Vaienneet temppelit ja hiljentyneet kirkkokummutVaienneet temppelit ja hiljentyneet kirkkokummutVaienneet temppelit ja hiljentyneet kirkkokummutVaienneet temppelit ja hiljentyneet kirkkokummutVaienneet temppelit ja hiljentyneet kirkkokummutLähdeteos: Paavo Koposen Karjalan kirkkokummut

Vahviala

Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä56. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 ENro 15-16 • Perjantaina 15. huhtikuuta 2005

Viipurin suuren maalais-kunnan luoteislaidan jaeräistä naapurikuntien ky-listä muodostettiin vuonna1920 Vahvialan kunta jaseurakunta. Seurakunnanalueella oli Kinteren kyläs-sä oma hautausmaa - Rau-hamaa - jo vuonna 1915,siis ennen itse seurakunnansyntymistä. Sitä ennen vah-vialalaiset saattoivat vaina-jansa noin kolmen penin-kulman päähän Sorvalinhautausmaahan. Rauha-maassa on myös vahviala-laisten sankarivainajienkalmisto.

Kirkkoa varten seura-kunta sai lahjaksi hautaus-maasta parinsadan metrinpäässä sijaitsevan, kauniil-la männikkömäellä olevantontin, joka oli jo Vahvialankylän puolella. Siihen ostet-tiin vielä lisämaata. Sillenuori seurakunta rakensivuonna 1920 ensimmäisenja ainoaksi jääneen kirk-konsa ostamalla ja siirtä-mällä Terijoelta suuren hu-vilan sekä muuttamalla senkirkkosaliksi.

Vahvialalaiset rakensivatkirkkonsa oikeastaan tila-päiseksi, odottamaan “oi-kean” kirkon suunnitteluaja rakentamista myöhem-min. Rakennusmestari Au-gust Kolehmainen suunnit-teli aumakattoisen raken-nuksen itäpäähän yksinker-taisen tornin, mutta se ei oi-kein riittänyt tekemään ta-losta kirkon näköistä. Tor-nissa oli kaksi kelloa.

Sisältä huvila kuitenkinmuuttui kirkoksi. Rakennus

oli ollut huvilana kaksiker-roksinen, kerrokset yhdistä-mällä saatiin riittävän tila-va ja korkea kirkkosali. Senpitkille sivuille rakennettiinlehterit ja itäpäähän urku-parvi. Seurakuntalaisiamahtui sanaa kuuntelemaankirkkosalin permannolle jalehtereille sekä viereiseenseurakuntasaliin yhteensänoin 400.

Lehtereiden tuet jakoivatkirkkosalin kolmelaivai-seksi. Siinä oli laudoitettutasakatto. Alttari oli kirkko-salin länsipäässä. Vahviala-lainen taiteilija Matti Ylän-ne maalasi kookkaan altta-ritaulun, joka esitti Kristuk-sen ylösnousemusta, sekäsen molemmin puolin pyö-reät taulut, jotka esittivätalttaritaulun kuvaamaaylösnousemusta kohdenmatkaavia valkopukuisiasanankuulijoita.

Saarnatuoli oli salistakatsoen oikealla puolella.Urkuja kirkkoon ei ehdittyhankkia, vaan säestyssoitti-mena oli ensin tavallinenurkuharmoni, sitten suu-rempi jalkiourkuharmoni.Vaikka näin kalustettu kirk-kosali oli varsin yksinker-tainen, se tyydytti vahviala-laisten tarpeita, ja he halu-sivat pitää sen jatkuvastikirkkonaan. Se hyväksyt-

tiinkin vakinaiseksi kirkok-si.

Rakennuksen länsipääs-sä oli seurakuntasali, jossamyös kunnanvaltuusto pitikokouksensa, sekä kunnan-toimisto kansliahuoneineenja arkistoholveineen, kun-nan kirjasto ja vahtimesta-rin asunto. Näin Vahvialannuori kunta ja seurakuntaolivat yhteisymmärrykses-sä saaneet kunnallis-seura-kunnallisen monitoimita-lon.

Kirkko tuhoutui talviso-dan jälkeen täydellisesti.Siitä on saatu pelastetuksivain ehtoollismalja ja -lau-tanen, jotka nyt ovat Iitinseurakunnan käytössä, jasuuri kirkonkello, joka onJärvenpään rukoushuo-neen tornissa. Kirkon-mäki on sotien jälkeenmetsittynyt lähes tunnis-tamattomaksi. Kirkonkivijalankin löytäminenon vaikeahkoa.

HautausmaaRauhamaan kahden heh-

taarin laajuinen kalmisto onkirkon kivijalan eteläpuo-lella. Ennen talvisotaa vah-vialalaiset ehtivät kaunistaaja aidata alueen. Hautaus-maan keskellä oleviin san-

Vahvialan nuoren seurakunnan kirkko valmistui vuonna 1920.

karihautoihin on haudattu71 ja siunattu poissaolevina10 Vahvialan yhteensä197:stä viime sotien sanka-rivainajasta. Vahvialan va-paussodan sankarivainajat-han olivat vielä Viipurinmaaseurakunnan jäseniä, jaheidät haudattiin maaseura-kunnan sankarihautaan.Rauhamaassa oli jatko-sodan aikana sankarivaina-jilla valkoiset ristit hauto-jensa merkkeinä, mutta ve-näläiset ovat ne hävittäneet.

Venäläiset ovat ottaneetRauhamaan siviilihautojenalueen omaksi hautaus-maakseen. Sieltä on toivo-tonta etsiä suomalaistenhautoja. Sen sijaan sankari-hautojen alue on jäänyt rau-haan, luonnontilaiseksi au-

kioksi metsikön keskelle.Vahvialalaisten pitäjäseuraja -säätiö pystyttivät vuon-na 1993 Rauhamaan hauto-jen muistomerkiksi graniit-tiristin, jonka jalustassa onsuomeksi ja venäjäksi teks-ti kertomassa paikan suo-malaisesta historiasta.

Kesällä 1996 Vahviala-seura pystytti sankarihau-doille toisen muistomerkin,harmaan graniittisen luon-nonkiven, johon on kiinni-tetty muistolaatta tekstei-neen. Molemmat muisto-merkit on suunnitellut vah-vialalainen Pentti Sipiläi-nen.

Vahvialan kirkonmäkion kymmenen kilometrinpäässä nykyisestä rajasta.Vahvialalaiset käyvät koti-seuturetkillään kirkkonsakivijalalla ja Rauhamaanhaudoilla kunnioittamassaomaisiaan ja sankarivaina-jiaan, joiden viimeisiä lepo-sijoja he yrittävät tavoitellavenäläisten hauta-aitaustenlomasta

Sivuillamme TÄNÄÄNTunnetko? Muistatko? .................... 5Hiitolan Pitäjäseura v. 2004 ............ 6Mellilän Hirsityö maailmalla .......... 7Sataan vuoteen mahtuu ................... 8Aili Nevanperä muistelee ................ 9Tuplayllätysvierailu Lietoon ......... 12

Sankarihautojenalue on jäänyt rauhaan,luonnontilaiseksiaukioksi metsikönkeskelle”

Vahvialan sankarihaudat aidattuna syksyllä 1997.

Tämä on Kurkijokelaisen kaksoisnumero.Seuraava 29.4. ilmestyvä lehti on niin ikäänkaksoisnumero. Pyydämme huomioimaantämän suunnitellessanne ilmoitteluanne.

ensi viikolla Koulukuja 7:ään. 18.-22.4.toimittajan saa parhaiten kiinni matkapuhe-limesta 050-521 3336. Normaalit aukioloajatuudessa osoitteessa 25.4. alkaen.

TOIMITUS MUUTTAA

Perjantaina 15. huhtikuuta2 – 2005 – N:o 15-16

15.4.2005

Kevättä ilmassa Koti-ikävä

Hartaus sunnuntaiksi 17.4.3. sunnuntai pääsiäisestä

Sanan Voimaa

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävätKonttori: Koulukuja 7, 32200 Loimaa

Avoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14puh. (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)Etusivu ............ 60 centtiä/mm + alv 22 %Muut sivut ....... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoi-tukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattu-neista virheistä lehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy perjantaisin, mutta vuoden aikana on joitakin kak-soisnumeroita juhlapyhien aikoihin. Painosmäärä 2000 kpl.

E-mail:toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, KokemäkiISSN 0782-5668

Muistettavaa

1. Kuka oli Suomen en-simmäinen naispäämi-nisteri?

2. Millä nimellä kirjailijaJohannes Brofeldt tun-netaan paremmin?

3. Mistä aikoinaan vapau-tui, kun osti aneita?

4. Minkä ikäinen ajoneuvovoidaan rekisteröidämuseorekisteriin?

5. Kuka on Kalevalanvanhin henkilö?

pe 15.4. Linda, Tuomila 16.4. Jalo, Patriksu 17.4. Ottoma 18.4.Valto, Valdemarti 19.4. Pilvi, Pälvike 20.4. Lauhato 21.4. Anssi, Anselmipe 22.4. Alinala 23.4. Yrjö, Jyrki, Jyrisu 24.4. Pertti, Albert,

Alttima 25.4. Markku, Marko,

Markusti 26.4. Terttu, Teresake 27.4. Merja, Kansalli-

nen veteraani-päivä

to 28.4. Ilpo, Ilppo,Tuure

15.4. Hän virvoittaa minunsieluni, hän ohjaa minuaoikeaa tietä nimensä kun-nian tähden. Ps. 23:3

16.4. Sinun hyvyytesi ja rak-kautesi ympäröi minutkaikkina elämäni päivinä.Ps. 23:6

17.4. Jeesus rukoili ja sanoi:“Minä olen ilmoittanutheille sanasi, ja he ovatsaaneet osakseen maail-man vihan, koska eivätkuulu maailmaan, niinkuin en minäkään kuulu.En kuitenkaan pyydä, ettäottaisit heidät pois maail-masta, vaan että varjelisitheidät pahalta.” Joh.17:14-15

18.4. Kohota Jumalalle rie-muhuuto, maa, riemuit-kaa, maan asukkaat! Ps.66:1

19.4. Vaikka vuoret järkkyi-sivät ja kukkulat horjuisi-vat, minun rakkautenisinuun ei järky eikä mi-nun rauhanliittoni horju,sanoo Herra, sinun ar-mahtajasi. Jes. 54:10

20.4. Vaikka ulkonainenihmisemme murtuukin,niin sisäinen ihmisemmeuudistuu päivä päivältä. 2Kor. 4:16

21.4. Tekin tunnette nyt tus-kaa, mutta minä näenteidät vielä uudelleen, jasilloin teidän sydämennetäyttää ilo, jota ei kukaanvoi teiltä riistää. Joh.16:22

22.4. Jotka kyynelin kylvä-vät, ne riemuiten korjaa-vat. Jotka itkien menevätkylvämään vakkaansakantaen, ne riemuitenpalaavat kotiin lyhteetsylissään. Ps. 126:5-6

23.4. Ylistetty olkoon meidänHerramme JeesuksenKristuksen Jumala ja Isä!Suuressa laupeudessaan

hän on synnyttänyt mei-dät uuteen elämään jaantanut meille eläväntoivon herättämällä Jee-suksen Kristuksen kuol-leista. 1 Piet. 1:3

24.4. Jeesus rukoili ja sanoi:“Minä olen ilmoittanutsinun nimesi niille ihmi-sille, jotka valitsit maail-masta ja annoit minulle.He olivat sinun, ja sinäuskoit heidät minulle. Heovat ottaneet omakseensinun sanasi ja tietävätnyt, että kaikki, minkäolet minulle antanut, ontullut sinulta.” Joh. 17:6-7

25.4. Laulakaa Herralleuusi laulu! Hän on teh-nyt ihmeellisiä tekoja.Hänen oikea kätensä,hänen pyhä voimansa ontuonut voiton. Ps. 98:1

26.4. Vanhurskauden hedel-mänä on oleva rauha.Siitä kasvaa levollinenluottamus, turvallisuus,joka kestää iäti. Jes.32:17

27.4. Jos Kristus on teissä,teidän ruumiinne tosinon kuollut synnin vuoksi,mutta Henki luo elämää,koska teidät on tehtyvanhurskaiksi. Jos siisteissä asuu JumalanHenki, hänen, joka he-rätti Jeesuksen kuolleis-ta, niin hän, joka herättiKristuksen kuolleista, ontekevä eläviksi myös tei-dän kuolevaiset ruumiin-ne teissä asuvan Henken-sä voimalla. Room. 8:10-11

28.4. Minä annan teilleuuden käskyn: rakasta-kaa toisianne! Niin kuinminä olen rakastanutteitä, rakastakaa tekintoinen toistanne. Joh.13:34

6. Missä kaupassa hinnanmäärää ostaja?

7. Minkä valtion kansan-edustuslaitos on nimel-tään Cortes?

8. Mikä on metsäsian toi-nen nimi?

9. Missä Suomen kunnassaon Kelan sairastuvuus-vertailun mukaan maantervein väestö?

10. Mitä silmäsairautta onkansanomaisesti nimi-tetty paskoksi?

Ensi sunnuntain teksti liittyy Jeesuksen jäähyväispuheeseen. Jee-sus toteaa, että hän jättää opetuslapset yksin maailmaan. Jeesustietää, että opetuslapset joutuvat ahtaalle, sillä maailma ahdistaaheitä. Teksti päättyy rukoukseen: ”Pyhitä heidät totuudellasi. Si-nun sanasi on totuus.”

Jeesuksen seuraaminen on ollut usein vaikea asia. Sanan ope-tusten mukaan on vaikea elää. Kirkko on joutunut usein pois Sa-nan opettamalta tieltä.. Luther joutui sen vuoksi eroon roomalais-katolisesta kirkosta. Maallistuminen on ollut näkyvä tekijä myösluterilaisessa kirkossa. Papiston elämä herätti pahennusta erikoises-ti valistuksen aikana. Se johti monien herätysliikkeiden syntyyn.

Olemme seuranneet Paavin hautausseremoniaa. Miljoonat ih-miset, sadat valtionpäämiehet ottivat osaa sielunmessuun. Näyttisiltä, että kristittyjen joukko on valtava ja että koko maailma totte-lee Jeesuksen totuutta ja rakkautta. Joudumme kuitenkin kysy-mään, kuinka paljon siellä oli niitä, jotka tahtovat noudattaa Ju-malan sanan rakkautta ja totuutta. Monet taitavat jo juhlassa aja-tella toistensa nujertamista ja oman vallan kohottamista.

Jääkö Kristuksen seuraajien ryhmä vähäiseksi joukoksi. Mainit-sin herätysliikkeet, jotka ovat syntyneet taistelemaan kirkon maal-listumista vastaan. Viime vuosisadan herättäjien joukossa olimuun muassa Uukuniemeltä kotoisin oleva Helena Konttinen.Hän sai ihmiset heräämään, nuoretkin tulemaan sankoin joukoinsanankuuloon. Tässä joukossa monet tunsivat turvallisuutta jahoivaa. Tämän joukon jäsenet oppivat myös hoitamaan koditto-mia, sairaita ja yksinäisiä.

Tämän joukon jatkona on sitten elänyt muun muassa AnnaKormanon seuroissa kulkeva joukko. Se ryhmä sai hoitajakseenLänsi-Suomessa muun muassa Juho Häyhän, joka jaksoi saarnatajokaiselle kuulijalle erikseen ja henkilökohtaisesti. Koska itse tunsinhänet edellä mainituista parhaiten, ihailin hänen tapaansa ottaakuulijansa. En aina jaksanut kuitenkaan hyväksyä kuulijakunnantapaa ottaa Sana vastaan. Koska he olivat vanhoja ja minä silloinlapsi, karsastin heidän ahdistavaa seuraansa. Julistaja sen sijaanoli ystäväni kuolemaansa saakka.

Olen usein miettinyt tätä totuudessa pysyvää joukkoa. Vajavai-nen kirkko kaikkine puutteineen on kulkenut läpi vuosisatojen jasäilyttänyt Sanan julistustehtävän. Puutteistaan huolimatta kirkkoon hoitanut jäseniään niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä ja luo-nut turvallisuuden tunnetta jäseniinsä.. Monenlaiset tuulet ovatpuhaltaneet, usko on horjunut, mutta yksityiset kristityt ovat saa-neet kokea, että Vapahtaja on edelleen heitä kutsumassa ja hoita-massa.

Ehkä meidän on parasta ajatella enemmän uskollisuutta Sanal-le kuin miettiä, kuka sitä Sanaa parhaiten julistaisi. Tottahan metarvitsemme turvallisen hengellisen kodin, jossa me viihdymme. Ko-din ei kuitenkaan tarvitse olla täydellinen, niin kuin ei meidän lap-suuskotimmekaan ole täydellinen. Se voi kuitenkin olla se kasvu-ympäristö, jossa me kasvamme ja kehitymme ja jossa me saammeapua ahdistuksissamme ja vaikeuksissamme, jossa me voimmeodottaa myös taivaselämää.

Paavia oli suremassa myös suuri joukko nuoria. Paavi oli aika-naan järjestänyt jokaisessa maanosassa nuorisotilaisuuden ja hänrukoili nuorten puolesta. Nuoret arvostivat sitä.

Jeesus rukoilee Isän luona sinunkin puolestasi. Saamme siis tur-vallisesti elää hänen rukoustensa varassa ja ikävöidä kotiin pääsyä.

Eino Orpana

Jossain ovat jo kirsikukat ja sinivuokot kukassa.Minä en ole vielä ensimmäistäkään nähnyt.

Kun kunkin kevään ensimmäisen leskenlehdenkukkasen omin silmin näkee, ja vaikka sama tois-tuu joka kevät, sydän hypähtää melkein kurkkuun.Kevät on tullut, oikein virallisesti. Silloin se ihkaensimmäinen, mitättömän varren päästä ylös päintunkeva paksu, vielä lähes nupuillaan oleva kukkapitää noukkia ja varovastikämmenen suojassa kuljetta-en kantaa sisään ja laittaa sitävarten hankittuun maljak-koon.

Maljakoksi ei kuitenkaan kirsikukille hankki-maani astiaa oikein voisi kutsua. Kyseessä on ni-mittäin kristallinen korin mallinen pikkuruinenmalja, jonka olen hankkinut Puolasta. Olin paikal-lislehtien päätoimittajien opintomatkalla Varsovas-sa vuonna 1998 tai –99. Pois lähtiessämme minullaoli vielä joitakin zlotyja jäljellä. Kristallia oli lento-kentällä paljon esillä. Kun oli kevät, mieleeni tuli-vat kirsikukat ja valkovuokot, joita oli aina vaikeasaada aseteltua isoihin vaaseihin. Ostin pikkuisenlasikorin, jonka sieluni silmillä näin täynnä kevääntuojia.

Viime keväänä taisi kirsikukkien kohdalla käydätoisin. Tuolloin ensimmäisestä keväästään nauttivapojantyttäreni toi minulle kaikkien aikojen parhaatkirsikukat. Isänsä taisi muistaa minun mieltymyksenikevään ensi kukkiin ja poimi tyttärensä puolesta mi-nulle niitä kourallisen. Silloin aurinko kukki pöydäl-läni, kaksin verroin kirkkaammin.

Ensi viikolla Kurkijokelainen tekee muuttoa. Muu-tamme Vesikoskenkadulta Kou-lukujalle liikehuoneistoon, jossaennen toimi Fotolahja. Siirrym-me Loimaan torin laidalta toisel-le. Torilta pääsee entisen OH-hal-

lin, nykyisen Siwan sekä Säästöpankin välistä sisäpi-halle ja siitä suoraan Kurkijokelaisen uudelle ovelle.Toimipiste on myös lähellä Väinämöisenkadulla si-jaitsevaa Loimaan Apteekkia. Huoneisto on katuta-sossa, talon kulmassa.

Ensi viikon ajan yhteyden toimittajaan saa parhai-ten matkapuhelimella, sillä puhelin- ja sähköpostiyh-teydet ovat mitä ilmeisimmin jonkin aikaa poikki.Myöhemmin sitten juodaan tupaantuliaiskahvit uusis-sa tiloissa. Tervetuloa asioimaan uuteen toimipistee-seemme 25.4. alkaen.

Raija Hjelm

”Vaikka sama toistuu joka kevät,sydän hypähtää melkein

kurkkuun.”

Kurkijoen marttayhdistys ja ker-hot. Bussi Marttapäiville Lietoon la16.4. klo 11 Loimaa, Nordean py-säkki, klo 11.30 Kyrön tori.

Hiitolaisten ja kirvulaisten tari-nailta ti 19.4. klo 17 KarjalatalonKäkisalmi-salissa, Käpylänkuja 1,Helsinki. Terho Poutanen kertoo ai-heesta “EU:n luonnonsuojelulain-säädäntö, jos luovutettu Karjala oli-si EU:ssa”.. Olet sydämellisesti ter-vetullut mukaan yhteiseen luontoil-taan. Kahvitarjoilu.

Loimaan Seudun Karjalaseuranhallitus kokoontuu to 21.4. klo18.30 Eino Hyvösellä, Kustaantie16, Loimaa.

Karjalaa elävissä kuvissa.. Hyvi-en muistojen ilta to 21.4. klo 18Kampin palvelukeskuksen juhlasa-lissa, Salomonkatu 21, Helsinki.Katkelmat vanhoista elokuvista,elokuvaneuvos Kari Uusitalon kiin-nostava selostus ja Huijelit-kuoronkauniit laulut. Arpajaiset ym. alka-vat klo 17. Vapaa pääsy. Järj. Uu-denmaan Karjalaisseurojen PiirinKulttuuritoimikunta.

Turun Karjalaisen Näyttämön pien-ryhmä Taikahelmi esittää tari-

nakoosteen Elämältä se maistuu la23.4. klo 14 Turun Karjalatalossa,Itäpellontie 2, Turku. YhdyshenkilöHelena Aro, puh. 040-703 3120.

Perjantaina 15. huhtikuuta 2005 – N:o 15-16 – 3

Kuva 13-05 viikko 15 (15.4.05)Kuva Pekka Kyytinen. Kurkijokimuseon kokoelma.

Tunnistaisikohan joku lukijoista kuvan pirttiin kokoontuneita miehiä? Höyläpenkki on kovassa käytössä, mutta etualallanäyttää miehillä olevan silti aikaa juttutuokioon.Tiedot kuvasta pyydetään osoitteeseen Kurkijokimuseo, Kojonperäntie 446, 32260 Kojonperä tai puhelimitse 050-4036050Maria Kauppinen tai sähköpostilla kurkijokimuseo@auria.net.

Ken tietää?

Helmi on Helsingin Jol-laksessa sijaitseva karjalais-ten seurojen jäsenille tarkoi-tettu kesäpaikka, jota vuok-rataan Helsingin kaupungil-ta. Paikkaa ylläpitää Pää-kaupunkiseudun Karjalaisetyhteisöt Pääsky ry. Kurkijo-ki-Seura on maksanut Pääs-kyn jäsenmaksun, jotenSeuran jäsenillä on oikeuskäyttää Helmeä.

Helmeen pääsee autolla.Yleisillä kulkuneuvoilla elibussilla (nro 85) tultaessalähimmältä pysäkiltä on 1,5kilometrin kävelymatka pe-rille. Kesäkodin osoite onVillinginsalmentie 7. Emän-tä on paikalla 1.6.-31.8. jatavattavissa puhelimitse nu-

merosta (09) 698 0578. Päi-väoleskelustaan alueella jä-sen maksaa kaksi euroa jamuut kolme.

Kesäkodilla on asunto-vaunu- ja telttapaikkojasekä huoneita vuokrattava-na edullisesti. Huoneissa onvuoteita yhdestä neljään.Päärakennuksessa, joka onehkä noin 100 vuotta vanha”villa”, on oleskeluhuonesekä pienimuotoinen kah-vio sekä majoitushuoneita.Saunarakennuksessa ontakkatupa ja kaksi makuu-huonetta. Molempien ra-kennusten yhteistiloissa ontelevisiot.

Tontilla on katettu keit-tokatos, missä on kaasugril-

Helmi eli karjalaisten kesäkoti sijaitsee Helsingin Jollak-sessa meren rannalla ja tarjoaa edullisen levähdyspaikankarjalaisseurojen jäsenille.

HelmiKarjalaisten kesäkoti

meren rannalla

Tänä keväänä tuli kulu-neeksi 65 vuotta talvisodanpäättymisestä. Se on pitkäaika ja kuitenkin samallaniin lyhyt. Monien tämän-kin lehden lukijoilla ovattuon päivän tapahtumat hy-vin mielissä.. Minulle ker-rottiin, että rauhanteon päi-vä oli samanlainen kuintänä keväänä, aurinkoinenpakkaspäivä. Talvisodanrauha sinetöi asiallisesti ot-taen Karjalan menetyksen,joka myöhemmin vahvis-tettiin Pariisin rauhansopi-muksessa.

Yritys tulkita sotahisto-riaamme uudelleen kum-mastuttaa. On helppo yhtyäTasavallan Presidentti Tar-ja Halosen näkemykseensiitä, että Suomi kävi kaksierillissotaa Neuvostoliitonkanssa eikä suinkaan tais-tellut Saksan rinnalla.Nyky-Venäjän taholtahanon annettu ymmärtää, ettäSuomea piti rangaista ko-villa aluemenetyksillä jasotakorvauksilla Saksankumppanuuden takia.

Karjalasta keskustellaanniin kuin avoimessa kansa-laisyhteiskunnassa kuuluu-kin keskustella. Me karja-laiset käymme Karjalan pa-lautuskeskustelua paitsisuurella asiantuntemuksel-la, myös maltilla ja vas-tuumme tuntien. KarjalanLiittoa on yli kuusi vuosi-kymmentä johdettu siten,että siitä ei ole tullut poliit-tista ääriliikettä, vaan osarakentavaa suomalaistakansalaistoimintaa, joka onpitänyt Karjalan ja karjalai-suuden vahvana ja elävänäsuomalaisessa elämän-muodossa.

Monet ovat esittäneetKarjala-keskustelussa nä-

Kansanedustaja Markku Laukkanen on ilmoittanut olevan-sa jatkossakin käytettävissä Karjalan Liiton puheenjohtajantehtäviin. Siitä päättää lauantaina 23.4. Karjalatalolle Hel-sinkiin kokoontuva Liittokokous.

Karjalainenperinne elää

kemyksen, että Karjalan pa-lautus onnistuisi, jos Suo-men puolella pidettäisiinasiaa enemmän esillä. Kun-pa se olisikin niin helppoa.Palautus on monimutkai-nen kansainvälispoliittinenkysymys, jonka onnistumi-nen edellyttää toisen osa-puolen, siis Venäjän aktii-vista toimintaa asiassa.Toistaiseksi ei ole olemassamitään merkkejä siitä, ettäVenäjä olisi suostumassaaluepalautuksiin miltäänosin. Silti meillä on oikeu-tettu unelmamme, jonkaeteen teemme määrätietois-ta työtä siinä uskossa, ettämenneet vääryydet voidaanjoskus korjata.

Tänä päivänä järjestö-työmme onnistuminen mi-tataan siinä, miten hyvin jaelinvoimaisena onnistum-me viemään karjalaisuuttatulevaisuuteen. Samallakun tunnistamme vahvankulttuurisen traditiomme jajuuremme, meidän on vah-vistettava jälkipolvien pa-rissa tehtävää työtä. Tämätarkoittaa myös sitä, ettäviemme lapsemme ja las-tenlapsemme tutustumaanvanhoihin kotiseutuihin. Nematkat ovat olleet monellenuorelle elämyksiä.

Heimotunteemme onajatonta. Karjalaisuus onmeidän mielissämme ja sy-dämissämme, olemme sit-ten missä tahansa, se tunneei ole sidottu paikkaan. Kunpalaamme vaikkapa Jaakki-maan ja Kurkijoelle, koti-paikoillemme, koemme sel-laisia elämyksiä ja muisto-ja, jotka säilyvät siellä lop-puelämämme.

Markku LaukkanenKarjalan Liiton pj.

li ruoanlaittoa, makkaran-paistoa ja kahvinkeittoavarten. Majoittuvien käy-tössä on kolme venettä.Päärakennuksessa on vuok-rattavissa kokoustilat noin20 henkilölle, ja takkatu-paan saunoineen mahtuunoin 15 henkilöä.

Pääskyn toiminnan tar-

koituksena on toimia karja-laisten seurojen yhdyssitee-nä kesäkodin vuokraukses-sa sekä yhteisten juhlien,myyjäisten tai muiden kult-tuuritilaisuuksien järjestä-jänä yhdessä jäsenseurojen-sa kanssa. Jäsenmaksu seu-roilta on 15 euroa vuodes-sa.

Riitta Sainio

Kurkijokelaisen palstakuvallisia onnittelujavarten. Lähetä tai tuolapsen (tai mikseivanhemmankin)valokuva ja onnittelu-teksti Kurkijokelaisentoimitukseen. Kerromyös, minkä päivänlehteen onnittelunhaluaisit. Saat täältä 8euron laskun, jonkavoit maksaa pankkiin(hinta sisältää 22 %:narvonlisäveron).Onnittelun voi maksaamyös täällä toimituk-sessa.

Lämpimiä onnitteluja jahalauksia 12-vuotiaalle An-nika Virtaselle Kyröön 20.4.lähettävät mummi, ukki(Otsanlahdelta), äiti, Pertti,kummitäti, eno, serkut japikku Eevi.

Ystäväni talitintti ti-ti-tyy,koko talven lauloit mulle ti-ti-tyy.Lintulaudan sulle tein,sinne aina jyvät vein.Siksi lauloit iloiten ti-ti-tyy.Siihen oli sinulla hyvä syy, ti-ti-tyy.

Kaunis olet talitintti ti-ti-tyy,keltavatsa, harmaasiipi ti-ti-tyy.Mustaselkä, rintaraita,päällä kaunis juhlapaita.Siksi lauloit iloiten ti-ti-tyySiihen oli sinulla hyvä syy, ti-ti-tyy.

Terttu Ketola

Talviystävä

Perjantaina 15. huhtikuuta4 – 2005 – N:o 15-16

Nykytaiteessa on mieles-täni usein ongelmallista se,että ”suuri yleisö” vierastaasitä. Kuulee valituksia, etteinäyttelyitä ja niiden teoksiaymmärretä.. Puolisollani jaminulla oli tilaisuus tutus-tua Anne-Marie Kiiskin ke-ramiikkaveistosnäyttelyynDyynit kukkii sen viimeise-nä aukiolopäivänä 18.3. Po-rin Kulttuurigalleriassa.

Vieraskirjan pitkästä ni-miluettelosta päätellen ylei-sö ei ollut ainakaan tätänäyttelyä vierastanut. Myösnäyttelyn nimi vastasi sensisältöä: dyynit kukkivatrunsaasti monipuolisia me-rellisiä teoksia. Mukana oli-vat muun muassa pienois-veistokset kukkapyrstöinentyttökala ja sen parina poi-kakala. Eräs pienoisveistosoli nimeltään Laiva pisaras-sa, mikä herätti ajatuksiateokseen sisältyvästä sym-boliikasta. Esillä oli myösuseita variaatioita simpu-kankuoriaiheesta: kotiloita,koralleja, merivuokkoja,kukkia ja mitä aiheita itse

kukin teoksissa sitten näki-kin.

Monet Kurkijoki-juhlienkävijät muistanevat Anne-Marie Kiiskin hänen aina-kin kahdesti juhlien ajaksipystyttämästään keramiik-kanäyttelystä. Niiden teok-set olivat paljolti kukka-ai-heisia ja muotokieleltäänluonnonmukaisia. Pintara-kenteeltaan teokset olivatvarsin karheita, hiekkaisia.

Dyynit kukkii -näyttelynteoksissa taiteilija tuli esiinuusiutuneena; teosten muo-dot olivat abstrahoituneet.Värimaailmaan oli tullut si-nisen ja vihreän sekä dra-maattisen punamustan sä-vyjä aikaisempien lämpi-mien punakeltaisten värienrinnalle. Myös teosten pin-nan sileys ja lasituksen voi-makas korkeakiiltoisuusolivat uutta. Joissakin teok-sissa syntyi voimakas illuu-sio aallon pärskäyttämästävedestä simpukankuorenpohjalla. Oli aivan sormel-la kokeiltava – kuiva oli.

- En juuri suunnittele

Anne-Marie Kiiski teostensa keskellä. Etualalla on illusori-nen simpukankuori.

Anne-Marie Kiiski kutsui avainhenkilöitä näyttelynsä Dyy-nit kukkii 28.2. pidettyihin avajaisiin näin kauniilla kortilla.

Dyynit kukkivat Porissa

teoksiani esimerkiksi luon-nostellen paperille, vaanannan idean virrata aivoistasormenpäiden kautta sa-veen. Lopputulos on useinyllätys, kertoi keramiikka-taiteilija Anne-Marie Kiis-ki.

Aiheen viimeisimpäännäyttelyynsä taiteilija kertoisaaneensa kaipuusta pime-än ja sateisen talven keskel-tä kaukaisen meren lämpi-

mien aaltojen syleilyyn.Eipä ihme.

Isänsä puolelta kurkijo-kelaissyntyinen Anne-Ma-rie haaveilee omasta kera-miikkapajasta. Toivonunelman toteutuvan, silläjään mielenkiinnolla odot-tamaan, millaisin teoksintaiteilija seuraavan kerranastuu esiin.

Anneli Kiiski

kin jäi jotenkin aivolokeroi-hin muhimaan. Onhan se vi-siitti sen verran harvinais-laatuinen, ettei sitä päivit-täin tehdä.

Kun minulla oli sairas-vuoteellani aikaa seurataPaavin viimeisiä elonvai-heita, heräsi muistiini jo lä-hes unohtunut Vatikaanikin.Muutamia kuviakin on ta-pahtumasta matkamuistoinamatka-albumissani säilynyt.Satakunnan Terveydenhoi-tajayhdistys ry järjesti opin-tomatkan vuonna 1988muun muassa Ruotsiin,Tanskaan, Saksaan, Sveit-siin, Italiaan ja Itävaltaan.Sain sillä matkalla olla mu-kana ja käydä myös Vati-kaanissa. Matka oli erittäinantoisa.

Kunpa aina silloin, kuntekee opintomatkoja, olisiaikaa, näkisi vaivaa ja tekisienemmän muistiinpanoja.Kyllä aivot ”tallentavat” jäl-kikäyttöä varten tapahtu-neet, ellei ihminen kärsimuistinmenetyksestä: saira-uksillehan emme mitäänmahda. Usein tietysti, kunpaljon näkee samalla kerral-la, ei pidä ”tarpeellisena”kirjata tapahtumia muistiin,vaan luulee muistavansakuulemansa ja näkemänsämyöhemminkin. Muttakuinka ollakaan, huolimat-

”Kuva on otettu Vatikaanin vahakabinetissa. Paavi taisi olla Pius II Johannes. En muistavarmasti. Hänen suosionsa ei kuitenkaan ollut yhtä suuri kuin Paavi Johannes PaavaliII:n. Minä olen kuvassa takarivissä äärimmäisenä”, kirjoittaa Aino Koppi.

Vatikaanissa Pietarin kirkon aukiolla. Aino Koppi on toinenvasemmalta.

Mieliinpainuneet hetket

tomasti ”ylös kirjattua” ei-vät aivotkaan pysty tallen-tamaan.

Kun katselin Paavin vii-meisiä elonhetkiä, tuli mie-leeni, tiesiköhän hän itsek-kään enää, missä ”men-nään”. Tuo miljoonien ih-misten rakastama Paavitäytti tehtävänsä viimeiseenhengenvetoonsa asti. SuuriJumala, johonka hän luotti,

antoi hänelle uskomattomatvoimavarat selviytyä tehtä-vistään hyvinkin sairaana.

Paavi Johannes PaavaliII siunattiin haudanlepoonperjantaina 8. päivänä huh-tikuuta 2005. Suomea edus-ti hautajaisissa pääministe-ri Matti Vanhanen. Suomes-ta hautajaisiin osallistuivatmyös evankelisluterilaisenkirkon arkkipiispa Jukka

Paarma ja ortodoksisen kir-kon arkkipiispa Leo. Näinoli maailman yhden suurenja rakastetun ihmisen elä-mänkaari katkennut, muttamuistot säilyvät historianlehdillä. Lepää rauhassa.Kuvat ja kirjoitus

Aino KoppiNoormarkku

Olin omalla ”kärsimys-matkallani” yövuoteeltanikiirastorstaista Pääsiäisenyli. Samanaikaisesti mil-joonat ihmiset ympäri maa-ilmaa seurasivat Paavi Jo-hannes Paavali II:n viimei-siä hetkiä. Minua kiinnostituo tapahtuma ehkä siksi,että olen saanut kunnian

käydä Vatikaanissa Pietarinkirkon aukiolla Paavin toi-votellessa siunausta muunmuassa suomen kielellä.

Kyseinen matka oli läheskuukauden mittainen, javaikka pidin päiväkirjaa, jäipaljon kirjoittamatta hyvin-kin mielenkiintoisia asioita.Vatikaanin vierailu kuiten-

Aamulla varhainpäivään johtaa,uutiset melskeistä sotien.Suo että turtuen emmesitä kohtaa,sanoen, se on kaukainen.

Siunaavin mielinsaatamme matkaan,ryhmiä, valmiinaauttamaan,paljon on heitä,Punainen risti,rientää haavojasitomaan.

Paljon me voimmemyönteisin voimin,rukous maan ääretsaavuttaa,pahalla on vain hetkenvalta,Rakkaus kaikenuudistaa.

Jumalan käsi tähän astiIsraelin on varjellut,niin on tekevä nyt javasta,sanassaan sen onluvannut.

Olkaamme kansojenvaiheissa myötä,päivissä tuskan jaahdistuksen,Heimomme puolestarukoustyötä –edestä kaikkien kansojen.

Ihmissydän niin helpostikääntyytäällä vääryyttäpuolustamaan,kaikki arvot kunmaailmassataalareissa vain punnitaan.

Ylväs öljyn tahrima lintu,korkeuteen katseensakohottaa,ihmisen ahneuden,julmuuden vuoksi,saaste aaltoihin vajoaa.

Varjele Korkein ihmiskuntaasodan liekit vaimentaen,Sinä voit yhdellä sanallakääntää,vihan voimaksi rakkauden.

Kasvakaamme Ihmisiksi,kasvakaamme auttamaan,jokaiselle tehtävä löytyyparempaa huomistarakentamaan.

Pohjolan puhdas raikastuuli,hohto valkoisten hankien,kaikesta tästä iloita voimme,sydämestämme kiittäen.

Uskomme, toivomme,rukoilemme,uusi aika sarastaa,tuhkasta on nouseva jälleenrakentaen tuhottu maa.

Selma Soikkeli

Sodan varjot

Koulukuja 7, 32200 LOIMAAPuh. (02) 762 2551, 050-521 3336

Perjantaina 15. huhtikuuta 2005 – N:o 15-16 – 5

100-vuotisjuhliaan viet-tävä Lahti valmistautuu vas-taanottamaan karjalaiset ke-säjuhlavieraat juhannustaedeltävänä viikonloppuna17.-19.6. Tämä on suurinjärjestötapahtuma Lahdentulevassa kesässä, odote-taanhan kolmipäiväisillejuhlille 10 000-15 000 vie-rasta.

Lähes kaikki kesäjuhlienohjelmat on sijoitettu kau-pungin keskustan tuntu-maan: UrheilukeskuksenSuur- ja Messuhalleihin, Si-beliustaloon, Konserttita-loon, kirkkoihin, kouluihin,kisapuistoon ja Marttalaan.

Karjalainen maraton on sensijaan viety Lahden ulko-puolelle, ja se juostaan Art-järvellä. Karjalaisuus nä-kyy myös Historiallisenmuseon Viipuri-näyttelys-sä, jossa on esillä Viipurintaidemuseosta evakuoitujaaarteita.

Juhlien ohjelma on täyn-nä musiikkia, tanssia, iloaja luovuutta ja urheilua,mutta myös hiljentymistä jaarvokkuutta. Nuorille onpäivien aikana ikiomaa,Karjalaisen Nuorisoliitonheille järjestämää ohjel-maa, muun muassa työpa-joja kouluissa.

Karjalaiset kesäjuhlat avaavatLahden juhlakesän

Tapahtuman suojelija,pääministeri Matti Vanha-nen avaa juhlat lauantainaSuurhallissa klo 14 alka-vassa avajaisjuhlassa. Lää-ni, Lahden kaupunki ja Kar-jalan Liitto tuovat omat ter-vehdyksensä juhlaan. Siel-lä tulee ensiesitykseensä”Karjalastha miekii tulin” -soitannollinen kuvaelma,joka kertoo lahtelaisten jakarjalaisten 60-vuotisenrakkaustarinan. Keskeises-sä roolissa esiintyy veteraa-nisoittokunta solisteinaanRaita Karpo ja Hannu Leh-tonen.

Sunnuntaiaamuun kuu-

luvat kunniakäynnit Vapau-den Hengettären patsaallaja Karjalaan jääneidenmuistomerkillä. Jumalapa-lanpalveluksia pidetäänuseassa Lahden luterilaises-sa kirkossa sekä ortodoksi-nen vigilia Pyhän kolminai-suuden kirkossa. Ristinkir-kon jumalanpalveluksessasaarnaa Tampereen piispaJuha Pihkala. Tämä Juma-lanpalvelus radioidaan.

Upean juhlakulkueenjärjestäytyminen alkaakauppatorilla klo 11.15.Kulkue lähtee matkaan klo12.00 ja kulkee reittiä:Kauppatori - Marolankatu -

Yksi mukavista lapsuus-ajan leikeistä oli puujaloillakävely. Se ei kuitenkaan ol-lut mikään kovin helppohomma. se vaati melkoises-ti harjoittelua, mutta niin-hän sitä sanotaankin, ettäharjoittelu se vasta tekeemestarin. Kunhan vain sin-nikkäästi jaksoi opetella,niin lähtihän se sitten suju-maan oikein mallikkaasti.

Jokaisella piti olla omatpuujalat, joissa jalansija oliitselle sopivalla korkeudel-la, pienimmillä kävelijöillätietenkin tarpeeksi alhaalla.Isoilla pojilla oli joskus niinmahdottoman pitkät puuja-lat, että he näyttivät mel-keinpä jättiläisiltä.

Joskus pistettiin oikeinkilpailut pystyyn ja yritet-tiin tönäistä toinen alas.Voittaja oli tietenkin se,joka viimeisenä oli jaloil-laan.

Kuvassa ovat omat lap-semme 1970-luvun alussa.Sujuihan se puujaloilla kä-vely hyvin heiltäkin.

Terttu Ketola Puujalat ja Pia ja Petri Ketola kesällä vuonna 1974.

Muistatsie viel… PuujalatMistähän johtuu, että ih-

minen alkaa kiinnostuajuuristaan ja esivanhem-mistaan vasta ikäännytty-ään ja silloin se on melkeinaina liian myöhäistä?Usein kiinnostus herää vas-ta vanhempien tai sukulais-ten jäämistöä selvitellessä.Itselleni kävi juuri näin.

Isäni olisi muistanutpaljon asioita, muttasilloin ne eivät vielätuntuneet niin tärkeil-tä. Isän kuoleman jäl-keen heräsi uteliai-suuteni, mutta äiti olisilloin jo niin vai-keasti dementoitunut,ettei osannut eikämuistanut enää kertoaoloista lapsuutensa januoruutensa Kurkijo-elta.

Erittäin hyvää ja va-laisevaa tietoa olen saanutpurkaessani kummitätiniAnni Tirrin jäämistöä. Siel-tä sain tietoja äitini (Terent-jeff) suvun vaiheista. Myöskummisedän Juho Tirrinsuvusta oli paljon asioita.

Oli minun onneni, että

Irja Vehmanen kyselee,kuka tämä leppoisanoloinen ja näköinen

vanha herra mahtaisi olla.

Kiinnostus ”juuriin”

Vapaudenkatu – Vesijär-venkatu - Aleksanterinkatu- Paasikivenkatu - Salpaus-selänkatu - Urheilukeskus -Suurhalli.

Kulkueeseen osallistuukantajineen ainakin 400 jär-jestölippua sekä moninker-tainen määrä järjestöjen jä-seniä. Kulkueen virallinenvastaanotto on Hakkapeliit-tapatsaan kohdalla. Kulkuepäättyy Suurhalliin, jossaalkaa klo 14.30 päiväjuhla.Ennen juhlan alkua ja senpäätyttyä on mahdollisuusruokailla Messuhallin ra-vintolassa. Juhlassa esiinty-vät muun muassa MikaPohjonen, suurkuoro sekä72-henkinen varusmiessoit-tokunta. Karjalaista kult-tuuria ja väriä juhlaan tuoBurlakat - karjalankielinenlauluyhtye.

Matti Hilska

halusta jättää tietoa jälkeen-jääneille. Sieltä tuli iloista,surullista ja aika järkyttä-vääkin tietoa. Olihan Anni-täti monen monta vuotta va-kituinen kirjoittaja myösKurkijokelaiseen.

Tarkasti Anni-täti yleen-sä kirjoitti myös valokuvi-en taakse, kuka tai keitä ku-vissa oli ja missä kuva oliotettu. Tämä myhäilevänherran kuva löytyi kui-tenkin vasta vähän aikaasitten kehyksestä toisenkuvan alta, eikä Anni-täti ollut kirjoittanutkuvan taakse herrannimeä.

Etupuolella näkyyheikosti, että kuvan oli-si ottanut P. Teräntö.Tunteekohan kukaan tätäleppoisan oloista herraa?

Olisin hyvin kiitollinen tie-dosta, vaikka Kurkijokelai-sessa tai puhelimitse. Toi-votan kaikill kurkjokelaisillhyvvää kevättä!

Irja VehmanenTurku puh. (02) 230 1881

Rippikoulu-kuvaKurkijoelta

Anni Riikonen Kyröstätunnisti Kurkijokelaisessa(nro 14/8.4.2005) julkais-tusta kuvasta viisi rippikou-lutyttöä. Kuva on otettunoin vuonna 1920 Kurkijo-ella. Vasemmalla edessä onHelmi Teräväinen Tervusta,oikealla edessä Mari Jussi-lainen (myöh. Kuusela) Ot-sanlahdelta ja hänen vieres-sään istumassa Elsa Kyl-liäinen (myöh. Taskinen)Rummunsuolta. Takarivis-sä toinen oikealta on AinoHämäläinen Pohjiin kyläs-tä ja hänen vieressään taka-rivissä kolmantena oikealtaEeva Nenonen Korpisaa-resta. Viisi tyttöä jäi siisvielä tunnistamatta. Jospajoku vielä osaisi auttaa.

Mirja Töykkälä Alastarolta kyselee edelleen, mihinkä mah-tavat olla tämän kuvan autot matkalla ja mihin ne on pysä-köity. Olisiko kyseessä esimerkiksi marttojen retki? Mirjanäiti, jonka kokoelmasta kuva on löytynyt, kuului aikoinaanKurkijoen Marttayhdistykseen. Tiedot voi kertoa Kurkijoke-laisen toimitukseen.

Anni-täti oli kova kirjoitta-maan asioista ja tapahtumiamuistiin. Osaksi se johtuivarmaan tapaturman seu-rauksena tulleesta kuurou-tumisestakin, mutta myös

Äitini syntyi kesken hei-nätöiden 11.7.1920 leppä-pensaaseen ElisenvaaranSopella. Isoäitini Iida Hä-mäläinen (s. Rastas) olinuorena ujo. Hänen anop-pinsa Katri Hämäläinen oliihmetellyt, missä heidän Ii-tansa oli. Hän oli löytänytminiämensä leppäpensaastalapsi esiliinassaan. Näin äi-tini kertoi syntymästään.

Äitini Elisenvaaran iso-vanhemmat olivat JaakkoMatinpoika Hämäläinen jaKatri AdamintytärSchwartz. Jaakko oli vai-moaan Katria 20 vuottavanhempi. Heidän lapsiaanolivat Matti, Juho, Toivo jaTilda. Lisäksi oli vielä tytär,jonka nimeä en muista ja

TaloElisenvaaran Sopella

joka oli muuttanut Räisä-lään.

Vanha Jaakko kuoli,minkä jälkeen pojat eivätpäässeet yksimielisyyteenisännyydestä, joten tilamyytiin. Katri, Matti ja Til-da ostivat omakotitalon Eli-senvaaran asemalta. Talotuhoutui pommituksessa.Olen nähnyt valokuvan,jossa Katri seisoo Tildankanssa raunioilla vain savu-piipun törröttäessä pystys-sä.

Kyselin vanhaksi elä-neeltä isoisältäni Juholta ta-losta. Hän oli kovin vaito-nainen puhumaan tilasta.Pappa oli muuten kova pu-huja ja muistelija. Tulkitsinvaitonaisuudenmerkinneen

jotain salattua surua. Su-vustani tietäjät ovat poissa.Hautajaiskuvissa näkyyvain kolkkia talosta.

Kuollut äitini on aikoi-naan ympyröinyt kirjaan”Kurkijoki kylästä kylään”(sivut 54-55) Sopelta tilannro 102 Asikaisen perikun-ta. Adam Schwartzin puoli-so oli Anni Asikainen. Liit-tyvätkö kyseiset asiat yh-teen? Muistaako ja tietääkökukaan enempää kyseisentilan tarinasta? Olisin kii-tollinen kaikista tiedoista.

Raija KastinenSimakankatu 9

30420 Forssa

Täl ikkääTäs ijäs sitä voip tehä,mitä mielee juolahtaa.Ei tarvihe yhtää miittii,mitä muut siinttuumaavat.

Mie piirtelen kaikenlaisiikorttija. Naapuri sano:”Ai, sie uot ruventsäästämää.”Niihä mie viime älysin.

Roskiiha ne joutuutkaupankortitki, mintäi ei miunki.Onha sit toisilhaastamist,et se luuloo olevansaparempiki.

Niihä mie vällei uskonki.Nythä täs on aikaaarvata, leikkii vaik mitä.Kulluuha aika nauraeski.

Anna

Vanha kuva Kurkijoelta

Perjantaina 15. huhtikuuta6 – 2005 – N:o 15-16

KokouksetKevätkokous pidettiin

16.3. Porissa. Kokoukseenosallistui 43 henkilöä. Pu-heenjohtajana toimi VäinöBragge ja sihteerinä RaijaLaaksonen. Kokouksessakäsiteltiin sääntöjen kevät-kokoukselle määräämätasiat.

Syyskokous pidettiin9.11. myös Porissa. Tähänkokoukseen osallistui 37henkilöä. Myös tämän ko-kouksen puheenjohtajanatoimi Väinö Bragge ja sih-teerinä Raija Laaksonen.

18 vuotta Hiitolan Pitä-jäseuraa luotsannut MauriLankinen ilmoitti avaussa-noissaan, ettei ole enää käy-tettävissä puheenjohtajaavalittaessa. Seuran uudeksipuheenjohtajaksi valittiinyksimielisesti Jouko Hämä-läinen.

Hallituksen jäsenistäerovuorossa olivat MiljaPeltomaa, Sinikka Rajain-mäki ja Kari Kaijo.

Valintojen jälkeen Hiito-lan Pitäjäseuran hallituk-sessa vuosina 2003–2005toimivat Eino Ahokas, Tert-tu Ketola ja Airi Ruotsalai-nen sekä heidän varajä-senensä Veijo Sinkkonen(uusi). Vuosina 2004–06hallituksessa hääräävätTeuvo Savolainen, RaijaLaaksonen ja Aila Niemi(uusi) sekä heidän varajä-senensä Ari Vihavainen.Vuosina 2005–2007 halli-tukseen kuuluvat Milja Pel-tomaa, Sinikka Rajainmäkija Leena Peltomaa (uusi)sekä heidän varajäsenensäVäinö Bragge (uusi).

Tilintarkastajiksi tarkas-tamaan Hiitolan Pitäjäseu-ran vuoden 2005 hallintoaja tilejä valittiin Kaija Kok-ko ja Aira Järvenpää. Vara-tilintarkastajiksi valittiinKyösti Kekki ja Ilmari Ee-rikäinen.

Kokouksessa hyväksyt-tyyn toimintasuunnitel-maan kuuluvat muun muas-sa Hiitolan pitäjäjuhlien jär-jestäminen kaksipäiväisinä,äitienpäiväjuhlat, tarinail-lat, kotiseutumatkat, kesä-retki, kirkkoretki Karviaan,pilkki- ja onkikilpailut sekäkynttilätervehdys Karjalaanjääneiden vainajien muisto-merkille. Yhdistys osallis-tuu Karjalaisiin kesäjuhliinsamoin Karjalan Liiton,Karjalaisseurojen Satakun-nan piirin sekä muiden kar-jalaisseurojen järjestämiintapahtumiin.

Järjestäytymiskokouk-sessaan hallitus teki seuraa-vanlaiset valinnat. Varapu-heenjohtajana toimii TeuvoSavolainen, sihteerinä ja jä-senrekisterin hoitajana jat-kaa Raija Laaksonen, ra-hastonhoitajana Milja Pel-tomaa ja pääemäntänä AiriVihavainen. Lehdistön yh-teyshenkilöinä toimivatAino Koppi, Terttu Ketolaja Raija Laaksonen. Matko-jen ja retkien järjestäjinätoimivat Milja Peltomaa jaRaija Laaksonen. Kalastus-asioista vastaa Viljo Ylönenhyvine apulaisineen.

Hallitus kokoontui kah-deksan kertaa käsitellen yh-teensä 74 pykälää. Kaikkiinkokouksiin osallistuivatMauri Lankinen, Milja Pel-

Hiitolaista jälkipolvea eli Tytti ja Matti Rajainmäki laula-massa Hiitolan Pitäjäseuran järjestämässä äitienpäiväjuh-lassa. Pienten esiintyjien isä on Hiitola-säätiön asiamiesKari Rajainmäki.

Hiitolan Pitäjäseuran37. toimintavuosi

oli täynnä tapahtumia

tomaa ja Raija Laaksonen,7 kertaa paikalla oli Sinik-ka Rajainmäki, 6 kertaaAiri Ruotsalainen, JoukoHämäläinen ja Eino Aho-kas, 5 kertaa Teuvo Savo-lainen, Aila Niemi ja AriVihavainen, 4 kertaa KariKaijo ja Terttu Ketola. Pu-heenjohtajana seitsemässäkokouksessa toimi MauriLankinen ja yhdessä vara-puheenjohtaja Jouko Hä-mäläinen. Raija Laaksonenoli kaikissa kokouksissasihteerinä.

Toimintavuoden päätty-essä seuran jäsenmäärä oli229 henkilöä kaikkiaan 50eri kunnan alueelta. Seu-raan liittyi 21 uutta jäsentäja seurasta erosi kolme, li-säksi kahden jäsenen evak-kotaival päättyi. Jäsentenikähaitari oli 1,5 v. - 88vuoteen. Jäseniä on samas-ta suvusta jopa neljästä erisukupolvesta. Jäsenmaksuseurassa oli 9 euroa.

Tarinailtoja vietettiin yh-deksän kertaa eri teemojenmerkeissä. Osallistujia oliyhteensä 423 eli keskimää-rin 47 henkilöä iltaa koh-den. Vuosi alkoi perintei-sesti hengellisellä tarinail-lalla ja päättyi pikkujoulu-juhlaan.

JuhlatVuoden 2004 Hiitolan

Pitäjäjuhlat olivat järjestyk-sessään 57. ja vietettiin 7.-8. elokuuta Porissa ja Kul-laalla. Juhlinta aloitettiinlauantai-iltapäivänä ”Ru-noa ja musiikkia” -tapahtu-malla, jossa mm. lausunta-taiteilija Sirkka-Liisa Laak-sonen esitti useita isän-maallisia ja karjalaisaihei-sia runoja. Runojen ohessakuultiin musiikkiesityksiä.

Lauantai-iltana juhlatjatkuivat Kullaan Harjulas-sa iltamilla, jossa teemanaoli ”Ovat juuremme Karja-lassa”. Perinteisen iltama-ohjelman jälkeen jatkui iltajuhlatanssiaisilla.

Sunnuntaiaamuna ko-koontui juhlaväki Teljänkirkossa järjestettyyn mes-suun, jossa saarnan pitikirkkoherra Helge Ranta.Kukkatervehdyksen Sanka-rivainajien ja Karjalaan jää-neiden vainajien muisto-merkeille veivät Elli ja Aar-no Kiuru sekä Leena Pelto-maa ja Teuvo Savolainen.

Pääjuhlassa Porin Palm-gren-opistolla juhlapuheenpiti maisematutkimuksenprofessori Maunu Häyry-nen. Tutkimukseen osallis-tuva FM Kirsi Niukko käyt-ti juhlassa myös puheen-vuoron. Seuramme puheen-johtajan Mauri Lankisentervehdyssanojen jälkeensaimme nauttia monipuoli-sesta ja korkeatasoisestaohjelmasta. Tarjolla oli eri-laisia musiikkiesityksiä,lausuntaa ja pakinointia.Saimme myös kuulla nuo-remman polven ajatuksia.

Ajattelemisen aihettaantoi päätössanoissaanmyös Hiitola-säätiön pu-heenjohtaja Pauli Puttonen.Tilaisuuden juonsi tyylik-käästi Salla Lankinen. Tie-tysti yksi tärkeä osa juhlis-sa on myös tuttujen tapaa-minen ja kuulumisten vaih-taminen, ja kahvin juonninlomassa kuuluvasta iloises-ta puheensorinasta huoma-si, ”ett’ nyt on kyl’ karjalai-set liikkeellä”.

.Keväistä kokoperheenäitienpäiväjuhlaa vietettiinseurakuntakeskuksessa.Ohjelmansuorittajina olirunsaasti hiitolaista jälki-polvea tuomassa oman pa-noksensa tähän lämmin-henkiseen juhlaan. Varmas-ti kukitetut äidit kutenmuutkin juhlavieraat nautti-vat näistä nuorten- ja vähänvarttuneempienkin esityk-sistä. Puheen äideille pitiHiitola-säätiön asiamiesKari Rajainmäki.

Seurakunnan tervehdyk-sen juhlaan toi kirkkoherraKari Erkkola. Yhteislaulut

säesti Toivo Lankinen. Ti-laisuuteen osallistui 82 hen-kilöä, ja sen juontajana toi-mi Jouko Hämäläinen.

KotiseutumatkatHiitolan Pitäjäseuran toi-

mesta järjestettiin vuonna2004 neljä kotiseutumat-kaa, joihin osallistui yh-teensä noin 125 henkilöä.Perinteisesti jokainen koti-seutumatka on aloitettumenneitä sukupolvia muis-taen. Juhlavalta tuntui tällä-kin kertaa kulkea hautaus-maan ja kirkon muistomer-keille Hiitolan kirkonkello-jen soidessa, nyt tosin enäävain ääninauhalta.

Tapahtuman juhlavuuttalisäsi yhdessä laulettu suvi-virsi ja matkalaisten viemäkukkatervehdys. MyösSankarivainajien muisto-merkillä koettiin herkkiähetkiä. Muistomerkkienympäristössä järjestettiinmatkan aikana myös sii-voustalkoot, lisäksi suori-tettiin mittauksia hautaus-maan paikantamiseksi.

Kotiseutumatkan yhtey-dessä laskettiin kukkater-vehdys myös Ihantalanmuistomerkille. Matkojenkohokohtana on tietystiaina käyskentely entisilläkotitanhuvilla. Myös Lin-navuorella laulamamme”Jo Karjalan kunnailla leh-tii puu” viestitti tervehdyk-semme entiselle kotipitäjäl-lemme Hiitolalle.

Majapaikassamme ku-luivat illat rattoisasti yhteis-ten laulu- ja muisteluiltojenmerkeissä. Kotiin lähties-sämme nousi monien mie-liin muistot täysin erilaisis-ta lähtötunnelmista 60vuotta aiemmin, jolloin jou-duimme sulkemaan sillois-ten kotiemme ovet lopulli-sesti.

Elokuussa tehty kesäret-ki suuntautui Reposaareen,ja se tehtiin uudella Char-lotta-risteilyaluksella. Lau-lellen ja soitellen matka su-

juikin rattoisasti kauniitajokimaisemia ihaillen. Ta-pahtuman viihteestä huo-lehtivat ”Evakot”, retkeenosallistui 66 henkilöä.

Kalastus ja urheiluMaaliskuussa 2004

Mouhijärven jäällä kisail-tiin seuran parhaitten pilk-kijöiden titteleistä. Voittoniin miesten- kuin naisten-kin sarjassa meni Savolai-sille. Kaukon voittosaalisoli 5,820 kg ja Armin 4,140kg. Kilpailuun osallistui yh-teensä 19 pilkkijää, joidenneljän tunnin urakka tuottiyhteensä noin 26 kilon ka-lansaaliin.

Elokuussa samassa pai-kassa kilpailtiin kesäongin-nassa. Onkiminen tapahtuikirkkoveneestä, ja tunnel-ma oli lähestyvästä ukko-senilmasta huolimatta kor-kealla. Voittajaksi selvisiSeppo Kaljunen 560 gram-man saaliillaan. Naistensarjan voitti 250 grammal-laan Raija Laaksonen. Täl-

lä kertaa oli Ahti huomatta-vasti kitsaammalla tuulella,ja 13 onkijaa saivat yhteen-sä vain noin 2,7 kiloa kalo-ja. Kaikki kalat hyväksyt-tiin kilpailukaloiksi.

Myös Hiitolassa ongit-tiin elokuussa kilpaa, ja pi-täjäseuran joukkue sijoittuihienosti toiselle sijalle 570gramman saaliillaan. Seu-ramme osallistui myös pii-rin järjestämiin pilkkikil-pailuihin, joissa joukkue-emme sijoitus oli toinen.Henkilökohtaisen kilpailunvoittajana oli seuraammeedustanut Armi Savolainen.

Urheilun saraltakin onsaavutettu hienoja tuloksia.Karjalan maratonilta omas-ta sarjastaan toi Ari Viha-vainen voiton, ollen tulok-sellaan myös koko marato-nin toiseksi nopein. Myöstriathlonin MM-kisoissaAri oli upeasti kahdeksas.Porin Karjala-Seuran jär-jestämässä liikuntatapahtu-massa seuraamme edusta-nut joukkue voitti mölkynpeluun.

Muuta toimintaaSeuramme lauluryhmä

Evakoilla oli myös vilkastoimintavuosi. Esiintymisiäkertyi vuoden aikana 14, li-säksi ”meijä pojat” Tarmoja Ari sooloilivat useita ker-toja. Esiintymisistä mainit-takoon mm. äitienpäivät,pitäjäjuhlat, iltamat, synty-mäpäivät, Karjalasta läh-dön 60-vuotisjuhlat, sauna-iltoja, joulujuhlia, risteily,säätiön leiri ym.

Harjoituksia ja lauluilto-ja toistemme kodeissa pi-dettiin 11 kertaa. Tänävuonna tuli kuluneeksi viisivuotta Evakot-ryhmän en-siesiintymisestä.

Vuoden aikana on järjes-tetty piirakoiden leipomi-sen opetusta, osallistujia 23henkilöä, ja viety jäsenper-heeseen syntyneelle poika-vauvalle rotinat. On terveh-ditty säätiön leiriläisiä tar-joten heille piirakkakahvitohjelmatuokion kera. Onviety kynttilätervehdysKarjalaan jääneiden vaina-jien muistomerkille pyhäin-päivänä, itsenäisyyspäivä-nä sekä 4. adventtina, jol-loin pienimuotoiseen ta-pahtumaan osallistui 52

Evakot esiintyivät 7.8.2004 Kullaan Harjulassa Hiitolan Pitäjäjuhlien iltamissa “Ovat juuremme Karjalassa”.

Perjantaina 15. huhtikuuta 2005 – N:o 15-16 – 7

Mellilän Hirsityö Oy onkasvavalla vauhdilla niittä-nyt mainetta tuotteillaanympäri Euroopan. Tuotan-nosta viennin osuus on yli90 %, josta suurin osa me-nee Saksaan 12 saksalaisenjälleenmyyjän kautta.

Mellilän Hirsityön onperustanut Leif Erlundvuonna 1978. VaimonsaSirkka-Liisan (s. Hartikka)kanssa he joutuivat sotienjälkeen jättämään Kurkijo-en, jolloin edessä oli muut-to tuntemattomaan. Heidänevakkotaipaleensa päättyiPiltolaan, jossa pienviljeli-jöinä he tienasivat elanton-sa ja kasvattivat viisi las-taan. Ilse-tytär löysi elä-mäntehtävänsä muualta,mutta neljä raavasta poikaaovat sittemmin jatkaneetHirsityöllä isänsä viitoitta-malla tiellä.

1970-luvun lopulla ja1980-luvun alussa tuotteetolivat pääsääntöisesti pyö-rö- ja ponttihöylähirsituot-teita. 1980–luvun loppu-puoli oli aikaa, jolloin ener-gian hinta alkoi rajustinousta ja rakennuksissa al-koi ilmetä entistä enemmänhomeongelmia. Leif Erlundpäätteli älykkäänä miehenä,että koska jotkut sata vuot-ta vanhat rakennukset oli-vat edelleen loistokunnossaja jotkut uudet vastikään ra-kennetut talot olivat ho-meessa, rakentamisessa olimenty pahasti hakoteille.

Erlund tutki, miten talotoli tehty sata vuotta aikai-semmin, ja siitä oikeastaanalkoi Erlund-talon kehitys.Hän kehitti hirsitalon, jossaei käytetä muoveja eikätuulensuojalevyjä, vainpuuta ja puunjohdannaistaekovillaa seinissä.. Kunnämä laitetaan Erlund-talonseiniin oikeissa mittasuh-teissa ja oikeassa järjestyk-sessä, niin ei ole ihme, ettätänä päivänä taloa pidetäänjoissakin ammattilaispii-reissä maailman parhaana.

Kiitoksia ja mainettaEnglannin MTV4 on

neljän vuoden ajan lähettä-nyt ohjelmasarjaa ”GreatestDesign” (Me rakennam-me). Tämä kerran viikossalähetettävä ohjelma kertookussakin tunnin pituisessajaksossaan erityylisistä ra-kennustavoista ja raken-nuksista ympäri maailman.Yhdessä jaksossa näytetäänesimerkiksi, miten eskimottekevät iglunsa, toisessaosassa taas, miten Afrikas-sa tehdään lantamajoja, jaedelleen, miten jenkit ra-kentavat pilvenpiirtäjiä jne.jne.

Ohjelmasarjaa tekeväenglantilainen toimittaja-ryhmä, joka koostuu raken-nusinsinööreistä ja arkki-tehdeistä, valitsi nimen-omaan Erlund-talon Suo-men ja Mellilän Hirsityönedustajaksi tähän ohjelma-sarjaan. Vuosi sitten kuva-usryhmä kävi kuvaamassaErlund-talon valmistuksenaina metsästä valmiiseen

Erlund-talo nousemassamaailman huipulle

taloon asti. Filmi on nytvalmis, ja se lähetetäänEnglannin MTV4–kanaval-la 27. päivänä kuluvaa kuu-ta.

Nyt jo tiedetään, että oh-jelman lopuksi toimittajatarvioivat Erlund-talon sar-jan parhaaksi taloksi. Heperustelevat ohjelmassa sa-nomaansa muun muassaseuraavasti: ”Erlund-talosopii asumukseksi mihinpäin maailmaa tahansa. Sesuojaa asukkeja talvellapakkasilta ja kesällä kuu-muudelta. Rakenteissa eikäytetä muoveja eikä tuu-lensuojalevyjä, siksi talohengittää luonnollisestieikä koskaan homehdu.”

Myös VTT on ollut tut-kimassa taloa ja todennutmuun muassa, että Erlund-talon energiankulutus on lä-hes puolta pienempi kuinulkoasultaan vastaavannä-köisissä taloissa. Englanti-lainen toimittajakunta ar-vosti talon nopeaa pystytys-tä sekä sitä, että rakentami-sessa ei tule laisinkaan huk-kaa. Talon loppuhinta jääheidän mielestään varsinkilpailukykyiseksi, ja puol-ta pienempi energiankulu-tus näkyy energialaskussa.

Tässä ohjelmassa he visioi-vat, että jos kaikki asuisivatErlund-talossa, kaikilla oli-si keskimäärin parempi olo,energiaa säästyisi jne.

Toivottavasti joku Suo-men TV-kanavista lansee-raisi jotain tällaista. Saisikait ne ”Kauniit ja Rohkeat-kin” tulla, mutta todellamielenkiintoinen ohjelma-sarja olisi myös tämä Eng-lannissa suosittu GreatestDesign.

TyönjakoMellilän Hirsityö on al-

kanut panostaa enemmän

myös kotimaan myyntiin.Erlundin pojista Tomilla ontoimitusjohtajan tehtävät.Kai hoitaa Saksan jälleen-myyjät, missä sekä tilaustenkäsittelyssä hänellä on kä-det täynnä. Allan suunnitte-lee ja piirtää talot ja laskeetarjoukset, Kim on puoles-taan pystytys- ja asennus-vastaava.

Vuoden vaihteen jälkeenkotimaan myyntiin on tullutmukaan sahateknikko Juha-ni Eklund. Myös tämänvanhemmat ovat Kurkijoel-ta, Rummunsuon Kaunee-lasta kotoisin. ”Tehtäväni

SisäkuvaEdmunso-nin takka/

seurustelu-huoneesta.

Kohde si-jaitsee

etelä-Eng-lannissa.

Kim Erlund lähdössä valmennuslenkille!Kurkijokelaista hevosperinnettä vaalitaan näin Ypäjällä.

Grieben-talo pohjois-Saksassa Lyypekin lä-

hettyvillä.

on organisoida kotimaanmyynti, ja tämä tehtävä onminulle kovin mieluinen”,kertoo Juhani Eklund ja jat-kaa: ”Ympäri käydään jayhteen tullaan, voisi sanoa.Nimittäin ollessani vuonna1978 Puolimatkan sahallamyyntihommissa myin LeifErlundille Mellilän Hirsi-työn ensimmäiset parrut jalankut.”

”Oma ajatteluni rakenta-misesta ja rakennuksista ontasan tarkkaan samanlai-nen, kuin mitä Hirsityöntuotteissa koko ajan toteu-tetaan. Helsinkiin, Tur-kuun, Tampereelle, Forss-aan, Riihimäelle ja Jyväs-kylään olen löytänyt sopi-vat myyjät, ja tarkoitukse-namme on nostaa Erlund-talo ja muut Hirsityön tuot-teet ns. nimituotteiden rin-nalle”, sanoo Eklund.

Eklund jatkaa muistele-mistaan: ”Muistan Leif Er-lundin hyvänä ja auttavanaihmisenä. Hän auttoi lähim-mäisiään silloin, kun apuatodella tarvittiin. Hänenlai-siaan ihmisiä on todellaharvassa. On ilo olla nytpoikien kanssa markkinoi-massa Erlund-taloa. Jokai-nen myyty Erlund-talo onomalla tavallaan esimerkil-lisen isän ja miehen, LeifErlundin muistomerkki.”

Raija Hjelm

henkilöä.On osallistuttu Joen-

suussa Karjalaisiin kesä-juhliin. Seuran lippua kul-kueessa kantoi Ari Viha-vainen airueinaan Airi Vi-havainen ja Raija Laakso-nen. Hiitolan kilpeä kantoiTeuvo Savolainen, MiljaPeltomaan ja Rauni Kaijantoimiessa airueina. Onmyös osallistuttu lukuisiinmuihin Liiton, Piirin ja erikarjalaisseurojen järjestä-miin tapahtumin.

Harras tustoiminnanpuitteissa kuuluu LaatokanLaulajat -kuoroon useitaseuramme jäseniä. Jäsen-emme ovat myös lähettä-neet runsaasti kirjoituksiaKurkijokelaiseen ja Karja-laan samoin myös muihin-kin lehtiin. Kotiseutumat-kojen yhteydessä on Hiito-laan toimitettu runsaastikäytettyä vaatetavaraa an-nettavaksi vaateapua tar-vitseville.

Seuramme toimesta on-nittelimme 12 tasakymme-niä täyttänyttä jäsentämmetai yhteistyökumppaniam-me. Muistimme lisäksi Hii-tolan standardilla TerttuKetolaa, Milja Peltomaata,Sinikka Rajainmäkeä jaKari Kaijoa, Onnittelimmemyös 50-vuotiasta Hiito-laiset ry:tä. Lisäksi oli ilolähettää kahteen jäsenper-heeseemme vauvaonnitte-lut. Seuramme esitti myössurunvalittelut kahdenpoisnukkuneen jäsenemmeomaisille.

Myös vuonna 2004saimme vastaanottaa tun-nustusta vuoden 2003 vilk-kaasta toiminnasta. Valta-kunnallisessa Karjalan Lii-ton toimintakilpailussa pi-täjäseurojen sarjassa olim-me hienosti kolmantena jasaimme vastaanottaa siitäkunniakirjan. Piirin toimin-takilpailussa seuramme si-joittui ensimmäiseksi ja saihaltuunsa nyt jo toiseksivuodeksi peräkkäin kome-an pokaalin. Toimintapis-teitä keräsimme yhteensä637.

KiitoksetLämmin kiitos seuram-

me saamasta taloudellises-ta tuesta Hiitola-säätiölle,Suodenniemen Säästöpan-kille ja Sampo Pankille.Kiitokset myös Leena jaHannu Karvoselle kirkko-veneen kuljetuksesta ja let-tukesteistä. Suurkiitos kai-kille ohjelmansuorittajille,seuran emännille ja kaikil-le teille, jotka työpanoksel-lanne olette olleet mukanaseuran toiminnassa.

Kiitämme myös lahjoi-tuksina saamistamme kil-pailu- ja arpajaisvoitoista.Lopuksi isot kiitokset teil-le kaikille, jotka oletteosallistuneet lukuisiin jär-jestämiimme tilaisuuksiin.Me kaikki yhdessä olemmeolleet vaikuttamassa seu-ramme hienoon menesty-miseen.

”Jatketaa ielleeki sam-maa mallii…. ”

PuheenjohtajaJouko Hämäläinen

SihteeriRaija Laaksonen

Perjantaina 15. huhtikuuta8 – 2005 – N:o 15-16

� 1905 Kurkijoelle perustettiinMarttayhdistys. Venäjän viimei-nen keisari Aleksanteri II yrittelimeilläkin vielä monta vuotta mää-räillä kaapinpaikkaa.1906 L. K. Relander ja Signe Ma-ria Österman solmivat avioliiton.Suomessa kaikki 24 vuotta täyt-täneet saivat luvan äänestää.� 1909 Sorjoon valmistui suo-menkielinen kansakoulu. Minullesyntyi äiti. Annettiinmaanvuokra-asetus: torpan, lam-puotitilan ja mäkituvan vuokraso-pimus piti tehdä vähintään 50vuodeksi. Kurkijoella pidettiinMaamiesopiston kantakirjahe-vosten paraati.� 1910 Kurkijoella olivat suosi-ossa seuraavat tyttöjen nimet:leva, Mari, lita ja Anni. Pojillavastaavasti: Pekko, Juhana, Tuo-mas ja Antti. Maastamuutto rapa-kon taakse vauhdittui.� 1912 Tukholman olympialai-sissa Hannes Kolehmainen juoksikolme kultamitalia.� 1915 STT eli Suomen tietotoi-misto perustettiin. Keisari Niko-lai II pistäytyi Helsingissä.� 1917 Suomesta tuli itsenäinen.Kahakointi ja pula-aika jatkuivat.� 1919 Kieltolaki voimaan. Äi-tienpäivää alettiin viettää.� 1920 Kurkijoella paljastettiinvapaussodan patsas. Ruoan osto-kortit voimassa.� 1921 Säädettiin oppivelvolli-suuslaki. Lotta Svärd -järjestö pe-rustettiin.� 1922 AkateeminenKarjala-Seura perustettiin. Presi-dentti Ståhlberg kävi Elisenvaa-rassa.� 1924 Pariisin kisoissa PaavoNurmi juoksi kaksi olympiakul-taa.� 1925 Lauri Kristian Relandervalittiin Tasavallan Presidentiksi.Hän teki valtiovierailut Ruotsiinja Viroon ja sai palkakseen”Reissu-Lassi” -nimen. Kurkijo-en uusi hautausmaa vihittiin käyt-töön. Tuleva olympiavoittajaVeikko Hakulinen syntyi. Ruotsinkuningas Kustaa V kävi Elisen-vaarassa.� 1926 Kenraaliluutnantti LauriKoho syntyi. Suomen Yleisradioperustettiin, ja Markus-sedän las-tentunnit alkoivat. Pres. Relande-rin isän hautajaiset Kurkijoella.� 1927 Toukokuun 4. päivänäpres. Relander ja vaimonsa Signehakivat virkatodistuksen talon os-toa ja huudatusta varten. Näytte-

lijä Aku Korhonen (synt. Käkisal-messa) palveli Kurkijoen aptee-kissa. Syyskuun 1. päivänä aloittiElisenvaaran yhteiskoulu toimin-tansa.� 1931 P. E. Svinhufvudista tulipresidentti. Pres. Relander käviKurkijoen maatalousnäyttelyssä.Vuoden lopussa minä potkin ka-paloissa ja huusin pää punaisena.� 1932 Elisenvaaran yhteiskou-lun lukioluokat aloittivat syys-kuussa toimintansa. Kieltolakikumottiin.� 1935 Kielitaistelu kiihtyi. Su-kunimiä vaihdettiin ahkerasti suo-menkielisiksi.� 1937 Raholan koulu valmistui.Kyösti Kalliosta tuli presidentti.Kansaneläkelaki säädettiin. Suo-messa oli 36 kaupunkia. Sortava-lassa oli asukkaita n. 4 700, Käki-salmessa n. 4 400.

1939 Neuvostoliitto hyökkäsi30.11. maahamme, talvisota syt-tyi. Sokerin säännöstely alkoi.� 1940 Sotatoimet päättyivät13.3. Minusta oli tullut orpo. lsäkaatui ja katosi jäljettömiin jonne-kin Taipaleen maastoihin. Huopa-tossut, kova sana. Ryti presiden-tiksi. Leipäviljan ja maidon sään-nöstelyt alkoivat. Elisenvaaran

asema paloi 19.2.� 1941 Kesäkuussa Neuvostoliit-to aloitti jälleen pommituksetmaassamme. Suomi vastasi tuli-tukseen. Taas alkoi sota ja Karja-lan heimon kärsimykset. Lopottisuomalaisille 10.9.1941.� 1944 Ryti erosi, tilalle valittiinMannerheim. Meistä tuli evakko-ja, tynkä Suomi oli lähes kaikkienmääränpäänä. Vain 19 halusi jää-dä sinne. Kurkijoen Aromäestälähti 173 päätä käsittävä lehmäka-ravaani hoitajineen pitkälle mars-sille 5.9. klo 14. Kyyneleet pos-killa.� 1945 Maanhankintalaki siirto-väen asuttamiseksi laadittiin.Kova puute kaikesta. Itkut itket-tiin ja yritettiin sopeutua. Lapinsota päättyi.� 1946 Mannerheim erosi presi-dentin tehtävästä, tilalle tuli Paa-sikivi. Siirtolaiset etsivät uuttajuurtumispaikkaa. ”Mitä tänne tu-litte, ryssät?” annettiin mennä toi-sesta korvasta ulos.� 1948 YYA-sopimus allekirjoi-tettiin. Evakot rakensivat. Lapsi-lisälaki voimaan.� 1952 ... ja evakot rakensivat.Sotakorvaukset voittajalle tulivatmaksetuiksi. Olympialaiset Hel-singissä.

� 1953 Kansa hurrasi: “Kiri, kiri,Haku-Veikko.” Evakoilla taasomaa multaa kynsien alla!!� 1954 Säännöstely päättyi jaMarkus-sedän lastentunnit. Lin-nan Tuntematon sotilas ilmestyi.� 1955 Edvin Laine filmasi Tun-temattoman sotilaan.� 1956 Presidentiksi valittiinUrho Kekkonen. Yleislakko, jokakesti kolme viikkoa.� 1960 Marsalkan ratsastajapat-sas paljastettiin. Maaltamuutto al-kaa.� 1963 Laki äitiys- ja päivärahas-ta voimaan. Rahan uudistus: 1OOmk muuttui 1 mk:ksi.� 1965 Veikko Hakulinen päättikilpailu-uransa Norjassa ampu-mahiihdon MM-kultaan.� 1969 Keskiolut tuli maitokaup-poihin ja sai paljon pahaa aikai-seksi.� 1972 Äänioikeusikäraja laski18 vuoteen. (Nyt jotkut ajattele-mattomat esittävät ikärajaksi 16vuotta.) Kurki-Säätiö julkaisi kir-jan Kurkijoki kylästä kylään.� 1977 Kurkijoki sodasta evak-koon -kirja ilmestyi.� 1982 Koivisto presidentiksi.Kurkijoelle eivät nämä sanat jää-neet: liitta. koppineula, vanari, to-venki, liekku, purtsa, verski, va-

nunki ja monet muut...� 1984 Ulkoministeriö teki viral-lisen vierailun Kiinaan. PaavoVäyrynen nolasi siellä itsensänousemalla Ming-dynastian hau-talaaksossa kivihevosen selkään.Nyt ympärillä on aita.� 1986 Meillä hyväksyttiin nais-pappeus. Pres. Kekkonen kuoli.Kurkijoki kuvat kertovat –kirja il-mestyi.� 1991 Kurkijoen kirkko kor-jaustelineineen poltettiin maan ta-salle. Irtaimisto ja alttaritauluovat talletettuina Loimaan seura-kunnan tiloissa. Lamakausi alkoi.Pellot pakettiin ja golf-kentiksi.� 1992 Suomen väkiluku ylittiviisi miljoonaa. Neuvostoliittomuuttui Venäjäksi.� 1994 Ahtisaari presidentiksi.Työttömiä yli puoli miljoonaa.Suomen historian ensimmäineneduskunnan naispuhemies RiittaUosukainen. Autolautta Estoniaupposi vieden mukanaan 851 ih-mistä. Kurkijokelainen SuomenParas Paikallislehti.� 1995 IkimuistoinenLaatokka-kierros veteraanienkanssa. Runtukka muistui taasmieleen. Suomi, Ruotsi ja Itäval-ta liittyivät Euroopan unioniin.Koskenkorvapullo maksoi 82 mk.� 1996 Ilmestyi jo toinen painoskirjasta Kurkijoki kylästä kylään.� 1997 Istutin Kurkijoen evakoil-le nimikkotammen Lohjalle. Pres.Relanderin lapsuudenkodin sei-nälle Kurkijoella laitettiin muisto-laatta.� 2000 Uusi tuhatluku. Suomenensimmäinen naispresidentti Tar-ja Halonen astui virkaansa. Val-tioneuvos Johannes Virolainenkuoli.� 2002 Suomen markan (ja itse-näisyyden) hautajaiset, euro otet-tiin käyttöön. Pres. Koivisto tätämieltä: “ Suomella on maata riit-tävästi, eikä Karjala-kysymystäole.”� 2003 Polttivat meiltäKurki-hotellin. Siellä se meidänTamma-Karjalamme 17 kukku-lansa kanssa lahoaa omaan mah-dottomuuteensa. Ahokkaan Teu-vo täytti 70 vuotta.� 2005 Kurkijoen martat viettä-vät 100-vuotisjuhliaan. Onnea.Tämä “korkean tason” sivistys-valtio on onnistunut ottamaan val-tionlainaa sinun, minun ja hentun-liisan nimiin 12 000 e.

Onerva

Sadan vuoden poiminnat

NIKOLAI II

Pres. RELANDERTalvisodan kaksi orpoa,veljeni OLAVI ja MINÄ.

V. LINNA jaTUNTEMATON

ESTONIAnpelastusvene

KirjeenvaihtajammeMiriam kirjoitti Para-guaysta 27.1.2005kirjeen kotiinsa Yhdys-valtoihin, josta hänenisänsä Urpo Heinonenlähetti sen suomeksikäännettynä Kurkijoke-laiseen.

Happy New Year eli Hy-vää Uutta Vuotta!

Loma Plata muistuttaaminua Texasista. Täällä onhyvin tasaista, pölyistä jaerittäin kuumaa. Yleensälämpötila ei laske alle 30Celsius-asteen näin kesällä..Chacoa, minne mennoniitittulivat 1920-luvulla, he kut-suivat Inferno Verdeksi eliVihreäksi Helvetiksi. Täällävoi ajaa tuntikausia näke-

mättä asutusta. Joskus tuleevastaan ratsun selässä jasombrero päässään iso sak-salainen mies, joka on kait-semassa karjalaumaansa.

Viimeisimmän kuukau-den olen työskennellyt Cli-nica Indigenassa, mikä onalkuperäiskansalle tarkoi-tettu terveyskeskus. Kau-pungin nimi on Pasempo’o.(Indigena tarkoittaa alkupe-räiskansaa. Kutsun heitätästä lähtien intiaaneiksi,mikä on kääntäjän ottamaerivapaus.) Teen pääasiassaheille rekisterikortteja, jokaoikeuttaa heidät saamaantarvitsemansa hoidon.

Kaksi viikkoa sitten ter-veyskomitealla oli kokous,ja minut esiteltiin klinikanhenkilökunnalle kutenmyös paikalla olleille yh-dyskunnan jäsenille. Suun-

nitelma on, että kulkisin ta-losta taloon ja kertoisin ym-päristön siisteyden tärkey-destä samoin kuin henkilö-kohtaisesta siisteydestä(hygieniasta) kuten ham-paitten harjaamisesta ym.

Toinen projekti minullaon sellainen, että kuljenChacon alueella kylästä ky-lään tekemässä tutkimustasiitä, mitä ihmiset todellatekevät jokapäiväisessä elä-mässään. Tarkoituksena onsäilyttää ja tukea heidänelintapojaan. Minun tuleemyös ottaa selville, minkä-laisia käsitöitä he tuottavat.

Yhdistys on kiinnostu-nut saamaan selville, mitäheillä jo on kylissään jaminkälaisia markkinointi-mahdollisuuksia heidäntuotteillaan olisi. Minulle seon hyvin mielenkiintoinen

Terveyskeskuksessa ja teurastamossaprojekti: on kuin tekisi väi-töskirjaa, vaikka siitä tässäei ole kysymys, mutta voinkäyttää antropologian op-pejani, joita koulussa sain.

No, se työasioista. Nytminulla on silmätulehdusmolemmissa silmissäni,kuulemma tomun ja kuu-muuden takia. Vähän en-nen sairastumistani minul-la oli tilaisuus tutustua ryh-mään argentiinalaisia busi-ness- ja maatalousalan asi-antuntijoita. Nämä halusi-vat tutustua menoniittienbusiness-strategioihin.Retken oli järjestänytLoma Platassa toimivamaataloushallinnon haara.

Tapasimme aamulla pai-kallisen co-operatiivin joh-tajat ja vierailimme maito-farmilla. Sitten teimme ret-ken teurastamoon. Koke-

mus oli minulle hirvittävä.Seurasimme, kun nautojateurastettiin. Niitä ajettiinsähköpiiskoilla ramppia pit-kin areenalle, jossa niilleannettiin sähköshokkeja,kunnes ne lysähtivät. Sitteniso ovi aukesi ja iso koukkulaskeutui ja ruho nostettiinylös yhdestä jalasta.

Toivottavasti eläin olisituossa vaiheessa tiedoton.Mutta yksi ei ainakaan ollut,koska potki vastaan ja yrittiseisoa vapaalla jalallaan. Sejatkoi vielä ilmassa potki-mistaan vapaalla jalallaansiihen asti, kunnes ylem-mällä lavalla seisova mieskatkaisi elikon sarvet ja re-päisi nahan pois päästä.Eläin potki vielä, kun toinenmies viilsi mahan auki jal-kojen välistä alkaen alaskylkiluihin ja veti nahan

pois ruhon puoliväliin. Senjälkeen koukku siirtyieteenpäin. Sitä en nähnyt,mitä sen jälkeen tapahtui,mutta siinä oli jo minullekylliksi.

Teuraaksi vietävien siko-jen kiljunta jäi mieleeni niinkovin, että kuulin sitä vielänukkumaan mennessäni.Tosin täytyy sanoa, ettäpaikka oli erittäin siisti,mutta vierailu lujitti yhäenemmän uskoani pysyäkasvissyöjänä. Oli mitenoli, olen hyvilläni, kun me-nin, mutta olin todella jär-kyttynyt siitä, mitä näin.Tässä kaikki tällä kertaa.

Love you all mucho elirakastan teitä kaikkia oi-kein paljon,

Miriam

Perjantaina 15. huhtikuuta 2005 – N:o 15-16 – 9

Kauan aikaa sitten muut-ti Lumivaaran pitäjän Kalk-salon kylästä Kurkijoen pi-täjän Rummunsuon kyläänSimo Laurinpoika Veripää.Hänen vaimonsa oli AnnaTorikka. Heillä oli kaksipoikaa Heikki ja Pekka.Heikki avioitui Anni Kyl-liäisen kanssa. Heikki jaAnni saivat kolme lasta: Ai-non, Alinan ja Eemilin. Ali-na oli äitini.

Alina-äidilläni oli suku-laisia Elisenvaarassa. Sielläkyläillessään hän tutustuiisääni Eino Turuseen, mikäjohti siihen, että heidät vi-hittiin vuonna 1925. Isänioli Valtionrautateiden pal-veluksessa Elisenvaaranasemalla, mutta hän saipian siirron Harjun pitäjänJänisjärven asemalle. Hä-nen kesälomillaan vierai-limme usein Rummunsuol-la mummolassa, joskusmyös talvella.

Heikki Veripään talo si-jaitsi metsänreunassa. Met-sän ja rakennusten välissä,kallioisessa rinteessä olikylätie. Talon välittömästäläheisyydestä alkoivat vil-jelyspellot. Kylä oli osittainmäkien ympäröimä. Yksimäki erottui muista, se ko-hosi ylväänä viljelysmai-den takana. Mummolani jakolme muuta taloa olivatkahden notkon välissä. Mi-nulle on kerrottu, että toi-nen olisi ollut Suonotko jatoinen Riihinotko. Tässäkauniissa kylässä sain käy-dä lapsuudessani eli vuosi-na 1927-1939.

Ukko sairastiEnsimmäisestä matkasta

mummolaan muistan sen,että se tapahtui talvella. Mi-nulle on kerrottu, että tuol-loin oli ollut kova pakka-nen. En tainnut olla vieläihan kolmivuotiaskaan,mutta mieleeni on jäänyt se,että Heikki-ukko oli hevo-sella asemalla meitä vastas-sa. Muistan myös sen, ettärekeen mentyämme meidätpeiteltiin sinne erittäin hy-vin.

Vuosien varrella olenmonesti ihmetellyt sitä, ettäukko oli meitä tullut tuol-loin hakemaan, vaikka hänsairasti jo silloin vakavaasydänsairautta. Senkinmuistan vielä, kuinka kovaavauhtia hevonen juoksi, jaaisakello ja kulkuset kilisi-vät. Mitään muuta siitä ky-läreissusta ei ole mieleenijäänytkään.

Mummo ja ukkokin kä-vivät meillä Jänisjärvellä.Heikki-ukko oli kätevä kä-sistään. Hän oli itse tehnytmeille joitakin leikkikalujatullessaan. Ihmettelin sil-loin, miksi ukko lepäilimeillä niin usein, muttamyöhemmin olen ymmär-tänyt, että hän oli hyvin sai-ras ja väsynyt.

Kolmas ja viimeinenmuistikuvani hänestä on,

kun näin hänet arkussa. Tai-vaan Isä oli kutsunut hänetajasta iäisyyteen24.11.1931. Saatuammekutsun lähdimme hautajai-siin. Mummolassa meidätvietiin talon lähellä sijaitse-vaan riiheen. Hyvin hämä-rästi muistan, että katostariippuvien köysien varaanoli laitettu lautoja, ja niidenpäällä oli vainaja arkussa.Muistan, että minusta tuntuierittäin pahalta, suorastaankäsittämättömältä. En ollutsellaista ennen nähnyt enkäkokenut.

Hautajaispäivänä oliukon arkku siirretty talonrappusten viereen. Arkunkansi oli avattu. Saattoväenollessa arkun ympärilläotettiin valokuva. Mitäänmuuta ei ole mieleeni sen-kertaisesta mummolan mat-kasta jäänyt.

Alina-äitini on kertonut,että hän kasvoi kristillises-sä kodissa. Varsinkin pyhi-sin koko väki oli kokoontu-nut pöydän ympärille.Heikki-ukko oli lukenutRaamattua ja soittanut vir-sikannelta. Oli myös laulet-tu virsiä. Heillä oli pidettypyhäkoulua, mummo jaukko olivat toimineet opet-tajina.

Heikki-ukon vielä eläes-sä tuli aika luovuttaa talon-pito nuoremmille. Tilanpito siirtyi enolleni Eemilil-le ja hänen vaimolleen He-lenalle. Heillä oli kolmelasta: Irja, Viljo ja Eeva.Vanhin Irja on lähinnä mi-nun ikäiseni, ja hänen kans-saan minun päiväni mum-molassa paljolti kuluivat-kin.

Lasten tehtävätAnni-mummo antoi

meille pieniä tehtäviä. Yksiniistä oli kananpesien etsi-minen. Siihen aikaan kanatsaivat olla vapaina pitkinpihamaata. Etsiminen olimitä mielenkiintoisinta,kun pesiä löytyi mitä kum-

mallisimmista paikoista.Kun navetanvintillä pidet-tiin heiniä, oli siellä kanoil-la mieleinen paikka. Sinnene kävivät rakentamassapesiään ja munimassa.Mummo varoitti, että mei-dän oli oltava varovaisianiiden lattiassa olevienluukkujen suhteen, joistapudoteltiin heinät eläimillenavettaan.

Illan lähestyessä oli aikanoutaa lehmät pois metsä-laitumelta. Mummo sanoi:”Mänkäähä työ lapset hake-maan ne lehmät kotiin, onpian lypsämisen aika.” Hä-nellä oli tapana tehdä meil-le voileivät eväiksi. Ja kyl-lähän ne meille maistuivat-kin. Olen aikuisena ajatel-lut, että ei ollut ihme, ettäne leivät niin ruhtinaallisenhyviltä maistuivat, silläjoka viikko leivottiin tuo-retta leipää.. Kotona kirnut-tu tuore voi ja erinomainenleipomistaito yhdessä teki-vät voileivistä suussa sula-via.

Aika hyvin ne lehmätmetsästä löytyivät, olihanaina jollakin kello kaulassa.Mutta yksi kerta on jäänytmieleeni. Lehmät olivat sil-lä kertaa menneet tavallistakauemmaksi, emmekäkuulleet kellojenkaan ään-tä.. Aikamme katseltuam-me löysimme ne.

Iltalypsyn aikana hätiste-limme kärpäsiä ja paarmojalehmistä, ja voi, kuinka pal-jon niitä olikaan. Toiset leh-mien kiusankappaleet oli-vat punkit, inhottavat vere-nimijät. Koetin repiä niitälehmistä irti. Irja taitaisimuistaa, miltä se kärpästenhätistely hänestä tuntui. Mi-nusta se oli niin pitkäveteis-tä työtä, että toivoin aina,että lehmät tulisi pian lyp-setyiksi, jolloin pääsisinjoihinkin muihin “hom-miin”. Ei ole jäänyt mielee-ni, olisivatko Veikko-velje-ni ja Viljo-serkkuni olleetnäissä puuhissa mukana.

Kerran meitä pyydettiin,että menisimme mustik-kaan, ja niinhän me myöslähdimme. Menimme ensinsinne Hoiskalanmäen suun-taan. Ei tainnut oikein mus-tikoita sieltä löytyä, vaimikä lie ollut, kun lähdim-me aivan eri suuntaan. Me-nimme peltojen yli korkeal-le mäelle, yhtä laihoin tu-loksin. Vai mahtoiko syynäolla se, ettei se työ tuntunutmeistä oikein mukavalta?

Irjan kanssa olenkin jos-kus muistellut tuota epäon-nistunutta mustikkareissu-amme. Syynä voi olla se-kin, että paljon käveltyäm-me olimme jo niin väsynei-tä, että katsoimme parhaim-maksi palata kotiin. Enmuista, mitkä olivat kom-mentit, kun palasimme tyh-jien astioiden kanssa.

Heinätöitä jaratsastusta

Joinakin kesinä olimmemummolassa isän kesälo-mien aikoihin, jolloin teh-tiin heinätöitä. Silloin lähti-vät pellolle kaikki ”kynnel-le kykenevät” mummonjäädessä tupatöihin. Kun ai-kuiset laittoivat heiniä sei-päille, niin lapset hoitivattapit niihin seipäisiin. Vii-meisinä vuosina jo hara-voin heiniä ojien ja peltojenreunustoilta.

Tulihan sitten sekin aika,kun ajettiin heiniä latoon.Minä pidin heinien latoonajosta, ja olihan siihensyynsäkin. Heinäkuormaatehtäessä sain olla kuormanpäällä heiniä poleksimassa.Mutta se, että eno antoi mi-nun ajaa hevosta ladolle: seoli jotain se. Ladossakinolimme heinien päällä hyp-pimässä. Eräänä helteisenäpäivänä heinätöiden päätyt-tyä olimme eräällä lammel-la uimassa. Meistä lapsistase oli tosi hauskaa ja piris-tävää aikuisillekin raskaanhikisen päivätyön jälkeen.

Minua ja Veikko-veljeä-

ni kiinnostivat hevoset javarsinkin ratsastus. Kerranpyysin enolta, saisimmekoviedä hevoset laitumelleratsain. Hän antoi siihen lu-van. Meidät nostettiin he-vosien selkiin. Sitä enmuista, minkä nimisen he-vosen selkään kumpikinpääsi. Heillä oli silloin kol-me hevosta: Elsa, Helka jaVappu. Se reissu ei ole enääkovin hyvin mielessäni,mutta muistan, että puidenoksat pakkasivat tarttuahiuksiini. Mitä todennäköi-simmin eno käveli muka-namme.

Useita kertoja vanhem-pieni ja veljieni Veikon jaSulon lähdettyä kotiimmeJänisjärvelle minä jäinmummolaan. En muistakoskaan ikävöineeni kotiinheidän lähdettyään. Enkäihmettelekään sitä.. Mum-molassa oli kaikin puolinminun niin hyvä olla. Sielläoli myös paljon sellaisia“asioita”, mitä meillä ei ko-tona ollut.

Lienenkö joskus ollutjopa niin rauhallisesti pai-kallani ja ajatuksissani, ettäolisin havahtunut siihen,että oli niin mahdottomanhiljaista. Luultavasti se joh-tui siitä, että kotini oli lähel-lä rautatieasemaa. Rautatiesijaitsi muutamien kymme-nien metrien päässä asun-nostamme. Mummolassa eikuitenkaan kuulunut höyry-veturien ”puuskuttamista”,ei pillien vihellystä eikävaunujen kolinaa.

Kellarissa, saunassa japyykkituvassa

Irjallehan paikat ja asiateivät olleet niin kiinnosta-via, hänelle ne olivat liiantuttuja. Siksi tein “tutkimusmatkojani” joskus myösyksin. Erään kerran minuaalkoi kiinnostaa kellari. Mi-nulle oli kerrottu, että kel-lari oli jätetty paikoilleen,kun sen päältä oli purettupois entinen asuinrakennus.Menin kellarin ovelle jaaloin kiskoa ovea auki.Eikä se niin helpolla auen-nutkaan.

Huh, mikä kylmyys tul-vahtikaan kasvoilleni, kunsain lopulta kellarin ovenauki. Ja se pimeys, mikäsieltä vastaani tuli. ”Uskal-taisinkohan mennä sisäl-le?” mietin. Astuin sisään jakatselin ympärilleni. Sielläoli saaveja ja purnukoita.Kellarissa oli kolme eriosaa, ja viimeisessä oli pe-runoita. Kyllä sieltä kuiten-kin tuli kiire pois, minua al-koi vähän pelottaakin.

Uusia mielenkiintoa he-rättäviä asioita ilmeni ainasilloin tällöin. Jonakin päi-vänä taloon tuli ”terveyden-hoitaja” eli hierojakuppari.Hoitaja ja hoidettava meni-vät ”hoitolaitokseen” elisaunaan. Ihmehän se olisiollut, jos ei mieleni olisitehnyt mennä pian heidän

perässään. Muistaaksenimenimme sinne Irjan kans-sa yhdessä. Emme kuiten-kaan menneet sisälle, vaankatselimme toimenpidettäikkunan läpi. Pelottavaameistä oli se, kun iholle teh-tiin pieniä haavoja ja niidenpäälle pantiin lehmän sar-via. Näin saatiin verta ihmi-sestä pois. Kuulin sitä vertasanottavan “pahaksi verek-si”. Sitä hoitotoimenpidettäme tytöt emme muistaakse-ni kauan katselleet.

Kyseinen hoitolaitos si-jaitsi Riihinotkon töyräällä.Se oli savusauna. Joka ker-ran meidän lasten kanssasaunassa oli mukana joku ai-kuisista. Reissulla, josta nytkerron, olimme Eemil-enomme kanssa. Leikkimie-lellä taisi eno sanoa, ettäkoetettaisiin, kuka olisi lau-teilla kauimmin. Siinä kil-pailussa tarvittiin todellistakilpailuhenkeä ja sitä paljonpuhuttua suomalaista sisua.En muista, ketkä sieltä lau-teilta ensin lähtivät, muttasen muistan, että enon kans-sa sieltä kovasta löylystä yh-täaikaa poistuimme,

Jostain syystä minuakiinnosti olla katsomassa,kun aikuiset tekivät erilai-sia töitä. Pyykkituvassakinolin. Pyykkilaudalla hierot-tiin ensin vaatteet, jonkajälkeen valkoiset vaatteetlaitettiin isoon muuripataanlipeäveteen kiehumaan.Kun pyykki oli pesty, senjälkeen lähdettiin sitä huuh-telemaan lammelle Heli-tä-din ja enon kanssa. Kyllä-hän se pyykin huuhtelumat-ka oli koko työssä se haus-kin vaihe, ainakin minunmielestäni. Lienenkö sitäpesemistä seurannutkin sik-si, että huomaisin, milloinse loppuisi ja pääsisimmesinne lammenrannalle puli-koimaan ja uimaan.

Leikkejä ja ukonilmaKalustovajaan oli laitet-

tu lapsille köysistä keinut.Köyden pohjukkaan oliasetettu laudanpala. Siihenvain istumaan, ja sitten al-koi heiluminen ylös ja alas.Aikuisena sitäkin keinuntaamuistellessani olen ihme-tellyt, ettei koskaan mitäänvahinkoa tapahtunut, vaik-ka jalat menivät kovin ylöskohti kattoa. Se oli tosihauskaa se.

Mummolan lähin naapu-ri oli Oskari Heinosen talo.Monet kerrat olimme kylänlasten kanssa siellä piilosil-la. Heinosen lapsista muis-tan Railin (myöh. Aaltonen)ja Kaukon. He olivat siinämukana. Lauri Kylliäisenmuistan myös. Kylältä olimuitakin lapsia, vaan enmuista heidän nimiään. Sit-ten olimme me meidänmummolan lapset. Tuntuisiltä, että sitä piilosilla oloaolisi pitänyt joka kerta ollapidempään. Aina se tuntuijäävän kesken.

Perhekuvassa istumassa vasemmalta Heikki Veripää, jonka edessä kirjoittajamme Aili Turu-nen (myöh. Nevanperä), Anna ja Anni Veripää (s. Torikka), jonka sylissä Irja Veripää. Sei-somassa vasemmalta Eino Turunen sylissään Veikko Turunen, Alina Turunen (s. Veripää),Eemil Veripää ja Helena Veripää.

Aili Nevanperä muistelee Osa1

Aili Nevanperä s. Turunen asuu nykyään Ilmajoella, muttaon viettänyt lapsuudenkesiään ja joitakin talvilomiaankinmummolassa Kurkijoen Rummunsuolla. Hän on kirjoittanutnoilta ajoilta muistikuviaan ylös ja lähettänyt ne Kurkijokelai-seen, joka julkaisee ne meidän kaikkien iloksi ja luettavaksi.

Perjantaina 15. huhtikuuta10 – 2005 – N:o 15-16

Oi niitä aikojaentisiä ja lapsuusvuosia noitaMuistelmani alkavat aivan lapsuusvuosistani Kurkijoen Saa-reksen kylästä 16-vuotiaaksi nuorukaiseksi asti. 4.1.1942sain kutsun IS-joukkoihin Kurkijoelle, ja siitä alkoi Suomenarmeijan palveleminen aina 23.10.1945 saakka. Nämä tari-nat olen kirjoittanut aivan muistinvaraisesti, en ole mitäänmuistiinpanoja käyttänyt. Ne muutamat päivämäärät, jotkatästä löytyvät, on otettu teoksista, jotka on myös mainittu.

Eino Heikinmaa

Eino Heikinmaan Lapsuusmuistoja-sarjan osa 9Ei niin kiirettä, etteikövapaahetkiäkin olisi kesäl-lä ollut. Yksi niiden vietto-paikoista oli Iijoki, jossaoli hyviä uimapaikkoja. Olikaunis heinäkuun sunnun-tai Iijoella. Vuoroin uimmeja sukeltelimme, otimmeaurinkoa ja vietimme lep-poisaa sunnuntaita, kunPyöriäisen mäestä päin al-koi kuulua ihmeellistä hu-minaa ja kohinaa. Samallasiellä suunnalla alkoi nä-kyä, kuinka heiniä ja muitaesineitä leijaili ilmassa.

Enää kenelläkään ei ol-lut epäselvää, mistä se ih-meellinen ääni oikein joh-tui: sieltä oli tulossa tuulis-pää. Sen tunsi jo siitä, ettätuuli oli voimistunut huo-mattavasti. Sen keskipistelähestyi meidän uimapaik-kaamme. Sillä kohtaa joentoisella puolen oli laajaluonnonniittyalue, jostatuulispää lähestyi. Se nyhtilyhyttä luonnonheinää niin,että rutina kuului, ja kaikkimikä siitä irtosi, nousi kor-kealle ilmaan.

Kun pyörremyrskynkeskipiste saavutti joen, al-koi sanomattoman komeavesinäytös. Vesi kohosivaahtopatsaana puiden lat-vojen tasalle, jossa se hajo-si ja satoi vesipisaroinaalas, kunnes se ylitti joen jatuli sille puolelle jokea,missä me olimme. Sen saa-vuttua kedolle se nyhti nur-men aivan puhtaaksi. Meyritimme hypätä siihenpyörteeseen, mutta se eionnistunut, sillä se heittimeidät aina takaisin. Sitäkesti vähän aikaa, kunnesse siirtyi metsään aika ruti-nalla.

Kun olimme tästä luon-nonilmiöstä selvinneet jaryhdyimme hankkimaankotiinlähtöä, täytyi meidänkuitenkin ensin kerätä vä-hät vaatteemme, mitä meil-lä kullakin sattui mukanaolemaan. Mutta kuinka ol-lakaan, Golaniuksen Vil-hon housuja ei löytynytmistään. Ajattelimme, ettäse tuulispää oli ne vienyt.Ja olihan se ne todella vie-nytkin, mutta ainoastaankoivun latvaoksille, missäne heiluivat.

Vilho itse oli aika isoeikä ollut halukas kipua-maan siihen koivuun, silläse ei olisi kestänyt hänenpainoaan. Housut nimittäinolivat aivan koivun latvas-sa. Kukaan muukaan ei ol-lut halukas sinne kiipeä-mään, joten se jäi minuntehtäväkseni. Minä olin sil-loin sellainen vähän pie-nempi ja hoikempi muihinikäisiini kavereihin näh-den, ja ehkä hiukan huima-päisyyttäkin siinä oli mu-kana. Minä kiipesin koi-vuun ja pudotin housutalas, sillä eihän ne olleetsärkyvää tavaraa, ja niinpääsimme kaikki lähte-mään housut jaloissa ko-tiin. Tuo on yksi muistokauniista kesäpäivästä.

Jekku kavereilleIijoki oli yhdessä Ah-

venlammin kanssa meidänsuosimiamme uintipaikko-ja. Toinen oli kylän toises-sa ja toinen toisessa pääs-sä. Muistan Iijoelta sellai-

Maatalouskerholaisia (4H) leiripäivillä Sortavalan Vakkosalmen laululavalla vuonna 1938.Eino Heikinmaa on edessä selin kameraan.

Kesäpäivä Iijoellasen pienen jekun, jonka teinkavereille. Jälkeen päin aja-tellen se oli vähän huonoteko, mutta tulkoon sekintässä mainittua, ettei tulisisellaista kuvaa, että siihenaikaan oltiin aina kilttejäeikä tehty mitään jekkua toi-sille kavereille. Pieni pilan-teko aina sallittakoon.

Oli jälleen kaunis kesä-päivä, kun olimme uintireis-sulla Iijoella. Tällä kertaaoli hieman vähemmän tuu-linen päivä, ja me innos-tuimme uinnin välillä hiek-kasotasille, sillä siinä olisellainen hienoa hiekkaaoleva alue. Siinä innostuim-me heittelemään tätä hiek-kaa toistemme päälle, silläse tarttui helposti kiinnimärkään ihoon.

Kuinka ollakaan sain hy-vän hiekkasuihkun päinnaamaani ja silmiäni. Enhetkeen voinut katsella mi-hinkään, mutta näin kuiten-kin, missä päin joki oli japääsin sinne huuhtelemaansilmistäni hiekan pois. Hyp-päsin jokeen ja huuhtelinsilmäni puhtaiksi ja huoma-sin, että kaikki oli hyvineikä tuntunut mitään eri-koista, vaikka räpyttelin sil-miä. Siis onneksi ei käynytkuinkaan.

Silloin minulle iski mie-leen pieni jekku, kun huo-masin että siitä kohdastavesi oli syönyt joen penk-kaan noin puolen metrin sy-vyisen onkalon. Kun vesi olilaskenut, oli siihen jäänytnoin 30 sentin ilmarako, jo-hon piiloudun ja jäin odot-telemaan, mitä tapahtuisi.

Eikä minun tarvinnutkauankaan odotella, kunjoku tuli katselemaan, mitenminulle oikein oli käynyt.Hetken katseltuaan hänhuusi: ”Einoa ei näy mis-sään.” Silloin tunsin, kuinkatanner tömähti ja kaikki oli-vat rannalla toteamassa sa-man. Koska vesi oli kirkas-ta, näkyi aivan selvästi poh-jaan, joten he totesivat, ett-en ollut voinut hukkuakaan,sillä he tiesivät, että olinhyvä uimari ja sukeltaja.

Edelleen he miettivät,missä ihmeessä oikein olin.Silloin tulin ulos piilostani,sillä tunsin, ettei se pila saa-nut mennä liian pitkälle.Hetkessä kaikki olivat joes-sa ja halusivat tutustua mi-nun piilopaikkaani ja halu-sivat kokeilla sitä. Kaikkioli hyvin, eikä tuosta jekus-ta puhuttu sen enempää.

Iijoki oli muutenkin hy-vin mielenkiintoinen paik-ka, koska sen pohjasta voi-tiin sukellella klappihalkojajoistakin sen syvänteistä. Ih-mettelimme, mistä ne pilko-tut hellapuut olivat sinnejoutuneet. Joskus myöhem-min kysyin isältä, miksi Ii-jokeen oli heitetty niin pal-jon valmiiksi pilkottuja hel-lapuita ja kaiken lisäksi koi-vuhalkoja.

Isä kyllä tiesi vastauksen.Silloin kun minä olin ollut

pieni, Iijoessa oli uitettuniin sanottuja klapeja Pieta-rin lämmittämiseen. Ihmet-telin, kuinka oli ollut mah-dollista uittaa Pietariin niinpieniä kalikoita. Isä kertoi,ettei niitä sinne Pietariinasti irrallaan viety, vaankoska Iijoki laski Laatok-kaan, niin siellä Laatokanrannassa ne oli lastattuproomuun, jolla ne oli vietyPietariin käytettäviksi asun-tojen lämmitykseen.

Sotut”Sotut” tarkoittaa sovit-

tua aikaa. Oli nimittäin niin,että meitä oli kaksi kaverus-ta. Toinen oli Lipiäisen Ola-vi. Olimme melkein samanikäisiä. Minä olin Olaviamuutaman kuukauden van-hempi, mutta meillä synk-käsi hyvin yhteen. Ehkä se-kin vaikutti, että minulla eiollut velipoikaa ja Olavinvelipoika oli kymmenenvuotta nuorempi, joten täs-tä ei ollut vielä hänelle leik-kikaveriksi.

Siispä hän ja minä tarvit-

kasvoi pitkiä ja suoria lep-piä yllin kyllin. Oli meillämyös toinenkin, ei niin kii-peilyyn vaan paremminkinalastuloon kuuluva leikki.Meidän leikkipaikan lähel-lä suon reunassa kasvoi ai-van lähekkäin kolme tuu-heata kuusta, joiden pitkätoksat ulottivat aivan maa-han saakka.

Me vain kiipesimme en-sin muutaman metrin ylös,minkä jälkeen laskimmeoksia pitkin alas jalat ja kä-det levällään. Se tuntuimeistä mukavalta leikiltä,ja siitä syntyi pieni kilpai-lukin, kumpi meistä uskal-taisi laskea ylempää. Taisitulla tasapeli, sillä kumpi-kaan ei halunnut jäädä tois-ta huonommaksi. Yhteisetsotumme jatkuivat useam-man vuoden ajan, kunnesmeille karttui ikää niin pal-jon, etteivät tuollaiset leikitenää meitä kiinnostaneet.

Pässien kiusaaminenSimo Rämäsen lammas-

hakaan aivan heidän kotipi-

hempi niin, että hän ym-märsi, ettei sellainen oikeinollut soveliasta. Mutta kyl-lä siellä hänkin joskus mu-kana oli. Niin kuin me kaik-ki tiesimme, pässit olivathyvin kavalia ja vaanivat ti-laisuutta antaakseen jolle-kin lähellä olijalle aika täl-lin, jos ei ehtinyt väistää.

Mekin opimme väistä-mään pässejä. Niitä näyttivähän kiukuttavan, kun neeivät saaneetkaan antaa täl-liä. Sitä kiukkuisemmiksine tuntuivat tulevan, kunme keksimme aika epämu-kavan leikin niiden päänmenoksi.

Me nimittäin menimmesiinä lähellä olevan hiekka-kuopan reunalle ja siinä jäl-jittelimme pökkäämistä.Niin me yllytimme pässitoikein vauhdilla päällem-

täkin asiaan ja kielsivät päs-siensä kiusaamisen, sillänämä tulivat vihaisiksi jaalkoivat häiritä kaikkialammashaassa sijaitsevallatiellä kulkevia ihmisiä.

Siihen loppui meiltä päs-sien kanssa leikkiminen.Jälkeen päin totesimme,että oli se ollut vähän liianrajua leikkiä.

Potkupallo Koululle oli ostettu jal-

kapallo, mitä saimme väli-tunnilla aikamme kuluksipotkia, ettei oltaisi oltu mis-sään nurkan takana teke-mässä jotain luvatonta.Opettaja sanoikin: ”Jos po-jat eivät ole etupihalla jo-tain tekemässä vaikkapatoisiaan kiusaamassa, niinsilloin ne ovat jossain nur-kan takana tekemässä jotainluvatonta vaikkapa heittä-mässä tikkua juureen.”

Tikun juureen heittämi-nenkin oli niin kuin kiellet-tyjen tekemisten listalla.Ehkä juuri sen takia oli kou-lulle hankittu korkeushyp-pytelineet ja potkupallo. Neolivatkin ainoat urheiluväli-neet, mitä oppilaiden käy-tettävissä oli.

Olimme saaneet opetta-jalta luvan potkia palloajoskus kesälläkin. Sen, jokapallon haki, piti se myöspalauttaa koululle pelin lo-puttua. Paikka, missä palloasai pelata, oli koulun lähel-lä oleva Lakkosen haka. Seoli vähemmän möykkyinenhakalaidun, mutta se olikaikille sama. Siellä olikaksi seivästä maalina alu-een kummassakin päässä.Aina pelin päätyttyä pallopiti palauttaa koululle.

KesäjuhlatKylässä vietettiin vuosit-

tain kesäjuhlat. Ainoana oh-jelmanumerona niissä oli-vat urheilukilpailut. Joitainpelejä siellä pelattiin kutenheitettiin tikkaa ja taidet-tiinpa heittää myös rengas-ta. Naisilla saattoi olla ra-vintolakin, josta sai ostaakahvia ja limsaa.

Kesäjuhlat järjestettiinkylätien varrella Lipiäisenkohdalla, jossa sijaitsi myöskylän yhteinen pärehöylä.Sen ympärillä oli sopivaketo, johon oli tehty niin pi-tuus- kuin korkeushyppy-paikatkin. Juoksulajit suori-tettiin suoralla tieosuudella.Kilpailulajina oli kolmiot-telu yleisessä sarjassa.

Kylässä oli muutamia ur-heilijoita, jotka kävivät naa-purikylissäkin kilpailemas-sa. Muistaakseni AhteelanKaarlo oli pitkien matkojenjuoksija. Littusen ja Vehvi-läisen pojat harrastivatmyös urheilua.

simme samanikäistä ja sa-mankaltaista seuraa. Vaikkameillä kummallakin oli vä-hän nuoremmat sisarukset,eivät ne tyttöjen leikit mei-tä poikia oikein kiinnosta-neet. Me pojat halusimmetouhuta omia touhujamme,sillä ne olivat vähän rajum-pia ja hurjempia kuin tyttö-jen puuhat. Joskus sentäänsovittiin samoille tanhuvil-le tyttöjenkin kanssa.

Se meidän yhteinen ko-koontumispaikkamme olisuonlaita haassa, jossa olimyös meidän ja Lipiäisenvälinen raja-aita niin, ettävoimme temmeltää kum-mankin puolella. Me raken-telimme sinne jos jonkinlai-sia majoja ja lavoja. Joskusleikit olivat vähän rajun-puoleisia, kun innostuttiinleikkimään rosvoa ja muitakuten inkkarileikkejä.

Harrastimme myös kii-peilyä puihin, joissa ei ollutoksia. Niitä kyllä riitti, silläsiinä osassa hevoshakaa

hansa läheisyyteen oli ra-kennettu puinen napakeinu,jossa voi pyöriä ympäri, josvain pää kesti. Se tarvitsiainoastaan vahvat alkupyö-rittäjät. Meistä nuoremmis-ta ei ollut vielä siihen, silläsiihen tarvittiin aika paljonvoimaa. Me nuoremmattyydyimme vain keinu-maan ja joskus hyppää-mään pituutta keinusta.Vaati jonkin verran tottu-musta lähteä hyppyyn oike-aan aikaan, ei liian aikaisineikä liian myöhään.

Niin kuin alussa jo mai-nitsin, keinu sijaitsi lam-mashaassa, jossa oli lam-paita laitumella. Oli siellämyös pässejä, joita me po-jat tahdoimme vähän härnä-tä. Opetimme ne pökkää-mään ja saimmekin ne senverran kiukkuisiksi, ettäsaimme mekin joskus aikatällejä. Tähän osallistuivatRämäsen omatkin pojat,etenkin Eino.

Toivo oli jo vähän van-

me. Ja kun ne tulivat sarvetedessä kovalla nopeudellapäin uhriaan antaakseen sil-le, mitä kuuluu, me hyppä-simme sivuun. Tai sittenkun se oli aivan edessä,pomppasimme ylös ja tar-tuimme sen niskavilloistakiinni, jolloin pässi menijalkojen välistä kuperkeik-kaa taaksemme.

Koska me olimme hiek-kakuopan reunalla, oli päs-seillä monta kuperkeikkaatehtävänään, ennen kuin neolivat kuopan pohjalla.Muutaman kuperkeikan jäl-keen ne tulivat entistä kiuk-kuisemmin uudelleen.Muutaman kierroksen teh-tyään ne lakkasivat ja läksi-vät kauemmaksi lepäile-mään ja keräilemään voi-mia seuraavaan otteluun.

Kyllä ne vielä tulivatmuutaman päivän perästäotteluun lähtivät, mutta ei-vät enää montakaan kertaa.Silloin puuttuivat jo talonSimo-isäntä ja Aino-emän-

Perjantaina 15. huhtikuuta 2005 – N:o 15-16 – 11

Pikkupurtavaa

Hymyähuuleen

Eskon puumerkki

Kurkijoellaniin kuin monessa muus-sakin pitäjässä oli aikoi-naan eri nimillä, ns. lem-pinimillä tunnettuja hen-kilöitä. Heitä ei kutsuttuomilla suku- eikä etuni-millään, vaan heille olisyntynyt aikojen saatossaammattinsa tai muunsanonnan pohjalta nimet,joilla heidät tunnettiin ylipitäjän rajojen.

Tuon kutsumanimenkirjaimet vain ovat taaspäässeet sekaantumaan.Järjestä kirjaimet oike-aan järjestykseen, niinhistorian tuulahdus tuoennen eläneitä henkilöitämielikuviisi.

1. Pehr Erakko2. Eli Russissa3. T K Seppoko4. Valvo Eesti5. Kihu Evakko

Oikeat vastaukset seu-raavassa Kurkijokelaisessa.

Viime numeron(8.4.2005) Pikku purta-vaa -palstan henkilötolivat: 1. Onni Valkea-pää (kanttori), 2. HeimoKortesniemi (pastori),3. Arvi Kujala (kirkko-herra), 4. Heikki Mietti-nen (kanttori), 5. MarttiHeliövaara (kappalai-nen), 6. Heikki Miikku-lainen (kanttori).

Mielipide

Karjala-lehdessä jaTV2:ssa on ollut Karjala-kirjoituksia ja -keskustelu-ja, joissa Aluepalautus ry:n,ProKarelian ym. edustajatovat arvostelleet voimak-kaasti Karjalan Liiton joh-toa ja samalla meitä muita-kin, jotka olemme eri miel-tä heidän kanssaan. Tämäarvostelu on mennyt vähänmahdottomuuksiin, koskahe antavat ymmärtää, ettävain he tietäisivät, kuinka

Ei seikkailujen tielle!karjalaisten asioita hoide-taan.

Jos arvostelee muita, pi-täisi olla selvä toimintaoh-je, miten asioita hoidettai-siin toisin ja pitäisi pystyätuomaan esiin, kenen kans-sa neuvottelisi palautukses-ta ja muista meitä karjalai-sia koskevista asioista. Eiriitä, että neuvotteleva vas-tapuoli on joku petroskoi-lainen tuomari, vaan hänentulisi olla johtava venäläi-

nen hallintohenkilö, jonkasana painaa Venäjällä. Sel-laista ei ainakaan Aluepa-lautus ry:n ja ProKarelianhenkilöillä ole ollut esittää.Aina on ollut sama vanhavirsi ”pitää neuvotella”,mutta he eivät sano kenenkanssa.

Noin 60 vuotta sittenkarjalaiset kansanedustajatpäättivät yksimielisesti, ettäpuheenjohtajan tehtävätjaetaan kolmen suurimman

Karjalan palautuksenhenki on ihmisten ajatuk-sissa ja tunteissa. Sitä voi-daan mitata gallupeilla elimielipidekyselyin. Itse olenmitannut sitä viime aikoinatoritapahtumissa.

Vantaalla Myyrmäen ke-vätmarkkinoilla 9.4. ja Hel-singin Itäkeskuksen maa-laismarkkinoilla 10.4. kerä-sin nimiä Kansalaisvetoo-

Karjalan palautuksen henkimukseen Suomen Neuvos-toliitolle pakkoluovuttami-en Suomen alueiden palaut-tamiseksi Suomen yhtey-teen. Nimien keräily Itäkes-kuksen torilla tapahtui pää-osin ”Allekirjoita vetoomusKarjalan palauttamiseksi!”ja ”Mistä tunnet sä ystävän?Palauttaa Karjalan meillehän!” –kylttien lähellä.

Tuloksista voidaan sa-

poliittisen ryhmän kesken,jolloin turvataan KarjalanLiiton vakaa kehitys tule-vaisuudessa eikä Liittoahetken tuulahdukset hei-lauttaisi. Näin päätettiin,koska silloin oli pyrkimäs-sä puheenjohtajaksi erilai-sia ehdokkaita, joista osallaoli muitakin tavoitteita kuinkarjalaisten edun ajaminen.Tämän vakaan ajan tulok-sena saimme eduskunnaltaison rahoitusavustuksenheimotalon rakennuskus-tannuksiin, josta tuloksenameillä on melkein velatonKarjalatalo.

Karjalan Liitolla oli täs-sä menneinä aikoina sitou-tumaton puheenjohtaja. Ei-

vät tainneet yhteydet tuki-ryhmiin oikein toimia, kunpalattiin entiseen käytän-töön.

Nyt tulevassa liittokoko-uksessa valitkaamme Lii-ton johtoon henkilöitä, joil-la on riittävästi tukea poliit-tisiin päättäjiin ja yhteistyö-kykyä tarvittaessa ratkaise-maan karjalaisia koskeviaasioita. Kumpi meille ontärkeämpää, turvata Liitonvakaa kehitys vai lähteäseikkailujen tielle? Senpäättää liittokokous ensiviikonloppuna HelsingissäKarjalatalolla.

Mauri LankinenLeineperi

noa, että tilanne on normaa-li. Nimiä tuli. Jotkut ihmi-set olivat innokkaasti asias-sa mukana ja kirjoittivat ni-mensä.. Toiset kirjoittivatnimensä pienen keskuste-lun jälkeen. Äskettäin tele-visiossa ollut Itänaapuri-iltaoli virittänyt ihmisten mie-lipiteitä, sekä puolesta ettävastaan. Jotkut olivat jyr-kästi sitä mieltä, että eivät

halua Karjalaa takaisin, sil-lä se tulisi heidän mieles-tään aivan liian kalliiksi.

Kauppatieteen maisteriVeikko Saksi on kirjoittanuthienon kirjan Karjalan pa-lautus. ProKarelia on senjulkaissut. Kirjasta saa hy-vin perusteltua tietoa siitä,mitä palautus maksaa. Kir-jassa esitetään selkeä peri-aate, kuinka molemmatSuomi ja Venäjä valtioina jakansana voittavat palautta-essaan alueet. Karjalan pa-lautus on toteutettavissa,

kun me suomalaiset toi-mimme oikein.

Kahden päivän markki-noinnista jäi mieleen myön-teinen tunne. Oli hauskaakeskustella ihmisten kans-sa, ja nimiä tuli. Tehdääntätä myös jatkossa! Siirto-karjalaisia ja heidän jälke-läisiään oli markkinoillamyyntipöytien molemminpuolin ja oli ainakin yksikurkijokelainenkin.

Terveisiä markkinoiltaRaimo KiveläViipuri/Espoo

Kevät on sitten taas tul-lut. Lumet ovat sulaneet, jakesä lähenee. Meillä lähe-nee myös maalle muutto.Siinä onkin urakka, kun pi-tää viedä kaikki tarpeelli-nen ja vähemmän tarpeel-linen mökille. Auto on niintäynnä, ettei itse meinaa si-sään mahtua, eivätkä ne ta-varat yhdessä kuormassamenekään. Kun talven jäl-jet on siivottu ja tavaratsaatu sisälle paikoilleen,voi taas nauttia maalla olonihanuudesta.

Mökillä on ulkona muu-takin tekemistä kuin vainkävellä lenkillä - toisinkuin kaupungissa. Pihaatäytyy haravoida, talvenmyrskyissä pudonneet ok-sat ja risut pitää polttaa,kukkapenkit täytyy hoitaaja katsoa, vieläkö sieltä jo-tain nousee talven jäljiltä.Minkä verran pitää uusiataimia hankkia? Peruna-maatakin täytyisi muokatasen verran, että saisi ne kol-me lyhyttä vakoa laitettua.Olisi sitten kesällä mukavakaivaa omasta maasta neensimmäiset uudet perunat.

Voi kamala, kun työtäon paljon. Jos vain jaksaisitehdä kaiken! Olen huo-mannut, että ikä alkaa pai-naa. Töitä ei jaksa tehdäkuin aamupäivästä. Iltapäi-vä menee vain oleillessa.Maallemuuttokin siirtyyjoka kevät myöhäisem-mäksi ja myöhäisemmäksi.Ennen muutimme jo pääsi-äiseksi. Nyt muutto siirtyyjopa kesäkuun alkuun.

Kaupungin mukavuuk-sista ei malttaisi luopua,maalla kun on ensimmäi-seksi mentävä ulos. Onhanse kyllä hyväkin; silloin

saa kuulla lintujen aamu-konsertin ja haistella koi-vunlehtien, mullan sekä ke-vään tuoksua. Olisipa edes-sä nyt lämmin, aurinkoinenkesä, sateita vain tarpeelli-nen määrä. Onkohan liikaatoivottu?

Kuvittelen kesän iha-nuutta. On lämmin kesäpäi-vä, aurinko paistaa koivikonlomasta. Aurinkotuolit onkannettu varjoon puidenkatveeseen. Loikoilen tuo-lissa katsellen yläpuolellaniheiluvia koivunoksia ja si-nistä taivasta. Siellä metsänkeskellä ei kuulu autojenhurina eikä muukaan maail-man hälinä. On täysi hiljai-suus, ainoastaan linnut vi-

Mietteitä keväästä

sertävät. Voiko kaupunkitarjota mitään vastaavaa?Eihän se voi. Kyllä olisipaha pettymys, jos ei pääsi-sikään maalle. Nyt täytyymennä, niin kauan kuin ky-kenee. Ollaan sitten kau-pungissa, kun ei enää jakse-ta muuttaa. Kaikesta vai-vannäöstä huolimatta onkesä kuitenkin niin ihana!

Lämmintä ja kaunistakesää kaikille Kurkijokelai-sen lukijoille toivottaa

Terttu Järvinen(s. Rasilainen)

KurkijoenRäihänvaarasta

terttu.jarvinen@luukku.com

Kaksi vaaria istui olutbaa-rissa, ottivat ohuita siivujatuopistaan muistellen lap-suuden aikoja, nuoruuttaja meneillään olevaa van-huutta. Toinen virkkoi:”Tunnen, että olen tullutlapseksi jälleen. Ei olehampaita, tukasta ei oletietoakaan, ja päästin juurihousuihini.”

••••

Mitä Paksukainen ei saatehdä laihdutuskuurilla?Syödä ohukaisia.

Odottaako aarreHarmaa, paksu pilviharso koko taivaan peitti,alas sadepisaroita hiljallensa heitti.

Tuulenhenki karkotteli sadepilven harmaan,rakosesta lähetteli päivänsäteen armaan.

Ylöspäin kun katsahdin, niin ihmeisiini jäin,sateenkaaren kirkkahan ja loistavan mä näin.

Sateenkaaren päähän onko aarre piilotettu,liekö tuota ylös usein kaivaa yritetty?

Kummassako päässä mahtaa aarrearkku olla,mitenkä sen ylös saisin ihan sovinnolla?

Löytämättä aarre jäähän, kun en tiedä kumpaanpäähän kätkettykään lienee.Ehkä joku onnellinen aarteen sieltä vienee.

Terttu Ketola

MUUTTAAensi viikolla Koulukuja 7:ään. 18.-22.4. toimittajan saa

parhaiten kiinni matkapuhe-limesta 050-521 3336.Normaalit aukioloajat uudessa osoitteessa 25.4. alkaen.

Perjantaina 15. huhtikuuta12 – 2005 – N:o 15-16

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

Asianajaja,varatuomari Jari Heikman

varatuomari Kaarina Nylamooik.yo Tiina Tähtinen

Turuntie 8–14, II krs. Loimaa,puh. (02) 762 4400, fax 763 1301

jari.heikman@aatsto.inet.fiwww.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua

PUHELIN (02) 760 511

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

Lehden saaja (tai vanha osoite):

Lahjatilauksen maksaja (tai uusi osoite):

Nimi:

Lähiosoite:

Postinro ja -toimip.:

Nimi:

Lähiosoite:

Postinro ja -toimip.:

Palauta allaoleva kuponki kirjekuoressa osoitteella:

Tilaan KurkijokelaisenItselleni Lahjaksi

Osoitteenmuutos Peruutus

Olen kestotilaaja ja tilaan lehden jälki-polville 1. vuodeksi tarjoushintaan 30 euroa

KurkijokelainenKoulukuja 7, 32200 Loimaa

itsellesi – tai ystävällesilahja, joka muistetaan!

Tilaa nytTilaa nyt

Päiväys jaallekirjoitus:

Kurkijokelaisen toimituksestaKurkijoki-aiheisia - kirjoja 13–75 e

- karttoja 5–10 e- mitali 28 e- pöytäviiri 28 e- kortteja 1,00–1,50 e- T-paita 15 e

Kurkijokelaisenvuosikerta 2004 CD 20 eVirrankoski: Karjala takaisin 3 eYms. kirjallisuutta edullisesti!

ONKSTIETOOVASTAUKSET1. Anneli Jäätteenmäki2. Juhani Aho3. synnistä4. vähintään 25 vuotta

vanha5. Antero Vipunen6. huutokaupassa7. Espanjan8. mäyrä9. Oulunsalossa10. trakoomaa

Oli suhmurainen maa-nantaiaamu 11.4. Olo olilaiskanoloinen ja saama-ton. Puhelin soi klo 7.50.Soittaja oli MäkiniemelänEila (s. Mielonen Kurkijo-en Alholta). Hän asuu ny-kyään Somerolla.

Heti tuntui, kuin olisisähköiskun saanut. Virkis-tyimme kummasti. Ei siinäkatsottu niin nurkkia jamietitty tarjoamisia. Olitärkeää, että Eila tulisi javieläpä itse ilmoittaen. Pu-hetta vierailusta luoksem-me Lietoon oli ollut monetkerrat. Sovimme puheli-messa, millä linja-autollahän tulisi. Viljo lähti häntävastaan.

Ilmakin muuttui räntäsa-teiseksi. Odottelin kotonalaskien, milloin voisin lait-taa kahvin tippumaan. Taassoi puhelin. Nyt soitti Virta-sen Anna-Liisa (s. Toiviai-nen Kurkijoen Alholta), ny-kyään Seinäjoelta. Hän ky-seli, sopisiko poiketa. Hänoli nimittäin Ritva-tyttären-sä kanssa käymässä poikan-sa Karin luona Fiskarsissa.

Olin aivan ällistynyt. Mi-ten voi olla mahdollista, ettänuo kaksi ihmistä tulee yhtäaikaa ja yllättäen. MeilleLietoon syntyi oikein alho-laisten kokous. Anna-Liisaja Eila ovat koulutovereita.He olivat erittäin mielis-sään, kun näin pääsivät ”va-

Ahkerat Alhon kävijät kokoontuivat yllättäen yhtä aikaa Latulla Liedossa: vasemmalta EilaMäkiniemelä (s. Mielonen), Viljo Lattu, Anna-Liisa Virtanen (s. Toiviainen) ja Ritva Lintala(s. Virtanen). Kuva Eija Lattu.

Tuplayllätysvierailuhingossa” tapaamaan myöstoisensa.

Hetket kuluivat nopeasti,ja tunnit vierähtivät. Käsi-teltiin Alhon polutkin kiviämyöten. Muisteltiin lap-suusaikaa ja kotiseuturet-kiä, joilla Ritva ja minkinolimme olleet mukana.

Tehkää, hyvät ihmiset,toisillenne tällaisia yllätyk-siä. Me ainakin olemmemielissämme näistä ”hyvis-tä teoista”. Vieläkin ”maus-kuttaa” kuin karamelliaimeskelisi. Niin makoisaltatuntuu.

Kevätterveiset kaikille!

Eija LattuLieto

Käytäthän ilmoittajiemme palveluita!

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18

RuokakauppaSinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

2,00400 g

(5,00 kg)

Juhla Mokkakahvi 500 g (4,00 kg)

1/talous

pkt

Snellman Porsaanuuniliha n. 1 kg

300kg

Valio Sinileima emmental,Polar 5 tai Polar 15 juusto 600-700 g (8,57-10,00 kg)600

pkt

Reilusti halvattasarahahinnat!

kg400Suomalainentomaatti

Tarjoukset voimassa: perjantai – lauantai 15.-16.4.2005

TASARAHALLA

säästöä!

Kariniemen Broilerinmarinoidut fileesuikaleet

400rasia

Atria NaudanPaistijauheliha2,00

450 g(8,59 kg)