www.mtt.fi/julkaisut

MTT Raportti -julkaisusarjassa julkaistaan maatalous -ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristötutkimusta

käsitteleviä tutkimusraportteja. Lukijoille tarjotaan tietoa MTT:n kaikilta tutkimusaloilta eli biologiasta, teknologiasta ja taloudesta.

MTT, 31600 Jokioinen.Puh. (03) 41881, sähköposti julkaisut@mtt.fi

Kumina tuotantokasvina

Marjo Keskitalo (toim.)

136

MTT RAPORTTI 136 1

Kumina tuotantokasvina

Ylivoimainen kuminaketju -hankkeen tutkimustuloksia viljelyvarmuuden ja

kilpailukyvyn parantamiseksi

Marjo Keskitalo (toim.)

136

2 MTT RAPORTTI 136

ISBN 978-952-487-520-2 (Painettu)ISBN 978-952-487-521-9 (Verkkojulkaisu)ISSN 1798-6419URN: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-521-9http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti136.pdfCopyright: MTT Kirjoittajat: Marjo Keskitalo (toim.), Asko Hannukkala, Erja Huusela-Veistola, Merja Högnäsbacka, Lauri Jauhiainen, Arjo Kangas, Timo Karhula, Hannu Känkänen, Antti Laine, Markku Niskanen, Noora Pietikäinen, Pentti Ruuttunen, Jussi Esala, Heikki Harmanen ja Sari PeltonenToimittaja: Marja-Leena Salo Julkaisija ja kustantaja: MTT, 31600 JokioinenJakelu ja myynti: MTT, viestintä ja informaatiopalvelut, 31600 Jokioinen, sähköposti julkaisut@mtt.fiJulkaisuvuosi: 2014 Kannen kuva: Marjo KeskitaloPainopaikka: Tampereen Yliopistopaino Juvenes Print Oy

MTT RAPORTTI 136 3

Kumina tuotantokasvina

Ylivoimainen kuminaketju -hankkeen tutkimustuloksia viljelyvarmuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi

Tiivistelmä

Kumina on menestystarina Suomen olosuhteissa. Viljelyalat ovat kaksin-kolminkertaistuneet kym-menessä vuodessa ja myös sadon markkinahin-

tainen tuotto on ollut nousujohteinen vaihdellen 5-10 miljoonan euron välillä. Yhteensä satoa on saatu suoma-laisilta kuminapelloilta noin 8-10 miljoonaa kiloa. Vaik-ka kuminan tuotanto ja myynti on ainakin vielä verrat-tain pientä, poikkeuksellista on se, että kuminan lähes koko sato viedään ulkomaille. Tämä on erikoisuus Suo-men maataloudessa.

Kuminaviljelyn laajenemisen seuraukset olivat nähtä-vissä 2000-luvun alussa. Kuminapeltojen rikkakasvien runsastuminen, kuminakoin ja kuminanrengaspunkin lisääntyminen sekä huolestuttavat kentän äänet heikos-ta keskisadosta ja satovaihteluista olivat selvä viesti tut-kimukselle. Superior Caraway Chain-Ylivoimainen ku-minaketju 2010-2014-hanke tarttui tähän haasteeseen. Hanke sai rahoituksen Manner-Suomen maaseudun ke-hittämisohjelmasta 2007-2013 ja rahoittajina toimivat Hämeen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset. Hankkeen toimin-nasta vastasi MTT yhdessä ProAgria Keskusten Liiton kanssa.

Keskeinen tutkimuskysymys oli, mitkä tekijät parhaiten edistäisivät kuminan satovarmuutta ja kilpailukykyä, ja sitä varten kuminaa tutkittiin monipuolisesti hankkeen eri työpaketeissa. Tilakäyntien avulla kartoitettiin ku-minakoin (Depressaria daucella), kuminan rengaspun-kin (Aceria carvi), rikkakasvien ja kasvitautien esiinty-mistä ja hankittiin käsitys kuminapeltojen kasvukyvystä ja käytössä olevista viljelymenetelmistä. Lannoituksen, rikkakasvien torjunnan, kylvötiheyden ja lajikevalinnan kenttäkokeissa tuotettiin tietoa tuotantomenetelmien vaikutuksista satoon, satokomponentteihin ja siemenen laatuun. Kestävien tuotantopanosten ja vaihtoehtois-ten viljelyjärjestelmien soveltumista kuminalle tutkit-tiin osana tuotannon ympäristövaikutusten vähentämistä ja taloudellisen kannattavuuden parantamista. Penkki-viljelytutkimuksista vastasi pääosin yhteistyökumppani Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Tavoitteena oli myös tuotannon kustannusrakenteen sekä katetuottojen ja markkina-arvojen selvittäminen. Toteutuneisiin myyn-ti- ja kustannusvirtoihin perustuvaa tietoa hankittiin ti-loilta ja analysoitiin ProAgrian Lohkotietopankin kautta.

Hyviä käytäntöjä kerättiin hankkeen järjestämien satokil-pailujen sekä eri tilaisuuksien kautta. Seuraaviin kohtiin on kiteytetty hankkeen tärkeimmät tulokset.

1. Kuminanrengaspunkki näyttää jo vakiintuneen päävil-jelyalueille, mutta määrät vaihtelevat lohkojen ja erityi-sesti vuosien välillä. Kannanvaihteluiden syynä lienevät punkille suotuisat sääolot keväällä ja jo edellisenä kesä-nä ja talvena. Kuminakoin torjunta on jo vakiintunut kasvinsuojelutoimenpide, ja pääosin kuminakoitilanne on hallinnassa. Torjunnan oikea ajoitus vaatii kuitenkin lohkokohtaista tarkkailua. Kasvitaudeista pahkahomet-ta (Sclerotinia sclerotiorum) ja versolaikkua esiintyi yksit-täisillä lohkoilla, joilla ne todennäköisesti alensivat myös satoa. Rikkakasvien runsas esiintyminen lisäsi pahkaho-meen yleisyyttä. Tauteja voidaan torjua kasvustoruisku-tuksin, mutta tietoa sopivimmasta ruiskutusajankohdasta ei ole. Versolaikun vähentämistä kylvösiemenen peittaa-misella tulisi selvittää. Kuminapeltojen tautikirjosta löy-tyi ennen Suomessa tunnistamaton Phoma complanata.

Rikkakasvien torjunnassa oleellista on onnistua heti pe-rustamisvuonna. Sadonlisäystä saatiin toukokuussa kyl-vetyn kuminan rikkakasvitorjunnasta eniten, seuraava vuoden sato jopa kolminkertaistui käsittelemättömään verrattuna. Kylvön siirtäminen pienensi siemenrikka-kasvien tiheyttä sitä enemmän, mitä myöhemmin ku-mina kylvettiin. Satoikäisen kuminan rikkakasvit ovat yksivuotisista peltokasveista poikkeavia.

2. Kuminalajikkeet erosivat siementen varisemisessa. Herkimpiä olivat Niederdeutscher, Volhouden ja Konc-zewickii, joilla korjuun viivästyminen vei puolet sadosta. Sylvia ja Prochan kestivät parhaiten korjuun siirtämistä ilman satotappioita. Kivennäismailla kasvaneiden lajik-keiden keskisadot ja öljypitoisuudet olivat multamaata suurempia. Siemenmäärän lisäys kylvössä nosti taimettu-neiden määrää, mutta vähensi ensimmäisenä satovuon-na kukkivien määrää. Sadon määrään vaikuttivat puo-lestaan kukkivien yksilöiden ja sarjojen määrä. Suurin sato saatiin ensimmäisenä vuonna, kun kylvö oli tehty pienellä (5-10 kg/ha), ja toisena vuonna, kun kylvö oli tehty suuremmalla (15-30 kg/ha) siemenmäärällä. Suu-remmalla siemenmäärällä saatiin myös suurin yhteissa-to. Toisaalta kylvösiemenmäärän lisääminen ei enää juu-rikaan lisännyt satoa

4 MTT RAPORTTI 136

3. Satovuosien keväinä pintalevityksenä annettu typpi lisäsi kuminasatoja. Suurin sato saatiin, kun lannoite-typpeä levitettiin Ylistarossa 90 kg/ha ja yli kymmenen vuotta aiemmin Tammelan kokeessa 120 kg/ha. Ylista-rossa ensimmäisen vuoden sadonlisät olivat typpitasosta riippuen 10-30 %, ja toisen vuoden 30-80 %, lannoit-tamattomaan verrattuna. Fosforilannoitus ei tulosten pe-rusteella yleisesti lisännyt satoa. Sen sijaan satojen havait-tiin lisääntyvän fosforilannoituksen lisääntyessä, jos maa oli välttävässä fosforiluokassa. Perustamisvuonna levitetyt orgaaniset lannoitteet ja yhdyskuntajätteen mädätysjään-nökset tuottivat kuminasta satoa yhtä paljon kuin epä-orgaaniset lannoitteet.

4. Suorakylvetyn kuminan taimitiheys jäi kolmasosaan muokatun maan taimitiheydestä. Siitä huolimatta mo-lempien kylvötapojen parhaat kylvökset tuottivat noin 1700 kg/ha sadon ensimmäisenä satokesänä. Parhaaseen siemensatoon päästiin muokatussa maassa kylvömääräl-lä 10-15 kg/ha ja muokkaamattomassa 20-30 kg/ha, jol-loin kylvötapojen kokonaissato oli lähellä toisiaan. Ku-minalle parhaiten soveltuvat suojakasvit härkäpapu, ohra ja herne korjattiin elokuussa. Suojakasvien seassa vart-tuneet kuminat tuottivat ensimmäisenä satovuonna 30-50 % vähemmän ja toisena 2-3 kertaa enemmän puh-daskuminaan verrattuna. Erityisesti härkäpavun ja ohran alta kasvaneiden kuminoiden kokonaissadot olivat lähel-lä puhdaskuminan satoja. Rikkakasvien mekaaninen ha-raus penkeistä tuotti heikoimmillaan 30 % vähemmän ja parhaimmillaan 10 % enemmän kuin perinteisesti kyl-vetty kumina. Kemiallinen tai yhdistetty mekaaninen ja kemiallinen torjunta olivat edullisempia kuin pelkkä me-kaaninen rikkakasvien torjunta.

5. Satokilpailuun saapui 26 vastausta. Voittosadot löytyi-vät Pohjanmaalta, Pohjois-Pohjanmaalta ja Uudeltamaal-ta. Kilpailun paras yhden vuoden lajiteltu hehtaarisato ylsi 1870 kiloon. Kuminan viljely on sopimustuotantoa ja yhteydenoton helpottamiseksi oppaassa esitellään kaik-ki suomalaiset sopimusviljelyttäjät.

6. Tuotantokustannukset hehtaaria kohti olivat kumi-nalla vertailukasveja (rehuohra, rypsi) pienemmät, mutta satokiloa kohti laskettuna suuremmat. Kuminan tuotot kattavat noin 80 % kustannuksista, mikä on enemmän kuin vertailukasveilla. Kuminan tuotanto laskettiin kan-nattavaksi 750 kilon hehtaarisadolla laskelmissa käyte-tyillä hinnoilla. Tilaseurannassa mukana olleiden tilojen hehtaarisadot olivat keskimäärin 800 kg/ha. Kuminan viljelyn taloudellinen tulos nettovoitolla mitattuna on viimeisten vuosien aikana ollut näillä tiloilla noin 320 euroa hehtaarilta, eli keskimäärin 170 euroa viljoja pa-rempi. Kuminan taloudellinen tulos on ollut seurantati-loilla tasaisempaa ja vuosittaiset vaihtelut huomattavas-ti pienempiä kuin kevätviljoilla.

Hyvä kuminasato edellyttää tasaista, sopivan tiheää ja mahdollisimman runsaana kukkivaa kasvustoa. Parem-pi satopotentiaali varmistetaan lajikkeen ja siemenmää-rän valinnalla, huolellisella rikkakasvien ja tuholaisten torjunnalla sekä oikea-aikaisella maan viljavuuslukuihin perustuvalla lannoituksella. Vaihtoehtoiset viljelyjärjes-telmät edistävät kuminatuotannon sopeutumista muut-tuviin tuotanto-oloihin, ja turvaavat alan kilpailukyvyn myös tulevaisuudessa. Kuminaketjun toiminnan vahvis-taminen lisää kokonaisuudessaan viljavaltaisten viljely-kiertojen monipuolistamista, jolla on edullisia seuran-naisvaikutuksia koko suomalaiseen elintarvikeketjuun.

Avainsanat:

Kumina, Carum carvi, rikkakasvien torjunta, tuholai-set, kasvitaudit, lajike, typpi-, fosfori- ja kaliumlannoitus, siemenmäärä, suorakylvö, päällekkäisviljely, penkkiviljely, tuotantokustannukset, tuotto, viljelykierto

MTT RAPORTTI 136 5

Caraway (Carum carvi L.) as a crop plant

Results from the Superior Caraway Chain Project for improvement of yield stability and competitiveness

Abstract

Caraway (Carum carvi, forma biennis) as a Finnish crop is a success story. Production areas have in-creased two- to three-fold during the last ten

years, and the annual market value has increased to €5-10 million. The total annual yield has been 8-10 mil-lion kilograms. Although the value of production and sale has been so far relatively small, it is exceptional for a Finnish crop that almost the entire yield is exported. This is something that makes caraway special in Finnish agriculture.

The consequences of expanded cultivation areas were visible by around 2010. The increased occurrence of weeds, pests, and the anxious voices of primary pro-ducers concerning the low and fluctuating yield sent a clear message to researchers. The ‘Superior Caraway Chain project (Ylivoimainen kuminaketju 2010-2014) accepted the challenge. The project was funded by the Rural Development Programme for Mainland Finland 2007-2013 and the sponsors were Häme, Etelä-Pohjan-maa, Pohjanmaa, Uusimaa and Varsinais-Suomi Centres for Economic Development, Transport and the Environ-ment. The project was led by MTT Agrifood Research Finland with the Association of ProAgria Centres.

The most important research question was how to imp-rove the yield stability and competitiveness of producti-on, and therefore caraway was studied in various work packages. By visiting about one hundred caraway fields we studied the infestation rate of Caraway moth (Dep-ressaria daucella), Caraway mite (Aceria carvi), plant di-seases and weeds, and got information on the yield po-tential and cropping methods used. Field experiments on fertilization, weed control, sowing rate and varieties provided us with information on the effect of producti-on methods on yield, yield components and seed quali-ty. Sustainable production inputs and alternative crop-ping systems were studied to decrease the environmental load and to improve the efficiency of production. Stu-dies on caraway bed sowing were mainly carried out by Seinäjoki University of Applied Sciences. The goal was also to study the cost structure of production in terms of gross margins and market value. Realistic informati-on on sales and costs were got directly from the farms, and the data were analyzed with Field Plot Database by the Association of ProAgria Centres. Information on

good practices was collected by an annual competition for the highest caraway yield, and on seminars and field days organized by the project. The results of the project are summarized as follows:

1. Caraway mites exist mainly in the most important production areas but variation among parcels and years occurs, most probably due the favorable weather condi-tions during spring and the previous summer and winter. Control of Caraway moth with insecticides is common-ly used but monitoring is needed for the right timing of spraying. Sclerotinia rot (White mould, Sclerotinia scle-rotiorum) and blight caused by various fungi were recor-ded only sporadically, but they probably reduced yield in seriously infested fields. Simultaneous occurrence of weeds increased the frequency of Sclerotinia rot. Disea-ses can be controlled by fungicides but there is no infor-mation about the optimal timing of applications. A new and previously unknown plant disease, Phoma compla-nata, was identified.

It is most important for caraway production that weeds are effectively controlled during the year of sowing. The highest yield increase was obtained in the first harvest year following weed control of a caraway crop sown in May, being almost three times higher compared with yield from an untreated crop. Changing the sowing time to June or July decreased the density of weeds, and the decrease was greater the later the caraway was sown. Weed species associated with caraway differ to those of annual crops.

2. Caraway varieties differed in seed shedding, the most sensitive being Niederdeutscher, Volhouden and Koncze-wicki, where delay in harvest resulted in only half of the potential yield being realized. In mineral soils the ave-rage yields and essential oil contents of seeds from dif-ferent varieties were higher compared with those from plants growing in organic soils. Sowing rate increased the number of plants but decreased the number of flo-wering plants in the first year crop. The biggest yield in the first crop year was harvested from fields sown at qui-te low rates (5-10 kg/ha) and in the second crop year the highest yields were associated with higher sowing rates (15-30 kg/ha), for which also the total yields were highest. However, a seed rate above 15 kg/ha did not in-crease the total yield.

6 MTT RAPORTTI 136

3. Caraway yield increased most when nitrogen was app-lied during the first or second harvest year. Nitrogen app-lied at 90 kg/ha produced the highest yield in Ylistaro, and from the experiment ten years earlier the highest yield was obtained following nitrogen application at 120 kg/ha. The increased yields in Ylistaro were 10-30% for the first harvest, depending on the nitrogen application rate, and 30-80% for the second harvest, in comparison with yields from unfertilized plots. When the level of soil phosphorous was taken into account, it was noted that seed yields increased at the lowest soil phosphorous le-vels when phosphorous fertilizer was applied. Organic fertilizers and decomposed municipal wastes applied to caraway fields before sowing had similar effects as mi-neral fertilizers.

4. Plant density following direct drilling was only one third of that following conventional sowing, but the yields following both sowing methods reached 1700 kg/ha at the first harvest. The best seed rate for con-ventionally ploughed soil was 10-15 kg/ha and in non-ploughed soil 20-30 kg/ha. Caraway intercropped in the first year with crops like faba bean, barley and pea, and which were harvested in August, produced yields in the first harvest year that were 30-50 % lower and in the second harvest year yields which were two- to three-fold higher than those from sole caraway crops. At their best, the total yields of intercropped caraway were close to those from sole crops of caraway. The caraway sown in rows in beds, where the weeds were mechanically har-rowed, produced yields that ranged between -30% and +10% of conventionally sown caraway. Chemical weed control or in combination with mechanical harrowing was better than mechanical weed control alone.

5. Twenty-six applications were received for the annual competition for the highest caraway yield. The best yields were from Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa and Uusimaa

and the highest annual yield was 1870 kg/ha. The role of companies undertaking contract cultivation is essential.

6. The production costs per hectare of caraway were lo-wer than for crops such as barley and rape, but were higher when the yield level was taken into account. In caraway the return covers about 80% of the costs, which is more than with other crops. Caraway production was calculated to be profitable at >750 kg/ha at current pri-ces. In comparison, the average yields in the selected farms were 800 kg/ha and the profits from caraway were about 320 €/ha, which is about €170 more than with ce-reals. In those farms the profit from caraway was more stable and the fluctuation over years smaller than for spring cereals.

The most important issue for caraway production is to produce even, dense canopies and ample flowers. Selec-tion of the most appropriate variety and sowing rate, ca-reful weed and pest control, fertilization based on correct timing and soil fertility, are all factors for getting better yield and realizing the yield potential. Application of al-ternative cropping systems will improve adaptation of ca-raway production to different production environments and encourage competitiveness in the future. Strengthe-ning the Caraway Chain will comprehensively improve diversification of cereal-based crop rotations that will ref-lect positively on the entire Finnish food chain.

Key words:

Caraway, Carum carvi, weed control, pests, plant diseases,variety,nitrogen, phosphorous and potassium fertilization,seed rate,direct drilling,intercropping,bed sowing,production costs,profit,crop rotation

MTT RAPORTTI 136 7

Sisällysluettelo

1 Kuminasta kilpailukykyisempi ........................................................................ 10Marjo Keskitalo

1.3 Kuminan viljely kotimaassa ...............................................................................................................132 Kuminan kasvintuhoojat esiin ........................................................................ 16

Erja Huusela-Veistola, Asko Hannukkala, Noora Pietikäinen ja Pentti Ruuttunen 2.1 Kuminan tuhoeläimet ........................................................................................................................18

Erja Huusela-Veistola2.2 Kuminan rikkakasvit .........................................................................................................................23

Pentti Ruuttunen 2.3 Kuminan kasvitaudit ..........................................................................................................................27

Asko Hannukkala ja Noora Pietikäinen 3 Lajikkeiden ja siemenmäärän merkitys satoon ........................................... 33

3.1 Kuminan lajikkeet testissä .................................................................................................................33Marjo Keskitalo, Merja Högnäsbacka ja Lauri Jauhiainen

3.2 Kylvötiheys ja kukkiminen ohjaavat sadonmuodostusta ..................................................................38Marjo Keskitalo

4 Lannoituksen merkitys .................................................................................. 414.1 Typpilannoituksen vaikutus satoon ...................................................................................................41

Markku Niskanen 4.2 Kuminan fosforilannoitus ..................................................................................................................44

Antti Laine 4.3 Typpi- ja fosforilannoituksen yhteisvaikutus ....................................................................................45

Marjo Keskitalo 4.4 Kuminan kaliumlannoitus ..................................................................................................................47

Antti Laine 4.5 Karjanlanta ja mädäte-jäännökset kuminan perustamisvaiheen lannoituksessa .................................49

Antti Laine 5 Vaihtoehtoja viljelyjärjestelmiin ...................................................................... 51

5.1 Kuminan soveltuminen suorakylvöön ...............................................................................................51Hannu Känkänen

5.2 Kuminan viljely suojakasvin alla ........................................................................................................55Marjo Keskitalo

5.3 Penkkiviljelyn mahdollisuudet rikkakasvien torjumisessa ................................................................60Jussi Esala, Heikki Harmanen

6 Käytännön kokemuksia ................................................................................ 626.1 Huippusadon tuottajien kokemuksia ................................................................................................62

Marjo Keskitalo 6.2 Viljelyttäjien esittelyt ..........................................................................................................................64

7 Taloudellinen kannattavuus ...........................................................................677.1 Kumina – kilpailukykyinen kasvi pohjoisissa olosuhteissa ................................................................67

Timo Karhula 7.2 Kuminan tuotannon kannattavuus ...................................................................................................70

Sari Peltonen 8 Yhteenveto .....................................................................................................73

8.1 Sadon ja kannattavuuden kannalta tärkeät vaiheet ...........................................................................73Marjo Keskitalo, Asko Hannukkala, Erja Huusela-Veistola, Merja Högnäsbacka, Lauri Jauhiainen, Arjo Kangas,Timo Karhula, Hannu Känkänen, Antti Laine, Markku Niskanen, Noora Pietikäinen, Pentti Ruuttunen ja Sari Peltonen

8.2 Kymmenen teesiä kilpailukykyisen kuminan tuottamiseksi .............................................................78

8 MTT RAPORTTI 136

Kirjoittajat

MTT Kasvintuotannon tutkimus, Planta, 31600 Jokioinen (www.mtt.fi)Marjo Keskitalo, erikoistutkija, marjo.keskitalo@mtt.fiAsko Hannukkala, erikoistutkija, asko.hannukkala@mtt.fiErja Huusela-Veistola, vanhempi tutkija, erja.huusela-veistola@mtt.fiLauri Jauhiainen, biometrikko, lauri.jauhiainen@mtt.fiHannu Känkänen, vanhempi tutkija, hannu.kankanen@mtt.fiNoora Pietikäinen, tutkija (2011-2012) Pentti Ruuttunen, tutkija, pentti.ruuttunen@mtt.fi

MTT Kasvintuotannon tutkimus, Alueet, Alapääntie 104, 61400 YlistaroMerja Högnäsbacka, projektipäällikkö, merja.hognasbacka@mtt.fiArjo Kangas (-> 29.8.2012), vanhempi tutkijaMarkku Niskanen, tutkija, markku.niskanen@mtt.fi

MTT Puutarhatutkimus, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö (Kaarina) Antti Laine, vanhempi tutkija, antti.laine@mtt.fi

MTT Taloustutkimus, Latokartanonkaari 9, 00790 HelsinkiTimo Karhula, tutkija, timo.karhula@mtt.fi

ProAgria Keskusten Liitto, Urheilutie 6, 01301 Vantaa (www.proagria.fi)Sari Peltonen, palveluryhmäpäällikkö, sari.peltonen@proagria.fi

Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Maatalous ja elintarvike, Ilmajoentie 525, 60800 Ilmajoki (www.seamk.fi)Jussi Esala, yliopettaja, jussi.esala@seamk.fiHeikki Harmanen, lehtori, heikki.harmanen@seamk.fi

Ylivoimainen kuminaketju 2010-2014 -hankkeen tutkijat toivovat tulosten edistävän niin kuminatuotannon kil-pailukykyä Suomessa kuin markkinaosuuden vahvistamista maailmalla. Hankkeen asiantuntijat vasemmalta oike-alle: Merja Högnäsbacka, Erja Huusela-Veistola, Pentti Ruuttunen, Timo Karhula, Marjo Keskitalo, Antti Laine, Sari Peltonen, Hannu Känkänen ja Asko Hannukkala. Kuva: Riitta Ryhtä.

MTT RAPORTTI 136 9

Alkusanat

Tämä julkaisu perustuu hankkeeseen, jonka tavoitteena oli tiedon ja menetelmien tuottaminen kuminan sato-varmuuden ja tuotannon kilpailukyvyn parantamisek-si. Superior Caraway Chain-Ylivoimainen kuminaketju 2010-2014 -hanketta koordinoi Maa- ja elintarviketa-louden tutkimuskeskus MTT. Hankkeen toteuttivat yh-teistyössä MTT ja ProAgria Keskusten Liitto.

Tutkimustiedolle oli selvästi tarvetta, sillä kuminan vilje-ly on viimeisten kymmenen vuoden aikana laajentunut. Samalla on noussut esiin tuotannollisia ja teknologisia epäkohtia, joiden paikkaamiseen tarvittiin tietoa. Hank-keen tulokset vahvistavat osaltaan suomalaista menestys-tarinaa, suomalaista kuminaketjua, jonka hedelmää levi-tetään etenkin kansainvälisesti.

Hanke sai rahoituksen Manner-Suomen maaseudun ke-hittämisohjelmasta 2007-2013 ja rahoittajina toimivat Hämeen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset.

Ohjausryhmään kuuluivat professori Aarne Kurppa MTT:stä (31.12.2012 saakka), palveluryhmäpäällikkö Sari Peltonen ProAgria Keskusten Liitosta (pj. 1.1.2013-31.3.2014), toimitusjohtaja Juha Hemminki Nordic Caraway Oy:stä, kasviviljelyneuvoja Dan Kjällberg Ca-raway Finland Oy:stä, kehittämispäällikkö Timo Kukko-nen Hämeen ELY-keskuksesta, tuotantojohtaja Markku Lehmuskanta Arctic Taste Oy:stä, toimitusjohtaja Jyrki Leppälä Trans Farm Oy:stä, toimitusjohtaja Kari Mal-mivaara Arctic Taste Oy:stä sekä lehtori Anna Tall Sei-näjoen ammattikorkeakoulusta.

Hanketta koordinoi aluksi kehittämisyhtiö Agropolis Oy (31.8.2012 saakka) hankkeen johtajana toimitusjohta-ja Jukka Hallikas ja projektipäällikkönä toimialajohta-ja Juha Pirkkamaa, myöhemmin hankkeen koordinaati-on otti vastuulleen MTT ja hanketta veti erikoistutkija Marjo Keskitalo (1.9.2012-31.3.2014). Tutkimuksen toteutukseen osallistuivat MTT:n asiantuntijoista eri-koistutkija Asko Hannukkala, vanhempi tutkija Erja Huusela-Veistola, projektipäällikkö Merja Högnäsbacka, biometrikko Lauri Jauhiainen, vanhempi tutkija Arjo

Kangas (29.8.2012 saakka), tutkija Timo Karhula, van-hempi tutkija Hannu Känkänen, vanhempi tutkija Ant-ti Laine, tutkija Markku Niskanen, tutkija Noora Pie-tikäinen (2011-2012), tutkija Pentti Ruuttunen sekä ProAgria Keskusten Liitosta palveluryhmäpäällikkö Sari Peltonen. Lisäksi raportin kirjoittamiseen osallistuivat Seinäjoen ammattikorkeakoulun yliopettaja Jussi Esa-la ja lehtori Heikki Harmanen.

Monivaiheisten kenttä- ja laboratoriotöiden tekemi-nen ei olisi ollut mahdollisia ilman lukuisia käsipare-ja, joista hanke eniten työllisti seuraavia: Jaana Grahn, Matti Eskola, Outi Haapala, Maarit Hakala, Riitta-Lii-sa Henriksson, Vesa Hietanen, Kauko Kyläsorri, Anna-Liisa Kyläsorri-Tiiri, Aino Lahti, Ari Lahti, Anne Muo-tila, Tommi Mäkelä, Jaana Nissi, Kirsi-Marja Palm, Kirsi Raiskio, Eeva Reiman, Leena Ruokonen, Riit-ta Sarkkinen, Marjo Segerstedt, Aila Siren, Eira-Maija Tanni, Arto Timonen, Hilkka Timonen, Senja Tuomi-nen, Merja Uusitupa ja Tuula Viljanen. Talouskirjan-pitoa hoiti taloussihteeri Mari Topi-Hulmi. Lopputöi-tä hankkeessa tekivät Lauri Hovila, Niko Jalava, Elina Nurmi ja Noora Pietikäinen.

Esitämme lämpimät kiitoksemme kaikille hankkeen suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuneille tahoil-le: rahoittajalle, ohjausryhmälle, kuminalohkokartoi-tuksessa mukana olleille tiloille, satokilpailuun osallis-tuneille sekä eri kumina-alan toimijoille.

Hankkeessa tuotettiin tietoa kuminan elinkierron eri vaiheiden ymmärtämiseen sekä menetelmiä keskisadon nostoon ja satovaihteluiden vähentämiseen. Näillä teki-jöillä on keskeinen merkitys tavoiteltaessa kuminan pa-rempaa kilpailukykyä. Raportin toivotaan tuovan apua sekä käytännön kuminapulmiin että innostamaan uusia alalle tulijoita. Koetoiminnan ja käytännön hyvät esi-merkit huippusatojen tuottamisesta ovat osoitus kumi-nan nykyistä merkittävästi suuremmasta satopotentiaa-lista. Toivomme, että tämä opas kirvoittaa kuminalan selättämään alhaisen keskisadon uhkakuvat.

Hankkeen tutkijat

10 MTT RAPORTTI 136

1 Kuminasta kilpailukykyisempi

Marjo Keskitalo

1.1 Satovaihtelut kuriin

Kumina on suomalainen menestystarina ja samalla osoi-tus vihreän talouden innovaatiosta. Viljely on monin-kertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja sa-malla ovat tulleet esiin kuminanviljelyn hankaluudet. Keskisatoa ovat heikentäneet rikkakasvien runsastumi-nen, kuminakoin yleistyminen ja kuminan rengaspun-kin ilmaantuminen. Myös satovaihteluiden tuoma epä-varmuus oli selvä viesti tutkimukselle. Tiedon tarve satoa turvaavista viljelymenetelmistä oli ilmeinen. Vastaukse-na tähän perustettiin Ylivoimainen kuminaketju 2010-2014 -hanke. Hankkeen keskeinen tutkimuskysymys oli, miten kuminan keskisatoa on mahdollista nostaa ja sa-tovaihteluita vähentää sekä mitkä tekijät parhaiten edis-täisivät kuminan kilpailukykyä.

Kumina tuotantokasvina -julkaisun päätavoitteena on auttaa lukijaa ymmärtämään kuminan monivaiheista sa-donmuodostusta ja eri viljelytoimenpiteiden merkitystä. Oppaassa esitellään täysin uusia tutkimustuloksia useista keskeisistä tuotantomenetelmistä, joiden avulla on mah-dollista tasoittaa satovaihteluita edistää samalla kuminan kannattavuutta ja kilpailukykyä.

Julkaisu on tarkoitettu erityisesti kuminan alkutuo-tannon parissa työskenteleville viljelijöille, neuvojil-le, vielä opiskeluvaiheessa oleville tuleville kuminan tuottajille sekä muille asiasta kiinnostuneille. Opas pe-rustuu Ylivoimainen kuminaketju 2010-2014 -hankkeen tutkimustuloksiin.

Julkaisu koostuu kahdeksasta luvusta. Ensimmäisessä lu-vussa kerrotaan kuminan viljelyn ja tuotantoalojen kehit-tymisestä Suomessa ja maailmalla. Tilastotietojen avulla voi vertailla eri maissa saatuja satomääriä ja peilata niitä suomalaisiin tuloksiin.

Toisessa luvussa esitellään laajan, viljelijöiden pelloil-la tehdyn, kuminan kasvintuhoojakartoituksen tu-loksia. Kartoituksen avulla selvitettiin, mitkä sadon-muodostusta haittaavat rikkakasvit, kasvitaudit ja tuholaiset ovat jo levittäytyneet päätuotantoalueiden kuminapelloille.

Kolmannessa luvussa kuvataan kuminan lajike-eroja. Lajikkeiden väliset erot korostuvat, jos sato korjataan

liian myöhään siementen ehdittyä jo varista maahan. Lajike-eroihin keskittyviä kokeita tehtiin Jokioisissa ja Ylistarossa vuosina 2009-2013. Samalla tutkittiin myös kylvötiheyden, taimettumisen, kukinnan ja sadonmuo-dostuksen yhteyttä.

Neljännessä luvussa esitellään kuminan lannoituspor-raskokeiden tuloksia. Typen osalta lannoitusporrasko-keet tehtiin Ylistarossa ja fosfori- ja kaliumporraskokeet Kaarinassa (Piikkiö). Luvussa esitellään myös runsaat kymmenen vuotta sitten tehty typen ja fosforin porras-kokeen tulokset. Vaihtoehtoina kuminan ensimmäisen vuoden lannoitukseen esitellään karjanlannan ja yhdys-kuntalietteen käyttöä.

Viides luku esittelee vaihtoehtoisia viljelyjärjestelmiä. Niiden avulla tavoitellut ympäristöhyödyt voivat tule-vaisuudessa edistää myös taloudellista kannattavuutta. Suorakylvöä selviteltiin Jokioisissa koekentän avulla, jon-ka viljelytoimet oli jo useamman vuoden ajan tehty il-man syyskyntöä. Jokioisissa tehdyssä suojakasvikokeessa puolestaan selvitettiin, miten kuminan sadonmuodostus onnistuu, kun se kasvaa ensimmäisen vuoden yksivuo-tisten satokasvien alla. Penkkiviljelyn suunnittelu- ja ra-portointityöstä vastasi Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Osa aiheeseen liittyvistä kokeista tehtiin MTT:n Ylista-ron tutkimusasemalla.

Kuudennessa luvussa esitellään kuminan vuosittaisten satokilpailujen tulokset sekä esitellään huippusatoja saa-vuttaneiden tilojen viljelykäytäntöjä. Kuminan viljely on sopimustuotantoa, ja sen takia oppaassa on esitelty myös Suomessa toimivat sopimusviljelyttäjät yhteystietoineen.

Seitsemännessä luvussa paneudutaan kuminan tuotan-tokustannuksiin. Kustannuslaskelmat ovat MTT Talo-ustutkimuksen ja ProAgria Keskusten Liiton laatimia.

Kahdeksanteen lukuun on koottu yhteenvedoksi ku-minan sadonmuodostuksen kannalta oleellisia tekijöi-tä. Yhteenvedossa selvitetään, mistä tekijöistä kuminan hyvä sato muodostuu. Samalla esitellään kuminan elin-kierto siemenestä satovaiheeseen. Loppuun on kerätty tutkimusten tärkeimmät löydökset.

MTT RAPORTTI 136 11

Kumina (Carum carvi L.) ja sen noin 25 tunnettua suku-laista kuuluvat sarjakukkaisten heimoon Apiaceae (ai-kaisemmin heimon nimi oli Umbelliferae). Kumina (C. carvi L.) kuuluu ainakin Pohjois- ja Keski-Euroopan, paikoin Etelä-Euroopan ja Keski-Aasian luontaiseen kasvillisuuteen. Kuminasta tunnetaan yksi- (Carum carvi forma annuus) ja kaksivuotiset (Carum carvi forma biennis) muodot, joiden ulkoiset piirteet ovat hyvin samankaltaisia. Kak-sivuotisen sijaan oikeampi termi on kaksi- tai useampi-vuotinen, sillä kasvin elinikä riippuu siitä, minä vuonna se tuottaa siementä, jonka jälkeen se kuolee.

perusteella kasvi ehtii kukkia ja muodostaa siemeniä, joiden tuleentumiseen kasvukautemme pituus ei kui-tenkaan riittänyt (Keskitalo 2006a, Galambosi 1993). Suurin ero yksi- ja kaksivuotisen kuminan muodoissa on kasvurytmissä. (Kuva 1). Taimettuessaan yksivuoti-nen kumina ryhtyy muodostamaan lehtiruusuketta, kun taas kaksivuotinen keskittää yhteyttämistuotteet paalu-juuren kasvattamiseen.

Nuori peltoviljelykasviKumina on suhteellisen nuori peltoviljelykasvina Suo-messa, vaikka kasvia hyödynnettiin jo esihistoriallisel-la ajalla. Aikoinaan kuminaa kerättiin joutomailta tai laitumilta, mistä eläimiltä syömättä jäänet yksilöt oli helppo korjata talteen. Kuminan kerääminen käsin oli-kin 1800-luvun lopulla merkittävää, ja siementä vietiin myös ulkomaille, lähinnä Keski-Eurooppaan. Pienimuo-toisesti kuminan peltoviljely on todennäköisesti alkanut 1900-luvun alussa, mistä osoituksena on Gösta Groten-feldtin kirjoittamat viljelyohjeet kirjassa Medicinalväx-ters odling i Finland (Grotenfeldt 1915). Kumina säilyi pitkään vain muutaman viljelijän kasvivalikoimassa, eikä laajamittaiselle tuotannolle ollut tarvetta. 1970-luvulla, janakkalalaiset Lasse ja Matti Sampo toivat uutta kylvö-siementä Saksasta ja antoivat osaltaan sysäyksen nyky-muotoiseksi kehittyneelle kuminatuotannolle.

Suomessa viljellään nykyisin pelkästään kaksivuotista muotoa (Leppälä ym. 2007). Myös kaikki tämän hank-keen kokeet kylvettiin kaksivuotisella muodolla. Kumi-na kasvaa Suomessa luonnonvaraisena, mutta se poikke-aa kasvutavoiltaan viljellyistä muodoista (Galambosi & Peura 1996). Kumina (Carum carvi), saatetaan joskus se-koittaa muihin samantyyppisiin mausteisiin, joita ovat roomakumina eli maitokumina eli juustokumina (Cu-minum cyminum), saksankumina (Foenicum vulgare), tai mustakumina eli ryytineito eli rohtoneidonkukka (Ni-gella sativa) (Galambosi 1993a).

Kuva 1. Yksi- ja monivuotinen kumina rinnakkain. Yksivuotinen kukkii, ja monivuotinen on jo korjuuvaiheessa. Kuva: Marjo Keskitalo.

Kasvi on levinnyt eri puolille pohjoista pallonpuolis-koa. Muita Carum-sukuun kuuluvia (C. multiflorum, C. verticillatum, C. rigidulum, C. beldreichii) tavataan puolestaan Välimeren ympärysmaissa (Michalik 1998). Kuminan lisäksi Suomessa muita sarjakukkaisia viljely-kasveja ovat korianteri (Coriandrum sativum), palster-nakka (Pastinaca sativa), persilja (Petroselinum crispum), porkkana (Daucus carota), selleri (Apium graveolens), til-li (Anethum graveolens) ja väinönputki (Angelica archan-gelica). Samaan heimoon kuuluvat myös monivuotinen rikkakasvi koiranputki (Anthriscus sylvestris) ja myrkky-keiso (Cicuta virosa).

Yleensä osa taimettuneista kuminoista tuottaa satoa kyl-vövuotta seuraavana vuonna (kasvin 2.vuosi) ja osa sen jälkeen (kasvin 3.vuosi), joskus taimia riittää vielä kol-manteenkin satoon (kasvin 4.vuosi). Yksivuotisen ku-minan viljelyä on kokeiltu MTT:ssä kahdesti. Tulosten

1.2 Kumina ja kuminan lähisukulaiset

12 MTT RAPORTTI 136

Kuva 2. Kumina (Carum carvi L.). Kehittymisen ja sadon tuoton kannalta oleellisia kehitysvaiheita ovat taimettuminen eli sirkkalehtivai-he, 2-3 -kasvulehtivaihe, ruusukevaihe (syksyllä, noin 6-8 kasvulehteä) ja kukinnan alkaminen. Piirros: Jaana Nissi

MTT RAPORTTI 136 13

1.3 Kuminan viljely kotimaassa

Vuonna 2004 rikkoutui 10 000 hehtaarin virstanpylväs ja vuonna 2006 viljely laajentui yli 22 000 hehtaariin. Keskimääräinen kumina-ala on viimeisen viiden vuoden aikana ollut Suomessa noin 18 500 hehtaarin paikkeilla (MMM TIKE 2014) (Kuva 3).

Päätuotantoalueiksi ovat muodostuneet Etelä-Pohjan-maa, Pohjanmaa, Häme, Varsinais-Suomi ja Uusimaa Lisäksi kuminaa viljellään merkittävillä aloilla myös mui-den ELY-keskusten alueilla (Kuva 4, TIKE/MAVI 2012). Kuminaa viljelläänkin koko maassa aivan pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta, vaikka myös siellä kuminaa on mahdollista viljellä.

Koko Suomen peltoalasta kuminan osuus jää alle yhden prosentin. Tosin Etelä-Pohjanmaalla, Etelä-Savossa, Poh-janmaalla, Keski-Suomessa, Hämeessä ja Uudellamaalla kuminaa voi nähdä keskimääräistä useammin maakun-tien koko peltoalaan verrattuna.

tena. Myös yhtenä vuotena korjattavien peltojen osuus on kaksinkertaistunut vuoden 2006 jälkeen verrattu-na vuosien 2003-2006 tilastoihin (TIKE/MAVI 2012).

Taulukko 1. Kuminatuotannon tunnuslukuja (TIKE/MAVI 2012)

2003 2011

Kuminaa viljelevien tilojen lukumäärä (kpl) 680 1450

Kuminatilan keskikoko (ha) 47 56,5

Kumina-ala/tila (ha) 10,3 13,2

Uusimaa 9,1

Varsinais-Suomi 11,25

Satakunta 3,9

Häme 10,9

Pirkanmaa 5,8

Kaakkois-Suomi 2,3

Etelä-Savo 5,5

Pohjois-Savo 6,9

Pohjois-Karjala 1,6

Keski-Suomi 6,1

Etelä-Pohjanmaa

19,2

Pohjanmaa 13,4

Pohjois-Pohjanmaa

3,9

Kainuu 0,05

Lappi 0

Ahvenanmaa 0,07

% keskimääräisestä tuotantoalasta

Kuva 4. Kuminan viljelyalojen jakaantuminen ELY-keskuksiin keski-määrin viimeisten viiden vuoden aikana. (TIKE/MAVI 2012)

0

5000

10000

15000

20000

25000

ha

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

Kokonaisala

Korjuuala

Kuva 3. Kuminan viljely- ja korjuualat (ha) Suomessa vuodesta 1995 lähtien.

Kuminaa viljellään pääasiassa viljanviljelyyn tai erikois-kasvituotantoon erikoistuneilla tiloilla. Sitä viljellään myös tiloilla, jotka ovat valinneet tuotantosuunnakseen muun kasvintuotannon, puutarhakasvien avomaavilje-lyn, lypsykarjatalouden tai sikojen ja kanojen kasvatuk-sen. Tällaisia muiden tuotantosuuntien tiloja kuminaa viljelevistä tiloista on noin 20 %. Kuminatilan keskikoko oli 56,5 hehtaaria vuonna 2011, mikä on keskimääräis-tä kasvinviljelytilaa (32,6 ha) suurempi (Taulukko 1).

Kuminatilojen keskikoko kasvoi noin 10 hehtaarilla ver-tailuaikana, vuosina 2003-2011. Kasvu oli selvästi tavan-omaista kasvinviljelytilaa suurempaa, jotka olivat kasva-neet keskimäärin 1,9 hehtaarilla. Tilaa kohti laskettuna kuminan pinta-alat ovat lisääntyneet koko Suomessa kol-mella hehtaarilla, tosin ELY-keskusten välillä on suuria eroja. Suurimmat kumina-alojen tilakohtaiset lisäykset (5-6 ha/tila) sijoittuvat Etelä-Suomeen ja Pohjanmaalle, ja suurimmat kuminatilat (16-17,5 ha kuminaa/tila) si-joittuvatkin Etelä-Suomeen. Kuminatilojen lukumäärä on yli kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden ai-kana ja oli enimmillään noin 1600 (TIKE/MAVI 2012).

Kuminaa viljellään samalla pellolla entistä lyhyemmän aikaa, mistä on seurannut tuotannon tehostuminen ja rikkakasvien valtaamien peltojen lopettaminen entis-tä aiemmin. Muutos näkyy myös tilastoissa, sillä vuo-sina 2003-2006 suurin osa eli 35 % kuminapeloista oli sellaisia, joista satoa korjattiin kolmena vuotena peräk-käin. Sen sijaan vuoden 2006 jälkeen suurimmasta osasta (38 %) kuminapeltoja satoa korjataan enää kahtena vuo-

Kumina soveltuu viljatilan kiertoihin myös tilastojen va-lossa. Kuminaa ennen ja jälkeen viljeltävä kasvi on yleensä jokin vilja, mikäli kuminaa ei huomioida omana esikasvina (Taulukko 2). Alueesta riippuen painotuksis-sa on eroja, Etelä-Suomessa yleisempiä kuminan kier-tokasveja ovat kevätvehnä ja mallasohra, muualla puo-lestaan rehuohra ja kaura.

14 MTT RAPORTTI 136

Kuminan tuotanto Suomen rajojen ulkopuolella

Aromaattisia lääke- ja maustekasveja viljeltiin Euroopassa vuonna 2010 yhteensä 255 000 hehtaarin alalla. Suurim-pia tuottajamaita olivat Turkki (122 000 ha), Bulgaria ja Ranska (Kuvat 5. ja 6., EUROSTAT 2014). Tilastot eivät kerro suoraan, mitä aromaattisia kasveja luvut sisältävät, mutta ainakin Suomen kohdalla ne ovat yhteneviä kumi-nan viljelyalojen kanssa. Todennäköisesti muiden maiden kohdalla lukuihin sisältyy myös muita kasveja

Suomi on tällä hetkellä merkittävin kuminan tuottajamaa maailmassa, Kanada tulee seuraavana. Vielä 1990-luvulla kuminaa viljeltiin eniten Alankomaissa ja Unkarissa, jois-sa viljely on kuitenkin vähentynyt (Kuva 7, EUROSTAT 2012, Statistics Canada 2012).

Kuminan hehtaarikohtaiset keskisadot vaihtelevat mait-tain varsin paljon, ja myös saman maan sisällä vaihtelut ovat suuria (Kuva 8). Suuria, jopa 2000 kilon hehtaarisa-toja on saatu Alankomaissa ja Latviassa, joissa kuminaa tuotetaan hyvin pienillä aloilla (alle 1000 ha), ja tuotan-

to voi olla keskittynyt vain muutamille tiloilla. Selväs-ti pienempiä satoja (alle 1000 kg/ha) on sen sijaan saatu Liettuassa ja Tsekissä, joissa viljelyalat ovat viime vuosi-na olleet suurempia, 2000-4000 hehtaaria. Kahden pää-tuottajamaan Suomen ja Kanadan välillä nähdään mie-lenkiintoinen yhteys (Kuva 7), kun molempien maiden keskisatovaihtelut laitetaan samaan kuvaan. Keskisadot ja vuosivaihtelut ovat hyvin samanlaisia. Saatavissa olevista seitsemän vuoden satotiedoista lasketut keskisadot olivat Kanadassa 501 kg/ha (vuosina 2000-2006) ja Suomessa 484 kg/ha (vuosina 2006-2012). Pienet keskisadot ja suu-ret satovaihtelut ovat kuminalle tyypillisiä kaikissa tuotta-jamaissa ja se kuvaa kuminatuotannon tilaa maailmalla. Tieto auttaa ymmärtämään myös suomalaisen kumina-tuotannon haasteita.

Eri lähteistä tietoa keräämällä on voitu muodostaa kumi-nan tuotannon kokonaiskuva, mikä auttaa haasteiden koh-taamisessa myös Suomessa. Keskeinen viesti on se, että ku-minalle tyypillistä satovaihtelua esiintyy eri tuottajamaissa, ja että emme ole ongelman kanssa yksin.

Taulukko 2. Yleisimmät kuminan viljelykierrossa viljeltävät satokasvit vuosina 2002-2009 (TIKE/MAVI 2012).

Kasvi Viljelykasvit ennen kuminaa Viljelykasvit kuminan jälkeen

% kumina-alasta vuosina % kumina-alasta vuosina

2002-2009 2002-2009

Kaura 20,0 24,5

Rehuohra 25,0 21,0

Kevätvehnä 10,5 8,5

Syysviljat 3,0 5,0

Kevätrypsi 7,5 4,5

Mallasohra 8,5 6,0

Hoidettu viljelemätön pelto 2,0 4,5

CAP-kesanto 5,5 3,5

Monivuotiset, kuiva-heinä-, säilörehu- ja tuorerehunurmet 6,5 3,0

Kuva 6. Aromaattisia lääke- ja maustekasveja tuottavia maita Eu-roopassa (EUROSTAT 2014).

Kuva 5. Suurimmat aromaattisia lääke- ja maustekasveja tuotta-vat maat Euroopassa. Viljely oli laajinta Turkissa, joka ei ole ku-vassa mukana (EUROSTAT 2014).

0

10000

20000

30000

40000

50000

60000

70000

2009 2010 2011 2012

BulgariaRanskaPuolaSuomiRomaniaLiettuaEspanja

Hehtaaria Hehtaaria

0100020003000400050006000700080009000

10000

2009 2010 2011 2012

TsekkiSaksaKroatiaUnkariItävaltaKreikkaSlovakia

MTT RAPORTTI 136 15

Kuva 7. Kuminan viljelyalat Euroopassa ja Kanadassa vuoteen 2011 saakka (EUROSTAT 2012, Statistics Canada 2012.)

0100020003000400050006000700080009000Hehtaaria

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

Itävalta

Kanada

Tsekki

Latvia

Liettua

Alankomaat

Slovakia

0

500

1000

1500

2000

2500

Keskisato kg/ha

Keskisato kg/ha

2000 2002 2004 2006 2008

2000 2002 2004 2006 2010 20122008

Tsekki

Latvia

Liettua

Alankomaat

Slovakia

0

100

200

300

400

500

600

700

800

Kanada

Suomi

Kuva 8. Kuminan keskisadot (kg/ha) Euroopassa (EUROSTAT 2012).

Kuminapelto. Kuva: Marjo Keskitalo

0

500

1000

1500

2000

2500

Keskisato kg/ha

Keskisato kg/ha

2000 2002 2004 2006 2008

2000 2002 2004 2006 2010 20122008

Tsekki

Latvia

Liettua

Alankomaat

Slovakia

0

100

200

300

400

500

600

700

800

Kanada

Suomi

Kuva 9. Kahden tärkeimmän kuminantuottajamaan, Suomen ja Kanadan, keskisadot. Kanadan keskisadoista tilastotietoa on saatavilla vuoteen 2006 sakka ja Suomesta vastaavasti vuodesta 2006 lähtien (MMM TIKE 2014, Statistics Canada 2012).

Harsokorento kuminassa. Kuva: Erja Huusela-Veistola.

16 MTT RAPORTTI 136

2 Kuminan kasvintuhoojat esiin

Erja Huusela-Veistola, Asko Hannukkala, Noora Pietikäinen ja Pentti Ruuttunen

Kuminaketju-hankkeeseen liittyvässä kasvintuhoojakar-toituksessa selvitettiin kuminan kasvintuhoojien esiinty-mistä ja kasvustojen kuntoa käytännön kuminalohkoilla. Samalla saatiin ajankohtaista tietoa käytössä olevista vil-jelymenetelmistä. Tavoitteena oli selvittää kuminan vil-jelyn ongelmat sekä etsiä uusia ratkaisuja kuminan sato-tason ja viljelyvarmuuden parantamiseen.

Kartoitukset toteutettiin täydessä mittakaavassa vuosi-na 2011 ja 2012. Ensimmäisenä seurantavuonna mu-kana oli 102 ja toisena vuonna 85 satoikäistä kumi-nalohkoa kuminan päätuotantoalueilta Pohjanmaalta, Etelä-Pohjanmaalta, Varsinais-Suomesta, Hämeestä ja Uudeltamaalta. MTT:n asiantuntijat havainnoivat loh-

koilta kasvintuhoojien (kasvitaudit, tuhoeläimet, rik-kakasvit) esiintymisrunsauden lisäksi satopotentiaaliin vaikuttavia tekijöitä kuten kasvitiheyttä ja kukkivien kasvien määrää.

Pellolta tehtiin sekä lohkokohtaisia yleishavaintoja että tarkempia mittauksia, laskentoja ja vioitusarvioita kym-meneltä näytealalta. Tilakäynnit toteutettiin kesä-heinä-kuun vaihteessa kuminan kukintavaiheen jälkeen, jolloin mahdolliset kasvintuhoojaongelmat olivat helposti ha-vaittavissa. Taustatiedoksi saatiin viljelijöiltä lohkon vil-jelytiedot ja satoarvio. Lisäksi viljelijät toimittivat n. 100 g satonäytteen, josta tutkittiin kasvitautien esiintymistä ja siemenen itävyyttä.

Kuva 10. Kartoituslohkojen sijainti vuonna 2012. Kuva: Hannu Ojanen

MTT RAPORTTI 136 17

Kuva 11. Havainnointia kuminalohkolla. Kuva: Jaana Grahn

Taulukko 3. Kartoituslohkot alueittain vuosina 2011 ja 2012.

2011 2012

1. satovuosi 2. satovuosi yhteensä 1. satovuosi 2. satovuosi 3. satovuosi yhteensä

Pohjanmaa 19 19 4 16 20

Etelä-Pohjanmaa 16 6 22 2 14 2 18

Varsinais-Suomi 13 9 22 2 11 4 17

Häme 19 2 21 2 14 1 17

Uusimaa 11 7 18 6 7 13

Yhteensä 78 24 102 16 62 7 85

Kukkiva kuminapelto. Kuva: Erja Huusela-Veistola

18 MTT RAPORTTI 136

2.1 Kuminan tuhoeläimet

Erja Huusela-Veistola

KuminakoiKuminakoi (Depressaria daucella), on kuminan pahin tuholainen, joka on hyötynyt kuminan viljelyn laa-jentumisesta. Ensimmäiset yksittäiset havainnot ku-minakoista ovat 1950-luvulta. Kuminakoin vioituk-set yleistyivät kuminapelloilla hyvin nopeasti kuminan viljelyn laajetessa 1990-luvulla. Nykyisellään kumina-koi on Suomessa säännöllisesti ja laaja-alaisesti esiinty-vä kuminan tuhoeläin. Kuminakoin torjunta on yleen-sä tarpeen vuosittain varsinkin alueilla, jossa kuminaa on viljelty pitkään. Torjunnan teho ja oikea ajoitus ovat herättäneet keskustelua viljelijöiden keskuudes-sa. Kasvintuhoojakartoitusten tarkoituksena oli osal-taan selvittää, miten hyvin kuminakoi on nykyisellään hallinnassa.

Kuminakoi Kuminakoi talvehtii aikuisena perhosena sekä kumina-pellolla että sen lähiympäristössä. Kuminapellolla kumi-nakoit lentävät jo varhain keväällä ja munivat kuminan talvehtineisiin ruusukkeisiin. Kevään sääolosuhteista johtuen lento- ja muninta-aika vaihtelee kuitenkin pal-jon. Toukkavaiheita on viisi. Pieniä toukkia voi olla vai-kea havaita, mutta ne voivat vioittaa kuminan kehitty-viä kukintoja jo ruusukeasteella. Niinpä kukinto voi olla vioittunut jo tullessaan esiin. Mitä isompia toukat ovat sitä enemmän ne vioittavat kasvustoa ja sitä vaikeam-pi niitä on torjua. Torjuntaa haittaa myös toukkien erit-tämä seitti, jonka suojassa ne voivat jatkaa tuhoa, ja jonka avulla ne pystyvät kiipeämään pudotessaan takai-sin kasviin. Täysikasvuinen toukka vaeltaa kuminan ty-viosaan ja kaivautuu kasvin sisään koteloitumaan. Kote-loista alkaa kuoriutua uusia aikuisia heinäkuusta alkaen.

Kuva 12. Aikuinen kuminakoi ja kuminakoin täysikokoinen toukka. Kuvat: Erja Huusela-Veistola

MTT RAPORTTI 136 19

Kuminakoin tarkkailu ja torjunta Aikuisia kuminakoita voi tarkkailla keltaisilla liimapyydyksillä. Pyydykset kannattaa laittaa pellolle jo varhain huhti-kuussa. Selvää torjuntakynnystä ei ole, joten torjuntaan on varauduttava, jos ansoista löytyy yksikin kuminakoi. Vanhojen ohjeiden mukaan kuminakoin torjuntaa on suositeltu, kun tehoisa lämpösumma ylittää 130 °Cvrk ja kas-vustosta löytyy pieniä kuminakoin toukkia. Koska toukkien tarkkailua on pidetty hankalana, torjunta on usein teh-ty rutiininomaisesti lämpösumman ylityttyä. Käytännössä torjunnan teho on ollut vaihteleva ja mahdollisen toisen tor-juntakerran tarve epäselvä. Kuminakoin fenologiaseurannoissa Jokioisissa vuosina 2010-2013 kuminakoin toukkien kuoriutumisajankohdat (ja lämpösummat) olivat: 25.5.2010 (163 °Cvrk), 23.5.2011 (155 °Cvrk), 23.5.2012 (139 °Cvrk) ja 21.5.2013 (148 °Cvrk). Kuminakoin lentohuipun ajoittuminen ja toukkien kuoriutumisajankohta voivat vaihdella alueellisesti ja jopa saman ti-lan eri lohkojen välillä, mikä edellyttää kuminakoin toukkien lohkokohtaista tarkkailua. Kuminakoin pienten toukkien havainnointi vaatii tarkkuutta, koska pienet toukat ovat piilossa lehtiruusukkeen sisällä. Kuminakoin torjunta-aikakokeissa (2010-2012) kuminakoin vioittamien kasvien määrät erosivat selvästi käsiteltyjen ja kontrollin välillä. Toisaalta ero eri torjunta-ajankohtien välillä oli vaihteleva. Satomäärään torjunnan ajoitus ei merkit-sevästi vaikuttanut. Kuminakoin torjuntaan ei kannata ryhtyä ennen kuin tehoisa lämpösumma on ylittänyt 130 °Cvrk. Kuminakoin torjunta-aikakokeiden ja käytännön kokemusten perusteella torjunnan viivyttäminen mahdollisimman lä-helle kukinnan alkamista kannattaa, jos toukkia tai vioittuneita nuppuja ei löydy erityisen paljon ennen sitä. Kuminakoin kemialliseen torjuntaan on nykyisellään sallittuja vain osa pyretroidivalmisteista (lambda-syhalotriini, sy-permetriini, tau-fluvalinaatti). Torjuntaruiskutukset on tehtävä viimeistään ennen kuminan kukintaa. Luomuviljelyssä on mahdollista käyttää luonnon pyretriiniä (Bioruiskute S) ja biologista Bacillus thuringiensis -bakteerivalmistetta (Tu-rex 50 WP, minor use -hyväksyntä kuminakoin torjuntaan). Turex 50 WP -ruiskutus voidaan tehdä kukinnan aikana, mikäli toukkia on havaittavissa kasvustossa.

Kuva 13. Pieni kuminakoin toukka (vas.). Kuminakoin torjunta-aineella käsitellyt ja käsittelemättömät kohdat erottuvat hyvin (oik.). Kuvat: Erja Huusela-Veistola

20 MTT RAPORTTI 136

Kuminakoin tuhot hallinnassaKuminakoin aiheuttamia vioituksia havaittiin kumpa-nakin kartoitusvuonna n. 85 %:lla lohkoista. Vioituk-sia oli kuitenkin yleensä vain yksittäisissä kasveissa, eli ongelma oli pääosin hallinnassa. Kuminakoin aiheut-tamien tuhojen runsaudessa ei havaittu selviä alueel-lisia eroja. Kuminakoin vioittamien kasvien osuus oli suurempi toisen satovuoden kasvustoissa (2011: 10 %, 2012: 4%) kuin ensimmäisen satovuoden kasvustoissa (2011: 5%, 2012: 2%).

Kuminakoin torjunta oli tehty n. 90 %:lla lohkoista, ja pääosin kuminakoitilanne oli hallinnassa. Seuranta-lohkoilla torjuntaruiskutus tehtiin tavallisimmin yksi tai kaksi kertaa. Yhdistettyä kuminakoin ja juolaveh-nän torjuntaa tehtiin kolmanneksella lohkoista. Kumi-nakoitorjunnan puute tai ajoituksen epäonnistuminen selitti useammassa tapauksessa suuret vioitusmäärät. Paikoin kasvustossa näkyi selviä pahoin kuminakoin vioittamia kohtia, jotka olivat jääneet ilman torjunta-käsittelyä. Kuminakoin torjunta-aika ennen kukintaa voi olla lyhyt, varsinkin jos kuminakoin lentohuippu ajoittuu myöhään.

KuminanrengaspunkkiKuminanrengaspunkki (Aceria carvi) on kuminaviljel-millä suhteellisen uusi tulokas. Ensimmäiset havainnot viljellyltä kuminalta ovat vuodelta 2003, vaikkakin ku-minanrengaspunkkia on löytynyt luonnonvaraiselta ku-minalta jo 1940-luvulla. Hajahavaintoja rengaspunkista 2000-luvulta on tullut eri puolilta Suomea, mutta kat-tavaa inventointia punkin esiintymisestä ei ole aiemmin tehty. Kuminan kasvintuhoojakartoitusten yhtenä tavoit-teena oli selvittää kuminanrengaspunkin levinneisyys ja yleisyys Suomessa.

Kuminanrengaspunkin kemiallinen torjunta ei toistai-seksi ole mahdollista. Kuminakoin torjuntaan käytet-tävät pyretroidi-valmisteet eivät niihin tehoa. Punkin-torjunta-aineita on alustavasti testattu, mutta riittävää näyttöä niiden tehosta ei ole saatu. Ainoiksi punkin torjuntakeinoiksi jäävät ennakoivat toimenpiteet, ku-ten riittävä lohkokohtainen kasvinvuorotus ja välimatka kuminalohkojen välillä. Uudet kuminalohkot on syytä perustaa mahdollisimman kauas vanhoista kuminaloh-koista. Leviämisriskin pienentämiseksi punkin vaivaa-ma kuminakasvusto kannattaa lopetusvaiheessa kyntää jo hyvissä ajoin.

Kuva 14. Kuminakoin aiheuttamien vioitusten esiintyminen kumi-nakartoituslohkoilla 2011 ja 2012.

ei kuminakoita

14 %

yksittäisissä kasveissa

49%

pesäkkeinä 8%

kauttaaltaan 29 %

Kuminakoin runsaus 2011 Kuminakoin runsaus 2012

ei kuminakoita

15 %

yksitäisissä kasveissa

68%

pesäkkeinä 9%

kauttaaltaan 7%

Kuminanrengaspunkki Kuminanrengaspunkki on erittäin pieni, n. 0,2 mm:n pi-tuinen äkämäpunkki, joten itse punkkia ei kasvustosta voi havaita. Punkit siirtyvät uuteen kuminakasvustoon jo kylvövuonna ja talvehtivat kuminan kasvupisteissä. Kuminan kasvun alettua myös punkit alkavat lisääntyä. Suvuton lisääntyminen on nopeaa, ja yksi sukupol-vi voi kehittyä jopa kolmessa viikossa. Tuleentuvasta kasvustosta punkit siirtyvät uusiin kasvustoihin tuulen ja työkoneiden mukana. Punkkivioituksen riski kasvaa, jos kuminaa viljellään pitkään samalla alueella, vaikka-kin suurta vuosien välistä vaihtelua esiintymisrunsau-dessa on havaittu. Kuminanrengaspunkkien esiintymisen kasvustos-sa huomaa vasta sen aiheuttamista oireista. Punkki ei tapa isäntäkasviaan, vaan muuttaa sen kehitystä itsel-leen sopivammaksi. Punkit aiheuttavat lehtiin persilja-maisia epämuodostumia, mutta ne jäävät rehevässä kuminakasvustossa helposti huomaamatta. Selvempiä vioituksia ovat kukkakaalimaisesti äkämöityneet ku-kinnot, joissa kukkarakenteet korvautuvat lehtivihreää tuottavilla epämuodostumilla. Vioittuneisiin kukintoi-hin ei muodostu lainkaan siemeniä, mikä on sadontuo-tannon kannalta merkittävää. Pahimmillaan satotappiot voivat olla jopa 80-90 %. Punkin aiheuttamat vioituk-set näkyvät selvimmin, kun siemenet alkavat kehittyä ja kasvusto tuleentuu. Tällöin vioittuneet kasvit erottu-vat muusta kasvustosta vaaleina tai vaaleanpunerta-vina laikkuina. Rengaspunkkituhoja löytyy useimmiten vain osassa lohkoa, kuten lohkon reunoissa tai kohdis-sa, joissa kuminan kehitys on ollut hitaampaa ja kasvu kituliaampaa.

Kuminanrengaspunkin esiintyminen vaihtelevaaKuminanrengaspunkkia esiintyi erittäin runsaasti vuonna 2011. Punkkivioitusta havaittiin yleisesti eli yli 85 %:lla kartoituslohkoista. Yli 40 %:lla lohkoista vioitusta oli kauttaaltaan kasvustossa. Eniten punkkivioitusta oli Ete-lä-Suomessa, mutta myös Pohjanmaan alueelta löytyi punkin vioittamia lohkoja. Vioitusta oli enemmän toi-sen satovuoden kasvustoissa, mutta ennakko-oletuksista poiketen rengaspunkkituhoja esiintyi myös ensimmäisen satovuoden lohkoilla ja muuten hyväkuntoisilta näyttä-vissä kasvustoissa. Vuonna 2011 näytealakohtaiset arviot tehtiin on/ei-luokitteluasteikolla, minkä vuoksi tarkkaa tietoa vioittuneiden kasvien osuudesta kaikilta lohkoilta ei ole. Noin kolmannekselta lohkoista punkkituhoja löy-tyi kuitenkin kaikilta 10 näytealalta. Pahiten vioittuneil-la lohkoilla vioittuneiden kasvien osuus oli lähes 80 %.

Vuonna 2012 kuminanrengaspunkkien vioitusta oli sel-västi edellisvuotta vähemmän. Punkkivioitusta havaittiin

MTT RAPORTTI 136 21

Kuva 15. Kuminanrengaspunkin aiheuttama lehti- ja kukintovioitus. Kuvat: Erja Huusela-Veistola

ei rengas-punkkia

14 %

yksittäisissä kasveissa

28 %pesäkkeinä

16 %

kauttaaltaan42 %

Rengaspunkin runsaus 2011

ei rengaspunkkia 29%

yksittäisissä kasveissa

59 %

pesäkkeinä11%

kauttaaltaan 1%

Rengaspunkin runsaus 2012

ei rengaspunkkia

7 % yksittäisissä kasveissa

20 %

pesäkkeinä 15 %

kauttaaltaan 59 %

Etelä-Suomi 2011

ei rengaspunkkia

24 %

yksittäisissä kasveissa 41 %

pesäkkeinä 17 %

kauttaaltaan 17 %

Pohjanmaa 2011

Kuva 16. Kuminanrengaspunkkien aiheuttamien vioitusten esiinty-minen kuminakartoituslohkoilla 2011 ja 2012.

Kuva 17. Vuonna 2011 kuminanrengaspunkkien aiheuttamaa vioitusta oli paikoin erittäin runsaasti. Kuva: Erja Huusela-Veistola

Kuva 18. Kuminanrengaspunkkien aiheuttamien vioituksien esiin-tyminen vaihteli alueittain vuonna 2011.

22 MTT RAPORTTI 136

n. 70 %:lla tutkimuslohkoista, mutta yleensä vioitusta oli vain yksittäisissä kasveissa. Pahoin kauttaaltaan vioittunei-ta lohkoja oli vain yksi. Vuonna 2012 arvioitiin tarkem-min punkin vioittamien kasvien osuutta myös 10 näyte-alalta kullakin lohkolla. Vioittuneiden kasvien osuus jäi alle yhden prosentin (vaihtelu 0-9 %).

Rengaspunkin esiintymislaajuutta Suomessa ei ennen tätä tutkimusta tiedetty. Tulosten perusteella kuminan-rengaspunkki näyttää jo vakiintuneen kuminan päävil-jelyalueille. Punkkien määrät voivat kuitenkin vaihdella hyvinkin paljon peräkkäisinä vuosina jopa samalla loh-kolla, eikä se ainakaan vielä ole yhtä hankala jokavuoti-nen ongelma kuin kuminakoi. Koska kyseessä on uusi tuhoeläin, rengaspunkin kannanvaihteluiden suuruutta ja syitä ei tiedetä.

Suotuisat sääolosuhteet olivat todennäköisesti tärkeimpä-nä syynä vuoden 2011 runsaisiin punkkituhoihin. Edel-

liskesän kuumuus ja kuivuus hidastivat kuminan kasvua ja edistivät punkkien leviämistä kasvustoon. Paksu lumi-kerros mahdollisti punkkien talvehtimisen. Kasvukausi 2011 oli erityisen lämmin ja keväästä alkaneet hellejaksot olivat suotuisat punkin lisääntymiselle, minkä seuraukse-na vioituksia havaittiin ennätysmäärä.

Muita kuminan tuholaisiaKuminanrengaspunkkien lisäksi kartoituslohkoilla ha-vaittiin vuonna 2011 paikoin runsaasti kirvoja. Myös muita imeviä hyönteisiä, kuten kaskaita ja luteita, esiin-tyi paikallisesti. Niiden merkitys on kuitenkin yleen-sä vähäinen. Sateisena vuonna 2012 yhdellä kumina-lohkolla tavattiin runsaasti lehtokotiloita. Myös etanat voivat vioittaa ja harventaa taimettuvaa kuminaa, mut-ta niiden merkitys pidemmälle kehittyneessä kasvustos-sa on vähäinen.

Kuva 19. Kirvoja kuminan kukinnossa (vas.) ja lehtokotilo kuminassa (oik.). Kuvat: Erja Huusela-Veistola

MTT RAPORTTI 136 23

2.2 Kuminan rikkakasvit

Pentti Ruuttunen

Rikkakasvien torjunta kuminan kylvövuonnaKuminan rikkakasvien torjunnassa voidaan parhaiten onnistua tai pahiten epäonnistua nimenomaan kylvö-vuonna. Rikkakasvihävitteiden valinta, niiden käyttö-määrät ja käytön ajoitus, mutta myös kuminan kylvöaika ovat osoittautuneet merkityksellisiksi kuminan rikkakas-vien torjunnassa onnistumisessa. Vuonna 2009 Jokioi-sissa sijaitsevalle peltolohkolle perustettiin kolmen kent-täkokeen koesarja, jossa tutkittiin kuminan kylvöajan ja kylvövuoden rikkakasvien torjuntastrategioiden vaiku-tuksia rikkakasvillisuuteen sekä kuminan kasvuun ja sa-toon. Kokeista ensimmäinen kylvettiin toukokuun alus-sa, toinen kesäkuun alussa ja kolmas heinäkuun alussa. Kaikilla kolmella kokeella toteutettiin samanlaiset herbi-sidikäsittelyt. Mitä myöhemmin koe kylvettiin, sitä use-ammin se äestettiin s-piikkiäkeellä ennen kylvöä.

Kylvövuonna 2009 siemenrikkakasvien tiheys pieneni yhteensä 62 %, kun kylvöä lykättiin toukokuun alus-ta kesäkuun alkuun, ja peräti 85 %, kun kylvöä lykät-tiin heinäkuun alkuun saakka. Erityisesti peltomataran ja jauhosavikan määrät vähenivät muokkausten ja kyl-

vön viivästämisen ansiosta. Kahden ruiskutuksen tankki-seoskäsittelyt Afalon-neste + Boxer ja Fenix + Goltix 70 WG torjuivat rikkakasvit tehokkaimmin kaikilla kokeil-la. Kylvövuoden rikkakasvien torjunnassa onnistuminen heijastui voimakkaasti seuraavan vuoden kuminasatoon erityisesti toukokuussa kylvetyllä kokeella, jossa rikkakas-vipaine ja torjunnasta saatu hyöty oli suurin. Toukokuus-sa kylvetyllä kokeella tehokkaimmat tankkiseoskäsittelyt lähes kolminkertaistivat vuoden 2010 kuminasadon kä-sittelemättömään koealaan nähden. Muilla kokeilla ja sa-tovuosina 2011 ja 2012 perustamisvuoden rikkakasvien torjunnan vaikutus kuminasatoon oli vähäinen.

Vuosina 2009-2012 kenttäkokeissa tehtiin runsaasti ha-vaintoja sekä rikkakasvillisuudesta että kuminan kas-vusta ja sadosta. Yksityiskohtaiset tulokset on julkais-tu MTT:n torjunta-ainetestauksen koetulosmonisteissa 2009-2012 (Ruoho & Ruokonen 2009, Koski ym. 2010, Heinonen ym. 2011 ja Junnila ym. 2012). Kylvövuoden ja ensimmäisen satovuoden osalta kenttäkokeiden tulok-sia on julkaistu myös Niko Jalavan HAMK:in opinnäy-tetyössä (2011).

Rikkakasvien torjunta tilakartoituksen lohkoillaHankkeen tilakartoituksissa havainnoitiin vain satoikäi-siä kuminalohkoja. Kuminalohkojen viljelytiedot kuiten-

Kuva 20. Kylvöaika- ja rikkakasvikokei-den käsittelyjen vaikutukset kylvövuo-den 2009 siemenrikkakasvien tiheyteen ja kuivapainoon.

Rikka-kasvit

vähenevät

myöhem-missä

kylvöissä

Mataraa, peippiä, savikkaa...

HEINÄKUUSSA 2009 KYLVETTY KUMINA

UntreatedAfalon-neste 2.0 A

Boxer 2.0 AFenix 2.0 A

Goltix 70 WG 2.0 AAfalon-neste 1.0;Afalon-neste 0.5 B;Boxer 1.0 AB

Fenix 1.0;Fenix 0.5 B;Goltix 70 GW 1.0 AB

Trial ID: H-09-052-34

Rikat kpl/m2

Rikat g/m2

0 50 100 150

KESÄKUUSSA 2009 KYLVETTY KUMINA

UntreatedAfalon-neste 2.0 A

Boxer 2.0 AFenix 2.0 A

Goltix 70 WG 2.0 AAfalon-neste 1.0;Afalon-neste 0.5 B;Boxer 1.0 AB

Fenix 1.0;Fenix 0.5 B;Goltix 70 GW 1.0 AB

Trial ID: H-09-051-34

Rikat kpl/m2

Rikat g/m2

0 50 100 150

TOUKOKUUSSA 2009 KYLVETTY KUMINA

UntreatedAfalon-neste 2.0 A

Boxer 2.0 AFenix 2.0 A

Goltix 70 WG 2.0 AAfalon-neste 1.0;Afalon-neste 0.5 B;Boxer 1.0 AB

Fenix 1.0;Fenix 0.5 B;Goltix 70 GW 1.0 AB

Trial ID: H-09-050-34

Rikat kpl/m2

Rikat g/m2

0 50 100 150

Kuva 21. Toukokuussa kylvetyn kokeen kuminasadot satovuosina 2010, 2011 ja 2012.

0 1000 2000 3000

KäsittelemätönAfalon-neste 2.0 A

Boxer 2.0 AFenix 2.0 AGoltix 2.0 A

Afalon 1.0 A 0.5 B Goltix 1.0 AB

Fenix 1.0 A 0.5 B Goltix 1.0 AB

Sato 2010Sato 2011Sato 2012

24 MTT RAPORTTI 136

kin kertovat rikkakasvien hallintakeinoista sekä kylvö- että satovuosina. Havainnoitujen kuminalohkojen kylvöajan-kohdat vaihtelivat toukokuun alusta kesäkuun loppuun si-ten, että 47 % lohkoista oli kylvetty toukokuussa ja 53 % kesäkuussa. Myöhäisillä kylvöillä oli ollut siten mahdolli-suus torjua osa siemenrikkakasveista toistuvilla muokka-uksilla ennen kylvöä. Rikkakasveja torjuttiin kylvövuon-na kemiallisesti 92 %:lla kaikista lohkoista ja keskimäärin ruiskutuskertoja oli kaksi per lohko. Yleisimmin käytetyt herbisidit kylvövuonna olivat Fenix, Afalon-neste ja Gol-tix 70 WG, joilla siten torjuttiin pääasiassa keväällä ja al-kukesällä itäviä siemenrikkakasveja, jotka eniten haittaa-vat kuminan kasvua kylvövuonna (Kuva 22).

Rikkakasvihavainnot lohkoillaTilakierroksilla rikkakasvien runsaus satoikäisillä kumi-nalohkolla arvioitiin luokittelevalla asteikolla: 1. Ei lain-kaan tai vähän, 2. Paikoin pesäkkeinä tai yksittäin tasai-sesti melko paljon, 3. Paljon koko lohkolla. Jos arvio oli 2 tai 3, kirjattiin enintään 6 yleisintä lajia tärkeysjärjes-tyksessä. Koko lajistoa ei käyty läpi, vaan vain näkyvim-mät lajit huomioitiin. Lisäksi joka lohkolta laskettiin kymmeneltä 0,25 m2 näytealalta saunakukan, voikukan ja juolavehnän tiheydet, saunakukasta ja voikukasta myös kukkivien kasvien tiheys erikseen.

Toisena satovuonna rikkakasvien kärkikolmikko oli sama kuin edellisvuonna (Kuva 27). Juolavehnän, saunakukan ja ohdakkeiden jälkeen seuraavaksi yleisin laji oli hiukan yllättäen kevätyksivuotinen pillike, joka luokiteltiin ylei-simmäksi lajiksi 8 % lohkoista. Se kertoo pillikkeiden ky-vystä taimettua muokkaamattomassakin maassa ja kilpail-la tehokkaasti satoikäisen kuminan kanssa. Saunakukan ja pillikkeen lisäksi yksivuotisista lajeista yleinen toisena sato-

Kuva 22. Kylvövuonna lähes kaikilla lohkoilla torjut-tiin rikkakasveja kemiallisesti, ja torjunnan painopiste oli siemenrikkakasveissa.

0

10

20

30

40

50

60

70

Ei h

erbi

sidi

ä

Afa

lon-

nest

e

Box

er

Feni

x

Sen

kor

Gol

tix 7

0 W

G

Lent

agra

n

Agi

l 100

EC

Targ

a S

uper

5 S

C

glyf

osaa

tti

%

Kuva 23. Ensimmäisenä satovuonna noin kolmasosalla lohkois-ta ei käytetty lainkaan rikkakasvien torjunta-aineita. Afalon-nes-tettä ja Fenixiä käytettiin yhteensä vajaalla 30 % lohkoista ja vali-koivia juolavehnän torjunta-aineita niin ikään yhteensä noin 30 % lohkoista. Toisena satovuonna painopiste siirtyi selvemmin juola-vehnän torjuntaan, jota torjuttiin yli puolella lohkoista.

0

5

10

15

20

25

30

35

Ei h

erbi

sidi

ä

Afa

lon-

nest

e

Box

er

Feni

x

Gol

tix 7

0 W

G

Mat

rigon

Targ

a S

uper

5 S

C

Agi

l 100

EC

Fusi

lade

Max 1. sato-

vuosi

2. sato- vuosi

Herbisidien käyttö tilakartoituksen kuminalohkoilla 1. satovuonna (122 lohkoa)ja 2. satovuonna (89 lohkoa),

% lohkoista

Kuminan monivuotisuus muovaa rikkakasvillisuutta Kuminan taimettuminen ja alkukehitys on hidasta, eikä kuminakasvusto aina kehity täysin maanpintaa peittäväksi en-simmäisen kasvukauden aikana. Kuminan heikon kilpailukyvyn vuoksi rikkakasvit pääsevät helposti voitolle kylvövuon-na, ellei rikkakasvien torjunnassa onnistuta. Tyypillinen rikkakasvilajisto kuminan kylvövuonna ei juuri poikkea normaalis-ta eteläsuomalaisesta kevätviljojen rikkakasvilajistosta, jossa pelto-orvokki (Viola arvensis), pihatähtimö (Stellaria media), pillikkeet (Galeopsis spp.) ja peltomatara (Galium spurium), ovat yleisimmät lajit (Salonen ym. 2011). Näistä lajeista kuiten-kin ainakin varhain taimettuvan pillikkeen voi olettaa vähenevän, jos kuminalle tyypillisesti kevätkylvö tehdään melko myö-hään. Kylvövuonna kuminalta torjutaan yleensä siemenrikkakasveja ennen kuminan taimettumista pienille taimille ruisku-tettavilla maa- ja lehtivaikutteisilla herbisideillä. Satoikäisen kuminapellon rikkakasvillisuus poikkeaa selvästi yksivuotisten peltokasvien rikkakasvillisuudesta. Monivuoti-suus suosii yleensä syyskesällä taimettuvia syysyksivuotisia, taimina talvehtivia lajeja kuten saunakukkaa (Tripleurosper-mum inodorum), pelto-orvokkia ja linnunkaalia (Lapsana communis), sekä monivuotisia lajeja kuten juolavehnää (Elymus repens), ja pelto-ohdaketta (Cirsium arvense). Mitä vanhempi kuminakasvusto on, sitä runsaammin tavataan yksivuotisilla viljelykasveilla harvinaisia, muokkaukselle arkoja monivuotisia lajeja, kuten voikukkaa (Taraxacum spp.), pujoa (Artemisia vulgaris), ja horsmia (Epilobium spp.). Kevätmuokkauksen puuttuessa useimpien kevätyksivuotisten rikkakasvien taimet-tuminen on satovuosina vähäistä. Satovuosina kuminan rikkakasvien torjunta painottuu yleensä juolavehnän torjuntaan, koska nykyisellä herbisidivalikoimalla juolavehnä voidaan torjua kuminalta muita rikkakasveja tehokkaammin ja kuminaa vioittamatta. Vuonna 2013 kuminan rikkakasvien valikoivaan torjuntaan oli käytettävissä yhteensä kahdeksan tehoainetta ja kymmenen valmistetta (Peltonen 2013).

MTT RAPORTTI 136 25

Heikko 10 % Kohtalainen

10 %

Hyvä 81 %

Kuminan peittävyys 1. satovuonna

(94 lohkoa)

Vähäinen 39 %

Kohtalainen48 %

Runsas 13 %

Rikkakasvien yleisyys 1. satovuonna

(94 lohkoa)

Kuva 24. Ensimmäisenä satovuoden kaikista lohkoista rikkakasvi-en määrä luokiteltiin vähäiseksi 39 %:lla, kohtalaiseksi 48 %:lla ja runsaaksi 13 %:lla lohkoista. Melko hyvää rikkakasvitilannetta se-littää kuminan hyvä peittävyys, minkä vuoksi rikkakasveilla oli vä-hän kasvutilaa. Kuminan tiheys taimina neliömetrillä oli keskimäärin 146 tainta, joista kukkivia yksilöitä oli 91 kpl.

Apila 2 %

Juolavehnä21 %

Nokkonen 2 % Linnunkaali 3 %

Ohdake17 %

Piharatamo 2 %

Pillike 5 %

Polvipuntarpää 2 %Pujo 2 %

Saunakukka 35 %

Savikka 3 %

Tatar 3 %Valvatti 5 %

Yleisimmät rikkakasvit 1. satovuonna (63 lohkoa)

Kuva 25. Ensimmäisenä satovuonna yleisin rikkakasvilaji oli sauna-kukka, juolavehnä ja ohdakkeet olivat seuraavaksi yleisimmät. Pe-räti 73 %:lla lohkoista joku näistä kolmesta lajista oli yleisin. Vain 14 %:lla lohkoista saunakukan sijaan joku muu yksivuotinen rikka-kasvilaji (pillikkeet, jauhosavikka, tattaret tai linnunkaali) luokiteltiin yleisimmäksi.

Taulukko 4. Rikkakasvien runsausluokat eri ELY-keskusten alueilla.

Rikkakasveja

Alue Vähän Kohtalaisesti Paljon

Etelä-Pohjanmaa 38 % 53 % 10 %

Pohjanmaa 26 % 49 % 26 %

Häme 18 % 58 % 24 %

Uusimaa 19 % 55 % 26 %

Varsinais-Suomi 21 % 64 % 15 %

Kaikki yhteensä 25 % 56 % 20 %

Kuva 26. Toisena satovuonna kuminan peittävyys oli ensimmäis-tä vuotta heikompi, mikä antoi rikkakasveille kasvutilaa. Kasvustot olivat tiheyslaskentojen mukaan myös harvempia kuin ensimmäi-senä satovuonna: toisena satovuonna kuminan taimia oli keski-määrin 112 kpl neliömetrillä, joista kukkivia yksilöitä oli 64 kpl. Rik-kakasvien esiintyminen luokiteltiin runsaaksi 28 %:lla lohkoista.

Heikko 17 %

Kohtalainen 23 %

Hyvä 59 %

Kuminan peittävyys 2. satovuonna

(86 lohkoa)

Vähäinen 9 %

Kohtalainen 63 %

Runsas 28 %

Rikkakasvien yleisyys 2. satovuonna

(86 lohkoa)

Apila 3 %Horsma 1 %

Huopaohdake 4 %

Juolavehnä27 %

Kattara 1 %Lehtohorsma 4 %

Matara 1 %Nurmilauha

1 %

Ohdake 8 %

Orvokki 3 %Pelto-ohdake

1 %

Pillike 8 %

Pujo 4 %

Puna-apila 1 %

Saunakukka22 %

Tatar 1 %

Timotei 8 % Valvatti 1 %

Voikukka 3 %

Yleisimmät rikkakasvit 2. satovuonna (79 lohkoa)

Kuva 27. Toisena satovuonna juolavehnä ja saunakukka olivat yhä yleisimmät lajit, mutta myös muokkaukselle arat monivuotiset rikkakasvit alkoivat yleistyä.

vuonna oli vain pelto-orvokki. Ehkä kaikkein merkillepan-tavinta oli kuitenkin muokkaukselle arkojen monivuotis-ten rikkakasvilajien voimakas yleistyminen edellisvuodesta. Yleisiä tällaisia lajeja toisen satovuoden kuminassa olivat timotei, huopaohdake, pujo, horsmat, voikukka, apilat ja nurmilauha. Toisen satovuoden kuminalohkoista yli nel-jänneksellä joku tämän ryhmän lajeista luokiteltiin ylei-simmäksi rikkakasviksi.

Kolmannen satovuoden lohkoja kartoituksessa oli vain seitsemän, joten niiden osalta tulokset eivät kuvaa to-dellisuutta riittävän luotettavasti. Näyttää kuitenkin sil-tä, että kolmantena satovuonna saunakukka ja ilmeisesti myös muokkaukselle arat monivuotiset rikkakasvit yleis-tyvät edelleen.

Kun rikkakasvien runsaushavaintoja tarkastellaan alu-eellisesti, Etelä-Pohjanmaan lohkot näyttävät keskimää-rin muita puhtaammilta. Etelä-Pohjanmaalla oli eniten lohkoja, joilla rikkakasvillisuus luokiteltiin vähäiseksi ja vähiten lohkoja, joilla rikkakasvillisuus luokiteltiin run-saaksi. Myös Varsinais-Suomessa oli melko vähän lohko-ja, joilla rikkakasveja esiintyi runsaasti. Muutoin alueel-liset erot olivat melko vähäisiä.

Tilakartoitusten rikkakasvillisuuden kokonaiskuva täy-dentyy, kun tarkastellaan saunakukan, voikukan ja juo-lavehnän näytealakohtaisia havaintoja eri satovuosina (Taulukko 5). Sekä saunakukan että voikukan keskimää-räiset tiheydet kasvoivat ensimmäisen satovuoden paris-ta yksilöstä toisen satovuoden 6-7 yksilöön neliömetrillä.

26 MTT RAPORTTI 136

Taulukko 5. Saunakukan, voikukan ja juolavehnän runsaudet 1. ja 2. satovuoden näytealoilla.

Saunakukka kpl/m2

Kukkiva saunakukka kpl/m2

Voikukka kpl/m2

Kukkiva voikukka kpl/m2

Juolavehnän versot kpl/m2

1. satovuosi 1,4 0,4 2,5 0,2 7,2

2. satovuosi 7,0 1,6 6,5 0,8 7,4

Kuva 28. Saunakukkaa 2. satovuoden kuminassa. Saunakukan siemenet kypsyvät yhtaikaa kuminan kanssa, heikentävät sadon laatua ja osin varisevat peltoon pahentaen ongelmaa seuraavina vuosina. Kuva: Pentti Ruuttunen

Suorakylvetyn kuminan rikkakasvien torjunta Viljojen kylvötapana yleistynyt suorakylvö näyttää soveltuvan myös kuminalle. Glyfosaatin käyttöä ennen tai jälkeen kuminan suorakylvön ja sen yhdistämistä muuhun rikkakasvien torjuntaan tutkittiin yhdessä hankkeen kenttäkokeessa Somerolla vuo-sina 2011-2012. Glyfosaattikäsittelyt ennen tai jälkeen kuminan kylvön torjuivat tehokkaasti juolavehnän. Sen lisäksi normaa-li siemenrikkakasvien kahden ruiskutuksen torjuntastrategia (tällä kokeella Afalon-neste + Goltix 70 WG -tankkiseos) osoittautui kuitenkin välttämättömäksi siemenrikkakasvien torjunnassa. Myös saunakukka ja voikukka tulivat tehokkaimmin torjutuiksi gly-fosaatin ja siemenrikka-aineiden peräkkäiskäytöllä, minkä tuloksena näistä käsittelyistä saatiin suurimmat ensimmäisen satovuo-den kuminasadot.

Molemmilla lajeilla kukkivien yksilöiden tiheys kasvoi jopa nopeammin eli nelinkertaistui ensimmäisestä sa-tovuodesta toiseen. Kun tiedetään, että yksi iso sauna-kukkayksilö voi tuottaa kymmeniätuhansia siemeniä ja voikukkayksilö tuhansia, näillä rikkakasveilla on poten-tiaalia runsastua toisen satovuoden jälkeen yhä kiihtyväl-

lä nopeudella. Juolavehnän versojen tiheys pysyi keski-määrin noin seitsemän verson tiheystasolla neliömetrillä ensimmäisestä satovuodesta toiseen. Tätä tiheyttä voi-daan pitää melko korkeana, koska valikoivien juolaveh-nähävitteiden avulla juolavehnä voidaan torjua kumi-nalta tehokkaasti.

MTT RAPORTTI 136 27

Kuva 29. Pahkahome ilmenee kuminan varsissa aluksi vetistävi-nä ruskeina laikkuina, joissa voi kasvaa vaaleaa sienikasvustoa ja mustia rihmastopahkoja. Kuva: Noora Pietikäinen

Kuva 30. Taudin edetessä versot kuihtuvat ja mätänevät. Kuva: Noora Pietikäinen

2.3 Kuminan kasvitaudit

Asko Hannukkala ja Noora Pietikäinen

Tarkastetuilla kuminalohkoilla esiintyi pahkahometta (Sclerotinia sclerotiorum) erilaisia kuoliolaikkuja versois-sa ja versojen tyvillä sekä vähäisessä määrin sarjakuk-kaisten härmää ( Erysiphe heraclei). Useimmilla lohkoilla tauteja esiintyi vähän, mutta yksittäisillä lohkoilla pah-kahometta tai kuoliolaikkuja esiintyi niin runsaasti, että ne todennäköisesti alensivat satoa. Osalla lohkoista ku-minasadossa oli hyvin runsaasti pahkahomeen pahkoja.

koista) kuin Etelä-Suomessa (25 % lohkoista). Lisäksi pahkahomeen vioitukset olivat Pohjanmaalla vakavam-pia kuin Etelä-Suomessa. Pohjanmaalla molemmat ke-sät olivat sateisempia kuin Etelä-Suomessa. Pahkahome leviää nimenomaan kosteissa oloissa.

Pahkahometta esiintyi yleisemmin toisen ja kolmannen satovuoden kuminalohkoilla (noin 40 % lohkoista) kuin ensimmäisen satovuoden lohkoilla (noin 25 % lohkois-

Pahkahome (Sclerotinia sclerotiorum) Pahkahome on yleinen kasvitauti, joka voi vaurioittaa erittäin monia viljelykasvilajeja. Suomessa tauti on sadekesinä tu-hoisa öljykasveille ja varastoitaville vihanneksille, kuten kaa-lille ja porkkanalle. Runsaana esiintyessään se voi alentaa kuminasadon määrää ja heikentää sen laatua. Pahkahome säilyy peltomaassa rihmastopahkoina, jotka voi-vat säilyttää tartutuskykynsä 3-5 vuotta. Kosteassa maassa pahkat itävät muodostaen pienen torvimaisen itiöemän, ko-telomaljan. Tämän yläpinnalla muodostuu koteloitiöitä, jot-ka leviävät ilmavirtausten mukana isäntäkasveihin. Koteloi-tiöt tartuttavat kuminalla ensiksi kukista varisseita terälehtiä, jotka ovat tarttuneet varsiin tai lehtihankoihin. Tartunnan saa-neista terälehdistä sienen rihmasto tunkeutuu kuminan var-teen ja alkaa hajottaa varren solukoita. Tartunnan saanut verso hajoaa kuitumaiseksi ja katkeaa usein vioituskohdasta. Loppukesällä sairaassa varressa muodostuu tummanruskei-ta, muutaman millimetrin läpimittaisia rihmastopahkoja. Osa pahkoista varisee maahan, ja osa joutuu sadonkorjuussa siemensadon sekaan heikentäen sadon laatua. Pahkat tosin pystytään melko hyvin lajittelemaan eroon sadosta. Pahka-homeen torjuntaan kasvustoruiskutuksin on Suomessa re-kisteröity muutama valmiste, mutta toistaiseksi torjuntaruis-kutuksia ei ole kuminalla juurikaan tehty.

Pahkahomeen esiintyminen kartoituslohkoillaPahkahometta esiintyi sekä kesällä 2011 että 2012 noin kolmasosalla tarkastetuista kuminalohkoista. Kesällä 2012 lohkoilla esiintyi enemmän selkeitä pahkahome-pesäkkeitä kuin 2011. Kesällä 2011 muutamalla lohkol-la pahkahometta oli hyvin runsaasti kauttaaltaan koko lohkolla.

Pahkahometta esiintyi molempina vuosina selvästi ylei-semmin Pohjanmaan kuminapelloilla (noin 50 % loh-

28 MTT RAPORTTI 136

Kuva 31. Kuminan varsissa kehittyvät rihmastopahkat säilyvät maassa useita vuosia. Kosteissa oloissa niistä kehittyy pieniä itiöemiä, joissa syntyvät mikroskooppiset koteloitiöt levittävät tautia kasvustossa. Kuva: Erja Huusela-Veistola.

ta). Vanhemmissa kuminakasvustoissa oli paljon lohko-ja, joilla tautia esiintyi vaihtelevan kokoisina pesäkkeinä, verrattuna ensimmäisen satovuoden lohkoihin.

Seurantalohkoilta tutkituissa satonäytteissä oli melko runsaasti pahkahomeen pahkoja. Etelä-Suomen sato-näytteistä lähes puolet sisälsi pahkahomeen pahkoja. Pohjanmaalta saaduista näytteistä noin 70 % sisälsi pah-koja. Kesällä 2012 punnittiin myös pahkojen määrä g/kg satonäytettä. Etelä-Suomessa pahkojen määrä oli keski-määrin runsaat 60 g/kg, kun Pohjanmaalla pahkoja oli keskimäärin lähes 110 g/kg. Suurin pahkahomeen pah-

kojen pitoisuus oli Pohjanmaalla 680 g/kg ja Etelä-Suo-messa 570 g/kg.

Rikkakasvien määrät vaikuttivat selvästi pahkahomeen määrään tutkituilla kuminalohkoilla. Lohkoilla, joil-la rikkakasveja esiintyi vain vähän tai ei juuri lainkaan, pahkahometta havaittiin noin 20 %:lla lohkoista. Kun rikkakasvit lisääntyivät, yleistyi myös pahkahome. Loh-koilla, joilla rikkakasveja esiintyi runsaasti koko lohkol-la, pahkahometta esiintyi yksittäisissä kasveissa 27 %:lla lohkoista ja pesäkkeinä tai koko lohkolla noin 16 %:lla tutkituista pelloista.

MTT RAPORTTI 136 29

Kuva 32. Pahkahomeen esiintyminen vuosina 2011 ja 2012 tarkastetuilla kuminalohkoilla.

Kuva 33. Pahkahomeen esiintyminen Etelä-Suomen ja Pohjanmaan kuminapelloilla keskimäärin vuosina 2011 ja 2012.

Ei pahkahometta

67%

Yksittäisissä kasveissa 22%

Pesäkkeittäin 9%

Runsaasti koko lohkolla

% kuminalohkoista 2011

3%

Ei pahkahometta

69%

Yksittäisissä kasveissa 15%

Pesäkkeittäin 15%

Runsaasti koko lohkolla 0%

% kuminlohkoista 2012

Ei pahkahometta

67%

Yksittäisissä kasveissa 22%

Pesäkkeittäin 9%

Runsaasti koko lohkolla

% kuminalohkoista 2011

3%

Ei pahkahometta

69%

Yksittäisissä kasveissa 15%

Pesäkkeittäin 15%

Runsaasti koko lohkolla 0%

% kuminlohkoista 2012

Ei pahkahometta

81 %

Yksittäisissä kasveissa 14%

Pesäkkeittäin

6 %

Runsaasti koko lohkolla 0 %

% Etelä-Suomen kuminalohkoista

Ei pahkahometta

51%Yksittäisissä kasveissa 25%

Pesäkkeittäin 20%

Runsaasti koko lohkolla

% Pohjanmaan kuminalohkoista

4%

Ei pahkahometta

81 %

Yksittäisissä kasveissa 14%

Pesäkkeittäin

6 %

Runsaasti koko lohkolla 0 %

% Etelä-Suomen kuminalohkoista

Ei pahkahometta

51%Yksittäisissä kasveissa 25%

Pesäkkeittäin 20%

Runsaasti koko lohkolla

% Pohjanmaan kuminalohkoista

4%

Kuva 34. Pahkahome ilmenee usein kuminakasvustoissa vaihtelevan kokoisina pesäkkeinä, joissa kasvit saattavat mädäntyä loppuke-sästä kokonaan. Kuva: Noora Pietikäinen

30 MTT RAPORTTI 136

Kuoliolaikut ja niiden aiheuttajat kuminan versoissa Kuminalohkoilla esiintyi melko yleisesti erilaisia kuoliolaikku-ja kuminan versojen eri osissa. Laikkujen edetessä versojen latvaosat usein kuihtuivat ja siementen kehitys pysähtyi. Ver-solaikuista löytyi useita eri sieniä, joista yleisimpiä olivat Fu-sarium-lajit, Phoma complanata ja Mycocentrospora acerina. Lisäksi näytteissä oli jonkin verran harmaahometta (Botry-tis cinerea), ja Colletotrichum dematium-sientä. Eri sienten satovaikutusta tai niiden patogeenisuutta kuminalle ei tässä hankkeessa selvitetty. Tunnistetuista patogeeneistä Phoma complanata-lajia ei tiet-tävästi ole aiemmin löydetty Suomesta. Muualla sen tie-detään aiheuttaneen laikkutauteja erilaisille sarjakukkaisil-le kasveille. Mycocentrospora acerina aiheuttaa Suomessa yleisesti porkkanalla lehtipoltetta ja mustamätää lähinnä sa-donkorjuun jälkeen varastoissa. Kuoliolaikkuja aiheuttaneet sienilajit säilyvät talven yli kumi-nan satojätteissä. Kevätkesällä satojätteissä syntyvät sieni-itiöt levittävät tautia kasvustossa. Kaikki versolaikkua aihe-uttavat lajit voivat levitä myös kuminan siemenen mukana, joten niitä olisi mahdollista torjua kylvösiemen peittauksella.

Kuva 36. Pahkahomeen pahkojen esiintyminen satonäytteis-sä ja niiden keskimääräinen pitoisuus g/kg Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla.

Kuva 37. Rikkakasvien esiintymisrunsauden vaikutus pahkaho-meen esiintymiseen kuminalohkoilla vuosina 2011–2012 Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla.

0

20

40

60

80

100

120

Etelä-Suomi Pohjanmaa

Pahkoja %:ssa satonäytteistä

Pahkoja g/kg siementä

0

5

10

15

20

25

30

Ei rikkakasveja

Rikkakasveja pesäkkeinä

Rikkakasveja paljon lohkolla

Pahkahometta yksittäisissä kasveissa

Pahkahometta pesäkkeittäin

0

20

40

60

80

100

120

Etelä-Suomi Pohjanmaa

Pahkoja %:ssa satonäytteistä

Pahkoja g/kg siementä

0

5

10

15

20

25

30

Ei rikkakasveja

Rikkakasveja pesäkkeinä

Rikkakasveja paljon lohkolla

Pahkahometta yksittäisissä kasveissa

Pahkahometta pesäkkeittäin

Ei pahkahometta

74%

Yksittäisissä kasveissa 20%

Pesäkkeittäin 3%

Runsaasti koko lohkolla 2%

% 1. satovuoden kuminalohkoista

Ei pahkahometta

61%Yksittäisissä kasveissa 17%

Pesäkkeittäin 20%

Runsaasti koko lohkolla 1%

% 2. tai 3. satovuoden kuminalohkoista

Ei pahkahometta

74%

Yksittäisissä kasveissa 20%

Pesäkkeittäin 3%

Runsaasti koko lohkolla 2%

% 1. satovuoden kuminalohkoista

Ei pahkahometta

61%Yksittäisissä kasveissa 17%

Pesäkkeittäin 20%

Runsaasti koko lohkolla 1%

% 2. tai 3. satovuoden kuminalohkoista

Kuva 35. Pahkahomeen esiintyminen ensimmäisen ja toisen tai kolmannen satovuoden kuminalohkoilla keskimäärin vuosina 2011 ja 2012.

Versolaikkujen esiintyminen havaintopelloilla Erilaisten kuoliolaikkujen runsas esiintyminen kuminan versoissa huomattiin jo kesällä 2011. Kuitenkin vasta ke-sällä 2012 aloitettiin kuoliolaikkujen järjestelmällinen kartoitus kunkin lohkon kymmenestä havaintoruudusta.

Vuonna 2011 versolaikkuja havaittiin 40 %:lla lohkois-ta. Vuonna 2012, jolloin niiden esiintymistä kartoitet-tiin tarkemmin, kuoliolaikkuja löytyi yli 80 %:lla loh-koista. Vuonna 2012 niillä lohkoilla, joilla versolaikkua esiintyi, keskimäärin 4 %:ssa kasveista näkyi oireita. Pa-hiten sairastuneella lohkolla tautisia kasveja oli 33 %. Vuoden 2012 kuminalohkoista noin neljänneksellä ver-solaikkuisia kasveja oli enemmän kuin 10 %.

Versolaikkuja esiintyi selvästi yleisemmin Pohjanmaal-la (65 % lohkoista) kuin Etelä-Suomen kuminapelloilla (55 % lohkoista). Etelä-Suomessa versolaikkuisia kasve-ja oli keskimäärin 1,3 %, kun niiden osuus Pohjan-maalla oli lähes 6 %. Miltei kaikki kuminalohkot, joil-la versolaikkuisten kasvien osuus oli yli 10 %, sijaitsivat Pohjanmaalla.

Versolaikku yleistyi melko selvästi kasvustojen ikään-tyessä. Ensimmäisen satovuoden kuminalohkoista liki 60 %:lla ei esiintynyt versolaikkuja, kun toisen ja kol-

MTT RAPORTTI 136 31

0

10

20

30

40

50

60

70

80

kesä 2011 kesä 2012

Fusarium-lajitPhoma complanataMycocentrospora acerina

Botrytis cinereaColletotrichum dematium

Sientä %:ssa näytteistä

Ei versolaikkuja

60%

Lohkolla versolaikkuja

40%

% kuminalohkoista 2011

Ei versolaikkuja 19%

Lohkolla versolaikkuja

81%

% kuminlohkoista 2012

Kuva 39. Vioittuneista kuminan versoista tunnistetut yleisimmät patogeeniset sienet vuosina 2011 ja 2012. Monissa näytteissä esiintyi kahta tai useampaa eri sienilajia, joten sienten kokonais-määrä on paljon yli 100 %.

Kuva 40. Versolaikkujen esiintyminen tarkastetuilla kuminaloh-koilla vuosina 2011 ja 2012.

mannen satovuoden lohkoista alle neljännes oli verso-laikkujen suhteen terveitä. Ensimmäisen satovuoden loh-koilla versolaikkuisten kasvien osuus oli keskimäärin alle 1 %, kun toisen ja kolmannen satovuoden lohkoilla ver-solaikkuisia kasveja oli keskimäärin runsaat 3 %.

Muita kuminan tautejaMelko monilla lohkoilla esiintyi molempina vuosina ver-raten yleisesti sarjakukkaisten härmää (Erysiphe heraclei). Tautia oli erityisesti aivan kasvien tyviosissa. Hentoinen härmäkasvusto kasveissa ei todennäköisesti juuri haitan-nut kasvien kehitystä.

Johtopäätökset kuminalohkojen tautitilanteestaVuosien 2011 ja 2012 kuminalohkoilla kasvitaudit olivat enimmäkseen vähäinen ongelma verrattuna tuhoeläimiin ja rikkakasveihin. Yksittäisillä lohkoilla sekä Etelä-Suo-messa että Pohjanmaalla pahkahometta ja versolaikkuja esiintyi niin runsaasti, että ne todennäköisesti alensivat satoa. Kumpikin tauti oli selvästi haitallisempi vanhois-sa kuin nuorissa kuminakasvustoissa. Rikkakasvien run-sas esiintyminen lisäsi myös pahkahomeen yleisyyttä.

Useimmilla lohkoilla ei liene tarvetta tautien kemialli-seen torjuntaan. Pahkahomeen torjuntaan rekisteröidyt valmisteet todennäköisesti vähentävät myös versolaikku-ja. Tällä hetkellä ei ole varmaa tietoa, miten tautiruisku-tus tulisi ajoittaa, jos ruiskutus nähdään tarpeelliseksi. Versolaikun vähentämiseksi olisi hyvä selvittää kylvö-siemenen peittauksen vaikutusta. Tautitilannetta tuli-si jatkossakin tarkkailla kuminapelloilla, koska ilmasto ja viljelymenetelmät muuttuvat ja muuttavat tautipai-netta pelloilla.

Kuva 41. Versolaikkuisten kasvien osuus vuoden 2012 kuminalohkoilla.

Ei versolaikkuja

19

Versolaikkuja alle 1 %36

Versolaikkuja 1-4,9 % 22

Versolaikkuja 5-9,9 % 12

Versolaikkuja yli 10 %

11

% kuminalohkoista 2012

Kuva 38. Eri sienet aiheuttavat kuminan versoihin ruskeita tai punertavia kuoliolaikkuja, joiden edetessä versot vaurioituvat pahoin ja siemensato jää pieneksi. Kuvat: Noora Pietikäinen

32 MTT RAPORTTI 136

Ei versolaikkuja

45

Lohkolla versolaikkuja

55

% Etelä-Suomenkuminalohkoista

Ei versolaikkuja

35

Lohkolla versolaikkuja

65

% Pohjanmaan kuminlohkoista

Kuva 42. Versolaikkuisten kasvien esiintyminen Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla keskimäärin vuosina 2011 ja 2012.

Kuva 43. Lohkoilla, joilla esiintyi runsaasti versolaikun tappamia kasveja, tauti varmasti alensi myös merkittävästi satoa yhdessä tuho-laisvioitusten kanssa. Kuva: Noora Pietikäinen

Kuva 44. Versolaikkuisten kasvien esiintyminen ensimmäisen sa-tovuoden ja toisen tai kolmannen satovuoden kuminalohkoilla keskimäärin vuosina 2011 ja 2012.

Ei versolaikkuja

58

Lohkolla versolaikkuja

41

% 1. satovuoden kuminalohkoista

Ei versolaikkuja

23Lohkolla versolaikkuja

76

% 2. tai 3. satovuoden kuminalohkoista

Kuva 45. Sarjakukkaisten härmää esiintyi muutamilla lohkoilla melko paljon kuminan varsien tyvillä. Kuva: Noora Pietikäinen

MTT RAPORTTI 136 33

3 Lajikkeiden ja siemenmäärän merkitys satoon

3.1 Kuminan lajikkeet testissä

Marjo Keskitalo, Merja Högnäsbacka ja Lauri Jauhiainen

Kuminan satovaihtelut ja matala keskisato ovat puhutta-neet alaa, ja sen takia oli syytä selvittää, liittykö ongelma jotenkin lajikevalintaan. Lisätietoa kaivattiin myös lajik-keiden varisemisherkkyydestä ja siemenen öljypitoisuu-desta sekä soveltuvuudesta eri maalajeille ja kasvupaikoil-le. Epäselvää on niin ikään se, miten pitkään nykyisin viljeltyjä lajikkeita ylläpidetään ja tulisiko mahdollista la-jikeuudistusta ennakoida. Kuminan lajiketutkimusta teh-tiin viimeksi 1990 ja 2000 -lukujen vaihteessa (Keskita-lo 2012a, Keskitalo ym. 2006b,Sammallahti 2001) ja nyt asiaa oli mahdollista selvittää Ylivoimainen kuminaket-ju -hankkeessa.

Yleisimpiä Suomessa viljeltäviä lajikkeita ovat Sylvia ja Niederdeutscher, lisäksi viljellään Recordia, Prochania ja Gintarasta.

Kokeisiin valittiin seitsemän lajiketta, joista valtaosa kuu-luu EU:n lajikelistalle (Taulukko 6). Poikkeuksena kuiten-kin Niederdeutscher, joka ei kuulu listalle. Kokeisiin va-littujen lisäksi EU:n lajikelistalla ovat Ass, Bleija, Kepron, Maud ja Plewiski. Näistä ei kuitenkaan saatu siementä ko-keiden aloitusvaiheessa.

Lajikekokeiden sarjaan kuului neljä erillistä kenttäkoet-ta, jotka tehtiin Jokioisilla ja Ylistarossa. Jokioisten koea-la kylvettiin 2009, ja Ylistaron koeloista kaksi kylvettiin 2009 ja yksi 2011 (Taulukko 7).

Kylvötiheytenä eri lajikkeilla oli 500 (Ylistaro 2011)-550 (Jokioisten ja Ylistaron vuonna 2009 perustetut kokeet) itävää siementä/m², mikä vastaa noin 15 kg/ha, jos sie-menet itävät täydellisesti.

Kylvön mukana typpeä annettiin Jokioisten (koe 823) kokeessa 60 kg/ha (YaraMila Pellon Y6) ja satovuoden keväällä 80 kg/ha (YaraMila Pellon Y1 tai YaraMila Pel-lon Y3). Lisäksi typpeä annettiin vuosittain sadonkor-juun jälkeen 20-30 kg(ha (YaraMila Pellon Y6). Ylista-ron kivennäismaa (koe 841) sai typpeä kylvövuonna 50 kg/ha (YaraMila Pellon Y4) ja satovuosina 65-70 kg/ha (YaraMila Pellon Y3). Multamaan koe (koe 842) sai kyl-

vövuonna 10 ja satovuosina 20 kg/ha vähemmän typ-peä kuin kivennäismaan koe (40 + 50 + 50 kg N/ha). Ylistaroon vuonna 2011 perustettu kivennäismaan laji-kekoe (koe 843) sai kylvö-(YaraMila Pellon Y3) ja sato-vuosina (Suomensalpietaria) 70 kg N/ha. Ylistarossa ku-minakokeita ei lannoitettu korjuun jälkeen.

Jokioisissa leveälehtiset rikkakasvit torjuttiin kylvövuon-na ennen taimettumista alkukesällä sekä monivuotisia syksyllä (Matrigon tai Targa). Ylistaron kokeissa leveä-lehtiset torjuttiin kylvövuonna kerran tai kaksi (Fenix + Goltix) ja juolavehnä myöhemmin (Agil, kokeet 841 ja 842). Lisäksi satovuosina torjuttiin leveälehtisiä rikka-kasveja (1. satovuosi Afalon,2. satovuosi Fenix ) ja juo-lavehnää (Agil).

Jokioisissa kuminakoi torjuttiin ruiskuttamalla kerran tai kaksi (Karate tai Mavrik) ennen kukintaa riippuen kuminakoin runsaudesta. Ylistarossa ruiskutuksia teh-tiin ensimmäisenä satovuonna kolme (koe 841, Mavrik 3x,koe 843, Karate 3x)-neljä kertaa (koe 842, Mavrick 3x + Kestac 1x) ja toisena satovuonna kaksi kertaa (ko-keet 841 ja 842 Mavrik 2x,koe 843 Karate + Mavrik )

Lajikkeet korjattiin kaikki samalla kertaa. Hehtaarisa-doissa on huomioitu myös maahan varisseet siemenet ruutuihin asetettujen kourujen avulla.

Taimitiheyden vaikutus kukkimiseenKokeet taimettuivat varsin hyvin (Kuva 46) ja kasvustot olivat kylvövuoden syksyllä varsin tiheitä, keskimäärin taimia oli 465 kpl/m² (Taulukko 8). Lajikkeiden välil-lä oli vaihtelua (Konczewicki 380 tainta/m²- Gintaras 540 tainta/m²) siitäkin huolimatta, että siemenmääris-sä oli huomioitu mahdolliset erot itävyyksissä. Kaikki-aan siemenistä iti jopa 70-98 %. Tuloksista nähdään, että vaikka Jokioisten kokeessa taimitiheys oli kaksin-kertainen Ylistaroon verrattuna, kukkivia ja satoa tuot-tavia yksilöitä oli molemmissa koepaikoissa hyvin sa-manlaiset määrät.

Kukkivia kasviyksilöitä kehittyi kahden vuoden aikana keskimäärin 214 kpl/m², mikä on noin puolet taimien määrästä (Taulukko 8). Runsaimmin kukkivat Nieder-deutscher (taimista kukki 64 %), Sylvia (taimista kuk-ki 57 %) ja Konczewickii (taimista kukki 51 %). Mui-den lajikkeiden taimista kukki 40-42 %.

34 MTT RAPORTTI 136

Taulukko 6. Kokeisiin valitut lajikkeet ja niiden ylläpitäjämaat EU:n lajikelistan (2011) mukaan.

Lajike Ylläpitäjämaa (EU:n lajikelista 2011)

Gintaras Liettua

Konczewicki Puola (Alankomaat)

Niederdeutscher ei ylläpitäjää (alun perin Saksasta)

Prochan Tsekki (Alankomaat, Slovakia)

Record Tsekki (Slovakia)

Sylvia Tanska

Volhouden ei ylläpitäjää (Alankomaat)

Taulukko 7. Jokioisten ja Ylistaron lajikekokeiden kylvö- ja korjuuajat.

Koepaikka-kunta

Koe Kylvö-vuosi

Maa-laji

Korjuuaika

1.sato-vuosi

2.sato-vuosi

Jokioinen 823 2009 Hieta-savi

3.8.2010 27.7.2011

Ylistaro 841 2009 Savi 6.8.2010 26.7.2011

842 2009 Multa 6.8.2010 25.7.2011

843 2011 Savi 20.8.2012 5.8.2013

Taulukko 8. Taimien ja kukkivien yksilöiden määrä keskimäärin Jokioisten ja Ylistaron lajikekokeissa.

Koepaikka ja koe Taimia kylvövuoden syksyllä kpl/m²

1. Satovuosi 2. Satovuosi Kukkivia yhteensä

Taimia kpl/m²

Kukkivia kpl/m²

Taimia kpl/m²

Kukkivia kpl/m²

Kpl/m²

Jokioinen 823 465 400 164 171 56 220

Ylistaro 841 200 168 27 77 245

Ylistaro 842 229 142 36 101 178

Taimia kuoli Jokioisten kokeessa kahden talven aikana varsin paljon eli yhteensä 135 kpl/m², mikä oli noin 30 % kylvövuoden syksyn määrästä. Kappalemääräs-tä noin puolet kuoli ensimmäisen ja puolet toisen tal-ven aikana. Lajikkeiden välillä oli jonkin verran vaihte-lua. Herkempien lajikkeiden taimista kuoli noin 40 % (Gintaras 205 kuollutta/m², Sylvia 166 kuollutta/m²) ja kestävämpien noin 10-20 % (Prochan 48 kuollutta/m² eli noin 10 % taimista,Konczewickii 83 kuollutta/m² eli noin 20 % taimista).

Kukinnan alkaminen ja kesto Kuminan kukinta alkoi Jokioisissa touko-kesäkuun vaih-teessa ja Ylistarossa muutamaa päivää myöhemmin, ja jatkui noin kuukauden verran (Kuva 47). Toisen sato-vuoden kukkiminen alkoi toisinaan jopa viikon ensim-mäistä aiemmin. Gintaras erottautui aikaisuudessaan

molemmilla koepaikoilla ja ero myöhäiseen Volhoude-niin oli noin viikko.

Tuleentuminen ja sadon korjuu Yleensä kumina tuleentuu heinä-elokuun vaihtees-sa, mutta tässäkin havaittiin eroja lajikkeiden ja kasvu-kausien välillä. Kuiva ja lämmin alkukasvukausi vuonna 2011 häiritsi kukintaa ja aiheutti ennenaikaisen tuleen-tumisen. Silloin Jokioisissa aikaiset Gintaras ja Nieder-deutscher tuleentuivat jo heinäkuun toiseksi viimeisellä viikolla (22.7.2011), ja ero muihin kaventui pariin kol-meen vuorokauteen. Seuraavana vuonna 2012 korjuuvai-heen sateet myöhästyttivät kaikkien lajikkeiden tuleen-tumisen elokuun kahdelle ensimmäiselle viikolle, ja ero aikaisten (Gintaras ja Niederdeutscher) ja muiden lajik-keiden välillä oli noin viikko.

Kuva 46. Kuminan taimettuessa ensin esiin tulevat pitkänomaiset sirkkalehdet (vasen kuva) ja sen jälkeen hienoliuskaiset kasvulehdet (oikea kuva). Kuvat: Marjo Keskitalo

MTT RAPORTTI 136 35

Sato ja siihen vaikuttavat tekijätParhaat kahden vuoden yhteissadot saatiin Recordis-ta (2715 kg/ha) ja Sylviasta (2610 kg/ha). Ensimmäi-sen satovuoden hehtaarikohtaiset keskisadot vaihtelivat 1200 kg (Niederdeutscher) ja 2200 kg (Sylvia) välillä, ja toisen satovuoden 290 kg (Niederdeutscher) ja 600 kg (Record) välillä. Keskiarvoissa on huomioitu sekä Joki-oisten että Ylistaron kokeet (Kuva 46).

Koepaikkojen välillä ei ollut eroja. Sen sijaan maalajien välillä eroa havaittiin ja kivennäismaalla kasvaessaan la-jikkeet tuottivat keskimäärin noin 200 kg/ha enemmän satoa kuin multamaalla kasvaessaan. Toisen vuoden sa-

tomäärät olivat lähes ennätyksellisen matalat. Tämä joh-tui todennäköisesti kesäkuun alkupäiviin osuneesta läm-pöaallosta, joka häiritsi kukintaa ja sadonmuodostusta.

Lajikkeiden varisemisalttiuden selvittämiseksi koeruu-tuihin asetettiin metrin mittaisia kouruja, joihin pudon-neen kasvimateriaalin joukosta siemenet puhdistettiin ja punnittiin. Varisseita siemeniä oli ensimmäisenä vuon-na keskimäärin 30 % (495 kg/ha) ja toisena 13 % (60 kg/ha) puidusta sadon määrästä, ja niissä oli selviä laji-ke-eroja molempina vuosina. Vähiten kahden vuoden aikana siemeniä varistivat Prochan (190 kg/ha) ja Sylvia (265 kg/ha), eniten Volhouden (920 kg/ha) ja Nieder-deutscher (910 kg/ha). (Kuva 49).

Erot lajikkeiden satomäärissä tasoittuivat, kun puidun sadon ja varisseiden siementen määrät yhdistettiin. Kah-den vuoden aikana suurimman ja pienimmän sadon tuottaneen lajikkeen välinen ero kaventui 500 kiloon. Suurimman sadon tuotti Sylvia, 2750 kg/ha, ja pienim-män Niederdeutscher, 2245 kg/ha. Vain kolme parasta, Sylvia, Record ja Gintaras, erosivat tilastollisesti merkit-sevästi pienimmän sadon tuottaneesta Niederdeutscher-lajikkeesta (Kuva 50).

Lajikkeen vaikutus haihtuvaan öljyyn Siementen haihtuvan öljyn pitoisuuksissa havaittiin sel-keä kahtiajako. Ylivoimaisesti eniten öljyä esiintyi Nie-derdeutscherin siemenissä (4,7 % w/w). Ero muiden kes-kimääräisiin 3,5 % w/w öljypitoisuuksiin oli yli yhden prosenttiyksikön. Käytännössä onkin havaittu, että sa-toisien lajikkeiden öljypitoisuudet saattavat jäädä joina-kin vuosina alle laatukriteerien, mikä on huomioitava lajikevalinnassa. Myös koepaikkojen välillä oli eroa. Jo-kioisissa öljypitoisuudet olivat keskimäärin 0,22 % suu-remmat kuin Ylistarossa.

Lajikkeiden ominaisuuksissa on erojaKeskimäärin eri lajikkeilla kahden sadon tuottamiseen tarvittiin noin 214 kukkivaa kasvia neliömetrillä. Kuk-kivien ohella talven aikana kuoli 165 kasviyksilöä neliötä kohti laskettuna (Jokioinen). Yhteismäärä (355 kpl/m²) on 70 % käytetystä kylvösiementiheydestä (550 siementä/m²) ja vastaa 10 kiloa siementä/ha. Laskennallisesti kumi-nan kylvösiemenmäärä voisi siis olla nykyistä pienempi, mikäli kuminan taimettuminen onnistuisi täydellisesti.

Toinen kiinnostava seikka on se, että kukkivien määrä, taimilukuvaihtelusta huolimatta oli hyvin samanlainen. Käytännössä ensimmäisenä vuonna kukki noin 160 yk-silöä neliöllä. Suhteutettuna luku 12,5 cm riviväliin, oli kukkivia yksilöitä rivissä noin 5 cm välein.

Merkittävin ero oli lajikkeiden varisemisherkkyydessä. Vähiten kahden vuoden aikana siemeniä maahan varis-tivat Prochan ja Sylvia. Samansuuntaisia tuloksia on saa-tu keskieurooppalaisissa kokeissa (Toxopeus & Lubberts

Kuva 48. Keskimääräiset kuminasadot (kg/ha) kahdelta vuodelta Jokioisten ja Ylistaron lajikekokeissa.

0

500

1000

1500

2000

2500

3000

Gin

tara

s

Kon

czew

icki

Nie

der

deu

tsch

er

Pro

chan

Rec

ord

Syl

via

Vol

houd

en

Vuosi 2

Vuosi 1

Puitu siemensato kg/ha

Kuva 49. Keskimääräiset varisseiden siementen määrät (kg/ha) Jokioisten ja Ylistaron lajikekokeissa.

0100200300400500600700800900

1000

Gin

tara

s

Kon

czew

icki

Nie

derd

euts

cher

Pro

chan

Rec

ord

Syl

via

Volh

oude

n

Vuosi 2

Vuosi 1

Varisseet kg/ha

Kuva 50. Potentiaaliset kuminasadot (kg/ha), kun huomioidaan puitu ja varissut sato Jokioisten ja Ylistaron lajikekokeissa.

0

500

1000

1500

2000

2500

3000

Sato kg/ha

Gin

tara

s

Kon

czew

icki

Nie

derd

euts

cher

Pro

chan

Rec

ord

Syl

via

Volh

oude

n

Vuosi 2. Sato + Varisseet

Vuosi 1. Sato + Varisseet

36 MTT RAPORTTI 136

Kuva 47. Kuminat kukassa Jokioisten lajikekokeessa 10.6.2011. Kuvat ylhäällä vasemmalta oikealle: aikaiset Niederdeutscher ja Gin-taras, alhaalla vasemmalta oikealle myöhäiset Volhouden ja Sylvia. Kuvat: Jaana Nissi

MTT RAPORTTI 136 37

1994, Heine 1998). Heikoimmin siemenistään kiinnipi-tävien lista (Niederdeutscher, Volhouden ja Konczewicki) on sama kuin muillakin (Toxopeus & Lubberts 1994,Hei-ne 1998). Varisemistappioita havaittiin myös Gintaraksel-la ja Rekordilla, jonka tosin on aiemmassa tutkimuksessa todettu varisevan kaikkein vähiten (Heine 1998).

Varisemistappioiden välttämiseksi erityisen tärkeää on seurata korjuuajan lähestymistä ja valmistautua puin-teihin riittävän ajoissa. Puinti kannattaa tehdä jo ennen kuin ensimmäisiä siemeniä irtoaa (Kuva 51), ja silloin-kin aamukosteuden vallitessa. Tosin tutkimustemme mu-kaan siemeniä varisee jo hyvin varhaisessa vaiheessa hei-näkuussa, ja on todennäköistä, että aina osa siemenistä hukkaantuu maahan. Keskikesän lämpötiloissa korjuu-aika voi yllättää Seurauksena voi pahimmassa tapauk-sessa olla satotappio, joka voi olla jopa puolet mahdol-lisesta sadosta (Toxopeus & Lubberts 1994). Havainto on hyvin samansuuntainen kuin oman tutkimuksem-

Kuva 51. Kuminan tuleentumisvaiheessa oleva pääsarja (pääverson ylin sarja) ja niissä valmistuvia lohkohedelmiä. Hedelmä jakaantuu kahteen osaan, joita kutsutaan kuminan siemeniksi. Kuva: Marjo Keskitalo

me tulos, jossa päädyimme suurimmillaan yli 900 kilon satotappioarvioon.

Lajikevalinnan vaakakupissa painaa toki muitakin te-kijöitä (Taulukko 9). Esimerkiksi viimeaikaiset viitteet kuminasatojen haihtuvien öljyjen pitoisuuksien laskus-ta on syytä ottaa vakavasti. Kuminalajikkeiden valintaa kannattaakin miettiä tilan ja omien resurssien kannalta. Onko tilalla mahdollisuuksia korjata sato riittävän aikai-sin jo ennen kuin varisemista tapahtuu? Etelä-Suomessa tämä tarkoittaa hyvinkin heinäkuun puolelle ajoittuvaa puintia. Palkkiona parhaimpaan kesäloma-aikaan tehtä-västä puinnista voi olla kuitenkin siemenen haihtuvan öl-jyn pitoisuuden suhteen hyvänlaatuinen sato. Vai onko lajikevalinnassa tärkeämpää se, että korjuuhetken voi itse valita ja siirtää vaikkapa seuraavaan viikonloppuun? Näil-lä lajikkeilla siemenen öljypitoisuus voi kuitenkin jäädä joinakin vuosina alle laatukriteerien.

Taulukko 9. Kuminalajikkeissa havaitut erot (xxx -ominaispiirre vahvin,x -ominaispiirre heikoin).

Lajike Aikainen Talven-kestävä (1

Runsaasti kukkiva (2

Suuri siemen

Varise-maton

Suuri sato-potentiaali

Siemenessä haihtuvaa öljyä

Gintaras xxx x xxx

Konczewicki xxx x

Niederdeutscher xxx xxx xxx x xxx

Prochan xxx x xxx xxx

Record xxx xxx

Sylvia xxx xxx xxx

Volhouden x x

1) ensimmäinen talvi, 2) ensimmäinen satovuosi

38 MTT RAPORTTI 136

3.2 Kylvötiheys ja kukkiminen ohjaavat sadonmuodostusta

Marjo Keskitalo

Kuminan kylvösiemenmääränä käytetään yleensä 15-20 kg/ha, mikä vastaa noin 500-650 siementä neliömetril-lä. Taimettuneiden määrä voi kuitenkin vaihdella mo-nista eri tekijöistä johtuen ja usein todellinen kasvitihe-ys jää epäselväksi. Tämän takia kylvösiemenmäärän ja sadon välinen yhteys ei aina ole ollut kovinkaan selkeä. Kylvö- ja taimitiheyden voidaan kuitenkin olettaa vai-kuttavan myös kuminan sadonmuodostukseen muiden satokasvien tavoin, ja siksi asiaa tutkittiin Ylivoimainen kuminaketju -hankkeessa.

Siemenmäärää tutkittiin rivi-ja hajakylvönä Siemenmäärän merkitystä tutkittiin hietasavimaalle pe-rustetussa kokeessa, joka kylvettiin Jokioisiiin touko-kuussa (20.5.) vuonna 2010. Kylvömäärinä olivat 5, 10, 15, 20, 25 ja 30 kg/ha. Määrät vastasivat kylvötiheyk-siä 185, 370, 555, 740, 925 ja 1100 kpl itävää siemen-tä/m². Lajikkeena käytettiin Sylviaa.

Kylvötapoja oli kaksi: tavanomainen kylvö riveihin noin 1-2 cm:n syvyyteen, ja toinen hajakylvönä pintaan. Tätä varten koeruutukylvökoneen kylvöyksiköstä lähtevät muoviputket irrotettiin maahan menevistä vantaista, jolloin siemenet varisivat maahan noin 5-7 cm levyise-nä vanana. Hajakylvön tarkoituksena oli ensisijassa sel-vittää, parantaisiko lisätilan saaminen kylvörivissä ku-minan sadonmuodostusta. Sijoittavaa hajakylvölaitetta ei ollut saatavilla, minkä takia tarvittavat tekniset muu-tokset tehtiin tavalliseen ruutukylvökoneeseen.

Rikkakasvien ja tuholaisten torjuntaLannoitukseen käytettiin YaraMila Pellon Y 6, jonka mu-kana peltoon sijoitettiin 60 kg N/ha. Satovuosina kas-vustot saivat typpeä aikaisin keväällä 80 kg N/ha (Yara-Mila Pellon Y3 tai Y1) ja korjuun jälkeen 20-30 kg N/ha (YaraMila Pellon Y 6). Rikkakasvit torjuttiin satovuonna kesäkuussa kahteen otteeseen (Fenix 0,7 l/ha + Goltix 1 kg/ha, sekä Fenix 1 l/ha). Lisäksi rikkakasveja torjuttiin ensimmäisen satovuoden syyskuussa (Targa 3 l/ha, Mat-rigon 0,6 l/ha) ja kahdesti aikaisin toisen satovuoden ke-väällä (Fenix 1 l/ha + Fenix 1 l/ha). Kuminakoin torjun-ta tehtiin satovuosina kerran (vuonna 2011 Mavrik 0,2 l/ha,vuonna 2012 Karate 0,3 l/ha). Koe puitiin elokuun alussa (3-4.8.2011,6.8.2012) molempina satovuosina.

Kokeen kasvuolotTaimettumisolot olivat vaikeat kesällä 2010, koska kylvön jälkeen osuneet sateet liettivät maan ja sen seurauksena pintamaa kuorettui. Myös taimettuminen oli epätasaista, ja kenttä näytti kesäkuun lopulla hyvin aukkoiselta. Rik-

kakasvien torjuntaruiskutuksia oli vaikea ajoittaa märäl-lä kentällä optimaaliseen aikaan, minkä takia rikkakasveja taimettui kemiallisesta käsittelystä huolimatta. Niiden hal-litsemiseksi kenttä niitettiin mekaanisesti elokuussa, jon-ka jälkeen kuminat pääsivät hyvään kasvuun.

Epäonninen alkukehitys sai jatkoa seuraavana vuonna 2011, jolloin kentällä havaittiin runsaasti kuminanren-gaspunkin vioittamia kukkivia kasveja. Vioituksia näytti olevan kuitenkin tasaisesti eri puolilla kenttää, minkä ta-kia kasvustot säilytettiin. Toisena satovuotena (2012) ku-minanrengaspunkin vioituksia näkyi selvästi vähemmän, vain harvakseltaan kentän eri puolilla.

Siemenmäärä lisäsi taimitiheyttäSiemenmäärän kasvattaminen lisäsi taimitiheyttä, ja ti-heimmät kasvustot saatiin suurimmilla kylvösiemen-määrillä (Kuva 52). Kenttäkokeiden perustamisvuonna kylvösiemenmäärästä iti rivikylvöksissä noin puolet, ja pintaan kylvetyssä hajakylvöksessä hieman vähemmän. Ensimmäisen satovuoden kevääseen mennessä rivikyl-vön taimimäärät vähenivät enemmän kuin hajakylvös-sä, ja sen takia menetelmien erot tasoittuivat. Vain suu-rimmissa kylvömäärissä (25 ja 30 kg/ha) riviin kylvetyt kasvustot olivat edelleen tiheämpiä. Erojen vähyys joh-tuu todennäköisesti siitä, että osa pintaan hajallaan kyl-vetyistä siemenistä iti vielä vuoden 2010 syyslaskennan jälkeen. Toisena satovuotena riviin kylvetyt kasvustot oli-vat kauttaaltaan tiheämpiä kuin hajakylvetyt.

Kukkivien kasvien määrä riippuu satovuodestaKukkivien kasvien määrät riippuivat kylvettyjen siemen-ten määrästä, mutta siemenmäärän vaikutus oli erilainen eri satovuosina (Kuva 53). Ensimmäisenä satovuonna eniten kukkivia kasveja oli kylvösiemenmäärissä 10-15 kg/ha, ja vähiten kaikkein pienimmässä (5 kg/ha) ja suu-rimmissa (20-30 kg/ha) tiheyksissä. Suuressa kylvötihe-ydessä kasviyksilöitä kasvoi todennäköisesti liian tiheään riittävän kukkimiskoon saavuttamiseksi. Sen sijaan epä-selväksi jää, miksi kasvustoltaan harvassa, 5 kg/ha kylve-tyissä, ruuduissa kukki vain vähän kasveja, vaikka niillä oli tilaa kehittyä edellisenä syksynä riittävän kokoisiksi. Toisena satovuotena kukkivien määrät kasvoivat lähes suoraviivaisesti kylvötiheyden ja taimitiheyden lisäänty-essä. Kukkivia kasveja muodostui kaiken kaikkiaan var-sin vähän vuonna 2011, jolloin kasvukauden alussa oli hyvin lämmintä ja kasvustot kehittyivät nopeasti.

Kukkivien määrä ohjasi satoaEnsimmäisenä satovuotena saatiin satoa eri kylvötavoilla noin 350-650 kg/ha ja toisena 300-850 kg/ha. Parhaat ensimmäisen satovuoden sadot olivat rivikylvössä 450-460 kg/ha ja pintaan kylvetyssä hajakylvössä 530-660 kg/ha. Toisen satovuoden eri kylvömenetelmien parhaat sadot olivat 820 kg/ha (rivikylvö) ja 690 kg/ha (haja/pin-taankylvö). Kun kahden vuoden sadot laskettiin yhteen,

MTT RAPORTTI 136 39

olivat ne suurimmilla kylvösiemenmäärillä molemmissa kylvömenetelmissä lähes samat eli 1245 kg/ha rivikylvönä ja 1255 kg/ha haja/pintaankylvönä. Muutenkin yhteen-lasketut satomäärät eri kylvösiemenmäärillä olivat hyvin samanlaiset eri kylvötavoilla.

Kylvösiementen määrän vaikutus satoon eri vuosina näh-dään kuvasta 54. Ensimmäisenä satovuonna keskimäärin paras sato saatiin kahta pienintä (5-10 kg/ha) kylvömäärää käytettäessä. Toisen satovuoden rivikylvöstä saatiin puo-

lestaan parhaat sadot silloin, kun siemenmääränä oli 15-30 kg/ha eikä siemenmäärän kasvattaminen yli 15 kg/ha lisännyt satoa. Haja/pintaankylvössä eroja oli enemmän ja siellä sadot näyttivät lisääntyvän siemenmäärän kasva-essa. Koska kasvustojen toinen sato oli ensimmäistä sel-västi suurempi, saatiin suurimmat yhteenlasketut sadot juuri niistä koealoista, joissa toinen sato oli suurin. Kyl-vösiemenen merkitys satoon oli molemmissa kylvötavoissa muuten hyvin samanlainen, mutta pienintä siemenmää-rä käytettäessä (keskimäärin 5-10 kg/ha) oli keskisato ha-

Kuva 52. Kylvötiheyden merkitys taimitiheyteen (kpl/m²) Jokioisiin vuonna 2010 perustetussa kokeessa. Pylväiden alla oleva ensimmäi-nen luku kuvaa neliömetriä kohti kylvettyjen itävien siementen määrää (kpl/m²) kylvössä, ja sulkeissa oleva luku hehtaarikohtaista sie-menmäärää (kg/ha). Kuva vasemmalla esittää riviin kylvettyjen kasvustojen tulokset ja kuva oikealla pintaan noin 5-7 cm nauhana kyl-vetyn hajakylvön tuloksia.

0

100

200

300

400

500

600

185 (5)

370 (10)

555 (15)

741 (20)

926 (25)

1100 (30)

Taimitiheys2012 rivikylvö

kpl/m2 Rivikylvö

Taimitiheys, 2010 haja/pintaankylvö

Taimitiheys, 2011 haja/pintaankylvö

Taimitiheys 2012, haja/pintaankylvö

0

100

200

300

185 (5)

370 (10)

555 (15)

741 (20)

926 (25)

1100 (30)

Taimitiheys 2010 rivikylvö

Taimitiheys 2011 rivikylvö

400

500

600

kpl/m2 Hajakylvö

0

100

200

300

400

500

600

185 (5)

370 (10)

555 (15)

741 (20)

926 (25)

1100 (30)

Taimitiheys2012 rivikylvö

kpl/m2 Rivikylvö

Taimitiheys, 2010 haja/pintaankylvö

Taimitiheys, 2011 haja/pintaankylvö

Taimitiheys 2012, haja/pintaankylvö

0

100

200

300

185 (5)

370 (10)

555 (15)

741 (20)

926 (25)

1100 (30)

Taimitiheys 2010 rivikylvö

Taimitiheys 2011 rivikylvö

400

500

600

kpl/m2 Hajakylvö

Kuva 53. Kylvötiheyden merkitys kukkivien kasvien määrään (kpl/m²) Jokioisiin vuonna 2010 perustetussa kokeessa. Pylväiden alla ole-va ensimmäinen luku kuvaa neliömetriä kohti kylvettyjen itävien siementen määrää (kpl/m²) kylvössä ja sulkeissa oleva luku hehtaari-kohtaista siemenmäärää (kg/ha). Kuva vasemmalla esittää riviin kylvettyjen kasvustojen tulokset ja kuva oikealla pintaan noin 5-7 cm nauhana kylvetyn hajakylvön tuloksia.

0102030405060708090

100

185 (5)

370 (10)

555 (15)

741 (20)

926 (25)

1100 (30)

Kukkivat 2011, haja/pintaankylvö

Kukkivat 2012, haja/pintaankylvö

kpl/m2 kpl/m2

0

20

40

60

80

100

120

140

160

185 (5)

370 (10)

555 (15)

741 (20)

926 (25)

1100 (30)

Kukkivat 2011, rivikylvö

Kukkivat 2012, rivikylvö

HajakylvöRivikylvö

Kuva 54. Kylvömäärän vaikutus satoon (kg/ha) Jokiosiin vuonna 2010 perustetussa kokeessa. Pylväiden alla oleva ensimmäinen luku kuvaa neliömetriä kohti kylvettyjen itävien siementen määrää (kpl/m²) kylvössä ja sulkeissa oleva luku hehtaarikohtaista siemenmäärää (kg/ha). Kuva vasemmalla esittää riviin kylvettyjen kasvustojen tulokset, ja kuva oikealla pintaan noin 5-7 cm nauhana kylvetyn hajakyl-vön tuloksia.

0

100

200

300

400

500

600

700

800

900

185 (5)

370 (10)

555 (15)

741 (20)

926 (25)

1100 (30)

Sato 2011, haja/pintaan kylvö

Sato 2012, haja/pintaan kylvö

kg/ha

kg/ha

0

100

200

300

400

500

600

700

800

900

185 (5)

370 (10)

555 (15)

741 (20)

926 (25)

1100 (30)

Sato 2011, rivikylvö

Sato 2012, rivikylvö

Hajakylvö

Rivikylvö

0

100

200

300

400

500

600

700

800

900

185 (5)

370 (10)

555 (15)

741 (20)

926 (25)

1100 (30)

Sato 2011, haja/pintaan kylvö

Sato 2012, haja/pintaan kylvö

kg/ha

kg/ha

0

100

200

300

400

500

600

700

800

900

185 (5)

370 (10)

555 (15)

741 (20)

926 (25)

1100 (30)

Sato 2011, rivikylvö

Sato 2012, rivikylvö

Hajakylvö

Rivikylvö

40 MTT RAPORTTI 136

jana pintaan kylvetyillä koealoilla hieman suurempi kuin rivikylvössä.

Tarkasteltaessa kukkivia kasveja ja satomääriä havaitaan niiden yhteys erityisesti toisena satovuonna. Kukkivien määrän runsastuminen pinta-alaa kohti paransi satoa. En-simmäisenä satovuonna eniten kukkivia näytti kehittyvän keskimääräiseen siementiheyteen (15 kg/ha).

Sadon, kukkimisen ja siemenmäärän välinen yhteys Kylvömäärän kasvattaminen lisää taimitiheyttä lähes suo-raviivaisesti. Erot eri kylvömäärien välillä ovat havaitta-vissa toiseen satovuoteen saakka (Kuva 55). Hajana pin-taan kylvettynä kumina iti huonommin kuin rivikylvetty, mutta ensimmäisenä satovuonna erot pienenivät. Kylvö- ja kukkimistiheydestä huolimatta eri kylvötapojen yh-teenlasketut satomäärät eri kylvötiheyksillä olivat samaa tasoa. Hajakylvön edut tulivat näkyviin ensimmäisenä vuotena pienillä siemenmäärillä.

Tulosten perusteella yhtä satoa tavoittelevien kannattaa kylvää pienellä siemenmäärällä, ja jos mahdollista niin vieläpä hajakylvönä, jolloin kuminalla on entistä parem-min tilaa kasvaa. Käytännön sovellus on esimerkiksi pääl-lekkäisviljely, jossa kuminan voi kylvää jo kasvussa ole-van suojakasvin alle yhden sadon tuottamiseksi. Vielä on epäselvää, mikseivät hajakylvön edut tulleet esille suurem-pia siemenmääriä kylvettäessä. Vai olisiko syynä yksin-kertaisesti se, että suuremmilla siemenmäärillä niin ha-jakylvön kuin rivikylvökin taimet kasvoivat liian lähellä

toisiaan, jotta juurilla olisi ollut tilaa kehittyä riittävästi kukintaa ajatellen?

Sadon, kukkimisen ja siemenmäärän välillä on yhteys. Kasvustot, joissa esiintyi kukkivia yksilöitä paljon, tuot-tivat yleensä suurimpia satoja. Sadolle ovat tärkeitä kuk-kivien kasvien lisäksi myös versoutuminen ja sivusarjojen muodostuminen. Huomattavaa onkin se, että kukkivia kasveja oli yhtä paljon siemenmäärillä 5 ja 20-30 kg/ha, mutta harvempi kasvusto tuotti enemmän satoa ensim-mäisenä satovuonna todennäköisesti runsaamman versou-tumisen ja sivusarjojen muodostumisen takia.

Parhaan siemenmäärän valintaan vaikuttaakin se, kuin-ka monta satoa tavoitellaan ja miten on valmis kuminaa tuottamaan. Yhden sadon järjestelmässä 5-10 kg/ha voi hyvinkin olla sopiva melko harvan ja runsaasti sivuversoja tuottavan kasvuston kasvattamiseksi. Sama tutkimustulos on saatu aiemminkin (Keskitalo 2006b,Saunalahti 2000). Kahden sadon järjestelmässä taimia pitää olla riittävästi, mutta silloin kuvaan astuu suurien satovaihteluiden ris-ki. Saattaa nimittäin olla, että suurinta satoa tavoitelta-essa ja suuria siementiheyksiä käytettäessä, satovaihtelut ovat todennäköisiä johtuen kuminakasvuston rakentees-ta. Tasaisen, molempina vuosina samansuuruisen sadon tuottaminen oli mahdollista kokeessa hieman pienemmil-lä siemenmäärillä (10-15 kg/ha). Tällä siemenmäärällä ei kuitenkaan saatu yhteismäärältään suurinta satoa. Käy-tännössä tämä tarkoittaisi sitä, että on valittava tasaisen ja kohtuullisen sadon tai vaihtelevan, mutta yhteismääräl-tään suuria satoja tuottavien kasvustojen väliltä.

Kuva 55. Kumina kukassa siemenmääräkokeen toisena satovuonna 2012. Vasemmalla (kuvan etualalla) siemenmäärällä 30 kg/ha kyl-vetty kumina ja oikealla (kuvan etualalla) kumina, joka oli kylvetty 5 kg/ha. Pientä siemenmäärä käytettäessä kasvustot olivat toisena satovuotena selvästi harvempia ja kukkivia yksilöitä esiintyi vähän. Molemmissa kylvö tehty riviin sijoittaen. Kuvat: Marjo Keskitalo

MTT RAPORTTI 136 41

4 Lannoituksen merkitys

4.1 Typpilannoituksen vaikutus satoon

Markku Niskanen

Lannoituksella on suuri merkitys kuminan sadonmuo-dostuksessa. Typpi on tärkein ravinne sadon kannalta, ja riittävä typensaanti tulee taata oikealla lannoituksella. Muita keskeisiä kuminan kasvuun vaikuttavia ravinteita ovat fosfori, kalium ja boori. Lannoituksen suunnittelun pohjana tulee aina käyttää voimassa olevaa viljavuusana-lyysiä, jonka avulla voidaan valita kullekin lohkolle sopi-va lannoitelaji. Ympäristötuki asettaa myös omat ehton-sa lannoituksen suunnittelussa.

Kuminan lannoituksessa tulee huomioida sekä perus-tamisvuoden että varsinaisten satovuosien ravinteiden tarve. Perustamisvuonna tulee taata riittävä ravinteiden saanti, jotta kasvit ehtivät kehittyä riittävän vahvoiksi en-nen talven tuloa. Typen saannista on huolehdittava kyl-vövuonna, mutta liiallista typpilannoitusta on vältettä-vä. Liika typpilannoitus lisää typen huuhtoutumisriskiä.

Sekä kylvö- että satovuoden typpilannoitukseen vaikut-taa maalaji. Multavilla mailla on luonnostaan enemmän kasvien käytössä olevaa typpeä kuin vähämultaisilla ki-vennäismailla. Tämä on myös huomioitu kuminan vil-jelysuosituksissa, joissa multavien maiden typpirajat ovat selvästi kivennäismaita pienemmät. Toisaalta biologisessa

mielessä liian matalat typpilannoitusmäärät voivat myös rajoittaa kuminan sadontuottoa.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin sekä perustamisen yhtey-dessä että varsinaisina satovuosina annetun typpilannoi-tuksen vaikutusta kuminan satoon. Toisessa koesarjassa selvitettiin puinnin jälkeisen typpilannoituksen vaiku-tusta seuraavan vuoden satoon.

Perustamisvuoden ja satovuoden typpi-lannoitus testissä Vuosina 2011-2013 toteutettiin MTT:n Ylistaron toimi-pisteessä koesarja, jossa tutkittiin perustamisen yhteydes-sä annetun typpilannoituksen ja varsinaisina satovuosina annetun typpilannoituksen vaikutusta kuminan satoon. Ylistarossa toteutettiin kaksi erillistä koetta. Ensimmäi-nen koe perustettiin vuonna 2010 ja toinen koe vuonna 2011. Vuonna 2010 perustetussa kokeessa oli maalajina runsasmultainen hieno hieta, ja vuonna 2011 peruste-tussa kokeessa multava hiue. Satoa molemmista kokeis-ta korjattiin kahtena vuotena.

Kokeet toteutettiin pääruutu-osaruutukokeena. Pääruu-dun kokeessa muodosti perustamisen yhteydessä annet-tu lannoitus, jossa oli viisi typpiporrasta,0, 30, 60, 90 ja 120 kg/ha. Osaruutuina kokeissa olivat varsinaisien sa-tovuosien keväänä tehdyt typpilannoitukset. Satovuosi-na käytettiin samaa viisiportaista typpilannoitusta kuin perustamisen yhteydessä.

Taulukko 10. Viljelytoimet ja kasvinsuojelu Ylistaron kokeissa 2010-2013.Runsasmultainen hieno hieta (rm HHt) Multava hiue (mHe)

2010 2011 2012 2011 2012 2013

Kylvö 3.6 31.5

Puinti 4.8 9.8 16.8 6.8

Kasvinsuojelu Valvatin pesäke-käsittely

Afalon 1,5 l/ha(200 l vettä)

Fenix 1,5 l/ha (200 l vettä)

Fenix 0,7 l/ha + Goltix 1 l/ha

Afalon 2,0 l/ha(200 l vettä) Fenix 1,5 l/ha

26.7 12.5 22.5. 9.6 21.5 22.5Fenix 0,5 l/ha + Goltix 1,5 l/ha Mavrik 0,2l/ha Agil 1,25 l/ha

(200 l vettä )Fenix 0,5 l/ha + Goltix 1,5 l/ha

Karate 0,25 kg/ha (200 l vettä)

Karate 0,25 kg/ha (200 l vettä)

9.7 24.5 30.5 5.7 30.5 27.5

Mavrik 0,2l/ha Karate 0,25 kg/ha (200 l vettä)

Karate 0,25 kg/ha (200 l vettä) Mavrik 0,2l/ha

1.6 30.5 8.6 3.6Karate 0,25 kg/ha

(200 l vettä)Karate 0,25 kg/ha

(200 l vettä) Mavrik 0,2l/ha

8.6 15.6 6.6Karate 0,25 kg/ha

(200 l vettä)

15.6

42 MTT RAPORTTI 136

Typpitasot lannoitettiin Suomensalpietarilla (27-0-0). Fosforin ja Kaliumin saanti turvattiin kokeessa erillisel-lä fosfori- ja kaliumlannoituksella viljavuuslukujen mu-kaan. Kokeessa noudatettiin normaaleja viljelykäytän-töjä viljelytekniikan ja kasvinsuojelun osalta (Taulukko 10). Lajikkeena kokeessa oli Bleija.

Tarvitseeko kasvusto sadonkorjuun jäl-keen typpeä? Vuonna 2013 toteutettiin Ylistarossa koe, jossa tutkittiin sadonkorjuun jälkeen annetun typpilannoituksen vaiku-tusta seuraavan vuoden satoon. Koe perustettiin vuon-na 2012 kylvettyyn kasvustoon, josta korjattiin sato elo-kuussa 2012. Elokuun lopussa koe lannoitettiin kolmella eri typpiportaalla,0, 30 ja 60 kg/ha. Vuoden 2013 ke-väällä (8.5.) koe lannoitettiin normaalisti (70 kg N/ha) Suomensalpietarilla.

Kokeesta torjuttiin rikkakasvit normaalisti toukokuus-sa 22.5. (Fenix 1,5 l/ha). Kuminakoit torjuttiin ensim-mäisen kerran 25.5. (Karate 0,25 kg/ha) ja toisen ker-ran 3.6. (Mavrik 0,2 l/ha). Kolmas ruiskutus tehtiin vielä 6.6. (Mavrik 0,2 l/ha). Koe puitiin 5.8.

Kaikki kokeet analysoitiin SAS-tilastokäsittelyohjelmal-la. Tuloksissa kokeet yhdistettiin ja ensimmäisen ja toi-sen satovuoden kokeet analysoitiin tilastollisesti erikseen.

Suurin sato ensimmäisenä vuonnaMolempien kokeiden sato oli suurin ensimmäisenä koe-vuonna. Hietamaan kokeen keskisato ensimmäisenä koevuonna oli 1738 kg/ha, ja hieuemaan sato oli 2079 kg/ha. Hietamaalla toisen satovuoden keskisato oli 333 kg/ha ja hiuemaalla 503 kg/ha.

lannoituksella ei ollut merkitsevää vaikutusta ensimmäi-sen eikä toisen vuoden satoihin kummallakaan maalajilla

(Kuva 56). Perustamisvuoden lannoitus ei vaikuttanut lainkaan ensimmäisen vuoden kuminasatoon sateisena kasvukautena 2011. Kasvukautena 2012 perustamisen yhteydessä annettu typpilannoitus lisäsi ensimmäisen vuoden satoa 5-11 % lannoittamattomaan koejäseneen verrattuna, mutta sadonlisä ei ollut tilastollisesti mer-kitsevä. Toisen vuoden satoon perustamisvuoden lan-noituksella ei ollut vaikutusta kummassakaan kokeessa.

Satovuosina annetulla typpilannoituksella oli tilastolli-sesti merkitsevä vaikutus kuminan satoon sekä ensim-mäisenä että toisena satovuotena. Vähiten satovuoden typpilannoitus vaikutti kasvukautena 2011. Runsas-multaiselle hietamaalle typpilannoitus lisäsi ensimmäisen vuoden satoa 1-9 %. Muina vuosina typpilannoitus lisä-si selvästi kuminan satoa sekä ensimmäisenä että toisena satovuotena. Multavalla hiuemaalla ensimmäisen vuoden sato nousi typpilannoituksesta riippuen 9-19 %. Toisena satovuonna kevään typpilannoitus lisäsi satoa kaikkein eniten, 31-81 %. Hiuemaalla typpilannoitus lisäsi toisen vuoden satoa 44-130 %. Hietamaalla typpilannoituksella saadut sadonlisät jäivät hieman pienemmiksi, 18-35 %.

Ensimmäisenä satovuotena suurimmat sadot molem-missa koesarjoissa saatiin typpilannoituksella 90 kg/ha. Sitä suurempi typpilannoitus ei lisännyt satoa. Myös toisena satovuotena maksimisato saavutettiin 90 kilon typpilannoituksella.

Lakoa esiintyi kokeissa ainoastaan sateisena kesänä 2011. Keväällä annettu typpilannoitus lisäsi selvästi lakoontu-mista (Kuva 57). Kasvuaikoihin typpilannoituksella ei ollut kokeessa vaikutusta.

Siemenkokoon ei perustamisen yhteydessä annetulla typ-pilannoituksella ollut vaikutusta. Keväällä annettu typ-pilannoitus pienensi siemenkokoa merkitsevästi. Kaik-kein suurin siemenkoko molempina vuosina oli vähiten typpeä saaneilla koejäsenillä (0 ja 30 kg/ha ).

Taulukko 11. Kasvukauden sää Ylistarossa vuosina 2011-2013.

Kuukausi Sade mm Normaali mm Keskilämpö Normaali C0

2011 2012 2013 1981-2010 2011 2012 2013 1981-2010

Huhtikuu 22 56 29 28 4,9 2,2 2,1 3,0

Toukokuu 34 61 18 43 9,8 90 12,3 9,1

Kesäkuu 87 66 86 55 16,2 12,9 16,1 13,8

Heinäkuu 116 62 38 75 18,6 16,9 16,0 16,3

Elokuu 155 80 64 67 15,3 14,3 15,3 14,3

Taulukko 12. 1. Satovuoden tuloksiin on laskettu keskiarvo vuoden 2011 hietamaan tuloksista sekä vuoden 2012 hieumaan tuloksis-ta. 2. satovuoden tuloksiin on laskettu vastaavien kokeiden tulokset vuosilta 2012 ja 2013.

1. satovuosi kg/ha 2. satovuosi kg /ha

0 Kg N/ha 1771 a 280 a

30 kg N/ha 1890 b 367 b

60 kg N/ha 1903 b 440 c

90 kg N/ha 2014 c 509 d

120 kg N/ha 1961 bc 499 d

p<0,0001*** p<0,0001***

MTT RAPORTTI 136 43

Puinnin jälkeisellä typpilannoituksella lisää satoa

Syksyllä sadonkorjuun jälkeen annettu typpilannoitus lisäsi kuminan seuraavan vuoden satoa merkitsevästi (Kuva 58). Syksyllä annettu suurin typpilannoitus (60 kg/ha) lisäsi seuraavan vuoden satoa 38 % lannoitta-mattomaan koejäseneen verrattuna. Syksyinen 30 ki-lon typpilannoitus ei vaikuttanut seuraavan vuoden sa-toon lainkaan.

Syksyinen typpilannoitus vaikutti kasvuaikoihin, ja typ-peä saaneet koejäsenet tuleentuivat noin 2-3 päivää lan-noittamatonta koejäsentä myöhemmin. Kukinnan al-kamiseen lannoituksella ei ollut vaikutusta. Kokeessa ei esiintynyt lakoa.

Toisena satovuonna typestä eniten hyötyä Ylistarossa lannoituskokeet toteutettiin runsasmultai-silla/multavilla kivennäismailla. Erittäin sateisena kesä-nä 2011 kevään typpilannoituksella oli vain vähäinen vaikutus ensimmäisen vuoden kuminasatoon. Kesä oli kuitenkin kohtuullisen lämmin, jolloin multamaasta vapautui kasvien käyttöön maan omia typpivaroja. Ke-vätlannoituksen eri typpitasoilla saadut sadonlisät jäivät selvästi alle 10 %:n. Normaalimpana kasvukautena ke-vätlannoitus lisäsi ensimmäisen vuoden satoa 10-20 % typpitasosta riippuen.

Toisena satovuotena kokeiden keskisadot olivat selväs-ti ensimmäistä vuotta matalampia. Toisena satovuonna myös kevään typpilannoitus antoi selvästi suurimmat sa-donlisät. Typpitasosta riippuen toisen vuoden sadonlisät olivat 31-81 %.

Molempina satovuosina multamailla suurin sato saatiin 90 kilon kevättyppilannoituksella. Suurempi typpilan-noitus ei enää lisännyt satoa Ylistarossa. Typpilannoi-tuksen vähentäminen 60 kiloon puolestaan alensi satoa merkitsevästi. Nykyisessä ympäristötuessa typen maksi-mikäyttö on savi- ja hiesumailla 90 kg/ha, kivennäismail-la 80 kg/ha ja puhtailla multa- ja turvemailla 50 kg/ha

Kuva 56. Perustamisen yhteydessä annetun typpilannoituksen vaikutus kuminan satoon. 1.satovuosi rm Hht =2011, 1.satovuoi-si mHe=2012

0

500

1000

1500

2000

2500

0 30 60 90 120

Sato kg/ha

1. satovuosi Rm Hht

1. satovuosi mHe

2.satovuosi Rm Hht

2.satovuosi mHe

Kuva 57. Typpilannoituksen vaikutus kuminan lakoon vuonna 2011. Pieni lako puintiaikaan voi jopa lisätä satoa, kun tuulen ai-heuttama siementen variseminen vähenee.

Kuva 58. Kuminan sadonkorjuun jälkeisen typpilannoituksen vai-kutus seuraavan vuoden satoon

0

5

10

15

20

25

Lako-%

0 30 60 90 120

0

30

60

90

120

465 478

644 **

0

100

200

300

400

500

600

700

0 kg N/ha 30 kg N/ha 60 kg N/ha

Sato kg /ha

p=0,0037

(Kuminan viljelyopas 2011). Ylistaron kokeiden tulos-ten valossa nykyiset typpilannoitusvaatimukset ovat hie-man alakantissa, jos multavimmilta kivennäismailta ta-voitellaan maksimisatoja.

Perustamisen yhteydessä annetun typpilannoituksen vai-kutus satoon vaihteli vuosien välillä. Sateisena kasvu-kautena 2011 perustamisen yhteydessä annettu typpi ei vaikuttanut satoon lainkaan. Kuivempana kasvukaute-na perustamisen yhteydessä annettu typpi lisäsi seuraa-van vuoden satoa 5-11 %. Suurin perustamisen yhtey-dessä annettu typpilannoitus (120 kg N/ha) lisäsi satoa eniten. Toisen vuoden satoihin perustamisen yhteydes-sä annettu typpilannoitus ei vaikuttanut enää lainkaan.

Perustamisen yhteydessä on huolehdittava tasapainois-ta, viljavuustuloksiin perustuvista lannoituksesta. Näin saadaan varmistettua nopea kasvuun lähtö sekä riittävä alkukehitys talvehtimista varten. Perustamisvuoden typ-pilannoitusmaksimit ovat samat kuin satovuonna. Koe-tulosten valossa nykyiset perustamisvuoden typpilannoi-tussuositukset ovat riittävät hyvän sadon saavuttamiseksi.

Puinnin jälkeisellä typpilannoituksella voidaan nostaa seuraavan vuoden satoa. Sen on kuitenkin oltava riittä-vän suuri, jota satovaikutusta saadaan. Ylistaron kokeissa syksyinen 60 kilon typpilannoitus lisäsi seuraavan vuo-den sato merkittävästi. Pienemmällä, 30 kilon typpilan-noituksella, ei ollut merkitystä seuraava vuoden satoon.

44 MTT RAPORTTI 136

4.2 Kuminan fosforilannoitus

Antti Laine

Kuminan fosforilannoitusta tutkittiin Piikkiön Yltöisissä (Kaarina) vuosina 2011-2013 porraskokeessa, jossa fos-foritasoja oli seitsemän viiden kilon portain 0-30 kg/ha. Viljavuusanalyysin mukainen P-arvo lohkolla oli välttä-vä. Maalaji oli hietasavea ja pH 6,8. Fosforitasot saatiin lannoittamalla ruuduittain Yaran Fosforiravinteella, jossa NPCaS % ovat 1-9-5,6-10. Peruslannoitus tehtiin Yara Mila NK2:lla (NPK % ovat 22-0-12) 380 kg /ha, jossa ty-pen määräksi tuli 70 kg/ha ja kaliumin 38 kg/ha. Lisäksi P-porraslannoituksen mukana kaliumia tuli 0-18,6 kg/ha.

Maan P-luvut vaihtelivat koealueella ruuduittain suuresti 4,7 ja 7,6 välillä. Maaperän fosforiluvut olivat keskimäärin hieman lähtötilaa korkeammat ensimmäisen kasvukauden jälkeen, mutta arvot pysyivät kuitenkin fosforiluokassa välttävä keskiarvollaan 5,9. Toisen kasvukauden päätyt-tyä P-arvot olivat voimakkaassa laskussa kaikilla fosfori-lannoitustasoilla. Kahdella suurimmalla fosforilannoitus-

tasolla P-arvot olivat muita korkeammat, mutta niissäkin arvot olivat laskeneet lähtötasosta (Taulukko 13). Alhai-sesta maan fosforitasosta johtuen porraslannoituksessa an-netut fosforimäärät olivat liian pieniä peittämään maassa olleita vaihteluita. Kozera ym. (2013) tutkimuksessa fos-forilannoitustason lisääminen vähensi kuminan siemenien fosforipitoisuutta. Siemensadon mukana fosforia poistuu maasta 5,7-7,2 kg/ha 1000 siemenkiloa kohden. Erot eri vuosien siemensadon fosforipitoisuuksissa olivat suurem-pia kuin fosforilannoitustasosta aiheutuneet.

Ensimmäisen satovuoden satomäärissä ei ollut suuria eroja fosforilannoitustasojen välillä. 0-taso antoi kuitenkin suu-rimman sadon sekä ensimmäisenä että toisena satovuon-na, yhteensä 2135 kg (Taulukko 14). Sadot lisääntyivät välttävän fosforiluokan viljelyaloilla, kun maaperän fos-foripitoisuus nousi (Kuva 59 ja 60). Näin alhaisessa fos-foriluokassa perustamisvaiheen lannoituksessa kannattaa käyttää fosforiin tasausta ja antaa kuminalle kaikille sato-kausille tarvittava fosforilannoitus, jotta fosforista ei tule pulaa myöhempinä satokausina.

Taulukko 14. Taimi- ja kukkivien kasvien määrät (kpl/m2) ja puidut siemensadot eri fosforiportaissa 2012 ja 2013.

P kg/ha

0 5 10 15 20 25 30

Taimet 2011 283 265 291 266 278 243 277

Taimet 2012 411 443 389 384 435 349 332

Kukkivat 2012 136 88 113 115 103 119 131

Taimet 2013 180 276 192 188 232 248 220

Kukkivat 2013 148 156 128 132 160 172 148

Sato 2012 1212 1127 1103 1185 1152 1155 1147

Sato 2013 923 795 884 830 852 793 809

Taulukko 13. Maan P-arvot eri lannoitustasoissa kokeen perustamisvaiheessa ja syksyllä 2011 ja 2012.

P-lannoitus P mg/l maata P-arvon muutos P mg/l maata P-arvon muutos P mg/l maata

kg/ha kevät 2011 syksy 2011 syksy 2012

0 5.8 0.1 5.9 -1.1 4.8

5 5.9 -0.2 5.7 -1.0 4.7

10 5.7 0.5 6.2 -1.5 4.7

15 6.5 0 6.5 -1.7 4.8

20 6.2 -0.2 6.0 -1.4 4.6

25 5.7 1.0 6.7 -1.2 5.4

30 6.1 0 6.1 -0.8 5.3

Kuva 59. Kumina ensimmäisen satovuoden sadon suhde vuonna 2012 edellisen syksyn maan P-arvoihin.

Kuva 60. Kumina toisen satovuoden sadon suhde vuonna 2013 edellisen syksyn maan P-arvoihin.

y = 0,2674x + 284,57R² = 0,0114

y = -0,7117x + 305,13R² = 0,15820

50100150200250300350400450500

100 120 140 160 180 200 220

kpl/m2

K mg/l

taimet kukkivat yksilöt

y = 48,478x + 320,13

R² = 0,317

0

200

400

600

800

1000

1200

6 8 10 12 14

kg/ha

P mg/l maata

MTT RAPORTTI 136 45

4.3 Typpi- ja fosforilannoituksen yhteisvaikutus

Marjo Keskitalo

Typen ja fosforin yhteisvaikutusta kuminan satoisuu-teen tutkittiin Agropolis Oy:n ja MTT:n Erikoiskasvi-en kehittämishankkeessa, joka päättyi 2000-luvun alus-sa. Tietoa kuminan lannoituksesta oli vähän saatavilla, ja lannoitteiden käyttö perustui yleensä viljelijän omiin ko-kemuksiin. Lannoitteiden yhteisvaikutusten ohella fosfo-rissa kiinnosti sen merkitys kuminan siemenen laatuun. Kokeet tehtiin aikana, jolloin fosforin yhteyttä ympäris-tön pilaantumiseen ei vielä korostettu, ja sen takia ko-keissa käytetyt kilomäärät olivat suuria, eivätkä suositel-tavissa nykyään.

Kokeet tehtiin Tammelassa, Mustialan maatalousoppilai-toksen eli nykyisen HAMK:n pelloilla. Maalaji oli run-sasmultaista hietamaata. Kylvötoimet tehtiin toukokuun lopulla (22.5.), niin että ensin levitettiin fosfori muokat-tuun maahan ja sen jälkeen typpi yhdessä kylvösieme-nen kanssa. Fosforilannoitteen mukana fosforia päätyi peltoon 0, 15, 30, 45 kg/ha. Typpilannoitus annettiin Suomensalpietarina, jota sijoitettiin maahan 0, 40, 80 tai 120 kg N/ha vastaavat määrät. Kylvö tehtiin silloin ylei-sesti viljellyllä kuminakannalla siemenmäärällä 15 kg/ha, mikä vastasi noin 500 siementä neliömetrillä. Leveäleh-tiset rikkakasvit torjuttiin kylvövuonna Afalon-nesteellä kesäkuussa (18.6.), lisäksi juolavehnää torjuttiin kahdes-ti Fusilade-valmisteella. Kuminakoiruiskutukset tehtiin kolmena satovuonna ennen kuminan kukinnan alkua. Lannoitteet levitettiin satovuosina pintaan, fosforia kui-tenkin yhteensä kahtena vuotena.

Runsaampi typpilannoitus jopa kaksinkertaisti sadon molempina satovuosina. Ensimmäisenä vuonna nousu oli 635 kg/ha (495 -> 1130 kg/ha) toisena 645 kg/ha (410 -> 1055kg/ha). Tulokset saatiin, kun typen mää-rää lisättiin 0:sta 120 kiloon hehtaaria kohti (Kuva 61). Fosforin kohdalla lisätyistä lannoitemääristä ei ollut hyö-tyä, vaan pikemmin haittaa. Erityisesti toisena satovuo-tena fosforilannoituksen lisääminen aiheutti jopa sadon alenemista (Kuva 62).

Typpilannoituksella rehevämpiä kasvejaTypellä havaittiin olevan vaikutusta kasvien kasvuun eri-tyisesti ensimmäisenä satovuonna. Typen määrän lisää-minen 0:sta 80 kg/ha harvensi taimitiheyttä 23 yksilöllä neliötä kohti (211-> 188 kpl/m²). Tällä saattoi olla kui-tenkin edullinen vaikutus kukkivien kasvien määrään, jotka lisääntyivät runsaalla kymmenellä yksilöllä (58->71 kpl/m²) vastaavissa koejäsenissä.

Siemenen haihtuvaan öljyyn typellä oli myös vaikutus-ta. Lannoittamattomat ja 40 kg/ha typpeä saaneet koejä-senet sisälsivät enemmän haihtuvaa öljyä verrattuna 80 ja 120 kg/ha typpeä saaneisiin (Kuva 64). Öljypitoisuudet olivat selvästi parempia ensimmäisenä satovuonna (4,3 % w/w) verrattuna toiseen (3,7 % w/w).

0

500

1000

1500

2000

2500

0 40 80 120

Vuosi 2

Vuosi 1

Sato kg/ha

0

400

800

1200

1600

2000

0 15 30 45

Vuosi 2

Vuosi 1

Sato kg/ha

Kuva 61. Typen vaikutus kuminan ensimmäisen ja toisen vuoden satoihin (kg/ha, sato 9% kosteudessa).

Kuva 62. Fosforin vaikutus kuminan ensimmäisen ja toisen vuo-den satoihin (kg/ha, sato 9% kosteudessa).

Keskiarvoina tarkasteltuna parhaita typen ja fosfo-rin lannoitusyhdistelmä olivat 120 kg N/ha + 15 kg P/ha (keskisato 1230 kg/ha 11 %:n kosteudessa), 120 + 0 (1220 kg/ha), 120 + 30 (1110 kg/ha), 80 + 0 (1085 kg/ha) ja 80 + 30 (995 kg/ha). Edellä mainitut yhdistel-mät tuottivat keskimäärin noin 1000 kg:n keskisatoja kahden koevuoden aikana.

Typpi lisäsi kasviyksilöissä muodostuvien sarjojen mää-rää viidellä. Kun luku suhteutetaan neliömetrille, havai-taan, että sarjojen määrä kaksinkertaistui (638 ->1136 sarjaa/m²) typpilannoituksen lisääntyessä 0:sta 120 kg/ha. Kasvit olivat typpiruuduissa pidempiä ja muutoin-kin rehevämpiä lannoittamattomaan verrattuna. Tuhan-nen siemenen painoon typellä oli edullinen, joskin gram-moissa mitattuna melko pieni vaikutus (2,89 -> 3,01 g). Kasvustosta nostettiin syksyisin yksilöitä juurimittauksia varten. Tuloksista nähdään, että typen lisääntyessä juu-ren niskan halkaisija (mm) kasvoi suoraviivaisesti vaik-kakin vähän (1 mm) (Kuva 63), millä lienee ollut myös edullinen satovaikutus.

46 MTT RAPORTTI 136

Fosfori jopa vähensi kukintaaFosforilla oli yllättävän vähän vaikutusta tai jos oli, niin suuntaus oli paremminkin negatiivinen. Esimerkiksi kukkivien kasvien määrää fosforilannoituksen lisäämi-nen vähensi. Ero oli suurimmillaan noin kymmenen (64-53 kpl/m²) fosforilannoituksen lisääntyessä 0:sta 30 kg/ha. Fosforilannoituksella ei havaittu olevan vaikutusta siemenen öljypitoisuuteen, jota tutkimuksella lähdettiin hakemaan. Sen sijaan öljyn sisältämän karvonin osuutta fosfori nosti pari prosenttia fosforilannoituksen lisään-tyessä 0:sta 30 kg/ha (61,5-63,5 % öljystä karvonia).

Typpi todisti tarpeellisuutensaTyppilannoituksen lisääminen paransi kuminasatoja ko-keessa selkeästi. Ensimmäisenä satovuonna sadonlisä lan-noittamattoman ja 120 kg N/ha saaneiden välillä oli 2,29- ja toisena 2,57-kertainen. Myös typenportaalla 80 kg/ha kuminasato oli noin kaksinkertainen lannoit-tamattomaan verrattuna. Typen satoa lisäävä vaikutus johtui todennäköisesti juuri kukkasarojen runsastumises-ta. Myös juuren niskan halkaisija suureni osoittaen kas-vien rehevyyttä typpiruuduissa. Osasyy parempaan sa-toon voi olla myös typpiruutujen harvemmat ja juuren kasvulle otollisemmat kasvustot.

Tutkimuslohkon maalajina oli runsasmultainen hieta-maa, jolla tiedetään ravinteita irtoavan kasvukauden ai-

kana. Tällä koepaikalla näin ei kuitenkaan käynyt. Syynä voi olla se, että maaperä oli tutkimusvuonna niin kuiva, ettei luontaista ravinteiden irtoamista maapartikkeleis-ta tapahtunut. Tarkempi sade- ja lämpötilojen tarkaste-lu toisi lisätietoa, apua olisi myös maa-analyyseistä, joita ei lohkolta tuolloin otettu. Huomioitavaa kokeessa on se, että typen porrasvertailut aloitettiin jo kuminan kyl-vövuonna, jolloin ei nähdä sitä, miten lannoitustarpeet eroavat perustamis- ja satovuosien välillä.

Typen merkitys on todettu myös aiemmin kuminalle tär-keäksi (Keskitalo 2005, Galambosi 1993b). Maalajin to-dettiin vaikuttavan satoon Hollannissa tehdyssä kokees-sa (Toxopeus & Lubberts 1994). Parhaaksi osoittautui hietasavi, josta he korjasivat yli 3000 kg/ha sadot. Seu-raavina tuli savimaan sato (2450 kg/ha) ja hiekka (sato 2270 kg/ha). Joenpohjaa muistuttavassa savimaassa sato oli heikoin, 1750 kg/ha. Tutkimuksissa ei kuitenkaan sel-viä se, vaihteliko myös kuminan ravinteiden, kuten ty-pen, tarve eri maalien välillä.

Fosforin merkitys jäi odotettua pienemmäksi. Tulosten perusteella lisälannoitukseen ei ole tarvetta. Tutkimus ei kuitenkaan sulje pois sitä, että vähän ravinteita sisältä-villä maalajeilla myös muiden kuin typen lannoitukseen tulisi kiinnittää enemmän huomioita.

Kuva 64. Typen määrän vaikutus kuminan haihtuvan öljyn pitoi-suuteen (% w/w) keskimäärin kahtena satovuonna.

Kuva 63. Typpilannoituksen merkitys kuminan juuren niskan hal-kaisijaan (mm) huomioiden kahden satovuoden kasvustot.

7

7,5

8

8,5

9

9,5

10

N 0 N 40 N 80 N 120

Juuren niskan halkaisija , mm

3,753,83,853,93,9544,054,14,154,2

Siemenen haihtuvan öljyn pitoisuus (% w/w)

N 0 N 40 N 80 N 120

MTT RAPORTTI 136 47

4.4 Kuminan kaliumlannoitus

Antti Laine

Kuminan K-lannoitusta tutkittiin Piikkiön Yltöisissä (Kaarina) vuosina 2011-2013. Koe perustettiin lohkol-le, jonka maalaji oli karkeaa hietaa. Lohkon viljavuusana-lyysin mukainen K-arvo oli välttävän ja tyydyttävän vä-lillä. Kaliumtasoja oli seitsemän 30 kilon portain välillä 0-180 kg/ha. Kaliumtasot saatiin kaliumsulfaatilla ja pe-ruslannoitus NP-lannoitteella kylvön yhteydessä. Maan K-luvut vaihtelivat koealueella ruuduittain 114 ja 168 välillä. Kaliumarvojen vaihtelu ruutujen välillä oli niin suurta, että kaliumlannoituksen jälkeenkin maan ruutu-jen vaihtelu peitti alleen osan lannoituksen tuomasta ka-liumtason noususta. Koejäsenittäin lasketut K-arvojen määrät vaihtelivat 140,6 ja 149,5 välillä ennen kalium-lannoitusta keväällä 2011 (Taulukko 15).

Maan K-arvoilla ei ollut juuri vaikutusta kuminasatoi-hin. Sen sijaan maaperän kaliumarvot laskivat siten, että 30 kg/ha kaliumlannoituksella maan kaliluku oli laske-nut alle lähtötason jo seuraavan vuoden syksyyn men-nessä. Lannoitustasolla 60 kg/ha kaliumarvot säilyivät vielä ensimmäisen sadonkorjuun jälkeen samalla tasolla kuin ennen kylvöä.

Kuminan taimettumisen nopeutta seurattiin taimilasken-nan avulla (Taulukko 16). Kumina taimettui hyvin no-peasti lämpimässä ja kosteassa maassa. Jo viikon kulut-tua kylvöstä ensimmäiset taimet näkyivät maan pinnalla.

Ensimmäisen (5.7.) ja toisen (19.7) taimilaskennan vä-lissä kuminan taimettumisessa ei tapahtunut enää mer-kittävää lisääntymistä. Kummankaan kokeen taimimää-rät eivät noudattaneet selkeää trendiä portaiden suhteen. Maan kaliumarvojen nousulla oli havaittavissa lievä posi-tiivinen vaikutus kuminan taimien määrään, mutta toi-saalta huomattava negatiivinen vaikutus kukkivien yk-silöiden määrään. Maan kaliumarvojen nousulla ei ollut vaikutusta kuminan satoon (Kuva 65).

Maan P-arvoilla oli K-arvoja voimakkaampi positiivinen vaikutus kuminan satoon (Kuva 66). Kuminan typpi- ja kaliumlannoitusta selvittävässä tutkimuksessa Egyp-tissä (Ezz El-Din ym. 2010) kukkivien yksilöiden mää-rä ja siemensato lisääntyivät hieman kaliumlannoituksen vaikutuksesta ensimmäisenä satovuonna vain 100 kg/ha N-lannoitustasolla. 200 kg N-lannoitusmäärällä K-lan-noituksen nousu sen sijaan laski siemensatoa merkittä-västi. Toisena satovuonna K-lannoitustasolla ei ollut enää merkitystä kuminan satoon eikä öljypitoisuuteen. Tut-kimuksessa suositeltiin kuminan lannoitukseen 200 N kg/ha ja 30 K kg/ha.

Taimien määrä oli 2012 suurempi kuin kylvövuonna 2011, mikä kertoo osan kuminan siemenistä taimettu-neen vielä viimeisen taimilaskennan jälkeen. Alhaisin tai-mimäärä oli ilman kaliumlannoitusta jääneessä kuminas-

Taulukko 15. Maan K-arvot eri kaliumin lannoitustasoissa kokeen perustamisvaiheessa keväällä 2011 ja sen lisäksi syksyn 2011 ja 2012 mittauksissa.

K-lannoitus K-arvo K-arvon muutos K-arvo K-arvon muutos K-arvo

 kg/ha kevät 2011 syksy 2011 syksy 2012

0 149.45 -1.1 148.35 -9.05 139.3

30 144.47 7.35 151.82 -10.57 141.25

60 143.57 17.7 161.27 -14.32 146.95

90 140.65 17.325 157.97 -6.95 151.02

120 149.5 29.575 179.07 -18.45 160.62

150 144.82 23.325 168.15 -13.83 154.32

180 143.35 42.1 185.45 -20.68 164.77

Taulukko 16. Kuminan taimimäärät kaliumin porraskokeessa Piikkiössä 19.7.2011.

K kg/ha

0 30 60 90 120 150 180

Taimet 2011 262 302 259 228 247 282 325

Taimet 2012 276 308 324 365 353 332 341

Kukkivat 2012 167 215 207 179 175 191 184

Taimet 2013 180 192 148 196 188 180 232

Kukkivat 2013 120 112 84 124 120 120 116

Sato 2012 1385 1465 1471 1300 1238 1386 1282

Sato 2013 702 828 842 715 817 859 692

48 MTT RAPORTTI 136

sa ensimmäisen satovuoden kesällä. Toisen satovuoden kukkivien taimien määrään kaliumlannoituksella ei ol-lut enää vaikutusta.

Alhaisemmilla taimimäärillä suurempi osuus taimista oli kukkivia. Tiheämmissä kasvustoissa ensimmäisenä sato-vuonna kukkivien osuus oli puolet kokonaistaimimää-

rästä. Harvemmissa kasvustoissa kukkivia oli lähes kak-si kolmasosaa.

Koealue jyrättiin kylvöjen jälkeen, jolloin havaittiin li-säksi, että riveissä, joissa maa oli tiiviimpää traktorin pyö-rän painamana, oli enemmän taimia kuin kohdassa, jos-sa maa oli löyhempää.

Kuva 65. Maan K-pitoisuuden vaikutus kuminan ensimmäisen sa-tovuoden taimitiheyteen ja kukkivien yksilöiden määrään 2012.

Kuva 66. Kuminan 2. satokauden sadon suhde maan P-pitoisuu-teen kaliumlannoituskokeessa 2013.

y = 0,265x + 284,62R² = 0,0113

y = -0,7124x + 304,99R² = 0,1588

050

100150200250300350400450500

100 120 140 160 180 200 220

kpl/m2

K mg/l

taimet kukkivat yksilöt

y = 46,462x + 340,4R² = 0,2999

0

200

400

600

800

1000

1200

6 8 10 12 14

kg/ha

P mg/l maata

Kukkivaa kuminaa. Kuva: Erja Huusela-Veistola

MTT RAPORTTI 136 49

4.5 Karjanlanta ja mädäte- jäännökset kuminan perustamisvaiheen lannoituksessa

Antti Laine

Voiko orgaanisilla kierrätyslannoitteilla, karjanlannalla ja biokaasun mädätysjäännöksellä tehdä kuminan viljelys-tä kannattavampaa? Tätä kysymystä selvitettiin kokees-sa, joka tehtiin vuosina 2010-2012 Tuorlan maatalous-oppilaitoksen mailla Kaarinassa. Kierrätyslannoitteita käytettiin kuminan perustamisvaiheen lannoituksessa.

Koe perustettiin alueelle, joka kasvoi luonnontilassa ole-valla nurmella. Alue käsiteltiin glyfosaatilla 19.5. ja kyn-nettiin 8.6. Muokkaus ja orgaanisten lannoitteiden le-vitys suoritettiin 29.6.2010. Kuminan kylvö alueelle tehtiin Niederdeutscher-lajikkeella 30.6., minkä jälkeen alue välittömästi jyrättiin. Kontrollilannoitteena käytet-tiin Pellon Y6 -lannoitetta (15-7-13) ja orgaanisina lan-noitteina Biovakan Turun ja Vehmaan mädätysjäänöksiä sekä maatalousoppilaitoksen karjanlantaa. Ravinnearvot laskettiin tuotteiden vakuuksista ja ohjeellisista lannan ravinnepitoisuuksista ja analysoitiin myöhemmin tar-kemmin. (Taulukko 17).

Kylvön jälkeen sateetonta aikaa oli monta viikkoa. Erityi-sesti jauhosavikka taimettui voimakkaasti ennen kumi-nan taimettumista, joten alue ruiskutettiin glyfosaatilla

ja koealue sadetettiin kuminan itämisen jouduttamiseksi. Koealueelle suoritettiin myös rikkakasvintorjuntaruisku-tus Fenixillä ennen kuminan taimelle tuloa, ja toisen ker-ran taimelle tulon jälkeen. Satovuoden keväällä alueelle tehtiin vielä ruiskutus juolavehnän torjumiseksi Fusila-de Maxilla, joka kuului tuolloin hyväksyttäviin kuminan torjunta-aineisiin. Alue lannoitettiin varhain keväällä sal-pietarilla 80 N kg/ha.

Erityyppisiä lannoitevalmisteita on vaikea verrata koeruuduilla, koska ne sisältävät eri määriä typpeä ja fosforia. Mädätysjäännösvalmisteille on erilaiset fosforin käyttökelpoisuusarvot ravinnelaskelmassa. Yhdyskunta-lietteen vuosittainen suositeltava levitysmäärä on 10 tn/ha ja enimmäislevitysmäärä on 15 tn/ha, ravinnelaskel-missa kokonaisfosforista huomioidaan 40 %. Tuotanto-eläinten lannan mädätysjäännöksestä ravinnelaskelmas-sa käytetään 100 % liukoisista arvoista.

Haitallisten metallien pitoisuudet huomioitavaSisältämiensä raskasmetallien vuoksi yhdyskuntajätteitä ei suositella käytettäväksi mailla, joilla viljellään juurek-sia tai salaattia viiden vuoden kuluessa levityksestä. Alu-eelta otettiin raskasmetallinäytteet ennen kokeen pe-rustamista ja kokeen loppuvaiheessa viimeisen korjuun jälkeen (Taulukko 18). Karjanlantaperäisillä valmisteil-la maan raskasmetallipitoisuuksissa tapahtui vain juuri havaittavaa kohoamista, sallittuihin raja-arvoihin jäi vie-lä runsaasti varaa.

Taulukko 17. Lannoitteiden käyttömäärät ja ravinnesisällöt kokeen perustamisvuonna 2010.

Määrä Kokonais-N Liukoinen-N Kokonais-P Liukoinen-P Kokonais-P 40%

t/ha

Pellon Y6 (15-7-13) 0,4 60 28

Biovakka Turku 7,2 60 7,2 46,8 18,7

Biovakka Vehmaa 6,6 59 28 43 0,66

Karjanlanta 12,6 33 28

Taulukko 18. Haitallisten metallien pitoisuudet maassa ennen kokeen perustamista keväällä 2010 ja toisen satovuoden syksyllä 2012.

2010 Cd Cr Cu Hg Mn Ni Pb Zn

PY6 0.1518 43.3 22.975 0.0345 186.6 11.85 15.045 59.075

Humusvoima Turku 0.1458 43.725 23.7 0.034 186.83 11.85 14.7725 58.6

Humusvoima Vehmaa 0.1463 42.175 23.125 0.03225 179.88 11.7 14.4925 57.4

Karjanlanta 0.1468 42.85 22.325 0.0355 183.75 11.675 14.94 59.5

2012 Cd Cr Cu Hg Mn Ni Pb Zn

PY6

Humusvoima Turku 0.159 43.5 23.675 0.03125 180.93 12.8 15.395 61.125

Humusvoima Vehmaa 0.1637 42.45 24.15 0.033 179.2 12 14.9275 60.575

Karjanlanta 0.148 44.175 23.275 0.035 188.5 13.3 15.4025 62.95

Cd - kadmium; Cr - kromi; Cu - kupari; Hg - elohopea; Mn - mangaani; Ni - nikkeli; Pb - lyijy; Zn - sinkki

50 MTT RAPORTTI 136

Paksummat juuret orgaanisilla lannoitteillaOrgaanisia lannoitteita saaneilla ruuduilla taimien juu-ret olivat perustamissyksynä hieman paksumpia kuin epäorgaanisilla lannoiteruuduilla. Parhaiten kehittyneet juuret olivat karjanlantaa saaneella ruudulla. Syynä tä-hän saattoi olla se, että kuivasta itämisvaiheesta johtu-en karjanlannan käyttömäärä oli suurin, ja se muodosti lähelle pintaa muokattuna katteen, joka esti maata kui-vumasta liikaa.

Epäorgaanisilla lannoiteruuduilla kasvaneiden taimien hennoiksi jääneet juuret vaikuttivat seuraavan vuoden satoon. Sadot olivat alle puolet orgaanisten lannoiteruu-tujen sadosta. Satomäärät olivat muutoinkin alhaisia ku-kinta-aikaan sattuneen voimakkaan hellejakson tähden, mikä lyhensi kukinta-aikaa huomattavasti.

Karjanlanta kahdessa vuodessa ylivoimainenParhaimman sadon ensimmäisenä satovuonna tuotti sianlantaa raaka-aineenaan sisältänyt mädätysjäännös, seuraavina karjanlanta ja yhdyskuntajätteen mädätys-jäännös. Toisen satovuoden parhaimman sadon tuotti epäorgaanisella lannoitteella perustettu kumina. Pellos-sa oli paljon ensimmäisenä satovuonna satoa tuottama-tonta kuminaa, joka oli nyt saavuttanut siementuotan-tokypsyyden. Karjanlanta lannoitteena tuotti kuitenkin lähes samansuuruisen sadon kuin epäorgaaninen lan-noite, ja kahden vuoden yhteissadossa karjanlanta tuotti suurimman sadon. Sianlantaa sisältänyt mädätejäännös tuotti noin 210 kg vähemmän siementä, ja yhdyskun-talietteen mädätysjäännös 345 kg. Pellon Y 6 -lannoit-

teella lannoitettu koeala tuotti 400 kg vähemmän satoa kuin koeala, jossa käytettiin karjanlantaa (Taulukko 19).

Orgaaniset lannoitteet samoin kuin yhdyskuntajätteen mädätysjäännökset ovat käyttökelpoisia kuminan pe-rustamisvuoden lannoituksessa sallittuja käyttömääriä noudattaen. Lannoitteilla voidaan käyttää perustamis-vaiheessa fosforin tasausta, ja antaa kerralla 2-4 vuoden tarvetta vastaava määrä, jos vuotuinen sallittu levitys-määrä ei ylity. Kaksivuotinen kuminakasvi ehtii hyö-dyntää orgaanisten lannoitteiden ravinteita myöhäi-seen syksyyn ja keväällä aikaisin kasvun alkaessa. Myös Ibrahim ym. (2006) -tutkimuksessa karjanlanta osoit-tautui väkilannoitetta paremmaksi sadon määrän ja öl-jysadon kannalta, mutta Egyptissä, Niilin suistoalueella, tehdyssä kokeessa siemenen öljypitoisuus jäi karjanlan-nalla lannoitettaessa alhaisemmaksi.

Orgaanisilla lannoitteilla korkeat levityskustannuksetOrgaanisten lannoitteiden levitystyö tuo väkilannoitteita enemmän kustannuksia. Saman ravinnemäärän levittä-miseen kuluu enemmän aikaa ja levitystyöhön tarvitaan eri kalusto. Jos käyttää urakoitsijaa työ on nopeaa ja vil-jelijälle vaivatonta. Suuria lannoitemääriä levitettäessä on syytä pyrkiä tasaiseen levittämiseen. Levitysalue tu-lee ajaa riittävän tiheällä ajouravälillä, vaikka levittimen ilmoitettu työleveys olisi 20 m, sillä kuivalannan levitti-met levittävät kuitenkin moninkertaisen määrän suoraan vaunun taakse. Levityskustannukset ovat suuremmat kuin lannanravinteiden arvo. Jos orgaaninen lannoite-valmiste saadaan ilman kustannuksia aumaan pellolle, se on silti varteenotettava lannoitusvaihtoehto myös ku-minan lannoituksessa.

Taulukko 19. Orgaanisten lannoitteiden vaikutus kuminan kasvuun perustamisvuonna (2010) sekä kukintaan ja satoon toisena sato-vuonna (2012).

Juuren paksuus 2010 Juuren pituus 2010 Taimia 2012 Kukkivia 2012 Sato 2011 Sato 2013

mm cm kpl/m² kpl/m² kg/ha kg/ha

PY6 2,8 6,48 215 161 254 1984

Humusvoima Turku

3,15 6,2 253 176 521 1774

Humusvoima Vehmaa

3,1 6,3 207 144 731 1700

Karjanlanta 3,38 7,74 231 180 688 1954

MTT RAPORTTI 136 51

5 Vaihtoehtoja viljelyjärjestelmiin

5.1 Kuminan soveltuminen suorakylvöön

Hannu Känkänen

Suorakylvettyä eli muokkaamatonta maata viljellään lä-hes viidesosalla viljatilojen pinta-alasta. Suorakylvö ote-taan käyttöön lähinnä kustannusten ja peltoon kohdis-tuvan rasituksen vähentämiseksi. Kuminaa on tähän mennessä kylvetty pääosin muokattuihin maihin, joten sen menestymistä muokkaamattomassa maassa on syy-tä tutkia.

Viljelykierron merkitys on suorakylvöä käytettäessä eri-tyisen suuri, koska kyntöä tai kevytmuokkausta ei voida käyttää kasvintähteiden nopeampaan hajottamiseen, tau-dinaiheuttajien tuhoamiseen tai maan rakenneongelmien mekaaniseen helpottamiseen. Siksi muokkaamattomien peltojen viljelykiertoon tarvitaan lisää kasveja. Kuminal-la on ominaisuuksia, jotka parantavat pellon kasvukun-toa, joten se olisi tervetullut lisä suorakylvön kiertoon.

Kuminan monivuotisuus auttaa maan rakenteen paran-tamisessa ja vahva paalujuuri lisää kuminan hyödylli-syyttä. Kumina on kaksivuotinen, mutta kasvustona se tuottaa satoa ainakin vielä kolmantena vuonna perusta-misen jälkeen. Viljan tautien ja tuholaisten edellytykset säilyä pellossa ovat vähäiset, vaikka edeltäviä viljan olkia ei muokatakaan maahan.

perusteella lähes saman siemenkoon kasvilajeillakin on kuitenkin selviä eroja orastumisessa.

Kasvilajit reagoivat eri tavoin lisääntyvään kasvutilaan. Kuminan toisen satovuoden kasvu ja sato voi riippua vahvasti ensimmäisen satovuoden kasvitiheydestä. Sie-menmäärä katsottiinkin tärkeimmäksi tutkittavak-si muuttujaksi, kun kuminan soveltuvuutta muokkaa-mattoman maan viljelyyn alettiin tutkia.

Koeolosuhteet Jokioisten savimaallaKoe perustettiin loivasti etelään viettävälle, viljavuusar-voiltaan hyvälle lohkolle, joka oli melko jäykkää hiuesa-vea. Lohkolla oli siirrytty suorakylvöön yhdeksän vuot-ta aikaisemmin, eli siirtymäkauden voi katsoa olleen ohi. Koealueen muokattuja osia oli syyskynnetty tai kultivoi-tu kuusi edeltävää vuotta.

Ilmeisesti muokkaushistoriasta johtuen fosforiluku 0-2,5 cm pintakerroksessa oli muokkaamattomassa maassa suu-rempi (26,8 mg/l) ja pH pienempi (6,3) kuin muokatus-sa maassa (20,2 mg/l ja 6,6). Syvemmälle maahan men-täessä (2,5-5 cm ja 5-7,5 cm) erot menetelmien välillä pienenivät.

Esikasvina kasvaneen kevätvehnän olkien tasaiseen levit-tymiseen kiinnitettiin puinnissa erityistä huomiota. Kyl-vötiheysruudut arvottiin neljälle muokatulle ja muok-kaamattomalle alueelle. Kaikki koejäsenet toistettiin siis neljään kertaan.

Sijaintinsa ja poutasäiden vuoksi koealue kuivui aikaisin kylvökuntoon. Molemmat kylvöt tehtiin 4.5.2011. Ajoi-tus onnistui, sillä maa oli murenevaa molemmilla kylvö-tavoilla. Muokkaamattomat maat kuivuvat usein hitaasti etenkin kevätsateiden jälkeen. Nyt pinta kuivui matalaan kylvösyvyyteen asti nopeasti.

Muokatussa maassa siemen päätyi pääosin noin 2 cm sy-vyyteen. Suorakylvössä siemen pyrittiin saamaan yleisen käytännön mukaisesti hieman matalampaan. Pääosa sie-menistä päätyikin 1-2 cm syvyyteen. Muokkaamattomal-le savelle tyypillisestä maan pinnan kovuuden vaihtelusta johtuen kylvösyvyys vaihteli jonkin verran ja paikoin sie-men jäi lähes pintaan.

Siementen tarve suurempi

Muokkausintensiteetillä on suuri vaikutus kylvetyn sie-menen ympäristöön. Muokkaamaton maa kuivuu hi-taammin ja pysyy siksi myös viileämpänä kuin muokattu maa. Pellon eri osien maan pinnan murenevuus kylvöai-kaan vaihtelee muokkaamattomissa maissa enemmän kuin muokatuissa.

Eri kasveilla tehtyjen savimaan suorakylvökokeiden mu-kaan siementä on lisättävä 10-50 % samaan kasvutihey-teen pääsemiseksi kuin muokatussa maassa. Suurin lisäys tarvitaan yleensä pienisiemenisillä lajeilla. Viljakokeiden

52 MTT RAPORTTI 136

Lajike oli Rekord. Edelliskesän siemenen itävyys oli vain 56 %. Kylvömäärät olivat 5, 10, 15, 20, 25 ja 30 kg/ha itävää siementä, kuten muokatussa maassa tehdyssä toi-sessa kylvötiheyskokeessa. Laajan skaalan oletettiin riittä-vän niin, että toisiaan vastaavia kasvutiheyksiä päästäisiin vertaamaan kylvötapojen kesken. Muissa kuminakokeis-sa kylvömäärä oli 500 siementä/m2, mikä vastaa noin 15 kiloa hehtaarille.

Koealue ruiskutettiin edeltävänä syksynä glyfosaatilla. Ke-väällä ruiskutusta ei tehty, koska saunakukan taimia tai muita vaikeita rikkakasveja ei löytynyt. Kuminan kasvun aikana noudatettiin normaalia lannoitusta ja kasvinsuoje-lua, eivätkä kylvötapojen käsittelyt poikenneet toisistaan. Suorakylvöalueille myöhemmin ilmestynyttä saunakuk-kaa tosin kitkettiin etenkin kylvövuonna ja ensimmäise-nä satovuonna.

Suorakylvöön käytettiin Tume Nova Combi -konees-ta rakennettua ruutukonetta, jonka työleveys on 1,5 m. Lannoite ja siemen sijoitettiin samalla vantaalla maa-han. Koneessa on kaksoiskiekkovantaat,saman vantaan oikea ja vasen kiekko ovat erikokoisia. Lannoite ohjattiin isomman kiekon tekemään uraan ja siemen pienemmän. Näin pyritään sijoittamaan lannoite hieman syvempään ja erilleen siemenestä.

Syyskynnetty maa tasattiin keväällä ja kylvettiin jyrsin-kylvöyhdistelmällä. Siinä tasojyrsimen perään kytketty-nä oli Tume HKL 2500 -kylvölannoitin, jonka työleveys on 2,5 m. Molempien kylvökoneiden siemenrivien väli on 12,5 cm. Suorakylvössä lannoite tulee lähelle sieme-niä, mutta jyrsinkylvössä lannoiterivi tulee joka toisen kylvösiemenrivin keskelle, 2-3 cm siementä syvemmälle.

Taimettuminen ja kasvuSuorakylvetyn kuminan taimitiheys jäi noin kolmas-osaan muokatusta maasta (Kuva 67). Näin heikko tai-mettuminen oli yllätys, sillä maa oli kylvettäessä hyvässä kunnossa. Syy saattoi olla kuukauden koleus kylvön jäl-keen. Taimettuminen oli hidasta etenkin kylmemmässä suorakylvetyssä maassa. Ehkä koleutta seuranneet kah-den viikon kuivuus ja kuumuus tappoivat vasta itänei-

tä yksilöitä. Idätyspaperilla tehdyn testin perusteella sie-menen lähelle mahdollisesti jäävä lannoiterae ei haittaa kuminan itämistä.

Kylvövuonna saavutettu tiheys säilyi lähes ennallaan en-simmäiseen satovuoteen. Toisena syksynä taimia oli noin 2/3 edelliseen syksyyn verrattuna. Suorakylvetyissä ruu-duissa taimimäärä väheni viimeiseen kevääseen, mut-ta pysyi muokatuissa lähes ennallaan. Silloin taimia oli suorakylvössä korkeintaan neljännes muokatun maan taimimäärästä.

Kumina korvaa kasvullaan harvaa kasvitiheyttä. Kasvusto peitti kylvövuoden syksyllä muokattua maata lähes yhtä hyvin kylvötiheydestä riippumatta (Kuva 68). Suorakyl-vetty kasvusto pääsi samaan peittävyyteen suurimmilla kylvösiemenmäärillä, mutta muuten harva kasvitiheys näkyi selvästi myös peittävyydessä.

Kumina talvehti hyvin, ja kevään 2012 peittävyys nou-datti edellisen syksyn suuntaa. Toisen satovuoden ke-väänä peittävyys oli heikko muokatun maan kahdella pienimmällä siemenmäärällä ja suorakylvössä suurinta siemenmäärää lukuun ottamatta.

Toisena satovuonna riittävän kasvitiheyden merkitys ko-rostui hyvän peittävyyden saavuttamisessa. Jo alun perin harvempi ja talven aikana lisää harventunut suorakylvet-ty kasvusto peitti usein heikosti maata. Vaikka kukkimi-seen mennessä ero tasoittui hieman, näyttivät muokatun maan kasvustot selvästi paremmilta.

Juuret viihtyivät muokkaamattomassa maassaKasvuun lähteneet kuminayksilöt viihtyivät hyvin muok-kaamattomassa maassa. Kun melko harvaan kasvavista mutta keskenään yhtä tiheistä kasvuston kohdista otet-tiin juurinäyte, olivat suorakylvetyn kasvin juuret silmin-nähden suurempia (Kuva 69). Kun näytteet otettiin kol-minkertaisesta tiheydestä, olivat juuret selvästi pienempiä kylvötavasta riippumatta. Silloin juuret olivat punnitus-ten mukaan puolestaan jonkin verran pienempiä suora-kylvetyssä kuin muokatussa maassa.

Kuva 67. Suorakylvetyn ja muokattuun maahan kylvetyn kuminan taimitiheys (kpl/m2), kun kylvösiementä on käytetty 5-30 kg/ha.

Kuva 68. Suorakylvetyn ja muokattuun maahan kylvetyn kuminan peittävyys (% maa-alasta), kun kylvösiementä on käytetty 5-30 kg/ha.

0

100

200

300

400

500

600

5 10 15 20 25 30 5 10 15 20 25 30

Suorakylvö Muokattu maa

8.7.20117.5.201217.9.201215.5.2013

0102030405060708090

100

5 10 15 20 25 30 5 10 15 20 25 30Suorakylvö Muokattu

syksy 2011

kevät 2012

kevät 2013

MTT RAPORTTI 136 53

Kuva 69. Syksyllä 2011 kasvitiheydestä 100-130 kpl/m2 otettuja muokatun (vas.) ja muokkaamattoman maan (oik.) juuria. Näytealue oli hyvin pieni koko ruutuun nähden. Toisiaan vastaavat kasvutiheydet löytyivät kyseisten suorakylvöruutujen parhaiten taimettuneista koh-dista, kun taas muokatun maan näytekohdat olivat hieman keskimääräistä harvempia ruudun koko kasvustoon nähden. Vaikka koko-ero voi osittain johtua tästä taustasta, osoitti näyte sen, että kuminan juuret voivat kasvaa suuriksi muokkaamattomassa maassa. Ku-vat: Hannu Känkänen

Parhaat sadot erilaisilla kylvötiheyksillä

Taimettumiseen nähden suorakylvetyn kuminan kyky tuottaa satoa oli erittäin hyvä. Ensimmäinen siemensa-to oli keskimäärin noin 150 kg/ha suurempi suorakyl-vetyssä kuin muokatussa maassa. Ero ei tosin ollut tilas-tollisesti merkitsevä. Molempien kylvötapojen parhaat kylvötiheydet tuottivat noin 1700 kg/ha siemensadon ensimmäisenä satokesänä.

Kasvutilan hyödyntäminen oli erilaista kylvötavasta riip-puen. Muokatun maan suurimmat ensimmäisen kesän sadot saatiin kasvustoista, joiden taimitiheys oli 180 ja 240 kpl/m2. Kylvösiemeniä tähän tarvittiin 10 ja 15 kg/ha. Suorakylvön lukemat olivat 110 ja 130 kpl/m2 sekä 20 ja 25 kg/ha. Siemenmäärän lisääminen 30 ki-loon ei enää lisännyt suorakylvettyä satoa, vaikka kas-vitiheys nousi sen avulla samaan suuruusluokkaan (170 kpl/m2) kuin eniten satoja tuottaneissa muokatun maan kasvustoissa.

Toisen satovuoden siemensato oli pieni ensimmäiseen satoon verrattuna, parhaimmillaankin vain noin 400 kg/ha. Siemensato suureni, kun kasviyksilöiden määrä pinta-alayksikköä kohti lisääntyi. Suorakylvön toinen sato suureni säännönmukaisesti kylvösiemenmäärän kas-

vaessa. Muokatun maan sato oli suuntaa-antavasti suu-rempi kolmella suurimmalla kylvömäärällä, mutta ero siemenmääriin 10 ja 15 kg/ha oli niin pieni, että ensim-mäisen kesän sato ratkaisi kokonaissadon paremmuuden.

Kahden kesän kokonaissato oli 10 kg/ha kylvösiemen-määrällä tilastollisesti merkitsevästi pienempi suora-kylvössä (1510 kg/ha) kuin muokatussa maassa (2070 kg/ha) (Kuva 70). Muokatun maan kokonaissato oli sa-man suuruinen siemenmäärällä 15 kg/ha kuin 10 kg/ha, mutta muilla siemenmäärillä pienempi.

0

500

1000

1500

2000

2500

5 10 15 20 25 30

suorakylvö

muokattu

Kuva 70. Suorakylvetyn ja muokattuun maahan kylvetyn kumi-nan ensimmäisen ja toisen satovuoden (2012 ja 2013) siemensa-to (kg/ha) yhteensä. Kylvötapojen välinen satoero oli tilastollisesti merkitsevä siemenmäärissä 10 ja 30 kg/ha.

54 MTT RAPORTTI 136

Kylvösiemenmäärällä 30 kg/ha suorakylvetyn kuminan kokonaissato, 1945 kg/ha, oli merkitsevästi suurempi kuin muokatun maan sato, 1320 kg/ha. Suorakylvössä kolmen suurimman siemenmäärän tuottama yhteissa-to oli keskenään samaa luokkaa, vaikka keskiarvona 25 kg/ha antoikin suurimman, 2015 kilon hehtaarisadon.

Tilastollisesti merkitsevät erot kylvötapojen välillä kyl-vösiemenmäärillä 10 ja 30 kg/ha vahvistivat sen havain-non, että optimaaliset kylvötiheydet olivat erilaiset eri kylvötavoilla. Parhaaseen siemensatoon päästiin muoka-tussa maassa, jos kylvösiementä käytettiin 10-15 kg/ha ja muokkaamattomassa maassa, jos siementä käytettiin 20-30 kg/ha. Näillä siemenmäärillä eri kylvötapojen ko-konaissato oli lähellä toisiaan.

Suorakylvöön siemeniä kaksinkertaisestiTämän kokeen perusteella suorakylvössä on syytä käyt-tää noin kaksinkertaisia siemenmääriä muokatun maan kylvöön nähden. Kasvusto voi siltikin jäädä muokatun maan kasvustoa harvemmaksi, mutta kumina kasvaa muokkaamattomassa maassa hyvin ja kompensoi rehe-vän kasvun avulla ylimääräistä kasvutilaa.

On hyvä muistaa, että kyseessä oli vain kerran toistettu koe yhdellä maalajilla. Savimaiden kokeissa on todettu myös kevätrypsin tarvitsevan keskimäärin kaksinkertai-sen siemenmäärän, mutta kasvavan hyvin muokkaa-mattomassa maassa ja pystyvän hyvään satoon melko harvana kasvustona, kuten kuminakin. Kevyemmillä maalajeilla kuminan taimettuminen voi suorakylvössä olla lähempänä tavanomaista.

Toisenlaisena kylvövuonna olisi voitu saada toisenlainen tulos. Vuoden 2011 kaltaisina alkukeväinä muokkaa-mattomat maat pysyvät suuremman kosteutensa vuok-si muokattuja kylmempinä, mikä hidastaa muutenkin hidasta kuminan kasvuun lähtöä. Jos kylvöjen jälkeiset säät ovat lämpimiä ja sateitakin saadaan sopivasti, ovat suorakylvön taimitiheydet selvästi lähempänä muokatun maan tiheyksiä kuin tässä kokeessa.

Toisaalta tässä kokeessa päästiin vertaamaan kahta kyl-vötapaa samaan aikaan kylvettyinä. Sateisena keväänä

suorakylvö voi viivästyä paljonkin. Se taas voi johtaa jommankumman kylvön hyötymiseen toiseen nähden, riippuen siitä, millaiset ovat olot siemenen kostumisen, itämisen ja taimettumisen aikaan.

Toinen sato oli pieni, joten kokonaissatojen erot nou-dattivat ensimmäisen satovuoden eroja. Satoisampi toi-nen vuosi olisi todennäköisesti vain korostanut riittävän kasvustotiheyden merkitystä.

Kumina osoittautui suorakylvöön sopivaksi, ja siten hy-väksi lisäksi muokkaamattoman maan viljelykiertoon. Voimakkaiden juurten vaikutuksista tulevien vuosien viljeltävyyteen ei tosin ole olemassa tutkimustuloksia. Maahan jää kuitenkin juurten jäljiltä onkaloita ja kana-via, joiden voi olettaa johtavan liialliset vesisateet syvem-mälle ainakin seuraavana kesänä.

Viimeisen sadonkorjuun jälkeen kasvusto kannattaa ruis-kuttaa suurella glyfosaattiannoksella kylvötavasta riippu-matta. Muokkaamattomuus todennäköisesti lisää tor-junnan tarvetta, koska peltoon voi ilmaantua runsaasti sekä vanhoista juurista versovia taimia että siementaimia. Kuminan torjunta viljasta onnistuu kuitenkin tavallisilla rikkakasvien torjunta-aineilla.

Joka tapauksessa tämän kokeen perusteella suuri sie-menmäärä on suorakylvössä eduksi, mutta muokatus-sa maassa pärjätään sillä määrällä, jota etukäteenkin pi-dettiin sopivana. Vaikka suorakylvetty kumina jäisi harvahkoksi, on sillä edellytykset tuottaa hyvä sato. Juurten ja varsien koon kasvaminen mahdollistaa kilpailukykyisen sadon myös melko harvassa kasvustossa. Liian suurta siemenmää-rää tulee välttää, koska tietyn kasvitiheyden ylittyessä sato ei enää lisäänny vaan jopa pienenee, kuten kävi tä-män kokeen muokatussa maassa.

MTT RAPORTTI 136 55

5.2 Kuminan viljely suojakasvin alla

Marjo Keskitalo

Kumina kylvetään yleensä yksinään keväällä tai alkukesäl-lä, jolloin ensimmäinen vuosi on satoa tuottamatonta ja vasta toisen vuoden syksyllä saadaan satoa. Satoa tuotta-mattomasta vuodesta voi tulevaisuudessa muodostua talo-udellisesti vaikea, erityisesti jos nykyiset viljelytuet piene-nevät. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voiko kumina kehittyä muiden satokasvien alla ja ehtiikö se vart-tua riittävän suureksi syksyllä tapahtuvan suojakasvin kor-juun jälkeen.

Menetelmässä suojakasvista korjataan sato pellon ensim-mäisenä käyttövuonna ja kuminan tulisi kehittyä niin pal-jon, että siitä saataisiin satoa kahtena seuraavana vuotena. Parhaimmillaan yhden kylvörupeaman tuloksena voitai-siin saada korjattavaa satoa seuraavaksi kolmeksi vuodek-si. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, ettei kumina tarvitse koko kasvukautta kehittyäkseen vaan onnistunei-ta kasvustoja on perustettu aina kesäkuun loppuun teh-dyissä kylvöissä. Keski-Euroopassa ja Kanadassa kumina perustetaan usein suojakasviin, ja nyt halusimme selvit-tää menetelmän mahdollisuuksia Suomessa. Syksyjen on ennustettu leudontuvan ja kasvukauden pitenevän, jo-ten on tärkeää löytää uudentyyppisiä oloja hyödyntäviä tuotantomenetelmiä.

Kuminan suojakasveiksi valittiin herne, härkäpapu, ke-vätvehnä, ohra ja öljypellava, jotka kylvettiin kukin oma-na kokeena kentälle toukokuun alussa (11.5.2011). Ver-tailua varten jokaisessa kokeessa oli kumina myös ilman suojakasvia. Suojakasvit kylvettiin ruutukylvökoneella rivi-välillä 12,5 cm sekä eri yhdistelmin, joissa aina neljä kym-menestä kylvövantaasta oli tukittu sillä seurauksella, että myös kylvömäärä jäi 60 %:iin tavanomaisesta. Kumina kylvettiin ristiin suojakasviruutuihin nähden (Kuva 71).

Kylvöajankohta riippui suojakasvista. Herneen ja härkä-pavun suojaan kumina kylvettiin samaan aikaan, jolloin rikkakasvien torjuntaruiskutukseen voitiin käyttää yhtä ja samaa valmistetta (Fenix) ennen kasvien taimettumista. Lisäksi herne-kuminaseoksesta rikkakasvit torjuttiin myös taimettumisen jälkeen. Kevätvehnä-, ohra- ja öljypellava-ruuduista torjuttiin ensin rikkakasvit (Gratil + Contact kiinnite) kesäkuun alussa ja sallitun varoajan jälkeen kyl-vettiin kumina. Lannoitus (YaraMila Pellon Y3) suunni-teltiin suojakasvin mukaan, niin että peltoon meni typpeä 40 kg/ha herne- ja härkäpapuruuduissa, 60 kg/ha öljypel-lavalle, 80 kg/ha rehuohralle ja 100 kg/ha kevätvehnälle. Syyskorjuun jälkeen muille paitsi herneen ja härkäpavun seassa kasvaneille kuminoille annettiin typpeä 20 kg/ha.

Kuminan taimettuminen suojakasvien seassaSyksyn tiheyslaskentojen mukaan kumina oli taimettu-nut suojakasvien seassa samalla tavoin kuin yksin kyl-vettynäkin (Taulukko 20, Kuva 72). Palkokasvikentällä kuminan taimitiheys oli selvästi muita pienempi, mikä johtui kuitenkin kylvöajasta ja mahdollisesti heikommis-ta kasvuoloista kuin itse suojakasveista. Näin voi päätel-lä, sillä myös puhtaat kuminakasvustot olivat palkokas-viruutujen lähellä taimitiheydeltään pienempiä viljojen ja öljypellavan suojassa kasvaneisiin verrattuina. Kylvö-tiheyteen suhteutettuna (670 siementä/m2) kuminasta taimettui ensimmäisenä vuonna 43-68 % eri suojakas-vien alle kylvettynä.

Taimimäärien muutokset syys- ja kevätlaskentojen välissä olivat epätavallisia. Herneen ja härkäpavun seassa kumi-noita jopa iti lisää ensimmäisen talven aikana eikä muis-sakaan koejäsenissä havaittu taimimäärien vähenemistä. Mahdollinen syy voi olla kokeessa käytetyn Niederdeut-scherin hyvä talvenkestävyys. Toinen syy voi olla se, että siemeniä iti kaikissa koejäsenissä niin paljon, ettei talvi-kuolleisuus tullut laskuissa esille. Taimia oli joka tapa-uksessa vielä toisen satovuoden syksyllä niin paljon, että ne olisivat riittäneet kolmannenkin sadon tuottamiseen.

Kuva 71. Kuvassa vasemmalla kumina on kylvetty suojakasveja myöhemmin ja näkyy taimettuneina riveinä. Oikeassa kuvassa ole-va ohra (kuva otettu 21.6.2011) kylvettiin harvempaan riviväliin toukokuussa (11.5.2011) ja kumina sen aluskasviksi kesäkuussa (12.5.2011) ohran rikkakasvitorjunnan jälkeen. Kuvat: Marjo Keskitalo

56 MTT RAPORTTI 136

Suojakasvien sadot Suojakasvien sadont korjattiin tuleentumisen mukai-sessa järjestyksessä: herne ja ohra (16.8.2011), härkäpa-pu (25.8.), kevätvehnä (1.9.) sekä pellava (21.9.2011).

Kevätvehnäruudut ja öljypellavan kasvustoihin jätetyt 2-4 kylvämätöntä riviä olivat kohtia, joissa kumina pys-tyi kehittymään riittävän suureksi (Kuva 78). Pääasiassa vain näihin kohtiin muodostui seuraavana vuonna kuk-kivia yksilöitä muodostaen valko-vihreää raidallisuutta pellolle (Kuva 79). Vehnän ja öljypellavan suojassa ke-hittyessään kumina tuotti ensimmäisenä satovuonna vain noin 6 % pelkän kuminan sadosta. Toisena satovuonna tilanne oli päinvastainen, sillä kevätvehnän (Kuva 73) ja pellavan suojassa (Kuva 75) kasvaneena kuminan sato oli noin kaksinkertainen yksin kasvaneeseen kuminaan verrattuna.

Taulukko 20. Kuminan taimimäärät (kpl/m2) suojakasvin alla sekä yksin kasvaessaan perustamisvuoden syksyllä 2011.

Suojakasvi ja sitä vastaava kuminan puhdaskasvusto

Herne Härkäpapu Kevätvehnä Ohra Öljypellava Keskimäärin

Kumiayksilöitä (kpl/m2) suojakasvissa 288 294 412 442 458 379

Kumiayksilöitä (kpl/m2) puhdaskasvustossa 295 313 412 451 446 383

Kuva 72. Kumina kasvoi hyvin herneen seassa (vasemmalla) erityisesti kohdissa, joissa suojakasvirivejä oli harvennettu. Oikealla olevan kuvan ohra puitiin 16.8.2011, jonka jälkeen kumina jatkoi kasvuaan. Kuvat: Marjo Keskitalo

Kaikkien suojakasvien kohdalla sadot olivat joko vä-hän tai selkeästi pienemmät niissä ruuduissa, joissa siemenmäärää oli vähennetty. Suhdelukuina ilmaistu-na suojakasvien keskimääräiset sadot olivat kevätveh-nällä 87 %, ohralla 84 %, öljypellavalla 77 %, härkäpa-vulla 58 % ja herneellä 56 % tavanomaisesti 12,5 cm rivivälillä kylvetystä sadosta (Kuvat 73-77). Tuhannen siemenen painoja (TSP) rivivälien leventäminen nos-ti hieman (< 0,5 g kevätvehnällä ja pellavalla) tai jonkin verran (ohralla noin 1 gramman). Suurimmat erot ha-vaittiin härkäpavulla, jonka TSP nousi noin 30 grammal-la. Herneellä se puolestaan laski noin 20 grammalla tu-hatta siementä kohti.

Kuminan sadot

Kuminaruuduista korjattiin sadot kahtena peräkkäisenä vuotena (2012 ja 2013) suojakasvivuoden jälkeen. Yh-teenlasketut sadot on esitetty kuvissa 73-77. Kaikissa kokeissa pelkkien kuminaruutujen yhteenlaskettu sato-määrä kahdelta vuodelta jäi alle 2000 kilon, vaikka kas-vustot näyttivät hyviltä ja niissä ei ollut rikkakasviongel-maa. Kohtuulliseksi jäänyt kuminasato oli tyypillinen koelohkolle, ja saattoi johtua sen aiemmasta käytöstä.

Ohran, härkäpavun ja herneen alla varttuessaan kumi-na kukki seuraavana vuonna tasaisena mattona. Ohran suojassa kasvanut kumina tuotti ensimmäisenä vuon-na keskimäärin 51 % ilman suojakasvia kasvaneen ku-minan sadosta, kun huomioidaan kaikki erilaiset rivi-väliyhdistelmät. Suojakasvien riviväliyhdistelmissä oli kuitenkin eroja, ja paras kuminasato saatiin silloin, kun ohrasta oli jätetty 3 rinnakkaista riviä kylvämättä. Silloin kuminasato oli noin 65 % suojakasvitta kasvaneen ku-minan sadosta. Toisena satovuonna ohran seassa vart-tuneet kuminat tuottivat varsin hyvän sadon, ja sato-määrät olivat noin kolminkertaisia ilman suojakasvia kasvaneisiin verrattuna. Kun huomioidaan molemmat satovuodet, koejäsenten yhteenlasketut kuminsadot oli-vat hyvin samansuuruisia (Kuva 74).

MTT RAPORTTI 136 57

Kuva 73. Kevätvehnän hehtaarisato ensimmäisenä vuonna, ja sen suojassa kasvaneen kuminan sadot toisena ja kolmantena vuonna. Oikeassa kuvassa verranteena on ilman suojakasvia kylvetty kumina.

Pelkkä kumina

Kumina,

joka rivi

Kumina,suojak. suojak. joka 2. rivi

Kumina, suojak. kylvämättä 2-4 riviä rinnakkain

3.Sato

2.Sato

Sato kg/ha

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000Sato kg/ha

Ei suoja-kasvia

Suoja-kasvijoka rivi

Suoja-kasvi joka toinen rivi

Suojakasvista kylvämättä 2-4riviä rinnakkain

1. Sato

Kevätvehnä Kumina

0

500

1000

1500

2000

Kuva 74. Ohran hehtaarisato ensimmäisenä vuonna, ja sen suojassa kasvaneen kuminan sadot toisena ja kolmantena vuonna. Oikeas-sa kuvassa verranteena on ilman suojakasvia kylvetty kumina.

Pelkkä kumina

Kumina,

joka rivi

Kumina,suojak. suojak. joka 2. rivi

Kumina, suojak. kylvämättä 2-4 riviä rinnakkain

Sato kg/haOhra Kumina

Ei suoja-kasvia

Suoja-kasvijoka rivi

Suoja-kasvi joka toinen rivi

Suojakasvista kylvämättä 2-4riviä rinnakkain

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

1.Sato

Sato kg/ha

3.Sato

2.Sato

0

500

1000

1500

2000

Kuva 76. Härkäpavun hehtaarisato ensimmäisenä vuonna, ja sen suojassa kasvaneen kuminan sadot toisena ja kolmantena vuonna. Oikeassa kuvassa verranteena on ilman suojakasvia kylvetty kumina.

Sato kg/ha Härkäpapu Kumina

0

500

1000

1500

2000

2500

3000

Ei suojakasvia

Suojakasvi joka rivi

Suojakasvi joka toinenrivi

Suojakasvista kylvämättä 2-4 riviä rinnakkain

1.Sato

Sato kg/ha

Pelkkä kumina

Kumina,Suojakasvi joka rivi

Kumina,Suojakasvi joka 2. rivi

Kumina,Suojak. kylvämättä 2-4 riviä rinnakkain

2.Sato

3.Sato

0

500

1000

1500

2000

Kuva 75. Pellavan hehtaarisato ensimmäisenä vuonna, ja sen suojassa kasvaneen kuminan sadot toisena ja kolmantena vuonna. Oi-keassa kuvassa verranteena on ilman suojakasvia kylvetty kumina.

Pelkkä kumina

Kumina, Kumina, Kumina,

3.Sato

2.Sato

Suojakasvijoka rivi

Suojakasvijoka toinen rivi

Suojakasvikylvämättä 2-4 riviä rinnakkain

Sato kg/ha Pellava KuminaSato kg/ha

Ei suoja-kasvia

Suojakasvijoka rivi

Suojakasvijoka toinen rivi

Suojakasvistakylvämättä 2-4 riviä rinnakkain

1.Sato

0

500

1000

1500

2000

0

500

1000

1500

2000

58 MTT RAPORTTI 136

Härkäpavun alla varttuneesta kuminasta saatiin suhteel-lisesti parhaat sadot ensimmäisenä satovuonna. Kas-vi tuotti keskimäärin hieman yli 60 % ilman suojakasvia kylvettyyn kuminaan verrattuna. Suojakasvin riviväliyh-distelmät tuottivat kuminasatoa eri tavoin. Paras sato saatiin, kun kaksi rinnakkaista härkäpapurivistöä jätet-tiin kylvämättä. Tällöin kuminan suhteellinen sato nou-si 68 %:iin suojakasvitta kylvettyyn kuminaan verrattu-na. Yhteenlaskettu kuminasato jäi kuitenkin härkäpavun suojasta lähteneessä kuminassa hieman suojakasvitta kylvettyä heikommaksi. Tosin ero ei välttämättä ole ko-vinkaan suuri (200 kg/ha), ja voi käytännön oloissa mah-tua luontaiseen vaihteluun (Kuva 76).

1994), mikä voi johtua kasvuolojen ja erityisesti syksyn lämpimyyden eroista.

Suojakasvien kylvötiheyden vähentämisestä seuraa sa-donalennuksia kasvilajista riippuen, kuten jo aiemmat kokemukset osoittavat (Keskitalo 2012b). Viljoilla ja pellavalla satomenetykset ovat versomiskyvystä johtu-en pienempiä kuin heikommin versoutuvilla palkokas-veilla. Suojakasvin valinnassa tärkeää on myös se, että sato voidaan korjata elokuussa tai jopa aiemmin. Kumi-nan ja suojakasvin yhteiset kasvintuhoojat tulee jatkossa huomioida tarkemmin, jottei tahattomasti lisätä kumi-nan tauti-, tuholais- tai rikkakasvipaineen kehittymistä (Evenhuis ym.1995).

Taloudellisessa vaakakupissa palkokasveja puoltavat nii-den sitoman typen siirtyminen kuminan käyttöön ja pal-kokasvien tuottama valkuainen. Viljoissa ohran lisäksi myös kaura ja syysviljat voivat olla mahdollisia kumi-nan suojakasveja. Näiden suojaan perustamisessa kiin-nostavaa on rikkakasvien torjuntatarpeen väheneminen viljojen tehokkaan varjostuksen takia (Risula ym. 2008).

Viljan kanssa viljeltäessä riittää, kun rikkakasvit torju-taan niistä ennen kuin kumina kylvetään. Torjunnan suunnittelussa tulee kuitenkin aina huomioida varoajat ja niiden pituudet, ennen kuin kuminaa voidaan kylvää viljan sekaan. Käytettäviin rikkakasvien torjunta-ainei-siin voi kuitenkin tulla suojakasvista johtuvia muutoksia.

Kumina näyttää taimettuvan varsin hyvin muiden kas-vien suojassa, jolloin kylvösiemenmäärää ei tarvitse sen takia nostaa. Kokeessa siementen määrää nostettiin kui-tenkin 20 %:lla tavanomaiseen verrattuna, sillä kuminan taimettumisesta muiden kasvien alla ei ollut tarkkaa tie-toa, Siemenmäärän lisäämisellä haluttiin varmistaa myös kokeen onnistuminen. Käytännössä siemenmäärä voisi ehkä olla pienempikin, sillä on mahdollista että tiheässä kasvustossa kumina ei kehity kunnolla.

Kuva 77. Herneen hehtaarisato ensimmäisenä vuonna, ja sen suojassa kasvaneen kuminan sadot toisena ja kolmantena vuonna. Oi-keassa kuvassa verranteena on ilman suojakasvia kylvetty kumina.

Sato kg/ha Herne Sato kg/ha

EI suojakasvia

Suojakasvi joka rivi

Suojakasvi joka toinenrivi

Suojakasvista kylvämättä 2-4 riviä rinnakkain

0500

1000150020002500300035004000

1.Sato

2.Sato

3.Sato

Pelkkä kumina

Kumina,

joka rivi

Kumina,suojak. suojak. joka 2. rivi

Kumina, suojak. kylvämättä 2-4 riviä rinnakkain

Kumina

0200400600800

100012001400160018002000

Herneen suojassa kehittyessään kumina tuotti ensim-mäisenä vuonna noin 45 % ilman suojakasvia kylvetyn kuminan sadosta. Toisena vuonna suojakasvissa kehitty-nyt kumina tuotti noin 1,25-kertaisen sadon yksin kas-vaneeseen kuminaan verrattuna. Herneen alla kasvaneen kuminan sato jäi kahdelta vuodelta yhteensä selvästi pie-nemmäksi kuin ilman suojakasvia kasvaneen kuminan sato (Kuva 77).

Kiinnostavia suojakasveja: härkäpapu, ohra ja herneKokeiden perusteella kuminan suojakasveiksi voivat so-veltua härkäpapu, ohra ja herne. Kahden kasvin vaati-musten yhteensovittaminen voi kuitenkin olla haastavaa, ja satomäärissä on vaikea löytää sellaista viljelytoimenpi-deyhdistelmää, jossa kummastakin – suojakasvista ja ku-minasta – voidaan tuottaa maksimaaliset sadot. Nyt saa-dut tulokset ovat kuitenkin parikymmentä vuotta sitten tehtyihin kokeisiin verrattuna lupaavampia (Galambosi

MTT RAPORTTI 136 59

Kuva 78. Kuminat kukassa 20.6.2012. Pellavan aluskasviksi kylvettynä kumina kukki ensimmäisenä satovuonna runsaina niissä kohdis-sa, joissa pellavan riviväli oli levein (ylh. vasemmalla). Kuminan kukinta oli tasaista ruuduissa, joissa kumina oli kylvetty ohran (ylh. oi-kealla), härkäpavun ja herneen suojaan (alla, härkäpapuruudut kuvan etualalla ja herneruudut takana). Kuvat: Marjo Keskitalo

60 MTT RAPORTTI 136

5.3 Penkkiviljelyn mahdollisuudet rikkakasvien torjumisessa

Jussi Esala, Heikki Harmanen

Onnistunut rikkakasvien torjuminen kuminapelloilta on yksi hyvän sadon edellytys. Rikkakasveja vastaan käydään kemiallisten torjunta-aineiden lisäksi myös mekaanisilla menetelmillä. Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja MTT toteuttivat vuosina 2009-2011 tutkimushankkeen, jon-ka tavoitteena oli etsiä uusia, mekaanisia vaihtoehtoja kuminan rikkatorjuntaan.

Vuonna 2009 perustettiin kahdelle eri kasvupaikalle koe-alue, jossa toteutettiin kolmea erilaista viljelytapaa. Ta-vanomaisen muokkauksen ja 12,5 cm rivivälillä tapah-tuvan kylvön ohella oli kaksi penkkikoejäsentä, joissa kummassakin penkit olivat tasalakisia, 75 cm levyisiä ja kylvöhetkellä noin 15 cm korkuisia. Penkin laelle kyl-vettiin kaksi kylvönauhaa noin 10 cm levyisellä hanhen-jalkavantaalla noin 25 cm välein. Tavanomaisesti viljel-lyn kuminan rikkakasvien torjunta tehtiin kemiallisesti, mutta penkkikoejäsenistä toisessa kokonaan mekaani-sesti haraamalla ja toisessa yhdistäen mekaaninen ja ke-miallinen torjunta.

Vuonna 2010 perustettu koe sisälsi neljä koejäsentä. Sii-nä oli kaksi perinteisen kylvötavan jäsentä, joista toises-sa oli 2009 tapainen käsittely, mutta toisessa ei ollut ol-lenkaan kasvinsuojelua. Penkkikoejäsenistä toinen sai pelkästään mekaanisen ja toinen pelkästään kemialli-sen kasvinsuojelun. Eri kasvinsuojelukäsittelyjä oli vuo-sittain 2-4.

Multamaassa rikkakasveja runsaastiKylvövuonna 2009 rikkoja oli erityisesti multamaak-si luokitellulla maalla (erm HtS) runsaasti. Pelkkä hara-us penkkikoejäsenessä ei kyennyt tuhoamaan niitä riit-tävästi. Niinpä syksyllä rikkoja oli selvästi havaittavissa ja jopa kasvustoa korkeammaksi kasvaneina. Rikat olisi tullut torjua aiemmin, koska kokeessa käytetty kevytra-kenteinen hara ei kykene tuhoamaan riittävästi taimias-tetta suurempia rikkoja. Seuraavana kesänä (2010) rik-kakasvia ei kuitenkaan joko ollut, tai ne olivat kooltaan niin vähäisiä, että niitä ei laskettu tai punnittu.

Sen sijaan vuoden 2010 keväällä perustetussa kokees-sa rikkoja oli runsaasti. Rikkoja oli jälleen enemmän multamaan kokeessa. Vaikka määrissä oli suurta ruu-tukohtaista poikkeavuutta, päälinjana oli, että mekaa-nisen torjunnan jälkeen rikkoja oli jäljellä monikertai-nen määrä kemialliseen torjuntaan nähden.

Molempina kylvövuosina havaittu rikkakasvien määrä vastasi talousviljelmillä todettua tasoa. Viimeisenä tutki-musvuotena, vuoden 2009 kokeessa (toinen satovuosi) oli jälleen rikkakasveja, ja multamaan kokeessa enemmän kuin kivennäismaalla. Harauksen ja kemiallisen torjun-

nan saaneella penkkikoejäsenellä oli rikkoja vähiten. Pel-kän mekaanisen torjunnan saaneella penkkikoejäsenel-lä rikkoja oli eniten multamaalla. Perinteisesti kylvetyssä koeruudussa oli eniten rikkoja, tosin tähän oli merkit-tävänä syynä yhden ruudun juolapesäke. Vuoden 2011 havaintojen perusteella vuonna 2010 perustetuilla ko-keilla (1. satovuosi) rikkoja oli mekaanisen rikkakasvin-torjunnan saaneella penkkikoejäsenellä moninkertaises-ti muihin verrattuna, joilla määrällisesti oli 0-18 kpl/m2.

Ensimmäisenä satovuonna (2010, vuonna 2009 perus-tettu koe) perinteisesti kylvetyissä koeruuduissa oli jota-kuinkin kaksinkertainen taimien- ja kukkivien versojen määrä penkkikoejäseniin verrattuna. Puintihetkeen men-nessä koejäsenten erot olivat tasaantuneet, sillä multaval-la hienohietamaalla penkkikoejäsenten sato oli 83 % ja erittäin runsasmultaisella hietasavimaalla 76 % perintei-sesti kylvetystä sadosta. Satotaso oli erittäin korkea, sillä molempien kokeiden yhteinen keskisato oli 2410 kg/ha. Toisena satovuonna satotaso oli pudonnut keskimää-rin 480 kg/ha tasolle, mutta nyt penkkikoejäsenten sa-dot olivat noin 10 % korkeampia kuin perinteisesti kyl-vetyillä ruuduilla. Penkkikoejäsen, jossa oli yhdistettynä kemiallinen ja mekaaninen kasvinsuojelu oli aavistuksen pelkän mekaanisen käsittelyn saanutta parempisatoinen.

Vuonna 2010 perustetun kuminakokeen keskimääräi-nen satotaso oli ensimmäisenä satovuotena (2011) kah-della koepaikalla keskimäärin 1450 kg/ha. Tässä kokeessa merkittävää oli, että perinteinen koejäsen, jossa ei ollut ollenkaan rikkakasvien torjuntaa, antoi parhaan satotu-loksen, noin 20 % enemmän kuin rikkakasvien torjun-nan saanut.

Kivennäismaan kokeessa kemiallisen rikkakasvitorjunnan saanut penkkikoejäsen oli noin 10 % satoisampi kuin kemiallisen käsittelyn saanut perinteinen kylvökoejä-sen. Mekaanisen rikkakasvien käsittelyn saanut penkki-jäsen oli puolestaan satotasoltaan noin 20 % alhaisempi.

Multamaalla penkkikoejäsenet menestyivät huonosti. Mekaanisen rikkakäsittelyn saaneen koejäsenen sato oli 73 % ja kemiallisen käsittelyn saaneen 56 % kemialli-sen rikkakasvintorjunnan saaneen perinteisesti kylvetyn koejäsenen sadosta.

Viljelyteknologia tarkastelussaTuloksia voidaan selittää viljelyteknologisilla tekijöillä. Kylvökoneen työsyvyyden säätö vaatii tarkkuutta (Kuva 79). Muokatussa maassa olevat kovuuserot johtivat hel-posti pieniin muutoksiin penkin muotoutumisessa, mis-tä seurasi muutoksia siipikylvövantaan kylvösyvyyteen. Koetta perustettaessa varottiin liian syvää kylvöä, mutta sen seurauksena kylvösyvyys jäi paikoin liian matalaksi, mikä johti paikoin aukkoiseen kasvustoon. Laahavan-taasta poiketen siipivantaassa ei ole lainkaan kylvöpohjaa tiivistävää vaikutusta, mikä voi aiheuttaa sen, että van-taan jälkeen siemenillä on laahavannaskylvöä todennä-köisemmin kuiva kasvuympäristö, elleivät sateet pelasta

MTT RAPORTTI 136 61

tilannetta. Tutkimuksen yhteydessä tutustuttiin tilaan, joka sovelsi porkkanan viljelyyn kehitettyä teknologiaa kuminan viljelyyn. Tarkkuuskylvöyksikköön perustuva rivikylvö oli tutkimuksessa käytettyyn nähden selvästi vakaampi menetelmä.

Toinen tekijä oli haraus. Käytettävissä oli perunaha-ra, joka sopi hyvin kylvökoneen riviväliin ja penkkien välisiin vakoihin (Kuva 80). Kevytrakenteisena se vaa-ti lisäpainotusta, mutta silti siinä olevan siipityyppisen multausvantaan kyky mullata tai katkoa rikkakasvien juuria oli puutteellinen. Penkin tasaisen lakiosan käsit-telyyn käytettiin kevyttä jousipiikkiharaa. Vaikka piik-kien kärkiin oli hitsattu pienet levikkeet, kattoi työjälki vain osan pinta-alasta. Haraustuloksen voisi olettaa ole-van huomattavasti parempi, jos käytettävissä olisi tarkas-

ti ohjautuva leikkaavilla lähiterillä varustettu hara. Siipi-vantaan tuottama kylvönauha aiheuttaa sen, että nauhan sisällä kasvavat rikat jäävät aina torjumatta. Rivikylvö si-ten, että penkin laelle tehdään useampi rivi, mahdollis-taisi tarkemman torjunnan.

Perinteinen kylvöteknologia on vakiintunut pitkän ke-hityslinjan myötä. Soijan ja maissin viljelyyn erityises-ti eroosioherkille alueille kehitelty penkkiviljelytekno-logia on ammattilaiskoneineen vakiintunut menetelmä, mutta kun sitä sovelletaan uuden kasvin viljelyyn uu-sissa kasvuoloissa, ollaan menetelmän soveltamisen al-kumetreillä. Tällaisessa asetelmassa tässä tutkimuksessa saavutettu tulos oli rohkaiseva ja osoitti, että penkkivil-jelytekniikka voi tarjota mahdollisuuksia kuminan in-tegroidun kasvinsuojelun lisäämiseen.

Kuva 79. Penkkiviljelyssä käytetty kylvökone. Kuva: Vuorela 2010 Kuva 80. Penkkien mekaaniseen rikkakasvintorjuntaan käytetty hara. Kuva: Vuorela 2010

Rikkakasveja kuminassa. Kuva: Erja Huusela-Veistola

62 MTT RAPORTTI 136

6 Käytännön kokemuksia

Kuva 81. Kuminan satokilpailuun vuosina 2010 (1), 2011 (2) ja 2012 (3) osallistuneiden lajitellut yhden vuoden hehtaarisadot. Punainen viiva kuvaa kaikkien kisaan osallistuneiden keskisatoa kunakin vuonna.

2010 2011 2012 2013

Sato kg/ha

0250500750

1000125015001750200022502500

Kuva 83. Huippusadon korjuuta elokuussa 2010. Kuva: Antti TuppiKuva 82. Tältä huippusato näyttää -Vuoden 2010 voittosato ku-kassa. Kuva: Antti Tuppi

6.1 Huippusadon tuottajien kokemuksia

Marjo Keskitalo

Ylivoimainen kuminaketju -hanke järjesti kilpailun suu-rimman kuminasadon tuottamisesta kolmena peräkkäise-nä kasvukautena, vuosina 2010, 2011 ja 2012. Erityises-ti yli 1000 kilon hehtaarisadon tuottaneita kannustettiin osallistumaan. Yhteensä kilpailuun osallistuikin 26 vilje-lijää, jotka lähettivät tarvittavat sato- (viljelyttäjän todistus lajitellun sadon määrästä) ja pinta-alatiedot (tukilomak-keeseen merkitty kuminan viljelyala) Parhaat sadot saatiin Pohjanmaalta 1870 kg/ha vuonna 2010, Pohjois-Pohjan-maalta 1700 kg/ha vuonna 2011 ja Uudeltamaalta 1855 kg/ha vuonna 2012. Vuosittain osallistuneiden satokeski-arvot olivat 1475 (vuonna 2010), 1450 (2011) ja 1515 kg/ha (2012) (Kuva 81).

Satokilpailuun osallistui viljelijöitä vuosina 2010 ja 2011 pääasiassa eri Pohjanmaan maakunnista ja vuonna 2012 puolestaan Uudeltamaalta ja Varsinais-Suomesta.

Numerotietojen lisäksi halusimme tietää, miten viljeli-jät olivat voittosatonsa tuottaneet. Sen selvittämiseksi haastattelimme heitä.

Vuoden 2010 kilpailun voittaja: Satoa vielä voitonkin jälkeen Vuoden 2010 voittajaksi selviytyi 15 osallistujan joukos-ta Antti ja Veli-Matti Tupen tila Laihialta. Vajaan seitse-

män hehtaarin alalta tuotetun kuminan keskisadoksi saa-tiin 1870 kg/ha. Tulos on koko kilpailun paras.

Tupen tilalla kuminaa viljeltiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1996, jolloin kasvi soveltui velvoitekesannoille. Muita tilan viljelykasveja ovat ruis, kevätvehnä, kaura, ohra ja välillä myös rypsi.

Vuoden 2010 voittosato tuotettiin Niederdeutscher-lajikkeella, ja se oli kuminalohkon ensimmäinen sato (Kuva 82 ja 83). Kumina kylvettiin keväällä 2009 loh-kolle (pH 6,2-6,7, maalajina rmHts), missä oli edellise-nä vuonna kasvanut kevätvehnää, ja mikä oli sen jälkeen kynnetty. Kuminaa kylvettiin 16 kiloa hehtaaria koh-ti. Lannoitukseen käytettiin YaraMilan Pellon Y4 (20-

MTT RAPORTTI 136 63

2-12), siten että typpeä meni maahan 40 kg/ha. Ennen taimettumista pelto ehti kuorettua, ja sen takia pinta ri-kottiin varpajyrä-äestyksellä. Rikkakasvit torjuttiin ku-minan taimettumisen jälkeen kasvulehtien ilmestyttyä (Fenix 1,5 l/ha). Myöhemmin rikkakasvit myös niitet-tiin. Kasvusto oli talveen mennessä kehittynyt hyvin ta-saiseksi. Satovuoden keväällä kuminalle levitettiin huh-ti-toukokuun vaihteessa Suomensalpietaria 300 kg/ha. Rikkakasvien torjumiseksi tehtiin aikainen kevätruisku-tus (Afalon-neste) sekä ensimmäisen kuminakoiruisku-tuksen yhteydessä juolavehnän torjuntaruiskutus. Ku-minakoita torjuttiin myös toisen kerran. Kuminasato korjattiin elokuun alussa (6.8.2010), jolloin siemeniä oli jo hieman ehtinyt varista maahan.

Pellon jatkokäyttö tukee päällekkäisviljelystä saatuja tut-kimustuloksia. Kuminapelto sai korjuun jälkeen torjun-taruiskutuksen, ja lohkolle kylvettiin suorakylvönä ruis, josta muodostui vankka ja pysty kasvusto. Vuoden 2011 heinäkuussa rukiin seassa oli nähtävissä edellisen syk-syn varisseista siemenistä muodostunut kuminakasvus-to. Ruis puitiin pois, ja vaikka maahan jäi runsas silputtu olkimassa, jaksoi kumina kasvaa sen läpi. Kasvun voi-mistamiseksi kumina sai syksyllä vielä pienen typpilan-noituslisän (20 kg N/ha). Kuminakasvusto kehittyi niin hyväksi, että lohkolta korjattiin vielä kahtena seuraavana vuotena, 2012 ja 2013, kohtuulliset sadot. Kun kumina-peltoa syksyllä 2013 kynnettiin, oli maa hyvin mureaa.

Isäntä kehottaakin viljelemään kuminaa parhailla lohkoil-la, ja pitämään rikkakasvit kurissa, jos mielii saada hyviä satoja. Etuna kuminan viljelyssä hän mainitsee myös sen, että kuivurissa siilotilaa tarvitaan vähän viljoihin verrattu-na. Tupet suosittelevat kuminan viljelyä ja pitävät sitä mie-lenkiintoisena viljelykasvina.

Lisätietoja: Antti Tuppi, Laihia (antti.tuppi@netikka.fi)

Vuoden 2011 kilpailun voittaja: Perunan ravinteet kuminan käyttöön

Vuoden 2011 kuminasadon voitto meni Pohjois-Poh-janmaalle, Tyrnävälle, Lauri Anttilan tilalle. Yli 11 heh-taarin lohkolta korjatun kuminasadon keskisadoksi saa-tiin 1700 kg. Vuotta aiemmin tilalle oli kylvetty tilan historian ensimmäinen kumina multavalle karkeahie-taiselle maalle, jonka pH oli noin 6. Esikasvina oli pe-runa, minkä takia kuminan perustamisvuoden typen määrää laskettiin alle 40 kg/ha. Satovuosinakin typpi jäi noin 50 kiloon hehtaarilla. Lajikkeena oli Prochan, jota kylvettiin 14-15 kiloa hehtaarille kesäkuun 10. päivän paikkeilla. Rikkakasvien torjuntaan käytettiin kolmen valmisteen seosta (Fenix + Goltix + Lentagran). Yhdistel-män teho oli niin hyvä, ettei rikkakasveja esiintynyt sato-vuonnakaan. Kuminakoita ei vuonna 2011 löytynyt kel-ta-ansoista, eikä torjuntoja sen takia tehty. Jo seuraavana vuonna tuholainen oli kuitenkin löytänyt tiensä Antti-lan pelloille, ja ruiskutuksia on siitä lähtien tehty kumi-nan nuppuasteella.

Kumina tulee Anttilan mukaan kylvää tilan parhaille pel-loille, ja perusta hyvälle sadolle luodaan ensimmäisenä vuonna. Kasvukausi 2010 olikin Anttilan tilalla suotuisa, kosteutta oli sopivasti ja kuminat taimettuivat tasaisesti. Vuonna 2011 kuminan kasvuun lähtö oli nopeaa, ja pai-koitellen kuminalle tuli pituutta jopa 1,5 metriä. Osasyy rehevyyteen lienee esikasvina olleen perunan maahan jät-tämillä ravinteilla ja kenties myös pitkällä päivällä. Tosin ennätyksellisen rehevä kasvusto verotti seuraavan vuoden sadon lähemmäksi valtakunnallista keskisatoa.

Kumina otettiin Anttiloilla mukaan maanparannus-kasviksi ja viljelykierron monipuolistamiseksi. Tehoa testataan syksyllä 2013 kuminan jälkeen kylvetyllä syysvehnällä. Kumina hyötyy pitkään jatkuneesta peru-naviljelystä, sillä esimerkiksi saunakukkaa esiintyy hyvin vähän, ja se pysyy hallinnassa satunnaisten kitkentöjen avulla. Viljelijän mukaan kuminan etuna on myös kui-vatuskustannusten jääminen alhaisiksi.

Lisätietoja: Lauri Anttila, Tyrnävä lanttila@luukku.com

Vuoden 2012 kilpailun voittaja: Kasvinsuojelutoimien ja lannoituksen ajoitus ratkaiseviaVuonna 2012 satokilpailun voitti kuuden osallistujan joukosta Jari Hietanen Porvoosta keskisadolla 1856 kg/ha. Voittosato korjattiin noin 5,5, hehtaarin suurui-selta lohkolta, jossa maalajina oli hiesusavi. Lohkon pH oli noin 6. Lohko oli kalkittu ja sille oli levitetty yhdys-kuntalietettä muutamia vuosia aiemmin.

Kylvövuonna peltoon sijoitettiin noin 60 kiloa typpeä. Lannoituspäätösten tukena on tilalla tapana käyttää vil-javuusnäytteiden tuloksia. Kuminalle levitettiin myös satovuosina noin 60 kiloa typpeä. Kuminalajikkeena oli Sylvia, jota kylvettiin noin 20 kiloa hehtaarille. Rikka-kasvit on pidetty hallinnassa pääasiassa kahden valmis-teen (Fenix + Goltix) avulla. Kuminakoin torjuntaruis-kutuksia on tarvittu yleensä kaksi.

Vuonna 2012 korjattu kuminasato oli lohkon ensimmäi-nen. Korjuun jälkeen kuminoille levitetään yleensä pie-ni typpilisä (20-30 kg N/ha).

Hietasella on kertynyt kuminan viljelykokemusta vajaan kymmenen vuoden ajalta. Vaikka satoa ei syksyllä 2013 ollut kasvamassa, aikoo viljelijä keväällä 2014 kylvää uutta kuminaa kymmenisen hehtaaria. Isäntä on saa-nut oppinsa kirjallisuutta lukemalla ja viljelijöille järjes-tetyistä tilaisuuksista. Hietasen kokemusten mukaan kas-vinsuojelutoimien ja lannoituksen on osuttava nappiin. Lisäksi on saatava sopivasti sadetta, mutta ei korjuuvai-heessa. Kumina näyttää viihtyvän hiesusavessa. Hietanen kehottaa käymään myös pellolla tekemässä havaintoja, sillä kuminaa ei pidä jättää yksin kasvamaan.

Lisätietoja: Jari Hietanen, Porvoo (jari.hietanen@helen.fi)

64 MTT RAPORTTI 136

6.2 Viljelyttäjien esittelyt

Arctic Taste Oy

Arctic Taste Oy on Suomen vanhin kuminan mark-kinointiyhtiö. Yhtiö perustaa koko tuotantonsa sopi-musviljelyyn. Sopimusviljelijät lähettävät kuminansie-menet Janakkalan Piensiemen Oy:lle lajiteltavaksi ja pakattavaksi. Jokainen erä analysoidaan yhtiön omas-sa laboratoriossa kuminan öljypitoisuuden määrittämi-seksi. Kumina toimitetaan asiakkaille 20 kg säkeissä tai 550 kg suursäkeissä. Toimituserä on 20 000-24 000 kg. Näin saadaan yksikkökustannukset pidettyä kurissa.

Näin viljelijä voi varmistaa oman kuminansa mark-kinoinnin. Arctic Taste Oy ylläpitää sopimusviljeli-jöilleen viljelyneuvontaa ja järjestää heille vuosittain kuminaseminaarin. Seminaareissa eri asiantuntijat opastavat kuminan viljelyyn liittyvissä asioissa.

Kuminan kaupallisen viljelyn aloitti Lasse Sampo Ja-nakkalassa 1970-luvulla. Samassa kunnassa sijaitseva Arctic Taste oli tuolloin ainoa kuminan markkinointi-yhtiö Suomessa. Toiminta kasvoi ripeästi ja sai vakiin-tuneet toimintamuodot. Yhtiö aloitti kuminan vien-nin ulkomaille vuonna 1991. Tällä hetkellä kuminaa viedään suurimpiin maustetukkuihin Euroopassa, Yh-dysvalloissa ja Intiassa.

Kuminan markkinatilanne on vakaa, mutta markki-noiden kasvu on rajallinen. Tästä johtuen ylituotanto pudottaa markkinahintaa helposti.

Yhtiö on pitänyt organisaationsa ja kulunsa mahdol-lisimman kevyinä. Tuotantotilat ja laboratorio sijait-sevat Janakkalassa, ja toimisto sekä hallinto Iittalassa.

Yhteystiedot:

www.arctictaste.com

Tuotanto ja materiaalitoiminnot:Markku LehmuskantaVanhamikkolantie 224, 14200 Turenki0400 939 677markku.lehmuskanta@aina.net

Myynti ja markkinointi:Kari MalmivaaraRauhalahdentie 58, 14500 Iittala0500 710 261kari@malmivaara.fi

Hallinto:Minna Malmivaara-SoiniRauhalahdentie 58, 14500 Iittala

MTT RAPORTTI 136 65

Caraway Finland Oy

Caraway Finland Oy on kuminapakkaamoyritys, joka on toiminut vuodesta 2004. Laitos sijaitsee Närpiös-sä. Yritys ostaa kuminaa sopimusviljelijöiltä, etupääs-sä Pohjanmaalta ja Pohjois-Suomesta.

Yrityksen perustajan Torbjörn Engelholmin ajatus ku-minapakkaamosta heräsi Suomen liittyessä Euroopan Unioniin. Engelholm ymmärsi, että uusissa olosuhteis-sa Suomi pystyy kilpailemaan maailmanmarkkinoilla ainoastaan erikoiskasveilla.

Pakkaamo aloitti pienessä mittakaavassa, mutta sitä mukaa kun kuminan viljely lisääntyi, se pystyi hank-kimaan uusia moderneja koneita ja rakentamaan uu-sia toimitiloja. Kuminan siementen käsittelyn ja pak-kaamisen lisäksi yrityksellä on mahdollisuus pastöroida kuminaa sekä tislata kuminaöljyä.

Kaikki kumina myydään vientiin myyntiyhtiön Nor-dic Caraway Oy:n kautta. Yhteensä kuminaa viedään noin neljäänkymmeneen maahan, mutta pääasialli-set markkinat ovat Eurooppa, USA ja Aasia. Ostajien vaatimukset puhtaudesta ja bakteeripitoisuuksista ovat kasvaneet huomattavasti.

Tämä merkitsee, että kuminaa tulee käsitellä markki-noiden parhailla lajittelukoneilla, ja käsittely tulee suo-rittaa suurimmalla mahdollisella tarkkuudella. Myös analysointi on todella tärkeää.

Sanoma viljelijöille kuuluu: Ota kumina mukaan vil-jelykiertoon! Kumina on osoittautunut erinomaisek-si viljelykiertoon viljan tai muiden kasvien kanssa. Se on niitä harvoja kasveja, jotka Suomessa osoittavat sa-maa satopotentiaalia kuin muissa Euroopan maissa.

Yhteystiedot:

Caraway Finland Oywww.carawayfinland.fi info@carawayfinland.fiKarosserivägen 1, 64230 Närpes

Yhteyshenkilö:Dan Kjällberg, tehtaanjohtaja 050 444 0524

Kuva 84. Caraway Finland Oy:n tuotantorakennukset Närpiössä, jossa lajitellaan ja pakataan kuminaa.

66 MTT RAPORTTI 136

Trans Farm Oy

Trans Farm Oy on Riihimäellä toimiva kuminan sopi-mustuottaja. Yritys on perustettu vuonna 1990. Yritys on edelleen perustajiensa Jyrki Leppälän ja Juha Hem-mingin omistuksessa. Kummatkin yrittäjät ovat kotoi-sin maatiloilta, Leppälä Hämeestä ja Hemminki Ete-lä-Pohjanmaalta. Tulevat yrittäjät saapuivat 1986-87 opiskelemaan Viikkiin Helsinkiin, Jyrki Leppälä opis-kelemaan maatalousteknologiaa, ja Juha Hemminki maatalousmarkkinointia. Ajatus oman yrityksen pe-rustamisesta syntyi maatalous-metsätietieteellisen tie-dekunnan maitolaiturilla.

Yritystä perustettaessa ei ollut vielä tietoa että maus-teista, ja ennen kaikkea kuminasta, tulisi yrityksen päätoimintamuoto. Yrittäjillä oli jo aikaisempaa ko-kemusta erikoiskasvien viljelystä, sekä ennen kaikkea halua alkaa toimia mausteiden ja erikoiskasvien paris-sa. Keskittyminen kuminaan tapahtui nopeasti. Pää-töstä nopeutti yrittäjien tausta, sillä molemmat olivat suorittaneet maatalousharjoittelunsa ulkomailla, Lep-pälä Kanadassa ja Hemminki Yhdysvalloissa. Suun-nitelmat mausteiden tuottamisesta ja nimenomaan vientiin markkinoimisesta olivat jo valmiina mielessä.

Muutamien vuosien peltokokeilujen jälkeen Trans Farm aloitti laajamittaisen kuminan sopimustuotan-non Suomessa. Sopimustuottajamäärä on kasvanut ta-saisesti ja Trans Farm onkin ollut jo pitkään Suomen merkittävin kuminantuottaja.

Alkuvuosien kuminantuotantoala on noussut muu-tamista sadoista hehtaareista parhaimmillaan lä-hes 15  000 hehtaariin. Selvästi yli puolet kaikes-ta Suomessa tuotetusta kuminasta tulee yrityksen sopimustuotantopelloilta.

Menneiden yli 20 vuoden aikana yritys on saavutta-nut arvostetun aseman sekä Suomessa että maailmalla kuminantuotannon laatujohtajana. Yritys on investoi-nut merkittäviä summia kuminan lajitteluun ja jatko-jalostukseen. Trans Farm hallinnoi tuotantoaan tar-kan laadunvalvonnan avulla. Laadunvalvonta kattaa koko tuotantoketjun maatilalta kuminaerien kauppa-kunnostukseen ja jatkojalostukseen. Huomattava osa tuotannosta jatkojalostetaan höyrysteriloinnin ja jau-hatuksen avulla.

Yrityksen tuotannosta menee noin 99 % vientiin. Kaikki tuotettu kumina myydään ja markkinoidaan sitä varten perustetun markkinointiyhtiön, Nordic Ca-raway Oy:n, kautta. Tärkeimmät vientimaat ovat Sak-sa ja muu Eurooppa, USA ja Aasia. Lisäksi yritys toi-mittaa kuminaa yli 35 muuhun maahan Australiaa ja Etelä-Amerikkaa myöten. Merkittävä osa yrityksen asi-akkaista on kuminan ja mausteiden loppukäyttäjiä, ja Trans Farmin tuottamaa kuminaa voidaan nähdä mo-nien maailmanlaajuisesti tunnettujen mauste- ja leipo-moalan yritysten lopputuotteissa.

Yhteystiedot:

Trans Farm Oywww.kumina.fiHatlammintie 2 11310 Riihimäkipuh. 019 779 620

Kuva 85. Trans Farm Oy lajittelee ja jatkojalostaa kuminaa laitoksellaan Riihimäellä. Kuva: Trans Farm Oy

Vaaleanpunainen horisontti RGB 255-219-223

Ruskea RGB 154-48-48 Musta viiva RGB 0-0-0

MTT RAPORTTI 136 67

7 Taloudellinen kannattavuus

7.1 Kumina – kilpailukykyinen kasvi pohjoisissa olosuhteissa

Timo Karhula

Kumina on menestystarina Suomen olosuhteissa. Vil-jelyalat ovat olleet kasvussa ja suomalaisilta kuminapel-loilta on viime vuosina saatu satoa noin 8-10 miljoonaa kiloa. Myös sadosta laskettu markkinahintainen tuotto on ollut nousujohteinen, se on viime vuosina vaihdellut 5-10 miljoonan euron välillä. Vaikka kuminan tuotanto ja myynti ovat ainakin vielä verrattain pientä kasvinvil-jelysektorillamme, poikkeuksellista on se, että lähes koko kuminan sato viedään ulkomaille. Tämä on erikoisuus Suomen maataloudessa, jota voidaan pitää ennemmin-kin sisämarkkinasuuntautuneena kuin maailmanmark-kinoille levittäytyneenä.

Kuminan laajaa maailmanmarkkinavientiä selittää sen poikkeuksellisen hyvä ja toimiva tuotanto- ja markki-nointiketju Suomessa. Vuonna 2011 suomalaisella ku-minalla oli viennin arvolla mitattuna 31 % ja viennin määrälläkin mitattuna 28 % markkinaosuus maailmal-la. Lähin markkina-alue suomalaisella kuminalla on Kes-ki-Eurooppa, jonne viedään noin 50 % kuminastam-me. Loppuosuus viedään ympäri maapallon lukuisiin eri maihin. Kuminan viennin arvo on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut voimakkaasti, miljoonasta eu-rosta jopa 7-8 miljoonaan euroon. Menestys kansainvä-lisillä markkinoilla on ansaittu ainutlaatuisella asenteel-la, ketjun sisäisellä yhteistyöllä ja järjestelmällisyydellä (Jansik 2013). Kuminansiemenet käytetään vientimais-sa elintarvikkeiden maustamiseen joko kokonaisina tai jauhettuina. Osasta siemeniä tislataan öljyä, jota käyte-tään aromiaineena kosmetiikka- ja lääketeollisuudessa.

Kuminan taloutta selvittävässä tutkimusosiossa laadittiin markkina-, katetuotto- ja tuotantokustannuslaskelmia. Markkinatuottolaskelmalla arvioitiin sitä kokonaisraha-määrää, joka Suomessa maksetaan kuminasadosta vilje-lijöille ilman tukia. Laskennallisilla katetuottolaskelmil-la verrattiin kuminanviljelyn taloudellista kilpailukykyä vertailukasveihin nähden eri satotasoilla vuoden 2013 hinnoilla ja tukitasoilla. Kuminan vertailukasveiksi valit-tiin rehuohra ja kevätrypsi. Vertailukasvien osalta laskel-mien pohjana käytettiin ProAgrian laatimia mallilaskel-mia (Tuottopehtori 2013). Tuotantokustannuslaskelmilla saatiin tietoa kuminan viljelyn kustannusrakenteesta.

Kuminan tuotot tutkimuksen parhaatTuottoja kuminan viljelyssä syntyy vähemmän hehtaaril-ta kuin tutkimuksen vertailukasveilla, mutta niin syntyy

kustannuksiakin. Tulokset esitetään tässä vuoden 2013 hinnoin ja tukitasoin, sekä seuraavilla satotasoilla: re-huohra 4 t/ha, rypsi 2 t/ha ja kumina 0,6 t/ha (Tauluk-ko 21). Kuvassa 86 rehuohran ja rypsin tuotoiksi muo-dostuu näillä satotasoilla 1 100-1 300 €/ha ja kuminan tuotoksi noin 1 000 €/ha. Tuotettua satokiloa kohden tuotot vaihtelevat viljelykasveilla kuitenkin huomattavas-ti enemmän, riippuen esimerkiksi kasvien erilaisista sa-totasoista. Rehuohralla tuottoja syntyy noin 0,30 €/kg, rypsillä 0,65 €/kg ja kuminalla 1,90 €/kg käytetyillä sa-totasoilla (Kuva 87).

Kuminan viljelyssä tuilla on merkittävä rooli, sillä sa-tovuonna myyntitulojen osuudeksi jää vain noin 30 % tuotoista, kun vertailukasveilla osuus on noin 50 %. Ku-minan sadottomana perustamisvuonna ei synny myyn-tituloja, vaan tuotot muodostuvat tuista. Suuri tukien määrä ei sinänsä ole huono asia ainakaan viljelijän nä-kökulmasta, koska maksettavat tuet tuovat taloudellis-ta lisävarmuutta paljon satovaihteluita tuottavan kasvin viljelyyn. Toisaalta, tukien laskiessa kuminan viljelyha-lukkuus todennäköisesti laskee.

Tuotantokustannukset ovat rehuohralla noin 1 760 €/ha, rypsillä noin 1 850 €/ha ja kuminalla 1 420 €/ha laskel-missa käytetyillä hinnoilla ja satotasoilla. Kuminan heh-taarikohtaiset tuotantokustannukset ovat siten kasveista alhaisimmat (Kuva 86). Kuvassa 87 tuotettua satokiloa kohden rehuohralla syntyy tuotantokustannuksia noin 0,45 €/kg, rypsillä 0,90 €/kg ja kuminalla kasveista eni-ten, noin 2,40 €/kg. Yksikkötuotantokustannus on ku-minalla luonnollisesti korkein johtuen alhaisimmasta satotasosta.

Kuminalla ja vertailukasveilla tuotot eivät riitä katta-maan viljelystä aiheutuneita tuotantokustannuksia. Täl-löin syntyy tappiota ja kuminan viljelijä joutuu tinki-mään omasta palkkavaatimuksestaan ja oman pääoman korkovaatimuksesta. Laskelmissa käytetyillä satotasoil-la ja hinnoilla vertailukasveista rehuohralla syntyy eni-ten tappiota, noin 630 €/ha. Rypsillä syntyvän tappion määrä on hieman pienempi, noin 550 €/ha. Kuminal-la tappiota syntyy laskelmissa käytetyllä 600 kg/ha sato-tasolla noin 420 €/ha, mikä on viljelykasveista vähiten.

Kuminan viljely on siten kannattavampaa kuin vertai-lukasvien viljely, sillä kuminalla tuotot yltävät lähimmäs tuotantokustannuksia. Kuminalla tuotot kattavat kus-tannuksista noin 80 %, rehuohralla ja rypsillä osuus jää 60-70 % välille. Voidaankin ajatella, että kuminalla on vertailukasveihin nähden parempi mahdollisuus päästä kiinni kannattavan tuotannon edellytyksiin. Jos kannat-tavuus jää tavoitteista, kuminan viljelijät joutuvat tinki-mään omasta palkkavaatimuksestaan ja pääoman korko-

68 MTT RAPORTTI 136

vaatimuksesta. Mutta vaikka tinkimään joudutaan, jää kuminan viljelijöille silti kohtuullinen korvaus tekemäl-leen työlle ja viljelyyn sijoitetulle pääomalle.

Vaihteleva satotaso luo epävarmuuttaJotta saavutetaan kannattavan tuotannon raja kuminan viljelyssä, pitää tuotantokustannusten ja tuottojen olla yhtä suuria. Kuminalla kannattavuusrajan saavuttami-nen edellyttää arvion mukaan noin 750 kg/ha keskisatoa laskelmissa käytetyillä hinnoilla ja oletuksilla (Kuva 88). Näin viljelijä saa ennalta asetetun korvauksen tehdyil-le työtunneilleen ja koron tuotantoon sijoitetulle omal-le pääomalle. Toivottavaa kuitenkin olisi, että keskisato nousisi vielä esimerkiksi yli 1 000 kg/ha. Tällöin tuotan-to olisi selvästi voitollista ja kuminan viljely olisi myös pitkällä aikavälillä taloudellisesti kestävällä pohjalla.

Hinnat ja tuet tulevat annettuina tekijöinä tilan ulko-puolelta. Viljelijä voi itse yrittää vaikuttaa ainoastaan sadon määrään ja laatuun esimerkiksi panostamalla kas-vinsuojeluun. Tukiin ja tuottajahintaan liittyy aina jon-kinlaista epävarmuutta. Satovarmuutta voidaan pitää tär-keimpänä avaintekijänä, jotta pääsee kiinni kannattavaan kuminantuotantoon.

Taulukko 21. Laskentaoletuksia.

Yksikkö Rehuohra Rypsi Kumina satovuonna

Laskentamalli A B C A B C A B C

Sadon määrä t/ha 3,0 4,0 5,0 1,5 2,0 2,5 0,2 0,6 0,8

Tuotot          

Sadon hinta-rahti €/t 131 131 131 346 346 346 681 681 681

Tuet €/ha 522 522 522 573 573 573 720 720 720

Keskeiset kustannukset          

Siemenen hinta €/t 350 356 362 5100 5100 5100 2400 2400 2400

Lannoitteen hinta €/t 550 550 550 470 470 470 500 500 500

Kalkitus €/ha 0 11 22 0 11 22 0 12 22

Kasvinsuojelukustannus €/ha 55 55 55 132 132 132 73 73 73

Energia, poltto- ja voiteluaineet

€/ha 129 149 170 102 112 123 30 33 53

Työn hinta €/ha 191 191 191 191 191 191 95 114 127

Konekustannus €/ha 405 405 405 445 445 445 445 445 445

Rakennuskustannus €/ha 149 153 158 141 143 146 141 143 146

0

500

1000

1500

2000€/ha

Rehuohra, 3 t/ha

Rypsi, 2 t/ha

Kumina,0,4 t/ha

TuototTuotantokustannus

Kuva 86. Kuminan ja vertailukasvien tuotot ja tuotantokustannus (€/ha).

Kuva 87. Kuminan ja vertailukasvien yksikkötuotot ja -tuotanto-kustannus (€/kg).

0,00

0,50

1,00

1,50

2,00

2,50

€/kg

Rehuohra, 3 t/ha

Rypsi, 2 t/ha

Kumina 0,6 t/ha

TuotantokustannusTuottajahintaTuottajahinta + Tuet

Kuva 88. Kuminan tuottajahinta, tuet (0,6 t/ha satotason mukaan) ja arvio yksikkötuotantokustannuksen (€/kg) kehittymisestä eri satotasoilla (t/ha).

0,00

Sato t/ha

1,00

2,00

3,00

4,00

5,00

0,3 0,4 0,5 0,6 0,7 0,8 0,9 1,0 1,1 1,2 1,3

€/kg

Tuottajahinta

Tuet

Tuotantokustannus

Suojakasvin avulla säästöjäKuminan perustamisvuoden sadottomuuteen ja talou-delliseen tukiriippuvuuteen etsittiin ratkaisua kylvämäl-lä perustamisvuonna suojakasvi kuminan päälle. Näin suojakasvista saadaan kuminan perustamisvuonna satoa

MTT RAPORTTI 136 69

ja myyntituloja, ja vastaavasti seuraavina kahtena vuon-na kuminasta. Suojakasvin avulla voidaan osin jakaa ku-minanviljelyn aiheuttamia tuotantokustannuksia suoja-kasvin kanssa. Esimerkiksi käyttämällä ohraa suojaviljana voidaan kuminan viljelyssä saada jonkinlaisia tuotanto-kustannussäästöjä. Perustamisvuonna ohrasta ja satovuo-sina kuminasta on kuitenkin saatava hyvä sato, jotta suo-javiljan käytöstä olisi taloudellista hyötyä.

Huomio kustannuksiinKuminaa viljeltäessä muuttuvissa kustannuksissa keskei-siä kuluja ovat lannoitteet ja kasvinsuojeluaineet, kuten muillakin peltoviljelykasveilla. Muuttuvien kustannus-ten osuus rehuohralla ja rypsillä on noin 35 % ja kumi-nalla 25 % tuotantokustannuksista. Työkustannusten osuus rehuohralla ja rypsillä on noin 10 % ja kuminalla 8 % tuotantokustannuksista (Kuva 89).

Kuminalla työkustannusten ja muuttuvien kustannusten osuus on siten hieman alhaisempi kuin muilla kasveil-la. Työn osalta aikaa säästyy kuminan viljelyssä esimer-kiksi perustamisvuonna, jolloin ei ole korjattavaa satoa.

Suomalaisissa olosuhteissa kiinteiden kustannusten osuus tuotantokustannuksista korostuu kaikilla viljelykasveil-la. Kiinteitä kustannuksia syntyy esimerkiksi koneiden ja rakennusten poistoista ja koroista. Tuotantokustan-nuksesta rehuohralla ja rypsillä kiinteitä kustannuksia on noin 50 % ja kuminalla 70 %. Kiinteät kustannukset ovat kuminalla siten suhteellisesti suurempia kuin muilla kasveilla. Kiinteät kustannukset ovatkin kuminan vilje-

lyssä huomionarvoisessa asemassa, koska esimerkiksi pe-rustamisvuonna ne syntyvät täysimääräisinä, vaikka sa-toa ei saada lainkaan. Esimerkiksi tilalla olevaa puimuria ei tarvita kuminasadon korjaamiseksi, mutta puimuris-ta aiheutuvat kiinteät kustannukset syntyvät. Muuttu-vissa kustannuksissa perustamisvuonna syntyy toisaalta jonkinlaisia säästöjä, koska esimerkiksi puintia tai sadon kuivaamista ei tarvitse suorittaa.

Huomattava on, että väärissä kohdissa säästäminen voi heikentää kuminan viljelyn kannattavuutta. Säästökoh-teita nähdään usein vain muuttuvissa kustannuksissa, kuten esimerkiksi lannoituksessa tai kasvinsuojelussa. Mutta säästö keskeisissä tuotantopanoksissa voi kuiten-kin aiheuttaa satotason alentumista tai laadun heikenty-mistä, sillä kuminasato on herkkä etenkin rikkakasveille ja kasvitaudeille. Kuminalla kasvinsuojeluun on kiinni-tettävä erityistä huomiota kaikkina viljelyvuosina. Koh-tuullisen suuri kasvinsuojelutarve satotasoon nähden nostaa kuminan kasvinsuojelukustannukset viljoja suu-remmiksi, mutta toisaalta ne jäävät rypsiä alhaisemmiksi.

Toimiva tuotantoketju menestyksen taustallaAlhaiset keskisadot ja suuri satovaihtelu ovat kuminan-viljelyn suurimpia heikkouksia. Nämä vaikuttavat osal-taan kuminan viljelyhalukkuuteen. Kuminan viljelyssä kuitenkin juuri satovarmuus (= hyvä satotaso vuodes-ta toiseen) on avainasemassa kannattavan tuotannon saavuttamiseksi, sillä kuminan viljely on tavanomaisia viljelykasveja kannattavampaa, mikäli satotaso vain on riittävän korkea. Riittävän satotason lisäksi tukien ja tuottajahinnan on oltava myös kohdillaan.

Miksi kuminaa viljellään juuri Suomessa eikä alhaisem-pien tuotantokustannusten maissa? Ensinnäkin kumi-nalla on monia hyviä vaikutuksia viljelykierrossa,se tasaa viljelijöiden työhuippuja, on hyvä esikasvi, monipuolis-taa peltomaisemaa ja tulee toimeen suhteellisen pienellä lannoituksella. Toiseksi, kotimainen kumina on aromi-rikasta, laadukasta ja sitä voidaan viljellä samoilla koneil-la kuin viljaa. Panostamalla viljelyyn voidaan kuminas-ta saada suuri ja laadukas sato, jolloin päästään kiinni kannattavan tuotannon edellytyksiin. Pääsyy kuminan menestymiseen olosuhteissamme lienee kuitenkin ai-nutlaatuinen ja toimiva tuotantoketju aina pellolta maa-ilmanmarkkinoille asti. Kuva 89. Kuminan tuotantokustannusjakauma (%).

Siemen 1 %

Lannoite 9 %Kasvinsuojelu ja kalkitus

Polttoaine ja energia 3%

LPO korko 1%Työ 8 %

Konekustannus31%Rakennus-

kustannus

Peltopääoma ja perusparannukset 26 %

Muut kustannukset

5 % 6 %

10%

70 MTT RAPORTTI 136

7.2 Kuminan tuotannon kannattavuus

Sari Peltonen

Kuminan tuotannon taloudellista tulosta selvitettiin ti-lakohtaisilla tuotantokustannuslaskelmilla 10-14 kumi-naa viljelevältä tilalta vuosien 2011-2012 aikana. Tilat sijaitsivat eri puolilla Suomea eteläisestä Suomesta Poh-janmaalle, ja niillä viljeltiin kuminaa yhteensä 243 heh-taarilla. Tuotantokustannuslaskelmien perusteena oli-vat tilakohtaiset toteutuneet satotulokset, saatu sadon myyntihinta, tuet sekä toteutuneet kustannukset tuotan-topanosten ja työn sekä kiinteiden kustannusten osalta. Tiedot analysoitiin ProAgrian Lohkotietopankin avul-la. Vertailutietona käytettiin tietopankin viljan- ja ryp-sintuotannon sekä aiempien vuosien kuminan tuloksia.

Kuminan toteutuneet tuotot ja kustannukset Kuminan sato oli seurantavuosina tiloilla keskimäärin 800 kg/ha, ja sadosta saatu hinta 60-70 snt/kg. Kuminan satotuotot olivat runsaat 500 ja tuet 785 euroa hehtaaril-ta. Satotuottojen osuus kokonaistuotoista oli siten 39 %, ja tukien osuus 61 % (Kuva 90). Tämä osoittaa, että ku-minan tuotanto on voimakkaasti riippuvaista tuista ja poikkeaa selvästi muista kasveista. Satotuottojen ja tuki-en suhde esimerkiksi rehuviljoilla on keskimäärin 50:50 ja kevätvehnällä ja mallasohralla 60:40. Viljoilla sato-tuottojen ja tukien suhde muuttui merkittävästi vuoden 2007 jälkeen, kun viljan hinnat nousivat huomattavasti.

Kuminan viljelyn suurin kustannuserä oli kiinteät ku-lut. Kokonaiskustannuksista kiinteitä kuluja oli 36 % (Kuva 91). Kiinteisiin kuluihin kuuluvat koneiden ja ra-kennusten korko-, poisto- ja ylläpitokustannukset sekä yleiskustannukset. Konekustannus oli suurin yksittäinen kustannuserä, 260 euroa hehtaarilta, ja vastasi yli neljän-nestä eli 26 % kokonaiskustannuksista. Muuttuvat kus-tannukset olivat 21 % kaikista kuluista. Muuttuvista kustannuksista suurin menoerä oli lannoituskustannus, noin 100 euroa hehtaarilta, ja se vastasi lähes puolta eli 46 % muuttuvista kuluista (Kuva 92). Työkustannusten osuus oli 13 %, ja pellon ja ojituksen kustannus 30 % kokonaiskustannuksista.

Kuminan kokonaiskustannukset viljoja alhaisemmatKuminan viljelyn muuttuvat kustannukset olivat vuosina 2011-2012 noin 200 euroa hehtaarilta pienemmät kuin kevätviljojen vastaavat kustannukset (Kuva 93). Erityi-sesti siemen- ja lannoituskustannukset sekä muut muut-tuvat kustannuserät, joita olivat muun muassa polttoai-nekulut, olivat selvästi kevätviljoja ja rypsiä pienemmät. Kasvinsuojelukustannus oli samaa tasoa tai jonkin ver-ran korkeampi viljoihin verrattuna, mutta rypsiin näh-den selvästi pienempi.

Koska kumina on monivuotinen kasvi, tietyt menoerät kuten siemenkustannus ja kasvuston perustamiskustan-nukset jakautuvat useammille vuosille ja pienentävät si-ten vuosittaisia menoja. Kuminalla on kuitenkin sekä perustamisvuoteen että satovuosiin liittyviä kasvukau-den aikaisia panostuksia, joista kasvinsuojelukustannus on merkittävin.

Kuminanviljelyn kokonaiskustannukset olivat vuosina 2011-2012 keskimäärin 1 000 euroa hehtaarilta. Viljoil-

Kuva 90. Kuminan viljelyn kokonaistuotot olivat noin 1 300 euroa hehtaarilta vuosien 2011-2012 tuotantokustannuslaskelmien pe-rusteella. Tukien osuus tuotoista oli reilusti yli puolet eli 61 % ja satotuottojen vastaavasti 39 %.

0

200

400

600

800

1000

1200

1400

2011 2012

tuet

satotuotot

Kuminan kokonaistuotot, €/ha Kuminan viljelyn kokonaiskustannukset, €/ha

0

200

400

600

800

1000

1200

2011 2012

pellon ja ojituksen kustannus

kiinteät kustannukset

työkustannukset

muuttuvat kustannukset

Kuva 91. Kuminan viljelyn suurin kustannuserä oli kiinteät ku-lut, jotka muodostivat 36 % kaikista kustannuksista. Niihin kuului-vat koneiden ja rakennusten korko-, poisto- ja ylläpitokustannuk-set sekä yleiskustannukset. Muuttuvat kulut olivat 21 % kaikista kustannuksista.

0

200

400

600

800

1000

1200

1400

2011 2012

tuet

satotuotot

Kuminan kokonaistuotot, €/ha Kuminan viljelyn kokonaiskustannukset, €/ha

0

200

400

600

800

1000

1200

2011 2012

pellon ja ojituksen kustannus

kiinteät kustannukset

työkustannukset

muuttuvat kustannukset

Kuva 92. Kuminan viljelyn muuttuvista kustannuksista lannoitus-kustannukset olivat isoin menoerä, ja ne muodostivat lähes puo-let eli 46 % kaikista muuttuvista kuluista.

Kuminan muuttuvat kustannukset, €/ha

020406080

100120

siemen lannoitus kasvin-suojelu

muut

20112012

MTT RAPORTTI 136 71

la vastaava kustannus oli 1 270 euroa hehtaarilta. Suu-rin ero kuminan ja viljan viljelyn kustannuksissa syntyy muuttuvista kustannuksista. Kuminaa viljellään pääasi-assa viljatiloilla, joten on luonnollista, että kiinteissä kus-tannuksissa ei ole merkittävää eroa.

Kannattavuuteen vaikuttavia tekijöitäKuminan tuotannon taloudellinen tulos vuosien 2011 ja 2012 aikana oli keskimäärin 291 euroa hehtaarilta voi-tollinen (Kuva 94). Kuminan viljelyn kannattavuus oli näinä vuosina kevätviljoja noin 160 euroa hehtaarilta pa-rempi. Tänä ajanjaksona kuminan sadon hinta oli suh-teellisen matala, noin 60-70 senttiä kilolta, kun taas vas-taavasti viljojen hinnat nousivat vuonna 2012. Toisaalta viljojen kannattavuutta vuonna 2012 heikensivät korke-at kustannukset, erityisesti lisääntyneet kuivauskustan-nukset erittäin sateisen korjuukauden takia.

Kuminan hyvän taloudellisen tuloksen taustalla on eri-tyisesti onnistuminen sadossa. Paras neljännes saavutti vuonna 2012 yli 700 kiloa hehtaarilta paremman sadon kuin heikoin neljännes (Taulukko 22). Myös sadosta saa-tu hinta oli 8 senttiä kilolta parempi. Parhaimman nel-jänneksen taloudellinen tulos oli yli 600 euroa hehtaa-rilta voitollinen verrattuna heikomman neljänneksen yli 100 euron hehtaarilta tappiolliseen tulokseen. Samaan ai-kaan parhaimman neljänneksen muuttuvat kustannukset olivat kuitenkin noin 70 euroa hehtaarilta korkeammat kuin heikommalla neljänneksellä. Toinen merkittävä te-kijä viljelyn kannattavuuteen oli kiinteiden kustannusten, erityisesti konekustannusten hallinta. Ne olivat parhaim-malla neljänneksellä noin 100 euroa hehtaarilta pienem-mät verrattuna heikompaan neljännekseen.

Kuva 93. Kuminanviljelyn muuttuvat kustannukset olivat 164 € /ha vuonna 2011 ja 229 € /ha vuonna 2012 pienemmät kuin kevätviljoilla. Erityisesti siemen- ja lannoituskustannukset sekä muut muuttuvat kustannuserät, joita ovat muun muassa polttoainekulut, olivat selväs-ti kevätviljoja pienemmät. Kuminan kasvinsuojelukustannukset ovat suuruusluokaltaan viljojen tasoa tai hieman korkeammat. Viljojen vuoden 2012 kustannuksia rasittivat erittäin korkeat kuivauskustannukset, jotka lisäsivät muita muuttuvia kustannuksia lähes kaksin-kertaiseksi edellisvuoteen nähden.

Kuva 94. Kuminanviljelyn taloudellinen tulos eli nettovoitto oli vuosien 2011 ja 2012 aikana keskimäärin 291 euroa hehtaarilta. Nettovoitto saadaan kun kokonaistuotoista, joissa ovat mukana satotuotot ja tuet, vähennetään pois kokonaiskustannukset, joi-hin lukeutuvat muuttuvat ja työkustannukset, kone-, rakennus- ja yleiskustannukset sekä pellon ja ojituksen kustannukset.

Kuva 95. Kuminanviljelyn taloudellinen tulos on ollut viimeisen kuuden vuoden aikana joka vuosi voitollinen, ja lisäksi tulos on ollut tasaisempaa kuin kevätviljoilla.

Kuminan viljelyn taloudellinen tulos, €/ha

0 200 400 600 800 1000 1200 1400

nettovoitto

kokonais-kustannukset

kokonaistuotot

2011

2012

-200

-100

0

100

200

300

400

500

600

syys-vehnä

syys-ruis

ohra mallas-ohra

kevät-vehnä

kevät-rypsi

kumina

200720082009201020112012

Nettovoitto €/ha v. 2007-2012€/ha

0

150

50

250

350

450

kumina kevät-vehnä

mallas-ohra

rehu-ohra

kaura rypsi kumina kevät-vehnä

mallas-ohra

rehu-ohra

kaura rypsi

Muuttuvat kustannukset €/ha

0

100

200

300

400

500

600

MuutKasvinsuojeluLannoitus Siemen

v. 2012v. 2011

72 MTT RAPORTTI 136

loksessa viljalle noin 200 euroa hehtaarilta, mutta päin-vastaisessa tilanteessa, kuten vuonna 2009, kuminan tu-los voi olla runsas 600 euroa hehtaarilta viljoja parempi. Vuosien 2007-2012 aikana kuminan taloudellinen tulos nettovoitolla mitattuna oli 320 euroa hehtaarilta eli noin 170 euroa viljoja parempi.

Taulukko 22. Kuminanviljelyn taloudellinen tulos eri tiloilla ja peltolohkoilla nettovoiton mukaan jaoteltuna neljänneksiin vuonna 2012.

Heikoin neljännes Keskimäärin Paras neljännes

Sato, kg/ha 501 850 1277

Sadosta saatu hinta, €/kg 0,57 0,60 0,65

Satotuotot, €/ha 288 510 826

Muuttuvat kustannukset, €/ha 154 194 226

Työkustannukset, €/ha 172 197 210

Kiinteät kustannukset, €/ha 373 335 320

joista konekustannukset, €/ha 302 238 214

Pellon ja ojituksen kustannukset, €/ha 423 348 258

Nettovoitto tai -tappio, €/ha -122 203 629

Kuminan tulos on viimeisen kuuden vuoden aikana ol-lut joka vuosi voitollinen (Kuva 95). Lisäksi kuminan ta-loudellinen tulos nettovoitolla ilmaistuna on ollut tasai-sempaa ja vuosittaiset vaihtelut huomattavasti pienempiä kuin kevätviljoilla. Kuminan suhteellisen kannattavuu-den viljoihin nähden ratkaisee viljan hinta. Viljan hinnan olleessa korkealla, kuten vuonna 2007, kumina häviää tu-

Kumina. Kuva: Erja Huusela-Veistola

MTT RAPORTTI 136 73

8 Yhteenveto

8.1 Sadon ja kannattavuuden kannalta tärkeät vaiheet

Marjo Keskitalo, Asko Hannukkala, Erja Huusela-Veistola, Merja Högnäsbacka, Lauri Jauhiainen, Arjo Kangas, Timo Karhula, Hannu Känkänen, Antti Laine, Markku Niska nen, Noora Pietikäinen, Pentti Ruuttunen ja Sari Peltonen

Ylivoimainen kuminaketju 2010-2014 -hankkeen tar-koitus oli tuottaa tietoa ja menetelmiä, joiden avulla voi-daan kohottaa kuminan keskisatoa, vähentää satovaih-teluita ja parantaa tuotannon kilpailukykyä. Hankkeen eri kokeista saatiin tietoa sadon muodostumiseen liitty-vistä tekijöistä. Saatu tieto on koottu yhteenvedoksi tä-hän lukuun. Yhteenveto antaa samalla kuminaa vähem-män tuntevalle kuvan kasvin elinkierrosta.

Näistä on parempi kuminasato tehty.

8.1.1 Lohkon valinta

Rikkakasvittomuus ja maalajivaatimus

Kuminalohkon valinta – jos mahdollista – tulee tehdä jo kylvöä edeltävänä vuonna, jolloin monivuotisia rik-kakasveja on mahdollista torjua pellosta. Rikkakasvien torjunta jo etukäteen kannattaa, sillä se varmistaa kumi-nakylvön onnistumista seuraavana vuonna. Siemenrikka-kasveista saunakukka on kuminalla haitallisin ja vaikein torjua, joten lohkoja, joilla tiedetään esiintyvän runsaasti saunakukkaa, ei tule valita kuminan viljelyyn.

Maalajin huomioiminen kannattaa. Parhaita ovat mul-lansekaiset kivennäismaat. Hankkeen satokilpailuun osallistuneet ja huippusatoja niittäneet kuminanvilje-lijät olivat valinneet pelloiksi juuri multavia hietasavia, karkeaa hietaa ja hiesusavea. Maiden pH oli vähintään 6. Hollantilainen perinnetieto kertoo, ettei kuminaa tule viljellä hiekkamaalla. Tosin tutkijoiden kokeessa paras sato saatiin hiesulla ja heikoin sato savimaalla (Toxope-us & Lubberts 1994).

8.1.2 Kylvövuosi

Perustamisvuoden lannoitus Kylvön yhteydessä sijoitettava typpilannoite on määräl-tään yleensä satovuotta vähäisempi (0-60 kg N/ha). Lan-noituksen tarve riippui hankkeessa tehtyjen havaintojen mukaan maalajista ja kasvukauden sade- ja lämpöoloista.

Kokeissa multamailla perustamisvuoden typpilannoi-tuksen vaikutus ensimmäisen satovuoden satoon riip-pui kasvukauden säästä. Normaaleina kasvukausina sa-donlisää on saatu ensimmäisenä satovuonna noin 10 %, mutta sateisina vuosina ei lainkaan. Kuivina vuosina ti-lanne on todennäköisesti toinen, mitä tukevat aiemman, yli 10 vuotta sitten tehdyn tutkimuksen tulokset. Silloin ensimmäisen satovuoden lannoitettu sato oli yli kaksin-kertainen lannoittamattomaan verrattuna, jolloin ei kui-tenkaan voitu erottaa perustamisvuoden ja satovuoden lannoituksen merkityksiä. Myös vähemmän ravinteita si-sältävillä kivennäismailla peruslannoitus kannattaa. Pe-rustamisvuonna moniravinnelannoitteet todennäköisesti riittävät viljavilla mailla, mutta köyhillä maalajeilla fos-forin lisääminen viljavuusluokan sallimilla määrillä voi olla paikallaan. Myös orgaaniset lannoitevalmisteet ovat perustamisvuonna mahdollisia.

Kylvösiemeneksi hyvin itävää siementäSiemen, oikeammin hedelmä, on noin 3-6 mm pitkä, tummanruskea ja jakaantuu kahteen lohkoon. Tuhan-nen siemenen paino vaihtelee 2 ja 4 gramman välillä lajikkeesta riippuen. Kuminasta on toisinaan saatavil-la hyvin heikosti itävää kylvösiementä, jonka käyttämi-nen vaikeuttaa tuotannon suunnittelua. Siemenestä ni-mittäin itää vaikeasti ennakoitavissa oleva osuus taimia jo muutenkin. Kylvösiemenen ja erityisesti lajikkeen va-linta vaikuttaa aikanaan siihen, miten tarkasti tuleentu-mista tulee seurata.

Kuminan siemenissä esiintyi melko runsaasti samoja sie-nilajeja, joita löytyi kasvustoissa versolaikuista. Monet näistä lajeista heikentävät siementen itävyyttä. Jatkos-sa olisi hyvä selvittää, voiko kuminan itävyyttä paran-taa siemenen biologisella tai kemiallisella peittauksella.

74 MTT RAPORTTI 136

Kylvömenetelmä määrittelee tarvittavien siementen määränSiemenmäärää tärkeämpää on saada kumina itämään nopeasti tasaiseksi kasvustoksi. Pienellä siemenmäärällä (5-10 kg/ha) voi saada runsaana kukkivan ja satoa tuot-tavan kasvuston yhdeksi vuodeksi, mutta ei välttämättä kahdeksi. Suurempia (yli 15 kg/ha) siemenmääriä käyt-täen varmistaa sadon kahdeksi vuodeksi, mutta samalla riski satovaihteluista voi kasvaa jommankumman sato-vuoden dominoidessa sadon muodostumista.

Eri viljelyjärjestelmien siemenmäärävaatimukset voivat olla erilaisia. Esimerkiksi suorakylvössä muokkaamat-tomaan maahan kylvettäessä on siemenen määrää lisät-tävä maan ominaisuuksista riippuen, jopa kaksinker-taiseksi. Kuminan kylvössä suojakasviin voivat riittää pienimmätkin kylvömäärät, jos tavoitteena on vain yksi kuminasato.

Kylvö kosteaan maahanKylvö kannattaa tehdä silloin, kun maassa on riittävästi kosteutta, vaikka kylvöaika siirtyisikin kesäkuun puolel-le. Kylvön siirtäminen toukokuusta kesäkuuhun voi hel-pottaa rikkakasvipainetta. Hankkeen kokeissa peltoma-taran ja jauhosavikan lukumäärät vähenivät eniten kun kylvöajankohtaa siirrettiin. Toisaalta kannattaa muistaa, että mitä myöhemmin kylvö tehdään sitä vähemmän ai-kaa jää kuminalle kasvattaa juurta.

Kylvövuosi ratkaiseva rikkakasvien torjunnassaKuminan rikkakasvien torjunnassa voidaan parhaiten onnistua tai pahiten epäonnistua kylvövuonna. Rikka-kasvien haittojen minimoimisen kannalta on oleellista kylvää kumina lämpimään, riittävän kosteaan maahan, jotta kasvi taimettuu tasaisesti ja kilpailee alusta lähtien tehokkaasti rikkakasvien kanssa. Sekä aikaiset että myö-häiset kylvöt voivat onnistua hyvin, mutta myöhäisillä kylvöillä siemenrikkakasvien määrää voidaan vähentää ennen kylvöä tehtävillä toistuvilla muokkauksilla.

Siemenrikkakasvien torjunnassa on varminta käyttää kahden herbisidivalmisteen tankkiseoksia sekä ennen ku-minan taimettumista että kuminan 1-2 kasvulehden as-teella. Tehokas rikkakasvien torjunta kylvövuonna turvaa kuminan häiriöttömän kehityksen peittäväksi kasvustok-si kylvövuoden syksyyn mennessä. Silloin maksimoidaan myös yksilöiden koko ja juurenniskan paksuus, mikä taas maksimoi kukkivien kasvien määrän ja kuminasadon en-simmäisenä satovuonna. Tehokkaan kylvövuoden rikka-kasvien torjunnan vaikutuksesta ensimmäisen satovuo-den sato voi olla moninkertainen verrattuna sellaiseen kasvustoon, jonka kylvövuoden rikkakasvien torjunnas-sa on epäonnistuttu.

Kuivana kesänä taimettumista voi joutua odottamaanKuminan taimettuminen tapahtuu parin viikon kuluessa kylvöstä, mutta kuivina vuosina siihen voi kulua kuukau-sikin. Taimettuneiden osuus vaihtelee lähes täydellises-tä itämisestä lähes täydelliseen epäonnistumiseen, mikä haastaa niin kuminan viljelijän kuin tutkijankin oikei-den suositusten antamisessa. Usein käy myös niin, että osa siemenistä itää vasta kylvövuoden syksyllä tai seuraa-vana keväänä. Kuminalla tulevat ensin näkyviin pitkän-omaiset sirkkalehdet ja sen jälkeen hienoliuskaiset kasvu-lehdet. Kasvin alkukehitys on hidasta, sillä kasvi ryhtyy samanaikaisesti kasvattamaan porkkanamaisen suippoa juurta. Juurta muodostuukin maanpäälliseen lehtimas-saan nähden sitä enemmän, mitä pidempi aika kuminal-la on kasvaa. Kasvulehtiä lehtiruusukkeeseen tulisi muo-dostua ennen talven tuloa lähemmäs kymmenen. Maata peittävä kasvusto saadaan usein vasta elo-syyskuussa.

Taimet sopivan harvaanLiian tiheässä kuminataimet jäävät kylvövuonna pienik-si ja jopa talvehtiminen voi vaarantua tai ainakin edel-lytykset seuraavan vuoden kukintaan menetetään. Har-vat, mutta hyvin rikkakasveista hoidetut kasvustot voivat tuottaa yhtä hyvin satoa kuin tiheämmät, kuminan te-hokkaan versomisominaisuuden takia. Tiheän kasvuston keskeisin tavoite on varmistaa sadon saaminen samas-ta pellosta ainakin kahtena vuotena, joskus useampa-nakin. Optimikylvötiheyden määrittämisen vaikeutta lisää kuminan siemenen epätasainen itäminen. Kylvö-siemenmäärä tulisikin sopeuttaa vallitseviin kasvuoloi-hin, jotta juuri kasvaa sopivan kokoiseksi (Dragland & Aslaksen 1996).

Vahva juuri auttaa talvehtimaan ja kukkimaanKumina kasvattaa ensimmäisenä vuotena paalujuuren, jonka pituus, haaraisuus ja paksuus riippuvat kasvu-oloista sekä kasvukauden pituudesta. Kuminan paalu-juuri tunkeutuu jopa 20-30 cm syvyyteen ja hiusjuuristo vieläkin syvemmälle maahan. Kun juuri ennättää kasvaa riittävän suureksi (Keskitalo ym. 2006), kasvi sekä tal-vehtii hyvin että kukkii seuraavana vuonna. Juurennis-kan paksuuteen vaikuttavat ainakin kylvöaika, typpilan-noitus, kylvötiheys ja rikkakasvien runsaus.

Juuren niskan paksuus vaikuttaa kukintaan. Jotta kasvi pystyy seuraavana kesänä siirtymään kukintavaiheeseen ja tuottamaan satoa, pitää arvioiden mukaan juuren olla paksuudeltaan vähintään 7 mm ennen syksyn kylmien säiden alkamista (Nordestgaard 1986). Eri lajikkeet voi-vat erota siinä, minkä kokoisia niiden tulisi olla syksyllä (Bjerke & Balvoll 1997), ja siksi myös pienempien kas-vien on todettu tuottavan satoa seuraavana vuonna. Li-säksi kumina tarvitsee pitkän kylmäjakson, minkä Suo-messa hoitaa talvi pakkasineen.

MTT RAPORTTI 136 75

Talvehtiminen – talvikuolleisuus Pakkasten tultua lehdet nuutuvat ja kuolevat, mutta maahan jäävä juuri säilyy. Talven aikana ainakin osa ku-minan taimista kuolee. Tuho on sitä suurempi mitä pie-nempiä kasvit ja juuret ovat. Juurenniskan tavoitekokona pidetään noin 7 mm (Nordestgaard 1986). Esimerkiksi syksyllä korjuussa maahan varisseista siemenistä itäneet taimet voivat kuolla täysin. Jokioisten lajiketutkimuk-sissa kuoli kahden talven aikana yhteensä lähes kolmas-osa ensimmäisen syksyn taimista. Lajikkeiden välillä voi olla eroja talvenkestävyydessä. Syksyä kohti juuren so-keripitoisuus kohoaa, ja todennäköisesti sillä on merki-tystä talvehtimiseen nurmikasvien tapaan.

8.1.3 Satovuosi

Satovuoden kevätlannoitus ja kuminan alkukehitys Kumina kehittyy satovuoden keväällä nopeasti. Lehti-ruusukkeet puskevat toisinaan lähes lumen keskeltä, kun päivälämpötila nousee plussan puolelle. Kevätpäivien te-hokas käyttö kannattaa varmistaa antamalla kevätlannoi-tus heti, kun maan pinta kuivahtaa. Kevätlannoituksen myöhästyminen voi heikentää kuminan kukkavarsien muodostumista ja versontaa, kun ravinteita ei ole käy-tettävissä tai niiden liukeneminen on heikkoa kuivuu-desta johtuen. Satovuosien typpilannoituksella saatiin merkittäviä sadonlisäyksiä, mutta vaikutus riippui kas-vukauden sateisuudesta ja typen määrästä. Kevätlannoi-tukset nostivat tutkimushankkeessa satoa ensimmäise-nä vuonna typen määrästä riippuen 20-44 %, ja toisena satovuonna 30-80 % lannoittamattomaan koejäseneen verrattuna. Ylistaron multamailla paras määrä oli 90 kg N/ha ja 10 vuotta aiemmin Tammelassa kuivana kasvu-kautena tätäkin suurempi.

Viime vuosina vallinneet alkukasvukauden lämpöaal-lot ovat vieneet kuminan satotoiveita. Tämä antaa viit-teitä siitä, että kumina hyötyy, jos ei nyt aivan vilus-ta, niin ainakin tavanomaisesta ”keikkuen” tulevasta kevätsäästä.

Kasvutiheys keväällä Parasta taimitiheyttä on mahdotonta antaa, mutta ko-keissa hyviä satoja on saatu ensimmäisenä satovuonna silloin, kun taimia on ollut vähintään pari sataa neliö-tä kohti. Tämä on noin puolet yleisesti käytetystä 500-550 kpl/m² kylvösiementiheydestä. Tämä on havaittu useissa MTT:n kokeissa tavanomaisilla kylvötavoilla kyl-vettynä. Kun kumina kasvaa harvemmassa, muodostuu myös sivuversoihin kukkasarjoja, ja sato voi olla hyvä-kin. Harvoista kasvustoista ei kuitenkaan saada yleensä hyvää toista satoa. Liian tiheää taimien määrää kannat-taa myös välttää, sillä seurauksena voi olla jopa pienem-pi ensimmäinen sato, jota toisenkaan kesän sato ei vält-tämättä kompensoi.

Kuminapellossa kasvavien yksilöiden määrä vähenee jo-kaisen satovuoden jälkeen. Varisevia lajikkeita viljeltäessä itää uusia taimia, mutta ne jäävät yleensä niin pieniksi, että niiden on vaikeaa pysyä elossa seuraavaan kevääseen.

Rikkakasvien torjunta keväälläSatovuoden rikkakasveista on tyypillisin jo syksyllä tai-mettunut saunakukka. Joukossa on tavallisesti myös muita yksi- tai monivuotisia rikkakasveja. Kuminalle käytettävät rikkakasvihävitteet tehoavat yleensä näihin kevätruisku-tuksina heikosti.

Tehoa voi parantaa se, että ruiskuttamaan päästään ke-väällä mahdollisimman aikaisin, jolloin rikkakasvit ovat pieniä ja maa kosteaa. Kuminasadon määrä ja erityisesti laatu (puhtaus) voivat parantua.

Jos viljelyalalla on vain vähän rikkakasveja, kannattaa ruis-kutus jättää jopa tekemättä, sillä se saattaa myös vioittaa kuminaa. Poikkeuksen tekee juolavehnä, joka kannattaa aina torjua kuminalta, kun sitä esiintyy. Juolavehnän 3-5 -lehtiasteella lämpimällä säällä korkeassa ilmankosteudessa ruiskutettaessa valikoivat rikkakasvihävitteet (Targa Super 5 SC ja Agil 100 EC) torjuvat juolavehnän tehokkaasti, eivätkä vioita kuminaa. Usein juolavehnän torjunta-ai-neet voidaan ruiskuttaa tankkiseoksina kuminakoin tor-junta-aineiden kanssa.

Kuminakoi erityiseen tarkkailuunTuhoeläimistä kuminakoi on merkittävin kuminan satoa heikentävä hyönteinen. Kuminakoin lentojen ja pienten toukkien tarkkailu tulee aloittaa toukokuussa, jotta tor-juntaruiskutukset voidaan ajoittaa oikein. Kuminakoin torjunta-aikakokeiden ja käytännön kokemusten perus-teella torjunnan viivyttäminen mahdollisimman lähelle kukinnan alkamista kannattaa, jos toukkia tai vioittunei-ta nuppuja ei löydy erityisen paljon ennen sitä. Jos koita on paljon tai niiden lento ajoittuu myöhään, voi torjun-noista huolimatta seittiä ympärilleen kutovien ja kukkia tuhoavien toukkien määrä runsastua.

Punertavan kukkakaalimaiseksi turpoavat kukinnot ovat osoitus kuminanrengaspunkin saastuttamasta kasvustos-ta, johon ei ole tällä hetkellä torjuntamenetelmiä.

Kasvitaudit Satovuosina muutamilla lohkoilla esiintyi melko runsaasti pahkahometta ja versolaikkua, mutta yleisesti ottaen kas-vustot olivat terveitä. Tautisimmilla lohkoilla tautien tor-juntaruiskutuksista olisi ollut hyötyä, mutta toistaisek-si ei tiedetä tarkasti, milloin tautiruiskutus pitäisi tehdä.

Kuminan kukinnan alkaminen ja kesto Kuminan kukkavarsiin muodostuu sarjoja, joihin kehit-tyvät pienet kukat ovat hennon vaalean kellertäviä. Ku-kat aukeavat Etelä-Suomessa toukokuun lopulla tai ke-

76 MTT RAPORTTI 136

säkuun alussa ja muualla hieman myöhemmin. Terveet kukkasarjat aukeavat siinä järjestyksessä kuin niitä kehit-tyy pää- ja sivuversoihin. Ensimmäisenä aukeavat pääver-son ylimmän sarjan kukat. Kukintavaiheessa kuminassa on yhtä aikaa nupuillaan olevia, kukkivia, kukintansa lo-pettaneita ja jo siemeniä kehittäviä sarjoja.

Häiriöitä kukinnassa voivat aiheuttaa tuholaiset tai epä-tavallisen korkea lämpötila. Kuminakoi, kuminanrengas-punkki tai korkea lämpötila voivat saada aikaan suuria-kin sadonmenetyksiä.

Kukinta jatkuu noin kuukauden. Etelä-Suomessa kukin-ta päättyy heinäkuun alussa ja muualla hieman myöhem-min. Kasvuston väri alkaa muuttua vihertävästä ruskeaan ja tummanruskeaksi.

Kukkivien kasvien määrä neliöllä Kokeissa havaittiin, että kukkivien kasvien määrällä ja sie-menmäärällä on yhteys. Kukkivia yksilöitä oli ensimmäi-senä satovuonna enemmän harvoissa ja pienillä siemen-määrillä perustetuissa kasvustoissa. Toisena satovuonna taasen kukkivia oli enemmän, kun oli käytetty suuria sie-menmääriä. MTT:n kokeissa suuria satoja on saatu en-simmäisen satovuoden kasvustosta silloin, kun kukkivia on ollut 130-160 kpl/m². Myös harvemmat kasvustot voivat tuottaa hyvän sadon, jos sivusarjoja on runsaasti.

Sarjojen määrä kasvissa Kuminan versoihin muodostuu kukkasarjoja sitä enem-män, mitä harvemmassa kasvi kasvaa. Myös ravinteiden saanti lisää sarjojen kehittymistä. Yhdessä sarjassa on puo-lestaan lukuisia pieniä kukkia, joihin siemeniksi kutsutut lohkohedelmät muodostuvat. MTT:n kokeissa sarjoja oli kasviyksilöä kohti 10-20 kpl tai monikertaisesti riippuen kasvuston tiheydestä.

Kukkien pölyttyminen Kuminan kukka pölyttyy tuulen ja hyönteisten avulla. Kukintakauden sääoloilla on vaikutusta pölyttymisen on-nistumiseen ja hyvään satoon.

Vuonna 1995 tehdyssä kokeessa heikennettiin siementen kehittymistä varjostamalla (Bouwmeester & Smid 1995, Bouwmeester ym. 1995). Koetulosten mukaan auringon-valon katsotaan olevan kukinnan alkaessa erityisen tärke-ää, jotta kasvi pystyy muodostamaan yhteyttämistuottei-ta, joita tarvitaan siementen kehittymiseen ja hyvän sadon muodostamiseen

Tuleentuminen ja korjuuKuminan lohkohedelmät eli siemenet irtoavat tuleentu-misvaiheessa toisistaan ja voivat lajikkeesta riippuen varis-ta herkästi. Helposti varisevien lajikkeiden puintiin onkin ryhdyttävä ennen täystuleentumista ja varisemisen merk-kejä. Paremmin siemenistään kiinni pitävien lajikkeiden

puintia kannattaa sen sijaan siirtää, kunnes kasvi on täy-sin tuleentunut ja siemenet ovat kovia ja tummanrus-keita. Kuivatuskustannukset jäävät silloin pienemmiksi. Myöhäisemmästä puinnista on myös se etu, että kuminan siemenen öljypitoisuus nousee tuleentumisen edistyessä.

Korjuukausi alkaa yleensä Etelä-Suomessa heinäkuun toiseksi viimeisellä viikolla ja jatkuu elokuun puoleen-väliin. Puimuri tulee säätää sopivaksi pienien siemen-ten korjuulle.

HehtaarisatoHehtaarisato riippuu kaikkien edellä mainittujen kasvuun liittyvien tekijöiden jälkeen siitä, miten hyvin korjuu on-nistuu. Tilastojen mukaan kuminan keskisadot ovat Suo-messa 400-700 kg/ha. Ne ovat hyvin samansuuruiset Ka-nadan ilmoittamien satotulosten kanssa. Hehtaarisatojen nostamiseen on kuitenkin hyvät edellytykset Suomessa. ProAgrian selvityksessä otantatilojen kuminasadot olivat noin 800 kg/ha. Ylivoimainen kuminaketju -hankkeen satokilpailuun osallistuneiden huippusadot olivat 1700-1870 kg/ha. Hankkeen kenttäkokeiden parhaat sadot oli-vat yli 2000 kiloa. Taloudellisesti kannattavan tuotannon raja on selvitystemme mukaan noin 700 kilon hehtaari-sadon tuottaminen.

Satovaihteluita syntyy herkästiSatovaihteluiden tasaaminen voi olla vaikeaa, sillä pel-losta tuotettu sato on paljolti seurausta kasvien tiheyden ja kukkivien kasvien välisestä yhteydestä. Sen voi hyvin ymmärtää, mutta sitä on käytännössä vaikea hallita. Yksi tapa satovaihteluiden selättämiseen on tuottaa kuminasta vain yksi sato pienellä kylvösiemenmäärällä, jolloin suu-rin osa kylvetystä taimimäärästä kukkii jo ensimmäisenä satovuonna. Kahden sadon tuottamiseksi tulee kylvää suuremmalla siemenmäärällä. Suurempi siemenmäärä ja siitä seuraava tiheämpi kasvusto kuitenkin lisää toden-näköisyyttä satovaihteluille jommankumman satovuoden dominoidessa. Tasaisen sadon tuottamiseksi eli tasaisen kukinnan aikaansaamiseksi, saatetaan joutua tinkimään maksimaalisesta satomäärästä.

Tuhannen siemenen paino on yksi sadon määrään vaikut-tavista tekijöistä. Siemenen painoon vaikuttavat ainakin typpilannoitus, satovuosi ja lajike. Siemenen painosta ja muodosta riippuen satojen hehtolitrapainot ovat selvityk-sissämme olleet 40 kilon molemmin puolin.

Sadon laatuSadon laatuun ja sen kautta sadon hinnoitteluun vaikut-tavat roskaisuus, siemenen haihtuvan öljyn pitoisuus ja hygieenisyys, joihin viljelijä voi vaikuttaa torjumalla rik-kakasvit ja korjaamalla sadon oikeaan aikaan.

Siemenen haihtuvan öljyn pitoisuus riippuu ennen kaik-kea lajikkeesta, joista ylivoimaisesti öljypitoisin on Nie-derdeutscher. Lisäksi satomäärien ja öljypitoisuuden vä-

MTT RAPORTTI 136 77

lillä on usein negatiivinen yhteys. Satomäärän noustessa öljypitoisuus yleensä laskee, ja päinvastoin. Koealueil-lamme korjattiin kivennäismailta multamaita öljypitoi-sempaa satoa.

Tuleentumis- ja korjuuvaiheeseen osuvat sateet ja pitkit-tynyt aika ennen kuivaamista voivat heikentää sadon hy-gieenisyyttä ja lisätä erilaisten mikrobien määrää.

Kuminan syyslannoitus Puinnin jälkeen satoa tuottanut kasvi juurineen kuo-lee. Pellossa on yleensä samanaikaisesti myös satoa tuot-tamattomia ruusukevaiheessa olevia kasviyksilöitä, jotka alkavat voimistua seuraavan vuoden sadontuottoa var-ten viimeistään heinäkuussa auringonvalon läpäistessä tuleentuvan kasvuston. Sadonkorjuun jälkeisen voimak-kaan kasvun varmistamiseksi levitetään usein 20-30 ki-lon typpilisä. Tosin vasta suuri typpimäärä (60 kg N/ha) korjuun jälkeen annettuna lisäsi seuraavan vuoden satoa Ylistaron multavilla mailla.

Kasvuston kunto ratkaisee satovuosien määränSuurin osa viljelijöistä korjaa kuminapellosta kaksi satoa. Lisäksi yhden sadon tuottavien peltojen osuus on kasva-nut. Pohdittaessa satovuosien määrää, kannattaa tutkia tarkemmin omaa peltoaan. Ratkaisevaa on kasvuston kunto, johon vaikuttavat etenkin taimitiheys ja rikkakas-vien määrä. Koska kuminapellot eroavat toisistaan hyvin paljon, on kaikille soveltuvaa ohjetta sopivasta taimitihe-ydestä mahdotonta antaa.

Parhaan käsityksen kuminakasvuston kunnosta saa, kun laskee kuminantaimet kylvövuoden syksyllä sekä ensim-mäisen satovuoden keväällä. Silloin kannattaa laskea myös kukkivien kasvien määrät. Laskenta tehdään muu-tamasta kohtaa peltoa metrin matkalta. Taimien luku-määrät neliömetriä kohden muutettuaan saa tietää, mikä on taimitiheys ja kuinka suuri osa taimista kukkii. Kuk-kimattomat valmistautuvat seuraavaan vuoteen, ja niiden lukumäärä ratkaisee, mikä on arvioitavissa oleva satopo-tentiaali seuraavan vuonna. Lukua voi verrata hankkeen tuloksiin, joissa on saatu ensimmäisenä ja toisena vuon-na satoa yli 1000 kg/ha.

■ Kylvövuoden syksyllä taimia on ollut noin 200-450 kpl/m²

■ Ensimmäisen satovuoden keväällä taimia on ollut noin 150-280 kpl/m²

■ Ensimmäisenä satovuonna kukkivia on ollut noin 50-180 kpl/m²

■ Yhteensä kahden satovuoden aikana kukkivia kasve-ja on ollut parhaimmillaan noin 250 kpl/m²

■ Jos oman pellon luvut jäävät näistä, älä luovu-ta – kumina versoo ja tekee sivusarjoja tehokkaasti, mutta silloin pellon tulee olla puhdas rikkakasveista

Yllä olevat luvut perustuvat useisiin Jokioisten ja Ylistaron

kenttäkokeisiin. Kokeet oli kylvetty tavanomaisesti 12-13 cm rivivälein, siementiheys oli 500-550 kpl/m2. Sie-meniä kylvettiin noin 15 kg/ha. Jos kukkivia taimia on ensimmäisenä vuonna runsaasti, esimerkiksi 160 kpl/m², on epätodennäköistä, että kasvusto kukkisi samalla tehol-la enää seuraavana vuonna. Syynä on yleensä se, että kas-vustossa ei ole enää riittävästi taimia. Vastaavasti kasvus-to, joka kukkii ensimmäisenä vuonna vähemmän, kukkii todennäköisesti seuraavana vuonna tehokkaammin.

Kukkivat kasvit määräävät satopotentiaalin. Lisäksi on lukuisia muita tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten hyvin pelto pystyy satopotentiaalinsa käyttämään. Näi-tä tekijöitä ovat rikkakasvien määrä, ravinteiden saanti, talvikuolleisuus, versoutuminen, sivusarjojen muodos-tuminen, tuhoeläimet, kasvitaudit, pölyttymisen onnis-tuminen ja sääolot.

Kasvuston päättäminen Kuminakasvusto päätetään, kun kuminayksilöitä on liian vähän ja/tai rikkakasveja on runsaasti. Yksiselitteistä ku-minataimien minimimäärää on vaikea antaa, mutta jos kuminaa on syksyllä vain muutamia kymmeniä neliöl-lä, ovat sadontuottoedellytykset seuraavana vuonna huo-not. Rikkakasvien valtaama kasvusto kannattaa päättää jo aikaisemmin. Kuminan hävittäminen onnistuu parhai-ten kemiallisen torjunnan ja kyntämisen yhdistelmällä. Torjunnan ajoittamista helpottaa kuminan kasvurytmin ymmärtäminen. Peltoon jäänyt kasvi on heikoimmillaan heti sadonkorjuun jälkeen loppukesästä, jolloin kasvin vahvistuminen on vasta alkamassa.

Kuminan juuret tunkeutuvat syvälle maahan. Porkkanaa muistuttavan juuren myötä maahan jää orgaanista aines-ta, arvion mukaan jopa tuhansia kiloja hehtaaria kohti. Ulkomailla kuminan juuristomassan määräksi arvioitiin, ehkä yläkanttiin, jopa 8-12 t/ha (Siuliauskas & Liakas 1999). Käytännön kokemukset ovat kuitenkin osoitta-neet, että kuminan jälkeen maan rakenne on parantunut, ja erityisesti viljojen satomäärien on havaittu nousseen.

Taloudellinen tuotto tasaistaKuminanviljelyn taloudellinen tulos nettovoitolla mi-tattuna on viimeisten vuosien aikana ollut noin 320 eu-roa hehtaarilta, eli keskimäärin 170 euroa viljoja parem-pi. Kuminan taloudellinen tulos on ollut tasaisempaa ja vuosittaiset vaihtelut huomattavasti pienempiä kuin ke-vätviljoilla. Lisäksi kuminan viljelyn muuttuvat kustan-nukset ovat huomattavasti viljoja pienemmät. Kuminan suhteellisen kannattavuuden viljoihin nähden ratkaisee viljan hinta.

Tulevaisuuden peltoviljelyssä kuminan ominaisuudet tu-levat olemaan haluttuja. Kuminan tuotanto voi osaltaan parantaa muiden peltokasvien viljelyedellytyksiä. Näitä ominaisuuksia ovat muun muassa syväjuurisuus, orgaa-nisen aineksen muodostuminen, monivuotisuus, pölyt-täjäpalvelut sekä kyky kasvaa muiden kasvien suojassa.

78 MTT RAPORTTI 136

8.2 Kymmenen teesiä kilpailukykyisen kuminan tuottamiseksi

1. Valitse kuminalle mullansekainen, viljava ja kos-

tea maa, ja tee riittävä peruslannoitus. Kylvövuon-na myös karjanlanta ja orgaaniset lannoitevalmis-teet käyvät. Matalan fosforiluokan peltoon kannat-taa antaa ympäristötuen sallima fosforin tasaus-määrä heti alussa tulevia satovuosia varten. Typen kohdalla kannattaa keskittyä erityisesti satovuosiin. Aikainen kevätlannoitus ja typpilisä korjuun jälkeen voivat jopa kaksinkertaistaa sadon.

2. Kylvä itävällä siemenellä ja merkitse lajike muis-tiin. Huonosti itävän siemenen käyttö heikentää ta-saisen kasvuston aikaansaamista, ja menetät heti alussa mahdollisuuden kahteen satoon. Lajikeva-linta määrittelee satovuosien korjuuohjelman.

3. Käytä siemenmäärää tavoiteltujen satovuosien mukaan. Suurempi siemenmäärä varmistaa suu-remman kahden vuoden yhteissadon, mutta to-dennäköisesti saat vain toisena vuonna hyvän sa-don. Pienemmällä kylvömäärällä voit saada yhden hyvän tai kaksi kohtalaista satoa, joiden yhteismää-rä ei yllä pellon satopotentiaaliin.

4. Hoida kuminakasvustoa huolella – torju rikkakas-vit tehokkaasti kylvökesänä. Koska kuminan al-kukehitys on hidas, rikkakasvit aiheuttavat suurim-man haitan kylvövuonna. Herbisidiruiskutus sekä ennen että jälkeen kuminan taimettumisen varmis-taa hyvän siemenrikkakasvien torjuntatuloksen. Si-ten voit moninkertaistaa ensimmäisen satovuoden sadon. Kitke tai niitä kukkiva saunakukka kylvöke-sänä ennen kuin se ehtii tuottaa siementä.

5. Laske taimitiheyksiä satopotentiaalin arvioimi-seksi ja viljelytoimenpiteiden tueksi. Taimitiheys kannattaa laskea muutamalta rivimetriltä syksyllä ja täsmentää tietoa satovuoden keväänä. Kun huo-mioit myös kukkivat kuminat, saat kuvan tulevasta ja seuraavan vuoden sadosta. Vältyt satoyllätyksil-tä ja voit suunnitella kasvuston jatkoa paremmin.

6. Aloita kuminakoin lohkokohtainen tarkkailu hyvis-sä ajoin toukokuussa oikean torjunta-ajankohdan määrittämiseksi. Liian aikaisin, ennen toukkien il-maantumista ja 130 °Cvrk tehoisan lämpösumman kertymistä, ei torjuntaan kannata ryhtyä. Mieluum-min kannattaa viivästyttää torjunta lähelle kukinnan alkamista, jos toukkia tai vioittuneita nuppuja ei löy-dy paljon ennen sitä.

7. Huomioi pahkahomeen vaara. Pahkahome heiken-tää laatua sateisina vuosina. Kemialliselle torjunnal-le ei ole suosituksia.

8. Suunnittele korjuu lajikkeen mukaan ja valmis-taudu ajoissa. Pui helposti varisevat ennen täystu-leentumista niin tuplaat sadon ja vältyt varisemis-tappioilta. Muilla lajikkeilla korjuun siirtäminen täys- tuleentumiseen kasvattaa satoa ja säästää kui-vatuskustannuksissa. Muista lajike-erot – varise-mattomuus ja korkea siemenen öljypitoisuus eivät mahdu samaan kasviin.

9. Muista vaihtoehtoiset perustamismenetelmät. Ta-vanomaisen perustamisen rinnalla on vaihtoehtoja, joilla voit säästää energiaa tai ympäristöä: Suora-kylvönä muokkaamattomaan maahan, jolloin kyl-vösiemenmäärä tulee kaksinkertaistaa. Suojaan muiden kasvien alle – edellytyksenä on, että suo-jakasvi korjataan elokuussa. Penkkiin paremman kasvun aikaansaamiseksi tai rikkakasvien mekaa-nista hallintaa varten.

10. Pyri hyvään satoon, se kannattaa. Kuminan vilje-lyn muuttuvat kustannukset ovat viljoja pienemmät. Kuminan suhteellisen kannattavuuden viljoihin näh-den ratkaisee viljan hinta. Kuminan hyvän taloudel-lisen tuloksen taustalla on erityisesti onnistuminen sadossa.

MTT RAPORTTI 136 79

Bjerke, K.L. & Balvoll, G. 1997. Effect of juvenile stage and length of chilling on vernalization of two genotypes of caraway-Carum carvi L. Acta agric. Scand., Sect. B. Soil and Plant Sci 47: 112-117.

Bouwmeester, H.J. & Smid, H.G. 1995. Seed yield an ca-raway (Carum carvi ). 1. Role of pollination. Journal of Agricultural Science (Cambridge) 124: 235-244.

Bouwmeester, H.J., Smid, H.G. & Loman, E. 1995. Seed yield in caraway (Carum carvi). 2. Role of assimilate availability. Journal of Agricultural Science (Cambridge) 124: 245-251.

Dragland, S. & Aslaksen, T.H. 1996. Trial cultivation of caraway (Carum carvi L.). Effects of sowing date and seed rate on plots throughout Norway. Norsk Landbruksforsking 10 (3-4): 159-165.

EU:n lajikelista 2011. Saatavilla: http://ec.europa.eu/food/plant/propagation/catalogues/database/public/index.cfm?event=SearchForm&cat=A. Viitattu: 12.2.1011.

EUROSTAT 2012. Saatavilla: http// ec.europa.eu/euros-tat/. (kuminan viljelyalat maittain vuoteen 2010 saakka). Viitattu: 2.11.2012.

EUROSTAT 2014. Saatavilla: http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/statistics/themes. Viitattu: 7.1.2014.

Evenhuis, A., Verdam B., Gerlagh, M. &Goosen-van de Geijn, H.M. 1995. Studies on major diseases of cara-way (Carum carvi) in the Netherlands. Industrial Crops and Products 4: 53-61.

Ezz El-Din, A.A., Hendawy, S.F., Aziz, E.E. & Omer E.A. 2010. Enhanching growth, yield and essential oil of Caraway plants by nitrogen and Potassium Fertilizers. International Journal of Academic Research Vol. 2. No. 3. May 2010.

Galambosi, B.1993a. Viisi eri kuminalajia. Puutarha 4: 222-225.

Galambosi, B. 1993b. Kuminasato vaatii typpeä. Käytännön Maamies 6: 23.

Galambosi, B. 1994. Kuminan suojakasvit. Koetoiminta ja Käytäntö 48: 56.

Galambosi, B. & Peura, P. 1996. Agrobotanical features and oil content of wild and cultivated forms of caraway (Carum carvi). Journal of Essential Oil Research 8: 389-397.

Grotenfeldt, G. 1915. Medicinalväxters odling i Finland. Kort Handledning. Agricultur Ekonomiska Forsöksanstaltens Landtmannaskrifter No 3: 27. Helsingfors, 1915.

Heine, H. 1998. Results of variety trials with biennial ca-raway (Carum carvi L.). Zeitschrift für Arznei- und Gewürzpflanzen 3: 67-69.

Heinonen, U., ym. (toim.) 2011. Trial Report Herbicides, Fungicides and Insecticides. MTT Agrifood Research Finland 2011: 167-191.

Ibrahim, S.M., El Labban, H.M., Mohamed, F.I. & Naga, N.M. 2006. Effect of organic manures and chemical fer-tilizers on Foeniculum vulgare, Mill and Carum carvi, L. ‎ Bulletin of Pharmaceutical Sciences, Assiut University, 29 (1): 187-201.

Jalava, N. 2011. Kuminan kylvöajan ja perustamisvuoden rik-kakasvien torjunnan vaikutukset kuminan kasvuun ja sa-toon. Hämeen ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö. 33 s.

Jansik, C. 2013. Kumina-malliesimerkki ketjun integroinnis-ta. Teoksessa: Niemi, J. & Ahlsted, J. (toim.). Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2013. s.18-20.

Junnila, S. ym. (toim.) 2012. Trial Report Herbicides, Fungicides and Insecticides. MTT Agrifood Research Finland 2012 : 45-65.

Keskitalo, M. 2005. Typpilannoitus parantaa kuminan sie-mensatoa, mutta vähentää aromikkuutta. Koetoiminta ja käytäntö 62 4: 12.

Keskitalo, M., 2006a. Kuminaöljyä yksivuotisesta kuminas-ta. Koetoiminta ja käytäntö 63 4: 15.

Keskitalo, M. 2006b. Kuminasta kaksi satoa pienellä kylvö-siemenmäärällä. Koetoiminta ja käytäntö 63 1: 13.

Keskitalo, M. 2012a. Kumina. Teoksessa: Kangas, A. & Harmoinen, T. (toim.). Peltokasvilajikkeet 2012, Tieto tuottamaan, ProAgria Keskusten Liiton julkaisuja 136, 1115: p. 62.

Keskitalo, M. 2012b. Kuminan ja ohran yhteiselo onnistuu. Maaseudun Tiede 69 1:12.

Keskitalo, M., Sammallahti, J., Aflatuni, A., Hannukkala, A. & Laine, A. 2006. Roteva juuri ja runsas kukinta takaa-vat kuminasadon. Koetoiminta ja käytäntö 63 2: 12.

Koski, P. ym. (toim.) 2010. Trial Report Herbicides, Fungicides and Insecticides. MTT Agrifood Research Finland 2010: 161-182.

Kuminan viljelyopas 2011. Saatavilla: http://www.transfarm.fi/files/1275911935_Kuminan_viljelyopas_2009_ver-sio_a5.pdf

Kozera, W., Majcherczak,E. & Barczak, B. 2013. Effect of varied NPK fertilization on the yield size, content of essential oil and mineral composition of caraway fruit (Carum carviL.). Journal of Elementology 18 (2): 255.

Leppälä, J., Keskitalo, M., Ansalehto, A., Enroth, A. 2007. Kumina. Teoksessa: Keskitalo, M., Hakala, K., Peltonen, S., & Harmoinen, T. (toim.). Erikoiskasvien viljely, ProAgria Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja, Tieto tuottamaan 1034, 118: 44-50.

9 Lähteet

80 MTT RAPORTTI 136

Mihalik, E.1998. Taxonomy and Botanical Description of the Genus Carum. In: Németh, É. (ed.). Caraway, The ge-nus Carum. Medicinal and Aromatic Plants-Industrial Profiles, Harwood Academic Publishers, p 9-34. ISBN 90-5702-395-4.

MMM TIKE 2014. Maa- ja metsätalousministeriön tietopal-velukeskus. Saatavilla: http//www.mmm.tike. Viitattu: 7.1.2014.

Nordestgaard, A. 1986. Frøavl af kommen (Carum carvi L.) Så- og kvælstoffmengder. Statens planteavlsforsøg, be-retning 1825: 37-44.

Peltonen, S. (toim.). 2013. Peltokasvien kasvinsuojelu 2013. ProAgria Keskusten Liiton julkaisuja, nro 1127. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2013. 64 s.

Risula, D., Pearse, P., Brenzil, C., Panchuk K., Hartley S. & Waterer, D. 2008. Fact Sheet, Saskatchewan Ministry of Agriculture and University of Saskatchewan, Production, Caraway.

Ruoho, T. & Ruokonen, L. (toim.) 2009. Trial Report Herbicides. MTT Agrifood Research Finland 2009: 180-204.

Salonen, J., Hyvönen, T. & Jalli, H. 2011. Composition of weed flora in spring cereals in Finland-a fourth survey. Agricultural and Food Science 20 3: 245-261.

Sammallahti J. 2001. Haihtuvan öljyn ja siemensadon muo-dostuminen eri kuminalajikkeilla. Pro gradu, Helsingin yliopisto, Soveltavan biologian laitos, Kasvinviljely, 79 s.

Saunalahti, O. 2000. Kumina Pohjois-Satakunnan olosuh-teissa. Pro gradu. Kasvinviljelytieteen laitos. Helsingin yliopisto. 95 s.

Siuliauskas, A & Liakas, V. 1999. Caraway (Carum carvi) varieties in Lithuania. Sodininkyste ir Darzininkyste 18: 38-48.

Statistics Canada 2012. Table 001-0010 - Estimated are-as, yield, production and average farm price of principal field crops, in metric units, annual, CANSIM (databa-se).

TIKE/MAVI 2012. Maa- ja metsätalousministeriön tietopal-velukeskus/Maaseutuvirasto. Lohkokohtaiset pinta-ala-tiedot vuosilta 1995-2011.

Toxopeus, H. & Lubberts, H.J. 1994. Effect of genotype and environment on carvone yield and yield components of winter-caraway in the Netherlands. Industrial Crops and Products 3: 37-42.

Tuottopehtori. 2013. Saatavilla: http://www2.proagria.fi/tuottopehtori/. Viitattu: 4.11.2013.

www.mtt.fi/julkaisut

MTT Raportti -julkaisusarjassa julkaistaan maatalous -ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristötutkimusta

käsitteleviä tutkimusraportteja. Lukijoille tarjotaan tietoa MTT:n kaikilta tutkimusaloilta eli biologiasta, teknologiasta ja taloudesta.

MTT, 31600 Jokioinen.Puh. (03) 41881, sähköposti julkaisut@mtt.fi

Kumina tuotantokasvina

Marjo Keskitalo (toim.)

136