jos aikaisemmin suoritetuista opinnoista ei ole arvosanaa, järjestetään osaamisen arvi-ointi, jotta tutkintotodistukseen saadaan arvosana.
Se vapaasti valittaviin tutkinnon osiin tunnustettu osaaminen, joka on jatko-opintovalmiuksia tai am-
matillista kehittymistä tukevia opintoja (4.4) tai työkokemuksen kautta hankittuun osaamiseen perustu-
via yksilöllisiä tutkinnon osia (4.5), voidaan koulutuksen järjestäjän päätöksellä arvioida hyväksytty/hy-
lätty – merkinnällä. Salpauksen linjaus on hyväksytty/ hylätty. Asetus muutos 329/2015,10§, http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/am-
matilliset_perustutkinnot/tutkinnon_perusteet_voimaan_010815
OPH määräys 43/011/2015,20.5.2015, http://www.finlex.fi/fi/laki/akup/2015/20150329?search%5Ball%5D=ammatillisesta&search%5Bkoh-
dista%5D=koko&search%5Btype%5D=tekstihaku
Myös epävirallisen koulutuksen ja arkioppimisen tuottamaa, muutakin kuin työkokemuksella hankittua osaamista, voidaan tunnustaa. Koulutuksen järjestäjä päättää tarkemmin, miten osaamista tunnuste-taan esimerkiksi varusmies- tai siviilipalveluksesta, harrastustoiminnoista, vapaaehtoistyöstä, auto-koulusta jne. ja miten osaaminen arvioidaan ja miten se nimetään. Päätös osaamisen tunnustami-sesta tehdään sen pohjalta, miten hankittu osaaminen vastaa perustutkinnon perusteissa määritelty-jen ammatillisten tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksia tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden osaamistavoitteita ja arviointikriteereitä tai asetuksessa säädettyjä vapaasti valittavia tutkinnon osia (A 801/2014, 5 §, muutettu 329/2015, 10§)
14.3 Oppimisen arviointi Laissa ammatillisesta peruskoulutuksesta on säädetty oppimisen arviointi L787/2014,24 b §). Sen mukaan oppimista arvioidaan antamalla opiskelijalle suullista tai kirjallista palautetta. Oppimi-sen arvioinnin tavoitteena on, että opiskelija tietää, mitä hän osaa ja mitä vielä pitää oppia, jotta pääs-tään tutkinnon perusteissa määrättyihin ammattitaitovaatimuksiin ja osaamistavoitteisiin. Opettajien sekä työpaikkaohjaajien tehtävänä on arvioida opiskelijan oppimista ja antaa kannustavaa palautetta. Keskeistä on myös opiskelijan itsearviointitaidon kehittyminen. Oppimisen arvioinnin perusteella teh-dään mahdolliset muutokset opetukseen ja oppimisen tukemiseen parempiin oppimistuloksiin pääse-miseksi. Opiskelijan kanssa tulee keskustella annetusta palautteesta ja hänelle tulee antaa mahdolli-suus kehittää toimintaansa saamansa palautteen jälkeen. Oppimisen arviointi ei vaikuta tutkintotodistukseen tulevaan arvosanaan, joten arvosanoja ei anneta. Oppimisen arviointi dokumentoidaan opiskelijahallintajärjestelmään työkokonaisuuksittan S-merkin-nällä.
64
Salpauksen tutkintokohtaisissa opetussuunnitelmissa voi olla etenemisehtoja opinnoissa etenemi-selle. Etenemisehdoilla seurataan ja varmistetaan osaamisen riittävyys esimerkiksi uuden tutkinnon osan opiskeluun, työssäoppimisjaksolle tai ammattiosaamisen näyttöihin. Etenemisehdot on selvitet-tävä opiskelijalle ennakkoon, ja mikäli on ilmeistä, että opiskelijalla on esteitä oppimisessaan, ne pyri-tään poistamaan riittävillä tukitoimilla. Itsearviointitaidon kehittäminen on oppimisen arvioinnin toinen tärkeä tavoite. Itsearviointitaito on keskeinen osa ammattitaitoa työelämässä. Työnantaja asettaa tavoitteet laadukkaalle työlle, ja työnte-kijän on itse kyettävä suunnittelemaan työnsä sekä arvioimaan, milloin työ täyttää laatuvaatimukset. Opiskelijaa tulee ohjata vastaanottamaan ja käyttämään työnantajan, työtovereiden ja asiakkaiden antamaa palautetta itsearvioinnissaan. Kun opettaja arvostaa opiskelijan halua oppia ja kehittää itse-ään, hän suhtautuu pieniinkin edistysaskeliin myönteisesti. Opettajan myönteinen asenne välittyy opiskelijaan ja vaikuttaa opiskelijan käsitykseen itsestään oppijana. Opiskelijaa ohjataan havainnoi-maan ja tiedostamaan omaa toimintaansa ja oppimistaan tutkinnon osien ammattitaitovaatimusten, osaamistavoitteiden ja arviointikriteerien pohjalta.
14.4 Osaamisen arviointi Opetussuunnitelman liitteessä kolme esitetään, miten opiskelijoiden saavuttama osaaminen arvioi-daan. Suunnitelman pohjana ovat aina perustutkinnon perusteissa määriteltyjen tutkinnon osien am-mattitaitovaatimukset tai osaamistavoitteet, arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit sekä ammattitaidon osoittamistavat. Näitä ammattitaitovaatimuksia ja osaamistavoitteita, arvioinnin kohteita ja arviointikri-teereitä ei saa muuttaa eikä niihin lisätä omia kriteereitä arviointisuunnitelmaa laadittaessa, vaan teh-dään suunnitelma siitä, miten arviointi toteutetaan. Salpauksessa osaaminen arvioidaan pääsääntöisesti ammattiosaamisen näytössä. Muuta osaamisen arviointia toteutetaan yksilöllisesti ja se kirjataan aina HOPS:iin. Muuta arviointia voivat olla esim. eri-laiset korttikoulutukset, turvallisuus- sekä sosiaali- ja terveysalan erityiskysymykset. Salpauksen tut-kintokohtaisten opetussuunnitelmien ammattiosaamisen näytön kuvauksissa kuvataan lyhyesti, selke-ästi ja konkreettisesti, mitä opiskelija tekee ammattiosaamisen näytössä, näyttöympäristö, näytön ajoitus ja kesto. Salpauksessa opettaja ja/tai opettaja ja työelämän edustaja yhdessä osallistuvat arviointiin, mutta tut-kinnon osan arvosanasta päättää opettaja. Salpauksessa opettaja ja opiskelija osallistuvat arviointikeskusteluun, kun kyseessä on oppilaitok-sessa toteutettava ammattiosaamisen näyttö. Työpaikalla toteutettavan ammattiosaamisen näytön arviointikeskusteluun osallistuvat aina opiskelija, työpaikkaohjaaja ja opettaja. Arviointikeskustelu voi-daan toteuttaa myös videolaitteiden avulla ja käyttää osaamisen todentamisessa erilaisia dokumen-tointeja osaamisesta. Salpauksen nimeämä ammattiosaamisen näyttöjen suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaava am-mattiosaamisen toimikunta hyväksyy tutkintokohtaisten arviointisuunnitelman, joka on suunnitelma ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamisesta ja arvioinnista. (Liite 3. Ammattiosaamisen näyttöjen to-teuttamissuunnitelma) Tutkintokohtainen arviointisuunnitelma tarkentuu opiskelijakohtaisesti, kun tehdään työpaikalla käy-tännön työtehtävien yhteydessä järjestettävän koulutuksen työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen sopimus. Opiskelijan ja työpaikkaohjaajan perehdyttämiseen kuuluu oleellisesti, että ennen työssäoppimisen alkamista he tietävät, mitä osaamista suorituksissa edellytetään; mitkä ovat tutkin-non osien ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet, mitkä arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit
65
sekä ammattiosaamisen näytön ajankohta. Arvioinnista tiedottamista säätelee laki ammatillisesta pe-ruskoulutuksesta (L787/2014, 14 a §).
14.4.1 Yhteisten tutkinnon osien osaamisen arviointi
Osaaminen arvioidaan erilaisissa oppimisympäristöissä ja erilaisia menetelmiä hyödyntäen suullisilla ja kirjallisilla suorituksilla tai osana ammattiosaamisen näyttöä. Erilaisia oppimisympäristöjä ovat oppi-
laitoksen omat oppimisympäristöt ja -tilat, työssäoppimispaikka, verkko-oppimisalusta, blogi tai vas-taava. Menetelminä käytetään osallistumista ammattialakohtaiseen opetukseen, esimerkiksi asiakas-palvelutilanteiden simulointiin lähiopetuksessa. Mahdollisuuksien mukaan käytetään mm. samanai-kaisopettajuutta (ammattialan opettaja-yhteisten tutkinnon osien opettaja) yhteisten tutkinnon osien ja ammatillisten tutkinnon osien integroinnissa. Oppimista ohjataan sekä lähiopetuksessa että tarvitta-essa verkossa tai mobiilisti. Tutkinnon osien arvosanan määräytyminen Tutkinnon osien arvosana muodostuu painotetusti siten, että osa-alueiden opettajat arvioivat kunkin osa-alueen erikseen ja arviointi painotetaan yhteisessä arviointikeskustelussa. Arviointimenetelmät yhteisissä tutkinnon osissa, jos ne on integroitu ammatillisiin tutkinnon osiin ja osaaminen osoitetaan ammattiosaamisen näytössä. Ammattialan opettaja, työssäoppimisen ohjaaja, opiskelija ja mahdollisuuksien mukaan yhteisten tutkinnon osien opettaja arvioivat ammatti-osaamisen näytön yhteydessä yhteisen tutkinnon osan käyttäen menetelminä opiskelijan itsearviointia sekä suullista palaute- ja arviointikeskustelua.
14.5 Osaamisen osoittamisen uusiminen ja arvosanan korottaminen
Salpaus järjestää mahdollisuuden osaamisen osoittamisen uusimiseen, jos opiskelijan osaamisen ar-viointi on hylätty. Salpaus myös järjestää mahdollisuuden 25 §:n 3 momentissa tarkoitetun osaamisen arvioinnin perusteella annetun hyväksytyn arvosanan korottamiseen. Jos opiskelijan osaamisen arvi-ointi on hylätty, koulutuksen järjestäjän tulee tarvittaessa varata opiskelijalle mahdollisuus muutoin osoittaa sellainen osaaminen, joka mahdollistaa opiskelun etenemisen (L787/2014, 25 d §).
14.6 Osaamisen arvioinnin oikaiseminen
Opiskelijalla on oikeus saada tietoonsa, miten hänen osaamisensa on arvioitu, ja tehdä arvioinnista oikaisupyyntö tarvittaessa. Oikaisua voidaan pyytää tutkinnon osien, ammattiosaamisen näyttöjen ja yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden arvosanoista. (L787/2014, 25 c §:n)
Opiskelijan ja opettajien on oltava tietoisia arvioinnin oikaisun toimenpiteistä. Ensisijaisesti opiskelija keskustelee arvosanoistaan arvioinnin suorittaneen opettajan/opettajien kanssa, mutta jos tämän kes-kustelun jälkeenkin opiskelija on tyytymätön saamaansa arvosanaan, hänellä on oikeus tehdä asiasta oikaisupyyntö. Osaamisensa arviointiin tyytymätön opiskelija voi pyytää siihen suullisesti tai kirjalli-sesti oikaisua rehtorilta, opettajalta tai muulta päätöksen tehneeltä henkilöltä. Ensimmäinen oikaisu-pyyntö on tehtävä suullisesti tai kirjallisesti 14 päivän kuluessa siitä, kun opiskelijalla on ollut tilaisuus saada arvioinnin tulokset ja arviointiperusteiden soveltamisen perusteet tietoonsa. Oikaisupyyntö teh-dään arvioinnin tehneelle opettajalle/opettajille tai rehtorille. Oikaisupäätöksessä voidaan päätyä sii-hen, että arviointi on tehty perustutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden mukaisesti, tai päätyä määräämään uusi arviointi. Jos opiskelija on esitetyn oikaisupyynnön jälkeen tyytymätön tehtyyn päätökseen, hän voi tehdä arvi-ointiinsa kirjallisen oikaisupyynnön ammattiosaamisen näyttöjen suunnittelusta ja toteuttamisesta vas-
66
taavalta ammattiosaamisen toimikunnalta 14 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut tiedon ensim-mäisen oikaisupyynnön päätöksestä. Ammattiosaamisen toimikunta voi velvoittaa toimittamaan uuden arvioinnin, jos arviointipäätös on ilmeisesti virheellinen. Opiskelijan arvioinnin perusteista tiedotetaan opiskelijoille jo ennen opintojen alkamista. Näin varmis-tetaan, että opiskelija pystyy asettamaan oppimiselleen tavoitteet, ymmärtää, mistä arvosanat muo-dostuvat (arvioinnin kriteerit), ja osaa verrata omaa osaamistaan ammattitaitovaatimuksiin tai osaa-mistavoitteisiin (arviointikeskustelut, itsearviointi). Näin ehkäistään tarpeettomia oikaisupyyntöjä.
14.7 Oppimisen ja osaamisen arvioinnin asteikko eri koulutuksen toteutuksissa
1. Ammatillinen peruskoulutus
Oppimisen arviointi Arviointi
Ohjaussuunnitelman työkokonaisuudet S = oppiminen sujuu
Osaamisen arviointi Arviointi
Ammatilliset tutkinnon osat kiitettävä (K3), hyvä (H2) ja tyydyttävä (T1)
Yhteiset tutkinnon osat kiitettävä (K3), hyvä (H2) ja tyydyttävä (T1)
Vapaasti valittavat tutkinnon osat 4.1, 4.2 ja 4.3
kiitettävä (K3), hyvä (H2) ja tyydyttävä (T1)
Vapaasti valittavat tutkinnon osat 4.4 ja 4.5
hyväksytty / hylätty
Valinnaisiin ammatillisiin tutkinnon osiin tai vapaasti valittaviin tutkinnon osiin sisältyvä ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon tutkinnon osa
hyväksytty / hylätty
Mukautetut tutkinnon perusteiden ammattitaitovaati-mukset ja osaamistavoitteet
kiitettävä (K3), hyvä (H2) ja tyydyttävä (T1), lisäksi sanallisesti
2. Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus (VALMA)
Oppimisen arviointi Arviointi
Pakolliset ja valinnaiset koulutuksen osat sekä mahdolliset perustutkinnon osat tai osa-alueet
S = oppiminen sujuu
Osaamisen arviointi Arviointi
Pakolliset ja valinnaiset koulutuksen osat hyväksytty / hylätty
Mahdolliset ammatillisen perustutkinnon osat tai osa-alueet
Kiitettävä (K3), hyvä (H2) ja tyydyttävä (T1)
3. Näyttötutkinnot
Oppimisen arviointi Suullinen tai kirjallinen palaute oppimisen edis-tymisestä
Tutkinnon suorittaja on saavuttanut tutkinnon osan ammattitaitovaatimukset ja on valmis suorittamaan tutkinnon osan.
V = valmiudet suorittaa tutkinnon osa / Waikon mer-kintä
Tutkinnon suorittaja on osallistunut henkilökohtais-tamissuunnitelmassa määriteltyyn tutkinnon osan työkokonaisuuteen / aiheeseen
S = oppiminen sujuu / Waikon merkintä
Suoritus puuttuu tai on kesken A = arviointi kesken / Waikon merkintä
Osaamisen arviointi Arviointi
Ammatillinen perustutkinto kiitettävä (K3), hyvä (H2) ja tyydyttävä (T1)
Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot hyväksytty / hylätty
Taulukko 3. Oppimisen ja osaamisen arvioinnin asteikko eri koulutuksen toteutuksissa, (A329/2015)
67
15 Ammatillinen perustutkinto näyttötutkintona
Ammatillisella aikuiskoulutuksella tarkoitetaan näyttötutkintoina suoritettavia ammatillisia perustutkin-toja, ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja ja niihin valmistavaa koulutusta sekä muuta kuin näyttötutkintoon valmistavaa ammatillista lisäkoulutusta, ja lisäksi työelämän kehittämis- ja palvelutoi-mintaa, jolla tarkoitetaan yrityksille ja julkisyhteisöille, erityisesti pienyrityksille, tarjottavia osaamisen kehittämispalveluja (Laki 788/2014 ja Asetus 800/2014).
Ammatillisen aikuiskoulutuksen tehtävänä on tuottaa ja ylläpitää osaamista työelämän tarpeisiin ja ky-syntään. Työntekijöiltä vaaditaan kykyä jatkuvaan uuden oppimiseen; teknisen ammattitaidon lisäksi työelämässä edellytettävät ongelmanratkaisun, viestinnän ja vuorovaikutuksen, yhteistyön sekä eetti-sen ja moraalisen toiminnan taidot. Näyttötutkintojärjestelmä tarjoaa keinoja näiden saavuttamiseen.
15.1 Aikuispedagogisia lähtökohtia
Osaamisperusteinen aikuispedagogiikka painottaa asiakas- ja työelämälähtöisyyttä, aikuisopiskelijoi-den sekä työelämän osaamistarpeiden tunnistamista ja tarkoituksenmukaisten oppimispolkujen löytä-mistä. Työelämä edellyttää koulutuksen järjestäjiltä osaamistarpeisiin räätälöityjä koulutusmalleja ja -tuotteita välittömiin osaamistarpeisiin. Ammatillisen aikuiskoulutuksen tehtävänä on varmistaa työvoi-man osaaminen ja saatavuus myös tulevaisuudessa, alueelliset, kansalliset ja kansainväliset tarpeet huomioon ottaen. Aikuiskoulutuksen on vastattava myös monikulttuurisuus- ja innovaatiohaasteisiin.
Aikuisopiskelijan oppimisessa keskeistä on motivaatio ja taito merkityksellisten oppimiskokemusten kriittiseen reflektioon eli kokemusten uudelleen tarkasteluun. Aiemmin hankitut merkitykselliset oppi-miskokemukset ohjaavat aikuisten henkilökohtaisia polkuja ammatillisten tavoitteita ja päämääriä kohti. Oman osaamisen ja tulevaisuuden pohtiminen virittää halun osaamisen uudistamiseen, ammat-titaidon osa-alueiden päivittämiseen ja aikuisille suunnattuun koulutukseen hakeutumiseen.
Aikuiskoulutuksessa on tärkeää ymmärtää, että oppimista tapahtuu ja sitä voidaan edistää monenlai-sissa oppimisympäristöissä ja tilanteissa: työpaikoilla, koulutuksessa sekä erilaisissa luottamus-, har-rastus- ja vapaa-ajan toiminnoissa. Mahdollisuus jatkuvaan oppimiseen, ammatilliseen uudistumi-seen ja kehittymiseen vahvistaa aikuisopiskelun merkitystä
Säädösperusta
Koulutuskeskus Salpaus noudattaa toiminnassaan voimassaolevia lakeja, asetuksia, määräyksiä ja ohjeita, jotka velvoittavat näyttötutkinnon järjestäjiä ja tutkintotoimikuntia. Opetushallituksen näyttötut-kintoja koskevat määräykset, ohjeet ja lomakkeet ovat osoitteessa www.oph.fi /nayttotutkinnot. Kes-keisiä oppaita ovat Näyttötutkinto-opas (OPH 2012, uusi tulossa 2015) ja Arvioinnin opas (OPH 2015).
Ammatillista aikuiskoulutusta koskevan lain (L 788/2014) tarkoituksena on ylläpitää ja kohottaa aikuis-väestön ammatillista osaamista, antaa valmiuksia itsenäiseen ammatin harjoittamiseen, kehittää työ-elämää ja edistää työllisyyttä sekä tukea elinikäistä oppimista. Lisäksi tarkoituksena on edistää tutkin-tojen tai niiden osien suorittamista. Ammatillista aikuiskoulutusta koskeva laki sisältää määräyksen aikuisopiskelun henkilökohtaistamisesta.
Henkilökohtaistamismääräyksen (OPH, 43/011/2006) mukaan, uusi asetus tulossa 2015, aikuisopis-kelijan näyttötutkinnon suorittaminen on henkilökohtaistettava koulutukseen hakeutumisen, tutkinnon
68
suorittamisen sekä tarvittavan ammattitaidon hankkimisen vaiheessa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että opiskelijaksi hakeutuvan aiemmat tiedot, taidot, elämäntilanne ja tarpeet otetaan huomioon tutkin-non suorittamisen sekä tarvittavien opintojen suunnittelussa ja järjestelyissä. Lain mukaan koulutuk-sen järjestäjän on huolehdittava myös aikuisopiskelijan tarvitsemasta tuesta, ohjauksesta ja neuvon-nasta.
Lisäkoulutuksen sisällöstä, laajuudesta ja järjestämisestä päättää koulutuksen järjestäjä. Perustutkin-non opiskelijaksi ottamisesta päättää vararehtori.
Opetushallituksen määräykset, ohjeet ja lomakkeet: http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/nayttotutkintojen_jarjestaminen/maaraykset_oh-jeet_ja_lomakkeet
Näyttötutkinto-opas. (OPH, Oppaat ja käsikirjat 2012:11) http://www.oph.fi/download/143969_Nayttotutkinto-
opas_2012.pdf
Näkökulmia henkilökohtaistamiseen. Onnistumisen edellytyksiä ja hyviä käytäntöjä. (OPH, Oppaat ja käsikirjat 2014:7) http://www.oph.fi/download/165193_161129_nakokulmia_henkilokohtaistamiseen.pdf
Arvioinnin opas. Ammatillinen peruskoulutus. Näyttötutkinnot. (OPH, Ohjeet ja käsikirjat 2015:2) http://oph.fi/download/168848_arvioinnin_opas_2015.pdf
15.2 Aikuiskoulutus osana Koulutuskeskus Salpauksen strategiaa
Ammatillisten aikuiskoulutusorganisaatioiden ja elinkeinoelämän yhteinen haaste on yritysten kilpailu-kyvyn parantaminen, alueiden elinvoimaisuuden nostaminen ja yhteistyön tehostaminen ammatillisen koulutuksen saralla. Koulutuskeskus Salpauksella on toistaiseksi voimassaoleva työelämän kehittä-mis- ja palvelutehtävä, joka toteutuu alueen pk-yritysten ja julkisyhteisöjen oppimis- ja kehittämis-kumppanuutena.
Työelämäpalvelujen kehittämiseksi ja palvelutarjonnan monipuolistamiseksi on perustettu myynti- ja markkinointiryhmä, jossa toimii aikuiskoulutuksen opettajia kaikkien koulutusalojen yksiköistä ja jota johtaa myyntijohtaja. Tässä työssä toimivat opettajat, jotka osallistuvat yhteistyön suunnitteluun, ver-koston luomiseen ja palvelujen tuottamiseen yritykslle ja yhteisöille.
Työelämän kehittämis- ja palvelutehtävän asianmukainen ja menestyksekäs hoitaminen edellyttää näyttötutkintojärjestelmän hyödyntämistä, palveluprosessien sujuvuudesta ja joustavuudesta huolehti-mista sekä henkilöstön osaamisen ja asiantuntemuksen täysimääräistä käyttämistä. Palvelumuotoja ovat yritysten omista tarpeista nousevat henkilöstökoulutukset, lyhytkurssit, lupa- ja korttikoulutukset, oppisopimuskoulutus sekä yhteistyössä työvoimahallinnon ja yritysten kanssa toteutettava yhteishan-kinta- ja muuntokoulutukset, johon kuuluvat mm. rekrytointiin ja yrityksen muutostilanteisiin sovitettu koulutus. Koulutuspalveluja tarjotaan myös projektiyhteistyön kautta.
69
16 Näyttötutkintojärjestelmä
16.1 Näyttötutkinnot ja niiden rakenne
Aikuisväestölle tarkoitettu näyttötutkintojärjestelmä tarjoaa joustavan tavan osoittaa, uudistaa ja ylläpi-tää ammatillista osaamistaan tai työtehtävien vaihtuessa pätevöityä myös uuteen ammattiin. Henkilön ammatillinen osaaminen voidaan sen avulla kansallisesti ja laadullisesti tunnustaa riippumatta siitä, onko osaaminen kertynyt työkokemuksen, opintojen tai muun toiminnan kautta. Näyttötutkintojärjes-telmässä tunnistetaan ja tunnustetaan eri tavoilla hankittu osaaminen. Seuraavassa esitetyt tiedot ja käsitteet perustuvat Opetushallituksen vuonna 2012 uudistamaan Näyttötutkinto-oppaaseen. (Näyttö-tutkinto-opas, 2012) Näyttötutkintoina voidaan suorittaa ammatillisia perustutkintoja sekä ammatti- ja erikoisammattitutkintoja. Ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin valmistava koulutus on ammatillista lisäkoulutusta.
Näyttötutkintojärjestelmän keskeisiä periaatteita ovat:
• kolmikantayhteistyö: työnantajatahojen, työntekijätahojen ja opettajien tiivis yhteistyö tutkintora-kenteesta päätettäessä, tutkintojen perusteita laadittaessa, koulutustoimikunnissa, tutkintotoimi-kunnissa sekä näyttötutkintoja suunniteltaessa, järjestettäessä ja arvioitaessa
• tutkintojen riippumattomuus ammattitaidon hankkimistavasta • tutkinnon tai tutkinnon osan suorittaminen osoittamalla ammattitaito tutkintotilaisuuksissa • henkilökohtaistaminen.
Henkilö, jolla on laaja ja monipuolinen alan ammatillinen osaaminen, voi osoittaa ammattitaitonsa tut-kintotilaisuuksissa ilman näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta, muutamaa poikkeusalaa lukuun ot-tamatta. Näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa ei käytetä osaamispisteitä. Myöskään tutkinto-todistuksiin ja todistuksiin suoritetuista tutkinnon osista ei merkitä osaamispisteitä, ei edes koko tutkin-non nimellislaajuutta osoittamaan (OPH:n tiedote 9.12.2014).
Ammatillisen perustutkinnon tutkintosuorituksessa osoitetaan saavutetut perustutkinnon edellyttämät tiedot ja taidot.
Ammattitutkinnossa osoitetaan alan ammattityöntekijältä edellytettävä ammattitaito. Perustutkinnon suorittaminen ennen ammatitutkinnon suorittamista ei ole välttämätöntä, jos vastaavat tiedot ja taidot on hankittu työelämässä. Useiden ammattitutkintojen ammatitaitovaatimusten saavuttaminen edellyt-tää noin kolmen vuoden työkokemusta alalla.
Erikoisammattitutkinnossa osoitetaan alan vaativimpien työtehtävien hallinta. Erikoisammattitutkinto-jen perusteissa ammattitaitovaatimukset on määritelty tasollisesti siten, että viiden vuoden työkoke-musksen perusteella pystyy suoriutumaan ko. erikoisammattitutkinnosta.
Edellä esitetyt näyttötutkintojen tasokuvaukset eivät tarkoita sitä, että ammattitutkintoon tai siihen val-mistavaan koulutukseen hakeutujalta vaadittaisiin kolmen vuoden (vastaavasti erikoisammattitutkin-nossa viiden vuoden) työkokemusta ja/tai ammatillisen perustutkinnon suorittamista, mikäli tutkinnon suorittaja pystyy hyväksyttävästi osoittamaan osaamisensa tutkintosuorituksessa.
Näyttötutkintona suoritettu ammatillinen perustutkinto, ammatti- tai erikoisammattitutkinto antavat kel-poisuuden korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin ja yleisen kelpoisuuden ammattikorkeakoulu-opintoihin. (http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/ammattikoulutus/nayttotutkinnot)
70
Vuonna 2015 tutkintorakenteessa oli yhteensä 374 ammatillista tutkintoa, joista ammatillisia perustut-kintoja oli 52, ammattitutkintoja 190 ja erikoisammattitutkintoja132. Voimassa olevat näyttötutkintojen perusteet löytyvät osoitteesta www.oph.fi/nayttotutkinnot > tutkintojen perusteet.
Koulutuskeskus Salpauksessa on voimassaolevia järjestämissopimuksia 33 perustutkintoon, 53 am-mattitutkintoon ja 36 erikoisammattitutkintoon, yhteensä 122.
16.2 Tutkintotoimikunnat ja järjestämissopimukset
Opetushallituksen asettamat tutkintotoimikunnat johtavat näyttötutkintotoimintaa. Alan keskeiset jär-jestöt ja muut asiantuntijayhteisöt nimeävät tutkintotoimikuntaan enintään 9 jäsentä, jotka edustavat työnantajia, työntekijöitä, opettajia ja tarvittaessa itsenäisiä ammatinharjoittajia tai muita asiantunti-joita. Työelämän edustajat ovat toimikunnissa enemmistönä.
Tutkintotoimikunnat vastaavat näyttötutkintojen järjestämisestä, valvonnasta ja ohjaamisesta, tekevät sopimukset näyttötutkintojen järjestämisestä koulutuksen järjestäjien kanssa, vahvistavat tutkintosuo-ritusten arvioinnit, antavat tutkintotodistukset, päättävät tutkintosuoritusten arvioinnin oikaisemisesta ja toimivat yleensäkin aloitteellisesti oman alansa tutkintotoiminnan kehittämiseksi. Myös Koulutus-keskus Salpauksen opettajia on mukana eri alojen tutkintotoimikunnissa.
Koulutuskeskus Salpaus on tehnyt tutkintotoimikuntien kanssa järjestämissopimuksen 122:een perus-, ammatti- tai erikoisammattitutkintoon (2015). Järjestämissopimuksen liitteeksi laaditaan tutkintokoh-tainen näyttötutkinnon järjestämissuunnitelma, jossa kuvataan yksityiskohtaisesti, miten näyttötutkinto ja tutkinnon osat käytännössä järjestetään ja arvioidaan. Järjestämissopimuksessa nimetään myös tutkinnon yhteyshenkilö eli tutkintovastaava, joka toimii tutkintotoimikunnan ja Salpauksen yhteyksien ylläpitäjänä. Salpauksen näyttötutkintotoiminnassa noudatetaan kyseessä olevan tutkintotoimikunnan antamia ohjeita ja määräyksiä.
17 Näyttötutkintotoiminnan laadun varmistaminen Koulutuskeskus Salpauksessa toimii näyttötutkintotoiminnan kehittämisryhmä, jonka jäseniä ovat eri aloilta nimetyt näyttötutkintomentorit, tutkintotoimikuntiin kuuluvat opettajat sekä muita asiantuntijoita. Kehittämisryhmää johtavat opetusalajohtajat. Ryhmässä käydään vuoropuhelua yli yksikkörajojen, minkä kautta voidaan vaikuttaa käytäntöihin ja toimintatapoihin ja huolehtia näyttötutkintotoiminnan laadusta Salpauksen eri koulutusaloilla. Kehittämisryhmä toimii ohjausryhmänä näyttötutkintotoimin-nan kehittämishankkeille. Näyttötutkintomentorit mentoroivat yksikköönsä tulevia uusia opettajia näyt-tötutkintotoimintaan.
Opetusalapäälliköt ja tiiminvetäjät huolehtivat yhdessä tutkintovastaavien ja näyttötutkintomentoreiden kanssa oman alansa näyttötutkintotoiminnan toteuttamisesta ja kehittämisestä. Tutkintotoimintaa ke-hitetään asiakaspalautteiden avulla. Palautetta ja kehittämisehdotuksia kerätään myös työelämästä. Palautteen perusteella määritellään vuosittain kehittämiskohteet.
71
17.1 Aikuisopiskelijoiden ohjaus ja tuki Aikuiskoulutuksessa toimii opinto-ohjaaja, jonka päätehtävänä on neuvoa ja ohjata alueen aikuisväes-töä ammatilliseen koulutukseen hakeutumisessa. Henkilökohtaistaminen ja asiakkaan tarvitsema oh-jaus varmistetaan laadukkailla ja oikea-aikaisilla ohjauspalveluilla, joiden avulla pyritään Oppimisvai-keuksien tunnistamiseen ja oppimisen esteiden poistamiseen.
Oppimisprosessin aikana opettajat huolehtivat oppimisen ohjaamisesta ja ohjaavat tarvittaessa opis-kelijoita muihin tukitoimiin. Useilla aloilla ammatillisten opettajien rinnalla toimii ohjaavia opettajia. Tavoitteena on keskeyttämisten vähentäminen, opintojen loppuun suorittaminen ja tutkinnon suoritta-minen. Koulutuskeskus Salpauksessa toimii ohjauspalvelujen kehittämisryhmä, jonka tehtävänä on varmistaa ohjauspalvelujen laatua ja saatavuutta ja kehittää aikuisopiskelijoiden tarvitsemia ohjaus-palveluja. Ryhmään kuuluu eri aloilla toimivia ohjauksen asiantuntijoita. Ryhmää vetää opiskelijapal-velujohtaja.
17.2 Aikuiskoulutuksen kehittämishankkeet ja verkostoyhteistyö
Koulutuskeskus Salpaus osallistuu valtakunnalliseen ja alueelliseen näyttötutkintotoiminnan kehittä-mistyöhön, jota rahoitetaan pääosin ammatillisen lisäkoulutuksen kehittämiseen osoitettujen valtion-avustusten kautta. Hankerahoituksen turvin on mm. yhdenmukaistettu henkilökohtaistamisen käytän-töjä, laadittu näyttötutkintostrategiaa, kehitetty ohjaustoiminnan mallia, tutkinnon suorittamisen tukitoi-mia ja henkilökohtaistamisen sähköistä dokumentointia sekä lisätty työelämän näyttötutkinto-osaa-mista.
Hanketoiminnan avulla aikaan saadaan ja ylläpidetään aikuiskoulutustoimijoiden vuorovaikutusta sekä koulutuksen ja työelämän välistä yhteistyötä hyvien käytäntöjen levittämiseksi ja näyttötutkinto-toiminnan työelämälähtöisyyden varmistamiseksi. Salpauksella on useita toimivia yhteistyöverkostoja alueellisesti sekä valtakunnallisesti.
Koulutuskeskus Salpauksessa toteutetaan lisäksi tarpeen mukaan sisäisiä kehittämishankkeita aikuis-opiskelun ja näyttötutkintotoiminnan kehittämiseksi. Merkittävää kehittämistyötä tehdään osallistu-malla näyttötutkintojen perusteiden uudistamiseen. Salpauksen opettajia on mukana eri alojen tutkin-totoimikunnissa sekä valtakunnallisissa työryhmissä.
17.3 Asiakaspalautteet Näyttötutkintoihin valmistavissa koulutuksissa osallistujilta kerätään asiakaspalautteet. Lyhyissä kou-lutuksissa palautteet kerätään koulutuksen lopussa. Pitkissä koulutuksissa palautetta kerätään muuta-man kuukauden välein väliarviointina ja koulutuksen lopussa yhteenvetoarviointina. Palautteiden ke-räämisessä käytetään välineinä valtakunnallisia AIPAL- ja OPAL-verkkopalautejärjestelmiä.
AIPAL on näyttötutkintojen ja aikuisopiskelun henkilökohtaistamisen toteutumiseen kohdentuva arvi-ointiväline. OPAL on työ- ja elinkeinohallinnon ylläpitämä palautejärjestelmä, joka kohdistuu työvoima-koulutuksiin. Lyhyissä työvoimakoulutuksissa, kuten työnhakuvalmennuksissa, OPAL-palautteen si-jaan käytetään käsin täytettävää palautelomaketta.
Asiakaspalautteen saamiseksi käytetään lisäksi koulutusalojen omia palautekyselyjä. Koulutusalat määrittävät vuosittain toimintasuunnitelmiinsa asiakaspalautteiden tavoitetason. Palautteen perus-teella määritetään näyttötutkintotoiminnan kehittämiskohteet.
72
18 Lukiokoulutus Lukiolain (L 629/1998) mukaan lukiokoulutuksen tavoitteena on tukea opiskelijoiden kasvamista hy-viksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, työelämän, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tar-peellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi koulutuksen tulee tukea opiskelijoiden edellytyksiä elinikäiseen oppi-miseen ja itsensä kehittämiseen elämänsä aikaan. Koulutuskeskus Salpauksen lukion nimi on Koulutuskeskus Salpaus, Salpauksen lukio. Aikuislinjan nimi on Koulutuskeskus Salpaus, Salpauksen lukion aikuislinja, Nastola. Lukio sijaitsee Nastolassa Nastopoli -nimisessä kiinteistössä, osoitteessa Rakokiventie 2, 15550 Nas-tola. Lukio toimii normaalina yleislukiona noudattaen valtakunnallista tuntijakoa. Lisäksi lukiolla on opetusministeriön myöntämä tekniikkaan painottuva erityinen tehtävä, jota toteutetaan ns. tekniikka-linjalla. Opetus Nastolassa tapahtuu joustavasti, ammattitaitoisesti ajan muutoksia seuraten ja vahvassa yh-teistyössä Koulutuskeskus Salpauksen ammatillisen koulutuksen sekä Päijät-Hämeen lukioiden kanssa. Oppitunnit ovat yleisesti käytetyn 75 minuutin mittaisia. Lisäksi hyödynnetään pienten ryh-mien kohdalla videoneuvotteluopetusta yhteistyössä alueen muiden lukioiden kesken sekä laajasti myös muuta verkko-opetusta. Kaikki lukion opiskelijat totutetaan mm. verkko-oppimisalustan käyt-töön. Salpauksen lukiossa Nastolassa toimii kolme linjaa:
• nuorten lukiokoulutus, jossa opetus toteutetaan valtakunnalliseen lukion opetussuunnitelman perusteisiin perustuvan opetussuunnitelman ja tuntijaon mukaisesti
• tekniikkalinja, jolla opiskelija voi painottaa opintojaan tekniikkaan (tekniikkalinjan tuntijako) • aikuislinja, jolla toteutetaan valtakunnallista aikuislukion opetussuunnitelmaa ja tuntijakoa
18.1 Ammattiin opiskelevan lukio-opinnot ja ylioppilastutkinto Ammatillista koulutusalaa opiskeleva voi suorittaa Koulutuskeskus Salpauksen määrittämillä aloilla ammatilliseen perustutkintoon sisältyvänä lukio-opintoja ja lisäksi ylioppilastutkinnon. Tällöin opiskeluaika peruskoulupohjaisena on 3 – 3,5 vuotta. Opiskelija voi suorittaa myös yhdistelmän ammatillinen perustutkinto, lukion koko oppimäärä sekä yli-oppilastutkinto. Tällöin opiskeluaika on pääsääntöisesti 4 vuotta. Ammattiin opiskelevalla on oikeus osallistua ylioppilaskokeeseen opiskeltuaan 90 osp omaa ammatil-lista tutkintoaan. Ylioppilaskokeet kuitenkin laaditaan lukion oppimäärän kunkin aineen pakollisten ja valtakunnallisten syventävien kurssien sisällön pohjalta. Tämän vuoksi Koulutuskeskus Salpauksessa tarjotaan ammatillisen tutkinnon ohessa ylioppilastutkintoon tähtääville mahdollisuus opiskella neljän pakollisen ylioppilaskokeen aineiden lukion pakolliset sekä mahdollisuuksien mukaan valtakunnallisia syventäviä lukiokursseja ennen ylioppilastutkinnon kokeisiin osallistumista. Kurssit toteutetaan pää-sääntöisesti lähiopetuksena, mutta myös verkkoavusteista opetusta kehitetään jatkuvasti vastaamaan tarvetta. Opiskelija voi omakustanteisesti tai koulun luvalla suorittaa opintoja myös ilta-, aikuis- ja etä-lukioissa.
73
Opintoihin pääsyn rajana on pääsääntöisesti perusasteen päättötodistuksen lukuaineiden keskiarvo vähintään 7 tai suunnitellun ylioppilaskokeen aineissa arvosana 7. Lukio-opintoja ei suositella aloitet-tavaksi tätä heikommilla arvosanoilla, koska kokemus on osoittanut alle 7 arvosanoin aloitettujen lu-kio-opintojen keskeytyvän lähes poikkeuksetta. Lukio-opinnot suoritetaan joko puhtaina lukiojaksoina tai ns. sekajaksoina, jolloin samassa jaksossa on osa päivistä ammatillisia ja osa lukio-opintoja. Lukio-opintojen toteutus Ståhlberginkadun ja Vipusenkadun kampuksilla opiskeleville Ståhlberginkadun ja Vipusenkadun kampuksilla opiskeleville tarjotaan mahdollisuus lukio-opintoihin siten, että lukiokurssien opetus järjestetään keskitetysti Ståhlberginkadun kampuksella. Lukio-opinto-jen toteutuksesta vastaa Koulutuskeskus Salpaus, Salpauksen lukio. Opetuksessa noudatetaan lu-kion aikuislinjan opetussuunnitelmaa, ja ylioppilaskokeeseen osallistutaan Koulutuskeskus Salpauk-sen lukiokoulutuksen aikuislinjan kautta ja kokeen suorittamispaikka on pääsääntöisesti Nastola. Opetettavat aineet ovat äidinkieli (ÄI), toinen kotimainen B-taso (RUB), vieraana kielenä A-tason eng-lanti (EA), lyhyt matematiikka (MAB) sekä reaaliaineena psykologia (PS). Muiden lukioaineiden, kuten esimerkiksi pitkän matematiikan, fysiikan tai terveystiedon opetuksen toteutus riippuu kysynnän mää-rästä. Tarkemmin lukio-opintojen toteutuksesta prosessikuvauksessa Yhdistelmätutkinnon suorittaminen Lah-dessa.
Ammattiin opiskelevien lukio-opinnot Nastolassa Nastolan toimipisteessä ammattiin opiskelevalla on mahdollisuus suorittaa yksittäisiä lukiokursseja, vain ylioppilastutkintoon tähtääviä lukio-opintoja tai koko lukion oppimäärä. Lukio-opintojen toteutus-tapa (lukioryhmiin integroituna vai omana ryhmänään) sekä ajoitus riippuu opiskelijamäärästä. Lukio- opinnot muissa Koulutuskeskus Salpauksen toimipisteissä Muissa Koulutuskeskus Salpauksen toimipisteissä lukio-opintoja toteutetaan yksilöllisten suunnitel-mien mukaisesti. Toteutuksesta laaditaan paikalliset yhteistyösopimukset, joissa määritellään toteu-tustapa, -vastuu sekä kustannukset ja niiden jakaminen. Kesäajan lukio-opinnot Lahdessa saattaa olla mahdollisuus opiskella joitakin lukion kursseja kesälukiossa. Näihin opintoihin on yhdistelmätutkintoa opiskelevalla mahdollisuus osallistua omakustanteisesti tai koulun luvalla. Ke-säopintojen ajasta ja toteutuksesta vastaa Lahden Yhteiskoulun aikuislukio.
19 Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden seuranta ja arviointi
19.1 Toiminnan arviointi
Laki ammatillisesta koulutuksesta (1998/630, 24 §) määrää, että koulutuksen järjestäjän tulee arvioida antamaansa koulutusta ja sen vaikuttavuutta sekä osallistua ulkoiseen toimintansa arviointiin. Koulu-tuksen arvioinnin tarkoitus on varmistaa toiminnan laatua ja tukea koulutuksen kehittämistä. Koulutuskeskus Salpauksen toiminnan arviointisuunnitelma on keskeinen osa Salpauksen laadunhal-lintaa. Sen avulla organisoidaan arviointitoiminnan suunnittelua, toteutusta ja arvioinneista saadun
74
tiedon hyödyntämistä. Arviointitoiminnan avulla tuotetaan tietoa eri vastuutahoille ydin- ja tukiproses-sien toimivuudesta, tuloksellisuudesta, tehokkuudesta, taloudellisuudesta ja laadusta. Salpauksen toi-minnan arviointisuunnitelmassa kuvataan yleiset arvioinnin periaatteet ja toimintatavat sekä vuosittain toteutettavat arvioinnit. Arvioinneilta edellytetään systemaattisuutta, kattavuutta ja kehittämistoimenpiteiden aikaansaamista. Arviointien tulee kohdistua oppimiseen, oppimisedellytyksiin ja koko oppimisympäristöön sekä koulu-tuksen ja sen vaikuttavuuden arviointiin. Salpauksen arviointi toteutetaan strategisten tavoitteiden pohjalta kehittävän arvioinnin periaatteiden mukaisesti ottaen huomioon seuraavat tavoitteet:
• Arviointiin osallistuu koko henkilöstö. Laadunvarmistaminen ja kehittäminen ovat osa jokaisen salpauslaisen työtä.
• Arvioinnissa otetaan huomioon, ettei opiskelijoita, henkilöstöä ja sidosryhmiä kuormiteta liiaksi kyselyillä ja muilla arvioinneilla.
• Arviointituloksia hyödynnetään Salpauksessa organisaation eri tasoilla toiminnan johtamisessa ja kehittämisessä.
• Kehittämisehdotukset perustuvat arvioinnissa saatuun tietoon. Ne ovat perusteltuja, selkeitä ja realistisesti saavutettavissa. Vuosittain kehittämisen kohteiksi valitaan vain muutama toiminnan kehittämisen kannalta keskeinen asia.
• Keskeisistä arviointituloksista ja kehittämistoimenpiteistä tiedotetaan henkilöstölle ja asiakkaille mm. www-sivuilla, Kori-intranetissa ja henkilöstökokouksissa.
Salpauksen arviointisuunnitelma uudistetaan syksyllä 2015 vastaamaan Salpauksen strategian 2016–2020 vaatimuksia.
19.1.1 Sisäiset arvioinnit Koulutuskeskus Salpauksessa sisäisen arvioinnin keskeiset arviointitavat ovat itsearviointi, ohjaus- ja strategiakeskustelut, tulosanalyysi sekä sisäinen tarkastus ja valvonta. Salpauksen arviointisuunnitelma uudistetaan syksyllä 2015 vastaamaan Salpauksen strategian 2016–2020 vaatimuksia ja siinä yhteydessä sisäisen arvioinnin menettelytapoja kehitetään niin, että ne en-tistä paremmin tuottavat oleellista tietoa toiminnan kehittämisen pohjaksi.
19.1.2 Kansalliset arvioinnit Korkeakoulujen arviointineuvoston, Koulutuksen arviointineuvoston ja Opetushallituksen arviointitoi-minnot yhdistyivät Kansalliseksi koulutuksen arviointikeskukseksi 1.5.2014. Arviointikeskuksen tehtä-vänä on tuottaa tietoa koulutuspoliittista päätöksentekoa ja koulutuksen kehittämistä varten. Kansalli-sesta koulutuksen arviointikeskuksesta (Karvi) annetussa laissa (L1295/2013) on määritelty sen teh-tävät kuten lukiolaissa, ammatillisesta koulutuksesta ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettujen oppimistulosten arvioinnit. Koulutuksen arvioinnin kohteet ja arviointien aikataulu tarkentuvat arviointikeskuksen yhteydessä toimivan arviointineuvoston laatimassa ja OKM:n hyväksy-mässä arviointisuunnitelmassa. Arviointien tulee kohdistua oppimiseen, oppimisedellytyksiin ja koko oppimisympäristöön sekä koulutuksen ja sen vaikuttavuuden arviointiin. Kansalliset oppimistulosten arvioinnit Opetushallitus on vuodesta 2002 kehittänyt kansallista näyttöperusteista arviointimallia, jossa lähtö-kohtana on kansallisen arvioinnin integrointi ammatillisen perustutkintojen näyttöihin. Erillisiä tehtäviä
75
tai näyttöjä ei kansallista arviointia varten organisoida, vaan arviointitieto tuotetaan suoraan koulutuk-sen järjestäjän toteuttamista ammattiosaamisen näytöistä. Tietoa tuotetaan ammatillisen peruskoulutuksen oppimistuloksista ja ammattiosaamisen näyttöjen to-teuttamisesta. Oppimistuloksista ja ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamisesta kerättävää tietoa voi-daan hyödyntää koulutuksen kehittämisessä kansallisella ja koulutuksen järjestäjän tasolla. Oppimis-tulostiedon avulla voidaan seurata opetussuunnitelman perusteissa asetettujen tavoitteiden toteutu-mista ja työelämän edellyttämän ammattiosaamisen saavuttamista. Lisätietoja Kansallisen koulutuk-sen arviointikeskuksen sivuilta
19.1.3 Muita arvioinnin menetelmiä Vertaisarviointi on ulkoisen arvioinnin muoto, joka tukee toiminnan kehittämistä sekä laadunvarmista-mista ja -parantamista arvioitavissa oppilaitoksissa. Vertaisarviointi on kriteeriperusteista. Vertaisar-vioijat ovat oppilaitoksen ulkopuolisia henkilöitä, jotka työskentelevät vastaavassa ympäristössä ja ovat arvioitavan aihepiirin asiantuntijoita ja ammattilaisia. Arvioijat ovat riippumattomia ja arvioivat vastaavalla organisaatiotasolla olevien henkilöiden toimintaa. Vertaisarvioijia nimitetään usein kriitti-siksi ystäviksi. Opetushallitus on kehittänyt ammatillisen koulutuksen asiantuntijoiden käyttöön vertaisarviointiop-paan, joka opastaa käytännönläheisesti vertaisarvioinnin käyttöön laadunvarmistuksen viitekehyksen (CQAF) periaatteiden mukaisesti. Lisätietoa vertaisarvioinnista OPH:n www-sivuilta. Benchmarking tarkoittaa parhaista käytännöistä oppimista, oman yksikön tai organisaation toiminnan systemaattista vertailua muiden yksiköiden tai organisaatioiden toimintaan. Vertailukumppani etsitään yleensä itseä jossakin suhteessa paremmasta organisaatiosta. Benchmarkingilla voidaan vertailla esim. strategioita, toimintatapoja, prosesseja ja tunnuslukuja. Benchmarkingin avulla saadaan tietoa, joka auttaa organisaatiota parantamaan suorituskykyään.
19.2 Asiakaspalautteiden keruu ja hyödyntäminen toiminnan kehittämisessä Opiskelijapalautteet Ammatillisessa peruskoulutuksessa on käytössä Inka koulutuksen arviointijärjestelmän palauteky-selyt. Lukuvuoden 2015- 2016 aikana otetaan käyttöön uudistettu toimintatapa opiskelijapalautteen keruuseen ja käsittelyyn. Palautekyselyiden määrä vähenee kolmeen: aloitusvaiheen kysely, hyvin-vointikysely (2. vuosi) ja päättövaiheen kysely. Palautekyselyiden lisäksi uutena toimintamallina ote-taan käyttöön toimipiste- / koulutusalakohtaiset opiskelijafoorumit, joihin kutsutaan opiskelijoita kes-kustelemaan opetuksen ja ohjauksen, oppimisympäristöjen, opiskelijapalvelujen tai muiden ajankoh-taisten teemojen kehittämisestä. Näyttötutkintoina suoritettavan koulutuksen opiskelijapalautteita on kuvattu luvussa 16.3.
Työpaikkaohjaajien palautekysely Ammatillisessa peruskoulutuksessa on käytössä työpaikkaohjaajien palautekysely, jonka tavoitteena on saada palautetta työssäoppimisen suunnittelun, ohjauksen ja arvioinnin onnistumisesta. Palaut-teen pohjalta työssäoppimisen toteutusta voidaan jatkuvasti kehittää niin, että se tukee mahdollisim-man hyvin opiskelijoiden ammatillista kasvua ja edistää työelämäyhteistyötä. Kyselyn tulokset rapor-toidaan Kori-intrassa tutkinnoittain. Opetusalapäällikkö vastaa kyselyn tulosten käsittelystä ala-/tutkin-tokohtaisesti oman aikataulun mukaisesti. Tuloksia käsitellään Salpauksen johtotiimissä kaksi kertaa vuodessa.
76
Lisäksi palautetta työpaikkaohjaajalta ja opiskelijalta voidaan kerätä suullisesti ammattiosaamisen näytön arviointikeskustelun yhteydessä. Opiskelijoiden yhteiset palautekeskustelut ovat myös hyvä tapa kerätä palautetta ja kehittää työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen toteutusta.
19.3 Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden seuranta Ammatillisen peruskoulutuksen tuloksellisuutta seurataan tuloskorttimittareilla. Tavoitteet asetetaan vuosittain toiminta- ja taloussuunnitelman sekä talousarvion laatimisen yhteydessä. Tammikuussa tu-losanalyysissä tarkastellaan edellisen vuoden tuloksia koulutusaloittain ja tutkinnoittain sekä määritel-lään kehittämistoimenpiteitä. Kori-intranetissa on koko henkilöstöllä käytössä reaaliaikaiset raportit, joista voi tarkastella opetuk-seen, henkilöstöön ja talouteen liittyviä keskeisiä tuloksia. SuperTietovarasto tarjoaa nuorten ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijatietoa. Se mahdollistaa esimerkiksi ryhmäkohtaisen suoritustiedon seurannan nopeasti ja vaivattomasti. Tieto on aina ajanta-saista, sillä se päivittyy WinhaPron tiedoista päivittäin. Ammatillisen peruskoulutuksen tuloksellisuusrahoitus Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa otettiin vuonna 2006 käyttöön tulosrahoitus. Tulokselli-suuden perusteella jaettavan rahoituksen tavoitteena on tukea ammatillisen koulutuksen laadun kehit-tämistä ja parantamista sekä kannustaa koulutuksen järjestäjiä pitkäjänteiseen ja tavoitteelliseen ke-hittämistyöhön. Tuloksellisuusrahoituksen osuus on kolme prosenttia yksikköhintojen laskennassa käytettävien koko-naiskustannusten määrästä. Tuloksellisuusrahoitusta jaetaan 4/5 tulosrahoituksen piiriin kuuluvalle koulutuksen järjestäjälle. Rahoituksen jakamisen perusteena käytetään koulutuksen järjestäjäkoh-taista laskennallista tulosrahoitusindeksiä, joka muodostuu seuraavista mittareista (suluissa mittarin painoarvo): • Vaikuttavuusmittari (90 %) • Opettajien kelpoisuusmittari (7 %) • Henkilöstön kehittämismittari (3 %)
19.4 Arviointi-, palaute- ja seurantatiedon hyödyntäminen toiminnan kehittämi-sessä
Arviointi-, palaute- ja seurantatiedon ja tulosten hyödyntäminen organisaation eri tasoilla toiminnan johtamisessa ja kehittämisessä on olennaista. Kehittämisehdotusten tulee perustua arvioinnissa saa-tuun tietoon ja niiden on oltava perusteltuja, selkeitä ja realistisesti saavutettavissa. Vuosittain kehittä-misen kohteiksi valitaan vain muutama toiminnan kehittämisen kannalta keskeinen asia. Arviointi-, palaute- ja seurantatietoja käsitellään tarpeen mukaan yhtymähallituksessa, ammattiosaa-misen toimikunnassa, Salpauksen johtoryhmässä, johtotiimissä ja koulutusaloilla henkilöstökokouk-sissa tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa. Syksyllä 2015 tarkistettavassa toiminnan arviointisuunni-telmassa tarkennetaan arviointi-, palaute- ja seurantatiedon käsittelyn ja hyödyntämisen toimintata-poja.
Tutkintokohtaisten opetussuunnitelmien liitteet
Liite 1, Polkujen kuvaus
Liite 2a, Jaksosuunnitelma kolmelle vuodelle
Liite 2b, Jaksosuunnitelma kahdelle vuodelle
Liite 3, Ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamissuunnitelma
LÄHDELUETTELO Ammattiosaamisen kehittämisyhtiö, AMKE Oy, Ammattiosaamisen barometri 2014, http://www.amke.fi/media/julkaisuja/amke_ammattiosaamisen-barometri_lowres.pdf
Ammattiosaamisen kehittämisyhtiö, AMKE Oy, julkaisu Kartta pedagogisen toiminnan johtamiseen, tuotettu Strategiset tavoitteet laadukkaaksi toiminnaksi -pedagogisen johtamisen kehittämishank-keessa vuosina 2011- 2012, OKM
Atjonen 2009 mukaillen, Ihmiseksi kasvamisen ulottuvuus pedagogiikassa Erätuuli-Leino, 1992, Kehittyvä kouluyhteisö ja sen johtaminen Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 8/2013, Uusi oppiminen, https://www.eduskunta.fi/FI/tie-toaeduskunnasta/julkaisut/Documents/tuvj_8+2013.pdf EUR-Lex- Tiivistelmät EU:n lainsäädännöstä, Koulutus 2020, http://europa.eu/legislation_summaries/education_training_youth/general_framework/ef0016_fi.htm
HAMK, Ammatillinen opettajakorkeakoulu 2003, Jari Vesterinen, päivitetty 3.9.2010, Projektioppimi-nen, http://jarivesterinen.fi/files/2013/06/Vesterinen_Projektioppiminen_03092010.pdf,
Harisalo R & Rannikko P: Julkinen hallinto yhteiskunnan rakentajana. Johtamistieteen laitos -Tampereen Yliopisto. T-Print, Hyvinkää 2010. s. 92- 94) Heikkinen, Jokinen, Markkanen, Tynjälä, toim. Osaaminen jakoon, Vertaismentorointi opetusalalla, Juva 2012 Helakorpi, S. 2006. Koulutuksen kehittävä arviointi, Työkaluja osaamisen johtamiseen, Hämeenlinnan ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Hämeenlinna. Hämäläinen & Palo 2014: Työpajapedagogiikka. Valmennuksen pedagogisia lähtökohtia työpajalla, http://www.tpy.fi/mita_me_teemme/hankkeita/tekemalla-oppii/
Järvi, T. 2013, Yrittäjyyden oppiminen ammatillisella toisella asteella” väitöskirja 2013, http://lauda.ulap-land.fi/handle/10024/61670 Kärki, S-L. Uudistetut ammatillisten perustutkintojen perusteet ja muut määräykset valmiit – mikä muuttunut? 18.11.2014 Lampelto, P. Amke ry, Helsinki 2015, Koulutuksen digitalisaation nykytilanne koulutuspalveluissa http://www.amke.fi/media/amke_digitalisaationnykytilannekoulutuspalveluissa.pdf Laurila, P. 2014, Työssäoppimisen toteutuksen suunnittelu omassa opetussuunnitelmassa, Työelä-mälähtöisen ammatillisen koulutuksen ajankohtaispäivä 3.2.2014 Opetus- ja kulttuuriministeriö, Koulutus ja tutkimus vuosina 2011–2016. Kehittämissuunnitelma http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2012/Kehittamissuunnitelma.html
Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2008. Kööpenhaminan prosessi – uudistusten käynnistäjä eurooppalai-sessa ammatillisessa koulutuksessa, http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/artikkelit/ammatillisen_koulutuk-sen_koeoepenhamina-prosessi/index.html
Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2008, Eurooppalainen tutkintojen ja osaamisen viitekehys, EQF http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/artikkelit/ammatillisen_koulutuksen_koeoepenhamina-prosessi/Eurooppa-lainen_tutkintojen_ja_osaamisen_viitekehys_xEQFx.html
Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2009- 2014, Ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmän kehittämi-nen(TUTKE 1 ja 2), http://www.okm.fi/OPM/Koulutus/artikkelit/tutke/index.html?lang=fi
Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2010, ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittäminen – tutkimus. Koordi-noiva hanke ja klusteritutkimukset, Tilaustutkimuksen loppuraportti, Tampereen yliopisto, Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus http://www.okm.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/artikkelit/tutke/liitteet/TUTKE_tilaustutkimus_10092010.pdf
Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2010, Ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittämishankkeen loppura-portti, Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:15, http://www.okm.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/okmtr15.pdf?lang=fi
Opetushallitus 2013, Heino, T, toim. Kokemukset kiertoon, Ideoita oppimisympäristöjen kehittämi-seen, Oppaat ja käsikirjat, OPH 2013/8, http://www.oph.fi/download/153505_kokemukset_kiertoon_2.pdf Opetushallitus 2015, Arvioinnin opas, Ammatillinen peruskoulutus ja näyttötutkinnot, Ohjeet ja käsikirjat 2015:2, http://oph.fi/download/168848_arvioinnin_opas_2015.pdf
Opetushallitus 2012, Finecvet suunnan näyttäjänä, Lähtökohtia ammatillisen koulutuksen opintosuori-tusten eurooppalaisen siirtojärjestelmän käyttöönottoon, Oppaat ja käsikirjat 2012:3, http://oph.fi/julkaisut/2012/finecvet_suunnan_nayttajana
Opetushallitus 2015, Osaamisen hankkiminen työpaikalla ammatillisessa peruskoulutuksessa, Op-paat ja käsikirjat 2015:6, http://www.oph.fi/download/167955_osaamisen_hankkiminen_tyopaikalla_ammatillisessa_peruskoulutuk-sessa.pdf
Opetushallitus 2014, Hyvän ohjauksen kriteerit, http://www.oph.fi/download/158918_hyvan_ohjauksen_kriteerit.pdf
Opetushallitus 2011, Määräys 38/011/2011, http://oppimateriaalit.jamk.fi/ntm/files/2012/01/sora-m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4ys-perusteet.pdf
Opetushallitus 2013, 2014, Määräys 101/011/2014; 1287/2013, 13 §). https://kori.phkk.fi/salpaus/kjatpalv/opa/opiskelijahuolto/Documents/Opiskeluhuoltosuunnitelma_Sal-paus%202014.pdf Opetushallitus 2015, Muut määräykset, http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tut-kintojen_perusteet/ammatilliset_perustutkinnot/muut_maaraykset
Opetushallitus 2015, http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/ammatilliset_perustutkin-not/muut_maaraykset_voimaan_01081
Opetushallitus 2014, Päijät- Hämeen ja muiden maakuntien AmKesu- suunnitelmat, http://www.oph.fi/haku?searchtext=Amkesu
Opetushallitus 2012, Näyttötutkinto-opas, Oppaat ja käsikirjat 2012:11, http://www.oph.fi/download/143969_Nayttotutkinto-opas_2012.pdf
Opetushallitus 2014, Näkökulmia henkilökohtaistamiseen, Onnistumisen edellytyksiä ja hyviä käytän-töjä, Oppaat ja käsikirjat 2014:7, http://www.oph.fi/download/165193_161129_nakokulmia_henkilokohtaistamiseen.pdf
Opetushallitus 2015, Rikasta ja Rakasta oppimista- uusia ideoita ammatillisen peruskoulutuksen to-teutukseen, Oppaat ja käsikirjat 2015:4, http://www.oph.fi/julkaisut/2015/rikasta_ja_rakasta_oppimista
Paaso, A. 2015, Tulevaisuuden ammatillisen opettajan osaamisen ja tiedon tarpeet, Ammattikasva-tuksen aikakauskirjan erikoisnumero/ © OKKA-säätiö 2015 http://www.okka-saatio.com/aikakauskirja/pdf/ERIKOISNUMERO_2015_perakkain.pdf
Paaso, A, & Korento, K. Osaava opettaja 2010 – 2020, Toisen asteen ammatillisen koulutuksen ope-tushenkilöstön osaaminen, Loppuraportti. OPH,
Patrikainen, R. 1999. Opettajuuden laatu, Ihmiskäsitys, tiedonkäsitys ja oppimiskäsitys opettajan pe-dagogisessa ajattelussa ja toiminnassa, Opetus 2000 Pönkä, Impiö, Vallivaara, Oulu 2012, Sosiaalisen median opetuskäyttö, Oppimisen teoriaa ja koke-muksia DevelOPE – hankkeesta, http://herkules.oulu.fi/isbn9789514298233/isbn9789514298233.pdf Rasku. S. 2015, Ammatillisen Koulutuksen tutkintojärjestelmä muutosten edessä, Ammattikasvatuk-sen aikakauskirjan erikoisnumero/ © OKKA-säätiö 2015, opetusneuvos, Opetus- ja kulttuuriministeriö, http://www.okka-saatio.com/aikakauskirja/pdf/ERIKOISNUMERO_2015_perakkain.pdf
Salomaa J.E. 1955, Tie ihmisyyteen Savander -Ranne, Lindfors, Lankinen, Lintula (toim.) Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja TAITO-TYÖELÄMÄKIRJAT 5 • 2013, Kehittyvät oppimisympäristöt, http://www.metropolia.fi/palvelut/jul-kaisutoiminta/julkaisusarjat/taito-tyoelamakirjat/kehittyvat-oppimisymparistot/
Siikaniemi, L. & Sundqvist, L. 2012. Mukaellen Lombardo, M. M. & Eichinger, R.W. 1996; Hätönen, H. 2007; Saarinen, J. 2012. Siikaniemi, L. 2013, Strateginen henkilöstöjohtaminen UUSI OSAAJA 2 – Uudenmaan alueen ammatillisen koulutuksen OSAAVA-hanke, 2 Opettajasta op-pimisen valmentajaksi, 2011- 2012, http://www.luksia.fi/default.aspx?id=1776&docid=16571
Vehviläinen, S. 2014, Ohjaustyön opas, yhteistyössä kohti toimijuutta, http://www.gaudeamus.fi/ohjaustyon-opas/